Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Mietintö toteaa aivan selkeästi, että mielenterveyspalveluilta Suomessa sekä puuttuu resursseja että niiden saatavuus on heikko. Sen lisäksi on suuria alueellisia eroja. Kun ajatellaan perustuslain vaatimusta tasa-arvoisesta palvelusta koko maassa, niin mielenterveyspalvelut mielestäni osoittavat juuri sen, että näin ei tänä päivänä ole ja ilmeisesti asialle ei myöskään haluta tehdä mitään.

Todennäköistä on myös, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei tuo tähän mitään konkreettista ratkaisua. Erikoissairaanhoitoon joudutaan aina liian myöhään, ja se tulee yhteiskunnalle erittäin, erittäin kalliiksi. Nimenomaan mielenterveystyössä ei vain ennaltaehkäisy vaan aikainen hoitoonpääsy on aivan ratkaiseva. Olen viimeiset kaksi vuotta toiminut Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajana. Me olemme vertailleet erilaisia mielenterveyspalveluja Pohjoismaissa, ja voi todeta, että Suomi on tässä ihan aidosti peränpitäjä. Norjassa on panostettu viimeisten viiden vuoden aikana mielenterveyspalveluihin 5 miljardia Norjan kruunua vuodessa ja ne on korvamerkittyinä jaettu kunnille ja kunnat tekevät mielenterveystyötä siten, että ne verkottuvat koulujen, päiväkotien ja perheiden kanssa siten, että kukaan ei tee tätä työtä yksin. Ruotsissa on vastaavanlainen panostus, 900 miljoonaa Ruotsin kruunua vuodessa mielenterveyspalveluihin samalla lailla kunnille korvamerkittyinä siten, että kunnat ottavat vastuun ja nimenomaan lähtökohta korvamerkinnässä on, että kunnat priorisoivat mielenterveys- ja asuntopalveluja sekä mielenterveyskuntoutusta.

Nyt Suomessa, miten paljon Suomi panostaa tähän asiaan? Mietinnössä todetaan, että se on vaihdellut 3:sta 12 miljoonaan, ja nyt ehdotetaan 4:ä miljoonaa lisää. Tämä on aivan riittämätön, jos ajatellaan, mitä mielenterveysongelmat maksavat yhteiskunnalle. Tässäkin vertailuna voi sanoa sen, että Norjassa on laskettu, että norjalaisten masennus maksaa norjalaisille 44 miljardia kruunua vuodessa. Haluaisinkin nähdä luvut siitä, kuinka paljon Suomen masennus maksaa Suomen yhteiskunnalle.

Mietinnössä todetaan myös, että hoitotakuu ei sovi mielenterveyspalveluille. Nimenomaan mielenterveyspalveluille on pakko saada hoitotakuu. Muissa Pohjoismaissa se toimii sillä lailla, että hoitotakuu on olemassa. Aina pääsee hoitoon. Se luo sitä turvallisuutta, että hoitoa ei ehkä tarvita. Nimenomaan juuri näissä palveluissa on tärkeää se, että potilaalla on tunne siitä, että aina on turvallinen hoito lähellä, ja tällöin myös hoidon tarve usein vähenee.

Ehkä tässä haluaisin todeta sen, tässä oli aikaisemmin työministeriön osuus esillä, että nimenomaan mielenterveyskuntoutukseen tarvitaan myös suuria resursseja. Meillä on aivan liian vähän resursseja siihen. Monet yhdistykset tekevät erittäin hyvää työtä, ja paikallisesti on erilaisia keskuksia perustettu. Mutta kokonaisuudessaan mielenterveyskuntoutus on vielä erittäin huonossa tilanteessa Suomessa. Tämä liittyy sekä asumispalveluihin että kuntoutuspalveluihin.

Haluaisinkin todeta tässä, että en yleensä kannata sitä, että otamme oppia muista Pohjoismaista, mutta Norjan ja Ruotsin esimerkit erityisesti mielenterveysrahoituksessa ja siinä, että hoito on turvallisesti aina saatavilla, että hoitoon pääsee, jonoja ei ole, ovat hyvän yhteiskunnan edellytys.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! "Mitä enemmän meillä on propagandaa, sitä vähemmän meillä on kaikkea muuta", sanoi vanha kunnon Bertolt Brecht aikanaan. Viime aikoina ja erityisesti tämän budjetin yhteydessä olen pohtinut, mitä B. Brecht olisi sanonut, jos hallituksen köyhyyspaketti, joka nyt tähän budjettiin sisältyy, vai pitäisikö sitä kutsua sosiaalipaketiksi, olisi keksitty jo hänen eläessään. Ehkäpä suunnilleen näin: Sitä enemmän meille syötetään propagandaa, mitä vähemmän köyhille annetaan kaikkea muuta. Kiistaton tosiasia nimittäin on, että tässä budjetissa oleva köyhyyspaketti ei köyhyyttä ja syrjäytymistä tästä maasta poista, eikä juuri vähennäkään. Valtio osoittaa pieniä eriä eri tahoille sinänsä tärkeisiin kohteisiin, nettona vain 40 miljoonaa euroa, puolet siitä, mitä kaikkein rikkaimmille annettiin tässä vuosi sitten varallisuusveron poistona. Sillä ei kovin kummoista herran huonetta vähempiosaisille rakenneta.

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että perhehoitajien vähimmäiskorvaustasoa nostetaan ja etkuulovammaiset saavat lisää, mutta eivät riittävästi, viittomakielen tulkkipalveluja. Enkä valita siitäkään, että omaishoitajien asemaa hiukan parannetaan. Sitä vain ihmettelen, mitä näistä parannuksista hyötyvät ne toimeentulotuen, pienen kansaneläkkeen tai työmarkkinatuen varassa elävät, joista leipäjonot muodostuvat tämän päivän Suomessa. Eivät juuri mitään, vaikka tässä salissa kuinka hurskaasti muuta väitettäisiin.

Samoin annetaan ymmärtää, että kuntien talous pannaan nyt kuntoon, kun valtio osoittaa sosiaali- ja terveystoimen palveluille ja sitä kautta kunnille ensi vuonna kokonaista 414 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Se on kuulemma valtio—kunta-suhteen uusi Suomen ennätyskin. Valitettavasti totuus tässäkin tapauksessa on toisenlainen. Kun 414 miljoonasta vähennetään indeksitarkistukset ja pakkolainan takaisinmaksu lopultakin, siis ne erät, jotka kompensoivat menneisyyden, ei tulevaisuuden kustannuksia kunnille, jää valtiovarainministeriön ihan oman muistion mukaan jäljelle nettona 19 miljoonaa euroa. Se on valtion todellinen nettopanostus kuntien sosiaali- ja terveystoimeen vuonna 2007. Kun sitä jaetaan asukasluvun mukaan, niin pienemmät kunnat saavat kymmeniätuhansia euroja ja suurimmat kaupungit satojatuhansia. On siinä valtuustolla pohtimista, mihin tämän kaiken rahan runsauden tuhlaisivat kunnissaan, joissa menot ja alijäämät ovat aivan toista luokkaa.

Arvoisa puhemies! Köyhyyden eteneminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen suomalaisessa yhteiskunnassa on pysäytettävä. Se ei kuitenkaan onnistu tämän budjetin kaltaisella köyhyyspakettinäpertelyllä. Köyhyys vähenee parhaiten antamalla työttömille työtä ja nostamalla perusetuuksien taso sellaiseksi, että niillä tulee toimeen. Tähän valtion on panostettava omaa rahaansa, ei vain kuntien rahaa. Jokainen kompensoimaton lisämeno kunnille merkitsee niiden palvelutason laskua. Se on kaikkein tuhoisinta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Yhteiskunnan on kannettava oma vastuunsa. Yhteiskunnallisilla vääryyksillä on ikävä tapa pitkittyessään muuttua yhteiskunnalliseksi turvattomuudeksi. Siihenkö me ihan oikeasti haluamme, arvoisat poissaolevat ministerit?

Lopuksi, arvoisa puhemies, hyvä ystäväni ja lapsenlapseni Ilona Mononen viettää tänään syntymäpäiväänsä. Kun hän kolme vuotta sitten syntyi, silloinkin tässä salissa käsiteltiin sosiaali- ja terveysministeriön budjettipääluokkaa. Lupasin silloin ministeri Hyssälälle, että Ilonan syntymäpäivän kunniaksi arvioin joka kerta hallituksen menestymistä lasten asian hoitamisessa. Voin tunnustaa, että ministeri Hyssälä ja ministeri Haatainenkin ovat tässä asiassa yrittäneet parhaansa. Uskon, että kenties koko hallituskin on. Siitä huolimatta tilanne on huolestuttava. Lasten huostaanotot lisääntyvät, lasten köyhyys lisääntyy. Jos me emme muuta voi, niin yritetään pitää huolta edes siitä, että tämä globalisaatiokehitys ja kaikki siihen liittyvä ei ainakaan suomalaisten lasten asemaa heikennä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Elämä ei ole elossa olemista vaan hyvinvointia". Näin on sanonut Martialis. Hyvinvointiin on tällä hallituskaudella panostettu kiitettävästi. Töitä kuitenkin riittää jatkossakin, kuten ed. Virtanen tuossa totesi.

Esimerkiksi alkoholinkäytön ongelmat ovat moninaiset. Ne heijastuvat alkoholinkäyttäjän lisäksi laajalle ympäristöön. Esimerkiksi lastensuojelun tarve on osittain alkoholinkäytön lisääntymisen vuoksi kasvanut voimakkaasti. Jopa noin 30—50 prosentissa huostaanotoista syynä on ollut vanhempien päihteidenkäyttö. Raskaana olevat naiset käyttävät myös aikaisempaa runsaammin alkoholia. Päihdeäitejä raskaana olevista äideistä on tutkimusten mukaan noin 6 prosenttia. Luku on korkea, ja päihdeäitien hoitomahdollisuuksia lisätäänkin nykyisestä. Niin äidin kuin lapsen kannalta tämä on erittäin tärkeää.

Myös päihdehuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteistyötä parannetaan, mikä on sekin tarpeen. Mielenterveyspalveluiden jonotilanteen selvittäminen myös aikuisten osalta on ehdottomasti tehtävä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tavoitteeksi, että sosiaalipäivystys on ensi vuodesta lähtien järjestetty asianmukaisesti kaikkialla. Tämä on yksi osa valtakunnallisen sosiaalihankkeen tavoitteita. Sosiaalipäivystäjää työllistävät useimmiten perheväkivaltatapaukset tai niiden uhka. On siis tärkeää, että päivystys toimii tarvittavalla tehokkuudella. Joroinen on ollut tyytyväinen 12 kunnan yhteispäivystykseen. On hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tietostandardeja aletaan yhtenäistää. Ilman valtakunnallista ohjausta se ei toimi. Tämä parantaa asiakkaan palveluja ja samalla tehostaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon erillinen määräraha on koettu erittäin tarpeelliseksi. Omassa läpimenneessä talousarvioaloitteessani olen puuttunut juuri tähän ongelmaan. Määrärahan avulla voidaan kehittää ja lisätä palveluja sekä palkata uutta henkilökuntaa. Tälläkin hetkellä hoitojonot ovat joissakin paikoin pitkiä. Lisäksi hoitoon tulevat lapset ja nuoret tarvitsevat aiempaa vaativampia hoitoja. Tulevaisuudessa psykiatriset palvelut olisi kuitenkin syytä turvata normaalirahoituksen puitteissa. Kuntien on otettava tämä huomioon tehdessään Paras-lain vaatimia palveluselvityksiä kesään mennessä.

Lapsiperheiden asemaan ensi vuoden budjetti tuo helpotusta. Silti korjattavaa jää. Etenkin monilapsiset sekä yksinhuoltajien ja pienten lasten perheet ovat jääneet tulokehityksessä jälkeen, vaikka monia toimia niiden hyväksi on tehty tällä hallituskaudella ja tehdään ensi vuoden budjetissakin. Jotain mainitakseni kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa, elatustuki nousee, adoptioperheiden hoitovapaata laajennetaan. Perhe- ja sosiaalipaketti tuonee helpotusta kuntien toimeentulotukimenoihin.

Arvoisa puhemies! Ennalta ehkäisevän työn merkitystä koko kansanterveyden kannalta ei voi korostaa liikaa. Tähän liittyvät olennaisesti myös terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät elinympäristöstä sosiaalisiin suhteisiin. Itä-Suomessakin tarvitaan asiantuntijatukea, jotta voidaan turvata riittävät palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa. Neuvoloihin ja kouluterveydenhuoltoon tarvitaan lisäsatsauksia. Keskeisiä sairausriskejä täytyy ehkäistä, tästä esimerkkinä lihavuuden vastainen taistelu poistamalla makeis- ja limppariautomaatit kouluista. Väkivallan vähentämiseksi yhteiskunnassamme tarvitaan valmistuneen ohjelman lisäksi tekoja, joita seuraava hallitus järjestöjen kanssa alkaa sitten toteuttaa.

Ensi vuonna vammaispalveluja parannetaan. Muun muassa päivätoimintaa laajennetaan ja eräitä vammaisten tulkkipalvelujen alarajoja nostetaan. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan myös vammaislainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudistus tulee toteuttaa mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Sotainvalidien laitoshoidon haitta-asterajaa lasketaan, rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahoja lisätään, ja sotainvalidien puolisoiden kuntoutus saa myös vähän lisää rahaa. Yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaa kehitetään. Omaishoitajille tulee yksi lomapäivä lisää kuukaudessa. Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltoa tulee myös kehittää. Tulleet lisäeurot vievät tätä puolta eteenpäin, jotta esimerkiksi työttömien terveystarkastuksia saadaan lisättyä.

Pienituloisten eläkeläisten asumisen epäkohtiin puututaan korottamalla eläkkeensaajien asumistuen asumiskustannusten enimmäismäärää. Eläkkeensaajien hoitotuen korotuksella taas kevennetään paljon sairastavien vanhusten menotaakkaa. Siinä kuluerässä ovat mukana niin lääkkeet, apuvälineet kuin kotona asumista tukevat palvelut. Seuraavassa hallitusohjelmassa on otettava selkeä kanta pienempien eläkkeiden tasokorotukseen ja korjattava tietyn tulovälin epäoikeudenmukaisuutta eläkeläisten verotuksessa. Tällä hallituskaudellahan saatiin parin pienemmän tasokorotuksen lisäksi aikaan vihdoin laki kuntien kalleusluokituksen poistamisesta vuonna 2008. Se tuo silloin monille pienituloisille eläkeläisille parikymmentä euroa kuussa lisää.

Arvoisa puhemies! Tulevassa hallitusohjelmassa on sitouduttava lisäämään yksi lomapäivä karjatiloille ja tekemään korjauksia muun muassa sijaisapuun ja hevostilojen lomaoikeuksiin. Yrittäjien sosiaaliturvan aukkoja on valmistauduttava jatkossakin paikkaamaan.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on ollut ja tulee jatkossakin olemaan suurten muutosten kohteena. Hoitotakuu on tällä vaalikaudella ollut julkisessa keskustelussa varsin paljon, ja hoitotakuun toteutuminen näyttää kohtuullisen hyvältä. Osaltaan hoitotakuu kuitenkin on ontunut, ja osa tästä ontumisesta johtuu nimenomaan henkilöstöpulasta tällä hetkellä tietyillä sektoreilla. On huomattava, että riittävän henkilökunnan saaminen on myös koulutuskysymys ja se ei ratkea hetkessä. Hoitotyöntekijöiden koulutusmäärien lisääminen näkyy vasta lähes neljän vuoden ja lääkärikoulutuksen paikkamäärien lisääminen yli viiden vuoden päästä työmarkkinoilla. Kunnissa, jotta voitaisiin taata palvelut, työvoimapolitiikan on myös onnistuttava.

Hoitotyöntekijöitä on siirtynyt useille muille aloille ja ulkomaille, ja myös kotona lapsia hoitamassa on paljon hoitotyöntekijöitä. Heidän palaamisensa takaisin hoitotyöhön voi olla kiinni myös siitä, että he saavat hyvän perehdyttämiskoulutuksen takaisin työhönsä. Tiedän itsestäni ja lukuisista ystävistä ja tuttavista, että jo parin kolmen vuoden poissaolo hoitotyöstä voi nostaa kynnystä sen verran korkealle, että paluu takaisin siihen vaativaan ja vastuulliseen työhön, vastuuseen ihmisten hengestä, voi olla liian korkea, ja tätä kynnystä pitäisi kyetä madaltamaan sillä, että voitaisiin tarjota niille, jotka haluavat palata takaisin hoitotyötä tekemään, riittävä perehtyminen ja riittävä käytännön harjoittelu työhön.

Hoitotyön koulutuksen houkuttelevuutta pitää kyetä parantamaan. Moni opiskelupaikkaansa miettivä nuori katsoo tällä hetkellä myös sitä, että monella muulla sektorilla harjoitteluajalta maksetaan palkkaa. Hoitotyössähän tilanne on tällä hetkellä se, että oppilaitokset maksavat sairaaloille, vanhainkodeille, harjoittelupaikoille korvausta siitä, että harjoittelupaikat ottavat vastaan opiskelijoita. Kuitenkin erityisesti loppuvaiheen opiskelijat ovat monesti korvaamassa täysin ammattitaitoista työntekijää, ja tämä hoitotyön palkallisuus nimenomaan työharjoittelujen osalta opiskeluaikana on ehkä semmoinen kysymys, jota olisi syytä myös miettiä siitä näkökulmasta, miten se vaikuttaa terveydenhuollon koulutuksen houkuttelevuuteen.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon toimintaa on jatkossa suunnattava nykyistä enemmän ennalta ehkäisevään suuntaan ja terveyden edistämiseen. Ensi vuoden budjetissa terveyden edistämiseen saadaan 9,3 miljoonan euron lisäraha. Tämä on erinomaisen tarpeellinen ja tärkeä lisäsatsaus. Terveydenhuollon resurssitarpeissa ei ole mielestäni olemassa mitään kattoa. Rahaa sille puolelle saadaan kulumaan sairauden hoitoon niin paljon kuin vain sitä on sinne laittaa, ja siksi ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ovat erittäin tärkeitä.

Tässä edellisessä puheenvuorossa ed. Komi nosti esille muun muassa nämä koulujen limsa- ja makeisautomaatit. Olen erittäin iloinen, että niiden osalta nyt ollaan ohjeistamassa opetushallituksen toimesta kouluja, että kouluihin ei näitä automaatteja hankittaisi ja ne automaatit, joita niissä nyt tällä hetkellä on, poistettaisiin.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on nostanut aiemmin minimivanhempainpäivärahoja yli 30 prosenttia. Tosin nostotarvetta on vieläkin jatkossa, ja toivon, että ensi keväänä tulevaa hallitusohjelmaa kirjoitettaessa sinne kirjoitetaan vaatimus siitä, että minimityöttömyyspäivärahojen taso saavutetaan tulevalla vaalikaudella.

Perhevapaauudistus, joka astuu voimaan muutaman viikon päästä, parantaa naisten työmarkkina-asemaa. Se parantaa myös perheiden toimeentuloa niiden perheiden osalta, jotka saavat ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa. Tällä uudistuksella toivotaan vaikutettavan myös siihen, että isien vanhempainvapaiden käyttö lisääntyisi. Tosiasia on kuitenkin, että isien vanhempainvapaiden käyttö ei ole kiinni vain rahasta vaan usein myös asenteista. Erityisesti olisi tarvetta vaikuttaa asenteisiin miesvaltaisilla aloilla. Varsin moni isä miettii perhevapaata miettiessään, tosin usein tarpeettomastikin, miten työnantaja ja työkaverit suhtautuvat siihen, jos jään kotiin. Monesti asenteet ovat meissä itsessämme, ja meidän olisi yleisellä tasolla kyettäväkin vaikuttamaan näihin asenteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin menossa perhehanke, jonka osana tehdään nimenomaan isätyötä ja sen kautta pyritään edistämään isien osallisuutta perheen jokapäiväisessä arjessa.

Arvoisa puhemies! Lääkekustannukset ovat nousseet viime vuosina jatkuvasti. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyrkinyt hallitsemaan kustannusten kasvua ja hillitsemään sitä. Mielestäni olisi syytä miettiä myös, pitäisikö lääkekustannusten korvauksissa ottaa malliksi joitakin osia suurin piirtein Ruotsin mallista ainakin siltä osin, että ne, jotka harvoin ostavat lääkkeitä, esimerkiksi pari antibioottikuuria vuodessa, voisivat maksaa ne täysin itse. Kun lääkekustannukset nousevat, korvaustaso (Puhemies koputtaa) myös nousisi ja jossain vaiheessa tultaisiin 100 prosentin korvaustasolle.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön budjetti sisältää monia ihmisten hyvinvointia vahvistavia ja tarpeellisia parannuksia. Erityisen tärkeänä pidän niin sanotun sosiaalipaketin sisältöä. Toki tuon kokonaisuuden olisi toivonut olevan vahvempi, mutta oikeaan suuntaan taas toimenpitein kuljetaan.

Erityisen hyvää on eläkkeensaajien asumistuen korotus, joka kohdentuu kaikista pienituloisimmille eläkeläisille. Tämä on kipeästi tarvittu parannus. Samoin paljon sairastavien ja heikkokuntoisimpien ikäihmisten kannalta on tärkeää erityishoitotuen korotus.

Ikäihmisten palvelujen laadun varmistamisessa tulisi myös päästä eteenpäin. Ministeri on puhunut laatusuositusten parantamisesta, mikä on hyvä. Toivottavasti tämä myös toteutuu mahdollisimman pian. Ikäihmisten palveluiden laadun puutteet täytyy saada paikattua nopealla aikataululla. Jopa olisin valmis kannattamaan subjektiivisen oikeuden hyvään hoitoon takaavaa lakia ikäihmisillemme, jos muuten emme saa laadun puutteita korjattua nopeasti. Viime päivien uutisetkin ovat jälleen kerran osoittaneet, ettemme ole ikäihmisten hoivan laadussa mallimaa, vaikka juuri ikäihmisten ihmisarvoisen elämän toteutumisen tulisi olla kunnia-asiamme.

Vähävaraisille lapsiperheille kohdennetaan puolestaan täsmätoimilla yksinhuoltajatalouksille elatustuen korotus sekä perhe-eläkkeen muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi asumistukea myönnettäessä. Monilapsisten lapsiperheiden arkea helpottaa oikean suuntaisesti kotihoidon tuen sisarkorotuksen parannus. Paljon apua tarvitsevien lasten perheitä hieman helpottaa tuo erityishoitotuen korotus myös.

Vammaisten kannalta on erityisen hyvää tulkkipalvelujen tuntimäärän korotus, jotta tasavertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan vahvistuvat. Samoin päivätoimintaan osallistumisen mahdollistaminen kaikille vaikeavammaisille on hyvä uudistus. Vammaistukeen tulee myös tarpeellinen korotus, ja omaishoitajien tiukkaa tilannetta puolestaan helpottaa yksi lakisääteinen vapaapäivä lisää. Tässä tulee vain huolehtia, että tämä myös toteutuu eri puolilla maatamme omaishoidon osalta, kun vaihtelevuus käytännöissä on runsasta eri puolilla maatamme valitettavasti.

Muista hyvistä parannuksista haluan nostaa esiin vielä perhevapaauudistuksen kokonaisuuden ja aivan erityisesti parannukset adoptioperheille. Tämä on kauan odotettu ja todella kaivattu uudistus ja tuo adoptioperheiden oikeudet askeleen lähemmäksi biologisia vanhempia. Adoptioperheissä tarve hoitovapaalle on usein ilmeinen, jotta voidaan tukea lapsen sopeutumista uusiin olosuhteisiinsa mahdollisimman vahvasti.

Samoin valtiovarainvaliokunta oikein otti esille aikuispsykiatrian parannustarpeet sekä vammaisten henkilökohtaisen avustajan tarpeen tulevaisuudessa.

Sosiaalipaketin toimet ovat oikeita, mutta jatkossakin todella tarvitaan heikoimmassa asemassa olevien aseman voimakasta parantamista. Vähimmäisetuuksien tasot ovat edelleen jäljessä muusta tulokehityksestä vähimmäisäitiyspäivärahasta kansaneläkkeeseen asti. Lisäksi etuuksien yhteensovittamisen ongelmiin tulee jatkossa kiinnittää aivan erityistä huomiota. Talous on nyt varsin vakaalla pohjalla, ja mahdollinen taloudellinen liikkumavara tulisi mielestäni käyttää ennen kaikkea pienituloisimmille. Tätä kautta resurssit ohjautuvat myös varmimmin kulutukseen ja tukevat näin myös työllisyyttä.

Erityisenä toimenpiteenä haluan nyt nostaa esiin tarpeen kehittää asumistukea nykyisestä sekä nykyaikaistaa toimeentulotukijärjestelmä niin, että se nykyistä paremmin huomioisi elämisen välttämättömyydet sekä takaisi ennen kaikkea vähävaraisten perheiden lapsille mahdollisuuksien tasa-arvon nykyistä paremmin. Köyhyyden poisto tulee nostaa mielestäni seuraavan hallitusohjelman ehdottomasti tärkeimmäksi tavoitteeksi, ja sen tulisi olla eri sektorit läpileikkaava voima. On häpeä, että edelleen 2000-luvun Suomessa osa kansastamme voi huonosti.

Täytyy myös todeta, että olen hieman ihmetellyt sitä, että vasemmistoliiton monet edustajat ovat peränneet muun muassa ruuan arvonlisäveron kevennystä sekä yleisiä korotuksia etuuksiin, kuten lapsilisiin. Sikälihän nämä kaikki ovat hyviä ja oikeita toimenpiteitä, jos niihin on varaa, mutta sen sijaan kysyisin, missä ovat vasemmistoliiton täsmätoimet kaikkein kipeimmässä asemassa oleville ja köyhimmille ja vähävaraisimmille. Onneksi sentään edellä muun muassa vasemmistoliiton ed. Erkki Virtanen, puhui oikeasti myös köyhyyden poistosta.

Arvoisa puhemies! Työvoimapulan ollessa edessä nousee entistä tärkeämpään rooliin syrjäytymisen ehkäisy, inhimillisyyden lisäksi myös taloudellisessa mielessä. Meillä ei ole varaa menettää yhtään työikäistä syrjäytymiskehitykselle. Tähän tulee entistä vahvemmin satsata. Tukipalveluja vaikeimmassa asemassa olevien auttamiseksi tulee edelleen kehittää niin lastensuojelutyössä kuin päihde- ja mielenterveyspalveluissa. On hyvä, että päihdeongelmaisten äitien asema nousi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä vahvasti esiin. Samoin terveyden edistämisen painottaminen valtiovarainvaliokunnan mietinnössä oli todella oikea asia, sillä ennalta ehkäiseviä ja toimintakykyä ylläpitäviä toimia tulee vahvistaa. Palveluiden painopisteen tulee vihdoinkin kääntyä sinne suuntaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksestä on noin 12 miljardia euroa, siis suuri summa. Se on vielä 370 miljoonaa euroa tämän vuoden talousarviota suurempi. On tietysti hyvä, että se on kasvanut, mutta tiedämme, että puutteita syntyy. Tämä ei ole vieläkään riittävä, koska tarve myös koko ajan lisääntyy. Me olemme yhä uusien ja vaikeutuvien ongelmien edessä sairastavuuden ja ikääntymisen ja erilaisten vaikeuksien myötä, mitkä tulevat muun muassa alkoholin kulutuksen lisääntymisestä.

On erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että alkoholin kulutus aiheuttaa haittoja, inhimillistä kärsimystä ja palvelujen tarvetta. Valiokunta toteaa, että päihdepalvelujen tarjonta ei vastaa kysyntää eri muodoissaan. Siis avohoito- ja katkaisuhoitopaikkoja ym. meillä on todella riittämättömästi. Samoin valiokunta on todennut, että erityisesti äitien ja naisten hoitoonohjaukseen ja hoitoon tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Nämä ovat tärkeitä asioita. Tietenkin se, että rahoituksessa se ei näy sillä tavalla kuin sanallisissa painotuksissa, on ongelmallista.

Kristillisdemokraattien vastalauseessa, joka on jätetty mietintöön, olemme esittämässä nimenomaan päihdehoitoihin lisää eri järjestöjen kautta, jotka tekevät päihdetyötä ja omaavat hyvinkin vahvaa osaamista tällä alueella, että niitä tuettaisiin, jotka tekevät työtä päihdeongelmaisten parissa. Itselläni on myös talousarvioaloite, jolla vahvistettaisiin erilaisia hoitomuotoja päihdehuollon alalla eli vahvistettaisiin hoitoonohjausta, monipuolistettaisiin hoitomahdollisuuksia ja otettaisiin huomioon muun muassa se, että meillä olisi päihteettömiä hoitopaikkoja eli erilaisia vaihtoehtoja, missä ihmiset voisivat saada hoitoa, koska tiedämme, että päihteettömistä hoitopaikoista on jopa todettu hyvinkin hyviä tuloksia, niitten hoitojen vaikuttavuudesta.

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä on myös valiokunnan mietinnössä se, että on kiinnitetty huomiota lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen ja mielenterveyspalvelujen kehittämiseen ja siinä on lisärahoitusta. Kaiken kaikkiaan mielenterveyspalvelujen kohdalla tarvitaan uudenlaista kehitystä. Tiedämme, että aikuispsykiatriankin puolella on tarvetta lisäpaikkoihin tai hoitojen kehittämiseen, mutta se, että lapset ja nuoret on otettu ensisijaisiksi, on tärkeää. Itselläni on myös tähän talousarvioaloitteita ja painotuksena nimenomaan se, että saisimme ennalta ehkäiseviä mielenterveyspalveluja entistä enemmän, ja se, että lapset ja nuoret eivät joutuisi olemaan, niin kuin tällä hetkellä on, jopa puolen vuodenkin jonoissa odottaessaan hoitopaikkaa mielenterveysongelmien myötä. Se on erittäin hyvä, että siihen on kiinnitetty huomiota.

Arvoisa puhemies! Muita tärkeitä asioita, joita sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on ja joita ei ole valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, ovat tietysti erilaiset perhepoliittiset tulonsiirrot lapsiperheille. Se, ettei vanhempainpäivärahaa ei vieläkään nosteta edes työttömyyspäivärahan tasolle, on erittäin murheellista — tai surullista, että sitä ei arvosteta — samoin se, että tasokorotusta ei eläkkeisiin vieläkään saada.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeksi, olen jo ohittanut ajan: Kristillisdemokraattien vaihtoehdossa esitämme vaikeavammaisten henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään lisärahoitusta. Se on mielestäni asia, jota ei valiokunnan lausumaehdotuksella voi hoitaa, vaan tarvitaan rahoitusta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani terveydenhuollon tilanteeseen.Stakes on hiljakkoin selvittänyt sairaaloiden tuottavuutta Pohjoismaissa. Tulokseksi saatiin, että suomalaiset sairaalat olivat selvästi tuottavampia kuin muiden Pohjoismaiden sairaalat. Itse asiassa heikoimmin tuottava suomalaissairaala tuottaa lähes yhtä hyvin kuin parhaiten tuottava norjalaissairaala. Muiden Pohjoismaiden sairaalatoiminnan tuottavuus kuitenkin paranee. Meillä se laskee. Lähtötasot ovat tietysti aivan erilaiset, mutta palveluiden tuottamistapojen kehittämisessä ja prosessien uudistamisessa on edelleen valtavasti tehtävää. Mielenkiintoinen esimerkki Seinäjoelta kertoo, että tekonivelkirurgian tuottavuutta voitiin kasvattaa 50 prosenttia hyvin yksinkertaisin toimin. Artikkeli, joka tästä aiheesta on Suomen Lääkärilehdessä joitakin kuukausia sitten julkaistu, päättyi lopputulokseen, että kaikki Suomen tekonivelleikkaukset voitaisiin Seinäjoella kehitetyllä prosessilla hoitaa 30 salissa. Nyt ne tehdään yli 100 leikkaussalissa.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon tehtävänä on väestön terveyden parantaminen. Se unohtuu usein, kun tehdään käytännön potilastyötä tai kun ollaan terveydenhuollon asiakkaana. Silloinhan pyritään parantamaan yksilön terveyttä. Väestön terveyden tehokkain parantaja on kiistatta hyvä koulutusjärjestelmä. Väestön elintasolla, yhteiskunnan infrastruktuurilla, kulttuurilla ja urheilulla on myös paljon annettavaa väestön terveyden parantamisessa. Pelkästään sairaaloita rakentamalla ja niihin investoimalla ei voida kovin laajamittaisesti edistää väestön terveyttä. Seuraavan vuosikymmenen terveydenhuoltotoiminnan yksi selkeistä painopisteistä tulee Suomessa, niin kuin muissakin läntisen Euroopan maissa, olemaan ennalta ehkäisevä työ. Hyvä esimerkki ennalta ehkäisevästä työstä on Dehko-hanke. Hanke on diabeteksen ehkäisyhanke, jonka keskeinen metodi on vaikuttaminen ylipainoisuuteen ja kansalaisten omaan vastuuseen vetoaminen. Siitä tietenkin konkreettisia toimia on vielä huonosti näytettävissä.

Terveydenhuoltojärjestelmämme on lähtökohdiltaan ja perusrakenteeltaan terve, mutta myös huolestuttavia merkkejä näkyy. Vaikka lääkäreitä valmistuu tällä vuosikymmenellä joka vuosi 200 enemmän kuin jää eläkkeelle, perusterveydenhuolto on edelleen vaikeuksissa. Työntekijöitä näyttää riittävän hyvin työterveyshuoltoon, joka tarjoaa saman tyyppisiä palveluita kuin terveyskeskustoimintakin ilman päivystysrasitetta. Käykö niin, että terveyskeskusten asiakkaiksi jäävät vain ne, jotka eivät käytä yksityisiä terveyspalveluita, tai ne, joilla ei ole hyvin järjestettyä työterveyshuoltoa? Se ei ole millään lailla toivottavaa kehitystä. Terveyskeskustyön arvostusta tulee nostaa ja terveyskeskusten elinvoimaa vahvistaa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on saada olemassa olevat lääkärinvirat hoidettua ja mielellään tietysti pitkäaikaisilla työntekijöillä.

Arvoisa puhemies! Lääkekustannusten nopea kasvu on viime aikoina ollut paljon esillä kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa kustannukset kasvavat nopeammin kuin naapurimaissamme. Uuden lääkkeen kehittäminen on kallista, se on hyvin tiedossa oleva asia. Huomattavasti huonommin tiedossa oleva asia on se, että yksittäisen lääkkeen elinkaaren kokonaiskustannuksista suurin osa aiheutuu markkinoinnista. Lääkkeen kehittäminen on siis markkinointia halvempaa. Mitäpä jos lääkärit kauppanimen sijasta kirjoittaisivatkin reseptiinsä lääkkeen geneerisen eli vaikuttaja-aineen nimen. Voitaisiinko tällä tavoin markkinointikustannuksia vähentää? Markkinointikustannuksethan maksavat kuluttaja ja veronmaksaja. Olemme jo nyt geneerisellä substituutiolla onnistuneet taittamaan lääkekustannusten jyrkimmän nousukäyrän. Alalla on vielä tehtävää, ja edellä esitetty ratkaisu voisi olla mielenkiintoinen ja poistaisi joka tapauksessa useita ongelmia. Emme ole pohtimassa tätäkään vaihtoehtoa yksin. Mukanamme ovat monet muut eurooppalaiset kansakunnat.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Uusimmassa Sosiaali- ja terveysviestissä Riitta Vornanen kirjoittaa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, hän puhuu hyvinvointiturvallisuudesta. Artikkelissa oivalletaan ansiokkaalla tavalla turvallisuutta ja hyvinvointia yhdistävät tekijät: moniulotteisuus ja laaja-alaisuus. Vornasen mukaan turvallisuus voi muuttua turvattomuudeksi, jota voi aiheuttaa esimerkiksi taloudellinen turvattomuus. Turvallisuus on tarve ja elämän peruspyrkimys. Toisaalta turvallisuus merkitsee asioiden pysyvyyttä ja järjestystä. Artikkelin kirjoittaja päätyy yhteen merkittävimpään kysymykseen, miten sosiaali- ja terveysturvan haasteisiin vastataan laajalla hyvinvointiturvallisuus-käsitteellä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus jatkaa määrätietoista työtä lasten, perheiden ja heikommassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Olen ilahtunut siitä, että esimerkiksi yksinhuoltajien taloudellista asemaa parannetaan ja kotihoidon tukeen saadaan keskustan tavoitteiden mukaisia korotuksia. Vuoden 2007 alussa voimaan astuva perhevapaauudistus edistää pienten lasten vanhempien taloudellista asemaa ja edistää tasa-arvoa niin kotona kuin työelämässäkin. Useat mittarit ja tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltaja- ja monilapsisten perheiden taloudellinen selviytyminen on heikompaa kuin muiden talouksien. Tästä syystä koko hallituskaudella tehdyt satsaukset lapsiperheiden taloudelliseen asemaan ja hyvinvointiin ovat menneet oikeaan osoitteeseen.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi talousarviolausunnossaan, että viimesijaisia etuisuuksia saavien ihmisten asema on suhteellisesti heikentynyt. Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat ne henkilöt, jotka joutuvat turvautumaan toistuvasti viimesijaisiin etuisuuksiin. Riskiryhmään kuuluvat pitkäaikaistyöttömät, päihdeongelmaiset ja mielenterveyskuntoutujat. Nämä väestöryhmät jäävät usein muita ryhmiä herkemmin syrjään niin palveluissa kuin etuisuuksissakin. Eri toimijaverkostojen tulee tehdä vielä ankarasti töitä, jotta näiden ihmisten tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään toteutuisivat.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on toiminut vastuullisesti paremman työllisyyden ja palveluiden puolesta. Vahva talous on tasa-arvoisen palvelujärjestelmän peruskivi. Jatkotoimenpiteitä kaivataan vielä kipeästi niihin lainsäädäntökohtiin, joilla vähennetään sosiaaliturvan ja työn tekemisen yhteensovittamisen ongelmakohtia. Olen kovin ilahtunut siitä, että muun muassa vammaisten asemaa on tällä hallituskaudella edistetty useilla lainsäädäntöuudistuksilla. Vuoden 2007 talousarvio sisältää tulkkipalvelujen minimituntimäärien korotuksia kuulo-, puhe- ja näkövammaisille. Kannustan vielä hallitusta työskentelemään sen puolesta, että tulkkipalveluiden alueellinen saatavuus voitaisiin turvata nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on osoittanut turvallisen muutoksen suunnan. Tästä on hyvä jatkaa.

Sinikka  Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on budjetin suurin menoerä ja sen vuoksi myös erittäin merkittävä. Yleiskeskustelussa puutuin jo pientä eläkettä saavien asemaan, johon toivon parannusta seuraavalla hallituskaudella.

Valtiovarainvaliokunta puuttui alkoholia käyttävien naisten asemaan, ja eduskunta lisäsi tälle momentille rahaa. Silti odottavien äitien päihteidenkäytön seurauksena maahamme arvellaan vuosittain syntyvän noin 100 fas-syndroomasta kärsivää lasta ja näiden lisäksi vuosittain noin 600 lapsella havaitaan alkoholista johtuvia vaikeampia tai lievempiä kehityshäiriöitä. Olisin toivonut, että ongelman ennaltaehkäisyyn olisi saatu lisärahoitusta, koska jokainen fas-lapsi joutuu kantamaan sairautta lopun ikäänsä muistona äidin alkoholinkäytöstä. Lisäksi olisi harkittava lainsäädäntöä, jolla alkoholia käyttävät odottavat äidit saataisiin odotusaikana hoitoon.

Vammaisten asiat ovat mukana hallitusohjelmassa. Yhtenä tavoitteena oli kehitysvamma- ja vammaispalvelulain uudistaminen, jota ei ikävä kyllä saatu eduskunnan käsittelyyn vielä tällä vaalikaudella. Henkilökohtaisen avustajan saaminen vaikeavammaisille on saatava pikaisesti toteutettua. Ministeri Manninenhan ilmoittikin viime torstaina täällä istunnossa, että saamme vielä tältä hallitukselta jonkin asteisen päätöksen asiaan. Myös valtiovarainvaliokunta puuttui tähän asiaan.

Suomen vammaisia koskeva lainsäädäntö on uudistettava siten, että se vastaa Euroopan neuvoston vammaispoliittisen toimintaohjelman sitoumuksia ja noudattaa YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen kirjauksia. Suomessa on viipymättä käynnistettävä myös vammaispoliittisen ohjelman laatiminen, joka riittävällä tavalla takaa palvelujen laadun ja saatavuuden ja velvoittaa palvelujen järjestämiseen.

Kolmantena kohtana nostan esille veteraanit, sillä heidän määränsä vähenee jatkuvasti. Meidän tehtävämme on huolehtia, että veteraanikuntoutus toimii niin, että jokaisella on mahdollisuus saada kuntoutusta. Sotainvalidien työkyvyttömyysaste laskee 25 prosentista 20 prosenttiin. Tulevaisuudessa jokaisen sotainvalidin tulisi saada vammansa perusteella tarvitsemaansa apua eikä vammaisprosentti saisi tuolloin olla esteenä.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin myötä lisäämme kansalaisten hyvinvointia usealla eri tasolla. Näen tärkeäksi, että tulevaisuudessa turvaamme edelleen eri toimenpitein hyvinvointivaltion kehittymisen.

Mikko  Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka kansantalous on kasvanut koko ajan ja reaaliansiotaso on noussut, sosiaali- ja terveyspalveluissa on silti puutteita ja tulonsiirroissa ei ole tapahtunut kohentumista, niiden ostovoima on pienentynyt. Moni perusturvan varassa sinnittelevä odottaa, milloin Suomen talous kasvaa niin kovaa, että parannus tuntuu heidänkin taloudessaan. Tämä budjetti ei tietenkään tätä ratkaise, mutta onhan se kuitenkin edellisvuotta 370 miljoonaa suurempi.

Valtiontilintarkastajat ottivat vajaa viikko sitten kantaa vanhustenhuollon epäkohtiin. Henkilöstöä ei ole riittävästi, henkilöstö joutuu työskentelemään jatkuvan kiireen alaisena. Ongelma on pahenemaan päin, kun henkilöstö siirtyy suurin joukoin eläkkeelle hoitajista hoidettaviksi. Toiseksi, vanhusten avopalvelujen tarjonnan määrä on supistunut. Esimerkiksi kodinhoitoapua on tarjolla vain puolet vuoden 90 tasoon verrattuna. Kolmanneksi, omaishoidon lakihan oli sinänsä hyvä asia, mutta se ei ole toteutunut, niin kuin tuossa aikaisemmassa puheenvuorossa totesin, tasaisesti kaikissa kunnissa.

Sen sijaan kiitosta on hallitukselle annettava kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen muutoksista ja koko perhevapaauudistuksesta: Kotihoidon tuen sisarkorotus nousee 10 eurolla, yksinhuoltajien asemakin on paranemassa budjetin myötä asumistuen osalta ja elatustukea nostetaan 6 eurolla kuukaudessa lasta kohti. Vielä tosin lapsilisään ei tullut yksinhuoltajakorotusta. Myönteistä on sekin, että kuulo- ja puhevammaisten tukipalveluita lisätään 180 tuntiin vuodessa ja kuulo- ja näkövammaisten tulkkipalveluita 360 tuntiin vuodessa. Lasten erityishoitotukea ja erityisvammatukea korotetaan 15 eurolla. Jäin kuitenkin kaipaamaan todellisempaa panostusta vammaisten henkilökohtaisiin avustajiin. Jos todella halutaan tukea vammaisten kotona ja elämässä selviämistä, avustajat ovat välttämättömiä. Kaikki tietävät, kuinka paljon kalliimpaa laitosasuminen ja laitoshoito on.

Terveyskeskusten lääkärivaje on kasvanut lähes 9 prosenttiin. Lokakuussa oli kokonaan hoitamatta 320 virkaa. Ed. Ylä-Mononen on kyllä palaamassa nyt lääkäriksi, joten sinne ainakin saadaan yksi lääkäri lisää. Jos näin monta virkaa on tällä hetkellä täyttämättä, niin tämä näkyy kohta myös uusina hoitojonoina ja sairastavuuden pahentumisena ja hoitotakuu ei toteudu, vaikka näin on haluttu. Hoitotakuu ei toimi mielenterveyspalveluiden osalta vielä tarpeeksi hyvin, vaan palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja. Erityisesti lasten ja nuorten psykiatriset palvelut ovat helisemässä. On edullisinta, että mielenterveys- ja elämänhallintaongelmiin päästään kiinni mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jo pelkästään työttömien työkyvyn ylläpitäminen on tarpeeksi hyvä syy, että työttömät pääsevät riittävän usein terveystarkastuksiin. Hyvä, että valiokunta esitti tähän miljoona euroa lisää.

Arvoisa puhemies! Eläkkeiden ostovoima lisääntyi tilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana vain vajaat 5 prosenttia, kun palkansaajan reaaliansio kasvoi vastaavana ajanjaksona 28 prosenttia. Eläkeläisten aseman parantamisen on oltava seuraavassa hallitusohjelmassa selkeästi kirjoitettuna. Kansaneläkkeiden tasoa on todella nostettava ja eläkkeensaajille näin turvattava riittävä vähimmäistoimeentulo. Eläketulon verotus ei saa millään tulotasolla olla korkeampi kuin vastaavan suuruisen palkkatulon verotus. Jotta eläkeläiset tulevaisuudessa voisivat saada heille kuuluvan osuuden kansantulon kasvusta ja jotta eläkkeiden ostovoima pitkällä aikavälillä säilytetään, se edellyttää myös eläkeindeksien muuttamista.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu eduskunnassa syksyn aikana paljon alkoholista ja sen haitoista, alkoholiverotuksesta. Itse edustan sitä näkemystä, että viinaveroa kyllä voidaan korottaa, mutta ravintola-alalla arvonlisäveron alentaminen voisi olla hyvä ratkaisu. Se ohjaisi ihmisiä parempaan alkoholinkäyttöön varsinkin viihderavintoloissa. Tällä hetkellä nuoret ravintolaikäiset juovat niitä pohjia siellä kotona ja mäyräkoiran ja vauhtikossun vauhdilla sitten tulevat vasta ravintolaan, jos jaksavat. Päästäisiin vähän terveempään alkoholin käyttöön, jos sellaisesta käsitteestä voidaan puhua.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan tavoitteet ovat terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen ja syrjäytyneisyyden ehkäisy ja hoito, sen lisäksi toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva, lapsiperheiden hyvinvointi sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Nyt uutena on kansanterveyslaki, joka ottaa huomioon yhä paremmin terveyden edistämisen, ja uusina myös terveyden edistämisen laatusuositukset. Mutta terveyden edistämisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Taistelu syrjäytymistä vastaan on myös tärkeä osa terveyden edistämistyötä. Köyhyys heikentää terveyttä, ja huono terveys lisää köyhyyttä. Syrjäytyneisyyden ehkäisyssä toimijana ei riitä pelkästään sosiaali- ja terveysministeriö, vaan siihen tarvitaan meitä kaikkia. Niin sanotulta viralliselta sektorilta mukaan onkin otettava vähintäänkin koulu, päivähoito, nuorisotoimi, liikuntatoimi, rakentaminen ja yhteiskuntasuunnittelu. Toiminnan tulee olla hyvin integroitunutta, ja sen tulee näin kuulua kaikille. Vain kauniiden puheiden sijaan, joita kyllä tästä aiheesta kuullaan paljon, tulee satsata rahoitusta myös toimintaan, tutkimukseen ja kehittämistyöhön.

Eräänä uutena, hyvänä esimerkkinä näistä yhteishankkeista on alkamassa oleva työyhteisöliikunnan projekti 2010, jossa ovat mukana kolme ministeriötä eli sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö ja opetusministeriö, työmarkkinajärjestöt ja kolme liikuntajärjestöä, Työväen Urheiluliitto, Suomen Liikunta ja Urheilu sekä Kuntoliikuntaliitto.

On ilahduttavaa, että vielä viime vaiheessa lisättiin terveyden edistämiseen 1,5 miljoonaa euroa lisää. Terveyden edistämisen hankkeiden rahoituksessa onkin ihan asiallisesti rajattu ulkopuolelle kokonaan hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät hankkeet. Niiden rahoituksen on tultava muualta. Näiden hankkeiden pääpaino kohdistuu lapsiin ja nuoriin sekä terveydeltään heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Tarvitsemme kuitenkin terveysvaikutusten arviointia kaikessa päätöksenteossa, ja terveyden edistämisen arviointiin, miten se etenee, on kehitettävä yhteisesti sovitut mittarit eri väestöryhmille. Hankkeiden lisäksi tulevaisuudessa on myös satsattava jatkuvaan ja pitkäjänteiseen toimintaan niin valtion kuin kuntienkin tasolla.

Myös kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnitelmat ja ohjelmat linjaavat ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia asioita huomattavasti laajemmin kuin erilliset ohjelmat, esimerkiksi päihde- tai mielenterveysohjelmat. Suurimpana tehtävänä kuitenkin terveyden edistämisen kentällä on jo ajatuksen tasolla päästä pois sairauskeskeisyydestä ja käytetyistä nykyisistä pahoinvointimittareista. Syrjäytymisen ehkäisyn ja hoidon järjestäminen on siis tavoite, jossa sektorirajat ylittävällä yhteistyöllä on suuri merkitys. Työllisyyttä edistämällä torjumme myös tietenkin tehokkaasti syrjäytymistä. Kuilua eri työntekijäryhmien välillä on kavennettava. Mukaan on otettava erilaiset työntekijät ja huolehdittava kaikkien kuntoutuksesta ja uudelleen koulutuksesta. Tämä tarkoittaa useita aktivointitoimia työllistämisessä sekä muun muassa jo käytössä olevan, työvoimapalvelukeskusten ohjaaman työttömien terveystarkastuksen muodossa. Tähän työttömien terveystarkastukseenhan on myöskin tässä budjetissa varattu erillinen raha.

Näiden ihmisten ja heidän perheidensä huolta tulevaisuudesta olisi myös mahdollista ja toivottavaa huolehtia seuraavaksi vähimmäistoimeentuloturvan kokonaisuudistuksella. Se lainsäädäntö on tällä hetkellä niin monimuotoinen, että ammattilaisillakin teettää töitä siitä selvitä. Toimeentuloturvan tulee olla sidottu ihmisen omaan aktiivisuuteen ja kannustaa työntekoon. Samalla on kuitenkin tietysti huolehdittava, että kaikilla työelämän ulkopuolella olevilla, erityisesti lapsilla ja vanhuksilla, on riittävä turva päivittäisessä elämässä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Jo kuuden vuoden ajan, vuodesta 2000 lähtien, eduskunta on myöntänyt lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden järjestämiseen erillisen määrärahan, joka on vaihdellut 3 ja 12 miljoonan euron välillä. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esitetään myönnettäväksi 4 miljoonaa euroa valtionavustusta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä kuntien mielenterveyspalveluiden kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Esimerkiksi Pielisen Karjalan neljän kunnan, Lieksan, Nurmeksen, Juuan ja Valtimon, alueella on erittäin hyviä kokemuksia projektista, joka toteutettiin vuosina 2000—2004 juuri yllä mainitun erillisrahoituksen turvin.

Kuntien välinen yhteistyö lasten mielenterveystyön alueella parani, ja projektin aikana muun muassa luotiin toimiva kuntatason asiantuntijaverkosto perhe- ja kasvatusneuvoloiden kesken. Perheneuvolat saivat lisää rahaa ostopalveluihin, ja sen myötä myös paikallisosaaminen vahvistui ja syveni. Projektin päätyttyä ostopalveluihin kunnissa on osoitettu rahaa aiempaa enemmän. Toisin sanoen priorisointi on tietämyksen lisääntymisen myötä muuttunut lautakuntatasolla. Kyseisen hankkeen aikana hankittiin kunnille videoneuvotteluympäristö, jota on käytetty koulutusasioissa, konsultaatioissa ja jonkin verran asiakastilanteissakin. Koulutusta lisättiin. Uusia työmuotoja, esimerkiksi perheleirit, otettiin käyttöön ja yleinen tietämys alalla, esimerkiksi luottamushenkilöiden parissa, kohentui, mihin jo edellä viittasin. Jonot kunnista keskussairaalan lastenpsykiatriselle osastolle lyhenivät, koska ostopalvelulisäyksen myötä kyky vastaanottoihin kunnissa kasvoi.

Tällainen valtion myöntämä erillisrahoitus lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen turvaamiseksi on ollut erittäin tärkeä. Uskon, että jatkossakin tämän myötä palveluja voidaan edelleen kehittää. Tavoitteena toki tulee olla, että nämä korvamerkityllä rahalla luodut palvelut, uudet toimintatavat, voidaan jatkossa turvata normaalin rahoituksen puitteissa. Tarvetta näille palveluille on tulevaisuudessakin. Siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä.

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien henkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut monen talousarvioaloitteen aiheena, eikä aiheetta. Maatalousyrittäjä on nykyisellään oikeutettu 24 lomapäivään vuodessa. Tämä on liian vähän. Tilakoot ovat suurentuneet, eläinmäärä tiloilla on kasvanut ja työn määrä lisääntynyt. Yrittäjien työkyvyn ylläpitämiseksi ja nuorten houkuttelemiseksi alalle lomapäiviä tulisi lisätä mitä pikimmin ainakin tällä yhdellä päivällä. Tämä on erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta, ja lomituspalvelujen kehittäminen sekä ainakin yhden lomapäivän lisääminen on kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan.

Turkiseläinten kasvattajat ovat Suomessa yksi harvoja ryhmiä, joilla ei ole lakisääteistä oikeutta kunnollisiin lomittajapalveluihin sairauden sattuessa tai loman vuoksi. Yrittäjät ovat kuitenkin kiinni työssään ympäri vuoden. Sukupolvenvaihdokset ovat käynnissä turkistarhoilla, ja yrittäjien sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä tämä epäkohta, lomituspalvelujen puute, tulisi ehdottomasti korjata. Lomituspalvelujen käynnistämiseksi turkistarhaajien osalta on tehty talousarvioaloite, jonka allekirjoittanut on myös kirjoittanut alle. Toivottavasti tässä turkistarhaajien lomituspalveluasiassa (Puhemies koputtaa) päästään liikkeelle ja se voidaan konkretisoida mahdollisimman nopeasti.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomi on varakas maa, köyhyys on osa yhä kasvavan joukon arkipäivää. Tämä käy ilmi niin kansalaisten yhteydenotoista kuin useista tutkimuksistakin. Mikko Kauton tutkimuksen Suomalaisten hyvinvointi 2006 mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä selvästi havaittavissa oleva eriytymiskehitys. Vaikka keskimäärin hyvinvointi on Suomessa kasaantunut, voidaan sen ohella havaita huomattavan ihmisjoukon aseman heikentymistä. Osa kansasta uhkaa pudota hyvinvoinnin kelkasta.

Päällisin puolin meillä näyttää menevän hyvin. Viime vuosina on edetty hyvään suuntaan: Työllisyys on parantunut, koulutustaso on kohonnut, kuten myös yhä useamman suomalaisen entistä parempi hyvinvointitila, taloudellinen asema. Niiden kotitalouksien määrä, jotka katsovat pakollisten menojen kattamisen olevan hankalaa tai erittäin hankalaa käytettävissä olevilla tuloilla, on puolittunut muutamassa vuodessa.

Huono-osaisuus kohdistuu aikaisempaa selvemmin väestöön, joka elää alhaisemman vähimmäisturvan varassa. Heidän tilannettaan vaikeuttavat usein lisäksi sairauksien kustannukset, ylivelkaantuminen, pitkittyneet vaikeat elämäntilanteet sekä toisaalta myös yllättävät kriisit.

Kaikista toimeentulotuen saajista yli puolella on ensisijaisena toimeentulon lähteenä työttömyysturva. Työttömyysturvan painopiste on selkeästi siirtynyt ansioturvasta perusturvan puolelle, eli työttömistä yli puolet saa joko työmarkkinatukea tai työttömyysturvan peruspäivärahaa. Näiden etuuksien matala taso on johtanut siihen, että suurin osa pitkäaikaistyöttömistä joutuu täydentämään toimeentuloturvaansa kunnallisella toimeentulotuella. Tämä rasittaa kohtuuttomasti kunnallista sosiaalihuoltoa eikä vastaa toimeentulotuen tarkoitusta. Tarvitaan muutoksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt kuluvalla hallituskaudella useasti huomiota ensisijaisten etuuksien korotustarpeeseen. Vaikka työttömien työttömyyden, köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä ensisijaista on työelämään paluun mahdollistaminen, tulee työttömyyden aikaisesta toimeentulon riittävästä tasosta pitää huolta. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus vähentää siis ratkaisevasti riippuvuutta kunnallisesta toimeentulotuesta. Erityisesti huolestuttavaa köyhyyden ja syrjäytymisen uudessa profiilissa on lapsiperheissä lisääntynyt huono-osaisuus, joka ei yleensä johdu työttömyydestä. Syynä köyhyyteen ovat tällöin muun muassa vanhempien vähäinen ammatillinen koulutus, pätkätöiden yleisyys sekä kokoaikaisen työn puuttuminen. Lapsiperheiden köyhyyteen puututaan annetussa talousarvioesityksessä korottamalla kotihoidon tukea monilapsisissa perheissä sekä nostamalla elatustukea.

Työnteon mahdollisuuden tulee edelleen säilyä ensisijaisena toimenpiteenä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Joskus se ei kuitenkaan valitettavasti riitä. Siksi vastaisuudessa pitää parantaa entistä painokkaammin tulonsiirtoa kasautuvien ongelmien kanssa kamppaileville.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä muutamaan asiaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla.

Lasten ja nuorten psykiatria on taas saanut täällä eduskunnassa lisäyksensä kuten joka vuosi, mikä on erittäin tärkeä asia. Mutta tietysti asia voisi olla toisinkin, jos hallitus noudattaisi omaa hallitusohjelmaansa ja antaisi ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt suoraan perusopetukseen ja toisaalta toteuttaisi sen, mitä Liisa Hyssälä täällä tänään väläytteli, että hän lopultakin aikoo puuttua päiväkotien ryhmäkokoihin. (Ed. Hemmilä: Ei ole enää paljon aikaa hänellä!) Tässäkin on kyse siitä, kummasta on kyse: karsinnasta vai varhaiskasvatuksesta. Se on aina sama juttu, että rahaa riittää sitten tulipalon sammuttamiseen. Tässä budjetissa on aina se ongelma, että asioita ei katsota riittävän pitkällä aikavälillä ja pitkällä tähtäimellä. Tätä voi verrata esimerkiksi rintasyöpäseulontaan. Nämä kalliit hoidot ovat vähentyneet dramaattisesti kuten myös työ- ja sairauspoissaolot ja ihmisten elämänlaatu parantunut, kun yli viisikymppisiä naisia on kutsuttu rintasyöpäseulontoihin ja meillä Turussa jopa 40 vuodesta eteenpäin. Tässä on paljon säästynyt, kun ollaan satsattu ennalta ehkäisevään työhön.

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheitten asiat ovat myöskin hallituspuolueilla jääneet pelkiksi vaalilupauksiksi, kuten esimerkiksi lapsilisien sitominen indeksiin, joten kokoomus esittääkin tätä omassa vastalauseessaan. Kolmas lapsi jää liian usein monessa perheessä haaveeksi, ja koko tämä harmaantuva Suomi niitä vauvoja kuitenkin tarvitsee. Lisäksi lapsilisien saamisen ikäraja tulisi nostaa 17 vuoteen saakka. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa näin ei vielä ole.

Kaiken lisäksi meillä on yhä enemmän yksinhuoltajaperheitä. Niitä on tällä hetkellä noin 120 000, joista 42 prosenttia kuuluu alimpaan tuloviidennekseen. Näissä perheissä tämä aikuinen olisi Turun yliopiston tutkimuksen mukaisesti erittäin halukas tekemään työtä, vaikka pienemmällä korvauksella kuin mitä saisi sosiaaliturvaetuuksia, mutta ongelmana on lastenhoito ja perheen ja työn yhteensovittaminen. Esimerkiksi yksinhuoltaja-sairaanhoitajaäidin lapselle tulee järjestää vuorohoitoa, jotta äiti voi hallita elämäänsä ja käydä töissä. Tämä elatustuen korotus 6 euroa on myöskin erittäin naurettava. Sekä viranomaiset että vanhemmat pitävät kyseistä maksua minimielatusapuna.

Arvoisa herra puhemies! Talouskasvumme on pitkään ollut kohtuullista, joten palkansaajien ostovoima on kohonnut, mutta eläkeläiset eivät ole saaneet oikeudenmukaista osaa Suomen hyvinvoinnin kasvusta. Turha antaa sitten katteettomia vaalilupauksia seuraavissa vaaleissa. Politiikkaa tehdään ajassa, kuten täälläkin on usein todettu. Esimerkiksi ministeri Haatainen tuossa aikaisemmin huomautti, kun hän syytti kovasti kokoomusta eläkeläisten kurjasta asemasta, että pitää myös muistaa vaalikentillä se, että kyllä se oli ministeri Hyssälä, joka vaati kansaneläkkeeseen 300 euron nostoa tämän jälkeenjäännin korjaamiseksi. Kyllä hänen olisi pitänyt miettiä, ettei anna katteettomia vaalilupauksia. Eläkeläiset ovat oikeutetusti kokeneet, että eläkeindeksi ei riittävällä tavalla turvaa heidän ostovoimaansa. Täällä on aivan turha selittää mustaa valkoiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen viimeinen budjetti ei tartu riittävästi järjestelmän kehittämiseen ja alimpien etuuksien yhteensovittamiseen. Se on edelleenkin erittäin ongelmallista.

Ja vielä yksi asia, arvoisa herra puhemies: Kokoomus omalla lausumaehdotuksellaan tarttuu siihen asiaan, että seuraava hallitus korjaa äitiydestä työnantajalle koituvat kulut niin, että se on valtio, joka ne hoitaa. Tämän hallituksen esitys ei korjaa äitiriskiä, eli työnantaja joutuu edelleen pohtimaan sitä, palkkaako miehen vai naisen, vaikka näin ei tulisi olla.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hetki sitten ed. Arto Seppälä totesi, että vahvasta talouskasvusta huolimatta meillä on yhteiskunnassamme köyhyyttä ja merkittävässä määrin. Se on tosiasia, ja siihen on edelleen puututtava. Tämä hallitus on sen hyväksi, sen asian korjaamiseksi, kyllä tehnyt ja tehnyt paljonkin ja oikean suuntaisesti, mutta toimenpiteitä on jatkettava.

Hyvin ajankohtainen kysymys on kaiken kaikkiaan se, miten suhteutamme menestymisen ja oikeudenmukaisuuden. Vahva talouskasvu on erittäin myönteinen asia, mutta se on aiheuttanut myös merkittävää tuloerojen kasvua. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monienkin selvitysten mukaan erityisesti pienellä eläkkeellä elävät ja toisaalta lapsiperheet, erityisesti yhden tulonsaajan perheet ja niistä sellaiset, joissa on pieniä lapsia. Näiden molempien tilannetta on tämän hallituksen toimesta jonkun verran korjattu. Kansaneläkkeitä on korotettu kahdessa vaiheessa, tosin ei kovin paljon, mutta joka tapauksessa korotettu. Lapsiperheiden tilanteeseen puututtiin heti tämän hallituksen alkuvaiheessa. Lapsilisiä korotettiin 10 euroa, ja kotihoidon tuen korotus oli 42 euroa, ja kohta korotettiin pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja 94 euroa jne. Nämä toimenpiteet ovat olleet vähintäänkin tarpeellisia. Tätä suuntaa on jatkettava.

Hallitus ja eduskunta on toiminut tiukan menokehyksen puitteissa. Sillä on omat suuret ansionsa mutta on myös omat rajoitteensa. Menneinä vuosikymmeninä köyhyydestä ajateltiin ehkä niin, että siihen on puututtava, jotta talouskasvua syntyisi ja taloudellinen tilanne yhteiskunnassa paranisi. Nyt näkyy ajateltavan hyvin paljon enemmän niin, että jos taloudessa syntyy jakovaraa, sitä sitten voidaan osoittaa köyhyyden poistamiseen. Mielestäni ensimmäinen vaihtoehto on parempi, se että puutumme köyhyysongelmaan välittömästi. Se aiheuttaa myös sitten kokonaishyvinvoinnin vahvistumista.

On merkille pantavaa, jos tarkastelemme historiaa, että sodan jälkeen eli 1940-luvun loppupuolella, kun lapsilisät otettiin käyttöön, niiden osuus bruttokansantuotteesta yksinään oli selvästi merkittävämpi kuin nykyisin kaikkien perhepoliittisten tukien merkitys yhteensä. Silloin elettiin tiukan talouden aikaa, mutta nähtiin välttämättömäksi panostaa perheiden hyvinvointiin.

Yhteiskuntataloudellisesti kaiken kaikkiaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien toimeentulon parantaminen on hyvin perusteltua. Nimittäin joka tapauksessa on niin, että tavalla tai toisella on toimeentulo järjestettävä. Kun korotetaan pienimpiä eläkkeitä, niin se vaikuttaa sitten vastaavasti säästöihin muissa tukimuodoissa.

Arvoisa puhemies! Yksi paljon sekä kustannuksia että huolta ja vaikeuksia aiheuttava asia on pahoinvointi. Se näkyy perheiden tilanteissa, se näkyy syrjäytymisessä, ja se näkyy erityisesti lasten ja nuorten tilanteessa. Mielestäni tähän asiaan on useampi syy. Yksi perussyy tähän on perhekäsityksen muuttuminen, se että perusperhe ei ole enää sillä tavalla yhteiskunnan perusyksiköksi nähty asia kuin se on aikanaan ollut. Tämän perhekäsityksen palauttaminen ja vahvistaminen on mielestäni hyvin tärkeä asia. Tähän liittyy myös sitten välillisesti vanhempien kasvatusvastuun höltyminen.

Aikaisemmin esimerkiksi perheiden koossa pysymiseen tai hyvinvointiin kiinnitettiin sillä tavalla huomiota, että nähtiin sosiaaliviranomaisten yhdeksi keskeiseksi toimeksi se, että pyrittiin sovittelemaan silloin, kun perheessä on avioeron uhka. Se nähtiin hyvin tärkeäksi asiaksi. Jos nyt vähän kärjistän, niin mielestäni tällä hetkellä aivan liian helposti sosiaaliviranomaiset suosittelevat ratkaisuksi eroamista. Monessa tapauksessa se ei ole, tai on hyvin harvoin, hyvä ratkaisu. Monien selvitysten mukaan esimerkiksi peruskouluikäisten lasten vastauksissa, kun heiltä kysytään, mitä he pelkäävät eniten, hyvin kärkisijoilla on se, että vanhemmat eroavat. En halua tällä syyllistää ketään tai mitään, mutta haluan ottaa esille sen, että kaikki se, mitä voimme tehdä perheiden eheyden hyväksi, palvelee myös lasten ja koko yhteiskunnan parasta, se että pystymme tukemaan sovittelua, niin kuin aikaisemmin oli, ei vain tapana, vaan kuului toimintaan.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämän hallituskauden ajalta voi todeta, että niissä ahtaissa kehyksissä, missä on liikuttu, toiminta on ollut tunnustuksen ansaitsevaa. Ajankohtaisiin ongelmakysymyksiin on puututtu, ja voi sanoa, että tästä tätä suuntaa on hyvä vahvistaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sotiemme veteraaneja elää enää vajaat 100 000 keskuudessamme. Sotainvalideilla on jo oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen, kuten kaikki tiedämme, ja muilla veteraaneilla olisi myös tarvetta kuntoutukseen. 1.1.2005 voimaan tuli asetus, jolla rintamaveteraanien kuntoutuksen painopistettä siirrettiin laitoskuntoutuksesta päivä-, koti- ja muuhun avokuntoutukseen. Tavoitteena oli tuolloin, että vähintään puolet kuntoutuksesta toteutettaisiin avokuntoutuksena. Rintamaveteraanien toimintakyky heikkenee, ellei omatoimista selviytymistä tueta tehokkaasti. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta on asettanut ykköstavoitteeksi kuntoutuksen saamisen rintamaveteraaneille jokavuotiseksi. Heitä poistuu nyt jo kuitenkin keskuudestamme kiihtyvällä vauhdilla, ja näin vapautuvat määrärahat mahdollistaisivat edelleen keskuudessamme elävien veteraanien kuntoutuksen lisäyksen ja kehittämisen.

Arvoisa rouva puhemies! — Puhemies on näköjään tällä välin vaihtunut. — Rintamaveteraanien toimintakyky säilyisi pidempään, mikäli omatoimista selviytymistä tuettaisiin tehokkaasti. Heidän kuntoutukseensa ja kotiapuun tulee panostaa nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Riittävä, asianmukainen ja säännöllisesti tapahtuva kuntoutus turvaa ikääntyneiden veteraanien kyvyn selviytyä mahdollisimman pitkään elämässä. Näin myös vähenee kalliin laitoshoidon tarve. Kuntoutusten sisältöä tulisi kehittää vastaamaan paremmin veteraanien tarpeita. Yhteydenpitoa kuntoutuslaitoksen ja kotikunnan hoito-organisaation välillä tulisi nykyisestä paljon parantaa. Veteraanien ikääntyminen ja sairaudet ynnä muut edellyttävät entistä yksilöllisempää kuntoutusta. Avainasemassa ovat olosuhteet kotona ja selviytyminen kotiolosuhteissa sekä veteraaneille että myös heidän läheisilleen.

Rouva puhemies! Täällä tänään käytiin aiemmin päivällä erikoinen väittely siitä, miten veteraanien kuntoutukseen osoitetuille määrärahoille on käynyt. Kun täältä salista monet edustajat peräsivät ministeri Hyssälältä ja myös ministeri Haataiselta, miksi veteraanien kuntoutuksen määrärahoja on leikattu, niin ministeri Hyssälä tuolta puhujakorokkeelta yritti väittää ja todistella, että ei näitä kuntoutusmäärärahoja ole suinkaan vähennetty, vaan niitä on lisätty miljoonalla eurolla. Mutta vastaushan löytyy tuolta budjettikirjasta sivulta 617, muistaakseni. Sieltä löytyy vastaus tähän myöskin ministeri Hyssälälle, jos hän vaivautuisi sitä budjettikirjaa lukemaan. Nimittäin tilinpäätös vuodelta 2005 osoittaa, että veteraanikuntoutusrahoja käytettiin tuolloin 47,788 miljoonaa muistaakseni, ja nyt sitten ensi vuodelle esitetään 38,288 miljoonaa, näin muistaakseni ne luvut menivät, eli 9,5 miljoonan euron vähennys näihin määrärahoihin. Ministeri todellakin puhui täällä aivan muuta.

Mutta veteraanijärjestöt ovat syksyn kuluessa esittäneet myöskin eduskunnalle huolensa näitten määrärahojen leikkauksesta aivan oikeutetusti. Muutamien vuosien kuluttua veteraanien kuntoutusrahoja ei enää tarvita lainkaan. Nyt meidän pitäisi huolehtia siitä, että he saisivat inhimillisen kohtelun niin kauan kuin näitä kunniakansalaisiamme vielä on olemassa.

Arvoisa puhemies! Huomenna tästäkin asiasta päästään äänestämään ja katsotaan, kenen mielestä veteraanikuntoutuksen määrärahoja lisätään ja kenen mielestä niitä on syytä leikata.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Maamme väestö vanhenee nopeasti. Vuonna 2010 arvioidaan yli 75-vuotiaita kansalaisia olevan 400 000 ja vuonna 2030 jo noin 700 000. Ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän palveluja ja hoivaa. Muun muassa tästä syystä omaishoito on nousemassa yhä tärkeämmäksi sosiaalipoliittiseksi kysymykseksi. On arvioitu, että Suomessa noin 14 prosentissa kotitalouksista on omaishoitotilanne. Vuosina 1993—2005 myönnettiin vuosittain 12 000—28 000 omaishoidon tukea. Omaistensa hoidossa arvioitiin kuitenkin olevan yli 60 000 laitoshoitotasoista henkilöä.

Laki omaishoidon tuesta tuli voimaan kuluvan vuoden alussa. Lain myötä hoitopalkkion alaraja nostettiin 300 euroon ja säädettiin 600 euron vähimmäishoitopalkkio omaishoidon lyhytaikaisiin siirtymävaiheisiin. Lain tarkoituksena on kehittää omaishoidon asemaa osana kunnan avo- ja kotihoitoa. Selvitysten mukaan suurimpia omaishoidon ongelmakohtia omaishoitajan näkökulmasta ovat muun muassa määrärahan ehtojen vaihtelut ja muutokset. Useissa kunnissa määrärahoja on leikattu ja tuen hakijoita on jonossa. Kuntien huono taloudellinen tilanne aiheuttaa turvattomuutta omaishoitajien arkeen, kun tuen jatkuvuudesta ei ole varmuutta. Tehdyn selvityksen mukaan jopa 50 prosenttia omaishoitajista ei käytä lakisääteisiä vapaita ollenkaan.

Kunnille omaishoito on kiistatta laitoshoitoa edullisempi hoitomuoto. Vaikka omaishoitoa on valtiovallankin taholta viime vuosina kehitetty, ei läheskään kaikkia kompastuskiviä ole vielä pystytty tämän hoitomuodon tieltä raivaamaan. Sekä tukikysymys, vaikeus pitää lakisääteistä vapaata että muut ongelmakohdat ovat pitkälti arvostuskysymyksiä. Onkin hyvä, että käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä myös omaishoitajat on huomioitu lisäämällä heille kuuluvien vapaapäivien määrää yhdellä päivällä. Toivon, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä saamme aikaan sellaisia kuntaratkaisuja, että vapaapäivien pitäminen olisi myös käytännössä mahdollista kaikkialla Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota muutamaan valtiovarainvaliokunnan esiin nostamaan asiaan. Valiokunta nostaa mietinnössään esille alkoholin lisääntyneen kulutuksen ja siihen liittyvien haittojen kasvun. Huolestuttavaa on, että alkoholinkäytön ongelmat heijastuvat myös lastensuojeluun, jonka tarve on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Tehtyjen selvitysten mukaan vanhempien runsas päihteidenkäyttö on ollut syynä tai jopa keskeisenä syynä 30—50 prosentissa huostaanotoista.

Kuten valiokuntakin mietinnössään toteaa, erityisen huolestuttavaa on myös se, että raskaana olevien päihteidenkäyttö on lisääntynyt. Tutkimusten mukaan jopa noin 6 prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus. Valitettavasti päihdehoitopalvelujen tarjonta ei kuitenkaan vastaa kysyntää. Avohoitopaikat, katkaisuyksiköt ja niin sanotut matalan kynnyksen paikat ovat jatkuvasti täynnä, eivätkä kunnat anna maksusitoumuksia pitempikestoiseen laitoskuntoutukseen, jossa olisi vapaata kapasiteettia. Selvitysten mukaan myöskään päihdeongelmaisten äitien hoitomahdollisuuksia ei ole riittävästi.

Tästä johtuen onkin erittäin hienoa, että valtiovarainvaliokunta ehdottaa 3,5 miljoonan euron lisämäärärahaa lääninhallituksille sellaisten hankkeiden rahoitukseen, joilla kehitetään päihdeongelmiin liittyviä hoitojärjestelmiä. Valiokunnan mukaan määrärahan erityisenä painopisteenä on nimenomaan päihdeongelmaisten ja mahdollisesti myös mielenterveysongelmaisten äitien ja naisten hoitojärjestelmän parantaminen. Tavoitteena on vahvistaa nykyjärjestelmää siten, että erityisesti raskaana olevien naisten päihdeongelmiin voidaan puuttua nykyistä aiemmin ja tehokkaammin.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana vielä vammaispalveluista. On hienoa, että ensi vuonna vammaispalveluja parannetaan muun muassa vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten tulkkipalveluiden vähimmäismäärää lisäämällä ja päivätoimintaa laajentamalla. Minusta on tärkeää, että valiokunta otti mietinnössään kantaa vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseen. Valiokunta vaatii lausumassaan, että vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistus toteutetaan pikaisesti ja että samassa yhteydessä vaikeavammaisille turvataan oikeus henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen. Yhdyn täysin valtiovarainvaliokunnan kantaan.

Olen myös hyvilläni siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää 4 miljoonaa euroa lisärahaa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen. Ja ihan lopuksi tärkeää on myös todeta, että ensi vuoden alussa voimaan astuva sotilasvammalain muutos laajentaa sotainvalidien kuntoutusmahdollisuuksia, mikä on erittäin tärkeää.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus, rahoitus, organisaatiomallit, alueelliset yhteistyökysymykset, kansallinen päätösvalta ja monet muut toimintaympäristön muutosten tuomat haasteet ovat olleet laajasti esillä. Sananmukaisesti sosiaali- ja terveyssektori on temppelin harjalla, kun on puhe jokaisen suomalaisen päivittäiseen elämään vaikuttavista asioista.

Hyvinvointipalveluilla on hallituksen ohjelmassa ollut keskeinen rooli, ja peruspalveluiden rahoituksen vahvistaminen on ollut myös yksi hallitusohjelman prioriteeteista. Hyvinvointimallimme näkökulmasta suomalaisella yhteiskunnalla on edelleen ratkaistavanaan useita periaatteellisia kysymyksiä. Kestävän hyvinvoinnin teema on valintojen takana kulkeva punainen lanka. Kestävyys voi merkitä ihmisten arkielämän ennustettavuutta ja turvallisuutta. Se voi merkitä talouden ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapainoista kehittämistä. Se voi myös merkitä ihmisten luottamusta järjestelmään ja uskomusta siihen, että verovaroja käytetään oikein.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa "2000-luvun hyvinvointiyhteiskunta on osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä. Maamme talous on saatava uuteen nousuun". Sosiaali- ja terveyspolitiikan keskeiset tavoitteet ovat "väestön terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä yksilön elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen".

Nämä ovat tavoitteita, joiden saavuttamiseksi tarvitsemme monien tahojen, kuten valtion, kuntien, alueiden, työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä. Uskon vahvasti yhteistyöhön, joka tähtää kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen, terveyden edistämiseen ja syrjäytymisen vähentämiseen.

Ikääntyvän väestön määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä on noin 800 000 henkilöä, ja vuonna 2015 heitä on jo lähes 1,2 miljoonaa. Suhteellisesti eniten kasvaa yli 80-vuotiaitten määrä. Ikäihmisten toimintakyky paranee edelleen. Etenkin alle 80-vuotiaat ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin ikätoverinsa kymmenen vuotta sitten. 30 seuraavan vuoden ajan sekä naisten että miesten elinikä kasvaa. Miehet saavat viisi lisävuotta ja naiset puolestaan kolme. Ikääntyvässä väestössä on jatkossakin naisia enemmän kuin miehiä, vaikka 75 vuotta täyttäneiden miesten määrä kasvaa suhteellisesti eniten.

Arvoisa rouva puhemies! Omaishoito nousee entistä suurempaan arvoon, kun väestö vanhenee. Omaishoitajat tekevät arvokasta, mutta raskasta työtä huolehtiessaan usein ikääntyneistä vanhemmistaan, puolisoistaan tai vammaisista lapsistaan. Ensi vuoden alusta omaishoitajat saavat yhden vapaapäivän lisää. Tämä on tärkeää omaishoitajien jaksamisen kannalta. Tämän vuoden alusta omaishoito sai oman erillisen lakinsa ja siten vahvemman aseman palvelujärjestelmässä. Omaishoitajalle maksettavaa pienintä hoitopalkkiota nostettiin 67 eurolla kuukaudessa. Alin hoitopalkkio on nyt 300 euroa kuukaudessa. Monelle omaishoitajalle pienikin hoitopalkkion korotus on merkittävä. Tärkeää on muistaa, että kunnat voivat maksaa edelleenkin suurempia hoitopalkkioita. Uudistuksen tarkoituksena ei ollut, että kunnat alentaisivat nyt maksettavia palkkioita. Myös omaishoidon palkkioiden indeksisuojaa sekä omaishoitajille annettavia palveluita ja tukea on parannettu. Omaishoitajien oikeutta vapaaseen on lisätty kuntien mahdollisuudella järjestää virkistysvapaita.

Yhä useammat ihmiset haluavat hoitaa omaisensa kotona saattohoitotilanteissa. Uusi laki tunnustaa tämän. Jos omaishoitaja joutuu jäämään määräaikaisesti pois töistä omaisen tai läheisen saattohoidon vuoksi, tänä aikana hoitopalkkio on vähintään 600 euroa kuukaudessa. Toivottavaa on, että kunnat tarjoaisivat tätä uutta mahdollisuutta saattohoitotilanteissa.

Omaishoito vaatii jatkuvaa kehittämistä. Järjestöt ovat kiitettävästi mukana siinä työssä. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Kuntaliiton kanssa lähestynyt kuntia, jotta ne kiinnittävät entistä enemmän huomiota omaishoidon tuen soveltamiseen ja omaishoidon antamiin mahdollisuuksiin osana kuntien palvelujärjestelmää. Viisas kunta panostaa omaishoidon kehittämiseen.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on kansalaisten palvelujen järjestämisen kannalta yksi keskeisimmistä, ja tietysti ensisijaisesti siellä huomio kiinnittyy valtiovarainvaliokunnan mietintöön kuntien järjestämästä sosiaali- ja terveydenhuollosta, koska kunnilla on sosiaali- ja terveyspalveluihin nähden järjestämisvastuu. Sen takia se on hyvin keskeisessä roolissa siinä, miten kansalaiset palvelunsa tältä keskeiseltä toimialalta saavat.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää erityisesti huomion kuntatalouden tilanteeseen, jossa todetaan, että nämä valtionosuudet kaikkiansa ovat noin 4,3 miljardia euroa ja lisäystä on noin 280 miljoonaa euroa. Sanotaan, että se on merkittävin osa siitä valtion toimenpiteitten vaikutuksesta vahvistuvasta kuntataloudesta, joka kaikkiansa on 424 miljoonaa euroa.

Huomio kiinnittyy siihen, että ei sosiaali- ja terveysvaliokunta eikä myöskään valtiovarainvaliokunnan sosiaalijaosto ole arvioinut tässä mietinnössä kunta- ja palvelurakennehankkeen vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen. Nythän meillä puitelaki on hallintovaliokunnassa mietintövaiheessa. Se on tehty siellä, ja 10. päivä puitelaki on täällä eduskunnan istuntosalissa käsittelyssä. Erityisesti kansanterveystyön puolella on asetettu 20 000 asukkaan väestöpohjaminimi, ja toisaalta erityishuolto ja erikoissairaanhoito yhdentyvät samoiksi kuntayhtymiksi, ja erikoissairaanhoitopiirit voivat ottaa kunnilta myöskin muita tehtäviä hoitaakseen.

Näyttää siltä, että keskeistä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on juuri nimenomaan toimiva hoitoketju, jossa kansanterveystyö, erikoissairaanhoito ja kansanterveystyöhön liittyvät sosiaalipalvelut kytketään tiiviisti yhteen ja sitä kautta saadaan toimiva järjestelmä, jossa tuottavuus ja tehokkuus ovat parhaimmillaan ja ihminen hoidetaan ja tutkitaan siinä laitoksessa ja tutkimusyksikössä, mikä terveydentilan kannalta on kulloinkin paras.

Elikkä minä uskon, että tuo puitelaki, joka on mahdollistava ja joka johtaa kunnat uudistamaan palvelurakenteita, johtaa kuitenkin tämän yhteiskunnan kannalta merkittävimmän palvelujen kysynnän kannalta, tärkeän palvelujen uudelleenjärjestämisen osalta tulokseen, jossa me kykenemme lähivuosina vastaamaan kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista siten, että ne ovat saatavilla kaikkialla maassa kohtuullisin vero- ja maksurasituksin ja että kyetään myöskin kuntatyönantajien puitteissa olemaan kilpailukykyisiä työnantajia. Erityisesti sosiaali- ja terveyspiirit ovat suuren mielenkiinnon kohteena, ja näyttää siltä, että kysyntä juuri niitä palvelujen järjestämistapoja kohtaan on kasvamassa koko ajan.

Arvoisa puhemies! Sitten köyhyyden ja syrjäytymisen osalta täällä valiokunta toteaa, että ennen kaikkea tämä suhteellinen köyhyys on kasvanut koko ajan, ja ennen kaikkea toteaa sen, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Tämä on hyvinvoivan Suomen yksi keskeinen kysymys, ja tähän meidän on seuraavan vaalikauden alussa ja hallitusohjelmassa kiinnitettävä erityinen huomio, ja ennen kaikkea kysymykseen tulee sitten ensisijaisten etuuksien, kuten peruspäivärahan, työmarkkinatuen korotus ja pienten tulojen etuisuuksien ja eläkkeiden tarkoituksenmukainen korotus ja yhteensovitus. Tässä on erityinen huolenaihe, ja ennen kaikkea pienet eläkkeet, erityisesti kansaneläkkeet, ansaitsevat sekä ohjelman määräaikaisista tasokorotuksista että myöskin tuon indeksitarkistelun, joka on tänä päivänä liian paljon hintapainotteinen, ja se ansaitsee myöskin osansa ansiokehityksen huomioon ottamisesta.

Arvoisa puhemies! Sitten erään keskeisen osan yhteiskunnan tulevasta kehityksestä ansaitsee terveyden edistäminen. Nythän täällä erityisesti valiokunta nostaa esille tupakoinnin ja päihteiden käytön. Ne ovat kysymyksiä, joissa ihmisellä itsellään on tietysti hyvin keskeinen rooli siinä, miten pitkälle hän altistuu ja käyttää näitä omalle terveydelleen vaarallisia aineita ja mikä hänen asenteensa oman terveyden huolehtimista kohtaan on. Tähän me olemme valmiit panostamaan rahaa suhteellisen paljon, ehkä sittenkin suhteellisesti liian vähän, 9,3 miljoonaa euroa tämä budjetti sinne antaa, mutta ennen kaikkea tuon puitelain mukaankin erikoissairaanhoitoa vastuutetaan huolehtimaan ennalta ehkäisevästä terveydenhuollosta siten, että me jokainen olisimme valmiit ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestämme, harrastaisimme liikuntaa, terveellisiä elämäntapoja ja söisimme terveellisesti. Tämä on pitkän tähtäimen kansanterveystyötä, ja siitä meidän jokaisen pitäisi ottaa enemmän vastuuta.

Arvoisa puhemies! Sitten veteraanien kuntoutus täällä on ollut esillä miltei joka päivä käydyissä keskusteluissa. Sanoisin, että tuo veteraani-ikäluokka, jonka keski-ikä on nyt 84 vuotta, vähenee hyvin nopeassa tahdissa ja sen määrärahan, joka kuntoutukseen tarvitaan, absoluuttisen määrän arviointi on suhteellisen vaikeaa. Mutta tämä valiokunnan kannanotto siihen nähden, että jokaisen kuntoutukseen oikeutetun veteraanin on päästävä kuntoutukseen, on tärkeä periaate, koskee myös veteraanin puolisoa, ja lisätalousarviossa on aina huolehdittava siitä, että on riittävä määräraha käytössä veteraanien kuntoutukseen.

Nyt on ongelma se, että osa veteraaneista ei enää jaksa lähteä laitoskuntoutukseen. Myöskin avokuntoutus on ehkä vielä tämän järjestelmän muutoksen takia keskeneräisesti järjestetty. Meidän pitää kyetä tarjoamaan avokuntoutuksessa oleville veteraaneille myöskin kuljetuspalvelut, huolehtimaan siitä, että tämä kotoa kuntoutukseen tulo ja kotiinpaluu ovat osa kuntoutusjärjestelmää ja sitä kautta me kykenemme huolehtimaan veteraanien kotona selviytymistä täysipainoisesti. Kuntoutus ei ole ainut ratkaiseva tekijä, vaan veteraanit kaipaavat sekä ateriapalveluja että kodinhoitopalveluja, ja nämä ovat sitä veteraanien kokonaisvaltaista hoitamista, josta meidän yhdessä kuntien kanssa tulee pitää huoli. Uskon, että tuo kunniajoukko, veteraanit, ansaitsevat sen, että me hoidamme heitä kunniallisesti loppuun saakka.

Valto Koski /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten aikaisemmin pitämässäni puheenvuorossa talousarvion yleiskeskustelun yhteydessä totesin, kaipaan analyyttistä osiota siitä, mihin päämääriin talousarvion toteuttamisella yleisesti pyritään. Kun tällaista ei ole, on vaikea hahmottaa talousarvion kokonaisvaltaisia tavoitteita. Toinen vaihtoehto on, ettei niitä ole edes olemassa. Maamme sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Ne ovat esittäneet, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjattaisiin vaatimus lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja sairauksien sekä yhteiskunnalle että kansalaisille aiheuttaman kokonaisvaltaisen taloudellisen taakan jatkuvaan selvitys-, seuranta- ja arviointityöhön, joka perustuu kustannusvaikuttavuuteen. Esitykseen sisältyy erityisen yksikön nimeäminen koordinoimaan selvitystä. Yksikön työhön kuuluisi hoidon, myös lääkehoidon, ja kuntoutuksen kustannusvaikutusten tutkimus, jossa otetaan huomioon potilaan näkökulma. Nimettävän yksikön avulla merkittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksia ennakoi aina systemaattinen ja riittävän kokonaisvaltainen selvitys uudistusten taloudellisesta merkityksestä, eli kustannusvaikuttavuusanalyysi.

Kun olen näkemykseni analyysin tarpeellisuudesta jo useana vuonna toistanut, minun on helppo yhtyä näiden järjestöjen vaatimukseen. Jatkuvasti kasvavat sosiaali- ja terveysmenot ja niihin suunnatut toimenpiteet tulevat olemaan yhteiskunnalle niin suuri haaste, että ilman tarkempaa sisältötarkastelua ja sen lisäämistä niistä on vaikea kunnialla selviytyä.

Suomi on pystynyt pitämään terveysmenonsa kuitenkin kohtuullisina. Niiden osuus bruttokansantuotteesta oli 7,3 prosenttia vuonna 2002, kun Oecd-maiden keskiarvo oli 8. Suomessa kansalaiset maksavat itse terveysmenoista noin 20 prosenttia, ja osuus on Euroopan korkeimpia. Viimeaikaisessa kehityksessä on huolestuttavinta, että näitä maksuja maksavat eniten köyhimmät ja sairaimmat kansalaiset. Kun laskelmista puuttuvat asiakkaiden maksamat menot, laskelmat saattavat vääristää päätöksentekoa. Tämä on luettavissa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan ja maksujärjestelmän uudistamista selvittäneen toimikunnan mietinnöstä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:10).

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on sitten 1990 talouslaman käyty keskustelua sen vaikutuksista kansalaisiin. Vaikka monet asiat puhuvat sen puolesta, että kansalaisten väliset tuloerot ja tulojen niukkuus ovat lisänneet eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa, korjaavia toimenpiteitä ei ole kohdistettu riittävästi näiden ryhmien olojen huomioimiseksi. Köyhän asialle eivät kenenkään korvat ole juurikaan auenneet. Puheita ja tutkittua tietoa riittää, mutta tekoja ei ole juurikaan havaittavissa.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin kuitenkin erillinen tavoite köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Joitakin toimenpiteitä päätöksenteosta on toki löydettävissä, mutta lisääntyvää huomiota köyhyyteen ja syrjäytymiseen suunnattiin vasta aivan viime metreillä rakentamalla vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä erillinen sosiaalipaketti kaikkein köyhimpien kansalaisten aseman parantamiseksi.

Koska köyhyyden ja syrjäytymisen pääasialliset syyt löytyvät 1990-luvun talouslamasta, jolloin nykyisin oppositiossa olevista puolueista osa oli hallitusvastuussa, mielestäni myös heillä on vastuu laman jälkiseurauksien lieventämisestä. Toivottavasti kokoomuksessa, joka on ottanut vaalislogaanikseen "Kokoomuksella on korvat", korvat ovat nyt höröllään ja ne suunnataan kuulemaan myös köyhän ääntä, josta kokoomus ei ole tähän asti juuri ollut huolissaan.

Monet kysyvät, mitä pitäisi tehdä. Koska olemme eduskuntavaalien kynnyksellä, ajankohta antaa hyvät mahdollisuudet asian tarkasteluun. Tietoa köyhyyden ja syrjäytymisen kehityksestä ja kohdistumisesta löytyy useista tutkimuksista ja selvityksistä. Tutkimusten mukaan aina ei ole kysymys pelkästä rahasta. Kysymys on usein siitä, että lainsäädäntöä on kehitetty pala palalta ja kokonaisvaikutukset ovat ristiriitaisia.

Sosialidemokraattisen puolueen piirissä asiaan on paneuduttu tekemällä laaja ja kattava selvitys nykyisten vähimmäisetuuksien tasosta ja vaikutuksista. Tässä yli 20-sivuisessa selvityksessä on käyty läpi lähes koko vähimmäisturvaa koskevat asiat. Selvitys on tietääkseni ainutlaatuinen, ja se aiheuttaa monenlaista pohdintaa. Voi olla, että pohdinnan jälkeisistä toimenpiteistä ei helposti synny myöskään poliittisesti riittävän laajaa yhteisymmärrystä, jota ongelmien korjaamiseksi tarvitaan. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Sosiaaliturvan suunta 2005—2006 -julkaisun mukaan useampien vähimmäismääräisten toimeentuloturvan etuuksien reaalinen kehitys vuosina 1995—2006 on ollut sellainen, että 2000-luvulla on saavutettu vuoden 1995 reaalitaso, viimeisimpänä vähimmäispäivärahan vähimmäismäärässä.

Tästä yleisestä linjasta on kaksi poikkeusta. Lapsilisä on tasoltaan noin 85 prosenttia ja lasten kotihoidon tuen hoitoraha noin 80 prosenttia lama-ajan syvimmän kohdan etuuden reaalitasosta. Lapsilisän nykyisen tason on arvioitu olevan yksi syy lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien köyhyysriskiin. Työllisyystavoitteiden sekä työelämän tasa-arvotavoitteiden kannalta kotihoidon tuki on kuitenkin varsin ongelmallinen järjestelmä monestakin syystä, koska työvoiman niukkuus on meidän ovellamme.

Toimeentulotuki, joka on viimesijainen toimeentuloturvan muoto, on laman jälkeen muodostunut usealle kansalaiselle Suomessa pidempiaikaiseksi toimeentuloksi, koska työllisyyskehitys on näiden ryhmien osalta osoittautunut ongelmalliseksi. Näin ollen monien kansalaisten tulo on jäänyt pysyvästi niin sanotun köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvittaisiin siis työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä.

Arvoisa rouva puhemies! Että saisimme jonkinlaisen käsityksen köyhyydestä, sitä täytyy kuvailla. Köyhän arki -kyselyssä 2005 köyhyyttä kokeneet kuvailivat sitä seuraavasti: "On jatkuvaa puutetta; on taloudellista niukkuutta; rajoittaa arkielämää perustavan laatuisesti; ohjaa valintoja; aiheuttaa katkeruutta; aiheuttaa riitoja; käy kalliiksi; ohjaa lasten tulevaisuutta muun muassa kaveripiirien kautta; on taloudellisten resurssien niukkuudesta johtuvaa sosiaalisen toimintakyvyn rajoittuneisuutta, syrjäytymistä, rajoitettua osallisuutta, sosiaalista deprivaatiota; on keskeinen hyvinvoinnin puutetekijä, joka ei sitä paitsi tule yksin." Näin ollen köyhän ainoa huvitus on vilkas mielikuvitus, niin kuin Juha Watt Vainio on laulussaan osuvasti todennut.

Rajoitetun ajan vuoksi ei ole mahdollista käsitellä tarkemmin näitä köyhyyden mittareita, sitä millä perusteella kukin on köyhä. Ei pidä myöskään kuvitella, että köyhyyden ehkäisy on pelkkää rahanjakoa. Rahan tasajaon sijaan se edellyttää täsmätoimia. Joskus on myös hyväksyttävä tarveharkinnan kipeys, jotta tuki kohdentuisi oikeaan osoitteeseen. On myös syytä todeta, että palvelut ovat usein rahaakin tehokkaammin tasoittaneet ihmisten välisiä toimeentuloeroja.

Köyhyyden vähentämiseksi esitetään monia erilaisia keinoja riippuen siitä, kuka niitä esittää. Porvarilliset puolueet näyttävät tarjoavan lääkkeeksi kansalaispalkkaa ja tasarahaa. Sosialidemokraattien perusturva on varmuutta työstä, asunnosta, koulutuksesta, tarvittavista sosiaali- ja terveyspalveluista, työllä ansaitusta eli ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta, sitä täydentävästä syyperusteisesta vähimmäisturvasta ja viimesijaisesta toimeentuloturvasta.

Vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarvio ei ole kokonaisvaltainen vastaus köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi. Siinä on kuitenkin elementtejä, jotka antavat suuntaa ja sisältöä taistelulle köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Viittasin jo edellä hallituksen esitykseen noin 80 miljoonan sosiaalipaketista, joka sisältää kohdistettuja toimenpiteitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa helpottamaan. Samalla toimenpiteellä hallitus on avannut tien sosiaaliturvan tuloloukkujen purkamiseksi muuttamalla asumistuen perusteita niin, ettei lapsien perhe-eläkettä enää vuoden 2007 alusta vähennetä toimeentulotuesta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi käyn vielä lävitse pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaa, joka on monelta osin voitu toteuttaa. Siihen jäi kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön osalta vielä useita avoimia kohtia, jotka eivät toteudu. Seuraavassa luettelen ne niitä enempää yksilöimättä: vanhuuspoliittinen strategia ja toimenpideohjelma, viitehintajärjestelmää koskeva selvitys, apteekkityöryhmän selvitys, sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmän esitys, lapsiperheiden taloudellista asemaa selvittäneen työryhmän muistio, tapaturmavakuutustyöryhmän selvitys, vammaispoliittinen ohjelma jne. Nämä kaikki ovat ajankohtaisia hyvin merkittäviä kokonaisuuksia ja liittyvät niihin haasteisiin, joita hyvin pian kohtaamme. Toivoa sopii, etteivät ne jää huomioimatta, kun seuraavaa hallitusohjelmaa ryhdytään kirjoittamaan. Aivan viime metreille jäi myös lastensuojelulain uudistus, ja toivoa sopii, että jäljellä oleva aika riittää sen huolelliseen käsittelyyn eduskunnassa.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä tätä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokkaa keskustellessamme olemme saaneet kuulla useamman hallituspuolueen edustajan puhuvan köyhyydestä. Tässä edellä ed. Valto Koski hyvinkin pitkään kuvasi sitä, mitä on köyhän ihmisen arki. On erittäin tärkeää, että me puhumme köyhyydestä. Tietysti se puhe ei pelkästään auta, jos ei jotakin sen asian eteen tehdä. Minusta tässä yhteydessä ei riitä se, että tarvitsisi tehdä tai siirretään seuraavalle hallitukselle ne toimenpiteet tai uudistukset ja parannukset, vaan kyllä tässä meistä monet, ja uskon niin, ettei pelkästään edes oppositio, mutta ennen kaikkea oppositio, olisimme odottaneet, että tämän viimeisen budjetin yhteydessä olisimme voineet puhua sosiaalisesti oikeudenmukaisesta budjetista ja budjetista, jossa olisi ollut sosiaalinen painotus sillä tavalla, että ne kipeät ongelmat, mitkä meidän edessämme ovat olleet jo pitkään ja tiedossa, olisi hoidettu. Niistä yksi on nimenomaan tämän pääluokan sisällä oleva vanhustenhuolto, vanhustenhoitopalvelut ja siellä sisällä erityisesti omaishoito.

Länsi-Suomen lääninhallituksen eräässä omaishoidon koulutuksessa Pekka Paatero esitti, että vanhuksen tai vammaisen laitoshoito maksaa kunnalle vuodessa vähintään 50 000 euroa. Omaishoidon tukea kannattaisi siis maksaa taloudellisin perustein ilman tarveharkintaa 4 000 euroa kuukaudessa, ja siitäkin palautuisi vielä verot kunnalle. Kuitenkin 300 tuntuu olevan jollekin liikaa, eli monessa kunnassa on liikaa jopa tämä 300 euron maksu. Näin on, koska tiedämme, että omaishoitajia on kaiken kaikkiaan varmasti yli sen 300 000:nkin, mitä on arvioitu, ja omaishoidon tukea maksetaan vain vähän vaille 30 000:lle. Näin tiedämme, että moni hoitaa omaistansa, joko iäkkäitä vanhempiaan tai sairasta lastaan ilman mitään palkkiota. On tuntunut pahalta kuulla joidenkin, jopa poliitikkojenkin, sanovan, että hoitavathan he kumminkin, niin että miksi tarvitsee maksaa.

Kuitenkin näen, että sillä, että tukea annetaan myös rahallisessa muodossa, on se merkitys, että arvostetaan vanhustenhoitoa ja arvostetaan sitä omaishoitotyötä. Useammassa yhteydessä on sanottu, että kun saatiin omaishoidon laki, sillä osoitettiin, että omaishoito on yksi palvelujärjestelmään vahvasti kuuluva osa. Näin varmasti on, että laki toi meidän palvelujärjestelmäämme sen, että meillä on omaishoidon tukijärjestelmä. Mutta se, että sen lain yhteydessä ei samalla rahoituspohjaa vahvistettu sillä tavalla, että se olisi ollut alusta lähtien sellainen, että kaikki, jotka kriteerit täyttävät, olisivat tuen voineet saada, on sen lain puute. Toisin sanoen tämä laki olisi pitänyt alun perin luoda subjektiivisen oikeuden pohjalta ja sillä lailla turvata tämän tuen saaminen.

Tiedämme että omaishoidon tuessa ja omaishoidon palveluissa on puutteita. Ne tulisi nyt ensisijaisesti hoitaa kuntoon, koska sillä me autamme sitä, että omaishoitajat jaksavat ja omaishoito pysyy myös laadukkaana, mutta kysymys on myös kunnan rahoista, eli tuella pystyttäisiin myös kasvavaa laitoshoidon tarvetta vähentämään, jos painotus pysyisi kotihoidossa, kotipalveluissa tukemalla kotona tehtävää palvelua.

Vanhusten laitoshuollossa henkilöstön lukumäärä on viime vuosien aikana vähentynyt, vaikka tiedämme, että hoidettavien kunto on heikentynyt. Henkilöstön alimiehitys heikentää paitsi hoidon tasoa myös koettelee hoitajien jaksamista. Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan kunta-alan sairauspoissaolot ovat kääntyneet nousuun erityisen jyrkästi lähihoitajien kohdalla, jotka joutuvat tekemään sitä raskasta työtä laitoshoidossa. Vanhusten ihmisarvoisen ja yksilöä kunnioittavan hoidon tulee olla meidän yhteiskuntamme sivistyksen mittari. Sen vuoksi tästä asiasta ei varmastikaan puhuta liikaa ja tarpeeksi, vaan se tulee pitää koko ajan esillä erityisesti budjetin yhteydessä, mutta myös siellä arjessa, kun päätöksiä tehdään valtion sekä kuntatasolla.

Kaiken kaikkiaan pidän erittäin tärkeänä, niin kuin meidän kristillisdemokraattinen ryhmämmekin pitää tärkeänä, että pikaisesti saataisiin vanhustenhoidon laadun turvaava ja riittävät palvelut turvaava lainsäädäntö. Tällä vahvistettaisiin vanhusten hyvää hoitoa ja päästäisiin pois niistä puutteista, mitä meillä tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntymisen aiheuttama hoivapalvelun tarve tulee vielä tästä eteenpäin kasvamaan. Sen vuoksi meillä on todella tärkeää, että me emme vain odota tarpeen kasvamista, vaan koko ajan kehitämme voimakkaasti, kehitämme monipuolisesti vanhusten hoitoa ja palveluja, niin palveluasumista, kotipalvelua kuin omaishoitoa. Nimenomaan tämän päivän vanhukset, ikäihmiset, ovat erilaisia kuin vuosia sitten ja tarvitsevat varmasti hyvinkin erityyppistä palvelua kuin aikaisemmin. Sen vuoksi tulee erityisesti sitä monipuolisuutta rakentaa vanhusten palveluihin. Välttämättä monipuolistaminen ei edellytä lisää rahaakaan, vaan nimenomaan sitä, että pystytään se arki ymmärtämään, se, mitä ikäihmiset tänä päivänä tarvitsevat.

Mutta ennen kaikkea näen, että eduskunnan taholta, valtion taholta meidän tulee vahvistaa kuntien selviämistä niistä palvelutarpeista, mihinkä kunnat järjestäjänä joutuvat vastaamaan. Sen vuoksi kuntien tulee valtionosuuksissa ja näissä indeksimääreissä päästä siihen, että ei ole niin kuin tähän saakka on ollut, että päinvastoin niitten ollessa vajaita koko ajan kunnat ovat joutuneet hyvinkin ahtaalle. Eli sosiaali- ja terveystoimien valtionosuuksien täysien indeksitarkistusten maksaminen on ehdoton edellytys, että kunnat edes jollakin tavalla selviäisivät.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan lopuksi haluan korostaa sitä, mitä täällä useammassa eri puheenvuorossa on tuotu esille, että meillä on kyllä kunniavelka eli meidän tulee hoitaa rintamaveteraanien hoito ja palvelut kuntoon kaiken kaikkiaan, kuntoutuspalvelut ja se, mitä he tarvitsevat. Meillä on siellä näitä prosenttiosuuksia sen suhteen, kuka saa palveluja, mutta niistä todella pitäisi luopua ja päästä siihen, että kaikki, jotka ovat rintamaveteraaneja, saisivat ne palvelut.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, liittyen myös ikäihmisiin: Pienten kansaneläkkeitten varassa olevien kansaneläkkeitten tasokorotus tulee hoitaa.

Ja ihan lopuksi: Lapsiperheitten kohdalla esimerkiksi vanhempainrahan korotus on meillä tehtävä mahdollisimman pian.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puutun tässä puheenvuorossani vaan muutamaan kohtaan nyt tältä osin budjettia.

Tämän hallituskauden aikana ihmisten hyvinvointiin ja hyvinvointipalveluihin on panostettu enemmän kuin koskaan. Kuten täällä on tänäänkin useaan otteeseen todettu, hyvinvoinnin parantamisen lähtökohtana on työllisyyden parantaminen. Parempi työllistyminen tuo hyvinvointia. Ongelmaksi on osoittautunut, että viimesijaisista etuisuuksista riippuvien ihmisten asema on suhteellisesti heikentynyt ja suhteellinen köyhyys on kasvanut. Pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Talousarvioon sisältyykin useita täsmätoimia juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantamiseksi. On ymmärrettävää, etteivät sosiaalipoliittiset täsmätoimet aiheuta suuria otsikoita tai kirvoita pitkiä puheita. On kuitenkin tosiasia, että pienistä täsmällisistä tulonsiirtojen korotuksista saadaan hyöty juuri niille ihmisille, jotka ovat eniten avun tarpeessa. Nämä rahat hukkuvat budjetin loppusummaan mutta ovat todella tärkeitä saajilleen ja osuvat juuri siihen, mihin pitää, toisin kuin vaikkapa keskustan lupailema ja vasemmistoliiton vaatima ruuan arvonlisäveron alennus.

Kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, köyhyysongelman ratkaisu edellyttää monenlaisia toimia, joista keskeisimpänä näen ensisijaisten etuuksien, kuten peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, korotuksen sekä pienten tulojen ja etuuksien nykyistä tarkoituksenmukaisemman yhteensovittamisen. Valitettavasti näihin asioihin ei tällä hallituskaudella ole voitu vielä paneutua, mutta toivon, että seuraavalla hallituskaudella näihin takerrutaan entistä napakammin.

Työllistymisen pitäisi olla aina myös taloudellisesti kannattavaa, mutta näin ei tällä hetkellä aina ole. Esimerkiksi 600 euron työttömyystuen vaihtuessa 900 euron bruttopalkkaan voi asumistuki leikkautua 150 eurosta nollaan. Toisin sanoen 300 euron lisätulosta jää puolet käteen, josta osa menee myös työllistymisen aiheuttamiin erilaisiin kuluihin. Näissä tilanteissa ihmiseltä vaaditaan todellista motivoitumista työelämään, eikä se kaikissa tilanteissa ole helppoa, varsinkaan jos työsuhteella ei ole jatkuvuutta vaan odotettavissa on kohta jälleen työttömyys.

Pitkäaikaistyöttömille on kuluneella kaudella jo tehty parannus, joka säästää asumistuen kolmen kuukauden ajan työllistymisen jälkeen. Parannus kuitenkin koskee vain pitkäaikaistyötöntä eikä muita työttömiä. Ylipäätään monet parannukset on sidottu pitkäaikaistyöttömyyteen, mikä ei aina ole paras ratkaisu, kun katsotaan kokonaisuutta. Joka tapauksessa asumistukijärjestelmä vaatisi mielestäni pikaista korjausta niin, että tuki leikkautuisi loivemmin ja tukirajoja nostettaisiin. Etenkin suurissa kaupungeissa asumistuki on auttamatta jäänyt jälkeen kustannuskehityksestä. Asumistukijärjestelmän parannuksia on työministeri Filatovkin esittänyt nimenomaan työttömien motivoimiseksi työllistymiseen.

Samaa problematiikkaa sivuaa myös toimeentulotukeen liittyvän kokeilun jatkaminen, joka myös sisältyy ensi vuoden budjettiin. Kyseessähän on kokeilu, jolla selvitetään, mitä vaikutuksia toimeentulotukiasiakkaiden työllistymiseen ja tuen määrään on sillä, että osa ansiotuloista jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä. Tarkoituksena on kannustaa toimeentulotuen saajia työhön määräämällä suojaosuus, joka ei vaikuttaisi tuen saantiin. Toisaalta on haluttu tukea myös työssä käyviä. Tulokset ovat kuitenkin olleet valitettavasti heikkoja. Kun ihminen työllistyy, aiheuttaa päällekkäisten etuuksien yhteensovittaminen suurta vaihtelua kotitalouden tuloihin. Se vaikeuttaa myös perheen tulojen ennakoitavuutta ja suunnitelmallisuutta. Etuuksien yhteensovittamista on tarpeen kehittää tavalla, joka kannustaa ottamaan työtä vastaan. Sinänsä kokeilun jatkaminen vuoden 2008 loppuun on paikallaan, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanta on, että vaikutusten seurantaa edelleen jatketaan. Jatkossa toimeentulotuen sijaan ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitus olisi tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa ensisijaisissa etuuksissa, työttömyysturvassa ja asumistuessa, jolloin toimeentulotukiriippuvuus laskisi.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan ensisijaisten etuuksien tason korottaminen ehkäisisi toimeentulotukiasiakkuutta ja vapauttaisi sosiaalityöntekijöiden voimavaroja sosiaalityöhön. Kuten tiedämme, pätevistä sosiaalityöntekijöistä on jo nyt pulaa, samalla kun sosiaalityön tarpeet muuttuvat koko ajan vaativammiksi esimerkiksi väestön ikääntymisen ja perheiden eri elämäntilanteitten ja vaikeuksien myötä. Toimeentulotukiasiakas voi joissakin tilanteissa olla sosiaalialan ammattimaisen tuen tarpeessa. Kuitenkin suurimmalta osin asiakkuus on asiallista rahan tarvetta, joka työllistää sosiaalitoimea merkittävästi, vaikka tilanteet olisivat helposti ratkaistavissa ensisijaisten etuuksien tason nostamisella. Olen tästä asiasta puhunut jokaisen budjetin yhteydessä. Toivon, että ensi hallituskaudella tämän puheen tarve viimeinkin vähenee.

Arvoisa puhemies! On yleisesti tiedossa, että yksinhuoltajat ovat monella mittarilla tarkasteltuna usein taloudellisesti heikommassa asemassa kuin kahden vanhemman lapsiperheet. Työmarkkinoiden muutokset ovat erityisesti vaikuttaneet yksinhuoltajiin, sillä tilastojen mukaan heidän työttömyytensä on kasvanut ja epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Siksi on erittäin hyvä, että elatustuen määrää nostetaan nykyisestä 118 eurosta 124 euroon. Tämä on yksittäinen esimerkki ja keino, jolla voidaan köyhyyttä lievittää ja kohdistaa se eniten avun tarpeessa oleville. Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään myös muita toimia yksinhuoltajaperheiden aseman parantamiseksi. Kannatan linjausta lapsilisän yksinhuoltajalisän korottamiseksi.

Adoptioperheiden asemaan esitetään joitakin parannuksia. Hoitovapaata ja kotihoidon tukea on tietysti voinut saada vanhempainvapaan jatkoksi, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Elokuun alusta hoitovapaata on voinut saada myös lapsen täytettyä 3 vuotta, jos adoptiosta on kulunut alle 2 vuotta. Jatkossa adoptioperheet saavat myös oikeuden kotihoidon tukeen yli 3-vuotiaan lapsen osalta. Tämä uudistus helpottaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen muodostumista ja helpottaa ottolapsen sopeutumista perheeseen ja kansainvälisen adoption kautta Suomeen tulleen lapsen sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tässä tähänastiset ajatukseni. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokassa todetaan valiokunnan mietinnön ensimmäisellä sivulla: "Alkoholin kulutus ja siihen liittyvät haitat ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti vuodesta 2004 lukien, jolloin alkoholin tuonti vapautui muista EU-maista ja alkoholin verotusta alennettiin Suomessa. - - Suurkuluttajien määräksi arvioidaan noin 500 000 henkeä ja päihdehuollon erityispalveluiden käyttäjiä on vuosittain noin 70 000. Päihdehuollon erityispalveluissa kohdataan entistä vakavampia päihdeongelmia." Näin siis todetaan valiokunnan mietinnössä.

Kun yleisesti arvioidaan, että tämä eduskunta on Suomen kansa pienoiskoossa, niin siitä voisi vetää sitten johtopäätöksen, että kun meillä Suomessa on 500 000 henkilöä alkoholin suurkuluttajia eli se on joka kymmenes, niin kun meitä on 200 täällä eduskunnassa, niin täällä joukossamme tämän mukaan pitäisi olla sitten peräti 20 alkoholin suurkuluttajaa. En minä epäile, että täällä on alkoholin suurkuluttajia. Mutta minä haluan tuoda tämän esimerkkinä siitä, kuinka todella vakavasta, kuinka suuresta ongelmasta meidän yhteiskunnassamme on kysymys, kun puhutaan alkoholiongelmasta. Aivan oivallisesti, voi sanoa, valiokunta on kyllä tässä mietinnössä kuvannut sitä tilannetta, mikä yhteiskunnassa ja mikä perheissä, mikä työpaikoilla, mikä ihan yksilötasolla on olemassa ja mihin tämä alkoholin liikakäyttö on johtanut ja johtamassa.

Rouva puhemies! Aloitin tällä tavalla tämän puheenvuoroni, kun kuuntelin tässä ed. Rauhalan puheenvuoroa omaishoitajuudesta. Monet muutkin ovat täällä puhuneet omaishoitajien tilanteesta ja siitä, miten nimenomaan näitä vammaisia, vanhuksia, sairaita ja heidän tilannettaan voidaan omaishoitajuudella ja omaishoitajuuden turvin lievittää ja parantaa.

Suomessa arvioidaan olevan jopa yli 300 000 omaishoitajaa, jotka päivittäin hoitavat läheistään. Heistä omaishoidon tuen piiriin kuuluu kuitenkin, kuten ed. Rauhala totesi, noin 27 000. Omaishoidon tuen myöntäminen on koko sen olemassaolon ajan ollut kunnittain hyvin kirjavaa. Kotona omaistaan hoitavat tekevät merkittävää työtä erityisesti läheistensä mutta myös koko yhteiskunnan kannalta. Laitoshoitopaikat ovat kalliita, ja kuntien hoitohenkilöstö ei nykyisinkään saatikka tulevaisuudessa riitä hoitamaan kaikkia hoitoa tarvitsevia. Sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä tekeville omaishoitajille voidaan myöntää omaishoidon tukea, joka on sosiaalihuoltolakiin perustuva lakisääteinen tukimuoto. Omaishoidon tukena voidaan myöntää rahakorvausta, palvelua, esimerkiksi kotipalvelua, ateriapalvelua jne., vapautusta hoitotyöstä, esimerkiksi mahdollisuus saada hoidettava lyhytaikaiseen tai intervallihoitoon omaishoitajan vapaan ajaksi.

Omaishoidon tuen myöntäminen on Suomessa koko sen olemassaolon ajan todellakin ollut hyvin kirjavaa. Omaishoitajien taloudellista asemaa tulee parantaa ja on pidettävä huoli heidän jaksamisestaan. Omaishoitajuudella saadaan aikaan todella hyviä tuloksia hoidon ja elämänlaadun kannalta ja taataan inhimillinen hoito. Omaishoitajuuden kehittämiseen tulisikin suunnata huomattavasti nykyistä enemmän valtion varoja eikä sysätä vastuuta vain kunnille.

Omaishoidon tukisopimuksista noin 70 prosenttiin on kirjattu lakisääteiset vapaapäivät. Näistä kunnat myöntävät hoidettavalle 40 prosenttia laitoshoitona. Suuri osa lakisääteisistäkin vapaista jää kokonaan käyttämättä, koska kunnilla ei ole tarjolla soveltuvaa hoitopaikkaa tai lomittajaa kotiin. Kunnilla ei ole käytännössä mahdollisuutta myöntää sijaishoitoa hoidettavalle, jonka omaishoitajalla ei ole virallista omaishoidon tukisopimusta. Palveluseteleiden myöntäminen sekin on vielä vähäistä, eikä yksityistä palvelua tai erityisosaamista ole riittävästi suurimpien kaupunkien ulkopuolella eikä varsinkaan syrjäseuduilla pienillä paikkakunnilla.

Arvoisa puhemies! Halusin itsekin ottaa esille tämän omaishoitajan ja omaishoitajuuden kehittämisasian ja rinnastin sitä nyt tuohon meidän yhteiskuntamme suureen ongelmaan, alkoholiongelmaan, johon kuluu valtavan suuret voimavarat, valtavan suuret rahavarat tässä yhteiskunnassa. Ja sitten joudumme tinkimään tällaisista tärkeistä kehittämishankkeista kuten omaishoitajuudesta. Huolimatta siitä, että talousarvioehdotuksessa ei omaishoitajuuteen ja omaishoitajatilanteeseen esitetä juurikaan parannusta, toivon, että tulevaisuudessa nämä mahdollisuudet vielä meidän yhteiskunnassamme paremmin oivallettaisiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän puheenvuoroni aikana käsittelen pelkästään vanhustenhuoltoa ja siihen liittyviä asioita enkä omina mielipiteinäni, vaan aika paljon yritän referoida valtiontilintarkastajien lausuntoa vuodelta 2006. Miksi näin? Sen takia, että kaikki me tiedämme, minkälaiseksi Suomen ikäpyramidi on muuttumassa. Sanotaan tämä asia vaikka niin, että väestönsä keski-iältä kolmanneksi nuorimmasta EU:n valtiosta on tulossa neljänneksi vanhin vuoteen 2030 mennessä. Tai toinen taustaluku olkoon 85-vuotiaita käsittelevä määrä: Vuonna 1970 heitä oli 15 800, ja tällä hetkellä heitä on 86 000, siis aivan erilainen tilanne. No, miksi sitten vertaan, puhun tästä valtiontilintarkastajien lausunnosta enkä budjetista? Sen takia, että siitä saa tietoja tältä vuodelta tästä asiasta, miten meidän vanhustenhuoltomme niin sanotusti tässä maassa makaa.

Ikävä kyllä, talousarvio on täynnä pelkkiä numeroita ja oikeastaan sanaa vanhustenhuoltokaan ei sieltä kovin helposti löydä. Jos katsoo esimerkiksi niitä keskeisiä uudistuksia, mitä hallitus ehdottaa talousarvioon ensi vuodelle, niin siellä on ensinnäkin käyttökustannuksia valtionosuuksiin, siellä on lasten päivähoitoon, siellä on perhehoitajiin, vammaisten palveluihin, omaishoitajiin, elatustukeen ja lasten kotihoidon tukeen. Sinänsä hyviä asioita kaikki, ja osaan näistäkin sinänsä muuten aika vähän mitään parannuksia kohdennetaan, mutta kyllä kaikkiin noihin, ja tämä kaikista tärkein asia jätetään kokonaan keskeisenä asiana pois. Se on enemmän kuin mielenkiintoista. Hyvin mielenkiintoista on myöskin se, että kumpikaan ministereistä tämän pääluokan kohdalla tänään päivällä keskustelussa ei millään lailla viitannut tähän kyseiseen asiaan. (Ed. Valpas: Eivät he ole täälläkään!) — Eivät he ole nyt täällä, mutta kun päivällä olivat paikalla, niin ikään kuin he ja heidän alaisensa eivät tietäisi, että tämmöinen asia kuin valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta 2006 on julkaistu. Kyllä sen pitäisi olla heidän pöydällään ja heidän avustajiensa tiedossa paljon ennen, ja luulisi, että sieltä olisi edes puheisiin heille jotain referoitu.

No, mitä sitten tässä kaikessa sanotaan? Valtiontilintarkastajat toteavat, tiettyjen taustatutkimusten kautta, että vanhuspolitiikan keskeisiä tavoitteita jo 1990-luvulta lähtien ovat olleet kolme asiaa: laitospaikkojen vähentäminen, avopalvelujen kehittäminen ja vanhusten kotona asumisen tukeminen. Mikä, arvon edustajat tai arvon puhemies, näistä asioista on toteutunut? Ovatko ne kaikki kolme toteutuneet? Eivät ole. Valtiontilintarkastajien lausunnon mukaan näistä tavoitteista ainoastaan laitospaikkojen väheneminen on toteutunut. On aika hurjaa kyllä, että tämä on toteutunut, mutta kaikki muut ovat jääneet paikalleen. Palveluasuminen on muuttunut ongelmaksi sen takia, että vanhuksia on hoitamassa liian vähän henkilöstöä. Tästä asiasta ja omaishoitajista ed. Hemmilä juuri edellä käytti hyvän puheenvuoron.

Samaten tilintarkastajat toteavat, että vanhusten avopalveluiden tarjonta on supistunut selvästi. (Ed. Valpas: Retuperällä!) Onhan se aivan hölmöläisten hommaa, kun tiedetään, miten toisinpäin palvelujen tarve nousee, entistä enemmän avohoitoa otetaan käyttöön ja ollaan moderneja, yritetään esimerkiksi Tanskaa matkia. Eihän tämä tällä lailla onnistu. Tilintarkastajat sanovatkin, että Suomi on jäänyt vanhuspalvelujen kattavuudessa jälkeen muista Pohjoismaista. (Ed. Valpas: Näin on!) Kyllähän luokalle tämmöiset ministerit pitäisi jättää, jotka eivät lue näitä papereita ja jotka eivät tiedä, mihin suuntaan mennään. Kaksi vuotta sittenhän tätä koko asiaa sanottiin ongelmaksi, että vanhukset ovat ikävä ongelma tässä maassa. Nyt onneksi sanotaan, että se on jonkinlainen haaste.

Omaishoidon tuestakin todetaan, että sen soveltamisessa on esiintynyt paljon puutteita. Osa kunnistahan teki niin, että kun tuli nämä tietyt kaksi eri rajaa sen mukaan, miten paljon tätä palvelua tarvitaan, niin kunnat pudottivat korvaustaan alaspäin, jos se suinkin oli mahdollista. (Ed. Valpas: Näin kävi!) Aika epäinhimillistä käyttäytymistä sekin. Näin todetaan, että siis lainsäätäjän toiveiden mukaan kunnat eivät omaishoitajakysymyksessä käyttäytyneet.

Samaten on ongelma ei-kiireellisissä tilanteissa tämä 80-vuotiaiden palvelujen tarpeen arviointi. Me yritimme valiokunnassa saada, että se ikäraja olisi ollut 75 vuotta. Täällä onneksi yksi sun toinen on myöntänyt sen jo näissä keskusteluissa, että näin pitäisi olla. Saa nähdä, koska Suomessa sekin uskotaan, että jos halutaan palvelutarpeiden arviointia tehdä vanhuksille, niin se pitää aloittaa ajoissa silloin, kun voidaan ennalta ehkäisevässä mielessä jotain tosiaan tehdä näille asioille. Eikä se palveluiden arviointi tietysti mitään auta, jos ei siihen liity myöskin sitten niiden palveluiden tuottaminen, joita sen arvion perusteella näyttää kyseinen vanhus tarvitsevan.

Kaiken huippuna valtiontilintarkastajat sanovat, että nykyinen tilanne vanhusten osalta ei ole myöskään perustuslainmukainen. Selkein esimerkki siitä on, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa vanhustenhuoltopalveluiden saatavuuden suhteen eri puolilla tätä maata. Tätä asiaa, rouva puhemies, kysyin, kun molemmat ministerit olivat tuossa aitiossa. Olen kyllä monelta juristitutultani tänään jo kerinnyt sitä jälkeenpäin kysyä ja aikaisempienkin keskustelujen perusteella, miten on mahdollista, että valtioneuvoston ministeriä ei lainkaan kiinnosta, jos kansanedustaja täältä salista kysyy, että joku asia on kuulemma perustuslainvastainen jonkun asiantuntijan mielestä. Siihen ei saa minkäänlaista vastausta. Nyt minä kysyn sitä niin, että valtiontilintarkastajat sanovat, että vanhustenhoito on perustuslainvastainen ainakin tältä osin. Kumpikaan ministereistä ei millään lailla vaivautunut vastaamaan siihen asiaan. Tämä tilanne on tosi outo. Samaten vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan on professori Tuorin toimesta todettu, että se tilanne on perustuslainvastainen. Kysyin sitä samassa kyselyssäni tänään. Eipä se paljon meidän sosiaali- ja terveysministereitämme kiinnostanut. Enpä tiedä, miksi näin on. Sirkka-Liisa Kivelä teki suuren ja vaativan selvityksen, joka valmistui kesäkuun alussa. Tässä talousarviossa ei näy vielä mitään siihen liittyvää asiaa. Miksi senkin kanssa hidastellaan?

Näitä asioita on turhan monta, joita tässä joutuu luettelemaan täysin negatiivisessa mielessä. Nämä eivät voi olla poliittisia asioita. Ne koskevat koko meidän väestöämme riippumatta siitä, minkälainen hallitus näitä asioita hoitaa. Kaikkea ei voida kerralla järjestää, mutta meillä ei kohdennus edes ole oikealla hollilla tässä asiassa. Se on kyllä ikäväkseni tässä todettava.

Sama tämmöinen lähes perustuslaillinen ongelma, ei nyt ihan, mutta kuitenkin arvostuksellisesti, kohdistuu sotaveteraaneihimme, varsinkin sotainvalideihin, joilla kehdataan käyttää tätä haitta-asteprosenttia. Sitä sanotaan vielä työkyvyttömyyshaitta-asteprosentiksi, niin kuin moni täällä on nyt tänäänkin puhunut. Valiokuntakuulemisessa yritin asiantuntijoilta kysyä pohjaa tälle, miksi sitä ei muuteta. Kyllä kylmäkiskoiset virkamiehet hyvin tylysti ilmoittivat, että ei ole varaa poistaa tämmöisiä termejä, joilla ei ole edes totuuspohjaa. Kylmä maa tämä Suomi on hyvin monin tavoin. En voi mitään muuta sanoa teille edustajat tähän loppuun, kuin että pysykää terveinä älkääkö tulko koskaan vanhoiksi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Päivä on vaihtunut maanantain puolelta tiistain puolelle, kello on 1.10, ja keskustelu edelleen jatkuu pääluokasta 33 eli sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta. Haluan tähän puheenvuoroni aluksi kommentoida yhdellä ajatuksella omaishoidon tilaa. Näissä useissa puheenvuoroissa on käsitelty ja itsekin tuossa edellisessä puheenvuorossa pääosin koskettelin omaishoitoa. Niin kuin täällä on todettu, suomalaisten elinikä pitenee arviolta vuodella kymmenessä vuodessa. Miesten keski-ikä kasvaa suhteellisesti enemmän kuin naisten. Yhä useammalla vanhuksella on oma puoliso rinnallaan lähes elämänsä loppuun asti. Tämä luo omaishoidolle aivan uusia mahdollisuuksia tulevaisuu-dessa. Omaisilla on tärkeä, inhimillinen ja taloudellinen tehtävä ikäihmisten hoivassa. On kuitenkin muistettava, että hoitoa ei saa sälyttää pelkästään omaisille. Omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. Haluan korostaa erityisesti tätä, että omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. Yhä useamman omaishoitajan tulee päästä palkkioiden ja tuen piiriin tulevinakin vuosina. Siksi omaishoidon kehittämisen tulee jatkua myös ensi vaalikaudella. (Ed. Valpas: Juuri näin, mutta entäs nyt?)

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sana perusturvasta. Vaalikausi on lopuillaan. Hallitusohjelman toteuttaminen on myös lopuillaan. Poliittinen keskustelu on paljolti suuntautunut jo seuraavan hallituskauden tavoitteisiin. Yksi asia, joka on jo noussut voimakkaasti esille, on perusturva ja sen kehittäminen. Hyvän työllisyyskehityksen ansiosta tulot ovat kasvaneet, ja konkreettisesti tämä näkyy muun muassa toimeentulotuen asiakasmäärien pienentymisenä, mikä on sosiaalipoliittisesti hieno asia.

Köyhyyden suurin yksittäinen syy on edelleen työttömyys ja ylivelkaantuminen. Syrjäytymisen kannalta vaikein ratkaistava kysymys on, kuinka saada pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa elävien määrä vähenemään. Perusturvan tarve ei häviä minnekään, vaikka työllisyyskehitys paranee. Työttömyyden, sairauden tai opiskelun takia meillä on oltava turvaverkko, joka pitää pinnalla vaikeissakin elämäntilanteissa. (Ed. Kallis: Niinhän meillä onkin!) Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on kehitetty pala palalta. Tukia haetaan tai saadaan monelta luukulta, työvoimatoimistosta, Kelalta, eläkelaitokselta, kunnan sosiaalitoimistosta, Valtiokonttorilta tai vakuutuslaitokselta. Tuen tasot vaihtelevat syyn tai ansiotulojen mukaan. Pienetkin tulojen lisäykset vähentävät tukia ja voivat luoda kannustinloukkuja. Tuen hakemisessa on vielä aivan liikaa byrokratiaa ja jonottamista, vaikka elämme tietoyhteiskunnan aikaa.

Sosiaaliturvaan on tehty parannuksia ja pyritty väliinputoajien asemaa parantamaan. Joissakin tapauksissa tarveharkinta vähentää työttömyysturvaa tai tipauttaa kokonaan ulkopuolelle esimerkiksi puolison tulojen takia tai perheen yritystoiminnan takia. Ensi vuonna yrittäjien perheenjäsenille luodaan työttömyysturva. Samoin harkintaa puolison tulojen suhteen on helpotettu. Toimeentulotuessa on toteutettu kokeilua, että pienet lisäansiot eivät vähennä toimeentuloa. Lapsilisiin, kotihoidon tukeen, elatustukeen ja asumistukeen liittyvät parannukset ovat vähentäneet lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia. Asumistuen omavastuun poisto toimeentulotuessa olisi merkittävä lisäapu kaikkein köyhimpiin perheisiin. (Ed. Valpas: Milloin se tehdään?)

Sosiaaliturvajärjestelmämme kaipaa uudistusta. Tarvitaan selkeämpi ja läpinäkyvämpi järjestelmä. Verotusta voitaisiin käyttää sosiaalipolitiikan välineenä tulonsiirtojen ja tukien lisäksi. Hakumenettelyyn kaivataan yksinkertaisuutta ja joustavuutta, yhden luukun periaatetta. Työhön kannustavia elementtejä on saatava lisää. Kaikkein pienituloisimpien toimeentuloa on parannettava. Se on oikeudenmukaisuuskysymys. Järjestelmän olisi tunnistettava lasten, vammaisten ja vanhusten parissa tehtävän hoivatyön tai muun auttamisen tai vapaaehtoistyön arvo ja mahdollistettava niiden tekeminen järkevällä tavalla.

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten on voitava luottaa sosiaaliturvamme toimivuuteen ja oikeudenmukaisuuteen kuin myös sen taloudelliseen kestävyyteen. Parhaimmillaan sosiaaliturva vahvistaa taloudellista hyvinvointia ja toimii koossapitävänä voimana.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sana ikäihmisten palveluista ja heidän asemastaan.

Ikäihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Heistä suurin osa voi entistä paremmin, ja he ovat aktiivisia ja ottavat entistä enemmän vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan ja huolehtivat myös pitkälti omista palveluistaankin. Palvelut ovat kuitenkin kokonaisuudessaan ohjautuneet yhä enemmän vaativiin palveluihin kuntien osalta, ja siltä osin, kun me puhumme ikääntyvien ihmisten palvelutarpeesta, niin he saavat palvelunsa kuntien puolelta yhä myöhemmin.

Painopiste ikääntyvien ihmisten palveluissa on kotiin tuotavissa palveluissa. Kuten täälläkin on jo useampaan kertaan tullut esille, kuntien kotipalvelua annetaan harvemmin kuin muun muassa kymmenen vuotta sitten. Etenkin kotipalveluiden piiristä ovat pudonneet pois ne, jotka tarvitsisivat apua vain vähän mutta joille apu olisi ehkäisevän palvelutarpeen näkökulmasta sitäkin tärkeämpää. On ehkä ajateltu, että kotitalousvähennys ratkaisisi tämän ongelman. Monilla ikäihmisillä ei kuitenkaan ole varaa käyttää yksityisiä kotipalveluita. Kotipalvelua pitäisikin edelleen kehittää kunnissa.

Monien ikäihmisten itsenäistä kotona selviytymistä auttaisi suuresti ajoittaisen kotipalveluavun saaminen kunnallisena palveluna. Jotkut kaipaisivat muutaman kerran viikossa apua kaupassakäyntiin tai siivoukseen. Monet vanhukset joutuvat tällä hetkellä teettämään vaikkapa ikkunoiden pesut ja lumenluonnit sukulais- tai naapuriapuna. Sinänsä sukulaisiin ja naapureihin turvautuminen on luontevaa eikä mikään ongelma ikäihmisille eikä auttajille, mutta hyvinvointijärjestelmämme ei voi perustua vapaaehtoistyöhön. Jos haluamme pitää ikäihmiset kotona asumassa, meidän on myös taattava heille riittävät palvelut, joihin kotipalvelukin kuuluu. Näissä asioissa meillä on vielä paljon kehittämisen varaa, ja tietysti vastuu on pitkälti kunnissa, joissa pitäisi ohjata riittävästi resursseja vanhusten palveluihin.

Omaishoidon tuki on täällä ollut jo paljon esillä. Me kaikki tunnemme ne ongelmat, joita omaishoitoon liittyy. Yksi suurimmista kysymyksistä on niiden omaishoitajien aseman parantaminen, jotka eivät ole tuen eivätkä näin myöskään palvelujärjestelmän piirissä. Heitä on omaishoitajista suuri enemmistö, ja he ovat nyt tavallaan lainsuojattomia. Omaishoitojärjestelmää olisi monin tavoin edelleen kehitettävä ja tehtävä myös joustavammaksi. Esimerkiksi erimuotoisia omaishoitojärjestelmiä pitäisi kehittää, samoin vuorottelua ansiotyön ja omaishoidon välillä. Lyhyillä hoitojaksoilla pystytään esimerkiksi vahvistamaan hoidettavan itsenäistä selviytymistä kotona tai saadaan hänelle vaihtelua laitoshoitoon. Lähtökohtana tulee kuitenkin aina olla omaishoidettava ja -hoitaja, ei kunta.

Kaiken kaikkiaan omaishoitoa tullaan varmasti jatkossa kehittämään, sillä se on puutteistaan huolimatta osoittautunut sekä yhteiskunnan että hoidettavien ja hoitajien kannalta mielekkääksi järjestelmäksi.

Maksuttomaan jaksoittaiseen laitoshuoltoon oikeutettujen sotainvalidien piiriä laajennetaan ensi vuonna. Kyseessä on veteraanipoliittisessa ohjelmassa vuodelle 2008 suunnitellun toimen aikaistaminen. Uudistus on tervetullut, sillä se laajentaa etuuden saajien piiriä ja edistää selkeästi kotona selviytymistä. Monet lievävammaiset sotainvalidit, jotka eivät ole pitkäaikaisen laitoshuollon tarpeessa, voivat ajoittaisesta laitoshoidosta saada taas tukea kotona selviytymiseen. Tällä myös edistetään sotainvalidia kotona hoitavan puolison ja muun omaisen jaksamista. Perheen tarpeiden mukaisesti voidaan ympärivuorokautisen laitoshoidon sijasta valita päiväsairaalassa toteutettava osa-aikainen hoito.

Erilaisia palveluiden vaihtoehtoja tulee edelleen kehittää, jotta yhä useampi ikääntyvä ihminen voisi elää arvokkaan ja kunniakkaan vanhuuden. Se lienee meidän kaikkien yhteinen tahto.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa kunnilla on poikkeuksellisen suuri vastuu kansalaisten palveluista ja niiden järjestämisestä. Kunnat järjestävät noin kaksi kolmasosaa julkisista palveluista. Näistä merkittävin osuus on sosiaali- ja terveyspalveluilla. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuneessa toteutuksessa on keskeistä, miten siis sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen onnistuu. Tässä tarvitaan toimivaa hoitoketjua sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille.

Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus riippuu ratkaisevasti siitä, miten näissä hankkeissa, jotka nykyinen hallitus on käynnistänyt, onnistumme. Edelleen huomiota on kiinnitettävä myös alan henkilöstön riittävyyteen, ennalta ehkäisevään terveystyöhön, köyhyyden poistamiseen, mikä keskustelussa on hyvin vahvasti tullut esille, ja tähän liittyen työllisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! Etenkin lasten ja nuorten osalta alkoholi- ja päihdekysymys on osoittautumassa erittäin huolestuttavaksi. Tämä asia, kuten ylipäätänsä alkoholi- ja päihdepolitiikan hoito, on saatava paremmalle tolalle. (Ed. Kallis: Saadaan, jos eduskunta niin päättää!) Lapsi- ja perhepolitiikassa on suunta kääntynyt. Edelleenkin tähän on panostettava.

Arvoisa puhemies! Veteraaneille kuuluu kiitos. Heidän asiansa on koko ajan pidettävä esillä ja sen sukupolven hyvinvoinnista ja taloudesta huolehdittava.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen asiaan, jotka täällä ovat olleet vahvasti esillä, ensiksi omaishoitajien asemaan. Siihen on useissa puheenvuoroissa puututtu, ja omaishoitajien jaksamista tulisi tukea. Nythän budjetissa lisätään yhdellä päivällä heidän lomapäiviään, ja näin ollen se on kolme päivää kuukaudessa. Se on todellakin mielestäni riittämätön, ehkä siihen tulevaisuudessa saamme parannusta. Mutta samalla on unohdettu, että vaikka omaishoitajat saisivat tämän kolmen päivän vapaan, aina ei ole paikkoja, joihin omaisen voi sijoittaa tuon kolmen päivän ajaksi. Eli näitä sijaishoitopaikkoja ei ole kovinkaan paljon kunnissa tarjolla.

Toinen asia, mihin haluan puuttua, on se, minkä ed. Ahonen otti täällä esille. Hän puhui yrittäjien perusturvasta ja myös näistä useista uudistuksista, mitä on yrittäjä- ja lapsiperheiden asemaan tehty. Mutta eräs asia, joka kaipaa uudistusta ja jonka eteen varmaan täällä on tehtävä työtä vastaisuudessa, on se, että yrittäjä voisi vähentää verotuksessa sairaan lapsen hoitajan palkkaukseen menevät kustannukset.

Nämä lyhyesti, arvoisa puhemies.

Pertti Hemmilä /kok:

Rouva puhemies! Haluan tässä puheenvuorossani erityisesti kiittää ed. Akaan-Penttilää erinomaisen hyvästä puheesta jälleen kerran. Ed. Akaan-Penttilä on monen monituista kertaa täällä käyttänyt puheenvuoroja, jotka kyllä hakevat vertaistaan missä tahansa tilaisuudessa. Voisi sanoa, että tässä parlamentissa hän on erityisesti vanhusasioitten ja vammaisasioitten asiantuntija. Näin voidaan todeta.

Hän on myöskin usein, kuten äskenkin, huolehtinut puheenvuoroissaan uskottavuudesta, siitä, mitä politiikan uskottavuus on nykyisin ja mitä sille tapahtuu. Itse kiinnitin myöskin siihen huomiota, kun luin tämän talousarvioesityksen johdannosta, että talousarvioesityksessä kohdistetaan palveluja erityisesti lapsiperheille ja veteraaneille. Siellä on mainittu muitakin. Kun vertaa tätä talousarviota, josta hallituspuolueitten niin kuin oppositiopuolueittenkin edustajat ovat todenneet, että lapsiperheet eivät saaneet mitään, eivätkä veteraanit saaneet juuri mitään, ministeri Hyssälän puheisiin kuluvan vuoden huhtikuun alussa. Keskisuomalainen-lehdessä ministeri Hyssälä nimittäin esittää lapsilisään vuosikorotuksia. Tulee vaan mieleen, kun kaikki muistamme ministeri Hyssälän neljän vuoden takaiset puheet eläkkeistä, mitä tämä enteilee tulevalle vaalikaudelle sitten lapsilisiin.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa todettu, että etuuksien yhteensovittamisessa, jotta työ kannattaisi aina ottaa vastaan, on suuria ongelmia, mistä seuraa, että ei voi muuta kuin ihmetellä, millainen tietoyhteiskunta Suomi on, kun se ei vielä tiedä, milloin henkilö on töissä ja milloin ei. Peräänkuulutan vielä tässä rohkeita uudistuksia, että työ kannattaisi aina vastaanottaa. Kyllähän tämä on tiedetty, ei tämä ole mikään uusi asia, mutta hallitus ei ole halunnut puuttua todellisiin työn vastaanottamisen esteisiin. Tämä hallitus viimeisessä budjetissaankin tyytyi taas vanhoihin, tehottomiksi tiedettyihin työllisyyden hoitokeinoihin ja jätti tämänkin asian hoitamisen seuraavalle hallitukselle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! En voi ääneen olla ihmettelemättä, miten jokainen edustaja toteaa, että veteraaneille on annettava se, mitä veteraaneille kuuluu. Kävi mielessä, että pitäisi suorittaa sellainen äänestys, jossa äänestettäisiin siitä, ketkä edustajat ovat tätä vastaan, ei siitä, ketkä ovat määrärahan lisäämisen puolesta, kun minä en ole tavannut ensimmäistäkään edustajaa, joka olisi eri mieltä siitä, mitä ed. Väistö äsken mainitsi. Mutta sitten kun äänestetään, sitten ei löydy tukea. Aivan sama koskee alkoholiveroa. En ole tavannut tästä salista ensimmäistäkään edustajaa, joka ei tietäisi, että joka neljäs potilas on tehohoitojaksolla alkoholin takia, ja en ole tavannut sellaista, joka ei olisi sitä mieltä, että veroa pitäisi heti korottaa. Ja täällä puhutaan, että pitäisi korottaa, mutta silloin, kun siitä äänestetään, sitten ei enää olla sitä mieltä. (Ed. Valpas: Oletteko varma?) Tämä kuulostaa niin tavattoman oudolta. Aivan niin kuin tässä todettiin, kyllä poliitikkojen uskottavuuteen tämä vaikuttaa kielteisesti.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota kahteen asiaan.

Ensinnäkin pidän hyvänä sitä, että tässä valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviossa pyritään täsmätoimin parantamaan yksinhuoltajien, lapsiperheiden ja eläkkeensaajien asemaa. Tämä köyhyyspaketti, jota nimeä näistä täsmätoimista käytetään, on yhteensä 80 miljoonaa euroa, ja mielestäni sillä tuetaan hallituksen jo aikaisemmin tekemiä ratkaisuja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten arjen helpottamiseksi.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on maatalouslomittajien tilanne. Näiden määrähän on hienoisessa kasvussa, mutta valitettavasti ala ei kuitenkaan ole riittävän houkutteleva vaan useissa kunnissa podetaan selkeää lomittajapulaa. Yksi syy siihen on se, että työ on hyvin pitkälti osa-aikaista. Noin 45 prosenttia maatalouslomittajista työskentelee osa-aikaisessa työsuhteessa. Pidän tärkeänä sitä, että maatalousyrittäjien työssäjaksamista tuetaan ja lomittajajärjestelmää kehitetään niin, että maatalouslomittajan työn vetovoimaisuus lisääntyy ja toisaalta tästä osa-aikaisuudesta päästäisiin eroon.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt puheenvuoro täältä paikalta. Minusta täällä on ministeri Hyssälän perään turha huutaa. Hän poistui jo eilen talosta, ennen iltakymmentä, enkä usko, että hän tänne tulee. Mutta hänellä on kuitenkin vielä aikaa toteuttaa eläkkeisiin se 300 euron korotus, minkä hän on luvannut. Ei aika ole vielä loppunut; eletään toivossa.

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli voisi myös kertoa tarkemmin tästä perhemallista. Se varmasti helpottaisi ymmärtämään hänen hyvää puhettaan. Ed. Tölli puhui myöskin jakovarasta, ja minusta sitä on jo ollut. Onhan sitä suurituloisille annettu neljän vuoden ajan. Ihmettelen, että hän näkee sitä jakovaraa pienituloisille vasta jossakin tulevaisuudessa ja tulevan hallituksen aikana.

Veteraaneista on esimerkiksi ed. Akaan-Penttilä puhunut hyvin asiallisesti. Meiltä ovat unohtuneet täysin nämä 1926 syntyneet veteraanit, jotka ovat olleet sotatoimissa (Ed. Hemmilä: Ei ole unohtunut!) —Varmaan osalta on unohtunut, ja siitähän äänestetään. — Ei heitä, kun he ovat niissä samoissa vaikeissa olosuhteissa olleet, voida jättää veteraanien ulkopuolelle.

Vammaiset: Päivä- ja työtoimintaan tarvitaan lisää rahaa. Puheet eivät auta eivätkä mitkään lakimuutokset. Se on ihan totta, että siellä on ongelmia näitten vammaisten, nimenomaan kehitysvammaisten, osalta.

Omaishoito täällä on tullut esille. Siinä on tehty myönteisiä päätöksiä. Toisaalta osalta on leikattu etuuksia; osalle on annettu. Tämmöinen meno ei ole hyvä.

Eli nyt tässä jo hirveän paljon on ollut semmoisia puheenvuoroja, että tuleva hallitus tekee vaikka mitä ja edellinen on tehnyt virheitä, niin kuin kaikki hallitukset tekevät. Mutta mitä tämä hallitus on tehnyt neljän vuoden aikana, (Ed. Väistö: Monta hyvää!) olisi hyvä kuulla siitäkin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että nykyinen hallitus ei todellakaan kyllä välitä kansalaisistaan eikä kuuntele sitä viestiä, mikä kansalta tulee toreilla ja muissakin tapaamisissa. Kuvaava esimerkki on se, että tehdään näennäistoimenpiteitä, eläkkeitä on korotettu, kansaneläkkeen perusosaa 5 euroa, ja sanotaan, että tällä eläkeläisten asiat on saatu kuntoon. Eihän niitä ole saatu kuntoon.

Se, mikä olisi erittäin tärkeätä, on se, että pidettäisiin huolta siitä, että meillä on hyvät palvelut yhteiskunnassa, palvelut tuotetaan tehokkaasti ja ne ovat edullisia kansalaisille. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että vaikka palvelurakenneuudistus tehdään, kyllä se hitaasti etenee. Nopeita askelia tässä suhteessa ei ole kyetty ottamaan.

Se, mikä on myöskin tärkeätä, missä suhteessa hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään, on se, että verotusta ja sosiaaliturvaa ei ole meillä yhteensovitettu. Meillä on valtavan suuri joukko suomalaisia, joilla, jos he menevät töihin, enintään 20 prosenttia jää työtulosta käteen. Ja tietysti, varsinkin jos pienillä tuloilla mennään töihin, se progressio, sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaantuminen, on varsin suuri. Tässä suhteessa, täytyy sanoa, varsinkin yhden työssä käyvän huoltajan asema on suhteellisen vaikea meillä. Ja kun meillä verotusta ja sosiaaliturvaa ei soviteta yhteen, niin kyllä pitäisi miettiä sitä, pitäisikö meillä siirtyä perheverotukseen eli siihen, että otettaisiin huomioon koko perheen tulot, kuten meillä sosiaaliturvassakin otetaan huomioon, tietysti pitäen huolta siitä, että jos tulot ovat erittäin suuret, niin siinä tilanteessa mennään sitten yksilöverotukseen, että progressio olennaisesti ei lievene. Mutta pienillä tuloilla mielestäni on syytä miettiä perheverotusta eli sitä, että perhe olisi yksi yksikkö, jota verotettaisiin, ja peruste olisi sama kuin sosiaaliturvassakin, tuo perhe yhtenä yksikkönä.