Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt, kun kellon on 25:tä vaille
2 yöllä, niin on tietysti syytä olla
lyhytsanainen. Totean vain tästä hallituksen esityksestä HE
315/2010 vp, joka koskee päästökauppalakia
ja sen uudistamista, että tämä päästökauppa
sellaisenaan on hiukan ongelmallinen asia. Se on kuitenkin kauppaa.
Se on epävarmaa, ja on vaikea ennakoida sen päästöyksikön
hintaa. On osoittautunut, että se on ollut todella vaikeata.
On ennakoitu 25:tä, 30:täkin euroa hiilidioksiditonnilta,
ja loppujen lopuksi se hinta on voinut olla huomattavasti alle 10
euroa per tonni.
Yhdysvalloissa tätä päästökauppaa
yritettiin viedä kongressissa läpi. Obaman hallinnon
epäonnistuminen oli varsin täpärä sikäli,
että muutamalla äänellä tämä esitys
kaatui Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain päästökauppa
on nyt sitten jäänyt muutamien osavaltioiden väliseksi,
taikka sitä on myös sovellettu suurissa kaupungeissa.
Nyt tämän Euroopan unionin päästökaupan kohdalla
ollaan implementoimassa direktiiviä. Tässä on
kyse ennen muuta siitä, että on ilmaisjakosäädös,
jota perustellaan hiilivuodon estämisellä taikka
nimenomaan sillä, että erityisen energiaintensiivinen
teollisuus ja sähköntuotanto tarvitsevat ilmaisjakoa.
Tässä on aina tärkeätä myöskin
se, että päästökauppaan liittyy
sitten se katto, joka määrittelee Euroopan unionin
sisällä sen maksimaalisen hiilidioksidipäästön,
ja että todellisten vähennysten tulisi tapahtua
aidosti Euroopan unionin sisällä. Tätä kantaa
Suomi — ympäristövaliokunta, suuri valiokunta — on
esittänyt monien vuosien ajan. Tässä kuitenkin
ovat sitten nämä Kioton mekanismit cdm ja ji eli
clean development mechanism ja joint implementation. Nämä molemmat
ovat sitten näitä mekanismeja, joilla voidaan
hankkia päästöoikeuksia ikään
kuin kotiin muualta muin toimin. Cdm:ään liittyy
nykyään se hyvä puoli, että siitä osa
menee sitten tällaiseen ilmastorahastoon ja sillä tavalla
voidaan kehittyvien maiden toimia rahoittaa.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä uusi päästökauppadirektiivi
ei oleellisesti muuta tilannetta. Se aukaisee tässä nyt
uuden ajan, uuden vaiheen, jakson, päästökauppajakson,
ja näitä aikaisempia päästöoikeuksia
voidaan sitten siirtää tietyin säännöin
eteenpäin uuteen jaksoon. Toivon mukaan tämä asia
pystytään noin perusteellisesti myös
käsittelemään.
Tässä kohdassa, arvoisa puhemies, on todettava
se, että esimerkiksi ympäristövaliokunnan työtilanne
on äärimmäisen hankala, niin kuin monen
muunkin valiokunnan tässä vaiheessa vaalivuotta.
Edessä olevien vaalien läheisyys vaikuttaa. Se
ei saisi kyllä sitten tähän työn
laatuun kuitenkaan aiheuttaa ongelmia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen jo esitteli sen, mitä esiteltävää tässä on.
Ehkä sitä voisi täydentää se,
että komission valta näissä asioissa
tulee aika hurjaksi. Se päättää suurin
piirtein kaikesta mahdollisesta tämän systeemin
mukaan: päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja
päästöoikeuksien jaosta. Ja mitäs
siinä, eihän siinä paljon mistään
muusta ole kysymyskään kuin näistä kahdesta
asiasta.
Ja sitten on tämä ilmaisjakelu, joka on välttämätön,
ja sitten on se varsinainen huutokaupattava osa, josta sitten kai
valtiollekin jollakin tavalla niitä tuloja on tulossa.
Tähän asiaanhan lähdettiin erittäin,
mitenkä minä nyt sanoisin, suurin odotuksin, ja
se näytti lähtevän pelaamaankin, mutta
sitten taisi käydä sillä tavalla, että vedättäjät
astuivat peliin ja vedättäjät pilasivat
koko jutun. Näin voidaan sanoa. Ja Yhdysvalloissa se taas
on tämmöinen osavaltiokohtainen asia, niin kuin
oli rikkidioksidin ja typen oksidin kanssa. Sieltähän
tämä koko mekanismi on kotoisin. Elikkä Yhdysvalloissa
ei ole sitten alkua pidemmälle päästy.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan tähän sen perään,
mitä ed. Pulliainen totesi, että, todella, vedätystä on
ollut ja myöskin aivan selvää rikollisuutta.
Näillä päästöoikeuksillahan on
käyty sellaista rikollista huijauskauppaa, ja myöskin
alvia, arvonlisäveroa, on keinoteltu näillä asioilla.
Tämä on ikävä asia EU:n sisällä. Todella
tämä järjestelmä on syntynyt
Yhdysvalloissa, lähinnä Chicagon pörssi
on ollut siinä mallina.
Sitten on se tilanne, että päästökaupan
odotetaan pitävän ikään kuin
Euroopan unionin hiilidioksidipäästöt
sillä tasolla, mihin olemme, 8 prosentin tasoon, Kiotossa
sitoutuneet. Mutta sitten on sen lisäksi päästökaupan
ulkopuolinen taso. Se on se, mihin Suomi pystyy vaikuttamaan: liikenne,
maatalous jne., niiden päästöt. Se on
sitten se 16 prosentin vähentäminen vuoden 2005 tasosta
vuoteen 2020 mennessä. Siinä varmasti on sitten
se kotimainen haaste, ja se on todellakin se, johonka voimme itse
vielä ikään kuin kansallisesti vaikuttaa.
Keskustelu päättyi.