Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi tue nopeasti kehittyvää biolääketieteellistä tutkimusta. Yhteistyön lisääminen ja verkottuminen sekä olemassa olevan tiedon edelleen hyödyntäminen ovat suomalaisen kilpailukyvyn kannalta oleellisia asioita, näin myös tutkimusmaailmassa.

Esillä olevalla hallituksen esityksellä tavoitellaan käytäntöjen harmonisointia ja yhdenmukaisiin menettelyihin siirtymistä tutkittaessa ihmisperäisiä näytteitä ja niistä saatavaa tietoa. Tavoitteena on edistää ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä Suomessa samalla turvaten näytteen luovuttajan oikeudet.

Suomi on edelläkävijä kansainvälisesti merkittävässä tautiperimään liittyvässä tutkimuksessa, joka perustuu laajoihin ihmisperäisiin näytekokoelmiin. Tämän seurauksena Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen on syntynyt kansallisesti merkittäviä kokoelmia.

Terveydenhuollon toimintayksiköt säilyttävät hoidon ja taudinmäärityksen yhteydessä syntyneitä näytteitä paitsi potilaiden hoitoa myös tieteellistä tutkimusta varten. Lisäksi tutkimushankkeissa kerättyjä näytteitä on arkistoituina korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Lääketieteellinen tutkimus perustuu tutkimushenkilöiden haluun tukea tiedettä ja siten omalta osaltaan edistää ihmiskunnan hyvinvointia. Tutkijayhteisön on jaettava tietoa biolääketieteellisen tutkimuksen tavoitteista, menetelmistä ja tuloksista pitääkseen yllä suomalaisten tutkimusmyönteisyyttä. Ihmisperäisten näytteiden tutkimuksellisen hyödyntämisen on oltava läpinäkyvää ja perustuttava luovuttajan suostumukseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on biopankkien perustaminen. Ehdotus mahdollistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sairaaloiden säilyttämien näytekokoelmien avaamisen biopankkitutkimukselle. Biopankki koostuisi solu- ja kudosnäytteistä sekä niihin liitetyistä tiedoista. Biopankin perustaminen edellyttäisi valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa. Biopankkia koskeva tieto sisällytettäisiin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon perustettavaan valtakunnalliseen biopankkirekisteriin, joka olisi julkinen. Rekisterissä olisi ajantasainen tieto biopankkitutkimusta varten kerätyistä ja säilytettävistä näytteistä ja niiden käytön perusteista. Terveydenhuollon yksiköiden hallussa olevat vanhat näytteet voitaisiin siirtää biopankkeihin, ellei henkilö, josta ja jolta näyte on otettu, vastustaisi siirtoa. Tutkijoilla olisi oikeus saada tietoa biopankissa säilytettävistä näytteistä ja saada tutkimuksessaan tarvitsemiaan näytteitä biopankista. Biopankki ei luovuttaisi yksittäisten näytteiden antajien henkilötietoja. Biopankkitoimintaan kohdistuisi sekä eettinen arvio että viranomaisvalvonta.

Ehdotuksessa biopankkilaiksi on kiinnitetty erityistä huomiota näytteiden antajien yksityisyydensuojaan ja tietoturvaan. Näytteen antajalla olisi oikeus saada tieto siitä, mihin tutkimukseen hänestä otettuja näytteitä on käytetty, mistä rekistereistä häntä koskevia tietoja on kerätty ja mitä näytteistä on tutkittu. Lisäksi hänellä olisi oikeus peruuttaa antamansa suostumus näytteidensä käyttöön tai muutoin kieltää näytteensä tutkimuskäyttö. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain muuttamiseksi. Ehdotus korostaa lääketieteellisessä tutkimuksessa käytettävien näytteiden eettistä arviota.

Arvoisa puhemies! Esitys palvelee biolääketieteellisen tutkimusinfrastruktuurin rakentamista Suomessa. Ihmisperäisiä näytteitä hyödyntävä tutkimus kehittyy nopeasti, ja toimintaympäristö muuttuu tietotekniikan ja uusien analyysitekniikoiden sovellusten ansiosta. Olen sitä mieltä, että kaikkien lakien tulisi lisätä ihmisten hyvinvointia ja pelastaa ihmishenkiä. Tämä tekee sitä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, nimittäin tämä lisää ja kehittää lääketieteellistä tutkimusta.

Ihan tähän lopuksi: Edesmennyt professori, akateemikko Leena Peltonen-Palotie piti biopankkilain eteenpäin saamista erittäin tärkeänä. Olenkin nimennyt tämän lain Lex Palotieksi kunnianosoituksena hänen tekemälleen arvokkaalle tutkimustyölle. Muistan ikuisesti viimeiseksi jääneen tapaamisemme Leena Palotien kanssa: evästyksiä tyylikkäältä huippuasiantuntijalta, jonka toimintaa leimasi aina ja kaikkialla sydämen sivistys. Professori, akateemikko Palotie jaksoi kantaa huolta myös tutkimustyön edellytyksistä ja siten varmistaa tutkimustyön jatkumisen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Biopankkilakihan on kauan odotettu, ja olemme nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyvin iloisia siitä, että saamme sen käsittelyymme aivan tämän eduskunnan loppusuoralla.

Tällainen biopankkihan on olemassa jo Ruotsissa, missä laki tuli voimaan vuonna 2002, ja Norjassa, missä se tuli voimaan vuonna 2003. Virossa on hyvin mielenkiintoinen tilanne sikäli, että virolaiset ovat antautuneet sellaiselle geenitutkimukselle, että koko kansan geenistö kartoitetaan. Se on erittäin mielenkiintoinen projekti, ja se varmasti vie geenitutkimusta eteenpäin. Tällainen ei varmaan olisi Suomessa ollut mahdollista, ei suomalainen olisi tähän suostunut.

Biopankkeihin siis kerättäisiin ihmisperäiset näytteet tutkimusta ja kehitystyötä varten. Suomessa on erinomaiset potilasrekisterit, kuten syöpärekisteri, epämuodostumarekisteri jne., jotka luovat hyvän pohjan biologisten näytteiden tutkimukselle sekä prospektiivisesti että retrospektiivisesti.

Biopankkilakiin liittyy monia muita lakeja. Se liittyy perustuslakiin, potilasrekisterilakiin, lakiin lääketieteellisestä tutkimuksesta, henkilötietolakiin, julkisuuslakiin, arkistointilakiin, Thl-lakiin jne. Myös Euroopan neuvosto on antanut runsaasti suosituksia biopankkilain säätämisestä.

Biopankin voi perustaa julkinen yhteisö, jonka mielestäni pitäisi olla suomalaiset yliopistosairaalat ja ehkä jotkut suuret keskussairaalat. Eräät lääketehtaat myös yksityispuolella haluavat mahdollisesti pitää oman rekisterinsä ja kerätä biologisia näytteitä. Asiasta ei ole vielä täysin sovittu, mutta lain mukaan se on mahdollista.

Pankeilla tulee olla näyte- ja tietorekisteri, suostumusrekisteri ja koodirekisteri, koska kaikkien potilaiden henkilötietoja ei voi saada rekisteriin, ei ainakaan ilman potilaan lupaa.

Biopankkilakia on hiottu kovasti, ja viime syksynä eräät merkittävät suomalaiset tutkijat epäilivät sitä, että biopankit syntyvät niin hitaasti, että tulee vaikeuksia saada näitä biologisia näytteitä tutkimuksen käyttöön, ja että biopankit eivät tule toimimaan moneen vuoteen. Vaikka nyt tämän lain voimaantulolle on annettu aikaa vuoden 2012 alkuun ja siirtymäaikaakin pankkien perustamiseen vielä 5 vuotta lisää eli vuoteen 2017, niin siitä huolimatta tutkijat haluavat, että vielä säilytetään Valviran mahdollisuus antaa lupa biologisten näytteiden käyttämiseen. Tähän onneksi ministeri Risikko reagoi positiivisesti, ja nyt hallituksen esityksestä on säilytetty tämä 21 a §, joka mahdollistaa sen, että hyvin merkittäviä tutkimuksia varten edelleen voi saada näytteitä Valviran luvalla. Kysynkin siis ministeriltä, uskotteko nyt, että nämä tutkijat saavat näytteensä aina niin hyvin kuin he itse toivovat.

Uskon, että biopankkilaki tulee toimimaan hyvin, mutta vie useita vuosia, ennen kuin kaikki materiaalit ovat siirtyneet näihin biopankkeihin ja valtakunnalliseen biopankkirekisteriin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ministerin ele, Lex Palotie, on äärettömän kaunis ele hänen muistokseen, kun tiedämme, miten paljon hän on lääketieteen saralla tehnyt ja miten hän viimeisinä vuosinaan antoi omia näytteitänsä lääketieteen hyödynnettäväksi.

Biopankkilakia on tehty pitkään ja hartaasti, ja siltä osin meillä on moni taho, joka odottaa, että pääsee töihin ja rakentamaan biopankkeja. Laki on yksi tärkeimmistä uusista askelista lääketieteen kehittämisen saralla Suomessa. Lääketieteen kehityksessä olemme alkutaipaleella, joku sanoi jopa, että aataminaskeleita ottamassa. Tiedostamme tänään vain pienen osan siitä, mikä tulevaisuudessa tulee olemaan normaalia potilaiden ja kansalaisten terveydenhoitoa. Siksi ajattelin paneutua puheenvuorossani siihen, mitä kiehtovia ja meidän ihmisten terveyden kannalta uusia mahdollisuuksia biopankit tuovat. Tietenkin kysymys on viidestä, kymmenestä, jopa paristakymmenestä vuodesta, ennen kuin itse tuloksia tulee.

Meidän lähtökohtamme Suomessa ovat itse asiassa kohtuullisen haasteelliset, kun katsomme Suomen rankkeerausta terveysmittarissa — kun olemme vasta 17:s — jossa mitataan, kuinka monta vuotta kansalainen saattaa odottaa elävänsä täyttä elämää ilman sairauksia tai vammojen tuomaa rasitusta. Tässä on peruskysymys: miten voimme saada vielä nykyistä tehokkaammin ennaltaehkäistyä sairauksia ja miten pystymme saamaan sairastuneet nopeammin terveiksi? Jokainen terve päivä on arvokas, jokainen lisävuosi elämää on arvokas.

Biopankkilaki tarkoittaa, että me pääsemme toteuttamaan yksilöityä hoitoa kärkijoukoissa. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät potilasarkistojärjestelmät veri-, solu- ja kudosnäytteistä. Näin me avaamme mahdollisuuden laajamittaiseen arkistojemme hyödyntämiseen tutkimustyössä. On tärkeää päästä hyödyntämään biopankkeja siten, että niiden avulla voidaan konkreettisesti saada nykyistä enemmän terveyttä.

Biopankit ovat askel kohti yksilöityä terveydenhoitoa, joka tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa monella tavalla elämäämme. Päättäjän näkökulmasta mietin tämän lain henkeä ja mahdollisuuksia. Lääketieteen tavoite, kuten meidänkin tavoitteemme, on se, että me parannamme terveyttä ja saamme lisää vuosia. Yksilöity hoito on vastaus siihen, miten voimme parantaa ihmisen terveyttä ja saada lisää terveitä työvuosia.

Ensimmäiseksi tulee pohdittavaksi se, mitä yksilöinti tuo sairauksien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Meidän on tuettava tutkimustyötä, jossa esimerkiksi kehitetään mikrosiruteknologiaa, jossa sirutestillä voidaan tunnistaa muun muassa geenivirheeseen perustuva perinnöllinen sairaus. Yhtenä esimerkkinä voidaan ottaa taipumus korkeaan kolesterolityyppiin. Jo varhaisessa vaiheessa voidaan antaa ihmiselle elämäntapaohjeet, joilla voidaan ehkäistä korkeaa kolesterolia ja siihen liittyviä sairauksia.

Toisena näkökulmana on yksilöity hoito sairaustilanteessa. Se tarkoittaa täsmähoitoa, jolloin potilas saa heti oikean hoidon ja oikean lääkkeen. Tämä tuo mukanaan niin lisää terveyttä kuin kustannussäästöjä, kun turhat uusintakäynnit ja eri lääkkeiden kokeilut jäävät historiaan. Lisäksi harvinaisissa syöpäsairauksissa voidaan tulevaisuudessa yhä useampi pelastaa. Jokainen ihmishenki on arvokas.

Otan yhden kansamme yleisimmistä sairaustyypeistä, masennuksen. Masennusta hoidetaan useilla eri lääkkeillä. Samalla tiedetään, että eri lääkkeet vaikuttavat eri tavalla ihmisiin. Pahimmillaan masennusta sairastava voi syödä kuukausia väärää lääkettä. Toivottavasti tulevaisuudessa voidaan potilaalle antaa juuri se oikea lääke, kun pystytään tunnistamaan aivoista reseptorityypit ja sitä myötä antamaan täsmälleen oikea hoito ja lääkitys.

Diagnostiikka tulee ehkä tulevaisuudessa nousemaan entistä merkittävämpään rooliin, mikä tulee näkymään myös meidän toimintamme tasolla. Täsmälääkkeitä tulee lääketeollisuus kehittämään nykyistä enemmän. Meidän suomalaisen innovaatiopolitiikan kannalta tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kysymyksistä, joka tulee myös tulevina vuosina nostaa esille. Tämä alue tulee tuomaan meille suoraan myös uusia tutkijatyöpaikkoja, ja toivottavasti myös kansainvälisiä tutkijoita pystymme houkuttelemaan Suomen maaperälle. Tietenkin tästä herää pohdinta, mitä sellaisia liiketoimintamahdollisuuksia tämä tuo myös mukanansa, mitä me voimme sitten viedä vientituotteina muualle maailmaan.

Arvoisa puhemies! Kun tiedämme, että omaa veri-, solu- tai kudosnäytettämme käytetään aikaansaamaan lisää terveyttä myös itsellemme, meidän on helpompi hyväksyä näytteidemme tallettaminen ja hyödyntäminen. Siksi meidän tehtävämme on avata biopankkilaki tavallisen ihmisen kielelle.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin yhtynyt näihin arvioihin, että tässä on todella merkittävä lakiesitys, ja varmaan oli hienoa, että ministeri mainitsi tämän tärkeän tiedenaisen, joka on näitä asioita pohdiskellut.

Tämä on myös sikäli tärkeä lakiesitys, että tässä on hyvin paljon perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia koskevia ja eettisiä ongelmia, ja sen vuoksi kun perustuslakivaliokunnan työtilanne nyt on suhteellisen mahdoton — meillä on perustuslaki, vaalilaki, esitutkintapaketti, vesilaki, poliisilaki, sotilasväen rikoslaki, yksi ministerivastuuasia, ja sitten meidän pitäisi antaa kymmenkunta muuta lausuntoesitystä, ja sitten meidän pitäisi vielä tehdä kaikki tämä noin viidessä kuudessa viikossa — suhtaudun vähän epäilevästi, että olisi mahdollista saada tästä hyvä lausunto. En halua millään tavalla masentaa ministeriä, koska kun tämä työ on tehty, niin joka tapauksessa kai tämä laki uudessa eduskunnassa säädettäisiin nopeasti ja saataisiin voimaan vuoden alusta, mutta perustuslakivaliokunnan työn kannalta tämä on paitsi kiinnostava myös hankala. Ehkä se onnistuu, että se menee läpi, mutta hiukan huonolta näyttää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta 1990-luvulla käsitteli dna:ta ja segmenttien avaamista, geenitutkimusta, ja tuossa tilanteessa kävi ilmi se, että tarvitaan biopankkia. Varmasti jo aikaisemmin, ennen tätä 1990-luvun loppupuolta, ja asia on ollut esillä monellakin tavalla tutkijapiireissä, mutta silloin tulevaisuusvaliokunnan alainen työryhmä selvitti tätä asiaa.

Silloin muistini mukaan myös professori Leena Palotie oli siellä asiantuntijana kuultavana, niin kuin moni muukin tutkija. Tämä biopankin saaminen oli sen takia tutkijoiden näkökulmasta tärkeä, ettei tarvinnut jokaiselta ihmiseltä erikseen käydä pyytämässä lupaa kudosnäytteen tai solunäytteen tutkimuskäyttöön. Nyt kun tehdään tällainen biopankki, tämä kokonaisuus on käytössä. Jos joku sitten haluaa estää tämän oman näytteensä käytön tutkimuksissa, hän voi tehdä sen, mutta se menee toisin päin. Ei tarvitse jokaiselta kysyä aina erikseen. Ja nyt olemme oikealla tavalla tässä liikkeellä.

Tässä on käytetty puheenvuoroja vähän laajemminkin näistä asioista, siitä, millä tavalla lääketiede kehittyy. Samalla on syytä painottaa sitä, että on toisenlainen kehityssuunta. On tällaisten uskomustieteiden kehityssuunta ja lääketieteen nimenomaan kriittiseen tutkimustietoon pohjautuva tieto, ja viimeksi mainitun pitää saada entistä paremmat toimintamahdollisuudet. Ja tämä biopankki nimenomaan vie näitä tavoitteita eteenpäin.

Miksi meillä sitten on todella näin hyvä pohja Suomessa? Se pohjautuu tietysti julkiseen toimivaan terveydenhoitoon, erilaisiin järjestelmiin, syöpärekistereiden ylläpitämiseen, hyvään sairaalalaitokseen, hyvään erikoissairaanhoitoon, joka on näitä tutkimustuloksia säilyttänyt. Nyt kysymys on siitä, että meidän pitää pystyä säilyttämään tämä tilanne vähintään samanlaisena ja parantaa toki sitä edelleen. Nykytilanne antanee siihen mahdollisuuden, jos vain tahdomme.

Dna-tutkimukseen liittyy tärkeänä asiana myös salassapitovelvollisuus, ja nimenomaan jokaisen henkilön oman genomin tai perimän sisältö on luottamuksellinen. Sitä pitää kohdella luottamuksellisesti, ja tämä on tärkeä asia.

Entä sitten tuo liiketoiminta-ajattelu? Islannissa yksityistettiin, jos niin voi sanoa, myytiin kansakunnan geenitieto. En pidä sellaista hyvänä [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytystöiden jyrinää] — ja nähtävästi myöskään nuo maanalaiset voimat eivät yhdy tähän ajatukseen — että me käyttäisimme tätä myyntiin tai liiketoimintaan sellaisenaan.

Hyvä tieteellinen tutkimustyö, joka tuottaa patentoituja tuloksia, on tärkeätä, ja se on positiivinen tapa soveltaa käytännössä tutkimustuloksia, samoin kuin sitten se, että jo huippututkijat — Äyräpää-luennon tämänvuotinen pitäjä on Karolinskasta ja niin edelleen — jotka tekevät kansainvälisenkin tutkimustason sisällä ykkösluokan tutkimusta, olisivat mahdollisimman paljon kotimaassamme. Mutta toisaalta tutkimus on kansainvälistä ja kuuluu tietysti tutkimuksen luonteeseen, että tutkijat ovat eri yliopistoissa ja eri maissa jne.

Mutta joka tapauksessa lähtökohta on se, että meillä olisi hyvät mahdollisuudet myös korkealaatuisen tutkimuksen suorittamiseen Suomessa. Tämä laki kyllä kuuluu jälleen niihin positiivisiin asioihin, joita hallitus on tänään tuonut. Niitä nyt on ainakin kolme.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri tuo jälleen saliin tärkeän ja hienon lakiesityksen. Jos oikein ymmärrän, en ole lääketieteen asiantuntija laisinkaan, tähän liittyy paljon yleistä etua ja yleistä hyvää edistäviä päämääriä.

Eräs seikka siinä on, jota kovasti mietiskelen. Jos siihen voisi joku vastata, niin olisin iloinen. Se koskee näitä eettisiä kysymyksiä. Kun tämä toteutetaan mahdollisimman avoimesti ja luottamuksellisesti ja läpivalaisun periaatteella, miksi tällä henkilöllä, jonka tietoja käytetään mutta jonka henkilötietoja ei sinänsä käsittääkseni missään vaiheessa luovuteta edes tutkijoiden käyttöön, on niin merkittävä oikeus perua omien kudostensa käyttö? Mikä eettinen ongelma on siinä, jos täysin anonyyminä säilyvä ihminen luovuttaa tai antaa niitä tieteen käyttöön, joka käyttö sinänsä on täysin legitiimiä ja oikein? Mikä ongelma siitä syntyy suhteessa tähän henkilöön, joka luovuttaa?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon sinänsä ehkä ihan perusteltuunkin kysymykseen aivan omasta puolestani tällainen vastaus: Jokaisella ihmisellä on täysi oikeus omaan kehoonsa ja oman kehonsa osiin, ja se on jakamaton oikeus. Se, mitä hyvää mahdollisesti hänen luovuttamillaan kudoksilla, kehon osilla, voidaan tutkimuksissa saavuttaa, on mielestäni toissijainen asia. Toisaalta tiedämme, että aina tutkimukset eivät edes johda mihinkään positiiviseen tai yleensäkään mihinkään lopputulokseen, mutta saattaa kuitenkin tämä tutkimustulos olla mahdollinen. Mutta se on kuitenkin toissijainen asia verrattuna siihen, että hänellä on tämä täydellinen legitimiteetti omaan kehoonsa ja sen osiin ja kudoksiin jne. Mielestäni se lähtee tästä ja sen ylitse ei pidä olla mitään muuta määräystä.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean nyt kuitenkin vielä, että oikeus kehoon on tärkeä eettinen periaate, hyväksyn sen, mutta jos yleinen etu selvästi toteaa, että tutkimuksella voidaan saada tietoa sairauksista, niiden syntymisestä, kehittymisestä, vaikka perinnöllisyydestä, niin minun käsittääkseni täysin anonyyminä tuleva kudos ja siitä saatava tieto ei sisällä, ainakaan nyt en näe, mitään selkeää eettistä ongelmaa suhteessa luovuttajaan, jos siitä saatava tieto auttaa terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa meitä eteenpäin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Nämä henkilöt eivät ole anonyymejä silloin, kun heidän tietonsa rekisterissä, esimerkiksi syöpärekisterissä, korreloidaan heidän näytteeseensä. He eivät silloin suinkaan ole anonyymejä. Sen takia täytyy olla tämän potilaan lupa. Sen takia uskon myöskin, niin kuin ed. Söderman sanoi, että tämän lain perustuslakikäsittely ei ole niin yksinkertaista kuin mitä ajattelisi, että se voisi olla. Ihan sama kuin tietosuojassa yleensä: se on vaikeata.