Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen valiokunnan tekemät lisäykset budjettiin ja sitten muutamia asioita, joista valiokunta on kirjannut mietintöönsä.

Yleissitovista työehtosopimuksista ei ole virallisia käännöksiä ruotsiksi. Saadun selvityksen mukaan noin 160 yleissitovasta sopimuksesta vain 30 on käännetty, joten valiokunta lisää käännöstyöhön 230 000.

Päihdeäitien hoidon järjestämisestä. Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut Pidä kiinni -hoitojärjestelmää vuodesta 1998. Nyt päihdeäitien kuntoutuksen rahoitus on tarkoitus siirtää vähitellen kokonaan kuntien vastuulle. Jo viime vuonna valtio osallistui kuntoutuksen rahoitukseen 400 000 eurolla. Nyt Ray:n rahoituksen edelleen vähetessä tarvitaan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi suurempaa panostusta valtiolta. Valiokunta haluaa turvata päihdeäitien ensikotipaikat ja lisää momentille Eräät erityishankkeet 1,5 miljoonaa Pidä kiinni -hoitojärjestelmän jatkuvuuden turvaamiseksi.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon parantamiseksi on alkamassa kokeilu aluksi kahdella paikkakunnalla, joilla YTHS huolehtii myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta. Valiokunta kannattaa kokeilua ja myöntää 750 000 euroa kahdelle momentille jaettuna, mikä riittää kolmelle kokeiluvuodelle.

Veteraanikuntoutuksen tavoitteena on heille jokavuotinen kuntoutus. Määrärahojen riittävyyden varmistamiseksi on jatkossakin välttämätöntä, että kunnat toimivat ohjeiden mukaisesti. Määrärahojen riittävyyden turvaamiseksi momentille lisätään 2 miljoonaa.

Saadun selvityksen mukaan työsuojelussa määrärahakehityksestä johtuen vuoden 2011 määrärahat eivät riitä tulossopimusten mukaisiin palkkausmenoihin. Tästä johtuen henkilötyövuosia on jouduttu alentamaan tuottavuusohjelman tasoa alhaisemmiksi. Tilanne on vaikea ja huolestuttava. Työsuojeluviranomaisten uutena haasteena ovat harmaan talouden estämiseen liittyvät monipuoliset tehtävät. Resurssien supistuminen vähentää viranomaisaloitteista valvontaa, vaikka se on yhteiskunnallisesti tuloksekasta. On välttämätöntä, että eläkkeelle jäävien tilalle voidaan ajoissa palkata uutta henkilöstöä. Valiokunta lisää momentille 500 000 euroa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oikeuslääkinnän viranomaistoimintaan liittyy vakavia ongelmia, jotka liittyvät oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suureen määrään sekä oikeuslääkäreiden eläköitymiseen. Oikeuslääketieteellisiä kuolemansyyselvityksiä ja ruumiinavauksia joudutaan jo nyt tekemään paljon ylitöinä ja hoitamaan ostopalveluina, mikä nostaa kokonaiskustannuksia tuntuvasti. Valiokunta pitää välttämättömänä selvittää avausten vähentämisen mahdollisuudet ja oikeuslääkäreiden koulutuksen lisäämisen.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuu poikkeuksellisen paljon haasteita: väestön ikääntyminen, terveyserojen kasvu, palvelujen alueellinen epätasaisuus sekä eri sektoreiden yhteistoiminnassa esiintyvät ongelmat. Lisäksi terveydenhuollon henkilöstön eläköityminen alkaa vähentää hoitohenkilökunnan määrää samaan aikaan, kun hoidettavien määrä kasvaa. Erilaisilla hankkeilla pyritään edellä mainittuihin haasteisiin vastaamaan. On myönteistä, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojärjestelmien kehittämistä tehostetaan. Valiokunta pitää 21,25 miljoonan euron valtionosuuden korotusta hyvänä mutta on huolissaan siitä, että laskennallisiin valtionosuuksiin tehtävät korotukset eivät välttämättä kohdistu valtakunnallisesti suunniteltujen painopisteiden mukaisesti.

Valiokunta kiinnittää huomiota vanhustenhuollon haasteisiin ja antaa tukensa vanhuspalvelulain eteenpäinviemiseen ja siihen, että osa laatusuosituksina olevista asioista nostetaan lain tasolle.

Valiokunta kirjoittaa mietintöönsä taas kerran lasten ja nuorten palveluiden tilasta ja riittämättömyydestä. Valiokunta korostaa, että ajantasaisen lainsäädännön ja resurssien ohella perusterveydenhuollossa on oltava myös työvälineitä ja yhtenäisiä toimintamalleja. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikessa toiminnassa pyritään määrätietoisesti ehkäisemään lasten ja nuorten ongelmien vaikeutumista.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on edelleen kasvanut. Valiokunta korostaa uuden lastensuojelulain velvoitteita ja pitää tärkeänä, että panostuksia varhaiseen puuttumiseen, ennaltaehkäisyyn sekä avohuoltoon lisätään. Perhehoito on laitoshoitoa selvästi halvempaa ja antaa lapsille mahdollisuuden asua kodinomaisissa olosuhteissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että uuden perhehoitolainsäädännön valmistelua kiirehditään.

Valiokunta korostaa terveyden edistämisen merkitystä. Terveyden edistäminen on otettava huomioon poikkihallinnollisesti kaikessa toiminnassa ja kaikessa päätöksenteossa.

Tässä mielestäni keskeiset asiat, jotka näkyvät valiokunnan mietinnöstä, ja nyt kiitokset ministereille, molemmille, yhteistyöstä ja myös valiokunnalle ja jaostolle sekä valiokuntaneuvokselle mietinnön yhdessä tekemisestä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Iloitsen kovasti siitä, että vähimmäisetuudet on sidottu indeksiin. Erityisesti lapsilisän indeksiin sitominen on ollut kokoomuksen pitkäaikainen tavoite.

Kun ministerit ovat nyt paikalla, haluan erityisesti ilmaista huoleni siitä, että lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut, kuten täällä jaoston puheenjohtaja sanoi, ja meillä lasten huostaanottoihin menee jotakuinkin saman verran rahaa kuin lukiokoulutukseen. Haluaisin tässä vielä kysyä, kun me kovasti valtiovarainvaliokunnassa olemme miettineet lapsiperheiden tilannetta, miten siihen varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn päästäisiin. Kysyisin vielä tässä niistä toimista, joita on tulossa, jotta lastensuojelun tilanne saataisiin sellaiselle tolalle kuin sivistysvaltiossa kuuluu. Miten me paremmin voisimme suomalaisia perheitä tukea? Toivon, että tähän molemmat ministerit vastaavat.

Kysyn vielä, miten niitä perhepalvelukeskuksia, joita kovasti eduskunnan puolelta on toivottu, saataisiin jokaiseen kuntaan, koska niiden aikaansaaminen on ollut aika hidasta, kun todella tärkeää olisi, että olisi niitä matalan kynnyksen palveluita erilaisille perheille.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme tänään kyselytunnilla keskustelleet terveyseroista ja toimeentuloeroista. Kysyisin ministereiltä näkemyksiä siitä, että kun meillä on valtavasti tietoa köyhyydestä, mistä köyhyys syntyy ja mistä toimeentulo- ja terveyserot syntyvät, siitä huolimatta me emme ole osanneet hyödyntää sitä olemassa olevaa tietoa, ja nyt täytyy todeta, että ei aikaisemminkaan mutta ei varsinkaan nyt tämän hallituskauden aikana, kun terveyserot ovat entisestään kasvaneet. Nyt hallitus on tietoisesti ensinnäkin nostanut asiakasmaksuja ja lisännyt ihmisten riippuvuutta toimeentulotuesta, kun pitkäaikaistyöttömyys on myös kasvanut jopa 40 prosenttia viime vuodesta. Kysyisin ministereiltä sitä, mikä on teidän näkemyksenne siitä, miten pystytään ensinnäkin vähentämään riippuvuutta toimeentulotuesta, mitenkä pystyttäisiin entistä paremmin hyödyntämään se asiantuntijuus, jota ministereillä ja ministeriöillä ja eduskunnalla on sekä Thl:ltä että omasta ministeriöstä, ja miten pystyttäisiin hyödyntämään sitä aidosti päätöksentekoon, jotta terveyseroja ja toimeentuloeroja voitaisiin vähentää.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme vertailleet lastensuojelun sijaishuollon kustannuksia laitoksissa, ammatillisissa perhekodeissa ja perhehoidossa, ja tulosten pitäisi todellakin nyt avata silmät, kaikkien silmät. Perhehoidolle voitaisiin kunnissa ohjata jopa vahva tuki, ja silti kustannukset pysyisivät monin verroin edullisempina laitoksiin verrattuna. Perhehoito on neljä kertaa laitoshoitoa edullisempaa.

Kodin ulkopuolisten sijoitusten kustannukset ovat koko 2000-luvun nousseet 15 prosentin vuosivauhdilla ja sijoitusten määrä noin 3,6 prosenttia vuodessa. Tästä seuraa nyt se väistämätön tosiasia, että edelleenkin sijoitetaan Suomessa lapsia valtaosin laitoksiin. Näin on erityisesti yli 13-vuotiaiden kohdalla. Heidän määränsä on kasvanut eniten.

On aivan selvää, että kuntataloutemme ei kestä lastensuojelun kustannusten nousua, ellei tälle epäsuhdalle Suomessa vihdoinkin voida tehdä jotakin, niin kuin on tehty muualla Pohjoismaissa, niin kuin on tehty monessa Euroopan maassa. Eli toivon ja odotan hartaasti uutta perhehoitolakia, jossa sekä perhehoidon määrää että laatua voitaisiin vihdoinkin lisätä ja suunta kääntää Suomessa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsenlapseni syntyi 7 vuotta sitten tämän saman keskustelun aikana. Sanoin silloin ministeri Hyssälälle, että ehkä meidän yhdessä pitäisi yrittää pitää huolta siitä, että tämän lapsen ja kenenkään muunkaan lapsen ei tarvitsisi elää huonommassa tai pahemmassa maailmassa. Ilona Mononen täyttää nyt 7 vuotta ylihuomenna, ja asiat ovat oikeasti menneet huonompaan suuntaan.

Sosiaaliturvan keskusliitto toteaa, että päättäjät ovat vuosien aikana nostaneet esiin syrjäytymisen ehkäisyn tarpeen, mutta erillisiä mittavia toimia jo syntyneiden syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi ei ole nähty tarpeellisena. Sosiaaliturvan keskusliiton näkemyksen mukaan näyttää jopa siltä, että joidenkin ihmisten pysyvälle köyhyydelle ja osattomuudelle on hiljainen poliittinen hyväksyntä. Huono-osaisimpien ihmisten tilannetta ei ole parannettu, vaikka ongelma ja sen laajuus ovat tiedossa. Laaja ja ylisukupolvinen syrjäytymiskehitys on vakavassa ristiriidassa ihmisten perusoikeuksien toteutumisen kanssa. Se on myös uhka yhteiskunnan kiinteydelle.

Arvoisat ministerit, en syytä teitä enkä syytä hallitusta. Me olemme kyllä kaikki vastuussa tästä. Sen sijaan samalla kun toivotan teille hyvää joulua, kysyn, mitä meidän pitäisi tehdä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hallituksella ja eduskunnalla on mahdollisuus osoittaa se, että emme ole menettäneet kykyämme reagoida kansalaisten tarpeisiin. Budjettikäsittely antaa siihen mahdollisuuden.

Ministeri Risikko, tuossa kyselytunnilla jäi vähän kesken keskustelu siitä, onko tarkoituksenne tuoda nyt tämä terveyskeskusmaksuasia uutena vähätuloisia eläkeläisiä, pienituloisia ihmisiä koskevana lisätaloudellisena rasitteena. Tutkijat sanovat, että tämä tulee heikentämään ihmisten halukkuutta ja kykyä hakeutua terveyspalveluiden piiriin ja kostautuu. Eli minä toivon, että tätä lakia ette toisi.

Sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiin, että eduskunta antaa tukensa sille, että vanhuspalvelulaki tuodaan. Vielä nyt sitten haluan sitä kiirehtiä eli sitä lakia toivon samoin kuin omaishoitajakysymyksen ratkaisua. Vaikka tämä maksupolitiikka siirtyy kuntien vastuulle, niin mielestäni se ei ole reilua, (Puhemies: Minuutti!) että nyt sanotte, että hallitus ei tätä tahdo, mutta tuotte sen lakiehdotuksen ja sitten kunnat talouspaineessaan joutuvat näitä maksutuloja kerryttämään, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eli tässä on vaikea yhtälö.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse haluaisin kysyä sitä, mitä on tapahtumassa työterveyshuollolle, koska sen rooli nimenomaan uuden terveydenhuoltolainkin sisällä on olennainen silloin, kun puhutaan työurien jatkamisesta ja nimenomaan työvuosien lisäämisestä tällä hetkellä.

Lisäksi, jos aiomme työllistää vajaakuntoisia ihmisiä, niin meidän pitää pystyä työterveyshuollon tuella ja kuntoutuksen avulla pitämään huolta heidän työkyvystään ja saamaan heidän työolosuhteensa sellaiseksi, että he kykenevät siellä työssä aidosti olemaan ja heitä ei sen vuoksi syrjitä.

Kolmas kysymys liittyy myös työterveyshuoltoon: Mitä tehdään sille, että ihmiset saavat hoidon mahdollisimman nopeasti, jotta pääsevät palaamaan mahdollisimman lyhyillä sairauspäivärahajaksoilla takaisin työpisteeseensä?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talous liittyy erittäin kiinteästi sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Vaikka näin ei monesti tulla ajatelleeksi, sehän syö kohtuullisen ison summan meidän budjetistamme kokonaisuutena. Siksi on tärkeää, että etsimme sellaisia asioita myös tämän sosiaali- ja terveydenhuollon sisältä, joilla voimme etsiä säästöjä ilman, että leikkaamme jostakin jotakin.

Nyt kysymykseni kohdentuu ennalta ehkäiseviin toimiin, terveyden edistämiseen ja erityisesti perhepoliittisiin asioihin. Lapsiperheiden kotiavusta on puhuttu useita vuosia, sinne on kohdennettu pieniä summia, mutta itse näkisin, että sinne tarvittaisiin isompi summa rahaa, joka kuitenkin olisi pienempi kuin jälkiseuraamusten hoidon kustannukset. Nyt kysymykseni kuuluu, onko mahdollisuutta siirtää painopistettä kohtuullisen nopeassa aikatahdissa tänne ennalta ehkäiseviin toimiin, jolloin saamme säästöjä luonnollista tietä ilman, että kukaan kärsii.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yksinhuoltajaperheissä on hyvin suuri köyhyysriski. Joka kolmas yksinhuoltajaperhe on köyhä, ja yksi iso selittävä tekijä tähän on yksinhuoltajien työttömyys. Heidän on vaikea työllistyä, koska on vaikea saada lastenhoitoa järjestymään, päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivä- ja iltahoitoa, ja tämä siksi, että erityisesti vuorotyö, yötyö, iltatyö on lisääntynyt kaupoissa, terveydenhoitoalalla jne.

Kysyisin arvoisalta ministeriltä, mitä voisi tehdä helpottaaksemme työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista, joka edistäisi yksinhuoltajien työllistymistä. Miten voidaan paremmin räätälöidä hoivapalveluja vastaamaan tämän päivän työelämän tarpeita?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On suorastaan kansallinen häpeä, että lapsiköyhyys Suomessa lisääntyy, ja sen myöskin valtion ensi vuoden talousarvio todistaa. Lisäksi monet tutkimukset todistavat, että joka kuudes lapsi Suomessa asuu köyhässä lapsiperheessä. Tämä on minun mielestäni suuri häpeä.

Arvoisat ministerit, te olette tähän asti kieltäytyneet vastaamasta, mitä te teette toimeentulotuelle pudonneelle yksinhuoltajaperheelle. Kun se on toimeentulotuella, niin heitä ei auta lapsilisän korotus eivätkä mitkään muutkaan sosiaaliturvan korotukset, koska samanaikaisesti leikataan toimeentulotukea vastaavasti. Kertokaa nyt, mitä te olette tehneet juuri näitten kaikista heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheitten hyväksi. Ei riitä, että te sanotte, että on takuueläkettä nostettu, on nostettu sairauspäivärahaa, äitiyspäivärahaa jnp. Kertokaa, mikä tiedän mielipiteenne on toimeentulotuelle pudonneitten yksinhuoltajalapsiperheitten auttamiseksi. Työttömyys on tässä yksi suuri. Miksi ei peruspäivärahaa koroteta?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Inkeri Kerola puhui tuossa äsken ennalta ehkäisevien palveluiden puolesta, ja me kaikki varmasti haluamme tätä ajatusta olla tukemassa. Mutta nyt kun tällä hallituskaudella on veronalennuksia fiskaalisesti laskettuna noin 8 miljardin euron edestä, valtionvelkaa on lisätty 35 miljardilla eurolla ja sitten leikkaustarve ensi vaalikaudelle on tuo 10 miljardia euroa, niin nyt täytyy sitten kysyä, kun te kutsutte tätä sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi hallitukseksi, oletteko te jättäneet nyt sitten sellaista perintöä, että seuraava hallitus pystyy aidosti olemaan oikeudenmukaisesti ja sosiaalisesti hyvin toimiva hallitus. Nimittäin se liikkumavara on aika pieni.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tällä sosiaalipolitiikan vaikealla alueella on työlästä löytää sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat yksiselitteisiä, johtavat aina hyvään lopputulokseen ja joista edes suuri osa ihmisistä olisi samaa mieltä, niin sellaisia kuitenkin näyttäisi olevan muutamia. Yksi kohdistuu alkoholipolitiikkaan.

Me kaikki tiedämme, minkälainen riesa alkoholin käyttö Suomessa tänä päivänä on, mutta toimenpiteet käytön ehkäisemiseksi ovat kovin vaatimattomia. Minä ymmärsin ministerin ulostulosta, että nyt tällä saralla on tapahtumassa merkittävä uudistus. Näyttäisi siltä, että tupakan käytön ja kulutuksen kohdalla on pystytty aikamoisiin käytön vähennyksiin pelkästään mainontaan puuttumalla. Onko, ministeri, tällä saralla nyt odotettavissa jotain sellaista, joka todella konkreettisesti puuttuisi tärkeään asiaan. Siinä me saamme lisää rahaa valtion kassaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen väitti, että mikään ei ole parantunut 7 vuoden aikana. Eihän asia näin ole, sillä hoitojonothan on purettu 95-prosenttisesti, julkisessa terveydenhuollossa on 10 000 hoitajaa ja 1 000 lääkäriä enemmän kuin tämän vuosisadan alussa ja esimerkiksi vuonna 2003, kun me tulimme eduskuntaan, ja perusturvaa on yksinomaan tämän eduskunnan aikana parannettu 635 miljoonalla eurolla vuodessa.

Haluaisin kysyä ministereiltä, onko tulossa vielä terveydenhuollon rakenteisiin puuttuvia lakeja. Terveydenhuoltolaissahan on useita pykäliä, jotka vaikuttavat rakenteisiin, mutta tuleeko tähän vielä lisää?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Laskennallisten valtionosuuksien lisäämisen ongelmana on se, että ne eivät kunnissa välttämättä kohdistu valtakunnallisesti suunniteltujen painopisteiden mukaisesti tai eivät ylipäätään kohdistu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Määrärahojen paremman kohdentumisen vuoksi on hyväksytty erilaisia laatusuosituksia ja lisätty kuntia sitovaa lainsäädäntöä.

Vanhustenhuollon taso on edelleen paikoin perusoikeuksien toteutumisen kannalta puutteellista. Vanhustenhuollon tilanteen korjaaminen edellyttää laatusuositusten lisäksi selkeämpää normitusta vanhustenhoitolain avulla. Vaikuttaa siltä, että vanhustenhoidon heikko tila on hiljaisesti hyväksytty. Näin ei saa olla missään tapauksessa hyvinvointiyhteiskunnassamme. Kysyisinkin peruspalveluministeri Risikolta, missä vaiheessa vanhuspalvelulain valmistelu on ja miten ministeri aikoo puuttua vanhustenhoidon epäinhimilliseen tilaan, jotta vanhukset voivat kokea olevansa arvokkaita yhteiskunnan jäseniä ja kokea olonsa turvalliseksi.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kysyntä on viime vuosina edelleen kasvanut valitettavasti. Uudessa terveydenhuoltolaissa on kuitenkin tulossa parannuksia muun muassa ikärajoihin, ja jatkossa hoito on järjestettävä kaikille alle 23-vuotiaille kolmen kuukauden sisällä. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseen on myös kohdennettu hyvin resursseja Kaste-ohjelman kautta. Paitsi lakeja ja rahaa tarvitaan kuitenkin myös uudenlaisia malleja ja tukea ja pitää sekä arvioida että löytää mahdollisimman ajoissa avun tarpeessa olevat nuoret. Olisinkin kysynyt, mitä tällä hetkellä ministeriössä on tekeillä vielä varhaisemman puuttumisen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi ja edelleen kehittämiseksi.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade fru talman! Det har länge varit en brist med översättningen av kollektivavtal till svenska, och nu har vi äntligen här i det förslag som finns fått in pengar för det. Det är tack vare det tillägg som har gjorts här i riksdagen.

Elikkä työehtosopimukset, tai monet niistä, eivät ole olleet käännettyinä ruotsiksi, ja nyt näyttää siltä, että on tulossa on rahaa. Kysyisin ministeriltä, koska sitten tehdään tähän se lakimuutos, joka myös tarvittaisiin, jotta tämä asia tästä eteenpäin olisi selkeä.

Sitten kysyisin vielä sähköisistä asiakastietojärjestelmistä. Tämä prosessi on nyt pitkään ollut käynnissä, jotta saataisiin enemmän tuottavuutta myös sairaanhoitoon, ja näyttää siltä, että tämä on mennyt aika hitaasti eteenpäin. Koska me voimme saada aikaiseksi kattavan sähköisen asiakastietojärjestelmän terveydenhuollon piiriin Suomessa?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettiin toukokuussa 2008, ja silloin eduskunta edellytti, että hallitusohjelmassakin luvattu maksukattouudistus valmistellaan pikaisesti. Maksukattoja on kolme, ja niiden yhteenlaskettu summa on tänä vuonna 1 462,95 euroa. Se on suuri summa vähävaraisille ihmisille, kun muistamme, että yksin asuvan kansaneläke on 584 euroa kuussa ja 30—35-vuotiaiden naisten keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on alle 700 euroa kuussa. Kysyisin, ministeri, koska maksukatto valmistuu ja helpottaa pienituloisten asemaa.

Arvoisa puhemies! Päiväkotien ryhmäkoosta on puhuttu vuosia, mutta mitään todellisia parannuksia ei ole näköpiirissä. Hallitusohjelmassa on lupaus toteuttaa päivähoitolainsäädännön uudistus. Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, jotta päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään ja uudet määräykset ryhmien koosta ja kasvatustehtävissä olevan henkilökunnan pätevyysvaatimuksista olisivat nykyistä sitovampia, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eli antaa varhaiskasvatuslain?

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaksi kysymystä lyhyesti. Taitavat molemmat mennä ministeri Risikolle.

Kouluterveydenhuoltoa ruvettiin normittamaan, kun tiesimme, että viime laman jälkeen sen laillisuustila niin sanotusti on ollut aika huono. Kysyisin, missä jamassa se nyt on noin maata kattavasti.

Toinen kysymys liittyy omaishoitoon, josta nyt voisin tietysti laajemminkin rupatella. Mutta kun tiedämme, että omaishoitajien vapaapäivien toteuttaminen kunnissa on hyvin hyvin kirjavaa, niin mitä ministeriössä ... Tai kun tiedän, että jotain on tehty näiden hyvien käytäntöjen levittämisessä, oliko se Innokylä-hanke vai mikä se nyt olikaan, niin mitä sille kuuluu?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset taitavat olla syntymättömät lapset. Tässä eduskunnan käsittelyssä valiokunta on ottanut tämän asian huomioon ja lisännyt päihdeäitien hoidon järjestämiseen lisää määrärahoja, kun Raha-automaattiyhdistys puolestaan niitä vähentää. Kysyn nyt vakavan kysymyksen: Kun meillä syntyy vuosittain satoja äidin päihteidenkäytön takia vammautuneita lapsia, niin aiotaanko pakkohoitojärjestelyä lähteä Suomessa viemään eteenpäin?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välirauhasopimuksessa vuonna 1944 Suomi sitoutui siihen, että Saksan ja Unkarin kansalaisilta Suomessa takavarikoidaan omaisuus ja heidät pannaan leireihin. Sitten kävi niin, että ne pahimmat natsimieliset karkasivat Saksaan, ja kun lukumäärä oli liian pieni, niin Suomen hallitus hädissään sitten täydensi näitä leirejä laittamalla näiden ihmisten vaimot ja lapset sinne täytteeksi. Ne lapset joutuivat olemaan siellä sitten puolitoista vuotta leireissä, ja oli hyvin traumaattinen kokemus taas tulla yhteiskuntaan. He eivät olleet syyllistyneet mihinkään.

Nyt on todettu selvityksessä, että tämä oli oikeudenloukkaus, ja on valmis hallituksen esitys, että se pitäisi korvata. Uskottiin, että sosiaali- ja terveysministeriö, jolla on kokemusta tästä partisaanikysymyksestä Lapissa, lähtisi sitä korvaamaan. Kuitenkin te olette ilmoittanut, että se ei teille kuulu. Tässä on kysymyksessä hyvin pieni ihmisjoukko. Tämä on hyvin surullinen tarina. Minä toivon, ministeri Risikko, että te voisitte tarkistaa kantanne ja osoittaa, että teillä on laaja sydän.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikolla tuli torella hätkähryttävä tieto — jos kattootta teksti-tv:tä — että 750 000 suomalaasta syö erimoisia mielialalääkkeitä, mikä on faktatietoa Kelalta. Jos tällä konstilla ihimiskunta pitää ittensä viriänä ja työkykyysenä ja ennen kaikkea, että jaksaa paremmin. Mutta mikä hätkähryttävintä: nuoret, jotka on juuri valamistautunu työelämähän, käyttää kuulkaa rementialääkkeitä. Ne on tarkootettu mun mielestä vanhuksille. Eli haluaasin kysyä, onko ministerit huomioinu tämän.

Tämä on asia, mihinkä meirän pitää puuttua. Jos kansakunta tällä lailla rupiaa rappeutumahan, niin tämä on se, mihinkä meirän pitää ensimmäisenä tarttua. Ja samoin nuoret päihreäirit, niin kuin ed. Hemmilä sanoi, on erittäin tärkiä sektori. Lapsis on meirän tulevaisuus.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa nuorten ja nuorten aikuisten psyykelääkkeiden käyttö on tosiaan kolminkertaistunut 10 vuodessa. Itä-Suomessa määrätään kuitenkin alle 20-vuotiaille ja nuorille psyykelääkkeitä selvästi enemmän kuin muualla maassa. Itä-Suomessa potilaita myös eristetään ja laitetaan siteisiin kolme kertaa useammin kuin Länsi-Suomessa.

Olen tietysti itse ehdottomasti sitä mieltä, että hoitokäytäntöjä ja asenteitten eroja pitäisi tarkastella kriittisesti. Alueelliset erot eivät saisi vaikuttaa missään nimessä tälläkään hoidon saralla hoidon laatuun ja saatavuuteen. Kysynkin ministeriltä: aiotaanko todellakin vakavasti selvittää näitä eroja ja saattaa koko maahan yhtenäiset ja tasa-arvoiset mielenterveyden hoitokäytännöt?

Toinen asia sitten tuosta omaishoidosta. Perhehoitoa on suunniteltu käytettäväksi lomituksessa, että lomittaja menisi sinne omaishoitajan kotiin. Mitä positiivisia ja negatiivisia asioita ministeri tässä näkee? Luuletteko, että ihmiset mielellään ottavat vieraan ihmisen sinne kotiinsa, vai tarkoittaako tämä sitä, että hoitajan täytyy aina silloin poistua sieltä kotoa, jotta se loma todella tulisi sitten pidettyä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon tilanne Suomessa on ollut varsin vaihtelevaa, ja on ollut hyvin vaikeasti ennustettavissa, miten tulevaisuudessa oikein käy. Päihdeäitien hoidon järjestäminen on ollut yksi hyvä esimerkki. Viimeisen kahden vuoden aikana on yhdessä koetettu miettiä sitä, millä tavalla heidän hoitonsa ja vauvojen turvallisuus taataan tulevaisuudessa.

Me olimme tänä syksynä ihan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten, että valtiolta haettiin lisää rahaa, jotta Pidä kiinni -ohjelmaa voidaan jatkaa. Nyt eduskunta onneksi lisäsi tämän 1,5 miljoonaa — tai huomennahan siitä äänestetään — ja tänään Ray teki oman ratkaisunsa toisen 1,5 miljoonan osalta, jolloinka ensi vuoden rahat ovat kasassa. Elikkä voidaan tuottaa samalla tavalla palveluja kuin tänä vuonna. Mutta se on vaan ensi vuoden ratkaisu.

Nyt sitten kysyn teiltä molemmilta ministereiltä, oletteko te nyt miettineet, millä tavalla tämän ihmisryhmän hoito tulevaisuudessa taataan ja turvataan, koska kyse ei ole yksistään näistä päihdeäideistä vaan nimenomaan heidän vauvoistaan ja perheistään. Tällä hoidolla estetään se, että näitä lapsia tarvitsisi ottaa huostaan ja he eivät saisi kunnollista elämän alkua elämäntaipaleelleen. Mitä ratkaisuja tämän eteen tehdään? En haluaisi, että minä itse tai muut olisivat ensi syksynä tämän saman (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tilanteen edessä taistelemassa näistä rahoista.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Toivon todella, että me yhdessä löytäisimme ratkaisun, jolla me voisimme vakinaistaa päihdeäitien palveluiden rahoituksen. Oli erinomaista, että valtionosuuksiin tuli lisää rahaa, Raha-automaattiyhdistys jatkoi tätä rahoitusta, mutta jokin luova, pitkäjänteinen, uusi ratkaisu tähän täytyy saada. Me tiedämme, että olemme menossa taloudelliseen tiukkuuteen, meillä on vaikeat ajat edessä, ja kaikkein vaikeimmassa ja heikoimmassa asemassa olevien tilanne täytyisi ratkaista. Toivon todella, ettei jatkossa eduskunnan tarvitse viime metreille tätä asiaa miettiä.

Mutta kysyn vielä. Ensi vaalikaudella on välttämätöntä saada kaksi tärkeää lakia. Vanhuspalvelulakiin täällä ed. Hiltunen viittasi jo, ja on erittäin tärkeää, että se saadaan, mutta toinen asia on ehdottomasti saatava hoidettua, ja se on varhaiskasvatuslaki. Me tarvitsemme uuden lain. Kysynkin, joko tuo laaja selvitysryhmä, joka selvittää varhaiskasvatuspalveluiden tilannetta, on nimeämisvaiheessa. On tärkeää, että se nimetään ja että saadaan myöskin laajapohjainen työryhmä valmistelemaan tätä uutta lakia, ja toivon, että ministeri Risikko tähän vastaa. On todella tärkeää, että me sen lain saamme. Uutta varhaiskasvatuslakia on odotettu todella pitkään, ja ensi vaalikaudella se on todellakin saatava tässä talossa käsiteltyä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä sille tärkeimmälle asialle, jonka halusin sanoa, on vaikea löytää oikeaa kohtaa, missä puhua, koska se menee yli hallintorajojen. Kun olemme katselleet pitkäaikaistyöttömiä ja lisäksi ministeri Rehula uutena, vetreänä voimana hallituksessa käytti kai puheenvuoron, että pitkäaikaistyöttömiä pitäisi saada enemmän takaisin työelämään, ja nyt on tehty otantatutkimuksia Pohjois-Suomessa ja sitten täällä etelämmässäkin, niin nähdään, että syy siihen, että he eivät ole työelämässä, on se, että heillä on hoitamattomia sairauksia. Meidän pitkäaikaistyöttömät ovat sairaita.

Mitä toimenpiteitä te ajattelette, että tässä budjetissa olisi tai pitäisi tehdä siksi, että nämä ihmiset saisivat oikeudenmukaista hoitoa? Yksi on se, mitä olen itse mallina tarjonnut, että kun autot katsastetaan, niin katsastetaan ne ajajatkin. Eli saatetaan kaikki ihmiset säännöllisten terveyspalvelujen piiriin, myös ennalta ehkäisevien, koska emme me voi työllisyysmäärärahoin auttaa ihmisiä, joilta puuttuvat sairaudet. Ajattelin, että onko Ilkka Taipale ollut liian pitkään eduskunnasta poissa, kun tästä ei ole tämän suurempaa ääntä saatu aikaan pidetyksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa herra puhemies! Siltä osin, kun kysymykset kohdistuivat omalle tontilleni, kommentteja:

Ensimmäiseksi. Ed. Kumpula-Natri, olen täsmälleen samaa mieltä. Asetan kysymyksen: miksi auton katsastaminen kerran vuodessa on tärkeämpää kuin ihmisen? Tämä tarkoittaa muitakin kuin työttömiä. Se, mihin liittyen on ryhdytty toimenpiteisiinkin, ei valmistu tässä 4,5 kuukaudessa, mitä jäljelle jää, mutta yksi lähtökohta on se, että seuraavalle sosiaali- ja terveysministerille pöydällä on paperi siitä, miten lainsäädäntöä tulee kehittää, jotta osatyökykyisyyden hyödyntäminen on jatkossa paremmin mahdollista. Se koskettaa työttömiä, se koskettaa vajaakuntoisia, ja ylipäätänsä isona kysymyksenä on se, että me tulemme tarvitsemaan jokaisen työntekijän, jokaisen työtunnin.

Mitä lainsäädännölle pitää näiltä osin tehdä? Työttömien osalta tämä menee ministeri Sinnemäen tontille, ja hänellä on siellä omat toimenpiteensä, mutta siis tämä peruskysymys, onko auto tärkeämpi kuin ihminen, on asia, joka on ihan varmasti purettava auki, kun eteenpäin mennään.

Sitten ed. Väätäiselle tähän Raha-automaattiyhdistyksen tilanteeseen: Kaiken kaikkiaan minun silmälasieni läpi katsottuna tämä asia on muutakin kuin päihdeäidit. Minun silmälasieni läpi katsottuna tässä asiassa on kyse siitä, miten Raha-automaattiyhdistyksen tuotto jatkossa jaetaan, miten siitä saadaan läpinäkyvää, miten siitä saadaan sellaista, että ei vuodesta toiseen tarvitse tehdä näitä toimenpiteitä, mihin te, ed. Väätäinen, jaoston puheenjohtajana viittasitte. Minun lasieni läpi se näyttää siltä, että minulle on kerrottu, että on vuosiluvut 2005, 2008, 2010, jolloin on kerrottu toimijoille, että ne varat ovat vaarassa. Nyt mennään ensi vuosi taas eteenpäin. On luvattu, että asia hoidetaan: eduskunnassa on hoidettu, ja Raha-automaattiyhdistyksen avustusesitys tulee antamaan omat euronsa. Mutta minulle tämä on monen muun palvelutoiminnan osalta kysymys siitä, miten Raha-automaattiyhdistyksen tuotto jatkossa kohdennetaan.

Ed. Miedolle: Ei ihminen käytä lääkettä, jos ei lääkäri sitä määrää. Eli yksi koulutuksen ja opiskelun paikka on se, millä diagnoosilla ihmisille lääkkeitä määrätään, onko se helpoin tie, että määrätään dementia- tai depressiolääkkeitä tilanteessa, jossa oireet viittaisivat todellisuudessa johonkin ihan muuhun.

Ed. Henrikssonille: Tänne olisi jo tuotu lainmuutos näiden yleissitovien työehtosopimusten ruotsintamiseen liittyen, mutta ministeri sen verran toppuutteli, että jos nyt odotettaisiin siihen hetkeen, kun eduskunnasta tulee virallinen pyyntö se lakiesitys tuoda. Eli tässä tilanteessa ollaan.

Toisekseen tietotekniikan osalta, sikäli kun omalle vastuualueelleni kuuluu. Eduskunta sääti lain vuonna 2007 voimaan. Ensi keväänä piti olla se alusta, se perusta, johon paikalliset toimijat, alueelliset toimijat, liittyvät, kiinnittyvät. Me olemme tilanteessa, jossa eduskunta antoi lisää tuota aikaa. Kelan osalta valtakunnan tasolla ollaan tilanteessa, missä se alusta, se pohja, on kunnossa, pilotointivaihe on menossa. Minulle tänään kerrotun mukaisesti tuolla Savon suunnalla päästään ensimmäisiä harjoituksia, kokeiluja, tekemään elävässä elämässä ensi vuoden aikana. (Ed. Kuoppa: Se on absoluuttista köyhyyttä!)

Sitten ed. Kuopalle: Tämä köyhyydestä keskusteleminen varsinkin minuutin vastauspuheenvuorossa kyselytunnilla on hieman hankalaa, koska puhutaan suhteellisesta köyhyydestä tilanteessa, jossa vähintään yhtä tärkeää on puhua siitä absoluuttisesta köyhyydestä ja todella niistä ihmisistä, jotka ovat sen köyhyysrajan alla. Meillä on huoli, meillä on tieto. Tämä hallitus on tehnyt niitten resurssien puitteissa ja niitten määrärahojen puitteissa, jotka ovat olleet käytettävissä.

Sitten ed. Erkki Virtaselle: Mitä meidän pitäisi tehdä? Ihan sama liike kuin eurooppalaisella tasolla. Työn ja talouden rinnalle pitää ottaa nykyistä vahvemmin sosiaalinen ulottuvuus.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän käyttämistänne puheenvuoroista, ja kiitoksia jaoston puheenjohtajalle hyvästä katsauksesta. Vastaan näihin teidän kysymyksiinne.

Päihdeäitien hoito. Erittäin hyvä asia, että annoitte siihen lisää rahaa. Siinähän, että meillä on tämä Pidä kiinni -hoitojärjestelmä, on tarkoitus, että me hiljalleen saamme siirtymään sinne muuallekin eli julkiselle sektorille sitä, mutta koska se ei ihan käden käänteessä näy ja käy, niin siitä syystä on hyvä, että saadaan rahoitusta lisää.

Pakkohoitolaki on valmisteilla tällä hetkellä. Se vaan ei ole kovin helppo laki, niin kuin esimerkiksi jaoston puheenjohtaja, erityisen osaava muun muassa näistä psykiatrisista asioista, tietää hyvin.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon kehittäminen. Hieno asia, että tuli nyt tähän kokeiluun lisää rahaa. Meillä oli sitä selvityksessä, mutta tämä antaa valtavan hyvän potkun sille koko kokeilulle.

Veteraanien kuntoutusmäärärahojen lisääminen myöskin on semmoinen hyvä juttu, jolla saadaan näitä kuntouttavia palveluja, eli tämä kotihoitomalli, mitä nyt lanseerataan eteenpäin.

Oikeuslääketieteen tilanteeseen myöskin kiinnititte huomiota. Meillähän on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittänyt, mikä ihme siihen on syynä, että Suomessa tehdään ruumiinavauksia enemmän kuin missään muussa maassa. Ja jotta me voisimme tätä painetta helpottaa, niin katsotaan myös lainsäädännöllisiä toimia.

Potilastietojärjestelmä. Täytyy sanoa, että se on iso juttu. Viime kaudella siihen jo paneuduimme, mutta ei se kovin helppo juttu ollut. Maailman laajin potilastiedosto ollaan nyt tekemässä Suomessa. Muissa maissa on otettu vaan pieniä siivuja sieltä potilastietokertomuksesta. Siitä syystä tämä on niin valtavan suuri juttu. Alun perin siihen on aivan liian vähän resursseja varattu, ja myöskin kyllä täytyy sanoa, että varmasti siinä asioitten johtamisessakin on ollut kehittämistä. Mutta kaatunutta maitoa on nyt turha itkeä. On mietittävä, mitä sille tehdään, ja me olemme todella vuodesta 2008 kyllä tehneet töitä korjataksemme tätä liikettä. Meillä on kyllä siinä asiassa erittäin hyvä osaaminen tuolla, mutta tämä vaatii rahaa ja aikaa. Vuosi 2014 on tavoite, että saataisiin sitten potilastietoarkisto.

Kiitoksia myöskin tästä vanhustenhuoltolain tukemisesta. Meillähän on vanhustenhuollossa sen lisäksi, että me olemme tätä lakia tekemässä, myöskin valvontaa tehostettu, ja siitä on nyt jo näkyvissä erittäin hyviä toimia. Myöskin valtionosuuksia on lisätty joka vuosi nimenomaan vanhustenhuoltoon.

Lasten huostaanotot. Ne ovat lisääntyneet valitettavasti. Lastensuojelulain henki on ennaltaehkäisy, ja se muutos, minkä me olemme nyt saaneet aikaiseksi, on lapsiperheiden kotipalvelu, ja siihen on tullut tätä valtionosuutta. Sekin on hieno asia niille perheille. Ed. Kerola täällä kysyi, miten me saisimme sen muutoksen. Sosiaalihuoltolaissa on ollut jo vuosikausia tämä asia, että pitää järjestää rahaa myös lapsiperheille, mutta se on kunnissa siirtynyt vanhuksille. Elikkä tämä kannattaa ihan siellä kunnissa ottaa puheeksi.

Perhehoito, mihin ed. Paloniemi on ansiokkaasti ottanut kantaa, on nyt osa sitä kehittämistyötä, että me voisimme sitä perhehoitoa lisätä. Tavoitteena on, että perhehoitolaki, kokonaislainsäädäntö, saadaan uudistettua, tai yleensäkin se laki. Se työryhmä teki ansiokasta työtä, ja jos me saisimme sitä jo pikku hipun eteenpäin, niin se olisi hyvä tänä aikana.

Teroka-ohjelma eli terveyserojen kaventamisohjelma on meillä käynnissä, ja terveydenhuoltolaki tulee sitten tukemaan tätä hyvinvointisuunnitelmien kautta, eli kuntien tulee rakentaa hyvinvointisuunnitelmat.

Perhehoidosta tuossa jo totesinkin. Myöskin pyrimme sitten sijaishoitajajärjestelmää kehittämään sitä kautta. Tuossa kysyittekin, edustaja, miten tätä voidaan sitten omaishoitajille käyttää. Toivottavasti mahdollisimman paljon. Jotkut omaishoitajat haluavat nimenomaan kotiin, ettei tarvitse sitä sairasta omaista viedä minnekään, koska se sairas ihminen ei välttämättä halua sieltä kodistaan lähteä.

Terveyskeskusmaksusta täällä kysyttiin. Laki antaa siihen mahdollisuuden, mutta kunnat saavat itse päättää, ottavatko maksuja vai eivätkö.

Maksukatto on valmisteilla. Se jäi Sata-komitealta kesken. STM on ottanut siitä nyt virkamiestyönä kopin, ja sitä jatketaan.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta. Meillä on vuorohoitopäiväkodit. Meillä edellytetään tietysti työelämän joustavuutta. Perhekeskuksia käynnistetään.

Varhaiskasvatuslaista täällä todettiin, ja sitä peräänkuulutettiin. Mehän teimme esityksen varhaiskasvatuslain ensimmäisestä vaiheesta, mutta valitettavasti muut hallitusryhmät eivät sitä kannattaneet. Muistaakseni myös ed. Sarkomaa vastusti tämän varhaiskasvatuslain tuomista tänne eduskuntaan. Elikkä me yritimme kyllä tätä ensimmäistä vaihetta tuoda, mutta siihen ei kannatusta löytynyt. Se on sitten edessä varmasti seuraavalla kaudella. Pitää muistaa, että 200 miljoonaa siihen tarvitaan. Oli hyvä tarkoitus, että saadaan askeltaen se tuotua, mutta valitettavasti siihen ei tukea löytynyt.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Siinä asetus tulee täysimääräisesti voimaan vuonna 2011, ja siitä on jo saatu erilaista niskalenkkiä.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana omaishoitajien vapaapäivistä. Siihen asiaan kehitetään perhehoitoa.

Alkoholiohjelma, joka on meillä kaksi kautta ollut, jatkuu toivottavasti myös ensi kaudella. Myös mainontaan tullaan kiinnittämään huomiota. Kiellot eivät ole toimineet, ja niitä nyt sitten tiukennetaan.

Sitten arvostamalleni ed. Södermanille haluan sanoa, että en ole ikinä teille sanonut, että ei se kuulu minulle, koska minä en koskaan sano niin, vaan olen sanonut, että valitettavasti me emme voi lisätä näitä ryhmiä, laajentaa näitä ryhmiä. Olen teidän kanssanne samaa mieltä siitä, että varmasti he olisivat sen ansainneet, mutta valitettavasti meillä ei siihen rahaa ole.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historian saatossa kulunutta vaalikautta varmaan kritisoidaan siitä, että terveydenhuollon rakenteita ei uusittu, vaikka selvästikin sieltä olisi saatavissa parempia palveluita edullisemmin ja puuttumalla siihen, että tämmöistä tehostusta voisi tapahtua. Tämä vaalikausi on mennyt pitkälti kädenvääntöön kokoomuksen ja keskustan välillä sosiaali- ja terveyspiireistä tai maakuntamalleista. Olisi ehkä ollut järkevää ottaa laveammat hartiat ja järjestää parlamentaarista valmistelua koko puoluekentän toimesta, olisi ehkä päästy ripeämmin eteenpäin. Mutta sieltä juuri olisi saatavissa sitä uudistusvaraa, reformimarginaalia, jolla tehtäisiin näitä välttämättömiä perusturvan, sosiaalipalvelujen, parantamisia, joita tässä keskustelussa on lukuisia käsitelty.

Sosiaalinen jakautuma, luokkaerojen kasvu, on todellinen ongelma tämän päivän Suomessa, ja siihen tarvitaan todella toisessa mittakaavassa panoksia kuin mitä nyt on pystytty tekemään.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Uusi terveydenhuoltolaki herättää paljon toiveita, mutta sitä on tarkasteltava kokonaisuutena eli sitä on täydennettävä edelleen uudella sosiaalihuoltolailla ja terveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestämislailla, eli rakenteista on edelleen kyse. Kysynkin, mitä on odotettavissa.

Paljon on tullut tehtyä ja paljon on panostettu viime vuosikymmeninä terveydenhuoltoon, mutta suuria haasteita on olemassa. Ajattelen nyt kasvavia terveyseroja. Ne kasvavat, ja näin ei saisi jatkua. Silloin perusterveydenhuolto ja nimenomaan terveyskeskukset ovat avainasemassa. Kysynkin, onko odotettavissa, että tämä ensi vuoden budjetti toimenpiteineen vahvistaa terveyskeskusten asemaa ja toimivuutta ja lääkäreiden saatavuutta.

Ruotsissa Sveriges Hälsovårdsinstitut eli Ruotsin terveysinstituutti on selvityksellään todistanut vakuuttavalla tavalla, kuinka hyvä yleinen terveys eri kunnissa, alueilla, maissa, vaikuttaa myönteisesti yleiseen kehitykseen. Eli kuntien pitää todella panostaa ja ottaa huomioon, (Puhemies: Minuutti!) miten terveyttä edistetään kokoamalla tietoja ja välittämällä tietoja eri väestöryhmien terveydentilasta, että määrätietoisesti seurataan ja otetaan parhaan mukaan huomioon kaikessa toiminnassa. Kysynkin, kuinka voidaan jatkossa varmistaa ihan tämän uuden lain hengessä, että näin tulee tapahtumaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Guzenina-Richardson kyseli, minkälaisen perinnön tämä hallitus jättää jälkeensä. Se jättää sellaisen perinnön, että se huolehtii kasvun eväistä, edellytyksistä, mutta myös työllisyydestä, ottaa oppia 1990-luvulta, jolloin toteutettiin toisenlaista politiikkaa, mitä tämä hallitus on nyt tehnyt, nimenomaan halunnut asettaa painopistettä vähävaraisten aseman tukemiseen.

Me tiedämme kaikki sen, että tulonsiirrot tasaavat tuloeroja liian vähän. Viime lamasta olemme oppineet sen, että perusturvan taso on jäänyt jälkeen jopa 20—30 prosenttia yleiseen tulokehitykseen nähden. Tästä olemme oppineet sen, että pyrimme parantamaan myöskin tätä tasoa, niin ettei tulisi tehtyä samoja virheitä kuin 1990-luvun jälkeen. Toteamme sen, että eri puolueet ollessaan hallituksessa ovat toteuttaneet erilaista politiikkaa myöskin perusturvan tason osalta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin palaan ed. Guzenina-Richardsonin puheenvuoroon. Te puhuitte siitä, että valtio velkaantuu tällä vaalikaudella 30 miljardia. Jos ei olisi velkaantunut, niin tässä maassa olisi huomattavasti enemmän köyhiä kuin meillä on tällä hetkellä, ja me emme olisi voineet ottaa tätä uutta velkaa, jos valtiontaloutta ei olisi pitkään hoidettu hyvin. Se vanha lausuma, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, pitää nyt paremmin paikkansa kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä kiittää ministereitä, ministeri Rehulaa siitä, että tässä työmarkkinatuen tarveharkinnassa teitte aivan oikean ratkaisun siinä, että nostettiin tulorajoja ja sillä poistettiin osaltaan köyhyyttä, ja ministeri Risikkoa siitä, että olette ollut vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että omaishoitajien hoitovapaa-asia on mennyt eteenpäin. Toivoa sopii, että omaishoidon tuen tasainen jakauma koko maahan taataan sitten jatkossa.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan nyt vielä kerran nämä madonluvut. Nimittäin verojen alennus fiskaalisesti laskettuna tällä hallituskaudella 8 miljardia euroa, valtionvelkaa 35 miljardia euroa ja ensi hallituskaudelle leikkaustarvetta 10 miljardia euroa. Minulla on täällä STT:n uutinen vuodelta 2008, jossa eduskunnan puhemies Sauli Niinistö vaatii hallitusta perumaan veronalennukset tai ainakin lykkäämään niitä. Hän pitää niitä huonona siinä ajassa tehtynä päätöksenä, ja sitä samaa mieltä oli myöskin oppositio. Me kannamme nyt suurta huolta siitä, minkälainen liikkumavara seuraavalla hallituskaudella on. Täällä puhutaan paljon, mutta mitä me pystymme saamaan aikaan, koska rahaa meillä tulee olemaan hyvin niukasti?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Professori Veikko Ahlberg nostaa aikamme suureksi haasteeksi sellaisten kasvuolojen tarjoamisen, jotka takaavat lapsille ja nuorille riittävän mielenterveyden. Ahlberg laskee, että jopa 20 prosenttia nuorista on vaarassa syrjäytyä joko psyykkisistä tai sosiaalisista syistä, ja häntä on kyllä ihan syytä uskoa. Nuorten hoito on valitettavasti vielä heikosti koordinoitua ja pirstaleista, minkä vuoksi voimavaroja valuu hukkaan ja hoito on jopa tarpeettoman laitosvaltaista. Pitäisi ehdottomasti pystyä ottamaan käyttöön monialaisia hoitokeinoja, matalan kynnyksen palveluja ja laatia Käypä hoito -suositus myös nuorten mielenterveyspalveluihin. Meillä ei näet ole todellakaan varaa menettää 20:tä prosenttia nuorista muun muassa tällä tavalla.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Risikko väitti, että olen toistanut häntä väärin. Jos niin olen tehnyt, pahoittelen. Se ei suinkaan ollut minun tarkoitukseni.

Kun puhutaan internoiduista lapsista, niin se on hyvin erikoinen ryhmä, ja minusta sitä ei voi verrata mihinkään muuhun ryhmään. Minusta heidän ainoa toivomuksensa on siis se, että säädettäisiin suurin piirtein samanlainen laki kuin oli partisaanien uhreista Sallassa. Minusta tämä, että he tulisivat veteraanilainsäädännön piiriin, ei ollenkaan ole välttämätöntä. Mutta kun miettii näitä ihmisiä, niin otetaan nyt esimerkiksi Garamin perheen isä, joka sotilaspuvussa — hän oli siis taistellut Suomen puolesta — vietiin valtion internointileirille ja sitten toimitettiin lapset ja vaimo perään. Se oli sen luokan ihmisloukkaus, että nyt kun nämä ihmiset ovat elämänsä syksyssä, niin kyllä Suomen valtion jollain tavalla pitäisi se huomioida, ja mallina olisi tämä laki, josta puhuin, joka kuuluu sosiaaliministeriölle. En usko, että mikään muu ministeriö sitä tekee, ainakaan minä en jaksa sitä ruveta selittämään ministeri Braxille.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, toinen on tämä nuorten toimeentulotuen leikkaus ja toinen on terveydenhoitajien käynnillä perittävät maksut.

Kuulin, että ministeri Risikko totesi, että eivät kunnat niitä rupea perimään ja rasitus ei kasva, mutta kun nämä terveyserot kasvavat koko ajan, nyt on kyllä ihan oikeasti vaarana, että ne ihmiset, jotka tähän astikin ovat olleet heikommassa asemassa terveyspalveluiden suhteen, eivät tämän jälkeen edes mene terveydenhoitajan puheille. Miten ministeri voi vakuuttua siitä, että tällä ei ole negatiivista vaikutusta terveyserojen kasvuun, kun tämän päivän Helsingin Sanomissa selkeästi kerrottiin, että tämä kielteinen kehitys sekä tuloerojen että terveyserojen osalta edelleen kasvaa? Tämä päätös terveydenhoitajalla käynneistä perittävistä maksuista on huolestuttava.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tuolla edellisellä kyselykierroksella liian kevyesti esitin kysymyksen kouluterveydenhuollosta. Tosiasia on, että lasten ja nuorten oikeanlaisella, ennalta ehkäisevällä terveydenhuollolla säästettäisiin muissa sosiaalikustannuksissa valtavasti. En nyt sanasta sanaan pysty siteeraamaan professori Matti Rimpelää, mutta haluaisin toistaa hänen ajatuksiaan, että nimenomaan tähän kouluterveydenhuoltoon puuttumalla me ratkaisisimme monet lasten ja nuorten syrjäytymiseen ja myöskin terveyteen liittyvät kysymykset hyvin helposti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikolle toteaisin, että kyllä suomalaiset perheet ja lapset ansaitsevat sen, että me saamme uuden, kokonaisen varhaiskasvatuslain emmekä enää paikkaa paikan päälle. Mutta uskon, että tämä erinomaisesti hoituu tulevaisuudessa, ja kyllä sanon tässä, että kiitokset pitää antaa tuolla aitiossa istuville ministereille, niin sosiaalista politiikkaa he ovat tehneet täällä.

Edustajat vasemmistosta nostivat esille sen, miksi on velkaannuttu. Sen takia on velkaannuttu, että halusimme pehmentää syvän taantuman vaikutuksia kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Kysyn, miksi sen nousukauden aikana, kun SDP oli hallituksessa, ei näitä perusturvanparannuksia tehty, jotka nyt on tehty vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Kyllä tässä (Ed. Gustafsson: Koska kokoomus vastusti hallituksessa!) kiittää kuuluu sinivihreää hallitusta ja näitä ministereitä ja vähän ihmetellä, että demarit puhuvat aina oppositiossa, mutta kun te olette hallituksessa, ette tee mitään. (Välihuutoja vasemmalta) — Ette ainakaan paljoa.

Jos katsotaan vielä veropolitiikkaa, niin tämä hallitus on tehnyt paljon sosiaalisempaa veropolitiikkaa kuin ne hallitukset, joissa SDP on ollut. Jos katsotaan esimerkiksi perusvähennystä, sitä on viimeksi nostettu — jos ei oteta lukuun niitä nostoja, joita tämä hallitus on tehnyt — porvarihallituksen aikana, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) eli kyllä politiikka on ollut niin perusturvan osalta kun veropolitiikan osalta paljon sosiaalisempaa kuin koskaan, kun SDP on ollut hallituksessa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosina 2004 ja 2005 käsiteltiin viimesijaisen toimeentuloturvan asumistuen omavastuuta, joka oli 20 prosenttia. Sosialidemokraatit halusivat alentaa sitä. Pääsimme 7 prosenttiin. Kuka ja mikä puolue vastusti tätä kaikkein pienituloisimpien aseman parantamista? Minä vastaan: se puolue oli kokoomus. (Ed. Asko-Seljavara: Me oltiin oppositiossa!) — Te vastustitte sitä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiolle todellakin: Äskettäinhän oli Helsingin Sanomissa laaja artikkeli, jossa todettiin, että silloin, kun demarit ovat olleet hallituksessa, paljon vähemmän on parannettu köyhien asemaa kuin nyt, kuin niinä kausina, kun porvarit ovat olleet hallituksessa. Kyllä teidän täytyisi nyt kriittisesti katsoa sitä omaa politiikkaanne, miten sosiaalista se on.

Kysyisin ministereiltä sitä, että jos nyt halutaan parantaa kaikkein köyhimpien asemaa, niin olisitteko te valmiit ajamaan sitä, että nostetaan kaikkein köyhimpien perusturvaa ilman, että nostetaan ansiosidonnaista päivärahaa kaikkein rikkaimmilta. Tämähän on se, mitä esimerkiksi demarit vastustavat, että parannettaisiin kaikkein köyhimpien asemaa. Tehän vaaditte, että oli ansiosidonnaisen määrä mikä hyvänsä, niin sitä pitää nostaa myös, jos kaikkein köyhimpien perusturvaa parannetaan.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella tai hallituskaudella on todellakin velkaannuttu, koska ostovoimaa on haluttu parantaa ja pitää yllä työllisyyttä ja erityisesti pitää huolta heikompiosaisista. Itse asiassa 600 miljoonaa euroa vuodessa käytetään siihen enemmän kuin punamultahallituksen aikaan, joten tekoja kyllä on silloin, kun ollaan hallituksessa.

Esimerkiksi tänään täällä ed. Urpilainen syytti kyselytunnilla hyvinkin syyllistävästi hallitusta, että minkä ihmeen takia ei tehdä mitään tälläkin 300 miljoonalla eurolla, jotka hallituspuolueet keskenään sopivat, joilla todellakin lyhennetään velkaa ja joita ei suoraan kohdenneta uusiin menoihin. Eli te siellä haluatte kasvattaa tätä velkaa, puhumattakaan siitä, että 1,3 miljardia olivat pelkästään liikenneinfrahankkeet. Niilläkö tätä maan hyvinvointia nyt sitten, kun olette niin huolissanne heikompiosaisista, parannetaan?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli oppositiolle kysymys, mutta ministereille ei. Kyllä minä sanoisin, että tässä salissa on täällä nyt koolla sosiaalipoliitikkoja, ihmisiä, jotka kaikki puolueesta riippumatta haluavat kantaa huolta siitä, että sosiaalinen eriarvoisuus ei Suomessa kasva. Minä olen sitä mieltä ja haluan antaa tukeni ministeri Risikolle siinä, että jatkaisitte sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelua, vaikka tämä hallitus ei pystykään tuomaan sitä esitystä. Sitä kaivattiin täällä ed. Nordmanin ja jossakin toisessakin puheenvuorossa. Mutta ministeriltä kysyn, olisiko mahdollista, että veisitte kuntakenttään sellaisen hankintalain tulkinnan, jolla estetään se, että kehitysvammaisten ja vanhusten palveluasumisessa, kilpailutuksissa ei kilpailuteta sitä ihmisen kotia, asuntoa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina oppositiossa olleena tekisi tietysti mieli puuttua tähän keskusteluun, kun on kokemusta kaikenlaisista hallituksista, mutta en nyt viitsi. Sen sijaan kiitän myöskin ministeri Rehulaa tästä työmarkkinatuen tarveharkinnan korottamisesta, mutta moitin kokoomuslaista valtiovarainministeriä siitä, ettei hän antanut ministeri Rehulan poistaa sitä kokonaan.

Ed. Asko-Seljavaara, ei hallituspuolueen valiokuntavastaavana oleminen nyt kuitenkaan edellytä sitä, että aina kuulee väärin, mitä oppositioedustaja sanoo. Minä puhuin lapsiköyhyydestä, ja siitä me kaikki olemme sanoissa yksimielisiä, vain teot vaihtelevat.

Mutta ministeri Rehula, mitä mieltä olisitte siitä vaihtoehdosta, että kun Sata-komitea ei nyt saanut tätä sotkuista suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää kuntoon, niin entäpä jos köyhyyden ja myöskin terveyserojen poistamiseksi meiltä siirtyisimme esimerkiksi 750 euron yhteiseen syyperusteiseen perusturvaan, joka voitaisiin maksaa kaikille? Takuueläkettä korottamalla siihen päästäisiin myöskin eläkeläisten osalta.

Paula  Sihto /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on kannettu huolta sähköisistä asiakastietojärjestelmistä ja niiden toimimattomuudesta ja varsinkin niiden yhteensovittamisesta eri kuntien tai kuntayhtymien kesken. Budjettiesityksessä on ehdotettu asiakastietojärjestelmien kehittämiseen 16,4 miljoonaa euroa, ja lisäksi valtion ja kuntien yhteisiin hankkeisiin on varattu 20 miljoonaa euroa vuonna 2011. Näyttää siltä, että nämä rahat eivät tule riittämään. Juuri säädetyssä terveydenhuoltolaissa potilaan valinnanvapaus palveluiden hankkimisen suhteen laajenee asteittain ja olisi valtakunnallinen vuonna 2014.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin ministereiltä: Mitenkä te näette sen, onnistuuko terveydenhuoltolaissa esitetty valinnanvapauden laajeneminen suunnitellussa aikataulussa, kun sähköisten asiakastietojärjestelmien yhteensovitus on vielä näinkin keskeneräistä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on useaan otteeseen kannettu huolta suomalaisten ihmisten runsaasta psyykenlääkkeitten käytöstä ja myös nuorten osalta. Perheterapeutin silmälasien läpi haluan ymmärtää myös tätä tilannetta. Tosiasia on se, että suomalaisten ihmisten täytyisi oppia puhumaan avoimemmin ja enemmän. Nuorilla ja lapsilla täytyy olla tilaisuuksia kotona, päiväkodissa, kouluissa puhua niistä vaikeista tilanteista, mitä he kohtaavat. Terveyskeskuksissa, perusterveydenhuollossa, kouluterveydenhuollossa täytyy olla työntekijöillä aikaa ja resursseja kuunnella. Ei ahdistuneen ihmisen kuunteleminen onnistu 15 minuutissa tai 20 minuutissa. Siihen hyvin helposti tulevat sitten helpottavina unilääkkeet ja ahdistusta lieventävät lääkkeet. Me tarvitsemme sinne lisäresursointia, muuten tämä ei onnistu.

Sitten terveyskeskusmaksuun sanon, että näitten maksujen laajentaminen on todella huonoa kuntapolitiikkaa. Siitä olen tosi pettynyt molempiin ministereihin, että olette antaneet tämän lain mennä läpi täällä eduskunnassa, koska se eriarvoistaa kuntia ja kuntalaisia riippuen siitä, ottavatko kunnat sen käyttöön vai eivät.

Katri  Komi /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin totean, kun tuossa valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin sanotaan, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuudessa ja alueellisessa tasa-arvossa on parantamista, että toivon, että vakavasti selvitätte niitä eroja maan sisällä ja sitten ryhdytte toimenpiteisiin, niin että eroja tässä ei olisi.

Tiedän kyllä, että jatkossa tarpeelliseksi katsottu hoito on järjestettävä kolmessa kuukaudessa kaikille alle 23-vuotiaille. Se toivottavasti auttaa osaltaan, ja on todettu myös, että jonot mielenterveyspalveluihin ovat pysyneet kohtuullisesti lain sallimissa rajoissa, mutta ensikäynnin jälkeen tämä prosessi usein hidastuu liiaksi. Toivon, että alueelliset erot saadaan pienemmiksi jatkossa.

Toinen asia. Palveluasumiseen ei ole määritelty valtakunnallisesti asiakkaan käyttöön jäävää vähimmäiskäyttövaraa, ja tiedän, että työryhmä on jättämässä, jos ei ole jo jättänyt, esityksensä tähän asiaan liittyen. Millä aikataululla olisi mahdollista saada aikaan säädösmuutos, jolla tämä vähimmäiskäyttövara määriteltäisiin?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin omaishoidosta, kun ministeri Risikko sanoi tuossa aikaisemmin, että olette tehneet ministeriössä tai ministeriryhmässä päätöksen, että omaishoito siirretään Kelalle. Tai sitten kuulin väärin. Mutta joka tapauksessa kysyisin, että jos omaishoidontuki siirretään Kelalle, niin tullaanko sitä valmistelemaan Sata-komitean esityksen mukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että omaishoidon tuki ja hoitotuki yhdistetään ja hoitotukitasoja tarkastellaan sillä tavalla, että alimmainen hoitotukitaso tulisi poistumaan ja invalidivähennys mahdollisesti poistettaisiin kokonaan, ja tästä kokonaisuudesta muodostettaisiin omaishoitoon liittyvä omaishoidon tuen ja hoitotuen malli. Käytännössä, jos se menee Sata-komitean esityksen mukaisesti, niin se tulee tarkoittamaan sitä, että riippuen laskentatavasta omaishoitajien toimeentulo tulee heikkenemään 20—30 prosentilla. Kysyn, mihin suuntaan tätä omaishoitoa nyt on lähdetty kehittämään.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä päätetään kunnissa ensi vuoden talousarvioista, ja siellä on monta sellaista isoa kysymysmerkkiä, jotka aiheuttavat päänvaivaa monissakin paikoissa. Yksi tällainen on erikoissairaanhoito. Ensinnäkin erikoissairaanhoitoa tulee antaa jokaiselle sitä tarvitsevalle, eikä heitä saa missään tapauksessa syyllistää, mutta sen budjetointi on aina erittäin vaikeaa kuntien ja kaupunkien talousarvioissa.

Onko koskaan mietitty sitä vaihtoehtoa, että kuntien budjetointi ja sitä hallittavuutta voitaisiin parantaa sillä, että laskettaisiin esimerkiksi jonkun huoltosuhteen mukaan, asukasluvulla kertoen, se määrä, mikä budjetoidaan sinne? Sitten, kun se sen jälkeen ylittyy, niin olisi joku muu rahasto, joka tavallaan tasaisi sen, esimerkiksi valtio tulisi mukaan.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on valtion budjetti kuitenkin tulevaisuudessa kovissa haasteissa, koska olemme saaneet nytten täällä sivusta katsella velkaantumista. Mutta ihmeellinen viesti tuli tänään budjettipäälliköltä, joka ihmetteli julkisuuteen, että 300 miljoonaa euroa jää käyttämättä. Minä melkein uskoisin, äskeisestä riitelystä täällä huolimatta, että tämä salillinen sieltä oikealta tänne vasemmalle voisi löytää joitain hyviä kohteita. Eiköhän tehtäisi illalla hyvä työ, että ministerit neuvottelisivat pääministerin ja valtiovarainministerin kanssa, että etsitään yhdessä sosiaali- ja terveyssektorilta nuo käyttövarat.

Ensimmäisenä ehdottaisin, että hyväksyisimme huomenna ed. Kari Rajamäen nimissä kulkevan vaihtoehtobudjetin kohdan, jossa työmarkkinatuen puolison tarveharkinnasta luovuttaisiin, sillä hintalappu sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa on 125 miljoonaa euroa. Ei ole mukavaa, että saadaan viestejä tämän päivän salikeskustelunkin jälkeen, että hei, täällä meille perheen isälle tulee 8,8 euroa päivässä, kun vaimo on keskituloisissa töissä. Me tarvitsemme oikeasti tämän poistamisen, ja ehdottaisin, että käytettäisiin tuota nyt maksamatta olevaa rahaa sosiaali- ja terveysturvaan yhdessä täällä eduskunnan päätösvallalla.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä näistä tietoliikenneasioista. Sairaanhoitopiirit käyttävät kukin omalla tahollaan suuren määrän rahaa ohjelmatoimintojen rakentamiseen. Kysyn ministeri Risikolta: Onko ministeriön piirissä koskaan mietitty sitä, että tähän hankkeeseen perustettaisiin oma yhtiö, joka hallinnoisi suomalaista terveydenhuollon, sairaanhoidon järjestelmää niin, että meillä olisi yksi ainoa ohjelmisto ja se hallinnoidaan yhdestä ainoasta paikasta?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt elinsiirroista. Saadaanko kaikki siirrännäiset käytettyä ja onko riittävästi laittaa tähän rahoitusta?

Yli 65-vuotiaitten kuntoutuksesta. Koska yli 65-vuotiaat pääsevät mahdollisesti Kelan kuntoutukseen?

Sitten olisin kysynyt vielä tästä Toimiva terveyskeskus -ohjelmasta, missä vaiheessa se on. Perusterveydenhuolto on kumminkin se peruspilari. Se on kaikille kuntalaisille, ihmisille se tärkein paikka, ja sen täytyy toimia. Silloin me saamme kaikki parhaimmat tulokset terveydenhuollonkin osalta.

Jos jaetaan vielä sitä rahaa, niin siitä huolimatta, että ed. Sarkomaa on vastustanut 200:aa miljoonaa varhaiskasvatuspalvelulain osittaisuudistukseen, kannattaisin kyllä, että ne rahat voitaisiin laittaa siihen.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa herra puhemies! Edellisestä kysymyspatteristosta jäi vastaamatta ed. Anneli Kiljuselle siitä, miten toimeentulotuesta voitaisiin olla riippumattomia. On ihan selvää, että ensisijaisten etuuksien tason riittävällä tasolla päästään toimeentulotuesta eroon.

Toisekseen te kysyitte, miten voitaisiin olemassa olevaa tietoa hyödyntää nykyistä paremmin. Ei se tiedon hyödyntäminen ole ministereistä Risikko eikä Rehula kiinni. Kyllä se jostain muista asioista on kiinni.

Sitten ed. Guzenina-Richardson väitteli mutta myös kysyi, minkälaisen perinnön tämä hallitus jättää. Siltä osin kuin sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueeseen omalle tontilleni kuuluu asioita, lupaan, että jätän perinnön, joka on aika paljon työvoittoinen. Työ nimittäin jatkuu lähtien asiasta, joka täällä nousi jo esiin: osatyökykyisyyden nykyistä parempi hyödyntäminen, sosiaaliturvan ja työelämän nykyistä parempi yhteensovittaminen.

Tähän liittyy myös ed. Karimäen kysymys yksinhuoltajaperheistä. Siinä toinen osio on tätä palvelua, mihin ministeri Risikko vastasi. Mutta vähintään yhtä tärkeää on se, miten tässä maassa ihan oikeasti saadaan työelämä ja koti erityisesti yksinhuoltajien osalta paremmin — minä olen kuullut sellaisen sanan kuin huokoisuus — huokoistettua. Se ei oikein tähän suuhun maistu, mutta se on tämä ymmärrys siitä, että työ ja koti voivat kulkea yhtä jalkaa.

Meillä on jo maassa esimerkkejä. Kukaan ei huutanut välihuutoa, että miksei ministeri tee mitään. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi palvelualoilla on pystytty työvuoroja järjestelemällä esimerkiksi pitkiltä sairauslomilta palaamaan töihin. Väitän, että ne yritykset, jotka tässä maassa jatkossa menestyvät, tekevät tätä työtä nyt jo etunojassa.

Kukaan ei kysynyt tai käyttänyt puheenvuoroa. Täällä kannettiin huolta terveydenhuollon järjestämislaista, mutta vähintään yhtä iso huoli pitää olla jatkossa siitä, miten terveydenhuolto rahoitetaan. Ehkä se ei ole ihan tämän päivän ykkösasioita, mutta tämä terveydenhuollon rahoittamisen järjestelmän uudistaminen tulee olemaan yksi niitä perintöasioita, jotka seuraavalle ministerille varmuudella jäävät.

Ed. Erkki Virtanen ja oikeastaan ed. Kumpula-Natrikin puhuivat vähän samasta asiasta. Se olisikin mielenkiintoinen harjoitus, jos meillä ihan oikeasti olisi se yhteinen 300 miljoonaa, mihin järjestykseen me ne asiat saisimme nyt, kun on kokemusta hallituksessa olemisesta sekä kokoomuksen että sosialidemokraattien kanssa. Voisi olla, ettei huomenaamuun sopua saataisi paitsi sillä, että yksi porukka saa 100 miljoonaa, toinen porukka 100 miljoonaa ja kolmas porukka 100 miljoonaa, sillä konstilla se sopu tulee, mutta se, että meillä olisi yhteinen sopu.

Toisekseen tähän perintöön. Minä olen hallituksen ministeri ja seison viimeiseen asti hallituksen tekemien esitysten takana, mutta voin sanoa, että ministeriössä on valmisteltu, liittyen perintöön, Sata-komitean esityksiä viimeistä pilkkua vaille valmiiksi, esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poiston vuoksi.

Se on nyt pakko sanoa ihan summasta, ed. Kumpula-Natri: minulla olevan tiedon mukaan tuo tarveharkinnan poisto tämän päivän rahoissa maksaisi 32 miljoonaa euroa. (Ed. Kumpula-Natri: Minä sisällytin sen tasokorotukseen!) — No, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sitten aivan viimeksi liittyen ed. Alanko-Kahiluodon kysymykseen. Se on asia ja kysymys erottaa peruspäiväraha ja ansiosidonnainen. Siitä ratkaisuja tehdään seuraavan kerran ensi vuoden toukokuussa, ja niitä ratkaisuja tosiaankin tehdään jossakin muualla kuin 2011 budjetin käsittelyn yhteydessä, esimerkiksi riippumatta siitä, mitä ed. Alanko-Kahiluoto tästä asiasta ajattelee.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Minullakin jäi aikaisemmista kysymyksistä vastaamatta lasten, nuorten ja perheiden Kaste-ohjelmaan. Täällä kysyttiin monessakin puheenvuorossa siitä. Meillähän on lasten, nuorten ja perheitten palvelut ja erityisesti mielenterveyspalvelut tässä erityisenä kehittämisen kohteena, ja Kaste-ohjelmasta on pystytty antamaan 28 miljoonaa euroa näitten vuosien aikana ja vielä yksi potti annetaan. Me saamme nyt ainakin toivottavasti joitain käytäntöjä siellä kehitettyä.

Terveydenhuoltolaki, joka painottaa perusterveydenhuoltoa erityisesti ja sitä varhaista puuttumista, on osaltaan vaikuttamassa siihen, että me saisimme niitä matalan kynnyksen palveluja ja että erikoissairaanhoito tukisi näitten palvelujen toteuttamista ja tuottamista.

Järjestämislakia tehdään, samoin rahoitusta. Siitä on saatu selvitys, mutta järjestämisen ja rahoituksenhan pitää olla kytköksissä toisiinsa. Niitä ei voi kahtena erillisenä käsitellä. Meillä on nyt siihen liittyvä hanke meneillänsä ja varmasti jonkinlainen ulostulo siitä kevään aikana, ja se on eräänlainen testamentti järjestämisestä ja rahoituksesta.

Toimiva terveyskeskus -ohjelmasta täällä kysyttiin. Lähes jokainen terveyskeskus on siinä mukana ihan virallisesti, mutta kaikki siitä hyötyvät, ja Kaste-ohjelmalla sitä rahoitetaan osittain.

Kun ed. Ahonen kysyi, voitaisiinko tasata näitä rahoja, niin tiedoksi, että meillä on tällainen erikoissairaanhoidon tasausjärjestelmä, jolloinka tulevat toiset kunnat apuun, jos sattuu jossain kunnassa kovin hankala tilanne.

Ennaltaehkäisy. Se on aivan totta: koulu- ja opiskeluterveydenhuolto on juuri se paras paikka, koska kaikki oppilaat ja opiskelijat kohdataan siellä koulussa, ja siitä syystä tähän kannattaa satsata. Kouluterveydenhoitajahan on matalan kynnyksen henkilö, koska kun hän ei anna numeroita, niin hän eräällä lailla on matalamman kynnyksen henkilö verrattuna siihen, jos mentäisiin opettajalle kertomaan vaivoista. Opiskelijaterveydenhuolto on todella tärkeä juttu. Siihen annettiin 2000-luvun aikana sekä suosituksia että rahaa, mutta mitään ei tapahtunut. Nyt sitten annoimme asetuksen, ja minä odotan, että sillä saadaan nyt ihan todella aikaiseksi.

Sitten ihan lyhyesti varhaiskasvatuksesta. Minä vielä kerran sanon tästä, että me kaikki varmasti tässä salissa haluaisimme, että varhaiskasvatuksesta tehdään kokonaislainsäädäntö. Mutta kun se kokonaislainsäädäntö maksaa satoja miljoonia, niin eikö olisi järkevää, että pala kerrallaan yritettäisiin sitä tehdä? No se ei käynyt, mutta niin kuin sanoin, kaatunutta maitoa on turha itkeä.

Kilpailutuslakia on muutettu, niin että me voisimme hyödyntää juuri edustajan esittämällä tavalla, ja siinähän sanotaan, että kokonaistaloudellisesti edullisin, elikkä siinä halutaan, että se laatukin otetaan huomioon. Me olemme yrittäneet nimenomaan näitä säädöksiä muuttaa siellä, niin että kenenkään koti ei lähtisi alta.

Potilastietojärjestelmästä kysyttiin. Tavoitteena on, että 2014, kun valinnanvapaus laajenee koko maahan, meillä on myös potilastietojärjestelmä.

Palveluasumiseen me pyrimme juuri saamaan nämä erilaiset maksuyhtenäisyydet ja myöskin pyrimme siihen, että jäisi sitä omaa rahaa käyttöön. Se tulee asiakasmaksu-uudistuksessa, joka valmistuu ensi vuoden aikana.

Sitten ihan lyhyesti vielä näistä vaihtoehdoista, mitä omaishoidon tukeen liittyy. On siis Sata-komitean ehdotus, jossa omaishoidon tuki ja hoitotuki liitetään yhteen eli se palkkio-osuus siinä, ja sitten on se, että omaishoidon tuen palkkio-osuus siirretään itsenäisenä Kelaan, ja sitten on se kuntamalli. Nämä kaikki kolme pitää käydä läpi ja katsoa, mitä ne maksavat.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön määrärahat tosiaan kasvoivat kokonaisuudessaan ensi vuoden budjetissa, ja suurelta osin se johtui Sata-komitean linjaamien uudistusten toteuttamisesta ja tietenkin sosiaaliturva- ja toimeentuloturvaetuuksien tarvearvioiden tarkistuksista.

Takuueläkettä tullaan maksamaan henkilöille, joitten eläke on pienempi kuin takuueläke, ja tämä takuueläkehän ilmeisesti maaliskuussa voimaan tullessaan on siinä 687—688 euroa kuukaudessa. Takuueläke nostaa varsinkin pienituloisten naisten eläketuloa, sillä takuueläkkeen saajista noin 65 prosenttia on naisia. Ministereiltä kysyisin vielä, voisitteko vääntää ihan rautalangasta, miten eläkeläisen tulee toimia takuueläkkeen osalta. Tuleeko takuueläke kaikille automaattisesti, vai pitääkö sitä osata hakea itsenäisesti?

Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla ansaittavien työtulojen ansaintaraja korotetaan vastaamaan takuueläkkeen tasoa myöskin. Tällä hetkellähän tuo työtuloraja on 600 euroa kuukaudessa. Maaliskuun alusta tämä enimmäismäärä nousee tosiaan tuohon samaan kuin takuueläkkeen taso.

Aikaisemmin olen kysynyt luopumistuella olevien oikeudesta samaan, pitäisikö se nostaa samalla tavoin, sitoa takuueläkkeeseen. Mutta minulle on selvitetty, että luopumistuella olevien ansaintaraja on sidottu samalla tavalla kuin työttömyyseläkkeellä olevien, ja se on ilmeisesti myös pitkällä tähtäimellä edullisempi ratkaisu luopumistuella oleville.

Sotaveteraanien palveluita parannetaan jälleen ensi vuoden budjetissa. Heille suunnattu uusi kuntouttavien, kotiin vietävien palvelujen malli ollaan ottamassa käyttöön. Mallissa tärkeää on se, että se sisältää säännöllisen toimintakyvyn sekä hoito- ja kuntoutustarpeen arvioinnin. Kaikki veteraanit hyötyvät tästä. Mallin käyttöönoton varmistamiseksi hallitus sopi lisämäärärahasta tähän tarkoitukseen budjettiriihessä ja valtiovarainvaliokunta lisäsi vielä 2 miljoonaa euroa kuntoutukseen. Kymmenen viime vuoden aikana rintamaveteraanien kuntoutukseen osoitettu määräraha valtion talousarviossa on kolminkertaistunut veteraania kohden.

Sotainvalidi- ja veteraanipolitiikan lähivuosien toimintasuunnitelmaa valmisteltiin tänä syksynä. Siinä linjataan kehittämisen painopisteitä vuoteen 2015 asti.

Arvoisa puhemies! Haluan itsekin korostaa tuota ennaltaehkäisyn merkitystä ja pidän erinomaisena, että valiokunnassa päädyttiin vahvistamaan esimerkiksi päihdeäitien hoitoa 1,5 miljoonalla korvamerkityllä eurolla, vaikka kuntien valtionosuuksiin onkin tätä asiaa varten myös rahaa varattu.

Lapsiperheiden kotiapua hallitus lisäsi 0,6 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Tässä myös kunnilla on tekemistä. Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin verrattuna lisääntyviin lasten huostaanottoihin. Samoin on laita hyvin tuetun perhehoidon.

Ed. Autiokin viittasi tuohon kouluterveydenhuollon kehittämiseen. Siinä on edelleen tekemistä. Toivotaan, että päästään parempaan tuon asetuksenkin myötä. Ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltopilotteja tarvitaan, jotta voidaan tosiaankin tehdä sitten isompia ratkaisuja myöhemmin asian osalta.

Arvoisa puhemies! Perheen ja työn yhteensovittamiseen liittyviä tavoitteita on kirjattu moniin politiikka-asiakirjoihin, niin myös tasa-arvoselontekoon, joka juuri saatiin eduskuntaan. Tietyt teemat ja tavoitteet toistuvat, kuten perhevapaat, isyysvapaat ja hoitovapaat. Minimipäivärahat myös vanhemmuuteen liittyen korotettiin tällä hallituskaudella työmarkkinatuen tasolle. Tämä oli itsellänikin jo 12 vuotta sitten ensimmäisessä vaalikampanjassani tavoitteena, ja nyt on ilo todeta, että se kokonaisuudessaan on vihdoinkin totta. Myös indeksisidonta on merkittävä lapsilisissä, kotihoidon tuessa ja minimipäivärahoissa. Lisäksi osittaista hoitovapaata on kehitetty.

Tasa-arvosta on myös kyse hallituksen esityksessä laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta. Tarkoituksenahan on, että ne yrittäjät ja tieteellistä tutkimusta tekevät tai taiteellista toimintaa harjoittavat apurahan saajat, joilla on samanaikaisesti voimassa niin maatalousyrittäjän eläkelaissa kuin yrittäjäeläkelaissa tarkoitettua eläketurvaa koskeva vakuutus, saisivat samalla sairausvakuutuslain mukaista omavastuuajan päivärahaa yrittäjäeläkelain ja maatalousyrittäjäeläkelain mukaisen vakuutuksen perusteella. Tästäkin on palautetta vuosien varrella paljon tullut.

Vielä ehkä heittäisin yhden kysymyksen ministereille. Muun muassa Vammaisfoorumi ry oli tyytymätön kotikuntalain uudistusesitykseen. Sitähän pitkään väännettiin, ja tiedän, että on ollut vaikea yhteensovittaa eri asioita siinä, ja sinänsä olen erittäin tyytyväinen, että kotikuntalain muutos saatiin aikaiseksi. Mutta muun muassa hallintovaliokunta totesi, että hallituksen tulee selvittää itsenäisesti asuvien ja avohuollon piirissä olevien henkilöiden kotikunnan määräytymiseen liittyvät eri kysymykset ja ryhdyttävä tarvittaessa valmistelemaan lainsäädännöllisiä muutoksia. Toivoisin, että ministerit vähän valottaisivat niitä asioita, joissa jo tietävät olevan ongelmia, ja kertoisivat, millä tavalla asiassa aiotaan jatkossa edetä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Viime päivien uutiset köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisestä pysäyttävät. Tuloerot ovat kasvaneet liian pitkään, ja köyhyys periytyy. 1990-luvun laman seurauksena leikattiin lapsiperheiden etuuksia ja lapsia auttavia palveluja vähennettiin. Tähän ei ole tullut muutosta kasvuvuosien Suomessa. Yhä useampi lapsi elää köyhyydessä ja on vaarassa syrjäytyä. Tämä on vauraan Suomen häpeäpilkku. Seuraavan hallituskauden suurin haaste on oikeudenmukaisen Suomen jälleenrakentaminen.

Kotitalouksista vaikeuksia on etenkin yksinhuoltajaperheillä ja monilapsisilla perheillä. Yhden vanhemman talouksissa asumiskustannukset ovat iso menoerä, ja monet töissä käyvät yksinhuoltajat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. He ovat köyhyysloukussa, jossa lisätyökään ei tuo lisää tuloja. Köyhyys voi koskettaa myös perheitä, joissa on pieniä päivähoitoikäisiä lapsia, jolloin hoitomaksut vievät osan tienesteistä. Lapsilisien sitominen indeksiin on hyvä asia, mutta siitä huolimatta tarvittaisiin myös tasokorotus.

Köyhyyttä voidaan helpottaa parantamalla perusturvaa, nostamalla toimeentulotukea ja peruspäivärahaa. Lasten köyhyyteen on puututtava, ja tässä on yksi takuuvarma keino: ei leikata lapsilisiä toimeentulotuesta. Tämä on tärkeä tavoite seuraavalle hallituskaudelle.

Myös vähävaraisten vanhusten asema huolettaa. Terveyspalvelut, elintärkeät lääkkeet ja asuminen lohkaisevat ison osan pienituloisten eläkeläisten lompakosta. Maaliskuussa 2011 alkava takuueläke helpottaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaa, mutta jatkossa on taattava lainsäädännöllä, että jokaiselle jää välttämättömien menojen jälkeen käyttövarojakin.

Vanhuspalvelulakia on kiirehdittävä, sillä niin epäinhimilliset olot monella vanhuksella on laitoshoidossa. Vanhukset ovat arvokas osa yhteiskuntaamme. He ovat heikompiosaisia, joista on hellästi huolehdittava.

Olen iloinen siitä ja annan kiitokset valtiovarainvaliokunnalle, että he hoitivat päihdeäitien Pidä kiinni -hoidon turvaamisen ja myös veteraanien kuntoutusmäärärahoja on lisätty.

Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa koskeva asetus tuli voimaan 2009, ja uusia terveystarkastuksia koskevat säännökset tulevat voimaan 2011. Ne ohjaavat terveystarkastusten ja terveysneuvonnan sisältöä ja määrää. Asetuksen toimeenpanoa tuetaan yhteensä 18,5 miljoonalla eurolla vuosina 2010 ja 2011. On tärkeää, että kunnat noudattaisivat näitä suosituksia ja että valtio ohjaa kannustavasti riittävät määrärahat. Hyvin järjestetty kouluterveydenhuolto ehkäisee lasten ja nuorten syrjäytymistä. Varhaisella puuttumisella voidaan myös vähentää mielenterveysongelmia ja kalliita korjaavia toimia.

Ministeri Risikko totesi hyvin osuvasti, että kaikki kohdataan kouluissa. Todellakin jokaiseen kouluun pitäisi saada terveydenhoitaja, joka olisi aina tavattavissa niin, että lapsi voisi mennä terveydenhoitajan luokse vaikka silloin, kun mahaan sattuu, ja sitten taustalla voisikin olla jokin muu huoli.

Vielä lopuksi esitän toiveen, että jo tällä hallituskaudella muutettaisiin työttömyysturvalakia alle 25-vuotiaiden niin sanotun pakkohaun osalta. On kohtuutonta, että nuorelta viedään työmarkkinatuki ja mahdollisuus osallistua työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin liian kevein perustein. Työelämävaliokunta on lähettänyt asiasta kirjeen sosiaali- ja terveys- sekä työ- ja opetusministeriöihin.

Kirjeessä valiokunta toteaa seuraavaa: "Valiokunta katsoo, että etenkin erityistä tukea ja valmennusta tarvitsevien nuorten ja syksyn yhteishaun kohdalla pätevän syyn harkinnassa ei voida noudattaa kaavamaista lain tulkintaa vaan nuoren erityiset olosuhteet ja syksyn yhteishaun vähäinen tarjonta tulee ottaa huomioon." Ja kirje loppuu sanoihin: "Koska on ilmeistä, että havaittujen epäkohtien korjaaminen edellyttää lainmuutoksia, valiokunta pitää tärkeänä, että tähän työhön ryhdytään mahdollisimman nopeasti."

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä on puhuttu absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä. Kyllä minä väitän, että ne ihmiset, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen ja ovat siihen oikeutettuja, ovat absoluuttisesti köyhiä. Perustelen sitä sillä, että jos he omistavat jotain vähänkin sellaista, joka ei ole normaalia kotitalousirtaimistoa tai muuta tämän tyyppistä, kaikkea muuta, niin ne vaaditaan myymään. Esimerkiksi Tampereella aikoinaan, kun puhelinosuuskunta muutettiin osakeyhtiöksi ja tämä osuus muuttui osakkeiksi, niin toimeentulotuki katkaistiin. Tästä laskettiin sitten puhelinosakkeiden hinta, se piti ensin syödä, ja sen jälkeen rupesi saamaan uudelleen toimeentulotukea, elikkä kyllä se on myöskin absoluuttista köyhyyttä.

Erityisesti yksinhuoltajalapsiperheissä, kun yksinhuoltajien lapsilisää korotettiin, niin vastaavasti toimeentulotuella olevan toimeentulotukea vähennettiin elikkä he eivät hyötyneet tästä lapsilisän korotuksesta senttiäkään. Mielestäni tämä on yksi häpeäpilkku suomalaisessa sosiaaliturvassa. Ei voi olla niin, että jos saa muutaman euron lisää, jopa lasten ansiot ovat leikanneet toimeentulotukea. Miten sellainen järjestelmä kannustaa ihmisiä pyrkimään eteenpäin, kun vastaavasti heti menetetään? Tämä lasten köyhyys, kuten ulkoiset tutkimukset ovat osoittaneet, on jatkuvasti kasvanut, ja näyttää, että edelleenkin kasvaa. Muun muassa budjettikirjan mukaan hallitus arvioi, että lapsiköyhyys kasvaa myös ensi vuonna. Tähän tietenkin olisi parhainta se, että korotettaisiin lapsilisiä ja tehtäisiin ne etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se ei vähentäisi toimeentulotukea suoraan, ainakaan niin paljon kuin tällä hetkellä.

Toisena asiana otan eläkkeet. Kansaneläkeindeksi korottaa kansaneläkettä 0,4 prosenttia, työeläkkeitä 1,35 prosenttia. Jos katsotaan hintojen nousua, joka aiheutuu tulevista veronkorotuksista, niin ne syövät nämä indeksikorotukset jo kokonaan eivätkä nämä edes riitä. Eläkeläiset joutuvat maksamaan näitä kohonneita hintoja koko tulevan vuoden, ja vasta seuraavan vuoden alkuvuonna tulee taas uusi indeksitarkistus, jolloin heille jälkikäteen korvataan tätä hintojen nousua.

Tulkoon todetuksi verotusratkaisu eläkeläisten kohdalla, kun siitäkin on puhuttu, että 1 000 euroa kuukaudessa saava eläkeläinen saa 1,5 euron veronalennuksen, siis 1,5 euron veronalennuksen kuukaudessa, 20 000 euroa vuodessa ansaitseva eläkeläinen saa 2 euroa veronalennusta kuukaudessa mutta sen sijaan, jos on jättieläke, 100 000 euroa, niin veronalennus on noin 25 euroa kuukaudessa. Myöskin täällä eläkepuolella on aivan sama kuin muitten tulonsaajien kohdalla, että mitä suuremmat tulot, sen suuremmat ovat myös käteen saatavat euromäärät veronalennusten pohjalta.

Lisäksi vielä eläkeläisiä rasittaa se, että taitettu eläkeindeksi leikkaa eläkkeitä, ja uusia eläkkeensaajia elinaikakerroin, joka myöskin leikkaa eläkkeitä. Kyllä eläkeläiset pidetään kurissa näillä kahdella, siis taitetulla eläkeindeksillä ja elinaikakertoimella. Eläkkeet eivät tavallisen palkansaajan kohdalla nouse varmastikaan liian suuriksi.

Vasemmistoliitto ei voi hyväksyä sitä, että työttömyysturvaa ei koroteta. Siihen on tehtävä tasokorotus. Se on yksi suurin syy köyhyyteen. Täällä on sanottu, että työ on parasta sosiaaliturvaa, ja se on, mutta kun sitä sosiaaliturvaa eli sitä työtä ei pystytä tarjoamaan, niin silloin on tarjottava kunnollista sosiaaliturvaa elikkä on korotettava työttömyysturvaa, peruspäivärahaa ja myöskin työmarkkinatukea. Lisäksi työmarkkinatuen tarveharkinta on poistettava. Vasemmistoliitto tulee tekemään budjetin yksityiskohtaisessa käsittelyssä näihin sisältyvät muutosesitykset.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perhehoidon tai minkä tahansa lastenhoitotuen lisäämisen tie on kyllä tässä maassa aika loputon, ihan viitaten näihin alkuillan keskusteluihin. Murrosiässä olevien lasten hukassa olevien vanhempien tukeminen — lasten ollessa pieniä tai murrosiän kuohuissa — on äärimmäisen tärkeää. Avointen lapsiparkkien ja matalan kynnyksen neuvolapalvelujen, kouluterveydenhuollon ja lapsiperheiden kotipalveluiden resursointi kunnissa on olennaista, kun ja jos halutaan tukea vanhemmuutta ja sitä kautta lasten hyvinvointia. On hyvä, että vihdoinkin lapsilisät on saatu sidottua indeksiin, mutta perheiden taloudellista tukemista tulee kyllä edelleen vahvistaa. Valtionosuuksia tulisi kohdistaa ennalta ehkäiseviin ja hyvinvointia lisääviin toimiin nykyistä aktiivisemmin. Työllä vaurastumisen tukemista, kuten äsken ed. Kuoppa juuri sanoi, tulisi kannustaa silläkin lailla, että sallitaan toimeentulotuen lisäksi pienet tulot.

Verotuksen uudistamisen yhteydessä, vaikka halutaan kaikista vähennyksistä eroon, olisi ehkä kuitenkin syytä laskea hyötysuhde sille, että lapsivähennykset saataisiin palautettua takaisin huoltajien verotukseen. Kotitalousvähennyksen mahdollistaminen huollettavina olevien lasten määrän mukaan korotettuna silloin, kun vanhemmalle maksetaan yksinhuoltajakorotus lapsilisään, tulisi myös tukemaan yksinhuoltajien taloudellista selviämistä ja mahdollisuutta saada lisää apua kotiin tarvittaessa.

Aivan outoa on sekin, että saat lapsia kotona hoitaessasi palkan, jos hoidat naapurin lapsia, mutta et, jos hoidat omia lapsiasi. Lastenhoito- ja perhevapaiden pitäisi olla taloudellisesti samanarvoiset ja kunkin perheen tarpeisiin sopivat, ei mitenkään yleisesti vain räätälöidyt.

Arvoisa puhemies! Keljuttaa todella, että vanhustenhoidon laatusuositusten toteutus ontuu ympäri Suomea edelleen. Valvontaakin on kritisoitu. Ikävä kyllä näyttää vain siltä, että hoitotraditiot ja perinteet sekä laitostuneet työtavat eivät näytä kaikkialla muuttuvan itseohjautuvasti, varsinkin kun kunnat säästävät myös henkilöstön yleensä silmät avaavasta lisäkoulutuksesta. Tutkimusten mukaan nimenomaan osaaminen ja oman ammatin syvempi hallinta innostavat työhön ja motivoivat työssäjaksamisessa. Tämä näkyy erittäin selvästi yksityispuolella työviihtyvyydessä ja poissaolojen kohtuullisuudessa. Työssäjaksaminen, lyhyiden työstä poissaolojen väheneminen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen estäminen tai siirtäminen ovat olennaiset terveydenhuollon tuottavuuteen vaikuttavat tekijät sosiaali- ja terveyspuolella. Työpäivien ero yksityisellä ja julkisella sektorilla on jopa noin sata päivää vuodessa.

Jotta valtakunnassa raha tulevaisuudessa riittää sosiaali- ja terveyssektorilla, on julkisten palvelujen tuottavuutta parannettava ja kaikessa, mitä kuntien palvelustrategioissa on, mikäli niitä edes kaikkialla tehdään, kuntalaisen hyväksi. Niin kuin näissä strategioissa tehdään, niin johtotähtenä on oltava rahalla ja toimenpiteillä saatu terveyshyöty. Eri hallinnonalojen toimintastrategioissa tulisi aina näkyä hyvinvointi- ja terveysvaikutusten arviointi.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, Ruotsissa asuvien sotainvalidien saama parinsadantuhannen euron summa kotipalveluihin on todella odotettu helpotus niille noin 90 vanhukselle, jotka ovat tätä tosin rahallisesti aika symbolista elettä odottaneet useita vuosia. Sotaveteraanien kuntoutuskäytännöt, varsinkin tämä uusin, tulisi voida pikkuhiljaa siirtää geriatrisen kuntoutuksen manuaaliksi yleisesti perusterveydenhuollossa, ja uskon sillä saavutettavan myös aikamoisia säästöjä ja työhyvinvointia myöskin siellä kotipalvelujen ja laitospaikkojen saatavuudessa tulevaisuudessa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Sotaveteraanien kuntoutukseen on määrärahoja ensi vuodelle noin 350 miljoonaa, ja vaikka määräraha onkin hieman vähentynyt edellisvuodesta, niin täytyy todeta nyt, kun ministeritkin ovat aitiossa, että se on erinomainen asia, että sotiemme veteraanien palveluihin kuitenkin on nyt käytettävissä kolme kertaa suurempi summa veteraania kohden kuin kymmenen vuotta sitten. Tietysti tarpeetkin ovat lisääntyneet, koska veteraanit ovat sen kymmenen vuotta keski-iältään iäkkäämpiä.

Arvoisa puhemies! Laki takuueläkkeestä tulee voimaan 1. päivä maaliskuuta ensi vuonna. Tämä takuueläke on erittäin merkittävä eläkeuudistus, kun vähimmäiseläke nousee nykyisestä reilusta 500 eurosta lähes 700 euroon. Nyt kun ministerit ovat paikalla, niin haluaisin kiinnittää ja kiinnityttää huomiota semmoiseen asiaan, että mitenkä nämä eläkkeensaajat ovat tietoisia tästä takuueläkkeestä. Nimittäin tätä takuueläkettä pitää hakea Kelalta erikseen eri hakemuksella ja näitä hakemuksia aletaan Kelassa ottaa vastaan helmikuusta alkaen. Miten hyvin nämä arviolta 120 000 suomalaista eläkkeensaajaa, jotka ovat oikeutettuja tähän takuueläkkeeseen, ovat tietoisia tällaisesta mahdollisuudesta, ja miten hyvin he tietävät sen, että tätä uutta eläkettä pitää erikseen hakea?

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa puhemies! Voinko käyttää puheenvuoron liittyen tähän takuueläkkeen hakemiseen, josta jo toinen edustaja täällä kysyi?

Olemme tilanteessa, missä jokaisen pitää hakea. 80 000:lle on varmuudella luvassa kirje siitä, että tämmöinen hakemus pitää jättää. Takuueläkkeen saajia on 120 000. Siihen jää joukko, jonka osalta on huoli siitä, miten se tieto heidät saavuttaa. Tätä pyritään eliminoimaan muun muassa sillä, että tieto kulkee myös tiedotusvälineitten kautta ja on luvattu ja päätetty, että takuueläkettä voi hakea puoli vuotta tämän maaliskuun alun jälkeen. Eli ei tarvitse olla 1. päivänä helmikuuta liikkeellä ja sen voi tehdä minulla olevan tiedon mukaan myös puhelimen välityksellä. Mutta oleellista ja varman päälle on se, että tekee kirjallisen hakemuksen. Ja toinen asia: jokaisen pitää se takuueläke hakea.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Todella ministeri Rehula oli meidän puheenjohtajamme valiokunnassa silloin, kun tätä asiaa käsiteltiin. Kyllä silloin saimme sen käsityksen, että Kela tulee huolehtimaan siitä, että kaikki, jotka ovat siihen oikeutetut, todella sen saavat, koska Kelallahan on erittäin hyvät tietojärjestelmät kaikista kansalaisista. Me kyllä luotamme Kelaan tässä asiassa.

Sitten tämä budjettipäällikön sanonta, että olisimme voineet käyttää sen 300 miljoonaa euroa, joka on kehyksen ulkopuolelle kertynyt, ei kuulemma pidä paikkansa, vaan kyllä oli tarkoitus, että sillä 300 miljoonalla todella vähennetään valtionvelkaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkahan on 11,6 miljardia, ja se on suurin pääluokka heti VM:n jälkeen. Varmasti vaalikentilläkin tapaamme eniten niitä ihmisiä, jotka ovat juuri sosiaali- ja terveysasioista kiinnostuneita, joten olemme erittäin tärkeällä sektorilla.

Kuten moneen kertaan on sanottu, niin takuueläkehän astuu voimaan ensi maaliskuun alusta. Muita suurempia uudistuksiahan on, että kuntoutus, psykoterapia tulee kelakorvattavaksi. Tämä on ihan uusi asia. Valtion osuudet kasvavat 21,35 miljoonaa. Suurin uudistus kuitenkin tämän rahanjaon lisäksi on terveydenhuoltolain voimaanastuminen ensi vappuna. Siinä on useita, useita järjestämispykäliä, jotka eivät ehkä avaudu kaikille ihmisille, jotka eivät ole tähän lakiin niin tarkasti perehtyneet, mutta terveydenhuollon ammattilaiset ovat kyllä huomanneet, miten suuria velvoitteita esimerkiksi sairaanhoitopiireille tulee tämän lain myötä. Luotan täysin terveydenhuollon ammattilaisiin, että he toteuttavat myöskin tämän lain kirjainta.

Kokoomus ei käsittääkseni halua poistaa kelakorvauksia, koska niiden avullahan saadaan ihmiset, joilla on varaa, maksamaan myös omasta hoidostaan. Esimerkiksi puolet hammashoidostahan tapahtuu yksityishammaslääkäreiden toimesta, ja jos nyt poistaisimme kelakorvaukset, olisi aika todennäköistä, että kaikki nämä ihmiset vuotaisivat julkisen terveydenhuollon puolelle ja meillä ei olisi millään kapasiteettia, rahaa eikä mahdollisuuksia ottaa heitä hoitoon.

Sama koskee myös työterveyshuoltoa. Kelahan korvaa työterveyshuollosta 280 miljoonaa, ja tämä raha kerätään kokonaan työnantajilta, joilta muuten kerätään 1,5 miljardia euroa tätä työtulovakuutusta. Eli he maksavat sekä nämä kelakorvaukset että he maksavat myöskin 50 tai 40 prosenttia työterveyshuollosta yli sen, mitä Kela korvaa. Eli ei ole mitään syytä häiritä työterveyshuoltoa, joka nyt kaikkien tutkimusten ja omienkin mielipiteidemme mukaan toimii erinomaisesti. Kokoomuksen kantahan on se, että koko perusterveydenhuolto tulisi saattaa yhtä hyvään kuntoon kuin työterveyshuolto eikä päinvastoin.

Suomalainen terveydenhuolto on edelleen korkeatasoista ja muihin kehittyneisiin maihin verrattuna se on halpaa. Ei ole syytä lähteä muuttamaan terveydenhuollon rakenteita niin, että hyvät käytännöt heikkenevät tai kustannukset nousevat. Kun saadaan terveydenhuoltolaki, niin osa järjestämisestä sisältyy tähän ja tulee sujumaan sen jälkeen erinomaisen hyvin.

Yksi asia, jota valtiovarainvaliokunta ei ollenkaan huomioinut, oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan huomio siitä, että evo-rahoitus on edelleen jäljessä. Se on jäänyt jälkeen 100 miljoonaa euroa, ja ei tietenkään koskaan saada koko sitä rahaa takaisin, mutta ensi vuonna saamme 5 miljoonaa lisää. Valtiovarat eivät nostaneet evo-rahoitusta ollenkaan, ja olenkin aika murheellinen siitä, että ehkä lääketieteellinen tutkimus tulee vähitellen heikkenemään, kun tätä evo-rahoitusta ei saada korjattua.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Jalkapallomies Josa Jäntti kävi täällä tänään eduskunnassa Pro Eläke -yhdistyksen puolesta puhumassa taas kerran tästä työeläkkeestä ja työeläkkeen indeksistä, josta eläkeläispiireissä koko ajan puhutaan.

Perustilannehan on se, että näissä työeläkerahastoissa oli vuonna 1995, jolloin indeksiä heikennettiin lamaan liittyvistä syistä, 38 miljardia euroa, ja tällä hetkellä siellä on 132 miljardia euroa. Tämä euromäärä on eurooppalaisittain erittäin korkea. Meillä on muutama maa, kuten Italia, joka ei rahastoi eläkeläisrahoja ollenkaan. Rahaa on. Myös eläkemenot ovat kasvaneet, eli vuonna 1995 ne olivat 13 miljardia ja nyt eläkemenot ovat jo 22 miljardia euroa, niin että jos laskee noin hyvin raa’asti, niin jos siihen rahastoon ei tulisi lisää rahaa, niin ne olisi kulutettu 7 vuodessa, mutta onneksi lisää rahaa tulee.

Nyt tämä keskustelu työeläkeindeksistä on ärtynyt sen vuoksi, että Helsingin Sanomat ja Taloussanomat paljastivat sitten, mitä palkkioita jaetaan työeläkevakuutusyhtiössä. Niiden johtajat saavat noin 10 kertaa suurempaa palkkaa kuin kansanedustajat, huomattavasti suurempaa palkkaa myös kuin maan hallitus. Ja vielä sitten ilmeni, että näiden työeläkelaitosten johtokunnissa olevista työntekijöiden edustajista, jotka siis ovat siellä puolustamassa eläkeläisiä, yksi nostaa 300 000 euroa ja vielä siitä lasketaan erityiseläkkeet sen päälle, joten tietysti tulee vähän semmoinen mielikuva, että heidän taistelunsa eläkeläisten puolesta vähän rauhoittuu, ainakaan omatunto ei kolkuta, kun tulee niin suuria palkkioita.

Jos palattaisiin siihen 50—50-eläkkeeseen, joka on oikeastaan kaikkein reiluin, koska siinä huomioidaan sekä hintakehitys että palkkakehitys, se ei ole niin korkea kuin palkkakehitys, niin sen kokonaismenothan eivät olisi vuositasolla kuin alle 100 miljoonaa, mutta kun lasketaan se kumulatiivisesti, niin eri laskentatapojen mukaan se voisi vaikuttaa noihin eläkemaksuihin. Sen vuoksi sitä eivät työnantajat työntekijäpuolella katso kovin mielellään. Mutta toisaalta kun nämä samat eläkeyhtiöt, joilla sitten muka ei olisi rahaa, koko ajan palauttavat rahoja työnantajille, Etera palauttaa 1,8 prosenttia, Ilmarinen 0,3 prosenttia, palautusten kokonaismäärä lähentelee 200 miljoonaa, niin kyllä ilmeisesti rahaa on näillä. Joka tapauksessa tilanne on se, että vuodesta 1995 ansiotasoindeksi eli palkat ovat nousseet 68 prosenttia, 50—50-indeksi 47 prosenttia, taitettu vain 34 prosenttia, kuluttajaindeksi eli kelaindeksi 25 prosenttia. No, sillehän annetaan aina välillä tasokorotuksia.

Jos miettii sitä tilannetta, niin silloin kun säädettiin työeläkejärjestelmä, korostettiin, että eläke on palkan jatke. Se on oikeastaan aatteellinen pohja tälle, että jollain tavalla työeläkkeiden pitäisi seurata palkkakehitystä. Se olisi reiluinta, että ikäihmisiä kunnioitettaisiin niin, että he eivät jää kovin paljon jälkeen, jolloin minusta tämä 50—50-prosenttiin palaaminen olisi paikallaan. Sitä on sitten vastustettu niin, että on sanottu, että rikkaat eläkeläiset saavat enemmän rahaa kuin pienituloiset, mutta ei se nyt eläkeläisten syy ole, että tulonjako on muodostunut sellaiseksi kuin se on muodostunut. Siihen ei voi mitenkään vaikuttaa.

Itse minä uskon, että rahaa olisi tämän indeksin kohdentamiseksi tai parantamiseksi, mutta kuitenkin siitä käydään koko ajan kipakkaa keskustelua. Työeläkemiehet väittävät, ettei sitä ole. Ja kun täällä ed. Jukka Gustafsson nyt ilmeisesti meidän ryhmän puolesta esittää pontta, että pantaisiin nyt vihdoin semmoinen arvovaltainen selvitysryhmä, kolmikantaperiaatteita ja eläkeläisiäkin kuultaisiin ja tämä juttu kerralla selvitettäisiin, niin mielelläni tuen tällaista esitystä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Södermanin kanssa siitä, että on aivan epämoraalista maksaa todella näin korkeita palkkoja kuin näillä eläkeyhtiön johtajilla on.

Mutta sitten taas siitä, että voisimme aloittaa 50—50-indeksin eläkkeissä, olen kyllä saanut informaatiota, että se tuskin on mahdollista, koska eläkkeethän maksavat ne henkilöt, jotka ovat töissä, enkä usko, että nuori polvi on valmis maksamaan meistä vanhoista niin paljon.

Millä taas meidät vanhat saisi pysymään töissä niin kuin te, ed. Söderman, ja minä itse? Meille pitäisi luoda mahdollisuus verohelpotuksiin, jotta voisimme tehdä pitempiä työuria.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen nyt, että kaikki unohtavat, että me eläkeläiset olemme maksaneet eläkemaksuja koko elämämme ja ne on kerätty sinne työeläkerahastoihin nimenomaan sen vuoksi, että meille maksettaisiin sitten, kun päästään eläkkeelle, oikeudenmukainen eläke. Minusta ainoa oikeudenmukainen eläke on sellainen, joka ei hiljalleen vie ihmisiä köyhyyteen niin kuin tällä hetkellä tapahtuu näiden pienten eläkkeiden pohjalta. Mutta minusta ainoa, mitä me nyt toivomme, on se, että tämä kerran selvitettäisiin perusteellisesti luotettavan asiantuntijaryhmän puolesta niin, että me kaikki voisimme todeta sitten, mikä on mahdollista, mikä ei.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan omalta osaltanikin osallistua tähän indeksikeskusteluun.

Ensinnäkin, sosialidemokraatit ovat tehneet omassa vanhuspoliittisessa ohjelmassaan selkeän linjauksen siitä, että näkemyksemme mukaan pitää tukea pienituloisia ja keskituloisia eläkkeensaajia, ja silloin se tarkoittaa käytännössä kansaneläkkeen tason nostamista sekä eläketulovähennyksen nostamista ja mahdollisesti sen progression lisäämistä. Tämän lisäksi olemme tehneet myös lausuman siitä, että tätä indeksijärjestelmää on kehitettävä ja arvioitava sillä tavalla, miten se toteutuisi oikeudenmukaisesti eri eläkkeensaajien osalta, ja tämän linjan mukaisesti myös näillä näkymin tulemme etenemään.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän äskeiseen eläkekeskusteluun: Haluaisin heti aloittaa sillä, että meidän on kuitenkin nyt hyvä muistaa, että viiden vuoden kuluttua meillä poistuu satatuhatta työtätekevää ja meillä on taas vastaavasti suurempi määrä eläkeläisiä, ja kun samanaikaisesti meillä kuitenkin keski-ikä kasvaa koko ajan, niin kyllä meidän täytyy huolehtia siitä, että tämä eläkejärjestelmä on kestävä myös tulevaisuudessa ja oikeudenmukainen tulevia sukupolvia kohtaan.

Aivan äskettäin kuulin Telan asiantuntijoilta, että kuulemma jo ensi vuonna työeläkerahastoissa joudutaan nimenomaan näiden rahastojen tuottoihin mahdollisesti jo koskemaan, jotta saadaan eläkkeitä maksettua, joten meidän täytyy, kun näitä päätöksiä tehdään — toki olisi oikeudenmukaista eläkeläisiä kohtaan tätä ostovoimaa parantaa — katsoa hyvin pitkälle tulevaisuuteen, jotta ei olla sitten nuorempia sukupolvia kohtaan epäoikeudenmukaisia. (Ed. Söderman: Sijoittamalla niitä Kreikkaan!)

Tällä vaalikaudella on todellakin, vaikka on ollut hyvin vaikeat taloudelliset ajat — aloitettiin nousulla, ja meillä on ollut syvä 8 prosentin bruttokansantuotteen syöksy — siitä huolimatta tehty erittäin hyviä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia parannuksia. Siitä kiitos ministereille Risikko ja Rehula.

Kouluterveydenhuoltoon ja neuvolaan tulee ensi vuodelle lisärahoitusta, lapsiperheiden kotiapua vahvistetaan, takuueläke tulee käyttöön, ja se on erittäin hienoa, että nämä pienimmät äitiys-, isyys-, sairausrahat sidotaan nyt indeksiin, kun ne jo aikaisemmin saivat merkittävän korotuksen tällä kaudella. Valtiovarainvaliokunta lisäsi vielä rahoitusta päihdeäideille, veteraaneille, ja vielä tämä ammattikorkeakouluopiskelijoiden YTHS-kokeilun aloitus on todella tervetullut asia.

Täällä on paljon keskusteltu tänään köyhyydestä ja sosioekonomisista eroista. Tässä tuoreessa Thl:n raportissa todetaan, että heikoimman elämänlaadun riskiryhmään kuuluvat nimenomaan 18—25-vuotiaat työttömät, heikosti koulutetut nuoret sekä 80 vuotta täyttäneet vanhukset, ja tämä osaltaan osoittaa, että nämä kokoomuksen ja hallituksen painotukset köyhyyden torjumisessa ovat olleet oikeita, sillä juuri näille ryhmille tällä kaudella on kohdennettu merkittäviä parannuksia. On hyvin tärkeää, kun rahaa suunnataan taloudellisesti tiukkoina aikoina, että ne kohdennetaan vaikuttavasti ja juuri sinne, missä se suurin tarve on. Tämä on kokoomukselle äärettömän tärkeä asia. Heikompiosaisista pidetään huolta ja rahat kohdennetaan sinne, missä niistä todella on tuntuva apu.

Ensi vuonna tulee voimaan takuueläke, joka torjuu köyhyyttä ikäihmisten piirissä ja nimenomaan kaikkein pienituloisimpien piirissä. On hienoa, että ministeri Risikon johdolla on valmisteilla tämä vanhuspalvelulaki, jossa muun muassa näitä ikäihmisten palveluiden laatusuosituksia nostetaan lain tasolle. On tärkeää muistaa, että köyhyyttä ei torjuta todellakaan vaan tulonsiirroin, vaan hyvinvointipalveluilla. Toimivilla, laadukkailla hyvinvointipalveluilla on erittäin suuri rooli.

Tällä kaudella sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ottanut aikamoisen harppauksen, kun viime viikolla teimme päätöksen siitä, että terveydenhuoltolaki etenee. Tämä on sisältölaki, mutta ensimmäinen askel suuressa sosiaali- ja terveydenhuollon reformissa, joka sitten ensi hallituskaudella jatkuu rahoituslain ja järjestämislain muodossa. Tämä on äärettömän tärkeätä, jotta tulevaisuudessa kuntalaisille tärkeät palvelut turvataan. Uudistuksen avulla, jo tämän ensimmäisen askeleen avulla, palvelut paranevat ja ennaltaehkäisy lisääntyy ja tätä kautta kustannukset kunnissa lieventyvät. Mitä aikaisemmin pystytään ongelmiin puuttumaan, sitä enemmän myös kustannukset kunnissa kevenevät.

Kaiken kaikkiaan kun jatkossa näitä uudistuksia tehdään ja uusia menolisäyksiä tehdään, niin mielestäni niiden pitää olla sillä lailla vaikuttavia, että niillä pystytään jatkossa sitten kustannustasoa madaltamaan, että kun panostetaan johonkin uuteen asiaan, niin sen täytyisi lisätä tuottavuutta ja tehokkuutta ja tuoda uusia toimintatapoja. Juuri tätä on nyt tällä uudella terveydenhuoltolailla tuotu.

Kaiken kaikkiaan kunta- ja palvelureformiin on saatava uutta vauhtia ja kuntalaisten palvelut on turvattava, koska todellakin tämä ikääntyminen tuo meille uusia haasteita ja me tarvitsemme terveydenhuoltoon lisää käsiä jatkossa. Valtionosuusuudistuksella tulee olemaan suuri merkitys, ja sen tulee jatkossa ohjata nimenomaan ennalta ehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen, jotta saadaan kustannuksia alemmaksi.

Oikeastaan nämä tärkeimmät tulivat tässä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että pienituloisimpien työelämän ulkopuolella olevien taloudellista asemaa on parannettava. Työttömyyspäivärahojen tasoa on nostettava köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi. Lisäksi jo tasa-arvon nimissä on poistettava työmarkkinatuen saajan riippuvuus puolison ja vanhempien tuloista. Tähän esitämme lisäyksiä.

Korostamme, että nykyisessä taloustilanteessa tarvitaan vielä lisäpanostuksia työllisyyden parantamiseen. Esitämme lisäystä täsmäelvytystä työllisyystoimiin, joiden ansiosta voitaisiin työllistää vuositasolla 27 000—29 000 henkilöä lisää.

On puututtava tilanteisiin, joissa osa yrityksen työntekijöistä työskentelee harmaana työvoimana tai halpatyövoimana ilman työlainsäädännön ja työehtosopimusten turvaa. Työsuojelun määrärahat tulee turvata. Työsuojeluun panostamalla turvataan myös verotuloja. Työsuojelutarkastajien määrä ei ole riittävä, etenkin kun työsuojeluhallinnossa on tavoitteena lisätä työpaikoille tehtäviä tarkastuksia ja parantaa tarkastusten vaikuttavuutta. Työtapaturmia on myös tarkoitus vähentää 40 prosentilla. Ehdotamme 1,5:ta miljoonaa työsuojelun resurssien vahvistamiseksi, sillä panostus työsuojeluun maksaisi kyllä itsensä takaisin.

Arvoisa puhemies! Pienituloisilla yleisenä ongelmana on joidenkin etuuksien korottamisen samanaikainen leikkaantuminen pois muista tuista sekä toimien yhteensopimattomuus. Näihin hallitus ei ole parannuksia ehdottaessaan kiinnittänyt riittävästi huomiota. Hallituksen myönteiset toimet, kuten pienimpien etuuksien indeksiin sitominen tai takuueläke, eivät vielä tuo pienituloisimpien asemaan konkreettista parannusta, koska verot ja asiakasmaksut nousevat ja sosiaaliturvaetuudet, kuten työmarkkinatuki ja asumistuki, ovat jääneet jälkeen eikä lapsilisän indeksiin sitominen hyödytä toimeentulotukiperheitä, koska lapsilisän korotukset leikkaantuvat pois toimeentulotukea laskettaessa. Kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi ja lapsiperheiden toimeentulotuen korottamiseksi ehdotamme 16 miljoonan euron lisäystä.

Yleistä asumistukea on kehitettävä muun muassa tarkistamalla asumistuessa huomioitavia tulorajoja, korottamalla tuen perusteena olevien asumistukimenojen enimmäismääriä ja lieventämällä asunnon pinta-alaan liittyviä rajoituksia. Muutoksen kustannukset ovat noin 60 miljoonaa vuositasolla.

Emme ehdota vain uuden rahan sijoittamista, sillä asumistuen saajista huomattava osa joutuu nykyään täydentämään toimeentuloaan toimeentulotuella, joten parannuksen myötä toimeentulotukimenot pienenisivät. Esitämme 45:tä miljoonaa yleisen asumistuen parantamiseen.

Lasten terveyteen on panostettava jo alkuvaiheessa. Vuosittain noin 3 600 sikiötä on vaarassa vaurioitua äitien päihteidenkäytön vuoksi. Päihdeäitien kuntoutuksen siirto Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusvastuulta suoraan kunnille vaarantaa toiminnan jatkumisen. Siksi valiokunnan esittämä 1,5 miljoonan euron lisäys päihdeäitien Pidä kiinni -hoitojärjestelmän jatkuvuuden turvaamiseen hankerahoituksen kautta on erittäin tärkeä. Jatkossa valtion ja kuntien on yhdessä turvattava päihdeäitien kuntoutuksen perusrahoitus.

Arvoisa puhemies! Takuueläkkeen ulkopuolelle jää satojatuhansia tukea tarvitsevia ihmisiä, jotka saavat pientä työeläkettä. Heidän asemaansa huonontavat muun muassa asumismenojen kasvu ja korkeat terveydenhuoltokulut. Ehdotamme 60:tä miljoonaa euroa eläkkeensaajien asumistuen parantamiseen.

Sotainvalidien ja -veteraanien hoitoon ja kuntoutukseen pääsyä on parannettava. Esitämme avopalveluiden haitta-asteen pudottamista 15:een ja siihen rahaa 11,3 miljoonaa sekä laitoshuollon haitta-asteen prosentin pudottamisen 20:een ja siihen rahaa 3,8 miljoonaa. Veteraanien kuntoutukseen esitämme 1,5:tä miljoonaa.

Hallitus ei ole puuttunut terveydenhuollon niin sanottujen maksukattojen tai sairauskulujen omavastuuosuuksien tasoon, jotka ovat Suomessa korkeampia kuin muissa Pohjoismaissa. Sairauden potilaille aiheuttamaa taloudellista taakkaa tulee jakaa aiempaa yhteisvastuullisemmin. Maksukattojen tasoa on kohtuullistettava ja maksukatot yhdistettävä. Esitämme 50:tä miljoonaa euroa terveydenhuollon maksukattojen yhdistämiseen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tehtävä on ratkaista Kansaneläkelaitoksen etuusasioiden valituksia. Myös apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota lautakunnan valitusruuhkiin. Siksi esitämme 1:tä miljoonaa euroa käsittelyaikojen lyhentämiseen.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun taas uudistan sen saman toiveen, jonka olen esittänyt joka vuosi. Eli kyseessä on pääluokka 33, joka on iso osa valtion budjettia ja iso osa suomalaisten ihmisten arkea ja elämää, ja toivoisin, että tämä pääluokka voisi joskus olla käsittelyssä päiväsaikaan, vaikka ymmärrän tämän kronologisen järjestyksen, mutta on kohtuutonta, että se on aina täällä yömyöhällä ja ihmiset jo melkein nukkuvat.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön toimintalohkon osalta haluan nostaa erityisesti esiin muutaman asian.

Ensinnäkin eriarvoisuus on ollut ja on huolestuttavassa kasvussa. 700 000—900 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Hallituksen omassa budjettikirjassakin todetaan köyhyyden edelleen lisääntyvän ensi vuonna. Nämä vaatisivat pikaisia toimia. Kaikkein köyhimmät, toimeentulotuen saajat, eivät ole saaneet mitään parannusta koko kautena Sata-komitean juhlallisista tavoitteista huolimatta. Kaikkein köyhimmät on siis täysin sivuutettu. Toimeentulotuki on jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä ja vaatisi tasokorotusta. Myös koko toimeentulotukijärjestelmä vaatisi uudistamista huomioimaan paremmin nykyelämän pakollisimmat menot. SDP on esittänyt kiireellisimpänä toimeentulotuen lapsen perusosan korottamista auttamaan köyhimpiä lapsiperheitä. Sen sijaan, että hallitus auttaisi näitä köyhimpiä, leikkaa se ensi vuonna alle 25-vuotiaiden nuorten toimeentulotukea. Tilanne on kohtuuton. Myös toimeentulotuen jonot ovat monissa kunnissa kasvaneet, eikä lain mukainen käsittelyaika toteudu kunnissa.

Toki budjetissa on hyviäkin parannuksia pienituloisille, kuten takuueläke ja lapsiperhe-etuuksien sitominen indeksiin, mutta myös muita toimia välttämättä tarvittaisiin. Esimerkiksi lapsilisän sitominen indeksiin tuo vain noin 40 sentin helpotuksen kuukausituloihin ja takuueläkkeen ulkopuolelle jää suuri joukko pienituloisia työeläkkeensaajia, ja lisäksi takuueläke leikkaa eläkkeensaajan asumistukea. Samaan aikaan monet maksut ovat nousemassa, kuten energiaverot, ja jopa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuissa muun muassa sairaanhoitajan käyntimaksut otetaan käyttöön. Esimerkiksi SDP:n esittämät työmarkkinatuen korotus, työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto sekä asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen parannukset olisivat tarpeen ja sisältyvätkin vaihtoehtobudjettiimme. Olemme myös vaatineet terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä helpottamaan pienituloisien ja paljon sairastavien asemaan. Lisäksi yksinhuoltajien auttamiseksi tarvittaisiin muun muassa elatustuen korottamista, mutta myös joustavampia työllisyysmahdollisuuksia.

Palveluiden osalta vanhustenhoivan laadun puutteet ovat todella häpeäpilkku yhteiskunnassamme. Tarvitaan välttämättä vanhustenhoivalaki maahamme turvaamaan riittävä ja laadukas hoito. Lailla tulee säätää henkilöstömitoituksesta, mutta myös vanhustenhoivan sisältöä tulee kehittää, muun muassa sitä, että pakollisen perushoivan lisäksi tulee olla oikeus sosiaaliseen toimintaan ja ulkoiluun. Lisäksi tarvitaan valvonta- ja ohjaustoiminnan vahvistamista sekä lisäresursseja vanhustenhoitoon. On aivan kohtuutonta, että hallitus ei lisää yhtään rahaa vanhustenhoivan laadun parantamiseen budjetissaan. Valviran selvityksen mukaanhan vain joka kymmenes vanhustenhoivalaitos täyttää hyvän hoidon keskeiset kriteerit tällä hetkellä.

Tällä hetkellähän ollaan myös vanhustenhoivalaitoksia purkamassa varsin kovalla vauhdilla. Suunta on sinänsä oikea, että jokainen saisi asua kotona tai mahdollisimman kodinomaisesti esimerkiksi palveluasunnoissa mahdollisimman pitkään. Ennen laitosten purkua tulee kuitenkin kaikille varmistaa riittävät korvaavat palvelut ja vahvistaa esimerkiksi kotihoitoa huomattavasti nykyisestä. Lisäksi tulee varmistaa kohtuuhintaiset palveluasunnot. Tällä hetkellähän monen vanhuksen kipuraja ylittyy palveluasunnon maksuilla. Palveluasumisen maksut tulisikin säädellä nykyistä tarkemmin ja ensi vaiheessa turvata edes minimikäyttövara laitoshoidon tapaan myös palveluasunnossa asuville.

Myös vammaispalvelujen turvaamiseen tarvittaisiin välttämättä lisäresursseja. Esimerkiksi henkilökohtaisen avun toteuttamisessa on ollut monissa kunnissa taloudellisia vaikeuksia. Lain laajennus osallisuuden vahvistamiseen käytettävästä avustahan laajenee ja tulee nyt ensi vuonna siis käyttöön, joten vammaisten oikeuksien toteutumisen kannalta valtionosuuksia tarvittaisiin kuntien tarkoitukseen lisää.

Hyvää on, että päihdeäitien hoito saatiin budjetin eduskuntakäsittelyn aikana turvatuksi. Tämä on tärkeää, vaikkakin päihdepalvelut tarvitsisivat laajemminkin vahvistusta. Päihdepalveluiden saannissa on suuria puutteita, vaikka palvelut säästäisivät pidemmällä aikavälillä yhteiskunnan resursseja, ja esimerkiksi työurien pidennystä pohdittaessa juuri nämä suurimmat ennenaikaisen eläköitymisen syyt olisi tärkeää nostaa vahvemmin esiin. Päihdekuntoutuslaitokset ovat nyt taloudellisissa vaikeuksissa, ja palveluiden tarvitsijat eivät saa aina tarvitsemiaan palveluja, ainakaan riittävän pitkiä kuntoutusjaksoja. Heidän asemaansa tulisikin vahvistaa päihdehuollon hoitotakuulla.

Arvoisa puhemies! Vielä otan esiin aluehallinnon resurssit. Olen erittäin huolissani esimerkiksi Etelä-Suomen avin sosiaali- ja terveysasioista vastaavan osaston tilanteesta. Uhkana on, että jopa koko henkilöstö avissa joudutaan lomauttamaan ensi vuonna. Tämä vaatisi ratkaisua, nimittäin valvonta- ja ohjaustoiminta on äärimmäisen tärkeää ja sitä tulisi vahvistaa. Myös yksityisten toimijoiden määrän kasvaessa olisi tärkeää, että luvitusjärjestelmä toimisi sujuvasti ja voitaisiin varmistaa näin palveluiden laatu.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet ovat poikkeuksellisen mittavat: väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu, palvelujärjestelmän hajanaisuus ja laitosvaltaisuus erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa ja nuorten mielenterveyspalveluissa, ennalta ehkäisevän työn vähäisyys ja terveydenhuollon henkilöstön eläköityminen, vain muutamia haasteita mainitakseni.

Olen huolestunut sähköisten palveluiden hitaasta kehityksestä, kuten täällä moni muukin. Tuottavuutta pitäisi nostaa nimenomaan sähköisiä palveluja kehittämällä. Se on yksi keino. Rahaa sinne on palanut paljon, mutta toistaiseksi tulokset ovat jääneet laihoiksi. Ymmärrän, että kysymys on isosta hankkeesta, mutta kyllä pikkuhiljaa pitäisi ryhtyä tulostakin aikaansaamaan.

Thl:n tuore raportti kuvaa varsin surullisella tavalla toimeentulo-, terveys- ja hyvinvointierojen lisääntymistä. Tätä on tapahtunut koko 2000-luvun, mutta jo aikaisemmin tuo kehitys on alkanut. Kysymys ei siis ole lyhyen ajan ilmiöstä, vaan pitkän ajan ilmiöstä. Jos me haluamme kuroa umpeen näitä eroja, toimia pitäisi keskittää kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville ryhmille. Ne, jotka ovat työelämässä ja työterveyshuollon piirissä, pärjäävät hyvin. Toisin on esimerkiksi työttömien kohdalla. Uusi terveydenhoitolaki korostaa terveyttä ja hyvinvointia vahvistavaa työtä. Nyt pitää parantaa nimenomaan työttömien mahdollisuutta päästä säännöllisiin terveystarkastuksiin.

Ennalta ehkäiseviin palveluihin pitäisi myöskin voida panostaa. Sekin on täällä monessa puheenvuorossa tullut esille. Lapsiperheiden kotipalvelut ovat mitä parhainta ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Siksi valiokuntakin kehottaa niiden vahvistamiseen kunnissa. Työssäkäynti on sekä hyvinvointia tuottava että suojaava tekijä. Työssä käyvien tulotaso on kohentunut veronalennusten ja ansiotason nousun vuoksi. Työttömät ovat jääneet näitä hyötyjä vaille. Heikoimmin toimeentulo on kehittynyt pienten lasten perheillä, yksinhuoltajaperheillä sekä monilapsisilla perheillä. Muutoksen syinä ovat olleet työllisyyteen liittyneet vaikeudet ja asumisen kallistuminen, mutta myös perhepoliittisten tulonsiirtojen reaalisen tason lasku. Tämä on tosiasia, ja sille pitää voida tehdä jotain.

Minun mielestäni seuraavassa hallitusohjelmassa pitäisi ehdottomasti harkita sitä, että lapsilisät etuoikeutettaisiin toimeentulotukea saavilla. Se on monessa tutkimuksessa joka tapauksessa todettu yhdeksi tehokkaimmista tavoista poistaa köyhyyttä jo nyt, kun tästä köyhyyden poistamisesta puhutaan, joka on tärkeä ja kipeä asia.

Lapsiperheissä kaivataan Väestöliiton perhebarometrin mukaan lisää sekä aikaa että rahaa. Pienituloiset ja yksinhuoltajat toivoivat lisää rahaa, kahden työssä käyvän vanhemman perheet ja korkeasti koulutetut haaveilivat työajan joustoista. Yksinhuoltajat tarvitsisivat molempia, ja esille nousi myös toive siitä, että hoitovapaata voisi käyttää myös lapsen lähisukulainen.

Ilonaiheita kunta- ja terveysjaoston budjetissa tietenkin on montakin, esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton luoman ja päihdeäitien kuntoutukseen tarkoitetun Pidä kiinni -hoitojärjestelmän jatkuminen. 1,5 miljoonalla eurolla estimme tämän toiminnan alasajon, kun Raha-automaattiyhdistyksen avustus nyt vähenee. Muidenkin päihdepalveluiden resursseja pitäisi voida lisätä. Olen hyvin huolissani siitä, että esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaalan perhekuntoutusosastoa on jouduttu ajamaan alas, paikkoja vähentämään, koska kunnat eivät anna maksusitoumuksia sinne. Kuitenkin päihdepalvelujen puolella tarve kasvaa koko ajan.

Erittäin tärkeää on myös amk-opiskelijoiden terveydenhuoltokokeilun vauhdittaminen. Uudistusta varten ollaan järjestämässä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mallin mukaista pilottikokeilua kahdella paikkakunnalla. Kokeilu kestää kolme vuotta, ja jaostomme neuvotteli ensimmäisen vuoden rahat eli 750 000 euroa tuohon kokeiluun ja budjettiin. Hyvin järjestetty koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ehkäisee niin lasten kuin nuortenkin syrjäytymistä. Erityisen heikosti terveydenhoito on mielestäni tällä hetkellä järjestetty juuri ammattikorkeakouluopiskelijoilla ja ammatillisen koulun opiskelijoilla, ammatillisella puolella.

Työsuojelun tilanne on myös huolestuttava. Me lisäsimme tuolle momentille 500 000 euroa. Työkenttä työsuojelussa on monipuolinen ja toiminta yhteiskunnallisesti tuloksekasta. Toivon, että työsuojeluun saadaan jatkossa resursseja niin, että siellä ei tapahdu kovia alasajoja, ja sielläkin porukka eläköityy, joten pitäisi saada lisää työvoimaa.

Lopuksi vielä: Olen hyvin iloinen, että perhehoito nostaa vihdoinkin päätään Suomessa. Se pitää nostaa kehittämisen kärjeksi ehdottomasti sekä lasten että nuorten sijoituksissa.

Ja vielä lopuksi kerron, että vanhusten perhehoito on myötätuulessa. Raha-automaattiyhdistys antoi juuri 700 000 euroa nelivuotiseen vanhusten perhehoitokokeiluun, jossa nimenomaan koulutetaan kuntien työntekijöitä kouluttamaan perhehoitajia ja antamaan sitten myöhemmin tässä työssä se kunnan vanhustyön tuki. Tästä tulee hyvä kokeilu.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyselytunnilla jo käytiin keskustelua tulo- ja terveyserojen kasvusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen Suomalaisten hyvinvointi 2010 -raportin mukaan suomalaisten terveyden, toimeentulon ja hyvinvoinnin sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Työttömyys, työkyvyttömyys, eläkkeelläolo, toimeentulotuen asiakkuus ja alhainen koulutus heikentävät merkittävimmin elämänlaatua. Heikoimman elämänlaadun riskiryhmään kuuluvat 18—25-vuotiaat työttömät, heikosti koulutetut nuoret sekä 80 vuotta täyttäneet vanhukset. Näihin ryhmiin kuuluu 29 prosenttia väestöstä.

Terveyserot ovat kasvaneet viime vuosina, ja huonompi terveys kasautuu köyhille ja pienituloisille ihmisille, jotka käyttävät pääasiassa julkista terveydenhuoltoa. Monet tutkimukset osoittavat, että pienituloiset jäävät terveyspalvelujen paitsioon. Heillä ei ole samanlaista pääsyä nopeaan terveydenhuoltoon kuin monilla yksityisiä palveluita käyttävillä. Myös työterveyshuolto, joka sinänsä on hyvä järjestelmä taatessaan työntekijöiden terveyttä, lisää järjestelmän epätasa-arvoisuutta, koska työterveys on usein paremmin järjestetty ja asiakasmaksut vähäisempiä. (Ed. Asko-Seljavaara: Tuo ei pidä paikkaansa!)

Hallitus on pian neljän vuoden ajan rapauttanut julkista terveydenhuoltoa nakertamalla sen rahoituspohjaa ja siirtämällä yhteisiä varoja yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän tukemiseen, ja se on käytännössä pois julkisen terveydenhuollon vahvistamisesta ja kehittämisestä. Hallitus on verhonnut tämän rakenteellisen työnsä valinnanvapautta korostavan retoriikan taakse. Kokoomus on sanonut, että valinnanvapautta kaipaavat eniten vähäosaiset ihmiset. Tosiasia valitettavasti kuitenkin on, että vähävaraisilla ei ole tosiasiallisesti todellista valinnanvapauden mahdollisuutta.

Yhtenä esimerkkinä porvarihallituksen ylistämä palveluseteli ei tuo mitään mahdollisuutta valintaan, jos setelin kanssa pitää lähteä yksityisille terveysmarkkinoille ja maksaa valtaosan palveluistaan itse. Ainoa valinnan mahdollisuus vähävaraiselle annetaan siinä, että hän voi kieltäytyä palvelusetelin ottamisesta. Kaikki mallit maailmalta osoittavat, että yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistaminen yhteisin varoin johtaa julkisen palvelun heikkenemiseen.

Tämän lisäksi — mikä on olennaista — se johtaa kansalaisten välisten terveys- ja hyvinvointierojen kasvuun yhteiskunnassa. Meidän tulisi pikemminkin vahvistaa julkisen sektorin terveydenhuoltoa huomattavasti nykyisestä. Jokaisen kansalaisen, niin pienen kuin hyvätuloisen, tulisi saada hyvää ja laadukasta terveydenhoitoa ajallaan julkisesta terveydenhuollosta. Valitettavasti näin ei nyt tapahdu. Julkisen terveydenhuollon palveluihin on entistä vaikeampi päästä, minkä seurauksena ihmisiä ohjataan entistä herkemmin julkiselta puolelta yksityiselle sektorille. Tätä linjausta nykyinen hallitus tukee.

Tässä tuntuu olevan selkeä ero hallituksen ja sosialidemokraattien välillä: me puolustamme terveyden tasa-arvoa julkisia palveluita vahvistamalla, ja hallitus puolustaa terveysbisnestä, vaikka se johtaakin kansalaisten kasvavaan eriarvoisuuteen.

Arvoisa puhemies! Hallitus mielellään kehuu itseään sosiaalisella omatunnollaan mutta on silti käytännössä ajanut yhä suuremman määrän ihmisiä riippuvaiseksi toimeentulotuesta. Koko talouslaman ajan on hallitus hokenut, ettei lamaa saa maksattaa köyhillä, mutta lähes jokainen hallituksen esitys on käytännössä heikentänyt huono-osaisten asemaa.

Tässä viimeisimpänä esimerkkinä on viime viikolla hyväksytty Lex Soininvaara, nuorten toimeentulotuen leikkaus jopa 40 prosentilla elikkä noin 250 euroon kuukaudessa, mikä rikkoo ihmisten oikeustajua vastaan. Kaikki eduskunnan kuulemat asiantuntijat eivät puoltaneet lakiesitystä. Hallituspuolueiden leikkauspäätös kohdistuu opinnot keskeyttäviin nuoriin, jotka ovat asunnottomia, jotka kärsivät masennuksesta tai jännityksestä, joilla on oppimisvaikeuksia tai päihdeongelmia tai joilla on vaikeiden perhesuhteiden vuoksi vaikeuksia solmia erilaisia ihmissuhteita.

Sosialidemokraattien mielestä näiden nuorten elämäntilanteet pitää kartoittaa ja puuttua ongelmien syihin, heitä tulee tukea ja kannustaa eikä entisestään vaikeuttaa heidän arkista elämäänsä leikkaamalla muutenkin alhaista toimeentulotukea. Näitä nuoria ei auteta raipalla, vaan pitkäjänteisellä ja monipuolisella tuella.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme esittäneet oman vaihtoehtomme sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Kannamme huolta köyhyyden ja eriarvoisuuden ja ihmisten välisten terveyserojen lisääntymisestä. Mielestämme ihmisten sosiaaliturvaa ja hyvinvointia on parannettava. Se tarkoittaa ensinnäkin kuntapalveluiden parantamista. Peruspalvelut tasaavat ihmisten hyvinvointieroja tehokkaasti, jos ne pidetään laadultaan kaikille houkuttelevina ja hinnaltaan jokaiselle kohtuullisina.

Myös Thl:n tutkimus osoittaa, että ihmiset antavat vahvan tukensa pohjoismaiselle sosialidemokraattiselle hyvinvointimallille, jossa yhteisin varoin tuotetaan palveluita jokaisen kansalaisen käyttöön.

Olennaista on, että kuntien peruspalvelut ovat toimivia jokaisen kuntalaisen kannalta ja että ne ovat laadultaan ja hinnaltaan jokaiselle houkuttelevia ja mahdollisia. Kohtuuhinta tulee kysymykseen muun muassa kotihoitopalveluissa. Ihmiset maksavat entistä enemmän jokaisesta palvelusta, minkä takia ei ole enää itsestäänselvyys, että ihmisellä on mahdollisuus saada kaikki tarvittavat palvelut, mitä hän tarvitsee.

Tämän lisäksi hallitus on lisäämässä uutta asiakasmaksua, sairaanhoitajamaksua, mitä en voi millään hyväksyä, vaikka viimesijaisen päätöksen tekeekin kunta tämän päätöksen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Jatkan puheenvuoroani seuraavassa puheenvuorossa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljuselle, joka puhuu täällä hyvin usein asiaa, on kyllä nyt ihan pakko sanoa, että siinä puheenvuorossa oli niin paljon muunneltua totuutta, että on ihan pakko kommentoida.

Se prosentti, mistä te nyt puhuitte, 40, se on enintään 20, ja tässähän nimenomaan halutaan, että me saamme kiinni ne nuoret, jotka voivat huonosti. Heitä on vaikka pilvin pimein tuolla, ja heistä ei kukaan pidä huolta. Me pyrimme saamaan heidät kiinni tekemällä tämän palvelusuunnitelman jne. Tämä oli niin pöyristyttävä puheenvuoro, että en ole ikinä kuullut.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on myös puututtava ed. Anneli Kiljusen sanomaan täysin muunnettuun totuuteen siitä, että tämä hallitus tai edellinen tai sitä edellinenkään olisi jotenkin erityisesti tukenut yksityistä terveydenhuoltoa. Päinvastoin, kelakorvauksia ei ole nostettu 8 vuoteen, ja sehän on ainoa tapa, millä yksityistä terveydenhuoltoa voidaan tässä maassa tukea. Lääkärinpalkkiot ovat enää 24 prosenttia siitä laskusta, minkä potilas saa. Ei tämä hallitus eikä edellinen eikä kai teidänkään aikainen ole tukenut millään tavalla yksityistä terveydenhuoltoa lisää.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy ihmetellä, miten ed. Anneli Kiljunen voi sanoa, että hallitus kaikilla toimillaan tai päätöksillään vain vaikeuttaa kaikkein köyhimpien asemaa. Kyllähän kuitenkin totuus on se, että tällä hallituskaudella on nimenomaan parannettu kaikkia vähimmäispäivärahoja ja nostettu takuueläkettä jne., minkä ed. Kiljunen aivan hyvin tietää. (Ed. Gustafsson: Ei ole vielä nostettu mitään! — Ed. Asko-Seljavaara: Onhan! — Ed. Gustafsson: Kuukausi ennen vaaleja!) Se, että kaikkia puutteita ei ole saatu korjattua, johtuu osittain myös siitä, että meillä on sosialidemokraattien perintö. Te olette olleet pitkään hallituksessa ja jättäneet hyvin paljon niitä asioita tekemättä, joita me olemme nyt tehneet.

Asia, jonka haluaisin tuoda tässä esiin, koskee toimeentulotuen leikkausta. Sen jälkeen kun eduskunnassa säädettiin tästä laista, olen saanut viestejä eri puolilta maata siitä, että nyt ilmeisesti kunnissa leikataan ja jo aikaisemmin on leikattu toimeentulotukea myös yli 25-vuotiailta ja aika monenlaisilla prosenteilla: milloin 20, milloin 40 prosenttia. Minusta tämä on hyvin huolestuttavaa. Toivoisin, että sosiaali- ja terveysministeriö jossakin vaiheessa tekisi tästä selvityksen, minkälaisia erilaisia (Puhemies: Nyt se minuutti menikin!) kirjavia käytäntöjä kunnissa on, koska se tuntuu loukkaavan ihmisten perusoikeuksia, jos nämä viestit pitävät paikkansa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän 18—25-vuotiaitten nuorten toimeentulotukeen. Hallituksen esitys on 20+20, elikkä viimesijaisesti voidaan vähentää toimeentulotukea 40 prosenttia, ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että nuorten toimeentulotuki olisi 250 euroa. Minulla on täällä nämä esitykset, jotka on kirjattu, jotka ovat sosiaali- ja terveysministeriön antamat laskelmat, joissa on näytetty, mitä se tarkoittaa, kun 20 prosenttia on vähennetty ja kun siitä vähennetään vielä 20 prosenttia. Jos alle 25-vuotias henkilö asuu kotona tai hän asuu yksin, siinä on vielä eri prosentit ja eri toimeentulotukisummat.

Sitten tämä, miksi sanoin, että tämä hallitus on vahvistanut yksityisen palveluntuottajan asemaa selkeästi. Ensinnäkin palvelusetelijärjestelmä tuotiin, joka selkeästi toi aivan uudenlaisen järjestelmän, joka tukee yksityisiä palveluntuottajia. Samanaikaisesti, viimeksi viime viikolla, hyväksyttiin lainsäädäntö, (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) jossa julkisen sektorin sisään tuotiin yksityinen palveluntuottaja ja tuotiin yksityisen sektorin kautta ohituskaista hyvätuloisille asiakkaille ja tuotiin takaisin … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitän sekä ministereitä että edustajia juuri käydystä ansiokkaasta debatista. On niin viehättävää kuunnella, kun hallitus kehuu itseään ja oppositio sitä haukkuu. Näin on ollut, näin on, ja näin on ilmeisesti aina oleva. Minua kuitenkin kiinnostaa hieman enemmän se, miten pärjäävät suomalaiset ihmiset, joita meidän kaikkien yhteisesti kannattama pohjoismainen hyvinvointimallimme pyrkii pitämään pinnalla, kun he, useimmiten eivät omasta syystään, uhkaavat upota sen alle. Siinä suhteessa tuntisin mielenkiintoa keskustella siitä, mitä meidän alati jatkuvan toisillemme jäkättämisen sijasta pitäisi tehdä, että saisimme tämän järjestelmän siihen tilaan, että mahdollisimman harva ihminen joutuisi vaikeuksiin, tai jos joutuisi, niistä kohtuudella selviäisi. En myöskään jaksa uskoa siihen, että täällä jossain erityisessä ryhmässä vallitsee erityinen pahantahtoisuus. Se vain näyttää vaihtelevan sen mukaan, missä kukin ryhmä tai sen jäsen milloinkin sattuu sijaitsemaan.

Mutta todellakin me kaikki kannatamme tätä pohjoismaista hyvinvointimallia, joka toisaalta rakentuu siitä verotuksesta, jolla otamme ainakin vielä toistaiseksi rikkailta vähän enemmän ja köyhiltä vähemmän, ja sitten niillä yhteisillä rahoilla järjestämme palveluita, joilla nämä heikompiosaisetkin ja pienituloisimmat pystyvät käyttämään hyväkseen näitä peruspalveluita, jotka he muuten joutuisivat ostamaan markkinoilta. Käytännössä he eivät todennäköisesti pystyisi ostamaan niitä sieltä. Toisaalta se perustuu tähän etuusjärjestelmään, jolla autamme toivon mukaan aina tilapäisesti niitä, jotka sieltä lipsahtavat, ja sitten se perustuu tähän viimesijaiseen tukeen eli toimeentulotukeen, joka auttaa viimesijaisesti, jos eivät ne ensisijaiset etuudetkaan riitä tai ne jostain syystä loppuvat.

Valitettavasti tämän hyvinvointijärjestelmämme itse asiassa kaikki pilarit ovat olleet tässä vähän tuiverruksen kohteena. Verotusta on kevennetty, eikä se tahdo etenkään kunnille riittää. Etuusjärjestelmä on vuosien saatossa ja pala palalta paikkaillen muodostunut sillä tavalla sekavaksi, että sinne joutuneet eivät oikein tiedä, missä heitä milloinkin viedään, ja myöskin tämä palvelujärjestelmä on joiltakin osin osoittanut aika huolestuttavia rapautumisen merkkejä.

Minun mielestäni etuusjärjestelmä pitäisi selkeyttää niin, että kaikille voitaisiin turvata noin 750 euron suuruinen perusturva, jolla siis hoidettaisiin nykyinen työttömyysturva, sairauspäivärahat, vanhempainrahat jne., jotta mahdollisimman harva joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen, ja kun siihen joutuu turvautumaan, niin sitten sieltä olisi poistettu myöskin sen käyttöä rajoittavat esteet, kuten esimerkiksi tekemällä lapsilisät etuoikeutetuksi tuloksi. Ottamatta osaa äskeiseen debattiin toimeentulotuen leikkauksesta on kuitenkin pakko sanoa, että omasta mielestäni rehellisen arvion mukaan se on kohtuuton. Pyrkimys voi olla sinänsä hyvä, mutta käytäntö ei.

Pitää myöskin pitää huoli siitä, että kunnilla on riittävästi voimavaroja niitten palveluitten järjestämiseen, joita tarvitaan ihmisten pinnalla pitämiseksi. Ilman rahaa se ei onnistu, eivätkä nämä uudet hienot tietokonejärjestelmät, joita nyt ministeriössä valmistellaan, tule myöskään pelastusta siihen pelkästään tuomaan. Kyllä se kuitenkin niin on, että ihmisaivot on ainoa elin tässä maailmassa, joka ajattelee, ja niitä tarvitaan, kun ihmisiä esimerkiksi hoidetaan. (Ed. Tiusasen välihuuto) — On niitä toki muuallakin, mutta pelkät koneet eivät korvaa ajattelua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Todellakin sanoin tältä paikalta ministeri Hyssälälle tasan 7 vuotta sitten, että meidän tulisi pitää huoli ennen kaikkea lapsistamme, kaikista lapsista, erityisesti niistä lapsista, jotka ovat jäämässä itsestään riippumattomista syistä lapsiköyhyyteen tai muihin ei-toivottaviin olotiloihin. Se on meidän keskeinen velvollisuutemme, se on meidän yhteinen vastuumme, meidän kaikkien yhteinen vastuu, ja toivon, että oppositiosta tai hallitusasemasta riippumatta voimme ainakin ensi vaalikaudella kaikki panostaa siihen niin, että puheet siitä, kuka puolustaa ja kuka ei puolusta, voisivat jäädä vähän vähemmälle.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Aloitan puheenvuoroni kertomalla murheellisesta asiasta.

Kotipaikkakunnallani Karjaalla kuoli tänään 12-vuotias poika, joka oli eilen hakeutunut terveyskeskukseen ja lähetetty sieltä kotiin ilman riittäviä tutkimuksia. Minulla ei ole tarvetta etsiä syyllisiä, mutta halusin kertoa tästä murhenäytelmästä. Uskon, että me kaikki olemme täällä koolla illan myöhäisinä tunteina sen takia, että mietimme täällä yhdessä, miten voimme kehittää yhteiskuntaamme ja esimerkiksi terveydenhuoltoa, jotta tällaisilta murhenäytelmiltä voitaisiin välttyä.

Itse ajattelen niin, että hyvän ja toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon parhaat edellytykset syntyvät sellaisessa yhteiskunnassa, jossa on vahva julkinen talous, laaja ja toimiva julkinen sektori sekä mahdollisimman tasa-arvoinen ja yhtenäinen yhteiskunta. Nyt kaikki näistä kriteereistä ovat, jos eivät todella huonolla tolalla, niin ainakin aika heikoissa kantimissa huolestuttavalla tavalla, mistä kertovat ne viime aikojen tutkimukset, että kahtiajako ja eriarvoistuminen lisääntyvät. Tämä näkyy monella yhteiskunnan sektorilla, sekä terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa että myös koulutuksessa. Erityisen suuri uhka tästä kahtiajakautumisesta on niiden suomalaisten kohdalla, joita tämä toivottavasti jo taakse jäänyt taloustaantuma koettelee. Heidän joukossaan on paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuorisotyöttömiä, ja heidän pitäisi olla politiikan painopisteen kohteena tässä tilanteessa.

Kuten tämänkin illan keskustelu on osoittanut, sosiaali- ja terveydenhuollossa riittää todella paljon tehtävää jatkossakin, ja omalla kolmen tärkeän asian listallani ovat seuraavat kolme asiaa.

Perusterveydenhuolto ja terveyskeskukset kuntoon. Kaikki se palaute, mitä kansalaisilta tulee, ne kokemukset, ne tutkimustulokset, joita meillä on käytössämme, kertovat siitä, että me tarvitsemme eräänlaisen kunnianpalautuksen terveyskeskuksiin. Kärjistäen voisi sanoa, että ne, joilla on rahaa, ovat yksityisessä hoidossa, jota tuetaan verovaroin. Ne, joilla on töitä, käyvät työterveyshuollossa, joka pääosin toimii hyvin. Jäljelle jäävät osa lapsiperheistä, eläkeläiset ja pienituloiset, jotka ovat riippuvaisia terveyskeskuksista. Lääkäripula ja monet muut seikat ovat johtaneet siihen, ettei palvelu läheskään kaikkialla toimi edes tyydyttävällä tavalla. Myöskään yksityistämisvimma ei ole tuonut ratkaisuja vaan aiheuttanut uudenlaisia ongelmia vanhojen rinnalle.

Toinen kysymys, joka mielestäni vaatii varteenotettavaa uudelleenajattelua, on maksupolitiikka. Suomen terveydenhuollon maksut ovat kohtuuttomia ja ne on myös kansainvälisesti rankattu epäoikeudenmukaisiksi. Maksupolitiikka iskee kipeimmin pienituloisiin ja nostaa loppujen lopuksi kuluja, kun ihmiset eivät tule ennalta ehkäisevään hoitoon vaan usein vasta, kun on ihan pakko.

Kolmantena tärkeänä kysymyksenä haluan nostaa esille monin paikoin häpeällisessä tilassa olevan vanhustenhuollon. Muistan hyvin, kun viime vaalien alla kaikki puolueet kilpailivat siitä, kuka saa laittaa vanhustenhuollon Suomessa kuntoon. Kolme ja puoli vuotta on kulunut, ja tutkimukset kertovat, että vanhustenhuollossa on paikoin valtavia laiminlyöntejä, ravintoon ja hygieniaan liittyvissä määräyksissä on ylilääkitystä jne. Nolottaa, että meidän pitää ajaa lakia, jossa määrätään, että vanhuksella on oikeus saada ruokaa, lepoa ja ulkoilua.

Arvoisa puhemies, herr talman! Till slut vill jag ännu säga några ord om en viktig fråga som gäller jämställdhet och jämlikhet på arbetsmarknaden och som också ingår i den här sektorn. Jag vill tacka riksdagsledamot Elisabeth Nauclér och alla andra som har medverkat till att det har beviljats medel för att översätta kollektivavtalen till svenska och på det sättet trygga jämlika möjligheter för att vi har en fungerande arbetsmarknad för alla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suurin osa vanhustenhoivaa koskevista ratkaisuista tehdään kunnissa. Osassa kuntia tarvitaan nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyssektorille erityisesti vanhustenhoivaan keskittynyttä erityisosaamista. Jos sitä ei omasta takaa löydy, asiantuntemusta voi hakea yhteistyötä parantamalla.

Kuntien on tehtävä päätöksiä peruspalvelujen järjestämisestä pitkällä tähtäimellä niin, että ne eivät tulevaisuudessa lisää erityispalvelujen kustannuksia. Tämä ei koske vain vanhustenhuoltoa, vaan myös monia muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Yksi polttavimmista ongelmista joka puolella Suomea on vanhustenhoivan henkilöstön vähyys. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että puuttuvat ihmiset yritetään korvata lääkkeillä. Vanhusten ulkoiluttaminen ja harrastustoiminnan lisääminen ei yksinomaan riipu ammattitaitoisen henkilökunnan määrästä. Tarvitaan myös ilmapiirin muutosta. Vapaaehtoistyöntekijöille, omaisille ja ystäville on hyvä antaa mahdollisuus auttaa vaikkapa ulkoiluttamisessa.

Henkilökuntaa ei pidä syyllistää. He tekevät työtä kovassa paineessa jaksamisen äärirajoilla. Usein hoitokäytännöt ja toimintatavat sanelee krooninen henkilökuntavaje ja toisaalta johtamisen problematiikka.

Laitoshoidolle on etsittävä vaihtoehtoja kodinomaisesta hoidosta ja omaishoitoa on edistettävä. Vaativaa hoitotyötä tekevän omaishoitajan jaksamista on tuettava ja hänen on saatava työstään kelpo korvaus. Esitän omaishoidon palkkion maksamisen siirtämistä kunnilta Kelalle, niin kuin täällä on monissa muissakin puheenvuoroissa tullut esille, sekä esitän lisäksi palkkion verotuksen korjaamista omaishoitovähennyksellä.

Nuoria on kannustettava opiskelemaan hoiva-alalle. Koulutuksen sisältöön on kuitenkin tehtävä päivitys, jotta ne vastaisivat jo olemassa oleviin haasteisiin ja tulevaisuuden odotuksiin.

Suomalaisten vanhustenhoivan tueksi tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä ja lisäresursseja erityisesti henkilökunnan palkkaamiseen. Ennen kaikkea tarvitaan koko yhteiskunnan läpikäyvä asennemuutos. Vanhusta on kunnioitettava omana ainutlaatuisena yksilönä, kansalaisena ja yhteisömme jäsenenä. Ikääntyminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen osa elinkaarta.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu syrjäytymisestä ja väliinputoamisesta monissa puheenvuoroissa. Jokin aika sitten, kun luin Helsingin Sanomien uutisen, suorastaan liikutuin ja järkytyin. Tässä uutisessa kerrottiin, kuinka päiväkotilapset olivat ostaneet kaveruutta ja kiusaamattomuutta rahalla. Uutinen oli sydäntäsärkevää luettavaa. Jokainen osaa eläytyä tapahtumiin, sillä ihmisen perustarve on olla hyväksytty, kuulua joukkoon. Sitä, mistä lapset olivat keinon oppineet, ei kai tarvitse edes liiemmin pohtia. Lasten maailma on aikuisten maailma pienoiskoossa.

Voi vain yrittää kuvitella, millaiseksi pienen ihmisen käsitys maailmasta muotoutuu, kun kokemukset alkumetreillä ovat lehtijutun mukaisia. Jos lapsi kokee useinkin vastaavanlaisia asioita, on hänen hyvin vaikea myöhemmälläkään iällä rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin tai yhteiskuntaan, ja se vähentää yksilön mahdollisuuksia pärjätä elämässä.

Arvoisa herra puhemies! Sen verran idealistia pitää jokaisesta löytyä, että jaksaa uskoa siihen, että historiasta kuitenkin opitaan ja että meidän ajastamme voi tehdä paremman kuin aikaisemmista. Elämä on keikkumista pessimismin ja optimismin aalloilla, mutta minä haluan uskoa, että voimme rakentaa yhdessä maailmaa parempaan suuntaan, sellaiseen, jossa pikku ihmisen ei tarvitse ostaa kaveria rahalla.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Egentligen borde jag kanske sitta tyst och nöjd på min stol. Jag har efter tre års strävanden fått lön för mödan: min budgetmotion har blivit godkänd. Det är bara det att det skulle inte har behövts någon motion.

När det handlar om politik kan man göra olika prioriteringar, men i det här fallet handlar det inte om att göra politiska prioriteringar, det handlar om juridik. Det är regler som kan jämföras med lagar: de måste följas av alla och alla har rätt att ta del av dem. Det gäller både arbetstagarna och arbetsgivarna. Den som har skyldigheter ska ha rätt att få veta vilka skyldigheter han har, och den som har rättigheter ska få veta vilka rättigheter han har.

Alla är eniga, men ändå låter regeringen år efter år bli att ta upp pengar för översättande av kollektivavtalen. Trots att justitiekanslern har sagt att avtalen måste finnas på båda språken, har ärendet bollats mellan olika instanser. Inget ministerium har velat ta på sig ansvaret. Social- och hälsovårdsministeriet konstaterade i ett svar på en skriftlig fråga som jag ställde till minister Hyssälä i mars i år att det var viktigt att avtalen var tillgängliga på båda språken, men med två osannolika argument ansåg man sig inte vilja ta något ansvar. Det var inte föreskrivet att just social- och hälsovårdsministeriet skulle ta ansvaret, och det helt osannolika argumentet var att det var för dyrt.

Det spelar alltså ingen roll vad det står i grundlagen, språklagen och självstyrelselagen om det är för dyrt. Det kan knappast vara förenligt med det vi så gärna talar om i internationella sammanhang: good governance, god förvaltning.

En månad senare ställde jag en fråga här i riksdagen till statsminister Vanhanen, som konstaterade att det var ett problem att det inte särskilt sagts vilket ministerium som skulle bära ansvaret. Men, sade han, på basis av den interna arbetsfördelningen hör denna översättningsuppgift till social- och hälsovårdsministeriet, justitiekanslerns linjedragning är klar, och han avslutade med att säga att inom en rimlig tid bör dessa avtal finnas även på svenska.

Saken verkade alltså ganska klar, men man slutar aldrig förvånas. Trots det fanns det inga pengar i budgetförslaget för år 2011. Det är därför mycket glädjande att minister Rehula i dag lovade att frågan nu ska regleras i enlighet med vad arbetsgruppen också föreslagit, och jag utgår därför ifrån att det inte ska behövas någon budgetmotion nästa år.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka 33 on iso, toistakymmentä miljardia euroa, elikkä siinä on paljon asioita. Kiinnitän muutamaan kohtaan huomiota.

Tässä päihdehoidon järjestämisen ja erityisesti päihdeäitien kuntoutuksen osalta todetaan, että sitä rahaa lisätään, mutta se on tarkoitus siirtää vähitellen kunnan vastuulle. Tuntuu aika oudolta, että se vaan näin yhdessä mietinnössä siirretään, koska Vanhasen ykkös- ja kakkoshallituksen käytäntö on ollut se, että jos jotain kunnille siirretään, niin siinä siirretään myöskin rahat mukana.

Päihdeäitien hoidosta on käyty paljon keskustelua. Kysynkin ministeri Risikolta, onko ministeriössä vielä keskustelua tästä tahdonvastaisesta hoitoonohjauksesta ja kuntoutuksesta, koska meillä toistakymmentä prosenttia syntyvistä lapsista on alkoholin tai muiden päihteiden seurauksena jonkin verran sikiövaiheessa vaurioitunut, ja tämä on iso yhteiskunnallinen ja myöskin varmasti henkinen ongelma.

Sitten veteraanien tukemisesta:

Veteraaneja on todella tarve tukea. Heidän keski-ikänsä nousee nousemistaan, lähentelee jo 90:tä vuotta. Tässä on kaksi isoa asiaa. Toinen on veteraanien varsinainen kuntoutus. Juuri tiistaina sain kuulla, että enää kaksi kolmasosaa kykenee ottamaan vastaan kutsun saapua kuntoutukseen ja sitten kuntoutukseen ei enää kuitenkaan kyetä saapumaan. 15 prosenttia jää siinä vaiheessa pois, ja sitten vielä 15 prosenttia keskeyttää. Elikkä varsin vähän enää varsinaisia sotainvalideja voidaan kuntouttaa.

Nyt on tarve kuitenkin mielestäni kehittää tätä kuntoutusjärjestelmää niin, että sodassa olleet pääsisivät entistä parempaan kuntoutukseen ja niin, että myöskin nämä prosenttiosuudet poistettaisiin ja leskien asema katsottaisiin tässä. Tämä on yhteiskunnallisesti tärkeä asia kunnolla hoitaa. Me aina olemme itsenäisyyspäivänä puhuneet kunniavelasta. Nämä kaikki kuuluvat siihen samaan kokonaisuuteen, ja todella toivon, että tässä asiassa päästään seuraavassa budjetissa jo sellaiseen ratkaisuun, että se kestää kaiken arvioinnin.

Sitten evo-rahoista: Sairaanhoitopiirin hallituksessa olevana jäsenenä olen kuunnellut asiantuntijoiden käymää keskustelua ja varsin huolestuneena seurannut sitä, että evo-rahat ovat jääneet aika paljosti jälkeen. Toivottavasti tämä lisäys nyt vähän auttaa, mutta jälkeenjääneisyyden korjaamiseen tarvitaan kuitenkin vielä lisää rahaa.

Sitten vanhushoidon ja vanhushuollon kehittämisessä on myöskin ihan positiivisia kirjauksia. Mutta kyllä meidän tässä yhteiskunnassa pitää muistaa kuitenkin se, että ei meillä ole paluuta entiseen, kuka ottaa vastaan halvemmalla, vaan meidän pitää pitää kiinni siitä, että ihminen ikääntyessäänkin saa ihmisarvoisen hoidon. Silloin kun tätä paljon kaupallistetaan, niin siinä tulee valvonnalle tavattoman suuri tarve. Itse olen sitä mieltä, että kunnallisena toimintana näitä pitäisi paljon enempi hoitaa. Markkinaehtoinen toiminta on kuitenkin sellaista, että siellä se panos—tuotos-suhde on aina mielessä. Elikkä kun raha jostain saadaan, niin sitä kaikkea ei voi siihen palvelun tuottamiseen käyttää, koska yrittämisen riski pitää jollain kattaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Päivän polttavimmat sosiaalipoliittiset kysymykset ovat syrjäytymisen ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen. Eriarvoisuuden poistaminen edellyttää perustason vahvistamista terveydenhuollossa ja tasavertaisten terveyspalveluiden takaamista kaikille kansalaisryhmille kaikkialla maassa. Hallitus onkin ryhtynyt valmistelemaan kokonaislainsäädäntöremonttia, jolla näihin asioihin voidaan puuttua. Uuden terveydenhuoltolain tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa ja kaventaa terveyseroja. On varmistettava, että sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen valtionosuuksiin tehtävää reilun 21 miljoonan euron korotusta käytetään muun muassa tämän lain toimeenpanemiseen.

Arvoisa puhemies! Kasvanutta valtionosuutta on tarkoitus käyttää myös neuvolatoimintaan, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoasetuksen toimeenpanoon sekä lapsiperheiden kotipalveluiden vahvistamiseen, vihdoin viimein. Kouluterveydenhuoltoasetuksen voimaantulosta huolimatta tilanne ei ole kaikilta osin edelleenkään tyydyttävä. Muun muassa lääkäreiden määrä on liian pieni, ja palvelut ovat jakautuneet alueellisesti epätasaisesti. Heikoin tilanne on harvaanasutuilla seuduilla, ja esimerkiksi Helsingissä tilanne vaihtelee alueittain hyvinkin paljon, valitettavasti.

Kouluterveydenhuollossa on kyse nimenomaan ennalta ehkäisevästä ja varhaiseen puuttumiseen tähtäävästä toiminnasta, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Siksi sen resurssit on tärkeää turvata.

Lasten ja nuorten mielenterveyden palveluiden kohdalla perusterveydenhuollon rapautuminen korostuu. Kuitenkin juuri tehokkaalla perustason puuttumisella voidaan ehkäistä ongelmien vaikeutuminen ja potilaan siirtyminen raskaisiin ja kalliisiin erikoissairaanhoidon palveluihin. Perustason vahvistamiseen on käytettävä resursseja esimerkiksi terveydenhuoltolain toimeenpanon yhteydessä. Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä. Kyse on myös työtavoista. On lisättävä ammattien ja hallintokuntien rajat ylittävää yhteistyöotetta koulujen, terveyskeskusten, neuvoloiden ja muiden toimijoiden kesken. Tähän vastikään uudistettu erittäin hyvä nuorisolakikin velvoittaa.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden kotipalvelu on eräs esimerkki tärkeästä ennalta ehkäisevän työn muodosta. Muiden muassa tämän palvelun annettiin pahasti rapautua 1990-luvun lamavuosina. Onneksi vahingosta on viisastuttu ja perheiden varhaiseen tukeen halutaan nyt satsata.

Arvoisa puhemies! On myös erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta esittää 1,5 miljoonan euron rahoitusta päihdeongelmaisten äitien ensikotikuntoutuksen turvaamiseksi. Kyse on paitsi äitien myös heidän lastensa mahdollisuudesta päihteettömään ja turvalliseen elämään. Opiskelijaterveydenhuollossa on pitkään vallinnut epäsuhta, kun yliopisto-opiskelijoilla on ollut mahdollisuus käyttää yleensä melko hyvin toimivia Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluita, mutta taas ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen on ollut kuntien vastuulla ja siitä on erittäin vaihtelevasti huolehdittu. Käytännössä tästä on seurannut, että ammattikorkeakoululaisten palvelut on järjestetty riippuen siitä, miten kukin paikkakunta on katsonut tehtäväkseen niistä huolehtia. Valtiovarainvaliokunta esittää 750 000 euron rahoitusta kokeiluun, jossa tietyillä paikkakunnilla ammattikorkeakouluopiskelijat otetaan YTHS:n piiriin. Tämä on erittäin hyvä asia ja esimerkki tasa-arvoistavasta terveyspolitiikasta, jolle lämpimästi toivon hyvää jatkoa. On valtion tehtävä huolehtia, että kansalaiset, kaiken ikäiset, ovat terveyspalvelujen suhteen tasavertaisessa asemassa.

Lopuksi omalta puoleltanikin pahoitteluni siitä, että STM:n rahoista puhutaan aina vasta yöllä. Se on mielestäni väärää priorisointia.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän lähes poliittisena skandaalina sitä, että hallitus ottaa budjettikirjassaan lähtökohdaksi pitkittyneesti pienituloisten määrän lisääntymisen. Täällä se arvion mukaan tulee kasvamaan kahdessa vuodessa 50 000:lla, tästä vuodesta ensi vuoteen 20 000:lla. Pidän sitä kohtuullisen pitkän poliittisen urani aikana erittäin erikoisena lähtökohtana, ja tämä on minusta jäänyt aivan liian vähälle huomiolle käydyssä keskustelussa.

Hallitushan ei ole tehnyt pienituloisten asemaan vaikuttavia konkreettisia sosiaaliturvauudistuksia. Perusturvan korotus on mielestäni oikeudenmukaisuus- mutta myös tarkoituksenmukaisuuskysymys. Nyt toimeentulotukea haetaan esimerkiksi verojen maksamiseen, ensisijaisista syyperusteisista etuisuuksista sekä asumistuen omavastuun kattamiseen, ja syynä on työmarkkinatuen ja asumistuen liian matala taso.

Haluan vielä tässä tärkeässä keskustelussa lainata Sata-komitean perusturvajaoston jäsenen Hiilamon lausuntoa Ahjo-lehdestä. Hänen mukaansa Sata-komiteassa perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylempien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa. Näin sanoo entinen kirkon diakoni ja ammattikorkeakoulun opettaja. Se on tosi rankkaa tekstiä ja tuomiota Sata-komitealle. Me sosialidemokraatithan olemme esittäneet nyt ensi vuoden vaihtoehtobudjetissa työttömyysturvan vähimmäispäivärahojen korottamista ja luopumista työmarkkinatuen tarveharkinnasta.

Arvoisa puhemies! Toinen silmäterämme on liittynyt lapsiperheiden asemaan. Oikeistohallitus ei nyt vaan kerta kaikkiaan pääse mihinkään siitä, että lapsiperheiden köyhyys on merkittävästi kasvanut ja siitä on tosi vakavia seurauksia. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi lasten huostaanoton kasvun lisäämiseen. Tutkimuksen mukaan, jonka Kela teki ja julkisti kaksi viikkoa sitten — voitteko kuvitella — 90 prosentissa tapauksissa, jotka johtivat huostaanottoon, lapsiperheet olivat saaneet toimeentulotukea. Huomatkaa: ne ovat köyhien perheiden lapsia, jotka on jouduttu ottamaan huostaan. Se ei tietysti selitä kaikkea, ymmärrän sen, mutta se on erittäin tärkeä taustatekijä.

Kolmas silmäteräasiamme on eläkeläisten aseman kohentaminen, ja olemme esittäneet eläkkeensaajien toimeentulon parantamiseksi useita toimia, joista yksi on eläkkeensaajien asumistuen korottaminen. Kustannukset ovat nousseet ja nousevat hallituksen toimien takia edelleenkin. Esitämme niin ikään kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotusta 3 000 euroon, mikä kasvattaisi eläkeläisten käteenjäävän tulon määrää.

Arvoisa puhemies! Meillä sosialidemokraateilla on erityinen huoli pientä ja keskisuurta työeläkettä saavien ostovoiman kehityksestä. Olemme herkällä korvalla kuunnelleet eläkeläisiä, jotka oikeutetusti eivät pidä oikeudenmukaisena työeläkkeiden tason laskua palkansaajien tulokehitykseen verrattuna. Mielestämme eläkeindeksijärjestelmää on voitava kehittää vaikka pieninkin askelein palkansaajien palkkakehitystä nykyistä enemmän seuraavaksi.

Arvoisa puhemies! Esitän tämän pääluokan yleisperusteluissa lausuttavaksi seuraavaa lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus asettaa korkeatasoisen kolmikantaisen asiantuntijaryhmän kiireellisesti selvittämään eri mahdollisuudet kehittää työeläkkeiden indeksijärjestelmää eläkkeensaajien ostovoiman turvaamiseksi. Eläkeläisjärjestöjen tulee olla mukana arvioinnin tekemisessä."

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla olemme suurten haasteitten edessä. Väestömme ikääntyy nopeinta vauhtia Euroopassa. Ikääntyminen on nähtävä kuitenkin isona mahdollisuutena, ja ikäihmiset on nähtävä kasvavana voimavarana.

Palveluiden järjestämisen kaikille ja kaikkialla Suomessa on oltava edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon yksi painopiste. Kenellekään ei saa tulla tunne, että putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Tätä ajatusta myös suurin osa suomalaisista arvostaa. Pitää olla aina jokin taho, joka lopulta kantaa huolta. Siksi julkisten palvelujen toimivuus on tärkeää. Yksityinen tai kolmas sektori voivat täydentää julkista sektoriamme. Lisäksi on erittäin merkityksellistä, että palveluketjut toimivat kaikkialla.

Kotona asuminen on nykypäivän trendi. Erilaisia asumismuotoja tulee tulevaisuudessa pystyä kehittämään. Ikäihmisillä pitää olla turvallinen olo ja tunne, että heistä pidetään huolta.

Omaishoidon tuki tulee jatkossa siirtää Kelan hoidettavaksi. Sitä kautta eri kunnissa olevat omaishoitajat ovat tasa-arvoisessa asemassa. Omaishoitajien vapaapäivät tulee saada paremmin turvattua, ja siihen on kehitettävä uusia lomitusmuotoja, joissa hoidettavat voivat asua ja saada tarvitsemansa hoidon kotona. Kansalaisjärjestöjen roolia ikäihmisten elämänlaadun ylläpitämisessä ei saa unohtaa.

Väestömme ikääntymisen lisäksi meillä on paljon niin sanottuja elintasosairauksia, joiden ennaltaehkäisyyn meidän tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Siksi on tärkeää turvata sosiaali- ja terveydenhuollon kestävä ja vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus. Lähipalveluiden turvaaminen on ensisijaista.

Keskustajohtoisen hallituksen painopistealueina ovat olleet kaikkein heikoimmista huolehtiminen ja heidän tulotasonsa koheneminen. Keskusta on ajanut hyvin vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista hallituksessa. Tässä vaiheessa hallituskautta voikin tyytyväisyydellä todeta, että historiallisia uudistuksia on aikaansaatu. Tärkein on se, että takuueläke astuu voimaan ensi maaliskuussa ja pienimmät eläkkeet nousevat reilulla 100 eurolla kuukaudessa.

Takuueläkkeen saajia on noin 120 000, ja noin 65 prosenttia heistä on naisia. Lisäksi kaikkein pienimpiä päivärahoja on korotettu ja sidottu indeksiin. Kunnallisverotuksen perusvähennystä on nostettu, ja ruuan arvonlisäveroa on alennettu. Myös lapsilisiä ja kotihoidon tukea on korotettu, ja nekin on sidottu indeksiin.

Arvoisa puhemies! Meillä on huoli siitä, miten Suomi selviää velvoitteistaan ja pystyy huolehtimaan kansalaisistaan tulevaisuudessakin. Selviämisen edellytyksenä on, että pystymme turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon kestävän ja vakaan rahoituksen ja pitämään huolta palvelujen saatavuudesta. Lähipalveluiden turvaaminen on ensisijaista.

Tulevaisuudessa yhä useamman on voitava osallistua työntekoon. Osatyökykyisyyden esteiden selvittämiseen tähtäävät toimenpiteet tulevat entistä enemmän puitaviksi. Haluankin kiittää sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulaa siitä, että hän on tarmokkaasti lähtenyt tässä asiassa liikkeelle. Suomessa on työelämästä vallalla se käsitys, että siinä ollaan joko täysillä mukana tai ei ollenkaan. Välimuotoihin ja niiden kehittämiseen tulee satsata voimia entistä enemmän. Moni haluaisi olla töissä edes muutaman tunnin, mutta mahdollisuudet siihen ovat tänä päivänä heikot. Kannustavuutta ja uudenlaista asennoitumista tarvitaan. Työhyvinvoinnin kehittämisellä ja hyvällä johtamisella myös työurat pitenevät itsestään — ja vapaaehtoisuuden pohjalta.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa on otettava entistä enemmän huomioon kunnissa tehty terveyden edistäminen ja varhainen puuttuminen. Valtionosuusuudistus tarvitsee kannustavan elementin. Terveyden edistämisen kannalta on elinehto, että ehkäisevät palvelut ja niiden riittävä rahoitus turvataan. Sähköisten asiakastietojärjestelmien myötä pystymme tehostamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joten niiden yhteensovittamisen on oltava painopistealueena.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Takuueläke tulee parantamaan kaikista pienituloisimpien eläkeläisten asemaa ensi vuoden alkupuolella, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksenkin mukaan todellisessa köyhyysloukussa on myös valtava määrä eläkeläisiä. Yksin Helsingissä on yli 40 000 eläkeläistä, joiden eläke on alle 1 000 euroa, eli hyvin suuressa ahdingossa ovat ne ihmiset, joilla on pieni työeläke.

Ajatellaanpa, että kun ihminen jää eläkkeelle, niin hänellä on elinvuosia mahdollisesti 25—30 vuotta, ja jokainen pystyy ymmärtämään, että tällä nykyisellä eläkkeiden ostovoiman turvaamisjärjestelmällä tulee se leikkauspiste, jolloinka elämisen kustannukset ja eläke taittavat toisensa. Eli ihminen joutuu, silloin kun hän on kaikista suurimman avun tarpeessa, kohtaamaan sen, että hänen omat tulonsa eivät riitä, vaikka hän on vuosikymmenien aikana rakentanut elämänsä turvan sen varaan, että pärjää omillaan. Siitä syystä minusta tuo ed. Gustafssonin perusteltu ehdotus huomenna äänestettäväksi on hyvin puollettava, ja demokratiassa on niin, että jokainen puolue, ja oppositio erityisesti, joutuu miettimään sitä, millä eväillä lähdetään rakentamaan tulevaisuutta. Minusta tärkeä kysymys on tämä eläkkeensaajien elämisen ja eläkkeen ostovoiman turvaaminen.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minullakin olisi monta tulonsiirtoihin ja palveluihin liittyvää sosiaalipolitiikan peruskysymystä tässä mielessä, mutta haluaisin jatkaa hiukan sitä linjaa, minkä ed. Erkki Virtanen omassa puheenvuorossaan nosti esille, ja kysyä tällaisia yleisempiä sosiaalipolitiikan perusteita.

En tiedä, olenko oikeassa ja kuvaanko oikein, mutta ajattelen niin, että tämän suomalaisen mallin pohjalla on oikeastaan kaksi tällaista isoa periaatetta. Ensimmäinen on se, että perinteisesti on ajateltu niin, että kaikki kansalaiset tekevät parhaansa, huolehtivat itsestään ja perheestään. Toinen periaate on se, että sellaisia ihmisiä, jotka tässä epäonnistuvat syystä tai toisesta, autetaan yhdessä. Tämän takana on tällainen yleinen kansalaiseetos, joka on puhunut kansalaishyveistä jnp.

Mutta nyt meille on syntynyt uusi, merkillinen tilanne, joka hämmentää meitä kaikkia ja panee miettimään toimintamme perusteita. Tämä niin sanottu uusliberalistinen tapa ajatella yhteiskuntaa ja varsinkin sosiaalipolitiikkaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, sanotaan näin, että ahkera ihminen ei joudu huonoon asemaan. Siis jos pistät parhaasi peliin, aina on töitä ja aina pärjäät. Tästä ajattelusta varmaan joku pieni hippunen on tottakin, mutta suurempi osa siitä ei pidä paikkaansa. Mutta siitä on seurannut kuitenkin sellainen merkillinen tilanne, että kun ajatellaan, miten sosiaaliturva toimii, on tullut tällainen paine päälle, että turvaa pitää leikata, jotta sillä kannustettaisiin ihmisiä. Tästä taas seuraa semmoinen merkillisyys, että jos tukien varassa elävä kansalainen tai perhe on melkein samanlaisen tulon saaja kuin sellainen kansalainen tai perhe, joka tekee töitä ja saa minimipalkkaa, niin me ikään kuin joudumme kysymään, onko tässä nyt jokin uusi epäkohta. Ja siltä se vähän vaikuttaisi.

Nimittäin meidän järjestelmämme ei pysty erottelemaan toisistaan lusmuja ja reppanoita, jos nyt näin kansankielellä sanotaan. Meille tulee sellainen paine, että me kiristämme sosiaaliturvaa, mikä vie näitä niin sanottuja reppanoita, kaikista huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä, entistä tiukemmalle. Minusta tuntuu, että meidän pitää hyväksyä tämä riski ja pitää kuitenkin universalismin periaatteen mukaisesti huoli tästä perusturvasta. Siellä on mukana väkeä, joka niin sanotusti kulkee vähän heikoilla papereilla, mutta sille me emme todennäköisesti voi mitään. Kannattaa pitää kiinni kuitenkin siitä universaalista mallista, muuten köyhyys syvenee. Tämä on se ensimmäinen periaate.

Toinen on sellainen kysymys, johon olen törmännyt tämän Osmo Soininvaaran hienon kirjan äärellä, joka koskee Sata-komitean työtä. Tämä liittyy perusturvan ja ansioturvan problematiikkaan. Osmo Soininvaara sanoo täällä kirjassa näin, minä luen pari virkettä: "Työmarkkinajärjestöt kokonaisuutena ja osa komitean työskentelyyn osallistuvista virkamiehistä tuntuivat keskittyvän vain siihen, ettei perusturvan asemaa suhteessa ansioturvaan saanut parantaa." Ja toinen virke: "Tässä kiistassa ei ole pohjimmiltaan kyse siitä, minkä osuuden sosiaaliturvasta mikin osapuoli maksaa — kaikki verot peritään tuotannosta — vaan vallasta, siitä, missä mistäkin päätetään." Tämä hämmentää minua. Tämä on merkillinen juttu, ja tekisi mieli sanoa, että siltä hienolta periaatteelta, mikä täällä keskustelussa nyt tuntuu liittyvän sosialidemokraattien huoleen köyhyydestä, oikeastaan vetäistään matto pois jalkojen alta, kun ajatellaan, mitä sosiaalitupolla tehtiin.

Ed. Gustafsson viittasi täällä aivan asiallisesti Hiilamoon ja hänen kannanottoihinsa. Varmasti näin on. Mutta mitäs jos tämä kolmikantainen työryhmä perustettaisiinkin pohtimaan hiukan toisesta näkökulmasta tätä kysymystä? Minun mielestäni ei ole kovin paljon järjettömämpää tilannetta kuin — jos ajatellaan, että meillä toimeentulodesiileittäin ajateltuna perusturvan varassa olevat ihmiset ovat siellä kaikista heikoimmalla ja sitten ansioturvan varassa olevat ihmiset ovat se seuraava desiili — panna nämä kaksi heikoimmassa asemassa olevaa ihmisryhmää ikään kuin kiistelemään keskenään. Siinä ei ole mitään järkeä. (Ed. Gustafsson: Oikein, oikein!) Eikö silloin olisi oikein etsiä sellaista mallia, joka vaikka kolmikantaisesti tässä jotenkin rakentaisi tätä uudelle pohjalle niin, että me voisimme tällaisessa tilanteessa, missä nyt olemme, turvata perusturvalla niiden ihmisten elämän, jotka eivät selviä? Olkoon ansioturva sitten vapaan sopimuksen ja päätöksenteon varassa. Siitä saa jokainen maksaa niin paljon kuin halutaan, ja kyllä siitä voi kolmikantaisesti ammattiyhdistysliikkeiden kautta neuvotella.

Minä peräisin tässä ennen kaikkea sitä, että me emme (Puhemies: 5 minuuttia!) selviä tästä ilman sitä, että meidän kansalaisyhteiskunnassamme on sellainen porras, joka korostaa näitä vanhoja kansalaishyveitä. Ed. Gustafsson on sivistysmies, ja hän tietää, että vanha työväenliike teki niin, teki varmasti, ja luulen, että minunkin vanha työnantajani teki niin ja tekee edelleen. Ellei se ole jotenkin kunnossa ja ellei siitä pidetä huolta, niin me emme lainsäädännöllä pysty tilkitsemään tätä asiaa niin, että kansakunta voisi hyvin.

Toivoisin, että ministerit antaisivat virkamiehille kovasti komentoja miettiä näitä asioita tästä näkökulmasta vähän uuteen uskoon.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Särkiniemen puheenvuoro ansaitsee ehdottomasti vastauspuheenvuoron. Se oli minusta erinomaisen tärkeä ja hyvä puheenvuoro. Se oli arvopoliittinen, se oli vähän yleisellä tasolla mutta oli myöskin konkreettinen. Olen ed. Särkiniemen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ei ole mitään järkeä asettaa vastakkain tätä perusturvaa ja pientä ansiosidonnaista turvaa saavat ihmiset. Sitä paitsi euron korotus tähän perusturvaan merkitsee ansiosidonnaiseen turvaan 0,55 sentin korotusta. Se itse asiassa johtaa tuloerojen kaventamiseen.

Lopuksi sanon nyt vielä sen, mikä minua on loukannut, että jos hallitus tekee 4,5 miljardin veronkevennykset keski- ja hyvätuloisille, myös pienituloisille, niin on se nyt mahdotonta ajatella, ettei siitä olisi 200—300:aa miljoonaa euroa löytynyt perusturvan tasokorotukseen. (Puhemies: Minuutti!) Se on siis arvovalinta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Olen surullisena tällä hallituskaudella seurannut sitä, kuinka vähän sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoihin tämä hallitus satsaa. Tilanne on erittäin kurja siksi, että samaan aikaan, kun verot ja nyt myös asiakasmaksut entisestään saattavat nousta, perusturva on painunut häpeällisen alhaiselle tasolle. On selvää, että asumistuen jälkeenjääneisyys, hajanaiset maksukatot sekä yksittäiset työttömän peruspäivärahaan ja toimeentulotukeen liittyvät etuisuuksien vähäisyydet ovat syitä siihen, että suomalaisia köyhiä jo hallituksen omankin ennusteen mukaan tulee 20 000 lisää. 500 000 pysyvästi köyhyysrajan alapuolella elävää suomalaista on aika suuri häpeäpilkku tälle eduskunnalle. Se kertoo siitä, että meidän tekemämme arvovalinnat ovat olleet selkeästi vääriä.

Arvoisa puhemies! Minusta työttömyyspäivärahojen tason parantaminen on ensimmäinen merkittävä tehtävä, jonka olisi odottanut olevan hallituksen listalla. Valitettavasti Keltaisesta kirjasta ei löydy sellaista kohtaa, jossa tähän ongelmatiikkaan puututtaisiin. Tosiasiassa on yhtä häpeällistä, että työmarkkinatuen saajan riippuvuus puolison ja vanhempien tuloista on yhä tätä päivää. Minusta nämä ovat sellaisia asioita, joiden olisi pitänyt olla hallituksen esityksessä parannusehdotuksina mukana.

Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti lähtee kuitenkin siitä, että me puutumme nyt näihin perusongelmiin, jotka aiheuttavat köyhyyttä. Minusta on tärkeää, että tuemme sosialidemokraattien esitystä työmarkkinatuen korotuksesta ja työttömän peruspäivärahan korotuksesta työttömien taloudellisen aseman parantamiseksi ja toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi. Huomenna tästä äänestetään.

Arvoisa puhemies! Toinen murheeni aihe on se, että oikeusvaltioon kuuluu aina se, että on mahdollisuus saada asioilleen oikeutta. Tosiasiassa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat ovat häpeällisen pitkät. Se on jotakin sellaista, jota ei sopisi oikeusvaltiossa tapahtua. Olemme saaneet useita huomautuksia apulaisoikeuskanslerilta tässä asiassa, ja valitettavasti näyttää siltä, että ikään kuin tahtotilanakin on se, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toiminta ei käytännössä ole sitä, mitä siltä odotettaisiin. Minusta, kun ihmiset ovat hädässä perusturvaan liittyvissä ongelmissa ja hakevat itselleen oikeutta, on se kyllä ihme, että tätä asiaa ei kerta kaikkiaan saada kuntoon, että muutoksenhakulautakunnan työ tehostuisi niin, että siellä olisi riittävät voimavarat ja käsittelyajat olisivat kohtuullisia.

Sitten, arvoisa puhemies, onko meillä mahdollisuus kunnioittaa tulevia sukupolvia? Olen aina ajatellut, että jos jonkun palveluksen omalle isoisälleni teen, niin teen sen joka vuosi täällä talousarviokäsittelyssä, sillä meidän rintamaveteraaniemme keski-ikä alkaa olla lähemmäksi 90:tä, 87 vuotta se taisi olla. Se kertoo siitä, että kun sotainvalidit ikääntyvät, niin kyllä meidän pitäisi arvioida haitta-asterajojen lieventämistä. Meillä pitäisi olla varaa siihen kunnioitukseen tätä sukupolvea kohtaan kuitenkin, kun me katsomme, että sitä jakovaraa löytyy moniin muihin asioihin, mutta valitettavan vähän me kunnioitamme rintamaveteraaneja vielä tässä haitta-asterajojen lieventämisessä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi muutama sana.

Otan viimeisenä asiana nyt sitten vielä tuon terveyden edistämisen. Nimittäin monissa suomalaisissa kunnissa edistetään hienosti terveyttä ja satsataan ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Se johtaa siihen, että laitospaikkoja on nyt päätetty ihan valtakunnallisilla suosituksilla selkeästi laskea.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että suunta on oikea, että kotona pitäisi pitkään jaksaa, mutta siitä ei voi tulla sellaista mekaanista juustohöylää, jossa ajatellaan, (Puhemies: 5 minuuttia!) että tärkeintä on taas laitospaikkojen vähentäminen, ei se, että joka ainoa ihminen saa oikeaa hoitoa oikeassa paikassa ja inhimillisissä olosuhteissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministerit Risikko ja Rehula ovat paikalla. Tänään kyselytunnin aikana ministeri Risikko mietiskeli eriarvoistavaa terveydenhoitoa, mitä se sitten onkaan ja mikä sen aiheuttaa. Eräs, mikä sen aiheuttaa, on maksupolitiikka. Tämän hallituksen toimesta nostettiin kertarysäyksellä 17 prosentilla potilasasiakasmaksuja. Ne sidottiin kansaneläkeindeksiin. Tuolloin myöskin oli paikalla Liikkumavara-tyyppinen tilanne, eli niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, tehdään niin kuin isot pojat määräävät. Liikkumavara oli siis vähäinen. Ministeri Rehula oli tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana.

Poliklinikkamaksut ovat 26 euroa, vuodepäivämaksu 34 euroa, sen lisäksi on terveyskeskusmaksuja. Tämä eduskunta hyväksyi kokoomuksen, vihreiden, Rkp:n ja keskustan äänin lain, joka mahdollistaa terveydenhoitajien ja sairaanhoitajien käynnit maksullisiksi. Asiasta äänestettiin 14. huhtikuuta luvuin 101—61. Tuo laki, hallituksen esitys 283/2009 vp, muutti tätä lainsäädäntöä niin, että lääkäripalvelujen tilalle tuli avosairaanhoidon palvelujen käsite. Eli siihen liittyy nyt tämä mahdollisuus ottaa sairaanhoitajan, terveydenhoitajan vastaanotolta maksu, joka on noin 9 euroa. Se voidaan esimerkiksi ottaa kahteen kertaan.

Tänään keskustelin asiasta sosiaali- ja terveysministeriön Eija Koivurannan kanssa, joka kertoi minulle, että tämä maksuasetuksen valmistelu ei ole meneillään eikä sitä ainakaan nyt tehdä vaan ollaan muuttamassa lainsäädäntöä eli koko tätä maksuasetuslakia. Siihen pyritään saamaan Sata-komitean työn tuloksia mukaan, esimerkiksi se, että potilasmaksukatto ja lääkekulukatto yhdistetään. Valitettavasti se ennakoidaan liian korkeaksi eli noin 900 euron tasolle. Tällä hetkellä lääkemaksukatto on 673 euroa. Jos on sellainen potilas, jonka menot koostuvat lähinnä reseptilääkkeiden omavastuuosuuksista, niin hänen pitää sitten sinnitellä sinne 900 euroon ennen kuin hän pääsee reseptilääkkeiden kohdalla hänelle maksuttomaan käytäntöön.

Edelleenkin on tietysti hyvä asia, ja haluan sitä painottaa, että nyt ei tätä asiakasmaksua laajenneta terveydenhoitajille ja sairaanhoitajille, koska esimerkiksi diabeteshoitajien työ on mitä eniten ennalta ehkäisevää ja tällainen maksu vähentää potilaiden, asiakkaiden hakeutumista näille vastaanotoille. Näin hoito tulee sekä potilaille että yhteiskunnalle sitten myöhemmin paljon kalliimmaksi.

Tässä kotisairaanhoidon kohdallahan kotihoito, kotisairaanhoito on lisääntymässä, niin kuin täällä esimerkiksi ed. Kiuru puhui, että potilaita pyritään hoitamaan entistä pitempään kotona. No, se on aivan hyvä silloin, kun se on sopiva mahdollisuus, mutta moni joutuu olemaan kotonaan, koska ei ole mahdollisuutta päästä hoivakotiin. Hoivakoteja on todella hyviä ja hyvälaatuisia. Haluan tässä mainita Kotkan Karhuvuoren kodin, jossa on erinomainen hoitomentaliteetti, hyvä henki ja kaiken kaikkiaan hyvä hoito ja niin sanotusti hyvä meininki.

Mutta aina ei näin suinkaan ole. Tarvitsemme myös sellaisen hoitotyypin kuin on terveyskeskuksen vuodeosasto, mutta se ei ole mikään kroonikkopotilaiden hoitopaikka. Yleensäkin tämä kroonikkopotilaiden määrän vähentäminen pitemmällä tähtäimellä tapahtuu vain niin, että me pystymme mahdollisimman aktiivisesti ja varhaisessa vaiheessa aloittamaan hyvän lääkinnällisen kuntoutuksen ja myöskin suhtaudumme kriittisesti lääkitykseen noin kaiken kaikkiaan. Ne kroonikkopotilaat, joita meillä nyt on keskuudessamme, hemiplegiapotilaat, kaikki tämän tyyppiset, pitää tietysti hoitaa eikä heitä voi jättää hoidotta.

Puhemies! Jatkan myöhemmin toisella puheenvuorollani.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olisin vain halunnut kysyä, jos täällä on vielä joku sosialidemokraatti paikalla, miten ihmeessä jatkuvasti katsotaan, että työterveyshuoltopalvelut muka rapauttavat perusterveydenhuoltoa. On äärimmäisen tärkeää ihan yhteiskunnankin kannalta saada työntekijät pysymään työssä, jotta edes joku tekisi muun muassa verotuloja työllään. Siksi on tärkeää, että työssäkäyvät pääsevät viiveettä tarvittaviin hoitoihin ja poissaoloja syntyy mahdollisimman vähän.

Lisäksi toimiva työterveyshuolto helpottaa nimenomaan terveyskeskusten jonoja ja parantaa muiden ihmisten hoitoon pääsyä, ja ainakin Helsingissä kyllä terveyskeskuksissa käyvät sekä varakkaat että pienituloiset ihmiset. Kaiken järjen nimissä, jos ihmisillä on varaa mennä johonkin muualle käyttäen omia rahojaan, niin sehän parantaa nimenomaan perusterveydenhuollon jonoja, ja sen vuoksi toivoisin, että tähän työterveyshuoltoon ei aina kohdistettaisi turhaa kritiikkiä eriarvostavana tekijänä.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärtänyt ed. Karhuvaaran logiikkaa, sillä sitä ei siinä tuntunut ainakaan sosialidemokraattisesta näkökulmasta olevan. Tänne suuntaan ei tarvitse kyllä katsoa siinä, ettemmekö me arvostaisi työterveyshuoltoa. Se on tärkeä osa työntekijän selviytymistä arjessa, ja tietenkin on tärkeätä, että se toimii hyvässä yhteistyössä ja myöskin vuoropuhelussa perusterveydenhuollon kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa herra puhemies! Neljään aihepiiriin muutama sana.

Ensinnäkin, keskustelun kuunneltuani aika harva edustaja on kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, josta ministerinä annan eduskunnalle kiitoksen. 500 000 euroa työsuojelun henkilöstöresurssien ylläpitämiseen sillä tasolla, jota me nyt voimme sitten näillä nykymäärärahoilla pitää, on kiitoksen paikka. Meillä oli sopeuttamistoimenpiteet menossa, ja ne pahimmat uhat ja pelot, joita vielä syksyllä esitettiin siitä, mitä senhetkinen hallituksen esitys olisi työsuojeluhallinnon henkilöstön osalta tarkoittanut, eivät olisi ensi vuonna toteutuneet, mutta sillä, että työsuojeluun tulee 500 000 euroa, on merkitystä muun muassa harmaan talouden torjuntaan liittyen, muun muassa tilaajavastuulain seurannan, tilaajavastuulain tarkastustoiminnan huolellisen hoidon osalta.

Minua on jo tässä tehtävässä toruttu siitä, että minä kiitän työsuojeluhallintoa, mutta teen sen taas, koska niillä resursseilla, jotka työsuojeluhallinnolla tässä maassa on, niillä resursseilla, jotka tarkastustoiminnalla tässä maassa on, tehdään huippuluokan työtä. Tulokset ovat vähintäänkin hyvä plus, mieluummin kiitettävä.

Koordinoinnin paikkaa on, ja yksi asia, miksi minulla on tästä 500 000 eurosta erityisen hyvä mieli, on se, että kun harmaan talouden torjunnasta puhutaan, niin eduskunta on aikaisempina vuosina muistanut verottajaa, eduskunta on muistanut syyttäjälaitosta, eduskunta on muistanut muita toimijoita, unohtaen — sanotaan sen nyt varmuuden vuoksi lainausmerkeissä — unohtaen sen, että työsuojelulla varsinkin sen jälkeen, kun tilaajavastuulain valvonta sälytettiin työsuojeluhallinnolle, on aivan keskeinen rooli siinä, mitä harmaan talouden torjunnassa tapahtuu. Se toive, mikä on sosiaali- ja terveysministerinä tässä asiassa, on se, että työsuojeluhallinto pidettäisiin mukana vähintäänkin nykyisellä tavalla, mieluummin paremmin kuin nykyään harmaan talouden torjuntaan liittyen, ja aivan olennainen asia on esimerkiksi se, että viranomaisella oleva tieto on käytettävissä eri viranomaistoimijoiden kesken. Suomeksi: tiedon, joka on verottajalla, pitää olla käytettävissä myös esimerkiksi työsuojeluhallinnon ihmisillä. Nämä rahat tulevat todella tarpeeseen, ja voi kiitoksen eduskunnalle antaa.

Sitten toiseen asiaan: Ed. Kiuru omassa puheenvuorossaan nosti esiin Somlan, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan. Olisin tässä puheenvuorossani ilman teitäkin siitä muutaman sanan sanonut. Ensinnäkin tänään ollaan tilanteessa, jossa kun vuoden alussa tuo päätöksen saamisaika, siitä, kun muutoksenhakuvalitus jätettiin, oli 17 kuukautta. Me olemme olleet viime kuussa noin 14 kuukaudessa, nyt ollaan selkeästi tilanteessa, missä sisään tulee vähemmän valituksia kuin ehditään käsitellä. Ensi vuoden osalta on myönteistä se, että nyt saatiin kerralla tai käytännössä kahdella kertaa mutta lisäbudjetin ja varsinaisen budjetin yhteydessä ne lisäresurssit, joita tuleva vuosi tässä asiassa sosiaali- ja terveysministeriö laskelmien mukaan tarvitsee, ja sillä, että saatiin se tieto näistä euromääristä, mahdollisuudesta palkata henkilöitä, on nyt jo merkitystä, että pystytään tekemään suunnitelmallinen vuosi siitä, miten näitä päätöksiä puretaan. Tuo aika, 14 kuukautta — ja vuoden loppuun mennessä toivottavasti ollaan jo sen aikarajan alla — on edelleenkin aivan liian pitkä aika.

Nyt en malta olla sanomatta — vaikka tässä ei paljon historiasta apua ole — että siihen, mistä tämä sosiaaliturva muutoksenhakulautakunta lähti, syntyi valuvika ja sitä valuvikaa tässä nyt sitten yritetään parhaan osaamisen mukaan hoitaa, kun vielä muistetaan, että kyse ei ole pelkästään henkilöstöresursseista. Ministeriöllä ja Kansaneläkelaitoksella on työryhmä, joka miettii jälleen kerran, taas uudestaan, prosesseja, mitä voitaisiin tehdä, jotta näitten hakemusten määrä saataisiin vähenemään.

Sitten kolmanteen asiaan: Täällä on ollut leppoisa tunnelma ja toivottavasti on tämänkin kommentin jälkeen. Mutta toteanpahan nyt aikakirjoihin hallituksen ministerinä ja keskustalaisena ministerinä, että 16. joulukuuta kello 22.35 ed. Gustafsson puheessaan aukaisi sellaisen pandoran lippaan, että odotan kyllä mielenkiinnolla vaalikeskustelua. Siitä on tieto itse kullakin, minkälaista palautetta eläkeläisiltä tuolla torilla saadaan. Mutta kun ed. Gustafsson esittää täällä lausumaa, jossa pitäisi pikaisesti asettaa erityinen korkean tason työryhmä selvittämään eläkeindeksien tulevaisuutta, niin kyllä se on tämäkin ilta täällä kannattanut istua ministeri Risikon kanssa ja kuunnella näitä puheenvuoroja. 16. joulukuuta 2010 kello 22.35 tällainenkin asia kuultiin. Ihan nyt näin nätisti sanottuna. Nyt on nimittäin lipas auki, ja nyt ei sitten taida olla enää tämän jälkeen juuri millään mitään väliä.

Arvoisa puhemies! Tähän kohtaan lopuksi useille edustajille totean, että kiitos kiitoksista, kiitos yhteistyöstä niin valiokunnan kuin valtiovarojen kunta- ja terveysjaoston kanssa. Kyllä tätä tehtävää on huomattavasti helpompi hoitaa, kun se yhteinen tekeminen eduskunnan, niin valiokunnan kun valtiovarainvaliokunnan jaostonkin, kanssa sujuu tällä tavalla kuin se on tämän syksyn aikana sujunut. Kiitoksia!

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ministerin puheenvuoron alkuosaan, kun kiititte eduskuntaa tästä, että työsuojeluun lisättiin tämä 500 000 euroa: Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kun käsitteli tätä hallituksen budjettia, niin me erityisen vahvalla otteella kiinnitimme tähän asiaan huomiota juuri niistä syistä, jotka ministeri mainitsi. Sen verran muistelen vanhaa — ministeri Risikko oli silloin kanssani myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa viime kaudella — että lisäsimme myöskin oman lausuntomme kautta 12 virkaa työsuojelutoimiin, joista muistaakseni 9 tuli nimenomaan ulkomaisen työvoiman käytön seurantaan.

Mutta sitten tähän eläkekysymykseen: Minusta ministeri nyt tosi dramaattisesti sitä kommentoi. Kannattaa nyt kuitenkin lukea tarkasti, mitä me esitimme, korkeatasoisen kolmikantaisen asiantuntijatyöryhmän, ja tosiasia on se, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) että tämä indeksijärjestelmä on johtanut kohtuuttomalla tavalla eläkeläisten ja palkansaajien ostovoiman eriarvoiseen kehitykseen. Kyllä sitä ihan oikeudenmukaisuuslähtökohdista, arvoisa puhemies, pitää voida laajapohjaisesti arvioida yhdessä myöskin eläkeläisjärjestöjen kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

Arvoisa herra puhemies! Yhdelläkään poliittisella puolueella tai poliitikolla ei ole mitään sitä vastaan, että indeksijärjestelmää arvioidaan ja tarkastellaan. Mutta se kannattaa näissä yhteyksissä aina muistaa, että ostovoimaan vaikuttavat monet muutkin asiat. Nämäkin ovat poliittisia arvovalintoja, esimerkiksi tällä vaalikaudella toteutettu ruuan arvonlisäveron laskeminen. Silläkin on vaikutus nimenomaan eläkeläisten päivittäiseen tilanteeseen, eläkeläisen käytettävissä oleviin varoihin.

Kyllä te, ed. Gustafsson, tiedätte todennäköisesti minua vielä paljon paremmin sen, miten pyhällä maaperällä te nyt tuolla ponnellanne liikkeellä olette. Mutta eduskuntavaalit on tulossa, ja monenlaiset asiat ovat ymmärrettäviä.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ihan tulin vaan, kun innostuin tuosta ed. Tiusasen puheenvuorosta. Siinä oli paljon sellaisia asioita, joita voisi nyt kommentoida, mutta kyllä minä nyt sen halusin tulla korjaamaan, kun te sanoitte näin, että lääkäripalvelujen tilalle on tullut nyt tällä lailla — viittasitte siihen rajattuun reseptin kirjoittamiseen, siihen liittyvään lainsäädäntöön — avosairaanhoito lääkäripalvelujen tilalle. Ehkä teidän kannattaisi nuo käsitteet tarkistaa, koska nämä käsitteet nyt eivät ole tästä maailmastakaan. Mitään avosairaanhoitoa sen tilalle ei ole tullut. Avosairaanhoidolla on ihan oma käsitteenmäärittelynsä, ja te kovasti sen terveysalan ihmisenä tiedätte.

Mutta kaiken kaikkiaan hienoa on ollut kuunnella tätä iltaa siitä syystä, että täällä on vahva terveyden edistämisen joukko, ja se on ainoa keino meillä tulevaisuudesta selvitä, jos ajatellaan, että meidän on pakko saada tätä tautitaakkaa vähemmäksi ja näitä kuluja laskemaan. Ei tästä muuten selvitä. Minä olen itse sitä mieltä, että talouden ja työn ohelle pitää nostaa myös terveys ja siihen liittyvät palvelut. Myös sosiaalinen hyvinvointi on puhututtanut tänä iltana, ja voi sanoa, että tänä iltana on ollut hyvin tällainen sosiaalinen ja terveellinen väki täällä paikalla. Kiitos siitä, ja oikein hyvää joulua myöskin omasta puolestani jaostolle. Sain olla siellä kuultavana ja sain siellä hyviä kysymyksiä, ja varmasti yhteistyö jatkuu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikolle, joka on terveydenhoidon tohtori, haluaisin nyt sanoa tämän hyvin selkeästi — itse olen kirurgian erikoislääkäri, lähinnä erikoissairaanhoidon palveluksessa tehnyt 25 vuotta työtä — että totesin, että aikaisemmassa laissa oli käsite lääkäripalvelut, joka oli siis maksullinen. Ehkä sanoin sen niin, että sitä ei noin tähän aikaan illasta tarkkaan kuullut. Nyt tämä muutos, kun tuli hallituksen esitys 283/2009, kuuluu näin: "- - 18 vuotta täyttäneiden avosairaanhoidon palvelujen käyttöä - -". Koskee siis maksullisuutta, eli tällä tavalla muutettiin laissa. Poistettiin tämä lääkäripalvelu-käsite, lisättiin siihen avosairaanhoidon palvelujen käyttö, mikä mahdollistaa, ministeri, nimenomaan nyt sen, että ne laajennetaan myös sinne hoitajien puolelle.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että me voimme käydä keskustelua myös pientä työeläkettä saavien eläkeläisten todellisesta turvasta. Me olemme huomanneet, että suomalainen pieni- ja keskituloinen eläkeläinen ei elä todellakaan leveästi. Voi sanoa, että se huoli, joka liittyy nyt tulevaan vuoteen, kilpistyy oikeastaan siihen, että suomalaisten ostovoima ylipäänsäkin tulee pienenemään merkittävällä tavalla aikaisempiin vuosiin verrattuna, joten minusta on erittäin tärkeää käydä tarkkaa keskustelua siitä, miten me voimme turvata eläkeläisten ostovoiman tulevaisuudessa. Siinä suhteessa minusta on syytä muidenkin tukea ed. Gustafssonin lausumaa.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan kiinnittää huomiota vielä yhteen tärkeään asiaan, joka liittyy tähän hienoon suomalaiseen keksintöön, joka ei nyt tässä puheessa ole suomalainen peruskoulu, vaan se on suomalainen neuvolajärjestelmä. (Ed. Gustafsson: Se on innovaatio, innovaatio!) Kerron nyt teille kiitoksen sanan myöskin ministeri Risikolle tässä asiassa, nimittäin minusta on hienoa, että suomalaisen terveydenhuollon, juuri tämän ennalta ehkäisevän terveydenhuollon resursseja lisätään ja huomataan, kuinka hieno innovaatio suomalainen neuvolajärjestelmä on.

1.7.2009 astui siis voimaan asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Tuon asetuksen vaateet tulevat nyt sitten käytäntöön vuoden 2011 alusta. Tästä osuudesta lämmin kiitos ministeri Riskolle, niin kuin olen täällä aikaisemminkin sanonut.

Mutta koska kysymys on myöskin budjetista tulevalle vuodelle ja siitä kaikesta jakovarasta, jolla me varmistamme, että suomalaiset palvelut kunnissa toimivat, on syytä myös huoleen. Nimittäin tuon hienon asetuksen toinen kolikonpuoli on se, että valitettavan vähän siihen on annettu määrärahoja ja resursseja.

Kun me tiedämme minkälaisessa puristuksessa meillä on peruspalveluiden valtionosuudet tänä päivänä, niin minusta on syytä kysyä, miten ihmeessä tuo noin 21,5 miljoonaa, kun hyvällä tahdolla sen pyöristän, riittää kaikkiin niihin hienoihin tehtäviin ja velvoitteisiin, joita on tullut. Tiedätte hyvin täällä, edustajat, että on vammaispalvelulaki ja asetus tehty paremmaksi, päihdeäitien hoitoa laajennettu, lapsiperheiden kotipalvelua vahvistettu, meillä on tämä uusi terveydenhuolto- ja neuvola-asetus.

Meillä on paljon hyviä asioita, ja minusta tämä suunta on ollut oikea, eli me olemme tarttuneet oikeisiin asioihin, ja siitä kuuluu tietysti kiitos hallitukselle, mutta se kolikon toinen puoli on se, että valitettavasti ne määrärahat ovat unohtuneet jossakin keskustelussa, ja näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysministeri on valitettavasti jäänyt kovin ahtaaseen rakoon verojen kevennysten paineessa, koska tuota rahaa on vuosittain käytössä suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen se 21,5 miljoonaa noin karkeasti. Jopa me sosialidemokraatit pystymme omassa vaihtoehtobudjetissa, josta huomenna äänestetään, ainakin kymmenen kertaa parempaan suoritukseen, siis kymmenen kertaa parempaan suoritukseen. (Välihuuto) — Näin tapahtuu.

Mutta se, mikä tässä on tärkeää, niin ministeri on kyllä varmistanut resurssien lisäsaatavuutta tähän neuvola-asetukseen. Mutta kun sitä tutkin tarkemmin, niin käytännössähän meille tulee nyt selkeitä resurssitarpeita kuntien avosairaanhoitoon ja terveydenhuoltoon, ja siellä tarvitaan myös henkilökunnan lisäkoulutukseen ja työvälineiden päivittämiseen merkittäviä panostuksia. Käytännössä terveystarkastusten määrä ja sisältö kasvaa ja erityistarpeissa olevien lasten ja perheiden tunnistaminen lisääntyy, ja nämähän ovat kaikki sellaisia tavoitteita, jotka me kaikki voimme yhdessä allekirjoittaa.

Mutta ajatelkaa, että joka ainoan suomalaisen kunnan kolmen euron kysymys jatkossa on se, miten tämä homma hoidetaan. Esimerkiksi Porin tapauksessa me saamme noin karkeasti tällaisella lukiomatikalla laskien 250 000 euron panostuksen. 250 000 euroa tulee niin sanottuna korvamerkittynä rahana, joka sinänsä ei ole korvamerkittyä, mutta on kuitenkin tähän asetukseen tarkoitettu käytettäväksi kunnissa. Ajatelkaa, (Puhemies: 5 minuuttia!) että me samaan aikaan tarvitsemme 26 uutta hoitajan vakanssia 1.1. Porissa, 26 vakanssia hoidettavaksi, että tämä neuvola-asetus toteutuu käytännössä. Kenelle siis kuuluu se vastuu, miten tässä onnistutaan? Me olisimme tarvinneet 10 miljoonaa euroa lisää määrärahoja sosiaali- ja terveydenhuollon velvoitteiden hoitamiseen Porissa. Niin kuin te ymmärrätte, siihen ei varmasti kunta tuosta vaan pysty. Ei se ole tämä pelkästään, mutta monet muut asiat tuovat myöskin paineita.

Eli kyllä minusta on tärkeää, että me nostamme nämä keskustelut tänne tärkeimpään saliin, jossa päätetään kuntien resursseista tulevalle vuodelle. Ei se nyt ihan oikein ole, että meillä on määrärahoja 250 000 euron verran tähän asiaan käytettävissä ja me olisimme tarvinneet 26 hoitajaa, jotta tämä asetus täyttyisi. Tämä on sitä todellista realismia.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ministerit Risikko ja Rehula kyllä ansaitsevat ison tunnustuksen työstään suomalaisen terveydenhuollon edistämiseksi. Näin se vaan on, että tällä vaalikaudella on tapahtunut paljon hyviä asioita. Tietysti aina kaikki ministerit varmasti ovat parhaansa yrittäneet, mutta nyt on myöskin onnistumisia ihan selvästi havaittavissa.

Minä kiinnittäisin huomiota semmoiseen asiaan, mistä tänä iltana ei ole paljon puhuttu. Se on nämä tietohallintojärjestelmät, mihin siellä Valtiontalouden tarkastusvirasto ja eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat paneutuneet tässä viimeisen vuoden aikana.

Tarkastusvaliokunnan ja tarkastusviraston raportit ovat kyllä aika masentavaa luettavaa. Satoja miljoonia, jopa miljardeja euroja on palanut rahaa näihin it-hankkeisiin tässä viimeisten vuosikymmenten kuluessa, ja korostan, että tähän eivät kyllä ole syypäitä nykyiset ministerit millään tavalla, mutta jotakin tarttis tehdä, että meidän tämä it-maailma saataisiin terveydenhuollossa paremmalle tolalle.

Suomessa on näitten Vtv:n ja tarkastusvaliokunnan selvitysten mukaan jopa yli 4 000 erilaista tietohallintojärjestelmää, ja nämä pitäisi nyt saada kurottua yhteen ja oikeastaan säätää laki, jolla määrättäisiin meille yksi järjestelmä. Suomenlahden eteläpuolella sellainen laki on, ja siellä on yksi järjestelmä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, kun ministerit Risikko ja Rehula ovat vielä sankarillisesti paikalla, että tietysti nämä ongelmat, mitä Suomen terveydenhoidossa ja sairaanhoidossa on, ja se, että juhlapuheet eivät vastaa todellisuutta, eivät tietenkään ole teidän eikä tämän hallituksen vika. Se oli sama tilanne edellisen hallituksen, sitä edellisen hallituksen ja sitäkin edellisen hallituksen aikana. Ainakin niin kauan kuin minä olen vuodesta 1995 ollut tässä talossa, niin tämä ristiriita on ollut.

Tässä, mitä ed. Hemmilä puhui, oli hyvin asiaa tietoverkoista. Ne eivät keskustele eri sairaanhoitopiirien välillä eivätkä sairaanhoitopiireistä, keskussairaaloista pääse yliopistolliseen sairaalaan, eivät myöskään toimi sairaanhoitopiireissä erikoissairaanhoidon ja avohoidon välillä, mutta ne eivät keskustele myöskään sairaalan sisällä.

Esimerkiksi Meilahdessa, kun potilas tulee poliklinikalle, niin se on yhdenlainen tietojärjestelmä. Kun potilas menee sydänkeskukseen, se on toisenlainen. Kun hänet viedään tehohoitoyksikköön, niin siellä on kolmannenlainen tietojärjestelmä, (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) ja ne eivät keskustele keskenään, ed. Asko-Seljavaara. Minulle tämä oli yllätys. Kuulin sen tänään aikaisemmalta avustajaltani Reija Korhoselta muutama tunti sitten, joka on työssä tällä hetkellä sydänteholla Meilahdessa. Tämä on kummallista. Se on hidasta, kallista, tyhmää ja potilasturvallisuuden kannalta ongelmallista.

Sen lisäksi, tämän tiedän omasta kokemuksestani, poliklinikoilla sairaanhoitopiirien keskussairaaloissa nämä tietojärjestelmät ovat niin hitaita ja kömpelöitä ja aikaa vieviä, että potilasta kohti menee nykyään noin 20—25 prosenttia lisää aikaa verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, kun ei ollut näitä tietojärjestelmiä käytössä, ja hoitajathan hoitavat usein nimenomaan tietokonetta, tarkkaavaisuus on sen ruudussa, ei niinkään potilaassa. Nämä ovat aitoja ongelmia, mutta myös tietojärjestelmien kehittämisen kautta ja, mihin ed. Hemmilä viittasi, uudistamisen kautta ne pystyttäisiin poistamaan pääosin.

Puhemies! Eläkeläisistä, jotka ovat tämän maan rakentaneet. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on edelleenkin ongelmallista. Ei ole suinkaan pääsy aina siitä kiinni, onko potilas todella menettänyt terveyttään oleellisesti siihen työtehtävään nähden, mitä hän on tehnyt tai hänen ammattitaitonsa edellyttää. Kaiken kaikkiaan tämä tilanne on ehkä jonkin verran parantunut mutta ei kylliksi. Edelleenkin pitäisi ehkä enemmän olla istuntoja, joissa voidaan suullisesti kuulla tilanne. Vakuutusoikeuteenhan näitä on tuotu.

Toinen eläkkeisiin liittyvä iso ongelma, johonka ed. Gustafsson kiinnitti huomiota, on indeksin aiheuttama palkkojen suhteellinen heikkeneminen siihen kustannustasoon ja elämisen kalleuteen nähden, mikä on olemassa. Tämä leikattu taikka taitettu indeksi ei ole oikeudenmukainen. Pitäisi päästä tasaindeksiin. Pohjaosan palauttaminen on asia, jota pitäisi harkita, ja siitä on tehty myöskin nyt talousarvioaloite.

Vanhuslaki tarvitaan, ja mitä tulee veteraaneihin, siis sodan läpi käyneisiin ihmisiin, niin on selvää, että tämä haitta-astekikkailu on ongelma ja se on myös häpeä. Se pitäisi poistaa. Kuntoutukseen on aika tavalla resursseja ollut, nimenomaan veteraanikuntoutukseen. Ne pitää nyt jakaa uudella tavalla horisontaalisesti laajemmin, ei niin, että ne poistetaan.

Takuueläke on tietysti sulka hallituksen hattuun, mutta se sulka on kyllä niin kovasti löyhytelty tässä, että siitä kohta tuskin on mitään jäljellä. Se 100 euroa kuukaudessa 120 000 ihmiselle, joista osa siis saa eläkeläisen asumistukea, jolloinka leikkaantuu lähes puoleen tämä lisä, on tietysti ongelmallista. Joka tapauksessa, kun eläkeläisen asumistukea leikkaa, se vähenee, niin vastaavasti pienenee tietysti se käteenjäävä osuus, se 100 euroa.

Edelleenkin tämä lääkäripula. Pari sanaa siitä. Me tarvitsemme tietysti sellaiset lääkärit, jotka osaavat potilaiden kieltä. On selvää, että jo diagnoosin tekeminen samalla kielelläkin (Puhemies: 5 minuuttia!) on ongelmallista, mutta jos ei osata kieltä, se on vieläkin ongelmallisempaa.

Arkkiatri Risto Pelkonen on viitannut siihen, että kun kansainväliset pörssiyhtiöt lähtevät mukaan sairaanhoitoon, terveydenhoitoon, vanhustenhoivaan, niin siihen liittyy eettinen ongelma, koska niiden tavoite on tehdä voittoa ja niiden tavoite ei ole ensisijaisesti kuitenkaan terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen antaminen.

Sosiaali- ja terveysministeri  Juha  Rehula

Arvoisa herra puhemies! Tänään kyselytunnilla sama asia, ed. Tiusanen väitti, että takuueläkkeestä leikkautuu puolet pois asumistuen yhteensovittamisen jälkeen. Yksinäinen henkilö, jonka kansaneläke tällä hetkellä on 584 euroa, jatkossa takuueläke 685 euroa: vaikutus asumistuen osalta on 4 euroa, mikä tarkoittaa, että 100 eurosta vähenee 4 euroa ja jää jäljelle 96. Henkilö, joka on parisuhteessa: tällä hetkellä eläke 518 euroa, takuueläke hänelläkin 685 euroa. Kun nämä yhteensovitetaan asumistuen kanssa, niin tällaiselle pariskunnalle, tälle aviopuolisolle, avopuolisolle, jää takuueläkettä 120 euroa. Eli kun puhutaan, niin yritetään edes puhua sinne päin, mikä on totta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aidosti pahoittelen sitä, että sanoin sitten väärin. Tämä minun käsitykseni pohjautui siihen kuullun väärään ymmärtämiseen, mikä oli täällä kyselytunnilla. Ilmeisesti kuulin vain sen väitteen. Mutta ministeri Rehula tätä nyt oikaisi, hyvä näin. Siitä huolimatta se ei muutu miksikään, että se on sulka hallituksen hattuun, ja sitä sulkaa on kovasti löyhytelty tässä viime kuukausien aikana.

Mutta tämä 120 euron lisä. Tätä en ihan ymmärtänyt, oliko se yhteinen lisä vaiko ... (Min. Rehula: Toiselle henkilölle!) — toiselle henkilölle tuleva lisä. Paljonko sille toiselle henkilölle? 96 euroa? (Min. Rehula: 96 euroa!) — Selvä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lääkäripula on väistymässä ja vuokralääkäreistä on jo tänä vuonna päästy eroon hyvinkin monissa paikoissa. Veronmaksajat ry toteaa, että pienten eläkkeiden ostovoima on parantunut viime vuonna yli 6 prosenttia, tänä vuonna vielä. Suurten eläkkeitten ostovoima taas ei ole parantunut enää tänä vuonna. Tämän eduskunnan aikana perusturvaa on parannettu yli 600 miljoonalla eurolla vuodessa, ja kiitos ministereille. En usko, että tässä tasavallassa on koskaan ollut yhtä asiantuntevia ministereitä kuin nyt istuu aitiossa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kyllä on ihan kohtuutonta väittää, että vuokralääkäriongelma olisi väistymässä. Esimerkiksi Satakunnan alueella meillä on vielä vakavampi tilanne kuin meillä on koskaan ollut. Mehän joudumme sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi Porin kaupungissa, että me joudumme nyt ulkoistamaan lääkärifirmoille meidän päiväaikaan tapahtuvaa lääkäritoimintaamme. (Ed. Asko-Seljavaara: Älkää tehkö sitä!) Se on minusta jo aika iso juttu. Minusta se on kohtuuton väite, että näin olisi.