Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Esillä on Suomen Pankin valtuuston kertomus vuodelta 2009. Tästä ilmenee hyvin, että Suomen pankkeja ja suomalaisia vakuutusyhtiöitä valvovan pankkivaltuuston eräänlainen yhtiökokous on nyt tämä tilaisuus, jossa käydään läpi sitä, miten asioita on vuonna 2009 Suomessa hoidettu ja miten myös Euroopan tasolla tai eräässä suhteessa maailman tasolla on hoidettu. Tässä talousvaliokunnan mietinnössä on tähän asiaan laajastikin otettu kantaa.

Euroopan suurimmissa pankeissa suoritettiin viime vuonna stressitestit, ja näillä testeillä selvitettiin, miten pankkien vakavaraisuus kestäisi vakavan kansainvälisen taantuman aiheuttamat luottotappioiden kasvun ja varallisuusarvojen alentumisen. Mukana oli 91 pankkia eli 65 prosenttia pankkien taseesta Euroopan unionissa. Täpärästi rajan ylittäneitä pankkeja oli useita. Kreikan, Portugalin, Irlannin ja Espanjan valtioriskit alensivat näitä maita rahoittaneiden pankkien vakavaraisuutta. Testissä yhden kreikkalaispankin, yhden saksalaispankin ja viiden espanjalaispankin vakavaraisuussuhde jäi alle testissä vaaditun rajan.

Tätä asiaahan on käsitelty suuressa valiokunnassa, talousvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa, ja myös valtionvarainministeriö on ottanut jälkeenpäin kantaa siihen, millä tavoin nämä stressitestit ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Finanssivalvonnan mukaan finanssisektorin tila on Suomessa säilynyt vakaana koko finanssikriisin ajan, ja tämän asian todenperäisyyttä talousvaliokunnassa on käyty tämän eduskunnan aikana useaan otteeseen, monta kertaa, läpi. Keskimäärin ... (Hälinää)

Joo, vähän muistuttaa Lahden lyseota ja luokkaa silloin joskus.

Suomalainen pankkien vakavaraisuus on Finanssivalvonnan esityksen mukaan vahva, ja keskimääräinen vakavaraisuus oli kesäkuun 2010 lopussa 14,1 prosenttia, kun minimi on se 8 prosenttia. Tappioiden kattamiseen parhaiten soveltuva ensisijainen oma pääoma, poisluettuna pääomalainat, oli yli 90 prosenttia pankkisektorin omista varoista.

Vakuutussektorin vakavaraisuus on pysynyt hyvällä tasolla. Työeläkevakuutusyhtiöiden toimintapääoman suhde markkinariskit huomioon ottavaan vakavaraisuusrajaan oli 2,5-kertainen. Henkivakuutusyhtiöillä oli toimintapääomaa 4,3 kertaa enemmän.

Työeläketurvaan talousvaliokunta halusi perehtyä senkin takia, että Suomen suurimmat sijoitukset ulkomaille ja myös euroalueelle ovat nimenomaan työeläkerahastojen sijoituksia. Nä-mä varathan olivat silloin syyskuun lopussa, kun valiokunta teki tätä mietintöään, 133,8 miljardia eli lähes kolme kertaa valtion budjetin suuruiset. Tästä sijoitettuna osakkeisiin oli 59 miljardia, joukkovelkakirjalainoihin 47 miljardia, kiinteistöihin 14 miljardia ja lainoihin 10 miljardia. Ulkomaille näistä oli sijoitettuna 90 miljardia ja näistä ulkomaille sijoitetuista rahoista 27 miljardia euromaihin. Siis Suomen työeläkerahoista 90 miljardia on sijoitettu ulkomaille ja näistä rahoista 27 miljardia euromaihin. Verrattuna valtion budjettiin jokainen ymmärtää, miten työeläketurva pärjää maailmalla nyt esimerkiksi tämänpäiväisten Portugalin lainojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Kysymys on myös aina siitä, millä tavoin työeläkeläisten eläkkeisiin tarkoitetut varat ovat sijoitettuna ei ainoastaan Eurooppaan vaan ympäri maailmaa.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä on otettu esille se, mitä olemme koettaneet koko tämän eduskunnan aikana tehdä. Ketkä ovat ne professorit tai muut talouselämän asiantuntijat, jotka eivät ole täysin riippuvaisia suomalaisista pankeista tai vakuutuslaitoksista, vaan jotka voisivat objektiivisesti antaa kuvan siitä, mikä voisi olla joku muu vaihtoehto sille, mitä on päätetty? Esimerkiksi professori Matti Virén arvioi, että pankkien nykyinen vakavaraisuussääntely on johtanut siihen, että useiden pankkien oma pääoma on kovin alhaisella tasolla, ja kysyi, eikö riskipainotettujen pääomavaatimusten sijasta olisi yksinkertaisempaa vain vaatia selkeästi suurempia omia pääomia.

Pankkisektori on vastustanut ajatusta kalleuteen vedoten. Virénin mukaan mahdolliset lisäkustannukset olisivat vain hyvä asia, koska korkeammat kustannukset johtaisivat marginaalisesti korkeimpiin korkoihin ja siten alhaisempaan velkaantumiseen. Jos pankkien vakavaraisuus olisi korkeampi, se tekisi rahapolitiikan harjoittamisen helpommaksi. Lisäksi vältyttäisiin maiden rajojen yli meneviltä finanssikriiseiltä.

Professori Timo Korkeamäki taas puuttui asiaan siitä näkökulmasta, mikä on säätelyn merkitys, ja oli enemmänkin sitä mieltä, että nyt Euroopan unioninkin esittämät ja jo osittain Suomessakin eduskunnan hyväksymät uudet säännökset sitovat liiaksi ja että kapitalismiin kuuluu se, että ajoittain tulee kriisejä ja niitä kriisejä ei voi estää, ja sillä on myös sitten hänen mukaansa oma positiivinen merkityksensä.

Suomen Pankin ennakkotietojen mukaan kotitalouksille myönnettyjen lainojen kanta oli elokuun lopussa runsaat 102 miljardia. Tämä on myös sellainen yksi tärkeä luku, eli siis kaksi kertaa enemmän kuin on valtion budjetti oli kotitalouksilla lainoja. Tästä oli asuntolainoja 75 miljardia. Elokuussa viime vuonna nostettujen uusien asuntolainojen keskikorko oli 2,08 prosenttia.

Kuten valiokunnan mietinnöstä ilmenee, Suomessa asuntolainojen korot ovat Euroopan unionin alueen alhaisimmat. Onko se sitten hyvä asia tai huono asia pitemmän päälle, joka tapauksessa talousvaliokunta tässä mietinnössä toteaa, että nykyisessä tilanteessa asuntojen ostajat ovat alttiita korko- ja hintariskeille. Talousvaliokunta pitää perusteltuna, että Finanssivalvonta on varoitellut riskeistä julkisesti ja suositellut pankkeja suhtautumaan pidättyvästi yli 90 prosentin luototukseen asunnon arvosta. Nämä Finanssivalvonnan suositukset eivät ole käytännössä toteutuneet sillä tavoin kuin olisi toivottu.

Talousvaliokunnan mietinnössä eräänä merkittävänä osana, jonka otan tässä lopuksi esille, ovat luottoluokittajat. Luottoluokittajat ovat pääasiassa yhdysvaltalaisia yhtiöitä. Toisin sanoen Yhdysvalloissa arvioidaan se, miten Euroopassa menee, on se sitten Kreikan taloutta tai Suomen taloutta tai Euroopan unionin taloutta yleensäkin. Kuten tästä mietinnöstä ilmenee, Euroopan unionissa on pohdittu ja mekin pohdimme sitä, pitäisikö Euroopassa olla oma luokituslaitos, joka tekisi tätä työtä itse niin, että emme olisi näissä asioissa Yhdysvaltojen armoilla, jos niin voidaan sanoa, kun kuitenkin esimerkiksi Kreikan tapauksessakin luottoluokituslaitokset tekivät ennen Kreikan tilannetta omia arvioitaan, että Kreikan taloudellinen tilanne on sellainen, että se ei selviä näistä lainoistaan, jolloin sitten lopputulos oli se, että lainojen korot nousivat, kun Kreikka oli ottamassa uutta lainotusta.

Mikä merkitys amerikkalaisilla luottoluoki-tusorganisaatioilla on yleensäkin ollut siinä, miten on arvioitu eurooppalaisten pankkien tai Euroopassa toimivien amerikkalaisten pankkien tilannetta, ja millä tavoin tämä on vaikuttanut dollarin ja euron väliseen suhteeseen? Tämä on se yksi iso kysymys, jota meidän täällä Suomessa ja Euroopan unionissa ja erityisesti Euroopan keskuspankissa on pohdittava.

Tässä lopussa talousvaliokunta toteaa, että pidetään tärkeänä, "- - että luottoluokituksessa saavutetaan objektiivinen luotettavuus, jotta niillä osaltaan luodaan vakautta rahoitusmarkkinoille ja ennaltaehkäistään finanssikriisejä tai niiden syvenemistä. Luottoluokitusten kansainvälisellä luotettavuudella on tärkeä merkitys mm. suomalaisten työeläkevarojen turvaamisessa, kun työeläkevaroista on sijoitettu ulkomaille lähes 90 miljardia - -", kuten sanoin. Eli 67 prosenttia työeläkevaroista on sijoitettu ulkomaille ja näistä 27 miljardia Euroopan unionin euromaihin. Tähän mietintöön sisältyy yksi vastalause, joka kohdistuu työeläkeyhtiöitten hallintoon, palkkioihin ja näihin säännöksiin.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan pankkivaltuuston kertomusta arvioidessa pitää katsoa aikaan ennen vuotta 2009 ja aikaan sen jälkeen. Suomi, jos mikä, on riippuvainen siitä, mitä muissa maissa tapahtuu, eikä tämä talous- ja finanssikriisi ole hetkessä rakentunut. Hötörahan kierrätys edellyttää hyvin rasvattuja rahamarkkinoita ja mahdollisimman vähän valvontaa. Siinä suhteessa pelurit ovat saaneet kaiken myös Euroopan unionissa. Vielä viime keväänä Euroopan keskuspankki ruokki saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, jotta ne saattoivat rahastaa toisten takaamilla ylikorkeilla koroilla ja puhaltaa ilmaa Kreikan sairaisiin keuhkoihin. Olisinkin toivonut, että pankkivaltuuston kertomuksessa, mutta etenkin valiokunnan mietinnössä, olisi arvioitu Euroopan keskuspankin toimintaa perusteellisemmin.

Valitettavasti oletusarvoilla ja rahan kierrättämisellä ei synny yhtään uutta jaettavaa yhteiskuntaan. Hötörahataloutta ei tervehdytä mikään muu kuin loppurysäys. Sellainen on tulossa varmasti, ja mitä pidempään kuplaan puhalletaan ilmaa, sitä ankarampi on loppuselvitys. Tähän rysäykseen viittaa myös talousvaliokunnan mietintöön otettu osio, jossa lainataan talousoppineita, joiden mukaan talouskriisit ovat vapaan markkinatalouden välttämättömiä lieveilmiöitä, ja niiden esiintyminen on joidenkin tutkijoitten mukaan jopa optimaalista. Jo Karl Marx sanoi aikoinaan, että kapitalistinen talousjärjestelmä on paitsi pahinta myös parasta; se kykenee tuottamaan aiheuttamiinsa monimutkaisiin ongelmiin ratkaisuja, mutta vain seuraavaan rysäykseen asti.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin valheelle rakennettu korttitalo huojuu, ja euroalue taistelee eloonjäämisestään, ja Suomi on siinä kaikessa mukana. Maa toisensa perään syöksyy talouskurimukseen. Ei tarvitse katsoa kuin euroalueen maiden valtionlainojen hintakehitystä. Korkeimmalla keikkuu Kreikka, sitten tulevat Irlanti, Portugali ja Espanja. Lainojen hinta on noussut johdonmukaisesti loka—marraskuusta 2009 alkaen. Suomi on seurannassa alimpana, mutta ennen kuin me nousemme kriisimaiden kastiin, koko euroalue on vajonnut suohon. Suomi on liitetty osaksi maksuautomaattia, vaikka Euroopan unionin perustuslain 125 artiklan mukaan jäsenvaltio ei ole vastuussa toisen jäsenvaltion sitoumuksista. Kuitenkin me olemme osaltamme vastaamassa sijoittajien sosiaaliturvasta. Niin kauan kuin valtiot vastaavat keinottelevien pankkien riskeistä, jatkuu myös keinottelu ja pelaaminen. Ilmeisesti unionin talousviisaat ovat tehneet ratkaisun, että kaikin voimin tulipalon eteneminen yritetään pysäyttää Portugaliin, mutta jos se ei onnistu, liekit hyppäävät sen viimeisenkin palokanavan yli.

Arvoisa puhemies! Kysyin hallitukselta joulukuussa Irlannin talouspaketin käsittelyn yhteydessä, miksi teille maakohtainen velkajärjestely on se viimeinen vaihtoehto. Eikö voisi ajatella Irlannin ja Portugalin kohdalla, jotka kuitenkin ovat jo liskussa, tätä ratkaisua? Se voisi pysäyttää tämän dominoefektin paljon tehokkaammin kuin tämä hyppy tuntemattomaan.

Tällä hetkellä markkinat ovat yhä varmempia siitä, että eurokriisi ei ratkea ilman velkasaneerauksia. Euroopan keskuspankki ja Kiina häärivät samoilla velkakirjamarkkinoilla, ja korot nousevat siitä huolimatta. Korkojen kohoaminen kertoo lisääntyneestä epäluulosta, ei talouden vakautumisesta. Taloussanomien uutisessa viitataan Kreikassa mahdollisesti valmisteltavaan velkasaneeraukseen, jonka tuloksena Kreikan velkojat, kuten Saksan ja Ranskan pankit, todennäköisesti välttyisivät kirjaamasta luottotappioita. Moraalikato on ehkä euroalueen talousjärjestelmän pahin syöpä.

Arvoisa puhemies! Jos euroalueen riskit realisoituvat, me joudumme laittamaan ehkä jo kuluvan vuoden talousarvion uusiksi. Se tietää kovia aikoja asuntovelallisille, tavallisille kuluttajille ja työttömille. Mietinnössä korostetaan aivan oikein kotitalouksien, erityisesti asuntovelallisten, asemaa. Poikkeuksellisen alhaisen koron aikana otetut pitkät asuntolainat tulevat hintoihinsa, kun korkotaso kääntyy nousuun, ja jos ei käänny, vastassa on toisenlainen ongelma. Jos yhteistä asuntovelkaa jää maksamaan vain toinen lapsiperheen vanhemmista, esimerkiksi työttömyyden seurauksena, on tehtävä ylivoimainen. Tässä asiassa Finanssivalvonnan ja pankkien vastuuta ei voi korostaa liikaa.

Mietintöön liitetyssä vastalauseessa nostetaan esille olennaisia seikkoja: eläkeyhtiöitten sijoittamistoiminnan riskit ja yhtiöitten johtaminen sekä niistä maksettavat ylisuuret palkkiot, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen johtamisen tai tuloksen tekemisen kanssa. Työeläkesijoitusten sijoituskanta on 134 miljardia euroa erilaisiin rahastoihin. Ihan sama ei ole se, kuinka se raha käytetään. Kaksi kertaa eläkesijoitusten vakavaraisuussäännöksiä on lievennetty tämän eduskuntakauden aikana. Huolestuttavaa on, että eläkeyhtiöitten sijoituksista yksi kolmasosa keskittyy kotimaahan ja kaksi kolmasosaa muualle. Osa tuosta rahasta on sijoitettu kärjistämään euroalueen kriisimaiden talousvaikeuksia. Eduskunta tekikin ensimmäisen virheen, kun se aikoinaan lähti takaamaan islantilaisen Kaupthing-pankin yhteydessä myös ylikorkeat korot talletusten lisäksi. Silloin lähetettiin markkinoille viesti, että pelata voi, kun takaaja on aina tiedossa. Kuvaavaa on, että tuota ratkaisua vastaan äänesti ainoastaan viisi kansanedustajaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota kotitalouksien velkaantumiseen, joka Finanssialan Keskusliiton mukaan oli viime vuoden lokakuun lopussa noin 103,3 miljardia euroa ja joulukuun lopussa lienee ollut noin 104 miljardia euroa.

Velkaantumisaste on noin 111—112 prosenttia. Kotitalouksilla on siis velkaa enemmän kuin niillä on vuoden aikana tuloja. Ongelma on siinä, että noin puolella kotitalouksista on velkaa toisenkin puolen edestä.

Taloudellisissa vaikeuksissa olevien kotitalouksien määrä on kasvussa. Kotitalouksien velkaantumista on vuosikausia vähätelty sekä poliittisten päättäjien että pankkien toimesta. Asia on kuitenkin erittäin vakava ja vaikuttaa myös Suomen lähivuosien kasvunäkymiin.

Tilastokeskuksen luottokantatilaston mukaan viime vuoden kolmannella neljänneksellä uusia pikaluottoja myönnettiin 61 miljoonalla eurolla ja lähes 295 000 kappaletta. Keskimääräinen pikaluotto oli 207 euroa ja takaisinmaksuaika 30 päivää. Lainoista maksettiin erilaisia kuluja runsaat 15 miljoonaa euroa. Pikaluoton kulut olivat siis 25 prosenttia myönnetystä lainapääomasta. Viime vuonna pikaluottoyrityksiä oli 65 kappaletta. Lyhytaikaisissa ja pienissä luotoissa kustannukset ovat korkoon verrattuna merkityksellisiä ja nostavat todellista vuosikorkoa. Näistä sivukuluista voi muodostua vuoden aikana huomattava menoerä, etenkin jos kulutusluottoja on useita. Monet eri paikoista otetut kulutusluotot vaikeuttavat usein omien raha-asioiden hallintaa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kotitalouksien velkaantuminen on iso riski, jos talous taantuu tai korot nousevat. Kotitalouksien joukossa on niitä, joilta 60 ja jopa 80 prosenttia menee velan lyhennyksiin. Kotitalouksien velkaantuminen on seurausta pankkien höllästä luotonannosta ja liioitellun matalasta korosta. En ole tyytyväinen pikavippiyritysten valvontaan. Myös pikavippien sääntelyä pitää edelleen tiukentaa entisestään.

On hienoa, että EU jatkaa päämäärätietoisesti rahoitusmarkkinoiden valvontaa. Kohdistetut parannukset riskienhallintaan ja pääomanhallintaan tulivat voimaan viime vuoden lopussa. Vuoden 2012 loppuun mennessä kiristetään edelleen pankkien vakavaraisuusvaatimuksia omien varojen laadun ja määrän suhteen. Oman pääoman puskureita kerätään suhdannevaihteluja varten. Likviditeettitasoa korotetaan ja rahoitusrakennetta vakautetaan. Muutoksia tulee myös kiinteistövakuudellisten luottojen vakavaraisuuskäsittelyyn. Nämä likviditeettiuudistukset tiukentavat merkittävästi pankkien säätelyä. On esitetty mielipiteitä, että suunnitellut sääntelytoimet ovat liian tiukkoja. En ole samaa mieltä asiasta.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on syytä kysyä, valmistuuko Euroopan finanssivalvontajärjestelmä aikataulun mukaan. Vuoden 2009 joulukuussa EU:n valtiovarainministerit hyväksyivät hankkeen, jonka pohjalta kesäkuussa tänä vuonna on tarkoitus perustaa finanssivalvontajärjestelmä, joka koostuu Euroopan systeemiriskejä arvioivasta neuvottelukunnasta, Euroopan pankkivalvontavirastosta, Euroopan vakuutus- ja eläkevalvontavirastosta sekä Euroopan arvopaperi- ja markkinavirastosta. Finanssivalvontajärjestelmän tarkoituksena on taata, että kansalliset finanssivalvontaelimet noudattavat yhteisiä sääntöjä ja yhteensopivia valvontakäytäntöjä ja että EU-maissa noudatetaan yhteistä finanssivalvonnan kulttuuria. Järjestelmän tarkoituksena on kerätä informaatiota finanssijärjestelmien vakavaraisuudesta. Tämän jälkeen vuonna 2013 perustetaan vielä kriisinhallintajärjestelmä, joka perustuu EU-maiden talouspolitiikan koordinaatioon, pysyvään vakausmekanismiin, yksityisen sektorin osallistumiseen kriisinhallintaan sekä tiukkoihin lainaehtoihin.

Voidaan lopuksi kysyä, ovatko EU:n toimet liian hitaita suhteessa rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Mielestäni EU:n pitäisi pystyä toimimaan huomattavasti nopeammin ja ennakoimaan mahdollisia riskejä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pankkivaltuuston kertomus vuodelta 2009 on ajankohdasta, joka oli jo varsinaisen syvän kriisin jälkeistä parempaa aikakautta. Kuitenkin teollisuusmaiden tuotannon raju supistuminen on näkynyt koko euroalueella.

Suomen Pankki on osaltaan toiminut Suomessa kohtuullisen johdonmukaisesti, ja Ekp on ollut elvyttävänä toimijana euroalueella, mutta sitä varsinaista vakautta, jota euroalueella kaivataan, ei ole vieläkään saavutettu. Euroalueen taloudet ovat eriytyneet arjesta. Vuosi toisensa jälkeen on otettu lainaa budjetin tilkkeeksi, ja se on johtanut kestämättömään tilanteeseen. Suomessa tosin ovat asiat kuitenkin vielä kertomusvuonna olleet kohtuullisen hyvin, joskin kotitaloudet ovat hyvinkin voimakkaasti velkaantuneet. Kotitalouksien velkaantumisvauhti kertomusvuonna oli 113,5 prosenttia. Tämä on suuntaus, jota myöskään ei voida hyvällä katsoa. Koska historiassa on vuosia, jolloin kotitaloudet ovat velkaantuneet noin 60 prosenttia tuloistaan, niin tämä tulojen ylimenevä velkaantumisaste tietenkin viestii epäterveestä tilanteesta.

Suomalaiset pankit ovat, niin kuin täällä talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari totesi, hyvässä kunnossa siinä mielessä, että vakavaraisuus on hyvällä tasolla, yli 14 prosenttia, kun vaade on 8 prosenttia, ja luottotappioriski on suhteellisen matala ja toteutuneet luottotappiot ovat noin 0,3 prosenttia luottokannasta. Tämä jättää kuitenkin arvailuja sillä tavalla, että jos tulevaisuudessa ei talous lähde selkeästi parempaan kasvuun, työllisyys parempaan kehitykseen, niin siitä saattaa seurata kotitalouksien laajamittaistakin maksukyvyttömyyttä. Tämä pankkien harjoittama politiikka täyden lainan luototukseen asuntokaupan osalta on ollut osaltaan vauhdittamassa asuntojen hintojen nousua ja nimenomaan kotitalouksien velkaantumista.

Kuka tässä tilanteessa kantaa vastuun? Asiantuntijakuulemisessa käytiin keskustelua siitä, ja siellä kävi ilmi, että sitä varten ovat takaajat. Ei hyvä luotonantopolitiikka voi olla sellaista, että houkutellaan velanottaja ylisuuriin riskeihin ja sitten tuudittaudutaan siihen, että onhan sillä takaaja, joka sitten tarvittaessa sen lainan maksaa. Kyllä meillä pitää olla selkeä näkemys myöskin siitä, että vaikka takausjärjestelmä on olemassakin, niin kuitenkin nimenomaan kukin velanottaja kohtuudella siitä omasta velastaan selviää.

Vakuutussektorin kohdalla on myöskin tilanne edelleen turvallisen oloinen, joskin euroalueelle sijoitetut ja nimenomaan muutamiin velkaisiin euromaihin kohdennetut sijoitukset saattavat olla jossain määrin riskialttiita, joskin tässä vaiheessa vielä on vuoteen 2013 saakka euroalueen valtioiden lainoilla muiden valtioiden antamat vakuudet. Elikkä siinä mielessä ne ovat tällä hetkellä vielä riskittömiä, mutta joka tapauksessa tilanne silläkin puolella jossain vaiheessa saattaa hyvinkin voimakkaasti kärjistyä.

Euroalueella ja unionin alueella arvioidaan tänä päivänä finanssimarkkinoiden toimintaa. On hyvä asia, että sitä arvioidaan ja erityisesti amerikkalaisten käsissä ollutta luottoluokitusjärjestelmää, joka osaltaan on ollut varmasti johdonmukainen, mutta johdonmukainen siinä mielessä, että se on johtanut harhaan myöskin finanssimarkkinoilla toimijoita. On tehty reittaukset, ja kolmen a:n reittaukset ovat voineet olla hyvinkin hataralla pohjalla, joskin reittausyhtiö on saanut siitä hyvän korvauksen, ja muutaman kuukauden päästä luottoluokitus arvioidaan uudelleen, ja siinä nimenomaan markkinoilla toimivat ovat silloin jo pahasti syöksykierteessä. Toivottavasti euroalue selviää nyt tästä kovasta koetuksesta.

Suomen kansantaloudessa joudutaan tekemään myöskin korjausliikkeitä. Meidän velkaantumisasteemme viime vuoden osalta nousi voimakkaasti, tänä vuonna se nousee lisää, ja 8 miljardin euron lisävelan otto tänä vuonna nostaa Suomen valtionvelan jo 85 miljardiin euroon. Se ei voi olla näkymättä myöskin tässä julkisen sektorin kestokyvyssä. Ja mitä huonommin meidän julkinen sektorimme kestää, sitä enempi se rasittaa suomalaista kuluttajaa ja pankkimaailmaa.

Markku Uusipaavalniemi /ps:

Arvoisa puhemies! Poikkeuksellisesti en ole tehnyt vastalausetta tähän pankkivaltuuston kertomukseen. (Ed. Mustajärven välihuuto) Se ei johdu suinkaan siitä, että olisin tyytyväinen näihin ... — Ed. Markus Mustajärvelle, joka sieltä huutelee, sanon, että yhdyn puheeseesi, jonka pidit tässä näin. Olen edelleen samaa mieltä. — Tärkeimpänä syynä siihen, että vastalause jäi tekemättä, oli se, että kerrankin politikoin. Vaihdoin vastalauseen kappaletekstiin, joka on piilotettu tähän talousvaliokunnan mietintöön, ja vaikka olenkin lähes varma, että ne jäävät sanahelinäksi mietintöihin, ja vaikka eduskunta päätöksiä tässä asiassa tekee, niin mitään toimenpiteitä ei tehdä. Päätin kuitenkin tulla nostamaan sen täältä pöntöstä esille.

Olen tässä vuosien aikana ihmetellyt sitä, minkä takia Finanssivalvonnalta ei saada riittäviä tietoja vakuuksista, ei saada tietoja varallisuuden jakaantumisesta. Kuitenkin meidän koko ajan pitää tärkeitä päätöksiä täällä tehdä. Luen sen kappaleen täältä: "Talousvaliokunnan mielestä Finanssivalvonnan tulisi saada säännöllisin väliajoin, mielellään neljännesvuosittain, rahoituslaitoksilta riittävän yksilöidyt tiedot koneellisessa muodossa, jotta Finanssivalvonnan tiloissa ja valvonnassa voidaan muodostaa kattava kuva siitä, miten velat ja varallisuus Suomessa henkilö-, yritys-, yhteisö- tms. tasolla ovat jakautuneet. Lisäksi materiaalista tulee olla saatavilla lainojen vakuutena olevista vakuuksista riittävän tarkat erittelyt lainakannan vakuutustilanteen kokonaistarkastelua varten." Tämä kappale on äärimmäisen merkittävä. Se mullistaa täysin sen, millä tavalla pankeilta on tietoa saatu, mikäli vain Finanssivalvonta tätä oikeuttaan ja velvollisuuttaan tulee toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Korostan teille, edustajakollegat, että tehdessänne mahdollisesti tämän pankkivaltuuston kertomuksen mukaisen päätöksen olette myöskin tämän kappaleen takana. Toivottavasti myöskin tulette seuraamaan, että nämä toimenpiteet suoritetaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mustajärvi esitti puheenvuorossaan monta asiaa, joista osasta on helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. Hän totesi suunnilleen niin, että moraalikato on keskeinen ongelma meidän talousjärjestelmässämme, ja näin todella minunkin mielestäni on.

Terve markkinatalous, jota kannatan ja jota kokoomus kannattaa, lähtee siitä, että voittomahdollisuus ja tappion mahdollisuus eli riski kulkevat käsi kädessä. Ei saa olla niin, eikä pitäisi olla niin, että voitot ovat yksityisiä mutta sitten, kun syntyy riittävästi tappiota, huudetaan veronmaksajat tavalla tai toisella niistä tappioista vastaamaan. Tämä, että voi ottaa riskiä ja saada kaikki voitot mutta riskin realisoituessa tappiot menevätkin jonnekin muualle, on juuri sitä moraalikatoa, joka todellakin on syöpä järjestelmässämme.

On perustellusti kysytty, että jos jokin rahoituslaitos on liian iso kaatuakseen — eli että veronmaksajat joutuvat sen aina viime kädessä pelastamaan, koska seuraukset olisivat niin paljon pahemmat — niin onko se sitten liian iso. Eli jotta tämä vastuu ja tappion riski voitonmahdollisuuden mukana kulkisi, niin tietyllä tavalla pitäisi aina olla se mahdollisuus, että nämä otetut riskit realisoituvat viime kädessä erilaisten konkurssien ja muiden vastaavien järjestelmien kautta.

Nyt pyritään tietysti tätä moraalikato-ongelmaa kovasti ratkaisemaan, pyritään pankkien vakavaraisuutta palkkiojärjestelmää ja muuta säätelemällä asiaa ratkaisemaan, mutta en ole vakuuttunut, että siinä onnistutaan. — Herra puhemies! Jatkan lyhyesti pöntöstä.

(Korokkeelta) Kun nyt sitten tullaan tähän ajankohtaiseen finanssikriisin eurooppalaiseen muotoon eli ollaan tilanteessa, jossa tietyt maat ja tietyt pankit ovat sössineet asiansa niin pahasti, että ne ovat joutuneet ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin, niin on luonnollisesti täysin sietämätöntä, että Suomi ja suomalaiset veronmaksajat joutuvat osaltaan näitä vastuita takaamaan ja takausten kautta ottamaan osaltaan näitä riskejä kontolleen. Ei ole mitenkään oikein, että Suomi ja suomalaiset joutuvat Kreikan valtion harharatkaisuja tai irlantilaisten pankkien harharatkaisuja tai vaikka Portugalin harharatkaisuja omalta osaltaan paikkaamaan vastuita kontolleen ottamalla. Tämä ei siis ole oikein.

Eri asia on se, että jokin sellainen, mikä ei ole oikein, voi jossakin tilanteessa olla tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä isomman vahingon torjumiseksi. Eli kun itsekin olen kannattanut näitä tukipaketteja, mitä on eduskunnassa käsitelty, niin en ole tehnyt sitä mistään solidaarisuudesta esimerkiksi kreikkalaisia tai irlantilaisia kohtaan, vaikka he varmasti ovat mukavia ihmisiä. Olen tehnyt sen vain ja ainoastaan sen takia, että olen ajatellut ja uskonut, että suomalaisten, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten perheiden ja ihmisten kannalta se on kuitenkin pienempi paha kuin se, että annettaisiin tämän eurooppalaisen talouskriisin eskaloitua täydellä voimallaan sellaisilla kielteisillä seurauksilla, jotka erittäin vahvasti ja negatiivisesti iskisivät myös Suomen talouteen ja suomalaisiin perheisiin.

Mutta, kuten jo aluksi sanoin, tämän akuutin kriisitilanteen hoitamisen ohella keskeistä on se, miten järjestelmää voidaan siten kehittää, että toimitaan terveen markkinatalouden periaatteiden mukaisesti siten, että ne, jotka ottavat näitä riskejä, jotka saavat siitä voittoja, myös kantavat vastuun sitten, kun tappioita syntyy ja realisoituu. Tällaiseen tilanteeseen on päästävä, vaikka toki tiedämme, että taloudessa tahtoo aina tulla uudenlaisia ongelmia ja kuplia, kun edellisistä on jotenkin selvitty.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi ja ed. Zyskowicz, molemmat, kritisoivat moraalikatoa tässä talousjärjestelmässä, ja ed. Zyskowicz totesi, että hän ei ole epäterveen markkinatalouden kannalla. Ongelma markkinataloudessa on kuitenkin se, että siinä on näitä sisään rakennettuja ongelmia, eli tulee aina se uusi kriisi, ja sen estäminen lienee todellakin vaikeaa. Ed. Uusipaavalniemi, joka on talousvaliokunnassa perussuomalaisten edustaja, on käynyt kauppaa talousvaliokunnassa, kun hän totesi, että hän vaihtoi tämän kappaleen mietinnön sivulta 4 mahdollisuuteen tehdä vastalause, mikä on ollut hänellä aikaisemmin tapana. Tässä kohdin lienee syytä hiukan katsoa tätä kappaletta: Talousvaliokunnan mielestä tulisi saada säännöllisin väliajoin nämä tiedot jne. Siis tässä on talousvaliokunnan mielipide ja konditionaali. Kysyisin ed. Uusipaavalniemeltä sitä, olisiko ollut kuitenkin parempi tulos tässä kaupankäynnissä, jos olisitte saanut tämän ponnen muotoon, joka merkitsisi, että valiokunta edellyttää tätä tahtotilaa, mikä tässä nyt on jäänyt ikään kuin mielestäni kohtuullisen heikoksi toiveeksi.

Lopuksi, puhemies. Varmasti talousvaliokunta, toivon mukaan, tehdessään seuraavaa mietintöä pystyy parempaan analyysiin tässä tilanteessa. Meillä on tietysti vaikeuksia sen suhteen, miten paljon mietintö todellakin pystyy linjaamaan eduskunnan tahtoa näissä asioissa, kun mietinnöt annetaan aina vanhasta kertomuksesta.

Markku Uusipaavalniemi /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti olisi huomattavasti järeämpi konsti ollut, jos sen olisi sinne saanut. Sitä tosin ehdotin enkä sitä sinne saanut.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa tehdään kompromisseja, mitä mietintöön taikka lausuntoon tulee. Siellä oli monen moisia asioita esillä, ja mietintö on se, joka on tänään käsittelyssä. Se on yksimielinen. Turha sitä on spekuloida, millä tavalla se on syntynyt. Monenmoisia asiantuntijakuulemisia ja monenmoisia sanomisia täällä on. Minä vähän ihmettelen kyllä ed. Uusipaavalniemenkin esiintymistä tämän asian osalta. Hän esitti asioita omalla tavallaan, ja valiokunnan enemmistö käsitteli asiat omalla tavallaan. Tämä on lopputulos.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika erikoista puhua kaupankäynnistä. Valiokunta päätyy valiokunnan enemmistön kantaan, joka on yhteisesti neuvoteltu, ja tältä osin valiokunta oli yksimielinen. Siis vastalauseita on muihin asioihin, mutta tältä osin valiokunta oli yksimielinen, niin ettei voi sanoa, että joku asia on jonkun tai toisen tai sitä tai tätä. Me yhdessä keskustelemme, ja valiokunnat päätyvät sitten johonkin lopputulokseen.

Minä vähän ihmettelen ed. Tiusasen asiaa talousvaliokunnan linjauksista. Nythän käsitellään eduskunnan pankkivaltuuston kertomusta vuodelta 2009. Kyllä sitten aikanaan, kun käsitellään seuraavien vuosien pankkivaltuuston kertomuksia, käsitellään niitä asioita, mitä pankkivaltuusto on kyseisenä vuonna tehnyt ja mihin asioihin on päädytty.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tuohon, oliko tämä talousvaliokunnan mietintö yksimielinen vai ei: ed. Matikainen-Kallström sen selvensikin sitten. Kyllä tässä vastalauseessa kuitenkin nostetaan esille tärkeitä asioita. Täällä viitataan uusiin säännöksiin, että "luottolaitoksella on oltava sellaiset johdon ja henkilöstön palkitsemista koskevat periaatteet ja menettelytavat, jotka tukevat tehokasta riskienhallintaa". Me kaikki tiedämme, että niin Kreikassa kuin muissakin riskimaissa on paljon muun muassa suomalaisten eläkeyhtiöitten sijoituksia. Niiden perään pitää katsoa. On kaksi kertaa lievennetty eläkeyhtiöitten vakavaraisuussääntöjä, ja sen suhteen on äärimmäisen tärkeää, että toimivan johdon kytkentä riskien hallintaan ja todelliseen johtamiseen ja todelliseen tuloksen tekemiseen on läpinäkyvä ja se yhteys on oikeudenmukainen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastalausetta tähän jouduttiin tekemään, ei tähän valvontakohtaan, vaan yleisesti palkkioihin. Tähän vastalauseeseen eivät tulleet mukaan perussuomalaiset, kristilliset eivätkä hallituspuolueet, mutta demarit ja vasemmistoliitto sen esittivät, koska me toivoimme, että valiokunta olisi tässä vaiheessa voinut myös lausua siitä, että työntekijöiden ja yrittäjien lakisääteistä eläkettä hoitavien työeläkevakuutusyhtiöiden ja Kuntien eläkevakuutuksen, Valtion eläkerahaston ja Kirkon eläkerahaston johdon ja henkilöstön palkat, palkkiojärjestelmät ja lisäeläkkeet olisivat kohtuullisia. Eli kun nyt on annettu luottolaitoslaissa säädöksiä kuitenkin johdon palkkioiden säätelystä pankkien osalta, niin tämä ei ole koskenut sitten vielä kuitenkaan vakuutuslaitoksia. Siitä on käyty julkisuudessa vähintäänkin mielenkiintoista keskustelua, mutta kun haluttiin asiaan puuttua valiokunnan lausunnossa, niin jostain syystä muuten ehkä suurta ääntä pitäneet kokoomus ja hallituspuolueet eivät halunneet tästä sallia mitään lausuttavan, ja jouduimme tahtomme lausumaan vastalauseessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän debatinkin aikana käy aivan selvästi ilmi erilainen tahtotila tästä talousvaliokunnan mietinnöstä, jotenka toiveeni todella edelleen on se, että talousvaliokunnan mietintö olisi voinut olla konkreettisempi, enemmän näihin syviin ongelmiin paneutuva. Niin kuin totesin, toivottavasti seuraava mietintö, kun jälleen tehdään vuoden 2010 pankkivaltuuston kertomuksesta, olisi sellainen.

Ed. Matikainen-Kallströmin pohdintaan, voiko tätä kritisoida, haluaisin todella todeta sen, että ed. Uusipaavalniemi avasi hiukan tätä keskustelua ja toivon mukaan koko valiokunta olisi voinut ponnettaa tämän ed. Uusipaavalniemen mainitseman kappaleen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näitten pankki- ja vakuutusyhtiöasioitten käsittelyhän aikaisemmin oli erityisessä pankkivaliokunnassa, ja tämä eduskunnan asioitten käsittely näissä kysymyksissä on sillä tavoin aina otettava huomioon, että mehän annamme nimenomaan eduskunnan sisäisen eli kansanedustajista muodostuvan pankkivaltuuston jäsenille ohjeita. Täällähän nyt varapuheenjohtaja Antti Kalliomäki on paikalla, puheenjohtaja ei ole, ja muitakin pankkivaltuuston jäseniä on paikalla, jotka varmaan ymmärtävät sen, vaikka siinä nyt on "tulisi". Minä uskon, että nämä henkilöt osaavat sen tässä suhteessa lukea. On tärkeätä se, että näitä tietoja saadaan. Mehän emme esimerkiksi tiedä työeläkeyhtiöitten sijoituksista ulkomaille sitä, paljonko rahaa on sijoitettu Irlantiin, paljonko on sijoitettu Espanjaan ja paljonko on sijoitettu muihin euromaihin. Tiedämme vain, että 27 miljardia on yhteensä sijoitettu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Pankkivaltuuston kertomus käsittelee Suomen Pankin toiminnan, hallinnon ja tilit, sen lisäksi Finanssivalvonnan vastaavin tavoin ja sitä kautta suomalaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden toiminnan, valvonnan ja seurannan niillä mahdollisuuksilla ja tiedoilla, jotka käytettävissä on. Tältä osin on todettava, että tiedot ovat vajavaiset olleet jatkuvasti, ja vaikka täällä nyt moitittiin ed. Uusipaavalniemeä, niin minä kyllä kiitän häntä, että hän on tällä kaudella nostanut voimallisesti esille tämän tiedonsaannin ongelman. Kyllä se on tullut jatkuvasti eteen, että me emme saa riittävän tarkkoja jaoteltuja tietoja siitä tilanteesta, missä mennään pankkien ja myös vakuutustoiminnan osalta tässä maassa. Jos ajattelemme, kuinka merkittävistä asioista on koko kansantaloudessa kysymys, niin tietojen pitäisi olla ja pitää olla ajantasaiset ja tänä aikana niitä voidaan edellyttää.

Mielestäni tämä kappale, minkä talousvaliokunta otti tähän mietintöönsä, minkä ed. Uusipaavalniemi luki, on tärkeä ja oli hyvä, että saatiin edes se nyt tässä konditionaalimuodossa tänne. Edellisillä kerroilla on yritetty vastalauseen kautta ja vastalause on tullut hylätyksi kaikkialta, eli vain muutama on sitten sen takana ollut. Nyt se tulee yksimielisenä tai toivon mukaan yksimielisenä kantana valiokunnan esityksen pohjalta, ja vaikka se on sitten hieman lievempi kuin olisi se ehdoton ponsimuoto, niin tämä on kyllä mielestäni ansiokas askel eteenpäin. Vetoan pankkivaltuustoon, että se toimii tämän mukaisesti, eduskunnan tahdon mukaisesti, tuleva pankkivaltuusto lähinnä.

Arvoisa puhemies! Yksi iso ongelma on tässä kertomuksessa se, mihin ed. Mustajärvikin viittasi, että kun Suomen Pankki kaiken kaikkiaan toimii Euroopan keskuspankin sivukonttorina, niin meillä ei ole tietoa Euroopan keskuspankin toiminnasta juuri lainkaan. Siellä tehdään kuitenkin nykyisin Eurooppaa koskevat suuret linjaukset ja päätökset, jotka koskettavat myös meitä. Euroopan keskuspankki on säädetty äärettömän itsenäiseksi. Sille on omat perusteensa, mutta siihen sisältyy myös riskejä. Jos se toimii väärin, epätarkoituksenmukaisesti tai esimerkiksi parin suuren jäsenmaan ehdoilla, niin me saatamme kärsiä siitä hyvinkin voimakkaasti. Tässä mielessä tiedonsaanti sieltä ja sen seuranta olisi kyllä myös todella tärkeää.

Esimerkkinä voi sanoa, että nämä stressitestit tehtiin taannoin ja osoittautui, että ne olivat aika lailla huijausta tai ainakaan eivät kestä kriittistä seurantaa tai perkaamista. Nyt viime aikoina, näinä aikoina, Euroopan keskuspankin rooli tässä euron kriisissä velkakirjojen ostossa ja muissa kysymyksissä on varsin pimeässä olevaa meidän näkökulmastamme. Emme tiedä, mitä siellä tehdään, emmekä saa sitä tietoa. Tämä ei ole ihan länsimaisen, demokraattisen, avoimen yhteiskunnan periaatteitten mukaista, vaikka tietysti ymmärrämme, että kaikkea ei voida ihan avoimesti levittää.

Arvoisa puhemies! Vuosi 2009 oli tuollainen velkaantumisvuosi kaikkialla. Niin kotitaloudet, yritykset, kunnat, Suomen valtio kuin Euroopan valtiot velkaantuivat voimakkaasti, ja sen perusteella olisi tietysti syytä ollut käydä paljon tarkemmin tätä analyysiä, miksi ja missä ollaan menossa ja mitä olisi tehtävä, että tilanne korjautuisi. Nyt on oltu selkä seinää vasten sammuttamassa niitä tulipaloja, joita on syntynyt siellä täällä, ja aina sanottu vain, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin sosialisoida vastuut ja pelastaa pääoman omistajien edut, jopa ylisuuret korot. Tätä on vaikea hyväksyä ja ymmärtää.

Totean, että esimerkiksi sosialidemokraatit ovat nyt viime aikoina paljon puhuneet ja täälläkin sinänsä ihan asiaa siitä, että vastuuta pankeille ja sijoittajille pitää panna voimakkaasti, mutta kun sitä perimmäisiään myöten tutkii, niin se ei taida olla sittenkään vaihtoehto tässä tilanteessa vapaassa markkinataloudessa. Markkinat rankaisevat sitä kautta kuitenkin heti koroilla ja lainojen saatavuuden kiristämisellä, ja tätä kautta vaikeudet vain kasvavat. Siitä voikin johtopäätöksenä sanoa, että nämä eurooppalaiset kriisit ratkeavat ilmeisesti lopulta vain eräitten maitten velkasaneerauksen kautta. Siihen ilmeisesti ollaan joutumassa.

Arvoisa puhemies! Kotimaan osalta totean tästä kotitalouksien velkaantumisesta, johon valiokunta paneutui jossain määrin. Meillä on ollut matalat korot, ehkä liian matalat korot. Lainanotto on ollut hyvin helppoa ja on laskettu sen varaan, että kyllä ne hoituvat, ja pankit ovat antaneet rahaa jopa yli kohtuuden eli lainansaajan maksukyvyn. Tästä paljon keskusteltiin valiokunnassa, mutta näyttää olevan vaikea löytää keinoja, joilla voitaisiin pankkien kotitalouksien lainanantoa rajoittaa. Täytyy kyllä muistaa, että näitten isojen lukujen takana on sellaisiakin tapauksia aika paljon, että nuori perhe on ottanut ison asuntolainan, 100 prosentin asuntolainan, mutta siellä on takaajana isäukko, jolla on jo reaalivarallisuutta huomattavat määrät. Voidaanko sitten kieltää, että sitä vakuutta ei saa käyttää lapsensa hyväksi? Ilmeisesti ei voida, ja näin sitten näihin lukuihin sisältyy tällaisiakin. Mutta samanaikaisesti meillä on kyllä paljon myös niitä, joitten maksukyky ei ole kohdallaan velkamäärään nähden.

Erityisen kipeä ongelma on kasvava pikavippien viidakko, johon hallitus ei vieläkään ole riittävästi paneutunut ja pureutunut. Siihen pitää päästä nopeasti, koska se saattaa aiheuttaa sellaisen pommin, jonka seuraukset ovat todella tuhoisat.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi yksittäisestä asiasta eli tästä eläkevakuutusyhtiöitten riskienhallinnasta. Kuten tässä vastalauseessakin todetaan, eläkerahastot ovat niin merkittävä asia, että niitten sijoittaminen on tehtävä turvaavasti. Se lukee laissa.

Kuten ed. Mustajärvi täällä totesi, niin yhden kerran täällä on lakia tässä parin viimeisen eduskuntakauden aikana muutettu siten, että vakuutusyhtiöille annettiin oikeus lisätä riskipitoisten eli osake- ja rahastosijoitusten suhteellista osuutta. Se ei johtanut menetyksiin, vaikka vaara oli sinänsä olemassa. Menetykset onnistuttiin torjumaan muuttamalla näitä vakavaraisuussäännöksiä, joilla estettiin se, että yhtiöt olisivat joutuneet myymään osakkeitaan. Mutta joka tapauksessa on selvää, että sitäkin keskustelua, mikä on toisaalta riskin ja toisaalta tuottovaatimusten tai tuotto-odotusten suhde eläkerahastojen osalta, pitäisi käydä tässä salissa.

Minulla on vähän semmoinen tunne, että eläkevakuutusmatematiikka näyttää niin vaikealta, että sen paremmin valiokunnassa kuin täällä salissakaan ei oikein synny keskustelua siitä, mitä me haluamme. Sekin tosiasia on kuitenkin muistettava, että jos eläkerahastojen sijoitusten tuotot jäävät alle talouden kasvun, niin silloin niitten rahastojen arvo käytännössä laskee ja sekään ei ole tarkoituksenmukaista. (Puhuja yskii) — Anteeksi, puhemies, asia ei ole näin kuivaa.

Tähän keskusteluun aukeaa tässä mainio tilaisuus. Nimittäin laki näistä rahastojen sijoitusten tuottojen turvaavuusasioista on itse asiassa täällä eduskunnassa ja se on nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja tulee ihan lähiviikkoina tänne saliin, jolloin oikeastaan, siinä yhteydessä, tämä kanta on nyt mahdollista muodostaa. Miksipä me emme oikeasti tekisi sitä, jos kuvittelemme osaavamme ottaa sen asian? Vai pitäisikö edelleen uskoa siihen, että parasta jättää nyt näin vaikeat asiat eläkeyhtiöitten viisaitten hoidettaviksi. (Ed. Skinnari: Matti Vuoria hoitaa!) No, oli miten tahansa, voi olla, että pitää jättääkin, mutta ei siitä ihan noin suuria palkkoja tarvitse kyllä maksaa kuin mitä tällä hetkellä. (Ed. Skinnari: No, tämä oli vitsi!) — En minä sitä, ed. Skinnari, teille nyt erityisesti sanonutkaan. — On kohtuullista, että eläkevakuutustoiminnassa, kun kysymys on kuitenkin periaatteessa viranomaistoiminnasta, niin kauan kuin EU katsoo, että eläkevakuutuksiin ei tarvitse soveltaa vakuutusdirektiiviä, ei tarvitse myöskään maksaa yhtä suuria palkkoja kuin puhtaasti bisnesperiaatteella toimiville tavallisten vakuutusyhtiöitten toimitusjohtajille, jos nyt heillekään.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän yleisempään osaan. Ed. Zyskowicz täällä totesi, että meidän pitäisi päästä takaisin terveeseen markkinatalouteen. Olen samaa mieltä periaatteessa, mutta uskoni siihen, onko siihen mahdollista päästä, on hieman kyseenalaistunut. Ed. Zyskowicz ja joku muukin täällä kritisoi moral hazardia, ja sekin on paikallaan. Mutta niin kauan kuin markkinatalous perimmiltään perustuu voiton maksimointiin, yritysten voiton maksimointiin — sitä kauttahan ne voimavarat allokoituvat optimaalisimmin, kuten meille yliopiston peruskursseilla ja kenties muuallakin on opetettu — niin joudutaan kysymään, onko ahneuden tuottamia ongelmia mahdollista ylipäätään välttää. Kolme viimeistä talouslamaa on tapahtunut niin, että ahneus on saanut voiton markkinoilla, ja sen seurauksena on ajauduttu tilanteisiin, joista sitten joka kerta ovat viattomat kalliisti maksaneet. Minulla on kyllä sellainen epäilys, että tämä moral hazard ja siihen liittyvä ahneus ovat markkinatalouden sen tyyppinen käyttövoima, että ei niistä voida välttämättä päästä eroon. Silloin kysymys on tietysti se, voidaanko siihen järjestelmään ylipäätään puuttua. Miten niitten markkinoitten pitäisi sitten toimia? Pystyvätkö ne itseohjautumaan niin, että tällaisiin tilanteisiin ei enää jatkossa päästä, jos kerran kolme kertaa, tai itse asiassa paljon useamminkin, on jatkuvasti niihin ajauduttu? En minäkään lottoa muulloin kuin silloin, kun on isoja miljoonapotteja, jos näin yksilötasolla tätä arvioi.

Kyllä ehkä tässä keskustelussa, tai ainakin jossain muussa keskustelussa, kun joudumme näitten ongelmien eteen nyt sitten Portugalin ja Espanjan ja ties kenen toimien seurauksena, se keskustelu varmaan pitäisi käydä, onko meillä mahdollisuuksia tehdä jotakin, ja jos on, niin sitten se pitäisi tehdä. Muutenhan me olemme jatkuvasti odottamassa vain, mitä ne markkinavoimat ... Mitä ne markkinavoimat muuten ovat? Ehkä sata rahoituspäällikköä, tai johtajia kai he nykyisin ovat nimeltään, jotka tekevät päätöksiä puhtaan subjektiivisesti. Nyt odotetaan, miten markkinat suhtautuvat Portugalin valtionlainaan. Mitkä ne voimat ovat? Siellä on muutama kymmenen tai sata miestä, jotka muodostavat käsityksen. Siinä on markkinoitten tahto, joka kenties saattaa koko Suomen kansantalouden ja muittenkin maitten kansantalouden vaaraan. Edelleen tulee mieleen kysyä, voisiko sillekin tehdä jotakin. Kun on tullut vallankumoustakin tarjottua joskus menneinä vuosina, en ryhdy esittämään mitään lopullisia ratkaisuja, mutta kyllä minulla sellainen tunne on, että jotain meidän ehkä pitäisi tehdä tälle järjestelmällekin. Ehkä ed. Lehti seuraavana asian toisen puolen parempana asiantuntijana voi esittää tähän ratkaisuja, mutta sitä ennen on pidettävä joka tapauksessa huoli siitä, että ahneet pannaan kuriin, siltä osin kuin se on mahdollista, ja viattomia ei panna maksumiehiksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnassa käsiteltiin ongelmaa, joka osittain tunnistettiin, mutta lopullinen ratkaisu jäi mielestäni löytämättä. Tässä sijoitustoiminnassa silloin, kun varoja siirretään maan rajojen ulkopuolelle, joudutaan käytännössä aina luottamaan reittauslaitosten arviointiin jonkun finanssipaperin liikkeellelaskijan kyvystä vastata sitoumuksistaan.

Maailmaa hallitsee muutama reittauslaitos, yhdysvaltalaisia pääsääntöisesti, ja jos kirjanpitäjä ryhtyy myös tilintarkastajaksi, niin puhutaan vaarallisesta työyhdistelmästä. Tässä reittausjärjestelmässä on itse asiassa erittäin suuresta, vaarallisesta työyhdistelmästä kyse, koska reittaus on kallis operaatio, jonka lainan liikkeellelaskija joutuu maksamaan, ja saadakseen paremman luokituksen tätä reittausta havitteleva yhtiö saattaa käyttää tilannetta hyväksi: joillekin reittaajille saattaa syntyä mielikuva, että he antavat helpommin hyviä arvosanoja liikkeellelaskijan luottokelpoisuudesta. Tässä finanssikriisin yhteydessä olen varsin hyvin tietoinen siitä, että parhaan luottoluokituksen eli kolmen A:n papereita joutui muutamassa kuukaudessa tilanteeseen, jossa ne olivat menettäneet käytännössä kokonaan arvonsa. Onneksi suomalaisilla näitä ei paljon ollut, mutta jos ne olivat ainoita papereita, joihin oli sijoittanut, niin silloin tilanne oli tietysti huomattavasti huonompi.

Tämän johdosta kaikki isot sijoittajat, Suomessa varmasti ennen kaikkea työeläkerahoja sijoittavat tahot, hajauttavat, hajauttavat niin paljon kuin pystyvät, hajauttavat myös maan rajojen ulkopuolelle sen takia, että sellaista maariskiä kuin esimerkiksi Islannissa, Kreikassa tai Irlannissa ei pääsisi syntymään siinä määrin kuin yhtiö tai työeläkelaitos ei kestäisi takaiskuja. Tässä suomalaisessa järjestelmässä sosiaali- ja terveysministeriön osasto sinänsä valvoo aika tiheään ja huolellisesti yhtiöiden vakavaraisuusasemaa ja antaa siitä kyllä aika herkästi huomautusta, jos siihen on heidän käsityksensä mukaan aihetta.

Tämä reittaus olisi kuitenkin sellainen asia, johonka mielestäni Euroopan unionin kannattaisi käyttää vähän voimavaroja. Sen voisi tehdä mielestäni esimerkiksi siten, että reittauslaitokset, jotka nyt toimivat markkinoilla, saisivat myös jatkossa kerätä tämän varsinaisen datan mutta varsinainen arvosana, jolla sitten mennään markkinoille lainapapereiden kanssa, jäisi esimerkiksi Euroopan tätä varten perustetulle virastolle tai maakohtaisille viraston osastoille. Silloin tämä kilpailu reittausarvosanoista menettäisi asiallisesti ottaen merkityksensä.

Suomalaisten kannalta tällä olisi aivan erityistä merkitystä, koska Suomi on niin etäällä niistä maista, joihinka työeläkevaroja käytännössä sijoitetaan silloin, kun ulkomaille mennään. Ainoa merkittävä tiedon lähde on reittaus ja se, miten muut vastaavat suomalaiset yhtiöt toimivat. Tämä johtuu myös siitä, että suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat keskinäisessä vastuussa toistensa toimenpiteistä, ja muistamme, että Kansan konkurssin kattoivat aikanaan muut työeläkeyhtiöt omista varoistaan ajan kuluessa. Tämä vaarallinen työyhdistelmä olisi siis mahdollisimman nopeasti saatava purettua.

Toinen asia kotimarkkinoilla sitten on, niin kuin Yhdysvalloissakin tämä finanssikriisin alkoi ja näyttää myös Irlannin osalta olevan, kun lainoitetaan riittävän kevyesti riittävän suurta määrää asuntomarkkinoilla, että saattaa syntyä hintakupla, jonka purkaminen näyttää kestävän 5—10 vuotta. Tämähän alkoi itse asiassa vuonna 2007 Yhdysvalloissa, ja silloin kiinteistövälittäjät totesivat, että vuoteen 2009 mennessä tämä on ohitse. Itse asiassa hinnat laskevat edelleenkin ja talousvaliokunnassa Suomen Pankin asiantuntija totesi, että Floridassa Yhdysvalloissa on kaikista maailman paikoista suurin pudotus. Tyypillistä on, että markkinat ovat tulleet noin 70 prosenttia hintatasolla alas. Ja varsinkin kun Yhdysvalloissa kotitalouden luotonsaanti on käytännössä kiristynyt asuntoluotoissa mahdottomaksi, myös kauppoja tehdään vähän, ja tämä itse asiassa pitkittää tätä luottoriskiä ja tilannetta kaiken kaikkiaan.

Työeläkeyhtiöiden ansiotaso on hyvä kysymys. Itse oltuani erään yhtiön hallituksen puheenjohtajana kymmenisen vuotta pyrin pitämään ja onnistuin omasta mielestäni säilyttämään varsin kohtuullisen ansiotason yhtiössä myös siten, etteivät palkkiot ottaneet kovin merkittävästi riskistä voiton tai palkanmaksun osuutta. Silti voisi sanoa, että ilmiö on kyllä käynnistynyt Suomen valtion toimesta Fortumin kohdalla. (Ed. Skinnari: Missä Vuoria, siellä ongelma!) Ja tässä vaiheessa tekisi mieli jatkaa Solidiumin ansiotason määrittelyä, jossa valtio on ollut avainasemassa, joten työeläkeyhtiöt ovat kuitenkin luku sinänsä ja hallittava varallisuus on niin suuri, että varmasti on syytä saada maan parhaat sijoittajat näiden palvelukseen.

Koko euroalue on sitten laajempi ongelma. Tekisi mieli sanoa, että yhdistetty euroalue tarvitsisi myös yhteisen talouspolitiikan ja siihen tarvittavat instrumentit, että ei pääsisi tapahtumaan ylilyöntejä, joissa kaikki maat ovat sitten vastuuta kantamassa vaikka eivät olisi siihen velvoitettuja.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Myöskin pankkivaltuuston jäsenen ominaisuudessa haluaisin kiinnittää kahteen tässä mietinnössä esitettyyn tärkeään asiaan huomiota ja jatkan mielelläni tuosta, mistä ed. Lehti oikeastaan aloitti, tästä luottoluokitukseen liittyvästä problematiikasta.

Minusta hänen puheenvuoronsa avasi tätä ongelmaa erinomaisella tavalla, ja tämä mietintö minun mielestäni näissä johtopäätösosioissa tästä luottoluokitusongelmasta on hieman oraakkelimainen. Elikkä siellä lausutaan näin, että "talousvaliokunta pitää tärkeänä, että luottoluokituksessa saavutetaan objektiivinen luotettavuus - -". Se on erittäin kova tavoite ja saattaa olla jopa täysin mahdoton täydellisesti toteuttaa, mutta sitä kohti varmasti kannattaa pyrkiä. Kun talousvaliokunta katsoo, että tämän objektiivisen luottoluokituksen turvaamiseksi tulisi löytää uusia keinoja ja ed. Lehti esitti yhden näkökulman tähän asiaan, niin tiedustelisin talousvaliokunnan puheenjohtajalta, oliko näitä muita keinoja esillä talousvaliokunnan keskustelussa tai tuliko asiantuntijakuulemisessa joitakin uusia avauksia esille.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän liittyy toinen kokonaisuus, johonka monet puhujat ovat jo kiinnittäneet huomiota: asuntokauppojen rahoituksen korkea luototusaste. Haluan tästä kokonaisuudesta todeta sen, että Finanssivalvonnan roolia on aika hyvin analysoitu talousvaliokunnan mietinnössä, ja haluan todeta sen, että pankkivaltuusto on tähän kokonaisuuteen kiinnittänyt monessa yhteydessä ... — Täytyykö jatkaa pöntöstä, herra puhemies? Tämä kello näyttää punaista.

No, minäpä tulen tänne pönttöön ...

... niin ei tule ainakaan huomautusta. (Ed. Skinnarin välihuuto) — No joo, yritetään. En minä kovin kauan vie aikaa.

Haluan todeta pankkivaltuuston näkökulmasta, että me olemme jatkuvasti kiinnittäneet pankkivaltuustona huomiota siihen, että tätä pankkien ohjeistusta koko ajan Finanssivalvonnan toimesta täsmennetään ja myöskin sen ohjeistuksen perillemenoa valvotaan.

Mutta sitten tässä asiassa on myöskin toinen puoli, joka jää lähinnä maininnan tasolle tässä talousvaliokunnan mietinnössä, kun siellä todetaan, että "kansalaisten tietoisuus on olennainen elementti oman taloudenhallinnan kannalta". Tämä on juuri se asia, josta pankkivaltuusto on nimenomaisesti kantanut huolta. Ja jos teillä on tämä Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus edessänne, niin siellä sivulla 55 ovat nämä pankkivaltuuston arviot Finanssivalvonnan toiminnasta, ja kun siellä lopuksi ovat nämä pankkivaltuuston Fivalle osoittamat kehotukset, niin siellä on kolmessakin eri kohdassa otettu hyvin voimakkaasti kantaa siihen, että ensinnäkin Fivan tulee valvoa sitä, että pankkien asiakkailleen antama informaatio on ymmärrettävää ja oikea-aikaista ja että siihen kiinnitetään riittävästi huomiota. Ja toinen huomio on se, että myöskin Fivan julkisuuteen antaman informaation täytyy olla selkokielistä ja sellaista, että kansalaiset sen ymmärtävät. Tämän puolesta on toimittu jatkuvasti ja tullaan jatkossakin toimimaan. Se on hyvin tärkeä asia mielestäni.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Ravin puheenvuoro oli oikein hyvä, ja on hyvä, että hän ja pankkivaltuuston varapuheenjohtaja Antti Kalliomäki ovat täällä paikalla, koska eduskuntahan tästä kaikesta vastaa. Se on se valitettava asia, tai niin kuin monet maat haluaisivat, että se valvonta olisi demokraattisempaa, niin olen tuolla EU:n pöydissä todennutkin, että tulkaa Suomeen katsomaan, meillä Suomen eduskunta valvoo kaikkea. Toivotaan, että ei jonain aamuna herätä siihen todellisuuteen, mitä kaikkea me valvomme, kuten silloin joskus 1990-luvulla, kun jouduimme tulemaan eduskunnan ylimääräiseen istuntoon, jolloin lisättiin 50 miljardia markkaa pankkien pääomittamiseen ja tukemiseen.

Mutta olemme tässä kyllä miettineet sitä, mihin ed. Lehti täällä viittasi ja mistä nyt ed. Ravi kysyi, millä tavoin tämä luottoluokitusjärjestelmä pitäisi järjestää. Joka tapauksessa ainakin pitäisi nyt olla niin, että jos dollarimailla on omat järjestelmät, niin kyllähän se on nyt vähän niin kuin eurooppalainen ylpeys, että kyllä täälläkin pitäisi pystyä tekemään jonkunlainen samanlainen järjestely, jossa vähän kilpailutettaisiin myös. Kun otetaan huomioon, mihinkä näitten luottoluokituslaitosten johdosta, syystä, koko maailma on joutunut, niin eiväthän ne ole päteviä. Nehän eivät ole päteviä, vaan lopputulos on ollut katastrofaalinen. Nämä samat luottolaitossysteemit jatkavat ja esittävät näitä arvioitaan ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja niitä pidetään asiantuntijoina tälläkin hetkellä, tänäkin päivänä, ja Euroopalla ei ole itsellään esittää tähän vaihtoehtoa.

Meillähän keskusteluissa oli se, että olisi tällainen puhtaasti eurooppalainen vaihtoehto. Se on kunnianhimoisin ratkaisu, ja sitten jos se on viranomaisorganisaatio, niin sehän tietysti on siinä se yksi mahdollisuus, ja jossain sitten olisivat nämä yhtiöt ja muut, jotka toimivat enemmänkin bisnespohjalla. Mutta kuten olemme nähneet, myös viranomaisorganisaatio on inhimillisen haavoittuva.

Mutta tämä on epätasapainoinen tilanne, että Amerikan mantereelta johdetaan tätä koko systeemiä. Uskon, että Aasiassa, on se sitten Kiina tai Japani, varmaan tätä samaa asiaa mietitään, että näin ei voida jatkaa. Tässä mielessä tämä oraakkelimainen toteamus oli kompromissi siitä keskustelusta, jota käytiin ja johon muun muassa ed. Lehti yhtä ansiokkaasti kuin äsken osallistui.

Mehän kävimme keskustelua myös näistä työeläkeyhtiöistä, jotka ovat erittäin tärkeitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun ajatellaan sitä, että jos ei tätä 135:tä miljardia olisi asettaa Suomella pöytään, niin me olisimme erittäin velkainen maa ulospäin, me olisimme erittäin velkainen maa ulospäin. Työeläkeläisten rahoilla tässä nyt ollaan velattomia verrattuna moneen muuhun maahan, ja samaan aikaan meille ei kuitenkaan kerrota sitä, miten nämä rahat on sijoitettu.

Meillä ei ole tämä systeemi avointa. Työeläkeyhtiöt toimivat niin kuin valtio valtiossa ja tietysti kolme kertaa suuremmalla budjetilla. Jos nyt 50:tä miljardia hoitaa 20 ministeriä, niin työeläkeyhtiöitten johtajien määrä 135 miljardiin ei ole yhtä suuri. (Ed. Laukkanen: On niillä isommat palkat kuin ministereillä!) — On isommat palkat, ja sen takiahan tämä vastalause sosialidemokraattien taholta tehtiin, että tällaisella systeemillä ei voida jatkaa, että meillä on järjestelmä, jossa kuitenkin joka kuukausi 22 prosenttia meidän jokaisen palkasta menee johonkin työeläkerahastoon, 22 prosenttia, josta työnantaja maksaa 17 ja palkansaaja itse 5 prosenttia.

Tämähän on, voi sanoa, monessa mielessä erittäin helppoa rahaa, tämä rahantulo, mutta kieltämättä sitten se sijoitustoiminta on vaativampi asia. Mutta kyllä siinäkin nyt enemmän mielikuvitusta pitäisi olla, että ei ainoastaan tähän kansainväliseen pörssipeliin osallistuttaisi ja sijoitettaisi ulkomaille. Kuitenkin näistä rahoista, niin kuin äsken totesin, 67 prosenttia, 90 miljardia, on ulkomailla ja euromaissa ja 27 miljardin osalta meille ei kuitenkaan kerrota, missä maissa ne ovat ja miten. Varmaan työeläkeläisetkin ovat kiinnostuneita näistä. Kun he vaativat työeläkeindeksiä tai jotain muuta selvitettäväksi, niin järjestelmä ei kestä sitä, mutta kaiken muun se kestää.

Tässä tulee sitten se oikeudenmukaisuuden vaatimus siitä, että jos pankkeja pitää hoitaa sillä tavoin, että siellä palkkiot eivät ole kohtuuttomia, ja luottolaitoslakiin, jonka eduskunta viime joulukuussa hyväksyi, tuli erityinen säännös siitä, että se ei saa johtaa liialliseen riskinottoon, niin kyllähän lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä pitää olla vähintään samat periaatteet kuin yksityisenä bisneksenä toimivissa pankeissa. Sen takia sosialidemokraateilla jo ennen kuin alkoi tämä keskustelu esimerkiksi työeläkeyhtiöitten johtajien palkoista ja palkkioista oli tämä esitys siitä, että valiokunta samalla, kun se otti yleensäkin käsittelyyn työeläkeyhtiöt, toisi tämän saman periaatteen, joka hallituksen esityksessä oli talousvaliokunnassa silloin jo odottamassa käsittelyä, että tämä säännös tai ainakin sama periaate tulisi, ja jos se periaate ei toteudu, niin sama säännös lakiin.

Tältä pohjalta me teimme tämän vastalauseen ja olimme suorastaan hämmästyneitä, kun muut olivat arvostelleet sosialidemokraatteja siitä, että te ette uskalla työeläkeyhtiöitten asioihin ollenkaan puuttua, että kun me esitimme tätä, niin sitten muut olivat taas sitä mieltä, että selvitetään asiaa sitten ensi vuonna, kun on paremmin aikaa.

Näitten talousasioitten käsittely eduskunnassa on erittäin vaativaa. Talousvaliokunnassa on kaksi valiokuntaneuvosta ja pankkivaltuustolla taitaa olla yksi sihteeri, ja tällä mennään. Tällä mennään, vaikka haasteet ovat tavattoman valtavat. Ja kun katsotaan julkista mielenkiintoa, niin tällä hetkelläkään täällä ei ole yhtään toimittajaa työpaikallaan seuraamassa sitä keskustelua, (Ed. Rajamäki: Ei ollut viime juhannuksenakaan!) miten näitä asioita tällaisessa yhtiökokouksessa, jossa on esillä Suomen koko kansallisvarallisuus monessa mielessä, käsitellään ja minkälaisia yhtiökokouspuheenvuoroja, jos näin voi sanoa, täällä käytetään.

Tässä mielessä tämä vastalause, joka käsittelee tätä 135:tä miljardia, on erittäin tärkeä, ja esitänkin tässä lopuksi, että eduskunta hyväksyisi, että mietintöön lisätään tämä perusteluteksti, joka vastalauseessa on.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtajamme talousvaliokunnassa varmasti hyvin muistaa sen, että hallituspuolueena me emme vastustaneet itse asiaa. Itse asiassa me halusimme, että tästä asiasta olisi käyty laajapohjaisempi keskustelu ja tuotu myöskin niitä erilaisia lainsäädännöllisiä asioita esiin, mitkä ovat olleet esteenä tässä, että emme pääse järkevään lopputulokseen. Mehän emme vastustaneet itse asiaa, sen puolesta me olimme, mutta tähän yhteyteen emme katsoneet sen kuuluvan, vaan olisimme halunneet ihan oman kokonaisuuden.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin paikalta puhumisen sijasta tänne korokkeelle kuunneltuani työhuoneessani ed. Zyskowiczin puheenvuoroa. Minä ymmärrän tämän tavattoman halun vahvasti kasvojen pesuun kokoomuksessa viime toukokuun ja kesäkuun jäljiltä. Ne puheenvuorot, joita täällä kokoomuksen johto, ed. Zyskowicz ja muut hallituspuolueiden edustajat ovat käyttäneet toukokuussa Kreikka-päätöksen yhteydessä ja Euroopan rahoitusvakausvälinekäsittelyn läpirunttauksessa juhannuksen valoisina öinä kello 21:n istunnoissa, olivat kyllä sellaisia, että kyllä se tulee vaatimaan aikamoista näytelmää huhtikuun paineessa. Mutta tämä asia voidaan käydä läpi ja valitettavasti joudutaan ilmeisesti käymään läpi lähiaikoina perusteellisemmin täällä salissa. Taustalla on pitkälti kokoomuksen vahvasti tässä porvarihallituksessa linjaama sokea usko vapaisiin markkinavoimiin, jonka laskua kyllä nyt maksetaan. (Ed. Kankaanniemi: Lipposen linja!)

Tältä osin Kreikan kohdalla todella puhuttiin, miten markkinavoimat selätettiin. Nyt Portugalin päätymistä EU:n tuettavaksi pidetään jo todennäköisenä ja riskivyöhykkeellä näkyy Espanja ja joskus Italia. Saksalaisissa lehdissä on hyvin vakavasti todella huomautettu — ihan niin kuin sosialidemokraatit toukokuussa Kreikka-päätöstä vastustaessaan — että pian Saksalla ei ole tässä ajelehtimisessa enää lainoittajia. Ei varmasti silloin myöskään Suomella.

Kyllä tältä osin EU:n perussopimuksen mukaisella tavalla olisi pitänyt kunkin maan vastata talouspolitiikastaan ja sen seurauksista. Kreikkaa ei olisi pitänyt tukea, vaan markkinoille olisi pitänyt silloin heti antaa selkeä merkki, että pelurit ja ylisuuria riskejä ottavat laitetaan vastuuseen. Itse asiassa Humboldtin yliopiston talousasiantuntijat olivat välittömästi tätä mieltä. Tukemalla valtiota lainoituksella on luotu ahneiden niin sanottu moraalikato, joka näkyy nyt raa’asti.

Puutun siihen levyyn, jota yritetään uudelleen markkinoille puheenjohtaja Kallin ja hallituspuolueiden toimesta ja pääministerinkin osin laulamana, että miten tässä suomalaiset pelastetaan ja tämä on suuri suomalaisten etu, koko tämä ketju, missä nyt mennään. Eihän tässä hyviä vaihtoehtoja ole, mutta Suomen näkökulmasta pitää pystyä kansalliseen analyysiin, mihin tämä kehityskulku on johtamassa. 1,6 miljardin Kreikan vero- ja velkarahojemme vastikkeeton myöntämispäätös, sitoutuminen juhannuksen aikana Euroopan rahoitusvakausvälineen vastuisiin noin 8 miljardilla — kaikki nämä Suomen panostukset muuten suhteessa vielä esimerkiksi Saksan ja Ranskan panostuksiin ovat kovempia monilla kriteereillä tarkasteltuna — sitovat 10 miljardin euron eli viidesosan verran Suomen vuotuisesta talousarviosta, samaan aikaan kun Suomi on ensi vuonna velkaa 84 miljardia euroa.

Kun ajatellaan Suomen ikääntymisestä johtuvien hyvinvointipalveluiden ja tuotantorakenteen ja kansallisen selviytymisen nimenomaan elinkeinopoliittisia erityistarpeita — itse asiassa silloin, kun teimme Emu- ja europäätöksiä, puhuimme nimenomaan epäsymmetristen syklien ja vaikutusten kompensaatiomahdollisuuksista eri tavoilla — kun näitä asioita ja valtiontalouden kestävyyttä ja Suomen vaikeampien tuotanto- ja kilpailuolosuhteiden erityispanostuksia juuri kasvu- ja työllisyyspuolella ajatellaan, niin nyt on myös muistettava, että Saksa ja Ranska tulevat selviämään mutta isänmaamme on varmistettava oma pelastusrengas. Meidän valtiontalouden kestävyys, kyky reagoida vaikeissa tilanteissa oman maan talouden ja selviytymisen puolella vaatii monia johtopäätöksiä. Tältä osin itse asiassa talousvaliokunnan vastalauseessa olevat näkökohdat ovat erittäin tärkeitä. Työeläkeyhtiöiden varojen turvallinen sijoittaminen on, totta kai, meidän eläketurvan ja kansallisen taloudellisen ja poliittisen luokan suurjättikysymys. Sillä on koko talouden kehykseen ja ympäristöön ja meidän selviytymiseemme erittäin suuri vaikutus.

Minä pidän erittäin arvokkaana ja tärkeänä näitä ed. Eero Lehden esille ottamia luottoluokituksen uudistustarpeita riippumattomien arviointitapojen löytämiseksi, niitä todella pikaisesti tarvitaan, totta kai myöskin EU:n yhteisiä talouskoordinaatio- ja euroalueen hallintaan liittyviä mekanismeja, totta kai, muistaen aina jäsenmaiden erityiset vastuut Maastrichtin sopimuksen mukaisella tavalla.

Työeläkeyhtiöiden varojen turvaamisen näkökulma on myös siinä mielessä erittäin tärkeä, että kansallisten vahvuuksien ja vipuvarsien ja taloudellisen selviytymisen rahoituspuolella juuri nämä voimavarat ovat, kuten ed. Skinnari sanoi, myöskin erittäin tärkeitä. Meillä on edelleen erittäin hyviä metsäteollisuuden ja monia muita hankkeita, jotka ovat niiden viimeisten miljoonien eurojen rahoituksesta kiinni. Tässä suhteessa pitää löytää myöskin kansalliset työkalupakit, että nämä asiat parhaalla mahdollisella tavalla hoidetaan.

Herra puhemies! Kannatan ed. Skinnarin tekemää esitystä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä todeta, että kyllä ed. Zyskowicz on oikeassa. Kaikesta huolimatta terve säädöspohjainen markkinatalous toimii. Näitä eri vaihtoehtoja on kyllä kokeiltu, sosialismia kokeiltiin Neuvostoliitossa ja merkantilismia ja kaikkea on kokeiltu, mutta niille on käynyt huonosti. Markkinatalous sen sijaan porskuttaa eteenpäin vahvasti.

Mitä tulee rahaan, niin rahan lainaaminen on aina riski. Täytyy sanoa, että se on järkevä riski, sen talousjärjestelmä osoittaa. Jos yritykset eivät saisi lainaa, investointi olisi mahdotonta ja täytyy sanoa, että taloudellinen kehitys olisi huomattavasti hitaampaa. Eli lainaaminen on hyvä järjestelmä, mutta sitten pitää mennä siihen riskiin. Ja mitä riskiin tulee, niin tietysti silloin, kun ihminen toimii omalla rahalla, niin hän kyllä aika tarkkaan miettii, minne hän laittaa rahansa, ja silloin se riski on varmaan kohtalaisen hyvin hallinnassa.

Ongelmahan ovat nämä veijarit, jotka toimivat toisten rahoilla, sijoittavat niitä, käyttävät niitä. Se on totta, että kun siellä on insentiivejä, joilla annetaan palkkioita, jos tehdään suuria voittoja, mutta sitten kun menee huonosti, niin ei vastata yhtään mistään, niin tietysti semmoinen järjestelmä ei markkinatalouden kannalta ole kovin hyvä. Ja oikeastaan näille sijoittajaguruille pitäisi olla myöskin semmoinen, että jos menee huonosti, niin nämä kantavat osan siitä tappiosta, joka syntyy. Uskon, että silloin syntyisi vastuullisempaa sijoittamista kuin mitä se tänä päivänä on.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Edustaja, talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari toivoi, että nämä evästykset menevät perille pankkivaltuustoon, ja varmaan menevät, tietenkin sitten sillä varauksella, miten välityskykymme pelaa seuraavalle pankkivaltuustolle ja myöskin seuraavalle talousvaliokunnalle, jotka eduskunnan puolesta sitten molemmat asioita eteenpäin vievät. Ed. Skinnarin esittely minusta osoitti kyllä sen, että talousvaliokunta on erittäin perusteellisesti pureutunut sekä pankkivaltuuston kertomukseen että siinä esiteltyihin asioihin ja yksityiskohtiinkin eli mietintö on kyllä linjakas.

Sitten pitää lisätä, että "käytettävissä olevilla tiedoilla". Se on tärkeää, koska on todennäköistä taikka melkeinpä varmaa, että käytettävissämme olevat tiedot eivät ole kovin monen vuoden tähtäimellä ollenkaan riittäviä, että edessä on vuosia, jolloin tiedot muuttuvat ja täydentyvät. Jo pelkästään rahoitusmarkkinoita koskeva sääntelyjärjestelmämuutos vuonna 2013 sovitusti voimaan tulevana sisältää erittäin paljon epävarmuustekijöitä, ehkä jo sitä ennen eurobondi-tyyppisiä uusia avauksia. Varmaan on niin, että Kreikka ja Portugali, ehkä Espanjakin, muodossa tai toisessa kriittisellä tavalla tulevat vielä yhteiseen tarkasteluun.

On joitakin positiivisiakin näkymiä. Kreikan viimeinen luotto-operaatio meni markkinoille kohtuu hyvin, alta 5 prosentin korolla, mutta tietenkin, kun katsoo sitä syvemmälle, niin suurimmat luoton ostajat olivat kreikkalaisia pankkeja, jotka sitten itse asiassa tekevät tässä tiliä, koska pystyvät rahoittamaan omat luottonsa keskuspankin huomattavasti alemmalla korolla antamilla luotoilla. Joten mitään valtavia edistysaskeleita ei näköpiirissä ole.

Oikeastaan eritoten yhteen asiaan valiokunnan mietinnössä kiinnittäisin huomiota, ja se on se, että se ei kuitenkaan mennyt yksimielisenä läpi. Se on minusta vähän omituista ja hämmästeltävää sen vuoksi, että tämänkin keskustelun perusteella siihen liittyvä vastalause — liittyen nyt ennen kaikkea eläkevakuutusyhtiöihin, niitten palkitsemisjärjestelmiin, niitten rooliin — kaiken järjen mukaan voisi olla valiokunnan yhteinen mielipide siinä muodossa (Ed. Rajamäki: Niin pitäisi olla!) kuin se tuossa vastalauseessa on kirjattuna. Sitä henkeä myöskin pankkivaltuuston valmistelut ja keskustelut muun muassa Fivan puolella ovat mielestäni ennakoineet.

Tämä on outoa senkin vuoksi, että eläkevakuutusyhtiöitten roolissa ja sen toimintaan liittyvissä rajoissa on tiettyä muutosta tapahtunut. Perinteisestihän lähtökohta on se, että ne eivät, vaikka pyrkivät vahvoihin tuottoihin, kuitenkaan voi maksimoida tuottoansa täysimääräisesti sillä tavalla kuin jotkin muut yksityiset toimijat voivat tehdä. Liikkeet osakemarkkinoilla ovat tiettyyn mittaan rajattuja, vakavaraisuussäännökset ovat omanlaisensa, ja nyt sitten erityisesti historiallisesti katsoen uusi piirre niiden sijoitustoimintaan liittyen on se, että valtioiden velkapaperit ovat yhtäkkiä tämän suuren kriisin seurauksena muodostuneetkin isoksi kriisiosioksi, jota pitää erityisen tarkasti tarkkailla. Ja sen vuoksi kaikki riskinottoon liittyvät tekijät näitten yhtiöiden osalta pitäisi kyllä tarkoin katsoa. Ja ymmärsin kyllä keskustelusta sen, että tuo vastalauseen ottama asiaosio sopisi ikään kuin kaikille, ja sillä tavalla se minusta myöskin pankkivaltuuston pohjiin hyvin liittyy.

Sitten lopuksi voi sanoa vielä lähtien siitä, minkä alussa toin esiin, että ei meillä todellakaan ole hirmuisen paljon tietoa. Teimme linjakkaita papereita, mielestämme tosiasioihin perustuvia papereita, mutta seuraava eduskunta voi olla sellaisen näkymän edessä, että kun se analysoi tämän eduskunnan pankkivaltuuston, talousvaliokunnan, koko eduskunnan toimia näissä asioissa, niin helposti analyysi asettaa meidät sellaiseen kategoriaan, josta voi sanoa, että Elviskin elää ja lehmät lentävät. Se on vaan tätä päivää, ja siihen joudutaan politiikassa väkisinkin sopeutumaan. Se koskee myöskin ed. Uusipaavalniemen minusta hyvää huomiota tässä mietinnössä, että kun sinne saadaan sisään tärkeitä asioita, niin ne pitää sitten pyrkiä maksimaalisesti viemään eteenpäin, jotta tulevaisuus ei olisi ihan niin epäselvä kuin se helposti tänä päivänä on.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnan asiantuntijoiden kuulemisessa oli esillä varsin mollivoittoinen sävy, ja se sävy oli sitä, että nykymenolla ei voida jatkaa. Rahoitusmarkkinoilla ja yleensä finanssimarkkinoilla luovuus on viime vuosina ollut valttia. Kehittelemällä uusia tuotteita markkinoille on voitu tavallaan häivyttää perinteinen pankin riski. Arvopaperit on niputettu, myyty edelleen ja myyty edelleen, ja sitten niillä on haettu ei-todenperäisiä arvoja, mikä nyt sitten on purkautumassa.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että meidän on otettava paljon tiukempi ote finanssimarkkinoista ja niiden valvonnasta ja myöskin jaettava ne kahteen osaan: on turvalliset alat, ja sitten on alat, jotka toimivat täysin omilla vastuillaan. Meidän kulkumme kohti uutta sääntelyä tuo osaltaan varmaan mukanaan myöskin sen, jättää pohdinnan siitä, pitääkö osakkeenomistajat aina pelastaa. Mielestäni ei silloin, kun on kysymys yltiöpäisestä voiton tavoittelusta, joka johtaa huonoon lopputulokseen.

Nyt täällä euroalueella ovat valtiot ottaneet pankkien vastuut. Ei tulevaisuudessa, eikä tästä päivästä eteenpäinkään, pankkien tehtäviä voi siirtää valtiolle. Jokaisen kansallisvaltion on kannettava vastuu omista asioistaan, ja myöskin jokaisen pankkijärjestelmän on kannettava vastuu omistaan. Ei näitä voi yhdistää eikä häivyttää, vaan jokaisella on oma vastuunsa, ja tämän järjestelmän selkeyttäminen ja palauttaminen osaltaan sitten aikanaan, kun päästään uuteen talouskasvuun, voi tervehdyttää tämän rahamarkkinan ja finanssiympäristön.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Talousvaliokunnan syksy oli todella raskas, ja oli töitä yllin kyllin, ja siksi ehkä tämä eläkeyhtiöiden, lähinnä nyt siis työeläkevakuutusyhtiöiden, johdon palkkojen, palkkioiden ja lisäeläkkeiden ongelma, joka on todella vakava ja häpeällinen asia tässä järjestelmässä, nousi esille. Se nousi esille oikeastaan julkisuuden kautta liian myöhään, että valiokunta olisi ehtinyt kuulemaan asiantuntijoita edes hieman. Itse en muista, teinkö virallista esitystä, mutta kuitenkin mainitsin, että valiokunta voisi kuulla puheenjohtaja Jouko Ahosta, joka on erinomainen asiantuntija, esimerkiksi siltä kannalta, miksi ay-liikkeen edustajat hyväksyvät eläkevakuutusyhtiöiden hallituksissa nämä tällaiset järjestelmät ja puolustavat niitä julkisuudessa.

Talousvaliokunnassa loppui aika, että olisi voitu mennä tähän syvemmälle. Tämä kappale, mikä täällä on, on ihan kannatettava, ja tulen äänestämään sen puolesta, kun siitä ilmeisesti huomenna äänestetään, mutta aikataulu on aina otettava vähän huomioon, kun isoja asioita käsitellään. Tämä on tärkeä asia.

Mitä sitten tulee reittauslaitosten kysymyksiin, ne ovat todella vakava, iso kysymys ja valiokunnassa hieman pohdittiin sitä, pitäisikö todella eurooppalainen julkinen reittauslaitos perustaa kilpailijaksi. Se ei ehkä ole ihan yksinkertainen asia, saako sellainen laitos luottamuksen ja onko se toimiva malli. Toinen malli voisi olla se, että reittauslaitokset alistettaisiin jonkun riippumattoman julkisen EU-tason tarkastustoiminnan alaisiksi ja niille annettaisiin moitteet silloin, kun ne arvioivat väärin. Kyllähän se oli käsittämätöntä, että esimerkiksi Islanti heinäkuun lopussa silloin, oliko se 2007, arvioitiin erittäin loistavassa kunnossa olevaksi ja sitten kolmen kuukauden kuluttua maa oli konkurssissa ja pankit olivat kaikki konkurssissa. Eli ei tällaisesta tilanteesta saisi päästä sillä lailla reittauslaitoksen ohi kuin nyt ovat päässeet. Tämmöinen yhteinen valvontajärjestelmä, ikään kuin Fiva, tälle sektorille voisi olla yksi malli.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Sasille, kun hän sanoi, että rahan lainaaminen on aina riski. No, se varmasti on riski, mutta keskustelua pitääkin käydä nimenomaan siitä, kenelle se riski on ja kenelle se voi realisoitua.

Muistutan vielä siitä Kaupthing-pankin ratkaisusta. Silloin eduskunta teki minun mielestäni periaatteellisen linjavalinnan, että se lähtee takaamaan talletusten lisäksi myöskin ylikorkeat korot eli palkitsemaan islantilaiset pankit ja niihin sijoittaneet henkilöt siitä, että Islanti pystyi omalta osaltaan sekoittamaan eurooppalaiset rahoitusmarkkinat. Ihmettelen kyllä, miten talousvaliokunnassa asia eli niin, että se kanta vaihtui hyvinkin äkkiä, ja ne perustelut eivät kyllä ole minulle selvinneet vieläkään.

Tämmöinen vastaavanlainen myllyhän pyörii nyt Kreikan ja Irlannin osalta, mahdollisesti monen muun valtion kohdalla, ja kyllä kai — niin kuin ed. Salo täällä sanoi, että pankilla on oma tehtävä, valtiolla oma tehtävä — tämmöinen valtion holtiton takaaminen pitää joskus viheltää poikki. Se on ihan varma, että nämä pelurit pelaavat niin kauan kuin on tieto siitä, että takaajat löytyvät.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasin aikaisemman puheenvuoron johdosta on kyllä todettava, että sosialidemokraateille ei ole ollut epäselvää meidän peruslinjauksemme talouden perustaa ja yhteiskunnallista ajattelua koskevilta osin. Taistelussa kommunismia vastaan sosialidemokraatit olivat niin ammatillisella kuin poliittisella kentällä etulinjassa. Olemme myös johdonmukaisesti olleet aina taistelemassa etulinjassa valvomatonta, säätelemätöntä kasinokapitalismia vastaan. (Ed. Kankaanniemi: No, no!) Kyllä nyt vihdoin pitäisi avoimesti myöskin muiden kuin sosialidemokraattien tunnustaa, että sokean uskon markkinavoimien kykyyn hallinnoida riskejä pitää olla menneisyyttä. Tältä osin tarvitaan nyt kyllä muita tapoja edetä kuin se, että sadat miljoonat syyttömät maksavat tämän kasinokapitalismin laskua.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt tuli äsken tieto siitä, että EU-komission puheenjohtaja Barroso ehdottaa, että helmikuun alussa valtionpäämiehet kokoontuisivat ja laittaisivat lisää rahaa tähän vakuusrahastoon. Tämähän merkitsee käytännössä sitä, jos Suomen vastuut ovat nyt 8 miljardia, EU:n osuus 500 miljardia, että jos siinä otetaan Espanja huomioon — enkä nyt usko oikein, että Saksa ja Ranska lähtevät tähän peliin mukaan niin, etteikö niitäkin otettaisi huomioon — niin minä en tiedä sitä miljardimäärää, mitä uskaltaisin sanoa, mikä se tulee käytännössä olemaan ja kuinka moninkertaiseksi Suomen vastuut nousevat.

Kun sitä verrataan siihen tilanteeseen, mikä meillä oli silloin 1990-luvulla tai 1998, kun pankkikriisi tässä salissa julistettiin päättyneeksi, jolloin vastuut olivat 35 miljardia markkaa ja korkoineen 52 miljardia markkaa, niin me olemme tekemisissä nyt paljon suuremman pesän kanssa. Täytyy vaan toivoa ja ottaa korkeampiakin voimia mukaan, että nämä eivät millään tavoin silloin lankeaisi.

Mutta tämä tulee nyt suureen valiokuntaan 18. päivä, tai Ecofin on 18. päivä kuulemma, ja sitten ensi perjantaina valtiovarainministeri on siellä, jolloin näitä asioita käydään läpi. Tämä on se yksi näkökulma, ja tässä nyt nimenomaan, jos puhutaan työeläkerahastojen osuudesta, se on se meidän suurin sijoituksemme, 90 miljardia ulkomailla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja yksistään euromaissa emme tiedä tätä määrää, mikä se on kutakin maata kohti, mutta kun 27 miljardia jaetaan euromaiden kesken, niin aika paljon on näissä maissa, joista nyt on tällä hetkellä kysymys ja jotka saattavat tähän tulla mukaan. Siinä on suomalaisen työeläkejärjestelmänkin tulevaisuus koetuksella.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen muisti on todella terävä. Me kävimme keskustelua talousvaliokunnassa laajasti tästä, että meidän olisi pitänyt saada lisää aikaa käsitellä asiaa ja nimenomaan kuulla asiantuntijoita muun muassa vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden johtajien palkkioiden osalta, mutta siihen meillä ei ollut mahdol-lisuutta. Me emme kuulleet yhtä ainoata henkilöä. Mielelläni olisin myös kuullut Ahosta ja monia muitakin, jotka ovat olleet päättämässä näistä asioista, mutta siihen emme sitten päätyneet, joten toivon, että me voimme talousvaliokunnassa tästä asiasta sitten ottaa laajemman vyyhdin ja purkaa koko asia auki ja saada varsinaisesti myöskin päätöksiä aikaan.