Kyösti Karjula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan määrärahat ovat ensi vuodelle yhteensä lähes 3,3 miljardia euroa. Ne jakaantuvat pääosin kolmeen keskeiseen alueeseen: työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikkaan, innovaatiopolitiikkaan ja yritysten kansainvälistymiseen sekä alueiden kehittämiseen.

Innovaatiopolitiikan sekä yritysten kansainvälistymisen määrärahoiksi esitetään tässä talousarviossa runsasta 825:tä miljoonaa euroa, jossa on lisäystä lähes 36 miljoonaa euroa tämän vuoden talousarvioon.

Jaoston ja valiokunnan käsittelyssä on keskusteltu erittäin paljon siitä, millä tavalla tämän globaalin talouskriisin aikana Suomi kykenee säilyttämään vahvan panostuksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, ja nyt tämä esillä oleva talousarvio vahvistaa tämän painotuksen säilymisen. Muun muassa Tekes-rahoitus on kehittynyt hyvin suotuisasti, ja Tekesin myöntämisvaltuuksia on nostettu vuoden 2007 tasosta yli 120 miljoonalla eurolla.

On myös kiinnitettävä huomiota siihen, miten edistetään uusien liiketoimintamallien, palvelukonseptien ja sosiaalisten innovaatioiden kehittymistä, ja huolehdittava siitä, että suomalainen tutkimus- ja kehitystoiminta on läsnä myös maailmanluokan innovaatiokeskittymissä. On niin ikään erityisen tärkeää, että Suomi pystyy olemaan houkutteleva sijoituspaikka huippuyritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- ja, vielä erityisesti lisäisin, myös investointitoiminnalle.

Me jaostossa kiinnitimme myös erityistä huomiota kasvuyrittäjyyden tukemiseen ja yritysten kansainvälistymisedellytysten vahvistamiseen. Kasvuyritysten syntyminen edellyttää ennen muuta oikeanlaisia yrittäjäpersoonia tai yritystiimejä sekä menestyvää innovaatiota ja liiketoimintamallia.

On hyvin tärkeää, että nämä monet tukiorganisaatiot kiinnittävät huomiota siihen, minkälaiseen tuen tarpeeseen yrityksen eri kehitysvaiheissa tulee kiinnittää huomiota. Olemme kiinnittäneet myös siihen erityistä huomiota, ja sanoisin jopa jossain määrin huolta, että eri tukea myöntävät organisaatiot tällä hetkellä vaativat jopa kohtuutonta byrokratiaa ennen kaikkea pieniltä ja alkavilta yrityksiltä. Tähän, tavallaan hallinnon ylimitoitukseen, on syytä kiinnittää vakavaa huomiota erityisesti yritysten kasvun ja kansainvälistymisen vahvistamisen näkökulmasta.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että pk-yritykset saadaan aiempaa tehokkaammin mukaan tähän innovaatiotoimintaan. Nimittäin on selvästi tunnistettavissa, että tämä meidän tukijärjestelmämme tietyllä tavalla suosii suuria yrityksiä, suurten yritysten verkostoja, ja erityisesti alkavien, innovatiivistenkin pienyritysten mukaan pääseminen on monta kertaa vaativaa.

Kaiken kaikkiaan kun arvioimme sitten työllisyys- ja yrityspolitiikkaa, johonka panostetaan runsaat 1,3 miljardia euroa ensi vuoden talousarviossa, kuitenkin tyytyväisyydellä totesimme sen, että vaikka toimintaympäristö kuluneenkin vuoden aikana on ollut erittäin vaativa, niin Suomessa työllisyys on pystytty säilyttämään, rohkenisin sanoa, ennakoitua paremmalla tasolla. Siihen ovat myötävaikuttaneet ne lukuisat korjaavat toimenpiteet, joita on kuluneen vuoden aikana tehty lisäbudjettien kautta, mutta myös tämä nyt käsillä oleva budjetti vahvistaa näitä panostuksia.

Alueiden kehittämiseen ja rakennepolitiikkaan sisältyy 615 miljoonan euron panostus, joka on sinällään äärimmäisen tärkeä kokonaisuus, ja lisäksi uusiutuvaan energiaan — energia- ja ilmastopolitiikastahan me olemme paljon keskustelleet — tulee noin 55 miljoonan lisäys.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä kokoan ne lisäykset, jotka liittyvät eduskunnan toimesta tehtyinä tähän budjettikokonaisuuteen: nuorten yrittäjien palkitsemiseen, Timangi-kilpailuun 100 000 euroa, yrityskummitoimintaan, mentorointiin 200 000 euron lisäpanostus, kansainvälistymishankkeiden valtuutta lisätään 2 miljoonalla eurolla, työllisyysperusteisiin investointimenoihin 2,5 miljoonan valtuuslisäys sekä velkaneuvontaan 200 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä kommenttina totean sen, että tämä velkaneuvonta on asia, joka jatkuvasti vaatii lisää voimavaroja. Mutta minusta erityisen tärkeää on, että eduskunta kiinnittää vakavaa huomiota tähän pikavippitoimintaan, sen pelisääntöihin ja sitä kautta kasaantuviin nuorten ihmisten velkaongelmiin. Jopa keskustelu siitä, että vielä nykyisestäänkin näitä pikavippilainojen käytäntöjä kiristetään, on varmasti paikallaan.

Haluan kiittää myös arvoisia ministereitä, sekä Pekkarista että Sinnemäkeä, erittäin hyvästä yhteistyöstä tämän hallinnonalan asioiden käsittelyssä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset myös jaoston puheenjohtajalle ed. Karjulalle hyvin vedetyistä kokouksista.

Työ- ja elinkeinoministeriön yhteiskunnallisia vaikuttavuustavoitteita ensi vuodelle ovat nuorten työllistyminen, uuden kasvavan ja kansainvälistyvän yritystoiminnan edistäminen, innovaatiotoiminnan edellytysten vahvistaminen, työvoimaosaamisen lisääminen ja työllistyminen työnantajan tarpeisiin. Näitten lisäksi korostuvat tuottavuuden parantaminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen. Kaikilla näillä linjauksilla halutaan myös edistää alueiden kilpailukykyä ja kehitystä. On selvä, että työtä ja yrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä tarvitaan joka puolella Suomea. Innovaatiopolitiikan ja t&k-toiminnan valtuus on ensi vuonna noin 500 miljoonaa. On tärkeää, että innovaatiopolitiikassa korostetaan kysyntä- ja asiakaslähtöisyyttä. Nykyi-sessä taloustilanteessa pitää myös turvata panostukset osaamispohjaan. Hallitus haluaa tukea alueiden kehitystä tasapuolisesti koko maassa. Erityisesti tämä kuuluu keskustan tavoitteisiin, ja olenkin iloinen saavutetuista välietapeista.

Arvoisa puhemies! Ministeriön visiossa Suomi on kestävän taloudellisen kehityksen, vakaan tuottavuuden kasvun ja korkean työllisyyden maa. Kansainvälisissä kilpailukyky- ja hyvinvointivertailuissa Suomi onkin maailman huippua. Menestys perustuu huippuosaamiseen, innovaatioihin, yrittäjyyteen, luovuuteen, toimiviin työ- ja hyödykemarkkinoihin, määrätietoiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan, alueiden elinvoimaisuuteen ja kansainvälisyyteen. Näitä tavoitteita tuetaan myös ensi vuoden budjetissa, niinpä työ- ja elinkeinojaostossakin halusimme ohjata yritysten kansainvälistymiseen lisää rahaa, kuten puheenjohtaja Karjula totesi. Siellä tuntuu olevan ainaista vajetta.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajoja tarkistetaan joulukuun puolivälistä alkaen. Puolison tuet vaikuttavat jatkossa nykyistä vähemmän työmarkkinatuen määrään. Tämä parantaa noin 15 000 työttömän tilannetta. Pitkäaikaistyöttömyys on nimittäin tänä vuonna kääntynyt nousuun, samoin kuin korkeasti koulutettujen työttömyys. Työttömistä jo 23 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä.

Korkeakouluneuvojia nimettiin te-toimistoihin 17 kappaletta. Nuorten työttömyys alkoikin laskea kesällä useiden toimenpiteiden seurauksena, mutta heitäkin on edelleen paljon ilman työtä tai koulutuspaikkaa. TEM ja ely-keskukset ovat sopineet, että koko maassa enintään 17 prosenttia alkaneista nuorten työttömyysjaksoista venyy yli 3 kuukauden keston. Tahto on siis kova, ja rekrytointiongelmiakin on jo ministeriön mukaan. Etelä- ja Pohjois-Savo nousivat kärkeen rekrytointiongelmien yleisyydessä.

Talous- ja velkaneuvonnan tukea tosiaan korotetaan lisäbudjetin isomman korotuksen ohessa vielä 200 000 eurolla ensi vuodelle eduskunnan tahdosta. Valitettavaa on, ettei palvelua ole saatu yhdenmukaistettua koko Suomessa. Työryhmä selvittääkin tämän vuoden loppuun mennessä, voidaanko nykyistä velkajärjestelymenettelyä yksinkertaistaa ja kartoittaa velkajärjestelylain mahdolliset ongelmakohdat yritystoiminnan kannalta. Kysyisinkin ministeriltä, onko tämä työ edennyt aikataulussa vai onko siitä jo jotain kerrottavaa. Yrityskummitoimintaan tulee ensimmäistä kertaa pieni potti rahaa valiokunnan toimesta, kuten täällä todettiin.

Arvoisa puhemies! Nuorten ja vastavalmistuneiden kiinnittymistä työmarkkinoille tuetaan työttömyysjakson varhaisessa vaiheessa vahvistetulla ohjauksella ja neuvonnalla, työvoimakoulutuksella, työharjoittelulla ja työllisyysmäärärahoilla. Kouluttamattomat nuoret ohjataan ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen tai oppisopimuskoulutukseen tai johonkin muuhun työssäoppimisen muotoon. Lisäpanostusta tulee myös opintojen ohjaukseen kaikilla koulutusasteilla. Tutkinnon suorittaneita nuoria aktivoidaan hakemaan työpaikkoja myös palkkatuen ja siihen pohjautuvan rekrytointisetelin avulla. Nuorten yrittäjyyttä tuetaan räätälöimällä alkavan yrittäjän palveluja nuorten tarpeisiin. Työssäoppimisen paikkoja etsitään myös ostopalveluna.

Työ- ja elinkeinojaosto on tosiaan ollut vaikuttunut nuorten Yrittäjyysteko-kilpailuun osallistuneiden kilpailijoiden määrästä, ja laatukin on kuulemma ollut hyvä. Tästä voi puheenjohtaja Karjulalta kysellä lisää. Timangi 2010 -kilpailulle oli selvästi tarvetta nuorten yrittäjien kohdalla, ja niinpä sen rahoitusta päätettiin ensi vuodellekin jatkaa 100 000 eurolla.

Arvoisa puhemies! Jotta tulevaisuudessakin olemme kilpailukykyisiä, on kaikki resurssit ja potentiaali kyettävä hyödyntämään. Suomessa esimerkiksi naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei ole lainsäädännöstä huolimatta tasa-arvoinen. Tätä voitaisiin edistää myös kustannusten jakamisella paremmin sekä miesten että naisten työnantajille. Myös työnantajien koulutus sekä neuvonnan lisääminen vaikkapa jo neuvoloissa voisi lisätä esimerkiksi isien vanhempainvapaiden käyttöä. Todellisuudessa perhevapaiden pito isän toimesta ei ole useinkaan taloudellinen kysymys, kun kaikki tekijät asiassa huomioidaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Työpajatoiminta kannustaa nuorta ja auttaa löytämään työpaikan, oppisopimuskoulutusta tai muun koulutuspaikan. Lisäksi pajalla selvitetään päihde- ja mielenterveysavun tarve eli todella autetaan nuorta yksilöllisesti. Valtiovarainvaliokunta lisäsi määrärahoja työpajoille, ja hyvä niin. Olen vieraillut muutamalla työpajalla, jossa toiminta sekä tulokset ovat vaikuttavia. Viimeksi kävin Espoon työhönvalmennuskeskuksessa. Sen pesulassa pestään päiväkotien pyykkejä. Lisäksi on puupaja, kierrätyspiste ja remonttipaja, joka kiertää korjaustöissä kaupungin toimitiloissa. Kädentaitopajalla tehdään taidetta ja käsitöitä. Fillaripajalla kunnostetaan hylättyjä pyöriä, jotka annetaan köyhien perheiden lapsille.

Työpaikka on jokaiselle nuorelle, maahanmuuttajalle ja vammaiselle tärkeä väline yhteiskuntaan integroitumisessa ja itsetunnon kasvattamisessa. Pidemmällä aikavälillä työllistämisen kautta säästetään myös syrjäytymis- ja mielenterveysongelmien aiheuttamissa kustannuksissa.

Tulee myös varmistaa, että tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkopuolella tai sinne joutumisen uhan alla olevien henkilöiden terveydestä huolehditaan. Työttömien työterveystarkastukset on saatava valtakunnalliseksi toiminnaksi. Hyviä käytäntöjä ja malleja on kokeiltu, esimerkiksi Kuopiossa on saatu hyvää tulosta.

Työllistäminen on tämän hetken tärkeimpiä asioita. Nuorisotyöttömyyden torjuntaa tulee jatkaa määrätietoisesti tukityöllistämällä tai takaamalla koulutuspaikka. Vaikka nuorisotyöttömyyden kasvu on hellittänyt, nuoret tarvitsevat työllistyäkseen edelleen erityisiä toimenpiteitä ja tukea. Pidän ehdottoman tärkeänä, että aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja varataan riittävästi ja tarpeen vaatiessa lisätään lisäbudjetein.

Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on huolestuttavaa, ja siihen tulee puuttua uusin keinoin. On tärkeää, ettei toivoa pitkäaikaistyöttömien osalta menetettäisi. Oikein tehdyn aktivointisuunnitelman ja kuntouttavan työtoiminnan avulla on nähty, että työelämään paluu on pitkän tauonkin jälkeen mahdollista. Esimerkiksi työpankkikokeilusta on todella kannustavia tuloksia. Yritys ottaa työhön vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän, joka on tietyn ajan työsuhteessa työpankkiin. Näin yrityksellä ei ole työllistämisriskiä ja työtön saa työtä. Monessa tapauksessa kaikki on mennyt niin hyvin, että henkilö on lopulta työllistynyt yritykseen. Tämä on yksi hyvä kokeilu, joka pitää laajentaa koko maan käytännöksi.

Arvoisa puhemies! Vielä energiapolitiikkaan. On kiitettävää, että uusiutuvan energian tuotantotukiin on varattu 55 miljoonan euron määräraha, jolla tuetaan tuulivoimaan, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvan sähkön tuotantoa. Lisäksi 50 miljoonaa euroa varataan liikenteen biopolttoaineiden demonstraatiolaitosten tukemiseen. Tämä on linjassa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa. Toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantolaitoksen perustamiseen liittyvä lupamenettely on käynnistynyt, ja valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että päätökset kaupallisen laitoksen perussuunnittelun aloittamisesta tehtäneen ensi vuoden aikana. Valiokunta pitää tärkeänä varautumista siihen, että laitoksen mahdollinen sijoittuminen Suomeen edellyttää myös julkista tukea, jonka määräksi on arvioitu 100—200 miljoonaa euroa.

Kiinnitän huomiota siihen, että hyvin suuri osa valtion tuista kohdistuu liikenteen polttoaineisiin. Olen iloinen uuden ilmastopolitiikan suuntauksesta, joskin seuraavalle hallituskaudelle jää isoja haasteita. Jatkossa pitää kehittää syöttötariffijärjestelmää sellaiseksi, että myös pienet uusiutuvan energian tuotantoyksiköt saavat tuen. Saksan malli on hyvä. Siinä tuetaan kaikkia uusiutuvan energian lähteitä mukaan lukien aurinkoenergia, myös pienessä mittakaavassa ja hajautetusti. Panostaminen uusiutuvaan energiaan vahvistaa suomalaista osaamista, työllisyyttä, teknologiaa ja lisää hajautettuna koko maan huoltovarmuutta. Vahvat kotimarkkinat avaavat mahdollisuuksia teknologiavientiin. Edistämispotentiaali on valtava, mutta samalla on ennakoitava koulutus ilmastopolitiikan tarpeisiin ja edistettävä älykkäitä sähköjärjestelmiä. Uusiutuva energia ja energiateknologia voisi olla Suomelle uusi Nokia.

Pidän myös energiatehokkuutta sekä kulutuksen hillitsemistä ympäristöverojen keskeisinä tavoitteina. Ja tässä kehikossa tulee suojella luonnon monimuotoisuutta ja huolehtia tulonsiirroin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan työ- ja elinkeinopolitiikasta, on toimissa huomioitava alueelliset tarpeet. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat laajasti asuttuja alueita, jotka ovat kärsineet viime vuosien rakennemuutoksesta. Metsäteollisuus on siirtänyt tuotantoaan halvempiin maihin, ja monet näiden alueiden tulevaisuuden kannalta tärkeät uudet teollisuushankkeet, kuten esimerkiksi bioetanolitehdas, ovat menossa eteläiseen Suomeen.

Näillä pohjoisilla alueilla on kuitenkin myös muuta hyödynnettävää, nimittäin maaperän rikkaudet. Esimerkistä käy Talvivaaran suuri kaivoshanke, joka on hyödyttänyt tavattoman paljon niin uusien työpaikkojen kuin verotulojenkin muodossa laajaa aluetta. Kuten viikko sitten käydyn luonnonvaraselonteon käsittelyn yhteydessä todettiin, maahamme mahtuisi runsaasti lisää uusia kaivoshankkeita. Kaivostoimintaa säätelevä lainsäädäntö ja siihen tulevaisuudessa tehtävät mahdolliset muutokset ovat aikanaan asia, jota tulee myös pohtia tarkkaan. Kaivokset tuovat työtä mutta aiheuttavat ympäristöllisiä haittatekijöitä. Lisäksi lisääntyvä raskas liikenne olisi hyvä hoitaa muuten kuin raskaiden kumipyörien avulla. Siinä suhteessa pohjoisen ja itäisen Suomen rautatieverkoston kehittäminen tulee suureen tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Työttömyydestä puheen ollen en lakkaa hämmästelemästä tämän hallituksen työttömien luontiohjelman eli valtion tuottavuusohjelman jatkumista. On moneen otteeseen todettu, ettei ihmisten pois potkimisella tai hommien ulkoistamisella konsulttien hommiksi saavuteta säästöjä. Jäljelle jääneet ammattilaiset nääntyvät työtaakan alle ja vaihtavat lopulta työpaikkaa, elleivät satu kuolla kupsahtamaan sitä ennen.

Toinen asia, mitä en lakkaa todella hämmästelemästä, on puhe työvoimapulasta ja sen paikkaamisesta ulkomailta tuodulla työvoimalla. Viime vuosina puhe tästä on vähentynyt ja syystä. Mutta siltikin meillä on työttömyyskortistot täynnä ihmisiä, jotka kelpaisivat töihin mutta eivät työllisty, puhumattakaan työttömistä maahanmuuttajista, joilta puuttuu koulutuksen lisäksi usein vielä kielitaito. Mutta yhdessä asiassa niin suomalaiset kuin maahanmuuttajatyöttömät voisivat olla tänä päivänä avuksi. Kuten lienette huomanneet, Helsinki suorastaan hukkuu lumeen. Jokaiselle kynnelle kykenevälle maahanmuuttajalle pitäisi antaa lapio käteen ja tarvittaessa vaikka elekielellä näyttää, mitä olisi tarkoitus tehdä. (Ed. Pulliainen: Jos esitelmöitsijä näyttäisi!) Viime talvenahan tuota harrastettiin, joskin pienessä mittakaavassa. (Ed. Laukkanen: Voisiko puhuja näyttää?)

Meillä täytyy olla tässä maassa vakava työvoiman ja työn kohtaamisongelma, sillä maamme koulutus- ja palkkauspolitiikassa täytyy olla jotain pahasti vialla, jos maisterit joutuvat kaupan kassoiksi tai siivoojiksi ja samaan aikaan sairaanhoitajia pitää tuoda ulkomailta paikkaamaan suomalaista hoitajapulaa. Suomessa korkea koulutustaso on arvossaan, ja hyvä niin. Mutta mitä työ- ja elinkeinoministeriö aikoo tehdä sen hyväksi, että suomalainen työnantaja saa sopivalla koulutuksella varustettua työvoimaa?

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä lyhyesti eräästä määräraha-aloitteesta, jonka olen tehnyt, koskien Geologian tutkimuskeskukselle annettavaa määrärahaa turvetutkimuksen hyväksi summaltaan 600 000 euroa. Turvetta nimittäin tunnetaan ja hyödynnetään tässä maassa mielestäni aivan liian vähän suhteessa siihen, mikä sen potentiaali olisi. Kotimaisena luonnontuotteena se kaiken lisäksi soveltuisi erityisen hyvin kotimaisen energiatuotannon omavaraisuuden nostoon.

Olen tässä salissa ennenkin hämmästellyt vihreiden intoa rahdata tänne kivihiiltä ulkomaisista kaivoksista, joissa työolosuhteetkaan tuskin ovat mitenkään kehuttavia. Itse näkisin käytettävän suomalaisissa voimalaitoksissa mieluummin kotimaassa tuotettua turvetta kuin toiselta puolelta maailmaa rahdattua kivihiiltä. (Ed. Laukkanen: No nyt puhuja osui oikeaan!)

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen otti ulkomaisen työvoiman ongelman esille, ja itse olen kyllä miettinyt ihan samaa kysymystä ja kysynkin ministeriltä, onko jotain tehtävissä. Muistaakseni viime vuonna ainakin Punavuoressa nämä maahanmuuttajat olivat innoissaan siitä, että pääsivät lapioimaan, niin että tähän pitäisi luoda semmoinen systeemi, jotta sehän on hyvää tekemistä. Äsken tulin tuosta aseman läpi, kävin tuolla kaupungilla kävelemässä, ja tuossa oli ihan joutilaan näköistä porukkaa, jolla lapio olisi varmasti kestänyt hyvin kädessä. Sen takia kannatan lämpimästi tämmöisiä ajatuksia, mitä ed. Pentti Oinonen tuossa esitti.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomen valtiolla ei ole omaa kaivosyhtiötä. Ministeri Pekkarinen herätteli sellaisia ajatuksia, ja vasemmistoliitto esittää vastalauseessaan, että valtiolle perustettaisiin oma kaivosyhtiö.

On väärin, että Suomen maaperän sisältämä varallisuus menee huomattavilta osin nyt ulkomaalaisten yritysten omistajien hyväksi. Mielestäni se tulisi käyttää Suomen kansantalouden hyväksi. Nythän meille tuloja jää siitä palkka- ja verotulot mutta itse voitot siirtyvät pääasiassa ulkomaalaisten taskuun — onhan siellä kyllä kotimaisiakin yrittäjiä, mutta pääasiassa ulkomaalaisten taskuun. Mielestäni oli suuri virhe, että Suomessa yleensä luovuttiin valtion omistamasta kaivosyhtiöstä.

Työllisyys on edelleenkin yksi keskeinen asia. Telakkateollisuus on edelleenkin suurissa ongelmissa ja epävarmuuden tilassa. Tilauksia ei ole vahvistettu, toivottavasti pian vahvistetaan. Lisäksi viime päivien uutiset työllisyystilanteesta ovat olleet aika huolestuttavia. Nokia ilmoittaa 800 henkilön irtisanomisesta, Pöyry 400 henkilön irtisanomisesta, Myllykoski 140:n, Destia 60:n jnp. Luettelo on hämmästyttävän pitkä. Satoja ja kymmeniä ihmisiä koskevia irtisanomisilmoituksia tulee jatkuvasti. Näin ollen työllisyyden ylläpitämiseksi on mielestäni tehtävä paljon enemmän kuin tällä kertaa hallitus budjetissaan esittää.

Tänään juuri julkaistiin SAK:n paperitehtailta irtisanottuja koskeva työllisyystutkimus, ja se on varsin hälyttävä. Ei ole lainkaan niin hyvin mennyt kuin on annettu ymmärtää, kuinka hyvin paperi- ja sellutyöläiset ovat voineet työllistyä, kun näitä tehtaita on lopetettu. Erityisesti yli 50-vuotiaitten työllistyminen on todella hankalaa ja vähäistä, ja he ovat myöskin saaneet erittäin huonosti tukea työvoimaviranomaisilta työllistymiseen. Sen sijaan nuorempia on tuettu enemmän, mutta sielläkin on kyllä suuria puutteita ja ongelmia olemassa.

Ei voi olla oikein, että pitkän työuran tehneet ihmiset, yli 50-vuotiaat, jotka ovat saattaneet olla yli 30 vuotta jatkuvassa, raskaassa vuorotyössä, joutuvat, kun 500 päivää tulee täyteen ansiosidonnaista työttömyysturvaa, työmarkkinatuelle. Ja jos tämä linja jatkuu, niin he joutuvat olemaan lähes 10—15 vuotta tällä työmarkkinatuella, joka sitten loppuu 500 päivän jälkeen. Ja mikä sitten on heidän kohtalonsa? Onko se vain toimeentulotuki? Tämä tilanne on todella hankala, ja näitä ihmisiä on todella paljon, siis puhutaan tuhansista ihmisistä. Ei voi pitää oikeana tätä linjaa, että työllisyysvaroja tässä tapauksessa vähennetään, kun pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja edelleenkin nuorisotyöttömyys on niin suurissa luvuissa kuin on elikkä lähes 30 000 alle 25-vuotiasta nuorta.

Irtisanottujen paperityöntekijöiden heikko työllistymismahdollisuus heijastaa tilannetta Suomessa yleisemminkin. Viimeisten vuosikymmenten aikana työttömäksi jääneistä noin puolet on palannut avoimille työmarkkinoille, selviää tästä tutkimuksesta. Elikkä vain noin puolet työttömiksi jääneistä on päässyt palaamaan avoimille työmarkkinoille. Tässä on suuri pitkäaikaistyöttömyyden siemen. Tämä ei kyllä ilman nykyistä paljon tehokkaampia työllistämistoimenpiteitä tule muuttumaan. Päinvastoin pitkäaikaistyöttömien tilanne tulee pahenemaan.

Tässä on vielä se ongelma, että työttömyysturva on jäänyt jo pahasti jälkeen. Ansiosidonnainen työttömyysturva ei ole häävi, mutta se pitää jollain tavalla työttömäksi jääneen leivässä, mutta työmarkkinatuen jälkeenjääneisyys on jo sitä luokkaa, että se johtaa suoranaiseen köyhyyteen. Tästä meillä on aivan riittävästi esimerkkejä. Myöskin tänään on siitä kerrottu, että köyhyys on edelleenkin lisääntynyt, lapsiköyhyys on kasvanut huomattavasti. Näin ollen työllisyyteen tulisi keskittää paljon enemmän voimavaroja kuin tänä päivänä keskitetään.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Panos—tuotos-ajattelun pitäisi olla julkisella sektorilla ja myöskin yksityissektorilla se pääperiaate, mihin kaikki suunnittelu perustuu. Valtionosuuksien maksaminen ennalta ehkäisevien, terveyttä edistävien ja hyvinvointia lisäävien palvelujen rakentamiseen ja järjestämiseen pitäisi olla tärkeämpää kuin se, että valtio maksaa kunnille siitä, että asiat ovat mahdollisimman sekaisin ja hoidettavia ja tuettavia on mahdollisimman paljon. Avainasia julkisen sektorin tulevaisuudenkin tuottavuudessa on se, miten julkinen sektori onnistuu rekrytoimaan osaajat jatkossa.

Työajan hallinta, ammatillinen koulutus ja siihen pääseminen, työn järjestelyt ja itseohjautuvuus ovat niitä kriteerejä, joilla työntekijät julkisellakin sektorilla pysyvät. Työpäivän tavoitteen ja syyn mennä työhön jatkossakin tulisi olla nimenomaan kuntalaisen ja asiakkaan hyvinvointi eikä pelkästään se, että kellokortti leimataan tiettynä kellonaikana. Kuntatyöntekijät voivat työskennellä jatkossa usein erilaisissa organisaatioissa, kombinaatioissa yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. (Ed. Kuoppa: Eihän silloin kuntatyöntekijöitä enää olekaan!) — Toivottavasti niitäkin riittää, vaikka työmarkkinoilta ihmisiä lähiaikoina aika paljon katoaakin. — Mutta joka tapauksessa työnjohdolta ja julkiselta sektorilta vaaditaan kauaskatseisuutta ja uudistumiskykyä sekä kykyä ennakoida tilanteita jatkossa. Julkisen sektorin työpaikkojen rooli hallinnon ja tuotannon hinnassa on myöskin olennainen varsinkin sosiaali- ja terveysalalla, jonka osuus julkisen sektorin henkilöstöstä kuitenkin on yli puolet.

Valtion työtunnit tai yksityisellä puolella tehtävät työtunnit, julkisen sektorin pidemmät vuosilomat, sairauspoissaolot, kaikki tämä vähentää tällä hetkellä julkisen sektorin tuottavuutta, ja kuitenkin se yrittää kilpailla samoista työntekijöistä kuin yksityinen sektori. Luulen, että kun tästä lamasta olemme nousemassa, meillä ihan aidosti on kilpailu niistä työntekijöistä, joita täällä Suomessa tarvitaan, ja pelkkä maahanmuutto ei sitä asiaa pidemmälläkään tähtäimellä korjaa.

Jos mietitään, että tällä hetkellä yksityispuolen tuottavuus on kasvamaan päin mutta julkinen puoli edelleen laahaa jopa miinusmerkkisenä, siitä on tehty myöskin selvityksiä, mistä tämä johtuu. Ne asiat, joista äsken sanoin, poissaolot ja pidemmät vuosilomat ja muut, kertovat sitä, että työnantaja ostaa työntekijältä keskimäärin 192—207 työpäivää, vaikka niitä on noin 252 oikeasti. Sairauspoissaolot ovat nousseet, nimenomaan lyhyet poissaolot, ja tietenkin varsinkin naisvaltaisilla aloilla se on tällä hetkellä aidosti ongelma. Yhden työntekijän palkka on noin 3 000 euroa, mutta kokonaiskustannus on kuitenkin laskelmien mukaan noin 5 460 euroa kuukaudessa. Jos ajatellaan, että naisvaltaisilla aloilla tarvitaan lisäksi vielä varahenkilöstöä poissaoloja varten, esimerkiksi lapsen sairauden vuoksi, niin ei ole mitenkään ihmeellistä, että naisvaltaiset palvelualat ovat vaikeuksissa.

Nimenomaan tämänkin vuoksi olisi hirveän tärkeää se, että aidosti mietittäisiin nyt seuraavilla sopimuskierroksilla ja muuallakin, miten julkisen sektorin tuottavuutta jatkossa parannetaan, niin että se voi myöskin kannattavasti työllistää ihmisiä jatkossa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kaikkien tuntemat hyvät uutiset ensiksi. Talous kasvaa aika reippaasti tänä vuonna, kenties reippaasti yli 3 prosenttia tai suurin piirtein 3 prosenttia. Viennin määrä, siis sekä määrä että arvo, kasvaa reippaasti, yli 20 prosenttia, kenties 25 prosenttia, yli 20 prosenttia joka tapauksessa tänä vuonna. Joukko muitakin saman suunnan uutisia tai otsikoita voisi mielikuvissaan nähdä. Niillä on totuusperusta. Näin suurin piirtein on tapahtumassa.

Kuitenkin se kasvuvauhti, missä nyt olemme, on liian hidas, varsinkin jos se hidastuu, niin kuin valtiovarainministeriön muutama päivä sitten julkistamassa raportissa ennustellaan. Toinen huoli liittyy siihen, että tämä kasvu tällä hetkellä on hyvin epätasaista. Meillä on joukko sellaisia yrityksiä, tiettyjä toimialoja ja niillä toimialoilla yrityksiä, joilla menee hyvin erityisesti silloin, jos ne vievät tuonne kauas Aasiaan. Mutta saman aikaan meillä on paljon sellaisia yrityksiä ja suorastaan toimialoja, jotka vieläkään eivät ole päässeet tähän orastavaan kasvuun. Siellä koetaan työttömyyttä edelleenkin, siellä koetaan vaikeuksia päästä liikkeelle. Vaikeuksia päästä liikkeelle aiheuttaa sekin, että taakse jäänyt lama söi niitä omia pääomia, niitä, joita tarvittaisiin nyt, kun uusiin ponnistuksiin kasvua kohti pitäisi olla edellytyksiä.

Hallitus on erilaisin menettelyin ottanut kiinni ilmiöstä jo aikaisemmin, silloin, kun rakennemuutos alkoi koetella ensimmäisiä toimialoja tyyppiä metsäteollisuus. Jo vuosia sitten asetettiin erillinen laaja metsäsektorin strateginen hanke, jossa vahvasti mukana ovat alan elinkeinon toimijat, tiede, tutkimus, myös valtiovallan eri ministeriöt. Tämän strategisen hankkeen piirissä on yritetty löytää erityisesti metsäsektorille, joka jo ennen lamaa koki kovia, sellaisia ratkaisuja, joilla metsäsektori lähtisi uudelleen nousuun. Ennuste onkin, että kun vielä vajaa vuosi sitten ennusteltiin esimerkiksi paperin ja kartongin tuotannon määräksi tälle vuodelle noin 9 miljoonaa tai vähän yli 9 miljoonaa tonnia, ennuste tälle vuodelle tällä alalla on tällä hetkellä noin 12 miljoonan tonnin luokkaa.

Siinä positiivisia esimerkkejä siitä, millä tavalla eräät toimialat ovat elpyneet. Metallin suunnalta voidaan vastaavasti löytää ja tunnistaa tietyt metallin alat, jotka, niin kuin äsken jo vähän siihen viittasinkin, ennen kaikkea ovat vientialoja kauas Aasiaan. Niillä menee hyvin. Mutta se muutaman viime vuoden aikana tapahtunut radikaali muutos, jota tämä lama erittäin paljon syvensi, on lähinnä siinä, että monet näiden metallin vientialojen suomalaiset alihankkijat eivät laman jälkeen pysy mukana siinä roolissa, mikä niillä oli vielä muutama vuosi sitten.

Kun nämä suomalaiset toimijat etabloituvat maailmalle, ne tänään kykenevät hankkimaan alihankkijansa sieltä, mihinkä tuotantonsa sijoittavat, eivätkä nämä suomalaiset enää pysy siinä mitassa mukana niin kuin joitakin vuosia sitten. Tämä logiikka — läheltä löytyy nyt kilpailukykyisiä — iskee ennen kaikkea metallituote- ja konepajateollisuuteen, joka on yksi esimerkki toimialoista, joilla edelleenkin, vaikka nuo yleiset kasvulukemat ovat aika hyviä, koetaan aivan erityisiä ongelmia tälläkin hetkellä. Kysymys tällä alalla ei ole jostakin kapeasta sektorista, vaan kauttaaltaan nämä toimialat ovat tämäntapaisten ongelmien kanssa tekemisissä.

Oma lukunsa on, tähän metallin laajakäsitteiseen toimialaan liittyen, meriteollisuus. Siellä on omat erityiset ongelmansa. Sille sektorille aivan erityisen kovasti iskenyt maailmanlaajuinen lama koettelee nyt sitten myöskin meitä. Myöskin tässä suhteessa on hallitus käynnistänyt erityiset toimet. Ne eivät kohdistu vain Turkuun tai sen lähialueille vaan tälle sektorille laajemmin. Tarkoitus on löytää nyt niitä ratkaisuja, joilla ylimenokausi kyettäisiin rakentamaan sille mainiolle osaamiselle, mitä Suomessa tällä toimialalla on. Kun näkymät kuitenkin, eivät vain nyt STX:n ja venäläisten yhteistyön seurauksena vaan eräiden tässä nyt tarkemmin kertomattomien muidenkin seikkojen seurauksena, hivenen pitemmällä tähtäimellä ovat todella hyvät, on erittäin tärkeää kyetä luomaan tälle sektorille selviytymisen edellytykset. Eri rakennemuutostoimin hallitus pyrkii myöskin tässä saamaan kohennusta aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Uuden kasvun näkymiä todellakin kaikkien tietämällä tavalla varjostavat tällä hetkellä euromaiden, eräiden sellaisten euromaiden, ja niissä olevien pankkien, rahalaitosten, rahoitusinstituutioiden suuret ongelmat. Se hidastaa kestävää kasvua ja sen aikaansaamista varmastikin myöskin meillä. Euron ja euromaiden kanssa on käynyt niin kuin on käynyt. Monet meistä, jotka olimme täällä yli 10 vuotta sitten, muistavat, miten tarinan piti menemän. Tarinan piti kulkea: Suuri euro, se on mahtava, sillä me selviydymme, ei tule tuulta eikä myrskyjä vastaan. Voi näitä ressukoita, Ruotsia ja Tanskaa, jotka jäävät ulkopuolelle, niille käy huonosti.

Miten on käynyt? Jokainen tietää, mitä eurossa tällä hetkellä tapahtuu, koko eurolle ja monille euromaille, ei vain yhdelle eikä kahdelle vaan aika monille. Ja moni meistä tietää myös, mitä tällä hetkellä on meneillään Ruotsissa ja Tanskassa. Suomen kasvu on tällä hetkellä, niin kuin sanoin, aika hyvä, 3 prosenttia. Ruotsin kasvu on erittäin paljon nopeampaa tällä hetkellä kuin Suomen kasvu. Eikä Tanskakaan, kansantaloutena suurin piirtein Suomen kokoinen, sekään nyt ole kaatunut, eikä sinne päinkään.

Tämä logiikka ei nyt ilman muuta pitänyt paikkaansa. Sitä on enempää turha nyt itkeä. Euro oli meille paljossa avuksi silloin, kun Suomen uutta kasvua luotiin. Sitä ei käy kiistäminen. Mutta samalla, kun sanotaan, että sitä ei käy kiistäminen, sen jälkeen, tuon a:n jälkeen, on uskallettava sanoa myöskin b. Ei kaikki eurossa sitten kuitenkaan niiden pelisääntöjen suhteen, mitkä luotiin, ollut niin kuin toivottiin ja uskottiin. Ja kun ei ollut, syntyi niitä pesäkkeitä, joissa nyt nuo paiseet ovat paljastuneet ja aiheuttaneet niitä ongelmia, että eurossa tällä hetkellä on ongelmia ja sen ulkopuolella tällä hetkellä menee paljon paremmin.

Arvoisa puhemies! Viestini lyhyesti tähän alkupuheenvuoroksi on se, että Suomi tarvitsee nyt pitkäkestoisen kasvun strategian. Se, mitä valtiovarainministeriö väläytti, on kerta kaikkiaan sellainen tulevaisuudenkuva, joka hyvissä ajoin ja ohjelmallisesti ja suunnitelmallisesti eri osapuolien täytyy kyetä siirtämään syrjään ja sen tilalle rakentaa sellainen pitkäkestoinen kasvun ohjelma, joka uskottavalla tavalla luo edellytykset julkisen talouden tasapainottamiseen mutta samaan aikaan uskottavalla tavalla kykenee irrottamaan niitä voimavaroja, joita uuden kasvun aikaansaaminen kansantaloudessa välttämättä edellyttää.

Noita uuden kasvun voimavaroja tarvitaan nimenomaan osaamiseen, niitä tarvitaan innovaatioihin, sen osaamispotentiaalin muuttamiseksi Suomessa tuotettaviksi tuotteiksi. Näitä voimavaroja tarvitaan Suomen luonnonvarojen — mistä ed. Kuoppa täällä puhui — Suomessa tuottamiseksi ja jalostamiseksi, ja näitä kasvun edellytyksiä tarvitaan myöskin semmoisten pitkäkestoisten investointien luomiseksi ja aikaansaamiseksi, mitä tuo pitkäkestoinen kasvun strategia ja ohjelma välttämättä tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Myöhemmissä puheenvuoroissa jo täällä esille tulleisiin muutamiin yksityiskohtiin tässä ensimmäiset kommenttini.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Aloitan myös niistä sinänsä myönteisistä uutisista: talous ja työllisyys ovat kasvussa, ja työttömyys alenee. Mutta se ei tarkoita, etteikö tässä olisi valtavasti töitä tehtävänä. Jos ajatellaan sitä tilannetta, missä suomalaiset yritykset tällä hetkellä ovat ja ovat tästä eteenpäin, niin tosiasia on se, että työntekijöiden ja työvoiman merkitys yritysten menestyksessä tulee kasvamaan, ja toisaalta, jos sopivia työntekijöitä ei löydy tai heitä ei osata kouluttaa, sen vaikutukset ovat varmasti hyvinkin haitalliset. Joten työvoimapalvelujen osalta se perustyö, mitä pyritään tekemään hyvin, eli se, että ihmiset saisivat hakiessaan työtä joko työttömänä työnhakijana tai muuten vaan työnhakijana, että he saisivat hyvää ja nopeaa palvelua, mikä tarkoittaisi sitä, että ihmisten työllistyminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti, tämä mahdollisimman sujuva työllistyminen, on yksi tekijä, jolla me voimme auttaa suomalaisia yrityksiä menestymään sekä kotimaan markkinoilla että kansainvälisillä markkinoilla.

Toisaalta sitten nopea työllistyminen ja ihmisten oikeanlainen palveleminen ovat edellytys sille, että voidaan sitten keskittyneesti ja rauhassa palvella myös niitä ihmisiä, joiden työllistyminen ei käy vallan nopeasti. Niistä, vaikkakin ed. Kuopan mielestä liian pienistä mutta kuitenkin kohtuullisen runsaista, määrärahoista, joita aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on ensi vuonna varattu, toivon mukaan mahdollisimman suuri osa tulee käytettyä nimenomaan yhteistyössä täällä työllistävien yritysten kanssa, esimerkiksi rekrytointikoulutuksena, jolloin ihmiset jo koulutuksen jälkeen tietävät, mihin he pääsevät töihin.

Täällä keskustelussa on otettu esiin muutamia tärkeitä erityiskysymyksiä, joita myös työ- ja tasa-arvovaliokunnan budjettilausunto ja valtiovarainvaliokunnan jaoston kirjoittama mietintö käsittelevät. Nuorten osalta eduskunnan kannanotoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että nuorten työllistymiseksi on tehty paljon, on ollut käytössä laaja kirjo keinoja, ja siihen, että työmarkkinat vetävät ja että poliittista tahtoa on toteutettu. Näillä molemmilla on saatu aikaiseksi se, että nuorten työttömyys on reippaassa laskussa. Ja sitten toisaalta eduskunta kiinnittää huomiota siihen, että työ ei ole valmis vaan sitä on jatkettava.

Nuorten osalta oikeastaan kaikkia niitä asioita, mitä on tehty tähänkin asti, jatketaan reippaalla otteella. Ja uskon, että tällä saadaan aikaiseksi se, että myös ensi vuoden aikana nuorten työttömyys tulee olemaan selvässä laskussa. Määrärahoja on yksityisen sektorin palkkatuettuun työhön, julkisen sektorin palkkatuettuun työhön, ammatilliseen koulutukseen, nuorten työpajoihin, etsivään nuorisotyöhön, nuorten neuvontaan. Näillä kaikilla toimenpiteillä pystytään saavuttamaan se, että nuorten työttömyys tulee ensi vuonna olemaan selvästi alemmalla tasolla kuin se on ollut tänä vuonna. Meillähän on sekä tehty lainsäädäntömuutoksia että sitten lisätty rahoitusta siihen, että pystyisimme tavoittamaan niitä nuoria, jotka myös näissä eduskunnan kannanotoissa on mainittu ja jotka eivät välttämättä edes sitten ole esimerkiksi ilmoittautuneina työttömiksi työnhakijoiksi.

Arvoisa puhemies! On itse asiassa lukuisia eri asioita, joita vielä olisin voinut kommentoida. Ehkä kommentoin itse asiassa tätä asiaa, johon jaoston puheenjohtaja Karjula lopetti, eli velkaneuvonnan tilannetta ja erityisesti nuorten velkaantumista. Tällä hallituskaudellahan on tehty kahdessa erässä tiukennuksia lainsäädäntöön, joka koskee pikavippejä. Se on ollut oikeusministeri Tuija Braxin vastuulla, ja itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että näiden kiristysten myötä pikavippien ottaminen on selvästi laskenut. Eduskunnan on varmasti järkevä tehdä sillä tavalla, että katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Kun meillä on tämän kiristyksen toisesta vaiheesta kuva, niin sen jälkeen katsotaan, täytyykö vielä jotain lainsäädäntöpuolella tehdä.

Lisätalousarvion ja eduskunnan tekemien lisäysten jälkeen talous- ja velkaneuvontaan on käytössä resursseja suunnilleen samaa mittaluokkaa kuin on ollut nyt, mutta tietenkin tarpeet ovat erittäin valtavat. Ja varmasti yksi vaihtoehto näiden eduskunnan lisäämien määrärahojen käytölle on saman tyyppinen kuin mitä tehtiin silloin edellisen kerran, kun eduskunta lisäsi määrärahoja. Eli järjestöjen kanssa yhteistyössä tehdään hankkeita, joilla pyritään tavoittamaan juuri niitä ryhmiä, joilla on erityisiä vaikeuksia oman taloudenhallintansa kanssa. Niitä hankkeitahan ovat olleet tekemässä esimerkiksi Marttaliitto ja Suomen Lukiolaisten Liitto.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ministeri Pekkarisen puheenvuorossa että muutaman teidän arvoisan kollegan puheenvuorossa tarkasteltiin tätä teollisen rakennemuutoksen, sekä kansainvälisten arvoketjujen murtumisen että sitten alueilla näkyvän teollisen rakennemuutoksen, haastetta.

Nythän on erittäin merkittävä uusi asia, joka sisältyy ensi vuoden talousarvioon, että tullaan toimialakohtaiseen rakennemuutostukeen. Se on uusi väline, ja meriteollisuus on varmasti yksi esimerkki, joka koskettaa juuri tätä aluetta.

Mutta aluekehittämiseen liittyvät hyvin keskeisesti myös tämä rakennerahastopolitiikka ja rakennerahastohankkeet. On tärkeää huomioida nyt se, että kun lähdetään uudelle vuodelle, todella tartutaan lujasti näiden rakennerahastohankkeiden byrokratiaan ja ylihallinnointiin. Se on viesti, joka tulee valtiovarainvaliokunnan suunnalta hyvin vahvana käytännön palautteena. Me ajattelemme näin, että tällä alueella myös ministeriössä löydetään uusia toimintatapoja, uusia toimintakäytäntöjä.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtio käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja eri elinkeinojen tukemiseen. Matkailun kohdalla voidaan puhua vain pienistä määristä euroja siihen nähden, vaikka alasta odotetaan yhtä Suomen tulevaisuuden suurimmista työllistäjistä. Nyt on muistettava, että matkailun edistämisessä ei myydä vain järviä ja mummonmökkejä vaan kyseessä ovat myös suomalaiset tuotteet ja niiden tunnettavuus maailmalla.

Tuo Matkailun edistämiskeskuksen rakennemuutos ei ole ollut helppo tehtävä viedä nykyisillä resursseilla eteenpäin. Koko toiminta tuntuu joidenkin mielestä juuttuneen sivuraiteelle. Finpro on ottanut, tai joutunut ottamaan, matkailun siipiensä suojaan, mutta tällä hetkellä saa vaikutelman, että matkailu on kuin sellainen muna linnunpesässä, jota sijaisemo hautoo.

Kysyn ministeri Pekkariselta: ollaanko Mekin tilanteeseen ministeriössä tyytyväisiä, ja onko jotakin uudistussuunnitelmia Mekin suhteen?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan ministeri Pekkarisellekin on selvinnyt, että tämä maapallo globalisoituu taloudessa aikamoista vauhtia ja Suomen on aika vaikea pärjätä näiden suurten talousalueiden puristuksessa, jos me emme ole euroalueen jäsen. Ja nyt onkin ihme asia se, että keskustapuolue on ollut 7 vuotta pääministeripuolueena ja sinä aikana ovat päässeet kaikki nämä euroalueen sanktiot ja valvonnat tässä talouskurissa aivan retuperälle. Mitäköhän siellä kokouksissa on sitten tehty, kun siellä ei ole tästä eurosta huolta pidetty?

Sen haluaisin nyt sanoa, että ministeri Pekkarisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme Suomeen tämmöisen pitkäkestoisen kasvustrategian, joka on niin Suomen kuin koko euroalueen yhteinen strategia, jotta pärjätään tässä globalisaatiossa. Olisin halunnut kysyä ministeri Pekkariselta, millä tavalla hän näkee, voisiko näitä tukia, jotka perustuvat siihen, että luodaan sitä uutta tutkimusta ja tuotekehitystä ja innovaatiota pk-sektorille, järjestellä uudella tavalla. Eli ne tuet kohdistuisivat, niin kuin ed. Karjula sanoi, erityisesti pk-sektorille, ja sitten, kun tuntuu, että niitä tukia on sitten monelta luukulta haettavissa ja byrokratia on aivan uuvuttavaa, siihen pitäisi saada jonkinlaista muutosta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä valiokunta mietinnössään käsittelee tätä tukibyrokratiaa, ja tässä on useissa puheenvuoroissa todettu sen byrokratian olevan jonkun verran haitallinen pienelle ja keskisuurellekin yritystoiminnalle.

Kysynkin ministeri Pekkariselta: onko Temmin piirissä ajatusta käydä aidosti byrokratiatalkoisiin niin, että näihin pieniin tuotekehityshankkeisiin ja pieniin kansainvälistymishankkeisiin saataisiin selkeämmät, helpommat tavat saada tämä paperisota hoidettua ja nimenomaan niin, että siinä ei tarvita konsulttia vaan se on kasvokkaista tekemistä virkamiehen kanssa ja luodaan tällainen avoin kanssakäyminen ja luottamuksellinen ilmapiiri ja jätetään konsultit sivuun ja hoidetaan asiat tehokkaasti pienemmällä rahalla ja tuloksekkaammin?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saimme kuulla ministeri Sinnemäen puheenvuorosta, että ote on reipas. Se on pitänyt viime aikoina paikkansa. Nimittäin Lex Soininvaara eli nuorten toimeentulotukea leikkaava lainsäädäntö osoitti, kuinka reippaalla otteella myös vihreä eduskuntaryhmä on valmiina tarttumaan suomalaiseen köyhyyteen. Onko, ministeri Sinnemäki, tämä ratkaisu suomalaisen pitkäaikaisköyhyyden ja -työttömyyden hoitoon, että entistä kovemmalla raipalla isketään niitä, jotka ovat entistä heikommassa asemassa? Ja voitteko oikeasti väittää, että pitkäaikaistyöttömyyden hoito on kuosissa, jos edelleen pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä ministeri Pekkarisen kanssa siitä, että nyt tarvitaan uuden kasvun eväitä, mutta sitten samalla myöskin julkiselle sektorille ja valtion innovaatiopolitiikkaan tarvitaan uuden kasvun keinoja.

Tässä on viime aikoina aika paljon keskusteltu esimerkiksi parista asiasta. Toinen on ollut t&k-verovähennysmallin lanseeraaminen myöskin suomalaiseen käytäntöön. Tästä mallista on ollut hyviä kokemuksia muissa maissa. Myöskin Tekes on nähnyt sen hyväksi malliksi, koska se voisi keskittyä tietyllä tavalla suurempiin hankkeisiin.

Ja toinen kysymys on sitten ollut oman pääomaehtoisen rahoituksen saaminen myöskin kasvun alkuvaiheen yrityksiin yksityis-julkisena yhteisrahastona, jota vetäisivät itse asiassa liikemiehet, liikenaiset, bisnesenkelit, ja tämä olisi uusi malli myöskin. Mitenkä ministeri suhtautuu näihin uusiin ajatuksiin?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kasvukaudella tarvitaan työntekijöitä. Tämä on selkeää talouden kannalta ja tärkeä syy panostaa työllistämiseen ja tällä hetkellä työttömiin, myös vaikeasti työllistettäviin ja vajaakuntoisiin ihmisiin. Työllistämisen resursseista on huolehdittava, että työllistämistoimenpiteisiin ei tule haitallisia katkoksia määrärahojen loppuessa kesken vuoden, kuten nyt on taas käynyt.

Alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen leikkaaminen oli suuri virhe tässä salissa. Vähintä, mitä hallitus voisi nyt tehdä, on tarjota nuorille 3 kuukaudessa työttömyyden alkamisesta mahdollisuus päästä kiinni työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkaan.

Lopuksi olisin kysynyt ministeri Sinnemäeltä: kun tämän vuoden toukokuussa voimaan tulleiden de minimis -säännösten ja ryhmäpoikkeusasetuksen ohjeistus on ollut hyvin leväperäinen, ohjeet ovat epäselviä ja kovin tulkinnanvaraisia ja ne ovat aiheuttaneet kohtuuttomia tilanteita maakunnissa, koska tämä asia vihdoin viimein korjaantuu?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen hallitus on kiinnittänyt ja sen tulee kiinnittää jatkossakin huomiota. Nuorisotyöttömyys on kesän kuluessa kääntynyt onneksemme laskuun, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä on sen sijaan noussut. Silti useita tuhansia nuoria on kokonaan palvelujärjestelmien ulkopuolella ilman työ- tai koulutuspaikkaa. Erityisesti näitä nuoria uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Näitä nuoria varten on oltava monipuoliset, kattavat ja poikkihallinnolliset toimet. Meillä ei ole varaa antaa nuorisomme valua pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisuhan pariin.

Kysyisinkin ministeri Sinnemäeltä, onko meillä vielä joitain täsmäkeinoja käytössä tai suunnitelmissa nuorten työllisyyden parantamiseksi ja sitä kautta pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisemiseksi.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sinnemäki puheessaan sanoi, että on erittäin tärkeätä, että te-toimistoissa on sujuva ja nopea ja oikea-aikainen palvelu. Mutta miten tämä pystytään toteuttamaan, kun kumminkin te-toimistoissa koko ajan henkilökuntaa vähennetään? Tietysti tiukan paikan tullen ollaan sitten voitu sijaisia palkata.

Arvoisa puhemies! Tuoreen selvityksen mukaan te-toimistoissa työhönosoituksia tehtiin noin 15 prosentille kaikista työnhakijana olleis- ta 20—49-vuotiaista. Työhönosoituksia tehtiin enemmän kuin ikäryhmän osuus oli kaikista työnhakijoista. Selvityksessä ilmeni, että alle 20-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille työnhakijoille työhönosoituksia tehtiin puolestaan vähemmän kuin näiden ikäryhmien osuus työnhakijoista oli. Mihin toimenpiteisiin ministeriössä aiotaan ryhtyä, että kaikki ikäryhmät saisivat te-toimistoista palvelua eikä epäilystä ikäsyrjinnästä pääsisi syntymään?

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olihan siinä kaksi melko jyrkästi toisistaan poikkeavaa ministerin puheenvuoroa. Ministeri Sinnemäki näki tilanteen lohdullisena. Varsinais-Suomessa pitkäaikaistyöttömyys on vuodessa kasvanut 70 prosenttia. Ministeri Pekkarinen sanoi aivan oikein, että tilanne teknologiateollisuudessa ja metalliteollisuudessa ylipäätään on huono. Kolmella neljänneksellä teollisuuden suhdannekatsauksen mukaan uudet tilaukset jäivät talouskriisiä edeltävään tasoon nähden 40 prosenttia alemmalle tasolle. Samaan aikaan uudet tilaukset jopa vähenivät viime vuodesta.

Toisaalta on myös hurskastelua puhua laivanrakennuksen osaamisverkostojen ja ammattitaidon säilyttämisestä ja ylläpitämisestä, kun samalla neuvotellaan lopputileistä. STX tulee irtisanoneeksi tänä vuonna yli 800 omaa työntekijää. Aikooko hallitus asettaa ehtoja meriteollisuuden innovaatio-, ympäristö- ja rakennemuutostukiin niin, että väkeä ei irtisanota vaan (Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!) osaamista säilytetään ja kehitetään? Toinen kysymys on kotimaisuudesta: miten huolehditaan siitä, että tuelle asetetaan riittävät kotimaisuusehdot?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen puhui uudesta kasvusta ja yrittäjyydestä. Haluaisin kysyä ministeriltä, minkälaisia tukia hallitus nyt esittää kasvuyrittäjyyteen, koska pienyrittäjät ovat suurtyöllistäjiä.

Ministeri Sinnemäeltä kysyisin, minkälaisia mahdollisuuksia näette tämän työpankkikokeilun laajentamiselle. Siitä on erittäin hyviä kokemuksia nimenomaan pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Toisaalta haluaisin myös tietää yksinyrittäjän työntekijän palkkatuesta, joka on nyt ollut käytössä osassa Suomea. Minkälaisia tuloksia tästä kokeilusta on, ja mitkä mahdollisuudet olisi laajentaa tämä koko maahan?

Ilolla huomasin myös, että valiokunta on lisännyt puurakentamiseen rahaa, se on järkevää ilmasto- ja elinkeinopolitiikkaa edistää puurakentamista. Kysyisin, mitä ajatuksia tässä on. Palomääräyksethän nyt ovat hoidossa, mutta onko ajatuksena kehittää elementtejä puurakentajien käyttöön?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi, että uuden kasvun voimavarat pitäisi saada hyvin käyttöön. Se on viisas, hyvä periaate. Suomessa taitaa olla niin, että meidän yrittäjistämme neljä viidesosaa on yksinyrittäjiä. Olisi tietysti upeaa, jos meidän kansainvälisesti markkinoilla toimivat yrityksemme voisivat laajentaa täällä Suomessa ja saada sitä kautta tänne lisää työpaikkoja, mutta voi olla, että se paras paine ja mahdollisuus on tuolla yksin yrittävien joukossa.

Valtiovarainministeriön mietinnössä on näille ihmisille todettu minun mielestäni kaksi merkittävää seikkaa, jotka haittaavat yritysten laajentamista. Täällä puhutaan byrokratiasta, niin kuin edustajat Karjula ja Salo ovat siihen viitanneet. Budjettikirjassa on tämmöinen kohta kuin talousarvioesitykseen liittyvät tasa-arvovaikutukset. Ne on varmasti tärkeä selvittää, mutta olisiko mahdollista saada tänne myöskin semmoinen selvitys, joka kattavasti katsoisi, mitä tälle byrokratialle on tehty ja voitaisiin tehdä, jotta sen este tästä lähtisi pois?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä prosenttiluvut ovat aika vekkuleita, arvoisa ministeri Pekkarinen. Vuodesta 2008 vuoteen 2009 vertailussa bkt ropsahti alaspäin 8 prosenttia. Nyt sitten kerroitte juuri, että nyt on vuonna 2010 nousua ollut 3 prosenttia jollakin tavalla laskettuna. Sehän tarkoittaa, että kolmasosa on tullut takaisin eli kaksi kolmasosaa on jäänyt. Oletteko laskeneet siellä ministeriössä sitä, kun 3,3 miljardia euroa on aika paljon rahaa, paljonko sillä rahamäärätasolla tämmöinen valtion raha, joka käytetään niin kuin kerroitte, generoi yksityistä varallisuutta tämmöiseen tuotannolliseen prosessiin ja mikä selittää tätä 3 prosentin kasvua juuri tässä katsannossa?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En ole niin nopea, että kaikkiin pystyisin kyllä täältä paikaltani vastaamaan, mutta periaatteessa yhtä nopeata se on joka paikasta.

Ed. Karjula kyseli tai pohdiskeli ihan oikein meriteollisuuden roolia, ja se tuli täällä muuallakin esille. Kyllä me nyt vaan uskomme siihen, että se on vahva osaaminen, mikä Suomeen on syntynyt. Se lähtee täältä suunnitteluosaamisesta koskien erityisesti arktista osaamista, koskien näitä cruisereitten, näitten maailman suurimpien risteilijöitten, kaikkeen siihen teknologiaan liittyvää osaamista. Kyllä se meillä kuitenkin valtaosaltaan vielä on.

Kysytään, miksei hallitus ole tehnyt jotain, että tuo väki ei olisi vähentynyt. No, sellaista hallitusta nyt kerta kaikkiaan ei kyllä, en usko, vaikka kuinka tämänkin salin valioista koottaisiin, ei kerta kaikkiaan, ole ollut. Kun maailman kysyntä supistui 90 prosenttia eikä koko maailmassa kysytty yhtään sellaista cruiseria, niin ei niitä nyt sitten Suomeenkaan hevin voi tulla. Mutta me uskomme, että mahdollisuuksia on, ja STX:n ja venäläisten yhteistyö täällä Helsingissä on ihan hyvä. Se nimenomaan siihen arktiseen osaamiseen keskittyy, mutta kyllä se auttaa myöskin Turussa ja muualla tämän toimialan selviytymismahdollisuuksia.

Mitä vielä tulee valtion panostuksiin, valtio on nyt panostanut nimenomaan täällä Turussa niin paljon, että en nyt ihan sanoisi, että hirvittää, mutta niin paljon kuin kaikki nämä EU:n meille sallimat liikkuma-alat suinkin antavat myöten. Ei kovin paljon tässä mielessä ole jäänyt tekemättä nimenomaan niitten tilausten saamiseksi. Ja näitä muita toimintaedellytyksiä niille toimialoille, jotka ovat alalla, ne koskevat sekä alan yrityksiä, alihankkijoita näille suurille, että myöskin henkilöstöä.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee rakennerahastoihin ja siihen byrokratiaan, kyllä se totta on, että se on aika byrokraattista järjestelmää se. Valtaosaltaan se tulee EU:sta, me tätä kotoista olemme yrittäneet ja yritämme kaiken aikaa vähentää, mutta se on ja se pysyy aika byrokraattisena. Olen monta kertaa sanonut, että jos saisin EU:n rakentaa alusta uudelleen, en ollenkaan asettaisi alue- ja rakennepolitiikkaa nykymielessä tähän yhteisen toimivallan piiriin, mutta se on toinen tarina. En päässyt koskaan sitä aikanaan rakentamaan.

Mitä matkailuun, Mekin toimintoihin tulee, niin se oli aikanaan strateginen valinta, että Mek keskittyy tämmöiseen maabrändien, alueellisten brändien rakentamiseen, maakuvan markkinointiin, siihen kansainväliseen ikään kuin matkailun edistämiseen ja sitten erilaisilla viennin ja kansainvälistämisen rahoilla yritetään auttaa yksittäisiä markkinaponnisteluja, kuitenkin niin, ettei yksittäisten yritysten niinkään, vaan silloin kun on yhteismarkkinoista kysymys. Finpro hoitaa osansa ja yhteismarkkinoinnin määrärahat osansa. En ole kaikin puolin tyytyväinen tähän syntyneeseen ratkaisuun, ja me yritämme tätä parantaa kaiken aikaa.

Ed. Lipponen, jos puhemies vielä tämän sallii tässä, mitä tulee nyt siihen, kuinka hyvin on tätä euroa vartioitu jnp. Totta kai ed. Lipponen on oikeassa, että osansa kyllä varmasti keskustakin kantaa niissä hallituksissa, missä se on mukana ollut euron aikaan, mutta kyllä ne pelisäännöt luotiin silloisen pääministeri Lipposen ja silloisen valtiovarainministeri Niinistön aikaan. He olivat vaikuttamassa osaltaan siihen, minkälaiset pelisäännöt syntyivät sen euron käytännön toimeenpanemiselle ja toteuttamiselle. Sen jälkeen siellä oli ministereitä, valtiovarainministerinä Heinäluomaa ja Kalliomäkeä ja pääministerinä Vanhasta jnp. Me kaikki joltakin kohtaa olemme siinä vastuussa. Ensimmäisenä Saksa ja Ranska jo vuosia, vuosia sitten — ei ainakaan Vanhasen kakkoshallitusta voi juuri siitä syyttää — ensimmäisinä rikkoivat, kaikki me tiedämme, ja muut tulivat perässä, ja syntyi kaikki se, mistä nyt sitten maksamme kallista hintaa.

Mitä tulee näihin tukiin, ovatko nämä yritystuet, elinkeinotuet, jotenkin järjestettävissä uudelleen jnp., Etla julkisti toissapäivänä semmoisen raportin, jonka pääsanoma oli se, että ei tukea suuryrityksille vaan pienille ja keskisuurille yrityksille. Harvoin Etla tekee sellaista tutkimusta, joka uppoaa niin hyvin Suomen kansaan, tavallisiin ihmisiin, toreilla ja tuolla tantereilla kuin tämän tutkimuksen sanoma on. Ihmiset läpyttävät tässä käsiä.

Mutta katsotaanpa vähän tarkemmin, mistä siellä on kysymys näissä tuissa.

Puhemies! Jos oikein nöyrästi pyytää, niin näyttäisi siltä, että minulla on mahdollisuudet vähän vielä jatkaa.

No, jos tämän verran nyt jatketaan kuitenkin. — Tässä salissa pidettiin äärettömän tärkeänä, että suomalaisten vientiyritysten, viennin, edellytykset tuetaan. Silloin kun talous romahti, haluttiin pitää huoli siitä, että ainakaan sen takia suuret suomalaiset viejät eivät tipu maailmanmarkkinoilta pois, että niitten rahoitus ei järjestynyt. Me järjestimme rahoituksen. Oliko se huono vai hyvä?

Toinen esimerkki: Tekes. Tekes ei rahoita mitenkään, jos vertaa eurooppalaiseen vertailuun. Itse asiassa se aika vähän suoraan suuria yrityksiä rahoittaa. Otetaanko Tekesin rahat kokonaan pois suurilta yrityksiltä? Onko niin, että ekselensia ei olekaan enää peruste tutkimus- ja innovaatiotyön rahoitukselle, että rahoitetaankin vähemmän korkeatasoisia innovaatiohankkeita ja perustaksi asetetaan yrityksen koko? Vaikka kuinka sieluni sykkii pienille ja keskisuurille yrityksille, niin en minä innovaatiopolitiikan suuntaa halua tällä tavalla kääntää tähän tapaan, en kerta kaikkiaan.

Taikka sitten kun sanotaan, että pitäisi yhdistää näitä erilaisia rahoitusinstituutioita, julkisia, mitä meillä on: Ei Finnveraa voi yhdistää esimerkiksi Tesin kanssa, ei Finproa voi yhdistää esimerkiksi teknologiakeskusten kanssa. Teknologiakeskukset ovat yleensä kuntien ja kuntayhtymien omistajia, tai sitten kun tulee EU:sta rahaa, aluekehitysrahaa, yritystukiin, ne ovat omat erilliset kanavansa. Se on teoriassa hyvää ja hauskaa ja kuulostaa korvaan mukavalta, ja minä aion kysyäkin nimenomaan EK:lta, ja olen sen jo kysynytkin, minä odotan muutaman päivän vastausta, ovatko ne sitä mieltä, mitä Etla sanoo. Onko EK sitä mieltä, että suuryrityksiltä kaikki nämä tuet pitää ottaa pois? Jos ovat, minä lupaan vielä ennen tämän vaalikauden päättymistä jonkunlaisen aloitteen tänne eduskuntaan, jossa tähän asiaan käydään kiinni, mutta hevin en sitä tee, koska niin pielessä Etlan selvitys näiltä osin on minun mielestäni.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Jossain vaiheessa äskeisen puheenvuoron aikana pohdin jo sitäkin, joudutaanko tätäkin keskustelua jatkamaan Ostrobotnian alakerrassa jossain vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Tässä tuli muutamia sellaisia kysymyksiä tai ehkä myös kritiikkiä, jotka jollain tavalla liittyvät optimismin tai pessimismin määrään. Ehkä totean siitä yleisesti, että minä uskon siihen, että Suomella on myös tulevaisuudessa mahdollisuus pärjätä tässä maailmassa, että meillä on mahdollisuuksia siihen, että syntyy uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja. Uskon siihen, että saamme työttömyyden alenemaan. Uskon siihen, että voimme menestyä. Itse asiassa uskoisin, että myös ministeri Pekkarinen ajattelee näin. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etten näkisi, että tässä meillä on valtavia haasteita edessämme. Jos ajatellaan työvoimapuolta, niin se yksinkertainen tosiasia, että meillä laskennallisesti tänä vuonna poistuu työmarkkinoilta enemmän ihmisiä kuin sinne tulee huolimatta kohtuullisen korkeasta työttömyydestä, totta kai on hidaste sille, millä tavalla meillä syntyy taloudellista toimeliaisuutta.

Nuorten työttömyyden osalta olen tyytyväinen siihen, että se laskee ja että nuorten työttömyys on reippaassa tahdissa laskussa. Nythän meillä on ollut hyvin laaja kirjo toimenpiteitä nuorten työttömyyden alentamiseksi. En tiedä, tarvitaanko tässä juuri tähän hetkeen kovinkaan paljon ehkä aivan totaalisesti uusia toimenpiteitä kuin ehkä sitä, että toteuttaisimme sitä, mitä meillä on käytössämme, koska meillä on käytössä paljon erilaisia koulutuspanostuksia. Me olemme muuttaneet lainsäädäntöä sillä tavalla, että viranomaiset voivat nuorten osalta tehdä yhteistyötä. Olemme rakentaneet työpajaverkkoa sillä tavalla, että se on huomattavasti kattavampi kuin tämän hallituskauden alussa. Palkkatuettua työtä on markkinoitu. Sitä ovat tarjonneet sekä kunnat että yritykset. Eli kyllä varmasti se perusasenne tällä hetkellä on se, että toteutetaan sitä, että nuorille nimenomaan tarjotaan työtä, opiskelua tai työharjoittelupaikkoja.

Ed. Sihto kysyi erityisesti näistä nuorista, joista emme kaikkea tiedä. Uskoisin, että nimenomaan se kokonaisuus, jossa nuorisolaki on säädetty uusiksi, jossa toteutetaan etsivää nuorisotyötä ja jossa meillä on mahdollisuus tarjota työpajapaikkoja, on varmasti se, millä nyt erityisesti näihin nuoriin pystytään puuttumaan.

Pitkäaikaistyöttömyyden osalta en tietenkään ole tyytyväinen. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa, ja meillä on tällä hetkellä vajaat 57 000 pitkäaikaistyötöntä. Ja kuten tutkimuksista tiedämme, heidän ennusteensa ei ole järin hyvä. Mutta kyllä meidän on myös tässä kohtaa mielestäni pakko uskoa siihen, että tarjoamalla niitä palveluita, joita tällä hetkellä voimme tarjota — meillä tällä hetkellä on tänä vuonna ja ensi vuonna käytössä määrärahoja 100:n miljoonan luokkaa pitkäaikaistyöttömille, ja meillä on myös valmisteilla välityömarkkinastrategia, jossa on aika paljon juuri pohdittu niitä kysymyksiä, mihin myös valiokunnat mietinnöissään kiinnittävät huomiota — saamme pitkäaikaistyöttömyyden torjunnan osalta varmasti myös ensi vuoden aikana sellaisia hyviä uudistuksia tehtyä, jotka sitten tehostavat pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On oikein hyvä, että talous kasvaa, vienti vetää tänä päivänä, mutta miten on huomenna, ensi viikolla, joulun jälkeen? Hallituksella on vientivetoinen strategia. Yhdysvaltain talous, monien meidän keskeisten eurooppalaisten vientimaiden talous on hyllyvällä pohjalla, ja sen takia emme tiedä, miltä ensi vuosi näyttää. Mutta olennaista on nyt löytää tähän kasvun ohjelmaan uudet eväät. Ne perustuvat, niin kuin sanottu, osaamiseen, innovaatioihin, uusiin yrityksiin, uusiin tuotteisiin, luonnonvaratalouteen, vihreän talouden tuotteistamiseen jne. Siksi on, arvoisa ministeri, olennaista löytää ne oikeat kohteet innovaatiorahoitukselle, tutkimus- ja kehitysrahoitukselle, jotta ne palvelevat niitä vikkelästi syntyviä pieniä yrityksiä eivätkä vain niitä isojen yritysten verkostoja. Vaikka ne eivät suoraan menekään suurille yrityksille, ne menevät usein niille verkostoille, jotka palvelevat viime kädessä suuria yrityksiä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, on hyvä, että, ministeri Pekkarinen, te sanotte, että ne rakenneuudistukset, jotka ovat Matkailun edistämiskeskusta koskeneet, ovat olleet virheellisiä. Onko nyt kanttia tehdä uusia arvioita ja arvioida Mekin ulkomaansatsauksia uudelleen?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin tiedustellut ministeri Sinnemäeltä: Teidän puolueenne on profiloitunut nuorten puolueena, ja myöskin äänestyskäyttäytymisessä se näkyy. Kuinka te todellisuudessa perustelette sen, että alle 25-vuotiailta on tämä toimeentulotuki leikattu nimenomaan koulu- tai opiskelupudokkailta eli kaikkein heikoimpia te kannustatte kepeillä? Kuten me hyvin tiedämme, niin kaikkein rikkaimpia täällä, myöskin ministeri Pekkarinen sen hyvin tietää, kannustetaan optioilla eli porkkanoilla. Miten te perustelette tämän toimeentulotuen leikkauksen kaikkein heikoimmilta?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on vähän niin kuin harakka tervatulla katolla tässä viennin edistämisessä. Energiaveroratkaisu merkitsee Ruotsin metsäteollisuudelle noin 130 miljoonan euron kilpailuetua, elikkä kilpailuetu kasvaa Ruotsin metsäteollisuudella verrattuna Suomen metsäteollisuuteen. Lisäksi vielä vuonna 2012 pamahtaa kuljetuskustannuksiin merkittävä nousu, noin 7 000—10 000 euroa puutavara-autoa kohti. On selvä, että ne tulevat myöskin vientiteollisuuden kustannuksiin.

Lisäksi sitten työministerille: Sen tutkimuksen mukaan, jonka SAK juuri julkaisi — Paperimiehestä lähihoitajaksi? — myös työvoimapoliittisten toimien laadussa on parantamisen varaa. Yli 60 prosenttia toimiin osallistuneista oli niihin tyytymättömiä. Työvoimakoulutusta pidettiin usein epäkelpona ja työharjoittelua työnantajan keinona hankkia ilmaista työvoimaa. Onko tämä oikeata politiikkaa? Onko tämä työllisyyskoulutus kunnossa, arvoisa ministeri?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ensin pikkaisen kommentoida tätä eurokeissiä siinä suhteessa, kun ministeri Pekkarinen sanoi, että täytyy syyttää niitä, jotka nämä pelisäännöt ovat luoneet. Mutta itse asiassa kysymyshän ei ole niistä, jotka ovat luoneet pelisäännöt, vaan niistä, jotka eivät ole noudattaneet niitä pelisääntöjä. Ne alkuperäiset pelisäännöt olivat ihan hyviä itse asiassa, mutta sen jälkeen sattumoisin niitä ei edes noudatettu, ja siinä suhteessa tämä asia lähti menemään pieleen.

Mutta toinen kysymys liittyy itse asiassa siihen teemaan, kun puhuitte, että eri organisaatioita, Finnveraa, Tekesiä ja Tesiä ja vastaavia, ei voi ehkä vetää lähemmäksi toisiansa. Tietyillä elinkeinopuolen piireillä on ollut ainakin esitys, että voisi miettiä jopa yhteistä hallitusta tai vastaavaa, joka yhdentäisi tätä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kehitystoimintaa. Mitä mieltä olette tästä ratkaisusta?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Tästä SAK:n tänään julkaistusta tutkimuksesta. En ole nähnyt itse tutkimusta vaan siitä tehtyjä uutisia. Vaikuttaa siltä, että jos tuo luku 60 prosenttia on tyytymättömiä työvoimapoliittiseen koulutukseen, niin se olisi tässä joukossa todella paljon negatiivisempi kuin mitä ihmiset keskimäärin ajattelevat työvoimapoliittisesta koulutuksesta, koska nimenomaan työvoimapoliittiseen koulutukseenhan ihmiset hakevat, kaikki eivät edes pääse sinne, ja meidän tutkimuksissamme, kun seurataan ihmisten tyytyväisyyttä, he ovat pääosin hyvin tyytyväisiä työvoimapoliittiseen koulutukseen. Mutta totta kai tuon SAK:n selvityksen käymme läpi. Siinä tietenkin on ollut kyseessä sellainen joukko, joka ei ehkä ole täysin keskimääräinen, ja saattaa olla, että siitä tuo tyytymättömyys johtuu. Jos katsoin lyhyesti sitä, mitä ehdotetaan, niin itse asiassa ehkä siinä ei ehdotettu niinkään laadullisia muutoksia vaan sitä, että tälle joukolle tarjottaisiin enemmän työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi elää jälleen metsistä. Suomessa kasvaa erittäin laarukasta puuta, ja on jatkossa erittäin tärkiää, että puu jalostetaan pitkälle täällä Suomessa. On hienoa, että viime aikoina, viime vuosina, on kiinnitetty huomiota, jotta kärentaitajia ruvetahan arvostamahan yhä enemmän. On ammattioppilaitoksia, on ammattikorkeakouluja, joista valamistuu Pohjanmaaltakin tairokkaita kärentaitajia muun muassa puualalle. Kurikassa Jurvan puolella on Nikkarikeskus. Se on oikia teknologiakeskus. Siellä jalostetahan puuta pitkälle, tehrähän viimeisen päälle huonekaluja. Niin kuin ed. Mauri Salo otti äskön esille, siin ei tarvita välissä mitään konsulttia vetämäs välistä eli on tärkiää, että myös maakunnissa kiinnitetään huomiota siihen, että sieltä löytyy jo korkiatasoista opetusta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen puhui rakennemuutoksesta. Silloin, kun paperiteollisuuden rakennemuutos lähti vauhdilla käyntiin, aika paljon panimme toivoa nimenomaan biopolttoaineisiin kotimaisista raaka-aineista, toisen ja kolmannen sukupolven liikennebiopolttoaineisiin ennen muuta. Se olisi hyvä vastaus myös tuolle palmuöljypolitiikalle, mitä Neste Oil Oyj harjoittaa ja jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja muuten on Heidi Hautala. Sillä voitaisiin sitä vastustaa. Nyt kuitenkin UPM:n hankkeessa Raumalla on epäselvää, meneekö se Ranskaan vai meneekö se mihinkään, ja UPM sitten on nyt ostamassa, mikä on nähtävästi aika pitkä prosessi, Myllykoski Osakeyhtiötä, josta 140 työntekijää on myös lähtemässä pihalle. Arvoisa ministeri Pekkarinen, miten tämä biodieselprojekti teidän mielestänne edistyy?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta on nyt ollut ainakin viisi vuotta koulutuspoliittisen keskustelun häränsilmässä tai läheisyydessä. Tehdyt panostukset eivät ole poikineet, aivan kuten ministeri kertoi, sellaista hyvinvointia ja kasvua kuin on odotettu. Tehtyjen panostusten vaikutus on heijastunut suppealle alueelle korkeakoulujen läheisyyteen, ja muutenkaan tulokset eivät ole olleet erityisiä. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: miten te, jos saisitte itsevaltiaasti nyt koulutuspolitiikkaa linjata, muuttaisitte tätä suomalaista järjestelmää eri asteilla?

Työvoimapoliittisesta koulutuksesta. Itse olen siitä vastannut noin 15 vuotta, ja silloin 2000-luvun alkupuolella 62 prosenttia koulutuksen käyneistä oli 3 viikkoa koulutuksen jälkeen työllistyneitä, ja tyytyväisyys oli hyvää tai erittäin hyvää tasoa. Tyytyväisiä oli 70—80 prosenttia, joten yllättävät luvut nuo kyllä olivat äsken.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karimäki kysyi tässä puurakentamisesta saamatta vastausta, ja koetanpa minäkin nyt sitten onneani. Puurakentamisessa on paljon potentiaalia sekä viennin että kotimarkkinoiden puolella, mutta se ei näytä lähtevän oikein liikkeelle omin avuin. Eduskunnassa on varsin laaja kannatus puurakentamisen edistämiseen, ja tähän myös valtiovarainvaliokunta mietinnössään kiinnittää huomiota ja ohjaa jopa rahoitusta tähän.

Minä oikeasti haluaisin kuulla, mitä ministeri Pekkarinen aikoo tämän asian edistämiseksi tehdä. Onko niitä ideoita olemassa, vai eikö ministeri näe tätä tarvetta ollenkaan?

Sitten toinen kysymys liittyen rakennerahastojen EU-byrokratiaan, jota tässä on käsitelty. Ministeri Pekkarinen sanoi äsken, että kaiken aikaa sitä yritetään perata ja saada paremmaksi, mutta muutosta vaan ei näy. Se paperisota, mitä näiden hankkeiden osalta joudutaan tekemään, on aivan hirmuinen. Eikö tässä olisi nyt paikallaan panna semmoinen talkoo pystyyn, jossa katsottaisiin, miltä osin tämä turhan paperisodan pyörittäminen on kotoperäistä ja miltä osin se on välttämätöntä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sijoitus maailman innovoivimpien maiden rankinglistalla nousi hiljakkoin sijalta 13 sijalle 6. Tuon selvityksen teki maineikas ranskalainen bisnesyliopisto Insee, joka vertaili yli 60:llä muuttujalla maiden innovointikyvykkyyttä ja valmiutta, esimerkiksi koulutukseen käytettyjä varoja ja yritteliäisyyttä.

Mutta se, mikä Suomessa ei edelleenkään onnistu hyvin, on innovaatioiden hyödyntäminen käytännön liiketoiminnassa. Paradoksaalista on, että panos—tuotos-suhteella mitattuna Suomen sijoitus tuossa Inseen vertailussa on vasta 42. Tälle pulmalle, tälle heikkoudelle, pitää löytää lääkkeitä. Suomea pidetään kuitenkin maailmalla yhtenä tutkimuksen, tieteen ja teknologian keskuksista. Millaisia lääkkeitä löydämme tähän pulmaan?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaispalautteen perusteella työvoimapoliittisen koulutuksen laatu ja tarkoitus ovat toisinaan lievästi sanoen kyseenalaisia. Monet ovat joutuneet suoranaiseen vuosien mittaiseen koulutusputkeen, mutta työtä ei vain ole löytynyt. Toki joukossa on asiallista ja tuloksellistakin koulutusta.

Kysyisinkin ministeri Sinnemäeltä: Mihin suuntaan työvoimapoliittista koulutusta aiotaan tulevaisuudessa viedä? Olisiko mielestänne parempi käyttää koulutusrahoja suoraan työttömien yrittäjyyden ja työllistämisen tukemiseen kuin koulun penkillä vuosikausia istumiseen?

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teollisuuden suuret yritykset ovat viimeisen 15 vuoden aikana tahkoneet hyvin rahaa. Ne ovat olleet varsin kannattavia, mutta ne ovat jakaneet osinkoja ja investoineet ulkomaille yhteensä pyöreästi 100 miljardia euroa, kun investoinnit kotimaahan ovat vain noin puolet siitä. Investoinnit juuri ja juuri täyttävät poistojen asteen. Sehän tarkoittaa sitä, että Suomen teollisuus näivettyy, se ei kehity. Suomen teollisuuden kilpailukyky on heikentynyt 2000-luvulla, se on fakta.

Miksi hallitus ei toteuta sellaista yritysveropolitiikkaa, että tällainen yritysten tyhjentäminen ei olisi niin kannattavaa kuin se nyt on ja että yritykset sijoittaisivat voitot yritysten kehittämiseen Suomessa?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on muutamia puheenvuoroja käytetty tähän meidän vahvaan julkisten tukiorganisaatioiden rintamaan. Minusta se on aihe, josta pitäisi keskustella selvästi enemmän. Meillä Suomessa on poikkeuksellisen vahva julkinen rakenne, ja minä jollakin tavalla jopa käyttäisin semmoista nimitystä, että on vaarana, että meille on muodostumassa ja jossain määrin jo muodostunut onnellinen perhe, jossa on Tekes, Vtt, Finpro, muutamia muita toimijoita, ja tämmöinen kriittinen uudelleenarviointi, toimintatapojen kehittäminen, on jossain määrin jäänyt varjoon.

Sen vuoksi minusta yksi käytännön mittari on se, että vaikka me olemme voimakkaasti panostaneet tiede- ja teknologiaperusteiseen innovaatiopolitiikkaan, kuitenkin näiden uusien yritysavausten määrä Suomessa on erittäin vaatimaton ja huomattavasti merkittävämpi uusperustanta on tämmöisissä käytäntölähtöisissä innovaatioissa. Ja siinä mielessä minä jollakin tavalla varaisin, että ei kovin paljon enää mennä keskittämisessä eteenpäin vaan annetaan tilaa terveelle kilpailulle myös näiden julkisten toimijoiden osalta.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Biodiesel-hankkeet etenevät ihan hyvin. EU on julkistanut tämän Ner 300 -haun. Meillä on kolme erittäin kilpailukykyistä hakijaa. Minä uskon erittäin lujasti siihen, että suomalaisista toimijoista yksi kaksi, no sanotaan, että kahta useampi ei varmasti pääse tähän EU-rahoituksen piiriin, mutta hallitus on varautunut, niin kuin kaikki tiedämme, myös suoraan kansallisella rahalla rahoittamaan näitä läpimurtoinvestointeja. Niihin liittyy suuri riski, ja sen takia EU:ssa ja Suomessa kansallisestikin nähdään tärkeäksi, että tässä ensimmäisten investointien aikaansaamisessa myös julkinen valta on vahvasti mukana. Muistaakseni maaliskuun alkupuoleen mennessä pitää antaa lausunto, panna järjestykseen nämä suomalaiset hankkeet EU-rahoitusta silmällä pitäen.

Mitä tulee ed. Laukkasen puheenvuoroon. En sanonut, että tämä Mekin ratkaisu oli väärä. Tämä kokonaisuus ei ehkä toimi niin kuin pitää toimia. Ajatus siitä, että virkamiehet markkinoivat maailmalla Suomen matkailua, ei välttämättä nyt ole ihan oikea. Se Mekin rooli on se maabrändin ja tällaisen maakuvan markkinointi, ja kyllä niiden yritysten itse pitää markkinoida, ja niiden yritysten omia markkinointiponnisteluja pitää valtiovallan entistä enemmän olla rahoittamassa. Toimiala on tästä peruskuviosta kyllä yhtä mieltä, mutta siitä, onko rahaa riittävästi, ei niinkään.

Ed. Jaskari, ihan oikein, teillä oli kaksi erittäin hyvää ajatusta tästä innovaatiokannustimesta, siitä, että verotuksessa ne pk-yritykset, jotka eivät varsinkaan Tekes-rahaa saa, voisivat niistä erityisistä panostuksista, mitä ne tekevät nimenomaan oman tuotantoprosessinsa, oman liikkeenjohtamisensa, kansainvälistymisen hyväksi, vähentää ylimääräisen vähennyksen verotuksessa. Meillä on juuri valtiovarainministeriön kanssa ollut tästä jatkuvaa kädenvääntöä, ja minä nyt toivon, että seuraavalla vaalikaudella valtiovarainministeriön kanssa tästä asiasta löytyisi parempi yhteisymmärrys. Myös bisnesenkeleitten verotuksellinen kohtelu on sellainen asia, koska siinähän ajatus on se, että bisnesenkeli tuo paitsi rahansa myös osaamisensa ja niin kauan kuin se edelleen sijoittaa sen, ei verottaja käy siihen käsiksi, mutta silloin, kun se otetaan ulos, kyllä verottaja tulisi ihan normaalilla tavalla siihen kiinni.

Mitä vielä tulee euron alkutaipaleeseen, eivät ne pelisäännöt olleet kunnossa. Nythän juuri joudutaan niitä uudistamaan sen takia, että ne alun perin eivät olleet kunnossa. Yhtä selvää on se, että niitten valvominen ei ollut sitä, mitä sen olisi pitänyt olla, ja omalta osaltamme me varmasti kaikki kannamme sitten siitä oman vastuumme.

Arvoisa puhemies! Vielä mitä tulee ed. Juurikkalan puurakentamiseen, kyllä tässä on mielestäni tehty aika paljon. Se vaan, että määräyksiin et voi sitä tehdä. Kyllä periaatteessa tämä lähtee kaavoituksesta. Suomi on Euroopan selvästi maaseutumaisin maa. Silti me olemme Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Eikä se sattumoisin tule, se on kaavoituksesta syntynyt. Ja silloin, kun on kerrostalovaltaiset kaavoitusalueet, kyllä myöskin rakentaminen on pääsääntöisesti muuta kuin puutalopohjaista, koska puutalorakentamista on lähinnä pientaloissa, vaikka nyt ympäristöministeriön johdolla tehdään erinomaista työtä, avataan mahdollisuutta myöskin kerrostalorakentamiseen. Me olemme panneet rahaa nyt alan tutkimukseen, kehittämiseen. Tälle vuodelle lisättiin miljoonia euroja alan, nimenomaan viennin ja kansainvälistymisen, edistämiseen, ja se kaikki oli varmaan paikallaan.

Mitä vielä tulee siihen, voitaisiinko byrokratiaa keventää, poistaa: Se on jatkuva hyvä pyrkimys, ja myös näissä EU-rahoitusasioissa se on alati esillä oleva pyrkimys. Mutta me emme kansallisin toimin voi määräänsä enempää tehdä. EU määrittelee. Itse asiassa viime vuonna se kiristi pelisääntöjä, ei meistä johtuen vaan monista muista johtuen, mutta ne kiristyneet pelisäännöt koskevat myöskin meitä. Minä olen muuten tässä asiassa ollut silloin jäsenenä — minä olin silloin ministeri, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi — olin näissä asioissa silloin neuvottelemassa. Sen jälkeen minä olen ollut maakunnan liitossa toistakymmentä vuotta katsomassa siellä paikan päällä, miten sitä käytännössä toteutetaan, ja nyt minä olen palannut ministerinä tähän tehtävään. Ja kyllä täytyy sanoa, että valtaosaltaan ne ongelmat ovat EU-lähtöisiä, mitä tässä asiassa on, ja ne ovat merkittäviä.

Aivan viimeinen asia. Oikeastaan sekä ed. Hänniselle, ed. Paloniemelle että muutamalle muullekin puheenvuoron pitäjälle siitä, ovatko meidän panostuksemme uuden menestyksen hyväksi ihan oikeassa paikassa. Vielä kertaalleen. Tämä on minun näkemykseni: (Ed. Kuoppa: Entä metsäteollisuus?) — No, minä palaan metsäteollisuuteen, jos aikaa riittää. — Me olemme panneet rahaa todella paljon koulutukselliseen osaamiseen, tutkimukseen, tieteeseen. Me olemme luoneet erittäin suurta osaamispotentiaalia, käytän käsitettä "osaamispotentiaali". Mutta se juttu on se, että täällä vähän syrjässä olevan kansakunnan kannalta — ja kansakuntien, Ruotsissa on vähän sama ongelma kuin meillä — meidän pulmamme on se, että tätä osaamispotentiaalia me emme ole saaneet generoitumaan, muuttumaan kaupallistettaviksi tuotteiksi, niille yritysalustaa ja näitä yrityksiä sellaiseen vauhtiin, että ne ylittävät kansainvälistymisen kynnyksen ja menevät tuotteineen maailmalle.

Tämä generaatio meillä ei tahdo toimia, ja siitä syystä nämä Aalto-yliopistot ja muut ovat hienoja hommia sinänsä mutta kyllä meidän jatkossa on entistä tarkemmalla silmällä katsottava sitä, missä myöskin erilaiset julkiset insentiivit ovat auttamassa tätä innovaatioketjun toimivuutta, koska nyt on vaara — ja sitä selvästi tapahtuu, innovaatiovuotoa — että muut tulevat ja ottavat sen osaamispotentiaalin, joka aina luodaan verovaroin lähes 100-prosenttisesti. Jos muut ottavat, vievät sen, panevat tuotannon muualle, myös EU:n sisällä EU:n rakennerahasto- ja koheesiovaroin, niin ne veroeurot jäävät sinne jonnekin muualle ja kohta meillä ei ole niitä veroeuroja, millä uudelleen rahoittaa se koulutuksellinen ja tutkimuksellinen osaaminen.

Tässä on meille haaste, ja siinä tarvitaan — nyt aika ei riitä siihen — monia toimia. Mutta niiksi toimiksi valitettavasti eivät kyllä riitä ne, mitä ed. Yrttiaho täällä sanoi. Ajatus siitä, että me panemme verotuksen siihen uskoon, että aletaan rankaista niitä, jotka täällä tekevät jotain ja sen jälkeen päättävät investoida muualle — no, ne vievät kyllä hetkessä täältä rahansa ja toimintansa pois. Ei se sillä tavalla käy. Me emme voi pääomien kannalta rajattomassa maailmassa kepillä komentaa, että hei, amerikkalainen sijoittaja, sun on muuten pantava rahat tänne Suomeen ja pidettävä ne täällä. Emme me voi sitä tehdä. Meidän on luotava edellytykset sellaisiksi, että suomalaisen tavallisen kansankapitalismin vaalijan, ja kenen tahansa meistä, tai pääomasijoittajan kannattaa investoida Suomeen ja myöskin sen amerikkalaisen kannattaa. Me tarvitsemme myöskin ulkomaisia pääomia tänne. Emme me tässä kilpailussa, kun rajat on pantu alas, pärjää muuten kuin luomalla kilpailukykyiset toimintaedellytykset yrittäjyydelle ja elinkeinotoiminnalle.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriössä on tehty selvitys kansanomaisesti sanottuna karensseista eli niistä määräajoista, jotka sallivat sen, että ihmiseltä evätään työttömyysetuus, jos hän on esimerkiksi kieltäytynyt ottamasta vastaan työtä. Tässä selvityksessä on tehty kansainvälistä vertailua, ja siinä on ehdotettu joitakin linjauksia siihen, millä tavalla uudistaisimme karenssijärjestelmäämme. Selvitys julkistetaan näinä päivinä, ja sen jälkeen myös kansanedustajat voivat halutessaan siihen tutustua.

Tässä selvityksessä todetaan se, että työ- ja elinkeinoministeriöllä ja opetus- ja kulttuuriministeriöllä on yhteinen selvityshanke meneillään erikseen koskien nuoria ja sitä, että meillä on pitkään ollut työmarkkinatuen saannin ehtona se, että nuoren on pitänyt välttämättä hakeutua koulutukseen. Uskon, että tämän selvityksen tulokset ovat varmaan hyvinkin mielenkiintoisia, koska tätä niin kutsuttua pakkohakua on kritisoitu aika voimakkaasti vähän eri tahoilta ja toisaalta sitten toiset ovat pitäneet sitä välttämättömänä edellytyksenä sille, että nuoria ylipäätänsä saadaan potkittua joihinkin toimenpiteisiin jotain tekemään. Toivottavasti tästä selvityksestä tulee sitten hyötyä siihen keskusteluun, mitä eduskunnassa on käyty.

Nythän siinä ministeri Risikon toimeentulotukea koskevassa esityksessä, en tiedä, onko siinä nyt kovin paljon hyviä puolia, mutta eräs hyvä puoli oli se, että kun meillä aikaisemmin melko väljien ja epämääräisten pykälien perusteella nuorten toimeentulotukea on leikattu silloin, jos he ovat kieltäytyneet koulutuksesta, kieltäytyneet ryhtymästä mihinkään hommiin, tätä ei ole tilastoitu ja meillä ei ole ollut itse asiassa kunnollista materiaalia olemassa, niin tämän uuden lainsäädännön myötä on nyt sitten velvollisuus myös pitää kirjaa siitä, mikä määrä nuorista on sellaisia, jotka itse asiassa kieltäytyvät kaikista heille tehdyistä tarjouksista, oli kysymys sitten työstä tai koulutuksesta. Sinänsä etsivän nuorisotyön perusteellahan kokemukset vaikuttaisivat siltä, että jos jollakin henkilöllä nuoren kanssa on aikaa asioita pohtia, niin hyvin harva loppujen lopuksi kieltäytyy lähtemästä koulun penkille tai kieltäytyy tekemästä jotain työtä. Mutta toivottavasti tämä selvitys sitten toimitetaan eduskuntaan, ja sitä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on myös omalta osaltaan jo toivonut, että sen perusteella voimme sitten linjata sitä, onko nuoria järkevä yrittää pakottaa johonkin vai ei.

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin jonkin verran keskustelua tästä työvoimapoliittisen koulutuksen laadusta ja siitä, ovatko ihmiset siihen tyytyväisiä vai eivät. Kriittistä palautettahan tästä myös tulee. Ehkä karkea jako on se, että ihmiset ovat hyvinkin tyytyväisiä silloin, jos he ovat ammatillisessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa eli sellaisessa koulutuksessa, joka todella parantaa heidän ammatillisia valmiuksiaan. Ehkä enemmän kriittistä palautetta tulee siitä koulutuksesta, joka on aika lyhytkestoista ja jossa ehkä enemmän tähdätään siihen, että parannetaan vaikkapa ihmisen työnhakuvalmiuksia. Totta kai tämän koulutuksen laatua koko ajan seurataan ja pyritään parantamaan, mutta itse olen aika tyytyväinen siitä, että kuitenkin se ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus on sellaista, josta ihmiset ovat innoissaan ja joka myös sitten seurantatilastojen mukaan parantaa itse asiassa aika huomattavastikin ihmisen mahdollisuuksia saada töitä.

Se suunta, johon tätä koulutusta pyritään viemään, ehkä yritin sanoakin siitä muutaman sanan tässä puheenvuoroni alussa: Tämän hallituskauden alussahan työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö yhdistyivät, ja se tarkoitti myös sitä, että työvoimatoimistot muuttuivat työ- ja elinkeinotoimistoiksi. Tarkoituksena on se, että yhteydet työnantajien ja työnhakijoiden välillä, ja työ- ja elinkeinotoimisto siinä välissä, olisivat mahdollisimman mutkattomat ja että nämä verkostot olisivat laajat. Eli kyllä se suunta, johon työvoimapoliittista koulutusta erityisesti pyritään viemään, on se, että se olisi ihmisille hyödyllisempää, se reagoisi nopeasti työmarkkinoiden muutoksiin ja että mahdollisimman iso osa tästä koulutuksesta toteutettaisiin yhdessä yritysten kanssa, jolloin koulutuksen osallistujien mahdollisuudet sitten työllistyä näihin yrityksiin, jotka ovat omalta osaltaan maksaneet tästä koulutuksesta, olisivat mahdollisimman hyvät.

Täällä otettiin esiin myös työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstö ja se, mikä on sen mahdollisuus palvella ihmisiä. Työ- ja elinkeinotoimistoista nyt sinänsä ei ole vähennetty ihmisiä sen takia, että meillä on ollut voimakas talouden taantuma ja sen takia tuottavuusohjelmasta on näiltä osin luovuttu. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on tiukkaa, mutta uskallan kuitenkin väittää, että aika hyvin niissä myös pystytään palvelemaan ihmisiä. Niissä on tänäkin vaikeana aikana tehty paljon uudistustyötä nimenomaan sen suhteen, millä tavalla asiakkaita pystytään palvelemaan mahdollisimman hyvällä tavalla: uudistettu omaa organisaatiota, rakennettu entistä tiiviimpiä yhteyksiä oman alueen työantajiin, ideoitu uusia toimintatapoja. Tätä kaikkea työ- ja elinkeinotoimistoissa koko ajan tapahtuu, vaikka ajat eivät ole olleet lainkaan helpot. Siinä mielessä olen itse kyllä ylpeä siitä, (Puhemies yskähtää) millä tavalla suomalaiset työ- ja elinkeinotoimistot ihmisiä palvelevat.

Arvoisa puhemies! Yskäisy oli varmaan siitä, että olen puhunut tarpeeksi pitkään.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mammuttiministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, pääluokan loppusumma on noin 3,3 miljardia euroa, ja valiokunta teki tähän pienehkön 2,5 miljoonan euron lisäyksen. Sinänsä nuo lisäykset kyllä kohdennettiin minusta ihan hyvin. Käyn tässä puheessani kolmea ihan perusasiaa läpi noin maallikon silmin tarkastellen.

Luonnonvarojen hyödyntäminen on maallemme suuri mahdollisuus. Meillä on hyvät luonnonvarannot, ja niiden käytön esteenä kyllä nyt näyttävät olevan asenteelliset kysymykset ja epäluulot. Siinä suhteessa tämä kohdentaminen Geologian tutkimuskeskukselle on ihan paikallaan. Pohjatiedon tuottaminen on Gtk:lle tärkeä tehtävä. Oikean perustiedon koonti ja tiedottaminen ovat ihan välttämättömiä, jotta puheista päästäisiin sitten käytäntöön. Sinänsä valtion tulo kaivostoiminnan omistajaksi on ministeriltä erinomainen avaus, ja toivotan tälle nopeaa edistymistä.

Toinen tärkeä ja kasvava elinkeino on matkailu. Matkailusta on puhuttu nyt aika paljon. Matkailun edistämiskeskus on ollut tärkeä toimija, mutta ikävä kyllä Mekin kehitys on ollut, sanoisiko, myötä- ja vastamäkeä. Jo 1990-luvulla Mekin ongelmista puhuttiin, ja nytkin on kritiikkiä tullut erityisesti suurilta yrityksiltä asiakkaina. Mekin kehittäminen, matkailualueiden konkreettinen yhteistyö keskenään ja toimivat liikenneyhteydet ovat mielestäni tärkeimpiä kehittämistoimia matkailuelinkeinon edistämisessä. Lentoliikenteen lakot ja tukilakot ovat olleet myrkkyä kehittämiselle ja kritiikin kohteena.

Tuossa äskeisessä liikenneministeriön pääluokan keskustelussa ed. Laukkanen minusta otti ihan hyvin esille sen, että omistajaohjauksella lentoliikenteen luotettavuutta ja vakautta voitaisiin ainakin pyrkiä edistämään. Nyt tuo käytäntö, että pikkuisenkin kun rupeaa sesonkia tulemaan, niin tulee häiriöitä, ei ole hyväksi maamme luotettavuudelle ja matkailun kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Puurakentamisestakin on puhuttu parikymmentä vuotta. Nyt tässä valiokunta lisää ihan hyvän summan tähän kehittämistyöhön. Mahdollisuuksia meillä tässäkin suhteessa on paljon, mutta juuri se mahdollisuuksien ja toteuman ristiriita on kyllä suuri. Rahaa on lisätty jopa 1,3 miljoonaa euroa. Konkretiaan on nyt päästävä jo näidenkin rahojen turvin. Muun muassa naapurimaassa Ruotsissa ollaan ainakin vuosikymmen Suomea edellä ja monta harppausta menty tässä vuosien saatossa. Nyt on meillä toiminnan aika.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Väestöpyramidimme muuttuu tiimalasiksi, ja huoltosuhde haastaa myös koulutuksen järjestäjät. Työmarkkinoilta poistuu vuoteen 2030 saakka joka vuosi keskimäärin 12 000 työntekijää enemmän kuin uusia tulee tilalle. Peruskouluikäisten määrä laskee lähivuosina pienimmilleen, toisen asteen opiskelijamäärät ovat pienimmillään 2020-luvulle tultaessa. Väestörakenteen muutos ja muuttoliike kohtelevat eri alueita eri tavoin. Sillä on vaikutuksia hyvin moneen asiaan, muun muassa koulutuspolitiikkaan ja koulutuksen järjestämiseen, ilman muuta sitten myöhemmin työelämään.

Meidän on kyettävä löytämään vastauksia osaavan työvoiman turvaamisen haasteisiin, ja samaan aikaan entistä tärkeämpää meidän on huolehtia yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta eheydestä. Meidän on tunnistettava herkemmin se kasvava joukko, joka tarvitsee erityistä tukea niin opiskeluissa kuin muussakin elämässään.

Työelämässä, jonne osaajia koulutamme, tapahtuu edelleen suuri kulttuurinen muutos. Tekesin teknologiajohtaja Tuomo Alasoini kuvaa mielestäni muutoksia osuvasti: "Ihmisten arvostukset muuttuvat, työltä odotetaan enemmän merkityksellisyyttä, ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaatimukset lisääntyvät. Työelämän kulttuurin muutos aiheuttaa paineita työnteon tapojen ja johtamisen kehittämiselle." Innostavat organisaatiot menestyvät.

Kiire muutokseen vastaamiseen on kova, sillä esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Varman hiljattain tekemän selvityksen tulos suomalaisen työntekijän hyvinvoinnista on aika karua kertomaa. Peräti 8 prosenttia työssä käyvistä 18—29-vuotiaista nuorista ei usko olevansa työkykyisiä enää kahden vuoden kuluttua. Liian moni kokee työn ylivoimaiseksi jo muutamassa vuodessa. Syiksi löydettiin sekä henkiset paineet että työn ruumiilliset vaatimukset.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy masennuksen vuoksi noin 700 alle 35-vuotiasta. Muista mielenterveyshäiriöistä kärsivien nuorten työkyvyttömyyseläkeläisten luku on jo pari tuhatta vuosittain. Tämä on traagista paitsi inhimilliseltä myös kansantalouden kannalta, sillä vain pieni osa eläköityneistä pystyy palaamaan takaisin töihin. Se, että pontevasti yritämme pidentää työuria alku- ja loppupäästä, ei siis riitä. On olennaisen tärkeää parantaa nimenomaan työelämän laatua, työssäjaksamista ja johtamista, mikäli haluamme pitää työikäisen väestömme terveenä ja työkykyisenä.

Vielä muutama sana aivan toisesta asiasta, arvoisa puhemies, muotoilusta. Muotoilusta on tullut yksi tulevaisuuden kilpailukyvyn avaintekijöistä. Muotoilun käyttöalue on laajentunut perinteisen muotoilun lisäksi esimerkiksi digitaaliseen designiin, markkinointiviestintään sekä palvelujen ja brändien muotoiluun. Uusi nouseva toimiala on palvelumuotoilu. Palveluja innovoidaan, suunnitellaan ja kehitetään muotoilun keinoin. Vuoden 2012 muotoilupääkaupunki Helsinki on ensimmäisenä kuntana Suomessa kilpailuttanut ja käyttänyt palvelumuotoilijoita kehittämishankkeessaan.

Muotoilun merkitys on moninainen. Se ei ole vain tuotteiden esteettisen muodon viimeistelyä, se on myös funktionaalisuuden, käytettävyyden ja tuotteeseen liittyvien mielikuvien ja arvojen liittämistä yhteen. On selvää, että tästä yhdistelmästä muodostuu yhä useammalle yritykselle strateginen kilpailutekijä. Maailman johtavat kansantaloudet ovat myös johtavia muotoilun hyödyntämisessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Cancúnin kokous päättyi siinä kello 3.20 lauantain vastaisena yönä Meksikossa. Meksikon Cancún on mielenkiintoisella alueella Jukatanin niemimaalla, jonne seutuun noin 60 miljoonaa vuotta sitten syöksyi meteori, joka aiheutti sukupuuttoaallon ja myöskin käynnisti sen lajin, Homo sapiensin, kehittymisen, jonka tekojen seurauksena nyt tämä planeetta on vielä varmemmin tuhon uhkan alla kuin tuon meteoriitin iskeydyttyä tähän planeettaan.

Cancúnin seudulla Jukatanilla ja vähän laajemminkin on myöskin ollut maya-kulttuuri. He eivät eläneet kyllin vihreästi, (Ed. Pulliainen: Mutta aika pitkään!) koska heidän elämäänsä kohtasi ekologinen katastrofi. Tietysti tämä vihreän käsite tässä on aika paradoksaalinen, koska on aika selvää, että mayojen ympäristö oli hyvinkin vihreää. Vaatteet osittain myös, lintujen sulista puhumattakaan, olivat usein vihreitä johtuen materiaalien väristä. Mutta ekologinen katastrofi kohtasi, ennen muuta veden puute.

Cancúnin sopimus velvoittaa myös meidän budjettiamme, ei sitovasti mutta periaatteessa kuitenkin, koska ne velvoitteet, mitä Suomi on antanut EU:lle, ovat tulleet osittain kirjatuiksi, ja myöskin tämä lyhytaikainen ilmastorahoitus, joka on 30 miljardia dollaria 2010—2012, vaikuttaa budjettiin ja on osittain huomioitukin.

100 miljardin dollarin vuosittainen taso pitkän tähtäimen ilmastorahoitukseen vuodesta 2020 odottaa, mutta se, arvoisa ministeri Pekkarinen, mikä nyt tällä hetkellä tässä budjetissa on ongelma ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, miksei myös adaptaation, on se, että siihen ei ole pystytty saamaan aikaiseksi omaa lukua, joka kertoisi, miten paljon tuossa budjetissa on näitä toimenpiteitä. Sitä on kyllä ympäristövaliokunnan toimesta kovasti yritetty.

Edelleen tämän päivän keskustelunaiheisiin. Täällä puhuttiin turpeesta, muun muassa ed. Pentti Oinonen puuttui siihen, hänellä on näitä innovaatioita turpeen suhteen. Turvetta voisi tietysti ajatella kolmannen sukupolven biodieselraaka-aineeksi, mutta oikeastaan se ei ole mahdollista, koska sen elinkaari, ekologinen ominaispäästö, ei sitä mahdollista. Turpeen nosto on aina erityisen ongelmallinen, moniongelmallinen, asia mutta myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta erityisen ongelmallista. Tämä ongelma tulee jatkuvasti vain kasvamaan, jos nykypolitiikkaa jatketaan eli turpeella on tämä erityisasema energianlähteenä. Tällä hetkellä noin 5 prosenttia energiantuotannosta tulee turpeesta mutta hiilidioksidipäästöistä 16 prosenttia niiden laskentakaavojen mukaan, jotka ovat varsin maltillisia.

Puhuimme puurakentamisesta. Täällä on puhuttu siitä ainakin 10 vuotta, ja asiat eivät ole pahemmin parempaan suuntaan menneet. Tämän puurakentamisen esteenä ei niinkään mielestäni ole ollut kaavoitus kuin tietysti ennen muuta se, että rakentamismääräyksissä ovat olleet nämä paloturvallisuusehdot. Sprinklerit ovat tietysti kalliita, ja paloturvallisuus on ollut tiukemmassa katsannossa puurakentamisen suhteen kuin muussa kerrostalorakentamisessa, vaikka paloturvallisuustaso on kutakuinkin samankaltainen. On samalla myöskin todettava, että lähin puukerrostaloelementtejä valmistava tehdas on Itävallassa ja sen omistaa Stora Enso.

Talvivaarasta täällä puhuttiin ehkä viime viikolla enemmänkin ja siitä, että siellä avataan uraanikaivos. Tästä ministeriön tuottamasta valtioneuvoston selonteosta 11 haluan vaan todeta, että se on aika hyvä.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ytimekkäästi: Arvostan ed. Tiusasen ympäristönäkemystä mutta en oikein sitä, kuinka hän voi aina pitää tuota turvetta niin huonona, turvetta, joka toki aiheuttaa päästöjä, mutta kun se on otettu pois, sen jälkeen paikalle tulee vihreätä, joka sitoo hiilidioksidia. Me kaikki tiedämme tämän. Samaan aikaan meillä käytetään pahimmillaan lähes kaksi kertaa niin paljon kivihiiltä, maan ääristä kaukaa kaivettua, tänne rahdattua kivihiiltä, joka aiheuttaa paljon päästöjä. Minä ymmärrän teidän turvehuolenne, jos te puhutte edes joskus pitkään ja kauniisti kivihiilen alasajon välttämättömyydestä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole aikaa pitkään puhua, vain minuutti. Mutta totean, että kivihiili on itsestään selvä, sitä ei pidä polttaa, ja se on nimenomaan yhtä huonoa kuin turpeen polttaminen. Ja kun on tutkittu esimerkiksi Vtt:n toimesta tilannetta ja otettu tällainen maltillinen 100 vuoden elinkaari, niin turpeen polttaminen on aina vähintään yhtä huonoa kuin kivihiilen polttaminen hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta, vaikka se vihreä kasvaakin sitten.

Kivihiili on ongelmallinen. Ja nimenomaan — jos me nyt ajattelemme tätä — tästä ccs-systeemistä, mihinkä Suomikin oli menossa mukaan Poriin, niin kuin ministeri tietää, Suomi otti pelimerkkinsä pois. Näin ollen Fortum ei olekaan enää innostunut siitä. Ja tässä mielessä tämä ccs:kin on kyllä sellainen vähän ilmassa kelluva mahdollisuus, joka antaisi ikään kuin tämän mahdollisuuden kivihiilen polttamiseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Puuttumatta enempää turpeeseen totean vain, että ed. Tiusanen puhui viisaita mutta ei ministeri Pekkarinenkaan aivan väärässä ollut.

Ministeri Pekkariselle, ennen kuin hän poistuu, totean tästä puurakentamisesta, että kun 8 vuotta sitten tulin tänne valituksi, niin olin sitä ennen 10 vuotta toiminut Itä-Suomen suurimman asuntorakennuttajan toimitusjohtajana. Jos määräykset olisivat silloin olleet kohdallaan, niin olisin jo silloin rakennuttanut ainakin yhden puukerrostalon. Ja jos nyt kansa haluaa minun palaavan tähän entiseen toimeen — tässä 8 vuoden aikana ei ole siis tapahtunut mitään näille säännöksille — jos nyt sitten tipahdan eduskunnasta ja palaan entiseen toimeeni ja nämä säännökset saadaan nyt lopultakin muutettua niin, että puukerrostalojen rakentaminen tulee taloudellisesti kannatettavaksi, niin myöskin rakennutan sellaisen välittömästi. Tällaisen vaalilupauksen, tai kai pitäisi sanoa "antivaalilupauksen", voin antaa.

Arvoisa puhemies! Toinen tämän pääluokan vastuussa olevista ministereistä valitettavasti poistui tästä. Minulla olisi hänelle ollut vähän enemmän asiaa. Olen nimittäin huolissani tästä työhallinnon pitkästä 51 momentista eli näistä aktiivitoimenpiderahoista, joita on tässä budjetissa vähennetty. Vaikka työttömyyden oletetaan laskevan, niin en siltikään oikein ymmärrä, miksi. Minulla oli tilaisuus keskustella puoli tuntia sitten työvoimakoulutuksesta Pohjois-Savossa vastaavan viranomaisen kanssa, ja hän kyllä kertoi vakavan huolensa siitä, että jos työllisyystilanne ei parane niin kuin on oletettu, niin seuraukset saattavat olla aika huolestuttavia. Aktiivitoimenpiteiden merkitys tämän hetken työvoimapolitiikassa, tämän hetken tilanteessa, on niin ratkaiseva, että jos tilanne menee ennakoitua budjettia huonommin, niin on sitten kyllä syytä varautua lisäbudjetein hoitamaan tämä asia kuntoon. Kun täällä nyt tämä paljon puhuttu kannustuslaki toimeentulotuen leikkauksen osalta toteutettiin, niin kyllä ne nuoret tarvitsevat oikeasti vähän toisenlaista kannustusta, toisenlaista tukea, ja he tarvitsevat näitä aktiivitoimenpiteitä ja myöskin tukea siihen, että he voivat niihin sitten osallistua. Ja tästä syystä minulla on aika iso huoli tuon kyseisen momentin riittävyydestä. Toivottavasti olen väärässä.

Ehkä näin lopuksi voisi todeta tästä työvoimakoulutuksesta muutenkin. Kun viime kaudella aika monta kertaa jouduin hallituksen puolesta oppositiokansanedustajana puolustamaan työvoimakoulutusta silloisen oppositiopuoleen kokoomuksen hyökkäilyjä vastaan, joissa silloin nimiteltiin työvoimakoulutusta tempputyöllistämiseksi, todettakoon nyt, että se sama tempputyöllistäminen on sisällöllisesti jatkunut aivan entisenlaisena. Siihen ei ole tullut tämän hallituksen aikana mitään muutosta, eikä työvoimakoulutus ole tullut yhtään sen huonommaksi. Jostain syystä kokoomus on lopettanut tämän tempputyöllistämisestä puhumisen. Mahtaisiko se nyt johtua siitä, että kun itse istuu hallituksessa, niin puheet ovat muuttuneet, vaikka teot eivät juuri minnekään?

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä debatin aikana sivuttiin vientiteollisuuden ja erityisesti teknologiateollisuuden huolestuttavaa tilannetta. Tilanne ei ole suinkaan millään tavalla lohdullinen tai kohentunut, kuten täällä annetaan välillä ymmärtää. Paikallaan olisi aimo annos realismia. Teollisuuden suhdannekatsaus totesi, että yritykset saivat uusia tilauksia kolmannella neljänneksellä euromääräisesti 5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Talouskriisiä edeltävään aikaan verrattuna uudet tilaukset jäivät runsaat 40 prosenttia alemmalle tasolle. Tässä siis ollaan, ja sen takia halusin nostaa keskustelua siitä, miten yritykset käyttävät ja ovat käyttäneet voittonsa, mikä on Suomen teollisuuden todellinen tila ja kilpailukyky, todellinen kehitys, mikä on sen tulevaisuus.

Ihan yhteenvedonomaisesti voi todeta, että yritysten voitot ovat kasvaneet palkkoja nopeammin. Ainoastaan talouskriisin pohjavuosi 2009 oli siinä poikkeus. Yritysten voitoista aiempaa selvästi suurempi osuus on jaettu osinkoina omistajille, ja kriiseistä huolimatta osinkojen jako on ollut avokätistä.

Teollisuusyritysten investointitoiminta Suomessa on ollut laimeata. Yritykset ovat käyttäneet varojaan, erityisesti Suomessa syntyneitä voittoja, liiketoiminnan laajentamiseen ulkomailla. Suomen osuus keskeisten monikansallisten yritysten liiketoiminnasta on selvästi laskenut. Mitä enemmän yritykset ovat käyttäneet varojaan ulkomaisiin yritysostoihin, sitä vähäisempiä ovat niiden investoinnit olleet täällä Suomessa, kotimaassa. Työpaikkoja täällä on todella hävinnyt, ja teknologiateollisuus on 10 vuodessa lisännyt työpaikkalukuaan ulkomaisissa tytäryhtiöissä 220 000:lla.

Teollisuuden voittoja, jotka ovat olleet kohtuullisen muhkeita vuoden 1995 jälkeen, on todella jaettu osinkoina tarkkaan ottaen, Suomen Pankin tilaston mukaan, 55,7 miljardia. Ulkomaiset yritysostot ovat olleet 44,1 miljardia. Siis yhteensä tästä tulee runsaat 100 miljardia. Suomeen on investoitu, voi sanoa, ainoastaan niin, että bruttoinvestoinnit ovat olleet 65,7 miljardia, monessa tapauksessa vähemmän kuin yritysten poistot. Tämä kuvastaa kyllä ihan vastaansanomattomasti sitä, että suomalaisia yrityksiä on tyhjennetty ja voitot on viety, investoitu, ulkomaille. Tällä kehityksellä meillä ei ole todella näköalaa merkittävästi työllistävään yritystoimintaan.

Täällä aivan oikein ministeri Pekkarinen toi huolen siitä, että meillä syntyy innovaatioita, meillä syntyy tuotteita, joilla olisi menestymisen mahdollisuuksia, kasvunäkymiä, mutta ei ole niitä tahoja, jotka investoisivat Suomessa riittävän ponnekkaasti tähän tuotantoon. Tästä johtuu, että meillä teollisuudessa työpaikkakato on varsin kiivas ja näköalat minun mielestäni kohtuullisen heikot.

Kun verrataan investointiastetta Suomen ja muun Oecd:n piirissä, niin Suomi on investointiasteeltaan noiden 30 valtion joukossa kolmanneksi alhaisin. Erityisesti kun katsotaan investointien kehitystä ajanjaksoina, voi sanoa, että investointitoiminta on puolittunut vuosina 2003—2007 (Puhemies: 5 minuuttia!) verrattuna aikaan 1998—2002. Nämä ovat faktoja, ja näiden pitäisi herättää huolta sekä ministereissä että kansanedustajissa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tässä talousarviokeskustelussa on käsittelyssä työvoima- ja elinkeinoministeriön toimiala. Ministerit olivat täällä aktiivisesti paikalla, ja täytyy tässä ihan julkisesti kiittää kumpaakin ministeriä hyvin hyvästä toimeliaisuudesta ministeriönsä päämäärien eteen.

Työllisyys on tietysti yksi keskeisimpiä alueita tämän ministeriön osalta. Ikävä piirre on tietysti tämä nuorten työttömyys. Vielä on yli 28 000 nuorta vailla työtä. Heidän työllistymisensä ja koulutuksensa eteen tulee kyllä kaikki keinot käyttää, ja tätä lukumäärää täytyy määrätietoisesti pienentää. Pitkäaikaistyöttömyyden kautta hyvin herkästi edessä on totaalinen syrjäytyminen, jonka jälkeen on sitten todella vaikea päästä yhteiskunnan toimintoihin mukaan.

Energiasektori on puhuttanut tätä taloa viimeisen vuoden aikana paljon, ja myös tämä budjettiesitys tulee keskittymään pitkälti energiasektorin osalle. Energiapaketti, joka käsittää tuulivoiman, biokaasun ja puupolttoaineisiin perustuvan sähköntuotannon, tulee saamaan yli 55 miljoonan euron lisäsatsaukset tämän budjetin myötä.

Tuulivoimakysymyksistä on puhuttu paljon, mutta valitettavaa on ollut, että tuulivoimalla tuotetun energian hankkeet eivät ole edenneet odotetulla tavalla. Aika usein siellä ovat olleet nämä lupakysymykset rajoittavina tekijöinä, ja niiden eliminoimiseen tulee kyllä käyttää eri konsteja niin, että tuulivoimaa voitaisiin hyödyntää entistä enempi.

Valitettava piirre tässä energiapaketissa oli se, että peltoenergia jäi vielä tässä vaiheessa ulos tuettavien energiamuotojen puolelta. Erityisesti läntinen Suomi on meillä sellainen alue, jossa olki olisi hyvin todennäköinen seospolttoaine, jolla voitaisiin sitten kivihiiltä korvata entistä enemmän. Toivottavaa on, että vielä tämän eduskunnan aikana tämä peltoenergia saataisiin mukaan näihin tuettaviin energiamuotoihin.

Viljapohjainen etanolituotanto on ollut myös se yksi hyvin keskeinen sektori, josta tehtiin myös laajamittainen selvitys. Etelä-Pohjanmaan osalta on tietysti hyvin tärkeää se, että Ilmajoen Koskenkorvalle suunniteltu etanolitehdas voisi joskus aloittaa toimintansa. Ilmajoen kunta on satsannut tähän merkittävästi, ja sillä on nyt sitten oma selvityshenkilö toteuttamassa näitä kysymyksiä.

Puurakentaminen on ollut yksi keskeinen kohde, joka tuli myöskin valiokunnan lausunnossa esiin. Meillä Suomessa on osaamista, raaka-ainetta, mutta lainsäädännön esteet ja, niin kuin tuossa keskusteluvaiheessa tuli esille, nämä kaavoituksen rajoittavat tekijät ovat olleet puurakentamisen kehittymisen esteinä. Sekä energia-, ilmasto- että ympäristösektorin haasteet tulisivat osittaisesti hyvinkin hoidetuiksi puurakentamisen suosion kasvun myötä.

Näissä energiakysymyksissä on äärimmäisen tärkeää, että tiedotukseen ja neuvontaan satsattaisiin. Ne ovat keskeisessä roolissa. Tiedotusta tulee ohjata niin yksityisille kuluttajille ja yrityksille kuin myöskin kunnille. Vain tiedotuksen ja neuvonnan kautta voidaan näitä kysymyksiä sitten viedä paremmin eteenpäin niin, että nämä tavoitteet, mitä kotimaisen energiantuotannon lisäämiselle on asetettu, tulisivat sitten hoidetuiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun.

Ensinnäkin lähtökohtahan on kiusallinen siinä suhteessa, että velkarahallahan tässä tätä hommaa pyöritellään, jolloinka tietysti sillä vaikuttavuudella on aivan erikoinen merkitys. Ja jos halutaan todella luoda jotakin, joka pitkällä aikavälillä toisi sen sijoituksen takaisin, niin silloin kannattaa näitä lukuja pyöritellä. Sitä minä yritin tuossa vastauspuheenvuorossani arvoisalle ministerille tuoda esiin.

Se perusluku, jonka ed. Karjula jaoksen puheenjohtajana toi esille, oli 3,3 miljardia. Se sopii yhdeksi kiinteäksi luvuksi, ja sitä kaikki muutkin ovat käyttäneet. Minä kysyin ministeriltä sitä — jos lähdetään siitä, että sijoitetaan yhteiskunnan velkavarallisuutta 3,3 miljardia — kuinka suuren yksityisen varallisuuden, siis investointivarallisuuden, toimeliaisuutta synnyttävän varallisuuden, tuotemäärän, se generoi. Elikkä minkälainen vipuvaikutus tämmöisellä potilla on? Jos siitä saa semmoisen vaikuttavuusindeksin tai kertoimen, niin se on aika mukava valttikortti missä tahansa keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Kun usein pyydetään, että sano nyt jotakin, mikä varmasti tuottaa, arvoisa ministeri, minä kerron sen. Meillä on yhteinen ongelma, ja se on jätevesiasetus ja jätevesihuolto. Minä olen sanonut vähän joka yhteydessä, että ympäristöteknologiaa välttämättömästi tarvitaan ja siinä tehokkuutta tarvitaan ja tuloksellisuutta tarvitaan ja se vaikuttaa koko meidän viihtyvyyteemme ja vesistöjemme tilaan ja tulevaisuuteen. Siis eikö voitaisi ajatella sillä tavalla, että me poimimme nyt kaiken sen, mitä tiedetään jätevesihuollosta? Kun siellä on niitä laitteita, jotka ovat narrauslaitteistoa, niin on annettu ymmärtää, niin siinä narrauslaitteessakin täytyy olla jotakin ihan fiksua takana, kun sillä voi edes hämätä puhumattakaan, ettei se siellä tee mitään muuta kuin saastuttaa, mutta hämää kuitenkin. Elikkä siis sillä tavalla siinä on joku kantava idea, jolla hämätään. Sillä tavalla voisi ajatella, että yhdistetään liikkeet ja pistetään sitten perussuomalaiset ihan monttu auki katsomaan, että nehän sitten tekivätkin sen tempun kuitenkin. Ja kun sitä lisäaikaa eduskunta on varmasti nyt antamassa, niin tämä homma on hallinnassa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johonka kiinnitän huomiota, on aika jännittävä sekin. Se on se, että täällä käytiin Stefan Wallinin johdolla oikein pitkä istunto, jossa oli etsivästä nuorisotyöstä kysymys. Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, että etsitään, sehän tarkoittaa suomeksi, että joku on kadonnut. Elikkä siis toisin sanoen on synnytetty tilanne, että nuoriso on kadonnut pois käsistä, pois tilastoista, pois kaikesta. (Ed. Piirainen: Niin on muuten käynyt!) Elikkä siis toisin sanoen eihän sellaista tilannetta pidä päästää syntymään, sehän on ihan pöljää kerta kaikkiaan, ja se osoittaa, ettei kukaan ole ajan tasalla hommissaan.

Sen takia pitääkin toimia sillä tavalla, että sellaista ilmiötä kuin etsivän nuorisotyön aihe ei pääse syntymään ollenkaan. Ja tämä on muuten vakava juttu, että näin on päässyt käymään. Esimerkiksi Oulun kaupunki on todella pulassa tässä suhteessa. Minä olen siitä jo yhden saarnan täällä pitänyt. Tässä katsannossa, kun täällä aivan oikein on kuvattu, että hallitus ja valtiovarainvaliokunta molemmat satsaavat työpajatoimintaan, joka on erinomaisen paikallaan ja erittäin tarpeellista, nyt kerta kaikkiaan kannattaa vielä enemmän satsata siihen, että yksikään nuori ei katoa, pysyy jollakin tavalla kirjoissa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olipa mahtavaa pohdintaa tuo ed. Pulliaisen mietiskely ja filosofointi tuossa edellä. Minä esitän väittämän, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat käyneet yhä tärkeämmiksi hyvinvoinnin ja työllisyyden ylläpitäjinä, ja pyrin löytämään tässä puheenvuorossani siihen vastauksen.

Ensinnäkin julkinen sektori ja suuryritykset ovat menettäneet työllistämisvoimaansa. Työvoiman lisääntyminen julkisella sektorilla on kääntynyt selvästi supistuvaksi. Suuryritykset ovat puolestaan keskittyneet osaamisensa ydinaloille ja näin ollen ulkoistaneet toimintojaan. Tämä on toisaalta vähentänyt työvoiman tarvetta, mutta toisaalta se on luonut tilaa uusille pk-yrityksille. Tästä syystä hyvinvointi ja työpaikat luodaan yhä enenevässä määrin pk-yrityksissä.

Yrityksen kilpailukyky ja kasvu riippuvat kahdesta tekijästä, ensinnäkin ulkoisista tekijöistä ja toiseksi yrityksen sisäisistä tekijöistä. Ensimmäisenä kysynnän kehitys on yrityksen kasvua ulkoa päin ohjaava tekijä. Toiseksi muiden yritysten hinnoittelu sekä tuotantotekijöiden tarjontaolot ovat etenkin pienelle yritykselle ulkoisia. Kolmanneksi yrityksen sijaintialueen piirteet ovat yritykselle ulkoinen, kasvuun vaikuttava tekijä. Pienellä yrityksellä ei ole myöskään mahdollisuutta vaikuttaa tarvitsemansa työvoiman laatuun suurten yritysten tapaan. Siksi yritysten lähiympäristön piirteet ovat pienen yrityksen vaikutuspiirin ulkopuolella.

Yrityksen sisäisiin tekijöihin, joita yritys voi kontrolloida, kuuluvat itse yrityksen piirteet, kuten toimiala, yrityksen henkilökunnan ja varsinkin yrittäjän piirteet sekä yrityksen strategiset valinnat. Nämä yrityksen sisäiset tekijät määräävät yrityksen kilpailukyvyn markkinoilla, joita heiluttelevat yritykselle ulkoiset voimat. Mitä pienempi yritys on, sitä enemmän sen sisäiset tekijät ja inhimillinen pääoma henkilöityvät itse yrittäjään. Suuremmissa yrityksissä on vaikeampi osoittaa yhden ihmisen osuutta yrityksen menestymisessä.

Yrityksen kasvusta ei ole olemassa yhtenäistä teoreettista mallia. Yksi yleinen tapa hahmottaa pienten yritysten kasvuun vaikuttavia tekijöitä on jaotella ne ensinnäkin yrittäjän ominaisuuksiin, toiseksi yrityksen piirteisiin ja kolmanneksi yrityksen ulkoisiin olosuhteisiin. Yrittäjällä on lukuisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat yrityksen menestymiseen. Osa näistä ominaisuuksista on helposti mitattavissa, ja niitä on käytetty yrittäjää kuvaavina muuttujina, kuten ikä, sukupuoli, koulutus, yrityksen perustaja ym. Tärkeimpiä yritystä kuvaavia, mitattavissa olevia muuttujia ovat esimerkiksi yrityksen ikä, koko ja toimiala.

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen osaaminen on korkealla tasolla. Olemme siitä ylpeitä. Kuitenkin osaaminen kehittyy joka puolella maailmaa ja Suomen kaltainen pieni maa on ainoastaan oman osaamisensa varassa. Vain osaamista hyödyntämällä voimme ansaita ne rahat, jotka tarvitsemme huolehtiaksemme arvokkaalla tavalla eläkeläisistämme, lapsistamme ja avun tarpeessa olevista sekä haluamistamme yhteiskunnan muista palveluista. Niinpä joudummekin varmistamaan kilpailukykyisen osaamistason kehittämisen ja ylläpidon tulevaisuuden tarpeita varten. Osaava ihminen on kaiken perusta.

Kansainvälisesti korkean koulutustason ja erittäin hyvän teknologiaosaamisen vuoksi Suomella on hyvät lähtökohdat rakentaa menestyvää yhteiskuntaa myös jatkossa. Sopeutuminen globalisaation tuomiin muutoksiin on yksi menestymisen perusehto. Pieni ja yksimielinen kansa kykenee kehittämään uudenlaista joustavan sopeutumisen osaamista ja hyödyntämään sen muita maita nopeammin kansalaistensa hyväksi. Laajaa kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan globalisaation haittojen torjumiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuuden työpaikat ovat siis pienyrityksissä. Ilman työnantajia meillä ei ole palkkatyötä, ilman palkkatyötä meillä ei ole verotuloja, ilman verotuloja meillä ei ole palveluita, ja ilman palveluita meillä ei ole hyvinvointivaltiota, joten näin yksinkertaisesti tämä mekanismi toimii katkeamattomana ketjuna.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset ovat tehneet parhaansa, ettei työttömyys repeäisi valloilleen. Hallitukset ovat hoitaneet suunnitelmallisesti Suomea kohdannutta lamaa. Elvytyspolitiikka on onnistunut hyvin. Erilaisia täsmätoimia on suunnattu oikea-aikaisesti ja riittävästi työllisyyttä ylläpitämään. Työttömyysaste ei ole laskenut onneksemme niin alas kuin ensimmäiset ennusteet aikanaan viittasivat, ja tulevana vuotena työttömyyden arvioidaan jäävän jopa alle 8 prosenttiin.

Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen hallitus on kiinnittänyt huomiota. Nuorisotyöttömyys on kesän kuluessa kääntynyt laskuun, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä on sen sijaan noussut. Silti useita tuhansia nuoria on kokonaan palvelujärjestelmien ulkopuolella ilman työ- tai koulutuspaikkaa. Erityisesti näitä nuoria uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Näitä nuoria varten on oltava monipuoliset, kattavat ja poikkihallinnolliset toimet.

Meillä ei ole varaa antaa nuorisomme valua pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisuhan pariin. Kaikki voitava on tehtävä sen eteen, että nuoremme löytävät opiskelu- tai työpaikan tai pääsevät erilaisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. Tälle momentille talousarviossa ehdotetaan noin 535 miljoonan euron määrärahaa, joka perustuu työttömyyden kehitystä koskeviin arvioihin ja joka on noin 17 miljoonaa euroa kuluvan vuoden talousarvion määrärahaa pienempi.

Hallituksen tavoitteena on kestävä työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen työuran kaikissa vaiheissa: alussa, lopussa ja keskellä. On hyvä, että hallitus on valmistellut opintojen nopeuttamiseksi ja korkeakouluopintojen aloittamisiän alentamiseksi toimenpidekokonaisuuden, joka alentaa keskimääräistä työelämään siirtymisen ikää tutkinnon suorittaneena, ja opintotukea kehitetään päätoimiseen opiskeluun kannustavaksi. Vaikka tämä hallitus on korottanut opintorahaa 15 prosentilla ja tulorajoja on korotettu 30 prosentilla, toivoisin silti opintotuen sitomista indeksiin mahdollisimman pian. Tällöin opiskelijoiden tuloihin ei syntyisi jälkeenjääneisyyttä ja se tukisi kokoaikaista opiskelua ja mahdollisimman nopeaa valmistumista työelämään.

Vallitsevasta korkeasta työttömyydestä huolimatta monilla yrityksillä on ongelmia löytää osaavaa työvoimaa. Työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Yritykset joutuvat järjestämään täydennyskoulutusta jopa vastikään alan koulutuksen saaneille nuorille. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden yhtenä tavoitteena taantuman aikana onkin ollut osaamisen lisääminen tulevan kasvun aiheuttamiin tarpeisiin ja työmarkkinoille kiinnittymisen nopeuttaminen.

Yhteishankintakoulutus on yksi uusi koulutusmuoto. Se on työ- ja elinkeinohallinnon järjestämää työvoimakoulutusta, jonka tarkoituksena on tuoda työ ja tekijät yhteen. Se on osoittautunut erittäin toimivaksi tavaksi työllistää. Koulutusohjelmat räätälöidään työnantajan tarpeiden perusteella. Koulutuksen rahoittavat työhallinto ja työnantaja yhdessä. Tärkeää onkin, että tätä koulutusmuotoa markkinoidaan yrityksille entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Tärkeää on myös, että pitkään työmarkkinoilta poissa olleita työnhakijoita ohjataan sellaisiin työmarkkinatoimenpiteisiin, jotka ylläpitävät ja lisäävät heidän ammattitaitoaan, jotta alkavan taloudellisen kasvun oloissa pystytään vastaamaan väestön ikärakenteen muuttumisen ja työvoimapulan haasteisiin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toimeliaisuus ja työllisyys pitävät yllä elinvoimaista yhteiskuntaa, ja yrittäjyyden ja yritystoiminnan pyrkimyksenä täytyy olla selvä tulokseen pyrkiminen. Ainoastaan menestys luo vaurautta, ja sen vaurauden kautta voidaan yhdessä tehdä taas hyvää. Jos toimitaan niin kuin täällä ed. Yrttiaho vaati, että yritysten pitää jakaa rahat pois muille kuin omistajille, niin se tie on varsin lyhyt, kukaan ei ota yritystoiminnan riskiä, ja silloin me olemme mieron tiellä.

Kasvuyritysten kautta syntyvät tulevaisuuden työpaikat, ja millä tavalla yritys saadaan kasvuun, se onkin tänä päivänä hyvä kysymys. Meillä tuotekehityspuolelle osoitetaan kyllä ihan merkittävästi rahoja niin kuin myös kansainvälistymiseen. Tässä yhtenä kantona kaskessa molempienkin osalta on se, että näissä joudutaan käyttämään liikaa byrokratiaa, liikaa konsultteja, jotka osaltaan murentavat tätä tehokkuutta.

Esitänkin toivomuksen, että yritystukia selkeästi suoraviivaistetaan ja tehdään te-keskusten ja yritysten välillä mahdollisimman paljon suoraan asioita. Siellä on te-keskuksissa osaavaa väkeä, he kykenevät arvioimaan tilanteet, ja kun syntyy hyvät, luottamukselliset välit, silloin voidaan myöskin vapaammin toimia. Turha byrokratia tosissaan vie paljon tehoa pois yritystoiminnasta. Moni hyvä hanke jää tekemättä, esimerkkinä juuri Puolan pieni yritys, joka haki tämmöistä kansainvälistämisrahaa, pientä summaa, mutta se olisi vaatinut isot konsulttiselvitykset, ja se homma vaan sitten jäi tekemättä.

Arvoisa puhemies! Tämä ensi vuoden talousarvio pitää sisällään myöskin nyt Temmin valmisteleman uusiutuvan energian paketin. Siinä sähköntuotantotuki ja syöttötariffi ovat hyviä asioita. Se mahdollistaa myöskin uusien työpaikkojen syntymisen hyvin merkittävässäkin määrin, ja hyvä niin. Onhan meillä semmoinen 150 000 uuden työpaikan synnyttämistarve.

Nyt kun on käyty keskustelua energian hinnan noususta energiaverotuksen myötä, sotketaan kaksi asiaa keskenään: uusiutuvan energian paketti ja energiaverojen nosto. Mielestäni energiaverojen noston perusteluissa lukee selkeästi, että se on kelamaksun poistosta johtuva kuluerä, joka tulee kuluttajille, kun taas syöttötariffijärjestelmä ja sähköntuotantotuki perustuvat ilmastonmuutostavoitteisiin. Mielestäni tulevaisuudessakin nämä kaksi asiaa pitää selkeästi erottaa toisistaan.

Sitten tämä rakennemuutosaluekokonaisuus, jossa ministeriö ainakin vuonna 2010 ja myös jo vuonna 2009 on toiminut hyvin ripeästi. Kun on olemassa ongelmia, on kyetty myöskin tekemään päätöksiä, ja erityisen hyvä avaus toimialueelle oli tämä telakkateollisuuden ongelmakentän nopea rekisteröiminen ja myöskin sitten siellä päätösten tekeminen. On todella tärkeää, että se osaaminen, jota meillä on telakkateollisuuden osalta, voidaan tulevaisuudessakin hyödyntää. Se edellyttää tietenkin meiltä kilpailukykyä, ja se on haasteellista. Jos Saksassa perheyrityksen omistama telakka saa tilauksia ja suomalainen telakka ei niitä saa, (Puhemies: 5 minuuttia!) Saksassa telakka ei saa tukia, Suomessa saa ja siitä huolimatta ei pärjää. Tämä on meillä suuri haaste.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön pääluokka on Suomen tulevaisuuden kannalta ehkä se tärkein tai tärkeimpiä pääluokkia, mitä budjettimme sisältää. Ministeri Pekkarinen on ollut luomassa tällä vaalikaudella uutta työ- ja elinkeinoministeriötä, ja siinä työssä hän on kyllä pärjännyt kiitettävän hyvin. Kun sattuu vielä niin, että tälle samaiselle vaalikaudelle on sattunut, sanotaan, itsenäisyytemme aikana suurin kohtaamamme lama ja siitäkin on selviydytty tähän asti erittäin hyvin, niin voisi sanoa, että siinä on yhden ministeriön ja yhden ministerin tehtäväksi ollut aivan riittävästi puuhaa.

On muistettava, että kun tämä lama alkoi lokakuussa 2008, niin bruttokansantuote vuonna 2009 Suomessa laski 8 prosenttia. Kuitenkin työllisten määrä laski tilastojen mukaan vain 3 prosenttia, elikkä se osoittaa sen, että erilaisilla elinkeinotoimenpiteillä ja kohdistetuilla toimilla, Finnveran takuupäätöksillä ja monella muulla toimella, pystyttiin lamaa torjumaan niin, että työllisten määrä laski vain sen 3 prosenttia. Tätä voi sanoa aivan historialliseksi hyväksi suoritukseksi, ja on muistettava, että työministerin näkökulmasta tällaiset luvut ovat varmaan erittäin lohdullisia, kun muistetaan ne 1990-luvun laman karmeat työttömyysluvut ja se hätä, mikä silloin Suomessa oli.

Ensi vuoden budjetissa elinkeinoministeriön määrärahoissa on todellakin tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsattu historiallisen paljon, 486 miljoonaa euroa, jossa on 30 miljoonan euron lisäys tähän vuoteen verrattuna. On muistettava, että elämme laman olosuhteissa, ja jos haluamme luoda uutta työtä tähän maahan, se tarkoittaa, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen on satsattava. Jos sillä alalla pärjäämme, se tarkoittaa, että tutkimuksen ja tuotekehityksen takana ovat huomisen työpaikat.

Myös Finnveralle korkotukivaltuutta korotetaan, mikä osoittaa sen, että todellakin panostetaan aktiivisesti ulkomaankauppaan ja vientiin, joista Suomi elää.

Innovaatiotukea ja kansainvälistymistukea on budjettiin varattu yhteensä peräti 825 miljoonaa euroa. Tästäkin voi sanoa, että nämä luvut ovat todella mahtavia lukuja ja ottaen huomioon taloudellisen tilanteen maassamme siinä on selkeä viesti siitä, että Suomi haluaa panostaa tulevaisuuteen, kehittämiseen niin, että pystymme ne työpaikat luomaan, koska julkisen sektorin kautta työpaikkoja tuskin tulee lisää vaan se tapahtuu yrityksissä ja yritysten kautta. Tutkimus ja tuotekehitys ja innovaatiot ovat se keino, jolla voidaan työpaikkoja luoda.

Sitten haluan nostaa esille vielä tämän pääluokan kohdalla uusiutuvan energian ratkaisut. Ministeri Pekkarinen on ollut vahvasti valmistelemassa Suomen historian kannalta suurinta energiaratkaisua, mitä koskaan on tehty. Ensin oli viime kevään aikana energiansäästö ja energiatehokkuus, sitten tehtiin heinäkuun 1. päivänä tässä salissa äänestäen historiallinen ydinvoimarat-kaisu, periaatepäätös kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseksi, ja nyt ollaan viemässä läpi uusiutuvan energian pakettia. Tavoitteena on tuottaa vuonna 2020 kokonaisenergiasta 38 prosenttia uusiutuvaa energiaa. Tämä on valtavan vahva tavoiteluku, ja myös sitä varten on budjetissa ensi vuodelle vahvoja panostuksia.

Uusiutuvan energian tuotantotukeen on varattu 55 miljoonaa euroa, ja tämä käsittää tuulivoiman, biokaasun, puupolttoaineella tuotetun sähkön. Nämä lakipaketit ovat valmiina, ja niitä viedään toki eteenpäin. Kun ne tulevat sitten aikanaan voimaan, niin ne ovat erittäin vahvaa valuuttaa siinä, kun Suomi tuottaa uusiutuvaa energiaa.

Haluan mainita vielä, että Suomi on varautumassa myös siihen, että tänne perustetaan lähivuosina — ja työt ovat käynnissä koko ajan — ehkä kaksi, jopa kolme uutta liikennepolttoainetehdasta, jotka toki saavat EU:lta innovaatiotukea, mutta Suomen valtion budjetin kautta on varauduttu 100—200 miljoonan euron tukimäärärahoihin tähän tapahtumaan. Nämä ovat todella merkittäviä investointeja, koska ne perustuvat kaikki suomalaisiin raaka-aineisiin ja sitä kautta ne luovat työtä ja toimeentuloa Suomeen. Ja mikä parasta, näiden tehtaiden sijoituspaikat todennäköisesti ovat Helsingistä katsoen periferiassa, jolloin sitä työtä saadaan muuallekin Suomeen. Tehtaan vaikutukset niillä paikkakunnilla ja sen alueen aluetalouteen ovat todella suuret.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa vielä kaivosalasta sen, että tällä vuosikymmenellä Suomessa tapahtuu, voi sanoa, kaivosalan läpimurto. Tällä hetkellä louhintamäärät ovat 5—6 miljoonaa tonnia, mutta kun menemme kymmenen vuotta eteenpäin, niin tavoitteena lienee tuommoinen jopa 70 miljoonan tonnin vuotuinen louhintamäärä. Hallitus on tehnyt ja vie eteenpäin vahvaa politiikkaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen mukaan, että uusia kaivoshankkeita tuetaan tehdyn päätöksen mukaisesti ja saadaan aikaan uutta työtä Suomeen. Näitä kaivoshankkeita Suomessa on vireillä kymmeniä, mikä tietää sitä, että työtä ja toimeentuloa on luvassa, kunhan vaan hoidamme asiamme hyvin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Työvoimapalvelulakia uudistettiin keväällä 2010, jolloin kolmannen sektorin toimintaedellytykset lähtivät lain tulkintojen mukaan kaventumaan oleellisesti, ja pitkäaikaistyöttömien asema on vaikeutunut siitä asti koko ajan työmarkkinoilla. Yleishyödyllisenä organisaationa toimivat yhdistykset ja säätiöt ovat joutuneet vaikeuksiin de minimis -tulkintojen vuoksi. Kävikö meille niin, että de minimiksestä tuli de munimus?

Julkisen tuen osuus yrityksille ja yhteisöille on nyt rajoitettu kolmen vuoden jaksossa 200 000 euroon, jolloin normaalilla palkkatuella työskentelevien määrää on jouduttu merkittävästi pudottamaan. Tämä on merkinnyt monen toiminnan lopettamisuhkaa ja myös monien, pääasiassa työttömien yhdistysten ylläpitämien toimintojen lopettamista. Ryhmäpoikkeusasetus mahdollistaa edelleen vajaatyökykyisten työllistämisen, mutta palkkatuen maksimimäärät ovat pudonneet.

Monille kolmannen sektorin toimijoille vaatimus 50 prosentin omasta rahoitusosuudesta on täysin mahdoton toteuttaa. De minimis -tuen sääntöjä sovelletaan myös yrityksiin, ja näin ollen myös palkkatuella edelleen sijoitettujen valmistujien mahdollisuudet sijoittua yrityksiin vähenevät.

Viimeaikaiset lakimuutokset ja toimet ovat siis vaikeuttaneet huonossa työmarkkina-asemassa olevien tilannetta, ja uhka on, että työelämän epätasa-arvoisuus edelleen syvenee. Mikäli työvoimapalvelulain tulkintaa ei saada vastaamaan arjen todellisuutta, maastamme on katoamassa tuhansia tukityöpaikkoja koko kolmannen sektorin kentältä.

Mielestäni kilpailuneutraliteettiin vetoaminen ei ole mitenkään perusteltu, koska yrittäjäyhdistykset ja -järjestöt halki koko maan ovat ilmoittaneet, ettei kolmannen sektorin toiminta ole vääristänyt kilpailua.

Toisena asiana haluan nostaa keskusteluun miestyöpaikkojen katoamisen Suomesta. Tällä hetkellä meillä on teollisuudessa niin vahva murros, että se tarkoittaa jatkuvalla kasvavalla volyymillä uusien työttömien tulemista maahamme, ja kyllä naisena täytyy kantaa huolta siitä, että teolliset työpaikat monta kertaa kadotessaan tarkoittavat sitä, että perheen miehiltä katoavat työt. On surullista, että esimerkiksi paperimiesten, jotka ovat joutuneet työttömiksi paperitehtailta niiden alasajon yhteydessä, pitkät työurat ovat nyt katkenneet ja monenkin elämä huonontunut huolimatta siitä, että iso joukko on saatu työllistettyä, en sitä kiistäkään, mutta on iso joukko miehiä, varsinkin yli 50 vuotta täyttäneitä, jotka ovat putoamassa tai jo osin pudonneet toimeentuloloukkuun, ja tällaista tietä ei soisi Suomen kulkevan.

Sitten asia, josta käydään itse asiassa kulissien takana varsin paljon keskustelua, julkisuudessa vähemmän, se liittyy kaivosmaailmaan ja kaivosteollisuuden kasvuun ja nousuun Suomessa. Olisin kysynyt vielä ministeri Pekkariselta, minkälaiset ovat tällä hetkellä ministeriön resurssit vastata tähän kasvavaan tarpeeseen lupa-asioiden, selvityspyyntöjen ym. suhteen, kun tiedän, että tuottavuusohjelma kouraisee myös ministeriötä ja vaatii toimenpiteitä. Mitä sille sektorille kuuluu?

Sitten esitän vielä huolestukseni Työterveyslaitoksen resursseista ja tuottavuusohjelman vaikutuksesta niihin. Me täällä puhumme suu vaahdossa siitä, että työuria täytyy jatkaa ja täytyy tehdä toimenpiteitä siihen, että ihmiset jaksavat entistä paremmin työelämässä, ja kehittää tätä meidän järjestelmäämme, ja samanaikaisesti me ajamme alas sitä toimivaa organisaatiota, joka tekee valtavan tärkeää tutkimustyötä tällä saralla.

Ihan vihoviimeisenä haluaisin Pekkariselle vielä kertoa terveisiä maakunnasta sen verran, että tähän Talvivaaran kaivosasiaan liittyen ja uraanikeskusteluun liittyen toivoisi, että jostain saataisiin vielä ulkopuolista asiantuntijatietoa liittyen uraaniin, koska ihmisillä tuntuu olevan nyt se käsitys, että on turvallisempaa läjittää uraania sisältävä sivukivi sinne pihamaalle, kun se ei todellakaan näin ole. Tästä on kotosalla saanut paljon pyyhkeitä timanttiporarin perheessä, joten toivoisi tästä isoa julkista keskustelua.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy myöskin omasta puolestani kiittää ministeri Pekkarista aktiivisista vuosista, erittäin tehokkaasta toiminnasta elinkeinoelämän kehittämisessä. Täytyy antaa arvo sille, kun on kovaa yritystä.

Oikeastaan nyt on aika mielenkiintoinen vaihe, kun ollaan tällaisessa, sanotaanko nyt, haasteellisessa vaiheessa, että nyt täytyisi koko myöskin meidän ryhmämme laittaa uusi luovuus liikkeelle, mitenkä tietyllä tavalla tätä innovaatiopolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa jatkossa seuraavalla hallituskaudella viedään eteenpäin. Täällä on tämänkin illan aikana paljon hyviä elementtejä, hyviä ituja tietyllä tavalla ollut siihen, mutta täytyisi yrittää nähdä sellainen kokonaisuus ihan siitä yrityksen perustamisesta kasvuun ja kansainvälistymiseen, laajenemiseen ja sitä kautta jossain vaiheessa myöskin yrityksen myymiseen ja uuden virittämiseen taas. Löytyykö siinä innovaatiopolitiikan ketjussa joitain puutteita, mitä voisimme vielä kehittää, viedä eteenpäin?

Haastan oikeastaan muutamiin keskusteluihin ja kysymyksiin. Yksi sellainen mietinnän arvoinen asia on esimerkiksi se, kun nyt on tietyissä paikoissa Suomessa kokeiltu vaikka ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaamiseen liittyvää tukielementtiä, pitäisikö se ottaa käyttöön kokeiluluonteisesti myöskin koko Suomessa, koska itse asiassa markkinat ovat useimmiten myöskin siellä päin, missä olisi potentiaalia se ensimmäinen vierastyöntekijä ottaa. Kenties ne ovat enempi Ruuhka-Suomessa kuin jossain muualla.

Pitäisikö meidän todellakin miettiä aidosti, mitä tällainen t&k-verovähennys voisi tarkoittaa? Nythän esimerkiksi Tekes keskittyy todellakin ehkä suurempiin hankkeisiin, suurempiin yrityksiin. Jos tällainen strategiamuutos tapahtuu, niin silloin hyvin paljon yrityksiä on sellaisessa tilanteessa, ettei olekaan siinä innovaatiotoiminnan piirissä tai siinä, että myöskin julkinen sektori tukee ja vie eteenpäin. Silloin tällainen t&k-verovähennys voisi olla hyvä malli. Oleellista on, että se ei ole byrokraattinen, se perustuu luottamukseen, se ei tarvitse notifikaatiota, muuta vastaavaa. Siinä voisi olla sellainen elementti, joka toisi lisää vauhtia hankkeisiin, varsinkin kun useimmissa Oecd-maissa on todettu, että se on ollut hyvä malli.

Aika paljon on keskusteltu myöskin oman pääomaehtoisen rahoituksen lisäämisestä. On puhuttu, että pitäisi olla huomattavasti enempi näitä bisnesenkeleitä täällä Suomessa. Nyt on tullut esimerkiksi tämän Vigo-hankkeen myötä aika mielenkiintoisia rahoitusmalleja. Pitäisikö valtion lähteä mukaan esimerkiksi vähemmistöosakkaana yhteistyössä yksityisten ammattimaisten bisnesenkeleitten kanssa yhteisiin rahastoihin, mitä kautta saisimme kenties kaksinkertaistettua, ehkä moninkertaistettuakin tämän oman pääomaehtoisen rahoituksen? Kenties voisimme myöskin tukea niitä ihmisiä, jotka tekevät isänmaallista työtä ja sijoittavat ja myöskin kehittävät näitä yrityksiä Suomessa, tietynlaisilla verokannustimella esimerkiksi juuri niin, että jos mennään rahastoihin, laitetaan yksityistä rahaa, sijoitetaan yrityksiin, exitoidaan 3—4 vuoden päästä ja sijoitetaan uudestaan rahaston kautta, niin tämä olisi sellainen, että siitä ei olisi veroseuraamuksia. Sitten olisi veroseuraamus, kun henkilö ottaa kenties odotetut voitot sieltä, sen jälkeen vero myöskin maksetaan.

Pitäisikö miettiä viennin instrumentteja uudestaan, verrata, mitä on tapahtumassa Ruotsissa, mitä Saksassa? Pitäisikö perustaa esimerkiksi vientiluotto uudestaan ja sitä kautta päästä sellaiseen asetelmaan, mikä kilpailijamaissa aidosti on? Pitäisikö miettiä tätä innovaatiotoiminnan julkista hallintaa, hallintoa vielä myöskin niin, että se olisi entistä asiakaslähtöisempää? Onko syytä miettiä jakoa, että esimerkiksi Tekes hoitaisi avustuspuolen toimintaa, Teollisuussijoitus omaa pääomaehtoista rahoitusta yhdessä bisnesenkeleitten kanssa ja Finnvera lainapuolta hyvin selkeänä mallina? En tiedä. Oleellista tietysti olisi, että se olisi tehokas malli. Oleellinen seikka on se, että nyt otettaisiin myöskin yksityiset liike-elämän ammattilaiset mukaan tähän tekemään, ne, jotka tekevät sitä omalla tavallaan isänmaallista työtä ja haluavat kehittää yhdessä julkisen sektorin kanssa ja myöskin itse uutta, suomalaista, sinivalkoista yritystoimintaa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa herra puhemies! On mukava aloittaa taas keskustelu puurakentamisesta, ja jäin miettimään, miten me pystyisimme edesauttamaan, jotta nämä hankkeet lähtisivät eteenpäin. Mieleeni tuli, onko mahdollista ajatella, että esimerkiksi jos kunnat toteuttavat julkisia rakennuksia niin, että ne toteutetaan puurakentamalla, niin olisi mahdollisuus saada pikkuisen enemmän sitä valtionapua, jos se toimisi tämmöisenä porkkanana ja jos valtio lähtisi siitä, että kaikki uudet rakennukset tehdään vastedes puusta, että suunnittelun lähtökohta olisi se.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden elpymisestä huolimatta työttömyys pysyy tänä ja ensi vuonna edelleen suhteellisen korkeana. Erityisenä huolena ovat nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä korkeakoulusta valmistuneiden työttömyyden kasvu. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuoden takaiseen verrattuna liki 40 prosenttia, ja nuorten työttömien määrä on edelleen noin 30 000. Tästä huolimatta hallitus esittää työvoimapolitiikan rahoitusta leikattavaksi 60 miljoonalla eurolla verrattuna vuoden 2010 lopulliseen tasoon. Määrärahojen taso on alimitoitettu, kun työttömyyden ennustetaan ensi vuonna pysyvän keskimäärin 8 prosentissa.

Hallitus suhtautuu hiukan välinpitämättömästi korkeaan työttömyysasteeseen. Työllisyysmäärärahojen leikkaus korkean työttömyyden aikana ei ole kovin viisasta. Työllisyysmäärärahojen liian niukka mitoitus merkitsee myös ongelmaa työhallinnossa. Jos määrärahat loppuvat kesken vuoden, tulee työllistämistoimenpiteisiin turhia katkoksia ja työvoimapolitiikasta tulee poukkoilevaa. Palveluiden tehostamista varten on työ- ja elinkeinotoimistoille varmistettava riittävät henkilöstöresurssit.

Me sosialidemokraatit emme hyväksy nuorten syrjäytymistä ja rakenteellista työttömyyttä, joka seuraa pitkäaikaistyöttömyyden myötä. Siksi työttömäksi jääneen nuoren tulee päästä mahdollisimman pian aktivointitoimiin. Nuorten työttömyyden pitkittyminen on pystyttävä estämään. Jokaiselle nuorelle on taattava hänelle kuuluva yhteiskuntatakuu eli mahdollisuus kolmessa kuukaudessa työttömyyden alkamisesta työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkaan. Haluamme nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssin.

Niin ikään pitkäaikaistyöttömyyden katkaisun on kuuluttava keskeisesti työvoimapolitiikan tavoitteisiin ensi vuonna. Vaarana on, että nyt pitkään työttömänä olleista monet ajautuvat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Pitkäaikaistyöttömien työllistämisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi heille tulee luoda pitkäkestoisia tuettuja työmahdollisuuksia ja lisätä koulutustoimenpiteitä. Työhallinnon on tarkistettava, ettei työllistämistoimistoissa ja työvoimakoulutuksessa syrjitä ikääntyneitä. Myös työttömyysturvan niin sanottujen lisäpäivien parissa oleville on tarjottava tehostetusti työllistämistä edistäviä palveluja, kuten sosiaalitupossa on sovittu.

Työvoimapoliittisen rahoituksen rakenteita pitää korjata. Nyt työttömyyden ehkäisemistoimissa ollaan aina jäljessä. Sen sijaan työttömyysmäärärahoja on automaattisesti lisättävä, kun työttömyys uhkaa kasvaa. Myös työvoimapoliittiseen koulutukseen ja kuntouttavan työtoiminnan laatuun on panostettava nykyistä enemmän niin, että ne todella parantaisivat asiakkaan asemaa työmarkkinoilla. Yksi tärkeä asia on työttömien terveydenhoito, johon on kohdennettava lisää voimavaroja.

Arvoisa puhemies! Budjettiehdotuksen määrärahoilla tukityöllistettyjen määrä pysyisi suunnilleen vuoden 2010 tasolla ja työvoimakoulutuksessa olevien määrä laskisi jopa noin 3 000 henkilöllä. Jopa 41,5 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä on pelkän perusasteen koulutuksen varassa, mutta työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvista pitkäaikaistyöttömiä on vain kuutisen prosenttia. Pitkäaikaistyöttömyyden rajusta kasvusta huolimatta hallituksen budjettiesityksessä esitetään työvoimapolitiikan rahoitusta vähennettäväksi noin 60 miljoonaa euroa verrattuna vuoden 2010 lopulliseen tasoon. Emme hyväksy määrärahojen leikkausta, vaan vaadimme työllisyysmäärärahojen tason korottamista. Valtion ja kuntien tulee kantaa vastuuta nuorisotyöttömyyden lieventämisestä ja palkata töihin nuoria, myös yli 25-vuotiaita ja korkeakoulusta valmistuneita. Lisämääräraha tulee käyttää myös pitkäaikaistyöttömien aktivointiin, työvoimakoulutukseen ja tukityöllistämiseen.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on moni puhunut, että Suomi tarvitsee kasvuyrityksiä. Näin yrittäjänä koen, että ongelma on se, että halutaan toimia yksin, eli sen ensimmäisen ja toisenkin työntekijän palkkaamiseen on erittäin suuri kynnys. Näin ollen tämä ensimmäisen yrittäjän tuki saisi laajentua koko maahan, koska se kannustaisi varmaan siihen, ja näen, että irtisanomisaika saisi olla pitempi, koska jos siinä epäonnistuu, voi koko firma olla taloudellisissa vaikeuksissa.

Moni on puhunut täällä puurakentamisesta. Olimme ed. Jokisen kanssa viime viikolla Versowoodin tehtaalla tutustumassa. Heillä on puukerrostalorakentamista alkamassa. Kun rakennusalallakin toimin, voin sanoa, että on aika noloa, että Suomi on tämmöinen kehitysmaa tällä alalla. Nykyinen uusi sprinklausjärjestelmäkin olisi erittäin tehokas. Yksi kohta on aika erikoinen, eli siellä talossa ei saa näkyä puu. Eli ihminen, joka ostaa puukerrostalon, varmaan haluaisi nähdä, että siellä puuta näkyy. Nyt ne pitäisi oikeastaan kipsillä vuorata. Minun mielestäni meillä on aivan liian kireät säädökset tällä hetkellä puurakentamisessa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä jaoston puheenjohtajan ed. Karjulan esittelypuheenvuoroon, kun hän aloitti sen nimenomaan innovaatiopolitiikalla. Sehän on oikeastaan se meidän ydinhaasteemme nyt. Siinä olette, edustaja, aivan oikeassa. Meille kerrottiin, että talous kasvaa 3 prosentin tahtia, vienti vetää jopa voimakkaammin. Mutta siitä huolimatta täytyy koko ajan muistaa ja tunnistaa ne haasteet, mitä kansainvälisessä taloudessa on, ja erityisesti ne haasteet, jotka ovat meidän vientimme kannalta keskeisissä maissa.

Tämä on sillä lailla hauraalla pohjalla, ja sen takia meidän täytyy kyetä tekemään aika koviakin rakenneuudistuksia, modernisaatiota, meidän perusteollisuudessamme. Sillä tavalla metsäsektori, josta me nyt kuitenkin olemme eläneet pitkälti toistasataa vuotta, on myöskin tienhaarassa. Miten pitkään me pärjäämme sellunkeitolla ja paperinteolla tässä digitaaliajassa? Siksi otan nyt vielä kopin tästä ed. Pihlajaniemen äskeisestä puheenvuorosta puurakentamisessa, joka parhaimmillaan on hieno uuden teknologian innovaatio.

Jos palautan hieman mieliin edustajille tätä historiaa, vuonna 1995 käynnistettiin Puun aika, sitten tuli Puu-Suomi-projekti, tuli Puu-Eurooppa, ja näillä me nostimme Suomen viidessä vuodessa maailman johtavaksi puunkäyttäjäksi per capita, mikä oli merkittävä saavutus, ohjelmilla, joissa oli valtiovetoisuutta, yhteiskuntavetoisuutta aika paljon. Veronmaksajien rahaa käytettiin, Tekes-rahaa, uusia innovaatioita, mutta sen jälkeen se lopahti. Meille tuli hienoja juttuja, tuli Lahden musiikkitalo, ja Joensuuhun tuli Metlan pääkonttori ja Areena, kirkkoja sinne tänne, vähän moderneja puukaupunkihankkeita, mutta puurakentamisesta ei tullut keskeinen osa rakentamisen rakennetta. Tässä tuli sitten se aallonpohja.

Nyt tarvitaan se uusi alku. Tarvittaisiin erittäin voimakkaita satsauksia uudelleen tähän, ja pitää nähdä, että se on parhaimmillaan tavallaan uusi metsäsektorimme, koko metsäklusterin mahdollisuuden avain. Se vaatii todellakin teollisuudelta asiakaslähtöisiä tuotteita mutta myöskin suurteollisuuden ja rakentajayhtiöiden tarvitsemia suurelementtejä. Sellaisiakin nyt on jo tuotannossa.

On hienoa, että palomääräyksiä pohtiva työryhmä on nyt päätynyt siihen, että me pystymme rakentamaan jatkossa 8-kerroksisia puukerrostaloja, joihin äsken, ed. Pihlajaniemi, viittasitte. Tämä on hyvin tärkeä asia tässä, kun otamme uusia askeleita tullaksemme taas puurakentamisessa maailman johtavaksi maaksi.

On hyvä muistaa lähialueet ja Pietarin läheisyys, valtava rakennuspotentiaali, ja tässä mielessä kaikki ne hankkeet. Esimerkiksi Kouvolassa on hyvin mittava Wood Inno -hanke, kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, herättänyt paljon huomiota.

Tästä on helppo tulla siihen, että näitä uusia eväitä tarvitaan monella muullakin alalla. Siksi esimerkiksi uusi energiatalous, kaiken kaikkiaan luonnonvaratalous, kaiken kaikkiaan vihreä talous, tarjoaa valtavan määrän uusia tuotteistamismahdollisuuksia. Silloin tämän ed. Karjulan esittelemän innovaatiopolitiikan tulisi tavoittaa ne pienet yritykset näppärällä ja ketterällä tavalla.

Itse pidän Tekesiä tänä päivänä enemmänkin virastona, jossa virkamiehet pohtivat yritysten hakemuksia ja byrokratia tavallaan syö paljon sitä innovaatiokykyä, jota tänä päivänä Tekesin pitäisi paljon suuremmalla volyymillä pystyä erityisesti pienten yritysten osalta tarjoamaan, uusien liiketoimintojen, sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä, palvelukonseptien rakentamista. Tämä on erittäin mittava ja suuri haaste, koska tässä on kyse viime kädessä siitä, pystyykö tämmöinen iso suomalainen teollisuus uusiutumaan.

Sitten haluan lyhyesti vielä kyllä sanoa sen, aikaisemmin mainitsinkin ministeri Pekkariselle, että tämä uudistus, joka koski Matkailun edistämiskeskusta, oli mielestäni virhe. Ulkomaantoimistojen lopettaminen on johtanut siihen, että Suomen matkailun markkinointi on selkeästi alavireinen, ja kuitenkin matkailu on suurta teollisuutta, eikä pelkästään Lapissa vaan eri puolilla Suomea. Kaikki nämä Suomen brändiselvitykset ja -tutkimukset osoittavat sen, että matkailussa on tavattoman paljon sellaista potentiaalia, jota meidän täytyy pystyä edistämään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean vaan sen, että nyt täytyy toimia tässä erinomaisen energiapaketin edistämisessä järkevästi niin, että toisen sukupolven biopolttoaineen tuotantolaitosten perustamisia todella syntyy. On äärimmäisen tärkeä tämä valiokunnan toteamus siitä, että varaudutaan siihen, että laitoksen mahdollinen sijoittuminen Suomeen edellyttää julkista tukea. Me tiedämme, että esimerkiksi (Puhemies: 5 minuuttia!) yhden merkittävän suomalaisen suuren hakijan kohdemaana voi olla myöskin Ranska. Nyt olisi hyvin tärkeä asia, että tällainen laitos saadaan Suomeen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua turpeesta ja uraanista, kun täällä on niistäkin puhuttu. Mutta otan ensinnäkin työsuojelun. Elikkä työelämävaliokunnan lausunnossa todetaan, että työsuojelun vastuualueen resursseja on 2,8 miljoonaa euroa vähennetty. Nyt tarvittaisiin päinvastoin siellä lisää resursseja, jotta valvonta ja harmaan talouden torjunta onnistuisi. Tässä nyt ollaan kyllä menossa aivan väärään suuntaan, ja tälle puolelle pitäisi saada panostusta.

Ed. Kyllönen mainitsi uraanista ja uraanipölystä ja hiukkasista. Näinhän se on. Sitä pölyähän lentää koko ajan esimerkiksi Talvivaarassa ja monella muullakin kaivannaisalueella, missä on kalliota louhittu. Kaikissa on mahdollisesti uraania. Tämähän on yksi semmoinen ionisoitunut pöly, joka sitten liikkuu tuulen mukana ja kulkee kauaskin. Tämä on yksi semmoinen asia, joka kannattaa tutkia, niin kuin ed. Kyllönen esitti, ja tutkia tarkkaan, minkälaiset vaikutukset sillä on.

Sitten turpeesta on puhuttu paljon. Turve työllistää tällä hetkellä paljon, etenkin turpeen nosto, ennen kaikkea varsinkin meillä Kainuussa turpeennostokoneitten tekijöitä, ja nyt tämä veronkorotus on vaikuttanut myös sille puolelle, että investoinnit eivät vedä ja työttömyyttä tulee lisää siltä puolelta. (Ed. Laukkanen: Monet demarit arvostelevat täällä turvetta!) — Niin, niitä on monella muullakin puolueella. (Välihuuto) — No, kyllä. Äänestyksessäkin on nähty, että jotkut, jotka puhuvat turpeen puolesta, eivät kumminkaan äänestä. — Tämä on erittäin tärkeä asia meille kaikille. 814 miljardiin on arvioitu tällä hetkellä turvevaramme, eli puhutaan merkittävästä energiapaketista.

Puukerrostalojen rakentaminen on nyt nostettu esille. Kun tämä nyt niin vahvasti myös hallituspuolueitten puolelta on puhuttanut, niin toivon, että tämä nyt lähtee liikkeelle. Siihen tarvitaan lainsäädäntöä, että pystytään rakentamaan korkeita kerrostaloja, ja kun täällä on sprinklauksesta puhuttu ja muusta, se on täysin mahdollista.

Ennen kaikkea nyt, kun ajattelen omaa kotikaupunkiani Kajaania, kun metsäteollisuuden rakennemuutos vei sieltä paperitehtaan, niin on arvioitu, että nyt metsän tuotto on reippaampaa, jos ei sitten lähdetä energiapaketilla tuhoamaan kunnon tukkipuuta. Elikkä estettäisiin kuitenkin ainespuun käyttö biopaketissa. Tällä tavalla puu pääsee suuremmaksi ja vahvemmaksi ja sitä on sitten mahdollista käyttää rakentamispuolella.

Vielä rakennemuutospaikkakuntien tilanteesta yleensäkin. Niihin kannattaa nyt panostaa. Meillä on Kajaanista hyvä esimerkki siitä, että kun heti ja välittömästi lähdettiin liikkeelle, on pystytty rakennemuutokseen vastaamaan. Tosin se on tarkoittanut myös sitä, että aluetalouden volyymista on jonkun verran hävinnyt voimaa, koska paperityöntekijöitten palkat olivat parempia kuin mitä nyt on syntynyt palvelualalle työpaikkoja. Mutta siinä on käynyt juuri niin kuin täällä joku edustaja totesikin, että miehiä on enemmän työttömänä nyt, ja ennen kaikkea yli 55-vuotiaita miehiä jää työttömäksi eikä saa koulutusta. Nämä työpaikat syntyvät sitten naisvaltaiselle puolelle. Siitä seuraa, että varhaiskasvatuksen päivähoitopaikkoja tarvitaan lisää, ja se tuo myös sitten kustannuksia kunnille. Meillä Kajaanissa on juuri tämmöinen positiivinen ongelma siinä mielessä.

Nuorten työllistymisestä ja aktivoimisesta yhteiskuntaan. Meillä on Paltamossa tämä Työtä kaikille -hanke. Se on erittäin hyvä, ja sillä saadaan sitoutettua ja opetettua nuoret siihen, että mennään aamulla töihin ja sitten illalla lähdetään, eli tulee tämmöinen tietty työaikasidonnaisuus.

Vielä, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti Kainuun mallista. Meillä on koulupuolen toinen aste tässä hallintokokeilussa mukana, ja me tiedämme aivan tarkkaan toukokuun lopussa, (Puhemies: 5 minuuttia!) paljonko on peruskoulun päättäneitä ja mitenkä jatkopaikat on mahdollista järjestää. Viime keväänä oli kaksi kaveria karkuteillä.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan nyt siitä, mihin jäin debatissa ministeri Pekkarisen kanssa keskustellessani ja mihin moni edustaja täällä on muutoinkin kiinnittänyt keskustelun aikana huomiota, eli puurakentamisesta.

Nyt ensinnäkin ajatellaan näin, että puu on uusiutuva ja kotimainen raaka-aine, ja sen lisäksi se on ilmastoystävällinen. Kun puusta rakennetaan, rakentamistapahtuman hiilijalanjälki on huomattavasti paljon pienempi kuin betonista tai muista raaka-aineista rakennettaessa. Näiden syiden — uusiutuvuus, kotimaisuus, ilmastoystävällisyys — pitäisi jo olla riittäviä siihen, että meillä hyvin voimakkaasti pyrittäisiin edistämään puurakentamisen uutta tulemista. Meillähän olisi tähän tietysti kaikki eväät, potentiaalia paljon, ja tässä olisi sekä kotimarkkinoilla että viennin puolella paljon näkymää.

Tällä hetkellähän tilanne on semmoinen, että pientalopuolella puurakentamisen osuus on korkea, mutta sitten, kun mennään kerrostalopuolelle tai julkisen rakentamisen, konserttihallien, koulujen tai urheiluhallien tai muun tämän tyyppisen julkisen rakentamisen puolelle, puun osuus on hyvin vähäinen. Tähän juuri tarvittaisiin nyt niitä ponnistuksia, että tämä puoli saataisiin liikkeelle. Ed. Pihlajaniemi sanoi ansiokkaasti, että näistä reunaehdoista huolimatta tilanne on nyt se, että Suomi on puurakentamisessa kehitysmaa, ja se on minun mielestäni kyllä suuri häpeä, että näin on. Mutta tämähän on meidän omissa käsissämme. Tähänhän voidaan kyllä puuttua.

Nythän puun osalta täytyy vielä todeta se, että ainakin minulle on asiantuntijoiden toimesta väitetty, että kun puuelementtirakentaminen saadaan tiettyyn vauhtiin, niin sen hintakilpailukyky on myöskin erinomainen, koska rakentamistoiminta voi tapahtua nopeasti ja kuljetusetäisyydet ovat pienet jnp. Esimerkiksi jos ajatellaan, että tätä boostattaisiin jonkinlaisella julkisella tuella, niin se voisi kyllä olla määräaikainen. Kun saadaan vaan tämä alkuvaihe sillä tavalla ohi, että suunnittelijat ja toisaalta rakentajat oppivat kunnolla puuta käyttämään myös muussa kuin pientalorakentamisessa, sen jälkeen puurakentaminen on kilpailukykyistä eikä julkisia tukia eikä muutakaan erityistukea sitten enää tarvita.

Nythän tässä on sikäli menty eteenpäin, että palomääräykset, rakentamismääräykset, ilmeisesti ovat tulossa tämän päivän tasolle, että ne eivät enää muodosta estettä. Ymmärtääkseni myös standardointiasia on mennyt eteenpäin sillä tavalla, että suunnittelijat eivät ole enää valmistajista riippuvaisia ja kilpailutukset voidaan toteuttaa sillä tavalla, että ei olla aina yhdestä toimittajasta riippuvaisia, kun osat sopivat ristiin.

Myöskin puurakentamisen merkitys nähdään eduskunnassa tosiaan kansanedustajien piirissä hyvin laajalti, ja myöskin valtiovarainvaliokunta mietinnössään tähän kiinnittää painokasta huomiota. Olen sitä mieltä, että näillä eväillä toimeen olisi tartuttava nopeasti ja tarmokkaasti.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen seikka, josta hiukan vaihdoimme käsityksiä ja useat edustajatkin toivat julki käsityksiään ja keskustelimme ministeri Pekkarisen kanssa, oli tämä EU:n byrokratia ja rakennetukiin liittyvä paperisota, joka on todella merkittävä. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta Vantaan kaupungin organisaatiosta, jossa on niihin paperivuoriin päässyt todellakin tutustumaan. Se byrokratia on todella raskas.

Tiedän, että siitä on erilaisia mielipiteitä. Toisten mielestä se on enemmän EU-painotteista, ja toiset ovat sitä mieltä, että se on enemmän kotoperäistä, meidän itse aiheuttamaamme paperisotaa. Mutta luen tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä sitaatin: "Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut voimakkaasti esille EU-rahoitteisten rakennerahastohankkeiden mittava byrokratia, joka viivästyttää päätöksiä, maksatuksia ja aiheuttaa tuntuvasti lisätyötä. - - Valiokunnan saaman selvityksen mukaan huomattava osa byrokratiasta aiheutuu kansallisen tason ratkaisuista." Edelleen jatkuu: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että rakennerahastohankkeita koskevaa byrokratiaa vähennetään ja että hankkeiden hallinnointia helpotetaan. Maksatusmenettelyä on yksinkertaistettava - -."

Minä ainakin tulkitsen näin, että tämä on eduskunnan kanta, tai ainakin äänestysten jälkeen eduskunnan kanta, ja minun mielestäni nyt ministeriön pitää tähän asiaan tarttua sillä tavalla kuin tässä edellytetään. Ministeri Pekkarinen sanoi täällä aiemmin keskustelussa, että tätä työtä tehdään ministeriössä kaiken aikaa, mutta tuloksia ei näy. Nyt tällä edellytyksellä olen sitä mieltä, että nämä paperisotatalkoot ministeriössä pitää käynnistää ja katsoa, onko se kiinni siitä EU-säätelystä vai kuinka paljon siinä on meidän itsemme aiheuttamaa tarpeetonta työtä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen saanut toimia kahdeksan vuotta valtiovarainvaliokunnan elinkeinojaoston puheenjohtajana ja koen velvollisuudeksi esittää tässä murrostilanteessa kymmenen pointtia kokeilevaan, uutta luovaan ja mahdollisuuksia hyödyntävään kasvuohjelmaan. Henkisen painopisteen on siirryttävä suomalaisessa päätöksenteossa Kela-Suomesta yrittäjyys-Suomeen elikkä menoista tuloihin, oikeassa olemisen kulttuurista kokeilu- ja kehittämiskulttuuriin, jonka ytimenä on aito vastuun jakaminen.

Kymmenen erityistä kohtaa tässä ohjelmassa ovat:

1) Voimakas panostus yrittäjyyden vahvistamiseen, erityinen painopiste korkeakouluyrittäjyyteen. Meidän on saatava lahjakkaimmat nuoret valjastettua uuden luomiseen. Tämä edellyttää myös tietoisia verotuksen kannusteita.

2) Julkisten tukiorganisaatioiden muodostaman onnellisen perheen syvällisempi uudelleenarviointi. Tekes, Vtt, Finpro, suuryritykset. Tähän osittain kuuluvat nyt käynnistyneet sokit. Mitä merkitsee se, että me todella avaamme nämä tukipalvelut dynaamiselle, uutta luovalle yritystoiminnalle?

3) Laajan innovaatiokäsitteen käyttöönotto, joka merkitsee tiede- ja teknologialähtöisten innovaatioiden lisäksi nykyistä selvästi parempaa tilaa asiakas- ja käytäntölähtöiselle innovaatiotoiminnalle. Tämä edellyttää nimenomaan uusia toimintatapoja ja palveluvaltaistumisen hyväksymistä.

4) Kansainvälistymiseen vahva lisäpanostus. Nuoret maailmalle. Rohkeita toimintatapojen uudistuksia kansainvälistymiseen ja vientiin, ja siellä meillä on monia uusia mahdollisuuksien toimialueita: esimerkiksi puurakentaminen, josta on edellä puhuttu, ympäristöteknologia, energiateollisuus, jopa elintarvike- ja ruokateollisuus, kaivannaisteollisuus. Miten me valjastamme nuoret, lahjakkaat ihmiset näiden uusien mahdollisuuksien kylkeen?

5) Kotimaisen ja kansainvälisen mentoriverkoston luominen. Meidän on saatava paremmin kotimainen, siis suomalaislähtöinen, kokemuspääoma sekä kotimaasta että kansainvälisesti valjastettua yritysten käyttöön.

6) Nuorille yrittäjille rohkeasti tilaa. Mitä merkitsee nuorten Suomi? Me aivan liian paljon, arvoisat kollegat, keskustelemme siitä, että nuoret ovat niitä, joita pitää tukea ja pönkittää. Ei pelkästään näin. He ovat aitoja vastuunkantajia, kunhan heille annetaan vaan riittävä mahdollisuus tarttua uusiin mahdollisuuksiin, avata uutta. Tästä esimerkkinä on nyt tänä vuonna toteutettu Timangi-kilpailu, josta toivon mukaan rakentuu vuosittainen nuorten yrittäjien suomenmestaruuskilpailu, joka kannustaa nuoria kehittämään omia liiketoimintojaan.

7) Riskirahoituksen ja t&k-toiminnan lisäkannustimet, reilut verokannustimet ja verovähennykset, jotka esimerkiksi ovat tukemassa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tähän liittyy myös pääomasijoitustoiminnan nykyistä selkeämpi esilletulo ja uusien toimintamuotojen vahvistaminen.

8) Yritysten tuki kokeiluihin ja uuden luomiseen, joka merkitsee tietyllä tavalla suuryritysten jatkuvien tukiautomaattien lopettamista ja uusien vastuupesäkkeiden synnyttämistä ja luomista Suomeen.

9) Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tuonti lähemmäksi pk-yrityksiä. Se edellyttää yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin vahvempaa yrittäjyysosaamista ja käytännössä sitä, että pk-yrityksille tehtävien työharjoittelu- ja lopputöiden painoarvo tulee merkittävämmäksi.

10) Arvoisa puhemies! Viimeisenä kohtana EU-rakennerahastohankkeiden byrokratia alas, ei niin, että nämä rakennerahastohankkeet ovat muodollista virkamiesseurustelua, vaan niiden pitää olla väylä tämän maan lahjakkaimmille toimijoille uusien, eteenpäin vievien kehittämishankkeiden toteuttamisessa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Talouden kuntoon saattamiseksi on työllisyys ja työllisyysaste yksi suurimmista kysymyksistä. Sosialidemokraatit ovat omassa ajattelussaan lähteneet siitä, että tavoiteltava 75 prosentin työllisyysaste on se, jolla tämän maan talouskin voidaan kahden vaalikauden aikana saattaa arvoiseensa kuntoon. Tehokkaita keinoja työllisyyden lisäämiseksi olisi jo tarvittu huomattavasti aikaisemmin. Nyt on päästy kyllä käyntiin.

Mutta pitkäaikaistyöttömyys on yhä edelleen kasvanut huimasti niin, että meille tippuu moniin kuntiin jopa monta tuhatta per vuosi, joidenka osalta tilanne ei näytä kovinkaan ruusuiselta. Kokonaistyöttömyys näyttää hallituksenkin esityksissä tyydyttävästi heidän mielestään olevan siinä 8 prosentin tasolla. Ja tästä voimme olla eri mieltä, onko se sitten riittävä taso vai pitäisikö päästä kunnianhimoisemmin alemmaksi. Meidän mielestämme täsmäelvytykseen erilaisilla hankkeilla olisi ollut vielä voimakkaampaa tarvetta.

Tilanne on ehkä kaikkein huolestuttavin pitkäaikaistyöttömien lisäksi nuorilla, joidenka osalta yhteiskuntatakuu ei toteudu ja aktivointitasot ovat jääneet jopa aiempia vuosia huomattavasti alhaisemmiksi. Kun nuorilta kysyttiin arvioita tämän porvarihallituksen toimista, tuli aika vahva viesti siitä, että työttömyyteen on hyvin tartuttu mutta puolitoista vuotta myöhässä. Tämä oli nuorten arvio nykyhallituksen toiminnasta. Oppositiohan on näin sanonut jo aikaisemminkin, mutta minusta on aika rankkaa, että ne nuoret kokevat sen omassa elämässään. Yli 30 000 työtöntä alle 25-vuotiasta on aivan liikaa. Tavoitteena tulee olla nollatoleranssi niin, että kolmen kuukauden aikana on mahdollisuutta tarjota. Tähän sosialidemokraatit ovat tarjonneet omassa vaihtoehdossaan työllistymisrahaa niin, että myös kuntapuolelta voitaisiin tarjota nuorille ensimmäisiä kokeiluja, ensimmäisiä mahdollisuuksia, mitä työelämä on, ja päästä siihen elämän alkuun.

Nuoret ovat jotenkin muutenkin tässä viime viikkoina tuntuneet olevan hallituksen hampaissa, kun indeksikorotukset tehdään kaikille muille mutta ei opintotukiin. Tai kun ainoa keino, mitä ed. Karjula äsken kuulutti siihen, että kannustetaan nuoria, on tarjota heille keppiä. Ei oikeasti sitä kannustusta, mitä he saisivat ja pystyisivät, vaan tarjotaan 40 prosentin leikkauksia kaikkein heikoimmassa tilanteessa oleville nuorille.

Teollisuuden rakennemuutos on voimakas. Kun maanantaina taas luin paikallislehteä 130 ihmisen vähennyksistä Myllykosken paperitehtaalta, en voinut välttyä siltä ajatukselta, että olemme esittäneet tänne budjettiin Kymenlaakson puolelta ja Etelä-Karjalan puolelta yhteistä pakettia, mitkä olisivat ne toimet, joilla voisimme parantaa rakennemuutosalueiden tilannetta sekä rahoina että erilaisina uudenlaisina keinoina. Myös sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa on linjattu 20 miljoonan lisäys rakennemuutospaikkakuntien tukeen. Toinen versiohan olisi muun muassa tehdä, kuten meidän versiossamme, 10 euron vuotuinen satsaus per asukas näille rakennemuutospaikkakunnille. Mutta mahdollisuuksia lisäämiseen olisivat yritysten investointituki ja kehittämishankkeiden rahoituksen lisääminen, työllisyysperusteisten investointitukien lisääminen ja maakunnan kehittämisrahojen lisääminen kohdennetusti näille alueille.

Tämän lisäksi tietenkin olisi huomattavasti paremmin pystyttävä joustavasti näitä tukia myöntämään sekä suuryrityksille, ehkä suuremmilla tukiprosenteilla, kiinteistöyhtiöille, jotka ovat kuntien hallinnassa, ja on monia muita mahdollisia ajatuksia. Kymenlaakson osalta on myöskin hieman tuskallista näiden prosenttien osalta se, että emme ole kehitysalueohjelma kakkosessa, jossa monet muut samantapaiset alueet Suomessa ovat. Näin tarvitaankin siis uusia rahoitusmuotoja ja täsmäkohdentamista.

Yksi irrallinen asia tästä (Puhemies: 5 minuuttia!) työllisyydestä ja rakennemuutosalueista on huoleni talous- ja velkaneuvonnasta. Me tiedämme, että alueelliset erot ovat suuret, jonotusajat kohtuuttoman pitkät, meillä tulee koko ajan sekä työttömyyden että pikavippien ja muiden osalta ihmisiä, joiden ongelmat kasvavat ja jonotusajat pitenevät. Näin olemme sosialidemokraatteina esittäneet 2,5 miljoonan euron lisäystä talous- ja velkaneuvontaan, jotta ihmiset saisivat inhimillisen kohtelun tälläkin puolella.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt itse asiassa merkittävästi kaikissa Pohjoismaissa. Viime vuosina 2008—2010 aikana se kasvoi noin 50 prosenttia, jos katsomme näitä Pohjoismaita kokonaisuutena. Suomi oli valitettavasti nuorisotyöttömyyden kärkimaa. Suomessa nuorista työttöminä oli 27 prosenttia, mikä oli siis Pohjoismaiden itse asiassa toiseksi korkein luku, johtopaikkaa piti Ruotsi, jossa vastaava luku on 29 prosenttia. Vähiten nuoria työttömänä oli Norjassa, jossa tämän laman ja taantuman seurauksena 9 prosenttia nuorista joutui työttömäksi. Nämä luvut siis ilmenivät Pohjoismaiden ministerineuvoston papereista ja ovat tietysti valitettavaa ja surullista kerrottavaa.

Viime tammikuussa eli kohta vuosi sitten työttömyysluvut paljastivat meille, että 15—24-vuotiaista oli työttömänä 22,7 prosenttia eli useampi kuin joka viides nuori. Tämän jälkeen edelleen pelättiin, että nuorisotyöttömyys tulee pahenemaan näistäkin luvuista. Kuitenkin hallituksen elvytys tuotti odotettua tulosta ja hedelmää ja nyt nuoria alle 25-vuotiaita on työttöminä työnhakijoina syyskuun tilastojen mukaan 29 200 eli 4 700 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Mutta sen sijaan pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyi tämänkin loppuvuoden aikana edellisvuoteen verrattuna lähes 15 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä oli syyskuun lopussa Suomessa 56 600.

Nuorten työttömyys on jatkanut siis laskua. Työllisyysluvut vahvistavat, että nuorisotyöttömyyden torjunta tuottaa siis Suomessa tulosta, ja mikä parasta, nuorisotyöttömyys laskee tällä hetkellä selvästi vielä muuta työttömyyttä nopeammin.

Olemme lisänneet ammattikoulutukseen yli 12 000 aloituspaikkaa, halunneet niin, että jokaiselle nuorelle voimme tarjota opiskelupaikan. Olemme puhuneet opiskelutakuusta, että nuoret löytäisivät oman paikkansa mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi pelkästään Sanssi-kortilla pystyimme aktivoimaan yli 15 000 nuorta työnhakuun ja työllistämään yli 2 000 nuorta. Tämän hetken tiedon mukaan ensi vuonna suurempi osa työttömiksi jääneistä nuorista pääsee töihin, koulutukseen tai tuettuun työhön ennen kuin tuo kolme kuukautta työttömyyttä on kulunut, ja tämä on tietysti erittäin tärkeä tavoite, ja siitä pitää pitää tiukasti kiinni.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen avointen työpaikkojen määrä on viime kuukausina lähtenyt kasvuun jo lähes kaikilla aloilla. Työttömien määrä on tämän vuoden aikana jäänyt selvästi ennusteita alhaisemmaksi, ja myös lomautettujen määrä on edelleen jatkanut vahvaa laskuaan. Miesten työttömyys on ollut laskussa jo muutamia kuukausia, ja viime syksystä, elokuusta, lähtien myös naisten työttömyys on kääntynyt laskuun.

Arvoisa puhemies! Jos 1990-luvun lamaa ja tätä lamaa vertaa, niin on hyvä, että 1990-luvun laman tapahtumista on otettu opiksi. 1990-luvulla työttömyyshän iski Suomeen hyvin nopeasti, ja vuonna 1994 yli 37 prosenttia alle 25-vuotiaista nuorista oli työttömänä. He olivat silloin omaa ikäryhmääni, nuoria poikia ja nuoria tyttöjä. Siihen aikaan syntyi myös käsite, joka edelleen on vahvasti suomalaisessa yhteiskunnassa mukana, eli syntyivät pätkätyöt ja muut, voisi kutsua, ainakin silloin epätyypilliset työsuhteet. Ovatko ne sitten tänä päivänä jo muuttuneet tyypillisiksi? Aika monessa tapauksessa on näin.

Mikä oli huolestuttavaa, niin näiden pätkätöiden ohella kehittyi 1990-luvun laman jälkeen myös tietynlainen pätkätoimeentulo, josta tänäkin päivänä on hyvin paljon puhuttu. Sosiaaliturvaa ei ole (Puhemies: 5 minuuttia!) vieläkään pystytty kehittämään sellaiseksi, että se joustavasti täyttäisi esimerkiksi näiden ketjussa olevien pätkien väliin jäävän työttömyysajan. Tämä on sellainen asia, joka varmasti pitää ottaa vakavasti käsittelyyn ja pohdintaan. Pätkätyöt ovat tulleet tähän arkipäivään, ja itse asiassa aika monet nuorista ovat ne myös hyväksyneet omaksi tavaksi tehdä työtä. Toisille se on oma valinta, mutta hyvin monelle se on myös pakon sanelema juttu, ja sen takia tätä sosiaaliturvaa on kehitettävä.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyteen pitää edelleen panostaa ja satsata kaikki käytettävissä olevat voimavarat ja enemmänkin, sillä jokainen nuori, jonka me tästä yhteiskunnasta menetämme, on meille kallis lasku. Me tulemme tarvitsemaan heitä hyvin nopeasti, sillä vaikka tällä hetkellä puhumme työttömyydestä, niin pian meillä on monella alalla työvoimapulaa. Tämän keskustelun yhtäaikainen käyminen on tietysti hieman vaikeaa, mutta se on kuitenkin rehellistä ja me tulemme tarvitsemaan jokaisen nuoren, jokaisen työikäisen, jokaisen työkykyisen työelämään. On tärkeää, että pidämme nämä nuoret mukana työmarkkinoilla heti sieltä työuran alusta lähtien. Jos sen työuran ja työnteon arjen kadottaa siinä työiän alkuvaiheessa, on hyvin vaikea enää saada siitä uutta otetta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä Suomen ilmastopolitiikasta haluaisin sanoa muutaman sanan vielä. Työ- ja elinkeinoministeriössähän on energia-asiat, ja niillä on keskeinen vaikutus tähän kokonaisilmastopolitiikkaan. Mielestäni olisi hyvin tärkeätä, että ilmastopolitiikka saataisiin yhden ministeriön hallintaan, niin ettei olisi ristiriitaisia tilanteita. Lisäksi myöskin maa- ja metsätalousministeriössä on osa toimenpiteistä, jotka kuuluisivat oikeastaan myöskin tähän samaan ilmastoministeriön alaisuuteen. Mielestäni ympäristöministeriö on se luonnollinen koti ilmastoasioille. Se on EU-piireissä vastaava ministeriö ja myöskin tällä hetkellä Suomessa vastuussa ilmastopolitiikasta.

Suomihan on todennut ja viime viikolla julkaistiin tilastot, että Suomi on pysynyt Kioton vuoden 1997 sopimuksen puitteissa niin, ettei Kioton päästötavoitetta ole ylitetty. Hyvä näin, mutta kuitenkin jos me katsomme päästökauppakysymystä, joka tulee tänään vielä täällä esille, niin siellä on päästökaupan ulkopuolinen sektori, joka on varmasti ongelmallinen asia jatkossa. Siihen liittyvät liikennepäästöt, siihen liittyy maatalous ja myöskin jätteenpoltto, jota ei ole tähän saakka huomioitu tässä katsannossa.

Kaiken kaikkiaan tässä puheenvuorossa lähden siis siitä, että elinkeinoministeriössä olevat näkökulmat, jotka liittyvät ilmastosopimukseen, pitäisi viedä ilmastoministeriön alaisuuteen.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuon tähän keskusteluun näkökulman: yritykset suhteessa ympäristölainsäädäntöön. Ympäristölainsäädännön määrä on lisääntynyt paljon EU:n tasolla, ja Suomessa muokataan sitten sitä lainsäädäntöä kiireellä, ja huono ja kiireellinen valmistelu sitten johtaa huonoon lopputulokseen.

Meillä on hyvin paljon lainsäädännössä virheellisiä asioita, jotka johtavat suuriin kustannus- ja yritysvaikutuksiin ja aiheuttavat epäkohtia. Esimerkiksi pelkästään Hämeen alueelta, josta tulen, tiedän useita yrityksiä, joiden elinkeino ja työpaikat ovat uhattuina ympäristönormien tiukkojen tulkintojen takia. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikkapa kivenmurskausala. Mursketyömaat sijaitsevat lähes poikkeuksetta soraharjuilla, ja ne ovat pohjaveden muodostumisaluetta. Siellä vaaditaan sitten uuden asetuksen mukaan aina ympäristölupa, vaikka toiminta olisi vain lyhytaikaistakin. Lupa on paikkakohtainen ja sen hankkiminen hidasta, ja prosessi kestää. Tiukka laintulkinta voi johtaa tämän soranoton loppumiseen ja yritystoiminnan loppumiseen. (Välihuuto) — Se tarkoittaa aina rakentajalle lisää kustannuksia, pitkiä kuljetusmatkoja, ja se ei sitten taas tähän meidän ilmastoajatteluun oikein sovi.

On selvää, että kaikkien yrittäjien ja yritysten on sitouduttava ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien torjuntaan siinä missä meidän kaikkien muidenkin. Nämä uudet säännökset tähän ympäristöpuolelle vaikuttavat kuitenkin jo olemassa olevaan yritystoimintaan, usein välittömästi. Yritystoiminnassa joudutaan tekemään pitkäaikaisia investointeja, ja silloin yrittäjien tulee voida luottaa sen toiminnan jatkuvuuteen. Näitä uusia asetuksia ja säännöksiä tulee vaan sellaista tahtia, että siinä vauhdissa eivät tahdo yrittäjät eivätkä yritykset pysyä mukana ilman asianmukaista neuvontaa ja riittävää siirtymäaikaa. Talouden kannalta ovat ongelmana päällekkäiset keinot. On useita lupia, normeja, päästökauppoja, veroja ja maksuja niin paljon, että niiden käsittelyyn ja selvittelyyn menee kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.

On käynyt myös ilmi, että nämä ympäristöviranomaisten lupakäytännöt ovat varsin kirjavia ja toisistaan poikkeavia riippuen siitä, minkä ely-keskuksen alueella toimitaan. Näin ei saisi kyllä tässä maassa olla, vaan pitäisi pyrkiä yhtenäiseen lupakäytäntöön ja yhtenäiseen lupavalvontaan.

Esitänkin, että yritystoiminta ja työllisyysvaikutusten arviointi olisi otettava osaksi ympäristölainsäädäntöä ja ympäristölakien tulkintaa. Erityisesti tässä tulkinnassa tulisi ottaa huomioon vaikutukset olemassa oleviin yrityksiin ja olemassa olevaan työllisyyteen. Lisäksi yrityksille on annettava tarpeeksi sopeutumisaikaa näiden uusien säännösten omaksumiseen ja tarvittavien muutosten toteuttamiseen ottaen huomioon ne pitkäaikaiset investoinnit ja riittävä neuvonta.

Tässä on sellainen uhka, kun suojelemme ympäristöä — niin kuin kuuluukin, sitä en tässä halua ollenkaan kyseenalaistaa tai väheksyä — että suojellaan tällä joustamattomalla tulkinnalla tätä yhteiskuntaa myös sitten yritystoiminnalta ja työllisyydeltä, jota niin kipeästi tarvitsisimme. Tämä vaatimus yritystoiminnan ja työllisyysvaikutusten arvioinnista on perusteltu sikälikin, että Ympäristökeskuksen tehtävät siirtyvät vuoden alussa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja ympäristölupien käsittely aluehallintovirastoihin. Nimensä mukaisesti ely-keskuksen tulee pitää huolta ja ottaa kantaa niin ympäristön kuin elinkeinoelämänkin asioihin tasapuolisesti ja toinen toisensa huomioon ottaen.

Mielestäni työ- ja elinkeinoministeriön on huolehdittava yritysten toiminta- ja kasvumahdollisuuksista. Temmin olisikin aloitettava keskustelu ympäristöministeriön kanssa ja vaadittava tätä yritys- ja työllisyysvaikutusten arviointia osaksi ympäristölainsäädäntöä ja ympäristölakien tulkintaa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus asetti viime kevään uusituvan energian paketissaan kunnianhimoiset tavoitteet tuulivoimalla tuotettavan sähkön tuotannolle. Tavoitteeksi asetettiin vuoteen 2020 mennessä 6 terawattituntia. Käytän tässä mahdollisuutta hyväkseni ja kysyn ministeri Pekkariselta: kuinka realistiselta tämä tavoite vaikuttaa?

Päivittäin voi lukea uutisia, joissa erilaiset eliöt estävät tuulivoiman rakentamisen tuolla Vakka-Suomessa. Kustavin, Uudenkaupungin alueella on merikotkan pesimäalue. Syyskuussa tänä vuonna Kansallistuuli Oy joutui peruuttamaan Kustavissa hankkeensa, ja nyt sitten viime sunnuntaina luimme Helsingin Sanomista, että Perniön Näsen kartanon tuulivoimahanke, aika laajakin, voi taas kaatua siihen, että siellä on laajahko, erittäin tärkeä lepakon talvehtimisalue. Sitten taas BirdLife Suomi ry on korostanut, että vesilinnut kärsivät kovasti näistä tuulivoimaloista. Eli kysymykseni sisältö on, että haluan tietää, mihin näitä nyt oikein sitten tarpeeksi voidaan rakentaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi, jos ihmisasutuskin jonkin verran otetaan huomioon ja myös esimerkiksi ihmisten loma-asutus.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa herra puhemies! Siinä vaiheessa vielä kun puhemiehenä oli Niinistö ja ministeri Sinnemäki oli paikalla, niin esitin ministerille kysymyksen, mutta hän ei siihen vastannut, mikä johtui varmaan siitä, että kun istun aika kaukana, niin hän ei varmaan kuullut kysymystäni. Esitän sen nyt tässä uudestaan.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreessa selvityksessä on tarkasteltu te-toimistoissa tehtyjä työhönosoituksia avoinna olevien työpaikkojen ja työnhakijoiden näkökulmasta. Selvityksen mukaan te-toimistoissa tehtiin vuoden aikana noin 213 000 työhönosoitusta 104 000 eri henkilölle eli 15 prosentille kaikista työnhakijana olleista. Ikäryhmään 20—49 vuotta kuuluneille henkilöille tehtyjen työhönosoitusten osuus oli suurempi kuin kyseisen ikäryhmän osuus kaikista työnhakijoista. Toisaalta alle 20-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille tehtyjen osoitusten osuus oli pienempi kuin näiden ikäryhmien osuus työnhakijoista. Mihin toimenpiteisiin ministeriössä aiotaan ryhtyä, että kaikki ikäryhmät saisivat te-toimistoista palvelua eikä epäilystä ikäsyrjinnästä pääsisi syntymään?

Arvoisa puhemies! Täytyy myös tukea ed. Tiusasen hyvää aloitetta siitä, että ympäristöministeriöön keskitettäisiin kaikki ilmastopolitiikkaan liittyvät asiat.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kommentoida ed. Jokisen varsin erikoista ajatusta siitä, että ympäristölupamenettelyyn otettaisiin uutena tämmöinen yritys- ja elinkeinovaikutusten arviointimenettely. Vaikka ed. Jokinen puheessaan kiistikin, että tällä tingittäisiin ympäristönsuojelun tasosta, niin kyllähän tämä väistämättä siihen suuntaan veisi, että jos tällaisessa arvioinnissa nähtäisiin, että tiukat lainmukaiset ympäristönormit vaikeuttaisivat yritystoimintaa, niin silloin niistä tingittäisiin ja joustettaisiin. Tämä ei kyllä minun mielestäni ole tämän päivän ympäristöpolitiikkaa. Kyllä yritysten toimintaedellytysten varmistaminen täytyy jotain muuta kautta tulla kuin ympäristönsuojelun tasosta tinkimällä. Eli tämä tästä.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti pitkäaikaistyöttömyydestä haluaisin tässä puhua. Kuten ministeri Sinnemäki aiemmin tässä keskustelussa ansiokkaasti toi esiin, niin tämä vakavassa nousussa ollut ja vakavaksi haasteeksi muodostunut nuorisotyöttömyys on näillä aika monipuolisilla keinoilla saatu ainakin jollain tavalla kuriin tai numerot näyttävät, että nuorisotyöttömyyden osalta ollaan menossa hyvään suuntaan. Näyttää siltä, että toimet ovat puremassa ja tuottamassa sitä toivottua tulosta.

Nyt kun katsotaan tämänhetkistä tilannetta, niin se, mikä työttömyyden alalla on nousussa, näyttäisi olevan pitkäaikaistyöttömyys, jonka käyrät näyttävät jo vahvasti ylöspäin. Nyt se olisi se haaste, johon tietysti nuorisotyöttömyyden ohella pitäisi pureutua. Tässä tarvittaisiin ehkä aika laajaa keinovalikoimaa. Mielestäni siinä voisi hyvinkin katsoa vähän mallia siitä, mitä nuorisotyöttömyyden hoitamisen osalta on pyritty tekemään. En ymmärrä, miksei joku Sanssi-kortin tyyppinen instrumentti voisi olla pitkäaikaistyöttömyyden osalta keinovalikoimassa, samoin koulutuksen tehostaminen, työpajatoiminnan lisääminen. Myöskin se, mitä sosialidemokraatit ovat usein täällä esittäneet, että tukityöllistämistä suunnattaisiin voimakkaasti esimerkiksi julkiselle sektorille kuntien suuntaan — kyllä minusta näitä erilaisia konsteja kannattaa ennakkoluulottomasti katsoa, koska vaikkei pitkäaikaistyöttömyys aivan yhtä hälyttävä ilmiö olekaan kuin paisuva nuorisotyöttömyys, niin kyllä sekin vakava juttu on ja kyllä kaiken maailman konstit pitää yrittää kehittää siihen, että ei karkaa käsistä pitkäaikaistyöttömyyskään. Myöskin voidaan kuntien lisäksi katsoa kump-paneita kolmannen sektorin yhdistystoiminnan puolelta. Kyllä mahdollisuuksia on, kun vaan luovasti niitä yritetään harkita ja miettiä.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana energiapolitiikan puolelta. Kuluneen vuoden aikana on aika merkittäviä uudistuksia tullut, niin sanottu vihreä verouudistus energiaveron osalta ja sitten massiivinen uusiutuvan energian paketti. Vaikka tässä kokonaisuudessa on joitakin yksityiskohtia, jotka voisivat mielestäni olla paremminkin, niin joka tapauksessa tämä kokonaisuudistus on merkittävä ja se vie ihan oikeaan suuntaan. Joitain parametrejä voidaan joutua jatkossa säätämään ja muuttamaan, jotta vaikutus on vielä enemmän toivotun kaltainen, mutta yksityiskohtiin en tältä osin nyt mene.

Haluan kiinnittää energiapolitiikan osalta tässä yhteydessä huomiota vain yhteen asiaan, ja se on tämä energiatehokkuuden asia ja se, että mielestäni näyttää siltä, että meillä olisi terästäytymisen varaa näissä energiatehokkuusasioissa. Nythän EU-tavoite on 20 prosenttia tehokkuuden parantamista vuoteen 2020 mennessä. Tämä ei ole sitova, ja ellen nyt ihan väärin muista, niin Suomen papereissa tämä energiatehokkuuden parantumisnäkymä on luokassa 10 prosenttia vain. Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat kuitenkin kaikkein viisainta energiapolitiikkaa. Nyt kun tämä massiivinen vihreän verouudistuksen harjoitus on pääosin takana ja tehty ja voidaan seurata sen vaikutuksia, nyt täytyisi paukkuja panna tänne energiatehokkuuden ja energiansäästön suuntaan vähän enemmän.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi elinkeinopolitiikasta vähän noin laajemmin. Olen vähän mietiskellyt asiakirjoja lukiessa, että tässä semmoinen tietty kaksijakoisuus näkyy. Toisaalta meillä hyvin ansiokkaasti satsataan high techiin ja vihreään kasvuun, vihreään teknologiaan ja innovaatioihin ja niiden edistämiseen. Se on oikein hyvä, ja se on tätä aikaa. Mutta sitten toinen ulottuvuus, mikä tässä tämän valtakunnan elinkeinopolitiikassa nyt nostaa päätään: viittaan viime kesänä tehtyihin ydinvoimapäätöksiin, (Puhemies: 5 minuuttia!) niiden mukaisesti tuotanto tulee ylittämään meidän oman tarpeemme aivan selkeästi, mikä johtaa vientiin. Tietysti yksi tapa tehdä bisnestä on viedä sähköä, mutta se ei ole ehkä high tech -maan se ykkösasia.

Toinen asia, joka tähän liittyy — nyt kun niin paljon on tästä kaivosasiasta puhuttu — ulkomaalaisomisteiset kaivosyhtiöt meidän maaperästämme vetävät rikkauksia esiin, ja tämä nähdään nyt sitten hienona uutena ulottuvuutena. Se herättää vähän kysymyksiä, onko tämä se Suomen vahva kivijalka, se että kaivosteollisuuteen ja sähkönvalmistukseen satsataan. Minusta sitä pitäisi vielä miettiä.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän puukerrostalorakentamiseen. Olen tosiaan kunnostanut monta vanhaa puurakennusta ja miettinyt, että kun ennen on osattu rakentaa, miksei tänäkin päivänä. Jos se tästä salista on kiinni, niin ainakin se edistyy.

Tässä on Vapaavuoren työryhmän raportti, ja siellä esimerkiksi suuri huolenaihe on tämä, ettei ole ammattitaitoisia puurakennesuunnittelijoita. Olen itsekin todennut, että rakennustarkastaja varsinkin suuremmassa puukohteessa, kun on puusta rakennettu talo, miettii kaksi kertaa, lyökö leiman paperiin. Hänkin on kumminkin vastuussa siitä, kuinka talo toimii.

Sitten lopuksi: Ed. Jokinen toi mielestäni esiin erittäin tärkeän asian. Olen myös yrittäjänä törmännyt tähän, että ympäristöpuoli ja samaten Museovirasto ovat molemmat hyvällä asialla, mutta ongelma on varsinkin tämä hitaus. Eli siinä usein voi mennä työpaikkoja ja jopa joku konkurssiin sen takia, että ei tunnu, että kiirettä on. Eli kyllä sille puolelle pitäisi ainakin vauhtia saada näihin asioihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari vastauspuheenvuoroa yhdessä vastauspuheenvuorossa.

Ensinnäkin, niin kuin ed. Pihlajaniemikin tässä totesi, tämä puurakentaminen, ja kerrostalorakentaminen aivan erikoisesti, on puhuttanut. Itsekin olen sattunut olemaan kaveripiirin yhteydessä näissä keskusteluissa mukana, kun Teknillisen korkeakoulun proffat ovat olleet asiasta kiinnostuneita, ja heidän selityksensä oli seuraavan näköinen. Aikoinansa Partekin suunnitteluosasto, jonka tehtävänä oli edistää sementin käyttöä ja betonin käyttöä, teki kaikki rakennusmääräykset ja kiikutti ne asianomaiselle ministerille ja hänen avustajakaartilleen, ja ne sellaisinaan hyväksyttiin, ja asia oli sillä siisti. Ei siinä sen ihmeellisempää tarvitse tehdä.

Toinen asia, johon ed. Heinonen kiinnitti äsken huomiota, on tämä hullunlainen tilanne siinä, että meillä on 250 000 työtöntä ja keskeisin puheenaihe on työuran pidentäminen. Ei tässäkään nyt kovin paljon logiikkaa ole. Erikoisen vähän se lisää logiikkaa suhteessa ympäristöön, kun yrittää koettaa kahta asiaa yhtä aikaa, kahta toisensa pois sulkevaa asiaa myydä. Siinä pitääkin olla varsinainen Kauppa-Lopo, että pärjää.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Yritän kommentoida muutamia puheenvuoroja. Lähden tästä liikkeelle, ja vähän muitakin ajatuksia tässä erittäin hyvän keskustelun loppupuolella yritän käydä läpi.

Ed. Pulliainen pohdiskeli täällä pariin kertaan aiemmin sitä kysymystä, kannattiko ottaa velkaa, pyörittää sillä talouden pyöriä. Se kai se logiikka tässä oli. Sen voi kääntää myöskin toisin päin sillä tavalla, että kannattaako maksaa vielä nopeammin pois se velka, mikä on jo jouduttu ottamaan ja kuinka nopeasti se kannattaa maksaa. Nyt sillä kokemuksella, mikä näissä tehtävissä on tullut, sanon, että minusta Suomen ei kannata tehdä niin, että me nyt kiristämme lähivuosien aikaan vyötä niin kovasti ja rajusti, että sillä iskemme sitä kulutusta päähän, jonka välttämättä tarvitsemme, jotta pyörät ensinnäkin kotimaassa pyörivät, ja jotta sillä vyönkiristyksellä iskisimme päähän tai veisimme, vähentäisimme niitä voimavaroja, joita välttämättä tarvitaan tulevien vuosien aikaan, jotta saamme aikaan paremman kasvun kuin näköpiirissä oleva kasvu on.

VM:n arvioissa lähdetään siitä, että seuraavan vaalikauden aikana talouden kasvu hiipuisi 1,7 prosenttiin vuoteen 2015 tultaessa. Suomi ei sillä tavalla kerta kaikkiaan selviä. Jos tie on se, minkä VM tuossa paperissa kuvaa, todellakin edessä ovat erittäin mittavat leikkaukset. Ja niitten leikkausten takaa löytyy ensinnäkin erilaisia inhimillisiä kohtaloita, ja toisaalta se leikkausten tie myöskin tätä kansantalouden kokoa supistaa. Ja kun kansantalouden koko supistuu, niin mitä pienempi kansantalous, sitä pienemmät verotuotot, ja taas on vähemmän rahaa käytettävissä sen uuden kasvun synnyttämiseen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeätä, että nyt kun katsotaan tulevaan, Suomen uuteen menestykseen, uuteen kasvuun, niin lähtökohdaksi asetetaan se, että rajun pudotuksen jälkeen me tarvitsemme uskottavan, pitkäkestoisen kasvun ohjelman. Ja siinä ei 4 vuotta riitä. Minä yhdyn tässä mielessä monien sosialidemokraattien, muun muassa Lauri Ihalaisen, julkisuudessa käyttämiin puheenvuoroihin. Ihalainen tähdentää sitä, että nyt tarvitaan uskottava mutta pitkäkestoinen ohjelma Suomen talouden nousun hyväksi, ja minun mittarissani se pitkäkestoinen on kaksi vaalikautta. Se antaa edellytyksiä sille, että niin paljon ei tarvitse kiristää ja syödä tavallaan sen uuden kasvun ja uusien verotulojen edellytyksiä vaan että näitä voimavaroja voidaan käyttää sitten sen kasvun luomiseksi.

Lisää voimavaroja tarvitaan myöskin verotuksen kiristämisen kautta. En kuulu niihin, jotka lupailevat tai pitävät tärkeänä. Minä olen elinkeinotoiminnasta vastaava ministeri, ja ihan tästä portfoliostakin lähtien uskallan sanoa, että tässä talouden tilanteessa ei voi lupailla verotuksen keventämistä vaan totuus on, että me joudumme maltillisesti verotusta kiristämään tulevien vuosien aikaan ja osin myös näillä voimavaroilla sitten olemaan synnyttämässä sitä uutta kasvua, mitä välttämättä tarvitaan. Ja sen uuden kasvun anatomiassa, vielä kertaalleen, ne luonnonvarat, myös sen kaivostoiminnan tarjoamat aivan mahtavat mahdollisuudet tai puun, joka uudestaan tulee taatusti, ei vain puurakentamisessa vaan ehkä vielä arvokkaammassa ja varmasti vielä arvokkaammassa käyttötarkoituksessa mutta myös puurakentamisessa tulevien vuosien aikaan — nämä ovat meidän mahdollisuuksiamme, luonnonvarat.

Mutta sitten se osaaminen ja nyt myös se, mihinkä ed. Pulliainen täällä hyvin kajosi: Meidän kannattaa myöskin tavallaan talouspolitiikassa, niin kuin innovaatiopolitiikassa yleisemminkin, ikään kuin kysyntä- ja käyttäjälähtöisen lähestymistavan merkit osata lukea, mitä ne ovat. Ja kyllä ne merkit tulevasta ajasta paljossa ovat näitä ympäristöteknologiaan, ilmastoon, energiaan, energiatehokkuuteen, näihin asioihin liittyviä, koska niitten kanssa tuleva maailma on ongelmissa ja niihin asioihin tuleva maailma joutuu hakemaan ratkaisuja. Ja kun meillä on alan osaamista, alan ikään kuin luonnonvaroja, alan teknologiaa ja myöskin yrittäjyyttä alalla jo, niin meidän kannattaa näitä hyödyntää ja uutta kasvua rakentaa näiden varaan, kuin myös ylipäänsä osaamisen varaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on joissakin puheenvuoroissa vähän väheksytty, ettei siitä työurien kasvattamisesta kannata puhua. Mielestäni osa sitä uuden kasvun strategiaa on paitsi työn tuottavuuden parantaminen myös sen työpanoksen pudotuksen, vähentymisen, estäminen. Ja kyllä siinä on tehtävissä yhtä ja toista. En sano, että niin pitäisi olla kuin nyt tässä kohta kertomassani esimerkissä sanon, mutta historia kannattaa muistaa. Jos palataan taakse, vuoteen 1973: Vuonna 1973 työssä olevan väen määrä oli 200 000 ihmistä vähemmän kuin tänä päivänä, 200 000 ihmistä vähemmän kuin tänä päivänä, mutta nuo 200 000 ihmistä vähemmän tekivät silloin vuodessa 200 miljoonaa työtuntia enemmän kuin tällä hetkellä tehdään. En vaadi tällaista suoritusta, palaamista 1970-luvulle. (Puhemies: 5 minuuttia!) Minä halusin ottaa tämän esimerkin siksi vaan, että myöskin mahdollisuuksia käytännössä tässä mielessä on. Ei tuon mittaisia askeleita taaksepäin pidä mennä, mutta työuria alusta, keskeltä ja ehkä vapaaehtoisesti lopusta pitää pidentää. Minusta ei tarvita mitään keppiä, lakia, siellä iäkkäämmässä päässä työurien jatkamiseksi mutta erilaisia houkuttimia. Niiden käyttöönotolla voidaan työuria myöskin sieltä päästä jatkaa, ja myös työn tuottavuutta pitää kyetä todellakin parantamaan.

Sitten kysymys siitä vielä kertaalleen, miten oikein on: käytetäänkö meillä elinkeinotukia nyt sitten suuyrityksille ja pk-yrityksille? Minä toistan sen, mitä päivällä sanoin. Minäkin haluan tämän käydä nyt elinkeinoelämän kanssa hyvin tarkkaan läpi. Mutta esimerkiksi yritystukia, jotka täällä tulivat esille, on noin 30. Investointi-, kehittämis-, toiminta-, ympäristö- ja kansainvälistymistukea on tällä hetkellä kaiken kaikkinensa 30—40 miljoonaa euroa valtion budjetissa. Suuryrityksille niitä tukia ei jaeta. Niitä ei anneta suuryrityksille Suomessa. On aivan väärä käsitys, kun puhutaan niin.

Mitä tulee EU:n tukiin, EU:lta tulevia Eakr-varojakaan eivät käytännössä suuryritykset saa. Eivät saaneet tuolla Kemijärvelläkään eivätkä saa täällä Kymenlaaksossa. Ei Suomessa myönnetä suurille yrityksille tukea. Erittäin poikkeuksellisissa oloissa voidaan myöntää periaatteessa suuryrityksille investointitukea 10 prosenttia silloin, kun ollaan ykköstukialueella, ja on joskus myönnettykin mutta ei viime aikoina enää juurikaan, mutta lähtökohtaisesti muualla Suomessa ei todellakaan kuin ihan vaikeimmilla alueilla teoriassa, joskus käytännössä, muualla Suomessa ei käytännössä eikä teoriassa.

Mutta eri asia ovat sitten esimerkiksi nämä viennin ja kansainvälistymisen rahat, viennin rahoitus, josta aikaisemmin puhuin, jnp. Kyllä minä puolustan niiltä osin suurten yritysten vientiedellytysten turvaamista, mitä meillä on tehtykin taakse jääneitten vuosien aikaan.

Jos puhemies vielä sallii: byrokratiasta ja energiasta ja kaivosyhtiöistä.

Ed. Kyllönen, minun mielestäni te olette oikeassa. Jos kerran jostakin kaivoksesta löytyy uraania, kun valtavia massoja käsitellään, ja jos siitä valtavasta massasta erotellen saadaan se uraani irti, niin kaksi vaihtoehtoa on: ottaa se hallitusti pois ja hyödyntää se tai, toinen vaihtoehto, läjittää se jäte sinne ja jättää se uraani sinne kainuulaisten keskelle. Minusta se ei ole lähtökohtaisesti hullumpi asia, että se uraani hyödynnetään. Tämä ei tarkoita sitä, että lupaan, että olisin ilman muuta esittelemässä. Minä sanon vaan, että lähtökohtaisesti ei ole mahdotonta. Minun pitää olla ikään kuin varovainen, kun minä joudun käsittelemään aikanaan sen lupahakemuksen, todennäköisesti vielä tämän hallituksen aikana, mutta lähtökohtaisesti sellaista estettä, mikä jo lähtökohtaisesti kieltäisi sen käytön, en näe olemassa.

Mitä tulee energiaan, tässä haluan todeta vaan, että tässä oli muutama ilta sitten MOT, tämmöinen ohjelma televisiossa, jossa monen muun asian ohella kerrottiin esimerkiksi, että kyllä tämä energiaratkaisu, minkä hallitus on tehnyt, niin väärin on, että maalämpöä tuetaan mutta että puupellettien käyttöä isketään nyt päähän. Vielä kertaalleen tälle salille: Te olette olleet säätämässä sen lain, monet teistä tuolla valiokunnassa, ja te tiedätte sen ihan tasan tarkasti, että maalämmöllä ja pelleteillä silloin, kun öljylämmitys tai suora sähkö vaihdetaan pelletteihin tai maalämpöön, toisin kuin televisio-ohjelmassa väitettiin ties kuinka monta kertaa, tuki on täsmälleen samanlainen, ei senttiäkään eikä prosenttiakaan erilainen vaan täsmälleen samanlainen. (Ed. Tiusasen välihuuto) — Aivan oikein. — Mutta tästä huolimatta monille vaan jäi se käsitys, että se on totta, mitä televisio kertoo. No, se on meidän monien tehtävä yrittää sitten piirtää asian toinen puoli.

Ed. Jaskari käytti erittäin hyvän puheenvuoron, jossa hän pohdiskeli näitä yritysrahoituksen mahdollisuuksia. En kajoa niihin nyt oikeastaan yhtään enempää. Totean vaan sen, että me olemme rakentaneet tällaisen järjestelyn, jossa meillä Tekesin, Tesin ja Finnveran (Puhemies: 10 minuuttia!) yhteistä ohjausta varten on tämmöinen neuvottelukunta, jossa on virkamiehistä ja elinkeinoelämän edustajista koottu tämmöinen body, mutta en pidä sitä tarkoituksenmukaisena, että sinne tulisi erillinen johtokunta, joka alkaisi erillisenä johtokuntana johtaa näitä kaikkia yhtä aikaa. Tämä koordinoiva orgaani, johonka me olemme ottaneet myöskin valtionhallinnon ulkopuolelta edustajia — siinä on bisneksen edustaja, siinä on rahoitussektorin edustaja — mielestäni on aika hyvä järjestely tämmöisen koordinaation aikaansaamiseksi.

Vielä ed. Jaskarin hyvän puheenvuoron johdosta sanon, että ajatuksessa siitä, että — ed. Jaskari, te ette sitä sanonut, mutta kerta toisensa jälkeen se tulee esille — jotenkin ikään kuin yhdistettäisiin varhaisen vaiheen riskirahoitus muuhun niin, että sama orgaani myöntäisi varsinaista pääomasijoitusrahaa ja vielä velkarahaa elikkä sen, mistä Finnvera tällä hetkellä vastaa, ja kenties sama myöntäisi vielä innovaatiotukea, kyllä menee puurot ja vellit pahemman kerran sekaisin. Siinä menee läpinäkyvyys, transparenttisuus, kertaheitolla pilalle. Tämä on teoriassa mukavaa pohdiskelua mutta johtaa kyllä verovarojen käyttämistä ja hyvää hallinnointia pieleen. Koordinaatiota ohjauksessa, vielä kertaalleen, tarvitaan. Ne, jotka sen puolesta puhuvat, ovat oikeassa, mutta muuten ei toimi.

Arvoisa puhemies! Byrokratiaan lopetan. Sitten byrokratiaan EU-tukien osalta vielä kerran: Ilman muuta kaikki on mielestäni pyritty tekemään ja pyritään jatkossakin tekemään niin, että niiltä osin kuin me omilla toimillamme rakennamme byrokratiaa, sitä pyritään karsimaan. Me olemme EU-rahoituksen maksatusviranomaisten määrää nyt jo vähentäneet ja pyrimme sitä vähentämään. Minä toivon, että ennen kuin tämä vaalikausi päättyy, ollaan tilanteessa, jossa meillä on suurin piirtein niin monta maksatusyksikköä kuin meillä on maakuntien liittoja tai ely-keskuksia — 15 tai 18, jompikumpi — mikä on yksi tapa tätä byrokratiaa vähentää mutta vain yksi tapa. Niitä on ehkä joitakin muitakin tapoja, mutta kyllä ihan ylivoimaiselta valtaosaltaan byrokratian perusteet tulevat niistä EU-normeista, joita meidän nyt valitettavasti on pakko noudattaa. Nyt kun minä sanon tämän, niin tämän minä kyllä sanon omasta kokemuksestani. Riippumatta siitä, mitä sinne kirjoihin on kirjoitettu, tämän minä nyt sanon kyllä omasta kokemuksestani, koska minä olen ollut monessa eri tehtävässä vähän eri näkökulmasta katsomassa tätä samaa asiaa: kyllä EU:n normisto on tässä se kaikkein pahin, mitä meidän pitää pystyä — EU:sta käsin — sitten todellakin vähentämään. — Anteeksi, voinko puhua vielä hetken?

Arvoisa puhemies! Se puoli minuuttia menee suoraan jaoston puheenjohtajalle. On harvinaista, että meillä on valtiovarainvaliokunnassa jossakin jaostossa sama henkilö kahdeksan vuotta puheenjohtajana, ja haluan tässä kiittää ministerinä, kun samat kahdeksan vuotta kohta olen ollut tässä ministerin tehtävässä, ed. Karjulaa syvällisestä paneutumisesta hänelle uskottuun tehtävään. Hän on hoitanut sen erinomaisella tavalla. Hän uskaltaa sanoa päin naamaa, niin kuin pitääkin ministerille sanoa, ja osoittaa silloin myöskin tunnustusta, jos joskus harvoin siihen on tilaa. Uskon, että hän toimii näin myöskin suhteessa jaostoon ja valtiovarainvaliokunnan jäseniin.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Pekkarinen on paaluttanut tämän keskustelun aikana erinomaisella tavalla niitä Suomen menestyksen ja kasvun mahdollisuuksia, joita meidän pitää politiikassa ja politiikan keinoin hyödyntää, on aivan selvää, työllisyyden, elinkeinotoiminnan, uusien tuotteiden, uusien innovaatioiden, luonnonvarat mukaan lukien, kautta. Se on äärimmäisen tärkeää ja hyvää pohdintaa. Kiitos myöskin ministerille siitä.

On selvää, että tämän vuosikymmenen aikana meidän kasvusta ja työllisyydestä erittäin suurelta osin ovat huolehtineet pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden merkitys on koko ajan kasvanut ja varsinkin nyt talouden notkahduksen myötä entisestään lisääntynyt. Siksi poliittisten ratkaisujen on verotusta myöten oltava niin nyt kuin myöskin tulevaisuudessa sellaisia, joilla tätä pk-yritysten toimintaympäristöä pidetään riittävän kannustavana ja tätä kasvuhalukkuutta ja sitoutumista tukevana, mitä nyt on osoitettu. On pidetty työpaikat, tingitty omista katteista ja siitä huolimatta vielä kehitetty yritystoimintaa. Tämä on kunnioitettava asia.

Ministeri Pekkariselta olisin kysynyt liittyen uusiutuvan energian tuotantoon: nyt kun näitä lakihankkeita on tehty kosolti ja niitä on vielä tulossa, jotka liittyvät tähän meidän isoon energiaratkaisuun, mitä ovat ne keinot, joilla me voimme varmistua sellaisissa olosuhteissa, joissa esimerkiksi viime talvena lähti maahan valumaan kivihiiltä yli oman tarpeen, yli äyräitten? Tällä hetkellä tuontihaketta ollaan tuomasta entistä suurempia määriä, ja tämä ei kyllä ole meidän tarkoitus ollut missään nimessä. Mitä ovat ne tavat, joilla tämä voidaan muuttaa kotimaiseksi työksi ja kotimaiseksi toimeentuloksi?

Toinen asia energiapolitiikkaan myöskin liittyen. Energiaverotuksen osalta on joitakin uusiutuvien energian tuotantomuotoja aika tylystikin kohdeltu, se pitää reilusti sanoa, hallituksenkin toimesta. Voidaanko, ministeri Pekkarinen, elinkeinotoimen osalta jotenkin kompensoida näitä asioita, jotta siihen yhteiseen isoon tavoitteeseen päästäisiin?

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu puurakentamisesta tänään aika paljonkin, ja hyvä niin. Valitettavasti Suomi on puurakentamisen kehitysmaa, kun puhutaan kerrostalorakentamisesta. Tällä hetkellä meillä on vain noin 33—34 puukerrostaloa tässä maassa, ja se on kyllä häpeällisen pieni määrä.

Ed. Pulliainen toi tuossa ehkä niitä syntyjä syviä, mistä tämä johtuu. Sehän johtuu tietysti sieltä betonirakentajalobbareista ja niistä DDR:n rakennusihannoinneista, ja niitä rakennuksiahan meillä nyt on sitten ihan riittämiin rakennettu. Nyt ne alkavat olla siinä kunnossa, että niitä kerrostaloalueita täytyy ruveta korjaamaan ja kunnostamaan. Puurakentaminen olisi hyvä keino ja suomalainen hyvä tapa kunnostaa näitä lähiöitä.

Ministeri Vapaavuori asetti työryhmän, tämmöisen Jantusen työryhmän, joka on jättänyt raporttinsa, ja se tutkiskeli tätä puurakentamisen asemaa rakentamismääräyksissä, ja siellä on paljon muutettavaa. Kun kerran tämä henki nyt täällä salissa on näin hyvä tämän puurakentamisen suhteen, niin meidän pitää nyt ryhtyä toimiin ja muuttaa ne rakentamismääräykset. Nämä rakentajat kertoivat, että eivät he niinkään tarvitse tukea vaan he tarvitsevat vain sellaiset määräykset, että tämä puurakentaminen on mahdollista.

Voidaan mahdollistaa tätä palosuojausta esimerkiksi ylipainevesisumusprinklauksella, ja luulisi sen huoneistokohtaisen sprinklauksen riittävän siihen, että puurakenteet saavat olla näkyvillä, niin kuin ed. Pihlajaniemi täällä toi esille. Onhan se ihmeellistä, että puukerrostalossa ei saa puu näkyä. Kyllä ihmiset haluavat, että se puu näkyy ja tuntuu siinä rakenteessa, ja se pitää mahdollistaa. Eli puu näkyviin ja nämä kerrostalorakentamismääräykset nopeasti kuntoon, niin saadaan tätä teollisuudenalaa vietyä eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse haluan myös yhtyä niihin kiitoksiin, mitä ministeri sanoi ed. Karjulalle. Hän on hyvin syvällisesti ajatellut, monesti näihin asioihin liittyy hänen pohdintansa, ja hän on ollut kahdeksan vuotta jaoston puheenjohtajana. Itse olin yli kymmenen vuotta ympäristövaliokunnan puheenjohtajana, ja silloin myös ed. Karjulaan tutustuin, ja tiedän, mitä meinaa myös tuo pitkäjänteisyys.

Mutta ed. Jokiselle haluaisin nyt näin ihan lyhyesti todeta ensinnäkin hänen ympäristöanalyysistään, mitä hän käytti edellisissä puheenvuoroissaan puhuessaan siitä, miten ympäristölainsäädäntö vaikuttaa elinkeinoon. Te äsken käytitte sellaisen esimerkin, joka kuvasi, että pohjavesialueella tapahtuva toiminta on työllisyysnäkökohdista tärkeämpää kuin se, ettei pohjavettä pilattaisi. Ed. Jokinen, olette ylikonstaapeli, oma isänikin oli ylikonstaapeli. Tiedän, että ylikonstaapelit yleensä ainakin yrittävät noudattaa lakia, ja Suomessa lainsäädäntö kieltää ehdottomasti pohjaveden pilaamisen. Eli ehkä vähän uutta asennetta sen jälkeen, kun ollaan kansanedustajana.

Edelleenkin täällä puhuttiin maakuntakaavasta tai, ed. Kiviranta, te ette puhuneet maakuntakaavasta vaan siitä, millä tavalla tuulivoimaa estetään, erilaiset eläimet estävät sen leviämistä. Kuitenkin maakuntakaava on se väline, jonka kautta myös lainsäädäntöön ja ohjeistukseen pohjautuen ohjataan tuulivoiman sijoittumista. Maakuntakaavaa valmisteltaessa on aina hyvin monitahoinen työryhmä siinä mukana, jossa on myöskin armeijan lisäksi liike-elämä, energiateollisuus, ympäristöjärjestöt jne. Siellä tullaan huomioimaan sekä eläimistö että myöskin tämä bisnes. Täytyy tietysti todeta, että bisnes ei myöskään ilman tervettä, tasapainoista ympäristöä kyllä edisty.

Ed. Juurikkala käytti hyvän puheenvuoron tästä bulkki-Suomesta. Se, että Suomi olisi tällainen energian bulkkituottaja ja ydinsähkön viejä ja toisaalta sitten vähän sellainen kongolainen maa, jossa avataan kaivoksia ja erityisesti ulkomaiset yritykset niistä hyötyvät, ei mielestäni voi olla Suomen visio eikä myöskään brändi. Näin ollen tämä näkökulma on hyvin tärkeä.

Paperiteollisuus kun on hyvästellyt Suomea, se on sanonut, että syynä on se, kun ei saada puuta. Sitten yhtäkkiä huomataan, että kaikki paikat ovat täynnä puuta, radanvarret, varastot, siellä ne lahoavat. Toinen syy on, kun ei ole energiaa. No, nyt on kaksi ydinvoimalaa hyväksytty ja yhtä yritetään saada valmiiksi siellä Eurajoella. Sitten optio on annettu vielä neljännestä, että seuraavan eduskunnan aikana pitäisi saada sitten Loviisa 3. Kyllä tämä on tietysti mielenkiintoista. Suunnilleen samana päivänä, kun nämä kaksi ydinvoiman periaatepäätöstä tehtiin, suljettiin Varkaudessa paperikone.

Mutta siihen, mitkä ovat kasvun rajat, ministeri Pekkarinen. Te tässä kuvailitte kasvua ja sen merkitystä. Kyllä puhdas, tasapainoinen ympäristö on Suomen yksi vahvuus. Maataloudessa se olisi luomutuotantoa, se on puhdasta vettä, se on todellakin metsää, hyvää osaamista, teknologiaa. Ehkä tässä me todella olemme erityisesti samaa mieltä, että kun ajatellaan ilmastonmuutoksen hillintää, niin silloin todellakin ympäristöteknologia on se avainteknologia-ala tulevaisuudessa. Tästä sitten terveisiä myös sinne takapenkille siinä mielessä, että se on Suomen vahvuus, jos meillä on hyvä ympäristölainsäädäntö, koska se antaa pohjaa myös hyvälle ympäristöteknologian kehittämiselle.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on syystäkin puhuttu puurakentamisesta erittäin paljon. Mehän totesimme valiokunnassa, että Suomella on kaikki mahdollisuudet tulla puurakentamisen ja puutuoteteollisuuden edelläkävijämaaksi mutta se edellyttää sitä, että puurakentamisen osaamisen tasoa nostetaan edelleen ja puurakentamista koskevat palo- ym. määräykset eivät myöskään saa perusteettomasti jarruttaa puurakentamisen kehittymistä.

Tähän haluan lyhyesti pysähtyä. Nimittäin ed. Pulliainen kertoi sen taustan, mitenkä teollisuuden intresseistä on luotu suomalaiset rakentamismääräykset. Nyt minusta kysytään sitä, onko Suomi vahva valtio luomalla edellytyksiä niille toiminta-alueille, joilla on yhteinen kansallinen tahtotila. Tällä puurakentamisen alueella ei ole ollut näihin päiviin asti yhtenäistä riittävän vahvaa teollisuutta, joka viestittää omia tarpeitaan. Tässä tarvitaan nyt valtion tukea, että nämä rakentamismääräykset uudistetaan sille tasolle, että Suomi voi olla standardien luonnissa edelläkävijä myös koko Eurooppaa ajatellen puurakentamisen osalta.

Arvoisa puhemies! Haluan sitten vielä lyhyesti puuttua ely-keskusten johtamiseen. Tästä on puhuttu aika vähän nyt tämän ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä, ja jotenkin on hämmentävää se, että ely-keskuksissa on oto-johtajat. Silloin kun tätä aluehallintouudistusta tehtiin, tästä keskusteltiin, mutta minusta tämä kertoo vähän siitä vanhentuneesta suomalaisesta henkisestä ilmapiiristä, että aveissa, joissa on huomattavasti vaatimattomammat tehtävät, on päätoimiset johtajat ja elyissä, joissa on erittäin suuri, koko yhteiskuntaa koskettava kehittämisvastuu, hoidetaan oto-voimavaroin tämä johtaminen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Juu, olen oto-johtajuudesta ihan samaa mieltä. Se ei totisesti ollut minun kantani. Käytännössä kuitenkaan niillä, jotka siellä johtavat nyt niin sanotusti otoina, ei todellisuudessa sitten sitä vastuualuejohtamista ole. Siellä on sitten aina tilalla henkilö, joka vastaa siitä. Mutta parempi ilman muuta olisi myös minun henkilökohtaisen kantani mukaan ollut se, että oma erillinen johtaja myöskin suuria ely-keskuksia varten olisi ollut.

Tänä aamuna meillä Suomessa yhtäaikainen energian kysyntä oli tehoissa mitaten 13 500 megawattia. Suomen oma tuotanto parhaimmillaan on 12 100 megawattia. Nyt oli täällä muutama aste pakkasta, tuolla keskisessä Suomessa oli parikymmentä astetta, muualla siinä 5 ja 15 asteen välillä. Tämä ei ole vielä ollenkaan kovimman energiankulutuksen, sähkönkulutuksen, aamu, mikä tänä aamuna on eletty. Siitä huolimatta vielä kertaalleen: Meillä kysyntä ylitti erittäin selvästi sen tuotannon, mikä meillä omaa tuotantoa on. Tämä vähän vastauksena siihen kysymykseen, jota täällä äsken pohdittiin, tarvitaanko tätä.

Mitä vähemmän meillä tätä omaa tuotantoa on ja mitä enemmän sattuu samaan aikaan niin, että Ruotsissa on ydinvoimalaitosten huoltohommia tai muita vastaavia, niin miten siinä käy? Ed. Leppä, se on tässä vastaus teidän kysymykseenne. Juuri silloin meidän on pakko yrittää ottaa ne viimeisetkin kivihiililaitokset käyttöön ja myöskin ne tehoreservit, jotka ovat kaikki käytännössä kivihiililaitoksia. Silloin, kun meillä ei niin sanottu normaali oma tuotanto riitä, otetaan myös tehoreservit käyttöön, ja silloin käytännössä ajetaan ne kaikista viimeiset erät nimenomaan kivihiilellä, jolla tuotetaan se tarvittava sähkö, ja osin eräissä tapauksissa myöskin lämmön suhteen joudutaan menettelemään samalla tavalla.

Näin se on, ja olkoon tämä nyt vain vastauksena myöskin sitten siihen kysymykseen, tarvitaanko meillä lisää sähkön kapasiteettia vai ei jo nyt, puhumattakaan siitä, miten asiat voivat olla sitten muutamien vuosien tai kymmenen vuoden päästä.

Ed. Kivirannan kysymykseen siitä, miten nyt käy näitten tuulivoimahankkeitten kanssa: Kyllä me teemme nyt kovasti työtä ympäristöhallinnon kanssa, että ympäristöhallinto voisi antaa samanlaiset ohjeet. Nyt on käynyt vähän ilmi, että eri puolilla Suomea on vähän erilaiset ohjeet käytännössä ollut tässä alkuvaiheessa siinä, miten suhtaudutaan silloin, jos on merikotka nähty jossain, jos on lepakoita nähty tai jotain muuta. Nyt yritetään panna nämä kaikki samaan kategoriaan suurin piirtein.

Paradoksi on siinä, että samat tahot, jotka vaativat vielä puoli vuotta sitten, että pitää saada tuulivoimaa lisää, nyt tulevat ja sanovat, että hei, merikotka on ollut kymmenen vuotta sitten siellä, pesinyt 10 kilometriä tuon ympyrän ympärillä, että sinne ei sitten laiteta. Eihän tällä tavalla meille saada tuulivoimaa. Minä uskon, että löytyy tässä semmoinen kirkko keskelle kylää, jossa kirkossa voimme kaikki asua eli rakentaa ihan hyvin tuulivoimaa myöskin.

Arvoisa puhemies! Viimeisinä sanoina aivan lyhyesti. Kyllä pk-yrityksissä se meidän mahdollisuutemme on ollut taakse jääneitten muutaman vuoden aikaan, viiden kuuden vuoden aikaan, ja siinä se meidän mahdollisuutemme paljolti jatkossakin on. Me tarvitsemme pk-yrityksiä. Lamavuonnakin, viime vuonna, Suomeen syntyi 3 000 yritystä enemmän kuin täältä häipyi. Nettomuutos oli 3 000 yritystä lisää edelliseen vuoteen verrattuna, ja pk-yrittäjyyden tietä monin tavoin pitää tasoittaa.

Täällä paljon puhuttiin Tekes-rahoituksesta. Tekesin rahoituksesta tällä hetkellä yli 50 prosenttia suuntautuu pk-yrityksiin Suomessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen sanonut tämän saman asian aiemminkin, mutta se oikein hyvin sopii myöskin tähän kontekstiin. Nimittäin yliopistomaailmassa on tällä hetkellä aikamoinen turbulenssi menossa, ja siihen ei vähiten ole syypää tämä hallitus. Mutta siihen samaan yhteyteen liittyy sitten hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Ensimmäisen kerran minulle siitä soitettiin, siis ei minun oman yliopistoni taholta vaan tuolta Keski-Suomen suunnasta, ja kerrottiin, kuinka siellä norjalaiset ovat knowhowta ostamassa. Siis toisin sanoen, kun siellä on tämmöisiä kehityshankkeita ja ne on saatu sopivaan vaiheeseen, norjalaiset raharikkaat ilmestyvät... (Ministeri Pekkarinen: Innovaatiovuoto!) — Joo, innovaatiovuoto. — Ja sitten, kun tämä meni vähän ohi, rupesi muualta tulemaan samanlaisia viestejä. Tämä on kiusallinen yksityiskohta, koska tässähän pitäisi nyt olla, jos Tekes tai joku muu rahoittaa näitä hankkeita, hyvin valppaana pitämässä huoli siitä, että kotimaiset osakeyhtiöt ja toimijat hoitavat homman loppuun.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ministerin mielenkiintoisen puheenvuoron innoittamana ihan pari lyhyttä kommenttia, kysymystä.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus, tämä tällainen kahdeksan vuoden pidempi ohjelma, mitä me voisimme tehdä pitkäjänteisesti, koska kyllähän yrityselämä juuri arvostaa myöskin sitä pitkäjänteisyyttä, jos me voisimme sitoutua, että tämä tehdään nyt sitten yhteiskunnan toimesta, lähdettekö mukaan. Olisi oikeastaan mielenkiintoista kysyä, mitkä olisivat ne ensimmäiset suuret vipuvaikutukset, mitä voisi nyt tehdä sitten vaikka ensi vuoden alkupuolelta, mitkä olisivat kenties ne konkreettiset keinot.

Ja toinen kysymys liittyy sitten siihen näkökulmaan, mikä on ministerin käsitys siitä, että vaikka meillä on nyt paljon toimijoita — minä olen ihan samaa mieltä, että ei voi olla, että sama ohjausvaikutus tekee lainaa ja avustusta ja vielä omaa pääomaakin — niin siinä tulee vaan yksi politiikka, joka voi olla joskus oikeaa joskus väärää, mutta ei tule aitoa analyysiä sitten siitä, eivätkä ole eri ihmiset analysoimassa. Mutta toisaalta meillähän on tilanne se, että meillä taitaa olla 23 eri organisaatiota, jotka antavat yritystukea, lähes sata erilaista yritystukimallia. Onko tämäkään sitten hyvä, vai pitäisikö niitä olla vähemmän ja kenties vaikuttavampia ja tehokkaampia kuin mitä tällä hetkellä on?

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusanen tuossa puheenvuorossaan epäili laillisuuden valvontakykyäni sekä poliisitoimessa että sitten tässä lainlaatijana sitä moraalia. Täytyy kertoa ed. Tiusaselle, että kyllä siinä lain valvonnassa ja lain säätämisessä pitää aina olla se oikeudenmukaisuus ja laista pitää pitää kiinni.

Tuossa puheenvuorossani toinkin esille sen epäkohdan, että tällä hetkellä laki ei ole sama joka paikassa Suomea samanlaisessa yritystoiminnassa. Elikkä näitä ympäristölainsäädäntöjä tulkitaan eri lailla. Nämä lupaprosessit kestävät luvattoman pitkään, ja sitten toisaalta kun tulee uutta säännöstöä, niin se saattaa tulla voimaan yhdessä yössä, ja silloin se koskettaa sitä olemassa olevaa yritystoimintaa ja sitä työllisyyttä. Riittävät siirtymäajat näille tulisi taata ja antaa mahdollisuus sopeuttaa sitä toimintaa.

Tässä on hyvin paljon epäkohtia tällä hetkellä, ja esimerkiksi tämä ely-keskusten koordinointi ja näiden lupatulkintojen koordinointi sellaiseksi, että laki olisi sama kaikkialla tässä maassa, meidän tulisi kyllä hoitaa.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä yksi näkökulma tähän yritystoimintaan ja pk-yrityksiin on omistajuus ja omistajuuden näkökulma ja nimenomaan kotimaisen omistajuuden näkökulma.

Pitää toistamiseen kehua ministeri Pekkarista erityisesti näistä hänen kaivannaisalan kannanotoistaan ja avauksistaan kotimaisen omistajuuden puolesta. Tämä minusta pitäisi myöskin ottaa paljon nykyistä vakavammin esille niin, että kun katsotaan taas taaksepäin, niin kyllä niiden tahojen ja niiden yritysten liikkeet, jotka ovat olleet osuustoimintaa myöten kotimaisessa omistajuudessa, ovat olleet paljon paljon suomalaista kasvua, työllisyyttä, menestystä tukevampia kuin mitä ulkomainen omistus on ollut. Elikkä molempia tarvitaan mutta myöskin sitä, että suomalainen omistajuus tältä osin otetaan todella tärkeäksi lähtökohdaksi.

Sitten, puhemies, asia, joka kuuluu tähän hallinnonalaan mutta ei välttämättä ministeri Pekkariselle vaan ministeri Sinnemäelle, kilpailulainsäädännön uudistaminen. Meillähän koko ajan markkinat muuttuvat, markkinat kansainvälistyvät, ja meidän oman lainsäädäntömme pitää seurata aikaansa. Se on aivan päivänselvä asia. Nyt ollaan uudistamassa kilpailulainsäädäntöä, hyvä niin. Se on erittäin perusteltua uudistaa. Mutta nyt toivoisin myöskin oikeudenmukaisuuden näkökulmaa siihen, miten toimijat, pienet toimijat contra isot toimijat, voisivat jakaa paremmin ja oikeudenmukaisemmin arvonlisää, mitä he tuottavat markkinoilla. Sitä kautta tuo lainsäädäntö olisi sitten parempaa ja takaisi työllisyyden ja myöskin kohtuullisen tulotason kaikille kokoluokille.

Ministeri Pekkarinen, kysyn, millä tavalla olette kolleganne Sinnemäen kanssa keskustelleet tästä asiasta, miten näitä erityislainsäädäntöjä nyt eteenpäin viedään, jotta ne toteutuvat ja vahvistavat tätä meidän yrittäjyyttä ja työllisyyttä kaikilla aloilla.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ensiksi elinkeinoministeri Pekkariselle, että olette jaksanut koko illan istua täällä meidän kanssamme ja vastata kysymyksiin ja alustaa erittäin mielenkiintoisesti. Rohkenenkin siksi vielä käyttää myös omalta osaltani yhden puheenvuoron ja ihan kysyä tähän energiapakettiin liittyen. Ilmajoellehan on suunnitteilla bioetanolitehdas, ja yhtenä tärkeänä asiana ovat tietysti nämä kestävyyskriteerit, ja kotimaisen viljan suhteen on vielä epävarmaa, täyttääkö se näitä EU:n kestävyyskriteereitä. Kysyisinkin ihan ministeri Pekkariselta, miltä tämä kestävyyskriteerien täyttyminen näyttää ohran suhteen.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tilanne on varsin surullinen, mitä tulee aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan. Valitettavasti hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että työllisyysvoimavaroja voidaan leikata. Työvoimapolitiikan rahoitusta vähennetäänkin tässä alkuperäisessä versiossa 60 miljoonalla eurolla verrattuna vuoden 2010 lopulliseen tasoon. Minusta tällainen määrärahojen leikkaus ei ole hyväksyttävissä, sillä samaan aikaan, kun työttömyys on kasvanut merkittävästi, määrärahatilanne on laskenut niin kuin lehmän häntä. Näin ei pitäisi missään nimessä olla.

Myös tuottavuusohjelma työ- ja elinkeinoministeriön hallintoalalla on niin tiukka, että näin korkean työttömyyden vallitessa pitäisi jo vaatia ihan selkeästi tämän tuottavuusohjelman keskeyttämistä. Varsinkaan nuorten kohdalla enää henkilökohtaisia suunnitelmia ei voi tehdä siinä tahdissa, kun ei kerta kaikkiaan ole työvoimaa tätä toteuttamaan. Erityinen huoleni on se, että nuorisotyöttömyyden kitkemiseen tarvitaan vielä selkeitä uusia panoksia. Myöskin pitkäaikaistyöttömien asema on melkein vallan unohdettu, ja minusta se on se suuri hätä, jossa pitäisi tehdä konkreettisia toimia. Nyt valitettavasti myöskin kunnat ovat ahdingossa työllistämisen suhteen, koska ei ole niin merkittäviä panostuksia käytettävissä, että me saisimme aktiivitoimenpiteitten piiriin kaikki kynnelle kykenevät. Minusta nyt kaivataan uusia toimia, uusia ideoita siinä, miten me voisimme nostaa sitä kuntien mahdollisuutta työllistää yhä entisestään. Sosialidemokraatit ovat tarjonneet tähän hyviä vaihtoehtoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kaksi asiaa. Rakennussäädöskokoelmaa ollaan nyt uusimassa ja uudistamassa nimenomaan paloturvallisuuden näkökulmasta. Se tulee olemaan varmasti työ, joka helpottaa kerrostalomaista puurakentamista, se on selvä. Sieltä se on enää hiukan ollut kiinni.

Toinen asia. Ed. Jokinen ei ole enää täällä paikalla, mutta haluaisin todeta lähinnä hänelle luettavaksi sitten sen, että en missään vaiheessa ole epäillyt hänen ammattitaitoaan poliisimiehenä vaan päinvastoin, mikä tuli myös puheenvuorossani esille.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Sinnemäki sanoi tuossa aiemmin illalla, että te-keskuksien määrärahoja ei leikata ja tuottavuusohjelmaa ei enää toteuteta ensi vuonna. Mutta sitten katsoin budjettia, että siellä on kyllä sitten 603 henkilön vähennys, ja työ- ja tasa-arvovaliokunnassa kuulimme asiantuntijoita ja saimme hyvin seikkaperäisen selostuksen siitä, miten te-keskuksia keskitetään ja pienempiä te-keskuksia vähennetään. Kyllä siellä varmasti sitten sitä henkilökunnan vähentämistä tulee myös tapahtumaan.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vastata, kun keskustan rivistä tulee jo kovaa mutinaa. Haluan vielä korostaa kerran, että me sosialidemokraatit olemme olleet valmiita tällaiseen nuorten työllisyystakuuseen. Minusta se on kova juttu. Esimerkiksi Porissa olemme nyt toteuttamassa ensimmäistä kertaa kunnan omin toimenpitein tällaista puolittaista nuorten takuuta, mutta myöskin valtiolta tarvitaan panostuksia siihen, että kunnat pystyisivät nämä asiat paremmin hoitamaan.

Mutta eniten kiinnostaa kuitenkin, nyt kun ministeri on paikalla, pitääkö tämä tieto todella paikkaansa, että tuottavuusohjelmaa oltaisiin niin sanotusti hiukan lieventämässä tai jopa keskeyttämässä, kun minun tietojeni mukaan viime kuun lopulla tehtiin kuitenkin päätös nyt tulevaa koskien 800 uudesta valtionhallinnon työpaikan leikkauksesta ja niin sanotusta vieläkin kireämmästä tuottavuusohjelmasta. Nyt kun ministeri Pekkarinen täällä on ja olitte itse myöskin tuossa kokouksessa, niin voisitteko vielä kertoa, oliko siinä siis tällaisia rajauksia, että esimerkiksi työvoimahallinto olisi sen uuden rajauksen ulkopuolella. Tämähän koskisi nyt sitten tulevia vuosia?

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Lupaan ehdottomasti, että tämä on viimeinen lyhyt kommentti kahteen asiaan.

Ed. Sihto, ei ole varmaa täyttääkö Koskenkorvalla tuotettu ohra tätä kestävyyskriteeriä. Se on siinä ja tässä. Kuulemma Ahvenanmaalla viljelty varmimmin täyttäisi, mutta nyt minä en uskalla antaa vakuutusta, onko varmasti sitten siellä Koskenkorvan tasolla. Eli tässä varmaan ne toimijat selvittävät suoraan asiantuntijoiden kanssa, miten asia on.

Mitä tulee te-toimistojen läsnäoloon eri puolilla Suomea, niin on jo vuosia aikaa, kun tein päätöksen, että yhdeltäkään paikkakunnalta, ellei jotain aivan erityisiä perusteita ole, toimipistettä ei lopeteta, eikä muuten ole lopetettu.

Mitä tulee tähän tuottavuusohjelmaan, niin sen pohjaluvuissa kieltämättä väki vähenee, kuitenkin niin, että nyt on lähdetty siitä, että näillä määräaikaisrahoilla pidetään yllä se henkilövahvuus, joka tarvitaan ottaen huomioon korkea työttömyys edelleenkin.