Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessähän ehdotetaan lisättäväksi säännökset hintakatosta teleyritysten välisissä verkkovuokrissa ja valinnanvaraisuudesta niin sanotussa mobiiliterminoinnissa. Tällä sääntelyllä arvioidaan olevan erittäin myönteiset vaikutukset kiinteästä verkosta matkapuhelinverkkoon soitettujen puheluiden hintoihin — siis tarkoittaa vaan sitä, että ne alenevat — ja toisaalta sitten taas, kun asetetaan hintakatto, joka tietysti on aika erikoinen ilmiö, kun puhutaan kuitenkin aika kilpaillusta alasta, ottaa hintakatto käyttöön, niin sillä arvioidaan olevan vaikutusta myöskin laajakaistaverkon kehitykseen sillä tavoin, että laajakaistan liittymähinnat laskevat.

Viestintävirastollehan tulee oikeus tämän myötä asettaa kiinteässä verkossa toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle selkeä euromääräinen hintakatto teleyritysten välisessä käyttöoikeushinnoittelussa, siis siinä tukkukaupassa, jota teleyritykset, operaattorit, keskenään käyvät. Totta kai on tavoitteena myöskin ja lähtökohta, että välillisesti sitten myöskin hinnat näkyvät kuluttajahinnoissa, ei vaan niin, että se koskee tukkukauppaa.

Ensin tästä niin sanotusta mobiiliterminoinnista, puhemies. Tällä hetkellähän, kun soitetaan puheluja matkapuhelimesta matkapuhelimeen, niitä hinnoitellaan eri tavalla kuin matkapuhelimesta soitettaessa kiinteään puhelimeen tai päinvastoin. Suomen järjestelmähän poikkeaa tässä muiden Euroopan maiden järjestelmästä, koska Suomessa matkapuhelinoperaattorit hinnoittelevat suoraan asiakkaalle puhelun lankaverkosta matkapuhelimeen, kun muissa Euroopan maissa taas lankaoperaattorit saavat itse hinnoitella puhelun lankaverkosta matkapuhelinverkkoon. Tämän seurauksena soittaminen lankapuhelimesta matkapuhelimeen on Suomessa kalliimpaa kuin soittaminen matkapuhelimesta toiseen, vaikka nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mukaan matkaviestiverkon sisäisten puheluiden tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin lankaverkosta matkaviestiverkkoon kulkevan puhelun kustannukset, ja tähän halutaan nyt puuttua.

Muualla Euroopassahan on käytössä niin sanottu päästä päähän -hinnoittelu, jossa kiinteän verkon operaattori hinnoittelee kiinteistä verkoista matkaviestinverkkoihin soitetut puhelut ja asiakas ostaa sitten tämän puhelun niin sanotusti yhdellä hinnalla. Suomessa taas on käytössä sellainen hinnoittelumalli, jossa kiinteän verkon operaattori hinnoittelee vain puhelun alkuosan ja matkaviestinoperaattori määrittelee oman asiakashintansa puhelun loppuosalle. Näin ollen tässä mallissa asiakas maksaa puhelun eräällä tavalla kahdessa osassa.

Esityksessä olevan arvion mukaan liikenteen siirtymisen uuden käytännön mukaiseen valinnaiseen malliin, hinnoitteluun, arvioidaan kestävän 3—5 vuoteen, minkä jälkeen noin 90 prosenttia kiinteästä verkosta matkapuhelinverkkoon soitetun puhelun hinnasta toteutettaisiin operaattorin esivalinnan kautta. Tähän esivalinta-asiaan tulen vielä vähän tuonnempana.

Tietysti on selvää, että tässä kaiken aikaa puhutaan nyt markkinasta, joka muuttuu tavattoman nopealla tavalla, ja melkein rohkenen sanoa, että sen jälkeen, kun hallitus tämän esityksensä antoi eduskunnalle — muistaakseni viime keväänä, olikohan se huhtikuuta, ja sen jälkeenhän tämä oli lausunnolla hyvin kauan perustuslakivaliokunnassa — on tapahtunut jo paljon muutosta. On tapahtunut laajakaistahinnoittelussa muutosta alempaan päin, on menty siihen suuntaan, mikä tämänkin lakiesityksen tavoitteena on, ja parin vuoden aikana on tapahtunut hyvin merkittävää muutosta myöskin niiden puhelujen hinnoissa, jotka on soitettu matkapuhelimesta kiinteään puhelimeen. Nämä ovat selvästi tulleet halvemmiksi. Sen sijaan taas kiinteästä puhelimesta matkapuhelimeen soitettujen puhelujen hinnat eivät ole juuri muuttuneet parin vuoden aikana, sen jälkeen, kun edellisen kerran viestimarkkinalakia säädettiin.

Kysehän on aika mittavasta liikevaihtosiirtymisestä. Arvioidaan, että liikenteen siirtyminen aiheuttaa matkaviestiverkon palveluoperaattoreille liikevaihtotasolla noin 180 miljoonan euron ja katetasolla noin 70 miljoonan euron vuosittaisen menetyksen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten mittavia arvoja lainsäädäntö saattaa pitää sitten toimijoiden kannalta sisällään. Kiinteän verkon operaattoreille aiheutuvan tulonsiirron on arvioitu olevan noin 120 miljoonaa euroa liikevaihtotasolla ja noin 15 miljoonaa euroa taas katetasolla, ja loppuasiakashyödyn on arvioitu olevan noin 60 miljoonan euron vuositasolla, joka ehkä merkitsisi noin 20—30 prosentin alennusta nykyiseen hintatasoon nähden. Tästä taas sitten seuraa se, että kun tapahtuu näin mittava liikevaihtosiirtymä, niin on tavattoman tärkeää — ja valiokunta haluaa alleviivaten sanoa: on välttämätöntä — turvata kilpailu tasapuolisesti kaikissa televerkoissa, niin siellä mobiiliverkoissa kuin sitten myöskin kiinteissä verkoissa. Tätä voi kutsua tällaiseksi symmetriseksi, tasapuoliseksi malliksi.

Valiokunta arvioi, että yrityssektori hyvin nopeastikin ottaa käyttöön tavallaan sitten sen operaattorin esivalintamahdollisuuden, kun taas sitten kuluttajasektori varmasti ottaa sen käyttöön paljon paljon hitaammin. Valiokunta kantaakin tästä johtuen huolta siitä, että tavalliselle kuluttajalle muutoksesta syntyvän hyödyn oletetaan toteutuvan hitaasti, ja painottaa sitä, että liikenne- ja viestintäministeriön ja toisaalta Viestintäviraston Vivin on aktiivisesti tiedotettava kuluttajille tiedotuskampanjoin uudesta mahdollisuudesta itse vaikuttaa kiinteästä verkosta matkapuhelinverkkoon soitettujen puhelujen hintoihin, ja se vaikuttaminen tapahtuu nimenomaan sen esivalintanumeron käyttöönoton kautta.

Toinen asia, jota haluan ja valiokunta haluaa korostaa, on se, että hallituksen esityksessä ehdotettu hintakatto koskee kiinteän verkon operaattoreita ja tämän lisäksi vain operaattoreiden välistä hinnoittelua eikä välittömästi loppuasiakkaiden hinnoittelua, ja ne muutokset loppuasiakkaille tulevat, niin kuin korostin, välillisesti.

Perustuslakivaliokuntahan antoi tästä lausunnon ja totesi sen, että hintakatto toisaalta pitää nähdä aika lailla poikkeuksellisena menettelynä ja sitä tulee täsmentää sillä tavoin, että siinä säädetään hintakaton asettamistarkoituksesta ja sen asemasta viimesijaisena tai poikkeuksellisena, tähän liittyen määräaikaisena markkinoiden ohjauskeinona. Viestintäviraston tekemän päätöksen tulee siksi olla aina määräaikainen, kun hintakatto asetetaan, ja sellainen, että päätöksestä käy ilmi, mille ajalle se asetetaan. Tämä on tavattoman tärkeää.

Valiokunta haluaa korostaa sitä, että aina ensin tulee Viestintävirastossa käyttää muita ohjauskeinoja, ennen kuin ryhdytään hintakaton asettamiseen. Hintakaton tulee siis olla aina poikkeuksellinen toimenpide, johon ryhdytään vasta sitten, kun muilla keinoilla ei ole saavutettu syrjimättömyyttä ja sellaista kustannussuuntautuneisuutta, mitä tässä tavoitellaan.

On tavattoman tärkeää muistaa myöskin se, että tänä päivänähän jo voidaan sanoa, että telemarkkinakenttä on alue, jolla tämmöinen sanonta, että kilpaillaan itsensä kuoliaaksi, on monen, varsinkin tällaisen matkapuhelinoperaattorin kohdalla ollut lähellä. Välillä kun katselee sellaisia tarjoushintoja, voi kysyä, miten tällainen on ylipäätään mahdollista. Miten on mahdollista toimia sellaisilla hinnoilla kannattavalla tavalla? Sen takia on myöskin välttämätöntä ja tärkeää nähdä se, että emme luo sellaista lainsäädäntöä, jolla me pakotamme katteet ja tuotot niin alhaisiksi, että kiinnostus esimerkiksi uusiin verkkoihin romahtaa tai laskee tai kyky uusiin investointeihin häviää. Sen takia, kun hintakattoa määritellään, täytyy Viestintäviraston löytää sellainen tapa, että se on objektiivinen ja se kohtuullinen tuotto määritellään myöskin sillä tavoin, että teleyritykselle jää käytettäväksi myöskin varallisuutta verkkoinvestointeihin. Tämän täytyy totta kai tapahtua aina jälkikäteisesti eikä sillä tavoin, että asetetaan hintakatto tuohon ja sitten katsotaan, miten yritys pärjää, vaan asiaan pitää perehtyä Viestintävirastossa tavalla, joka antaa mahdollisuuden siihen kohtuulliseen tuottoon, ja pitää määritellä se hinnoittelu, arvioida hinnoittelu sillä tavoin, että siinä otetaan myöskin se huomioon, että yritykset ovat erilaisia, ja myöskin erilaiset kustannusrakenteet voidaan sitten hyväksyä.

Valiokunta korostaa sitä, että Viestintäviraston täytyy hintakatto asettaessaan ottaa huomioon pienten alueellisten yritysten ja myöskin haja-asutusalueella toimivien teleyritysten toimintamahdollisuudet ja, totta kai, kuten se totesi, mahdollisuudet jatkossakin investoida kiinteän verkon kehittämiseen. Tämä on tavattoman tärkeä kysymys tämän hintakaton määrittelyn osalta.

Tähän yksimieliseen mietintöön sisältyy myöskin lausumaehdotus, jossa valiokunta lähtee siitä, että eduskunta edellyttäisi, että liikenne- ja viestintäministeriö antaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle vuosittaisen selvityksen lainsäädännön toteutumisesta ja sen vaikutuksista. Tällä valiokunta haluaa turvata todellakin sen, että eduskunta saa ajantasaista tietoa markkinasta, joka muuttuu tavattoman nopeaa tahtia.

Ehkä tässä keskustelussa voi vähän myöhemmin sivuta myöskin niitä kysymyksiä, jotka liittyvät tähän laajakaistastrategiaan, jonka kansallinen laajakaistatyöryhmä luovutti liikenne- ja viestintäministerille eilen. Tavoitteet ovat hyvin kunnianhimoisia, ja totta kai on selvää, että kun tämä viestintämarkkinalakimuutos nyt säädetään, muutosten tarkoituksena on tukea näiden laajakaistastrategian tavoitteiden toteuttamista.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan kunnianarvoisa puheenjohtaja kuvasi jo sitä, mitä valiokunnassa tapahtui ja minkälaisen mietinnön yksimielisenä saimme aikaan tällä kertaa. Tuosta esittelypuheenvuorosta kävi hyvin ilmi se, että tämä asia ei ole nyt ensimmäistä kertaa suinkaan käsittelyssä. Vuoden 2002 valtiopäivillä käsittelimme viestintämarkkinalakiesityksen yhteydessä tätä samaa asiaa. Erikoisesti meitä puhututti silloin hinnoittelu sellaisessa tilanteessa, jossa soitetaan kiinteästä verkosta matkapuhelimeen. Silloin valiokunnassa kyseltiin hyvinkin tiukkaan sävyyn esitteleviltä virkamiehiltä sekä ministeriöstä että virastosta, onkohan nyt se ratkaisu, mikä silloin kirjattiin viestintämarkkinalakiin, loppuun saakka harkittu vai pitäisikö jo tuossa vaiheessa ottaa sellainen vaihtoehto huomioon, joka sisältyy nyt tarkasteltavana olevaan hallituksen esitykseen ja sen pohjalta tehtyyn mietintöön. Silloin esittelevien ja valmistelevien virkamiesten viesti oli se, että heidän mukaansa siinä tilanteessa piti juuri sillä ratkaisulla, joka silloin hallituksen esitykseen sisältyi, annettaman eräällä tavalla, uskaltaisiko sanoa, kannustin mobiilioperaattoreille.

No, nyt me tiedämme oikeastaan, minkälainen se oli. Se nimittäin selviää tästä mietinnöstä, arvoisa puhemies. Se käy ilmi juuri niistä rahavirtaluvuista, jotka valiokunnan puheenjohtaja äsken tuolta mietinnöstä kaivoi esiin. Siis toisin sanoen siellä nähdään, millä tavalla nämä liikevaihdolliset virrat kulkevat ja kuka on voittaja ja millä tavalla voittaja ja mikä on kuluttajan tavallaan saama etu tästä järjestelystä. Elikkä nyt sitten voidaan arvioida menneeltä ajalta, muutamalta vuodelta se, minkälaisille rahavirroille ja liikevaihtovirroille on annettu mahdollisuus toimia, niin kuin nyt voimassa olevassa lainsäädännön mukaisessa menettelyssä on asianlaita. Elikkä näitä asioita voi lukea hyvin monella tavalla.

Sitten toinen asia on hintakattoasia. Onhan se tietysti markkinataloudessa sillä tavalla, että onhan tämä poikkeuksellinen menettely. Se kertoo siitä, että kun olemme näin persoonallisella alalla kuin tämä viestintämarkkinatoiminta on, niin ohjausjärjestelmien luominen ja niitten ohjausjärjestelmien tuottamien tulosten hyväksyntä operaattoreiden taholla tuottaa äärettömän suurta vaikeutta, elikkä siis toisin sanoen kaikesta valitetaan ja prosessit kestävät, niin kuin mietinnön mukaan käy ilmi, neljä viisi vuottakin, joka on huikean pitkä aika.

Elikkä siis toisin sanoen viimekätisenä ratkaisuna pitää olla myöskin senlaatuiset ratkaisut, joita hallitus esitti ja joita valiokunta yksimielisesti nyt on päätynyt pitkän keskustelun, yli puolen vuoden kestäneen keskustelun, jälkeen kannattamaan ja vielä viimeisessäkin vaiheessa hiillostamaan virkamiehiä, onko nyt tämä asia ja onko nyt tuo asia. Se taas johti siihen, että mitä enemmän hiillostettiin, sen enemmän tuli sivuja tähän mietintöön, elikkä siinä siirryttiin äärimmäisen yksityiskohtaiseen asian kuvaamiseen, niin että asia tulisi kaikille selväksi, miksi juuri näin on menetelty ja mistä tässä itse asiassa on kysymys. Minä epäilisin ihan samalla tavalla kuin valiokunnan puheenjohtajakin, että alalla tapahtuu niin paljon ja niin lyhyessä ajassa, että tuskinpa seuraavat valtiopäivätkään säästyvät seuraavalta hallituksen esitykseltä, joka muuttaa viestintämarkkinalakia.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puheenjohtaja! (Ed. Pulliainen: Puhemies!) — Niin, puhemies. — Arvoisa puhemies! Todellakin, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Laukkanen esitteli tämän asian, tämä viestintämarkkinalain muutos on kaiken kaikkiaan kannatettava. Toisaalta, aivan kuten ed. Pulliainen totesi, aina kun yritetään markkinataloutta säätää, se on aikamoinen ongelma, mutta uskoisin, että viime kädessä tässä kuitenkin ollaan kuluttajan asialla. Nythän toiset teleyritykset ovat perineet kovia vuokria verkoistaan toisilta operaattoreilta, siis verkon käyttöoikeudesta. Aivan kuten ed. Laukkanen totesi, on tämmöistä itsensä kuoliaaksi kilpailemista myös tapahtunut. Toisaalta haluamme tietysti säilyttää kyvyn siihen, että teleyritykset pystyvät investoimaan jatkossakin verkkojen kehittämiseen. Siitähän ei olekaan kysymys, että hinnoittelu menisi liian tiukaksi. Pitää pystyä takaamaan, että verkot kehittyvät, mutta todellakin että siellä pysyy kohtuus hinnoittelussa. Hintakattohan on tosiaan, niin kuin sanottiin, vain poikkeuksellinen toimenpide, ja Viestintävirasto valvoo tätä asiaa joka tapauksessa ennen sitä jo.

Yksi hyvä asia, mikä on todettu mietinnön perusteluissa, on haja-asutusalueiden ja pienten alueellisten puhelinyritysten mahdollisuus toimia tulevaisuudessakin. On erittäin tärkeää, että maaseudulla myös toimitaan ja saamme esimerkiksi laajakaistayhteydet paremmin toimimaan koko maassa.

Sitten tietysti kiinteästä verkosta matkapuhelimiin soittaminen halpenee, ja ylipäänsä myös viestintä näillä sähköisillä keinoilla tulee kansalaisille halvemmaksi. Uskon, että tässä ollaan hyvällä asialla, mutta tämä alahan muuttuu hyvin nopeasti, ja voi olla, että taas lähivuosina joudutaan sitten tätä viestintämarkkinalakia myös muuttamaan.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun totean varsinkin valiokunnan puheenjohtajan erityisen hyvän esittelypuheenvuoron jälkeen, että varmasti kaikki oleellinen tässä asiassa on sanottu, voisin vielä verrata tämän lain käsittelyä taksien kilpailunvapauttamiskeskusteluun kontra tarveharkintakeskusteluun. Tässä on vähän samanlaisia piirteitä. Totean senkin, että kun haluamme eduskunnassa kantaa huolta paitsi alueellisesta tasa-arvosta tieliikenteessä myöskin siitä, että meillä on monenlaisia operaattoreita kilpailemassa verkkopuolella ja rakentamisessa erityisesti. Pidän tämän lain, ja erityisesti siksi, että se oli vielä yksituumainen, voimaantuloa näillä erityisillä reunaehdoilla ja poikkeuksilla hyvänä. Katson, että tämän lain avulla saavutamme luontaista tietä ne keinot, menetelmät ja tavoitteet, joita Viestintävirasto yritti ahtailla pykälillä tähän asettaa ja säätää. Uskon, että aika tekee tehtävänsä tämän asian kohdalla positiiviseen lopputulokseen pääsemiseksi.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sallittakoon ensin pari lyhyttä kommenttia.

Ed. Pulliainen, jonka johdolla edellinen mittava viestintämarkkinalain uudistus tehtiin, osuu aivan oikeaan juuri siinä, että varmasti tämä nyt istuva eduskunta saa vielä käsiteltäväkseen uuden parsimisen. Sen verran nopeaa tämän alan kehitys on. Hyvä esimerkki on kysymys laajakaistan käytöstä puhelujen kaistana. Nämä voice over internet-, voippipuhelujen määrät kasvavat dramaattista tahtia, ja on aivan selvää, että siihen tavalla tai toisella täytyy myöskin regulatiivisessa maailmassa reagoida. Iso kysymys on myöskin sitten se, miten tähän sitten operaattorit sopeutuvat. Nyt jos maksetaan kiinteät hinnat laajakaistasta, puhelut ovat siellä ja niistä ei makseta ylimääräistä hintaa enää ja operaattoreiden katteet tulevat jälleen laskemaan ja paine siihen, kuka sitten vastaa esimerkiksi syrjäseutujen laajakaistainvestoinneista, verkkoinvestoinneista, tietysti on kysymys, josta meidän täytyy sitten eduskunnassa kantaa paljon huolta.

Ed. Alatalolle vaan kommentti siitä, että tämähän on ilman muuta poikkeuksellista, että puututaan näin vahvasti lainsäädännöllä markkinatalouteen, mutta kun tuota Kiina-ilmiötä katsoo Kiinasta käsin, niin kyllähän sielläkin kommunistinen puolue johtaa maailman kapitalistisinta taloutta tällä hetkellä ja hyvin menee.

Mutta, herra puhemies, tässä yhteydessä on pakko nyt vielä muutamalla sanalla ja halusinkin nyt, kun äsken halusin pitäytyä tiukasti tässä mietinnössä, arvioida vähän tätä laajakaistakysymystä, koska tämän äskeisen lain tavoitteena on nopeuttaa laajakaistapenetraatiota, kehittymistä. Eilen todellakin kansallinen laajakaistatyöryhmähän luovutti mietintönsä liikenne- ja viestintäministerille, ja tässä on asetettu uusia, selkeitä tavoitteita ja painopisteinä ovat laajakaistayhteyksien laadun ja sisältöjen kehittäminen ja vielä se, että yhteysnopeuksiin tavoitellaan mittavaa kasvua.

Nythän on aivan selvää, etteihän niitä nopeuksia, millä meillä on myyty laajakaistaa, kaikissa maissa edes laajakaistanopeuksiksi hyväksytä. Sitä ei edes kutsuta laajakaistaksi. Tavoitteena on, että vuoden 2005 loppuun mennessä laajakaistayhteyksistä suurimman osan nopeus olisi vähintään 2 megaa, kun ne alun pitäen ovat olleet siellä 256:n pinnassa, siis olennaisesti alhaisempia kuin nämä. On kerrottu, että kupariyhteyksistä pystytään uudella teknologialla ottamaan vielä monikertaisia nopeuksia irti. Niinpä vuoden 2007 loppuun mennessä yleisin yhteysnopeus voisi olla jo 8 megaa ja niistä nettiyhteyksistä 90 prosenttia olisi laajakaistaisia.

Tämä totta kai silloin kuvaa sitä, minkälaiseen verkkoympäristöön me menemme, ja silloin on tavattoman tärkeätä, että tämä nähdään osana myöskin Suomen tietoyhteiskuntastrategiaa. Tästä seuraa se, että täytyy sitten satsata myöskin entistä voimakkaammin laajempaan, laadukkaaseen sisältö- ja palvelutuotantoon. On selvää, että viestintämarkkinakilpailua tulee lisätä, jotta palveluhinnat laskevat ja palvelutaso pysyy korkeana, mutta tässä on juuri tasapainon hakeminen, miten alas hinnat voivat mennä, jotta sitten voidaan palvelutaso pitää myöskin korkeana.

Haluan, puhemies, korostaa sitä, että mobiililaajakaistan kehitys on äärimmäisen mielenkiintoinen teknologinen kehitystrendi maailmalla ja siihen tulee myöskin Suomessa panostaa ja se tulee pitkässä juoksussa myös olemaan suurenmoinen mahdollisuus kattaa harvaanasutun maan syrjäisiäkin seutuja laajakaistan piiriin. Strategian tavoitteenahan on, että ensi vuoden loppuun mennessä Suomessa olisi miljoona laajakaistaliittymää. Nopeat, vaivattomat, kohtuuhintaiset tiedonsiirtoyhteydet halutaan jokaisen suomalaisen saataville, ja siksi on tavallaan tärkeää, että hinnoittelun keinulauta pysyy tasapainossa. Mitä alhaisemmiksi painetaan hinnat, sitä selvempää on, että silloin tulee aina kysymys siitä, millä tavalla pystytään huolehtimaan syrjäseutujen laajakaistayhteyksien rakentamisesta. Sen takia maakuntien roolihan on laajakaistapolitiikassa ollut tavattoman tärkeä. Ilman maakuntastrategioita ja niiden toimeenpanoa ja rahoitusta emme olisi siinä vauhdissa, missä me nyt olemme, eikä missään tapauksessa saavutettaisi niitä tavoitteita, mitä nopeista ja kohtuuhintaisista tiedonsiirtoyhteyksistä on asetettu.

Laajakaistainen Internet-liittymä oli marraskuussa tänä vuonna noin 710 000 kotitaloudella eli 30 prosentilla talouksista, ja kun yritykset lasketaan mukaan, kokonaismäärä voisi olla jo noin 750 000. Alueellista vaihtelua on tavattoman paljon, ja sen alueellisen vaihtelun tasapainoinen kehittäminen onkin tässä se suuri haaste.

Lopuksi tähän samaan maisemaan liittyvä erittäin ajankohtainen kysymys, josta haluan pari sanaa sanoa, on TeliaSoneran osakkeiden myyntipäätös. Luvalla sanoen ihmettelen tätä ajankohtaa. Oliko nyt oikea aika tehdä mittava päätös luopua? Valtuudethan tietysti hallituksella on tehdä tällainen päätös, eduskunta on antanut ne, mutta sopii kysyä, olisiko toinen vaihtoehto ollut se, että olisi tämä myyntipäätös tehty aikana, jolloin TeliaSoneran osakkeen hinta vastaisi paremmin sen todellista arvoa. Kaikki mittarit osoittavat sen, kun katsotaan TeliaSoneran tasetta, katsotaan sen osingonmaksukykyä, että yhtiö on lähestulkoon velaton ja tämä vastikään valmistunut kolmannen vuosineljänneksen tulos on historian paras, TeliaSoneran historian paras, se on Soneran historian paras, se on Telian historian paras. Kun vielä tiedetään, että globaalissa mielessä Euroopassa koko tämä telemarkkina on lähdössä selvästi myönteiseen kehitykseen, myönteiseen nousuun, me olemme tilanteessa, jossa odotusarvot TeliaSoneran osakkeen nousun suhteen ovat tällä hetkellä todelliset ja oikeat.

Siinä mielessä haluan nostaa tämän kysymyksen nimenomaan tämän lain käsittelyn yhteydessä esiin, koska tämän lain vaikutus myöskin mainittuun operaattoriin on hyvin tärkeä. Itse olisin pitänyt hyvin tärkeänä, että Suomen hallitus olisi ryhdistäytynyt parempaan omistajapolitiikkaan TeliaSoneran suhteen ja pannut ruotsalaiset järjestykseen. Nythän meitä on siellä viety mennen tullen. Suomalaisilla kuitenkin on äärimmäisen suurta osaamista ja panostusta ja tahtoa kehittää sitä yhtiötä sellaiseen suuntaan, mikä on myöskin kasvavan markkinan, siis itämarkkinan osalta, luomassa suuria mahdollisuuksia.

Puhemies! Puhutaan viestintämarkkinalain uudistuksesta, jolla asetetaan hintakatto ja mobiiliterminointi.

Kyllä näillä on ihan suora ja välitön yhteys, koska tämä viestintämarkkinalain muutos vaikuttaa välittömästi TeliaSoneran taseeseen, sen liikevaihtoon ja ennen muuta liikevaihdon rakenteeseen, koska TeliaSonera toimii sekä mobiilimarkkinassa että myöskin kiinteän verkon markkinassa. Kyllä tällä, puhemies, on välitön yhteys, mutta itse asiassa tämä perusasia tuli tässä nyt sanottua. Tämä on nyt hyvin ajankohtainen kysymys. Niin kuin laajakaistastrategia liittyy tähän, myöskin tämä myyntipäätös liittyy tähän. Siksi minusta oli tavattoman tärkeää tämä kysymys nostaa esiin ja myöskin se, että meillä olisi ollut toinen vaihtoehto, niin kuin sanoin, odottaa parempaa aikaa, parempaa hintaa — ei ollut mitään kiirettä, ei ollut mitään pakkoa tähän myyntiin — ja katsoa, olisiko Suomi voinut valita strategian, jossa me olisimme ottaneet tiukemman omistajaotteen TeliaSonerasta ja vieneet sitä sellaiseen suuntaan, mikä olisi luonut sille vielä paremmat kasvuedellytykset jatkossa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Rohkenen todeta sen, että ed. Laukkanen kiinnitti huomiota aivan oikeaan asiaan, mikä vaikuttaa näitten operaattoreitten kykyyn ja arvostukseen. Me olemme juuri päättämässä sellaisesta lainsäädäntömuutoksesta, jolla pitää olla vaikutuksia näitten operaattoreitten arvoon. Mehän puutumme juuri liikevaihtovirtoihin. Me vaikutamme lainsäädännöllä suoraan siihen, mikä on tuloksentekokyky. Myöskin me vaikutamme siihen, kuinka paljon varallisuutta sillä firmalla on investoida tähän nopeasti etenevään kehitykseen. Siis kaikki tämä on niin kuin totta. Silloin tietysti sen, jolla on molemmat vallat, on valta vaikuttaa markkinaan suoraan taloudellisesti ja valta vaikuttaa lainsäädäntöön, pitää olla hyvin hyvin taitava ja varovainen. Hallitusneuvos — vai ylijohtaja Haapasaloko se nyt on tämä herrasmies — aina, kun hän koskettaa mihinkä tahansa, myöskin silloin, kun hän koskettaa rahaan, se muuttuu tuhkaksi välittömästi, niin kuin nyt kävi: 4,8 prosenttia pörssinoteerattu arvo rupsahti saman tien. Tässä suhteessa tässä tapahtui kyllä nyt hallituksen taustalla oleville voimille työtapaturma, ei voi muuta sanoa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan nykyinen puheenjohtaja että edellisen kauden puheenjohtaja molemmat tuntevat asiat erittäin hyvin.

Tämä taloudellinen tilanne, joka seuraa myös näistä muutoksista, mitä nyt tehdään viestintämarkkinalakiin, on tietysti tosiasia. Mutta samalla myös se, mitä on tapahtunut aikaisemmin, on tosiasia ja vaikuttaa tällä hetkellä TeliaSoneraan, se vaikuttaa suhteellisesti epäsuorasti myös muihin operaattoreihin. Nimittäin se seikkailu, joka tapahtui Keski-Euroopassa Saksassa, joka 4 miljardia euroa tuli maksamaan silloiselle Soneralle, se oleellisesti heikensi tilannetta.

Mitä tulee maksukattoon ja muuhun, on meillä maksukattoja muuallakin. Sosiaali- ja terveyspuolella on jonkinlainen, tosin sekin on varsin ylhäällä. Kuitenkin tämä maksukatto on aivan hyvä paimentamisyritys markkinataloudenkin olosuhteissa. Se on hyvä, että valiokunta on yksimielisesti tällä linjalla.