Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalle luvataan myönteisiä määrärahalisäyksiä mutta myös menoleikkauksia. Erittäin myönteistä on, että lasten huoltoriitojen asiantuntija-avusteinen sovittelu, niin sanottu Follo-malli, otetaan käyttöön koko maassa. Se on perheille yksi vaihtoehto lastenvalvojan kanssa tehdyn sopimusmenettelyn rinnalla tai vaihtoehto oikeuslaitoksen rinnalla silloin, kun sopimuksista ei päästä yhteisymmärrykseen. Tavoitteena on välttää raskas, riitaisa ja pitkä vanhempien välinen riitaprosessi, josta yleensä lapsi kärsii kaikkein eniten. Huoltoriidat eivät ole koskaan toivottavia, vaan tavoitteena on aina saada yhteinen näkemys ja sopimus lapsen huollosta ja tapaamisista. Follo-mallin tavoitteena on parantaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja luoda paremmat mahdollisuudet vanhemmille kantaa yhdessä vastuuta lapsen ja nuoren elämästä sen eri vaiheissa.

Kuten täälläkin on useaan otteeseen todettu, Follo-malli on osoittautunut toimivaksi mutta ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Toivon, että Follo-mallin resurssit turvataan, sillä olen vakuuttunut, että onnistunut sopimus lapsen huollosta ja tapaamisista vähentää kuormitusta niin oikeusviranomaisilta kuin myös lastensuojelulta ja on siten kustannustehokasta ja vaikuttavaa, mutta ennen kaikkea inhimillistä.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta toteaa, että valituslupamenetelmän käyttöönottoa tulisi pohtia kiireellisesti esimerkiksi huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevissa asioissa. Huolto-oikeuksien päätökset muuttuvat näissä asioissa korkeimmassa hallinto-oikeudessa äärimmäisen harvoin. Siksi järjestelmän käyttöönotto voisi lyhentää asioiden käsittelyaikoja merkittävästi. Lapsia ja perheitä koskevien asioiden viivytyksetön käsittely on olennainen osa oikeusturvaa. Samalla voidaan kuitenkin todeta, että nykyinen lastensuojelulain menettelytapa on parantanut ja yhdenmukaistanut lasten oikeusturvaa. Jos lapsen vanhemmat ovat tyytymättömiä tai vastustavat huostaanottoa, huostaanottopäätös menee automaattisesti hallinto-oikeuteen.

Nykyisen lastensuojelulain myötä hallinto-oikeus on vahvistanut osaamistaan lastensuojeluasioissa, jolloin myös oikeusturva lasten kannalta on parantunut. Jos vanhemmat ovat kuitenkin edelleen tyytymättömiä, he vievät asian eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämä pitkittää lapseen kohdistuvia hoito- ja tukitoimenpiteitä. Tämä ei voi olla lastensuojelulain tavoite, minkä takia valituslupajärjestelmää on hyvä järkeistää, mutta siten, ettei lasten eikä myöskään vanhempien oikeusturva heikkene.

Toinen puoli asiaa on, että meidän on vahvistettava perheiden ennalta ehkäiseviä tukitoimenpiteitä: kotipalvelua, mielenterveys- ja päihdepalveluja, toimeentuloa, varhaiskasvatusta, oppilas- ja opiskelijahuoltoa. Ei voi olla, että perhettä tuetaan vasta sitten, kun se on lastensuojelun piirissä. Jos perhe kokee luottavansa viranomaisiin ja sosiaalityöntekijöihin, vaikuttaa tämä myös perheen toimintaan huostaanottotilanteissa. Huostaanotto voidaan näin myös tehdä yhteisymmärryksessä, eikä valitusprosessiin tarvitse mennä.

Arvoisa puhemies! Hallinnonalalle kohdistuvien säästöpaineiden osalta pitää toistaa lakivaliokunnan huoli ihmisten oikeusturvan toteutumisesta. Se pitää pystyä ensisijaisesti turvaamaan kaikissa tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan kannalta budjetissa on joitakin myönteisiä lisäyksiä. Kehittämis- ja asiakastietojärjestelmän rakentamista tuetaan, millä voidaan tehostaa asiakasprosesseja. Lisäksi toimitilahankkeisiin ehdotetaan lisäystä, mikä mahdollistaa paljusellien poiston jatkamisen Mikkelissä, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Tämä on vankeinhoidon häpeäpilkku, joka on saatava hoidettua kuntoon.

Risen taloustilanne on kuitenkin kireä ja muuttuu jatkossa haastavammaksi. Se tarkoittaa lähes 200 henkilötyövuoden vähentämistä ja toimitilasäästöjä. Risen tilannetta pitää seurata tarkasti. Budjetin lähetekeskustelussa jo totesin, että on hienoa, että rikoksen uhrin tilanteeseen saadaan parannuksia, mutta myös vankeinhoitoon ja kuntoutukseen on panostettava nykyistä paremmin.

Yksi vankeinhoidon tärkeimpiä asioita on se, että vankien rikoskierre ei enää uusiudu. Van-kien elämäntilanne on usein hyvin vaikea jo ennen kuin vankilaan on jouduttu. Vangeilla voi olla vaikeitakin ihmissuhdeongelmia, päihde- ja mielenterveysongelmia sekä ongelmia osaamisen ja sosiaalisen selviytymisen kanssa. He tarvitsisivat kuntoutusta vankilassa, ja vankilassa sitä pystyttäisiin antamaan, jos siellä olisi riittävästi resursseja. Kotiutuessaan vanki saattaa jäädä asunnottomaksi. Kunnat eivät aina halua tarjota riittäviä tukipalveluja, joten mahdollisesti vankilassa aloitettu kuntoutusprosessi saattaa katketa kokonaan kesken. Vankeinhoidon tärkein tehtävä ei ole vain säilöä rikollisia vaan estää rikosten uusiutuminen jatkossa ihmisen elämänhallintaa tukemalla. Kuntien ja valtion tulisi kantaa tässä yhteistä vastuuta.