Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti ympäristöhallinnossa ja yhteistyössä Metsähallituksen kanssa on selvitetty kahden kansallispuiston perustamisedellytykset Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistojen osalta. Nyt olemme sitten siinä, uskoakseni aika laajasti ajatellen iloisessa tilanteessa, että Selkämeren kansallispuiston perustamista koskeva lakiesitys on ollut täällä eduskunnassa jo pidemmän aikaa käsittelyssä, ja käsittelyyn tulee nyt sitten hallituksen esitys Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta.

Ajatuksella Sipoonkorven kansallispuistosta ja erityisesti Sipoonkorvessa sijaitsevien alueiden luonnonsuojeluarvoilla on pitkä historia, sillä erilaisissa komitea-arvioinneissa nämä alueet ja niiden luontoarvot mainitaan jo aina 1970-luvulta lähtien. Tietenkin on tunnettua, että myös tässä salissa ja ylipäätään Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla on ollut väkevää tahtoa jo pidemmän aikaa siitä, että Sipoonkorven luontoarvoiltaan tärkeälle alueelle perustettaisiin kansallispuisto.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Sipoonkorven alueelle perustettaisiin tässä vaiheessa reilut 1 800 hehtaaria kattava kansallispuisto, joka perustettaisiin siis tällä hetkellä jo valtion omistuksessa oleville maille, ja ne maat muodostavat jo tällä hetkellä Sipoonkorven luonnonsuojelualueen. Se on edustava otos erilaisia metsä- ja kallioalueita, ja luontoarvojenkin puolesta voidaan katsoa, että se hyvällä ja myönteisellä tavalla täydentää Suomen tällä hetkellä 35 kansallispuistoa kattavaa verkostoa, joka nyt siis muuttuisi 37:ksi, jos nämä lakiesitykset täällä eduskunnassa hyväksytään.

Toki samalla, kun on korostettava tuon alueen arvokkuutta, on todettava myöskin se, että tämän hallituksen esityksen mukaisessa muodossa perustettaessa tämä kansallispuisto olisi ja on vielä pinta-alaltaan kohtuullisen pieni ja ennen kaikkea se olisi vielä aika pirstaleinen. Sen vuoksi olennainen osa tätä esitystä ovat myöskin suuntaviivat laajentaa tuota kansallispuistoa, koska pelkästään tämänhetkisessä muodossaan se ei vielä kaikilta osin vastaa luonnonsuojelulliseen tarpeeseen vaan siinä on tarpeen sitä selkeästi laajentaa.

Tältä osin erityistä mielenkiintoa — ja se on sinne esityksen perusteluihinkin kirjattu — on varsinkin Helsingin kaupungin omistuksessa olevilla tähän nyt perustettavaan kansallispuistoon, voisi sanoa, elimellisesti liittyvillä alueilla, jotka siis täydentäisivät ja yhtenäistäisivät tätä kansallispuistokiinteistöä. Tavoitteena on, että kansallispuiston perustamisen tai päätösten jälkeen mahdollisimman pian valtiovalta voi käydä Helsingin kaupungin kanssa neuvotteluja mahdollisista maanvaihdoista Sipoonkorven osalta.

Tietenkin on toivottavaa, että Helsingin kaupunki voisi hyödyntää myös luonnonsuojelulain 22 §:n mahdollistamaa yhteisöjen omistamien maiden liittämistä kaupunkiin. Eli maanvaihdoin ja toivottavasti myös jonkin verran liittämisin noita tärkeimpiä tähän kansallispuistoon liittyviä alueita on tarkoitus kansallispuistoon saada. Tietenkin kansallispuiston osaksi voidaan myös hankkia maa-alueita täydentämään ja yhtenäistämään tätä pirstaleista kokonaisuutta, ja myöskin alueen suojelua voidaan vahvistaa myös yksityisessä omistuksessa olevien maiden perustamisella yksityisiksi suojelualueiksi, mutta niitä ei sitten siinä tapauksessa liitettäisi kansallispuistoon.

Sipoonkorven erikoisuus on ilman muuta se, että se sijaitsee maantieteellisesti tällä alueella, jossa jo tällä hetkellä asuu merkittävä osa suomalaisista, elikkä se on aika ison asujaimiston vaikutuspiirissä. Tietysti oman vivahteensa kansallispuistolle antaa myös se, että se sijaitsee alueella, jonka erilaiset maankäyttöpaineet ja tulevaisuuden maankäyttösuunnitelmat ovat hyvin moninaiset. Sen vuoksi tämän kansallispuiston lisäksi on esimerkiksi kansallispuistosta merelle ulottuvien ekologisten käytävien turvaamiseksi, mahdollisen uuden asutuksen päivittäisen virkistyskäytön turvaamiseksi ja muutoinkin suojelutavoitteiden ja muiden maankäyttötavoitteiden yhteensovittamiseksi äärimmäisen tärkeä painoarvo nyt etenevällä usean kunnan yhteisellä kaavoituksella, joka tuota aluetta koskee.

Arvoisa puhemies! Jos ja kun eduskunta tämän lakiesityksen hyväksyy, silloin tulemme tällä kaudella perustaneeksi kaksi uutta kansallispuistoa, ja se mielestäni osoittaa ja tuo hyvin konkreettisesti esille myöskin sen, että Suomessa ja hallituksella on tarkoituksena ja vahvana tahtotilana ollut myös vahvistaa perinteistä luonnonsuojelua sekä kansallispuistojen perustamisen että monenlaisen muun suojelutoiminnan, esimerkiksi Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman, edesauttamisen kautta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys Sipoonkorven kansallispuistosta on nyt vihdoinkin käsiteltävänä täällä eduskunnassa. Se on todella myönteinen asia, ja siitä kiitos ministeri Lehtomäelle.

Toivomukseni on, että ympäristövaliokunta voisi käsitellä asian niin joutuisasti, että ehtisimme vielä hyväksyä lain näillä valtiopäivillä niin, että pääsisimme kehittämään ja laajentamaan Sipoonkorven kansallispuistoa mahdollisimman nopeasti. Hallituksen esitys on nimittäin vasta ensiaskel tämän merkittävän kansallispuiston perustamisprosessissa.

Hallitus esittää, että puisto alustavasti perustettaisiin valtion maille eli nykyisen Sipoonkorven luonnonsuojelualueelle, jonka pinta-ala on noin 1 800 hehtaaria. Maksimissaan puisto toivon mukaan olisi ainakin puolet suurempi. Tässä vaiheessa ollaan vielä kaukana niistä tavoitteista, jotka asetettiin Metsähallituksen viime vuoden lopulla valmistuneessa perusteellisessa selvityksessä tämän kansallispuiston perustamis-edellytyksistä. Eniten kannatusta on lausuntokierroksen saanut selvityksen VE 2-vaihtoehto, jossa hallituksen esityksen minimivaihtoehtoon lisättäisiin kuntien maakuntakaavassa merkittyjä suojelu-, virkistys- ja metsätalousalueita luonnonsuojelulain 22 §:n mukaisesti. Tilannehan on se, että Sipoon ja Vantaan alueet on suurin piirtein jo liitetty, joten kysymyksessä ovat Helsingin alueet.

Vaihtoehto 3, joka kattaisi alueen merenrantaan saakka, erityisesti siellä sijaitsevien Natura-alueiden ja tarvittavien viherkäytävien osalta, on monelle tuntunut hankalalta sen vuoksi, että Porvoonväylä katkaisisi puiston kahtia. Mainitut alueet ja käytävät pitää kuitenkin osakaavassa, ja kaavassa ainakin, suojella perusteellisesti.

Puistoalueen laajentamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että valtio hankkisi sitä varten lisäalueita. Avainasemassa ovat eräät Helsingin kaupungin omistuksessa olevat, noin 600 hehtaarin kokoiset alueet. Ne voitaisiin joustavasti vaihtaa valtion muualla sijaitseviin rakentamiseen sopiviin alueisiin. Huomioon ottaen perustettavan kansallispuiston suuri merkitys Itä-Helsingissä asuvien kuntalaisten virkistystarpeille Helsingin kaupunki voisi päättää lahjoittaa tai muuten liittää osan näistä alueista puiston osaksi. Olennaista onkin se, että valtio ja Helsingin kaupunki aktiivisesti hakisivat maanvaihto- ja muita ratkaisuja siten, että puistoalue laajentuu ja kansallispuiston tarkoitus ja tavoitteet realisoituvat kansalaisten kannalta hyvällä tavalla.

Puiston kannalta toinen asia, joka on tärkeä, on niin sanottu Östersundomin osayleiskaavan laadinta, joka tapahtuu Vantaan, Sipoon ja Helsingin yhteistyönä. Kaava-alueena on muun muassa koko Sipoosta äsken vallattu alue, joten kaavassa todellisuudessa ratkaistaan puiston eteläraja ja erityisesti se, miten Porvoonväylän eteläpuolella olevat Natura-alueet ja tarpeelliset viherkäytävät suojataan. Luontevin eteläraja puistolle olisi Porvoonväylä, mutta valitettavasti sinne kaavaillulle puistoalueelle on jo ehditty rakentaa Landbon omakotialue ja samoin siitä itään poikkeusluvalla joukko omakotitaloja. Toivottavaa olisi, että Porvoonväylän pohjoispuolelle enempää rakentamista ei kaavassa hyväksyttäisi, ellei se sitten ole varovaisesti suunniteltua, niin sanottua täydentävää rakentamista.

Hufvudstadsbladetissa marraskuussa julkaistun uutisen mukaan näyttäisi siltä, että Helsingin kaupungin kaupunginsuunnittelu kaavailee muutamaa uutta väestörikasta kaupunginosaa nimeltä Sundberg, Gumböle, Östersundom tuolle Sipoolta vallatulle alueelle, pääosin Porvoonväylän eteläpuolelle. Siitä eteenpäin vielä Sipoon kunnan alueelle tulisi vastaavasti asuntojen keskitystä Majvikin alueelle. Koko alueen väestötavoitteena on mainittu 50 000—80 000 asukkaan sijoittaminen näille maille seuraavien noin 20—30 vuoden aikana. Jopa 100 000 henkeä on mainittu.

Toivon, että asianomaiset kunnat kunnolla pohtisivat, ovatko näin mittavat väestötarpeet realistiset ja tarpeelliset. Mistä nämä ihmiset tulisivat? Näyttäisi siltä, että moni keskisuuri kaupunki jouduttaisiin maassamme melkeinpä tyhjentämään, jotta tähän tavoitteeseen päästään. Koko tämä väestötavoite tuntuu kyllä turhan mahtavalta.

Suurin hyöty uudelle puistolle tulee itähelsinkiläisille ja heidän virkistystarpeilleen, tietysti samoin keskiuusimaalaisille ja vantaalaisille. Toivottavasti se innostaa Helsingin kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen ja johtavat virkamiehet aktiivisesti edistämään kansallispuiston nopeaa kehittämistä ja laajentamista.

On todella mieluisaa, että tämä ainutlaatuinen luontoaluekokonaisuus näin lähellä Pääkaupunkiseudun ydintä voidaan kansallispuistona suojella. Yhdessä Nuuksion kansallispuiston, Meikon luonnonsuojelualueen ja Vantaan vesistön jokilaakson kanssa se muodostaa tulevaisuudessa erinomaisen kokonaisuuden, jossa Pääkaupunkiseudun asukkaat voivat tutustua kauniiseen, vaihtelevaan luontoon ja virkistyä terveellä tavalla.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on erittäin tervetullut. Kiitos siitä ministerille. Tämä on myös kauan odotettu esitys, ja niin kuin tässä tuli ilmi, niin tätä ei suinkaan ole odotettu pelkästään tämän hallituskauden ajan, vaan kaikkein parhaat edelläkävijät ovat osanneet odottaa tätä jo parikymmentä vuotta, joten oli nyt korkea aika, että tuli.

Tämä kansallispuisto-esitys on tervetullut metropolialueen kokonaisuuden kannalta. Tässähän syntyy nyt kansallispuisto, joka on Suomen ainoana lähes metropolialueen ytimessä, ja niin muodoin tämä tulee kohottamaan Helsingin seudun ja erityisesti sen itäisten osien alueen arvostusta asuinalueena jnp. tarjoten samalla asukkaille virkistykseen ja retkeilyyn mahdollisuuksia, entistä paremmin luontoharrastukseen, opetukseen, tutkimukseen, kaikkeen siihen, mihin kansallispuistot valtakunnallisestikin on tarkoitettu.

Kansallispuistostatus on siinä mielessä tärkeä, että se varmistaa tämän hämmästyttävän yhtenäisenä säilyneen merkittävän metsäalueen tulevaisuuden varsin pitkälle ja ilmeisesti pysyväisesti muilta maankäyttöpaineilta suojassa. Myöskin kansallispuistostatus mahdollistaa sen, että ihmisten kulkua siellä pystytään ohjaamaan sillä tavalla, että kaikkein herkimmät alueet pystytään säästämään liialta kulutukselta ja samalla voidaan myöskin yleiseen kansallispuistojen tapaan rakentaa sinne virkistystä ja retkeilyä palvelevia rakenteita. Tässä mielessä tätä statuksen muutosta luonnonsuojelualueesta kansallispuistoksi on joka suhteessa ilolla tervehdittävä.

Kansallispuistoesitys Sipoonkorven osalta on tervetullut myös luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen kannalta. Edellinen vuosi, vuosi 2010, oli monimuotoisuuden teemavuosi, ja nyt kun sen yhteydessä havaittiin, että maailmanlaajuisestikin monimuotoisuuden turvaaminen ei ole kovin suotuisasti edennyt, todettiin, että tämä nyt kuluva vuosikymmen on luonnon monimuotoisuuden teemavuosikymmen. Ehkä hyvä niin. Joka tapauksessa on tärkeätä, että meillä konkreettisilla toimenpiteillä, kuten kansallispuistojen perustamisilla, tuetaan Suomen luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tässä mielessä yhtä suurella ilolla tervehdin niin Selkämeren kansallispuiston perustamista kuin Sipoonkorvenkin esitystä.

Sipoonkorven luontohan on varsin monipuolinen, poikkeuksellisen monipuolinen, eteläisen Suomen luontoalue, jossa on metsiä, kallioita, pienialaisia soita, ja sitten vielä kaiken kruununa siellä on näitä perinnemaisemia ja perinnetyyppistä viljelyä siellä harrastetaan. Siellä on hyvin monimuotoinen ja rikas tämä luonto kaikella tavalla. Siinä mielessä tämä tuo Suomen kansallispuistoverkkoon merkittävän lisän, nimenomaan eteläisten luontotyyppien osalta. Ja kuten täällä ed. Söderman totesi, niin tämä myös on koko Pääkaupunkiseudun, eteläisen Suomen osalta merkittävä siinäkin mielessä, että tämä on merkittävä osa Pääkaupunkiseudun niin sanottua Viherkehää, johon kuuluu Nuuksion ja tulevan Sipoonkorven kansallispuiston lisäksi muun muassa Vantaan alueita ja Meikon luonnonsuojelualue ja Porkkalan alueita sekä Helsingin ja Sipoon edustan saaristoa. Tämä Viherkehä on yksi näitä metropolialueen selkeitä vahvuuksia, joista meidän tulee pitää huolta, ja tämä on yksi esimerkki siitä.

Mutta niin kuin aina, tämäkään esitys ei nyt aivan täydellinen ole. Niin kuin ministerikin esittelypuheenvuorossaan totesi, niin tässä, mistä nyt aloitetaan, rajaus on varsin pirstaleinen ja toisaalta myöskin pinta-ala on pienempi kuin mitä luonnontieteellisillä ja muillakin perusteilla voitaisiin toivoa. Ymmärrän hyvin, että tämä hallituksen esitys oli tässä vaiheessa tarpeellista tehdä tällä tavoin, jotta saadaan tässä ikään kuin pää auki ja saadaan kansallispuisto perustettua, ja tähdätään sitten jatkossa tämän pirstaleisuuden vähentämiseen ja pinta-alan kasvattamiseen.

Kuten tässä, myös hallituksen esityksessä, on todettu, ehkä olennaisimpana ulottuvuutena tässä ovat nämä Helsingin kaupungin omistamat noin 600 hehtaarin maat, jotka elimellisesti liittyvät näihin Sipoonkorven ydinalueisiin. On erinomainen linjaus mielestäni se, mikä tässä hallituksen esityksessäkin todetaan, että vaihto-omaisuutena voidaan käyttää muutakin kuin ympäristöministeriön taseessa olevaa valtion omaisuutta. Tässä viitataan suoraan Senaatti-kiinteistöihin ja muihin valtion hallinnassa oleviin omaisuuseriin, joitten avulla tätä vaihtotoimintaa voidaan harjoittaa.

Oma lukunsa on myös se, että jatkossa, toivottavasti, pystytään kansallispuistoa laajentamaan liittämällä siihen myös tällä hetkellä yksityisessä omistuksessa olevia suojelunarvoisia alueita. Mutta tämähän tulee tapahtumaan ilmeisesti pääsääntöisesti Metso-ohjelman kautta ja joka tapauksessa vapaaehtoisin toimin sillä tavalla, että maanomistajien kanssa päästään tästä asiasta yhteisymmärrykseen.

Toinen ongelma, joka tässä esityksen kokonaisuudessa mielestäni on, on se, että tässä ei ole saman tien liitetty tähän kokonaisuuteen näitä rannikon Natura-alueita, Östersundomin alueen Natura 2000 -ohjelmassa mukana olevia alueita. Nämä rannikon Natura-alueethan eivät ole maankäytön erityisten paineiden kohteena, ne on turvattu jo nykyisillä säädöksillä. Eli se ei olisi oikeastaan keneltäkään pois, että ne liitettäisiin tähän kansallispuistokokonaisuuteen siten kuin Metsähallitus selvityksessään esitti. Jos tämä kokonaisuus näin laajana toteutuisi, silloin varsinkin Sipoonkorven kansallispuisto olisi moni- puolisuudessaan, monimuotoisuudessaan aivan omassa luokassaan Suomen kansallispuistojen joukossa, koska se ulottuisi rannikon merenrantaluontotyypeistä sinne sisämaan kallioisiin metsiin saakka.

Samassa yhteydessä kiinnitän huomiota myös siihen, että vaikka näiden ekologisten yhteyksien toteuttaminen näiden rannikon Natura-alueiden ja tulevan kansallispuiston välillä ei missään esityksissäkään ole ollut kansallispuiston rajausta koskeva asia, niin kaavallisin keinoin tulee varmistaa, että nämä erittäin tärkeät yhteydet riittävässä laajuudessa tulevat toteutumaan. Tässähän uhkana on juuri se, minkä ed. Söderman tässä toi esille, että tämä on Helsingin liitosaluetta, johon on laadittu aika mahtipontisia asukasmäärätavoitteita. Tässä on aika suuri yhteensovittamisen tarve. Nähdäkseni kyllä kohtuullisen suurikin asukasmäärä on sovitettavissa yhteen kansallispuiston toteuttamisen kanssa, mutta suunnittelussa tarvitaan kyllä erittäin suurta huolellisuutta ja myös sen muistamista, että rakentamisalueita etelästä, Pääkaupunkiseudultakin, kyllä löytyy, mutta tällaisia koskemattomia luontoalueitapa, joita Sipoonkorven ympäristössä on, ei niin runsaasti olekaan. Eli niiden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää jatkossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä tässä esitän toiveenani ja ennusteenani sen, että tämä esitys, joka nyt meillä on pöydässä, on Sipoonkorven kansallispuiston osalta vasta alkua, että tässä on kaiken toivon mukaan tosiaan nähtävissä muutaman vuoden kuluttua jo sellainen tilanne, että meillä on Sipoonkorven kansallispuiston nimikkeen alla tätä ehdotettua eheämpi ja tuntuvasti laajempi kansallispuistokokonaisuus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! On hyvä asia, arvoisa ministeri, että olette saanut tämän esityksen Sipoonkorven kansallispuistosta eduskuntaan. Ei ole enää mitään ongelmaa, etteikö eduskunta, ympäristövaliokunta ja koko eduskunta, ehdi tätä asiaa käsitellä näillä valtiopäivillä. Siellä on todella toinenkin kansallispuistoesitys käsittelyssä, mutta myöskin Selkämeren kansallispuistohanke on varmasti myötätuulessa.

Tässä Sipoonkorven kansallispuistokysymyksessä on merkille pantavaa, että komiteanmietinnössä vuodelta 1976 tämä ajatus kansallispuistosta oli jo esillä ja nyt eletään vuotta 2011, kun tämä asia on käsittelyssä.

Repoveden kansallispuistolle oli vähän samalla tavalla käynyt, kun se oli myös 1976 mainittu näissä selvityksissä ja sitten se on ollut käytössä vuodesta 2003. Siinä ympäristövaliokunta, jossa mukana oli vahvasti ed. Hiltunen täällä paikalla olevista, oli silloin sitä perustamassa.

Mutta nyt tämä on hyvä alku, tämä hallituksen esitys 324. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Niin kuin todetaan ja kartasta nähdään, on hyvinkin pirstaleinen lähtötila, siellä on paljon parsimista ja yhteensovittamista. Tässä luonnonsuojelulaki antaa siis mahdollisuuden tähän kokoamiseen. Kuntien tahtotila on positiivinen. Täällä on paikalla Vantaalta, Pääkaupunkiseudulta yleensäkin edustajia. Tiedämme, että yhteistuumin tätä asiaa varmasti ollaan viemässä eteenpäin.

Rannikon Natura-alueiden kaavallinen liittäminen nyt aluksi niin, että maakuntakaavat ja osayleiskaavat luodaan niin, että ne mahdollistavat tämän yhteyden Valtatie 7:n ja 18:n pohjoispuolelta eteläpuoleisiin Natura-alueisiin, on tärkeätä. Tämä kaavavalmistelu on menossa koko ajan, Uudenmaan maakuntakaavaa ollaan tekemässä kovaa vauhtia. Samalla on huomattava, että myöskin itäinen rantarata on saatava kaavoitukseen mukaan, ja se on viisasta linjata E18-suuntaisesti, tällöin se ei ole erityinen este tälle kokonaisuudelle. Mutta nämä ekologiset käytävät ovat tärkeitä.

Kustannuksista tässä hallitus toteaa, että noin 400 000 euroa vuodessa ovat itse tämän kansallispuiston kehittämisen ja käytön kustannukset. Siinä ei tietenkään ole mukana puiston laajentamiseen liittyviä menoeriä. Mutta entä resurssit? Se on se ainainen asia. Ei ole pitkä aika siitä, kun tässä salissa käytiin pitkät keskustelut lukuisissa eri vaiheissa siitä, miten paljon ympäristöministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä on kansallispuistojen ylläpitämiseen varoja, ja saatiin sitten eduskunnan toimesta lisättyä, palautettua, niitä miinustuksia, mitä valtiovarainministeriö oli tehnyt vuoden 2011 budjettiin.

Mutta lisää siis toki tarvitaan. Tämä on kansallista omaisuutta. Sen siirtämisestä hallitusti tulevien sukupolvien käyttöön on paljolti kysymys, ja tänä aikana, kun luonnon monimuotoisuus on hupenemassa, nämä kaikki tämän tyyppiset hankkeet ovat tarpeellisia. Hallituksella on nyt kaksi, sanoisinko, sulkaa hatussa näistä kansallispuistoista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että muuten olemme eläneet synkkiä aikoja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen suhteen ja niissä synkissä ajoissa on ollut hallituksella oma ikävä osuutensa päätöksen tekemisessä ja hallituksen esityksien tuomisessa eduskuntaan. Nämä kaksi kansallispuistoa ovat tietysti hyvä asia, ja tästä kiitoksia myös ministerille. On todettava, että ministeri on tässä asiassa ollut tiukkana ja vienyt asiaa hyvällä tavalla eteenpäin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi Sipoonkorven kansallispuistosta on erittäin kannatettava ja odotettu sekä iloinen asia. Kiitos siitä ministerille!

Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta on yhteistuumin ajanut Sipoonkorven kansallispuiston perustamista. Hankkeella turvataan alueen luonto- ja virkistysarvot sekä varmistetaan luonnon monimuotoisuuden säilyminen lisääntyvien kävijämäärien ja asuntorakentamisen paineessa.

Uudenmaan alueella Sipoonkorven alue on yksi merkittävimmistä rakentamattomista metsäalueista Pääkaupunkiseudulla. Viimeisten 10 vuoden aikana ripeä asunto- ja tiestörakentaminen on aiheuttanut lähimetsien vähenemistä ja suurten yhtenäisten metsäalueiden rikkoutumista. Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen mahdollistaa sen, että Nuuksion kansallispuiston ja Meikon luonnonsuojelualueen muodostama metsäalueiden ja eheiden kallioalueiden verkosto säilyy.

Yhtenäisellä laajalla metsäalueella on suuri merkitys asukkaille niin virkistysalueena kuin lähiluontona. Alueen maasto on vaihtelevaa, ja korkeuserot ovat suuria. Alueella on myös paljon korpia ja pieniä suoalueita. Osa alueen metsistä on arvokasta vanhahkoa metsää. Alueen kasvisto ja eläimistö on runsasta, ja siellä esiintyy myös uhanalaisia ja harvinaisia kasvi-, sieni- ja eläinlajeja. Se antaa myös suojaa suuria metsäalueita vaativille lajeille, kuten esimerkiksi metsolle.

On erittäin tärkeätä, että uusia kansallispuistoja perustettaessa huolehditaan siitä, että Metsähallituksella on riittävästi määrärahoja henkilöstön palkkaamiseen, jotta kansallispuiston alue tulee hoidettua sääntöjen mukaisesti.

Sipoonkorven arvo perustuu monimuotoisuuteen, uusmaalaisittain tyypilliseen metsä- ja suoluontoon. Tämän hallituksen esityksen myötä voidaan säilyttää tämä eheä luontokokonaisuus aivan Pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Tästä päätöksestä kiittävät tulevat sukupolvet.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä olemme tänään kuulleet, Sipoonkorpi juontaa jo vuosikymmenten taakse. Tilannehan kuitenkin varsin tuoreeltaan oli se, että hallitusohjelmassa sovittiin, että asiaa selvitellään. Eduskunnassa kävimme paljon keskustelua aiheesta kansanedustajien kesken, ja selkeä viesti ympäristövaliokunnan ja ministeriön välillä oli se, että ministeriön virkamieskunta vastustaa Sipoonkorven perustamista ja ei pidä sitä tarkoituksenmukaisena.

Mutta toisaalta Sipoonkorven perustamisen puolelle käännyttiin varmasti senkin takia, että tilanne Sipoonkorven alueella on selvästi muuttumassa. Luonnonsuojelualue, jota Sipoonkorpi suurelta osin tälläkin hetkellä jo on, turvaa tietysti Sipoonkorven luonto-olosuhteet ja niiden varmistamisen myöskin tuleville sukupolville, mutta maankäyttö alueen suunnalla on tiivistymässä, lisääntymässä, ja sen kautta myöskin Sipoonkorvessa vierailevien ihmisten määrä varmuudella lisääntyy, niin kuin nyt olemme nähneet, että vuosien kuluessa ihmisten, jotka ovat Sipoonkorpeen tutustumassa ja ovat nauttimassa Sipoonkorven luontoelämyksistä, määrä on räjähdysmäisestikin lisääntynyt.

Helsingin, Vantaan ja Sipoon omat aluesuunnitelmat maankäytön tiivistämiseksi ovat niin ikään selkeä viesti siitä, että on olemassa riski, että luonnonsuojelualue ei pelkästään riitä statuksellaan turvaamaan Sipoonkorven luonto-olosuhteita. Onneksi ympäristöministeri ymmärsi asian ja ymmärsi viestin. Varmastikin sen takia tässä tänään olemme. Toisaalta en halua missään määrin väheksyä Helsingin kaupungin, Vantaan kaupungin ja Sipoon kunnan aktiivista roolia Sipoonkorven perustamisen puolesta. Mutta ehkä kuitenkin tässä salissa ja nyt tässä ministerinkin läsnäollessa haluan korostaa sitä, että Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yhteinen työ Sipoonkorven perustamisen puolesta on varmasti myöskin tuottanut tuloksen. Se osoittaa sen, että kun kansanedustajat yli puoluerajojen ovat valmiita tekemään yhteistyötä yhteisen asian hyväksi ja puhumaan sen puolesta, eivät pelkästään muille kansanedustajille vaan myöskin ministeriön suuntaan ja ministerin suuntaan, toimimaan alueen hyvän tulevaisuuden puolesta, niin se myöskin kantaa joskus hedelmää. Ehkä tässä tilanteessa olemme nyt yhdessä todistamassa sitä, että säädetään laki Sipoonkorven kansallispuistosta, joka on ministeri Lehtomäen ansiokas osoitus siitä, että hän ymmärtää viestiä ja ymmärtää myöskin itse alueen tulevaisuuden merkityksen. Siitä tässä yhteydessä haluan meidän kaikkien uusimaalaisten ja helsinkiläisten kansanedustajien ja myöskin alueen asukkaiden puolesta kiittää ministerin ymmärrystä ja viisautta.

Niin kuin totesin tuossa yhteydessä, kansallispuisto senkin takia on varmasti oikea statukseltaan tuolle alueelle, koska alueen maankäyttö tulee muuttumaan. Se on selvää, että asuminen Sipoonkorven lähialueella tulee lisääntymään, ihmisten määrä tulee lisääntymään, liikenne tulee lisääntymään. Sen takia onkin tärkeää, että asuminen, liikenne ja kansallispuisto voidaan sovittaa yhteen. Me tiedämme myöskin sen historian siinä kohtaa, kun kansallispuistopäätöstä on oltu tekemässä ja on oltu valmistelemassa esitystä, että asumista tulee lisää, tulee myöskin raiteita ja tulee myöskin teitä. Ja silloin niitä raiteita ja asumista ei pidä tässä yhteydessä unohtaa. Totta kai pitää myöskin aktiivisesti toimia siihen suuntaan, että toteutuu se lain tältäkin osin erittäin ansiokas yksityiskohta, joka liittyy maanvaihtoihin ja mahdollisiin vaihtoihin Helsingin kaupungin kanssa, kun otetaan mukaan niitä muitakin tekijöitä kuin pelkästään maa. Tältä osin se lakiesitys on ansiokas, että hyväksytään vaihdon kohteeksi myöskin muutakin kuin vain maa-alueita Sipoonkorven alueella Helsingin kaupungin kanssa tehtävissä yhteistyömuodoissa.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan vielä kerran kiittää ministeriä erinomaisen hyvästä lakiesityksestä. Omasta puolestani ja myöskin kokoomuksen puolesta sanon, että tulemme tekemään voitavamme, jotta nämä valtiopäivät asian saavat päätökseen.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Myös minä kiitän ministeri Lehtomäkeä siitä, että tämä lakiesitys tuotiin juuri nyt tänne. Tämän vuoden alussa on käynnistynyt Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteinen yleiskaavatyö, jolla tullaan nämä Östersundomin kaavoituksen linjaukset jo tämän vuoden aikana pääosin tekemään.

Tämän yleiskaavatyön ja koko kansallispuiston keskeinen tehtävä tulee olemaan etelärajauksen ja kansallispuiston suhde asumiseen, tulevan asumisen mahdollistamiseen. Se on suuri haaste. Helsingin kaupunki on sitoutunut omalta osaltaan tähän kansallispuistoon jo silloin, kun Sipoon liitoksista päätettiin, ja se on kaupungin strategioissa. Kun Vantaa, Sipoo ja Helsinki ratkovat tätä yleiskaavakäsitettä, niin uskon, että on sitten hyvä juuri samassa vaiheessa nostaa esiin tämän puiston eteläpuolen eheyttämiskysymykset ja toisaalta nämä laajentamismahdollisuudet ja mahdolliset maanvaihdot, jotka ovat nousseet täällä isoksi haasteeksi keskusteluissa, ja myös ministeri nosti ne esille. Helsingin kaupungilla on hyvää tahtoa, mutta yksi kova tavoite Helsingin kaupungilla kuitenkin on: mahdollistaa asuntorakentaminen tälle alueelle ja myös siten, että perusratkaisu liikenteessä on raideratkaisu, joka tietyllä tavalla rytmittää alueen käyttöä asumisen lisäämiseen.

Vielä haluan korostaa sitä, että kun tämä on tiiviillä alueella, niin se edellyttää, että opastus alueella tulee olemaan tehokasta ja Metsähallituksella tulee olla riittävät resurssit myös tähän puoleen satsata.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Mäkinen totesi, että tällä alueella on vuosikymmenten perinne toimia virkistys- ja retkeily- ja monen muunkin eri ulkona liikkumisen muodon hyvänä alueena. Itse asiassa tällä alueella on vuosituhantinen perinne. Tätä kautta hämäläiset veivät turkikset merelle. Kauppaa käytiin Tikkurilassa nykyisen Keravanjoen suistossa. Siitä oli sopiva matka. Jos huijattiin, niin kauppamiehet saatiin ennen Östersundomia vielä kiinni, ja vieläkin tiedetään itse asiassa, että tämä ikivanha reitti kulkee juuri tämän alueen lävitse.

Itse olen keravalaisena käyttänyt tätä aluetta retkeilyyn oman laskelmani mukaan 56 vuotta, joista yksi vuosi on kyllä ollut Suomen armeijan leivissä. Tämä on nimittäin myös armeijan perinteinen harjoitusalue, minkä johdosta ilmeisesti Helsingin kaupunki on aikanaan hankkinut täältä maa-alueita ajatellen voivansa vaihtaa ne Santahaminan saareen. Hyvä niin. Tällä hetkellä tämä alue sinänsä, joka kartassakin on osoittautunut kovin pirstaleiseksi, saa myöhemmin todennäköisesti lisää maata, mutta siitä huolimatta sillä alueella liikkuvan ihmisen on vaikea hahmottaa, kenen maalla hän milloinkin on.

Alue on säilynyt tällaisena osittain sen takia, että siellä ei ole tällaisia isoja jokilaaksoja, jotka olisivat aikanaan varmasti tulleet peltoviljelyksen piiriin, vaan alue on todella monimuotoista ja kallioista. Siellä on pieniä lampia, joissa on istutettuja kaloja, mutta on siellä myös luonnonvarainenkin taimenkanta tai tammukkakanta, mitä nyt ei kovin moni tiedä eikä tarvitse tietääkään, koska se sieltä nopeasti myös kalastettaisiin tyhjiin.

Täällä ed. Hiltunen puuttui siihen, mikä monta kertaa varmasti tulee vielä eteen: viitoitus-, reitistö-, pysäköinti- ja mahdolliset muut palvelut. Voisin myös kuvitella, että tällä alueella tulisi olla viherreittejä, hiihtämistä, kävelemistä, pyöräilyä, ja varsinaisesti Sipoonkorven alueella sitten oltaisiin todella jo kansallispuistomaisemassa.

Maa-alueiden hankinta tässä vaiheessa on vähintäänkin aloitettava mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman laajasti. Voisin kuvitella, että merenranta-alue, joka tässä Porvoon moottoritien eteläpuolella on, tulee seuraavan 50 vuoden ajan olemaan yksi Suomen halutuimpia rakennuskohteita. Vuonna 1950 Sipoo ja Espoo olivat kutakuinkin identtiset, mutta Sipoossa tämä kielikysymys on jarruttanut rakentamista, mistä nyt tällä kertaa on sitten kiittäminen, että tämä mahdollisuus kansallispuiston saamiseksi tälle alueelle on syntymässä.

Samoin tässä on kyllä kiitettävä niitä luonnonsuojelijoita ja partiolaisia, jotka ovat olleet aktiivisia, mutta alueella on todella monimuotoisia mahdollisuuksia aina kalliorinnekiipeilystä moneen muuhunkin, mutta ennen kaikkea se on monimuotoinen, ja siellä on myös perinnemaisemaa. Monet varmaan teistä ovat nähneet televisiomainoksissa nimenomaan tältä alueelta kuvattuja otteita.

Tämä alue itse asiassa antaa noin 400 000 ihmiselle lähimmän mahdollisen kansallispuiston, ja jos Sipoo, kuten oletan, ja myös Helsingin saamat alueet kehittyvät, niin tuo määrä saattaa vielä 50 vuoden kuluessa jopa lisääntyä parillasadallatuhannella.

Samaa mieltä olen kuitenkin myös ed. Hiltusen kanssa siitä, että Porvoontien eteläpuolinen alue on niin loistavaa rakennusmaata Pääkaupunkiseudun läheisyydessä, että yhdistettynä raideliikenteeseen se toisi aivan uusia mahdollisuuksia, ehkä jopa parhaimmillaan alentaisi rakennusmaan hintaa, jos kaavoitus etenisi ripeästi.

Tällä alueella on myös monipuolinen linnusto, ja tässä esityksessä myös huolehditaan siitä liikenneturvallisuuden erityispiirteestä, että hirvenmetsästys ilmeisesti vastoin huomautuksen tekevää tahoa olisi myös jatkossa mahdollista.

Haluan onnitella ministeriä aktiivisesta toiminnasta ja toivon, että myös Helsingin kaupunki omalta osaltaan pääsee maanvaihdossa sopimukseen siten, että tämä pirstaloituneisuus saataisiin vähän helpommin hahmotettavaksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota tulevat sukupolvet voisivat sitten käyttää hyväksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Me olemme hyvin iloisia Pääkaupunkiseudulla, että saamme tämän Sipoonkorven kansallispuiston, mutta se luultavasti, ministeri, tulee olemaan pienin kansallispuisto tässä maassa, koska se on alle 2 000 hehtaaria, eli se on siis todella pieni alue, ja sen takia tämä 600 hehtaarin lisäys olisikin ihan positiivinen asia. Mutta kyllä helsinkiläisenä, niin kuin ed. Hiltunen sanoi, meidän täytyy päästä tähän maanvaihtoon, tai sitten täytyy valtiolla olla niin paljon rahaa, että se ostaa näitä alueita meiltä. Kyllä, kuten ed. Mäkinen sanoi, meillä täytyy olla mahdollisuus sovittaa asuminen ja liikenne yhteen tämän kansallispuiston kanssa.

Ne kansanedustajat, jotka kauheasti hehkuttavat tämän Sipoonkorven kansallispuiston erinomaisuutta, eivät luultavasti ole käyneetkään Nuuksion kansallispuistossa, sillä minun mielestäni, kun meillä on koira ja me ulkoilutamme sitä molemmissa puistoissa, Nuuksio on paljon rikkaampi ja isompi, ja Nuuksioonkaan ei ole saatu niitä palveluja, mitä sinne on kauan sitten luvattu. Kyllä nyt sitten toivottavaa on, että jos me saamme Sipoonkorven kansallispuiston, niin siellä ovat nämä palvelut, mutta kyllä ne sitten myös Nuuksioon täytyy järjestää.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Ensinnäkin tietysti tätä keskustelua on ollut ilo seurata, koska täällä eduskunnassa ainakin paikalla olijoiden taholta näyttää olevan hyvin lämmintä kannatusta tälle Sipoonkorven kansallispuistoesitykselle. Niin kuin useat edustajat ovat tuoneet esille, aivan avainasemassa tietysti tulevien vuosien osalta on, millä tavalla suojelutavoitteet ja asumisen lisääntyminen tällä alueella yhteensovitetaan. Kansallispuistoakin koskevaa esitystä valmisteltaessa ympäristöministeriössä on haluttu ottaa huomioon valtioneuvostonkin taholla hyväksytyt Helsingin kaupungin asumisrakentamistavoitteet ja pyrkiä jo etukäteen yhteensovitukseen myös meidän taholtamme.

Sitten on toisaalta muistettava, että ajatus on kyllä se, että kaavoituksen myötä tälle uudelle ja nykyiselle asukaskunnalle olisi päivittäiseen virkistäytymiseen, vähän niin kuin Helsingin keskuspuisto on nykyään, kuitenkin muita alueita kuin tämä kansallispuisto. Eli kansallispuisto on tärkeä virkistysalue, mutta päivittäistä virkistäytymistä ja urheilua, liikuntaa, ulkoilua varten on tärkeää, että kaavoituksessa huomioidaan myöskin muita alueita, ettei myöskään kansallispuiston luontoarvoille synny tästä aika voimakkaasta käyttöpaineesta liikaa rasitetta.

Niin kuin totesin alkuunkin ja useat edustajat ovat siihen viitanneet, on hyvin tärkeää, että kaavoituksessa huomioidaan myöskin ekologiset käytävät ja tietysti sitten yhteensovitus myöskin poikittaisen raideliikenteen kanssa. Siihen löytyy varmasti tekniset toteuttamistavat, mutta se on hyvä ottaa huomioon. Olisin itse kyllä ed. Södermanin kanssa samaa mieltä siitä, että toivon lämpimästi, että Helsingin kaupunki pystyisi katsomaan myöskin sitä, voisiko se maanvaihtojen lisäksi myöskin käyttää tätä omien maidensa liittämistä kansallispuistoon.

Se on vielä todettava, kun ed. Mäkinen viittasi, että ympäristöministeriössä on vähän hidasteltu tämän asian kanssa tai suhtauduttu vastentahtoisesti, että me olemme toki edenneet koko ajan tämän Sipoonkorven alueen suojelutyössä myöskin näiden vuosien aikana. Muun muassa yksityisillä maanomistajilla on tämmöinen Metso-yhteistyöverkosto, ja olemme sen toiminnan kautta pyrkineet huolehtimaan siitä, että tämän jo olemassa olevan luonnonsuojelualueen lisäksi myöskin yksityisiä arvokkaita alueita saadaan säilymään suojelulle mahdollisimman paljon.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa on enää harvoja alueita, joissa ei ole lainkaan kansallispuistoja. Yksi tällainen on Suur-Saimaan alue. Se on hyvä pitää mielessä.

Mitkä ovat pienimpiä kansallispuistoja? Valkmusan kansallispuisto Etelä-Kymenlaaksossa kuuluu niihin huomattavasti tätä Sipoonkorpea pienempiin. Repoveden kansallispuisto, jonka juuret ovat täällä eduskunnassa ja lähtökohta täällä, on itse kansallispuistona hiukan pienempi, noin 1 460 hehtaaria, mutta siihen liittyy luonnonsuojelualue eli Aarnikotkan luonnonsuojelualue, joka yhdessä kansallispuiston kanssa merkitsee noin 3 200:aa hehtaaria. Tästä näkökulmasta on tärkeätä todeta, että pienten kansallispuistojen mahdollisuus laajentua on tärkeä asia.

Nyt nämä uudet metsästyssäädökset, jotka eduskunnan enemmistö päätti, eli että voidaan ajaa hirvieläimiä kansallispuistossa ja poistaa alueen ulkopuolelle turvallisuusuhkaa aiheuttavia riistaeläinyksilöitä, niin kuin laissa todetaan, niin kuin tässäkin esityksessä todetaan, ovat nyt myös Sipoonkorvessa voimassa.

Lopuksi voi todeta, että Pääkaupunkiseudulla on ikään kuin kaksi keuhkoa: oikea keuhko on Nuuksio, vasen on Sipoonkorpi. Tässä, aivan oikein, luonnonsuojelujärjestöjä voi kiittää sinnikkyydestä ja myöskin ed. Södermania, joka on laittanut täällä eduskunnassa liikkeelle lakialoitteen tästä asiasta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin liikuttava tilaisuus, kun kaikki kiittävät kaikkia, kiitetään hallitusta ja kiitetään toisiamme. Ed. Mäkinen oli kyllä siinä oikeassa, että tässä ovat myös Uudenmaan kansanedustajat tehneet suuren työn.

Haluaisin vaan sen verran olla realistinen, että nyt vasta tämä työ alkaa. Tässähän nyt oikeastaan hallitus vaan antaa vihreää valoa, että nyt tämmöinen puisto perustetaan, ja nyt sitä pitäisi kehittää ja laajentaa. Ed. Asko-Seljavaara sanoi, että tämä on pieni puisto. Niin oli Nuuksiokin, kun aloitettiin. Nuuksioon on siiten saatu huomattavasti lisää myös yksityisiä maita.

Tämä on nyt aika paljon Helsingin kysymys, miten Helsinki tähän suhtautuu. Minusta on aivan luonnollista, että Helsinki tällä uudella Sipoon alueella, Östersundomin alueella, Porvoonväylän eteläpuolella, rakentaa toivottavasti laadullisesti ja mielenkiintoisesti mutta ei kauhean massiivisesti, mutta pohjoispuolelle pitää mennä hyvin varoen. Siellähän on jo rakennettu.

Sitten tämä vaihto: Meillä on nyt, ministeri Lehtomäki, valitettavasti semmoinen kokemus, että valtio ei ole kovin herkkä vaihtamaan maitaan käytännössä. Se ei ole ympäristöministeriön syytä. Luulen, että ympäristöministeriö varmaan haluaa sitä edistää, mutta valtiovarainministeriöhän on ollut Uudellamaalla perinteisesti hyvinkin nihkeä. Toivon, että nyt kun me kaikki kehumme toisiamme tässä, että joskus voisimme kehua myös valtiovarainministeriötä siitä, että se suostuu maanvaihtoihin.

Olen myös edelleen samaa mieltä, että koska tämä on itähelsinkiläisille niin valtavan tärkeä alue, niin Helsingin kaupunki voisi myös käyttää sitä, että se liittäisi alueita, ettei nyt jokaista metriä tarvitse vaihtaa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Me olemme valmistelleet tätä maanvaihtoneuvottelujen käynnistämistä, ja ne kirjaukset, mitä tässä hallituksen esityksessä on siitä, että valtiovallalla on valmius käyttää tähän maanvaihtoon myös muuta kuin ympäristöhallinnon hallinnassa olevaa valtion maaomaisuutta, edustavat hallituksen yhteistä näkemystä, joten kyllä valtiovarainministeriö on siinä mukana. Sen vuoksi olen toiveikkaalla mielellä, että maanvaihtoneuvotteluissa päästää aika ripeästi liikkeelle. Todellakin toistan sen, että toivon, että se johtaa myöskin siihen, että luonnonsuojelulain mahdollistamaa liittämismenettelyä sen lisäksi myös käytettäisiin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä sanon tästä maanvaihtokysymyksestä, että on hyvä nyt ympäristöministeriön liittoutua tähän eduskunnan rintamaan, ja ehkä me saamme yhdessä niskalenkin — tämä hyvä käsite on lanseerattu tällä eduskunnassa — valtiovarainministeriöstä ja Senaatti-kiinteistöistä. Toivon, että ministeriön puolelta on riittävät valtuudet neuvottelevilla virkamiehillä sitten liikkua tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Tämän hyvän keskustelun ja iloisen, kiittelevän keskustelun lisäksi vielä ed. Södermanin ohella haluaisin nostaa yhden edustajan nimen. Nimittäin Söderman ja Salolainen ovat olleet, ennen kuin tämä lähti liikkeelle ministeriössä, sellainen kansanedustajapari, että heitä ei ole ollut kiva lähestyä käytävällä, ellei ole ollut valmis sanomaan, että kannatan Sipoon kansallispuistoa.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin liityn kiittelijöihin, mutta tuo ed. Asko-Seljavaaran terävä puheenvuoro kiinnitti huomioni siihen, että tässähän saattaakin nyt ol-la mahdollisuus epäoikeudenmukaisuuteen, jos näin alkuun päässyttä puistoa kehitetään ennen kuin Nuuksiota. Siksi toivon, että kun ministeri päättää täällä rahoista, niin otatte asianmukaisella tavalla huomioon sen, että espoolaiset ovat siellä toki samalla tavalla odottamassa palveluiden tuloa kuin varmasti täälläkin.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Siunatuksi tai muuten vaan lopuksi vielä muistuttaisin, että valtiovalta on satsaamassa aika tavalla Nuuksion tulevaan uuteen opastuskeskukseen. Elikkä kyllä sinne aika voimakkaat satsaukset tehdään, ja totta kai sitten tämä on meidän yhteinen haaste katsoa eteenpäin, millä tavalla tätä vähän arkipäiväisempää palveluvarustusta kansallispuistoissa kehitetään.