Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Ikääntyneen väestön aseman kannalta tämä laki on ehdottomasti askel parempaan suuntaan. Sekä palveluiden saannin varmistaminen että vaikutusmahdollisuuksien lisääminen päätöksentekoon ovat tärkeitä asioita. Jotta esityksen tavoitteisiin päästäisiin, olisi siinä otettava huomioon vielä seuraavia asioita perussuomalaisten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön jättämän vastalauseen 2 mukaisesti.

Me perussuomalaiset katsomme ensinnäkin, että eduskunnan tulisi edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi lain tultua voimaan kartoittamaan ikäihmisten palvelujen laatusuositusten toteutumista ja tämän kartoituksen pohjalta valmistelemaan tarvittavia lainmuutoksia. Kuten mietinnössä todetaan, on perustuslakivaliokunnankin mukaan ongelmallista, että henkilöstömitoitus on jäämässä valtioneuvoston asetuksen varaan. Kyseessä on siinä määrin tärkeä asia, ettei sitä voida jättää asetuksenantovaltuuden varaan. Henkilöstömitoituksen toteutumisen arviointia ei ole myöskään syytä jättää vuoteen 2014, vaan se tulee aloittaa heti lain voimaantulon jälkeen. Vanhuksilla ei ole varaa odottaa tai olla poliittisen pelin pelinappuloina. Tätäkin on matkan varrella nähty.

Me perussuomalaiset emme ole kannattaneet yhden desimaaliluvun taktiikkaa vaan vahvaa ja asiantuntevaa arviointia ikäihmisten tarpeista ja hoivasta käsin, jotta kaikille voidaan turvata riittävä huolenpito elämän ehtoopuolellakin. Desimaaliluvuilla ei yksin vanhuspalveluita kuntoon laiteta, vaikka julkinen keskustelu on niihin vahvasti keskittynyt erityisesti taannoisten kunnallisvaalien alla.

Arvoisa puhemies! Henkilöstön riittävää määrää arvioitaessa on lähtökohdaksi otettava se, että henkilöstön määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat kunkin toimintayksikön usein varsin erilaisia tarpeita. Iäkkäiden henkilöiden lukumäärä ei yksin riitä tähän, vaan on tapauskohtaisesti huomioitava heidän toimintakykynsä edellyttämät palvelut. Henkilöstömitoituksen lisäksi on varmistettava palveluja tarjoavien toimintayksiköiden palvelujen laatu niin henkilöstöjohtamisen kuin toimitilojenkin osalta. Tähän liittyy olennaisesti myös toimintayksikköjen oma valvonta. Henkilöstömitoituksen lisäksi pidämme tärkeänä kehittää hoitohenkilökunnan työoloja.

Iäkkään väestön palvelujen parantaminen vaatii myös lisäresursseja, joita kunnissa ei ole. Erityisen haastavaksi tämän asian tekee se, ettei useiden asiantuntijoidenkaan mukaan vanhuspalvelulain toimeenpanosta syntyviä kustannuksia osata vielä tässä vaiheessa tarkkaan arvioida, ja ne arviot, joita nyt on tehty, saattavat olla alakanttiin.

Tämä laki tuo kunnille lisää velvoitteita, joista suoriutumiseen on oltava resurssit. Muutoin tämä laki ei pysty parantamaan ikäihmisten palveluja. Näin ollen vastalauseeseemme olemme kirjanneet, että eduskunta edellyttää, että kunnille varataan ensi vuoden lisätalousarviossa riittävät resurssit vanhuspalvelulain toimeenpanemiseksi.

Arvoisa puhemies! Palvelusuunnitelma on hyvä asia ikäihmisten palvelutarpeen suunnittelussa, joskin laissa tulisi määrittää ne aikarajat, joissa palvelusuunnitelma ja sen mukaiset palvelut on järjestettävä. Palvelusuunnitelma olisi kuitenkin otettava huomioon päätöksenteossa, sen tulisi olla tarkoin dokumentoitu ja sen pohjalta tehtyjen päätösten valituskelpoisia. Näin tällaisen suunnitelman teko, siihen käytetyt resurssit ja ikäihmisten omat toiveet palvelisivat tarkoitustaan, eivät pelkkiä arkistoja.

Toinen liian avoimeksi jäävä asia on vastuutyöntekijän rooli ja hänen vastuullaan olevien asiakkaiden määrä. Vastuutyöntekijän työstä laissa asetetut tavoitteet eivät toteudu, jos vastuutyöntekijän asiakasmäärää ei tarkemmin rajata ja resurssien vähyydestä johtuen he ylikuormittuvat.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tuovat vastalauseessaan esiin myös sen, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin omaishoidon tuen maksamisen siirtämiseksi Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Omaishoidon merkitystä ei kiistä kukaan, mutta omaishoitajien asema on saatava paremmaksi, jotta tätä arvokasta työtä tehdään jatkossakin läheistemme ja yhteiskuntamme hyväksi. Kansaneläkelaitokselle siirto parantaisi omaishoitajien asemaa ja poistaisi epätasa-arvoisuutta, jota nyt syntyy omais-hoitajan asuinkunnasta riippuen. Omaishoidon tukea olisi korotettava ja omaishoitajien oman jaksamisen tukemiseen tulisi varata lisäresurs-seja.

Arvokkaan vanhuuden viimeisiä elämän metrejä varten on järjestettävä saattohoitoa huomattavasti nykytilannetta paremmin. Suomi ei ole kunnostautunut tässä asiassa, ja katsommekin, että eduskunnan tulisi edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi valmistelemaan saattohoitolakia. Saattohoitolaki ei kosketa vain ikääntyneitä, vaan saattohoidon tilannetta on parannettava koko väestö huomioiden.

Edellä olevan perusteella esitänkin, että eduskunta hyväksyy perussuomalaisten jättämän vastalauseen 2 mukaiset lausumaehdotukset.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse haluan myös todeta tämän lain osalta sen, että tämä on tavoitteiltaan erittäin kannatettava ja myös keskeiseltä sisällöltään oikein hyvä. Tuon tässä esille nyt seuraavassa ne keskustan isommat dubiokysymykset, jotka jo kerroin silloin lain ensimmäisessä käsittelyssä ja joista hetken päästä esitän kolme lausumaa.

Ensinnäkin, me keskustan valiokunnassa olevat jäsenet olemme arvioineet, että valtion rahoitus tämän lain toteuttamiseen ei ole riittävä. Toiseksi, epäilemme sitä, että kun tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen näyttää edelleenkin erittäin epävakaiselta eikä tiedetä, mitenkä se jatkossa toteutetaan, niin se luo epävarmuutta myös tämän lain toteuttamiseen siellä kunnissa ja kentällä. Kolmanneksi, olemme olleet sitä mieltä, että omaishoidon tuki -asia olisi pitänyt ratkaista tässä samassa yhteydessä eli olisi laadittu valtakunnallisesti yhtenäiset kriteerit ja siirretty 1.7.2013 omaishoidon tuen maksatus ja hallinnointi Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi. Neljänneksi, olemme esittäneet, että vanhusasiavaltuutetun tehtävä ja toimisto perustettaisiin samaan aikaan eli 1.7.2013.

Tästä viimeisestä asiasta lyhyesti totean sen, että kun tätä lakia käsiteltiin valiokunnassa ja kuultiin asiantuntijoita ja siellä oli muun muassa professori Sirkka-Liisa Kivelä paikalla ja kysyttiin tätä, että mitä mieltä hän on, niin hän sanoi, että hän on edelleenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että vanhusasiavaltuutetun tehtävä olisi pitänyt perustaa, ja kun hän oli tässä Kari Välimäen työryhmässä, niin hän myös siellä sitä vahvasti kannatti mutta hän ei tiedä, mistä syystä se ei ole tullut tähän itse esitykseen ja missä vaiheessa tämän asian päälle on ruksi vedetty.

Minä itse toivoisin sitä, että vaikka tässä yh-teydessä, sanotaanko, huomenaamuna äänestyksessä tämän eteenpäinmeno on niin sanotusti epävarmalla pohjalla, niin tätä asiaa voitaisiin myös hallituksen piirissä katsoa ikään kuin uusin silmälasein ja miettiä sitä, toisiko tämän vanhus-asiavaltuutetun tehtävän perustaminen lisäarvoa tämän vanhuspalvelulain käytännön toteuttamisiin tulevina vuosina. Ainakin itse uskon siihen, että itsemääräämisoikeus on sellainen asia, josta tullaan käymään keskustelua tulevinakin vuosina, ja pitäisin tärkeänä, että meillä olisi muista viranomaisista riippumaton vanhusasiavaltuutettu, joka voisi ottaa kantaa.

Tämän pohjalta teen tässä nämä kolme keskustan lausumaehdotusta eli esitän, että eduskunta hyväksyisi ensinnäkin seuraavanlaisen ponnen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa riittävän rahoituksen vanhuspalvelulain toimeenpanoon ja että hallitus turvaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa erityisesti ikäihmisten palvelut."

Toiseksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii omaishoidon tuelle yhtenäiset kriteerit ja antaa esityksen omaishoidon tuen siirtämisestä Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi 1.7.2013 alkaen."

Kolmanneksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee viivyttelemättä vanhusasia-valtuutetun viran perustamisen siten, että vanhusasiavaltuutettu voi aloittaa tehtävässään 1.7.2013."

Arvoisa puhemies! Pidän arvokkaana sitä, että peruspalveluministeri on tullut tähän toiseen käsittelyyn paikalle. Varmaan olette kuullut, että teitä hieman kaivattiin viime viikolla ensimmäisessä käsittelyssä. Tulenkin tähän henkilöstömitoituskohtaan tässä aivan lopuksi. Kuten tiedämme, sehän ei ole asetuksen mukaisesti annettavissa. Näin perustuslakivaliokunta täällä on lausunut, ja sen mukaisesti mennään eteenpäin. Haluaisin nyt kysyä peruspalveluministeriltä: Miten tässä näin kävi? Ettekö te arvioinut tätä asiaa silloin, kun päätitte budjettiriihen yhteydessä tästä asiasta? Sitten: Mitä tämä lausuma nyt tarkoittaa? Olen itse hyväksymässä tätä lausumaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin huomenna. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Sitten kommenttina totean sen, että minusta on ollut erittäin vaikeaa osallistua tähän henkilöstömitoituskeskusteluun sen takia, että meille ei ole pystytty toimittamaan myöskään valiokuntaan kunnittaisia tietoja siitä, mikä on tilanne missäkin kunnassa. Ilmeisesti jopa on niin, että yksityisistä hoitolaitoksista saadaan paremmin tietoa, kun niistä on olemassa rekisteri, mutta julkisen puolen hoitolaitoksista, missä annetaan ympärivuorokautista hoitoa, ei ole tietoa. Tämä on kiusannut sekä minua että kollegoitani edustaja Saarikkoa ja edustaja Rehulaa, ja olemme kysyneet viime viikon perjantaina sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköltä kirjallisesti, voisimmeko saada nämä ajantasaiset tilastot, jotta voisimme tästä mitoituksesta keskustella.

Nyt ajattelen myös sitä, että kun ensi kesänä tulee laki voimaan ja samaan aikaan on tarkoitus, että nämä ikäihmisten laatusuosituksetkin uusitaan ja ne tulevat samaan aikaan lain kanssa voimaan, niin minun kysymykseni kyllä kuuluu, onko sen lisäksi, että laatusuosituksissa otetaan huomioon tämä kotona tapahtuva hoito eli siihen tulee mitoitusta, tarkoitus, että laatusuosituksien yhteydessä tarkistetaan myös henkilöstömitoitusta kaikkien osalta, myös ympärivuorokautisen hoidon osalta, ylöspäin? Näihin kuulisin mielelläni ministerin vastauksen.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin on hienoa, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on täällä meidän seurassamme ja vastaamassa kysymyksiimme.

Hoitotyöntekijöiden rooli on suuressa asemassa vanhustenhoidon työkentällä. Ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan tehtävänä on osaltaan vaikuttaa siihen, että hoitotyön laatu on hyvä. Eettiseen laatuun kuuluu se, kuinka terveyspalvelujen arvoperustat huomioidaan ja miten ihmisarvoisesti ja oikeudenmukaisesti hoidettavia hoidetaan ja kohdellaan. Hyvän vanhustenhoidon tavoitteesta puhuttaessa nostetaan esiin myös hoivaympäristön rakenteet ja hoito-organisaatio. Vanhustenhoitajat kertovat usein, etteivät he tunne kykenevänsä toteuttamaan sellaista hyvää hoitoa, joka olisi potilaalle tai asiakkaalle tarpeellista. Keskusteluissa esiin nousevat ter-veydenhuollon palvelujärjestelmän voimavarojen epätasainen jakautuminen, työn kiireisyys ja kuormittavuus sekä henkilöstövoimavarojen vähyys.

Vanhuslakiin oltiin alussa sisällyttämässä hoitajamitoitukseen liittyvää asetuksenantovaltuutusta. Hallituksen tarkoituksena oli asetuksella säätää vuonna 2015 vanhustenhoivassa havaittujen puutteiden perusteella 0,5:n pakollinen hoitajamitoitus. Perustuslakivaliokunta ilmoitti asetuksenantovaltuuden olevan kuitenkin laiton, sillä sellaisella ei voida velvoittaa kuntia lisäämään henkilöstöresursseja vanhustenhoivaan. Asetuksenantovaltuutukseen oli kyllä muutenkin syytä suhtautua kriittisesti pitkin vanhuslain käsittelyä. Mitään takeita siitä, että asetus olisi annettu, ei ollut. Asetuksenantovaltuutus laissa ei olisi yksin velvoittanut antamaan asetusta. Valtuus olisi myös siirtänyt päätäntävaltaa eduskuntaa alemmaksi, sinne, missä valtiovarainministeriön painostus säästöihin tuntuu. Lisäksi asetus olisi voinut olla epämääräisen joustava.

Arvoisa herra puhemies! Henkilöstömitoituksella kikkailtiin asetuksenantovaltuuden nimissä, jotta laki saatiin näyttämään muodollisesti pätevältä tilanteessa, jossa hyvän henkilöstömitoituksen vaatimia resursseja ei oikeasti haluttu kohdistaa vanhustenhoitoon. Mutta asetuksenantovaltuutusta ei siis tule vanhuslakiin.

Perussuomalaiset edellyttävät, että vanhuslain tultua voimaan seurataan myös rinnalla kulkevia ikäihmisten palvelujen laatusuosituksia ja niiden toteutumista. Tulosten pohjalta ryhdytään myös sitten välittömästi valmistelemaan tarvittavia lainmuutoksia. Tämä tarkoittaa siis myös henkilöstömitoituksen tiukkaa seurantaa ja toimenpiteitä, mikäli hoitajia ei ole riittävästi. On myös väärin, että kunnilta leikataan valtionavustuksia sen sijaan, että niitä kohdennettaisiin lisää vanhuslain tuomien vaateiden rinnalla.

Arvoisa herra puhemies! Omaishoitajia arvioidaan olevan Suomessa yli 300 000, mutta kaikki heistä eivät suinkaan kuulu kunnalliseen omaishoidon tuen piiriin. Raja tavanomaisen auttamisen ja varsinaisen omaishoitajuuden välillä on liukuva, ja moni omaistaan hoitava tekeekin hoivatyötä ilman omaishoidon tukea. Omaishoitajien yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden toteutumiseksi olisikin syytä ryhtyä toimiin omaishoidon tuen maksamisen siirtämiseksi Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Lisäksi omaishoidon tukeen oikeuttavien kriteerien tulisi olla yhdenmukaiset ympäri Suomen.

Maaliskuussa 2009 silloisen peruspalveluministerin Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijatyöryhmä ehdotti, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja kaupungeille. Työryhmän tuloksena syntyi saattohoidon nykytilanteen kartoittaminen Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman ohjeistuksen "Hyvä saattohoito Suomessa" esittämiä toiveita kuntakohtaisista saattohoitosuunnitelmista ei kunnissa ole kuitenkaan onnistuttu toteuttamaan. Selvitysten mukaan hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.

Arvoisa herra puhemies! Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sivuaa saattohoitoa vain pinnallisesti. Saattohoitoon viitataan henkilöstön ja hoitotilojen riittävyyden yhteydessä. Tämä ei vielä riitä ikääntyneen ihmisen, vanhuksen, saattohoidon parantamiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että kunnat tiedostavat velvollisuutensa hyvän saattohoidon järjestämiseksi.

Vanhuslain valmistelun rinnalla kuljetettiin perussuomalaisten tekemää toimenpidealoitetta kuntakohtaisten saattohoitosuunnitelmien ja -ohjeistusten laatimisvelvoitteen kirjaamisesta vanhuslakiin. Saattohoitoteeman laajuuden sekä sen monimuotoisuuden vuoksi sitä ei kuitenkaan nähty vanhuslakiin kuuluvaksi. Perussuomalaiset toivovatkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin erillisen saattohoitolain aikaansaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Mäntylän tekemiä vastalauseen 2 mukaisia lausumaesityksiä.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi, ettei unohdu, kannatan edustaja Vehviläisen tuossa aiemmin puheenvuorossaan tekemiä esityksiä.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan pariin asiaan liittyen tähän vanhuspalvelulakiin, nimittäin laatusuositukset ja henkilöstömitoitus kulkevat kohtuullisen käsi kädessä, kun puhutaan ikäihmisten hoidosta. Se, mikä on aiheuttanut kysymyksiä kentällä, on juuri se, että kun vanhuksia hoidetaan eri laitoksissa, eri paikoissa, kotona, on kotipalvelua, on yksityisiä palvelukoteja ja muuta, niin millä tavalla ministeri ajattelee, että siellä tähän henkilöstömitoitukseen puututaan. Sen ohellahan tietysti kulkevat laatusuositukset, joissa sitten keskustellaan siitä, että kun eri henkilöt tekevät kotikäyntejä, esimerkiksi vanhusten luokse kotiin, aiotaanko sitten tiivistää tehtäväkenttää jollakin tavalla, niin että useampia tehtäviä jaetaan harvemmille hoitajille, mistä seuraisi mielestäni se positiivinen seikka, jota vanhukset ovat pitkään toivoneet: he haluaisivat, että heidän kodeissaan, jos hoito ja palvelu tulee koteihin, kävisi harvempia aikuisia mutta heillä olisi aikaa pidemmästi. Elikkä vanhusten toivelistalla on hyvin yksinkertaisia mutta tärkeitä asioita, ja näihin toivoisin, että ministerillä olisi jonkunlaisia kommentteja vastattavana.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tuleva laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista parantaa vanhustemme oikeuksia laadukkaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin sekä vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa palveluiden sisältöön ja toteuttamiseen.

Ikääntyvien asema ja palvelut tulevat parantumaan olennaisesti niin sanotun vanhuspalvelulain myötä. Laki linjaa vahvasti, että ikääntyvien ihmisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään pitää kunnioittaa ja edistää heidän toimintakykyään ja osallisuuttaan yhteiskunnassa. Lakia on vanhustyössä toivottu jo pitkään, ja nyt se vihdoin ja viimein on valmis sovellettavaksi.

Tästä laista on tässäkin salissa puhuttu jo paljon. Tässä viimeisessä keskustelussa haluan nostaa esille vain muutaman yksityiskohdan lain sisällöstä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä.

Valiokunta nimittäin korostaa omassa mietinnössään määritelmien tarkentamista. Myös minä pidän asiaa erittäin tärkeänä, sillä yhdenvertaisuus syntyy juuri siitä, että laki ei ole kuntakohtaisesti tulkinnanvarainen vaan määritelmiltään täsmällinen. Itse olen esittänyt toiveen siitä, että kotihoito tai kodinomainen hoito suhteessa tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon määriteltäisiin laissa tarkemmin, koska lain pohja perustuu niin vahvasti viestiin kotihoidon ensisijaisuudesta ja laitoshoidosta ainoastaan erityisen perustelluista syistä.

Jokaisen vanhuksen tulee toki voida asua kotonaan ja saada tarvitsemansa apu sinne. Se on tärkeää. Kotona asumisen lisäksi on tärkeää olla olemassa riittävä valikoima myös muita asumismuotoja. Kotona asuminen ei edistä vanhuksen hyvinvointia, jos hän kokee siellä voimakasta yksinäisyyttä ja turvattomuutta esimerkiksi muistisairaudesta johtuen tai jos palveluiden tarve on niin suuri ja vaativa, että se vastaa jo laitostasoista hoitoa. Myös tämä tulee huomioida kokonaisuutta tarkasteltaessa.

Valiokunta on omassa mietinnössään kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, tosin hieman eri perustein. Valiokunta toteaa, että väestön eliniän pidentyessä kasvaa myös niiden vanhusten määrä, jotka muista kuin lääketieteellisistä syistä tarvitsevat elämänsä loppuvaiheessa ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoidon lisäämisen ohella on edelleen huolehdittava hallitusohjelman mukaisesti myös laitoshoidon tarpeen mukaisesta saatavuudesta. Haluan alleviivata valiokunnan huomiota, jonka mukaan lain tarkoituksena on turvata jokaiselle oikea-aikainen asuin- ja hoitopaikka mukaan lukien laitoshoito sitä tarvitseville.

Toisena asiana nostan esille ilmoitusvelvollisuuden. Jo lakiesitystekstiä lukiessani pidin uutena merkittävänä avauksena ilmoitusvelvollisuutta, joka velvoittaa ilmoittamaan sosiaaliviranomaiselle palvelun tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä. Tämä velvoite tarkoittaa myös sitä, että kunnassa on oltava luotuna toimiva järjestelmä, joka pystyy vastaanottamaan ilmoitukset. Nämä ilmoitukset vaativat viranomaisilta usein myös välitöntä toimintaa. Muistisairaan hortoilu kaupungilla, päihtyneen omaisen poistaminen pelokkaan vanhuksen kotoa tai yksinäisyydestä kärsivän ikäihmisen säännölliset mutta tarpeettomat vierailut terveyskeskuksen päivystyksessä ovat nyt selkeitä syitä ilmoittaa vanhustenhuoltoon palvelun tarpeessa olevasta henkilöstä.

Laki antaa vahvan viestin, että vanhusten hyvinvoinnin turvaaminen ja palvelutarpeen havaitseminen on kaikkien yhteinen asia. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ilmoitusvelvollisuutta erittäin tärkeänä osana palvelujen laadun ja riittävyyden turvaamisessa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asian käsittely on selvästikin ollut monipuolista ja laaja-alaista. Hyvä niin. Kun laki tässä nyt lähtee kuntiin toimeenpanoa varten, toivon, että kunnatkaan eivät enää näkisi ikääntymistä ongelmana ja kuntatalouden kannalta ainoastaan ikävänä asiana. Lain hengen mukaisesti nyt olisi syytä muistaa, että ihmisillä on eläköidyttyään edessään ajanjakso, jonka aikana voimme vaikuttaa vielä myös hyvään vanhenemiseen. Lainkohta hyvinvointia edistävistä palveluista tulee nähdä laajasti ja erittäin tärkeäksi kohdaksi koko vanhustenhuoltoa ja ikääntyneen väestön tulevaisuutta ajatellen. Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ohjaus on järkevää toteuttaa varhaisessa vaiheessa, jotta tämän työn vaikuttavuus olisi mahdollisimman tehokasta mahdollisimman pitkään.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Historiallinen vanhuspalvelulaki on vihdoin loppusuoralla ja tulossa valmiiksi. Vaikka hetken tuntui siltä, että valiokuntakäsittelylle ei järin paljon aikaa tällä haastavalla aikataululla jäänyt, niin samaa mieltä olen kuitenkin edustaja Salosen kanssa siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ehti monipuolisesti kuulla ja saada näkökulmia tähän lakiin vielä viimeistelyvaiheessa.

Vanhuspalvelulainhan laittoi alulle viime kaudella Paula Risikko, joka totesi, että vanhuspalvelujen laadukas toteuttaminen ei onnistu pelkillä laatusuosituksilla. Iso tavoite tässä laissa on varmistaa, että kunnat todella varautuisivat vanhuspalvelujen tarpeen kasvuun, joka johtuu ikärakenteen muuttumisesta Suomessa. Tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat tarpeidensa ja toimintakykynsä mukaisia palveluja, ja painopiste on terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä, mikä toivottavasti tukee myös sitä ajatusta, että mahdollisimman moni ikääntyvä voisi elää mahdollisimman hyvää ja täyttä elämää ja asua mahdollisimman pitkään siellä maailman parhaassa paikassa eli kotona.

Vanhuspalvelulaista kuultaa läpi ja sen henkeen kuuluu yksilöllisyys, sillä jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen elämämme. Laki toivottavasti vahvistaa jokaisen ihmisen oikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä myös silloin, kun on ikää kertynyt. Lakisääteistä palvelusuunnitelmaa tehtäessä on iäkkään ihmisen oman tahdon ja näkemyksen kuuluttava. Sen tulee löytyä myös palvelusuunnitelmista kirjattuna. Tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä kohtia laista: se, että me todella saamme sen vanhuksen oman tahdon kuulumaan. Kuulemisissa valiokuntavaiheessakin nousi esiin tilanteita, joissa usein on keskitytty kommunikoimaan omaisten kanssa, mikä sekin on tärkeää, mutta jätetty esimerkiksi muistisairaiden, ikääntyvien ja muutoin ikääntyneiden ihmisten oma tahto kuulematta. Se on mielestäni kyllä vahingollista, koska jokaisella meistä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään.

Lisäksi jokainen ikääntyvä on oikeutettu nimettyyn vastuutyöntekijään, joka auttaa palvelujen saamisessa ja yhteensovittamisessa. Tulevaisuudessa iäkkään tai hänen läheisensä ei tarvitse kohdata sitä soittorumbaa ja montaa luukkua, vaan vastuu on yhdellä työntekijällä, joka toivottavasti myöskään ei kovin usein vaihtuisi.

Vanhuspalvelulaki tuo kunnille monia velvollisuuksia. Valtuustoihin tulevat hyväksyttäviksi suunnitelmat toimenpiteistä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin edistämiseksi. Tässäkin työssä senioriväestön oman äänen tulee kuulua, ja siksi laki tekee vanhusneuvostoista lakisääteisiä. Toivon myös, että laki toivottavasti inhimillistää vanhuspalveluja. Aina silloin tällöin luemme lehdistä ja kuulemme tapauksista, joissa avioparit ja elämänkumppanit kunnan päätöksellä käytännössä erotetaan asumaan eri osoitteissa. Tämä ei enää uuden lain myötä ole mahdollista. Itse kyllä mietin, että jotain on varmasti arvoissa, asenteissa ja maalaisjärjen käytössäkin ollut pielessä, kun tämäkään asia ei ole ratkennut ilman että siitä on pitänyt erillinen lakikin kirjoittaa.

Laki tuo kunnille myös rahaa vanhuspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen korotetun valtionosuuden kautta. Toisaalta tavoitteena on, että kunnat onnistuisivat vanhustenhuollon kustannuksien kasvun hillitsemisessä panostamalla kotiin vietäviin palveluihin, omaishoitoon sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa kävi hyvin ilmi, että kunnat voivat omilla päätöksillään vaikuttaa olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen.

Kaksi asiaa jäi valiokuntakäsittelyssä vielä mieleen avoimiksi kohdiksi, ja ensimmäinen niistä on lain todelliset kustannusvaikutukset kunnille. Toisaalta jäi mieleen kuntoutus ja sen toteuttaminen ja se, kuinka pitkälti on kuntien omissa käsissä, miten esimerkiksi kuntoutus toteutuu ja miten se on resursoitu. Mielestäni onkin tärkeää, että kun laista saadaan kokemuksia, käydään myös läpi kustannusvaikutukset ja toisaalta se, onko painopisteen siirtyminen sinne ennalta ehkäiseviin palveluihin todella tämän lain myötä vahvistunut. Tarvitsemme näyttöä siitä, että lain henki toteutuu myös niissä kunnissa, jotka ovat tällä hetkellä taloudellisissa vaikeuksissa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen aika monta kertaa jo ennen sitä, kun edustaja Grahn-Laasosen mainitsema ministeri Risikko ensimmäisen kerran omalla ministeriurallaan nosti tämän asian esiin, puhunut tästä asiasta täällä. Nimittäin tämä vanhuspalvelulain säätämisprosessi on merkittävästi pidempi kuin se pari vuotta, joka ministeri Risikon sinänsä erittäin tarpeellisesta ja merkittävästä avauksesta on kulunut. Olen sen prosessin aikana omalta osaltani nyt jatkanut ainakin seitsemän vuotta. Olen esittänyt kaikenlaisia vaatimuksia lain suhteen. Nyt ollaan sitten päätepisteessä, ja olen erittäin tyytyväinen. Olen senkin sanonut tästä tämän syksyn aikana ainakin viisi kertaa, ja sanon nyt varmuuden vuoksi vielä kuudennenkin kerran: parempaankin olisi varmaan voitu vielä päästä, mutta äkkiä en keksi, miten se olisi saavutettu ilman, että kovin paljon lisää uusia jälkiä olisi syntynyt.

Kolme asiaa, vielä kerran:

Ensimmäinen on se, että tällä lailla turvataan ja tulee turvata oikeus siihen, että jokainen vanhus voi saada hyvän, turvallisen hoito- tai asuinpaikan riippuen siitä, tarjotaanko lain tarkoittamaa hoitoa ja hoivaa kotiin vai laitokseen, eli jatkossa palveluasumisessa ei vanhuksia vastoin heidän omaa tahtoaan siirretä pois heidän omasta kodistaan tai hoitopaikastaan, ellei siihen ole erittäin painavia syitä. Ne temput, joita tähän mennessä kunnissa ja myöskin yksityisessä hoidossa nyt tältä osin on tehty muun muassa kilpailuttamiseen vedoten, eivät enää tämän lain voimaan tultua käy laatuun.

Toinen asia on palvelusuunnitelma tai se prosessi, joka liittyy vanhusten kuntokartoituksiin, toimintakykykartoituksiin, sen pohjalta tehtäviin palvelusuunnitelmiin ja niitten palvelusuunnitelmiin kirjattujen palvelujen tarjoamiseen. Ensimmäisen kerran vanhuksille tulee oikeus ja mahdollisuus itse vaikuttaa aidosti siihen, minkälaista palvelua he uskovat tarvitsevansa ja miten sitä palvelua heille tarjotaan. Keskeistä tässä tietysti on se, että jokaiselle vanhukselle tarjotaan ne palvelut, jotka sinne palvelusuunnitelmaan kirjoitetaan. Jos näin ei tapahdu, niin tältä lailta putoaa pohja pois. Se on tämän lain keskeisin ydin ja siitä on pidettävä kiinni. Siinä ovat keskeisessä vastuussa kuntien uudet aloittavat valtuustot, kuntien päättäjät: jokaisessa Suomen kunnassa, olivat ne nyt kuinka heikkoja tai vahvoja peruskuntia tahansa, on niin paljon rahaa, että vanhuksista pystytään pitämään huolta. Pannaan ne muut asiat sitten vähän toiseen tärkeysjärjestykseen, jos ei näin onnistu. Jos se ei onnistu kunnilta omatoimisesti, niin kyllä tämä laki nyt sitten antaa yksittäisille ihmisille, vanhuksille, mahdollisuuden myöskin vaatia vaikkapa oikeusteitse niitä palveluita, jotka sinne suunnitelmaan on kirjattu.

Arvoisa puhemies! Siunatuksi lopuksi: kun tässä prosessin viime vaiheessa perustuslakivaliokunta otti kantaa hallituksen esitykseen ja sen pohjalta tätä asetuksenantovelvollisuutta muutettiin, ja kun lehdistöstä on voinut lukea ja kuulla ja tässä salissakin on voinut kuulla sellaista puhetta, että jokin olisi olennaisesti muuttunut, niin totean, että ei ole.

Varmaan ministerin kanssa voimme yhdessä vakuuttaa, että hallituspuolueet, ja toivon mukaan oppositio siinä mukana, tulevat pitämään huolen siitä, että jos sitten vuoden 2014 lopun jälkeen tässä maassa löytyy alimitoitettua vanhustenhoitoa henkilöstön osalta, lakipykäliin kirjataan sellaiset säännökset, että siitä eteenpäin se ei enää ole mahdollista. Asetuksenantovaltuus poistui pykälästä, mutta tahto turvata vanhuksille mahdollisimman hyvä hoito ei poistunut hallituksen listalta, enkä usko enkä toivo, että se poistuisi koko eduskunnankaan listalta. Eiköhän hoideta tämä homma yhdessä maaliin.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on usein nimetty vanhuslain äitejä. Nyt nimettiin ilmeisesti myös vanhuslain isä, mutta kyllä minun mielestäni koko vanhuslain alullepanija on geriatri Sirkka-Liisa Kivelä, joka Senioriliikkeen perustajana nosti esiin näitä väärinkäytöksiä vanhusten kohdalla ja sitä, mitä kaikkea ikääntyneet joutuvatkaan kohtaamaan vanhetessaan.

Kivelä on nostanut myös esille koulutetun henkilöstön määrän ja geriatrisen osaamisen määrän, ja on hyvin huolestuttavaa nyt, että kun kunnissa säästetään ja on tullut tämä uusi hoiva-avustajien koulutus, niin esimerkiksi Espoossa viikonvaihteessa lehdestä saimme lukea, kuinka sinne haettiin hoiva-avustajia, ei haettukaan enää lähihoitajia. Kysyisinkin: minkälaista huolta tästä nyt sitten näette, korvaavatko hoiva-avustajat koulutetun henkilökunnan?

Sirkka-Liisa Kivelä on myös, kuten edustaja Vehviläinen sanoi, kantanut huolta vanhusasiamiehen toimen perustamisesta, ja kyllä todellakin hän on sitä ajanut koko ajan pontevasti eteenpäin, ja on suuri pettymys niin kunnissa kuin myös valtakunnallisesti, että tätä ei lakiin kuitenkaan kirjattu. Me saamme vastuutyöntekijät, jotka ovat minimuotoisia vanhusasiavaltuutettuja. Heillä on suuri rooli, he joutuvat vahtimaan ja valvomaan, ja se on aika huolestuttavaa, kun emme tiedä, kuinka paljon heillä on sitten asiakkaita hoidettavanaan.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omasta puheenvuorostani taisi nousta pieni keskustelu siitä, kenelle kuuluu ansio, ja haluaisin siitä syystä tarkentaakin, että nähdäkseni ansio kuuluu kyllä hyvin monille eri henkilöille, varmasti Sirkka-Liisa Kivelälle ja edustaja Erkki Virtaselle ja kaikille tässä salissa, jotka ovat näistä vanhusasioista puhuneet. Paula Risikon nimen nostin esiin sen takia, että hänen peruspalveluministerikaudellaan aikoinaan käynnistettiin se valmistelutyö, joka konkreettisesti sitten johti lausuntokierrosten ja muiden vaiheiden jälkeen tänne eduskuntaan. Nyt haluan esittää kiitokset myös nykyiselle peruspalveluministerille Maria Guzenina-Richardsonille siitä, että tämä laki on näin hienosti saatu finalisoitua ja nyt lopulta täällä tällä viikolla sen hyväksymme, niin että se astuu voimaan ensi vuoden heinäkuussa.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuleva vanhuspalvelulaki tulee parantamaan iäkkään henkilön oikeutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa palveluiden sisältöön ja toteuttamiseen. Laki linjaa vahvasti, että ikääntyvien ihmisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään pitää kunnioittaa ja edistää heidän toimintakykyään ja osallisuuttaan yhteiskunnassa.

Valitettavasti julkisuudessa keskustelu laista on keskittynyt liiaksi henkilöstömitoitukseen. Tässä vaiheessahan henkilöstömitoitus ei sisälly lakiin, vaan hallitus kartoittaa tilanteen vuoden 2014 aikana, ja jos vuoden 2015 alussa löytyy yksikin toimipaikka, jossa mitoitus jää alle 0,5:n, eduskunta tulee säätämään asiasta lailla korjatakseen sen. Lain säätäminen antaa siis asetusta vahvemman turvan riittävästä hoitajamäärästä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli laajasti asiantuntijoita lain valmistelussa. Yhteenvetona näistä kuulemisista voidaan todeta, että lakia on todella odotettu pitkään ja sille asetetaan suuria odotuksia. Lain toteuttajina kunnat ovat nyt tärkeässä asemassa niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin. Käytännön tasolla ikäihmisille laadittava palvelusuunnitelma ja sen laadinnasta vastaava henkilö ovat vastaavasti avainasemassa. Sen vuoksi osaavien vastuuhenkilöiden riittävyyteen ja koulutukseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Suomella on edessään ennennäkemättömät haasteet eikä vähiten väestön ikääntymisen suhteen. Nyt meidän pitäisi koko yhteiskunnassa muuttaa asenteita vanhenemista kohtaan. Ikäihmiset ovat voimavara. Meidän tulee arvostaa vanhuksia sekä vanhustyötä tekeviä ihmisiä ja yhteisöjä. Valitettavasti julkinen keskustelu on keskittynyt pitkälti lakiteknisten yksityiskohtien ympärille, eikä se ole edistänyt positiivisen asenteen muodostumista. On kuitenkin tosiasia, että tässä olemme nyt säätämässä historiallista lakia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensinnäkin tästä, että ketä voi kiittää: Olen itse työskennellyt 80-luvulta vanhuspalvelun parissa, ja jo noina aikoina ikääntyvät ihmiset eri järjestöjen kautta ja muun muassa esimieheni, silloinen sosiaali- ja terveysjohtaja Jaakko Tuomi, joka on varmasti monelle alan ihmiselle tuttu henkilö, peräänkuuluttivat vanhuspalvelulakia. Siinä mielessä tämä on, voisiko sanoa, pitkän ajan polku, joka nyt sinetöityy eräänlaiseen muottiin, jonka kehittäminen varmasti vielä jatkuu näitten vuosien aikana, mutta olemme kuitenkin päässeet suuren hyppäyksen ikäihmisten oikeusturvassa eteenpäin, ja siinä mielessä varmasti siellä taustalla on monen ikääntyvän ihmisenkin oma mielipide, joka on kannustanut yhteiskuntaa siihen suuntaan, missä nyt tällä hetkellä ollaan.

Arvoisa puhemies! Viime kerralla, viime viikolla kävimme tiukkaa keskustelua täällä monesta asiasta, minkä takia nyt sitten ihan muutamaan asiaan enää.

Ensinnäkin, yksi tärkeä asia tässä laissa on ehdottomasti se, että laaja-alainen ikääntyvän väestön hyvinvointitavoite tuodaan tässä laissa esille ja huomioidaan ikääntyvien ihmisten terveyden edistäminen, hyvinvointi, toimintakyky sekä osallisuus.

Toinen asia, joka tässä laissa selkeästi näkyy vahvana on ihmisten oikeusturva elikkä oikeusturvan paraneminen. Me kaikki tiedämme sen, että nykyinen sosiaalihuoltolaki ei sitä ihmisille turvaa, minkä takia tämä lainsäädäntö antaa ikääntyville ihmisille paremman juridisen oikeusturvan. Se näkyy parhaiten muun muassa palvelutarpeen arvioinnissa sekä siitä seurannaisena palvelusuunnitelmassa ja sitten tähän liittyvässä päätöksenteossa. Päätöksenteosta tulee nyt selkeä juridinen asiakirja, ja se tuo sitten sitä kautta myös ikääntyvälle ihmiselle mahdollisuuden tuoda oma näkökulmansa ja mielipiteensä esille, ja jos tämä lopullinen päätös ei häntä tyydytä, niin hänellä on myös siitä oikeus valittaa.

Me olemme keskustelleet tämän lain valmistelun yhteydessä hyvin pitkälle laitoshoidosta, ympärivuorokautisesta hoidosta, mutta henkilökohtaisesti näen, että suurimman annin tämä lakiesitys antaa nimenomaan kotihoitoon, palveluasumiseen ja kotona asuvien ihmisten omaishoitoon, heidän elämäntilanteensa parantamiseen. Esimerkiksi nyt tämän lain yhteydessä valmistellaan kotihoitoon laatusuositukset, jotka tulevat tulevan vuoden aikana mukaan vanhuspalveluiden arviointiin. Tämän yhteydessä myös palveluasumiseen valmistellaan tällä hetkellä asiakasmaksujärjestelmää. Me tiedämme, että palveluasumisen asiakasmaksut ovat kuin villi länsi. Elikkä meillä kun ei ole yhteistä säädöstä tähän, niin käytännössä kenttä on hyvin kirjava, ja tästä syystä myös asiakasmaksut tulevat yhtenäisiksi ja turvaavat ikäihmisten yhdenvertaisen aseman myös palveluasumisessa.

Kolmas asia, joka liittyy kotiin ja jonka keskusta on ansiokkaasti nostanut esille, on omaishoito, ja olen tietenkin henkilökohtaisesti tyytyväinen siitä, että keskusta vahvasti nostaa sen esille, kuten tässä omassa vastalauseessakin. Haluan tässä yhteydessä taas jälleen kerran todeta sen, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että peruspalveluministeri on käynnistänyt kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, jota on valmisteltu nyt siihen pisteeseen, että se on tulossa lausuntokierrokselle tammikuussa. Me tiedämme sen, että tällä hetkellä on noin miljoona ihmistä, jotka hoitavat toista ihmistä tavalla tai toisella. Meillä on 300 000 omaista, jotka hoitavat säännöllisesti jotakuta toista ihmistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että he olisivat tavalla tai toisella jonkin palvelun piirissä. Meillä on sitten noin 40 000 kunnallista omaishoitosopimusta tehty, ja nämä ihmiset ovat huomattavasti vaativammassa elämäntilanteessa. Mutta meillä on samanaikaisesti kotona noin 60 000 laitoshoidon tasoista ihmistä, joita hoitaa toinen läheinen. Elikkä me tiedämme, että meillä on kotona erittäin vaativassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, joita hoidetaan kotona. Siinä mielessä tämä kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma tulee erittäin suureen tarpeeseen.

Lähtökohtaisesti — kun täällä on peräänkuulutettu yhtenäisiä kriteereitä — näitten kriteereitten määrittäminen ei ole ollut kovinkaan helppoa siitä syystä, että on haluttu avata koko omaishoidon käsite uudella tavalla, määrittää omaishoito yhtenä hoitomuotona. Elikkä kun esimerkiksi ikääntyvälle ihmiselle tehdään palvelutarpeen arviointi, tehdään palvelusuunnitelma, niin tässä yhteydessä arvioidaan, voisiko omaishoito hoitomuotona olla yksi osa tätä kokonaisuutta, ja siinä mielessä omaishoito käsitteenä ja omaishoitajien asema tulee vahvistumaan tämän kehittämisohjelman lopputulemana, ja se tulee myös kaikilta osin aivan uudenlaiseen rooliin koko meidän hoitojärjestelmässämme.

Kuten olen useamman kerran myös todennut, meillä omaishoidon yhtenäisten kriteerien rakentaminen tällä hetkellä ei ole mahdollista sen takia, että meillä on hyvin erilaisessa tilanteessa olevia omaishoitoperheitä. Kun perheeseen syntyy vauva, voi syntyä vammainen lapsi ja tämä omaishoitosuhde syntyy heti, välittömästi. Voi olla, että liikenneonnettomuudessa loukkaantuu: syntyy omaishoitosuhde välittömästi. Meillä on mielenterveysongelmista kärsiviä erittäin vaativissa, sitovissa tilanteissa, jotka ovat omaishoidon parissa olevia tilanteita. Sitten meillä on ikääntyvät ihmiset, jotka ovat luonnollinen osa tätä kokonaisuutta.

Sen takia, kun meillä on myös 250 000 työssäkäyvää omaishoitajaa, myös heidän elämäntilanteensa pitää tässä yhteydessä arvioida, ja sen takia tämän yhtenäisen kriteeristön tekeminen ei ole niin yksiselitteistä ja helppoa. Mutta olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä yhtenäiset kriteerit tähän valtakuntaan nyt vihdoin ja viimein tulevat, ja sitä kautta me pystymme myös luomaan yhtenäisen ja tasa-arvoisen aseman omaishoitoperheille ja ennen kaikkea omaishoidolle. Uskon, että kun tämä kehittämisohjelma tulee eduskuntaan meille yhteiseen käsittelyyn, niin sitä kautta pystymme yhdessä arvioimaan ja pohtimaan, mitenkä omaishoitoa tässä valtakunnassa pitäisi kehittää siten, että ne yhteiset tavoitteet ovat ne, että perheessä pystyisi omaishoitaja toimimaan omaishoitajana erilaisissa elämäntilanteissa, on hän sitten työssä tai työtön tai sitten mahdollisesti ikääntyvä ihminen kotona.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Kiljunen ansiokkaasti kuvaili näitä erilaisia omaishoitotilanteita, ja näin juuri on, että siinä on kysymys monesta asiasta, mutta suurin osa omaishoitotilanteista on kyllä ikäihmisten osalla eli iäkäs puoliso hoitaa kumppaniaan, aviomiestään tai aviovaimoa, muistaakseni noin 150 000 kaiken kaikkiaan.

On hyvä, että tehdään tällaisia kehittämisohjelmia, mutta kehittämisohjelma kyllä on ihan eri asia kuin se, että laissa määriteltäisiin, miten omaishoidontuki on jokaiselle omaishoitajalle tasavertaisesti järjestetty. Eihän kehittämisohjelmaa täällä eduskunnassa käsitellä sillä tavalla, että se olisi sitova ja siinä olisi rahat mukana.

Kysymys siinä, mitä keskusta esittää, on siitä, että omaishoidon tukipalkkiolle olisi yhtenäiset kriteerit ja sen myötä jokaisessa kunnassa omaishoitajat, kotikunnastaan riippumatta, tulisivat tasavertaiseen asemaan eivätkä olisi riippuvaisia siitä, minkä verran mikäkin kunta on antanut määrärahaa omaishoitosopimusten tekemiseen. Minä edelleenkin pidän erittäin tärkeänä ja isona rakenteellisen kehittämisen kysymyksenä omaishoidon tuen osalta sitä, että saatetaan omaishoitajat keskenään tasavertaiseen asemaan.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiljunen mainitsi asiakasmaksuista. Omaishoitajien kohdalla on yksi epäkohta, mistä tulee paljon palautetta kentältä. Omainen vie hoidettavansa hoivapaikkaan ja odottaa, että siellä olisi vuodepaikka tarjottavana, mutta päällekkäisyyden takia siellä onkin toinen hoidettava, elikkä hoivapaikka rahastaa kahdesta paikasta mutta ei kykene antamaan vuodepaikkaa sille toiselle asiakkaalle, ja tämä on todella ikävää, koska vanhus voi joutua odottamaan iltaan asti omaa vuodepaikkaa. Tämä on todella suuri epäkohta: oletteko te tietoisia, että tämmöistä tapahtuu, ja mitä olisi tehtävissä näissä hoivapaikoissa, kuinka me saisimme viestiä perille? Onhan hoidon oltava inhimillistä siitä hetkestä lähtien, kun se hoidettava sinne hoitopaikkaan menee.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oletteko tietoisia siitä, että omaishoidon tukea maksetaan myös ihmisille, jotka eivät ole omaisia, esimerkiksi naapurille tai jollekulle muulle, joka sattuu tarvitsemaan työtä? On aika lailla hävytöntä, että ihmiset joutuvat tekemään 380 eurolla kuukauden työtä. Se on orjatyötä! (Kristiina Salonen: Asiaan!) Vaikka se olisi omaishoidon tukea, niin jos sitä kerran tehdään palkkatyönomaisesti, kyllä siitä myöskin pitää saada silloin asiallinen korvaus.

Äärimmäisen tärkeää on se, että tämä asia saadaan Kelan hoidettavaksi. Tosin Kela ei yksin pysty antamaan lisärahaa, jollei tässä salissa tehdä poliittisen tahtotilan päätöstä siitä, että omaishoitajille maksetaan asiallinen korvaus siitä työstä, mitä he tekevät. Otetaan siinä sitten huomioon myös se, kuinka paljon säästetään joka ikinen laitospäivä, kun vanhus ei ole laitoshoidossa. Kyllä siihen laskukaavat löytyy.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tosiaan edustaja Kiljunen nosti esiin tämän omaishoidon, jonka kehittämistä ja eteenpäin viemistä perussuomalaisetkin pitävät hyvin tärkeänä. Totta kai kaikki kehittämisohjelmat ovat aina hyvästä, ja sieltä niitä uusia näkemyksiä ja mahdollisuuksia löytyy.

Mutta kaikki tiedämme varmasti myöskin sen, että Suomessa on tehty jo paljon erilaisia tutkimuksia, kehitysohjelmia ja kehittämisajatuksia esimerkiksi lastensuojelussa. Peruspalveluministeri on nyt tässä taannoin perustanut yhden tällaisen työryhmän, joka näitä lastensuojelun ongelmia on lähtenyt selvittämään, ja varmasti mielenkiinnolla odotetaan, mitä tämä työryhmä sitten meille esittää.

Mutta se, mitä nyt tarvitaan, niin lastensuojelun kuin omaishoidonkin osalta, on ne konkreettiset toimenpiteet, ja esimerkiksi omaishoidon tuen siirtäminen Kelan vastuulle olisi yksi näistä tämmöisistä todellisista toimenpiteistä, joilla asioita aidosti voidaan parantaa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä omaishoito nousi esille nimenomaan keskustan vastalauseesta, jonka takia tähän nyt pysähdyttiin.

Ensinnäkin omaishoidettavista: yli 65-vuotiaita on suurin osa omaishoidettavista elikkä heitä on 66 prosentissa kaikista näistä omaishoitoperheistä. Mutta omaishoitajista, kun me menemme sinne omaishoitopuolelle, heitä on alle 50 prosenttia, ja sen takia myös työelämä tulee vahvasti tähän mukaan.

Meillä on olemassa oleva lainsäädäntö vuodelta 2006, joka meillä on voimassa, elikkä kaikki ne toimenpiteet voitaisiin tänä päivänäkin toteuttaa. Ei kukaan estä kuntia toteuttamasta laadukasta, hyvää omaishoitoa. (Maria Tolppanen: Miksei sitä toteuteta!) — Niin, miksei sitä toteuteta? Se on sellainen asia, joka pitää toteuttaa kunnissa, se on määrärahasidonnainen, ja lainsäädäntö on siinä. Elikkä meidän pitää kunnissa huolehtia, että omaishoito toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla myös tänä päivänä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vanhuspalvelulaki on historiallinen saavutus, ja haluan kiittää siitä ministeri Guzenina-Richardsonia, että hän sai maaliin tämän asian. Meidän tulee sekä vahvistaa kotiin vietäviä palveluja että kehittää laitoshoitoa, molempia on tehtävä. Kumpikaan ei sulje pois toistaan.

Vanhusneuvostot tulevat lakisääteisiksi tämän lain myötä. Se on minusta erittäin hyvä asia. Lisäksi tarvitaan tällaisia matalan kynnyksen palvelupaikkoja ja palveluun ohjausta, sellaista, missä ikäihminen tai hänen omaisensa voivat ottaa yhteyttä yhteen paikkaan, jossa kartoitetaan hänen palvelutarpeensa niin siivous- ja lumenluontiavun kuin ateriointipalvelujen ja kotisairaanhoitopalvelujen suhteen, käydään läpi, mihin Kelan tukiin hän on oikeutettu, kartoitetaan apuvälinetarve samoin kuin sitten selvitetään asuminen.

Meillä tullaan tässä maassa tarvitsemaan rutkasti lisää välimuotoisen asumisen paikkoja, kun kotona asuminen on liian turvatonta mutta laitoshoitoon tai tehostettuun palveluasumiseen on vielä liian hyväkuntoinen. Eli tämä on koettu monessa perheessä ongelmaksi, että on näitä väliinputoajia tällä hetkellä kaiken kaikkiaan.

Tuosta omaishoitajien asemasta. Tarvitaan myös sellaisia paikkoja, että tämän lain suoma ja sallima kolme vapaapäivää olisi mahdollista pitää. Tällä hetkellä paikka paikoin ei ole kunnissa niin, koska ei ole sitä sijoituspaikkaa, mihin tämä omainen voitaisiin siksi aikaa laittaa. Mutta onneksi nyt on kuitenkin parannusta tapahtunut, että tämä hoitaja voi tulla myös kotiin. Se on aina parempaan suuntaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Paitsi laatukriteereitä, odottaisin myös selkeitä määräyksiä siitä, milloin vanhus on oikeutettu laitoshoitoon. Nyt kunnat purkavat rahapulassaan vanhusten laitoshoitopaikkoja rakenneuudistusten varjolla. Tämä rakenneuudistus tai nämä -uudistukset tarkoittavat esimerkiksi Vaasassa sitä, että 100 laitospaikkaa suljetaan. Tähän sanotaan päästävän sillä, että laitoshoidokkeja kuntoutetaan, jotta he pääsevät kotiin.

Uskotteko te, arvoisa ministeri, että yli kolmannes esimerkiksi Vaasan yli 75-vuotiaista vanhuksista voidaan kuntouttaa takaisin kotiin? Minä en usko. Eikö rakenneuudistus voisi lähteä siitä, että kuntouttavaa toimintaa tehtäisiin silloin, kun vanhus vielä asuu kotona? Ylläpidettäisiin niitä toimintatapoja, mitä silloin on, jotta pystyttäisiin siirtämään mahdollisimman kauas sitä hetkeä, jolloin saa sitä laitoshoitoa, silloin kun sitä ympärivuorokautista laitoshoitoa tarvitsee.

Tänä päivänä kylmyys kunnissa on kova. Siellä ei pystytä ajattelemaan sitä, että vanhuksen tykönä käy esimerkiksi kaksi kertaa päivässä joku ihminen, joka tuo ruoat ja vaihtaa vaipat. Nyt sanotaan hyvin helposti, että vanhuksethan voivat ostaa palvelut yksityiseltä sektorilta, mutta eihän se näin käy.

Jos me sitten siirrämme vanhuksen ja pidämme hänet mahdollisimman pitkään kotona, niin tietysti omaishoitoa täytyy kehittää. Omaishoito ei ole oikealla tolalla, jos sitä tehdään 24/7 ilman lain suomia lepopäiviä tai viikkolepoja tai lomapäiviä. Heillä olisi tosiaan oikeus siihen, mutta tätä ei voida tehdä sen takia, että intervallipaikkoja ei ole. Ei ole paikkaa, mihin tyyrätä se vanhus siksi hetkeksi, kun omaishoitaja tarvitsisi sen oman lepohetkensä itselleen.

Tämä on erittäin monimutkainen, erittäin laaja hämähäkinseitti, mistä täytyy löytää joku tie siihen hyvään vanhuuteen ja hyvään vanhustyöhön. Minä toivon, että meillä riittäisi tahtotilaa, että me löytäisimme rahaa siihen, että tämän päivän vanhukset (Puhemies koputtaa) hoidetaan hyvin — ja meistä itse kukainenkin, kun se aika koittaa.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Todellakin 5 minuuttia toivottavasti riittää käymään läpi kaikki ne hyvät kysymykset, joita täällä on esitetty. Mutta ihan aluksi minä haluaisin kyllä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukana valmistelemassa ja kirjoittamassa vanhuspalvelulakia. Silloin kun täällä käytiin samaisessa salissa lähetekeskustelua, totesin, että tämä on kimpalla tehty laki. Todella monta ihmistä on ollut osallisena siitä, että tämä laki on nyt saatu tähän pisteeseen. Jo viime hallituskaudella ja sitä aikaisemmillakin hallituskausilla asia on noussut esille, ja kun täällä on Sirkka-Liisa Kivelää kiitetty, niin itsekin haluan häntä kiittää lämpimästi. Hän on ollut hyvin johdonmukaisesti viemässä eteenpäin vanhusten asioita meidän Suomenmaassamme.

Muistan hyvin, kun ehdotin ministeriöni silloiselle kansliapäällikölle, että Sirkka-Liisa Kivelä otetaan mukaan tähän asiantuntijatyöryhmään, joka lähti tekemään tätä ensimmäistä lakiluonnosta. Silloin minulle sanottiin, että eihän siitä tule mitään, sellainen vastarannan kiiski, että voiko hänen asiantuntemustaan käyttää. Minä sanoin, että nyt on aika kirjoittaa lakeja juuri vastarannan kiiskien näkemysten mukaisesti niin, että me saamme vähennettyä byrokratiaa ja tuotua ihmisten ääntä enemmän kuuluville myöskin lainsäädännön kautta.

Minun mielestäni tämä laki on hyvin onnistunut juuri siinä, että tässä on otettu ikääntyneet ihmiset itse tämän lainsäädännön keskiöön, ei niin, että järjestelmä on tässä keskiössä ja järjestelmä toimii järjestelmän vuoksi, vaan tässä järjestelmä on alistettu palvelemaan tavallisia suomalaisia ikääntyneitä ihmisiä, jotka niitä palveluita tarvitsevat, ja jo ennen kuin ne ihmiset tarvitsevat näitä kaikkein raskaimpia palveluita. Se, että ennaltaehkäisyyn panostetaan ja ihmiset huomioidaan kokonaisuutena, on tässä laissa se yksi ansio, jonka nimenomaan Sirkka-Liisa Kivelä on tässä lainvalmistelutyössä tuonut tähän lainsäädäntöön.

Täällä myöskin keskustelun lomassa muun muassa edustajat Mäntylä ja Juvonen, te puhuitte saattohoitolaista. Minun mielestäni se on ihan hyvä idea, ja tätä ideaa on minun mielestäni ihan tarpeellista myöskin ministeriössä virkamiesten kanssa käydä läpi: millä tavalla, millä muodolla, millä aikataululla. Kun täällä salissa ovat seinät olleet pystyssä jo niin monta kymmentä vuotta ja nähneet erilaisia keskusteluja, niin jos nämä seinät pystyisivät puhumaan, he kertoisivat, että kukin vuorollaan täällä pyrkii tekemään parhaansa. Joku päivä ehkä perussuomalaiset ovat sitten täällä hallitusvastuussa, keskustapuolue eittämättä joku päivä on jälleen hallitusvastuussa, ja me kaikki pyrimme tekemään parhaamme silloin, kun hallitusvastuussa olemme. Minun mielestäni tämänpäiväinen keskustelu on ollut siitä hyvää, että ei ole enää sellaista, että miksi hallitus haluaa tehdä pahaa iäkkäille ihmisille, vaan kaikilla on nyt selkeänä se tahtotila, että hyvää tässä ollaan tekemässä.

Täällä nostettiin myöskin esille vanhusasiavaltuutettu. Edustaja Vehviläinen totesi Sirkka-Liisa Kivelän tätä aikoinaan ehdottaneen, ja en ole missään sanonut, että tämä olisi poissuljettu asia, mutta tässä ajassa, tässä tilanteessa sitä ei tuohon lakiin saatu. Se oli se alkuperäinen, edellisen kansliapäällikkö Välimäen johtama työryhmä, joka todellakin sen pudotti sieltä. Kun itse kävin silloin niitä keskusteluja työryhmän jäsenten kanssa, niin he totesivat minulle, että se on yhteisesti sieltä pudotettu, ja tähän sanaan olen tietysti luottanut. Jos asia on toisin, niin soitan vaikka heti huomenna Sirkka-Liisa Kivelälle ja kysyn, mitä on tapahtunut, nimittäin hän on minulle itse sanonut, että hän on pitänyt tätä ratkaisua ihan kelvollisena.

Omaishoidon tuelle me olemme nyt kirjoittamassa yhtenäisiä kriteereitä, ja pidän tätä äärimmäisen tärkeänä. Siirtoa Kelaan omaishoidon tuen rahallisen tuen osalta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Ne puolueet, jotka ovat hallitusvastuussa olleet, tietävät, että silloin, kun on hyvin vaikea taloudellinen tilanne, niin kuin meillä tällä hetkellä Suomessa on valtiontalouden osalta, isojen rahallisten muutosten toteuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin hyvinä aikoina. Tässä yhteydessä haluan todeta, että minulle on aika moni tullut sanomaan, että on jopa pienoinen ihme, että ylipäänsä saatiin vanhuspalvelulaki tässä ajassa voimaan, laki, joka tulee velvoittamaan kuntia aivan eri tavalla, laki, joka tulee velvoittamaan ikääntyneiden ihmisten huomioon ottamiseen aivan eri tavalla ja tulee vaatimaan palveluiden parantamista laaja-alaisesti, ennaltaehkäisyyn panostamista, vastuuhenkilöiden työn mukaan ottamista siihen vanhuksen koko palvelukokonaisuuden hallintaan. Tämä on hyvin laaja-alainen laki, niin kuin te, edustajat, tiedätte.

Täällä on kysytty myöskin valtioneuvoston asetuksesta. Pahoittelen, että en päässyt edelliseen salikeskusteluun lain ensimmäiseen käsittelyyn. Olin kotona kuumeessa ja kuuntelin kyllä netin kautta tätä salikeskustelua. Voitte arvata, että olisin todella mielelläni halunnut osallistua jo siinä vaiheessa, mutta nyt selvennykseksi haluan käydä vielä kerran läpi tämän sopimuksen, joka kuuden puolueen kanssa hallituksessa on tehty aikoinaan ja joka liittyy nimenomaan tähän asetuksenantovaltuuteenkin.

Mehän sovimme silloin, että omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen varataan 10 miljoonaa euroa lisää. Tarkemmat esitykset ovat valmistelussa, ja ne astuvat voimaan 1.7.2013. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan kotihoidon laatusuositukset, nekin valmistellaan ensi kesään mennessä, ja näiden laatusuositusten toimivuudesta toteutetaan sitten vaikuttavuusarviointi vuoden 2014 loppuun mennessä. Parannetaan ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan laatua varmistamalla laatusuositusten toteuttaminen. Tähän meillä on lisää rahaakin laitettu nimenomaan valvontaan. Sillähän sitä varmistetaan, että ne laatusuositukset toteutuvat. Sitten 1.7.2013 mennessä sosiaali- ja terveysministeriö kehittää yhdessä muun muassa Kuntaliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa hoidon laadun ja hoitoisuuden mittareita, joiden tarkoituksena on hoidon laadun parantaminen. Näitä mittareita käytetään muun muassa lain ja laatusuositusten toteutumisen ja vaikuttavuuden arviointiin. Kun tässä edustaja Vehviläinen kysyi, (Puhemies koputtaa) vai oliko se edustaja Kerola, siitä, millä tavalla sitten ympärivuorokautisen hoidon laatusuosituksia kehitetään, (Puhemies koputtaa) niin tässä on vastaus siihen.

Nyt päästään, arvoisa puhemies, tähän ihan viimeiseen osioon, nimittäin valtioneuvoston asetukseen, joka liittyy näihin kolmeen edelliseen kohtaan. Kun ministeriöstä lähetettiin laki tänne eduskuntaan käsittelyyn, vastuuvirkamies, juristivirkamies oli käyttänyt lain laintarkastuksen kautta ja myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen lainseulonnan läpi, ja se oli siellä hyväksytty, myöskin tämä asetuksenantovaltuus.

No, perustuslakivaliokunta sitten päätti kuitenkin toisin. Perustuslakivaliokunta on se ylin valvova, lainsäädännön oikeellisuuden tarkastava elin täällä eduskunnassa, ja sen mukaan sitten mennään. Minulla olisi ollut sen heidän lausuntonsa mukaan kolme vaihtoehtoa. Olisin voinut, niin kuin perustuslakivaliokunta edellytti — täällä on muuten valiokunnan puheenjohtajakin paikalla — että eksaktisti määritellään se asetus. Jos ei se asetus ole eksakti, niin ei voida sitten sitä asetuksenantovaltuutta sisällyttää sinne lakiin.

Meillä on tämä hallituksen sopimus, jossa kerrotaan siitä, että näitä laatukriteereitä, hoitoisuuden mittareita, tullaan kehittämään seuraavien kuukausien aikana. Tähän asetuksenantovaltuuteen on myöskin tarkoitus sisällyttää näitä kriteereitä, joten jos olisin tässä vaiheessa hyväksynyt sen, että meille tulisi asetus, joka olisi ainoastaan 0,5-tasolla oleva asetus eikä sisältäisi näitä muita kriteereitä, niin se olisi oikeastaan ollut heikennys tähän hallituksen sopimukseen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on niin moni odottanut, että mielelläni vastaisin näihin kaikkiin kysymyksiin tässä osiossa, jos puhemies antaisi minulle vielä minuutin. — Vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus, jossa voidaan säätää tarkemmin muun muassa työntekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä. Mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa, hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta, säädetään vähimmäismitoituksesta valtioneuvoston asetuksella. Tämä on se sopimus, ja tämä sopimus pitää edelleen. Asetusta ei voitu kirjoittaa tässä vaiheessa eksaktisti, koska silloin nämä muut kohdat tästä sopimuksesta olisivat jääneet auki. Sitten toisaalta, jos se olisi kirjattu sinne lakiin suoraan, niin se ei myöskään olisi ollut tämän sopimuksen mukainen, koska tässä sopimuksessa todetaan, että "valtioneuvoston asetuksella".

Olen varmistanut kaikilta kuudelta hallituspuolueelta, omani ja kaikki naapuripuolueet mukaan lukien, että asetuksesta pidetään kiinni, tästä asetuksenantovaltuudesta. Nyt vain on niin, että 2014 me avaamme lain ja sen asetuksenantovaltuuden sinne sisällytämme, niin kuin perustuslakivaliokunta on edellyttänyt. Sitten sen lisäksi, että siellä on se henkilöstömitoitus, me sisällytämme sinne myöskin näitä muita mahdollisia laatukriteereitä, joita nyt vasta ollaan työstämässä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vähän vaikuttaa siltä, että noista asetuksen desimaaleista ei taida olla vielä yhteisymmärrystä, (Erkki Virtanen: Kyllä on!) mutta sen näkee sitten siellä vaalikauden lopussa, vähän ennen vaaleja todennäköisesti, minkälainen yhteisymmärrys siellä löytyy.

Edustaja Kiljuselle olisin kommentoinut, että se on tietenkin ihan totta, että kaikki omaishoidettavat eivät ole vanhuksia, ja senpä takia esimerkiksi kehitysvammaisten osalta ikääntyvät vanhemmat, jotka ovat toimineet omaishoitajina, tarvitsisivat tämmöisiä asuntolapaikkoja lapsillensa. Sen vuoksi esimerkiksi Aran erityisryhmien asuntojen rahoituksen riittävyydestä pitäisi pitää huolta. Nythän ensi vuonna siellä tulee olemaan selvää niukkuutta esimerkiksi kehitysvammaisten osalta.

On tosiaan totta se, että keskusta vaati viimeiseen saakka, että hallitus olisi päättänyt tämän vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä myös omaishoidon tuen siirtämisestä Kelan hoidettavaksi, jotta nimenomaan omaishoidettavat ja -hoitajat olisivat olleet tasavertaisessa asemassa kotikunnasta riippumatta. Keskustajohtoiset hallituksethan nimenomaan aloittivat omaishoidon määrätietoisen kehittämisen, ja tuota kehitystyötä olisi tietysti suonut jatkettavan tällä kaudella. Me olemme olleet Suomessa kuitenkin tietynlaisia edelläkävijöitä omaishoidon osalta. Vaikka lupauksiakin on kuultu, niin omaishoidon verovapaus jäi ainakin tältä vuodelta sitten säätämättä, ja myös Kelan lääkekorvausten leikkaus tulee varmasti rasittamaan monen ikäihmisen toimeentuloa.

Mitä siellä on positiivista, niin tietenkin vanhusneuvosto sinänsä on positiivinen asia. Täällä puhuttiin aikaisemmin vanhusneuvoloista. Kaikki nämä ovat positiivisia asioita, jos ne konkreettisesti toimivat ja jos niille on rahaa olemassa. Vanhusasiamies ei myöskään olisi ollut hassumpi ajatus.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pari sanaa vielä omaishoidosta.

Minun täytyy sanoa sillä tavalla, että minä olen erittäin tyytyväinen siitä, että omaishoito on näin vahvasti esillä eri aikoina sen takia, että se antaa mahdollisuuden sille, että omaishoito aidosti kehittyy tulevien vuosien aikana. Meillä on omaishoidosta olemassa oleva lainsäädäntö, joka on vuodelta 2006 ja joka tehtiin yhdessä keskustan ja sosialidemokraattien hallituksessa. Tämä lainsäädäntö on voimassa, mikä mahdollistaa kunnissa omaishoidon toteuttamisen, mutta kuten täällä on monta kertaa todettu, se on erittäin hankalaa sen takia, että se on määrärahasidonnainen eikä se ole riittävän sitova. Sitä kautta voidaan todeta, että moni omaishoidossa on jopa heitteillä ja se tilanne heidän osaltaan on erittäin vaikea. Sen takia on tärkeää, että me saamme tulevaisuudessa sellaisen lainsäädännön, josta tulee sitovampi ja joka ei ole myöskään määrärahasidonnainen.

Mikään lainsäädäntö yksinään ei kuitenkaan auta, vaan me tarvitsemme myös asennemuutosta sekä sitoutumista omaishoidon kehittämiseen kunnissa, me tarvitsemme työmarkkinajärjestöt mukaan, me tarvitsemme kunnan päätöksentekijät mukaan, me tarvitsemme lisää tietoutta omaishoidosta kaiken kaikkiaan, ja me tarvitsemme, että nämä eri tahot myös sitoutuvat vahvasti omaishoidon kehittämiseen. Tästä syystä tämä kansallinen omaishoidon ohjelma antaa hyvät edellytykset omaishoidon kehittämiselle ja sen lainsäädännön valmistelulle, joka tulevaisuudessa eduskuntaan tulee.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käyneet täällä salissa aiemmin kiivastakin keskustelua niistä keinoista, joilla saisimme maamme talouden kasvuun ja kestävälle pohjalle tilanteessa, jossa kansainvälinen taloustaantuma ja kestävyysvaje asettavat yhä suurempia haasteita. Kuten me, joka ikinen salissa oleva, hyvin tiedämme, nyt käsittelyssä olevan vanhuspalvelulain tavoitteena on varmistaa, että maassamme tehtävien rakenteellisten uudistusten aikana jokaisen kansalaisen hyvinvoinnista pidetään todellakin huolta.

Onkin välttämätöntä, että kunnat todella varautuvat harmaantuvan väestön kasvaviin palveluntarpeisiin ja että maamme iäkkäät ihmiset saavat hyvinvointivaltion periaatteiden mukaisesti yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti ja koko maassa. Samalla on tärkeää edistää ikääntyvän väestön terveyttä ja hyvinvointia jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä tukea itsenäistä suoriutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta. Näiden tärkeiden periaatteiden nimissä tehdystä työstä haluan lämpimästi kiittää hallitusta.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi ministerille kiitos erinomaisesta vastauspuheenvuorosta. Olen itse vilpittömän iloinen siitä, että nyt tämä keskustelu ei koske pelkästään näitä desimaalilukuja vaan tässä nyt avataan kaikkea muutakin, mitä hyvää tämä laki pitää sisällään ja sitten hiukan ehkä niitä vähän huonompiakin asioita, jotka vaativat korjausta.

Oikeastaan vielä sen verran palaisin tähän lastensuojelulakiin, jota muutama vuosi sitten uudistettiin ja jonka myötä tuli uusia velvoitteita ilman riittäviä resursseja kuntiin, ilman riittävää valvontaa, ja nyt sitten kaikki tiedämme, mitkä nämä seuraukset ovat olleet, elikkä nehän ovat täysin katastrofaaliset. Nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa tarvitaan asiantuntijoita selvittämään, miten niitä asioita voidaan nyt sitten korjata siellä, ja he ovat antaneet väliraporttinsa, joka on aika karmaisevaa luettavaa.

Toivon, että tästä lastensuojelulaista olisi opittu eikä viiden vuoden päästä tarvitsisi olla tämän lain kohdalla samassa tilanteessa, ja vetoan oikeastaan ministeriin, että nyt huolehdittaisiin, että tähän valvontaan ja tiettyihin lain tarkennuksiin ja riittäviin resursseihin kiinnitettäisiin nyt ajoissa huomiota.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kesällähän käytiin vilkasta keskustelua siitä, miten vanhukset pitää hoitaa, ja kokoomus oli sitä mieltä, että vanhukset pitää hoitaa kotona ja mielellään omaisten toimesta mutta joka tapauksessa niin, että he saavat sitten myöskin apua. Sitten oli tämä toinen linja, että ihmiset pitää hoitaa laitoksissa. On erittäin hyvä, että tämä laki kehittyi sillä tavalla, että tämä kotona hoitaminen painottuu nyt tässä laissa.

Mitä sitten tulee tähän mitoitukseen, niin on täysin selvää, että silloin kun annetaan kunnille, tai miksei kansalaisille, velvoitteita, niin niitten velvoitteitten perusteet ja velvoitteitten sisältö täytyy selvästi ilmaista laissa. Siitä, että lakiin oli kirjoitettu asetuksenantovaltuus niin avoimena pykälänä kuin se oli kirjoitettu, täytyy sanoa, että oli varsin selvää se, että sellaista asetusta, sellaista valtuutta ei voitu antaa. Se ei täyttänyt perustuslain edellytyksiä. Täytyy sanoa, että hämmästelen jossain määrin, että oikeusministeriö ei puuttunut tähän eikä oikeuskanslerikaan prosessin kuluessa ja että se oli vasta perustuslakivaliokunta, jossa tämä ongelma havaittiin, mikä osoittaa, että jonkin verran meillä on puutteita myöskin lainsäädännön valmistelussa.

Kaiken kaikkiaan totuus on se, että meillähän on selkeä puolueitten välinen sopimus tämän asian osalta, ja sinänsä voi olla lopputuloksen kannalta ihan hyväkin, että kun vuonna 2014 ollaan siinä tilanteessa, että nähdään, miten kunnat ovat toimineet, miten järjestelmä on kehittynyt, niin siinä tilanteessa, sopimuksen pohjalta, jos siihen on tarvetta, annetaan sitten lakiesitys ja lakia muutetaan ja velvoitteet täällä eduskunnassa asetetaan. Voi sanoa, että lopputulos saattaa sittenkin olla kaiken kaikkiaan ihan hyvä, mutta se on totta, että velvoite on olemassa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että me olemme saaneet nyt vanhuspalvelulain ja sen linjaukset nimenomaan siihen suuntaan, että laitoshoidosta siirrytään entistä vahvemmin avopalveluihin ja nimenomaan kodinomaiseen palveluun kotona. Pidän erittäin hyvänä, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka käsitteli tätä lakia, on nostanut esiin nämä periaatteet, että vanhuksien, iäkkäiden henkilöiden, pitkäaikainen hoito ja huolenpito tapahtuisi mahdollisimman paljon nimenomaan kotona ja kodinomaisissa olosuhteissa.

Se myös tässä nousee hyvin kyllä esille, että ei unohdeta omaishoitajia, omaishoitoa, ja se, että sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tämän kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman valmistelutyöryhmän. Haluan luottaa siihen, että siihen kirjautuvat ne toiveet ja tavoitteet, mitkä eivät nyt tässä laissa ole. Pidän erittäin tärkeänä, että siihen saadaan myös resursseja, jotka nyt sitten ovat myös osin tulevallekin vuodelle.

Mutta yhteen asiaan vielä. Paitsi että päästään vahvoihin avopalveluihin, joihinka todella saadaan sitten monimuotoista palvelua, riittäviä palveluja, niin toinen on kyllä tämä henkilöstömitoitus. Arvoisa ministeri, minä haluaisin vielä oikeastaan kysyä. Oma kysymykseni ei ole niinkään, että onko se laissa tai asetuksessa ja miten se on tähän kirjaantunut, vaan se, että kun nyt lähdetään arvioimaan ja seuraamaan tämän lain toteutumista, niin näkisin erittäin tärkeänä, kun puhutaan laatusuosituksista, että me emme todella puhu vain 0,5:stä vaan päästäisiin, oli se sitten laitoshoitoa tai kotona tapahtuvaa hoitoa, hyvään tai erinomaiseen hoidon tasoon. Näen, että tämä 0,5:hän ainakin aikaisempien laatusuositusten mukaan on tyydyttävää tasoa. Sen vuoksi pitäisin erittäin tärkeänä, että sitä tiukasti seurataan, että päästään hyvään hoidon tasoon.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Kiljuselle, kun puhuitte tästä omaishoidon tuen palkkiosta ja siitä, kenellekä se kuuluu: Minulle jäi kyllä nyt vähän epäselväksi, oletteko sitä mieltä, että on parempi, että se on todellakin kuntien kontolla. Onko SDP luopunut siitä tavoitteesta, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan vastattavaksi?

Sitten tähän ministeri Maria Guzenina-Richardsonin puheenvuoroon, kun kerroitte tästä historiasta, mitä silloin elokuussa tapahtui ja minkälainen se sopimus oli: kyllähän rehellisyyden nimissä kannattaa muistaa se, että tehän vaaditte lakiin tätä kirjausta ja se ei käynyt kokoomukselle, ja sitten siellä budjettiriihessä tuli kompromissi, että se laitetaan asetukseen. Ja aivan kuten tässä edustaja Sasi, niin kyllä minäkin sitä ihmettelen. Tiedän, että te sanotte, että olette kanslerilta tarkistanut, mutta jotenkin tuntuu kuitenkin hurjalta, kun kymmenen vuotta on uusi perustuslaki ollut voimassa ja hallituksen piirissä on kokeneita ihmisiä ja virkamiehiä paljon, että ei tule mieleen, että voiko tämän tasoisesta asiasta säätää asetuksella vai ei. Se ei kyllä kerro hirveän hyvää meidän lainsäädäntömme tasosta ja siitä, millä tarkkuudella sitten siellä tavallaan haetaan niitä poliittisia kompromisseja.

Erityisestihän te ja teidän puolueenne hehkutitte siinä budjettiriihen infossa, miten iso juttu nyt on, kun saadaan tähän asetukseen nämä mukaan, että tämä on aivan historiallista ja nollatoleranssi pätee. Minä edelleenkin palaan siihen puheenvuoroon, minkä käytin äsken tuosta puhujakorokkeelta, että kun minä en ole nähnyt missään sellaisia kunnittaisia tilastoja siitä, miten se ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitus on eri kunnissa, niin miten voi silloin vaatia, että se pitää laittaa lakiin, jos ei ole olemassa tilastoja? Onko teillä, ministeri hyvä, siellä teidän käsilaukussanne tilastot, ja voisitteko te vähän vilauttaa niitä meille muillekin, niin että tiedettäisiin, miten ne on toteutettu? Ainakaan valiokunnassa me emme tällaista tietoa saaneet.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Guzenina-Richardson kertoi tästä henkilöstömitoituksen valmistelusta lakiesitystä kirjoitettaessa ja sitä myöhemmin eduskunnassa käsiteltäessä. Tässä erikoista on ollut uutisointi: esimerkiksi Helsingin Sanomissa on katsottu, että tämä olisi jotenkin ainutlaatuista ja että tässä olisi perustuslakivaliokunta hylännyt sen hallituksen esityksen sisällön. Siitähän ei missään nimessä ollut kysymys, vaan kysymys on tästä lainsäädäntötekniikasta ja uuden perustuslain mukaisen lainsäädäntöhierarkian, oikean lainsäädäntötason käyttämisestä.

Tässä edelläkin puhujat ihmettelivät, kuinka näin voi tapahtua, että hallituksen esitystä valmisteltaessa ei oikeaa tasoa löydetä. No, tämmöisiä tapauksia on kymmeniä, taitaa olla yli vuosikymmenen aikana pitkälti toistasataa, joissa perustuslakivaliokunta on puuttunut tähän asetuksenantovaltuuteen, ja edelleen näinä aivan viime vuosinakin, myös edellisen hallituksen kaudella, on ollut lukuisia vuosittain.

Kysymyshän on siitä, että on tavallaan vaikea yksittäistapauksessa aina sanoa, mistä se raja kulkee. Tässä tapauksessa kysymys on siitä, että on sekä nämä kunnille annettavat tehtävät että sitten tämä perusoikeuskytkentä: on niin monenlaisista asioista vanhusten palveluissa kysymys — vanhusten, jotka itse eivät voi omia etujaan ajaa — että tämäntyyppiset seikat pitää säätää lain tasolla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossahan sitten ensisijaisesti, niin kuin aina, kerrotaan, minkälaisilla lisämäärittelyillä, lisärajauksilla voitaisiin asetuksenantovaltuutta käyttää, mutta toki näissä tilanteissa oikeampi menettely on se, että lailla säädetään sellaisista asioista, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Tässä tapauksessahan sitten valiokunta valitsi tuon 10 §:n osalta, jossa on kysymys näistä osaamisalueista, joita kunnan pitää tarjota tai joita pitää olla käytössä vanhuspalveluissa, että siitä suoraan säädetään lailla tämän muutoksen jälkeen. (Puhemies koputtaa) Sitten tässä toisessa asiassa, josta ei tämmöistä poliittista yksimielisyyttä tässä vaiheessa ole lailla säätämisestä, tuli tämä eduskunnan yhteinen tahdonmuodostus lausumalla, jossa sitten palataan asiaan tarvittaessa lainmuutoksella 2015.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Viimeisen puolen vuoden aikana on käyty paljon keskustelua nimenomaan juuri tästä henkilöstömitoituksesta. Se tuntuu siinä mielessä erikoiselta, että kyllähän se on aika kapea tarkasteluväli tähän lakiin, koska kuitenkin luulisin, että vallitsee sellainen selkeä yksimielisyys siitä, että laitostyyppisessä ympärivuorokautisessa hoivassa, joka siis käsittääkseni vastaa noin 10:tä prosenttia vanhuspalveluista tällä hetkellä, varmaan se 0,5:n taso on aika lailla kestävä minimitaso sinällään.

Minusta paljon olennaisempi kysymys on se, että puhuttaisiin siitä, miten ylipäätänsä löytyy sitä motivoitunutta, osaavaa henkilökuntaa tulevaisuudessa toteuttamaan näitä tehtäviä ja että myöskin kiinnitettäisiin huomiota siihen suureen kysymykseen, miten ne henkilöstöresurssit, olivat ne sitten 0,5, vähän sen alle tai sen yli, ovat kunnissa ja siellä työpaikoilla käytössä: miten ne työvuorot on organisoitu, miten se työ on organisoitu, millaiset ja miten käytännölliset ne tilat ovat, jotka ovat käytössä, ja toisaalta, miten hyödynnetään erilaisia uusia apuvälineitä ja kehittyvää teknologiaa vanhusten hoivassa.

Nämä ovat varmasti paljon suurempia kysymyksiä, jotka myöskin mahdollistavat jonkinlaista kustannussäästöä ja mahdollisesti säästöä myöskin siinä, kuinka paljon sitä henkilöstöä tarvitaan ympärivuorokautisesti.

Oleellinen kysymys on myöskin henkilökunnan sitouttaminen siihen työhön ja se välittämisen kulttuuri. Hoivapalveluissa kuitenkin oleellista on se ihmiseltä ihmiselle tehtävä työ, ja itselläni ainakin on huoli siitä, millä tavoin saamme motivoitua tämän päivän nuoret ammattilaisiksi hoiva-aloille, koska varmasti helpompiakin työpaikkoja ja työtehtäviä tästä yhteiskunnasta löytyy.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Todella täytyy kiittää hallitusta ja ministeri Guzenina-Richardsonia siitä, että saamme tätä vanhuspalvelulakia käsitellä ja olla sitä viemässä eteenpäin. Tätä lainsäädäntöä on pitkään kaivattu ja pitkään myös valmisteltu ja on erittäin hienoa, että nyt saamme sen viimein säädettyä.

Vanhuspalveluille Suomessa on tulevina vuosina kasvava tarve, ja onkin aivan selvää, että hyvät hoito- ja hoivapalvelut tulevat myös kuntien ja kaupunkien taloudellista taakkaa lisäämään. On tärkeää, että tämän lainsäädännön osalta valtiovalta tulee kuntia vastaan yli puolella arvioiduista kustannuksista, mutta joka tapauksessa tämänkin lain tuomat uudet velvoitteet tulevat kasvattamaan kuntien omia henkilöstömenoja ja myös ostopalvelumenot kasvavat. Ja kun on selvää, että kuntien oma tuotanto ei pysty vastaamaan siihen palveluitten kysynnän kasvuun, niin kunnissa tullaan erittäin keskeisellä tavalla sen haasteen eteen, että miten hankintaosaaminen kunnissa toteutuu ja kuinka hyvin siellä pystytään hyödyntämään esimerkiksi palveluseteleitä, joiden kautta sitten nämä palvelun tarvitsijat pystyvät itse vaikuttamaan siihen, että he joustavasti saavat juuri sellaisia palveluita kuin itse kokevat itselleen sopiviksi.

Tässä on käyty jo pitkään hyvää keskustelua tämän lain sisällöstä, mutta kun on selvää, että tämän lain tavoitteitten toteuttamiseksi tarvitaan sitä, että saadaan paikallisesta yrittäjyydestä, paikallisista yrityksistä kunnille ja kaupungeille apua ympäri Suomen, niin haluaisinkin kuulla ministerin näkemyksiä siitä, että mitä eväitä valtiovallalla on antaa tuonne kuntien hankintaosaamisen vahvistamiseen, jotta tällainen todella toimiva monituottajamalli mahdollisimman laajasti ympäri Suomea saataisiin aikaan näitä palveluita tuottamaan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti on positiivista, että vanhuspalvelulaki saadaan voimaan. Vanhuksille on pystyttävä järjestämään inhimilliset olosuhteet sekä silloin, kun hoidetaan heitä kotona että silloin, kun he ovat palvelutalossa tai hoitolaitoksessa.

Kaikkihan tiedämme myöskin sen ongelman, että hallitus ei ole pystynyt osoittamaan riittävästi taloudellisia resursseja tälle sektorille. Tässä hoitajamitoitus puuttuu. Jäämme odottamaan sitä asetusta, joka nähdään. Katsotaan sitten, mihinkä se johtaa.

Ei tässä ole tietenkään omaishoitoa saatua siirrettyä Kelan kannettavaksi, niin kuin olemme toivoneet. Kaikki tiedämme sen, että omaishoitoa järjestetään kovin eri perusteilla eri kunnissa, ja kaiken kaikkiaan omaishoidon korvauksen taso on liian alhainen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vastaan edustaja Vehviläisen tekemään kysymykseen. Ensinnäkin viime kaudella käytiin keskustelua omaishoidon tuen siirtämisestä Kelaan, ja Sata-komitea valmisteli esitystä. Sata-komitean esityksen pohjana oli, että omaishoidon palkkio sekä eläkkeensaajien hoitotuki yhdistettäisiin ja ne siirrettäisiin Kelaan. Sosialidemokraatit eivät hyväksyneet tämäntyyppistä esitystä, koska arvioimme, että noin 30 prosentilla hoitotuen ja omaishoidon tuen saajista tulotaso heikkenisi, ja kuitenkin omaishoidon tukipalkkio on tarkoitettu omaishoitajalle ja eläkkeensaajan hoitotuki on tarkoitettu hoidettavalle. Tästä syystä vastustimme sentyyppistä esitystä, omaishoidon tuen siirtämistä Kelaan.

Nyt peruspalveluministeri on perustanut työryhmän, josta on nyt täälläkin keskusteltu paljon, elikkä kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman valmistelutyöryhmän. Tässä yhteydessä meillä on mahdollisuus saada kokonaan uudenlainen kokonaisarvio omaishoidon kehittämisestä ja siitä, miten omaishoidon tukipalkkio tulevaisuudessa maksetaan. Tällä hetkellä kaikkein tärkeintä tässä yhteydessä on se, että me saamme luotua ne yhtenäiset kriteerit, joiden pohjalta sitten tämä omaishoidon tukipalkkio pystytään maksamaan. Tämän jälkeen pystytään arvioimaan, onko järkevää, että tämä tukipalkkio siirretään Kelaan, vai onko se mahdollista ja järkevää säilyttää kunnissa, jos tämä omaishoito hoitomuotona tulee muuttamaan luonnettaan ja sitä kautta myös tämä palkkion asetelma suhteessa tähän kokonaisuuteen muuttuu. Tämän jälkeen sosialidemokraatit ottavat lopullisen kannan, kun tämä esitys peruspalveluministeriltä tulee eduskunnan käsittelyyn.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Grahn-Laasonen nosti esiin huolestuneisuutensa hoitajien motivoinnista. Ainakin sen kokemuksen perusteella, mitä olen pelastuslaitoksella saanut ja nähnyt hoitajien työtä hyvinkin läheltä, minä ainakin arvostan sitä motivoituneisuutta, mikä heillä on. Ennemminkin minä olisin huolissani siitä, miten työssäjaksaminen on hoidettu. Täällä puhutaan motivoinnista ja samaan aikaan nostetaan eläkeikää, ja tämä välimatka unohdetaan vallan. Arvostus voisi olla yksi, millä tätä tilannetta voisi parantaa, kenties ihan jo tästä salista lähtien.

Omaishoidosta keskusta puhuu täällä, että on ollut edelläkävijä jne., ja kysyy, miksei ole Kelaan siirretty omaishoitoa. Kuulostaa aivan siltä kuin keskusta ei olisi koskaan hallituksessa ollutkaan. Mutta me olemme sitä vaatimassa, ja toivottavasti se sinne saadaan, ja hyvä, jos keskustakin on nyt sitä mieltä.

Saattohoitoavaus on erittäin hyvä, se, mitä tästä meidän valiokunnan jäseniltä on tullut. Toivottavasti tämäkin asia saadaan kuntoon.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan vielä tästä omaishoidon tuesta ja sen kehittämisestä nostaa esiin sen kysymyksen, mikä oikeastaan edustaja Kiljusenkin ja näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa kyllä jo tuli, että kun me tiedämme, että se on ympärivuorokautista työtä ja nimenomaan ne palkkiot ovat todella aika pieniä ja monet omaishoitajat ovat iäkkäitä ja tarvitsevat monenlaista tukea ja myös omaan jaksamiseensa erilaisia palveluita, niin haluan nyt edelleenkin uskoa, ja uskon myös, siihen, että tässä kehittämisohjelmassa otetaan huomioon ne asiat, mitä on nostettu omaishoitajaliiton ynnä muiden, kaiken kaikkiaan omaishoitajien, taholta: mitkä ovat ne ydinkysymykset omaishoitajan työn tukemisessa?

Varmasti tämä Kela-kysymys on noussut hyvin vahvasti esille, mutta enemmän olen kyllä kuullut siitä, miten tämä palkkio, niin kuin täällä tuli, on todella liian pieni siihen työmäärään nähden. Ja sitten se palvelujen saanti: jos ajatellaan, että ei ole omaishoidon tuen piirissä, niin ei saa myöskään niitä palveluita. Omaishoidon tuen piiriin pääsyyn vaikuttaa juuri se, että ylittää ne kriteerit. Ja silloin on tärkeää, että niitä kriteereitä ei tiukenneta, vaan päinvastoin niitä tulisi minun mielestäni vahventaa siinä mielessä, että mahdollisimman moni pääsisi sen omaishoidon tuen piiriin.

Toinen asia, mikä täällä nousi esiin, on tämä henkilökunta, henkilökunnan jaksaminen. Korostaisin myös tässä yhteydessä paitsi henkilökunnan motivaatiota ja jaksamista myös asiantuntemusta, sitä, että vanhustyö vaatii todella hyvin vahvaa asiantuntemusta. Erityisesti näissä tehostetun hoidon yksiköissä, silloin kun on kysymys todella ympärivuorokautisesta hoidosta ja monet ovat sänkyyn sidottuja, tapahtuu todella vahvaa, erinomaista hoitotyötä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäntylä kysyi lain valvonnasta, millä tavalla sitten katsotaan sen perään, että laki aidosti toteutuu niiltä osin kuin se kuntia velvoittaa. Meillä todellakin on nyt tähän valvontaan myöskin lisää rahaa tulossa, ja tulemme valvomaan tehostetusti vuoden 2014 aikana, koska se liittyy myöskin siihen, minkälainen asetus tarvitaan sitten vuoden 2015 alussa.

Edustaja Sasi totesi, että on hyvä, että laissa on nyt tämä kotihoitopainopiste. Edustaja Sasi ei ole tässä lainvalmistelutyössä ollut niin tiiviisti mukana. Ette varmasti tiennyt sitä, että minun ministerikauteni aikana se painopiste on koko ajan ollut siellä kotiin vietävien palveluiden vahvistamisessa, mutta meillä tulee aina olemaan niitä vanhuksia, jotka eivät tule selviämään ilman laitoshoitoa. Me emme tule koskaan pääsemään eroon kaikista laitoksista. Kyse on siitä, minkälaisia nämä laitokset ovat. Esimerkiksi muistisairaiden kohdalla me tarvitsemme kodinomaisia paikkoja, joissa ihmisillä on omat huoneet, saniteettitilat ja riittävästi hoitajia katsomassa sen perään, että he saavat virikkeitä, pääsevät ulkoilemaan riittävän säännöllisesti, saavat ravitsevaa ruokaa ja pystyvät elämään sen muistisairautensakin kanssa sellaista laadukasta elämää, ihmisarvoista elämää, jota me hyvinvointiyhteiskunnassa edellytämme.

Edustaja Rauhala totesi, että laatusuositukset ovat muutakin kuin se 0,5. Edustaja Rauhala on aivan oikeassa, ja juuri sen vuoksi, nyt kun perustuslakivaliokunta edellytti, että se asetuksen-antovaltuus täytyisi tässä vaiheessa antaa hyvin eksaktina, totesin, että en halua sitä antaa tässä vaiheessa eksaktina ainoastaan sisällyttämään tuota 0,5:tä, nimittäin silloin siitä jäisivät ne muut laatumääritelmät, jotka meillä ministeriössä nyt vasta tässä vaiheessa ovat kehitteillä.

Edustaja Vehviläinen kysyi hieman vitsikkäästi, onko minulla käsilaukussani tilastoja. Minulla on aika paljon erilaisia tilastoja käsilaukussani, mutta henkilöstömitoituksen osalta ne tilastot löytyvät aluehallintovirastojen ja Valviran tietokannoista. Ne nimittäin tekevät sitä omaa valvontaansa, ja aina kun havaitaan, että henkilöstömitoitus ei jossain paikassa toteudu, niin se totta kai tilastoidaan.

Edustaja Vehviläinen varmasti viittasi siihen lukuun, jossa todetaan, että meillä on niitä laitoksia, jotka alittavat sen 0,5:n, ja meillä lakikin on kirjoitettu sen mukaan, että on katsottu, että me tarvitsemme noin 700 lisähenkilöä, jotta kaikkialla Suomessa täyttyisi vähintään tuo 0,5:n minimisuositus, ja todellakin siihen rahaa tästä laista myöskin löytyy. Tämä tilasto on tullut ihan tämmöisenä selvitystyönä, virkatyönä näistä meidän asiantuntijalaitoksistamme, ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesten kanssa yhteistyössä virkavastuulla minulle nämä luvut tuodaan. Jos edustaja Vehviläinen pitää tätä jotenkin kummallisena, niin varmasti silloin, kun keskustapuolue on ollut hallituksessa, tekin olette luottaneet teidän virkamiehiinne ja siihen, että teille annetaan sellaisia lukuja kuin ne aidosti ovat. (Puhemies koputtaa)

Tähän liittyy myöskin tämä lain valmistelu, arvoisa puhemies. Silloin kun minulle vastuuvirkamies, juristivirkamies virkavastuullaan toteaa, että lain pykälät ovat lain tarkastuksen läpäisseet, ei minulla ole siinä vaiheessa tietenkään epäilystä siitä, etteikö näin olisi, mutta nyt on hyvä, että perustuslakivaliokunta on tämän asian katsonut. Itse asiahan ei ole muuttunut miksikään. Edelleen vuonna 2015 asetuksenantovaltuus on mahdollista antaa, ja hallituksessa on sovittu, että se (Puhemies koputtaa) voi sisältää paitsi tämän numeerisen henkilöstömitoituksen, myöskin muita laatumääritelmiä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! No niin, tässä on varmasti juuri näin, että aveista ja Valviraltahan ne löytyvät. Se ei ole ollenkaan kummallista, teillä pitääkin ne olla, näinhän se tietysti on. Mutta minusta se on erityistä, kun me pyysimme niitä valiokunnassa, että meille ei toimitettu niitä, ja minusta olisi olennaista, että valiokunnassa olisi tieto tällaisesta keskeisestä asiasta, että missä kunnissa on ja millä tasolla mennään. Sen takia, kuten jo tuossa aiemmin kerroin, olemme edustajien Rehula ja Saarikko kanssa kansliapäällikön kautta sosiaali- ja terveysministeriöstä niitä pyytäneet, niin että uskoisin, että teillä ne siellä koottuina on, ja jäämme niitä odottamaan.

Kaksi kommenttia vielä tähän omaishoidon tuki -asiaan. Ensinnäkin siihen viime kauteen ja Sata-komiteaan: Se ei ole mikään salaisuus, että Sata-komiteassa oli useampia malleja, ja tämä, minkä edustaja Kiljunen otti esille tästä omaishoidon tukipalkkion ja eläkeläisen hoitotuen yhdistämisestä, oli yksi. Minä jaan sen ajatuksen, että siinä on ongelmia.

Mutta sitten siihen, miksi siitä ei saatu poliittista ratkaisua viime hallituksen aikana: Sitä pitää varmaan ehkä kysyä sitten muilta. Uskoisin, että keskusta olisi kyllä ollut valmis hakemaan ratkaisun myös omaishoidon tuen siirrosta Kelalle viime vaalikaudella jo hallituksessa ollessaan. Mutta mitä tulee siihen, miltä tämä näyttää ehkä meidän kaikkien, koko puoluekentänkin kannalta, niin sitä pidän hieman ongelmallisena, että juuri ennen vaaleja, puolitoista vuotta sitten jossakin tv-lähetyksessä, suorassa tentissä, kysyttiin tätä asiaa ja kaikki muut puolueet paitsi kokoomus nostivat kätensä pystyyn ja totesivat, että he kannattavat omaishoidon tuen Kelalle siirtämistä.

Tämä ei ole nyt ihan tuore asia, tiedämme kaikki tämän historian ja erityisesti varmasti edustaja Kiljunen ja allekirjoittanut tiedämme erittäin hyvin omaishoidon tuen osalta, mitä siinä on tapahtunut. Minä jotenkin pidän sitä tärkeänä, että puolueilla on kannat siihen asiaan, että onko se tavoitteena edelleenkin vai ei, ja sen takia sitä asiaa teiltä peräsin. Keskustalla on edelleenkin tavoitteena, että se siirretään Kelan vastattavaksi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, ja yhteiskunta olisi pulassa, ellei omaishoitajia olisi, koska silloin meillä eivät laitokset eivätkä hoitopaikat riittäisi.

Omaishoitajien palkkioiden maksatukseen, tulisiko ne siirtää Kelaan vai toteuttaa kunnissa jatkossakin, en tässä yhteydessä ota kantaa. Sen vain totean, että nykyinen tilanne on kestämätön. Meillä esimerkiksi Rovaniemen kaupungissa on loppunut tämä palkkioitten maksu jopa huhtikuussa, jo alkuvuodesta, siihen, että rahat ovat loppuneet kesken. Totta kai silloin voivat katsoa päättäjätkin peiliin, mutta ei ole oikein, että nopeat vain syövät hitaat tässä asiassa ja palkkioitten maksatus loppuu siinä vaiheessa, kun rahaa ei siihen enää ole osoittaa, vaikka kriteerit täyttyisivät pitkin vuotta. Tämän vuoksi on hyvä, että sitä nytten seurataan ja tutkitaan, mikä tässä asiassa on paras vaihtoehto.

Pitkällä tähtäimellä myös toivon tätä omais-hoitajien korvausta korotettavaksi tai sitten sitä, että se voitaisiin säätää jossakin vaiheessa verovapaaksi. Tiedän, että tällä hetkellä talouden tilanne on se, että siihen ei mahdollisuuksia ole, mutta jatkossa sekin myös voitaisiin selvittää. Omaishoitajat sairastavat myös paljon itse, koska ovat monet ikääntyneitä, ja myös heidän kunnostaan on pidettävä huolta.

Pidän tämän vanhuspalvelulain osalta hyvänä sitä, että tätä valvontaa nyt tiukennetaan, ja kysyn oikeastaan ministeriltä vain sen verran, mahdollistetaanko tämän lain myötä nyt ennakolta ilmoittamattomat valvontakäynnit laitoksiin.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jalonen tässä nosti esiin tämän hoitoalan arvostuksen, ja oikeastaan voisin sanoa, että sosiaali- ja terveyspuolella on tehty jo vuosikausia töitä sen eteen, että tämäkin ala ja tämän alan ammattilaiset olisivat arvostettuja. En ainakaan itse näe, että sitä arvostusta nostetaan sillä, että luodaan uusia matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja, kuten nyt tässä on suuri huoli tämän niin sanotun hoiva-avustajakoulutuksen kohdalla. Näkisin, että ennemmin pitäisi huolehtia siitä, että palkkaus on kunnossa, miten niitä työtehtäviä jaetaan, miten sitä yleistä kuormitusta lievennetään, ja tietysti tämä johtaminen on myöskin hyvin tärkeä asia.

Tiedän kokemuksesta, että sosiaali- ja terveysala on aidosti monelle ihan tämmöinen kutsumusala ja kutsumusammatti, ja tällaisia ihmisiä sinne tarvitaan voimakkaasti ja vahvasti jatkossakin. Mutta en pidä oikeana tapana myöskään motivoida näitä hoitoalan ihmisiä tai saada ihmisiä hakeutumaan hoiva-alalle, että luodaan ehkä jopa tällaisia niin sanottuja pakkokoulutuksia, pikakoulutuksia, jotka ovat sitten tällaisia yhdenlaisia, monesti työvoimapoliittisia koulutuksia, joilla niin sanotusti saadaan ihmisiä pikaisesti sinne sosiaali- ja terveysalan ammatteihin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, niin omaishoidon yksi suuri ongelma on se, että se on määrärahasidonnainen, ja kuten täällä Johanna Ojala-Niemelä totesi, heillä on ongelmia juuri siitä syystä, että vaikka kriteerit tilanteessa täyttyvät, siitä huolimatta omaishoidon sopimuksia ei tehdä. Meillä on esimerkkejä tältä vuodelta myös se, että koska määrärahat loppuivat kunnasta, muun muassa Vantaalta, niin vajaalta 500 omaishoitoperheeltä heikennettiin sopimuksia tai lakkautettiin kokonaan. Tämäntyyppisiä tilanteita on eri puolilla Suomea, ja tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää, minkä takia muun muassa itse tein tuossa kuukausi sitten lakialoitteen siitä, että määrärahasidonnaisuuteen tulisi rajoitteita, joihin kuuluisivat muun muassa nämä edellä mainitut esimerkit.

Sitten toinen asia, mitä edustaja Vehviläinen toi esille, tämä omaishoidon siirtäminen Kelaan. Pidän henkilökohtaisesti sitä yhtenä varteenotettavana, hyvänä vaihtoehtona juuri sen takia, että näitten yhtenäisten kriteerien jälkeen me pystymme arvioimaan sen, mikä se tilanne on ja onko se järkevä ja onko se mahdollista. Se on yksi erittäin hyvä vaihtoehto, jota lämpimästi olen itsekin tukenut ja pohtinut, mutta kun se tulee muuttamaan muotoaan kokonaisuudessaan ja tämä kokonaisuus tulee vähän uudenlaiseen arviointiin, niin sen takia en tässä yhteydessä halua ottaa siihen vielä vahvempaa kantaa.

Sitten edustaja Rauhala totesi omaishoidosta myös sen, että kun se ei ole ollut kaikille mahdollista, niin nimenomaan juuri tänään me käymme vanhuspalvelulakia täällä läpi. Vanhuspalvelulaki mahdollistaa, että jos palvelutarpeen arvioinnin jälkeen palveluntarve todetaan, on tehtävä silloin myös palvelusuunnitelma ja siitä tehtävä päätös, (Puhemies koputtaa) ja tämä laki tuo silloin ihmisille paremmat oikeudet ja paremmat mahdollisuudet saada tarvittavia (Puhemies koputtaa) palveluita. Aina ei tarvita omaishoitoa, vaan tämä vanhuspalvelulaki tai sosiaalihuoltolaki molemmat ovat hyviä lakeja, (Puhemies koputtaa) jotka myös tukevat ihmisten kotona asumista.

Heikki  Autto  /kok:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä, ja omaishoitajien työn entistä vahvempi tukeminen myös yhteiskunnan toimesta on paitsi inhimillisesti oikein myös taloudellisesti ainoa kestävä tapa ratkaista tätä yhtälöä vanhuspalveluitten tarpeen kasvun osalta. Siksi tämä keskustelu, jota keskusta ja sosialidemokraatit ovat tässä käyneet, kuka viime kädessä maksaa sen tuen, on sinänsä toisarvoista. Pääasia on se, että omais-hoitajat ympäri Suomen voivat saada riittävän tuen työlleen niin, että se myös riittävän tasapuolisesti toteutuu. Tämä on yksi niistä syistä, miksi Suomessa ollaan juuri tekemässä kuntauudistusta, jotta ylipäätään kuntasektori toimisi niin, että riittävät palvelut pystytään eri puolilla maata tasapuolisesti turvaamaan.

Vielä tästä keskustelusta, vaikka omaishoito onkin niin tärkeää, kuka omaishoidon tuen käytännössä maksaa: haluaisin vielä kuulla ministeriltä myös näkemystä tästä, miten Suomessa päästään kohti tasapainossa olevaa monituottajamallia näiden käytännön hoito- ja hoivapalveluiden järjestämisessä. Kyllähän se on aivan suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymys vanhuspalveluitten tarpeen lisääntyessä, että kun tiedetään, ja siis yksi keskeinen syy myös tämän lainsäädännön säätämiselle on, että tähänkään asti kuntien ja kaupunkien resurssit eivät ole riittäneet laadukkaitten palveluitten tuottamiseen, niin miten saadaan paikallisista pienistä yrityksistä, kotimaisista toimijoista riittävän monipuolinen palveluntuottajakenttä, jotta koko tämä palveluntuotanto ei sitten luisu yksityiseen monopoliin.

En sano sitä, etteikö ole hyvää ja tervetullutta, että meille tulee myös tällaisia alan suurempia toimijoita, jotka pystyvät tekemään tutkimusta ja tuotekehitystä, lanseeraamaan uudenlaisia konsepteja, joista (Puhemies koputtaa) hyötyvät sekä julkinen sektori että nämä alan pienemmätkin toimijat, mutta miten saadaan paikallisia (Puhemies koputtaa) pienyrittäjiä enemmän mukaan kuntien ja kaupunkien kumppaneiksi tuottamaan laadukkaita hoivapalveluja?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Piti oikein juosta tuolta, kun kuuntelin tuolla työhuoneessa ja kuulin, että edustaja Kiljunen sanoi, että ei aina tarvita omaishoitajaa tai omais-hoitajalakia, kun on tämä vanhuspalvelulaki, niin se kyllä hoitaa asian. Kyllä minä nyt sanoisin, että yksikään laki ei hoida yhtään mitään, ellei ihmisiä ole tekemään sitä työtä ja jollei rahaa ole siihen, että voidaan antaa resursseja, jotta lain henki voidaan toteuttaa ja lain kirjain täyttää. Kyllä me tarvitsemme siihen panostamista.

Jos yksikin ihminen sanoo tässä salissa, että ei tarvita toimenpiteitä omaishoitajia varten tai että omaishoitajaa ei tarvita, jos jne. — niin kyllä siinä vaiheessa tämän maan vanhustenhoidon saa tyystin unohtaa. Silloin se ei ole edes Kreikan tasolla. Siellä sentään vanhukset asuvat perheissä ja heitä hoidetaan siellä. Meidän vanhuksemme asuvat yksin, ja sinne tarvitaan jos ei omaa tytärtä, poikaa, puolisoa, siskoa tai veljeä niin ulkopuolisia ihmisiä hoitamaan vanhuksia sillä tasolla, millä hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy, ja siitä hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy pitää huolta.

Anneli Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa, kun edustaja Tolppanen ei ole ilmeisesti ollut tässä keskustelussa mukana, että olemme keskustelleet omaishoidosta lähes koko tämän iltapäivän, ja tämän lain yhteydessä en ole tarkoittanut missään vaiheessa sitä, että omaishoitoa en pitäisi arvossa tai ettei sitä pitäisi resursoida, vaan sanoin äsken edustaja Rauhalalle, kun hän totesi, että heillä ei kaikissa tilanteissa omaishoitoon pääse, että tämä laki on yksi toinen vaihtoehto siihen myös: kun tehdään ikääntyvälle ihmiselle palvelutarpeen arviointi ja todetaan siellä, että palvelun tarve on, niin tehdään hoitosuunnitelma, ja tässä yhteydessä on myös vanhuspalvelulain myötä annettava tarvittavat palvelut, joten omaishoito ei ole ainoa laki, joka turvaa ikääntyville ihmisille palvelut kotiin. Omaishoito on tärkeä osa, se on iso kokonaisuus, mutta se ei ole ainut, ja tästä asiasta me kävimme äsken debattia edustaja Rauhalan kanssa. Korjaan tämän teidän väärinkäsityksenne asiasta.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut todella mielenkiintoista seurata. Harmi todellakin itseni kannalta, etten viime keskustelussa ollut mukana, mutta tämä oli hyvinkin antoisaa.

Tätä viimeistä edustaja Anneli Kiljusen puheenvuoroa edeltävään puheenvuoroon täytyy todeta, että kun edustaja Kiljunen on todellakin itse tuolla omaishoitajuuden saralla järjestökentän aktiivi, niin tuo teidän puheenvuoronne tuntui hieman koomiselta.

Edustaja Autto puhui minun mielestäni hyvin viisaasti. Millä tavalla kunnissa hankintaosaamista kehitetään, millä tavalla saadaan tästä meidän palvelujärjestelmästämme irti se kaikkein paras, sehän tässä on olennaista, ja sen vuoksi esimerkiksi nämä vastuuhenkilöt on todella tärkeää saada aktivoitua juuri sellaiseen työhön, jossa hekin katsovat tämän palvelujärjestelmän parhaita puolia ikääntyneen ihmisen hoidon ja hoivan tueksi, eikä niin, että hän joutuu yksin sitten kamppailemaan järjestelmän kanssa. Toisaalta sitten myöskin kunnissa vanhusneuvostot tulevat olemaan nyt aivan uudenlaisessa asemassa. Myöskin heidän täytyy kehittää sitä omaa osaamistaan, ja myös heidän täytyy perehtyä hankintalainsäädäntöön ja hankkia hankintaosaamista itselleen.

Meillä on ollut paljon keskustelua tässä viime aikoina esimerkiksi sgei-lainsäädännön käyttöönottamisesta, millä tavalla me voimme kriteeristöä kilpailutuksessa muuttaa sellaiseksi, että nimenomaan nämä pk-yritykset pääsevät paremmin mukaan eikä niin, että nämä suuret valtaisivat sitten pienet ja tulisi näitä isoja kansainvälisten yritysten monopoleja, jotka eivät sitten viime kädessä kuitenkaan kehitä samalla tavalla tätä järjestelmää eivätkä tuo sellaisia uusia innovaatioita, joita aikoinaan tarkoitettiinkin pk-sektorin tälle saralle tuotavaksi. Esimerkiksi dementia-puolella meillä on ollut todella ansiokasta kehittämistyötä siinä hoitomuodossa, siinä tavassa, jolla ihmisiä lähestytään, ja sen ajan soisin kyllä tulevan takaisin, jolloin meidän pienet yritteliäät pk-sektorin yritykset tekisivät sitä työtään pieteetillä ja kunnolla ihmisarvoa kunnioittaen. Sitä todellakin tarvitaan tänne meidän Suomenmaahamme.

Edustaja Grahn-Laasonen otti esille minun mielestäni hyvin tärkeän asian — hän jo lähti täältä salista pois — miten me saamme houkuteltua nuoria alalle, mutta myöskin, miten me nuorten lisäksi saamme houkuteltua takaisin alalle ne noin 30 000 hoito- ja hoiva-alan työntekijää, jotka ovat lähteneet muihin hommiin johtuen alan kuormittavuudesta. Tätä kaikkea me olemme nyt tekemässä. Minusta tuntuu oikeastaan, että me olemme nyt jo kääntämässä uutta lehteä. Me olemme nyt saamassa vanhuspalvelulakia Suomeen. Se astuu voimaan 1.7.2013. Me saamme vuoden 2015 alusta asetuksen, jossa voi olla paljon muutakin kuin se 0,5, mutta me puhumme täällä nyt jo omaishoitajuuden kehittämisestä, ja se on se seuraava sivu. Kaikkea ei pystytä (Puhemies koputtaa) kerralla hoitamaan kuntoon, mutta me olemme todella hyvällä tiellä nyt saadaksemme ikääntyneiden asemaa parannettua Suomessa, ei ainoastaan tämän lain kautta, mutta tulevaisuudessa myöskin omaishoitaja-asemaa parantamalla.