Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristöministeriön toimialan budjetista haluan nostaa erityisesti muutaman asian esiin.

Ensinnäkin ympäristöhallinnon resurssien alasajo huolestuttaa, kun samaan aikaan ympäristöhallinnon merkitys vain kasvaa sekä paineet tehtävien laajentamiseksi kasvavat erityisesti ilmastopolitiikassa. Tilanne on tukala ympäristöministeriössä ja Suomen ympäristökeskuksessa, mutta myös aluehallinnon avien ja elyjen resurssit ympäristötoimissa ovat hyvin niukat.

Hyvää on se, että budjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä palautettiin Metsähallituksen luontopalveluiden resurssit, sillä leikkausesitys olisi aivan kohtuuton samaan aikaan, kun virkistyspaineet ovat kasvaneet ja luonnon monimuotoisuuden suojelun roolin tulisi ennemminkin vahvistua.

Valitettavaa sen sijaan on se, että Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman Metson rahoitus on edelleen aivan liian alhainen suhteessa ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa huomattavasti vahvempaan rooliin, ja tässä Etelä-Suomen metsät ovat erityisen tärkeässä roolissa. Joka kymmenes eliölajimme on tuoreen selvityksen mukaan uhanalainen. Maahamme tarvittaisiinkin uhanalaisten lajien suojeluohjelma, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen hälyttävät merkit ovat surullinen viesti erityisesti näin luonnon monimuotoisuuden teemavuonna ja osoittavat luonnonsuojelun ja sen rahoituksen riittämättömyyttä ja edellyttävät suojelutoimien tehostamista. Etelä-Suomen metsistähän on suojeltu vain muutama prosentti samaan aikaan, kun lajisto on siellä runsasta ja myös virkistyspaineet suurimmat.

Hyviä ovatkin suunnitelmat Selkämeren sekä Sipoonkorven kansallispuistoista. Sen sijaan huolestuttavaa on kirjaus siitä, että jatkossa selvitetään kansallispuistojen ja retkeilyalueiden vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa. Maksuttomuus on minun mielestäni ehdottomasti säilytettävä näissä toimissa.

Japanin biodiversiteettikokouksessahan tuli selvästi esiin myös viesti siitä, että meillä on enää kymmenen vuotta aikaa saada luonnon köyhtyminen kuriin. Tämä vaatii voimakkaampia toimia myös kotimaassamme. Elintärkeät ekosysteemipalvelut tulee turvata kaikkialla ja nähdä myös luonnon itseisarvo sinällään.

Cancúnin ilmastokokouksen yhteydessä julkistetun ilmastovertailun mukaan puolestaan Suomi sijoittuu heikosti vertailussa, vaikka pientä edistymistä onkin tapahtunut. Ilmastopolitiikankaan saavutuksista emme voi siis olla kovin ylpeitä. Maahamme tarvittaisiinkin muun muassa sitova ilmastolaki, ja huomiota tulisi kiinnittää erityisesti liikenteen päästöihin nykyistä voimallisemmin.

Kansainvälisesti on tärkeätä, että Cancúnissa saatiin aikaan sopu ilmastopolitiikan keskeisistä kysymyksistä, joiden nähdään olevan askel kohti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä ensi vuonna Etelä-Afrikassa. Tämä on tärkeää, joten tulos on sikäli lohdullinen ja palauttaa uskon YK:n järjestelmään. Lisäksi on hyvä, että kokous päätti perustaa ilmastorahaston, koska tämä on ollut yksi keskeisimpiä puutteita ilmastopolitiikassa. Valitettavasti sen rahoituksesta ei vielä sovittu eikä myöskään sovittu Kioton sopimuksen jatkosta.

Vielä nostan esiin ympäristötyömäärärahat, jotka ovat vuosittain olleet vajavaiset. Erityisesti nyt haja-asutuksen jätevesiasetuksen toteutusvaiheessa nousivat siirtoviemärit erityisen keskeiseen asemaan. Onkin kohtuutonta, että asiaa ei ole hallituksen toimesta huomioitu. Kiinteistökohtaisten järjestelmien sijaan ensisijaistahan on julkisen viemäriverkoston laajentaminen sekä vesiosuuskuntien mahdollistaminen. Tähän tulisi siis nyt erityisesti satsata.

Vesikysymykset tulevat nousemaan lähivuosina ilmastonmuutoksen kaltaiseksi megatrendiksi. Olisikin tärkeää olla asiassa etujoukoissa ja samalla vastata sitoumuksiimme muun muassa vesipuitedirektiivin osalta, joka lähtee siitä, että vesistöidemme tila on hyvä vuoteen 2015 mennessä. Tässä on oleellista maatalouden päästöjen vähentäminen vesistöihin, jossa tarvittaisiin voimakkaampia toimia. Edelleen on tehtävää muun muassa maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden vahvistamisessa. Erilaiset mallit muun muassa ravinnetaseen käyttöönotossa tai ravinnepäästökaupassa tulisi selvittää ja arvioida niiden käyttökelpoisuus vesistöpäästöjen pienentämisessä.

Arvoisa puhemies! Ympäristöasiat ovat kaikista asioista ehkä kaikkein tärkeimpiä. Jos emme turvaa terveellistä ja hyvää elinympäristöämme, on aivan turha puhua muistakaan asioista, esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnista. Siksi tämä sektori on oikeastaan kaikkein tärkein. Valitettavasti eduskunnassa tämä käsitellään aina viimeisenä ja ympäristöpuolen budjetti on myös kooltaan pieni. Toivottavasti tulee päivä, jolloin asia muuttuu ja ymmärretään, että ympäristönsuojelu on asioista kaikkein tärkein.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on "Suomen lajien uhanalaisuus — Punainen kirja 2010", joka ei ole mikään pieni punainen kirja vaan tällainen aika iso, julkaistu. Niin kuin ed. Taiveaho totesi, uhanalaisuutta on, ja biodiversiteettiä on monella tavalla uhattu. Sen takia siitä on hyvä aloittaa. 23 prosenttia kaikista lajeista on niin sanotusti punaisella, ja riistalajeista, siis niistä, joita metsästetään, on vaarantunut 49 prosenttia. Se olisi hyvä pitää myös mielessä.

Luonnon monimuotoisuus Suomessa on uhattuna myös meidän ilmastotavoitteiden toteuttamisen näkökulmasta sikäli, että metsistä halutaan viedä hyvin paljon bioenergiaa. Kannot, hakkuutähteet, hyvin paljon niin sanotusti kaikki mahdollinen halutaan kuljettaa polttoon. Tällöin maaperän hiilinieluluonne saattaa hyvinkin muuttua niin, että maaperästä ja metsistä tulee hiilidioksidilähde eikä niiden hiilidioksidinsitomiskyky enää ole entisenlainen.

Toinen erityisesti Suomen biodiversiteettiä, nimenomaan soita, uhkaava tilanne on tietysti turpeen poltto. Tuolloin suobiodiversiteetti on uhattuna ja siinä uhkaa moni muukin asia, nimittäin vesien rehevöityminen. Näihin asioihin tulisi nimenomaan myös ympäristöministeriössä entistä enemmän aktivoitua ja myös siihen asiaan, että voidaan avata alle 10 hehtaarin turpeenottopaikka soilta, myös luonnonsoilta, ilman ympäristölupaa. Suo- ja turvemaiden selvitys on valmisteilla, ja sen luonne on erittäin tärkeä, minkälainen siitä lopultakin tulee.

Cancúnissa 11.12., siis viime lauantaina, aamuyöllä kello 3.20 sopimus lyötiin kiinni. Cancúnissa päästiin selvästi irti siitä Kööpenhaminan krapulasta, eli Cancúnista ei tullut kankkusta, ja näin ollen ollaan jälleen menossa eteenpäin kohti Etelä-Afrikan Durbania aivan toisella mielellä kuin mitä oli Kööpenhaminan jälkeen. Mitään vaikuttavaa, laillisesti sitovaa sopimusta sieltä ei saatu, mutta saatiin yhteisymmärrys, jossa myöskään Bolivian rooli sinänsä ei ollut mielestäni mitenkään niin negatiivinen. Se ei asettanut lopputulosta kyseenalaiseksi. Bolivia puhui Äiti Maasta ja Äiti Maan pelastamisesta.

Täällä jo ed. Taiveaho kuvasi, missä kaikessa mentiin eteenpäin, mutta mentiin myös siinä, että Ipcc edelleenkin todettiin tärkeimmäksi tieteelliseksi tiedonlähteeksi. Kokous oli uskottava. Siellä oli hyvä henki. Tässä vaiheessa voi todeta perussuomalaisten eduskuntaryhmän suuntaan: Kun aloitettiin budjettikäsittely, niin teidän ryhmäpuhujanne sanoi, että ilmastonmuutos on hölynpölyä, Ipcc on korruptoitunut. Kumpikaan asia ei siellä Cancúnissa, missä oli 190 maata edustettuna, ollut tällä tavalla kuvattuna. (Ed. Pentti Oinonen: Oliko perussuomalaisia mukana?) — Perussuomalaisia edusti Saudi-Arabia, (Ed. Pentti Oinonen: Jaha! — Naurua) joka oli ainut, joka siellä lähinnä asetti koko asian kyseenalaiseksi lähinnä omista öljyvarantolähtökohdistaan. (Ed. Pentti Oinonen: Asialinjalla!)

Puhemies! Ministeri Vapaavuori oli täällä, samoin ministeri Paula Lehtomäki, nyt ei kumpikaan, mutta Vapaavuorelle voidaan todeta, että hän on tehnyt hyvää työtä. Siitä, onko saimaannorpan suojelu edistynyt toivotulla tavalla, voimme todella keskustella. Siitä pitäisi keskustella enemmän, ja olen aivan samaa mieltä kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ed. Susanna Huovinen, eli siinä ei ole edistytty niin kuin pitäisi.

Yksi asia vielä, puhemies: Sisäilmakysymys on asia, josta pitää keskustella. Professori Salkinoja-Salonen on kehittänyt sisäilmatoksiinien havaitsemismenetelmän. Siinä tarvitaan lisää nimenomaan momentille 35.20.55, joka on tältä osin aivan liian vähäinen.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan ympäristövaliokunnan puheenjohtajana todeta sen, että on hyvä, että täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on aika paljonkin asioita, joita ympäristövaliokunta omassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle esitti. Erityisen huolissamme olimme tietenkin tästä Metsähallituksen tilanteesta, Luontopalveluihin kohdistuneesta leikkauksesta, jonka hallitus valitettavasti toi tänne eduskunnan käsittelyyn — en oikein vieläkään ymmärrä, miksi — ilmeisesti olettaen, että kyllä se eduskunta sen sitten korjaa. Se ei ole mielestäni oikea menettelytapa näissä asioissa, kun otetaan huomioon, miten isosta kysymyksestä tässä Metsähallituksessa on kyse. On kyse kansallispuistojen hoidon, rakenteiden turvaamisesta, on kyse saimaannorppaan liittyvän tutkimustyön turvaamisesta, ja kaiken lisäksi on kysymys työllisyydestä sellaisella alueella, jolla työllisyys jo ennestään on hyvin heikkoa, joten kaikki perusteet olisi kyllä ollut hallituksella jättää tällainen leikkausesitys eduskunnalle tuomatta. Mutta hyvä nyt, että täällä eduskunnassa tuo asia on hoidettu, ja tähän mekin kiinnitimme lausunnossa huomiota.

Puhemies! Ympäristövaliokunnassa ehkä tämän kauden keskeisimpiä teemoja ovat olleet ilmastokysymykset ja Itämereen liittyvät asiat. On ilolla pantava merkille se, että Itämeri saa tässä budjetissa lisäystä. Se on tuiki tarpeellinen myös ottaen huomioon sen, että valiokunta ja koko eduskunta on edellyttänyt hallitukselta vähän ripeämpiä toimia Itämeren suojelussa. Tämä on pieni lisäys, mutta sillä toivottavasti saadaan käyntiin esimerkiksi niin kutsuttu Taso-hanke, jolla voidaan selvittää maa- ja metsätalouden sekä turveteollisuuden päästöjä järvialueilla.

Haluan kuitenkin sanoa sen, että ilmastoasioiden osalta toivoisin kyllä, että jatkossa tämä budjettikirja voisi kehittyä, ottaa askeleen eteenpäin ja kehittyä näissä ilmastovaikutusten arvioinneissa, sillä nyt on tavattoman vaikea lukea tätä budjettikirjaa tai budjettiesitystä sen suhteen, mitkä ovat ne toimet, joita ilmastopolitiikassa tehdään budjetin kautta. Me omassa lausunnossamme ympäristövaliokuntana esitimme jälleen kerran sitä, että vähintä olisi, että löytyisi jokin liite, jossa kuvattaisiin näitä toimenpiteitä.

Ympäristötyöt-momentti on jatkuvasti myös sellainen, jonka hallitus jättää eduskunnan hoidettavaksi. Valitettavasti siinäkin tarvittaisiin pikkuisen isompia summia, jotta tämä siirtoviemärikysymys saataisiin johonkin malliin. Ei ole oikein se, että myöskin kuntia odotutetaan tällä pitkällä listalla, että milloinkahan tämä teidän hanke nyt etenee vai eteneekö ollenkaan. Se on myös kysymys niille ihmisille, jotka ovat mahdollisesti tuon siirtoviemärin rakentamisen ulottuvilla, ja liittyy näin ollen myös tähän haja-asutusalueiden jätevesikysymykseen, joka meillä parhaillaan on valiokunnassa myös käsittelyssä.

Puhemies! Kaikkein huolestunein kuitenkin olen — tämän monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi, joka täällä edellisissä puheissa on hyvin tuotu esille — siitä, että ympäristöministeriön hallinnonalan resurssit laskevat kuin lehmän häntä. Jos me haluamme pallon pelastaa tuleville polville, jos me haluamme suojella Itämeren, niin ei se tapahdu itsekseen, hyvät ystävät. Siihen tarvitaan tekijöitä ja toimijoita. Jos ajatellaan nyt sitä, mihin esimerkiksi hyvin kriittisesti ympäristövaliokuntakin jo kiinnitti huomiota, että vuoteen 2015 mennessä ympäristövastuualueilta, siis maakunnista, leikataan 20 prosenttia niistä henkilöistä, jotka siellä nyt tekevät sitä työtä, käsittelevät ympäristölupia, tekevät sitä työtä, josta jatkuvasti me saamme palautetta, miksei homma etene, miksi pitää elinkeinoelämän odottaa vuosikausia pahimmillaan sitä, että luvat saadaan käsiteltyä, (Ed. Kaunisto: Ne on niin monimutkaisia lakeja!) niin kyllä tilanne on erittäin huolestuttava tältä näkökulmalta. Tämän haluan, puhemies, todella viestittää erityisesti nyt hallituksen suuntaan, että tällä kaudella on tässä resurssikysymyksessä liikuttu aivan päinvastaiseen suuntaan kuin ympäristö- ja ilmastokysymykset edellyttäisivät.

Vielä, puhemies, ihan lopuksi totean vaan sen, että asuntopuolen osalta kaikkein suurinta huolta herättää se, että täällä suuren kysynnän alueella me emme ole kyenneet eikä hallitus ole kyennyt löytämään toimenpiteitä, joilla kohtuuhintaista asumista meidän kansalaisille voidaan taata. Se on iso kysymys, se on kansantaloudellinen kysymys, ja toivoisin, että ministeri olisi ollut täällä kanssamme siitä keskustelemassa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Vanhasen ja Kiviniemen hallitus on yrittänyt tällä vaalikaudella vaikeuttaa — ja on onnistunutkin siinä — rehellisten metsästystä harjoittavien kansalaisten elämää monin tavoin. Sisäministeri runnoi läpi uuden aselain, jonka seurauksena laillisen aseen hankkiminen muuttui monin verroin vaikeammaksi. Samaan aikaan ympäristöministeriö on tehnyt toimenpiteitä, joilla lainsäädäntöä muutettiin ja muutetaan siten, että yhä suurempi osa maastamme on suojelualuetta. (Ed. Tiusanen: Päinvastoin!)

En vastusta ympäristönsuojelua mutta mielestäni pyrkimys uusiin suojelualueisiin on suuren luokan liioittelua ja puuttumista jokamiehenoikeuksiin. (Ed. Pulliainen: Mitä ne on?) Se on liioittelua jo senkin takia, että asettamalla suuria alueita metsästys- tai kalastusrajoituksien piiriin on seurauksena usein eläinkantojen säätelemätön kasvu kestämättömälle pohjalle. (Ed. Pulliainen: Mutta sittenhän on mitä metsästää!) Mielestäni on parempi, että metsästystä voidaan harjoittaa koko maassa metsästyskausien aikana eikä ympäristöviranomaisten tarvitse alkaa paikallisiin suoranaisiin teurastuksiin suojelualueiden ylisuurten kantojen hillitsemiseksi. Tällaisiakin pelkoja on metsästäjien parissa, mikä osoittaa sen, että metsästäjä ei ole mikään verenhimoinen peto vaan todellinen luonnon ystävä. (Ed. Pulliainen: Minkälainen on verenhimoinen peto?)

Onneksi hallitus tuli jätevesiasetuksessa viimein järkiinsä. Toivottavasti hallitus ja kansanedustajat ottivat saamastaan palautteesta oppia ja jatkossa ministeriöt tutkivat huolellisemmin Brysselin tulevat niin sanotut viisaudet, joita EU kaikkitietävänä keksii suoltaa. Jätevesiasetushan ei suinkaan ole ainut Brysselin tuote eikä taatusti viimeinenkään, joka saattaa toimia Keski-Euroopan tiheästi asutuissa maissa, muttei toimi meillä Suomessa, (Ed. Tiusanen: Ei sillä ole tekemistä minkään Brysselin kanssa!) maassa, joka on pinta-alaltaan Euroopan unionin suurimpia mutta väestötiheydeltään vastaavasti ollaan pienimpiä. On hyvä, että tämä hallitus uskalsi pitkän jahkailun jälkeen puuttua satojatuhansia suomalaisia koskettavaan ongelmaan, jonka me perussuomalaiset nostimme esiin. Se valitettavasti ei auta niitä kansalaisiamme, jotka ovat ostaneet jopa kymmenientuhansien eurojen arvoiset laitteet, jotka eivät edes toimi kuten pitäisi. Toivottavasti valtiovalta ymmärtää kantaa myös taloudellisen vastuun niitä kansalaisiamme kohtaan, joille on myyty sutta ja sekundaa ympäristönsuojelun nimissä.

Arvoisa rouva puhemies! Palaan vielä viimeviikkoiseen keskusteluun Suomen luonnonvaroista ja niiden hyödyntämisestä kansallisesta näkökulmasta. Esitin tuolloin puheenvuorossani, että kun luonnonvarojamme ja niiden käyttöä koskevaan uudistukseen lähdetään, luotaisiin tähän maahan uusi luonnonvarainministeriö koordinoimaan rakennemuutosta. Keskitetty ministeriötason ohjaus on välttämätöntä, jotta muutos säilyy poliittisessa ohjauksessa ja sen mahdollisiin ongelmiin esimerkiksi lainsäädännön tasolla voidaan puuttua ajoissa ja nopeasti. Samalla varmistetaan koordinaatio niiden ministeriöiden kanssa, jotka ovat läheisesti yhteydessä luonnonvarojen käyttöön, kuten ympäristöministeriöön.

Arvoisa rouva puhemies! Uusia luonnonsuojelualueita on suunniteltu perustettavan runsaasti eteläiseen Suomeen. Kansallispuistojenkin määrää on suunniteltu kasvatettavaksi. Uusiutuvasta energiasta ja sähköntuotannosta myös tuulivoiman avulla on keskusteltu vilkkaasti. Mielestäni kannattaisi harkita tuulipuistojen sijoittamista luonnonsuojelualueille, jos alue olisi siihen muuten soveltuva. Silloin ne tulisivat koko kansan hyötykäyttöön.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnä tuon esille sen, että jaan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Susanna Huovisen huolen näistä ympäristöhallinnon resursseista, jotka todellakin ovat kehittymässä huolestuttavaan suuntaan samanaikaisesti, kun ympäristöhallintoon kohdistuvat haasteet ja vaatimukset ovat vain lisääntymässä ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan alalla. Tähän suuntaan ei voida enää jatkaa näiden resurssien kehittämisen suhteen, tähän täytyy tulla korjaus. Sinänsä täytyy tervehtiä ilolla sitä korjausta, jonka eduskunta on nyt tekemässä resursseihin Metsähallituksen luontopalveluiden osalta. Tämä onneton leikkaus ollaan peruuttamassa.

Sitten pari kommenttia näihin väitteisiin siitä, että nyt meidän hallituksemme olisi historian ympäristövihamielisin hallitus. (Ed. Ahde: Aika lähellä!) Kuten täällä jo aiemmin kävi ilmi keskustelussa, niin tätä voi ja on syytäkin analysoida sitä kautta, että ympäristöpolitiikka käsittää sekä ilmastopolitiikan että luonnonsuojelupolitiikan. Tässä ilmastopolitiikan osalla tämä nykyinen hallitus on tehnyt enemmän kuin mikään aikaisempi hallitus ja tässä mielessä paperit ovat jotakuinkin puhtaat. Sen sijaan täytyy kyllä tunnustaa, että luonnonsuojelupolitiikan puolella toivomisen varaa eräässä toimenpiteessä olisi ollut. Ihan täysin rinnoin en hallituksen kaikkia toimia tällä saralla kannata tai pidä erityisen ansioituneina.

Sen sijaan täällä esitetyt väitteet siitä, että olisi hallituksen luonnonsuojelulakimuutoksen johdosta avattu jotenkin erityisen perusteellisesti metsästykselle mahdollisuuksia etelän kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueissa, eivät pidä paikkansa. Tämän säätelyn osaltahan mahdollinen metsästys on aikamoisen lupamenettelyn takana etenkin kansallispuistoissa, ja periaatteellista muutosta nykykäytäntöön ei tämä lakiuudistus sinänsä tuonut, niin että nämä puheet eivät ole ihan perusteltuja.

Minä pidän tätä luonnonsuojelulain muutosta kansallispuistometsästyksen osalta merkittävänä torjuntavoittona, että se saatiin tällaiseen muotoon. Sen lisäksi on, arvoisa puhemies, todettava vielä, että ei nyt kovin moni hallitus tässä viime aikoina ole kuitenkaan yhden toimikauden aikana tehnyt esitystä kahdesta uudesta kansallispuistosta, ja tämä on kyllä merkittävä asia (Ed. Saarinen: Eikä yhtä monesta ydinvoimalasta!) erityisesti tänä luonnon monimuotoisuuden teemavuotena.

Tästäpä pääsenkin sitten luonnon monimuotoisuuskysymyksiin. Tämä on semmoinen asia, joka on kehittynyt erittäin huonoon suuntaan sekä maailmanlaajuisesti että myös meillä Suomessa. Keskeinen tekijä tietysti tässä meidän metsäisessä maassamme on metsäluonnon tilanne ja sen eliölajien monimuotoisuuden vähentyminen. Nyt hallitus on kyllä lisäämässä resursseja eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelman Metson toteuttamiseksi, mutta tässä valitettavasti resurssit eivät ole vieläkään niin suuret kuin niiden tulisi olla. Siinä mielessä tämä tulee olemaan pitkäkestoinen harjoitus.

Sen lisäksi meidän metsäluontomme monimuotoisuutta ei pelkillä suojelualueilla pystytä turvaamaan. Tarvitaan muitakin toimenpiteitä sillä tavalla, että suojelualueet ovat toisiinsa nykyistä paremmin kytkeytyneitä. Tässä on olennaista, että lähivuosina saadaan meidän metsälait uudistettua sillä tavalla, että monipuolisemmat metsänkäsittelytavat tulevat enemmän suosioon, jotta talousmetsissä myöskin tämä monimuotoisuus kehittyy parempaan suuntaan kuin nyt on tapahtunut.

Oma lukunsa on Suomen suoluonto. Meillä on paljon ollut soita. Luonnontilaisia soita ei varsinkaan Etelä-Suomessa enää ole juuri paljoakaan, ja nyt turpeennoston osalta täytyy kyllä saada aikaan jatkossa sellaiset säädökset, että luonnontilaisille soille ei turpeennostopuuhiin enää lähdetä.

Lisäksi kolmas metsien ja soiden monimuotoisuuteen liittyvä luontotyyppikokonaisuus ovat niin sanotut perinnebiotoopit eli perinneluontotyypit, esimerkiksi niityt, ahot, hakamaat, jotka liittyvät laidunnukseen ja perinteisen maatalouden harjoittamiseen. Näiden osalta on aika suuria uhkia monimuotoisuuden kehittymisen suhteen, koska näitä elinympäristöjä ei luonnostaan tule, niitä ei pidetä yllä. Nyt meillä maatalouden ympäristötuessa on kyllä elementtejä, joilla maanviljelijät voivat luonnonhoitokorvausta tällaisista luontotyypeistä saada, mutta tämä ei selvästikään ole riittävä perinnebiotooppien suojelun ja monimuotoisuuden suojelun näkökulmasta, ja täytyykin jatkossa kehittää monimuotoisempia menettelyjä niin, että myöskin muut kuin varsinaiset maanviljelijät voivat tähän panoksensa antaa hoitamalla perinnebiotooppeja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän ympäristöministeriön hallinnonalan asioitten hoitoon.

Jos jollakin alalla, niin juuri tällä toimialalla tarvitaan johtajuutta ympäristöministeriltä. Meillä on siitä hyviä esimerkkejä historiasta. Viime aikoina ed. Tiilikainen ollessaan ministerinä osoitti vähän oikeita elkeitä, niin että pystyi viemään luonnon- ja ympäristönsuojelua eteenpäin, kokoamaan ne voimat, jotka ovat laajalti samaa mieltä asioista, ja hän jätti sellaiset kiistanalaiset näkökohdat vähän toissijaiseen asemaan. Se oli hyvää politiikkaa.

Tätä hyvää politiikkaa rakennettiin jo hallitusneuvotteluissa vajaa neljä vuotta sitten, ja aivan erityinen kohdealue oli Itämeri ja Itämeren osana Saaristomeri, jossa ympäristönsuojelullinen tilanne on kohtuuttoman vaatimaton. Silloin mietittiin hyvin tarkkaan se, millä tavalla pitäisi viestittää näistä asioista, ja aivan poikkeuksellisesti hallitusohjelmien historiassa kirjattiin ylös muun muassa biokaasutussysteemiin siirtymistä, jotta ravinnekierrossa siirrytään täsmäkierrätykseen ja nimenomaan sillä tavalla, että valikoidaan se kaikkein pahin alue ja vielä osoitetaan miljoonatkin siihen. Ei näin ole koskaan aikaisemmin tehty — sen verran tähän opinalaan on tullut perehdyttyä. Mitä tämä on sitten ollut? Tuskaa tuskan jälkeen, ei mitään muuta. Minä jos olisin sieltä Varsinais-Suomesta kotoisin, niin kyllähän turpa laulaisi kerta kaikkiaan joka ikinen päivä joka ikisessä tilanteessa, just samaan tyyliin kuin olen harmaasta ja mustasta taloudesta tässä salissa puhunut, aivan samalla tavalla räkyttäisin koko ajan.

Nyt on tietysti sillä tavalla, että semmoinen laiha lohdutus tulee poistokalastuksesta, että edes jollakin konstilla yritetään sitä Liebigin minimilain mukaista avainravinnetta saada sieltä pois. Se on tehokas konsti.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä on juuri niitä asioita, joissa tarvitaan sitä johtajuutta. Tarvitaan sellainen johtaja tälle toimialalle, että hän sanoo, että nyt tehdään näin, ja sitten kun rahat näyttää vähän niin kuin uupeloks menevän, niin sen jälkeen lisäbudjetilla lisärahat sillä vetoomuksella, että eihän tätä kesken voi heittää. Elikkä tässä pitäisi ruveta töitä tekemään eikä enemmän vaan sillä tavalla louskutella leukojansa.

Jätevesiasetus: Tämähän olisi kaikkien aikojen safari ollut viedä innovaatiotyötä eteenpäin ja tässä nimenomaisessa tilanteessa, jossa juuri nyt ollaan, jossa akateeminen työttömyys on kaikkien aikojen huipussaan. Siellähän on satoja ja satoja kortistossa, joilla on kompetenssi näissä asioissa, ympäristönsuojelullinen kompetenssi. Miksei heitä sieltä kortistosta palkata näihin jätevesiasetusoperaatioihin kenttätöihin? — Tämä oli retorinen ulvahdus maailmankaikkeuteen. Toivottavasti yhytti yhdet herkät korvat ja aivorakenteen korvien takana.

Sitten kansallispuistoista: On siinä valtavan suuri ero kansallispuistopolitiikassa täällä Pääkaupunkiseudulla, kun luonnonystävien piirissä (Ed. Saarinen: Valtavan suuri!) liikkuu, verrattuna Oulun kaupunkiin ja Oulun seutuun. Oulussa vain luonnonsuojeluyhdistyksen väki on Sanginjoen alueen kansallispuistoasialle vihkiytynyt ja kaikki muut vastustavat sitä. Täsmälleen samat puolueet, joittenka edustajat täällä Pääkaupunkiseudulla ajavat Sipoonkorven asiaa eteenpäin, Oulun seudulla ovat jyrkästi sitä vastaan, että Sanginjoen alueesta tulisi kansallispuisto. Ja siellä saataisiin kaikki normit täyttävä kansallispuisto aivan kaupungin kylkeen, alueesta, joka muuten on puhtaassa metsätalouskäytössä, ja kysymys on Suomen vauraimmasta kunnasta. (Ed. Ahde: Ne onneksi kannattaa Kollajan altaan rakentamista!) — Joo, sellaisia kanssa siinä sivussa.

Arvoisa puhemies! Saas nähdä, puhunko vielä uudemman kerran.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä on tämän iltapäivän aikana jo laaja-alaisesti keskusteltu ympäristöministeriön hallinnonalasta, niin oikeastaan ihan yhteen kohtaan vaan puutun, ja se liittyy enempikin ministeri Vapaavuoren alaan, liittyen asuntorakentamiseen ja hyvin usein nyt loppusyksyn aikana keskustelua herättäneeseen puurakentamiseen.

On ollut tosi iso ilo seurata, että nyt erittäin laaja määrä kansanedustajia on innostunut tästä asiasta. Nyt olisi se seuraava vaihe, että me laitamme sen innostumisen toteen ja teemme sellaisen vyöryn tässä, että me todellakin tulemme taas puurakentamisen ykkösmaaksi. Jos mietitään myöskin tämän ilmastopolitiikan, ympäristöpolitiikan näkökulmasta, niin se on myöskin erittäin hyvä ratkaisumalli tästä usein keskustelussa olevasta näkökulmasta.

Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli todellakin puuliiketoiminnan, ei puurakentamisen mutta puuliiketoiminnan, kehityksen kärkimaita, ja nyt ovat itse asiassa muut maat menneet hyvin voimakkaasti ohitse. Me olemme monessakin valiokunnassa keskustelleet siitä ja oikeastaan ihaillenkin ihmetelleet, miten nopeasti Ruotsi on lähtenyt toimimaan tällä puolella ja muodostanut itse asiassa aika suureksikin liiketoiminnaksi puurakentamisen ja puutalot, ja täältä Suomen kauttahan he vievät myöskin Venäjän puolelle niitä konsepteja. Me olemme jääneet pikkasen takamatkalle, ja yksi tärkeä syy on todellakin kaikki ne säännökset, mitkä ovat itse asiassa estäneet puurakentamista. Mutta näyttää siltä, että ministeri Vapaavuoren johdolla nyt tämä muutos olisi tapahtumassa.

Pelkät säännöthän eivät riitä, vaan täytyy saada koko tämä puuliiketoiminta ja puualan yritykset pelaamaan entistä enempi yhteen ja tuomaan sitä arvonlisää, mitä voisi kuvitella. Me olemme menneet vähän tässä metsäpuolessa muutenkin sillä lailla, että siirrytään mieluummin niin sanotusta kuitupuusta energiaan kuin siirryttäisiin kuitupuusta puurakentamiseen ja designin puolelle. Tässä puurakentamispuolessa ja asuntorakentamisessa voisimme myöskin tehdä todella paljon.

Mutta sitten asennemuutos liittyy vielä myöskin ihan paikallistasoon. Nyt täytyisi kaupungeissa, kunnissa, myöskin muuttaa asenteita. Itse tulen Tampereelta, jossa itse asiassa puhutaan keskusta-alueella muutamista tonteista tällä hetkellä, joilla voisi puurakentamista lähteä tekemään. Aikamoisen väännön takana se on, että se tulisi puurakentamiskohteeksi, kerrostalokohteeksi, koska edelleenkin ne vanhat asenteet ovat niin paljon vallalla.

Mutta kun tehdään nyt molemmissa suhteissa töitä — täällä valtakunnan tasolla mutta samassa linjassa myöskin paikallistasolla — niin me voisimme tulla aika lailla erinäköiseksi maaksi, jossa olisi suuri määrä puurakentamista, mikä olisi myöskin ympäristönäkökulmasta erittäin hyvä ratkaisu.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen vähän latasi paineita varsinaissuomalaisten edustajien suuntaan, ja kyllä ihan aiheesta, kun hän otti esille biokaasuun ja ravinteiden kierrätykseen ja Saaristomeren suojeluun liittyvät näkökohdat. Pakko on sanoa, että vaikka en tässä ed. Pulliaisen kehotuksesta ala ulvoa tai huutaa, niin kuin hän kehotti, ilmaisen kyllä pettymykseni siitä, että nämä asiat eivät ole kyllä edenneet erityisesti biokaasutuotannon ja sitä kautta ravinteiden kierrätyksen suhteen siinä ajatuksessa ja siinä aikataulussa kuin tätä hallitusta muodostettaessa ajateltiin. En tiedä, lieneekö sitten syynä se, että meillä on niin suurteollisuus- ja suurenergiantuotantovaltainen, hyvin mustasukkainen sektori, joka vahtii pienintäkin kilpailuasetelman muutosta uusiutuvan energian tai muun energiantuotannon suhteen. Tästä ajatuksesta ei millään tavalla kyllä pidä luopua, mutta ehkä biokaasutuotannossa tulee katsoa tätä asiaa enemmän ravinteiden kierrätys kuin uusiutuva energiantuotanto edellä, ja tässä ehkä on tehty se ajatuksellinen virhe.

Joka tapauksessa tätä budjettiesitystä voi nyt kuitenkin kehua siitä, että tässä on selkeä päänavaus tullut Itämeri-rahoituksen suuntaan, pieni, mutta kuitenkin selkeä. Tällä pystytään jatkamaan aikamoiseksi menestystarinaksi noussutta Teho-hanketta. Sitä usein moititaan, että siellä ei mitään saada aikaan, mutta kun sen tarkoituksena on luoda sellaista innovaatiotoimintaa, jota voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi ympäristötukiohjelmassa, niin hyvä esimerkki on kipsin käyttö maanviljelyssä maanparannusaineena, joka samalla sitoo tehokkaasti fosforia. Tästä on saatu nyt erinomaisia tuloksia, ja se on vain valmistelua vaille valmis seuraavaan ympäristöohjelmaan, jolloin se voidaan viedä hyvin laajamittaisesti käyttöön.

Toinen asia, minkä haluan ottaa esille, on poistokalastus, joka on pilottihankkeen avulla noussut aivan käyttökelpoiseksi tavaksi poistaa fosforia ja saada sitä kiertoon. 10 000 tonnia särkikaloja kalastamalla poistetaan puolet Suomen ravinteiden huuhtoutuman vähentämistarpeesta, mikä Helcomin suosituksella on meille asetettu. Meillä on syntynyt tämän ympärille myöskin ihan yritystoimintaa, joka voi laajentua aika merkittäväksikin. Kalaa voidaan hyödyntää paitsi ravintona myöskin esimerkiksi polttoaineiden raaka-aineena. Tässä on myöskin kalastajille ja kalastuselinkeinolle aivan uusia näkymiä olemassa. Hyvä innovaatio.

Vielä palaisin tähän kansallispuistokysymykseen. On selvää, että nyt, kun kansallispuistot laajenevat ja niitä perustetaan lisää, ylipäänsä niiden ylläpitoon on kiinnitettävä huomiota. On monesti todettu, että kun niiden monet palvelut ovat jälkeenjääneitä ja kunto on ollut heikko, rahoitusta ei ole ollut riittävästi, niin joudutaan etsimään innovatiivisia tapoja löytää rahoitusta tai sitten karsia kustannuksia. En usko, että mikään kansallispuistomaksu sinällään ainakaan nopeasti on minkäänlainen ratkaisu tähän, mutta pitää muistaa, että kun kansallispuistoja ylläpitää Metsähallituksen osasto, joka on siis virasto, niin se on kyllä aika jäykkä organisaatio huolehtimaan tämmöisestä yrittäjyystehtävästä. Mielestäni olisi ihan vakavasti harkittava sitä, voisiko niitä toimintoja ulkoistaa maaseudun yrittäjille, joilta tämän tyyppinen palvelutoiminta kuitenkin käy luontojaan paljon tehokkaammin kuin Helsingistä asti johdettuna virastotyyppisenä toimintona, joka vaatii raskaita organisaatioita ja raskaita rakennelmia.

Vielä viimeisenä ottaisin esille yhdyskuntarakenteeseen liittyvät kaavailut. On selvää, että ilmastonmuutoksen vuoksi joudutaan miettimään entistäkin tarkemmin yhdyskuntarakennetta ja maankäytön ohjautuvuutta, miten maankäyttöä jatkossa ohjataan. Mutta yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä ei saa tulla mitään uutta keskittämispolitiikkaa, jolla rajataan esimerkiksi rakentamisoikeutta. Tästä on erittäin huolestuttavia esimerkkejä kaupunkiseutujen rakennemallien yhteydessä. Esimerkiksi Tampereen seudun rakennemallikaavailuissa kaavaillaan uudisrakentamisen estämistä kokonaan haja-asutusalueille tietyin edellytyksin. Tämä ei ole se tarkoitus, mikä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa hyväksyttiin tämän hallituskauden alussa, jolloin tästä asiasta määräyksiä laadittiin. Tässä mennään todella hakoteille, jos lähdetään näin jyrkkiin rajoitustoimiin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuohon puurakentamiseen on helppo yhtyä. Se on asia, jota varmasti kannattaa Suomessa edistää ja viedä eteenpäin. Mutta itse nostan tässä keskustelussa esille muutaman vaikean asian ympäristöhallinnon puolelta.

Ei varmasti keskustelua voi käydä ilman, että keskustelemme haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta. On ollut eriskummallista, että julkisuudessa on osa mediasta antanut ymmärtää, että me kokoomuksessa jarruttaisimme tätä hanketta. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kokoomus on hyvin pitkään kuunnellut ihmisten tuntemuksia ja mielipiteitä, ja me olemme nopeasti aistineet sen, että vuonna 2003 tehty asetus ei ole toimiva. Sen tiedotuksesta ei ole huolehdittu. Me suomalaiset yleensä olemme sellaisia, että me teemme sen, mitä laissa määrätään, ja niin tässäkin asiassa on tehty. Se on vienyt ihmisiä väärälle tielle, moni on tullut petetyksi ja huijatuksi, ja kokoomus on halunnut, että tämä jätevesiasia laitetaan nyt yksinkertaisesti kuntoon.

Me olemme toivoneet, että ympäristöministeri Paula Lehtomäki ottaisi tämän asian nyt ihan vakavasti ja toisi eduskuntaan esityksen, jolla tämän jätevesiasetuksen ongelmat korjataan. Se ei, hyvät kollegat, korjaannu sillä, että sanotaan, että perustuslakivaliokunta on vaatinut sitä ja tätä, vaan jätevesiasetuksessa on valuvikoja, jotka pitäisi ministeriössä korjata. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähivedet pitää suojella, pohjavesiä pitää suojella, mutta ei voi olla niin, että vaaditaan ympäri Suomen poikkeuksellisen korkeita veden puhdistusvaatimuksia.

Sitten se asia, johon ministeri Lehtomäki ei ole ainakaan julkisuudessa suostunut vastaamaan. Hän ei ole osoittanut, mistä ensi vuonna, kun nyt budjetista keskustellaan, hän osoittaa 5 miljoonaa euroa tämän hankkeen tiedotukseen. Lauri Tarastin asiantuntijatyöryhmä, jossa hän teki esityksiä, totesi, että jätevesiasia vaatii 5 miljoonaa euroa tiedotukseen, että se voidaan hoitaa kiinteistökohtaisesti. Se ei toimi niin, että täältä ylhäältä sanotaan jotain, taikka tehdään lehtisiä ja lippusia, vaan sen pitää tapahtua jokaiselle kiinteistölle. Sen takia en ymmärrä sitä, että meitä kokoomuksessa on syytetty siitä, että me jarrutamme tätä. Me olemme se puolue, joka haluaa tehdä asian kunnolla, huolella, niin, että jätevesiasia maaseudulla on reilu ja oikeudenmukainen suomalaisille ihmisille mutta myös reilu ja oikeudenmukainen suomalaiselle luonnolle.

Toinen asia, josta on syntymässä toinen jätevesiasetus, on ministeri Lehtomäen tekemä esitys jätelain kokonaisuudistukseksi. Se on varsin erikoinen laki. Se on tuomassa meille päällekkäisen toisen keräysverkoston maahan, kun pakkausjätteelle on tulossa täysi tuottajavastuu. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että kotitaloudessa syntyvät muoviset jätteet laitettaisiin sekajätteen sekaan. Pakkausjätteet otettaisiin erilleen ja vietäisiin keskitettyyn keräyspisteeseen eli pakkausjätteen keräyspisteeseen. Mitä se tarkoittaisi? Se tarkoittaisi sitä, että meillä maaseudulla ajaisi ensin toinen auto ja keräisi nuo kotiportilla olevat sekatalousjätteet, ja sitten perässä tulisi toinen auto, joka keräisi nämä pakkausjätteet.

Me tiedämme sen, että tämä tarkoittaisi 5,2:ta miljoonaa ylimääräistä kuljetus- ja huoltoajokilometriä vuodessa, ja niistä syntyisi noin 3 miljoonaa kiloa kasvihuoneilmiötä vauhdittavia hiilidioksidipäästöjä. Jos kyseinen pakkausjäte käytettäisiin energian tuottamiseen lähimmissä voimaloissa, sillä voitaisiin lämmittää, arvoisat kollegat, 27 000 omakotitaloa vuodessa. Tässä jätelaissa tapahtuu nimenomaan nyt niin, että ensin toinen auto kerää sekajätteen kotiovelta, sen jälkeen pakkausjätteen kerää toinen auto, ja jos siinä pakkausjätteen seassa on esimerkiksi jauhelihapaketissa hivenen jauhelihaa, niin loppupelissä ne jätteet menevät samaan paikkaan ja poltetaan. Eli kahdella kuljetusautolla kuljetetaan jätettä, ja lopputuloksena on se, että ne kaikki poltetaan.

En ymmärrä tätä logiikkaa, millä tavalla keskustapuolue nyt näkee, että tämä olisi maaseudun ihmisille reilu, kun kerran se hinta, vaikka jätteen kuljetuksen hinta hivenen laskisi sekajätteen osalta, pakkausjätteen keräysverkostosta tulee olemaan äärimmäisen kallis. On arvioitu, että se maksaa 50 miljoonaa euroa, ja se lasku, (Puhemies: 5 minuuttia!) arvoisat kollegat, tulee tuotteiden hintaan ja sen maksaa jokainen suomalainen ihminen käydessään kaupassa. Tätäkö te nyt haluatte, kun tällainen esitys on eduskuntaan tuotu? Jätelain kokonaisuudistuksesta on muodostumassa toinen jätevesiasetus.

Tässähän on lähdetty — arvoisa puhemies, vähän ylitän ajan, niin ei tarvitse toista puheenvuoroa ottaa — liikkeelle vuonna 2008 voimaan astuneen EU:n jätepuitedirektiivin asettamisesta, ja sen tavoitteena on nimenomaan suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä ja vähentämällä jätteen syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia. Nyt Suomessa mennään juuri toiseen suuntaan. EU:n jätepuitedirektiivi (Puhemies: Aika!) olisi voitu kirjata Suomen lakiin sellaisenaan ja valmistella suomalainen lainsäädäntö huolella ja kunnolla eikä niin, että suomalaisen haja-asutusalueen ja maaseudun ihmiset joutuvat jälleen kerran maksumiehiksi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvostettu rouva puhemies! Tiukassa taloustilanteessa on huolehdittava siitä, että kannamme vastuun ympäristöstä, että teemme työtä sen eteen, että jätämme maapallon tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen saimme, mieluusti paremmassa. Valtiovarainvaliokunnan ensi vuoden talousarviokäsittelyssä yksi meidän kokoomuslaisten keskeinen painopiste oli ympäristönsuojelu ja luontopalvelut. Itämeren suojeluun ja öljyntorjuntaan tuli lisäpanostuksia. Se oli meidän tahtomme ja meidän toiveemme, oli hyvä, että se toteutui. Toinen tärkeä asia ympäristöministeriön pääluokassa oli se, että Metsähallituksen voimavaroja lisättiin niin, että luontopalvelut säilyvät mahdollisimman monen suomalaisen ulottuvilla.

On hyvin tärkeää, että kun näemme, että taloudellisesti tiukat ajat ovat tulossa, me arvioimme kokonaisuudessaan valtion budjettia, 50:tä miljardia euroa, ja katsomme, miten me voisimme sisäisin voimavarasiirroin löytää enemmän tehokkuutta.

Vaikka täällä ei ministeri ole paikalla, niin haluan nostaa yhden asian, jonka toivon, että ympäristöministeri nopeasti arvioi ja toteuttaakin.

Pidä saaristo siistinä on tehnyt upeaa työtä. He ovat neuvoneet ja valistaneet veneilijöitä, vesillä liikkujia, ja ovat myöskin huolehtineet jätehuollosta, ja tällä hetkellä me tiedämme, varsinkin asunto- ja ympäristöjaoston jäsenet, että siellä on tarpeen uusi huoltoalus. Me olemme tähän mietintöön kirjanneet sen, että toivomme, että Öljysuojarahaston käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja laajennetaan ja saataisiin sitä kautta tämä huoltoalus hankittua. Tämä on yksi mahdollisuus tehostetusti käyttää voimavaroja ja parantaa ympäristön tilaa.

Kun Itämeri-selontekoa käsiteltiin eduskunnassa, niin koko eduskunta mietinnössään yhtyi huoleen siitä, että ne toimenpiteet, joita tällä hetkellä tehdään Itämeren pelastamiseksi, eivät ole riittäviä. Siinä yhteydessä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitin, että Itämeren suojeluun kohdennetut toimenpiteet koottaisiin yhteen, jotta voisimme arvioida niiden voimavarojen kustannustehokkuutta ja ympäristöhyötyjä. Erityisesti tämä keskustelu jätevesiasetuksesta on osoittanut sen, että meidän täytyy erityisen tarkkaan katsoa, minkälaisia toimia me teemme, jotta me saamme kustannustehokkaimmat ja eniten ympäristöhyötyjä aiheuttavat toimenpiteet. Silloin ehdotettiin, että nuo asiat koottaisiin valtion talousarviossa yhteen.

Olen tehnyt tästä kirjallisen kysymyksen, johon Astrid Thors on vastannut, ei ympäristöministeri, ja hän on luvannut, että sitten kun seuraava talousarvio tulee eduskuntaan, niin siinä nämä voimavarat on yhteen koottu. Olisin ministeri Lehtomäeltä kysynyt, onko valmistelu tosiaankin käynnissä. Hän ei täällä paikalla nyt ole, mutta toivon, että vastauksen tähän saan. On erityisen tärkeää, että me saamme nykyistä tehokkaampia toimia Itämeren pelastamiseksi, rehevöityminenhän siellä on suurin haaste.

Aivan erityisesti, kun katsotaan voimavaroja, meidän on katsottava maa- ja metsätalousministeriön voimavaroihin. Mielestäni on aika käsittämätöntä, että ympäristöministeriön voimavarat ovat niin ohuet ja sitten kun katsomme maa- ja metsätalousministeriön voimavaroja, siellä on, kun kärjistän, jotakuinkin saman verran rahaa possunlihan markkinointiin ja reseptien markkinointiin nettisivuilla, kuin mitä nyt tuli lisää voimavaroja Itämereen eli noin 3 miljoonaa euroa. Kyllä kannustan hallitusta siihen, että saadaan entistä enemmän maa- ja metsätalousministeriön voimavarat kohdentumaan ympäristöperusteisesti. Ennen kaikkea maatalouden ympäristötuet, niiden kohdentaminen, pitää uudistaa.

Kuten eduskunta Itämeri-selonteon mietinnössä totesi, niin nykyiset maatalouden ympäristötuet ovat enemmän tulotukea. Niiden vesiensuojelulliset vaikutukset ovat aivan liian heikot. Mielestäni sen periaatteen, että päästäjä maksaa, pitäisi toteutua myöskin tässä. Toivon todellakin, että maa- ja metsätalousministeri ja ympäristöministeri tekisivät tässä tiivistä yhteistyötä, että ennen kaikkea EU-neuvotteluissa onnistuttaisiin siinä, että emme puhuisi enää maatalouden ympäristötuesta siihen sävyyn kuin on pakko ollut puhua, että ne ovat olleet tehottomia. Erityisesti varmasti maatalouden harjoittajien kannalta tämä on ollut erittäin epämiellyttävä tilanne. Tiedän, että maataloudessa halutaan suojella vesistöjä, ja se, että tuet ovat tyhmiä, ei ole missään nimessä maatalousyrittäjien vika.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ilmaista vielä huoleni siitä, että ympäristöministeriön voimavaroissa mennään niukilla. Mielestäni on hienoa, että ministeri Lehtomäki on hyvin vähillä voimavaroilla tullut toimeen, mutta jatkossa, jotta me onnistumme niin vesiensuojelussa, Itämeren suojelussa kuin niissä luonnonsuojelutavoitteissa, ympäristötavoitteissa, on entistä tärkeämpää, että jokaisessa ministeriössä otetaan ympäristöasiat entistä paremmin huomioon ja ympäristöministeriön vaikutusvaltaa kasvatetaan sillä tavalla, että me todellakin onnistumme siinä, että me jätämme sen maapallon paremmassa kunnossa kuin me olemme saaneet ja tällä tavalla kannamme sitten vastuuta tulevaisuudesta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olin talous- ja sosiaalikomiteassa Euroopan unionin aluesuunnittelujaostossa 8 vuotta jäsenenä. Siellä oli tapana verrata eri maiden käytäntöjä ja pyrkiä etsimään paras mahdollinen ratkaisu kaikissa maissa ilmeneviin tilanteisiin. Yksi tällainen vertailu suoritettiin rakennusoikeuksien muodostumisesta ja hinnasta.

Tässä Suomi ei mielestäni kovin hyvin pärjännyt. Ulkomaalaiset esittivät, että teillä kun on iso maa siellä Suomessa, niin varmaan rakennusoikeus ei juuri mitään maksa. Siihen minun oli pakko sanoa, että maksaa joka vuosi entistä enemmän. He esittivät jatkokysymyksen: no, Lapissa sen täytyy ainakin olla melkein ilmaista, koska se on Euroopan unionin harvimpaan asuttu kolkka. Valitettavasti näin asia ei ole. Levillä rakennusoikeus maksaa sen, mitä täällä etelässäkin.

Rakennusoikeus on kuitenkin kotitalouksien, ihmisten, perusoikeuksia ja kun se on annettu julkisen viranomaisen valvontaan ja valmisteluun, on siitä pidettävä myös julkisen viranomaisen hyvää huolta. Miksi näin ei ole käynyt? Esitän, että eräs syy on siinä, että rakennusoikeuden muodostuminen raakamaasta on niin monivaiheinen ja monipolvinen prosessi, että se vaatii aikaa, joka käytännössä myös maksaa. Mutta monet valitusoikeudet johtavat myös siihen, että osa kaavoitustyöstä on turhaa, tarpeetonta. Jos kaavoitus kestää kovin kauan, niin sitä kaavoituksen hyväksikäyttö- ja rakennusoikeutta ei enää ole.

Miksi tähän asiaan sitten edelleen halutaan maankäyttölain muutoksen kautta vielä kiristystä, ihmetyttää minua. Tällä hetkellä keskustojen ulkopuolelle niin sanottu tilaa vievä kauppa on mahdollista kaavoittaa myös yli 2 000 neliön yksiköissä. Nyt edellytetään, että myös niin sanottu tilaa vievä myymälä, joka voi olla siis autokauppa, rakennustarvikeliike, miksei puutavaraliike, huonekalukauppa jne., tulisi pyrkiä sijoittamaan keskustaan.

Euroopan unionin yksi mielestäni hyvä periaate on subsidiariteetti. Se lähtee siitä, että paikallisten olosuhteiden huomioon ottaminen on parhaiten päättäjillä, kun he ovat myös itse paikallisia. Paikallisolosuhteiden tuntemukselle annetaan suuri merkitys. Suomessa kuntien erilaiset ongelmat ja tilanteet ovat niin moninaisia, että valtion yhtenäisellä lainsäädännöllä on vaikea nähdä niitä kaikkia ratkaisuja, mitä itse asiassa paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista tehdä ja mikä paikkakunnalle olisi parasta.

Nyt tulevana vuonna tulevassa lainmuutoksessa annetaan varmaan ohjeita, mutta mikä esimerkiksi on keskusta? Kokeilin kerran Tuusulassa ja pyysin taksia viemään keskustaan. Taksiautoilija lähti viemään minua Helsinkiin, vaikka olisin varmaan tarkoittanut Hyrylää. Tuusulassa itse asiassa onkin kolme keskustaa: Hyrylä, Jokela ja Kellokoski, joka on Järvenpään takana. Tämän tapaiset erilaiset tulkintaerimielisyydet ovat muun muassa johtaneet Porvoossa siihen, että Kuninkaanportin rakentaminen on keskeytynyt.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaupan merkitys suomalaisessa bkt:ssa on aika suuri. Tuotteen loppuarvosta syntyy tukku- ja vähittäiskaupassa, toki tuoteryhmästä riippuen, 30—70 prosenttiin sen loppuarvosta, ja noin 300 000 ihmistä on kaupan palveluksessa tällä hetkellä, joka 9. työntekijä. Se, että myymälät siirretään keskustoihin, on joissain tapauksissa ilman muuta kaupan edun mukaista, mutta jos ei ole maata tai joudutaan purkamaan vanhoja rakennuksia, asia ei enää ole suinkaan niin itsestään selvä. Myöskään elintarvikeliikkeiden sijoittaminen keskustoihin ei välttämättä, mikäli asutusta on lähellä, ole miellyttävää. Lastaukset tapahtuvat aamuviiden jälkeen, dieselautojen pakokaasut, niiden lämmityslaitteiden ääni, samoin kuin jäähdytyslaitteet häiritsevät yöunta.

Kaiken kaikkiaan toivoisin, että täällä mietittäisiin vielä kertaalleen, voisiko tuo 2 000 neliön raja, joka olisi kunnan suurin maksimiannos, muutettavissa 4 000:een, jolloin paikallisten olosuhteiden järkevä harkinta olisi myös mahdollista.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Rakennusten energiatehokkuus kiristyi tänä vuonna ja kiristyy lisää kahden vuoden päästä. Se on toisaalta ihan hyvä asia, mutta koska suomalaisten omaisuus on sidottu pääasiassa kiinteistöihin ja suurin osa omakotitaloihin, niin olisi erittäin tärkeää, että pidetään myös huoli, ettemme tee itsellemme uutta homepommia ja muutaman vuoden päästä totea, että ovatkin liian kireät nämä säädökset. On erittäin tärkeää, että tätä tarkkaillaan ja pidetään huolta siitä.

Ja sitten ministeri Vapaavuorelle kiitos, että hän on edistänyt puukerrostalojen asiaa, eli päästään Suomessakin todella rakentamaan puusta kerrostaloja. Se kuulostaa hyvältä, ja siitä kunnia Vapaavuorelle.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi yhdestä tällaisesta periaatteellisesta kysymyksestä. Meitä kaikkia vähän yllätti budjettipäällikön kannanotto, joka ainakin STT:n välittämän uutisen mukaan oli vähän sellainen, että hän vähän hymyssä suin ihmetteli, miksei eduskunta käyttänyt menokehyksissä olevaa 260 miljoonan jakovaraa täällä eduskuntakäsittelyn aikana. Minusta tämä on aika vakava juttu, koska kuulin, että kuitenkaan koko valtiovarainvaliokunnallekaan ei asiasta informoitu, vaikka budjettipäällikkö oli valtiovarainvaliokunnan vieraana aivan viime metreillä. Jos ajatellaan eduskunnan budjettivaltaa, niin kyllä se lähtee siitä, että eduskunnalla pitää olla avoimesti kaikki oleellinen tieto käytettävissä, ja se on eri asia, miten sitten harkitaan, millä tavalla suhtaudutaan esimerkiksi tällaiseen jakovaran käyttöön, joka yleensä käytetään millilleen, mitä sitä on jakamattomana jakovarana jätetty. Elikkä antoi vähän sellaisen oudon sävyn.

Sitten puurakentamisesta sen verran haluan todeta, että siitä on todella paljon puhuttu. Noin kymmenen vuotta sitten itse olin vetämässä asunto- ja ympäristöjaoston matkaa Pohjois-Amerikassa, ja silloin jo Kanadan puolella länsirannikolla 80 prosenttia kaikista rakennuksista, olivat ne sitten korkeita kerrostaloja tai muita taloja, rakennettiin puurunkoisina ja USA:n puolellakin länsirannikolla 60 prosenttia. Eli kyllä tästä on kauan puhuttu ja on puurakentamisen edistämishankkeita ollut. Nyt vasta, kun Ruotsikin meni oikein räväkästi ohi, on havahduttu lisää, ja toivottavasti todellakin näissä sekä määräyksissä että muissa edellytyksissä päästään eteenpäin. Mutta kauan tämä esillä on ollut, ja on häpeäpilkku, ettei vihreän kullan maa, Suomi, puuta enemmän puurakentamisessa hyödynnä.

Arvoisa puhemies! Olen vähän siinä mielessä huolissani, että aika vähän, kun asuminen kuuluu keskeisenä tähän pääluokkaan, täällä on puheenvuoroissa kuitenkaan kannettu huolta, vaikka valiokunta ihan aiheellisesti on kantanut huolta, kohtuuhintaisen vuokra-asumisen riittävyydestä. On käsittämätöntä, että Suomi on sellainen maa, jossa vuokra-asuminen nousee pintaan ja keskiöön vain silloin, kun lama pysähdyttää vapaarahoitteisen asuntotuotannon. Suhdannesyistä vuokra-asuminen nousee vähäksi aikaa muotiin, ja sitten kun lamaa vähän hellittää, vuokra-asuminen painuu jälleen marginaaliin, jota se ei suinkaan muissa Euroopan maissa ole. Siitä kärsii elinkeinoelämä, siitä kärsii työmarkkinat, siitä kärsii työllisyys, että ei ole riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Kyllä yhteiskunnalla pitää olla aktiivisempi rooli siinä, että vuokra-asuntomarkkinat toimivat ja että vuokrat pysyvät kohtuuhintaisina. Siihen on mahdollista vaikuttaa tietenkin Ara-ehtoja muuttamalla, tonttipolitiikalla ja kustannuksiin vaikuttamalla, mutta kyllä se on aika paljon tahtotila. Se on myöskin tällainen status-juttu ja oikeudenmukaisuuskysymys. Ei voi olla oikein, että sellainen työntekijä, yrittäjä, kuka tahansa, joka maksaa vuokransa täysimääräisesti palkastaan, on jo verotuksellisesti eriarvoisessa asemassa omistusasuntoa maksavan kanssa. Asumismuodosta riippumatta ihmisten pitäisi olla samassa asemassa, ja nyt ei tällä hetkellä niin ole. Vuokra-asukas maksaa kaikki pääomakustannukset, pääomakustannusten korot, rakentamiskustannukset, ylläpitokustannukset eurolleen eikä saa niistä mitään helpotusta. Tämä on tällainen rakenteellinen ongelma.

Toinen, mikä liittyy asumiseen, on tietysti yleisestikin ottaen se, millä tavalla rakennuskohtuuhintaista rakennusmaata saadaan käyttöön. Kunnat eivät kyllä käytä tarpeeksi hyväkseen edes nykylainsäädännön mahdollisuuksia esimerkiksi rakentamiskelpoisen, heti käyttöön otettavan rakennusmaan kiinteistöveroprosenttia määritellessään. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, kun täällä debatissa viittasin Histan osayleiskaavaan, joka maanantain ja tiistain välisenä yönä Espoossa hyväksyttiin, Espoossa on miljoonia rakennusneliömetrejä pientalorakentamiseenkin varattua tonttireserviä osayleiskaava- ja asemakaavoitetulla alueella. Nämä makaavat joutilaina, näitä ei saada käyttöön. Kyllä tarvittaisiin myöskin kuntatasolla aktiivisempaa politiikkaa. Se tonttimaa, johon jo veronmaksajat ovat maksaneet kaavoituskustannukset, kunnallistekniikkakustannukset ja kaikki kustannukset, on myöskin saatava rakentamisen alle. Silläkin tavalla vaikutetaan sekä omistusasumisen että vuokra-asumisen hintatasoon.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det är ett år sedan EU:s strategi för Östersjöregionen godkändes. Miljödelen i strategin utgörs av den aktionsplan för Östersjön som Helcom utarbetat och som godkändes av regeringarna runt Östersjön 2007. I Helcoms aktionsplan har målet för en god ekologisk nivå ställts på 2021. På ministermötet i Moskva i maj 2010 var det meningen att alla Östersjöländer skulle presentera sina nationella handlingsplaner, men tyvärr var det flera länder som inte då hade beredskap till det.

Nästa ministermöte hålls i mars 2011 och då är det viktigt att Östersjöländerna kan visa att betydande framsteg har skett. Finland bör dra sitt strå till stacken på ett aktivt sätt. Också Finland har utarbetat en nationell plan för att nå de uppställda målen. Tyvärr visade det sig att de åtgärder man räknar upp i planen inte är tillräckliga för att nå den minskning på 150 ton fosfor och 2 000 ton kväve per år jämfört med nuläget som krävs av Finland.

Myös tätä taustaa vasten eduskunnan panostukset Itämeren suojeluun ovat hyvin tärkeitä. Hallitus on ensimmäistä kertaa avannut erillisen Itämeri-momentin talousarviossa paljon puhutun 3 miljoonan vuoksi, jotka sisältyivät hallituksen talousarvioesitykseen. Rahoilla rahoitetaan muun muassa maatalouteen liittyviä ympäristöhankkeita saaristomerellä. Fosforin poistamisen lisäksi menetelmien kehittäminen sen talteen ottamiseksi on myös tärkeää, koska fosforivarat ovat käymässä melko niukoiksi lähitulevaisuudessa.

Riksdagen lägger därtill nu till 1,4 miljoner euro för reduceringsfiske. Meningen är att 1 miljon euro ska användas för att bygga ut och utveckla reduceringsfisket av mindre värd fisk i Finska viken och Skärgårdshavet. 400 000 euro ska användas för reduceringsfiske i sjöar och bassänger. Reduceringsfisket i skärgårdsvikar har pågått som ett pilotprojekt under Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet under det gångna året. Pilotprojektet har pågått i Mynälahti i sydvästra Finland och i Ingå i Nyland. Resultaten har varit goda.

Det har visat sig att stora mängder mört och braxen kan fiskas bort om yrkesfiskaren kan få en rimlig ersättning för arbetet. Enligt uppskattning kan man fånga åtminstone 5 000 ton braxen- och mörtfisk per år. 1 000 ton fisk innehåller 7—8 ton fosfor. Kostnaden för borttaget ton fosfor blir cirka 50 000 euro vilket är ett mycket kostnadseffektivt sätt att minska på belastningen. Man räknar med att gränsen för kostnadseffektiva åtgärder går vid 150 000 euro per ton fosfor.

Jos poistokalastus onnistuu suunnitelmien mukaisesti, Suomi saattaa onnistua saavuttamaan tavoitteet, joihin olemme sitoutuneet, kustannustehokkaalla tavalla Helcomin piirissä. Myös sen vuoksi tämä suuri panostus on sekä mielenkiintoinen että tärkeä. Saalis on käytettävä viisaasti. Toivon, että elintarviketuotannossa kehitellään uusia menetelmiä. Lähiruoan käytön edistämiseksi toimivan EkoCentrian, jolle myös eduskunta myönsi lisäyksen, on syytä hyödyntää tilaisuus lähipyydetyn kalan kulutuksen edistämiseksi.

Riksdagen ökar också anslaget för oljebekämpningsberedskapen genom att reservera 800 000 euro för anskaffningen av oljebekämpningsbommar till havs. Med tanke på de enorma lasterna av olja som dagligen transporteras förbi vår kust, och också ökningen av transporterna under de närmaste åren, måste oljebekämpningen få en ännu större resursökning inom de närmaste åren. Men det här blir en uppgift för nästa regering.

Det är positivt att Östersjöländerna nu samarbetar inom ramen för ett EU-projekt för att förbättra oljebekämpningsberedskapen. Också Ryssland är med i ett annat projekt som finansieras av Nordiska ministerrådet, men samarbetet måste förutom gemensamma övningar också handla om att stärka flottan av oljebekämpningsfartyg och mängden redskap.

Jag är mycket glad över att riksdagen lägger till sammanlagt 7 miljoner euro för utbyggnaden av vatten- och avloppsnätet och för de här överföringsledningarna, som också har en regional betydelse. Den skrivning vi i riksdagen enades om innebär, och bör tolkas av både miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet så, att också nya projekt kan inledas. Det är riksdagens vilja och riksdagens vilja måste respekteras.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin maat sitoutuivat vuonna 2001 pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2011 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei ole päästy. Luonnonsuojelu onkin juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Oman haasteensa tuo myös ilmastonmuutos.

On selvää, että Suomi tarvitsee vahvan ja itsenäisen ympäristöhallinnon, joka edistää luonnonsuojelutavoitteita kunnianhimoisesti. On erittäin huolestuttavaa, että budjettiesityksessä ympäristöhallinnon määrärahoja supistetaan. Nämä supistukset tuntuvat rankasti jo entisestään pienellä hallinnonalalla. Muun muassa ilmastonmuutoksen takia painetta olisi pikemminkin tehtävien kasvattamiseen.

Keskeinen syy ympäristöhallinnon leikkauksiin on valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on hiljattain kohdistanut tuottavuusohjelmaan vakavaa kritiikkiä. Valiokunnan mukaan ohjelmalla ei ole todella parannettu vaan itse asiassa heikennetty tuottavuutta. Ympäristöhallinnon henkilöstön vähentämisen myötä sieltä uhkaa kadota myös merkittävä määrä osaamista. Tuottavuusohjelman soveltamisessa on syytä ottaa nyt järki käteen. Ympäristön kannalta oleellisten tehtävien hoidon vaarantaminen ei ole tuottavuuden parantamista.

Arvoisa puhemies! Onneksi valtiovarainvaliokunta esittää, että Metsähallituksen luontopalveluille palautetaan niiltä leikatut rahat. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Näin turvataan suomalaisten kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden hoito. Luontopalveluille palautetuilla rahoilla tuetaan myös uusien Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistojen perustamista.

Arvoisa puhemies! Maamme suurimpia ympäristöongelmia juuri nyt ovat Itämeren rehevöityminen ja luonnon monimuotoisuuden ehtyminen. Itämeren suojeluun saatiin tässä budjetissa lähes 4 miljoonaa euroa lisää, mikä on hienoa. Itämeren rehevöitymistä on kuitenkin estettävä myös maatalouspoliittisilla toimilla. Rehevöitymisen suurin yksittäinen syy ovat maatalouden ravinnepäästöt. Ensi hallituskaudella on panostettava metsiensuojelun tehostamiseen. Nykyisiä suojelualueita on täydennettävä Metsähallituksen mailla ja metsärahoitusta on nostettava. Etelä-Suomen metsämaan suojelutavoitteeksi on otettava monimuotoisuuden turvaava 10 prosentin suojeluaste.

Arvoisa puhemies! On hyvin ilahduttavaa, että erityisryhmien asuntojen investointiavustuksiin varattu määräraha on suhteellisen korkealla tasolla, 110 miljoonaa euroa. Se on perusteltua esimerkiksi siitä syystä, että lama on lisännyt uusien pitkäaikaisasunnottomien määrää. Erityisesti vaarassa joutua asunnottomiksi ovat työttömiksi jääneet nuoret. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa ja siihen sisältyvää nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyprojektia on jatkettava tulevalla hallituskaudella.

Erityinen ongelma Suomessa on asumisen kalleus. Tulevalla vaalikaudella täytyy käyttää kaikki mahdolliset toimet asumisen hinnan alentamiseksi, sillä korkeat asumiskustannukset ovat eräs merkittävimmistä köyhyyttä lisäävistä syistä Suomessa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristölainsäädännön määrä on lisääntynyt EU-tasolla, ja Suomessa joudutaan paljon muokkaamaan kansallista lainsäädäntöä samaan tahtiin. Kiire näkyy ja huono valmistelu johtaa uuteen työhön, kuten viimeksi paljon julkisuutta saaneessa haja-asutusalueiden jätevesijupakassa. Eduskunta säätää lakeja eikä pääse vaikuttamaan ministeriössä tehtävien asetusten muotoon. Tämän ja monen muunkin huonosti tehdyn asetuksen myötä tulee mieleen, että ministeriöiden asetuksenantovaltuutta täytynee ehkä rajoittaa jossain määrin, jos eduskunta joutuu sitten parsimaan asetuksia laeiksi ja korjaamaan sitä huonoa valmistelutyötä.

Ympäristölainsäädännössä on paljon muitakin suuria kustannus-, yritys- ja työllisyysvaikutuksia aiheuttavia epäkohtia. Uudet ympäristölainsäädäntöön liittyvät määräykset vaikuttavat monesti jo olemassa olevaan yritystoimintaan. Siellä on tehty pitkäaikaisia investointeja, ja niitä tehdessään yrittäjien tulisi voida luottaa toiminnan jatkuvuuteen. Uusia määräyksiä vain tahtoo tulla sellaista vauhtia, että mukana ei pysy ja sopeutumisaikaa näiden määräysten noudattamiseen ei juurikaan ole. Lisäksi ympäristöviranomaisten lupakäytännöt ja tulkinta ovat varsin kirjavia riippuen siitä, minkä ely-keskuksen alueella sattuu yritystoimintaansa harjoittamaan. Olenkin tuonut esille, että ympäristölainsäädäntöön ja lakien tulkintaan tulisi saada mukaan yritystoiminta ja työllisyysvaikutusten arviointi ja mahdollistaa tämä sopeutumisaika ja mukautuminen näihin muuttuviin säännöksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Näin joulun alla otan vielä esille muutaman asian saunarakentamisesta. Rakentaminen ja kaavoitusmääräyksethän kuuluvat ympäristölainsäädäntöön.

Me suomalaiset olemme saunakansaa, ja meille sauna on ollut pyhätön tapainen paikka, mietiskelyn ja uusiutumisen paikka. Siellä puhdistaudutaan fyysisesti ja henkisestikin ja saunan löylyssä tehdään tulevaisuuden suunnitelmat ja käydään läpi iloiset ja kipeätkin asiat. Mielestäni sauna on ollut välttämätön suomalaisten menestykselle ja mielenterveydelle. Sitä ei mikään höyrysulku tai poreamme pysty korvaamaan. Yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole nähty riittävästi saunan kansallista merkitystä niin kirkkaana, että olisi kannustettu ihmisiä rakentamaan saunoja ja saunomaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Kaavoitus- ja rakennusmääräyksillä on pyritty päinvastoin suitsimaan ihmisten mahdollisuuksia rakentaa saunoja rannoille ja pihoille. Mökkinaapurini tontti tuolla Hämeessä on pari hehtaaria ja rantaviivaakin on 150 metriä, mutta saunaa siihen ei vaan saa rakentaa, vaikka laittaisi sille tontille minkälaiset jätevesijärjestelmät.

Mielestäni suomalaisilla pitäisi olla perustuslaillinen oikeus rakentaa sauna omalle maalleen. Kysynkin ministeriltä, joka nyt ei valitettavasti ole paikalla, miten tätä saunarakentamista voitaisiin edistää Suomessa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän taholta kyseltiin debatin aikana asuntoministeriltä, mitä keinoja on olemassa pysäyttää vuokrien ja asumiskulujen yleinenkin nousu Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa.

Tämä kysymys on tärkeä, ja minusta siihen on olemassa hyvin selkeä vastaus. Ei ole muuta keinoa kuin pysäyttää väen siirtyminen näihin isoihin kaupunkeihin. Ainakin pitää yrittää palata vahvaan aluepolitiikkaan, jotta tällainen kova muuttoliike jää toteutumatta jatkossa, sillä eletään markkinataloutta ja jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat kyllä nousevat myös asuntojen ja asumisen osalta yleensä. Siitähän on kysymys. Kun väki pakkautuu tiettyihin isoihin kaupunkeihin, seurauksena on väistämättä erittäin kova asumisen hinnan nousu, ja näin on tapahtunut. Se tulee jatkumaan näin, jos ei tähän perustilanteeseen saada muutosta aikaan, ja sitä ei olla minusta oikein kunnolla hakemassa, tällaista aluepolitiikan paluuta. Totta kai ihmisten pitää saada muuttaa, mutta se, että on pakko lähteä, on ihan eri asia, ja kuitenkin meillä on vielä paljon tätä pakkoa, on vaan lähdettävä kotikonnuilta hakemaan usein koulutusta, sitten työtä ja pysyvää toimeentuloa.

Aluepolitiikka on se, jota tarvitaan, jos meinataan, että kohtuuhintaisia asuntoja kautta Suomen on saatavilla. Tämä on se kysymys, joka varmasti vihreille on vaikea läksy.

Eilenhän kuultiin, kuinka vihreät ensimmäisenä esittivät selvän leikkaushankkeen seuraavan vaalikauden osalta. Ed. Ojansuu vaati lakkautettavaksi osaa Suomen lentokentistä. Hän piti pahana asiana sitä, että Suomessa on 25 lentokenttää, joista monet ovat tuolla maakunnissa. Jos mennään tähän vihreän kansanedustajan vaatimukseen eli lentokenttiä todella ruvetaan sulkemaan, niin kuin hän esitti, sehän tarkoittaa, että näiden paikkakuntien, missä nämä lentokentät nyt ovat maakunnissa, saavutettavuus heikkenee ja sitä kautta elinkeinotoiminta tulee väistämättä heikentymään edelleen. Eli kyllä se saavutettavuus on niin isossa roolissa, että jos tätä kysymystä näin lähdetään ratkaisemaan kuin vihreän kansanedustajan taholta esitettiin, niin keskittyminen voimistuu väistämättä.

Minä koetin kysyä tältä vihreältä kansanedustajalta eilen, mitä Lapin kentistä hän on lakkauttamassa — meillä on viisi kenttää käytössä: Kemi, Rovaniemi, Ivalo, Kittilä ja Enontekiö — mutta ei ole vielä kai päätetty, koska vastausta ei tullut. Mutta kaikki ne ovat äärettömän tärkeitä, jos meinataan Lappia asuttuna pitää, ja elinkeinotoiminnan kannalta ne ovat erinomaisen tärkeitä, erityisesti matkailun kannalta myös. Tässä se on se kysymys, että aluepolitiikasta voidaan puhua noin yleisesti, mutta kun mentiin ensimmäiseen konkreettiseen asiaan, se oli vihreiden esityksenä lentokenttien lakkauttaminen maakunnista ilmeisen laajassa mitassa.

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri oli omassa viimeisessä debatin yhteydessä käyttämässään puheenvuorossa aika tuohtunut siitä, kun aina vaan vaaditaan lisää rahaa johonkin. Vähän siihen sävyyn puhui ympäristöministeri, että te ette ymmärrä, kuinka tiukat ajat ovat tulossa. Tähän haluan huomauttaa lyhyesti vain sen, että aika höölejä ovat tämä Suomen hallitus ja sen edeltäjä olleet tuossa EU-meiningissä. Britannian osuutta jäsenmaksusta on makseltu tähän saakka varsin asiaankuuluvana, ja kaiken huipennus on tietysti se, että on vielä suostuttu ottamaan lisää sitä Britannia-lisää meidän jäsenmaksuumme vuonna 2005 tehdyllä päätöksellä, jolloin 40 miljoonaa euroa lisää tuli sitä Britannian saamaa alennusta meidän kontollemme. Kyllä sinne päin on oltu hiljaisia, mutta kun täällä on vaadittu minusta ihan oikeisiin kohteisiin lisää määrärahoja, niin ympäristöministeri oli aika tuohtunut. Mutta Britannian apu, jota hän on kannattamassa, tuntuu olevan itsestäänselvyys. Tämmöisiä ne vaihtoehdot joskus ovat.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ympäristöministeriön alalla on paljonkin hyvin mielenkiintoisia puheenaiheita, joista tekisi mieli tässä keskustella.

Mutta ensinnäkin haluan nostaa esille Itämeren suojelun ja sen tärkeyden. Itämeri on tällä hetkellä, voi sanoa, likaisin meri, mitä meillä on. Meillä suomalaisilla jos kenellä olisi hyvä mahdollisuus hyödyntää osaamistamme ja uutta teknologiaamme Itämeren suojelussa. Minun mielestäni me voisimme täällä Suomessa jopa profiloitua tässä Itämeren suojelussa vieläkin vastuullisemmin ja vieläkin vakavammin ja nimenomaan siinä mielessä, että me käyttäisimme näitä suomalaisia veden puhdistamiseen liittyviä uusia innovaatioita. Nythän meidän brändityöryhmämmekin on lähtenyt siitä, että meidän omat järvemme täällä Suomessa tulevaisuudessa olisivat juomakelpoisia, ja tätä taustaa vasten minun mielestäni Suomi voisi profiloitua vieläkin paremmin tässä Itämeren suojelussa.

Mutta kaiken kaikkiaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa aivan liian vähän rakennetaan puusta. Me täällä ajattelemme monesti, että Suomi on tämmöinen puurakentamisen osaamisen maa, mutta aidosti me emme sitä vielä ole. Mehän viemme esimerkiksi Venäjälle hyvinkin paljon tämmöisiä honkarakenteisia kokonaisuuksia, mutta jos puhutaan varsinaisesta esimerkiksi modernista puutalorakentamisesta, niin siinä meillä olisi valtavasti vielä potentiaalia.

Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan julkisesta rakentamisesta, niin julkisessa rakentamisessa tämä puu vasta onkin meillä lapsenkengissä. Meillä taitaa olla Lahden Sibeliustalo viimeinen monumentti, joka on upealla tavalla rakennettu suomalaisesta puusta. En ymmärrä sitä ... (Ed. Korkeaoja: Metla-talo!) — Metlan rakennus on kyllä, pitää paikkansa. — Mutta kun esimerkiksi tämä musiikkitalo rakennettiin tuohon toiselle puolelle Mannerheimintietä, minä itse olisin ollut hyvin tyytyväinen, jos tässä jos missä olisi nyt hyödynnetty suomalaista puuosaamista. No, kun tämä asia nostettiin meillä esille, niin meillä asiantuntijat valiokunnassa totesivat välittömästi, että no, eihän sitä voi puusta tehdä, koska se akustiikka ei ole yhtä hyvä. En usko kyllä tähän, koska kun katsotaan esimerkiksi Lahden Sibeliustaloa, niin siellähän on aivan huippuakustiikka. Meillä on Tampereella Tampere-talo, joka on sisältä vuorattu puulla juuri siitä syystä, että puu on akustisesti erittäin hyvä ja toimiva materiaali. Todellakin tässä jos missä meillä on vielä paljon sarkaa.

Jos puhutaan puukerrostalorakentamisesta, niin siinäkään me emme voi kyllä röyhistellä rintaamme, nimittäin tanskalaiset ja ruotsalaiset menevät siinä kiitäen Suomesta ohi. Tämä tietysti johtuu siitä, että meidän lainsäädäntömme lähtee siitä, että korkeampia kerrostaloja ei saa vielä rakentaa puusta, koska puhutaan tästä paloturvallisuusnäkökulmasta. Uudet materiaalit ja uusi teknologia mahdollistavat myöskin sen, että näitä kerrostaloja tulevaisuudessa voitaisiin entistä enemmän rakentaa puusta. Tässäkin Suomi voisi profiloitua entistä paremmin.

Mitä tulee sitten jätevesiasiaan, niin voi todeta, että täällä eduskunnassa tänä syksynä jätevesiasetus on varmasti ollut semmoinen, joka on kaikkien mieliä kiihottanut, ja siitä on myöskin ääretön määrä tullut palautetta kansanedustajille. Minä itse olen sitä mieltä, että se, että tätä asiaa nyt täällä millään tavalla lähdetään jarruttelemaan, ei tämän asian eteenpäin viemistä auta millään tavalla. Se pitäisi saada nyt fiksulla tavalla päätökseen, ja uskonpa, että mitä lähemmäs ensi kevään eduskuntavaaleja se jätetään, lopputuloksen kannalta se ei ainakaan paranna sitä tilannetta. Minä olisin itse nähnyt sen niin, että ympäristövaliokunta olisi pyrkinyt tämän asian nyt päättämään tässä mahdollisimman nopeasti, jotta tässä asiassa olisi päästy eteenpäin. Tämä on taatusti kaikille yhtä kiusallinen, ja enpä usko, että kukaan ilolla tätä asiaa vie eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan täällä käytettiin aikaisemmin erittäin hyvä puheenvuoro tästä rantarakentamisesta. Minä itse olen ihan samaa mieltä siitä. Minä olen tuolta Kylmäkoskelta kotoisin, ja siellä on rantaviivaa vaikka kuinka paljon, mutta rakentamismääräykset ovat kerta kaikkiaan vanhanaikaiset siltä osin, että rantarakentaminen nimenomaan omakotirakentamisen osalta on tänä päivänä erittäin hankalaa, ei pelkästään näiden rantasaunojen osalta, vaan kaiken kaikkiaan tämä rantarakentaminen pitäisi aivan uudella tavalla miettiä. Suomi on tuhansien järvien maa, ja meillä täällä riittää kyllä rantaviivaa. Fiksulla tavalla rakennettuna rantarakentaminen on myöskin kaunista. Nämä rakennukset ovat erittäin hyvän näköisiä myöskin järvelle päin. Kun katsotaan Suomen saaristoa, niin sehän on erittäin kaunista puurakentamista, ja saman tyyppistä voisi suosia meillä myöskin täällä sisämaassa.

Mutta ongelma lienee myöskin se, että Ympäristökeskus on tietyllä tavalla muotoutunut sen kaltaiseksi organisaatioksi, että se käyttää valtaa tässä rakentamisessa, ja minä uskon, että aika moni allekirjoittaa sen näkemyksen siitä, että joltain osin, voi sanoa, käyttää mielivaltaa myöskin. Se ei ole kaiken kaikkiaan hyvä asia.

Mitä tulee muutoin tähän rakentamiseen ja rantarakentamiseen, niin yksi ongelma minun mielestäni meillä on myöskin se, että me tuossa, oliko viime vai edelliskaudella, laajensimme tätä valitusoikeutta rakentamisen osalta, ja siinä kyllä mentiin kovaa vauhtia metsään. Me teimme siitä valittamisesta niin helppoa ja yksinkertaista, että senkin kaltaiset henkilöt, jotka eivät asu siinä naapurustossa ja joille ei todellakaan tule haittaa tästä rakentamisesta, niin heillekin ja erilaisille yhteisöille on annettu nyt valitusmahdollisuus. Minun mielestäni olisi ihan hyvä, että esimerkiksi jonkin näköinen sanktio näistä turhista valituksista saataisiin aikaiseksi, koska meillä ovat sitten taas tuomioistuinlaitokset täysin tukossa näitten valitusten kanssa.

Tämä kokonaisuus, että mietitään ympäristöministeriön ja asuntoministeriön ja asuntoministeri Vapaavuoren kanssa yhdessä tätä lainsäädäntöä ja sitä, millä tavalla tätä rakentamista voitaisiin helpottaa, on erittäin tärkeä asia. Näillä eväillä, arvoisa puhemies.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkankin siitä, mistä ed. Tiura juuri äsken käytti ansiokkaan puheenvuoron, elikkä tästä haja-aluerakentamisesta ja rantarakentamisesta. (Ed. Ahde: Ei se ihan niin ansiokas ollut!) — Kyllä siinä oli erittäin hyviä asioita nostettu esille. Nimittäin tähän samaan kysymykseen Pirkanmaalla on törmätty yhä useammin ja useammin, ja se johtuu siitä, että siellä kaavoittajien ja rakennusviranomaisten tulkinnat ovat koventuneet.

Täällä jo aikaisemmin debatissa nostin esille sen, kun sain toissa päivänä erään Hämeenkyrössä loma-asunnon omistavan pariskunnan kirjeen, jossa oli liitteenä kunnan kielteinen päätös käyttötarkoituksen muutoksesta. He olivat rakentaneet entisen loma-asunnon paikalle uuden, ympärivuotisen asunnon vaatimukset täyttävän hirsirakennuksen vahvasta hirrestä, ja siinä oli kaikki ne edellytykset, mitkä oli asetettu ympärivuotiselle asunnolle, ja nyt he saivat kielteisen päätöksen. Perusteluna todettiin, että luvan myöntämiselle ei ole perusteita nykyisen valtakunnallisen ja pirkanmaalaisen kaavoitus- ja lupakäytännön mukaan. Tässä oli tonttikokoa ja muuta nostettu esiin.

Edellä mainituista kehityssuunnista johtuen kaavoitusyksikkökin on viime aikoina joutunut kiristämään käyttötarkoituksen muutoksen perusteita, elikkä on lähdetty tulkitsemaan olemassa olevaa lainsäädäntöä entistä tiukemmin. Olen saanut erittäin monta yhteydenottoa Pirkanmaalta nimenomaan Tampereen kaupunkiseudulta, mutta nyt sitten myös ihan maaseutualueeltakin, että hajarakentamista ollaan rajoittamassa. Tässäkin on nostettu esiin myös tonttikoko. Alue ei ole osayleiskaava-alueella. Siellä on kunnan rakennusjärjestyksen mukaan tonttikokovaatimus 2 000 neliötä, ja tässä oli yli 2 700 neliötä, mutta kaavoittaja olisi halunnut 5 000 neliötä. Ja muitakin perusteita oli. Alueelle tulee siirtoviemäri, asukkaat ovat jo kunnallisen vesijohdon piirissä, siellä on jätevesijärjestelmät tehty viimeisen päälle, vastaa varmaan tulevaakin jätevesiasetusta ja -lakia. Siitä huolimatta kaavoittaja on ottanut tämmöisen jyrkän asenteen johtuen nimenomaan Pirkanmaan tai Tampereen kaupunkiseudun kiristyneistä hajarakentamisvaatimuksista.

Jo aiemmin kiinnitin huomiota siihen, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto otti tarkastuskertomuksessaan kantaa Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen ja täällä olevaan hajarakentamiseen. Kun pääjohtajan kanssa keskustelin, niin huomautus koski lähinnä näitten uusia kerrostalolähiöitä, koska rakennetaan lähiöitä alueelle, jossa ei ole rataa eikä toimivaa liikenneverkkoa eikä kunnallistekniikkaa, ja se aiheuttaa siten kustannuksia. Mutta jos nimenomaan hajarakentamisessa lähdetään näitä samoja periaatteita toteuttamaan, niin kyllä kansalaisia kohdellaan silloin väärin. Minusta on väärin, että kaavoittaja esittää jyrkempiä vaatimuksia kuin laki edellyttää ja käyttää mielivaltaa, niin kuin ed. Tiurakin tuossa mainitsi. Tosiaan tästä asiasta on tullut niin paljon yhteydenottoja, että tähän pitäisi jonkinmoinen yhtenäinen tulkinta valtakunnassa saada, että kansalaiset olisivat lain edessä tasa-arvoisia eivätkä olisi viranomaisten mielivallan kohteena.

Täällä keskustelussa on noussut monta tärkeää asiaa esille. Itämeri-asia ja sen suojelu ja vesistön ravinnepitoisuuden vähentäminen on todella suuri haaste, ja kun maatalous on tässä yhteydessä nostettu monta kertaa esille ja se, että se on suurin vesistökuormittaja, niin täytyy sanoa, että Suomessa on kyllä tehty varmasti enemmän kuin missään muualla näitten asioitten eteen. Mutta taustalla ovat tietämättömyydestä johtuneet sota-ajan jälkeiset ravinteiden käytön lisäämiset, kun elintarviketuotantoa piti nopeasti lisätä eikä tunnettu näitä ravinteiden veteen joutumisen kaikkia seurauksia. Tutkimus ei ollut niin pitkällä. Nyt on teknologiaa ja tutkimusta tämän eteen varmaan tehty, ja täytyy tehdä, jotta me saamme nämä vesistöt hoidettua.

Sitten haluan vielä näihin siirtoviemäri- ja vesihuoltohankkeisiin puuttua. Sille puolelle tarvitaan kyllä lisää rahaa — tämä liittyy myös vesistöjen ravinnepäästöihin — että näissä yhdyskunnissa, joissa on mahdollisuus siirtyä tehokkaampiin puhdistuslaitoksiin, saataisiin nämä kiinteistöt mahdollisimman hyvin kunnallisen jätevesipuhdistamon piiriin. Siinä mielessä nämä siirtoviemärihankkeitten rahoitukset ovat tärkeitä asioita.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita tähän pääluokkaan. Ensinnäkin haluan todeta nyt, kun porukkaakin on paikalla, niin varmasti oppositiota on eniten ihmetyttänyt se, miksi ihmeessä hallituksesta tuli tällä hallituskaudella historian luontokielteisin hallitus. Sitä selitystä olemme penänneet ja ihmetelleet, varsinkin kun hallituksessa on vihreätkin mukana. On erikoista, että kaikessa päätöksenteossa on systemaattisesti unohdettu luonto- ja ympäristöhallinnon riittävät resurssit. Myös luontojärjestöt ovat huomauttaneet toistuvasti tästä. Minusta on kiinnostavaa se, että julkisuudessa hallitusta on järjestöjen mukaan jo analysoitu ympäristöhallinnon historiallisesta alasajosta. Se kai kertoo, mistä kaikesta loppuviimeksi on ollut kysymys. Minusta se on iso ja keskeinen kysymys, miten ympäristöhallinnon heikennykset esimerkiksi alueellisella tasolla todellisuudessa tapahtuvat. Näyttää siltä, että elinkeinokeskusten tehtävä on valitettavasti enemmän edistää elinkeinoja kuin ympäristökysymyksiä. Toivottavasti tämä analyysini ei ole väärä, mutta on pelättävissä, että päinvastaisiinkin tuloksiin päädytään.

Toinen näkökulma, josta eilen jo puhuin pitempään, on se, miten luonnonsuojelualueita on kohdeltu hallituksen toiminnassa. Tiedämme jo Metsähallituksen uudistamisesta yhtä sun toista, mutta valitettavasti alkaa näyttää siltä, että myös luonnonsuojelualueista on tulossa sellaisia paratiiseja, joilla jokainen jokamiehenoikeuksien pohjalta ei enää niin vain liiku. Hallitus kuitenkin omalla päätöksenteollaan edistää sitäkin, että me voisimme vapaaehtoisesti rahastaa tavallisia ihmisiä aikaisemmin itsestäänselvistä retkeilypalveluista. Minusta tämä linja tuntuu aika erikoiselta, kun me olemme pitkään lähteneet siitä, että jokamiehenoikeudet turvataan ja kansallispuistot sekä retkeilyalueet säilytetään maksuttomina.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana asuntojen kallistumisesta. Voi sanoa, että elämme historiallista aikaa siinä, miten hallitus lisää tavallisille suomalaisille kuluttajille kuluja. Ensi vuonna kuluttajien ostovoima tulee historiallisesti hyppäämään. Se on iso kysymys, miten suomalaiset pieni- ja keskituloiset pärjäävät ensi vuonna, kun ostovoima kutistuu hallituksen päätöksillä entisestään. Kaikkein merkittävin rahapussia verottava tekijä on asuminen, ja valitettavasti nämä hallituksen lupaamat ratkaisut jäävät sillä puolella hyvin heikoiksi.

Toinen näkökulma, joka liittyy myöskin laajemmin isoon uudistukseen, niin sanottuun vihreään verouudistukseen, on johtamassa siihen, että valitettavasti suomalaisen kuluttajan asuminen kallistuu tälläkin keinoin entisestään. Tämä niin sanottu vihreä verouudistus on kääntynyt varsin harmaaksi, sillä tosiasiassa olemme joutuneet tilanteeseen, jossa suomalaisen kerrostalossa asuvan kuluttajan maksama energialasku kallistuu merkittävästi. On arvioitu, että se olisi jopa 100—200 euroa vuodessa. Myös energiateollisuuden johtaja Jari Kostama on julkisuudessa arvioinut, että pientaloissa se saattaisi olla jopa 200—400 euroa vuodessa. Minusta iso kysymys on siis se, kuten Kiinteistöliitto sen sanoo, että energiaveromuutos lisää kustannuksia asumiseen keskimäärin 250 euroa. Miten me olemme lisäämässä tällaisilla päätöksillä suomalaisten kuluttajien ahdinkoa entisestään ensi vuonna, kun ostovoima ei kerta kaikkiaan enää riitä?

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monessa puheenvuorossa kosketeltu Itämeren suojelua ja Itämeren ravinnekuormituksen vähentämistä ja siinä yhteydessä viitattu siihen, että maatalouden ympäristöohjelmaa pitäisi tehostaa. Maatalouden tukijärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, ja sen perimmäinen tavoite on ollut alusta alkaen, kun siihen lähdettiin, se, että maatalouden harjoittaminen ylipäätään Suomessa olisi mahdollista. Tähän tavoitteeseen, jolla on tietenkin myöskin ympäristöllinen ulottuvuus, että pellot pysyvät viljelyksessä, maisema avoimena jne., tähän kokonaisuuteen, on liittynyt maatalouden ympäristöohjelma.

On selvää kuitenkin, että jos voisimme kehittää tätä tukijärjestelmää sillä tavalla, että luonnonoloistamme aiheutuva kilpailuhaitta voitaisiin korvata paremmin toimivalla järjestelmällä eli luonnonhaittakorvausjärjestelmällä, se loisi mahdollisuudet myöskin tehostaa ja parantaa maatalouden ympäristötukijärjestelmää. Eli edellytys sille, että tässä jälkimmäisessä asiassa päästään eteenpäin, on se, että tulevan cap-uudistuksen yhteydessä luonnonhaittakorvausjärjestelmää voidaan kehittää sillä tavalla, että sen kautta aidosti voidaan kompensoida ne luonnon olosuhteista johtuvat kilpailuhaitat, mitä meillä täällä pohjoisessa on.

Mikä meillä sitten on ongelmana erityisesti Saaristomeren kuormituksen alueella? Niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa tullut esille se, että ravinteiden kokonaiskäyttö maataloudessa on alentunut ja tällä tavalla paine valumiin ja ravinteiden kulkeutumiseen mereen on huomattavasti vähentynyt, tällä hetkellä voi sanoa, että ongelmaa ei ole kemiallisten lannoitteiden käytössä. Niitä käytetään hyvin oikeaan tarpeeseen.

Sen sijaan ongelmana on jossain määrin karjalannan käyttö. Varsinais-Suomessa karjalantaa tulee sillä tavalla, että sen fosfori riittäisi periaatteessa kaikille hehtaareille, mutta me tarvitsemme toimenpiteitä ja järjestelmiä, joilla karjalannan ravinteet entistä paremmin saadaan talteen ja levitettyä oikealla tavalla oikeaan tarpeeseen pellolle. Tässä biokaasun talteenottolaitokset ovat tärkeä osa, koska sen prosessin yhteydessä voidaan erottaa typellinen osa ja fosforiosa ja sitten palauttaa ravinteet oikeassa suhteessa pellolle. Kaikin tavoin pitääkin nähdä, että nämä energiapolitiikan yhteydessä puhutut biokaasureaktorit ovat myös erittäin tärkeä ympäristöllinen osa.

Sitten me olemme puhuneet — ja on hyvä, että täällä on puhuttu — näistä siirtoviemäreistä, joilla asutusjätevesien puhdistusta tehostetaan, ja tässä suhteessa on hyvä se, että eduskunta on nyt lisäämässä rahaa tähän kohteeseen ja tavalla, jolla uusiakin hankkeita voidaan aloittaa. Toivoisin tässä, että sellainen uusi hanke olisi Punkalaitumen ja Huittisten välisen siirtoviemärin rakentaminen, ja uskon, että tämä toive tässä myöskin toteutuu.

Mutta kun me karjalannan kohdalla puhumme siitä, että kierto toteutuu, ravinteet pystytään kierrättämään, ja näin hyvin pitkälle jo tapahtuu, niin ihmisen kautta kiertävä fosfori sen sijaan päätyy johonkin muualle kuin kiertoon takaisin. Tässä me teemme näitä siirtoviemäreitä, joissa ravinteita kuljetetaan paikasta toiseen, mutta sen jälkeen, kun puhdistusprosessi on ohi, fosfori käytetään viherrakentamiseen, ja tosiasiassa me emme tiedä, mihin se sieltä päätyy. Eli myöskin ihmisen kautta kulkevien ravinteiden kierrätys takaisin kiertoon olisi tarpeellista ja tutkimusta tämän kierron tehokkaaksi järjestämiseksi ja toimenpiteitä tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että meillä erittäin paljon kaavoituksessa käytetään hyvälaatuista peltomaata rakentamistarkoitukseen: asuntorakentamiseen, tierakentamiseen. Hyvä pelto on erittäin tärkeä strateginen resurssi tulevaisuudessa, ja olisikin kaavoitusohjeita laadittaessa jatkossa mietittävä sitä, miten varmistetaan se, että hyvälaatuinen pelto ei tule muihin, toisarvoisiin käyttötarkoituksiin. Jollain tavalla olisi (Puhemies: 5 minuuttia!) ongelmallista, jos tulisimme tilanteeseen, jossa pitäisi raivata peltoa poistamalla asfalttia ja rakennuksia hyvän peltomaan päältä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kesällä eduskunta päätti lainsäädäntöuudistuksesta ja voimaan tuli uusi asunto-osakeyhtiölaki. Yli viisi vuotta kestäneessä lainvalmistelussa olivat mukana kaikki asiaan liittyneet tahot ja useita järjestöjäkin. Asunto-osakeyhtiöillä ei ole edunvalvontajärjestöä, joten asunto-osakeyhtiöiden etuja ei kukaan suoranaisesti valvonut lain valmistelun yhteydessä. Kuluttajavirasto oli kylläkin mukana lain valmistelussa, mutta se ei kuitenkaan voinut puolustaa yksittäisen asukkaan etuja ja oikeuksia, koska sopimuksen isännöitsijän kanssa tekee asunto-osakeyhtiö. Uudessa laissa täsmennettiin asuntojen korjausten ja remonttien seurantamääräyksiä. Asukkaan pitää tehdä taloyhtiölle kirjallinen ilmoitus kaikista suuremmista korjauksista. Taloyhtiön vastuulla on pitää korjausrekisteriä, johon korjaukset kirjataan. Taloyhtiön vastuulla on myös valvoa tai valvotuttaa kunnostustoimia. Tavanomaisin ratkaisu on ollut se, että valvontavastuu on isännöitsijöillä. Valvontakulut veloitetaan asukkaalta, mikäli taloyhtiö ei ole päättänyt osallistua niiden maksamiseen. Isännöitsijät ovat voineet itse määrittää, mikä on kohtuullinen korvaus kustakin valvontatyöstä.

Tilanne on nyt ryöstäytynyt käsistä. Keskimääräisiä valvontahintoja ovat esimerkiksi märkätilojen remontista 400, jopa 1 500 euroa, väliseinämuutoksissa 100:sta 500 euroon, parkettiremontin valvonta on joissain tapauksissa maksanut yli 500 euroa. Tätäkin räikeämpiä esimerkkejä löytyy. Asukkaan on vaikea erottaa sitä, mikä on normaaleihin isännöitsijätehtäviin verrattuna niin suurta lisätyötä, että siitä tulee periä erillinen korvaus, ja mikä on taas sitten kohtuullinen korvaus.

Käytännössä uusi asuntoyhtiölaki on antanut isännöitsijöille tilaisuuden rahastamiseen. Aiemminkin lain yhteydessä periaatteessa hintojen nostaminen korkeiksi oli mahdollista, mutta nyt tarkennetut säädökset seurantamääräyksistä ovat pahentaneet tilannetta. Selkeästi isännöitsijät ovat käyttäneet tätä lainmuutoksen suomaa tilaisuutta hyväkseen. Tästä ovat osoituksena tietysti hinnat, mutta myös esimerkiksi se, että Isännöintiliitto järjestää koulutuksia, joissa neuvotaan palkkiokorotusten tekemisessä ja uusien rahastuskeinojen kehittämisessä. Isännöintiliitto tiedotteessaan lanseeraa uutta tuotetta "puutteellisista remontti-ilmoituksista aiheutuvat selvityskulut". Tämä tarkoittaa sitä, että lisätietoja kyselevä isännöitsijä saa syyn laskuttaa tuntihintaa remonttia teettävältä asukkaalta.

Herra puhemies! Isännöintiliitto ajaa myös sitä, että valvontakulujen maksaja olisi asukas, ei taloyhtiö. Tällöin yksittäisen osakkaan laskuttaminen olisi yksinkertaisempaa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että on paljon asiallisesti toimivia isännöitsijöitä, jotka hoitavat työnsä huolellisesti ja ovat tehneet tai teettäneet tarkastukset asianmukaisesti ja neuvoneet asukkaita remonttien teossa. Asianmukaisesta valvonnasta on taloyhtiölle ja sen asukkaille paljon hyötyä. Toisaalta nyt kesällä toteutettu asunto-osakeyhtiölakimuutos on antanut mahdollisuuden katteettomaan rahastamiseen, joka ei edes välttämättä takaa parempilaatuisia remontteja. Kun näin on tapahtunut ja kun tämä kaikki on tiedossa, on meidän kansanedustajien syytä olettaa ja odottaa, että hallitus tekee tarvittavat lainmuutosesitykset viivyttelemättä ja tuo ne eduskunnan käsittelyyn.

Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta, että kun tältäkin paikalta on tänä iltana aika paljon syytetty maataloutta Itämeren huonosta tilasta, Itämeren korkeista ravinnepitoisuuksista, niin on kyllä kohtuutonta syyttää nyt maataloutta. Maatalous ja maanviljelijät ovat tehneet kyllä erittäin suuren osan niistä Itämeren ravinteitten vähentämistalkoista.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on puhuttu oikeastaan aika paljon nimenomaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja luonnon käyttöön liittyvästä jokamiehenoikeudesta, ja hyvä että on puhuttu. Mutta itse en usko näiden mahdollisten vapaaehtoisten maksujen käyttöönoton kansallispuistoissa, retkeilyalueilla millään tavalla murtavan sitä periaatetta. Tällä on erittäin pitkä historia, ja meidän pitää olla ylpeitä siitä, sitä pitää vaalia, ja se on aivan oikein tavallaan, kun meillä on kansallisluonnonpuisto, johon rakennetaan pitkospuita, tulipaikkoja, jonne tuodaan, totta kai, polttopuita, on autiotupia ja kaikkea muuta. Tämänkin ylläpidolla on ollut tietenkin Metsähallituksella keskeinen rooli. Mutta jos sinne laitetaan se vapaaehtoisen kolehdin keräysmahdollisuus, se ei murra sitä jokamiehen käyttöoikeutta itse luontoon, se on minusta tärkeätä.

Tämä liittyy pikkuisen oikeastaan aiemmin käytyyn Pallas-keskusteluun tässä salissa, jolloin myöskään ei nähty sitä, että mitä parempi varustus kansallisluonnonpuistossa meillä on, sitä enemmän suuri yleisö kulkee niillä merkityillä poluilla ja käyttää niitä palveluita ja vaarantaa sitä vähemmän alkuperäistä luontoa. Tässä on selvä logiikka, ja sen takia on hyvin tärkeätä, että palvelurakenne pidetään kunnossa. Siksi tämä valiokunnan mietinnön huoli siitä, että näitä leikkauksia ei pystytä toteuttamaan supistamatta luontopalvelujen ydintoimintoja, on tietysti aivan oikea. Metsähallituksen täytyy ottaa tämä viesti hyvin vakavalla tavalla.

Tässä yhteydessä haluan vaan nostaa myöskin tuon Repoveden kansallispuiston luontokeskushankkeen välttämättömyyden esiin. Me tarvitsemme sen sinne, ja se tulee ilman muuta myöskin paremmin vielä palvelemaan niitä kymmeniätuhansia retkeilijöitä, joita siellä vuoden aikana käy.

Puhemies! Toinen asia koskee tätä siirtoviemärikysymystä, jolla on, totta kai, yhteys tähän ajankohtaiseen jätevesikeskusteluun. Mitä paremmin ja mitä enemmän me pystymme ohjaamaan valtionapuja siirtoviemärien rakentamiseen, sen vähemmän meille syntyy sen kaltaisia riskejä tai ongelmia, mitä tämä jätevesikeskustelu on nyt mukanaan tuonut. Tämä on selkeästi nähtävissä vaikkapa omalla Kymenlaakson alueella, jolla tietysti etäisyydet ovat aika lyhyitä mutta jolla on pystytty rakentamaan osuuskuntia, siirtoviemäreitä ja valtion tuella voitu sitten välttää kuntien turvautumista epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytaikaisiin ratkaisuihin. On aivan selvä asia, että juuri näillä saadaan runsaasti näiden varrella olevaa haja-asutusta myöskin keskistetyn järjestelmän piiriin. Tämä on erittäin tärkeä asia. Tämä on pitkää työtä, ja sen takia myös täytyy valtionvaroissa huolehtia siitä, että panostuksia säilyy.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian hyödyntäminen ja lämmitystapojen siirtyminen sähkö- ja öljylämmitteisistä taloista uusiutuviin on äärimmäisen tärkeä asia. Tätä täytyy kannattaa. Täytyy edelleenkin satsata paljon matalaenergiarakentamiseen, ja tässä yhteydessä nyt vielä mainitsen kerran koko tämän budjettikeskustelun erään vihreän langan eli puurakentamisen. Olen jo esittänyt kiitokseni ministeri Vapaavuorelle siitä, että hän vahvan betonilobbyn äärelläkin kykeni viemään nämä uudistukset palomääräyksiin ja Suomessakin pystytään rakentamaan 8-kerroksisia puukerrostaloja. Nämä säädösmuutokset lisäävät selkeästi puurakentamisen kilpailukykyä, ja tämä tulee olemaan erittäin merkittävä ja suurimerkityksellinen suomalaiselle puutuoteteollisuudelle ja sen kautta koko metsäklusterille ja sille teollisuuden rakennemuutokselle, joka on ihan välttämätön, kun tietty osa sellunkeitosta ja paperinteosta on tullut tiensä päähän.

Arvoisa puhemies! Tämä kosteus- ja homeongelma on äärimmäisen iso kansallinen ongelma, ja siihenhän meidän täytyy löytää vakavia ratkaisuja. Tänään kuulimme todellakin, että kolmasosa johtuu suunnittelusta, kolmasosa rakentamisesta, kolmasosa käyttövirheistä. Tästä tietysti seuraa se kysymys, onko se vastuujärjestelmä tänä päivänä kohdallaan. Meillä on aika pitkä, useita vuosia kestävä vastuujärjestelmä, joka liittyy aina myyjään, ja sen takia tätä kysymystä pitäisi nyt huolella tarkastella, millä päästään kiinni tähän erittäin vakavaan kansantalouden varallisuutta syövään kysymykseen, erityisesti siihen, että näitä ongelmia pystytään uudisrakentamisessa välttämään.

Arvoisa puhemies! Myös peruskorjauskysymys on äärimmäisen tärkeää asuntopolitiikkaa. Meillä on paljon 1960—1970-luvulla rakennettua asuntokantaa, joka tarvitsee uudistamista, ja siihen uudistamiseen myöskin puu muodostaa ekologisesti kestävän vaihtoehdon, ennen muuta, herra puhemies, ekologisesti kilpailukykyisen vaihtoehdon erityisesti suhteessa kaikkiin muihin rakennusmateriaaleihin. Puuhan toimii myöskin hiilinieluna siinä missä kaikki muut materiaalit tuottavat päästöjä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriönkin pääluokkaan tehtiin valiokunnassa hyviä täydennyksiä. Ympäristötöihin tuli jätevesien osalta 3 miljoonaa euroa ja luontopalveluihin ympäristöministeriön puolella 2,5 miljoonaa. Suojelualueiden hyödyntäminen, käytön lisääminen, luontokokemusten hankkiminen ja luonto-osaamisen syventäminen ovat kaikkien etu. Näin yt-menettely Metsähallituksen henkilöstön keskuudessa voitiin keskeyttää.

Siirtoviemärihankkeet ovat, aivan niin kuin täällä salissakin on kuultu, myös maakunnissa hyvin tervetulleita. Hyvänä esimerkkinä on Oulu—Haukipudas—Ii-viemärin saaminen toteuttamislistalle. Jo ensi kesänä puhdistamon laajennus olisi ollut Iissä ajankohtainen. Nyt voidaan tätä keskitettyä järjestelmää ruveta todella toteuttamaan ja saadaan hyvä kokonaisuus aikaan.

Budjetin ulkopuolella olen pohjoisen näkökulmasta tyytyväinen juuri säädetyn luonnonsuojelulain kirjauksiin metsästyksen osalta. Metsästys jatkuu suojelualueella vapaametsästysoikeuden osalta entiseen malliin. Hirvien ajometsästys on myös mahdollista hirvikannan pysäyttämiseksi kansallispuistoissa. Raatelevan pedon poistaminen on myös mahdollista, muutenhan raatelu jatkuisi ja vahingot edelleen lisääntyisivät.

Arvoisa puhemies! Yleensä kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia tehtäessä yhteistyötä paikallisen väestön kanssa tulee edelleen lisätä. Yleensä on kysymys kulkemiseen, riistanhoitoon, metsästykseen tai kalastukseen liittyvästä toiveesta. Pienillä joustoilla saadaan suurta tyytyväisyyttä ja hyväksyntää suojelualueelle.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelun osalta meriliikenteellä on myöskin hyvin merkittävä rooli. On tulevaisuudessa pyrittävä siirtämään matkustaja-alukset käyttämään nesteytettyä maakaasua, jolloin päästään rikkipäästöistä. Toinen oleellinen asia on se, että laivojen jätevedet tulee jatkossa ohjata satamissa puhdistamoihin eikä niitä saa päästää tuonne avomerelle. Avomerelle päästäminen on vielä tänä päivänä ihan selvää arkipäivää ja sillä on hyvin suuri merkitys Itämeren veden koostumukseen ja nimenomaan fosforimääriin.

Luontopalveluiden osalta totean, että on hyvä asia, että valiokunta teki asianmukaiset lisäykset ja voidaan näitä matkailupalveluita edelleen tarjota. Varsinkin Varsinais-Suomessa Teijonkin matkailualueen palvelut olivat uhattuina, ja kun ed. Jukka Roos aikanaan teki ison työn saadakseen ison suojelualueen siellä pystyyn, niin on se kaiken kaikkiaan hieno asia, että nämä palvelut edelleen siellä toimivat. (Ed. Pulliainen: Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä!) — Kyllä, mutta Jukka Roos oli siinä hyvin aktiivinen, kunnia hänellekin, hän oli siinä mies paikallaan.

Asumisen osalta toteaisin, että puurakentamisen tuleminen on hyvä asia, ja erityisesti siinä myöskin päästään todennäköisesti paljolti eroon nimenomaan homeongelmista, kunhan se puurakentaminen tehdään oikein. Nythän meillä on 1970- ja 1980-luvuilla rakennetut betonibunkkerit, jotka ovat hyvinkin huonosti ilmanvaihdon osalta järjestettyjä, ja siellä on paljon kosteusongelmia. Niiden kohtaloksi koituu ennen pitkää purkaminen. Meillä on osaamista rakentamisen osalta, kunhan se käytetään, ja vastuutusta pitää edelleen tehostaa niin, että myöskin kuluttajansuoja kaikilta osin toteutuu.

Ed. Tennilä käytti hyvän puheenvuoron asumisesta, asumisen kustannuksista. Se on juuri niin, että ruuhkautuminen tietylle alueelle nostaa asuntojen vuokria, nostaa asuntojen hintoja, ja kun asuminen on kuitenkin ihmisille välttämätön asia, siitä tulee kilpailukyvylle rasittava tekijä. Siksi aluepolitiikkaa ja asumisen kustannuksia pitää huolellisesti miettiä.

Mitä olen seurannut julkisuudessa olleista tiedoista, niin valtio ja kunnat täällä Pääkaupunkiseudullakin pitävät aivan tajutonta hintaa asuntotonteilla. Se on osaltaan nostamassa asuntojen hintoja, ja meillä on nyt edessä vuokratonttien osalta aikamoinen pommi. Nimittäin siellä on tänä päivänä päällä 25—30 vuotta vanhoja kerrostaloja, ja nyt, kun tontin omistaa joku muu kuin taloyhtiö, tontin omistaja sanelee kylmän rauhallisesti sen vuokratason, mikä on tulevaisuudessa, ja historialla ei ole mitään merkitystä. Tämä on nähtävissä myöskin Metsähallituksen toimissa.

Arvoisa puhemies! Varmaan puhetta vielä riittäisi, mutta nyt pikkuhiljaa on syytä hiljentyä joulun viettoon.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme viettäneet luonnon monimuotoisuuden teemavuotta, vaikka luonnon monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään. Tarvitaan viimeistään seuraavalla hallituskaudella yhä tehokkaampia toimia, kuten ennallistamista, suojelualueiden perustamisen ohella. On hyvä, että Metso-ohjelmaa on päätetty jatkaa, joskin sen rahoitus on ollut riittämätön. Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman Metson vahvuus on sen laaja hyväksyttävyys.

Toinen tärkeä seikka on se, että on saatava uusi ajatusmalli läpileikkaavana kaikkeen toimintaan. Ekologinen kestävyysraami on huomioitava lähtökohtana kaikessa toiminnassa. On kestämätöntä, että avohakkuu ja perinteinen metsänhoito köyhdyttävät metsäluontoa. Sen rinnalle on saatava luonnonmukaiset ja pehmeämmät metsänkäsittelymenetelmät varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Erirakenteisessa metsässä, niin sanotussa jatkuvan kasvatuksen talousmetsässä, on erilaisia ja erikokoisia puita, myös lahopuuta. Se on paljon monipuolisempi biotooppi eliöille kuin yhden puulajin talousmetsä ja tuottaa myös omistajalleen tasaisen tuoton ja vahvaa laatupuuta. Metsälain muutos on välttämätön luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Suomessa on ojitettu valtaosa maan soista ja jäljellä on erityisesti eteläisessä Suomessa vain rippeitä alkuperäisestä suoluonnosta. Yli puolet koko maan suotyypeistä on Syken arvion mukaan uhanalaisia, ja suojelutaso on epäsuotuisa. Ojitettuja suoalueita voidaan uudelleensoistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on osoittautunut vähäiseksi. Suomeen tarvitaan kansallinen suoluonnon suojeluohjelma.

Turpeen energiakäyttöä on ilmastosyistä vähennettävä, sillä turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja tuottaa kivihiiltäkin suuremmat ilmastopäästöt. Nykyinen turvetuotanto on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille soille. Soiden ohella myös pienvedet tarvitsevat suojelua ja myös ennallistamista. Ihminen on muokannut miltei kaikki luonnontilaiset uomat. Meillä on valtavasti haastetta varjella viimeiset jokiin nousevat kutukalat, harvinaiset suolintulajit kuten riekko, monet keto- ja niittylajit, perhoset kuten luhtakultasiipi, pienpedot, ilves ja ahma, sudet ja monet muut Suomen luontoon kuuluvat eläimet, linnut, pikkuötökät ja kasvit.

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä on annettu uusi arvio uhanalaisista lajeista. Sen mukaan joka kymmenes Suomen eliölaji on uhanalainen. Puolet Suomen eri luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Moni eliölaji on vaarassa kadota sukupuuttoon. On keskeistä valmistella ja toteuttaa uhanalaisten lajien luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmia. Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä. Metsäelinympäristön muutokset selittävät muutokset monen lajin osalta. Lahopuun väheneminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus, ovat syitä köyhtymiselle. Tarvitaan lisää suojelualueita mutta myös edellä kuvattu muutos metsienkäsittelymenetelmiin.

Perinneympäristön hoito voisi olla yhä merkittävämpi tulonlähde maaseudulla. Perinneympäristöt, niityt ja kedot ovat kaunis osa perinteistä maalaismaisemaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan debattikeskusteluvaiheessa puhuttiin yhdessä vaiheessa esteettömyysasiasta, ja haluan palata siihen vielä vähän tarkemmin uudelleen, koska se tulee kaikille meille jossain aiheessa olemaan erittäin konkreettinen asia ja sen ratkaisu on pelkästään asenteista useimmissa tapauksissa Suomessa kiinni. Ei tarvita enää uutta lainsäädäntöä, itse asiassa ei mitään asetuksia, ei mitään ohjeita eikä juuri paljon minkäänlaisia voimavarojakaan, jos vaan asiaan halutaan suhtautua oikealla tavalla, ennen kaikkea jos tullaan vähän ajatelleeksi, mitä kaikki se tarkoittaa. Mutta tietenkin silloin, kun menee kuin orivarsa eteenpäin eikä tarvitse mistään esteistä mitään välittää, ei tule ajatelleeksi sitä, mitä este-sana yleensä tarkoittaa.

Tässähän nyt yleensä lähdetään liikkeelle siitä, että ajatellaan pyörätuolissa istuvaa ihmistä tai sähköpyörätuolissa istuvaa ihmistä. Unohdetaan kokonaan ne ihmiset, jotka ovat jollain muulla tavalla hetkellisesti ehkä huonommin liikkuvia. He voivat olla tapaturman takia alaraajakipsiä kantavia ihmisiä tai ovat perheenäitejä, jotka työntävät lapsia rattaissaan. Se on hyvin monimuotoinen tämä ihmisvalikoima, ja kaikkia heidän tarpeitaan yhdistää se, että kunhan paikasta toiseen pääsee suhteellisen sileästi ja tasaisesti. Ei ole kovin kummallinen vaatimus, eihän, ed. Salo? (Ed. Petri Salo: Ei!) Luulisi, että se on helppo toteuttaa. Tähän liittyvät ensimmäiset ohjeet tulivat Suomen rakennusmääräyskokoelmaan vuonna 1958 käsittääkseni, siis yli 50 vuotta sitten. Siitä lähtien näitä on jauhettu ja toteutettu ja aina lopputulos on ollut jollain lailla ei täydellinen vaan jotain muuta.

Tässä talossa rakennettiin onneksi tästä perusteesta johtuen uusi sisäänkäynti, joka oli tarkoitus saada täysin esteettömäksi. Eduskunta halusi rakentaa täysin esteettömän sisäänkäynnin. Kaikki valmisteltiin huolellisesti. Kansanedustaja Ulla Anttila veti tätä työryhmää. Minulla oli ilo olla tämän kyseisen työryhmän jäsenenä, koska olen ollut vammaistyössä mukana 30 vuotta. Siinä käytettiin tämän maan erittäin hyviä asiantuntijoita. Tämä työryhmä jätti mietintönsä, ja sen jälkeen kansliatoimikunta päätti, että tämä kyseinen tila rakennetaan.

Menkääpä jokainen teistä nyt tutustumaan siihen, kuinka täysin esteetön se teidän mielestänne on, ja mieluummin istukaa johonkin pyörätuoliin ja pyytäkää, että teidät työnnetään sisälle. Niin ikävää kuin se onkin sanoa, te ette edes pääse kadulta sisälle. Siinä kadulla on jo ensimmäinen reunakivi, jonka yli sisälle päästäkseen täytyy olla erityistä teknistä taitoa. Siellä sisällä Museoviraston vastustuksesta johtuen tietyt ovet, jotka johtavat näihin lakitiloihin ja muihin vastaaviin, ovat sen laatuisia, että niistä voimakas mies pääsee sisälle, kun avaa ylärivan ja vetää ovet kunnolla auki, mutta kynnykset ovat jääneet jäljelle.

Kerron tämän yksityiskohdan sen takia näin tarkasti, että siinä on sanottu kaikki. Oli rahaa, oli aikaa, oli asiantuntijoita, mutta miksi siinä toteutuksessa ne muutamat sentit ja pienet millit jäävät aina toteuttamatta? Se johtuu vaan siitä, että sitä asiaa ei kunnolla sisäistetä. Arkkitehtien koulutuksessa tämä kerrotaan. Se on rakennepiirustuksissa otettu huomioon, mutta aina kun on lopullisesta toteutuksesta kysymys, niin jokin mättää tässä asiassa.

Sen takia ajattelin, että näin joulun alla, kun kaikki sanotte, että teillä on hyvä mieli, miettisitte tätä asiaa myöskin jatkossa omassa edustajan tehtävässänne, kun esimerkiksi kunnallista tekniikkaa, kaavoitusta ja muuta hoidetaan. Moni asia on paljon paremmin kuin 30 vuotta sitten. Minä en ollenkaan väitä sitä, että tämä meidän yhteiskuntamme olisi joku kurjalisto tältä osin. Mutta samalla vaivalla, kun me puhumme tehokkuudesta, tämä olisi voinut olla monin verroin järkevämpi ja ennen kaikkea toimivampi, ja se toimivuus tarkoittaa sitä, että se olisi koko väestölle ollut helpompi ja parempi ja saavutettavampi, kenellekään siitä ei tulisi hankaluuksia. Tämä on minun joulutoivotukseni, että tätä asiaa muistettaisiin, koska kuten sanottu, se ei tule edes kalliiksi, mutta se vaatii asiallisuutta ja viitseliäisyyttä ja asioiden oikeaa ymmärtämistä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamasta asiasta, kuudesta eri asiasta, ensiksi kansainvälisyydestä. Täällä puhuttiin Imosta ja siitä, että Suomen pitäisi ottaa taka-askeleita rikkipäästökysymyksissä. Se on todella niin kuin ed. Haavisto totesi. Jos me olemme Imossa vasta hyväksyneet nämä vähärikkiset polttoaineet laivoissa, aluksissa käytettäviksi, niin olisi varsin kummallista, että Suomi toimisi nyt toisella tavalla ja alkaisi pyytää poikkeuksia. Itämeri ei ole ainut alue, jolla näitä vaaditaan, myös Kanaalin alue ja Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikko ovat muun muassa tällaisia.

Sitten näissä muissa YK:n alaisissa Unfccc- ja Uncpd-ohjelmissa eli ilmastonmuutos- ja biodiversiteetti- sekä aavikoitumisen vastaisissa ohjelmissa on Suomen aktivoiduttava entisestään, pyrittävä yhdistämään nimenomaan näitä kolmea suurta ohjelmaa niin, että ilmastonmuutoksen vastaiset toimenpiteet eivät polje biodiversiteettitavoitteita. Väestönräjähdyksen merkitys pitäisi olla mielessä, äänessä ja esillä. Se on tärkeää. Se on myös asia, joka pitää saada hallintaan.

Cancúnissa päätettiin kansainvälisestä rahoituksesta ilmastonmuutokseen. Nimenomaan pitkän tähtäimen rahoitus on 100 miljardia vuositasolla vuoteen 2020 mennessä. Tämän saamiseen tarvitaan innovatiivisia, uusia rahoituslähteitä, lentovero, Tobinin veron tyyppinen veroratkaisu.

Toinen asia, luonnonsuojelulain muutos, siis HE 179/2010, joka liittyy siis tähän haja-asutusalueiden jätevesiasetukseen. On todella ikävää, että kokoomus on alkanut tätä asiaa jarruttaa. Tulee mieleen vuosi 1999, kun ympäristövaliokunnassa maankäyttö- ja rakennuslakia laadittiin. Silloin yksi kokoomuslainen ja yksi keskustan Oulusta kotoisin oleva kansanedustaja jarruttivat maankäyttö- ja rakennuslain etenemistä syystä, josta nyt ei ole ehkä aihetta puhua. Mutta tämä jarrutus nyt tässä asiassa on aivan kyseenalaista, niin kuin täällä tänään ministeri Lehtomäki totesi ja myöskin tamperelainen kansanedustaja Tiura.

Itämerestä: se on siis todellakin kaikkein saastunein merialue. Ongelma on, että se ei ole ainoastaan fosfori- tai typpi-, siis tällainen ravinnekysymys, vaan myöskin dioksiinipitoisuudet, furaanipitoisuudet ovat todella korkeita. Tähän liittyy ongelma. On edelleenkin sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat esimerkiksi Kymijoen kanavan ja tällä tavalla laittaa Kymijoesta dioksiinia ja furaania liikkeelle kohti Itämerta. Se olisi Helcomin vastaista, Espoon sopimuksen vastaista, se on myös realiteettien vastaista. Kuitenkin poliittisista syistä pidetään tällaisia viirejä ilmassa.

Sitten, onko hallitus järjestänyt luonnonsuojelua vai ei? Tietysti jonkin verran varmasti on, mutta ed. Juurikkala tässä koetti kertoa niin päin, ettei tämä kansallispuistoihin tuotu metsästyskäytäntö, tämä uusi käytäntö, ole mitenkään ongelma. Kyllä se vain on. Se tuo metsästyksen Etelä-Suomen pieniin kansallispuistoihin syystä, joka ei riipu kansallispuiston suojelutavoitteista, vaan sen syyt ovat kansallispuiston ulkopuolella. Tämä liittyy myös hylkeiden suojelualueisiin ja turvallisuuskysymyksiin. Tämä on ongelmallinen asia ja vastoin kansallispuistoperiaatetta. Pallas-Ylläs oli yksi tällainen, Metson heikkous, elyn huonot resurssit — yleensäkin se, että ympäristöministeriön resursseja ajetaan alas.

Tässä onkin tärkeä kysymys viidenneksi: Mitä tapahtuu seuraavissa hallitusneuvotteluissa? Löytyykö se tie, että vahvistetaan ympäristöministeriön asemaa ilmastoministeriönä, resurssiministeriönä, vai pyrkivätkö maa- ja metsätalousministeriön puolelta tulevat haamut kaappaamaan koko ministeriön ja sillä tavalla peruuttamaan sen, mikä aikoinaan ikään kuin vahingossa tapahtui eli ympäristöministeriö sai hienolla tavalla ensimmäisen ministerin, vielä ministeri Ahteen, ja se syntyi. Tämä elyn resursointi, sen puutteelliset resurssit, on tämän päivän uutisia.

Lopuksi ilmastolaki, puhemies: saamme äänestää aivan pian siitä, olemmeko valmiit hyväksymään sen tarpeen. Se on tärkeä, se pitäisi saada Suomessa myöskin aikaan.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ympäristöministeriön pääluokan keskustelussa on puhuttu myös jonkin verran asunnoista ja asuntopolitiikasta ja asuntojen hinnasta. Jos arvioidaan viimeisiä vuosikymmeniä, Suomen asuntojen hinnankorotusta ja siihen vaikuttavia syitä, niin sieltä löytyy selvästi ensinnäkin se vastaus, että rakennusmateriaalit ja niiden kustannukset eivät ole nousseet ja rakennustyön kustannukset eivät myöskään ole nousseet Suomessa. Ne, jotka ovat hyötyneet näistä kiinteistökustannusten noususta, ovat maanomistajat.

Tässä tullaan kaavoitukseen ja kuntien harjoittamaan maapolitiikkaan. Kyllä Suomi on tässä suhteessa ihmeellinen maa, että vaikka meillä on kuitenkin harvaanasuttu maa käytettävänä, me olemme onnistuneet kuitenkin maan hinnan kohottamaan näin korkeaksi. Tämä maan ansiottoman arvonnousun ongelma on pysyvä ja suuri ja varsinkin niissä kunnissa, joissa kunta ei ole aikoinaan hoitanut maapolitiikkaansa asianmukaisella tavalla.

Oulu tässä suhteessa on positiivinen esimerkki siitä, miten kunta on hoitanut maapolitiikkansa hyvin. Tällä on sitten tietenkin vaikutusta ollut myös puurakentamiseen tai rakentamiseen yleensä. Ja jos tästä puurakentamisesta yhden paradoksin sanon, niin jännäähän on se, että 1638 suomalaiset siirtolaiset matkustivat Suomesta Amerikkaan Delawareen ja kehittivät siellä tämän salvos-järjestelmän ja opettivat amerikkalaisille puurakentamista. Se on legenda edelleen tuossa maassa, mutta suomalaiset rakennusmiehet sen takia, että puurakentamista ei paljoa ole, ovat menettäneet tätä ammattitaitoa tuntuvasti. (Ed. Tiusanen: Eivät patentoineet sitä!) Tässä suhteessa on hyvä, että tässä keskustelussa tämä puurakentaminen on otettu esille.

Sen haluan tässä sanoa myös, että meillä on hallituksessa kuitenkin minun mielestä yksi oikein tolkku ministeri, ja se on ministeri Vapaavuori, joka sekä maapolitiikassa että kaavoituspolitiikassa ja kannanotoissaan on edustanut linjakkuutta ja joka on edistänyt asioita omalla ministeritoimialallaan.

Tästä tulen sitten tähän keskusteluun kaavoituksesta ja ympäristöviranomaisten toimista. Ed. Tiura muun muassa totesi sen, että ympäristökeskukset käyttävät mielivaltaa käsitellessään kaavoja. Se on erittäin voimakas kannanotto. Ensinnäkään ei ole enää ympäristökeskuksia, vaan on ely-keskuksia tuolla eri puolilla Suomea, ja siellä kuitenkin toimitaan lakien mukaan, että kyllä eduskunnan pitää itse ottaa vastuu kaikesta siitä, minkälainen meillä on kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntö. Tämä on kuitenkin tämän talon keskeistä päätöksentekovallankäyttöä, eivät virkamiehet toimi lakien vastaisesti.

Sitten, herra puhemies, lopuksi kaksi asiaa, jätelaki ja jätevesiasetus. Nyt näyttää siltä, että nämä molemmat asiat ovat hallituksen näkökulmasta huonossa hapessa. Kokoomuksen kansanedustajat arvostelivat minusta osittain asiaperusteisesti jätelakia täällä käydyssä keskustelussa, ja jätevesiasetusta ja tätä jätevesipolitiikkaa on arvostellut koko eduskunta. Tässä mielessä täytyy sanoa, että istuvan hallituksen ympäristöpolitiikka ei nauti eduskunnan erityisen suurta luottamusta. Minkä toiveen voisi asettaa tulevalle hallitukselle, on se, että nimenomaan ympäristön- ja luonnonsuojelussa ja alkuperäisluonnonsuojelussa 2011 vaalien jälkeen nimettävä hallitus ottaisi ihan toisen asennon, koska tämä luonnon- ja alkuperäisluonnonsuojelu on kuitenkin meidän kaikkein tärkeimpiä asioita.

Puhemies! Tässä täytyy lopuksi todeta, että Suomi ja Suomen ympäristöpolitiikka eivät kestä oikeastaan toista tämänkaltaista hallitusta, jossa ympäristön- ja luonnonsuojelu-, nimenomaan luonnonsuojeluasiat, alkuperäisluonnonsuojelu, ovat näin huonolla tolalla.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on kehotettu jo hiljentymään joulun viettoon ja pitämään suu supussa, ja sen johdosta puristankin 5 minuutin puheenvuoroni 2 minuuttiin.

Haluan muutaman sanon sanoa Itämeri-asioista vielä. Tässä tuli 3 miljoonan euron lisäys Itämeren asioihin tämän prosessin aikana. Tämä on erittäin hyvä asia, mutta ei toki riitä pelastamaan Itämerta. Tämän lisäksi vielä eduskuntavaiheessa on tulossa tämä poistokalastuksen tukeminen, joka on myöskin erinomainen asia tällä samalla saralla. Lisäksi minulla on toiveet korkealla, että hajajätevesikysymys saadaan aika pikaisesti tauon jälkeen ratkaistua. Nämä kaikki vaikuttavat hyvään suuntaan.

Keskustelun aikana on moneen kertaan todettu monien edustajien toimesta, että maatalous olisi jo hyvin paljon tehnyt rehevöitymisen estämiseksi. Näin varmaan osittain onkin, mutta karu fakta on kuitenkin se, että edelleen sekä fosfori- että typpipäästöistä maatalouden osuus on yli 50 prosenttia. Sen johdosta, jos Itämerta halutaan pelastaa, on pakko myös vaikuttaa maatalouteen.

Tällä hetkellä EU:n uusi ympäristötukikausi, joka alkaa vuonna 2014, on parhaillaan valmistelussa, ja tässä on nyt vaikuttamisen paikka. Olisi tarpeen saada uusiin ympäristötukiin tällainen Itämeri-ulottuvuus, jolla vaikutettaisiin rehevöittäviin päästöihin tehokkaasti koko valuma-alueella. Suomella olisi tässä tärkeä rooli edistää tätä asiaa, nimittäin mielestäni on sillä tavalla, että Itämeren terveys joko kaatuu tai paranee sen mukaan, millaiset ympäristötukikannustimet valuma-alueella saadaan voimaan vuoden 2014 alusta.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Otin varaslährön tuos, ku annettihin aikaa. En käytä koko viittä minuuttia.

Suomi on vihireen kullan maa ja kaikki tietää, jotta puu sitoo hiiltä, se on oikeen hiiliahamatti. Ruottihan on puurakentamises menny huomattavasti viime vuosina meitä erelle, koska siel lainsääräntö jo sallii kahareksankerroksiset hirsirakennukset. Sanoisinkin, että meillä Suomes olis ny hyvä herätä sen suhteen, että nyt, ku on torettu, että puurakennus myös maanjäristysalueella on huomattavan paree ku mikään muu rakennus, eli suomalaasta puuta, joka on tivihisti kasvanutta, sitä pitäs vierä markkinoille ympäri maailmaa. Meirän pitääs tarttua nyt eikä hetken päästä. Kehottaasinkin suomalaasia, ku ollahan täällä Suomen pääkaupungissa Helsingissä, että tänne joko Tähtitorninmäelle tai mistä löytyy sellaanen hyvä tontti, näkyvä tontti, rakennetaas sinne oikeen kunnollinen hirsirakennus, joka olis sellaanen maamerkki suomalaasille, et ku tänne tuloo ulkolaasia, esiteltääs niille. Mä väitän, että se vois olla sellaanen tulevaisuuren myyntivaltti, jotta me tulevina vuosina havahrutaas, jotta näin sitä Suomea markkinoidaan.

Nyt ku Ollilan työryhymä sai meille tuotua esiin niin sanotun innovaation tulevaisuutta ajatellen, jotta Suomen järvet olis kaikki tulevaisuures juomakelepoosia, soon todella varmahan tuollaanen vaan tietty visio, mutta Suomes on yli 60 000 järviä, niin olis hieno asia, notta Suomen järvet niin sanotulta roskakaloolta putsataas. Ne ei oo roskakaloja, ruvetaas jalostamahan kuulkaa nämä kalat purkkiihin. Mä luulen, notta siin olis kans meillä sellaanen yks vientivaltti Japanihin, Kiina, Intia, ne syö kaikenmoisia äyriääsiä rotista lähtien, niin mä luulen, jotta tällä lailla jalostettuna kala purkkihin toisi suomalaasille töitä. Ei muuta ku innovaatiot liikenteeseen.

Sitten yksi pieni ajatus siitä, että itte ku oon tulevaisuusvaliokunnassa, se ei oo mikään niin sanottu huuhaavaliokunta, päinvastoon, mä väitän, että se on täs talossa yks merkittävä valiokunta. Ku eletähän tällasta aikaa, että puhutaan innovaatioosta, niin joka omistaa esimerkiksi hehtaarin, kaksi, kolme, mettää, niin hän myy ne puut, pistää internettiin, jotta sen puun voi ostaa esimerkiks 300 eurolla. Son koko elämän hänen puu, tapahtuu puulle mitä hyvänsä. Jos se kaatuu myrskyssä, se lahoaa sinne eli samalla mettänomistaja ja maanomistaja hyötyisivät tästä. Se olis kaikkien meirän hyöty eli myös niiren, jokka sanoo, notta mettist ei saisi mitään ottaa. Mettänomistaja hyötyys pisnesmieles tästä todella paljon.

Lopuksi haluaasin toivottaa kuitenki Suomen kansalle rauhallista joulua ja toivotahan, että se alkohooli pysyy loitolla, jotta lapset saisivat isistä ja äitistä hyvän esimerkin tulevaisuutta ajatellen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan kahteen asiaan vaan, mihinkä täälläkin jo hyvin monessa puheenvuorossa on viitattu, elikkä tähän jätevesiasetukseen ja siihen, että tällä hetkellä rakentaminen seisoo haja-asutusalueilla. Melkein tekisi mieli esittää, että hallitus nyt sitten lisätalousarviossa heti ensi vuoden puolella näihin siirtoviemärihankkeisiin varaisi rahoja. Tällä tavalla se työllistäisi ja myös toisi mahdollisuutta liittyä kunnalliseen verkkoon.

Sitten toinen asia, mistä täytyy valiokuntaa kiitellä, on se, että Metsähallituksen luontopalvelujen rahoitus nyt turvattiin ja työpaikat on turvattu sitten myös pohjoisessa Suomessa ja Kainuussa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Puurakentamisesta, en tuossa omassa puheenvuorossani ehtinyt siihen oikeastaan mennä, muutaman sanan haluan todeta.

On erittäin hyvä, että nyt Suomessakin tartutaan puurakentamiseen ja halutaan ennen muuta edistää sitä, että puuta voitaisiin tulevaisuudessa käyttää entistä määrätietoisemmin. Niin kuin hyvin tiedämme, maailmalla kansainvälisesti puu on parantanut asemaansa merkittävästi. Esimerkiksi Norjassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa puun osuus on kasvanut erityisesti kerrostalorakentamisessa, ja itse toivon, että Suomessakin nyt määrätietoisesti näitä hankkeita eteenpäin viedään. On tietyllä tavalla ollut erikoista, että meillä Suomessa, metsien maassa, puurakentaminen on ollut varsinkin kerrostalopuolella varsin vaatimatonta eikä sitä ole lainsäädännöllisesti eikä muutenkaan haluttu edistää. Puurakentaminen luo nimittäin hyvin paljon työllisyyttä. Se luo sitä sinne lähelle. Yhden pientalon tekemiseen tarvitaan jo hieman yli neljä henkilötyövuotta, ja tätä kautta sillä on paikallisestikin erittäin suuri työllistävä vaikutus.

Tietysti nyt, kun kaikissa puheissa on vahvasti esillä myös ilmastonmuutos, puurakentaminen on tässäkin erinomainen auttaja. Se hidastaa ilmastonmuutosta. Puu hyödyntää kasvaessaan ilman hiilidioksidia, se varastoituu puuhun, ja puutalossa tuo hiili säilyy erittäin pitkään. Keskimääräinen suomalainen puinen omakotitalo sitoo laskelmien mukaan noin 30 tonnia ilman hiilidioksidia. Se vastaa yhden kuluttajan keskivertoautoilua, siis 10 vuoden autoilun hiilidioksidipäästöä. Eli yhden talon kun rakentaa, niin tällaisista vaikutuksista ilmastonmuutokseen on kyse.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hiljaisuus on nyt tänne jo laskeutumassa, joten tiivistän kahteen asiaan.

Ensinnäkin Itämeren suojelusta on tänään paljon puhuttu, ja on tärkeää, kuten ministeri on linjannut, että käytännössä meillä on käytössä nämä tehokkaimmat keinot vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi, mutta toisaalta ei pidä väheksyä myöskään näitä pienempiä keinoja. Sen vuoksi olisi hyvä, että myös pienempiin Itämeren suojeluhankkeisiin, sellaisiin, joita voivat yksittäiset henkilöt tai laituriseurat toteuttaa, olisi saatavissa tukea ja etenkin tietoa. Aivan todella mielenkiintoisena pidän viime kesänä jonkin verran huomiota saanutta simpukkaviljelmämenetelmää, joka on ilmeisen tehokas suhteessa sen vaatimiin kustannuksiin ja toimenpiteisiin.

Toiseksi haluaisin antaa tukeni ed. Jokisen esittämille fantastisille ajatuksille siitä, että ympäristölainsäädäntöön olisi hyvä lisätä jatkossa yritys- ja työllisyysvaikutusten arviointi. Tämä olisi erinomainen asia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täydennän aikaisempaa puheenvuoroani yhdellä ainoalla mielestäni merkittävällä näkökohdalla. Kysymys on öljyntorjunnasta ja kysymys on aivan erikoisesti, arvoisa puhemies, siitä, mikä on oikea mittakaava öljyntorjunnassa. Aikoinaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunta jostakin syystä tutkitutti näitä asioita, ja silloin kyseltiin, voisiko sellainen onnettomuus kuin Exxon Valdez taikka tämä tuore Meksikonlahden öljyturma toteutua käytännössä. Silloin professori Pekka Nuorteva sanoi, että se toteutuu varmasti, ja aivan yhtä varmasti ennen kuin raakaöljylähteet ovat Koillis-Euroopassa ehtyneet, niin Suomenlahdella nykyisellä öljynkuljetuskapasiteetilla tapahtuu sellainen öljyvahinko, tankkerivahinko, että tankit tyhjenevät. Tässä katsannossa mittakaavan pitää olla oikea.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vain kirjata huoleni yhdestä asiasta, johon monet täällä ovat tänään ja vuosien varrella kiinnittäneet huomiota. Se on Ympäristötyöt-momentin määrärahan vuodesta toiseen jatkuva niukkuus. On selvää, että kehyksen mukainen Ympäristötyöt-momentin määrärahataso on mitoitettu liian alas, etenkin kun otetaan huomioon, että määrärahalla rahoitetaan myös muuta kuin siirtoviemärihankkeita. Määrärahan lisäykselle olisi kovasti tarvetta.

Siirtoviemärien rakentamiseen kannattaa ehdottomasti ohjata varoja. Siirtoviemäriverkkoon liittyminen on yksittäisen kiinteistönhaltijan kannalta yleensä hyvä ratkaisu, ja sellainen se on myös talous- ja jätevesien puhdistamisen kannalta. Erinomaista tietenkin on, että valtiovarainvaliokunta lisäsi ympäristötöihin 3 miljoonaa euroa tuon esityksessä olleen 10 miljoonan euron päälle ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle lisättiin myöskin 4 miljoonaa euroa vesihuoltorahoja. Mutta määräraha on aivan väärällä, liian alhaisella, tasolla edelleenkin.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan osaltani myös kiittää valiokuntaa määrärahan palauttamisesta luontopalvelujen turvaamiseksi. Päätös leikata näitä määrärahoja oli kyllä jo järjenvastainen. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleet koko ajan suuressa kasvussa, ja pelkästään vuonna 2008 kävi 1,7 miljoonaa suomalaista ja tutustui kansallispuistoihin.

Suomen suurimmat ja samalla suosituimmat puistot löytyvät Lapista. Mutta on selvää, että Ylä-Lapin pitkien etäisyyksien vuoksi kansallispuistojen kunnossapito ja kunnostus on aikaa ja siten myös rahaa vievää työtä, ja niiden suuren virkistysarvon vuoksi kansallispuistojen syrjäisempienkin alueiden palvelut tulee pitää kunnossa.

Toivon kuitenkin, että ympäristötöiden osalta olisi tehty enemmän panostuksia. Niillä on merkittävä työllisyysvaikutus syrjäseuduille, kuten myös näillä luontopalveluilla.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvä keskustelu, ja muutama näkemys myös omalta osaltani tähän keskusteluun.

Aluksi haluan todeta, että asuntotuotannon osalta on arvioitu, että ensi vuonna päästään noin 30 000:een uuteen asuntoon, mikä vastaa hyvin keskimäärin sitä tavoitetta, joka valtakunnassa on. Ongelmia tullee siinä, että Ara-rahoitteinen niin sanottu välimalli on poistumassa, ja on arvioitu, että valtion tukema asuntotuotanto saattaa jäädä 6 000—6 500 asuntoon. Vapaarahoitteisten asuntojen osalta hyvin keskeisessä roolissa on korkokanta. Jos korkokanta nousee, niin todennäköisesti myös asuntorakentaminen hiljenee.

Hyviä muutoksia on budjettiin tullut myös siinä, että budjettiin on varattu 30 miljoonaa euroa lämmitysjärjestelmien muutokseen. Jos muutat öljylämmityksestä uusiutuvalla energialla toimivaan lämmitysjärjestelmään tai maalämpöön, niin siitä on mahdollista saada 20 prosentin avustus ja sen päälle vielä työstä kotitalousvähennys. Eli erittäin hyviä asioita.

Sen sijaan olen huolissani siitä, että merkittävät asuntoministeriön rahat ovat keskittymässä entistä voimakkaammin Pääkaupunkisedulle. Toki tarvetta täälläkin on, mutta on tapahtunut selkeä linjanmuutos. Edellisellä vaalikaudella kunnallisteknisiä avustuksia osoitettiin myös muuanne kasvukeskuksiin, ja nyt tällä hetkellä suuntaus on se, että kaikki rahat keskitetään tänne Pääkaupunkiseudulle. Se on varmaan sitten ollut ministerin ja ministeriön oma tahtotila.

Me olemme käyneet keskustelua Ympäristötyöt-momentin määrärahan suuruudesta. Sehän pitää sisällään siirtoviemärit ja muun muassa pilaantuneitten maa-ainesten kunnostamisia jne. Oli hieman jännitteitä jaostossa ja valiokunnassa siitä, miten tähän asiaan suhtaudutaan. Tämähän on erittäin tärkeää, jos haluamme viedä eteenpäin ympäristöasiaa ja saada myös maaseudulla siirtoviemärit rakennettua ja päästä siihen tavoitteeseen, että jätevesiä puhdistetaan suuremmissa laitoksissa, joissa puhdistusteho on parempi. Mutta onneksi sinne se kirjaus saatiin, että uusiakin töitä voidaan käynnistää.

Täällä on keskusteltu puurakentamisesta. Minun mielestäni oikeastaan se lainsäädännöllinen työ on nyt tehty, ja tästä eteenpäin asia on aika pitkälti kaavoituksen varassa. Kunnat voivat jatkossa, jos niin haluavat, ohjata entistä enempi kerrostalorakentamista puurakentamisen suuntaan. Kaavoitus on tässä avainasia ja myös se, miten rakentajat sitten suhtautuvat puukerrostaloihin. Sieltä se kaiken kaikkiaan lähtee.

Haja-asutusalueitten jätevesiasiasta on keskusteltu voimakkaasti. On kuitenkin todennäköistä, että tässäkään salissa ei aivan tiedetä sitä kokonaisuutta, mikä tällä hetkellä tilanne on. Pohjois-Karjalan ely-keskuksessa on tehty selvitys, joka osoittaa, että vuoden 2014 lopussa kaikista asuinkiinteistöistä 80 prosenttia on keskitettyjen järjestelmien piirissä, ja lomarakennuksista vain 4 prosenttia tarvitsee joitakin muutoksia. Vain 4 prosenttia tarvitsee joitakin muutoksia. Ehkä me täällä kuvittelemme, että puolelle koko meidän kiinteistökannastamme tarvitsee jotakin tehdä, mutta tämä ei ole totuus, ja on hyvä tämä tässä myös todeta.

Kosteus- ja homeongelmat: Siellähän on poikkihallinnollinen työryhmä tällä hetkellä tekemässä työtään, ja tutkimus valmistunee lähiaikoina. Minusta se, että nyt tiukasti arvioisimme, mitkä ovat ne syyt, saattaa olla ennenaikaista. Annetaan tämän selvitysryhmän tehdä työnsä loppuun ja sitten arvioida ja todeta, mitkä ovat tämän selvityksen tulokset.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Oli pakko tulla tänne. Ed. Tiusanen, minä ihmettelen teitä, te olette satamakaupungin kasvatti. Ed. Tiusanen, kuunnelkaapa. Ymmärrättekö te lainkaan, että kaikista maailman tavarakuljetuksista 95 prosenttia kulkee laivoilla? Tässä salissa on tasan kaksi ihmistä, jotka ovat saanet palkkaansa meriltä. Ed. Kallis on ollut yhden kesän merillä, minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä eri tehtävissä eri laivajärjestelmissä.

Minä ymmärrän täysin, että Suomen viennistä menee 90 prosenttia laivoilla ja 70 prosenttia tulee. Te puolustatte Itämeren rikkidirektiiviä. Ymmärrättekö te ollenkaan, mitä siinä tapahtuu, kun tuo rikkidirektiivi tulee? Sellaista polttoainetta, jossa on 0,1 prosenttia rikkiä, ei ole vielä keksittykään. Oletteko te kenties keksinyt sen? Millä tänne tullaan? Suomi on EU:n kaukaisin saari ennen kuin Islanti liittyy EU:hun. Millä meidän tavarat kulkevat täällä? Ne kulkevat laivoilla. Tänne ei päästä rekalla eikä junalla.

En tiedä, onko teillä Kotkassa jokin muu keino keksittynä, mutta jos rikkidirektiivin myötä meidän kuljetuskustannuksemme meritse nousevat 30—50 prosenttia, niin se tappaa meidän kaikki elinkeinomme. Se on ihan vuorenvarma asia. Millä te oletatte meidän tavaroiden liikkuvan sen jälkeen? Minä en sitä tiedä, eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Se on käsittämätöntä puhetta, että tuo direktiivi, vaikka se Kanadassa olisi itärannikolla samanlainen, mutta sinne pääsee myöskin pitkin Amerikkaa vaikka rekka-autoilla tai muulla, mutta Suomeen ei oikein pääse. (Välihuuto) — Pääsee tänne, mutta täytyy kiertää aika kaukaa.

Ihmettelen tuota paimentamista tuosta rikkidirektiivistä, joka on vielä suomalaisten eteenpäin viemä. Sitä minä en ymmärrä, miten Suomessa on niin viisaita virkamiehiä, että he ovat ehdottaneet parin muun EU-maan kanssa tuota direktiiviä. Minä en käsitä sitä. Se tuhoaa meidän kaikki elinkeinomme, se on ihan varma asia. Tämä nykyinen 4,5 prosentin rikki voidaan vähentää 0,5:een, niin kuin muualla maailmassa, mutta on järjetöntä, että se tulee pelkästään Itämerelle, Pohjanmerelle ja Englannin kanaaliin tällä meidän alueellamme. Minkälainen kilpailuetu se on kaikille muille maille Euroopassa, Välimerellä ja Atlantin rannalla oleville muille maille, verrattuna meihin täällä raukoilla rannoilla.

En ymmärrä ollenkaan teitä, ed. Tiusanen. Te olette Kotkan kasvatti, (Ed. Skinnari: Asia tuli ihan selväksi, ei siinä mitään!) ja kuinka suuri määrä teidänkin elinkeinoistanne tulee laivojen kautta. Lähes kaikki. (Ed. Skinnari: Tulee tunnin vastaus tähän asiaan!) Pöyristyttävää puhetta.

Puhun vielä vähän puurakentamisesta. Ihmettelen sitä, miksi Ruotsissa voidaan tehdä korkeita kerrostaloja puusta mutta meillä ei. Onko Ruotsissa jotenkin erilaiset palomääräykset, vai mistä tässä on kysymys? On puhuttu siitä, että tuonne jonnekin päin Suomea oltaisiin luomassa puurakentamisen kehittämiskeskusta tai jonkinlaista koulutusjärjestelmää. Sellainen on olemassa Oulussa, niin kuin olen ennenkin täällä kertonut. Oulun yliopistossa on puurakentamisen osasto, jota johtaa professori Jouni Koiso-Kanttila, ja siinä yliopiston naapurissa on ihan kokonainen puukerrostalokaupunginosa, Puu-Linnanmaa. Toivotan kaikki kansanedustajat tervetulleiksi katsomaan, minkälaista on puurakentaminen Suomessa, kun se oikein tehdään.

Kaikille kansanedustajille hyvää joulua.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänä syksynä ensimmäisestä kyselytunnista asti keskusteltu hyvin paljon haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta, ja nyt se on ympäristövaliokunnassa käsittelyssä. Vaikka asetus on ollut jo kuusi vuotta voimassa, vieläkään sen määräyksistä ei ole varmistettua tietoa, ja asetuksen mukaan erityisiä vaatimuksia ei ole, jos kiinteistöjätevesien määrä on vähäinen eikä vesikäymälää ole.

Tästä syystä minä toivon, että ympäristövaliokunta yhdessä ympäristöministeriön kanssa nyt ottaa tämän asian niin kuin perustuslakivaliokunta asiasta lausuu. Toivon, että hajajätevesiasetus voitaisiin kumota mahdollisimman pian ja ympäristöministeriö voisi antaa kokonaan uuden lain hajajätevesiasetuksesta. Minä toivon ympäristövaliokunnalta vastuullista otetta tähän asiaan ensi tammikuussa.

Toinen asia, minkä otan esiin, on tuo, minkä ed. Heinonen ja ed. Rajala myöskin esittivät tässä salissa tänään, puurakentaminen. Metsäteollisuus itse arvioi, että voidaan luoda puurakentamisen ympärille jopa 50 000 työpaikkaa tulevien vuosien aikana. Tämä on asia, johon seuraavan hallituksen on kiinnitettävä huomiota. Meillä on hyviä esimerkkejä Italiasta puurakentamisesta, meillä on hyviä esimerkkejä naapurimaasta Ruotsista, ja noita kannattaa seurata.

Itämeri on myöskin kysymys. Itämeri esitetään usein hyvänä esimerkkinä siitä, miten merensuojeluongelmat voidaan ratkaista maiden välisellä yhteistyöllä, mutta Itämeren maine maailman pilaantuneimpana merenä toisaalta kyseenalaistaa tuon yhteistyön toimivuuden, ja sitä taustaa vasten minä toivoisin, että hyvin voimakkaasti ensi vuonna mietittäisiin, miten voisimme tehostaa nimenomaan lähialueilla Itämeren eteen tehtäviä ponnisteluita.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen huolissani siitä, että vapaata rakentamisoikeutta rajoitetaan voimakkaasti kaupunkien lähellä olevalla maaseudulla tulevaisuudessa. esimerkiksi Pirkanmaalla rakennusviranomaiset aikovat tiukentaa haja-asutusalueella rakennuslupien saantia, kuten ed. Pentti äsken kertoi. On kuulemma tehty periaatteet kaupunkiseudulle yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi. Lautakunnat ovat antaneet vallan virkamiehille, kaavoittajat ovat seutuelimillään ottaneet valtaa itselleen, vaikka lain pitäisi olla kansalaisten puolella. Minullekin on tullut yhteydenottoja muun muassa Ylöjärveltä paikallisilta ihmisiltä.

Hajarakentaminen pitäisi olla mahdollista muutenkin kuin vain vanhoja kiinteistöjä uusrakentamalla, myös suurten kaupunkien kehäkunnissa. Ongelmahan on se, että maaseutualueen rakentamista vain rajoitetaan, ei suunnitella riittävästi. Pitäisi hyödyntää rakennuslain 44 §:ää kyläyleiskaavasta ja asukkaiden tarpeista. Näyttää siltä, että keskittämispolitiikka vaan jyllää, vaikka tiedän tietysti, että palvelujen rakentaminen on omalla tavallaan kallista, mutta pitäisi hyödyntää nimenomaan tätä kyläyleiskaavaa, ja maaseudulla pitäisi olla mahdollisuus rakentaa myös metsän keskelle yksittäisiä taloja. En sitä kokonaan kieltäisi, vaikka jotkut haluaisivat sen tehdä.

On ehdotettu Tampereen seudulla, että 10 prosenttia rakentamisesta sallitaan asemakaavan ulkopuolelle. Tämä luku on kovin pieni. Sen ei pitäisi ketään hetkauttaa, jos joku rakentaa myös kaavan ulkopuolelle. Tarve on ehkä tuommoinen 40—50 taloa per kunta.

Haluan ottaa tässä esille myös sen, että tämä on perustuslaillinen kysymys: ihmisen oikeus valita oma asuinpaikkansa. Aikoinaan kysyin eräässä laulussa "saako sitä Pohjan perukoilla asua kotonansa", ja nyt tälle protestilaululle olisi varmasti jälleen kysyntää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluan toivottaa oikein hyvää joulua ed. Lyly Rajalalle ja maan hallitukselle, joka on tuon Imo-direktiivin neuvotellut.