Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä ja samalla myös työ- ja elinkeinojaoston tehtävänä on yrittää löytää ratkaisuja siihen vaikeaan elinkeinopoliittiseen, työllisyyden kannalta vaikeaan ja suomalaisten työpaikkojen kannalta ja yrittämisen kannalta vaikeaan tilanteeseen. Tältä pohjalta myös sitten tämä työ- ja elinkeinojaoston mietintö on rakennettu.

Tässä on tuotu esille se tilanne, joka näkyy vaikeutena esimerkiksi sen suhteen, millä tavoin pankit ja Finnvera ottavat vastuita tämän hetken tilanteesta. On selvästi yrittäjiltä tulleitten tietojen pohjalta näkynyt se, että 90-luvun oikeudenkäynnit ja konkurssit ovat taustalla siinä, että molemmat kyttäävät vähän toisiaan, että ota sinä se ensimmäinen vastuu, niin me tullaan sitten. Tämä on yrittäjien kannalta tietysti haastavaa. Mutta toisaalta on ymmärrettävä esimerkiksi säännöksiä siitä, millä tavoin takauksia, millä tavoin lainoja tai millä tavoin riskejä voidaan ottaa. Muun muassa ministerivastuulain pohjalta on ymmärrettävä, että ministeri sitten viime kädessä valtakunnanoikeudessa vastaa siitä, että kaikki on tehty oikein — viittaamatta tällä hetkellä mihinkään erikoiseen tapaukseen.

Tämä ongelma on tässä kirjoitettu niin, että se ei ole pelkästään puhetta siitä, mitkä ovat kustannukset yrittäjän näkökulmasta, vaan myös siitä, mitä on suomalainen osaaminen, millä tavoin tuotekehittely- ja tutkimustoiminta palvelee sitä, että suomalaiset tuotteet ovat tuotteina kilpailukykyisiä. Henkilökohtaisesti toteaisin tässä esimerkiksi Nokian osalta sen, että eivät siinä palkat ja sosiaaliturvamaksut ole olleet Nokian ongelma, vaan kyllä se ongelma on ollut juuri tässä osaamisessa, tuotekehittelyssä ja siinä, että kilpailu on tosi kovaa huipulla. Tässä suhteessa meillä Suomessa on paljon tehtävää.

Tässä mietinnössä tuodaan esille juuri se, että tähän liittyy myös työvoiman saatavuus ja se, millä tavoin työmatkaliikennettä myöten asiat Suomessa on järjestetty niin, että meillä olisi näitä uusia tuotteita ja me pystyisimme olemaan uusilla markkinoilla. Esimerkiksi tämä lokakuun nousuhan, 12 prosenttia, on tapahtunut muun muassa juuri Venäjän, Norjan tai Yhdysvaltojen markkinoitten nousuna eikä niinkään näitten perinteisten maitten. Aina hyvä tavara, hyvä palvelu löytää omistajansa.

Tässä mietinnössä tuodaan esille myös yrittäjien palvelut ja se, että niin pienille kuin keskisuurillekin yrityksille näissä kriisitilanteissa ja nimenomaan rahoituksen ja sitten velkojen kanssa ongelmiin joutuvien yritysten osalta olisi näitä neuvontapalveluita riittävästi.

Team Finland on tässä tuotu sellaisena esimerkkinä, miten Suomen pitäisi ulkomailla pelata joukkueena ja parantaa tätä yhteistyötä, on sitten kysymyksessä esimerkiksi Venäjä tai Kiina. Viime vuonnahan valiokunta nosti esille Venäjän. Se on nyt tässäkin tuotu sillä tavoin esille, että matkailun osalta olemme hieman lisänneet näitä määrärahoja, samaten pk-yritysten etabloitumiseen Venäjälle olemme lisänneet määrärahoja ja nostaneet Kiinan tärkeäksi Suomen vientimaaksi. Venäjän-vientihän on noin 5 miljardia ja Kiinan-vienti noin 2,7 miljardia, joten molemmissa on mahdollisuus lisävientiin, kunhan vain löydetään oikeat tavat. Jaosto ei ole ainoastaan tehnyt omaa työtään jaostona, vaan me olemme järjestäneet ja olleet mukana järjestämässä niin Venäjä-seminaaria kuin Kiina-seminaaria, niin että nämä yritykset ja myös täällä toimivat kiinalaiset ja venäläiset ovat voineet olla mukana sanomassa oman sanansa, miten asioita heidän mielestään pitäisi hoitaa.

Täällä on tuotu esille puutuoteteollisuus, sen haasteet, kaivannaisteollisuus, sen haasteet, telakkateollisuus ja meriteollisuus yleensä, arktiset alueet mukaan luettuna, se, että ne olisivat Suomen merkittäviä mahdollisuuksia, myös sitten sijoitukset Suomeen — sehän on meidän suuri haasteemme, heikko kohtamme — ja Invest in Finland. Täällä on nyt sillä pienellä määrärahalisäyksellä, minkä olemme tehneet, tuotu korostuneesti esille Itä-Suomen uusiutuvan energian hankkeet ja samaten cleantech-toiminta, jossa on Suomessa hyviä esimerkkejä siitä, miten asioita käytännössä pitäisi hoitaa.

Tätä kansainvälistymistä on tuettu sillä tavoin, että valtuuksia on korotettu noin 22 miljoonaan euroon ja tällä tavoin annettu suomalaisille pk-yrityksille mahdollisuuksia päästä enemmänkin vielä näille markkinoille ja lisätä Suomen vientiä, joka on avainsana niin valtiontalouden kuin kuntienkin talouden kannalta.

Näissä pienemmissä yksityiskohdissa on tuotu esille uusyrityskeskukset, kuljetustuki, samaten sitten nämä työ- ja elinkeinotoimistojen työvoimapalvelut, eikä tietysti vähäisempänä nuorten yhteiskuntatakuu, joka monessa mielessä on aika haasteellinen. Tässä oli äsken opetusministeriön pääluokka. Nämä kuuluvat aika moneen muuhunkin pääluokkaan ihan samalla tavoin kuin pitkäaikaistyöttömien asioitten hoitaminen.

Työttömien yhdistyksetkin otettiin tässä sillä tavoin esille, että niillä on monesti matala kynnys hoitaa näitä työttömäksi joutuneitten, nimenomaan pitkäaikaistyöttömien, toimintoja, niin että nämä työllistyisivät nimenomaan elinkeinopoliittisesti, niin että rahat käytetään nimenomaan elinkeinojen kehittämiseen.

Talous- ja velkaneuvonta on jäänyt työ- ja elinkeinojaostolle rasitukseksi, niin että joka ainoa vuosi se tulee tänne eduskuntaan niin, että sieltä puuttuu noin 1 miljoona, ja niin puuttui tänäkin vuonna.

Ihan sitten yhtenä tärkeänä asiana on maakuntaraha, sitä on korotettu, jotta näille pienille yrityksille olisi tätä vastinrahaa. Samaten kylätoimintaan on lisätty rahoja, jotta sielläkin bisnes pääsisi jollain tavoin eteenpäin. Samaten... (Pekkarisen välihuuto) — Ihan samanlaisia olemattomia rahoja, jos siihen verrataan, mitä oli Pekkarisen aikana kahdeksan vuotta, ei se ole siitä sen kummemmaksi muuttunut, vaikka sitä päätäsi kuinka pudistelet.

Sitten kotouttaminen tässä ihan lopuksi: Meillä on arvioitu, että vuonna 2050 meillä tavalla tai toisella laskettuna olisi 1 miljoona ulkomaalaista, mikä vastaa tällä hetkellä Ruotsin lukua. Se edellyttää meiltä hyvin paljon, ja ennen kaikkea, tämän jaoston mielestä, se edellyttää koulutusta ja siinä erityisesti suomen kielen koulutuksen järjestämistä maakunnissa niin, että kaikki halukkaat pääsevät opiskelemaan suomen kieltä heti, kun sitä käytännössä haluavat.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maanantaina kuulimme, kun keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti erilaisia eväitä tämänkin pääluokan toimintaan pidemmällä tähtäimellä. Voidaan sanoa, että talous tavallaan seisoo maassa ja hallitus ei ole ainakaan toistaiseksi kyennyt tekemään mitään merkittäviä uudistuksia. Sekin kasvupaketti, josta puhuttiin paljon syksyllä, 300 miljoonaa euroa, on sinänsä oikeansuuntainen, mutta voi sanoa, että riittämätön. Ne toteutuneet osat taitavat olla reilu 200 miljoonaa euroa. Siellä on paljon sellaisia rajauksia, jotka hankaloittavat pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta käyttää niitä. Hallitukselta täytyykin kysyä, mitä hallituksella on tarjottavana pienille ja keskisuurille yrityksille.

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti niin sanottuihin vähän pienempiin asioihin. Alueellisen kuljetustuen on määrä päättyä ensi vuoden lopussa osana hallitusohjelman mukaisia elinkeinotukien leikkauksia. Valtiovarainvaliokunta on arvioinut, että mikäli Ruotsi jatkaa omaa tukijärjestelmäänsä, on tuen päättyminen erityisen haitallista Pohjois-Suomen yrityksille, jotka kilpailevat Pohjois-Ruotsin vastaavien yritysten kanssa. Tukea saadaan myös Itä-Suomessa. Millä mallilla on tämän tuen jatkuvuuden arviointi, ja onko Ruotsin tulevaisuuden suunnitelmista tarkempaa tietoa? Tätä haluaisin ministereiltä kysyä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia. Maakunnan kehittämisraha on vähentynyt erittäin merkittävästi nykyhallituksen aikana. On toki hyvä, että sinne nyt lisätään edes tuo 1,3 miljoonaa euroa yrittäjyyttä ja elinkeinoelämää tukeviin hankkeisiin hallituksen toimesta. Mutta tosiaan keskusta on tästä ollut erittäin huolissaan, ja meillä on useampia aloitteita tämän suhteen. Valtiovarainvaliokunta sen sijaan lisää 700 000 euroa talous- ja velkaneuvonnan järjestämiseen. Tämä on sinänsä ihan hyvä uutinen, vaikka itse asia ei paljon naurata. Itsekin tein talousarvioaloitteen tuosta asiasta.

Sitten yksi asia, jonka hallitus lakkautti kokonaan, elikkä hallitus päätti lopettaa kokonaan kotitaloustutkimusrahan. Onneksi valtiovarainvaliokunta lisää 100 000 euroa Työtehoseuran valtionavustukseen. Hyvä, että edes osa tästä saatiin takaisin. Tuolla rahalla Työtehoseura tutkii ja vertailee esimerkiksi kodinkoneita, laitteita, materiaaleja niin, että nimenomaan kuluttaja pystyy tekemään valintoja omiin tarpeisiinsa. Työtehoseura etsii toimivia, tehokkaita menetelmiä, jotka myös säästävät energiaa ja ovat ekotehokkaita, mistä kovasti puhutaan.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta haluaa vaihtoehtobudjetissaan ja siihen liittyvissä lakialoitteissa tehdä suomalaisesta työstä entistä kannattavampaa ja kannustaa yrityksiä myös kasvuun. Siellä on useita ehdotuksia. Yhdestä tässä muutama sana. Keskusta esitti esimerkiksi uutta lakia avustuksista ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin. Ehdotimme, että yksinyrittäjä saisi avustusta ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin 30 prosenttia ensimmäisen vuoden ajalta ja 15 prosenttia seuraavien 12 kuukauden ajalta, ja nuoren työntekijän osalta tuki olisi korotettu 40:een ja 20 prosenttiin.

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on ollut sitä mieltä, että nuorisotakuulla ei ole enää edellytyksiä toteutua, ja järjestön mukaan syynä ovat ammatillisten koulutuspaikkojen leikkaukset. Täytyykin tässä yhteydessä kysyä, onko minkäänlaista poikkihallinnollista arviota tehty. Säästötoimenpiteitä on kuntapalvelujen rahoituksessa, ammattikorkeakouluissa, lukioverkossa, toisen asteen koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, ja todellakin tulee epäilys siitä, tuleeko tämä toteutumaan.

Hallitusohjelmassa on myös tavoitteena työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin ja työttömyyden alentaminen 5 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. Näyttää siltä, että tavoite on erittäin haasteellinen. Tilastojen mukaan taidetaan olla jossain 70 prosentissa ja työttömyydessä reilusti yli 7 prosentissa. Minkälaisia toimenpiteitä hallitus tässä vaiheessa pohdiskelee, kun käännytään vuoden loppuun ja alkuvuonna sitten tulevaan kehysriiheen?

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Taloudellisesta tilanteesta olemme varmasti kaikki samaa mieltä, ja tavoitteistakin meidän pitäisi olla samaa mieltä, eli siitä, että Suomi olisi kestävän taloudellisen kehityksen, vakaan tuottavuuden, kasvun ja korkean työllisyyden maa. Ikäjakaumamme luonnollisesti luo haasteita korkean työllisyysasteen ylläpitämiseksi, ja paineet työn tarjonnan lisäämiseksi ovat kovat.

Suomalaisia työpaikkoja on siirtynyt huomattavasti alemman kustannustason maihin, ja siitä syystä meidän on pistettävä kaikki luovuutemme kehiin ja myös sopimisen kulttuurimme, jotta pystymme parantamaan kansainvälistä kilpailukykyämme. Tähän sisältyy olennaisena myös Suomen houkuttelevuus investointikohteena. Se ei riitä, että tänne ovat tulleet Google ja Huawei, vaan vastaavanlaisia yrityksiä tarvitaan huomattavasti lisää. Onneksi Invest in Finland -toimintaan valiokunta lisäsi vielä oman sormenjälkensä ja euronsa.

Kun puhutaan yritysten kannustavasta toimintaympäristöstä, voin todeta, että budjetissa oleva kasvupaketti on siitä erinomainen esimerkki. Verokannustimet sijoittajille yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan sekä teollisten investointien poisto-oikeuksien kaksinkertaistaminen ovat oikeita signaaleja siitä, että Suomessa kannattaa omistaa, yrittää ja työllistää.

Kun vaihtotaseemme on valitettavasti alijäämäinen, niin on luonnollista, että yritysten vientitoimintaa tuetaan vahvistamalla Finnveran riskinottokykyä. Itse asiassa on syytä kiittää hallitusta ja valiokuntaa siitä, että painotukset ovat juuri kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävissä yrityksissä. Silti meidän on myös pidettävä kotikenttä kunnossa ja huolehdittava, että yrittäjähaluiset ihmiset ovat myös yrittäjäkykyisiä, ja alkavan vaiheen yritystoimintaan pitää olla tukielementit kunnossa. Monet tutkimukset osoittavatkin, että kun yritys saa elinkaarensa alkuvaiheessa tukea, se myös menestyy alkutaipaleen karikkojen yli helpommin.

Arvoisa herra puhemies! Innovaatiopolitiikasta puhuttaessa pitää myös puhua tutkimuksesta ja tuotekehityksestä sekä ennen kaikkea tutkimuksen laadusta ja innovaatioiden kaupallistamisesta. Edellisviikolla julkistettiin työ- ja elinkeinoministeriön tilaama terveysalan tilannetta kuvaava raportti. Tässä Mikko Alkion raportissa "Terveysteknologia- ja lääketutkimus Suomen kasvun tukijalkana" osoitettiin ongelmakohdiksi investointien kaikkoaminen Suomesta, kömpelyydet kaupallistamisessa sekä aukot tutkimusinfrastruktuurissa. Alkio toteaa raportissaan myös, että Tanska ja Ruotsi investoivat voimakkaasti terveyteen liittyvään tutkimukseen, ne kehittävät myös tutkimus- ja sairaalainfrastruktuuria. Tästä meidän onkin opittava, varsinkin kun raportin mukaan terveys- ja lääketeknologia on erityisen kiinnostava alue kansainvälisten suorien sijoitusten kannalta. Ja niitähän me tänne tarvitsemme, niin kuin edustaja Skinnari tuossa avauspuheenvuorossaan hyvin avasi. Myös innovaatioiden kaupallistamiseen on saatava enemmän yrityksiä mukaan, jotta time to market -aikaikkuna pienenee.

Arvoisa puhemies! Ministeri Ihalainen on koko syksyn saanut kehua ja ottaa vastaan kehuja nuorisotakuusta. Tämä on huomattu myös EU:ssa, ja komissio suosittaakin jäsenmaille pitkälti Suomen mallin mukaista nuorisotakuuta. Kun me puhumme työn tarjonnan lisäämisestä, on aivan selvä, että nuorilla on tässä ratkaiseva osuus. Valitettavasti meillä on vielä liikaa sellaisia alle 20-vuotiaita nuoria, jotka eivät opiskele missään tai ole työssä. Näille syrjäytymisvaaran alla oleville nuorisotakuu ja oppisopimus voi olla se kanava, joka auttaa löytämään paikkansa yhteiskunnassamme ja luo tulevaisuudelle kestävän pohjan. Nuorille tarkoitettua oppisopimusjärjestelmää pitää kuitenkin kehittää, jotta se vastaisi paremmin niin sanottujen pulpettikammoisten nuorten tarpeisiin. Myös yritykset tarvitsevat tukea heidän tarpeisiinsa, sillä oppisopimus on myös yrityksille vaativa malli. Raha ei kuitenkaan yrityksille voi olla se ainut kannustin, jolla saadaan luotua työpaikkoja nuorten oppimiselle.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Aloitan siteeraamalla keskustan puheenjohtajaa Juha Sipilää, joka kirjoitti viime viikolla blogissaan seuraavasti: "Suomi on haastavassa tilanteessa. Euroopan talouskriisin lisäksi meillä on meneillään oman teollisuutemme rakennemuutos. Metsäteollisuus on siirtänyt toimintojaan muualle jo pitkään, samoin elektroniikkateollisuus. Meidän tulee olla rohkeita hakiessamme uutta suuntaa." Olen edustaja Sipilän kanssa täysin samaa mieltä. Juuri tästä on kysymys.

Meillä on kansakuntana useita haasteita. Meitä on kohdannut useita, osin toisistaan riippumattomia kysymyksiä, jotka selittävät tämän hetken hankalaa tilannetta. Metsäteollisuus vastasi pitkään jopa 10 prosentista Suomen bkt:stä, nyt se on pudonnut noin 5 prosenttiin, tunnetuista syistä. Nokia yksinään vastasi yli 4 prosentista aikanaan, nyt se on 0:n ja 1:n välillä.

Vaikka meidän kilpailukykymme on kunnossa, niin sanottu vaihtosuhde on kääntynyt kannaltamme epäedulliseksi. Niitten tuotteitten, mitä viemme, maailmanmarkkinahinnat ovat laskeneet, niitten, joita tuomme, ovat kasvaneet, ja tämän lisäksi on vielä rikkidirektiiviä ja yhtä sun toistakin murhetta. Kysymys on useista, osin toisistaan riippumattomista tekijöistä. Niille on ollut yhteistä ainakin se, että yhteenkään näistä nykyinen hallitus ei ole syypää, jos ei nyt välttämättä edellinenkään. Kaiken lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että finanssipoliittiset rajoitteet puuttua näihin kysymyksiin luoda uutta kasvua ovat olennaisesti tiukemmat kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmin.

Me puhumme täällä kansakunnan kilpailukyvystä, ja siitä meidän pitää puhua joka päivä. Puhutaan useista eri asioista:

Yleisestä kilpailukyvystä — siitä, että perustekijät ovat kunnossa. Näistä haluaisin erikseen nostaa osaavan työvoiman merkityksen erityisesti väestön ikääntyessä. Se on elinehto tälle kansakunnalle.

Toisaalta me puhumme kustannuskilpailukyvystä. Se on välillä palkkoja, välillä energiaa ja välillä logistiikkaa, joskus rahoitusta, välillä veroja. On selvää, että tällä sektorilla suhteellinen asemamme verrattuna moniin keskeisiin kilpailijamaihimme on heikentynyt, ja tämä kehitys pitää pystyä katkaisemaan.

Kolmanneksi kilpailukyvyssä on kysymys innovaatioympäristöstä, siitä, että tämä kansakunta, tämä järjestelmä pystyy tuottamaan yhä uusia ja uusia, yhä korkeampaan osaamiseen perustuvia tuotteita, joilla on kysyntää myös maailmanmarkkinoilla.

Kaikkien näitten eteen meidän pitää tehdä lakkaamatta töitä. Menetykset ovat olleet kuitenkin niin suuria, että on vastuutonta kuvitellakaan, että ne voitaisiin nopeasti tai kertaheitolla saada takaisin.

Vuoden 2013 talousarviossa, josta muutaman asian ajattelin tähän vielä nostaa esille, kasvua kannustetaan ennen kaikkea veroratkaisuilla, jotka eivät näy täällä TEMin pääluokassa mutta ovat tietenkin meille ensiarvoisen tärkeitä. Sekä t&k-verokannustin että pääomasijoittajakannustin ovat merkittäviä avauksia. Lisäksi teollisuuden tuotannollisten investointien poisto-oikeus tuplataan seuraavalle kolmelle vuodelle.

TEMin pääluokassa uusia kasvun elementtejä ovat muun muassa Finnveran riskinoton lisääminen. Edustaja Komille voisi todeta, että sekä tämä Finnveran riskinoton lisääminen että molemmat näistä verokannustimista kohdistuvat pääosin pk-sektorille. Myös Finnveran uusi luottomuotoinen vienninrahoitusjärjestelmä on valmis, ja valtio myönsi ohjelmalle aiemmin syksyllä 3 miljardin euron valtiontakauksen.

Innovaatiot ja kansainvälistyminen ovat tärkeässä asemassa kasvun ja menestyksekkään tulevaisuuden rakentamisessa. Tekesin myöntämisvaltuudet ovat 554 miljoonan euron tasolla, sama kuin tänä vuonna.

Kansainvälistymistuen myöntämisvaltuus laskee muutamalla miljoonalla johtuen siitä, että näissä hankalissa tilanteissa mikään sektori ei säästy ilman säästöpäätöksiä. Kiitän valiokuntaa erityisesti tähän kohdistuneesta lisävaltuudesta niin Kiinaan suuntautuvan viennin ja kansainvälistymisen edistämiseksi kuin sitten myös Venäjän suuntaan.

Alueiden kehittämisen puolella ovat jälleen tärkeät hetket käsillä. Ensinnäkin on varmistettava käynnissä olevan ja ensi vuonna päättyvän ohjelmakauden toteutuminen hyvin hankkeisiin mahdollisimman täysimääräisesti. Toisaalta kysymys on tulevan ohjelmakauden rahoituksen turvaamisesta ja siitä, että varmistetaan sen tehokas käyntiinlähtö heti vuoden 2014 alusta.

Energiapolitiikan puolella olemme päivittämässä energia- ja ilmastostrategiaa, joka saataneen eduskuntaan heti, kun eduskunta istuntotauoltaan takaisin tulee. Energiatuen myöntämisvaltuus laskee 50 miljoonalla eurolla, mutta tämä 50 plus toinen 50 miljoonaa euroa vuodelta 2011 ovat edelleen käyttämättä biojalostamohankkeita silmällä pitäen. Uusiutuvan energian tuotantotukeen varatut määrärahat kasvavat 27 miljoonalla eurolla.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia myös puolestani valiokunnalle ja sen jaostolle erittäin hyvästä työstä ja hyvästä yhteistyöstä budjettikokonaisuuden osalta niillä alueilla, jotka vastuulleni hallituksessa kuuluvat. Tässä mietinnössähän oli erittäin hyvä analyysi sekä tästä suhdannetilanteesta että pidemmän aikavälin haasteista koskien meidän taloutta, kilpailukykyä mutta myös varoittavia sanoja siitä, mitä kasvava työttömyys voisi merkitä ja miten me pystymme todellisuudessa myös huolehtimaan nuoria ihmisiä koulutukseen ja työhön. Ne olivat arvokkaita huomioita tässä esityksessä.

Kuten elinkeinoministeri jo omassa puheenvuorossaan toi esille, totta kai me nyt elämme tilannetta, jossa kansainvälisen talouden epävarmuus on suurta, ja se näkyy Suomessa, vientiin perustuvassa hyvinvointiyhteiskunnassa: vientihinnat laskevat, tuontihinnat nousevat, ja tällä on suuria merkityksiä myöskin meidän kyvylle kilpailla. Tähän liittyy vahvasti sitten näkemys meidän kasvunäköaloista tulevaisuudessa, ja totta kai sen ison linjan täytyy olla se, että se kasvu syntyy työpanoksen määrästä, laadusta, tuottavuudesta ja siitä, investoidaanko tulevaisuudessa Suomeen.

Meillä on nyt se arvio, että tämmöinen kausitasoitettu työttömyys on tänä vuonna semmoisen 8 prosentin kieppeissä, jos nyt pyöristellään, ja ensi vuonna budjetin pohjana on arvio 8,1 prosentin työttömyysasteesta. Nämä uudet ennusteet, joita saamme varmaan jo huomenna, ja työllisyysennusteet perjantaina marraskuun osalta tietysti johtavat sitten arvioimaan nämä kasvunäköalat, joita nyt on veikattu, siis tälle vuodelle prosentti ja ensi vuodelle niin ikään prosentti ja 2 prosenttia vuodelle 2014, tehdäänkö niihin tarkennuksia. Jos tehdään, niin voisin olettaa, ettei ainakaan parempaan suuntaan.

Tästä kaikesta seuraa, että näiden työllisyystavoitteiden onnistumisen kannalta meidän pitää tässä rahoitusmielessä, myös ajatellen sitten kehysriihtä, olla valppaana ja huolehtia siitä aktivointiasteesta, johon me olemme sitoutuneet, että 30 prosenttia karkeasti ottaen on näitten aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piirissä, eli 110 000 ihmistä, ja se voidaan myöskin tulevaisuudessa täyttää. Työllisyysaste on nyt siis 69 prosenttia, tavoite 72:een on haasteellinen, ja näillä kasvunäköaloilla se ei ole mahdollista, mutta senkin jälkeen se tavoite on hyvä.

Mehän olemme varanneet julkisiin työvoimapalveluihin 547 miljoonaa euroa, siis 60 miljoonaa enempi kuin edellisenä vuonna, ja tähän liittyen me siis pystymme tällä rahoituksella erityisesti pitämään sen 29 prosentin aktivointiasteen, ja tästä rahoituksesta merkittävä osa sijoitetaan myöskin nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Esimerkiksi, jos tämä Sanssi-raha, joka on siis 650 euroa kuukaudessa, työnantajilla lähtee vetämään, sitä tältä momentilta on tarkoitus käyttää, niin että tämä tarve kyetään tyydyttämään.

Näihin painopisteisiin. Todella iltapäivällä käytiin täällä vilkas ja hyvä keskustelu nuorista ja nuorten yhteiskuntatakuun toimivuudesta, ja tottahan se on, että meillä on 30 000 alle 25-vuotiasta nuorta työttömänä, vajaa 20 prosenttia, ja meillä on tämä pitkittyvän työttömyyden haaste ollut koko ajan, ja se on hieman kasvanut, 62 000 yli vuoden työttömänä ollutta.

Halusin yhden esimerkin vain todeta: Kun finanssikriisin aikaan meiltä hävisi 100 000 työpaikkaa, niin siitä palautui 52 000 ja toinen puoli jäi palautumatta. Aina kun päästään talouden syvyyteen, niin on aina suuri vaikeus saada sitä työllisyysastetta siihen, mistä lähdettiin, ja tässä tilanteessa meidän pitää varoa, että näin ei pääse käymään, samalla kun meillä on neljän vuoden aikana 60 000 teollista työpaikkaa hävinnyt Suomessa.

Meidän kärkitavoitteita ovat ilman muuta kysymys nuorten yhteiskuntatakuusta ja pitkäaikaistyöttömyyden taltuttamiseen tähtäävästä kuntakokeilusta. Näistä molemmista on täällä salissa puhuttu jo paljon. Haluan korostaa sitä, että tämä kuntakokeilu kattaa yli puolet maamme pitkäaikaistyöttömistä, ja tähän hankkeeseen me panostamme nyt erittäin paljon.

Nuorten yhteiskuntatakuu on paljon muutakin kuin koulutuspaikkoja. Se on tärkeä osa sitä takuuta, mutta erittäin merkittävä asia on se, että saadaan se iso asia, että jokaisen nuoren työttömyys kyetään jollain aikataululla katkaisemaan siihen kolmen kuukauden paaluun, niin että se työttömyys ei pitkity siitä, ja sen eteen me teemme nyt erittäin paljon töitä.

Sitten haluaisin vain todeta, että samalla, kun me olemme tehostaneet näitä toimia, koko te-palveluverkostoa ollaan uudistamassa ja palvelukonseptia ollaan uudistamassa, tulevat uudet työnvälitys- ja yrityspalvelulinja, osaamisen ja kehittämisen linja ja tuetun työllistämisen linja. Lainsäädäntöpaketti oli täällä eduskunnassa käsittelyssä, ja se nimenomaan työvoima- ja yrityspalveluja tulee monella tapaa uudistamaan. Sitä palvelukonseptia koetetaan parantaa.

Äkillisen rakennemuutoksen alueilla meillä on paljon töitä ollut. Ensi vuoden budjetissa on 35—40 miljoonaa euroa varattu näitten äkillisten rakennemuutosten hoitamiseen, ja 10 miljoonaa on kohdennettu varuskuntiin.

Päättäisin puheenvuoroni korostamalla, kuten edustaja Skinnari, kotouttamisen merkitystä sen takia, että maahanmuuttajien työttömyysaste on kolminkertainen kantaväestöön nähden. Meidän on tehtävä juurevampaa kotouttamista, projektirahoituksesta on siirryttävä pysyvämpiin rakenteisiin, ja tässä mielessä on varattu ensi vuonna 6 miljoonaa euroa enempi budjettiin kotouttamiskoulutukseen ja nuorten palveluihin. Huomenaamuna allekirjoitetaan pääkaupunkiseudun kaupunkien ja ministeriön välinen aiesopimus pääkaupunkiseudun kotouttamistoimista ja halutaan tarttua tähän haasteeseen. (Puhemies koputtaa)

Minä toivon hyvää ja vilkasta ja asiapitoista keskustelua meidän ministeriön pääluokasta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se iso kysymys on nyt se, että Suomen reaalinen kilpailukyky on heikentynyt ja heikentyy kaiken aikaa, ja yksikkötyökustannukset nousevat myös — se on yksi osa reaalista kilpailukykyä — muita, meidän tärkeimpiä kilpailijamaitamme, nopeammin. Tässä tilanteessa Suomi tarvitsisi nyt suuret investoinnit tulevaisuuden menestysperustansa vahvistamiseen, sellaiset tulevaisuusinvestoinnit, joilla, kun nousua tulee, Suomi on siinä nousussa vahvasti mukana. Tällöin avainasioita on nimenomaan tuottavuuden parantaminen eli innovaatiopolitiikan kohentaminen. Siellä on joitakin hyviä toimia hallituksen suunnalta, mutta sitten on pahoja leikkauksia innovaatiorahoituksesta toisaalla.

Toinen tärkeä asia on työpanoksen lisääminen. Kumpikaan teistä ei puhunut siitä, mihin Suomi tässä tähtää. Nyt kysymykseni ministereille kuuluu — teillä on, uskon, hyvät suhteet nimenomaan korporaatioihin, työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin — pyrkiikö tämä hallitus sellaiseen sopimukseen, jossa valtiovalta olisi valmis panostamaan tulevaisuuden menestysperustaan, siihen liittyviin investointeihin, ja työmarkkinajärjestöt sopimaan siitä, että ainakin yksikkötyökustannukset palautettaisiin kilpailukykyiseen tasoon, ja samalla sovittaisiin siitä, että työllisyysaste nostettaisiin esimerkiksi 75 prosenttiin? Nämä ovat ne perus-, välttämättömyysedellytykset, joilla Suomi voisi päästä nousuun ja välttää sen notkahduksen, mikä nyt uhkaa olla edessä.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä rakenteelliset uudistukset ovat kyllä tärkeitä tehdä, mutta niillä ei saada tähän akuuttiin tilanteeseen apua, vaan ne ovat niitä pitemmän aikavälin juttuja, joilla turvataan sitä tulevaisuutta. Yritysrahoitus on tällä hetkellä jumissa, jos näin voi sanoa. Se viesti, mikä yrittäjiltä tulee, on, että valmiita kauppoja ei rahoiteta. Hallitus on mielestäni tehnyt hyviä ratkaisuja nyt tähän tulevaan budjettiin, niin kuin tämä t&k-tuki ja enkelirahoituksen tukeminen. Se on hyvä.

Minä olisin ministeriltä kysynyt tämän Viron veromallin tuomisesta myöskin meille Suomeen. Se on yksi kilpailutekijä, mutta tavallaan se auttaa myöskin yrityksien rahoitukseen sillä tavalla, että yritykset voivat käyttää sitä omaa rahaa sen yrityksen kasvattamiseen, kehittämiseen, työllistämiseen. Minä näkisin, että näitä nopeita toimia, mitä tehdään, niin tämä olisi kyllä yksi semmoinen.

Toinen asia, joka on... (Puhemies koputtaa) — Myöhemmin sitten se.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan myötä Suomi kaatuu tai kasvaa, ja onneksi hallitus on valinnut tämän kasvamisen tien. Kasvupaketin ja hallituksen siihen tekemien verotustoimien myötä pystymme paremmin tässä taloudellisessa tilanteessa pysymään kehityksessä jollain tavalla mukana. Toivoisin, että tämä sydän sykkisi vähän vahvemmin, ja sen takia myöskin sitten hieman peräänkuuluttaisin tuota yritysverotuksen kehittämistä edelleen, tai sen kehittämisen jatkamista edelleen. Jos yritysverotusta paremmin kehitetään, niin että yritykselle jäisi enemmän rahaa siihen yritykseen, se mahdollisesti myöskin investoisi ja loisi lisää työpaikkoja. Kehottaisin ainakin miettimään ja selvittämään tätä mahdollisuutta jatkossa.

Tämä tiukentunut talous myös pakottaa onneksi miettimään erilaisten tukitoimien todellista vaikuttavuutta, ja peräänkuulutan siinä näiden erilaisten tukitoimien ja verotuksien päällekkäisyyksien ja mahdollisten niiden vastakkaisreaktioiden vaikuttavuuden selvittämistä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jotenkin koen kohtuuttomana opposition kritiikin, että mitään ei ole tehty, koska on tehty lisätalousarvioissa, on tehty täydentäviä talousarvioita, elinkeinotukiin tulee yli 500 miljoonan euron korotus, ja sitten vielä tämä kasvupaketti 300 miljoonaa euroa — niin että jotenkin se, että sanotaan, että ei ole mitään tehty, tuntuu kyllä ihan ylimitoitetulta. Lisää voidaan tietenkin tehdä, ja nyt ollaan tekemässä ja ensi keväänä ihan varmaan yhä edelleen. Jostakin syystä kassa on aika tyhjä edellisen hallituksen jäljiltä, että ihan kaikkeen siihen, mitä olisi haluttu tehdä, ei ehkä rahoja riitä.

Pk-sektorille: tätä viennin tukemista erityisesti Venäjän puolelle on nyt nimitetty etabloitumisen tukemiseksi, ja sitten on tämä Team Finland -toimintamalli. Mutta kun meillä on tiedossa, että hallitus on luvannut valmistella Venäjä-selonteon, joka tukisi myöskin tätä Venäjän kaupan lisääntymistä molempiin suuntiin, kysyisin ministeriltä, mikä on tämän tilanne.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ilokseni, että valiokunta on lisännyt 2 miljoonaa ely-keskusten toimintamäärärahoihin. Se osittain näyttää olevan Talvivaaran ansiota, mutta kyllähän sitä tarvetta työvoiman lisäämiseen sinne on joka tapauksessa. Kun ministeri Ihalainen tässä korosti tätä uuden konseptin aikaansaamista, niin totean myöskin ilokseni, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota myöskin — täällä todetaan te-keskusten, ilmeisesti tarkoitetaan te-toimistoja — te-toimistojen henkilöstövoimavarojen huolenpitoon, koska ei se uusi konseptikaan tyhjästä putkahda. Siellä tarvitaan ihmisiä töihin.

Sitten tämä pitkäaikaistyöttömien työllistäminen ja työllistämisbonus, jota ministeri aivan oikein korosti. Toistan sen pettymyksen, jota koen edelleenkin siitä, että palkkatuetut jäivät sen ulkopuolelle. Siinä eniten tätä kokeilua tarvitsevat jäivät ulkopuolelle.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Arvoisa puhemies! Kahden näin ihastuttavan ministerin läsnä ollessa haluaisin puhua koko sydämestäni maaseudun kehittämisestä, päästöoikeuksista, vihreästä rakentamisesta, satamastrategiasta, Viexposta, kotouttamisesta jne.

Mutta kuitenkin, ministeri Vapaavuori entisenä pohjoismaisena yhteistyöministerinä, tässä on Forum för ekonomi och teknik, joka sanoo, että ruotsalaisessa metsäteollisuudessa on menetetty 1 600 työpaikkaa tänä vuonna. Samassa Forum för ekonomi och teknik -lehdessä on paljon esimerkkejä siitä, miten Ruotsissa pyritään hyödyntämään metsäteollisuutta uudella tavalla: tallolja, textilfibrer jne. Elikkä kysyisin ministeri Vapaavuorelta, oletteko tekemässä yhteistyötä Ruotsin metsäklusterin kanssa, jotta me saamme tehokkuutta metsäteollisuuden uusien tuotteiden etsimiseen esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa.

Ja ministeri Ihalainen, voitteko vakuuttaa meille, kun te sanoitte, että kotouttamisessa on liian paljon projekteja, että me saisimme kotouttamisen osaamiskeskuksen teidän hallinnonalallenne ja teidän alaisuuteenne?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, kerroitte, että ilmasto- ja energiapolitiikan päivitys on tulossa jo alkuvuodesta eduskuntaan, ja oikein hyvä niin. Tehokas ja kestävä keino lisätä uusiutuvaa energiaa olisi hajautettu pienenergian tuotanto, jossa meillä Suomessa on vielä paljon tekemistä. Esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa on nähty menestystarinoita tämän suhteen. Saksassa pienvoiman syöttötariffi on aiheuttanut sen, että ihmiset ovat investoineet pientuotantoon enemmän kuin suuret yritykset sähköntuotantoon yhteensä. Tämä tarjoaisi myös Suomessa mahdollisuuksia työllisyydelle ja yrittäjyydelle. Edeltäjänne Häkämies on jo ehdottanut, että pitäisi olla velvoite sähköyhtiölle ottaa verkkoon ylijäämäaurinkovoima, mitä pientuottajat tuottavat, mutta en näe mitään estettä, että tämä koskisi myös tuulivoimaa ja muutakin uusiutuvaa energiaa. Onko tämän suhteen tehty selvityksiä ja ajatuksia nettomittarointiselvitysten pohjalta?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on tällä hetkellä 250 000 työtöntä ja yli 30 000 näistä on nuoria. Tilanne on siis vakava, ja tarvitsemme kipeästi ja nopeasti uusia työpaikkoja. Tiedämme, että kasvava osa työpaikoista syntyy niissä pienissä yrityksissä, niissä yrityksissä, jotka ovat kantaneet vastuunsa työpaikkojen säilyttämisestä viime aikojen heikkenevässä taloustilanteessa. Tutkimukset osoittavat, että työntekijät alle 10 hengen yrityksissä ovat kaikkein tyytyväisimpiä työaikoihinsa, palkkoihinsa ja esimiehiinsä. Nämä tiedot käyvät ilmi Suomen Yrittäjien selvityksestä, joka perustuu työ- ja elinkeinoministerin syksyn 2011 työolobarometriin. Tämä selvitys antaisi tuen sille, että työn lainsäädäntöä lähdettäisiin kehittämään. Kysynkin ministeri Ihalaiselta, näettekö laajempia ja joustavampia sopimisen mahdollisuuksia mahdollisuutena tässä vakavassa tilanteessa, (Puhemies koputtaa) kun yritysten pärjääminen ja työpaikat ovat vaarassa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Vapaavuori, te vastaatte hallituksessa aluepolitiikasta. Teillä on nyt näytön paikka, ja ainakin maakuntien Suomessa teillä on vain voitettavaa. Tällä viittaan teidän tietoiseen haluunne profiloitua nimenomaan helsinkiläisten kansanedustajana. Mutta minä olen luottavainen ja luotan, että te yllätätte meidät myönteisesti.

Puhemies! Keskusta on jättänyt kaksi aloitetta uusista määrärahoista, ja ne koskevat ensinnäkin kuljetustukea. Me emme missään tapauksessa hyväksy hallituksen linjaa, jossa Pohjois-Suomen, Itä-Suomen yritykset asetetaan erilaiseen kilpailuasetelmaan Ruotsiin verrattuna. Ruotsissa kuljetustukea maksetaan kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna, ja nyt nykyinen hallitus aikoo ajaa tämän kuljetustuen nollille. Se merkitsee tuhansille työpaikoille uhkaa.

Toinen meidän määrärahaesityksemme liittyy maakunnan kehittämisrahaan. Silloin kun edustaja Pekkarinen oli ministerinä, se rahamäärä oli 32 miljoonaa, ja nyt se on noin 10 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että koko Suomen alueella maakuntien liittojen mahdollisuudet hoitaa aluekehitystehtävää heikentyvät oleellisesti.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntorakentaminen työllistäisi, jos vain valtio ottaisi siihen vihdoin vakavamman otteen, ei vain harmaaseen talouteen. Maahanmuuttajia on tiedossa 150 000 lisää vuoteen 2020, ja hoitohenkilöstöä tarvitaan 230 000 poistuvien tilalle. Tämä väki pakkaantuu asutuskeskuksiin pääkaupunkiseudulle, Ouluun, Kouvolaan, Jyväskylään. Molemmat ryhmät voivat olla joko työllistäviä, työllistyviä, veroja tuovia tai vieviä. Ratkaisut, myönteiset tai kielteiset, riippuvat suuresti valtion tekemistä ratkaisuista. Liikkuvat ihmismassat tarvitsevat kodin, asunnon ja työtä. Ovatko hallitus, myöskin edellinen, aikaisempi asuntoministeri ja molemmat, työministeri myös, tulleet tarkastelleeksi tätä tulevaa työn ja elinkeinopolitiikan kannalta? Jos, miten ja millä tulevilla panostuksilla, uhkana vai mahdollisuutena?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yksityisen sektorin koeaikatyösuhdetta on mahdollisesti myöhemmin muutettava. Muutettaessa päättyy 4 kuukauden kuluttua, julkisella sektorilla 6 kuukauden. Nykyiset uudet ammatit ovat usein monitasoisia, vaikeita oppia, vaikka hyvä koulutus olisi. Mutta usein näihin hakeutuu myös ihmisiä, joilla peruskoulutus on jäänyt vähän vähemmälle. Olisiko mahdollista, että tätä koeaikaa pidennettäisiin tai tehtäisiin työntekijän ja työnantajan välillä sovittavaksi korkeintaan ehkä vuoden mittaiseksi, jolloin tämä yksilöllisyys työtehtävistä voitaisiin ottaa paremmin huomioon ja työllistämiskynnys alenisi?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin edellinen hallitus kuin monet muutkin 2000-luvulla ovat kyllä yrittäneet parhaansa. Tämän hallituksen aikana nimenomaan tässä bisnesyrittämisessä on pystytty tekemään se, mitä ei porvarihallituskaan pystynyt tekemään. Tärkeintähän tässä nyt on se, että Suomessa saataisiin aikaan tämä tekemisen meininki. Tässä on nyt jotenkin tällainen jähmettyneisyyden tila. Siinä mielessä katson kyllä esimerkiksi meidän työeläkerahastoihin. Ne ovat aika ainutlaatuiset, lähes 150 miljardia, jotka pyörivät tuolla ympäri maailmaa, ja ovat kotimaassa. Onko ne käytetty tehokkaasti sillä tavoin, että ne tukisivat suomalaista bisnestä tuottavasti ja turvaavasti? Kysyn tätä asiaa.

Toinen asia on esimerkiksi Solidium. Se perustettiin suurella innolla, mutta eipä tästä valtionyhtiöitten yhteenliittymästä ole tullut minun mielestäni mitään sellaista, jota nyt nimenomaan tarvittaisiin.

Sitten on tämä riskien ottaminen. Finnveralle on annettu näitä mahdollisuuksia, mutta sekin tuntuu olevan aika jähmettynyttä, että otetaanko riskejä vai eikö oteta riskejä.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaihtotaseen vaje on yksi Suomen talouskehityksen synkistä pilvistä, ja energiapolitiikalla on siinä tärkeä rooli ottaen huomioon energiatuotteiden iso merkitys Suomen ulkomaankaupassa. Tätä taustaa vasten on erittäin vaikea ymmärtää, miksi hallitus omin toimenpitein heikentää kotimaisen ja uusiutuvan energian kilpailukykyä suhteessa ulkomaisiin fossiilisiin tuontipolttoaineisiin. Veronkorotukset ja tuen leikkaukset ovat riskeeraamassa kotimaisen energian niin, että ensi talvena, kun tuima on tuuli ja pimeä on taivo ja energiaa menee kuin hörppäisten, entistä enemmän kivihiililaivoja Suomen satamiin ajaa.

Ministeri Vapaavuori, nyt kun te olette ilmasto- ja energiapolitiikan strategian puikoissa, miten te aiotte turvata pitkäjänteisen ja uskottavan energiapolitiikan, joka päästövähennysten ja energiatehokkuuden lisäksi ajaa myöskin energiaomavaraisuuden ja kotimaisen energian asiaa?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin puutun tähän energiapolitiikkaan. Ilmastovelvoitteet pakottavat meidät panostamaan uusiutuvaan energiaan. Kysyisin tästä, kun kaikki puhuvat aina siitä, että tuulivoima on hyvä asia, ja sitten kun sitä tuulivoimaa halutaan johonkin, sinne löytyy vastustaja. Tämä on mahdoton yhtälö: me toisaalta haluamme tuulivoimaa, mutta kukaan ei halua sitä omalle mökilleen tai lähettyvilleen. Kysyisin ministeriltä: onko tuulivoimalla tulevaisuutta Suomessa? Ja toiseksi: mitä vielä olisi tehtävissä tuulivoiman menestykselle Suomessa niin, että ala tarjoaisi myös työpaikkoja?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn ennen kaikkea vientipuolesta. Esimerkiksi Ruotsi on tehnyt strategisen päätöksen, että he haluavat kaksinkertaistaa vientinsä vuoteen 2017 mennessä. Tässä on ollut hyviä esityksiä tässä talousarviopuolella esimerkiksi korkeamman riskin vientitakuista, mutta sehän kohdistuu voimakkaasti suurimpiin hankkeisiin. Toinen kysymys on siitä, olisiko mikä tilanne pienen ja keskisuuren elinkeinotoimen puolella. Siellä on selvästi vielä puutteita tällaisista vientitakuumalleista. Siihen liittyy myöskin tämä Team Finland -keskustelu. Näyttää, että se toimii jo kansainvälisellä tasolla, mutta ainakin niitten havaintojen perusteella, joita itse olen tehnyt yritysten kanssa keskustellessa, täällä Suomessa tuntuu olevan erittäin korkeat rajat eikä tehdä riittävästi yhteistyössä tätä vientitoimintaa. Mitä arvoisa ministeri meinaa näitten asioitten suhteen tehdä?

Tarja  Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietin tätä työvoiman laadullista puolta, koska elinkeinoministeri totesi tässä, että tarvitsemme osaavaa työvoimaa. Me olemme puhuneet paljon kestävyysvajeesta ja työvoiman riittävyydestä, mutta jos katsomme nyt tämänhetkistä tilannetta, niin olemme tottuneet siihen, että meillä on korkeakoulutettua työvoimaa runsaasti tarjolla ja se työllistyy kohtuullisen hyvin. Mutta jos menemme 15 vuotta taaksepäin ja 15 vuotta eteenpäin, niin ero yliopistokoulutetun työvoiman välillä on 150 000 henkeä, elikkä menneisyydessä meillä tuli niin paljon enemmän korkeasti koulutettua väkeä ja tulevaisuudessa taas tulee niin paljon vähemmän. Ja kun Suomi on kuitenkin osaamiseen perustuva yhteiskunta, niin me olemme jäämässä tästä kehityksestä sekä EU-tasolla että OECD-tasolla. Oletteko te pohtinut tätä näkökulmaa siinä, miten meidän työvoimamme riittää? Koska nyt taas nuorten yhteiskuntatakuun puolella on pohdittu enemmän keskeyttämisiä ja niitä, joilla ei ole ollenkaan tutkintoa, mikä on äärimmäisen tärkeä asia, mutta toinen puoli tätä kokonaisuutta on se, riittääkö meillä korkeasti koulutettu työvoima.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! En voisi olla enempää samaa mieltä edustaja Pekkarisen kanssa, hänen luonnehdintansa kansakunnan ongelmista vastaa täysin omaani. Mutta kysymys siitä, miten hallitus näitä aikoo yhdessä hoitaa työmarkkinaosapuolten kanssa, on ehkä kuitenkin kysymys, joka ei kuulu vastuualueeseeni, ja pahoittelen, etten siihen sen enempää vastaa.

Edustaja Rantakangasta haluan kiittää lohduttavista sanoista. Näinhän se on, että kun nollasta lähtee, niin ei ole kuin voitettavaa, mutta siihen kaikin voimin pyritään.

Edustaja Väätäinen puhui asuntopoliittisista kysymyksistä, joilla on merkittävä elinkeinopoliittinenkin ulottuvuutensa. Haluaisin todeta näin, että kaupungistuminen, joka on yksi maailman suurimmista megatrendeistä, ei ole mikään cityvihreitten salajuoni, vaan se johtuu globaaleista talouden lainalaisuuksista. Se voidaan tavallaan kääntää vain sitä kautta, että myös muualle syntyy uusia kannattavia yksityisen sektorin työpaikkoja. Tältä osalta voisin sanoa, että ehkä juuri tällä hetkellä tilanne on monelta osin optimistisempi ja positiivisempi kuin aikoihin. Jos me katsomme, mitkä ovat ne elinkeinotoiminnan alat, missä on eniten lupauksia antavia tulevaisuuden mahdollisuuksia, niin ne ovat varmaankin biotalous, cleantech ja kaivosteollisuus, ja näistä selvästi ensimmäinen ja kolmas ovat sellaisia, jotka pääosin tuovat uusia työpaikkoja maakuntiin. Siinä mielessä minä oikeasti uskon, että tässä on paljonkin saatavissa aikaan. Mutta totta kai se perustuu korkeaan osaamiseen, ennen kaikkea kannattaviin yksityisen sektorin työpaikkoihin.

Täällä on paljon puhuttu veroista. En sano niistä sen enempää, koska ne kuuluvat valtiovarainministerin vastuulle, mutta toki sen, että valtiovalta tuskin millään muualla elementillä kuin verotuksen kautta voi niin paljon vaikuttaa talouden dynamiikkaan, niin että siinä mielessä tietenkin elinkeinotoiminnan yleisten edellytysten kannalta verotuksella on erittäin suuri merkitys.

Yritysrahoituksen osalta tilanne ei ole ehkä niin huono kuin kuvitellaan tällä hetkellä. Tänä vuonna suomalaiset yksityiset yritykset ovat hakeneet 9 miljardia euroa rahaa tuolta privaattimarkkinoilta. Mutta toki paljon harmaita pilviä on edessä, mikä liittyy muun muassa tiukkenevaan pankkiregulaatioon.

Edustaja Thorsille todettakoon, että "tallolja" on suomeksi ’mäntyöljy’ ja se on keksitty myös Suomessa eikä pelkästään Ruotsissa ja kyllä tällä sektorilla tapahtuu paljon.

Mitä edustaja Lehtomäen kysymykseen tulee, niin kyllä kai kuitenkin tällä hetkellä on kysymys ennen kaikkea siitä, että vuosi on ollut poikkeuksellisen sateinen ja turpeen luvituksissa on ollut kiistattomia ongelmia. Tästä on seurannut se, että ikävä kyllä kivihiilellä on sitä jonkun verran korvaantunut. Mutta eivät nämä veroratkaisut ole kuitenkaan se ensisijainen syy tähän. On tietenkin selvää, että tätä pitää tarkkaan katsoa, ja jos tässä tulee pitempiaikaisia ongelmia, siihen pitää tavalla tai toisella puuttua. Mutta jo nyt on nähtävissä energiastrategiaa päivitettäessä, että nämä keskeiset tavoitteemme, jotka EU:n kautta tulevat, nämä 20—20—20-tavoitteet, ovat kuitenkin kaikki toteutumassa myös uusiutuvan energian suhteen.

Tuulivoimalla on tulevaisuutta, tuulivoimalla on enemmän tulevaisuutta kuin ehkä kuvitellaankaan. Se näytti jossain vaiheessa vähän huonommalta, mutta minulla on hyvin lupaava käsitys siitä tuulivoimatyöryhmän loppumietinnöstä, ja valtava määrä hankkeita on tällä hetkellä vireillä.

Team Finlandin osalta toteaisin itse asiassa sen, minkä edustaja, jaoston puheenjohtaja Skinnari sanoi täällä ihan alussa, että kysymys on siitä, että opimme toimimaan paremmin yhtenä joukkueena, mutta ei pelkästään ulkomailla, vaan myös kotimaassa. Kyllä kysymys on ennen kaikkea toimintatavoista, siitä, että kaikki mieltävät, että kansainvälistyminen, kilpailukyky, uusien työpaikkojen luominen, investointien Suomeen houkutteleminen on yhteinen agenda, jossa kaikkien pitää olla mukana.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Täällä useampi edustaja käytti puheenvuoron kuljetustuista ja ylimalkaan yritystuista.

Hallitushan on yritystukiasioissa käynnistänyt työn, jossa arvioidaan ylimalkaan yritystukilain vaikuttavuutta ensi keväänä, ja yritystukilainsäädäntöä ollaan tuomassa sitten eduskunnan käsittelyyn 2014, jolloin luodaan puitteita yritystukijärjestelmälle Suomessa, ja EU-tasollahan näitä asioita ollaan parasta aikaa myös pohtimassa. Ajatus on varmaan se, että meidän pitäisi koota vähän isompiin kokonaisuuksiin yritystukia ja miettiä niitä kriteereitä, joilla yritystukia ylimalkaan myönnetään, ja yksi on varmaan se, että tämmöiseen päivittäiseen, jatkuvaan toimintaan yritystuki ei ole oikein hyvä ja tuen pitäisi tukea myönteistä rakenteellista kehitystä lähtökohtaisesti, joten juoksevien menojen kattamiseen yritystuki on pitkän päälle huono lähtökohta. (Mauri Pekkarinen: Ei niitä saakaan käyttää!) — Ei saakaan, mutta joka tapauksessa on hyvä tämä lähtökohta myös tässä tuoda.

Alueellisten kuljetustukien osalta on todella 2013 tarkoitus, että se nykymuodossaan päättyy. Sinne panostetaan nyt noin 5 miljoonaa euroa ensi vuonna vielä, ja nyt ollaan sitten pohtimassa, miten voitaisiin sitten ennen kaikkea tukea sellaisia yrityksiä, jotka toimittavat kansainväliseen vientiin tavaroita tai palveluita, mutta se on osa tätä uutta ajattelua ja uutta pohdintaa, mutta nykymuodossaan se on tarkoitus päättää.

Sitten minä haluaisin tästä työvoiman panoksesta, joka on aivan olennainen meidän talouden kannalta, todeta sen, että meillä työvoiman tarjontaa on kyettävä eri keinoin lisäämään. Meillä on paljon positiivista potentiaalia työvoiman tarjonnassa Suomessa. Ne liittyvät nuoriin ikäluokkiin, ne liittyvät osatyökykyisiin, ne liittyvät maahanmuuttajiin, ja ne liittyvät vielä yli 60-vuotiaiden työllisyysasteeseen, jossa toki kymmenessä vuodessa on 100 000 yli 60-vuotiasta tullut työelämään enempi. Jokainen ikäluokka on pidempään työelämässä kuin edellinen, joten sillä tavalla on myönteistä kehitystä.

Mutta 2011, ajatelkaa, ihmisiä 71 000 pääsi eläkkeelle tai lähti työelämästä ja vain 44 000 lähti varsinaiselle työeläkkeelle. Eli meillä on paljon ihmisiä, jotka uupuvat kesken työkyvyttömyyseläkkeelle. Haminan kaupungin verran joka vuosi jää ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle, joten meillä on täällä tätä potentiaalia. Jos meillä olisi sama työllisyysaste kuin Ruotsissa, meillä olisi 100 000 ihmistä enempi töissä Suomessa, ja meillä on tässä suhteessa suuria mahdollisuuksia. Olen samaa mieltä tämän kasvun lähteen näkökulmasta.

Sitten kilpailukykyyn. On selvää, että palkanmuodostuksella on erittäin suuri merkitys kilpailukyvyn kannalta, ja tässä mielessä tietysti vain voi toivoa, että kun työmarkkinajärjestöjen suhteet ovat hyvät, ne kehittyvät luottamuksellisiksi ja on kyky tämä taloustilanne aistia ja tehdä sellaisia maltillisia työmarkkinaratkaisuja, jotka tukevat kilpailukykyä, työllisyyttä — näissä pöydissä tämä työllisyys pitäisi olla pääasia tulevia ratkaisuja ajatellen, on kaino toivomukseni.

Sitten edustaja Väätäiselle haluaisin sanoa tästä asuntopolitiikasta. Sillä on myös se ulottuvuus, että jos me haluamme työvoiman alueellista liikkuvuutta tukea, me tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja myös niillä seuduilla, missä on töitä. Nämä liittyvät tässä mielessä toisiinsa.

Sitten vielä yksi näkökohta kotouttamiseen. Meidän on pakko päästä tämmöisestä projektipohjaisesta kotouttamistyöstä, joka on ollut arvokasta, pysyvämpiin rakenteisiin, ja tässä mielessä me olemme tuomassa kehysriiheen ehdotuksia, jotka nimenomaan tähän ajatteluun tähtäävät, ja olemme parasta aikaa valmistelemassa. Siihen ehdotukseen liittyy myös kotouttamisen ja osaamisen keskus yhtenä ajatuksena, ja kyllä tämä on tärkeä asia, että me hoidamme tämän asian tässä yhteiskunnassa sivistyneesti ja hyvin.

Arto  Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan kiinni heti tuosta ministeri Vapaavuoren sanasta, että olisi vain pelkästään yhdestä kesästä kiinni tämä energian muuttuminen bioenergiasta kivihiileksi. Kyllä se vain näin on, että meillä turpeen verotusta korotetaan ja sitä kautta hakkeen tuki alenee ja monessa laitoksessa käy edullisemmaksi käyttää kivihiiltä. Tällä hetkellä meillä ovat Jyväskylä ja Kuopio, joissa on ainakin isoja kymmenien miljoonien investointeja, että ollaan korvaamassa kivihiiltä. Tuli tieto siitä, että Pietarsaaren Suomen suurimpia bioenergialaitoksia on siirtymässä noin 50-prosenttisesti kivihiilelle. Kyllä tämä on siis aika hiilenmustaa politiikkaa tällä hetkellä.

Lisäksi tämän bioenergian ympärille on muita tummia pilviä tulossa. On tämän biomassan kestävyyskriteerit tulossa, sinne on tulossa ympäristöpaineita, meillä on metsälainsäädäntö. Eli jollain tavalla nyt täytyisi pystyä helpottamaan sitä, että me saisimme kotimaisen energian liikkeelle, niin yhtä lailla turpeen kuin myöskin metsähakkeen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotitaloustyön ja hoivatyön tekijöitä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, kun väki vanhenee, joten alan työllistymismahdollisuuksia tulisi edistää kaikin mahdollisin keinoin. Pitäisi olla riittävästi koulutettuja ammatti-ihmisiä, jotka osaavat tehdä tätä hoivatyötä ja myös kotitaloustyötä. Esimerkiksi 60—70-luvuilla oli ihan tavallista, että monissa jopa keskituloisissa perheissä oli kotiapulaisia, jotka hoitivat kodin, lapset, laittoivat ruuan ja hoitivat huushollin sillä tavalla, että molemmat vanhemmat pystyivät 100-prosenttisesti keskittymään työssä olemiseen, ja samalla myös kunnat säästivät paljon, kun ei tarvinnut olla päiväkoteja.

Kysyisin asianomaiselta ministeriltä: Millä tavalla tällaista kotipalveluyrittäjyyttä tullaan edistämään? Nythän kotitalousvähennystä on leikattu, näitä yritystukia ohjataan paljon suuryrityksiin. Onko minkäänlaisia ajatuksia siitä, että tällaista pienyrittäjyyttä tuettaisiin, jotta kotitaloustyön ja hoivatyön tekijöitä saataisiin tekemään yrittäjänä työtä?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus panostaa kasvuun, ja tämä nyt päätettävä 300 miljoonan kasvupaketti on hyvä askel, oikea askel. Osaltaan ministeri Vapaavuorta voi kiittää esimerkiksi bisnesenkeleiden verokannustinmallin lopullisesta hiomisesta, mutta niin kuin on kuultu, tämä ei valitettavasti tässä taloustilanteessa ole tarpeeksi. Toivotaan, että ensi keväänä tuossa hallituksen puolivälitarkastelussa saadaan oikeansuuntaisia, vielä mittaluokkaa suurempia kasvua ja työllisyyttä parantavia toimia.

Yhdyn näkemykseen, joka täällä on esitetty siitä, että yritysverotus ja sen rakenteellinen uudistaminen olisi merkittävä askel oikeaan suuntaan ja esimerkiksi Virosta voitaisiin mallia ottaa. Mutta on paljon myös pienempiä, ikään kuin matalalla roikkuvia hedelmiä, mitä voitaisiin tehdä: Suomen EU-hankerahoituksen parempi kokonaiskoordinaatio, yleishyödyllisten yhteisöjen sijoitukset, kommandiittiyhtiömuotoiset pääomarahastot verotuksellisesti samalle viivalle pörssisijoitusten kanssa ja esimerkiksi joukkovelkakirjamarkkinoiden markkinapaikan kehittäminen, mistä kysyisinkin, viimeisimmästä, ministeri Vapaavuorelta: (Puhemies koputtaa) Tämä on rahoitusmarkkinaosastolla kuulemma jo prosessissa. Mitä sille kuuluu?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistan edustaja Paateron tekemän kysymyksen: onko Venäjä-selonteko tulossa, ja mikä se tilanne siltä osin on?

Ja toinen kysymys: kun meillä on yhtenä suurena tavoitteena työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen, niin onko työelämälainsäädäntöön tulossa mitään uudistuksia, jotka parantaisivat tätä yhteistä tavoitetta?

Sitten kolmantena asiana: kun yhteiskuntatakuu on herättänyt paljon keskustelua ihan aiheellisesti täällä, ja näin pitää ollakin, ja eilen kävimme keskustelua muun muassa vastavalmistuneiden poliisien tilanteesta ja totesimme sen, että esimerkiksi tänä syksynä valmistuneesta kurssista ainoastaan pari vastavalmistunutta poliisia työllistyi, ja tässä yhteydessä oli yhteiskuntatakuu keskustelussa mukana ja ministeri Räsänen on tulkinnut lainsäädäntöä siten, että vastavalmistunutta alle 30-vuotiasta poliisia ei koske tämä yhteiskuntatakuu, niin onko näin, ja jos näin on, (Puhemies koputtaa) niin onko mahdollisesti muita toimialoja, joita tämä yhteiskuntatakuu ei sitten koske?

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys on nuorisotyöttömyyden ohella merkittävä epäkohta, johon nyt on kiinnitetty enemmän huomiota. Haluankin kiittää ministeriä ja hallitusta siitä, että alkuvuonna aloitetaan kuntakokeilu, jossa pitkäaikaistyötön saa työllistymisensä jälkeen bonuskuukauden eli saa pitää yhden kuukauden työmarkkinatuen itsellään. Toisin sanoen työpaikkaan meno ei leikkaa etuutta välittömästi. Kokeilun tavoitteena on saada pitkäaikaistyöttömiä työllistymään paremmin. Paras tietämys oman alueen työllistämistoiminnasta ja työttömyyden haasteista on nimenomaan kunnissa. On hyvä, että kunnille siirretään yhä enemmän vastuuta ja myös rahoitusta työttömyyden vähentämiseksi. Pitkäaikaistyöttömyyden vastainen kuntakokeilu on askel tähän suuntaan. Arvoisa ministeri, millä aikataululla tästä kokeilusta on odotettavissa tuloksia?

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman! Det här budgetmomentet innehåller ju många bra satsningar som är helt nödvändiga för att Finland ska klara sig ur den här ekonomiska krisen vi befinner oss i.

Herra puhemies! Hallitus on talousarvioesityksessään lisännyt panostuksia elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan. Ensi vuoden alusta toteutetaan myös niin sanottu kasvupaketti, jolla pyritään edistämään yritystoimintaa. Nämä ovat tietysti hyviä asioita. Tätä työtä on jatkettava ja kilpailukykyä parantavia toimia on etsittävä edelleen.

Herra puhemies! Kysyisin ministeriltä, tässä valiokunta ehdottaa maaseutupoliittisen toimenpideohjelman mukaisen palveluohjelman toteuttamista ja on lisännyt siihen 50 000 euroa. Sekin on hyvä asia, mutta kysyisin sitä, miten tämä ohjelma on edistynyt ja mitä konkreettisia toimia on odotettavissa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimiessanne asuntoministerinä te, ministeri Vapaavuori, teitte enemmän energiatehokkuuden edistämiseksi kuin yksikään ministeri ennen teitä ja toistaiseksi teidän jälkeen. Suomessahan ei ole tapana jäädä hehkuttelemaan menneisyyden saavutuksilla, mutta kyllä tähän hetkeksi kannattaa pysähtyä ja se ääneen todeta.

No, valitettavasti energiatehokkuuden parantamisessa ei ole muilla energiankäytön sektoreilla edistytty likimainkaan yhtä hyvin kuin rakennuspuolella. Ja nyt, kun te olette aloittanut energiapolitiikasta vastaavana elinkeinoministerinä, minulla on vankkumaton usko, että te tartutte energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksiin myös muilla yhteiskunnan sektoreilla.

Arvoisa puhemies! Miten tämä nyt sitten liittyy budjettiin? Sillä tavalla, että energiatehokkuus ei budjetissa näy juuri lainkaan ja sen kuuluisi näkyä. Viime hallituksen aikana istunut energiatehokkuustoimikunta tunnisti toistasataa erilaista toimenpidettä energiatehokkuuden parantamiseksi, ja osalla niistä on kyllä myös budjettivaikutuksia.

Te nyt istuitte katettuun pöytään ensi vuoden budjetin suhteen, mutta kun valmistellaan vuoden 2014 budjettia, niin toivon, että pidätte energiatehokkuutta silloin esillä.

Lea  Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla on varmaan huoli työttömyydestä ja etenkin nuorten työttömyydestä, ja tämä sama koskee koko Eurooppaa. Kun puhutaan vientiteollisuudesta, niin työpaikan syntyyn vaikuttaa yksinkertaisesti kysynnän ja tarjonnan laki, eli tämän päivän yrittäjät — toivotaan, että ne työllistäisivät — ovat myöskin niin paljon riskialttiimpia, että he eivät enää uskalla sitä yritystä perustaa. Kyllä jokaisella pitää olla semmoinen visio, mihinkä niitä tuotteita markkinoidaan.

Kyllä tässä on hallituskin tehnyt viime aikana, esimerkiksi riskiin vaikuttaa tämä pankkivero, joka välillisesti vaikuttaa yrityksiin. Pankit kiristävät otteitaan, kuljetusalalla on kiristetty, ja sitten myös pienten kotitalouksien vähennyksiä heikennettiin. Se olisi luonut työpaikkoja. Kyllä myös kotimaiselle turpeelle on sanottu "ei", että kivihiiltä suositaan.

Edelleen on muistettava, että meillä on metsä-, telakka-, matkailuosaaminen, tietotaito, että näihin pitää panostaa, mutta tämä ei ole niin helppo asia. Näitä erilaisia tukitoimenpiteitä kyllä löytyy, mutta tämä todellinen työttömyyden poistaminen on suuri asia.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän isoon kuvaan ensinnä ihan lyhyesti, että kun me tavoittelemme huomattavasti lisää uusia työpaikkoja, parempaa työllisyyttä, niin se kyllä edellyttää sitä, että meillä on elinvoimaista teollisuutta sekä perinteisellä puolella että kokonaan ihan uutta ja uudenlaista teollisuutta. Se on ainoa tie, jolla me tästä selviydymme.

Viittasitte, ministeri Vapaavuori, puheenjohtaja Sipilän peräänkuuluttamaan rohkeuteen tällä alueella. Se valtti, joka Suomella voi olla, on biomassaan perustuva vihreä teollisuus kaikkineen. Mitä tämä rohkeus teidän mielestänne tällä alueella tarkoittaa?

Toinen kysymys, vähän pienempi: Täällä on jo vähän ropeloitu tätä alueellista kuljetustukea, kun se on loppumassa nyt ensi vuoden loppuun mennessä, ellei uusia päätöksiä tehdä. Savolainen betonialan yrittäjä totesi tämän kuultuaan, että sehän on sama kuin kehottaisi heitä siirtämään yrityksensä sieltä Savosta jonnekin tänne etelään. Se oli siis negatiivista aluepolitiikkaa.

Ministeri Vapaavuori, eikö ole mahdollista sittenkin, että tämä kuljetustuki jatkuisi myös ensi vuoden jälkeen jossakin muodossa mutta kuitenkin tasoittavassa mielessä, etenkin kun valiokunta on kehottanut hallitusta (Puhemies koputtaa) tätä asiaa uudelleenarvioimaan?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeassa murroksessa. Poikkeukselliseksi sen tekee se, että korkeasti koulutettuja maailmanluokan osaajia ollaan irtisanomassa kiihtyvällä vauhdilla. Eilen vahvistui, että Nokian Symbian-käyttöjärjestelmän kehittäminen käytännössä loppuu Oulussa. Tällä kertaa tulee 200 ihmistä työttömäksi. Kokonaisuudessaan Oulu on kolmen vuoden aikana menettänyt ict-alan työpaikkoja noin 4 000 kappaletta.

Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää mielestäni, että tämä osaaminen, joka on meidän paras tukijalkamme, saataisiin pidettyä Suomessa. Tällä hetkellä Suomessa on jo paljon agentteja, jotka ovat viemässä meidän huippuosaajiamme niin itään kuin länteenkin.

Nyt hallituksen esittämä kasvupaketti omalta osaltaan vauhdittaa uusia kasvuyrityksiä menestymiseen ja näihinkin työpaikkoihin, mutta tarvitaan vielä lisää. (Puhemies koputtaa) Kysynkin ministeri Vapaavuorelta, millä aikataululla Pekka Ala-Pietilän ICT 2015 -työryhmän esityksiä ollaan ottamassa käytäntöön.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näinä aikoina todellakin kaikki panokset pitää pistää siihen, että saamme aikaan kasvua ja työllisyyttä. Arvostan sitä, että hallitus tekee kasvupanoksia nyt ja varmasti tulevaisuudessa. Pidetään huolta siitä, että nuorisotakuu myös toteutuu, ja luotan myös ministeri Ihalaisen taitoon saada järkevä, työllisyyttä edistävä työmarkkinaratkaisu aikaan.

Mutta, puhemies, koska talous on todellakin kokonaisuus ja olemme täällä vastuullisia toimijoita, on myös tärkeää, että voimme verrata eri vaihtoehtoja. Olen yrittänyt maanantaista asti sinnikkäästi kysyä keskustalta heidän vaihtoehtonsa perään myös yleistalouspoliittisesti. Nimittäin te erilaisilla teksteillä täällä perutte kaikki hallituksen säästöt, otatte sitä kautta syömävelkaa, te lisäätte eri tekstimuutoksin panostuksia erilaisiin tulevaisuuskohteisiin, ja yhteissummaksi arvioimme noin 3 miljardia euroa. Ette kerro, mistä rahat otetaan, joten se tarkoittaa, että otetaan lisää velkaa.

Kysyn nyt tässä noin viidennen tai kuudennen kerran, oletteko todellakin valmiita tässä taloustilanteessa tämä talouspolitiikka huomioon ottaen ottamaan lisää vielä 3 miljardia uutta velkaa. Tänäänhän viimeksi keskustan arvostettu talousasiantuntija Olli Rehn varoitti Suomea (Puhemies koputtaa) liiallisesta velkaantumisesta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa meidän vastalauseessamme valtion menoja on vähemmän kuin hallituksen esityksessä. (Pia Viitanen: Ei pidä paikkaansa!) Meidän lausumassamme — siinä, mikä valiokunnan mietintöön on liitetty — on esityksiä ja asioita, joilla on miljardimitta. Niistä minäkin puhuin äsken. Ja meidän näkemyksemme mukaan Suomella pitää olla tässä tilaisuudessa rohkeutta investoida niihin tulevaisuusinvestointeihin ja välttämättömyysinvestointeihin, joista välttämättömät meillä ovat edessä, ja tulevaisuusinvestoinnit ovat mahdollisuus, jota ilman Suomi ei pärjää.

Mutta edellytys sille, että näihin voidaan investoida, on se, että me voimme sopia työmarkkinajärjestöjen kanssa, että me teemme enemmän työtä ja — toisekseen — että me teemme sen työn entistä kilpailukykyisemmin, varmistamme nimenomaan yksikkötyökustannusten sellaisen kehityksen, että ne palaavat Ruotsin kanssa kilpailukykyisiksi. Me olemme menettäneet kilpailukyvyn Ruotsin kanssa.

Ja kolmas tärkeä asia on, että samassa yhteydessä uudistamme verotusta niin, että investointeihin satsaamista verotetaan vähemmän tai sitä suositaan verotuksessa, (Puhemies koputtaa) ja kun otetaan yrityksestä rahaa ulos, sitä voidaan verottaa vähän enemmän.

Tämä on se iso kuva, (Puhemies koputtaa) minkä perään me kysymme ja myös budjettivastalauseessa olemme viitanneet.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Pirttilahti ja Lehtomäki, me talousvaliokunnassa jumppasimme tätä sähkön tuotantotukea alkusyksystä oikein olan takaa, ja silloin jo todettiin, että me olemme vanhojen päätösten orjia ja vanhojen päätösten vankeja. Ja silloin tuli ilmi se, että me emme pysty nyt asialle yhtään mitään tekemään. Se on komissio, joka on hyväksynyt meidän järjestelmän, ja me olemme tässä turpeen kysymyksessä nimenomaan viime kauden päätöksien vankeja. Ja tämän kanssa meidän nyt sitten vain on elettävä.

Olen tyytyväinen ministerien vastauksiin siitä, että voidaan näitä erilaisia tukimuotoja viilata, niitä voidaan tarkastella, niiden päällekkäisyyksiä voidaan katsoa, ja ennen kaikkea siitä, että niillä on todellista vaikuttavuutta, ja samoin siitä, että tämä verotus ja tuki eivät kompensoi toisiaan vääriin suuntiin. Ja tukitoimet eivät saa estää uutta luovien yritysten pääsyä markkinoille, niin kuin vähän nyt tuntuu käyvän.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu viisaita isosta kuvasta, ja ajattelin siitä itsekin aloittaa. Kysymys on nähdäkseni ainakin neljästä eri asiasta.

Ensinnäkin meidän pitää sopeuttaa valtiontaloutemme hallitusohjelmassa määritellyn perälaudan mukaisesti. Se on yksinkertaisesti uskottavuuskysymys, ja me tarvitsemme sen kolmen A:n säilyttämiseksi. (Mauri Pekkarinen: Ei syömävelkaa!) — Ei syömävelkaa.

Toinen kysymys on se, että meidän pitää kestävyysvajeemme taklata, mikä tarkoittaa, että meidän pitää tehdä pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia, jotka pitkälti liittyvät muun muassa työurakysymyksiin.

Kolmanneksi, tämän jälkeen, meidän pitää kompensoida tiettyjä edessä olevia erittäin hankalia tummia pilviä — viittaan tällä lähinnä rikkidirektiiviin — eli pitää huolta kustannuskilpailukyvystämme. Sen haaste on se, että se maksaa, ja jotta se voitaisiin hoitaa, niin meidän täytyy sopeuttaa valtiontaloutta vielä enemmän, jotta me voimme tämän kompensoida.

Ja sitten neljänneksi meidän pitää saada vielä uusia semmoisia elementtejä, jotka luovat kasvua ja kilpailukykyä tähän kansakuntaan.

Mutta totuus vain on se, että kyllä nämä finanssin, sanotaanko, tiukan valtiontalouden, asettamat rajoitteet ovat vain fakta. Tällä en tarkoita sitä, etteikö kasvukannusteita tulisi, ihan varmasti tulee. Mutta liikkumatila on kohtuullisen pieni, kun ensin pitää talous tasapainottaa ja sitten vielä hoitaa rikkidirektiivi. (Mauri Pekkarinen: Ellei tehdä enemmän!)

Toiseksi pari sanaa biomassan kestävyyskriteereistä. Olemme tässä täysin samalla kannalla. Tämä on kansallinen kysymys. Tämä on uhkakuva, joka ei tule Suomesta vaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Meidän pitää yhdessä taklata se. Meidän pitää yhdessä löytää sellaiset perusteet, että koko muu Eurooppa uskoo meitä tässä asiassa.

Tosiasia on tietenkin se, että meillä on jo biopolttoaineiden kestävyyskriteerit, ja biomassankin kestävyyskriteerit mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevat. Nyt on vain kysymys siitä, että niistä pitää saada sellaiset, että Suomen metsätaloutta voidaan järjestelmätasolla perustella, että se on kestävää, ja ettei tule mitään ylimääräistä byrokratiaa tähän liittyen. Ja tässä luotan myös opposition tukeen. Tämä on kansallinen hanke.

Mitä liittyy energiatehokkuuteen, niin kiitän edustaja Tynkkystä kauniista sanoista. Eiköhän se ensi vuoden budjettiesityksessä jotenkin ilmene.

Lyhyesti virsi kaunis: Energiatehokkuuden parantaminen, samoin kuin esimerkiksi materiaalitehokkuuden parantaminen, on järkevää ja olisi järkevää, vaikka ilmastonmuutosta ei ikinä olisi keksittykään. Ja tämä on tärkeää, ja se on kansallisesti asia, jossa kannattaa olla edelläkävijöitten joukossa. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi edustaja Kurviselle: On totta, että meillä on valtakunnassa tällä hetkellä varsin paljon ict-alan sellaista osaamista, joka ei ole parhaassa mahdollisessa käytössä. Meidän pitäisi nyt nopeasti reagoida, ennen kuin se katoaa, tämmöisellä alalla, missä osaaminen kuitenkin aika nopeasti menetetään. Pekka Ala-Pietilä tulee luovuttamaan raporttinsa (Puhemies koputtaa) tammikuussa, ja sen jälkeen viedään heti puolivälin tarkasteluun ja sen ensimmäiseen kehysriiheen siitä tietenkin ne osat, jotka arvioidaan voitavan toteuttaa, mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Se on politiikan taitolaji, että osataan yhdistää kolme asiaa, huolehtia kilpailukyvystä ja kasvusta ja valtiontalouden vakauttamisesta yhtä aikaa, mikä tukee työllisyyttä. Tässä vaaditaan suurta harkintaa (Seppo Kääriäinen: Ja yhteistyötä!) — ja yhteistyötä. Se vaatii ei vain hallituksen toimia vaan totta kai täällä työmarkkinajärjestöjen kanssa myöskin hyvää yhteistyötä, niin kuin on tässä puhuttu. (Mauri Pekkarinen: Se on näytönpaikka nyt!) — No, näyttöjä varmasti on ollut, ja hallituksen puolelta nämä näytöt ja yhteistyöhalut eivät varmaan ole kiinni, mutta me emme päätä, mitä työmarkkinajärjestöt tekevät, mutta tahtotilan halusin tässä kertoa.

Sitten, anteeksi vain, jäi vastaamatta Venäjä-selonteostamme. Tiedossamme on, että meillä on toimenpideohjelma, jota kylläkin tullaan jatkuvasti päivittämään. Koska tämän asian vakavuutta halutaan korostaa, meillä on pääministerin johdolla Venäjä-ministeriötyöryhmä, joka pohtii tätä meidän Venäjä-suhdetta ja ennen kaikkea Venäjän ja Suomen taloudellisia suhteita, kuvaa siitä, miten suurella vakavuudella tähän suureen mahdollisuuteen halutaan puuttua.

Hallitus on aikaisemmin tehnyt myöskin vastavalmistuneitten poliisien työllistämiseksi määrärahalisäyksiä viime kehysratkaisun yhteydessä. En tunne nyt tätä esitystä, mutta silloin me panostimme 5 miljoonalla myöskin nuorten poliisien työllistämiseksi.

Sitten halusin vielä sanoa tästä kuljetustuesta, että nykymuodossaan sen on siis tarkoitus päättyä 2013, ne hännät jatkuvat 2014. Siellähän on 300 yritystä, jotka sitä saavat, mutta ehkä 10 yritystä on sellaisia, joille se on erittäin merkittävä, niin kuin määrällisesti. Sitten on paljon pieniä summia, jolloin se on henkinen juttu enempikin kuin suuri taloudellinen juttu. (Seppo Kääriäinen: Ja alueille sillä on merkitystä!) — Totta kai sillä on alueille merkitystä. Minä yritin sanoa, että me tässä mietimme kovaa kyytiä, mitä me voisimme tehdä ikään kuin tämän tilalle, sellaista, mikä olisi järkevää ja hyväksyttävää.

Vielä lopuksi Pekosen kysymykseen kuntakokeilusta, joka on tärkeä. Työvoiman palvelukeskuksien osaltahan me teemme päätöksiä vähän myöhemmin, että saataisiin sekin maata kattavaksi, mutta tarkoitus on tehdä seurantaa, kun tämä hanke nyt on pantu liikkeelle, ja tehdä myöskin sitten loppuraportti, miten se toimii. Minä uskon siihen, että kun tämä on nyt jo lähtenyt liikkeelle, niin toivon mukaan me saamme jo tuloksia sitten ensi vuoden aikana, koska nämä alueet ja kunnat, jotka tässä ovat mukana, ovat lähteneet todella hyvin tähän mukaan ja sitoutuneet. Tämä kattaa kuitenkin yli puolet maamme pitkäaikaistyöttömistä.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin huoli vaihtotaseen negatiivisuudesta on erittäin aiheellinen, ja paljoltihan se johtuu myös siitä, että me tuomme kalliita energiahyödykkeitä Suomeen. Nyt sitten osittain myös hallituksen vääristä päätöksistä kotimaisen energian kannattavuus, kuten täällä on erittäin hyviä puheenvuoroja käytetty siitä, on heikentynyt suhteessa tuontienergiaan ja tuontipolttoaineisiin.

Nyt tässä keskustelussa edustaja Matikainen-Kallström ehdotti, että vaikka tiedämme, että tilanne on kansakuntamme ja kansantaloutemme kannalta järjetön, nostamme kädet tavallaan pystyyn ja laitamme pään pensaaseen. Minusta tämä ei ole vastuullista politiikkaa. Nyt pitäisi tehdä poliittisia linjauksia, tehdä suunnanmuutos. Tiedän, että te, arvoisa elinkeinoministeri, olette käynyt maakunnassa ja saanut merkittävää perustietoa siitä, että keskeiset isot bioenergiahankkeet ovat nyt seis. Siksi haluan kysyä, aiotteko te tehdä joitakin muutoksia energiapolitiikkaan, jotta saataisiin kotimaiset energialähteet kannattavammiksi.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Maahanmuuttajien työttömyysaste on kohtuuton, taitaa Vaasassakin olla noin 50 prosentin luokkaa. Maassa on tuhansia niin sanottuja työperäisiä maahanmuuttajia — vai pitäisikö sanoa työperäisiä työttömiä maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet maahan ilman, että heillä on ollut minkäänlaista tietoa työstä? He ovat tulleet vapaan liikkuvuuden turvin maahan hakeakseen työtä täältä ja päässeet sitä kautta suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, koska mainittavaa työtä ei ole löytynyt.

Arvoisat ministerit, kestääkö maamme talous uudet sellaiset maahanmuuttajat, jotka eivät tule tänne töihin ja jotka eivät ole turvapaikanhakijoita? Onko meillä mahdollisuus ottaa heidät vastaan, antaa heille ammattikoulutus ja työtä?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kasvuyritysten osuus yrityksistämme verrattuna kilpailijamaihimme on erittäin alhaisella tasolla. Oman kokemukseni perusteella väitän, että tilanteeseen on muiden ohella kaksi merkittävää syytä. Ensimmäinen on oman pääoman ehtoinen kasvu. Koska kasvu on riskialtista ja tarvitsee pääomia, olisi yrityksen helpompi kasvaa nykyistä enemmän omalla pääomalla ja vähemmän velkaantuen. Mielestäni tämä tulisi korjata niin, että yrityksen omistajalle olisi kannattavampaa jättää yritykseen pääomia kuin ottaa ulos ja sijoittaa muualle. Verottajanhan on muutoinkin edullisempaa jättää rahaa kasvuyritykseen kuin verottaa ne liian aikaisessa vaiheessa.

Tästä johtuu toinenkin syy, nimittäin monipuolisen viennin heikko kehitys. Viennin kasvattaminenhan se vasta pääomia tarvitseekin. Suomessa on kyllä tarvittavaa osaamista kehittää tuotteita asiakkaan tarpeisiin. Viennin kasvattamisessa on kyse vientimaan asiakkaan tarpeiden ymmärtämisestä. Edustaja Skinnari kiinnittikin tähän puheessaan huomiota. (Puhemies koputtaa)

Vientiasiakkaan tarpeen ymmärtämisen vuoksi olisikin tärkeää tukea kotimaisia kasvuyrityksiä ainakin viennin alkuvaiheessa. Yli 30 vuoden ict-alan yrittäjän kokemuksella olenkin huomannut, (Puhemies koputtaa) että nykyisellään vientimarkkinoiden asiakasmessuilla on vähemmän suomalaisia yrityksiä kuin vaikkapa 90-luvulla.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Suutari taisi viedä sen 30 sekuntia jo omasta puheenvuorostani.

Hallitus tarttuu ensi vuonna vahvalla otteella niin nuorten työttömyyteen kuin pitkäaikaistyöttömyyteenkin. Nuorille tulee voimaan tärkeä yhteiskuntatakuu, josta on puhuttu tässä salissa tämän iltapäivän aikana kovasti paljon. Pitkäaikaistyöttömien aktivoimisessa lähdetään hakemaan uudenlaisia ratkaisuja muun muassa kuntakokeilun avulla. Nämä molemmat uudistukset asettavat paineita te-toimistoille. Niiden tehtäväkenttä laajenee ja työn määrä lisääntyy hurjasti. Kysyisinkin ministeri Ihalaiselta: miten hallitus turvaa te-toimistojen toimintaresurssit tulevaisuudessa? Kentältä on tullut valitettavan huolestuneita viestejä työn kuormittavuudesta, jatkuvasta muutoksesta ja lisääntyvästä byrokratiasta.

Toinen ajankohtainen kysymys ministeri Vapaavuorelle: missä mennään neuvotteluissa telakkayhtiö STX:n kohdalla? STX:n kohdalla meillä on suuri huoli paitsi työpaikoista myös koko meriklusterin tulevaisuudesta, onko sitä meillä vai eikö ole.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienyrittäjiltä ja työnantajilta tulee viestiä siitä, että he mielellään kyllä työllistäisivät nuoria ja vanhempiakin työntekijöitä mutta pelkäävät velvoitteita ja riskejä, mitä työllistämiseen liittyy, esimerkiksi työnantajamaksut, sairauspoissaoloista johtuvat kustannukset, korkeat palkkakustannukset, irtisanomissuoja, vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jne.

Olen varma, että näitä työllistämisen esteitä on kartoitettu, vai onko? Ja millä tavalla pääsisimme näistä esteistä eroon ja helpottaisimme sillä tavalla työllisyyttä? Pystyttäisiinkö työnantajan vastuuta jollakin tavalla helpottamaan tai jakamaan muiden toimijoiden kanssa?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa elinkeinoministeri! Vuosi sitten yritin jo saada selvyyttä ministeri Häkämieheltä suomalaiseen energiantuotantoon. Suomalainen energiantuotanto ja -kulutus on murrosvaiheessa, kuten täällä on jo monessa puheenvuorossa todettukin. Tämänhetkinen tilannehan on se, että on rakenteilla yksi ydinvoimala ja kahteen ydinvoimalaan on myönnetty luvat. Laskelmat kuitenkin osoittavat, että primäärienergian kulutus on laskussa pysyvästi ollen nyt noin 1 400 betajoulea vuodessa. Kuitenkin suunnitelmat osoittavat primäärienergian tuotannon nousevan vuoteen 2030 aina 1 700 betajouleen vuodessa. Eikö olisi jo korkea aika tehdä muutoksia suunnitelmiin ja perua näiden kahden ydinvoimalan luvat ja panostaa kohti kestävää kehitystä ja uusiutuvia energiaratkaisuja, kuten täällä monessa puheenvuorossa on jo todettu, ja luopua niiden vanhojen päätösten orjuudesta?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakunnan kehittämisrahan määrä on ollut selkeän aleneva tämän hallituksen aikana. Viime vuonna sen määrä oli 32 miljoonaa. Tänä vuonna se on puolittunut, enemmän kuin puolittunut, 15 miljoonaan, ja ensi vuonna sen määrä on vajaa 12 miljoonaa. Kehitys on todella valitettavaa, sillä maakunnan kehittämisraha on ollut tehokas ja joillain alueilla jopa ainoa maakunnan kehittämisen väline. Sen turvin on saatu tuotettua merkittävää vipuvaikutusta. On saatu liikkeelle mittaluokaltaan huomattavia hankkeita, joita kunnat ja muut alueen toimijat ovat sitten yhdessä olleet mukana rahoittamassa, ja nämä hankkeet ovat edistäneet kunkin maakunnan omista lähtökohdista nousevia kehittämisideoita ja tarpeita. Nyt tätäkin ollaan siis alas ajamassa.

Arvoisa ministeri Vapaavuori: kuka ottaa vastuun tulevaisuudessa elinkeinojen kehityksestä maakunnissa, kun keinot maakunnilta viedään ja maakunnatkin ajetaan alas?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä molemmat ministerit aivan oikein totesivat vaihtotaseen vinon kehityksen ja huolenaiheen ilmaisivat siihen. Yksi tehokkaimpia tapoja oikaista tätä on meidän omista raaka-aineistamme, omalla työllämme, omilla investoinneillamme tehtävät toimenpiteet. Tässä metsä, sen liiketoiminta, sen teollisuus, on yksi kaikkein merkittävämpiä. Toinen on ruoka, siihen liittyvä liiketoiminta ja siihen liittyvä teollisuus.

Kysyn teiltä: Miten te aiotte paremmin koordinoida hallituksessa niin, että kaikki hallinnonalat toimivat samaan suuntaan ja edistävät toimintoja? Tällä hetkellä näin ei tapahdu, ja sanon suoraan sen. Huomenna keskusteltava ympäristöministeriön hallinnonala tekee aivan toisenlaista politiikkaa kuin mitä te kaksi teette. Milloin tämä koordinaatio paranee, jotta näihin teidänkin mainitsemiinne tavoitteisiin päästään, mitä myöskin me keskustassa olemme koko ajan vaatineet teiltä tehtäväksi? Miten te tämän hoidatte?

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu työttömyydestä ja työnteosta. Varmaankin on sillä lailla, että tuolla rautatieaseman luona on paljon työttömiä ja meillä päin on työvoimapulaa. Esimerkiksi metsäkoneenkuljettajista on puutetta. Semmoisen kouluttaminen maksaa varmasti melkein yhtä paljon kuin tuommoisen hävittäjälentäjän. Jos tämä raha, mikä käytetään tähän koulutukseen, osoitettaisiin työnantajalle ja hän kouluttaisi sen metsäkoneenkuljettajan ja motokuskin, niin tämä varmasti työllistyisi eikä menisi seuraavalle kurssille. Elikkä minä ministeri Ihalaiselta oikein olisin tätä kysynyt: eikö näitä rahoja voisi ohjata suoraan sinne työnantajalle, joka kouluttaisi nämä työntekijät, niin että nämä varmasti työllistyisivät?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muiden pitämien yli 250 puheenvuoron jälkeen olen kiitollinen tästä päivän ensimmäisestä puheenvuorosta — hip hip hurraa!

Itse kysymyksen esittäisin ministeri Vapaavuorelle: Hallitus on jo tähän mennessä tehnyt hyviä avauksia uuden kasvun luomiseksi, mutta lähes kaikki ovat sitä mieltä, että tarvitaan lisää. Elinkeinoelämän puolelta on nostettu tehokkaaksi kasvun kannustimeksi patenttien ja aineettomien tekijänoikeuksien verotuksen alentaminen. Suomessa jo nyt valtaosa talouden arvonlisäyksestä tapahtuu patentti- ja immateriaalioikeuksien hyödyntämiseen pohjautuvasta toiminnasta. Verohuojennuksen jälkeen pääomien tuottoaste suomalaisiin immateriaalisijoituksiin paranisi. Sitä hyödyntävät yritykset Roviosta Raisioon. Se parantaisi myös näiden yritysten mahdollisuutta kehittää toimintaansa ja lisäisi valtavasti myös osaavia työpaikkoja Suomessa. Mitä mieltä, ministeri, olisitte tästä ehdotuksesta?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa sama asia kuin edustaja Taimelaa. Eli syksyn aikana täällä eduskunnassa on hyväksytty useita työllistymistä ja työllistämistä edistäviä sekä työvoimaviranomaisten toimintaa kehittäviä lakeja. Näitä lakiehdotuksia työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsiteltäessä on kuitenkin asiantuntijoiden taholta ilmaistu toistuva huoli te-keskusten henkilöstöresurssien riittävyydestä. Henkilökunnalla pitäisi olla aikaa opastaa ja tukea henkilökohtaisestikin nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Te-toimistojen henkilöstövähennykset ovat valiokunnan saaman tiedon mukaan vuosina 2012—2016 lähes 500 henkilötyövuotta. Jos nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyvät, nämä henkilöstövähennykset vaarantavat henkilökohtaisen palvelun. Miten ministeriössä suhtaudutaan tähän asiantuntijoiden esittämään huoleen?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä maa kaiken kaikkiaan kehittyy koko voimallaan. Kyllä minun täytyy sanoa, että jo täällä paljon puhutulla alueellisella kuljetustuella on oma tärkeä merkityksensä näitten alueitten kehittämisessä ja alueilla olevien yritysten kehittämisessä. Minun on hiukan vaikea nähdä, mitä ongelmia nykymuotoisessakaan kuljetustuessa olisi. Tuki ei vääristä kilpailua, se ei ohjaa tekemään virheellisiä tai kannattamattomia investointipäätöksiä, mutta sillä voidaan kuitenkin tukea pääomien siirtymistä ja tulemista myös syrjäisimmille alueille ja seuduille. Nuo tuetut yritykset ovat myös paikkakunnalle hyvin tärkeitä toimijoita. Eli kyllä minä kaiken kaikkiaan näkisin, että tähän nyt on hallituksen hyvin vakavasti syytä suhtautua. Ja kun ajatellaan, että nytten tässä taloustilanteessa tarvitaan näitä erilaisia signaaleja kasvun aikaansaamiseksi, niin minä kyllä näen, että nopea päätös entistä kannustavammasta kuljetustuesta olisi yksi askel niitten päätösten sarjassa, joita tässä nyt tarvitaan.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on puhuttu useaan otteeseen nuorisotakuusta — tai yhteiskuntatakuu on ollut välillä sen nimenä. On tuntunut siltä, että välillä ministereiltä on puuttunut työvoimaa, vaikka meillä on 120 000 alle 25-vuotiasta nuorta kouluttamatonta. Kauanko ministereiltä menee siihen, ja kuinka suuri osa näistä nuorista pääsee joko koulutukseen tai töihin? Onko ministereille hahmottunut teollisuuden tai innovaatiotoiminnan osa-aluetta, jolla suomalainen työ voisi olla tulevaisuudessa kannattavaa, niin että näitä nuoria koulutetaan oikeille alueille? Silloin kun puhutaan alle 25-vuotiaista nuorista, niin ei varmaan kolmen tai neljän vuodenkaan koulutus menisi hukkaan — vielä saattaa 30 tai 40 vuotta työaikaa jäädä jäljelle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulut ovat omilla alueillaan kehityksen moottoreita, niitä viimeisiä. Aluekehitystyö sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta ovat erittäin tärkeitä koko yhteiskunnalle, eikä vähiten palveluinnovaatioitten luominen, jossa me olemme OECD-vertailussa monia muita maita jäljessä. Palveluinnovaatioitahan tietenkin tarvitaan entistä kipeämmin muun muassa sen takia, että sosiaali- ja terveydenhuolto on myllerryksessä ja murroksessa ja tarvitaan uusia ajatuksia. Minä olen erittäin huolissani ammattikorkeakoulujen rajuista leikkauksista ja toimintamahdollisuuksien kaventamisesta. Haluaisin kysyä: eikö hallitus tunnista ammattikorkeakoulujen paikkaa koko tässä innovaatioketjussa, kun te vain leikkaatte ettekä hyödynnä niitä ja anna niille toimintamahdollisuuksia? Esimerkiksi tki-perusrahoitusta on vuosikausia jo yritetty saada, ja vieläkään ei näytä vihreä valo palavan.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kääriäinen peräänkuulutti teollisuuden säilymistä Suomessa ja myös biomassoihin liittyvää teollista toimintaa. En välttämättä kysy, koska en saa vastausta, mutta minusta verotus on oivallinen työkalu, ja ennen kaikkea pitäisi antaa yrittäjille, vientiyrityksille, nyt signaali, että vahvistetaan heidän omaa pääomaansa eli tasetta, ja tähän edustaja Männistö jo esitti hyvän vaihtoehdon. Tätä pitäisi arvioida.

Toinen aika yksinkertainen verotuksellinen seikka, millä me saamme bioenergiaa liikkeelle, lämpöyrittäjyyttä, ammattimaista metsänhoitoa, on verotus, joka liittyy pienten metsälöiden koon kasvattamiseen. Keskimääräinen metsälän koko on tänä päivänä 30 hehtaaria, ja se ei kerta kaikkiaan mahdollista tehokasta biotaloutta. Minun mielestäni tämä on selvä rakenteellinen ongelma, jota pitäisi edistää.

Mutta varsinainen kysymys kuuluu ja tulee ministeri Ihalaiselle. Kun on jatkuvasti näitä, tällä kertaa ely-keskuksiin ja te-toimistoihin liittyviä, hallinnon uudistuksia, niin oma käsitykseni hallinnon uudistuksista on se, että ihmiset niissä aika usein väsyvät, menettävät motivaation, ja heitä täytyy kouluttaa uudelleen tehtäviin, niin kuinka järkeviä nämä ylipäätänsä ovat? Kun edellisestä hallinnon uudistuksesta ei vielä pöly ole laskeutunut, eivätkä tuolit ole paikallaan, niin uusi alkaa.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina on puhuttu lastaan kotona hoitavien, lähinnä äitien, saamisesta takaisin työelämään. Minä kuitenkin olen huolissani miehistä. Meillä on edelleen yleisintä miesten työttömyys 57—60-vuotiaiden keskuudessa. Tämä on seurausta 90-luvun lamasta ja rakennetyöttömyydestä. Merkille pantavaa on myös se, että 30—50-vuotiaista miehistä työelämässä on vain 80 prosenttia, kun ennen lamaa osuus oli yli 90.

Kun maamme työllisyystilanne ja talouden kehitys heikentyvät koko ajan ja kilpailu etenkin teollisilla aloilla on globaalia, ovat erityisesti miesvaltaiset alat joutumassa vaikeuksiin. Esimerkiksi paperi- ja metalliteollisuus ovat yhä edelleen merkittäviä työllistäjiä maassamme, mutta viimeaikaiset uutiset tuntuvat murentavan tätä pohjaa. Nämä ovat myös aloina sellaisia, joilta työllistyminen vastaaviin tehtäviin on vaikeaa. Kysynkin työministeriltä, onko nyt ilmassa 90-luvun laman kaltaisia merkkejä uhkaavasta rakennetyöttömyydestä ja onhan hallituksen ensisijaisena kriisityönä tarkoitus turvata olemassa olevien työpaikkojen säilyminen.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi on helppo yhtyä toisen varsinaissuomalaisen edustajan, edustaja Taimelan, kysymykseen telakan tilanteesta, josta mielelläni elinkeinoministeriltä kuulisin.

Mutta täällä salissa on esitelty keinoja liittyen verotukseen, puhuttu ehkä myös velanotosta tänään, mahdollisista lisäsäästötarpeista ja onneksi myös kasvusta. Nämä ovat kaikki niitä keinoja, joilla valtiontaloutta laitetaan oikeille urille, mutta ehkä myös sen lisäksi, että työmarkkinajärjestöt julkisessa keskustelussa, erityisesti elinkeinoelämän puolelta, myllertävät nyt erilaisia ratkaisuja esiin, niin myös tässä salissa ja valtioneuvostossa on näitä asioita syytä nostaa vahvasti esiin.

Tartun yhteen näkökulmaan. Täällä on puhuttu paljon nuorista ja yhteiskuntatakuusta, mutta entäpä ikääntyneemmät työntekijät? Sinänsä valtion korkea virkamies Juhana Vartiainen esitti lausunnon liittyen iäkkäämpiin ihmisiin työelämässä ja heidän olemisestaan rasitteena, mikä ei taatusti omalta osaltaan ollut lisäämässä eläkeiän nostohaluja jokaisen yksilön kohdalla. Mutta haluaisin tiedustella työministeriltä, mitä te, ministeri Ihalainen, ajattelette: saatteko te samantyylisiä yhteydenottoja työelämän ikärasismista, yli 55-vuotiaiden hankalasta työllistymistilanteesta, ja onko meillä valtiovallan puolelta keinoja, joilla tähän tilanteeseen voitaisiin tarttua, että ikääntyvät työllistyisivät paremmin?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuonna, kun tätä pääluokkaa käsiteltiin — tarkistin puheestani, mitä olin silloin nostanut esiin — toivoin tutkimus- ja tuotekehitysvähennyksiä, bisnesenkeleille verohelpotuksia, ylimääräisiä poisto-oikeuksia. Ne ovat kaikki nyt tässä. Ministeri Vapaavuori, te olette toiminut erittäin rivakasti, kiitos teille siitä. Nostitte myös hyvin esiin sen, kuinka kriittinen merkitys innovaatioympäristöllä on Suomen kilpailukyvylle. Sen takia haluan nostaa esiin sen seikan, että meillä tehdään yliopistoissa valtavan hyvää perustutkimusta, tehdään ammattikorkeakouluissa soveltavaa tutkimusta yritysten kanssa, mutta silti aivan liian vähän tästä tutkimuksesta saadaan jalostettua kansainvälisiä tuotteita ja palveluita. Tiedän, että suhtaudutte positiivisesti innovaatioiden kaupallistamiseen ja sen joustavoittamiseen, ja kysynkin teiltä, onko nyt jo näköpiirissä joitakin keinoja, millä me saisimme tähän vauhtia.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tulikin ilmi jo, kun työministeri Ihalainen kertoi — lähinnä kun puhumme viennistä, ja nyt Euroopassa tökkii Euroopan rahoituskriisin seurauksena, että vienti ei vedä, mutta meillä on olemassa tuossa itäpuolella suuri Venäjä ja mahdollisuudet — että hallituksella on tähän jo strategia olemassa ja sitä puolta tullaan painottamaan.

Mutta vielä toistan, olen jo aikaisemminkin tuonut tämän julki, että Suomessa on noin 180 000 yksinyrittäjää ja perheyrittäjää, ja ennen kaikkea sen ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaaminen on erittäin korkea kynnys. Tietysti hallituksella on nyt tämä nuorten yhteiskuntatakuu, ja sitä kautta yritetään tätä asiaa ratkaista. Onko nyt muita vahvempia toimenpiteitä, että yrittäjille annettaisiin signaali, että he palkkaavat sen ensimmäisen työmiehen, ja näin ollen helpotetaan tätä meidän työttömyystilannetta?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitokset uudelle elinkeinoministerille, mutta verolait tulevat VM:stä. Varmaan hyvää taustatukea tulee monelta ministeriöltä tähän asiaan.

Kaksi kysymystä. Ensin tuulivoima, ja raportit ja selvitykset on tehty siitä, mitkä ovat kynnyskysymykset. Rannikolle rakennettava tuulivoima seisoo Puolustusvoimien takia, ja nyt kysyn, mikä on yhteistyö Puolustusvoimien tutkavaikutusten arvioinnissa, sillä yksikään ei liikahda ainakaan itärajan puolella, koska tutkat ovat väärällä puolella rakennettavia, rannikolle tai meren puolelle rakennettavia tuulivoimahankkeita.

Toinen kysymys. Kun on olemassa nuorten yhteiskuntatakuu sekä pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilu, molemmat erittäin tarpeellisia, mutta kun vastuu näistä on kunnilla, niin mikä on se ohjausmenetelmä, mekanismi, millä me sitten saamme kunnat oikeasti toteuttamaan sekä pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilun niin, että päästään tavoitteisiin, että nuorten yhteiskuntatakuun?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kääriäinen nosti täällä tämän vahvan menestystekijän esiin, biotalouden.

Toinen tällainen on arktinen. Tiedän, että hallitus on laatimassa arktista strategiaa, ja oletettavasti siinä otetaan vahvasti esiin ne mahdollisuudet, mitä Koillisväylän liikennöinti tuo lähitulevaisuudessa jo. Sehän merkitsee sitä, että rakennetaan mahdollisesti 2 000 uutta vahvistettua alusta, jotka siellä liikkuvat, 40—50 jäänmurtajaa, ja juuri näissä Suomi on erittäin vahva toimija. Tiedämme, että Norja on maailman voimakkaimpia niin sanottuja shipping-valtioita. Minkälainen yhteistyö suhteessa Norjaan näissä hankkeissa on? Vai onko ajateltu tässä strategiassa lähestyä myöskin Norjaa?

Toinen arktiseen liittyvä vahvuus meillä on Pohjoiskalotti ja sen kaivosteollisuus, mihin ministeri jo viittasikin. Ruotsi on tekemässä valtavia investointeja Norrbottenissa. Suomessa ei tapahdu vielä mitään. Miten tässä tulevassa strategiassa aiotaan ottaa tämä Ruotsi—Norja-yhteistyö esiin? Tiedän, että elinkeinoministeri on vahva tässä, koska on skandinaavisten kielten taitaja. Nyt tarvitaan tätä yhteistyötä näitten kanssa.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä jo kuuluisuuteen melkein nousseesta nuorisotakuusta on tällä viikolla puhuttu salissa paljon. Odotukset ovat hyvin korkealla, ja tähän aihepiiriin on lyhyesti vielä pakko puuttua, nimittäin eduskunta on korostanut oppisopimuskoulutuksen merkitystä nuorisotakuun toteuttamisessa ja lisännyt sen budjettirahoitusta hallituksen esitykseen verrattuna. Samalla on korostettu oppisopimusjärjestelmän kehittämistä niin, että työnantajien olisi jatkossa yhä houkuttelevampaa tarjota syrjäytymisvaarassa eläville nuorille oppisopimuspaikka. Kysyisinkin ministeri Ihalaiselta, mihin toimiin hallitus on todella ryhtynyt oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi ja ottamiseksi nykyistä laajemmin mukaan nuorisotakuun toteuttamiseen, kuten eduskunta on siltä toivonut.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä otti täällä aiheellisesti esille työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyön ja koordinaation, ja minulla olisi siihen kyllä semmoinen ehdotus, että kun tämä hallitus on näistä rakenneuudistuksista niin innostunut, niin voisi tehdä tämmöisen ministeriöitten rakenneuudistuksen, jossa ympäristöministeriö yhdistetään maa- ja metsätalousministeriöön ja saatu hyöty ja säästö olisivat ympäristöministerin palkkakulut.

Mutta täällä on puhuttu paljon myös kauppataseesta ja kauppataseen alijäämästä. Se olisi helposti käännettävissä positiiviseksi ihan pelkästään sillä, että tehdään oikeanlaista energiapolitiikkaa, jossa pyrittäisiin omavaraisuuteen energiassa niin, että pyrkimys olisi luopua energiantuonnista kokonaan niin, että ydinenergia olisi se perusrunko ja sitten kotimainen energia eli turve ja biomassat se, jolla nämä huiput suoritetaan. Meillä olisi kauppatase varmaan silloin kunnossa. Kysyisinkin ministeriltä, onko otettu missään vaiheessa — minä en ole ainakaan huomannut, että oltaisiin otettu — tavoitteeksi omaenergiavaraisuus.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaa oikein hyvästä ja rakentavasta keskustelusta, ehkä ihan muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Sentyyppinen retoriikka, että kun te vain leikkaatte ja leikkaatte ja leikkaatte, ei minusta oikein sovi tähän aikaan, jolloin me kaikki tiedämme, että valtiontalous on edelleen 7—8 miljardia negatiivisella puolella ja itse asiassa tarve olisi sopeuttaa sitä enemmänkin.

Arktisesta strategiasta. Sitä tehdään UM-vetoisesti, mutta pidetään huolta siitä, että nämä elinkeinopoliittiset asiat ovat siellä riittävästi esillä.

Energialaskelmat päivitetään energia- ja ilmastostrategian päivityksen yhteydessä, ei ehkä välttämättä juuri sillä tavalla kuin edustaja kysyi, mutta päivitetään kuitenkin, ja sen jälkeen ne tulevat eduskunnan arvioitaviksi.

Kysyttiin, missä menevät neuvottelut STX:n kanssa. Tähän on helppo vastata, että Suomen voimassa oleva lainsäädäntö estää minua vastaamasta tähän kysymykseen. Mutta kun se seuraava kysymys oli se, että onko meriteollisuudella tulevaisuutta Suomessa, niin ihan varmasti on. Meillä on paljon siihen liittyvää osaamista, ja vaikkapa offshore-puolella koko ajan syntyy uusia työpaikkoja.

Edustaja Suutari käytti erittäin hyvän puheenvuoron pääomien merkityksestä. Se on tietenkin pienessä kansakunnassa, pääomaköyhässä kansakunnassa aina iso kysymys. Sen eteen on viime aikoina tehty monia asioita. Esimerkiksi tämä Finnveran muutoshan, joka liittyy Finnveran riskinoton lisäämiseen, koskee nimenomaan aloittavia yrityksiä sekä kasvavia kansainvälistyviä yrityksiä. Samoin bisnesenkelivähennys kohdistuu ennen kaikkea tähän segmenttiin jne., mutta on tietenkin selvää, että meidän pitää lakkaamatta yrittää keksiä sillä puolella uusia tulokulmia.

Maakunnan kehittämisrahan merkittävä lasku on fakta, se on tosiasia, mutta väitteeseen siitä, että tämä tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen viedään kaikki elävän elämisen edellytykset ja kaikki keinot vietäisiin, ajettaisiin maakunnat alas, ei taida kyllä uskoa puhuja itsekään. Silloin kun leikataan, silloin kun säästetään, ikävä kyllä se kirpaisee. Jostain pitää ottaa, ja tällaisia päätöksiä on tehty.

Edustaja Wallinheimo puhui IPR-verokannustimesta. Se on erittäin perusteltu. Tietenkin pohdittaessa sitä, minkä tyyppisiä veromuutoksia tulevaisuudessa voidaan tehdä, on selvää, että kaikkia perusteltujakaan muutoksia ei voida tehdä. Silloin joudutaan arvioimaan sitä, tehdäänkö ehkä jotain isompaa jollakin sektorilla vai jatketaanko tämmöisten kohdennettujen kevennysten tiellä. Mutta monet selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että jos jatketaan tällä linjalla, niin IPR olisi yksi niistä parhaista.

Tuulivoiman osalta ehkä neljä keskeisintä haastetta tällä hetkellä ovat melusäännökset, lentokenttäkysymykset, puolustusministeriön tutkat ja sitten ylipäänsä luvituksen ja kaavoituksen hitaus. Näitä kaikkia selvitellään parhaillaan työryhmässä, jonka määräaika taitaa olla tammikuun puolella, ja kaikissa näissä on ihan hyvää etenemistä, esimerkiksi puolustusministeriön kanssa ihan poikkeuksellisen hyvää yhteistyötä. (Mauri Pekkarisen välihuuto)

Arvoisa puheenjohtaja! Muuten yhdyn kutakuinkin kaikkeen, mitä edustaja Pekkarinen on täällä todennut.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Tolppanen kiinnitti huomiota maahan jo muuttaneitten työllisyysongelmiin ja haasteisiin. Se, millä tähän halutaan vastata, on se, että meillä on riittävät rahoitukset kotouttamiskoulutukseen, sellaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, joka tukee myös maahanmuuttajia. Jos tämän oikein pelkistää, niin se juureva kotouttaminen on sitä, että on kielitaitoa, koulutusta ja työtä, ja tätä polkuahan meidän pitää myös maahanmuuttajille tarjota, koska he muodostavat myös tärkeän työvoiman tarjonnan voimavaran tässä yhteiskunnassa ja rikkauden, mutta huonosti hoidettuna nämä asiat teetättävät meille erittäin suuria ongelmia ja haasteita. Tämän vuoksi tähän täytyy tarttua nyt vakavasti, koska määrät kasvavat.

Sitten te-toimistoverkoston ja resurssien tilasta. Totta kai ihmiset ovat siellä tiukoilla, kun työttömyys on aika suurta. Meillä on säästötavoitteita te-toimistopuolellakin 23 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikana, mikä merkitsee sitä, että kun eläköidytään, kaikkia paikkoja ei voida täyttää tulevaisuudessa, ja parasta aikaa tehdään kovasti töitä sekä ely-keskuksen osalta että te-toimistojen osalta, että ei jouduttaisi irtisanomisiin ja lomautuksiin, vaan tämmöisen luontaisen poistuman kautta voitaisiin löytää rahoitus, että pystyttäisiin nämä järjestelyt tekemään.

Ainoa kohta, mihin lisätään käsipareja, on nuorten yhteiskuntatakuu. 60 henkilötyövuotta tulee ensi vuoden alusta nimenomaan te-toimistoon tukemaan nuoria tässä työllistämistoimenpiteitten onnistumisessa.

Edustaja Hakkarainen kiinnitti huomiota yhteen tärkeään yksittäiseen asiaan, tässä tapauksessa työvoiman saatavuuteen: metsäkonekoulutukseen ja sen kustannuksiin. Muuta neuvoa ei ole mutta voisi ajatella, että yhteiskunta on kuitenkin tullut vastaan semmoisella asialla kuin yhteishankintakoulutus: työnantaja ja yhteiskunta yhdessä räätälöivät sitä koulutusta, mitä voitaisiin yrityksissä työnantajan kanssa tehdä. Tätä instrumenttia vähän tunnetaan ja liian vähän käytetään, vaikka tämä mahdollisuus on.

Edustaja Eestilä puhui ely-keskuksien tulevaisuudesta. Se on totta, että isoja muutoksia on ollut, ja ihmisten kannalta nämä muutokset ovat aina myös epävarmuutta lisääviä, mutta kyllä meillä on vain se tilanne edessä, että meidän täytyy fokusoida nämä ely-keskuksienkin tehtävät ja kehittää sitä toimintaa, ja me joudumme myöskin siellä näihin säästötoimiin, jotka johtavat siihen, että kaikkia vakansseja ei pystytä täyttämään, kun eläköityminen tapahtuu, ja tämä työ on parasta aikaa menossa.

Edustaja Saarikko kiinnitti huomiota siihen, mitä tapahtuu yli 55-vuotiaitten työllistyvyydelle ja asenteille tässä yhteiskunnassa. Meillä on paljon asenteita, jotka nimenomaan johtavat siihen, että ikääntyneempien ihmisten — tai elämänkokemusta omaavien ihmisten — työllisyys ei ole niin helppoa. Minä pidin Vartiaisen puhetta huonosti harkittuna tässäkin kohtaa. Ei pidä lähteä syyllistämään näitä ihmisiä, jotka pystyvät antamaan todella hyvän työpanoksen ja vahvan osuuden yhteiskuntaan, ja se on tavallaan myöskin viesti siitä, että näitä ihmisiä tarvitaan suomalaisessa työelämässä. Tämä on näin.

Sitten se valoisa puoli on se, että 55—59-vuotiaitten työllisyysaste on Suomessa parempi kuin keskimääräinen työllisyysaste, 72 prosenttia, ja kuusikymppistenkin ja sitä vanhempien työllisyysaste nousee. Mutta vielä meillä on siellä kirimistä. Että kyllä tässä asenteet ovat muuttumassa tähän suuntaan.

Vielä tähän edustaja Paateron kysymykseen sekä pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilun että nuorten yhteiskuntatakuun tämmöisestä kuntatason koordinaatiosta. Tässä meillä on haasteita. Minä uskon, että pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilussa tämä koordinaatio toimii paremmin, mutta tässä nuorten yhteiskuntatakuussa se vaatii eri toimijoita siellä paikallisesti, että me saamme sellaiset työryhmät, semmoiset toimijat sinne, että on yhteinen pöytä kuntavetoisesti, jossa tätä valmistelutyötä tehdään, ja tässä meillä on kyllä työnjaossa ja koordinaatiossa parantamisen varaa.

Päätän tähän edustaja Pekosen kysymykseen oppisopimuskoulutuksesta. Vastaan siihen mielelläni sen takia, että osana nuorten yhteiskuntatakuuta tullaan nostamaan myöskin työnantajan korvauksia 800 euroon kuukaudessa, jos järjestää oppisopimuskoulutusta. Siellä alkupäässä se on 800 euroa, se vähän liukenee, mutta kuitenkin se taso on huomattavasti korkeampi kuin nyt. Pohditaan myös sitä, voisiko oppisopimusoppilas olla useamman työnantajan kanssa tekemässä yhtä aikaa sitä oppisopimussuhdetta, niin että se ei käy yhdelle yrittäjälle liian vaativaksi. Tämän lisäksi me pohdimme tätä 2+1- tai 1+2-mallia, niin että sinä voisit olla kiinteämuotoisessa oppilaitoksessa esimerkiksi kaksi vuotta ja sitten oppisopimuskoulutuksessa yhden vuoden siitä kolmen vuoden koulutuksesta. Tähän kokonaisuuteen liittyen olemme valmistelemassa kehysriiheen ehdotuksia. Oppisopimuskoulutuksen resursointia pitää meidän kyetä lisäämään. Siellä nämä säästöt ovat suhteessa kaikista suurimmat, ja tässä pitää tehdä korjausliike.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun parissa jatkan. Eli kauan odotettu, paljon puhuttu ja kohuttu nuorisotakuu astuu siis viimein voimaan ensi vuoden alusta. Odotukset ovat korkealla, sillä nuorisotakuun avulla on tarkoitus puuttua vakavaan kansalliseen ongelmaamme eli nuorten syrjäytymiseen. Eduskunnan saaman selvityksen mukaan jokaisesta ikäluokasta 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa. Tästä puolestaan seuraa se, että 20—29-vuotiaita pelkästään perusasteen varassa olevia ihmisiä on maassamme noin 110 000. Lisäksi täysin kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien, kouluttamattomien nuorten määrän arvioidaan olevan jopa noin 40 000. Nämä luvut ovat aivan liian suuria.

On välttämätöntä, että nuorten ei tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliin putoaminen muodostaa nuorille merkittävän riskitekijän. Valitettavasti ympärillämme oleva todellisuus puhuu kuitenkin aivan toista kieltä. Aivan viime päivinä saimme lukea uutisia siitä, kuinka jatko-opintojen ulkopuolelle heti koulun päättymisen jälkeen jääneiden osuus jatkoi kasvuaan viime vuonna. Peruskoulunsa keväällä 2011 päättäneistä yli 9 prosenttia, eli liki 6 000 nuorta, ei jatkanut saman vuoden syksynä toisella asteella eli lukiossa tai ammattikoulussa. Uusista ylioppilaista jatko-opintojen ulkopuolelle puolestaan jäi jopa 62 prosenttia eli yli 20 000 nuorta. Lisäksi pitkin vuotta tihkuneet tiedot koulutuspaikkojen vähennyksistä eri puolilta maatamme ovat lisänneet epäilyjä nuorisotakuun toteutumisesta.

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun tavoite on tänä päivänä entistä tärkeämpi ja ajankohtaisempi. Siitä ei kuitenkaan saa tulla vain pienen joukon etuoikeutta tai löyhää katteettomien lupausten listaa. Päinvastoin, takuusta on luotava aktiivinen keino auttaa kaikkia syrjäytymisriskin alla eläviä nuoria. Pelkkä porkkana ja kädenojennus eivät kuitenkaan kaikkia valitettavasti auta. Osa nuorista on jo valmiiksi niin syrjäytyneitä, että he tarvitsevat nuorisotakuuta monipuolisempaa tukea ja opastusta, ja näitä nuoria on autettava kaikin mahdollisin keinoin.

Toinen huolestuttava joukko ovat ne nuoret, jotka ovat terveitä ja työkykyisiä mutta ovat jostain syystä katsoneet yhteiskunnan velvollisuudeksi elättää itsensä laittamatta tikkua ristiin. Koska hallituksen yhteiskuntatakuuseen ei toistaiseksi liity velvoitetta vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi vastaisuudessakin näitten nuorten kohdalla liian suuri. Joutilaisuus ei tee kriittisessä vaiheessa elämää kenellekään hyvää vaan päinvastoin lisää syrjäytymisriskiä.

Toimeentulotukiputken tarjoaminen työn tai opiskelupaikan sijaan aktiivisessa iässä oleville nuorille on yhteiskunnan taholta lähes heitteillejättö. Tämä on havaittu konkreettisesti esimerkiksi Tanskassa, jossa tehdyn tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia niistä 12 000 nuoresta, jotka vuonna 94 saivat toimeentulotukea, eivät ole nytkään työssä. Nuoria on motivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään, ja on pidettävä huolta siitä, että he myös saavat riittävästi tietoa ja opastusta tarjolla olevista työ- ja koulutusvaihtoehdoista sekä myös oikeasti tarttuvat niihin. Tässä työssä ensi vuoden budjettiin sisältyvät panostukset syrjäytymisvaarassa olevien nuorten oppisopimuskoulutukseen ovat hyvä alku.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen talouden ja sitä kautta suomalaisten ihmisten hyvin- tai pahoinvointi on riippuvainen yritysten työllistävästä kyvystä ja niiden kannattavuudesta. Tässä mielessä molemmat ministerit, niin Ihalainen kuin Vapaavuori, ovat suurennuslasin alla. Hyvä niin, he ovat paljon vartijoina. Opposition perussuomalaisten tehtävänä ei ole ainoastaan käydä hallituksen heikkouksien kimppuun vaan patistaa sitä omilla hyvillä ehdotuksillaan. Hallitus on ottanut meidän varjobudjetistamme vaarin. Näin on esimerkiksi t&k-rahoituksen edistämisessä innovatiivisten, uutta työtä antavien yritysten verohelpotuksissa, samoin Finnveran luottoasioissa.

Suurimmat Suomen viennin mahdollisuudet ovat jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa Venäjällä, Kiinassa kuin myös Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa. Nyt on syytä tämän pääluokan lähteä ihan kaikin keinoin uuteen suuntaan. Eurooppa ja EU-maat eivät ole enää meidän tärkein, keskeisin keissimme.

Herra puhemies! Nyt kumminkin tällä sektorilla epäröidään yhdellä tai kahdella Suomen mahtiosaamisen alalla: risteilyalusmarkkinoinnissa ja ehkä jäänmurtajissa. Onko epäröinti edessä arktisessa osaamisessamme jäänmurtajabisneksessä? Siihen meillä ei ole varaa. Koillisväylän liikenne kasvaa. Saako Suomi laivanrakennuksen osaamisessa osansa, kauppaa Venäjälle, kauppaa Kiinaan? Venäjän matkailu Suomeen vetää. Siihen on pantava lisää potkua muillekin kuin Pietarin ja Moskovan alueille, markkinointipisteitä muualle Venäjälle valtion ja yritysten yhteistoimin.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat huolestuneita erityisesti 60 000 pitkäaikaistyöttömästä, usein yli 50-vuotiaista. Lisäisimme sinne 35 miljoonaa yhdessä nuorisotyöttömyyden torjunnan kanssa kuin myös osatyökykyisille ja vammaisille 8 miljoonaa euroa.

Nuorten työllistämistakuu-, yhteiskuntatakuurahoituksen pelkäämme olevan riittämätön, alimitoitettu. Sinne lisää. Muuten kunnat eivät selviä ainakaan 30 peruskoulutuksen varassa liikkuvan nuoren hoitamisesta. Mestari—kisälli-malli on toimiva tapa kouluttaa ihminen oikeaan työhön ja juuri tähän työpaikkaan. Hyöty tulee työnantajalle kuin myös työntekijälle. Tähän ehdotamme 10 miljoonaa euroa lisää.

Arvoisa puhemies! Toistan aiemmin sanomani tässä salissa: asuntorakentaminen työllistäisi, jos vain valtio ottaisi siihen vihdoin ja viimein vakavamman otteen, ei vain harmaaseen talouteen. Maahanmuuttajia on tiedossa 150 000 lisää vuoteen 2020, ja hoitohenkilöstöä tarvitaan 200 000 poistuvien tilalle. Tämä väki pakkaantuu asutuskeskuksiin pääkaupunkiseudulle, Ouluun, Kouvolaan, Jyväskylään ja Tampereelle. Molemmat ryhmät voivat olla joko työllistäviä, työllistyviä ja veroja tuottavia tai vieviä. Ratkaisut, myönteiset tai kielteiset, riippuvat suurista, valtion tekemistä ratkaisuista. Liikkuvat ihmismassat tarvitsevat kodin, asunnon ja työtä.

Ovatko hallitus ja äsken poistuneet ministerit tarkastelleet tulevaa myös työ- ja elinkeinopolitiikan kannalta? Jos ja miten, sen haluaisimme tietää: uhkana vai mahdollisuutena? Jos eivät ole arvioineet, niin nyt olisi siihen kiireellinen syy ja hetki ja kanava. Edessänne on hallituksen puolivälin tarkastelu. Ainakin ministeri Vapaavuoren luulisi olevan sitä mieltä, että koko hallitusohjelman kehys- ja talouspolitiikassa on uuden arvioinnin paikka. Vanha ei enää päde. Lähtökohta kehitykselle on pettänyt. Jos ensi vuoden budjetti ei lupaa hyvää, parantakaa juoksua loppuhallituskaudella. Teihin katsotaan. Tuemme uusia avauksia.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön pääluokka on äärimmäisen tärkeässä roolissa valtion budjetin suhteen. Näiden kahden ministeriön alta löytyy kaikki pohja jaettavalle, suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Ilman hyvin toimivaa elinkeinopolitiikkaa ei ole yrityksiä, ilman yrityksiä ei ole työtä, ja ilman työtä ei synny jaettavaa. Nämä ovat toki itsestään selvinä pidettyjä asioita, mutta aivan varma sen suhteen ei aina voi olla. Usein tuntuu siltä, että ensin ollaan jakamassa rahoja, joita sitten toivotaan saatavan työstä ja verotuloista.

Itse olen vankasti sitä mieltä, että ensin pitää luoda edellytykset yrittämiselle muun muassa viisaalla elinkeinopolitiikalla, sitten tuottavalle työnteolle hyvillä käytännöillä ja vasta sitten voidaan miettiä yhteisen jaettavan määrää ja kohteita.

Perussuomalaiset ovat vastalauseessaan tuoneet esille omia linjauksiaan. Ne ovat siis erilaisia kuin hallituksen esittämät. Mielestämme tulisi muun muassa tukea nykyistä paremmin nimenomaan pk-yritysten kasvua, koska suurin osa viime vuosina syntyneistä työpaikoista on syntynyt juuri pk-sektorille. Siellä on siis potentiaalia vastaamaan suuryritysten vastakkaiseen linjaan, jossa ihmisiä on potkittu pois tuhatmäärin.

Arvoisa puhemies! Loppuosa puheestani käsittelee työurakysymystä ja työtä yleensä. Kannatan työurien pidentämistä, mutta en kannata pakottamista ja kategorista eläkeikien nostamista. Ensin ja ensisijaisesti tulee käyttää niitä hyviä ja kaikkien tuntemia keinoja, kuten muun muassa hyvää johtamista, työhyvinvointia, työilmapiiriä, työaikajoustoja ja mahdollisuuksia vaikuttaa itse oman työnsä tekemiseen ja sisältöön.

Olen pettynyt siihen, että työurasopimuksen ensimetreillä ollaan nostamassa eläkeikiä vuodella osa-aikaeläkkeen osalta ja lopetetaan varhennettu vanhuuseläkejärjestelmä kokonaan. Tämä on mielestäni ristiriitaista sen sanoman kanssa, jota varsinkin SDP on julkisuudessa esittänyt. Olen ollut ymmärtävinäni, että SDP ei kannata pakkoa vaan nimenomaan pehmeitä keinoja pidentää työuria. Kysynkin: onko näin yleisesti ottaen, ja koskeeko tämä vain yleistä eläkeikää eikä muita eläkejärjestelmiä lainkaan?

Uskon nimittäin, että näillä viimeaikaisilla pakkotoimilla, kuten tällä osa-aikaeläkkeen ikärajan nostolla, tullaan kuormittamaan sekä työkyvyttömyys- että sairauseläkejärjestelmiä entisestään eli tavoitellut säästöt kuivuvat kokoon ja saattavat jopa tuoda lisäkustannuksia. Jotta me ihan oikeasti saamme ihmiset jaksamaan pidempään työssään, on työhyvinvointi nähtävä sekä kilpailukykyä että tuottavuutta parantavana tekijänä ja näin sitä on myös markkinoitava työnantajille. Kiristämällä työtahtia entisestään ja teettämällä lisätunteja niillä, joilla vielä työpaikka on, löydämme itsemme vieläkin syvemmältä ojasta kuin nyt.

Toistankin usein esille nostamani ajatuksen työn jakamisesta uudelleen ja nimenomaan tasaisemmin. En ymmärrä logiikkaa, jossa yhtäältä vaaditaan jaksamaan työssä entistä pidempään ja samaan aikaan ollaan vaatimassa tiukennuksia työn tekemisen ehtoihin, työaikoihin, työtunteihin ja nostamassa eläkeikiä. Ensin tulee käyttää niitä hyviä keinoja, joilla työurien pituudet kasvavat ihan todistetusti ilman pakkoa.

Kun näiden hyvien käytäntöjen käyttö ei ole tänä päivänä vielä lainkaan arkea monilla työpaikoilla, niin keskittyisin panostamaan toimia juuri sinne. Monilla työpaikoilla ei ole luottamushenkilöitä, ei tarpeeksi henkilökuntaa, ei kunnollisia taukoja, ei mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä, ja jopa sellaisiakin työpaikkoja löytyy, joissa ihmisiä pelotellaan lopputilin uhalla olemaan kiltisti. Jos joku rohkea uskaltaa puolustaa omia etujaan, on hänellä suuri uhka työnsä menettämiselle.

Arvoisa puhemies! Onneksi suurin osa työnantajista pitää työntekijöitä oikeasti voimavarana ja hoitaa velvoitteensa kiitettävällä tavalla ja tekee hyviä asioita paljon ilman velvoitettakin. Näistä pitäisi muiden ottaa opiksi. Väitän, että tällaisilla työpaikoilla on sekä hyvä ilmapiiri että hyvä työn tuottavuus. Sieltä löytyy vastaus työurien pidentämiseen sekä keskeltä että loppupäästä. Alkupäähän voimme vaikuttaa muun muassa ammattiin valmistumista nopeuttamalla.

Antti Rantakangas /kesk:

Herra puhemies! Keskustan vastalauseeseen sisältyy kahdeksan lausumaesitystä ja kaksi määrärahaesitystä. Aiemmin kerroin jo nämä määrärahamuutosesitykset, eli emme halua lopettaa hyvin toimivaa kuljetustukijärjestelmää, mikä vaikuttaa tuhansien työpaikkojen olemassaolemiseen ja kehittymiseen erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Täällä kuullut ministerin vastaukset uuden, tilalle tulevan järjestelmän rakentamisesta olivat kyllä yleisluontoisia ja näyttivät siltä, että kun jälleen kerran hallitus hyvän järjestelmän ajaa alas, niin se korvaa sen vain selvitystyöllä ja epämääräisemmillä ja byrokraattisilla järjestelmillä. Toisaalta maakunnan kehittämisrahan alasajaminen koskettaa kaikkia maakuntien liittoja Suomessa ja ehkäpä eniten juuri eteläisimmän Suomen maakuntien liittoja, joissa varsinaiset rakennerahastorahat ovat pieniä. Tässä mielessä tämän rahan alasajaminen on kyllä käsittämätöntä ja perusteetonta. Ehkä se liittyy siihen, että hallitus haluaa ideologisista syistä sitten lopettaa maakuntien liittojen toimintaedellytyksiä pikkuhiljaa ja sitten siirtää ainoastaan valtion putkihallintoon tämän alueilla tapahtuvan hallinnon ja tällä tavalla lopettaa kuntapohjaisen maakuntahallinnon.

Näissä lausumissa me peräämme niitten selvitysraporttien, joita hallitus on tilannut, täytäntöönpanoa. Siellä on monia raportteja. Muun muassa pääomamarkkinastrategiaa on tarkasteltu Kari Stadighin työryhmässä ja investointistrategiaa selvitysmies, vuorineuvos Elorannan raporteissa. Kun tulevaisuusvaliokunnassa, missä kollega Jaskarikin oli mukana, nämä herrat olivat kuultavina, heiltä kysyttiin, mitä näistä esityksistä pitäisi panna täytäntöön, niin vastaus oli, että kaikki esitykset. Tämä oli selkeä kanta ja nopeasti. Tämä kuvasti sitä vakavuutta, mitä nämä kokeneet teollisuusmiehet ovat havainnoineet tästä talouden tilanteesta. No, nyt sitten hallitus on päätynyt siihen, että helmikuussa pohditaan, mitä uusia toimia löydettäisiin. Niin kuin täällä keskusteluissa todettiin, tilanne on vakava. Millään pienillä kosmeettisilla ratkaisuilla Suomen taloutta ei pystytä vahvistamaan ja katkaisemaan tätä syöksykierrettä, missä me olemme tällä hetkellä menossa.

Toinen tärkeä kokonaisuus liittyy kotimaisen ja uusiutuvan energian potentiaalin hyödyntämiseen. Edellinen eduskunta linjasi erittäin hyvin tätä uusiutuvan energian käyttöä ja sitä kokonaisuutta. Keskusta vastustaa niitä leikkaustoimenpiteitä ja heikentämistoimenpiteitä, joilla nyt uusiutuvan energian kasvun toteutumista heikennetään. Samalla tavalla me haluamme suhtautua hyvin myönteisesti laajemminkin biomassaan. Täällä keskusteltiin turpeesta. On täysin käsittämätöntä, että nyt harjoitetulla politiikalla monet kaupunkien energiayhtiöt ryhtyvät käyttämään kivihiiltä korvaavana polttoaineena. Silloin ne kaikki työpaikat menevät Suomen rajojen ulkopuolelle, vaihtotase heikkenee, ja ne ovat kansantaloudellisesti erittäin negatiivisia ratkaisuja.

Me pidämme tärkeänä myös, että hallitus luopuisi pk-yrityksille tarkoitetun viennin ja kansainvälistymisen rahoituksen leikkauksista, joita tuolla budjetissa on. Samalla pidämme tärkeänä, että meillä voitaisiin Suomeen perustaa kaivossijoitusyhtiö, joka panostaisi suomalaiseen kaivosjalostustoimintaan ja suomalaisen omistajuuden edistämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämä edellisen ministerin, Pekkarisen, idea kannattaisi hallituksenkin ottaa vakavasti ja perustaa tämä kaivossijoitusrahasto.

Pidämme tärkeänä myöskin, että teknologian kehitykseen sijoitettuja rahoja, Tekesin ja VTT:n, ei leikattaisi niin paljon, kuin mitä nyt esitetään.

Sitten haluamme kannustaa ensimmäisen työntekijän palkkaukseen ja esitämme täällä selkeää tukijärjestelmän jatkoa, jolla on ollut myönteisiä vaikutuksia.

Keskustan puolelta on valmistelussa puheenjohtaja Sipilän johdolla kasvuohjelma, ja puheenjohtaja on esittänyt kasvurahaston perustamista. Yllättävän vähän tähän hallituksen puolella on tartuttu, kasvurahastoon, joka pystyisi aikaansaamaan usean miljardin investointipotentiaalin Suomeen niin, että valtionyhtiöitten omistuksesta luovuttaisiin 10 prosentin osuudella ja siirrettäisiin kasvurahastoon ja myös työeläkeyhtiöt tulisivat siihen mukaan ja myös yksityisiä sijoittajia. Me tarvitsemme tällaisia uusia esityksiä ja innovaatioita. Keskustan puolelta niitä on tullut ja tulee, mutta toivon mukaan hallituskin olisi vähän herkemmällä korvalla tarttumassa hyviin ideoihin, koska tällä kompromissipolitiikalla, mitä siellä harjoitetaan, ei tuloksia tule, päinvastoin vajoamme entistä syvempään ja nopeammin, ja tässä mielessä nyt olisi kiire toimiin eikä vain selvityksiin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2013 talousarviota laadittaessa on arvioitu työttömyyden nousevan ensi vuonna 8,1 prosenttiin ja työllistämismäärärahat on mitoitettu sen mukaan. Jatkuva talouden epävarmuus voi kuitenkin muuttaa tilannetta ja nostaa työttömyysastetta. Sekä valtiovarainvaliokunta että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta edellyttävät määrärahojen tarpeen aktiivista seurantaa ja valmiutta lisätä niitä nopeallakin aikataululla.

Myös työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstön riittävyydestä on huolehdittava. Työllisyyden nosto ja työurien pidentäminen ovat tulevina vuosina yhteiskuntamme kannalta avainasemassa julkisen talouden tervehdyttämiseksi. Tuntuu kuitenkin siltä, että työllisyyden nostoon etsitään nyt vain muutamia yksittäisiä poppaskonsteja. Keskustelussa ovat lähinnä eläkeiän nostaminen ja työviikon tuntien lisääminen. Ongelma ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Nimittäin yksittäiset ihmiset tekevät tässä maassa viikkotyömäärältään riittävästi töitä. Monen työtaakka on esimerkiksi henkilöstöleikkausten ja tehostamistoimien vuoksi jatkuvasti kasvanut. Samaan aikaan meillä on yli 250 000 ihmistä vailla työtä, siis 250 000 ihmistä työttömänä. Suomi yhteiskuntana tarvitsee ennemminkin lisää työtä työttöminä oleville ja sitä kautta lisää työtunteja. Työssä jo olevien työmäärää ei voi lisätä ennen sitä.

Katse tulee kohdistaa myös osatyökykyisiin ja pitkäaikaistyöttömiin. Asenneilmapiiri kovenee yleensä talouden tiukentuessa, ja tällöin pelkona on myös, että pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset jäävät vaille huomiota. Tämä ei ole inhimillisesti oikein eikä viisasta talouspolitiikkaa, sillä työttömyyden pitkittyessä myös yksilön ongelmat laajenevat. Kaikkein yleisin ongelma on itsetunnon ja omanarvontunnon laskeminen. Se taas osaltaan pitkittää työttömyyttä ja syrjäyttää yhteiskunnasta. Pelkkä työpaikka ei tällöin enää olekaan avain ratkaisuun, vaan pitkäaikaistyötön tarvitsee monipuolista apua ja tukea ennen työllistymistään. Pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisumalleja etsitään nyt käynnistyneellä kuntakokeilulla. Tämä on hyvä asia.

Tämän lisäksi työvoiman palvelukeskuksia varten on Kuntaliitossa meneillään mielenkiintoinen kehitystyö. Nimittäin siellä valmistellaan pitkäaikaistyöttömän työmarkkinakykyisyysindeksiä, joka on työttömän työkykyä kuvaava mittari. Tarkoituksena on tehdä aikaisempaa yksilöllisempi arviointi. Massakäsittely johtaa usein tehottomuuteen, ja siksi indeksin avulla kartoitetaan yksilöllisesti työttömän tilannetta. Tämän avulla voidaan myös vuosittain tarkemmin arvioida pitkäaikaistyöttömille suunnattujen työllistämistoimien vaikuttavuutta. Indeksin kautta voidaan myös alueellisesti vertailla eroja esimerkiksi eri kaupunginosien ja kaupunkien välillä. Silloin voidaan myös nähdä, missä tarvitaan enemmän resursseja työllistämiseen. Tällaisia mittareita me tarvitsemme enemmän, jotta voimme ennakoida työttömyyden kehitystä ja reagoida siihen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan joko työssä tai työttömänä. Työttömän leima on edelleen negatiivinen. Tällä on myös asenteellisesti iso merkitys. "Työnhakijallakaan" ei ole sanana sellaista kaikua, jossa nähtäisiin tunnelin päässä valoa. On eri asia olla työnhakija tai työtön kuin between jobs eli töiden välillä. Pienillä asioilla voi olla merkitystä, ja kaikki kivet on nyt käännettävä muuttaaksemme tämän ison kuvan.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Viitaten vielä tuohon äsken käytyyn debattikeskusteluun: Oli ilo kuulla työministeri Ihalaisen arvio tästä ikääntyneiden, eläkeikää lähestyvien asemasta työelämässä ja myös hänen vähintäänkin rivien välistä tulkittu harmistuksensa ylijohtaja Vartiaisen puheenvuorosta, joka ei totta tosiaan ollut omiaan lisäämään sitä tärkeää, välttämätöntä asenneilmaston muutosta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan, jotta me pääsemme aidosti kohti työurien pidentämistä myös työelämän loppupäästä. Se tarkoittaa keskustan mielestä, kuten olemme avoimesti todenneet, eläkeiän nostamista vaiheittain, mutta me tarvitsemme myös toimenpiteitä, jotta ihmiset itse kokevat motivoituneisuutta, jaksamista ja työhyvinvointia siinä määrin, että ilman mekaanista nostoakin haluaisivat jatkaa pidempään.

Ymmärrän, tai voin kuvitella, varsin hyvin 60:n ylittäneen työntekijän tunnelman hänen lukiessaan ylijohtaja Vartiaisen lausuntoja. Sinällään hän on yksittäinen ajattelija mutta edustaa kuitenkin valtion virkamiestahoa, ja olisin näissä puheenvuoroissa varsin maltillinen ajassa, jossa nämä kysymykset ovat äärimmäisen herkkiä. Olisin varovainen myös siksi, että meillä täytyy olla käytössä koko keinopatteristo, jotta suomalainen talous saadaan nousuun, ja siksi työelämään liittyvät ratkaisut ovat siinä ehdottomasti keskeisimpiä.

Arvoisa puhemies! Sivuan lyhyesti elinkeinoministerin alaa tai oikeastaan koko suomalaisen menestyksen näkökulmaa ja viittaan, aivan kuten edustaja Rantakangaskin täällä, keskustan puheenjohtaja Sipilän maanantaiseen avaukseen liittyen kasvurahastoon. Ensinnäkin toivoisin, ja haluan uskoa siihen, että hallituspuolueetkin ottavat vastaan nyt kaikki varteenotettavat ideat kasvun tukemisesta, vaikka ne esitettäisiinkin oppositiopuolueesta. Me lähdemme siitä ajatuksesta, että Suomeen on luotava uusia työpaikkoja. Se on väistämätöntä, jos me haluamme kasvua ja haluamme ylläpitää kilpailukykyämme.

Olemme pohtineet, että tämä ei siis ensinnäkään ole helppo harjoitus, jos puhumme 200 000 uudesta välttämättömästä työpaikasta, mutta uskomme, että noin 3—5 miljardin kasvurahaston avulla — siis sellaisen rahaston, johon irrotettaisiin varoja nykyisistä valtion pörssiomistuksista, sitoutettaisiin mukaan eläkeyhtiöiden varoja ja yksittäisiä sijoittajia — olisi mahdollista rahoittaa kaikkia sellaisia hankkeita, jotka tukisivat uusien työpaikkojen syntyä.

Tässä ajattelussa pitää olla mahdollisimman avarakatseinen. En usko, että tästä salistakaan löytyy yhtään sellaista, joka omistaisi viisasten kiven, joka varmasti vakuuttaisi, mikä on se ala tai yksittäinen yritys, jonka turvin Suomi jatkossa nousee. Siksi me tarvitsemme rohkeita investointeja, rohkeita kokeilujakin, luovan ajattelun tukemista, ja sellaiseen kasvurahasto olisi omimmillaan. Lähtökohtaisesti sen vahvimmat panostukset tulisi kohdistaa ensisijaisesti ja nopeimmin biotalouteen ja bioenergiaan liittyviin ratkaisuihin tämän hiilenmustan politiikan keskellä. Haluaisimme, että tästä käytäisiin vahva yhteiskunnallinen keskustelu: voisiko tällainen kasvurahasto todella muodostua?

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä olleista tämän syksyn asioista nostan esiin harmillisen esityksen. Hallitus on tuonut lakkautettavien asioiden listalle työntekijöiden osa-aikalisäjärjestelmän. Se on päätetty lakkauttaa, mikä ei keskustan mielestä tue sitä yhteistä tavoitetta työurien pidentymiselle, jossa me tarvitsemme myös joustoja. Tällä osa-aikalisäjärjestelmällä on ollut mahdollisuus antaa hengähdystauko erityisesti henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä tekeville ja palkata osa-aikalisäkauden ajaksi osa-aikatyöhön — siis siihen paljon pääministerinkin peräänkuuluttamaan osa-aikatyöhön — työ- ja elinkeinotoimiston osoittama työtön työnhakija.

Me keskustassa ajattelemme niin, että tämän lakkauttamisen sijasta osa-aikalisää tulisi kehittää selvitysmies Ahtelan raportin mukaisesti niin, että sen käyttö suunnataan 50 vuotta täyttäneille osittaista hengähdystaukoa tarvitseville ja heidän tilalleen osa-aikaisiksi palkattaisiin nuoria vastavalmistuneita työttömiä. Tällä osa-aikalisällä me pystyisimme ikään kuin hoitamaan osan yhteiskuntatakuun asettamista velvoitteista ja toisaalta tuomaan helpotusta sinne iäkkäämpien työntekijöiden arkeen, josta puheeni alkupuolella halusin mainita.

Tämä jollain tavalla kalskahtaa samanlaiselta pyrkimykseltä kuin vuorotteluvapaan lakkauttamissuunnitelmat, joita hallituksella oli ja jotka onneksi pystyttiin torjumaan. Kaikki toimenpiteet, jotka lisäävät joustoa, nuorten työllistymistä ja toisaalta iäkkäämpien työntekijöiden jaksamista, on syytä ottaa käyttöön, ja tähän olemme hallituksen suunnitelmissa ensi vuoden osalta kohdistaneet vahvan kritiikkimme.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on poikkeuksellisen vaikeassa murrosvaiheessa, jossa on pystyttävä tekemään muun muassa kilpailukykyä parantavia toimia. Selkeänä päämääränä tulee olla talouden saaminen vahvalle ja kestävälle kasvu-uralle. Tähän tarvitaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä. Työpaikkojen lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat ensisijaisen tärkeitä, sillä työttömyys lisääntyy nopeasti. Tilanteen haasteellisuudesta huolimatta toivon kaikkien osapuolien pidättäytyvän ylireagoinnista toimenpidekirjoja pohdittaessa. Kansakuntamme vahvuus on aina ollut kyky neuvotella ja sovitella. Yhteistyöllä tulemme selviytymään näidenkin vaikeiden aikojen yli.

Tosiasia näyttää kuitenkin olevan, että määrärahalisäyksistä huolimatta työttömyyden hoitoon varatut määrärahat eivät todennäköisesti tule riittämään ja lisätalousarviossa on varauduttava työllisyysmäärärahojen lisäämiseen. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta nuorisotakuun toteuttamisesta ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Nuorten yhteiskuntatakuuta ja kuntakokeiluja on vietävä määrätietoisesti eteenpäin. Jää nähtäväksi, miten paljon talousarvioon varatuilla määrärahoilla saadaan aikaan. Se on kuitenkin varmaa, että molemmat tavoitteet edellyttävät saumatonta poikkihallinnollista yhteistyötä ja laaja-alaista osaamista. Pelkästään työvoimapoliittisilla toimenpiteillä tavoitteita ei saavuteta. Esimerkiksi monet asiantuntijat ovat todenneet terveydenhuollon toimimattomuuden olevan suurimpia ongelmia pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa. Tässä tilanteessa on myönteistä, että työttömien yhdistykset saavat lisärahoitusta toimintojensa kehittämiseen.

Voimme olla tyytyväisiä, että nämä edellä mainitut toimenpiteet käynnistyvät juuri nyt. Toivottavasti voimme estää 1990-luvun alun kaltaisen, laman aiheuttaman valtavan syrjäytymiskierteen syntymisen yhteiskunnassamme. Silloisen laman kustannuksia maksetaan edelleen. Siksi nuorten pitäminen kiinni jossain järkevässä toiminnassa näiden haasteellisten aikojen yli, kuten yhteiskuntatakuuseen on kirjattu, on tärkeää tulevaisuuteen investointia.

Syksyn aikana eduskunnassa on hyväksytty monia työllistymistä ja työllistämistä edistäviä sekä työvoimaviranomaisten toimintaa kehittäviä lakeja. Näitä lakiehdotuksia työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsiteltäessä on kuitenkin asiantuntijoiden taholta ilmaistu toistuva huoli te-keskusten henkilöstöresurssien riittävyydestä. Henkilökunnalla pitäisi olla aikaa ja riittävästi ammattitaitoa ohjata, opastaa ja tukea henkilökohtaisestikin esimerkiksi juuri nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Te-toimistojen henkilöstövähennykset ovat valiokunnan saamien tietojen mukaan vuosina 2012—2016 lähes 500 henkilötyövuotta. Jos nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyvät, nämä henkilöstövähennykset voivat vaarantaa juuri tämän henkilökohtaisen palvelun. Siksi tilanteen kehitystä onkin seurattava tarkasti ja tehtävä tarvittaessa suunnitelmaan myöskin muutoksia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä korostaa harmaan talouden torjumiseen tähtäävien toimenpiteiden tärkeyttä. Harmaan talouden karsiminen tuo lisää verotuloja ja tukee laillista yritystoimintaa ja vahvistaa siten työllisyyttä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvostolle, johonka itsekin kuulun, mieluusti terveisiä lähetän ensiksi. Ne liittyvät siihen, miten olisi suotavaa valtioneuvoston jäsenten osallistua eduskunnan istuntoon. Ainakin aikaisemmin täällä toimittiin niin, että ministerit istuvat oman pääluokkansa keskusteluja käytäessä koko keskustelun ajan. Nyt on aina se pieni debattiosa, jossa jotkut yksittäiset edustajat saavat aina sen yhden minuutin, monet eivät sitä minuuttiakaan, ymmärrettävistä syistä, sen debatin aikaan, ja sitten kuitenkin nämä edustajat täällä odottavat puheenvuorojaan ja saavat aikanaan ne puheenvuorot, viisiminuuttiset, tai tässä ei kaiketi mitään aikarajaa edes olekaan, ainakaan minä en koe sillä tavalla tällä kertaa. Sitten ministerit eivät täällä paikan päällä ole lainkaan. Minusta tämä ei ole hyvä käytäntö.

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus tai kommentti olisi muutoin osin täällä käydyn keskustelun pohjalta.

Ensimmäinen liittyy energiaan. Hallituksella on uloslausuttu ja kirjattu hyvä pyrkimys toteuttaa sitä ilmasto- ja energiastrategiaa, mikä viime kaudella laadittiin. Se oli Suomen historian suurin yksittäinen päätöskokonaisuus, mikä tehtiin silloin, kun Suomen ilmasto- ja energiastrategiasta päätettiin, kun ydinvoiman lisärakentamisesta ja uusiutuvan energian rakentamisesta päätettiin.

Nyt kuitenkin on käymässä sillä tavalla, että monin kohdin tuon päätöksen toteutuminen on vaarassa joutua kyseenalaiseksi. Ensimmäiset toimet liittyvät niihin hallituksen ratkaisuihin, joissa hallitus vähentää uusiutuvan energian tukea. Tämä tapahtuu niin, että turpeen verotusta kiristetään, nostetaan se ensin 2,9:stä 4,9:ään ja sitten 5,9 euroon megawattitunnilta. Moninkertaistaminen tapahtuu lyhyessä ajassa. Vastaavasti puun, nimenomaan puun, käyttöä, sitten siihen liittyvää tukea vähennetään, oikein tuntuvasti vähennetään, ja tätä perustellaan sillä, että kun turve ja puu ovat keskenään naimisissa, tämän tukisysteemin vuoksi näin kannattaa ja näin pitää tehdä jnp. Ne ovatkin keskenään naimisissa, mutta tämä toimi on väärä toimi. Tämä käytännössä johtaa siihen, että kivihiili, niin kuin täällä edustajat ovat sanoneetkin, tulee kilpailukykyisemmäksi, edustaja Pirttilahti tämän hyvin toi esille, paljon kilpailukykyisemmäksi kuin tähän saakka. Niinpä Jyväskylä investoi nyt 10 miljoonaa energialaitokseensa nimenomaan kivihiilen käyttämisen hyväksi. Kuopio on vastaavassa tilanteessa. Yksi Suomen suurimmista biolaitoksista, joka on nimenomaan biolaitokseksi tehty, on alkamassa käyttää kivihiiltä, Pietarsaaren suuri bioenergialaitos ja monta muuta vastaavaa esimerkkiä — tai ne hankkeet, jotka ovat olleet hyvää vauhtia vireillä, tyyppiä tuo Rovaniemen bioenergialaitos. Se on jäissä sen takia, että tämä järjestelmän muutos tekee sen entistä kannattamattomammaksi.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat aivan vääriä ratkaisuja, kerta kaikkiaan vääriä ratkaisuja. Kysymys ei ole isosta rahasta kaiken kaikkinensa. Kun joku on täälläkin kauhistellut sitä, että kun Suomessakin laitetaan näin ja näin paljon uusiutuvaan, meillä laitetaan kaikkinensa nyt semmoinen vajaa 200, itse asiassa käytännössä selvästi alle 200, mutta noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Saksa laittaa lähes 20 miljardia euroa vuodessa, lähes 20 miljardia euroa vuodessa. Jos se projisoitaisiin niin, että Suomessa mentäisiin samaan, niin Suomessa uusiutuvan energian tuki voisi olla yli miljardi euroa vuodessa. En sellaista esitä, vaan esitän sitä, että Suomi, jolla on biomassaa enemmän kuin missään muussa eurooppalaisessa maassa, ikään kuin suhteellisesti tätä raaka-ainetta käytettävissä, toimisi tavalla, joka ihan oikein tuon energiamassan, raaka-aineen, nyt myöskin saa sitten käyttöön.

Rinnan tämän kanssa, mitä äsken kerroin, näitten verotuksen ja uusiutuvan tuen kanssa, tämä pienpuun energiatuki, siis sieltä metsästä puun ottamiseen liittyvä tukijärjestelmä, on huonontunut siitä, mitä se oli ennen, kun sen piti parantua tuossa strategiassa tehtyjen päätösten mukaan. Elikkä petu-tukea ei ole saatu läpi, ei ole haluttu saada sitä läpi, ja lisäksi Kemera-tukea on sillä tavalla uudistettu, että sekään ei palvele enää energiapuun käyttöä sillä tavalla kuin sen alun perin piti palvella.

Toinen asia liittyy sekin uusiutuvaan mutta liittyy tällä kertaa tuuleen. Nyt kiitokset ja tuki nimenomaan ministeri Vapaavuorelle. Minä tiedän, että hän on tässä asiassa toiminut aivan oikein, pyrkinyt edistämään, pyrkinyt siihen, että niitä keinotekoisia esteitä, jotka tällä hetkellä tuulivoiman rakentamisen tiellä ovat, voitaisiin ottaa pois.

Minä kerron yhden esimerkin: melueste. Ympäristöministeriö tulkitsee nyt asioita niin, että 3,5 desibeliä on se raja, jota ei saa tuo taustamelu ylittää missään olosuhteissa, ja se lasketaan ei vuoden keskiarvona, vaan se laskettaisiin yhden vuorokauden sisällä kellon tuntien 22:n ja seuraavan aamun 7:n väliseltä ajalta. Jos sieltä löytyy sellainen hetki, jolloin tuo melutaso ylittyy, tuo 3,5 desibeliä, niin tuulivoiman rakentaminen olisi kiellettyä sellaiselle alueelle.

Arvoisa puhemies! Tuo 3,5 desibeliä on vähemmän kuin ilmapumpun ääni sisällä silloin, kun se ilmapumppu kodissa on. Se on vähemmän kuin normaalin jääkaapin ääni on. Ja vielä, arvoisa puhemies, nimenomaan tuossa normaalissa kiinteässä asumisessa käytetään 45:tä desibeliä, mutta näissä, nimenomaan tuonne luontoon rakennettavissa, erämaahan rakennettavissa voimalaitoksissa, tuulivoimalaitoksissa, on eri normit. Siellä on paljon, paljon tiukemmat normit, ja tässä kyllä Suomi, jälleen kerran, jälleen kerran samat vihreät, joutuukin kysymään Vihreän liiton energiapolitiikan perään. "Ei" ydinvoimalle, "ei" turpeelle, "ei" vesivoiman lisärakentamiselle, "ei" kaikille uusiutuvan energian vaihtoehdoille myöskin, "ei" myöskin tuulivoimalle, jos tämäntapaisia säädöksiä ollaan laittamassa esteeksi.

Vielä siitä, miten se mitataan. Se mitataan nimenomaan sillä tavalla: Nämä desibelit nousevat korkeimmalle talvisaikaan. On tämmöisestä heijastumisesta kysymys. Minä en ole insinööri, mutta minun tuttujani on insinööreinä. Sitten talvella nämä luvut ovat kaikista korkeimmillaan, ja näissä kesäasunnoissa tai näissä vapaa-ajan asunnoissa siellä erämaassa tai meren rannalla ei useimmiten juuri silloin talvella olla, mutta se talven ajan lukema on se, joka määrittää läpi vuoden kuitenkin sen maksimimelutason, mitä ei saa ylittää.

Arvoisa puhemies! Ylitin vähän tuon 5 minuuttia. Keskityin nyt yhteen ainoaan asiaan. Keskityn seuraavassa puheenvuorossa toiseen asiaan, joka sekin on mielestäni tärkeä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossa pelkästään tähän kasvupakettiin, kasvutoimenpiteisiin. On erittäin hyvä, että me olemme saaneet muutaman kasvutoimenpiteen tähän ensi vuoden talousarvioon, eli t&k-veropaketin poisto-oikeudet ja sijoittajan verokannustimen hankintameno-olettaman.

Itse olisin kuitenkin toivonut vielä voimakkaampia toimenpiteitä kasvun puolesta. Nyt on erittäin tärkeää se, että hyvin nopealla aikataululla analysoidaan, ovatko nämä toimenpiteet riittäviä kasvun aikaansaamiseksi. Viittaan lähinnä siihen, että hyvin paljon tuli erilaisia rajoituksia esimerkiksi sijoittajan verokannustimiin. Pidän aika uskomattomana vaikka sitä, että saat verohelpotuksen, jos sijoitat kerran yritykseen, mutta useimmiten, jos katsoo, että itse liiketoiminnassa myöskin ollaan mukana, sijoitetaan toisen kerran ja kolmannen kerran sinne yritykseen — ja silloin ei enää saakaan. Täytyisi ehkä tuntea tarkemmin liiketoiminnan kasvun logiikka, ennen kuin tehdään päätöksiä.

Puhun myös siitä, mitkä voisivat olla voimakkaampia toimenpiteitä, ja tässä meidän pitäisi ottaa esimerkkiä, malleja vaikka naapurimaastamme Ruotsista. Siellä on esimerkiksi sellainen malli, että kun lähtee yrittäjäksi ja jos yritys ei toimikaan, voi ilmoittautua saman tien ja työttömänä ollessa saa työttömyyskorvauksia. Suomessa täytyy olla monta kuukautta ja ilmoittaa, että yritys on varaton, ja sen jälkeen ruvetaan harkitsemaan vasta työttömyyskorvausta.

Toisessa naapurimaassamme Virossa on yritysverotusmalli, joka kuulostaisi erittäin loogiselta myöskin Suomessa, jos mietitään kasvun näkökulmaa. Eli silloin, kun yrityksen sisällä pidetään rahat ja käytetään ne kasvuun, niitä ei verotettaisi, vaan verottaminen tapahtuisi vasta sen jälkeen, kun yrityksestä otetaan omistajan toimesta rahaa ulos.

USA:sta löytyy taas malli, kysymyksessä henkilökohtainen konkurssi, että jos tapahtuu — ja kuitenkin aika monta kertaa tapahtuu — niin, että aina kaikki ei onnistu, niin menettää rahat sen hetken mukaan mutta ei menetä tulevaisuuttaan. Ei ole 10—15:ttä vuotta velkavankeudessa, kuten Suomessa on tapahtunut. Olisi erittäin kannustavaa ottaa tämäntyyliset mallit mukaan.

Tai jälleen Ruotsissa erinomainen esimerkki: tulolähdejaon poisto, jolloin voi sijoittaa yrityksiin, ja jos yritys tekee muutaman vuoden päästä konkurssin, voi vähentää sitten sen vuoden tuloista ne menetetyt rahat. Ja miettikää: se liittyy myöskin palkkatuloihin, ei ainoastaan pääomatuloihin. Luulisi myöskin tämän eduskunnan vasemmalla laidalla olevan kiinnostuneita siitä, että silloin pystyttäisiin vähentämään myös palkkatuloista, ei ainoastaan pääomatuloista. Nämä neljä toimenpidettä olisivat jo sellaisia, jotka tekisivät hyvin erilaiseksi tämän yhteiskunnan ja kenties huomattavasti enempi innostuneeksi kasvusta.

Lopuksi vielä kommentoin muutamalla sanalla keskustan kasvurahastoa. Minun mielestäni siinä on aito harkitsemisen paikka, mutta oleellista olisi se, että tämä rahasto voisi olla hyvin isokin, mutta tämä rahasto sijoittaisi pienempiin rahastoihin, joissa aina pitäisi olla enemmistöpääomaa, yksityistä pääomaa, ja mikään raha ei lähde liikkeelle, ennen kuin myöskin yksityinen taho on ilmoittanut, että lähtee näihin hankkeisiin mukaan. Tämä ei saa olla mikään aluepolitiikan väline, vaan tämän pitää olla tämä rahasto ja rahasto ja rahasto, selkeä kasvupolitiikan väline. Sitä kautta tässä voisi löytyä aika mielenkiintoinen kombinointi, kun tosiasia on, että vaikka puhutaan yrityksistä, että hyvät hankkeet saavat rahoitusta, niin eivät saa. Koska on olemassa kuitenkin se taho, joka uskoo siihen, ja se tarvitsisi kuitenkin sitä oman pääoman ehtoista lisärahoitusta, että se pääsisi kasvuun, ja tässä voisi olla aika hyvä idea, mielelläni olisin valmis keskustelemaan uusista ideoista tältäkin pohjalta.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Suomi ja Suomen kansantalous kohtaavat kolme haastetta, jotka me kaikki hyvin tunnemme. Huoltosuhde heikkenee, ja sitä kautta vanhuspalveluiden kysyntä kasvaa. Vastaavasti julkiset tulot laskevat, kun eläkkeistä maksetaan vähemmän veroja kuin palkoista. Tämä johtaa kestävyysvajeeseen ja haasteisiin vanhuspalveluissa. Toisaalta finanssikriisiä seurannut lama veti julkisen sektorin vahvasti alijäämäiseksi. Ensi vuonnakin tämän nyt käsittelyssä olevan budjetin myötä otamme velkaa melkein 15 prosenttia valtion vuosibudjetista. Ja kolmanneksi asia, joka on täällä keskustelun polttopisteessä juuri nyt: Suomen elinkeinorakenteen murros, se luova tuho, jota elinkeinoministeri Vapaavuori hyvin kuvasi omassa puheenvuorossaan.

Ikään kuin ylimääräisenä näiden päälle voidaan vielä nähdä valtava epävarmuus niin maailman kuin Euroopankin talouden taivaalla, joten helpossa tilanteessa emme todella ole. Onkin ollut hienoa kuunnella keskustelua, jossa yli hallitus—oppositio-rajojen on selvästi näkynyt kriisitietoisuus, vastuunkantokyky ja halu todella nyt löytää uusia kasvun lähteitä, uusia työllisyyden lähteitä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus panostaa kasvuun. Nyt hyväksytään 300 miljoonan euron kasvupaketti, täsmäpanostuksia, jotka osaltaan ohjaavat tätä meidän aiemmin varsin virasto- ja virkamiesvetoista, ikään kuin teollisen maailman innovaatiopolitiikkaa nyt kohti yrittäjä- ja sijoittajavetoista, ikään kuin uuden talouden kasvupolitiikkaa. Nämä verokannustimet yritys-, tutkimus- ja kehitystoimintaan, bisnesenkeleille eli yksityisille sijoituksille, ei-listattuihin kasvuyhtiöihin, investointien kaksinkertainen poisto-oikeus jne. ovat juuri tätä, ja toivottavasti osaltaan vaikuttavat.

Edustaja Jaskarille täytyy todeta: hänellä oli erittäin hyviä painopisteitä siitä, mitä myös pitäisi tehdä, mutta onneksi bisnesenkeleiden verokannustinmallia saatiin loppuvaiheessa muutettua niin, että nämä jatkosijoituksetkin tulivat mahdollisiksi. Kriteerithän aluksi näyttivät aika haastavilta, mutta osaltaan kiitos ministeri Vapaavuoren aktiivisen vaikuttamistyön, niin parannuksia tuohon malliin myös jatkosijoitusten osalta saatiin.

Niin ikään näen perusteltuna Finnveran riskinoton kasvattamisen. Se, että Finnveralla on ollut vähemmän luottotappioita kuin useimmilla yksityisillä rahoituslaitoksilla, ei mielestäni ole ollut ikään kuin toivottu tilanne, koska Finnveran on ollutkin määrä ottaa riskiä, ja nyt tätä puolta painotetaan, ja hallituksen toimet kilpailun edistämiseksi ovat erittäin perusteltuja. On ihan selvää, että tänä aikana, jolloin kasvaviin ja kannattavimpiin yrityksiin kuuluvat lähinnä eduskuntaankin saaduille tablettitietokoneille pelejä tekevät yhtiöt, niin suunta tästä uudesta kasvupolitiikan ja sijoittaja- ja yritysvetoisen kasvupolitiikan keinoista on oikea. Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi tehdä kaikkeamme myös teollisuuden kilpailukyvyn vaalimiseksi. Ehdottomasti pitää, joten tämä ei ole missään tapauksessa joko—tai-harjoitus vaan sekä—että.

Arvoisa puhemies! Kuitenkaan hallitus ei vielä ole tehnyt tarpeeksi. Ensi keväänä koittaa puolivälitarkastelu, ja nyt huomenna kuulemme valtiovarainministeriön arvion valtion taloustilanteesta. Olen aivan vakuuttunut, että johtopäätös voi olla vain se, että ensi keväänä on tehtävä vielä mittaluokkaa enemmän. On väistämättä saatava aikaan merkittäviä panostuksia kasvuun, työpaikkoihin, ja myös työmarkkinaosapuolilla on tässä suuri vastuu. Ehkä isoin hallituksen vastuulla oleva kokonaisuus on yritysten verotus, verotus kannustamaan investointeja. Täällä onkin viitattu erittäin osuvasti esimerkiksi Virossa käytössä olevaan yritysverotuksen malliin, jossa yrityksessä säilytettäviä voittovaroja ei veroteta, mikäli ne investoidaan uuteen kasvuun, ja vastaavasti yrityksistä ulos nostettavien voittojen osalta verotus on korkeampi. Tämä on perusteltua.

Myös näitä pienempiä tekijöitä ja seikkoja kannattaisi katsella ikään kuin matalalla roikkuvia hedelmiä, oli kysymys sitten Suomen EU-hankerahoituksen paremmasta koordinaatiosta tai vaikkapa näitten joukkovelkakirjamarkkinoiden markkinapaikkojen luomisesta. Paljon voidaan tehdä myös pienemmillä toimilla.

Allekirjoitan myös edustaja Jaskarin ehdotuksen tulolähdejaon poistamisesta verotuksessa liiketoiminnassa syntyneiden tappioiden osalta ja kannustan hallitusta näiden matalalla roikkuvien hedelmien poimimiseen.

Sitten, arvoisa puhemies, (Puhemies koputtaa) aivan lopuksi vielä edustaja Sipilän täällä aiemmin nostamaan esitykseen tästä kasvurahastosta. Mikäli tulkitsin oikein, niin keskustan mallissa hallitus siis perustaisi tai Suomi perustaisi kasvurahaston (Puhemies koputtaa) ja itse hallinnoisi sijoituksia näihin yksityisiin yrityksiin vieläpä niin, että tietyt painopisteet otettaisiin Sipilän oman lempilapsen ja keskustan lempilapsen, biotalouden...

Arvoisa puhemies! Jos aivan hetken vielä jatkan. Itse näen, (Puhemies koputtaa) että tämä kasvurahastojen rahasto olisi erittäin perusteltu eli nimenomaan markkinaehtoisesti sijoitettaisiin näitä varoja.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näihin — sekä edustaja Jaskarin että Männistön — puheenvuoroihin on helppo yhtyä.

Ehkä tuosta rahastosta sen verran, että tämä rahastojen rahastona toimiminen on varmaankin se järkevin tapa viedä sitä eteenpäin, nimenomaan niin, että sinne ei synny isoja hallinnointikustannuksia vaan että mennään tällä idealla, että sinne löytyy aina yksityistä rahaa, jota sitten rahastojen rahastosta pystytään vivuttamaan. Meillä täytyy tehdä monia toimia tämän oman pääoman vahvistamiseksi, mutta kyllä se tosiasia on, että siitä on pulaa tällä hetkellä, ja tämmöistä isoa rakennemuutosta ei kyllä tapahdu muuten kuin että saadaan miljardiluokan rahasto ja pääomat aikaiseksi.

Toinen puoli asiaa on sitten tämä vieraan pääoman saannin ongelma. Kyllä pankkirahoitus on nyt tällä hetkellä uusien työpaikkojen syntymisen esteenä ihan samalla tavalla kuin tämä oma pääomakin. Siellä tämä Finnveran roolin (Puhemies koputtaa) vahvistaminen on kyllä paikallaan.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä itse näen, että nimenomaan tämä markkinaehtoisuus on tässä rahastoajatuksessa erittäin tärkeää ja sen lisäksi se, ettei valita mitään yksittäistä sektoria, johon panostuksia kohdennetaan. Jos puhutaan 3—5 miljardin euron rahastosta — niin julkisia varoja kuin eläkeyhtiöiden varoja — niin ei meidän tule valita julkishallinnon toimesta sitä, mistä nämä menestystarinat löytyvät, vaan katsoa ihan mitä sektoria hyvänsä.

Ajatus tässä kasvurahastojen rahastossa on se, että yksityinen raha tulee mukaan siinä vaiheessa, kun tämä kasvurahastojen rahasto sijoittaa yksityisillä markkinoilla toimiviin pienempiin rahastoihin. Niiltä rahastoilta edellytetään myös yksityistä rahoitusosuutta, joka on varmasti yli puolet rahaston koosta. Ja edelleen sitten nämä rahastot sijoittavat yksityisiin yrityksiin tai infrahankkeisiin sektorista riippumatta. Mutta se, missä julkinen raha voi olla mukana, on nimenomaan rahasto, joka näihin markkinoilla toimiviin rahastoihin sijoittaa. Siksi kannatan tätä ajatusta kasvurahastojen rahaston perustamisesta, ja mittaluokka 3—5 miljardia eläkerahaa ja julkista rahaa (Puhemies koputtaa) on erittäin hyvä mittaluokka.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Haluaisin jatkaa vielä tästä rahastokeskustelusta, koska pidän sitä perusideaa niin hyvänä, että siitä kannattaisi keskustelua siirtää myöskin päätöksentekoon. Toinen puoli on sitten myöskin innostaa yksittäisiä ihmisiä mukaan yritystoimintaan, ja silloin puhutaan esimerkiksi tästä tulolähdejaon poistosta, joka voisi olla se innostava elementti.

Toisekseen, kun me olemme puhuneet pienten osinkojen verovapaudesta, niin olisinkin oikeastaan kysynyt edustaja Sipilältä: Miten te näette näiden elementtien ottamisen vielä tähän mukaan? Jos edellytetään, että yksityistä on se 60 prosenttia niistä sijoituksista, niin silloin meidän täytyisi saada tämä yli 80 miljardia euroa liikkeelle sieltä pankkitileiltä oman pääoman ehtoisesti, vähän niin kuin USA:ssa on, että olisi enempi oman pääoman ehtoista rahaa ja vähempi lainarahaa, jolloin se olisi myöskin turvallisempi ratkaisu. Miltä tämä kuulostaa, jos kombinoitaisiin nämä yhteen myöskin?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näen tämän tulolähdejaon poistamisen tai vähintään tämän luovutustappioiden vähennysoikeuden muista pääomatuloista semmoisena merkittävänä kynnyksenä siihen, että yksityisvarallisuutta rupeaisi siirtymään enemmän aktiviteettia lisääviin toimiin. Tällä hetkellä se suuntautuu liiaksi esimerkiksi asuntovarallisuuteen ja asunto-omaisuuteen ja ei-aktiiviseen varallisuuteen. Minä näen, että tämä olisi niin kuin luonteva jatko nyt tälle sijoittajaverovähennykselle.

Mutta tuosta rahastosta vielä: Näen kuitenkin tarpeellisena sen, että joillakin uusilla toimialoilla myöskin yhteiskunnan ohjaava vaikutus siinä murroksessa on tärkeä. Ja minä näen, että biotalouden pitäisi olla sen takia nimettynä siellä rahastojen rahastossakin, että tämä muutos ei tapahdu pelkästään markkinaehtoisesti. Sen takia (Puhemies koputtaa) näen tärkeänä, että se on mainittu selkeänä toimialana siellä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa me teemme tällä viikolla ensi vuoden budjetin hyväksymisen myötä sekä ensi kevään kehysriihessä Suomen tulevaisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen kannalta äärimmäisen tärkeitä päätöksiä ja linjanvetoja. Maailmantalous on myllerryksessä, ja yksi suurimmista teollisen historiamme rakennemuutoksista on nyt käsillä. On selvää, että tämä yhtälö vaatii uutta ajattelutapaa asioiden hoitamiseen sekä tietysti rohkeutta kaiken toteuttamiseen. Yhtäaikainen julkisen talouden kestävyyden vahvistaminen ja talouskasvun vauhdittaminen on totta kai haastavaa, mutta se helpoin tie, eli pelkästään verojen korottaminen, menojen leikkaaminen ja valtion velkataakan kasvattaminen, ei ole lainkaan viisasta. Seuraavan puolen vuoden aikana on kyettävä tekemään ratkaisuja, joiden kanssa Suomi ja suomalaiset pärjäävät myös jatkossa. Nyt tämä vireillä oleva laaja keskustelu kestävästä talouskasvusta on ehdottomasti tarpeen.

Palveluita voidaan ja pitääkin jatkossa tehdä toisella tavalla, mutta erityisesti huomioiden suomalaisen työelämän vahvistaminen ja parantaminen sekä uusien taloudellisen kasvun elementtien löytäminen. Se on kaiken perusta. Verotuksen on niin yritysten kuin yksityisten kansalaistenkin osalta oltava kannustavaa, jotta kilpailukyky ja ostovoima säilyvät. Talouden pyörien on pyörittävä, ja työllistämiseen on löydyttävä kannustimia.

Arvoisa puhemies! Suuren kiitoksen ansaitsevatkin budjettiesitykseen sisältyvät kasvun kannustimet. Talouden uudistumista kiihdyttävä tutkimus- ja kehityskannustin on tärkeä juuri uusien innovaatioiden syntymisen kannalta. Niitä Suomessa on aina ollut ja tarvitaan jatkossa enemmän, lisää. Suomen pitää kyetä erikoistumaan ja erottautumaan uusien ideoiden keinoin. Bisnesenkelikannustimella puolestaan lisätään kasvun kannalta välttämättömiä rahoitusmahdollisuuksia pk-yrityksille. Kuten edustaja Jaskari täällä aiemmin totesi, tämä on hyvä alku muttei suinkaan riitä taloutemme pelastamiseen.

Pienelle Suomelle kasvuyrittäjyys ja yritysten kansainvälistyminen sekä viennin edistäminen ovat ne keskeisimmät keinot talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Meillä on perinteisesti ollut ict-osaamiseen perustuvaa vahvaa yrittäjyyttä ja ohjelmistoyhtiöitä, jotka ovat luoneet menestyvää liiketoimintaa. Sekin toimiala on viime vuosina ollut vaikeuksissa. Tarvitaan uusia ennakkoluulottomia avauksia, kuten esimerkiksi avoimen datan konseptin kehittäminen, jotta saamme alan uuteen kukoistukseen. Myös korkean teknologian cleantech-liiketoiminta on kasvanut vahvasti ja menestyy hyvin kansainvälisillä markkinoilla. Panostukset tällekin sektorille olisivat todella paikallaan.

Kansainvälisyydestä ja talouskasvusta puhuttaessa ei mielestäni koskaan voi myöskään liiaksi korostaa maamme sijaintia Venäjän läheisyydessä. Naapurimaa tarjoaa vielä paljon käyttämättömiä kasvumahdollisuuksia suomalaisille yrityksille, ja toisaalta myös Suomella on mahdollisuus parantaa asemiaan venäläisten matkailukohteena ja sijoituskohteena. Kaakkoinen Suomi ja pääkaupunkiseutu ovat tietenkin sijaintinsa puolesta avainasemassa, mutta olisi erittäin tärkeää, että Venäjän mahdollisuudet ymmärrettäisiin laajasti eri puolilla Suomea.

Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään naapurimaan merkityksen osaltaan hienosti jo huomioinutkin lisäämällä määrärahoja Venäjältä suuntautuvan matkailun edistämiseen ja sitä koskevien hankkeiden toteuttamiseen. Matkailun kasvupotentiaali on eittämättä suuri, ja matkailu alana on ja pysyy työvoimavaltaisena, eikä sitä voi siirtää muihin maihin tai muille paikkakunnille. Matkailu auttaa ylläpitämään eri paikkakunnilla perusinfrastruktuuria, ja sen ympärille myös monipuolisemman elinkeinotoiminnan kehittäminen on mahdollista.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Työttömyys, kokoaikainen, väliaikainen ja määräaikainen, kasvaa kohisten. Meillä oli lokakuussa 30 000 työtöntä enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Se tarkoittaa pienen kaupungin verran ihmisiä lukujen takana.

Ja lisää on tulossa: Nyt metallikin horjuu pahasti. Esimerkiksi Vaasan Wärtsilä lomauttaa 700 tuotannossa olevaa ihmistä. Tähän ryhmään kuuluvat duunarit ja heidän lähimmät esimiehensä. Ylempi johto ja toimihenkilöt jatkavat työtään normaalisti. Tästä voidaankin tehdä kaksi johtopäätöstä.

Ensinnäkin, vienti ei vedä, dieselmoottoreita ei viedä entiseen malliin. Edes rikkidirektiivin mukanaan tuoma Wärtsilän valopilkku, laivoihin tarvittavat pesurit, ei toimi. Tuo valopilkku on sammunut. Toinen asia, mistä se kertoo, on se, että teollisuus siirtää tuotantoaan halvemman työvoiman maihin. Se, onko se järkevää, nähdään myöhemmin.

Tässä tilanteessa, missä työpaikka toisensa jälkeen ajautuu yt-neuvotteluihin, on kestämätöntä ja käsittämätöntä, että oppisopimuskoulutusta ajetaan alas. Ministeri Gustafsson myönsi aiemmin tänään, että oppisopimuksen supistaminen oli virhe. Arvostan todella ministerin suoraselkäistä toimintaa. Kun virhe on tehty, se pitää myöntää ja pyrkiä korjaamaan mahdollisimman pian.

Nyt tarvitaan ison remmin laittamista päälle niin työ- kuin elinkeinoministeriössäkin. Elinkeinoministerin on keskitettävä voimiaan siihen, että elinkeinoelämä ottaa oppisopimusoppilaita hoteisiinsa. Työministerin kontolle jää se, että oppisopimussopimukset saadaan sovittua ja että työvoimatoimistoissa turha byrokratia ei viivytä paperien allekirjoittamista ja itse oppisopimuskoulutuksen aloittamista.

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan nuorisotakuusta kuin se olisi jonkinlainen hokkuspokkustemppu, jolla poistetaan nuorisotyöttömyys. Mutta ei se näin mene. Yksikään harjoittelupaikassa oleva ei oikeasti työllisty. Työn teettäminen jopa puoli vuotta lähes ilmaiseksi lähentelee orjatyötä. On myös mietittävä sitä, että kun nuorilla teetetään muutaman euron päiväpalkalla töitä, onko se oikeaa työntekoa, jos työnantaja saa siitä täyden hyödyn ja toinen tekee täyden paikan. Minusta se haiskahtaa pikkuhiljaa ihmiskaupallekin. Joka tapauksessa se on tempputyöllistämistä.

Iso haaste tulee olemaan myös työllistymisen esteiden poistaminen. Tässä on käynyt niin, että hyvinvointiyhteiskunta on tässä suhteessa pyörähtänyt nurin niskoin. Tarkoitus ei suinkaan ole ollut se, että jos kortistossa oleva ihminen ottaa vastaan lyhytaikaista työtä, niin hänen ja hänen perheensä toimeentulo vaarantuu.

Nämä ovat kipukohtia, jotka me tiedämme. Meidän on vain löydettävä tapa, millä hoidamme nämä asiat kuntoon ja millä teemme työnteosta aina kannattavan tässä maassa.

Arvoisa puhemies! Maassa on 40 000 tyystin syrjäytynyttä henkilöä. Minkälaisia toimia hallitus on ajatellut heidän saattamisekseen työelämään? Nuorisotakuu ei heitä koske, koska he ovat pahaksi onnekseen liian vanhoja, he ovat jo yli 25-vuotiaita. Mutta onko meillä varaa heittää heidät tyystin syrjään?

Nyt tarvitaan poliittista tahtotilaa työttömyyden hoitoon. Yksi asia on kuntien ja kunnallisten päättäjien vastuu asiassa. Kunnat maksavat satoja miljoonia niin sanottuja sakkomaksuja, koska eivät pysty huolehtimaan työllistämisvelvoitteistaan. Työ on kuitenkin parasta sosiaaliturvaa: se auttaa ihmistä kasvamaan sisäisesti vahvaksi ja auttaa myöskin selviämään eteenpäin. Siksi työ on tärkeää, ja siksi on panostettava siihen, että nämäkin miljoonat käytetään työllisyyden hoitoon.

Työttömyyskortistot kaipaavat myös puhdistusta. Kortistoista on kerta kaikkiaan saatava pois sellaiset ihmiset, jotka sinne eivät kuulu. On epäinhimillistä pitää eläkkeelle kuuluvia ihmisiä kortistoissa. Samoin on täysin väärin pitää kortistoissa ihmisiä, jotka kuuluisivat sosiaalitoimen piiriin. Meidän pitää uskaltaa tehdä tämä leikkaus, jotta tiedämme, mikä tämän maan todellinen työttömyys on.

Ja vielä. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä on 183 000, mutta työministeriön mukaan työttömiä on 250 000, eroa 80 000. En voi ymmärtää. Kaksi vuotta sitten tässä maassa oli työnvälitystä harjoittavia toimipisteitä 48, työvoiman vuokrausfirmoja 1 212 ja muita henkilöstön hankintapalveluita tarjoavia firmoja 188, yhteensä 1 448. (Puhemies koputtaa) — Vain yksi lause.

Minä kysyn: kuka tätä kaikkea pystyy hallinnoimaan, ja voiko näin hajautetulla ja yksityistetyllä tavalla saada toivottuja työttömyyttä poistavia toimia aikaiseksi?

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu lienee tämänkin pääluokan kaikkein tärkein asia. Nuorten palvelut eriytyvät nykyisellään monille eri hallinnonaloille ja eri palvelupisteisiin, ja näiden palvelujen kirjo on hankala kokonaisuus hahmotettavaksi kenelle tahansa, saati sitten juuri näille nuorille, jotka ovat nuorten yhteiskuntatakuun piirissä. Näitä palveluita tulisikin pystyä kehittämään jonkinlaiseksi yhden luukun kokonaisvaltaiseksi malliksi, jotta nuoren olisi helppoa hakea apua työhön, opiskeluun, harjoittelupaikkoihin ja ylipäätään kaikkiin tulevaisuuteensa olennaisesti liittyvissä asioissa.

Yksi suuri ongelma nuorten yhteiskuntatakuuseen liittyen on ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen, ja keskeyttäjiä on jopa 8—9 prosenttia. Usein syynä ovat puutteelliset tiedot koulutuslinjoista ja siitä, millaisiin ammatteihin niistä valmistuu. Monilla nuorilla ei ole juurikaan tietoa siitä, millaisiin ammatteihin miltäkin alalta valmistuu, mitä työtä sitten aikuisena tekee, millä alalla on ylitarjontaa, millä työvoimapulaa. Nuoret tarvitsevatkin paljon enemmän tietoa ja tukea ammatinvalinnassa sekä siinä kohtaa, kun peruskoulu on päättymässä, että myös sen jälkeen, kun ollaan työvoimahallinnon asiakkaana. Nuorisotakuussa onnistumiseen liittyykin olennaisesti riittävä ja laadukas opinto-ohjaus tai ammatinvalinnanohjaus, joka on aivan avainasemassa ohjattaessa nuoria elämässä eteenpäin opiskelemaan ja työtä tekemään.

Osatyökykyisten asemaan työmarkkinoilla tulee tarttua paljon vahvemmin vaikkapa nyt ensin nuorten osalta. Osatyökykyisten työllistymistä tulee edistää, ja siinä tulee löytää lisää kannustimia sekä työnantajille että työntekijöille itselleen. Otan esille kolme osatyökykyisten ryhmää.

Mielenterveysongelmat ovat suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus, jonka takia on työkyvyttömyyseläkkeellä todella suuri määrä, noin 90 000 suomalaista. Yleisimpänä syynä työkyvyttömyyteen on masennus, jonka takia noin 38 000 ihmistä on joutunut jäämään eläkkeelle, ja lähes puolet heistä on alle 30-vuotiaita nuoria elikkä juuri nuorten yhteiskuntatakuun ikäluokkaa. Monet heistä pystyisivät oikeanlaisen ja oikea-aikaisen hoidon avulla palaamaan takaisin työelämään ainakin osatyökykyisenä.

Toinen ryhmä ovat erilaista tukea tarvitsevat nuoret, joiden määrä on maassamme kasvanut. Erityistä tukea tarvitsevien kuntoutukseen ja koulutukseen käytetään perusopetuksen aikana paljon aikaa ja rahaa, jotta he olisivat valmiita siirtymään toiselle asteelle saamaan oppia itsenäisempää elämää varten ja sen jälkeen työelämään. Jos jatkopaikka jää saamatta, voi kunto taantua ja vuosien aikana saavutetut tulokset ja panostukset perusopetuksessa saattavat valua nopeastikin hukkaan, kun itsenäiseen elämään valmentaneet taidot unohtuvat, ja nuori saattaa lopulta jopa laitostua. Hyvin usein nämä erityistä tukea tarvitsevat nuoret olisivat kuitenkin erittäinkin motivoituneita ja tunnollisia työntekijöitä, kunhan saavat työnteossaan aluksi tukea. Hyviä esimerkkejä tästä löytyy. Olen kuullut muun muassa eräästä nuoresta, joka valmistui erityisoppilaitoksesta catering-linjalta ja sai sitten ihmisten ennakkoluulottomuuden ansiosta lopulta työpaikan ravintolasta työssä, jota hän rakastaa, nimittäin tiskikoneenhoitajana. Onnellinen nuori oli siinä sitten.

Yksi työelämässä syrjitty ryhmä on lukuisa joukko kuuroja tai viittomakielisiä nuoria, jotka ovat kuulovammaansa lukuun ottamatta täysin työkykyisiä ja työhaluisia nuoria mutta joita työelämä kohtelee syrjien. Suurella osalla on koulutus, jotkut harvat pääsevät työharjoitteluun, mutta suurimman osan kohtalona on pelkkä oleskelu, mikä ei ole nuoren normaalia elämää.

Seuraavana pieni ote kuuron pojan isän kirjeestä. "Työvoimatoimiston työskentelyssä kuurojen kanssa olisi paljon parannettavaa. Siellä pitäisi ottaa enemmän kuurojen tarpeet huomioon, rohkaista työnantajia palkkaamaan kuuroja eikä vain todeta kylmästi ’ei ole töitä’. Meidän 22-vuotias kuuro poikamme opiskeli peruskoulun jälkeen ilmastointiasentajaksi tulkin kanssa. Sitten on ollut lyhyitä työjaksoja erilaisissa työpaikoissa. Nyt hän on työharjoittelussa. Toivottavasti se jatkuu. Poikamme kavereista aivan muutama on käynyt kuulevien ammattikoulun ja suurin osa erityisammattiopiston. Työssä on meidän tietääksemme vain yksi, ja kavereita on paljon. Olemme huomanneet omasta pojastamme, että henkinen puoli on kovilla. Kun laittaa työhakemuksia ja ei vain pääse töihin, tulee joskus kysymys ’miksi minä olen kuuro’. Meillä vanhemmat ovat tehneet töitä sen eteen, että löytyisi töitä, mutta se ei ole helppo homma."

Lähtökohtana tulisikin olla, että kaikilla nuorilla, myös vammaisilla ja erityisnuorilla, olisi sama oikeus päästä nuorten yhteiskuntatakuun piiriin. Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevat nuoret tulee ottaa entistä painokkaammin huomioon, jotta koulutukseen pääsy ja työllistyminen voidaan yhdenvertaisesti turvata myös heille.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalasta voi todeta samaa kuin aikaisemmin hallituksen päälinjauksista, että asia tunnistetaan ja täydellisiä analyyseja on tehty, mutta sitten nämä toimenpiteet, mitkä sisältyvät tähän talousarvioluokitukseen, eivät ole ihan niitä asioita, mitä pitäisi ehkä olla, tai ovat hieman ristiriidassakin. Eli pääluokassa 32 on vähennetty muun muassa innovaatiotukia, yhtä lailla vientiin liittyviä rahoituksia, sitä edelleen, vaikka tällä hetkellä meidän kilpailukykymme tarvitsisi juurikin näitä kaikkia panoksia ja niitten käyttöä ja kaikkia henkilöitä niitten ympärille tekemään uutta yritystoimintaa.

Tässä on hyvä keskustelu, minkä Harri Jaskari ja edustaja Männistö saivat aikaiseksi tästä rahastoasiasta. Itsekin olen ollut pienen rahaston pystyyn nostajana, ja se on saanut hyvää virtaa myös alueellisesti. Näen ja tuen sitä, että meillä olisi helposti saatavissa pääomia, ja se olisi aktiivista pääomaa, ja varsinkin tämä yksityisen pääoman saattaminen mukaan muun julkisen pääoman rinnalle on ensisijaisen tärkeää. Ainoa ongelma siinä rahastossa, mikä perustettiin, on, että kun siihen haluttiin EU-rahoitusta, niin EU:n byrokratian mukanaan tuomat, kaikki herkkien toimialojen estot ja muut tuovat helposti semmoisia rajoitteita, että rahastoa ei voi käyttää, jos siinä on julkinen raha mukana. Eli näitten erilaisten, sanotaan, kombinaatioiden tekeminen on hyvin tarkkaa, että rahasto toimii myös sille alueelle, mihinkä rahasto on tarkoitettu. Me tarvitsemme kilpailukyvyn osalta riskirahaa. Meillä Suomessa on osaamista hyvin vahvasti erilaiseen toimintaan, ja sitä kautta näen, että Suomi saadaan uudelleen nousuun.

Mutta opetusministeriön pääluokan osalta olen kyllä hyvin huolissani, että meillä vähennetään sielläkin yhtä lailla yliopistojen rahoitusta. Se on suoraan verrannollinen tähän työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaankin: mistä me saamme myös tänne niitä uusia innovaatioita ja uusia startteja, mitä näillä työ- ja elinkeinoministeriön rahoilla voidaan ylös nostaa.

Muutamia asioita: Tämä kasvupaketti, mikä nyt on olemassa, on varmaan hyvä lähtökohta, mutta sitä tulisi vielä enemmän hioa tämän taloudellisen tilanteen mukaiseksi ja näköiseksi. Siinä on hyviä elementtejä. Tokihan näitä on jo useamman vuoden aikana pohdittu, ja nyt on kasvupaketti saatu eteenpäin.

Tässä energiapolitiikassa, mistä edustaja Mauri Pekkarinen kävi täällä hyvän selonteon antamassa, mitä debatissakin käytiin, edustaja Matikainen-Kallström kysyi sitä, voidaanko tehdä enää mitään, että me olemme tällä tiellä. Mehän voimme hyvin tehdä tälle: luovutaan huomenna, kun äänestetään, tämän turpeen veronkorotuksesta. Sehän on se tie, millä me myös tasapainotamme sitten tämän hakkeen tuen ja turpeen keskinäistä suhdetta, jotta kivihiili ei olisi tällä hetkellä kalliimpaa. Se on aivan totta, miten tässä on aikaisemmin todistettu, että meidän bioenergialaitoksiamme tällä hetkellä muutetaan kivihiiltä käyttäväksi. Se täytyy myöntää nyt vihreiden edustaja Karimäelle — hän otti esille tämän hajautetun energian — että olen aivan samaa mieltä, meidän tulisi saada lisää hajautettua energiaa. Yhtä lailla polttoenergiaa, tuuli-, aurinkoenergiaa, mutta myös tehostamaan esimerkiksi vesienergiaa niissä paikoissa, missä meillä on jo tällä hetkellä näitä vesienergialaitoksia. Meillä on hyvin monia vanhoja niin sanottuja myllynjalkoja, mistä me saisimme lähienergiaa. Mutta lähienergian käyttö, hajautetun energian käyttö tarvitsisi älykkäitä sähköverkkoja mutta myös sitten jonkinlaista, eikä mitään pientäkään, tukea, että saataisiin asiat käyntiin.

Alueellinen kuljetustuki on tullut esille. Olen huolissani siitä maan aluekehittämisestä, millä tavalla pohjoisen yritykset voivat siellä säilyä ja saada tuotteensa edullisesti myös tänne etelään ja sillä lailla vientiin.

Arvoisa puhemies! Keskustan esitys tästä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamisesta olisi aivan oleellinen asia. Meillä on 260 yrittäjää, joista 65 prosenttia on yksinyrittäjiä, kuten oma puolisonikin. Se on iso kynnys, kuten täällä on esille tullut. Pitää liikevaihto kaksinkertaistaa, ja sitten kun yksinyrittäjistä tulee työnantaja, siinä on iso byrokratiakynnys. Tätä tulisi madaltaa. Tämä toisi meille mahdollisesti paljon uusia työpaikkoja, pienyrityksiä.

Lisäksi lisään tähän vielä, arvoisa puhemies, sukupolvenvaihdokset. Oikeastaan sitä pakettia ei tästä kovin selkeästi tule, millä tavalla me tuemme voimakkaammin sukupolvenvaihdoksia niin palveluyrityksissä kuin teollisuusyrityksissä ja sitä kautta saamme vaihdoksia aikaiseksi ja uutta yritystoimintaa. Meillä on tällä hetkellä työttöminä nuoria ja osaltaan on taas sitten yli-ikäisiä yrittäjiä, niin tämä yhdistelmä meidän täytyisi pystyä ratkaisemaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pirttilahti edellä ja moni puhuja ennen häntä debatissa kantoivat huolta siitä, että kivihiili uhkaa korvata kotimaisia polttoaineita Suomen energiantuotannossa, ja varmasti moni puhuja näin sanoessaan ajatteli turvetta.

No, niin kuin hyvin tiedetään, eri energiamuotojen käyttöön ja kilpailukykyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkästään verotasot. Nyt tässä tapauksessa meillä on ollut hieman huonoa tuuria. Tänä kesänä on siis ollut huono turvekesä, ja samaan aikaan kivihiilen markkinahinta on huomattavan alhaalla. Kun siihen yhdistetään se, että päästöoikeuden hinta on alamaissa ja sähkönkin hinta on alhaalla, niin se vaikuttaa aika paljon meidän energiamarkkinoihin.

No, tätä ongelmaa, jos siis kantaa huolta monien keskustan edustajien tavoin siitä, että kivihiili korvaa turvetta, voidaan lähteä ratkaisemaan pääasiallisesti kahdella eri tavalla. Edustaja Pirttilahti edellä esitti sen toisen mallin, eli että jatketaan turpeen huomattavia verotukiaisia. Yhteensähän turpeen tuet eri muodoissaan maksavat veronmaksajille pitkälle toistasataa miljoonaa euroa vuodessa. Mutta toinenkin tapa on olemassa, eli voidaan verottaa kivihiiltä vastaavasti enemmän ja sitä kautta parantaa turpeen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen. No, jos kivihiiltä verotetaan enemmän, niin siinä on tietysti valtiontalouden kannalta se etu, että valtion kassaan saadaan rahaa eikä sieltä mene rahaa, niin kuin turpeen verotukiaisten tapauksessa, ja koska turpeen verotukien ja puuenergian tukien välillä on suora kytkös, niin säästöä tulee itse asiassa useampaakin kautta.

Toinen vaihtoehto, jota kannattaa energiaverotuksen puolella harkita, on se, että energiaveron hiilidioksidikomponenttia painotetaan. Minkä takia? Sen takia, että kivihiili on huomattavan runsaspäästöinen polttoaine ja painottamalla verotuksen sisällä hiilidioksidia kivihiilen kilpailukyky heikkenee ja vastaavasti esimerkiksi vähäpäästöisemmän maakaasun kilpailukyky paranee. Tämä voidaan tehdä valtion kannalta täysin tuottoneutraalisti eli lisäämättä verotuksen rasitetta kokonaisuutena.

Edustaja Pekkarinen muiden ohella aiemmassa keskustelussa kantoi huolta kotimaisen uusiutuvan energian edistämisestä. On syytä muistaa se, että edellinen hallitus teki historian suurimman uusiutuvan energian paketin eli perusasiat alkavat olla kohdillaan, mutta toki paljon enemmän pitää vielä tehdä. Mitä pitää tehdä? Mainitsen nopeasti kolme esimerkkiä.

Ensimmäisenä on hallinnollisten esteiden karsinta kauttaaltaan. Se ei koske pelkästään tuulivoimaa vaan myös esimerkiksi biokaasutuotantoa. Edustaja Pekkarinen kiinnitti huomiota melurajoihin, jotka ovat todellinen ja merkittävä este tuulivoiman rakentamiselle Suomessa nykyään. Käsittääkseni ympäristöministeriön ministerit eivät ole ottaneet vielä poliittisesti kantaa näihin melurajoihin, mutta en ole heidän kanssaan tästä asiasta vähään aikaan keskustellut, eli voi olla, että tietoni ovat hieman vanhentuneet.

Toinen kokonaisuus on hajautetun pientuotannon edistäminen, ja siihen on monia eri työkaluja. Verottoman tuotannon rajan korottaminen on yksi, syöttötariffien kokorajan laskeminen toinen ja kolmantena täällä aiemmin keskustelussa mainittu nettolaskutus eli netotus, joka on käytössä monissa maissa, muun muassa Tanskassa, joka toimii samoilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ja samassa EU:ssa kuin mekin. Jos Tanska saa nettolaskutuksen toimimaan, niin varmasti se onnistuu myös meiltä Suomesta.

Mutta kolmantena kokonaisuutena mainitsisin EU:n päästökaupan vahvistamisen. Yksi keskeinen ongelma tällä hetkellä on se, että päästöoikeuden hinta on alamaissa, mikä ei kannusta investoimaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Päästökauppaa voidaan vahvistaa monin eri keinoin, mutta mainitsen tässä ainoastaan yhden, joka on kaikkein vaikuttavin ja tärkein, eli sen, että Euroopan unioni siirtyy tiukempaan päästötavoitteeseen vuonna 2030.

No, nyt moni varmasti älähtää ja sanoo, että minkä ihmeen takia EU:n nyt pitäisi tiukentaa vielä päästötavoitettaan, eikö pitäisi pikemminkin kilpailukyvyn kannalta miettiä sen höllentämistä. EU:n tavoitehan on vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja tällä hetkellä olemme jo -17,5 prosentissa, mikä tarkoittaa, että melkein näillä nykyisillä pärjättäisiin vuosikymmenen loppuun asti eikä juuri mitään tarvitsisi tehdä. No, jos tähän lisätään se tieto, että tuoreimpien arvioiden mukaan EU:n päästöt ovat jo nyt tehdyillä ja päätetyillä toimilla putoamassa 27 prosenttia vuoteen 2020 mennessä joka tapauksessa, niin olisihan se aika erikoista, ettemme voisi tiukentaa päästötavoitetta ja nostaa hieman kunnianhimotasoa.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti loppuun kasvukannustimista. Hallituksen kasvupaketti on hyvä, mutta se on valitettavasti kooltaan vaatimaton suhteessa tarpeeseen, niin kuin moni on todennut. Budjetti ei anna paljoakaan löysää satsata isoja rahasummia lisää kasvukannustimiin. Mitä siis tehdään? Esitän yhden ajatuksen ja toivon, että esimerkiksi edustaja Männistö pohtii, miltä se kuulostaa. Valtio käyttää vuosittain satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja niin sanottuihin nurinkurisiin kannustimiin eli kannustamaan ympäristön kuormittamiseen. Mitä jos tehtäisiin sellainen kestävän kasvun paketti, että vaikka edes 100 miljoonaa euroa näistä haitallisista tukiaisista leikattaisiin ja ohjattaisiin kasvun tukemiseen? Siitä hyötyisi ympäristö, ja siitä hyötyisi meidän kansantalous.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on vahvasti läsnä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa. On hyvä havaita, että talousarvioon on sisällytetty 28 miljoonan euron lisämääräraha vahvistamaan nuorten ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelua ja tukemaan työelämään siirtymistä ja edistämään yrittäjyyttä. Yhteiskuntatakuun onnistumisen ydin ja yksi ehdoton edellytys on, että te-toimistoilla on riittävät resurssit ja jousto nuorten palveluun. Nuori tarvitsee myös palveluiden osalta pysyvyyttä ja jatkumoa.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa aiheellisesti, että myös elinkeinoelämällä on keskeinen merkitys siinä, miten yhteiskuntatakuu onnistuu tavoitteessaan. Pidän erityisen tärkeänä sitä, että pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät toimimaan ja työllistämään nuoria ja että nuorten omille yrityksille tarjotaan investointitukea, ohjausta sekä neuvontaa. Aina kysymys ei ole edes rahasta, vaan valtio ja kunnat voivat omalla aktiivisuudellaan luoda kannustavan ja yrityksiä tukevan toimintaympäristön.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa lausunnossaan myös sitä, että yhteiskuntatakuu palvelee pääosin niitä nuoria, jotka itse hakeutuvat palveluun. Jotta yhteiskunnan koko potentiaali saadaan käyttöön, tulee tehdä kaikki sen puolesta, että löydämme ne nuoret, jotka ovat koulutuksen, työelämän tai pahimmillaan kaikkien tilastojen ulkopuolella. Etsivällä nuorisotyöllä on tässä oma merkittävä roolinsa, ja etsivän nuorisotyön mallia tulee valiokunnan näkemyksen mukaisesti laajentaa koko maahan.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme nuorista, mahdollisesta syrjäytymisestä tai heidän tulevaisuudestaan ja mahdollisuuksistaan työelämässä, lainsäädännön ja osoitettujen palvelujen ulkopuolella on kyse myös eri sukupolvien välisestä kommunikaatiosta, kyvystä kohdata ja löytää eri sukupolvien välillä yhtymäkohtia. Nuorelle on tärkeää, että hänen tuoretta näkemystään maailmasta ja ratkaisuista kuunnellaan, mutta yhtä tärkeää on tunnustaa ja hyödyntää vanhempien sukupolvien asiantuntemus ja vuosien kokemus.

Varsinaisen yhteiskuntatakuun ulkopuolelta ennaltaehkäisyn näkökulmasta haluan nostaa esille myös tällä hetkellä esimerkiksi peruskoulua käyvät nuoret, heidän ensimmäisen kosketuksensa työelämään esimerkiksi kesätyön muodossa: mahdollisuuden oppia, saada työelämätaitoja, peilata omaa osaamista ja toisaalta hakea kosketuspintaa mahdollisiin aloihin, joita haluaisi ehkä myöhemmin opiskella tai joilla haluaisi työskennellä.

Itse olen tällä hetkellä mukana Uudenmaan liiton Kesäduuni 2013 -kampanjassa, missä meillä nimenomaan ikään kuin pääkohteena on Uudenmaan alueen yrittäjät ja se, miten saataisiin heitä mahdollisimman paljon houkuteltua ensi kesänä palkkaamaan mahdollisimman paljon nuoria ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa. Nyt kun kampanjaa on tehty, niin hyvin selväksi on käynyt se, että tosi monessa kohtaa kyse on ihan siitä, että tuodaan yhteen näitä nuoria, jotka etsivät sitä ensimmäistä kesätyöpaikkaa, ja toisaalta tuodaan sitten näitä yrittäjiä siihen samaan keskiöön. Mitä enemmän me pystymme vielä madaltamaan tätä kohtaamisen kynnystä ja mitä helpommaksi me pystymme yrittäjille tekemään tämän työllistämisen, sitä useammalla nuorella on mahdollisuus päästä kosketuksiin esimerkiksi ensimmäisen kesätyöpaikan kanssa. Me kaikki varmasti jaamme sen ajatuksen, että mitä aikaisemmin sen ensimmäisen kosketuksen saa, niin sitä helpompi sitä omaa maailmankuvaa on lähteä laajentamaan, löytää itsestään niitä osaamisen alueita ja sitä kautta myöskin hahmottaa, että mitä minä haluaisin opiskella ja minkälaisen elämän haluaisin ympärilleni mahdollisesti rakentaa.

Arvoisa puhemies! Työelämän tulevaisuuden, edessä olevien työvoimahaasteiden sekä työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää painottaa työelämän monimuotoisuutta. Ikä, rotu, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus eivät saisi olla esteitä työllistymiselle ja työssä viihtymiselle. Tarvitsemme työyhteisöjä, jotka ovat avoimia kaikille. Osallisuuden kautta syntyy halu tehdä työtä ja antaa oma panoksensa myös yhteiseen hyvään. Tämä on myös ehdoton edellytys sille, että voimme alkaa edes puhua työurien pidentämisestä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Talouden kuva on tällä hetkellä vaikea. Monet perinteiset teollisuuden alat, kuten metsä- ja metalliteollisuus ja uudempana myös elektroniikkateollisuus, ovat vaikeuksissa, ja teollisuuden kilpailukyky on heikentynyt. Suomen perinteiset vientimarkkinat eivät vedä kuten ennen. Tämä on meille suuri haaste. Suomi on aina pärjännyt osaamisella, tasa-arvoisella työelämään osallistumisella ja kovalla työllä. Näin me selviämme tulevaisuudessakin.

Hallitus on talousarvioesityksessään lisännyt panostuksia elinkeino- ja innovaatiopolitiikan määrärahoihin, ja Finnveran riskinottoa lisätään kasvavan yritystoiminnan vauhdittamiseksi. Vuoden alusta lähdetään myös toteuttamaan kasvupakettia, jonka osana on 300 miljoonan euron verokannusteet yritystoiminnan edistämiseksi. Tarvitsemme kuitenkin kilpailukykyä ja parantavia toimia, jotka vahvistavat myös julkista taloutta pidemmällä aikavälillä. Tavoitteenamme on oltava talouden saaminen vahvalle ja kestävälle kasvu-uralle. Siksi me tarvitsemme muun muassa kilpailukyvyn, osaamispohjan sekä pitkäjänteisten t&k-panostusten turvaamista, kuten valiokunnan mietinnössäkin linjataan.

Arvoisa puhemies! Meidän on myös lisättävä työn tarjontaa ja työpaikkoja sekä edistettävä työvoiman saatavuutta. Jotta työvoima saataisiin entistä paremmin liikkumaan ja työmarkkinat toimimaan, tarvitsemme myös toimivaa asuntopolitiikkaa, etenkin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, sekä koulutuspaikkojen suuntaamista työvoimapulasta kärsiville aloille.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntatakuun toteuttamiseen on varattu yhteensä 60 miljoonaa euroa, josta työ- ja elinkeinoministeriö vastaa 28 miljoonan euron osalta. On välttämätöntä, että yhteiskuntatakuu käynnistetään viivytyksettä. Takuun toteuttamiseen on sitouduttava paikallisesti. Vastuu ei kuulu vain työvoimahallinnolle, vaan eri viranomaisten ja toimijoiden on yhdessä kannettava vastuu takuun onnistumisesta. Saumatonta yhteistyötä tarvitaan te-toimistojen, kuntien, järjestöjen, työnantajien edustajien ja oppilaitosten sekä nuorten itsensä välillä. Te-keskusten toiminnan resursointi on tärkeää, jotta palvelutaso pysyy hyvänä ja toimet ovat vaikuttavia.

Paitsi nuorisotakuun onnistuminen myös pitkäaikaistyöttömyyden torjunta on olennaista. Siksi on hyvä, että se on otettu aiempaa painokkaammin huomioon alueellisen määrärahan jaossa. Tulevassa kuntakokeilussa aktivoidaan pitkäaikaistyöttömiä niin, että viimeistään vuoden työttömyyden jälkeen päävastuu työllistämisestä siirtyy kokeilukunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että odotetaan pitkäaikaistyöttömyyden syntymistä, vaan jokaiselle pitää pyrkiä tarjoamaan uusi työpaikka mahdollisimman nopeasti.

Ensi vuonna kokeiluun on varattu 20 miljoonaa euroa. Samalla 62 kunnassa kokeillaan työllistymisbonusta, jossa pitkäaikaistyötön saa työllistymisen jälkeen pitää yhden kuukauden ajan työmarkkinatuen. Tämäkin on tärkeä kokeilu, vaikka sillä ei vielä ratkaista keikkatöiden ja alle kolmen kuukauden työsuhteiden ongelmia. Suuret ongelmathan liittyvät nimenomaan siihen, että lyhyt työjakso työttömyyden keskellä sekoittaa ihmisen koko talouden. Silloin kun ollaan työmarkkinatuella, eletään usein kädestä suuhun. Silloin ei valitettavasti voi jäädä odottamaan tuen saamista useaksi päiväksi. Monesti työsuhteessa saatava palkkakin maksetaan työnantajan palkanmaksuaikataulujen mukaisesti. Nämä järjestelmät eivät valitettavasti huomioi työttömän taloutta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Valiokunnan mietinnössä painotetaan Venäjän läheisyyden antamia mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle. Me tarvitsemme toimia, joilla edistetään suomalaisyritysten kansainvälistymistä muun muassa Luoteis-Venäjälle ja Pietarin alueelle. Valiokunta kiirehtii myös Venäjä-selonteon laatimista. Tästä meille kertoi muun muassa ministeri Ihalainen.

Matkailun puolella meillä on myös paljon mahdollisuuksia nimenomaan venäläisten matkailijoiden osalta. Matkailu on työvoimavaltainen ala, eikä sitä voida siirtää muualle. Siinä on erittäin suuri kasvupotentiaali. Matkailun avulla parannetaan myös omien asukkaiden palveluita ja voidaan ylläpitää infraa, jonka pohjalle voidaan kehittää muuta elinkeinotoimintaa. Siksi matkailutoiminnan kehittämiseen ja maamme markkinointiin etenkin venäläisille kannattaa satsata.

Venäjän talouskehitys avaa myös muita aloja, kuten energia- ja ympäristöteknologian aloja. Muun muassa näitä aloja, jotka luovat suuren mahdollisuuden Venäjän markkinoille, tulee kehittää. Olen varma, että selonteko tuo meille uuden ja nykyistä laajemman ulottuvuuden Venäjän tulevaisuuden kasvulle ja mahdollisuuksille, mutta tämä vaatii Venäjä-osaamista ja ennakkoluulottomuutta tarttua uusiin haasteisiin.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme vuoden 2013 talousarvioesitystä poikkeuksellisen epävarmassa taloustilanteessa, jossa talous on muun muassa velkakriisin ja heikentyneen suhdannetilanteen sekä väestön ikääntymisen vuoksi erittäin suurten haasteiden edessä. Julkinen talous on saatava tasapainoon ja vahvalle ja kestävälle kasvu-uralle. Kestävyysvajeen umpeenkurominen pelkästään verotusta kiristämällä ja menoja leikkaamalla ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, vaan on löydettävä myös ne asiat, jotka edistävät talouskasvua ja talouden rakenteiden muutosta.

Talouden taantuessa väheneviä resursseja on perusteltua suunnata erityisesti kasvua tukeviin toimiin, muun muassa kilpailukyvyn ja innovaatioiden sekä yritysten kansainvälistymisen edistämiseen. Sovitut kasvupanostukset ovat hyvä alku. Keväällä on väistämättä tehtävä lisää kasvua tukevia toimia ja edistettävä rakenteellisia uudistuksia, jotta puolestaan leikkaukset ja veronkorotukset voidaan minimoida.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat budjettilisäyksissään etsineet erityisesti sellaisia kohteita, joilla edistetään talouden kasvua ja työllisyyttä. Pk-yritysten kasvua tukeviin kansainvälistymishankkeisiin suunnataan yhteensä 800 000 euroa ja Kiinan-viennin edistämiseen sekä Invest in Finland -hankkeisiin 600 000 euroa. Matkailun edistämiseksi Venäjältä Suomeen kohdennetaan Matkailun edistämiskeskukselle miljoona euroa. Itärajan rajanylityspaikkojen toiminnan tehostamiseen suunnataan 1,2 miljoonan euron panostus. Myös velkaneuvontaan ja yrittäjien Talousapu-palvelun turvaamiseen suunnataan lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Tervetulleiden ja tärkeiden kasvupanostusten ja rakenteellisten uudistusten lisäksi tarvitsemme myös aktiivisia toimia erityisesti syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi. Nuoret ovat tulevaisuuden tekemisessä avainasemassa. On sosiaalisesti ja kansantaloudellisesti tärkeää lisätä panostuksia nuorten aktivoimiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.

Suomen tulevaisuuden näkökulmasta työllisyysasteen nostaminen, ammattitaitoisen työvoiman tarjonnan lisääminen ja talouden kasvumahdollisuuksien vahvistaminen sekä uudet, aidot työpaikat ovat talouspolitiikan ytimessä. On sekä toivoa, taitoa että tekoja, joilla syrjäytyminen voidaan katkaista.

On myös huomioitava, että väestön ikääntyessä koko ajan pienempi työikäisten joukko kantaa verotuloillaan kasvavan vanhusväestön ja lasten palveluiden tarvitseman rahoituksen. Siksi on erityisen tärkeää, että jokainen työkykyinen saataisiin töihin. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Inhimillinen hinta on vielä suurempi.

Nuorissa on laskennallisesti myös suurin potentiaali työurien pidentämiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että nuoret pääsevät koulutukseen ja työn kautta kiinni työelämään eivätkä jää ajelehtimaan. Jyrki Kataisen hallituksen yhtenä kärkihankkeena onkin nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Jatkossa jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Yhteiskuntatakuu tulee täysimääräisesti voimaan ensi vuoden alusta, ja sen rahoitus on kokonaisuudessaan noin 60 miljoonaa euroa ensi vuonna. Se vahvistaa työn ensisijaisuuden periaatetta nuorten elämässä ja on parasta mahdollista syrjäytymisen ennaltaehkäisyä.

Iloitsen myös siitä, että nuorille suunnattua oppisopimuskoulutusta vahvistetaan ensi vuoden alusta. Hallitus käynnistää kokeilun, jonka tavoitteena on käytännön keinoin parantaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia palkata nuoria oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuskoulutuksessa nuori saa sekä ammattitaidon että työkokemuksen työssäoppimisen kautta. Kaikki nuoret eivät viihdy koulunpenkillä, vaan oppivat mieluummin itse tekemällä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy vaatiikin monipuolisia väyliä kouluttautua ja työllistyä. Tässä hengessä myös hallituspuolueet lisäsivät eduskunnassa oppisopimuskoulutukseen 2 miljoonaa euroa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä talousarvion käsittelyssä on korostettu elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa. On puhuttu kasvuyrittäjyydestä ja yritysten kansainvälistymisestä. Suomen osaamista ja kilpailukykyä pidetään yllä yliopistojen antamalla koulutuksella ja tutkimushankkeilla.

Arvoisa puhemies! Turun yliopistolla on ollut käynnissä merkittävä huipputeknologiaa sisältävä hanke, jossa rakennetaan auringosta tulevaa hiukkassäteilyä mittaava sensori. Hiukkasia mittaava laite on tarkoitus lähettää Solar Orbiter -luotaimen mukana avaruuteen vuonna 2017. Solar Orbiter lentää lähemmäs aurinkoa kuin mikään aiempi luotain, ja tutkijoiden mukaan se toisi tietoa auringon hiukkaspurkauksista. Prototyyppi on jo rakennettu.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteeni koskee korkean teknologian hanketta, jonka yhteydessä tehdään tutkimusta ja tuotekehitystä ja koulutetaan avaruusfysiikan tutkijoita ja opettajia. Tämä hanke on varmaan hallituksen tavoitteiden mukainen siinä, että se turvaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja on omiaan luomaan uusia mahdollisuuksia, joissa suomalaiset osallistuvat EU:n laajuisiin tutkimushankkeisiin. Tämä tutkimusryhmä on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta avaruusfysiikan tutkimuksen kärjessä Suomessa ja Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Tekes on rahoittanut hanketta reilulla 600 000 eurolla, mutta rahoitusta ei jatkettu kesäkuun jälkeen. Euroopan avaruusjärjestö Esa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus miettivät vielä rahoitustaan, mutta aikataulun vuoksi tutkimustyö pitäisi saada pikaisesti käyntiin. Kaikkiaan rahoitusta tarvitaan tulevana vuonna noin 2 miljoonaa euroa. Merkittävä tieteellinen hanke tarvitsee tukea, ja siksi talousarvioaloitteessa 63 ehdotan 470 000:ta euroa hiukkassäteilyä mittaavan sensorin kehittämiseksi Solar Orbiter -luotaimeen.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on aina kahden kauppa: me tarvitsemme työvoimalle kysyntää, mutta me tarvitsemme myös työvoiman tarjontaa. Budjetti on rakennettu siinä mielessä tasapainottavasti, että se puuttuu näihin molempiin. Ilman työtä meillä ei ole verotuloja eikä mahdollisuutta pitää huolta palveluistamme, ja siksi on tärkeää, että budjetti tukee kasvupolitiikkaa, muun muassa — niin kuin tässä salissa on moneen kertaan sanottu — luomalla t&k-toiminnan lisäämiseksi määräaikaisen verokannustimen tutkimus- ja kehitystoiminnalle ja pääomasijoitusten lisäämiseksi kasvuyritysten käyttöön määräaikaisen sijoittajan verokannustimen.

Työpaikkojen turvaaminen ei kuitenkaan auta, jos työttömistä ihmisistä ei huolehdita. Työmarkkinatukea nostettiin tämän vuoden alusta, ja ensi vuoden alusta poistuu työmarkkinatuen tarveharkinta. Mielestäni on ollut kohtuutonta, että puolison tulot ovat vaikuttaneet työmarkkinatuen tasoon. Jokaisella ihmisellä pitää olla omaa rahaa, jotta voi elää itsenäistä elämää. Ratkaisu on tärkeä oikeudenmukaisen tulonjaon vuoksi, mutta ennen muuta se on myös tärkeä osa kannustavuuspolitiikkaa, koska vaikkapa kahden työmarkkinatuella olevan ihmisen taloudessa toisen siirtyminen matalapalkkaiseen työhön ei tällä hetkellä ole ollut juurikaan kannattavaa.

Lisäksi budjetti lähtee siitä, että pitkäaikaistyöttömyyttä nujerretaan kuntakokeilulla. Kokeilu on äärimmäisen tärkeä, koska esimerkiksi mielenterveysongelmaisten ja päihdeongelmaisten osuus pitkäaikaistyöttömistä on lähes 30 prosenttia. Kyse on yhtä suuresta ihmisjoukosta pitkäaikaistyöttömiä kuin mitä meillä nuorisotakuun puolella halutaan auttaa työttömiä nuoria. Tätä työttömyyttä ei hoida työvoimapolitiikka, ei paraskaan koulutus eikä edes työpaikkojen syntyminen, vaan siihen tarvitaan sosiaalipolitiikkaa, terveyspolitiikkaa ja kunnan palveluja.

Olen erittäin iloinen siitä, että Suomessa on tapahtunut kuntatasolla iso asennemuutos: kunnissa halutaan ottaa vastuuta rakennetyöttömyyden purkamisesta. Vielä jokunen aika sitten kunnat pelkäsivät suunnilleen kuollakseen sitä, että valtio siirtää niille vastuuta työttömyyden hoidosta. Nyt ne haluavat sitä, tai ainakin haluan uskoa näin. Tämän osoitti mielestäni se, että kuntakokeiluun hakeuduttiin ahkerasti. No, voi tietenkin syynä olla sekin, että se tarjoaa kunnille lisää rahoitusta tiettyihin toimenpiteisiin. Mutta haluan uskoa, että nykyisin ajatellaan, että jokainen pitkäaikainenkin työtön on jonkun kunnan asukas ja siksi kuuluu kiinteämmin kunnan palvelujen piiriin, myös työhön saattamisen piiriin.

Nuorten yhteiskuntatakuuta täydentää nyt uutena asiana tuleva koulutustakuu. Hallitus aikoo kohdentaa koulutuspaikkoja uudelleen erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, jotta peruskoulunsa päättäneet nuoret pääsisivät paremmin jatko-opiskelujen piiriin. Uudistuksessa on kuitenkin oltava tarkkana, jotta se ei lyö korvalle niitä ihmisiä, jotka joutuvat työelämän ja talouden rakennemuutosten kouriin ja joutuvat hankkimaan itsellensä uuden ammatin. Heidän asemansa ei saa vaikeutua sen vuoksi, koska elinikäinen oppiminen on vähän niin kuin elinkautinen: sen vaatimusta ei pääse karkuun, jos haluaa pysyä työelämässä kiinni.

Toinen huoli on se, kohdennammeko me koulutusta työvoiman tarpeiden näkökulmasta oikein. Suomi on itse asiassa jäämässä jälkeen korkeasti koulutettujen osuudessa työvoimasta. Yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut historiallisesti, ja me olemme tottuneet sanomaan, että meillä on työelämässä Euroopan korkeimmin koulutettu nuoriso mutta vähiten koulutettu ikääntynyt väestö. Tämä ei enää hetken päästä pidä paikkaansa, koska se vähän koulutettu ikääntynyt joukko on jo siirtynyt pois työmarkkinoilta — ihan ansaitusti eläkkeelle — ja nyt meillä alkaa siirtyä korkeammin koulutettua ikääntynyttä väestöä pois. Ehkä tätä voisi konkretisoida sillä, että jos katsotaan tästä taaksepäin 15 vuotta ja tästä eteenpäin 15 vuotta, niin menneisyydessä meillä oli suhteessa enemmän korkeasti koulutettua työvoimaa ja 15 seuraavan vuoden aikana meiltä puuttuu ikään kuin siihen historiaan verraten noin 150 000 yliopistotutkinnon suorittanutta.

Olipa lama tai nousu, niin ympäristövetoisilla aloilla on mennyt kohtuullisesti. Sen vuoksi oli ilahduttavaa kuulla elinkeinoministeri Vapaavuoren suhtautumisesta ympäristövetoiseen kasvuun ja siihen, että esimerkiksi uusiutuvan energian puolella voisimme oikeasti synnyttää työtä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Negatiivisen kauppataseen vallitessa on todellakin kiinnitettävä huomiota energian kotimaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen energiapolitiikassa. On taantumuksellista ajautua veroratkaisuilla siihen, että olemme päätyneet kivihiilen tuontiin ja kotimaisten energiamuotojen tuotantoja ollaan ajamassa alas. En missään nimessä vastusta soiden suojelua, mutta hakisin kuitenkin kompromisseja siksi, että meillä on ensinnäkin laajat ja kattavat suojeluohjelmat, kuten Natura ja Metso. Samaan aikaan meillä on aiemman metsätalous- ja energiapolitiikan seurauksena valmiiksi ojitettuja soita. Edustaja Sankelo otti esiin nämä soiden luokitukset, joiden perusteella voitaisiin tarkastella soidemme käyttöä uudelleen esimerkiksi turpeen tuotannossa. Pitkällä tähtäimellä tarvitsemme muitakin kotimaisen energian muotoja kuin turvetta, tuulivoimaa elikkä haketta.

Ministeri Vapaavuori kävi kattavasti läpi tuulivoiman ongelmia, ja työryhmä on myös asetettu näitä ratkomaan, mutta yksi jäi mielestäni mainitsematta. Eli ymmärtääkseni tuulivoima tarvitsee säätövoimaa, ja millä muulla sitä kotimaisesti pystytään tuottamaan kuin esimerkiksi hakkeella tai turpeella. Tietenkin muutakin biomassaa on. Soiden käyttö, puurakentaminen ja kestävä metsätalous vaikuttavat hiilitaseeseemme suotuisasti, ja näihin toivon hallituksen tarttuvan tulevaisuuden kasvua haettaessa. Vihreää taloutta, biotaloutta tulee kannattaa.

Mielestäni tuontienergia ei voi olla pysyvä ja pitkäjänteinen ratkaisu. Öljyä tuotetaan paikoissa, jotka ovat arveluttavia. Sitä porataan merenpohjassa. Öljyn vuoksi käydään sotia, ja sitä rahdataan tankkereilla maahamme. Kivihiilikään ei uusiudu. Me huolehdimme ja osallistumme maapallon laajuisesti ilmastopolitiikkaan ja voisimme myös maapallon laajuisesti energiapolitiikallammekin näyttää esimerkkiä pyrkimällä kotimaisiin ratkaisuihin. Itävallan energiastrategian uusiminen sai aikaan muun muassa sen, että siellä jätettiin ottamatta käyttöön jo rakennettu ydinvoimala. Jos vielä palaan tuohon tuulivoimaan, niin mitä enemmän meillä on tuulivoimaa, sitä enemmän ymmärtääkseni myös sitä säätövoimaa tarvitaan. Tämän yhtälön toivon tulevan ratkaistuksi kotimaisin voimin, koska olemme sitoutuneet uusiutuvan energian osuuden lisäämiseen 20—20—20-tavoitteen mukaisesti. Ja kun elämme pohjoisessa, muistakaamme se, että kun on pakkanen, tuuli tyyntyy, vesi hyytyy, mutta tulitikku syttyy.

Kotimaisen energian tuotanto tarvitsee myös väyliä, ja kannatankin Valtion infra -tyyppistä rahoitusta väylien rakentamiseen ja kunnossapitoon. Tätä ovat tuoneet myös Perussuomalaiset ja Suomen Keskusta jo ennen eduskuntavaaleja esiin. Toivon, että tämä jatkossa voisi olla eduskunnan yhteinen hanke.

Euroalueen vienti ei vedä. On katsottava maihin, joissa ostovoimaa on. Tällä hetkellä Norja hakee työvoimaa yhteispohjoismaisella haulla. Venäjän talouskasvu on arvioitu nelinkertaiseksi euroalueeseen verrattuna, niin arktisen merkitys kasvaa. Meillä on pohjoista osaamista, arktista osaamista. Osaamista on maakunnissa, ja siitä on huolehdittava jatkossakin, myöskin koulutuksella, koko ketjulla ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluihin ja yliopistokoulutukseen asti.

Suomi ei tule koskaan pärjäämään pelkästään sahatuotteen viennistä, varsinkin kun rikkidirektiivi vaikuttaa vientiinkin sitä enemmän, mitä matalamman jalostusasteen tuotteesta on kysymys. On toki asioita, jotka vaikuttavat kansallisesti, elikkä voimme suosia kotimaista kansallisessa kulutuksessamme, esimerkiksi puurakentamisessa. Jatkan tästä, johon vaikuttavat myös kaavoitusratkaisut niin kunnissa kuin maakunnallisestikin. Emme saa myöskään verottaa vientiämme hengiltä, eli verotetaan sitten, kun on voittoa, eikä raaka-aineita heti kättelyssä niin, että tuotantoteollisuus tästä saa liikaa vastusta.

Työllistämisen esteestä haluaisin sen ottaa vielä esille, että toivon, että paneudutaan vielä tähän vajaakuntoisten työllistämiseen, koska työn on todettu olevan parasta sosiaaliturvaa, on se myös mielenterveyttä ja kuntoutusta. Monet vajaakuntoiset haluaisivat työllistyä, mutteivät voi. Samoin olen saanut palautetta mahdollisesta ikärasismista, johon salissakin puututtiin: että onko meillä työmarkkinoilla niitä ikääntyviä, jotka eivät pääse töihin ikänsä puolesta, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan. Ikääntyvä työntekijä on arvokas. Hänellä on paljon hiljaista tietoa, jota hän pystyy siirtämään tuleville työsukupolville.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo tuossa debatissa käytiin laajastikin keskustelua siitä, että Suomen vaihtotase on kääntynyt valitettavasti viime vuonna vääränmerkkiseksi. Valtion ja julkisen hallinnon on hankala tehdä nopeita toimenpiteitä, joilla vienti saataisiin vetämään. Sen sijaan valtio pystyisi tekemään aika nopeastikin ratkaisuja, joilla tuontia voitaisiin korvata kotimaisella tuotannolla, ja yksi keskeinen sektori on, totta kai, energiapuoli. Me tällä hetkellä tuomme erityisesti kalliita öljytuotteita, joiden maailmanmarkkinahinta on noussut vuoden aikana, ja tämä on painamassa meidän vaihtotasettamme erityisesti negatiiviseksi. Mutta hallituksen energiapoliittisten ratkaisujen johdosta, kuten täällä on jo kuultu, moni maakunnallinen ja kaupunkien energiayhtiö on korvaamassa nytten kotimaista polttoainetta, niin turvetta kuin puutakin, ulkomailta tuodulla kivihiilellä.

Miksi tämä on ongelmallinen? Se on mielestäni ongelmallinen sen takia, että samaan aikaan meillä työttömyys on lisääntymässä ja me tarvitsisimme kipeästi kotimaisia työpaikkoja. Nyt kun me korvaamme kotimaisia polttoaineita kivihiilellä, syntyy työpaikkoja Puolaan, Kazakstaniin, Venäjälle, ja mistä kivihiiltä sitten tuodaankaan Suomeen, mutta työpaikkoja ei synny Suomeen yhtään. Päinvastoin me olemme vähentämässä tällä nykyisellä politiikalla maakunnan perinteisiä työpaikkoja.

Osana kasvun aikaansaamiseksi hallitus on esittänyt ja eilen hyväksyttiin yrityskannustimiin liittyvää lainsäädäntöä, muun muassa t&k-vähennys ja sijoittajakannustin, niin sanottu bisnesenkelilaki. Lain saama laaja kannatus kertoo siitä, että yleisesti nähdään erinomaisena, että sijoittamista kotimaisiin pk-yrityksiin kannustetaan. Vaikka laki on lähtökohtaisesti hyvä ja antaa oikean viestin, haluan nostaa muutamia ongelmakohtia esille — vaikkakin laki eilen hyväksyttiin. Nostan nämä esille sen takia, että nyt kun laissa todetaan, että tullaan seuraamaan sen vaikutuksia, niin siinä on yksi vaara, ja se vaara on se, että kun rajaukset on tehty niin tiukoiksi, ketkä voivat saada sen huojennuksen verotuksessa, niin nyt kun seurataan sen tehokkuutta, niin tehdään ehkä vääriä johtopäätöksiä siitä, onko tämä kannustin yleisesti ottaen tehokasta vai ei tai kannustaako yleisestikään ottaen niitä, joilla on pääomia, sijoittamaan pk-yrityksiin.

Nyt tällainen vaara on olemassa sen takia, että laki sisältää erittäin paljon rajauksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Pienin näistä on ehkä se, että sitä voidaan soveltaa vain osakeyhtiöihin, mutta kaikista ehkä ongelmallisin on se ikärajoite. Sillä suljetaan vanhat yhtiöt ja myös sukupolvenvaihdosvaiheessa olevat yhtiöt täysin tämän kannustimen ulkopuolelle. Monesti omistajan vaihdoksen jälkeen saattaa liiketoiminnassa tapahtua merkittäviä kasvupyrähdyksiä, jotka vaativat ulkopuolista pääomaa. Näihin yrityksiin tämä nyt hyväksytty kannustin ei millään tavalla kyllä kannusta sijoittamaan.

Toinen ongelmallinen asia on se, että tämän sijoituksen, jolle tämän verohuojennuksen sitten saa, pitää olla nimenomaan rahana osakepääomaan sijoitettavaa pääomaa. Muut instrumentit, kuten esimerkiksi sijoittaminen vapaan pääoman rahastoon tai pääomalainat, on suljettu ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tämä laki, joka on nyt hyväksytty, on hyvä päänavaus oikeaan suuntaan. Mutta kun samaan aikaan käsittelyssä oli edustaja Sipilän tekemä lakialoite tuloverolain muuttamisesta siten, että luovutustappiot saisi vähentää kaikista pääomatuloista, on erittäin harmillista, että tämä asia ei nyt etene. Esitys oli erinomainen ja olisi kyllä aukaissut monenkin tulpan nimenomaan pääomien sijoittamiseksi pk-sektorille, jossa tunnetusti on erittäin suuri riski siinä, että ensinnäkin on hankala määritellä sen yrityksen arvo, ja sitten kun sijoitetaan pk-sektorin yrityksiin, niin suurin osa näistä sijoituksista tuottaa kuitenkin tänä päivänä valitettavasti tappiota. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Seuraava askel tässä suomalaisten, kansalaisten, voi sanoa, että laajojen kansalaisjoukkojen kannustamisessa sijoittamaan suomalaisiin, kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisi mahdollistaa tappion huomioiminen alijäämähyvityksessä ja sitä kautta ansiotuloverotuksessa. Tämä kannustaisi kaikkia suomalaisia sijoittamaan kasvuyrityksiin, ja näin pankkitileillä makaava passiivinen pääoma saataisiin Suomen uuden nousun rakentamiseen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä kahdenlaisia haasteita. Meillä on pitkän aikavälin haasteita, joita ratkotaan sitten rakenteellisilla uudistuksilla, ja sitten meillä on lyhyen aikavälin haasteita, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä. Jos me pystyisimme ratkaisemaan kolme kysymystä, niin me ratkaisemme myös valtiontalouden. Ensimmäisenä on eläköityminen. Toisena on kilpailukyky ja rakenteelliset ongelmat. Kolmantena ei sen enempää eikä vähempää kuin eurooppalainen ja koko maailmanlaajuinen taantuma.

Eläköityminen on meille tulevaisuudessa haaste, johon on pyrittävä valmistautumaan tässä vaiheessa mahdollisimman hyvin, ja täytyy pyrkiä se ratkaisemaan. Siihen on ainut keino työmäärän lisääminen, työllisyysasteen nosto. Työllisyysasteen nostoon keinona on työn uudelleenjakaminen. Meillä on tällä hetkellä työvoimaa, joka on töissä, tekee paljon töitä, paljon ylitöitä, ja sitten meillä on osa työvoimasta, joka ei sijoitu oikein millään työelämään ja ei saa töitä. Minä näkisin tähän, että me tarvitsemme työelämäjoustoja, tarvitaan sellaisia joustoja, että me voimme näitten avulla jakaa työtä paremmin. Näissä työelämän joustoissa on kuitenkin tärkeätä, että niitä ei tehdä laskusuhdanteen aikaan, koska se voi johtaa sitten siihen, että näitä joustoja laskusuhdanteen aikana käytetään siinä tilanteessa hyväksi, mutta jos ne tehdään noususuhdanteen aikaan, niin me saamme sillä tavalla sentyyppisen rakenteellisen muutoksen ajettua yhteiskuntaan sisään.

Toinen iso asia on sosiaaliturvan uudistaminen siten, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Meidän täytyy rakentaa sellainen työttömyysturvajärjestelmä, joka kannustaa työn vastaanottamiseen. Minulla on kyllä siihenkin malli, mutta ehkä sitä tässä yhteydessä ei ehdi kyllä kertoa.

Toinen on sitten myöskin työurien pituus. Tässä on vain muistettava, että me puhumme aina keskiarvoista, ja puhutaan keskimääräisestä eliniänodotteesta, joka on noussut, ja tämän perusteella ei pitäisi kuitenkaan tehdä mekaanisia eläkeiän nostoja. Meidän täytyisi mennä syvemmälle hiukan ja katsoa, kenen eliniänodote on oikeasti noussut ja kenen ei. Alimman tulokymmenyksen eliniänodote ei ole 90-luvulta lähtien noussut ollenkaan, ja ylimmän tuloluokan ihmisten eliniänodote on noussut sitten sitäkin reippaammin. Tämä täytyisi ottaa sitten myöskin tähän tuloluokkaan huomioon, jos tehdään tuommoisia pidempiaikaisia ratkaisuja.

Sitten täällä on tänä päivänä kuultu uutisia palkkojen alentamisesta yhtenä keinona kilpailukyvyn saavuttamiseksi, mutta minä näkisin näin, että se ei ole oikeastaan relevanttia keskustelua ollenkaan, koska pitäisi puhua enemmänkin kustannustasosta. Kustannustasoon, joka määrittelee yhtenä tekijänä kilpailukykyä, kuuluu niin paljon muutakin kuin pelkästään palkkakustannukset. Meillä on kuljetuskustannuksia, raaka-ainekustannuksia, ympäristömaksuja, energiakustannukset jnp. On hyvin paljon muitakin kustannuksia kuin pelkästään työvoimakustannukset. Ja sitten jos mietitään kilpailukykyä, niin siihen lisätään sitten vielä osaava työvoima jnp. Kilpailukykyhän määritellään siten, miten nuo edellä luetellut tekijät ovat suhteessa meidän kilpailijamaihin. Niissä uutisissa, mitä luki tänäänkin UPM:stä, Savonlinnassa ainakin oli tämmöinen neuvottelu päällä, että siellä tehtaalta sitten marssivat porukat pois, kun haettiin palkka-alennuksia. Nyt täytyisi muistaa sitten, mikä on relevanttia ja mikä ei.

Perussuomalaisilla on omassa vaihtoehtobudjetissaan muutamia tämmöisiä ei-rakenteellisia mutta välittömiä toimenpiteitä, jotka tähän tilanteeseen sopivat, ja muutamia veroratkaisuja, joista yksi on tämä Viron veromalli, jolla vaikutetaan yrityksen rahoitukseen niin, että yritys voi pitää omat rahat siinä omassa yritystoiminnassaan silloin, (Puhemies koputtaa) kun ne käytetään tämän yrityksen kasvuun ja työllistämiseen. Silloin, kun nämä käytetään kasvuun ja työllistämiseen eikä nosteta osinkoa, yritys olisi vapautettu yhteisöverosta.

Toinen tärkeä asia — herra puheenjohtaja, jos tämän vielä voin tässä lopuksi kertoa — on alvittoman toiminnan alarajan nosto. Mehän olemme esittäneet sitä 8 500:sta nostettavaksi aina 20 000 euroon asti, ja toinen on niin sanottu huojennusalueen nosto 22 500:sta aina 40 000 euroon asti. Tämä on hyvin merkittävä asia niille ihmisille, jotka haluavat itse itsensä työllistää.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä meillä ei ole kuin yksi pula, ja se on työnantajapula, ja se on aika kova. Mutta tämä sosiaalipolitiikkaa harrastava hallitus rampauttaa kaikki, mikä meillä on tuottavaa, elikkä vientimme. Suomen viennistä puuttuu vuositasolla 2008 jälkeen 20—30 miljardia. Verotuloja jää ainakin 10 miljardia vuositasolla saamatta, emmekä pysty kilpailemaan kustannustasolla. Esimerkiksi kilpailukyky on heikentynyt Saksaan nähden 11 prosenttia ja Ruotsiin 18 prosenttia vuoden 2008 tasosta. Se on aika paha juttu. Tähän mennessä on jo 60 000 työpaikkaa lähtenyt vientiteollisuudesta. Ajatushautomo Lisbon Councilin ja saksalaisen Berenberg-pankin selvityksen mukaan Suomi on pudonnut kehityksellä mitattuna 20 Euroopan maan joukossa toiseksi viimeiseksi. Se on viimeaikaisia tilastoja. Elikkä ei tämä nyt niin kovin hyvältä näytä, jos tällä lailla tarkastelee tätä.

Mitä tämä hallitus on nyt tehnyt? Se ottaa syömävelkaa. Se on vähän sama kuin jos minä kairaan tuonne jäähän kaksi avantoa, rupean kantamaan toisesta toiseen vettä. Siinä ei muuta kuin kantaja väsyy, mutta siitä ei ole kellekään mitään hyötyä. Se on vain näin yksinkertaista.

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tässä kylässä, vaikka Helsingissä, perustettuja firmoja, niin paljonko niitä on tehty omalla pääomalla? Minä väitän, että se prosentti on pieni. Elikkä nyt kun sitä velkaa otetaan, niin se täytyy sijoittaa semmoisiin paikkoihin, joista se alkaa tuottaa. Vähän niin kuin minä viimeksi puhuin, että jos minulla on euro ja minä annan sen edustaja Pekkariselle (Mauri Pekkarinen: Mielellään!) ja Pekkarinen vie sen edustaja Tossavaiselle, ja se on tuottanut 50 senttiä, ja sitten Tossavainen tuo sen minulle, niin se on jo melkein 2 euroa. Silloin se tuottaa. Mutta jos se sillä matkalla alkaa syödä, ei siitä ole kellekään mitään hyötyä. Se on loputon, pohjaton kaivo tämä homma, mitä me nyt teemme.

Se Sipilän ehdotus kasvurahastosta on todella hyvä. Nyt täytyy hallituksen kyllä olla korvat höröllään ja kuunnella, mitä tällä miehellä on sanomista. Hän on liikemies ja ymmärtää näistä. Sosiaalipolitiikka voidaan hoitaa sen jälkeen, kun meillä on kakkua, mistä jakaa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hakkaraisella oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen puheenvuoro. Siinä oli paljon asiaa. Minua erityisesti otti se kohta ihan mukavasti, jossa hän jo lupasi sitä rahaa minulle, mutta sitten minä huomasin, että se minulta siirtyi edelleen Tossavaiselle. Mutta esimerkki oli kyllä ihan oikein valaiseva, ja noinhan asiat kulkevat kuin edustaja Hakkarainen edellä kertoi.

Arvoisa puhemies! Minäkin vielä jatkan hetken tästä innovaatiopolitiikasta. Viime vaalikauden aikaan tässä salissa ministerinä ollessani kyllä erittäin monta kertaa kajosin tähän kysymykseen, jota täällä oikeastaan edustaja Virolainen mielestäni aika hyvin jo tänä iltana käsitteli. Se totuus on, että me suomalaiset laitamme rahaa aika hyvin tämän osaamispotentiaalin, innovaatioketjun varhaisimpaan vaiheeseen, siihen koulutukselliseen osaamiseen, siihen perustutkimusosaamiseen. Mutta se vaihe, jolloin tämän osaamispotentiaalin pitäisi generoitua, muuttua sellaisiksi innovaatioiksi, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa ja viedä markkinoille, tämä generaatio tästä osaamispotentiaalista aina sinne tuotteeksi ja vientituotteeksi, se ei toimi Suomessa niin tehokkaasti kuin pitäisi.

Tässä mielessä niitä julkisia panoksiakin tarvitaan, ei niin, että niillä tämä juttu hoidetaan, vaan että niillä katalysoitaisiin niin kuin yksityisen rahan ja yksityisen käyttäytymisen kulkua niin, että tuo generaatio paranisi. Se on erittäin iso homma. Se on ollut vuosia meille haaste, ja se on tänä päivänäkin erittäin suuri haaste.

Tänään on täällä hehkutettu tätä innovaatiokannustinta ja bisnesenkeliä. Minä tykkään, että niitä tietyllä tavalla ihan hehkutetaankin. Olin niitä ajamassa, mutta silloisen kokoomuksen johdon sekä ministeri Häkämiehen että ministeri Kataisen vastustaessa näitä esityksiä erittäin vahvasti niitä ei valitettavasti saatu eteenpäin. Hyvä, että nyt sitten on saatu näitä eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, kaksi asiaa. Ensinnäkin, en kyllä kuuna päivänä usko, että innovaatiokannustimen verovaikutus on 190 miljoonaa euroa. Niillä premisseillä, mille se nyt on rakennettu, se jää muutamaan kymmeneen miljoonaan euroon. Tämän sanon pöytäkirjoihin. Koska nyt olen käynyt sen vielä vähän tarkemmin ja verrannut sitä, mitä Deloitte aikanaan esitti, kun meille, silloiselle TEMille, teki sen esityksen, ja mihinkä verovaikutuksiin silloin arvioitiin päädyttävän, ja mihinkä nyt: missään tapauksessa 190:tä miljoonaa euroa ei se vaikutus tule olemaan.

Mutta tämä on hyvä näin, mutta huonoa on se, että samaan aikaan suoria innovaatiotukia monilla kymmenillä miljoonilla euroilla vähennetään, koska sen suoran innovaatiotuen — siinä se voidaan kohdistaa juuri sinne, missä sen arvioidaan selvitysten perusteella tuottavan paremmin, se menee aina aika oikeaan kohteeseen — tehokkuus tämän generaation kannalta on paljon suurempi kuin tämmöisen massiivisen verotustuen, semmoisen verovähennystuen, joka on sinänsä tarpeen, mutta jonka tehokkuus ei ole sitä luokkaa.

Nämä huomiot halusin tähän sanoa, ja valitan sitä, että näitä suoria innovaatiotukia tässä nyt on leikattu.

Arvoisa puhemies! Täällä alkuillassa hulahti niin kuin kerralla läpi tämän salin — täällä oli silloin paljon mediaa orsilla ja ministerit istuivat tuolla — se, kun edustaja Paatero kertoi, kuinka elinkeinotukia ja innovaatiotukia lisätään 500 miljoonalla eurolla tässä ensi vuoden budjetissa. Kukaan ei reagoinut yhtään mitään, ja monet varmaan luulivatkin niin, ja kun katsoo budjetista, niin siellä on 540 miljoonaa euroa enemmän rahaa tässä TEMin pääluokassa. Mistä siinä on kysymys? Viennin jälleenrahoituksesta. Viennin jälleenrahoitukseen tulee. Siis se on lainaraha, joka otetaan, joka kuljetetaan budjetin kautta. Voisi sanoa, että se on ihan hyvä, että eikö se ole hyvä. Mutta hei, tässä tapahtuu merkittävä muutos.

Aikaisemmin, tähän vuoteen asti, Finnvera on ottanut itse sen saman vienninrahoitusluoton ja valtio on sen taannut. Mutta nyt se siirtyy pois Finnveralta ja valtio ottaa sen suoraan budjettinsa kautta, ja se näkyy valtion budjetissa. Ja jos täällä joku haluaa sanoa, voi sanoa: se ei ole oikein. Mutta kuitenkin voi sanoa, että 500 miljoonalla eurolla nämä rahat lisääntyvät ensi vuoden budjetissa.

Tämän halusin sanoa, että pöytäkirjaan jäisi hivenen oikeampi käsitys siitä, mitä TEMin budjetti näiltä osin on.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä kommenttina vielä palaan tähän energiaan, josta aikaisemmin täällä puhuin.

Edustaja Tynkkynen käytti ihan hyvän puheenvuoron. Edustaja Tynkkynen erittäin hyvin paitsi hallitsee asian on myöskin näkemykseltään sitä, miten tässä asiassa pitää mielestäni asia nähdä ja myöskin toimia. Ne toimet, joita aikaisemmin täällä kuvasin, käytännössä ovat tarkoittaneet sitä, että kun Suomen piti poistaa 14 kivihiililaitosta rannikolta nopeata vauhtia kohti 20:tä edettäessä, yhtään niistä ei olla muuttamassa uusiutuvalle, siis puulle ja sen oheispolttoaineelle, turpeelle. Ei yhtään. Yksikään hanke ei tällä hetkellä ole toteutumisvaiheessa.

Päinvastoin: Esimerkiksi se Pietarsaari, joka on käyttänyt puuta ja jonkun verran turvetta, alkaa käyttää kivihiiltä. Minun kotikuntani Jyväskylä investoi 10 miljoonaa euroa puun ja turpeen käyttöön rakennettuun laitokseen, jotta se voi niitä käyttää, ja nyt sitten jo ensi talvena kivihiiltä, ja sitä rataa Kuopio ja sitä rataa monet muut kunnat. Kyllä tämä on viimeisen päälle vikalinja. Minä toivon, että edustaja Tynkkynen tässä saa voimia ja pystyy ajamaan omassa puolueessaan vähän järkevämmän linjan.

Arvoisa puhemies! Aivan vihonviimeiseksi vielä. Edustaja Tynkkynen sanoi, että kivihiiltä pitäisi verottaa, hyvä niin. Monet täällä kauhistelevat, että kun kotimaista tuetaan niin paljon. Vielä kertaalleen: on se aika erikoista tämä juttu. Siis miettikää ja ajatelkaa. Täällä joku sanoi, että kun suomalaisessa turpeessa, siinä on niin kuin verotukea, että sitä ei veroteta niin paljon kuin sitä periaatteessa voisi verottaa. Hyvä! Katsotaan, mitä Saksa tekee.

Saksa vielä vuosi kaksi sitten sai viimeksi taas moneksi vuodeksi oikeuden niin sanotun Jahrhundert-sopimuksen perusteella ei vain keventää verotusta, vaan tukea oman kivihiilen käyttöä yli 2 miljardilla eurolla vuodessa. Niin maailmalla, ja näin meillä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme edustaja Pekkarisen kanssa tismalleen samaa mieltä ensinnäkin siitä, että Saksan kivihiilen tuet ovat irvokkaita ja ne pitää ajaa alas niin pian kuin mahdollista, ja olemme samaa mieltä myös siitä, että jos kivihiilen käyttö Suomessa lisääntyy, niin se on iso ongelma. Eri mieltä olemme ehkä lähinnä siitä, kuinka suuressa määrin tämä viime aikojen energiamarkkinatilanne on hallituksen energiaveroratkaisujen syytä. Niillä on varmasti oma osansa, mutta siellä on monta muutakin tekijää. Itse mieluummin vien keskustelua ehkä siihen suuntaan, millä ratkaisuilla nyt tämä huono tilanne voidaan hoitaa. Palaan tässä muun muassa edustaja Pekkarisen ministerikaudellaan kaavailemiin kannustimiin, joilla voidaan tukea nimenomaan kivihiilivoimaloiden muuttamista käyttämään muita polttoaineita, ja ne ovat edelleen erittäin ajankohtaisia ja tarpeellisia esityksiä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulle on tullut näiden kolmen vuorokauden budjettikeskustelujen aikana sellainen käsitys, että eduskunnalla ja varmaan myös hallituksella on varsin selkeä, jopa yhtenäinen tilannekuva Suomen tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta. Hyvä näin, tämä lupaa odottaa hyvää kevättalvelta.

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarviossa hallitus hakee kasvua tutkimus- ja kehitystoiminnan verovähennyksillä, bisnesenkelikannustimilla ja teollisuuden kaksinkertaisilla poistoilla. Maamme on tunnetusti viennistä elävä kansakunta. Siksi on erittäin hyvä nähdä, että vientiluottojen mahdollisuutta kasvatetaan voimakkaasti. Valtio on vastuullisena omistajana ottanut aikaisempaa enemmän vastuuta Finnveran riskinotosta. Kannustan Finnveran päätöksentekijöitä toimimaan rohkeana riskirahoittajana nyt, kun pankit, osin valtion aiheuttamin toimin, ovat kiristäneet lainahanat tiukille.

Hallituksen puoliväliriihtä koskevat lausunnot ovat antaneet ymmärtää, että uusia kasvutoimenpiteitä on tulossa lisää. Näin pitääkin olla, jotta Suomen kilpailukyky saadaan takaisin raiteille. Olemme jääneet liian kauas taka-alalle pahimmista kilpailijoistamme.

Mutta vaikka meillä on hyvä hallitus, niin kaikkea sekään ei voi yksin ratkaista. Kilpailukyvyn osalta paljon vartijoina ovat työmarkkinajärjestöt. Nyt kaivataan työmarkkinajärjestöiltä todellista yhteiskuntavastuuta. Eri tahoilta on viime viikkoina tullut useita ennakkoluulottomia ehdotuksia siitä, kuinka yritystemme toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa. Ennen kuin ajatuksia suoralta kädeltä tyrmätään, on tärkeää muistaa, että kilpailukumppanimme Ruotsi ja Saksa ovat jo omat uudistuksensa toteuttaneet: työaikapankit, minimityöt, määrätietoinen työmäärän lisääminen, työntekijöiden omavastuu näkyvät nyt näiden maiden kasvu- ja työllisyysluvuissa. Ne ovat eri luokkaa Suomen kanssa. Toivon, ettemme ammu itseämme jalkaan kangistumalla vanhaan.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää yksityiskohtaisempaa huomiota ict-alaan, joka on voimakkaan rakennemuutoksen kourissa. Me Oulussa tiedämme tämän valitettavasti paremmin kuin hyvin. Nokian vaikeuksien myötä meillä on vapautunut maailmanluokan osaamista, ja nyt tuota osaamista houkutellaan aktiivisesti muualle maailmaan, lähinnä Piilaakson suuntaan. On ehkä yksittäisen osaajan ja hänen perheensä kannalta hyvä ratkaisu muuttaa Piilaaksoon, mutta ei Suomen, joka on kouluttanut osaajan ja toivoo, että hän pystyisi työskentelemään kotimaassa. On Suomen etu, että teemme sellaisia toimia, joilla tämä maailmanluokan osaaminen saadaan pidettyä täällä ja alan vahva murros käännettyä voitoksi. Tällaisia toimenpiteitä on pohdittu laajasti Pekka Ala-Pietilän ICT 2015 -työryhmässä, ja ne julkaistaan noin kuukauden sisällä. Mielestäni esitykset on syytä käydä tarkasti läpi ja panna mahdollisimman nopealla aikataululla täytäntöön.

Arvoisa herra puhemies! Kasvutoimenpiteiden lisäksi suuntaan huomion toiseen Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeään ja merkittävään asiaan, nimittäin nuoriin. Nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä 20 prosentin luokkaa. Myös korkeasti koulutetut nuoret ovat vaikeuksissa työllistyä. Jos työttömyys jatkuu pitkään, se voi helposti johtaa jopa syrjäytymiseen. Tätä taustaa vasten ei meillä Oulun seudulla ole alkuunkaan ymmärrystä sille, että ammattikoulutuksen aloituspaikkoja ollaan rajusti vähentämässä alueelta, jolla on Suomen nuorin väestö, Suomen suurin nuorisotyöttömyys ja Suomen vetovoimaisin koulutus. Tällainen tilanne ei ole kestävä, ei nuorten kannalta, ei koko yhteiskunnan kannalta. Nuorten yhteiskuntatakuu on ihan hyvä alku asian korjaamiseen, mutta sen lisäksi tarvitaan työkalupakkia: tarvitaan opinto-ohjausta, opiskelupaikkojen järkevää mitoitusta, tarvitaan uudenlaisia tapoja järjestää oppisopimuskoulutusta ja harjoittelua. Erilaisia ratkaisuja pitää pohtia avoimesti. Jos nuoria voidaan auttaa työllistämällä toimilla x ja y, ne on silloin tehtävä. Kyse on ennen kaikkea nuorista itsestään mutta myös esimerkiksi työurien pidentämisestä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus sopi maaliskuun kehysneuvotteluissa merkittävästä 300 miljoonan euron kasvupaketista. Tutkimus- ja kehitysverokannustin, investointien poistomahdollisuuksien kaksinkertaistaminen sekä pääomasijoitusten kasvukannustin ovat tärkeä pohja tulevalle talouskasvulle. Muun muassa Venäjän WTO-jäsenyyden myötä syntyy liiketoimintamahdollisuuksia ja kasvun paikkoja, joiden hyödyntämisessä kannustimista ja korkeammasta poisto-oikeudesta on varmasti apua. Kasvuyritysten auttamiseksi Finnveran riskinottoa lisätään ja aloittavien yritysten luotto- ja takaustappioiden valtion korvausosuus korotetaan 75 prosenttiin koko maassa.

Vientiteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämisen ja ympäristöteknologian edistämisen kannalta merkittävä on päätös rikkipesuri-investoinneista. Hallitus panostaa rikkipesurien asentamiseen ensi vuonna 10 miljoonaa euroa. Hallitus on talousarvioesityksessään jo lisännyt panostuksia elinkeino- ja innovaatiopolitiikan sekä vientiluototuksen määrärahoihin, joiden kokonaismäärä on 1,8 miljardia euroa. Tämä on yli 0,5 miljardia euroa enemmän kuin kuluvana vuonna.

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni kansantalous ja erikoistunut kapeisiin tuotantoalueisiin, mistä johtuen kasvua saadaan ensisijaisesti kansainvälisiltä markkinoilta. Viennin ja yritysten kansainvälistymisen edistäminen onkin keskeisiä keinoja talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kasvuyrittäjyys on Suomessa edelleen vähäistä, eikä uusia nopeaan kansainväliseen kasvuun tähtääviä yrityksiä synny riittävästi. Tämän on arvioitu johtuvan muun muassa yrittäjien puutteellisesta osaamisesta ja kasvu- ja riskinottohalusta sekä heikosti kehittyneistä riskirahoitusmarkkinoista. Kasvuyrittäjyyden vahvistamiseksi on edelleen tehtävä lisäpanostuksia, muun muassa yrityspalveluiden toimivuuteen ja lisääntyvään kansainvälistymisen osaamiseen.

Kotimaisen puun ja muun biomassan tutkimusta tulee edistää ja rahoitusvälineet kehittää sellaisiksi, että ne antavat mahdollisuuden pitkäkestoiseen tutkimustyöhön ja sen myötä innovaatioiden kaupallistamiseen. Kasvava kaivannaisteollisuus ja mineraalien hyödyntäminen ovat koko kansantalouden kannalta tärkeä tulevaisuuden ala, jonka kehittäminen ei saa heikentyä Talvivaaran kaivoksen aiheuttamien ympäristöongelmien vuoksi. Kaivannaisteollisuuteen liittyvät ympäristökysymykset tulee hoitaa vastuullisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Myös kasvava matkailu on työvoimavaltainen ala, joka parantaa myös paikallisten asukkaiden palveluja ja auttaa ylläpitämään perusinfrastruktuuria, jonka pohjalle voidaan kehittää muuta elinkeinotoimintaa.

Arvoisa puhemies! Vähäisen pääoman Suomi tarvitsee aiempaa enemmän ulkomaisia investointeja, mikä osaltaan vahvistaisi kehityksen ja kasvun pohjaa. Ulkomaisten investointien kanta oli viime vuonna hieman yli 60 miljardia euroa eli noin 32 prosenttia kansantuotteesta, kun EU:n vastaava keskiarvo on 42 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Alueellisen kuljetustuen on määrä päättyä vuoden 2013 lopussa osana hallitusohjelman mukaisia elinkeinotukien leikkauksia. Itse pidän tärkeänä, että kuljetustuen jatkuvuutta arvioidaan vielä uudelleen ja että huomioon otetaan muun muassa kansainvälisille markkinoille menevien kuljetusten logistiset kustannukset. Mikäli Ruotsi jatkaa tukijärjestelmäänsä myös vuoden 2013 jälkeen, tuen päättyminen olisi erityisen haitallista niille Pohjois-Suomen yrityksille, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla Pohjois-Ruotsin vastaavien yritysten kanssa.

Maakunnan kehittämisraha on tarjonnut nopean ja ketterän tavan käynnistää aluekehityksen kannalta merkittäviä maakunnallisia kehittämishankkeita. Kehittämisraha on ollut myös nopea apu esimerkiksi rakennemuutostilanteessa, kun tarvitaan välitöntä ja paikallista reagointia. Valiokunnan ehdotusta lisätä momentille 1,3 miljardia euroa yrittäjyyttä ja elinkeinoelämää tukeviin hankkeisiin pidän erityisen tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Hallitus panostaa kasvuun, ja pidän edellä esitettyjä panostuksia tärkeinä ja kannatettavina. Pelkään kuitenkin, että esitetyt toimet eivät vieläkään riitä, ja kannustan hallitusta harkitsemaan tässä salissakin esitettyjä uusia kasvun eväitä. Nyt siihen on otollinen aika.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomella on lähikuukausien aikana kaksi suurta haastetta. Toinen niistä on valtiontalouden tasapainottaminen, joka on välttämätöntä, ja toinen on kasvun löytäminen, joka tietysti vähentää sitä tasapainottamisen tarvetta ja joka pitkän päälle on välttämätöntä, jotta Suomi voi ylipäätänsä menestyä. Silloin kun ajatellaan, mistä se kasvu syntyy, niin pääluokka 32, työvoima- ja elinkeinoministeriön pääluokka, on tässä suhteessa kaikkein tärkein. Toisaalta täytyy sanoa, että se, että yrityksiä tuetaan, lähtökohtaisesti ei ole hyvä eikä oikea asia, vaan yritysten pitäisi menestyä ja yhteiskunnan tehtävä on luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet yrityksille, jotta yritystoimintaa syntyy ja ne voivat kaiken kaikkiaan kasvaa.

Arvoisa puhemies! Otan vain kaksi yksityiskohtaa valiokunnan mietinnöstä esille tässä keskustelussa.

Toinen niistä liittyy kasvuyrittäjyyteen. Jos me katsomme tällä hetkellä suomalaisten yritysten tilannetta, suuryritykset vähentävät väkeä, pienet kasvavat ja erityisesti sellaiset yritykset, joilla on potentiaalia kasvaa kansainvälisillä markkinoilla, voivat kasvaa hyvinkin nopeasti. Siitä syystä on tärkeätä, että erityisesti panostetaan kasvuyrittäjyyteen.

Tässä suhteessa valiokunta erityisesti kiinnittää huomiota yrityspalveluiden toimivuuteen ja kansainvälistymiseen liittyvään osaamiseen, ja tältä osin myöskin rahoitusta parannetaan. Tämän lisäksi myöskin mentoriverkoston tuki olisi erittäin hyvä. Eli kun yrittäjä aloittaa, hän ei välttämättä tunne yritystoimintaa riittävän hyvin. Sillä, että on kokenut yrittäjä siinä mukana auttamassa, on merkittävä vaikutus siinä, että yritys myöskin selviytyy. Tärkeätä on myöskin se, että meillä olisi yrittäjyyskoulutusta, niin että olisi tällaista yleisvalmiutta jo koulutusjärjestelmän antamana.

Sitten vielä yksi suuri kysymys on riskinotto. Valtio on kyllä rahoituksessa mukana — bisnesenkelivähennys, joka nyt tulee, on erittäin hyvä askel tässä suhteessa — mutta Teollisuussijoituksessa ja muissa valtion investointi- ja rahoitusjärjestelmissä riskinottoa tosiasiassa kaihdetaan, koska virkamiesten ei ole kovin helppoa ottaa riskiä, josta saattaa seurata tappioita, koska silloin virkamiehen toimintaa syynätään erittäin tarkkaan. Tästä meidän pitäisi jossakin vaiheessa syvällisemmin keskustella, voitaisiinko riskiä ottaa selvästi enemmän.

Puhemies! Toinen keskeinen asia on Venäjä. Suomi voisi menestyä huomattavasti paremmin sillä, että hyödyntäisimme Venäjän mahdollisuuksia, ja silloin Pietarin alue ja Luoteis-Venäjä ovat keskeisiä alueita. Jos me ajattelemme Suomea sata vuotta sitten, Pietarin merkitystä Suomelle, niin sehän oli aivan huikea, ja tässä suhteessa, kun rajat ovat poistumassa valtioitten väliltä, liikkuvuus kasvaa, Pietarin merkitys meillä pitäisi olennaisesti paremmin tunnustaa ja sitä hyödyntää. Eräitä alueita, joilla valiokunta haluaa tapahtuvan entistä enemmän — tai ensinnäkin sanottakoon, että valiokunta haluaa, että Venäjä-strategia valmistuu mahdollisimman nopeasti, että tiedetään, mitä ylipäätänsä tehdään — sektoreittain:

Telakkateollisuus. Siinä pitää erityisesti tarkkaan pitää huolta siitä, että arktinen osaaminen meillä säilyy ja nimenomaan laivanrakennuksessa. Mitä tulee — me olemme siitä nyt keskustelleet — nimenomaan risteilyaluksiin, Suomella on siinäkin osaamista, mutta täytyy sanoa, että korealaiset ja japanilaiset eivät varmaan koskaan osaa rakentaa yhtä hyviä jäänmurtajia kuin Suomessa osataan rakentaa, ja se osaaminen meillä pitää säilyttää ja sitä pitää olennaisesti kehittää, että olemme arktisen laivanrakennuksen suurvalta.

Toinen on sitten matkailu. Arvioitten mukaan matkailu Venäjältä tämän vuosikymmenen loppuun mennessä saattaa kaksinkertaistua, ja tilastot osoittavat, että venäläiset turistit käyttävät eniten rahaa Suomessa per matkailupäivä. Tässä meillä on huikea potentiaali. Ja täytyy sanoa, että meillä tällä hetkellä on jo 130 000 henkilöä, jotka ovat matkailuelinkeinon palveluksessa, ja tätä määrää voidaan olennaisesti kasvattaa. Tilanne on se, että tulevaisuudessa myymme elämyspalveluita enemmän kuin fyysisesti rakennettuja tavaroita, ja tässä suhteessa se, että valiokunta laittaa Matkailun edistämiskeskukselle nimenomaan Venäjä-hankkeeseen miljoona euroa lisää, on mielestäni erittäin oikea ja tärkeä askel, ja sen hyöty varmasti tulee osoittautumaan erittäin suureksi.

Sitten tarkoitus on myöskin, että tehdään investointeja Suomeen, ja tältä osin valiokuntahan laittaa myöskin Invest in Finlandille 200 000 euroa lisää. Yhtenä kohdealueena siinä on Itä-Suomi ja siellä tehtävät investoinnit lähinnä venäläisten toimesta, houkutteleminen sinne, ja sitten cleantech-toiminta, johon Venäjällä on erittäin suurta kiinnostusta, ja tämäntyyppistä investointitoimintaa pyritään saamaan aikaan.

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten valiokunta laittoi 1 miljoonaa euroa talousarvioon pk-yritysten etabloitumishankkeisiin Venäjälle. Se oli poistettu nyt talousarviosta, ja valiokunta palauttaa tämän momentin, ja sille laitetaan kaiken kaikkiaan 700 000 euroa. Ne kokemukset, mitä tässä vajaan vuoden aikana on saatu näistä pienyritysten etablointihankkeista, ovat erittäin positiivisia. Näitä pienyrityksiä pitää rohkaista menemään sinne, ja jo se, että ollaan Venäjällä, antaa merkittäviä kasvumahdollisuuksia, ja tästä syystä on hyvä, että nimenomaan Venäjän suuntaan näitä pk-yritysten sijoittumismahdollisuuksia olennaisesti tuetaan.

Arvoisa puhemies! Uskon, että valiokunnan tekemillä muutoksilla kasvua Suomessa saadaan aikaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Otan tässä esille nuorisotyöttömyyden ja sen hoitamisen. Se toki nivoutuu moneen muuhunkin hallinnonalaan, niin kuin pitääkin silloin, kun vakavista ongelmista puhutaan. Itse asiassa tämä nuorisotyöttömyys on koko meidän EU-alueen iso yhteinen ongelma, ja olen tyytyväinen siihen, että EU-komissio on puuttumassa tähän asiaan vakavasti ja kannustaa EU-jäsenmaita ottamaan käyttöön meidän tapaan nuorisotakuun.

EU:ssa on tällä hetkellä nuoria työttömiä jopa 25 miljoonaa, ja viimeksi kuluneen vuoden aikana määrä on kasvanut 2 miljoonalla — emme mekään ole tältä pelastuneet. Nuorisotyöttömyys pahimmissa maissa on jopa 50 prosenttia. Synkin tilanne on kahdeksassa EU-maassa: Kreikassa, Slovakiassa, Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa, Italiassa, Liettuassa ja Latviassa. Meillä Suomessakin nuorisotyöttömyys on erittäin korkeissa luvuissa, lähentelemme noin 20:tä prosenttia, ja se tarkoittaa, että joka kymmenes alle 29-vuotias on työtön tai koulutuksen ulkopuolella.

Jos vertaamme sitten taas esimerkiksi Saksaan, niin tilanne on hyvin erilainen, eli nämä maat, jotka tuossa edellä luettelin, plus Suomi ovat korkean nuorisotyöttömyyden maita, mutta esimerkiksi Saksassa nuorisotyöttömyys on ainoastaan 7,9 prosenttia. Siellä on tehty hyvin aktiivista politiikkaa, työllisyyspolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa, nuorten näkökulmasta jo pitkään, ja ehkä myös meillä sieltä jotain opittavaa olisi. Siellä on käytössä hyvin monipuoliset koulutusväylät ja matala reitti työelämään. Ehkä tätä kannattaa Suomessakin pohtia. Myös Saksa on panostanut erittäin vahvasti oppisopimukseen, ja se on erittäin suosittu ja hieman erimallinenkin kuin meillä Suomessa. Ehkä sitäkin kannattaa miettiä.

Koulutuksella on tutkitusti erittäin vahva yhteys työllistymiseen, ja tästä näkökulmasta on tärkeää huomata, että vuosittain meillä Suomessa noin 4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa. Tämän lisäksi jopa joka neljäs nuori keskeyttää ammatillisen koulutuksen ja noin joka kymmenes lukion. Tämä johtaa siihen, että jokaisesta ikäluokasta 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa. 20—29-vuotiaista pelkän perusasteen varassa olevia on noin 110 000, ja niin kuin tuossa totesin, alle 29-vuotiaita työttömiä on jopa noin 55 000. Kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten määrä on selvitysten mukaan noin 40 000 nuorta. Nämä ovat valtavia lukuja, ja olen varma, että tästä joukosta valtaosa olisi paljon mieluummin kiinni normaalissa arjessa opiskelun ja työnteon kautta.

Nuorten työllisyyden parantamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi nyt onkin hallitusohjelmaan kirjattu — ja ensi vuonna saamme sen myös täysipainoisesti voimaan — nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuu. Jatkossa jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nyt tämä toteutuu, ja tämän niin sanotun nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on varmistaa, että nuoret löytävät polun koulutukseen ja työhön ja sitä kautta osalliseksi yhteiskuntaan. Tämä nuorten yhteiskuntatakuu on poikkihallinnollinen, ja se toteutetaan täysimääräisesti nyt vuodenvaihteesta 2013 alkaen. Pidän sitä erittäin tärkeänä toimenpiteenä tässä tilanteessa, vaikka pitkässä juoksussa kuitenkin tilanteen pitää olla sellainen, että normaalin kasvun kautta meille syntyy työpaikkoja ja sitä kautta myös nuoret löytävät tiensä työn syrjään kiinni.

Arvoisa puhemies! Ohjaamme nuorisotakuun ja opiskelutakuun toteuttamiseen merkittävästi myös lisää rahaa niin suoraan opiskeluun kuin nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhönkin. Lisäksi ensi vuonna käynnistetään nuorten aikuisten osaamisohjelma, jolla tarjotaan ammatillista koulutusta ilman koulutusta jääneille 20—29-vuotiaille.

Tämän kaiken onnistumiseksi on myös erittäin tärkeää huolehtia minusta siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö ei tee liian rajuja ja ennen muuta väärin kohdistettuja, kasvualueelle kohdistettuja, leikkauksia toisen asteen koulutuspaikkoihin. Toivon, että hallitus nyt alkuvuonna käy tarkasti läpi nämä suunnitellut leikkaukset toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, niin että emme vain missään tapauksessa murenna tämän nuorisotakuun hyvää tarkoitusta sillä, että leikkaamme vääriltä alueilta toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkoja. Silloin olemme kyllä todellakin väärällä tiellä verrattuna vaikkapa Saksaan, jossa näissä asioissa on onnistuttu meitä paremmin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elinkeino- ja innovaatiopolitiikan keinoin voimme pyrkiä tukemaan yrityksiä, jotta niillä olisi paremmat kasvumahdollisuudet, jotta niillä olisi paremmat lähtökohdat työllistää sekä kehittyä ja kansainvälistyä. Tuet ovat usein erittäin paikallaan, ja monta tärkeää asiaa jää varojen puutteessa tukematta. Varsinkin kasvuyrittäjyyden vauhdittamiseksi tarvittaisiin nykyistä enemmän yhteiskunnan kannustusta.

Erityisen huonosti menee pienyrityksillä. Hallitusohjelmassa ei lisätty pienyritysten kehittymismahdollisuuksia. Pienyritysten mahdollisuudet saada valtiontakaus ja Finnveran panos jäävät merkityksettömiksi yritysten tarpeisiin nähden. Suomi ei tule säilyttämään nykyistä hyvinvoinnin tasoa, paikkaamaan kasvavaa kestävyysvajetta, kääntämään kauppatasetta jälleen ylijäämäiseksi ja kohentamaan valtiontaloutta ilman yrityksiä, joissa kasvu tapahtuu.

Suomessa suurin osa yrityksistä on juuri pienyrityksiä. Niiden mahdollisuudet selvitä suhdannevaihteluista ovat rahoituksen loputtua heikkoja. Jos kasvun tielle halutaan palata, on valtiolta löydyttävä tähän myös tukea. Osa tuista ei pääse kuitenkaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Samalla kun moni tukea kipeästi tarvitseva jää sitä ilman, saavat jotkin suuret yritykset esimerkiksi tutkimuksen ja tuotekehityksen nimissä tukea samanaikaisesti monista eri lähteistä. Joukossa on myös tukien osalta väärinkäytöksiä ja jopa huijauksia sekä Kilpailuviraston kartelleista tuomitsemia toimijoita, kuten metsäyhtiöitä ja maarakennusliikkeitä. Sellaisilla toimijoilla, joilla on resurssit käyttää aikaa ja rahaa järjestelmän syynäämiseen, on todella mahdollisuudet käyttää nykyjärjestelmää julmasti hyväkseen. Valtion velkaantuminen ja verovarojen niukkuus eivät anna sijaa yhteisten varojen väärinkäytöksille.

Herra puhemies! Kotimaista kasvua edistettäessä tulee ottaa huomioon kaikki kanavat. Myös kehityspolitiikka voi toimia välineenä suomalaisten yritysten etabloitumisessa vielä kehittymättömälle markkinalle. Kehityspolitiikassa voidaan hyödyntää Suomen vahvuudet muun muassa koulutuksessa, terveyden edistämisessä, viestintä- ja ympäristöteknologiassa sekä hyvässä hallinnossa. Nykyisestä Suomen kehitysyhteistyöstä — huom. — vain 9 prosenttia on kohdistettu suomalaisille toimijoille. Voisimme pyrkiä nykyistä enemmän kehittämään yksityissektorin toimintaympäristöä kehitysmaissa ja yhteistyömuotoja siten, että suomalaiset yritykset voisivat paremmin osallistua kehitysyhteistyöponnisteluihin. Tällä hetkellä Finnfundin pääomakorotuksen ja erityisriskirahoituksen turvin yritykset saavat vähän helpommin rahoitusta köyhyyttä vähentäviin hankkeisiin.

Jatkossa voisimme ottaa mallia myös muualta. Esimerkiksi Ranska tulee sitomaan ainakin osan antamastaan kehitysavusta kauppaan ranskalaisten yritysten kanssa. Vaatimuksena on, että 70 prosentin laitetoimituksista pitää tulla ranskalaisilta yrityksiltä. Kiina on toiminut samalla tavalla kuin Ranska. Suuri osa esimerkiksi Itä-Afrikan isoista infrahankkeista tehdään kiinalaisten toimesta.

Lopuksi, herra puhemies, vielä se, että Itä-Afrikassa suunta on positiivinen, sillä siltä alueelta on löytynyt öljyä ja rakennetaan uusia teitä, rautateitä ja voimalaitoksia, satamia laajennetaan, maita sähköistetään. Infrastruktuurin rakentaminen on välttämätön edellytys sekä kotimaisille että ulkomaalaisille investoinneille. Suomalaisia on rajoitetusti mukana joissakin näissä sähköistyshankkeissa, mutta suomalaisilla yrityksillä olisi paljon, paljon vielä tarjottavaa. Suomalaisten yritysten kaupan lisääminen synnyttäisi jatkossa myös investointeja ja sitä kautta uusia työpaikkoja ja kestävää, itsensä kantavaa kehitystä. Esimerkkejä kuitenkin on, sillä muun muassa Koneen hissit ja liukuportaat löytyvät lähes jokaisesta Nairobin uudesta ostoskeskuksesta tai toimistotornista.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Turvallisuussektorin eläkeikä on puhuttanut ja puhututtaa, ja sen on syytäkin puhututtaa. Jo aikaa sitten palomiesten eläkeikää nostettiin, ja sen huonot seuraukset ovat nyt sitten tänä päivänä käsillä. Peräti 49 prosenttia palomiehistä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, eli tämä on karua lukemaa siitä, mitä eläkeiän nosto on vaikuttanut palomiesten työkykyyn, ja muun muassa syövät ovat erittäin suuressa osassa myös palomiesten ammatissa. Poliisien eläkeikää nostetaan, ja pelkäänpä, että siinä on vastaavia vaikutuksia.

Koko turvallisuussektorin henkilöstöresurssit ovat kohtalaisen tiukilla olleet jo pitkään, ja näistä johtuen työhyvinvointi on tiukilla. Tämä koko kokonaisuus puhuu sen puolesta, että turvallisuussektorin, ihan kokonaisuutenaan, eläkeikää pitäisi käsitellä aivan eri tavalla. Toivon, ettei näitä eläkeikänostoja nyt enää hirveästi tehtäisi ja tutkittaisiin uudelleen nämä jo tehdyt eläkeiän nostot, katsottaisiin, mitä niistä oikeasti on ollut hyötyä, mitä haittaa, ja lasketaan, mikä sen oikeasti sitten pitäisi olla. Korjataan ne virheet, mitä tuli tehtyä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset kantavat huolta Suomen työllisyydestä ja talouskasvusta. Mielestämme valtion tulisi nykyistä paremmin tukea pk-yritysten kasvua, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana käytännössä kaikki uudet työpaikat ovat syntyneet pk-sektorille ja ennen kaikkea pieniin, alle viiden henkilön yrityksiin. Suomen nykyinen, suoriin tukiin perustuva yritystukijärjestelmä on tutkitusti hyvin tehoton, ja järjestelmän suurimmat hyödyn saajat ovat Nokian kaltaisia suuryrityksiä, jotka saisivat helposti markkinoilta rahoitusta projekteihinsa. Nykyiset yritystuet ovat kietoutuneet mutkikkaisiin hankerahoituksiin, joita osaavat käyttää hyväkseen vain isot ja vahvat yritykset, kun taas pienet ja keskisuuret yritykset jäävät helposti tukien ulkopuolelle.

Yritystukien tehottomuus on havaittu myös tuoreessa työ- ja elinkeinoministeriön raportissa, jonka mukaan yritystukijärjestelmän toimivuutta voidaan parantaa merkittävästi poistamalla tehottomat tuet ja kohdistamalla ne elinkeinopolitiikan kannalta keskeisiin kohteisiin. Raportin suositusten toteuttamisen arvioidaan pienentävän valtion tukimenoja 200—250 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme uusia toimia erityisesti pk-yrittäjyyden tukemiseen. Perussuomalaisten mielestä nykyisten tehottomien yritystukien sijaan pitäisi käyttää verokannustimia. Ehdotammekin erityisesti pk-sektorille suunnattua kasvupakettia, joka pitää sisällään arvonlisäveron alarajan tuntuvan korotuksen muodossa annettavan arvonlisäverohuojennuksen, työllistävien pk-yritysten Viron mallin mukaisen yritysverotuksen sekä kotitalousvähennyksen korotuksen. Katsomme myös aiheelliseksi, että kasvupakettimme otetaan ainakin aluksi käyttöön määräaikaisena ja samalla luodaan seurantajärjestelmä sen vaikutusten arvioimiseksi.

Arvonlisäverollisen liiketoiminnan alarajan nosto on tehokas keino harmaan talouden torjunnassa ja yrittäjyyteen kannustamisessa. Uudistus parantaisi erityisesti pienyritysten kannattavuutta ja mahdollisuuksia työllistää. Tämä soveltuisi parhaiten palveluliiketoiminnan puolelle, sillä toimintansa luonteen vuoksi näillä yrityksillä ei ole juurikaan mahdollisuutta tehdä arvonlisäverovähennystä ostoistaan. Tällainen arvonlisäverovelvollisuuden rajan nostaminen madaltaisi myös yrittämiseen ryhtymisen kynnystä merkittävästi ja lisäisi näin pienyrittäjien määrää. Arvolisäverollisen liiketoiminnan alarajan noston avulla saataisiin myös yrittäjien tulot paremmin verotuksen piiriin, sillä tällöin ei olisi järkevää tehdä, lainausmerkeissä, pimeitä pikkutöitä. Uudistus vähentäisikin tehokkaasti harmaan talouden toimijoiden määrää ja sitten lisäisi muuta verokertymää.

Perussuomalaiset ehdottavat, että arvonlisäverollisen liiketoiminnan alarajaa nostettaisiin nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon ja samalla arvonlisäveron niin sanottu huojennusalueen katto nostettaisiin 22 500 eurosta 40 000 euroon. Tällöin arvonlisäveron alaista olisi vain sellainen liiketoiminta, jonka liikevaihto ylittäisi 20 000 euroa vuodessa, ja 20 000—40 000 euron liikevaihdolla arvonlisäverosta saisi huojennuksen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä tällä hetkellä keskeistä on luoda uusia työpaikkoja. Uudet työpaikat tuovat valtiolle lisää verotuloja, joten työllistäviä kasvuyrityksiä on syytä kannustaa. Ehdotamme mallia, jonka avulla kasvuyritykset voisivat saada käyttöpääomaa yrityksen tuloksesta. Mallissamme pk-yritys, joka kahtena peräkkäisenä vuonna palkkaa vähintään kaksi uutta kokopäiväistä työntekijää ja jonka työntekijämäärän lisäys on vuosittain vähintään 10 prosenttia, olisi vapautettu yhteisöverosta niin kauan kuin ei jaa omistajilleen osinkoja. Tämä kannustaisi kasvuyrittäjyyteen sekä säilyttämään yrityksen voitot toiminnan edelleenkehittämiseen ja työllistämiseen. Vastaavaa veroetua tulee pyrkiä soveltamaan myös toiminimille ja muille yhtiömuodoille.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät tänä vuonna tehtyä kotitalousvähennyksen supistamista virheenä. Kotitalousvähennys on synnyttänyt uutta yritystoimintaa ja on monen pienen palveluyrittäjän liiketoiminnan elinehto. Perussuomalaiset katsovatkin, että kotitalousvähennyksen korottaminen on oiva keino tukea yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Tämän lisäksi kotitalousvähennyksen korotus torjuu harmaata taloutta, kun se kannustaa kotitalouksia teettämään pienet työt rehellisillä yrittäjillä. Ehdotammekin, että kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrä nostetaan 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin. Erityisesti hoiva- ja kotitalouspalveluyrityksillä, kun työn osuus on korkea, tämä olisi nimenomaan sitä työllisyyttä ja yrittäjyyttä lisäävä toimenpide.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nimenomaan tuo prosenttinosto on se olennainen, ei niinkään sen määrän nosto, koska se on tietysti selvää, että hyvätuloiset enemmän hyötyvät yleensä näistä tämäntyyppisistä vähennyksistä, he käyttävät näitä enemmän. Sitä pidän ihan pöyristyttävänä kartanonherrapolitiikkana, että nyt näitä vähennyksiä saa myös ulkomailla teetetyistä remonteista, eli siellä rikkaat Espanjan-kotejaan remontoivat ja ottavat vähennyksiä. Eli tämä on sitten sellainen ikävä piirre, että menee koko systeemi pilalle, kun siellä on tämmöistä mätää. Siihen kyllä pitää saada korjaus.

Nämä ovat ne lääkkeet, mitä perussuomalaiset ovat esitelleet. Me olemme esitelleet nämä jo hyvissä ajoin syksyllä, niin että nämä olisi voinut hallitus nyt jo ottaa budjettiin. Ottakoon sitten ensi vuonna, jos ei tänä vuonna — näinhän kävi viime vuonnakin perussuomalaisten tekemille ehdotuksille. Mutta tämä on tärkeä ehdotus, ja todella olemme sen esittäneet niin ajoissa, että sitä olisi voitu jo nyt hyödyntää. Keskustalla sinänsä on varmaan ihan hyviäkin ideoita siellä, mutta toivat ne varmaan aika myöhään. Perussuomalaisilla on vahva, lähes 40-sivuinen vaihtoehtobudjetti, jota on myös aika laadukkaaksi täällä kehuttu — kiitos koko ryhmällemme!

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellisen puheen jälkeen sain valtavasti palautetta ja pyydettiin avaamaan hiukan lisää erästä asiaa tuosta puheesta, ja siksi tässä pöntössä nyt olen.

Työurien pidentämisestä on puhuttu paljon tässä salissa ja puhuttu siitä, että alkupäästä ja keskeltä ja lopusta työuria pitäisi pidentää: alkupäästä tietysti niin, että opiskelusta valmistutaan ammattiin ja aloitetaan työt aikaisemmin, keskeltä niin, että työttömyysjaksot jäävät lyhyemmiksi ja mahdolliset ammatinvaihdot sitten tapahtuvat työuran keskellä nopeasti. Nyt keskityn enemmänkin loppupäähän ja lähinnä eläkeiän nostoon.

Työurien pidentäminen on hyvin tärkeä asia sillä tavalla, ja nimenomaan työllisyysasteen nosto, että me pystymme tulevaisuudessa eläkkeet maksamaan, ja tästäkin huolimatta, vaikka me pystymme työuria pidentämään, on kova paine korottaa eläkemaksuja. On laskettu, että tämä korotuspaine on useita prosentteja riippuen työllisyysasteesta ja työurien pidentämisestä.

Tämmöinen mekaaninen eläkeiän nosto ei ole oikeudenmukainen. Keskimääräinen eliniänodote ei saisi olla perusteena niin sanotulle yleiselle eläkemaksujen korotukselle, vaan olisi otettava huomioon muun muassa tuloluokat ja huomioitava, kenen eläkeikä todellisuudessa nousee.

Edellisessä puheessa sanoin, että alimman tulokymmenyksen eliniänodote ei ole noussut 90-luvun jälkeen ollenkaan ja päinvastoin ylimpien tuloluokkien eliniänodote on noussut sitten reilusti. Tämä luo sitten paineen siihen, kun mietitään, millä tavalla eläkemaksuja korotetaan, ja tämä täytyisi ottaa kuitenkin huomioon. Jos sitä ei oteta huomioon, se on hyvin epäoikeudenmukainen alimmille tuloryhmille, koska käytännössä, kun heidän elinikänsä ei ole niin pitkä, he eivät myöskään nauti siitä eläkkeestään, vaan toimivat maksumiehinä ylimmälle tuloluokalle. Miten se sitten käytännössä otettaisiin huomioon näissä eläkemaksuissa? Tietysti tämä vaihtelee hyvin paljon alakohtaisesti, ja edustaja Jalonenkin puhui palomiehistä, joilla on varmaan aika raskaskin työ. Sitten meillä on tehdastyöläisiä, jotka tekevät fyysistä työtä, ja monia muita fyysisiä aloja, jotka eliniän aikana rasittavat ihan eri tavalla. Tietenkin sitten kun näitä lasketaan, miten nämä ovat, ne eivät ole kyllä minun erikoisosaamistani, niin etten tästä rupea niitä ohjeita antamaan, mutta huomioon tämä täytyisi kuitenkin pystyä ottamaan.

Tietenkin siinä, että työuria pidennetään, olennaisin juttu minun mielestäni on se, että keskitytään sellaisiin asioihin, että parannetaan työssäjaksamista. Silloin kun puhutaan työssäjaksamisesta, siihenkin on erilaisia asioita, mutta luulen, että se on enemmänkin tämmöinen kulttuurillinenkin juttu, se, että tehdään näitä toimenpiteitä, miten työssä jaksetaan paremmin, mutta yksi olennainen osa on, että jaksetaan myöskin työn ulkopuolella ja pidetään terveydestämme huolta, mistä edustaja Elomaa on monta kertaa puhunut.

Tässä kiteytettynä tämä edellisen puheen yksi pieni osa.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun käsittelemme ensi vuoden budjetista työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaa, haluan nostaa esille yhden suomalaisen teollisuuden avainalueista. Tarkoitan meriteollisuutta. Meriklusterin merkitys Suomelle on erittäin suuri, sen me kaikki tiedämme, ja kun puhutaan meriteollisuudesta, silloin käsitellään teollisuudenalaa, joka työllistää maassamme kymmeniätuhansia ammattiosaajia.

Asian merkityshän on näinä päivinä noussut yleiseen keskusteluun, kun tiedämme, että meneillään ovat neuvottelut erään suuren risteilijähankkeen saamisesta Suomeen. Tässä yhteydessä on nähtävä, että kyse ei ole vain yhdestä risteilijäprojektista, vaan kokonaisen korkean osaamisen teknologia-alan tulevaisuudesta ja sen kehittymisestä Suomessa. Tällainen yksi iso projekti toimii ikään kuin veturina, jonka taustalla on satoja alihankkijoita toisiinsa ketjuuntuneina ja verkottuneina ja tuhansia työpaikkoja. Tällaisten veturiprojektien saaminen Suomeen on erittäin tärkeätä, ja se kehittää koko tätä toimialaa.

Parhaimmillaan meriklusteri tai meriteollisuus, kuten tiedämme, on tuottanut sellaista osaamista, joka on erittäin kilpailukykyistä maailmanlaajuisesti. Tiedämme, että esimerkiksi kun maailmassa rakennetaan hinaajia tai offshore-kentille huoltoaluksia, hyvin monessa tapauksessa potkurilaitteet tilataan Suomesta, riippumatta siis siitä, missä tuo laiva rakennetaan. Tämä osaaminen on syntynyt juuri sitä kautta, että meillä on ollut telakoita, jotka ovat alihankkijaverkostossaan tuottaneet sellaista huippuosaamista, joka ei enää ole riippuvaista sen yhden telakan hankkeista.

Tässä yhteydessä haluan nostaa esille tulevan jäänmurtajahankinnan, ja tässäkin hankkeessa on kotimaisuudelle annettava sille kuuluva arvo ja otettava se huomioon. Tuijottaminen pelkkiin välittömiin kustannuksiin ei saa näissä hankinnoissa ratkaista. On pystyttävä katsomaan asiaa laajemmin.

Arvoisa puhemies! Tällaisten suomalaisten veturiprojektien — siis sitaateissa "veturiprojektien", laivojahan tässä rakennetaan — hoitaminen kotiin on mitä parhainta työllisyyspolitiikkaa, rakentamista jo olemassa olevan suomalaisen huippuosaamisen varaan ja sen edelleen kehittämistä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan väestön ennustetaan kasvavan Päijät-Hämeessä noin 17 000 asukkaalla eli 8,4 prosentilla vuodesta 2012 vuoteen 2040. Lokakuussa 2012 työttömyysaste oli Päijät-Hämeessä 12 prosenttia ja koko maassa 9,5. Edelliskuuhun verrattuna Päijät-Hämeessä nousua oli saman verran kuin koko maassa eli 0,6 prosenttiyksikköä. Lokakuun korkeimmat työttömyysasteet olivat Päijät-Hämeessä Lahdessa ja Heinolassa, kun taas matalimmat Hämeenkoskella ja kotikunnassani Hollolassa. TEMin ja ely-keskusten julkaisun mukaan työttömyys pysyneekin edelleen korkealla tasolla, ja työttömyyden kestot ovat pitkittymässä. Erityisesti ikääntyneiden ja vähän koulutettujen työttömyysjaksot pidentyvät entisestään tarjottavien palvelujen vähetessä määrärahojen supistuksen takia.

Arvoisa puhemies! Lahden kaupunkiseudun työllisyystilanne on ollut haasteellinen jo 90-luvun alun lamasta lähtien. Myös 2000-luvun taantumat ovat vaikuttaneet rakennemuutokseen Lahden kaupunkiseudulla. Nyt vuonna 2012 teollisuuden ja palvelualojen rakennemuutos jatkuu edelleen vakavana Lahden seudulla. Kesäkuun työllisyyskatsaus osoitti, että Lahden seudulla työttömien määrä on lähtenyt kasvuun — kohta jo yli 10 000 työtöntä — ja sitä tulevat lisäämään valtion toimet Hennalan varuskunnan lakkauttamisen osalta vuosina 2013—2014. Valtion varuskunnan lakkauttamispäätös on harvinaisen kova isku alueelle, jolla valtion työpaikkojen osuus on maan alhaisimpia, nuorison syrjäytymisriski suuri, työttömyys keskiarvoja korkeampaa ja joka toimii nettomaksajana valtiontaloudessa. Lahden kaupunkiseudun kunnat laativatkin valtion kanssa keväällä 2013 solmittavan kasvusopimuksen. Äkillisen rakennemuutoksen alueen toimenpiteet täydentävät niitä toimenpiteitä, joita kasvusopimukseen ja alueen kehittämisohjelmiin on kaavailtu. Valtion rooli kasvusopimuksissa liittyy erityisesti Hennalan varuskunnan alueen kehittämiseen, työllisyyden parantamiseen ja mahdollisten valtion alueellistettavien toimintojen sijoittamiseen alueelle.

Arvoisa puhemies! Päijät-Hämeen liitto ja Hämeen ely-keskus ovatkin esittäneet, että työ- ja elinkeinoministeriö nimeäisi Lahden kaupunkiseudun äkillisen rakennemuutoksen alueeksi ja osallistuisi toimenpideohjelman laatimiseen ja resursointiin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Turunen otti mielestäni tärkeän asian esiin eli tämän eläkeiän korottamisen versus elinajanodote. Kun tämä elinajanodote vaihtelee eri sosiaaliryhmissä aika merkittävästi, niin olisi erittäin ongelmallista, jos tällaisia aikeita joillain on, että eläkeikä sidottaisiin elinajanodotteeseen, niin kuin aina silloin tällöin kuuluu, varsinkin nyt hallituksen riveistä, lähinnä kokoomuksesta, ja oppositiostakin keskusta on vähän häilynyt tässä. Uskon, että SDP, kun on luvannut olla korottamatta eläkeikää, pitää siitä myös sitten kiinni.

Mutta se, miksi tämäkin SDP:n lupaus on osittain nyt tulossa vähän kyseenalaiseen valoon, johtuu siitä, että komissiolla on näitä suosituksia ja kasvuselvityksiä, ja siellä on suositus Suomelle, että on nostettava tosiasiallista eläkeikää kasvaneen elinajanodotteen mukaisesti. Tämä on se, mikä on ollut ihan julkisesti esillä, mutta sitten tässä samaisessa kasvuselvityksessä on liite, ja siellä todetaan näin: "Eläkeiän yhdistäminen elinajanodotteeseen auttaisi tasapainottamaan työ- ja eläkevuosien suhdetta. Jotta voidaan välttää toistuvat vaikeat neuvottelut, yhdistäminen olisi mieluiten toteutettava automaattisesti sovellettavien sääntöjen perusteella." Tämä on huolestuttavaa, jos meidän perinteistä kolmikantayhteistyötä ollaan EU:n ja komission toimesta murskaamassa ja tähän ei reagoida Suomessa. Se on sitten eri asia, jos me täällä itse päätämme, että täällä, jos eivät työmarkkinajärjestöt saa aikaan sopua, tehdään toimenpiteitä, mutta jos Bryssel määrää tämänkin, niin voi aikoja, voi tapoja!

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Me olemme eduskunnan meriryhmän kanssa käyneet tutustumassa suomalaiseen jäänmurtoon, ja tuossa edustaja Ahvenjärvelle sanoin, että eiköhän oteta tämä jäänmurtoasia esille. Ahvenjärvi puhuikin hyvin. Nostan vielä oman asiani tähän esille.

Suomalainen jäänmurto-osaaminen on aivan, voisi sanoa, ylivoimaista maailmassa ja alusten rakentaminen yleensäkin. Tällä laivanrakennuksella, on se sitten jäänmurtaja tai laiva, on erittäin suuri työllistävä vaikutus. Kun jäänmurtajien tarve arktisilla alueilla on huomattava ja se tarve ei aivan heti lopu, niin nämä alukset, mitkä rakennettaisiin ja menisivät suoraan käyttöön, maksavat itsensä heti, lyhyehkössä ajassa, takaisin ja tuottavat sitten voittoa sen jälkeen. Kysymys kuuluu oikeastaan, onko meillä varaa olla rakentamatta aluksia, jäänmurtajia, ja ylläpitämättä suomalaista laivaosaamista yleensäkin.

Toinen työllistävä vaikutus on sillä, että me toteutamme EU:n toiveita, oikeastaan määräyksiä, ilman että se antaa rahaa meille. Eurooppa on antamassa meille tämän TEN-T-verkkomääräyksen, ja meidän tiestömme joutuu melkoisen korjausryöpyn eteen. Kattavan verkon pitää olla vuonna 2050 valmis, ja lähes kaikki Suomen valtatiet ovat siinä. Se tarkoittaa sitä, että lähes kaikki Suomen valtatiet on peruskorjattava uudelleen. Jos me emme pikkuhiljaa rupea toteuttamaan näitä EU:n määräyksiä, mihin EU ei siis anna rahaa, niin meille tulee hirmuinen hoppu rakentaa ne sitten myöhemmin, ja sitten eivät rahat riitä. Elikkä nyt tässä vaiheessa, kun tarvittaisiin kipeästi työpaikkoja, olisi myös rakennettava näitä teitä kunnolla. Minä voin ihan vaikka auttaa: aloitetaan siitä vt 8:sta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi tässä lopuksi haluan kertoa kyllä sen, että eläkeiän nosto ei ole ratkaisu työurien pidentämiseksi. Missään tapauksessa itse en kannata sitä, että mekaanisesti eläkeikää nostetaan. Sillä ei pidennetä työuria. Työuria pidennetään sillä, että vahvistetaan niitä keinoja, joilla työssäjaksamista parannetaan ja myös työn ulkopuolella jaksamista parannetaan.

Se, mitä edustaja Saarakkala kertoi, on huolestuttavaa. Meillä Suomessa eläkejärjestelmästä ja myöskin eläkeiän nostosta pitäisi päättää itse, ja kolmikannassa se on päätetty. Jos nyt EU tulee tähän päsmäröimään omilla ohjeillaan, niin aina se on kyllä nähty, että viime kädessä nämä EU:n suositukset, komission suositukset, ovat hetken päästä meidän kansallista lainsäädäntöämme. Tästä olen kyllä todellakin huolissani, ja uskon, että tähän asiaan vielä palataan.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Viittaan äskeiseen puheenvuorooni, missä sanoin, että Suomen kilpailukyky on heikentynyt roimasti. Minä olen aitiopaikalta nähnyt sen yrittäjänä, pari vuotta sitten olin siinä, ja nyt on verrattu sitä tilannetta tähän, mikä se on nyt. On tullut polttoainevero, nyt on suunnitteilla pankkivero, rikkidirektiivi, palkat ovat nousseet — ne on laitettava siihen hintaan. Otetaan esimerkki, Kiinan-kauppa. Se tehdään vuoden alusta, mutta sen vuoden aikana, kun käyttökustannukset nousevat, sitä ei voi kuitenkaan laittaa hintalappuun. Se on sovittu jo silloin vuoden alussa, elikkä se lähtee omasta nahkasta yrittäjältä pois. Kilpailukyky heikkenee.

Sitten tästä pankkiverosta. Kaikki koneet ja laitteet maaseudulla yleensä ostetaan rahoituksella. Nyt kun tulee pankkivero, varmasti se on siinä hintalapussa. On sanottu, että 170 miljoonaa tulee sillä verolla, mutta minä en kyllä usko joulupukkiin enää. Se on aivan varmasti siinä hintalapussa, ja se kumuloituu justiinsa sille yrittäjälle, ja konekauppa ja tämmöinen seisahtuu.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty monta erittäin hyvää puheenvuoroa liittyen suomalaiseen telakkateollisuuteen. On aivan totta, että Suomessa rakennetaan maailman suurimmat, kauneimmat ja kalleimmat matkustajalaivat, suuret hotellit monella tavalla ajatellen, mahtavat teknologiakeskittymät monella tavalla ajatellen. Merkittävän suomalaisen työn tulokset näkyvät siinä kaikessa, mutta ei vain suomalaisen työn, vaan noitten suurempien laivojen rakentamiseen osallistuu aivan huikea määrä myös muiden maiden kansalaisia. Kun Oasis of the Seas oli loppuvaiheessa, sen rakentaminen, kun kävin tuolla Turun telakalla, niin minulle kerrottiin silloin, että paikalla juuri sinä päivänä oli 47 eri kansallisuuden edustajia. Se on myöskin erittäin kansainvälinen työpaikka.

Arvoisa puhemies! En puhu enempää tästä taustasta, ihan päivänkohtaiseen tilanteeseen rohkenen muutamalla sanalla kajota. Minä teen ensiksi selväksi, että minä en ole yksityiskohdista selvillä, en ole edes halunnut olla — en ole halunnut tulla sisäpiiriläiseksi niihin neuvotteluihin, mitä tällä hetkellä käydään. Mutta minä haluan sanoa tässä ääneen sen, että minä luotan Suomen hallitukseen tässä, että se käy neuvotteluja suurella vastuuntunnolla ja pyrkii varmaan saamaan tämän laivatilauksen Suomeen. Voi olla nimittäin, että tälle seuraa jatkotilauksiakin, ei kovin paljon, en usko kovin moniin sellaisiin suuriin uusiin, mutta saattaa olla, että jatkotilaus vielä, ja -tilauksiakin kenties, tulee. Kysymys on erittäin suurista asioista.

Mutta kun julkisuudessa on käyty keskusteluja siitä — olen saanut sen käsityksen — että tälläkin kertaa olisi kysymys valtion osalta vain jostakin 50 miljoonasta eurosta, jonka suuruista lainaerää tarvitaan, jotta tuo hanke saataisiin ikään kuin satamaan, kerron ihan sen, mikä on julkista, ja siinä tosiaankaan ei ole mitään salattavaa, minkä kerron. Kerron sen, että näitten asioitten rahoituskuviothan menevät sillä tavalla, että silloin kun on telakan rahoittamisesta kysymys, suomalainen erityisrahoittaja, lainoittaja, takaaja Finnvera voi luotottaa noita hankkeita aina 80 prosenttiin asti — aina 80 prosenttiin asti. Nyt minä en tiedä, kuinka paljosta tällä hetkellä puhutaan, mutta 80 prosenttiin asti se siis voi taata yksityisiltä markkinoilta otettavia lainoja. Ja kun on Suomen valtio takaajana Finnveran kautta, niin se on niin kuin absoluuttisen varma takuu. Valtio on tätä kautta siis erittäin vahvasti mukana. Tämän lisäksi tulee innovaatiotuki, minkä määrää en tiedä enkä halua tietääkään, joidenkin miljoonien verran tulee innovaatiotukea. Sen lisäksi sitten tietysti sen omistajan pitäisi panna joku määrä rahaa, joka sitten, sen omistajan oman pääoman ehtoinen raha, edesauttaa sitä oman pääoman ehtoista rahaa vasten otettavaa ihan normaalia velkarahaa. Nyt sitä, mikä on näiden suhde, en osaa enkä edes halua arvioida, mutta tämän lisäksi siis tässä tapauksessa sitten tarvittaisiin 50 miljoonaa euroa valtion suoraa lainaa. Tämä on se neuvottelutilanne ymmärtääkseni tilanteena.

Yritän tässä vain sanoa, että Suomen valtio on kyllä monilla tavoilla mukana, että se riski, mikä takauksin tai suorin rahoitusjärjestelyin valtiolla näissä järjestelyissä on, on kyllä erittäin merkittävä. Ja niin kuin kertaalleen jo sanoin, on erittäin tärkeää, että valtiovallan neuvottelijat saavat kaiken rauhan, ja minä ainakin luotan siihen, että he hakevat parasta mahdollista ratkaisua Suomen kannalta. Niin kuin täällä, oliko edustaja Ahvenjärvi vai kuka, hyvin kuvasi, itse asiassa Suomessa on noin 700—800 yritystä, jotka ovat alihankkijana tai alihankkijan alihankkijana näissä suurissa projekteissa, niin että tässä mielessä tämä verkottuu läpi koko Suomen maantieteellisesti.

Ihan viimeinen kommentti, arvoisa puhemies, vielä tähän liittyen on se, että kyllähän tämä telakkateollisuus on aivan erikoinen teollisuudenala. Kyllä tässä valtiot ovat niin kurkkuansa myöten kiinni näissä suurissa hankkeissa. Ensiksi siis äsken kuvatulla tavalla valtiovalta ottaa riskejä, kun se telakka rakentaa laivan, ja sitten se edelleen luotottaa taikka jälleenrahoittaa tai vähintäänkin takaa sen ostajan, sen varustamon, ja enimmillään se varustamotakaus voi olla 95 prosenttia sen lainan hinnasta — 95 prosenttia sen lainan hinnasta. Ihan näin suuria hintoja ei Suomen tapauksessa kaiketi ole ollut, mutta kansainväliset pelisäännöt ovat tällaisia.

Arvoisa puhemies! Täytin juuri tuon 5 minuuttia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen ulkomaankauppaa kuvaava vaihtotase on muuttunut alijäämäiseksi ensimmäisen kerran sitten 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen. Suomen Pankin mukaan vaihtotaseemme laski 1,3 miljardia euroa alijäämäiseksi vuonna 2011. Vaihtotaseen alijäämää on kasvattanut erityisesti siihen sisältyvän kauppatavaraa kuvaavan kauppataseen painuminen miinukselle. Tullihallituksen mukaan tämä negatiivinen kehitys on jatkunut tänäkin vuonna, sillä vuoden ensimmäisellä puoliskolla kauppataseen alijäämä oli peräti 1,2 miljardia euroa.

Vaihtotaseen heikkoa kehitystä eivät selitä pelkkä finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi, sillä Suomi on menettänyt maailmanmarkkinoilla kilpailukykyään koko 2000-luvun. Kotimaisen tuotannon tuottavuus ja hintakilpailukyky eivät ole pysyneet kilpailijamaiden, erityisesti Saksan ja Ruotsin, tasolla, mikä on pääsyynä kotimaisen teollisuuden karkaamiseen halpamaihin. Yrityksiä on houkuttanut ulkoistuksiin myös mahdollisuus siirtää valmistus lähemmäksi lopputuotemarkkinoita.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina erityisesti korkean teknologian tuotteiden vienti on romahtanut ja kokonaisia tuotantolaitoksia on suljettu maastamme. Tuorein esimerkki it-teollisuuden tuhosta Suomessa oli maamme entisen lippulaivayhtiön Nokian päätös sulkea yhtiön Salossa sijainnut matkapuhelintehdas.

Maamme vienti nojaakin nykyään yhä enemmän metalli- ja kemianteollisuuteen. Palvelukaupasta ei ole saatu toivottua positiivista vaikutusta vientisektorillemme, ja yritys luoda uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä valtiovallan tuella onkin epäonnistunut täydellisesti. Suomen viennin osuudesta on 40 prosenttia 18 suurimman vientiyrityksen varassa. Useilla metsä-, kemian- ja metalliteollisuuden toimialoilla vienti kertyy viiteen suurimpaan yritykseen. Suomessa onkin kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän kansainvälistyneitä pk-yrityksiä, mihin osasyynä on vuosikausia harjoitettu virheellinen elinkeinopolitiikka. Euroopan suurimmassa taloudessa Saksassa ovat sitä vastoin vientisektorivetureina juuri pk-yritykset.

Arvoisa puhemies! Nykyinen vientiteollisuuden alennustila voi johtaa siihen, että keskeinen suomalainen ydinosaaminen karkaa maamme rajojen ulkopuolelle. On vaarana, että tuotantolaitosten lisäksi myös korkeaa osaamista vaativat tehtävät tullaan yritysten toimesta siirtämään ulkomaille. Tämä tarkoittaisi taloudellista katastrofia maallemme, sillä korkeaa koulutusta vaativat työpaikat ja niiden myötä syntyvät verotulot jäisivät saamatta. Jos vientiyritysten kilpailukyvyn syöksyä ei saada nopeasti korjattua elinkeinopolitiikan tukemana, seurauksena tulee olemaan nopea ulkomainen velkaantuminen, luottoluokituksen lasku ja velanhoitokulujen räjähdys, mikä johtaisi maamme Etelä-Euroopan tielle.

Suomen olisi syytä tehdä elinkeinopolitiikassaan täyskäännös ja varmistaa suomalaisen teollisuuden sekä korkean osaamisen säilyminen maassamme. Hallituksen olisi jatkossa EU:ssa pyrittävä torjumaan rikkidirektiivin kaltaiset kustannuserät teollisuudellemme.

Kotimaassa hallituksen on syytä veroratkaisuillaan tukea maltillisten työmarkkinaratkaisuiden syntymistä. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin jakamia tutkimus- ja tuotekehitystukia olisi välittömästi ohjattava kasvuhakuisten pk-yritysten tueksi. Viime vuosina näitä tukia on valunut Nokian, Stora Enson ja Metson kaltaisille yrityksille, vaikka nämä yhtiöt ovat ilmoittaneet jatkuvasti suurista henkilöstön ja kapasiteetin vähennyksistä. Tuet näille yhtiöille ovat pitkälti valuneet suoraan niiden katteisiin, muun muassa palkanmaksukuluihin. Valtioneuvoston Tekesille myöntämien tukien ehtona olisi oltava se, että ne ohjataan sinivalkoisen kasvuyrittäjyyden tukemiseen eikä suuryritysten taseiden katteeksi.

Arvoisa herra puhemies! Valtion olisi purettava tuottamattomat innovaatioklusterit kovapalkkaisine virkamiehineen, jotka eivät ole kymmeneen vuoteen saaneet mitään aikaan talouskasvun edistämiseksi, ja käyttää säästetyt rahat pk-yrityksiä tukeviin verohelpotuksiin. Aktiivisella veropolitiikalla voitaisiin luoda kasvuedellytykset vientiin suuntautuvien pk-yritysten verkostolle, jotka muodostaisivat tulevaisuudessa vientimme selkärangan.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on arvioitu ja arvosteltu yritystukia monelta suunnalta, ja tokihan se on aina hyvä arvioida ja käydä kriittistä keskustelua, miten yritystukia jaetaan ja miten se toiminta menee.

Yritystuet pitäisi saada sinne ruohonjuuritasolle eli sinne yritykseen aika helposti. Tällä hetkellä meillä on aika voimakas byrokratia siinä, lähtevätkö yrittäjät yleensä hakemaan sitä tukea, kannattaako sitä lähteä hakemaan. Esimerkiksi näiden EU-rahoitustukien osalta se byrokratia vie sen verran aikaa, että ei kannata tämmöiseen, sanotaan, noin 30 000 euron hankkeeseen lähteä tukia hakemaan ollenkaan, jos laskee sen oman työaikansa siihen, sen odotuksen, mikä sen tuen saamiseen menee, tämän koko viidakon läpikäymiseen.

Jossakin kohtaa hallitusohjelmassa lukee, että on byrokratiatalkoot tai normitalkoot. Tässä olisi kyllä oivallinen paikka yritystukien, EU-tukien, osalta käydä selkeästi lävitse se, minkälaisen byrokratian, viidakkonormiston, me olemme itse siihen tehneet. Se taso ja se tahto, millä EU on näitä erilaisia rahoituksia, kuten aluekehittämisrahaa ja ESR-rahoitusta, meille myöntänyt, on ihan toinen kuin mitä meillä Suomessa tehdään. Eli ensin se tulee meidän ministeriöihimme, se jaetaan useampaan ministeriöön, se rahoitus, ja sen jälkeen, kun se tulee ely-keskuksiin, se edelleen jaetaan useampaan luukkuun. Ja kun jokainen virkamies on sen verran arka tekemään omia päätöksiään, omasta selkänahastaan uskaltamaan tehdä, niin siihen laitetaan aina pikkusen päälle lisää byrokratiaa tai pikkusen lisää ehtoja. Eli jos Euroopan tasolla ajatuksena on noin 100, niin se taso, kun se tulee Suomeen, mistä yrittäjän täytyy mennä riman ylitse, on 150. Näkisin, että tähän kun ensin puututaan, niin saataisiin sen jälkeen tämä rahoitusrulla kiertämään. Maa- ja metsätalousministeriön osalta on tehty tämmöinen Kivikon raportti aikanaan. Toivon, että se otettaisiin käyttöön myös sitten TEMin osalta ja katsottaisiin tämä kokonaisbyrokratia ja ne päällekkäiset tuet, mitä tulee eri ministeriöitten osalta.

Yritysneuvonnan osalta olen erittäin huolissani tällä hetkellä siitä, että tehdään ely-keskusuudistusta, tehdään te-toimistouudistusta, harvennetaan sitä neuvojien verkkoa. Yhtä lailla on huomattavasti heikentynyt te-toimistojen ja kuntien välinen yhteistyö tai kuntien ja seutukuntien elinkeinoyhteistyö, jotka avustavat juuri yrittäjiä tässä byrokratian verkostossa, mitenkä sieltä voidaan näitä apuja käyttää.

Eli kyllä aika pitkälle — tässä meidän salissa, mutta varsinkin meidän ministeriöissä — olisi tekemistä, että saataisiin oikeaan käyttöön tämänkin pääluokan osalta talousarvion rahat, mitä tässä on, ja ne ajatukset ja ne toimenpiteet, mitä tässä ollaan tekemässä.

Olen myös huolissani siitä ely- ja avi-keskusuudistuksesta. Se ei ole ihan mallikkaasti mennyt, että meillä on erikseen tämmöinen neuvontaorganisaatio ja toisaalta sitten niin sanotusti koppalakki eli tarkastusvirasto. Niitten keskinäinen kisailu on osallaan myös lisäämässä tätä byrokratiaa.

Itse näen, että hyvä yritys on tämä Yritys-Suomi-projekti, Yritys-Suomi-brändi, että saataisiin yhdeltä luukulta yrittäjille se neuvonta ja yhtä lailla se tuki siihen samaan. Ja näkisinkin, että kuntien riskirahoitusjärjestelmät, kuntien avut ja kuntien kaavoituspolitiikka saataisiin tähän samalle luukulle hyvin lähelle sitä toimintaa ja ruohonjuuritason toiminnan kehittämistä.

Maakunnan kehittämisrahan lähes nollaaminen on kyllä aika järkyttävä teko siinä mielessä, että maakunnilla on omaa tahtoa, vahvasti omaa tahtoa, ja myös tuossa budjettikirjassa lukee, että vahvojen maakuntien omia kehittämistoimintoja tulisi edistää. Nyt me viemme semmoisen rahan, mitä maakunnan liitot ja maakunnan omat kehittäjät voivat kohdentaa. Voin ottaa hyvän esimerkin Pirkanmaalta. Käytimme maakunnan kehittämisrahaa Valkeakosken kuitutehtaan ylösnostamiseen eli niihin kohdennettuihin toimenpiteisiin, mitä se yritys tarvitsi siinä tilanteessa, kun he lähtivät nostamaan uudelleen kuitutehdasta ylös. Eli näen, että vapaalla maakunnan kehittämisrahalla on edelleen roolinsa, kun sitä rahaa vain olisi käytettävissä. Se osattaisiin käyttää myös ilman normiasettelua, että maakunnan liitot ja toimijat voisivat ne itse käyttää hyvin, itse kohdentamiinsa kohteisiin.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Laivanrakentaminen on Suomessa huippuluokkaa, ja telakan asioita on tullut seurattua, koska Turku on melkein kotikaupunki. Mutta aivan kuten edustaja Pekkarinen tässä mainitsi, alkaa olla jo probleema, että kansallisuuksia on 30—40 tälläkin hetkellä. Se tarkoittaa sitä, että halpatyövoimalla tehdään paljon töitä siellä ja suomalaiset työmiehet seisovat lappu luukulla, joten hallituksen pitää kiinnittää huomiota varsinkin laivateollisuudessa ja kaikessa muussakin rakentamisessa siihen, että suomalaisille tarjottaisiin sitä työtä enemmän tulevaisuudessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ovat tehneet nipun yhteisiä talousarvioaloitteita, ja nostan niistä nyt yhden tässä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa esille, koska hanke on osittain jo käynnissä ja kuokka on maassa mutta odotellaan vain, että Pohjanmaallekin löytyisi vähän valtion apua. PRT Testirata Oy on yhdessä Kurikan kaupungin kanssa toteuttamassa Kurikan Jurvaan Botniaring-moottoriurheilukeskuksen liukasratahanketta, joka palvelee valtakunnallisesti myös ajoneuvokaluston testausta. Rata mahdollistaa myös erilaiset rengastestit. Hankkeesta on valmistunut kaiken kattava master plan, jota on lähdetty määrätietoisesti toteuttamaan alueella yhteistyössä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin kanssa, ja myös valtiovalta on ely-keskuksen kautta mukana hankkeen ensimmäisen vaiheen toteuttamisessa.

Hankkeen maansiirtotyöt ovat jo käynnissä. Hankkeen kustannusarvio on kokonaisuudessaan 2 150 000 euroa, josta PRT Testirata Oy:n osuus on 800 000 euroa, Kurikan kaupungin osuus 750 000 euroa ja ratayhtiön osuus 600 000 euroa. Näillä edellä mainituilla summilla pystytään toteuttamaan kuitenkin vain hankkeen ensimmäinen vaihe. Ratahankkeen käynnistämisen jälkeen on asiakaskontaktien kautta käynyt ilmi, että ensimmäisen vaiheen ratahanke ei täysin palvele kotimaisen ajoneuvoteollisuuden vaatimuksia. Kokonaisuuden aikaansaaminen olisi kuitenkin koko toiminnan ja käytettävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kyse on mittavasta alueellisesta panostuksesta, joka palvelee alueen elinkeinoelämää sekä valtakunnallisesti kuljetusalan ammattilaisia ja ajoneuvo- ja rengasteollisuutta. Nimenomaan kyse on raskaan kaluston kuljettajakoulutuksesta, joka perustuu nykyään EU:n sääntelyyn, ja siihen ei ole kunnon paikkoja Suomessa, ainakaan riittävästi. Ja sitä, mitä tässä hankkeessa aiotaan, lähin vastaava löytyy muistaakseni Hollannista ja seuraava Espanjasta, eli kyse on aika isosta hankkeesta.

Hanke on siirretty vuonna 2012 liikenneministeriöstä suosituksin ratkaistavaksi työ- ja elinkeinoministeriöön, joka on siirtänyt hankkeen Etelä-Pohjanmaan ely-keskukseen. Valtiolta haettu rahoitus kattaa hankkeen toisen vaiheen toteuttamisen, johon kuuluvat alueelle tulevan tieosuuden vahvistaminen ja päällystäminen, 99 000 euroa, alueella olevan tieosuuden vahvistaminen sekä koulutusradan varikon pohjatyöt ja asfaltointi, 132 000 euroa. Testitoiminta vaatii riittävän vauhtisuoran, ja sen aikaansaamiseksi määrärahan tarve on 50 000 euroa. Kitkaympyrä, vastapuolen pohjatyöt ja asfaltointi kustantavat 50 000 euroa. Siltanostimen hankinta ja asennus huoltohalliin maksavat yhteensä 30 000 euroa. Kustannuslaskelmissa laskentaperusteena on käytetty nykyisin voimassa olevia hintoja. Pohjatyöt maksavat 25 euroa neliöltä ja asfaltointi 8 euroa neliöltä, vesiliirtoallas ja lämpövastusten asentaminen äänimittausrataan sekä muut testauslaitteet 70 000 euroa. Yhteensä kakkosvaiheen toteuttamisen kustannukset ovat arviolta 431 000 euroa.

Arvoisa herra puhemies! Jos valtiovalta kattaisi puuttuvan määrärahan, pystyttäisiin alueella täysin palvelemaan kotimaisen ajoneuvoteollisuuden kehittämistä sekä vastaamaan raskaan kaluston lisääntyvään koulutustarpeeseen. Hanke on eri hallinnon- ja toimialat ylittävä ja ajankohtainen, ja siinä on mukana niin paikallista osaamista kuin valtakunnallisia ulottuvuuksia. Siksi se onkin poikkeuksellisen innovatiivinen, ja kun tietää, mitä aikeita on raskaan kaluston osalta kasvattaa maksimipainoja, mikä on tiestön kunto, alempiasteisen tiestön kunto, niin sitä, että meillä on koulutettuja raskaan kaluston kuljettajia ja hyvät olosuhteet siihen koulutukseen, me nyt tarvitsemme. Minä toivon, että se saa myönteisen vastaanoton ja että — vaikka se ei nyt hallituksen esityksessä tässä vaiheessa ole — siihen vielä palataan.