Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Asia, jonka lisätalousarvioaloite 71 tuo esille, on tärkeä. Kotimainen, omavarainen puolustustarviketeollisuus on perusasioita, joista ei ole varaa tinkiä. Ruudinvalmistus on asia, jossa Suomen on syytä olla kaikissa tilanteissa omavarainen. Ruutia tarvitaan paitsi sotilaskäyttöön niin räjähdysaineita rauhan aikana moniin rakentamiskohteisiin, tienrakentamiseen, rakennustonttien avaamiseen jne. Samoin ruudilla on oma vapaa-ajan käyttönsä metsästyksessä ja ampumaurheilussa.

Mutta perusasia on se, että meillä tulee olla mahdollisten kriisien aikana omavaraisuus juuri tämän keskeisen perustarvikkeen osalta. Sama tietysti koskee ampumatarvikkeita, nalleja ja vastaavia. Ei voida ajatella, että kriisin tullessa etsittäisiin Internetistä ruudinvalmistajia tai sotilastarvikkeitten toimittajia maailmalta, näitä kilpailutettaisiin ja sitten ryhdyttäisiin tarvikkeita hankkimaan. Kriisin tullen on toiveajattelua, jos me näin ajattelemme. Meidän on oltava omavaraisia. Me tarvitsemme suomalaiselle ruudinvalmistukselle takeet siitä, että tätä tuotantoa harjoitetaan. Silloin kansainvälisessä pohjoismaisessa yhteistyössä, niin kuin tätä nyt tehdään, voidaan kehittää tätä uskottavalta pohjalta. Tämähän koskee ennen muuta Keski-Suomessa Laukaan Vihtavuoressa tapahtuvaa tuotantoa mutta toki myös muualla olevaa puolustus- ja ampumatarviketeollisuuden tuotantoa. Samalla tässä on kysymys myös siitä, että jossakin tätä joka tapauksessa tehtäisiin. Tehdäänkö sitä kotimaassa ja turvataanko suomalaiset työpaikat, vai olemmeko antamassa nämä työpaikat ulkomaille?

Tämä lisätalousarvioaloite kiinnittää aivan perusasiaan huomiota. Toivon, että se saa myöskin ei vain aloitteen yhteydessä vaan kaikessa muussa asian valmistelussa ansaitsemansa huomion osakseen.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Valitettavasti ed. Aittoniemi ei ole nyt salissa puolustamassa omaa lisätalousarvioaloitettaan.

Tämä aloite koskee kipeään tilanteeseen, kun tässä lähdetään siitä, että kotimaiselle ampumatarvike- ja ruutituotannolle täytyisi saada lisämäärärahoja hankintoja varten. Me olemme eduskunnassa puhuneet raskaan ampumatarviketuotantomme ja -valmistuksemme tilanteesta useita vuosia. Eduskunta on edellyttänyt useaan kertaan sitä, että Puolustusvoimien hankinnat pitäisi voimakkaammin ohjata kotimaiselle valmistajalle, Patrialle, Nammolle, Nexplolle jnp., ja että vähintään vuonna 2003 vähintään 50 prosenttia hankinnoista pitäisi ohjata kotimaiselle teollisuudelle.

Nyt jää nähtäväksi, toteutuuko tämä eduskunnan vaatimus. Me tiedämme sen, että asiaa valmistellaan puolustusministeriössä yhdessä teollisuuden kanssa. Mutta ennen kuin tuollaiseen tilanteeseen päästään, se edellyttää sitä, että nyt lisätalousarvion kautta mahdollisuuksien mukaan ohjataan riittävät määrärahat. Lisätalousarvioehdotushan lähtee siitä, että 100 miljoonaa markkaa kohdistetaan raskaalle ampumatarviketeollisuudelle ja ruudin hankintaan. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että se on tietty ensiapu, jolla ei välttämättä pystytä edes sitä volyymia ylläpitämään, mikä meillä kotimaisen valmistuksen osalta on. Tästä johtuen sekä turvallisuus- ja puolustusjaosto että puolustusvaliokunta tullee tähän asiaan mietinnössään kiinnittämään huomiota, myöskin siinä yhteydessä, kun puolustusvaliokunta antaa turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta mietintönsä.

Tilanne näillä tuotantolaitoksilla on tänä päivänä varsin vaikea. Volyymit ovat pudonneet, mikä on käytännössä merkinnyt sitä, että työntekijävahvuus on alentunut ja uhka on edelleen olemassa. Yt-neuvottelut ovat päällä.

Tuotteita, joita kotimainen puolustustarviketeollisuutemme valmistaa, Puolustusvoimat tarvitsee. Jos me emme valmista niitä itse, ne tuodaan sitten ulkoa. Sehän tietenkin horjuttaa silloin kriisivalmiuttamme, horjuttaa huoltovarmuuttamme. Tällaiseen tilanteeseen ei voida laskea Puolustusvoimiamme vaan on turvattava kaikissa olosuhteissa se, että niitä tuotteita, mitä Puolustusvoimat tarvitsee muun muassa perustaessaan nyt voimakkaasti valmiusyhtymiä, on saatavissa.

Ed. Aittoniemi esittää lisätalousarvioaloitteessaan, että 100 miljoonan markan lisäksi varattaisiin kotimaisen ruuti- ja ammustarviketeollisuuden tuotannon ylläpitämiseen ja toimintaedellytysten turvaamiseen 30 miljoonaa markkaa. Tämä ehdotus sinänsä on siinä haarukassa, mikä selvityksen kautta on tullut julki, minkä verran lisämäärärahoja tarvitaan. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että kun teollisuus yhdessä Puolustusvoimien kanssa laati niin sanotun kehittämisohjelman, se määrärahataso, mikä budjettikehyksiin on varattu, noin 30—35 miljoonaa euroa, ei tule turvaamaan sitä, että kehittämisohjelma toteutettaisiin.

Kehittämisohjelmahan lähtee siitä perusperiaatteesta, että Pohjoismaiden välillä sovitaan tällä tuotannonalalla selkeästä työnjaosta. Se merkitsee silloin sitä, että pystytään yhteistyössä valmistamaan sellaisia tuotteita, joilla on kysyntää Pohjoismaissa, ja niille löydetään myös vientikohteita.

Tähän kehittämisohjelmaan sisältyy merkittävä uudistus, joka on niin sanotun kehittämiskeskuksen perustaminen, ja se nimenomaan perustettaisiin Suomeen. Pohjoismaisessa yhteistyössä osaamiskeskuksen perustamisen kautta Suomen asema tämän tuotannonalan osalta vahvistuisi.

Minä tietysti henkilökohtaisesti toivon, että puolustusvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa ja sen turvallisuus- ja puolustusjaostossa löytyisi sellainen näkemys ja tahto, että tämä todella merkittävä ongelma pystyttäisiin hoitamaan ja vielä sillä tavalla, että päästäisiin tästä Puolustusvoimien ja puolustusteollisuuden kannalta ikävästä ja epävarmasta tilanteesta pois siten, että voitaisiin pitemmällä aikavälillä nämä ratkaisut tehdä.