Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarviota on laadittu poikkeuksellisissa taloudellisissa oloissa. Talouden epävakaus on nyt globaalinen ongelma. Yhdysvalloissa epävarmuus kasvaa kovaa vauhtia, liittovaltion budjettitilanne on kriittisessä vaiheessa. Kiinan talousuutiset ovat negatiivisia ja kasvuluvut pienenevät. Venäjällä maan johdon suosiota rasittaa talouden hidas kehitys. Euroalueen ulkopuolisessa Britanniassa pelätään maan suistumista taantumaan. Eurokriisikään ei selvästi tule pitämään joulutaukoa. Tämä näkyy etenkin Etelä-Euroopassa, mutta kasvun heikkenemisenä myös meillä Suomessa. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen maailmantalous ei ole löytänyt uudelleen tukevaa pohjaa elpymiselle.

Suomen hallituksella on korkea kriisitietoisuus, ja tulevaisuuden haasteet tiedostetaan. Ensi vuoden valtion talousarviossa panostetaan työllisyyden hoitamiseen. Suomen teollista perustaa on vahvistettava jo olemassa olevien teollisuuden työpaikkojen turvaamiseksi. Tähän on syynsä. Teollisuudesta on vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana noin 140 000 työpaikkaa.

Tämän lisäksi hallitus on valinnut vahvan työn linjan. Nuorisotakuu toteutetaan, pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilu toteutetaan ja työllisyyteen panostetaan rahaa.

Teollisuus tuo Suomelle elintärkeitä vientituloja. Teollisuus onkin hyvinvointimme keskeinen tekijä, ja siihen on panostettava. Perusteollisuutemme, metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden, toimintaedellytysten turvaaminen ei tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voitaisi panostaa myös uusille aloille. Erityisesti on tuettava pieniä ja keskisuuria kasvuyrityksiä, joita löytyy esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian alalta. Osaamista meillä Suomessa on. Tästä osoituksena on esimerkiksi kaikille suomalaisille tuttu ja kansainvälisesti tunnettu ja menestystä niittänyt Rovio Mobile Angry Birdseineen.

Viime viikolla Suomen hallitus toi eduskuntaan esityksen tutkimus- ja kehitysverovähennyksestä yrityksille. Esitys sai myönteisen vastaanoton, vastustajia ei löytynyt. Näillä toimilla tuetaan nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Jalostusasteen kasvattamista tarvitaan. Ulkomaiset investoijat eivät ole enää yhtä innostuneita Suomesta kuin ennen. Jos pidämme huolta siitä, että Suomi tekee pitkäjänteistä työtä teollisuuden kehittämiseksi, niin uskottavuus kasvaa ulkomaisten investoijien keskuudessa.

Koko maan ja samalla Pohjois-Suomen kannalta itänaapurimme Venäjän tuore jäsenyys Maailman kauppajärjestö WTO:ssa luo uusia mahdollisuuksia. Ne on pyrittävä hyödyntämään. Tiedossa on, että Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kasvussa. Tulevaisuudessa pitää huolehtia siitä, että idänkauppaan liittyvät logistiikkainvestoinnit toteutetaan. Esteitä kasvulle ei saa olla.

Tervehdin ilolla valtiovarainvaliokunnan esitystä lisätä Enontekiön reittilentojen ostoon 70 000 euroa. Enontekiön syrjäisen sijainnin vuoksi lentoliikenteen kehittäminen on tärkeää.

Sen sijaan Suomessa korjausta huutavien siltojen määrä on mittava. Välittömästi korjaustarvetta vaativia siltoja arvioidaan olevan noin 600 koko Suomessa. Yksi näistä hankkeista on Kittilässä sijaitseva Kaukosen silta, jolle ely-keskus asetti 50 tonnin painorajoituksen toukokuun alusta lukien. Silta täytyy saada korjattua, sillä muutoin kantatie 79 on valtakunnan ainoa kantatie, jolla on pysyvä painorajoitus. Korvaavan sillan rakentamisella on siis todella kiire, jotta painorajoitus ja raskaan liikenteen noin 100 kilometrin lenkki poistuvat. Ylimääräisestä lenkistä on arvioitu kertyvän alueen elinkeinoelämälle vuositasolla lähes 2 miljoonan euron kustannukset. Mielestäni olikin harmillista, ettei rahoitusta tälle sillalle vielä löytynyt, ja toivon, että asia korjaantunee ensi kevään riihessä.

Ensi vuoden talousarvio sisältää monia hyviä asioita. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen, vanhuspalvelulaki, josta käytiin keskustelu aiemmin tänään iltapäivällä, solidaarisuusverot ja kasvukannustin muutamia mainitakseni.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvio perustuu lähtökohtaisesti vääriin, pettäviin kasvuennustuksiin. Ennusteet ovat satavan lumen alle jääviä toiveita. Tämä ennuste on paksua, taloutemme ylle satavaa, upottavaa umpihankea. Velkasuhde ei taitu. Hallitus odottaa uutta, parempaa talousennustetta vielä joulun kieppeillä. Hallitus tuntuu uskovan joulupukkiin enemmän kuin omaan itseensä, lapsellista unelmaa varmaan. Valtion velan kasvu ei taitu näillä kasvuennusteodotuksilla sen paremmin kuin tulevan kevään seuraavalla ennusteella. Lainaa otetaan lisää 7,5 miljardia. Sekään ei tule riittämään. Hallitus höynäyttää tällä budjetilla vain itseään ja on pannut sen avuksi herrat Häkämiehen, Kokkilan ja vielä Vattin Vartiaisen runnomaan ja ehdottamaan pienipalkkaisten työntekijöiden palkanalennuksia ja viimeksi vanhempien työläisten eläkkeiden lisäleikkauksia. Tuntuu hävettävältä ja epämiellyttävältä. Mihin Suomen kauhukapitalistit vielä yltävätkään? Rahaa syydetään kyllä kreikkoihin ja varat kiskotaan vähävaraisimmilta suomalaisilta, heidän selkärangastaan. On siinä heille joulusanomaa hallitukselta omille kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Suu säkkiä myöten. Me perussuomalaisetkin leikkaisimme, mutta mistä? Sieltä, mistä se ei vie suomalaisilta senttiäkään, 300 miljoonaa kehitysmaiden diktatuurivaltioilta. Rahaa menee siellä väärille pankkitileille, ei kehitysapuun. 106 miljoonaa Englannin Suomen maksamista EU-jäsenmaksuista, 50 miljoonaa Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin EU-maksuhelpotuksista. Ne tekevät noin puoli miljardia. Mihin rahat tulisi ohjata? Suomen kunnille 300 miljoonaa, rapautuville perusteillemme 105 miljoonaa, poliiseille 70 miljoonaa, korjausrakentamisen avustuksiin 20 miljoonaa. Siinä puoli miljardia.

Tämän budjetin suurin aukko, ehkä koko hallituksen akilleenkantapää mutta samalla suurin mahdollisuus, piilee pääluokassa 35 ja siellä rakennetun ympäristön kohdalla. Maassa on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista. Maahan on tulossa 150 000 uutta maahanmuuttajaa seuraavan kahdeksan vuoden sisällä ennusteessa. Suuriin kuntiin tarvitaan hoitohenkilökuntaa 230 000 uutta. Näille ihmisille tarvitaan asunnot ja sellaiset, joihin heidän palkallaan ulottuu. Tarvitaan joka vuosi pelkästään Helsinkiin kymmenisentuhatta tällaista asuntoa seuraavan 6—8 vuoden aikana. Tähän maahan tarvitaan pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa. Valtion tulee ottaa asia haltuunsa jopa pakkolunastuksin ja omin rakennustoimin.

Asuntorakentaminen kohtuuhinnoin on myös parasta työllistämistoimintaa. Vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia asuntoja, niissä energiasäästöjä, työtä, toimeentuloa ja pysyviä, hyviä investointeja kotia tarvitseville tehorahoilla. Mitä nyt enää odotatte, arvon ministerit? Palaan tähän pääluokkaan samoin kuin 31:een ja 32:een, jotka sivuavat tätä asuntorakentamista, tulevina päivinä.

Hyvä hallitus, oletteko sitä, enemmän suomalaisuutta, vähemmän tuhlailevaa eurooppalaisuutta EU:laisittain? Tätä toivoo sydämestään suomalainen työläinen, eläkeläinen, yksinhuoltaja ja asuntoa jonottava kansalainen.

Kannatan edustaja Turusen esitystä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen talouden kuva saa taipua globaalien talouksien ja ikärakenteen muutoksen edessä syvempään kuin osasimme ennakoida edellisen, vuoden 2008 laman aikana. Tuon laman aikana tehdyt toimenpiteet vaikuttivat positiivisesti kotimaiseen kysyntään. Nyt hallitusta ovat työllistäneet paitsi EU:n rahoitukseen liittyvät kysymykset myös verotukseen liittyvät kysymykset, joten muut talouteen vaikuttavat päätökset ovat jääneet taka-alalle.

Ydinkysymys kasvulle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille on työllisyysaste. Muut Pohjoismaat ovat Suomea edellä johtuen nopeasta päätöksentekokyvystään ja joustavista työmarkkinoistaan. Nyt mitataankin Suomen valttikortteja, niiden vaikutusta ja kasvun tukemista erityisesti pk-yrityksissä. Yleisestä työurakeskustelusta on päästävä konkreettisiin esityksiin, jotka palvelevat yhtäältä nuorten työmoraalia ja toisaalta yritysten tarpeita.

Työllistämiskysymysten rinnalla oleellista on, kuinka Suomi panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Äsken tehdyt innovaatio- ja verokannusteet eivät ole saaneet kentällä sellaista vastaanottoa kuin hallituksesta on annettu ymmärtää. Monet pienet yritykset kokevat, että tuo ratkaisu ei ole heille tarkoitettukaan. On siis oltava valmis reagoimaan kentältä tuleviin viesteihin ja tarvittaessa tehtävä uusia parannusesityksiä.

Koulutuspolitiikan leikkauslinjaa on ihmetelty laajasti. Kun aiemmin Suomi on valmentanut kansansa koulutuksella tuleviin suhdannenousuihin, nyt toimitaan juuri päinvastoin. Naapurimaamme Ruotsi on esimerkiksi panostanut vapaan sivistystyön koulutustarjontaan niin, että kaikilla säilyisi halu ja valmius koulutukseen silloin, kun talouden näkymät elpyvät.

Suurin huolenaiheeni on kuitenkin se, millaisen signaalin hallitus eduskunnan välityksellä lähettää nuorille valmistuneille tai tutkinnon läpäisseille. Työelämän vaatimukset näyttävät olevan tänä päivänä kovemmat kuin mihin nuoret on koulutuksessa valmennettu. Ratkaiseeko tämän ongelman johtamisjärjestelmien uudistaminen, vai puhutaanko isommasta asennevammasta?

Arvoisa puhemies! Jos työelämämme on kokenut merkittäviä rakenteellisia muutoksia, tarvitsee niitä myös koulutusjärjestelmämme. Eikä se tarkoita pelkästään koulutusverkkomme karsimista. Yhteiskunnan asenneilmapiirin työtä, yhteiskuntaa ja selviytymistä kohtaan on muututtava. Sosiaaliturvan varassa eläminen ei voi olla houkuttelevampaa ja kannattavampaa kuin työnteko. Koulutuksessa mutta myös kodeissa on kasvatuksessa ja opetuksessa tähdättävä siihen, että kasvatamme ja koulutamme elämää, siis myös työelämää, varten.

Hallituksen toimet eivät ole työelämän suhteen olleet kovin kannustavia. Liioin ei ole kuntarakenneuudistuskaan isona möhkäleenä luonut toivon näköaloja kansalaisille. Tämä uudistus on ainut, johon hallitus on tarttunut ja edistänyt enemmän ja vähemmän onnistuneesti yhteiskunnan uudistumista. Julkiset palvelut tuotetaan Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan tehokkaasti. On kuitenkin paikallaan kysyä, toteutuuko perustuslaki kaikkien palvelujen saajien kohdalla, ja tämän kysyn varsinkin kuntauudistuksen toteuduttua. Vahvassakaan peruskunnassa asuva ei aina tunne olevansa vahvassa peruskunnassa asuva palvelujen saaja. Siksi on etsittävä mieluummin kuntien yhteistyötä kuin laajennettava pinta-alaltaan ylisuuria kuntia.

Arvoisa puhemies! Kasvun siemenet kylvetään tänään, ja kuten täällä salissa olleessa keskustelussa kävi ilmi, keskustan esittämä malli uudesta rahastosta, josta siten voitaisiin antaa paitsi yritykselle uutta kasvurahaa niin myöskin koko yhteiskunnan elvyttämiseen saatavaa rahaa, on mielestäni tervetullut. Tällä me voimme myöskin uudistaa energiantuotantoa ja saada sitä kautta luonnollista työtä koko Suomeen ja sitä kautta ihmisille parempia elämisen mahdollisuuksia.

Ja, arvon puhemies, tähän loppuun uskallan vielä ottaa esille senkin, että kun rikkidirektiivin kompensointikeskustelu on käynnissä, sitä valmistelutyötä tekevät virkamiehet, niin muistuttaisin, että esimerkiksi merenkulkua, joka on elintärkeä elinkeino Suomelle, katsottaisiin niin, että ainakaan siihen ei tehtäisi sitten uusia leikkauksia.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Suomen talous on jo vuosia ollut vakavassa kriisissä. Meillä menee ja tulee menemään huonosti niin kauan, kunnes todella avaamme silmämme. Suomen vienti on hiipunut, ja olemme menettäneet kilpailukykymme. On unohtunut se, että kilpailukyvystämme ja yritysten menestymisestä loppujen lopuksi riippuvat kaikki työpaikat ja kaikkien suomalaisten hyvinvointi. Julkinen talous on paisunut samalla, kun olemme eläneet yli varojemme.

Teemme koko ajan velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Budjetin peräti 7,5 miljardin alijäämä katetaan lainanotolla. Valtionvelan arvioidaan olevan vuoden 2013 lopussa 96 miljardia euroa. Ylivelkaantuminen näkyy trendinä toki kaikissa läntisissä yhteiskunnissa, mutta se ei yhtään auta eikä helpota meidän tilannettamme, vaikka muillakin menee huonosti.

Tälle menolle on yksinkertaisesti pantava stoppi. Voimme kuluttaa kestävällä tavalla vain sen verran, minkä ansaitsemme. Meidän on annettava myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme mahdollisuus hyvinvointiin. Heidän on omilla verovaroillaan voitava kustantaa meidän velkojemme sijaan omat peruspalvelunsa.

Kuten olen aiemmin monta kertaa todennut, talous on kehittynyt monella tavalla heikommin kuin keväällä 2011 hallitusohjelmaa laadittaessa arvioitiin. Sovitut sopeutustoimet eivät ole riittäneet. Tarvitaan lisää kasvun kannustimia ja ennen kaikkea leikkauksia menoautomaatteihin. Erityisesti hallintoa Suomessa on purettava rankalla kädellä, ja on todella varottava luomasta sitä lisää uudistusten päälle tehtävillä uudistuksilla.

Arvoisa puhemies! Väheneviä resursseja on suunnattava erityisesti kasvua ja kilpailukykyä tukeviin toimiin. Liikennejärjestelmäämme on kehitettävä tukemaan elinkeinoelämää ja työllisyyttä. Niukoista resursseista on valittava kustannustehokkaimmat tieosuudet, joissa liikennemäärät ja riskit ovat suurimmat.

Herra puhemies! Tulevan vuoden budjetissa heikoimmin menee maaseudulla. Siellä ihmiset kylläkin hoitavat itse hyvin pitkälti omat asiansa, omat kulkemisensa: kunta ei auraa, hiekoita tai lanaa teitä. Siksi on hävettävää, miten vähän esimerkiksi yksityisteille myönnetään rahaa tässä ensi vuoden budjetissa.

Yksityistiet ovat tärkeitä niin maa- ja metsätaloudelle kuin myös paikallisille yrityksille. Yksityisteiden varsilla on paljon puunjalostusteollisuuden ja energiatuotannon tarvitsemia raaka-aineita, joiden kuljetukset ovat vaarantuneet, eikä teiden kunto enää riitä raskaiden kuljetusten tarpeisiin. Runsaat sateet ovat jatkuneet jo puolitoista vuotta ja heikentäneet entisestään teiden kuntoa.

Maataloudessa ja maaseudun yritystoiminnassa painottuvat vahvasti vihreä talous ja kestävä kehitys. Vihreän talouden konkreettiset toimet liittyvät energiatehokkuuteen ja energiantuotantoon sekä ravinteiden hyväksikäytön tehostamiseen. Myös luomutuotannon palveluiden kysyntä on selvästi lisääntynyt, ja tuotanto on kasvussa. Luomutiloja on noin 7 prosenttia Suomen kaikista maatiloista. Ekologinen tuotanto korostuu edelleen EU:n tulevalla ohjelmakaudella vihertämiseen liittyvissä toimenpiteissä. Neuvontajärjestöjen resurssit eivät kuitenkaan riitä tarvittavassa määrin vastaamaan vihreän talouden ja kasvavan luomutuotannon kysynnän tarpeisiin.

Lopuksi, herra puhemies, on sanottava, että valtiovarainvaliokunta on tehnyt useina vuosina samankaltaisia lisäyksiä, joita ei ole otettu huomioon määrärahakehyksessä eikä seuraavassa talousarvioesityksessä. Jatkossa tällaiset useina perättäisinä vuosina tehdyt vakiintuneet määrärahalisäykset onkin hallituksen otettava huomioon jo kehyspäätöstä ja talousarvioesitystä laadittaessa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun hallitus kesällä 2011 sopi kuluvan kauden ohjelmastaan, talouden näkymät olivat erilaiset. Kaikki varmaan halusivat uskoa siihen, että kasvu-uralle päästäisiin nopeammin kuin nyt on tapahtunut. Viime kesänä Suomen talous vaipui kuitenkin jälleen taantumaan, ja kasvuennusteita on jouduttu korjaamaan alaspäin sen jälkeen.

Nyt maailmantalous on hieman elpynyt, mutta epävarmuus euroalueen tulevaisuudesta jatkuu yhä. Hallituksen toimintaympäristö ei ole ollut helppo, ja voimakas julkisen talouden vakauttaminen myös ensi vuonna on väistämätöntä.

Taloudellinen tilanne huomioon ottaen täytyy olla tyytyväinen siihen, että hallitus on kuitenkin sitkeästi vienyt eteenpäin myös ensi vuonna hallitusohjelmassa sovittuja tavoitteitaan: pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteiden takaamista sekä suomalaisten työpaikkojen ja yritysten kilpailukyvyn turvaamista. Samaan aikaan on tehtävä myös järkeviä rakenneuudistuksia, jotta rahat kohdennetaan hallinnon sijaan palveluihin.

Kun julkista taloutta vakautetaan, meidän on huolehdittava siitä, että päätökset eivät kohdistu heikoimmassa asemassa olevien ja pienituloisten harteille. Hallitus osoittaakin oikeudenmukaisuuden linjaansa, kun se kompensoi esimerkiksi arvonlisäveron korotusta pienituloisille siten, että tiettyihin kansaneläkeindeksiin sidottuihin sosiaaliturvaetuuksiin tulee ensi vuoden alusta alkaen ylimääräinen 0,7 prosentin indeksikorotus.

Säästöjen sisältöjä on jatkossakin mietittävä tarkkaan. Jos säästämme nyt ennalta ehkäisevistä palveluista, siirrämme kuluja tulevaisuuteen. Tämä ei poikkea mitenkään velanotosta. Kun tiedämme, että pahoinvoivissa perheissä kasvaneilla on suurentunut riski voida pahoin myös aikuisena, käsitämme, että perheiden jaksamiseen ja pärjäämiseen kannattaa panostaa. Vain siten voimme säästää tulevaisuudessa.

Lastensuojelun ja perheiden palveluiden saaminen oikealle tolalle onkin paitsi inhimillisesti oikein myös tiukkaa talouspolitiikkaa. Kun puhutaan hyvinvointipolitiikasta ja sen vaikuttavuudesta, pitäisi ymmärtää, että talouspuheista tuttu kvartaali ei tarkoita neljännesvuotta vaan neljännesvuosisataa. Kun nykyisessä yhteiskuntamme ilmapiirissä tuloksia halutaan heti, vaatii päättäjiltä uskallusta tehdä päätöksiä, joiden tulokset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä.

Valtiovarainministeri Urpilainen onkin osunut asian ytimeen, kun hän nyt selvityttää, missä määrin on perusteltua tarkastella perheitä tukevia julkisia palveluja investointeina tulevaisuuteen. Toivon, että voimme keväällä tässä salissa tehdä päätöksiä, joilla hyvinvointipoliittisten investointien kautta vähennetään pahoinvoinnin kustannuksia yhteiskunnalle tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Keskustellessamme ensi vuoden talousarviosta päähuomio tulee kiinnittää työllisyyden kehitykseen maassamme. Viime aikojen toive talouskasvusta on saanut meidät puhumaan pääpainotteisesti uusien työpaikkojen luomisesta. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että tämän maan työllisyys lepää yhä edelleen vientiteollisuuden työpaikkojen varassa. On siis aivan välttämätöntä pitää huolta olemassa olevien työpaikkojen säilyttämisestä ja suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvystä.

Meillä on muutamassa vuodessa kadonnut yhteensä 60 000 työpaikkaa eri teollisuudenaloilta. Se on aivan liikaa. Uusien alojen kasvu on hidasta eikä korvaa hetkessä olemassa olevia teollisuuden työpaikkoja. Meidän on siis samanaikaisesti tehtävä työtä uusien työpaikkojen luomiseksi ja olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseksi — ei siis joko—tai- vaan sekä—että-politiikkaa.

Esitän tässä yhteydessä myös vetoomukseni hallituksen ministereille telakkateollisuuden työpaikkojen turvaamisesta. Hallituksen tulisi myöntää 50 miljoonan euron käyttöpääomalaina STX Finlandille, jotta Turun telakka voi saada alustilauksen. Tällä yhdellä tilauksella saadaan työtä yli 20 000 henkilötyövuoden verran. Työllistymisvaikutukset ulottuvat seuraavaan neljään vuoteen. Tilauksen suurin arvo yhteiskunnallemme on työllisyydessä, eikä meillä ole varaa ajaa alas myös telakkateollisuutta Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt hyviä avauksia työttömyyden ehkäisyyn. Ensi vuonna tulevat voimaan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä aktivoiva kuntakokeilu ja nuorisotakuu. Nuorisotyöttömyys ei ole Suomessa kohonnut onneksi vielä yhtä korkeaksi kuin monissa Euroopan maissa. Liikkeellä on kuitenkin oltava mahdollisimman varhain. Nuorten työllistymisen edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy nuorisotakuun muodossa on yksi ensi vuoden tärkeimmistä hankkeista.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tuossa debatissa jäi kuitenkin hiukan kesken niin, etten päässyt kaikkia niitä asioita kertomaan, niin ottaisin nyt perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista oikeastaan kolme sellaista asiaa, jotka ovat erilaisia kuin hallituksen budjetti.

Mutta ihan aluksi haluaisin kertoa sen, että kun tänään täällä salissa jäi epäselväksi se, mikä on perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin loppusumma, niin 175,1 miljoonaa vähemmän otetaan velkaa kuin hallitus, ja sen on laskenut eduskunnan tietopalvelu. Siis 175,1 miljoonaa vähemmän velkaa kuin hallitus, ottamatta kantaa nyt sitten keskustan 3 miljardin velkajuttuihin tai muihin tai siihen, onko sitä laskettu tietopalvelussa, mutta meidän vaihtoehtobudjettimme loppusumma on laskettu, ja se oli se 175,1 miljoonaa.

Kela-maksu on vaihtoehto arvonlisäveron korotukselle. 1 prosentin arvonlisäveron korotus tuo valtion kassaan 700 miljoonaa euroa ja Kela-maksun palautus tuo 900 miljoonaa, eli tässä on reilun 200 miljoonan ero, eli Kela-maksupalautuksella saadaan parisataa miljoonaa enemmän.

Myöskin arvonlisäveron korotus on mielestäni epäoikeudenmukainen. Se on tasavero, ja se sattuu pienituloisiin enemmän ja varsinkin, kun tämä korotus koskee myöskin lääkkeitä ja ruokaa.

Nyt täytyy muistaa sitten tämän Kela-maksun palautuksesta, että yli 90 prosenttia suomalaisista yrityksistä maksaa tämän alimman kannan mukaan eli 0,8 prosentin mukaan. Totta on, että se nostaa työvoimakustannuksia, mutta otan ensin kuitenkin vaikutukset työllisyyteen.

Arvonlisäveron korotus vaikuttaa työllisyyteen niin, että prosentin korotus lisää työttömyyttä hallituksenkin laskelmien mukaan 15 000 henkilötyövuotta. Kela-maksupalautuksellakin on vaikutukset työllisyyteen, ja se lisää työttömyyttä 10 000:lla. Tässä on 5 000:n ero, ja me mielellään teemme sellaisia ratkaisuja, että pystytään säilyttämään 5 000 ihmisen työpaikka.

Mutta kun tällä on vaikutuksia nimenomaan vientiyrityksiin ja yrityksiin ylipäänsä, koska työvoimakustannukset nousevat, se on myöskin kilpailutekijä. Mutta perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa kompensoidaan tämä sitten yrityksille ja myöskin vientiyrityksille. Me leikkaamme energiaverotusta merkittävässä määrin. Jos mietitään yritysten kilpailukykyä, niin siihen vaikuttavia tekijöitä ovat tietysti raaka-ainekustannukset, energiakustannukset, kuljetuskustannukset, ympäristömaksut jnp. Perussuomalaiset kaikilla näillä muilla vaihtoehdoilla sitten kompensoivat, niitten alemmilla kustannuksilla, tätä Kela-maksua, niin että loppujen lopuksi muun muassa vientiyrityksien kilpailukyky paranee.

Toinen asia, josta on tullut palautetta ja jota haluaisin selittää, on se, että me leikkaamme verovapaita osinkotuloja. Ihan aluksi haluaisin tässä sanoa, että Aalto-yliopiston professorin mukaan verovapaus pitäisi poistaa kokonaan kannustinloukkuna. No, meillä vaihtoehtobudjetissa sitä verovapaiden osinkotulojen rajaa on laskettu, mutta itsekin olen sitä mieltä, että se kyllä voitaisiin poistaa kokonaan. Nyt on esitetty kritiikkiä siitä, että nämä voisivat olla verovapaita osinkotuloja, koska näistä on vero jo kerran maksettu, mutta täytyy nyt muistaa kuitenkin se, että jos palkkatyöläinen menee bensapumpulle ostamaan bensaa, häneltä on peritty jo yhden kerran siitä palkasta vero, ja sitten kun hän tankkaa sillä bensapumpulla, niin hän maksaa sitten toisen kerran polttoaineveron. (Puhemies koputtaa) Tällä samalla logiikalla voidaan monta muutakin asiaa perustella.

Sitten taas toisaalta täytyy ottaa huomioon se, ketä nämä verovapaat osinkotulot käytännössä koskevat.

Suomen Yrittäjien mukaan yli 80 prosenttia yrityksistä sai vuonna 2010 alle 5 000 euroa verovapaita osinkoja. Käytännössä se koskee niitä ihmisiä, joista Kristiina Halkola joskus 60—70-luvun vaihteessa lauloi.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme, että elämme hyvin vaikeita ja haastavia aikoja monin tavoin. Tästä huolimatta ja erityisesti tästä johtuen meidän tulee kaikin tavoin huolehtia siitä, että jo valmiiksi heikoilla elävistä pidetään huolta. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on tukea heikoilla olevia kansalaisiaan ja kaikin keinoin nostaa takaisin normaaliin elämään niissä elämänvaiheissa, kun ihmisellä syystä tai toisesta ei ole omia rahkeita riittävästi. Perussuomalaiset ovatkin esittäneet omassa varjobudjetissaan todellisia vaihtoehtoja siihen, että vaikeina aikoina ratkaisuja voidaan tehdä sosiaalisesti, oikeudenmukaisesti ja kestävästi, inhimillisesti. Varjobudjetissamme korostamme erityisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja otamme huomioon ne väestöryhmät, jotka erityishuomiota tarvitsevat.

Hallitus lupasi kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja. Jotain on vilpittömästi kyllä yritettykin tehdä, mutta jäljellä on kuitenkin useita sellaisia kohtia, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa näiden tavoitteiden osalta. Hallituksen esitystä lapsilisien indeksikorotusten jäädyttämisestä ei voi hyväksyä. Lapsilisä on yksi tärkeimmistä lapsiperheiden tulonsiirroista, ja se todella menee suurimmassa osassa lapsiperheitä siihen, mihin se on tarkoitettukin, eli lasten erilaisiin tarpeisiin. Lapsiperheköyhyys on kasvanut vuosi vuodelta, ja köyhissä lapsiperheissä ongelmat ja vaikeudet monimutkaistuvat. Lasten ja nuorten hyvinvointi vaatii panostusta riittävän ajoissa ja oikein kohdennettuna. Ennalta ehkäisevä työ ja riittävän varhainen puuttuminen ehkäisevät paitsi inhimillisiä myös kansantaloudellisia kustannuksia ja edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Erityisesti perussuomalaiset ovat huolissaan lastensuojelun tilanteesta, jossa aivan liian usein viimesijaisesta interventiosta eli huostaanotosta ja kodin ulkopuolisesta sijoituksesta on tullutkin ensisijaisia toimenpiteitä. Tämän toiminnan eli lasten ja nuorten kodin ulkopuolisten sijoitusten kustannukset liikkuvat vuositasolla jo noin 700 miljoonan euron paikkeilla. Puhumme siis pian miljardin euron vuosikustannuksista. Jokainen voi miettiä, mitä tuolla summalla olisi tehtävissä, jos se kohdennettaisiin ennalta ehkäisevään työhön.

Perussuomalaiset esittivät 25 miljoonan euron lisäystä lasten ja nuorten mielenterveystyön edistämiseen. Tätä rahaa olisi mahdollisuus kohdentaa myös avohuollon tukitoimien kuten perhetuen ja oppilashuollon vahvistamiseen. Valtion tulisi tukea ja kannustaa kaikin tavoin siihen, että kunnissa painopiste siirtyisi varhaiseen puuttumiseen viime hetken toimenpiteistä. Lastensuojelukerroin tulisi muuttaa varhaisen puuttumisen kertoimeksi eli systeemiksi, joka kannustaa kuntia tekemään päätöksiä, joilla lasten ja nuorten hyvinvointia parannetaan ja huostaanotot voidaan välttää. Aina niitä ei voida välttää, sen tiedämme kaikki, mutta olen aivan vakuuttunut, että vähentämään niitä kyetään, jos niin halutaan.

Arvoisa puhemies! Lappiin monet hallituksen päätöksistä kohdentuvat erityisen vahvalla ja jopa katastrofaalisella voimalla. Moni niistä ansaitsisi erityisen huomion myös tässä puheenvuorossa, mutta aikataulullisista syistä nostan esiin nyt yhden itselleni tärkeimmistä eli Lappiin kaavaillut koulutuspaikkaleikkaukset. Tämä asia on puhututtanut viime aikoina Lapissa paljon ja aivan aiheestakin. Lapin alueelta on suunniteltu vähennettäväksi vuoteen 2016 mennessä lähes 30 prosenttia ammatillisen koulutuksen paikoista. Mikäli kaavaillut leikkaukset toteutuvat, tilanne on niin nuorten kuin koko Lapinkin tulevaisuuden ja talouden kannalta hyvin vaikea. Näistä suunnitelmista hallitukselle ei voi antaa minkäänlaista ymmärrystä. Tuntuu käsittämättömältä, kuinka nämä leikkaukset vielä kohdennetaan niille aloille, joilla Lapissa on suurin talouden kasvupotentiaali.

Nuorten yhteiskuntatakuu saa Lapin alueella näillä päätöksillä melkoisen kolauksen. Olen siitä murheellinen, sillä pidin yhteiskuntatakuun saamista yhtenä hyvänä askeleena nuorten ja nuorten aikuisten tilanteen parantamiseen. Tämä leikkauspäätös kuitenkin osoittaa, että takuun ei mitä ilmeisimmin olekaan tarkoitus koskea Lapin nuoria. Kysynkin hallitukselta: Miksi näin aiotaan toimia? Miksi Lapin nuoret asetetaan eriarvoiseen asemaan jälleen kerran muun maan nuoriin verrattuna? Koulutuksen turvaaminen, erilaisten oppimispolkujen rakentaminen ja työelämään pääseminen ovat niitä keinoja, joilla lasten ja nuorten tulevaisuutta rakennetaan.

Jättämissäni talousarvioaloitteissa olen nostanut esiin erityisesti syrjäseutujen tilanteen parantamisen. Olen jättänyt lisäyksiä niin lapsiperheiden, nuorten kuin omaishoitajien ja vanhustenkin tilanteen parantamiseen. Lisäksi olen esittänyt Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselle lapsiperheköyhyyden tutkimukseen, Lapin sairaanhoitopiirille lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon vahvistamiseen sekä erityisesti lastensuojelun avohuollon tukemiseen talousarvioaloitteita.

Lopuksi kannatan edustaja Turusen tekemää epäluottamuslausetta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtionvelan arvioidaan vuoden 2013 lopussa olevan 96 miljardia euroa, mikä on 47 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Budjetin alijäämä on 7,5 miljardia.

Keskusta esitti vuoden 2011 syksyllä oman vaihtoehtonsa, joka oli vastuullisempi ja taloutta tasapainottavampi. Valtio olisi ottanut joka päivä vähintään miljoona euroa vähemmän velkaa kuin nykyhallitus. Keskustan vaihtoehto olisi ollut myös työllistävämpi sekä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempi.

Reilu vuosi sitten keskusta totesi, että "hallituksen velkaa kasvattava politiikka on johtamassa hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen ulottuviin ja Suomea keskittäviin leikkauksiin". Keskusta oli oikeassa.

Hallitus murentaa kuntapalveluiden rahoituspohjaa. Hallituksen linja on lisätä kuntien tehtäviä ja säädellä niitä entistä yksityiskohtaisemmin valtiojohtoisesti sekä samanaikaisesti heikentää rahoituspohjaa. Hallituksen lääkkeellä kunnat eriarvoistuvat entisestään, ja se lienee suurkuntamalli verkkokalvolla kiiltäessä hallituksen tarkoituskin. Kuntatalous on kiristymässä, ja kuntien vuosikate heikkenee monin paikoin.

Nyt tarvittaisiin pikaisia toimenpiteitä oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi kuntakentälle. Esimerkiksi kiinteistöveron palauttaminen verotulojen tasausjärjestelmään kaventaisi kuntien välisiä tuloeroja ja vahvistaisi kuntien yhdenvertaisuutta. Kunnille ei pidä lisätä velvoitteita ilman valtionosuuskompensaatiota. Hallinnollista taakkaa tulee keventää ja erilaista byrokratiaa vähentää. Kuntien valtionosuuksien leikkaus vähentää rahaa peruspalveluista sekä koulutuksesta Itä-Suomessa, ja vaikutukset kuntien talouteen ovat siellä lähemmäs yhden tuloveroprosentin luokkaa.

Myös palveluiden tuottamisessa kustannukset ovat nousseet. Meille Itä-Suomessa valtionosuudet ovat erittäin tärkeät. Niissä tulee valtionosuusuudistuksen myötä ottaa entistä paremmin huomioon vaikea toimintaympäristö, väestön ikärakenteen vaikutukset, harva asutus ja väestön korkeampi sairastavuus.

Arvoisa puhemies! Veroparatiisitoiminnan kitkentä oli hallituspuolueista erityisesti SDP:n vaatimuslistalla kuntavaalien alla. SDP uhosi, ettei kuntien tulisi ostaa palveluita yrityksiltä, joilla on toimintaa veroparatiiseissa. Demarivaltuutetut kautta maan vakuuttivat olevansa sitoutuneita esittämään, että kunnallisten kilpailutusten yhtenä kriteerinä on se, ettei veroparatiiseissa toimita. Näihin uhoamisiin nähden hallituksen eduskunnalle tuoma esitys oli varsin löysä. Erona hallituksen esitykseen keskusta kieltäisi kokonaan veroparatiisien hyväksikäytön.

Hallituksen esityksen mukaan Eta-alueen ulkopuolisia veroparatiiseja saisi hyödyntää, kunhan korkovähennykset eivät ylitä 30:tä prosenttia yrityksen tekemästä oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Verokertymäarvio paljastaa, että hallituksen esitys on löysä. Veroja kertyisi noin 70 miljoonaa euroa vuodessa, keskustan vaihtoehdolla 300 miljoonaa. Lisäksi esitimme, että muutokset olisivat voimassa jo ensi vuoden verotuksessa. Nyt lakia sovelletaan vasta vuoden 2014 verotuksessa.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 keskustajohtoisen hallituksen opetusministeri Virkkunen teki periaatepäätöksen Arkistolaitoksen keskusarkiston sijoittamisesta Mikkeliin. Tänä syksynä VM pisti kuitenkin kartoituksen pystyyn tilojen löytymiseksi jo olemassa olevista kiinteistöistä. Vaikka valtiovarainvaliokunnan uusimmassa mietintötekstissä sanotaan, että "valiokunta pitää tärkeänä, että periaatepäätöksen mukaisesti ensi vuonna varaudutaan Arkistolaitoksen keskusarkiston siirtoon", ei Mikkeli sijoituspaikaksi ole vielä mitenkään kiveen hakattu asia.

Kokonaisuudessa tulisikin nyt muistaa, että Arkistolaitokselle tulee aiheutumaan lisäkustannuksia, jos aineistot sijoitetaan paikkaan, jossa ei ole muita toimintoja. Mikkelissä on jo valmiiksi maakunta-arkisto sekä Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointilaitos, unohtamatta Elinkeinoelämän Keskusarkistoa ja Mikkelin ammattikorkeakoulua. Toivottavasti hallitus hahmottaa, etteivät kokonaiskustannukset muodostu pelkistä kiinteistömenoista, vaan osaamisen yhdistäminen ratkaisee myös. Arkistolaitoksessa on toimivat suunnitelmat sille, että uusi keskusarkisto voitaisiin rakentaa Mikkeliin kahdessa eri vaiheessa. Muihin eteläsavolaisiin hankkeisiin palaan sitten pääluokkakohtaisissa keskusteluissa.

Arvoisa puhemies! Kehitysvammaisten asumisen ohjelman tavoitteet edellyttävät vähintään 600 asunnon rakentamista vuodessa. Tähän jo viittasin aiemmin tänään keskustelussa. Vuonna 2013 saa Valtion asuntorahaston varoista myöntää avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain mukaisia avustuksia yhteensä enintään 110 miljoonaa euroa. Valtuutus on vuodesta toiseen sama, mutta rakennuskustannukset nousevat. Sen lisäksi tämän vuoden maksatukset tuntuvat syövän jo ensi vuoden hakemuksia. Onko valtuutus siis riittävällä tasolla tavoitteisiin nähden?

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä pari pientä kiitoksen sanaa tähän. Samalla kertaa valtiovarainvaliokunta lisäsi 150 000 euroa rikosuhripäivystyksen toimintaan ja toteaa, että toiminnan rahoitus tulee saada kestävälle pohjalle ja palvelut alueellisesti kattavaksi. Hyvä, että tämä on havaittu.

Tullilaitoksen toimintamenoihin lisättiin 400 000 euroa toiminnan tehostamiseen itärajan ylityspaikoilla. On hyvä, että myös Tullin voimavarojen riittävyyteen suhtaudutaan vakavasti.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävä ensi vuoden lisätalousarvio on monilta osin synkkää luettavaa varsinkin pienituloisille. Hallituksen toimet muun muassa kuntatalouden synkistämiseksi osuvat pahiten juuri niihin, joille kuntien peruspalvelut ovat ainoa tapa palveluita saada.

Hallitus puhuu kauniita sanoja vastuun kantamisesta. Vastuunkanto tarkoittaa todellisuudessa sitä, että kuntapäättäjille sysätään tulevaisuudessa yhä enemmän vastuuta, muttei anneta ta-loudellisia mahdollisuuksia lain kiemuroita toteuttaa. Kunnissa joudutaan nyt tekemään lukuisia kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi.

Otan esimerkiksi oman kotikuntani Hollolan. Olemme viimeisten neljän vuoden aikana höylänneet kuluja jo kaikesta mahdollisesta ja etsineet säästöjä. Joka vuosi mennään leikkauksissa syvemmälle palveluiden laadussa. Syksyllä olin talouden tasapainotus -ryhmässä, joka pyrki löytämään jälleen uusia leikkaus- ja säästökohteita. Kipeää tekee. Joudumme säästösyistä tekemään kirpeitä päätöksiä ja unohtamaan inhimilliset näkökulmat. Ei näistä päätöksistä tule hyvä mieli kenellekään. Kunnat tulevat jatkossa järjestämään todennäköisesti vain ne lain kirjaimissa määritellyt palvelut. Inhimillisyys ja ennakoivat toimenpiteet on pakko unohtaa.

Arvoisa puhemies! Kun julkisten palveluiden saatavuus heikkenee, lisääntyy myös kuntalaisten välinen eriarvoisuus. Rikkaiden ja köyhien väliset terveyserot ovat jo nyt Suomessa liian suuria, eikä tätä kehitystä voida mitenkään hyväksyä. Perumalla kuntien valtionosuuksien leikkaukset hallitus osoittaisi todella välittävänsä kaikista Suomen kansalaisista. Nyt olisikin aika hoitaa suomalaisten asiat kuntoon ja pelastaa Eurooppaa vasta sen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Hallitus siis peräänkuuluttaa vastuunkantoa. Omaishoitajat ovat räikeä esimerkki vastuunkannosta, jota yhteiskunta ei arvosta muualla kuin juhlapuheissa. Omaishoitajat ovat kunnasta riippuen hyvin eriarvoisessa asemassa, ja joissain tukia ei pystytä rahojen loppuessa maksamaan lainkaan. On toki hienoa, että hallitus esittää omaishoitajien tukipalveluihin 10 miljoonan euron lisäystä, mutta lopulta tämä summa on kuitenkin aivan liian pieni siihen nähden, että kuntien valtionosuuksia leikataan 125 miljoonaa lisää. Lisäksi tuota 10:tä miljoonaa ei mitenkään voida edes korvamerkitä, joten lopulta kunnat voivat käyttää sen mihin tahansa. Tahtotila omaishoitajien aseman parantamiseen tuntuisi löytyvän yli puoluerajojen, ja onkin hyvin valitettavaa, ellei tämä hallitus saa parannusta tähän asiaan. Tätä yhteiskunnalle äärimmäisen kustannustehokasta tukimuotoa pitäisi ehdottomasti tukea ja kehittää tosissaan entisestään.

Arvoisa puhemies! Myös lapsiin ja nuoriin pitää pystyä panostamaan enemmän ja ehkäisemään syrjäytymistä kaikin tavoin. Me teemme nyt päätöksiä, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Vuoden 2011 aikana oli huostassa 10 535 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin yhteensä 3 867 lasta. Kiireellisesti sijoitettuja oli 13 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä kertoo suomalaisen yhteiskunnan pahoinvoinnista, jonka hoitoa ei yksinkertaisesti voi siirtää eteenpäin.

Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen ja kiusaamiseen. Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi tuleminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden perheen taloudelliset resurssit ovat muita heikompia.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen halusi viikonloppuna herätellä kansalaisia. Hänelle tiedoksi: Kansa on kyllä hereillä. Se on ollut hereillä valitettavasti jo pitkään. Ei se uni tule yöllä silmään, kun mielessä pyörii ajatus, miten seuraavasta päivästä selvitään. Rahat ovat kireällä, ja sitä myöten kiristyy erityisesti lapsiperheissä myös vanhempien jaksaminen. Suomalaiset ovat väsyneitä kantamaan vastuuta Etelä-Euroopan taloudellisesta kriisistä.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Turusen hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maailmantaloudessa myllertää edelleen. Euroopan taloustilanne jatkuu epävakaana. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena maailmassa on menossa taloudellinen globaali uusijako. Suomenkaan osalta ei voida puhua enää suhdannetaantumasta, vaan kyse on merkittävästä rakennemuutoksesta.

Tässä poikkeuksellisen haastavassa tilanteessa Suomessa on jo nyt pystytty toteuttamaan 5 miljardin euron sopeutus ja sopimaan uusista kasvukannustimista. Näillä toimilla on merkittävä vaikutus Suomen talouden uskottavuuden kannalta. Ne ovat osoitus vastuullisesta taloudenpidosta. Vastuullisuus kannattaa, sillä nyt käsittelyssä olevassa valtion ensi vuoden budjetissa on säästynyt miljoonia ja miljoonia euroja valtionvelan korkokuluja matalan korkotason vuoksi. Tästä Jyrki Kataisen hallitus ansaitsee kiitoksen.

Vaikka suunta ja toimenpiteet ovat olleet oikeita, ne eivät näytä riittävän valtiontalouden tasapainottamiseen eivätkä valtionvelan kääntämiseen selkeään laskuun. Talouden saaminen vahvalle ja kestävälle uralle vaatii vielä monia isoja ratkaisuja. Tässä salissa iltapäivällä käydyn keskustelun perusteella on kuitenkin ilo huomata, että tilanteen vakavuus on vihdoin ymmärretty laajalti eduskunnassa. Harva huutelee enää lisälainojen perään. On selvää, ettei uusia veronkorotuksia ole järkevää harkita. Niitä on tehty jo nyt etupainotteisesti. Talouden yskiessä ne antaisivat vääränlaisen signaalin eivätkä ylipäätään olisi hyvä kannustin ihmisten toimeliaisuudelle.

Menoleikkaukset ovat väistämättä edessämme. Tässä asiassa joudumme valitsemaan kansalaisten palvelujen tai tulonsiirtojen välillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaisten peruspalveluista ei voida paljonkaan tinkiä ilman kauaskantoisia seurauksia. Tässä mielessä on kokemuksia 90-luvun lamasta, jonka seurauksia maksamme vieläkin. Menoleikkauksia tärkeämpää on toteuttaa ne rakenneuudistukset, joiden avulla talouden tasapaino pitkällä aikavälillä saavutetaan. Hallituksen puolivälin tarkastelussa parin kuukauden kuluttua on katsottava kaikki hallitusohjelmaan kirjatut rakenneuudistukset, niiden aikataulut ja tarvittaessa vauhditettava niiden toteuttamista.

Kun veroja ei kukaan halua korottaa eivätkä leikkauksetkaan ole mieluisia, on mietittävä, miten uutta yrittäjyyttä, kasvua ja työtä saadaan tässä ja nyt nopeammin syntymään. Meidän pitää uskaltaa tehdä ennakkoluulottomia toimia työpaikkojen ja kasvun turvaamiseksi. Suomalainen yrityselämä tarvitsee koko yrityskenttää koskevaa šokkihoitoa, jotta innovatiivisuus ja riskinotto lähtevät liikkeelle. Esimerkiksi toteuttamalla yritysverouudistus siten, että yritystulosta maksetaan verot siinä vaiheessa, kun voitto otetaan yrityksestä ulos, ja ottamalla käyttöön vapaa poisto-oikeus uskoisin toimeliaisuuden alkavan löytyä. Näin yrityksen sisällä oleva raha voisi palvella yritystoimintaa ja investointeja, eikä valtio menettäisi mitään, ainoastaan verotulojen saanti siirtyisi muutamalla vuodella.

T&k-kannustimet ja bisnesenkeleiden verovähennykset ovat hyväksi avuksi kasvun vauhdittamiseksi, mutta enempi pitää tehdä. Esimerkiksi TEMissä työn alla oleva patenttitulojen huokeampi verotus on erinomaista jatkoa tälle päätökselle. Suomen vahvuus on korkeassa osaamisessa.

Toinen alue, jossa Suomella on paljon saavutettavaa, on työmarkkinat. Naapureissamme Ruotsissa ja Saksassa on onnistuneesti toteutettu merkittäviä uudistuksia, joilla on pystytty luomaan työpaikkoja ja siten kasvua. Vähentämällä jäykkyyksiä ja lisäämällä yrityskohtaista joustavuutta parannamme Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Suomessa on viimeisten neljän vuoden aikana teollisuudesta vähentynyt 60 000 työpaikkaa. Samaan aikaan julkiselle sektorille on palkattu 30 000 ihmistä lisää. Julkiset menot Suomessa olivat 48 prosenttia bkt:stä vuonna 1990 ja nyt ne ovat 55 prosenttia bruttokansantuotteeksi. Näin ei voi jatkua. Meidän on luotava paremmat edellytykset yrittäjyydelle ja uudelle kasvuhakuiselle yritystoiminnalle, sillä vain menestyvä yritys pystyy työllistämään. (Puhemies koputtaa) Avoimen sektorin on saatava takaisin suunnannäyttäjän rooli talouden veturina ja työpaikkojen puolella. Näin luodaan kansantalouden kasvua, (Puhemies koputtaa) työpaikkoja ja verotuloja ja ratkaistaan taloudellinen kestävyysvajeongelma.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Taloudessa puhaltavat synkät tuulet, ja epävakaisuutta on jatkunut jo harmittavan pitkään. Eräiden euromaiden ongelmat vain jatkuvat haitaten Suomen sekä koko maailman taloutta ja vakautta. Tämä on myös lisännyt Suomen vastuita, jotka hallitus on onneksi kyennyt rajaamaan. Suhdannetilanne on heikko, ja bruttokansantuote supistui alkusyksystä. Tällaisina aikoina poliittiset päätökset ovat erityisen ratkaisevia ja tärkeitä. Hallitus pyrkii ensi vuoden budjetilla talouden kasvuedellytysten vahvistamiseen, työllisyysasteen nostamiseen sekä yritystoiminnan kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamiseen. Oleellista budjetissa on myös tavoite vahvistaa hyvinvointia ja lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Tarvitsemme lisää yhteiskunnan rakenteellista uudistamista ja julkisen talouden kestävyyden parantamista. Hyvinvointivaltion rahoitus on kyettävä turvaamaan. Siinä oleellista ovat talouskasvun tukeminen ja valtiontalouden tasapaino. Suomen luottoluokitus tulee pyrkiä säilyttämään nykyisellä, parhaalla mahdollisella tasolla ja valtion velkasuhde kääntämään selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Tämä hallitus on tiukasti sitoutunut velkaantumiskehityksen taittamiseen, vaikka tällä hetkellä tämä tuntuukin kovin haastavalta.

Vaikeina aikoina mitataan oikeudenmukaisuus. Me sosialidemokraatit olemme onnistuneet haastavasta tilanteesta huolimatta edistämään tavoitteidemme mukaista oikeudenmukaisuutta ja työtä. Voimmekin olla siis melko tyytyväisiä ensi vuoden budjettiin. Työn saralla budjetissa tärkeitä ovat esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu, pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi aloitettava kuntakokeilu ja osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi käynnistettävä toimintaohjelma. Meille sosialidemokraateille oikeudenmukaisuutta on myös tuloerojen vähentäminen. Se näkyy muun muassa verolinjassa, jossa suuria ansiotuloja, eläkkeitä ja perintöjä verotetaan jatkossa nykyistä ankarammin. Pienituloisten verotusta puolestaan kevennetään kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä. Ajamamme oikeudenmukaisuus näkyy myös siinä, että perusturvaetuuksiin tehdään aikaistettu ylimääräinen indeksikorotus, ja siinä, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta.

Erityisen maininnan ansaitsee historiallinen vanhuspalvelulaki, joka tulee voimaan ensi vuoden heinäkuussa. Vihdoinkin vanhusten asemaan saadaan parannusta.

Olen myös tyytyväinen hallituksen tekemään 50,9 miljoonan euron lisäykseen ensi vuoden budjettiin. Lisäys ohjataan tämän hetken kriittisiin kohteisiin edistäen talouden kasvua ja työllisyyttä. Erityinen panostus ohjataan lasten hyvinvointia lisääviin hankkeisiin, mikä tulee tarpeeseen. 9 miljoonan euron lisäykset saavat sotiemme veteraanit ja invalidit eduskunnan juhlapäätöksellä.

Nykyisessä tilanteessa hallitus on valitettavasti joutunut tekemään myös tiukkoja ratkaisuja. Kuten kaikki tiedämme, ne ovat välttämättömiä eivätkä koske ainoastaan hallitusta. Kaikki joutuvat osaltaan olemaan mukana julkisen talouden tasapainottamisessa, ja se vaatii myös paljon kunnilta. Valmisteilla oleva kuntauudistus auttaa selviytymään arjen haasteista paremmin.

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden hyvä hoitaminen on ensiarvoisen tärkeää tämän hetken epävakaassa tilanteessa. Toimillamme voimme aiheuttaa paljon ongelmia tuleville sukupolville tai estää niitä. Valtion sopeuttamistoimet ovat tarpeen tilanteessa, jossa emme kykene antamaan kaikille kaikkea. Tärkeintä on turvata hyvinvointivaltiomme rahoituspohja ja siten myös palvelut. Hallitus on jälleen osoittanut toimintakykynsä. Mutta koska talouden tilanteet muuttuvat nopeasti, on hallituksen pysyttävä vastaisuudessakin valppaana ja kyettävä tarvittaviin suunnanmuutoksiin.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Näin joulun alla mieleni on surullinen, kun ajattelen niitä lukuisia köyhiä ja vähävaraisia lapsiperheitä, jotka päivästä toiseen kuluttavat voimavarojaan arjesta selviytymiseen. Niukkaa taloudellista tilannetta ei helpota hallituksen ensi vuoden budjetti, jossa jopa lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Lapsilisät ovat jääneet jälkeen elinkustannusten kehityksestä, eikä tilannetta paranna indeksikorotusten jäädyttäminen. Lapsilisä on usealle vähävaraiselle lapsiperheelle merkittävä tulo, joten se vaikuttaa suuresti näiden perheiden hyvinvointiin. On todella lyhytnäköistä toimintaa säästää lapsiperheiltä, sillä lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen ja lisää terveyseroja sekä sosiaalisen osattomuuden kokemusta.

Hallitus heikentää myös arvonlisäverokorotuksella vähävaraisten tilannetta. Alv-korotuksen vaikutukset tulevat näkymään ruuan, lääkkeiden ja asumisen kustannusten nousuna. Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi tuloerojen kaventaminen, mutta valitettavasti näillä toimilla sitä tavoitetta ei tulla täyttämään. Perussuomalaiset kantavat suurta huolta tuloerojen kasvusta, ja esitämmekin varjobudjetissamme lisäyksenä 38 miljoonaa euroa lapsilisien indeksikorotusten toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa jaetaan niukkuutta myös vanhustenhoitoon. Hallitus leikkaa rankalla kädellä kuntien valtionosuuksia, ja tämä tulee vääjäämättä näkymään hoidon ja hoivan saatavuudessa ja laadussa. Kunnissa joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia ja tiukentamaan hoidon saannin kriteereitä. Useat ikäihmiset kokevat olevansa vain taloudellinen rasite yhteiskunnalle, ja tämä on huutava vääryys. Vanhuus on lahja, jota kaikki eivät saa.

Ikääntyvän väestön on voitava luottaa siihen, että hoitoa ja hoivaa on saatavilla, kun toimintakyky heikkenee ja avuntarve tulee ajankohtaiseksi. Vanhuspalvelulaki onkin erittäin tervetullut, ja toivon todella sen parantavan vanhustenhoidon laatua. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kuntien velvollisuuksia lisätään lainsäädännöllä mutta riittävää rahoitusta ei ole turvattu. Liian vähäinen henkilöstömäärä näkyy hoidon laadussa ja heikentää hoitohenkilökunnan työssäjaksamista. Onkin tärkeää turvata riittävä määrä käsipareja hoitotyöhön, niin laitoshoitoon kuin kotihoitoon.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tilanteesta on käyty lukuisia huolestuneita keskusteluja. Jokainen tässä salissa on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että omaishoitajat tekevät tärkeää ja arvokasta mutta erittäin raskasta ja pyyteetöntä työtä. Omaishoitajien tilanne on kovin erilainen asuinkunnasta riippuen, minkä vuoksi omaishoitajat ja omaishoidettavat ovat eriarvoisessa asemassa. Perussuomalaiset esittävätkin omassa varjobudjetissaan omaishoidon tukea Kelan vastuulle, jotta tasa-arvoinen kohtelu voidaan turvata asuinpaikasta riippumatta.

Kannatan edustaja Turusen tekemää epäluottamuslausetta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Käymme ensi vuoden budjetin palautekeskustelun haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Tällä hetkellä Suomi on teknisesti lamassa.

Syitä tilanteeseen on useita. Euroalueen pitkittynyt talouskriisi ja Yhdysvaltojen julkisen talouden ajautuminen niin sanotun fiskaalijyrkänteen reunalle tarkoittavat sitä, että toiveet meille tärkeästä maailmantalouden elpymisestä ovat ohuet. Toisaalta aiemmat etumme eli hinta- ja laatukilpailukykymme ovat myös ongelmissa. Tässä maailmantalouden kehityksen vaiheessa Suomen entiset menestystuotteet käyvät huonosti kaupaksi. Lisäksi innostus investoida Suomeen on laimeaa. Viime aikoina myös työyksikkökustannusten nousu kilpailukumppaneitamme nopeammin on kiistaton tosiasia.

Seurauksia näistä on tuotu esiin periaatteessa kaikissa tämän päivän puheissa. Velkaannumme sekä yksityisellä että julkisella sektorilla nopeasti. Olemme kuluneen syksyn aikana menettäneet suuren määrän teollisia työpaikkoja. Kaiken kukkuraksi tavoite väestön ikääntymisestä johtuvan kestävyysvajeen kuromiseksi ei näytä realistiselta.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on alkukaudellaan osoittanut kykyä päättää vaikeistakin mutta taloustilanteen kannalta välttämättömistä toimista ja uudistuksista. Hallitus on muun muassa jo tähän mennessä sopinut yhteensä noin 5 miljardin euron sopeuttamistoimista. Lisäksi hallitus on sitoutunut kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen. Nämä uudistukset ja sopeutukset on tehty suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi.

Toisaalta hallitus on talouden haasteista hyvin tietoisena halunnut panostaa uuden talouskasvun luomiseen. Viime viikolla tässäkin salissa keskustelua aiheuttaneet yritysten tutkimus- ja tuotekehitysvähennys ja bisnesenkelivähennys ovat tästä mainioita esimerkkejä.

On kuitenkin selvää, että hallitusohjelman perälautakirjauksen kunnioittaminen vaatii nyt lisää. Erityisesti talouden kilpailukykyä lisääviä rakenneuudistuksia Saksan ja Ruotsin esimerkkiä noudattaen sekä panostuksia uuteen kasvuun on tehtävä enemmän. Näiden mallien lisäksi haluaisin nostaa vielä keskusteluun myös Viron-mallin, joka on tehnyt Virosta yhden kilpailukykyisimmistä EU-maista viime aikoina.

Edellä esitettyjen mallien lisäksi haluan vielä nostaa muutaman muun mahdollisen kasvun kiihdyttäjän. Esimerkiksi uusien ulkomaalaisten investointien houkuttelussa helpottavaa aineettomien oikeuksien verokannan laskua kannattaisi myös meillä Suomessa harkita vakavasti. Myös rikkidirektiivin aiheuttamien logistiikkakustannusten painamisessa alas innovatiivisiakaan keinoja ei tässä tilanteessa kannattaisi jättää tutkimatta.

Toki hallitus on tehnyt myös päätöksiä, joiden suhteen toivoisin vielä uudelleenharkintaa. Näihin kuuluu erityisesti kilometrikorvauksiin vuonna 2014 suunniteltu ylikompensaation leikkausmalli. Mielestäni vielä ennen leikkausmallin voimaantuloa tulisi kartoittaa kolmikantaisesti sekä taloudellisen tuoton että kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun kannalta parempaa mallia. Lisäksi keskisuomalaisena kansanedustajana olen huolissani budjetin heikosta annista omaa maakuntaani kohtaan. Jo päätettyjen varuskuntien ja varikkojen lakkautusten seuraksi maakunnan koulutusvoimavaroista säästetään nyt merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Ratkaisun avaimet Suomen tulevaisuudesta ovat silti meidän käsissämme. Sitä varten tarvitsemme puolue- ja hallitusrajat ylittävää yhteistyötä, ei vastakkainasettelua. Vuosien mittaan tehdyt selvitykset ovat kertoneet, mitä meidän pitäisi tehdä. Enää meillä ei ole varaa ummistaa silmiämme tältä vastuulta. On aika siirtyä sanojen ja selvitysten ajasta tekemään tekoja tulevaisuuden puolesta.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viesti kansalaistapaamisissa on ollut, että talous tarvitsee huolellista ja vastuuntuntoista käsittelyä. Velkaantuminen on pysäytettävä, ettemme ajaudu järjettömien tilanteiden eteen. Velkaantumisen taittuminen on sovittu jo hallitusohjelmassa, ja sillä tiellä tämänkin vuoden 2013 talousarvioesitys on: oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon hengessä vastuullisesti. Aika on vaikea. Sen tunnistaminen työllisyyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi on kaiken a ja o. Viennistä riippuvainen Suomi tarvitsee työpaikkoja ja yrityksiä, joihin niitä syntyy.

Arvoisa herra puhemies! Huoli tuloerojen kasvusta on kansalaisten mielessä. Se on noussut esille etenkin, kun toisaalta on vaadittu palkanalennuksia ja toisaalta työpäivien pidentämistä sekä vielä eläkeikärajojen mekaanista nostoa. Työuria on toki pidennettävä. Nyt on tehty paljon toimenpiteitä, joiden osuvuudesta ei ole vielä ehtinyt kertyä varmaa tietoa. Niiden on annettava vaikuttaa ennen hätiköityjä ratkaisuja etenkin, kun joukko toimenpiteitä työurien alkupäästä ja keskeltä on vielä käyttämättä.

Lastensuojelussa tarvitsemme ennaltaehkäisyn kasvattamista. Hätä lapsiköyhyydestä on aito. On kansallinen häpeä, että Suomessa, hyvinvointivaltiossa, elää yli puoli miljoonaa köyhyysrajan alapuolella. Tarvitsemme valtavasti voimavaroja lapsiköyhyyden poistamiseen ja perheiden tukemiseen. Perheiden ongelmat ovat monisyisiä, ja niihin tarvitaan herkät tunnot ja tukimuodot. Perheiden pahoinvointi on kyettävä tunnistamaan ajoissa. Apu on osattava kanavoida, ja eri toimijoiden yhteistyön pitää olla saumatonta läpi Suomen. Tässä asiassa emme voi säästää. Päinvastoin panostaminen ennalta ehkäisevään työhön tuo säästöjä tulevaisuudessa. Työ sosiaalisen turvattomuuden ja syrjäytymisen ehkäisyyn on aina tärkeää myös taloudellisesti vaikeina aikoina.

Nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuu on tärkeä työväline, jolla estetään nuorten syrjäytymistä. Tässä ollaan oikealla tiellä talousarvioesityksessä. Yksikin menetetty syrjäytynyt nuori on liikaa. Se on inhimillisesti väärin, eikä meillä ole siihen varaa.

Paukkuja teollisuuden kilpailukykyyn ja menestymiseen annetaan tässäkin budjetissa. Kasvun ja työllisyyden kautta teemme parasta kansantaloustyötä. Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvystä on pidettävä huolta etenkin rikkidirektiivin tullessa.

Talousarvioesitys sisältää esityksiä työllisyyden kasvattamiseen muun muassa yritysten kasvukannustimin.

Liikenneinvestoinneista on pidettävä kiinni, sillä ne luovat työtä ja siten hyvinvointia. Taantumassa tarvitaan valtion toimenpiteitä työllisyyden ylläpidossa. Myös kuntia tulisi patistaa uusiin toimenpiteisiin työllistämisessä ennemminkin kuin tyytyä passiivisuuteen ja sakkomaksujen tilittämiseen Kelalle.

Arvoisa herra puhemies! Tässä valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen toisessa talousarvioesityksessä on mielestäni kaksi näin yleiskeskustelussa esille nostettavaa ilonaihetta.

Ensiksi isyysvapaan pidentäminen 54 päivään vähentämättä muita vanhempainvapaita. Tämä uudistus osoittaa hallituksen yhteisen arvopohjan. Se on myös osoitus siitä vakavasta sitoutumisesta olemassa olevien ongelmien kokonaisvaltaiseen ratkaisuun perhepolitiikassa, jossa ei ole lainkaan vähäpätöinen asia se, kuinka ensi viikot ja kuukaudet käynnistyvät uuden perheenjäsenen synnyttyä.

Ja toiseksi vanhuspalvelulaki. Laki astuu voimaan heinäkuussa 2013, ja sitä ennen valmistellaan vielä laatusuositukset sekä vähimmäismitoitukset, jotka ovat olleet lain valmistelun taustalla. Toimeenpanoon vaikuttaa myös lainsäätäjän henki, jossa lakia täällä eduskunnassa on valmisteltu. Laki on laki. Sitä voidaan perustuslaillisesta näkökulmasta käännellä ja väännellä, mutta totuus on, että myös valmisteluasiakirjoilla on aina merkitystä, kun lain velvoittavuutta arvioidaan. Tämä on syytä muistaa, etenkin kun kysymyksessä on laki, joka konkreettisesti koskettaa niitä kansalaisia, jotka ovat oman osansa tämän maan rakentamisessa tehneet ja jotka ovat oikeutettuja täysipainoiseen hyvään vanhuuteen ja sen mukaiseen hyvään ja yhtäläiseen hoivaan sekä hoidon laatuun.

On syytä muistuttaa vanhuspalvelulain kohdalla olevan aivan kuten aikanaan perustuslakiuudistuksen yhteydessä, jolloin oikeus työhön poistettiin perustuslaista. Oikeus työhön kuitenkin elää edelleen lain perusteluissa ja velvoittaa virkamiestä toimissaan ja valmisteluissaan huomioimaan tämän kirjauksen, sen velvoittavuuden ja lainsäätäjän hengen. Tästä suuri kiitos hallitukselle, peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonille ja eduskunnalle kaikkien Suomen vanhusten puolesta, että kauan kaivattu vanhuspalvelulaki on nyt totta.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Näin puolelta öin voin todeta, että vuoden 2013 talousarvioesitys on pieni askel kohti valtionta-louden tasapainotusta, mutta matkaa on vielä kuljettavana, koska esitys on noin 7,5 miljardia euroa alijäämäinen. Velkaantuminen on saatava kuriin hallitusohjelman mukaisesti.

Talousarviossa toimeenpannaan hallitusohjelman ja kehyspäätösten mukaiset sopeutustoimet. Merkittävin yksittäinen valtion tuloja lisäävä toimenpide on yleisen arvonlisäveron korottaminen, joka tuo nopeasti vaikuttavuutta. Sopeutus on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on luoda uutta kasvua.

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja, jotta taloutemme pohja pitää. Tähän on haettu hallituksen toimesta lääkkeitä jopa niin nopeasti, että vauhti herätti viime viikolla hieman arvostelua. Ensi vuoden alusta yritykset voivat muun muassa tehdä tutkimus- ja kehittämistoiminnastaan lisävähennyksiä kolmen vuoden ajan. Tähän lisävähennykseen ovat oikeutettuja osakeyhtiöt ja osuuskunnat työntekijöilleen maksamiensa tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen perusteella. Tavoitteena on kasvuun tähtäävän tuotekehityksen tukeminen. Uskon, että tähän tartutaan hanakasti. Myös tuotannollisten investointien kaksinkertainen poistomahdollisuus rohkaisee yrityksiä.

Yksi esitys on ristitty bisnesenkelilaiksi, eikä anneta termin hämätä joulun alla joulun oikeaa sanomaa. Kohdeyhtiöstä riippumaton bisnesenkelinä toimiva yksityinen sijoittaja voi vähentää pääomatulostaan 50 prosenttia seuraavan kolmen vuoden aikana lain voimaantulon jälkeen osakeyhtiöön sijoittamansa osakepääoman määrästä. Sijoitus tulee tehdä pieneen yritykseen. Tavoitteena on parantaa suomalaisiin yrityksiin kohdentuvia sijoituksia, jotka ovat nykyisellään alhaisella tasolla, ja sitä kautta aikaansaada uutta kasvua ja työpaikkoja. Uskon, että nämä lääkkeet sopivat erityisen hyvin kotimaakuntaani Pohjanmaalle, jossa on mittavasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Todennäköistä on, että mittavasta sopeutuksesta ja elvyttävistä toimista huolimatta hallitusohjelmaan kirjatut niin sanotut perälaudat ovat vaarassa rikkoutua. Pian julkaistava VM:n talousennuste asettaa pohjaa kevään tulevalle puoliväliriihelle ja tarvittavien uusien päätösten mittaluokalle.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelussa on hallitus—oppositio-rintama murtunut kriisitietouden osalta. Kaikkien puolueiden edustajien suulla on todettu, että Suomen talous on pidettävä kunnossa. Nyt on siis yhteisten kansallistalkoiden aika. Kipeitä päätöksiä joudutaan tekemään sekä tässä budjetissa että myöhemmin keväällä puoliväliriihen tarkistuksissa.

Niukasta uudesta tarjonnasta nousee esille valopilkkuna nuorten yhteiskuntatakuu ja veteraanien muistaminen. Myös kokoomusministerien käynnistämän Pop-ohjelman mukainen ryhmäkokojen pienentäminen perusopetuksessa jatkuu. Myös ympäristöhankkeet saavat lisäpanostusta.

Talouden tilanne on vaikea. Euroalueella ainakin nyt on pieni hengähdystauko. Tästä selvitään vain uudistamalla Suomea. Myös yksilön ja yhteiskunnan vastuun rajapintaa on uskallettava rapsuttaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rakenneuudistukset, sopeutustoimet ja talouskasvun tukeminen — siinä lyhyesti hallituksen lääkkeet, joilla Suomi selviää vaikeasta taloustilanteesta. Julkinen talous on saatava tasapainoon ja talous on käännettävä vahvalle kasvu-uralle. Hallituksen kirkas tavoite on velkasuhteen taittuminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä sekä valtiontalouden tasapainottaminen mahdollisimman pian.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja tarkasti harkittuja sopeutustoimia, mutta me tarvitsemme myös keinoja talouskasvun vauhdittamiseen. Näihin haasteisiin hallituksen pitää löytää vastaukset kevään kehysriihessä.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeisistä rakenteellisista uudistuksista tulee olemaan kunta- ja palvelurakenneuudistus. Meillä on suuri paine sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen onnistumisessa, sillä hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuden parantaminen on aivan keskeinen tekijä julkisen talouden kestävyysongelman ratkaisemisessa.

Lähivuosien suuria haasteita on, miten me saamme ihmiset pysymään työkykyisinä. Siksi lasten ja nuorten palvelut, etenkin psykososiaaliset palvelut, on saatava toimimaan saumattomasti. Meidän on myös tiukasti haettava ratkaisuja kansansairauksiemme hoitoon. Se tarkoittaa paljon nykyistä vahvempaa satsaamista terveyden edistämiseen, liikuntaan, oikeaan ravintoon, kestävään ja vastuulliseen päihdepolitiikkaan jne. Meidän on myös saatava päihde- ja mielenterveyspalvelut toimimaan niin, että asiakkaat todella saavat apua ongelmiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös ikääntyvien ihmisten palveluissa saamme aikaan mittavia säästöjä, jos satsaamme vanhusten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja vanhusten lain toteuttamiseen.

Tällaista kokonaisvaltaista, hyvinvointia tukevaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa voidaan parhaiten järjestää, kun sosiaali- ja terveyspalvelut integroidaan perustasolla eli ne toimivat yhdessä kokonaisuutena. Samalla tarvitsemme riittävän isot toimintayksiköt, joissa voimme tuottaa myös erikoissairaanhoidon palveluita, joilla tuetaan hoidon kokonaisuutta. Riittävän isoissa yksiköissä työntekijöiden osaaminen saadaan parhaaseen käyttöön, voidaan toimia moniammatillisesti ja tarvittaessa työt voidaan organisoida tiimeihin. Riittävän isoissa yksiköissä asiakkaan palvelut voidaan järjestää saumattomasti palvelukokonaisuuksina.

Palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on, et-tä palvelut toimivat asiakkaan näkökulmasta laadukkaasti ja oikea-aikaisesti ja että yhteiskunnan näkökulmasta järjestelmä on vaikuttava sekä hyvinvointi- ja terveyseroja kaventava. Tämä rakenteellinen uudistus on välttämätön julkisen talouden tulevaisuuden kestävyyden kannalta.

Arvoisa puhemies! Toinen suuri rakenteellinen uudistus, jossa meidän pitää onnistua, on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Kyseessä on yksi hallituksen kärkihankkeista, ja voi sanoa, että tämä on etenkin sosialidemokraateille ollut pitkäaikainen tavoite. Olen erittäin huolissani siitä, miten saamme takuun todella toteutumaan. Takuun onnistuminen on tulevaisuuden näkökulmasta välttämätöntä, jotta voimme pidentää työuria, nostaa työllisyyttä ja parantaa työvoiman saatavuutta. Myös yksittäisen nuoren, hänen elämänsä ja lähipiirinsä kannalta olisi välttämätöntä onnistua takuussa.

Myös nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka on suunnattu toisen asteen tutkinnon ulkopuolisten nuorten osaamisen parantamiseen, on tärkeä. Tällä hetkellä jokaisesta ikäluokasta jopa 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa, mikä tarkoittaa, että 20—30-vuotiaista nuorista noin 110 000 on perusasteen varassa ja kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella on jopa 40 000 nuorta. Peruskoulunsa keväällä 2001 päättäneistä yli 9 prosenttia, liki 6 000, ei jatkanut syksyllä toisella asteella. Uusista ylioppilaista jopa 62 prosenttia, eli yli 20 000 nuorta, jäi jatko-opintojen ulkopuolelle. Nämä ovat valtavia, aivan häpeällisiä lukuja. Tähän on saatava aikaan muutos. Jokaisella nuorella pitää olla oikeus opiskelupaikkaan ja oman polun ja työuran löytämiseen.

On hyvä, että valtiovarainvaliokunnan mietinnön ensimmäinen lausuma koskee nimenomaan nuorten yhteiskuntatakuuta. Yhteiskuntatakuun toteuttamista sekä resurssien riittävyyttä pitää seurata tarkasti, ja siitä on annettava keväällä 2014 selvitys valtiovarainvaliokunnalle. Viimeistään tuolloin meidän pitää reagoida tilanteeseen ja resursoida sitä tarvittaessa entistä vaikuttavammin, jos tässä tavoitteessa ei ole onnistuttu.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi ja suomalaiset elävät nyt hyvin haasteellisia aikoja. Yritysten kilpailukyky on heikentynyt, ja joudumme lähes päivittäin lukemaan uutisia irtisanomisista ja lomauttamisista. Meillä on vakava vaihtotaseongelma eli tuonti Suomeen on suurempi kuin maasta vienti. Rakennemuutos jokaisella saralla, erityisesti teollisuudessa, on valtavaa. Houkuttelevuutemme yritysten investointimaana on myös hyvin matalalla. Tarvitaan siis pitkän tähtäimen keinoja Suomen pelastamiseksi.

Suomen voi pelastaa ainoastaan yrittäjyys ja työnteko. Tarvitsemme koko Suomen voimavarat käyttöön. Meillä olisi huikeasti mahdollisuuksia muun muassa kotimaisessa energiassa ja luonnonvarojemme hyödyntämisessä. Myös suurempia rakenteita täytyy tarkastella, kuten työurien pidentämistä ja julkisten palvelujen uudelleen tarkastelemista. Mutta kuitenkaan uhittelemalla, palkkaleikkauksilla tai pakolla asiat eivät etene. Tarvitaan sopimista ja tarvitaan rohkeutta. Sitä tarvitaan niin hallitukselta, työmarkkinajärjestöiltä kuin meiltä kaikilta, jotka asioista päätämme ja asioissa olemme mukana.

Herra puhemies! On erittäin ristiriitaista, että tilanteessa, missä Suomi on, löytyy tällä hetkellä tahoja, jotka tekevät valtavasti hallaa oman luontaisen kilpailukykymme murentamiseksi. Päähallituspuolueiden kinastellessa lähes jokaisesta kilpailukykyyn liittyvästä asiasta vihreät ovat saaneet vaaankieliasemallaan ja yltiöidealismillaan kohtuuttoman paljon sotkua aikaan. Siinä kärsijänä on erityisesti suomalainen maaseutu ja sitä kautta koko Suomi. Tämä näkyy niin energiapolitiikassamme kuin tässä salissa muun muassa edustaja Reijosen kertomassa valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostokäsittelyssä, missä niukkoja maa- ja metsätalouteen kohdennettuja varoja haluttiin kohdentaa järkevimmällä, kasvua edistävällä tavalla, mutta nyt ne menevät lahopuiden suojeluun vihreiden kiristyksellä. Sanoisin, että järjetöntä.

Eikö nyt olisi syytä herätä ja ottaa koko Suomen voimavarat käyttöön, hyödyntää niitä vahvuuksia, mitä meillä on, ja käyttää kestävästi niitä kasvua tuovia elementtejä ja luonnonvaroja, mitä meillä täällä Suomessa on? On mielestäni käsittämätöntä, että jopa edustaja Hakkaraisen Keski-Suomessa, Jyväskylässä, investoidaan 16 miljoonaa euroa, jotta siellä voidaan polttaa kivihiiltä, kotimainen energia kun hallituksen toimesta halutaan ajaa alas. Hallitus ja etunenässä vihreät näyttää olevan kivihiilenmusta ydinvoimapuolue. Käytännössä nämä ovat ainoat energiamuodot, mitä se tällä hetkellä edistää.

Herra puhemies! Uutta kasvua tarvitaan, ja uuden pöhinän aikaansaaminen tarvitsee uutta pääomaa. Me keskustassa esitämme uudentyyppistä rahastoa. Esitämme, että valtion omistuksen painopistettä muutetaan siten, että 1,5 miljardia euroa eli noin 10 prosenttia nykyisistä pörssiomistuksista vapautetaan uuteen rahastoon. Rahaston kokoa kasvatetaan samansuuruisella eläkerahastojen sijoituksella ja lisäksi mukaan haetaan yksityistä pääomaa. Tällä 3—5 miljardin euron rahastolla osaltaan varmistetaan teollisuutemme uusiutuminen. Sillä tavoitellaan merkittävää osaa 200 000 uuden työpaikan tavoitteestamme. Rahasto tekisi sijoituksia uusille toimijoille, kuten biotalouteen sekä teknologian soveltamiseen.

Herra puhemies! On syytä olla huolissaan Suomen tiestä. Jos tie menee päin seinää, on syytä tehdä pikaisesti joko uusi tie tai edes tunneli seinän läpi. On siis oltava vaihtoehtoja. Hallitus on kykenemätön ratkaisuihin. Keskustalla on vaihtoehto, jota kannattaisi nyt kuunnella. Suomi nousee työnteolla ja yrittäjyydellä, omien vahvuuksien hyödyntämisellä, tulevaisuuteen investoimalla ja koko Suomen huomioon ottamisella, elinmahdollisuuksien ylläpitämisellä. Nyt on aika toimia.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Onko Suomi enää hyvinvointivaltio? Koulutus- ja kulttuuripalvelut heikkenevät. Sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmämme rappeutuu tieverkostomme tavoin. Suomalaiset yritykset ajetaan ahtaalle ja pakotetaan poliittisen päätöksenteon seurauksena siirtämään toimintaansa ulkomaille.

Edellä mainitsemani ongelmakohdat ovat vain muutama esimerkki parannusta huutavista kohteista, joita meillä riittää. Tällä menolla ja nykyisen hallituksen tyylillä haihtuvat viimeisetkin hyvinvoinnin rippeet tästä maasta. Ihmettelen, kuinka hallituspuolueiden edustajat voivat taputella toisiaan olalle ja hokea, että hyvin menee.

Viennin tulisi olla valttikorttimme. Viimeaikaiset ympäristöpoliittiset päätökset ovat olleet omiaan hidastamaan vientimme kasvua. Euroja on jo hassattu liikaa. Nyt päätöksenteon suunta tulee korjata ja ottaa järki käteen. Käytännössä tämä tarkoittaa ympäristö- ja liikennepoliittisen päätöksenteon näkökulmasta tarkkaa hyötyjen ja haittojen analyysia ilman silmälappuja.

Suuret yritykset ovat kasvaneet pienestä. Lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten merkitys työllistäjinä on kasvanut tuntuvasti, ja tällä on merkittävät vaikutukset kansantalouteemme. Tästä johtuen pk-sektorin toimintaedellytyksiä tulee parantaa, ei heikentää. Arvonlisäveron nosto ja kilometrikorvausten tiukentaminen ovat loistavia esimerkkejä toimista, jotka ajavat yrityksiä ahdinkoon ja vaikuttavat näin ollen myös niiden työllistämismahdollisuuksiin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuus on yksi hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä. Kuntatalouden kiristyminen heijastuu kaikkien suomalaisten arkeen. Sote-palvelujen laadun ja saavutettavuuden heikentyminen nakertaa kansalaisten elämänlaatua. Etenkin vähävaraiset suomalaiset ovat ensisijaisia kärsijöitä, koska heillä ei ole varaa käydä yksityisillä lääkäriasemilla. Kunnat ja samalla sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lisääntyvien leikkausten kohteina.

Vanhukset ovat luonnollisesti merkittävä käyttäjäryhmä julkiselle terveydenhuollolle. Esimerkiksi liikkuminen aiheuttaa monille vanhuksille ongelmia, joten terveyspalvelujen sijainti on heidän kohdallaan erityisen tärkeä asia. Sote-uudistus tulee hankaloittamaan liikuntarajoitteisten elämää entisestään. Tämä on ideatasolla samaa luokkaa kuin äskettäin esitetty vanhenemisen myötä hieman hidastuvasta työtahdista seuraava palkan vähennys — kaikkea sitä kuuleekin.

Veteraanit tuntuvat olevan mieluisa säästökohde hallitukselle. Vaikka lisärahoitusta veteraanien hoitoon saatiin, ei summa vielä riitä. Kotihoito ja kuntoutus eivät tavoita vieläkään kaikkia veteraaneja. Pitää muistaa, ettei kunniavelan takaisinmaksuun ole loputtomasti aikaa.

Tehokas tapa pienentää terveydenhuollon hintalappua on panostaa terveyden edistämiseen ja tätä kautta sairauksien ehkäisemiseen. Liikunta on omiaan edistämään niin nuorten kuin vanhusten terveyttä, ja tähän tulisi hallituksen panostaa enemmän. Uusien liikuntatilojen ja asennekoulutuksen poikimat säästöt valtion terveydenhuollon kuluissa näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, mutta hallitus katsookin tapansa mukaan myös tässä asiassa vain vuoteen 2015 asti. Nykymenolla tavoite olla vuonna 2020 maailman liikkuvin kansa ei toteudu, koska liikuntapanostukset nähdään vain menoerinä. Tämä näyttää valitettavasti pätevän myös tavoitteeseen olla osaavin kansakunta vuonna 2020, vaikka koulutuksen positiivisista vaikutuksista kansantalouteen on runsaasti näyttöä. Tästä huolimatta koulutuspaikkojen tuntuvilla leikkauksilla tavoitellaan lyhytnäköisiä säästöjä.

Nuorisotakuun toteutuminen on monille elämäänsä suuntaa hakeville nuorille tärkeä mahdollisuus. On selvää, etteivät koulutuspaikkojen leikkaukset ole omiaan tukemaan nuorisotakuun toteutumista. Lisäksi vapaan sivistystyön karsiminen heikentää kansalaisten sivistyksen tasoa ja edistää koulutuksellista eriarvoisuutta sosiaaliluokkien välillä.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa puhutaan tällä hetkellä paljon kilpailukyvystä. Esityksiä kilpailukyvyn lisäämiseksi tehdään tihenevällä tahdilla. Erityisen aktiivisia ovat olleet työnantajajärjestöt. On esitelty palkka-aleja, työviikon pidennystä, ja eläkeiän pidennyshän on jo muinaisilta keväthangilta saakka ollut pöydillä. Suomen kilpailukykyä on mitattu myös maamme rajojen ulkopuolelta. Näissä mittauksissa Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa on pärjännyt hyvin. Hyvän kilpailukyvyn takana on nähty olleen pohjoismaisen hyvinvointimallin, joka luo turvaa muun muassa työttömyyden varalle ja tukee ihmisiä ja perheitä erilaisissa elämän nivelvaiheissa. Samalla yhteiskunnat mahdollistavat tasa-arvoisen koulutukseen pääsyn ja korkeatasoisen opetuksen.

Tutkimukseen ja kehitykseen näissä maissa käytetään myös enemmän julkisia varoja kuin muissa maissa. Tältä taholta edelleenkin tätä Suomen kilpailukykyä on haettava sieltä osaamisen kehittämisestä, uuden teknologian käyttöönotosta, sellaisten tuotteitten valmistamisesta, joita maailmalla tarvitaan nimenomaan silloin, kun puhutaan kestävästä kuluttamisesta. Jalostusastetta pitää voida nostaa muun muassa puunjalostusteollisuudessa. Biotalous tarkoittaa muutakin kuin biopolttoaineita. Biopolttoaineitakin on monenlaisia, ja meidän Suomessa on tähdättävä mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen ja mahdollisimman kestävään raaka-aineen käyttöön. Metsästä on saatavissa lääkkeitä ja ruokaa. On löydettävä ne innovaatiot, joilla nämä tuotteet saadaan tutkijoiden pöydiltä tuotantoon.

Valtiovarainvaliokunta kehottaa selvittämään Ruotsin ja Saksan esimerkkien valossa ne asiat, jotka edistävät talouskasvua sekä talouden rakenteiden muutosta. On hyvä tietää, että molemmissa näissä maissa, sekä Saksassa että Ruotsissa, muun muassa ilmastotavoitteet ovat erittäin korkeat. Kun Euroopan unionilla hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 on asetettu 20 prosenttiin, on se Saksassa ja Ruotsissa molemmissa 40 prosenttia. Näissä maissa myös panostetaan vahvasti ympäristöteknologiavetoisiin innovaatioihin. He ottavat myös energiatehokkuuden tosissaan. On hyvä miettiä, mitä yhteyttä näillä on siihen, että haetaan mahdollisimman innovatiivisia ratkaisuja ja myöskin tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisuja. Toivon, että tämä tarkastelu myös liittyy niihin tavoitteisiin, joita valiokunta esitti.

Suomessa hallitus on sitoutunut nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tämä on paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti tärkeä poliittinen painopiste. On selkeästi monin tutkimuksin osoitettu, että mitä koulutetumpia nuoret ovat, sitä parempi työura heillä on, ja päinvastoin, mitä vähemmän koulutusta on, sitä lyhempi työura on. Tässä on kysymyksessä paitsi inhimillisesti tärkeä asia myös erittäin tärkeä kohta työurien pidentämisessä.

Arvoisa puhemies! Tälläkin hetkellä Suomessa tapahtuu useita rakennemuutoksia päällekkäin. Vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Kehä kolmosen ulkopuolella. On monenlaisia hankkeita hallinnon keventämiseksi ja muun muassa sektoritutkimuslaitosten yhdistämiseksi. Näillä kaikilla on alueellisia vaikutuksia, ja nämä alueelliset vaikutukset pitää arvioida ennen lopullisten päätösten tekoa.

Arvoisa puhemies! Tähän ajankohtaiseen aiheeseen, aikaan liittyy myös se, että tarvitsem-me elvytystä. Rakentaminen, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottaminen, on yksi merkittävä, tärkeä asia, jolla saamme myös työpaikkoja, samoin se, että kykenemme viisaalla tavalla ratkaisemaan tämän Turun STX-telakan lainaratkaisun, koska näillä päätöksillä on merkitystä koko Suomen alueella.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on sukeltamassa Etelä-Euroopan perässä lamaan. Se on tosiasia, vaikka sitä ei ehkä saisi sanoakaan ääneen. Ollaanko nyt tekemässä kestävää talousarviota, joka tähtää viennin kasvuun ja antaa kansalaisille takeet siitä, että kukaan ei tipahda hyvinvointiverkoston ulkopuolelle? Minun mielestäni ei.

Meidän pitäisi toteuttaa nuorisotakuu, mutta samalla koulutuspaikkoja ajetaan hallitsemattomasti alas ja oppisopimuksen pussinsuuta kiristetään. Vähennyksiä perustellaan oppilasmäärien pienenemisellä, mutta ne eivät vähene vielä ensi tai seuraavana vuonna. Miksi aloituspaikkoja siis on vähennettävä nyt varmuuden vuoksi? Eikö olisi järkevämpää lakkauttaa paikkoja samassa tahdissa kuin oppilaatkin vähenevät? Etukäteen tehdyt lakkautukset ja leikkaukset vain kurjistavat tilannetta ja uhkaavat vesittää koko nuorisotakuun.

Muutoinkin nuorisotakuu unohtaa 40 000—50 000 alle 30-vuotiasta nuorta aikuista, jotka jo ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle, ja ensi vuonna tuo määrä kasvaa edelleen. Tämä ongelma ei poistu silmien sulkemisella. Päinvastoin, ongelma kasvaa ja syrjäytyneiden joukko kertaantuu.

Oppilaspaikkojen leikkaushuumassa olisi hy-vä katsoa, mille aloille ei työvoimapulasta huolimatta ole tulossa opiskelijoita. Näitä paikkoja ollaan nyt melkein kaikkia laittamassa kiinni. Näiden alojen kiinnostavuutta olisi nostettava panostamalla alojen hyviin puoliin ja palkkaukseen. Ansiotaso on hyvä houkutin alalle kuin alalle.

Arvoisa puhemies! Tässä maassa on ajettu jo alas it- ja puunjalostusteollisuus ja telakkateollisuuskin on vaikeuksissa. Näiden lisäksi myös metalli sukeltaa tällä hetkellä. Muun muassa Vaasan Wärtsilä lomauttaa yli 700 duunaritason työntekijää ja heidän lähimmät esimiehensä yli kahdeksi kuukaudeksi. Syynä on viennin tyrehtyminen ja tuotannon laajamittainen siirtäminen halvan työvoiman maihin. Näin on käynyt, vaikka hallitus on vakuuttanut kansalle, että suomalainen vienti nousee ja kukoistaa, kunhan pääomitamme Euroopan pankit ja tuemme Portugalia, Espanjaa ja Kreikkaa.

Arvoisa puhemies! Tilastot kertovat työttömyydestä, leipäjonoista, lasten huostaanotoista, nuorten syrjäytymisestä, koulupudokkaista ja vanhusten ahdingosta. Nämä luvut eivät ole pelkästään tilastolukuja, vaan jokaisen luvun takana on ihminen, lihaa ja verta oleva tunteva ihminen.

Valtionapujen leikkaaminen ei tiedä kaikkein vähäosaisimmille mitään hyvää. Esimerkiksi Vaasa ajaa rakenneuudistukseen vanhuspuolensa. Rakenneuudistukseksi kutsutaan tällä hetkellä rahapulaa. Vaasasta viedään 100 vanhusten laitoshoitopaikkaa. Se on paljon, jos laitospaikkojen käyttöaste on melkein 90 prosenttia ja jos kolmannes hoitoa tarvitsevista rakenneuudistetaan hoitolaitoksista ulos. Se kertoo uskomattomasta kylmyydestä varsinkin tilanteessa, jossa 50 vanhusta jonottaa koko ajan uutta ja omaa laitospaikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on nyt hätätila. Vienti hiipuu, työttömyys kasvaa, itsemurhat lisääntyvät, ja ihmiset voivat entistä huonommin. Nyt tarvitaan rahaa työpaikkojen luomiseen ja ihmisten kouluttamiseen. Esimerkiksi se, että sosiaalityöntekijöistä 40 prosenttia on epäpäteviä, ei voi olla näkymättä sosiaalipalveluissa. Se, että epäpätevät, asialle vihkiytymättömät ovat hoitamassa väliaikaisella, osa-aikaisella tai määräaikaisella kontrahdilla vähäosaisten ja syrjäytyneiden tai syrjäytymisuhan alla olevien asioita, on järkyttävää. Näin ei sivistysvaltiossa saa olla.

Mistä rahaa sitten saataisiin? Yksi kohde olisi kieltää konserniavustukset sellaisille tytär- ja emoyhtiöille tai -yhtymille, joiden rekisteröity kotipaikka on veroparatiisissa. Ministeri Urpilainen sanoi aiemmin päivällä, että asialle ei voi mitään, koska meidän täytyy olla tasapuolisia myös ulkomaisten yritysten kohdalla. Minun päähäni ei sovi se, että jokin laki pakottaa meitä rikastuttamaan Cayman-saaria entisestään.

Arvoisa puhemies! Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, älköön olko lakikaan. Veroparatiisiporsaanreiän tukkiminen saisi yksin Suomen talouden tasapainoon ja plussan puolelle. Siihen on pyrittävä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouden näkymät ovat entisestään synkentyneet, ja Suomi on ajautunut taantumaan. Missä on hallituksen kriisitietoisuus?

Äsken oli kyllä miellyttävää kuunnella edustaja Myllerin puheenvuoroa siitä, että STX:n Turun telakan iso hanke olisi turvattava, mutta olemme saaneet odottaa tätä ratkaisua jo pitkään.

Vähissä ovat olleet ne teot, joita hallitus on tehnyt talouskasvun vauhdittamiseksi ja työpaikkojen synnyttämiseksi. Häthätää hallitus toi eduskunnan pikakäsittelyyn tutkimus- ja tuotekehityksen lisävähennyksen sekä sijoitustoiminnan veronhuojennuksen. Hallituksen aiemmin lupaama hankintameno-olettaman korotusta koskeva esitys peruutettiin kokonaan.

Hallituksen kasvupaketin toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä. Kasvua vauhdittavien toimenpiteiden sijaan hallitus on muistanut toteuttaa monia merkittäviä veronkorotuksia, jotka haittaavat yritysten toimintaedellytyksiä. Hallitus on toimintakyvyttömyydellään luonut suuret paineet hallitusohjelmansa puolivälitarkasteluun ja ensi kevään budjettiriiheen. Tuolloin luvassa lienee mitä ilmeisemmin uusia leikkauslistoja ja lisää veronkorotuksia, mutta löytyykö myös kasvun elementtejä? Onko hallitus valmis omilla toimillaan pohjustamaan maltillista palkkaratkaisua palauttamalla esimerkiksi inflaatio- ja ansiotasoindeksitarkistukset ansiotuloveroasteikkoihin?

Arvoisa puhemies! Hallitus sekoittaa kuntakenttää suurkuntahankkeillaan ja heikentää kuntataloutta leikkaamalla kuntien valtionosuuksia. Valtionosuusleikkaukset heikentävät kuntalaisten palveluja ja pakottavat kunnat veronkorotuksiin ja palvelujen karsimiseen.

Viime viikolla hallitus antoi tarkentavia linjauksiaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen. Hallituksen sote-linjaukset eivät kuitenkaan anna lopullista vastausta keskeiseen kysymykseen, onko hallitus ymmärtänyt, että sen kuntauudistus menee kiville, vai haaveileeko se vielä voivansa koukata sote-alueiden kautta eteenpäin rakennetavoitteissaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa rajusti koulutussektorilta ja samalla vesittää omaa hallituskirjaustaan, jonka mukaan hallitus lupaa huolehtia koulutuksen, osaamisen ja tutkimuksen riittävästä rahoituksesta. Koulutukseen tehtävät ylimitoitetut säästöt heikentävät lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada laadukasta opetusta joka puolella Suomea. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuusindeksi jäädytetään kokonaan vuodeksi 2013, mikä vähentää valtionosuuksia 50 miljoonalla eurolla. Valtionosuusleikkaukset heikentävät varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämismahdollisuuksia kunnissa.

Oman osansa hallituksen leikkauksista saavat myös ammattikorkeakoulut sekä oppisopimuskoulutus. Koulutuspaikkojen leikkaaminen ammattikorkeakouluista ja oppisopimuskoulutuksesta vesittää hallituksen hehkuttaman nuorten yhteiskuntatakuun.

Pienenä valonpilkahduksena voidaan pitää sitä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi mietinnössään oppisopimuskoulutukseen vaatimattomat 2 miljoonaa euroa, mutta tämänkin jälkeen takamatkaa jää aikaisempaan yhä 22 miljoonaa euroa.

Yliopistoja hallitus kurittaa yliopistoindeksin jäädyttämisellä. Indeksijäädytys aiheuttaa suurta hallaa yliopistojen toimintaedellytyksiin, sillä yliopistojen perusrahoitukseen tehtävät leikkaukset vaikuttavat suoraan opetuksen ja tutkimuksen laatuun.

Eniten budjetti kurittaa viljelijöitä. Kannattavuuskriisi iskee pahiten niihin tuottajiin, jotka ovat uskaltaneet investoida. Viljelijöiden toimeentuloa heikentävät tukileikkausten lisäksi verojen ja maksujen korotukset. Tämän kaiken lisäksi myös viljelijöiden sosiaaliturvaa leikataan. Ensi vuoden budjetillaan hallitus heikentää merkittävästi suomalaisen ruoan tuotannon edellytyksiä. Viljelijöille kohdistetut leikkaukset on peruttava. Meillä ei ole varaa oman elintarviketuotantomme alasajoon.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä todella huolestuttavassa tilassa. Meidän tulisi käyttää kaikki keinomme, jotta kilpailukykymme säilyisi edes jonkinlaisella tasolla, ennen kuin yhtään enempää työpaikkoja karkaa ulkomaille. Nyt jos koskaan olisi aika tukea pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, sillä viime vuosikymmenten aikana käytännössä kaikki uudet työpaikat ovat syntyneet pkt-sektorille. Perussuomalaisten varjobudjetissa ehdotettu kasvupaketti on erityisesti pk-sektorille suunnattu 250 miljoonan euron veronkannustin, joka edistää yritysten kasvua ja työllistymismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset myös vastustavat hallituksen tapaa rapauttaa kuntien taloudet ja peruspalvelut. Valtionosuusleikkaukset pakottavat kunnat nostamaan veroasteitaan ja lisäävät entisestään kuntien velkataakkaa. Kunnat joutuvat yhä enenevissä määrin tinkimään palvelujen laadusta ja saatavuudesta, mikä kolahtaa eritoten pienituloisten ja lapsiperheiden nilkkaan.

Etenkin nyt, kun kunnilla on taloudellisia vaikeuksia, tulisi viimeistään siirtää omaishoidon tuen maksu kunnilta Kelalle, jotta tukien saaminen ei riippuisi kuntien taloudellisesta tilanteesta. Näin ihmisten eriarvoistaminen eri puolilla Suomea loppuisi.

Olemme myös pettyneitä hallituksen suuriin puheisiin nuorisotakuusta. Esimerkiksi suuren työttömyyden maakunnassa meillä Pohjois-Karjalassa koulutuspaikkoja vähennetään useilla sadoilla. Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että maakunnan muuttotappiot kasvavat, maakunnan ikärakenne vanhenee ja etenkin nuorten syrjäytymisuhka on todellisuutta.

Oman maakunnan asioita sen verran, että vaikka Pohjois-Karjala onkin kokenut viimeisen vuoden aikana kovia kolhuja, valoja on näkyvissä tunnelin päässä. Kiitokset kuuluvat tietysti yhdessä maakunnan kaikille edustajille ja maakuntaliitolle kovasta työstä Puolustusvoimain palvelukeskuksen saamisesta Joensuuhun. Pidetään vielä peukkuja Itä-Suomen poliisilaitoksen pääpaikan saamiseksi Joensuuhun, niin saadaan jonkin verran kompensoitua Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisesta aiheutuneet niin sanotut miinukset.

Myös valtatie 23:n peruskorjauksen aloitus tuli ikään kuin joululahjana Pohjois-Karjalalle. Tämä tuntuu todelliselta työvoitolta, sillä kyseenomainen tie on ollut jo pitkään maakunnan kärkihankkeita, joten myös kiitokset siitä hallitukselle silloin, kun ne kuuluvat.

Arvoisa puhemies! Tähän samaan yhteyteen voisi vielä mainita, että kilpailukyvyn ja yritystoiminnan takaamiseksi alueellisen kuljetustuen jatkuminen pienille ja keskisuurille yrityksille Itä- ja Pohjois-Suomessa olisi erittäin tervetullut joululahja vaikeuksissa kamppailevalle kuljetus-elinkeinolle sekä tietenkin teollisuudelle.

Kuljetustukijärjestelmien tarkoitus on ylläpitää harvaan asuttujen alueiden pk-yritysten toimintaedellytyksiä keventämällä pitkistä kuljetusmatkoista johtuvia kustannusrasitteita. Ruotsissa vastaava kuljetustuki on moninkertainen, ja tämä huolestuttaa etenkin Pohjois-Suomen yrittäjiä, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla Pohjois-Ruotsin yrittäjien kanssa.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mekaanista ulkoa opettelua asiasta itse mitään ymmärtämättä kuvataan usein puhekielessä hokemalla "hauki on kala, hauki on kala, mikä se on". Vähän samanlainen kuva tulee mieleen hallituksen toistellessa työn ja työpaikkojen merkitystä kasvun edellytyksinä. Töiden perään huudellaan, mutta mitä se oikein onkaan?

Kokoomusjohtoinen hallitus on pelastanut suomalaisia työpaikkoja satamäärin Kaukoitään, ja niissä töissä, jotka vielä maassamme ovat, pitäisi työntekijän riutua eläkeiän karatessa lähes tavoittamattomiin samalla, kun työkyvyn hei- ketessä vaaditaan vielä palkan alennustakin. Työurien pidentäminen alusta, lopusta ja keskeltäkin on niin järjetön hokema, että onkohan kukaan vaivautunut todella miettimään, mitä se tarkoittaa, vai onko siitä tullut moderni "hauki on kala" -hokema? Kun työuraa toisessa päässä jatketaan, siirtyy siellä alkupäässä työelämään kiinni pääseminen. Eläkeiän nostot lisäävät nuorisotyöttömyyttä. Vaikka hallitus on ainakin puheissaan huolissaan nuorten työllistämisestä, se näyttäisikin olevan hallitus, jonka toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.

Maassamme on lähes 300 000 työtöntä, joiden työuraa pitäisi ensisijaisesti pidentää. Eivät kaikki työttömät ole kouluttamattomia luusereita, vaan joukossa on koulutettuja, ammattitaitoisia, motivoituneita ihmisiä, jotka kaipaavat töitä. Puheet työvoimapulasta ja ulkomaisen työvoiman tarpeesta ovatkin tässä tilanteessa vailla todellisuuspohjaa ja jopa käsittämättömiä.

Kokoomusjohtoinen hallitus on onnistunut heikosti suomalaisen työn ja suomalaisen työläisen puolustamisessa. Tärkeämpänä sille on ollut saksalaisten ja ranskalaisten pankit, ja nyt näyttäisi siltä, että myös keskieurooppalainen sotateollisuus. Edesmenneestä presidentti Urho Kekkosesta voidaan olla monta mieltä, mutta hän sentäs ymmärsi, että maamme etu vaatii kokoomuksen pitämistä oppositiossa — tosin silloin ei vielä ollut vihreitä.

Arvoisa puhemies! Koska yksityinen sektori ei niin sanotusti vedä, on valtiovallan jo perustuslain 18 §:n nojalla tultava apuun. Sen sijaan, että lapioimme rahaa edesvastuuttomien tahojen lompakon tilkkeeksi, olisi resursseja suunnattava kotimaan tarpeisiin.

Elvytys-sana on ilmeisesti pannassa, koska sitä kuulee nykyään niin harvoin aiempiin lamakausiin verrattuna. Elvytykseen liitetään usein velkaraha, mutta elvyttää voi myös olemassa olevia resursseja kohdentamalla. Perussuomalaiset ovat mainiossa varjobudjetissaan esittäneet lukuisia resursoinnin kohdentamisia. Olemme ottaneet esille muun muassa kehitysapurahojen leikkaukset sekä vaatineet neuvottelujen käynnistämistä Iso-Britannian ja muutaman muun EU-jäsenhelpotuksen poistamisesta.

Kansallisomaisuutemme, tieverkko, rapistuu hälyttävää vauhtia. Olisiko nyt syytä ottaa mallia 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alkupuolen työllistämistukitöistä ja laittaa ihmiset töihin? Eikä tieverkko ole ainoa, johon tarvitaan satsauksia.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvaessa ja yhteiskunnassa vallitsevan eriarvoisuuden lisääntyessä on mahdollista, että levottomuus ja kansalaistottelemattomuus lisääntyvät. Poliisihallinnon rakenneuudistushankkeella pyritään turvaamaan poliisipalvelut koko maassa. Todellisuudessa hallinnolle määrätyt säästötoimet tulevat heikentämään poliisin saatavuutta siellä, missä se nyt jo on vaikeaa, eli haja-asutusalueella. Tämä on saanut jo aikaiseksi hankkeita siviilien järjestyspartioiden ja vastaavien muodossa. Tämä on vaarallinen tie, siihen meillä ei ole varaa.

Liikkuvan poliisin sulauttamishanke on järjetön varsinkin, kun siitä aikaansaatavat säästöt ovat todellisuudessa peräisin valvontatuntien ja valvontakaluston vähentämisestä. Liikaa ei voi korostaa liikkuvan poliisin ammattiosaamista raskaan kaluston liikennevalvonnassa sekä kuljetusalan rikollisuuden paljastamisessa.

Sisäisen turvallisuuden lisäksi kokoomusjohtoinen hallitus romuttaa tehokkaasti maamme ulkoisen turvallisuuden hoitamisen. Puolustusvoimien rajut säästövaatimukset vaarantavat maanpuolustuksen kolme pääperiaatetta: yleisen asevelvollisuuden, koko maan puolustamisen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden. Ajaessaan maatamme kohti Euroopan Yhdysvaltoja hallitus on unohtanut maantieteellisen sijaintimme ja Euroopan unionin yhteisen sotilaallisen puolustuksen yhtälön mahdottomuuden.

Rajavartiolaitoksen säästöt osuvat pahaan ajankohtaan, sillä rajanylitysliikenne Venäjältä kasvaa melkoista vauhtia eikä rajavalvonnan resurssivajetta pitkään paikata henkilöstöä rajalta toiselle siirtämällä. Rajavartiolaitoksen säästövelvoitteet tuntuvatkin erikoisen epäoikeudenmukaisilta, kun ottaa huomioon, että laitos teki oman rakenneuudistuksensa oma-aloitteisesti ja etupainotteisesti.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan ja aiemman sanotun perusteella kannatan edustaja Turusen tekemää epäluottamusesitystä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu paljon Suomen kilpailukyvystä ja viennin edistämisestä ja siitä oikeastaan eniten, mitä esteitä on. Sitä myöskin oppositiopuolueet ovat ottaneet esille. Kilpailukykymme ei ole suinkaan niin hyvässä kunnossa muuhun euroalueeseen nähden kuin ehkä olemme luulleet. Tosiasiassa kilpailukykymme menestykseen vaikuttaa juuri tuotantokustannusten ja verotuksen lisäksi työn tehokkuus. Paras mittari kilpailukyvyttömyydestämme on nyt kauppataseemme kääntyminen miinusmerkkiseksi. Julkisuudessa on esitetty useilta tahoilta laskelmia, joiden mukaan Suomesta on vuoden 2000 jälkeen hävinnyt noin 120 000 työpaikkaa ja näistä viimeisten viiden vuoden aikana 50 000.

Kuukausi toisensa jälkeen meille käy yhä selvemmäksi, ettei hallituksella ole ollut aikoihin pienintäkään huolta yritysten kilpailukyvyn säilymisestä. Todistuksena siitä on dieselpolttoaineiden hintojen nosto. Se on myrkkyä teollisuuden kilpailukyvylle. Sama vaikutus on kaikilla välillisillä raaka-aineisiin tai energiaan kohdistuvilla ympäristöveroilla. Viimeisin kilpailukyvyn rajoitin on Itämeren rikkidirektiivi, joka aiheuttaa laivaliikenteen kustannusnousun kautta tavaraliikenteelle noin 1,2 miljardin kustannukset. Pahimmassa tapauksessa se kääntää pohjoisen malmien ja fosfaatin kuljetustarpeet Norjaan ja Venäjälle.

Bioenergia ja bioenergiaohjelma on otettu täällä puheissa myös esiin. Jo lähitulevaisuudessa joudumme elämään entistä enemmän vajaakäyttöisiksi jääneiden metsiemme puutavaran viennillä, koska valtio-omisteinenkin kuitupuuta käyttävä teollisuus muuttaa pienempien tuotantokustannusten ja nopeampikasvuisten kuitupuumetsien viereen. Meidän on panostettava mekaanisen puunjalostuksen tuotekehitykseen ja tuontia korvaavan oheistuotteen jalostamiseen bioenergian tuotannossa. Suomeen tuodaan vuosittain noin 13 miljardin euron arvosta polttoaineita.

Rikkidirektiivi antaa Etelä-Ruotsin kumipyöräkuljetuksin liikkuvalle sahatavaralle selkeän kilpailuedun. Sahatavaravientimme on pudonnut 15 miljoonasta 10 miljoonaan kuutioon. Lisääntyvä kilpailu ja kannattavuuden lasku näkyvät myös piensahojen kohdalla, sillä alle 10 000 kuutiota vuodessa sahaavien osuus on keskimäärin 0,7 miljoonaa kuutiota, elikkä sahatun puun määrä on romahtanut, ja sahateollisuutemme on myös kriisissä. Vuonna 1998 toimineista 1 006 piensahasta oli vuonna 2010 jäljellä enää kolme viidesosaa.

Puolaan siirtyneen veneteollisuuden tuotteet kuljetetaan Eurooppaan kumipyöräkuljetuksena. Myös konepaja-alalla on sinne siirretty huomattava määrä alihankintatöitä, ja kustannuspaineet lisäävät siirtyvien tilausten määrää. Yritysten osakkeisiin sijoittaneet odottavat sijoittamalleen pääomalle hyvää tuottoa. Teollisuusjohtajan tulospalkkauksesta on syntynyt sanonta "tulos tai ulos". Yrityksen työntekijöille ei saa eikä voi esittää samanlaista vaatimusta. Kuten viime vuosina olemme havainneet, yritykset lähtevät Suomesta vain halvempien tuotantokustannusten maihin. Eräänä vaikuttimena voi olla oletus kasvavien markkinoiden sijainnista ja Suomen kustannuskehityksestä. Kaukoidän ohessa kiinnostaviksi kohteiksi ovat nousseet Turkki ja Unkari unohtamatta sitä, kuinka monta yritystä on perustettu ja siirretty Viroon. Lainsäädäntöä tuntevat ulkomaiset yritykset ovat ostaneet täältä monen teollisuusalan yrityksiä siksi, että ne voivat viedä voittonsa pois Suomesta ilman veroseuraamuksia.

Nykyisellä vero- ja ympäristöpolitiikalla hallitus todistaa halunsa tehdä Suomesta lähinnä villieläinten maan. SAK vaatii lisää vapaata kolmen koulutuspäivän nimikkeellä. EK:hon siirtynyt Jyri Häkämies haluaa jatkaa työviikkoa kahdella tunnilla. Puheenjohtaja Lauri Lyly edellyttää raamisopimukselle jatkoa. Ministeri Ville Niinistö lupasi Durbanin ilmastokokouksessa 50 miljoonaa taivaan tuuliin, ja sunnuntaina pääministeri totesi haastattelutunnillaan, ettei valtio ole juuri kiinnostunut antamaan STX Finland Oy:n Turun telakalle 50:tä miljoonaa lainaa, jotta yritys pystyisi rahoittamaan risteilijätilauksen. Viennin edelleenkin supistuessa työmarkkinaosapuolet esittävät omia vaatimuksiinsa perustuvia näkemyksiään, joilla lisätään kustannuksia ja heikennetään kilpailukykyä. Hallituksen pitäisi huomioida, ettei raaka-aineita ja teollisuuden eri valmistusvaiheissa olevia tuotannontekijöitä verotettaisi niin, ettei raaka-aineesta kannata täällä tehdä mitään.

Kannatan edustaja Turusen esittämää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkoi nafti 13 tuntia sitten edustaja Sasin puheella, ja edustaja Sasi antoi viestin, oikeastaan vaatimuksen, Suomen kunnille, että kun-tien pitäisi elvyttää, ettei elvytys jäisi pelkästään valtion toimille. Tämä osoittaa hyvin sen linjattomuuden, mikä hallituksella on. Ensin otetaan rahat kunnilta pois ja sitten vaaditaan, että niitä käytetään niihin asioihin, mitä valtio haluaa. Kunnat kärsivät, kunnat joutuvat tekemään niitä ilkeitä päätöksiä, mitä täällä hallitus ei pysty tekemään. (Vesa-Matti Saarakkala: Mitä demokratiaa tämä on?)

Tosin hallituksella riittää rahaa euron ja Euroopan kriisin hoitamiseen. Siinä on vain yksi mutta. Se tehdään sillä perusteella, että vienti vetäisi ja vienti auttaisi tästä taantumasta yli, mutta siitä ei ole apua vielä pitkään aikaan, ja niinpä hallitus panostaa aivan väärään kohtaan. Taantumasta päästään ylitse ainoastaan sillä, että pidetään kotimainen ostovoima kunnossa, perheiden hyvinvoinnista pidetään huolta ja tämä kotimainen kokonaisuus pidetään hanskassa. Tähtäin hallituksella on aivan väärässä kohdassa.

Sitten liikennehankkeisiin. Niistä puhun tarkemmin tietenkin siinä kohtaa, kun ne ovat isommin esillä, mutta tiestöstä huolehtimiseen on aivan liian pitkän aikaa ollut liian pienet rahat. Tiestö on rapautunut, ja alijäämä tierahoissa on krooninen. Edustaja Sasi sanoi myös, että suunnitelmat, joita ei toteuteta, ovat vain hukkaan heitettyä rahaa. Nyt tiehankkeet suorastaan huutavat rahaa. Kello käy, ja ympäristöluvat menevät vanhaksi. Tietysti satakuntalaisena kansanedustajana kysyn jälleen kerran: koska hallitus kykenee tekemään ne päätökset, mitkä vt 8 tarvitsee, ettei ympäristölupa mene vanhaksi? Sen jälkeen tiestöä ei korjata pitkään aikaan, ja se tulee maksamaan huomattavasti nykyistä enemmän.

Mutta kuten eräässä tämän päivän puheessa sanoin, niin hallitusta pikkasen tarvitsee kehuakin. Tämän budjetin kehutuimmat ja parhaimmat asiat ovat perussuomalaisten ohjelmista, kuten keskustankin esille tuomista asioista osa, joten tämä 6+1-hallitus, siis keskustan tukemana, on perussuomalaisten linjoilla.

Ongelmana on se, että kun me taas esitämme hyviä asioita, mitkä elvyttäisivät suomalaista liike-elämää ja rahan liikkumista, niin nyt hallitus ne tyrmää — ja ottaa ne, toivottavasti, vasta seuraavaan ohjelmaan, mutta se on jälkijättöistä. Te ette yksinkertaisesti kykene riittävän nopeaan toimintaan, niin että Suomi pärjäisi tässä kunnolla. Sen sijaan te olette esimerkiksi nostamassa alvia, ja se taas on laskennallisesti niin, että yhden alvin korotus tekee 15 000 työtöntä.

Mitähän tämä työttömyyden lisäys vaikuttaa Suomen kolmen A:n luottoluokitukseen? Ainakin hetken aikaa sitten yksi muutos luottoluokituksessa oli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Liittovaltiokehitys tosin on jo vaikuttanut valtion korkoihin niin, että kriisimaiden korot ovat laskeneet ja muun muassa Suomen korot ovat nousseet.

Telakan rahoitus tarvitsisi hoitaa. Sillä saataisiin elvytystä Suomeen, mutta täällä vain pyöritellään peukaloita. Se, mikä tässä on kaikista ikävintä, hallituksen toimettomuuden johdosta hallituksen oman hallitusohjelman perälautakirjaukset tulevat luultavasti laukeamaan ja hallitusohjelman hyvät asiat valuvat hiekkaan todennäköisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun Euroo-passa seuraavan kerran ojennetaan käsi, että anna mulle rahaa, ja meidän pojathan antavat.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi kannatan edustaja Turusen tekemää epäluottamusesitystä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuuden puolueen aatteellisista tähteistä rakennettu hyytelöhallitus ei kykene luomaan maahamme riittävää talouskasvua, joten edessä on leikkausten kevät. Aika näyttää, pysyykö hyytelö kasassa pelkkien europakkasten ja keskustan sille tarjoaman sitkon turvin, mutta jos se meistä perussuomalaista on kiinni, niin hyytelö saa mennä. Se ei meille maistu, ja siksi meillä perussuomalaisilla on tarjota tilalle kunnon kattaus parhaista ja tarkoin valikoiduista raaka-aineista valmistettua vaihtoehtobudjettia, jonka olemme omin käsin huolella ja ainutlaatuisella reseptillä saaneet aikaiseksi. Kaikki sen raaka-aineet pystytään paikantamaan asiaankuuluvalla tarkkuudella, eikä laadun suhteen ole jouduttu tekemään kompromisseja toisin kuin hallituksen tuotoksessa, joka on todellakin kuuden eri kokin valmistama höttö. Jokainen kokki haluaa pitää kiinni omista raaka-ainevalinnoistaan, ja jokaisella kokilla on omat tapansa keittää. "Kaikille kaikkea" on lopulta "ei kenellekään mitään".

Arvoisa puhemies! Hallitus ei saa kansalaisten ruokahaluja kasvamaan lisäämällä mausteita jo kerran syödyltä maistuvaan ja näyttävään hyytelöönsä. Ateria täytyy rakentaa siten, että se maistuu itsessään, eli raaka-aineiden pitää olla kunnolliset. Lisäaineita pitää välttää, ja mausteilla pitäisi pystyä korostamaan raaka-aineiden luontaisia makuja. Ei auta, vaikka tätä samaa pöperöä tarjottaisiin samaan hintaan santsikierros. Vähemmän on enemmän. Toisin sanoen tässä taloustilanteessa tarvitaan hyviä taloudellisia proteiineja ja laadukkaita kuituja, joita kansantalouden keho pystyy hyödyntämään. Näin saadaan happea soluille ja liikettä niveliin. Kompromissien aika on ohi, nyt kun maitohapot jylläävät eikä tuotos pysy sisällä.

Me perussuomalaiset kannustamme eteenpäin antamalla työllistäville pk-yrityksille huojennuksia arvonlisäverojen osalta sekä verottamalla lisää työllistäviä pk-yrityksiä vain, mikäli ne eivät halua edetä eteenpäin ja nostavat voittoja tuloksestaan. Laiskaa pääomaa emme suosi. Näin huolehdimme kansantalouden evoluutiosta paremmin kuin hallitus. Lääkkeiden osalta perussuomalaiset valitsevat sivuvaikutuksiltaan tutkitusti pienemmän pahan, eli arvonlisäveronkorotuksen sijaan ajamme Kela-maksun palauttamista yrityksille. Kansantalouden syöpäsoluja sädetämme ankarammin kuin hallitus ja sillä keräämme lisää rahaa hyvinvointiin, kuten kuntien peruspalveluihin. Samalla puhkaisemme mätäpaiseita, jotka ovat omiaan raihnaannuttamaan ja riuduttamaan valtiokehoa. Kyse on siis harmaan talouden torjunnasta.

Kiristämme hyvätuloisten ja rikkaiden verotusta hallitusta enemmän, jotteivät jotkut valtiokehon lihakset saavuta liian suurta kokoa ja näin heikennä tasapainoa kohtalokkaalla tavalla. Yhteiskunta on enemmän kuin osiensa summa. Valtion verisuonistoa huollamme pitämällä paremmin huolta tiestöstämme. Energiaveroja laskemme tuntuvasti, sillä jos keho halutaan pitää liikkeessä, ei aineenvaihdunnasta tule rangaista, vaikka kuonaa ym. lopputuotetta toiminnasta syntyykin. Se on vain luonnollista. Se on sitten asia erikseen, jos uskoo pelkällä ajatuksen voimalla voitavan pyörittää koko yhteiskuntaa. Valitettavasti kaikista ei kuitenkaan tule tohtoreita ja maistereita, eikä tarvitse tullakaan. Tärkeintä on, että kaikille löytyy mielekästä ja yhteistä toimintaa, eteenpäin vievää tekemistä.

Virheasentoja, joita on vuosia kohti sateenkaaren päätä jatkuneen päämäärättömän vaelluksen seurauksena päässyt syntymään, lähdemme korjaamaan muun muassa tekemällä kehitysapumäärärahoihin tuntuvan tarkistuksen alaspäin. Näin jalat pysyvät paremmin maan pinnalla eikä juosta turhan takia, sillä tilanteessa, jossa edessämme siintää todellinen vuorenseinämä kiivettävänämme ja reppuumme lyödään velkaa pitemmän päälle kestämättömällä tahdilla, ei voida ajatella, että ottaisimme kantaaksemme ylimääräistä, etenkään, kun tilanne tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen sama, eli takamatka, jolla kehitysmaat meihin nähden ovat, ei tunnu tällä tavalla pienenevän.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken tämän ja enemmänkin me kykenemme tekemään ilman ajattelun ulkoistamista Brysseliin muun muassa talousunioni- eli talouskurisopimuksen muodossa. Vaihtoehtobudjettimme on kooltaan samaa tasoa kuin hallituksen budjetti, mutta sen eväät kantavat pidemmälle tulevaisuuteen.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden kustannusrakennetta on rakennettu sen pohjalle, että vienti olisi jatkanut tasaista kasvua. Näin ei ole käynyt. Suomen viennistä puuttuu vuositasolla noin 20—30 miljardia vuoden 2008 tasosta. Meillä jää saamatta noin 10 miljardia vuositasolla. Meillä on todellisia vaikeuksia kilpailla kustannustasolla.

Julkisen sektorin rahoitusta on hoidettu nyt velkarahalla. Kun lasketaan valtion työntekijän tai virkamiehen keskimääräiseksi vuosikustannukseksi 60 000 euroa, 100 000:n työntekijän tai virkamiehen kokonaisvuosikustannus on silloin 6 miljardia euroa. Nykymenolla merkittävältä valtion työntekijöiden ja viranhaltijoiden joukolta putoaa palkkauksellinen rahoituspohja pois, ellei vientiä saada vetämään vuoden 2008 tasolle.

Jos halutaan, että meillä on kakkua jaettavana, euro tulee saada tuottavaksi niin, että se euro tuo mukanaan toisen euron ja sitten meillä on jotakin, mitä jakaa. Ei siitä mitään hyötyä ole, jos minulla on euro ja minä annan sen tuohon Suutarille ja Suutari vie, siitä ottaa vähäsen ja antaa Soukolalle ja Soukola tuo sitten minulle 50 senttiä. Se on tätä julkistaloutta, mitä me nyt harrastamme velkarahoilla. Se raha kuluu pois eikä tuota yhtään mitään. Vientiteollisuus tuo meille rahaa, ja sen takia sitä on helpotettava poistamalla maksurasitteita.

Sipilällä oli hyvä ehdotus, tuo suhdannerahasto. Semmoinen kun olisi meillä, niin nytkin me voisimme antaa 50 miljoonaa sinne telakkateollisuudelle. Se olisi lainaa, siinä ei ole mitään riskiä, mutta pelastettaisiin tuo teollisuudenhaara. Jos hallitus ei sitä tee, nyt sitä 50:tä miljoonaa sinne anna, se on signaali maailmalle, että tähän maahan ei kannata investoida.

On selvää, että ympäristö- ja energiapoliittiset ratkaisut ovat olleet taloudellemme erittäin vahingollisia. Näistä voidaan leikata ja käyttää rahat talouskasvun vauhdittamiseen ja vientiteollisuuden toimien varmistamiseen Suomessa. IMOn rikkipäästödirektiivistä tuli suomalaiselle vientiteollisuudelle miljardin euron lisälasku. Isku on kova teollisuutemme kilpailukyvylle, ja sitä pitäisi vähintäänkin kompensoida energiaverotuksen tuntuvalla alentamisella. IMOn sopimuksen ja muiden vastaavien kansainvälisten sopimusten noudattamisvelvoitteisiin ei pitäisi mennä, ennen kuin Suomi on tukevasti talouskasvu-uralla. Tätä hallitus ei kuitenkaan ole halunnut ottaa huomioon. Suomen pitää leikata yksipuolisesti kehitysapu- ja maahanmuuttorahoituksesta, kunnes maamme on saatu taloudellisen kasvun uralle.

Nyt minä ihmettelen tätä vihervasemmistolaista hallitusta, jolla syli on tuonne Etelä-Eurooppaan avoin, se on Afrikkaan, joka paikkaan avoin, mutta ei tänne Suomeen. Nytkin esimerkiksi vihreä edustaja Karimäki ehdotti, että maahanmuutolla saadaan talous kuntoon ja se rahoitetaan päästökaupalla. Minä en usko, että semmoisella maahanmuutolla saadaan talous kuntoon.

Kyllä me tarvitsemme maahanmuuttajia tänne, kun ne ovat semmoisia työperäisiä ja integroituvat tänne ja puhuvat kieltä ja muuta. Mutta emme me tarvitse tuonne torien kulmille roikkumaan ukkoja, joilla kultaketjut ovat kaulassa, ja sosiaaliturvalla elämään. Ei se ketään palvele. Päinvastoin se syö ja syö tavallista työmiestä. Se miettii, että miten tuo kaveri tuossa voi elää tuolla tavalla ja hänen on lähdettävä joka aamu töihin ja pinnistettävä se viimeinenkin leivänmuru, että mikä ihme tässä on. Sillä on moraalinen vaikutus.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten selkeä ohje päättäjille on ollut: Ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Jos rahaa jää, niin sitten maailman parantaminen.

Kannatan edustaja Turusen tekemää vastalausetta.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee aktiivista kasvupolitiikkaa. Tämä edellyttää, että julkinen talous saadaan kuntoon ja meillä on rohkeutta uudistua. Rakenteellisilla uudistuksilla lisätään työllisyyttä ja työn määrää. Meidän on huolehdittava teollisuudesta ja sen kilpailukyvystä, mutta aivan erityisesti suomalaisesta pk-yritysten kentästä. Sieltä löytyy suuri potentiaali kasvulle ja uusille työpaikoille.

Pitää mieltää se tosiasia, että jos isäntä pärjää, siis menestyy, niin pärjää myöskin duunari. Täytyy muistaa, että vientiteollisuus on pienen kansakunnan menestystekijä. Esimerkiksi Vaasan seudulla tuotannosta 70 prosenttia menee vientiin.

Synkkiä uutisia tulee työmarkkinoilta yt-neuvotteluista ja lomautuksista, vaikka hallitus on tehnyt toimenpiteitä kasvun edistämiseksi. Niin paljon uuteen kasvuun tähtäävää työtä on vielä tehtävä.

Rehellisesti on myönnettävä, että kilometrikorvaukseen tullut heikennys leipänsä tien päältä tienaaville ei mieltäni ylentänyt, ja toivottavasti sitä vielä mietitään.

Arvoisa herra puhemies! Syrjäytyminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat suurin uhka suomalaiselle sisäiselle turvallisuudelle. Hallitus puuttuu heti ensi vuoden alussa vakavaan ongelmaan, nuorten syrjäytymiseen, toteuttamalla nuorisotakuun. Nuorten ihmisten syrjäytymisen kovassa ytimessä on 33 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa, eikä kukaan tiedä tarkkaan, keitä he ovat ja mitä he tekevät.

Nuorisotakuun onnistuminen on tulevaisuuden kannalta keskeistä, sillä työuria täytyy pystyä pidentämään sekä työuran loppu- että alkupäästä. Nuorisotakuu on omalta osaltaan myös sosiaalista eheytymistä, jota kansakuntamme näinä aikoina kipeästi tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Vielä terveisiä Vaasasta. Vuoden alussa eräs opettaja heittäytyi Haavi-Heikiksi. Haavi-Heikki on henkilö, joka hakee todella vaikeassa tilanteessa olevia eksyneitä nuoria takaisin koulunpenkille. Hän pyrkii palauttamaan eksyneet ruotuun ja miettimään porukalla niitä syitä, mikä nuoren ihmisen elämässä mättää. Haavi-Heikin tavoitteena on rakentaa malli ammattiopistolle. Tämä henkilö toimii opettajan tukena myös, jos luokkatilanteessa on ongelmia. Haavi-Heikin työ on yksi käytännön esimerkki siitä, miten nuorisotakuuta voidaan toteuttaa.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vain kansantalouden ripeä palauttaminen kestävälle kasvu-uralle johtaa hallituksen ohjelmatavoitteisiin, kuten valtion velkasuhteen pienentämiseen. Suomalaisen työn lisääminen on ainoa ja kestävä ratkaisu. Koska koko maailmantaloudesta on puhti pois, on suomalaisen työn, erityisesti viennin, kasvattaminen vaikeaa, mutta siitä huolimatta sen on oltava tärkein tavoitteemme.

Suomen kansantuotteesta puuttuu 25 miljardia, jotta pystyisimme velkaantumatta maksamaan nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme kustannukset. Vuodesta 2008 suomalaisen työn hinta on noussut viidenneksellä ja teollisuuden jalostusarvo on laskenut saman verran sillä seurauksella, että teollisuudesta on kadonnut 60 000 työpaikkaa. Kyseiset työpaikat ovat siirtyneet ja siirtyvät koko ajan sinne, missä kustannukset ovat alhaisimmat. Samaan aikaan julkinen sektori on palkannut 30 000 ihmistä lisää. Jatkuessaan tällainen kehitys johtaa velkasuhteen kasvuun, ei pienenemiseen.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee lisää työtä ja yrittäjyyttä. Myös oppositio on tässä asiassa samaa mieltä kuin hallitus. Keinot asian hoitamiseksi ovat sen sijaan erityisesti perussuomalaisten osalta lähinnä päinvastaisia. Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti on lähinnä käden livauttamista yrittäjien tyhjenevälle lompakolle. He kaavailevat lisämenoesityksensä katteeksi lähes miljardin euron Kela-maksun palauttamista yksityisille työnantajille.

Kela-maksun palauttaminen rokottaisi nimenomaan yritysten työllistämistä lisäämällä työllistämisen sivukuluja. Kela-maksu on pois myös työntekijän palkasta ja ostovoimasta ja lisänä kuluttajan maksamissa hinnoissa. Kela-maksun palauttamisesitys tarkoittaa, että yrityksille lisättäisiin jälleen kerran sellaisia maksuja, jotka eivät yrityksille kuulu. Kela-maksuillahan ei makseta työeläkkeitä vaan kansaneläkkeitä, joista yritysten työeläkkeen saajat eivät tule nauttimaan.

Toisekseen perussuomalaiset ilmeisesti haluavat siirtää työn tehtäväksi julkiselle sektorille, sillä he rajaavat julkisen työn ehdottamansa Kela-maksun ulkopuolelle. Näin ollen julkinen työ tulee edullisemmaksi kuin yksityisen yrityksen tekemä työ.

Kolmanneksi perussuomalaiset halunnevat kiihdyttää suomalaisen teollisen työn siirtymistä muihin maihin, kadonneiden 60 000 työpaikan paalupaikan juhlien jälkeen. Kela-maksun poistolla kompensoitiin yrityksille energiaveron nousua, koska vihreän verouudistuksen mukaisesti verotuksen painopistettä siirrettiin työn tekemisen ja teettämisen verotuksesta ympäristö- ja terveysperusteiseen verotukseen.

Perussuomalaiset väittävät, että Kela-maksun poistosta ei ole ollut hyötyä työllisyydelle. Tämä, jos mikä, paljastaa heidän yrittäjävastaisuutensa tai tietämättömyytensä tilanteesta. Viimeisen vuosikymmenen aikana pieniin ja keskisuuriin yrityksiin on syntynyt Suomessa yli 77 000 uutta työpaikkaa. Suuret teolliset yritykset ovat sen sijaan vähentäneet kustannussyistä.

Arvoisa puhemies! Tuen hallituksen talousarvioesitystä. Sen lisäksi kannustan hallitusta, että se harkitsee kestäviä toimia kilpailukyvyn palauttamiseksi. Näitä olisivat työmarkkinaremontti ja koko elinkeinoverojärjestelmän uusiminen. Tavoitteena tulee olla suomalaisen työn yksikkökustannusten, henkilön elinaikaisen työtuntimäärän ja työn vastaanottamisen kannustavuuden palauttaminen kilpailijoiden tasolle. Näin saataisiin Suomi aidosti investointimagneetiksi.

Arvoisa puhemies! Tästä Turun STX-telakasta sen verran, että Turun STX:n emoyhtiöllä, Korean STX:llä, olisi varaa vaikka koko Suomen valtion takaamiseen. Ei muuta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Suutari moitti perussuomalaisten linjausta palauttaa Kela-maksu yrityksille. Me olemme esittäneet sen vaihtoehdoksi sille, että hallitus korottaa arvonlisäveroa, mikä hallituksen omien tutkimusten mukaan vähentää työllisyyttä 5 000 henkilötyövuotta enemmän kuin tämä Kela-maksun palautus yrittäjille. Kysehän on siitä, että valtion kassaan on saatava rahaa. Mutta tämä on siis faktaa, mitä tässä teille kerron.

Kyllä tämä nyt siltä kovasti näyttää, että hallitus on hyytelöä. Se on keskenään eripurainen, ja sitä sitoo yhteen vain keskustan tuki sekä tämä europakkanen, jota on luvassa myös tulevana keväänä. Minusta tässä nyt tarvitaan korttien uudelleenjako ja tarvitaan uudet vaalit, ja siten kannatankin edustaja Turusen tekemää epäluottamuslausetta.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvonlisäveron kannan nostamisella tuemme suomalaista työtä paremmin kuin tällä Kela-maksun korottamisella, koska arvonlisäveron nostamisella myös ulkomaalainen työ ja Suomessa myyntityö, joka on suurin osa tästä, tulee myös maksamaan arvonlisäveroa. Elikkä sillä, että me jättäisimme arvonlisäveron alas ja palauttaisimme Kela-maksun, tulisi minun mielestäni olla sellainen vaikutus, että Suomen tuonti- ja sitä kautta myyntiyritykset työllistäisivät. Tämä ei pitkällä tähtäimellä ole Suomen eduksi.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Suutari nyt kertoi meidän toimistamme jotain semmoista, mitä me emme ole sanoneet. Näin joulun alla totean täällä, että älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi, älä kerro semmoista, mitä me emme ole kertoneet. Nimenomaan tämä on hallituksen toimiin nähden vähemmän työttömyyttä tekevä. Jos edustaja Suutari ei ole jotain kohtaa ymmärtänyt tästä meidän varjobudjetistamme ja ohjelmastamme, niin kyllä me voimme auttaa. Sen kun pyytää apua vaan, niin kolkuttavalle avataan.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Ei minulla ole tapana vastata sellaisiin puheisiin, jotka mitätöivät minun arvoni.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisethan nimenomaan haluavat edistää yrittäjyyttä, ja teemme sen arvonlisäverollisen liiketoiminnan alarajan nostolla. Se on tehokas keino harmaan taloudenkin torjunnassa ja yrittäjyyteen kannustamisessa. Uudistus parantaisi erityisesti pienyritysten kannattavuutta ja mahdollisuuksia työllistää. Tämä soveltuisi parhaiten palveluliiketoiminnan puolella, sillä toimintansa luonteen vuoksi näillä yrityksillä ei ole juurikaan mahdollisuutta tehdä alvivähennystä ostoistaan. Tällainen arvonlisäverovelvollisuuden rajan nostaminen madaltaisi myös yrittämiseen ryhtymisen kynnystä merkittävästi ja lisäisi näin pienyrittäjien määrää. Arvonlisäverollisen liiketoiminnan alarajan noston avulla saataisiin myös yrittäjien tulot paremmin verotuksen piiriin, sillä tällöin ei olisi järkevää tehdä niin sanottuja pimeitä pikkutöitä. Uudistus vähentäisikin tehokkaasti harmaan talouden toimijoiden määrää ja siten lisäisi muuta verokertymää.

Perussuomalaiset ehdottavat, että arvonlisäverollisen liiketoiminnan alarajaa nostettaisiin nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon ja samalla arvonlisäveron niin sanottu huojennusalueen katto nostettaisiin 22 500 eurosta 40 000 euroon. Tällöin arvonlisäveron alaista olisi vain sellainen liiketoiminta, jonka liikevaihto ylittäisi 20 000 euroa vuodessa, ja 20 000—40 000 euron liikevaihdolla arvonlisäverosta saisi huojennuksen. Tämä on siis meidän tarjouksemme yrityksille. Se on kannustava, se on hyvä, ja sitten täytyy muistaa, että meillä on porkkanaa myös siihen, että jos pk-yritys työllistää kahtena peräkkäisenä vuotena, niin silloin tarjoamme sitä, että voitosta ei tarvitse maksaa yhteisöveroa, vain ulos nostetusta osingosta. Mielestäni tämä on kyllä erittäin hyvää yrittäjyyspolitiikkaa. Näitä malleja on myös käytössä muissa maissa: Virossa, Hollannissa. Eli tulkaa ihmeessä perussuomalaisten linjoille tukemaan suomalaista yrittäjyyttä ja hyvinvointia.