Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Palataan tosiaan tähän aikaisempaan iltapäivän aiheeseen. Kun aletaan keskustelemaan ensi vuoden talousarviosta, niin kaikkihan todellakin tietävät, että vanhoilla eväillä ei kerta kaikkiaan enää voi pärjätä ja meidän on pakko löytää jonkinlaisia uusia toimintatapoja, malleja, että me tämän hyvinvointivaltion saamme säilytettyä. Nämä teot, nämä toimenpiteet voivat olla joko innostavia tai lamaannuttavia. Ja sitä aika moni meistä on puhunut, että me voisimme tehdä samoilla kustannustasoilla asioita tässä yhteiskunnassa myöskin huomattavasti paremmin ja tehokkaammin, kun me aidosti rupeaisimme miettimään uudella tavalla asioita. Eli uudistus ei ole aina sama asia kuin leikkaus, vaikka se hirveän helposti tulkitaan sillä tavalla.

Viime aikoina olen itsekin analysoinut vaikka julkisen palvelun tai hyvinvointipalvelujen tuottavuuskysymystä ja kysynyt monelta kuntapäättäjältä esimerkiksi sitä, paljonkos ne palvelut itse asiassa maksavat. Vastaus on ollut useimmiten se, että ei oikein ole tietoa. Miten me voimme katsoa, mihin veroeurot menevät, jos ei ole käytännössä tietoa, mitä tietty palvelu maksaa ja miten sitä voidaan verrata jonkin toisen palveluntuottajan kanssa, olkoon kysymyksessä vaikka yksityinen tai kolmannen sektorin tuottaja, saati sitten, että kustannusten lisäksi vielä ruvettaisiin keskustelemaan laadusta?

Me voimme tehdä aika paljon hallinnon byrokratian purkamista. Siinä me voisimme ottaa mallia monesta muusta EU-maasta, jotka ovat siirtäneet monia palveluita sähköiseen muotoon ja sitä kautta helpottaneet ihmisten toimintatapoja. Meillä tehdään paljon asioita luvan kautta. Monissa muissa maissa tehdään paljon ilmoitusten kautta, ja mikäli tämä ilmoitus johtaa viranomaisen toimenpiteeseen, silloin ruvetaan kääntymään luvan puolelle.

Me voimme tehdä paljon asioita myöskin yrityksen byrokratian purkamisen puolelta. On puhuttu, että Suomessa yrityksen perustaminen alkaa olla jo suhteellisen helppoa. Joissain muissa maissa se on vielä huomattavasti helpompaa. Kuinka paljon me voisimme tätä byrokratiaa katsoa vielä pienemmäksi ja helpottaa niitä ilmoitusmenettelyjä, että yrittäjät pääsevät tekemään varsinaista tuotannollista toimintaa tai tuloksellista toimintaa?

Hyvä uudistus tässä — ensimmäinen, todellakin vasta ensimmäinen, askel — on työ- ja sosiaaliturvan kannustava yhteensovitus, mutta me olemme vasta alkutaipaleella näissä asioissa. 300 euron suojaosuus on hyvä alku. Itse näkisin, että meidän pitää luoda hyvin selkeä, yksinkertainen malli, että jokainen työpäivä on kannattava. Edelleenkään se ei sitä ole. Ihmiset analysoivat, paljonko saavat rahaa sosiaaliturvan kautta verrattuna työn kautta tulevaan rahaan, ja se on täysin mahdoton tilanne tässä nykyisessä taloudellisessa ja valtiontaloudellisessa tilanteessa. Jokainen päivä, joka siirtyy siinä yhteiskunnan tuotantopuolelle tai tuottajapuolelle, olisi arvokas myös yhteiskunnan kannalta.

Hyvä uudistus on myöskin varhainen panostus nuoriin. Meillä pitäisi olla tällaista ennakoivaa otetta huomattavasti enempi, koska nyt me pelkäämme sen sijaan, että me etukäteen yritämme vaikuttaa heihin ja tarrata heti nuoriin kiinni, jos on pienikin syrjäytymisuhka.

Ja viimeisenä pointtina voin sanoa sen, että meidän pitäisi olla paljon rohkeampia tekemään kokonaisuudessa tässä yhteiskunnassa erilaisia pilottihankkeita. Esimerkiksi kuntasektorilla tehdään julkisia hankintoja noin 32 miljardin euron edestä eikä oikein uskalleta katsoa uudella tavalla asioita. Jos me olisimme vähän rohkeampia, niin minä uskon, että me pystyisimme kääntämään tämän laivan eri suuntaan.

Nämä olivat niitä, toivottavasti, positiivisempia toimia. Nyt me hyvin paljon puhumme aina vain näistä supistuksista.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus arvioi ensi vuoden budjettikirjassaan, että valtion velkamäärä hipoo ensi vuoden lopulla jo 100 miljardin euron rajaa. Samalla Suomi astuu eteläisten euromaiden joukkoon ja rikkoo EU:n kasvu- ja vakaussopimusta, sillä velan määrä kasvaa jo yli 60 prosentin bruttokansantuotteesta. EU-komissio toteaakin Suomen talouden tilasta, että Suomen velka-aste ei ylittäisi 60 prosentin rajaa ilman osallistumista muiden euroalueen maiden rahoitusapuun. Näin ollen Suomi ei komission mukaan riko 60 prosentin velkakriteeriä eikä komissio suosittele liiallisen alijäämän prosessin aloittamista Suomen kohdalla. Näin saammekin omakohtaisesti kokea, miten EU:n yhteisiä sääntöjä kierretään.

Myös ensi vuoden budjetissa on Kreikalle maksettavaa suoraa budjettitukea 35 miljoonan euron verran. Tältä momentilta on rahaa jaettu Kreikkaan jo kuluvankin vuoden lisäbudjeteista. Olisikin aika kääntää myös EU-politiikan suuntaa ja asettaa kansallinen etu ensi sijalle.

Arvoisa puhemies! Leikkaukset olisi syytä aloittaa sieltä, missä ne vähiten vahingoittavat suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kehitysapu voitaisiin järjestellä uudelleen ja haettaisiin säästöjä sieltä. Nykyisellään apu on liian pirstaloitunutta, emmekä ole vakuuttuneita sen perillemenosta kaikissa tilanteissa. Taloustilanteemme on viimeksi ollut näin huono 90-luvulla, jolloin kehitysavusta leikattiin muutamassa vuodessa huomattavasti. Bruttokansantuotteemme on tällä hetkellä vuoden 2006 tasolla, joten tuskin on aivan kohtuutonta vaatia, että palauttaisimme kehitysavun edes vuosien 2007—2008 tasolle. Puoluetuesta ja ryhmäkanslioiden tuesta voisimme myös leikata ja näyttää esimerkkiä, että voimme itsekin pärjätä vähän vähemmällä.

Arvoisa puhemies! Tänään Helsingin Sanomissa valtio-opin professori Matti Wiberg on arvostellut Suomen hallituksen toimintaa yhteiskunnallisten uudistusten kohdalla siitä, että tieteellisesti pätevät laskelmat usein puuttuvat. Hänen mukaansa Suomessa tehdään ensin poliittinen päätös ja sen jälkeen aletaan etsiä perusteluita valituille linjauksille. Tähänkin perustuen ei siis tarvitse ihmetellä, jos kansa ei luota poliitikkoihin.

Lähes päivittäin saamme varmasti kaikki huolestuneita yhteydenottoja kansalaisilta eri elämänaloihin liittyen. Väestömme ikääntyy ja omaiset kantavat huolta lähimmäisistään: Mistä löytyy hoitopaikka? Pääseekö läheinen tarvittaessa lääkäriin? Entä jos jään itse omaishoitajaksi, niin miten jaksan ja pärjään? Esimerkiksi nämä huolenaiheet nousevat yhteydenotoissa vahvasti esille. Hallitus ei ole kyennyt vakuuttamaan kansalaisia siitä, että tilanne olisi parempaan päin. Isot uudistukset, kuten sote- ja kuntauudistukset, eivät ole juurikaan edenneet, ja kun etenevät, niin näköpiirissä on lähinnä palveluiden karkaamista ja heikkenemistä.

Olemme valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämässä vastalauseessamme esitellyn perussuomalaisten kuuden paketin ohjelman, joka on vaihtoehtomme hallituksen esitykselle ensi vuoden budjetista. Hyvinvointipakettimme tarkoituksena on eriarvoistuksen pysäyttäminen.

Nähtäväksi jää, miten tulee käymään hallituksen talouspolitiikan kärkiuudistuksen, yhteisöveroalennuksen, kanssa. Hallitus lähti kiihdytettyyn verokilpailuun ja laskee yhteisöveroa jopa 4,5 prosenttia. Silti hallituksen omatkin arviot ovat, että tällä saavutetaan vain 5 000—7 000 uutta työpaikkaa. Tuhansia työpaikkoja on jo tämän vaalikauden aikana hävinnyt, joten hallituksen toimi on vain pieni korjaussarja eikä riittävä keino saada taloutta ja työllisyyttä todellisuudessa kasvuun.

Perussuomalaiset panostaisivat työllisyyspolitiikassa yli 55-vuotiaiden ja nuorten työllistymiseen. Eläkeikää haluttaisiin nostaa. Kuten täällä on todettu, ei pelkkä eläkeiän nosto riitä, vaan niitä töitä pitäisi olla myös tarjolla. Tällä hetkellä reaalimaailmassa plus 55 -vuotiaiden työllistyminen ei vain onnistu.

Laskisimme yhteisöveroa mutta emme niin rajusti kuin hallitus. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää 45 prosentista takaisin 60:een. Tällä olisi merkittäviä vaikutuksia myös harmaan talouden kitkemiseen, mikä myöskin on ainakin yksi hallituksen kärkihankkeista.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslausetta.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Isoja taloudellisia ja rakenteellisia haasteita, vähän työssä olevaa väkeä. Tässä yhtälö, johon kiteytyvät Suomen tulevaisuuden haasteet. Rahan niukkuuden periaate on tässä yhtälössä annettu. Päätettäväksemme jäävät ne toimet, joilla saadaan lopputuloksesta kaikille siedettävä. Tarvitsemme lisää taloudellista väljyyttä palvelujen toteuttamiseen ja myös välttämättömimpien tulonsiirtojen säilyttämiseen. Jotta hyvinvointi olisi jatkossakin mahdollista, tähän yhteiskuntaan tarvitaan ennen kaikkea lisää työntekoa.

Keskusta ja perussuomalaiset ovat tässä salissa väittäneet hallituksen toimia tehottomiksi, mutteivät ole pystyneet osoittamaan mitään luotettavaa selvitystä omien esitystensä paremmuudesta. Aiemmin alkuillasta useat keskustalaiset edustajat viittasivat tämän päivän Helsingin Sanomiin ja siinä Wibergin kirjoitukseen, että faktat ja luvut sivuutetaan valmistelussa. Pohdin aika pitkänkin tovin tuossa, mitkä ovat ne Paras-hankkeen ja kuntauudistuksen eroavat fundamentit. Minä löydän niistä erittäin paljon yhtäläisyyksiä.

Kuten vastikään tässä salissa käsitelty rakennepakettikin, hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi todellakin parantaa työnteon edellytyksiä ja kannustaa työntekoon. Käytännön toiminnan on tarkoitus muun muassa lyhentää alle kolmen vuoden työhistorian omaavien ansiopäivärahakautta ja sitouttaa ihmisiä entistä paremmin ja parempiin aktiivitoimenpiteisiin. Toisaalta työssäoloehto lyhenee 34 viikosta 26 viikkoon, ja työllistymistä edistäviin aktiivitoimenpiteisiin osallistuville maksetaan muutosturvan mukaista päivärahaa.

Erityisen tärkeänä pidän, että osatyökykyisten työllistämisen toimenpideohjelma käynnistetään. Jotta osatyökykyisten työllistyminen helpottuisi, osasairauspäivärahakauden enimmäiskestoa pidennetään 120 päivään. Myös vajaatyökykyisiä auttanee se, että ammatilliseen kuntoutukseen pääsemisen kriteerejä lievennetään.

Nuorten osalta on olennaista, että yhteiskuntatakuun toteutusta jatketaan, ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään ja valtakunnallisen työpankkikokeilun kohderyhmää laajennetaan koskemaan nuorisotakuun piiriin kuuluvia nuoria, joilla ei ole ammatillista perustutkintoa. Myös oppisopimuksen houkuttelevuutta kasvatetaan niin nuoren kuin hänet työllistävän yrityksen kannalta. Tässä on jo yksi tärkeä lista siitä, mitä hallitus on tekemässä työelämään aliteholla osallistuvien aktivoimiseksi.

Haluan lisäksi nostaa tutkinnon tärkeyden ja erityisesti tutkinnon yhteyden työuran pituuteen. Useat meistä ovat tutustuneet Pekka Myrskylän erilaisiin raportteihin, ja kädessäni on hänen raporttinsa siitä, miten perusasteen varaan jääminen leikkaa kolmanneksen työurasta. Tämän tutkimuksen perusteella havaitaan myös, että mitä korkeampi koulutus työllisellä on, sitä pidempään hän työmarkkinoilla viihtyy. Tämän tutkimuksen mukaan huomataan, että perusasteen tutkinnon suorittaneelle miehelle kertyy työvuosia 25,4 ja naiselle 22,7. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että joka viides työvuosi on työttömyysvuosi, ja tällaistahan me emme halua kenellekään. Kun ihminen on suorittanut keskiasteen tutkinnon, niin miehillä se lisää työvuosien odotearvoa 6:lla ja naisilla 10:llä vuodella, ja kun on suoritettu alempi korkea-astetutkinto, niin tulee jälleen 4 vuotta lisää, ja ylempi korkeakoulu tuo siihen vielä 6 vuotta lisää. Tällä me hyvin selvästi havaitsemme sen, miten suuri rooli on tutkinnon suorittamisella.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa pidimme tärkeänä myös päihdeäitien sekä heidän syrjäytymisvaarassa olevien lastensa asiaa. Siksi esitämme lisäresursseja muun muassa päihdeäitien kuntoutukseen. Niin ikään lähisuhdeväkivallan uhreja auttavalle puhelimelle ja kattavalle turvakotijärjestelmälle haluamme taata tulevaisuuden, ja siksi hyväksyimme valtiovarainvaliokunnassa lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanon edellyttämät voimavarat otetaan huomioon vuosia 2015—2018 koskevassa kehyspäätöksessä.

Mielestäni on tärkeää, että kun puhumme turvakotipaikoista, niin sen lisäksi puhutaan palveluista, joita on mahdollista tuottaa yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Se edellyttääkin valtakunnallista toimenpideohjelmaa turvakotien ja palveluiden verkostolle. Sitä odotellessa toivomme tästä salista kaikilta kannatusta Istanbulin sopimuksen eteenpäinviemiselle.

Kimmo  Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Enempää hallituksessa kuin oppositiossakaan ei katsella todellisuutta vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Realiteetit tajutaan, ja niiden edessä on havahduttu. Vaikka itse Havukka-ahon ajattelija sanoi, että imelintä lajia viisautta on jälkiviisaus, niin eräisiin menneisiin ratkaisuihin on pakko palata. Yhtäältä euro-yhteisvaluuttaan liittyminen on ollut kaikkea muuta kuin menestystarina. Viisautta ei myöskään ole ollut veronalennukset noususuhdanteen aikana.

Kiistatta on sanottava, että kyllä hallituksella oikeita pyrkimyksiä on, on reagointia, mutta en sano velvollisuudentunnosta vaan vakuuttuneena, että kyllä perussuomalaisilla johtavana oppositiopuolueena omassa vaihtoehtobudjetissaan on enemmän tekemisen meininkiä ja tulevaisuudenuskoa vahvistavia signaaleja sekä oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisääviä ratkaisumalleja. On nimittäin jaksettava uskoa meidän vahvuuksiimme ja saatava ne kaivettua esiin ja luotava edellytyksiä, että meidän ihanteemme — työ, yrittäminen ja välittäminen — saisivat lisääntyvää vastakaikua, jotta meillä vastaisuudessakin olisi oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maamme taloudellisessa tilanteessa ei ole kehumista. Olemme velkaantumisen suhteen kestämättömällä tiellä. Velkaantumista ei taiteta pelkästään veronkorotuksilla, vaan tarvitsemme myös leikkauksia. Perussuomalaiset esittävät, että leikkaukset kohdistetaan maamme ulkopuolelle suuntautuviin avustuksiin, sillä näillä leikkauksilla ei ole heikentävää vaikutusta kansalaistemme hyvinvointiin.

Lapsiperheet ovat jo joutuneet maksumiehiksi hallituksen aiemmin toteuttamaan arvonlisäveronkorotukseen, joka on nostanut kaiken jokapäiväiseen elämiseen tarvittavan hankinnan hintaa, lapsilisien indeksikorotusten jäädyttäminen samanaikaisesti toisena tekijänä, jolla hallitus on kurjistanut lapsiperheiden elintasoa. Ja lisää sataa lapsiperheiden niskaan. Hallituksen kaavailemat muutokset kotihoidon tukeen käyvät jälleen käsiksi pikkulapsiperheiden varallisuuteen sekä myös perheiden henkiseen omaisuuteen, oikeuteen päättää, kuka hoitaa lasta kotona. Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin veronmaksajia, joten perheiden tukemiseen tulee panostaa jatkossa, jotta perhekokojen pienentyminen tullaan taittamaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on lisäämässä 10 miljoonaa euroa omaishoidontukipalveluiden parantamiseen. Tämä on hyvä suuntaus mutta riittämätön omaishoitajien ja omaishoidettavien näkökulmasta. Hallitus ei vieläkään ole siirtämässä omaishoidon tuen maksatusta Kelalle. Edellä mainittu siirto Kelalle tekisi eri puolilla Suomea olevien omaishoitajien tilanteen tasa-arvoiseksi keskenään. Perussuomalaisten omassa vaihtoehdossa siirtäisimme tuen maksatuksen kokonaisuudessaan Kelan hoidettavaksi ja lisäisimme määrärahoja omaishoitoon hallitusta enemmän.

Perussuomalaisten varjobudjetissa panostetaan suomalaisten hyvinvointiin, työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen. Julkiset palvelut vaikuttavat eriarvoisuuteen tällä hetkellä jopa enemmän kuin 90-luvulta lähtien kasvaneet tuloerot. Julkisten palveluiden saatavuus on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen tasa-arvon mittareista. Valitettavasti hallituksen leikkaukset tulevat vain pahentamaan tilannetta. Perussuomalaisten hyvinvointipaketin tarkoitus on pysäyttää eriarvoistumisen kehitys.

Arvoisa puhemies! Olemme valmiita panostamaan suomalaisten hyvinvointiin, ja silti varjobudjetissamme otamme vähemmän velkaa kuin hallitus. Tämä kertoo hallituksen arvomaailmasta. Me perussuomalaiset olemme valmiita kyseenalaistamaan kehitysapupolitiikkaa. Haluamme tässä taloudellisessa tilanteessa kohdentaa budjettirahojen riittävyyttä kotimaamme kansalaisten olojen parantamiseen. Tämä on meidän tapamme, meidän arvovalintamme nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Kannatan edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslausetta.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että Suomen taloudessa eletään vaikeita aikoja. Työttömyys kasvaa, vienti vähenee, teollisuus pakenee maasta, ja julkinen talous velkaantuu. Hallitus lupasi taittaa valtion velkaantumisen, mutta on käynyt täysin päinvastoin. Olemme valitettavan negatiivisessa kierteessä, ja matka jatkuu yhä huonompaan.

Hallitukselta on odotettu ratkaisuja, mutta ne ovat pitkittyneet ja jääneet osin heppoisiksi. Toki hallitus on ajanut perustuslakiakin uhmaten isoja kiistanalaisia hankkeita, kuten kunta- ja sote-uudistusta, jääräpäisesti eteenpäin. Niiden menestys ei kuitenkaan ole ollut hääppöinen, ja kritiikkiä tulee melkein kaikilta asiantuntijatahoilta, eikä näytä työryhmienkään työ olleen kovin helppoa.

Valitettavasti hallitus on saattanut osin suurilla valtionosuusleikkauksilla myös kunnat todella ahtaalle niin, että ne joutuvat korottamaan veroja, karsimaan palveluja ja jopa lomauttamaan tai irtisanomaan henkilöstöään. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen, talous on saatava kuntoon, ja ihmisille on saatava työtä.

Viimeisin hallituksen yritys muuttaa Suomen suuntaa on sen rakennepaketti. Sekin valitettavasti näyttää jäävän melko vaatimattomaksi, ja jopa pääministerin suulla lausuttuna sitä voidaan pitää enemmän toiveiden kuin todellisuuden ilmentymänä. Pääministeri onkin väläytellyt ensi vuoden puolelle uusia talouden rakenneratkaisuja eli siis leikkauslistoja.

Suomessa on työttömänä tällä hetkellä yli 300 000 ihmistä, joidenkin laskelmien mukaan jopa 400 000, ja työttömyys on siis jatkuvassa kasvussa. Työllisyyden paranemisen ja sen eteen tehtävien toimien tulee olla keskeisiä toimenpiteitä, ja niihin tulee meidän kaikkien tähdätä.

Keskusta esittää 8—10 vuoden pitkäjänteistä vaihtoehto-ohjelmaa, joka perustuu uuden työn luomiselle ja uuden suunnan etsimiselle. Keskusta esittää usean miljardin euron kasvurahastoa, jossa valtion roolia uuden työn luomisessa korostettaisiin ja pienille sekä keskisuurille yrityksille annettaisiin mahdollisuus terveeseen kasvuun.

Keskusta on esittänyt perustettavaksi Infra Oy:tä, jota käytettäisiin suuriin julkisiin ja työllistäviin liikenneväylähankkeisiin. Rahaa Infra Oy:hyn olisi saatu muun muassa Fortumin sähköverkon hankkimisesta. Olikin iso virhe päästää sähköverkko pääosin ulkomaisten sijoittajien omistukseen.

Biotalous on Suomen tulevaisuutta. Meillä on suuret ja runsaat uusiutuvat luonnonvarat, ja niitä pitää hyödyntää järkevästi luonnonarvot huomioiden. Kotimainen energiaomavaraisuus on saatava nykyistä korkeammalle tasolle.

Eläkeiästä ja työurien pituudesta on käyty vilkasta keskustelua tänäänkin. Työuria on pidennettävä, ja tämä tarkoittaa työurien pitenemistä sekä alusta, keskeltä että myös lopusta. Nuoret on siis saatava nopeammin kiinni työelämään, ja iäkkäämpien työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen tulee panostaa enemmän.

Arvoisa puhemies! Keskustan esittämä kotikunta—maakunta-malli on yksinkertaisin malli hoitaa ihmisten palvelut demokraattisesti ja ihmisten toiveita kunnioittaen. Sen pohjalta tehtävät uudistukset ovat toimivia ja kustannussäästöjä tuovia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Hallituksen esittämä laitoshoidon vähentäminen edellyttää erimuotoiseen palveluasumiseen, hoiva- ja ryhmäkoteihin, kuntoutukseen, kotiin tarjottaviin palveluihin ja omaishoitoon aivan uudella tavalla panostamista. Omaishoidon tuki tulisikin siirtää Kelalle omaishoitajien tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt selkeän suunnanmuutoksen. Keskustalla on oma selkeä vaihtoehtonsa, ja tällä hetkellä sillä näyttäisi olevan myös kansalaisten laaja kannatus. Suomi on mahdollisuuksien maa. Meidän tulee yhdessä hyödyntää nuo lukuisat mahdollisuudet koko maassa ja nostaa Suomi taas nousuun.

Timo  Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Edellä edustaja Torniainen kuvaili keskustan mallia. Vaikea ymmärtää tässä tilanteessa, että lisävelkaantumisen tie olisi järkevä ratkaisu, jota keskusta on esittänyt, että maamme velkaantuisi vielä hurjempaa tahtia. Tälläkin hetkellä valtiontalous on sellaisessa tilanteessa, että lähestymme tuota 100 miljardin euron velkapyykkiä, ja valitettavasti näyttää siltä, että näistä toimenpiteistä, joita nyt on tehty, noin 5 miljardin talouden tasapainottamisesta ja nyt sovituista lisätoimenpiteistä, huolimatta edelleen ensi vuonna velkaannumme, ja niin kuin kaikki tietävät, niin velaksi ei loputtomiin voi elää, meidän pitää löytää tasapaino.

Sitä varten olemme esitelleet poikkeuksellisen laajan rakennepaketin, joka on erittäin kunnianhimoinen ja suuri kokonaisuus. En tiedä, varmaan minun elinaikanani ei yksikään hallitus ole tehnyt sellaista esitystä kuin nyt on tehty, jossa kuntien taakkaa kevennetään näin merkittävällä tavalla kuin tässä rakennepaketissa muun muassa tehdään. Ja se tehdään inhimillisellä tavalla: siirrytään laitoshoidosta inhimillisempiin muotoihin, kotisairaanhoitoon, kotipalveluun, omaishoitoon, niin kuin monissa muissa maissa on jo aiemmin tehty.

Valtiontalouden tasapainottamisessa tarvitaan kannustavaa verotusta ja työurien pidentämistä mutta myös panostuksia työttömyyteen. Meillä on työttömänä tällä hetkellä noin 300 000 suomalaista, ja heistä vielä aika monet joko lähellä eläkeikää tai sitten toisaalta työuran alkupäässä, ja ne kumpikin ovat erittäin vaikeasti töihin tässä tilanteessa saatavia.

Arvoisa puhemies! Sen takia olemme tehneet aivan uuden suojaosan työttömille, jonka tavoitteena on se, että työtön voisi saada työn syrjästä kiinni tekemällä hieman työtä, ottamalla vastaan kaiken tarjotun työn. 300 euron suojaosa takaa sen, että ei menetä työttömyysturvaa eikä toisaalta asumistukeakaan. Tämä on hyvin kokoomuslainen arvovalinta siinä, että sosiaaliturvassakin laitamme työnteon ykköseksi.

Panostuksia nuorisotakuuseen tarvitaan lisää, ja yhtenä siinä on oppivelvollisuuden pidentämisen nimellä kulkeva hanke, jota viime kyselytunnillakin käsittelimme. Valitettavasti siitä hieman vääränlaistakin tietoa on julkisuudessa. Tosiasiahan on se, että ei pakolla näitä ongelmia ratkaista, ei kannettu lapsi koulussa pysy, vaan pitää tehdä niin kuin työministeri Ihalainen kertoi viime kyselytunnilla hallituksen linjanneen, että tuo 15 miljoonaa, joka tähän on varattu, panostetaan ennen muuta niihin noin 5 000 nuoreen, jotka ovat syrjäytymisuhan alla.

Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että meillä on kasvua tukeva verotus kaiken kaikkiaan ja myös yritysverotus. Tätä varten yritysverotusta on myös uudistettu tukemaan kasvua. Esimerkiksi siitä työmatkojen kilometrikorvausten leikkaamisesta luovuttiin, niin että työntekijälle korvataan työnteosta aiheutuneet kustannukset tulevaisuudessakin. Tämä oli meille kokoomuksessa erittäin tärkeä ratkaisu. Arvokasta on myös se, että maahan perustetaan kasvurahasto, jonka tarkoitus on tukea yrityksiä niiden kasvun uralla.

Arvoisa puhemies! Yrittäjille pitää antaa mahdollisuus kasvaa ja tehdä sitä omaa unelmaansa ja tehdä siitä unelmasta totta. Sen takia nyt on tärkeää purkaa myös yrittäjyyden esteitä ja kasvun esteitä. Haluankin haastaa kaikki talkoisiin etsimään näitä esteitä ja poistamaan niitä työpaikkojen syntymisen tieltä.

Arvoisa puhemies! En malta olla ottamatta kantaa tänään julkaistuun työryhmän, puheenjohtaja Ollilan, esitykseen autoiluun tulevasta verotuksesta. Haluan itse jo tässä vaiheessa todeta, että en ymmärrä sitä, että tarvitsemme kalliin, satojen miljoonien, ehkä miljardien, hankkeen ja aivan uudet järjestelmät nykyisen autoilun verotuksen tilalle, sillä meillä on olemassa jo tällä hetkellä polttoaineverotus, joka on ympäristöperusteinen ja kulutukseen perustuva, ja sillä on erittäin hyvä edetä tässäkin asiassa. Ja kun tuo esitys ei edes poista toteutuessaan polttoaineverotusta, niin on vaikea ymmärtää, että halutaan tehdä tällainen satelliittipaikannus, jolla autoilijoiden liikkeitä kytätään ympäri Suomenmaan. Itse sanon jo tässä vaiheessa sellaisille suunnitelmille "ei", ja toivon, että ensi vuonna, kun jotain kokeilua on suunniteltu, ei siihen kokeiluun ainakaan valtion rahaa käytettäisi.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Koko budjetti rakentuu muutamalle ongelmalliselle peruskäsitteelle, joita nyt koetan tässä hieman purkaa. Niistä ensimmäinen on kestävyysvaje, josta Suomessa on puhuttu viimeiset vuodet mitä erilaisimmissa merkityksissä mutta jolla minä tässä yhteydessä tarkoitan suurten ikäluokkien vanhenemisesta aiheutuvaa hoivapiikkiä ja huoltosuhteen heikkenemistä.

Puhe kestävyysvajeesta, kestävyysvajeeseen varautuminen, perustuu oletukseen, että meillä on luotettavia ennusteita tehtävissä kymmenien vuosien päähän sellaisista hyvin vaikeista ja nopeasti muuttuvista teemoista kuin siirtolaisuudesta, työn tuottavuudesta, talouden suhdanteista tai suomalaisten elämäntavoista. Näinhän ei tietenkään ole. Sen tietää jokainen, joka vaivautuu muistelemaan, mitä ennusteita vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten Suomessa tehtiin. Me emme pysty ennakoimaan tulevaisuutta silloin, kun näin monta muuttujaa muuttuu samanaikaisesti. Sen takia on ongelmallista, että tänä päivänä tehdään valintoja nojaten ennusteeseen, joka on hyvin epävarma, sen sijaan että yhteiskuntaa rakennettaisiin sen pohjaa vahvistamalla, rakentamalla niin vahva perusta, että oli tulevaisuus sitten minkä näköinen tahansa, me pystymme sen ottamaan vastaan.

Toinen keskeinen ongelmadiskurssi on puhe työurista. Aika suuri osa uudistuksista, mitä viime vuosina on tehty ja mitä tullaan lähivuosina tekemään, tähtää työurien pidentämiseen. Ongelmana on, että kun näitä työuria lasketaan, niin se laskelma perustuu teollisuusyhteiskunnan jähmeille kategorioille, jolloin ihminen voi yhtä aikaa olla vain yhdessä roolissa suhteessa yhteiskuntaan. Näin ollen vaikka 60 prosenttia opiskelijoista käy työssä opintojensa ohella, niin kauan kuin he ovat opiskelijoita, he eivät kerrytä omaa työuraansa, ja tämä johtaa käytännössä siihen, että meidän mekanismimme pakottavat opiskelijoita opiskelemaan yhä nopeammin, jotta he olisivat kirjoilla työntekijöinä yhä varhemmin, mikä on täysin käsittämätön ja tarpeeton virhearvio.

Toinen, mikä tekee työurapuheen ongelmalliseksi, on oletus, että yhteiskunnallisesti arvokasta työtä tehdään vain tai edes ensisijaisesti ansiotyön piirissä, vaikka epävirallisesta työstä koostuu tällä hetkellä meille vuosittain kansallisvaurautta noin 40 prosenttia bkt:sta.

Kolmas ongelmallinen käsite on talouskasvu. Voimakas paneutuminen bruttokansantuotteeseen ja talouskasvun tuijottaminen johtaa siihen, että meidän yhteiskuntaamme kehitetään yksipuolisesti talouden näkökulmasta samalla lailla, kun monet muut yhteiskunnallisesti tasapainoisen ja kestävän kehityksen kannalta järkevät asiat jäävät toissijaisiksi. Sillä on myös hyvin ongelmallisia ohjausvaikutuksia, nimittäin monet yhteiskunnallisesti myös haitalliset ilmiöt, esimerkiksi rikollisuuden kustannukset, näkyvät bruttokansantuotteessa plussana, eivät suinkaan miinuksena.

Vaikka talouden kasvun ja ympäristökatastrofin kohtalokas yhteys ehkä vielä jonakin päivänä voidaan katkaista, toistaiseksi on kuitenkin niin, että kaikissa tapauksissa, joissa talous kasvaa, ympäristö häviää.

Arvoisa puhemies! Ainoa akuutti kestävyysvaje, johon meidän pitäisi pikaisesti reagoida, on ilmastonmuutos. Siihen vastaaminen ei onnistu vanhentuneen talouskasvufundamentalismin oloissa. Siksi bruttokansantuotteen rinnalle lainsäädännön ja valtion budjetin valmisteluun olisi nostettava mittareita, jotka huomioivat myös ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Kansainvälisesti Suomi on profiloitunut hyvin näiden mittarien kehitystyössä. Ottakaamme niitä myös käyttöön.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Suomen teollisuuden rakennemuutos nopeutui vieden Suomesta tähän mennessä yli 100 000 teollisuuspohjaista työpaikkaa. Tämän seurauksena valtio on ottanut kontolleen lisävelkaa korvatakseen menetetyt verotulot ja pitääkseen palvelut sekä tulonsiirrot lakien tasolla. Valtion velkaantumisen hillitsemiseksi on hallitus tähän mennessä toteuttanut jo yli 5 miljardin edestä sopeuttamisia lisäämällä veroja ja vähentämällä palvelukustannusten kasvua. Menojen kasvun hillitseminen on edelleen johtanut myös kuntien talouden velkaantumisiin ja sopeuttamisiin, tulevaisuudessa myös kuntien toisarvoisten tehtävien vähenemiseen.

Valtiovarainministeriön mukaan tämän vuoden kansantuote pienenee viime vuodesta puolella prosentilla. Suomen Pankki on laskenut ensi vuoden kansantuotteen kasvuennustetta 0,6 prosenttiin, kun valtiovarainministeriö vielä syyskuussa ennusti kaksi kertaa suurempaa kasvua. Tämän mukaan julkisen velan kasvu uhkaa ryöstäytyä käsistä ja ylittää 60 prosentin arvon kansantuotteesta jo ensi vuonna.

Vuoden 2014 talousarvio on 7,2 miljardia euroa alijäämäinen, mikä katetaan lisävelalla. Valtionvelan määrä ylittäneekin 100 miljoonan euron rajapyykin ennen vuoden 2014 loppua. Korkomenot kasvavat jo 1,8 miljardiin euroon, vaikka korkokanta on historiallisen alhainen. Tämä on vaarallista, sillä tulevaa kasvua seuraa vääjäämättä korkokannan kasvu, joka vie kasvun hedelmät lainaajille vähentäen varsinaisen velan takaisinmaksua tai jopa estäen sen.

Pelkästään leikkaamalla ja veroja korottamalla emme tätä kurjuutta selätä, joten kehityksen korjaamiseksi hallituksen rakennepaketin toteuttaminen tulee todella tarpeeseen siksi, että se tähtää suomalaisen työn ja yrittämisen kasvuun. Tämä on ainoa järkevä ja oikea lääke, ja kannustankin hallitusta lisäämään tätä lääkettä. Kasvua ja työllisyyttä vahvistaa jo nyt kuluvan vuoden loppuvuoden lisäbudjetti. Lisäksi kilpailukykyä vahvistaa talousarvioesitys vuodelle 2014 ja julkisen talouden kestävyysvajetta paikkaava rakennepoliittinen ohjelma eli niin sanottu rakennepaketti. Tämän tueksi työmarkkinaosapuolet ovat hallituksen myötävaikutuksella sopineet merkittävän kahden vuoden maltillisen palkkaratkaisun, jonka ansiosta turvataan sekä ostovoimamme että kilpailukykymme paranemista. Vuoden 2014 aikana on luvassa myös eläkeratkaisu, joka toivottavasti jatkaa viimein työuriamme.

Hallitusohjelmaan kokoomuksen vaatimuksesta kirjatut kolme perälautaa ovat ohjanneet hallituksen toimintaa. Valitettavasti on niin, että ei voida vieläkään luottaa reaalitalouden toteuttavan näitä kirjauksia. Hallituksen työ ei siis helpotu. Mikäli rakennepaketin toimenpiteet eivät oikaise julkista taloutta, on keväällä 2014 kehysriihessä tehtävä perälautojen edellyttämiä lisäsopeuttamistoimia.

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää lisäpanostuksia muun muassa pk-yritysten kansainvälistymiseen erityisesti Venäjälle, Finpron verkostoon, Invest in Finlandiin, Team Finlandiin, Viexpoon, startup-talon perustamiseen ja Yrityskummeille. Edelleen valiokunta esittää liikenneinfraan uusia panostuksia, muun muassa 3 miljoonaa yritysteihin, Pietarsaaren satamatiehen, lentoliikenteen tukemiseen, vesihuoltohankkeisiin sekä rakennusten kosteus- ja homekorjauksiin. Sinänsä valiokunnan esitykset ovat kannatettavia, joten toivon, että hallitus löytää niihin rahoituksen ilman lisävelkaantumista.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Sehän tuli äkkiä.

Mutta maalataanpas tuo piru nyt oikein kunnolla tuohon seinälle. Kun sitä on täällä tehty nyt koko iltapäivä melkein, niin minäkin jatkan sitä.

Meillä on nyt semmoinen tilanne, että kohta julkinen puoli ottaa 60 prosenttia meidän bkt:stä, ja se kasvaa pikkuhiljaa koko ajan. Tämä ei tuota. Meille on tulossa nyt rikkidirektiivi, windfall-vero, ilmastosopimukset, päästökaupat, kaikki tämmöiset, jotka syövät meidän yritystemme sitä tuottoa, vai mistä sitä kakkua tulee. Koko ajan mennään niin kuin alaspäin. Sitten meillä on näitä viisaita Kreikan tukipaketteja, kehitysapua, järjetöntä maahanmuuttoa, ruotsin kielen asemaa ja näitä. Näitä kaikkia lisätään ja tuetaan, ja vielä ei ole yhtään tullut kakkua. Mistä me sitä sitten saisimme?

Meille on tärkeämpää tällä hetkellä suojella kaiken maailman koppakuoriaisia kuin saada työtä ihmisille. Esimerkiksi meillä on malmivaroja, meillä on turvetta. Sitä käytetään alle yksi prosentti. Se olisi kaikki tällä hetkellä nykyteknologialla käytettävissä ihan ympäristöystävällisesti. Ja täällä on puuvarantoja vaikka kuinka paljon, kun ne vain hyödynnetään. Jos tämä Suomi olisi niin kuin Norja, tämä olisi vientimaa. Vaihtotase olisi varmasti plussalla. Nyt me elämme koko ajan kaksoisvajeessa, ja syytä voi sitten etsiä jostakin.

Jukka  Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi elää yli varojensa. Näin totesi ministeri Urpilainen tämänpäiväisessä budjetin esittelypuheenvuorossaan, ja osui tässä aivan oikeaan. Meidän on sopeutettava menoja, muutettava rakenteita ja saatava talous vetämään, jotta verotuloja tulee enemmän. Veronkorotuksilla ei maamme ongelmia ratkaista. Päinvastoin, verotusta alentamalla tarkasti ja harkitusti tulee hakea dynaamisia vaikutuksia, jolloin voidaan nähdä sellainenkin ihme, että verotulot nousevat vaikka verotasoa laskettaisiinkin.

Ensi vuoden talousarvio on mielestäni kohtuullisen hyvä kokonaisuus. Siinä panostetaan kilpailukyvyn palauttamiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen, on esityksiä viennin edistämisestä, kansainvälistymisestä, teemme elinkeinoverouudistuksen, joka varmasti lisää talouskasvua, helpotetaan yritysten rahoitusta ja niin edelleen. Normitalkoista on puhuttu koko syksy. On tärkeää, että turhaa sääntelyä puretaan ja byrokratiaa karsitaan. Siinä on oikea työsarka, jota kyntämällä on mahdollista saada aikaan rahanarvoisia tuloksia.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi maakuntaliitot ovat tänään esittäneet, että kaavoituksen vahvistaminen siirrettäisiin ympäristöministeriöltä maakuntaliitoille. Tämä on kerrassaan erinomainen esitys ja monilla tavoin kannatettava. Byrokratia vähenee, ymmärrys kaavoitusta kohtaan lisääntyy. Kun tulee paikallista asiantuntemusta, huonojen kaavojen lukumäärä vähenee, ministeriön diktatuuri poistuu. Kannattaa tiedostaa, että maa ei tuota mitään silloin, kun kaavoitusprosessi on käynnissä. Eri kommervenkkeineen kaavoitus voi olla vuosikausien prosessi, tuotto nolla. Tämäkin tuottavuus olisi varmasti nyt kilpailukyvyn palauttamisen kannalta tarpeen.

Budjettiesityksessä ei vielä ole määrärahaa valtatie 6:n peruskorjaamiseksi Luumäki—Lappeenranta-välillä. Hallitus on käsittääkseni päättänyt, että valtatie 6:n korjaus alkaa vuonna 2015. Vetoankin nyt asianomaisiin ministereihin, että vuoden 2015 toimia suunniteltaessa ensi tammikuussa sisällytettäisiin tuolle vuodelle 15 miljoonaa euroa, jotta Luumäki—Lappeenranta-välin työt saadaan käyntiin heti tammikuussa 2015.

Arvoisa puhemies! Kun talous on kunnossa, on meillä mahdollisuus pitää huolta vähäosaisista, lisätä hyvinvointia sekä parantaa koulutusta ja ihmisten elämänlaatua. Suomessa on köyhiä, ja heistä meidän on pidettävä paremmin huolta. Talouden rattaiden ollessa hyvin öljytyssä liikkeessä meillä on siihenkin parempi mahdollisuus. Erityisen suurta huolta kannan nuorten syrjäytymisestä. Nuorisotakuuta pitää tehostaa. Onneksi oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuutta parannetaan ja ammatillista koulutusta kehitetään. Nyt tarvitaan yhdessä tekemisen henkeä. Tekemällä oikeita asioita saamme Suomen taas nousuun. Ihmisistä on pidettävä huoli, erityisesti heistä, jotka eivät jostain syystä siihen itse pysty. Nyt olemme oikealla tiellä.

Arvoisa puhemies! Venäjän kanssa käytävän kaupan kasvua ei tänä päivänä voi väheksyä. Venäjä on merkittävä ellei merkittävin kauppakumppanimme. Matkailu Venäjältä kehittyy jatkuvasti ja todella voimakkaasti. Tämä voidaan havaita erityisesti Kaakkois-Suomessa: Lappeenrannassa, Imatralla, Kotkassa, Haminassa. Hyvä, että kaupankäynti kasvaa. Tällä hetkellä suurin este ja hidaste kaupan ja verotulojen kasvulle ei ole se, etteivätkö tuotteemme kävisi kaupaksi, vaan se, että rajanylitys on hidasta erityisesti Suomen puolella. Rajalla eri asemilla remontoidaan uusia kaistoja. Onneksi hallitus siirtääkin lisää henkilöstöä tekemään rajatarkastuksia. Tämä on reaktio jo kasvaneisiin liikennemääriin, ja on syytä tiedostaa, että lisäpanostusta tarvitaan edelleen, jotta tämän kaupankäynnin hyödyt saadaan kotiutettua asianmukaisesti.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan tähän alkuun ilmoitan kannattavani edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Tämän päivän keskustelussa on käynyt selväksi homman ydin. Talous ei kasva, vienti ei vedä, teollisuuden kilpailukyky on huono, ja julkinen sektori velkaantuu. Näinhän täällä on tänään kuultu moneen kertaan. On täysin selvää, että hallitusohjelman tärkeimmät taloudelliset tavoitteet velkaantumisen taittumisesta, työllisyysasteen nostosta ja työttömyyden laskusta eivät tule tämän hallituskauden aikana toteutumaan. Pahimmalta tuntuu, että maamme velka on nyt yli 90 miljardia. Kohta tulee eteen se tilanne, että velkamme määrä on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kaiken lisäksi hallitukselta puuttuvat sekä keinot että myöskin selkeä näkemys ja ideologia, jolla yrittäjyyttä edistettäisiin ja jolla maahamme saadaan enemmän talouskasvua sekä työpaikkoja. Käsittämättömintä on, että hallituksen talouspolitiikan tärkein hanke eli tämä yhteisöveroalennus tuo hallituksen omankin arvion mukaan maksimissaan vain 7 000 työpaikkaa. Kun otetaan huomioon, että yhteisöveroalen kustannus on lähes 900 miljoonaa euroa, niin voidaan todeta, että yhdelle uudelle työpaikalle tulee minun laskuopillani 130 000 euroa hintaa. Tämän taitaa hallitus itsekin olla jo laskenut.

Perussuomalaiset on sitoutunut suomalaisen hyvinvoinnin, talouskasvun ja työllisyyden parantamiseen. Opposition kiistattomana ykköspuolueena haluamme tukea hallitusta sen yrityksissä nostaa Suomea takaisin nousuun. Perussuomalaisten budjettivastalauseen kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia parantavia muutosehdotuksia voikin aivan vapaasti hallitus lainata käyttöön, kun omat konstit eivät tunnu riittävän. Uskon aivan vilpittömästi, että esittelemämme kasvu-, työllisyys-, vero-, energia-, turvallisuus- ja hyvinvointipaketit auttaisivat tässä tilanteessa. Tuntuu pikkasen loukkaavalta, että yhä vieläkin täällä salissa kuulee väitteitä siitä, että perussuomalaisilla ei muka olisi omia vaihtoehtoja. Kyllä on, ja nyt saa ottaa käyttöönkin.

Arvoisa puhemies! Tämän työllisyyspakettimme tavoitteena on nostaa työllisyysasteemme sille samalle tasolle, millä olen sen huomannut muissakin Pohjoismaissa olevan, kun siellä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa olen vieraillut. Heikko työllisyysasteemme johtuu erityisesti yli 55-vuotiaiden heikosta työllisyydestä. Tämän lisäksi myöskin nuorisotyöttömyys on nuorisotakuusta huolimatta kohtuuttoman korkealla.

Eläkemaksujärjestelmää tulisi muuttaa siten, että alhaisen työllisyysasteen, eli juuri näiden äsken mainittujen yli 55-vuotiaitten ja toisaalta alle kolmekymppisten, eläkemaksuja laskettaisiin. Tämä kompensoitaisiin korottamalla siihen väliin jäävien ikäluokkien maksuja, eli itseni ikäisten, koska me saamme töitä yleensä helpomminkin. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää uudistaisimme kannustavampaan ja nykyistä paljon oikeudenmukaisempaan suuntaan. Loisimme automaattisen palkkatukijärjestelmän yli 55-vuotiaille alanvaihtajille ja edelleen kannustaisimme työurien pidentämiseen yli 63-vuotiaiden veroporkkanalla.

Veropakettimme järkevöittäisi verotustamme oikeudenmukaisempaan ja inhimillisempään suuntaan. Ulkomaiden aloittamaan yhteisöverokilpaan on kyllä vastattava, mutta sitä ei saa tarpeettomasti enää kiihdyttää, sillä Pohjoismaiden kuvioissa olen oppinut, että Ruotsissa ja Tanskassa yhteisövero on 22 prosenttia, ja mielestäni se olisi suunnilleen sopiva taso Suomellekin. Tällä toimenpiteellä säästyneet rahat käyttäisimme Suomen työllisyyden ja talouskasvun moottorin eli pk-sektorin tukemiseen. Nostaisimme alv:n alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon ja toteuttaisimme työllistävien pk-yritysten Viron-mallin mukaisen yritysverotuksen. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää 45 prosentista takaisin siihen 60 prosenttiin, jolla se ennen tämän hallituksen aloittamistakin oli.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntataloudesta.

Tällä vaalikaudella kuntien valtionosuuksiin kohdentuvat leikkaukset iskevät suoraan kuntien kukkaroon. Tämän seurauksena kuntien on entistä vaikeampaa täyttää valtion kunnille määräämiä tehtäviä ja velvoitteita.

Murheellisin mielin luin hallituksen esityksen kohdentaa vanhuspalveluihin 300 miljoonan euron säästöt. Vaikka tarkoitus on hyvä, hoitaa vanhukset kotonaan mahdollisimman pitkään, pahoin pelkään, että kotona hoitaminen ei onnistu noin intomielisillä säästötavoitteilla. Vanhuksemme eivät selviä kotonaan ilman apua ja hoivaa, ja hallituksen velvollisuutena on järjestää kunnille sellaiset resurssit, että jokainen tulee asianmukaisesti hoidetuksi, olkoonpa hoitopaikka sitten koti taikka laitos.

Vaikka hallitus väittää kuntarakenneuudistuksella vähentävänsä kuntien tehtäviä, riittää vähentämisestä huolimatta kunnilla tehtäviä, ja niiden hoitoon tarvitaan selvää rahaa. Perussuomalaiset esittävätkin kuntien peruspalveluihin 125 miljoonan euron lisäystä.

Tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelman mukaan aluehallinnosta on vähennetty työpaikkoja, mutta kansalaisten velvoitteet erilaisten lupien hakemiseen eivät ole vähentyneet samassa suhteessa. On käynyt pikemminkin päinvastoin. Lupamenettelyt eivät ole keventyneet, eikä uusia menettelytapoja ole kehitetty toimintojen nopeuttamiseksi. Tämän seurauksena erilaisten lupien ja päätösten odottaminen kuukausi- taikka jopa vuositolkulla hidastaa ja jarruttaa monien tärkeiden hankkeiden aloittamista ja sitä kautta aiheuttaa kansantaloudellemme suoranaista tappiota.

Monet valtion toiminnot on tuottavuuden nimissä ulkoistettu ja päästetty konsultit mellastamaan aikaisemmille virkamiesten työpaikoille. Tuloksena on ollut muhkeita laskuja, sillä mitä ilmeisimmin tuottavuuden ja vaikuttavuuden tavoittelu ei koskekaan yksityisiä toimijoita vaan pelkästään valtion viranhaltijoita.

Sisäinen turvallisuus.

Tuottavuus- ja vaikutusohjelma koskettaa myös sisäministeriön hallinnonalaa. Vuosien saatossa on tuottavuuden nimissä suoraan vähennetty satoja poliisin virkoja vedoten siihen, että poliisin hallintorakennetta uudistamalla parannetaan tuottavuutta ja sitä kautta myös kansalaisten turvallisuutta. Poliisin virkoja on vähennetty myös niin sanotusti mutkan kautta. Mutkalla tarkoitan tässä hätäkeskuksia.

Hätäkeskuksia perustettaessa hanketta mainostettiin tehokkaalla yhden luukun periaatteella, eli samasta hätäkeskuksesta ja usein vielä samalta hätäkeskuspäivystäjältä poliisi ja pelastuslaitos saavat kaikki tarvitsemansa palvelut. Poliisin virkoja siirrettiin hätäkeskuksiin.

Nyt on tuottavuuden nimissä karsittu hätäkeskuksen tehtäviä, ja poliisi on joutunut perustamaan oman tilannekeskusorganisaationsa. Eli poliisi hoitaa osaksi päällekkäisiä tehtäviä hätäkeskusten kanssa, ja näihin poliisin tilannekeskuksiin imuroidaan jälleen väkeä kentältä. Tämä vaikuttaa vääjäämättä myös poliisipalvelujen saatavuuteen ja sitä kautta turvallisuuden heikentymiseen.

Maa- ja metsätalous.

Maaseudun elinolojen kehittämiseen varataan rahaa miljoona euroa vähemmän kuin vuonna 2013. Tällä valtionavulla on ollut tarkoituksena turvata tasokas sekä alueellisesti ja sisällöllisesti kattava neuvonta, minkä on omalta osaltaan toivottu luovan edellytykset maataloustuotannon harjoittamiseen koko maassa. Eli tarkoitus on pitää koko maa asuttuna ja viljeltynä.

Nyt hallituksen säästötoimien seurauksena pelätään palveluiden hintojen korotuksia ja mahdollisesti myös henkilöstön irtisanomisia. Resurssien väheneminen saattaa puolestaan vähentää neuvontaa, jota moni sukupolvenvaihdosta suunnitteleva nuori viljelijä kipeästi tarvitsisi. Moni tila saattaakin jäädä vaille jatkajaa, ihan vain sen vuoksi, että nuori viljelijä kokee ammatin liian haastavaksi ja avun olevan liian kaukana. Mielestäni meillä ei ole tähän varaa, mikäli aiomme pitää koko maan asuttuna ja viljeltynä.

Arvoisa herra puhemies! Olen puheessani pääosin kritisoinut hallituksen toimia, mutta tähän lopuksi on syytä lausua myös muutama kiitoksen sana. (Eduskunnasta: Hyvä!) — Täältä tulee. Herkistykää kuuntelemaan. (Välihuutoja — Eduskunnasta: Puhu niin kauan kuin haluat!)

Hallitus on huomioinut kasvavat suurpetokantamme ja kasvaneista petokannoista aiheutuneet taloudelliset vahingot. Myös henkilövahinkoja on jo sattunut, mutta pääasiassa on onneksi vielä selvitty tikeillä ja laastareilla. On päivänselvää, että petovahingot ovat verrannollisia petojen määrään, ja mikäli hallituksen tavoitteena on vähentää nykyisiä petovahinkoja, on vähennettävä myös petoja. Viime vuonna petovahinkoja oli noin 7 miljoonan euron arvosta.

Kaksi riviä vielä... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Jatketaan siitä, mihin edustaja Hongisto jäi. Kyllä hallituspuolueiden puheissa on ihan paljon hyvää mutta aika vähän konkreettista kuitenkin nyt, kun tarvitaan tekoja, sillä rakennepaketin ratkaisussa vedotaan kuitenkin perustaltaan niin sanottuihin dynaamisiin vaikutuksiin, joten mitään konkreettista me emme vielä niistä tiedä, mitä suotuisaa on tulossa.

On todettu moneen kertaan, että teollisuuden kivijalat ja se kuuluisa puujalkakin horjuu. Kategorinen budjetin leikkaus ei tietenkään ole vastaus, mutta onko velkaantuminenkaan? Ymmärrän velanoton tilanteessa, jossa tarvitaan rahaa työllisyysperusteisiin investointeihin. Peruspalvelutkin on turvattava. Mutta jos menot ovat suuremmat kuin tulot, niin jostakin rakenteita on muutettava, ja sen olemme myös me ottaneet varjobudjetissamme huomioon.

Täällä kaivattiin ongelmiin ratkaisuja, millä saadaan enemmän työpaikkoja, ja minä aloitan energiapolitiikasta, edustaja Heinonen. Kotimaisen energian käytön lisäämisellä on jo kiire, ja sillä me pystymme nostamaan kauppatasettamme. Olemme luoneet kotikutoisia esteitä lupasäädännöllämme muun muassa turvetuotannon tielle ja mahdollisesti luvassa on lisää, eli, arvoisa hallitus — tai viekää, hallituspuolueiden edustajat, terveisiä eteenpäin — älkää laittako lisää esteitä turvetuotannon ja turpeen käytön tielle.

On toki selvää, että turvetuotannossa on tehty virheitä. Niitä on korjattu. Turvetuotantoa ei saa rangaista jatkuvasti vanhoista synneistä. Ei öljyn poraamistakaan ole lopetettu, vaikka maailmalla on tapahtunut hyvinkin pahoja katastrofeja epämääräisistä paikoista öljyä porattaessa.

Vihreä sortopolitiikka on saatava loppumaan ja myös maatalouden kurjistaminen. Maaseutu näyttää olevan mahdollisuus vain juhlapuheissa, ja monet tämän hallituksen linjaukset ovat heikentäneet muun muassa pienyrittäjyyttä maaseudulla, varsinaisesta maataloudesta puhumattakaan, vaikka tietysti meidän maataloutemme lienee eniten yhteisen maatalouspolitiikan hyppysissä Euroopan unionissa. Sekin on epäonnista sikäli, että me tiedämme, että sen ajan, mitä Suomi on ollut yhteisessä maatalouspolitiikassa, maatalouden kannattavuus on laskenut.

Lisäksi tarvitsemme lisää rahaa aluekehitykseen ja panostamiseen, ja nämä viimeaikaiset niin sanotut liikkuvat kehykset ja niitten lisääminen aluelainsäädäntöön on myös pois maakunnilta ja maakuntien kehittämisestä. Toivon, että siinä mielessä Euroopan unionikin ja kansallinen lainsäädäntö noudattaisivat alueitten vahvuuksien etsimistä ennemminkin kuin keskittämistä.

Mutta meidän on siis aloitettava uusi vuosikymmen, vaikka puolivälissä tätä vuosikymmentä, elikkä kotimaisen energian vuosikymmen. Olen iloinen, että myöskin Suomen Keskusta on muuttanut sikäli linjauksiaan edelliseen elinkeinoministeriin nähden, että täällä puhutaan aivan eri tavalla bioenergiasta, puumassoihin perustuvasta biotaloudesta ja kotimaisen energian käytön lisäämisestä.

Yritystukiviidakkoon perussuomalaiset ovat ottaneet kantaa ja varjobudjetissa esittäneet, että yritystukiviidakko on perattava. Pienetkin yritykset tarvitsevat tukia, mutta onko niille luotu lupaviidakko aivan mahdottomaksi? Suuret yritykset monessa tapauksessa mitä todennäköisemmin pärjäävät kuitenkin vähemmillä tuilla, ja toisaalta on sekin nähty, että Nokia on ollut merkittävä yritystukien saaja, mutta siitä huolimatta sen arvo on painunut 200 miljardista alle 10 miljardiin, elikkä yritystukia on aivan mitä ilmeisimmin tarkistettava.

Kuntakentästä on todettava, että emme olisi leikanneet varjobudjetissamme näin paljon valtionosuuksia. Kannatan kyllä talouskuria kunnissa, mutta kaikesta emme voi säästää, sillä kunnat tekevät aivan oikeita töitä turvatessaan ja huolehtiessaan peruspalveluista ja niistä velvollisuuksista, mitä valtio antaa. Kuitenkin kuntataloudessa on tehtävä sellaiset linjaukset, ettemme joudu tulevaisuudessa Euroopan unionin tarkkailulistalle. Parempi kuitenkin itse päättää kuin antaa toisten määrätä. Mutta toki tämä hallituksen suurkuntahanke tuntuu tällä hetkellä mielestäni liian suureelliselta.

Edustaja Ruohonen-Lerner otti myöskin esiin aivan huomionarvoisen seikan pohtiessaan sitä, että tällä hetkellä kunnat ehkä tämmöisessä lievässä paniikissa tekevät viime tipan investointipäätöksiäkin — siinä mielessä viime tipan, että ounastelevat kuntaliitoksia — mutta tämäkinhän johtaa sitten pitkässä juoksussa vain lisävelkaantumiseen.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan arktisesta alueesta ja sen mahdollisuuksista. Minä näkisin, että kaikissa rakennepaketeissa tulisi ottaa huomioon se konkretia, mitä arktisille alueille tarvitaan ylipäätään, että se arktinen alue on olemassa ja sen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää, (Puhemies koputtaa) kun tiedetään, että Norjassakin touhutaan elinkeinoelämän puolella täyttä häkää.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Työhön ja yrittämiseen kannustaminen on talouskasvun ja hyvinvoinnin perusta. Hallituksella olisi tämän osalta paljon opittavaa perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista ja rakennepakettivaihtoehdosta. Muun muassa yhteisöveron laskeminen 22 prosentin tasolle, alvin alarajan tuntuva nostaminen sekä Viron-mallin mukainen yritysverotus ovat perussuomalaisten konkreettisia ehdotuksia talouskasvuun ja työpaikkoihin. Joitakin mainitakseni.

Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kaipaisivat enemmän tukea kuin hallitus suo. Nekin tulisi nähdä potentiaalisina työllistäjinä. Nykyistä alvin 8 500 euron alarajaa ei ole nostettu kertaakaan sen asettamisen jälkeen 1993. Jo inflaatiotarkistuksilla pitäisi alarajan olla 12 000. Tämä, että alarajaa nostettaisiin paljon kerralla, vaikuttaisi siihen, että sosiaaliturvaa ei käytettäisi enää niin paljon. Samoin se vähentäisi harmaata taloutta.

Julkisessa käytössä olevien rakennusten home- ja kosteusvauriot ovat karanneet käsistä. Näihin tulisi puuttua nykyistä rivakammin. Laskusuhdanteen aikana korjausten aiheuttamat kustannukset olisivat hieman edullisemmat ja niiden työllistävä vaikutus positiivinen asia. Miksi kunnon hometalkoisiin ryhtymistä pitää viivyttää? Asiat tulisi laittaa saman tien kuntoon. Ongelmien siirtäminen vain kasvattaa korjaustoimenpiteiden kustannuksia, ja samaan aikaan ihmisille aiheutuvat terveyshaitat pahenevat. Tästäkin muuten koituu tulevaisuudessa lisää kuluja valtiolle.

Vanhustenhuoltoa tulee uudistaa siten, että jokaiselle vanhukselle taataan laadukas hoitopaikka. Konkreettinen rohto vanhustenhuoltoon liittyviin ongelmiin olisi omaishoitojärjestelmän tehostaminen. Omaishoito on kustannustehokkain ja erittäin laadukas sekä inhimillinen tapa järjestää vanhustenhuolto. Esimerkiksi omaishoitajien eriarvoinen asema paikkakunnittain, hoitajien vapaat ja taloudellisen tuen riittämättömyys ovat epäkohtia, jotka tulisi hoitaa ensisijaisesti kuntoon.

Nuorisotakuun toteutumiseen liittyviin koulutuspaikkoihin tulee panostaa tasapuolisesti eri puolilla maata. Laadukkaan ja tasavertaisen koulutusjärjestelmän ylläpito ei kestä liikoja leikkauksia. Muuten on vaarassa hallituksen tähtäin olla osaavin ja liikkuvin kansa 2020.

Liikkumattomuuden haaste yhteiskunnallemme on valtava. Tähän ongelmaan onnistunut puuttuminen saattaisi poikia miljardiluokan säästöt tulevaisuudessa. Liikunta on keskeinen osa terveyttä, ja se ehkäisee tehokkaasti erityyppisiä sairauksia sekä auttaa jaksamaan niin koulussa kuin työpaikallakin ja eri elämäntilanteissa. Toivoisin tämän suhteen hallitusta kiinnostavan nykyistä enemmän ennalta ehkäisevän hyvinvoinnin edistämisen. Tähän miljardiluokan asiaan, liikkumattomuuteen, tarvitaan kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä ja todellisia toimia.

Maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen on tärkeää. Esimerkiksi laadukkaan kotimaisen ruuan tuotannon edistäminen olisi järkevä tapa panostaa maaseutuun ja samalla ihmisten terveyteen. Lähiruuan osuutta koululaisten lautasilla tulisi merkittävästi kasvattaa. Suomi — gmo-vapaa maa. Siinä visio vienninedistämiseen Suomessa tuotetun ruuan muodossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei näy hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä. Tästä johtuen kannatan perussuomalaisten esittämää epäluottamuslausetta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee uudenlaista pöhinää kohti talouskasvua ja parempaa työllisyyttä. Kataisen kuuden puolueen hallitukselta puuttuu selkeä tahtotila siitä, että velkaantuminen taitetaan ja uusia työpaikkoja luodaan Suomeen. Suomen Keskusta on esittänyt, että vuoteen 2030 mennessä Suomessa olisi uusia työpaikkoja 150 000. Viime kyselytunnilla eduskunnassa aihetta käsiteltiinkin, ja jos en nyt rivien välistä aivan turhaan niitä kommentteja napsinut, niin hieman utopistisena ainakin ministerit pitivät tätä kasvua ja kehitystä. Mutta omasta mielestäni meillä ei ole varaa olla luomatta työpaikkoja Suomeen, koska vain työllä Suomi nousee uuteen kasvuun ja kehitykseen. Jos ja kun hallitus aikoo käyttää tämän loppuvaalikauden siihen, että leikkauslistoja, näitä rakennepaketin listoja ja työlistoja, tehdään, niin voihan sen ajan silläkin lailla käyttää, mutta näen tarpeelliseksi pistää nyt töitä myöskin ministeriaitiosta käsin uusien kasvutyöllistämismahdollisuuksien luomiseen.

Olemme tilanteessa, jossa Suomessa on yli 400 000 työtöntä. Valtionvelka lähentelee 100 miljardin euron rimaa, ja esitetty, nyt käsittelyssä oleva talousarviokin on pahasti pakkasen puolella. Mistä me saamme silloin kasvua ja työllisyyttä, on tuhannen taalan kysymys. Uudet työpaikat kun syntyvät aivan varmasti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Julkisella sektorilla me tulemme näkemään lähivuosien aikana paljon irtisanomisia ja työpaikkojen vähenemisiä.

Me keskustassa olemme esittäneet, että oikeita porkkanoita käyttämällä parannamme työllisyyttä. Esimerkiksi työllistäville pienyrittäjille ja maatalouden harjoittajille olemme esittäneet viiden prosentin yrittäjätulovähennystä. Sillä kannustetaan investoimaan ja työllistämään. Myöskin ensimmäisen työntekijän palkkatuki tulisi juuri pienille yrittäjille erittäin suurena lahjana, koska ehkä juuri toisen työntekijän palkkaaminen itsensä lisäksi on se kynnys, jonka moni yrittäjä jättää ylittämättä.

Me olemme myöskin esittäneet työkalupakkiin miljardiluokan kasvurahastoa, jolla suomalaisen työn arvostusta saadaan nousuun. Valtion infra Oy on myöskin hyvä väline siihen, että työllistävät liikennehankkeet, uudet sellaiset, saadaan tulevaisuudessa jalalle.

Meillä ei myöskään, arvoisa puhemies, ole varaa olla käyttämättä kotimaisia vihreän talouden elementtejä. Kotimainen puhdas, uusiutuva energia on yksi esimerkki siitä. Se työllistää, mutta myöskin saamme omat kotimaiset energiamahdollisuutemme käyttöön. Puun ja turpeen täytyy olla kivihiiltä kannattavampia käyttää. Ne eivät ole sitä tänä päivänä, ja siitä voimme vain ja ainoastaan syyttää ministeriaitiossa olevia puolueita.

Myöskin kotimainen maatalous ja elintarvikehuolto on yksi tulevaisuuden työllistäjistä, jos me annamme maatalouden harjoittajille kasvun eväitä. Niitä ovat parempi kannattavuus ja tuotteista saatu hinta sekä pitkäjänteisyyttä muun muassa investointipaketteihin ja rahoituspohjaan.

Kun tänään vierailin Utajärvellä omalla kummitilallani, niin oikeastaan ainoa viesti tänne eduskuntaankin oli se, että kannattavuuden parantamiseksi hekin ansaitsevat ja tarvitsevat tupopöydässä annettuja lisäeuroja työntekijöille, eli on kyse rahasta.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun haluan sanoa, että suuret uudistukset odottavat nurkan takana. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä kuntapolitiikkaan ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen, eikä esitetty valtionosuusjärjestelmäkään ole omasta mielestäni oikeudenmukainen. Kyse on kuntalaisten peruspalveluista, ja niitä pitää saada asuinpaikasta riippumatta.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! On selvää, että muuttuva yhteiskunta tarvitsee myös muuttuvia rakenteita. Siksi olisikin kovin sääli, jos rakenneuudistuksesta tulisi vähitellen vain leikkausten eufemismi. Vastuullinen politiikka vaatii huomattavasti laajempaa talouden tarkastelua. Siksi ei pidä sotkea taloussuhdannetta tänään perustavimpiin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin.

Meidän akuutti huolemme nyt tässä päivässä liittyy valtiontalouden epätasapainoon ja työttömyyden kasvuun, ja siihen on etsittävä akuutteja, nopeita ratkaisuja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi korjausvelan muuttaminen pankkivelaksi tilanteessa, jossa halvat korot ja korkea työttömyys tukevat nopeiden rakennushankkeiden käynnistämistä. Meillä on hirvittävä määrä tekemätöntä työtä tässä maassa, sellaista työtä, joka täytyy joka tapauksessa jossakin kohtaa tehdä. Mikä olisi parempi hetki kuin se, kun lainarahaa on saatavilla kaikkein halvimmalla, kun työntekijöitä on runsaasti odottamassa työtä?

Toinen keskeinen uudistus, jota tulisi pikaisesti nopeuttaa, on uusiutuvan kotimaisen energian pienvoimalaverkko. Meillä tehtiin joskus 2000-luvun alussa sellainen linjaus, että Suomessa ei uusiutuvaa energiaa tarvita, täällä mennään vanhan kaavan mukaan. Samaan aikaan Saksassa päätettiin aivan toisin. No, nyt 10—15 vuotta myöhemmin me näemme, että Saksa on monella tapaa maailmanmarkkinajohtaja ja edelläkävijä uusiutuvaan energiaan liittyvässä teollisuudessa, kun taas Suomi rapistelee edelleen lähtökuopissa. Kotimaisen uusiutuvan energian pienvoimalaverkon rakentaminen tukisi sekä omaa cleantech-vientiämme että kestävämpää energiantuotantoa ja -kulutusta täällä.

Kolmas keskeinen uudistus on viisumivapaus. Tämä ei tietenkään ole pelkästään meidän käsissämme, mutta huomattavasti ponnekkaammin me voisimme sitä ajaa EU:n sisällä. On käsittämätöntä, että kun tuolla rajan takana odottaa taskut täynnä seteleitä turisteja vain päästäkseen tänne tuhlaamaan, me emme ole kovinkaan halukkaita heitä tänne ottamaan vastaan. Lähialueiden turismi on ehkä sitä turismia, joka on myös ekologisesti kaikkein kestävintä. Samaan aikaan se osuu jälleen kerran sellaiselle teollisuudenalalle, jossa jo valmiiksi meillä on kasvua ja joka hyvin tulisi paikkaamaan niitä aloja, joilla meillä ei viime vuosina ole kuulunut muita kuin huonoja uutisia.

Aikaisemmin tänään olen puhunut pienyrittäjien sosiaaliturvan nostamisesta samalle tasolle palkansaajien kanssa. On valitettavaa, että pienyrittäjät itse eivät ole ponnekkaasti järjestäytyneet ajamaan etujaan, että he ovat antaneet kolmikannan lannistaa itsensä ja suostuneet siihen, että aina kun työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan ehdoista sovitaan, heille jää mustapekka käteen. Mutta luulisi täältä löytyvän sellaista viisautta ja ymmärrystä, että kun kysymyksessä ovat hyvin pienituloiset ihmiset, jotka kuitenkin haluavat puuhailla, yrittää ja rakentaa, niin sitä ei tietoisesti tehtäisi niin hirveän vaikeaksi.

Viimeisenä, viidentenä, nopeana uudistuksena olisi monikanavaisen terveydenhuollon rahoituksen purkaminen. Me olemme rakentaneet tähän maahan terveydenhuoltojärjestelmän, joka ei enää ole maailman tehokkaimpia, ei ole maailman halvimpia ja ei myöskään tuota tasa-arvoista terveyttä suomalaisille. Ei ole mitään järkeä ylläpitää järjestelmää, joka takaa toisille paremmat terveyspalvelut kuin toisille ja joillekin ei niitä lainkaan.

Näillä uudistuksilla ei tehdä uutta yhteiskuntaa, mutta näillä uudistuksilla autettaisiin tämän päivän akuuteissa talouspulmissa Suomea hiukan eteenpäin. Osittain nämä kaikki ovat olleet agendalla viime vuosina. Joidenkin suhteen on pieniä askelia ja parannuksia jo tehty, mutta kovin vähän ja kovin myöhään.

Juho Eerola /ps:

Kunnioitettu puhemies! Perussuomalaisten hyvinvointipaketin tarkoituksena on lopettaa eriarvoistuminen. Olisimme valmiita lisäämään rahaa niin vanhustenhoitoon, omaishoitoon kuin myös lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen. Lastensairaalaan kerätään rahaa lahjoituksilla, mutta täällä on tänäänkin kuultu, kuinka hallituspuolueitten edustajat puolustelevat kehitysavun maksamista valtionvelkaa lisäämällä. Oma kansa ensin, on joku joskus sanonut.

Katsomme myös, että tasa-arvoinen ja hyvä opetus on maamme menestyksen perusta, joten lisäisimme rahaa peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen ja kattavan kouluverkon ylläpitoon.

Energiapolitiikan suunta on käännettävä, ja sen perustaksi on saatava halpa suomalainen energia. Tämä tukee työllisyyttä, talouskasvua, ostovoimaa sekä kilpailukykyä. Energiaverotusta on alennettava 200 miljoonalla eurolla. Rikkidirektiivin kuristamalle vientiteollisuudellemme emme halua antaa uutta lisäkurimusta suunnitellun windfall-veron muodossa. Samaten olisi pitänyt luopua näistä satamien väylämaksuista kokonaan eikä ainoastaan puolittaa niitä.

Edelleen energiaomavaraisuuttamme pitää nostaa, jotta energiakauppataseessamme oleva noin 7 miljardin alijäämä saadaan supistettua. Tämä saadaan aikaan kotimaisen energian asemaa, eli lähinnä turpeen asemaa, suhteessa kivihiileen parantamalla. Myös lupapolitiikkaa tulee tässä yhteydessä helpottaa.

Puolustusvoimille, poliisille, Rajavartiolaitokselle, Tullille sekä oikeuslaitokselle on tehty leikkauksia jo aivan liikaa. Ne eivät enää kunnolla suoriudu niille asetetuista tehtävistä. Kansainvälistyminen tuo meille mahdollisuuksien, joita tässä edustaja Kontula äsken hienosti kuvasi tämän viisumivapauden tulemisen myötä, lisäksi joitakin uhkia, jotka heikentävät sisäistä turvallisuuttamme. Me emme saa enää leikata ihmisten perusturvallisuudesta. Ja kun puhuttiin tästä, kuinka EU:ssa voisimme ponnekkaammin ajaa tätä viisumivapautta, niin olen itse sitä mieltä, että jos se viisumivapaus kerran on tullakseen — ja siitä varmasti paljon hyvää tulee, myöskin tulee kustannuksia — niin kaikki nämä kustannukset, mitä Suomen Tullille, Rajalle, poliisille ja näinpäin pois tulee, hoidettaisiin sitten EU-panostuksella.

Suomeen investoimalla saamme maan nousuun, ja sitä tämä perussuomalaisten kasvupaketti tukee. Esimerkiksi tieverkkoon ja julkisten rakennusten homekorjauksiin olisikin nyt investoitava, sillä ne tasaisivat suhdanteita. Näiden investointien aikaistamisella olisi näitä suhdanteita tasaava vaikutus. Ne olisi järkevä toteuttaa juuri nyt, sillä korkeasuhdanteen ehkä joskus mahdollisesti myöhemmin tulevaisuudessa koittaessa tämänkaltainen toiminta muuttuu kalliimmaksi. Tätä problematiikkaa myöskin mielestäni tuossa edustaja Kontula hyvin kuvasi.

Arvoisa puhemies! Jos meidän jostain on leikattava, niin aloitetaan vaikkapa Kreikalle annettavasta suorasta budjettituesta sekä yli 1,1 miljardia euroa vuodessa maksavasta kehitysavusta. Sosiaalisin perustein tulevia maahanmuuttajiakin voimme ottaa paljon nykyistä vähemmän ja luopua edelleen pakkoruotsista. Leikattavaa on edelleen myös tehottomissa yritystuissa. Edellä mainituista kohteista saisi helpostikin säästettyä yli miljardin euron summan ilman, että kenenkään Suomessa asuvan suomalaisen tilanne siitä heikkenisi.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Työmatkavähennyksen leikkaus ei onneksi sisältynyt toimenpiteenä rakennepakettiin, mutta viime päivinä on noussut huoli siitä, että työmatkavähennysten leikkaus oltaisiin toteuttamassa jollain muulla käytännön tavalla. Työmatkavähennys on osa työnteon kannattavuutta. Kodin ja työpaikan väliset matkakulut voi vähentää verotuksessa halvimman vaihtoehdon mukaan, mikäli kulut ovat enemmän kuin omavastuuosuus eli 600 euroa vuodessa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä työn tekemistä ei saa vaikeuttaa eikä työhön liittyviä pakollisia kuluja ehdoin tahdoin kasvattaa, koska Suomen selviytymisen idea on siinä, että mahdollisimman moni ensinnäkin saa työpaikan ja toiseksi haluaa tehdä töitä. Työmatkavähennys vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka kannattavaa on ottaa vastaan töitä vähän kauempaa. Tämän lisäksi matkakulut voivat olla suuret esimerkiksi harvaan asutulla alueella.

Arvoisa puhemies! Rakennepaketissa päätettiin työn vastaanottamisen edistämisestä muun muassa lisäämällä työn vastaanottamisen velvollisuutta kauempaakin. Hallituksen rakennepaketin johtoajatuksena olikin purkaa muun muassa työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja. Jatkossa muun muassa lyhytkestoisen ja siksi pienipalkkaisen työn vastaanottaminen on nykyistä kannattavampaa, koska työttömyysturvaan tulee 300 euron suojaosuus ja asumistukeen 400 euron suojaosuus.

Nyt tehdyt päätökset ovat merkittävä linjavalinta, jossa siirrytään aktiivisen työvoimapolitiikan korostamisesta työn tarjontaa aidosti lisääviin toimenpiteisiin. Työn vastaanottamista ja työn kannattavuutta pitää edistää kaikilla rintamilla. Siksi edellytänkin, että työmatkavähennystä ei vesitetä vaan keskitytään niihin toimenpiteisiin, joilla lisätään edelleen suomalaista työtä ja yrittäjyyttä.

Edustaja Kontula on täällä tämän päivän aikana useamman kerran puhunut, ja minä haluaisin kiittää häntä yrittäjien ymmärtämisestä varsinkin tällä sosiaaliturvan puolella. (Anna Kontula: Kaikkien yrittäjien!) — Aivan. — No, esimerkiksi työttömyysturva yrittäjillä on sentyyppistä, työ- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä se meni niin, että yrittäjän pitää ensiksi, vaikka se olisi miten pieni yritys, sanoa se ulkopuolinen työntekijä irti ennen kuin vaikka saa oman perheen jäsenen, itsensä tai oman perheen jäsenen, statuksen työttömäksi ja sitten sosiaaliturvan piiriin.

Korjausvelan pankkivelaksi muuttaminen vaatii minun mielestäni maksajan määrittelyä luottoluokittajille tiedoksi, etteivät meidän korkokustannukset nousisi.

Viisumivapaudesta sen verran, että Norjalla esimerkiksi on Finnmarkin osalta ja Kuolan niemimaan osalta Venäjällä yhteinen sopimus viisumivapaudesta. Mekin voimme kyllä ihan hyvin täällä aloittaa Venäjän kanssa neuvottelut maakunnallisista viisumivapauksista, jos ei EU tule mukaan näihin neuvotteluihin. — Kiitos.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että olen hieman järkyttynyt noista edustaja Kontulan tämänpäiväisistä puheenvuoroista. Ne ovat sisällöltään olleet niin yrittäjämyönteisiä ja jopa viisaita, että tekisi mieli pyytää häntä siirtymään istumaan lähemmäs tätä kokoomuksen ryhmää täällä oikealla. (Timo Heinonen: Ei paljon vasemmalle tarvitse mennä, niin alkaa tulla jo toiselle puolelle!) — Kyllä, kyllä. — Erityisesti tämä havainto ja huomio mikroyrittäjien tukemisesta ja heidän työttömyysturvansa huomioimisesta on erittäin tärkeä. Entisenä mikroyrittäjänä, nykyisenä pk-yrittäjänä, ymmärrän täsmälleen sen tuskan ja ahdingon, missä moni yksinyrittäjä tänä päivänä on silloin, kun menee huonosti. Edustaja Suutari viittasikin tähän problematiikkaan ansiokkaasti.

Mutta minusta tässä on laajempikin merkitys kuin pelkästään se, että turvataan yrittäjän sosiaaliturva hätätilanteessa tai vaikeina aikoina. Se on nimittäin se, että tämän mikroyrittäjien ja pienten yrittäjien sosiaaliturvan paranemisen myötä myöskin kynnys ryhtyä yrittäjäksi madaltuu ja on helpompi ryhtyä yrittäjäksi. Ehkäpä useampi ihminen uskaltaa heittäytyä siihen yrittäjän elämään, kun tietää, että on edes jonkunlainen turvaverkko, joka pitää hänestä huolta sitten, jos käy niin, niin kuin yrityselämässä hyvin usein käy, eikä siinä mitään pahaa ole, jos käy niin, että meneekin hommat pieleen ja tulee konkurssi ja yritys ei menestykään. Tässä suhteessa tämä ajatus on kyllä erittäin kannatettava, ja minusta sitä tulisi kyllä kaikin keinoin edistää. Lisää yrityksiä me tarvitsemme Suomeen, ja tämä on yksi keino lisätä yrittäjien määrää, rohkaista heitä yrittäjän polulle. Totta kai on muitakin korjattavia asioita, esimerkiksi konkurssilainsäädäntö, johon tulisi puuttua ja mahdollistaa henkilökohtaisen konkurssin tekeminen ja veloista eroon pääseminen edes jonkinlaisen järjellisen ajan kuluessa, mutta se on tietenkin kokonaan toinen juttu.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edellä on useampia puheenvuoroja käytetty siitä, minkälaisia toimenpiteitä ei saa tehdä yrittäjien ja työntekijöiden työnteon kustannusten kiristämiseksi.

Täytyy siitä antaa kiitosta, että kilometrikorvauksen leikkauksesta luovuttiin, mutta huoli on sama, että keskusteluissa on noussut esille myös sellainen malli, jota jotkut puolueet ajavat, että se toteutettaisiin toisella tavalla. Samanlaisia ovat työmatkavähennykset ja myös tämä edustuskulujen leikkaus, joka on nyt eduskunnan käsittelyssä, jossa itse toivon, että vielä vakavalla tavalla mietitään se, että mielestäni jollain tavalla pienestä kateellisuustoimenpiteestä kun on kyse, niin aiheutuu loppupelissä kuitenkin suurempi lasku suomalaiselle yhteiskunnalle kuin se hyöty, jota sillä muka ollaan tavoittelemassa.

Ehkä samanlainen, joka aiheuttaa myös yrityksille merkittävästi lisää kustannuksia, on Ollilan esittelemä satelliittipaikannusmalli, jossa autoilun kilometrimaksut tulisivat nousemaan entisestään, ja ei se ole pitkien etäisyyksien maassa mahdollista, että autoilusta maksettaisiin yhä kasvavia määriä. Pitää muistaa, että meillä kerätään tänä päivänä autoilijoilta erittäin paljon enempi rahaa kuin palautetaan takaisin esimerkiksi liikenteeseen tai tieverkon ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi urheilusta ja liikunnasta, joista salissa puhutaan kovin vähän. Meillä ovat merkittävällä tavalla urheilun ja liikunnan rahat nousseet viimeisten vuosien aikana, kiitos siitä suomalaisille pelaajille, jotka ovat Veikkauksen peleihin osallistuneet. Huomenna meillä on ilo esitellä laaja valtion liikuntaneuvoston tekemä arviointi siitä, mitä tällä lisärahalla on saatu aikaan. Olen erittäin tyytyväinen, että panostuksia on voitu lisätä niin huippu-urheiluun kuin ennen muuta myös suuria massoja liikuttavaan liikuntaan.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta antaa kiitoksia kokoomuspuolueelle, mutta ennen kuin mennään kiitoksiin, muutama sana perustiestön ja yksityisteiden kunnossapidosta.

Taloudessamme on tiukat ajat, mutta onko aika niin tiukkaa, että meillä ei ole varaa korjata rapautuvaa tieverkostoamme? Mielestäni teiden kunnossapito ja korjaaminen on edullisinta silloin, kun vauriot ovat vielä vähäisiä. Mikäli raskaalla ajoneuvokalustolla ajamalla vaurioitetaan teiden runkorakennetta, on korjaaminen huomattavasti kalliimpaa. Nyt huonon talouden ja työllisyyden aikana olisi myös teiden kunnostaminen edullisinta, sillä korjaustoiminta tarjoaisi kipeästi tarvittavia työpaikkoja ja korjauksiin tarvittava raha olisi myös edullisempaa. Ja mikäli kuulin oikein, edustaja Kontulakin käytti samansuuntaisia puheenvuoroja, että silloin kun raha on edullista, silloin on syytä sitä käyttää.

Tämän takia hämmästelen sitä, että hallitus esittää vuoden 2014 talousarvioon yksityisteille vain 5 miljoonan euron määrärahaa. 5 miljoonaa euroa Suomen kokoiseen maahan on erittäin vähän. Muutama vuosi sitten vastaava summa oli peräti 13 miljoonaa euroa. Siinä on huima pudotus. Tämän vuoksi perussuomalaiset esittävät 75 miljoonan euron aikaistettujen hankkeiden määrärahasta siirrettäväksi 10 miljoonaa yksityisteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon, elikkä aikaistettaisiin näitä hankkeita ja korjattaisiin yksityisteitä.

Sitten, arvoisa puhemies, niihin äsken lupaamiini kiitoksiin.

Päivän aikana puheissa on pääosin kritisoitu hallituksen toimia ja lopuksi on syytä lausua myös muutama kiitoksen sana. Nimittäin hallitus on huomioinut kasvavat suurpetokantamme ja kasvaneista petokannoista aiheutuneet taloudelliset vahingot. Myös henkilövahinkoja on jo sattunut, mutta pääasiassa on onneksi vielä selvitty pelkillä tikeillä ja laastareilla. On päivänselvää, että petovahingot ovat verrannollisia petojen määrään, ja mikäli hallituksen tavoitteena on vähentää nykyisiä petovahinkoja, on vähennettävä myös petoja. Viime vuonna petovahinkoja oli noin 7 miljoonan euron arvosta. Kuluvan vuoden vahinkomäärä on jonkin verran suurempi. Kuitenkin, arvoisa puhemies, hallitus on luvannut korvata täysimääräisinä petovahingot, joten ainakin siitä syystä on hallitusta lupa kiittää.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Meilläpäin on sellainen sanonta, että jos porvari kehuu sinua, tarkista kantasi. Tänään jo kaksi porvaria kehui minua, mutta tässä kohtaa kehotan kyllä näitä porvareita tarkistamaan kantansa ja ennen kaikkea tietonsa siitä, mitä on vasemmisto tänä päivänä. Kyllä, me olemme jo vuosikausia puhuneet pienyrittäjien puolesta, kuten muidenkin pienituloisten ihmisten, jotka tässä prekarisoituvassa maailmassa koettavat raapia toimeentulonsa kasaan.

Mutta nyt ajattelin käyttää puheenvuoron eurokriisistä, sillä viime vuosien aikana analyysimme siitä on vaikuttanut aivan oleellisesti myös budjettivalmisteluun ja kansallisiin talouslinjauksiin. Ensinnäkin kriisin on väitetty johtuvan julkisen sektorin holtittomasta velkaantumisesta. Totta tässä on sen verran, että useimmat euromaat eivät ole koskaan täyttäneet kasvu- ja vakaussopimuksen 60 prosentin velkatavoitetta. Kun kuitenkin katsotaan euromaiden velkaantumista tarkemmin, huomataan, että raju velkaantuminen alkoi vasta kriisin puhjettua, ehkä Kreikkaa lukuun ottamatta.

Taas tänään täällä on kauhisteltu Suomen ylisuurta julkista velkaa samalla kokonaan unohtaen julkisyhteisöjen rahoitussaatavat ja varallisuus. Kokonaiskuvan kannalta olisi tärkeää muistaa, että pelkästään valtiolla on käteisvaroina ja talletuksina, osakkeina, arvopapereina, lainasaatavina ja kauppaluottoina kaikkiaan 62,3 miljardin edestä rahoitusvaroja. Kun tähän huomioidaan vielä kuntien ja työeläkerahastojen omaisuus, julkisyhteisöjen rahoitusvarat ovat melkein 250 miljardia euroa, kun julkista velkaa on vajaa 150 miljardia euroa. Suomi on siis maailman varakkaimpia valtioita.

Toiseksi, eurokriisin analyysissä kääntyvät usein syy ja seuraus nurin päin. Talouskriisi ei johdu julkisesta velkaantumisesta, vaan velkaantumisen kasvu johtuu talouskriisistä, työttömyyden kasvusta, verotulojen vähentymisestä ja sosiaaliturvamenojen lisääntymisestä. Pitkälti samoin muuten oli asian laita myös Suomen 1990-luvun lamassa.

Puhe Suomen ylisuuresta julkisesta sektorista on kummallinen sekoitus talouskäsitteiden väärinymmärrystä ja uusliberalistista ideologiaa. Tavallisimmin väitteen puolesta argumentoidaan muistuttamalla, että julkissektorin koko on noin 60 prosenttia bkt:stä, siis jopa enemmän kuin Kreikassa. Ylipäätään julkisen sektorin koon vertaaminen bkt:hen on harhaanjohtavaa, sillä se tulkitaan usein niin, että yksityinen sektori olisi sitten ainoastaan 40 prosenttia tai että 60 prosenttia bkt:stä muodostuisi julkisista menoista. Tästähän ei tietenkään ole kyse, vaan bkt mittaa yksityisen ja julkisen sektorin arvon lisäystä.

Julkisen sektorin koon arvioinnissa oleellisempaa on tarkastella, mitä rahalla tehdään. Esimerkiksi Suomen lukuja selittävät osaltaan eläkkeet, jotka meillä lasketaan julkiseen sektoriin. Merkitystä on silläkin, että Suomessa myös julkiset tulot ovat suuret eikä alijäämää juuri lainkaan.

Arvoisa puhemies! Niin Suomen velkaantuminen kuin suuri julkinen sektorikin ovat tosiasioita. Kiistanalaisempaa sen sijaan on, missä määrin tätä voidaan pitää ongelmana. Kun tarkastellaan kansantalouden kokonaiskuvaa, ei Suomen velkaantumistilanne näytä erityisen huolestuttavalta, päinvastoin taloutemme on kansainvälisesti vertaillen pulskassa kunnossa. Myöskään julkisen sektorin koon suhteen ei ole syytä paniikkiin. Esimerkiksi koulutuksen, sosiaalivakuutusten ja terveyspalvelujen järjestäminen julkisen sektorin kautta on usein kokonaistaloudellisesti edullista ja tehokasta. Mikäli tässä onnistutaan, laaja julkinen sektori on vain merkki taloudellisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti toimivasta yhteiskunnasta.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! On se hyvä, että tuolla vasemmallakin puolella on huomattu jo se, että eivät paljon tuota ne sirppitalkoot meille eivätkä ne auta ketään. On todella hyvä, että tuohon yrittäjien sosiaaliturvaan — kun meillä ovat kaikki vähän niin kuin samaa mieltä, niin eikö siihen todella oteta nyt kantaa? Ruvetaan tekemään jotakin sen asian hyväksi. Varmasti jokainen pienyrittäjä, jolla jonkinlainen perusta ja turva on, lähtee työllistämään vielä kaveriakin siihen, mutta nyt hän on ihan tyhjän päällä.

Sitten vielä siitä yrittäjien jaksamisesta. Minä olen muutaman kerran jo sanonut täällä, että semmoinen lomitusjärjestelmä kuin on näillä maanviljelijöillä olisi aivan hyvin toteutettavissa pien- ja mikroyrittäjien keskuudessa, jos se valtiovalta tulisi pikkuisen vastaan siinä ja koulutetaan kavereita esimerkiksi siellä kyläyhteisössä, jotta se voi toimia ja yrittäjät pääsevät lomalle. Nythän he eivät pääse. Jos vuodessa yksi tai kaksi päivää on, niin se on jo aika hyvä.

Sitten tuo konkurssilainsäädäntö. Siihen täytyy saada lakimuutos, koska nythän vielä kärsii yrittäjiä, jotka 90-luvun lamasta jäivät puille paljaille, omaisuus meni ja kaikki. Ei ole vieläkään saatu yhtään mitään. Joutuu maksamaan sitä, ja se velka, mitä silloin tuli, kasvaa vain korkojen myötä, ja siitä ei tunnu koskaan pääsevän pois, vaikka se ei ollut yrittäjien vika vaan Suomen talousoppineitten ja niitten, jotka silloin olivat johdossa, mutta se jäi näitten pienten yrittäjien päälle. — Tässä taitaa olla aika loppu, kiitos.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Ihan lyhyesti. Haluan kyllä yhtyä edustaja Hongiston huoleen maamme tiestöstä, ja minun mielestäni se on sellainen huoli, joka on kyllä syytä jakaa ihan koko tämän tyhjän salin kaikilla reunoilla.

Tiestön korjausvelka on tällä hetkellä noin 2 miljardia euroa, ja meillä kerätään todellakin autoilijoilta ja liikenteeltä veroina ja erilaisina maksuina yli 7 miljardia vuodessa, ja tästä vain noin 10 prosenttia käytetään liikenteen hyväksi. Eli hyvin suuri osa liikenteeltä kerätyistä veroista ja maksuista menee muuhun valtion ja kuntien kustannusten peittämiseen. Ymmärrän sen, että toki näin varmasti pitää jatkossakin olla, mutta luulisi näin, että ajan kanssa tuosta 7 miljardista löytyisi nämä korjausvelkaan tarvittavat rahat ja saisimme tuon tiestön kuntoon.

Suomessahan teitä on sellainen noin 78 000 kilometriä ja tästä moottoriteitä 800 kilometriä ja tiestöstä päällystettyä on 65 prosenttia. Tämän päälle kunnat ja kaupungit omistavat vielä noin 28 000 kilometriä katuja ja sitten se meidän maamme liikenneverkon verisuonisto eli yksityistiet, joita on selkeästi eniten eli yli 350 000 kilometriä.

Nämä tiet pitävät sisällään kaiken kaikkiaan yli tuhat siltaa, jotka ovat korjaustarpeessa. Ne on pääasiassa rakennettu 60—70-luvulla, ja muutama vuosi sitten, muistan sellaisen luvun, että Suomessa remontoitiin 32 siltaa, ja siitä kun laskee, niin tällä tahdilla korjaamiseen menee aikaa 35 vuotta, ja se yhtälö ei vain yksinkertaisesti toimi.

Pitää muistaa, arvoisa puhemies, se, että meidän tiet itse asiassa kuluvat joka vuosi noin 1,7 miljardin edestä ja kunnossapitoon käytetään se vajaa miljardi. Eli joka vuosi tuota tiestön korjausvelkaa kertyy lisää, ja kuitenkin on arvioitu, että Suomen tieverkon ja rautatieverkon arvo on kaiken kaikkiaan noin yli 60—65 miljardia. Eli puhutaan aikamoisesta kansallisomaisuudesta, ja itse toivon, että se jossain vaiheessa pystytään laittamaan sellaiseen kuntoon, mitä se vaatii. Tällä hetkellä meidän tiestömme rapautuu sellaista tahtia, että olemme helisemässä tulevaisuudessa niin kuljetuksen kuin henkilöliikenteenkin kanssa. Meidän henkilöliikenteestä kuitenkin yli 93 prosenttia kulkee teitä pitkin ja tavaraliikenteestäkin edelleen 65 prosenttia, vaikka nyt panostuksia raideliikenteeseen onkin tehty kasvavassa määrin.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä ei ole muuta ratkaisua kuin se, että tehdään yhteinen päätös siitä, että nyt tämä tiestö laitetaan kuntoon. Tehdään siitä oma tällainen isompi hanke vaikkapa nimellä Suomen tiet kuntoon, ja se täytyy laittaa rinta rinnan sitten näiden kehäratojen ja suurten metrohankkeiden, pääradan ja tämäntyyppisten kanssa. Ainoastaan sillä keinolla meillä on mahdollisuus päästä tästä alati kasvavasta korjausvelasta eroon. Se on kyllä sellainen asia, että vaikka taloutemme nyt on tiukassa tilanteessa, niin on syytä olla erittäin huolissaan siitä, että tämä korjausvelka edelleen kasvaa. Toivon, että seuraava hallitus, kun pohtii tulevia liikennehankkeita, niin ottaa vakavalla tavalla tällaisen Suomen liikennekokonaisuuden käsittelyn ja laittaa nämä alati heikkenevässä kunnossa olevat tiet ja myös yksityisteiden tuet kuntoon.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontulalle, vaikka hän ei ole enää paikalla, muutama huomio hänen aiemmasta ja äskeisestä puheestaan.

Ensiksi näistä pienyrityksistä ja mikroyrityksistä. Minulla on sellainen kuva, että kaikki tai lähes kaikki yritykset tässä maailmassa ovat alkaneet pienestä, yhdestä tai muutamasta henkilöstä.

Sitten näistä julkisyhteisöjen velkasaatavista ja varallisuudesta sekä kuntien ja työeläkekassojen vastaavasta varallisuudesta sen verran, että sehän riippuu aina, missä muodossa ne ovat. Jos ne ovat kiinteänä tai maaomaisuutena, niistä on hankala sitten irrottaa eläkemaksuja. Vielä lisäksi, kun ne yhteissummaltaan ovat noin 250 miljardia euroa, niin eläkevastuut ovat yli kaksi kertaa tämä summa. Tämän summan, lähes 500 miljardia, joutuvat meidän lapsemme sitten maksamaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan tässä ihan lopuksi puuttua tähän mikroyrittäjien sosiaaliturvaan ja tavallaan olla tyytyväinen ja kiittääkin niitä puheenvuoron käyttäjiä eri puolilla salia, jotka ovat tänä päivänä ilmaisseet tahtonsa saattaa näiden pienyrittäjien sosiaaliturvaa paremmalle tolalle.

Meillähän on ollut ongelmana se, että eduskunta on tavallaan ulkoistanut kolmikannalle yrittäjien toiminnat lähes kaikki mukaan lukien sosiaaliturvan. Siellä pöydissä ei ole istunut pienyrittäjiä eikä edes sellaisia yrittäjiä, joilla on muutama työntekijä, vaan sieltä tulevat lakiesitykset ja sopimukset ovat tavallaan tulleet annettuina, ja sitä kautta niihin eivät ole voineet paljon vaikuttaa ne, jotka ovat niiden kohteeksi joutuneet. Näin ollen eduskunnassahan toimii tämmöinen pienyrittäjien sosiaaliturvaryhmä, ja sitä kautta on nostettu esille niitä epäkohtia. Toivoisin, että jos niitä saadaan ja kun niitä saadaan lakiesitystasolle, niin sitten eduskunnassa voidaan yksimielisesti viedä niitä eteenpäin.