Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asia on moniulotteinen ja monisyvyyksinen ja monivivahteinen, joten esittelen nämä molemmat tässä yhdellä puheenvuorolla, ja sitä kautta saa ehkä kokonaiskuvan näistä molemmista käsiteltävinä olevista asioista.

Valiokunta ensinnäkin pitää hallituksen esitystä ajokorttilaiksi tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta pitää myös erittäin tärkeänä sitä, että ajokorttisäännökset nostetaan lain tasolle vastaamaan perustuslain vaatimuksia. Keskityn seuraavassa niihin lakiehdotusten asiakohtiin, joihin valiokunta on mietinnössään ehdottanut muutoksia tai kiinnittänyt muutoin erityistä huomiota.

Ensinnäkin seuraamusjärjestelmä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ajokorttiseuraamusjärjestelmä pysytettäväksi perusteiltaan ja rakenteeltaan ennallaan. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää erittäin valitettavana, että tässä ei edetty virhepistejärjestelmän suuntaan. Eduskunta on vuonna 2004 lausumassaan edellyttänyt, että hallitus ryhtyy kokonaisvaltaisen ajokieltojärjestelmän ja sen perusteiden selvityksen pohjalta toimenpiteisiin yhtenäisemmän ja helpommin miellettävän ajokieltojärjestelmän luomiseksi. Valtioneuvoston liikenneturvallisuutta koskevan vuoden 2006 periaatepäätöksen mukaan ajokorttiseuraamusjärjestelmää olisi pitänyt kehittää niin, että määrättäessä seuraamusta toistuvista rikkomuksista otetaan käyttöön niin sanottu pistejärjestelmä.

Seuranneessa valmistelutyössä on saadun selvityksen mukaan esitetty sekä nykyistä järjestelmää kannattavia että virhepistejärjestelmän käyttöä puoltavia kannanottoja. Vahvana perusteluna nykyjärjestelmän jatkamiselle valiokunnalle on esitetty, että nykyiset Liikenteen turvallisuusviraston tietojärjestelmät eivät vielä mahdollista pisteytykseen perustuvaa seuraamusjärjestelmää. Nykyisen seuraamusjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta ovat erityisesti ammattiautoilijat esittäneet kritiikkiä. Seuraamusjärjestelmä saattaa muodostua kohtuuttomaksi paljon ajaville ammattikuljettajille, joille ajokielto merkitsee käytännössä elinkeinon harjoittamisen tai työnteon keskeyttämistä ja pahimmillaan elinkeinon tai työpaikan pysyvää menetystä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan seuraamusjärjestelmää kohtuullistettavaksi lisäämällä varoituksen käyttömahdollisuutta ehdottoman ajokiellon sijasta. Hallituksen esityksessä korostetaan nimenomaan, että ammattikuljettajien kohdalla kysymys on seuraamuksen vaikutuksesta toimeentuloon, mikä yhdessä välttämättömään liikkumiseen liittyvien syiden kanssa voitaisiin huomioida varoituksen käytössä ajokiellon sijaan määrättävänä seuraamuksena. Valiokunta pitää tätä seuraamusjärjestelmän kohtuullistamista hyvänä. Hallituksen esitys ei valiokunnan arvion mukaan kuitenkaan riitä täyttämään eduskunnan vuonna 2004 esittämää vaatimusta yhtenäisemmästä ja helpommin miellettävästä ajokieltojärjestelmästä. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa yksimielisesti eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää pisteytysjärjestelmään pohjautuvan ajokorttiseuraamusjärjestelmän toteuttamista.

Valiokunta ei kaikilta osin myöskään kannata hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta, että ajokieltoharkintaan toistuvien rikkomusten perusteella otettaisiin mukaan nykyisten lisäksi myös rikkomuksia, joilla arvioidaan olevan todellista vaikutusta yleiselle liikenneturvallisuudelle. Ajokieltoon vaikuttavia rikesakkorikkomuksia ei pidä lisätä tässä vaiheessa, kun ajokorttiseuraamusjärjestelmää ei edelleenkään ehdoteta virhepistejärjestelmään pohjautuvaksi, jolloin olisi mahdollista nykyistä paremmin arvottaa eri rikkomusten tosiasiallinen merkitys esimerkiksi liikenneturvallisuudelle ajokiellosta päätettäessä. Valiokunta pitää kuitenkin liikenteen turvallisuuden kannalta hyvin perusteltuna sitä, että matkapuhelimen käyttöä ajon aikana koskeva rikkomus lisätään ajokieltoharkintaan vaikuttavaksi rikkomukseksi.

Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttaminen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi taksinkuljettajan ajoluvan määräaikaista peruuttamista koskevia säännöksiä, koska ajoluvan peruuttaminen toistuvista liikennerikkomuksista määrätyn ajokiellon johdosta on käytännössä koettu kohtuuttoman ankaraksi. Taksinkuljettajan ajolupasäännöstä ehdotetaan kohtuullistettavaksi siten, että ajoluvan peruuttamisen määräaika lyhennetään vähintään kahteen kuukauteen. Nykyistä, vähintään kuuden kuukauden peruutusta olisi kuitenkin käytettävä tekojen ollessa vakavia.

Esityksessä todetaan myös, että ajolupaseuraamuksen tulisi lähtökohtaisesti olla ajokieltoaikaa pidempi, jotta seuraamuksen käytöllä on tavoiteltu vaikuttavuus. Valiokunta toteaa mietinnössään, että ammatikseen ajavien kohdalla ajokiellon perusteena olevien toistuvien tekojen kertyminen voi myös olla tahatonta. Tähän nähden on toimeentulon estävää ajoluvan menetystä pidettävä hyvin vakavana seuraamuksena. Valiokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä, että ajolupaseuraamus olisi lähtökohtaisesti ajokieltoa pidempi, vaan ehdottaa, että säännöksen soveltamisen lähtökohtana on ajokiellon mittainen ajoluvan peruutus. Tämän mukaisesti, jos ajolupa peruutetaan poliisin määräämän ajokiellon vuoksi, lupa peruutetaan ajokiellon ajaksi, jollei teon tai tekojen vakavuudesta ja teko-olosuhteista muuta johdu.

Liikennelääketiede ja ajoterveyden valvonta. Valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen mukaan ajoterveyden ja -kunnon merkitys on erittäin suuri liikenneturvallisuudelle ja se on verrattavissa rattijuoppouden aiheuttamaan riskiin. Viime vuosina pelkästään ajon aikaiset sairauskohtaukset ovat selittäneet noin 10—13 prosenttia tutkituista liikennekuolemista koko maan osalta ja Uudenmaan osalta jopa neljänneksen. Näitä ei yleensä tilastoida liikennekuolemiksi, vaikka ajoneuvo on joutunut ohjaamattomaan tilaan. Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus ei valiokunnan saaman asiantuntijaselvityksen mukaan kaikilta osin toimi esimerkiksi alkoholismitapauksissa ja huumeiden vieroitushoidossa olevien kohdalla.

Eduskunta on vuonna 2009 käsitellessään hallituksen esitystä laiksi tieliikenteen muuttamisesta hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin riittävän monipuolisen ja luotettavan ajokyvyn arviointijärjestelmän luomiseksi, liikennelääketieteen tutkimuksen ja opetuksen lisäämiseksi ja tarvittavan ohjeistuksen antamiseksi tutkimuksia tekeville lääkäreille sekä ammattikuljettajien ja kuljetusalan yrittäjien työterveyshuollon kattavaksi järjestämiseksi. Ikävä kyllä tässä on sanottava, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan asia ei ole juurikaan edennyt miltään osin huolimatta eduskunnan ilmaisemasta tahdosta. Valiokunta pitääkin edelleen välttämättömänä, että hallitus eduskunnan hyväksymän lausuman mukaisesti kehittää ajoterveydentilan valvontaa, liikennelääketieteen tutkimusta ja opetusta sekä ammattikuljettajien ja kuljetusalan yrittäjien työterveyshuoltoa.

Valiokunta kiinnittää myös vakavaa huomiota yleistyneeseen ajamiseen huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Tämä on saadun selvityksen mukaan katsottu lailliseksi, kun lääkettä on käytetty lääkärin antaman lääkemääräyksen puitteissa. Ajokyvyn on tällaisissa tapauksissa kuitenkin havaittu tosiasiassa heikentyneen. Valiokunta korostaa lääkärin yksilöllistä tilannearviota määrättäessä ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä. Ajaminen on kiellettävä, jos lääkitys vaikuttaa haitallisesti suorituskykyyn tai tarkkaavaisuuteen.

Valiokunta on tässä samassa mietinnössä kiinnittänyt erityistä huomiota Suomessa vakituisesti asuvien EU- tai Eta-valtioissa tai muualla ulkomailla annettujen ajokorttien haltijoiden ajoterveydentilan valvontaan yhdenmukaistaen tätä soveltuvin osin kotimaisten ajokorttien haltijoiden ajoterveydentilan valvonnan kanssa.

Sitten tämä kuuluisa liikennetraktori. Valiokunta pitää kannatettavana hallituksen esityksessä ehdotettua uutta LT-luokan ajokorttia. Ehdotus vastaa niitä kehittämislinjauksia, joita valiokunta on asiasta aiemmin esittänyt. Uusi LT-luokka selkeyttää merkittävästi maa- ja metsätalouskäytössä lisääntyneiden liikennetraktorien kuljettamista. Valiokunta korostaa kuitenkin tasapuolisia kilpailuolosuhteita muun muassa rakennus- ja kuljetussektoreilla, joilla myös käytetään liikennetraktoreita osin kilpailutilanteessa kuorma-autojen kanssa. Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalouskäytön ulkopuolisessa kaupallisessa kuljetustoiminnassa tulee yhtä lailla soveltaa voimassa olevia ammattipätevyysvaatimuksia. Tämän mahdollistamiseksi valiokunta ehdottaa tarvittavat muutokset kuorma- ja linja-autojen kuljettajien ammattipätevyysvaatimuksia koskevaan hallituksen neljänteen lakiehdotukseen.

Liikennetraktorin kuljettajalta vaaditaan vuonna 2013 muutoksen voimaantulon jälkeen vähintään nopeutettua perustason ammattipätevyyskoulutusta ja laissa säädettyä jatkokoulutusta ammattipätevyyden ylläpitämiseksi. Valiokunta muistuttaa, että kaupallisessa ajossa liikennetraktorin käyttöä koskevat jo nyt yhtäläiset säännöt muiden tavarankuljetusten kanssa. Esimerkiksi laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä edellyttää kaupallisia tavarankuljetuksia varten erillisen liikenneluvan. Tämä lupavaatimus koskee myös liikennetraktorilla tehtäviä kaupallisia kuljetuksia, niin sanottu liikennetraktorilupa. Lupavaatimuksen piiristä on kuitenkin lain 7 §:n kautta suljettu pois muun muassa maa-, metsä-, eläin- ja kalatalouden kuljetukset tietyin rajoituksin.

Liikennetraktori kuuluu ajo- ja lepoaikojen valvonnan piiriin silloin, kun ajotapahtuma on luvanvarainen ja vaatii liikenneluvan. Liikennetraktorissa on myös käytettävä polttoainemaksussa annetun lain mukaista verollista polttoainetta tai maksettava niin sanottua päiväkohtaista veroa silloin, kun se ei ole maa- tai metsätalousajoissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että liikennetraktorien kaupallisessa käytössä, kilpailutilanteessa muun kaluston käyttäjien kanssa, edellä mainittuja velvoitteita myös käytännössä noudatetaan, ja valiokunta kiinnittää huomiota, kuten useasti aiemminkin, säännösten riittävään valvontaan.

Sitten ajokorttien voimassaoloajat, ensimmäisen ajokortin voimassaoloaika. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ensimmäisen ajokortin voimassaoloajan lyhentämistä yhteen vuoteen. Valiokunta hyväksyy muutosehdotuksen taustalla olevat tavoitteet tuoda kuljettajakoulutuksen perusvaihe ja syventävä vaihe lähemmäksi toisiaan, jotta koulutus miellettäisiin yhtenäiseksi oppimistapahtumaksi. Ehdotettu vuoden aikajakso vaan on kuitenkin nuoren ihmisen elämässä lyhyt ottaen huomioon ihmisten elämäntilanteiden muutokset, joissa saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ennakoimattomassa tahdissa opintojen aloittaminen, varusmiespalvelus, uusi työpaikka tai opintoihin liittyvä harjoittelu ulkomailla. Nämä ovat esimerkkejä tällaisista nopeista muutoksista, joissa tämä aikaraja tulee vastaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että ensimmäinen lyhytaikainen ajokortti on edelleen voimassa kaksi vuotta.

AM-luokan käsittelykoe tulee nyt mukaan uutena muotona. Opetusluvan myöntämiseen ehdotetaan luopumista opetuslupien myöntämisen tarveharkinnasta ja perhejäsenyysehdosta. Luvat myönnettäisiin lupaedellytysten täyttyessä. Valiokunta kannattaa hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta opetuslupaopetuksen yhdistämisestä ammattimaiseen autokouluopetukseen. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena opetuslupaopetuksen myöntämisperusteiden avaamista siten, että opetuslupaopetuksessa voisi käytännössä muodostua jopa niin sanottua harmaata taloutta. Valiokunta ehdottaa tästä syystä, että opetusluvan enimmäismäärä rajataan kahteen samanaikaisesti voimassa olevaan opetuslupaan. Tästä kahden luvan kiintiöstä rajattaisiin kuitenkin pois myönnetyn luvan voimassaolon jatkamiseksi myönnettävä uusi lupa, joka olisi yleensäkin mahdollista myöntää vain erityisen painavasta syystä, kuten esimerkiksi sellaisen vakavan sairauden vuoksi, joka on estänyt opetuksen läpiviemisen.

Kansainväliseen ajokorttiin kiinnitetään myös huomiota liittyen lähinnä myöntämisperusteisiin. Siinä lyhyesti sanottuna on se perusta, että katsotaan, että on ollut hyvä se nykyinen käytäntö, jossa on yhteistyössä Autoliiton ja viranomaisten kanssa tämä kansainvälinen ajokortti hoidettu. Saadun selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten, että poliisi voi hallituksen esityksen tarkoituksen mukaisesti vastata tehtävästä mutta se voi myös edelleen hoitaa tehtävää yhdessä Autoliiton kanssa. Ja valiokunta pitää erittäin suotavana, että nykyinen menettely jatkuisi sellaisenaan.

Ajopiirturin manipulointi. Kun tässä ihminen on kekseliäs, niin valiokunta pitää erittäin moitittavana raskaassa tieliikenteessä poliisin havaitsemaa ajopiirturin manipulointia siten, että piirturi tuottaa virheellistä tietoa kuljettajan ajo- ja lepoajoista ja vaikeuttaa myös tutkintaa onnettomuustilanteessa. Laitetta voidaan häiritä käsittelemällä tai vaikuttamalla jollain apuvälineellä, kuten magneetilla, laitteen toimintaan siten, että se tuottaa virheellistä tietoa kuljettajan ajo- ja lepoajoista. Tätä voidaan saadun selvityksen mukaan jo nyt tulkita rikoslaissa tarkoitetuksi liikenneturvallisuuden vaarantamiseksi. Valiokunta haluaa selkeyttää tätä arviointia ja ehdottaa tätä koskevaa erityistä lisäystä asianomaiseen pykälään.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on laaja ja tärkeä. Tämän vuoksi tulee erityisesti seurata kiinteästi ja järjestelmällisesti sen vaikutuksia liikenneturvallisuudelle sekä taloudellisia vaikutuksia kansalaisille ja autokoulualalle. Jatkossa on erityisesti uusille kuljettajille pyrittävä antamaan entistä paremmat valmiudet itsenäiseen ja turvalliseen ajamiseen. Valiokunta kiinnittää lisäksi mietinnössään erityistä huomiota AM-luokan ajokorttiuudistukseen, joka ei saa johtaa liian korkeaan ajokortin hintaan tai alueellisesti voimakkaan eriarvoiseen mahdollisuuteen saada ajo-opetusta tai suorittaa ajo- ja käsittelykokeita.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy myös yksi vastalause, joka varmaan esitellään.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suurimmat Liikenteen turvallisuusviraston maksujen korotukset tehtiin joulukuussa nimenomaan koskien tieliikenteen kuljettajantutkinnosta perittäviä maksuja. Niitä korotettiin 40 prosenttia. Jo syksyllä saatiin ensimmäisiä tietoja siitä, että jatkuvasti kiristyvät kuljettajavaatimukset vähentävät merkittävästi työvoimatarjontaa kuljetusyrityksille. Tämä laki jatkaa edelleen kiristyvien vaatimuksien linjaa. Tutkinnot tehdään yhä hintavammiksi ja vaativammiksi. Pian ei löydy takseihin, kuorma-autoihin eikä linja-autoihin kuljettajia.

Mielestäni tällaiset asiat pitää säätää kansallisella tasolla. En usko, että kuljettajantutkintoa koskevat vaatimukset menevät läpi kaikissa EU-maissa. Etelä- ja Keski-Euroopan maissa näille kiristyville vaatimuksille näytetään varmaan keskisormea. Sen sijaan mallioppilas Suomi toteuttaa lainsäädännön vielä tiukemmin kuin EU edellyttää. Tällaisesta ei hyvää seuraa. Vaikeutamme jatkuvasti kuljetusyritysten toimintaa yhä yksityiskohtaisemmalla säätelyllä. Logistiikka on Suomen kilpailukyvyn kannalta erittäin keskeinen asia. Odotan hallitukselta kuljetusta ja logistiikkaa tukevia ratkaisuja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain kahteen asiaan: kahteen asiaan, jotka ovat olleet vuodesta 2000 lähtien eduskunnan agendalla, niin kuin on tapana sanoa. Ensimmäinen on virhepistejärjestelmään pohjautuvan ajokorttiseuraamusjärjestelmän tarve, ja toinen asia on liikennetraktoriasia. Näillä asioilla on ollut ajajansa.

Virhepistejärjestelmään perehdyttiin 2000-luvun alussa liikennevaliokunnassa todella perusteellisesti. Käytiin läpi kaikki mahdolliset systeemit ja niistä Saksassa ja muualla saadut kokemukset, ja erikoisesti Saksassa saadut kokemukset osoittivat, että järjestelmän oikeudenmukaisuus, ikään kuin mielletty oikeudenmukaisuusaste, on todella korkea. Tämä johti siihen, että ruvettiin sitten, niin kuin sanotaan, lobbaamaan, siis valiokunnasta päin ministeriöön, että nyt tämä valmistelutyö on saatava käyttöön ja käyntiin.

No, missä tilanteessa nyt ollaan? Tässä tilanteessa ollaan, jossa edellyttämisponsi kirjoitetaan eduskunnassa. Yksimielinen edellyttämisponsiehdotus tuodaan tänne käsittelyyn, ja tässä sitä ollaan. No, se hyväksytään ilman muuta yksimielisesti. Kukapa sitä nyt uskaltaisi enää vastustaakaan, kun kerran jälleen se täsmälleen aikaisemmin hyväksytty on jo hyväksytty?

Sitten toinen asia on tämä liikennetraktoriasia. Se on kilpailuvääristymäasia. Nyt se selitetään hienosti, se on hallituksen esityksen mukainen, mutta sanonpa vaan sen, että kun siinä kehotetaan valvontaan, niin ei se valvonta sitten kuitenkaan tule missään onnistumaan. Ja tämä ei ole hyvä asia.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan, ajokieltoon, johon liittyy myöskin tämä virhepisteytysjärjestelmä.

Muistan, että tämä virhepisteytysjärjestelmä on aikaisemmin ollut esillä tässä eduskunnassa, ja aivan kuten ed. Pulliainen totesi, Saksasta on hyviä kokemuksia. Muutkin maat ovat perehtyneet Saksan järjestelmään, esimerkiksi tanskalaiset, ja tanskalaiset ottivat sen käyttöön. Onko meidän järjestelmämme sitten kohtuuton ilman tätä pisteytysjärjestelmää? Vastaukseni on, että kyllä se on. Ja miten lakia sovelletaan, ja mikä on lain vaikutus niihin, joita se laki koskee? Siitä me saamme yleensä palautetta.

Minä en jaksanut uskoa, että kaikki, mitä eräs ammattiautoilija minulle kertoi, piti paikkansa. Hän kertoi, miten hän rekka-autolla oli matkalla Naantalin satamaan. Aikataulu oli tehty niin, että hänen olisi pitänyt sinne ehtiä 9 tunnissa, mutta kun kuorma haettiin sieltä täältä, niin tuli tiettyjä ongelmia. Ja 30 kilometriä ennen Naantalin satamaa poliisi pysäytti: 9 tunnin raja oli ylitetty, ja sakot tuli. Mies ei uskaltanut jatkaa Naantaliin, mihin olisi ollut matkaa vajaa puoli tuntia. Hän olisi päässyt lautalle lepäämään 11 tuntia, mutta hän pelkäsi, että saattaa vielä joutua samalla reissulla kiinni. Ja silloin kun taustalla on muita pieniä rikkomuksia, niin kortti menee, hyllytetään ehkä yhdeksi, ehkä kahdeksi, ehkä kolmeksi kuukaudeksi. Näin hän siirsi sen lauttavuoron 12 tunnilla. Tuli 12 tunnin ylimääräinen lepo, lautalla 11 tuntia ja niin edelleen.

Kirjoitin tästä, enkä tahtonut uskoa, kuinka paljon palautetta tuli, palautetta kentältä. Toinen kertoi, miten hänen poikansa ei ehtinyt ihan kotiin, 20 kilometriä ennen kotia auto pysäytettiin. Hänellä oli taustalla jonkin verran rikkomuksia: meni kortti kolmeksi kuukaudeksi.

Kun tästä olen kansanedustajille kertonut, niin mikä on ollut reaktio? Joo, tällaista tapahtuu joka päivä, kaikki tietävät, että näin on, ja kaikki vaativat korjausta. Kaikki vaativat korjausta, koska tämä on kohtuuton sääntö. No, kun edustajat tässä talossa sanoivat, että kaikki vaativat korjausta — siis tänä päivänä, kun tänään aloitimme, niin edustajat sanoivat näin — niin minä en voinut olla pyytämättä tätä puheenvuoroa. Menin välittömästi varaamaan puheenvuoron, jotta voisin tuoda tämän asian esille. Kaikki vaativat korjausta, mutta kuitenkaan ei tule mitään korjausta.

Kyllä minä ihmettelen suuresti, jos ja kun tilanne on tämä, että jos ja kun eduskunta on aikaisemminkin tähän puuttunut, niin nyt vain tyydytään siihen, että hyväksytään ponsi, jossa edellytetään, että tulee tällainen virhepisteytysjärjestelmä. Kenellä on valtaa tässä talossa? No, ei ainakaan eduskunnalla näitten kokemusten ja esimerkkien johdosta. Ei voi sanoa, että eduskunnalla olisi valtaa, tai se ei käytä sitä valtaa; eduskunnalla on valtaa, mutta eduskunta ei sitä käytä, kun se ei muuta asiaa, josta kaikki ovat kuulemma yksimielisiä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä ed. Kalliksen esimerkistä olen itsekin paljon saanut kuulla, ja siinä on vielä se erittäin murheellinen asia myös, että monet nuoret kaverit ovat jopa kokonaan menettäneet ammattinsa tämän takia, jos on rike, pari aiemmin ollut.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen puhuja päätti kysymykseen, kenellä on valtaa tässä talossa, ja totesi, että ei ainakaan eduskunnalla ja kansanedustajilla viitaten tähän seuraamusjärjestelmään ja siihen, että vuonna 2004 eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa on edellytetty hallitusta ryhtymään kokonaisvaltaisen ajokieltojärjestelmän ja sen perusteiden selvityksen pohjalta toimenpiteisiin yhtenäisemmän ja helpommin miellettävän ajokieltojärjestelmän luomiseksi. Tämä oli siis vuonna 2004 eduskunnan tahtotila.

No, sopisi kysyä, onko sitä valtaa sitten valtioneuvostolla, hallituksella. Vuonna 2006 muistaakseni hallitus teki vastaavan periaatepäätöksen, linjauksen, vastaavalla tavalla kuin eduskunta paria vuotta aikaisemmin oli todennut, siitä, että tämä ajokieltojärjestelmä otetaan Suomessa käyttöön. Nyt olemme vuodessa 2011 ja olemme hyväksymässä lausuman, että eduskunta edellyttää pisteytysjärjestelmään pohjautuvan ajokorttiseuraamusjärjestelmän toteuttamista.

Jos ei eduskunnalla ole valtaa eikä hallituksella ole valtaa, niin minä en nyt sitten näe enää muuta vallankäyttäjää kuin virkamieskunta. Vieläköhän mahtaa tämän eduskunnan toisen ja hallitus mukaan lukien kolmannen lausuman jälkeen tämä asia jäädä pöytälaatikkoon makaamaan? Itse uskon kuitenkin vilpittömästi järjestelmään, että tämä asia nyt tästä tämän jälkeen etenee. (Ed. Kallis: Varmasti etenee!) Eli tältä osin uskon, että ollaan parempaan suuntaan menossa.

No, toki tämän hallituksen esityksen pohjalla ajokorttiseuraamusjärjestelmä pysyy perusteiltaan, rakenteiltaan pääosin ennallaan. Mutta sellainen positiivinen asia tähän hallituksen esitykseen kuitenkin sisältyy, että seuraamusjärjestelmä on ehdotettu kohtuullistettavaksi lisäämällä varoituksen käyttöönottomahdollisuus ehdottoman ajokiellon sijasta, joka käytännössä voi tuoda kohtuullistamista etenkin — mistä eduskunta huolta on kantanut — ammattiautoilijoiden seuraamusten käsittelyyn, eli siltä osin on myös suotavaa, että tämä eduskunnan nyt tässä säätämä varoitusjärjestelmä viedään käytäntöön, viedään sinne poliisin sakkokäsikirjaan ja sieltä ohjeet sitten tasapuolisesti eri puolille Suomea myös kentälle leviävät.

Ammattikuljettajien kohdalla arvioidaan siis seuraamuksen vaikutusta toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen, eli siinä mielessä tämä varoituksen käyttö on täällä hyvinkin yksinkertaisella ja selkeällä tavalla määritelty.

Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttamisesta täytyy todeta, että tässä hyvässä yhteisymmärryksessä ministerin ja ministeriön virkamiesten kanssa eduskunta korjasi vielä tätä esitystä. Nimittäin käytännön tekijänä, jonka ed. Kallis toi omassa puheenvuorossaan toisen asian yhteydessä esille, taksinkuljettaja kolmen rikesakon jälkeen on menettänyt ajo-oikeuden vaikkapa neljäksi viikoksi, mutta ammattiajolupa on mennyt kuudeksi kuukaudeksi. No, kun hän neljän viikon ajokortin kuivumassa olon jälkeen on saanut sen ajokortin takaisin, hän ei voi ajaa taksia, mutta hän voi ajaa linja-autoa. Hän voi ajaa koululaisia vaikkapa linja-autolla, mutta ei taksia. Eli tässäkin mielessä oli hyvin mielenkiintoisesta seuraamuksesta kyse.

Ministeriön pohjaesitys, hallituksen pohjaesitys oli, että taksinkuljettajan ajolupasäännöstä kohtuullistetaan niin, että tästä kuuden kuukauden vähimmäisajasta lyhennetään ajoluvan peruuttamisen määräaika kahteen kuukauteen. Mutta nyt sitten valiokunta lähtee siitä, että ajolupaseuraamus on lähtökohtaisesti ajokiellon mittainen. Tämä on siis peruslähtökohta, ja pidän sitä erittäin hyvänä.

Liikennetraktorin kohdalla valiokunnan sinänsä hyvinkin yksimielinen linja sitten erosi, poikkesi, ja sitten tähän mietintöön tuli vastalause sosialidemokraattiselta valiokuntaryhmältä. Totean, että valiokunta tässä tämän vaalikauden aikana on erityisen paljon käyttänyt aikaa perehtyäkseen liikennetraktoritilanteeseen, -problematiikkaan, ja tämä ehdotus vastaa niitä kehittämislinjauksia, joita valiokunta on aiemmin tästä asiasta esittänyt. On vaadittu selkeyttä, on vaadittu uusia linjauksia lainsäädäntöön liikennetraktoreiden osalta, ja tässä nämä on nyt huomioitu.

On aivan selvää, että maa- ja metsätalouskäytön eli oman tilan töiden ulkopuolisissa töissä, kaupallisessa kuljetustoiminnassa, tulee olla sitten vastaavalla lailla kilpailussa niin pitkälle kuin suinkin samalla viivalla muiden toimijoiden kanssa. No, mikäli sitten toimitaan tällaisissa töissä, niin sekä polttoainesäädösten että ammattipätevyyssäädösten osalta tämän esityksen pohjalta, jonka valiokunta sitten muutoksena teki, mennään pitkälti juuri tähän suuntaan.

Lisäksi täytyy muistuttaa siitä, että kaupallisessa ajossa liikennetraktoria koskevat myös yhtäläiset säännöt tavaran kuljetusten kanssa, eli siinä mielessä liikennelupa tällaisessa käytössä tarvitaan myös sitten liikennetraktoreiden osalta, niin sanottu liikennetraktorilupa. Samaten ajo- ja lepoaikojen valvonnan osalta nämä liikenneluvan alaiset ajotapahtumat on saman lainsäädännön parissa.

Kuinka merkittävästä ja isosta ongelmasta sitten oikein on kyse? Tätäkin tuli etukäteen selvitettyä. Meillä on yli 10 000 liikennetraktoria, joista noin 6 prosenttia eli noin 600 toimii urakoinnissa, lähinnä esimerkiksi lumitöissä eli oman tilan ulkopuolisissa töissä, ja merkittävä osa näistä traktoreista on kuulemani mukaan kuorma-autoyrittäjien käytössä. Eli siinä mielessä tässä nykytilanteessa liikennetraktorit eivät minun mielestäni ole aivan sellainen kilpailua vääristävä tekijä kuin on ehkä annettu ymmärtää ja toisaalta tämän lainsäädännön myötä, kun selkeytetään liikennetraktoreiden tilannetta, ne eivät tule sitä olemaan myöskään tulevaisuudessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ajokorttilainsäädäntö on tarpeellista käsitellä. Todella, niin kuin täällä on todettu valiokunnan puheenjohtajan Martti Korhosen suulla ja myöskin ed. Seurujärven suulla, tämä jäi keskentekoiseksi johtuen juuri siitä, että tätä virhepistejärjestelmää ei tässä yhteydessä saatu käyttöön. Kuitenkaan ammattitutkinnon, ammattikuljettajien tarve suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole hävinnyt mihinkään. Mutta nämä jatkuvasti kiristyvät tutkintojärjestelmät ja erityisesti jatkuvasti korottuvat hinnat jo alkavat olla esteinä nuorten miesten intoon ryhtyä autonkuljettajiksi. On perusteltua tietenkin, että koulutusta tehostetaan, koska autot tulevat entistä teknisemmiksi ja myöskin kokonaispainot kasvavat, ja siinä mielessä siinä pitää olla hyvä ammattitaito. Mutta kuinka kovan koulutuksen myötä se ammattitaito sitten papereilla osoitetaan, se on toinen kysymys. Elikkä tässä varmasti kuljetaan kipurajan yläpuolella jo tällä hetkellä näiden kustannusten osalta, ja tällä nimenomaan suomalaisten nuorten miesten intoa leikataan lähteä autonkuljettajaksi.

Tämä ajokortti on tarpeellinen monellekin paljon liikenteessä olevalle eli silloin, jos 80 000—100 000 kilometriä vuodessa voi hyvin helpostikin ajaa. Sanotaan, että aina kun ajetaan yli 50 000 kilometriä vuodessa, niin jo liikenteessä tehtyjen virheiden määrä nousee selkeästi potenssissa suhteessa 10 000 kilometriä vuodessa ajavaan.

Tämä pistejärjestelmä olisi tarpeellinen, koska nykyinen on kategorinen järjestelmä, jossa kolmesta liikennerikkomuksesta vuoden aikana tai neljästä kahden vuoden aikana on tähän asti seurannut eittämättä ajokielto. Nyt tämä liikennevaliokunnan hyvä linjaus kuitenkin tästä varoituksen mahdollisuudesta, varoituksen käyttöönotosta, on positiivinen asia, ja toivotaan, että sitä myöskin järjellisesti käytetään. Onhan se niin, että jos tuolla pienistä rikkomuksista elikkä nimenomaan näistä rikemaksuista tulevat nämä rikkeet taikka jos sitten vaikka siellä olisi yksi akkukin mukana, niin ei se maailma siihen kaadu, kunhan se teko ei ole törkeä, silloin tätä asiaa voisi järjellisesti tarkastella. Ja jos työntekijä työtä tehdessään syyllistyy rikkomukseen, maksaa siitä sakon ja sitten hänet vielä määrättäisiin kuukauden ajokieltoon näiden pienten rikkomusten seurauksena, niin se varmasti syö miestä ja myöskin intoa tehdä sitä työtä.

Positiivisena asiana voidaan ottaa tässä yhteydessä esiin tämä ajopiirturin manipuloinnin ottaminen kiellettyjen tekojen listalle selkeästi. Se on ihan selkeää, että meillä on olemassa ajoaikalait ja muut, niitä pitää noudattaa. Mutta siinäkin olisi korjattavaa. En tiedä, millä tavalla se olisi pitänyt kirjoittaa, mutta kyllä jollain 15 minuutin ajoajan ylityksellä ja siitä määrättävillä selkeillä päiväsakoilla ei ole kuitenkaan arkitodellisuuden kanssa mitään tekemistä. Joka tapauksessa se perustuu lakiin, ja tällaisista jos mistä hyvin tarkkaan sitten kuljettajia sakotetaan.

Tämän lain kanssa ei voida pitkään elää. Onkin hyvä, että valiokunta esittää eduskunnalle selkeää kantaa, että tämä virhepistejärjestelmä tulee nopeasti valmistella. Ja niin kuin täällä on useampaan eri otteeseen todettu, Saksassa on toimiva malli. Se on jo takavuosina myöskin suomennettu, ja sen olisi voinut aika nopeasti kirjoittaa myöskin suomalaiseen lainsäädäntöön sisään. Kun ed. Seurujärvi täällä pohdiskeli, kuka sitä valtaa käyttää, niin tässä kohdin sitä todennäköisesti ovat käyttäneet sitten ministeriön virkamiehet. Mutta nyt tämän lausuman jälkeen virkamiehet joutuvat töihin, koska eduskunta niin haluaa, ja uskotaan, että seuraava eduskunta ensi töikseen saa tämän asian uudelleen käsiteltäväksi ja saadaan tämä lainsäädäntö kaiken kaikkiaan vieläkin toimivammaksi, koska tähän jää nyt todella iso puute.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! En puutu tähän virhepistejärjestelmään sen enempää. Täällä on erittäin monissa puheenvuoroissa viitattu siihen, ja on todella valitettavaa, että tässä asiassa ei päästy eteenpäin, mutta toivottavasti päästään mahdollisimman nopeasti kuitenkin sitten uuden eduskunnan aikana.

Tämä laaja lakipaketti, jota nyt käsitellään, varmasti — ainakin tavoite on se — omalta osaltaan lisää liikenneturvallisuutta. Mutta jos ajatellaan sitten myös toista puolta eli sitä, että on tuo moponkuljettajaopetus ja kevyen nelipyörän ajokoe, yleinen ajotuntien lisäys ja sitten myös opetuslupalaisten opetus autokoulussa, niin toki nämä ovat sitten myös lisäämässä sen ajokortin hintaa, ja tietenkin tätäkin on syytä seurata. Nimittäin jos otetaan esimerkiksi mopo, niin nythän valiokunnassa tuli asiantuntijalausunnoissa jo sellaisia arvioita, että sen kortin hinta on jatkossa ehkä 200—400 euroa eli joko lähes puolet tai kaksi kolmasosaa koko mopon hinnasta, niin että toki joillekin voi niin käydä, että heillä ei ole mahdollisuutta tähän tavallaan koko mopon hankintaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä toinen yksityiskohta, joka liittyy muun muassa tähän kevyeen nelipyörään: Varmasti jatkossa on tilanteita, että joka paikkakunnilla ja seutukunnalla ei ole edes kortin suorittamiseen mahdollisuutta. Nimittäin eivät autokoulut välttämättä lähde hankkimaan tällaista kevyttä nelipyörää, koska liikutaan kuitenkin semmoisissa euromäärissä, että se ei ole taloudellisesti järkevää. Niinpä tietysti pitäisi sitten yhteistyötä, jos ja kun mahdollista, tehdä eri autokouluyrittäjien kanssa, ja siitä on esimerkki muun muassa meidän omalta paikkakunnaltamme, liittyen (Puhemies: 2 minuuttia!) raskaan yhdistelmän ajo-opetukseen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Joudun myös liittymään näiden puhujien joukkoon, jotka nostavat esiin tätä tekemättömien töiden listaa. Tällä kertaa kyseessä on seuraamusjärjestelmä ja ajoterveyden valvonta. Jos virhepistejärjestelmä on ollut esillä vuodesta 2002, niin täytyy todellakin todeta, että me olemme kärsivällistä porukkaa. Me elämme vuotta 2011, ja vieläkään asiaa ei ole perusteellisesti selvitetty. Olen jopa hämmentynyt siitä, että syyksi sanotaan, että tietojärjestelmät eivät mahdollista tätä — taitaa olla kysymys jostakin muusta.

Myös ed. Kallis otti kurjan esimerkin siitä, kuinka kohtuuton seuraamusjärjestelmämme on ammattikuljettajille, varsinkin kun olemme tottuneet liikenteessä siihen, että ammattikuljettajat, jotka liikkuvat peräkärryillään, ovat isokokoisia mutta hyvätapaisia. Se ei saisi, jos muutamia pieniä rikkeitä tulee, johtaa kohtuuttomiin seurauksiin. Onneksi varoitusjärjestelmän käyttö ehkä omalta osaltaan kohtuullistaa tätä.

Sitten tämä ajoterveyden valvonta. Kun me olemme ikääntyvä Suomi, niin me olemme ikääntyvä Suomi myös liikenteessä. Vaikkakin Liikenneturvan tilastojen mukaan liikenneturvallisuus on parantunut viime vuonna, niin ei välttämättä tulevaisuudessa käy, kun ikäihmiset yhä enemmän kulkevat tuolla omilla autoillaan. Mieleeni on jäänyt eräs liikennelääketieteen asiantuntijan lausunto, kun hän mainitsi näöntarkastuksesta, että voi olla niin, että silmä näkee mutta aivot eivät ymmärrä näkemäänsä. Olisi todellakin tärkeää, että saisimme luotettavan ajokyvyn arviointijärjestelmän hyvinkin pikaisesti eikä niin kärsivällisellä aikataululla kuin tähän asti on toimittu.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ajokorttitilain uudistuksen lähtökohta on selvä. Se on liikenneturvallisuuden parantaminen, ja niin tulee ollakin. Kaiken liikenteeseen tähtäävän lainsäädännön tulee lähteä siitä näkökulmasta, että liikenneturvallisuutta parannetaan.

Tässä esityksessä tuodaan tuohon AM-luokkaan elikkä mopon ja kevyen nelipyörän, kansanomaisesti mopoauton, luokkaan ajokorttivaatimus, niin että siihen vaaditaan pakollinen koulutus ja käsittelykoe. Se on erittäin hyvä asia. Sillä parannetaan tuota nuorten mopoilijoiden ja mopoautoilijoiden liikenneturvallisuutta varmasti merkittävästi verrattuna tähän nykytilanteeseen, jossa on vain tuo teoriakoe, joka tulee suorittaa, ja sen jälkeen tuon mopokortin on voinut saada.

Lisäksi liikenneturvallisuuteen vaikuttava tekijä on B-luokan henkilöajokortissa se, että oppitunteja lisätään tähän koulutukseen. Sillä on tietysti kääntöpuolensa, eli ajokortin hinta kallistuu. Voidaan tietysti perustellusti kysyä, mikä on turvallisuuden hinta, mikä on nuoren terveyden tai hengen hinta, voidaanko sitä edes rahassa arvioida.

Uudet kuljettajat ovat suurimpia riskiryhmiä meidän liikenteessämme ja onnettomuustilastot ovat synkkää luettavaa niin tuolla mopopuolella kuin henkilöautopuolella ensimmäisen ajokortin aikana. Siellä on puutteita tiedoissa, siellä on puutteita taidoissa ja ennen kaikkea tuolla asennepuolella. Onkin nyt odotettavissa ja toivottavaa, että tämä lisääntyvä koulutus parantaa nuorten tietoja, taitoja ja tuota asennepuolta ja sen myötä turvallisuutta.

Myös määräaikaisten ajokorttien uusiminen parantaa kuljettajien soveltuvuuden arviointia ja valvontaa ja sitä myöten myös turvallisuutta, vaikka sitä onkin kritisoitu voimakkaasti, miksi ajokortin tulee olla tästä eteenpäin määräaikainen.

Valiokunnan käsittelyn aikana tästä lakiesityksestä nousi esille useita epäkohtia ja muutostarpeita. Täytyy tyytyväisyydellä todeta, että nämä tarpeet on lähestulkoon kaikki huomioitu nyt tässä käsiteltävänä olevassa esityksessä.

Ed. Seurujärvi toi tuossa esille taksinkuljettajan ammattiajolupaseuraamuksen, joka on ollut täysin kohtuuton. Eli mikäli on joutunut ajokieltoon, niin ammattiajolupa on peruutettu pidemmäksi ajaksi kuin ajokielto on ollut ja vaikka sai ajokorttinsa takaisin, niin ei voinut kuitenkaan sitä ammattiaan harjoittaa. Tämän käsittelyn yhteydessä tähän epäkohtaan on puututtu, ja se on erittäin hyvä asia.

Itse kannoin vahvasti huolta kolmesta kohdasta tuossa lakiesityksessä. Yksi oli ensimmäisen ajokortin voimassaoloajan lyhentäminen yhteen vuoteen. Sehän koskee nuoria siinä elämänvaiheessa, kun hankitaan tuo ensimmäinen ajokortti. Siinä elämänvaiheessa on monestikin lähtö opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, on ylioppilaskirjoituksia, on varusmiespalvelusta, saattaa olla vaihto-oppilasvuosi, ja tuo yhden vuoden määräaika, jonka kuluessa sitten se kakkosvaihe olisi tullut suorittaa, on nuorelle siinä elämäntilanteessa aivan liian lyhyt, ja mikäli sitä ei ehdi siinä suorittaa, niin tuo ajokoulutus pitää aloittaa uudestaan ja maksaa uudestaan opetukset. Tämä epäkohta nyt on tässä korjattu ja ensimmäinen ajokortin voimassaoloaika säilyy kahdessa vuodessa. Se on hyvä asia.

Toinen asia, johon valiokunnassa kiinnitettiin huomiota, oli mopokorttien tai AM-korttien vaihteiston vaatimus, ja tuntui kohtuuttomalta, että mikäli mopokortin suorittaa automaattivaihteisella mopolla, niin sen jälkeen sitten pappatunturilla ei voisi ajella ilman käsittelykoetta. Tämä muutos on erittäin hyvä ja kohtuullistaa tätä esitystä.

Kolmantena asiana, joka vaati paljon työtä ja ymmärrystä myös ministeriön ja ministerin taholta, oli tuo opetusluvan määritys ja se, miten opetusluvan voi saada. Tuossa alkuperäisessä esityksessä oli edelleen tuo perheenjäsenyys, ja kun tiedetään perheiden monimuotoisuus tänä päivänä, niin se näyttökysymys on siinä opetuslupaa haettaessa ollut aika hankala asia. Nyt tuo perheenjäsenvelvoite poistettiin tästä opetuslupa-asiasta ja rajataan opetuslupien määrä kahteen kerrallaan samanaikaisesti olevaan opetuslupaan, ja se selkeyttää tätä lupakäsittelyä, se selkeyttää tätä opetuslupatoimintaa eikä kuitenkaan mahdollista tällaista vaihtoehtoista tai mahdollista harmaan talouden opetustoimintaa, josta huoli myös tässä käsittelyn aikana oli.

Myös liikennetraktorikysymys keskustelutti valiokunnassa paljon. Nyt kuitenkin esitys on sen suuntainen tai on sellainen, että maa- ja metsätalouskäytön ulkopuolisessa kaupallisessa kuljetustoiminnassa tulee noudattaa soveltuvin osin näitä ammattipätevyysvaatimuksia ja tietysti myös siellä sitten koskevat nämä liikennelupavaatimukset ja ajoaikavalvonta ja piirturivaatimukset silloin, kun tullaan tuonne kaupalliselle puolelle.

Täällä on moneen kertaan jo todettu, että tuo yksi asia ylitse muiden jäi vielä hoitamatta tässä yhteydessä, ja se on ajokiellon pistejärjestelmä, johon varmasti palataan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En rupea käymään lävitse koko litaniaa tässä, mitä on käyty. Minusta on ihan hyvää keskustelua käyty ja ihan oikeista asioista. Muutama korjaus, ja sitten esittelen vähän meidän vastalausettamme, mikä on näihin pykäliin tuotu.

Ed. Kallis, joka nyt poistui salista jo, puhui minun mielestäni sillä tavalla virheellisesti, kun hän sanoi näin, että 9 tunnin ajon jälkeen. Sen ajon voi muuten kahdesti viikossa jatkaa 10 tuntiin, eli se on 10 tuntia päivässä. Kaksi kertaa viikossa voi olla näin. Vielä myöskin ed. Mauri Salo tuossa puhui tästä samasta asiasta.

En käy kieltämään, etteikö ole mahdollista, mutta jostain kumman syystä nyt, kun noita kilometrejä on takana semmoinen 3,5 miljoonaa kaikkiaan ja tuolla maantiellä on istunut ihan riittävästi, niin jostain kumman syystä nämä rikkeet ja virheet sattuvat aina samalle porukalle. Se on on kyllä valitettava tosiasia. Sitten, kun tullaan minulle väittämään, että minuutin ajoajan ylityksestä ja viiden minuutin ylityksestä on saatu sakkoja, niin minä uskallan väittää — en tiedä, ed. Kaltiokumpu istuu tuolla penkissään ja voi nyökätä sitten, jos olen oikeassa — mutta väitän, että ei kyllä suomalainen poliisi, jos on muuten virheettömät paperit, yhdestä varttitunnin ylityksestäkään vielä lappua kirjoita. Väitän, että asia on vaan näin.

Se katsotaan, että virheitä sattuu, mutta jos niitä on joka lapussa ja jatkuvasti, niin silloin siitä kirjoitetaan se lappu. Se on selkeä asia, että kyllä siinä niitten ihmisten kohdalla, jotka näitä saavat, on tietyllä tavalla peiliin katsomisen paikka, miten toimitaan. Minulla ei ole koskaan ollut kortti kanissa, on se kyllä pari sakkoa joskus samalle vuodelle tullut, mutta olen selviytynyt vaan sillä, että aikoinaan nimismies laittoi, että teiltä puuttui halu tai kyky noudattaa annettuja ohjeita, ja ilmoitti, että seuraavasta lapusta lähtee kortti. Mutta kyllä se vaan, kun niitä työkavereita tuossa oli kymmenittäin, aina tietylle aika pienelle porukalle tahtoi osua. Jos sinulla vaan halu on noudattaa, niin sekin vie aika pitkälle.

Ehkä tuo virhepisteytysjärjestelmä sitten olisi oikein. Se katsoisi niin, että myöskin sieltä poimittaisiin pois ne tahattomat. Jokainen kuljettaja, joka toimii, joutuu semmoisen tilanteen eteen, että ei ole itse tiennyt siitä asiasta eikä ole pystynyt vaikuttamaan mitenkään. Kerrottakoon pieni esimerkki tuosta Vantaalta Kehä kolmoselta jostain parinkymmenen vuoden takaa, jolloin minut pidätettiin tyhjällä autolla, yhdistelmällä, ja poliisit lähtivät konttaamaan sinne. Sattui vielä olemaan naispoliisi, joka oli oppilaana elikkä koulutuksessa. Hän sanoi, että täällähän on jousenlehtiä poikki. Minä sanoin, että älä nyt. Hän sanoi, että etkö ole huomannut. Minä sanoin, että en kai minä joka päivä konttaa siellä auton alla, siellähän sotkee itsensä. Se poliisi ei oikein tykännyt siitä minun kommentistani.

Mutta joka tapauksessa, näitä sattuu. Se voi mennä koska tahansa, ei sitä ihminen huomaa, eikä nykyisiä jarrujakaan pysty testaamaan, ovatko ne kaikille pyörille ja jokaiselle akselille sen mukaiset kuin pitäisi. Ehkä näistä sitten se oikea kuvio saataisiin. Se virhepisteytysjärjestelmäkin täytyy kyllä laatia, ja siinä on myöskin aika lailla kova vääntö varmasti, minkä arvoinen mikin virhe on. Se ei tule ihan yksioikoisesti tuosta noin vaan laskien.

Mutta sinänsä hyviä asioita tässä ajokorttilaissa on paljon. Se täytyy sanoa, että jos haluaisin elvistellä, niin voisin sanoa, että toimenpidealoitteeni tässä asiassa kyllä nyt menee lävitse, kun tämä tulee. Elikkä olen vaatinut jo vuonna 2007 mopoautoille ajokoetta ja käsittelykoetta, ja se on minusta ihan ok. Tässä on muutama muukin asia, jotka ovat samansuuntaisia. Se on ihan oikea periaate ja näin sen pitää ollakin.

Niin mopoautoista kuin liikennetraktoreista ammattiliikenteen kuljettajana sanon: mitä vähemmän niitä on tuolla maantiellä, sen parempi. Ne ovat oleellisesti hitaampia kuin normaali ja suurin osa liikenteestä. Ne aiheuttavat aina vaaratilanteita ja ne ovat aina vaaratekijöitä.

Sitten tähän meidän esittämäämme vastalauseeseen liikennetraktoreista, joka nyt sitten tulee tähän ensimmäisen lakiehdotuksen 6 §:ään, ja, mikäli se menee läpi, myöskin sitä myöten 4 lakiehdotuksen 2 ja 4 §:ään muutettuina niin, että nämä tarkoittavat sitä, että mikäli siirrytään kaupalliseen kuljetukseen liikennetraktorilla, aina vaaditaan C-luokan ajokortti ja tietenkin nämä ammattipätevyydet, jotka nyt ilman muuta tulevat siihen mukaan.

Osaltaan saattaa olla, että tämä nyt meidän tekemämme vaatimuskin on sinänsä, kun tämä laki toteutuu, ihan turha. Kukaan pöhlö ei aja pelkkää LT-luokan ajokorttia ammattipätevyydellä. Minä en ollenkaan ymmärrä, kuka viitsisi tehdä tämmöistä tyhmyyttä, että lähtisi sitä tekemään, koska se vaatii sitten myöskin, että sinulla 18 vuoden ikä jo, kun sinä lähdet, etkä sinä saa kuitenkaan esimerkiksi henkilöautollakaan lähteä maantielle. Se tuntuu aika erikoiselta kuviolta, jos sinulla on pelkkä LT-luokan ajokortti ja sinä käyt kuorma-autopuolen samanlaisen ammattipätevyyskuvion. Mielenkiintoista on myöskin kyllä nähdä, minkälaisia ajoharjoitteluita ne tekevät niissä, jotka kuuluvat tähän ammattipätevyyteen, kun nyt tässä LT-kortissa ei ole autokouluopetusta eikä sitä, mistä siinä ammattipätevyydessä kuitenkin vaaditaan ajoharjoittelua.

Toisaalta se, mikä tässä meillä tässä tuli eteen, minkä vuoksi minun mielestäni olisi pitänyt olla tämä C-kortti, että kun kuitenkin näillä jopa 38-tonnisilla yhdistelmillä toimitaan tuolla saman liikenteen seassa, missä kaikki muutkin, niin kyllä minusta se edellyttäisi, että pitäisi jonkinlaista autokoulua käydä ja saada opetusta siihen liittyen, että ei sinne tulla vaan pelkällä käsittelykokeella. No, nyt tullaan pelkällä käsittelykokeella maatalousajoon, ja sinänsä on kyllä vähän niin ja näin, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, miten niitä valvotaan ja miten se kuvio menee. Näitä ei pitäisi luoda, mutta ehkä tämänkin kanssa voidaan elää. Mutta joka tapauksessa jätämme tämän vastalauseen ja sillä siisti.

Se täytyy vielä sanoa myönteisenä asiana myöskin näitten teknisten manipulointilaitteitten, magneettien laittamisesta vaihdelaatikkoon, että siihen saadaan nyt selkeä viesti siitä, että mikäli sen törkkäät, niin lappu lähtee siihen paikkaan. Se on viesti siitä, mitä mieltä lain laatija asiasta on.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on varmasti ollut lain uudistamistarvetta, ja valiokunta on tässä hyvinkin perusteellisesti mennyt läpi nämä, jotka tämä lakiesitys on sisältänyt, ja sitten muuttanut niitä esityksiä, jotka on katsottu tarpeellisiksi muuttaa. Ihan aluksi totean, että ihmisen liikkuminen ja liikkumisen tarve lähtee aivan tuolta alkujuurilta. Aina on pitänyt jonnekin liikkua, ja tämä liikkumisen tarve on lisääntynyt. Se on tapahtunut tietysti ihmisten elinolojen muutoksesta, ja tänä päivänä liikenteemme on hyvin monitahoista. Meillä menee ruokaa kuorma-autoilla, menee junilla tavaraa, menee erilaisia lähetyksiä, henkilökuljetuksia, ja me emme selviä enää ilman liikkumista paikasta toiseen. Silloin tieliikenteessä autot ja raideliikenteessä junat sekä lentokoneet ovat välttämättömiä välineitä.

Toinen ulottuvuus, kun autot kehiteltiin joskus sata vuotta sitten, oli tämä liikenneturvallisuus. Kun alkoi tapahtua onnettomuuksia, niin täytyi alkaa säätää lainsäädäntöä ja kehittää liikennejärjestelmiä niin, että onnettomuuksia ei tapahtuisi tai niitä tapahtuisi mahdollisimman vähän, koska ne ovat yhteiskunnalle haitallisia ja yksilön kohdalta hyvinkin kohtalokkaita. Se on sitten johtanut nykyiseen järjestelmään, jossa lähtökohta on tietysti se, että me paheksumme tai emme pidä hyvänä sellaista liikennekäyttäytymistä, joka vaarantaa muut tiellä liikkujat ja sitten tämän varsinaisen tienkäyttäjän, jos on kysymys esimerkiksi autosta tai moottoripyörästä. Sen vuoksi tätä on rajoitettava nopeusrajoituksilla ja muilla, ajoneuvojen kuntovaatimuksilla ja kuljettajan kunto- ja osaamisrajoituksilla, ja sitten tietysti täytyy valvoa.

Nyt on erittäin tärkeää, että me huomaamme sen, että kun täällä on puhuttu virhepistejärjestelmästä, niin meidän pitäisi pystyä samassa yhteydessä pohtimaan myöskin tällaisten tuottamuksellisten rikosten suhdetta tämmöisiin tahallisiin, sanoisinko, tekorikoksiin. Ihan otan esimerkin: Jos pahoinpitelee toista tai tekee muita sellaisia rikoksia, varastaa tai muuta, niin eduskunnassa tänä päivänäkin oli käsittelyssä laki, joka lieventää rangaistuksia, ja toisaalta sitten koko rikosoikeusjärjestelmässä tämmöinen rangaistuksen kumulatiivisuus on haluttu poistaa. Jos tekee useita rikoksia ja ne tuomitaan samalla kertaa, niin siitä saa rangaistuksessa alennusta silloin, kun on tehnyt näitä ankarampia rikoksia, mutta sitten kun on kysymyksessä liikenne ja tekee sitä elääkseen, työkseen ja ihan välttämättömästä tarpeesta, niin tämä järjestelmä toimiikin toisinpäin. Kun sattuu pieniä rikkeitä, niin niitä kerätään. Jokaisesta saa ensin rangaistuksen, sitten kerätään näitä rikkomuksia ja otetaan elinkeino pois.

Voidaan kysyä, riittääkö silloin pelkästään, että me kehitämme virhepistejärjestelmää, olettaenkin, jos sen tekevät virkamiehet. Jos virkamiehet alkavat laittaa tuolla kaikista virhepisteitä, niin me saatamme saada semmoisen järjestelmän, joka on vielä kauheampi kuin tämä nykyinen järjestelmä. Tätä pitäisi pohtia kokonaisuutena suhteessa tekorikoksiin. Pitäisi pystyä oikeasti kysymään, ovatko toisen henkilön pahoinpitely, ryöstäminen, varastaminen, kavallus, petos sillä lailla yhteiskunnan kannalta lievempiä, että niistä täytyy antaa alennukset ja lieventää, ja sitten kunniallisille kansalaisille, jotka maksavat veronsa ja liikkuvat välttämättä ja tekevät työtä, ne vedetään mahdollisimman tiukalle. Näinhän nyt on tapahtunut. Tässä tilanteessa, kun tätä virhepistejärjestelmää nyt sitten varmaan seuraavassa hallituksessa pohditaan ja toivon mukaan tuodaan, niin sen säätämisen yhteydessä tulisi katsoa, että se tulee eduskuntaan, ja nimenomaan katsotaan myöskin nämä, kuinka laajasti nämä virhepisteet voidaan käynnistää, ja sitten myöskin seurataan, että sinne ei panna kaiken maailman kaikkia seurauksia.

Sitten toinen edellytys, mikä siinä on, on se, että nykyinen tämmöinen kumulatiivinen järjestelmä pitää purkaa. Ei voi olla niin, että meillä on ensin isot sakot, sitten menee ajo-oikeus, sitten kerätään virhepisteitä ja taas otetaan kortti pois. Tämmöinen ihminen, joka tosiaan veronsa maksaa ja tekee työtä, joutuu aivan epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi samaan aikaan, kun joku pitkäkyntinen tulee ja räsäyttää omakotitalon ikkunan rikki ja tyhjentää sieltä hopeat tai vie jotkut tavarat ja saa yhteiskunnan avustajat ja systeemit mukaansa, jotta saisi mahdollisimman lievän ja hyvän tuomion. Mutta minä haluan uskoa, että tulevaisuudessa liikenneministerit ja oikeusministerit ovat niin paljon oikeamielisiä, että ymmärtävät tämän ristiriidan, joka tässä nyt on.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten otan toisen asian tässä, joka koskee tätä opetuslupa-asiaa. Nythän on niin, että autokouluyrittäjyys ei ole Suomessa mikään kultakaivos. Se vaatii valtavia investointeja, kalliita ajoneuvoja ja välineitä ja erittäin ammattitaitoisen ja pätevän työntekijäjoukon, joka myöskin maksaa, ja samassa yhteydessä tämä tulonmuodostuma joudutaan keräämään näistä maksuista, joita joutuu maksamaan, kun lähtee hankkimaan ajokorttia. No, ajokortti ei saisi kauheasti maksaa, mutta opetuksen pitäisi olla huippulaatuista ja täyttää kaikki lain velvoitteet.

Sitten kun me avaamme opetuslupa-asian — olen myöntänyt näitä tuhansia ja tunnen tämän asian paremmin kuin omat taskuni — niin nyt, kun se avataan perheen ulkopuolelle, tässä varmasti on valiokunnassa ammattitaidolla pohdittu, millä lailla ja kuinka paljon ja miten tätä ylipäätään voidaan avata. Siellä on tämmöisiä ongelmia, että on lapsi, jolla ei ole ollenkaan vanhempaa, ja miten sitten perheen tulkinnalla voidaan oikeudenmukaisesti opettaa?

Mutta kyllä tätä täytyy myöskin seurata ja katsoa, mihin tämä johtaa. Tämä voi nimittäin johtaa siihen, että nämä opetusluvat räjähdysmäisesti kasvavat, ja silloin seuraamuksena saattaa olla sellainen, että autokouluihin menevien joukko vähenee entisestään. Kun ikäluokat pienenevät muutoinkin, niin siellä joukko vähenee ja sitten saattaa käydä niin, että jos opetuslupien määrä valtavasti lisääntyy, niin vaikka tämä teoriakoe ja ajokoe suoritetaan, se opetuksen taso heikkenee ja erityisesti siellä asennepuolella. Tätä minä pitäisin sellaisena asiana, että tässä täytyy valiokunnan ja eduskunnan ja myöskin ministereiden ja virkamiesten seurata, miten tämä toiminta nyt sitten onnistuu. En muutoin vastusta tätä kehityssuuntaa mutta esitän varoittavan sormen, että tässä saattaa tulla ongelmia.

Jo aikaisemmalla järjestelmällä oli niin, että joillakin paikkakunnilla, joilla ei ollut sellaisena mallina, muoti-ilmiönä, opetuslupa, opetuslupia oli vähän mutta sellaisissa paikoissa, missä perheet tiesivät, että voi opettaa, ne räjähtivät käsiin tai niitä oli tosi paljon. Kun jotkut poliisipäällystöön kuuluvat silloin aikaisemmin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tulkitsivat, että he voivat rajoittaa ja todeta, että minun piirissäni, poliisilaitoksen alueella, kiintiö on 25, ja jos se täyttyy maaliskuussa, niin sitten kukaan muu ei saa, se oli tietysti lainvastaista. Itse kun tätä lähdin tulkitsemaan ja vähän tämän suuntaista tulkintaa oli aikaisemmin poliisipäällystöllä ollut, niin totesin, että se on lainvastainen, ja myönsin kaikille, jotka täyttivät nämä kriteerit. Tässäkin lähdetään siitä, että kaikki sellaiset, jotka kriteerit täyttävät, voivat saada tämän opetusluvan.

Sitten vielä erinomaisen hyviä puolia on tämä odotettu koulutusvaatimustaso mopoautoilijoille ja näille muille tämäntapaisille ajoneuvoille. Tämähän on odottanut vaan sitä buumia, kun näitä onnettomuuksia alkaa tapahtua, ja alan ihmiset ovat ennustaneet ja tienneet jo pidemmän aikaa, että näin tulee tapahtumaan, ja näin on käynyt. En usko, että tälläkään voidaan tätä kehityssuuntaa pysäyttää, mutta sitä voidaan ehkä lieventää. Se johtuu siitä, että nuorena liikkuessa tuollaisella mopoautolla tavallisessa liikenteessä joutuu samanlaisiin tilanteisiin ja samanlaisissa olosuhteissa ajamaan kuin tavallinen autonkuljettaja ja tätä koulutusta ja kokemusta ei ole riittävästi. Toinen, joka vaikuttaa tähän liikenneturvallisuuteen ja erityisesti näiden nuorten liikenneturvallisuuteen, on, että mopoautot eivät ole turvallisiksi rakennettuja sillä tavalla, että ne kestävät törmäyksiä ja että niissä selviää yhtä hyvin kuin tuommoisessa tavallisessa autossa.

Sitten otan vielä hyvänä asiana tämän ajopiirturiasian juuri siinä mielessä, että manipulointi tulee selkeästi tässä mukaan rangaistavaksi, ja sehän on tahallinen teko. Jos joku tahallaan manipuloi ajopiirturia, niin siitä pitääkin rangaista, siitä pitää tulla seuraamus. Monet näistä liikennerikkomuksista ovat tuottamuksellisesti rangaistavia, eli kun on huolimaton tai olisi pitänyt huomata, ei tarvitse tahallisuutta. Minusta liikenneturvallisuuden valvonnassa ja seurausjärjestelmän kehittämisessä olisi erittäin keskeinen asia, melkein tärkein asia, että järjestelmä ja sen toteuttajat, viranomaiset ja lainsäätäjät, ymmärtävät ja tietävät eron, mikä on tahallisen välinpitämättömän suhtautumisen liikenneturvallisuuteen ja sitten tämmöisen tuottamuksellisen ero, ja että ei seuraamusjärjestelmä ainakaan kovin pitkälle jatkuisi sellaisena, että kaikista pikku rikkeistä tulee näitä seuraamuksia ja sitten menee kortti. En viitsi ottaa tässä esimerkkejä, kun olen aikaisemmin niitä käyttänyt, minkälaisissa tilanteissa ovat kansalaisrievut olleet, kun olen ajokortin peruuttanut. Kun työpaikka on 100 kilometrin päässä ja autolla kulkee ja vaimolla ei ole ajokorttia ja viranomainen sanoo, että kortti lähtee, koska olet rikkonut tällä lailla ja tällä lailla, niin ei se ole helppo juttu sille veronmaksajalle.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi totean tästä seuraamusjärjestelmän laajentamisesta tai harkintavallan parantamisesta varoitusten antamisessa, että tämä on hyvä asia, jota tietysti rajaa se, että kaikkien kansalaisten tulee olla oikeudenmukaisesti kohdeltuja koko valtakunnassa ja silloin tässä käytössä täytyy olla myöskin näitä valtakunnallisia ministeriön ohjeita. Sen mukaisesti on viisasta sitten toimia. Tietysti ohjeiden antamisessa ainakin itse muistan silloin, että me koimme vähän, että kun laissa oli harkintavalta, niin ministeriön virkamiehet kirjoittivat semmoiset ohjeet, että ne rajasivat sen harkintavallan aika olemattomaksi. Sitten ainakin valitusprosessissa arvioitiin, että kun oli tämmöiset ohjeet ja kaikkia muita on kohdeltu näin, niin sitten tämä valitus menee läpi.

Mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että täällä on tämä eduskunnan ponsi tästä ajovirhepistejärjestelmästä. Minä esittäisinkin, että liikenne- ja viestintävaliokuntahan voisi pitää yhteisen seminaarin vielä tässä keväällä. Otettaisiin sinne kaikki nämä suuret herrat ja ministerit ja puhuttaisiin tästä liikenneturvallisuusasiasta. Olisi oikein hyvä, kun oikeusministerikin pääsisi paikalle, myös oikeusministeriön lainsäädäntöihmiset, sen takia justiin, että näitä katsottaisiin kokonaisuutena, ettei kävisi niin, että liikenne- ja viestintäministeriö tekee semmoisen virhepistejärjestelmän, joka vielä huonommin sopii koko tähän nykyiseen seuraamusjärjestelmään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kannatan ed. Rönnin omassa puheenvuorossaan käsittelemää vastalausetta ja siihen liittyviä pykälämuutoksia.

Mutta edellisessä puheenvuorossa, johon aikaa oli kaksi minuuttia, en voinut käsitellä kunnolla ensinnäkin mopoautoja eli kevyitä nelipyöriä ja niihin liittyvää asiaa. Ja toinen asia, jonka otan tässä ensiksi, on se, että ajokorttien voimassaoloaikoja ja ajokorttiluokkiahan ollaan tämän uuden lakipaketin myötä muuttamassa.

Ed. Jokinen jo aiemmassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, että toki tällä varmasti on turvallisuuteen tämmöistä positiivista vaikutusta. Voidaan myös kontrolloida, onko henkilö soveltuva edelleen saamaan ajokortin, ja niin edelleen. Mutta sitten toisaalta tällä mitalilla on toinen puoli: ajokorttiviranomaisten resurssitarpeet. Ne tulevat joka tapauksessa vuosien kuluessa huomattavasti lisääntymään, ja nyt kuitenkaan tässä vaiheessa, kun noita lakeja on säädetty, kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu.

Valtionvarainministeriön lausunnossa todetaankin: "Ajokorttiuudistuksista sekä ajokoulutuksesta ja valvonnasta aiheutuvat uudet tehtävät ja niiden henkilöstö- ja määrärahatarpeet tulee toteuttaa asianomaisten ministeriöiden hallinnonaloille kohdennettujen määrärahakehysten ja tuottavuusohjelman henkilöstömäärän puitteissa." Eli täälläkin viitataan tähän tuottavuusohjelmaan. Toki nämä asiat ja resurssit pitäisi hoitaa sillä tavalla, kun vähitellen nämä työmäärät lisääntyvät, että on myös henkilökuntaa riittävästi — toki tekniikkakin on apuna — ja sitten nämä odotusajat eivät mene kohtuuttomaksi. Mutta tosiaan nämä kaikki asiat tässä vaiheessa ovat auki.

Arvoisa puhemies! Palaan nyt tähän mopoautoasiaan ja mopoihin. Viittasin tuossa jo aiemmin siihen, että varmasti nämä uudistukset lisäävät omalta osaltaan liikenneturvallisuutta, ja se on todella hyvä asia, mutta niin kuin sanottu, varsinkin mopoautojen osalta nämä markkinat ovat varsin ohuet, ja myös sillä puolella toki tämän kortin hinta nousee, ja mopojen puolella myös kortin hinta nousee.

Nyt tietysti jos ja kun paikkakunnilla on mahdollisuus autokouluilla, yrittäjillä, yhteistyöhön, niin sitä kautta näitä investointeja voidaan vähentää. Omalla paikkakunnalla juuri tämän päivän lehdessä oli autokouluyrittäjän haastattelu, ja siellä on raskaan yhdistelmän ajo-opetukselle saatu edellytykset sitä kautta, että kuljetusyrittäjä on tämmöisen ajoneuvon varustanut asianomaisilla laitteilla ja nyt autokouluyrittäjä sitten tavallaan vuokraa sitä ja tätä kautta nämä pääomakulut jäävät huomattavasti pienemmiksi.

Mutta mitä tulee tuohon mopoautoon, niin sen hinta on jo varsin korkea ja varsinkin tämän osalta pienemmillä paikkakunnilla markkinat ovat varsin ohuet ja niinpä varmasti tulee hyvin paljon tilanteita, että ei ole edes mahdollisuutta seutukunnalla tämän kortin suorittamiseen nuorella. Henkilökohtaisesti olen myös kyllä sitä mieltä, että en välttämättä olisi nuorelle tällaista kevyttä nelipyörää, mopoautoa, hankkimassa, jos olisin siinä tilanteessa, en ole kannattamassa, en varsinkaan sellaisilla paikkakunnilla, missä on pitkät etäisyydet. Täällä on myös puheenvuoroissa todettu, että varsin turvaton liikkumaväline tämä on. Ja kun ajatellaan näitä halvimpia mopoautoja, niin niissä toki kaksi teinipoikaa voi mahtua istumaan, mutta sitten ehkä raavas mies joutuu kalliimman, isomman mopoauton hankkimaan, ja se on autokoululle melkoinen investointi. Toisaalta kun esimerkiksi omalla paikkakunnallani ja sillä seutukunnalla on pitkät etäisyydet, niin tätä liikkumismuotoa en missään mielessä ole kannattamassa.

Mutta tässä on kyllä todettava, että esimerkiksi mopo tai joku kevytmoottoripyörä monelle nuorelle, esimerkiksi lukiolaiselle, on monesti se ainut kulkuväline, jos ajatellaan koulunkäyntiä. Peruskoululaisillehan kunnan puolesta taataan tämä kuljetus, mutta sitten ammatti- tai keskiasteen oppilaitosten oppilaille entistä vaikeammiksi ovat tulleet nämä koulumatkat, koska koko ajan näitä joukkoliikennemäärärahoja harvaanasutuilla alueilla on pienennetty ja myös ensi vuonna tullaan pienentämään ja sitä myötä julkista liikennettä on voimakkaasti alasajettu ja tätä kautta kuntien perusopetukseen liittyvät kuljetuskustannukset ovat nousseet jo muutenkin hyvin voimakkaasti. Hyvin paljon otetaan sitten yhteyttä vanhempien puolelta, että mitenkä sitten järjestyvät näitten toisen asteen oppilaitten kuljetukset. Eivät kaikkien vanhemmat voi kuljettaa, ja esimerkiksi lukioiässä olevat oppilaat eivät vielä ajokorttia saa ennen sitä 18:aa vuotta.

Mutta niin kuin sanottu, uskon, että tämä lakipaketti, jonka varsin perusteellisesti valiokunnan puheenjohtaja esitteli, on omalta osaltaan kuitenkin viemässä näitä turvallisuusasioita eteenpäin. Varmaan jatkossakin korjattavaa riittää, ja tosiaan omia haasteita on, ja vielä kerran tässä on syytä todeta, että toivottavasti tämän virhepistejärjestelmän puolella pystyttäisiin etenemään ja mahdollisimman nopeasti.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni tuossa 3,5 miljoonan kilometrin kokemuksella annatti tulla hyvin rehellistä puhetta oman ammattikuntansa tilanteesta, ja nostan siitä hattua. Se kertoo siitä, että tietysti jokaisessa ammattikunnassa jos hoidat asiat mallikkaasti ja maltillisesti, niin sinä kyllä pärjäät. Mutta sitten, niin kuin ed. Rönni sanoi, saattaa näitä riskikeskittymiä olla myös siellä ratin takana, jotka toistuvasti keräävät näitä rikkomuksia itselleen, ja siitä sitten palautetta annetaan.

Mutta tästä virhepistejärjestelmästä totean, että oli sitten yhden tai kahden pisteen virheeksi luettu vaikkapa joku lievä rikkomus, niin sekin on nykyistä rikesakkojärjestelmää kohtuullisempi, koska kolmella rikesakolla seuraamus lankeaa, ja tässä tapauksessa, jos on kahdeksan pisteen järjestelmä, niin noita kaksia pisteitä pitää kertyä neljä kertaa, yhden pisteen rikkeen osalta tietysti vielä enemmän. Eli siinä mielessä voidaan todeta, että tämä virhepistejärjestelmä, kun se tehdään ja toteutetaan oikein ja arvioidaan nämä virheet ja rikkeet sen mukaisesti, että ne ovat todellakin kohtuullisia, se vastaisi tähän vaatimukseen, mitä eduskuntakin on esittänyt, että on selvempi, kohtuullisempi järjestelmä nykyiseen verrattuna.

Tähän nähden jos ed. Kaltiokummun ajatusta siitä, että olisi laaja yli hallintorajojen menevä valmistelutyö, nyt ei tämän vaalikauden aikana enää ehditä toteuttaa, niin tämän ajatuksen vastaavasta tulevalla vaalikaudella pitää joka tapauksessa juuri olla pohjana, jossa nimenomaan hallinnonalojen yli tätä asiaa pohdittaisiin ja tehtäisiin uusi hyvä järjestelmä, joka sitten vastaisi näihin eduskunnankin toiveisiin.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa ed. Kähkösen puheenvuorossa tuli esille tämä resurssinäkökulma, ja se on aivan oikein. Liian usein unohdetaan, kun tehdään lakeja, niiden resurssivaikutukset ja varsinkin niiden resurssien suuntaaminen sinne, missä lakimuutokset resurssien tarvetta lisäävät.

Tämä lakiesitys tulee lisäämään merkittävästi poliisin työtä ajokorttien lupahallinnossa ja varsinkin siinä vaiheessa sitten, kun kortit ovat määräaikaisia. Siihenhän menee tietysti aikaa. Eli määräaikaisia kortteja aletaan vuodesta 2018 eteenpäin sitten uusia, ja siinä vaiheessa, kun kaikki kortit ovat määräaikaisia, on arvioitu, että tuo resurssivaikutus poliisissa olisi noin 23 henkilötyövuotta, eli sillä on aika suuri resurssivaikutus.

Tosin tässä on sisällä myös sellaisia elementtejä, jotka vähentävät tuota työtä ja edistävät sähköistä asiointia. Tämä ajokorttilain muutos nyt mahdollistaa sen, että lupapäätökset voidaan tehdä muullakin paikkakunnalla kuin asuinpaikkakunnalla. Se tietysti helpottaa resurssien käyttöä ja kohdentamista tähän ajokorttilupaharkintaan. Lisäksi täällä esityksessä on myös se, että lyhytaikaiset ajokortit voidaan postittaa asiakkaalle ja voidaan jatkossa myös harkita sitä, voitaisiinko muutkin ajokortit postittaa. Silloin se vähentää sitä varsinaista kansliatyötä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkennusta vielä tuohon, että hyväksyn täysin, mitä ed. Seurujärvi sanoi tästä pisteytysjärjestelmästä, ja pieni tarkennus vielä siihen, ettei näitä ammattiliikenteen piirtureita eikä nopeudenrajoittimia eikä mitään muita olisi tällä hetkellä käytössä, jos minä ja muut kollegat emme olisi 1970—1980-luvuilla tehneet töitä siihen malliin kuin on tehty. Jos olisi vähänkin niin kuin ihmisten lailla tehty töitä, niin ei olisi tullut mitään. Se on vaan valitettava totuus, että kaikki on ollut ihan ... Se on ollut sen kaltaisia työpäiviä ja sen kaltaista toimintaa, että osa menisi sokkiin, kun näkisivät sen tilanteen, missä oltiin silloin.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seurujärvi kommentoi tuota esitystäni, että voisi olla tämmöinen seminaari. Ajattelisin kyllä niin, että se voisi ihan hyvin olla tämän eduskuntakauden aikana, koska meillä on vielä kaksi kuukautta aikaa ja täällä ovat ministerit ja sitten kansanedustajat, jotka ovat nimenomaan tätä asiaa pohtineet ja pyörittäneet. En pidä ollenkaan mahdottomana, etteivätkö liikenne- ja viestintäministeriö ja oikeusministeriö pystyisi tekemään semmoisen seminaarivalmistelun yhdessä valiokunnan kanssa, jossa voisi avoimesti keskustella, mitä valiokunta on tarkoittanut ja eduskunta tarkoittanut ja mitkä mahdollisuudet viranomaisilla on sitten lähteä käynnistämään ja tehdä. Tämähän voisi olla vaikka sitten seuraavan hallituksen ohjelmassakin tämä virhepistejärjestelmä, ja olisi hyvä, jos siinä nämä eväät sitten käytäisiin läpi keskustellen.

Sen verran vielä totean, että kyllä ammattiliikenteessä olevat kuljettajat ovat ammattitaitoisia ja vastuuntuntoisia ja noudattavat lakeja ja se on tärkeätä, että järjestelmä ei saa olla sellainen epäoikeudenmukainen, että se aiheuttaa näille ammatti-ihmisille suurempia ongelmia kuin mitä nämä ammatti-ihmiset ovat huomaamattaan tai muuten liikenteessä yhteiskunnalle aiheuttaneet.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ilman muuta ed. Kaltiokummun ajatus seminaarista jopa tämän vaalikauden lopulla on kannatettava. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Olen vain tottunut siihen, että hieman loivaliikkeisemmin tässä näitä seminaareja kuitenkin tahtoo toteutukseen mennä ja siksi lavensin, että mahdollisesti tulevalla vaalikaudella, koska tulevan vaalikauden asiana tämä asia asiallisesti sitten pitää huomioon ottaa. Mutta on aivan selvää, että tämän järjestelmän muutoksen aikaansaaminen on käytännössä hallitusohjelmaan kirjattava asia, koska tätä asiaa eduskunnan tahtotila huomioiden on yritetty jo useamman kerran edistää. Siinä mielessä toivottavasti sitten kaikki eri puolueista puheenvuoroja käyttäneet, jotka ovat täällä vaikuttamassa asiaan, omissa puolueissaan nostavat tämän asian esille tämän kevään eduskuntavaalien jälkeen, jolloin tämä ohjelmakysymyksenä tulisi myös sitten hallitusohjelma-asiaksi, mutta ilman muuta kannatan ed. Kaltiokummun ehdotusta.