Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Valvontarangaistuksessa on kysymys uudesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta. Se tuomitaan ehdottoman vankeuden sijasta. Valvontarangaistus suoritetaan vapaudessa, mutta tuomittua valvotaan täytäntöönpanoaikana teknisillä välineillä, esimerkiksi tuomitun nilkkaan kiinnitettävän pannan avulla sekä muilla tavoin, kuten tuomitun kotona tehtävin valvontakäynnein.

Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysytellä asunnossaan tai muussa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon hyväksytyssä paikassa, velvollisuus noudattaa yksilöllisesti suunniteltua, toimintavelvollisuuden sisältävää päiväohjelmaa sekä ehdoton päihteidenkäyttökielto. Erona ehdottomaan vankeusrangaistukseen on muun muassa se, että valvontarangaistus mahdollistaa tuomitun työ- ja opiskelupaikan säilyttämisen.

Lakivaliokunta onkin korostanut sen tärkeyttä, että valvontarangaistukseen tuomitulla on työtä, hän opiskelee tai hänellä on muuta suunniteltua aktiivista toimintaa. Tämä vähentää syrjäytymisen riskiä ja ylläpitää tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia. Valvontarangaistus ei myöskään heikennä työssä käyvän tuomitun taloudellista asemaa samassa määrin kuin ehdottomaan vankeusrangaistuksen suorittaminen.

Se, että rangaistus suoritetaan yleensä kotona asuen, helpottaa tuomitun perhesuhteiden ja muiden sosiaalisten suhteiden säilymistä. Samalla myös vältetään kosketus vankilan sisäiseen alakulttuuriin. Valvontarangaistuksessa korostuu tuomitun oma motivaatio ja vastuu itsestään sekä halu toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Näiden seikkojen vahvistuminen ehkäisee rikoksentekijän uusimisriskiä. Uusintarikollisuutta vähentävien toimintaohjelmien on osoitettu olevan vaikuttavampia vapaudessa kuin vankeudessa.

Rikosseuraamuslaitos arvioi tuomitun kyvyn suoriutua valvontarangaistuksesta ja muut tuomitsemisen edellytykset mahdollisimman tarkkaan etukäteen ja toimittaa selvityksen sekä laatimansa toimeenpanosuunnitelman tuomioistuimelle, joka päättää seuraamuksesta. Esimerkiksi rikoksen laatu voi muodostaa esteen valvontarangaistukseen tuomitsemiselle. Esimerkkinä voidaan mainita asuinkumppaniin kohdistu-nut pahoinpitely tai seksuaalirikos tai sellaiset rikokset, joiden jatkaminen kotoa käsin olisi helppoa, kuten huumausaine-, tieto- ja viestintärikokset. Törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset jäävät jo rangaistusasteikon vuoksi soveltamisalan ulkopuolelle.

Selvityksessä arvioidaan myös mahdollinen kuntoutuksen ja tukipalvelujen tarve. Päihdeongelma ei välttämättä ole este valvontarangaistukseen tuomitsemiselle. Henkilölle voidaan rakentaa tukitoimia, jotka mahdollistavat rangaistuksen suorittamisen päihdeongelmasta huolimatta. Poikkihallinnollinen yhteistyö on tässäkin asiassa hyvin tärkeää. Lakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että vailla toimintakuntoa olevat, vaikeasti päihderiippuvaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet henkilöt jäävät valvontarangaistuksen ulkopuolelle.

Esityksen lähtökohtana on, että valvontarangaistuksen käyttöönotosta ei synny kunnille lisäkustannuksia. Valvontarangaistus ei myöskään tuo kunnille uutta velvoitetta järjestää päihdehuolto- tai asumispalveluja. Valvontarangaistusta suorittavat ovat, kuten muutkin yhdyskuntaseuraamuksia suorittavat, normaalien, kaikille kuntalaisille tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Valvontarangaistukseen tuomitut eivät ole etuoikeutettuja palveluihin, vaan he ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin muut kuntalaiset.

Kunnat saavat palvelujen järjestämiseen valtionosuutta kunnan asukasluvun perusteella eli myös niistä kunnan asukkaista, jotka suorittavat yhdyskuntaseuraamusta. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa useissa tapauksissa esimerkiksi se, että työssä käyvä tuomittu ei joudu suorittamaan rangaistusta vankilaan, mikä tuo säästöjä kunnan toimeentulomenoihin. Tuomitun suorittaessa valvontarangaistusta kotonaan kunnalle ei myöskään syntyisi lisäkustannuksia mahdollisista rangaistuksen täytäntöönpanon aikaisista asumisjärjestelyistä.

Erityisesti kunnan päihdehuollon kannalta pitemmän aikavälin hyötyjä voi syntyä siitä, että päihdeongelmaisen motivaatio huolehtia tästä päihdeongelmastaan kasvaa huomattavasti. Lakivaliokunta kantaa kuitenkin huolta kuntien resurssien riittävyydestä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja ehdottaa sen vuoksi hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään, että valvontarangaistuksen käyttöönotolla ei aiheuteta kunnille lisäkustannuksia.

Lakivaliokunta ehdottaa mietinnössään valvontarangaistuksen rangaistusasteikon ylärajaa laskettavaksi esitetystä 8 kuukaudesta 6 kuukauteen. Voimassa olevan lain mukaan enintään 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittava rikoksentekijä tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten tai muiden pätevien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

Nyt käsillä olevan esityksen mukaan valvontarangaistuksen yhtenä edellytyksenä puolestaan on, että rikoksentekijää ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun. Siksi tämä 8 kuukautta olisi ollut tässäkin loogista, mutta valvontarangaistuksessa on nyt kysymys uudesta, sisällöltään varsin vaativasta rangaistuslajista, ja siinä mielessä se merkitsee seuraamusjärjestelmän kannalta isoa askelta. Tämän vuoksi on perusteltua edetä harkiten.

Valvontarangaistuksen käyttöönoton kannalta on tärkeää myös laaja yhteiskunnan hyväksyntä. Näistä syistä lakivaliokunta on päätynyt ehdottamaan, että valvontarangaistuksen enimmäisrajaa lasketaan 6 kuukauteen. Sen jälkeen, kun tästä uudesta seuraamusmuodosta on saatu riittävästi kokemuksia, on mahdollista arvioida, onko soveltamisalaa tarpeen laajentaa.

Esityksessä ehdotetaan myös vangin liikkumisen seuraamista helpottavien sähköisten valvontamenetelmien käyttöönottoa avolaitoksissa. Avovankiloissa mahdollistettaisiin avovankilaan sijoitettujen vankien valvonta samalla tekniikalla, jota käytettäisiin valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa. Kun avovankiloiden osalta on tarkoitus lähteä liikkeelle ensin, on näin myös mahdollista saada kokemusta teknisistä laitteista ja sähköisestä valvonnasta ennen valvontarangaistuksen käyttöönottoa.

Lakivaliokunta on tehnyt lakiehdotuksiin monia muutoksia. Keskeisimmät niistä liittyvät perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämiin valtiosääntöoikeudellisiin ja muihin huomautuksiin. Lakivaliokunta on muun muassa tarkentanut tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvien henkilöiden kirjalliseen suostumukseen liittyviä säännöksiä.

Koska esityksen lainsäädännössä on kysymys uuden seuraamusmuodon ja uuden tekniikan käyttöönotosta, lakivaliokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään, että oikeusministeriö antaa lakivaliokunnalle selvityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta 2 vuoden kuluessa siitä, kun valvontarangaistusta koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan.

Ärade talman! Olika straff behövs för olika slags brottslingar. I Helsingin Sanomat har vi den senaste tiden bland annat sett att hårdare straff har kommit för livstidsfångar, de sitter längre än förut, och över huvudtaget har allvarligare brott fått hårdare straff. Men samtidigt vill man skjuta upp tröskeln för när en människa som har begått ett brott kommer in i fängelsevärlden och kanske lite för bra kommer i kontakt med andra brottslingar. Därför är det mycket viktigt att vi har olika alternativ för dem som inte ännu är så allvarliga brottslingar som de som tyvärr sitter väldigt länge i våra fängelser.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ehdotettu valvontarangaistus on toteutuessaan jälleen istuvan hallituksen tekemä merkittävä ja huolestusta herättävä kriminaalipoliittinen kevennys, suunnanmuutos, kuten oli myös poliisin määräämän sakon muuntorangaistuksesta luopuminen pari vuotta sitten. Siitä on tullut paljon palautetta tuolta kentältä erityisesti poliiseilta.

Muutoksen jälkeen vakavistakin rikoksista voi selvitä ilman vankilarangaistusta. Kun rikoksesta tuomittu rikollinen saa jäädä kotioloihinsa rangaistustaan suorittamaan, saattaa rikoksen uhri helposti kokea, että rikollinen ei saa teostaan asianmukaista ja riittävää rangaistusta; saako hän rangaistusta lainkaan. Tälle merkittävälle kriminaalipoliittiselle muutokselle olisikin pitänyt ennen sen toteuttamista saada laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä, eikä sen toteuttamisen jälkeen. Muutoksesta ja sen vaikutuksista olisi pitänyt keskustella avoimesti ja paljon enemmän julkisuudessa. Jatkossa monelle rikoksen uhriksi joutuvalle kansalaiselle tulee varmasti suurena yllätyksenä vastaan tämä uudistus, kun käräjäoikeudet tulevat tuomitsemaan ensimmäiset valvontarangaistukset.

Uuteen valvontarangaistukseen liittyy riskejä. Sillä ei välttämättä ole minkäänlaista ennalta ehkäisevää vaikutusta rikoksiin eikä se edesauta harmaan talouden torjuntaa, jos valvontarangaistukseen tuomittu voi jatkaa rikollista toimintaansa asunnostaan tai kodistaan käsin esimerkiksi käyttämällä puhelinta vapaasti hyväkseen.

Arvoisa puhemies! Schengen-sopimuksen myötä myös EU-maiden rikollisia on päässyt helposti Suomeen. Tämän seurauksena ulkomaalaiset ovat Suomen vankiloissa selvästi yliedustettuina. Heidän osuutensa koko väestöstä on 2—3 prosenttia, mutta vankiloissa jo yli 10 prosenttia on ulkomaalaisia. Ongelma korostuu erityisesti eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi Vantaan ja Jokelan vankiloissa ulkomaalaisten vankien osuus oli vuonna 2009 yli 30 prosenttia ja Keravan vankilassa yli 20 prosenttia.

Suurin ulkomaalaisista vangeista vankiloille koituva ongelma on yliasutus. Esimerkiksi Vantaan tutkintavankilassa oli viime syksynä lähes sata vankia enemmän kuin paikkoja. Vantaan vankilan edustajan mukaan yliasutus tuskastuttaa vankeja ja väsyttää henkilökuntaa. Myös rikoskumppaneita on vaikea pitää erillään ja kahakat lisääntyvät. Ulkomaalaiset vangit ovat myös tuoneet mukanaan sairauksia kuten tuberkuloosia, jonka vuoksi joudutaan vankiloissa tekemään erityisjärjestelyjä. Kaikki tämä yhdessä lisää vankiloiden taloudellista ahdinkoa huomattavan paljon.

Samaan aikaan, kun osa vankiloista on yliasuttuja, rikosseuraamusalan henkilökunnan kokonaismäärä on valtion tuottavuusohjelman vuoksi laskenut vuosina 2007—2009 noin sadalla henkilötyövuodella. Lain valmistelussa ei ole otettu huomioon sitä, että Suomessa ei ole organisaatiota ja henkilöstöä suorittamaan uuden rangaistusmuodon ohjausta ja valvontaa riittävässä määrin, sillä jo nyt vankeinhoidon henkilökunta työskentelee äärimmäisen kuormittavissa oloissa. Ratkaisuna näihin vankeinhoidon ongelmiin ei voi olla se, että siirretään osa rikollisista kotiinsa tai asuinpaikkaansa rangaistusta suorittamaan.

Arvoisa puhemies! Valvontarangaistukseen siirtyminen tarkoittaisi lisäksi sitä, että vankeinhoitoon liittyvien terveyspalveluiden ja päihdeongelmien hoidon kustannukset siirtyvät valtiolta jo muutenkin talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kunnille. Jo tällä hetkellä monissa kunnissa kaikki päihdehuoltopalvelujen tarpeessa olevat asukkaat eivät niitä riittävässä määrin saa. Mikäli valvontarangaistusta suorittavien päihdehoito sälytetään valtiolta kuntien vastuulle, on todella suurena riskinä se, että he jäävät kokonaan ilman päihdehuoltopalveluja.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tiukka noudattaminen ja ulkomaalaisten vankien suuri määrä sekä siitä aiheutuva vankiloiden yliasutus eivät saisi johtaa siihen, että vakavistakin rikoksista voi selviytyä ilman asianmukaista rangaistusta. Suomessa rangaistustaan suorittavat ulkomaalaiset vangit tulisikin ensisijaisesti pyrkiä siirtämään kotimaidensa vankiloihin, ennen kuin otetaan käyttöön tällaisia uusia rikosoikeudellisia seuraamuksia, joilla pyritään välttämään rangaistusten suorittaminen vankilassa.

Edellä kuvatun johdosta tulen hallituksen esityksen toisessa käsittelyssä esittämään sen hylkäämistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lernerin puheenvuoro oli puolueen linjan mukainen.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen, että oli kehitetty harmaa talous tähän operaatioon. Minulla on semmoinen vaikutelma tästä koko asiasta, että jos tällä harmaata taloutta ruvetaan harrastamaan, niin nehän ovat rysässä jo valmiina elikkä pääsee kunnolla kiinni oikein harmaan talouden rysään ja voi pistää ne pyttyyn sieltä sitten suoraan. Jossakin tietysti mielikuvitus on aika huikeata.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle: kyllä tämä koskee talousrikollisia ja talousrikoksista tuomittuja. (Ed. Pulliainen: Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat eri asia!)

Kansalaisen oikeusturvan kannalta on lähtökohtaisesti aivan keskeinen asia se, että Suomessa on lainsäädäntö, joka nauttii kansalaisten luottamusta. Tämä luottamus edellyttää sitä, että uutta lainsäädäntöä säädettäessä erityisesti, kun se koskee kriminaalipolitiikkaa ja siinä rangaistuksia, niitä on voitava kansalaisten avoimesti arvioida ja tehdä johtopäätökset, onko se hyväksyttävää vai ei. Tässä hallituksen esityksessä esitetään, että sellainen henkilö, joka tuomitaan ehdottomaan 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, voi suorittaa vankeusrangaistuksensa kotona. Tähän saakka voimassa oleva laki toimii niin, että jos henkilö tuomitaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, hänelle tarjotaan yhdyskuntapalvelua. Jos se keskeytyy, hänen tulee mennä vankilaan. Nyt säädetään laki, jossa hänen ei tarvitse mennä vankilaan vaan kotiinsa. Tämä on erittäin suuri kriminaalipoliittinen ja seuraamusjärjestelmän muutos. Minun mielestäni Suomella ei ole edellytyksiä tehdä tätä lainsäädäntöä tällaisena eikä myöskään Suomen kansalaisilla ole ollut mahdollisuutta suhtautua ja olla hyväksyvällä tai vastustavalla kannalla.

Meillä oli valiokunnassa kuultavana Ruotsin viranomainen, joka nimenomaisesti varoitti eduskuntaa siitä, että älkää säätäkö lakia, jota kansalaiset eivät hyväksy, vaan edetkää sillä tavalla, että tämä hyväksyntä voidaan saada.

Nykyisin avolaitokset ovat työhön, ammatilliseen koulutukseen ja työkykyä lisäävään kuntouttavaan toimintaan suuntautuneita vankiloita, jotka todella parhaalla tavalla mahdollistavat ammatillisen koulutuksen ja kuntoutumisen ja sopeutumisen yhteiskuntaan. Tässä vankilaan alun perin tuomittu, esimerkiksi talousrikollinen, voi mennä kotiinsa ja pitää samalla tavalla yhteyksiä ja siellä voi käydä kuka vaan hänen rikoskumppaninsa eikä sitä millään voida estää. Mutta se ei ole tämän liberaalin kriminaalipolitiikan tarkoituskaan ymmärtääkseni.

Tämä valvontarangaistus edellyttää, että näitä kotiin laskettuja, vankilaan tuomittuja ihmisiä, vankeja, voidaan valvoa viranomaisten toimesta. Tämä ei ole realismia. Kun itse olen valtion viranomainen ja järjestänyt suuresta joukosta partioita, niin vankilan henkilöstö ei mitenkään voi ympäri Suomea ajaa yksittäisten vankien tapaamisessa valtion autolla ja kahden virkamiehen voimin. Tämä siis ei tule tällaisena toteutumaan.

Toinen asia on tämä päihdeasia. Suomessa hallituksen esityksen perusteellakin noin 70 prosenttia näistä vangeista on päihderiippuvaisia, kun Ruotsissa näistä vastaavista vangeista 80 prosenttia on työssä käyviä. Ruotsissa täytyy olla töissä, ja Suomessa voi olla ihan siellä kotona jonkun toimintaohjelman varassa. Kun täällä valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tämä ei aiheuta kustannuksia kunnalle, niin olen perustellusti eri mieltä. Ehdottomasti päihdehuolto kuuluu tähän yhtenä ohjelman osana, ja sen kustantaa kunta, kun linnassa oleville sen kustantaa valtio.

Sitten ketä tämä koskee? Tässä suljetaan pois sellaisia rikokseen tuomittuja kuin lähisuhdeväkivallasta tuomittuja, ja mitä tässä aiemmin valiokunnan puheenjohtaja toi esille, mutta talousrikollisia ei. Melkein kaikki, siis lähes 100 prosenttia, 80—90 prosenttia talousrikoksista tuomituista on alle tämän tuomiorajan saaneita tuomittuja, jotka siis tällä vapautetaan kotiin suorittamaan rangaistusta.

En voi mitenkään, arvoisa puhemies, pitää tällaista lainsäädäntöä järkevänä, en hyväksyttävänä enkä kansalaisen kannalta oikeudenmukaisena. Tämä olisi edellyttänyt sellaisia muutoksia, että tätä olisi voinut ajatella sillä tavalla, että meillä olisi ollut yhtä paljon näitä kriminaalihuoltovirkamiehiä kuin Ruotsissa. Ruotsissa on tuhat virkamiestä 34 paikkakunnalla, jotka käyvät kotona vapautettujen vankien tukena ja käyvät seuraamassa, millä lailla he noudattavat näitä edellytyksiä. 80 prosenttia heistä on töissä ja 20 prosentille järjestetään työpaikka. Meillä ei järjestetä mitään työpaikkaa.

Sitten sellainen usko, että aika törkeisiin useisiin rikoksiin syyllistynyt päihdeongelmainen henkilö lopettaisi tällaisen ohjelman vuoksi alkoholin käytön, on täysin utopiaa. Näin ei tule käymään, vaan tästä tulee hirveästi töitä vankilaviranomaisille. Sitten täällä on virka-apuvelvollisuus poliisilta. Poliisi joutuu käymään niitä siellä kotona katsomassa ja auttamassa näitä vankilaviranomaisia. Sen lisäksi vielä nämä kotona olevat lapset ja aviopuoliso, joiden suostumus edellytetään, että tämä rangaistu on siellä kotona, voivat tarvita erilaista apua sinne kotiin.

Sitten vielä yksi keskeinen ero ja käsittämätön asia on se, että Suomessa säädetään sellainen laki, että jos henkilö rikkoo näitä valvontarangaistuksen edellytyksiä, niin tämä viedään uudelleen oikeuteen ja otetaan uudelleen asianajajat ja uudelleen käsitellään sitä vankilaan tuomitsemista. Tämähän on ihan järjetöntä. Ruotsissahan on sillä tavalla, että kun on annettu kerran se vankeustuomio, heillä on valtavan hyvä organisaatio, joka hoitaa niitä vankeja, he ovat töissä valtaosin, sitten jos tämä henkilö rikkoo näitä ehtoja, niin tämä vankeinhoitolaitos toteaa, että se vankeusrangaistus pannaan täytäntöön. Tällainen kauhean byrokraattinen, monimutkainen järjestelmä, joka maksaa hirveän paljon käsittelykustannuksina, on tässä taloudellisessa tilanteessa ihan käsittämätöntä.

Arvoisa puhemies! Kun me tiedämme, että Suomi ottaa velkaa tälle vuodelle 8 miljardia ja meillä on hirveän suuri työ panna menot ja tulot tasan, niin kun tämä lakimme säädetään, niin hallituksen esityksessä todetaan, että vuoden kahden kuluttua, kun tämä on sitten täydessä mitassa, tämä järjestelmä maksaa 2,8 miljoonaa euroa lisää.

Sitten kun tässä on esitetty, että on sähköinen valvonta, ei sähköistä valvontaa ole olemassakaan. Ei sitä tekniikkaa ole kehitetty ainakaan sillä tavalla, että se Suomessa toimisi. Kun Ruotsissa on tekniikka olemassa ja sitä varten on perustettu 60 virkaa, meillä ei ole yhtään ainoaa henkilöä, joka pystyy sitä asiaa hoitamaan.

Tämä laki on surkea ja huonosti valmisteltu, ja on liian ideologiapohjaiselta ajattelulta lähdetty, että vankilaan ei voi enää ihmisiä laittaa, kaikki tulisi vaan sitten saattaa vapauteen. Kun nämä henkilöt sitten palaavat takaisin sinne omiin rikollispiireihinsä, niin ei tarvitse paljon ennustaa, mitä siellä alkaa tapahtua. Ne ovat jonkun ajan perästä poliisilaitoksella, ja niitä juttuja aletaan taas selvittää, ja taas tämä ruletti käy. Tietysti voidaan sanoa, että tähän ei kuulu uusinta. Jos uusii ja rikkoo näitä, niin ei voida enää tuomita, mutta kaikki tämä ruletti, mikä tästä muutoin tulee, joka tapauksessa tapahtuu.

Valiokuntahan muutti tässä tätä 8 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomiota 6 kuukauteen. Jos tämmöistä ylipäätään olisi Suomessa säädetty, niin mielestäni se olisi tullut tehdä sillä tavalla, että ensin perustetaan valtion virkoja, jotka sijoittuvat koko maahan. Sitten tehdään osittainen kokeilu vaikka 2 kuukauden vankeudesta ja sitten saadaan sille yhteiskunnallinen hyväksyntä. Sitten laajennetaan sitä vuosien varrella, jos se olisi todettu hyväksi, mutta ennen sitä selvitetään nämä päihde- ja muut kustannukset valtion ja kunnan väliltä.

Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että tässä lakiesityksessä oikeasti tapahtuu myös niin, että tämän ehdottoman vankeusrangaistuksen, kun se tuomitaan, täytyy olla aika törkeästä rikoksesta. Eduskunnassa tehtiin törkeä kavallus. Virkamies kavalsi 135 000—140 000 euroa ja sai ehdollisen tuomion. Voitte kuvitella, kuinka isoja ja törkeitä rikoksia voi tehdä, että saa ehdottoman tuomion, ja yleensä ensikertalainen ei sellaista saa. Tässä mielessä tämä on kyllä semmoinen loukku, jota suuri yleisö ei tule hyväksymään.

Niin kuin täällä aiemmin ed. Ruohonen-Lerner totesi, tämä on saman kriminaalipolitiikan jatkoa, kun poistettiin sakoista muuntorangaistus. Kaupan tiskillä työskentelevän yksinhuoltajaäidin, joka saa 1 400—1 500 euroa palkkaa ja ajaa tuommoiseen liikennevalvontapönttöön, on maksettava sakko, tai se ulosotetaan. Nämä kaverit, joille me nyt teemme tätä vapautusta, eivät maksa koskaan sakkoja, joita poliisi antaa, koska heillä ei ole mitään saatavaa, heillä on yleensä kaikki ulosotossa.

Arvoisa puhemies! Vielä totean, että näillä näkemyksilläni en ole sitä mieltä, että vankila parantaa rikollisia, en myöskään sitä mieltä, ettei rikokseen syyllistyneitä pitäisi auttaa, mutta tämä keino ei ole hyväksyttävä. Tämä on väärä. Tulen äänestämään tätä hallituksen esitystä vastaan.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin vaan vastata ed. Ruohonen-Lernerille, joka otti esiin sakon muuntorangaistukset yhtenä esimerkkinä hallituksen löysentyneestä kriminaalipolitiikasta. Haluan tässä kohtaa muistuttaa Optulan eli Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen joulukuisesta tutkimuksesta, jonka mukaan uudistus ei ole lisännyt varattomien tekemiä näpistyksiä eikä muitakaan sakkorikoksia. Eli ennakkoluulot sakon muuntorangaistuksen vaikutuksia ja seurauksia kohtaan ovat kyllä huomattavan yliarvioidut. Päinvastoin tämä muutos, joka toteutettiin kahdessa osassa vuosina 2007 ja 2008, on vähentänyt rikosten kustannuksia veronmaksajille pitkällä aikavälillä vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla, ja tämä lienee tässä taloustilanteessa erittäin tervetullutta. Pitää myös muistaa, että muutos koski ainoastaan poliisin kirjoittamia, niin sanottuja rangaistusmääräyssakkoja. Käräjäoikeuksissa tuomitut sakkorangaistukset muunnetaan vankeudeksi ihan kuten aiemminkin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu sanoi monta asiaa, joita pitäisi kommentoida, mutta puutun pelkästään siihen, mitä hän puhui meidän ruotsalaisesta asiantuntijastamme.

Ruotsalainen asiantuntija meillä valiokunnassa todella lämpimästi suositteli meille tätä mallia. Me sitten muutimme tämän 8 kuukautta 6 kuukaudeksi juuri hänen takiaan, koska hän sanoi, että jotta saisitte yhteiskunnan hyväksynnän, teidän kannattaa kyllä aloittaa pienemmällä. Niin he tekivät myös Ruotsissa, ja nyt he ovat korottaneet jo pariin otteeseen, ja heidän seuraava korotusaskeleensa lähentelee vissiin jo vuotta. Elikkä hän todella lämpimästi meille suositteli tätä, ja hän uskoi vakavasti, että me voimme tehdä samoin kuin heillä. Heillä se on todella tuottanut muun muassa sen, että päihdeongelmainen ihminen — kun koko perhe tukee, että ole nyt ilman alkoholia, pystyt olemaan kotona etkä mene vankilaan — todella pystyy parempaan kuin missään muissa olosuhteissa, kun siinä on todella porkkanaa ja keppiä ja koko perhe tukee. Tämä tuomion aika on joskus ainoa hetki, jolloin isä tai äiti on ollut päihteettömänä kotona ja käyttäytynyt hyvin, ja se voi olla aika hyvä portti hyvään elämään.

Sitten toinen, ehkä pieni lipsahdus. Ed. Kaltiokumpu sanoi näin, että täytyy olla töissä voidakseen olla mukana. Myöhemmin hän sanoi "valtaosin". Elikkä tämä asiantuntija sanoi niin, että he pyrkivät siihen, että jokaisella on mieluiten työpaikka tai opiskelua tai jokin kurssi tai jotain muuta tekemistä. Elikkä ihan sama kuin Suomessa: Ei täydy olla töissä, mutta aina parempi. Mitä enemmän on kiinni yhteiskunnassa, sen parempi.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En puutu tähän sisältöön tässä yhteydessä vaan opposition edustajana kyllä vähän ihmettelen tätä menettelyä. Tämä on keskustavetoisen hallituksen antama lakiehdotus, jota lakivaliokunta on perusteellisesti käsitellyt. Valiokunta on tehnyt siitä mietinnön, johon on jätetty yksi eriävä mielipide, josta ei ole äänestetty, koska se ei ole saanut valiokunnassa kannatusta. Sen esitti ed. Ruohonen-Lerner. Muuten valiokunta on yksimielinen. Ja nyt täällä sitten lakivaliokunnan jäsen, ed. Kaltiokumpu, käyttää puheenvuoron aivan kuin lukisi eriävää mielipidettä tai vastalausetta valiokunnasta. Tämä kyllä ihmetyttää. Kyllä opposition edustajat tietysti tiesivät, että jonkinlaista pulinaa ja veivausta hallituspuolueiden kesken oli, mutta ei tämä kovin ryhdikkäältä ja selkeältä menettelyltä tunnu, että tässä vaiheessa, kun olemme sitten ensimmäisessä käsittelyssä salissa, paljastuu, että tässä ovatkin hallituspuolueiden rivit täysin sekaisin.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anderssonille totean: Oletteko sitä mieltä, että tämä lainsäädäntö, jossa 6 kuukauden ehdottomaan vankeuteen tuomittu saa suorittaa rangaistuksensa kotona, saa kansalaisten hyväksynnän? Juuri tästä asiasta ruotsalainen varoitti, ja ruotsalaiset. Minun tulkintani mukaan hän ei kyllä todennut tällä tavalla kuin te tulkitsitte vaan hän totesi — minä istuin hänen kanssaan puoli tuntia kahvilla ja keskustelin hänen kanssaan, koska siihen kielellisestikin kykenin, ja väärinymmärrystä ei voi olla — että nyt ei pitäisi tehdä nopeasti näin isoja muutoksia kuin mitä Suomi tekee vaan hakea kokemukset ja sitä kautta muuttaa.

Toinen asia töissä olosta: Pysyn kyllä edelleen kannassani. Ruotsin tilastojen mukaan 80 prosenttia on työssä käyviä ja 20 prosentille järjestetään työ. Suomessa 70 prosenttia on alkoholiongelmaisia, ja meillä ei ole työpakkoa tai työhön ohjausta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun poliisin määräämästä sakon muuntorangaistuksesta luovuttiin, siitä on tullut suuria ongelmia kentällä erityisesti poliisille ja kaupan alan toimijoille, työntekijöille ja kaupan alan yrittäjille. Suurin ongelma on se, että tapahtuu rikos, eikä siitä seuraa minkäänlaista rangaistusta. Tuskinpa poliisit motivoituvat kirjoittamaan jatkuvasti näitä sakkolappuja erilaisista näpistyksistä ja varkauksista, jos ne revitään heidän silmiensä edessä sen takia, että nämä rikolliset tietävät, että ei siitä mitään heille seuraa. Tämä on se suurin ongelma.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ruotsalaisen asiantuntijan mukaan Ruotsissa aloitettiin 4 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen muuttamisesta tähän valvontarangaistukseen eli lähdettiin todella matalalta rakentamaan sitä, missä he ovat tänä päivänä.

Sitten toisekseen, ed. Uotila, ei tämä teille voinut tulla yllätyksenä, että keskustan edustajat lakivaliokunnassa ovat jarruttaneet ja vastustaneet. Tämä ei vastaa millään tavalla valiokuntakäsittelyn jälkeen sitä rikosoikeudellista menettelytapaa eikä myöskään kriminaalipolitiikkaa, mitä haluaisimme ja haluamme harjoittaa Suomessa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näihin Ruotsin vankeinhoitoviranomaisten kokemuksiin. He todellakin suhtautuivat myönteisesti niihin kokemuksiin, joita heillä oli, ja erityisesti siitä syystä, että tähän rangaistukseen liittyy työ- ja toimintavelvoite. Ja tämä on erittäin tärkeä osa tätä kokeilua myös Suomessa.

Ed. Ruohonen-Lernerille toteaisin, että näihin sakon muunnon ongelmakohtiin on helppo yhtyä, mutta kun sanoitte, että tämä käsittelyssä oleva rangaistus on samaa sarjaa sakon muunnon poistamisen kanssa, niin kyllähän tässä nyt on aivan eri luokan asiasta kyse. Sakon muunnossa poistettiin rangaistus, mutta tässä ollaan lisäämässä uutta rangaistuslajia.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsissa on selvästi fiksumpia ihmisiä kuin meillä. Tästä puhuttiin kauankin, että siellä juodaan vähemmän ja ollaan ahkerampia ja tehdään töitä, mutta samaan lainsäädäntöön pyritään. Meilläkin pyritään kaikki aktivoimaan niin kuin Ruotsissa, mutta ruotsalainen asiantuntija sanoi, etteivät he saa kaikkia sielläkään töihin vaan he tekevät sitten erilaisia toimenpiteitä. Siellä on varmaan helpompaa kuin täällä, koska useampi on valmiiksi töissä. Mutta ihan samaan pyritään, ja mallihan on otettu Ruotsista, kun me olemme tehneet tätä lakia täällä Suomessakin.

Kun hän sanoi, että pitää aloittaa varovaisesti, niin hänhän myös totesi, että te olette tosi varovaisia, kun te otatte pois tiettyjä rikollisuusmuotoja. Ruotsissa ei ole raiskaus- tai väkivalta- tai mitään muotoja poistettu. Siellähän on ollut pelkästään kuukausirajoite. Meillä Suomessahan ollaan varovaisempia kuin Ruotsissa siinä, että me olemme poistaneet sellaisia rikosmuotoja tästä toimenpiteestä, jotka meidän mielestämme eivät sovi siihen, jotka ovat siihen liian vaarallisia tai joissa on semmoisia rikoksentekijöitä, joille emme halua antaa tätä mahdollisuutta. Ruotsissa tämmöistä rajausta ei ole tehty. Elikkä kun me nyt laskemme tämän kuukausimäärän ja teemme tämän kaiken, niin me todella seuraamme ruotsalaisen neuvoja meille. Siksi me häntä kuuntelimme.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Andersson, ehkä muistatte senkin, minkä se ruotsalainen asiantuntija totesi, että he tekivät juuri siinä teidän mainitsemassanne kohdassa suuren virheen. Hän sanoi, että valvontarangaistusta ei olisi pitänyt ulottaa niin laajasti vaan se olisi pitänyt rajata kapealle alalle. Sitten heillä oli tuhat ihmistä siellä, valtion virkamiehiä. Sitten he perustivat 60 uutta virkaa ja sähköisen järjestelmän. Sitten he aloittivat kokeilun muutamalla kuukaudella rajoitetulla alueella maassa, ja me rymäytämme kerralla ja otamme 3 miljoonan lisämaksut. Ja en usko, että oikeusministeriö esittää samaan aikaan 3 miljoonan euron leikkauksia noihin menoihin, vaikka tuottavuusohjelmaa joudutaankin toteuttamaan.

Ed. Uotilalle: Olen ollut tätä mieltä koko ajan. En voinut olla läsnä, kun te tästä päätitte, ja minun pääni ei ole kääntynyt valiokunnan jälkeen. Olen tästä asiasta tätä mieltä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsin esimerkkiä ja kokemuksia tuolla lakivaliokunnan kuulemisessa käsiteltiin paljon, ja se herätti paljon kysymyksiä. Tuo neuvo nimenomaan tältä ruotsalaiselta asiantuntijalta Jan Bungerfeldtiltä oli, että aloittakaa varovasti, kun kysyttiin, mitkä ovat niitä sudenkuoppia, jotka voisimme välttää. Hän kertoi: aloittakaa varovasti. Ruotsissa aloitettiin vuonna 1994 maksimissaan 2 kuukauden rangaistuksilla, vuonna 1998 aikaa laajennettiin 3 kuukauteen, ja vuonna 2005 sitä laajennettiin 6 kuukauteen. Nyt tämän meidän mallimme ensimmäinen ehdotus tähän oli suoraan 8 kuukauteen. Tässä valiokuntakeskustelun aikana on nyt tultu siihen 6 kuukauteen, jossa Ruotsissa ollaan nyt, näiden vuosikymmenten kokemusten jälkeen. Tämä vauhti tähän suuntaan on hiukan liian kova.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsin ja Suomen kuukaudet eivät ole aivan suoraan verrattavissa toisiinsa, koska meillä on eri tapa laskea se kokonaiskuukausimäärä. Elikkä siellä kaksi kuukautta on eri kuin täällä. Elikkä näin ei voi suoraan laskea yksi yhteen, koska meillä toteutuu eri määrä kuukausia niistä annetuista kuin mitä Ruotsissa. Tämän takia näyttää siltä, että meillä vauhti olisi paljon kovempaa, vaikka se ei näin oikeasti ole.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin, että kuuntelen pidempään ja sitten vastaan kerralla, mutta pari korjausta jo saman tien.

Valiokunnan puheenjohtaja ed. Andersson sanoikin tärkeimmän. Ruotsin ja Suomen rangaistusasteikkojen vertailussa täytyy olla asiantuntemusta, ja ed. Andersson kuvaili tämän tilanteen hyvin.

Ed. Ruohonen-Lerner, joka jo poistui, kertoi vielä kerran väitteen näistä sakkolappujen repimisistä poliisin edessä. Optula, jonka tutkimukseen muun muassa ed. Heli Järvinen täällä viittasi, on nimenomaisesti selvittänyt, mitä on tapahtunut viime ja tällä vaalikaudella tehdyn sakon muuntorangaistusuudistuksen yhteydessä, ja siinä selvityksessä kävi aivan niin kuin hallitus epäilikin, että entistä useammissa tilanteissa, jos poliisi katsoo, että niissä on semmoista holtittomuutta taikka niskurointia liikkeellä, hän ei kirjoita sitä sakkoa vaan vie asian syyttäjälle tuomioistuimeen, ja sen jälkeen rikollinen saa sellaisen sakon, joka muunnetaan. Silti, vaikka näin tapahtuu nykyään enemmän kuin aikaisemmin, kokonaissäästöt yhteiskunnalle ja oikeusministeriölle ovat olleet merkittäviä, aivan niin kuin hallitus epäilikin ja tarkoitti.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi rikosoikeudellinen seuraamus, jonka nimeksi tulisi valvontarangaistus. Arkisemmin olemme puhuneet pantavalvonnasta. Tuomittu suorittaisi rangaistuksensa vapaudessa, mutta häntä valvottaisiin rangaistuksen aikana muun muassa teknisillä välineillä. Kuten edellä kävi ilmi, tämä tekniikka vielä odotuttaa itseään ja sitä parhaillaan testaillaan. Kun kokonaisuudessaan arvioidaan, että tämä valvontarangaistus astuisi kokonaisuudessaan voimaan vuonna 2012, niin tekniikka olisi silloin sellainen, että se palvelisi tätä valvontamuotoa.

Tuomitulla olisi velvollisuus noudattaa etukäteen suunniteltua päiväohjelmaa, ja ylimääräiset poistumiset asunnolta olisi kielletty. Päihteiden käyttö olisi täysin kiellettyä, ja sitä seurattaisiin testauksin ja tiiviisti. Tuomitulle tehtäisiin siis arviointisuunnitelma ja toteutusmalli, millä tämän valvontarangaistuksen jokainen suorittaisi.

Lakivaliokunnan käsittelyssä tähän hallituksen esitykseen tehtiin useita muutoksia ja omasta mielestäni parempaan suuntaan. Esimerkkinä tästä on se, että lakivaliokunta pitää 6 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen muuttamista valvontarangaistukseksi enimmäisaikana, josta valvontarangaistus voitaisiin tuomita. Ja kuten edellä totesin, Ruotsissa on lähdetty siitä 4 kuukaudesta aikanaan liikkeelle. Hallituksen esityksessä ylärajaksi esitettiin 8:aa kuukautta.

On tärkeää, että me saamme tällaiselle valvontarangaistukselle ja muodolle yhteiskunnan hyväksynnän, saamme siitä kokemuksia ja otamme mallia ja myöskin neuvoista vaarin, kun muut maat ovat tätä toteuttaneet. Tärkeintä on tietysti se, että nämä valiokunnan kirjaukset ja ponnet niissä tullaan täyttämään.

Rikosoikeudellisesti tämä valvontarangaistus, pantavalvonta, on kuitenkin omasta mielestäni hyvinkin mullistava, ja se vaatii tietysti meidän kansanedustajien hyväksynnän mutta, niin kuin totesin, myöskin yhteiskunnasta sen laajan tuen, että yhä enenevässä määrin tuomitut voisivat sitten suorittaa vankeusrangaistuksen sijaan tämän rangaistuksen lähestulkoon siviilissä. Kysynkin nyt tässä vaiheessa sitä, annetaanko tällä lailla kansalaisille se käsitys, että olemme Suomessa menossa rikosten arvioinnissa sallitumpaan suuntaan, ja ohjaako nyt raha vankeuslaitoksen rangaistuspolitiikkaa siihen, että yhä enenevässä määrin vankeja siirretään sitten tuomion jälkeen tämän rangaistuksen suorittamaan kotioloissa. Oikeusministeriössä on arvioitu, että suurin osa valvontarangaistuksen saajista on rattijuopumukseen tuomittuja tai tämän asteisen tuomion saaneita. Onko siis rattijuopumus jatkossa niin pieni rike, että siitä koituvan rangaistuksen saa suorittaa kotoa käsin?

Tässä hallituksen esityksessä ja lakivaliokunnan mietinnössä on paljon hyvääkin, kuten vankien yhteiskunnasta syrjäytymisen riskin pienentäminen ja tietysti se, että uusintarikollisuutta ei näissä tapauksissa enää tapahtuisi. Mutta toistaiseksi esityksen mukanaan tuomat haitat ovat mielestäni todella painavia, ja niihin täytyy vielä pureutua.

On todettu, että raha ohjaa jo tälläkin hetkellä meidän kriminaalipolitiikkaamme, mutta valiokunnassa käsittelyn aikana todettiin, että tämän vuoden budjettiin tällä lailla ei suoranaisesti ole vaikutuksia. Vuodessa valvontarangaistus tulisi maksamaan kokonaisuudessaan noin 2,8 miljoonaa euroa vuodessa, kun se astuisi voimaan. Se tarkoittaisi noin 60:tä euroa tuomittua kohden päivässä, kun kokonaisuudessaan on laskettu niin, että 750 tapausta vuosittain olisi tämän valvontarangaistuksen piirissä.

Tulevaisuudessa Rikosseuraamuslaitoksen varoihin täytyy siis saada pumpattua rahaa tämän valvontarangaistuksen suorittamiseen, vaikkakin tietysti ymmärrän sen, että ministeri varmaan puheessaan sanoo, että vankiloista sinänsä kapasiteettia vähenee ja sieltä saadaan säästöjä. Kyllä tämäkin vankeusmuoto tarvitsee todellakin ne resurssit, joista itse olen tässä huolissani: uusi tekniikka, sen soveltaminen, näitten arviointien, suunnitelmien ja toteutusmallien teko ja käyttö, sitten valvojat ja kentällä toimiminen — siis näitten tarkastuskäyntien tekeminen ihan fyysisesti, kun näitä tuomittuja sitten käydään siellä kotioloissa katsomassa, työpaikoilla myöskin katsomassa ja tarkistamassa tilanteet — tukipartiot, jotka myöskin siellä liikkuvat, ja sitten tietysti nämä kuntoutusohjelmat, hoito-ohjelmat ja muut vastaavat. Valiokunnassa todellakin toivomme ja haluamme, että nämä kustannukset eivät missään nimessä sitten asetu kuntien kukkarolle, vaan valtion tulee vastata tulevaisuudessakin kaikista valvontarangaistukseen kuuluvista maksuista.

Aivan lopuksi haluan todeta sen, että itse olisin nähnyt tarpeellisena, että olisi tämänkin valvontarangaistusasian suhteen lähdetty liikenteeseen pienemmin askelin. Lähinnä minun motiivini olisi se, että valvontarangaistusta lisättäisiin enenevässä määrin jo tällä hetkellä avolaitoksissa ja siellä vangeille silloin, kun he vapautuvat ja alkavat pikkuhiljaa sitten päästä ja sopeutua yhteiskuntaan. Asteittainen kokeilu tai käynnistys olisi ollut tässä asiassa tarpeen. Mutta kritiikkiä tämä on saanut valiokunnassa, ja tätä on todellakin kovasti työstetty eteenpäin, ja toivon ja uskon, että valvontarangaistus jossakin muodossa astuu Suomessa voimaan, mutta todellakin pienemmin askelin.

Anna-Maja Henriksson /r:

Värderade talman! Vi talar nu om att lagstifta om en ny straffrättslig påföljd kallad övervakningsstraff. Det ska kunna dömas ut i stället för ovillkorligt fängelsestraff och avtjänas i frihet. Den dömde kommer att övervakas med hjälp av tekniska anordningar som vi i allmänt språkbruk kallar för fotboja. Övervakningsstraffet kommer att placera sig i påföljdssystemet mellan samhällstjänst och ovillkorligt fängelsestraff.

Arvoisa puhemies! Jotta valvontarangaistukseen voitaisiin tuomita, tuomitulla pitää olla työtä, hänen pitää opiskella tai hänellä on oltava muuta suunniteltua aktiivista toimintaa. Valvontarangaistus mahdollistaa tuomitun työ- tai opiskelupaikan säilyttämisen toisin kuin ehdoton vankeusrangaistus. Tämä vähentää syrjäytymisen riskiä ja ylläpitää tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia. Tämä helpottaa tuomitun perhesuhteiden ja muiden sosiaalisten suhteiden säilymistä. Samalla myös vältetään kosketus vankilan sisäiseen alakulttuuriin. Tuskinpa kukaan on hyötynyt siitä, että on joutunut vankilaan.

Valvontarangaistuksessa korostuu tuomitun oma motivaatio ja vastuu itsestään, halu muuttaa elämäntapoja, noudattaa annettuja sääntöjä ja toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Näiden seikkojen vahvistuminen ehkäisee rikoksentekijän uusimisriskiä, mikä on erittäin tärkeätä. Esityksen perusteluista ilmenee, että uusintarikollisuutta vähentävien toimintaohjelmien on todistettavasti osoitettu olevan vaikuttavampia vapaudessa kuin vankeudessa.

Herr talman! Alla kan dock inte dömas till övervakningsstraff och alla ska naturligtvis inte dömas till övervakningsstraff. Brott som riktas mot en partner eller annan närstående som delar bostad med den dömde, typ misshandel eller sexualbrott, utgör naturligtvis ett hinder. Det krävs också i alla sammanhang att en som döms till ett övervakningsstraff får samtycke av alla dem som bor i samma hushåll, om det är en sambo, egna barn eller andra som bor i samma hushåll. Brott som det är lätt att fortsätta med hemifrån eller från bostaden är också ett hinder för att döma ut övervakningsstraff. Övervakningsstraffet förutsätter dessutom absolut drogfrihet.

Brottspåföljdsmyndigheten måste göra en så noggrann bedömning som möjligt av den dömdes förmåga att klara av övervakningsstraffet och av utsikterna i övrigt för att kunna döma ut övervakningsstraff. Det ska också klarläggas om den dömde eventuellt behöver rehabilitering eller stödtjänster. Trots att övervakningsstraffet kräver absolut nykterhet och drogfrihet är sprit- eller drogproblem ändå inte alltid det enda som leder till olämplighet. I sådana fall måste man bygga upp stödinstanser som möjliggör för den dömde att avtjäna sitt straff oavsett sprit- eller drogproblem. Också här spelar ett tväradministrativt samarbete en stor roll. Det här noterar lagutskottet i betänkandet. Men det är alltså klart att sådana människor som är socialt marginaliserade, som saknar handlingsförmåga och som är svårt sprit- eller drogberoende är uteslutna från övervakningsstraffet.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta tähdentää, että uuden järjestelmän käyttöönottoon tulee kohdentaa riittävät resurssit, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa tullut esille. Erityisen tärkeää on, että valvontarangaistuksen käyttöönotosta ei synny kunnille lisää kustannuksia. Todettakoon kuitenkin, että yhteiskunnan on aina huolehdittava siitä, että tuomittu, olkoon hän sitten minkä kunnan jäsen tahansa, saa sen päihdehuollon, minkä hän tarvitsee.

Hallituksen esityksen lähtökohtana oli, että valvontarangaistus voitaisiin tuomita enintään kahdeksan kuukauden pituisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Lakivaliokunta haluaa kuitenkin muuttaa alkuperäistä esitystä tältä osin.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta ehdottaakin nyt, että valvontarangaistuksen enimmäisrajaa lasketaan esitetystä 8 kuukaudesta 6 kuukauteen, koska kyseessä on uusi ja melko vaativa rangaistuslaji. Tärkeää on lisäksi, että valvontarangaistuksella on myös laaja yhteiskunnan hyväksyntä. Tätä ei voi liiaksi korostaa, ja tämäkin on tullut tässä keskustelussa hyvin esille. Myös valiokunnan kuulema ruotsalainen asiantuntija piti erittäin tärkeänä juuri tätä puolta.

Näin on myös menetelty Ruotsissa, siis aloitettu varovaisesti. Siellä aloitettiin vuonna 1994, elikkä 16 vuotta sitten, ja sen jälkeen soveltamisalaa on laajennettu. Siellä valvontarangaistusta sovelletaan nykyisin enintään 6 kuukauden vankeusrangaistuksen sijaan, ja muistaakseni liikkeelle lähdettiin 3 kuukaudesta. Mutta tässä pitää muistaa se, että ylipäänsä Ruotsissa on erittäin hyviä kokemuksia tästä rangaistuslajista, ja se on muun muassa vähentänyt uusintarikollisuutta. Tämä kuuluisa asiantuntija kyllä kehotti myös Suomea ottamaan tämän rangaistuslajin käyttöön.

Haluaisin itsekin tässä tilanteessa nyt todeta sen, että fiksut viranomaiset ja fiksut tuomioistuimet aloittavat nyt myös varovaisesti, eli mikäänhän ei pakota siihen, että lähdetään jo siitä, että sovelletaan heti se 6 kuukauden raja, vaan voisi aloittaa varovaisesti varsinkin niin, että vaikkapa 3 kuukauden vankeusrangaistuksesta lähdettäisiin liikkeelle ja katsottaisiin sitten sen jälkeen, miten tämä tulee pelaamaan käytännössä. Tämän vuoksi näistä Ruotsin kokemuksista on hyvä ottaa oppia ja lähdettävä varovasti liikkeelle.

Sen jälkeen, kun tiedämme enemmän tästä uudesta seuraamuksesta, voimme arvioida, onko soveltamisalaa tarpeen laajentaa. Koska esitetyssä lainsäädännössä on kysymys uuden seuraamusmuodon ja uuden tekniikan käyttöönotosta lakivaliokunta edellyttää, että oikeusministeriö antaa valiokunnalle selvityksen valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta 2 vuoden kuluessa siitä, kun valvontarangaistusta koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan. Tämä on myös tärkeätä muistaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tässä hallituksen esityksen yleisperusteluissa sivulla 5 kiinnitetään huomiota siihen, että meidän kriminaalipolitiikkamme yksi keskeinen tavoite on vankiluvun hallitseminen. Käytännössä viitataan siihen, että pyritään kaiken kaikkiaan vankilukua vähentämään ja että siinä on myös onnistuttu. Edelleen tässä hallituksen esityksessä todetaan, että yhden vankilavuoden hinta on noin 50 000 euroa.

Tämän vuoksi, kun oikeusministeri Brax on paikalla, haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota yhteen toiseen asiaan, jolla vankilukua voidaan ja tulee Suomessa vähentää ja johon kiinnitetään huomiota myös lakivaliokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa. Tämä asia on ulkomaisten vankien, ennen kaikkea EU-maista tulevien vankien, siirtäminen omien maidensa vankiloihin kärsimään rangaistustaan.

Tästähän aivan viime päivinä valtiosihteeri Raimo Sailas ja oikeusministeriö, oikeusministeriön virkamies, ovat taittaneet peistä julkisuudessa, lähinnä Ilta-Sanomien palstoilla. Muistan, kun itse noin kymmenen vuotta sitten nostin tämän asian esiin täällä eduskunnassa ja useamman kerran vaadin silloista oikeusministeri Koskista ryhtymään asiassa toimenpiteisiin, ja hän ryhtyikin toimenpiteisiin. Sen jälkeen on saatu aikaiseksi se, että yleensäkin Suomesta siirretään vuosittain joitakin vankeja omaan maahansa — käytännössä virolaisia vankeja Viroon — rangaistustaan kärsimään. Nyt siis valtiosihteeri Sailas on kiinnittänyt samaan asiaan huomiota ja todennut, että tälläkin hetkellä suomalaisissa vankiloissa on useita kymmeniä virolaisia vankeja ja että nämä tulisi siirtää Viroon rangaistustaan kärsimään. Valtiosihteeri Sailas on nostanut asian esiin laajemmassa Ilta-Sanomien haastattelussa, jossa oli kyse valtiontalouden säästöistä. No, jokainen meistä ymmärtää, että tällä asialla ei kovin paljoa säästetä, kyseessä on pisara valtameressä tältä osin. Mutta periaatteelliselta kannalta olisi erittäin tärkeätä, että tässä asiassa edettäisiin nykyistä reippaammin.

Julkisessa keskustelussa oikeusministeriö on vastannut Sailakselle, että ei näitä vankien siirtämisiä millään voida tämän enempää tehdä, koska Suomen laki ja kansainväliset sopimukset ja perusoikeudet sallivat näille konnille sen, että he ensin voivat korkeimpaan oikeuteen saakka valittaa tai ainakin hakea valituslupaa itse tuomiosta, sen jälkeen he voivat valittaa ylimpään oikeusasteeseen itse siirtopäätöksestä ja sen lisäksi he voivat erikseen valittaa ylimpään oikeusasteeseen saakka tästä karkottamispäätöksestä. Tämän vuoksi, kun tämä valitusoikeus on näin laaja ja kun sitä tietysti täysimääräisesti hyödynnetään, enempää ei voida vankeja Viroon siirtää. Ainoastaan semmoisia voidaan siirtää, joilla on useamman vuoden kakku, jolloin ehditään nämä kaikki prosessit käymään läpi ennen kuin tämä siirto voidaan tehdä, ja jolloin se yleensä on mahdollista tehdä eli he ovat vielä edelleen vankilassa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax, minä en ymmärrä, miten voivat oikeusministeriön virkamiehet mennä sen taakse, että tällaista järkevää uudistusta ei voida tehdä, kun laki sallii näille rosvoille nämä ja nämä valitusoikeudet. Mehän tässä talossa säädämme lakeja. Miksi emme muuta lakia siten, että tätä valitusoikeutta rajoitetaan? Tai miksi emme muuta lakia siten, että eräiltä osin, vaikka esimerkiksi karkotuspäätöksestä on valitettu, se ei silti estä siirtoa oman kotimaan eli tässä tapauksessa Viron vankilaan? Kyllä minä tiedän, että kun tällaisia lakeja ruvetaan säätämään, niin niin sanotut ihmisoikeusjuristit, käytännössä usein konnanoikeusjuristit, nostavat hirveän äläkän, kun konnien oikeuksiin puututaan, mutta ei se nyt voi olla mikään syy olla näitä lakeja tarkistamatta.

On selvää, että valitusoikeutta ei voida kokonaan poistaa. Siihen velvoittavat perustuslakimme ja kansainväliset sopimuksemme. Mutta aivan yhtä selvää on, että tätä valitusoikeutta voidaan rajoittaa ja että käytännössä voidaan näitä valitusprosessien kestoaikoja lyhentää.

Ministeri Brax, pyydän todellakin, että laitatte virkamiehenne tekemään järkeviä hommia sen sijaan, että he puuhastelevat kaiken maailman vähemmän tärkeiden asioiden kanssa. Tämä ulkomaisten konnien siirtäminen omien maidensa vankiloihin olisi varmasti järkevä homma.

Haluan, herra puhemies, vielä lopuksi sanoa, että ei tämä mitään suuria säästöjä valtiontalouteen toisi, ehkä muutamia miljoonia vuodessa, mutta tämä on periaatteellisesti erittäin tärkeä asia. Kun nämä ulkomaiset rosvot aiheuttavat meidän kansalaisillemme ja yhteiskunnallemme paljon vahinkoa jo itse rikoksillaan, myymällä huumeita tai salakuljettamalla huumeita tai ryöstämällä jalokiviliikkeitä, niin pitääkö heidän sen lisäksi aiheuttaa suomalaisille veronmaksajille kustannuksia sillä, että lekottelevat suomalaisissa vankiloissa? Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikelta kannalta on oikein ja perusteltua, että he kärsivät tuomionsa mahdollisimman pitkälle omien maidensa vankiloissa.

Kun tässä puhuttiin siitä, onko tällä pantarangaistuksella yhteiskunnallinen hyväksyntä, niin minä väitän, että sillä virolaisten roistojen siirtämisellä Viron vankiloihin ja muidenkin EU-maiden kansalaisten, mahdollisesti latvialaisten ja muiden, siirtämisellä omiin vankiloihinsa on varmasti erittäin vahva ja erittäin laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä. Sen sijaan sillä, että oikeusministeriön virkamiehet menevät voimassa olevien lakien taakse piiloon, ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista hyväksyntää. Ei kai oikeusministeriössä laajemmin kuvitella, että voitaisiin valtiontalouden osalta saada aikaiseksi joitakin säästöjä, jos ei olla valmiita lakeja muuttamaan.

Herra puhemies! Pitäisin perusteltuna myös sitä, että Venäjän kanssa tehtäisiin sellainen sopimus, että venäläiset roistot palautetaan sinne venäläisiin vankiloihin istumaan rangaistuksensa suomalaisten lekotteluvankiloiden sijaan. Minä uskon, että tällaisella sopimuksella saattaisi olla jopa ennalta ehkäisevää eli niin sanottua yleisestävää vaikutusta venäläisten rikollisten käyttäytymiseen Suomessa.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Tähän itse asiaan, tähän hallituksen esitykseen, liittyen käytän myöhemmin puheenvuoron.

Ed. Zyskowicz on siinä oikeassa, että vaikka tällä ei ole merkittävää rahallista merkitystä, korkeintaan joitakin miljoonia, niin nekin miljoonat ovat kyllä tervetulleita muuhun käyttöön. Ed. Zyskowicz on myös siinä oikeassa, että varmastikin kansan syvät rivit ajattelevat niin — itsekin ajattelen ja hallitusohjelma ajattelee samalla tavalla — että aina, kun voidaan, vanki on siirrettävä omaan maahansa. Sen takia tämän vaalikauden alussa Suomen oikeusministeri on ollut — siis minä itse olen ollut — erittäin aloitteellinen ja yhdessä Espanjan ja muutaman muun EU-maan kanssa saanut aikaan EU-prosessin, jossa vankien siirtämistä EU-maasta toiseen helpotetaan, jopa niissä tilanteissa, kun prosessit ja valitukset ovat vielä kesken, ja tämä prosessi on edennyt EU-prosessiksi poikkeuksellisen nopeasti. Näin ollen hallitusohjelmaa tältä osin nimenomaan noudatetaan, ja omalta osaltani kyllä katson, että olen ollut tässä asiassa erittäin aktiivinen.

Mitä taas tulee valitusoikeuksien rajoittamiseen, niin tämän vuoden alusta eli nyt jo ensimmäisiä viikkoja on ollut voimassa erittäin radikaali valitusoikeuksien rajoittaminen rikosprosesseissa, jonka nimi on jatkokäsittelylupa. Se on myös tämän hallituksen saavutuksia. Tämä hallitus, kun edelliset vastaavat yritykset olivat kaatuneet huonoon valmisteluun ja osittain myös tuomioistuinlaitoksen omaan kritiikkiin, on siis voimakkaasti lähtenyt sille tielle, mistä ed. Zyskowicz kertoi.

On tietysti selvää, että silloin jos löydetään vielä parempia keinoja perustuslain 21 §:n noudattamisen puitteissa edetä tällä saralla, niin silloin edetään. Mutta en usko, että ed. Zyskowiczkaan tarkoitti, että me toimisimme kansainvälisten normien, perustuslain 21 §:n tai EU-normien vastaisesti. Näissä puitteissa ja varsinkin EU-normeja muuttamalla tässä asiassa koko ajan tehdään töitä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkoitus oli vaan huomauttaa siitä, että meitä sitovat niin tässä asiassa kuin kaikissa muissakin kansainväliset sopimukset, Euroopan ihmisoikeussopimus ja EU-normit. Mutta kun olen istunut 3,5 vuotta perustuslakivaliokunnassa, niin monessa suhteessa meidän oma perustuslakimme menee huomattavasti pitemmälle kuin mitä kansainväliset normit edellyttävät.

Toinen asia: Niitä halutaan tulkita paljon pitemmälle kuin aikaisemmin on tulkittu. Elikkä jos joitakin syyllisiä tästä nyt ed. Zyskowicz voisi etsiä, niin niitä olisivat kyllä ne kansanedustajat, jotka olivat aikanaan tekemässä tätä uutta, vuoden 2000 perustuslakia ja ottamassa sinne kaikkien oikeudet kaikilla tavoilla 100-prosenttisesti. Voitte vähän katsoa myös omaan peiliin, mitä sieltä näkyy, ed. Zyskowicz.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa kuultiin, tätäkin lakiesitystä ohjaa valtiontalous ja kustannusten vähentäminen. Ed. Zyskowicz piti erittäin ansiokkaan puheenvuoron tuossa ja toi hyvän näkökulman siihen, että sen sijaan, että pyritään vankeinhoidossa nyt hankkimaan ihmisiä sieltä kiven sisältä avohoitoon, voitaisiinkin tarkastella ensin sitä, miten täältä voidaan ulkoistaa näitä vankeja, eli kysymys on ulkomaalaisten rikollisten karkottamisesta tai passittamisesta suorittamaan rangaistustaan kotimaassaan. Tähän kysymykseen ei ole riittävästi paneuduttu.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun itse kannoin huolta tästä vankien siirrosta kotimaihinsa ja kysyin tästä ministeriltä, niin sain vastauksen, jossa todettiin muun muassa, että Venäjä ei ota vastaan omia vankejaan. Täytyykö meidän todella tyytyä siihen, että Venäjä ei ota vastaan näitä omia vankejaan? Eikö tälle ole mitään tehtävissä?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän ed. Jokisen äskeisen puheenvuoron johdosta totean, että se oli niin lähellä sitä tekstiä, oikeastaan sanasta sanaan se teksti, joka on perussuomalaisten vastalauseessa. Odotankin sitä, että ed. Jokinen loikkaa perussuomalaisiin, (Välihuuto) kun tällaisessa asiassa on samaa mieltä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee ministeri Braxin halukkuuteen muuttaa tätä nykyistä käytäntöä vielä jouhevammaksi ja niin, että voitaisiin enemmän konnia siirtää sinne Viroon, niin sitä halukkuutta tervehdin tyydytyksellä ja on hienoa, että olette jo nyt toiminut EU:n puitteissa oikealla tavalla oikean asian puolesta. Toivoisin, että tämä halukkuutenne edetä asiassa olisi myös ministeriössä ja sen ylijohtajalla Jarmo Littusella tiedossa, koska kun hän on valtiosihteeri Sailakselle opponoinut julkisuudessa, niin hän on vaan kertonut kaiken niin, että ei mitään voida kuitenkaan tehdä.

Toiseksi, mitä tulee ed. Ukkolaan, niin ei perustuslain 21 §:ssä ole mitään vikaa. Kyse on siitä tulkinnasta, joka Suomessa halutaan antaa perusoikeuksille ja kansainvälisille sopimuksille. Miten se onkaan mahdollista, että oikeuskulttuuriltaan Suomen kaltaisissa maissa voidaan tehdä kaikennäköistä, mitä Suomen ihmisoikeusjuristien ja ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan voida tehdä Suomessa? Kyse on tulkinnasta, ja tässä tulkinnassa pitäisi vähän ottaa järki käteen.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys pantavalvontalaiksi on, uskon niin, nimenomaan syntynyt tilanteessa, jossa on mietitty sitä, kuinka voidaan vankimäärää edelleen vähentää. Rikosseuraamusvirasto on tietenkin tuskissaan siitä, että rikosten määrä kasvaa ja vankimäärä kasvaa ja vankipaikat itse asiassa vähenevät, koska meillä vankilaolosuhteet ovat aika heikot. Nämä ihmisoikeuskysymykset tulevat jo siinä vastaan, ja siksi väheneviä resursseja pyritään uudelleen kohdentamaan.

Meillä on kuitenkin olemassa jo sovitusmuotoja rikoksille: sakko, ehdonalainen, yhdyskuntapalvelu, avovankila, joka on lievempi vankeusmuoto, varsinainen vankila. Nämä mahdollistavat päivätyössä käynnin avovankilan osalta ja myöskin jopa vankilan osalta opiskelumahdollisuuden.

Nämä ovat mielestäni tällä hetkellä jo riittäviä. Korostan sitä, että tällä valvontarangaistuksella, joka nyt on käsittelyssä, luodaan uusi järjestelmä. Niin kuin täällä jossain kohdin perusteluissa todetaankin, myötähäpeän tuottamista tuomion saaneelle on vältettävä, ja täällä 6 §:n kohdassa todetaan valvonnan osalta: "Valvontakäynneillä on vältettävä aiheettoman huomion herät-tämistä. Valvonta on toteutettava puuttumatta enempää kenenkään oikeuksiin ja aiheuttamatta suurempaa haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi."

Tässä luodaan sovitusmuoto, joka tulee rikoksesta, joka kohdistuu lakia vastaan, toista henkilöä vastaan tai mistä sitten tuleekin, mistä voidaan määrätä 6 kuukauden vankeusrangaistus. Ja sitten tällainen rangaistus pitää voida sovittaa niin, että muu yhteiskunta sitä ei tiedä. Mikä rangaistus tämä tällainen on?

Myöskin tässä yhteydessä haluan kysyä arvoisalta oikeusministeriltä. Tämän lain käsittelyn yhteydessä annettiin selkeästi ymmärtää, että jos tätä lakia ei hyväksytä, niin sitten suljetaan Köyliön ja Pelson vankilat näiden säästöjen aikaan saamiseksi. Tämä on mielestäni sen laatuista viestintää, että jos tämä on ministeriön taholta virallista, niin tämä on erittäin kyseenalaista ja jopa selvityksen vaativaa, koska kyllä asiat pitää käsitellä asioina, esitykset esityksinä ja irrallisina toisistaan.

Budjettiesityksessä lakivaliokunta esitti avovankiloille lisää rahaa, ja se esitys meni läpi. En ymmärrä, miksi tällaisia uhkauksia esitetään. Toivon, että arvoisa ministeri vastaa esittämääni kysymykseen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo täällä piti hyvän perustellun puheenvuoron ensinnäkin tästä niin sanotusta pantalaista ja sitten tuosta käsittelystä. Voi myös todeta, että monet meistä kokivat uhkaukseksi sen, että meille tuli tieto, että mikäli lakivaliokunta ei hyväksy tätä lakia, niin Pelso ja Köyliö lopetetaan. Sen tekee vielä vakavammaksi, että valiokunta oli juuri budjettikäsittelyssä aiemmin nimennyt Pelson ja Köyliön vankiloiden henkilöstön työolojen turvaamisen siinä mielessä, että tämmöinen lopettamisuhittelu ei ole oikein, ja toisaalta sitten, kun se liitetään siihen, että juuri valiokunnan kannan mukaisesti osoitetaan, että jos ette tee niin kuin käsketään, niin sitten näin menetellään, mitä te ette ole halunneet. (Puhemies: Minuutti!)

Sen haluan vielä, arvoisa puhemies, todeta, että hämmästellen olen kyllä katsonut, onko Suomen lainsäädäntö vajonnut näin alas. Parlamentti on ylin elin, joka päättää (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja täällä on monesti niin, että tuntuu, että ministeri päättää.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Mauri Salon esille tuoma tilanne tuosta valiokuntakäsittelystä pitää kyllä paikkansa. Siinä yhteydessä tuli tällaisia viestejä, että mikäli tätä lakiesitystä nyt ei joutuisasti viedä läpi tässä muodossaan, saattaa olla seurauksena Pelson ja Köyliön sulkeminen.

Muutoinkin tämän lakiesityksen valmistelussa ja läpiviennissä tuntui olevan hirmuinen kiire. Ensin puhuttiin sitä, että tämä on budjettilaki, joka pitää nopeasti saada läpi. Sitten tuli tieto, että kysymys ei olekaan suorista budjettivaikutuksista, mutta kuitenkin kiire oli. Näitä valiokuntakäsittelyssä esille tulleita epäkohtia, joita tuotiin esille, ei kuitenkaan sitten haluttu perin pohjin selvittää, vaan asia haluttiin viedä läpi nopeasti.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa puhemies! Tämä asia on ollut poikkeuksellisen pitkään lakivaliokunnassa, niin kuin valiokunnan jäsenet tietävät, eikä suinkaan siis mahdollisimman nopeasti käsitelty. Silloin, kun hallitus piti kaksi iltakoulua — taitaa olla yhä Suomen historian ensimmäinen kerta, kun hallitus päätyy pitämään koko vankeinhoidosta, ja vielä kaksi iltakoulua peräkkäin, kun perin semmoisen tilanteen, että vankeinhoidon rahoitus oli täysin kriisiytynyt, eikä ollut mietitty yhtään pidemmälle, miten selvitään: lisäbudjetti toisensa jälkeen, henkilöstö erittäin huonovointista, paljon poissaoloja — siinä iltakoulussa meidän pohjaesityksemme tunnetusti oli muun muassa, että Pelson vankila lakkautetaan kokonaan. Mutta iltakoulu päätyi toisenlaiseen ratkaisuun, että Pelsosta vain osa lakkautetaan, mutta samalla tehdään muita toimia, joita muun muassa hallituksen esityksen sivulla 5 kuvaillaan, ja näissä muissa toimissa on ollut aivan keskeistä tämä jalkapantaesitys.

Tämä iltakoulu on julkisesti esitelty sekä tiedotustilaisuudessa että moneen kertaan täällä salissa. Tässä ei ole mitään uutta. Se on ollut hallituskauden alussa silloin, kun koko tämä vankeinhoidon tervehdyttämisohjelma, joka nyt on hyvässä mallissa ja etenee hyvin, laitettiin liikkeelle. Meillä on nyt vankeinhoidolla näkymä, jonka varassa henkilöstö voi nykyistä paremmin ja jossa työkuormitus on vähäisempää kuin aikaisemmin.

Heli  Järvinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa painotettu sitä, että valvontarangaistus pitää ottaa käyttöön varovaisesti. Kun tätä alkua miettii, niin kyllä kohtuullisen varovaiselta alku vaikuttaa.

Ensinnäkin jokainen tapaus harkitaan erikseen. Jokainen tapaus harkitaan erikseen: ei ole siis mitään automaattia, jolla ihminen pääsisi valvontarangaistuksen piiriin ehdottoman vankeuden sijaan.

Toinen asia on se, että kaikenlaisista rikoksista valvontarangaistukseen ei pääse lainkaan, vaan tarkkaan harkitaan myös se, mitkä rikokset, kuten esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, suljetaan kokonaan valvontarangaistuksen ulkopuolelle.

Kun valvontarangaistusta mietittiin, pohdittiin samalla myös alueellista kokeilua. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Perustuslain mukaan tällainen alueellinen kokeilu olisi ollut hyvin epäreilu, mikä olisi aiheuttanut sen, että eri puolella Suomea asuvat kansalaiset olisivat hyvin erilaisessa asemassa, ja siksi siihen ei lähdetty, vaan lähdettiin nimenomaan tästä näkökulmasta, josta nyt ollaan liikkeellä. Valvontarangaistuskokeilu on tarkoitus aloittaa nimenomaan avovankilassa olevista henkilöistä.

Pitää myös muistaa se, mikä täälläkin on tullut esiin, että Ruotsissa valvontarangaistus on ollut käytössä jo vuodesta 1994, ja Suomella on erinomaiset mahdollisuudet ottaa oppia molemmista naapurimaistaan, niin Ruotsista kuin Virostakin.

Täällä on puhuttu siitä, kuinka helpolla vanki pääsee valvontarangaistuksessa ollessaan. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on arvioinut, että valvontarangaistus asteikolla on jossakin yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden välissä, ja oma oikeudentajuni kyllä asettaa sen myös samaan paikkaan. Yhdyskuntapalvelussa ihminen on, sanotaan, 7—9 tuntia päivässä jossakin tietyssä paikassa hoitamassa hänelle määrättyjä tehtäviä, ja sen jälkeen loput vuorokaudesta hän saa liikkua aivan vapaasti ilman minkäänlaista valvontaa, kokea sitä vapautta. Ehdottomassa vankeudessa ihminen on sitten suljettujen seinien sisäpuolella.

Valvontarangaistuksessa ihmistä seurataan koko ajan ensinnäkin jollakin mekaanisella välineellä. Sen lisäksi hänelle on tarkkaan määrätty ja määritelty ne paikat, joissa hän saa oleskella, ja lisäksi tehdään yllätystarkastuksia kotiin sekä voidaan tietenkin myöskin määrätä vanki tulemaan käymään jossakin tarkastuspisteessä, kuten esimerkiksi vankilassa.

Oikeastaan tätä valvontarangaistusta tekisi mieli verrata valvottuun koevapauteen, jota Suomessa on jo muutaman vuoden verran kokeiltu. Sen on todettu tuoneen lisäasteen, lisäportaan, vapauttamiseen. Se myös mahdollistaa vangille ikään kuin valvotun kehyksen päihteettömän ja rikoksettoman elämän harjoitteluun.

Nämä koevapaudet ovat sujuneet Suomessa kohtuuhyvin. Ne on jouduttu peruuttamaan vain 9 prosentilta koevapaudessa olleista, ja silloinkin yleisin peruuttamisen syy oli päihteettömyysvelvoitteen rikkominen. Koevapaudessa on sekin sama piirre verrattuna valvontarangaistukseen, että vanki voi asua kotonaan ja käydä töissä tai opiskella, mutta hän voi myös osallistua kuntoutukseen tai muuhun sovittuun toimintaan, kuten esimerkiksi päihde-, mielenterveys- tai muuhun kuntoutukseen, vapaaehtoistyöhön. Hän voi hoitaa omia lapsiaan. Hänellä voi olla jotakin henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitoa. Vain valvontaväline on erilainen. Koevapaudessa valvontaväline on tarvittaessa gsm-puhelin, mutta valvontarangaistuksessa tästä välineestä tulee vielä paljon kiinteämpi osa vangin elämää.

Täällä on puhuttu myös siitä, onko kyse hinnasta, ohjaako meitä raha, tarve vai vankeus- ja rangaistuskäsitys, ja välillä tuntuu, että nämä käsitteet kyllä menevät suloisesti myöskin sekaisin. On selvää, että tällaisen valvontarangaistuksen käyttöönotto alussa tulee maksamaan. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin tarkoitus saada aikaan säästöjä, ja esimerkiksi Ruotsissa kokemusten mukaan säästöjä on jo tullut.

Meillä helposti Suomessa on rangaistuskäsityksenä se, että tuomion pitää olla mahdollisimman rajoittava, rankaiseva ja eristävä, mutta sitten se toinen näkemys on se, pitäisikö tuomion olla kuitenkin mahdollisimman hyvin uudelleen yhteiskuntaan sopeuttava. Ehkä sitten tämä valvontarangaistus ja sen edut löytyvät juuri täältä sopeuttamisen puolelta.

Jos mietitään suomalaista tarvetta, Suomessa on tällä hetkellä vankiloissa yli 3 000 vankia ja näistä noin 2 300 vankia suljetuissa vankiloissa. Vankilahenkilökunnan mukaan heidän oma arvionsa on se, että noin puolet vangeista tällä hetkellä on turhan suljetuissa tiloissa. Eli meillä on suuri tarve löytää erilaisia keinoja saada uudenlaisia rangaistuksia ja keventää tätä suljetun vankilan vaihtoehtoa muihin käytäntöihin. Siksi oikeastaan haluaisinkin lopettaa puheenvuoroni pohdintaan siitä, voisiko valvontarangaistusta ja valvottua koevapautta jollain tavalla yhdistää meillä Suomessakin. Ainakin Ruotsissa kuulemani mukaan valvottu koevapaus on tullut entistä toimivammaksi juuri tämän valvontarangaistuksen myötä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ed. Järvistä, sillä te toitte selkeästi esille vihreiden kriminaalipolitiikan ja oman ideologianne kertomalla, että vankilasta pitäisi päästää ihmisiä pois ja toisaalta löytää uusia keinoja, millä heidän ei tarvitsisi siellä olla. Suurin osa kansasta ei jaa tätä näkemystä.

Haluan puuttua kuitenkin yhteen epäjohdonmukaisuuteen. Te totesitte, että perustuslain mukaan tämä alueellinen kokeilu ei ole mahdollista ja että se eriarvoistaa, ja toisaalta totesitte, että tämä käynnistetään avovankiloissa olevilla, mikä tarkoittaa ihan samaa, eli kaikki eivät voi päästä suoraan tähän. Se eriarvoistaa ihan samalla tavalla.

Sitten vielä tästä yhdyskuntapalvelusta ja valvontarangaistuksesta. Kun yhdyskuntapalvelua ei pysty suorittamaan, laitetaan valvontarangaistus ja jos (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) sitäkään ei pysty suorittamaan, niin sitten vasta annetaan vankeusrangaistus.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei jää väärää vaikutelmaa, en puhunut mistään vihreiden linjauksesta, vaan puhuin siitä, mitä mieltä vankilahenkilökunta Suomessa on. Heidän oma arvionsa on se, että noin puolet vangeista on tällä hetkellä turhan suljetuissa vankiloissa, jos meillä päämääränä on se, että vanki voi joskus tästä tuomiostaan myöskin selviytyä vapaaseen elämään.

Mitä tulee ed. Kaltiokummun väitteeseen siitä, että tämäkin on eriarvoistava. Päinvastoin, tässä lähdetään liikkeelle siitä, että täytyy olla tietynlaisia rikoksia, täytyy olla tietynlaisessa paikassa eli aluksi avovankilassa, täytyy olla tietynlaisilla ominaisuuksilla varustettu ja jokainen tapaus harkitaan erikseen, jokaiselle annetaan periaatteessa mahdollisuus hakeutua tähän ja arvio tehdään erikseen. Eli tämä ei ole eriarvoistava, kuten alueellinen kokeilu.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä kommentoin ed. Zyskowiczin kannanottoa täällä ulkomaalaisten vankien palauttamisesta omiin maihinsa kärsimään rangaistuksiaan. En usko, että tässä salissa on kukaan siitä eri mieltä. Kaikki se, mikä on mahdollista sekä Suomen lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja niiden puitteissa ja myöskin niitä tarvittaessa muuttaen, niin kun ministeri Brax kertoi EU-tasolla tapahtuvista hankkeista, niin varmasti kaikki tähtää siihen, että kyllä näin pitää toimia, että mahdollisimman moni täällä rikoksia tehnyt ja tuomion saanut kärsisi tuomionsa omassa maassaan.

Mitä tulee tähän ratkaisuun, niin tässä on puhuttu nyt siitä, ohjaako tämän lainmuutoksen valmistumista ja tekemistä talous- vai kriminaalipolitiikka. Kyllä tässä varmaan molemmat elementit ovat hyvin voimakkaasti esillä, niin kuin tuossa ministeri Brax totesi, kun keskustelua käytiin Köyliön ja Pelson vankiloiden hommasta. Jos tilanne on ollut silloin iltakouluvaiheessa, että ei suljeta niin kovalla kädellä vankiloita, niin kuin oli jossain vaiheessa suunniteltu, vaan tehdään muita toimenpiteitä, ja jos nyt sitten lakivaliokunnassa tai tässä salissa yksi niistä muista keskeisistä toimenpiteistä jäisikin toteutumatta, niin kyllä ainakin paineet jatkossa vankiloiden sulkemisen kautta saataviin säästöihin tietenkin lisääntyisivät. Sillä tavalla nämä ovat yhteyksissä toisiinsa.

Toisaalta täällä on ed. Kaltiokumpukin ensimmäisessä puheenvuorossaan kritisoinut tätä lakia siitä, että se tulee niin kalliiksi, että se maksaa 2,8 miljoonaa, ja toisaalta sitten puhutaan siitä, että tämä on säästölaki eikä järkevää kriminaalipolitiikkaa. Minusta myöskin kustannusten kasautumista tai säästöjen syntymistä pitää todella ajatella pitemmällä aikavälillä. Kyllä kai yhteiskunnalle tulee tosi suuret kustannukset siitä, että uusintarikollisuus rehottaa. Vangit eivät vankiloissa "parane", he palaavat yhä uudelleen sinne, tekevät yhä törkeämpiä rikoksia tai sitten he aiheuttavat lähipiirissään yhteiskunnassa muita kustannuksia ja vaikeuksia. Sen takia minusta kriminaalipolitiikka oikein tehtynä pystyy pitemmällä aikavälillä myöskin tuomaan säästöjä.

En tiedä, tietysti tämä muutos on aika radikaali, ja kun täällä on paljon verrattu tähän Ruotsin esimerkkiin, niin kyllähän Ruotsissa etenemistie oli aika varovainen. Tehtiin ensin vuonna 1994 kokeilulaki ja vasta 5 vuoden päästä siitä se vakinaistettiin ja mentiin portaittain eteenpäin. Mutta toisaalta, jos tämä askel, joka Suomessa nyt on aika iso tämän uudistuksen myötä, ei toimi, niin mikä estää lakia muuttamasta, mikä estää tekemästä uutta lakia, ja ennen sitä, mikä estää tekemistä sellaista tulkintaa oikeuslaitoksessa, joilla sitten niitä puutteita, jos niitä ilmenee tämän käyttöönoton jälkeen, estetään? Elikkä paljon on mahdollista myöskin reagoida sekä lakeja edelleen muuttamalla tai sitten tulkintojen kautta.

Tietysti kun keskustellaan siitä, mikä on rangaistus, ja kun puhutaan, tässä mietinnössäkin todetaan, että rangaistus on mahdollista suorittaa vapaudessa, niin kyllähän tietysti tavallinen kansalainen ihmettelee, mikä rangaistus se on, joka vapaudessa suoritetaan. Mutta tässäkin pitää minusta ensisijaisesti ajatella sitä, minkälaisiin tuloksiin päästään. Ja niin kuin täällä on viitattu, niin Ruotsissa ainakin on saatu myönteisiä kokemuksia siitä, että ennen kaikkea uusintarikollisuus on ollut vähäistä niiden vankien osalta, joihin on sovellettu tätä.

Sitten on tärkeä asia se, että kyllä tässä tämän vangin, joka pääsee perusteellisen selvittelyn jälkeen tällaista rangaistustapaa suorittamaan, motivaation on todella oltava kova ja jos se motivaatio repsahtaa pikkaisenkaan, niin se tie päättyy siihen. Siinä mielessä jos ajatellaan, että meidän vankiloissamme on hyvin paljon päihdeongelmaisia ja he eivät tunnu siellä tiilen sisällä oikein paranevan tästä päihdeongelmastakaan, vaan se jopa saattaa pahentua, niin jos tämä valvontarangaistusmuoto antaa mahdollisuuden myöskin tehokkaasti vaikuttaa siihen oman motivaation ja tiukan kontrollin kautta, että tämä päihdeongelma jää ehkä joltakin pysyvästi taakse, niin se on aikamoinen voitto sekä tälle vangille, hänen perheelleen että myöskin yhteiskunnalle. Kyllä tässä paljon myöskin positiivisia näköaloja on.

Sitten täällä valiokunnan käsittelyn loppuvaiheessa tuli tähän tekniikkaan liittyvä käsitys. Olen erittäin tyytyväinen, että valiokunta aika päättävästi sen torjui, koska siellä työryhmässähän oli ollut esillä tällaista valvontaa myöskin tämän paikantamis- ja muun teknisen valvonnan osalta, että sitten esimerkiksi päihteettömyyttä valvottaisiin tällaisella ympärivuorokautisella tekniikalla, jossa ihmisestä sitten mitattaisiin hikeä ja mitä hormoneja siinä sitten mitattaisiin. Ilman perustuslakivaliokunnan perusteellista käsittelyä ja perusteellista arviota on aivan oikein, että tällaisia askeleita ei oteta. Se menee sitten niin voimakkaasti kyllä intimiteettisuojankin piiriin. Siinä mielessä olen henkilökohtaisesti tyytyväinen siitä, että valiokunta ei loppumetreillä esiin tulleeseen mahdollisuuteen tämän osalta perustellusti ryhtynyt.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Reilun kymmenen vuoden kriminaalipolitiikan seuraamisella en minä nyt tiedä, onko tämä sitten kriminaalipolitiikkaa vai säästöpolitiikkaa vai mitä politiikkaa tämä on, mutta ehkä tämä nyt soveltuu sitten tämä valvontarangaistus eräälle joukolle ihmisiä. Kenties ne ovat näitä valkokaulusrikollisia, joilleka tämä soveltuu. Mielestäni ei kyllä oikein isoa joukkoa Suomesta löydy sitä porukkaa, jonka kärsittäväksi tämä valvontarangaistus sopeutuisi. Ed. Kaltiokumpu puhui 70 prosentista päihdeongelmaisia, mutta se on kyllä kaunisteltu kuvio. Se on 80—90 prosentin luokkaa kaikesta porukasta ja koko vankimäärästä, ja luulen, että siitä porukasta ei kovinkaan monelle se sovellu ja he ovat niin kuin toistuvasti siinä ja siitä ongelmasta ei tällä kohtaa päästä.

Sinänsä jos kriminaalipolitiikkaa tehtäisiin niin, että syviltä kansanriveiltä lähdetään kysymään, niin kyllä ainakin tuolla meillä päin kaikki ovat sitä mieltä, ettei tämä mikään rangaistus ole, kuten ei ole mikään yhdyskuntapalvelu, ne pitävät sitä lähinnä pelleilynä. Ei sitä minään rangaistuksena pidetä, päinvastoin se on niin kuin armahtamista. Onko sitten suljettuun laitokseen taikka avovankilaan laittamisella ihmiseen parantava vaikutus? Mutta on se sitten tietysti jonkinlainen rangaistus. Minä en tiedä, onko se oikeaa kriminaalipolitiikkaa myöskään se suljetussa laitoksessa pitäminen.

Mutta se täytyy, ed. Järvinen, sanoa, että minä kyllä ihmettelen, mistä te löydätte sen vankilaväen, joka ilmoittaa, että puolet siitä porukasta on väärässä paikassa. Minä haluan vaan kysyä, koska avovankiloissa on ollut paikkoja vaikka kuinka paljon koko 2000-luvun. Paikkoja on ollut avoinna, eikä ole voitu sijoittaa suljetusta laitoksesta väkeä avovankiloihin, koska on ollut niin kelvotonta joukkoa, että ei voi avovankilaan laittaa, koska he karkaavat sieltä tai ovat kuitenkin terveydenhoidon parissa kaiken aikaa.

Samaten myöskin kyseenalaisia ovat teidän väitteenne siitä, että 7 miljoonaa yhteiskunnalta on säästynyt tämän sakkojen muuntorangaistuksen poistumisen myötä. Se on täyttä puppua. Rahaa on voinut joltain kohtaa säästyä, mutta toisesta kohtaa sen on sitten yhteiskunta maksanut jotain muuta kautta. Siis kyse on kuitenkin siitä, että kun näitä päihdeongelmaisia ja muita on täällä hoidettu joko suljetulla tai avovankilapuolella, niin sakon muunnossa olevia kuin muitakin, niin he ovat olleet suurimmalta osalta, nämä sakon muuntajat erityisesti, sen ajan, jonka he ovat olleet, terveydenhoidon parissa siellä avovankilassa. Se on kylmä totuus, mutta siellä on ollut kaikkein paras tieto ja taito hoitaa sitä porukkaa.

No, jossain tapauksissa tietysti tämä porukka on joutunut sitten turvautumaan terveyskeskuksiin, ja jos eivät ole turvautuneet, sitten heidät on kuopattu ja pistetty manan maille. En tiedä, onko se sitten oikea tyyli ja miten se lasketaan. Mutta yhteiskunnan kustannukset, väitän, eivät kyllä ole tästä pienentyneet eivätkä tule pienentymään.

Tämä kriminaalipolitiikkahan on epäonnistunutta sosiaalipolitiikkaa. Se on niin kuin jatke siitä suoraan, ja me voimme siitä väitellä tässä vaikka koko loppuvuoden, miten se oikeasti pitää hoitaa, mutta kyllä siinä varmaan kaikkia konsteja joudutaan käyttämään. Minä en kritisoinut kovinkaan kovasti valiokunnan käsittelyssä tätä valvontarangaistusta, koska minä näen sen tilanteen semmoisena, että niitä ei kovin montaa Suomesta löydy, joilleka tämä voidaan kohdistaa. Ne ovat näitä valkokaulusrikollisia.

No, sitten voidaan ihan oikeasti puhua siitä, onko siinä kohdassa kriminaalipoliittisesti oikein, että kyseiset henkilöt saattavat menettää työpaikkansa, jos he joutuvat suljettuun laitokseen. No, sekään ei ole yhteiskunnallisesti järkevä asia varmasti. Mutta sitä, jatkavatko he sitten sitä rikollista toimintaa, kun ollaan siellä kotona, ei pystykään sitten enää kukaan valvomaan. Minä väitän, kun ed. Järvinen puhui myöskin tästä valvotusta koevapaudesta, että jo sen valvonnan toteuttamisessa on kohtuullisen kovia ongelmia, koska näitä ihmisiä on jopa sadan kilometrin päässä paikasta, josta heitä valvotaan. Sieltä joutuu partio lähtemään tai joudutaan pyytämään, että nyt tulet käymään tänne ja lähdet välittömästi tulemaan tänne avovankilaan, mistä se on hoidettu se asia. Ei siihen ole osoitettu lisää resursseja.

Elikkä kyllä kokonaisuudessaan minulla ei ole tapana syyttää ketään siitä, miten ennen on toimittu taikka nyt, mutta koko tämä 2000-luku on ollut samalla lailla, että tämän vankeinhoidon kanssa on tässä leikitty ja väännetty ja käännetty. Niitä sakon muuntojakin muutettiin jo pariin kertaan ennen tätä viimeistä kuviota. Elikkä kyllähän tässä niin kuin rahan kohdentamisesta on kyse ja siitä, miten arvomaailma meillä kullakin määräytyy.

Samaten näitten ulkomaalaisten kohdalla: minun puolestani vaikka pistävät heti menemään kaikki sinne. Ei minun ihmisoikeuskuvioni kaipaa yhtään ylimääräistä muutoksenhakua, ei muuta kuin siitä vaan laivaan. Mutta kyllä meidän täytyy miettiä se, että jos me johonkin paperiin nimen laitamme, niin meidän on niitä sopimuksia jossain määrin noudatettava.

No, tuossa äsken olin puhelimessa ja kaveri kertoi olleensa lautamiehenä käräjillä, joilla oli nyt näitä romanialaisia, jotka tehtailivat näitä rötöksiä ympäriinsä ympäri Suomea. No, sieltä tuomio rätkäistään sitten, taitaa tulla pian pari vuotta, mutta ensikertalaisena, siis ensikertalaisena nyt, kun meillä ei ole EU:ssa järjestelmää, jolla voitaisiin katsoa, että he voivat olla vaikka minkälaisia konnia siellä Romaniassa. Sitä vaan ei täällä noteerata mitenkään, ja heidät tuomitaan nyt sitten ehdonalaisena siihen, mikä tulee, ja karkotetaan maasta. No, se on tietenkin hyvä juttu, mutta kyllä se kannattava bisnes on ollut. Ne ovat istuneet nyt muutaman kuukauden tuolla tutkintavankeudessa, ja sillä muutaman kuukauden istumisella on saatu ihan hyvä tulo, koska mitään ei ole saatu takaisin kyseiseltä koplalta eikä tulla ikinä saamaan.

Elikkä kyllä Romanian oloihin verrattuna varmaan täällä meidän vankilassammekin on paremmat olot olla kuin siellä kotona Romaniassa, niin että kannattaa tulla tekemään tänne bisnestä ja ottaa muutaman kuukauden ehdollinen ja siirtyä johonkin toiseen maahan, Ruotsiin. Voi saada vaikka työtä, jos pääsee valvottuun koevapauteen. Sieltä voi saada työtä ja toimeentuloakin, jos oikein asiassa mennään.

Mutta siinä mielessä tämä valvontakuvio, miten näitä tässä valvontarangaistuksessa olevia ihmisiä valvotaan sinne kotiin, on mielenkiintoinen asia, miten se hoidetaan ja kuinka taajaan ja mistä ne resurssit sitten löytyvät. Minä ymmärrän sen, että jos jollain on työpaikka, niin sinne työpaikalle voidaan mennä käymään ja sieltä varmasti saadaan aika nopeastikin tieto siitä, jos näitä ehtoja rikkoo.

Mutta kyllä kokonaisuudessaan sanoisin näin, että jonkun muun kuin rahan ehdoilla pitäisi tätä kriminaalipolitiikkaa tehdä ja ehkä kansalaisten pitäisi käydä pidempi keskustelu niin, että siihen osallistuisi isompi joukko ihmisiä, jotka miettisivät, onko se rangaistus vai onko se vaan tämmöinen, että hups hups, ei saa tehdä, hyi, hyi, hyi, paha ihminen, että nyt sinun pitää olla kunnolla ja käyttäytyä asianmukaisesti.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsitys siitä, että noin puolet vangeista kaipaisi jotain muuta kuin suljettua vankilaa, ei suinkaan ollut omani, vaan on syntynyt niistä lausunnoista, joita olen kuullut vankilavierailuilla niin Mikkelissä, Naarajärvellä kuin Sulkavallakin eli kaikissa oman vaalipiirini vankiloissa.

Mitä tulee näihin ed. Rönnin muihin väitteisiin, ne asiat oikeasti löytyvät Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksistä. Koevapaus on jouduttu peruuttamaan vain 9 prosentilta koevapaudessa olleista, ja silloin yleisin peruuttamisen syy oli päihteettömyysvelvoitteen rikkominen. Koevapauden on nähty olevan erityisen hyödyllinen siviiliin paluussa pitkän vankeustuomion jälkeen.

Mitä tulee sakon muuntorangaistukseen, Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella on aivan tuore tutkimus joulukuulta, jossa vakuutetaan, että se on vähentänyt sakkovankeja noin 140:llä, ei ole lisännyt varattomien tekemiä näpistyksiä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) eikä muitakaan sakkorikoksia ja on vähentänyt menoja 7 miljoonalla.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönni omassa puheenvuorossaan toi hyvin esille sen, että kriminaalipolitiikalla yritetään sitten paikata sitä epäonnistunutta sosiaalipolitiikkaa ja tietysti myös työllisyyspolitiikkaa, ja se ei ole se otollisin lähtökohta. Itse olen aina ollut ennalta estävän toiminnan kannalla ja sen vankka puolestapuhuja. Siinä mielessä näihin ongelmiin tulisi puuttua jo hyvissä ajoin. Mutta kuitenkin rikollisuus on aina joukossamme ja läsnä joka päivä ja siihen myös seuraamuksia tarvitaan, eikä ole hyvä lähtökohta se, jos raha ohjaa kriminaalipolitiikan suuntaa.

Tuossa tuli esille myös tämä valvottu koevapaus joissain aikaisemmissa puheenvuoroissa. Vankilavirkailijaliitto on ilmaissut huolensa siitä, että tällä hetkellä on hyvin vaikea löytää sopivia vankeja valvottuun koevapauteen ja se on ollut sitä vaikeampaa, mitä enemmän näitä avoseuraamuksia on otettu käyttöön. Siellä nähdään ammattilaisten joukossa uhkakuvana se, että pidemmällä tähtäimellä suljettuja vankipaikkoja ajetaan edelleen alas ja sitten nyt, kun tulee näitä avoseuraamuksia, ei myöskään löydy soveltuvia vankeja valvottuun koevapauteen. Siinä tapauksessa sitten vankilat ovat edelleen yliasuttuja.

Tässä on uusi rikosoikeudellinen seuraamus käsittelyssä nimeltään valvontarangaistus; pantalaista puhutaan. Tuolla lakivaliokunnan mietinnössä korostetaan työn ja toiminnan tärkeyttä silloin, kun tähän valvontarangaistukseen määrätään. Työtä ei kuitenkaan edellytetä. Edellytetään 10—40 tuntia viikossa toimintavelvoitetta. Se voi olla koulutusta, se voi olla työtä tai päihdekuntoutusta. Eli minimissään siis 10 tuntia viikossa.

Täällä on paljon tuotu esille tässä keskustelussa tuo Ruotsin malli. Itse en lukeudu niihin, jotka aina katsoisivat mallia Ruotsista ja taputtaisivat käsiään sille, mitä siellä on tehty, mutta tässä kyseisessä asiassa täytyy kyllä tunnustaa, että tuolla Ruotsissa kokemuksen kautta, vuosien myötä on löydetty tähän valvontarangaistukseen hyvä toimintatapa. Ja nyt me koetamme hypätä kerralla sinne samalle tasolle, jolle Ruotsi on kokemuksen ja erehdyksen kautta edennyt. Siellä tosiaan noin 80 prosentilla valvontarangaistukseen tuomituista on olemassa työpaikka ja sille lopulle 20 prosentille järjestetään jotain toimintaa, lähinnä yhdyskuntapalvelua vastaavaa toimintaa, jota meilläkin on yhdyskuntapalvelussa käytössä. Tämän suuntaista toimintaa näille ihmisille tulisi järjestää.

Rangaistuksen aikana edellytetään täydellistä päihteettömyyttä, mutta päihdeongelma ei kuitenkaan ole este tähän rangaistukseen pääsemiselle. Ja niin kuin on kuultu ja tuolla asiantuntijakuulemisessa tuli ilmi, niin tästä joukosta, joka voisi päästä pantarangaistukseen, valvontarangaistukseen, noin 70—80 prosentilla on päihdeongelma. Tämä johtaa sitten siihen päihteettömyyden valvontaan, ja niihin järjestelmiin joudutaan rakentamaan päihteettömyyden valvontajärjestelmiä ja viemään ne sinne rangaistuspaikalle eli kotiin. Se aiheuttaa kustannuksia.

Tuossa käsittelyn aikana itse toin valiokunnassa esille sen, voitaisiinko puhallus-, sylki- tai verikokeen sijaan ja sen sijaan, että koko ajan rangaistuksessa oleva vanki ikään kuin pelkää ja kyttää, koska tullaan tekemään testi, lähteä kannustavuuden kautta niin, että tämä päihteettömyys valvottaisiinkin määräajoin tehtävillä maksatesteillä, joista kyseinen henkilö saisi faktan, luvun, ja se kannustaisi häntä siihen päihteettömyyteen, kun ne arvot alkaisivat laskea ja näkisi faktan siitä, että nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Siihen ei kuitenkaan nähty olevan mahdollisuutta.

Rangaistus suoritetaan kotona. Tämä on sellainen periaatteellinen kysymys, eli nyt kodista tulee vankila. Kodista tulee rangaistuksen suorittamispaikka, ja siellä kotona on myös muita henkilöitä. Tämän esityksen mukaan valvontarangaistukseen ei voida tuomita, elleivät samassa taloudessa asuvat täysi-ikäiset hyväksy sitä, että yksi perheenjäsen suorittaa rangaistustaan siinä yhteisessä kodissa. Alaikäisten lasten suostumusta ei edellytetä. 18-vuotiaille tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi tässä asiassa ja nuorempien kohdalla lastensuojeluviranomaisten kautta tutkitaan sitä tilannetta.

Itse jäin miettimään sitä, onko todellisuudessa näillä perheen lapsilla tai edes sillä puolisolla käytännössä mahdollisuutta kieltäytyä siitä, todeta, että "ei se nyt käy, että sinä tulet suorittamaan sitä rangaistusta tänne kotiin". Näissä perheissä, joita olen itsekin pitkän poliisiurani aikana nähnyt ja niissä kodeissa vieraillut, usein on sellainen pelon ilmapiiri. Se rikollinen elämäntapa luo ympärilleen siihen lähiperheeseen pelon ilmapiirin, ja siinä voi olla hyvin vaikea vastustaa sitä ja sanoa, että "ei, se ei käy, että rangaistus suoritetaan kotona", jos nämä muut edellytykset täyttyvät.

Tässä on tuotu esille, että kunnille ei tule tästä mitään lisäkustannuksia. Se on kyllä puppua. Silloin, kun tähän rangaistukseen tuomittu suorittaa sitä rangaistusta kotona, hän tarvitsee päihdehuoltotukitoimia. Myös nämä toimintavelvoitteet saattavat edellyttää sitä, että ne järjestetään siinä lähellä. Kyllä ne kustannukset silloin kaatuvat kunnan syliin automaattisesti. Koska tämä henkilö silloin rangaistuksen suorittamisaikanaan asuu siinä kunnassa, niin sen kunnan on järjestettävä hänelle kaikki ne palvelut, jotka muillekin asukkaille on järjestettävä. Jos henkilö suorittaa rangaistuksen laitoksessa, niin silloin Rikosseuraamusvirasto järjestää nämä palvelut. Näiltä osin kunnille tulee tästä jälleen lisäkustannuksia.

Sitten eräs epäkohta, joka ihmetyttää täällä, on se, että mikäli rikkoo näitä rangaistusvelvollisuuksia — Ruotsin mallin mukaan — niin mielestäni pitäisi tuo rangaistus Rikosseuraamusviraston virkailijoiden päätöksellä välittömästi tuomita suoritettavaksi vankilassa. Mutta jos tämän ehdotetun lain mukaan rikkoo noita velvollisuuksiaan, niin siitä seuraa tuomioistuinkäsittely ja se prosessin jälkeen vasta sitten katsotaan, joutuuko lusimaan tuon jäännösrangaistuksen vai ei. Jos siellä on pienempien velvollisuuksien rikkomisia lievempiä, niin niistä annetaan ensin tietysti kirjallisia huomautuksia ja kehotuksia toimia sen mukaan kuin on määrätty.

Tässä esityksessä on monenlaista sellaista epäkohtaa, jota tuossa valiokuntakäsittelyssä pyrittiin selventämään ja oikaisemaan. Käytiin keskustelua siitä, tulisiko tämä aloittaa rajoitettuna kokeiluna, niin kuin nuorisorangaistus aikanaan aloitettiin. Mutta siinä juututtiin tähän yhdenvertaisuusperiaatteeseen, että tässä maassa kaikilla ei ole silloin samanlaiset mahdollisuudet päästä tuohon. Se oli yksi kysymys.

Itse näen, että jotta tämä rangaistusmuoto voisi onnistua, se vaatisi riittävän henkilökohtaisen tuen ja riittävän valvonnan, jotta tästä rangaistuksesta voi selvitä nuhteettomasti ja sitä kautta vapautua siitä rikoksen seuraamuksesta. Ei ole kenenkään etu, ei myöskään taloudellinen etu se, jos ei ole riittävää tukea eikä valvontaa ja sitten näiden rikkomusten vuoksi tämä rangaistus keskeytetään ja sen jälkeen kuitenkin se loppurangaistus suoritetaan vankilassa. Kaksinkertainen kustannus ja kaksinkertainen harmi sekä tälle tuomitulle itselleen että yhteiskunnalle ja niille henkilöille, jotka siinä tätä rangaistusta toteuttavat ja seuraavat ja tukevat.

Lakien ja rangaistusten tulisi suojata ihmisiä rikoksilta ja rikollisilta. Tässä yhteydessä on korostettu, että tälle uudelle rangaistusmuodolle tulisi saada laaja yhteiskunnan hyväksyntä. Tuon ruotsalaisen esimerkin mukaan kehotettiin lähtemään varovasti liikkeelle, ensin lievemmistä rangaistusmuodoista ja lyhyemmistä rangaistusajoista, ja siitä vähitellen eteenpäin, jotta se olisi laajasti yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Itse toin esille sen näkemyksen, että tämän kaltainen rangaistusmuoto olisi pitänyt aloittaa esimerkiksi lähestymiskiellon valvonnassa. Muistamme kaikki tuon Sellon erittäin traagisen tapahtuman, ja mietinkin, voisivatko tämän kaltaiset väkivallan teot olla estettävissä, mikäli pantavalvonta olisi lähestymiskiellon valvonnassa silloin, kun on raju väkivaltarikollisuus- tai muu rikollisuustausta siellä takana. Silloin ihmisiä suojattaisiin tällaisella teknisellä välineellä sen sijaan, että nyt annetaan mahdollisuus sitten toisenlaiseen.

Näen kuitenkin, että tämän kaltaisia rangaistusmuotoja tulee tutkia ja selvittää. Se on tapa myös tukea sitten pääsyä siitä rikollisesta elämäntavasta irti, mutta ei voi olla kriminaalipolitiikan linja, että laitetaan panta jalkaan ja baanalle.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin hallituspuolueen erustajana, kun on kuunnellut hallituspuolueen meirän poliisimiehiä, ed. Jokista ja ed. Kaltiokumpua, ja nämä herrat ovat kuitenkin torella siviilityössään olleet asiantuntijoita, näiren asioitten kanssa paljon olleet esillä käytännössä, niin onko tämä lakiesitys viimeisen päälle harkittua, voiko siihen vielä puuttua ja pikkuisen muutella? Jos aina vain liberaalimpahan suuntahan tätä Suomia vierähän, niin siinä heleposti perheonnikin särkyy, jos näitä pantaepäilyjä vierähän kotia.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys on, kuten täällä on tänään kuultu, hyvin hankala, mutta kaikista epävarmuustekijöistään ja ongelmistaan huolimatta se on edistysaskel. Se on myös hyvä niille harvoille rikollisille, joilla on tahtoa ja joilla on yritystä selvitä rikoksen tieltä normaaliin elämään niin sanotulle kaidalle polulle. Tämä uusi rangaistusmuoto ei ole mielestäni helpotus, vaan lisä rangaistusmuotojen nykyiseen kapeaan valikoimaan.

Kuten todettua, se sopii vain hyvin pienelle joukolle, onko niitä sitten yksi, kaksi, viisi tai kymmenen, mikä tietysti ehkä asettaa kyseenalaiseksi sen, kuinka pienelle ryhmälle me täällä teemme näitä lakeja. Mutta joka tapauksessa tälle pienelle ryhmälle siitä on saavutettavissa perinteistä vankeutta parempi hyöty rikosten ennaltaehkäisyssä.

Suurin huoli itselläni liittyy siihen, mitä tämä tulee maksamaan kunnille. Ministeriö kiertelee näitä kustannusvaikutuksia. Mutta näillä vangeilla on siis velvollisuus osallistua toimintaan, jolla on suuria kustannusvaikutuksia, ja kysymys on, kuka nämä kustannukset maksaa ja mitä se maksaa. Käytännössä hallituksen linja on ollut, että kunnille ei aiheuteta uusia kustannuksia, mutta pelkään, että näin tässä kuitenkin on käymässä. Pelkään, että tällä kriminaalipolitiikalla ei suinkaan paikata sosiaalipolitiikkaa, vaan aiheutetaan sinne suurempi reikä. En todellakaan toivo, että tämän lain seurauksena kahlitut virtahevot mellestävät olohuoneissamme.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia hyvästä ja viisaasta keskustelusta. Moniin hyvin kohtiin tekisi mieli tässä yhtyä, mutta nyt viimeisimpiin ensin. Ed. Outi Mäkelän lähisuhdeväkivaltaan viittaava huomio on tärkeä. Sen takia juuri teimme toisin kuin Ruotsissa eli niin, että tämmöisissä tilanteissa tämä rangaistusmuoto ei sovi.

Ed. Jokinen puhui kokemuksen syvällä äänellä ja erityisesti painotti sitä, että sitten kun lähdetään liikkeelle, täytäntöönpanossa pitää olla henkilöstöä, resursseja, osaamista ja suunnittelua, ja tästä on nimenomaan pidettävä kiinni ja tästä lähdetäänkin. Nythän on kaikkien intresseissä, että tämä onnistuu. Sen kahden vuoden päästä, kun tämä on astunut voimaan, kun lakivaliokunnalle ponnen mukaisesti voidaan kertoa sitten, miten tämä on onnistunut, intressithän ovat, että tämä on onnistunut hyvin eikä että valiokunnalle joudutaan kertomaan, että pieleen meni.

Kun kuunnellaan niitä viisaita sanoja, mitä ed. Henriksson kertoi juuri tästä tavasta, millä tämän on tarkoitus lähteä liikkeelle, ensin avovankiloista ja sen jälkeen aina yksilökohtaisesta mietinnästä — myös ed. Järvinen puhui tästä viisaasti — niin on lopputulema loppujen lopuksi se, että lähdetään juuri alussa varsinkin erittäin isoilla resursseilla suhteessa vankimäärään etsimään sitä tasapainoa, turvallisuutta ja oikeutta.

Olin myös iloinen, että valiokunta oli, niin moni teistä, poiminut asiantuntijakuulemisista sen tosiasian, että niin Virossa kuin Ruotsissakin, kun itse asiassa me rupeamme jo olemaan EU-maista vähemmistössä, jossa tätä rangaistusmuotoa ei ole, uusintarikollisuusluvut puhuvat tämän rangaistuksen puolesta. Tämän rangaistusmuodon läpi käyneet rikolliset uusivat selvästi vähemmän kuin vankilassa vastaavan pituisen tuomion istuneet, joten tämä lisää meidän kaikkien turvallisuutta.

Nyt tullaan siihen yhteen erittäin tärkeään kysymykseen, jonka ed. Vehkaperä teki täällä ainakin. Hän nosti erikseen esille sen, mikä on totta, että me olemme oikeusministeriössä erikseen nostaneet esille juuri rattijuopot. Hän kysyi, voidaanko ajatella, että rattijuopumukseen voi suhtautua niin, että sen voikin tämän kaltaisessa rangaistuksessa suorittaa. Meillä on osa rattijuopoista niin ongelmallisia uusijoita, että todellakin he joutuvat vankilaan ja aika moneenkin kertaan vankilaan, mutta silti niiden vankilajaksojen välillä he tappavat, vahingoittavat, ovat meille kaikille vaarallisia, uusivat rikoksensa uudelleen ja uudelleen.

Jos meillä on tarjolla, ja näin eurooppalaiset esimerkit osoittavat, osalle näistä — ja tässäkin te olette olleet oikeassa, tämä ei sovellu alkuunkaan kaikille mutta osalle niistä — jotka ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään työpaikkansa, joidenka perhe tukee, mahdollisuus tällä kepillä ja porkkanalla, vankilan uhalla pelottelemalla, kontrollilla, AA-kerholla ja päihdehuollolla, katkaista se päihdekierre, joka uusiutuvassa rattijuopumuksessa on se suurin ongelma, niin silloin me olemme kyllä oikeasti saaneet suomalaisten arjen turvallisuudelle ja kriminaalipolitiikalle suurta aikaiseksi.

Sen takia ymmärrän, mitä ed. Vehkaperä kysyi, mutta mielestäni tähän kysymykseen juuri vastaus on osalle näistä toistuvista rattijuopoista sen päihdekierteen katkaisu viimeinkin. On olemassa tehokkaampia katkaisukeinoja, kuin mihin me vankilassa onnistumme. Vankilassa onnistutaan monesti katkaisemaan niitä muutaman kuukauden aikana, mutta sitten se ei katkea lopullisesti. Se, mikä tässä rangaistusmuodossa on onnistunut maailmalla paremmin, on pysyvien muutosten aikaansaanti päihdeongelmaisilla. Mutta on ihan turha röyhistellä rintaa ja luulla, että tämä ratkaisee tätä ongelmaa. Kaikki olette kertoneet oikein, kuinka vakava päihdeongelma Suomessa ja tässä joukossa on.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myös liberaalista kriminaalipolitiikasta. Toistetaan nyt vielä kerran. Tällä vaalikaudella Suomessa väkivaltarikollisuuteen ja varsinkin lapsiin kohdistuviin väkivaltarikoksiin ja seksuaalirikoksiin — tai niin kuin olette nyt nähneet viimeisen neljän vuoden armahduskäytännön, jossa siis oikeusministeri esittelee ja presidentti päättää — näihin vakaviin rikoksiin, varsinkin henkirikoksiin mutta muihinkin, suhtaudutaan entistä ankarammin, siis kaikkea muuta kuin lepsusti ja niin sanotusti liberaalisti, niin että me voimme pitää vankilassa entistä pitempään niitä rikollisia, jotka sinne kuuluvat. Kun ei valtiovarainministeriö eikä eduskunnan budjettivaltakaan anna meille loputtomasti rahaa, niin silloin, että voidaan noudattaa juuri semmoista kriminaalipolitiikkaa, jonka takana uskon olevan kansan tuen, että vakavasta väkivallasta, järjestelmällisestä talousrikollisuudesta, järjestäytyneestä rikollisuudesta istutaan entistä pidempään vankilassa, vastaavasti on oikein eikä suinkaan mitään lepsua, liberaalia yrittää estää sen kierteen syntyminen, toimia vielä silloin, kun voidaan estää rikolliskierteet, ammattimaisen rikollisuuden pariin joutuminen, fiksummilla tavoilla. Tämä on siis kokonaispaketti, jota tämä hallitus ajaa, eikä suinkaan yleinen liberalisointi. Tämä myös ed. Miedolle, josta uskon, että varmasti vilpittömästi olette huolissanne. Mutta tällä vaalikaudella siis monia rangaistuksia on vastaavasti ja mielestäni oikeissa paikoissa kovennettu.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä ehkä viimeiseksi, kun te olette selvästikin pitkään ja perusteellisesti tätä asiaa pohtineet ja tunsitte lain niin hyvin, en käy kertaamaan koko esitystä, vaan kertaan varmuuden vuoksi sen, mitä ed. Henriksson, valiokunnan varapuheenjohtajakin, jo kertoi siitä, mitä siis tapahtuu, jos tuomioistuin harkitsee ylipäätänsä sitten, kun avovankiloista siirrytään tähän rangaistusmuotoon kotona.

Seuraamukseen tuomitaan pääsääntöisesti henkilöitä, joilla ei ole aikaisempia ehdottomia vankeusrangaistuksia. Joissakin tilanteissa esimerkiksi rattijuopumus saattaa olla toisenlainen. Lisäksi esteen voi muodostaa rikoksen laatu, esimerkiksi asuinkumppaniin tai läheisiin kohdistunut rikos taikka rikokset, joiden tekemisen jatkaminen olisi kotoa käsin helppoa. Nyt katson erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan perehtyneeseen ed. Pulliaiseen ja moniin teihin muihinkin. Jos on kysymys rikollisuudesta, jossa riski on, että se jatkuu sieltä kotoa käsin, niin silloin ei sovellu tämä rangaistus.

Tuomitseminen perustuu aina yksilölliseen soveltuvuusselvitykseen ja toimeenpanosuunnitelmaan. On selvää, että toimintakyvyttömät, vaikeasti päihderiippuvaiset, sosiaalisesti vaikeasti syrjäytyneet jäävät tämän rangaistuksen ulkopuolelle. Näin ollen myös ne ed. Rönnin vakavat huolet siitä, että ei tämä sovellu läheskään kaikille, pitävät paikkansa, eikä tämän ole tarkoituskaan soveltua.

Käytännössä valvoja vastaa tuomitun tarpeiden ja riskien arvioinnista ja suunnitelman laatimisesta sekä seuraamisesta. Ne ovat Rikosseuraamuslaitoksen vuosikymmenten kokemuksen hankkineita ammattitaitoisia valvojia, jotka tätä työtä tekevät. Tukipartiossa on sekä asiakastyön asiantuntemusta että vankilan valvontatyön asiantuntemusta. Niin kuin muun muassa ed. Jokinen sanoi, poikkeamiin ja ongelmiin reagoidaan välittömästi. Tukipartiot tapaavat tuomittua kotona, toimintavelvollisuuden suorittamispaikalla, toimistossa ja muissa viranomaisissa. Päihdekontrolli on käytössä. Jäin kyllä nyt vielä miettimään tätä ed. Jokisen rinnakkaista vaihtoehtoa. Sitä ei saa unohtaa, vaikka sitä tässä yhteydessä ei voida toteuttaa. Se kuulosti kuitenkin asialta, jota pitää jatkossa miettiä. Tukipartiot ovat työssä päivittäin normaalisti aina kello 22:een eli niin kuin Ruotsissakin erityisesti iltaisin, ja päivystys on vuorokautista. Tarvittaessa tukipartiot toimivat puoleenyöhön asti.

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni taisi aloittaa ja monet toistivat sen, että kriminaalipolitiikka — hän taisi sanoa — on aina epäonnistunutta sosiaalipolitiikkaa. Hän on pitkälle oikeassa mutta ei mielestäni aina. Meillä on semmoista pahuutta, semmoisia valintoja, joissa ihmiset tekevät pahaa ja rikoksia myös niin, että me emme voi selittää sitä vain ja ainoastaan epäonnistuneella sosiaalipolitiikalla.

On myös — ja me tiedämme nykyään, että on myös — epäonnistunutta terveyspolitiikkaa. Liian vähän tiedetään, että meillä on ihmisiä, joilla on semmoinen taipumus, että jos he käyttävät niin sanottuja mömmöjä eli tiettyjä rauhoittavia lääkkeitä yhdessä päihteiden kanssa, heidän kontrollinsa pettää niin, että he tappavat toisia ihmisiä. On kysymys paitsi sosiaalipolitiikan myös terveyspolitiikan, varsinkin mielenterveyspolitiikan, epäonnistumisista, mutta täysin pois ei voi selittää sitäkään, että yhteiskunnan täytyy silloin, kun on erittäin vakavasta rikollisuudesta kyse, suojautua myös asiaa vastaan, jota kutsuisin jonkin sortin pahuudeksi.

Sen takia palaan uudelleen siihen, mistä aloitin. Kriminaalipolitiikassa pitää olla hyvin erilaisia keinoja eri rikoksiin, ja vakavimmista, ihmishenkeä uhkaavista taikka ne vieneistä taikka järjestäytyneen rikollisuuden tekemistä rikoksista pitää rangaista kovemmin kuin aiemmin, ja niin tällä vaalikaudella on tehty.