Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Hallitus piti suurta kohua, sitaateissa, köyhyyspaketista, ja täytyy antaa arvoa hallituksen ratkaisulle siinä mielessä, että se ryhtyi poistamaan tätä 7 prosentin toimeentulotuen asumisen omavastuuta. Se on ihan oikeasti hyvä asia. Huonoa siinä on se, että se tapahtuu vasta syksyllä, kun se voisi aivan hyvin tapahtua jo aikaisemmin.

Haluan palauttaa mieliin sen, missä tilanteessa tämä tuli. Vasemmistoliitto ei ole syytön tämän omavastuuosuuden sisällyttämiseen. Se syntyi kompromissin tuloksena vasemmistoliiton ollessa hallituksessa. En tiedä, kuka paikalla olevista kokoomuksen edustajista kiistää sen, että siinä vaiheessa, kun tätä kompromissia käsiteltiin, niin asemat sateenkaarihallituksen sisällä olivat ne, että kokoomus esitti 21:tä prosenttia, vasemmistoliitto nollaa ja kompromissina tuli 7 prosenttia, joka on tasan 7 prosenttia liikaa.

On hyvä, että hallitus on nyt tullut siihen tulokseen, että tämä 7 prosenttia on liikaa eikä ole johtanut niihin tavoitteisiin, joita tältä omavastuuosuuden asettamiselta odotettiin: että ihmiset sitten vaihtavat pienempiin asuntoihin ja sillä tavalla vähentävät asumiskustannuksista tulevia toimeentulotukimenoja. Siihen ei ole, niin kuin mietinnössäkin todetaan, käytännössä ollut mahdollisuutta, ja tällä tavalla tämä laki ei ole toiminut. Päinvastoin se on ollut keskeinen syy köyhyysongelmaan ja niihin ongelmiin, mitä kaikista pienituloisimmilla ihmisillä on.

Arvoisa puhemies! Tämän halusin näin iltamyöhälläkin todeta. Totean, että täällä on vastalause, joka lähtee siitä, että poistaminen voitaisiin tehdä nopeammin kuin hallitus esittää. Jos on hyvä idea, niin miksei sitä tehdä aikaisemmin?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun kerrankin voisi oikein kunnolla kiittää hallitusta erinomaisesta lakiesityksestä, niin valitettavasti joutuu kuitenkin asettamaan varauman, ja se on tämä voimaantulosäännös. Jos te olisitte nyt laittaneet tämän tulemaan voimaan heti vuoden alusta, kuten tänään käsitellyn varallisuusveron poiston, niin minä olisin kiittänyt hallitusta niin ylitsevuotavaisesti, että tässä salissa ei ole opposition ikinä kuultu kiittävän hallitusta sillä tavalla. Mutta valitettavasti nyt ei voi näin tehdä.

Tämä lakiesitys on oikein hyvä ja erinomainen, mutta en voi ymmärtää, mitä erityisiä syitä on siihen, että se ei voi tulla voimaan jo vuoden alusta, koska ne ongelmat, joiden vuoksi tämä omavastuu nyt poistetaan, kun tämä on aiheuttanut ihmisille jopa häätöjä, jatkuvat edelleen siihen saakka, kunnes tämä syyskuussa nyt sitten todennäköisesti poistuu. Miksi näin menetellään? (Ed. Roos: Kyseessä on pelin politiikka!) — Niin, tämä on pelin politiikkaa. Kyllä minä tämän tiedän. — (Ed. Sirnö: Arvovalintoja!)

Mutta tästä syystä ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan ed. Marjaana Koskisen lakialoite n:o 131/2005, jossa esitetään paitsi tämän voimaantulosäännöksen muuttamista niin, että lakiesitys tulee voimaan vuoden alusta 2006, samalla myöskin esitetään 14 §:ssä, että toimeentulotukipäätökset on tehtävä yhden viikon kuluessa, mikä on erittäin merkittävää sen vuoksi, että ihmiset ovat joutuneet monissa kaupungeissa sosiaalitoimen toimintakyvyttömyyden vuoksi kohtuuttomiin vaikeuksiin, kun viimesijaista tukea koskevat päätökset ovat venyneet jopa kuukausien mittaisiksi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Todella täytyy sanoa kiitokset hallitukselle hyvästä hallituksen esityksestä. Muutosesityksestä on kysymys, jossa asumismenojen omavastuuosuus nyt sitten poistetaan, tämä 7 prosenttia. En itse mene näihin historioihin, mutta sinänsä on hyvä todeta, että tämä nyt poistuu.

Kannatan sitä esitystä, mikä tässä vastalauseessa on ja minkä ed. Virtanen toi esille. Suomen perustuslain mukaankin jokaisella on oikeus saada asiansa käsittelyksi asianmukaisesti ja viivytyksettä. Niinpä on erityisen tärkeää näissä toimeentulotukiasioissa, koska tuki on viimesijainen toimeentulo ihmisille, että se hoidetaan mahdollisimman nopeasti. Toimeentulolain säätämisen yhteydessä on pidetty korkeintaan viikon käsittelyaikaa asianmukaisena, ja eduskunnan oikeusasiamieskin on ollut samaa mieltä. Tämä ei kuitenkaan toteudu, ja niin on erittäin tärkeää, että tämä otettaisiin huomioon tässä laissa.

Toiseksi, kun aikaisemmin puhuttiin näistä miljoonista ja tässä ei kovin suurista rahoista olisi kysymys, jos se aloitettaisiin jo 1.1., niin olisi todella tärkeää, että toimeentulotukea saavat köyhät ihmiset pääsisivät tästä nauttimaan jo 1.1.2006.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan myös tekemääni lakialoitetta, esitystä 131.

Se, mikä on mielenkiintoista tämän lainsäädännön käsittelyn yhteydessä, on, että ministeri Hyssälä on antanut Aamulehteen haastattelun, jossa hän tuo esille sosiaalityötakuun, ja hän vaatii siinä, että toimeentulotuen hakijan on saatava päätös viikossa. Miksi nyt, kun on kaksi toimeentulotukilakialoitetta käsittelyssä hallituksen esityksinä, kummassakaan ei ole tätä sosiaalityötakuuta? Näen tämän aika suurena populistisena kannanottona ministeriltä samaan aikaan, kun hallituksen esitykset ovat käsittelyssä. Olisi todella odottanut, että 14 § hoidetaan niin, ettei eduskunnan oikeusasiamiehen pidä huomauttaa kuntia. Esimerkiksi Turku on saanut huomautuksen siitä, että toimeentulotukijonot ovat olleet liian pitkät. Samaten Espoo on suuri kaupunki, joka on saanut samasta asiasta huomautuksen.

Me olemme tänään käsitelleet varallisuusveroasiaa. Jos toimeentulotukiasiassa olisimme vuoden alusta poistaneet 7 prosentin omavastuun asumiskuluista, koko vuosi maksaisi 46 miljoonaa euroa, kun taas varallisuusveron poistaminen on noin 70 miljoonaa euroa, eli paljon pienemmästä rahasummasta kuitenkin on kyse. Voi miettiä, missä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus tämän lainsäädännön yhteydessä. Meillä ovat tuloerot kasvaneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Samaten toimeentulotuki ei ole tullut sellaiseksi, että indeksit olisivat antaneet sitä tarkistusta, mikä toimeentulotukiasiakkaiden pitää saada.

Kritiikkiä pitää tulla tässä kohtaa, koska huomaan, että toisella puolella salia ei käydä ollenkaan keskustelua. Alkuillasta moitittiin sitä, missä ovat sosialidemokraatit, minkä takia täällä ei keskustella. Kun puhutaan köyhyydestä, tällä puolella kyllä keskustellaan, mutta ääni on aika paljon hiljaisempi siellä oikealla puolella.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Asumiskulujen 7 prosentin omavastuu toimeentulotukiasiakkaille oli kohtuuton. Se oli sosiaalipolitiikan alalla paha virhe, joka tässä eduskunnassa aikoinaan siunattiin äänestyksen jälkeen. On hyvä, että nyt vihdoinkin tämä epäoikeudenmukaisuus ja virheellinen sosiaalipolitiikan osa korjataan. Mutta yhtä virheellistä on se, että se jätetään vielä ensi syksyyn, syyskuun alkuun, kun aivan hyvin tämä olisi voitu hoitaa kyllä vuoden alusta, jos poliittista tahtoa olisi tässä talossa ollut ja erityisesti sitä olisi ollut hallituksella.

Sen sijaan kun muistetaan ne tavoitteet, joiden perusteella tämä aikoinaan säädettiin, elikkä että toimeentulotukiasiakkaat muuttaisivat halvempiin asuntoihin, niin jo silloin kerrottiin, että se on täysin utopiaa, koska niitä halvempia asuntoja ei kerta kaikkiaan ollut, mihin muuttaa. Näin ollen ne tavoitteet, joita sille silloin asetettiin, eivät toteutuneet. Ainoastaan haitat elikkä häädöt lisääntyivät pienituloisten ihmisten keskuudessa. Suomen 2 700 ökyrikkaalle annetaan kyllä vuoden alussa varallisuusveron poiston muodossa noin 35 miljoonan euron verohelpotus, mutta näille kaikista pienituloisimmille ihmisille ei tätä 7 prosentin omavastuun poistamista asumiskulujen osalta haluta antaa vuoden alusta.

Vielä näiden toimeentulotukiasiakkaiden kohdalla nämä käsittelyajat ovat edelleenkin liian pitkiä. Jatkuvasti tulee valituksia siitä, että viikkotolkulla täytyy odottaa, että pääsee toimeentulotukiasiaa viemään eteenpäin sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Vaikka eduskunnan oikeusasiamies on tähän puuttunut useasti, näyttää siltä, että mikään ei auta. Eduskunnan täytyisi ottaa tämä asia kunnolla käsittelyyn ja säätää kunnollinen laki siitä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä itse esitys toimeentulotuen parantamisesta on kannatettava ja hyvä ja on osa myös sitä ajattelua, mitä vihreässä eduskuntaryhmässä on ollut köyhyyden poistamisen suhteen. Sen sijaan tämä kysymys voimaantulosta on outo, ja on kaiken kaikkiaan vähän farssinomaista, että kaikki lait, jotka koskevat veronalennuksia, tulevat voimaan aina vuoden alusta, mutta sitten kysymykset, jotka koskevat sosiaaliturvan parannuksia, laitetaan tulemaan voimaan myöhäisessä vaiheessa vuotta.

Tämä itse esitys on myös hyvä esimerkki siitä, että niin kuin täällä on todettu, aikanaan sitä säädettäessä oli oletus, että tällä omavastuuosuudella olisi jotain vaikutusta siihen, minkälaisia vuokrasopimuksia ihmiset tekevät. Asiasta on sittemmin tehty tutkimuksia ja saatu selkeät tulokset näistä tutkimuksista, että käytännössä tämä omavastuuosuus on vain heikentänyt ihmisten toimeentulotukea eivätkä vuokramarkkinat ole toimineet sillä tavalla, että tällä olisi ollut sen tyyppistä vaikutusta, jota ehkä aikanaan ajateltiin, että asumismenot tätä kautta voitaisiin saada pienenemään, joten hyvä esitys, mutta on erittäin omituista, minkä takia esityksiä, jotka ovat köyhimpien ihmisten aseman parantamista, ei laiteta voimaan vuoden alusta.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Voin täysin yhtyä ed. Virtasen esittämiin kiitoksiin hallituksen suuntaan. Väitän, että tämä päätös tulee olemaan tämän Vanhasen hallituksen merkittävin päätös köyhyyden poistamisessa, ja olen erittäin iloinen, että se vihdoinkin tapahtuu.

Haluan myös todeta tässä sen, kun ed. Uotila totesi, että vasemmistoliitto ei ole täysin syytön, että emme ole täysin syyttömiä, mutta väitän, että kamppailimme urheasti Lipposen hallituksen aikana estääksemme tämän asumistuen omavastuun aikaansaamisen. Mutta, arvoisat edustajat, kokoomus vaati 20 prosentin omavastuuta ja piti tiukasti kiinni kahdeksan vuoden ajan, että se varmasti pysyy. Te jouduitte tinkimään 7 prosenttiin, mutta ette suostuneet tippaakaan antamaan periksi kahdeksan vuoden aikana siitä. Ed. Zyskowicz, minä muistan monet budjettineuvottelut, joissa te sanoitte, että kysymys ei ole rahasta, kysymys on periaatteesta. Tämä on kokoomuksen syntilistassa ikuisesti, se ei poistu koskaan.

Ed. Sinnemäki, minä arvostan teidän vilpittömyyttänne ja uskon, että te olette tosissanne. Haluan kuitenkin muistuttaa — ed. Soininvaara on pois tästä salista — että ed. Soininvaara kyllä kannatti erittäin vahvasti asumistuen omavastuuta. Valitettavasti näin on. Vihreät eivät ole tästä ... (Naurua) Te olette enemmän syntisiä kuin me vasemmistoliitossa, koska ... Aivan, me kamppailimme kahdeksan vuotta saadaksemme sen pois. Ministeri Terttu Huttu-Juntunen joutui menemään pääministeri Lipposen luokse silloin, kun kokoomus vaati sitä 20:tä prosenttia, ja hän joutui todellakin käymään pääministerin luona tiukat keskustelut, että se saatiin edes 7 prosenttiin. Vihreiltä ei ollut mitään kannatusta siinä vaiheessa.

Arvoisa puhemies, minä haluan, että tämä kirjataan eduskunnan pöytäkirjaan, koska nämä asiat on hyvin tarkoin muistettava. On hyvin helppo esittää löysiä esityksiä, miten kannustetaan, miten toimitaan, mutta nimenomaan asumistuen omavastuu on kaikkein eniten kohdistunut köyhiin ihmisiin ja vaikeuttanut heidän elämäänsä. Minä olen erittäin iloinen, että ed. Sinnemäki totesi, että tämä ei ole tuonut sitä, mitä sen kuviteltiin tuovan, vaan päinvastoin haittaa ja harmia ihmisten elämään. Nyt on aika poistaa se.

Tämä on yksi sulka Vanhasen hallituksen hatussa, mutta sanon kyllä, että köyhyyden poistamisessa Vanhasen hallituksella on vielä paljon tehtävää. Ei tämä riitä kuittaamaan kaikkia niitä ongelmia, mitä on, mutta tämä on plussa, sen myönnän aivan rehellisesti.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! En halua muilta osin ottaa tähän kantaa, varsinkaan vasemmistoliiton ja kokoomuksen keskeiseen kädenvääntöön, koska se perustuu menneisiin ja ei paljon tänä päivänä auta tämän asian eteenpäinviemistä.

Mitä sitten tulee tähän hallituksen esitykseen tulevaan rinnakkaislakialoitteeseen, jossa esitetään uutta 14 §:ää sen takia, että kuviteltaisiin, että kunnat selviävät viikossa toimeentulotukikäsittelystä, niin sanon suoraan: se on täyttä utopiaa. Ei tässä talossa voida tehdä lainsäädäntöä, josta jo etukäteen tiedetään, että se ei käytännössä toimi. Me olemme HE 164 -lakiesityksen yhteydessä käsitelleet tätä ongelmaa, ja siellä on täysin selkeästi sanottu, mitä pitäisi tehdä. En nyt oikein jaksa ymmärtää näitä tavoitteita taikka näitä vaatimuksia, kun ne ovat epärealistisia.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski kyllä varmasti hyvin perustellusti sanoi tästä viikosta, että se on lyhyt aika käsitellä niitä kaikkia asioita, mutta kuitenkin viikossa tulee köyhälle monia, monia laskuja, joista hänen pitäisi selvitä, ja tämä on se, minkä varassa hän on, tämä toimeentulotuki.

Sen vuoksi minusta se on kyllä sellainen, että sitä ei voi ohittaa, vaan tämä rinnakkaislakialoite, joka on Marjaana Koskisen nimissä, niin kuin jo ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin, pitää ottaa tähän pohjaesitykseksi ja siinä nimenomaan tämä uusi kohta, missä on tämä, miten toimeentulotukimenot käsitellään viikon sisällä, toimeentulotuen hakeminen ja myöntäminen, miten se tapahtuu, ja myös tämä voimaantulo, että se tulisi voimaan 1.1. lähtien. Kyllä tämä, niin kuin täällä on tullut esille, olisi nyt kädenojennus nimenomaan niitä meidän heikoimpiamme ja köyhimpiämme ajatellen. Jos me olemme tässä puhuneet varallisuusverosta, niin emmekö me rohkeasti tee myös tämän esityksen tämän suuntaisesti, että tehdään heitä kohtaan myös myönteinen päätös?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä kysyttiin miksi kokoomus on niin hiljaa, niin vastaus kyllä on ennen kaikkea se, että on niin myöhäinen ajankohta, ettemme halunneet keskustelua tässä enää olla venyttämässä. (Ed. Gustafsson: Ei se ole mikään syy!) Mutta jos tästä halutaan perusteellisemmin keskustella, niin kyllä se allekirjoittaneelle henkilökohtaisesti sopii.

Ensinnäkin haluan todeta, että ed. Outi Ojala ja muut vasemmistoliiton edustajat ovat sinänsä mielestäni oikein kuvanneet tätä historiaa. On totta, että vasemmistoliitto viime vaiheessa tämän asumismenoihin liittyvän omavastuun todellakin taisteli sieltä viimeksi esillä olleesta 8 prosentista tähän 7 prosenttiin.

Mutta mitä sitten tulee ed. Ojalan muistelemiseen siitä, että olisin eri keskusteluissa sanonut, että tässä ei niinkään ole kyse rahasta eli säästöistä vaan periaatteista, niin en muista yksityiskohtaisesti tätä keskustelua, mutta periaatteesta kyllä on kyse kahdessa mielessä. Ensinnäkin, miksi halusimme asumismenoihin omavastuuta toimeentulotukeen? Siihen liittyi se tärkeä periaate, että työnteon tulisi aina kannattaa, se periaate, että myös pienipalkkainen työ olisi kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa oleminen. Saattamalla asumismenoista 7 prosenttia omavastuun piiriin pyrittiin toimimaan niin, että pienipalkkainenkin työ olisi kannattava ja kannustava vaihtoehto eri tilanteissa. Toinen periaatteellinen näkökohta, joka tähän liittyi, oli se, että ihmisillä tulisi olla jonkinlainen oma vastuu, siis oma vastuu erikseen kirjoitettuna, omista asumismenoistaan eli että ihmisillä olisi elävä mielenkiinto siihen, minkä kokoiset heidän asumismenonsa ovat. Nämä kaksi seikkaa ovat mielestäni tärkeitä periaatteita. (Edustaja siirtyy puhujakorokkeelle.)

Herra puhemies! Jatkan lyhyesti vielä täältä. Tätä olen, ed. Ojala, muistamissanne keskusteluissa varmaankin tarkoittanut. Siis silloin, kun nämä ratkaisut tehtiin, ei todellakaan ollut kyse siitä, että haettiin ensisijaisesti, ainakaan minun mielestäni tai meidän kannalta, säästöjä kuntien ja sitä kautta julkiseen talouteen, vaan kyse oli nimenomaan näiden työntekoon liittyvien kannustinongelmien lieventämisestä ja siitä, että ihmisillä olisi mielenkiinto omien asumiskustannustensa määrään. Vaikka laajan yksimielisyyden ja kiitosten kera tämä omavastuu ollaan nyt poistamassa, niin nämä kaksi näkökohtaa ovat mielestäni tänäkin päivänä tärkeitä.

Mitä tulee näistä kahdesta näkökohdasta siihen tärkeimpään eli työnteon kannustavuuteen ja kannattavuuteen, niin tämä uudistus, jonka me nyt yksimielisesti täällä teemme, sehän tarkoittaa sitä, että ihmisen toimeentulo, joka tekee tänä päivänä hyvin pienipalkkaista raskasta työtä, ei tämän uudistuksen myötä muutu tietysti suuntaan eikä toiseen. Mutta sellaisen henkilön toimeentulo, joka viime kädessä on toimeentulotuen varassa, työkykyisen ja työikäisen henkilön toimeentulo, siis tämä niukka, kiistämättä hyvin niukka toimeentulo, se tämän muutoksen seurauksena tuntuvasti nousee. Tämä tarkoittaa sitä, vaikka tätä ei poliittisesti pidetä kovin korrektina sanoa, että tämän pienipalkkaisen työn kilpailukyky sosiaaliturvaan nähden heikkenee.

Ne kannustinongelmat, jotka tänä päivänä liittyvät pienipalkkaisen raskaan työn vastaanottamiseen ja vastaanottamattomuuteen, tällä uudistuksella pahenevat. Lipposen hallitusten aikana pyrittiin tekemään sellaisia uudistuksia, jotka tekisivät työnteon aina kannattavaksi vaihtoehdoksi ja jotka pyrkivät näitä kannustinloukkuja poistamaan. Näihin uudistuksiinhan kuului tämän nyt puheena olevan uudistuksen lisäksi muun muassa lasten päivähoitomaksujärjestelmän uudistaminen. Tällä uudistuksella näihin tavoitteisiin nähden otetaan nyt taka-askel.

Kolikolla on toki toinenkin puolensa. Se on tietysti se, että niiden vähäosaisten ihmisten asema, joille työnteko ei ole vaihtoehto, jotka eivät ole terveitä, eivät ole työikäisiä, työkykyisiä, heidän asemansa tällä toki myös paranee. Heidän kohdallaan se tietysti on perusteltua, että paranee. Mutta kuten sanoin, näiden kannustinongelmien ja työnteon kannattavuuden kannalta tällä uudistuksella otetaan askel taaksepäin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz kertoi totuuden ja koko totuuden, niin kuin se tässä asiassa on. (Hälinää) Jos halutaan puhua tästä historiasta, on syytä mennä kyllä ihan lähtökohtaan. Vuosina 95—96, kun tuloloukkouudistus aloitettiin, tilanne oli se, että jos meillä oli nelihenkinen perhe, joka eli pelkästään toimeentulotuen varassa ja sai suhteellisen hyväkokoiseen asuntoon täyden vuokrakompensaation, sen toimeentulotuki vastasi noin 15 000—17 000 markan kuukausipalkkaa nelihenkisessä perheessä, jossa vain yksi puoliso oli työssä. (Ed. Gustafsson: Pelkkää teoriaa!) Ja mikä oli siinä tilanteessa vielä suuri ongelma, olivat päivähoitomaksut. Nimittäin siinä tilanteessa, kun tulot nousivat, päivähoitomaksu nousi portaittaisesti, mikä johti siihen, että käytettävissä olevat tulot saattoivat pudota. Tämä järjestelmä piti siinä yhteydessä ilman muuta purkaa ja myöskin katsottiin, että asumiskustannuksissa pitää olla selkeä kannustin. (Hälinää — Välihuutoja)

Voin sanoa, mitkä omakohtaiset kokemukseni silloin olivat: Työläinen otti minuun yhteyttä, ja näitä oli useita, jotka sanoivat, heillä on pieni palkka, he yrittävät sillä palkallaan selvitä, asua asunnossa. Heidän naapurissaan on henkilö tai perhe, joka asuu toimeentulotuen varassa, ja kunta maksaa heille sen asunnon vuokran. Kuinka on mahdollista, että he asuvat tässä asunnossa, maksavat sen vuokran omasta palkastaan ja asuvat huonommin, pienemmällä väljyydellä kuin perhe, joka asuu toimeentulotuen varassa? Täytyy sanoa, että nämä ahkerat, työtätekevät ihmiset, heidän vaikutuksensa, heidän vetoomuksensa olivat yksi keskeinen tekijä, joka vaikutti siihen, että kokoomus halusi, että pitää olla myöskin kannustava elementti asumiskustannuksissa. (Ed. Outi Ojala: Köyhyys lisääntyi Suomessa!)

Toinen asia, joka on erittäin tärkeä, on se, että kaikki, mikä on ilmaista, johtaa tehottomaan käyttöön. Silloin ei kovin tarkkaan lasketa, kuinka suuri asunto on, kuinka tarkoituksenmukainen asunto on. Se, että itse joutuu maksamaan pienen osuuden, merkitsee sitä, että ihminen joutuu miettimään, minkälaisia resursseja käyttää. Tässä suhteessa katsottiin, että on tarkoituksenmukaista, että on omavastuu.

Mutta, mikä oli ehkä kaikkein tärkein asia, on vuokrataso. Minulla on muutama vuokra-asunto. 90-luvun puolivälissä minulle sanottiin, (Ed. Outi Ojala: Minkälainen vuokrataso niissä on?) että ota ehdottomasti perhe, joka on toimeentulotuen varassa, siitä syystä että ei tarvitse tinkiä vuokrasta, ei tarvitse keskustella vuokrasta, koska saat suurin piirtein sen vuokran, kun kaupunki kuitenkin maksaa ja on täysi varmuus siitä, että kaupunki maksaa sen vuokran. Näin se oli. Täytyy sanoa, että sillä oli selkeästi vaikutus vuokratason nousuun. Täytyy sanoa, että täytyy olla jossain määrin huolissaan, jos kunnat eivät kontrolloi, minkälaisia vuokria toimeentulotuesta maksetaan. Ja sanon, että tämä uudistus voidaan tehdä, mutta se onnistuu vain sillä tavalla, jos kunnat tarkasti pitävät huolta siitä, kuinka suuriin asuntoihin toimeentulotukea maksetaan ja mitä luokkaa ne vuokrat ovat, että ne vuokrat ovat käypää hintatasoa. Silloin sanon, tämä uudistus toimii, mutta pelkään, että tämä taloudellinen kontrolli ei ole tältä osin kovin hyvä.

Se täytyy myöntää, että uudistus kaikilta osin ei ollut onnistunut. 7 prosentin omavastuu oli siinä määrin pieni, että se ei vaikuttanut siihen, että asunnon vuokraajalle, joka kuitenkin saa 93 prosenttia yhteiskunnalta vuokraan tukea, se kannustin olisi ollut siinä määrin suuri, että se olisi johtanut siihen, että olisi todella vakavasti mietitty sitä, (Ed. Outi Ojala: Tuo oli paljastavaa!) minkä suuruinen se asunto kaiken kaikkiaan on. (Ed. Gustafsson: Missä asutaan kaikkein ahtaimmin Pohjoismaista?)

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, nykyinen järjestelmä ei ole ideaalinen, mutta ne syyt, joista siihen mentiin, olivat hyviä. On syytä kyllä, että tarkkaillaan nyt, kun annetaan täysi toimeentulotuki, miten tämä järjestelmä kehittyy. Luulen, että saattaa olla melko pian tarvetta taas palata näihin tuloloukkokysymyksiin ja katsoa, millä tavalla asia uudestaan tulevaisuudessa järjestetään.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka on aamuyö, niin näiden kahden edellisen puheenvuoron jälkeen minä olen saanut valaistuksen. (Naurua) Nimittäin nyt ymmärrän, miksi edellisellä hallitus- ja eduskuntakaudella tämä asia ei edennyt, miksi ei edennyt pienituloisten, köyhien ihmisten aseman parantaminen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus on tämän esityksen tehnyt, pahoillani siitä, että se astuu voimaan vasta ensi vuoden syyskuussa, mutta joka tapauksessa. Edellisellä kaudella tästä joka vuosi puhuttiin täällä salissa. Nyt se toteutuu.

Haluan sanoa, että Helsingissä esimerkiksi on edelleen 30 000 ihmistä työttömänä, 9 000 pitkäaikaistyötöntä; leipäjonossa oli viime viikolla 800 ihmistä. Jokaisen tausta on tutkittu sosiaalityön voimin. On kerta kaikkiaan ihmisiä, joilla ei ole työtä, ei edellytyksiä siihen, joiden eläke- tai palkkatulo ei riitä. Asumismenot ovat Helsingissä niin kalliit. 7 prosenttia toi monta sataa ihmistä sinne leipäjonoon räntäsateeseen. (Ed. Gustafsson: Ei tämä kiinnosta kokoomusta!) Minä olen erittäin tyytyväinen, että ennen ensi vuoden pakkasia tämä hoituu.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin puheenvuoroon haluan vaan sanoa sen, että täydellistä vuokrakompensaatiota ei koskaan asumistuen kautta ole tullutkaan, siinä on aina 20 prosentin omavastuu. Kun kokoomus halusi 20 prosentin omavastuun toimeentulotukeen, siihen tuli 7 prosentin, ja se lisäsi häätöjä, koska niitä asuntoja ei löytynyt mistään, mitkä olisivat olleet edullisia asuntoja. Kun kuviteltiin, että sitä kautta ihmiset menevät edullisempiin asuntoihin, tulivat nämä häädöt. Nyt taas kerran, kun käydään tätä keskustelua, ed. Sasi ei taaskaan tiedä, miten toimeentulotukea myönnetään asumiskustannuksiin: niihin asumiskustannuksiin ainoastaan, jotka ovat asumistukilain 6 §:n mukaisia, ei ylisuuriin vuokriin, ei niihin vuokriin, joita kuvailitte äsken puheenvuorossanne, ainoastaan asumistukilain 6 §:n mukaisiin vuokriin myönnetään toimeentulotuki. Jos on ylisuuri vuokra, sen asiakasperhe maksaa aivan itse.

Ed. Valto Koskelle haluan sanoa toimeentulotukiasiakkaan seitsemän vuorokauden odotusajasta: Jos kyse on ruuasta tai vuokrasta tai sähkölaskusta, onko oikein, että asiakasperhe odottaa täydentävää toimeentulotukeaan yli seitsemän vuorokautta? Mielestäni ei ole oikein, koska suurin osa perheistä saa täydentävää toimeentulotukea nimenomaan täydennysavustuksen muodossa, joka kohdistuu perusosaan. Sen tähden meillä on tällä hetkellä suositus tästä asiasta, eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa. Nyt tämä lakialoite esittää, että nostetaan lain tasolle, tehdään 14 §, jossa sanotaan, että seitsemän vuorokauden sisällä pitää myöntää toimeentulotuki, nimenomaan perusosa ja lisäosa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Oli yö tai ei, niin on tärkeä asia, ja silloin siitä pitää keskustella. Minä olen kyllä tosi iloinen siitä, että kokoomus paljastaa nyt tänä yönä ihan oikeat kasvonsa, mitä tulee kaikkein köyhimpien asemaan ja mitä tulee asuntopolitiikkaan ylipäätänsä. (Ed. Pulliainen: Onhan se ollut tiedossa pitkään!)

Lähdetäänpä ensin liikkeelle siitä, että kun me puhumme niin sanotusta sosiaalisesta asuntotuotannosta eli aravavuokra-asuntotuotannosta, ed. Zyskowicz, Helsingin kaupunginvaltuuston edustajana te tiedätte aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että tämä niin sanottu sosiaalinen asuntotuotanto on aika kaukana siitä varsinaisesta sosiaalisesta asuntotuotannosta, koska Helsingissä vuokrat neliömetriä kohti ovat yli 10 euroa. Mikä sosiaalinen asuntotuotanto se silloin on, jos ajattelette vaikka nelihenkistä perhettä, joka tarvitsee 80 neliön asunnon vähintään. (Ed. Juhantalo: Tämä koskee koko maata!) — Anteeksi, ed. Juhantalo, minä nyt kyllä väitän, että Helsingissä tämä vuokrataso on vielä korkeampi kuin muualla. Tämä koskee tietyllä tavalla koko maata.

Mutta ed. Zyskowiczin, joka nyt on täällä eniten ollut äänessä ja nimenomaan puhunut kaikkien näiden tiukennusten puolesta, pitäisi tietää, että tilanne on Helsingissä todella kriittinen. Sitä paitsi jos ajatellaan aravavuokra-asunnossa asuvia, he maksavat ei ainoastaan oman vuokransa, jos he pystyvät sen maksamaan kokonaan, vaan he maksavat myöskin koko sen asuntotuotannon rahoituksen toisin kuin me hyvätuloiset, jotka voimme ottaa asuntolainaa ja saamme asuntolainamme koroista verovähennyksiä. Me hyvätuloiset, arvoisat kansanedustajat — me, te — saamme yhteiskunnalta tukea asumismenoihimme, koska meillä on varaa ottaa lainaa, mutta ne köyhät, joilla ei ole varaa ottaa lainaa, asuvat vuokra-asunnossa. Täällä syyllistetään heitä, että nyt heiltä viedään tämä omavastuu pois. Ed. Zyskowicz, häpeäisitte! Sanon ihan suoraan tämän. Me saamme helpotuksia, köyhät eivät, ja köyhienkin aseman parannuksesta täällä rutistaan.

Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka haluan sanoa tässä nyt. Tämä on todella kipeä asia. Tämä on niin monta vuotta hiertänyt vasemmistoliittoa, että minä haluan nyt puhua sydämeni täällä ihan puhtaaksi. Täällä tulee esille myöskin se, mikä on ihmiskäsitys. Kokoomuksessa ihmiskäsitys on se, että työttömät ovat laiskoja, velttoja ja haluavat elää yhteiskunnan siivellä. Ed. Zyskowicz, minä väitän, että näin ei ole. Minä nyt tiedän aika paljon Helsingistä ja ympäri maata — ed. Juhantalo, ympäri maata — työttömien tilanteesta. Suurin osa työttömistä haluaa tehdä työtä, olipa se vaikka pienipalkkaista työtä, mutta he haluavat tehdä työtä, elää omillansa, pärjätä omillansa, olla tässä yhteiskunnassa täysivaltaisia kansalaisia, suurin osa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että siellä voi olla yksi kaksi prosenttia, jotka haluavat elää yhteiskunnan siivellä, mutta meillä on näitä optiomiljonäärejä, jotka haluavat myöskin elää yhteiskunnan siivellä. Niitä on myös yksi kaksi prosenttia yhteiskunnasta. Paheksukaa, ed. Zyskowicz, heitäkin joskus myöskin. Valtaosa työttömistä haluaa elää ja elättää itsensä ja tulla toimeen. He eivät halua olla siipeilijöitä. Sen takia meillä on aivan erilainen ihmiskäsitys vasemmistoliitossa kuin on kokoomuksella. Kokoomuksessa lähdetään siitä, että ihmiset ovat laiskoja ja haluavat käyttää väärin kaikenlaisia avustuksia, mitä on. (Ed. Sasi: Me puolustamme työtätekeviä!)

Mutta lopputulos, arvoisa puhemies, tästä asiasta on se kuitenkin, että hallituksen esitys on hyvä, mutta minä nyt toivon, että hallituksen urheat kannattajat täällä elikkä keskustan ja sosialidemokraattien ja Rkp:n edustajat menisivät vielä itseensä yön aikana tai ehkä nyt ihan lähimmän minuutin aikana, miettisivät, eikö tämä helpotus voitaisi saada aikaan ensi vuoden alusta. Varallisuusveron helpotuksen te aivan rutisematta hyväksyitte voimaan ensi vuoden alusta. Miksi ei köyhimmille myöskin anneta ensi vuoden alusta? Se olisi oikeudenmukaista. Menkää itseenne, tutkikaa omaatuntoanne.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean vain ensinnäkin sen, kun puhutaan Helsingistä ja Helsingissä olevista asunnoista ja niiden vuokratasoista, että ed. Outi Ojala ja ed. Hiltunen hyvin tietävät, että Helsingissä on semmoisia alueita, missä niillä ihmisillä, jotka elättävät itsensä omalla työllään, pienipalkkaisella työllään, ei ole varaa niihin asuntoihin, mutta niillä ihmisillä, jotka elävät kokonaan yhteiskunnan tuella, on varaa niihin asuntoihin, koska yhteiskunta maksaa heidän vuokransa. (Ed. Outi Ojala: Mutta ei se niiden köyhien vika ole!) Onko tämä teistä oikein? Tuskinpa.

Mitä tulee työttömiin, oma näkemykseni on toinen kuin mitä te väitätte. Oma näkemykseni ei ole se, että työttömät ovat laiskoja, työhön haluttomia. Oma näkemykseni on se, että työttömät haluavat, kun he menevät töihin ja ottavat pienipalkkaista työtä vastaan, tienata siitä enemmän kuin tilanteessa, jossa he eivät ole töissä. Haluan, että yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat sellaisia, että ne palkitsevat työnteosta eli että työtön ottaessaan pienipalkkaista työtä vastaan todellakin ansaitsisi enemmän kuin ollessaan työttömänä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yritin loppuun saakka hillitä itseäni pysymään tuolla paikallani, mutta kun ed. Sasi ryhtyi kertomaan kokemuksiaan elävästä elämästä, kahdesta vuokralaisesta ja näistä työläisistä, joilta hän oli viestejä saanut, en voinut hillitä itseäni.

Minullakin oli ennen tänne tuloani jonkin verran kokemusta vuokralaisista. Minulla oli 6 000 vuokra-asuntoa, joissa asui 12 000 kuopiolaista, jotka ovat aravavuokralaisia, mikä tarkoitti sitä, että heidät oli valittu niitten kriteereitten mukaan, jotka tässä salissa säädetyn lainsäädännön mukaan on asetettu. He ovat juuri niitä ihmisiä, joita tämä asia koskettaa, ei läheskään kaikkia heistä, mutta jonkinmoista osaa kuitenkin.

Kun kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran kuulin pyrkimyksestä säätää toimeentulotuen asumismenojen omavastuu, pystyin kyllä arvioimaan, mitä se tarkoittaisi omille vuokralaisilleni. Se tarkoitti sitä, että noin 10 prosentille vuokralaisista alkoi syntyä vuokrarästejä. Kun aravavuokrataloissa on sellainen järjestelmä, että rästeistä syntyy alijäämää, se siirtyy muitten vuokralaisten maksettavaksi, koska toimeentulotuki ei pystynyt sitä hoitamaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ihmiset eivät olleet laiskoja, vaan he olivat köyhiä. He olivat työttömiä. Juuri heihin kohdistui tämä ed. Zyskowiczin sinänsä kohtuullisesti perustelema apparaatti ikään kuin kannustavuuden lisäämiseksi.

Mutta se ongelma oli siinä, että valittiin juuri väärä väline. Se oli sellainen väline, joka johti siihen, että ihmisten oletettiin tai edellytettiin muuttavan pois omasta kodistaan. Siis siitähän tässä on kysymys. Tämän koko ajattelun lähtökohta on se, että koska ihmiset ovat köyhiä, niin heidän pitää muuttaa pois omasta kodistaan huonompaan kotiin tai huonompaan asuntoon, asuntoon, joka on pienempi, ihan riippumatta siitä, mikä on sen perheen koko. Ainoa lähtökohta oli se, että sen piti olla halvempi, että se muka jollakin tavalla kannusti. Jos olisin toiminut kuten normaaleilla markkinoilla toimii vuokranantaja, niin olisin näinä vuosina joutunut panemaan täytäntöön noin 500 häätöä, 500 perhettä olisi jouduttu häätämään omasta kodistaan.

Kun minä tämän tiedän, niin kyllä, ed. Sasi, näen punaista kuunnellessani teidän puhettanne. (Ed. Sasi: Tehän näette muutenkin punaista!) Minä en ole mitään näin härskiä tässä salissa kuullut vielä täällä ollessani. Jätän nyt, että puhemiehen ei tarvitse puuttua puheeseeni, sanomatta, mitä ajattelen. Totean vain, että on se sentään onni, että kokoomuksessa on yksi edustaja, joka ei ole ymmärtänyt tätä ed. Sasin loistavaa filosofiaa. Kiitos, ed. Risikko!

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Siltä osin puutun tähän asiaan, että olen ollut valiokunnan puheenjohtaja silloin, kun tämä omavastuuosuus määritettiin, ja se liittyi tähän kannustinloukkukeskusteluun, jolloin niin sanottujen keskituloisten asemaa piti parantaa ja lisätä työssäkäynnin motivaatiota. Sen seurauksena sitten keskituloisten asema ei ole parantunut, mutta köyhien asemaa heikennettiin. Muistan, miten 20 prosentista aloitettiin, enkä unohda sitä kammenvääntöä, kun päästiin tähän 7 prosenttiin, johon oli sitten pysäytettävä, jotta ei olisi kampi irronnut ja ei olisi tullut uudelleen se 20. Tavoitteena oli se, että köyhät muuttavat pienempiin, etäämmällä oleviin asuntoihin. Valitettavasti niitä ei ole ollut heille tarjolla, ja heidän asumisolonsa ovat riittävän ankeat tälläkin hetkellä.

Olen iloinen, että tämä nyt poistuu. Se vaade aloittaa toteutus 1.1. ei ole käytännössä mahdollinen. Kela ei voi hoitaa asiaa niin. Se olisi ollut ehkä joskus 1.3. Vuoden alusta hinta olisi ollut 26 miljoonaa euroa. Sitä ei löytynyt taustaneuvotteluissa. Hyvä, että se tulee voimaan edes ensi vuoden syyskuun alusta.

Tämän sosiaalitoimen asiakkaiden asioiden käsittelystä odotan, että hallituskumppanimme ministeri Liisa Hyssälä lunastaa tässä asiassa vastuullisesti puheensa ja tuo sosiaalivakuutuksen tähän saliin ja sen kautta toivottavasti turvaa myös lasten aseman, joka hänen esityksestään tänään tasausrahaston purun myötä on oleellisesti heikentynyt, ja sen osalta tulemme kyllä seuraamaan, milloin hän tuo myös lastensuojelulain ja lastensuojelun kehittämisohjelman, jotka olisi ollut syytä tuoda hallitusohjelman myötä jo vuosi sitten.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Puisto totesi, tämä oli osa sitä tuloloukkupakettia, johon vasemmistoliitto, SDP ja kokoomus, kaikki, sitoutuivat. Teimme ratkaisut yhdessä, mutta huomaan, että meillä on puolueita, jotka tekevät yhtä, mutta ennen vaaleja ja joskus vaalien jälkeenkin puhuvat toista täällä salissa, kertovat toista kansalaisille, eivät kanna sitä yhteistä vastuuta niistä päätöksistä, joita hallituksessa on tehty. Vasemmistoliitto ja demarit olivat aikoinaan näissä päätöksissä mukana tekemässä niitä, hyväksymässä ja äänestämässä niitten puolesta täällä salissa. Muistakaa se, kun kritisoitte itseänne. Keskusta ei ollut tässä mukana.

Mitä sitten tulee tilanteeseen, niin tunnen bussinkuljettaja—siivooja-perheen, tunnen insinööri—sairaanhoitaja-perheen Helsingissä, (Välihuutoja) ja minun täytyy sanoa, että nämä ihmiset tekevät usein ylitöitä voidakseen asua kohtuullisesti, edes kohtuullisen lähellä Helsingin keskustaa. Minä arvostan näitä työläisperheitä, jotka tekevät ahkerasti töitä, tekevät illalla töitä selviytyäkseen siitä vuokrasta, että heillä on kohtuullisen kokoinen asunto. Tässä suhteessa olen sitä mieltä, että näitä perheitä pitää arvostaa. Kyllä sillä, että tekee ahkerasti töitä, pitää saada aavistuksen verran parempi asunto perheelle kuin sillä, että ei ole työelämässä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minun oli pakko puuttua tähän keskusteluun. Olen 18 vuotta tehnyt toimeentulotukityötä ja lastensuojelutyötä, ja jollakin tavalla tämä keskustelu tuntuu kyllä siltä, että olisi varmaan hyvä, että muun muassa ed. Sasi olisi joitakin kertoja ja joitakin päiviä toimeentulotukiperusteita katsomassa, miten määritellään perheitten toimeentulotuki. Minusta on todella outoa, että ensinnäkin me syyllistämme toimeentulotukiasiakkaita. Useimmiten toimeentulotukiasiakkaat kokevat huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä. He eivät koe hyvänä asioida sosiaalitoimistossa ja hakea kuukausittain toimeentulotukea.

Sitten minun täytyy vielä korjata sekin oletus, että oletetaan, että vain työttömät ihmiset hakevat toimeentulotukea. Tänä päivänä on yhä useampi perhe, jossa toinen työntekijä käy töissä, toinen on mahdollisesti työtön tai ollaan pätkätöissä ja siinä mielessä perheen tulot ovat epäsäännölliset. Haetaan toimeentulotukea, ja perhe pyrkii koko ajan parhaalla mahdollisella tavalla hakemaan säännöllistä työtä ja hakemaan työtä. Ja esimerkiksi sen 2 300—2 400 euron tuloilla olevan henkilön kohdalla ei ole mikään outo asia, että tämmöinen perheen isä tai äiti hakee tänä päivänä toimeentulotukea. Eivätkä he useinkaan saa asumistukea, mutta saavat osittain sitten toimeentulotukea.

Sitten minun täytyy sanoa vielä ed. Sasille, kun kerrotte, että otatte mielellänne kuntien toimeentulotukiasiakkaita omiksi vuokralaisiksenne, että koen sen niin, että käytätte hyväksenne toimeentulotukiasiakkaitten tilannetta ja käytätte hyväksenne myös kuntien toimeentulotukea. Jos nyt yhtään tunnen tätä ainakin omalla alueellani olevaa käytäntöä, niin todennäköisesti, jotta näitä ed. Virtasen toteamia häätöjä ei tulisi, niin toimeentulotuesta maksetaan tämä koko vuokra vuokranantajalle ja sitten se perhe kärsii ruuassa, kaikessa muussa, mitä he eivät voi saada siinä köyhyydessä, kun pitää maksaa muun muassa ed. Sasille se vuokra, ja te korotatte vuokraa sen mukaisesti.

Minä lopetan tähän. Mutta minun oli pakko puuttua tähän.