Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin alkuun valiokunnan tekemät lisäykset budjettiin ja sitten lopuksi muutamia asioita, joihinka valiokunta on kiinnittänyt huomiota.

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös vuoden 2011 eduskuntavaaleista tehdään vaalitutkimus, ja lisää 200 000 euroa budjettiin. Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemiseksi seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan edellyttää lasten kanssa työskentelevien rikostaustan rekisteröintiä entistä tarkemmin, ja sen tarvitsemat tietojärjestelmän muutokset tarvitsevat rahoitusta. Valiokunta lisää momentille 280 000 euroa.

Rikosuhripäivystys tarvitsee toiminnan turvaamiseksi lisärahoitusta, ja valiokunta lisää momentille 100 000 euroa ja toteaa, että jatkossa toiminnan rahoitus on saatava kestävälle pohjalle, jolloin voidaan kehittää toimintaa ja turvata alueellinen kattavuus.

Korkeimman hallinto-oikeuden määrärahatilanne on edelleen tiukka, ja asiamäärät ovat nousseet. Työtilanne on siten vaikeutumassa ja keskimääräinen käsittelyaika nousussa, minkä vuoksi valiokunta lisää 350 000 euroa kyseiselle momentille.

Tuomioistuinten työmäärät ovat kasvaneet, ja jatkuva kova tahti uhkaa henkilöstön jaksamista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tuomioistuinten toimintaedellytykset turvataan ja etteivät käsittelyajat pääse kasvamaan. Valiokunta lisää momentille miljoonan.

Valiokunta kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: Ulosoton määrärahatilanne on tiukka. Tuottavuusohjelman mukaiset säästötavoitteet on toteutettu, ja virkoja on supistettu 170 henkilötyövuotta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan näin voimakas virkojen supistaminen on johtanut siihen, että henkilöstö on tällä hetkellä suurimmalta osaltaan ikääntynyttä ja uupunutta. Perimistulos riippuu paljolti siitä, kuinka paljon on henkilökuntaa käytössä. Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilöstön vähentäminen ei vaaranna perintää ja siten pienennä valtion tuloja.

Syyttäjälaitoksen resursseja on vahvistettu, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan syyttäjälaitoksen henkilöstön määrä voidaan säilyttää tämän vuoden tasolla, mutta käsittelyaikojen lyhentämiseen ei ole mahdollisuuksia. Jutut ovat monimutkaistuneet, ja niissä on usein kansainvälisiä kytköksiä, jotka edellyttävät muun muassa oikaisupyyntöjen tekemistä vastaajien saamiseksi Suomeen. Mikäli kokonaiskäsittelyaikoja halutaan tulevaisuudessa lyhentää, on henkilötyövuosien määrää lisättävä.

Valiokunta kiinnittää huomiota vankeinhoidon henkilökunnan jaksamiseen. Saadun selvityksen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen sairauspoissaoloja oli 14,9 henkilötyövuotta, kun valtionhallinnon yleinen taso on 8,6. Erot johtuvat suurelta osin työn sisältöön liittyvistä tekijöistä. Sairauspoissaolojen vähentämiseksi on etsittävä uusia keinoja, ja varhaisen puuttumisen malli on ulotettava kaikkiin laitoksiin ja toimipisteisiin ja otettava käyttöön niissä. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota Rikosseuraamuslaitoksen asiakastietojärjestelmän uusimistarpeeseen. Nykyinen järjestelmä tulee elinkaarensa päähän vuonna 2016, ja järjestelmän vanheneminen aiheuttaa merkittävän riskin täytäntöönpanon luotettavuudelle. Valiokunta myös toteaa, että nykyisen kehyspäätöksen puitteissa ei ole myöskään mahdollisuutta kaikkien paljusellien poistamiseen.

Näillä valiokunnan kirjauksilla kiitän ministeriä yhteistyöstä. Kiitoksia valiokuntaneuvokselle, koko valiokunnalle, valiokunnan puheenjohtajalle ja jaostolle hyvästä työstä tämänkin syksyn aikana.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta tosiaan lisäsi KHO:lle 0,35 miljoonaa euroa ja muille tuomioistuimille miljoona euroa toimintamenoihin. On selvää, että käsittelyaikoja ei enää saisi päästää kasvamaan. Tuohon poliisien työllistymiseenhän jo saatiin vuoden viimeisessä lisätalousarviossa 3 miljoonan lisäys.

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden määrästä liikkuu monia arvioita. Miljardeista kuitenkin puhutaan. Silloin kokonaisveromenetykset nousevat myös korkealle. Ei siis ole ollenkaan merkityksetöntä, saadaanko harmaata taloutta kitkettyä pois vai annetaanko sille hiljainen suostumus. Esimerkiksi rakennus-, ravintola- ja kuljetustoiminnassa ja kansainvälisessä sijoitustoiminnassa harmaa talous haittaa aloilla rehellisin perustein toimivia, tietenkin myös muilla aloilla. Jotta tilanne olisi mahdollista korjata, tarvitaan riittävästi valvontaa sekä toimivaa lainsäädäntöä, joka antaa avaimet harmaan talouden pois kitkemiseen. Tässä onkin tehty työtä tällä hallituskaudella, mutta riittää myös seuraaville hallituksille hommaa.

Ensi vuodelle lisäystä on luvassa poliisille, syyttäjälle, tuomioistuimille ja ulosottoon talousrikoksien torjuntatarkoituksessa 6 miljoonaa euroa, tämä siis kohdennettuna pelkästään talousrikosten torjuntaan. Olisi varmaan myös tarpeen selvittää, olisiko järkeä siirtyä joidenkin muiden maiden malliin, jossa poliisille tulisi tutkintaoikeus tutkintavelvollisuuden tilalle, jolloin tutkinta nopeutuu ja saadaan enemmän tapauksia syyttäjälle ja oikeuteen. Silloin päästäisiin myös käsiksi niihin isoihin kaloihin, jotka muuten saattavat päästä muun muassa vanhentumisaikojen johdosta kuin koira veräjästä.

Muita konkreettisia toimia voisi olla esimerkiksi veronumeron antaminen kaikille ulkomaisille työntekijöille, ja toinen esitetty toimenpide olisi nyt vapaaehtoisen tilaajan ilmoitusvelvollisuuden muuttaminen pakolliseksi aliurakoitsijan urakkasummista.

Mikäli harmaata taloutta saadaan poistettua, palautuvat siihen käytetyt rahat takaisin valtiolle maksettuina veroina. Tätä kautta meistä jokainen hyötyy osaltaan jokaisesta harmaalta taloudelta pois saadusta eurosta.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden torjunnan kannalta tärkeä edistysaskel on ulosoton erikoisperintään ja konkurssipesien valvontaan osoitettu 1,3 miljoonan euron pysyvä lisäys. Tarkoituksena on puuttua harmaaseen talouteen ja talousrikollisuuteen koko maan kattavalla erikoisperintäorganisaatiolla ja tehostetuilla menetelmillä. Myös tuomioistuinten määrärahoja lisätään talousrikosasioiden käsittelyn tehostamiseksi. Lisäksi syyttäjälaitoksen resursseja vahvistetaan harmaan talouden torjumiseksi. Nämä ovat hyviä päätöksiä, sillä harmaan talouden torjuntaan kannattaa panostaa.

Harmaan talouden ennaltaehkäiseminen on keskeistä. Kun kiinnijäämisen riski kasvaa, yhä harvempi yritys lähtee vilpilliselle tielle. On turvattava rehellisesti toimivien yritysten toimintamahdollisuudet. Harmaa talous on haitaksi koko yhteiskunnalle, koska valtio menettää verotuloja arvioiden mukaan noin 5 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa noin 10:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. Harmaan talouden yrityksissä työntekijät työskentelevät ilman sosiaaliturvaa, työehtoja ja vakuutuksia, eikä heille kerry eläkettä. Kuluttajalla ei ole tavallista kuluttajansuojaa eikä työllä tai palveluilla takuuta.

Harmaaseen talouteen liittyy usein myös muuta rikollista toimintaa. Se voi olla esimerkiksi rahanpesua ja veroparatiisien hyödyntämistä. Rakennus- ja ravintola-aloja on pidetty tyypillisimpinä harmaan talouden alueina. Arvopaperimarkkinoihin ja atk-ympäristöön liittyvät rikokset ovat uudempia rikoslajeja.

Harmaan talouden torjunta on hyvin haastavaa, ja sen kitkemiseksi tarvitaan lukuisia toimia. Tilaajavastuulain uudistaminen on keskeistä, ja tärkeä toimi on myös jo päätetty käänteinen arvonlisävero. Tänä vuonna on tehty päätökset myös harmaan talouden selvityskeskuksesta eli pysyvästä harmaan talouden selvitysyksiköstä Verohallintoon. Yksikkö laatii muun muassa ilmiöselvityksiä, joissa kuvataan harmaan talouden ilmiöitä. Niistä saattaa olla paljonkin apua tutkijoille, jotka selvittävät konkreettisia tapauksia. Tiedonsiirto eri viranomaisten välillä on myös keskeistä, ja siitä on työelämävaliokunta monesti lausunut.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa nousivat esiin Suomen saamat kansainväliset huomautukset paljuselleistä. Onkin kiitettävää, että ministeri Brax ryhtyi hoitamaan asiaa erityisesti näissä selleissä olevien lasten aseman parantamiseksi. Vielä on kuitenkin tehtävää, sillä mietinnössään valiokunta toteaa, että nykyisen kehyspäätöksen puitteissa ei ole myöskään mahdollisuutta kaikkien paljusellien poistamiseen.

Nostan vielä esiin merkittävän ihmisoikeusseikan, joka on saatettava kuntoon. YK:n vammaisten ihmisten ihmisoikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointi on vietävä kiireellisesti loppuun. Kotikuntalain muutos on olennainen. Yksi selvä puute Suomessa on heikko valvonta kehitysvammaisten laitoksissa, joissa tapahtuu vammaisten henkilöiden rajoittamista ja sitomista. Vammaissopimus rakentuu laaja-alaisille syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteille. Sopimuksen tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia nauttia kaikista olemassa olevista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina oikeusministeri on edistänyt kansalaisaloitteeseen liittyvää hanketta. Jos tällaisen aloitteen allekirjoittaa 50 000 kansalaista, niin asiaa käsiteltäisiin eduskunnassa. Vastaava kansalaisaloite on vireillä myös EU-tasolla, jolloin allekirjoituksia vaaditaan paljon enemmän. Miljoona unionin kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita voi tehdä kansalaisaloitteen lainsäädäntöasiasta komissiolle. Tällaiset aloitteet tuntuvat hämmästyttäviltä, sillä ne ovat niin kaukana tavallisesta kuntalaisen tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista liittyen yhteisten asioiden hoitamiseen, esimerkiksi kuntalaisen omassa asuinkunnassa.

Nykyinen kuntalaki on torso. Se mahdollistaa niinkin epädemokraattisia käytäntöjä, että kuntavaalien tulos ei toteudu käytännössä, kun kunnissa neuvotellaan ja jaetaan kunnallisia luottamustehtäviä kuntavaalien jälkeen.

Kunnanvaltuustojen roolia on heikennetty käytännössä hyvin paljon. Nykyisin ne eivät päätä juuri mistään, sillä niiden päätöksentekovaltaa on delegoitu kunnanhallitukselle ja kunnan johtaville virkamiehille, jotka useimmiten on valittu poliittisin perustein. Tästä on demokratia ja kansalaisvaikuttaminen kaukana, todella.

Esimerkiksi kaikkien toimielinten, kuten kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen, lautakuntien, johtokuntien, yhtiöiden hallitusten jne. puheenjohtajuudet jaetaan usein pelkästään suurimpien valtaa pitävien puolueiden kesken. Valtaa keskitetään suurille poliittisille ryhmille myös silloin, kun jaetaan kunnallisten liikelaitosten, osakeyhtiöiden, yhdistysten, säätiöiden jne. muut luottamusmiespaikat. Näihin pienpuolueet eivät pääsääntöisesti saa lainkaan ainuttakaan omaa edustajaansa, vaikka heillä olisi kunnanvaltuustossa merkittävä määrä edustajia. Tämä jos mikä on kunnallisen demokratian kannalta suuri ja keskeinen ongelma.

Toivottavasti aitoa demokratiaa ja kansalaisvaikuttamista pyritään jatkossa edistämään enemmän myös käytännön tasolla ja kaikissa kunnissa. Tämä myös vaikuttaisi siihen, että kuntalakiin tehtäisiin Suomessa sellaisia muutoksia, jotka todella edesauttavat aidon demokratian toteutumista.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on erittäin hyvin nostanut mietinnössään esille tuottavuusohjelman, ja valiokunta korostaa, että tuottavuuden parantamiseen tähtäävillä henkilöstövähennyksillä on saavutettava aidosti tuottavuuden paranemista. Onkin hyvä, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota Tilastokeskuksen tilastoon, jossa selviää se, että tuottavuusohjelma ei ole tuottanut sitä, mitä sillä on tavoiteltu, eli virastojen ja laitosten tuottavuus on jopa heikentynyt vuonna 2009 edelliseen vuoteen nähden.

Näin mielestäni on erittäin tärkeää, että tässä mietinnössä myös oikeusministeriön hallinnonalan kohdalla on nostettu esille se, että sitä tuottavuutta ja toiminnan tarkoitusta, mikä on tuomioistuimen toiminnassa, poliisien toiminnassa ja vankeinhoidon toiminnassa, ei heikennetä henkilöstömäärää liiaksi vähentämällä. Näin näen erittäin tärkeänä, että tuomioistuinten, poliisitoimen ja vankeinhoidon kohdalla tämä otetaan vakavasti.

Kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin sisällä on lisäyksiä tuomioistuinten ja oikeusavun toimintamenoihin. Erityisesti perustelemme sitä sillä, että käräjäoikeuksiin saapuneiden rikos- ja siviiliasioiden määrä on kasvanut viime vuonna yhteensä 19 prosenttia. Jo sinänsäkin, kun tiedetään, että siellä aikaisempina vuosina ruuhkat ovat melkoisia, ja jotta kansalaisten luottamusta oikeuslaitoksiin pystytään vahvistamaan ja se säilyisi, on tärkeätä, että varataan riittävästi varoja nimenomaan tuomioistuinten toimintamenoihin. Vaikka sinne on niitä lisätty, niin ehdotamme vielä siihen lisäystä. Samoin poliisitoimen kohdalla me olemme paljon tässä salissa puhuneet poliisitoimen ydinasiasta, mahdollistaa se koko turvallisuus, mitä tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Poliisitoimen toimintamenoihin tarvitaan lisää rahaa, jotta turvallisuutta saadaan yhteiskunnassa vahvistettua erityisesti viimeaikaistenkin uusien ilmiöitten myötä.

Tuottavuusohjelmasta ja henkilöstön vähentämisestä on nimenomaan poliisitoimi kärsinyt, ja poliisitoimen edustajat ovat sen hyvin vahvasti esittäneet, että se ohjelma, mikä tuottavuusohjelmassa on, ja se vähennysmäärä, mikä siellä on esitetty jo aikaisemmille vuosille, kokonaisuudessaan tarkoittaisi vähennystarvetta noin 600—700 henkilötyövuoden verran. Valtion periaatteenahan on, että ketään ei ohjelman takia irtisanota, joten tästä voi seurata sitä nimenomaan, että tulee työttömyyttä. Näin emme toivoisi, että tällä alueella — koska poliiseja todella tarvitaan — poliisit joutuisivat työttömäksi. Tässä on siis haasteita poliisitoimen alueella saada lisärahoitusta, ja siihen olemme lisäämässä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on erittäin hyvin kiinnittänyt huomiota myös Raha-automaattiyhdistyksen jakamiin avustuksiin. Raha-automaattiyhdistyshän on Rikosuhripäivystyksen päärahoittaja, ja on erittäin tärkeää, että Rikosuhripäivystyksen toiminta, joka on ollut vaarassa supistua, ei Raha-automaattiyhdistyksen tuen vähenemisen myötä supistuisi. Niinpä pidän erittäin hyvänä — kiitokset valiokunnalle — että tätä turvataan. Valiokunta katsoo, että jatkossa on huolehdittava siitä, että päivystyksen rahoitus saadaan vielä kestävälle ja vakaalle pohjalle, mikä antaa mahdollisuuden toiminnan kehittämiseen ja jatkamiseen alueellisesti kattavana. Nimenomaan sitä, että jatkuvuutta ja kestävyyttä turvattaisiin, pidän erittäin tärkeänä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, on hyvä, että valiokunta on nostanut uudelleen ja uudelleen vankeinhoitolaitoksen esille. Vaikka täällä tuli esille, että paljusellien poistamiseen on kiinnitetty huomiota mutta kuitenkaan ei vielä ole siinä päästy kokonaisuudessaan tavoitteeseen, niin on tärkeää, että koko vankeinhoitoa kehitetään ja nimenomaan sitä ympäristöä, jotta ei ainakaan se olisi esteenä sille, miten vangit siellä kaiken kaikkiaan kuntoutuvat.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää erityisesti huomiota valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esille nostettuihin kahteen asiaan, nimittäin tuomioistuinten toimintamenojen kasvuun ja jutturuuhkiin, jotka ovat jatkuvasti lisääntyneet Suomessa.

Toimitilamenot erityisesti ovat nyt kasvaneet, vaikka meillä toteutettiin käräjäoikeusuudistus, jonka yhtenä perusteluna oli nimenomaan toimitilamenojen vähentäminen ja ylipäätään tietotekniikka- ja toimintamenojen vähentäminen. Käräjäoikeusuudistus ei ainakaan tältä osin ole toteutunut odotetulla tavalla.

Toinen asia on sitten jutturuuhkat, jotka ovat vuosittain aina lisääntyneet ja lisääntyneet. Käsittelyajat ovat pidentyneet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita kymmeniä langettavia ratkaisuja liian pitkien käsittelyaikojen vuoksi. Minusta — vaikka kuinka paljon tuomioistuimille myönnettäisiin lisää määrärahoja, niin näitä ongelmia ei saada ratkaistua — meidän pitäisi Suomessa kiinnittää paljon enemmän huomiota näihin prosesseihin eli prosesseja pitäisi kehittää ja lainsäädäntöä pitäisi sillä tavalla uudistaa, ettei ihan kaikista asioista voisi ihan kaikkiin mahdollisiin tuomioistuimiin valittaa. Meidän pitäisi näihin valituksiin kiinnittää erittäin paljon nykyistä enemmän huomiota ja uudistaa kerta kaikkiaan radikaalilla tavalla rikosprosesseja.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia valiokunnalle ja valiokunnan jaostolle. Ed. Väätäinen on joukkoineen tehnyt loistavaa työtä. Kiitos koko kauden yhteistyöstä!

Oikeusministeriön hallinnonala tiedettiin kireäksi, ja niinpä on mukavaa, että sekä hallitus jatkobudjeteissaan myöhemmin että eduskunta vielä lisäsi rahaa niin, että nyt olemme runsaat 6 miljoonaa paremmassa tilanteessa kuin syksyllä, kun 836 miljoonan budjettia esittelin.

Valiokunnan työ on ollut pitkäjänteistä, ja paitsi että sen hedelmiä ovat ne, mitä puheenjohtaja Väätäinen äsken esitteli, myös erittäin tärkeätä on, että edellisellä vaalikaudella valiokunta hyvin tiukasti määräsi, että se syyttäjille tarvittu lisämääräraha, vajaat 2 miljoonaa, on tarkoitettu pysyväksi. Tällä kertaa kävi niin, että valtiovarainministeriö otti sen suoraan pohjiin. Tästä näkökulmasta on erittäin tärkeätä — ja vielä erityinen kiitos siitä — että ne lisäykset, mitä valiokunta teki nyt yleisille tuomioistuimille erityisesti, on varustettu samalla kaneetilla kuin viime vuonna syyttäjälisäykset. Tästä sekä seuraavasta, mitä kerron tuottavuusohjelmasta, voidaan päätellä, että nyt on kyllä tapahtunut semmoinen muutos paitsi eduskunnassa myös valtiovarainministeriössä ja ilman muuta hallituksessa, että oikeusvaltion suojaaminen on ymmärretty sellaiseksi alueeksi, jolla samat pelisäännöt säästötarpeista eivät voi vaikuttaa, koska oikeusvaltiota ei voi säästää hengiltä.

Tästä tullaan tuottavuusohjelmaan, josta edelliset puhujat puhuivat paljon viisaita, mutta on ehkä hyvä muistuttaa kuitenkin, että edellisen hallituksen määräämää ykköstuottavuusohjelmaa oikeusministeriön osalta jo lievennettiin tällä vaalikaudella. Senkin kanssa on ollut, niin kuin äsken kuulitte, töitä, mutta kuitenkin oikeusministeriö oli ainoa ministeriö, jonka osalta jo aiempia päätöksiä lievennettiin, ja kaikista tärkeintä on se, että kun tehtiin tämä kakkostuottavuusohjelma, niin tuomarit, syyttäjät ja vankeinhoidon työntekijät jätettiin kokonaan sen ulkopuolelle. Eli tältä osin meillä on näkymä, joka on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin.

Me lopetamme tämän vaalikauden Suomen kaikkien aikojen ennätysmäärään syyttäjiä. Jo toista vuotta käräjäoikeuksissa, nyt tänä vuonna 2010, on niin ikään ennätysmäärä tuomareita. Atk-kulut ovat kasvaneet kesällä, osittain ehkä yllättäinkin. Viimeinkin on päästy semmoiseen vaiheeseen atk-remonteissa, jotka ovat välttämättömiä. Aivan samaan ennätystasoon, huippuvuoteen, tähän vuoteen, emme pääse tuomarien osalta, mutta silti voimme päättää tämän vaalikauden tilanteessa, jossa käräjäoikeuksissa on merkittävästi enemmän tuomareita, yli 10 enemmän. Mutta se ei poista niitä ed. Hemmilän esiin tuomia muita seikkoja.

Ensi vuoden alussa meillä on valituslupajärjestelmä hovioikeuksiin, ja meillä on parhaillaan Könkkölän työryhmän ensimmäinen vaihe työtapojen uudistamisesta jo lakivaliokunnassa, kakkosvaihe on hyvässä vauhdissa valmistelussa, ja hallinto-oikeusjärjestelmän erilaiset valituslupa- ja rajoitusjärjestelmät ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Me olemme tällä vaalikaudella merkittävästi vähentäneet kokoonpanoja, niin että on saatu oikeusvarmuutta vaarantamatta tehokkaampaa toimintaa tuomioistuimiin. Ja vakuutusoikeuslaki on parhaillaan lakivaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa, mikä niin ikään antaa vastauksia näihin ed. Hemmilän toiveisiin. (Ed. Hemmilä: Tähän asti!)

Näin ollen ei ole siis niin, että ruuhkat kasvavat ja kasvavat ja että käsittelyajat pitenevät ja pitenevät. Suurin joukko asioista käsitellään ripeästi ja eurooppalaisittainkin todella mallikelpoisesti, mutta talousrikosasioissa on vieläkin riski yksittäisissä tilanteissa ja ennen kaikkea poliisitutkinnassa, että juttu venyy pitkään. Sen takia perustuslakivaliokunnankin myötävaikutuksella sisäministeriö ja oikeusministeriö tekevät nyt tiivistä yhteistyötä erityisesti talousrikostutkintojen nopeuttamiseksi, syyttäjän ja tutkinnanjohtajan yhteistyön tiivistämiseksi, ja siihen antaa parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä oleva esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakipaketti paljon mahdollisuuksia.

Tällä vaalikaudella ja tänä vuonna on myös voimakkaasti lisätty harmaan talouden kiinnijäämisriskiä ja sen tutkintaa. Se tuli äsken jo esille. Lähisuhdeväkivaltaan on panostettu. Luotan, että seuraava puhuja kertoo siitä enemmän.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, vankiloista vielä sen verran, että paljusellien poistaminen etenee kehyksien puitteissa aivan siinä alkuperäisessä kunnianhimoisessa tavoitteessaan, paitsi että olemme ohittaneet tavoitteen, kun nyt Vankeinhoitolaitos pystyikin siihen, että Hämeenlinnassa ja Sörnäisten läntisessä siivessä, joissa siis koko ajan on ollutkin ajatus, että 2015 kehyksiin vasta alkavat vuokravaikutukset ja remontit valmistuvat, on jo nyt päästy työn uudelleenorganisoinnilla siihen, että myös yöllä pääsee vessaan. Näin ollen kidutuksen vastaisen komitean määrittelemässä muodossa näissäkään kahdessa paikassa ei ole varsinaisia paljusellejä. Mutta on tietysti selvä, että se 2015 alkava kehysvaikutus, että saadaan remontoitua Hämeenlinna ja saadaan se länsisiipi semmoiseen käyttöön, että siellä ei yöllä enää nukuta, se kehyspäätös vielä puuttuu. Mutta kaikilta muilta osin myös paljuselliasia on saatu tällä vaalikaudella todella hyvälle jamalle ja Suomesta pikkuhiljaa häpeäpilkku poistuu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuomioistuinlaitoksen resursseja tässä hitusen kohennetaan ja samoin prosesseja ollaan kehittämässä, niin kuin oikeusministeri äsken kertoi. Kuitenkin meillä on tuomioistuinlaitoksessa edelleen vakava resurssipula, ja itse ajattelen kuten ed. Hemmilä, että pelkästään voimavaroja lisäämällä näitä ongelmia ei voida hoitaa vaan näitä prosesseja tulee edelleenkin kehittää.

Kysyn oikeusministeri Braxilta: onko teillä harkinnassa sellainen uudistus, että alioikeudesta ei pääsisi hovioikeuteen itse näyttökysymyksissä enää ollenkaan eli oikeusasiasta voisi valittaa mutta näyttökysymystä ei erikseen enää hovioikeudessa käsiteltäisi? Mielestäni tämä saattaisi olla yksi tapa kehittää prosesseja. Toinen kysymys: mitä kuuluu sille, että törkeimpien rikosten valmistelu kriminalisoitaisiin?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsin monet edustajat ovat viime viikkojen aikana kiinnittäneet huomiota tähän talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen, enkä valittele pätkänkään vertaa sitä, että oikeusministeriön toimin ei olisi saatu asioita eteenpäin, mutta olen kiinnostunut eräästä erittäin yksilöidystä syystä, siitä, mikä on valtionhallinnossa yleinen asenneilmasto näissä asioissa. Tarkastusvaliokunnassa näyteltiin lähestulkoon käsittämätön näytelmä. Kuultavana olivat keskeiset henkilöt valtiovarainministeriöstä ja Verohallinnosta pääjohtajan johdolla. He olivat sopineet siitä, että meille ei suurin piirtein vastata yhtään mihinkään. Tämähän on ihan käsittämätöntä.

Voitaisiinko ajatella, arvoisa oikeusministeri, että käynnistätte tutkimuksen siitä, mikä on yleinen asenneilmasto valtionhallinnossa näitä erittäin perustavaa laatua olevia asioita kohtaan?

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa, niin kuin ministeri totesi, kohdennetaan kyllä hyvin rahoja oikeusministeriön hallinnonalalle niihin kohteisiin, joissa on tarvetta. Erityisesti tuomioistuimien ja syyttäjälaitoksen lisäresursointi on kyllä tarpeen, kun ottaa huomioon lähisuhdeväkivallan ja sen, että meillä on esitutkinta- ja pakkokeinolaki täällä eduskunnassa.

Vankeinhoito ja rangaistusten seuraamusjärjestelmä on ollut paljon esillä, ja olette esitellyt eduskunnan hyväksyttäväksi pantalain, jossa 8 kuukauden vankeuteen tuomittu, vaikkapa talousrikollinen, voi suorittaa rangaistuksensa kotona. Se on vaikeasti ymmärrettävissä suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Samaan aikaan on ollut uhkana tämmöisten hyvien kuntouttavien ja ammattiin kouluttavien avovankiloiden kohtalo, kuten Köyliön. Aiotteko lopettaa Köyliön ja Pelson vankilat ja päästää vangit tällä tavalla kotiin kärsimään rangaistuksia?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmaan kehitystä on tapahtunut, mutta ei ole kovin pitkä aika siitä, kun lehdistä saatoimme lukea, että esimerkiksi kiinalaisten kivimiesten palkkasaatavien saaminen kesti kymmenen vuotta, niin että kyllä tässä vielä on petraamisen varaa.

Sitten kysyisin ministerin mielipidettä tästä Ruotsin-mallista, jossa poliisilla talousrikosprosesseissa on oikeus valita näitä tutkintalinjoja, ettei tarvitse kaikkia pieniä puroja pitkin lähteä kulkemaan ja käyttämään epäoleellisiin tutkintasuuntiin aikaa. Siellä on kuulemma saavutettu hyviä tuloksia ja voitettu aikaa ja keskitytty oleelliseen.

On ihan hyvä, että tuomareitten määrää lisätään, mutta mikä on ministerin kanta siihen, pitäisikö ennaltaehkäisyyn sittenkin satsata enemmän, niin ei tarvittaisi niin paljon tuomareita, jos ja kun ei tehtäisi niitä rikoksia, mistä ihmiset joutuvat edesvastuuseen?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn huoleen harmaan talouden torjunnasta, ja se edellyttää lisätoimia ehdottomasti jatkossakin.

Mutta kiinnitän huomiota pariin muuhun asiaan. Ensinnäkin sivulla 124 hallituksen budjettikirjassa on maininta, että ryhdytään valmistelemaan isyyslain kokonaisuudistusta. Kysyisin ministeriltä, millä mallilla, millä tavalla ja missä aikataulussa tämä erittäin vanhentunut, vuodelta 1975 peräisin oleva isyyslaki aiotaan uudistaa.

Toinen kysymys koskee vasta muutama viikko sitten valmistunutta ensimmäistä miehiin kohdistuvasta väkivallasta kertovaa tutkimusta. Sen tutkimuksen yleisesti julkisuudessa ollut suurin viesti oli se tiedetty tosiasia, että miehet kokevat yleisesti enemmän väkivaltaa kuin naiset, mutta sen ehkä tärkein viesti oli kuitenkin se, että miehet myöskin parisuhteessa kokevat yllättävän paljon väkivaltaa. Kysyisin, minkälaisiin toimenpiteisiin ja johtopäätöksiin tämän osalta aiotaan ryhtyä.

Lopuksi kannan myöskin huolta kriminaalipolitiikan ja säästöjen välisestä yhteydestä: välillä tehdään kriminaalipolitiikkaa talouden ehdoilla, ja niinhän ei pitäisi olla.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta on hyvä jatkaa, mihin ed. Uotila jäi. Toistakymmentä vuotta lakivaliokunnassa olleena olen selvästi nähnyt, että suunta on ollut ihan samanlainen. Tämä samanlainen itku ja valitus on ollut vuodesta toiseen. Välillä sinne tehdään tilkkutäkkimäisiä paikkauksia, pahimmat vuotokohdat tukitaan. Nyt jos me laitamme syyttäjille ja tuomioistuimille resursseja, niin samalla ministeriö on käynyt Euroopassa ylpeilemässä sillä, että meillä on vähiten vankeja. Totta kai niitä on vähiten, kun ne kaikki kävelevät tuolla joukossamme, ja tulevaisuudessa vielä vähemmän, ne kävelevät kenties pannat jalassa. Kyllä ne vähenevät sillä mallilla. Samalla vähennetään sitten ulosottoihmisiä ja jätetään ottamatta rahaa ja tuloja yhteiskunnalle.

Ministeriltä voisi kysyä, missä vaiheessa Suomessa aletaan tehdä kriminaalipolitiikkaa kriminaalipolitiikan ehdoilla eikä rahan ehdoilla kuten nyt. Kyllä, niin kuin on tullut selkeä viesti aina korkeinta oikeutta myöten, tilanne vaan tämä on, että nyt katsotaan euroja, ei suinkaan sitä, mikä olisi tulos.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä viitattiin jutturuuhka-asioihin, ja se on todella kyllä vakava tilanne meillä eri oikeusasteissa. Ihmiset odottavat päätöksiä epätietoisina hyvin pitkään. Oikeastaan ihmisen oikeuden kannaltakin olisi saatava näitä lyhennettyä, ja on mietitty, niin kuin ed. Tero Rönni edellä sanoi, näitä asioita nyt useaan vuoteen. Minäkin olen kahdeksatta vuotta lakivaliokunnassa mukana, ja aina nämä samat asiat pyörivät meillä hallituspohjasta riippumatta. Nämä pitäisi kerralla remontoida kuntoon.

Toinen ongelma sitten, mikä on hyvin vahvasti ollut esillä, on se, että meillä eri oikeusasteissa tietotekniikka, tietokoneohjelmat eivät pysty keskustelemaan toistensa kanssa. Monesti sanotaan sitä, että kun valitetaan eri oikeusasteeseen, siirrytään eri oikeusasteeseen käsittelemään asiaa, niin joudutaan kirjoittamaan ne asiat uudelleen.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella olisi melkein kaikkia niitä toimenpiteitä pitänyt tehdä ilman lisää rahaa. Jos me haluamme laittaa asiat kuntoon, niin se vaan vaatii lisää rahaa, ja se on kyllä aikamoinen ongelma varmaan ensi kaudella, kun teillä on vielä vähemmän rahaa jaettavana täällä.

Mutta jatkaisin ed. Saarisen kysymykseen, kun tämä esitutkinta- ja pakkokeinolaki on nyt ollut lakivaliokunnassa käsittelyssä, juuri tästä talousrikosasioiden käsittelystä. Meillä on tullut semmoista viestiä, että syyttäjät haluaisivat sanoa sen viimeisen sanan siihen, milloin se esitutkinta on valmis. Heille näköjään tulee aika usein iso paperikasa pöydälle, ja kun ovat käyneet sen läpi, se on aivan raaka eikä valmis vietäväksi eteenpäin. Silloin he palauttavat sen esitutkintaan uudelleen, ja silloin poliisi on jo toisessa jutussa kiinni eikä pääse takaisin siihen ensimmäiseen juttuunsa, ja tässä vaan venyy ja paukkuu. Voiko tähän saada jotain semmoista helppoa konkretiaa niin, että se tutkija ja se syyttäjä oikeasti pääsisivät siihen yhteisymmärrykseen, milloin se asia on valmis vietäväksi eteenpäin ja mitkä ovat lillukanvarsia ja mitkä ovat ne tärkeimmät, ettei tässä kuluisi turhaa aikaa, kun kaikki vaan odottavat, kuka on se, joka sanoo sen viimeisen sanan?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on kaksi ongelmaa, joihin ihmisoikeusinstanssit ovat kiinnittäneet huomiota. Toinen on minun mielestäni ehkä suhteettomastikin huomiota saanut paljusellikysymys. Meillä lietekaravaanarit käyttävät niitä samoja paljuja, eikä sitä ole ihmisoikeusrikkomuksena pidetty. Mutta sen sijaan vakava huoli koskee tuomioistuin- ja oikeusprosessien kestoa. Meillä tällä hetkellä on täytetty sitä aukkoa rahoituksen suhteen pienin korjauksin, niin kuin nytkin on tehty, sekä oikeusministeriössä valtiovarainministeriön suostumuksella että valtiovarainvaliokunnassa, mutta todelliset keinot juttujen käsittelyajan lyhentämiseksi yhä uupuvat.

Oletteko te, ministeri Brax, valmis harkitsemaan näyttömuutoksenhaun rajaamista tietyissä tapauksissa ja plea bargain -järjestelmää, jossa käräjäoikeuksiin saapuvien juttujen määrää jo voitaisiin rajoittaa, jotta nämä käsittelyajat saataisiin kohtuullisiksi?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu juttujen pitkittymisestä jne. Se on totta, ja tällaisilla pienillä määrärahoilla, jotka ovat todella tietysti hyviä, ei saada sitä todellista tulosta.

Arvoisa puhemies! Kun luin tätä valiokun- nan mietintöäkin, niin siellä syyttäjille annetaan Wincapita-juttuihin nyt lisäresursseja 1,4 miljoonaa euroa, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Mutta siinä yhteydessä pitäisi huolehtia myöskin, että oikeusistuimille, jotka näitä käsittelevät, pitäisi antaa vastaavasti, koska muut jututhan sen jälkeen viivästyvät. Minä en löytänyt tästä valiokunnan mietinnöstä lainkaan sitä, että ne resurssit pitäisi samanaikaisesti antaa sinne.

Sitten, arvoisa puhemies, kun täällä on puhuttu pantarangaistuksesta, niin toteaisin vaan sen, että meidän vankilat ovat jotakuinkin puolillaan ulkomaalaisista vangeista. Mikä on se tilanne, että niitä saataisiin siirrettyä aina silloin, kun se on suinkin mahdollista, että nämä ihmiset sovittaisivat ne rangaistuksensa kotimaassa, ettei tarvitsisi keinotekoisia pantarangaistuksia ja muita keksiä tänne maahan?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on tietysti totta, että olisi vielä parempi, että meillä olisi pysyvä lupaus kehyksistä ja vielä semmoinen 5 miljoonan lisämääräraha tuomioistuimille, kun tiedetään, mitä seuraavalla vaalikaudella on edessä. Mutta totuus on se, että tällä vaalikaudella meillä on ennätysmäärä syyttäjiä nyt, kun lopetamme, ja meillä on tuomioistuimissa tuomarien määrä eurooppalaisittainkin hyvin vertailukelpoisella tilalla. Nyt on myös rohjettava katsoa sitä, että työskentelytavat ovat paremmat, istuntosalit ovat käytössä joka päivä, atk on kunnossa, sitä parhaillaan tehdään, ja sen takia osittain tuomarimäärä ei ole enää huippumäärä.

Mutta esimerkiksi ulosoton tulokset, josta te olette täällä puhuneet, ovat näistä tuottavuusleikkauksista huolimatta olleet erinomaisia, suorastaan ylittäneet kaikki tavoitteensa sillä, että ulosotossa tehdään fiksummin asioita kuin koskaan. Sitä taloa johdetaan erinomaisesti. Se sai nyt harmaan talouden torjuntaan vielä erikoisulosottoon lisäresursseja, ja se on pystynyt tuottavuusohjelmaa noudattaenkin tekemään koko ajan parempaa tulosta. Se on tietysti selvää, että sitten tämä ikäpolven muutos on siellä edessä ja siltä osin pitää nähdä erikseen vaivaa, mutta tilanne on monella tapaa nyt parempi.

Näitä prosessiuudistuksiakin, joista muun muassa edustajat Zyskowicz ja Kataja kyselivät lisää, on tehty paljon, kun nyt eduskunta vaan kaikki kerkeäisi hyväksyä, mikä on tarkoitus, mutta siihen tarvitaan sitten valtiovarainministeriön ihan erilaista tukea. Minä lähden vielä tammikuussa Ruotsiin katsomaan sitä käräjäoikeuksien videointisysteemiä. Alkuinvestoinnit ovat 30—40 miljoonan luokkaa, mutta jos se järjestelmä saadaan Suomeen toimimaan, niin silloin voidaan kuvitella, että näyttökysymystäkin arvioidaan vielä tiukemmalla, huomattavasti tiukemmalla, seulalla, mutta nyt joku valituslupa tulee 1.1.2011 käyttöön ja tulette näkemään, että jutuista merkittävä määrä jää käräjäoikeuksiin eikä jatku enää siitä eteenpäin. Te olette itse sen täällä käsitelleet ja hyväksi havainneet.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä vankeinhoidosta. Meillä on eurooppalaisittain ja YK:n kriminaalikokouksessa moneen kertaan todettu erittäin hyvä pohjoismainen balanssi sen suhteen, että meillä rikoksia on suhteessa vähän. Jatkossakin on tarkoitus tehdä niin, että entistä useammin vankilassa ihmiset istuvat kovempia ja pitempiä aikoja kovista rikoksista. Tällä politiikalla me olemme saaneet kehuja ja olemme turvanneet suomalaisten arjen turvallisuuden. Tähän pakettiin kuuluu ed. Zyskowiczin kysymä paketti kaikista vaarallisimpien rikosten suunnittelun kriminalisoinnista, joka sekin etenee aikataulussaan. Nyt kun esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaki ovat eduskunnassa, niin tammikuussa valmistuu arviomiesten mietintö, kun saamme valiokunnista viestin, että esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaissa tehdyt valinnat tulevat todennäköisesti etenemään. Nämä kaksi liittyvät toisiinsa, eli koko se alkuperäinen aikataulu on hyvässä vauhdissa siltäkin osin.

Aivan viimeisenä, Suomessa talousrikoksilta saa jo rönsyt katkaista, mutta ongelma on juuri se, minkä puheenjohtaja Andersson äsken kuvaili, että vieläkin on niin, että syyttäjä ei kaikissa tilanteissa pääse katkaisemaan, kun siihen tarvitaan syyttäjän lupa, joten kaikissa talousrikostutkimustilanteissa tämä yhteistyö ei ole vielä parhaalla mahdollisella tolalla. Niitä rönsyjä ei katkaista ajoissa ja toisaalta tuodaan raakileita syyttäjälle, joka joutuu palauttamaan, ja sen takia on tärkeätä, että nyt sisäministeriö ja oikeusministeriö tekevät yhdessä tätä talousrikosongelman purkutyötä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa todella tuli esille ulosoton tilanne ja nimenomaan ikääntyminen ja sairastavuus. Kun sanoitte äsken, että sen korjaamiseksi tarvitaan erityistä vaivaa, niin mitä se erityinen vaiva mahtaa olla? Itse ajattelen, että eihän siihen ole muuta korjausta kuin uutta työntekijäjoukkoa lisää ja ihmisten hyvinvointia kasvamaan, mutta haluaisin kuulla, mitä te sillä tarkoititte.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on tämä Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, eli sen voimavaroja tulevassa budjetissa vähennetään. Oikeuspoliittinen tutkimustoiminta on tietysti kansalaisten oikeudenmukaisuuden näkökulmasta todella tärkeää työtä, ja nyt on suuri huoli, että se yksikkö ei pysty tekemään sitä työtä, mitä sinne kuuluisi, ja nyt kysynkin teiltä, mitä tämän asian korjaamiseksi voidaan tehdä ja oikeastaan aika pikaisesti, että saadaan asiat kuntoon.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministerin linjaus siitä, että vakavia rikoksia tehneet henkilöt pidetään telkien takana, on tietysti ihan oikein, mutta noin kansalaismoraalin kannalta ei ole ihan helppo vastata sellaiselle ihmiselle, joka kuvaa tilanteen, jossa kaveri varastaa kaupasta arvokkaita elintarvikkeita, menee kassan läpi, myyjää on ohjeistettu niin, että siihen ei saa puuttua, mutta paikalle kutsutaan poliisi, poliisi antaa sakon ja sitten hetken kuluttua sakon saanut repii sakon omassa autossaan. Mitä tehdään? Mitä vastataan tämmöiselle kansalaiselle, joka kertoo, että näin on tapahtunut, ja epäilee parlamentin ja parlamentaarikon moraalia?

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kysyisin tuosta Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta. Onko ylipäätään kovin tarkoituksenmukaista pitää ministeriöllä tällaista omaa, kun yliopistoissa tehdään vastaavaa tutkimusta? Tämä on varmaan yksi syy, minkä takia sinne ei tänä vuonna sitten jaostossa lisää rahaa laitettukaan.

Toinen kysymys, joka liittyy oikeusministeriön toimialaan, vaikka se rahallisesti vaikuttaakin muilla sektoreilla. Nythän on näihin pikaluottoihin tehty jonkin näköistä pikaensiapua, mutta toinen ongelma, joka on pitkään odottanut ratkaisua, on nämä niin sanotut kulutusluotot, joita esimerkiksi postimyyntiliikkeet myyvät 31,7 prosentin vuotuisella korolla. Ne ovat erittäin houkuttelevia, koska niihin liittyy tavaran saanti. Oikeusministeriöstä ei ole tullut lakiesitystä, jolla näille jotain tehtäisiin. Asiasta on tehty jopa kirjallisia kysymyksiä, mutta siitä huolimatta mitään ei ole tapahtunut. Onko tässä odotettavissa jotain?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edelleen palaisin tuohon erittäin painoarvokkaaseen asiaan eli tuomioistuinten käsittelyaikoihin. Jos todella Suomi saa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia tuomioita 52, Ruotsi saa 8, Tanska 5, niin voidaan kyllä nähdä näin, että me, Suomen valtio, rikomme Suomen perustuslakia tai ainakin sen tarkoitusta ja henkeä tässä kohden. Se, että ihminen saa ilman aiheetonta viivytystä asiansa tuomioistuimessa käsitellyksi, on niin keskeinen perusoikeus, että tällaisten lukujen valossa emme voi täysin kyllä sanoa, että Suomi olisi oikeusvaltio.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltion yksi tärkein tunnusmerkki on se, että meillä on laadukkaat, toimivat ja tehokkaat esitutkintatoimenpiteet, syyttäjä ja tuomioistuin. Mutta niin kuin tässä salissa on moneen kertaan todettu, niin olemme huolissamme siitä, miten oikeudenkäyntien kestot muodostuvat tällä hetkellä liian pitkiksi ja ruuhkauttavat oikeuslaitokset.

Minä olen huolissani siitä, miten tämä alueellinen tasa-arvo tässä asiassa toteutuu. Miten, oikeusministeri Brax, olette saaneet minimoitua nämä alueelliset käsittelyaikojen erot ja todellakin niin, että vain ainoastaan rahalla näitä asioita ei varmastikaan ratkaista? Jonkunlaisia sisäisiä järjestelyitä Suomessa täytyy näitten tuomioistuinten välillä olla ja muitakin rakenteita varmasti uudistaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vielä palata tähän oikeudenkäyntien viivästymiseen, ja kyllä se on edelleenkin ongelma, kun me katsomme tilannetta tuolla kentällä. Rahalla näitä asioita ei välttämättä ratkaista, vaan kyllä se on työtapojen kehittämisellä, ja täytyy sanoa, että ihan asenteellakin on merkitystä. Yhdysvalloista voisi kyllä ottaa oppia. Siellä kun jotakin tapahtuu, asia tutkitaan, viedään oikeuteen pienemmissä asioissa ja asia on sillä selvä. Tämä Madoff-tapaus vuodessa hoidettiin. Meillä vastaavan tyyppiset tapaukset kestävät useita vuosia. Se on asenteista kiinni, että tässä suhteessa paljon voitaisiin tehdä.

Tutkinnan johtoonkin liittyen pitäisi varmaan miettiä, missä määrin syyttäjiä pitäisi käyttää tässä suhteessa niin, että olennaisiin keskitytään ja turhat hännät jäävät pois, ja oikeuden välttely on suuri ongelma. Kun katsotaan Helsingin käräjäoikeutta, niin sinne eivät tule syytetyt paikalle, jutut venyvät, ja se, että tässä suhteessa tehdään jotakin työtä, on erittäin tärkeätä.

Täytyy sanoa, että tätä ministeriön valmistelua voisi kyllä tehostaa ja tätä törkeitten rikosten valmistelua. Tässä on nyt kolme vuotta ollut aikaa valmistella sitä, ja nyt jos helmikuussa tuodaan eduskunnan esitys, niin alkaa miettiä jo sitä, onko se tässä tarkoituksella tuotu esimerkiksi niin myöhään, että eduskunta ei ehdi käsittelemään sitä, ja se on tärkeä asia. Teillä on paljon vähemmän tärkeitä asioita ollut valmistelussa ministeriössä, joihin ei olisi pitänyt kiinnittää niin paljon huomiota kuin näihin törkeisiin rikoksiin.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on enemmän ja vähemmän aktiivisesti 40 vuotta hoitanut asianajotehtäviä, niin täytyyhän todeta, että työskentelyolosuhteet ovat parantuneet. Mutta tämä ongelma, ehkä suurin oikeuslaitoksen ongelma on se, että oikeutta, oikeuden saamista joutuu kansalainen odottamaan kohtuuttoman pitkään, siinä tilanne on vaan huonontunut. Kysymys ei todellakaan ole rahasta pelkästään. Rahaa on kyllä lisätty, mutta enemmän ehkä pitäisi näitä työtapoja ja työasenteita kehittää. Miksi me hyväksymme sen, kun edellytämme, että viranomaiset ja yritykset kiireesti hoitavat tehtävät, miksi me hyväksymme, että oikeutta pitää odottaa vuosikausia? Miksei siellä voisi olla normaalijärjestelmä toimenpiteissä niin kuin muuallakin, kohtuulliset ajat? Se on asenteesta paljon kysymys. Pitäisi kysyä, missä se vastuu on. Oikeusministeriössä se varmasti on ja viime kädessä sitten eduskunnassa resurssien osalta, mutta eihän eduskunta voi prosesseja muuttaa, jos ei niitä kunnolla valmistella. Eli tässä mielessä kyllä tarvittaisiin myös asennemuutosta.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan vankeinhoitoon. Ministeri totesi tuossa, että on tarkoituksena, että vankilassa istuu entistä kovempia konnia ja entistä pidempiä aikojakin kenties. Tällä hetkellä yksi merkittävimpiä ongelmia vankiloissa on järjestäytyneen rikollisuuden hyvät toimintaedellytykset. Olen moneen otteeseen törmännyt siihen ongelmaan, että meillä todellakin järjestäytynyt rikollisuus käyttää hyväksi näitä niin sanottuja heikompia vankeja. Millä tavoin tähän ongelmaan on ajateltu puuttua?

Toinen kysymys tähän. Meillä on kasapäin laitettu rahaa erilaisiin hyviin toimintaohjelmiin. Onko niiden panos—tuotos-hyötyä missään vaiheessa arvioitu, mitä hyötyä näistä on, koska kenties se panostus voisi olla tuolla järjestäytyneen rikollisuuden estämisessä paremmin kuin noissa toimintaohjelmissa?

Aivan viimeksi vielä. Pyörititte päätä, kun ed. Sasi kysyi tästä törkeän rikoksen valmistelusta. 2007 lokakuun lopussa tein törkeän ryöstön valmistelun kriminalisoinnista aloitteen. Se on suu-sanallisesti monta kertaa täällä muutettu sillä tavoin, että se käsittäisi koko törkeän rikoksen valmistelun. Eli kyllä siihen kolme vuotta on ed. Sasin mainitsemin tavoin kulunut siitä, kun se lähti liikkeelle.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän hyvinvointiyhteiskunnan pitäisi olla kaikkien yhteinen rakkauden kohde, mutta harmaan talouden harjoittajat eivät näin näytä ajattelevan, ja he aiheuttavatkin meille entisestään kestävyysvajetta tähän yhteiskuntaan noin 10 miljardin vuosivauhtia.

Ministeri totesi äsken, että harmaan talouden torjuntaan on satsattu paljon, ja todistitte äsken, että valtion tuottavuusohjelma ei ole ollut esteenä myöskään harmaan talouden torjumiseen. Mutta käytännössä tuolta kentältä kuitenkin tulee paljon sellaisia viestejä, joissa todetaan, että valvontaresurssit eivät ole riittävät ja näin ollen harmaan talouden torjunnan seulan läpi pääsee aivan luvattoman moni harmaan talouden harjoittaja. Nyt kysyisin sitten tarkennusta ministereiltä, onko todellakin niin, että siellä kentällä on riittävästi resursseja valvontaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Harmaan talouden takia yhteiskunta menettää miljardien eurojen verotulot vuodessa ja rehelliset yrittäjät ja yritykset menevät konkurssiin, sillä ne eivät voi pärjätä kilpailussa, jossa kilpakumppanit rikkovat yhteisiä pelisääntöjä. Harmaa talous pitäisi kitkeä tehokkaasti ja sen parissa puuhaavat rikolliset ottaa kiinni, ja heidän rangaistuksensa pitäisi olla riittävän ankara, jotta houkutus lähteä rikolliselle tielle voitaisiin hillitä.

Tätä vasten on hämmästyttävää, kuinka oikeusministeriö on ollut luomassa uutta valvontarangaistusta, jossa rikoksesta tuomittu voi panta jalassa ja asunnostaan käsin jatkaa talousrikosten tekemistä esimerkiksi puhelinta vapaasti käyttäen. Kysynkin ministeri Braxilta, onko hän tiedostanut nämä talousrikoksiin liittyvät erityisongelmat, kun uutta pantarangaistusta toimeenpannaan ilman riittäviä valvontaresursseja.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Pantarangaistus on juuri lakivaliokunnassa saanut hyvän vastaanoton, ja siellä on erikseen jo hallituksen esityksessä nimenomaan nämä talousrikostilanteet torjuttu yhdeksi tilanteeksi, jossa se ei käy, jos arvioidaan, että riski on liian suuri.

Täällä kysyttiin sakon muunnoista. Niistä on juuri tullut Optulalta hyvä tutkimus, joka kertoo, että tämän alan rikollisuus ei ole kasvanut. Ja vastaukseni ed. Hemmilän kirjalliseen kysymykseen on netissä, oli jo viime viikolla tai tulee tämän viikon alussa. Sieltä näkyy myös varsinkin se tärkeä asia. Ymmärrän, että maallikko puhuu varkaudesta, mutta jos Suomessa tapahtuu varkaus, siitä ei ikinä selviä pelkästään poliisin kirjoittamilla sakoilla. Näin ollen varkaudet eivät miltään osin kuulu sen uudistuksen piiriin, mistä te äsken puhuitte. Mutta kansan suussa tietysti sanat kulkevat toisella tavalla.

Vielä palaan tähän ennaltaehkäisy-kysymykseen. On aivan selvää, että me saamme meidän rikollisuuslukumme vielä paremmiksi, jos päihdekuntoutus-, mielenterveys- ja sosiaalipolitiikka toimivat paremmin.

Ed. Guzenina-Richardsonille sanoin, että "ulosotto", joten minun ei tarvitse selventää mitään. On tietysti aivan eri asia, mitä tapahtuu työelämässä jne.

Mutta sitten tärkeimpänä asiana ed. Vuolanteen itsekriittinen arvio oikeusvaltion tilasta. Ne tuomiot, joihin te viittasitte, ovat tulleet pääsääntöisesti 1990-luvun laman jälkipyykin pesusta, jutuista, jotka ovat alkaneet huomattavasti ennen tätä aikaa, kun minusta on tullut ministeri. Todella mielelläni palaan ed. Vuolanteen kanssa track record -vertailuun, onko sama tilanne aiheutunut myös tämän hallituksen aikana ja kaudella. Meillä on tehty huomattavan isoja töitä myös sen seurannan parantamiseksi, että näin pitkiä juttuja ei enää pääse syntymään. Ja vertailu Pohjoismaihin ontuu edellistenkin ministerien ajalta jo sen takia, että siellä näitä juttuja on sovittu enemmän.

Mutta, ed. Vuolanne, katsotaan kymmenen vuoden päästä, olinko oikeassa arviossani, että tilanne on ihmisoikeusloukkausten näkökulmasta ratkaisevasti nyt parempi kuin se track record, mitä te äsken esittelitte edellisiltä ja aika paljon sosialidemokraattisilta kausilta.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten salikeskustelusta pystyy päättelemään, myös tähän pääluokkaan kohdistuu paljon odotuksia, jotka vaativat myös korjauksia tulevina aikoina. Hallituksen tuloerojen kasvua suosiva politiikka on lisännyt eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Tuloerojen kasvu heijastuu myös yleiseen turvallisuustilanteeseen. Poliisin toimintakykyyn ei ole panostettu tarpeeksi, ja oikeuslaitoksen vähät resurssit vaarantavat oikeusturvaa. Nämä luovat jännitteitä yhteiskuntaan.

Oikeus- ja sisäasiainministeriön hallinnonaloilla aliresursointi näkyy oikeudenkäyntien pitkittymisenä, vankeinhoidon laiminlyönneissä ja viranomaisten toimintakyvyn heikentymisenä. Muistutan, että vuosina 2007—2009 Suomi on saanut yli 50 langettavaa tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Lainsäädäntöuudistusten lisäksi käsittelyaikojen lyhentämiseen tarvitaan riittävät määrärahat.

Sosialidemokraatit ovat useasti todenneet, että syrjäytymisen ehkäiseminen on parasta oikeuspolitiikkaa. Kansalaisten turvallisuus voidaan taata parhaiten, kun huolehditaan työllisyydestä, ehkäistään syrjäytymistä ja tuloerojen kasvua vähennetään ja estetään.

Rikollisuuden ennaltaehkäiseminen on kokonaisuus. Yhteiskunnallisen tilanteen lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat poliisin, syyttäjän, oikeuslaitoksen ja vankeinhoidon riittävät resurssit. Hallituksen tuottavuusohjelma vuosille 2007—2011 sisältää yhteensä 685 henkilötyövuoden vähennykset oikeusministeriön toimialalta. Vuosille 2012—2015 hallituksen tuottavuusohjelma sisältää hallinnonalalle vielä 103 henkilötyövuoden vähennyksen. Tuottavuusohjelma leikkaa määrärahatasoa yhteensä 11 miljoonaa euroa vuonna 2011, tuomioistuimissa ohjelman vaikutus on 2,7 miljoonaa ja vankeinhoidossa 4,5 miljoonaa.

Esimerkiksi ulosottolaitoksessa tuottavuusohjelma on merkinnyt sitä, että henkilöstö on ikääntynyttä ja sairastaa, niin kuin on tässä useaan kertaan jo todettu. Vähennyksiä ei voida enää tehdä ilman, että oikeusturva vaarantuisi ja valtion ja velkojien tulojen vähentyminen uhkaa. Ulosoton erikoisperintään suunnatut lisäresurssit eivät tilannetta korjaa.

Hallitus leikkaa jälleen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen määrärahoja, vaikka linjaukset ovat toisen suuntaiset. Samoin hallitus suunnittelee heikennyksiä jo valmiiksi syrjäytymisuhan alla olevien vankien asemaan eikä panosta ennakoivasti rikosten ennaltaehkäisyyn ja rikosseuraamusalan tulevaisuuden haasteisiin. Yksityistämissuunnitelmat ovat ongelmallisia. Viranomaistahon syrjäyttäminen vankeinhoidossa ei voi olla ratkaisu.

Sosialidemokraatit esittävät pääluokkaan muutaman lisäyksen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toiminnan tehostaminen on ollut valtion tavoitteena jo pitkään, ja tämä tavoite on kirjattu myös hallitusohjelmaan, mutta hallituksen esityksissä rahoitusta kuitenkin on leikattu. Oikeuspoliittisen tutkimuksen rahoituksen turvaaminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska työ tukee säädösvalmistelun laadun parantamista ja rikollisuuden ennaltaehkäisyä. Esitämme lisättäväksi 800 000 euroa.

Syyttäjälaitos. Suomi on edelleen jatkuvasti langettavien tuomioiden kohteena Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, siksi syyttäjälaitoksen resursseja täytyy korjata, jotta käsittelyaikoja saadaan lyhennettyä. Näin ollen esitämme siihen 1,5 miljoonaa euroa.

Vankeinhoidossa pitää työskennellä sen eteen, että rikosseuraamukset edistävät rikoksentekijän valmiutta normaaliin yhteiskuntaelämään. Siksi on tärkeätä, että vankeuslain edellyttämät yksilölliset rangaistusajan suorittamista koskevat suunnitelmat tehdään jokaiselle vangille. Niin sanottujen Ransujen toteutumisessa on havaittu myös merkittäviä alueellisia eroja. Vankeinhoitoa rasittavat vankilatilojen tilanahtaus, peruskorjausten tarve ja paljuselliongelma, josta ei vieläkään ole kokonaan päästy eroon. Myös rikosseuraamusalan henkilöstön jaksamisesta on kentältä saatu huolestuttavia viestejä. Vankeinhoidon tulevaisuushaasteisiin kuuluu kysymys myös kieliongelmien lisääntymisestä vankiloissa. Tähän on syytä varautua ennakolta selvittämällä vankiloiden tulkkaustarpeita, kuten vankilan ulkopuolellakin pitää jo tehdä.

Sosialidemokraatit esittävät rangaistusaikojen suorittamisen tehostamiseksi 4 miljoonaa euroa, josta 2 miljoonaa käytetään vankeinhoitopalveluiden kehittämiseen ja 2 miljoonaa euroa vankilatilojen peruskorjaukseen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunta puuttui vastikään yhteen suomalaisen yhteiskunnan vakavimpaan ongelmaan eli lähisuhdeväkivaltaan. Siitä saamme aika pitkälti kiittää ministeri Braxin aktiivisuutta. Lakiahan tiukennettiin niin, että alaikäiseen ja läheiseen kohdistetut lievät pahoinpitelyt tulevat virallisen syytteen alaisiksi. Kun nämä rikokset ovat yleisen syytteen alaisia, ei tekijän saaminen vastaamaan teosta ole enää kiinni uhrin tahdosta. Asia on tärkeä ja merkityksellinen, sillä poliisin tietoon tulleesta väkivallasta on noin 12 prosenttia perheväkivaltaa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin myös se, että kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivallan seurauksena kuolleet muodostavat kolmanneksen kaikista henkirikoksissa surmansa saaneista Suomessa.

Espanjan uusiessa omaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lainsäädäntöään jopa kolmannes naisiin kohdistuneista kuolemantapauksista lähisuhdeväkivallan seurauksena väheni ensimmäisen vuoden aikana. Samat ennalta ehkäisevät vaikutukset olisivat meilläkin saavutettavissa, mikäli hoidamme asian hyvin. Mutta kuitenkin lakivaliokunnassa teimme sellaisen huomion, että vaikka tuo muutos tuo rangaistus-järjestelmän piiriin noin 5 000 uutta tapausta, ei poliisille osoitettu lisäresursseja. Mielestäni olisi todella harmillista, jos tämä hyvä lakiuudistus vesittyisi tällaisen virhearvioinnin seurauksena. Toivonkin ministeriltä myös nyt aktiivista asian seurantaa ja varhaista puuttumista, jos resurssiongelmat haittaavat lain toteutumista.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Poikkeuksellisesti en tule nyt kehumaan oikeusministeriä, vaan paremminkin kyselemään vähän perään, että onkohan tullut jossakin mitassa hätiköityä.

Tarkoitan ministeri Braxin joitakin aikoja takaperin julkisuuteen saattamia kannanottoja siitä, millä tavoin meillä Suomessa pitäisi järjestää äänioikeusikärajat. Tätä asiaahan koskien hänelle luovutettiin raportti, jossa asiantuntijat pohdiskelivat asiaa päätymättä mihinkään uuteen suositukseen vaan antoivat vain, asiantuntijat, nimissään kannanottoja. Mutta sen sijaan ministeri Brax kiirehti tämän raportin yhteydessä sitä vastaanottaessaan toteamaan, että kunnallisvaalien äänioikeusikäraja tulisi alentaa 16 vuoteen. Tässähän nyt lyhyt historia muistini mukaan on sellainen, että 1960-luvun lopulla tultiin 20 vuoteen, 1970-luvun alussa puolestaan jo tultiin 18:aan ja nyt sitten ministeri Braxin arvion mukaan vuonna 2016 pitäisi siirtyä 16 vuoteen.

Eikä tässä mitään, en halua sinänsä moittia tätä ehdotusta sellaisenaan, mutta sen sijaan sitä, miten tämä asia on rakennettu.

Nimittäin ministeri Brax sanoo, että tämän pitäisi olla kokeilu. Tätä en oikein osaa ymmärtää, millä tavoin äänioikeutta voitaisiin kokeilla, sillä jokainen meistä ymmärtää, että jos se tuodaan 16 vuoteen, on mahdotonta löytää yhtään tahoa, joka sen jälkeen, tämän kokeilun päätyttyä, toteaisi, että kyllä se nostetaan nyt 18 vuoteen. Annan tästä pääni pantiksi, että niin ei tule käymään. Jos se alennetaan, sitä ei enää sen jälkeen nosteta, joten tuntuu vähän erikoiselta sanoa tätä kokeiluksi.

Ja miksi vain kunnallisvaaleissa? Ei kai ole tarkoitus niin, että kunnallisvaalit olisivat joku erityinen kokeilukenttä suhteessa eduskuntavaaleihin tai eurovaaleihin tai presidentinvaaleihin. On selvää, että tässä pitäisi olla johdonmukaisuutta eivätkä kunnallisvaalit voi tässä suhteessa olla mikään poikkeus tai kokeilujen kohde sellaisenaan. Eivät kunnallisvaalit ole kokeiluvaaleja.

Kolmas seikka on se, että ministerin esittämässä filosofiassa vaalikelpoisuus ja äänioikeus eriytettäisiin toisistaan, joka olisi mielestäni hyvin erikoinen tilanne, että voit kyllä osaltasi 16-vuotiaana päättää muitten asioista, mutta et omista asioistasi täysivaltaisesti. Tässä ei kyllä logiikka minusta toimi laisinkaan. Ongelma on myös se, että äänioikeus ja vaalikelpoisuus eroavat tällä tavalla toisistaan, siis tämän lisäksi, että äänioikeus- ja täysivaltaisuusikäraja eriytettäisiin. Raja luultavasti on aina läpi historiamme ollut Suomessa sama. Tässä mielessä ehdotus kokeiluun siirtymisestä seuraavissa kunnallisvaaleissa tuntuu yllättävältä.

Asiaa pitää voida harkita vakaasti ja miettiä monipuolisesti, kuinka tämä voitaisiin tehdä, mutta reunaehtojen pitäisi olla huomattavasti toisenkaltaiset kuin ministerin esittämässä mallissa. Meillä voi olla syytä siirtyä 17 vuoteen esimerkiksi, mutta sitten pitää katsoa, mitä muuta lainsäädännön muutosta se edellyttää, ja valmistella sitä kunnolla. Enkä pidä oikeana sitä, että ikään kuin vaalitäkyjen tai vaali-intoilun merkeissä lähdetään näissä asioissa esittämään tämän kaltaisia muutoksia, johon ministeri tässä tapauksessa on lähtenyt. Haluan tämän reiluuden vuoksi näin avoimesti sanoa, koska jonkin verran näitä asioita on tullut omakohtaisestikin mietittyä ja harkittua ja oltua monilla eri kannoilla. Mielestäni asiaa sietää pohtia, mutta ei kokeiluna eikä lähteä eriyttämään äänioikeutta ja täysivaltaisuutta ja vaalikelpoisuutta toisistaan eikä muitakaan ikärajaeroavuuksia.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Arvokasta pohdintaa, juuri sen kaltaista kuin oikeusministeriö lausuntokierrokseltaan odottikin ja saikin. Mutta nyt on yksi väärinkäsitys tullut: Työryhmä pohti sekä kokeilua että pysyvää, ja vastaanottaessani mietintöä ilmoitin, että kokeilu ei todennäköisesti ole mistään kotoisin ja että sillä olisi aivan samankaltaiset lopputulokset kuin ed. Kanerva täällä kuvaili. Haluan vaan korjata tämän seikan. Kysymyshän vaatii perustuslain muuttamista, ja kaikissa puheenvuoroissa olen sanonut, että tämähän ei etene, ellei joku hallitusneuvotteluissa niin päätä, että laitetaan se etenemään. Oma kantani on, että se olisi hyvä ajatus, mutta ei kokeilu.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin, niin kuin ministeri sen sanoi, äänioikeuden kohdalla ei kannata tehdä kokeilua vaan toteuttaa sitten ne ratkaisut, mihin päädytään. Evankelis-luterilainen seurakunta näytti hyvää mallia siitä, kuinka 16-vuotiaat voivat päästä äänestämään. Vaalikelpoisuusikäraja, joka sitten poikkeaa tästä, on syytä pitää nykyisellään.

On syytä havaita, että nykyään kunnallisvaaleissa vanhin juuri äänioikeuden saanut ikäluokka, joka pääsee ensi kertaa äänestämään, on liki 22-vuotias, eli keskimääräisesti kaksikymppiset nuoret pääsevät ensimmäisen kerran kunnallisvaaleissa äänestämään. Tässä suhteessa tuo 16:een vuoteen ikärajan laskeminen ei ole niin radikaali, etteikö sitä voida toteuttaa. Ne nuoret ovat myös lähempänä sitä normaalia kotiseutuaan, jolla he pääsevät nyt äänestämään ensimmäisen kerran siinä 16 vuoden jälkeen, ja uskon kyllä, että nuoret ovat kypsiä tekemään poliittisia ratkaisuja. Itsekin omasta mielestäni olin kaikkein terävin siinä 15-vuotiaana.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ennen seurakuntavaaleja korostettiin, että siitä saatavat kokemukset vaikuttavat siihen, mihinkä päädytään kunnallisvaalien ja muiden vaalien osalta. Nyt vaikka tämä rummutus suhteessa siihen ikäluokan kokoon seurakunnan jäsenmäärästä oli todella valtavaa, aktivointikampanjat näitten nuorten osalta, niin tulokset kyllä osallistumisprosenteissa jäivät todella kehnoiksi. Se positiivinen puoli oli, että tuli nuoria valtuutettuja aikaisempaa enemmän. Se on tietysti hyvä sekin.

Kokonaisuutena tässä ministeriltä jäi vastaamatta ed. Kanervan keskeisimpään huoleen, miten täysi-ikäisyyden ja vaalioikeuksien äänioi-keuden ikäraja voidaan erottaa toisistaan, että paljon isommista asioista pääsisi päättämään, mutta ei omista asioistaan. Se on todella kestämätön ristiriita.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Anteeksi, en ollut varma, kuinka pitkä puheenvuoro minulla on mahdollista pitää.

Työryhmän selvitys selvittää, käsittelee, tätäkin ongelmaa, miten ehdokkaana pitää olla täysikäinen mutta äänestää saisi aikaisemmin. Ja muun muassa se Euroopan neuvoston parlamentaarikkojen yhteinen suositus — nyt täällä Euroopan neuvoston parlamentaarikoista juuri ainakin ed. Sasi poistui — suomalaisetkin, meidän parlamentaarikot, ovat Euroopan neuvostossa esittäneet juuri sitä, että pääsisi jo vaikuttamaan. Ja nyt, ed. Kanerva, miksi juuri kunnallisvaaleissa? Kun siinä omassa tutussa ympäristössään voi alistua sille kokemukselle, että minun ääneni painaa, sillä on vaikutusta. Eikä ole kauhean kaukaa haettu myöskään, että kunnallisverot kelpaavat kunnalle kyllä niitten nuortenkin osalta, joten silloin nuori on päättämässä omista rahoistaan, kun niitä käytetään yhteisissä asioissa. Mutta sitten ne ihmiset, ketkä tekevät niitä päätöksiä, he ovat täysi-ikäisiä.

Tämä on pohdittu ja eritelty, ja mitään juridista ongelmaa tässä ei ole havaittu. Se on poliittinen ongelma, jos ei halua eriyttää näitä. Mutta täysi-ikäisyys voi silti olla 18 ilman mitään perustavanlaatuista juridista ongelmaa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto teki viime helmikuussa periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa. Valtioneuvosto piti tärkeänä, että demokratian tila ja kehitys ovat pitkäjänteisessä seurannassa. Seurannan keskeinen osa on vaalien yhteydessä suoritettava vaalitutkimus, johon ei kuitenkaan ole ensi vuodeksi varattu resursseja. Valtiovarainvaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että vuosina 2003 ja 2007 toteutetut vaalitutkimukset saavat jatkoa ensi vuoden vaaleissa, ja tämä on erittäin hyvä. Tutkimuksen tekemättä jättäminen keskeyttäisi juuri käyntiin päässeen demokratiaseurannan. Valiokunnan esityksenä on, että vaalitutkimuksen tekoon varataan nuo 200 000 euroa.

Edellä juuri puhuttiin vaaliasetelmasta, ja äänestysikärajan laskeminen tulee varmaan olemaan sellainen kysymys tulevissakin vaaleissa, josta keskustellaan, pitäisikö seuraavissa kunnallisvaaleissa äänestysikärajaa alentaa vai ei. Tässä erityisesti päästiin siihen asian ytimeen eli äänestysoikeuden ja vaalikelpoisuuden erottamiseen toisistaan, ja siinäpä meillä keskustelunaihetta.

Pidän myös tärkeänä sitä, että oikeuspoliittisen tutkimuksen tekemiseen varataan riittävästi tulevaisuudessakin varoja. Olen ainakin itse eduskuntatyössäni käyttänyt paljon tätä tutkimusaineistoa ja tilastoja omien päätöksieni tukemiseksi.

Arvoisa puhemies! Tuomioistuinten resurssien riittävyys ja toimintamahdollisuudet ovat viime aikoina herättäneet huolta. Tuomioistuinten työmäärä on kasvanut ja käsiteltävien asioiden luonne vaikeutunut muun muassa tämän kuluvan laman vuoksi. Valiokunnassa olemme korostaneet, että oikeuslaitokset tarvitsevat lisäresursseja, ja niille on lisämäärärahoja tulossakin. Oikeudenkäyntien viivästyminen on kansalaisille inhimillisesti vaikeaa ja vaikea asia. Toimiva oikeusvaltio on meille kaikille varmasti arvokas ja tärkeä asia, ja siihen halutaan satsata. Erityisesti laajat talousrikosasiat ovat saaneet huomiota ja kääntäneet meidän katseitamme lisämäärärahatarpeisiin tämänkin osalta.

Tämän vaalikauden lakiuudistukset erityisesti lakivaliokunnassa, jossa vaikutan, ovat lisänneet poliisien työmäärää. Siksi erityisesti me keskustan edustajat valiokunnassa olemme moneen otteeseen omissa valiokunnan mietinnöissämme ja lausunnoissamme olleet huolissamme ja halunneet kirjata, että poliiseille riittäviä voimavaroja turvataan tulevaisuudessa näiden tärkeiden lakien täytäntöönpanemisen vuoksi.

Viimeisin huoli liittyy tärkeään lakiuudistukseen lähisuhdeväkivallan torjumisesta ja siihen pureutumisesta. Tuleva huoli sitten liittyy siihen, miten poliisien määrärahoja uuden poliisilain uudistuksessa saadaan turvatuksi.

Jos vielä johonkin oikeusministeriön hallinnonalalta voisin rahaa uudelleen kohdentaa, niin kohdentaisin sitä rikollisuuden torjuntaan. Erityisesti nostan tästä tärkeäksi harmaan talouden ohjelman ja torjunnan, joissa tällä hallituskaudella on saatu hyviä tekoja aikaan, mutta niiden täytyy jatkua seuraavienkin hallituksien aikana.

Toiseksi nostan esiin tärkeän esimerkin rikosten käsittelyn asioista. Se on sovittelu ja siihen käytettävät määrärahat ja myöskin ajalliset satsaukset erityisesti poliisien ja oikeuslaitoksien kohdalta. Siellä on erittäin rakentavia, hyviä päämääriä ja hyviä esimerkkejä siitä, miten on voitu ennalta ehkäistä rikollisuutta ja myöskin katkaista rikollisuuden kierteitä ennen kaikkea nuorten osalta. Sitten tietysti kenttäpoliisien voimavaroihin, niin kuin totesin, esimerkiksi tämän lähisuhdeväkivallan torjumisessa ja tutkimisessa on panostettava.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi vielä palaan tuohon äänioikeusikäkeskusteluun, jota ed. Kanerva tuossa viritti. Olen paljolti samoja epäilyjä kohdistanut tähän äänioikeusikärajan alentamiseen kuin mitä ed. Kanerva kertoi. Siis ensinnäkin järkevää olisi pitää yhdessä täysi-ikäisyys ja äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Kyllä vaalikelpoisuus ja äänioikeus minusta kuuluvat ehdottomasti yhteen. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka tuli täysi-ikäiseksi 21-vuotiaana ja sai silloin äänioikeuden. En tiedä, kypsyvätkö nyt ihmiset 5 vuotta aikaisemmin. Epäilen.

Eduskunnan lainsäädännössäkin parastaikaa esimerkiksi ajokorttilainsäädäntö on nyt tulossa tänne saliin tammikuussa. Siinä nostetaan ikärajoja, eli nuoria ei katsota tarpeeksi kypsiksi vielä 21-vuotiaana: korkeimmat ikärajat ovat 24 vuotta, ennen kuin saa ajaa tehokasta moottoripyörää. Ja kyllä samoilla aivoilla tehdään niitä päätöksiä äänestämisestä ja riskinotosta liikenteessä, omien ja toisten. Eli jotain johdonmukaisuutta kannattaisi olla, ja täysi-ikäisyysraja tietysti olisi se pääsääntö.

Seurakunnat ovat eri asia. Nehän ovat vapaaehtoisia yhteisöjä. Ei niitä voi rinnastaa valtioon ja kuntaan, joissa on pakkojäsenyys. Itse olen ollut pitkään kirkkovaltuustossa, ja tulin nyttenkin valituksi, eli tunnen senkin. En pitänyt erityisen onnistuneena tätä kirkon nuorison kosiskelua laskemalla äänioikeusikärajaa 16 vuoteen ja säilyttämällä kelpoisuus 18 vuodessa. Onhan tietysti näin, että monella yhdistyksellä sinänsä on 15 vuotta se raja. Seurakunta vertautuu tässä mielessä enemmän normaaliin yhdistykseen kuin kuntaan tai valtioon.

Äänestyksen osalta kehittäisin enemmän semmoisia mahdollisuuksia, joissa ihmiset voivat äänestää kotoa, eli nettiäänestystä. On se kumma, kun se Virossa on onnistunut jo pitkään mutta meillä se sohrittiin kokonaan. Ja sitten vielä: Eihän se nettiäänestys, jonka voi tehdä vaalipaikalla, auta mitään. Sehän pitäisi tehdä kotona. Tarkoitus olisi tietysti, että se nostaisi osallistumista, koska tämä demokratia alkaa olla kyseenalainen, jos vähemmän kuin puolet vaivautuu äänestämään. EU-vaaleissahan tämä on todellisuutta ja tällä kehityksellä kohta kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Silloin demokratian laillisuus, ja varmasti demokratian tulosten laatukin, heikkenee. Siihen kehottaisin oikeusministeriä panostamaan.

On se ihme, että monissa järjestöissä pidetään postivaaleja enkä ole kuullut enkä lukenut yhtään väärinkäytöksistä. Miksi kuviteltaisiin, että jos esimerkiksi postiäänestyksellä pidettäisiin kunnallisvaalit, niissä tapahtuisi sitten enemmän väärinkäytöksiä kuin osuuskaupan ja muissa vaaleissa, joissa postivaaleista on saatu erittäin hyviä kokemuksia? Sitäkin seikkaa kannattaisi harkita.

Sitten muutamasta muusta asiasta, joita tuossa repliikkikeskustelussa jo käsiteltiin. Kyllä oikeusturva on siinä mielessä meillä heikko, että oikeutta joutuu odottamaan vuosia, ja jos olet oikeassa ja haet oikeutta, niin kyllähän se on aika ikävä asia. Kyllä yhteiskunnan pitäisi oikaista vääryys nopeammin kuin vuosien ja vuosien perästä. On kohtuutonta joutua kärsimään vain sen takia, että viranomaiset eli oikeusistuimet eivät pysty hoitamaan töitään kohtuullisessa ajassa. Tietysti prosessit voivat kestää aikansa, mutta monta kertaahan ei mitään tapahdu, odotetaan vaan, ollaan siellä jonossa. Jos puhutaan oikeusvaltiosta, niin on järjetöntä, että sellainen jatkuvasti hyväksytään. Ja ihmisetkin ovat hyväksyneet, pakon edessä. Sitä asiaa kyllä täytyisi ravistella.

Toinen oikeusturvan kannalta edelleen suuri ongelma, joka on pahentunut, on oikeudenkäyntien kalleus. Siviilijutuissa yleisin neuvo, jota itse annan asiakkailleni, on se, että ei kannata lähteä oikeuteen, kuluriski on niin suuri, eli täytyy yrittää sovintoa. No, sovintohan on hyvä asia, mutta monta kertaa, kun sitä ei saada, on parempi sitten luopua ja kärsiä nahoissaan kuin lähteä pitkäaikaiseen prosessiin, jossa sitten monta kertaa ne kulut, jos jutun sattuu häviämään, ovat suuremmat kuin se rahanarvoinen riita, jota käydään. Vaikka on yritetty korjata, niin kyllä tämä oikeudenkäyntien kalleus johtuu prosessin monimutkaisuudesta. Eli jos prosessi olisi yksinkertaisempi ja nopeampi, niin kulut laskisivat. Toisaalta myös ehkä tarvittaisiin vielä ansiotason rajaa ylemmäksi, että tavalliset ihmisetkin pääsisivät käymään oikeutta kohtuullisin kustannuksin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun puhutaan tästä meidän budjetistamme, on puhuttu siitä, että leikkauslistoja ei ole julkistettu. Sehän liittyy meidän eduskuntatyöhömme ja myös tähän pääluokkaan, joka vahtii lainsäädäntötyön oikeellisuutta ja toimintatapoja.

Työryhmiä on asetettu muun muassa verotuksen ja sosiaaliturvan sektoreille, ja tutkiva politiikka on ilmiantanut myös työryhmän, joka koskee metsänhoitomaksun problematiikkaa. Samassa työryhmässä käydään varmasti läpi myös metsien kiinteistöveroa, joka tuskin tullaan esittämään kansalaisille tuolla nimellä. Siis metsien kiinteistöverotusta ei näiden tietojen valossa olla tuomassa leikkauslistalle.

Tarkoitan tässä tapauksessa leikkauslistalla toimenpidettä, jolla leikataan metsänomistajan omaisuutta sillä ajatuksella, että pienet metsätilat on saatava sulautumaan suuremmiksi. Metsänomistajat kun ovat kuulemma Pääkaupunkiseudun merkkilaukkunaisia, jotka eivät ole pikkurahan tarpeessa. (Ed. Petri Salo: Nyt on oikeusministeriön pääluokka!) — Aivan, ja se, kuinka lakeja tehdään. Tulen siihen, malttakaa kuunnella, ed. Salo. — Lisäksi katsotaan, että metsänomistajat ovat uusavuttomia. He asuvat kaupungeissa eivätkä tiedä, mitä metsille pitäisi tehdä. Ja vielä pahempaa: nämä metsänomistajat haluavat luontoäidin voimille vallan ja antavat metsän olla luonnontilassa tai jopa haluavat suojella maitaan. Oli miten oli, tulee avoimesti myöntää, että metsänhoitomaksuun ja metsänomistukseen ja -hoitoon liittyviin maksuihin ...

... puuttuva valmisteleva työryhmä on olemassa.

Ymmärrän, jos valiokunnassa olevat asiantuntijat eivät uskalla avoimesti puhua valmisteilla olevista asioista. Eihän poliittisella mandaatilla oleva virkamies ole pikayhteiskunnan tietokone, johon syötetään kuin Googleen hakusana ja saadaan sieltä heti oikea vastaus ulos. Pikemminkin sieltä tulee tekstiä, ja sitten sieltä voi etsiä, mikäli se on oikeaa ja ajankohtaista tekstiä, saako oikean vastauksen kysymykseensä.

Harva asiantuntija tietää, mitä kaikkea on valmisteilla. Maailma on monimutkaistumassa ja monimutkaistuu. Ministerit asettavat työryhmiä ja ohjelmaprojekteja tehdään ja etsitään ratkaisuja yhä vaikeammiksi muuttuviin asioihin.

Mielestäni tämä kuuluu olennaisesti lainsäädäntötyöhön. Kun eduskunnassa käsitellään lakeja ja lakien valmistelua, niin kyllä avoimuus siinä on valttia ja kansanedustajien tulee saada tietoja, kuinka lakeja valmistellaan.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin hyvää keskustelua tuomioistuinkäsittelyjen ja oikeusprosessien kestosta.

Jos aloittaa sillä, että olemme tosiaan saaneet vuodesta 2007 lähtien 52 tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Tämä ei ole suinkaan ministerin vika, vaan nämä jutut ovat aiemmilta ajoilta. Mutta tosiasia on kuitenkin tänäänkin se, että meillä yhä suuri joukko ihmisiä, uskaltaisin väittää, että jopa suurempi joukko ihmisiä kuin ennen, pitää aivan yhdentekevänä, minkälainen tuomio tulee, kunhan se lopulta tulee. Mediankin ansiosta meillä rangaistukset jaetaan tosiasiassa jo ennen tuomioistuinkäsittelyn päättymistä, joten se lopullinen ratkaisu ei sitten ole se kaikkein tärkein. Tärkeintä on, että asia lopulta päättyy. Se on tärkeintä uhrin kannalta, vahingonkorvaukset voidaan laittaa täytäntöön, mutta se on tärkeää myös tekijän tai teosta epäillyn kannalta, ennen kaikkea syyttömän teosta epäillyn kannalta.

Poliisin ja syyttäjän yhteistyötä pyritään parantamaan nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevassa poliisi- ja esitutkintalaissa. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että niin kauan kuin nämä poliisin ja syyttäjän resurssit ovat eri ministeriöissä, johto eri ministeriöissä, niin kauan kuin syyttäjä ei johda esitutkintaa, varsinkaan vakavissa rikoksissa, niin kauan meillä kärsitään tästä Euroopan ja maailman mittakaavassa poikkeuksellisesta ongelmasta, että meillä tutkinta kestää ja kestää, syyttäjä tulee prosessiin mukaan liian myöhään ja asioita joudutaan aloittamaan alusta. Syyttäjän resurssit kohdistuvat vääriin kysymyksiin, poliisin resurssit kohdistuvat vääriin kysymyksiin ja lopulta tuomioistuin pääsee aivan liian myöhään juttuun käsiksi.

Mitä sitten, kun asia etenee siihen vaiheeseen, että jotain ratkaisuja pitäisi tehdä? Meillä on olemassa myös huomattava joukko keinoja, joilla voidaan vähentää tuomioistuimenkin taakkaa. Keskeinen keino tässä on plea bargain eli järjestelmä, jossa kaikkia asioita ei tarvitse viedä prosessin loppuun asti, näyttökysymyksiä tutkia, jos, kuten totesin, lopputuloksella ei ole yhteiskunnallisesti tai henkilönkään kannalta välttämättä sellaista merkitystä, että asia välttämättä on viimeistä pilkkua myöten tutkittava, vaan on rikoksen uhrin ja rikoksen tekijän, epäillyn, kannalta ja tietysti tuomioistuinlaitoksen ja tutkijoiden kannalta järkevää, että tutkinta jossain vaiheessa loppuu ja kaikki asianosaiset siihen tyytyvät.

Sitten ne tapaukset, jotka käräjäoikeuteen päätyvät, pitäisi tutkia käräjäoikeudessa niin, että valituksia ei enää tarvitse tehdä. Eli kaikki paukut pitäisi keskittää käräjäoikeuden käsittelyyn. Meillä on yritetty paikata käräjäoikeuksissa olevaa resurssivajetta, mutta tosiasia on, että me emme kykene sitä vajetta rahalla paikkaamaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Meidän vaan on uudistettava sitä käsittelyä niin, että tulee vähemmän juttuja oikeuteen, ja ne jutut, jotka tulevat, jäävät käräjäoikeusvaiheeseen. Siksi meidän on syytä rajoittaa muutoksenhakua, niin että näyttömuutoksenhausta pääsääntöisesti ei voisi enää valittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hovioikeuksiin ei pääsääntöisesti enää asioita viedä. Kuten totesin, tärkeintä on saada se ratkaisu. Se yleensä tyydyttää kaikkia asianosaisia, kun saadaan se lopullinen ratkaisu. Ihan sama, missä vaiheessa se lopullinen ratkaisu tulee, kunhan joku sanoo sen viimeisen sanan. Tämän johdosta muutoksenhakua pitää uskaltaa rajoittaa.

Meillä on eletty siinä ikään kuin illuusiossa, että me voisimme pienillä rahapaikkauksilla nopeuttaa oikeuskäsittelyjä. Mutta näin ei vain voi olla. Täällä on esitetty muun muassa, että pienillä muutoksilla, kuten videonäytön hyväksymisellä hovioikeuksissa, saataisiin parannuksia aikaan, mutta luuleeko joku, että se 34 miljoonaa, joka pelkästään laiteinvestointeihin vaadittaisiin, jostakin löytyisi? Ei varmasti löydy. Sillä 34 miljoonalla saadaan niin paljon tuomarivoimaa, ettei sitä kannata panostaa. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun näyttö tutkitaan videoilla? No, sitten se tutkitaan videoilla. Sitten koko käsittely käydään uudestaan, mutta ainoa, joka säästyy paikalle tulemasta, on todistaja. Mutta asianosaiset ovat paikalla, pohtivat sen asian uudestaan, tuomarit pohtivat asian uudestaan.

Paljon hyödyllisempää on tutkia se asia kerran käräjäoikeudessa kunnolla ja vain oikeuskysymyksistä valittaa. Siksi meidän on uskallettava astua näiden pienten paikkausten tieltä paljon pidemmälle ja katsoa sitä lopullista ratkaisua ja miten siihen oikeasti päästään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi asiaa.

Ensinnäkin haluaisin kysyä arvon ministeri Braxilta tilanteesta, joka liittyy hovioikeuksien jatkamiseen. Kouvolan hovioikeutta kohtaan on ollut paineita. Sieltä käsin on käyty kansanedustajien luona useamman kerran tämän vaalikauden aikana, huolena se, mikä Kouvolan hovioikeuden tulevaisuus on. Kysynkin tämänhetkisestä tilanteesta, mikä on oikeusministerin käsitys asiasta.

Sitten toinen asia. Täällä puhuttiin oikein ja asiantuntemuksella oikeudenkäynnin maksuista ja taloudellisista paineista, siitä, uskaltaako ihminen, kansalainen, lähteä oikeusprosessiin, kun vastapuolena voi olla suuryritys taikka muu rikas vastapuoli, jolla on mahdollisuus palkata ikään kuin kalleimmat asianajajat, ja sitten on uhkana, että joutuu vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksamaan. Tämä on tärkeä kysymys, ja kysyn tässäkin, onko tähän oikeusministeriössä pyritty kiinnittämään huomiota, että tämä oikeus toteutuisi taloudellisista tilanteista ja taloudellisesta kantokyvystä huolimatta.

Tähän liittyy yksityiskohta. Kun maankäyttö- ja rakennuslakia vuonna 1999 säädettiin, kiinnitettiin huomiota myöskin valituksen maksullisuuteen ja siihen, että maksujen pitää olla kohtuullisia. Mutta käytännössä tilanne saattaa olla se, että jos kunnalta pyytää materiaalia, siis asiakirjajäljennökset, tähän valitukseen, niin niiden hinta saattaa nousta yllättävän suureksi, kun kunta laskuttaa kopioista niin paljon per arkki, että siinä mennään useamman sadan euron tasolle.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on oikeusministeriön hallinnonalan pääluokka 25 ollut nyt meillä keskustelussa. Täällä on käyty hyvää keskustelua äänestysikärajasta ja monista muistakin asioista, mutta tähän 5 minuuttiin ei kovin paljon pysty hajauttamaan asioita, vaan keskityn erääseen ongelmaan, harmaaseen talouteen, mikä meillä on ollut täällä tänäänkin jo monissa puheenvuoroissa esillä.

Arvioiden mukaan harmaan talouden määrä on Suomessa noin 5 miljardia euroa. Määrä on vuositasolla noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Lisäksi harmaan talouden palkat eivät tuo yhteiskunnalle verotuloja eivätkä kartuta palkansaajan eläkettä. Harmaan talouden liikeyrityksille on tyypillistä, että niiden taustalla toimii henkilöitä, jotka ovat olleet aiemmin laillisessa liiketoiminnassa. Kuitenkin jostakin syystä tuo aiempi liiketoiminta on epäonnistunut, mistä yrittäjä syyttää muita kuin itseään, poikkeuksetta verottajaa, ehkä pankkeja tai vaikkapa vakuutusyhtiötä. Toki suurin osa suomalaisista yrityksistä ja ihmisistä hoitaa asiansa viimeisen päälle. Osa on kuitenkin eksynyt harmaan talouden vyöhykkeelle eli viivan väärälle puolelle.

Harmaa talous on kuin syöpä, joka levitessään kuihduttaa yhteiskunnan elinvoiman. Harmaa talous on tällä hetkellä levinnyt niin laajalle, että lähes jokainen suomalainen on siihen jollain tavalla joskus törmännyt joko tietäen tai tietämättään. Siksi sen leviäminen pitää estää ja resursseja tulee lisätä.

Harmaa talous on talousrikollisuuden yksi muoto, joka kuristaa yhteiskuntaa monella tavalla. Se vähentää rehellisen työn määrää ja kannattavuutta. Kun rehellisesti toimiva firma joutuu panemaan väkeä pihalle, ei siitä kukaan hyödy.

Harmaa talous johtaa itseään ruokkivaan kierteeseen. Kun rehellinen ei pärjää, kasvaa kiusaus käyttää epärehellisiä keinoja. Monet yrittäjät ovat sanoneet, että urakkakilpailussa tehdään nykyään tarjouksia, jotka lakisääteisten palkkojen ja maksujen jälkeen tuottaisivat urakoitsijoille tappiota. Sellaiselle tarjoukselle ei rehellinen yrittäjä pärjää. Toiseksi harmaa talous vie niitä verotuloja, joille olisi huutava tarve yhteiskunnan kipukohtien korjaamisessa: kouluissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhusten hoitokodeissa ja vaikka pienten yritysten kasvun tukemisessa.

Arvoisa herra puhemies! Eri selvitysten mukaan verotulojen menetykset ovat miljardien eurojen luokkaa, satoja euroja vuodessa jokaista suomalaista kohden. Tälle rahalle olisi paljon käyttöä palveluidemme korjaamisessa. Olen osaltani tyytyväinen, että keskustelua harmaasta taloudesta käydään nyt joka puolella yhteiskuntaa. Ongelma on yhteinen ja meidän on etsittävä yhdessä ratkaisuja sen torjumiseksi.

Pääministeri Kiviniemen hallitus on ottanut yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen taistella harmaata taloutta vastaan. Tulokset ovat hyviä. Jopa harmaan talouden tutkijat ovat kiitelleet sitä, että tämä hallitus on toteuttanut useita jo toistakymmentä vuotta vireillä olleita hankkeita, mutta työtä on tehtävä tiiviisti ja yhä tiiviimmin. Pitää olla valmiutta ennakkoluulottomasti tarttua kaikkiin käyttökelpoisiin toimiin harmaan talouden torjumiseksi. Kuitenkin pitää muistaa, että rehellisten yrittäjien ja kansalaisten byrokratiaa ei saa kohtuuttomasti lisätä. Harmaata taloutta on torjuttava niin, että rehelliset eivät joudu kärsimään.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen työn turvaaminen lähtee meistä suomalaisista itsestämme. Mikään valvonta ei riitä, jos ihmiset eivät halua noudattaa velvollisuuksiaan. Lainsäätäjän tehtävä on laatia reilut pelisäännöt, jotka koskettavat samalla lailla kaikkia ihmisiä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esko Ahonen toi esille rehellisen yrittäjän näkökulman harmaan talouden kysymyksiin. Heti alkuunsa totean, että on ilo yhtyä ed. Esko Ahosen esille tuomiin näkökohtiin. Samoin haluan yhtyä siihen, mitä edellä ed. Tuija Nurmi toi esille.

Mutta tämän vuoden talousarviokeskustelussa haluan keskittyä vankeinhoidon kysymykseen, ja tämä kysymys on juuri oikeusministeriön pääluokalla.

Muutama päivä sitten lehdistössä kerrottiin, kuinka muun muassa Vantaan vankila on täynnä. Vangit eivät ole keskinäiseltä väkivallalta turvassa, ja kaikki vankilan ahtaus vaikeuttaa rikostutkintaa, vaikeuttaa vartijoitten työtä, vankilahenkilökunnan työtä, eikä missään tapauksessa ole tarkoituksenmukaista.

Kun arvoisa oikeusministeri on paikalla pääluokkaa käsiteltäessä, niin haluan muistuttaa 30 vuotta vanhasta ajatuksesta, avolaitosvankilasta Haapamäelle Keuruun kaupunkiin, silloin Keuruun kuntaan, ja Keski-Suomeen.

Haapamäen avolaitosvankila syntyi ajatuksena niistä valtion kompensaatiotoimista noin 2 000 hengen yhdyskunnalle — silloin väkeä oli hieman enemmän — josta eri vuosien saatossa valtion, lähinnä rautatiehallinnon, toimien johdosta katosi noin 700 valtion työpaikkaa. Tämän vuoksi kompensaatio oli hyvin odotettu Keuruun Haapamäelle, mutta valitettavasti se ei tuottanut tulosta. Hankittiin vankilatontti. K. J. Långin ollessa ylimpänä viranomaisena vastaamassa tuolloin vankeinhoidosta tehtiin hyvin edistykselliset suunnitelmat aivan maan tuolloisten kärkisuunnittelijoitten toimesta sellaisesta vankeinhoitolaitoksesta, jossa vankeja autettaisiin takaisin yhteiskuntaan, omatoimiseen elämään, työhön, mutta nämä suunnitelmat eivät koskaan edenneet, ainoastaan jäivät paperille, kuten vankilan rakentamissuunnitelmat. Vankilatontti ostettiin, ja Keuruun kaupunki Valtatie 23:n ääreen, vankilatontin ääreen, rakensi kunnallistekniikan.

Kun luin noita uutisia siitä, kuinka Vantaan vankila, uljas, upea ja uusi, on ahdas, epätarkoituksenmukainen tämän takia, niin arvoisalle oikeusministerille haluan muistuttaa tässä yhteydessä valmiista suunnitelmista Keski-Suomeen Keuruun Haapamäelle vankeinhoitolaitoksesta.

Tiedän hyvin, että erilaiset aluejaotukset vankeinhoidossa ovat tuon jälkeen, kun nämä suunnitelmat on tehty, muuttuneet, mutta näkisin, että kannattaisi uudelleen selvittää nämä silloin tehdyt ajanmukaiset ideat, päivittää ne tähän päivään. Väitän, että ne olivat niin edistykselliset vankeinhoidossa, että ne miltei sellaisenaankin saattaisivat olla ihan hyvät ja tarkoituksenmukaiset, mutta tietysti aina on tullut jotain uuttakin esille.

Silloin Keski-Suomessa vankeinhoitolaitoksen sijainti olisi kohtuullisten etäisyyksien päässä kaikkialta. Samalla saattaisi olla erittäin hyväkin, jos puhutaan huumerikollisuudesta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, että vankeinhoito voisi tapahtua hieman kauempana tuosta piiristä, jonka parissa näitä rikoksia on tehty ja toimintaa harjoitettu.

Arvoisa puhemies! Toivon, että oikeusministeriössä todella päivitettäisiin nämä Haapamäen vankeinhoitolaitoksen suunnitelmat ja toteutettaisiin tämä valtion kompensaatiotoimenpide valtion menettämistä työpaikoista samassa yh- teydessä, mutta ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen vankeinhoidon, turvallisuuden parhaaksi.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön keskeisenä tehtävänä on kehittää yhteiskunnallisesti vaikuttavaa kriminaalipolitiikkaa. Kriminaalipolitiikalla tulee olla kansalaisten laaja hyväksyntä, ja sen tulee tehokkaasti ehkäistä rikollisuutta. Kriminaalipolitiikassa ydinasioita ovat seuraamusjärjestelmän ankaruus ja oikeasuhtaisuus rikoksen vakavuuteen nähden. Seuraamukset eivät voi olla aivan eri maailmasta kuin kansalaisten oikeudentaju. Rangaistusasteikkojen tarkistamisen tulee kuitenkin perustua vahvaan oikeuspoliittiseen tutkimukseen, eikä kriminaalipolitiikkaa voida rakentaa niin, että äkillisesti reagoidaan milloin mihinkin kansalaispalautteeseen. Tästä syystä on välttämätöntä, että oikeuspoliittiseen tutkimukseen lisätään voimavaroja. Riittävällä tutkimuksella kyetään muodostamaan tarkka kuva rikosseuraamusjärjestelmän heikkouksista ja luomaan lähtökohdat tarkkarajaiselle rikoslainsäädännölle.

Kriminaalipolitiikan toinen tehtävä on tuottaa välineitä rikollisuuden ehkäisyyn ja erityisesti uusintarikollisuuden torjumiseen. Olennaista tällöin on se toimenpiteiden ja menettelytapojen joukko, jolla vankeusrangaistukseen tuomittua vahvistetaan niin, että paluu rikoksettomaan elämään siviilissä onnistuisi vankeuden päättyessä.

Lakivaliokunnassa on toistuvasti jouduttu toteamaan, että vankeinhoidon henkilöstöresurssit lainmukaisen kuntoutuksen ja ohjauksen tuottamiseen ovat riittämättömät. Ongelmakohtana ja pullonkaulana on myös se siirtymävaihe, jossa vanki vapautuessaan tarvitsisi päihdehoitoa, tuetun asumisen palveluita ja muuta tukea omalta kotikunnaltaan. Vaikka rangaistusajan suunnitelma olisi onnistuttu kohtuudella toteuttamaan, ei tästä välttämättä seuraa, että vapautuvalla olisi vastassaan jokin vapaudessa aloittamisen suunnitelma, niin kuin tulisi olla. Vapautuessaan hän jää helposti vaille tukea ja riski ajautumisesta entisiin, rikokselle altistaviin kuvioihin, kasvaa.

Kuluneella vaalikaudella kriminaalipolitiikkaa ovat edellä mainitun lisäksi ohjanneet yhä enemmän valtiontalouden intressit. Pitkälti kustannussyistä on tavoitteeksi asetettu vankiluvun määrän vähentäminen. Tämä on johtanut eräiden laitosten lopettamiseen tai kapasiteetin vähentämiseen. Seuraamusjärjestelmän puolella on laadittu uutta lainsäädäntöä niin, että vankeusrangaistuksen käyttöä on vähennetty. Sakon muuntorangaistuksen käytön vähentäminen on yksi esimerkki tästä.

Hallitus on tuonut eduskuntaan myös uuden tyyppisen valvontarangaistuksen, joka tuo eräille rikoksentekijöille mahdollisuuden suorittaa ehdoton vankeusrangaistus valvotussa vapaudessa. Valvontarangaistus on esimerkki siitä, miten uusi elektroninen valvontateknologia vaikuttaa rikosseuraamusjärjestelmään ja koko kriminaalipolitiikkaan. Ehdottoman vankeuden vaihtoehtona käytettävä valvontarangaistus on kriminaalipoliittisesti myönteinen, positiivinen asia. Sen avulla voidaan parhaassa tapauksessa välttää vankeustuomion saaneen henkilön rikollisuuskierteen syveneminen ja edesauttaa hänen paluutaan rikoksettomaan siviilielämään. Uudistuksella tavoitellaan myös valtiontaloudellisia säästöjä. Kun uusi seuraamus otetaan käyttöön, on kuitenkin huolehdittava siitä, että valvontaan, seurantaan ja mielekkäiden toimintojen muodostamiseen on riittävät resurssit. Säästötavoitteiden liiallinen kireys johtaa pahimmillaan siihen, että toivottua kriminaalipoliittista tavoitetta ei saavuteta vaan seurauksena on uudenlaisia pelkoja ja turvattomuutta kansalaisten parissa.

Arvoisa puhemies! Valvottua koevapautta koskeva lakiesitys oli kovalla kiireellä valmisteltu. Perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan lukuisiin yksityiskohtiin hallituksen lakiesityksessä, ennen kuin se oli hyväksyttävissä. Esityksen käsittelyn aikana ministeriö toi lakipakettiin aivan uuden lisäehdotuksen, jolla olisi voimakkaasti puututtu yksilön intimiteettiin, kun hänen kehonsa fysiologista tilaa olisi ryhdytty mittaamaan ja kontrolloimaan 24 tuntia vuorokaudessa. Valiokunta katsoi, että viranomaisen kokoaikainen tiedon kerääminen yksilön fyysisestä tilasta saattaa merkitä sellaista puuttumista perusoikeuksiin, ettei asian ratkaiseminen valiokunnassa ollut mahdollista, kun esityksestä ei ollut olemassa perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Uusi teknologia luo uusia mahdollisuuksia viranomaiskontrollin kustannustehokkaaseen laajentamiseen. Tästä huolimatta on tärkeätä perusoikeuksien ja kriminaalipolitiikankin kannalta, että jokaista uutta kontrollimenetelmää punnitaan tarkkaan ja harkitusti yksilön perusoikeuksien kannalta. Kiireessä ei saada aikaan hyvää kriminaalipolitiikkaa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön pitkä aliresursointi näkyy erityisesti siinä, että hallitus ei tee merkittäviä parannuksia tälläkään kertaa tulevaan talousarvioon. Erityisen raskas tilanne on oikeudenkäyntien ja vankeinhoidon suhteen. Otan joitakin esimerkkejä.

Vuoden 2011 valtion talousarvioesityksessä, alkuperäisessä hallituksen esityksessä, tuomioistuinten resursseissa on aika merkittävä vaje. On laskettu, että käräjäoikeuksien henkilöstömäärä esimerkiksi olisi ensi vuonna noin 45—60 henkilötyövuotta vähempi. Hovioikeuksien suhteen tuo vähennys tarkoittaisi 29,5 henkilötyövuoden vähennystä. Tosiasiassa nyt talousarvioesityksen täydentämisen jälkeen ja tämän eduskuntakäsittelyn jälkeenkin tuo yhteensä 4 miljoonan määräraha johtaa kuitenkin siihen, että henkilöstövähennyksiä tehdään vieläkin.

Valitettava tilanne on juuri siksi, että voi sanoa, että meidän oikeusturvamme ja meidän oikeusjärjestelmämme on mitä parhain paperilla, laissa, mutta sen käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu. Uskon, että hyvää tahtoa on sekä ministeriössä virkamiehillä että meillä poliitikoilla, erityisesti oikeusministerillä, siihen, että järjestelmämme toimisi yhä tehokkaammin myöskin käytännössä. On kuitenkin valitettavaa, että tämä pitkä aliresursoinnin ketju sekä erittäin tiukka tuottavuusohjelma ovat johtaneet siihen, että meillä kerta kaikkiaan ei ole tarpeeksi määrärahoja käytettävissä oikeusministeriön toimialalla ja tiukka tuottavuusohjelma kutistaa sitä entisestään.

Tässä debattikeskustelussa, johon en valitettavasti saanut puheenvuoroa, viitattiin jo siihen, että jotakin pitäisi tehdä. Kokoomuslainen lääke tuntui olevan se, että nyt pitää valituslupakäytäntöä selkeästi vielä tiukentaa. Minusta tämä lääke on jotain sellaista, johon sosialidemokraattina en veny. Meillä on jo tehty valituslupaa koskevaa uudistustyötä, ja minusta nyt pitää seurata käytännössä, miten tämä toimii, ja ehdottomasti minusta kansalaisten oikeusturva lähtee siitä, että oikeusvaltiossa pitää olla myös valituslupa. Sellainen ajattelumaailma, joka lanseerattiin äskeisessä debatissa tuolta rintaman oikealta laidalta, ei kyllä minun oikeusturvaani kovastikaan vakuuta.

Toivonkin siis ministeriltä sitä, että katsotaan näitä muita keinoja ensin. Ministeri jo keskusteli debatissa tuomalla esiin ratkaisuksi esimerkiksi tämän käräjäoikeuksien videoinnin, johon meillä on suuri luottamus. Toivonkin, että tuolta Ruotsin-reissulta ministeri löytää hyviä käytäntöjä siihen, miten Suomessa voitaisiin lähteä tehostamaan oikeudenkäyntejä tässä suhteessa.

Valitettavaa on kuitenkin se, että meillä on pitkä käytäntö siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta on tullut yli 50 juttua, missä osaksi syynä on kohtuuton oikeudenkäynnin pituus. Vaikka nämä ovatkin jo vanhoja juttuja, niin se osoittaa sitä suuntaa, kuinka vaikeaa on esimerkiksi minun Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsenenä toimia, kun monet maat kokevat, että Suomi on yksi niistä, joka rikkoo toistuvasti ihmisoikeuksia. Minusta meidän pitää nyt kaikin keinoin pyrkiä siihen, että oikeusjärjestelmätehokkuus myös käytännössä näkyy.

Arvoisa puhemies! Muutamia muita huomioita. Vankeinhoitolaitoksen puolella on myös isoja murheita. Meidän määrärahatilanteemme sielläkin on varsin kireä, ja voi sanoa näin, että koko tämän prosessin aikana, kun on tehty organisaatiouudistusta, on tähdätty siihen, että toiminnan painopistettä voitaisiin keskittää yhä enemmän suljetuista laitoksista avovankiloihin ja sitä kautta edelleen yhdyskuntaseuraamuksiin. Minusta tämä ketju on oikein kohdennettu. Valitettavaa vaan on se, että valiokuntakäsittelyssä minusta alkoi tuntua siltä, onko siellä ministeriön ja itse Rikosseuraamusviraston puolella ymmärretty, että tästä organisaatiomuutoksesta nyt on pidettävä kiinni. Tämä koskee erityisesti Köyliön vankilaa, jossa henkilökunta elää koko ajan pitkässä lieassa miettien, onko heillä tulevaisuutta tämän yksikön suhteen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä, että henkilökunnan jaksamiseen näissä yksiköissä on erityisesti kiinnitettävä huomiota, koska Rikosseuraamusviraston henkilökunnan sairastuvuus henkilötyövuotta kohti on 14,9 päivää, kun valtion työpaikoissa keskimäärin se on 8,6 päivää. Toivon, että tämä Köyliön henkilökunnan viesti menee myös ministerin kautta eteenpäin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan jälkeen on helppo jatkaa. Ajattelin ottaa kolme näkökulmaa käsiteltäväksi.

Työhyvinvointi. 14,9 työpäivää ollaan poissa vankeinhoidossa. Se on 3 viikkoa. Tässä kohdin herää kysymys, missä tehdään väärin, kun edellä tuli esille, että keskimäärin luku saisi olla 8 päivää. Rahassa se tarkoittaa sairauskuluina noin 3 000 euroa per henkilö. Tältä osin voi sanoa, että jokainen päivä, jona saadaan ihminen terveenä pidettyä työyhteisössä, on euroja tienattu takaisinpäin ja se myös vähentää työyhteisön stressiä. Silloin tulemmekin kohtaan, minkälaista on henkilöstöjohtaminen ja millä tavalla muutoksissa otetaan henkilöstö mukaan tekemään yhdessä uutta toimintamallia, uutta organisaatiota. Tältä osin meillä on oikeastaan kaikilla hallinnonaloilla paikka miettiä asioita uudella tavalla.

Toinen asia, jonka nostaisin esille, joka on tullut esiin jo useamman kerran, on oikeudenkäyntien pituus. Itse asiassa oikeusministeriön saralla on tehty paljon hyviä lakeja, joilla on pystytty vaikuttamaan ja keventämään oikeudenkäyntiprosesseja. Paljon on vielä käyttämättömiä toimenpiteitä.

Yhteistyö syyttäjän ja poliisin välillä varmasti tuottaa tulosta, kunhan siinä päästään pois niistä bunkkereista. Poliisibunkkeri ja syyttäjäbunkkeri saisi olla vain yksi ja sama ja poliisi ja syyttäjä samassa bunkkerissa. Tässä kohdin on syytä myös kyseenalaistaa nykyisiä jakoja syyttäjien ja poliisien välillä. Monimutkaisissa talousrikostutkimuksissa ehkä olisi paikka pohtia, onko syyttäjä se parempi esitutkintaviranomainen kuin poliisi. Toivottavasti me pystymme tätä katsomaan myös tästä näkökulmasta ilman, että pidämme kiinni omista nykyisistä toimenkuvistamme.

Toinen kysymys on se, voisimmeko me ottaa plea bargainin käyttöön, joka myös vähentää turhia oikeudenkäyntejä.

Kolmas kysymys, joka on noussut jo täällä esille, on tietotekniikka ja asianhallinta, jossa varmasti arkityössä saataisiin huomattavia säästöjä ja monta kirosanaa jäisi sanomatta, jos ne toimisivat. Näen, että aina ratkaisun ei tule olla raha, vaan entistä useammin pitää pohtia, millä tavalla me toimimme toisin.

Viimeiseksi haluan ottaa esille lainsäädännön ja lait ja niiden vaikutusten arvioinnin. Muillakin hallinnonaloilla taloudellisten vaikutusten arviointi on heikonlaista. Saatetaan tarkastella oman hallinnonalan yhden vuoden vaikutuksia, kun niitä pitäisi tarkastella viiden vuoden aikajaksolla vähimmillään. Lisäksi pitäisi tarkastella valtionhallintoa yli hallinnonrajojen, miten tämä meidän toimenpiteemme vaikuttaa esimerkiksi sisäministeriön alaan. Kolmanneksi pitäisi myös tarkastella, miten tämä vaikuttaa esimerkiksi kuntien talouteen. Otan esimerkkinä pantavalvonnan. Näyttää siltä, että valtionhallinnossa pantavalvonta toisi säästöjä, mutta kun me laskemme kunnille tulevat uudet kustannukset, yhtälö onkin negatiivinen. Tällöin tietenkin valtion on kannettava vastuunsa niistä lisääntyvistä kustannuksista, jotka kunnille tulee, mutta ne on myös jatkossa joka kerta osoitettava uusissa asetuksissa tai lakiluonnoksissa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Muutamia lyhyitä vastauksia. Ed. Tiusanen kyseli hovioikeuksien tulevaisuuden perään. Sekä hovioikeuksissa että hallinto-oikeuksissa tarvitaan samanlainen rakenteellinen remontti kuin tehtiin tämän vaalikauden alussa käräjäoikeuksissa. Vaikka täällä yhdessä puheenvuorossa väitettiin, että se käräjäoikeusuudistus ei onnistunut, niin omasta mielestäni, jos ajatellaan, mitä kaikkea jälkipyykkiä hallinnonuudistuksesta tällä vaalikaudella on pesty, niin käräjäoikeusuudistus on kyllä onnistunut todella hyvin. Meillä on näitten taloudellisten raamien ja myös ihan tolkun kannalta liikaa hallinto-oikeuksia, ainakin yksi kappale, ja hovioikeuksia. Meillä menee rahaa seiniin, yleiseen hallintoon liikaa, kun ne rahat voitaisiin käyttää tuomareihin ja henkilökuntaan ja ihmisten oikeusturvan parantamiseen.

Mutta tämä on aluepoliittisesti hyvin vaikea harjoitus. Sen takia korkeimman oikeuden entinen presidentti Leif Sevón johtaa tällä hetkellä työryhmää, joka katsoo näitä molempia, ja sen takia myös molempia, hallintoa ja hovia, että löydettäisiin mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasapainoinen ratkaisu myös aluepoliittisesti. Mutta on selvää, että veronmaksajien rahaa tässä kriisitilanteessa, kun ajatellaan, että meidän täytyy saada ne talousrikokset vielä nopeammin tutkittua ja hallintopuolellakin on vielä joitakin pullonkauloja käsittelyajoissa, ei ole järkeä käyttää niin paljon seiniin kuin me tällä hetkellä käytämme, semminkin kun vuokrat ja remonttikustannukset eivät ole ihan halvimmasta päästä.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten toinen vielä kertaalleen toistettu asia, tietotekniikka. Sen kuntoon laittaminen on nyt otettu niin tärkeäksi prioriteetiksi, että sen takia me emme pääse muun muassa käräjäoikeuksissa toisena vuonna peräkkäin ihan tähän huippulukuun. Mutta silti käräjäoikeuksissa on ensi vuonnakin enemmän tuomareita kuin koskaan, merkittävästi enemmän kuin silloin, kun aloitin. Mutta ne rahat menevät tähän tietotekniikkauudistukseen. Oli kauniisti sanottu ed. Lauslahdelta, että muutama ärrä ja pärrä; kyllä siellä on ollut tilanteita, joissa koko viikkona koneet eivät toimineet kunnolla. Ne ovat aikoinaan 20 vuotta sitten olleet edelläkävijäjärjestelmiä, mutta nyt ne ovat tulleet tiensä päähän. Sen takia meidän on uskallettava nyt, vaikka kipeätä tekee, laittaa riittävästi rahaa näihin atk-järjestelmiin. Kiitos sekä hallituksen että eduskunnan, tähän asiakirjanhallintajärjestelmään — yhteinen muuten poliisin kanssa, siinä on huomioitu meidän yhteistyötarpeemme — hallitus esitti jo nyt päänavauksen, että me saamme rakennettua sen asianhallintajärjestelmän ihan uudelle tolalle. Mutta kyllä niitä ärriä ja pärriä ei käy kieltäminen, niitä on jouduttu oikeuslaitoksessa ja myös oikeusavussa päästelemään viime vuosina liikaa. Nyt sitä korjataan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti oikeusministeri Brax ja oikeusministeriö ja tämä hallitus on tehnyt paljon jutturuuhkien pienentämiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Mutta nimenomaan eurooppalaisessa vertailussa Suomi on kyllä, jos ei nyt ehkä jumbosijalla, niin kuitenkin Suomi on kyllä aika heikoilla sijaluvuilla. Tähän on erityisesti val- tiovarainvaliokunta kiinnittänyt mietinnössään huomiota. Minä luen täältä suoraa sitaattia, kun ministeri on vielä aitiossa, luen, mitä valtiovarainvaliokunta on todennut: "Työmäärän kasvu ja jatkuva kova työtahti uhkaavat henkilökunnan jaksamista. Esim. Helsingin käräjäoikeuden tekemässä työhyvinvointia kartoittaneessa selvityksessä todetaan, että erityisesti käräjätuomareiden työmäärä on niin suuri, ettei nykyisillä henkilöresursseilla saada riittävää työnhallintaa millään työjärjestelyillä."

Edelleenkin näistä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista valiokunta toteaa, että "- - ihmisoikeustuomioistuin on jo antanut Suomelle useita kymmeniä langettavia ratkaisuja liian pitkien käsittelyaikojen vuoksi." Totean vaan, että me emme näillä pienillä vippaskonsteilla selviä, vaan tarvitaan merkittäviä uudistuksia rikosprosessiin. Ensimmäinen asia voisi olla se, että rangaistusmääräysmenettelyä laajennettaisiin nykyisestä huomattavasti. Tämmöisiä selviä pikkujuttuja ei tarvitse viedä käräjille ja käsitellä käräjillä ja rasittaa käräjäoikeuksia, korkeampia oikeusasteita jne. Esimerkkinä voisin mainita vaikkapa ihan selvät rattijuopumusjutut, missä on tekijä saatu ajosta kiinni ja hän on myöntänyt sen. Miksei näitä voitaisi rankkarimenettelyllä hoitaa pois? (Min. Braxin välihuuto) — Ministeri voi vastata.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pakkanen yltyy, ja ensi yönäkin monella vanhuksella on pitkä ja kylmä ja luminen polku pihan perälle ja nukutaan potta sängyn alla. Siitä näkökulmasta tuntuu hiukan irvokkaalta ihmisoikeuskeskustelu täällä paljuselleistä ja vankien tilanteesta. Ministeri on pitänyt tuota paljusellikysymystä useasti esillä, mutta näitä ihmisoikeuskysymyksiä on vielä hoidettavana niidenkin ihmisten osalta, jotka eivät ole mitään pahaa koskaan tehneet.

Toinen asia, josta olisin halunnut ministeriltä kysyä — hän kuitenkin poistui — on tuo sakon muuntorangaistusasia. Se on edelleen hoitamatta. On luvattu, että siihen palataan ja tuodaan jokin korvaava järjestelmä, jolla tuohon asiaan palataan, eli korjataan sitä päätöstä, jolla sakon muuntorangaistus poistettiin poliisin antamien sakkojen osalta. Se on murentanut kansalaisten lain kunnioitusta ja lisännyt kylläkin näpistysrikoksia ja tämmöistä ammattimaista näpistelyä, joka on piittaamatonta näitä seuraamuksia kohtaan.

Ed. Lauslahti toi tuossa hyvin esille asian, joka helposti unohtuu, kun lakeja täällä säädetään. Se on tuo lakien kokonaistaloudellisen vaikutuksen arviointi, mitä vaikutusta lain säätämisellä on toisille hallinnonaloille tai kunnille. Esimerkkinä tässä voidaan mainita tämä lievä pahoinpitely, joka on erittäin hyvä lakiuudistus lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi. Siinä arvioidaan, että noin 5 000—10 000 rikostapausta tulee poliisin kirjattavaksi ja tutkittavaksi tä- män muutoksen myötä. Valiokuntakuulemisessa kuultiin, että se tulisi aiheuttamaan noin 5,5 miljoonan euron lisäkustannukset poliisihallinnon alalle. Nyt on tehty 1,5 miljoonan euron lisäys tuonne poliisihallinnon alalle, mutta sillä lisäyksellä on laskettu kuitattavan myös aselain aiheuttamat muutokset, kenttäjohtojärjestelmä ja sitten tämä lievä pahoinpitely. Eli näyttäisi ehkä siltä, että noin puoli miljoonaa tällä kuitataan, mutta 5,5 miljoonaa ovat ne todelliset kustannukset.

Myös tämän pantavalvonnan aiheuttamat kustannukset tulevat suurelta osin kaatumaan kuntien kustannettavaksi. Jos noin 130 vankia päivittäin tuossa pantavalvonnassa on, niin päihdehoito, terveydenhoito ja muut tukitoimet silloin kaatuvat kuntien hoidettavaksi. Muutoin, jos nämä vangit olisivat vankiloissa, ne olisivat silloin vankeinhoidon kustannuksia.

Toinen asia, jonka haluan tämmöisenä periaatteellisena asiana nostaa esille — olen aiemminkin perännyt sitä — on se, että rikosseuraamusjärjestelmä pitäisi kokonaisuutena käydä läpi ja selvittää se, mistä rikoksista ja minkälaisia seuraamuksia. Nyt meillä on nimenomaan sakon muunto viety pois, nyt tuodaan pantavalvonta tähän olemassa olevaan järjestelmään. Tulisikin katsoa kokonaisuutena tätä rikosseuraamusjärjestelmää eikä täppiä sitä vähitellen aina yksittäisillä muutoksilla.

Tuo ed. Hemmilän äsken esille tuoma ajatus siitä, että esimerkiksi rangaistusmääräysmenettelyä voitaisiin laajentaa, olisi erittäin hyvä ja se nopeuttaisi myös näiden rikosprosessien käsittelyä.

Samoin ed. Katajan esille nostama muutoksenhaun rajoittaminen lievimmissä rikoksissa. Voitaisiin ajatella, että vaikka näissä sakkoasioissa muutoksenhakua rajoitettaisiin, ja silloin nopeutettaisiin näiden prosessien valmistumista. Se on juuri yksi asia, jolla voitaisiin näihin rikosprosesseihin vaikuttaa, ja niistähän meille on huomautuksia tullut.

En usko, että tuo videolaite-, videointijärjestelmän tuonti oikeussaleihin nopeuttaisi käsittelyjä. Sen hinta on nyt arvioitu noin 30 miljoonaksi euroksi, ja nyt kun tiedetään, miten tietotekniikka vanhenee ja miten käyttövarmuutta ei kuitenkaan pystytä takaamaan joka paikassa, niin en usko, että se nopeuttaa. Luulisin niin, että se päinvastoin hidastaa, koska sen käyttövarmuus ei ole taattu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalan budjettikäsittelyssä on taas meneillään jokavuotinen itku ja hammastenkiristys resurssien puutteesta tai vähäisyydestä ja siitä johtuvista oikeuskäsittelyjen pitkittymisistä. Eikä mikään ihme: niin kauan kuin meillä on oikeudenkäytössä liberaalivihreä, rikollisia suosiva ajattelutapa, niin homma ei varmasti toimi, olipa rahaa tai ei. (Ed. Rajamäki: Kokoomuksen suosiolla!)

Vuonna 2008 voimaan tullut sakon muuntorangaistuksen poisto on aivan varmasti ollut yksi käräjäoikeuksia ruuhkauttava laki. Sen myötähän poliisin kirjoittamia sakkoja ei voi enää muuntaa vankeudeksi. Sen lain perusteella henkilö, jolla ei ole ansiotuloja eikä ulosmitattavaa omaisuutta — no, eihän semmoisella henkilöllä ole myöskään luottotietoja, tai jos on, niin ne ovat tosi huonot, joten hän ei niistä mitään välitä — voi vaikka useita kertoja päivässä anastaa auton, sakkojuttu, ajaa huoltoasemalle ja tankata maksamatta, sakkojuttu, hakea sisältä mäyräkoiran, sakkojuttu jne. (Ed. Rajamäki: SDP vastusti sitä, mites te?) Näiden sakoilla sovitettavien rikosten määrä on räjähtänyt käsiin ennen kaikkea huoltoasemilla, mutta näpistysten määrä on myös muissa kaupoissa kasvanut merkittävästi. Kauppiaat eivät enää kyseisen lain vuoksi jätä asiaa poliisin haltuun vaan vievät asiat käräjäoikeuteen. Siinäpä yksi syy oikeuskäsittelyjen ruuhkautumiseen. Ja suurimpana murheena aiheessa on tietenkin kansalaisten oikeustajun mureneminen sen vuoksi, että nämä taparikolliset eivät saa rötöksistään mitään rangaistusta. Tämä on järjenvastaista lainsäädäntöä.

Lakivaliokunta ottaa kantaa lausunnossaan myös vankilahenkilökunnan mittaviin sairauspoissaoloihin, joista täälläkin ovat useat puhujat maininneet. Ei mikään ihme ainakaan niissä vankiloissa, joissa henkilökunta elää jatkuvassa epävarmuudessa työpaikkansa tulevaisuudesta. Otanpa esimerkiksi Pelson vankilan Pohjois-Pohjanmaalla, jota pienennettiin jo lähes puoleen muutama vuosi sitten. Lausunnossa sanotaankin sanatarkasti: "Tieto oman työn pysyvyydestä on keskeisimpiä asioita työhyvinvoinnin ja jaksamisen ylläpidossa."

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa kantaa myös oikeusministeriön hallinnoimaan äänestyskäytäntöön. Jos tietoyhteiskunta Suomi ei kykene esimerkiksi Viron mallin mukaan saamaan aikaan nettiäänestystä, niin ihmettelen, miksi edes kirjeäänestys ei ole mahdollista. Oikeusministeri on useaan kertaan vedonnut äänestyksen mahdolliseen manipulointiin. Miksi näitä murheita ei ole yli 50 maassa, joissa postiäänestys on ollut toiminnassa jo iät ajat? Tämä helpottaisi myös satojentuhansien ulkomailla asuvien suomalaisten äänestäjien asemaa. Äänestys ulkomailla tapahtuu yleensä lähetystöissä ja konsulaateissa. Onko se äänestysaktiivisuutta kasvattavaa, jos henkilö joutuu matkustamaan äänestyspaikalle jopa satoja kilometrejä? Olen tehnyt asiasta kirjallisen ja myös suullisen kysymyksen. Mitään ei ole tapahtunut. Miksi?

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta hyväksyi viime viikolla mietinnössään yksimielisesti uuden, niin sanotun pantalain. Sen perusteella henkilö, joka on tuomittu korkeintaan 6 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, voisi sovittaa rikoksensa kotona panta jalassa tai kädessä. Minut oli pyydetty viime viikolla lakivaliokuntaan päätösvallan vuoksi, ja siellä oli tämä pantalaki käsittelyssä. Lakivaliokunnassa istuu kolme hallituspuolueen poliisia. He olivat fiksuja, yksikään heistä ei ollut paikalla. He eivät halunneet tahrata käsiään tällaiseen lakiin. Sen sijaan kaksi hallituspuolueen juristiedustajaa kyllä istui paikalla. Minä kiitin ja kumarsin ja poistuin, ettei vahingossakaan nimeni tullut tällaisen lain valmisteluun. (Ed. Rajamäki: Eikö se ollut hallituksen esitys?)

Oulun käräjäoikeudessa 8 vuotta lautamiehenä olleena ja ennen sitä 10 vuotta Oulun silloisesta raastuvanoikeudesta kaikki rikosjutut tehneenä radiotoimittajana olen tutustunut myös tekijöihin eli rikollisiin ja tietysti myös heidän saamiinsa tuomioihin. Jos tuomio on ehdotonta vankeutta, täytyy tuomitulla olla useimmiten taustallaan jo useita ehdollisia rangaistuksia. Siis miksi taparikolliset taas päästetään kuin koira veräjästä? Mikä sellainen tuomio on, että elellään kotona rikollisen toiminnan jatkamista estämätön panta nilkassa tai ranteessa? Tietokoneet ja puhelimet ovat käytössä, ja homma jatkuu.

Arvoisa puhemies! Minä hyväksyn pantarangaistuksen vain siinä tapauksessa, että kyseinen panta on hitsattu toisesta reunasta sellin seinään.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa rouva puhemies! 25 vuotta sitten törmäsin ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa hovioikeudessa työskentelevä tuomari totesi tekevänsä työtä kotona. Sen jälkeen näitä samankaltaisia tilanteita on tullut vuosien mittaan useita vastaan. Kysyin arvostetulta juristilta, onko tämä jotenkin alan tapa. Kuulemma saattaa hyvinkin olla. Historiallisesti selitettiin asia siten, että aikanaan työhuoneita oli liian vähän, enää ei. Valtio kuitenkin edelleen sallii tuomareiden työskennellä kotoa käsin valmistellessaan tuomiota. Tässä asiassa vedottiin sitten minuun päin siten, että tuomarit ovat riippumattomia. Niin ovat, ja niin tuleekin olla, mutta direktio-oikeus ei ole ristiriidassa riippumattomuuden kanssa.

Täällä on tänään todettu monesta suusta ja monia muita esityksiä on tehty siten, että oikeudenkäynti saataisiin ripeämmäksi. Kun tuomarit usein auttavat tai osallistuvat myös muiden siviiliasioiden — ei rikosasioiden eikä riita-asioidenkaan vaan asiantuntijalausunnon antajina — erilaisten epäselvien tilanteiden, setvimiseen, tekee mieli kysyä, onko saavutettu etu todella riippumattomille tuomareille niin ehdoton, etteivätkö he voisi työskennellä niissä tiloissa työnjohdon alla, missä kaikki muutkin tekevät virkatyötä.

Kaksi kolme viikkoa sitten oli mielenkiintoinen mutta häkellyttävä artikkeli Kauppalehdessä, jossa todettiin Ojakorven Puutyön joutuneen hukkaamiskiellon kohteeksi vähäisestä riidanalaisesta velkomusasiasta, jossa käräjät olivat antaneet hukkaamiskieltopäätöksen. Kyseinen yritys, joka työllisti useita kymmeniä ihmisiä, oli vähällä ajautua konkurssiin. Ainakin lehtijutun perusteella sai sellaisen käsityksen, että määrätty hukkaamiskielto oli yrityksen ja myös velkojankin kannalta peräti kohtuuton. Onko tämä ainoa tapaus, vai ovatko hukkaamiskiellot, joissa liiketoimintaa edellä mainitulla tavalla vaikeutetaan, niin tavanomaisia, että niihin tulisi jotenkin puuttua?

Kun Suomessa käynnistettiin nopeusvalvonta niin sanotuilla liikennekameroilla, ei ehkä tultu ajatelleeksi sitä, että eräillä tieosuuksilla nopeusrajoitukset vaihtuvat tuon tuostakin. Itse ajan hyvin usein erästä tällaista tietä, joka alkaa tuolta Kilpilahdesta eli Sköldvikin öljyjalostamon parkkialueelta. Sillä vaihtuvat jatkuvasti nopeusrajoitukset, ja myös kamerat seuraavat tätä. Nopeusrajoitukset vaihtuvat 50:stä 60:een, 60:stä 80:een jne. Raskas liikenne tietää toki nämä merkinnät, mutta usein siviiliajoneuvot, jotka ovat toispaikkakuntalaisia, yhtäkkiä havaitsevat kameran ja olettavat, että alueella onkin 60:n nopeusrajoitus, ja jarruttavat jatkuvasti, niin että syntyy vaaratilanteita tämän haitariliikkeen johdosta.

Ulkomailla monessa maassa edellytetään, että liikennevalvonnan yhteydessä myös ilmoitetaan, mikä on ylin sallittu nopeus. Ennen kuin tällaisia peräänajo-onnettomuuksia alkaa tapahtua, tulisi mielestäni pohtia tämäkin asia uudestaan. Nykyiset liikennevalvontakamerat muistuttavat paremminkin siitä ajasta, jolloin poliisit olivat piilossa puistikossa tai puskassa valvomassa ja jonka seurauksena sitten ehkä oli poliiseihin kohdistunut vastenmielisyys. Kamerat ovat paikallaan, mutta samalla tavalla myös nopeusrajoitukset ja niiden näkyminen.