Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista sekä muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain eli asiakastietolain 10 §:ää ja 14 §:ää.

Nyt eduskuntaan tullut lakiesitys sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista on uusi laki. Sen perusteella sosiaalihuollossa säädettäisiin ensimmäistä kertaa velvollisuudesta asiakastietojen kirjaamiseen. Lakia sovellettaisiin sekä julkisen että yksityisen sosiaalihuollon palvelunantajiin niiden järjestäessä sosiaalihuoltoa tai antaessa sosiaalipalveluja. Tässä siis määritellään ne perustiedot ja asiakirjatyyppikohtaiset tiedot, mitä sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin tulisi kirjata, sekä se, mihin tiedot tulisi tallettaa. Lisäksi on määritelty, mitä tietoja monialaisessa eri viranomaisten ja sosiaalipalvelujen palvelunantajien välisessä yhteistyössä tulee kirjata. Esityksessä määritellään myös ensimmäistä kertaa lain tasolla asiakasasiakirjojen säilytysajat.

Lain tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen tietosisältöjä, niiden laatimista, säilyttämistä ja muuta käsittelyä sosiaalihuollon palvelujen antamiseksi. Esitys on edellytys sille, että voitaisiin ryhtyä rakentamaan kansallista sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen arkistoa.

Tällä hetkellä asiakasta koskevaa tietoa säilytetään ja arkistoidaan sosiaalihuollossa sekä paperimuotoisena että sähköisesti. Asiakasta koskevaa tietoa käsitellään ja säilytetään lukuisissa erilaisissa sosiaalihuollon tietojärjestelmissä ja ohjelmistoissa. Selvitysten perusteella sosiaalihuollossa asiakastyötä ei dokumentoida riittävän yhdenmukaisesti ja sosiaalihuollon asiakastiedot ovat tällä hetkellä varsin heikosti saatavilla. Asiakastiedot eivät ole myöskään sellaisessa muodossa, että niitä voitaisiin hyödyntää asiakastyön, raportoinnin, tilastoinnin, johtamisen tai vaikkapa tutkimuksen tarpeisiin. Yhdenmukaiset asiakasasiakirjat koko sosiaalihuollossa ovat edellytyksenä asiakastyön yhdenmukaiselle dokumentoinnille ja myös yhteiselle tietovarannolle näissä kysymyksissä.

Näiden säännösmuutosten perusteella Kansaneläkelaitos ja Väestörekisterikeskus voisivat alkaa toteuttamaan valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon asiakasasiakirja-arkistoa. Tärkeänä uudistuksena on myös säännös, jonka nojalla Kansaneläkelaitos voisi toteuttaa terveydenhuollon valtakunnallisiin sähköisiin Kanta-palveluihin välitys- ja kyselypalvelun. Tämän palvelun välityksellä terveydenhuollon ammattihenkilö voisi tietoturvallisesti toimittaa kirjoittamansa lausunnot ja todistukset sähköisesti nimetyille vastaanottajille. Tämän edellytyksenä olisi asiakkaan yksilöity ja informoitu suostumus.

Esityksen mukaiset lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä huhtikuuta tänä vuonna. Asiakastietojen sähköiseen käsittelyyn liittyisi kuitenkin vuoteen 2017 ulottuva siirtymäkausi.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on käytännön työelämässä odotettu kauan, sillä tilannehan on tällä hetkellä sellainen, että terveydenhuollon kirjaamisesta on tarkemmat ja selkeämmät normit kuin sosiaalihuollon kirjaamisesta. Terveydenhuollon puolella kirjaamisen kehittämiseen ja sitä kautta myös potilasturvallisuuden ja toiminnan laadun parantamiseen on kiinnitetty huomiota jo vuosikaudet, mutta sosiaalihuollon puolella tämä asia on monessa paikassa vielä alkutekijöissään.

Jos halutaan sosiaali- ja terveydenhuollon todellista integraatiota, myös kirjaamisessa ja dokumentoinnissa on löydyttävä yhteiset tavat. Erityisen tärkeä yhtenäinen kirjaaminen on juuri niissä tapauksissa, kun asiakas tai potilas saa sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja. Kaikilla hoidon ja palvelun toteuttamiseen osallistuvilla tulee olla yhteinen ymmärrys asiakkaan tilanteesta, ja kirjaaminen on välttämätöntä tiedonkulun varmistamisessa ja yhtenäisten tavoitteiden ja toimintatapojen luomisessa.

Olen entisessä työssäni kouluttanut vuosikausia sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä kirjaamiseen ja olen vakuuttunut siitä, että ilman kunnollista koulutusta asia on erittäin vaikea saada käytäntöön. Tähän lakiin on tulossa siirtymäkausi, jonka aikana on pidettävä huolta riittävän koulutuksen järjestämisestä. Erittäin tärkeää koulutuksessa on varmistaa erityisesti se, että kirjaamisessa saadaan asiakkaan ja potilaan ääni entistä paremmin kuuluviin. Positiivista onkin, että tässä laissa on koulutus- ja toimeenpanohankkeeseen suunnattu myös määrärahaa.

Lisäksi myönteistä lakiesityksessä on se, että asiakastietolakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Kela ja Väestörekisterikeskus voivat aloittaa toteuttamaan valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon asiakirja-arkistoa. Lisäksi Kela voi toteuttaa kantapalveluihinsa välitys- ja kyselypalvelun, jonka välityksellä terveydenhuollon ammattihenkilöstö voi tietoturvallisesti toimittaa kirjaamansa lausunnot ja todistukset sähköisesti niiden nimetyille vastaanottajille, ja tämä on esimerkki erittäin järkevästä työn tehostamisesta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 10 §:n ja 14 §:n muuttamisesta. On todettava, että tällä hetkellä sosiaalihuollossa on peräti yli 200 erilaista asiakasasiakirjaa, joten tämä lakiesitys on erittäin tervetullut.

Tällä lakiesityksellä pyritään siihen, että tietojärjestelmät ja tietojen kirjaaminen olisivat sosiaalihuollossa yhdenmukaisia. Lakiesityksessä esitetään säädettäväksi sosiaalihuollon työntekijän velvollisuus kirjata ja tallentaa sosiaalihuollon asiakastiedot määrämuotoisiin asiakirjoihin. Velvollisuus kirjaamiseen on määritelty: sosiaalihuollon asiakasta koskevat perustiedot ja asiakirjatyyppikohtaiset palvelutehtäväkohtaisesti. Kirjaamisvelvoite on määritelty myös monialaisessa eri viranomaisten ja palvelujen välisessä yhteistyössä.

Lain tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon asiakirjojen tietosisältöjä, laatimista, säilyttämistä ja muuta käsittelyä. Uudistuksen myötä tiedonsiirto on entistä sujuvampaa, ja se parantaa myös potilasturvallisuutta ja palvelun laatua sekä yhtenäistää tietojen kirjaustapaa.

Tähän lakiin tehdään muutoksia myös sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisestä käsittelystä. Tämä muutos mahdollistaa sen, että Kansaneläkelaitos ja Väestörekisterikeskus voivat toteuttaa valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon asiakasasiakirja-arkistoa. Kansaneläkelaitos voi myös toteuttaa terveydenhuollon valtakunnallisiin sähköisiin kantapalveluihin välitys- ja kyselypalvelun. Tämä uudistus mahdollistaisi sen, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi mahdollisuus toimittaa kirjoittamansa lausunnot ja todistukset sähköisesti kohdennetulle vastaanottajalle, esimerkiksi sairauslomatodistukset.

Esityksen toimeenpanoa on tarkoitus tukea valtakunnallisella koulutus- ja toimeenpanohankkeella, ja lait on tarkoitettu tulemaan voimaan jo 1.4.2015.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Nykyään, kun ihmiset ja kansalaiset liikkuvat laajemmin ja vapaammin kuin aikaisemmin, kysyisin ministeriltä, kun hän on paikalla: saadaanko sosiaalihuollon ja terveydenhuollon asiakastietojen kirjaamisesta säästöjä ja voidaanko kirjauksia käyttää esimerkiksi tukihuijausten ja tukien moninkertaisen maksamisen ehkäisyyn?

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että tämä laki on nyt käsittelyssä, että pystytään yhtenäistämään niitä tietoja, joita tallennetaan ja joita sosiaalihuollon asiakkuuksista kirjataan. Täällä kohdassa, missä on kysymyksessä suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys, todetaan, että ehdotetulla lailla sosiaalihuollon asiakaskirjoista säädettäisiin tarkasti niistä tiedoista, joita sosiaalihuollon asiakaskirjoihin tallennetaan, sekä niiden säilytysajoista, niin kuin ministeri kertoi. Mutta lakiin ei sisälly säännöksiä, joiden nojalla tietoja voitaisiin luovuttaa sivullisille ilman asiakkaan suostumusta. Ja sitten täällä edelleen sanotaan, että sen sijaan asiakastietolaissa säädetään tarkoin siitä, miten ostopalvelutilanteessa rekisterinpitäjän velvoitteet on hoidettava, ja edellytettäisiin, että asiakastietojen käsittelystä määrätään sopimuksella.

Minusta on erittäin tärkeää, koska nyt palveluntuottajia ihmisellä eri hoitojaksoissa on useampia, millä tavalla säädetään, millä sopimuksella ja millä suostumuksella ne laitetaan. Minä haluaisin kysyä juuri, kun lakiin ei sisälly säännöksiä, joiden nojalla tietoja voitaisiin luovuttaa sivulliselle ilman asiakkaan suostumusta, miten tässä on se sinänsä varmistettu, että niin sanotulle sivulliselle tietoja ei anneta.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan lyhyesti vastaan näihin pariin kysymykseen. Ensinnäkin uskon kyllä, että kaikella sillä työllä, jolla pystytään tätä tiedon tulvaa hallitsemaan, pystytään myöskin saavuttamaan pitkässä juoksussa säästöjä, koska tiedämme hyvin, että esimerkiksi tänä päivänä monien etuuspäätösten käsittelijät joutuvat eri järjestelmien välillä hakemaan tietoa asiakkaista, ja se ei ole varmaan tehokkainta mahdollista työaikaa, joka siihen käytetään, eli kyllä meidän näitä järjestelmiä pitää pystyä yhdenmukaistamaan. Ja kyllä uskon, että tämä uusi teknologia tuo uusia mahdollisuuksia myöskin asiakkaan paremman palvelun kannalta, mutta myös kustannusten kannalta.

Sinänsä itse en pidä tätä sellaisena lakina, jolla nyt erityisesti käytäisiin käsiksi siihen kansalaisen perusoikeuteen saada esimerkiksi itselleen kuuluvat toimeentulotuen etuudet. On varmasti hyvä tämä edustaja Rauhalan kysymys siitä, miten sitten varmistutaan siitä, että tiedot eivät mene muualle kuin niille, joille se tieto kuuluu, vaikka asiakas olisikin sen suostumuksen antanut. Uskon kyllä siihen, että nämä järjestelmät rakennetaan siten, että sivulliset eivät ole sen tiedon äärellä, joka on asiakkaan luottamuksellista tietoa. Sen pitää olla ehdoton edellytys silloin, kun toimimme tällä herkällä kentällä, jossa on paljon ihmisten henkilökohtaista tietoa käsiteltävänä. Mutta uskon, että valiokunnassa voitte vielä meidän ministeriömme asiantuntijoilta kysyä tätä tarkemmin.