Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti jaoston puheenjohtaja on poissa. (Välihuuto) — No, mutta se on myöhäistä ilmeisesti, joten olisi ollut paikallaan olla ajoissa.

Jaostossa nostettiin esiin myöskin oikeudenhoidon puolella tutkimuksen merkitys ja se on täällä mietinnössä selvästi kuvattu. En lähde sitä toistamaan, mutta myöskin lasten turvallisuuden osalta asioita siinä käsiteltiin. Tuohon on jatkossa selvästi panostettava.

Hyvin paljon tuli esiin asioiden käsittelyn venyminen oikeuslaitoksessa. Tähän valtiovarainvaliokunta on aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota niin kuin lakivaliokuntakin. Siinä on päästävä parempaan toimintaan. Käsittelyajat valitettavasti ovat pidentyneet, ja kansalaisten oikeusturva sitä kautta heikkenee. Myöskin markkina- ja vakuutusoikeudessa käsitellään hyvin paljon asioita, jotka koskettavat myöskin yksilön tulevaisuutta ja saattavat venyä jopa vuosiksi, ja valituksia tulee kohtuuttoman paljon, samoin kuin kuluttajavalituslautakunnalle.

Mutta mikä on kaikkein pahinta, on kasvava vankiluku ja ne ongelmat, jotka vankiloissa on. Onneksi oikeusministeri on asettanut selvitysmiehen tähän. Valiokunta joutui tyytymään siihen, että odottaa, että aikanaan selvitys valmistuu. Mutta vankien ja henkilöstön suhde on kehittynyt huonompaan suuntaan, ja se ei myöskään ole tähän aikaan nähden oikein. Toivottavasti tulevaisuudessa päästään tilanteeseen tavalla tai toisella, että vankien määrää pystytään laskemaan sakkomenettelyin tai jollain muilla toimenpiteillä ja näin myöskin olosuhteita vankiloissa sitten kehittämään. Henkilöstön osalta, kun säästötoimenpiteitä kohdistetaan, myöskin sairauspoissaolot ja muut sitä kautta lisääntyvät, mikä myöskin huonontaa entisestään tilannetta.

Itse oppositiossa emme tehneet tästä vastalausetta , mutta erityisesti haluamme painottaa sitä, että oikeudenhoidon osalta aikoja pitää pystyä lyhentämään, panostuksia siihen lisäämään ja vankiloiden tilannetta tulee pystyä kohentamaan niin, että tavalla tai toisella pystytään vähentämään vankien määrää määrätynlaisella oikeudenkäytöllä, mutta toisaalta sitten olosuhteet vankiloissa pitää saada vastaamaan tätä aikaa.

Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vankeinhoito on yksi niistä asioista, joihin valtiovarainvaliokunta ottaa kantaa mietinnön yleisperusteluissa puhuessaan kehyksistä ja kehysten riittämättömyydestä. Vankeinhoito on siis yksi niistä asioista, joiden määrärahataso ei ole ollut riittävä vaalikauden alussakaan.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla on myös monia muita kohtia, joissa resurssit eivät ole riittäviä suhteessa siihen toimintaan, mitä tulisi tehdä. Tämä on hyvin huolestuttava asia, koska sekä kansalaisten että suomalaisen yritystoiminnan kannalta on olennaista, että oikeusvaltiomme, oikeusjärjestelmämme toimisi tehokkaasti.

Yhtenä esimerkkinä valiokunnan mietinnössä on nostettu esiin Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tämä on yleinen kysymys, koska lainsäädännön taso, tietämys siitä, mikä on oikeusjärjestelmän toimivuus, oikeuspoliittinen tutkimustoiminta on äärimmäisen tärkeää yhteiskunnan kokonaisuuden toiminnan kannalta. Valiokunnan kuulemisessa oikeusministeri on itse ottanut kantaa tähän asiaan ja todennut, että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen resurssit ovat selkeästi riittämättömät, ja ministeri on myös todennut, että hän on itse asiassa esittänyt näihin määrärahoihin korotusta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen resurssit tulevat esiin myös siinä keskustelussa, jota tässä talossa on käyty suomalaisen lainsäädännön tasosta. Eduskunnassa on toistuvasti viime vuosien aikana jouduttu ottamaan kanta, että lainvalmistelutyö ei tällä hetkellä ole riittävän korkeatasoista yhteiskuntaamme varten, ja tässä asiassa riittävästi resursoitu Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos olisi ehdottomasti hyvä apu lainsäädäntötyön tason kehittämisessä.

Erityiskysymyksenä valiokunta ottaa kantaa asiaan, johon on kiinnittänyt huomiota lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aula, mutta myös lakivaliokunta ja perustuslakivaliokunta, eli lasten uhritutkimusten tekemiseen. Tämä on yksittäinen kysymys, joka kuitenkin on erittäin tärkeä. Meillä tulisi olla tietoa lasten asemasta rikoksen uhreina.

Arvoisa puhemies! Vankeinhoito on kysymys, joka on ollut valtiovarainvaliokunnan huomion kohteena jo useita vuosia, jo edellisellä vaalikaudella. Tänä vuonna saimme selvityksen ministeriöltä itseltään, oikeusministeriön kansliapäälliköltä, rangaistusten täytäntöönpanosta vastaavalta virkamieheltä, että määrärahataso on korjauksista huolimatta riittämätön. Siitä puuttuu 4—5 miljoonaa euroa. Olisi kohtuullista, että Suomen kaltaisessa valtiossa myös vankeinhoidon resurssit olisi hoidettu sillä tavalla, että pystyisimme vastaamaan asioista siten, että vankeuslakimme asettamat tavoitteet toteutuisivat. Vankien itsensä lisäksi voimassa olevasta tilanteesta kärsivät ne ihmiset, jotka ovat töissä vankiloissa, vanginvartijat, joiden sairauspoissaoloissa ja työuupumuksessa näkyy se vuosikausia jatkunut resurssivaje, jonka myös valiokunta on useaan otteeseen todennut. Valiokunta asettaa nyt toiveensa siihen, että hallitus toimii tässä asiassa sen jälkeen, kun selvityshenkilö on laatinut oman raporttinsa vankeinhoidon tilanteesta.

Oikeusvaltion toteutumisessa myös oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus, tehokkuus ja yksinkertaisesti se aika, mitä oikeudenkäynteihin vaaditaan, on tietenkin aivan keskeistä. Myös tässä asiassa on tällä hetkellä ongelmia. Valiokunnan mietinnössä esitetään miljoonan euron lisämäärärahaa hallinto- ja hovioikeuksien toimintaan. Tämä sen vuoksi, että sekä hallinto- että hovioikeuksissa käsittelyajat ovat huomattavan pitkiä. Ne ovat niin pitkiä, että ne vaarantavat kansalaisten oikeusturvan ja hyvän oikeusvaltion toteutumisen.

Lisäresursseja oikeusministeriön omilla toimilla on kohdennettu markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen, joissa molemmissa myös käsittelyajat ovat olleet huomattavan pitkiä. Itse asiassa kaikissa oikeusasteissa tällä hetkellä on resurssipulaa, ja tämä asettaa osaltaan myös kyseenalaisiksi tällä hetkellä ainakin ne tavoitteet, jotka ovat julkilausuttuja hallituksen tuottavuusohjelmassa liittyen henkilöstön vähentämiseen. Nyt pitäisi satsata siihen, että käsittelyajat lyhenevät, oikeusvaltio toimii, ja sen jälkeen ryhtyä pohtimaan tehostamistoimenpiteitä henkilöstön osalta.

Arvoisa puhemies! Kuluttajariitalautakunnan toimivalta laajenee koskemaan myös asunnon vuokraamiseen ja asumisoikeusasumiseen liittyviä riitoja. Tähän toimivallan laajennukseen on esitetty lisämäärärahaa, mutta tämä lisämääräraha ei riitä kattamaan niitä ongelmia, joita on aiheutunut siitä, että asiat ovat ruuhkautuneet kuluttajariitalautakuntaan. Kuitenkin kuluttajariitalautakunta on itse asiassa hyvin kustannustehokas keino toimia ja ratkaista asioita, jotka eivät siinä tapauksessa, jos ne on hyvässä ajassa ratkaistu kuluttajariitalautakunnassa, mene oikeuteen, (Puhemies: 7 minuuttia!) joten olisi perusteltua jatkossa myös katsoa, että kuluttajariitalautakunnan resurssit ovat sillä tasolla, että se pystyy toimimaan tehokkaasti, että se pystyy toimimaan siinä tehtävässä, mikä sille on asetettukin, eli ratkaisemaan riitoja ulkopuolella tuomioistuinlaitoksen.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana todetaan, että valiokunnan käsittelyssä on pitkään ollut kysymys saamelaiskulttuurikeskuksesta, joka on tärkeä valtakunnallinen hanke ja joka on tärkeä tietenkin myös nimenomaan saamelaisalueella, mutta itse asiassa koko Lapissa. Valiokunta lausuu, että se edellyttää, että oikeusministeriö selvittää saamelaiskulttuurikeskushankkeen mitoituksen, ajoituksen ja rahoituksen mahdollisimman pian hankkeen hallinnollisen toimintamallin ja EU-rahoituksen käytön ratkaisemisen jälkeen. Olemme odottaneet tähän asiaan ratkaisua pitkään, ja valiokunnassa todellakin toivotaan, että hankkeesta tehdään päätökset ja että ne päätökset sisältävät myös sen, miten toiminnanaikainen rahoitus ratkaistaan.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön on liitetty vastalauseissa useita kohtia, jotka koskevat nimenomaan oikeusministeriön hallinnonalaa ja heijastelevat sitä, että resurssipula tällä hallinnonalalla on ilmeinen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade minister! Den här huvudtiteln avviker på ett viktigt sätt ifrån många av de andra. Man kan inte resultatstyra fångvårdsväsendet — vankeinhoitolaitosta ei voida tulosohjata. — Det hör till domstolsväsendets grundläggande natur, man dömer enligt de straff som har begåtts. Och det här tror jag har förorsakat den här skillnaden, för man har inte beaktat skillnaden mellan den här förvaltningsgrenen och övriga, och det är ett av de problem som vi nu står inför.

Rätt påpassligt har fångvårdsväsendets tjänstemän idag gett ut ett ställningstagande där de säger att det har satts ett minskningsmål på 308 tjänster för den här sektorn under de närmaste åren fastän man inte har fått ökade resurser och trots att fångarnas mängd har ökat med tusen på några få år. Övertidsarbetena och sjukdomsbenägenheten har ökat. Och såsom lagutskottet noterade i sitt yttrande så fanns det 1,1 fånge per anställd 2000 och 2005 fanns det 1,42 per anställd.

Vi frågar oss om man med de resurser som nu finns reserverat för fångvårdsväsendet kan uppfylla de normer som det nya fångvårdspaketet förutsatte.

Arvoisa ministeri! Valiokunta totesi lausunnossaan, että uusi vankeuspaketti edellyttäisi 4—5 miljoonan euron lisäystä. Kaikki nämä luvut vankien lisääntymisestä osoittavat, että olemme suurissa vaikeuksissa. Tietysti sakkojen muuntorangaistus voi merkitä muutaman vangin vähenemistä, mutta trendiä se ei muuta. Se, että joka vuosi on jouduttu rahoittamaan vankeinhoidon tarpeita lisätalousarvioissa, on ollut se vaikea asia.

Mutta olen iloinen siitä, että nyt pystymme yleisissä tuomioistuimissa ainakin vähän parantamaan tilannetta. Niin kuin puheenjohtaja Sinnemäki totesi, lisäämme yleisten tuomioistuinten resursseja miljoonalla eurolla sen lisäksi, mitä hallitus esitti markkinatuomioistuimen ja vakuutustuomioistuimen osalta.

Mutta valitettavasti meillä on vielä syyttäjien kohdalla hankaluuksia sen johdosta, että nyt niin sanottuja säästöjä on syöty ja ollaan aika nollatilanteessa. Meille on todettu, että syyttäjiä joudutaan ehkä vähentämään, ja tämä resurssitilanne on valitettavasti takana siinä, kun me teemme nyt uudelleenjärjestelyjä syyttäjälaitoksen osalta. Toivoisin, että laajemminkin leviäisi se tietoisuus, että me emme torju taloudellista rikollisuutta ja harmaata taloutta vain lisäämällä poliisiviranomaisia, poliisin resursseja, vaan silloin tarvitaan syyttäjiä myöskin tähän vaikeaan työhön mukaan.

Barnens situation är värd uppmärksamhet. Vi kan vara nöjda över att lagutskottets eget initiativ till utredning har visat på att man snabbare kan få handläggning av svåra skilsmässofall i kommunerna och i domstolarna om sakerna organiseras på rätt sätt. Det visar vårt besök i till exempel Esbo tingsrätt.

Men idag är vi oroliga över att vi har en reform av barnskyddslagen här i riksdagen som förutsätter att förvaltningsdomstolarna i första och andra instans fattar alla beslut om tvångsomhändertagande av barn. Kan vi genomföra den här reformen utan att öka förvaltningsdomstolarnas resurser på motsvarande sätt? Vi måste fråga oss om vi kan göra det här mot barnen.

På samma gång måste jag säga att jag hade hoppats att jag på frågetimmen hade kunnat ta upp hur justitieministeriet tänker lösa den väldiga anhopning av ärenden som hotar i fråga om korrigering av bilbeskattningen.

Miten oikeusministeriö aikoo tuoda omat ehdotuksensa siihen sumaan, joka uhkaa, kun nyt taas ja jälleen kerran autoverotus aiheuttaa viranomaisille ja tuomioistuimille työtä?

Lopuksi toivoisin, että muutkin kuin asiaan vihkiytyneet tai vannoutuneet ihmiset ymmärtäisivät lainvalmistelun vaativuutta ja resurssitarpeita. Mielestäni tämä autoveroesimerkki on nimenomaan yksi sellainen, joka osoittaa, että huono lainvalmistelu voi tuottaa erittäin paljon työtä mutta hyvä valmistelu voi säästää. Toivottavasti tämä lainvalmistelutyö saisi uutta arvostusta ja aikaa hyvälle työlle.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä todetaan, että tuomioistuinten harjoittamassa lainkäytössä on kysymys oikeusvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytyksistä. Oikeuslaitoksen tulee antaa oikeusturvaa oikeudenmukaisin menettelyin, edistää yleistä hyvinvointia takaamalla korkeatasoinen oikeusturva ja turvata luottamuksen säilyminen. Perustelujen mukaan oikeusturvapolitiikassa kiinnitetään erityistä huomiota tarjottavan oikeusturvan joutuisuuteen, alueelliseen tasapuolisuuteen ja kustannusten kohtuullisuuteen. Hyvällä syyllä voi kysyä, ovatko nämä perustelut todella huomioitu esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen määrärahoista päätettäessä.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämät oikeusturvatakeet sisältyvät yleisellä tasolla perustuslakiin, niin sanottuun Kp-sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Niihin kirjattuja yleisluontoisia vaatimuksia täsmentää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja tulkintakäytäntö. Oikeusturvatakeiden toteuttamista ei niiden valtiosääntöinen ja kansainvälisiin velvoitteisiin perustuva pohja huomioon ottaen voida pitää valinnanvaraisena. Meillä siis täytyy olla varaa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Oikeuslaitoksemme yhteiskunnallinen vaikuttavuus liittyy siihen, että oikeusturvan tulisi olla kaikkien kansalaisten saatavilla ja sen tulisi toteutua kussakin tapauksessa asian vaatimalla tavalla. Oikeusministeriön hallinnonalan määrärahat ovat nykyisellään niin niukat, että tilanne vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Oikeuslaitoksen voimavarojen mitoituksessa näyttääkin vallitsevan selkeä ristiriita jo peruslähtökohtien tasolla.

Keskustelun perimmäinen kysymys on, millainen oikeusvaltio Suomen halutaan olevan. Jos rahoitus ja muut resurssit pysyvät nykyisellä tasolla, joudumme ennen pitkää tilanteeseen, jossa tulee muuttaa oikeusturvamme perustuslain tasoista määritelmää vastaamaan yhteiskuntamme todellisuutta. Perustuslaki ei saa vajota hyveellisen julistuksen tasolle, jota käytännössä ei kuitenkaan tarvitsisi ottaa huomioon.

Muutaman miljoonan euron lisäpanostus on pieni hinta siitä, että sitoutumattomuus yhteiskuntaan ja yleisen turvattomuuden tunteen kasvu voidaan estää. Näitä ongelmia aiheutuu juuri silloin, kun kansalaisille tulee tunne, että oikeusturva on liian kallista ja liian hidasta.

Myös oikeusministeriön budjetissa määrärahakehyksistä on tullut melkeinpä pyhä asia, eikä järkeviäkään asioita tohdita ottaa esille, jos raamit uhkaavat ylittyä. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa toiminta tilanteessa, kun Helsingin hovioikeus ruuhkautui, annettiin lakiesitys, joka mahdollistaa asioiden siirtämisen muihin hovioikeuksiin. Tällainen järjestely on käyttökelpoinen vain, kun on kyse tilapäisestä kuormituksesta, mutta resurssiongelmia sillä ei ratkaista. Resurssien pitää olla siellä, missä työkin. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että oikeusturvamme ei selviä tästä voittajana.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo edellisissä puheissa niin hyvin kerrottu lakivaliokunnan yksimielisiä kantoja ja jaoston puheenjohtaja ed. Sinnemäki on kertonut myös valtiovarainvaliokunnan yksimielisiä kantoja näistä asioista, että summaan ne hyvin lyhyesti kertaamalla ne summat, jotka lakivaliokunta piti välttämättöminä vielä tähän budjettiin lisätä, ja sen perusarvion, joka lähtee oikeusvaltion näkökulmasta, siis kansalaisten oikeusturvan, yritysten toimintamahdollisuuksien oikeusturvan ja, mikä tärkeintä, vankeinhoidon osalta sillä lailla, että vankeinhoito toimii niin, että vangit pääsisivät sitten sen ansaitun rangaistuksen jälkeen, joka kuuluukin kärsiä, kuitenkin kiinni normaaliin, rikoksettomaan elämään.

Mutta ennen kaikkea on lähdettävä myös siitä näkökulmasta, että se lisää meidän kaikkien muiden turvallisuutta, että vangit eivät ole rikollisuuden korkeakouluja, joista palataan ehkä vielä entistä kovempaan rikolliseen elämään ja meidän muiden turvaa uhkaamaan, vaan että vangit todellakin saavat elämästään kiinni, saavat apua muun muassa niihin hyvin tavallisiin oppimis- ja keskittymishäiriöihin, jotka olisi itse asiassa tämän yhteiskunnan pitänyt monesti huomata jo viisivuotistarkastuksessa tai koulun alussa.

Mutta siis kertauksen vuoksi, arvoisa puhemies, lakivaliokunnan havaitsemista välittömistä rahatarpeista vuodelle 2006. Katsomme, että tuomioistuinlaitosten ruuhkien purkamiseen täytyy saada määrärahoja. Olemme iloisia, että eduskunnassa onnistuttiin neuvottelemaan 1 miljoona lisää tähän asiaan. Mutta viittaisin muun muassa valiokunnan varapuheenjohtajan nimissä olevaan lakialoitteeseen, jossa me kaikki eduskunnan juristikansanedustajat olemme mukana, jossa kokonaissumma läheni 5:tä miljoonaa. Olen itse päätynyt paitsi lakialoitteeseeni, vielä äänestyttämään vajaan 2 miljoonan lisärahoituksesta tältä osin sitten, kun se aika koittaa. Lisäksi katsomme, että syyttäjälaitos tarvitsee vähintään 1 miljoonan euron lisämäärärahan. Valtakunnansyyttäjänvirastosta saamien tietojen mukaan heidän tilanteensa on todellakin hälyttävä. Kolmisenkymmentä virkaa on jätetty nyt täyttämättä, ja tuottavuusohjelman nimellä kulkeva suunnitelma, joka syyttäjälaitoksen kohdalta on todella kestämätön, puhuu yli 30 viran poistamisesta tulevaisuudessa.

Lakivaliokunta sanoo vankeinhoidon tarvitsevan täällä jo usein mainitun 4 miljoonan välittömän euron suuruisen tasokorotuksen. Mutta tässä yhteydessä on syytä kiittää oikeusministeri Luhtasta siitä, että se, mikä aikaisempina vuosina saatiin vasta lisäbudjeteilla, niin nyt on saatu kehyksiin se 3,5 miljoonaa, ja se on kyllä hyvä alku ja se on hieno teko ministeriltä, joka kesken kauden astui tähän tehtävään.

Mutta aivan niin kuin jaoston puheenjohtaja ed. Sinnemäkikin korosti, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen rahojen puute, välitön tarve 1,2 miljoonaa, on ehkä sittenkin kaikista kauaskantoisin ja perustavanlaatuisin ongelma koko oikeuslaitoksen kehittämisessä. Itse asiassa valtioneuvoston oma selvittäjä Huttunen, joka selvitti kaikkien ministeriöiden tieteellistä ja tutkimuksellista johtamista, löysi käsittämättömän suuren ongelman nimenomaan oikeusministeriöstä jopa suhteessa oikeusministeriön varoihin, puhumattakaan näistä absoluuttisista summista, jotka verrattuna muiden ministeriöiden rahoihin eivät ole juuri mitään budjetista. 1,7 prosenttia koko tästä budjetista, jota nyt käsittelemme, menee oikeusministeriöön. Sekä absoluuttisesti että suhteellisesti oikeusministeriö on aivan eri mittakaavassa, aivan aliresursoitu, tutkimuksen näkökulmasta, ja tämä ei voi tietenkään olla pohjoismaiselle oikeusvaltiolle kunniaksi eikä oikein. Sen takia on todella pahoiteltava, ettei tässä asiassa päästy eteenpäin.

Yksityisille oikeusavustajille suoritettavat korvaukset niin ikään leikattiin tässä budjetissa, mikä oli aivan käsittämätön teko. Samoin oli se, että rikosvahinkolain mukaisiin korvauksiin joudutaan näköjään jatkossakin operoimaan lisäbudjetein, mikä ei voi olla tämän uudistetun lain hengen mukaista, että tosiasiassa monet rikoksen uhrit joutuvat Valtiokonttorista odottamaan laillista korvausta, jonka tämä eduskunta on vielä muuttanut monessa tilanteessa paremmaksi. Kun sitä korvausta joudutaan odottamaan budjetääristen poliittisten temppujen vuoksi, se on väärin. Se on rikoksen uhria kohtaan erittäin väärin ja loukkaavaa.

Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta seuraa se, että kun seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan, niin toivon, että jo tässä vaiheessa tätä keskustelua kuunnellessaan jokainen meistä, joka haluaa oikeusvaltiosta pitää huolta, ymmärtää, että oli sitä hallitusohjelmaa kirjoittamassa kuka tahansa, niin oikeusministeriön raamien, jos tätä raamibudjetointia jatketaan, täytyy seuraavalla hallituskaudella olla vähintään 5 prosenttia suuremmat kuin ne nyt ovat. Muuten tästä ahdingosta ei päästä ylös, ei millään.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, jos näitä raameja jatketaan tällä tavalla, niin täytyisi olla joku välitila, arviointipaikka. Jos muut hallinnonalat väärillä ratkaisuilla, väärillä säästöillä tosiasiallisesti pahentavat rikollisuustilannetta, se pitäisi korvata silloin oikeusministeriön raameihin, samoin jos typerällä alkoholipolitiikalla aiheutetaan muun muassa pahoinpitelyrikosten lisääntyminen, niin kuin nyt on aiheutettu. Jos huonolla ja syrjäytymistä lisäävällä sosiaalipolitiikalla ei löydetä niitä 10:tä prosenttia pojista, jotka uusimman Haaste-lehdessäkin julkaistun tutkimuksen mukaan tekevät rikoksista noin puolet, ja jos meidän sosiaaliturvamme ja meidän terapia- ja terveydenhuoltomme ei näitä poikia löydä, silloin vähintä, mitä pitää tehdä, on antaa oikeusministeriölle riittävät resurssit edes siinä vaiheessa toimia oikein.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset valtiovarainvaliokunnan hallintojaostolle ja lakivaliokunnalle, jotka ovat ansiokkaasti käsitelleet tätä budjettia. Itse asiassa voin sanoa jo sen, että nämä lisäykset ja ponnet, jotka tässä budjettiesityksessä on, ovat mielestäni paikallaan ja juuri oikeastaan niitä ydinkohtia.

Minä otan ensimmäisenä tämän saamelaisasiaa koskevan ponnen. Totean todella, että se on ollut pitkään vireillä kaiken kaikkiaan. Minä olen siinä mielessä tästä ponnesta tyytyväinen, että nyt tässä ikään kuin mennään oikeasta päästä puuhun. Tämähän on monen hallinnonalan yhteishanke. Ennen tätä pontta kolmen kansliapäällikön kesken on selvitetty sitä, kuka kantaa vastuun tästä kulttuurikeskuksesta, kuka sen toiminnasta ja mitenkä tämä rahoitus hoidetaan. Minä uskon, että tämä ponsi vauhdittaa nyt vielä tämän lopputuleman eteenpäin viemistä ja tällä tavalla saamelaiskulttuurikeskuksen kanssa pääsemme etenemään.

Sitten ihan muutama sana tästä kokonaisuudesta ja tästä esityksestä. Minä totean joka tapauksessa sen nyt kuitenkin, että tämä oikeusministeriön runsaan 700 miljoonan euron budjetti sisältää kaikesta niukkuudesta huolimatta myös myönteisiä asioita, ehkä lähinnä siitä syystä, että tässä kuitenkin on nyt pystytty nämä painopisteet, ongelmakohdat, hyvin haarukoimaan ja ikään kuin ne nostamaan esiin ja osittain myös sitten näihin tekemäänkin myös niitä parannuksia. Jos sillä tiellä kuljetaan ottaen huomioon kaikki muut toimenpiteet, mitä oikeushallinnon alalla tehdään, niin asiasta kyllä kaiken kaikkiaan selvitään. Nythän nämä meidän määrärahamme kaiken kaikkiaan lisääntyvät, kun tästä putsataan pois nämä vaalimenot, jotka aina vuosittain tuovat tätä tilapäistä lisäystä 18 miljoonalla eurolla edelliseen budjettiin verrattuna. Tässä on nyt siis jo tämä tuomioistuinlaitoksille valtiovarainvaliokunnan ehdottama lisäys, mikä on tietysti erinomainen asia.

Ihan muutama kommentti. Ydinkohdat itse asiassa tulivat täällä esille. Kommenttini eivät ole missään järjestyksessä.

Totean sen, että vankiluku ei meillä nyt ole kasvanut. Se on onneksi kääntynyt laskuun ja aika tehokkaaseen laskuun. Syitä tietysti analysoimme koko ajan, mistä tämä johtuu, eihän se keinotekoista saa olla. Esimerkiksi tätä sakon muuntorangaistusta tarkkaillaan koko ajan jne., mutta ilahduttava asia se kuitenkin on, että näin on tapahtunut.

Tästä vankeinhoidosta totean kokonaisuutena — enkä ota edes sen kummemmin kantaa, onko tämä 4 miljoonaa, mitä lakivaliokuntakin ehdotti lausunnossaan, juuri oikea vai ei, kun en tiedä, mikä on se oikea rahamäärä — että asetin selvitysmiehen selvittämään taloudellis-hallinnollista tilannetta, johtamisjärjestelmää ja kaikkea tähän liittyvää myös siten, että ikään kuin nykyinen pohja sieltä kaivetaan esiin. Vasta kun se tiedetään, tiedetään, mitä tarvitaan uuden lain toimeenpanoon sikäli, että tavoitteena on se, että vankeinhoidon kokonaisuudistuksen toteutumisen varmistaminen on nyt tietysti a ja o. Tätä varten nimenomaan tämän selvitysmiehen asetin, että hän arvioi koko rikosseuraamusalan hallinnon, talouden, ohjauksen ja valvonnan tilan ja tästä lähtevät kehittämistarpeet. Pääjohtaja Wuolijoki saa selvityksensä valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Viittaan nyt tähän ponteen. Se on aivan oikein. Näin tulen tekemään.

Kun täällä toivottiin, että oikeusministeriö tekisi näitä toimenpiteitä, toki olen asettanut selvitysmiehen vakaassa tarkoituksessa konkreettisesti tekemään tätä työtä. Aion, niin paljon kuin ehdin, tarttua ongelmiin. Katsotaan, minkä laatuisia ne ovat ja mitä ehditään tehdä, ja katsotaan menettelytavat. Yksi keino on esimerkiksi konkretisoida asiat pts:ssämme ja sitten tietysti, niin kuin täällä on jo viitattu useissakin puheenvuoroissa, tulevassa kehyksessä ja tietysti tulevassa hallitusohjelmassa. Eli tahdon sanoa sen, että selvitysmiehen työ ei mene hukkaan, näin uskon. Ponsi on kuitenkin erinomaisesti paikallaan.

Ed. Braxille totean, että kyllä nämä rikoksen uhrin aseman parantamiseen tarkoitetut lisämäärärahat on listattu kehysten päälle ihan perusasiana otettavaksi huomioon myös tulevina vuosina, siis 2007 ja siitä eteenpäin huomioon otettavaksi, ja rahamäärä on tullut kehysten päälle. Tämä minusta on se oleellinen asia. Katsotaan se rahakehys, mitä sille käytännössä tapahtuu.

Tuomioistuinten määrärahoista totean, että tämähän on sellainen ... Täällä on paljon puhuttu siitä, että käsittelyajat pitenevät, ja ed. Harkimo kysyi, saadaanko oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Voisin todeta, että käsittelyajat ovat myös hissun kissun mutta aivan määrätietoisesti lyhentyneet. Se ei vielä ole riittävää. Kansainvälisen arvion mukaan olemme hyvää keskitasoa ja joissakin kohdin jopa sen yli. Mutta tämä ei tietenkään riitä, koska jokainen pitkä käsittelyaika on kansalaisen kannalta liian pitkä. Eli tässä on todella paljon tekemistä meillä.

Nyt lähden siitä, että jos kaikki nämä toimenpiteet lainsäädännön puolella, hallinnon puolella, ikään kuin menetelmien puolella, prosessien kehittämisen puolella, joita meillä on vireillä paraikaa ja tulossa koko ajan, saadaan sillä tavalla koko hallinnon läpi vietyä, että tähän sitoudutaan myös tuomioistuinlaitoksessa, niin se lisää sellaista aitoa ja oikeata tehokkuutta, jolla käsittelyaikoja myös voidaan lyhentää. Meillä on tulossa sellaisia hankkeita, jotka liittyvät tällaiseen menetelmien kehittämiseen, prosessien kehittämiseen, sähköisten menetelmien käyttöönottoon esimerkiksi kiinteistöpuolella, ja näitä ollaan tekemässä. Meillä on näistä asioista nyt toinen työryhmä, joka yksilöi aikaisemmat suuret hankkeet, koska niihin suhtauduttiin myönteisesti. Nyt sitten pienempi työryhmä selvittää ihan konkreettisesti esimerkiksi sähköisten kiinteistömenetelmien käyttöönottoa. Voin sanoa tässä sen, että kun nämä henkilöstövähennykset tuottavuuden nimessä ovat aina ikäviä, niin näistä tulee ikään kuin sitä aitoa oikeata henkilöstövähennystä siten, että myös tehokkuus ja tuottavuus paranevat. Mutta aivan oikein, näihin huomion kiinnittäminen on mielestäni, ja rahamäärä on totta kai, erinomainen asia, koska nyt lähdemme siitä, että meillä nämä määrärahan lisäykset todella kohdistuvat ennen muuta ylipäätään vakuutusoikeuteen, markkinaoikeuteen ja hallinto-oikeuteen ja sitten joihinkin hovioikeuksiin vaikean juttutilanteen helpottamiseksi.

Tässä ed. Thors otti esille autoverolain ja tähän liittyvät käytännöt. Kyselytunnilla tämä oli erittäin keskeisesti esillä. Se on sellainen esimerkki huonosta laista, huonosta ja epäselvästä tulkinnasta, josta voi suoraan sanoa, että se ruuhkauttaa hovioikeudet. Tämän kaltaiset tapaukset ovat olleet yksi syy siihen, että vuoden alusta astuu uusi laki voimaan siten, että hovioikeuksien kokoonpanoa voidaan keventää ja esimerkiksi autoveroasioita voidaan käsitellä kahden hengen kokoonpanoissa, jotta vältyttäisiin tältä aivan tavattomalta ruuhkautumiselta. Tämä on tietysti nurinkurista, koska laki pitäisi tehdä ja sen tulkinnat niin yksiselitteisiksi, että tällaisiin menettelyihin ei tarvitsisi mennä, mutta me olemme tässä nyt pakkotilanteessa ja tavalla tai toisella nämä ruuhkat nyt on sitten hoidettava. Eli että kun täällä viitattiin hyvään lainsäädäntöön, se on ilman muuta a ja o, siis koko tulevan järjestelmän toiminnan kannalta, mutta se hyvä lainsäädäntö tarvitsee myös voimavaroja, jotta tähän päästään.

Nyt tulen tähän tutkimukseen. Olin todella pahoillani siitä, että oikeuspoliittinen tutkimus ei saanut rahaa, koska olemme sektoritutkimuksista vähiten rahaa saava. Pienin sektoritutkimus on oikeusministeriöllä, oikeushallinnolla, ja tämä ei ole oikein. Tätä ei ratkaistu siitä syystä, että hallitus ei tehnyt vielä päätöstä siitä, millä tavalla sektoritutkimuksen rahoja ylipäätään eri ministeriöiden kesken ohjataan ja mitenkä tämä koko tutkimuskokonaisuus esimerkiksi professori Huttusen esitysten pohjalta ratkaistaan. Tämä on syy siihen. Tähän vielä tulee ratkaisu ja toivon, että mieluummin pikaisesti kuin myöhemmin, koska tämä on äärettömän tärkeä asia.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rikosvahinkokorvausten osalta pyydän ministeriä vielä lukemaan lakivaliokunnan lausunnon. Se 1,4 miljoonaa on sinne lisätty. Mutta tosiasia on se, että jo 2006 näköjään vanhan lain pohjilla kuluja on ollut yli 10 miljoonaa, ja tosiasiassa, kun syyttömästi vangittujen korvaukset otetaan pois, niin nyt budjetissa, vaikka on se 1,4 miljoonaa, on vain noin 8 miljoonaa jäljellä, eli sinne tulee jäämään noin 3 miljoonan gäppi, mikä täytyy kattaa sitten lisäbudjeteissa, koska se on lakisääteinen meno, jota ei voi jättää kattamatta. Mutta nyt taas tullaan ja joudutaan operoimaan lisäbudjeteilla, ja Valtiokonttori on tosiasiassa joutunut jättämään isoja maksuaukkoja tämän takia. Tämä on totta, ja tämä on erittäin huonoa hallintokäytäntöä vain.

Mutta sitten tähän selvitysasiaan vaan, että jos — siis korostan, että jos — löytyy hallinnosta vankeinhoidosta ongelmia, niin hyvä, että ne löytyvät. Mutta täytyy silloin muistaa, ja uskon, että ministerikin näin toimii, että vastuu päällikköministeriössä on aina ministerillä, ja silloin vastuuta ei voi tietenkään ulkoistaa minnekään alemmas, vaan silloin, jos löytyy vikoja, jotka olisi pitänyt jo aikaisemmin havaita, silloin katseet kääntyvät edelliseen ministeriin.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on kiitettävästi hypännyt kesken kautta päsmäröimään vankiloitamme ja puhuu nyt jopa edeltäjäänsäkin paremmin muun muassa paljusellien poistamisen puolesta. Mutta ministerinkin pitää myöntää, että lakivaliokunnan lisäysesitys vankiloille ei tullut hatusta. Lakivaliokunta ja valtiovarainvaliokunta ovat toistuvasti joka budjetin yhteydessä tämän hallituskauden aikana toistaneet, että vankiloissamme on huikea huikea pula rahasta ja huikea pula henkilöstöstä. On tietysti hyvä, että ministeri selvittää asiaa, mutta huonoa budjettitekniikkaa on se, että näillä näkymin se selvitys valmistuu ja saadaan käsittelyyn vasta tämän budjetin käsittelyn päätyttyä, koska huomenna jo tulemme äänestämään asioista. Olettaisin, että jos niitä epäkohtia löytyy, niin meidän olisi pitänyt jo tässä budjetissa puuttua taloudellisesti myös näitten epäkohtien poistamiseen. Muuten menemme jälleen kerran huonoa henkilöstöpolitiikkaa harjoittaen näihin lisäbudjetointeihin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eilen Vankilavirkailijoiden liitto julkisti kannanottonsa, jossa se arvostelee voimakkaasti tätä vankeinhoidon resurssipulaa ja vertaa Suomen tilannetta: Suomessa 100:aa vankia kohti on vain 75 henkilötyövuotta, kun muissa Pohjoismaissa on 95, ja liitto vaatii myös tämän alan jättämistä valtion tuottavuusohjelman ulkopuolelle.

Valtiovarainvaliokunta on myös omassa mietinnössään todennut, että näistä määrärahalisäyksistä huolimatta tämä vankeinhoitoon osoitettu budjettimääräraha on edelleen alimitoitettu. Kun ministeri nyt on asettanut tämän selvitysmiehen, jonka raportti valitettavasti valmistuu ilmeisesti vasta tässä lähempänä joulua, niin väistämättä tulee mieleen, onko tämä selvitysmiehen asettaminen tältä osin vain keino lykätä rahaa vaativan ongelman ratkaisu tulevaisuuteen ohi tämän budjettikäsittelyn, koska nythän tämä pitäisi oikeasti ratkaista.

Kysynkin ministeriltä: Kun tämä henkilöstöpula on kuitenkin aivan ilmeinen ja aivan kiistaton, niin eikö se pitäisi joka tapauksessa, olipa tuo selvitysmiehen raportin tulos muilta osin mikä tahansa, nyt ratkaista?

Raimo  Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri oli hyvin toiveikas tuomioistuinlaitoksen selviämisestä näistä haasteista, mutta itselläni valitettavasti on kyllä toisenlainen käsitys sen johdosta, että pitää miettiä sitä, mikä on asianomistajan ja syytetyn asema, kun käsittelyajat pitenevät kohtuuttomuuksiin. Ja sitten vielä ihan sattumoisin, mitä lakivaliokunnan puheenjohtajakin täällä voimakkaasti otti esiin: Valtiokonttorin toiminnan, näitten asianomistajien aseman silloin, kun Valtiokonttori käsitteli näitä korvaushakemuksia. Sattumoisin eilen erään tytön isä soitti ja sanoi, että kohta kaksi vuotta on kulunut siitä, kun hänen tyttönsä joutui väkivaltaiseen kohteluun, ja paperit ovat Valtiokonttorissa ja mitään ei tapahdu.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi sitten sanoisin vaan arvoisalle ministerille siitä, kun te niin kovasti sanoitte, että pystytään säästämään henkilöstömäärässä taikka työvuosissa, tai miten te sanoitte, kiinteistöpuolella, kun siirrytään sähköiseen käsittelyyn. Minä nyt, arvoisa ministeri, aavistuksen verran tiedän, kun itse olen ollut käsittelemässä lainhuutoja ja kiinnityksiä, että kyllä siellä sitä ihmistä loppujen lopuksi tarvitaan aika paljon. Tietysti se auttaa, sähköinen järjestelmä, mutta kyllä siellä ihmistä tarvitaan aika paljon.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin muistuttaa ministeriä kuten arvon kollegoja, jotka kaikki varmasti tietävät sen todellisuuden, että nämä vankeinhoidon resurssipuutteet tarkoittavat sitä, että lukuisat suomalaiset vangit eivät vankeusaikanaan pääse tekemään työtä, opiskelemaan tai pääse päihdekuntoutusohjelmaan. Ne tarkoittavat sitä, että ihmiset asuvat selleissä, joissa asuu useita ihmisiä, ja että he viettävät siellä päivänsä keskenään vailla todellista mahdollisuutta kuntoutua normaaliin, rikoksettomaan elämään.

Arvoisa puhemies! En haluaisi kuulostaa skeptikolta, mutta vain lukemalla eduskunnan lakivaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan mietintöjä viime vuosilta olisi voinut mielestäni päästä selville siitä tilanteesta, mikä vallitsee vankeinhoitolaitoksessa ja mikä vallitsee vankeinhoitolaitoksen työntekijöiden keskuudessa. Toivon, että selvitysmies tekee työnsä hyvin ja että siitä on hyötyä, mutta kyllä tämä todellisuus esimerkiksi henkilöstön kuormittumisen kannalta olisi tullut selville vain kuuntelemalla henkilöstöä itseään, tai jos ei sitä, niin eduskuntaa.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Värderade minister! Ingen är gladare än vi om fångantalet faktiskt minskar. Vi får bara hoppas att det inte är någonting som motsvarar det som gällde omvandlingsstraffet för böter, att det var en brist i datasystemet inom utsökningen som ledde till det.

Det som har präglat frågan när det gäller domstolarna är att vi har en känsla av att det har varit enstaka åtgärder här och där, så som ledamot Harkimo beskrev eller som vi vet med lite sammansättningar. Jag hoppas att vi får ett äkta processtänkande så att man kunde få ärendena att löpa bättre. Jag tror betydligt mera än ledamot Vistbacka på till exempel den elektroniska hanteringen.

Men det som jag vill fråga ministern, med handen på hjärtat, ge ett råd: Skall vi godkänna ändringen av barnskyddslagen så att ärendena överförs till förvaltningsdomstolarna, vågar vi ta den risken när vi tänker att så många säger att det medför långa behandlingstider? Och det kan vi inte göra för barnen, att behandlingstiderna blir längre.

Arvoisa ministeri, kukaan ei ole onnellisempi kuin me, jos todellakin on pysyvä syy siihen, että vankiluku kääntyisi laskuun, eikä ole mitään tällaista tilapäistä, niin kuin ulosoton tietojärjestelmän puutteet, jotka johtivat siihen, että vähään aikaan ei muunnettu sakkorangaistusta säädetyllä tavalla. Uskon ja toivon siihen prosessiajatteluun, mitä olette käynnistänyt tuomioistuimen osalta, että saisimme toimivasti katsottua kokonaisuutta. Tähän asti on ehkä tehty vähän siellä, vähän täällä, todella niin kuin paikkaillen järjestelmää.

Mutta ministeri, käsi sydämellä, voimmeko ajatellen lasten parasta todellakin siirtää lastensuojelun ja tahdonvastaisten huostaanottojen ensikäsittelyä hallintotuomioistuimeen lisäämättä resursseja? Emme voi ottaa sitä riskiä, jos ajat pidentyvät, että lapset siitä kärsivät. Käsi sydämellä: mikä on teidän vastauksenne?

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että ministeri Luhtanen otti esille huolen lainsäädännön tasosta. Olin kuullut siitä juristeilta, ennen kuin tulin kansanedustajaksi, ja tuntuu, että täällä kansanedustajan työssä se on todettu tosiasia. Siitä ei voi ketään varmasti suoranaisesti syyttää, vaan se on kerta kaikkiaan vain nykyaikaa, kun maailma oikeudellistuu.

Kun valitettavasti en ollut ihan koko aikaa salissa, kun ministeri puhui, niin en kuullut, puhuiko hän jo oikeustalohankkeista. Olisi mielenkiintoista kuulla muutama sana niistä, koska poliisi- ja oikeustalohankkeet ovat olleet huulillamme jaostossa.

On hyvä, että autoveroruuhkaan löytyy nopeuttava ratkaisu. Toivottavasti tämä on myös signaali siihen, että seuraava hallitus tekee sitten uudistuksia autoverotuksen uudistamisen suuntaan.

Uskon, että selvitysmiehen työ tuottaa hyvää tulosta, ja katson ainakin henkilökohtaisesti, että sen asettaminen on ollut hyvä ratkaisu, ja toivon, että ministeri pitää huolen, että selvitysmies perkaa läpi myös vankeinhuollon terveydenhuollon.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakivaliokunnan lausunnossa ja tietenkin myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on hyvin selkeästi ja perusteellisesti nostettu ne asiat lisärahoituksen perusteeksi, jotka todella on eritelty vielä täällä. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että ei toteuteta sitä ajatusta, mikä täällä lakivaliokunnan myötä on tullut, että oikeusministeriön budjettiraamia todella tulisi nostaa ja mahdollisesti nyt jo olisi tullut lisätä tänne se 4 miljoonaa suurin piirtein. Meillähän on näitä selvityksiä ollut aika monen muunkin ministeriön osalta, ja ne eivät ole kuitenkaan tuottaneet resursseja. Ne ovat tuottaneet ehkä joitakin kuvauksia, mutta sen myötä me emme ole saaneet niille aloille kuitenkaan lisää resursseja. Minä haluaisin, arvoisa ministeri, kysyä, miten hyvä usko teillä on tämän selvityksen myötä, että me saamme siitä resurssit tälle alalle? Nyt ne olisi kyllä tarvittu; henkilökunta on aivan uupumispisteessä jo tällä hetkellä.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Thorsille ensimmäisenä tähän huostaanottoasiaan, eli ovatko hallintotuomioistuimet tähän toimintaan, tärkeään toimintaan, riittävästi resursoituja. Se lakipakettihan on nyt täällä, se on erittäin vaativa ja erittäin suuri. Olen kiinnittänyt siihen huomiota, sehän on ministeri Hyssälän antama laki, ja tiedän, että siinä on ristivetoa vähän vielä käytännössäkin siitä, minkälaisen elimen näitä pitäisi nyt sitten käsitellä. Katsotaan se, ja minä lähden siitä, että täällä eduskunnassa vakavasti siihen suhtaudutaan, kun tämä ongelma on tiedossa, kunhan se ratkeaa koko tämä lakipaketin tämä kohta.

Näistä oikeustaloista en todellakaan vielä puhunut. Meillä on käynnissä investointiohjelman tarkistus. Nythän budjettiin sisältyy Kotkan oikeustalo, mutta arvaan, että edustaja kysyy, missä pisteessä on Lahden oikeustalo ja mitä tehdään. Tähänhän se ei siis sisälly, kun tähän budjettiin ei oikeustalojen osalta sisälly laajempaa investointiohjelmaa. Mutta voin sanoa näin, että Lahden oikeustalo tulee olemaan siellä meidän listallamme, mutta en tarkempaa tässä voi vielä todeta tietenkään, kun investointiohjelman tarkistusta tehdään. Siellä on Kuopion oikeustalon lisärakennus, Helsingin hovioikeus, tämä Lahti, ja siis Kotka aloitetaan nyt, ja sitten tällaisia muita jatkossa, mutta katsotaan miten tämä etenee, unohdettu sitä ei ole.

Minä sanoisin näin tästä selvitysmiehestä, että sitä kanaa on vielä turha kyniä. Minä olen asettanut sen selvitysmiehen lähinnä, voisin sanoa, oman päätöksentekoni turvaksi sen suhteen, mikä on todellinen tilanne tällä hetkellä oikeusministeriön Rikosseuraamusvirastossa, kriminaalipoliittisessa osastossa ja Vankeinhoitolaitoksessa kokonaisuudessaan koko johtamisen, taloudellishallinnollisen toiminnan ja myös sitten sen suhteen, mikä on todellinen, absoluuttinen rahatilanne tällä hetkellä esimerkiksi siitä syystä, tarvittiinko lisäbudjettia, tarvittiinko sitä jatkuvaa lisäbudjettikierrettä vai ei. (Ed. Brax: Ministeri Koskisen mielestä tarvittiin!) Onko jossain sitä rahaa olemassa vielä, mitä voitaisiin käyttää toisella tavalla? Odotetaan selvitysmiehen selvitys. Minä olisin ollut tyytyväinen, jos lakivaliokunnan 4 miljoonaa tai joku muu vastaava summa olisi tullut. Totesin vain, että en ota mihinkään ehdottomiin summiin kantaa tässä tilanteessa nyt. Se on selvä, että lisää rahaa tarvitaan. Se on päivänselvä asia. Ja iso kysymys on siinä, kuinka pääsemme todella lisäbudjettikierteestä pois.

Tämä oli muun muassa yksi selvitysmiehen asettamisen tarkoitus, kun olimme juuri tehneet sellaisen päätöksen, että näillä ja näillä rahoilla pärjäämme, lisäbudjettia ei tarvita. Tämä oli siis virkamiesten johdonmukainen esitys. Pari viikkoa sen päätöksen jälkeen rahaa tarvitaankin. Ei näin voi olla. Nämä syyt selvitetään ja katsotaan. Voisin sanoa vielä ed. Braxille sen, että vastuuta on minusta turha tässä katsoa. Tarkoitus on joka tapauksessa se, että me löydämme sellaisen pohjan, millä edetään. Sitä paitsi ministeriössä on olemassa poliittisen vastuun lisäksi myös virkavastuu, mutta tässä ei vielä tällaisista asioista tarvitse puhua. Selvitetään nämä asiat.

Ed. Vistbackalle: Totta kai on näin, aina tarvitaan ihmisiä. Mutta esimerkiksi minä sillä tavalla uskon tähän kiinteistötoimen järkeistämiseen, että tässä on nyt mukana muun muassa Maanmittauslaitos ja koko maanmittaushallinto, joka on hyvin toimiva hallinto ylipäätään jne. Kysymys on siis siitä, millä tavalla nämä toiminnot saadaan ikään kuin samaan prosessiin ja yhteisiksi toiminnoiksi, koska meillä on paljon yhteistä. Ja silloin kun nämä eri toiminnat ovat kehittyneet tällaisiksi, niin silloin on ollut ihan toisenlaiset menetelmät edes mahdollista ottaa käyttöön kuin nyt. Nyt meillä on toisenlaiset elementit olemassa. Tämä on osa ikään kuin myös tätä valtionhallinnon tietoyhteiskuntaprojekteihinkin liittyvää asiaa, ihan samalla tavalla kuin täällä on nyt esimerkiksi terveydenhuollon hallinnon modernien tietoyhteiskuntaelementtien käyttöönottamista koskeva laki. Tämä on vielä suurempi uudistus, se pitää tehdä erittäin huolella, mutta kyllä tämä tulossa on.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit ja arvoisa ministeri! Kansalaisten luottamus omaan oikeusturvaansa on heikentynyt viime vuosina. Yhä useammin omien oikeuksien perääminen ja asiointi oikeusistuinten kanssa mielletään vaikeaselkoiseksi, kalliiksi ja aikaavieväksi. Oikeudenkäyntien pitkittyneet kestot ovat omalta osaltaan vähentäneet ihmisten uskoa saada oikeudenmukaista oikeutta ja uskoa saada oikeutta tasa-arvoisesti. Mielikuvaa oikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä eivät ole vahvistaneet Suomen saamat tuomiot oikeudenkäyntien liian pitkistä kestoista. Niinpä mielikuva kansalaisten keskuudessa onkin liiankin usein, että omien oikeuksien perääminen on suuri talousriski, ja lopputuloksena mielikuvassa on se, että jotta tänään tässä Suomessa saa oikeudenmukaista oikeutta, tarvitaan tarpeeksi iso ja pyöreä kukkaro, jolla taataan sekä kallis oikeusapu että oikeudenkäynnin venymisen aiheuttamat kustannukset.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukaisella oikeudenkäynnillä on hintansa, ja se pitäisi myös tunnustaa talousarviossa. Tasa-arvoisen oikeusturvan perusedellytys on, että kaikissa oikeusasteissamme on riittävästi henkilöstöä, joka muun muassa purkaa jo olemassa olevia jonoja mutta ennen kaikkea turvaa sitä, että tulevaisuudessa jonoja ei synny. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittääkin muutamia lisäyksiä juuri ihmisten oikeusturvan vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta pyysi taannoin selvityksen oikeusministeriön alaa koskevilta osin pääministeri Vanhasen hallituksen tuottavuusohjelmasta. Epämääräisinä lukuina liikkunut henkilöstön leikkausohjelma olisi viimeistään tässä vaiheessa kaivannut jonkin sortin suuntaviivoja, milloin ja mihin henkilöstöleikkaukset kohdistuvat. Valitettavasti oikeusministeri ei kyseistä selvitystä sovittuun ajankohtaan mennessä lakivaliokunnalle toimittanut. Kenties EU-kiireet ovat estäneet selvityksen tekemisen. Ongelma vain on, että jo nyt hyväksyttävänä oleva talousarvio sisältää selkeitä henkilöstövähennyksiä. Ja hyvän työnantajuuden vähimmäisedellytys on ennakoitavuus, etenkin kun oikeusministeriön alaisissa yksiköissä on selkeitä vajeita jo nyt olemassa olevissa henkilöstöresursoinneissa. Pelkästään vankeinhoidon osalta henkilöstövajeeksi arvioidaan noin 100 henkilötyövuotta. Siitä huolimatta hallituksen talousarvioesitys sisältää henkilöstövähennyksiä ensi vuodelle 25 henkilötyövuoden edestä.

Liian usein valtiotyönantajan työmotivointi liittyy siihen, että tehot revitään henkilöstön selkänahasta. Hallituksen työnantajaimagoa ei kirkasta, että ministeri Luhtanen joutui täällä eduskunnassa myöntämään, että vankiloissamme on teetetty laittomia ylitöitä ja että sairastavuus, suorastaan loppuunpalaminen, on vankilavirkailijoiden keskuudessa lisääntynyt. Tietynlaiset arvovalinnat ovat johtaneet siihen, että vankiloitamme on laiminlyöty jo vuosikausia. Siksi hätä ja tarve onkin suuri. On hyvä, että ministeri Luhtanen selvittää vankiloidemme henkilöstötilannetta. Ongelma vain on, että päätämme huomisissa äänestyksissä jo ensi vuoden henkilöstöresursoinneista. Hyvän henkilöstöpolitiikan a ja o, kuten myös ministeri Luhtanen on todennut, on resursoida palkat täysimääräisesti talousarvion yhteydessä. Valitettavasti vankiloiden osalta puuttuvia palkkarahoja ja jopa toimintamenoja on jouduttu kerta toisensa jälkeen täydentämään yhdellä, kahdella tai jopa kolmella lisätalousarviolla.

Arvoisa puhemies! Vankilamme ja suhtautumisemme vankeihin on yksi ihmisarvokäsityksen mittari. Lakivaliokunnan saamien tietojen mukaan, jotka siis perustuvat oikeusministeriön kansliapäällikön ja vankiloiden henkilöstön antamiin lukuihin, lisätarve vankiloissa, minimilisätarve vankiloissa, on 4—5 miljoonaa euroa. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei yhdy hallituksen lyhytjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan vankiloissamme. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei tyydy vain sanojen tasolla siirtämään vankiloitamme 1800-luvulta 2000-luvulle. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa panostaa viime lokakuussa voimaan tulleeseen uuteen vankilalainsäädäntöön. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa panostaa kalliin uusintarikollisuuden ehkäisemiseen, ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa antaa kaikille vangeille aidon mahdollisuuden kuntoutua ja aloittaa rikokseton ja päihteetön arki vankilasta vapauduttuaan. Siksi, arvoisa puhemies, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää yhteensä noin 5,1:tä miljoonaa euroa vankeinhoitoon sekä suljettuihin että avolaitoksiin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi totean ministerille ihan tyydytyksellä sen, että siinä on kyllä tiettyä järkeä, että koordinoidaan se työ, mitä käräjäoikeuksissa tehdään, myöskin siihen, mitä Maanmittauslaitos tekee. Eli siinä on menty eteenpäin. Kun kiinteistökauppa tehdään ja lainhuuto myönnetään ikään kuin määräalaan, sieltä automaattisesti menevät maanmittaustoimistoon ne tiedot. Eli siinä kyllä on pohtimista. Ja myöskin niin sanottu tilojen juoksutus ja muu varmasti tapahtuu Maanmittauslaitoksessa paljon paremmin kuin käräjäoikeuksissa, kun ne ratkaisut perustuvat kuitenkin Maanmittauslaitoksen asiakirjoihin.

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua ja erityisesti lakivaliokunnan jäsenten puheenvuoroja, minulla henkilökohtaisesti ei ole oikein paljon lisättävää, koska ne ovat perustuneet tosiseikkoihin, joita itse olen kuullut niitten henkilöitten toimesta, jotka ovat näitten kanssa tekemisissä niin syyttäjäpuolella kuin myöskin eri tuomioistuimissa ja tuomioasteissa.

Kun ministeri oli hyvin toiveikas siitä, että tällä selvitään, niin minua kyllä huolestuttaa se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jo erittäin useassa tapauksessa on katsonut, että Suomi on rikkonut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä oikeudenkäyntimenettelyn keston vuoksi. Mielestäni sen pitäisi herättää jo ajatuksia oikeusministeriössä. Arvoisa oikeusministeri itse on ollut niin lyhyen aikaa ministerinä, että kaikkea ei voi kaataa tietysti teidän niskaanne tältä osin, mutta tämä järjestelmä vaan on näin, että silloin kun on ministerinä, joutuu ottamaan harteilleen myös edeltäjien, sitaateissa sanotusti, syntejä, vaikkeivät ne aina kaikki kohdistu ihan siihen, mitä mieltä te mahdollisesti olette ollut. Te olette kyllä hyvin avoimesti kertonut ja todennut ne ongelmat myöskin täällä eduskunnassa.

Aluksi haluan ihan muutamalla sanalla todeta tämän syyttäjäpuolen osalta sen, että kun talousrikoksiin on saatu lisää voimavaroja, niin nyt syyteharkinnat pitenevät, ja ainakin minun saamieni tietojen mukaan erään tilaston perusteella syyttäjistä esimerkiksi viime vuonna kävi työuupumuksen takia työterveyslääkärin pakeilla erittäin suuri osa. Ja nyt, kun tällainen ohjelma on, jossa on määritelty myös oikeusministeriön hallinnonalalle erittäin paljon säästöjä, paljon ja paljon, mutta kuitenkin sillä tavoin, että pienistä resursseista joudutaan vielä vähentämään, niin niitä minun käsittääkseni ei kyllä millään syyttäjäalueiden suurentamisella saada.

Tämä viimeinenkin lakiesitys on sellainen minun tulkintani mukaan, että vaikka esimerkiksi Pohjanmaalle tulisi yksi pääpaikka tavallaan, jonka syyttäjäalue olisi kaksi maakuntaa, en usko, että sillä saavutetaan niitä suuria säästöjä. Suuri aika menee siihen, että joudutaan liikkumaan hyvin laajalla alueella. Ja ainakin minulle on kerrottu, että hovioikeuksissa syyttäjän aika menee hyvin pitkään sillä tavalla. Koska siellä on periaatteessa oltava ajamassa määrättyjä etuja, niin se vie hyvin kohtuuttoman paljon aikaa.

Sama tilanne on näitten tuomioistuinten osalta, eli täällä ovat jo aikaisemmin tulleet esille ne pitkät käsittelyajat, joista näitä tuomioitakin on tullut, ja täällä on puhuttu myös autoveroasiasta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, kun aika näyttää heti loppuvan, täällä puhuttiin oikeustalosta. Minä en ymmärrä oikeusministeriön toimintatapaa siinä, että valitetaan rahasta. Sitä kyllä oli silloin, kun esimerkiksi meidän alueellamme käräjäoikeus remontoitiin kuntoon, ja poliisi on taas ihan muualla päin eli hajautetaan tavallaan. Ministeri Rajamäki täällä minun mielestäni aivan oikein totesi sen, että nyt on pyritty siihen, että vaikkeivät poliisi- ja oikeustalot olisi samassa paikassa, niin kuitenkin vanhojen osalta pyrittäisiin siihen, että ne ovat lähekkäin. Nyt esimerkiksi vankien kuljettamisessa meidänkin alueellamme, kun hajautettiin tätä järjestelmää, menee aivan turhan paljon aikaa sellaiseen turhanpäiväiseen. Mutta ehkä yhteistyö paranee nyt, kun on sellaiset ministerit, jotka pystyvät keskustelemaan toistensa kanssa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni aina, kun uusi laki säädetään, tulee se tarkoin puntaroida mahdollisimman monelta kannalta, arvioida uuden lain tarvitsemat uudet resurssit sekä sanktiot, ellei lakia noudateta. Mielestäni tätä mieltä on myös ministeri Luhtanen, niin paljon kuin olen hänen puheenvuorojaan tuolla valiokunnassakin kuullut, ja toivon, että tämä toivomus voitaisiin täyttää. Ehkä ihan kaikkiin lakeihin ei sanktioita voida sisäänkutoa, mutta pääpiirteissään näinhän sen tulee olla.

Ihmisillä tulee olla oikeus saada valittaa oikeusistuimeen asiasta, jossa hän tuntee kokeneensa vääryyttä, mutta asioiden käsittelyn tulee tapahtua ripeästi. Se on monella tapaa asioille ja ihmisille hyvä asia. Ruuhkautuneet oikeusistuimet huutavat apua monella tapaa tällä hetkellä. Toivon, että käsittelyaikoja saadaan lyhennetyiksi, ja onkin hyvä, että sinne saatiin lisää rahaa valiokuntakäsittelyn aikana.

Autoverovalitusten käsittelyn nopeuttamiseksi ministeri Luhtanen kertoi jo löytyneen helpotusta. Toivon, että autoverolainsäädäntöömme saadaan uudistus seuraavan hallituksen myötä, koska näyttää olevan, että tältä hallitukselta loppuu aika tehdä autoverouudistusta. Aika loppuu kesken.

Oikeustalojen suhteen kiitän jo etukäteen, että Lahden oikeustalohankkeeseen suhtaudutaan näin myönteisesti, koska tilanne siellä on todella kriittinen ja se vaatii varmasti tarkkaa pohdintaa ja varmaankin myös harkintaa, onko oikeustalolla mahdollisuus toimia poliisitalon yhteydessä, ja siitä problematiikasta ministeri Rajamäki puhuikin täällä jo aiemmin tänään.

Vankeinhoito tarvitsee lisäresursseja niin henkilökunnan kuin vankienkin vuoksi. Täällä ed. Sinnemäki jo aiemmin kuvasi asiaa varsin riittävästi, joten en kertaa hänen puheenvuoronsa sisältöä. Vielä toivon, että ministeri Luhtanen kiinnittäisi huomiota siihen, että vangeille luodaan mahdollisuus kuntoutua tavalliseen elämään jo vankeusaikanaan. Rahattomana ja asunnottomana on vaikea palata normaaliin elämään. Syrjäytyminen ja polku takaisin rikolliseen elämään on kovin lähellä, ellei esimerkiksi vankeusaikana ole mahdollisuus käydä työssä ja koettaa sillä tapaa yrittää edes pitää tavallista elämäntapaa ja elämänjärjestystä yllä.

Kokoomus tulee esittämään vielä tässä pääluokassa 100 000 euroa kuluttajavalituslautakunnan toimintaa varten. (Ed. S. Lahtela: Liian vähän!) Se summa ei varmasti riitä, koska tilanne on niin, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt jo aiemmin talousarviomietinnöissään huomiota siihen, että kuluttajavalituslautakunnan asioiden ruuhkautuminen on tapahtunut juuri resurssipulan vuoksi, ja tämä ruuhkautuminen on alkanut jo 1980-luvun lopulla, eikä tilannetta ole sen jälkeen kyetty korjaamaan. Mutta ehkä sitten jatkossa tilanne on valoisampi.

Seppo  Lahtela  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näin alkuillasta on uljasta päästä puhumaan varsinkin, kun kuulijakunta on kovin naispuolinen eikä ainuttakaan miessukukunnan edustajaa kuulijoitten joukossa näy. Ymmärrän, että sanomani menee ehkä pehmeämpänä perille, saattaa joitakin ärsyttää, mutta se lienee ehkä tämän puheenvuoroni tarkoituskin.

Ensinnäkin pidän erinomaisen myönteisenä asiana, että oikeusministeri on paneutunut tähän asiaan niin, että tuntee perin juurin sisällön, tuntee myöskin tämän valmistelun ja hallitsee henkisesti pääluokkansa asiat. Näin arvellen joskus on ollut vähän semmoinen tuntuma, en tiedä, kenet nostaisin tähän esimerkkinä, mutta silloin kun oikeusministerit on valittu jollain muulla kuin pätevyysperusteilla ennen muinoin, on vähän ollut semmoinen kirjanoppineen juristin tunnelma ja vähän ei ole semmoista henkeä ollut, niin kuin nykyinen oikeusministeri on tässä tehtävässään onnistunut. Tämä näin maallikkoedustajan käsityksenä ajatellen kansantajuisesti.

Pidän erinomaisen hyvänä asiana, että budjettiin on saatu mahdutettua Kotkan oikeustalo ja se ratkaisunaan on syntynyt sinne Kotkaan, vaikka haminalaisena tietenkin olisin ajatellut, että Haminassa olevat tyhjät Puolustusvoimien tilat olisivat olleet erinomaisen hyvät ja sopivat siihen. Mutta kun näitä kaikkia yhteistoimintayhteyksiä katsoo, niin on pakko ymmärtää, että se Kotka on ollut sopivampi paikka kuin se Hamina, koska kihlakunnan johto kuitenkin, pidätettyjen säilytys ja kaikki muut ovat siellä Kotkassa.

Mitä tulee sitten tuomioistuinlaitokseen, niin kyllä tässä tietenkin sitä maailmaa katsoen on vähän sillä lailla, että tämän syyttäjälaitoksen osalta, samaan nippuun kun vähän sitä yritän niveltää, on noussut ehkä kohtuuttoman isoksi se menettely, että kun suoritetaan esitutkinta, sen jälkeen syyttäjä suorittaa toisen tutkinnan ja arvioinnin, ja maallikkokäsitys onkin vähän sellainen, onkohan tässä nyt kuitenkin turhaa maksimointia, mikä sitten varmistetaan vielä oikeudessa, elikkä usein tulee semmoinen tunne, että syytetään sitten kaiken varalta sillä tavalla, että oikeus tutkii, onko syyte aiheellinen vaiko ei. Se on kuitenkin syytettyjen kannalta ja kansalaisten mielialan kannalta hyvä ja terveellinen toimintatapa, mutta hidas ja kallis.

Yhteen asiaan kiinnittäisin erityisesti huomiota, nimittäin että hallinto-oikeuksien asiamäärät ovat suuret ja käsittelyajat ovat kovin pitkät. Jos nyt ajatellaan sitä eroa, taitaa olla hitaimmillaan Kouvolan hallinto-oikeus, hovioikeus, ja tämän osalta toivoisin, että tämä käsittelymahdollisuuksien ja voimavarojen kohdentaminen voisi tapahtua sillä lailla, että eivät ainakaan näin suuret nämä erot olisi, ja sitten toisaalta, että yleensäkin päästäisiin nopeampaan käsittelyaikaan.

Yhtenä asiana — se ei ole budjettiasia, mutta en malta olla sitä tässä mainitsematta — on oikeudenkäynnissä tapahtuva syytettyjen, miten sanoisinkaan, vähemmän asiallinen käyttäytyminen puseron, hupun, haalarin sisällä. Ehkä ministeri tähän asiaan voisi vielä joskus puuttua ja panna asianmukaiseen järjestykseen. Ken rötöksen tekee, oikeudessa se myöskin avopäin ryhdikkäänä sen käsittelyn kestäköön, ja tämä tämmöinen verhoilu ja pelleily siellä toivottavasti lopetettaisiin. Tämä on monen kansalaisen käsitys. Se on myöskin oma käsitykseni, ehkä tämä paikka nyt kertoa se tämän asian yhteydessä on väärä, mutta muutakaan kun en sille löydä, niin kerron sen nyt.

Herra puhemies! Viimeinen asia on tietysti tämä rangaistusten täytäntöönpano, vankien kuntoutuminen rangaistusaikana, kuntoutuminen niin, että se vapautuva vanki olisi yhteiskuntakelpoinen ja kykenisi työhön, kykenisi muuhunkin kuin jatkamaan sitä entistä rikollisuraansa. Tässä vanhastaan ennen oli sillä lailla, että tämä työ, pakkotyö, siihen liittyvä toiminta ja viihtyminen loivat edellytykset sille vangille vapautuessaan ryhtyä aitoon elämään ja oikeaan elämään. Tässä yhtenä asiana hyvin on noussut esille tapaus Valjakkala, joka Haminan työsiirtolassa suoritti, sai kohtuutonta julkisuutta, mutta suoritti tätä palvelusta vapautumista ja kuntoutumista varten. Minusta se on hyvä. Pitäisi kaikin keinoin kaikissa vankiloissa enemmän löytää semmoiset ratkaisut, missä toteutetaan niin, että vapautuva vanki sitä ennen pystyy tekemään kunnon työtä, ja jos ei pysty tekemään, niin olisiko se vapautuminen sitten ainakaan ennenaikaisesti kovin toivottavaa. Tämän osalta ennen muinoin semmoinen jämerämpi isäntämies otti vapautuvan vangin mielellään töihin, koska vapautuneella vangilla oli työhaluja. Nykyisellään niitä ei ole, ja sitä pidän erinomaisen suurena puutteena. Toivon, että työhalut ja sitä kautta tämä kuntoutuminen toteutuu ja menee parempaan järjestykseen kuin se tällä kertaa edes onkaan.

Susanna  Rahkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Olin ensimmäisenä allekirjoittajana talousarvioaloitteessa, jossa käsiteltiin oikeuslaitoksen määrärahoja ja esitettiin 4,8 miljoonaa euroa lisää. Tämä esitys koostui yleisistä tuomioistuimista, jonne haluttiin 15 tuomarin virkaa, 9 esittelijän virkaa ja 40 notaarin virkaa, ja sitten esitettiin virkoja hallinto-oikeuksiin ja markkinaoikeuksiin. Nyt tässä ollaan saamassa 1 miljoonan verran lisäystä hallinto- ja hovioikeuksiin, mistä täytyy tietenkin olla tyytyväinen, vaikkei ihan tuota alkuperäistä summaa tullutkaan.

Mielestäni me tarvitsemme jatkossa käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen, tarvitsemme suurempia kokonaisuuksia, jotka eivät olisi yhden tai kahden tuomarin varassa, jolloinka tuomari voisi erikoistua tiettyihin juttuihin tietyksi ajaksi ja sitten taas kierto kulkisi eteenpäin seuraaviin asiakokonaisuuksiin. Kansalaisille tämä merkitsisi sitä, että jutut voitaisiin käsitellä nopeammin ja laadukkaammin jo heti alkuvaiheessa.

Nyt on vireillä monia toimia, joilla voidaan jutturuuhkia purkaa ja vähentää, mutta kovin pienissä käräjäoikeuskokonaisuuksissa nämä uudistukset eivät välttämättä pure. Eli meillä saattaa olla pieni käräjäoikeus. Kun sieltä juttumääriä saadaan vähennettyä, tietyt virat siellä on. Jotta ne toimet, joilla voidaan juttumääriä vähentää, purevat, tarvitaan rakenneuudistus.

Muutama sana valtion tuottavuusohjelmasta. Tämähän on koko valtionhallintoa koskeva ohjelma, jossa henkilöstön määrää vähennetään niin, että eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata täyttä määrää. Suhde taitaa olla niin, että kolmen tilalle palkataan kaksi uutta tai sitä luokkaa. Tosiasiassa tämä on henkilöstön vähentämisohjelma ja on herättänyt paljon huolta. Asiantuntija- ja palvelutehtävissä tekniikasta ei ole suoranaiseksi ihmistyön korvaajaksi, helpottajaksi kylläkin. Tällä sektorilla tekniikalla voidaan parantaa kansalaisten palvelua ja lopputuloksen laatua, mutta tuomaria, hänen aivojaan, ei voi koneella korvata. Siinä mielessä toiveet ovat usein hyvin ylimitoitettuja sen suhteen, että tietyillä teknisillä muutoksilla voitaisiin saada suuria henkilöstösäästöjä. Mutta ne ovat silti tarpeellisia työn laadun ja kansalaisten palvelun parantamiseksi.

On sääli, jos me noudatamme kovin kaavamaista ajattelua siinä, että henkilöstöä vähennetään sen sijaan, kun meidän täytyisi kiinnittää huomio aitoon työn kehittämiseen. Meidän yhteiskuntamme on oikeudellistunut, juttuja tulee edelleen ratkaistavaksi, väkilukumme ei ole vähentynyt, eli siinä mielessä ei ole mitään erityisiä perusteita sille, että meidän täytyisi vähentää työntekijämäärää tuomioistuinlaitoksen palveluksesta. Monet asiat ovat vaikeutuneet. Vaikka niitä olisikin vähemmän, niin ne saattavat olla vaikeampia ja vievät sen takia enemmän aikaa.

Kiinteistötietojärjestelmästä muutama sana. Tässähän suunnitellaan, että tämä koko järjestelmä, jonne on kirjattu kaikki kiinteistöjä koskevat tiedot, lainhuudot, kiinnitykset, saatettaisiin siirtää kokonaan Maanmittauslaitokselle. Silloin sinne menisivät tietenkin ne rahatkin, eli ei sieltä mitään ylimääräistä jäisi jäljelle.

Kuulin juuri, että tämä järjestelmä on todella vanha, jostain 80-luvun lopulta peräisin, ja kuulin, että kapasiteetti tässä vanhanaikaisessa systeemissä uhkaa parin vuoden sisällä loppua. Tässä on todellinen kiire uudistaa teknisesti tämä koko järjestelmä, ettei se kaadu. Se olisi erittäin suuri katastrofi, koska meidän koko talouselämämmehän pohjautuu sille, että meillä luottotoiminnassa kiinnitykset ja lainhuudot toimivat ja tiedot ovat tallella. Eli sen takia tällä kiinteistötietojärjestelmän uudistamisella on todella kova kiire, jo tekniikankin takia.

Oikeuspoliittiseen tutkimuslaitokseen lakivaliokunta kiinnitti huomiota. Sen pylväs on kaikista pienin pylväs, kun katsotaan näitä eri tutkimuslaitoksia, mitä eri hallinnonaloilla on, 5 tutkijan virkaa. Ruotsissa vastaavassa laitoksessa on varmaan nolla perässä eli 50 tutkijaa, ellei enemmänkin, en muista tarkkaa lukua. Eli meillä ei todellakaan pystytä tekemään systemaattista tutkimusta oikeushallinnon aloilla. Erityisesti tämä huolestuttaa, koska tällä sektorilla voitaisiin tutkia lainsäädännön laatua, tehdä säädösvalmistelun kehittämistyötä ja tutkia sen vaikuttavuutta. Sehän koskee kaikkia ministeriöitä, kaikkia sektoreita, kaikkea lainsäädäntöä, ja jos tämä tutkimus puuttuu tai on hyvin vähäistä, niin sillä on heijastusvaikutuksia koko meidän lainsäädäntöömme. Sen takia tänne olisi välttämätöntä jatkossa, tulevina vuosina, saada lisäresursseja.

Kaavamaisesta henkilöstön vähentämisestä pitäisi vähitellen päästä aitoon työn kehittämiseen. Aluksi vaaditaan vähän lisäpanoksia, jotta saadaan niitä tuloksia sitten ajan kanssa aikaan ja säästöjäkin myöhemmin. Ruotsissa on ollut vähän toisenlainen ote, kun ihmisiä jää eläkkeelle valtionhallinnosta ja tuomioistuinlaitoksesta: siellä päinvastoin haluttiin ennen tätä eläkeryntäystä ottaa nuoria töihin. Esimerkiksi tuomioistuimiin notaareja palkattiinkin enemmän, jotta tämä hiljainen tieto voisi siirtyä, ettei tapahtuisi kertarysäyksellä väen vähentymistä ja korvautumista uusilla. Minä toivoisin, että me voisimme tähän suuntaan edetä täällä Suomessakin.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Suomella tulee olla varaa oikeudenmukaisiin oikeuskäytäntöihin ja siihen, että suomalainen voi kokea Suomen oikeusvaltiona ja turvallisena paikkana elää. Miksi näin on? Me olemme täällä jo muiden asioiden yhteydessä moneen kertaan kuulleet, minkälainen talouskasvu meillä on, eli olemme eläneet hyvän talouskasvun aikaa. Sen pitäisi näkyä myös oikeusministeriön hallintoalalla ja erityisesti mielestäni senkin vuoksi, että eri tekijöitten, eri asioitten kautta me olemme aivan selvästi jo tietoisia siitä, että oikeusministeriön monessakin asiassa on resurssivajeita. Nimenomaan varmasti myös siitä resurssivajeesta aiheutuu toimintakulttuuriin jotakin sellaista, mistä voi sanoa, että on suurestikin kehittämisen paikkaa toiminnoissa, mutta varmasti se yksi perusongelma on rahavaje.

Se näkyy siinä, että on riittämätön henkilöstömäärä siihen vankimäärän nähden, mikä vankiloissa on, ja siitä tulee myös seurauksia, väsymistä ja sitä kautta lisämenoja aivan samalla tavalla kuin alkoholipolitiikassa kulutuksen myötä tulee nimenomaan uusia menoja. Näin ollen mielestäni olisi todella tärkeää, että oikeusministeriön hallinnonalalla painopistettä saataisiin siirtymään enemmän rangaistuksista ennalta ehkäisevään toimintaan hyvinkin laajasti, kaikkeen siihen toimintaan, millä uusintarikollisuutta ja vankien määrää voidaan pienentää. Siihen ei mielestäni pelkästään sakkovankeja koskeva lainsäädäntö, se, mitä siihen on uudistusta saatu, riitä. Tietysti on hyvä kuulla, että suurta nousua ei ole enää tapahtumassa, mutta siihen, että saataisiin henkilöstömäärän suhde vankeihin oikeanlaiseksi, ei todella pieni vankimäärän väheneminen auta, vaan tarvitaan todella useita toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kristillisdemokraateilla vastalause, jossa ollaan esittämässä kahteen eri momenttiin lisärahoitusta. Toinen on nimenomaan rangaistusten täytäntöönpano, johonka esitämme 2 miljoonan euron lisäystä, nimenomaan kriminaalihuollon ennalta ehkäisevään toimintaan, johtuen juuri siitä, että koko ajan vaikeutuu se työ, mitä vankiloissa tehdään, ja myös vankiloitten ulkopuolella kaikki vankien jatko- ja jälkihuolto on puutteellista, se, millä tavalla heille saadaan työpaikkoja, asuntoja, terveydenhuoltoa, kuntoutusta moneen asiaan, niin mielenterveyttä ajatellen kuin päihdehoitoa ajatellen.

Resurssipula näkyy kriminaalihuollon mahdollisuuksissa suorittaa perustehtäväänsä eli ennaltaehkäistä uusintarikollisuutta. Vankilan jälkeen siviilissä selvitäkseen entinen vanki tarvitsee vankilassa aloitetun hoidon ja kuntoutuksen jatkoa, joka ei nykyisin aina toteudu, vaikka monenlaisia projekteja asian tiimoilta on aloitettukin. Mutta tässä eivät tällaiset lyhyet projektit auta. Lisäksi vain harvalla vangilla on vapautuessaan työpaikka ja usealta puuttuu myös vakituinen asunto. Arkielämän perusasioiden kuntoon saattaminen on edellytyksenä negatiivisen kierteen loppumiselle, ja askel takaisin rikolliseen elämään on erittäin todennäköistä silloin, jos on puutteita näissä kuntoutus- ja jälkihuoltoasioissa. Sen vuoksi tämä ennaltaehkäisy pitäisi saada nyt todella selkeästi painopistealueeksi.

Toinen asia, joka on todella tärkeä, on, että puututaan tähän vankiluvun ja henkilöstömäärän suhteeseen. Kun jo aikaisemmin keskustelua käytiin tästä Vankeinhoitolaitoksen selvityksestä, näen sen ehkä vähän pessimistisenä, millä tavalla se ratkaisee sitä tilannetta, mikä meillä vankeinhoidossa on, jos ei siinä pikaisesti myös samalla esitetä resursseja.

Olisin todella nähnyt, että jo niihin asioihin, joita paitsi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä nousee, on myös lakivaliokunnan lausunnossa selkeästi esitetty, olisi perusteita ollut lisätä oikeusministeriön hallinnonalalle tämä 4—5 miljoonaa, mikä täällä aikaisemmin on nostettu. Mielestäni ed. Braxin näkemykselle, että oikeusministeriön budjettiraamia todella nostettaisiin 5 prosenttia, olisi perustelut.

Arvoisa ministeri on varmasti hyvin perusteellisesti tehnyt työtä tämän oman hallinnonalansa sisällä, sen täällä puheet, vastaukset ovat kyllä osoittamassa, mutta kyse on siitä, millä tavalla voisi ehkä, sanotaanko, konkreettisemmin tai ehkä nimenomaan pikaisemmin puuttua näihin asioihin, niitä korjata. Varmasti selvitysraportin myötä saadaan tietoja niistä ehkä siellä sisällä olevista yksityiskohtaisista, toimintaan liittyvistä asioista, joita on kehitettävä. Ne ovat varmasti tärkeitä, mutta olen ymmärtänyt, että näitä asioita on jo nyt ihan osoitettu ja myös sanottu, miten voitaisiin kehittää tietysti ei pelkästään tätä vankiloitten resursointia ja siellä henkilöstömäärän lisäystä vaan myös erityisesti tuomioistuinlaitosten kohdalla sitä, millä tavalla jutturuuhkia pystyttäisiin vähentämään tai lyhentämään.

Tähän myös kristillisdemokraattien vastalauseessa on osoitettu lisämäärärahaa 1 miljoonan verran. Vaikka siihen on jo jonkin verran tullut, katsomme, että se ei ole vielä riittävää, että se todellisuudessa auttaisi, koska nimenomaan, on sitten kyse suuremmasta tai pienemmästä rikosasiasta tai tuomioistuinlaitoksessa käsiteltävästä asiasta, on yksittäisen ihmisen kohdalla joka tapauksessa oikeusturvaa ja oikeudenmukaista kohtelua ajatellen tärkeää, että se tapahtuu hyvin nopeassa aikataulussa, koska se aika, jolloinka odotetaan päätöksiä, on monta kertaa sellainen, että siinä on jo ihmisen terveydestäkin kysymys: miten ihmiset jaksavat ja mikä merkitys sillä on sitten kokonaishyvinvoinnille sekä työelämässä että yksityiselämässä.

Todella näkisin, että tähän pikaisesti pitäisi saada ei pelkästään selvitysmiehen tai selvitysten kautta vaan muuten resursseja lisää.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeri Luhtasta siitä, että olette jaksanut olla täällä mukana, ja toivoisin, että vielä voisimme hiukan jatkaa keskustelua nimenomaan tästä vankeinhoidon henkilöstöpulasta.

Totesitte puheenvuorossanne, että halusitte asettaa selvitysmiehen sitä varten, että saisitte pohjaa omalle päätöksenteollenne. En ymmärrä tätä aikataulua. Miksi ihmeessä tämä selvitysmiehen raportti tulee sen jälkeen, kun eduskunnassa on äänestetty vankiloiden henkilöstöä koskevasta rahoituksesta? Miksi ette voinut asettaa tälle selvitysmiehelle aikarajaa aikaisemmaksi, niin että koko eduskunta olisi saanut sen selvityksen päätöksentekonsa pohjaksi?

Kun nyt halusitte sitten tämän selvityksen päätöksentekonne pohjaksi, niin kysyn: Aiotteko todella sitten tuoda vielä esityksiä? Mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se lisäbudjettia, vai millä tavoin näitä resursseja sitten kasvatetaan? Minun mielestäni teillä on todella vakava moraalinen vastuu nyt huolehtia siitä, että henkilöstöresurssit todellakin nostetaan sille tasolle, jolle ne tulee nostaa, varsinkin kun niin lakivaliokunta kuin valtiovarainvaliokunta on aivan yksiselitteisesti tuon puutteen todennut. Ei siihen enää selvitystä tarvita. Sen on eduskunta todennut, että vankilassa tarvitaan henkilöstöä.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Käydään kerran vielä läpi tämä selvitysmiehen asema: Selvitysmiehen työ ei ole minkäänlainen este eikä ole ollut tälle budjettiesitykselle saatikka sen käsittelemiselle tässä eduskunnassa. Selvitysmiehen asetin vasta sen jälkeen, kun budjetti oli jo talossa, siinä tilanteessa, kun teimme syksyn lisätalousarviota, jossa paljastui, että olin saanut jo budjettiesityksen korkeammalle tasolle kuin aiemmin esittämieni lisäbudjettiesitysten pohjalta tälle kaudelle oli sovittu, mikä on jäänyt nyt ilmeisesti huomaamatta. Selvitysmiehellä ei ole siis mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska budjetti oli täällä sisällä. Lisäbudjettikäsittelyn vaihe syksyllä asetti minut sen tosiasian eteen, että koko tämä lisäbudjettimenettely oli tällainen, sen syyt, mistä ne johtuvat, yhtäkkiä esille pullahtaen, nämä pitää selvittää. (Puhemies koputtaa) Ja kun totesin, että minä olen tämän asettanut, (Puhemies: Aika!) kannan ilman muuta vastuun tästä asiasta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tästä on itse asiassa hyvä jatkaa. Ed. Räsäsen kysymys on hyvin oleellinen. Mutta palataan vastuihin ja vallan kolmijako-oppiin ja siihen, miltä tämä kaikki näyttäytyy lakivaliokunnassa.

Meillä on siis hallinnosta vastaavan toimeenpanovallan käyttäjä, joka on valtioneuvosto, ja siellä on yksittäiset ministerit, ja ministeriöt ovat aina johtovirastoja, joissa siis ministeri vastaa. Sama hallitus on istunut koko hallituskauden, sama hallitusohjelma. Lakivaliokunta on seurannut huolestuneena vankeinhoitoa koko hallituskauden yksimielisillä mietinnöillä. Niihin on hyvin usein valtiovarainvaliokunta yksimielisesti yhtynyt ja vaalikauden alussa myös auttanut ja niin sanotun liikkumavaran puitteissa yhtynyt lakivaliokunnan kantoihin.

Koko alkukauden on ollut ministerinä Johannes Koskinen, joka täällä muutama viikko sitten — en muista tarkkaa päivää — puheenvuorossaan kuvaili, nyt kansanedustajana, kuinka hänen mielestään kysymys oli siitä, että hän ei saanut hallituksessa varsinaisissa budjettineuvotteluissa riittävästi tukea aidoille tarpeille, jotka johtuvat vankimäärän rajusta kasvusta, jonka muun muassa ed. Räsänen aiemmassa puheenvuorossaan hyvin kuvasi. Jos aiemmin ollut suhde 1,4 virkamiehillä eli vartijoilla ja muulla henkilöstöllä ja vangeilla muuttui 1,1:een, niin jokainen ymmärtää, että muutos on valtava. Nyt kansanedustaja ja edellinen ministeri kuvasi, että lisäbudjetteihin päädyttiin siksi, että hän ei saanut tukea varsinaisissa budjettineuvotteluissa.

Sama hallitus jatkaa. Sama vallan kolmijako-oppi on voimassa. Lakivaliokunta toimii omassa roolissaan ja on tietysti riippuvainen saman hallituksen antamasta informaatiosta. Ja nyt yhtäkkiä, kun ministeri vaihtuu, ministeri tekee havaintoja, jotka saattavat olla hyvin oleellisiakin — en tiedä, mutta saattavat todella olla oleellisiakin, se selviää lähiviikkoina — että on mahdollista myös, että on joitakin asioita, niin lakivaliokunnan näkökulmasta silloin siis hallitus kesken vaalikauden kertookin merkittävästi eri informaatiota hallinnon tilasta. Silloin lakivaliokunnan näkökulmasta on kysymys siitä, että hallitus ja ministeri, tässä tapauksessa henkilökin vaihtuen, muuttaa merkittävästi informaatiotaan. Tästä kokonaisuudesta vallan kolmijako-opin mukaan yksiselitteisesti vastaa hallinnon toimivuuden osalta aina koko hallitus ja oikeusministeri. Siitä vastuusta puhuin. Silloin jos huomataan, että vaalikauden aikana muuttuukin käsitys siitä, mikä on hyvää hallintoa, vastuu on silloin sillä samalla hallituksella ja tosiasiassa siis jompikumpi ministereistä samassa hallituksessa on ollut väärässä.

Sen takia puhuin siitä, että asiat eivät saa hämärtyä eikä vastuuta voi, oli selvitys mikä tahansa, ulkoistaa tai jotenkin epäreilusti tiputtaa alemmalle tasolle kuin se on lakivaliokunnan näkökulmasta. Lakivaliokunnan kuuluu saada aina ministerien informaatiota siitä, miten hallinto on toiminut. Ministeri vastaa siitä, mitä informaatiota oikeusministeriö tuo lakivaliokunnalle.

Nämä 4 miljoonaa, vielä kerran kertaan sen luvun, on lakivaliokunta yksimielisesti kertonut tarvittavan vielä tähän budjettiin, ja siitä me huomenna äänestämme parissa eri versiossa. Ed. Sirnöllä on vielä terveydenhuollon takia itse asiassa ihan oikeutettu vähän isompikin summa. Lakivaliokunnan 4 lisämiljoonaa perustuvat muun muassa oikeusministeriön kansliapäällikön tuomiin lukuihin. Lakivaliokunnalla, niin kuin muillakin valiokunnilla, pitää tässä järjestelmässä olla oikeus luottaa siihen, että oikeusministeriön kansliapäällikön tuomat luvut budjetin käsittelyn yhteydessä ovat paikkansa pitäviä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tuotu useassa puheenvuorossa esille vankiloitten tilanahtaus, jonka seurauksena vangit eivät voi esimerkiksi osallistua työntekoon vaan joutuvat olemaan sisällä, kun ei ole henkilökuntaa riittävästi. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista vankeinhoitoa.

Jo lähes 30 vuotta on ollut vireillä nykyaikaisen vankeinhoitolaitoksen saaminen Keuruun kaupunkiin Haapamäelle. Se aikanaan syntyi silloisten kansanedustajien vastauksena siihen, että valtion toimesta Haapamäen yhdyskunta menetti noin 700 valtion työpaikkaa, mikä 2 500 hengen silloisessa väestömäärässä oli varsin raju työpaikkamenetys. Tämä ei tosin kaikki tapahtunut kerralla, mutta suuremmissa ja pienemmissä erissä oli yhteensä 700 työpaikan menetys.

Vankeinhoitolaitos, joka syntyi ajatuksesta kompensoida noita menetyksiä, vastasi jo 70-luvun lopulla vankeinhoidon tarpeisiin. Ajatuksena oli muodostaa aivan uusi, uudentyyppinen vankeinhoitolaitos, jolla tavoitteena olisi erityisesti yhteiskuntakelpoisuuden mahdollisimman hyvä palauttaminen. Vankeinhoitolaitoksen korkein virkamies K. J. Lång otti Haapamäen vankilan kehittämisen oikein sydämenasiakseen. Hän halusi saada siitä todella uudentyyppisen laitoksen. Tätä varten hankittiin maa-alue, tehtiin suunnitelmat, joihin kaikkiaan käytettiin 4 miljoonaa silloista markkaa.

Mutta kuitenkaan tontille ei ainoatakaan lapionpistoa ole vielä tehty. Toivonkin, että tässä tilanteessa, kun maassa todella tarvittaisiin lisää vankeinhoitopaikkoja, ne modernit suunnitelmat, jotka Haapamäen vankeinhoitolaitosta varten on tehty, ajankohtaistettaisiin ja tästä tehtäisiin tämän päivän edistyksellinen, uudenaikainen vankila, joka nimenomaan tähtäisi siihen, että vangit voisivat palata takaisin normaaliin yhteiskuntaelämään.

Se, että tuo asia on ollut näin pitkään vireillä, ei suinkaan tee sitä vanhentuneeksi, vaan päinvastoin meillä on tarvetta uusille vankeinhoitopaikoille ja uusien ajatusten soveltamiselle, joita on vaikea toteuttaa perinteisissä punatiilivankiloissa. Niitäkin tarvitaan, ja niille on kenties oma paikkansa, mutta tarvitaan ihan uudentyyppistä, kehittyvää vankeinhoitotoimintaa.

Samalla toisin esille vielä erään epäkohdan. Jos henkilö joutuu niin sanottuun vankimielisairaalaan, on oikeusistuimen tuomiosta riippuva, missä vaiheessa henkilö on todettu psyykkisesti sairaaksi, maksaako tämän henkilön hoidon valtio vai maksaako kotikunta. Tämä hoito tulee erittäin kalliiksi, ja varsinkin, jos kunnasta on useampia kyseistä hoitoa saavia vankeja, tämä on kohtuuton rasite. Pitäisin luonnollisena, että jos vankeusaikana on psyykkinen sairaus, olipa se ollut ennen vankeutta tai vankeudessa muodostunut, niin aina valtio, Vankeinhoitolaitos, vastaa myöskin siitä hoidosta, mitä tarvitaan.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeuslaitoksen resurssipula on puhututtanut jo jonkin aikaa. Resurssipulaan on kiinnittänyt huomiota myös valtiovarainvaliokunta, joka ehdottaa 1 miljoonan euron suuruista lisäystä tuomioistuinten toimintamenoihin. Tuomioistuin- ja syyttäjälaitosten momenttien määrärahat nousevat siten hieman vajaaseen 260 miljoonaan euroon.

Arvoisa puhemies! Vaikka määrärahoissa on tähän vuoteen verrattuna kasvua yli 2 prosenttiyksikköä, on oikeuslaitoksen resurssipula ilmeinen. Oikeustapausten määrä ylittää tuomioistuinten työkyvyn. Tästä seuraa joko oikeustapausten aiheetonta viipymistä tai tuomioistuintyön laadun heikkenemistä. Oikeustapausten viipyminen on jo nyt havaittavissa. Tällä hetkellä tilanne on pahin Helsingin seudulla, jossa todistelua edellyttävissä rikosasioissa ratkaisun saaminen hovioikeusasteelta vie keskimäärin yli 30 kuukautta. Kun tähän lisätään esitutkintaan ja syyteharkintaan käytettävä aika, saattaa sinänsä yksinkertaisen asian loppuunviemiseen kulua yli neljä vuotta. Viitteitä vastaavista luvuista löytyy myös muualta Suomesta.

Tuomioistuinten työn laadun heikkeneminen on vaikeammin todettava asia. On selvää, että pitkään jatkuva resurssipula vaikuttaa välttämättä myös työn laatuun. Käsittelyaikojen pitämiseksi edes jossain määrin järkevinä tuomarit saattavat kokea tarvetta asettaa käsiteltävät jutut tärkeysjärjestykseen. Kriteereinä saattaa tällöin toimia asian tai asiakkaan yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme mukaan jokaiselle kuuluu oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Suomi on sitoutunut myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joka edellyttää jokaiselle oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Molemmat normit, sekä perustuslain 21 § että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla, lähtevät yksilön oikeuksista ja niiden turvaamisesta. Tämä tarkoittaa, että jokaisen tulee saada asiansa käsitellyksi kohtuullisen ajan kuluessa siitä riippumatta, minkälaiset ovat tuomioistuinlaitoksen käytettävissä olevat resurssit. Yksikään juttu ei saa kestää oikeudenkäynnin osallisen kannalta kohtuuttoman pitkään. Siihen, mitä on pidettävä kohtuuttoman pitkänä aikana, ei vaikuta ratkaisun viipyminen muiden käsiteltävänä olevien juttujen takia.

Arvoisa puhemies! Oikeus saada asia käsitellyksi kohtuullisen ajan kuluessa ei saisi olla riippuvainen käytettävissä olevista voimavaroista. Asian tulisi olla päinvastoin. Valtiolla on velvollisuus varata oikeuslaitokselle riittävät määrärahat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi. Oikeuslaitoksen riittäviä resursseja edellyttää paitsi perustuslakimme myös Euroopan ihmisoikeussopimus. Suomi on jo nyt joutunut hyvittämään oikeudenkäynnin viivästymisiin liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista rahakorvauksia.

Arvoisa puhemies! Oikeuslaitosta on alibudjetoitu liian kauan. Valtiovarainvaliokunta esittää miljoonan euron lisäystä määrärahoihin, mutta todellinen tarve liikkuu huomattavasti suuremmissa luvuissa. Pidän välttämättömänä, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa asia huomioidaan sen edellyttämällä vakavuudella.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä yleisestikin esitetty huoli vankiloidemme henkilökunnasta on aito. Kyseessä on henkilöstöryhmä, jota, kuten koko julkista sektoria, koskee pitkälti eläköityminen. Mutta työpaineitten lisääntyessä on myös huomattu, että alalle hakeutuminen ei enää ehkä ole sitä kuin olisi toivottavaa. Valitettavasti uusi lainsäädäntö ja sen resursointi ovat aiheuttaneet sen, että tarve siihen suuntaan, että lain henki toteutuisi niin, että henkilöstö myös pystyisi siihen vastaamaan, ei ole onnistuneesti tapahtunut. Tällä hetkellä henkilöstö kokee, että heihin kohdistuvat lisääntyneet odotukset, vastuut ja työpaineet eivät ole riittävästi huomioidut henkilöstöresursoinneissa.

Tässä kohdassa muistuttaisin eduskuntaa ja myös oikeusministeriötä siitä, että Ruotsissa tilanne on huomattavasti hälyttävämpi henkilöstön osalta kuin meillä Suomessa. Ruotsissa tällä hetkellä on herätty huomaamaan ja huolestuttu erityisesti lisääntyneistä vankilapaoista ja siitä, että näissä vankilapaoissa henkilöstön osuus on jonkin sortin ongelma. Muutama vuosi sitten törmäsin kymmenkuntaan Haaparannan vanginvartijaan ja tuolloin oli sattunut eräs erittäin merkittävä vankilapako tai itse asiassa vankilapakojen rykelmä Ruotsissa ja kyselin sitten alan asiantuntijoilta, miksi tilanne oli se, kuin siellä oli. He totesivat yksiselkoisesti, että kyseessä olivat palkat. No, tarkistin Suomen puolella sitten tätä tilannetta ja totesin, että palkkojen suhteen ei ole eroa. Ero on siinä, että suomalainen vanginvartija edelleen tuntee työhönsä sekä moraalista että henkistä sitoutumista. Tästä henkisestä sitoutumisesta vanginvartijamme ansaitsisivat myös kiitoksen, ja tältä hallitukselta kannustava ja palkitseva henkilöstöpolitiikka on aika (Puhemies koputtaa) näyttävästi puuttunut, mutta toivottavasti seuraavalta löytyy enemmän harrastuneisuutta työnantajuuteen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Halusin vain sanoa ed. Kivirannan puheenvuoroon, että mukava kuulla hallituspuolueen jäsenen suusta tämän kaltaista tekstiä, joka suhtautuu näin myönteisesti oikeusministeriön hallinnonalaan. Kun juristi sanoo, että hallinnonala on ollut liian kauan alibudjetoitu, ja toivoo, että seuraavassa hallitusohjelmassa asia huomioidaan, ei kai parempaa alkua parannuksen tielle voi löytää.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Näistä käsittelyaikojen pituuksista totean vielä sen, että eivät ne ihan sitä luokkaa kyllä olleet, mitä tässä ed. Kiviranta viimeisimpien tilastojen mukaan esitti. Mutta ilmeisesti on näin, että kun katsotaan sen asiakkaan kannalta sitä kokonaiskestoa aivan siitä asian vireillepanosta lähtien, niin käsittelyajat ovat todella liian pitkät. Totean sen, että näihin kiinnitämme ilman muuta huomiota, ja myös totean sen, että eduskunta on varsin hyvin tietoinen myös siitä ja niistä kaikista sekä lainsäädännöllisistä substanssihankkeista että myös vireillä olevasta organisatorisesta hankkeesta, jotka läpivieden ja niihin sitoutuen selviämme näistä asioista ottaen huomioon juuri sen, että seuraavissa kehyksissä tilannetta pitää tarkastella.

Ed. Braxille toteaisin ja ehkä ed. Räsäsellekin sen, että täällä ilmeisesti nähdään selvitysmies jonkunlaisena merkillisenä kummajaisena. Hän tekee aivan raadollista työtä ja katsoo muun muassa hallinnon käytäntöjä meillä, (Puhemies koputtaa) ovatko nämä järkeviä. Koskaan en ole epäillyt, onko 4 miljoonaa, mitä kansliapäällikkö on esittänyt, oikea tai väärä. Todella sanon, että selvitysmiehen työllä ei ole tämän budjettiesityksen kanssa mitään tekemistä. Kyllä ne seikat tänne tulevat tavalla tai toisella, jos ja kun aihetta on, niin kuin jo totesin muutaman menettelytavan.

Tuija Brax  /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Luhtanen, ei täällä ilmeisesti nähdä yhtään mitään. Täällä odotetaan, mitä selvittäjä sanoo. Ja kyllä, jos ajatellaan tätä, miten hyvä hallinto toimii, niin ei se nyt ainakaan niin toimi, että ministeri etukäteen arvioi, miten täällä nähdään selvityksiä, joita vielä ei ole nähty ollenkaan. Me arvioimme niitä sitten, kun me olemme ne nähneet.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Jos selvitysmiehellä ei ole mitään tekemistä tämän budjetin kanssa, niin sehän tarkoittaa sitä, että selvitysmiehellä ei ole mitään tekemistä myöskään tämän henkilöstöresurssipulan kanssa, koska siitähän me päätämme nyt tämän budjetin käsittelyn yhteydessä. Ja jos näin on, niin silloin kyllä edellytän ja odotan, että sille esitykselle, mikä lakivaliokunnassa on tehty asiantuntijoiden kuulemisen pohjalta, silloin myös hallituspuolueiden kansanedustajat ja ministeri antavat siunauksensa. Pelkään pahoin, että kun huomenna täällä äänestetään, niin ministeri itse äänestää tätä esitystä vastaan ja myös hallituspuolueiden edustajat.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ymmärsin näin, että lakivaliokunnan esitys ei tullut valtiovarainministeriön esityksenä tähän auditorioon käsiteltäväksi, ja hyvä on, jos se 4 miljoonaa tulee. Kukapa sitä vastustaa.

Mutta vielä totean sen, että merkillistä olisi, jos eduskunta tai valtiovarainvaliokunta olisivat jättäneet selvitysmiehen takia tämän asian huomioon ottamatta. Siihen ei ole ollut minkäänlaista aihetta. Me joudumme palaamaan varmasti tähän asiaan.

Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos teille jää epäselväksi, niin huomenna pariinkin otteeseen tulee äänestettäväksi se 4 miljoonaa tai ed. Sirnön esittämänä hiukan enemmänkin.