Opetus- ja viestintäministeri  Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tänään käsitellään uutta varhaiskasvatuslain kokonaisuutta, ja siihen isoja muutoksia on nyt esittelyssä. Lain tarkoituksenahan on uudistaa ja modernisoida yli 40 vuotta vanhaa päivähoitolakia ja -asetusta. Tarkoituksena on tehdä muutoksia jatkumona sille hallinnonalan siirrolle, joka on jo toteutettu osana hallitusohjelmaa, ja ensimmäisenä vaiheena nyt esitetään muutoksia kohti varhaiskasvatuslakia. Hallitus on antanut tämän esityksen 18.12., ja lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2015.

Keskeisiä uudistuksia on joukko. Ensinnäkin lapselle säädetään oikeus varhaiskasvatukseen. Laissa halutaan korostaa lapsen edun huomioimista varhaiskasvatusta järjestettäessä ja suunniteltaessa. Varhaiskasvatuksen tavoitteet uudistetaan ja lakia täsmennetään varhaiskasvatusympäristöä koskevan säännösten osalta. Opetushallituksesta tulee varhaiskasvatuksen asiantuntijavirasto. Tilastointitehtävät siirtyvät Tilastokeskukselle, ja lapselle laaditaan henkilökohtainen var-haiskasvatussuunnitelma päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Lisäksi varhaiskasvatuksen arviointi tulee osaksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toimintaa. Varhaiskasvatuksen järjestäjälle säädetään velvoite arvioida antamaansa varhaiskasvatusta. Lisäksi laissa säädetään tiukemmin päivähoidon ryhmäkoosta, ja laissa säädetään myös lasten ja vanhempien osallisuudesta ja vaikuttamisesta sekä yhteistyöstä.

Arvoisa puhemies! Taustaksi tälle uudistukselle on todettava, että Suomessa on 228 981 lasta... (Hälinää)

Kiitoksia! — Niin, totesin äsken, että vuoden 2012 tilaston mukaan meillä on lähes 230 000 lasta päivähoidossa, 1—6-vuotiaita lapsia, ja heitä varten säädetään nyt uudesta varhaiskasvatuksesta, ja kysymyksessä on varsin historiallinen muutos, kun tiedämme, että jo kolme hallituskautta on pyritty siihen, että näitä muutoksia pystyttäisiin tekemään.

Hallitusohjelmassa linjattiin ensinnäkin, että säädetään siitä, että uusi varhaiskasvatuslaki tulee ja myöskin varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalveluiden lainsäädäntövalmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön. On todettava, että tämä oli varsin kunnianhimoinen tavoite ja tämän tavoitteen loppuosaan kului aika paljon aikaa, sillä tuo hallinnon ja ohjauksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön kesti kuitenkin aikansa, mutta hienoa on se, että se saatiin toteutettua. Ja nyt sitten toinen osa on se, että lähdetään rakentamaan uutta varhaiskasvatusohjelmaa, eli varhaiskasvatuslain valmistelua on nyt viety eteenpäin niin, että lopulta olemme täällä eduskunnassa.

En totea tuosta hallinnonalan siirrosta sen enempää, mutta totean sen, että opetus- ja kulttuuriministeriö asetti jo edeltäjäni aikana eli joulukuussa 2012 varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistustyöryhmän. Tuo työryhmä istui varsin pitkään, ja on sanottava, että se päätyi ensinnäkin varsin erilaisiin näkemyksiin siitä, miten varhaiskasvatusta pitäisi uudistaa, ja työryhmä ei myöskään laatinut omaa esitystä hallituksen esityksen muotoon, toisin kuin toivottiin. Työ valmistui maaliskuun lopussa 2014, mutta toki on myönnettävä, että kun tuo esitys oli lausuntokierroksella kevään 2014 aikana, niin sen jälkeen tapahtuneen virkamiesvalmistelun ei ollut senkään helppo edetä, koska myöskin taloudellisten resurssien niukkuuden puitteissa oli hyvin vaikeaa valmistella sellaista varhaiskasvatuslakia, josta ei olisi ollenkaan minkäänlaisia talou-dellisia vaikutuksia tiedossa.

Arvoisa puhemies! Totean vielä lyhyesti esityksen sisältämät muutokset. Ensinnäkin muutetaan lasten päivähoidosta annettua lakia niin, että lain nimike muutetaan varhaiskasvatuslaiksi. Otetaan käyttöön varhaiskasvatuksen käsite, joka korvaisi lasten päivähoidon käsitteen koko varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön kattavasti. Esitys korostaisi varhaiskasvatuksen merkitystä sosiaalipalvelun sijaan kasvatus- ja koulutuspalveluna. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen tässä uudessa esityksessä tarkoittaisi suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jota annetaan päivähoidossa ja jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.

Lain tavoitteet ajankohtaistetaan ja modernisoidaan, jolloin uudistuksen tavoitteet vastaisivat tämän päivän yhteiskunnan vaatimuksia ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria. Ja koska laki on tällä hetkellä minua vuoden vanhempi, niin voi ajatella, että laissa on varmasti ajankohtaistamista ja modernisoimista.

Ravintoa ja toimintaympäristöä koskevien pykälien sanamuotoa on myös täsmennetty. Täsmällisempi säännös tulee myös varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön, jolloin säännös turvaisi lapsen iän ja kehityksen mukaisesti suunnitellun ympäristön kehittävyyttä, oppimisen edistävyyttä, terveellisyyttä, turvallisuutta sekä toimitiloja ja toimintavälineiden asianmukaisuutta ja esteettömyyttä.

Laissa ehdotetaan myös säädettäväksi päiväkotien ryhmäkoosta. Päivähoitoa koskevissa säännöksissä ei ole säädetty ryhmäkoosta päiväkodissa. Lasten ja henkilöstön välisestä mitoituksesta säädetään suhdeluvun kautta, joista säädetään päivähoitoasetuksessa. Säännösehdotuksen mukaan yhdessä ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea kasvatus- ja hoitotehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Nykyisten säädösten mukaan tämä tarkoittaisi 12:ta lasta alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja 21:tä lasta yli 3-vuotiaiden ryhmässä, ja säännös ei tietenkään estäisi eri-ikäisten lasten ryhmien muodostamista, kunhan noudatettaisiin suhteellisuutta tämän säännöksen mukaisesti.

On vielä todettava, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi laadittavasta varhaiskasvatussuunnitelmasta, jossa lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen suunnitelmaan kirjattaisiin lapsen kehityksen ja oppimisen tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjattaisiin lapsen tarvitsema tuki, tukitoimet ja niiden toteuttaminen, eli nykyinen lapsen vasu korvaisi nykyisen palvelu- ja hoitosuunnitelman sekä kuntoutussuunnitelman.

No, näitä muutoksia, arvoisa puhemies, on vielä muitakin, mutta käydään niitä tässä keskustelun kuluessa sitten läpi.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä lakia on todella kauan odotettu, ja monet ministerit ovat luvanneetkin sen jo aikaisemmin tuoda, mutta ei ole vain saatu aikaan. On varsin erikoista, että meillä, maailman koulutuksen suurvallalla, ei ole ollut sitten rahkeita tehdä tämän parempaa lakiesitystä — tässä on paljon puutteitakin, kenttä on vähän pettynyt tähän lakiin. Mutta muistetaan, että tämä on sen ensimmäinen vaihe ja tämä prosessi sitten jatkuu tulevaisuudessa.

Itse olen vähän harmissani siitä, että kun tämän takana, tämän koko lainsäädännön idea, oli se hallinnon siirto, se, että sisältö muuttuu, ja siellä taustalla on varhaiskasvatustiede, niin tämä tiede ei niin vahvasti näy tässä lainsäädännössä ja se sisältö siinä. Sen takia haluaisinkin, että kun jatkossa tätä työstetään ja valiokunnassa meillä tätä käsitellään, niin mietittäisiin ja pohdittaisiin, löytyisikö se tiedekin sieltä taustalta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että tässäkin laissa mennään lapsen etu edellä elikkä haetaan niitä ratkaisuja ja niitä malleja, jotka palvelevat lapsen etua ja hänen kehittymistään, sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Keskustalle on ollut tärkeää se, että meillä on luotuna maahan malli, joka voi toimia kaikilla paikkakunnilla, kaikissa Suomen kolkissa, niin että lapset voivat sen piiriin osallistua. On tärkeää myös se, että meillä annetaan perheille valinnan mahdollisuus, valinnan mahdollisuus siinä, kuinka he haluavat lapsensa hoidettavan. Siksi on myös tärkeää, että tämä laki mahdollistaa sellaiset mallit. Nyt kysyn ministeriltä näihin edellisiin kannanottoihin liittyen: onko tästä laista luotu sellainen, joka palvelee koko Suomea samalla tavalla laadukkaana varhaiskasvatuksena?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo totesi tuossa omassa puheenvuorossaan, että on vähän harmissaan osasta asioita. Ei kyllä tänä päivänä kannata olla harmissaan tässä salissa: tämä on onnenpäivä, että me saamme tämän varhaiskasvatuslain vihdoin, 40 vuoden jälkeen, ajan tasalle ja käsittelyyn. Ja kiitos ministeri Kiurulle, että olette sen meille tuonut.

Lakiuudistuksessa on merkittäviä parantavia yksityiskohtia, kuten ministeri niistä äsken jo kertoi. Ja meidän on aina syytä muistaa, ennen kuin lähdemme tästä enemmän keskustelemaan, että kyseessä on lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Tämä on erittäin hyvä lähtökohta sille pohdinnalle, mitä mekin tämän lain puitteissa teemme. Ryhmäkoot ovat tässä esityksessä mukana, mikä on erittäin tärkeä asia. Siitä saamme jatkuvasti palautetta tuolla, kun kierrämme päiväkodeissa vierailuilla. Varhaiskasvatussuunnitelma on todettu erittäin hyväksi välineeksi. Jo nyt sitä käytetään hyvin paljon vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä, elikkä se on todella hyvin merkittävä.

Ja kun eilen vierailin itse päiväkodissa Äänekoskella, niin siellä tuli esille tämmöinen asia, joka on ehkä jäänyt keskustelussa (Puhemies koputtaa) vähän vähemmälle: vuorohoito. Tämä on nyt jo lisääntynyt ja lisääntyy varmasti myös tulevaisuudessa. Myös siihen meidän on ehkä pohdittava keinoja.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä on aika päivittää laki, joka on 40 vuotta vanha.

Kysyisin ministeriltä — tässä esityksessä on hyvin paljon myös kysymysmerkkejä: Varhaiskasvatuksen tarkoitus on taata lapsille hyvät edellytykset tulevaisuuteen ja edistää valmiuksia aikanaan koulun aloittamiseksi. Jos lapsi tarvitsee erityistä ja tehostettua tukea, huomioiko tämä uusi laki tämän asian ryhmän koossa tai henkilöstörakenteessa?

Lisäksi vielä kysyisin: Esityksen mukaan jokaiselle lapselle tulee tehdä pedagoginen asiakirja, tällainen varhaiskasvatuksen suunnitelma. Kenen tehtävä se on esimerkiksi ryhmäperhepäiväkodissa tai perhepäivähoidossa?

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä.

Varhaiskasvatuslain uudistus on todella tarpeellinen, ja tämä on odotettu lakiuudistus. Olen kuitenkin huolissani siitä, että tulossa on myös kiristyksiä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen elikkä rajoitetaan lapsen oikeutta siihen varhaiskasvatukseen tätä kautta. Siinä mielessä on ristiriidassa se, että nyt kuitenkin puhutaan siitä, että jokaiselle lapselle turvattaisiin oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Myöhemmin varmaan tullaankin kiistelemään myös varhaiskasvattajien kelpoisuuksista — tästä meille on paljon postia lähetetty. Mutta nyt tässä esityksessä, mikä meillä tässä on käsittelyssä, ei vielä näihin kelpoisuusvaatimuksiin olla puuttumassa. Rakennepaketissahan on päätetty säästöjen etsimisestä näitä kelpoisuusvaatimuksia höllentämällä, mutta laadukkaassa lapsen edun mukaisessa päivähoidossa se ei voi tietenkään tulla kysymykseen.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on todella aika historiallinen tilaisuus päivittää varhaiskasvatuslaki vastaamaan sitä lapsen kokonaiskasvatuksen ja -oppimisen kokonaisuutta, kun varhaiskasvatus yhä enemmän nähdään nyt, kun se on myös opetusministeriön alla, osana opetuskokonaisuutta, ja voidaan auttaa sitä, että kaikilla nuorilla perhetaustasta riippumatta on myös sitten valmiudet selviytyä peruskoulussa, ja siten vahvistaa yhteiskunnan tasa-arvoisuutta.

Monet alan toimijat ovat jo kritisoineet, että tämä laki jää tässä vähän vajaaksi. Eli miten ministeri näkee sen, että tässä ei ole määritelty tätä oikeutta laadukkaaseen pedagogiseen kasvatukseen kovinkaan tarkkaan ja on jätetty se hoivan ja oppimisen käsite aika ylätasolle? Miten tässä voidaan varmistaa, että tämän lain pohjalta jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja lapsena oppimiseen ja kasvamiseen kokonaisuudessaan tulisi pedagogisesti huomioitua? Tämä on herättänyt huolta, ja onko tämä laki siinä mielessä riittävän hyvä?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tänään täällä eduskunnassa päästään käsittelemään uutta lakia, mutta kyllä paljon huolta, pelkoa ja erityisesti näitä täällä jo aikaisemmin mainittuja kentän viestejä on tullut siitä, että lupaus on laista ollut ehkä suurempi kuin se, mitä tällä hetkellä olemme käsittelemässä.

Ministerille muutama kysymys ja huomio, joihin toivoisin epätoivoisimmin vastausta: On hienoa, että tässä on ryhmäkoot, mutta onko nyt niin, että osapäivämitoituksen osalta ollaan rakentamassa aivan jättisuuria ryhmiä, mahdollisesti jopa lähellä 40:tä lasta? Toinen asia, jota haluaisin kysyä ja joka on ollut eräs lain tärkeä tavoite: miksi tämä lakiesitys ei määritä henkilöstön ammattinimikkeitä tarkemmin, kun tämä on tässä kentässä ollut se ongelmakohta pitkän aikaa?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieno asia, että vuosien jaakaamisen jälkeen meillä on lakiesitys pöydällämme. Tietenkin vahinko on se, että se on jäänyt hieman vajaaksi askeleeksi. Silti se sisältää useita hyviä elementtejä. Se sisältää sen, että lapset eivät ole yksin siellä päiväkodissa varhaiskasvatuksessa, vaan osaksi otetaan myös vanhemmat lain tasolla. On erittäin tärkeää nostaa esille oppimisen polku mutta samaan aikaan muistaa se, että lapsen varhaiskasvatuksen oppimisen polku on leikkimisen kautta tapahtuvaa oppimista, ei sitä, että mennään täysillä luokkahuonetapoihin. On erittäin tärkeää, että me olemme myöskin saaneet kirjauksen siitä, että tämä on yhden hallinnon alla, että Opetushallitus vastaa jatkossa varhaiskasvatuksen kehittämisestä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä nyt otetaan historiallinen askel. Toivon, että se myöskin kokoomusedustajien suusta selkeämmin sanotaan. Syy siihen, miksi tämä on minun mielestäni hallituksen yksi tärkeimmistä lakiesityksistä, on se, että tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen laitettu euro maksaa itsensä takaisin kuusi-, seitsemänkertaisesti. Sen takia kaikki se, mitä pienten lasten ja lasten parissa tehdään heidän oppimisensa, tasa-arvonsa ja tulevaisuutensa hyväksi, on ensiarvoisen tärkeää. Minusta tässä kyllä tämä kasvatuksen, opetuksen ja hoivan kokonaisuus on tämän pedagogiikan sateenvarjon alla, eli kyllä tässä tämä pedagogiikka on vahvasti mukana.

Se, mitä nyt itse toivon jatkossa, on se, että tämä lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tuki tulisi vahvemmin esille. (Puhemies koputtaa) Tämä mietintö, joka tästä annettiin, korosti tätä porrastettua tukea jo pienille lapsille, ja itse (Puhemies koputtaa) perään tässä jatkovaiheessa tämän tuen konkretisointia. Käydään niihin lapsen ongelmiin jo varhaisesti kiinni (Puhemies koputtaa) eikä niin, että vasta peruskoulussa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Salissa on taatusti yksimielisyys siitä, että varhaiskasvatuslaki on välttämätön, mutta ei anna mitään hyvää kuvaa lainsäädäntötyöstä, että vaalikausi vaalikauden perään aivan tähän loppumetreille tuodaan tärkeitä lakiesityksiä. Tämäkin lakiesitys on saanut jo nyt tässä vaiheessa paljon kritiikkiä niin asiantuntijoilta kuin täällä salissa jopa hallituspuolueiden edustajilta. Onko ylipäätänsä viisasta tuoda sellaisia lakiesityksiä, joista ei ole saavutettu poliittista yksimielisyyttä riittävän syvällä tasolla, vaalien edellä tänne käsiteltäväksi? Olen vakuuttunut siitä, että kun tämä kiireellä tuodaan ja käsiteltäisiin kiireellä, niin ei mene kauaakaan, kun tätä lakia jouduttaisiin parsimaan.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmen ja puolen vuoden juupaamisen ja jaapaamisen jälkeen ollaan kohtuullisen vaatimattomassa lakiesitystilanteessa. Tässä muutetaan nimikkeitä. En minä nyt tiedä, edustaja Gustafsson, onko se vielä itsessään kovin historiallista, jos lain nimikkeet muuttuvat. Ehkä se sisältö olisi tärkeämpi. Sanoitte kyllä aivan oikein, että panostaminen esiopetukseen, peruskouluun laajemminkin, maksaa itsensä todella takaisin 6—7-kertaisena. Tässähän nyt ei sitten kuitenkaan panosteta yhtään mihinkään, vaan tässä muutetaan nimikkeitä, niin että sikäli vielä (Jukka Gustafsson: Tässähän tulee toinen vaihe vielä, toinen vaihe tulee!) jossain määrin antaa odottaa itseänsä tämä itse sisältö.

Keskustalle tärkeää on kaikkien oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja perheiden valinnanvapaus. Se, mistä olen, ministeri, huolissani, on se, että valinnanvapautta aika monellakin tavalla viedään vähemmäksi. Eli kotihoidon tuen pakkokiintiöiminen on tietysti asia, joka vie valinnanvapautta, ja jos vielä tulevaisuudessa kakkosvaiheessa myös subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, niin ei kotona voi pitää lasta mutta ei voi viedä myöskään päivähoitoon, ja samaan aikaan puhutaan kaikkien oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. (Puhemies koputtaa) Eikö tässä yhtälössä ole jokin pielessä?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa on oikein hyvä, että täällä on tämä varhaiskasvatussuunnitelma-asia laitettu mukaan. Se, mitä haluaisin nostaa tässä esille, on se, että päiväkodeissa suunnitelman tekevät lastentarhanopettajan pätevyyden saaneet henkilöt, mutta sitten hieman jätetään ilmaan — ainakaan ei ole pykäläkohdassa, tosin perusteluissa on jotenkin mainittu se — miten se tehdään perhepäivähoidossa. Siellä on sanottu, että siellä perhepäivähoidossa käytetään hyväksi lastentarhanopettajien osaamista, mutta jotenkin jää nyt semmoinen maku, että tässä kasvatustieteen kandit ja perhepäivähoitajat rinnastetaan koulutuksellisesti samaan, ja siinä on semmoinen piiloviesti, että koulutukselle ei anneta sitä täyttä arvoa, mikä sille pitäisi antaa.

Ryhmäkoosta oli kysettä. Osapäiväryhmissä, jos kaikki ovat osapäiväpaikalla, ryhmäkoko voi olla 39. Onko tämä totta, vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Ja sitten vielä yrittäjyysnäkökulma: kuinka hyvin on huomioitu yksityiset per-hepäiväkotiyrittäjät näissä ryhmämitoituksissa? Siitä on tullut palautetta.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin kyllä ministerille, että olemme vihdoin tämän saaneet tähän saliin. Muistutan hallituspuolueiden kansanedustajia siitä, että tämä on hallituksen yhteinen esitys. Se oli hankalaa saada tänne tuotua, se on myönnettävä ja tunnustettava varmasti muidenkin, mutta sosialidemokraateistahan se ei ollut kiinni. Nyt me olemme sen tänne saaneet, ja on tietenkin totta, että se ei ole sellainen kuin me ehkä olisimme halunneet sen olevan, mutta tämänhetkinen taloustilanne ja muutkin tilanteet ottaen huomioon se on paras mahdollinen. Ja kuten ministeri ja muutamat muut ovat todenneet, niin tämä on ykkösvaihe ja kakkosvaihetta seuraa sitten tämän jälkeen, niin että ei kannata hätiköidä eikä vielä nyt sitten ampua tätä alas.

Kysyisin ministeriltä vielä tästä varhaiskasvatussuunnitelmasta: onhan mietitty sitä resursointia, kuinka päiväkodeissa ja ennen kaikkea perhepäivähoidossa eli kunnissa nyt sitten pystytään nämä suunnitelmat asianmukaisesti tekemään?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein tiedä, ketä hallitus yrittää hämätä kutsumalla tätä esitystä varhaiskasvatuslaiksi. Mielestäni se kuitenkin on aika tyhjän veroinen, jos katsotaan sisältöjä. Siinä mielessä ihmettelenkin, (Jukka Gustafsson: Joko edustaja on ehtinyt sen lukea?) eikö hallitus tosiaankaan pystynyt parempaan suoritukseen.

40 vuotta vanhan varhaiskasvatuslain uudistukselta odotettiin konkreettisia toimenpiteitä enemmän eikä nykyisten käytäntöjen kirjaamista, jota nytten tässä hyvin paljon on tehty. Siinä mielessä tämä ensimmäinen vaihe ei tuo mitään mittavia parannuksia tähän lakiin. Nimi toki vaihtuu mutta sisältö ei niinkään. Esimerkiksi otetaan vaikka tämä lasten ryhmäkokojen pienentäminen. Tällä nimenomaan jätetään edelleen ovi auki näitten puolipäiväisten lasten osalta täyttää se ryhmä vaikka kuinka suureksi. Ei tämä siltä osin miksikään muutu.

Toisena epäkohtana voitaisiin sanoa, että ammattinimikkeet olisi voitu ottaa jo tässä vaiheessa esille, mitä kaivattiin. Sitten tämä henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma: Kuinka tarpeellista se on jokaiselle lapselle tehdä? Eikö ne tulisi tehdä siinä vaiheessa, kun ongelmia ilmenee, ja olla lisäämättä tarpeetonta työtä ja puuttua oleellisiin ongelmiin? (Puhemies koputtaa) Siinä mielessä onkin syytä muistaa, että esimerkiksi OAJ on aika lailla pettynyt tähän esitykseen. (Puhemies koputtaa) Täytyisi kuitenkin tunnustaa se, ettei tämä ihan nappiin mennyt.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Puumala nostikin tuossa sen huolen, vaarantuvatko tässä valinnanmahdollisuudet. Haluan lisäksi nostaa sen huolen, miten kuntien rahat jatkossa riittävät. Jos tämä kotihoidon tuen pakkokiintiöinti tulee, pahimmillaan se voi johtaa näiden mitoitusasioiden kanssa siihen, että kuitenkin lasten varhaiskasvatus onkin sitten säilömistä. Toivon todellakin, että rahat riittävät ja tätä ei tapahdu, mutta tällaisia pelkoja vähän tulee.

Haluan vielä kysyä tästä varhaiskasvatussuunnitelmasta: Onko loppuun mietitty, ettemme tällä aiheuta turhaa byrokratiaa, sitä, että niitä suunnittelijoita jatkossa on entistä enemmän mutta silloin, kun lapsi tarvitsisi syliä, kädestäpitäjää, vähän eteenpäin tuuppaajaa ja epämukavuusalueelle menijää, ei riitä ihmisiä? Vai riittääkö paperintuottajia niitten tekstien tarpeisiin, joita kukaan ei välttämättä lopulta lue?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan tämä mielenkiintoista kuulla hallituspuolueitten keskustelua — ihana ja historiallinen lakiesitys, joka on huono. Mutta eihän tämä nyt ollut ensimmäinen kerta tässä viime aikoina, kun kokoomus on ollut tuomassa tänne yksimielistä esitystä ja sitten ryhtyy tässä salissa ja vähän muuallakin hallituksen esityksiä haukkumaan. No, näin oppositiosta sille nyt ei tietysti mitään voi, ehkä nyt vähän sitten tuohon soten malliin opposition olisi voinut pyytää mukaan, niin tästäkin olisi voinut tulla vähän parempi.

Kun edustaja Vahasalo sanoi, että tässä nyt tämän keskeinen sisältö on se, että siirretään tämä ministeriöstä toiseen, niin en nyt ole ihan vakuuttunut edes, onko se paras mahdollinen ratkaisu, mutta kun nyt ollaan siirtämässä viranomainen THL:stä Opetushallitukseen, niin Opetushallituksen johtokunnan jäsenenä olen kyllä vähän miettinyt, miten se onnistuu, kun Opetushallituksessa juuri käytiin yt-neuvottelut, joissa 60 henkilöä ollaan poistamassa sieltä vahvuudesta. Nyt sinne tuodaan lisää töitä ja otetaan entisetkin henkilöt pois. Mitenkähän se mahtaa toteutua?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin varhaiskasvatuksella ja päivähoidolla on vissi ero, ja tällä lakiesityksellä nimenomaan siirretään nytten sieltä sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriön alle, mikä tarkoittaa myös, että meidän täytyy katsoa tätä päivähoitoa ei enää päivähoitona vaan kasvatuksellisena, tietoisena toimintana, varhaiskasvatuksena.

Kun katsoo tuommoista parivuotiasta, kun hän on nukkunut ja syönyt hyvin, niin sitten se kaikki muu aika ja hänen energiansa suuntautuu uuden oppimiseen, ja kysymys on siitä, ovatko meillä ammattitaitoiset henkilöt ohjaamassa tätä oppimista. Meillä on siellä päiväkodeissa tällä hetkellä sukupolvi, joka on niitä tulevaisuuden osaajia, ja olennaista on se, osaammeko ohjata heitä, tarjota heille ympäristön, jossa kaikki oppimisen edellytykset mahdollistuvat. Tähän kykenevät vain ammattitaitoiset kasvattajat, lastentarhanopettajat, ja sitten tietysti muu henkilöstö täydentää tätä työtä. (Puhemies koputtaa) Tärkeää on, että teemme selkeän työnjaon sosionomien, lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välille. (Puhemies koputtaa) Kaikille heille on paikkansa ja tärkeä tehtävänsä siellä päiväkodissa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen edusta on kysymys, mikä täällä on tullut vahvasti esille, ja mielestäni silloin se, mitä on se osaaminen, mihin kaikkeen perustuu se varhaiskasvatustyö, jotta saadaan toteutumaan laadukas varhaiskasvatustyö, edellyttää hyvää koulutusta ja myös sitä, että tässä laissa selkeämmin olisi myös määritelty tämä osaaminen, mitä se varhaiskasvatustyö edellyttää, minkälaista osaamista. Silloin tullaan siihen samaan kysymykseen, mikä täällä on tullut näistä ammattiosaajista, työntekijöistä, jotka ovat toteuttamassa sitä. Sen olisi pitänyt olla tässä selkeämmin esillä.

Samoin kysymykseni on myös tästä, mikä on se ympäristö, kuinka suuressa ryhmässä tätä toteutetaan. Tästä olen huolissani ja samoin siitä, että tämä varhaispedagogiikka ei ohennu. Samalla tietysti kysymys on kasvusta, ei pelkästään oppimisesta mutta myös siitä, että on aikaa olla näitten lasten kanssa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin lapsen etu, että yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki vihdoin päivitetään. Todellakin tämä matka on ollut mutkainen, pidempi kuin sote-uudistuksella, kolme vaalikautta ollaan odotettu, ja pitää sanoa, että ei tämäkään ihan napero napakymppi ole.

Tässä on paljon hyvää: se, että varhaiskasvatus tulee lapsen oikeudeksi, se, että Opetushallitus ryhtyy tekemään valtakunnallisia varhaiskasvatuksen suunnitelmia, ja sinne todellakin tarvitaan nyt resursseja, ministeri Kiuru. Mutta se pitää kysyä, missä se varhaiskasvatus oikein sitten luuraa. Se on kysyttävä. Varhaiskasvatuksen määrittelyhän jäi tässä tekemättä. Tässä on ikään kuin laitettu uusi nimi laille mutta sitä varhaiskasvatusta ei vielä ole määritelty. Mutta ei mitään hätää, mielestäni, kun täällä on nyt niin monta puheenvuoroa, voimme tässä yhdessä sopia, että tarkennetaan tätä määritelmää täällä eduskunnassa, kun koko lain keskeinen tarkoitus oli parantaa varhaiskasvatuksen laatua ja todellakin pedagogiikkaa nostaa esille.

Eduskuntahan teki vahvan kannanoton, kun lisäsimme rahaa yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen tämän vuoden budjetissa ja edellisvuoden budjetissa. Todellakin toivon, että tämä määritelmä tässä uudelleen (Puhemies koputtaa) tehdään ja vahvistetaan tähän lakiin, kun se tästä vielä puuttuu.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivähoidon suuri ongelma on tällä hetkellä se, että sen laatu vaihtelee tällä hetkellä aivan liikaa. Päiväkodeissa on suuri vapaus tehdä tai jättää tekemättä. Tämän lakiesityksen myötä varhaiskasvatussuunnitelman perusteista on tulossa sitova normi. Tämä on erittäin merkittävä asia. Jokaiselle lapselle tuleekin tämän myötä taata oikeus monipuoliseen kulttuuriin, leikkiin, liikuntaan, virikkeisiin, oppimiseen ja sosiaalisten taitojen harjoitteluun. Varhaiskasvatus on paljon muutakin kuin lepo, ruoka, ulkoilu ja hoito.

Kysyisinkin ministeriltä: miten aiotte ohjeistaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sisällön laadintaa, jotta jokainen suomalainen lapsi saa yhtä laadukasta varhaiskasvatusta riippumatta siitä, missä hänen päivähoitoyksikkönsä sijaitsee, ja minkälaisia sisältöjä noihin perusteisiin on tulossa?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen laadukas toteutus vaatisi käsitteiden määrittelyn ja tarkentamisen. Näin ovat lastentarhanopettajat eli arjen ammattilaiset todenneet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattaisiin lapsen kehityksen ja oppimisen tavoitteet sekä toimenpiteet näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Henkilökohtainen suunnitelma lapsille on erittäin hieno tavoite. Käytännön toteutus kuitenkin lisää ohjaajien työmäärää.

Arvoisa ministeri: riittävätkö kuntien resurssit tähän, kun rahaa uudistuksen toteuttamiseen ei ole varattu riittävästi? Eli kysyisin: miten hallitus takaa riittävät taloudelliset resurssit tämän lakiesityksen hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä päivähoitolain päivityksessä varmasti tarkoitus on ollut hyvä, ja se on hyvä asia: varhaisten vuosien merkitys on ratkaiseva lapsen kehitykselle. Kuitenkin täytyy sanoa, että koulutusnäkökulman pitäisi varmasti näkyä hyvin, kun nyt OKM:n alle tämä siirtyy.

Moni päiväkodeissa työskentelevä koulutettu lastentarhanopettaja on lähettänyt palautetta ja ollut tyytymätön tähän lakiin: se ei riittävästi ota huomioon pedagogiikan toteutusta ja sitä, miten siihen varat myös riittävät. Jos on kovin suuria ryhmiä, ei hitaammin oppivia lapsia saada mukaan, ja on tärkeää, että potentiaalisesti oppimisvaikeuksissa olevat lapset pystytään jo silloin löytämään ja heitä auttamaan. Monet päiväkodeissa työskennelleet pelkäävät, että tällä lailla vain laatu heikkenee tai ainakin se vaihtelee eri päiväkodeissa, jos ei kunnilla riitä rahaa. He sanovat, että koulutettuja ammattilaisia ei tule aliarvioida. Paljonhan päiväkodissa tapahtuu: siellä on ruokailua, vessatusta, pukeutumista, ulkoilua ja niin edelleen. Miten tähän sovitetaan se oppimisprosessi, jää vähän tässä auki, mutta varmaan tarkoitus on ollut hyvä, ja tästä täytyy mennä eteenpäin.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen hyvinvoinnin kannalta päivähoidossa on todella tärkeätä, että hänet voidaan huomata yksilönä ja että hän voi olla osana lapsiryhmää niin, että hänet otetaan mukaan leikkeihin, ja sen tähden näen, että se, että ryhmäkoosta säädetään, on ehkä tämän lain tärkein uudistus ja paras vahvuus. Olenkin iloinen, että laki ehti eduskuntaan, vaikkakin on paljon vielä puutteita, esimerkiksi varhaiskasvatuksen määrittelystä on moni edustaja täällä hyvin puhunutkin.

Ymmärrän sen, että koulutettuja lastentarhanopettajia tarvitaan päivähoidossa tämän pedagogiikan osaamisen kannalta, mutta joka tapauksessa lapsen kannalta on tärkeää se, että hänellä on riittävästi hoitavia käsiä ja sylejä. Esimerkiksi kun Espoossa aikoinaan oli laitosapulaisia päiväkodeissa, he auttoivat kurahousujen pukemisessa ja siivosivat kuraeteisiä ja oksennuksiakin, mutta joka tapauksessa he olivat lapsille hoitajia. Nyt on tehty se virhe, että kun siivous on ulkoistettu, lastentarhanopettajat kuormittuvat eivätkä jaksakaan enää, ja on huomattu, (Puhemies koputtaa) että lasten hoidossa tarvittaisiin enempi sylejä. Tämäkin täytyy ottaa huomioon, kun pohditaan näitä ammattinimikkeitä jatkossa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Uutenavuotena meitä muistutettiin, että puheet on puhuttu ja on tekojen aika. Tämän lain nimi varhaiskasvatuslaki on kyllä odotettu; sisältö ei valitettavasti ole sitä, mitä on odotettu. Kun on rehellinen, niin tämä laki ei ole sitä, mitä lapset ja kasvatuksen ammattilaiset ansaitsevat, ja kun kuuntelee viestejä kentältä, niin ei tätä, arvoisa edustaja Gustafsson, voi historialliseksi sanoa. En ole kuullut yhdenkään päivähoidon ammattilaisen taikka päiväkodissa työtä tekevän tätä esitystä kehuvan. Jotain tässä silloin on pahasti, rakentavasti pielessä.

Tämä ei turvaa osaavaa henkilökuntaa. Ymmärrän, että lastentarhanopettajat ja opiskelijat ovat huolissaan siitä, eikö heidän osaamistaan enää Suomessa arvosteta. Eikä tämä takaa kyllä laadukasta varhaiskasvatustakaan.

Kyllä tässä valiokunnalle jää kovin paljon nyt työtä tehtäväksi, mutta toivon, että tätä lakia pystytään korjaamaan ja tekemään tästä nimensä arvoinen ja veroinen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1972 syksyllä minä olin sosiaalivaliokunnan sivutoimisena sihteerinä, kun tätä päivähoitolakia tehtiin. Tämähän oli sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen merkittävä esitys, ja näyttää siltä, että sosialidemokraatteja aina tarvitaan, kun lasten asioita hoidetaan. Silloin tärkeänä tavoitteena oli, että naiset kotoa saatiin töihin, suomalaiseen työelämään. Käytiin keskustelua ulkomaisesta työvoimasta ja päädyttiin siihen, että tämä oli silloin parempi ratkaisu. Silloisen pääjohtaja Alli Lahtisen toimesta järjestettiin pikakoulutusta, niin että tämä saatiin sadoilletuhansille naisille mahdolliseksi. Erikoista oli se, että suomalaisia valtuuskuntia kävi Neuvostoliitossa ja DDR:ssä katsomassa, minkälaisia nämä mallipäiväkodit olivat. Mallipäiväkodit olivat hyviä, ja sen mukaan näitä osittain tehtiin, vaikka se kokonaisuus ei kummassakaan maassa ollut hyvä. Ja nyt on aika parantaa tätä, sanon sen nyt nykyisenä kansanedustajana, että tulee tämäkin laki hoidettua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki tiedämme, kuntatalous voi tällä hetkellä huonosti. Samaten valtionhallinnossa on isoja ongelmia: meillä on kestävyysvaje, talous taantuu, vienti ei vedä. Meillä on isoja ongelmia ratkaistavana tässä maassa. Lukuisissa kunnissa tällä hetkellä istuu työryhmiä, erilaisia kriisityöryhmiä, leikkaustyöryhmiä, joissa yritetään kuntien käyttömenoja pienentää ja taloutta tasapainottaa. Tehdään leikkauksia, lomautetaan henkilökuntaa.

Nyt sitten kun kunnille tulee uusi tällainen lisävelvoite, niin kysyisin ministeriltä, kuinka paljon valtio on varaamassa lisäresursseja kunnille, jotta ne pystyvät selviytymään tästä uudesta velvoitteestaan. Onhan ollut pitkän aikaa puhetta siitä, että valtio ei sysää lisätehtäviä kunnille, vaan osallistuu niiden kustannuksiin, jos uusia tehtäviä tulee.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä moneen kertaan todetut sisällölliset puutteet ovat kyllä hyvin ilmeisiä ja keskeisiä ja etujärjestöjenkin huomioitavia. Näitten lisäksi tietysti on se, että tämä vaikuttaa erittäin keskeneräiseltä lakiesitykseltä, muun muassa sen takia, että täällä ei ole lainkaan kustannusten arviointia. Nyt kun tiedämme kaikki ne paineet, mitä esimerkiksi kunnille on tulossa muutoinkin kuin tämän lakiesityksen myötä, niin se varmasti asettaa kunnat kiperään tilanteeseen, ja sen takia kustannusten arviointia aivan välttämättä pitäisi olla.

Kysyisin ministeriltä myös sitä asiaa, että jos kakkosvaihe on vielä tulossa ja siellä ne suuremmat asiat olisivat sitten esityksessä, niin millä aikataululla esitys siitä ja voimaantulo sitten olisivat tämän kakkosvaiheen osalta. Toivottavasti se ei veny hyvin pitkään, koska siihen mennessä olemme menettäneet jo ehkä monia lapsisukupolvia.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On itsestään selvää, että tasa-arvoisen oppimisen edellytykset peruskoulussa tarvitsevat nyt uudistuksia niin, että me voimme kaikissa sosiaaliluokissa ja kaikille pienille kansalaisillemme turvata yhdenmukaiset oikeudet menestyä jatkossa peruskoulun haastavassa maailmassa.

Toki tässä on kysymysmerkkejä, joita varmasti tulee jatkokäsittelyssä ja valiokunnan ruodinnassa ottaa esille, esimerkiksi se, onko perhepäivähoidossa mahdollista suoriutua varhaiskasvatuksen opetuksellisista haasteista, ettei käy niin, että näistä perhepäivähoidon ohjaajista tuleekin vain kuljettajia, jotka kuljettavat sitten sinne päiväkoteihin näitä lapsia oppimaan, mikä rikkoo sen perheen.

Samalla tavoin kyllä tämä näitten ryhmäkokojen osalta, asetuksen jäädessä tämän esityksen osalta voimaan, tarkoittaa sitä, että jopa 39:n suuruisia ryhmiä on. Kyllä olen sitä mieltä, että nekin, jotka osa-aikaisesti ovat perhepäivähoidossa, saavat sen samanlaisen turvan ja sylin kuin kaikki muutkin.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monelle lapselle päivähoito ja varhaiskasvatus on kodin ulkopuolella se ensimmäinen paikka, missä he ikään kuin joutuvat pärjäämään omillaan ilman niitä lähivanhempiaan tai lähihuoltajiaan. Se on ensimmäinen paikka, missä he tunnistelevat omia rajojaan, omaa suhdettaan ryhmään, ja siellä on myöskin mahdollisuus systemaattisesti kehittää erilaisia taitoja, mitkä tulevat erilaisissa kasvuvaiheissa.

Aika usein, kun me puhumme lapsista, nuorista ja tulevaisuudesta, me asetamme kauheasti odotuksia sinne koulutukseen, peruskouluun, lukioon, ammattikouluun. Mutta aika monien toiveiden, mitä meillä on siinä kohtaa koulutusta, siemenet laitetaan itämään jo varhaiskasvatuksen aikana niissä opeissa, siinä kokemuksessa, ja silloin tietysti varhaiskasvatussuunnitelma tulee tärkeään osaan. Silloin on tärkeää erottaa se hoiva ja varsinainen suunnitelma, se pohja ammattimaisuuteen: mitä sillä tarkoitetaan ja miten se käytännössä rakennetaan, mikä on kodin ja vanhempien, huoltajien rooli, millä tavalla, millä välineillä lasta kuunnellaan, ja mitä ammattitaitoa se vaatii siltä ammattilaiselta, joka tuon varhaiskasvatussuunnitelman rakentaa?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Kiitos, puhemies! Viisas neuvo. Otan nämä keskeisimmät teemat nyt ja vastaan sitten yksityiskohtaisesti eri edustajille, joilla oli hyviä kysymyksiä myös yksittäisistä asioista.

Lähdetäänpä purkamaan nyt siitä — minusta edustaja Viitamies totesi tässä keskustelussa aivan oikein — että kun ottaa huomioon tämän taloustilanteen, olen kiitollinen siitä, että me olemme voineet ylipäätään antaa tämän varhaiskasvatuslain, koska se on jo yksistään hyvin vaikea puserrus ollut. Silloin maaliskuussa, kun tämä työryhmä luovutti mietintönsä, pidettiin aika pitkä kenttäkierros kuullaksemme keskustelua, mitä kentällä käydään. Tuli kesä päälle. Syksyllä normaalin proseduurin mukaan, ja jo kehyksissä, olen anonut rahoitusta sille, että tämä varhaiskasvatuslaki voitaisiin jättää.

Minusta oli olennaista esimerkiksi edustajien Virtanen ja Sarkomaa kysymys siitä, onko resurssit turvattu Opetushallituksessa, kun varhaiskasvatussuunnitelma tulee sinne lakisääteiseksi tehtäväksi. Kyllä ne nyt on, mutta ilman tätä lisätukea, joka nyt saatiin vasta budjetin täydentävässä esityksessä, emme olisi voineet jättää esitystä tältä osin, koska resursseja ei olisi turvattu. Minusta edustaja Louhelainen kysyi ihan viisaasti, riittävätkö nämä taloudelliset resurssit, jotka kunnilla tällä hetkellä ovat, tämän kunnianhimoisen varhaiskasvatuslain toteuttamiseen. Minusta aivan aiheellisia kysymyksiä.

Tästä tulemmekin siihen kysymykseen, hyvät edustajat, että jos me olisimme tehneet sellaisen varhaiskasvatuslain, jota tämän päivän lapset, melkein 230 000 lasta, toivoisivat ja haluaisivat, niin se ei olisi tämänkaltainen kuin se täällä nyt on, koska se olisi lähtenyt siitä, mistä 12 000 vanhempaa ei ollut kovin väärässä. Hehän toivoivat vain yhtä asiaa suomalaisen varhaiskasvatuslain uudistamiselta, ja se on se, että oltaisiin nostettu kissa pöydälle. Tämän päivän varhaiskasvatusryhmissä on aivan liian paljon lapsia — aivan liian paljon lapsia. Mutta jos se olisi otettu tähän ensimmäiseen vaiheeseen, niin silloinhan me olisimme hallituksena sitoutuneet yksinään siihen, että seuraavan kymmenvuotiskauden aikana löytyisi sellainen hallituspohja, joka sen tulee toteuttamaan. Ja sen takia minä olenkin kutsunut kaikki osapuolet koolle, jotta eduskunnasta löytyisi kahdeksan eduskuntaryhmän avulla sellainen tahtotila, että nostetaan se kissa pöydälle, mitä tämä kenttä odottaa.

Ei tarvita mitään muuta kuin mitoituksen muuttamista, joka vaatii satoja miljoonia rahaa, ja toisena tärkeänä asiana on se, että ammattiryhmät omista intresseistään lähtien lähtevät siitä, että kelpoisuuksia pitää muuttaa. Tätä varten olen halunnut, että varhaiskasvatuslaki uudistetaan kokonaisuudessaan, ja sitä varten olen toivonut, että kaikki eduskuntaryhmät sitoutuisivat siihen, että haetaan se tiekartta, miten seuraavalla hallituskaudella näihin asioihin tullaan ottamaan se kanta, että ehkä vuonna 2025 nämä asiat olisivat kunnossa. Se vaatii niin paljon rahaa, että yhdellä hallituspohjalla ei ole mahdollisuutta sitoutua niin isoihin, merkittäviin päätöksiin. Siltä osin myönnän, että me olisimme halunneet, ainakin minä, paljon kunnianhimoisemman suunnitelman. Mutta kun tätä keskustelua kuuntelee, niin erityisesti ne, jotka nyt ovat kieltäytymässä tästä parlamentaarisesta kädenojennuksesta, että pannaan nämä asiat kuntoon pitkällä aikavälillä, ovatkin sitä mieltä, että heidän apuaan ei kaivata. Kyllä kaivataan. Nyt kaivataan kaikkien apua, että nämä asiat saadaan kuntoon.

No, hyvä puhemies, sitten minusta käytiin hyvä debatti siitä, onko tässä laissa nyt riittävästi pedagogiikkaa vai eikö ole. Jos katsotte sitä varhaiskasvatuslakityöryhmän esitystä, niin tässä laissa on enemmän pedagogiikkaa kuin siinä asiantuntijatyöryhmän tekemässä esityksessä. Miltä osin sitten hallitus uskalsi ottaa askeleen näin tiukan pedagogiikan suuntaan, jos kerran ammattilaiset, jotka istuivat todella pitkään ja olivat ristiriitaisia siitä, kuinka paljon sitä pedagogiikkaa oikein pitäisi olla, niin olemme halunneet varmistaa, että tässä on kysymys todella varhaiskasvatuslaista, joka on siis hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus, kun tässä alkupohjaehdotuksessa, josta koskaan ei lainsäädäntömuotoa tullut, lähdetään siitä, että pedagogiikkaa on merkittävästi vähemmän.

Minusta on hyvä, että pedagogiikkaa on lisätty. On kysymys opetus- ja kulttuuriministeriön alaisesta hallinnosta, ja siltä osin on tärkeää, että sitä pedagogiikkaa on. Eli minä yhdyn kyllä siihen ajatteluun, mikä oli edustaja Gustafssonilla ja edustaja Peltosella siitä, että kyllä tässä pedagogiikkaa alkaa löytyä enemmän kuin on aikaisemmin ollutkaan. (Sari Sarkomaa: Onko riittävästi?)

Siltä osin toivon, että kun täällä käytettiin niitä puheenvuoroja, että tarvittaisiin paljon enemmän lastentarhanopettajia, jotta sitä pedagogiikkaa olisi merkittävästi, niin silloin me päädymme takaisin siihen kysymykseen, että mistä se olisi rahoitettu, jos näin olisi ollut, että näitä kelpoisuuksia olisi muutettu tilanteessa, jossa rakennepoliittinen ohjelma lähtee siitä, (Puhemies koputtaa) että kelpoisuuksia ei voi muuttaa. Mutta olen halunnut, niin kuin olen tässä jo julkisesti todennutkin, että kelpoisuudetkin voitaisiin nostaa pöydälle, jos kaikki eduskuntaryhmät lähtevät tekemään sellaista varhaiskasvatuskokonaisuutta, että sekä mitoituksiin että kelpoisuuksiin otettaisiin kantaa.

Paljon oli yksityiskohtia, ja niihin otan kohta sitten lisää kantaa.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatus ei ole sosiaalihuoltoa tai päivähoitoa vaan tärkeä osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme. Vanha laki todella kaipaa uudistusta ja päivitystä.

Valitettavasti koulutuksen näkökulma on unohtunut ministeri Kiurun lakiesityksestä ja oikeastaan myös tästä edellisestä puheenvuorosta. Tästä on osoituksena myös se, että opettajajärjestöt ovat pettyneet ministerin esitykseen. Esityksessä on lähinnä tyydytty muuttamaan päivähoidon käsite varhaiskasvatukseksi, tärkein sisältö jää uudistuksesta puuttumaan. Laissa olisi pitänyt määritellä selkeämmin, mikä on päivähoitoa ja mikä taas pedagogista varhaiskasvatusta. On tärkeää lujittaa laadukkaan varhaiskasvatuksen asemaa osana koulutus- ja kasvatusketjuamme sekä painottaa pedagogisia palveluita ja rohkaista jokaista perhettä näiden pedagogisten palvelujen käyttöön. Toivottavasti tämä määrittelyasia saadaan nyt eduskuntakäsittelyssä korjattua ja myös osaavan henkilöstön asema (Puhemies koputtaa) turvattua ja sen osaaminen turvattua.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että nyt kiinnitetään huomiota lapsen varhaisiin vuosiin, sillä ne todellakin merkitsevät suunnan lapsen myöhemmälle kehitykselle, jopa työelämään saakka. Ja kiitos tästä ministerille, että hän on tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa puskenut eteenpäin tätä varhaiskasvatuslakia.

Kansainvälisesti varhaiskasvatus määritellään tavoitteelliseksi pedagogiseksi toiminnaksi, ja lapsen elämässä näitä pedagogisia tilanteita tulee eteen, niin yhteisöllisessä arjessa kuin sitten ihan näissä toimintatuokioissa. Opetushallitus saa velvoitteen tehdä valtakunnallisen suunnitelman tästä varhaiskasvatuksesta, mutta tämä lakiesitys ei kuitenkaan sitten velvoita mitenkään, että päivähoidon järjestäjä siellä kunnassa tekisi paikallisen suunnitelman tämän valtakunnallisen ohjeistuksen mukaan. Olisin kysynyt tästä ministeriltä: miten aiotaan tätä kehittää?

Ja sitten on, niin kuin tässä salikeskustelussakin, noussut esille se, kuka antaa ja millä koulutuksella annetaan varhaiskasvatusta siellä päivähoidon piirissä? Se on tietenkin hyvä selkeyttää, jotta voimme sitten muun muassa kehittää sitä päiväkodissa lastentarhanopettajan tehtävässä tapahtuvaa työtä ja siihen johtavaa koulutusta. Olisin kysynytkin ministeriltä: onko mietitty, voidaanko ruveta kehittämään, nytten kun tulee uudenlainen laki, uudenlainen varhaiskasvatus, myöskin sitä koulutusta, joka antaa kelpoisuuden sitten päiväkodeissa tarjota tätä toimintaa?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuksen yhtenäistäminen ei tässä laissa nytten tullut oikein hyvin esille. Tällä hetkellähän lastentarhanopettajien virkoihin kelpaavat paitsi lastentarhanopettajat myös sosiaalikasvattajat ja sosionomit. Näiden koulutus on kuitenkin täysin erilainen, ja lähtökohta on täysin erilainen silloin, kun koulutetaan. Olisin kaivannut tästä laista sitä, mitä edellytetään siltä henkilöltä, joka toimii lastentarhanopettajana.

Toinen asia on sitten se, että kun meillä on nyt olemassa kunnallisissa palveluissa palveluseteli, niin silloin kun on perhepäivähoidosta kysymys, palveluseteliä voidaan käyttää, jos lasta hoidetaan perhepäivähoitajan kotona, mutta sitä ei voida käyttää, jos lasta hoidetaan lapsen kotona, vaikka siellä olisi aivan vastaava perhepäivähoitaja. Eikö tämä aseta eriarvoiseen asemaan nämä lapset ja sen, mitä lapsille voidaan tuolla hinnalla saada?

Sen lisäksi vielä haluaisin kysyä: millä tavalla nyt mukaan tuleva varhaisopetus pystytään hoitamaan perhepäivähoidossa oleville lapsille haja-asutusalueella?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vein lapseni aamulla päivähoitoon, haenko hänet iltapäivällä varhaiskasvatuksesta? Mitä on sisällöllisesti muuttunut tänä aikana? Tästä on kyse myöskin hallituksen esityksessä, jossa varhaiskasvatusta ei ole pystytty määrittämään, mitä se on ja mitä se sisältää. Ja tämä juuri on se vaikeusaste siinä, että me pääsemme varhaiskasvatuksen sisään: mitä se tarjoaa perheille, lapsille ja siihen vuorovaikutukseen perheiden ja ammattilaisten välille. Voidaan sanoa, että on vain sarja teknisiä tarkastuksia ja tynkälakina tämä varhaiskasvatusuudistus menee eteenpäin. Ja sitä toista vaihetta todellakin odotetaan, jossa voidaan määrittää varhaiskasvatus, myöskin se, miten nämä suhtautuvat kotihoidon tuen kiintiöittämiseen ja siihen subjektiivisen päivähoidon rajaamiseen. Kaikki nämä kysymykset ovat vielä auki, joita hallitus on kyllä linjannut.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella toivon, että ministerin pyytämä parlamentaarinen työryhmä oikeasti kävisi tämän toisen vaiheen kimppuun, koska kyllähän tässä on rehellisesti kaikkien minusta todettava, että tämä on vasta alku. Tämä on alku, aivan niin kuin ministeri totesi, ja se on ollut alku koko ajan tässä vuoden valmistelussa, koska siinä on paljon ristiriitoja ollut, ja nyt meillä on laki, jota pystytään sitten itse valiokunnissa toivon mukaan vielä selkeyttämään, erityisesti noiden määritelmien osalta. Helppoa se ei tule olemaan, mutta siellä pitäisi sitä yhteistä tahtoa nyt olla, niin kuin näissä tämän salissa keskusteluissa selkeästi — ainakin osaltani koen näin — on yli puoluerajojen.

Mutta olisin erityisesti perännyt sitä loogisuutta, kasvatuksellista ja pedagogista polkua, kun kaikki lähtee sisällöstä, osaavasta henkilöstöstä. Kun Opetushallitus tekee varhaiskasvatuksen perusteet, sitä loogisuutta täytyy olla sitten myös järjestäjien osalta. Sieltä syntyy se sisältö, ja sisältöä toteuttaa osaava, laadukas, pedagogisesti koulutettu henkilöstö. Tässä meillä on vielä paljon tekemistä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee syrjäytymistä, kaventaa lasten välistä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa, ja siksi varhaiskasvatuksen uudistaminen on tärkeä asia. Lain kokonaisuudistaminen on tärkeää, sillä tällä hetkellä varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee liikaa eri puolilla Suomea ja eri kunnissa. Nyt on tarkoitus varmistaa laadukas ja myös tasalaatuinen varhaiskasvatus kaikille lapsille. Tähän tavoitteeseen päästään muun muassa varhaiskasvatussuunnitelman avulla, ja se on jatkossa tehtävä kaikille, myös perhepäivähoidossa oleville lapsille.

Vielä kerran haluan muistuttaa meille kaikille, että me käsittelemme vasta kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta ja kehittämistyötä on tarkoitus jatkaa tästä. Toivottavasti tässä kehittämisen jatkotyöskentelyssä ovat kaikki puolueet mukana.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän ministerin äskeiseen puheenvuoroon tietysti voisi todeta ihan kaikella ystävyydellä, kun puhutaan tästä parlamentaarisesta työryhmästä, että ehkä se olisi ollut hyvä perustaa jo ennen kuin nämä ongelmat olivat käsissä ja todettiin, että tätä lakia ei kunnolla saada sitten eteenpäin. Mutta kuten jo monessa puheenvuorossa on todettu, niin itsellenikin tulee koko ajan sitä viestiä alan henkilöstön keskuudesta, että lakiesitys on pahoin epäonnistunut, ja monia erittäin kovia terveisiä tulee siitä, että tätä lakia ei missään tapauksessa tämänmuotoisena pitäisi viedä eteenpäin. Tätä esitystä on kovasti kritisoitu myös siitä, että Suomi jää tällä lailla edelleen Pohjoismaitten ja jopa EU-alueen häntäpäähän varhaiskasvatuksessa. Toki täällä viitattiin myös siihen, että mallia on käyty ottamassa 70-luvulla Neuvostoliitosta. Se vähän hätkähdytti.

Mutta kaiken kaikkiaan, ministeri, haluttiinko tässä lakiesityksessä lainkaan edes Suomen varhaiskasvatusta kehittää kansainvälistä tasoa vastaavaksi?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean myös, että on tässä yksi askel menty eteenpäin, että sana "päivähoito" on muuttunut "varhaiskasvatukseksi". Tästä on hy-vä jatkaa.

Monissa kunnissahan on ennen tämän lain voimaantuloa siirrytty sosiaali- ja terveyspuolelta päivähoidon osalta opetuspuolelle. Tämä laki korostaa varhaiskasvatusta, ja päivähoitotoiminta siirtyy paremmin opetuspuolelle ja opetuskasvatukseen. Tämähän on linjassa EU:n kasvatuksellisten ja koulutuksellisten linjausten kanssa, mutta mikä on käytäntö, se sitten näyttää. Tärkeintä, teemme me mitä lakeja tahansa, on ajatella lapsia. On tärkeätä, mitä ne henkilöt opastavat, että he ymmärtävät lasten herkkyyden ja tunteet ja että lapsia opetetaan leikkimisen ja liikunnan ohella, ettei nyt vain puhuta, että pitää olla kova kilpajuoksu, että toiset lapset tulevat paremmiksi tai toisiksi. On tämä varhaiskasvatuslaki mitä tahansa, niin meidän pitää ymmärtää, että nämä 1—6-vuotiaat ovat lapsia ja heille ei kovin suoritepainotteista elämäntapaa voi laittaa vaan leikitään ja (Puhemies koputtaa) liikutaan, ja ymmärrettäisiin, että kaikki lapset eivät siellä päiväkodissa ole samanlaisia, otetaan huomioon, että opettajat keskustelevat, minkälaisia ovat esimerkiksi (Puhemies koputtaa) vammaiset tai muut ihmiset. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, mitä niille lapsille opetetaan ja millä tavoin.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ennen tänne eduskuntaan tuloa työskentelin talossa, joka oli nimeltään päiväkoti. Täytyy sanoa, että täällä kun kuuntelee keskustelua, niin tuntuu monta kertaa, että täällä puhuvat sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä tuon talon nimeltä päiväkoti sisällä tapahtuu.

Laadukas varhaiskasvatus pitää kyllä sisällään myöskin sosiaalihuollon elementit, ennen kaikkea päivähoitoa myös ja varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus on tiedettä ja hoivaa ja kasvatusta, opetusta, monikasvatuksellisuutta. Mielestäni tässä keskustelussa mennään aivan hakoteille, jos keskitytään siihen, että jotakin ammattiryhmää ei arvostettaisi, kun tehdään tällaista upeaa lakia, jossa on kyse lapsen oikeudesta ja edusta ja myöskin tärkeästä tuesta vanhempien kasvatustyössä. Tarkat työrajaukset kyllä kaventavat omasta mielestäni tuon päiväkodin toiminnallisuutta. Opettajat, sosionomit, lastenhoitajat ja ohjaajat — näiden välillä on turha tehdä liian tarkkoja rajauksia, sillä esimerkiksi, kun puhutaan pienten kuntien päiväkodeista, niin siellä on selvä pula työntekijöistä. Ennen kaikkea tarvitaan oikein orientoituneita ihmisiä päiväkoteihin töihin.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on käyty tärkeää keskustelua tärkeästä lakiesityksestä. Varhaiskasvatuslakiesityksen, joka meillä on nyt käsittelyssä, on tarkoitus korvata päivähoitolaki, joka on säädetty vuosi ennen kuin minä olen syntynyt. Tämä kertoo jo aika paljon siitä, miten toisessa maailmassa me elämme tänä päivänä kuin missä on eletty vuonna 74, kun päivähoitolaki on astunut voimaan. Lapset elävät erilaisessa ympäristössä, ja se luo myös aivan erilaiset tarpeet varhaiskasvatukselle.

Valitettavasti kuitenkaan tämä lakiesitys ei täytä niitä kaikkia tavoitteita ja toiveita, joita sitä kohtaan on ladattu. Tämä on siis pieni alku. Tämä ei ole mielestäni, edustaja Gustafsson, askel, tämä on vasta pieni hipaisu jalalla eteenpäin. Tärkeät tavoitteet jäävät vielä saavuttamatta.

Mutta, arvoisa ministeri, olisin kysynyt teiltä, kun tämän valmisteluprosessin yhteydessä on kuultu myös vanhempia ja lapsia heidän toiveistaan: miten ne näkyvät nyt tässä esityksessä?

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voisin yhtyä edelliseen puhujaan siinä, että itse olen syntynyt tuolloin vuonna 74 ja tämä on todellakin yhtä vanha laki eli uudistamista kaivataan. Uskon kyllä viisivuotiaan päiväkoti-ikäisen äitinä, että tällä lailla on varmasti todellista vaikutusta päiväkodin arkeen. Se palaute, mitä itse olen saanut sieltä muitten lasten vanhemmilta, on juuri se, että tätä ryhmäkokoasiaa muun muassa pidetään hyvin tärkeänä ja sitä, että se nyt yritetään ja otetaan haltuun tässä lainsäädännössä.

Se, mistä on tullut sitten kritiikkiä, on se, ettei ole säädetty päiväkodin tai lapsiryhmien tiloista mitään tässä esityksessä. Pelätään, että päiväkoteihin voidaan edelleen henkilökuntaa lisäämällä sijoittaa lisää lapsia muun muassa ottamalla käyttöön käytävätiloja tai ottamalla käyttöön sellaisia neliöitä, joissa todellisuudessa ei voi oleskella. Toivon kyllä, että tämäkin epäkohta tulee sitten tässä kakkosvaiheessa harkintaan ja huomioiduksi.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Kiitos, puhemies, tuosta tarjouksesta. Se oli erittäin hieno juttu, että saan vastata monille.

En enää käy läpi tätä, oliko tarpeeksi pedagogiikkaa vai ei, mutta minusta tässä oli aika hyvät puheenvuorot, jotka käytti edustaja Vikman, joka sanoi, että tässä lainsäädännössä on pelkkää päivähoitoa. Se minua hiukan ihmetytti kyllä. Kun luette hyvin tarkkaan ja vertaatte nykypäivähoitoa koskevaa lainsäädäntöä nyt tähän uuteen esitykseen, niin siinä näkyvät ne erot. Toisaalta kun vertaatte siihen, mitä alan ammattilaiset isona ryhmänä esittivät meille, niin siinä on pedagogiikkaa merkittävästi enemmän, ja koko kansainvälinen käsitys siinä, kuinka paljon varhaiskasvatuksessa on pedagogiikkaa, perustuu sille Educare-kokonaisuudelle, jossa on siis sellainen varhaiskasvatus kysymyksessä, jossa on varhaiskasvatus muodostunut tällaisen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen elementeistä.

Minusta edustaja Kymäläinen, ehkä omasta kokemuksestaan, hyvin kertoi, että kyllä päivähoidossa on paljon muutakin kuin opetusta. Mutta siinä, miten esimerkiksi tämä leikki, mitä täällä on korostettu, yksistään on joko opetusta tai sitten sitä päivähoitoa, on hyvin vaikeaa erottaa näitä elementtejä toisistaan.

Minusta tämä on tärkeä keskustelu, että kuullaan kaikkien ammattiryhmien, kaikkien osallisten näkemykset ennen kuin ollaan valmiina ottamaan kanta siihen, että päivähoidossa pitäisi työskennellä vain lastentarhanopettajia tai — sekään ei vielä riittäisi — vain lastentarhanopettajia, jotka ovat yliopistossa kouluttautuneet. Meidän täytyy myöntää, että tämänpäiväinen varhaiskasvatus on yhä Educare-kokonaisuus, mutta siinä on pedagogiikkaa entistä enemmän, koska on kysymys opetusministeriön alaisesta lainsäädännöstä, ja sitä tähän on nyt laitettu. Mutta on toki myönnettävä, että on ollut haluja siihen, että erotettaisiin päivähoidossa vallan tällainen opetuksen osuus ja sitten loppu olisi päivähoitoa, ja siihen ei riitä poliittinen yksimielisyys, ja se johtaisi siihen, mistä minusta Inkeri Kerola hyvin täällä kysyi, voidaanko tällä lailla varmistaa, että joka puolella Suomea on käytettävissä sama varhaiskasvatuksen pohja, ja silloin me olisimme olleet tilanteessa, jossa sitä ei voisi taata, koska meidän perhepäivähoidon pohja menisi helposti alta.

Tähän tulen nyt esittämällä teille muutamia ajatuksia tuosta edustajien kysymästä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Se, mikä tässä nyt muuttuu, ei ole niinkään se, etteikö suunnitelmia jo tehtäisi. Meillä on ainoastaan muutama kunta, jotka eivät tee näitä henkilökohtaisia vasuja tällä hetkellä. Mutta se, mikä tässä muuttuu: meille tulee varhaiskasvatukseen kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa, niin kuin muussakin koulutuksessa, lähdetään lähtökohdista rakentamaan sellaista mallia, joka velvoittaa päivähoidon eli siis käytännössä meidän varhaiskasvatuksen joka puolella Suomea toimimaan samoilta pohjilta, eli tulee valtakunnallinen suunnitelma. Sen laittaminen yhteen tämän nykyisen käytännön kanssa, jossa perhepäivähoidon puolella se pedagoginen koulutus ei ole tietenkään niin vahvaa kuin ihmisillä, jotka ovat yliopistossa pelkkää kasvatustiedettä opiskelleet ja valmistuneet lastentarhanopettajiksi, tämän kulman yhteensovittaminen, on ollut kieltämättä haaste, ja tältä osin on katsottu sitten, että näissä paikallisissa suunnitelmissa voi rakentaa vahvempaa pedagogista otetta mutta kansallisesti kuitenkin on pohja, joka pitää.

Minusta tämä on ollut olennainen kysymys myöskin edustaja Elorannalta, miten tämä sitten toteutetaan käytännössä. Ja se tarkoittaa sitä, että sitä pedagogista ohjeistamista tarvitaan myöskin silloin, kun on kysymys perhepäivähoidossa tapahtuvista suunnitelmista, mutta ne laaditaan, ja se on minusta tärkeätä, että lapsia ei aseteta eriarvoiseen asemaan.

No, sitten tullaan siihen, että edustaja Eloranta kysyi, miten ohjeistetaan näiden suunnitel-mien käytännön toteutus Opetushallituksessa. Niin kuin me muistamme tästä koulutuksen ketjusta, Opetushallitushan on näissä lakisääteisissä tehtävissä varsin itsenäinen: siellä tehdään valtavan iso kenttätyö, ja nämä suunnitelmat laaditaan samaan tapaan kuin meillä laaditaan perusopetuksen suunnitelmat, lukion suunnitelmat, ammatillisen suunnitelmat ja niin edespäin. Eli valtavan iso kenttäkierros siellä on tulossa, ja siltä osin oletan, että esimerkiksi yksityiskohtaiset lepoa koskevat, tiloja koskevat asiat tullaan sitten siellä määrittelemään paljon tarkemmin kuin tässä pohjassa. Mutta se on tässä erikoista, toisin kuin muissa koulutusasteissa, että olemme kuitenkin päättäneet niistä tavoitteista, joiden pohjalta tämä suunnitelma laaditaan, ja siltä osin on menty vähän kauemmas kuin muissa koulutusmuodoissa, jos näin voi sanoa.

Minusta myöskin edustajat Myllykoski ja Rauhala puuttuivat yhteen tärkeään asiaan. Kun puhuttiin näistä mitoituksista, toivoin tietenkin, että me voisimme käydä parlamentaarista keskustelua, niin kuin Ojala-Niemeläkin tässä peräänkuulutti vielä tätä toista vaihetta, johon voisivat kaikki eduskuntaryhmät osallistua, että laadittaisiin tiekartta vuoteen 2025: miten me koulutamme niin paljon lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia, jotta me saamme muutettua niitä mitoituksia tavalla, jota kenttä on toivonut?

Peltokorpi kysyi myös sitä, miten lasten ja vanhempien kuulemisen asiat ovat tulleet esiin. Silloin kysymys oli siitä, että vanhemmathan toivoivat ensimmäisenä asiana sitä, että tämä maksimikoko määritellään niin, että sitä ei voi enää ylittää. Ja sitten toisena he toivoivat sitä, että nämä päivähoitoryhmät olisivat pienempiä kuin 70-luvulla. Minusta se on aika kohtuullinen vaatimus, mutta sen takia olenkin toivonut, että tähän työhön lähtisivät kaikki ryhmät mukaan eduskunnassa, jotta tämä laajempi tiekartta näin pitkälle tulevaisuuteen voitaisiin määritellä. Eli ensin aloitettaisiin koulutus, jotta meillä olisi tarpeeksi henkilöstöä, ja sitten, jos kelpoisuuksia päätetään muuttaa, koulutettaisiin juuri näitä uusien kelpoisuusvaatimusten mukaisia henkilöitä enemmän ja enemmän, ja lopulta tultaisiin tilanteeseen, jossa meillä olisivat riittävät voimavarat kentällä löytää ne ammattilaiset, jotka sitten uusien mitoitusten mukaan palvelisivat.

Olen toivonut, että tähän tulisivat kaikki mukaan, ja toivoisin vieläkin ja vetoan teihin, että keskustelisitte tästä asiasta eduskuntaryhmässä, koska ryhmienkin välillä tuntuu olevan epäselvyyttä siitä, kannattaako tätä ollenkaan tehdä — niin kuin Kivelä sanoi, että mitäs tänne tällaisia lakeja tuomaan. Kuulkaa, tämä on ollut kolme hallituskautta ratkaisematta, ei tämä mitään helppoa taidetta ole. Tämä on isojen intressiryhmien erilaista vääntöä, ja tämä salikeskustelukin osoittaa, että kannattaa tarkistaa kaikki ne intressit ennen kuin päästään keskustelemaan siitä, mikä on se hallittu kokonaisuus.

No, aivan lopuksi totean siis Myllykoskelle ja Rauhalalle, että olisi ollut hienoa, jos osapäivälasten asemaan olisi voitu myös puuttua. 1/13-ryhmäkoko on aivan liian paljon, ja varsinkin tässä tilanteessa meidän pitäisi pystyä tästäkin keskustelemaan — mutta vain, jos me saamme koko porukan pöytään keskustelemaan. Että sitä kautta minusta edustaja Korhosen kritiikki oli asiatonta siinä suhteessa, että jos tämä olisi voitu tehdä aikaisemmin, niin olisi voitu, mutta niin kuin kokonaisuudessa kerroin tästä prosessista, vasta syksyllä näitä poliittisia päätöksiä on voitu tehdä, ja kun rahaa ei tullut, niin oli vaikea kutsua mitään porukkaa koolle, (Puhemies koputtaa) puhumattakaan hallituspuolueista. (Sari Sarkomaa: Se olisi pitänyt ottaa vaalikauden alussa!) Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa joulukuun alussa oli rahat kasassa ja nyt ollaan täällä eduskunnassa jo, eli pidän sitä muutaman viikon puristusta kovana juttuna ja kiitän myöskin edeltäjääni Jukka Gustafssonia, joka ansiokkaasti on vienyt tätä kokonaisuutta eteenpäin. Minusta hän on kyllä arvonsa ansainnut.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta varhaiskasvatuslaiksi. Samalla muutettaisiin lakia Opetushallituksesta siten, että Opetushallituksesta tulisi varhaiskasvatuksen asiantuntijavirasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijaan. Lainsäädännön valmistelu siirtyi jo vuoden 2013 alusta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Vanha päivähoitolaki on yli 40 vuotta vanha. Päivähoidon käsite korvataan lakiesityksessä varhaiskasvatuksen käsitteellä. Päivähoito on pääasiassa työvoimapoliittinen näkökulma, siinä tarkastellaan asioita työn, yhteiskunnan ja vanhempien tarpeista käsin. Varhaiskasvatuksen keskiössä on lapsi. Siinä tavoitteena on pedagoginen toiminta, jossa päävastuu on opettajakelpoisuuden saaneella henkilöllä — tai, kuten lakiesityksessä sanotaan, varhaiskasvatus tarkoittaa suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta.

Varhaiskasvatuslailla on tarkoitus korostaa kasvatusta ja koulutusta sosiaalipalvelujen sijasta. Alan ammattilaiset ovat kuitenkin pettyneitä lakiesitykseen. Järjestöt moittivat esitystä kunnianhimottomaksi. Niiden mukaan on tyydytty muuttamaan päivähoidon käsite varhaiskasvatukseksi sisällön jäädessä vajaaksi.

Lakiesityksessä esitetään, että päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle laadittaisiin varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelman tavoitteena olisi huomioida lapsen yksilöllisen tuen tarpeet, vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Suunnitelma laadittaisiin henkilöstön ja lasten vanhempien yhteistyönä. Lakipykäläesityksen mukaan päiväkodeissa sen laatimisesta vastaisi lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö. Sen sijaan pykälissä ei ole eritelty sitä, kuka suunnitelman tekee perhepäivähoidossa.

Perusteluissa on tosin mainittu, että lastentarhanopettajan asiantuntijuutta käytetään hyväksi perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. Käytännössä lienee kuitenkin niin, että kasvatustieteen kandidaatille ja perhepäivähoitajalle asetetaan samat vaatimukset. Tätä on ainakin saamassani palautteessa pidetty koulutuksen aliarvioimisena, ja näin muodoin sitä on hieman tarkennettava valiokuntakäsittelyssä.

Lakiesityksessä säädetään lapsiryhmien enimmäiskoosta suhdelukujen kautta. Perustelujen mukaan ryhmässä voisi olla alle 3-vuotiaita 12 tai yli 3-vuotiaita 21, kun kyse on kokopäivähoidossa olevista lapsista. Käytännössä tämä hyvää tarkoittava tavoite ei sellaisenaan toteutuisi. Tilannetta sekoittavat osapäiväisillä paikoilla olevat lapset. Kun lapsiryhmässä on neljä osapäivämitoituksella olevaa lasta, ryhmäkoko voi kasvaa 25 lapseen. Teoriassa, ja käytännössä myös, osapäivämitoituksessa olevien lasten ryhmässä lapsia voi olla samanaikaisesti paikalla jopa 39 henkilöä.

Saamassani palautteessa on oltu myös huolissaan alan yrittäjyydestä. Esitettyjen ryhmäkokonormien pelätään jäykistävän käytännön arkijärkistä toimintaa kentällä. Asiaan vaikuttavat ryhmäkoot, suhdeluvut ja toki myös neliömetrit ja niiden laatu — tai ainakin pitäisi vaikut- taa. Valiokunnassa asiantuntijakuulemisessa on kuultava myös alan yrittäjiä.

Varhaiskasvatus luo pohjaa lapsen tasapainoiselle kehitykselle. Lakiuudistusta on odotettu, mutta saamani palautteen perusteella se ei täytä aivan kaikilta osin odotuksia. Valiokunnassa meidän on oltava kriittisen rakentavia. Askeleita oikeaan suuntaan on tietenkin otettu, ja se täytyy tässä kiitoksena todeta. Tätä on pitkään tehty. Lakiesityksen toisessa vaiheessa saamme käsiteltäväksemme henkilöstön kelpoisuudet ja mitoituksen. Kelpoisuusehtojen heikentämiseen ja koulutuksen aliarvioimiseen emme saa missään tilanteessa ajautua.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana liikunnasta. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on myös liikkumiseen liittyvien myönteisten oppimiskokemusten saaminen. Liikkuminen lisättiin lakitekstiin lausuntokierroksen jälkeen, ja hyvä, että lisättiin. Huolestuttavaa on, että vain 20 prosenttia päiväkotien piha-alueista on liikunnan kannalta hyvätasoisia. — Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen säädetään Opetushallituksen tehtäväksi, ja tämä on selkeä edistysaskel nykytilaan, ja tämän kiitoksen kyllä annan ministerille ja hallitukselle. Vastaavasti en voi kuitenkaan yhtyä opetusministeri Kiurun useaan otteeseen esittämään vakuutteluun siitä, että uusi varhaiskasvatuslaki tulee olemaan nimensä veroinen. Ei enää päivähoitoa, vaan varhaiskasvatusta, kuten ministeri on tästä jo aikaisemmin täällä eduskunnassa puhunut.

Lakiesityksen ensimmäinen vaihe ei kuitenkaan tuo mitään mittavia parannuksia nykytilaan. Jotta lakia voitaisiin kutsua varhaiskasvatuslaiksi, siinä olisi pitänyt ihan ensimmäisenä erottaa varhaiskasvatus päivähoidosta. Työntekijöiden vastuut olisi pitänyt määritellä ja korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien määrää lisätä lapsiryhmissä, ja pedagoginen vastuu ryhmästä olisi määritelty lastentarhanopettajalle.

Ryhmäkokojen pienentäminen tai henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen ei vielä täytä varhaiskasvatuksen kriteereitä. Kuntaliitto ja OAJ ovat jo aiemmin tyrmänneet varhaiskasvatusesityksen täysin riittämättömänä. OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semin mukaan esitys on kunnianhimoton ja jo syntyessään vanhanaikainen. Kuntaliitto pitää varhaiskasvatuslakia hätäisesti valmisteltuna. Esitystä ei lain edellytyksestä huolimatta tuotu kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan käsiteltäväksi.

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen tyrmäsi myös jo aiemmin sen, että jokainen lapsi tarvitsisi oman varhaiskasvatussuunnitelman. Valtaosalle olisi sopinut hyvin valtakunnallisen suunnitelman mukaan toteutettu varhaiskasvatus. Vasta jos lapsi tarvitsee tukea, lastentarhanopettaja olisi laatinut yksilöllisen suunnitelman, totesi Lahtinen jo 26.11. viime vuonna. (Jukka Gustafsson: Mikä on perussuomalaisten kanta?)

Arvoisa puhemies! Kentällä työskentelevät ammattilaiset kertovat, että suomalainen päivähoito on tällä hetkellä usein kaaoksen hallintaa, jossa pyritään paikkailemaan henkilökunnan poissaoloja joko sijaisten voimin tai ilman. Varsinainen varhaiskasvatus on jatkuvassa vaarassa jäädä kaaoksen jalkoihin. Päivähoidon työntekijöitä koulutetaan eri oppilaitoksissa toteuttamaan nimenomaan varhaiskasvatuksen sisältöjä. On siis huolestuttavaa, että varhaiskasvatuksen riittävän laaja sisällöllinen määrittely ei ulotu lainsäädäntöön saakka.

Esillä on pitkään ollut puheenaihe päivähoidon ryhmäkoosta. Hallituksen esitys pyrkiikin pienentämään ryhmäkokoja asettamalla katon, jolla lasten enimmäismäärä voidaan määritellä. Lakiesitys ei kuitenkaan ota huomioon osa-aikaisessa hoidossa olevia lapsia, joita on noin 20 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista. Jos ryhmässä on useita osa-aikaisia lapsia, heitä voidaan paperilla sijoittaa niin, että kaksi osa-aikaista täyttää yhden kokopäiväisen hoitopaikan. Kuitenkin osa-aikaiset lapset ovat hoidossa suurin piirtein samaan kellonaikaan, eli ryhmäkoko voi huomattavasti ylittää laissa määritellyn katon.

Arvoisa puhemies! Suomi on pahasti jäljessä pedagogisen opettajakoulutuksen saaneen henkilökunnan määrän suhteen varhaiskasvatuksessa verrattuna muihin OECD-maihin. Muualla heitä on 50 prosenttia, Suomessa vain 30 prosenttia koko henkilökunnasta. Tämä asettaa suomalaisen varhaiskasvatuksen eriarvoiseen asemaan, ja on vaarana, että sen laatu kärsii.

Nykyinen lainsäädäntö on jo vuosia ajanut erityisesti päivähoidon korkeammin koulutettua ammattiryhmää, eli varhaiskasvatuksen kandidaatteja ja maistereita, muihin tehtäviin. Heistä alkaa olla huutava pula erityisesti pääkaupunkiseudulla, ja myös tähän epäkohtaan on kiire puuttua lainsäädännöllisin keinoin. Päivähoidon henkilökunnan vaihtuvuus vaarantaa sen pysyvyyden, mitä lapsi tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun, kun aika loppuu, haluan vain sanoa sen, että varhaiskasvatuslailta kaivataan nimenomaan konkreettista uudistusta, ei jo nykyisten käytäntöjen kirjaamista. Varhaiskasvatuksen sisältö on määriteltävä uudelleen ja otettava mallia kansainvälisestä linjasta, jossa varhaiskasvatus määritellään tavoitteelliseksi pedagogiseksi toiminnaksi, josta päävastuu on opettajakelpoisuuden omaavalla henkilöstöllä. — Kiitos. (Jukka Gustafsson: Sehän se henki ja tahtotila on nytkin laissa, mitä esitetään!)

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on siitä erityinen, että siihen on kohdistunut paljon odotuksia jo yli kymmenen vuoden ajan. Varhaiskasvatus kentällä on kehittynyttä, mutta laki on laahannut ikävästi perässä, emmekä me pysy muun maailman kehityksessä mukana. Jopa aasialaiset ovat jo vuosia seuranneet ja ihmetelleet, että meillä ei uudistusta varhaiskasvatukseen ole saatu aikaan. Tein vuonna 2001 toimenpidealoitteen päivähoidon kokonaisuudistuksesta. Siihen tuli tuki eduskunnasta enemmistön osalta, ja ministerit — lukuisat — ovat luvanneet hoitaa asian kuntoon. Kirjallisia kysymyksiä aiheesta on täällä eduskunnassa tehty lukuisia. Silti tämä asia on ollut kuin kivireen perässävetämistä.

Päivähoito on ollut tähän asti sosiaalihuoltoa, koska se on ollut sosiaali- ja terveysministeriön alla, ja koko tämän päivähoitolain, varhaiskasvatuslain, uudistuksen idea oli myöskin siinä, että me saimme tämän hallinnon siirron tehtyä, jotta se sisältö, jotta se näkökulma varhaiskasvatukseen muuttuisi ja tulisi tällainen pedagoginen ulottuvuus. Erittäin hyvä on — ja kiitos siitä ministerille ja hallitukselle — että varhaiskasvatussuunnitelma tehdään nyt Opetushallituksessa eikä enää THL:ssä. Tällä tavalla me saamme silloin jatkumon lapsen ensimmäisiin askeleisiin opinpolulla. Tosin siinä on se ristiriita perusopetuksen opseihin nähden, että kun varhaiskasvatuksessa tehdään valtakunnalliset perusteet, niin sen jälkeen heti siirrytään lapsikohtaiseen, kun perusopetuksessa on kunnallinen velvoittavana siinä välissä. Tässäkin olisi hyvä saada se kunnallinen siihen väliin velvoittavaksi. Paljon on kritiikkiä aiheuttanut myös se, että jokaiselle lapselle täytyy tehdä varhaiskasvatussuunnitelma, ja sitä on kentällä pidetty turhana, koska perusopetuksessakaan sitä ei tarvita.

Varhaiskasvatuksen taustalla on varhaiskasvatustiede, ja mielestäni sen pitäisi näkyä enemmän esityksessä, jotta me saamme oikeasti ja todellisuudessa takaisin sen 7 euroa, kun siihen satsaamme 1 euron. Meidän täytyy olla tosi tarkkana siitä, että todellakin hyödytään siitä.

Ja vielä toiseksi, yksi ongelma meidän varhaiskasvatusjärjestelmässämme on ollut se, että me emme riittävästi ota huomioon lapsen herkkyyskausia. Esimerkiksi kielten oppiminen on erityisen helppoa pienille lapsille, ja liikunta, motoriikka, musiikki, taide — kaikkia näitä tulisi entistä tavoitteellisemmin harrastaa varhaiskasvatuksessa.

Mitä tässä sitten olisi pitänyt olla? Tässä olisi pitänyt olla muun muassa henkilöstön kelpoisuudet, henkilöstön nimikkeet, pitäisi olla laatua, toiminnan sisältöä. Esimerkiksi yliopistollisista lastentarhanopettajista on kova pula kentällä — jopa täällä pääkaupunkiseudulla heti tänä päivänä pääsisi 400 yliopistollista lastentarhanopettajaa töihin siltä istumalta — ja koska pula on niin valtava, niin olemme valtiovarainvaliokunnassa lisänneetkin useana vuotena määrärahoja yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen.

On hienoa, että varhaiskasvatuksessa on paljon erilaisia oman alansa ammattilaisia töissä, se on suuri rikkaus, ja se koituu lapsen parhaaksi. Kuitenkin he kaikki ovat saaneet hyvin erilaisen koulutuksen, ja heillä on silloin erilaista osaamista. Siksi heidän yhteistyönsä moniammatillisesti tuo tulosta. Mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että kaikki tekevät siellä kaikkea, ei missään muussakaan työpaikassa niin tehdä.

Vielä: Valiokunnassa varmasti tätä asiaa paljon käsitellään, ja meidän pitää oikeasti puuttua tähän määritelmäasiaan ja miettiä, voidaanko se tehdä. Se on ilmaista, ja se selkeyttäisi tätä koko esitystä ja antaisi vielä paremman lähtölaukauksen koko tähän varhaiskasvatusuudistukseen, jota seuraa vielä jatko-osa ensi vaalikaudella.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Minun on heti alkuun todettava, että olen pettynyt tähän hallituksen esitykseen. Nykyisen lakiesityksen otsikko on Varhaiskasvatuslaki, vaikka lain sisältö on selvästi päivähoitopainotteinen.

Itse olen ollut vuosia uudistuksen vankka kannattaja ja vauhdittaja. Yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistamisen lähtökohta on ollut koko ajan koulutuksellisen tasa-arvon ja osaamisen nostaminen vuoteen 2020 mennessä. Maailma on muuttunut paljon näinä vuosikymmeninä, ja päivähoito on muuttunut lastentarhoista varhaiskasvatukseksi. Näin ollen lainkin pitäisi tukea tätä merkittävää muutosta.

Itse haluan, että varhaiskasvatuslaki tehdään huolella: lakiin on tarkennettava varhaiskasvatuksen pedagoginen määritelmä ja samalla kirjattava lastentarhanopettajan pääasiallinen vastuu varhaiskasvatuksen suunnittelusta ja arvioinnista. Esityksessä on valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen säädetty Opetushallituksen tehtäväksi — tämä on kyllä selkeä edistysaskel nykytilanteeseen, mutta olen sivistysvaliokunnan puheenjohtajan, edustaja Raija Vahasalon kanssa samaa mieltä, että tuohon valtakunnallisen ja lapsikohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman väliin tarvitaan ehdottomasti kuntakohtainen tai järjestäjäkohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, ja toivon, että tämä voidaan sivistysvaliokunnan käsittelyssä tänne lisätä.

Varhaiskasvatuslaissa tulisi myös pääpainon olla varhaiskasvatuksessa, ja sen tulisi olla pääosassa, ja päivähoidolle on varattava vain sitä täydentävä rooli. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen eron voi kiteyttää näin: kaikilla perheillä ei ole yhtä laajaa päivähoidon tarvetta, mutta kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Lakiesityksessä varhaiskasvatuksen määrittely on kuitenkin, voisi sanoa, täysin epäonnistunut. Käytännössä tässä ehdotuksessa entinen päivähoito-sana on vain korvattu varhaiskasvatus-termillä. Tämä ei vastaa varhaiskasvatustieteen antamia perusteita. Lakiesitys jättää huomiotta sekä päiväkotitoiminnan että perhepäivähoidon ominaispiirteet ja erilaiset vahvuudet sekä näiden henkilöstön koulutuksellisen taustan ja eron. Alan ammattilaiset ovat kannanotoissaan todenneet yksituumaisesti, että on perusteetonta väittää, että yksi perhepäivähoitaja omassa kodissaan, vastaten ruoanlaitosta ja siivouksesta, pystyy toteuttamaan samat lakiin esitetyt varhaiskasvatuksen tavoitteet kuin päiväkodissa lastenhoitajan ja lastentarhanopettajan koulutuksen saanut kolmen henkilön tiimi, jolla on lisäksi erityislastentarhanopettaja tarpeen mukaan lapsiryhmässä mukana.

Tämän hallituksen esityksen varhaiskasvatuksen määrittely ei siis vastaa kansainvälistäkään linjaa. Kansainvälisesti varhaiskasvatus määritellään tavoitteelliseksi pedagogiseksi toiminnaksi, josta päävastuu on opettajakelpoisuuden omaavalla henkilöstöllä. Varhaiskasvatus tulee määritellä laajemmin kuin hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudeksi.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys ei selkeytä myöskään päiväkotien henkilöstön ammattinimikkeitä kuten varhaiskasvatusta valmisteleva työryhmä esitti. Tämä ei itse asiassa anna myöskään kovin vahvaa viestiä lastentarhanopettajaksi opiskeleville nuorillekaan, ja meillä on nimenomaan se tilanne, että OECD:n linjauksetkaan varhaiskasvatuksen henkilöstöstä eivät meillä täyty. Henkilöstön osaamiseen ja koulutustaustaan tulisikin kiinnittää nyt käsittelyssä olevaa esitystä enemmän huomiota. Siis ministeriö — opetus- ja kulttuuriministeriö — joka on vannonut korkean osaamisen ja koulutuksen nimiin, on nyt tehnyt esityksen, missä osaamista ei arvosteta. Laadukas varhaiskasvatus vaatii koulutetut ja osaavat opettajat. Jotta päivähoidossa voidaan varmistaa laadukas varhaiskasvatus, lastentarhanopettajien tulee saada koulutuksensa yliopistojen opettajakoulutuksessa.

Arvoisa puhemies! Tätä varhaiskasvatuslakiesitystä on markkinoitu myös päiväkotien lapsiryhmien enimmäiskokojen säätämisellä. Se on hyvä asia, mutta siinä on myös ongelmia, joihin valiokunnan käsittelyssä toivon puututtavan, niin näiden rajojen suhteen kuin myös erilaisten päiväkotien suhteen.

Arvoisa puhemies! Itse edustan sitä ajattelukantaa, että lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Alan ammattilaiset ovat tuoneet vahvasti esille pettymyksensä tähän esitykseen ja jopa vaatineet, että lakiuudistusta ei tällaisenaan hyväksytä vaan se palautetaan uudelleenvalmisteluun. Lapsemme sekä osaava ja motivoitunut henkilökuntamme ansaitsee nimittäin parempaa. Varhaiskasvatus on tunnustettava osana kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen harjoittama perhepolitiikka on koko vaalikauden aikana ollut poukkoilevaa. Tästä esimerkkeinä voidaan sanoa viimeiset päätökset lapsilisäleikkauksesta ja lapsiperheiden ostovoiman heikentämisestä monien verojen ja maksujen korotusten myötä. Lisäksi hallituskauden aikana on tehty liuta erilaisia esityksiä ja päätöksiä, jotka ovat koskeneet lapsia ja lapsiperheitä: esikoulun pakollisuus on yksi niistä ehkä suurimmista, kotihoidon tuen kiintiöittäminen ja sen tuen leikkaaminen tätä myötä, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, joka edelleenkin on auki.

Varhaiskasvatuslain ensimmäinen vaihe on nyt siis salissa. Viimeinen päivähoitolaki on vuodelta 1974, ja totta vieköön kaikki me tiedämme, että lakia pitää ajantasaistaa, mutta on ihmeellistä, että hallitus ja ministeri on pilkkonut tämän nyt useampaan vaiheeseen ja tällä vaalikaudella pystymme käsittelemään vain tätä ensimmäistä, ja pidän sitä hyvin teknisenä.

Ainoastaan termejä muuttamalla emme päivähoidosta saa yhdessä päivässä ja yössä varhaiskasvatusta. On tärkeää, että pureudumme siihen, mitä laadukas varhaiskasvatus on, mitkä ovat sen sisältöjä ja pedagogisia päämääriä ja otteita. Tämä keskustelu toivottavasti käydään valiokuntakäsittelyssä.

Ryhmäkokojen säätäminen nyt lailla, kun se ennen oli asetuksilla ja kuntien päätösten piirissä, on myöskin kyseenalainen. On tärkeää ottaa alueelliset näkökulmat esille mutta myöskin lasten oma tarve ja edellytykset.

Arvoisa puhemies! Laadittavat varhaiskasvatussuunnitelmat, siis valtakunnalliset ja henkilökohtaisesti jokaiselle lapselle, eivät ole sinänsä uusia. Jokaisessa kunnassa tai ainakin suurimmassa osassa, oletan, on ollut jo varhaiskasvatussuunnitelma, jota on pyritty noudattamaan. Meilläkin kotona on tehty lapselleni varhaiskasvatussuunnitelma jo aikapäiviä sitten, ja suunnitelma laaditaan noin 90 prosentille jo tälläkin hetkellä, joten tämä ei mikään erityisen uusi asia ole. (Jukka Gustafsson: Oikein!)

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen sisältö todellakin on puhuttanut tänään, ja toivon, että siitä saadaan yksituumainen näkemys, että lain tasolla mietitään, mitä se varhaiskasvatus laadullisesti oikein on.

On selvää, että tätä varhaiskasvatuslakia on odotettu useampia vuosia. Tätä ensimmäistä vaihetta ovat kritisoineet nyt useat ammattijärjestöt. Yhdyn moniin niihin, esimerkiksi siihen, miten kustannusten vaikutuksia ei ole tunnustettu. On selvää, että jos ryhmäkokoja aiotaan aidosti ja oikeasti toteuttaa, niin se tietää, että henkilökuntaa tarvitaan lisää. Tuossa debatissa ministeri totesi, että tänä päivänä suurin ongelma on liian suuret ryhmäkoot. Jos aiotaan oikeasti ja aidosti tähän puuttua, niin se tietää sitä, että ammattilaishenkilökuntaa tarvitaan varhaiskasvatukseen lisää. Se tietää lisää myöskin kustannuksia, ja kenen kukkarolla silloin käydään? Se on kuntien kukkarolla ja kuntien veronmaksajien kukkarolla, joten kustannuksia tästä ja tämän lain toteutuksesta, totta vieköön, tulee.

Me keskustalaiset kannatamme vanhempien ja perheiden valinnanvapautta, kun on kyse lasten hoitomuotojen valinnasta. On selvää, että jokaista lasta ei viedä päivähoitoon. Erilaisia hoitomuotoja, kuten perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito, avoin päivähoito, on kannatettava, ja näitä pitää ehdottomasti viedä eteenpäin tämän lain käsittelyn aikana. Esimerkiksi Oulussa on siirrytty vastikään avoimen varhaiskasvatuksen kerhojen, maksuttomien sellaisten, antamiseen ja pyritty vähentämään juuri päivähoidon kuormitusta näiden ryhmien pienentämisen toivossa, niin että kokopäivähoitoon ei kaikilla perheillä ja lapsilla ole edes tarvetta.

Mutta paljon avoimia kysymyksiä jäi, ja jos olen ymmärtänyt, niin sivistysvaliokunnassa on tällä hetkellä suma hallituksen muitakin esityksiä, mutta toivon, että tämä varhaiskasvatuslaki saa sille kuuluvan arvon.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Vuodelta 1973 peräisin olevan päivähoitolain uudistamiselle on ollut kova tarve. Suomalaisen päiväkodin asema muuttui vuonna 1982, kun päiväkodit siirrettiin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Päätehtäväksi tuli tuolloin kotikasvatuksen tukeminen. Samalla varhais- ja leikkipedagogiikan kehittäminen tyrehtyi. On hienoa, että varhaiskasvatuslakiesitys on saatu viimein eduskunnan käsittelyyn, ja samalla toivottavasti varhaiskasvatuspedagogiikka saa sille kuuluvan arvon. Varhaiskasvatuksella vahvistetaan koulutuksellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä elinikäistä oppimista. Niin kuin täällä on jo tänään todettu, OECD:n mukaan euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa 7 euroa. Eli mikään muu kasvatus ja koulutus ei hyödytä lasta ja tuota niin paljon kuin nimenomaan varhaiskasvatus.

Yksi merkittävimmistä uudistuksista on, että lakiesityksen myötä varhaiskasvatussuunnitelman perusteista tulee sitova normi. Suunnitelman sisältöön ja laatuun kiinnitetään siis jatkossa suuri huomio ihan jokaisessa päivähoitoyksikössä. Ongelmana on ollut, että varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee tällä hetkellä liikaa, sillä päiväkodeissa on suuri vapaus tehdä tai jättää tekemättä. Tarvitaan enemmän kuin lepo, ruoka ja ulkoilu. Jokaiselle lapselle pitää varhaiskasvatussuunnitelman lakisääteisyyden myötä taata oikeus monipuoliseen kulttuuriin, leikkiin, taidekasvatukseen, liikuntaan, moninaisiin elämyksiin, virikkeisiin, oppimiseen sekä sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Erityisesti leikki on tärkeää, sillä se on luovuuden ja oppimisen kulmakivi.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa maksuton koulutus aina esiopetuksesta lähtien on yksi kaikkein hienoimmista asioista, mitä suomalainen yhteiskunta kansalaisilleen tarjoaa. Tulevaisuuden tavoitteena tulisikin olla myös maksuton varhaiskasvatus. Mallia voitaisiin ottaa siitä tavasta, jolla esiopetus järjestetään. Esiopetuspäivähän on meillä maksuton, noin neljän tunnin mittainen päivä, jota sitten täydennetään vanhempien tarpeen mukaan maksullisella päivähoidolla. Samaan tapaan kaikille yli kolmevuotiaille tulisikin tarjota ilmaista pedagogista varhaiskasvatusta arkisin neljän tunnin ajan. Maksuttoman varhaiskasvatuksen lisäksi vanhemmilla voisi olla mahdollisuus työn, opiskelun tai muun tarpeen vaatiessa sitä täydentävään lasten päivähoitoon, josta sitten käytön mukaan laskutettaisiin. Tämä malli ei joidenkin asiantuntijoiden mukaan välttämättä tulisi edes nykyistä kalliimmaksi, sillä kokopäivähoidon käyttö vähenisi, samoin kuin esiopetuksessa on tapahtunut. Parasta tässä olisi se, että samalla suomalaisten lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen nousisi, ja tällä taas olisi huomattavia positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten myöhempään oppimiseen.

Arvoisa puhemies! Tärkein tae laadukkaalle varhaiskasvatukselle on korkeasti koulutettu, osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Suomen hyvien Pisa-tulosten takana on pidetty muun muassa sitä, että Suomessa kaikilla opettajilla on yliopistotasoinen opettajan tutkinto. Lastentarhanopettajien yliopistokoulutus antaakin valmiudet toteuttaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, musiikki-, taide-, elämys- ja käsityökasvatusta. Ammattipedagogi ymmärtää, mitä on laadukas leikki ja miten sille luodaan puitteet. Hän huomaa myös oppimisvaikeudet ja vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, sillä ne näkyvät jo 3—4-vuotiaana. Varhainen tuki jo varhaiskasvatuksessa onkin lapsen kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin se, että tuen tarve huomataan vasta esiopetuksessa tai myöhemmin koulussa.

Kansainvälisten suositusten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöstä lastentarhanopetta-jien osuuden pitäisi olla vähintään puolet. Suomessa heitä on noin kolmannes. Lastentarhanopettajana voi meillä toimia yliopistokoulutuksen saaneen kasvatustieteen kandidaatin ohella myös ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnon suorittanut. Tästä huolimatta lastentarhanopettajista on kova pula, eikä lastentarhanopettajakoulutusta ole ollut riittävästi tarjolla. Onneksi nyt viime budjetissa sinne hieman lisää niitä paikkoja saatiin, mutta koulutuspaikkoja tulee edelleen lisätä. Olisikin hyvä, että tulevaisuudessa vähintään yhdellä päiväkotiryhmän kolmesta aikuisesta nykyisen noin 18 prosentin sijasta olisi tuo yliopistotutkinto, samoin päiväkodin johtajalla. Toinen kolmannes voisi olla vaikkapa noita sosionomikoulutuksen suorittaneita ja sitten kolmannes vaikkapa lastenhoitajia. Tämä vaikuttaisi varmasti tuleviin Pisa-tuloksiimmekin. Näihin pätevyyskysymyksiin toivottavasti palaamme vielä myöhemmin, vaikka niitä ei tähän lakiesitykseen ymmärrettävistä syistä vielä mukaan saatukaan.

On hienoa, että lakiin on nyt tulossa ryhmäkokokatto, eli jatkossa ryhmän kokoa ei saa koko ajan kasvattaa lisälapsilla ja -aikuisilla, niin kuin nykyään usein tapahtuu. Tässä taloudellisessa tilanteessa ei liene vielä mahdollista muuttaa myöskään aikuisten ja lasten suhdelukua, jonka mukaan yhtä aikuista kohden saa olla neljä alle kolmevuotiasta ja seitsemän yli kolmevuotiasta. Toivottavasti tähän voidaan sitten myöhempinä vuosina, parempina aikoina palata.

Nykyisen lain mukaan esiopetuksen ja perusopetuksen ulkopuolella tapahtuvaan kiusaamiseen ei ole velvoitetta puuttua. Toivon, että tähän uuteen varhaiskasvatuslakiin saadaan mukaan velvoite myös varhaiskasvatuksessa tapahtuvaan kiusaamiseen puuttumisesta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen tarkoitus on taata lapselle hyvät edellytykset tulevaisuuteen esimerkiksi edistämällä lapsen oppimiskykyä ja valmiuksia aikanaan koulun aloittamiseen.

Varhaiskasvatuksen avulla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla itse asiassa koko maamme tulevaisuuteen. Näin ollen asian tärkeyden huomioon ottaen toivoisi, että varhaiskasvatuslaki olisi erittäin hyvin valmisteltu, toimiva kokonaisuus. Valitettavasti lain valmistelu on prosessina ollut kaikkea muuta kuin selkeä. Sisältöä pitäisi täsmentää ja tarkentaa monelta kohdin. Tältä hallitukselta lakiesitys voi jäädä toteutumatta, koska aika loppuu. Tarkoitus on hyvä, ja ministeri Kiuru on tehnyt valtavasti töitä, mutta huhtikuu on nopeasti käsillä.

Esityksessä sanotaan, että varhaiskasvatuslaissa korostettaisiin lapsen edun huomioimista päivähoitoa suunniteltaessa ja järjestettäessä. Näin asian tuleekin ehdottomasti olla. Siihen, kuinka esitys palvelee käytännössä lapsen etua, suhtaudun hyvin kriittisesti.

Lapsiryhmien enimmäiskoosta säädettäisiin siten, että 3 vuotta täyttäneiden kokopäivähoitolasten ryhmän maksimikoko olisi 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä saisi olla enintään 12 taaperoa. Käytännössä esitetyt ryhmäkoon sääntelyt eivät toimi, koska lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 § mahdollistaa räikeätkin poikkeamiset lasten ja henkilökunnan välisistä säädetyistä suhdeluvuista. Lisäksi niin sanotut osapäivähoitolapset vaikuttavat jatkossa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoihin. Näin ollen lain tosiasiallinen vaikutus ryhmäkokoihin tulee jäämään varmasti toivottua vaisummaksi.

Yksi keskeinen esitykseen liittyvä puute on se, ettei siinä säädetä päiväkodin tai lapsiryhmien tiloista mitään. Tästä johtuen henkilökuntaa lisäämällä jo entuudestaankin ahtaisiin päiväkoteihin voidaan sijoittaa lisää lapsia. Käytännössä saatetaan laskea lapsiryhmien käyttöön oleskelukelvottomia neliöitä tai ottaa käyttöön vaikka käytävätiloja. Toimitilojen toimivuuden ja sen mukanaan tuoman viihtyvyyden tulisi mielestäni olla ilman muuta lasten oikeus.

Laki pitää vihdoin uudistaa ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Se on tietenkin jokaisen eduskuntaryhmän tavoite. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Lapsuus on ihmisen tärkeintä aikaa. Silloin luodaan pohjaa koko jatkoelämälle henkiseen vahvuuteen ja tasapainoon. Lapselle turvallinen ja rakastava elinympäristö on tärkeä. Ympäristön tulee myös tarjota riittävästi virikkeitä ja ohjausta. Lapsen työtä on leikki. Panostamalla lapsuuden aikaiseen huolenpitoon ja kasvatukseen panostamme tulevaisuuteen. Mikä on hyvää ja laadukasta hoitoa, tulee olemaan jatkossakin keskustelunaiheena.

Tämä varhaiskasvatuslaki ei ratkaise laatuongelmaa. Laki määrittää ryhmäkokojen suuruuden, mikä on hyvä asia. Käytännössä määritetty henkilöstömiehitys vain ei riitä tai ei ole toimiva. Harvassa paikassa sijaisjärjestelmä toimii. Liian usein ryhmät pyörivät pitkiäkin aikoja vajaamiehityksellä. Laki ei takaa lisää resursseja eikä siis myöskään poista tätä ongelmaa.

Ryhmäkoon lisäksi on kiinnitettävä huomiota tiloihin. Ahtaus on jokapäiväistä. Usein tiloja ei ole edes suunniteltu lasten päivähoitokäyttöön. On turha puhua hienoista varhaiskasvatuksellisista tavoitteista, jos perusasiat ovat hoitamatta. Vaikka neliöt maksavat, ahtaat ja toimimattomat ja usein vielä homeiset tilat ovat erittäin suuri este laadukkaan hoidon toteuttamisessa. Kauniit sanat eivät riitä, tarvitaan siis rahaa.

Varhaiskasvatussuunnitelman merkitys korostuu. Kirjallisten tehtävien hoitamista ja erilaisia hallinnollisia tehtäviä on päivähoitotoiminnassa jo nykyisellään paljon, eikä tämä laki niitä vähennä. Jotta tehtävä suunnitelma olisi hyvä työkalu, kasvatuskeskusteluissa vanhempien kanssa ja lapsen erityistarpeiden huomioimisessa tarvitaan niitä puuttuvia resursseja. Kaikki kirjalliset työt ja kokoukset ovat poissa lasten kanssa tekemisestä. Laki korostaa siis varhaiskasvatusta, ammatillista, pedagogista puolta. Nyt päivähoitotoiminta siirtyy opetuspuolelle ja opetuspainotukseen. Tämä on linjassa EU:n kasvatuksellisten ja koulutuksellisten linjausten kanssa.

Nykylapsuuteen kuuluu myös kilpailuhenkisyys. Lapset yhä nuorempina jakautuvat aktiivisiin, passiivisiin, pärjääviin, huonommin pärjääviin. Varhaiskasvatuslain henki ei ainakaan poista tätä perheiden kilvoittelun tarvetta. Päivähoidon jälkeen ja viikonlopuilla pyörivät jo pienillä lapsilla erilaiset harrastuskerhot: musiikki-, liikunta-, taide- ja niin edelleen. Kohtuudella ne ovat hyviä asioita. Ääripäissä perheen arkeen ei mahdu rauhallista olemista, sitä normaalia perheen arkea. Kiire ja stressi eivät tule pelkästään pitkistä työpäivistä, vaan myös jopa liiallisuuksiin menevistä aktiviteettien tarjoamisista. Toisella laidalla peikkoina ovat sitten perheet, joissa vanhempien aika tai muut syyt eivät riitä lapsille ja lapset kasvavat tv:n ja erilaisten virtuaalipe-lien maailmassa. Lapsi oppii tekemällä, myös kotiaskareissa mukana olemalla. Meillä ei olisi niin paljon uusavuttomia nuoria, jos lapset olisivat enemmän mukana perheen normaalissa tekemisessä, kuten ruuanlaitossa ja siivoamisessa. Perheiden ja yhteiskunnan arvoissa korostuvat liikaa taloudellinen pärjääminen, kilpailu ja kilpailukyvyn saavuttaminen. Ihminen ei ole kone — eikä ainakaan lapsi.

Hoidetaanpa lapset kotona tai päivähoidossa, tärkeintä on turvata heille riittävästi aikuisten huomiota, aikaa, keskusteluja, leikkejä, kohtaamista. Lapsiin käytetty laatuaika on rahaa. Sitä aikarahaa pitää vaatia lisää. Työelämän yhteensovittaminen lastenkasvatuksen kanssa on haasteellista. Yhteiskunnan olisi tarjottava apua perheille heidän kasvatustehtävänsä hoitamisessa. Myös erityispalveluiden olisi oltava saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan. Tähänkin tarvitaan lisää resursseja ja rahaa.

Lapsuudessa rakennetaan tulevan elämän perusta, kuin talon perustukset, henkiselle, fyysiselle ja taloudelliselle pärjäämiselle. Liian usein perustukset ovat heikot ja talo huojuu, tulee syrjäytymistä, mielenterveysongelmia. Kun yhteiskunta investoi perheeseen ja lapseen, se investoi tulevaisuuteensa. Varhaiskasvatuslaki tarvitsee myös oman investointipakettinsa, joka turvaa riittävästi osaavia ja motivoituneita työntekijöitä, soveltuvat tilat, terveellisen ruuan ja paljon virikkeitä päivähoitotoimintaan ja riittävästi muita resursseja perheen arjen tukemiseen. On tärkeää olla ihminen ihmiselle, aikuinen lapsen elämässä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa sen, että on hyvä asia, että vihdoin olemme päässeet keskustelemaan päivähoitolain uudistamisesta. Useana vaalikautena lasten asia on jäänyt aina muiden asioiden jalkoihin, ja ihan rehellisesti on sanottava: oli vaarassa, että niin olisi käynyt nytkin. Se, että me olemme tässä ja nyt — että meillä ei ole kokonaista varhaiskasvatuslain uudistamista vaan käsittelemme osittain ja vajavaista lakiesitystä — johtuu siitä, että tämä valmistelu aloitettiin niin myöhään. Se on ikävä asia, mutta nyt on tärkeää, että menemme nokka eteenpäin ja katsomme, mitä tästä saamme aikaiseksi.

Ihan aluksi on sanottava, että esitys ei kyllä täytä niitä tavoitteita, mitä odotettiin. Täällä on mainioita asioita, päivitetään vanhaa päivähoitolakia, mutta tämä laki ei tuo sitä todellista uudistusta, mitä me ajattelimme varhaiskasvatuksen laadun ja pedagogiikan vahvistamisesta, ja tämä on tässä pettymys.

Haluan aivan aluksi sanoa, että kun hallitus on päättänyt, että asetetaan parlamentaarinen työryhmä, niin mietin kyllä tässä, riittävätkö meillä voimavarat. Meillä hyvin paljon samat ihmiset täällä käsittelevät tätä lakiesitystä. Haluamme tehdä tästä mahdollisimman hyvän. Eduskunnalla on monta muuta lakiesitystä, joita pitäisi käydä läpi, ja samaan aikaan sitten ryhdytään pohtimaan uutta työtä, ennen kuin tiedämme, mitä muutoksia eduskunta tähän tekee. Ehkä olisi järkevämpää, että ensin keskitetään voimavarat, tehdään ne muutokset, mitä täällä on noussut, tähän lakiesitykseen, ja sitten katsotaan se parlamentaarinen työryhmä — tai josko olisi hallitus, joka sen lakiesityksen valmistelun aloittaisi heti ja toisi sen ajoissa ensi eduskuntakauden alussa eduskunnalle, tätä kyllä pohtisin.

Mutta erityisen hyvää tässä on se, arvoisa puhemies, että valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on nyt Opetushallituksen tehtävänä. Lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen säädetään laissa, ja on hyvin tärkeää, että Opetushallituksen voimavaroista jatkossa huolehditaan, ja tuohon koulutuksen ja vähän Opetushallituksenkin moukarointiin meidän on saatava loppu, jotta Suomen tärkein virasto, koulutuksen laadusta huolehtiva virasto, pystyy tekemään sen työnsä, mitä Suomen tulevaisuus ja myöskin lasten arki edellyttää.

Toivoisin, että valiokunnassa todellakin katsottaisiin tätä varhaiskasvatussuunnitelmaa. On tärkeää, että meillä on valtakunnallinen suunnitelma, mutta tämä kaavoiteltu suunnitelmakokonaisuus tässä on kyllä ristiriidassa sen kanssa, mitä meillä on sitten esi- ja perusopetuksessa, ja kun haluamme taata tämän opinpolun jatkuvuuden ja katkeamattomuuden, niin olisi hyvä tarkistaa ja katsoa, josko sittenkin tekisimme niin, että olisi valtakunnallinen paikallistason lakisääteinen suunnitelma, ja lapsikohtainen olisi sitten siinä muodossa, mikä se on esimerkiksi perusopetuksessa. Tähän on tullut paljon kannatusta, ja on tärkeää, että sivistysvaliokunta tämän sitten katsoo.

Kuten tuossa totesinkin jo, niin kyllä on sivistysvaliokunnassa eduskunnan kysyttävä vielä, että missä tuo varhaiskasvatus sitten luuraa, kun varhaiskasvatuslakia käsitellään. Tärkeää on, että eduskunta nyt asiantuntijakuulemisen jälkeen tarkasti määrittää varhaiskasvatuksen ja oikein syvällisesti sitten todellakin pohtii, mitä se varhaiskasvatus on ja millä tavalla se varhaiskasvatuslaki siitä vanhasta päivähoitolaista eroaa. Pelkkä sanan vaihtaminen ei riitä, eli lakiin on tehtävä tarkat määritelmät, kuten sanoin, ja varmasti sivistysvaliokunta tämän epäkohdan korjaa.

Kolmantena pointtina haluan sanoa sen, että hallinnonalan siirto on edelleen kesken. Meillä on edelleen kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki sosiaali- ja terveysministeriössä, ja me haluamme, että varhaiskasvatus ja päivähoito ovat kokonaisuus. Kaikki muutokset vaikuttavat kaikkeen, ja nyt meillä ei oikein ole resursseja kummassakaan. On järkevää, kun tämä laki kokonaisuudessaan sitten ensi vaalikaudella saadaan valmiiksi, että tämän hallinnonalan siirto sitten toteutetaan kokonaisuudessaan. Tämä kahteen ministeriöön jakaminen ei ole järkevää.

Henkilöstöstä haluan sanoa sen, että laadukas varhaiskasvatus todellakin vaatii korkeasti koulutetut opettajat, ja lapsen ehyt oppimispolku varhaiskasvatuksesta halki peruskoulun on varmistettava jo varhaiskasvatuksessa korkeakoulutettujen opettajien ja laadukkaan opetuksen avulla. Kyllä yliopistollisesti koulutettujen lastentarhanopettajien osuutta henkilöstörakenteessa tulee lisätä, sillä laadukas pedagoginen varhaiskasvatus parantaa lasten hyvinvointia, ehkäisee oppimisvaikeuksia ja on parasta työtä syrjäytymi-sen ehkäisemiseksi. Eli tänne ne rahat olisi voinut vaikka heti laittaa siitä oppivelvollisuuden venyttämisharjoituksesta, ja myöskin voimavarat. Mutta sen sanon, että meillä noin 30 prosentilla varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on korkeakoulututkinto, ja eroamme todella paljon muista OECD-maista, ja jos me haluamme olla koulutuksen kärkimaa, niin pitää olla seuraavan vaalikauden kärkitavoite, että tähän saamme muutoksen.

Ihan lopuksi tässä totean, että liikuntaan tähän tuli lausuntokierroksella muutoksia. Todella tärkeää on, että jokaisessa päiväkodissa, kaikessa varhaiskasvatuksessa, lapsella on mahdollisuus liikkua ja leikkiä. Se on olennainen osa lapsen kasvua ja kehitystä. Toisen asian vielä totean, mikä eroaa varhaiskasvatuslaissa perusopetuslaista: täällä ei ole lakisääteisesti kirjattu lapsen oikeutta turvalliseen ympäristöön, eli toivon, että tähän kirjataan eduskunnassa kiusaamisen ennaltaehkäisystä ja kitkemisestä samalla tavalla kuin perusopetuslaissa, ja toivon, että tuo mainio Ki-va Koulu -hanke laajennetaan Kiva Päiväkoti -hankkeeksi.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, sanon, että päiväkodissa tehdään hyvää moniammatillista yhteistyötä. Lastenhoitajat, lähihoitajat, sosionomit, lastentarhanopettajat — kaikki tekevät arvokasta työtä, ja hyvää yhteistyötä, tiimityötä, täytyy tulevaisuudessa tehdä. Tämän lain on oltava sellainen, että se antaa parhaat työskentelymahdollisuudet kaikille ammattiryhmille.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kannanotoista on tullut selväksi, että lain uudistaminen on erittäin tarpeellista. Lapsen edun korostaminen päivähoidon suunnittelussa ja järjestämisessä on jopa enemmän kuin tarpeellista eli välttämätöntä. Näyttää kuitenkin siltä, että lakiuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa käsittelyyn tuodaan suhteellisen ristiriidattomia linjauksia — vaikka näyttäähän näistäkin syntyvän erimielisyyksiä. Rehellisempää olisi hallitukselta esittää lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamista jo tässä yhteydessä, jolloin tämä ristiriita lapsen edun kanssa tulisi selvästi näkyviin.

Varhaiskasvatuslaista ja siihen liittyvistä laeista ei saa tehdä säästölakeja. Sen sijaan laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen vaatimukset vaativat lisäresursseja, jotta ryhmäkoot pysyvät kohtuullisina ja hoitavaa henkilökuntaa on riittävästi. Onneksi lapsiin käytetyt eurot ovat meidän yhteinen sijoituksemme tulevaisuuteen. Myöhemmin tullaan todennäköisesti kiistelemään myös varhaiskasvattajien kelpoisuuksista, niin kuin tänään keskusteluista on huomattu.

Asian käsittelyssä on myös syytä linjata kahden korkeakoulupilarin tuottamien tutkintojen antamista kelpoisuuksista. Tämä tarkastelu ei ole vain tutkintoryhmien kiistan ratkaisemista, vaan linjausta tulee arvioida syvällisemmin koulutusjärjestelmän tavoitteiden ja tarkoituksen kannalta. Yleisesti koulutus ja työelämä suuntaavat laaja-alaisempiin tutkintoihin spesifien tehtävien sijaan. Rinnakkaiset korkeakoulupilarit voi halutessaan nähdä myös eri ihmisille sopivina tapoina saavuttaa samoja tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Laissa halutaan korvata nykyiset palvelu-, hoito- ja kuntoutussuunnitelmat uudella varhaiskasvatussuunnitelmalla. Tämän yhteydessä on syytä varmistaa, että uudenlainen suunnitelma todella kelpaa esitettäväksi myös tahoille, jotka vaativat esimerkiksi kuntoutussuunnitelmaa ehtona erilaisille palveluille ja tuille. Joka tapauksessa me tarvitsemme — tai paremminkin lapsemme tarvitsevat — toimivan ja laadukkaan oppimisen polun turvaavan varhaiskasvatuslain. Tämä, jos mikä, on koko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Päivähoidosta yli 40 vuotta sitten annetun lain uudistamista on odotettu enemmän kuin paljon. Kiitos opetusministeri Krista Kiurun, lakiesityksen ensimmäinen vaihe saatiin valmiiksi ennen joulua tuskallisen ja pitkänkin taistelun ja työstämisen tuloksena.

Lain ensimmäinen vaihe keskittyy määrittelemään varhaiskasvatuksen käsitteen, tavoitteet, osallistuvuuden, ryhmäkoon, turvallisen ympäristön ja terveellisen ravinnon sekä varhaiskasvatussuunnitelman ja arvioinnin. Lain toisen vaiheen on sitten tarkoitus paneutua vielä muun muassa henkilöstön kelpoisuuksiin ja mitoituksiin tarkemmin.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa turvataan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja huomioidaan lapsen etu palveluja ja toimintoja järjestettäessä. On tärkeää, että uusi laki määrittelee, mitä on varhaiskasvatus. On esitetty näkemyksiä, että varhaiskasvatus ei olisi riittävästi määritelty käsite. Uskon, että näissä näkemyksissä enemmän on kuitenkin kysymys siitä, että varhaiskasvatus halutaan käsitteenä erottaa oikeutetuksi vain niille, jotka ovat suorittaneet lastentarhanopettajan tutkinnon.

Arvoisa puhemies! Arvostan lastentarhanopettajia suuresti, mutta arvostan myös sitä ammattilaisten moniosaamista, jota päiväkodeista löytyy. Laissa varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Suomessa varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteena on ollut niin sanottu Educare-malli, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden. Nämä varhaiskasvatuksen osa-alueet voivat kuitenkin painottua eri tavoin esimerkiksi eri-ikäisillä lapsilla, erilaisissa toimintamuodoissa tai eri vuorokauden aikoina annettavassa varhaiskasvatuksessa. Tämä on ollut hyvin toimiva ja hyväksi havaittu järjestelmä, eikä ole mitään syytä keinotekoisesti muuttaa lapsen päivästä osa-alueita vain sen takia, kuka häntä kasvattaa.

Tärkeä osa uutta lakia on velvoite varhais- kasvatussuunnitelman laatimiseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimisesta vastaa jatkossa Opetushallitus, ja sille varataan toimintaan resurssit. Jo nyt varhaiskasvatussuunnitelmat ovat hyvin yleisesti käytössä, myös kunnat ovat jo kauan laatineet omia varhaiskasvatuksen suunnitelmia. Siinä mielessä asia ei tule mitenkään uutena varhaiskasvatuksesta vastaaville. Suunnitelma korvaa muun muassa entisen kuntoutussuunnitelman ja on erittäin hyvä väline vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja muun muassa erityisen tuen toimenpiteiden huomioimiseen. Suunnitelma varmistaa tietenkin toiminnan tavoitteiden toteuttamisen.

Arvoisa puhemies! On esitetty myös epäilyjä, miten perhepäivähoitaja olisi kelvollinen laatimaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaa, ja myös siitä, että yleensä perhepäivähoito on otettu mukaan varhaiskasvatukseen. Perhepäivähoidon mukaanottaminen on varhaiskasvatuksen laadun lisäämistä nimenomaan, ja perhepäivähoitajaa varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessä tukee lastentarhanopettaja.

Kummastusta lainvalmisteluvaiheessa herättivät myös ne asiantuntijalausunnot, joissa haluttiin erottaa lapsen päivässä päivähoito ja var-haiskasvatus aivan omiksi aika-alueikseen. Eli nukkuminen ja syöminen ja pukeminen olisivat päivähoitoa ja leikkiminen, laulaminen ja muu ohjattu toiminta olisivat pelkästään varhaiskasvatusta. Kasvatustieteen ammattilaisena en ym-märrä tämmöisiä keinotekoisuuksia — miten luomme kasvatuksellista kokonaisuutta tai eheyttä, jos hajotamme tuen ja osaamisen lohkoihin pätevyyksien perusteella?

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen ympärillä on myös pyörinyt epäilyjä, että se jäisi vajaaksi tai keskeneräiseksi. Nyt puhutaan siis lain ensimmäisestä vaiheesta, joka ei ole laki kokonaisuudessaan. Toisessa vaiheessa lakiin tullaan lisäämään muun muassa subjektiivisen varhaiskasvatuksen pykäliä ja muun muassa valvontaa ja oikeusturvaa koskevia sisältöjä sekä henkilöstön kelpoisuudet, mitoitukset ja rakenteet, joita linjaa vielä tammikuun aikana parlamentaarinen työryhmä. Ja nyt täytyy kyllä esittää toivomus myös oppositiolle ja varsinkin keskustalle, joka on hyvin kovasti ilmoittanut, ettei halua osallistua tähän työhön — kummeksuttaa sitten nämä arvioinnit ja kritiikit täällä salissa, jos ei haluta itse edes osallistua tuon lain työstämiseen. Aikaa ei ole paljon, mutta hyvällä parlamentaarisella yhteistyöllä, ilman näitä oppositiokiukutteluja, saamme työn tehtyä ja odotetun lain valmiiksi.

Varhaiskasvatuksen toteuttamisen onnistumisen kannalta pätevän henkilöstön roolia ei voi kylliksi korostaa. Onneksi suomalainen koulutusjärjestelmä pitää tästä huolen. Korostan edelleen, että varhaiskasvatus on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus. Koska koko henkilöstö ei voi koostua pelkistä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista, moniammatillinen yhteistyö ja arvostus päiväkodeissa on tärkeää. Laadukas hoiva ja kasvatus kulkevat siis käsi kädessä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi kerron, että vierailin eilen Keski-Suomessa Äänekoskella Mikonpuiston päiväkodissa ja istuin tovin kuulemassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä. He olivat hyvin myönteisen odottavaisia lain suhteen. He halusivat kuitenkin muistuttaa eräästä kasvavasta päivähoidon muodosta, jota laki ei sinänsä erikseen ole huomioinut. Kyseessä on vuorohoito, joka on viime vuosien aikana lisääntynyt huomattavasti. Yhtenä syynä on muun muassa kauppojen aukioloajan lisääntyminen ja vanhempien vuorotyön lisääntyminen. Lasten oleminen ja osallistumisaikojen pituus vaihtelee suuresti, ja järjestelmällinen toiminta on vaikeaa. Uskon, että sivistysvaliokunnassa voimme myös tähän asiaan paneutua, miten vuorohoidon lisääntyminen muuttaa varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia.

Huomioitava on tässä sekin näkökulma, että päiväkotien on mahdollisuuksien mukaan tuettava kotien kasvatustyötä. Lapsi on aina osa perhettä, joka puolestaan on osa laajempaa yhteisöä. Tällöin lasten hyvinvointi riippuu aikuisten hyvinvoinnista. Siksi on tärkeää ajatella, että perheiden osallisuus ja kasvatustehtävän tukeminen kuuluu tähän kokonaisuuteen. Laissa on kirjattu vahvasti osallisuus.

Lopuksi vielä kiitos ministeri Kiurulle, että tämän valmistelun pohjalta uuden varhaiskasvatuslain käsittelyä voi jatkaa hyvillä mielin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvoisen oppimisen edellytykset peruskoulussa edellyttävät kaikille avointa ja tasa-arvoista varhaiskasvatusta. Siksi on hyvä, että käymme nyt täällä läpi hallituksen esitystä varhaiskasvatuslaiksi. Hallituksen esityksessä on hyviä elementtejä, mutta lakiesityksen kirjauk-sien toteuttaminen edellyttää myös erityisesti resurssien ja sitä kautta taloudellisten vaikutusten arviointia. On mahdotonta sanoa, mitenkä voidaan arvioida taloudellisia vaikutuksia, jos ei ole resurssejakaan arvioitu, ja sitä kautta ensin resurssit ja sitten taloudellinen arviointi, ja niitä vasten sitten peilataan kuntien mahdollisuudet, yhteiskunnan mahdollisuudet toteuttaa tämä hyvä hanke siihen maaliin, mitä hallitus on lähtenyt tavoittelemaan.

Salissa on ehkä etenkin kokoomusedustajien toimesta peräänkuulutettu, että entistä useamman varhaiskasvatuksessa työskentelevän tulisi olla korkeakoulutettu lastentarhanopettaja, ja viitattu tieteellisen tiedon hyödyntämiseen lastenhoidossa. Oikein on tietysti, että meillä, jos varhaiskasvatusta kehitetään, myös yliopistotasoista koulutusta ja sitä kautta osaajien kirjoa tulee lisätä myös varhaiskasvatuksessa. Väitän kuitenkin, että kasvatustieteellisten teorioiden hallitsemista tärkeämpää on, että pieniä lapsia hoitava henkilöstö osaa hoivata, ottaa syliin ja pärjää muutenkin lasten kanssa. Empatia ja arkipäivän pedagogiikka eivät aina vaadi vuosia korkeakoulussa, vaan ne lähtevät ihmisestä, hänen elämänkokemuksestaan, luonteestaan ja siitä, että hänelle annetaan mahdollisuuksia työtehtävässään omaksua myös varhaiskasvatuksessa vaadittavia pedagogisia taitoja. Tämä ei vaikuta yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen eikä vähennä sen arvoa. Ne eivät ole ristiriidassa, vaan varhaiskasvatuksessa tarvitaan eri toimenkuvia: on lastentarhanopettajia, on lastenhoitajia. Kaikkien henkilöstöryhmien pedagogista osaamista tulee voida kehittää edelleen, eikä siis pidä pelkästään korkeakouluväylän kautta lähteä tätä tavoitetta toteuttamaan. Ymmärrän kyllä, jos eräällä puolueella on ajatus siitä, että kun kaikki kansankynttilät perinteisesti kannattavat ja omaksuvat tiettyä poliittista näkemystä, niin äänestäjäkunta kunnissa lisääntyy, jos kaikki ovat opettajia, mutta näin tuskin tänä päivänä kannattaa enää kenenkään haaveilla.

Varhaiskasvatus antaa eväitä elämän myöhempiin vaiheisiin. Koulumenestyksen kohdalla olemme tottuneet tuijottamaan orjallisesti Pisa-vertailujen tuloksia. Lasten pitää kuitenkin antaa olla lapsia, varsinkin kun kyse on alle kouluikäisistä lapsista. Voidaan todeta, että esimerkit Ruotsissa osoittavat, että varhaiskasvatuksen koulumaisuus ei ole tuottanut hyviä tuloksia. Oppimistulokset ovat siellä jopa heikenneet, kun yhä nuoremmille on kasaantunut menestymisen ja suorittamisen paineita. Ruotsin tapauksessa hoidon, hoivan ja leikin painoarvoa on vähennetty opettajakeskeisyyden kasvaessa.

Tässä salissa tänään kuulimme oivan ja analyyttisen puheenvuoron siitä, että lapsi kun on syönyt ja nukkunut, niin hän on valmis oppimaan uutta. Ei kaavamaista opettamista kuitenkaan lapsen siinä kehitysvaiheessa, kun oman luovuuden kukka on kauneimmillaan. Sitä ei pidä tulla sivuuttamaan. Lapselle pitää antaa mahdollisuus oman luovuuden kautta oppia niitä uusia asioita. Se tässä on tärkeää, ja uskon, että hallituksen esityksessä on myös huomioitu se tasapainoisesti niin, että tämä opettajuus ja opettamisen rooli on siinä mielessä mielestäni oikeasti ja hyvin tavoitettu — ja nämä arvot, mitkä sillä opetuksella tässä varhaiskasvatuksessa ovat.

En voi olla käyttämättä aivan lyhyesti, arvoisa puhemies...

Edustaja Heinonen viittasi kansainväliseen käytäntöön, jossa varhaiskasvatus nähdään opettajakeskeisenä ja pedagogiikkaan perustuvana. Näin varmasti onkin, jos ajattelee esimerkiksi Isoa-Britanniaa, jossa koulumainen opiskelu alkaa jo muutaman vuoden ikäisenä. Itse kuitenkin näkisin, että tällainen menettely lyhentää liiaksi lapsuutta, ja Pisa-tutkimukset eivät ainakaan kerro sitä, että englantilainen lapsi olisi sen kypsempi ja parempi oppimaan, joten mennään hallituksen peruslinjauksella, mutta muistetaan se, että meillä on erilaisia perhepäivähoidollisia haasteita tässä. Ryhmäkoot eivät tule tämän lain nojalla sille tasolle, mitä ollaan ajateltu, vaan siellä on edelleen mahdollisuus siihen 39:n ryhmäkokoon. On muistettava, että se osan aikaa (Puhemies koputtaa) perhepäivähoidossa oleva lapsi ei ole yhtään eriarvoisempi kuin kokoaikaisessa oleva. — Kiitos.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme täällä varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että laadukas varhaiskasvatus edellyttää koulutettua, osaavaa ja ammattitaitoista sekä myös riittävää henkilöstöä.

Vaikka tässä lakiesityksessä säädetään päiväkotien ryhmäkoosta nykyistä tiukemmin, säännös ei tässä vaiheessa estä erilaisten ryhmien perustamista. Vanhempien ja ammattilaistenkin suurin toive on pienentää lapsiryhmien kokoa pysyvästi ja jokaisessa tilanteessa, niin etteivät liian suuret lapsiryhmät olisi missään tilanteessa enää mahdollisia.

Varhaiskasvatus on lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa, jossa korostuu pedagogiikka, ja tämän lain myötä pedagogiikka korostuu enemmän kuin ennen, vaikka täällä on päinvastaistakin väitetty. Varhaiskasvatustieteen korostaminen toiminnan perustana jatkossa on mielestäni perusteltua, ja hyvä, että tätä asiaa on painotettu myöskin täällä eri puheenvuoroissa. Kuitenkin varhaiskasvatuksessa on kysymys lapsen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, ja sen takia moniammatillisuuteen pohjautuva toiminta on perusteltua. Tämä nykyinen, edustaja Peltosenkin esille tuoma Educare-malli on pohjimmiltaan hyvä, sillä siinä voidaan eri asioita painottaa eri tavoin esimerkiksi lapsen ikä huomioiden. Toki tätäkin mallia voidaan edelleen kehittää. Laadukas varhaiskasvatus edellyttää moniammatillista tiimityötä, jossa jokaisen ammattiryhmän työ ja työorientaatio ovat yhtä tärkeitä ja arvostettuja.

Arvoisa puhemies! Debatissa monet edustajat toivat esille varhaiskasvatussuunnitelman merkityksen, ja tuotiin esille, että sitä tehdään kyllä suurimmassa osassa päiväkoteja jo tällä hetkellä. Mutta suunnitelman tekeminen ei yksin riitä, myös sen sisältöön ja laatuun on kiinnitettävä riittävästi huomiota, ja lapsen ja vanhempien roolin varhaiskasvatussuunnitelmassa on oltava ensisijainen.

Kuten täällä on ollut puhetta, moni asia jää vielä kesken. Kiitän kuitenkin ministeri Kiurua siitä, että hänen sinnikkään työnsä ansiosta tämä tärkeä kokonaisuudistus on nyt kuitenkin saatu käyntiin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! On todellakin ihme, että tämä lakiesitys on jo tässä vaiheessa, ottaen huomioon, että tämä työryhmä oli silloin niin kovin erimielinen. Siihen nähden tuntuu ihmeeltä, että on edetty näin pitkälle. Mutta samaan hengenvetoon on valitettavasti todettava, että en välttämättä näe hyvänä, että tämä on saatu nyt kiireellä tähän vaiheeseen, ottaen huomioon, että hallituspuolueidenkin edustajat tuntuvat olevan kovin erimielisiä. Ei voi olla oikea tie, että kun jokin asia on hallitusohjelmaan kirjattu, se sitten runnotaan väkisin sisällöstä piittaamatta. Ei ole hyvä, jos tänne jää moninaisia valuvikoja, joita sitten joudutaan paikkaamaan, koska kuitenkin kysymyksessä on äärimmäisen tärkeä asia, varhaiskasvatus.

Tänä aikana varhaiskasvatuksen piirissä työskenteleviltä vaaditaan erityisosaamista, herkkyyttä ja ihmisenä olemisen, lukemisen taitoja. Tiedämme, että valitettavan monessa kohtaa vanhemmuus on hukassa, vanhemmuuteen on ohuesti malleja tarjolla, ja myös yhtä lailla vanhemmilta toivoisi enemmän aktiivisuutta vaatia, mitä laadukas varhaiskasvatus pitäisi sisällään, koska meidän korkeatasoinen ja korkealla ammattietiikalla työskentelevä varhaiskasvatusväki kyllä osaa, kun heille vain annetaan mahdollisuus tehdä työtään ja riittävät resurssit siihen.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys koskee päivähoitolain muuttamista varhaiskasvatuslaiksi. Tätä lakiesitystä on odotettu tänne saapuvaksi jo kolmen vaalikauden ajan — niin monta kertaa varhaiskasvatuslain kehittäminen on kirjattu hallitusohjelmaan.

Tämän vaalikauden aikana aiheen ympärillä on istunut myös työryhmä, joka on luovuttanut raporttinsa ministeriölle jo viime keväänä. Tämän jälkeen olemme saaneet harmiksemme kuitenkin huomata, ettei hallitus ole taloudellisesti ottanut tarpeeksi huomioon varhaiskasvatuksen kehittämistä, ei ensi vuoden budjetissa eikä edes valtiontalouden kehyksissä vuoteen 2018 asti. Vaikka tämä odotus lakiesityksen saapumisesta tänne tänään päättyykin, jää sen toteuttamiseksi vielä paljon kunnianhimoa.

Tämän esityksen suurimpia ansioita on se, että lain nimi muutetaan päivähoitolaista varhaiskasvatuslaiksi. Asiantuntijoiden mukaan varhaiskasvatuksen määrittely tässä uudessa laissa on kuitenkin huono. Lakiesitys jättää muun muassa huomioimatta päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon ominaispiirteet ja erilaiset vahvuudet sekä näiden henkilöstön koulutuksellisen taustan ja eron. Lakiesityksessä varhaiskasvatus käsitteenä on jäänyt vajaaksi. Lastentarhanopettajien eli arjen ammattilaisten mukaan käsitteiden määrittely ja tarkentaminen on laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen edellytys. Varhaiskasvatus tulisikin määritellä laajemmaksi kuin vain hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudeksi.

Arvoisa puhemies! Lisäksi tässä lakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi päiväkodin ryhmäkoosta. Päiväkodin yhdessä ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Nykyisten henkilöstön mitoitusta koskevien säännösten mukaan tämä tarkoittaisi, että 3 vuotta täyttäneiden kokopäiväryhmässä saisi samanaikaisesti olla läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä 12 lasta. Joustovaraa tähän löytyy kuitenkin myös muista pykälistä, ja ryhmien määrittelyllä ja päiväkodin tiloilla on mahdollista kikkailla. Ryhmäkoon määrittäminen tällä tavoin ei takaa laadukasta varhaiskasvatusta kaikille.

Onkin erittäin tärkeä tuoda esiin myös huoli siitä, onko varhaiskasvatus tasalaatuista kaikkialla Suomessa. Kunnat säästävät ja tinkivät kuluistaan, joten suurta huolta on kannettava erityistä tukea tarvitsevista lapsista. He eivät helposti saa henkilökohtaista avustajaa, eikä ryhmän henkilöstön määrä useinkaan riitä tarjoamaan heille tarvittavaa kasvun ja kehityksen tukea.

Arvoisa puhemies! Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi laadittavasta varhaiskasvatussuunnitelmasta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattaisiin lapsen kehityksen ja oppimisen tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Jokaiselle lapselle tehtävä henkilökohtainen suunnitelma on erinomaisen hieno ajatus. Käytännön toteutus lisää kuitenkin huomattavasti ohjaajien työmäärää. Jo nykyisellään lastenhoitajat esimerkiksi tekevät usein alle esikouluikäisille eli alle kuusivuotiaille varhaiskasvatussuunnitelmia pedagogisen vastuun ollessa kuitenkin lastentarhanopettajilla. Varhaiskasvatusopettajien aika ei yksinkertaisesti riitä sekä ryhmätoiminnan suunnitteluun että käytännön toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Kuntien resurssit tulevat siis tuskin riittämään tämän lakiesityksen ja siihen sisältyvien hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ministeri Kiuru, totesittekin, että tämä vaatisi miljoonia rahaa, jota ei valtion budjettiin ole kuitenkaan saatu. Edessämme onkin siis tyypillinen Stubbin hallituksen esitys. Vastaava ministeri on tehnyt omalla alueellaan paljon tunnollista työtä tavoitteenaan saada aikaan parannusta nykyiseen lakiin. Tämä lakiesitys on saatu tuoduksi eduskunnan käsittelyyn nipin napin ajoissa, kiireellä, juuri ennen vaalikauden loppua. (Puhemies koputtaa) Rahaa uudistuksien toteuttamiseen ei kuitenkaan, jälleen kerran, ole varattu tarpeeksi, tässä tapauksessa juuri lainkaan.

Kun tarkastellaan hallituksen esityksen taloudellisia vaikutuksia, iskeekin hallitus taas märän rätin vasten kasvoja. Varhaiskasvatusta koske-vien säädösten uudistamiselle ei ole osoitettu määrärahaa vuoden 2015 talousarvioesityksessä. Myöskään valtioneuvoston 3. päivä huhtikuuta 2014 antama julkisen talouden suunnitelma vuosille 2015—2018 ja siihen sisältyvä valtiontalouden kehyspäätös ei sisältänyt määrärahoja varhaiskasvatusta koskevien uudistusten toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen ai-heuttama kannanottoryöppy kansanedustajien sähköpostiin kertoo siitä, kuinka monen eri järjestön ja yhdistyksen alueelle varhaiskasvatuksen merkitys todellakin ulottuu, puhumattakaan siitä, että tähän lakiesitykseen on ladattu paljon odotuksia ja toiveita myös vanhemmilta ja perheiltä.

Kuten todettu, lakiesitykseen on kirjattu paljon hyviä tavoitteita, mutta kustannusarviota ei ole tehty eikä taloudellisia toteutusresursseja varmistettu. Vahinko vain, jos tämänkin lakiesityksen käytännön toteutus jää useilta osin vain toivotaan toivotaan -osastolle.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltonen kritisoi keskustaa siitä, että emme lähteneet mukaan parlamentaariseen työryhmään ratkomaan varhaiskasvatuslakiesityksen lukuisia ongelmia. Mielestämme ei ole mitään järkeä perustaa parlamentaarista työryhmää tässä vaiheessa, kun lakiesitys on jo tulossa eduskuntaan ja vaalikauden loppuun on käytännössä enää pari kuukautta aikaa, tehokasta työaikaa. Pikkuisen myöhään ministeri heräsi työryhmä-ideaan.

Käsittelyssä olevan varhaiskasvatuslakiesityksen on tarkoitus korvata vuonna 74 voimaan astunut päivähoitolaki. Tätä lakia on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta esitys ei kyllä vakuuta lainkaan. Kyseessä on pitkälti lain tekninen päivittäminen ilman merkittäviä sisällöllisiä ja taloudellisia vaikutusarvioita. Varhaiskasvatuksen sisältöön ei esitetä konkreettisia muutoksia, eikä esityksessä oteta kantaa vaikeampiin kysymyksiin, kuten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen tai henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiin.

Esitys osoittaa varsin heikkoa valmistelu- ja päätöksentekokykyä hallitukselta. Hallituksella on kuitenkin ollut 3,5 vuotta aikaa valmistella tätä lakia, mutta nyt eduskunnalle tuodaan keskeneräinen ja hutaistu esitys, joka joudutaan käsittelemään kiireellä ennen vaalikauden loppua. Päähallituspuolueet eivät taaskaan ole näköjään löytäneet yhteisymmärrystä nimenomaan varhaiskasvatuksen kehittämisestä.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvostus liittyy korkeaan koulutukseen, pedagogiseen osaamiseen, ammatillisuuteen. Riittävä pedagoginen osaaminen on varmistettava, kelpoisuusvaatimuksia ei saa heikentää.

Meidän lisäksemme opettajajärjestöt ovat erittäin pettyneitä hallituksen esitykseen. "Se on kunnianhimoton jo syntyessään, vanhanaikainen", sanoo muun muassa OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi. Hänen mukaansa tämä esitys jättää Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän edelleen Pohjoismaiden heikoimmaksi. Varhaiskasvatuksen asemaa olisi pitänyt lujittaa, perheitä olisi pitänyt rohkaista käyttämään päiväkotien pedagogisia palveluita ja kuntia olisi pitänyt sitouttaa vahvistamaan varhaiskasvatuksen laatua.

Varhaiskasvatuspalvelut määritellään nyt hyvin epämääräisesti ja epäselvästi. Esityksellä pyritään selkiyttämään esimerkiksi lapsiryhmien kokoa, mutta toisaalta yhteen ryhmään voidaan kuitenkin käytännössä sijoittaa lapsia yli enimmäismäärän, mikäli lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla.

Joukko yliopiston lehtoreita Helsingin yliopistosta lyttää lakiesityksen aika perusteellisesti. Keskeisin ongelma heidän mielestään on se, että lakia on valmisteltu sosiaalihuollon viitekehyksessä, mikä on paitsi luonut uusia ongelmia myös estänyt nykyjärjestelmän ongelmien ratkaisemisen. Sosiaalihuollollinen ja päivähoitopainotteinen laki veisi Suomen aivan eri suuntaan muiden OECD-maiden kanssa eikä korostaisi koulutuksellista tasa-arvoa ja lapsen ehjää oppimispolkua. Yliopistonlehtorit kritisoivat lakiesitystä myös käsitteellisestä epäjohdonmukaisuudesta. Kun laki on nimeltään varhaiskasvatuslaki, varhaiskasvatuksen pitäisi myös olla lain keskiössä.

Lasten henkilökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat myös herättäneet vastustusta. Sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden että muiden suunnittelun tasojen linjaus ovat osa ohjausjärjestelmää, eivätkä ne kuulu monen asiantuntijan mielestä lakitekstiin.

Arvoisa puhemies! Laadukas varhaiskasvatus on erittäin hyvä satsaus tulevaisuuteen — tai se olisi sellainen. Se maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin. On erittäin surullista, että emme vieläkään saa syvästi pohdittua ja huolellisesti valmisteltua varhaiskasvatuslakia. Huonoa lakiesitystä ei mielestäni kerta kaikkiaan olisi pitänyt antaa, vaan lakiesitys pitäisi palauttaa uudelleenvalmisteluun.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuodelta 1973 olevat päivähoitolaki ja päivähoitoasetus ovat pitkään olleet auttamattoman vanhentuneita. Lain kokonaisuudistuksen tarpeesta on puhuttu vuosikymmeniä. Päivähoitolain ajantasaistamista ja sen porsaanreikien paikkaamista on odotettu pitkään ja sitä on luvattu jo monessa peräkkäisessä hallitusohjelmassa.

Tein viime kaudella joulukuussa 2007 laki-aloitteen päivähoitolain muuttamisesta. Aloitteellani esitin muutoksia päiväkotien ryhmäkokoihin sekä hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevien aikuisten ja lasten suhdelukuun.

Päiväkotien ryhmäkoosta ei ole tällä hetkellä lainkaan säädetty laissa, ainoastaan suhdeluku on säädetty asetuksella. Nykyinen lainsäädäntö tuottaa liian suuria lapsiryhmiä, mikä aiheuttaa lapsissa levottomuutta ja oppimisvaikeuksia. Myös hoitohenkilökunnan työssäjaksaminen kärsii, samoin kuin koko henkilöstön. Aloitteessani ehdotettiin siksi määriteltäväksi päiväkotien enimmäisryhmäkoko sekä suhdeluku siten, että lapsen turvallinen ja myönteinen kehitys on mahdollista.

Aiemmissa erityisesti kokoomuksen puheenvuoroissa on esitetty epäilyksiä koskien sitä, onko ryhmäkoon maksimikoon määrittäminen tärkeää ja millaisia ongelmia siitä voi seurata erilaisille päiväkodeille. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että liian suurten hoitoryhmien ongelmaan edes pyritään puuttumaan. Lasten kustannuksella ei pidä hakea säästöjä eikä työelämän joustoja.

Vaikka päivähoito on parantanut yhteiskunnan tasa-arvoa ja äitien mahdollisuutta osallistua työelämään, ei pidä ajatella, että päivähoito ja varhaiskasvatus olisivat olemassa vain työelämän tarpeita varten, eikä työelämän joustoja pidä toteuttaa lapsen kustannuksella. Lapset ovat joustaneet jo riittävästi. Siksi on olennaista päivittää päivähoitolakia ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että ymmärrämme niin päivähoidon kuin varhaiskasvatuksenkin olevan lapsen oikeus.

Uudistetun lain pitäisi tukea sitä, että varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan laatu ja arvostus nousevat. Haluan luottaa siihen, että sivistysvaliokunnan käsittelyssä lakiesitykseen tehdään vielä myös parannuksia. Eräs tärkeimmistä on käsitteiden tarkennus. Valiokunnan on syytä pohtia, mitä me tarkoitamme varhaiskasvatuksella, ja toiseksi, mitä puolestaan tarkoitamme päivähoidolla, mikä on päivähoidon ja mikä on varhaiskasvatuksen sisältö ja suhde toisiinsa.

Myös aiemmissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota siihen, että yliopistokoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista on päiväkodeissa kova pula. On hyvä, että eduskunta on lisännyt määrärahoja lastentarhanopettajien koulutukseen, sillä tilanne ei edelleenkään ole hyvä. Laadukas varhaiskasvatus on tärkeä, ellei merkittävin, keino ehkäistä koulupudokkuutta. Panostamalla varhaiskasvatukseen kavennamme oppimiseroja, jotka viime vuosina ovat meillä Suomessakin alkaneet kasvaa. On tärkeää, että nimenomaan lainsäädännöllä turvataan erilaisista lähtökohdista ponnistavien lasten yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen. Kaikki lapset eivät lähde opintielle samanlaisilla eväillä varustettuina. Samalla tavalla kuin päivähoito myös varhaiskasvatus on lapsen oikeus, ja nimenomaan tästä näkökulmasta niitä on syytä kehittää.

Arvoisa puhemies! Päiväkodeissa työskentelee monia eri ammattiryhmiä. Jokaisella henkilöstöön kuuluvalla on oma koulutuksensa ja taustansa. Kaikki nämä ammattiryhmät ansaitsevat arvostuksemme, jonka sivumennen sanoen pitäisi näkyä myös palkassa. Päiväkodissa, kuten kaikissa muissakin työpaikoissa, joissa työskennellään lasten tai nuorten hyvinvoinnin eteen, moniammatillinen yhteistyö eri toimijoiden välillä on olennaista. Laatu ja toiminnan turvallisuus lapsen ja nuoren näkökulmasta syntyvät nimenomaan eri toimijoiden välisestä hyvästä yhteistyöstä.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat, kiitos tästä tähänastisesta keskustelusta. Joitakin asioita kommentoisin.

Täällä edustajakollegani Kiuru, Niikko, Vahasalo ja Vehkaperä peräänkuuluttivat erityisesti sitä, miksi pedagogiikkaa ei ole enemmän. Minusta on hyvä nyt perehtyä niihin materiaaleihin, jotka ovat myös edustajien käytössä tässä valiokunnan kuulemisvaiheessa, ja siitä sitten selviää, minkälainen on ollut tämä valmistelutilanne. Minä olen iloinen henkilökohtaisesti siitä, että me olemme pystyneet tähän eduskunnalle tulleeseen versioon tässä Educare-kokonaisuudessa korostamaan erityisesti pedagogiikkaa. Sitä on tuntuvasti lisätty vastoin tätä varhaiskasvatuslakia valmistelleen työryhmän esitystä. Siltä osin en ymmärrä paikoin tätä kritiikkiä, vaan pikemminkin pidän sitä selkeänä poliittisena linjauksena, että pedagogiikkaa on haluttu.

Toisaalta sitten edustaja Vehkaperä peräänkuulutti myös sitä, että kerhotoiminta ja perhepäivähoitokin voisivat jäädä olemaan, ja nekin ovat tärkeitä muotoja ja olisi vanhempien oikeus valita. Myös tästä on pidetty kiinni, koska ei olla lähdetty siitä, että suomalainen perhepäivähoito poistetaan maailmankartalta niillä edellytyksillä, joita tähän lakiin olisi ollut myös tarjolla. Siltä osin tämä hankala mitoittaminen siinä, kuinka paljon pedagogiikkaa vaaditaan päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja erilaisissa hoidon muodoissa, on ollut vaikea kysymys. Se johtaa sitten siihen kysymykseen, mikä on se Educare-kokonaisuus, mistä me puhumme. Siitä edustaja Peltonen hyvin tässä avasi tätä keskustelua, niin kuin myöskin edustaja Alanko-Kahiluoto, joka peräänkuulutti sitä, että jokaista henkilöryhmää tarvitaan.

Mikä on sitten se oikea suhde, siitä juuri käydään keskustelua. Sen takia olen toivonut, että tämä varhaiskasvatuskokonaisuus saataisiin kerralla valmiiksi, ja olen toivonut, että oppositio jeesaisi seuraavan kahden viikon aikana tätä keskustelua, joka eduskunnassa käydään, sillä, että me olisimme voineet saada nämä alojen asiantuntijoiden kaikki toiveet huomioitua niin, että olisi muodostunut kokonainen poliittinen ymmärrys sille, voimmeko me yhdessä löytää sellaisen tiekartan vuoteen 2025, kuten olen esittänyt esimerkiksi näiden mitoitusten korjaamisten suhteen. Minusta siitä Alanko-Kahiluoto juuri äsken käytti hyvän puheenvuoron.

Meidän päivähoidon ryhmämme ovat liian suuria, se on myönnettävä. Meillä oli reilu 50 lasta, joita tämmöisellä haastattelututkimuksella, jossa oli omanlainen mittaamistapa lasten kommenteille, käytiin läpi, ja lapset kokivat, että melu on yksi päivähoidon isoimmista haasteista. Yhdyn siihen ajatukseen, että nämä liian suuret ryhmät 70-luvulta nykypäivään ovat osoitus siitä, että me hyvinvointiyhteiskunnassa emme ole pystyneet päivähoitoon puuttumaan. Siksi olen kaivannut ja toivonut myös koko eduskunnan apua. Minusta kritisointi on paikallaan, mutta paikallaan on erityisesti tulla sitten tekemään niitä muutoksia, joista lähdetään hakemaan yhteistä kantaa.

Siltä osin edustaja Paloniemi kysyi minulta täällä äsken, eikö pikkuisen myöhään herätty tähän työryhmään. Vaaditte lukuisia muutoksia, mutta ette ole itse valmiita tulemaan tähän työryhmätyöskentelyyn. Minusta se on aika iso ongelma, (Välihuutoja) että seuraavalla hallituskaudella tarvitaan yhtä lailla kaikkia silloisia eduskuntaryhmiä sitoutumaan pitkään tiekarttaan sekä kelpoisuuksien muutosten suhteen.

Sellainen ajatus, että me muuttaisimme päivähoidon kelpoisuuksia niin, että puolet olisivat lastentarhanopettajia, kuten Sarkomaa täällä esimerkiksi esitti, vaatii satoja miljoonia rahaa, ja siihen tarvitaan kanta kaikilta ryhmiltä, jotta vuoteen 2025 mennessä on koulutettu tarpeeksi ammattilaisia, jos tällaiseen kelpoisuusmuutokseen mentäisiin. Tätä kautta on tärkeätä, että päästään käymään keskustelua kaikki yhdessä, millä tavalla kelpoisuusvaatimuksia pitäisi muuttaa, jos niitä muutetaan.

Samaan hengenvetoon on todettava, että mitoitusten muuttaminen on myös kallista mutta tärkeää puuhaa, koska 1/7-hyötysuhteella kuitenkin päivähoidossa saadaan ihmeitä aikaan. Siltä osin varhaiskasvatus on erittäin tehokasta myös taloudellisesti. Se tuo selkeitä parannuksia, kun siihen lähdetään. Siltä osin ajattelen, että tuo Kivelän toteama tilanne siitä, että työryhmä on ollut varsin erimielinen, kertoo siitä, että yhteiskunnassa on monenlaisia intressejä ja meidän on suodatettava eduskunnassa niistä kaikista eri int-resseistä sellainen kokonaisuus, joka kantaa sitten tulevina vuosina.

Edustaja Louhelainen muisti, että ei olisi varattu määrärahoja ensimmäisen vaiheen toteuttamiseen. Se ei pidä paikkansa, vaan se on tässä sisällä. Lisäksi olen esittänyt, että määrärahoja olisi merkittävästi enemmän, jos tämä kakkosvaiheen uudistus koko eduskuntaryhmien tuella tehtäisiin. Tätä kautta tiekarttakin on olemassa, jos siihen halutaan lähteä. Poliittisia keskusteluja talouden näkökulmasta on jo käyty, niin että siltä osin nyt vain mukaan, niin saadaan nämä asiat kuntoon.

Lisäksi kiitän Elomaata siitä tuesta, että hän on nähnyt kuitenkin, että tämä on ollut varsinainen prosessi.

Totean vielä tähän lopuksi, että Mäkisalo-Ropponen puhui hyvin tästä varhaiskasvatuksen suunnitelmallisuudesta ja myös siitä, että kyllä olisi ollut aika iso juttu, jos nämä vasu-suunnitelmat, jotka meillä ovat nykyään jo käytössä, me olisimme purkaneet eduskuntatasolla, jos näitä varhaiskasvatussuunnitelmia henkilökohtaisella tasolla ei tehtäisi, koska monet vanhemmat ovat kokeneet, niin kuin Vehkaperä täällä aikaisemmin jo totesi, että vanhemmille tulee myöskin se osallistava tapa sitten ottaa niihin kantaa. Se olisi ollut aika iso juttu, jos olisi lähdetty siitä, että niitä ei ollenkaan enää tehtäisi, kun lähes kaikki Suomen kunnat kuitenkin jonkinlaisen varhaiskasvatussuunnitelman tekevät, vaikka ei niin suunnitelmallista kuin nyt tässä esityksessä on tarkoituksena tehdä.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! On ollut ilo huomata, kuinka varhaiskasvatus kiinnostaa kansanedustajia. Täällä on kuultu paljon hyviä puheenvuoroja sekä edustajilta että ministeriltä myöskin, ja uskon, että ministerillä on ollut vilpitön pyrkimys tätä lakia nyt viedä eteenpäin. Minusta on hyvä, että tämä lakiesitys nyt on meillä täällä ja saamme tätä hieman eteenpäin, vaikka, kuten on useaan kertaan salissa todettu, tässä on vielä paljon puutteita ja kehitettävää, mutta tästä on varmasti hyvä jatkaa.

Nyt me olemme kuulleet sitten yhteiskunnan eri intressitahojen esitykset ja mielipiteet myös tästä lakiesityksestä, ja on tärkeää, että me kuulemme tarkalla korvalla ja otamme huomioon niitten ammattilaisten näkemykset, jotka tekevät tätä päivittäistä työtä pienten lastemme, tulevien päättäjien, tulevien asiantuntijoiden, yhteiskuntamme tulevien rakentajien, kanssa ja heidän hyvinvointinsa eteen.

Laajassa kuvassa kysymyshän on siitä, kuinka me arvostamme lapsiamme ja nuoriamme ja kuinka me arvostamme sitä kasvatustyötä, mitä päiväkodeissa ja muualla, missä pieniä lapsia hoidetaan ja kasvatetaan, tehdään. On kysymys siitä, nähdäänkö kasvatus ylipäätänsä investointina vai onko se vain kuluerä. Minusta meidän ei pitäisi alistua siihen, että sillä verukkeella, että rahaa nyt on vähän vähemmän, sitten tehtäisiin huonoja lakeja. Niiden päämäärien pitää olla kauempana, korkeammalla, ja nyt ollaan päästy alkuun, mutta laadusta ei pidä tinkiä, ei tässä vaiheessa eikä myöhemminkään.

Opetusalan ammattilaiset ovat esittäneet tähän lakiin monia kriittisiä huomioita. Hyviäkin asioita tähän esitykseen sisältyy, joihin tietysti kuuluu tämä itse lasten oikeus varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatussuunnitelma sekä vanhempien, perheiden osallisuus tähän kasvatustyöhön ja niin edelleen. Myöskin pyrkimys lausua ryhmäkoosta on tärkeä. Mutta sitten niitä ongelmia myös sisältyy näihin hyviin asioihin, elikkä olisi tärkeää, että ryhmäkoko olisi vakio, elikkä missään tilanteessa sen lapsiryhmän koko ei saisi ylittää säädettyä. Tässä meidän pitäisi olla kunnianhimoisia ja pitää siitä kiinni, elikkä niitä ylityksiä ei pitäisi enää sallia, koska ne vaikuttavat sekä sen lapsen hyvinvointiin, siihen kasvatustyöhön että myöskin varhaiskasvattajien jaksamiseen.

Yksi kritiikin aihe on ollut myöskin tilat: ovatko ne tilat, mihin lapset sitten sijoittuvat, tarkoituksenmukaiset kasvatustyölle, hoitamiselle, elikkä tähän voitaisiin varmaan vielä tehdä parannusta. Se työ ei onnistu käytävillä tai varastossa, vaan niiden täytyy olla myös lapsille sopivat tilat, missä sitten kasvatustyötä tehdään.

Myöskin sitten tämä nimitys: Tästähän ollaan paljon täällä keskusteltu, ja minä olen ymmärtänyt, että me olemme kuitenkin aika yksimielisiä siitä, että lasten kanssa työskentelevillä täytyy olla pätevyyttä. Varhaiskasvatus on tiimityötä, siellä tarvitaan eri alojen ammattilaisia, mutta aivan kuten insinöörin työtä ei pysty tekemään muu kuin insinööri, maanviljelijän työtä ei pysty tekemään kuin ammattinsa hallitseva ja siihen koulutettu maanviljelijä ja niin edelleen, myöskin meillä on kasvatusalan ammattilaiset, joiden tehtävä on suunnitella se pedagoginen toiminta, ja ainoastaan ihminen, joka on saanut koulutusta tähän työhön, pystyy tekemään sen pitkäjänteisesti. Kysymys ei ole sattumanvaraisesta työstä, vaan siitä, että me pystymme ne tuokiot suunnittelemaan hyvin, tai kuten suurimmassa osassa eurooppalaisia maita, neljävuotiaat ovat jo pitkäjänteisen varhaiskasvatuksen piirissä: heitä opetetaan, heitä kasvatetaan neljä tuntia päivässä, viisikin tuntia, jopa pitempiä aikoja suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Haluaisin tässä yhteydessä myöskin poistaa sen myytin, että varhaiskasvatus olisi jotenkin opettamista sinällään. Kyllä se sisältää sen leikin, se sisältää kasvatustyötä kaikissa niissä tilanteissa, missä lapsi on päivän mittaan. Ei se tarkoita, että siellä pulpetissa välttämättä istutaan neljä tuntia päivässä, vaan kyllä siinä ammattitaitoinen varhaiskasvattaja näkee ne tilanteet.

Arvoisa puhemies! Aika taitaa tässä alkaa loppua, mutta haluan vielä korostaa sitä, että pienten lasten hoito ja kasvatus on tiimityötä, eri ammattilaisten työtä. Tavoitteiden tulee tällä tiimillä olla samat, mutta mitä tulee ammatin vetovoimaisuuteen, niin jotta meillä olisi niitä päteviä kasvattajia myöhemminkin, kyllä meidän täytyy tämä keskustelu käydä ja taata se, että jokaisessa lapsiryhmässä on myös se kasvatusalan koulutuksen saanut ihminen, joka osaa johtaa sitä työtä, vetää sitä työtä ja niihin päämääriin sitten pyrkiä sen tiiminsä kanssa. — Kiitokset tästä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuslakia on odotettu kauan, mutta tässäkään kiireellä ei voi saada hyvää jälkeä aikaan. Myös tämän lain pitää olla laadukas ja todella tarkasti mietitty. Lakiesityksestä puuttuu tärkein eli varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuksen pedagogiikan määritelmä. Jos tilannetta vertaa esimerkiksi perusopetuslakiin, niin siinäkin on tarkasti määritelty, mitä on perusopetus. Jos siis halutaan, että perinteistä päivähoitoa kehitetään varhaiskasvatuksen suuntaan, laissa tulee määritellä, kuinka varhaiskasvatus eroaa päivähoidosta, jonka taustalla ovat sosiaalipolitiikan painotukset, siis eri painotukset.

Herää kysymys, mikä on tämän lakiesityksen tavoite. Asiantuntijat ovat jo pitkään vaatineet laadukasta varhaiskasvatusta, ja lasten vanhemmat ovat halunneet pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkoteihin. Näitä tavoitteita tässä esityksessä pyöritellään, mutta mitään ei ihan pitävästi linjata. Tämän lain valmistelu myös huutaa keskeneräisyyttä ja yleisestikin linjattomuutta. Miksi eduskunnalle ylipäätään tuotiin näin ristiriitainen lakiesitys, joka on aika epätasapainoinen?

Tälle hallitukselle on näköjään tullut tavaksi tuoda tänne saliin keskeneräisiä esityksiä, joita sitten markkinoidaan historiallisina uudistuksina. Tätäkin lakiesitystä on verrattu perusopetuslain uudistamiseen. Vertaus on aika käsittämätön, kun otetaan huomioon, ettei tämä laki edes määrittele, mitä sen nimenmukainen varhaiskasvatus tarkoittaa. On tietysti luonnollista, että etujärjestöt ovat esityksen edetessä olleet asialleen erittäin vahvasti uskollisia, ja täytyy sanoa, että heidän vaatimuksensa ja huomionsa voi hyvin monessa kohtaa allekirjoittaa.

Olen itse saanut hyviä kokemuksia perhepäivähoitajien pedagogisista valmiuksista, mutta on pitänyt pohtia myös sitä, mitä tapahtuu lasten tasa-arvolle, jos varhaiskasvatuksen henkilökunnan koulutusvaatimuksia ei kirjata tai niistä ei sovita, millaiset mahdollisuudet jää lasten varhaiskasvatusoikeuden toteutumiseen kaikkialla Suomessa, mikäli rajaa ei vedetä lakiin. Tätä ei olla tässä lakiesityksessä arvioitu ollenkaan. Ylipäätään laaja-alainen lapsivaikutusten arviointi pitäisi lakiesityksestä pystyä tekemään, jotta voitaisiin varmistua siitä, että lakia tehdään nimenomaan lapsen edun näkökulmasta. Varhaiskasvatuslakia ei todellakaan pidä tehdä työelämän tarpeista käsin.

Arvoisa puhemies! Yksi tämän lain puute on se, että sitä ei ole valmisteltu avoimesti, ja nyt onkin aika hämmentävää, että ministeri edellyttää oppositiota tulemaan mukaan tämän lain valmisteluun ja tämä revohka pitäisi sitten hoitaa kahdessa viikossa.

On jäänyt epäselväksi, mihin tällä lailla pyritään ja miksi esitys jäi näin puolivillaiseksi. Julkisuudessa ei ole käyty linjakeskustelua siitä, pyrimmekö nostamaan suomalaisen varhaiskasvatuksen kansainväliselle tasolle vai kehitämmekö sitä ihan omista lähtökohdista käsin, määrittävätkö meidän omia suomalaisia lähtökohtia kuntatalouden reunaehdot vai lasten varhaiskasvatuksen kehittäminen. Uskon, että suomalaiset ovat tällä hetkellä hyvin taipuvaisia ymmärtämään, että verovarat eivät riitä kaikkeen mahdolliseen hyvään. Tätä keskustelua tulisi voida käydä myös tämän varhaiskasvatuslain puitteissa.

Todella huolestuttavaa onkin, että lain valmistelussa on kustannusten arviointi jätetty kokonaan tekemättä. Lisätehtäviä ja kustannuksia aiheutuu etenkin ryhmäkokorajoitteesta sekä velvoitteesta laatia jokaiselle lapselle henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Muun muassa Kuntaliittokin toteaa, että hätäisesti valmisteltuna esitystä ei tuotu kunnallistalouden ja -hallin-non neuvottelukunnan käsittelyyn, vaikka laki näin edellyttää. Koska kyse on kuntatalouteen suuresti vaikuttavasta uudistuksesta, myös kun-tien aito kuuleminen olisi ollut paikallaan. Jo kotihoidon tuen pakkokiintiöinti lisää kuntien taloudellista ja toiminnallista taakkaa, ja tässä on nyt sitten tulossa lisää.

Tätä esityksen sisällöllistä puutteellisuutta selitetään osin sillä, että nyt on annettu ensimmäinen osa ja toinen, vaikuttavampi, on tulossa joskus myöhemmin — aikatauluista ei tänään ainakaan ole tullut selvyyttä. Vastausta näihin moniin, moniin kysymyksiin ei olla saatu, joten aivan yhtä hyvin tämä esitys olisi voitu jättää vielä tässä vaiheessa antamatta ja keskittyä pätevän, kattavan kokonaisuuden luomiseen.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiinnittää huomiota siihen, että lastentarhanopettajan viroissa työskentelee runsaasti sosionomin koulutuksen saaneita henkilöitä, joilla varhaispedagogiikan koulutus on varsin rajallinen.

Ihmisyksilön kehityksessä varhaisimmat vuodet ovat ne kaikkein tärkeimmät, eikä ole todellakaan yhdentekevää, millaisin koulutuksellisin valmiuksin varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee vastuullista työtään tulevaisuuden toivojen parissa. On todellakin tärkeää tuntea esimerkiksi lasten herkkyyskaudet ja hallita niiden huomioon ottaminen lasten pedagogisessa ohjaamisessa, ja tähän täällä muun muassa edustaja Vahasalokin viittasi aiemmin puheenvuorossaan.

Toki pedagoginen koulutus ei ratkaise kaikkea, vaan työntekijän persoonallisuus ja asenne työtään kohtaan, työjärjestelyt, tilat, välineet ja myös työyhteisön johtaminen vaikuttavat työn tuloksellisuuteen, ryhmäkoosta puhumattakaan. Mutta vaikka työ tekijäänsä neuvookin, varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ei kyllä opita pelkästään päivähoitotyötä tekemällä, vaikka edustaja Myllykoski tähän tapaan puheenvuorossaan arvelikin. Siihen tarvitaan teoriapohjaa ja asiaankuuluvaa koulutusta, kuten edustaja Haapanen äsken puheenvuorossaan totesi.

Tällä hetkellä Suomen päiväkotien henkilöstöstä alle 30 prosentilla on korkeakoulututkinto. Suomessa jäädään nykyisenkaltaisella henki- löstörakenteen määrittelyllä reilusti jälkeen OECD:n suosituksista. Lakiesityksen päivähoitopainotteisuus vie Suomen eri linjoille muun muassa muiden Pohjoismaiden kanssa. Varhaiskasvatuksen pedagoginen puoli ei mielestäni näy riittävästi lakiehdotuksessa, eikä se korjaa mainittua ristiriitaa OECD:n suositusten kanssa.

Jatkossa onkin tärkeää, että tämä linjausvirhe korjataan. Se vaatii remonttia myös lastentarhanopettajien koulutukseen. Tällä hetkellä yliopistokoulutuksen volyymi on selvästi alimitoitettu. Tältä osin kuuntelin tyydytyksellä ministerin pohdiskelua tiekartasta, jonka laatimisen osana etsittäisiin ratkaisu myös lastentarhanopettajien koulutuskysymykseen. Lastentarhanopettajakoulutuksen saaneiden varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden korvaaminen sosionomeilla ei ole oikea ratkaisu tähän asiaan. Paljon parempi olisi esimerkiksi lisätä yliopistojen tarjoamaa muuntokoulutusta sosionomista kasvatustieteen kandidaatiksi.

Arvoisa puhemies! Ryhmäkoot ja henkilöstön mitoitus ovat asioita, joista puhutaan jatkuvasti — ja syystä. Näiden varhaiskasvatuksen laatuun liittyvien keskeisten tekijöiden korjaamiseen tarvitaan rahaa. Sen sijaan meluntorjunta on halpaa, kun vain kunnissa ymmärretään laittaa asiat kuntoon. Aina ei ymmärretä, että päiväkotitilojen akustiikkaan on kiinnitettävä riittävästi huomiota ja laitettava rakenteisiin ääntä vaimentavaa materiaalia, niin että meluhaitoista ei lasten eikä työntekijöiden tarvitse kärsiä. Tähän liittyy myös selvä työsuojelunäkökohta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että erilaisille laskennallisiin keskiarvoihin perustuville mitoituskikkailuille on todellakin pantava piste, niin että henkilökunnan mitoitus ei hetkellisestikään alita säädettyä minimitasoa. Tämä on selvä turvallisuuskysymys. Kuka kantaa vastuun silloin, jos päiväkodissa tapahtuu jotain ikävää ja henkilöstön määrä on laillisesti alittanut säädetyn minimitason?

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tuossa ministerin edellistä puheenvuoroa kuuntelin oikein, niin hän haastoi oppositiota parlamentaariseen työryhmään, hänen sanojaan lainatakseni, korjaamaan tämän lain puutteita. Parlamentaarisella työryhmällä, oliko niin, on kaksi viikkoa aikaa työryhmätyöskentelyyn, ja samaan aikaan tämä lakiesitys tulee siis valiokuntakäsittelyyn tänne eduskuntaan, niin että ehkä tässä on nyt jotain sellaista, joka ei aivan pysty toimimaan ministerin toiveen mukaan.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijathan ovat jo pitkään vaatineet laadukasta varhaiskasvatusta, ja lasten vanhemmat ovat halunneet pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkoteihin. Näitä tavoitteita tässä esityksessä ikään kuin pyöritellään, mutta mitään ei aukottomasti linjata, eli kaiken voi käytännössä ja käytännön tasolla kiertää. Tämän lain valmistelu valitettavasti minunkin ymmärtääkseni huutaa keskeneräisyyttä ja jopa linjattomuutta, ja ainakin asiantuntijoitten ja ammattilaisten kysymys on, minkä vuoksi eduskunnalle tuotiin näin ristiriitainen lakiesitys, joka on sisällöltään itsensä kanssa epätasapainossa. On selvää, että kiireessä ei voi saada hyvää aikaan. Sen tämä esitys taas kerran todistaa kaikista vastaväittämistä huolimatta.

Tälle kaudelle onkin tullut tavaksi tuoda tänne saliin esityksiä, joiden keskeneräisyys yritetään piilottaa jakamalla julkisuuteen lausuntoja historiallisesta uudistuksesta. Tässä on muun muassa otettu esille, että tämä laki vastaisi perusopetuslain uudistamista, ja kyllä kai joudutaan toteamaan, että tämä vertaus on aika erikoinen, kun otetaan huomioon, ettei tämä laki itse asiassa määrittele, mitä sen nimen mukainen varhaiskasvatus tarkoittaa. Eli hyväksymällä tämän lain me siis lainsäätäjinä vaatisimme kunnilta ja varhaiskasvatusalan työntekijöiltä jotakin sellaista, josta emme edes itse tiedä, mitä se on.

On luonnollista, että etujärjestöt ovat olleet asialla erittäin vahvasti esityksen edetessä, ja täytyy vain sanoa, että allekirjoitan merkittävän osan heidän huolistaan. Olen itse saanut hyviä kokemuksia perhepäivähoitajien pedagogisista valmiuksista, mutta olen myös pohtinut sitä, mitä tapahtuu lasten tasa-arvolle, jos varhaiskasvatuksen henkilökunnan koulutusvaatimuksia ei kirjata lakiin. Millaiset mahdollisuudet jäävät esimerkiksi muuttotappioalueitten lasten varhaiskasvatusoikeuden toteutumiselle, mikäli rajaa ei vedetä lakiin? Missä tämä arviointi tässä esityksessä on?

Lainvalmistelu ei toteuttanut avoimuuden periaatetta. Voi sanoa, että melkein koko Suomelle on jäänyt epäselväksi, mihin tällä lailla pyritään tai miksi esitys jäi toisaalta näin puolivillaiseksi. Julkisuudessa ei ole käyty linjakeskustelua siitä, pyrimmekö nostamaan suomalaisen varhaiskasvatuksen kansainväliselle tasolle vai kehitämmekö sitä omista lähtökohdista käsin ja määrittävätkö meidän omia suomalaisia lähtökohtiamme esimerkiksi kuntatalouden reunaehdot vai lasten varhaiskasvatuksen kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Olen tästä lakiesityksestä aika paljon keskustellut ammattilaisten kanssa, ja aivan muutama hajahuomio tässä ajan puitteissa muutamiin lakipykäliin. Ensinnäkin tuon 2 a §:n tavoitteet ovat kyllä kohdillaan, mutta aikamoisen kummastuksen tuottaa se, että valtakunnallisten varhaiskasvatuksen perusteitten jatkoksi ei edellytetä kuntatason varhaiskasvatussuunnitelmaa. Eli siis valtakunnan tason perusteista hypättäisiin suoraan lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan. Laatisiko sen rungon siis ministeriö vai päiväkoti tai kunnallinen perhepäivähoitaja, vai kuka? Hyvää on se, että hallinnon siirto sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriöön viedään loppuun myös ohjauksen osalta, mutta miten turvataan sitten Opetushallituksen resurssit, jotka se tarvitsee? Vastahan siellä taisi olla yt-menettelyjä voimassa.

Lakiluonnoksessa on puututtu päiväkotien ryhmäkokojen ylittämiseen aivan aiheellisesti, mutta lainvalmistelijoilla ei liene käsitystä siitä, millaisiksi lastenhoitoajat ovat muodostuneet Suomessa, jossa monet palvelut tarjotaan miltei 24/7-periaatteella. Lapset voivat olla yhtenä viikonpäivänä aamupäivän, seuraavana päivänä 10 tuntia, seuraavana vapaalla, seuraavana iltapäivän, sitä seuraavana taas aamupäivän, siis vanhempien työvuorojen yhdistelmistä johtuen, ja toisen perheen lapset jollakin muulla rytmillä. Kysyä sopii, kuinka käytännön tasolla muodostetaan lapsiryhmät, jotta samanaikaisesti ei ole tunninkaan verran yli 12 tai 21 lasta läsnä. (Puhemies koputtaa) Tämän lainkohdan toteuttamiseen tarvitaan rahaa uusien ryhmien perustamista varten.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Ajan puitteissa totean vain loppuun sen, että tässä lakiesityksessä on kyllä erittäin paljon korjattavaa, ja nyt tämä on aika haasteellinen tätä lakiesitystä käsitteleville valiokunnille, mutta toivotan menestystä valiokunnille.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteena on uudistaa ja ajantasaistaa 40 vuotta voimassa olleen päivähoitolain tavoitteita sekä täsmentää tiettyjä teemoja. Lisäksi lain nimike muutettaisiin varhaiskasvatuslaiksi. Laki korostaa yksilöllisyyttä, lapsen kuulemista, osallisuutta varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin laatimalla varhaiskasvatussuunnitelma.

Maailma ja Suomi ovat muuttuneet 40 vuodessa, ja lain uudistaminen on ajankohtaista, koska sen tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteutumista koko maassa. Vuonna 2012 Suomessa oli 228 981 lasta päiväkodissa. Esityksessä ei tuotu esiin päiväkotien nykytilannetta, vähäisiä hoitajaresursseja, hoitajien pätevyyttä eikä päiväkodin uudenlaisia haasteita nyky-yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ja lapsiperheiden ongelmat näkyvät myös päiväkodin arjessa. Monikulttuurisuus on rikkaus, mutta haaste päiväkodeille. Päiväkodissa voi olla kymmenistä eri kulttuureista lapsia, joiden kulttuuria, uskontoa ja kieltä tulee tukea ja arvostaa. Sen sijaan suomalaisen kulttuurin ymmärtämistä, vaalimista ja suomen kielen opettamista ei ole tässä esityksessä mainittu. Esityksessä puhutaan, että päiväkodin tulee huomioida yleinen kulttuuriperinne. Suomen kielen oppiminen ja maamme kulttuurin ymmärtäminen helpottaa lapsia sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tämä ei tarkoita sitä, että hylättäisiin lapsen oma identiteetti ja kulttuuritausta. Suvaitsevaisuus on vastavuoroisuutta, joka asettaa päiväkodin henkilökunnan uu-sien haasteiden eteen. Hoitohenkilökunnan kulttuuritiedot ja kielitaito joutuvat uusien haasteiden eteen. Varhaiskasvatushenkilökunnan kielellisten ja kulttuurillisten koulutusvaatimusten muuttaminen vastaamaan nyky-yhteiskunnan ja -Suomen tilaa — tästä ei lakiehdotuksesta löydy edes mainintaa. Tosin ei ole paljon sitä mainittu näissä keskusteluissakaan täällä tänään, kaikkia en ole ehtinyt seurata, mutta suurimman osan olen kyllä seurannut, ja siinä on paljon täydentämistä, jopa uuden miettimistä tähän lakiehdotukseen.

Esityksessä on myös esitys päiväkodin ryhmäkoosta, joka vaikuttaa hyvin monimutkaiselta ja sekavalta. 5 §:ssä sanotaan, että päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Johdannossa täsmennetään seuraavasti: "Nykyisten henkilöstön mitoitusta koskevien säännösten mukaan tämä tarkoittaisi, että kolme vuotta täyttäneiden kokopäiväryhmässä saisi olla samanaikaisesti läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä 12 lasta. Säännös ei kuitenkaan estäisi esimerkiksi eri-ikäisten lasten ryhmien perustamista, kunhan tällöinkin noudatettaisiin ehdotettua säännöstä."

Arvoisa puhemies! Päiväkotien ryhmät ovat suuria nytkin. Tuoko tämäkään mitoitus mitään helpotusta todellisuuteen? Jääkö mitoitus suosituksen tasolle, kuten hoitajamitoitus vanhuspalvelulaissa? Kuka näitä ryhmäkokoja ehtii seuraamaan, jos niitä ei suunnitella jo valmiiksi työvuoroihin? Tietystihän niitä suunnitellaankin, mutta kuka valvoo? Entä kun hoitaja sairastuu ja kunta ei palkkaa sijaista säästösyistä? Eikö hoitajamitoituksia pitäisi valvoa kuten EU:n maataloustukien saajia, että tarkastettaisiin riittävästi, ovatko hommat kunnossa, ihan maanlaajuisilla tarkastajilla? Tämähän toisi uusia työpaikkoja myöskin työttömyydestä kärsivään maahan, ja monestihan, jos palkka olisi riittävän alhainen, työttömyyskorvaus veisi melkein saman summan.

Päiväkoti on moniammatillinen tiimi. Esityksessä ei tuotu esiin riittävän selkeästi, minkälaisia koulutuskelpoisuuksia vaaditaan päiväkodin työntekijöiltä. Monissa paikoissa on pulaa esim. lastentarhanopettajista ja sosionomit korvaavat heidät. Olisikin erittäin suotavaa ja tuettavaa, että sosionomit voisivat pätevöityä lastentarhanopettajiksi suorittamalla vaadittavat varhaiskasvatuksen opinnot. Lisäksi hallituksen tulisi miettiä, voisiko lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja lisätä esim. alueellisesti. Lain taloudelliset vaikutukset jäivät esityksestä hatariksi. Laki lisää velvoitteita päiväkodille, mutta mistä kunnat saavat lisärahoitusta ja hoitajia kasvavaan tarpeeseen?

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! En ole varhaiskasvatuksen asiantuntija missään mielessä, mutta isänä ja isoisänä katson aiheelliseksi kommentoida tämän päivän keskustelua ihan arkitasokokemuksesta. Asia on äärimmäisen tärkeä.

Mitä enemmän olen seurannut päiväkodeissa työskentelevien ammattiosaamista ja työhön paneutumista sekä sitä suurta vastuuta, sitä enemmän arvostan heidän työtään. Se ei tarkoita, että arvostaisin yhtään sen vähempää lapsen hoitamista kotona tai perhepäivähoitoa. Lapsen kasvatuksessa pitää olla aito valinnanvapaus, mutta sitä on kyllä syöty kiintiöimällä perheelle osoitettua tukea ja syyllistämällä sekä kyseenalaistamalla joidenkin perheiden oikeus päivähoitoon. Sen lisäksi alalla työskenteleviltä ja alalle opiskelevilta on tullut niin paljon palautetta, että ihan purematta en niele väitteitä historiallisesta uudistuksesta.

Ensinnäkin palautetta on tullut siitä, kuinka tärkeää on oikeiden käsitteitten muotoilu. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon määritelmistä sekä siitä, määritelläänkö ne yhdessä vai erikseen, seuraa ajatusta ja käytännön toimintaa ohjaava vaikutus. Määritelmistä, jotka toivottavasti perustuvat lapsen tarpeisiin, seuraa myös se, millaista työvoimaa tarvitaan. Henkilöstörakennetta tulee muuttaa siihen suuntaan, että jatkossa korkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä on huomattavasti enemmän. Nyt Suomi jää oleellisesti jälkeen OECD:n suosituksista ja muista Pohjoismaista. Koulutuksen ja ammattirakenteen tulee muotoutua siitä lähtökohdasta, että lasta kyetään aidosti kuulemaan ja hänet huomioimaan. Nimenmuutos päivähoitolaista varhaiskasvatuslaiksi ei sinällään vielä takaa yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Oleellinen kysymys lienee, kuinka paljon päiväkodissa ja ryhmissä on lapsia, minkä ikäisiä he ovat ja paljonko on työntekijöitä, jotka vastaavat lasten hoivasta ja kasvatuksesta. Ryhmäkokojen tilapäinen ylittäminen voi johtaa pysyvään käytäntöön, ja sitä kautta työn kuormittavuus nousee ja hoivan sekä kasvatuksen tavoitteet kärsivät.

Jäin myös miettimään, mitä ajetaan takaa henkilökohtaisella varhaiskasvatussuunnitelmalla. Tavoitteet hallituksen esityksessä on määritelty aika lailla reippaasti. Korostaessaan yhteistyön velvoittavuutta ja selkeitten yhteistyörakenteitten luomista varhaiskasvatuslaki edistäisi lasten ja perheitten palvelujen saumattomien kokonaisuuksien muodostumista. Oman arvioni mukaan tuo tavoite toteutuu vasta sitten, kun työn kuormittavuus pidetään kohtuudessa, ryhmäkokoja ei edes väliaikaisesti nosteta liian suuriksi ja työntekijöillä on ihan oikeasti aikaa ja jaksamista keskustella asioista vanhempien ja muiden kasvatuksesta vastaavien kanssa.

Asianmukaiset keskustelut voivat toteuttaa juuri ne tavoitteet, jotka edellä mainitsin ja jotka ovat mukana myöskin hallituksen esityksen perusteluissa, vaikka niitä ei olisi paperille laitettukaan. Eikä se, että jokin laitetaan paperille tai että haastattelu on keinotekoinen tai muotoon pakotettu, välttämättä johda siihen, että lasta aidosti kuullaan. Pahimmillaan tällainen käytäntö johtaa epätarkoituksenmukaisiin ja toimimattomiin työmenetelmiin ja oman työn autonomian katoamiseen. Ei kai tavoitteena ole kontrolloida lasta tai perhettä, vaan varmistaa niin lapsen kuin vanhempienkin osallisuus. Itse en edes tiedä, mitä kirjattuja suunnitelmia omia lapsiani koskien päiväkodeissa on ollut, mutta ne keskustelut, hyvät keskustelut, joita olen käynyt päiväkodin työntekijöitten kanssa, ovat opettaneet myös minulle vanhempana hyvin paljon. Ja vielä tärkeämpää tällainen tuki on perheelle, jossa on monenlaisia ongelmia. Näenkin kyllä tärkeänä sen, että niin kasvatuksessa kuin päivähoidossakin lähdetään siitä ympäristöstä, mikä on lasta ja lasta hoitavaa ja kasvattavaa työntekijää lähinnä. Se on kai oikea marssijärjestys eikä se, että lähdetään hakemaan muotoon pakotettuja ja ylös kirjattuja toimintatapoja.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tärkeintä olisi ollut, että laissa selkeästi määriteltäisiin lastentarhanopettajien määrä per ryhmä. Lastentarhanopettajien osuutta varhaiskasvatushenkilöstössä pitäisi ylipäätään lisätä. Tä-mä vahvistaisi varhaiskasvatuksen pedagogista sisältöä ja asemaa.

Kaikkein tärkein asia mielestäni on se, että laissa olisi selkeästi ilmaistu, ettei ryhmäkokoa saa ylittää tilapäisestikään. Nykyinen laki ja asetus mahdollistaa ryhmäkokojen tilapäisen ylittämisen, ja kun usein tilapäisesti nämä ryhmäkoot ylitetään, niistä lukemattomissa tapauksissa tulee pysyviä: sinne lapset jäävät, kun heidät kerran ryhmään on otettu. Alkuperäinen tavoite Lastentarhanopettajaliitolla ja asiantuntijoilla on ollut, että ryhmäkokoja pienennetään, mutta edes tilapäisen ylittämisen estäminen olisi ollut vähintä, mitä voisi ajatella ja vaatia. Tiedämme, että lastentarhanopettajien työ ja ylipäätään työ päiväkodeissa on erittäin vaativaa ja rankkaa, ja nyt kun kunnissa säästetään, nämä ylitykset ovat johtamassa hyvin kohtuuttomiin tilanteisiin.

Laki tulisi ehdottomasti panna uuteen valmisteluun, ja valmistelussa tulisi lisätä konkretiaa ja karsia tätä ylenpalttista sanahelinää.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On paljon käyty keskustelua, mutta jollakin tavalla haluan tähän tuoda — nyt kun ministeri arvostaa näin kiinteästi vielä tätä lähetekeskustelua olemalla paikalla — sen seikan huomioiduksi tämän lain valmistelun jatkon osalta, että meillä tässä maassa yhteiskunta on rakentunut toisella tavoin kuin ehkäpä 30 vuotta sitten, ja erityisesti sen osalta, että meillä työssä käydään vuorokauden eri aikoina. Jos ajatellaan tätä varhaiskasvatuksen osa-aluetta siinä perhepäivähoidossa, toivon, että lain valmisteluvaiheessa ja erityisesti valiokunnassa keskitytään myös siihen, että meillä on paljon terveydenhoidon, sosiaalipuolen, kaupan ja teollisuuden piirissä perheitä, joissa on yksi vanhempi tai molemmat vanhemmat vuorotöissä, ja toivon, että se korkeakoulututkinnon omaava, pedagogiasta huolehtiva henkilö ei todellakaan toteuta varhaiskasvatusta kellonaikaa noudattaen, niin että yöllä lapset herätetään kello kolme, että nyt on se kasvatuksellisen jakson aika. Eli pitää huomioida tämä perheiden erilaisuus ja se päivähoidon tarpeen kohdentaminen niin, että se on mahdollista. Ymmärrän kyllä, että joku voisi pitäytyä siihen, että kun käydään opettamassa perhepäivähoidossa varhaiskasvatusta, lähdetään työsuhteen alkaessa kello 8:aan töihin ja kello 14 tai 16 pois, mutta tässä kohtaa pitää osata nähdä, että kyllä meillä tässä maassa tehdään töitä ja teollisuus on se, joka tuottaa sen mahdollisuuden, josta nämä kustannukset sitten maksetaan, että tämä kaikki voidaan toteuttaa.

Valitettavia asioita on tapahtunut: sosionomilla ei ole enää mahdollisuutta lastentarhanopettajan pätevyyden hankkimiseen. En tiedä, mitä siinä kohtaa on ajateltu, onko samanlainen ajatuksenjuoksu ollut kuin työsuhteessa työskennelleiden kuraattorien osalta: heille tämän hallituksen myötä lainsäädäntöön tuli tämmöinen toteamus, että vaikka siellä on 300 kuraattoria, joilla ei ole ammattikorkeakoulututkinnon tasoista pätevyyttä, ei ole kouluttautumismahdollisuuksia. Paikkoja aikuisopiskelijoille on vuodessa noin 20 tässä maassa, vaikkapa nyt ottaen jonkun Seinäjoen esimerkiksi, johonkin hakijoita on kymmenkertainen määrä.

Nyt on tarkasteltava sitä, että meillä eivät pätevyysvaatimukset saa olla esteenä sille, etteivätkö ihmiset voisi pätevöityä, ne ihmiset, joilla siihen on halukkuutta, kyvykkyyttä. Pitää erityisesti ottaa huomioon se, että ihmiset voivat jatko-opinnoilla suorittaa sen pätevyyden, ja tässä kohtaa esimerkiksi lastentarhanopettajan pätevyys 60 opintoviikolla sosionomin osalta voitaisiin aikuiskoulutuksessa tehdä.

On muistettava, että on sosionomeja, jotka työskentelevät perhepäivähoidossa, sanotaanko nyt, erityistä hoivaa tarvitsevien lasten kanssa ja joilla yhtä perhepäivähoitajaa kohden on yksi lapsi, koska tällä lapsella voi olla keskittymishäiriöitä, hänellä voi olla diagnosoitu sairaus, joka estää mukanaolon normaalissa oppimistilanteessa, koska koko muun ryhmän osalta tämä oppimistilanne on mahdotonta toteuttaa. Tällaisille sosionomeille, jotka ovat erikoistuneet siihen, mitä ei lastentarhanopettajille kyllä opeteta — tällaisen erityisen nuoren ja lapsen käsittelyä ja hänen kanssaan toimimista — on erityisen tärkeätä luoda se mahdollisuus, että he voivat saada tämän lastentarhanopettajan pätevyyden työnsä ohella. Muuten meillä taas jää niin, että me tarvitsemme kaksi eri ihmistä siihen tilanteeseen mukaan, jotta tämä varhaiskasvatus voidaan tällaisessa vaikeassa oppimistilanteessa olevan lapsen osalta toteuttaa.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän näistä kaikista pitkän keskustelun eri näkökulmista ja kommenteista, ja ajattelin vielä joitakin asioita tässä käydä läpi.

Ensinnäkin minusta edustaja Haapanen puhuu hienosti leikistä. Leikki on yksi tärkeimpiä lajeja, kun me puhumme varhaiskasvatuksen sisällöstä, ja olemme halunneet myöskin, että lapsille leikki varmistetaan lainsäädännöllisesti ja että päivähoito tässä varhaiskasvatuksellisessa muodossa, josta tässä esityksessä on kysymys, varmistaa sen, että lasten leikki on yksi tärkeimpiä pedagogisia ponnistuksia, jotka ovat siellä arkea. Tämä siksi, että niin moni lapsi, joita haastattelimme tämän varhaiskasvatuslain valmistelun yhteydessä, piti päivähoidossa kaikkein tärkeimpänä asiana leikkiä. (Eduskunnasta: Hyvä, lapset!)

No, edustaja Katainen kävi kysymässä sitä samaa, mistä tänään on jo keskusteltu, eli: mitä on varhaiskasvatus? Minä toivoisin, että lukisitte tämän lainsäädäntöesityksen ja kävisitte sen huolellisesti läpi vertaamalla sitä siihen, mitä työryhmä esittää, niin että tulee hyvä käsitys siitä, minkälaisen johtopäätöksen varhaiskasvatuksesta asiantuntijat työryhmätyöskentelyvaiheessaan päätyivät esittämään verrattuna siihen, minkälaiseen johtopäätökseen hallitus sitten päätyi.

Mutta asiavirhe oli aika merkittävä siellä — nimittäin en tiedä, mihin edustaja Kataisen tiedot perustuivat, mutta kyllä tämä on, niin kuin kaikki tänne tuodut esitykset, Kuthanekin käsittelemä, eli kuntatalouden näkökulmasta hallitus on tarjonnut mahdollisuuden myös kuntaosapuolelle tulla lausumaan niistä esityksistä, joilla olisi suoria kuntataloudellisia vaikutuksia, ja tältä osin Kuthanek on asiaa käsitellyt. Myös on korostettava, että kun nämä viedään aina etukäteen hyväksyttäviksi, jotta sitten hallitus voi ottaa näihin vielä kantaa — käytännössä siinäkin vaiheessa se evästys painaa, kun ne eivät ole valmiiksi jo päätettyjä esityksiä — niin sen jälkeen olen vielä ministeri Risikolta, joka on Kuthanekin puheenjohtaja, varmistanut, ettei tässä ole mitään sellaista näkökulmaa, joka tarvitsisi sitten näiden pienien hienosäätöjen jälkeen Kuthanekin käsittelyä, ja siitä meille muodostui kyllä yhtenäinen käsitys.

Mutta hyvää oli kuitenkin se, että edustaja Ahvenjärvi peräänkuulutti myös tätä tiekarttaa, eli ne, jotka tässä salissa ovat olleet sillä kannalla, että esityksestä puuttuu piirteitä, ovat peräänkuuluttaneet juuri tätä kelpoisuuskeskustelua ja mitoituskeskustelua. Olen itse sitä mieltä, että ne ovatkin merkittäviä asioita, mutta silloin tarvitaan koko eduskunnan tiekartta siihen, miten tulevien hallituskausien aikana pidämme yhteisenä poliittisena päämääränä, että näitä resursseja tullaan käyttämään tiekartan mukaisesti siihen, että asioita saadaan myös kelpoisuuksien ja mitoitusten osalta korjattua.

No, edustaja Korhoselle kiitos siitä, että olette vielä paikalla — kun useimmiten kun käydään puhumassa, niin sitten, niin kuin edeltävissä tapauksissa, ei olla sitten paikalla. Minä arvostan kovasti, että olette täällä. Minusta esititte hyvän kysymyksen: miksi ministeri pyysi, että oppositiokin tulisi mukaan niin sanotusti korjaamaan tämän esityksen puutteita? Juuri niin sanoin, koska viittasin näillä puutteilla niihin puutteisiin, joista eduskuntakeskustelu on tänäänkin polveillut. Ne puutteethan ovat ne, joista alan intressiryhmät ovat olleet huolissaan: Voidaanko korjata kelpoisuuksia jopa siihen, että jatkossa puolet olisi lastentarhanopettajia päivähoidon piirissä, alan intresseistä riippuen? Keitä nämä lastentarhanopettajat voivat jatkossa olla? Voisivatko sosionomitkin olla heitä, vai erotellaanko näitä tehtäviä jollakin tavalla? Näihin kelpoisuuksiin on haluttu ottaa kantaa. Samalla on olemassa intressiryhmiä, jotka lähtevät siitä, että näitä kelpoisuuksia ei saisi muuttaa eikä mitoitusta ammattiryhmien kesken pitäisi muuttaa. Eli näihin puutteisiin — näihin, että kelpoisuusvaatimuksiin ei ole tehty tässä muutoksia — viittasin, kun totesin, että olen toivonut, että koko eduskuntaryhmien väellä keskustellaan vielä siitä, löytyykö tällaista tiekarttaa, jossa näihin halutaan ottaa kiinni.

Myöskin totesin näillä puutteilla sitä, että olen itse sitä mieltä, että näihin mitoituksiin pitäisi päästä kiinni. Mutta niiden kustannusvaikutukset ovat niin suuria, että ei voi yhdellä kädellä pyytää ja toisella ottaa. Se on mahdotonta, ja se on minusta hyvä myöskin sitten kaikkien eduskuntaryhmien puolella todeta. Joko olemme valmiit näiden mitoitusten muuttamiseen ja lähdemme siitä, että niiden pitäisi olla tässä kokonaisesityksessä, kun tämä toinen vaihe aikanaan valmistuu, tai sitten niitä ei oteta mukaan. Ja siltä osin olen toivonut, että olisitte mukana, jotta saisimme käydä kokonaisvaltaisen keskustelun tästä. Tämä on aina edessä, ja seuraavallakin hallituksella pitäisi olla koko eduskunnan tuki, jos näin suuriin taloudellisiin päätöksiin lähdetään. Ne ovat merkittäviä, ne ovat useiden satojen tuhansien ihmisten intressiryhmien isoja toiveita, ja sen takia ymmärrän, että tämä lakiesitys on puutteellinen. Mutta minulla ei ollut niitä miljoonia käytettävissä, mutta jos eduskunta sitoutuu tiekarttaan, niin sillä voidaan päästä eteenpäin.

Rahat ovat olemassa. Opetushallitukselle tulevat uudet toimet ovat rahoituksen piirissä, ja olen sen tänään jo kaksi kertaa maininnutkin.

Maksimikoon määrittely ei käy niin, että ensin se määritellään ja sitten sanotaan, että kauheata, että se määritellään. Nyt pitää päättää, että joko maksimikoko määritellään ja sitä ei voi ylittää tai sitten sitä ei määritellä. Mutta se, että se määritellään, ei voi aiheuttaa kuntapuolelle kustannuksia, sen takia, että nykyinenkin lainsäädäntö lähtee siitä, että meillä on olemassa maksimikoko. Aikoinaan päätettiin, että siinä voi olla jonkinasteista joustoa, hyvin tilapäistä luonteeltaan, mutta tämän tilapäisyyden määritelmän mukaisesti ei pitäisi olla joustoa niin, että tämä maksimikoko voitaisiin jatkuvasti ylittää, ja tästä syystä lisälaskun tuottamisen tässä asiassa, jossa on jo lainsäädännöllisesti ehdoton maksimi olemassa, ei pitäisi muuttaa sitä.

Mustajärvi puhui minusta kauniisti koko päivähoidon ulottuvuuksista, kokonaisuudesta, ja lopuksi totean: Yrttiaho, kun kaipasitte, että laitetaan uudelleenvalmisteluun — tässähän minä nyt yritän sitä, että näitä mitoituksia, joista tekin puhuitte hyvällä ja syvällä rintaäänellä, katsotaan kaikkien eduskuntaryhmien kesken ja sitä, voidaanko semmoiseen tiekarttaan lähteä.

Myllykoski, olette oikeassa siinä, että opetusta on vaikea järjestää vuoropäivähoidossa oleville lapsille keskellä yötä, jos se on päivähoidon muoto, johon lapset osallistuvat. Niin että siinä suhteessa kannattaa pitää kiinni siitä Educare-kokonaisuudesta, vaikka olemmekin tässä nyt painottaneet sitä pedagogiikan osuutta. Eli sellainen ajattelu, että varhaiskasvatus olisi vain opetusta, on mahdotonta toteuttaa käytännössä, ja olette siinä oikeassa. (Jari Myllykoski: Juuri näin!)

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen täysin väärä henkilö keskustan eduskuntaryhmässä pohtimaan varhaiskasvatusta, mutta tästä parlamentaarisesta työryhmästä rohkenen kuitenkin edelleen ministerin kanssa hiukan keskustella, siitä, että ihmettelen kyllä, että tätä parlamentaarista työryhmää kootaan vasta tässä vaiheessa, kun meillä on ikään kuin ongelmat olemassa. Siis parlamentaarinen työryhmä tulisi ratkomaan tämän lain ongelmia tässä vaiheessa, kun tämä tuodaan jo eduskuntaan valiokuntakäsittelyyn.

Eli se ihmetykseni kohdistuu ennen kaikkea siihen, minkä vuoksi tätä parlamentaarista työryhmää ei kutsuttu koolle ajat, ajat sitten.