Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeriön pääluokan ja maanpuolustuksen osalta ensi vuosi menee vielä puolustusvoimauudistuksen toteutuksessa. Vuoden lopussa Suomen puolustusvoimat alkavat olla siinä asennossa, mihin uudistuksella on pyritty. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa tasapainoinen puolustusbudjetti, jossa puolustuskyvyn kehittämiseen ja ylläpitoon voidaan kohdentaa riittävät resurssit.

Puolustusvoimauudistus on tarpeellinen, mutta se olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Valtion hankala rahatilanne on nyt päällekkäin uudistuksen kanssa, mikä ei ainakaan helpota uudistuksen läpivientiä. Ensi vuoden talousarviossa puolustusministeriön pääluokkaan sisältyy merkittäviä hallitusohjelmaan sisältyviä menosäästöjä. Kaikki nämä menosäästöt ovat hallitusohjelman mukaisia ja perustuvat aikaisemmin tehtyihin päätöksiin. Niiden yhteismäärä on vuonna 2014 kehykseen kuuluvien menojen osalta 65 miljoonaa euroa suurempi kuin vuonna 2013. Puolustusministeriö on tässäkin asiassa eturintamassa kantamassa vastuuta isänmaan tulevaisuudesta.

Herra puhemies! Puolustushallinnon painopiste onkin jo vuodessa 2015 ja sen jälkeisessä ajassa, jolloin Puolustusvoimain toiminnan tulee olla uudistuksen mukaisen uuden organisaation edellyttämällä tasolla. Puolustushallinto arvioi suorituskyvyn ylläpitämisen lisätarpeeksi vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotuksen lisäksi. Puolustusvaliokunta on omissa asiantuntijakuulemiseen perustuvissa arvioissaan päätynyt samansuuruiseen suuruusluokkaan.

Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että edellä olevat luvut ovat minimilukuja, jotta uudistuksesta saatava hyöty voidaan täysimittaisesti hyödyntää. Lisärahoituksen osoittamatta jättäminen tarkoittaa, että puolustuksen perusratkaisut joudutaan väistämättä arvioimaan uudelleen. Ovatko uudet perusratkaisut sitten asevelvollisuudesta luopuminen, osasta Suomen puolustuksesta luopuminen, täysjäsenyys Natossa, ammattiarmeija vai mikä niistä, mikä se sitten onkaan, niin näitä vaihtoehtoja joudutaan arvioimaan, ellei sitoumusta uusittujen Puolustusvoimien riittävästä resursoinnista löydy. Selvää on kuitenkin, ettei edellä mainitulla vuoteen 2020 mennessä saavutetulla määrärahatasolla pystytä hankkimaan isoja puolustusjärjestelmien uusimisia vaan ne on toteutettava kehyksen ulkopuolisella kertarahoituksella.

Nyt jo voidaan sanoa, että puolustusvoimauudistuksen taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet tullaan saavuttamaan mutta materiaali-investointien tasoa on nostettava. On todella huolestuttavaa, jos puolustusmateriaalihankinnoista joudutaan toistuvasti siirtämään määrärahaa toimintamenoihin. Puolustushallinnon on pyrittävä palauttamaan puolustusbudjetin tasapaino, jossa kolmannes määrärahoista menee materiaaliseen valmiuteen, kolmannes henkilöstömenoihin ja kolmannes muihin toimintamenoihin. Materiaalihankinnoista tinkiminen aiheuttaisi kauaskantoisia seuraamusvaikutuksia puolustuskyvyllemme. Puolustusvoimain sodan ajan joukkojen suorituskyvyn rakentamisessa korostuvat asevelvollisten osaaminen ja riittävä materiaalinen suorituskyky.

Viitaten edellä toteamaani toiminnan rahoitustasoon ja tuleviin isoihin hankintoihin pidän erittäin myönteisenä sitä, että eduskunnan tahdon mukaisesti hallitus käynnisti laaja-alaisen ja syvällisen selvityksen puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta nimeämällä tätä varten parlamentaarisen selvitysryhmän. Näin eduskuntapuolueet saavat tulevaa hallitusohjelmaa varten riittävät tiedot ja vaihtoehtoratkaisuesitykset.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeri asetti taannoin työryhmän selvittämään sitä, millä tavoin Puolustusvoimille asetetut tehtävät ja niille osoitetut resurssit voivat kohdata toisensa. Iltapäivän keskusteluissa kävi jo varsin selvästi ilmi, etteivät ne kohtaa tänä päivänä Suomessa toisiaan. Edellytetään suorituskykyjä, joihin ei anneta resursseja. Tämä on asia, josta tullaan absoluuttisesti siihen johtopäätökseen, että asiassa on tehtävä korjausliikettä. Se on tehtävä hallitusti, rauhallisesti ja päämäärätietoisesti, jolloin otetaan huomioon luonnollisesti se, millä tavoin toimintaympäristömme muuttuu ja millä tavoin ylipäätään tämä koko maisema on muutoksessa.

Suomessa on totuttu puhumaan siitä, millä tavoin ulkopolitiikassa maailma on yhteistyövarainen. Minä yhdyn niihin ulkopolitiikan arvioitsijoihin, jotka näkevät, että maailma on entistä enemmän, lisääntyvästi, yhteistyövarainen. Mutta on jotenkin älyllisesti epärehellistä sanoa, että samalla, kun maailma ulko- ja turvallisuuspoliittisesti on yhteistyövarainen, ei turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sitten enää olekaan yhteistyövaraisuutta. Joku siinä yhtälössä ei toimi, jos ajattelee tuolla tavoin.

Se, että maailma on entistä yhteistyövaraisempi, edellyttää luonnollisesti jokaiselle maalle, erityisesti Suomen kaltaisen historian ja geopoliittisen sijainnin omaavalle maalle, sitä, että sen oma kotipesä on kunnossa. Mutta samalla on syytä nähdä, etten ainakaan minä tiedä yhtään maapallolla olevaa — ainakaan erityisesti läntisen kulttuurin piirissä olevaa — maata, joka olisi puolustuskyvyltään absoluuttisen itsenäinen. Kaikkien maiden, kaikkien meidän kulttuurimme piirissä olevien maiden, suorituskyvyt perustuvat kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Näin on myöskin Suomen osalta asianlaita.

Puheenjohtaja! Toimintaympäristö on muutoksessa. Tämän päivän uutiset toteavat eri medioissa, millä tavoin Venäjä sijoittaa Iskander-ohjuksia parhaillaan Kaliningradiin. Tämä ei ole kovin uusi, tuore uutinen, mutta Venäjä on itse tänään myöntänyt näin todellakin tapahtuvan, vaikka kaikki ovat sen epävirallisesti jo aikaisemmin tienneet, ja Iskanderit ovat eräs asetyyppi, joka olennaisesti vaikuttaa meidän toimintaympäristössämme. Kyllä sen kantama on kirkkaasti tietysti myöskin sen kaltainen, joka ulottuu helpostikin Suomeen saakka.

Tämäkin todentaa tietysti sitä, että me emme ole missään erillisessä maailmassa vaan meidän täytyy toimintaympäristömme muutokset ottaa visusti huomioon. Puhuin aikaisemmin tähän saakka siis siitä, että meillä tulee olla materiaalista suorituskykyä, mutta se ei luonnollisestikaan riitä tässä yhteistyövaraisessa maailmassa. Sotilasstrategian muutokset ovat erittäin tärkeä kysymys huomioon otettavaksi, ja se edellyttää meiltä, että meillä on uskottava puolustus. Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että meidän oma ennaltaehkäisykykymme on myöskin säällisessä kunnossa.

Aktiivisesta ulkopolitiikasta yhteistyövaraisessa maailmassa seuraa tietysti myöskin se, että puolustuspolitiikan tulee olla aktiivista sekä Suomessa sisäisesti että Suomen rajojen ulkopuolella. On ymmärrettävä, että päittemme yli ei koskaan enää ratkaista Suomen kohtaloita meiltä sitä kysymättä. Historia kertoo pitkässä juoksussa, kuinka aikoinaan Napoleon myi Suomen Venäjälle aivan samalla tavoin kuin Hitlerin solmimat sopimukset myivät Suomen Venäjälle toiseen kertaan. Kolmatta me emme enää tarvitse. Sen vuoksi on täysin selvää, että meillä täytyy olla oma selvä aktiivisen puolustuspolitiikan konseptimme, kuinka toimimme. No, tässä meillä on käytettävissä useampi vaihtoehto, joista erittäin suositeltava tämän päivän kartalla on Nordefco eli yhteispohjoismaisuus eritoten Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä toteutettavan sotilaallisen yhteistyön merkeissä, ja sitä rataa on syytä kulkea. Sitä rataa on syytä paitsi kulkea niin hyödyntää mahdollisimman maksimaalisesti.

Toinen on Euroopan unionin juuri nyt starttaava Eurooppa-neuvoston huippukokous, jonka erityisteemana ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset kysymykset. Siellä pääministeri Katainen käy parhaillaan neuvotteluja ja keskusteluja siitä, minkälainen malli Euroopalle on järkevä rakentaa. Mutta on syytä sanoa, että Euroopan unioni on siviiliyhteisö, ei sotilasliitto, eikä Euroopan unionin puitteisiin milloinkaan tulla rakentamaan sellaista sotilaallista kapasiteettia, joka takaa turvatakuita millekään siinä mukana olevalle maalle.

No, tällä hetkellä realistisinta on katsoa tietysti siihen, että sekä Euroopan unionilla että Natolla on omat nopean toiminnan taistelujoukkonsa, ja tuntuisi luonnolliselta olettaa, että nyt tässä vaiheessa ottaisimme sellaisen aloitteellisuuden käyttöömme, jossa yhdistettäisiin toimintakonseptia EU:n taistelujoukkojen ja Naton nopean toiminnan joukkojen välillä, että ne nähtäisiin yhdestä ja samasta ikkunasta. Suomi on niissä molemmissa aktiivisesti mukana, ja Suomen olisi järkevintä Ruotsin kanssa tehdä niin pitkälle menevät sopimusjärjestelyt, että kun molemmat olemme molemmissa mukana, niin voisimme aktiivisesti olla suunnannäyttäjiä molempien näitten, sekä taistelujoukkojen että nopean toiminnan joukkojen, osalta. Toivoisin, että Suomen ulko- ja puolustuspoliittinen johto voisi tässä suhteessa ennakkoluulottomasti etsiä yhteisiä ratkaisuja lähimmän naapurimaamme, verrokkimme, eli Ruotsin kanssa.

Sofia  Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksen toimeenpanoa jatketaan vuoteen 2015 asti. Uudistuksen lähtökohtia ovat Puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Tavoitteena on organisaation ja toimintaperiaatteiden muutoksella mahdollistaa tasapainoinen puolustusbudjetti, jossa puolustuskyvyn kehittämiseen ja ylläpitoon voidaan kohdentaa riittävät resurssit. Tavoitteenamme on oltava se, että vuoden 2015 jälkeen Puolustusvoimien määrärahat ja tehtävät ovat tasapainossa.

Joitakin huomioita budjettiin liittyen. Ensinnäkin eduskunta teki 200 000 euron tarpeellisen lisäyksen maanpuolustusjärjestöjen tukemiseksi. Pääosa määrärahasta osoitetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry:lle. Vuonna 2012 MPK järjesti yhteensä 78 000 koulutusvuorokautta, joista kolmannes oli Puolustusvoimien reserviläisille tilaamaa sotilaallista koulutusta, joka rinnastetaan kertausharjoituksiin.

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on erittäin tärkeässä roolissa, kun ylläpidämme Suomessa perinteisesti korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa. Oikeastaan sopiikin kysyä, miksi eduskunta joutuu vuodesta toiseen lisäämään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön tarkoitetun rahan, kun puolustusministeriö sitä valtiovarainministeriölle esittää, mutta valtiovarainministeriö sen sieltä pohjista poistaa ja eduskunta sen jälleen onneksi sinne lisäsi.

Toisekseen Puolustusvoimien oman arvion mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotuksen lisäksi, käytännössä noin 1,5 prosenttia vuotuisesta bkt:sta taloudellisesta kehityksestä riippuen. Kokoomuksen mielestä tämä arvio on oikea ja tähän tulisi kaikkien puolueiden sitoutua seuraavalla vaalikaudella, koska Puolustusvoimille on turvattava mahdollisuus täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.

Onkin erittäin positiivista, että ministeri Haglundin johdolla aloitettiin eduskunnan informointi eri puolustusvaihtoehdoista. Ensi vaalikaudella kaikilla puolueilla on oltava selkeä kuva siitä, millaisia vaihtoehtoja Suomen puolustuksen kehittämiseksi on olemassa. Hallitusohjelmassa sovituista leikkauksista vielä selviämme, mikäli määrärahat nostetaan Puolustusvoimien edellyttämälle tasolle ja sodanajan joukkojen koulutusvaatimusten edellytykset voidaan täyttää. Äänestäjillä pitää olla tieto siitä, miten puolueet suhtautuvat Suomen puolustuksen kehittämiseen seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Arvoisa puhemies! Vaikka talous on tiukilla ja materiaalihankintoihin sekä reserviläisten koulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat olleet huolestuttavia, niin jos koulutusta ja alusvuorokausia sekä maastovuorokausia leikataan, miten syntyvä vaje otetaan myöhemmin kiinni, kun Puolustusvoimien on toimittava myös virka-ajan ulkopuolella.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien rakenneuudistus on edennyt hyvin ja suunnitellusti. Vielä yksi vuosi uudistusta, ja sen jälkeen Puolustusvoimat on laitettu siihen malliin kuin alunperin suunniteltiin. Toki ehkä olisimme päässeet tässä etenemään hieman toisenlaisin askelmerkein, jos taloustaantuma ei olisi tällä tavalla tullut niskaamme. Alkuperäinen suunnitelmahan oli edetä tietynlaisen siltamallin kautta niin, että olisimme pystyneet jopa näinä vuosina, kun tuota rakenneuudistusta tehtiin, vähän lisäämään Puolustusvoimien määrärahoja. Mutta taloustaantuma ajoi tilanteen siihen, että samaan aikaan tehtiin jo keskustan johtaman hallituksen aikana suunniteltua rakenneuudistusta ja säästötoimenpiteitä, joita talouden taantuma niskaan toi. Mutta hyvä, että tässä on nyt päästy eteenpäin. Tämän myötä meillä tulee olemaan miehistömäärältään pienemmät — niin reservin kuin itse Puolustusvoimienkin osalta — mutta iskukykyisemmät ja uhkakuviin paremmin vastaavat Puolustusvoimat.

Täytyy olla tyytyväinen siihen, että ensi vuonna pystymme kääntämään jo kasvu-uralle reserviläisten kertausharjoituspäivät ja myös varusmiesten maastovuorokausien määrää pystytään lisäämään, ei suuresti, mutta kuitenkin trendi on nyt toiseen suuntaan, ja pitää huolehtia siitä, että se jatkuu myös tulevaisuudessa.

Pidän myönteisenä myös sitä, että maanpuolustusjärjestöille, MPK:lle muun muassa, tuo lisäys määrärahoihin tulee. He tekevät arvokasta työtä ja ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Pienenä osana on myös varusmiesten matkojen täysi korvattavuus ensi vuonna. Se on oleellista senkin takia, että varuskuntaverkko harvenee ja yhä useammalle varusmiehelle tulee entistä pidempiä matkoja omasta kodista varuskuntaan, ja silloin on oikeus ja kohtuus, että nuo matkat korvataan.

Arvoisa puhemies! Puolustusministeri puhui tämän vaalikauden jälkeisestä ajasta ja totesi, että jos taloudellisesti ei ole mahdollista nostaa määrärahoja, niin olemme vakavan paikan edessä ja joudumme pohtimaan näitä kolmea puolustuksemme peruspilaria ja niiden kestävyyttä. Itse kuitenkin ajattelen niin, että ei se ole taloudellinen kysymys, vaan se on vuoden 2015 hallitusneuvotteluissa tahtokysymys. Se on kysymys siitä, halutaanko poliittisesti turvata Puolustusvoimien rahoitus vuodesta 2015 eteenpäin.

Eli tärkeintä on nyt taata uudistuksen loppuunvienti ja sen jälkeen turvata Puolustusvoimien määrärahat vuodesta 2015 eteenpäin. Kokoomus on oman kantansa kertonut viime keväänä ryhmäpuheenvuorossa, jossa toimme esille, että meillä on valmiutta määrärahatason sitomiseen esimerkiksi niin, että bruttokansantuotteesta 1,5 prosenttia osoitettaisiin jatkossa Puolustusvoimille. Toivon, että tälle linjaukselle löytyy myös muilta puolueilta tukea. Eli kyse ei ole siitä, antaako talous siihen varaa, vaan kyse on siitä, löytyykö siihen tahtoa ja halua.

Arvoisa puhemies! Jos tätä tahtoa ja halua ei löydy, joudumme luopumaan jostain Puolustusvoimien peruspilarista: yleisestä ja yhtenäisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisesta tai sitten sotilasliittoon kuulumattomuudesta. Itse en halua, että me olemme siinä tilanteessa, missä Ruotsi tällä hetkellä on. Ruotsissahan lopetettiin, ajettiin alas, yleinen asevelvollisuus, ja nyt tällä hetkellä siellä käydään aika kiivasta keskustelua maan Natoon liittymisestä, mutta kuitenkin yleinen henki tuntuu olevan sellainen, että Natoon ei kuitenkaan Ruotsissa haluta. Itse toivon, että meillä puolustusta ei ajeta sellaiseen malliin, että olemme tietynlaisessa pakkoraossa.

Arvoisa puhemies! Kriisinhallintaveteraanit ovat olleet lähellä sydäntäni sotien veteraanien rinnalla, ja itse toivon, että tämä Lex Jylhä etenee nyt määrätietoisesti ja että puolustusministeri Haglundin liikkeelle laittama työ saadaan valmiiksi tällä hallituskaudella niin, että Suomeen saadaan esimerkiksi Tanskan mallin mukainen kriisinhallintaveteraaniohjelma, joka vaatii rahaa. Se ei ole pelkästään paperi, vaan vaatii rahaa, valmiutta siihen, että onnettomuuden sattuessa löytyy apua. Se tarkoittaa lupausta hoidosta näille naisille, nuorille miehille, jotka ovat näissä kriisinhallintatehtävissä, mutta myös heidän lapsilleen, puolisoilleen, lähipiirilleen henkisen tuen antamista. Tämä ei aivan pieni asia ole, että Suomeen on nyt päätetty tehdä kriha-veteraaniohjelma. Toivon, että se etenee määrätietoisesti.

Arvoisa puhemies! Että ei tarvitse ottaa toista puhetta, niin lyhyesti sanon Puolustusvoimien hankinnoista. Itse toivon, että näissä hankinnoissa toimitaan määrätietoisesti myös niin, että suomalaista omaa teollisuutta, myös aseteollisuutta, pystytään hyödyntämään jatkossa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva budjetti toteuttaa puolustusvoimauudistusta. On olennaisen tärkeää, että puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella. Puolustuskyvyn ylläpitämiseksi on välttämätöntä, että reservin kertausharjoituksiin kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota.

Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on edelleen huolehdittava sekä henkilöstön hyvinvoinnista että vapautuvien rakennusten ja tilojen järkevästä käytöstä. Tyhjenevät varuskunnat, kuten esimerkiksi Jämsän Halli, on saatava joustavasti paikallisen elinkeinoelämän käyttöön. Asian selvittäminen ei ole ollut millään tavalla helppoa. Ongelmaksi ovat nousseet neuvottelut Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Joustavuutta ei tunnu oikein löytyvän. Sen takia olikin hyvä myönnytys varuskuntalakkautuskaupungeista ainakin Jämsälle ja Keuruullekin, että Senaatti-kiinteistöt suostuivat tyhjentyneiden varuskuntatilojen myyntiin palasina eikä pelkästään kokonaisuutena.

Vaikeaa on yrittää saada myytyä kokonaista varuskuntaa. Lakkautettavien varuskuntapaikkakuntien yleinen ongelma on myös jo nyt varsin suuri rakenteellinen työttömyys, joten valtion on jatkossakin kiinnitettävä erityistä huomiota näihin paikkakuntiin.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme rakenteet ovat muuttumassa nopeasti ja voimakkaasti. Tähän muutokseen hallitus on reagoinut muun muassa rakennepoliittisella ohjelmalla. Muutoksen hallitsemiseksi tarvitsemme yhteiskunnan kaikki voimavarat käyttöön.

Opettajien Ammattijärjestö OAJ on esittänyt muun muassa erilaisia lasten ja nuorten tarkastuspisteitä ikäkausittain. Ensimmäinen haluttu tarkastusaika olisi neljän vuoden ikä, eli lastenneuvolassa kartoitettaisiin lapsen kehitys ja pyrittäisiin löytämään mahdolliset oppimiseen vaikuttavat seikat. Toinen tarkastuspiste olisi kahdeksannella luokalla, joka on hyvä aika ennen nuorten ohjautumista toisen asteen koulutukseen. Kutsuntojen yhteydessä olisi myös tarkastuspiste, vaikka se koskisi vain poikia tässä vaiheessa. Kutsunnat on periaatteessa viimeinen mahdollisuus tarttua nuorten miesten tilanteeseen.

Tällä hetkellä armeijassa kyllä tehdään alkukartoitusta ja käydään alokkaiden kanssa keskusteluja terveydenhoitajan ja kuraattorin kanssa nuoren tilanteesta ja pystytään myös antamaan apua tarvittaessa. Kutsunnoissa pois käännytettyjen osalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään jatko-ohjausta, ja tähän olisi hyvä löytää nuorisotakuunkin nimissä toimenpiteitä. Näkisin hyvänä, että kutsuntatilaisuuksissa olisi mukana myös koulutusalan osaajia, esimerkiksi opinto-ohjaaja, jonka kanssa kutsuntoihin tullut voisi keskustella ja saada ohjausta siitä hetkestä eteenpäin.

Olen puolustusvaliokunnan jäsenenä jättämässä asiasta lakialoitetta ja aion esittää aloitteessani muun muassa Keski-Suomea pilotoijaksi tässä kutsuntauudistuksessa. Kun meiltä nyt varuskuntien osalta on niin paljon viety, niin ehkä voisi joskus jotain antaakin.

Arvoisa puhemies! Samoin näen hyvänä ideana kutsuntatilaisuuden kutsun lähettämisen koko ikäluokalle eli myös naisille. Kuitenkin kutsuntoihin osallistumisen pitäisi olla naisille vapaaehtoista.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Otan yhden Puolustusvoimien spesifin asian esille tässä puheenvuorossani, nimittäin vaatehuollon. Puolustusvoimat on ilmoittanut lopettavansa kumppanuustoiminnan Puolustusvoimien vaatehuollon osalta Sodankylässä toimivan Comfortan kanssa, ja voi sanoa kyllä näin, että Puolustusvoimat on pettämässä nämä työntekijät kahdesti. Ensin Puolustusvoimat myi tämän toiminnan vuonna 2007 Comforta Oy:lle, ja nyt tämä kumppanuussopimus ollaan lopettamassa.

Sodankylässä on jäämässä 50 ihmistä ilman töitä, ja en kyllä usko näitä säästöjä syntyvän, sillä nyt suunnitelmissa on, että Lapista, niin Ivalosta kuin Sodankylästä, jääkäriprikaatin vaatehuolto alettaisiin hoitaa jatkossa Mikkelissä. Kyllä siinä kuulkaa tulee pyykillekin hintaa, kun sitä kuljetetaan ja kärrätään pohjoisesta etelään ja takaisin pohjoiseen.

Ei ole enää kestävää kehitystä, kuten tässä edustajakollega sanoi, ja voi kyllä yrittäjän näkökulmastakin miettiä tämän toiminnan järkevyyttä, sillä hän ei varmasti vuonna 2007 tämän kumppanuussopimuksen solmiessaan, tehdessään monien miljoonien eurojen investoinnit tähän pesulaan ja lastauslaitureihin olisi arvannut sitä, että tämä sopimus on näin lyhytaikainen, eli seitsemän vuoden takia sitä ei varmastikaan tehty. Voi kyllä sanoa, että tässä suhteessa Puolustusvoimien toiminta on hyvin poukkoilevaa, ja toivon kyllä, että tähän löydettäisiin järkevämpi ratkaisu näitten työntekijöitten puolesta. Minusta tämä tilanne on jo kohtuuton.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoteen 2015 mennessä toteutettava puolustusvoimauudistus on ollut välttämätön Suomen puolustuskyvystä huolehtimiseksi ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Tavoitteena on ollut organisaation toimintaperiaatteiden muutoksella mahdollistaa tasapainoinen puolustusbudjetti, jossa voidaan kohdentaa riittävät resurssit puolustuskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Talousarviossa vuodelle 2014 jatketaan reserviläiskoulutusta, varusmiesten maastoharjoituksia sekä lento- ja alustoimintaa supistetulla tasolla. Kertausharjoituksissa koulutetta-vien reserviläisten määrää saadaan kuitenkin nostettua tuhannella henkilöllä ja varusmiesten maastovuorokausia kahdella vuorokaudella vuoteen 2013 verrattuna.

Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään 2 751 miljoonan euron budjettia, mikä on 125 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Kehyksen menot olisivat siten 2 413 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Tästä Puolustusvoimien toimintamenot olisivat 1 859 miljoonaa euroa, ja puolustusmateriaalihankintojen osuus esityksestä olisi puolestaan 470 miljoonaa euroa, jossa on vähennystä nykyiseen sinänsä huomattavat 215 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja toimintamenot tulisivat olemaan 60 miljoonaa euroa ja ulkoministeriön kriisinhallintamenot vastaavasti 56 miljoonaa euroa. Puolustusbudjetin menosäästöt olisivat 2017 yhteensä 65 miljoonaa euroa suuremmat kuin vuonna 2013.

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustus, uskottava alueellinen puolustaminen, on puolustusvoimauudistuksen jälkeenkin turvattava. Puolustusvoimien toiminnan taso on tarkoitus palauttaa vuodesta 2015 alkaen sodanajan joukkojen koulutusvaatimusten edellyttämälle tasolle. Puolustusvoimien oman arvion mukaan materiaalisen suorituskyvyn lisärahoitustarve on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotuksen lisäksi. Käytännössä kokoomuksen esittämä 1,5 prosenttia kansantuotteesta voisi täyttää tämän tasovaatimuksen. Arvio on oikea, ja kaikkien puolueiden tulisikin mielestäni sitoutua seuraavalla vaalikaudella tähän tavoitteeseen.

Puolustusvoimille on turvattava mahdollisuus täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Ministeri Haglundin johdolla aloitettu eduskunnan informointi eri puolustusvaihtoehdoista on tervetullut ja eduskunnan tietoisuutta lisäävä. Ensi vaalikaudella kaikilla puolueilla on oltava selkeä kuva siitä, millaisia vaihtoehtoja Suomen puolustuksen kehittämiseksi on olemassa.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee tiiviimpää kumppanuutta ja yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, Nordefcon, EU:n ja Nato-maiden kesken. Samalla on muistettava, ettei edes tiivis pohjoismainen puolustusyhteistyö ole ratkaisu Puolustusvoimain rahoitusongelmiin. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden parantaa kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyttä sekä syventää osaamista ja yhteensopivuutta. Edustaja Kanervan lanseeraama yhteistyövaraisuus on siten astumassa omavaraisuuden rinnalle.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat on joutunut ankaran säästökuurin kohteeksi tällä hallituskaudella, mikä varmasti on kaikille täällä salissa itsestään selvää. Säästöistä on puhuttu tilapäisinä, ja tästä puheesta on jatkossa syytä pitää kiinni. Vuoden 2015 jälkeen Puolustusvoimien budjettiin on palautettava sieltä leikatut 200 miljoonaa euroa per vuosi, muutoin puolustuskykymme uskottavuus on koetuksella.

Minusta on hyvä, että eduskunta on perustanut parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on pohtia Puolustusvoimien rahoitusta jatkossa. Parlamentaarisuus toivottavasti tuo rahoitukseen pitkäjänteisyyttä ja parempaa suunnitelmallisuutta.

Meille tulee lähivuosina pohdittavaksemme merkittäviä asioita Puolustusvoimien toiminnan ja sen kehittämisen suhteen. Hornet-hävittäjät tulevat ennen pitkää elinkaarensa päähän, ja uusi hävittäjäratkaisu on saatava tilalle. Tämä hankinta jo yksinään on todennäköisesti erittäin kallis, erityisesti mikäli pysymme liittoutumattomina ja kannamme vastuun koko hankinnasta itse.

Natoon ei Suomi ilmeisesti ole näillä näkymin liittymässä. Minusta sitä asiaa kyllä pitäisi harkita vakavasti. Eurooppalaisesta puolustusliitosta, vaikka se kuinka olisikin toivottavaa, tuskin koskaan tulee mitään. Naton toimintakyvyn tae on Yhdysvaltojen mukanaolo. Viime vuosien maailmanpoliittinen kehitys on siirtänyt USA:n strategisia intressejä pois Euroopasta. Se voi jossain vaiheessa tarkoittaa sitä, ettei Naton iskukyky olekaan jatkossa sitä, mitä ennen.

Toisaalta maailman kiinnostus arktista aluetta kohtaan kasvaa koko ajan. Koillisväylästä tulee merkittävä kauppareitti Euroopan ja Aasian välillä, Jäämerellä on merkittäviä luonnonvaroja. Strategisessa mielessä käynee niin, että yksi sotilaallisesti mielenkiintoisimmista paikoista pohjoisella pallonpuoliskolla tulevaisuudessa onkin Suomesta pohjoiseen Jäämerellä. Tämä vaikuttaa väistämättä myös Suomen turvallisuusasemaan.

Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä ei vähään aikaan ole kuultu mitään. Tätäkin korttia kannattaa kuitenkin tutkia. En usko yhteiseen pohjoismaiseen puolustusliittoon, mutta kuten on puhetta ollutkin, materiaalihankinnoissa voisi olla yhteistyön paikka.

Yhteispohjoismainen tilannekuvajärjestelmä toisi varmasti merkittäviä synergiaetuja. Sen toteuttaminen ei uskoakseni olisi mikään megaluokan ponnistus. Tässä suhteessa suomalaisella osaamisella ja tietotaidolla voisimme olla johtavassa roolissa tällaista järjestelmää luotaessa. Yhteinen tilannekuvajärjestelmä säästäisi kustannuksia ja toisi paljon puhuttua sietokykyä häiriötilanteessa.

Edelleen: uskon, että kybersodankäynnin saralla meillä on paljon kehitettävää. Yhteistyötä Pohjoismaiden ja EU-maiden kesken tulee rakentaa tiiviisti. Lainsäädäntöä kehitettäessä on varmistettava, että lait ja järjestelmät sallivat ja mahdollistavat Puolustusvoimille proaktiivisen vaikutuskyvyn kriisitilanteissa ja juuri niitä edeltävinä aikoina.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisat puhemiehet! Täällä on puhuttu puolustusvoimien leikkauksista jotenkin semmoiseen puolustelevaan sävyyn, mutta varsinkin kokoomus tuntuu heränneen siihen, että nyt tuli kirves lyötyä kiveen. Hyvä niin, että heräämisiä tapahtuu, ja myös salin vasemmalla laidalla on yksittäisiä edustajia, jotka ovat tähän tilanteeseen heränneet. Perussuomalaiset eivät moista kirveen kiveen hakkaamista olisi koskaan aloittaneetkaan.

Aloitin debatissa rauhanturvaamisesta ja jatkan siitä. Syyrian ympärillä on olemassa humanitäärinen kriisi. Syyrian pakolaisia on joka maassa, jotka omaavat Syyrian kanssa rajan. Suomi on Unifil-operaation kautta Libanonissa vahvasti mukana. Olen aikaisemminkin kysynyt, voisiko kehitysyhteistyörahoja käyttää rauhanturvatoiminnassa osana rauhanturvatoiminnan rahoitusta. Nyt olisi se aika, kun sitä pitäisi oikeasti koettaa ja tehdä ja katsoa, onko se mahdollista kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Eli käyttäisimme Unifil-operaatiossa kehitysyhteistyörahoja suomalaisten rauhanturvaajien kautta muun muassa lääkinnälliseen toimintaan ja koulutukseen ynnä muuhun.

Sitten tähän paikalliseen politiikkaan. Päivän uutinen on ollut se, että Venäjä sijoittaa noita ohjuksia EU:n takapihalle, ja nyt EU on ilmoittanut harkitsevansa toimia. Kysymys kuuluu, miten Suomi toimii, jos tästä salista suuren osan ihannoima EU päättää tehdä jotain asialle. Onko Suomi taas kilttinä oppipoikana menossa eturintamassa kohti itärajaa vai mitä, vai onko jokin järkikin mukana toiminnassa?

Joka tapauksessa Suomi vaatii uskottavan puolustuksen, jolloin pitää miettiä sitä, pitäisikö meidän budjetissa varautua tähän muuttuvaan tilanteeseen jotenkin. Mielestäni pitää. Perussuomalaiset ovat vaihtoehdossaan koko ajan pitäneet rahat kohtuullisella tasolla, mutta hallituspuolueiden on vihdoin ja viimein ymmärrettävä, että budjetin pitää vastata sitä tilannetta, että meillä on uskottava maanpuolustus meitä katsovien maiden silmissä. Kertausharjoitukset ovat tämän asian yksi olennainen osa. Kalustohankinta on toinen. Ilmavoimissa on kohta tulossa suuret hankinnat, ja tässä onkin sitten mielenkiintoinen tilanne: onko tämä hallitus jo lyönyt hankinnan vaihtoehdot yhteen valmistajaan, onko ohjushankintojen kautta tullut vain yksi vaihtoehto, jolloin hankinta voi olla todella kallis kilpailun puutteen johdosta, vai hoidetaanko homma kilpailutuksen kautta ja todetaan, että ohjukset tuli hankittua aivan turhaan?

Merivoimat on myös suuren hankinnan edessä, ja tässä kohtaa toivoisin, että Suomen valtio pohtii esimerkiksi Rauman telakan omistajuutta osana tai kokonaan. Siellä voitaisiin rakentaa Suomen merivoimien vaatima kalusto ja tehdä siellä ikään kuin prototyyppeinä omat mallit ja sitten keskittyä lopulta vientiin. Suomalainen aseteknologia on viennin arvoista. Samalla voitaisiin korjata sitä massiivista öljyntorjuntapuutetta, mikä Itämerellä on. Niin tai näin, Suomen on omattava uskottava maanpuolustus, jonka on mielestäni ehdottomasti nojattava yleiseen asevelvollisuuteen.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Peruskalliomme maanpuolustus", näin on eräänkin maanpuolustusjärjestön tunnuslause.

Suomalainen maanpuolustus perustuu kolmeen peruskulmakiveen: yleiseen asevelvollisuuteen, koko Suomen puolustamiseen ja liittoutumattomuuteen. Nämä ovat ne perusfundamentit, jotka ovat meidän maatamme kannatelleet, ja ne ovat ne, mistä tulee myös jatkossa pitää kiinni. Suomen puolustuksen sodan ajan joukot perustuvat yli 95-prosenttisesti reserviläisistä koottuihin joukkoihin, ja se on pohja, jonka varaan me rakennamme sodan ajan joukkomme ja rakennamme puolustuksemme. Valitettavasti tällä vaalikaudella ne suurimmat leikkaukset ovat nimenomaan kohdistuneet puolustukseen. Se on hallinnonala, miltä on leikattu enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta valtion budjetista. Maastovuorokaudet, alusvuorokaudet, lentotunnit, kertausharjoitukset, ne ovat ne neljä tärkeätä asiaa, joilla meidän suorituskykymme mitataan, joilla pystytään kouluttamaan osaavat sodan ajan joukot palvelemaan isänmaatamme.

Herra puhemies! Me puhumme nyt ensi vuoden budjetista, jossa myös nämä leikkaukset omalta osaltaan suuresti näkyvät. Puolustusmäärärahat, noin 2 750 miljoonaa ensi vuodelle, ovat pienemmät kuin olivat kuluvana vuonna, vaikka kuluvallekin vuodelle leikkauksia on tehty, määrärahat 124 miljoonaa vähemmän ja materiaalihankintoihinkin 215 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna on ensi vuodelle varattu. Se ei voi olla myöskään näkymättä puolustuksemme toiminnassa ja Puolustusvoimien toiminnassa. Esimerkiksi materiaalihankintojen osalta se on erittäin huono asia, kun mietitään alueellisten joukkojemme uskottavuutta pitemmällä tähtäimellä. Materiaalihankintoja tarvitaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Mutta vuosi 2015 on se, mistä puhutaan vielä enemmän. Täällä sitä on sivuttu, ja ylipäätään, kun maanpuolustuksesta puhutaan, on 2015 se niin sanottu kuuma vuosi. Silloin hallitusneuvotteluissa tullaan ratkaisemaan hyvin pitkälti se, mikä tulee meidän Suomen puolustuksemme tulevaisuus olemaan.

Nyt tämä parlamentaarinen seurantaryhmä pohtii vaihtoehtoja, parlamentaarinen seurantaryhmä, jota johtaa edustaja Kanerva puheenjohtajana. Se pohtii nyt niitä vaihtoehtoja maanpuolustuksen perusratkaisuista. Kyllä minä ainakin toivon, että tältä työryhmältä nyt sitten tulee konkreettisia esityksiä myös, mitä se Suomen puolustus vuoden 2015 jälkeisenä aikana tulee olemaan. Minun mielestäni, kun se on parlamentaarisesti koottu, siellä täytyisi myös sitten eri puolueitten pystyä sitoutumaan niin, että hallitusneuvotteluissa 2015 pystytään laittamaan puolustuksen määrärahat sille oikealle tasolle, mille ne kuuluvat. Mielestäni suomalainen maanpuolustus on asia, joka täytyisi katsoa niin sanotusti päältä pois, eli se täytyy joka tapauksessa turvata.

Herra puhemies! Muutama myönteinenkin asia kuitenkin löytyy ensi vuoden talousarviosta maanpuolustukseen liittyen, ensinnäkin se, että pieni lisäys ensi vuoden kertausharjoituksiin on tulossa. Se ei ole riittävästi, mutta hyvä, että edes mennään oikeaan suuntaan siinä. Tämäkin on yksi niistä tärkeistä kysymyksistä, jotka pitää mahdollisimman pikaisesti saada sille oikealle tasolle. No, siinä korostuu sitten vapaaehtoisen maanpuolustuksen rooli hyvin konkreettisella tavalla. Se, että vapaaehtoiselta maanpuolustustyöltä valtiovarainministeriö leikkasi 200 000 pois maanpuolustuskoulutuksen tukemisesta, oli huono asia. Onneksi tästä salista ja onneksi eduskunnasta löytyi sitä järkeä, että tämä haluttiin nyt sitten budjettikäsittelyssä palauttaa. On hyvä, että vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä on kuultu. On hyvä, että myös oppositiota on kuultu tässä asiassa ja tämä huoli on otettu todesta.

Herra puhemies! Maanpuolustus on yhteinen asiamme, ja sen puolesta meidän tulee taistella myös tulevina vuosina aivan kuten nyt ensi vuoden talousarvion osalta.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Savola tuossa sanoi, maanpuolustus on tärkein tehtynä omalla varusmiestoiminnalla ja omalla itsenäisellä maanpuolustustahdolla, ja oikeastaan tässä meidän budjetissamme onkin kaksi hyvää pointtia: juuri tämä kertausharjoitusten lievä lisääntyminen, ja koska meidän täytyy myös pitää huolta tästä maanpuolustuskoulutuksen jatkuvasta rahoituksesta, on todella positiivista, että tähän on hieman otettu lisärahoitusta.

Mutta negatiivinen seikkahan on tietenkin tämä, että meillä leikataan nyt maanpuolustuksesta kaikkinensa yli 10 prosenttia, ja tässä ei mikään hallituspuolue, kokoomuksesta tuonne vasempaan reunaan asti, ole mitenkään erityisasemassa. Meidän täytyy turvata meidän puolustusresurssimme sekä yhtä lailla puolustuskapasiteetit ja myös katsoa kauas eteenpäin Suomen tulevaisuuteen.

Kuten täällä on tullut esillekin, niin meillä on iso hankinta tulossa, tämä, millä Hornetit korvataan joskus sitten vuoden 2025 jälkeisessä elämässä. Oikeastaan tähän liittyen on juuri sitten tämä varuskuntien lakkautuminenkin. Täällä on esille tullut esimerkiksi edustaja Peltosen puheenvuorossa juurikin Keuruun ja varsinkin Hallin varuskuntien lakkauttaminen. Hallin varuskunnan yhteydessä on hyvin voimallisesti nyt tehty yhteistyötä puolustusteollisuuden kanssa. Siellä on Patrian noin 800 työntekijää, ja he ovat valmistaneet osan myös meidän helikopterivarustuksestammekin ja myös tällä hetkellä päivittävät meidän Hornet-kantaamme.

Se, millä tavalla meidän Ilmavoimien teollisuus sitten säilyy myös näitten muutosten jälkeen, on oma huoleni, kuten se, millä tavalla myös esimerkiksi Patrian olemassaolo esimerkiksi Hallissa tai Hallin läheisyydessä tulee säilymään. Kun Puolustusvoimat lähtee sieltä tällä hetkellä ja arvioidaan, että esimerkiksi tämän lentokentän Finavian maksut ovat noin 2,5 miljoonaa, niin kuinka pitkään niitä sitten yhteistyössä maksetaan ja miten se toiminta jatkuu?

Meillä on tällä hetkellä hyvin osaavaa Ilmavoimien puolustushenkilöstöä, ja jos tähän tulee katko ja sitten taas uutta kalustoa hankitaan, niin on hyvin kallista taas uudelleen kouluttaa henkilöstöä sen uuden Ilmavoimien ja uuden, mikä se sitten onkin, valinnan suhteen. Meidän täytyy jatkossa säilyttää tämä tuntuma myös tähän Ilmavoimien teollisuuteen Suomessa.

Edelliset puhujat juuri mainitsivat tästä parlamentaarisesta seurantaryhmästä, mikä tulee vuoden 2015 jälkeistä elämää pohtimaan, mutta meillähän ei vielä siihen näkymää ole, ja toivon kyllä onnea ja menestystä tälle tulevalle ryhmälle, jotta meidän itsenäinen puolustuksemme tulee jatkossakin olemaan hyvinkin suomalainen puolustus.

Sofia Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä pari huomiota, jotka jäivät edellisestä puheenvuorostani.

Ensinnäkin mielestäni on tärkeää, että edelleen kiinnitetään huomiota suomalaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen, tietysti markkinaehtoisella tavalla. Tähän asiaan puolustusvaliokuntakin on monesti ottanut kantaa.

Toisekseen, valtiontalouden synkkä tilanne aiheuttaa ymmärrettäviä haasteita, mutta puolustuksessa säästöjä voidaan saavuttaa myös yhteistyöllä ja yhdessä tekemällä. Me tarvitsemme tiiviimpää kumppanuutta ja yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Nato-maiden kesken. Samalla on kuitenkin muistettava tämänkin päivän aikaisempiin keskusteluihin ja tuohon debattiin viitaten, ettei edes tiivis pohjoismainen puolustusyhteistyö ole ratkaisu Puolustusvoimien rahoitusongelmiin. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden parantaa kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyttä sekä syventää osaamista ja yhteensopivuutta.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Nimenomaan haluan vielä korostaa nyt sitä, että kun puhutaan näistä peruspuolustusratkaisuista, kansainvälisestä yhteistyöstä ja niin edelleen — on kumppanuussopimuksia, yhteistyötä, vaikka päädyttäisiin liittoutumattomuudesta luopumiseen ynnä muuta, kun tämä parlamentaarinen työryhmä näitä vaihtoehtoja tekee, mitä en kyllä pidä järkevänä — tämä ei poista sitä, ettemmekö me tarvitse omia uskottavia Puolustusvoimia. Mikään näistä ratkaisuista ei aiheuta sitä, että me voisimme luopua esimerkiksi Maavoimistamme.

Me olemme nyt nähneet naapurimaamme Ruotsin tien. Se on karmea tie, kun puolustusmäärärahoja leikataan väärästä päästä ja puolustusratkaisuja tehdään väärään suuntaan. Suomalainen yleinen asevelvollisuus, reserviläisiin pohjautuva armeija ja sodanajan joukot on se, millä me pystymme jatkossakin isänmaamme turvaamaan.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä todellakin: meidän täytyy itse tehdä vahvat omat Puolustusvoimat, pitää niitä yllä, mutta tämä yhteistyö, mitä me teemme Pohjoismaiden taholla, on tärkeää muun muassa harjoitusten kannalta, Ilmavoimien ja yhtä lailla Maavoimien, ja toivoisin, että me pääsemme myös jonkintyyppiseen pohjoismaiseen yhteiseen materiaalihankintaan. Se on tietenkin katsottava vielä ja yhteistyössä löydettävä näitä mahdollisuuksia.

Puolustusvoimien materiaalihankinnat ovat kohtuullisen kalliita, ja otetaan nyt esimerkiksi vaikka JAS-projekti, mitä Ruotsi on tehnyt: se on aika arvokas heille, mutta meillä on taas omia hankkeita. Näkisin tässä hyvinkin vahvan, myös materiaalihankinnallisen, yhteistyön tulevaisuudessa.