Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten hallitusohjelmassakin todetaan, Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin kasvu on riippuvainen laajasta sivistyksestä, ammattitaidosta ja osaamisesta. Koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen on pitkäjänteistä kasvupolitiikkaa. Hyvinvointimme perustana ovat tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. 3. joulukuuta tänä vuonna julkaistiin ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Ehdotuksessa on koulutuspolitiikan osalta kuvattu hyvin, miten tasa-arvoiset mahdollisuudet voidaan jatkossakin taata.

Ensi vuoden talousarviossa on myönteistä peruskoulun toimintaan panostaminen. Tasa-arvoinen ja hyvin toimiva peruskoulu on tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta. Lisäksi oppilashuoltoon, tukiopetukseen, erityisopetukseen panostaminen ja erilaisten oppijoiden huomioiminen on tulevaisuuteen investointia, sillä peruskoulun aikana syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle 45 ikävuoteen mennessä noin 1,5 miljoonaa euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan talousarvio sisältää kuitenkin muutamia huolestuttaviakin osioita.

Ensi vuoden tärkeimpiä asioita yhteiskunnassamme on nuorisotakuun toteutumiseen tähtäävät toimenpiteet. Nuorisotakuun toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että peruskoulun päättäneillä on tosiasialliset mahdollisuudet päästä toisen asteen koulutukseen. Yhtä tärkeää on, että aiemmin ilman koulutusta jääneet nuoret aikuiset saavat uuden mahdollisuuden. Heille tulee räätälöidä uudenlaisia, joustavia koulutuksen vaihtoehtoja. Erityisesti oppisopimuskoulutusta ja tuettua oppisopimuskoulutusta tulee lisätä ja kehittää.

Meillä on kymmeniätuhansia syrjäytyneitä nuoria, joilla ei ole voimia eikä valmiuksia itse lähteä työvoimatoimistoon hakemaan apua tai hakeutumaan omaehtoisesti koulutukseen. Sen takia etsivään nuorisotyöhön lisätyt määrärahat tulevat todella tarpeeseen. Etsivää nuorisotyötä on jo lähes kaikissa kunnissa, mutta toiminnan vaikuttavuudessa on huomattavia eroja. Siksi hyvien ja toimivien käytäntöjen jakaminen kuntien välillä on todella tarpeellista.

Ammatillisen koulutuksen koulutuspaikoista päätetään ensi kevään aikana. Toivon todella, kuten ministeri tänään lupasikin, että ministeriössä huomioidaan muitakin kriteereitä kuin peruskoulun päättäneiden opiskelijoiden lukumäärä. Päätöksiä tehtäessä on syytä ottaa huomioon myös laajempi elinkeino- ja yhteiskuntapoliittinen näkökulma. On tärkeää, että alueiden perusteluja kuullaan aidosti. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa nuorten määrä vähenee, mutta ilman työtä ja ilman ammatillista koulutusta olevien nuorten aikuisten määrä on sen verran suuri, että oppisopimuskoulutukseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen on panostettava paljon.

Arvoisa puhemies! 1.7.2013 astuu voimaan vanhuspalvelulaki. Lain toteutuminen edellyttää myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä. Tällä hetkellä kunnista puuttuu esimerkiksi muisti- ja dementiaosaamista. Meillä on oppilaitoksia, joista lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi voi valmistua niin, että valmistuva hoitaja on saanut opetusta muistisairauksista ja niiden hoidosta vain joitakin tunteja. Tämä ei riitä esimerkiksi muistisairaan ihmisen kuntouttavaan hoitoon, jota vanhuspalvelulaissa edellytetään. Meillä ei ole myöskään järjestetty muistihoitajakoulutusta, vaikka asiantuntijoiden mukaan kunnissa tarvitaan yksi muistihoitaja noin 12 000—15 000 asukasta kohden.

Onneksi sosiaalityöntekijöiden koulutukseen on tulossa lisäresursseja, mutta muistakin ammattilaisista alkaa olla jo puutetta sosiaali- ja terveysalalla. Esimerkiksi Joensuussa, omassa kotikaupungissani, sairaanhoitajista alkaa olla suurempi pula kuin lääkäreistä. Tässäkin asiassa tulisi toimia nopeasti.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti ei lupaa koulutussektorille hyvää. Hallitus leikkaa kaikilta koulutusasteilta. Leikkaukset heikentävät lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada laadukasta opetusta, ja tämä tapahtuu joka puolella Suomea. Hallituksen koulutuspoliittiset toimenpiteet murentavat pohjaa korkeatasoiselta koulutusjärjestelmältämme.

Hallitus jäädyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuusindeksin ensi vuodeksi, mikä vähentää valtionosuuksia 50 miljoonalla eurolla. Indeksijäädytyksen vuoksi kunnat joutuvat tekemään opetus- ja kulttuuritoimessa vuodelle 2013 niin sanottuja nollabudjetteja, mikä tarkoittaa kustannusten noustessa säästöleikkauksia vuoteen 2012 verrattuna.

Tuhannet suomalaiset koulut ja päiväkodit kärsivät kosteus- ja homevaurioista, mutta määrärahat ja myöntövaltuudet koulurakentamiseen ovat riittämättömällä tasolla. Nykyisen tasoisella rahoituksella vain murto-osa korjaushankkeista voidaan toteuttaa. Kunnissa on erittäin suuria investointipaineita koulujen peruskorjaukseen, ja lisäksi kuntatalouden kiristyminen heikentää entisestään kuntien mahdollisuuksia toteuttaa oppilaitosten korjaamis- ja rakentamisinvestointeja. Valtion rahoitusosuutta oppilaitosrakentamisessa tulee lisätä, sillä kunnat eivät yksinkertaisesti omilla varoillaan selviydy homekoulujen korjauksista.

Arvoisa puhemies! Hallitus on nostanut koulutuspoliittiseksi kärkihankkeekseen nuorten yhteiskuntatakuun. Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on taata koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen on erittäin kannatettavaa, mutta hallitus on itse vesittämässä tavoitteensa toteutumista. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vähennetään 2 030 aloituspaikalla vuodesta 2013 lähtien. Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen kohdistuvat yhteensä yli 65 miljoonan euron leikkaukset ensi vuodelle, kun otetaan huomioon valtion rahoitusosuus, kunnan rahoitusosuus sekä indeksin jäädyttäminen. Ammattikoulujen rahoitukseen tehtävät leikkaukset rapauttavat alueellisesti kattavaa ammattikouluverkostoamme.

Arvoisa puhemies! Myös oppisopimuskoulutuksesta leikataan merkittävästi. Vaikka valtiovarainvaliokunta lisäsi mietinnössään 2 miljoonaa euroa momentille, oppisopimuskoulutusta jäävät silti rasittamaan 22 miljoonan euron menoleikkaukset. Ilman siirtymäaikaa tehtävät leikkaukset heikentävät oppisopimuksena toteutettavan koulutuksen järjestämismahdollisuuksia, ja uhkana on, ettei osa oppisopimuskoulutuksen järjestäjistä pysty aloittamaan lainkaan uusia oppisopimuksia vuonna 2013. Lisäksi leikkaukset vaikeuttavat etenkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia hankkia uutta osaamista.

Arvoisa puhemies! Yliopistotkin saavat osansa hallituksen menoleikkauksista. Yliopistoindeksi jäädytetään ensi vuodeksi. Indeksin jäädytys vaikeuttaa merkittävästi yliopistojen toimintaa. Kun yliopistoindeksi luotiin yliopistolain uudistuksen yhteydessä, tavoitteena oli nimenomaan korvata vuotuinen kustannustason nousu ja siten turvata yliopistojen perustoimintojen rahoitus. Yliopistoindeksin jäädyttämisellä on vääjäämättä henkilöstövaikutuksia. Hallintohenkilöstöä mutta myös opetus- ja tutkimushenkilöstöä joudutaan monessa yliopistossa suurella todennäköisyydellä vähentämään. Muutamat yliopistot ovat jo päättäneet rekrytointikiellosta, joka koskee pääasiassa opetuksen ja tutkimuksen tukihenkilöstöä. Onko hallitus ottanut huomioon yliopistoindeksin jäädyttämisen henkilöstövaikutukset? Suomen Akatemian rahoitukseen tehtävä noin 13 miljoonan euron leikkaus vaikuttaa suoraan yliopistojen perustutkimuksen rahoitukseen, sillä Suomen Akatemian rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdentuu yliopistoille.

Hallitusohjelmalinjauksen mukaan vaalikauden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituksen tavoitteena on 4 prosentin osuus bkt:stä. Tilastokeskuksen arvion mukaan julkisen t&k-rahoituksen osuus on tänä vuonna 1 prosentti. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoiminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Eikö taloudellisesti vaikeina aikoina olisi järkevämpää leikkausten sijaan ohjata varoja tutkimus- ja kehitystyöhön ja näin luoda uuden kasvun eväitä?

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme pieni kansakunta, jolla ei ole varaa hukata hitustakaan osaamispotentiaalistaan. Siksi on tärkeää, että hallitus on tehnyt kauaskantoisia panostuksia kasvatukseen, koulutukseen ja osaamiseen. Pitkäjänteisellä koulutuspolitiikalla kavennetaan erilaisista perhetaustoista johtuvia sosiaalisia eroja. Hallitus tekee vahvan arvovalinnan panostamalla siihen, että jokaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää omaa potentiaaliaan. Koulutuksellisella tasa-arvolla varmistetaan yhteiskunnallinen tasa-arvo.

Suomalaiset nuoret opiskelevat pidemmälle kuin koskaan, mutta silti edelleen merkittävä osa nuorista jää vaille minkäänlaista peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hallituksen kärkihankkeita on nuorisotakuun toteuttaminen. Yhteiskuntatakuu tarjoaa alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta, ja edellyttää, että pääsy koulutukseen joustavien koulutusväylien kautta turvataan.

Hallitus on päättänyt huolehtia siitä, että nuorten on peruskoulun päätyttyä tosiasiallisesti mahdollista päästä toisen asteen koulutukseen. Koulutustakuun toteuttamiseen on vuodelle 2013 esitetty 13:a miljoonaa euroa ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärien lisäämiseen. Opiskelijavalintaperusteita uudistetaan siten, että ilman toisen asteen tutkintoa olevat ovat etusijalla. On tärkeää huolehtia myös siitä, että opinnot eivät keskeydy. Ammatilliseen koulutukseen kohdennetaan 737 miljoonaa euroa, mistä valtionosuudet ja avustukset ovat 724 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna päivähoidon ja varhaiskasvatuslainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirtyvät opetus- ja kulttuuriministeriöön. Uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on laadukas ja saavutettavissa oleva varhaiskasvatus ja esiopetuksen takaaminen koko ikäluokalle. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen enemmän kuin mikään muu koulutus enää myöhemmin elämässä. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on päättänyt esittää, että varhaiskasvatuslainsäädännön jatkovalmistelussa hallitus selvittäisi kaikkien varhaiskasvatukseen liittyvien tehtävien siirtämisen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle ja että varhaiskasvatuksen perusteiden laatiminen määritellään Opetushallituksen tehtäväksi.

Arvoisa puhemies! Koulutus on pitkäaikainen sijoitus, johon kohdennetut varat eivät mene hukkaan. Olen ilahtunut siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää 1,7:ää miljoonaa euroa lisää yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen turvaamiseksi ja laajentamiseksi. Lastentarhanopettajista on ollut pulaa jo pitkään, emmekä voi varmistaa laadukasta varhaiskasvatusta ilman päiväkotien riittävää pätevää henkilökuntaa. Varhaiskasvatuslain uudistamisen myötä päteviä lastentarhanopettajia tarvitaan yhä enemmän.

Vanhuspalvelulain myötä taas tarvitsemme lisää päteviä sosiaalityöntekijöitä. Kunnissa pitää olla osaamispääomaa lain kriteerien mukaiseen vanhuspalveluun. Ikävä kyllä myös lastensuojelun tilanne on mennyt huolestuttavampaan suuntaan, ja liian usein ongelmat kärjistyvät. Lapsilla ei ole aikaa odottaa. Lapsuudessa koetut vaikeudet ja turvattomuus heijastuvat pitkälle elämään. Jo tämän takia on todella tärkeä ja hyvä asia, että valtiovarainvaliokunta esittää momentille 1,4:ää miljoonaa euroa yliopistoille sosiaalityöntekijäkoulutuspaikkojen lisäämiseksi. Tämä on satsausta tulevaisuuden osaajien kouluttamiseen.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Perusopetus toimii kaiken myöhemmän oppimisen perustana. Yhtenä sen laatuun vaikuttavista kaikkein tärkeimmistä tekijöistä voidaan pitää luokkakokoa, etenkin tänä päivänä, kun opetus on integroitu siten, että luokassa saattaa olla useita eri tavoin tukea tarvitsevia oppilaita. Onkin todella hienoa, että perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen ollaan suuntaamassa peräti 60 miljoonaa euroa. Myös aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä koulujen kerhotoimintaan tehdään nyt lisäyksiä, jotta lasten turvallinen ja virikkeellinen päivä omien vanhempien työpäivän aikana voidaan turvata.

Koulujen työrauhaongelmista on keskusteltu viime aikoina runsaasti, ja opettajalla saattaa mennä suuri osa oppitunnista muuhun kuin opettamiseen. Ministeri lieneekin pian tuomassa parannuksia näihin tilanteisiin, hyvä niin. Yhtenä syynä työrauhaongelmiin on perusopetuksessa valtakunnallisesti käyttöön otettu kolmiportaisen tuen malli, jossa oppilaalle annetaan yleistä, tehostettua tai erityistä tukea tuen tarpeen mukaan. Periaatteena on mahdollisimman laaja tukea tarvitsevien lasten integraatio niin sanottuun tavalliseen opetuksen. Tukea tarvitsevien lasten määrä on kuitenkin noussut joissakin tapauksissa jo niin korkeaksi, että sekä tukea tarvitsevien että muidenkin oppilaiden oppiminen kärsii. Tulisikin vakavasti pohtia, pitäisikö luokkakoon pienentämisen lisäksi integroitujen oppilaiden määrälle per luokka asettaa jokin enimmäisraja.

Vuonna 2013 täysimääräisenä voimaan tulevaan nuorten yhteiskuntatakuuseen liittyen tutkintoa vailla olevien pääsyä ammatilliseen peruskoulutukseen parannetaan ja varmistetaan koulutusta kohdentamalla siten, että koulutuspaikkoja on riittävästi erityisesti metropolialueella ja kasvukeskuksissa eli siellä, missä nuoria eniten on. Ikävää on, että lisäyksistä huolimatta niukin tarjonta koulutuspaikoissa on edelleen Uudellamaalla, missä tarve on suurin. Kasvukeskuksiin tarvitsemme siis vieläkin lisää koulutuspanoksia jatkossa.

Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassakin. Suuren varjon tälle tavoitteelle asettaa tutkimuksen edellytysten heikkeneminen. Julkinen tutkimuspanos heikkenee edelleen, samoin yksityinen. Yliopistoindeksin jäädytys nyt jo toistamiseen on asia, joka aiheuttaa yliopistoille valitettavan suuria vaikeuksia, mutta yliopistoväen mukaan ne tästä vielä selviävät. Kolmatta kertaa ei tuota jäädytystä kuitenkaan enää voida tehdä murentamatta yliopistojen toimintaedellytyksiä vakavasti. Tulee huomata, että samaan aikaan Suomen Akatemian rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdistuu yliopistoille, ja kun myös Akatemian rahoitukseen tehdään säästöjä, vähentyy samalla suoraan myös yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten ulkopuolinen tutkimusrahoitus. Kyseessä on siis useimmiten juuri se paljon puhuttu huippututkimuksen edistäminen.

Suurena huolena on myös valtion tutkimus- ja koulutusrahoitus yliopistosairaaloille eli niin sanottu evo-rahoitus, joka edelleen pienenee. Evo-rahoituksellahan rahoitetaan meille todella tärkeää kliinistä tutkimusta, esimerkiksi syöpätutkimusta. Pitkäjännitteinen ja ennustettava perusrahoitus on yliopistojen tuloksellisen ja laadukkaan toiminnan edellytys. On tärkeää, että tämä pitkäjänteisyys turvataan jatkossa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on joka ikäluokassa 5 000 sellaista nuorta, jolla on heikko lukutaito. Kolmannes joka ikäluokasta ei lue omaksi ilokseen yhtään. Tämä näkyy jo Pisa-arvioinnin lukemista koskevista tuloksistakin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistämässä tuiki tarpeellisen Lukuinto-ohjelman vuosiksi 2012—2015 lasten ja nuorten monipuolisen luku- ja kirjoitustaidon vahvistamiseksi. Onkin tärkeää huomata, että lukemisen edistämisessä kaikilla toimijoilla on keskeinen rooli alkaen lasten vanhemmista varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen ja siitä edelleen kaikilla opintotasoilla, kirjastoissa, nuorisotyössä jne.

Kulttuuri on ehkä kaikkein tasa-arvoisimmin kaikkien saavutettavissa kirjastoissa. Kirjailijan tulee kuitenkin saada kohtuullinen korvaus myös lainatuista teoksista. Lainauskorvausmäärärahan korottaminen hallituksen toimesta onkin erinomainen asia. Valitettavasti lainauskorvaukset ovat Suomessa edelleen huomattavasti alhaisemmalla tasolla verrattuna moniin muihin maihin. Nyt tarvitsemmekin lainauskorvausten osalta pitkän aikavälin ohjelman, joka nostaa korvaukset muiden Pohjoismaiden kanssa verrannolliselle tasolle.

Voimme iloita myös siitä, että Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden tilojen suunnittelu vihdoin käynnistetään osana valmistautumista itsenäisyyden juhlavuoteen ensi vuonna. Hankkeen toteutuessa saamme vihdoin myös 1900-luvun historian näytteille Kansallismuseoon, sille kun ei nykyisissä tiloissa ole ollut ollenkaan tilaa, vaan kansallinen historiamme on kansallisessa museossamme päättynyt 1800-luvun loppuun.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi otan oman maakunnan asioita esille.

Etelä-Pohjanmaallekin aiotaan tehdä mittavia leikkauksia ammattikoulutukseen, ja sitä vastustan. Miksi näin? Perustelen sitä sillä, että meillä ei ole omaa yliopistoa, meillä on siellä niin sanottu yliopistokeskus, kampus, joka tekee yhteistyötä varsinaisten yliopistokaupunkien kanssa. Ja meillä on täällä ammattikoulutuksen puolella aika paljon myös niitä, jotka eivät kuulu tähän nuoreen ikäluokkaan, eli meillä on sen kaltainen elinkeinorakenne, että me tarvitsemme sitä koulutusta nykyisessä määrin riippumatta siitä, mikä on tulevien ikäluokkien koko.

Lehtimäen erityiskansanopisto on saamassa nyt lisävaltionapua 200 000 euroa. Tässä aktiivinen toiminta vaalipiirin kansanedustajien yhteisaloitteen muodossa näyttää tuottavan tulosta. Toki meidän aloitteessamme se pyydetty lisämääräraha on 450 000 euroa, mutta parempi 200 000 euroa kuin ei mitään, ja kiitoksia vain kaikille edustajille, jotka lähtivät tähän hyvään talousarvioaloitteeseen mukaan!

Sitten tänne perusopetuksen puolelle. Siitä täytyy sanoa, että nämä määrärahat, joita nyt lisää toki sinne kohdennetaan opetusryhmien pienentämiseksi, ovat edelleen riittämättömät, ja perussuomalaiset olisivat tänne kohdentaneet 10 miljoonaa euroa enemmän luokkakokojen pienentämiseen. Siellä on tänä päivänä paljon käytöshäiriöitä, ja siinä varmasti myös tietyt kurinpitotoimenpiteet olisi syytä saattaa paremmalle tasolle. Esimerkiksi rehtorille oikeus erottaa oppilas koulusta olisi mielestäni hyvä. Samoin palauttaisin käytösnumerot päättötodistukseen. Tuntuu, että tällaisia tiettyjä kannustimia, etenkin oppilaitten vanhemmille, saatetaan joskus tarvita.

Arvoisa herra puhemies! Sitten kulttuuripuolelle. Suomalaisen kuva- ja veistostaiteen sekä musiikin olisi ilmennettävä suomalaisuuden henkeä. Julkiset kulttuurituet olisikin ohjattava siten, että ne vahvistavat kansallista identiteettiä. Vahva suomalainen identiteetti on perusta luovalle taloudelle, jolla tulee olemaan yhä merkittävämpi rooli kansantaloudellemme. Tekotaiteellisten räpellysten, joissa katsoja ei erota nurmikkoa vedestä ja joista täysin puuttuvat laajemmat taiteelliset syvämerkityksellisyydet, ei tule kuulua julkisen kulttuurituen piiriin. Tämänkaltaisen taiteen tuottaminen tulisi saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle, mikä vastaisi taiteilijoiden ilmaisuvapauden periaatteita. Taiteen edistämiskeskuksen alaisuudessa toimivaan taideneuvostoon tarvittaisiin poliittista asiantuntijuutta.

Arvoisa herra puhemies! Väitteet ruotsinkielisen kansanryhmän syrjinnästä maassamme ovat usein käytetty ase, jolla ruotsalainen kansanpuolue pyrkii säilyttämään horjuvan valta-asemansa maamme tietyillä alueilla. Kuitenkin Suomen kielipolitiikassa ongelmana ovat pikemminkin ruotsinkielisten suomalaisten orastava eristäytymistendenssi ja molemminpuoliset ennakkoluulot. Kieliryhmien välit huomattavasti parantuisivat, mikäli valtaväestöstä erottautumaan pyrkiville järjestöille, kuten Svenska Finlands folktingille, ei enää jaettaisi valtion tukea. Aloitetaan siis tuen vähentämisellä. Maahamme olisi mieluummin perustettava yhteiskielisiä järjestöjä kieliryhmien kanssakäymisen helpottamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koululaitos perustuu jokaista kansalaista koskevaan yhtäläiseen peruskoulu-, ammatti- ja lukiokoulutukseen. Koululaitoksemme on kuitenkin päästetty kirjaimellisesti pahasti rapistumaan homeongelmien sekä oppimisympäristön laadun heikentymisen muodossa. Tämän vuoksi onkin kestämätöntä, että julkisen koululaitossektorin kärsiessä julkista rahaa myönnetään EU-eliitin pyörittämille Eurooppa-kouluille. Nämä koulut pyrkivät kasvattamaan uuden ajan eliittiä, joka halutaan tulevaisuudessa pyörittämään massiivista EU-byrokratiaa. Julkisten koulutuspalveluiden turvaamisen ja opetuksen neutraalin arvoperustan näkökulmasta valtion tuki EU-kouluille olisi syytä jollakin aikavälillä ajaa alas. Uskoakseni tälle toimenpiteelle on löydettävissä myös kansan syvien rivien järkähtämätön tuki.

Lisäksi haluan vielä kertoa, että olen tehnyt aloitteen Suomalaisuuden Liiton lippuvalistuksen tukemiseksi 50 000 eurolla, ja kun tätä lippuvalistusta tarjotaan kaikille suomalaisille tällä hetkellä ihan ilmaiseksi ja näin varmasti jatkossakin, niin kyllä koen, että se on sen arvoinen asia näin EU-oloissakin, että se ansaitsisi kyllä tukea, jota ei tällä hetkellä siis tähän toimintaan lainkaan osoiteta. Tästä on myös lakialoite tehty.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut ammattikorkeakouluille historiallisen suuret säästötavoitteet. Vuoteen 2015 mennessä ammattikorkeakoulujen vuosittainen rahoitus laskee noin 150 miljoonaa euroa eli noin 15 prosenttia. Myös yliopistoihin on kohdistettu huomattavia leikkauksia, mutta koska kello on jo yli kahden yöllä, niin en lähde niitä tarkemmin analysoimaan.

Arvoisa puhemies! Laadukas opetus- ja kulttuuritoimen palvelutarjonta ovat elinehtoja pienelle kunnalle, jonka vapaan sivistystyön tarve kasvaa väestön ikääntyessä.

Marttilan kunnassa varhaiskasvatuksellinen työ kärsii, koska kunnan kirjastossa ei ole lastenosastoa eikä nykyisin kirjastona palvelevaan vanhaan seurakuntataloon voi lastenosastoa sijoittaakaan. Marttila on 2 000 asukkaan kunta Varsinais-Suomessa. Kunta on aloittanut pääkirjaston rakentamisen ilman yleisen kirjaston perustamiseen myönnettävää määrärahaa. Kirjastohankkeen toteutus tarvitsee rahoitussuunnitelman mukaisen rahoitusosuuden.

Arvoisa puhemies! Esitän ensi vuoden talousarvioon opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan riittävää varausta Marttilan kunnan uuden pääkirjaston rakentamiseen talousarvioaloitteen 60 mukaisesti. Monesta asiasta on karsittava, mutta sivistys ei voi kuulua pienen maan ja pienen kunnan ensisijaisiin leikkauskohteisiin.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Myöhäisen ajankohdan vuoksi en tarkemmin lähde purkamaan asiaa. Viittaan tässä kollegani Esko Kivirannan erittäin hyvään puheenvuoroon. Hän analysoi hyvin tämän leikkauksen merkityksen. Otan muutaman asian täältä esille.

Leikkaukset ovat kovia, kuten ovat monet tässä todenneet, juuri sivistystoimen osalta. Mutta täytyy sanoa pienet kiitokset valtiovarainvaliokunnalle. Sieltä on kuitenkin löytynyt pieni pilkahdus kunnioitusta yhteisvastuullisuutta ja vapaaehtoistyötä kohtaan, koska he ovat jonkun verran palauttaneet näille järjestöille valtionavustuksia. Näen, että on erittäin tärkeätä, että me aktivoimme ihmisiä itse toimimaan ja myös tuemme vapaaehtoistoimintaa erilaisten järjestöjen kautta.

Tässä paketissa on paljon puhuttu nuorisotakuusta. Näen, että nuorisotakuuhan on juuri sitä, että ihmiset itse oppisivat pitämään huolta itsestään ja toimimaan. Nämä muutamat järjestöt, tai useampikin järjestö näistä, mitä tähän on lueteltu, ovat juuri niitä, jotka tuovat myös nuorille ihmisille arjen osaamista, arjen hallinnan osaamista. Otan tähän lisäksi vielä maatalousmomentilla olevan 4H-järjestön, jolla on erittäin suuri merkitys myös tämän nuorisotakuun osalta. En näe nuorisotakuun toteutumisen olevan mahdollista näillä budjettiluvuilla, varsinkin kun katsoo koulutuspaikkoihin. Se tarvitsee ympärilleen monia tekijöitä, ja näen, että tämä järjestösektori on yksi tärkeimmistä siihen vaikuttavista. Osoitan tässä kiitokset kyllä sitten ministeri Arhinmäelle, että hän on katsonut myös nuorison liikuntasektorin tärkeäksi asiaksi, ja myös sen rahoitusta on parannettu.

Yhdyn tässä myös valiokunnan mietintöön siinä, kun valiokunta toteaa täällä, että "valiokunta pitää korkeakoulutukseen ja tutkimukseen suunnattuja menosäästöjä ongelmallisina". Näen ne kyllä erittäin ongelmallisina. Jos tässä maailman tilanteessa Suomi pyrkii olemaan tutkimuksessa ja tuotekehityksessä huippumaa ja myös saamaan tutkimuksen ja innovaatioitten kautta vientiä aikaiseksi, niin eivät ainakaan nämä supistukset, mitä nyt kohdennetaan yliopistotoimintaan, sitä tule auttamaan.

Siinä, missä yliopistot ovat maamme ja myös kansainvälisellä tasolla uraauurtavia ja uutta tutkimusta, uutta innovaatiota tuomassa, yhtä lailla ovat maakuntatasolla ammattikorkeakoulun soveltavaa tutkimusta ja käytännön opetusta tuovat yksiköt erittäin tärkeitä. Näistä leikkauksista, mitkä nyt kohdistuvat ammattikorkeakoulujen toimintaan ja yhtä lailla ammattikorkeakoulujen hanketoimintaan ja niitten olemassaoloon: Se toiminta on monelle pienemmälle maakunnan ja maaseutupaikkakunnan yritystoiminnalle tärkeä linkki ja sieltä tärkeä linkki myös yliopisto- ja muuhun toimintaan. Meillä aika hyviä hankkeita maakunnissa ovat olleet maakuntakorkeakouluprojektit, missä ovat yliopistot ja yhtä lailla ammattikorkeakoulut ja myös kuntien elinkeinotoiminnot yhdessä kehittämässä pieniin yrityksiin ja muihin osaamista, vientiä ja kehittämistä. Pahoin pelkään vain, että nämä verkostot näitten supistusten jälkeen tulevat hajoamaan ja sitä kautta myös tämä yritysten ja kansalaisten saama tieto ja taito tulee hukkumaan.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan hallituspuolueet lisäsivät ensi vuoden budjettiin rahaa äärettömän hyviin ja tärkeisiin kohteisiin. Olen iloinen, että lisärahaa saatiin lastensuojelun, varhaisen tuen ja avopalveluiden kehittämiseen. Erityisen kiitoksen ansaitsee se, että hallituspuolueet lisäsivät oppisopimuskoulutukseen 2 miljoonaa euroa ja lastentarhanopettajien yliopistolliseen koulutukseen 1,7 miljoonaa euroa. Erinomaista on myös budjettiin sisältyvät päätökset jatkaa luokkakokojen pienentämistä 60 miljoonalla eurolla, osoittaa 8 miljoonaa euroa koulujen aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan sekä kerhojen vahvistamiseen ja 58 miljoonaa euroa homekoulujen korjauksiin.

J. V. Snellmania mukaellen voidaan sanoa, että pärjätäkseen pienellä kansakunnalla on oltava jotakin erityistä ja laadukasta annettavaa. Suomen erityisvahvuus ja suomalaisen menestystarinan kulmakivi on laadukas ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme. Koulutus on aina panostus tulevaisuuteen. Se on kannattava sijoitus, joka kasvaa korkoa moninkertaisesti sekä yksilön että yhteiskunnan hyväksi.

Arvoisa puhemies! Nyt on oikea aika uudistaa peruskoulua. Vaikka oppimistulokset ovat meillä maailman huippua, perusopetusta on päivitettävä. Reppuunsa älypuhelimen tai iPadin pakkaava koululainen tarvitsee nykyisin tyystin erilaista opetusta kuin muutama vuosikymmen sitten. Hallitus ei ole jäänyt seisomaan toimettomana. Olenkin todella tyytyväinen päätökseen jatkaa perusopetuksen kehittämistä haastavasta taloustilanteesta huolimatta. Esimerkiksi koulujen ilmapiiriä ja sisäilmaa parannetaan tuntuvasti. Homekoulujen korjauksiin ja oppilaitosten perustamiskustannuksiin varataan ensi vuodelle yhteensä 58 miljoonaa euroa. Kokoomuksen viime kaudella käynnistämään perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen satsataan niin ikään tuntuvasti, 60 miljoonaa euroa. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan kohdennetaan 8 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen osalta kannatan painokkaasti myös nuorten oppisopimuskoulutuksen vahvistamista, jotta nykyistä useammalle nuorelle avautuisi sitä kautta koulutus- ja työelämäväylä. Olenkin erityisen tyytyväinen päätökseen vahvistaa nimenomaan nuorten oppisopimuskoulutusta. Hallitus käynnistää kokeilun, jonka tavoitteena on parantaa yritysten mahdollisuuksia tarjota nuorille oppisopimuskoulutuspaikkoja. Oppisopimuskoulutusta on toistaiseksi hyödynnetty liian vähän, vaikka samaan aikaan tuhannet nuoret ovat jääneet vaille opiskelupaikkaa. On hienoa, että esteitä koulutuksen laajentamisen tieltä karsitaan ja yritykset pääsevät tarjoamaan nuorille sujuvan väylän opintielle ja työelämään. Tässä hengessä hallituspuolueet myös lisäsivät oppisopimuskoulutukseen eduskunnassa 2 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen kehittämisen osalta seuraavaksi olisi lukioiden vuoro. Suomi tarvitsee yleissivistävän ja korkeakouluopintoihin valmistavan lukion, joka vastaa tämän vuosituhannen tarpeisiin. Työurien pidentämisenkin näkökulmasta lukion on luontaista tehdä yhteistyötä korkeakoulujen suuntaan. Lukioiden korkeakouluyhteyksiä ja opintojen ohjausta on kehitettävä, jotta ylioppilaiden jatko-opinto- ja uravalinnat helpottuisivat. Lukion on entistä paremmin valmennettava ja valmistettava opiskelijoitaan korkeakouluihin. Nyt uudistettavat lukion valtakunnalliset tavoitteet, tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet, on tarkoitus ottaa käyttöön syksyllä 2016. Lisäksi sähköisen ylioppilastutkinnon valmistelu alkaa ensi vuonna. Lukion kauan odotettu uudistaminen ansaitsee paikkansa koulutuspolitiikkamme kärkihankkeiden joukossa.

Arvoisa puhemies! Opintojen ohjaukseen, tuutorointiin ja opintojen niin sanottujen nivelvaiheiden sujuvuuteen kannattaa ehdottomasti satsata. Heikko koulutus tai kesken jääneet opinnot ovat tutkitusti merkittävä nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen selittäjä. Tästä näkökulmasta on tärkeää huomata, että vuosittain noin 4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa. Alle 30-vuotiaista pelkän peruskoulutuksen varassa on noin 110 000 ja työttömiä noin 55 000. Kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria arvioidaan olevan noin 40 000. Talousarvioesitys tukee vahvasti lasten ja nuorten yksilöllisiä mahdollisuuksia ponnistaa opinnoissaan ja elämässään eteenpäin. Syystä tai toisesta opinpolulta eksyneet poimitaan nyt mukaan opintojen ja työn piiriin.

Satsaukset sivistykseen sekä lapsiin ja nuoriin ovat satsauksia koko Suomen tulevaisuuteen ja hyvinvointiin.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Budjetin koulutuspuolen ehkä parhaita asioita on se, että siinä panostetaan perusopetukseen ja nimenomaan lapsiin ja nuoriin. Mutta jos mietimme kokonaisuutta, niin voi kysyä: me olemme tottuneet vannomaan siihen, että osaava Suomi pärjää, mutta pidämmekö me riittävästi huolta osaavan Suomen kestävyydestä?

Me olemme oppineet sanomaan myös, että Suomen työmarkkinoilla on Euroopan koulutetuimmat nuoret ja vähiten koulutetut ikääntyneet ikäluokat, mutta tämä ei ole enää totta tulevaisuudessa. Asetelmat muuttuvat hyvin nopeasti, ja suomalaisen työvoiman koulutusrakenne on heikkenemässä suhteessa kilpailijamaihimme. Koulutus on tunnetusti kasautuvaa pääomaa. Aloituspaikkalisäykset yliopistoissa ja osin ammattikorkeakouluissa ovat lisänneet koulutusta, mutta tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstämme ei ole kasvanut.

Nuorten aikuisten ikäluokasta, 25—34-vuotiaista, nafti 40 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Määrä on hiukan noussut, mutta sijoituksemme esimerkiksi vaikkapa OECD-vertailussa on pudonnut 1. sijalta 18. sijalle. Esimerkiksi Etelä-Korea ohitti meidät tutkinnon suorittaneiden osuudessa vuosituhannen vaihteessa ja nyt siellä on 63 prosenttia nuorista aikuisista korkeakoulutuksen suorittaneita. Suomessa sama taso tarkoittaisi yli 160 000:ta korkea-asteen tutkinnon suorittanutta nuorta aikuista enemmän. Puolassa viisitoista vuotta sitten tutkinnon suorittaneiden osuus oli kolmannes Suomen tasosta, mutta nyt puolalaisetkin kiitävät ohitsemme. Laatua luvut eivät mittaa, mutta määrälläkin on merkitystä. Suomalaisen korkeakoulutuksen laatua ei ole todistettu, ei huonommaksi eikä paremmaksi kuin muiden maiden.

Työelämästä nämä kerrotut luvut kertovat hieman huolestuttavaa tulevaisuutta. Kymmenen vuoden aikana korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä OECD-maissa ja EU-vertailussa on noussut nelisen prosenttia vuodessa. Vertailun kärjessä ovat Luxemburg ja Puola. Me olemme 28 maan vertailussa sijalla 26.

Nämä ovat sellaisia lukuja, joita harvemmin suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa esitetään, mutta mielestäni niitä on syytä pohtia. Onko meidän suuntaamisemme koulutuspolitiikassa sittenkään ihan oikeaan osunutta, varsinkaan jos katsomme sitä, miten erilaisilta koulutusaloilta työllistyy? Ammatillisen koulutuksen työllistymistä mittaava tutkimus kertoo, että nelisen vuotta valmistumisen jälkeen työssä oli 61,5 prosenttia valmistuneista. Neljännes koulutetuista oli hyvin koulutustaan vastaavassa tehtävässä. Työhön sijoittumisen ero esimerkiksi yliopistokoulutukseen verrattuna on suuri. Viisi vuotta valmistumisen jälkeen 80 prosenttia yliopistosta valmistuneista on töissä ja yli 60 prosenttia alalla, joka vastaa heidän koulutustansa. Sitten jos mietimme sitä, mitä näille ihmisille tapahtuu työuran aikana, niin mitä korkeammin koulutettu ihminen on, sitä todennäköisemmin hänen työuransa on pidempi ja ehjä; mitä matalammin koulutettu ihminen on, sitä pätkäisempi ja lyhyempi hänen työuransa on.

No, hallitus on aivan oikein panostamassa nuoriin ja heidän mahdollisuuteensa päästä kouluttautumaan. Yhteiskuntatakuu on tuonut uutena elementtinä koulutustakuun, joka pyrkii turvaamaan jatkokoulutuspaikan nimenomaan peruskoulunsa päättäneille. Mutta kun samaan aikaan joudumme säästösyistä ja toisaalta ihan viisaasti ikärakenteen muutoksen vuoksi vähentämään ammatillisen koulutuksen paikkoja, niin on tärkeää, että nuo kohdennukset tapahtuvat oikein.

Itse tulen esimerkiksi alueelta, jolla viime vuonna viisi peruskoulun päättänyttä jäi ilman jatkokoulutuspaikkaa, tänä vuonna heitä oli seitsemän. Syy ei ole se, että koulutuspaikkoja olisi erityisen runsaasti tarjolla, vaan syy on se, että nivelvaiheen opastus ja ikään kuin tällainen saattaen vaihdettava systeemi toimii.

Meidän ei tule leikata ammatillisen koulutuksen paikkoja tietyillä alueilla hyvin voimakkaasti ikärakenteen perusteella ilman että otamme huomioon esimerkiksi sen, että alueilla koulutusvirrat kulkevat eri suuntiin: jotkut alueet ovat niitä, minne tullaan enemmän opiskelemaan, jotkut ovat sellaisia, että vaikka siellä olisi omaa koulutustarjontaa, siitä huolimatta sieltä lähdetään jonnekin muualle opiskelemaan. Nuorten elämä ei ole tilastomatikkaa, eikä se suhteudu siten, että päätökset tehtäisiin maakuntarajojen mukaan.

Sen vuoksi näitä koulutuspaikkojen kohdentamisia on jatkossa mietittävä, ja ensimmäisen kriteerin on oltava työllistyminen, koska emmehän me halua kouluttaa nuoria kortistoon vaan nimenomaan työelämää ja elämää varten. Toinen liittyy siihen, että meillä on alueita, joilla on voimakkaasti valtakunnallista koulutusta. Se liittyy esimerkiksi erityisoppilaiden koulutukseen tai johonkin muuhun toimialaan, jolta koulutusta on vain yhdellä oppilaitoksella Suomessa. Nämä on myös syytä jatkossa ottaa paremmin huomioon.

Vielä haluaisin nostaa esiin myös tämän oppisopimuskoulutuksen, joka täällä on ollut esillä. Me ajattelemme herkästi, että oppisopimus on nykyisellänsä hyvä väline nuorille, mutta itse asiassa nuoret käyttävät — varsinkin ne nuoret, jotka eivät ole niin innostuneita koulutuksesta — sitä hyvin vähän, koska se on hyvin raskas koulutusmuoto; sitä käyttävät aikuiset. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että olemme muuttamassa oppisopimuskoulutusta ja etsimme niitä välineitä, joilla työ ja kouluttautuminen voivat kulkea paremmin rinta rinnan ja myös ne nuoret, jotka eivät ole koulun penkillä istumisesta innostuneita, voivat saada itselleen ammatin ja tutkinnon.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tiedotusvälineet ovat uutisoineet eilen, että me Lapin yliopiston juristit lapioimme lunta Eduskuntatalon portailla. Tempauksen takanahan oli terveisten lähettäminen muun muassa helsinkiläiselle kokoomuspoliitikolle Harry Bogomoloffille, jonka mielestä Lapin yliopisto pitäisi lopettaa ja joka julisti, että lappilaiset juristit eivät kelpaa muuhun kuin lumenluontiin. No, kelpaamme me ainakin lumenluontiin, siitä me saamme tehdä näyttöä. Tosin kyllä Lapin yliopiston juristeista on muuhunkin kuin lumenluontiin. Lapin yliopiston juristeja on muun muassa tässä talossa töissä monessa eri tehtävässä, hyvin merkittävässä, arvostetussa tehtävässä, kansanedustajina plus erinäköisissä viroissa, eli kyllä sieltä ihan kunnon opetusta saa. Tämänpäiväinen tempaus meillä oli herätys siihen, että eri puolilla Suomea meillä on huippuopetusta motivoituneille opiskelijoille. Meillä siis on hyvää opetusta, ja me tarvitsemme opetusta eri puolilla Suomea. Kaikki hyvä ei ole vain tässä pääkaupunkiseudulla. Tätäkin todella tarvitaan, mutta muualtakin tulee hyviä vaihtoehtoja.

Nyt kun opetusministeriön hallinnonalaa käsitellään, niin nämä Bogomoloffin puheet on hyvä muistaa. Hän voi olla esiintymistapansa puolesta toki ääriesimerkki, mutta ei se nyt paljon lohduta, että toiset esittävät asiat hänen esiintymistään korrektimmin ja soveliaammin sanakääntein, jos kuitenkin kyseessä on ihan sama keskittämispolitiikka. Ja tätä linjaa valitettavasti tämä meidän hallituksemme tekee. Leikkaukset olivat ensin ammattikorkeakouluihin, nyt sitten ammattikouluihin, oppisopimuskoulutukseen ja lukioihin, ja ne kohdistuivat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueille.

Keskittäminen ja metropolialueen suurentaminen eivät saisi olla itseisarvo, vaan meidän tulee tehdä töitä koko Suomen kehittämiseksi järkevällä tavalla. Valtakunnan taloutta tulee kehittää, ja kehittämiseen tarvitaan koko Suomi, ja koulutus on tämän kaiken kehittämisen avain. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja leikataan yli 2 000 aloituspaikalla vuodesta 2013 alkaen. Onko tämä sopusoinnussa muun muassa yhteiskuntatakuun kanssa? Onko tämä semmoista säästöä, joka todella on pitkän tähtäimen säästöä?

Ammatillisen koulutuksen paikkoja tullaan Gustafssonin esityksen mukaan leikkaamaan Lapista todella paljon. Joka neljäs ammattikoulutuspaikka tultaisiin Lapista siirtämään etelään, pois Lapista, joka on tällä hetkellä kuitenkin yksi Suomen kehityksen vetureista. Meille Lappiin on työn alla useita kaivoksia, metsätalous ja bioenergia ovat tulevaisuutta, matkailu ja rajayhteistyö kehittyvät koko ajan, luonnontuoteala on yksi tulevaisuuden ala jne. Mutta ammatillisen koulutuksen paikkoja ollaan nyt kuitenkin siirtämässä rajulla kädellä kohti etelää. Toivotaanko myös meidän nuortemme nyt todellakin siirtyvän mukana? Mistä me saamme jatkossa Lappiin koulutettua työvoimaa, nyt kun näyttää siltä, että lähivuosina sitä todella paljon tarvitaan? Maailma voi muuttua, ja sen mukaan pitää sitten olla muutokset myös koulutusasioissa. Elikkä silloin kun näyttää hyvältä Lapin osalta, ei ammattikoulutuspaikkoja saisi missään nimessä leikata tuolla määrällä.

Sitten tämän päivän ja hallituksen lempilapsi, yhteiskuntatakuu. Näyttää siltä, että yhteiskuntatakuu nyt näiden ammatillisten koulutuspaikkojen leikkausten vuoksi ja muittenkin toimintojen vuoksi ei tule todellakaan täyttymään Lapissa. Nuorten tilanne tulee Lapissa heikkenemään. Onko meillä tämmöiseen varaa?

Seuraavaksi pelkään harvaan asuttujen alueitten ja erityisesti Lapin pienten lukioiden puolesta. Kuntauudistuksessa ja valtionosuuksien alasajossa on selvänä tavoitteena myös pienten lukioiden lopettaminen.

Puhe Lapin koulutuksen säilyttämisestä ei ole vain aluepolitiikkaa, vaan se on erityisesti nuorten ja laajemminkin alueen tarpeisiin perustuvaa. Nuoret ja Lapin alueen työpaikat tarvitsevat nuo koulutuspaikat, ja odotankin, että ammatillisen koulutuksen uudelleenjärjestelyssä laskettaisiin Lapin tilanne uudelleen. Tätä uutta laskelmaa odotellessa seuraavaan vuoteen nyt sitten.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähestymme uutta vuotta odottavissa merkeissä. Varmasti meitä kaikkia jännittää, onnistuuko ja toteutuuko nuorten yhteiskuntatakuu. Jokainen varmasti toivoo sen toteutuvan, niin paljon odotuksia ja toiveita siihen on ladattu paitsi poliitikkojen myös ennen kaikkea nuorten ja vanhempien taholla.

Lapsi ja nuori symboloivat tulevaisuutta. Vaikka elämässä menisi huonosti, halutaan nähdä nuorten onnistuvan. Siksi yhteiskuntatakuun toteutumisen onnistuminen on koko kansakunnan hyvinvoinnin vuoksi myös henkisesti tärkeää. Se antaa turvallisuutta siitä, että meillä riittää tekijöitä ja näkijöitä vielä tulevaisuudessakin. Siksi onkin harmillista, että tiukan taloustilanteen vuoksi hallituksen päämäärä kaikkien nuorten saamiseksi kouluun tai työhön tuntuu juuri tällä hetkellä hivenen hankalalta saavuttaa, mutta periksi ei kuitenkaan pidä antaa. Nyt tarvitaan nuorisotakuun toteuttajia, tekijöitä, ja jotta nuorten yhteiskuntatakuu toteutuisi, talkoisiin tarvitaan ihan jokainen.

Nuorten aktivoituminen ja elinvoimaisuus alkaa jo kotoa, siitä, opitaanko työntekoon ja herääkö elämänilo ja tulevaisuudenusko. Kodeilla on siis merkitystä. Itse asiassa tähän tulevaisuudenuskoon ja elämäniloon ja innostuksen ilmapiiriin pitäisi satsata koko yhteiskunnassa, sillä positiivinen ajattelu luo myös yleistä energiaa ja innostuksen ja yrittämisen ilmapiiriä.

Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaatii paljon myös kouluilta ja oppilaitoksilta. Tarvitaan opinto-ohjausta koulutuksen eri vaiheissa ja varsinkin sen nivelkohdissa. Tarvitaan opettajia, jotka kannustavat nuorta ja kehittävät pedagogiikkoja, jotka tukevat erilaisia oppijoita.

Ennen kaikkea tarvitaan etsivää nuorisotyötä, joka hakee, kirjaimellisesti, nuoren koulun penkille tai työharjoitteluun, sillä mielestäni yhteiskuntatakuun suurin haaste on tavoittaa nimenomaan ne nuoret, jotka eivät itse aktiivisesti hakeudu takuun piiriin.

Yhteiskuntatakuun tavoitteisiin nähden leikkaukset oppisopimuskoulutukseen — vaikka sinne nyt hieman onkin lisätty, 2 miljoonaa lisää — tuntuvat ristiriitaisilta, ja siksi toivonkin todella, että viimeistään kevään kehysriihessä pystytään lisäämään rahoja oppisopimuskoulutukseen, kuten ministeri Ihalainenkin tänään siihen suuntaan puhui. Oppisopimuskoulutuksen ja laajemminkin yhteiskuntatakuun toteuttamisessa tarvitaan tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä: kuntien, valtionhallinnon, yrityselämän, työpaikkojen, työvoimatoimistojen ja oppilaitosten pitää osallistua näihin talkoisiin. Näitä oppisopimuskoulutuksia täytyy joustavasti luoda myös niin sanotuille välityömarkkinoille. Minusta tämä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen tulee ottaa vähintäänkin yhtä vakavasti kuin kuntauudistus.

Pohjoisessa olemme erittäin huolissamme aikeista leikata ammatillisen koulutuksen paikkoja. Etenkin Oulussa, jonka nyt parhaiten tunnen ja jossa on suuri nuorisotyöttömyys, maakunnan nuorin väestö ja iso ammatillisten koulutuspaikkojen tarve, nämä suunnitelmat viedä 655 ammatillisen koulutuksen paikkaa tuntuvat todella kohtuuttomilta. Sen sijaan Ouluun tarvittaisiin 300 uutta paikkaa ammatillisen koulutuksen kovan kysynnän vuoksi. Toivomme, että tämä asia vielä korjaantuu.

Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi. Tämä on haasteellista. Edustaja Filatov kuvasi tätä tilannetta äsken aika hyvin. Tästä näkökulmasta valitettavia ovatkin leikkaukset tutkimukseen ja yliopistoindeksin jäädyttäminen.

Lopuksi: Olen erittäin iloinen siitä, että varhaiskasvatus ja sen tehtävät ovat siirtymässä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Näin turvataan paremmin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumoa. Sen verran lastentarhanopettajista, että heidän työnsä vaativuus ei suinkaan vastaa sitä palkkaa, minkä he siitä saavat. Lapsiryhmät ovat edelleen liian suuret, täydennyskoulutusmahdollisuudet ja uralla eteneminen rajallista ja palkka suhteessa koulutukseen ja työn vaativuuteen aivan liian vaatimaton.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan tarttua aiheeseen, jonka ministeri Gustafsson esitti täällä salikeskustelussa tänään, kun puhuttiin tilanteesta, jossa henkilöt, joilla on jo yksi tutkinto, ovat hakeutumassa ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen ja kilpailemassa opiskelupaikasta peruskoulusta pääsevän nuoren kanssa tai sellaisen nuoren kanssa, jolla ei tutkintoa ole. Ministeri tarjosi malliksi erillistä aikuiskoulutusta, räätälöityä mallia, mahdollisesti tietysti ammatillisessa koulutuksessa näyttötutkintoon perustuvaa aikuisten ammatillista koulutusta, ja jos näin on ja ministeri tätä ajaa, kannatan lämpimästi.

Hallitusohjelmaan on kirjattu näyttötutkintojärjestelmän hyödyntäminen nimenomaan ammatillisessa koulutuksessa, ja tämähän on jo laajasti käytössä oleva tehokas järjestelmä. Eli työkalut ovat olemassa, on osaava kenttä, on kouluttajia, opettajia, joilta onnistuu aiemmin opitun tiedon tunnistaminen ja tunnustaminen, ja voidaan luoda joustavia ja tehokkaita opintopolkuja aikuisille nimenomaan niitä työelämän tarpeita varten, ja sitähän nopeasti muuttuvissa talous- ja työelämän sykleissä tänä päivänä tarvitaan.

Mutta muutoin ei kaikkia opetus- ja kulttuuriministeriön esityksiä voi tervehtiä täysin lämmöllä. Täällä käytiin päivällä maakuntien milteipä kilpalaulanta siitä, mikä maakunta ansaitsee vähiten leikkauksia koulutuksen aloituspaikkoihin, ja tuskin mikään maakunta nyt, voisi sanoa, ansaitsee mitään leikkauksia. Saimme kuulla monta hyvää tarinaa maakuntien osaamisesta, hyvästä koulutuksesta, koulutuksen hyvästä läpäisevyydestä ja nimenomaan maakuntien omista vahvuuksista, joilla ne kykenevät hyödyntämään nimenomaan yrittäjien kanssa tehtävää yhteistyötä ammattikorkeakoulutuksen kanssa yhteistyössä, joten ministeriö on varmasti siinä vaikean paikan edessä. Mutta kyllä minäkin haluan vedota Pohjois-Pohjanmaan erityispiirteeseen nuorten maakuntana, josta myös edustaja Haapanen tässä puhui: meidän maakuntamme — ja jokainen maakunta tietysti — tarvitsee sitä koulutettua ammattitaitoista väkeä.

Luma-hankkeeseen elikkä luonnontieteen ja matematiikan opetuksen projektiin olisin toivonut panostusta. Mielestäni matematiikan opetus on tärkeää, ja siihen liittyen toivon opetus- ja kulttuuriministeriön osaltaan vakuuttuvan kolmen maakunnan rajapinnalle elikkä Pyhäsalmen kaivokseen suunnitellusta Laguna-hankkeesta, neutriinofysiikan tutkimuslaboratoriohankkeesta, että se tulisi myös heille tietoon niin, että he pystyvät sitä osaltaan edistämään. Tämä on hyvin laaja kansainvälinen hanke, joka työllistää toteutuessaan ja sen lisäksi tuo kansainvälistä tutkimusta lisää maahamme.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on tosiaan tärkeä asia, mutta ihmettelen sitä, minkä ihmeen takia hallitus haluaa hankaloittaa omaa työtänsä leikkaamalla näin paljon eri opiskelupaikkojen aloituspaikkoja. Mutta toivottavasti tämä yhtälö toteutuu.

Toinen yhtälö, mikä vaikeutuu tämän aloituspaikkojen leikkaamisen myötä, on se, miten saadaan vastattua siihen tarpeeseen, kun Suomen yhteiskunta tarvitsee niiden alojen opiskelijoita, mistä on pulaa. Esimerkiksi hitsarit, metalliteollisuuden ammattilaiset, ovat tosi harvassa nykypäivänä, ja telakkateollisuus tarvitsee tulevaisuudessakin ammattitaitoista työntekijää. Hoitohenkilökuntatilanne on myös semmoinen, mihin on vastattava jollakin tasolla.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat jatkuvasti esillä, ja kouluympäristö on paikka, missä siihen voidaan vielä vaikuttaa ja pystyä puuttumaan. Mielestäni kouluterveydenhuolto-, koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelut ovat aivan liian vähissä, ja tähän tarvitsisi vastata, että saadaan vähennettyä näitä ongelmia.

Porin Perussuomalaiset on aloittanut kampanjan, jonka nimi on Talkkarit takaisin. Elikkä talonmiehet, perinteiset talonmiehet, kouluihin, niin sillä saadaan ennalta ehkäistyä muun muassa sitä, että koulut eivät homehtuisi, ja ehkäistyä monta semmoista energiaongelmaa ym., mitkä pienillä ratkaisuilla ratkeavat. Minä haluaisin, että ministeri ihan oikeasti puuttuu näiden tärkeiden henkilöiden läsnäoloon. Aikuisen läsnäolo koulussa on erittäin tärkeää.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, hallitusohjelman mukaan tavoite on nostaa suomalaiset osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa todetaan myös, että osaavat ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen keskeisin taloudellinen menestystekijä. Koulutus on myös kilpailuvalttimme maailmalla. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan iloitse koulutustarjonnan supistamisesta ja sitä kautta opetuksen laadun heikentämisestä. Pelkästään valtionosuusindeksin jäädyttämisestä aiheutuu 65 miljoonan euron tulojen menetys opetussektorille. Lisäksi hallitus aikoo tehdä myös määrärahojen leikkauksia.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että myös syrjäseudulla voi asua ja elää, joten myös siellä täytyy voida käydä kouluja. Lasten koulumatkojen pituudet pitää säilyttää kohtuullisina, ja tämä edellyttää koulujen ylläpitoa koko maassa eikä vain kasvukeskuksissa tai taajamissa. Myös kansanopistojen, kansalais- ja työväenopistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten toiminta pitäisi turvata. Näin edistetään kansalaisten hyvinvointia ja yleissivistystä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut sitoa opintotuen indeksiin 1.9.2014 alkaen. Perussuomalaiset sitoisivat opintotuen indeksiin jo ensi vuonna. Opintotuki mahdollistaa monille päätoimisen opiskelun ja on näin edellytys nopeammalle valmistumiselle. Mikäli Suomessa halutaan aidosti säilyttää tasavertaiset mahdollisuudet päätoimiseen opiskeluun tulotasosta tai sosiaaliluokasta riippumatta, on opintotuen määrän oltava riittävä elinkustannuksiin nähden. Opintotuen sitominen indeksiin aiheuttaa noin 15 miljoonan euron kustannukset vuodessa. Mikäli opintotuki korotettaisiin ensi syksynä uuden lukukauden alkaessa, kustannukset olisivat noin 4,4 miljoonaa euroa eli vähemmän kuin mitä Kroatian EU-jäsenyys maksaa ensi vuonna suomalaisille veronmaksajille — jälleen kerran muu Eurooppa ajaa suomalaisten edun edelle.

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutuksessa on Suomessa vielä kehitettävää. Se sopii pätevöitymisväylänä moniin ammatteihin erinomaisesti. Oppisopimuskoulutuksen lisäkoulutuspaikkoja on esitetty leikattavaksi. Tätä hallituksen esitystä en oikein ymmärrä, ja olen asiaa kuulostellut ja todennut, että asia on jäänyt epäselväksi myös muille kansanedustajille. Oppisopimusasiaa on siis selvitettävä ja selkeytettävä edelleen.

Arvoisa puhemies! Hieman paikallista näkökulmaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti marraskuussa, että Päijät-Hämeessä vähennetään 635 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkaa vuoteen 2016 mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdottamat koulutuspaikkaleikkaukset ovat kuitenkin suurempia kuin nuorisoikäluokan pienentyminen Päijät-Hämeessä. Tilastokeskuksen ja Lahden kaupungin väestöennusteiden perusteella voidaan arvioida, että OKM:n vähennysehdotuksesta noin puolet ei ole perusteltavissa maakunnan väestökehityksellä. Alueen nuorisoikäluokan pieneneminen ei riitä koulutuspaikkaleikkausten syyksi myöskään siksi, että Päijät-Hämeessä on paljon valtakunnallisesti vetovoimaista ammatillista koulutusta. Päijät-Hämeen koulutuksenjärjestäjien intressinä onkin ollut sovittaa koulutustarjontaa työelämän kysyntää vastaavaksi. Siksi Päijät-Hämeessa on jo viime vuosien aikana tehty opinto- ja koulutusalakohtaisia supistuksia, jotta kasvavien tarpeiden aloille saataisiin aloituspaikkoja lisää.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nousin vielä tänne pönttöön sanomaan muutaman asian.

Ensinnäkin, edustaja Jalonen, totta kai hallitus tekee kaikkensa, että yhteiskuntatakuu saadaan toteutettua, ja niin kuin sanoin äskeisessä puheessani, toivottavasti näihin talkoisiin lähtevät mukaan kaikki tahot, joita asia jollakin tavalla koskee.

Kaiken oppimisen ja hyvän kasvun edellytys on tietysti psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti terveellinen kasvuympäristö. Ja niin kuin edustaja Jalonen sanoi, lasten ja nuorten kasvatukseen tarvitaan myös iso joukko aikuisia. Tästä ollaan varmasti kaikki yhtä mieltä. Mutta jos tätä fyysistä terveyttä ajatellaan, niin mielestäni on todella hyvä ja viimeiset hetket nostaa homekoulut keskiöön, ja näin nyt on tehty. Niiden kunnostukseenkin on osoitettu rahaa, mutta kaikki kuitenkin tiedämme, että homekoulujen korjausvelka on aivan hurjan suuri ja rahoitus sen kattamiseen riittämätöntä. Siksi on välttämätöntä, että näiden homekoulujen, ja homerakennusten yleensäkin, korjaamista viedään eteenpäin kaikilla niillä keinoilla, joita muun muassa sivistysvaliokuntakin omassa lausunnossaan on esittänyt, ja rakennusvalvonta ei näistä keinoista suinkaan ole vähäisin.

Sitten vielä muutamia asioita tähän budjettiin liittyen, tämmöisiä positiivisia asioita:

Siellä on lisätty resursseja matematiikan opetukseen, mikä on hyvä asia. Mutta itse olen kielistä pitävänä ihmisenä huolissani myös vieraiden kielten osaamisesta, jota tulisi seurata, sillä kielten osaaminen on kuitenkin avain menestykseemme ja kansainvälistymiseen kaikilla tavoin.

On hyvä, että lukutaito on saanut arvoisensa aseman myöskin budjetissa. Resurssit ovat kuitenkin edelleenkin riittämättömät, mutta kuitenkin Lukukeskus saa resursseja ja myös tämä Lukuinto-hanke. Myös lukutalkoisiin meidän kaikkien olisi ryhdyttävä.

Myöskin kirjallisuus on siellä saatu vähän paremmalle tolalle lainauskorvauksilla.

Erityisen iloinen olen tämmöisistä pieniltä tuntuvista mutta erittäin merkittävistä avustuksista, mitä ulkomailla toimivat Suomi-koulut ovat saaneet. Niillä on tärkeä merkitys suomalaisen kulttuurin ja kielen edistäjinä.

Kesälukioseura ja Etäkoulu Kulkurikin ovat saaneet avustuksia, näistä olen ilahtunut.

Aamu- ja iltapäiväkerhot, kerhotoiminta yleensä, vastaavat siihen, että pienten koululaisten ei tarvitse viettää yksinäisiä iltapäiviä. Tähän on satsattu.

Ja tietysti luokkakokojen pienentäminen on erittäin hyvä asia.

Pikkusen vielä tulevaisuuteen peilaisin siinä mielessä, että olemme aloittamassa opetussuunnitelmauudistusta peruskouluja ja lukioita koskien. Nyt on todellakin aika miettiä, mikä on nykypäivän koulu. Uudistuksen lähtökohtana tulisi olla osaavampi, tasapainoisempi lapsi ja nuori, joka on valmis kohtaamaan toisia ihmisiä, jolla on riittävät kommunikointitaidot, kulttuuriset taidot, joka on suvaitsevainen, elämäniloinen. Ja sitten opetussuunnitelmia jos ajatellaan, niin kyllä täytyisi miettiä sillä tavalla, että asioita käsiteltäisiin kokonaisuuksina ja hyödynnettäisiin tietysti tietotekniikkaa, mutta minä näkisin, että tänä päivänä myös ne omien tunteitten ja ihmissuhteitten käsittelytaidot ovat erittäin tärkeitä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä eilen päivemmällä tämän istunnon alkaessa ministeri Arhinmäki hyökkäsi allekirjoittaneen kimppuun ihmettelemällä aloitteitani siitä, että korkeakouluopiskelijoilta poistettaisiin tulorajat. Samalla ministeri Arhinmäki ihmetteli sitä, että esitän taiteilija-apurahoihin vähennyksiä, siihen, mitä hallitus esittää.

Tällaisille henkilöille, jotka ansaitsevat vaikkapa ansiotuloja ja siitä huolimatta pystyvät opiskelemaan viiden opintopisteen vauhtia per tukikuukausi, ei Arhinmäen mielestä kuulu tällainen opintotuki, ja hän haluaa nämä tulorajat pitää. Todella hän sitten oli valmis puolustamaan tällaisia mahdollisesti aika merkittäviäkin myyntituloja kirjamyynnistä saavia kirjailijoita esimerkiksi. Ja kun heille kuitenkin apurahoja tässä jaellaan, niin tuli nyt vain näin ikään kuin istunnon loppupuolella vielä mieleen tämä, ja haluan nostaa esille, että oikeastaan ministeri Arhinmäellä on nyt vähän niin kuin selitysvelkaa eduskunnalle, koska hän puhui ihan selvästi ristiin ja vieläpä samassa yhteydessä.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Puheenjohtaja! Edustaja Haapanen otti esille tämän tuiki tärkeän home- ja kosteusasian liittyen koulurakennuksiin. Meillä sivistysvaliokunta käsitteli tätä asiaa viimeksi tänään, ja totesimme, että koulu- ja päiväkotirakennuksissa ja niiden kiinteistöhuollossa tulisi kiinnittää huomiota kaikkeen kemikaalin käyttöön, muun muassa biosidejä sisältäviin rakennusmateriaaleihin ja biosidisiin kemikaaleihin. Meidän kuulemisissa tuli esille, että Suomessa käytetään ja aktiivisesti markkinoidaan tällaista PHMG-biosidia, joka on EU:ssa jo kielletty, ja se pitäisi vetää kokonaan pois markkinoilta ensi helmikuuhun mennessä. Sitä käytetään koulurakennuksissa ja päiväkodeissa, joissa lapset sitten tälle aineelle altistuvat.

Home- ja kosteuskorjauksiin liittyen pitäisi edistää myöskin alan koulutuksen kehittämistä ja myöskin pätevyysvaatimusten määrittelyä. Näin jo rakennusalan peruskoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa kuten myöskin kuntien rakennusvalvonnassa on puutteita tähän liittyen. Jo pelkästään se, että nämä materiaalit ja muut muuttuvat, vaatii jatkuvaa ammattilaisten osaamisen täydennyskoulusta.

Vielä yksi asia: Meillä valiokunnassa tuli esille tämmöinen konsortiokoulun ajatus, jossa ajatellaan näin, että mikrobiologian, toksikologian, kemian ja rakennusmekaniikan osaamisalat voisivat yhdistyä tämmöiseksi alaksi, jolla olisi tavoitteena terve mutta kuitenkin energiaa säästävä rakentaminen ja korjausrakentaminen. Nyt pitäisikin tosiaan löytää keinoja, joilla tieteelliseen tutkimustyöhön perustuen voitaisiin saavuttaa sisätilojen terveyshaittatekijöiden mittauksille osumatarkkuus, joka mahdollistaisi ihmisten haitta-aineille altistamisen minimoinnin ja merkittävät säästöt myöskin terveyshaittoihin liittyvässä korjausrakentamisessa. Todellakin myöskin monipuolisempia mittausmenetelmiä tarvitaan.