Markku   Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on lakialoite haja-asutusalueiden vähittäiskaupan ja lähikaupan rahoitustuesta, jota maassamme on maksettu vuosina 1975—1992. Sen jälkeen sitä ei ole maksettu, ja monella tavalla asia on tullut hyvin ajankohtaiseksi.

Ensin haluan kuitenkin kiittää kaikkia niitä 104:ää edustajakollegaa, jotka halusivat aloitteen allekirjoittaa, ja erityisesti ed. Karpiota, joka osuuskauppamiehenäkin halusi olla jakamassa tätä tuskaa ja huolta. (Ed. Kekkonen: Niin tekee osuuskauppaväki!) — Näin tekee osuuskauppaväki, on jakamassa huolta ja tuskaa maamme päivittäistavarakaupan tilasta haja-asutusalueilla. — Se, että näin moni edustaja halusi lähteä tähän allekirjoituksella mukaan, varmasti ihan aidosti heijastelee myös sitä ajattelutapaa, mikä tässä talossa varmasti on, joka liittyy ylipäätään maan alueellisen tasapainon tilaan ja siihen palvelurakenteeseen, mikä maassamme on tänä päivänä olemassa.

Katsotaan hieman taustaksi tilastoja. Tällä hetkellä niin sanottuja kyläkauppoja on jäljellä noin 1 000, kun niitä vielä 10 vuotta sitten oli 1 500 ja 20 vuotta sitten 3 400. Totta kai voidaan sanoa, että kyläkauppojen katoamiseen on vaikuttanut luonnollisesti väestömuutto taajamiin, siitä johtuva haja-asutusalueiden ostovoiman väheneminen. Kyläkauppojen vaikeaa asemaa on entisestään lisännyt tietysti myös palvelutason ja kilpailuaseman heikkeneminen taajamien kauppoihin verrattuna. Siksi kyläkauppa-käsitteeseen on tänä päivänä hyvä ottaa mukaan myöskin taajamakauppa tai kauppa, joka sijaitsee vaikkapa Kotkan Karhulan kaupunginosassa ja joka johtuu juuri uusista investointihaasteista johtuen ongelmiin, jolloin voidaan katsoa, että se on myös sellainen vähittäiskauppa, että se voi sellaista tukea saada.

Herra puhemies! Asia, joka on tehnyt tämän ajankohtaiseksi, liittyy niihin investointipakkoihin, joiden äärellä kaikki kyläkaupat tänä päivänä ovat. EU-direktiivi edellyttää, että freoniperäisiä kylmälaitteita ei enää voida huoltaa eikä uusia. Sama koskee polttoainekenttien uusimisvälttämättömyyttä, joka taas tulee ympäristölainsäädännöstä. Jokaisen pienenkin polttoainekentän uusiminen maksaa enimmillään satojatuhansia markkoja, pienillä markoilla uusimisesta ei selviä. Kolmantena, tosin varsin vähäisenä, on sitten euroon siirtymisen edellyttämät investoinnit vaikkapa kassakoneiden hankinnan ja uusinnan kautta. Sitä ei kauppa pidä suurena asiana, mutta onpa tässä joukossa kuitenkin mukana.

Kyläkauppojen keskimääräinen liikevaihto on tällä hetkellä parisen miljoonaa markkaa, ja on ihan selvä asia, että tuosta jäävä kate ei riitä tavallaan oma-aloitteisesti kaupan kehittämisen kannalta välttämättömiin investointeihin. Koko ongelmahan ei koske vain Suomea, vaan tämä on tunnistettu laajemminkin EU:n piirissä. Komissio on esimerkiksi vuonna 99 laatinut tiedonannon "Valkoinen kirja kaupasta", jossa nähdään epäsuotuisten alueiden kaupan tärkeä tehtävä väestön tarpeiden tyydyttämisessä ja elämän laadun parantamisessa toimimalla sosiaalisten yhteyksien kiintopisteenä. Tämä nyt on tällaista EU-slangia, mutta näin kuitenkin on siellä tämä asia nähty.

Valkoisessa kirjassa nähdään tavoitteeksi myöskin kannustaa epäsuotuisilla alueilla sijaitsevia lähikauppoja uudenaikaistumaan, parantamaan kilpailukykyään ja elinkelpoisuuttaan niin, että rakennerahastot voivat auttaa mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Valitettavasti kyläkaupat eivät kuitenkaan kuulu sellaisiin yrityksiin, jotka voisivat tänä päivänä rakennerahastorahoja hakea. Ne eivät valitettavasti kuulu myöskään sellaisiin yrityksiin, jotka voivat hakea yritystoiminnan tukemisesta annetun lain mukaista investointiavustusta. Tästä on esimerkiksi valtiovarojen kauppa- ja teollisuusjaostossa keskusteltu, pitäisikö tätä tulkintaa laventaa ja katsoa, että kyläkauppa sellaisenaan, vaikka se ei tekisikään tavallaan uusia investointeja, vaikka se ei olisi matkailullisesti perusteltu hanke, jollaista tällä hetkellä voidaan tukea, voisi myöskin investointitukea hakea. Tämä voisi olla tavallaan tämänkin lakialoitteen toteutumisen kannalta ehkä nopein tie.

Puhemies! Lähtökohtana on se, että investointitukea tämän lakialoitteen pohjalta voitaisiin myöntää enintään puolet, siis 50 prosenttia, hyväksyttävistä menoista, kuitenkin enintään 600 000 markkaa per kauppa. Kauppiaan oma rahoitusosuus kattaa loput, vähintään 25 prosenttia. Aina on sitten malleja, joissa voidaan lainan takaus- tai muita järjestelyjä tähän rahoituskokonaisuuteen saada. On laskettu, että määrärahan tarve olisi noin 30 miljoonaa markkaa vuodessa. Jos tämmöinen laki säädettäisiin kolmeksi vuodeksi, se tarkoittaisi 90:tä miljoonaa markkaa. On arvioitu, että tällä pystyttäisiin säilyttämään ja takaamaan vähintään viidensadan nyt lopettamisen uhan alla olevan kyläkaupan toiminta pitkässä juoksussa eteenpäin.

Puhemies! Ihan vielä muutama yhteenvedonomainen toteamus lakialoitteen tavoitteista: Kyläkauppojen määrän väheneminen voitaisiin pysäyttää ja välttämättömyyspalveluiden tarjonta myös haja-asutusalueilla turvata nykyaikaisten ja uusien kyläkauppojen avulla. Toiseksi kyläkauppojen kiinteistö- ja myymäläkalusteiden, osin polttoainejakelupisteiden ja kiinteistökohtaisen vesihuollon, kunto saatetaan vastaamaan toiminnallisia ja lainsäädännöllisiä vaateita.

Tämän pohjaksi on hyvä kartoittaa kyläkaupan investointitarpeet monipalvelupisteenä. — Tämän vielä kuvaan kohta uudelleen, mitä monipalvelupiste voisi tarkoittaa. — Tulisi kartoittaa myös postipalvelun, lääkejakelun, Alkon myynnin mahdollisuudet osana kyläkaupan palvelukokonaisuutta, ja, mikä tärkeintä, huolehditaan myös te-keskusten osaamisesta ja voimavaroista toimia kyläkaupan palveluiden kehittämisen tukena. Te-keskuksissa myös tätä osaamista pitäisi olla, ja vielä niin, että kauppiailta edellytetään myös osaamista monipalvelukeskuksen hoitajana.

Puhemies! Mitä monipalvelupiste sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa lähinnä sitä, että sen kaupan vaikutuspiirissä oleva asiakas saa välttämättömät palvelut, kuten elintarvikekaupan palvelut, postin, lääkejakelun, kunnan ja valtion viranomaispalvelut, kuten esimerkiksi Kelan ja verottajan yleisimmät lomakkeet. Kyläkaupan tehtäviin voitaisiin sovittaa myöskin vanhusten kotona asumisen tukemiseen liittyviä tehtäviä. Se voisi toimia paikallisten tuotteiden ja matkailupalveluiden myyntikanavana, tietopisteenä. Siellä voisi olla kaikkien käytettävissä oleva tietoliikenneyhteys, nopea laajakaistayhteys, ed. Karjula, esimerkiksi. Ja vielä niin, että kyläkauppa kaiken tämän jälkeen olisi moderni palveluyksikkö, jonka yleisesti tunnustetaan olevan myöskin yhteiskunnallisesti tehokkain tapa hoitaa välttämättömyyspalveluiden tarjonta haja-asutusalueilla.

Puhemies! Tällä lakialoitteella luotaisiin ja palautettaisiin voimaan tällainen kyläkauppojen investointitukijärjestelmä, jonka ehdot voidaan sitten määritellä aikaisemmin voimassa olleen lain pohjalta.

Lopuksi vain hieman ihmettelevään sävyyn totean tavallaan sen ennakkoasenteen, joka selvästi kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehillä on ollut tätäkin lakialoitetta kohtaan. Sitä voisi luonnehtia vähän nihkeäksi. Tätäkin asiaa on nyt julkisuudessa jonkin verran käsitelty, ja palaute, mitä ministeriön virkamiesten suunnasta on tullut, ei ole ollut kovin rohkaiseva. Se on ollut lähinnä sellaista, että ei nyt enää kerran lopetettua järjestelmää tulisi herättää uudelleen henkiin. Mutta toisaalta sanotaan, että jos asiasta tehdään poliittinen päätös, niin, totta kai, sitten virkamiehet valmistelevat.

Minusta, puhemies, tämä lakialoite on nyt sitten tällaisen poliittisen päätöksenteon pohja. Toivonkin, että nyt, kun allekirjoittajina on yli sata edustajaa, talousvaliokunta voi tämän käsittelyssään ottaa asian edellyttämällä vakavuudella.

Tapio  Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Oma nimenikin on allekirjoittajien joukossa, ja siis tuen aloitteen sisältämää asiaa niillä perusteilla, mitkä aloitteen perusteluissa on ja mitkä myös ed. Laukkanen puheenvuorossaan esitteli. Se visio kyläkauppojen tulevaisuudesta, mikä tuossa puheenvuorossa tuli esille, on kyllä syytä testata, mikä siinä on toteuttamisen arvoista ja mahdollista.

Tietäen tällaisen yksittäisen aloitteen rajalliset mahdollisuudet toteutua tuollaisenaan pidän minimitavoitteena sitä, että tästä käydään keskustelu, joka aloitteen mukana on jo vihjeenä hallitukselle, vihjeenä ja velvoitteena ryhtyä toimenpiteisiin, ja komentojärjestelmähän on virkamies—hallitus-suhteessa se, että hallitus antaa tehtäviä.

On sanottu, että maaseudun tulevaisuuden ja muuttoliikkeen hillinnän kannalta ei ole yhtä keinoa ja että tilanne on vaikea. Yhdyn siihen. Ei ole yhtä keinoa, kaikkia keinoja pitää kokeilla. Tässä on minusta yksi erittäin hyvä keino.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa puhemies! Huolimatta osuuskauppataustastani, siitäkin huolimatta, (Naurua) haluan todeta, että ed. Laukkasen tekemä lakialoite haja-asutusalueilla toimivien vähittäis- ja lähikauppojen rahoitustuesta ja siitä, että ylimalkaan syrjäseudulla kansalaiset voisivat vielä saada kauppapalveluja, on erittäin tärkeä ja ansiokas.

Olemmehan myöskin kauppa- ja teollisuusjaostossa kuulleet asiantuntijoita vähittäiskaupan ongelmista haja-asutusalueilla ja siitä, kuinka ensi vuoden loppuun vaadittavat investoinnit kylmälaitteisiin ja polttoainekenttien uusimiseen aikaansaavat useiden tähän saakka toimivien liikkeiden lopettamisen. Asiantuntijat ovat myöskin todenneet, että polttoainekaupassa volyymit ovat kuitenkin jo niin pieniä, ettei niiden laitteiden uusiminen enää ole mahdollista tai ainakaan kannattavaa pienelle kyläkauppiaalle. Samoin kylmiölaitteiden uusimiskustannukset ovat jo nyt niin suuret, että väistämättä moni kylä- ja lähikauppias pohtii syvällisesti kaupan jatkamisen mielekkyyttä.

Ed. Laukkanen on tehnyt siinäkin suhteessa merkittävän työn, että hän on kerännyt laajan joukon kansanedustajia tämän lakiesityksen taakse, joten se toivon mukaan etenee myöskin valiokunnassa ja myöskin ministeriön virkamiehet suhtautuvat siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Eihän tuki sinällään ole kovinkaan suuri, kun Päivittäistavarakauppa ry:n arvion mukaan se olisi vain noin 30 miljoonaa markkaa vuodessa. Niin kuin täällä ed. Laukkanen totesi, jos kolmen vuoden aikana tämä 30 miljoonaa laitettaisiin, niin siihen hyötyyn nähden tämä panostus ei varmaankaan olisi liiallinen. Myönnän toki, että tuen myöntäminen kilpailua rajoittavana seikkana on ongelmallinen, ja jos laki nyt toteutuu, on viranomaisten tarkoin seurattava, ettei tuki johda sellaisiin investointi- tai tarkoitusperiin, mitkä eivät olisi tämän lain tarkoituksen mukaisia.

Arvoisa puhemies! Kun nyt tämä lakialoite toivon mukaan menee eteenpäin, on samalla myöskin todettava, että mielestäni eittämättä tässä yhteydessä tulisi ottaa laajempaankin käsittelyyn kauppojen aukiolosäännökset. Haja-asutusalueilla olevat pienet maaseutukaupat voivat toki olla auki, mikä on aivan oikein, mutta mielestäni keinotekoiselta tuntuu tämä 400 neliön raja. Jos kaupan myyntipinta-ala neliömetrilläkään ylittää tämän rajan, se aikaansaa keinotekoisia rajoja aukioloaikoihin ja vaikeuttaa myöskin monen perheyrittäjän toimintaa. Ei voi olla oikein, että näin estetään vapaa kilpailutoiminta ja asetetaan yrittäjät eriarvoiseen asemaan. Annettakoon kylä- ja lähikauppiaille sellainen tuki, että toiminta voi jatkua ed. Laukkasen esittämillä perusteilla ja että haja-asutusalueillakin asukkaat saavat heille kuuluvan palvelun, mutta älköön sitä pyrittäkö toteuttamaan keinotekoisin säännöksin, minkä nyt laki kauppojen aukiolosta aikaansaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Puhemies! Tämä lakialoite haja-asutusalueiden vähittäiskaupan ja lähikaupan rahoitustuesta on hyvin perusteltu. Kyläkauppojen tulevaisuuden kannalta euroon siirtyminen merkitsee kriittisiä investointeja kassakoneisiin ja polttoainepisteisiin. Myös vanhojen freonia sisältävien kylmälaitteiden uusiminen on suuri investointi kyläkaupoille.

Syrjäseutujen kauppojen investointituet on jo lakkautettu. Investointituki onkin nähty jopa vapaan kilpailun esteenä. Kyläkauppojen osuus kauppojen kokonaismyynnistä on kuitenkin pienentynyt niin vähäiseksi, että kilpailupoliittisten näkökohtien lisäksi arvioinnissa on annettava painoa myös yhteiskunnallisille näkökohdille. Kyläkauppojen noin 1,6 miljardin markan myynti on koko vähittäiskaupan myynnistä enää vain runsas prosentti.

Ruotsissa yleisiin investointeihin maksetaan tukea 50 prosenttia ja ympäristöinvestointeihin jopa 75 prosenttia. Tälläkin perusteella rahoitustukea on perusteltua myöntää, niin kuin lakiesityksessä onkin esitetty, korkotukena, investointiavustuksena, toimintatukena tai tavaran kuljetustukena.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on todella rohkaisevaa, että yli puolet kansanedustajista on allekirjoittanut käsiteltävänä olevan lakialoitteen ja tällä tavalla ilmaissut samalla halunsa tukea haja-asutusalueiden palvelujen säilymistä. Toivon, että tällä laajalla tuella on konkreettista merkitystä tämän aloitteen eteenpäinviemisessä ja että samalla laaja tuki tässä asiassa olisi merkki vähän yleisemminkin havahtumisesta siihen karuun tosiasiaan, todellisuuteen, mikä odottaa, jollei mitään tehdä nopeasti maaseutualueitten palvelujen puolesta, jollei tähän työhön ala löytyä laajempaa poliittista tahtoa. Mutta ehkä tämä juuri on siitä merkki.

Ed. Laukkasen aloitteen perusteluissa sanotaan, että ilman yhteiskunnan toimia useat sadat kylä- ja lähikaupat ovat lähivuosina lopettamisuhan alla. Jotakin on todella tehtävä nopeasti, sillä kansalaisten palveluverkosto laajoilla alueilla on jo niin heikossa kunnossa, että se ei todellakaan enää heikentämistä kestä. Tässä esitetty määräaikainen investointituki on yksi keino, ja se osaltaan voi auttaa turvaamaan jo tätä pahasti harventunutta verkostoa ja samalla myöskin auttaa kehittämään niitä monimuotoisia palveluja, joita tässä aloitteessa ja ed. Laukkasen puheenvuorossa äsken esiteltiin, palveluja, joita joustavasti voi saada samasta paikasta lähi- tai kyläkaupan yhteydessä. Tällaista kehittämistyötä todella kannattaa tukea.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Karjula äsken kiteytti asian aika hyvin sanomalla, että kilpailukysymys tämä ei ole. Sen sijaan tämä on mitä suurimmassa määrin yhteiskuntapoliittinen kysymys ja oikeastaan vielä enemmän yhdyskuntapoliittinen kysymys. Sellaisena tätä mielestäni pitää käsitellä.

Se, mikä tekee tämän nyt oikeinkin ajankohtaiseksi juuri nyt kaikkien muiden ajankohtaisten asioiden lisäksi, on euroon siirtyminen. Vähän kauhulla ajattelen sitä pientä, ikänsä kyläkauppaa pitänyttä ihmistä, joka joutuu muuttamaan laskutusjärjestelmänsä euroiksi. Arvelen, että kyseinen asia tulee tuottamaan vaikeuksia vähän isommallekin bisnekselle, saatikka sitten sellaiselle yritystoiminnalle, jota hyvin usein harjoittaa suhteellisen iäkäs ihminen, joka on luonut yrittäjänmainettaan myöskin pitäytymällä perinteeseen. Nyt perinne uhkaa katketa ihan tällaisesta teknisestäkin syystä. Toivottavasti niihin investointeihin, joita euro edellyttää, ainakin voidaan antaa yhteiskunnan tukea.

Ympäristökysymyksenäkin tätä voi käsitellä. Freonikylmälaitteitahan ei saa enää nykyään edes korjata, saatikka että sellaisia saisi hankkia, sikäli kuin niitä edes on, eli sekin merkitsee kaluston, nimenomaan kylmäkaluston uusimista. Ne ovat, jos olen oikein ymmärtänyt, Suomen rahassa satojentuhansien markkojen investointeja pienimpäänkin puotiin.

Kun postiasioihin niin paljon täällä on puututtu, puutunpa tässä minäkin. (Puhemies koputtaa) Kun on joitakin pulmia ollut sen suhteen, mistä haja-asutusalueella saa nykyisin postinsa, kyläkauppa on se suosituin postikonttori. Sitä paitsi kyläkaupan postipalvelut (Puhemies koputtaa) ovat saaneet laajaa tukea niiden ihmisten parissa, jotka ovat näitä palveluja käyttäneet. Tieto siitä, että kyläkauppias ei pystyisi palvelemaan Postin asiakkaita, (Puhemies koputtaa) on kyllä tässä salissa vääristynyt perinjuurin.

Sitten kolmas, tietoliikenneyhteyskysymys. (Puhemies koputtaa) Se on tietysti modernin yhteiskunnan ehto. (Puhemies koputtaa) Miksei kyläkauppa voisi olla näiden yhteyksien kehto, jos lyriikka tähän loppuun sallitaan, herra puhemies.

Timo E. Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulen vapaaehtoisesti puhujakorokkeelle, ettei tarvitse kuulla kolkutusta, jos mahdollisesti menee yli kahden minuutin.

Täällä on hyvin perusteltu tätä lakialoitetta ja sen tarvetta. Voin vain lyhyesti todeta, että nämä kaikki perustelut ovat sellaisia, joihin minäkin voin yhtyä. Se huono puoli tässä asiassa on, että tämä lakialoite tai yleensä nämä toimenpiteet ovat osittain jo myöhässä, elikkä tällä asialla olisi pitänyt olla jo muutama vuosi aikaisemmin, jotta olisi voitu todella toteuttaa sellainen haja-asutusalueitten vähittäiskaupan palvelujen rungon pysyvyyden säilyttäminen. Sitä tällä pitäisi käsittääkseni tarkoittaa.

Kun on eri puheenvuoroissa myöskin kyselty ja viitattu kilpailun rajoittamiseen, liittyykö tähän mahdollisesti sitä, tähän ei varmaankaan minkäänlaista sellaista ongelmaa liity. Mutta kun yleensä meillä markkinatalouden vapauden aikana keskustelu korostuu siihen suuntaan, että yhteiskunta ei millään tavalla tämän tyyppisiin asioihin saa puuttua, muistettakoon nyt vain näistä suurimmista giganteista ym., että jokaisen sellaisen syntyminen edellyttää yhteiskunnalta muun muassa valtavia liikenneinvestointeja, joihin vähittäiskauppa, jättimarketti tai vastaava ei osallistu millään tavalla. Kun tämän tyyppisiä asioita muistetaan, näkökulman pitäisikin palata sellaiseksi, että me vain katsoisimme kokonaisuutta, mikä on yhteiskunnan kannalta tasapainoista kehittämistä, ja hyväksyisimme sen, että yhteiskunnan markkoja kannattaa käyttää hieman sillä tavalla, että kokonaisuus rakentuisi tasapainoisesti ja eri toimenpiteet tukisivat toisiaan.

Haja-asutusalueiden vähittäiskaupan säilymisestä ei ole puheenvuoroissa vielä puhuttu siltä näkökannalta, mitä tämä merkitsee kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä yleensä näihin liittyvien palvelujen kustannuksille, niiden säilyttämiselle. Tilannehan on nimittäin se, että kuta useampi kyläkauppa kuolee, sitä varmemmin tulee painetta erityisesti vanhemmille ikäluokille siirtyä kuntien keskustoihin tai vielä kauemmaksi uudelleen rakennettaviin palveluihin. Myöskin on ollut selvästi todettavissa, että kotoisista ympyröistä pois lähtevä vanhusväestö yhä useammin joutuu siirtymään myöskin hyvin kalliisiin laitospaikkoihin, joita sitten yhteiskunta toisilla varoilla ylläpitää, elikkä se nopeuttaa tätä prosessia.

Jos nyt perustellaan tukea sillä, että noin 30 miljoonan markan panostuksella saataisiin ainakin tietty perusverkko säilymään, vaikka se ei säilyisi ikuisestikaan, se varmasti viivästyttää monia uusien laitospaikkojen rakentamisia kuntien toimesta ja myöskin siirtymisiä laitospaikkoihin. Joku viisas varmasti voisi tätä prosessia tutkia ja todeta, että tätä kautta saadaan myöskin vastaavia säästöjä jopa aikaan, puhumattakaan siitä, mitä tämän asian turvaaminen on inhimilliseltä kannalta, ennen kaikkea vanhusväestön kannalta. Sehän nyt on sanottava, että tämä ratkaisu palvelee erityisesti vanhempaa sukupolvea, jolla ei ole omia autoja, ei ole työmatkoja ja jolta nämä palvelut ovat etääntyneet.

Valiokunnalle lähettäisin terveisiä, että tätä asiaa pitäisi tutkia myöskin tästä yleisemmästä näkökulmasta ja perustella sitä. Ehkä myöskin valiokunta voisi esittää ajatuksia siitä, miten tällä tavalla ehkä säilyvää vähittäiskaupan runkoverkkoa jatkossa käytettäisiin myöskin eräänlaisen haja-asutusalueiden palveluverkon ytimenä sillä tavalla, että näihin tukeutuen haja-asutusalueille voisi alkaa kehittyä niin sanottuja mobiileja, liikkuvia monitoimipalveluja, joissa todellakin vähittäiskaupan palvelujen lisäksi olisivat eri viranomaiset yhteistyössä järjestämässä myöskin omia muita palveluja. Viittaan vain pankkipalveluihin, Kelan palveluihin, työvoimatoimiston palveluihin, ja muitakin on. Näistä on EU-rahoituksen turvin eräitä kokeiluja käynnissä muun muassa Itä- ja Pohjois-Lapissa. Kokeilut viittaavat siihen, että voimavaroja eri tahoilta yhdistämällä on synnytettävissä sellaisia ratkaisuja, joilla liikkuvien palvelujen ylläpito voisi olla hyvinkin mielekästä ihan pelkästään palvelujen tuottamisen yksikkökustannusten näkökulmasta ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että sillä tavalla synnytettäisiin haja-asutuksen palveluverkoston runkoa, jonka varassa monia muita kansantaloudelle ja yhteiskunnalle tuottavia toimintoja voidaan ylläpitää.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen lakialoite, jossa on yli sata allekirjoitusta, on mielestäni erittäin hyvä. Olen todella tyytyväinen siihen, että siinä on yli sata allekirjoitusta. Nimittäin olen ollut yhteydessä kauppa- ja teollisuusministeriön virkamieheen, joka ystävällisesti sanoi, että tarvitaan poliittinen viesti siitä, että tämä asia halutaan toteuttaa. Mielestäni 105 kansanedustajan allekirjoitus on jo niin iso poliittinen viesti, että sen pitäisi riittää. Mutta jos se ei riitä, hyvin pikaisesti pitäisi tässä talossa tehdä ratkaisut, siis valiokunnassa. Nimittäin monet ovat jo tehneet luopumispäätöksensä tämän vuoden aikana käydyn keskustelun aikana. Erityisesti siinä tilanteessa, kun kylmäkalusteita on rikkoutunut eikä niitä ole voinut enää korjata, yrittäjät ovat väistämättä joutuneet katsomaan, vieläkö heidän kannattaa investointeja tehdä. Meidän viestimme tästä talosta pitää tulla nopeasti.

Kun tässä joka tapauksessa jää omarahoitusosuutta ja senkin kerääminen tavaroiden hinnoissa on erittäin vaikeaa tässä kilpailutilanteessa, me emme varmaan tue sellaisia rakenteita enää tässä vaiheessa, jotka olisivat niin sanotusti turhia. Jokainen yrittäjä joutuu miettimään hyvin tarkkaan, tekeekö hän investoinnin vai ei.

Täällä on hyvin perusteltu monipalvelupisteitä. Monet kyläkaupoista ovat kesä- tai talvisesonkipaikkoja. Siinä mielessä otan esimerkiksi Manamansalon palvelukeskuksen, jota ei edes kyläkaupaksi nimitetä vaan palvelukeskukseksi. Siellä ovat melkein kaikki niistä toiminnoista, jotka ed. Laukkanen äsken mainitsi, muun muassa Internet-yhteydet. Vaikka kylässä on 150 vakinaista asukasta, siellä on monta sataa mökkiä. Monet kesäasukkaat viettävät aikaa siellä paljon pitempään, kun he pystyvät Internet-yhteyksillä myös suorittamaan töitänsä siellä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkasen ym. eli yli sadan edustajan allekirjoittama lakialoite on todella tarpeellinen ja hyvä, niin kuin on jo esiin tuotu. Haluaisin ihan eduskunnan pöytäkirjoihin saattaa erään artikkelin lehdestä, josta kovin paljon artikkeleita ei ole varmasti tänne ollut saatettavissa ainakaan silloin, kun puhutaan aluepolitiikasta. Mutta kun Helsingin Sanomissa 22.10. tänä vuonna kommentissa kirjoittaa Jaakko Tahkolahti, haluan tämän hänen artikkelinsa saattaa eduskunnan pöytäkirjoihin. Se kuuluu seuraavasti:

"Kauppa ei ole koulu, mutta molemmat ovat tärkeitä syrjäisille vähäväkisille kylille. Etenkin lähi- ja kyläkaupoilla nähdään olevan merkitystä jopa lasten kasvattamisessa.

Opetushallituksen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Kuntaliiton Lapsi- ja lähikauppa -hankkeessa mukana olevat kaupparyhmien edustajat katsovat, että ’lähikauppa on olennainen osa lapsen kasvuympäristöä’, koska kaupassa käyminen on usein lapsen ensimmäinen kosketus ympärillä olevaan yhteiskuntaan.

Kyläkaupalla on aina ollut suuri merkitys myös ikääntyneiden henkisen vireyden ylläpitäjänä. Siellä on voinut piipahtaa kuulemassa tuoreimmat juorut naapurien tekemisistä, eikä asiatonta oleskelua ole kielletty.

Kyläkaupan lopettamisesta seuraa yhtä paljon kuin kyläkoulun lakkauttamisesta. Se on ensimmäisiä merkkejä siitä, että myös kylän loppu lähestyy. Muutaman vuoden päästä koulu lakkautetaan, ja kun jäljelle jääneet vanhukset on saatu siirretyksi kunnan palvelu- tai hoitokeskukseen, valot voidaankin sammuttaa.

Talousahdingossa olevilla kunnilla, joiden on pakko lakkauttaa kyläkouluja, ei ole mahdollisuuksia tukea kituvien kyläkauppojenkaan toimintaa. Kaupathan ovat nimensä mukaisesti periaatteessa kaupallisia yrityksiä.

Maakuntien te-keskuksissa kyläkauppojen sosiaalinen merkitys myönnetään. Välineitä kauppojen toiminnan tukemiseen ei kuitenkaan ole, eikä paljon investointienkaan, elleivät nämä ole määriltään merkittäviä.

Samalla kysytään, onko euron tulo sittenkään se todellinen syy kyläkauppojen mahdolliseen lopettamisaaltoon ensi vuoden vaihteessa, vai onko siinä vain kauppiaalle sopiva tilaisuus päättää pitkä elämäntyö.

Moni aikoo sinnitellä kaikesta huolimatta eteenpäin entisellä kassakoneella ja muuttaa markat euroiksi laskimen avulla.

Kovempi paikka on edessä vuoden kuluttua, kun EU:n ympäristödirektiivin mukaan polttoaineen myynti on järjestettävä uudelleen.

Maanalaisten öljysäiliöiden rakentaminen ja suojaaminen ja uusien pumppujen hankkiminen tietää monelle satojentuhansien markkojen investointia. Kaikilla ei ole siihen varaa. Bensapumppu on monelle kauppiaalle ratkaisevan tärkeä toiminnan jatkon kannalta.

Viranomaisilla on vielä hetki aikaa miettiä uusia välineitä pakkotilanteen eteen joutuvien kyläkauppojen tukemiseksi ja auttaa maaseutua pysymään hengissä. Jos sitä halutaan."

Mielestäni tämä sopii erinomaisesti ed. Laukkasen aloitteelle saatesanoiksi ja ennen kaikkea toiveeksi siitä, että kun yli sata kansanedustajaa on lakialoitteen allekirjoittanut, tämä otetaan käsittelyyn talousvaliokunnassa ja eduskunta ottaa esille asian, jota valitettavasti täällä niin paljon mainostettu Lipposen toinen hallitus ei ole ottanut. Sillä on ollut mahdollisuuksia tämän toteuttamiseen. Mutta on hyvä, että eduskunnassa on näin paljon tervettä järkeä vielä, että yritetään tehdä jotakin maaseudun ja haja-asutusalueiden pelastamiseksi. Löytyihän meiltä täällä laajaa yksimielisyyttä, vaikka nämä eivät ole rinnasteisia, kuitenkin Soneralle lisää rahaa miljardikaupalla, mikä oli minusta aivan välttämätöntä. Nyt on kysymys muutamasta miljoonasta, jolla voitaisiin edes nyt vielä toimivia kyläkauppoja, joita on noin 800, pelastaa ja antaa niille uusi mahdollisuus elävöittää maaseutua ja luoda sinne tulevaisuudenuskoa. Toivoisin, että se otettaisiin heti talousvaliokunnassa käsittelyyn, kun joulunalusruuhka on saatu ohi. Helmikuun uusilla valtiopäivillä on erinomainen tilaisuus viedä tämä päätökseen, että keväällä voitaisiin näitä investointitukia tämän lakialoitteen pohjalta myöntää.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä on nyt aluepolitiikkaa. Täällä on puhuttu uudesta ja vanhasta aluepolitiikasta. Tämä on pieni asia valtiontaloudellisesti mutta aluepoliittisesti erittäin merkittävä. Kun näin laajaa yhteisymmärrystä on sekä oikealta että vasemmalta keskelle saakka asian hoitamiseksi, eikö nyt todella hoideta tämä pikaisesti ja anneta tulevaisuuden toivo ja usko myöskin maaseudun ja ennen kaikkea sen sivukylien asukkaille?

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyläkauppojen ja niiden säilyttämisen ja kehittymisen mahdollisuudet ja toimiminen sosiaalisena palvelupisteenä tämän lakialoitteen pohjalta on varmasti aivan perusteltua. Sosiaalisia palvelupisteitä haja-asutusalueilla ovat tietysti kyläkauppojen lisäksi koulut, seurantalot. Juuri nämä ovat yksi sellainen vetovoimatekijä, jolla me voimme, jos niin haluamme, muuttoliikettä padota ja myöskin alentaa yhteiskunnalle erittäin kalliiksi käyvää väestön siirtymistä taajamiin ja yhä suurempia ongelmia täällä päässä.

Ongelmia kyläkaupoille ovat aiheuttaneet, niin kuin moneen kertaan on todettu, uudet, tiukentuneet määräykset polttoainejakelusta, kylmälaitteista, kassajärjestelmistä ja myöskin kauppa-autojen toiminnasta. Viimeksi mainituthan monta kertaa ovat tukeneet erittäin voimakkaasti kyläkaupan toimintaa. Ne ovat yhä vähenemässä, ja sitäkin kautta palvelutaso haja-asutusalueilla on huonontunut. Myös kaupan keskittyminen on tuonut tullessaan sellaisia ongelmia, joita kyläkauppojen säilyttämisellä voitaisiin ehdottomasti välttää ja parantaa sitä tilannetta, joka nyt on syntynyt.

Puhemies! Kyläkauppojen eräs erityispiirre on se, että asiakasvirrat eivät ole vuosittain tasaisia. Monin paikoin kesäasukkaat muodostavat sulan maan aikaan merkittävät asiakasvirrat. Talvisaikaan on sitten aivan toisenlaiset asiakasvirrat ja paljon hiljaisempaa. Kun tutkimuksissa on käynyt ilmi, että joka vuosi lisääntyy kesämökillä oloaika yhdellä vuorokaudella, sitä asiakasvirtaa on tulossa, jos on mahdollisuus säilyttää sitä palvelua, jota heille voidaan turvata. Tämä lakialoite on juuri sitä.

Kun tätä käsitellään talousvaliokunnassa, toivon, että yritystukilainsäädännön kohdentamisalaa voitaisiin laajentaa niin, että myös kyläkaupat otettaisiin investointitukien piiriin jälleen uudemman kerran.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tuoda keskusteluun sen näkemyksen, että kunnilla on mielestäni merkittävä rooli myöskin tässä asiassa. Ymmärsin niin, että ed. Laukkanen perusteluissaan totesi, että ihmiset käyttävät yhä enenevässä määrin suurten keskusten, keskittymien palveluita ja tätä kauttakin kyläkauppojen asema heikentyy. Nämä ratkaisut ovat nimenomaan kuntien päättäjien käsissä kaavoituksen kautta. En ymmärrä itsekään, mikä järki on siinä, että kuntien ja kaupunkien laitamat kaavoitetaan täyteen jättihalleja, jotka kilpailevat kaupunkikeskustat tyhjiksi, ja maaseudulla — itse tiedän kokemuksesta kassalla istuneena — markettiin tullaan pidemmältäkin matkalta tekemään niitä "halvempia" ostoksia ja jätetään kyläkaupassa käynti vähemmälle.

Arvoisa puhemies! Kun osuuskauppa-aatetta on niin laajalti tuotu esiin, olen minäkin osuuskauppaihminen, mutta en silti voinut ymmärtää ed. Karpion perusteluita, kun te äsken sanoitte, että juuri kyläkauppiaat ovat olleet vaatimassa aukiololainsäädännön vapauttamista kokonaan. Ensinnäkin haja-asutusalueilla nimenomaan aukiolot ovat hyvin vapaat jo tällä lainsäädännöllä. Lisäksi, kun talousvaliokunta käsitteli aukiololainsäädäntöä, tuli kyllä esiin, että juuri pienyrittäjät kaipasivat sitä yhtä ainuttakin vapaapäivää, jona voisi huilata sen viikon rasituksista.

Talousvaliokunnan rooliin: Meillä on pöytä täynnä asioita. Toivottavasti nämä optimistiset käsitykset siitä, että valiokunta tämän asian pystyy käsittelemään nopeassa aikataulussa, eivät ole liian optimistisia.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro.

Haluaisin vain lyhyesti todeta sen, että kaikki tiedämme hyvin, että sen jälkeen, kun kyläkauppa on lopettanut toimintansa, vaikka haluttaisiin toiminnan uudelleen käynnistyvän, se on erittäin hankala ja vaikea asia. Siksi laki, jossa tavoitteeksi asetetaan se, että kaupan toimintaa voidaan jatkaa, voidaan hoitaa tarvittavat investoinnit ja toimintaa jatkaa, on mitä tervetullein.

Ainoa ongelma on se, että asia on vähän myöhässä, koska suuria ongelmia syntyy monille kyläkaupoille juuri euroon siirtymisen johdosta, joka on jo aivan käsillä. Sen takia tärkeää on kuitenkin, että tästä talosta tulee viesti, että tämä asia halutaan korjata, niin että tämän viestin varassa kauppiaat uskaltavat katsoa tulevaisuuteen ja suunnitella investointeja ja toiminnan jatkoa.

Toivon, että talousvaliokunta ottaa tämän ripeästi käsittelyyn, ja toivon, että poliittinen viesti tästä talosta asian hoitamiseksi kantautuu kauppiaille.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Laukkanen osaavana ja ahkerana kansanedustajana on tehnyt hyvän lakialoitteen. Tässä talossa on ollut tänään myös Lyyli-seminaari, siis kolmen eri ministeriön ja kolmen muun tahon, Kuntaliiton, Tielaitoksen ja Ratahallintokeskuksen, yhteinen seminaari, jossa tämä asia oli myös esillä. On aivan selvää, että tukiverkosto on jo nyt pahasti rapautunut. Siitä on vain rippeet jäljellä, jos ajattelemme, että tukiverkosto on kyläkaupat. Vuonna 1968 oli tässä maassa viisi kertaa enemmän kauppoja kuin tänään. Tällä tavalla maaseudun tilanne on jo oleellisesti heikentynyt.

Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja ja todettu, että nyt olemassa olevat, vielä elävät vähittäiskaupat haja-asutusalueilla pitäisi pystyä pelastamaan. Euroon siirtyminen on yksi asia, mutta on aivan varmasti perusteltua, että kylmälaitteistot on uusittava ja ylimenokausi on menossa maahan kaivettujen polttoainesäiliöiden suojaamisen kohdalla. Perustelut ovat aivan oikeat.

Lopuksi, puhemies, toteaisin, että todellakin aivan oikein ed. Huovinen toteaa. Tuote ei välttämättä ole edes halvempi marketissa, kun otamme huomioon, mitä matkustuskustannukset merkitsevät.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen on tehnyt erinomaisen hyvän lakialoitteen haja-asutusalueiden vähittäiskaupan ja lähikaupan rahoituksesta ja sen tukemisesta. Täällä on hyvin laajasti käyty keskustelua asian tarpeellisuudesta.

Omalta puoleltani haluaisin korostaa sitä seikkaa, että ennen kaikkea kaupan keskittyminen on ollut vahvasti viemässä toimintapohjaa kyläkaupoilta, mutta toisaalta on ehkä monin paikoin tulkittu kilpailulainsäädäntöä väärin siten, että se olisi viemässä pohjaa pois kyläkaupoilta. Tässä on syytä korostaa sitä, että kun muun muassa kunnat, julkisyhteisöt ja yksityiset yhteisöt pyytävät tarjouksia, toimittajia valittaessa voidaan ratkaista asiat siten, että ei syrjitä millään lailla lähikauppoja eikä kyläkauppoja, vaan nämä oikeutetusti pääsevät kilpailuun mukaan tekemään tarjoukset ja hankinnat voidaan suorittaa kokonaistaloudellisesti edullisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Keskeisenä tekijänä on mainittu euroon siirtyminen, se on tosiasia. Omassa kunnassakin lukuisia kauppoja lopettaa vuodenvaihteessa toiminnan nimenomaan kassapäätejärjestelmien kalleuden takia, mutta toiseksi keskeiseksi kysymykseksi on tullut polttoaineen jakelua koskeva direktiivi, sen voimaantulo. Itse sain tutustua viikonvaihteen aikana tapaukseen, jossa investoinnit tuon asian kuntoon saattamiseksi ovat yli 200 000 markkaa. Investointitukea ei te-keskuksesta ole saatavissa. Finnvera on myöntämässä pienyrittäjälainoja enintään 200 000 markkaa, mutta ne ovat lainoja, ne on maksettava takaisin.

Todella toivon, että tämä asia menee myönteisessä mielessä eteenpäin.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Todella tärkeä lakialoite on tässä esillä. Toivon vain, ettei ole hieman liian myöhään; tai se on jo aika monen kohdalla. Kuten edellisessä puheenvuorossa tuli esille, on paljon kuntia, joissa kyläkauppojen toiminta lopetetaan tämän vuoden lopulla. Syyt me jokainen siihen jo tiedämme.

Eduskunnassa on tämä asia ollut talousvaliokunnassa viimeisten kahden vuoden aikana useampaan otteeseen käsillä toisten lakikäsittelyjen yhteydessä, mutta aina on tuotu esille se, että se ei ole ongelma ja aina olisi jokin taho, jota kautta voidaan hakea rahoitusta, kunnes tänä syksynä on selvinnyt, että se onkin ongelma eikä kyläkauppiailla ole mitään mahdollisuutta saada rahoitusta.

Minusta tämä on semmoinen asia, että jo näilläkin argumenteilla talousvaliokunta tietää, että tällä asialla on kiire. Meille on annettu vähän väärää informaatiota, joten valiokunnalla on jo velvollisuuskin ottaa asia nopeaan käsittelyyn. Jos osa kaupoista on jo menetetty, ainakin tällä voitaisiin viedä kentälle viesti, että olemme jotakin tekemässä. Jos viestissä on muutakin kuin sanahelinää, joku voisi panna uudelleen harkintaan, lopettaako kyläkauppatoiminnan vai ei.

Voisi kertoa ihan viime syksyltä monia todella karmeitakin esimerkkejä, kun kauppiaat ovat joutuneet tekemään elämässään kovia valintoja.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän keskustelun perusteella voidaan varmasti sanoa, että poliittinen viesti on aivan selvä kyläkauppiaalle rohkaisumielessä tämän asian suhteen ja sitä myöten tämä asia pitää viedä eteenpäin.

Eräs kannustin myöskin pitäisi kyläkauppiaalla olla siksi, että osalla näistä kaupoista ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta pitää oviaan auki talvisaikaan. Ne ovat auki ainoastaan kesällä. Silloin tulee ongelmaksi se, millä tavoin kauppiaat, yrittäjät, hankkivat toimeentulonsa talvisaikaan. Tähän tarvitaan yhteensovittamista ja sitä, että ongelmat pystytään toimeentulomielessä myöskin ratkaisemaan kannustavalla tavalla eikä niin, että joudutaan sen eteen, että kyläkauppias sen vuoksi joutuu pitämään ovensa kiinni myöskin kesäaikaan.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt vielä kylillä toimivat kaupat ovat pääsääntöisesti monipalvelukeskuksia, joista on saatavilla monia eri palveluja. Juuri tästä näkökulmasta on nyt viimeinen aika tehdä ratkaisuja, jotka mahdollistavat niiden kyläkauppojen olemassaolon, joilla on tosiasiallisesti toimintaedellytykset ja näkemys myös tulevaisuuteen. Kuitenkin vielä tämän lakialoitteen pohjalta on kysymys sellaisesta tuesta, jolla ei teennäisesti pidetä kauppoja pystyssä vaan todella ne kaupat, joilla on tämmöisinä monipalvelukeskuksina ja kuntalaisia ja kansalaisia palvelevina kauppoina toimintaedellytykset ja mahdollisuus jatkaa.

Aloite on hyvä ja kannatettava ja olisin sen itse asiassa tehnyt itsekin, ellei ed. Laukkanen olisi kerennyt. Hän kerkesi hiukan aikaisemmin tämän tehdä. Uskon, että eduskunta on tämän aloitteen takana. Tällä on tilaus.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkanen on tehnyt hyvän aloitteen kyläkauppojen tukemisesta siinä mielessä, että muuttoliike Suomessa 90-luvulla oli suorastaan valtaisa. Jos 250 000 ihmistä muuttaa kasvukeskuksiin, niin se aiheuttaa sen, että kylät kuolevat ja tyhjentyvät. Siinä mielessä tämä aloite on hyvä, että tukea saisivat ne kyläkaupat, jotka katsovat, että on toimintamahdollisuudet. Jos EU-direktiivi lisää kuormaa yrittäjälle muun muassa polttoainekenttien ja -tankkien hankkimiseksi, samoin kylmäkalusteiden hankkimiseksi, ehdottomasti yhteiskunnan on tuettava tätä toimintaa, että kyläkaupat säilyisivät monitoimikeskuksina kylillä. Toisin sanoen on välttämätöntä suorastaan, että tämmöinen aloite menisi läpi täällä eduskunnassa.

Toinen asia, mihin puuttuisin, on se, että noin 80 000 pk-sektorin yrittäjää lopettaa seuraavan viiden vuoden aikana toimintansa, jos emme pysty järjestämään sukupolvenvaihdoksien rahoitusta ja erilaisia tukitoimenpiteitä. Kyläkauppiaita minun käsitykseni mukaan on useita tuhansia, jotka siirtyvät joko kokonaan eläkkeelle tai ainakin lopettavat liiketoimintansa. Se on toinen ongelma meillä Suomessa, ja siihen minun mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole riittävästi paneutunut tällä hetkellä. Uskon, että tämä ed. Laukkasen tekemä hyvä aloite tukee kyläkauppojen toimintaa sillä tavalla, että talousvaliokunnassa minun mielestäni tämä aloite on otettava käsille ja vietävä juridisesti eteenpäin.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhtenä hyvän aloitteen allekirjoittajana haluan myöskin omalta osaltani puoltaa tätä aloitetta ja toivoa sille asianmukaista ja myönteistä käsittelyä talousvaliokunnassa.

Viime vuosina kylät ovat olleet todella ankaran kohtelun alaisina ja kun kaupatkin sieltä lähtevät, niin sellaisilla henkilöillä, joilla ei ole omaa autoa tai mahdollisuutta ajaa autoa, on todella vaikeuksia enää ollenkaan asua kylillä yksinomaan sen vuoksi, että ruokaa kaupasta ei ole saatavissa.

Aluepolitiikasta voi sanoa, että kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta on viime vuosina entistä enemmän pyritty vain siihen, että erilaisia tukimuotoja karsitaan. Se on sinänsä tietysti ollut ihan hyvä tavoite, mutta siinä on helposti mennyt lapsi pesuveden mukana. Täytyy muistaa, niin kuin täällä hallituksenkin taholta usein ilmoitetaan, että aluepolitiikassa ei ole mitään yhtä poppakonstia tai käänteentekevää keinoa. Siksi tarvitaan pieniä erilaisia toimenpiteitä, ja niistä muodostuu sitten hyvä aluepoliittinen kokonaisuus.

Kylillä asuvien ihmisten kannalta tämä vähittäis- ja lähikaupan tukemisasia on nimenomaan sellainen toimenpide, joka auttaa niitä asukkaita ja asukaspohjan säilyttämistä ja mahdollistaa sitten muunkin yritystoiminnan ja yleensä toiminnan ja asumisen näillä kylillä. Tämän vuoksi haluan vahvasti painottaa, että talousvaliokunta kiireellisesti käsittelee tämän ja antaa sellaiset ohjeet sitten eteenpäin, ellei tätä sellaisena voida hyväksyä, että kauppa- ja teollisuusministeriö omalta osaltaan tekee tarvittavat korjaukset ja että rahat tulevat kylään ja lähikaupoille.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin pari lyhyttä kommenttia ed. Kemppaiselle. Käsitys siitä, että vähittäiskauppa voisi saada investointitukea, perustuu varmaan siihen, että nykyinen laki yritystoiminnan tukemisesta lähtee siitä, että vähittäiskauppa voi saada tukea, kun kyseessä on matkailuhanke tai alueen elinkeinon kehittämisen kannalta tärkeä pieni yritys. Näin voi saada, mutta äärimmäisen harvoin. Se kyläkaupparakenne, josta me nyt täällä puhumme ja josta huolta kannamme, tulkitaan hakemuksessa matkailuhankkeeksi. Tässä on myöskin ristiriita. Siksi tavallaan tämän lain ja asetuksen kohdentamista tulisi arvioida myöskin uudelleen ja olennaisesti kattavammaksi. Ei myöskään voi pitää lähtökohtana sitä, että voi saada tukea vain, jos hanke lisää työpaikkoja tai jotain muuta. Kyse on siitä, että tällä tuella voidaan säilyttää nimenomaan laaja-alaisesti sitä palvelurakennetta, mistä on kannettu huolta.

Haluankin vielä lopuksi osoittaa edustajakollegoille kiitoksen siitä, että tämä on nyt ymmärretty todellakin tällaisena laaja-alaisena aluerakennekysymyksenä ja nähty, että Suomi näyttää perin erilaiselta, jos meiltä muutamassa vuodessa häviää muutama sata kyläkauppaa. On se vaan niin, että kauppa ja koulu ovat niitä perusedellytyksiä, peruspalveluja, joita kylärakenteen olemassaolo ylipäätään tarvitsee. Jos niitä häviää, sen jälkeen on ihan turha kuvitella, että sinne muuttaa myöskään uusia asukkaita.

Lopuksi vaan totean, herra puhemies, myöskin sen, että täällä on erittäin ansiokkaasti tätä kysymystä lähestytty. Tämä todella on yhdyskuntapoliittinen kysymys, syvästi Suomen aluerakenteeseen vaikuttava kysymys, ympäristönäkökulma on tässä lakihankkeessa erittäin merkittävä eikä suinkaan vähäisin ole myöskään kulttuurinäkökulma siitä, mikä merkitys kulttuurisesti ja historiallisesti kylillä on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut. Sellaista kylärakennetta monesta eri näkökulmasta on syytä myöskin puolustaa.

Nyt kun täällä on paikalla ollut monia talousvaliokunnan jäseniä, niin todella toivon, että tämä saa arvoisensa kohtelun siellä, ja mikä tärkeintä, tehän voitte myös arvioida erilaisia vaihtoehtoja. Ei tämä lakialoitteen malli, millä tukea nyt halutaan osoittaa, ole välttämättä ainoa. Te voitte asiantuntijakuulemisen kautta löytää tähän myöskin muita ideoita ja saattaa tämän tärkeän asian päätökseen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Laukkaselle, että investointituki todella lähtee siitä, että siinä luodaan uusia työpaikkoja lähinnä uusiin yrityksiin, eli vanhoille yrityksille investointitukea ei myönnetä, ellei siinä luoda jotain uutta. Toisaalta taas, kun kyläkaupoista on kysymys, minun mielestäni se on yksi matkailuelinkeino sillä alueella. Siinä mielessä meidän pitäisi lainsäädäntöä muuttaa, että kyläkauppojen investointituki ja korkotuki voitaisiin hoitaa vaikka tilapäislainsäädännöllä, jos ei muu auta.