Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa on ensi vuoden talousarvion käsittely edennyt hyvässä ja rakentavassa hengessä. Tästä hyvästä yhteistyöstä haluan kiittää valiokunnan varapuheenjohtajaa, jaostojen puheenjohtajia ja kaikkia niin hallituspuolueiden kuin erityisesti oppositiopuolueiden edustajia. Kiitokset yhteistyöstä menevät myöskin valtiovarainministeriön suuntaan.

Eduskunnan toiveena oli, että budjettilait annettaisiin pääosin samanaikaisesti budjetin kanssa ja vuoden alusta voimaan tulevat lait viimeistään 21.10.2005. Suurelta osin näin on menetelty. Valtiovarainvaliokunta on kuitenkin saanut käsiteltäväkseen useita kiireellisiä lakiesityksiä vielä marraskuun aikana, viimeisimmät vasta 2. joulukuuta 2005. Kiinnitän huomiota siihen, että eduskuntakäsittely vaatii kuitenkin säällisen ajan, ja siksi tässä suhteessa hallitukselle jää parannettavaa.

Arvoisa puhemies! Maailmantalouden kasvu on voimistunut uudelleen kesän ja syksyn mittaan huolimatta raakaöljyn hinnan tuntuvasta noususta. Myös euroalueella talous on alkanut elpyä maailmankaupan ja investointien tukemana. Euron heikentyminen on viime aikoina parantanut Suomen viennin kehitysnäkymiä. Erityisesti teknologiateollisuuden vientinäkymät ovat valoisat vuonna 2006. Vientinäkymiä parantaa suhteellisen vahvaksi ennustettu talouskehitys Suomen päävientimarkkinoilla, esimerkiksi Ruotsissa, Venäjällä, EU:n uusissa jäsenmaissa ja myöskin Kiinassa. Tuonnin kasvun ennustetaan vastaavasti hieman hidastuvan ensi vuonna kuluvan vuoden 6 prosentin tasolta.

Suomen talouskasvu parani loppukesän ja syksyn aikana, kun metsäteollisuuden työkiista päättyi. Erityisesti vienti ja kotitalouksien kulutus tukivat tuotannon kasvua. Suomen taloudessa onkin nyt sekä vakautta että dynamiikkaa.

Etupainotteisesti toteutetut työn verotuksen kevennykset yhdessä kasvaneiden tulonsiirtojen kanssa ovat pitäneet yllä kotimaista kysyntää ja tuoneet kansantalouteen mainitsemaani dynamiikkaa. Vaikka veronkevennysten tavoitteet ovatkin olleet rakennepoliittisia, pääosin niiden ajoitus on ollut myös suhdannepolitiikan kannalta oikea. Uusien työpaikkojen syntyyn ovat vaikuttaneet myös toteutettu yritys- ja pääomaverouudistus ja hallituksen toteuttama yrittäjyyspolitiikka. Matalan tuottavuuden kysynnän tukiratkaisu, yritysten sukupolvenvaihdosten verohuojennus perintö- ja lahjaverossa ja varallisuusverotuksen poistaminen ovat olleet tärkeitä ratkaisuja. Ne ovat parantaneet yritysten ja yrittäjien toimintaedellytyksiä, edistäneet suomalaista omistajuutta, investointeja ja työllisyyttä. Viime vuonna solmittu poikkeuksellisen pitkäkestoinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu on puolestaan luonut vakautta ja ennustettavuutta. Vakautta on luonut myös budjettitalouden odotettua parempi tasapaino.

Dynamiikka ja vakaus näkyvät nyt viimeisimpien tietojen mukaan varsin hyvinä työllisyyskehityslukuina ja erityisesti vähenevinä nuorisotyöttömyyden lukuina. Jos kehitys jatkuu tällä tavalla, olemme hyvin lähellä 100 000 uuden työpaikan kehitysuraa vuonna 2007, ehkä saavutammekin sen vuonna 2007. Tämä on hyvä uutinen.

Arvoisa puhemies! Talousarvion loppusumma on mietinnön mukaan runsaat 39 581 000 000 euroa. Loppusumma kasvoi valiokunnan käsittelyssä noin 50 miljoonalla eurolla. Niin sanotuksi jakamattomaksi varaukseksi odottamattomiin lisätalousarviotarpeisiin jää 163 miljoonaa euroa. Valtion budjettitalouden alijäämä on vuonna 2006 tässä vaiheessa arvion mukaan noin 492 miljoonaa euroa.

Kehysmenettely ja siihen liittyvä menosääntö ovat valiokunnan mielestä olleet yleisesti ottaen toimiva ja tarpeellinen järjestely. On oikeastaan historiallista, että budjettikehykset ovat pitäneet nyt tällä vaalikaudella.

Kiitoksia, puhemies! — Kuten totesin, budjettikehykset ovat pitäneet tällä vaalikaudella, mikä on oikeastaan historiallista. Näin ei liene ennen tapahtunut. Kehysmenettelystä voisi olla vientituotteeksikin niille 12 Euroopan unionin jäsenmaalle, jotka ovat valtiontalouden alijäämämenettelyn piirissä. Julkistaloudessa tarvitaan päättäjien pitkäjänteistä sitoutumista, ja siksi kehysmenettely on tuonut myös talouspolitiikkaan lisää uskottavuutta ja vakautta. Kehysmenettelyssä on kuitenkin edelleen puutteita, ja se vaatii vielä kehittämistä.

Erityisesti liikenneväyläpolitiikan menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lähtien selvästi alimitoitettu. Tästä johtuu hyvin pitkälle myös se, että valiokunnan tekemistä lisäyksistä tälläkin kertaa huomattava osa kohdistuu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Kannattavat liikenneinvestoinnit on syytä ensi vaalikauden kehyksistä ottaa pois menosäännön alta. Ne eivät sinne kuulu. Kehysmenettelyyn tarvitaan myös joustavuutta enemmän, kun kehysmenettelyä kehitetään ensi vaalikautta ajatellen.

Myös budjetoitujen ja toteutuneiden tulojen varsin suuret erot antavat aihetta tarkastella kehysmenettelyä kriittisesti. Kuluvan vuoden budjettiylijäämäksi näyttää muodostuvan peräti 3,8 miljardia euroa, kun talousarviokäsittelyssä vuosi sitten vuodelle 2005 ennakoitiin yli 900 miljoonan euron alijäämää. Tämä erotus on 4,7 miljoonaa parempi. Ero arvion ja toteutuman välillä on siten yli 10 prosenttia talousarvion loppusummasta. Tälle erolle löytyy hyviä selittäviä tekijöitä, muun muassa valtion kassan jaksottaminen, niin kuin tuossa mietinnön perusteluissa todetaan, mutta silti tarkemman budjetoinnin vaatimus on oikeutettu.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunta on samanaikaisesti vuoden 2006 talousarvioesityksen kanssa käsitellyt valtion tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2004. Kyseessä oli ensimmäinen tulosohjaus- ja tilivelvollisuusuudistuksen mukainen kertomus eduskunnalle. Kokemukset jo ensimmäisestä kerrasta ovat hyviä.

Ehdotetun tarkastusvaliokunnan perustamisen myötä, joka on tulossa eduskuntaan, eduskunnalla on tulevan vaalikauden alusta paremmat edellytykset huolehtia entistä paremmin ohjausroolistaan. Tarkastusvaliokunnan työstä uusimuotoinen tilinpäätösraportti ja sen käsittely muodostanee yhden keskeisen osan. Talousarvio ja siinä oleva tavoitteenasettelu muodostavat pohjan jälkikäteisraportoinnille. Valtiovarainvaliokunta aikookin jatkossa pelkkien määrärahojen sijasta paneutua yhä enemmän myös ministeriöille ja virastoille talousarviossa asetettuihin tavoitteisiin.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota eräillä hallinnonaloilla varsinaisessa talousarviossa toistuvaan määrärahojen alibudjetointiin. Esimerkkinä näistä voidaan todeta perusradanpidon ja vankeinhoidon menot, joita joudutaan toistuvasti rahoittamaan lisätalousarvioilla. Hallitus ei myöskään tällä kertaa ole sisällyttänyt esitykseensä eräitä valiokunnan aiempien talousarvioiden käsittelyssä tekemiä pienehköjä, pysyviksi tarkoitettuja lisäyksiä. Valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota budjetin täydellisyysperiaatteeseen ja perustuslain budjettivaltaa koskeviin säännöksiin.

Valiokunta on tällä vaalikaudella, kuten sanoin, noudattanut kehyksiä ja evästänyt hallitusta etukäteen eduskunnan linjauksilla ja sitten tehnyt välttämättömiä ja harkittuja tarkennuksia talousarvioon.

Euromääräisesti suurimmat määrärahalisäykset valiokuntakäsittelyssä tehtiin liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan. Valiokunta lisäsi perustienpidon määrärahoja 7,8 miljoonalla ja perusradanpidon määrärahoja runsaalla 6 miljoonalla eurolla. Joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen lisättiin 6,5 miljoonaa euroa ja yksityisteihin 2 miljoonaa euroa. Kolmannessa, nyt samanaikaisesti käsittelyssä olevassa lisätalousarviossa on valiokunnan toiveiden mukaisesti lisätty 12 miljoonaa euroa sekä perustienpitoon että perusradanpitoon.

Talousarviomietintöömme sisältyy tällä kertaa vain kaksi ponsilausumaa. Joskus menneinä vuosinahan näitä oli pilvin pimein. Nyt on haluttu keskittää tässä suhteessa tapahtuvaa hallituksen evästämistä.

Ensimmäisessä lausumassaan valiokunta edellyttää, että väylätyöryhmän mietinnön ensimmäisen korin hankkeista tulisi tehdä päätöksiä ensi vuoden kehys- ja budjettiriihessä hankkeiden toteuttamiseksi vuosina 2007 ja 2008. Valtiovarainvaliokunta johdonmukaisesti on tukenut pitkäjänteistä liikenneinvestointipolitiikkaa ja väylätyöryhmän linjauksia eikä pidä ohituksia perusteltuina; ohituksia ei tule tehdä.

Talousarvioon sisältyy niin sanottu köyhyyspaketti eli kaikkein vähävaraisimpien aseman huomioiminen. Edellisessä budjettimietinnössään valiokunta ja eduskunta nimenomaan edellyttivät tätä. Valiokunta on tehnyt myös pieniä korjauksia tähän suuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahat ovat valiokuntakäsittelyssä lisääntyneet 10 miljoonalla eurolla. Tästä 4 miljoonaa euroa on osoitettu alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin menoihin. Lisäksi yliopistotasoiseen terveystieteelliseen koulutukseen on lisätty 5 miljoonaa euroa.

Opetusministeriön pääluokassa korotettiin opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavia vanhempien tulorajoja 15 prosentilla marraskuun alusta 2006 lukien. Kahden kuukauden määrärahatarve on tähän tarkoitukseen 1,1 miljoonaa euroa, ja menovaikutus tulee olemaan vuositasolla 5,2 miljoonaa euroa. Homekoulujen korjaamiseen valiokunta ehdottaa lisättäväksi 1,1 miljoonaa euroa ja kirjastojen perustamiskustannuksiin myöskin miljoona euroa.

Muista valiokunnan tekemistä määrärahalisäyksistä voidaan todeta erityisesti puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tehty 3 miljoonan euron lisäys, ympäristötöihin suunnattu 1,9 miljoonan euron lisäys, Rajavartiolaitokselle annettu 1,3 miljoonan euron määrärahalisäys ja myös kuntien harkinnanvaraisten avustusten nostamiseen annettu pieni 1,5 miljoonan euron lisäys. Lisäksi eräissä pääluokissa tehtiin sisäisiä määrärahasiirtoja.

Mielestäni valiokunta on budjettikehyksen sisällä toimien onnistunut tuomaan talousarvioon tärkeitä painotuksia ja käsittelemään näitä niin sanottuja kipukohtia.

Puhemies! Valiokunnan mietintöön on jätetty neljä vastalausetta. Kristillisdemokraattien, vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton valiokuntaryhmät ovat jättäneet vastalauseensa. Näissä vastalauseissa perustelujen lisäksi ehdotetaan määrärahalisäyksiä muun muassa kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin, yliopistojen perusopetukseen, poliisin toimintamenoihin sekä kehitysyhteistyömäärärahoihin. Uskon, että ryhmäpuheenvuoroissa nämä tulevat tarkemmin esitellyiksi.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puolesta toivon, että ensi vuoden talousarvio ja ajankohtainen talouspolitiikka saavat aikaan tänään vilkkaan ja hyödyllisen keskustelun.

Esko Kiviranta /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista." Kun kettu ei saanut haluamaansa, väheksyi se tavoitettaan. Sama tunne tulee mieleen erityisesti kokoomuksen asenteesta hallituksen saavutuksiin. Mikään ei tunnu miltään, vaikka asiat ovat paljon paremmalla tolalla kuin kokoomuksen hallitusvuosina.

Kokoomuksen kerskailu yrittäjäasioilla on surkuhupaisaa. Kokoomus korotti kahdesti yhteisöveroa ja pääomatuloveroa, kumpaakin yhteensä 4 prosenttiyksiköllä. Nykyinen hallitus on alentanut yritysverotusta, keventänyt yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelua, rohkaissut aloittavia yrityksiä muuttamalla arvonlisäveron alarajan liukuvaksi, parantanut kotitalousvähennystä merkittävästi ja toteuttanut matalapalkkatyön verotuen. (Ed. Dromberg: Aloitettu edellisten hallitusten aikana!)

Keskustan eduskuntaryhmä pitää pääministeri Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikkaa onnistuneena. Hallituksen oikeiden ja oikein ajoitettujen toimien seurauksena työllisyys on parantunut. Hallitus on vahvistanut hyvinvointiyhteiskuntaa kehittämällä peruspalveluja ja perusturvaa. Hallitus on toteuttanut merkittäviä yrittäjyyttä edistäviä uudistuksia. Valtiontalous on pidetty kunnossa. Keskustalle hallituksen yhteisten päätösten puolustaminen on helppoa.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden kasvu on jatkunut jo yli vuoden. Vaalikauden aikana työllisyys on parantunut noin 40 000 hengellä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että työllisyyden paraneminen jatkuu edelleen vähintään nykyvauhdilla. Hallituksen työllisyystavoite on vaativa, mutta sen saavuttaminen on mahdollista, jos työllisyyden nykyinen kehityssuunta jatkuu. Työllisyysasteella on keskeinen vaikutus siihen, kuinka Suomessa voidaan turvata hyvinvointipalveluiden rahoitus väestön ikääntyessä.

Hallituksen toteuttamat palkka- ja yritysverotuksen kevennykset ovat tuoneet kansantalouteen sellaista dynamiikkaa, että työllisyys paranee nyt jopa nopeammin kuin laman jälkeen 1990-luvun loppupuolella. Ennätyksellisen pitkäkestoinen tulopoliittinen ratkaisu vakauttaa kansantaloutta. Tulopoliittinen sopimus ja sitä tukevat veroratkaisut turvaavat osaltaan työpaikkojen säilymistä Suomessa.

Osana pitkän tähtäyksen työllisyyspolitiikkaa valtion talousarviossa on lisätty tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitusta tavoitteena luoda talouteen uutta kasvupohjaa ja vahvistaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä kansainvälisessä toimintaympäristössä. Innovaatiojärjestelmäämme on vahvistettava edelleen. Jo tähän mennessä hallitus on edistänyt yrittäjyyttä enemmän kuin yksikään aiempi hallitus. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että yrittäjyyttä edistävää politiikkaa on jatkettava edelleen kannustamalla yrityksiä kasvuun ja uuden teknologian hyödyntämiseen.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että perusturvaa ja peruspalveluita on kehitetty määrätietoisesti. Perhepolitiikassa on tapahtunut todellinen suunnanmuutos. Vähimmäispäivärahoja ja lapsilisiä on korotettu. Lasten kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea on lisätty. Omaishoidon asemaa on vahvistettu ja siitä maksettavia korvauksia on parannettu. Kansaneläkkeitä on korotettu. Opintotuen kehityksessä on tapahtunut merkittävä suunnanmuutos. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu poistuu ensi vuonna. Näillä ratkaisuilla hoidetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta paremmaksi.

Hallituksen keskeinen tavoite on turvata kunnille edellytykset peruspalveluiden tuottamiseen. Kuntien valtionosuusjärjestelmää on uudistettu ja valtionosuuksia on lisätty. Kahden edellisen vaalikauden linjauksista poiketen kunnille on tällä vaalikaudella kompensoitu veronkevennykset täysimääräisesti. Myös yhteisöveroprosentin alentaminen hoidettiin aiheuttamatta kunnille veronmenetyksiä. Ensi vuonna ansiotulovähennyksen lisäys toteutuu jatkossa valtionverotuksen ansiotulovähennyksenä, joka tekee oikeutta kunnille. Uusi vähennys jää rasittamaan vain valtiota veronsaajana.

Suomen julkisen talouden luvut ovat Euroopan parhaimmistoa. Toisin kuin vuosina 1999—2003 nykyinen hallitus on pitänyt kiinni asettamastaan valtiontalouden menokehyksestä. Valtionvelan arvioidaan olevan vuoden lopussa 60,1 miljardia euroa. Valtionvelan määrä painuu siten jo tänä vuonna alle 40 prosenttiin kokonaistuotannosta. (Ed. Pulliainen: Edustajan pitäisi katsoa tilinpäätöksiä nyt!) Budjettitalous on kuluvana vuonna noin 3,8 miljardia euroa ylijäämäinen, vaikka vuoden 2005 talousarviossa ennakoitiin syntyvän 900 miljoonaa euroa alijäämää. Vuoden 2006 talousarvio on noin 400 miljoonaa euroa alijäämäinen. On varsin mahdollista, että myös ensi vuonna valtion budjettitalous lopulta muodostuu ylijäämäiseksi talouskasvun jatkuessa ennusteiden mukaan vahvana. (Ed. Pulliainen: Jos koko omaisuus myydään, niin varmasti!)

Arvoisa puhemies! Suomen talouden lähiajan näkymät ovat valoisia. Ensi vuodeksi ennustetaan yli 3 prosentin talouskasvua ja työttömyyden merkittävää alenemista. Työttömyyden arvioidaan alenevan ensi vuonna 7,5 prosenttiin, mikä on laman jälkeisen ajan alin lukema. Tänä vuonna alkanut viennin kasvu jatkuu ensi vuonna, mikä tukee osaltaan talouskasvua.

Kotimaiset investoinnit ovat kasvussa. Huolestuttavaa kuitenkin on, että edelleen liian vähäiset investoinnit rajoittavat tulevaisuudessa työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Valtiovallan tehtävä on luoda edellytyksiä yritysten investoinneille. Hallituksen politiikka on ollut yrittäjyyttä tukevaa, ja hallitus on osaltaan pyrkinyt takaamaan yrityksille hyvän toimintaympäristön. Nyt tarvitaan myös yrityksiltä rohkeita toimia kotimaisten investointien vauhdittamiseksi.

Keskipitkällä aikavälillä Suomen talouteen liittyy riskejä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat, väestön ikääntyminen ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen vaikeuttavat Suomen talouskasvua, jonka arvioidaan olevan lähivuosina noin 2,5 prosenttia. Vakausohjelman tarkistuksessa Suomen hallituksen on todettu vastaavan edellä mainittuihin haasteisiin pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella politiikalla, jolla tuetaan työllisyysasteen kestävää nousua ja tuottavuuden kasvun voimistumista.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä ensi vuoden talousarvion keskeinen painopiste on työllisyyden vahvistaminen laajalla toimenpidekokonaisuudella. Työllisyyden vahvistaminen on myös tehokas tapa ehkäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä. Tuloverotusta kevennetään bruttomääräisesti 840 miljoonalla eurolla. Veronkevennykset painottuvat pieni- ja keskituloisiin. Ne alentavat palkansaajien veroastetta eri tulotasoilla keskimäärin 1 prosenttiyksikön verran. Kevennykset tukevat kotimaisen kulutuskysynnän kasvua ja työllisyyttä. Kotitalousvähennystä laajennetaan kaksinkertaiseksi 2 300 euroon kotitalous-, hoiva- ja hoitotyössä. Tämä edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä helpottaa uudenlaisten hoivaratkaisujen syntymistä.

Keskustan aloitteesta toteutunut matalatuottoisen työn kysyntää vahvistava tuki otetaan käyttöön ensi vuoden alusta lähtien. Tämä tuki merkitsee enimmillään työvoimakustannusten noin 15 prosentin suuruista alentumista. Tuen avulla voidaan edistää 54 vuotta täyttäneiden työllisyyttä työvoimavaltaisilla palvelualoilla ja purkaa rakennetyöttömyyttä. Esimerkiksi kaupan järjestöt ovat kiitelleet matalapalkkatukea.

Samanaikaisesti pitkäaikaistyöttömyyteen puututaan muuttamalla työmarkkinatuen painopistettä passiivisesta tuesta aktiiviseen sekä tukemalla pitkäaikaistyöttömien työhönpaluuta asumistuen muutoksella ensi vuodesta alkaen. Tukimuutos kannustaa työllistymään, kun työhönmeno ei enää aiheuta asumistuen välitöntä leikkausta.

Arvoisa puhemies! Talousarvion toinen painopiste on heikoimmassa asemassa olevien tukeminen. Talousarviossa on useita toimenpiteitä, joilla ehkäistään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen auttaa kaikkia toimeentulotuen varassa olevia ensi syyskuun alusta alkaen. Muutoksen vaikutukset ovat vuositasolla noin 40 miljoonaa euroa. Kansaneläkkeiden korotukseen ohjataan vuositasolla samoin noin 40 miljoonaa euroa.

Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että toisen asteen opiskelijoiden opintotuki nousee ensi vuoden syksystä alkaen, kun vanhempien tulorajoja päätettiin eduskunnassa korottaa 15 prosentilla. Korotus parantaa niin kotona asuvien alle 20-vuotiaiden kuin kodin ulkopuolella asuvien toisen asteen opiskelijoiden tilannetta. Uudistusta on odotettu pitkään, sillä tulorajat ovat olleet yli kymmenen vuotta muuttumattomat. Tällä hallituskaudella on jo aiemmin opiskelijoiden opintososiaalisiin etuuksiin saatu merkittäviä parannuksia, joista asumislisän vuokrakaton korotus ja opintolainan pääoman osittainen vähennysoikeus verosta ovat hyviä esimerkkejä. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä, historiallisia!)

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota liikenne- ja viestintäministeriön menokehykseen, joka on ollut vaalikauden alusta alkaen liian niukka väyläverkon kehittämistarpeisiin nähden. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että kehysmenettelyä tulee uudistaa niin sanottua elinkaarimallia käyttäen toteutettavien liikenneväyläinvestointien osalta sekä edelliseltä vuodelta käyttämättä jääneiden kehysmenettelyn alaisten määrärahojen osalta.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että eduskunnan liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan tekemät lisäykset perustienpidon ja perusradanpidon määrärahoihin sekä yksityisteiden valtionavustuksiin ovat erittäin tarpeellisia. Joukkoliikenteen määrärahoihin tehty lisäys ylläpitää joukkoliikenteen palvelutasoa koko maassa ja on tärkeä signaali joukkoliikenteen yhteiskunnallisesta tärkeydestä. Joukkoliikennettä tukee myös työsuhdematkalippua työnantajan järjestämänä luontoisetuna koskeva, ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi verosäännös.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä pääministeri Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on ollut pitkäjänteistä ja vastuuntuntoista. Se kannustaa työllistämiseen ja yrittäjyyteen. Se luo pohjaa Suomen ja suomalaisten menestymiselle kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Hallituksen politiikka on myös sosiaalisesti oikeudenmukaista, kuten budjetin perusturvaan tehdyt parannukset osoittavat. (Ed. Zyskowicz: Ei noin hyvää miestä kannata presidentiksi valita!)

Matti Ahde /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Vuoden 2006 talousarvioesitys luo hyvän ja vahvan pohjan ensi vuoden talouden kehitykselle. Myös kulunut vuosi on mennyt monen tekijän osalta ehkä paremmin kuin monet vielä jokin aika sitten uskoivat. Paperiteollisuuden työsulun uskottiin leikkaavan kasvua, työllisyyttä ja vaarantavan valtiontalouden kehityksen. Työnantajien uhkapeli leikkasi osan kokonaistuotannon kasvusta, mutta työllisyyteen ja verotulokertymään sen vaikutukset jäivät kaikeksi onneksi hyvin vähäisiksi.

Tämän vuoden bruttokansantuotteen kasvun ennakoidaan jäävän selvästi alle kahden prosentin. Tästä huolimatta työttömyys on kääntynyt selvään laskuun. Viimeisimmän tilaston mukaan työttömyysaste laski lokakuussa 7,2 prosenttiin, kun se oli pysynyt noin neljän vuoden ajan keskimäärin 9 prosentin tuntumassa. Tärkeä käänne parempaan suuntaan.

Hallituksen määrätietoinen politiikka on alkanut entistä selvemmin vaikuttaa myönteisesti talouteen. Työllisyydessäkin luvut ovat kääntyneet jälleen hyvään suuntaan, kun teollisuuden suurimmat irtisanomiset näyttävät olevan ainakin tältä erää ohi. Veronkevennysten ja myönteisen palkkakehityksen seurauksena kotimainen ostovoima on kasvanut tasaisesti ja pitänyt yllä asunto- ja autokauppaa sekä muuta kulutusta. Palvelualojen työllisyys on kasvanut suotuisasti. Alhainen korkotaso on tukenut rakentamista ja näin lisännyt alan työllisyyttä tasaisesti.

Tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuonna Suomen kokonaistuotannon kasvu vauhdittuu tästä vuodesta, ja arviot sen määrästä liikkuvat 3—4 prosentin välillä. Kotimaisten tekijöiden lisäksi kasvua tukee suotuisa kansainvälinen suhdannetilanne. Eurooppakin näyttää vihdoin pääsevän kasvun imuun muiden suurten talousalueiden tapaan. Suomen vientiteollisuuden kannalta tilanne näyttää hyvältä, vaikka tuontihinnat ovat nousseet nopeammin kuin meidän vientihintamme. Vientinäkymiä on omiaan vahvistamaan vielä euron heikkeneminen tämän vuoden aikana runsaat 16 prosenttia suhteessa Yhdysvaltojen dollariin.

Ilahduttava tosiasia on se, että Suomen kolmas tukijalka, elektroniikkateollisuus, on Nokian johdolla kasvattanut tuotantoa ja vientiä. Vaikka tämäkin toimiala on siirtänyt tuotantoa halpatuotantomaihin, on alan elpyminen näkynyt myös Suomen kokonaistuotanto- ja työllisyysluvuissa positiivisena.

Meillä on siis täysi syy olettaa hyvän vireen jatkuvan. Työttömyyden laskun jatkuminen vahvistaa kehitystä edelleen. Kun työllisten määrä polki vielä viime vuonna paikoillaan, on kuluvan vuoden kehitys ollut toisenlaista. Tammi—lokakuussa työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuoden 2004 vastaavana aikana ja työllisyysaste nousi 68,1 prosenttiin eli vajaan prosenttiyksiön korkeammaksi kuin vuosi sitten. Suunta on siis oikea ja kehitys kulkemassa kohti hallituksen tämän vaalikauden lopussa asettamaa 70 prosentin työllisyysastetavoitetta.

Hallituksen keskeiset veroratkaisut on tälläkin vaalikaudella sovitettu yhteen tulopoliittisten sopimusten kanssa. Koko vaalikauden aikana ansiotulojen verotusta kevennetään 2,8 miljardilla eurolla, joka on selvästi enemmän kuin hallitusohjelman lupaus, joidenkin mielestä jopa hivenen liiankin paljon. (Ed. Zyskowicz: Keiden mielestä?) — Palataan siihen sitten keskustelun aikana.

Valtiontalouden tilanne on pysynyt hyvänä, ja ylijäämää on kertynyt monen vuoden aikana. Valtio on kyennyt lyhentämään velkaansa ennakoitua nopeammin. Lokakuun lopussa velka painui jo alle 60 miljardin euron. Velan bruttokansantuoteosuus painuu jo tänä vuonna alle 40 prosentin. Se on poikkeuksellista kaikkialla maailmassa ja antaa vahvan pohjan Suomen taloudelle selvitä tulevista monista epävarmuustekijöistä.

Taloustilanteen kohentuminen ja työttömyyden lasku pitävät valtion verotulojen kehityksen vahvana myös jatkossa. Työpaikkojen määrän kasvu nostaa ansioverotuloja, lisääntynyt aktiviteetti kotimarkkinoilla ja kasvava palveluiden kysyntä pitävät arvonlisäverokertymän hyvällä tasolla sekä nousseet osakekurssit ja yritysten vahvat tulokset lisäävät pääomaverotuloja. Kaikilla mittareilla mitattuna Suomen kehitys on historiallisestikin katsottuna erittäin hyvä.

Arvoisa puhemies! Syksyn aikana verokeskustelussa on noussut entistä enemmän esille tasaveron käyttöönotto ansiotulon verotuksessa. Kun näyttää siltä, että esittäjät tarkoittavat tasaverolla sellaista järjestelmää, jossa tietyn verovapaan tulorajan ylittäviin tuloihin kohdistuisi vain suhteellinen vero, sosialidemokraatit sanoutuvat irti tämän kaltaisista kaavailuista. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitustarve säilyy tulevaisuudessakin erittäin suurena. Sitä ei voida tyydyttää, ellei verotusta painoteta hyvätuloisiin, koska heillä on käytännössä suurin vastuu yhteiskuntaihanteemme ylläpitämisestä.

Meidän on hyvä muistaa, että verotuksen perustehtävä on aina fiskaalinen. Tämä tarkoittaa, että valtio ja kunnat keräävät tulonsa pääosin veroina. Verotuksella on kuitenkin lukuisia muitakin tavoitteita. Ne voivat olla talouspoliittisia, sosiaalipoliittisia tai vaikkapa ympäristöpoliittisia tulevaisuudessa entistä enemmän. Fiskaalisen tavoitteen jälkeen toiseksi tärkein tavoite on tulonjakopoliittinen. Päämääränä täytyy olla, että nettomääräisesti laskettu tulonjako on tasaisempi kuin bruttomääräisesti laskettu. Tämä päämäärä on ollut aivan olennainen osa veropolitiikkaa läpi vuosikymmenten, tai itse asiassa läpi vuosisatojen, ed. Ala-Nissilä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut voimakas tahtotila vaikuttaa kansalaisten keskinäiseen tulonjakoon. Ei koeta oikeudenmukaiseksi sitä, että toinen on voinut ansaita moninkertaisen tai jopa monikymmenkertaisen määrän toiseen verrattuna. Verotukseen tuleekin aina liittää oikeudenmukaisuuselementti. Verotus on aivan olennainen osa pyrkimyksessä taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen Suomessa ja yhteiskunnissa. Kansainvälistyvällä kapitalismilla näyttää olevan taipumusta tuloerojen kasvattamiseen. On entistä tarpeellisempaa padota varallisuuserojen kasvun virtaa verotuksellisin keinoin.

Tasainen tulonjako tukee muita hyviä pyrkimyksiä yhteiskunnassa. Mitä epätasaisempi tulonjako on, sitä suurempaa on rikollisuus ja sitä ahdistavampaa turvattomuus. Kohtuullisen pienet tuloerot mahdollistavat linjakkaan asunto-, terveys- ja koulutuspolitiikan, jotka ovat nykymaailmassa nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan vahvuustekijöitä. Pitäkäämme siis jatkossakin kiinni nykyisen kaltaisesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltion takaavasta progressiivisesta verotuksesta.

Taloudelliseen kehitykseen liittyy luonnollisesti aina epävarmuustekijöitä, ja se pitää muistaa myös nyt. Tosin monet viime vuosien uhkatekijät ovat jääneet realisoitumatta talouskehitykseen. Vaikka korkea raakaöljyn hintakin näyttää nostavan hintoja, muut vaikutukset ovat jääneet vielä vähäisiksi. Vaikka Euroopan keskuspankki nosti odotetusti perusrahoitusoperaatioiden korkoa joulukuun alussa 0,25 prosenttiyksiköllä, tämä liike oli kuitenkin pieni, mutta suunta on lievä askel kiristävään rahapolitiikan suuntaan.

Asuntoluottomarkkinoilla on näkynyt viime aikoina huolestuttavia piirteitä. Viime viikolla asiaan puuttui myös pankkeja valvova Rahoitustarkastus, joka totesi riskien kasvaneen jo suuremmiksi kuin 1980-luvulla.

Nyt lainat ovat aivan eri luokkaa ja takaisinmaksuajat huomattavasti pidempiä kuin lamaa edeltävänä aikana, joten huoli on aiheellinen. Erityisesti velkataakka painaa monien nuorten perheiden päivittäisten raha-asioiden hoitamista. Myönteisenä asiana on toki todettava, että nimellinen korkotaso on onneksi niin alhaalla, että pelivaraa pitäisi vielä löytyä. Paniikkiin ei siis ole aihetta. Joka tapauksessa pankkien pitäisi viimeistään nyt tarkistaa linjaansa ja pyrkiä lisäämään omaa riskinkantoa sekä esittää luottoasiakkaille selvästi korkojen nousuun liittyvät riskit ja pyrkiä niiden minimoimiseen. Aggressiivisesta luottokaupasta on siirryttävä entistä enemmän asiakkaan aitojen luottotarpeiden huomioon ottamiseen.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvion käsittely on sujunut eduskunnassa hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksen ja hallituspuolueiden kesken, eikä oppositiokaan tätä prosessia ole pahemmin häirinnyt. Haluan lausua kiitokset myös omasta puolestani valtiovarainministereille ja ennen kaikkea valiokunnan puheenjohtajalle Olavi Ala-Nissilälle, joka on luotsannut ainakin tältä erää viimeisen budjettinsa eduskunnan satamaan. Toivotaan hänelle uusissa haasteissa menestystä.

Eduskunta teki 50 miljoonan euron muutokset budjettiin.

Perustienpidon ja radanpidon määrärahat osoittautuvat jälleen varsin ongelmallisiksi, koska menokehyksiin ei ole varattu riittävästi määrärahoja liikenneverkon pitkäjännitteiseen hoitamiseen. Nykyinen järjestely, jossa kehysmäärärahoja paikataan vuoden mittaan sinänsä tarpeellisilla lisäbudjeteilla, ei ole kokonaisedun kannalta paras vaihtoehto vaan johtaa ylimääräisiin kustannuksiin. Laadukkaat, tehokkaat ja hyvin toimivat sekä alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiset liikenneväylät ovat nykyaikaisen yhteiskunnan perusedellytys. Pidemmällä aikavälillä liikenneväylien kehittäminen ja tarpeellisten investointien tekeminen ovat välttämättömiä koko maan kehittämisen ja kilpailukyvyn kannalta.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on useaan otteeseen painottanut vaihtoehtoisten rahoitustapojen käyttöä infrahankkeissa. Asiaa on pohtimassa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä. On tärkeää, että työryhmän käyttökelpoiset esitykset menevät nopeasti jatkovalmisteluun, jotta niitä voidaan ottaa käyttöön heti ensi vaalikauden alusta.

Ensi vuoden ja sitä seuraavien vuosien tärkeimmäksi uudistushankkeeksi muuttuu kuntauudistuksen toteutuminen. On hyvä, että hallitus on käynnistänyt uudistuksen tavalla, jossa myös oppositio on mukana. Tässä historiallisesti tärkeässä prosessissa on välttämätöntä, että istuva hallitus antaa kevätistuntokaudella eduskunnalle esityksen, joka linjaa uudistuksen suuntaa ja asettaa sille suunnalle perusraamit. Tällä hankkeella on monella tavalla kiire, jotta myös tulevaisuuden vanhenevassa Suomessa voidaan tarjota kaikille kansalaisille tasapuoliset palvelut riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat. Nykyisellä kuntarakenteella ei ole tulevaisuutta. Tämän asian tulee olla ja se tulee olemaan myös seuraavien hallitusohjelmaneuvotteluiden yksi tärkein asia. Todennäköisesti seuraavan hallituksen muodostavat puolueet, jotka voivat sopia tämän uudistuksen toteutuksesta ja läpiviemisestä lähivuosina.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta on tärkeää, että toimeentulotukea saavien asumismenojen omavastuu poistetaan 1.9.2005 alkaen. Muutos on hyvä, ja se oli yksi sosialidemokraattien budjettimuutosten kärkitavoite. Omavastuun poisto helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien henkilöiden ja perheiden taloudellista asemaa. Toimeentulotukea saavien taloudelliseen asemaan pitää kiinnittää myös jatkossa voimakasta huomiota.

Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon lisäpanostukset tulevat kohentamaan työttömien terveydellistä ja sosiaalista asemaa. Huono terveys on monessa tapauksessa heikentänyt työttömän työllistymismahdollisuuksia. Kelan, kuntien sosiaali- ja terveyspalveluorganisaation sekä työvoimahallinnon palvelukeskusten yhteistyön avulla voidaan kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota pitkäaikaistyöttömien terveyteen.

Sosialidemokraattien pitkäaikainen tavoite nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttamisesta etenee. Tavoite on, että alle 25-vuotiaille nuorille tarjotaan työttömyyden pitkittymisen sijaan työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikka. Hallituksessa on löydetty myös määräaikainen matalapalkka-alan tukimalli puolestaan kohentamaan 55 vuotta täyttäneiden työntekijöiden työnsaantia ja työssäpysymistä.

Onnistuimme ajamaan tavoitteemme läpi myös opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohentamisessa. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavia vanhempien tulorajoja korotettiin 15 prosentilla ensi vuoden marraskuusta alkaen. Myös koulupudokkaiden aktivoimista ja esiopetuksessa työskentelevien opettajien varhaisen puuttumisen taitoja vahvistetaan ja siihen varattiin lisämäärärahaa eduskunnan budjettikäsittelyssä.

Kulttuurimäärärahoissa nimenomaan jakosuhdelain muutoksen seurauksena tieteen, taiteen, urheilun ja nuorisotyön määrärahoja voidaan kasvattaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Suomessa on harjoitettu menokehyksiin perustuvaa budjettipolitiikkaa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Vaikka kehyshistoriaan sisältyy monia ongelmia, voidaan sitä pitää kuitenkin onnistuneena välineenä menojen kurissa pitämiseksi. Kehysmenettely on tuonut lisää uskottavuutta ja vakautta talouspolitiikkaan. Kehykset antavat mahdollisuuden laittaa asiat myös tärkeysjärjestykseen.

Vaikeiden lamavuosien ja leikkausten jälkeen siirtyminen normaalimpaan aikaan ei ole merkinnyt menojen hulvatonta kasvua. Suhtautuminen menokehyksiin ja niihin sisältyviin tavoitteisiin on ollut varsin yksituumaista. Järjestelmän toimivuus on saanut ansaittua huomiota myös rajojemme ulkopuolella. Ed. Ala-Nissilän sanoja lainatakseni siitä on tullut eräänlainen vientituote, tai ainakin siitä pitäisi tulla.

Kehysjärjestelmänkin pitää kuitenkin elää elävässä elämässä mukana, ja tämän vaalikauden kokemuksista pitää ottaa oppia. Tulevan kehysmenettelyn korjaamisessa tulee pohtia, pitääkö esimerkiksi kannattavat ja pitkäjännitteiset liikenneinvestoinnit jättää menokehysmenettelyn ulkopuolelle.

Jyri Häkämies /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisissä hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa ei käsitelty juuri ollenkaan kuntien talouden ahdinkoa. Ymmärrän sen sikäli hyvin, että hallituksen surkea epäonnistuminen kuntien talouden ja palvelujen turvaajana on käynyt selväksi kuluneen vuoden aikana niin kuntapäättäjille kuin näitä palveluja käyttäville kuntalaisillekin. Negatiivisen vuosikatteen eli suurissa vaikeuksissa olevien kuntien määrä oli viime vuonna 138 ja se kasvoi tuplalla. Huono kehitys vain jatkuu. Harkinnanvaraista kuntien köyhäinapua haki tänä vuonna ennätysmäärä kuntia.

Kuntapäättäjät karsivat parhaillaan kuntien budjettikokouksissaan kuntalaisten arvostamia palveluita ensi vuoden budjeteista. Samaan aikaan valtio tekee reilun 3,5 miljardin euron ylijäämää ja hallitus vielä kieltäytyy maksamasta kunnille valtion ottamaa pakkolainaa. Hallitus jaksotti 500 miljoonan vipin maksettavaksi tuleville vuosille. Ensi vuodelle ja sitä seuraaville kahdelle vuodelle maksettavaksi jäi kaikkiaan 280 miljoonaa euroa. Maksamatta jäävät rahat ovat pois suoraan kuntien opetustoimesta sekä sosiaali- ja terveystoimesta. Olisi luullut, että koko tämän syksyn kestäneen kuulemisen aikana olisi myös hallituspuolueille tullut selväksi suomalaisten kuntien ahdinko. Pakkolaina olisi tässä vaiheessa pitänyt kuitata. Toisin on käymässä.

Vielä viime syksynä ennen kunnallisvaaleja kuntaministeri Manninen epätoivoisesti vakuutti kuntien talouden pian vahvistuvan. Jo helmikuussa, kun uudet valtuutetut aloittelivat työtään, Manninen joutui korjaamaan arvioitaan ja kertoi julkisuuteen, että nykymenolla kunnat ovat konkurssissa. Presidentinvaalit näyttävät vaikuttavan ainakin keskustan ratkaisuihin siten, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen välttämättömät ja vaikeat päätökset lykätään myöhäisemmäksi. Samalla kuitenkin vaarannetaan kuntien elinvoimaisuuden turvaavien päätösten syntyminen siinä aikataulussa, että nykyinen eduskunta ehtisi ne käsitellä.

Kuntaliitoshankkeita on meneillään parhaillaan noin kolmekymmentä, ja viikoittain saamme kuulla uusia uutisia. Tämä kaikki on erittäin myönteistä kehitystä, ja sitä tulee tukea. (Ed. Ala-Nissilä: No, miten Kotkassa?) Kuntarakenteen uudistuminen on tärkeää. Haluamme silti muistuttaa, ettei se yksin ratkaise ongelmia. Selvää on, että kuntien talousongelmia ei ratkota pelkästään kuntien lukumäärää muuttamalla.

Huomio on nyt käytävässä keskustelussa kiinnittynyt liikaa kuntarakenteeseen ja liian vähän palvelujen uusiin tuottamistapoihin. Kokoomus ei halua asettaa vastakkain kuntien, järjestöjen tai yksityisten tuottamia palveluja. Keskeisenä periaatteena on oltava, että kunnat vastaavat hyvinvointipalveluiden saatavuudesta ja laadukkuudesta. Palvelujen tuottamistapa on kuitenkin tarkoituksenmukainen yhteistyökysymys, ei ideologinen valinta, ed. Ala-Nissilä. (Ed. Ala-Nissilä: Olen samaa mieltä!) Niin kauan kuin veronmaksaja on tyytyväinen saamiinsa palveluihin, on toissijaista. kuka ne loppujen lopuksi tuottaa. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) — Sen takia sanoinkin.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden budjetti olisi ollut viimeinen paikka tehdä päätöksiä esimerkiksi työllisyyden ja talouden edellytysten osalta. Sen sijaan hallitus vain selvittää ja lykkää. Jo keväällä vaalikauden ollessa puolessavälissä pääministeri totesi haastattelussa, että hallituksen isot päätökset on tehty. Hallitus näyttää tehneen valinnan tärkeiden päätösten siirtämisestä seuraaville vaalikausille.

Todellisissa ongelmissa kuitenkin ollaan, kun hallituksella ei tunnu olevan tiedossa edes suuria linjoja siitä, mihin tätä maata ollaan ohjaamassa. Tämä näköalattomuus tulee hyvin esille tarkastelemalla hallituksen linjauksia tai pikemminkin linjattomuutta esimerkiksi Lissabonin strategian kansalliseksi toimeenpanoksi. Kyse on siis siitä, mitä Suomi osaltaan tekee sen eteen, että Euroopasta tulisi maailman kilpailukykyisin manner vuosikymmenen loppuun mennessä. Hallituksen Eurooppaan lähettämän kansallisen toimintaohjelman mukaan Suomessa on jo kaikki tarpeellinen tehty, joten vuoteen 2009 asti voimme niin sanotusti ottaa ihan rennosti. Näinkö todella on? Onko Suomen asema globalisoituvassa maailmantaloudessa niin vahva, ettei mitään lisätoimia tarvita? Jos hallitus tähän tyytyy, siihen Suomikin sitten hyytyy.

Samalla tavalla esimerkistä käy hallituksen soutaminen ja huopaaminen energiaratkaisujen suhteen. Ensin juuri kuullulla selonteolla kerrotaan, että kaikki päästöttömät energiantuotantovaihtoehdot, myös ydinvoima, ovat mahdollisia. Sitten pääministeri Vanhanen kertoo vastustavansa ydinvoimaa. Miten voidaan olettaa suomalaisen teollisuuden kykenevän taistelemaan suomalaisten työpaikkojen ja investointien puolesta, kun hallituksen viesti muuttuu näin ja on epäselvä? Juuri ennustettavuus ja vakaus ovat yrityselämälle elinehtoja. Tämän varmaan kaikki allekirjoittavat.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle voidaan kuitenkin antaa kiitosta määrätietoisesta työn verotuksen keventämisestä. Tällä tavoin on tuettu työllisyyttä ja ylläpidetty talouskasvua. Ed. Kiviranta, kokoomus oli tätä mieltä ennen vaaleja, olemme vaalien jälkeenkin. Olemme johdonmukaisesti antaneet hallitukselle kiitosta siitä, että hallituspuolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, jotka vaalien alla tätä linjaa vastustivat, ovat tulleet kokoomuksen linjalle, juuri siitä syystä, jonka ed. Ahde totesi, eli suomalainen kasvu on tällä hetkellä aika kotimarkkinavetoista, moni kaupan sektori voi hyvin, ja tämä on isolta osaltaan veronalennusten ansiota. (Eduskunnasta: Mitä te valitatte?) — Ei valitetakaan vaan annetaan kiitosta tästä.

Rakennetyöttömyydestä ei kuitenkaan ole päästy eroon. Juuri nyt kaivattaisiin uusia toimia, joilla työllisyysjunan vauhtia lisättäisiin. Nyt ei ole jarrun painamisen aika. Katseet on kohdistettava erityisesti palvelusektorille, jonka potentiaalia ei ole riittävästi hyödynnetty. Palvelusektorin osuus tuotannosta ja työllisyydestä on meillä edelleenkin matalampi kuin muualla EU:ssa keskimäärin. Palvelusektorin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen on myös poliittinen valinta. SDP ei ainakaan tähän mennessä ole halunnut tähän maahan lisää palvelutyöpaikkoja. Onko parempi vaihtoehto pitää ihmiset kortistossa? Keskusta tässäkin asiassa tyytyy apupuolueen rooliin. (Ed. Gustafsson: Tämäkään ei pidä paikkaansa, edustaja tietää sen itse hyvin!)

Työllisyysasteen nostaminen ei hoidu tempputoimenpiteitä lisäämällä, siitä on jo riittämiin tutkimustietoa. Korkeampi työllisyysaste on kuitenkin yksi niistä talouskasvun perusedellytyksistä, joita todella tarvitsemme investointien, peruskoulutuksen ja osaaminen lisäksi. Ilman näitä tekijöitä meillä on vaara ajautua negatiiviseen kierteeseen, jonka lopputuloksena olisi hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan murtuminen. Jos punamultahallituksen toimin ei saavuteta tätä paljon mainostettua 70 prosentin työllisyysastetta, on edessä leikkausten jatkuminen. On valitettavaa todeta, että hallitus on jo nyt joutunut leikkaamaan kaikkein tärkeimmistä asioista, kuten esimerkiksi hoitotakuusta.

Kokoomus on esittänyt omia keinojaan näiden asioiden eteen myös tämän vuoden budjetin yhteydessä. Nämä keinot eivät ole hallitukselle kelvanneet. Lakialoitteemme ja talousarvioaloitteemme on yksi toisensa jälkeen äänestetty kumoon. Mainitaan nyt vaikkapa matalapalkkatuki tai kotitalousvähennys, joiden mahdollisista työllisyysvaikutuksista hallitus tyytyy vain murto-osaan. Ainakin matalapalkkatukijärjestelmästä on kysyttävä, kun tämä uusi järjestely kerran laitetaan pystyyn, eikö olisi ollut samalla kertaa järkevä ulottaa tuo tuki huomattavasti laajemmalle joukolle. Vastalauseessamme kiinnitämme huomiota myös muihin kasvun edellytyksiin, kuten perusopetuksen laatuun, yliopistojen määrärahoihin ja väyläverkon toimivuuteen.

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää jättävän seuraajalleen perinnöksi myös ikääntymiseen varautumisen. Ainakin näin voi tulkita vuoden 2006 talousarvioesityksen alijäämäisyyttä. Hallitus siis ottaa syömävelkaa samanaikaisesti, kun talouden ennustetaan kasvavan jopa 3,5 prosentin vauhtia. Jos ensi vuonna ei näin hyvän talouskasvun oloissa pystytä laittamaan hieman sivuun tulevaisuutta varten, niin koska sitten?

Vielä viime vaalikaudella ikääntymisen haasteista ja niihin varautumisesta puhuttiin enemmän. Tuolloin asetettiin tavoitteeksi 1,5—2 prosentin ylijäämäinen valtiontalous. Punamultahallitus pudotti tavoitetta todetessaan, että tasapainokin riittää, mutta tähänkään ei näy päästävän. Suomalaiset kuitenkin ikääntyvät. Tänä vuonna kaksikymppisiä on ensimmäistä kertaa vähemmän kuin kuusikymppisiä. Nämä luvut tulevat seuraavien vuosikymmenten aikana ainoastaan heikkenemään ja haasteet rahoituspohjalle kasvamaan. (Ed. Gustafsson: Mistä kokoomus leikkaa?)

Viimeisten kymmenen vuoden aikana valtion omaisuudesta on syntynyt yli 13 miljardin euron tulot, jotka on käytetty nimenomaan valtionvelan lyhentämiseen ja investointeihin. Edellisten hallitusten johdonmukainen toiminta on luonut korkomenojen alentuessa 3,5 miljardin euron vuosittaisen liikkumavaran valtiontalouteen. Tästä on riittänyt sitten nykyhallitukselle jaettavaa. Kokoomus kannattaa jatkossakin velan lyhentämistä, kuitenkin sillä poikkeuksella, että olisimme tässä vaiheessa aloittaneet velan lyhentämisen siitä, että valtio olisi lyhentänyt kunnille ottamansa pakkolainan.

Kokoomus esittää vastalauseessaan tiettyjä yksittäisiä muutoksia valiokunnan mietintöön. Nämä muutokset ovat ne vähimmäisvaateet, jotka vielä tässä vaiheessa haluamme eduskunnan tekevän ensi vuoden talousarvioon. Epäkohdat liittyvät paitsi talouden kasvuun, myös arkipäivän turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan väylärahojen olleen koko vaalikauden riittämättömällä tasolla. Liikenneväylät ovat hävinneet ensiksi hallitusohjelmaa tehtäessä, sen jälkeen kehysneuvotteluissa ja sen jälkeen joka kerta joka ikisessä budjettiriihessä. Liikenneväylien kunto ja toimivuus vaikuttavat monella tavalla kuljetuskustannuksiin, kuluttajahintoihin, talouselämän kilpailukykyyn ja aluekehitykseen. Teiden ja ratojen hyvä kunto on käyttäjien turvallisuuden kannalta avaintekijä. Väyläverkon rappeutumisen pysäyttäminen olisi myös kustannuksiltaan halvempaa, mikäli asiat laitettaisiin kuntoon nyt eikä tulevaisuudessa. Tähän on viitattu myöskin valiokunnan mietinnössä.

Esitämme myös nopeiden toimenpiteiden aloittamista vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaisemmaksi jakamiseksi koko yhteiskunnan kesken. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä vastuun näistä kustannuksista tulisi nykytapaan langeta äidin työnantajalle. Samoin esitämme lapsilisien sitomista hintojen kehitykseen eduskunnan jo vuonna 2002 ilmaiseman tahdon mukaisesti. Myös lapsilisien yksinhuoltajakorotukseen tarvittaisiin mielestämme parannus, jonka hallitus näyttää kokonaan unohtaneen niin sanotusta köyhyyspaketistaan. (Ed. Ala-Nissilä: Meneekö teidän yhtälönne umpeen?)

Kokoomus esittää, että sotiemme veteraanien kuntoutukseen kohdistetut leikkaukset peruutetaan. Velkamme veteraaneille on muistettava muutenkin kuin juhlapäivinä tai Finlandia-hymnin tunnelmissa. Tämä on hallitukselta ja pääministeriltä unohtunut. Rintamaveteraanien pääsy vuosittaiseen kuntoutukseen jää näin haaveeksi, vaikka eduskunta on sitä yksimielisellä ponnellaan edellyttänyt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eläkeläisiä kohtaan herättää eläkeläisissä lähinnä vihastusta. Kokoomus lähtee siitä, että hallituksen pitäisi yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää, miten työeläkeindeksiä voitaisiin kehittää. Tavoitteenamme on eläkeläisten oikeudenmukainen kohtelu ja ostovoiman turvaaminen.

Arvoisa puhemies! Vielä kunnallisvaalien alla silloinen puoluesihteeri, nykyinen valtiovarainministeri Heinäluoma Seura-lehdessä totesi, ettei nykyinen indeksi kohtele eläkeläistalouksia oikeudenmukaisesti. Liittyykö Heinäluoma tällä lausunnollaan ministeri Hyssälän joukkoon antaessaan katteettomia lupauksia suomalaisille eläkeläisille? Varmasti, arvoisa puhemies, tämän tulevan debatin aikana saamme ministeri Heinäluomalta selvityksen siitä, miten hänen esittämänsä vaatimuksen valmistelu tällä hetkellä hallituksen ja valtiovarainministeriön piirissä etenee.

Mikko Immonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linja synnyttää eriarvoisuutta. Jotkut ovat työttömiä, toiset pienellä palkalla lyhytaikaisissa työsuhteissa, ja sitten ovat ne, joiden ansiot ja varallisuus ovat aivan toista luokkaa, ne euromiljoonikot. Eriarvoisuuteen ei pidä alistua. Siihen voidaan vaikuttaa parantamalla heikoimmassa asemassa olevien asemaa tulonsiirroin. Eriarvoisuutta lievittävät myös ihmisen arjessaan tarvitsemat hyvinvointipalvelut, ja vastaavasti näiden rahoittamiseen otetaan enemmän niiltä, joilla eniten on. Mutta mitä tekee Vanhasen ja Heinäluoman hallitus? Se käytännöllisesti katsoen jäädyttää pienet etuudet: vähäinen lisä kansaneläkkeeseen, työmarkkinatukeen ei sitäkään.

Hallitus pakottaa kunnat supistamaan palveluja. Keskusta, joka omasta mielestään ajaa syrjäseutujen asiaa, säädätti täällä oikein lain, jolla helpotetaan kyläkoulujen sulkemista. Entä haluaako hallitus ottaa enemmän niiltä, joilla on? Ei todellakaan. Ylimitoitetut, erityisesti suurituloisia hyödyttävät veronkevennykset ja 30 000 rikkaimman, ja ennen kaikkea vain muutaman tuhannen tosirikkaan, suomalaisen maksaman varallisuusveron poistaminen ovat osoitus hallituksen eriarvoisuutta lisäävästä politiikasta. Se sosialidemokratian solidaarisuudesta hyväosaisia kohtaan.

Hyvät edustajatoverit, verotuksen keventämisestä eivät ole hyötyneet pieniä etuuksia saavat. Vain palkkatuloja koskeva ansiotulovähennyksen korottaminen ilman, että vastaavantyyppistä vähennystä sovelletaan etuustuloihin, johtaa ennen pitkää verotuksen vääristymiseen. Työmarkkinatukeen ei ole tehty tasokorotusta, eikä Vanhasen ja Heinäluoman hallitus tukijoineen halua sitä ensi vuonnakaan.

Kansaneläkkeen vuodeksi 2007 kaavailtua vähäistä korotusta aiennettiin muutamalla kuukaudella vuoden 2006 alkupuolelle. Me vasemmistoliitossa taas katsomme, että kohtuullista olisi korottaa kansaneläkettä 20 euroa kuukaudessa ensi vuoden alusta alkaen.

Hallitus on asettanut tiukat menokatot kunnille osoitettaviin valtionosuuksiin voidakseen toteuttaa nämä veronkevennykset. Se on johtanut kuntien velkaantumiseen siitäkin huolimatta, että täksi vuodeksi ennätysmäärä kuntia korotti veroäyriä ja uusi ennätys saavutetaan ensi vuoden osalta. Sen lisäksi kunnat joutuvat karsimaan palvelujaan.

Puheenjohtaja Heinäluoma varoittaa yksityistämisestä. On syytä varoittaakin, sillä valtiovarainministeri Heinäluoma on kirjannut talousarvioesitykseen yleisperusteluihin kuntapalveluista varsin mielenkiintoisen lauseen. Se kuuluu näin: "Varsinkin muiden kuin ydinpalvelujen tuottamista tulee siirtää yksityisille palvelutuottajille." Niille, jotka eivät ole keltaista kirjaa lukeneet kannesta kanteen, neuvon, että katsokaapa sieltä sivun Y 22 — Y niin kuin yksityistäminen — alalaidasta, sieltä se löytyy. (Ed. Ahde: Mutta silloin Heinäluoma ei ollut ministeri kuitenkaan!) Hyvät edustajatoverit, eiköhän anneta täysi tuki puheenjohtaja Heinäluomalle ja äänestetä tällä kohtaa kumoon valtiovarainministeri Heinäluoma.

Kuntien palvelut ovat kansalaisten arjen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta oleellisen tärkeitä. Kansalaisilla pitää olla oikeus kattaviin ja kohtuuhintaisiin terveys-, sosiaali-, päivähoito-, koulutus- ja vanhuspalveluihin. Kunnat eivät kuitenkaan kykene huolehtimaan kuntalaisten palveluista ilman lisäpanostusta. Siksi me olemme esittäneet vastalauseessa useissa eri kohdissa lisäyksiä kunnille osoitettaviin määrärahoihin. Eivät ne palvelut ilman lisärahaa säily.

Julkisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä on myös tärkeä työllistävä ja työmarkkinoiden toimintaan osallistumista tukeva vaikutus. Julkisiin palveluihin panostamalla tuetaan myös sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä niillä on suuri merkitys muun muassa naisten työllistäjänä.

Selvästikin hallituksen politiikka johtaa julkisen sektorin supistamiseen rajoittamalla tulonsiirtoja ja kansalaisten arjessa tarpeellisia palveluja. Eniten kuntien ahdingosta kärsivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, esimerkiksi lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluja tarvitsevat.

Vasemmistoliiton esittämä vaihtoehto on se, että kuntien palvelut, työllisyys, oikeudenmukaisuus ja alueellinen tasapaino ovat veronkevennyksiä tärkeämpiä. Ja kaikkein vähiten veronkevennyksiä ansaitsevat ne, joilla eniten on.

Suomalaisten työmarkkinoiden ongelmana ovat entistä useammin pätkätyöt, erityisesti tähän liittyvä toimeentulo. Työministeriö asetti selvittäjän selvittämään määräaikaisen työn yleisyyttä, käytön lainmukaisuutta ja lainsäädännön kehittämistarpeita. Tuossa työssä esiin tulleita lainsäädännön muutostarpeita on vietävä eteenpäin. Valtiovallan on kuitenkin suoraan puututtava julkisen sektorin tilanteeseen. Julkisella sektorilla on pitkään pidetty paljon työntekijöitä toistuvissa määräaikaisissa töissä. Tähän on saatava muutos.

Vasemmistoliiton valiokunnassa tekemät muutosehdotukset näkyvät vastalauseessa, ja niiden mukaisesti ehdotukset tuodaan myös tämän salin päätettäväksi. Ehdotukset kattavat heikommassa asemassa olevien aseman parantamisen. Me esitämme parempia palveluja, lisää rahaa harmaan talouden torjuntaan ja moniin muihin kohtiin. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että täksi vuodeksi ennätysmäärä kuntia korotti veroäyriä. Uusi ennätys saavutettiin nyt, kun 140 kuntaa korottaa veroprosentin ensi vuodeksi, ja vain vuosi on kulunut edellisestä ennätyksestä. Silti kunnat velkaantuvat edelleen. Kaikki tämä vain siksi, että hallitukselle ylisuuret veronalennukset ja erityisesti suurituloisimpia hyödyttävät veronalennukset ja rikkaiden varallisuusveron poistaminen ovat tärkeämpiä kuin määrärahojen osoittaminen kunnille kansalaisten palveluihin.

Kuntien ahdingosta huolimatta hallitus esitti — ja valiokunnan enemmistö hyväksyi — valtionosuuksiin kustannustennousun korvaamista kunnille 75-prosenttisesti, vaikka kuntien asema on tällä hetkellä erittäin vaikea. Ne joutuvat veroprosentin ja maksujen korottamisen lisäksi myös karsimaan palveluja. Niinpä esitämme rahaa eri momenteille. Yleisperustelujen ponsilla haluamme laajemmin viitoittaa linjaa Suomelle, ja yhtenä niistä on juuri lausuma pätkätöistä.

On surullista, miten välinpitämättömästi hallitus suhtautuu esimerkiksi ympäristötöihin, vaikka ne ovat välttämättömiä sekä ympäristön tilan kohentamisen että työllisyyden kannalta. Ympäristötöiden määrärahan taso putoaa siitä ensi vuoden lähes 12 miljoonasta eurosta, mihin päästään eduskunnan lisäyksellä, vuodeksi 2007 vain reiluun 7 miljoonaan euroon. Myös liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka on alimitoitettu vuositasolla yli 100 miljoonalla eurolla. Siitä kärsii muun muassa ympäristön kannalta niin raideliikenne kuin joukkoliikennekin.

VN:n päättämissä menokehyksissä määrärahojen taso on koko hallituskauden alusta lukien ollut riittämätön, kuten valtiovarainvaliokuntakin toteaa. Myös liikenneväylien kohdalla näkyy kehysten niukkuus, kun hallitus on halunnut luoda tilaa suurille veronkevennyksille. Lisäksi päätöksiä tehdään lyhytnäköisesti ja tempoilevasti sen sijaan, että hankkeista ja niiden ajoituksesta olisi päätetty hyvissä ajoin. Tehokas liikennejärjestelmä on talouskasvun edellytyksiä. Liikenneverkon saattaminen ajanmukaiselle tasolle lisäisi maamme kilpailukykyä, tasapainottaisi alueellista kehitystä ja edistäisi liikenneturvallisuutta.

Valiokunta arvostelee hallituksen ja varsinkin eräiden ministerien menettelyä siinä, miten ennen hallituksen esityksen antamista niin sanottuun kakkoskoriin kuuluvia hankkeita nostettiin ensimmäiseen koriin kuuluvien, vielä aloituspäätöstä vailla olevien hankkeiden ohi. Tämä kannattaa panna merkille.

Ensimmäiseen koriin sisältyy vielä kuusi sellaista hanketta, joista ei ole tehty aloituspäätöstä. Pidämme välttämättömänä, että kaksi kiireellisintä hanketta, Valtatie 4:n Kemin kohta ja sillat sekä Kantatie 51 Kirkkonummen ja Kivenlahden välillä, käynnistetään jo vuonna 2006, ja muutkin ensimmäisen korin hankkeet viimeistään vuoden 2007 talousarviossa lukuun ottamatta Valtatie 8:n Sepänkylän ohitusta, jonka suunnitelmat hallitus päästi vanhenemaan. Valiokunnan enemmistö hyväksyi näihin liittyen lausumaehdotuksen pääluokan perusteluihin. Meitä tämä lausumaehdotus ei tyydytä sen vähäisen velvoittavuuden vuoksi. Ehdotimme pääluokan perusteluihin tilalle sitovampaa lausumaa, ja tällä salilla on nyt mahdollisuus valita, kumpi niistä on parempi.

Ministerityöryhmän esittämistä teemapaketeista on kokonaan käynnistämättä kolme hanketta. Pidämme näiden käynnistämistä tärkeänä ja esitämme niiden käynnistämistä perustienpidon, perusradanpidon ja Merenkulkulaitoksen määrärahalisäyksillä.

Hyvät edustajatoverit! Arvoisa puhemies! Valiokunnassa ei keltainen kirja oleellisesti parantunut, vaikka joitakin myönteisiä muutoksia tehtiinkin. Nyt on täysistunnon asia päättää, otammeko pari askelta tavallisen ihmisen suuntaan.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloustieteessä on viime aikoina alettu tutkia ihmisten kokemaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Onnea tästä oivalluksesta taloustieteilijöille! Monet heidän havaitsemistaan asioista ovat sellaisia, jotka vihreät poliitikot ovat tienneet jo kauan. Tasainen tulonjako ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisäävät yleistä hyvinvointia. Tulojen parantuminen alemmissa tuloluokissa on merkittävämpi tekijä hyvinvoinnin kasvulle kuin ylemmissä tuloluokissa. Hyvin ansaitsevien ihmisten hyvinvointiin vaikutetaan enemmän vapaa-ajan kuin tulojen lisäämisellä. Näitä taloustieteessäkin nykyään havaittuja tosiasioita tämä hallitus ei näytä tunnustavan.

Valtionvarainministeri on perustellut julkisen talouden vakautta horjuttavia suuria veronalennuksia työllisyysvaikutuksilla. Onko hänellä jokin perustelu sille valinnalle, että veronalennuksia on kohdistettu nimenomaan parempituloisille? Nyt tehtyjen veronalennusten seurauksena yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat saavat vuodessa 500 euron lisäyksen tuloihinsa. 1 700 euroa ansaitsevat saavat alle puolet tästä. Onko jotain taloustieteellistä näyttöä siitä, että varakkaammille ihmisille suunnatut eurot lisäävät työllisyyttä ja kulutuskysyntää jollain paremmalla tavalla kuin pienituloisille annetut veronalennukset? Onko hyvätuloisen eurossa jotain maagista dynamiikkaa, jota keskituloisen eurossa ei olisi?

Halutessaan hallitus olisi voinut lisätä kulutuskysyntää ja pitää yllä työllisyyttä kohdentamalla veronalennuksia pienituloisille, parantamalla tiettyjä tulonsiirtoja ja vahvistamalla kuntataloutta. Työpaikkoja olisi syntynyt myös näin. Sivutuotteena olisi syntynyt tasaisempaa tulonjakoa, parempaa toimeentuloa lapsiperheille ja enemmän kunnallisia palveluja. Mutta hallitus on valinnut toisin. Sosialidemokraattien ryhmäpuheessa kyllä tämän tyyppisiä asioita linjattiin, mutta linjaukset eivät ehkä olleet aivan linjassa tekojen kanssa.

Arvoisa puhemies! Vaalikeskustelujen perusteella olisi ollut vaikea uskoa, että tämä hallitus tulee tekemään näin eriarvoistavaa talouspolitiikkaa. Veroja on alennettu painottaen suurituloisia ja varallisuusvero on poistettu. Ei ole kohtuullista eikä oikein, että osa ihmisistä on jäänyt osattomaksi talouskasvusta ja myönteisestä tulokehityksestä. Eriarvoistaminen ei myöskään luo dynamiikkaa, vaikka hallitusryhmät näin virheellisesti luulevat. Myönteistä dynamiikkaa sen sijaan syntyy, jos nostetaan pienimpiä tukia, kuten työmarkkinatukea ja opintotukea, jotta ihmiset voisivat olla itsenäisiä ja tavoitella parempaa toimeentuloa tulevaisuudessa. Tuet ovat kannustimia, tai olisivat, ellei niiden matala taso aiheuttaisi niiden varassa oleville ihmisille lisävaikeuksia. Näitä vihreän eduskuntaryhmän köyhyyspakettiin kuuluvia tukia esitämme korotettaviksi budjettikäsittelyn äänestyksissä.

Vihreä eduskuntaryhmä muistuttaa, että perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden toimeentuloon työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Tämä perustuslain kohta, kuten muutkin perustuslain kohdat, on otettava vakavasti. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi turvaksi, ei vakituisesti täydentämään esimerkiksi työmarkkinatukea.

Gröna riksdagsgruppen vill påminna om att rätten till basutkomst vid arbetslöshet, sjukdom, arbetsoförmåga och under ålderdomen samt vid barnafödsel och förlust av en försörjare är tryggad enligt grundlagen. Den här punkten, liksom alla andra punkter i grundlagen, måste tas på allvar. Utkomststödet borde vara det sista skyddet som var och en har och inte ett tillägg till det primära stödet som till exempel arbetsmarknadsstödet.

Arvoisa puhemies! Vantaan vankilan täyttöaste oli marraskuun alussa 161 prosenttia. Vankeinhoidon henkilökunta on mitoitettu 3 200 vangin mukaan, kun keskivankiluku tulee tosiasiassa olemaan ensi vuonna 3 800 vankia. Vanginvartijat ovat ylikuormittuneita, vankilat ovat täynnä, rahaa ei riitä vankien työtoimintaan, päihdekuntoutukseen eikä terveydenhuoltoon. Eduskunta on puuttunut Rikosseuraamusviraston määrärahojen riittämättömyyteen vuosittain koko tämänkin hallituksen kauden ajan.

Vankeinhoidon huono tilanne on ministeri Johannes Koskisen jättämä perintö. Voi vain toivoa, että ministeri Luhtanen ottaa vankien ja vankiloissa työskentelevien aseman vakavasti. Tässä asiassa ei ainakaan ole väliä sillä, onko oikeusministeri juristi. Merkitystä on sillä, onko oikeusministerillä inhimillisyyttä ja kykyä saada tahtonsa läpi.

Vihreä eduskuntaryhmä arvostaa hallituspuolueiden eduskuntaryhmiä siinä, että vankien vapautumissuunnitelmien tekemiseen ja päihdekuntoutukseen on lisätty miljoonan euron määräraha. Vihreä eduskuntaryhmä esittää 8 miljoonan euron määrärahan lisäystä, jotta vankeinhoitolaitos pystyisi asianmukaisesti huolehtimaan vankeinhoidon pitkäjänteisestä kehittämisestä. Tavoitteena on vankien kuntoutus, päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden vähentäminen ja henkilökunnan riittävyydestä ja asianmukaisesta palkkauksesta huolehtiminen.

Eriarvoistamispolitiikkansa hallitus on onnistunut ulottamaan monipuolisesti erilaisille yhteiskuntaelämän alueille. Riittämätön joukkoliikenteen rahoitus on uhka työttömyyden hoidolle ja alueelliselle tasapainolle. Budjettileikkaukset vähentävät entisestään joukkoliikenteen tarjontaa ja kysyntää, ja etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla joukkoliikenteen toiminta tulee vaikeutumaan ja bussimatkojen hinnat nousevat.

Valtiovarainvaliokunta nosti joukkoliikennemäärärahoja nyt 6,5 miljoonalla eurolla, jotka käytetään bussiliikenteen turvaamiseen. Raideliikenteen asemaa hallitus hieman paransi lisätalousarviossaan, mutta edelleen tilanne on todella huono. Ei ole liioittelua sanoa, että hallituksen liikennepolitiikka tukee johdonmukaisesti yksityisautoilua ja tavarankuljetuksia kumipyörillä.

Kun puhutaan liikenteestä ja ilmastopolitiikasta, avainasemaan nousevat Helsingin ja muiden suurten kaupunkien joukkoliikenneratkaisut. Suomen kaikista joukkoliikennematkoista noin 70 prosenttia tehdään Pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Jos joukkoliikenteen osuutta tehdyistä matkoista halutaan nostaa, parhaiten se onnistuu näillä alueilla. Valtionvarainvaliokunta esittää mietinnössään, että vuoden 2007 talousarviossa tulee varautua Pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen uuteen joukkoliikennetukeen, koska tämä on hyvää liikennepolitiikkaa ja perusteltua myös kuntien yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa pontta, jonka hyväksymisellä varmistetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tässä asiassa. Tämä on eurooppalaisittain hyvin poikkeuksellista, että valtio ei tue suurten kaupunkien joukkoliikennettä lainkaan.

Hallituksen linja ilmastonsuojelussa tuntuu olevan, että tärkeintä on, että tässä pohjoisessa valtiossa kaiken tulee jatkua ennallaan, maksoi mitä maksoi. Hallitus on hankkimassa päästöoikeuksia ja pitää monin tavoin huolta siitä, ettei päästökauppa vain pääse aiheuttamaan päästöjen vähenemistä. Turpeen osalta on oltu aktiivisia, eikä aktiivisuuden puutteesta voida arvostella teollisuuden halvan sähkön turvaamisenkaan kanssa.

Vihreiden mielestä veronmaksajien niukoilla euroilla kannattaa mieluummin tukea päästöjen vähentämistä kuin päästöjen tuottamista. Olemme ehdottaneet budjettiin runsaita kannustimia uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön edistämiseen ja teknologiseen tutkimukseen. Haluamme tukea muutosta, jossa pientalot vaihtavat lämmitysjärjestelmiä, teollisuus panostaa energiansäästöön ja sähköä ja lämpöä tuotetaan uusiutuvalla energialla.

On valitettavaa, että hallitus ei ole lähtenyt vihreiden tielle tässä asiassa, vaan on tuhlannut resurssinsa päästöjen turvaamiseen. Vihreä ratkaisu on myönteinen aluekehitykselle, työllisyydelle ja suomalaiselle vientiteollisuudelle, ja samoin se on ainoa ratkaisu, jolla voidaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, etteivät ilmastonmuutoksen tuhoisat vaikutukset ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja luonnon monimuotoisuuteen, mukaan lukien jääkarhut, ole uhattuna sillä tavalla kuin ne nyt ovat.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon heikko tila on yksi niistä asioista, joihin eduskunta on vuosi toisensa jälkeen puuttunut. Hoitojonoissa on edelleen noin 200 lasta. Nuorten ihmisten elämän kannalta oikea-aikainen hoito on todella tärkeää, eikä siitä pitäisi voida tinkiä. Koska hallitus ei ole hoitanut velvoitteitaan kuntia kohtaan, ne eivät ole pystyneet huolehtimaan riittävästi lasten mielenterveystyöstä. Hädänalaiset lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa kohtelua. Tässä salissa on tällä viikolla mahdollisuus äänestää sekä kuntien aseman parantamisen puolesta että lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon erillismäärärahan korottamisen puolesta. (Ed. Biaudet: Se on siellä kuitenkin!) On selvää, että ongelmien ja inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen heijastuu yhteiskunnan kustannuksiin tulevaisuudessa. Varhainen apu on myös edullisin tapa auttaa psykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria. — Näen ed. Biaudet’n ilmeestä, että hän tulee äänestämään ainakin joidenkin näiden esitysten puolesta.

Kaikki lainkaan suomalaista köyhyyttä ja eriarvoisuutta tuntevat ymmärtävät, että yksinhuoltajien ja köyhien lapsiperheiden ongelmat tarvitsevat nykyistä tehokkaampia ratkaisuja. Suomeen on syntynyt lasten luokkayhteiskunta. Ensimmäiseksi täsmätoimeksi vihreä eduskuntaryhmä esittää elatustuen korotusta, joka kohdistuisi vaikeassa tilanteessa oleville yksinhuoltajille ja voisi vaikuttaa yleisemmin elatusapujen tasoon. Jos hallitus olisi kykenevä parantamaan pätkätyöläisten asemaa ja jos lamasukupolvelle onnistuttaisiin rakentamaan tasa-arvoiset työmarkkinat, se heijastuisi myös heidän lapsiinsa.

Veronalennuspolitiikka näkyy paitsi tulonsiirtojen heikossa kehityksessä myös kuntien tilanteessa. Peruspalvelut olivat viime vaalien suuri teema; kaikki puhuivat palveluiden puolesta. Nyt kuntien, palveluiden järjestäjien, rahat on hassattu suurituloisten tulojen kasvattamiseen. Oikeastaan inhoan tarinaa hölmöläisistä jatkamassa peittoaan — ja tämän hallituksen kohdalla se tulee mieleen todellakin liian usein. Hallitus alentaa veroja eikä maksa velkaansa kunnille. Kunnat taas velkaantuvat valtionkin puolesta ja nostavat itse verojaan. Jos kunnissa ei ole rahaa ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön, täytyy maksaa enemmän sairauspäivärahoja, ja jos ei hoideta hyvin maahanmuuttajien kotoutumista, emme saa tarvitsemiamme uusia työntekijöitä. Kansa on kyllä ymmärtänyt, että tarvitaan sosiaalista vakautta ja luottamukseen perustuvaa dynamiikkaa. Kuka saisi tämän läpi kansan edustajille?

Arvoisa puhemies! Tätä hallitusta on usein luonnehdittu hitaaksi ja saamattomaksi, etenkin kun on puhuttu talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Tämä syksy on kuitenkin osoittanut, että hallitus voi yllättää kriitikkonsa. Hallitus on pika-aikataululla tuonut eduskuntaan ydinvoimalatyömaan päivärahojen verovapauden säännöt, kun veroviranomaisten tulkinta ei miellyttänyt. Hallitus on vienyt läpi yli 54-vuotiaiden työntekijöiden matalapalkkatuen, mikä oli hyvä uudistus. Nämä ovat keskisuuria asioita, eivät isoja eivätkä pieniä, ja hallitus on kyennyt tekemään niiden kanssa päätöksiä.

Samansukuisia ja samankokoisia asioita on silti jäänyt monta odottamaan. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan parantaminen olisi valtion näkökulmasta edullista ja näille ihmisille erittäin tärkeää. Samoin on laita vanhemmuuden kustannusten jakamisen kanssa. Hallitus arvostaa raudoittajien ja insinöörien työtä, mutta tutkijoiden ja taiteilijoiden ei. Miksi? Miksi suurten ikäluokkien työllisyyden edistämiseen panostetaan, mutta pienten lasten vanhempien asema jätetään entiselleen?

Valintoja rahankäytössä tehdään koko ajan. Lääkekustannukset kasvavat nopeammin kuin mikään muu asia terveydenhuollossa. Lääkevaihdolla on kuitenkin onnistuttu hillitsemään kustannusten kasvua. Hallitus on kuitenkin jostain täysin käsittämättömästä syystä halunnut osan lääkkeistä pois lääkevaihdon piiristä. Hyödyt tästä esityksestä menevät lääkeyhtiöille — eivätkä edes kotimaisille — ja kustannukset tulevat julkiselle sektorille ja lääkkeiden käyttäjille. Kustannukset on arvioitu jopa 135 miljoonaksi vuositasolla. Samaan aikaan hallitus ei ole edennyt vaikeavammaisten ihmisten avustajien järjestelmän parantamisessa. Reilulla 100 miljoonalla eurolla voitaisiin tehdä vammaisten perusoikeuksien toteuttamiseksi paljon. Mutta hallitus valitsi toisin: lääkeyhtiöt.

Valinta on sekin, etteivät kehitysyhteistyömäärärahat kasva sitä tahtia kuin olemme YK:n vuosituhattavoitteisiin sitoutuessamme luvanneet. Vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin nämä rahat saatiin kyllä mahtumaan, ja tulemme esittämään kehitysyhteistyömäärärahojen korotusta siten, että Suomi kantaisi vastuunsa kansainvälisistä sitoumuksistaan. Jos ulkopolitiikan yhteistä linjaa etsitään, niin tässä kohtaa se olisi kaikkein tärkeintä löytää, yhteisymmärrys presidentin globalisaation haittavaikutuksia lievittävän linjan ja hallituksen todellisen linjan välillä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä tulemme tekemään esitykset, jotka ovat olleet osa vihreän tasapainotetun vaihtoehtobudjetin kokonaisuutta.

Eva Biaudet /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että opposition vihreillä oli erittäin hyvä puheenvuoro. Vaikka en olekaan kaikista asioista samaa meiltä, mielestäni on hyvä korostaa, että politiikassa tehdään valintoja ja budjettikirja on valinta, joskin kompromissejakin on välillä pakko tehdä.

Ärade talman! Riksdagen har inte enbart ägnat tid åt att upprätthålla maktbalansen i säkerhetspolitiken den senaste månaden. Varje höst begår vi en liten maktkamp mellan riksdag och regering om vem som skall ha sista ordet i fråga om statsbudgeten. Trots att riksdagen har den slutliga budgetmakten är det bra om riksdagens ändringar ändå kan skötas i samråd med finansministeriet för att undvika tekniska misstag.

Budgetbehandlingen har denna höst funnit sin kanske mest optimala form på mycket länge. Regeringen har tagit riksdagsgruppernas kritik på allvar, till exempel gällande finansieringen av vägnätet. Genom att sätta in en större satsning på infrastrukturen i den tredje till läggsbudgeten för i år kunde man minska kraven på trafiksatsningar i nästa års budget. Budgetbehandlingen blev därför en rätt snabb och enkel process. Denna växelverkan borde regering och riksdag nu bevara. Svenska riksdagsgruppen förväntar sig att regeringen i budgeten 2007 reserverar anslag för grundförbättringen av stamväg 51. Den här vägsträckan hör till de farligaste i landet för tillfället.

Ärade talman! Ekonomisk politik är en svår gren. Det som gör det svårt är att resultaten inte syns omedelbart efter att besluten är fattade. Resultaten av regeringens skattepolitik har låtit vänta på sig, men nu börjar signalerna komma. Sysselsättningssiffrorna stiger sakta men stadigt och den ekonomiska tillväxten är bland euroområdets bästa. Oecd varnar dock i sin senaste prognos att Finland kan hamna på efterkälken mot slutet av decenniet. Det betyder att regeringen fortsättningsvis måste trimma vår konkurrenskraft.

Mycket har redan blivit gjort. Regeringens skattesänkningar för 2006 och 2007 är redan fastslagna. Inkommande år sänks inkomstskatten för 840 miljoner euro, vilket i praktiken betyder att skattebetalarnas skatt sjunker med mellan 0,7 och 0,9 procent.

Då man dessutom slår till sysselsättningspaketet på 150 miljoner för svårt sysselsatta samt slopandet av förmögenhetsskatten så kommer vi onekligen upp till en stor summa pengar. Det är lätt att fälla kritiken att detta är bort från stöd och service, men som tur är det inte så enkelt. Den ekonomiska tillväxten upprätthålls genom att den inhemska efterfrågan vuxit.

Svenska riksdagsgruppen har inte drivit på skattesänkningar för att vi i första hand vill dela ut pengar till medborgarna. Vi har gjort det för att öka antalet arbetsplatser. Att förbättra sysselsättningen är fortfarande regeringens främsta och viktigaste uppgift. Utan flera arbetsplatser och skattebetalare har vi ingen välfärd att fördela. Därför ser vi dessa skattesänkningar som ett steg i att förbättra välfärden, inte som att försämra den, kanske till skillnad från föregående talare.

Redan regeringens signal om att slopa förmögenhetsskatten hade också önskvärd effekt. Under årets första nio månader har de inhemska investeringarna ökat med 2 miljarder euro jämfört med samma tidpunkt i fjol. Tänk på det, ni som kritiserar slopandet av förmögenhetsskatten. Det kostade 70 och vi får 2 miljarder, vilket nu kanske är en enkel övergång, men i alla fall. Svenska riksdagsgruppen är mycket nöjd över att riksdagen nu kunnat fatta det här beslutet.

Arvoisa puhemies! Politiikka olisi yksinkertaista, jollei alituisesti jouduttaisi tilanteisiin, joissa eri ryhmät asetetaan vastakkain. Jos jonkin yhteiskunnallisen ryhmän tilannetta parannetaan, tämä tulkitaan helposti jonkin toisen ryhmän vähättelyksi siitä huolimatta, että tämä ryhmä ehkä sai tukiinsa korotuksia edellisvuonna. Koskaan ei päästä yksimielisyyteen siitä, mistä laskeminen alkaa, ja koskaan ei pystytä vetämään viivaa yhteen- tai vähennyslaskun alle.

Kaikki ryhmät joutuivat kiristämään vyötä laman aikana aina koululaisista sotaveteraaneihin. Sen jälkeen on kuitenkin useimmat leikkaukset korjattu, osa jopa useaan kertaan. Tästä huolimatta usein muistetaan ainoastaan leikkaukset. Tulevien menokehysten käsittelyn kannalta olisi tärkeää saada nyt objektiivinen laskelma eri yhteiskuntaryhmien tukien kehittymisestä vuodesta 90 lähtien. Nämä laskelmat, joissa otettaisiin huomioon kaikki veroista ja maksuista tukiin, muodostaisivat pohjan tuleville tukipäätöksille. On yksinkertaisesti aika tehdä lopullinen tilinpäätös 90-luvun leikkauksista. Nyt meidän onkin ryhdyttävä katsomaan enemmän eteenpäin.

Tänä vuonna talousarvion painopiste on köyhimmissä ryhmissä. Toimeentulotukeen sidotun asumistuen omavastuuosuuden poistamisella halutaan auttaa kymmeniätuhansia pienimmän talouskassan varassa eläviä lapsiperheitä ja vanhuksia. Tämän lisäksi kansaneläkkeen korotus on osoitettu kaikkein vähävaraisimmille. (Ed. Vistbacka: Se olikin hirveä!) — Mutta kuitenkin, se oli vaatimaton, mutta kuitenkin.

Jo ennen viime kesän budjettiriihtä ruotsalainen eduskuntaryhmä otti esiin omaishoitajien vaikean tilanteen. Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, jolla on suuri sisällöllinen ja taloudellinen arvo. Heidän arvostuksensa valtion taholta ei kuitenkaan ole vastaavalla tasolla. Onkin paikallaan, että omaishoitajien tukea korotetaan jonkin verran talousarviossa. Emme kuitenkaan saa unohtaa lopullista tavoitetta. Haluamme kaikkien omaishoitajien saavan mahdollisuuden lomitukseen ja kohtuulliseen korvaukseen. Mielestämme omaishoitajien asemaa tulisi muuttaa selvitysnainen Elli Aaltosen ehdotuksen mukaisesti, että suurempi vastuu omaishoitajien tuesta siirtyisi kunnilta valtiolle.

Siitä huolimatta, että koulutus kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiin panostettaviin alueisiin, eduskunnan muutosehdotuksissa ei ole paljon panostuksia kouluihin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on useaan kertaan muistuttanut periaatteesta, jonka mukaan ikäluokkien pienenemisestä saatavat säästöt tulisi investoida uudelleen peruskouluun. (Ed. Uotila: Mikseivät ne olleet hallituksen esityksessä?) — Nykyisin asia ei ole näin. Joka tapauksessa olemme tyytyväisiä valtiovarainvaliokunnan ehdottamiin lisäyksiin erityisopetukseen ja homekoulujen korjaamiseen.

Arvoisa puhemies! Meillä on myös syytä eduskunnassa miettiä vielä kerran, miten tapahtumien muualla maailmassa tulisi vaikuttaa valtion talousarvioon. Kuten olemme niin monesti todenneet, Suomi ei enää ole mikään erillinen saareke vaan kiinteä osa kansainvälistä tapahtumain kulkua.

Syksyn siirtolaislevottomuudet Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa eivät olleet mikään erillinen ongelma. On tuskin olemassa vaaraa, että meillä sytytettäisiin autoja kaduilla palamaan, mutta osittain tämä varmasti johtuu siirtolaisten vähäisestä määrästä. Se ei tarkoita sitä, ettei ongelmia olisi. Elleivät suomalaisten asenteet muutu suvaitsevammiksi ja ennakkoluulottomammiksi, voi toisen polven maahanmuuttajien keskuudessa syntyä sellaista juurettomuutta ja ulkopuolisuutta, jonka olemme nähneet johtavan kielteiseen ja tuhoisaan yhteiskunnan vastaiseen toimintaan.

Olivatpa kotouttamisohjelmat miten hienoja tahansa, on olemassa ainoastaan yksi onnistunut tapa saada maahanmuuttajat sulautumaan yhteiskuntaan. On lopetettava ulkomaalaisten syrjintä työmarkkinoilla ja heille on annettava töitä. Työn puute on yhtenä suurimpana yksittäisenä syynä turhautumiseen myös Pariisin esikaupungeissa. Suomessa meillä ei ole syytä ylvästelyyn tässä asiassa. Maahanmuuttajien työttömyys on kiusallisen korkea.

Valtiovarainvaliokunta on suurella huolella käsitellyt sisäministeriön maahanmuuton toimintalinjaa. Ulkomaalaisvirasto on tänä vuonna muuttanut käytäntöä niin, että melkein puolet kaikista myönteisistä oleskeluluvista myönnetään niin sanotusti tilapäisinä oleskelulupina. Käytännön muuttaminen ei kuitenkaan perustu lainmuutokseen. Päinvastoin kuin ulkomaalaislain tavoite edistää integroitumista ja sopeutumista yhteiskuntaan, sisäministeriö tavoittelee tällä ulkopuolisuutta. Tilapäisen oleskeluluvan saaneiden on lopetettava työnteko, heillä ei ole oikeutta riittävään koulutukseen, kielenopetukseen, kuntasijoittamiseen tai sosiaaliturvaan.

Myönteistä tässä suvaitsevaisuuspuntarissa kuitenkin on, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota vähemmistötyöhön ja pystynyt sopimaan valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan tukemisesta siten, että nyt asiamiehiä voidaan palkata aluetasoille.

Ärade talman! Miljösatsningarna hör till de moment som finansutskottet får lov att gå och ändra i varje år. Också denna gång föreslår utskottet att vatten- och avloppsnäten får extra anslag. Mera pengar skjuts också till sanering av förorenade markområden. Allt detta är bra, men det finns skäl att se lite mera kritiskt på regeringens finansiering av miljöarbetet.

Sommarens erfarenhet av kravet på att tömma båtarnas avloppsvatten i gästhamnarna föll på skam eftersom nätet av septiktankar inte var tillräckligt utbyggt. Regeringen kompenserade detta i budgetmanglingen genom att öka momentet. I vinter har vi däremot fått veta att inte heller de stora båtarnas avfall töms i avloppsnätet utan direkt i havet. Det är helt enkelt uppenbart att vi måste stärka lagstiftningen och täppa till hålen i vårt no special fee-system. Det är bra att minister Enestam tagit upp ärendet inom Helcom. Svenska riksdagsgruppen vill att Östersjön skall beläggas med ett internationellt totalförbud att dumpa avfall i havet.

I denna budget finns många förbättringar, bland annat större anslag för ett hållbart skogsbruk som stöder användningen av bioenergi. Mycket arbete kvarstår dock. Bland annat måste jordbrukets miljöstödsprogram få en fortsättning.

Trots att EU:s jordbruksreform inte hör direkt till budgeten finns det skäl att ta den i beaktande i kommande budgetramar. Regeringen förtjänar ett erkännande för sitt förhandlingsresultat gällande sockerreformen för någon vecka sedan. Svenska riksdagsgruppen tycker det är viktigt att Finland fick möjlighet att med nationella stöd bevara sockerbetsodlingen i Finland. Detta måste beaktas i nästa års budget.

Ärade talman! Under budgetbehandlingens gång har vi ständigt konfronterats med den osäkerhet som just nu rår på det kommunala fältet. Förändring är ofta bra ifall det finns ett gemensamt mål. Mera tyngd måste nu läggas på innehåll och servicens kvalitet. Det vore olyckligt om den stora reformen endast skulle utmynna i nya kommungränser. Byråkratireformer skall endast göras där de kan hjälpa de lokala beslutsfattarna att skapa lösningar för hur man producerar bättre service i framtiden.

Svenska riksdagsgruppen är övertygad om att vi kan garantera en stark basservice i kommunerna endast med starka primärkommuner som fattar självständiga beslut över sina egna finanser. Det kan betyda att vi måste se över storleken på kommunerna för att finna ett optimalt omfång på verksamheten. Men också stora kommuner medför egna problem genom att avståndet från användarna till beslutsfattarna blir för långt och att helheten blir svår att greppa.

Oberoende måste denna reform genomföras enligt grundlagen och rättigheterna gällande service, socialt skydd och modersmål. Inom svenska riksdagsgruppen anser vi att grundlagen tydligt stipulerar att de språkliga förhållandena i kommunerna inte kan ändras så att invånarens grundlagsenliga rättigheter hotas. Vi anser det vara uppenbart att kommunreformen inte kan genomföras enligt en enda modell, utan de geografiska och kulturella förhållandena kräver egna modeller.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama sana talouspolitiikasta, jota kukaan ei ole moittinut. En minäkään talouspolitiikkaa moiti. Talouspolitiikkaa on harjoitettu hyvin, koska ensi vuonna Suomi tulee olemaan rikkaampi kuin tänä vuonna ja tänä vuonna Suomi on rikkaampi, kuin se oli viime vuonna. Tämän talouspolitiikan ansiosta meillä on talouskasvua ensi vuonna 3,2 prosenttia, mikä merkitsee myöskin sitä, että valtion kassaan virtaa enemmän rahaa. Tänä vuonna tuli enemmän rahaa kuin tuli viime vuonna, ja haluan muistuttaa edustajia siitä, että sodan jälkeen ei ole ollut kuin neljä vuotta, milloin meillä ei olisi ollut talouskasvua. Kaikkina muina vuosina meillä on ollut talouskasvua, jonka suuruus on toki vaihdellut. Saamme olla tyytyväisiä tähän 3,2 prosenttiin, kun katsoo, minkälainen on kasvu muissa Euroopan unionin maissa, mutta totean, että yhdessäkään maassa ei olla miinuksen puolella. Kaikissa maissa ollaan kuitenkin plussan puolella.

Jos ollaan talouspolitiikkaan tyytyväisiä, niin emme kuitenkaan ole tyytyväisiä siihen, miten tätä yhteistä hyvää jaetaan. Siinä tapahtuu mielestämme hyvin paljon virheitä. Lähetekeskustelussa toimme esille sellaisia asioita, mitä me kritisoimme ja mihin me olisimme toivoneet tämän kolmen kuukauden aikana muutosta. Olen pannut merkille, että niistä samoista asioista tämä sali on yleensä kaikilla kyselytunneilla puhunut ja kun vaalikentällä kierrämme, kun tapaamme ihmisiä, niin nämä samat asiat, mistä kristillisdemokraatit puhuivat lähetekeskustelussa, tulevat koko ajan esiin. Onko hallitus sitten puuttunut näihin, ovatko hallituspuolueet valiokuntakäsittelyssä näihin asioihin puuttuneet? Minä käyn nämä kohta kohdalta läpi.

Me moitimme sitä, ettei eläkeläisten asemaa paranneta. Samaa saamme kuulla tänä päivänä, kun tapaamme eläkeläisiä. Ehkä se kaikkein tyytymättömin ryhmä tänä päivänä on eläkeläisryhmä ja nimenomaan pienituloiset eläkeläiset, jotka jatkuvasti muistuttavat meitä siitä, että kuilu muihin, työntekijöihin, muihin yhteiskuntaryhmiin, koko ajan kasvaa, pitävät pilkkana 5 euron korotusta peruseläkkeeseen.

En muista, olivatko sotaveteraanit käyneet talossa ennen kuin käsittelimme budjettia lähetekeskustelussa, mutta syksyllä veteraanit kävivät, ja täytyy sanoa, että oli todella noloa olla ottamassa delegaatio vastaan, delegaatio, joka pyytää, että me nuoremmat kansanedustajat myöntäisimme sen rahan, minkä me olemme heille luvanneet. He tulevat, vaivautuvat tulemaan eduskuntaan pyytämään rahaa kuntoutukseen, ettei luvattua kuntoutusta tarvitsisi leikata. (Ed. Nepponen: Jokavuotinen asia!)

Me puutuimme myöskin kuntien vaikeuksiin, joista tänäkin päivänä on paljon puhuttu, ja viimeksi eilen tässä salissa todettiin, että samanaikaisesti käsitellään budjettia kymmenissä kunnissa, siis eilen illalla ja päivällä käsiteltiin kuntien budjettia monessa kymmenessä kunnassa. Siellä oli kansanedustajia läsnä, kansanedustajat kertomassa, miten vaikea kuntien asema on. Kuntien asema on osittain vaikea siitä syystä, että valtio ei ole maksanut sitä, mitä sen tulisi kunnille maksaa.

Lähetekeskustelussa moitimme myöskin sitä, että luvattua määrärahaa köyhien aseman parantamiseksi ei ole annettu riittävästi. On syytä kyllä tehdä jotain vertailua. Hallitus esittää ensi vuonna tuloveronalennuksia noin 840 miljoonaa euroa. Näistä tuloveronalennuksista pienituloinen, köyhä, ei hyödy ollenkaan. Hallitus yrittää kyllä jonkin verran näitten pienituloisten asemaa parantaa esittämällä määrärahaa niin sanottuun köyhyyspakettiin noin 30 miljoonaa ensi vuodelle, ja kun se sitten vuonna 2007 on voimassa koko vuoden, niin se määräraha on noin 90 miljoonaa. Olisi syytä verrata tätä 90:tä miljoonaa tuohon 840 miljoonaan. 840 miljoonaa tuloveronalennuksissa ei hyödytä tätä pienituloisinta ryhmää lainkaan.

Me moitimme hyvin voimakkaasti myöskin sitä, että tie- ja rataverkoston taso laskee. Tähän valiokunta ja eduskunta ovat puuttuneet niin, että huomattava määräraha on lisätty, ja siitä tietenkin olemme tyytyväisiä.

Me moitimme myöskin sitä, että poliisille ei anneta riittävästi toimintamäärärahaa. Tämän syksyn keskustelun aikana on käynyt ilmi, että poliisi tietää, miten järjestäytynyt kotimainen rikollisuus maassa kasvaa. Poliisi on myöskin ihan julkisesti todennut, että sen tiedossa on, mitkä nämä liigat tai järjestäytyneet rikollisuusketjut ovat. Poliisi on sanonut, että jos olisi määrärahaa, poliisi voisi tuhota nämä liigat välittömästi. On edesvastuutonta olla tässä salissa tietoisena siitä, että maassa esiintyy rikollisuutta, jota voitaisiin tuhota, jos me myöntäisimme määrärahaa riittävästi. (Ed. Vielma: Aivan!) Valiokuntakäsittelyssä tämä lisämääräraha ei kuitenkaan ole saanut sitä kannatusta, mitä se edellyttää, jotta poliisi voisi saada lisää rahaa. (Ed. Halme: Rkp panee vastaan!)

Me puutuimme lähetekeskustelussa myöskin työttömyyteen. Minun täytyy sanoa, että kun ed. Ahde puhui hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä ja vahvistamisesta, niin ei käynyt selväksi, mistä hyvinvointiyhteiskunnasta hän puhui ja mitä hän tarkoitti, tarkoittiko hän mahdollisesti pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jota ihaillaan kaikkialla maailmassa. (Ed. Ahde: Kyllä hän sitä tarkoitti!) — Hän nyökkäsi, hän tarkoitti sitä. — Minä olen huolestunut siitä, että Suomi on harjoittamassa toisenlaista politiikkaa kuin mikä perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointipolitiikkaan liittyy. Tämä koskee ennen kaikkea suhtautumista työttömyyteen. Hallitus on verraten tyytyväinen siihen, että työttömyys on 7—8 prosentin luokkaa. (Ed. Ahde: Työttömyys on laskenut!) On aika harvinaista, että tässä käytetään voimakkaita puheenvuoroja työttömyyden torjuntaan. Ruotsissa 5,9 prosentin työttömyyttä pidetään lähes katastrofina, niin että ensi vuoden budjettiin on varattu määrärahaa eri toimenpiteitä varten, jotta se voidaan alentaa 4 prosenttiin.

Kun olen kiertänyt viime viikkoina aika paljon tätä maata, olen hämmästynyt, miten suuri työttömyys on esimerkiksi Porissa, 14 prosenttia, Imatralla, 16 prosenttia, tai Joensuussa, 14 prosenttia, ja kaikki nämä ovat verraten suuria kaupunkeja, eikä tässä salissa kovin usein työttömyydestä puhuta, ei ainakaan näitten kaupunkien suurista työttömyysluvuista. Tämä on hälyttävää. Kun muissa Pohjoismaissa on pidetty työttömyyttä yhteiskunnan ehkä suurimpana syöpänä, (Ed. Ahde: Se on!) niin Suomessa on lipsuttu tältä tieltä, kun ei tätä oteta riittävän vakavasti.

Herra puhemies! Hallituspuolueilla on ollut aikaa kolme kuukautta korjata nämä epäkohdat. Noin 50 miljoonaa on lisätty, eli runsas prosentti on lisätty valtion menojen puolelle, ilman että mitään leikkauksia olisi muista menoista tehty. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueet esittävät, että otetaan lisää velkaa, joka on yhtä kuin maksuunpanematon vero. Kannattaa kyllä kysyä, kumpi vaihtoehto on parempi: periä vero tänä päivänä ilman mitään korkoa vai periä se sitten vuoden, kahden, kolmen, neljän kuluttua korkoineen?

Kristillisdemokraatit ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että tulee toimia niin, että menot ja tulot ovat tasapainossa. Liikaa ei pidä velkaantua. Meillä on vaihtoehtobudjetti, jossa on huomattavasti lisämenoja, mutta rahoitamme ne verotuloilla. Me emme rahoita niitä ottamalla lisävelkaa, vaan me rahoitamme niitä lisämenoja nostamalla sellaisia veroja, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät ketään vahingoita. Ne ovat lähinnä veroja, joilla keinotteluluontoisia pääomasiirtoja verotetaan ankarammin.

Tulemme esittämään tasapainoisen vaihtoehtobudjetin, ja se menee tietenkin äänestykseen. Kristillisdemokraattien tasapainoisessa vaihtoehtobudjetissa on esitetty määrärahaa näihin kohteisiin, mitkä äsken mainitsin, ja se tekee myöskin kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin paljon sosiaalisemmaksi kuin hallituksen budjetti on ja noudattaa sitä perinteistä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan linjaa. (Ed. Pulliainen: Eli piirun verran vasemmalle!)

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti jo lähetekeskustelussa hallituksen talousarvioesityksen sisältöä vuodelle 2006 talousnäkymien osalta turhankin optimistisena. Perussuomalaiset myöntävät kyllä, että talousarvioesityksestä löytyy myönteisiäkin puolia ja monille suotuisille kehitysnäkymille löytyy todellisia perusteita. Silti ei sovi unohtaa, että euroaluetta ravistelevat epävarmuustekijät heiluttavat myös Suomen taloutta. Välttämättömien raaka-aineiden, erityisesti raakaöljyn, hintakehitys on edelleen täysi arvoitus. Vaarallisena seurauksena kalliista öljynhinnasta on inflaatiopeikko, ei kuitenkaan entisaikojen tapainen raju inflaatio vaan yleisen hintatason huomattava nousu. Se puolestaan heikentää Suomen kilpailukykyä ja vaikeuttaa vientimahdollisuuksiamme erityisesti EU-alueen ulkopuolelle. Valiokunnan kanssa olemme toki samaa mieltä siitä, että juuri tällä hetkellä vientinäkymiä parantaa suhteellisen vahvaksi ennustettu talouskehitys Suomen päävientimarkkinoilla.

Kun puhutaan bruttokansantuotteen ennakoidusta kasvusta, tulee muistaa myös Suomen sisäiset, yllättävätkin epävarmuustekijät, jotka voivat hetkessä syödä odotetun kasvun lähes olemattomiin. Näinhän on tilanne tänä vuonna, kun metsäteollisuuden työmarkkinaselkkauksen vuoksi bruttokansantuotteen kasvu jäänee noin 2,1 prosenttiin ennustetun yli 3:n sijasta. Tällaisiin ikäviin takapotkuihin tulee varautua myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Ansiotuloverovähennys on jo pitkään ollut hallituksen taikasana ja yleislääke, jonka avulla on pitänyt poistua niin työttömyyden kuin kasvavan eriarvoisuudenkin. Käytännössä kuitenkin työttömyysaste on jämähtänyt järkyttävän korkeisiin lukemiin ja eriarvoisuuskin on vain lisääntynyt. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Stakesin tuoreen selvityksen mukaan jo yli 10 000 suomalaislasta elää köyhyysrajan alapuolella. (Ed. Korhonen: Se on järkyttävä määrä!) Yksinhuoltajaperheissä tulotaso on pudonnut jopa viime lamaa edeltävälle tasolle. Vaille hallituksen kuritusta eivät ole jääneet myöskään pieneläkeläiset. Nythän vieläkin noin 90 000 suomalaista eläkeläistä elää kituuttaa pienimmän kansaneläkkeen varassa. Jos on ajettu ahtaalle eläkeläiset ja lapsiperheet, helppoa ei ole työttömilläkään. Erityisen huolestuttavaa on nuorten työttömien ahdingon paheneminen. Tilanteen vakavuudesta kertoo esimerkiksi se, että toimeentulotukea saavista henkilöistä jo 1990-luvun lopulla lähes puolet oli alle 30-vuotiaita. Tilanne on vain synkkenemässä, ja valtion budjettiesityksessäkin nuorisotyöttömyys kuitataan vain muutamalla lauseella. Siinä, missä vähävaraisille on jatkossakin hallituksen taholta tarjottu lähinnä kylmää kyytiä, on puolestaan kaikki porkkanat jaettu raharikkaille varallisuusveron poistoa ja optiojättipotteja myöten.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä nyt olisi jo korkea aika ryhtyä lisäämään pienituloisempien kansalaisten ostovoimaa. Parhaiten pienituloisten asemaa helpotettaisiin esimerkiksi alentamalla elintarvikkeiden ja peruspalveluiden arvonlisäveroa. Samalla heidän ostovoimansa kasvaisi, mikä lisäisi työllisyyttä, antaisi uskoa suomalaisille maatalous- ja muille yrittäjille sekä pistäisi samalla yhteiskunnan rattaat pyörimään voimakkaammin. Tähänastiset ansiotuloveronkevennykset eivät ole liipanneet läheltäkään kaikkein pienituloisimpia eivätkä ole auttaneet heitä mitenkään eivätkä ole lisänneet heidän ostovoimaansa. 5 euron köyhyyspaketilla ei todellakaan kateta esimerkiksi sähkön, polttoaineiden, erilaisten palvelumaksujen korotuksista tulleita lisärasituksia. (Ed. Halme: Puhumattakaan kelamaksun nostosta!) Veronkevennysten painopistettä tulisikin nyt siirtää pieni- ja keskituloisten kansalaisten verorasituksen keventämiseen nostamalla verovapaan tulon ylärajaa valtionverotuksessa ja korottamalla tuntuvasti kunnallisveron perusvähennystä, jolloin kuitenkin valtion tulisi tietenkin kompensoida kunnille tästä koituvat menetykset.

Arvoisa puhemies! Varsin suuri osa kansanedustajista tuntee kuntien huonontuneen taloudellisen tilanteen. Kuntien lisääntyvästä ahdingosta välittämättä valtapuolueet ovat olleet kuitenkin valmiita harjoittamaan muun muassa sellaista raharikkaitakin suosivaa veronkevennyspolitiikkaa, että sen maksumiehiksi ovat määrätyiltä osin joutuneet erityisesti jo ennestään velkavankeudessa sinnittelevät kunnat. Hallituksen asettamat tiukat menokatot kunnille osoitettaviin valtionosuuksiin ovat ajaneet ennätysmäärän kuntia nostamaan veroäyriään tänä vuonna, ja uusi ennätys saavutetaan ensi vuoden osalta, kuten täällä on jo useasti aikaisemmin todettu. Valtiovallan poukkoilevan sekä lyhytnäköisen vero-, alue- ja kuntapolitiikan seurauksena ahdinkoon joutuneet kunnat yrittävät sinnitellä velkavetoisina ja karsivat säästösyihin vedoten jatkuvasti peruspalvelujaan. Tämä taas heijastuu kielteisesti kansalaisten arjen sujuvuuteen ja turvallisuuteen. Siksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä tahtookin jälleen kerran muistuttaa, että kuntien tilanne paranisi nopeasti ja ratkaisevasti, kunhan valtio maksaisi niille maksuaikataulujen lykkäämisistä johtuvat miljoonien eurojen pakkolainansa. (Ed. Korhonen: Satojen miljoonien!) Perussuomalaiset pitävät tärkeämpinä kuntien tarjoamia palveluita, työllisyyttä, kuntalaisten osakseen saamaa oikeudenmukaisuutta ja alueellista tasapainoa kuin varakkaita suosivaa veronkevennyslinjaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ei ole tehnyt mitään lisäyksiä sotiemme veteraanien eikä kotirintamanaisten etuuksiin. Veteraanien kuntoutusrahojahan hallitus esittää leikattavaksi 5,5 miljoonaa euroa. Edes veteraanien poistuma ei edellyttäisi tällaista vähennystä. (Ed. Pulliainen: Miten sellainen hallitus voi olla olemassa?) Perussuomalaisten mielestä määrärahojen olisi mahdollistettava jokaisen itsenäisyytemme puolesta taistelleen rintamaveteraanin ja kotirintamanaisen pääsy vihdoinkin jokavuotiseen kuntoutukseen. Lupauksia on jo kyllä annettu riittävästi. Sotainvalidien kohdalla pidämme määrätyn työkyvyttömyysprosentin edellytystä etuuksien saamiseksi suorastaan loukkaavana.

Herra puhemies! Sisäinen turvallisuus ja oikeusturva ovat viime vuosina puhuttaneet kansalaisia eri muodoissaan. Valitettavasti esitetyillä poliisimäärärahoilla ei pystytä tulevaisuudessakaan varmistamaan haja-asutusalueiden turvallisuutta. Vaarana on, että poliisin näkyvyys tulee edelleen heikkenemään eikä hälytysten jälkeinen odotusaika tule ainakaan lyhenemään Väli- ja Pohjois-Suomessa. Samalla myös niin sanottujen tavallisten rikosten tutkinta-aika tulee pidentymään. Tietenkin on myönnettävä, että panostaminen talousrikostutkintaan tuo valtion kassaan enemmän euroja kuin siitä aiheutuneet kustannukset ovat.

Yleisen oikeusturvallisuuden kannalta on huolestuttavaa, että käsittelyajat niin rikos- kuin siviilijutuissa ovat tällä hetkellä aivan liian pitkiä. Rikosjutuissa resurssipula on huutava aina syyttäjästä korkeimpaan oikeuteen saakka. Siviilijutuissa erityisesti markkina- ja vakuutusoikeuden ylipitkät käsittelyajat vaarantavat yksittäisen kansalaisen oikeusturvan, näin muun muassa työkyvyttömyyseläkehakemusten osalta, joissa vakuutusyhtiöt, kuten tunnettua, pitävät puolensa ja valittaminen on siten ainut oikeusturvan hakemisen muoto.

Perustienpidon määrärahoihin valiokunta esittää pientä korotusta. Esitetty määrärahan lisäys on mielestämme täysin riittämätön, kun otetaan huomioon se kaikkien (Ed. Korhonen: Suunta on oikea!) meidän tietämämme tosiasia, että määrärahoissa on ollut vakava alimitoitus jo noin kymmenen vuoden ajan. Mielestämme valiokunnan olisi tullut ottaa tämä merkittävän kansallisomaisuutemme rappeutuminen huomioon nyt esitettyä vakavammin ja tehdä suurempi lisäys perustienpidon määrärahoihin. Kuten valiokuntakin toteaa, huonokuntoisia ja erittäin huonokuntoisia siltojakin yksistään arvioidaan olevan jo 1 200 kappaletta, joista noin 100 haittaa välttämätöntä raskasta liikennettä. (Ed. Rossi: Pitää ottaa huomioon tehdyt lisäykset!) — Ed. Rossi, olisi odottanut, että tekin olisitte tehnyt oman osuutenne. — Vastaväitteistä huolimatta käsityksemme on, että esitetty rahoitus lisää vain tieverkon kunnon jälkeenjääneisyyttä ja sen korjaaminen tulevaisuudessa tulee entistä kalliimmaksi. (Ed. Korhonen: Näin siinä käy!) Nythän suuri osa esitetyistä rahoista menee alempiasteisten teiden lisääntyvään päivittäiseen hoitoon, koska teiden välttämättömiäkään perusparannuksia ei pystytä tekemään. Vähimmäistasona pidämme 100 miljoonan euron vuosittaista korotusta, vaikka valiokunnassa olemme kuulleet, että määrän pitäisi olla 150 miljoonaa euroa. Yksityisteiden osalta on positiivisena seikkana todettava kuitenkin, että sinne nyt valiokunta oli saanut lisättyä ne vaivaiset 2 miljoonaa euroa. Nämä tiethän ovat välttämättömiä työmatkaliikenteen, teollisuuden ja elinkeinoelämän kuljetusten kannalta.

Herra puhemies! Maatalouden osalta voi yksioikoisesti todeta, että nyt talonpojalla ei mene hyvin, niin kuin ed. Vihriälä usein on todennut. EU:n kolhoosipolitiikka ja suurtilalinja ovat tehneet tehtävänsä. Tilanne on ajautunut siihen, että monissa niin sanotuissa syrjäkylissä on enää jäljellä vain yksi tai kaksi maataloutta harjoittavaa suurtilaa ja valtiovallan toimesta näkyy edellytettävän yhä suurempia yksiköitä. On enää turha puhua mistään perheviljelmäpolitiikasta. Metsätalouden osalta on huomioitava, että valiokunta sentään pystyi palauttamaan osan puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitettuja rahoja, joita hallitus oli esittänyt pienennettäväksi 3,5 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten mielestä määrärahojen tulisi olla sillä tasolla, että voitaisiin turvata todella hyväksytty Kansallinen metsäohjelma, johon kuuluu niin nuoren metsän hoito, energiapuun korjuu kuin metsäteiden kunnossapitäminen. Tässä yhteydessä haluamme myös muistuttaa eduskunnan ydinvoimalapäätöksen yhteydessä hyväksytystä lausumasta, jossa edellytettiin kestävän metsätalouden metsänparannusvarojen lisäresursseja ja energiapuun käytön tehostamista. Näin ei ole kuitenkaan valitettavasti tehty huolimatta keskustan hallituksessaolosta.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on monin osin tyytymätön valiokunnan mietinnön linjauksiin ja määrärahaesityksiin. Eriarvoisuus Suomessa tulee tällä linjalla jatkumaan ja syvenemään. Korjausesityksiin vastataan aina, etteivät rahat riitä. Ihmetellä vain täytyy, kuinka hallituksella on kyllä varaa tehdä helpotuksia raharikkaiden ja suurituloisten verotukseen. Samoin rahaa näyttää riittävän kehitysavun ja puoluetuen nostamiseen, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyysäämiseen, EU:n pakkojäsenmaksuihin sekä EU:n puheenjohtajakauden hulppeisiin kustannuksiin, mutta kun on kyse esimerkiksi pienituloisista, vaikeuksissa elävistä, sairaista ja vammaisista, työttömistä, sotaveteraaneista sekä kotirintamanaisista, silloin hallitukselta rahat ovat hävinneet ja valitetaan kukkaron tyhjyyttä.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat tehneet valiokunnan mietintöön useita muutosesityksiä, joilla pyrimme omalta osaltamme korjaamaan pahimpia mietinnön ja hallituksen esityksen epäkohtia sekä vääristymiä, ja toivomme, että niille löytyy kannatusta myös muista eduskuntaryhmistä.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Kallis taisi kertoa sen tämän keskustelun suuren totuuden, niin kuin hän joskus aikaisemminkin tässä salissa on tehnyt, sanomalla puheenvuoron alussa, että hänellä ei ole moitittavaa hallituksen talouslinjaan, että talouslinja toimii. Kun kuuntelee myös täällä muut lausutut puheenvuorot, niin päätyy tähän samaan havaintoon. Hallituksen talouspolitiikan peruslinja toimii, tukee kasvua, synnyttää sitä kautta uusia työpaikkoja, ja se luo pohjaa huolehtia myös kansalaisten sosiaaliturvasta ja hyvinvointipalveluista.

Talous on myös tämän päivän tuoreiden tietojen pohjalta vahvalla kasvu-uralla. (Ed. Korhonen: Kuinka pitkäjänteistä se on?) Myös valtiovarainministeriön tämän päivän ennuste arvioi ensi vuoden kasvulukemiksi runsaat 3 prosenttia, 3,2 prosenttia, ja se on eurooppalaisessa ja euroaluemittakaavassa erittäin hyvä saavutus, kertoo siis, että tehdyt perustoimet ovat toimineet ja tuottavat tulosta siinäkin tilanteessa, jossa erityisesti eurooppalaisen viennin veto ei ole meille paras mahdollinen.

Työllisyyden osalta olemme siinä hyvässä tilanteessa, että koko syksyn ja kesästä lähtien työllisyyskehitys on ollut plusmerkkinen ja vahvalla kasvu-uralla sekin. Työllisyyden kasvu vuositasolla yli 30 000:lla näyttää ilmeiseltä. Olemme runsaan kymmenen vuoden aikana Irlannin ohella EU-maista parhaiten parantaneet työllisyyttä, (Ed. Bryggare: Tosi hienoa!) Irlanti ja Suomi, ja on aihetta sanoa, että täällä se on tapahtunut ilman EU-rahoja. Irlanti on voinut tukeutua paitsi onnistuneeseen talousstrategiaan myös kohtuullisen mittavaan EU:n rakennerahastojen tukeen. Tänään meillä on lähes 350 000 ihmistä enemmän töissä kuin oli tilanne vuoden 95 alussa, joten olemme oikealla tiellä, ja tästä peruskehityksestä täytyy pitää huolta.

Työllisyysaste on nousemassa 68 prosenttiin tai on jo noussut, ja sekin kertoo, että olemme oikealla tiellä. Työttömyydessä on päästy alle 8 prosentin, ja tämäkin luo edellytykset sille, että voimme ottaa uusia askeleita ja lähestyä tuota Ruotsin työllisyyden tasoa, joka on meille kova tavoite lähivuosien osalta. (Ed. Kallis: Mistä syystä siellä niin on mennyt?)

Tärkeää tässä kehityksessä on ollut kotimarkkinoiden toiminta. Se on ollut aivan ratkaisevaa sille, että olemme nähneet positiivisen työllisyyskehityksen. Me olemme täällä onnistuneet siinä, missä Keski-Euroopassa pitkälti on epäonnistuttu, eli kotimarkkinauskon säilyttämisessä. Avainasemassa tässä kotimarkkinakehityksessä on ollut vakaa, ennustettava talouslinja, ja siihen on liittynyt kokoava tulopolitiikka ja keskitetyt työmarkkinaratkaisut. Pitkäaikainen tuloratkaisu toimii nyt eduksemme. Se antaa yrityksille ennustettavuutta ja vakautta, toiminnan laajentamisen mahdollisuuksia, ja tämä sama näkyy myös kotitalouksissa. On uskoa parempaan huomiseen ja sitä kautta uskalletaan pitää raha liikkeessä. Se näkyy kaupan vahvassa vedossa ja on näkynyt tietysti myös vahvassa asuntomarkkinoiden kehityksessä.

Tuoreet tuposeto-laskelmat kertovat, että palkansaajakunnan ostovoimakehitys arvioidaan tälle vuodelle ja ensi vuodelle paremmaksi kuin tuloratkaisua tehtäessä vuosi sitten ajateltiin. Ostovoimakehityksen tänä vuonna oletetaan olevan noin 3 prosentin luokkaa, ja sama lukema on arvio myös ensi vuodelle. Kun samaan aikaan siis todellakin syntyy uusia työpaikkoja, ihmiset saavat työtä, niin talouden perusasiat toimivat nyt niin kuin niiden pitääkin toimia.

Jatkon kannalta on kaksi erityisen merkittävää asiaa syytä nostaa ensin esille. On edelleenkin pidettävä tästä hyvästä työllisyyskehityksestä huolta. Se on kaiken sen kivijalka, mitä muuta hyvää voimme yhteiskunnassa tehdä. Se on edellytys sille, että pystymme huolehtimaan terveestä valtiontaloudesta ja kuntien hyvinvointipalveluista. Sitten toinen asia koskee hyvinvointipalvelujen tuottajia, kuntia, ja välttämättömyyttä edetä kuntauudistuksessa.

Ensin työllisyydestä.

Hallituksen peruslinja nojaa vahvaan satsaukseen osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, ja tätä linjaa tullaan jatkamaan myös tulevina vuosina. Hallituksen päätöslinjausten mukaisesti tutkimus- ja tuotekehittelypanostuksia tullaan kasvattamaan 5—7 prosenttia vuositasolla, joten rakennamme erittäin vahvaa osaamiseen perustuvaa yhteiskuntaa myös jatkossa.

Tämän lisäksi tarvitsemme kyllä yhteiskunnan erityistoimia, jotta työllisyyskehitystä voidaan tukea. Ensi vuoden osalta on erityisesti laitettava merkille, että voimme nuorten kohdalla toteuttaa pitkäaikaisen tavoitteemme nuorten yhteiskuntatakuusta, takuun siitä, että jokainen nuori voi saada koulutus-, työ- tai harjoittelupaikan. Se on viime kädessä mahdollista tehdä yhteiskunnan toimin, ja se näkyy ensi vuoden budjettiesityksessä, joka on täällä käsittelyssä ja jonka valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt, lisämäärärahoina juuri nuorten työllistämiseen. Olemme tämän velkaa uudelle nousevalle sukupolvelle, että he saavat mahdollisuuden hyödyntää pitkää koulutustaan ja pääsevät työelämään käsiksi.

Toisaalta erittäin tärkeä rakenteellinen uudistus on ikääntyvien työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alennus. Se on ensimmäistä kertaa tilanne, jossa palkitaan työnantajia siitä, että he pitävät myös ikähaitarin vanhemmassa päässä huolta työntekijöistään. Se merkitsee ajattelutavan muutosta, ja uskon ja toivon, että se osaltaan vaikuttaa siihen, että myös henkinen asenne 55-vuotiaita ja sitä vanhempia kohtaan työelämässä muuttuisi ja nähtäisiin, että työpaikoilla tarvitaan erilaista elämänkokemusta ja osaamista. Tämä tuki on erittäin merkittävä juuri tällä tavalla tehtynä kuin se nyt tehdään eli kohdennettuna: kohdennetaan ikääntyvien työntekijöiden työllisyysmahdollisuuksien parantamiseen. Se tarkoittaa, kun se riippuu palkkatasosta, parhaimmillaan 15 prosentin palkkakustannusten laskua työnantajalle. Se on siis erittäin huomattava ja merkittävä, ja niin kuin täällä ryhmäpuheenvuorossa todettiin, se on työnantajapuolella jo noteerattu ja selvästi vaikuttaa ajattelutapaan. Samalla saamme vahvan kokemuksen siitä, miten tämän tyyppinen kohdennettu tuki toimii, kun pääsemme lähivuodet eteenpäin, mutta tähän saakka tulleen palautteen pohjalta olen hyvin optimistinen.

Lisäksi ensi vuonna kotitalousvähennyksen käyttöä tullaan laajentamaan, ja se osaltaan tietysti luo palvelumarkkinoille työpaikkoja, sillä kyllä se niin on, että demari rakastaa yhtä hyvin palvelualan uutta työpaikkaa kuin teollisuuden vanhaa työpaikkaa. Ei niillä ole mitään eroa, yhtä arvokkaita molemmat ja yhtä tärkeitä niille ihmisille, jotka näille työpaikoille työllistyvät, ja tärkeitä ne ovat myös tulevien verotulojen kannalta, jotta sitä hyvää voitaisiin tässäkin salissa jakaa.

Kuntauudistus puoleltaan on sitten välttämätön, ja se on tämän koko poliittisen kentän yhteinen haaste, yhtä hyvin kunta- kuin valtiollisen päätöksenteon. Meillä on kasvavat palveluodotukset yhtä hyvin terveydenhuollossa kuin ikäihmisten palveluissa edessämme. Jotta tästä haasteesta selviämme, tarvitsemme kuntakentällä laajalti uutta ajattelua, ja syksyn kuntakierroksen pohjalta voi sanoa, että kyllä tällainen uuden ajatteleminen on vahvassa käynnissä. Halukkuutta myös miettiä perinteisiä kuntarajoja uudelleen on yhtä hyvin Pääkaupunkiseudulla kuin pohjoisempanakin. Ensi kevät on tässä totuuden hetki, ja on välttämätöntä, että löydämme tässä yhteiset ratkaisut yli hallitus—oppositio-rajojen.

Terveet, vahvat kunnat ovat myös parhaita tekemään vahvaa elinkeinopolitiikkaa ja sitä kautta luomaan edellytyksiä uusien työpaikkojen synnylle, houkuttelemaan yrityksiä sijoittautumaan Suomeen. Tämä elinkeinonäkökulma on erityisen tärkeä tilanteessa, että yhä useampi yritys miettii sijaintiansa ei siltä kannalta, mihin se tulee Suomessa, vaan tuleeko se ylipäätään Suomeen vai valitseeko Pohjois-Euroopasta Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan tai Baltian maat tai Venäjän. Tietysti myös yhteiskuntarakenteen kannalta me tarvitsemme tasapainoista kuntarakennetta ja tasapainoisia asumisratkaisuja.

Sitten muutama havainto käydystä keskustelusta. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli erinomaisen mielenkiintoinen ja todella tärkeä puheenvuoro, koska kun sen lukee, niin huomaa, että kokoomuksellakaan ei ole huomautettavaa hallituksen peruslinjasta. (Kokoomuksen ryhmästä: Väärä arvio!) Talouslinja toimii, ja annan tälle suurta arvoa. On tietysti helpompaa toteuttaa tätä peruslinjaa, kun sille vallitsee myös kohtuullinen tuki oppositiosta käsin.

Sitten erikseen voi sanoa, että joistakin yksityiskohdista voi olla toista mieltä. Kokoomuksen linjana näyttää olevan 0,5 miljardin lisämenot budjettiin ilman vastaavia menokarsintoja tai rahoitusmuotoja. Se on tietysti asia, josta täytyy olla eri mieltä, koska se ei ole vastuullista talouden linjaa eikä sitä linjaa, mitä takavuosina totuimme kokoomukselta näkemään. Lisämenojen ehdottaminen ilman, että sanoo, mitä vastaavia säästöjä tehdään, tai sitten valmius siihen, että lisätään verotusta, ei ole mielestäni vastuullinen vastaus siihen, mitä tässä budjettikeskustelussa tarvitsemme.

Suurimmillaan tämä ristiriita näkyy kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, jonka ed. Häkämies käytti, seuraavalla tavalla: "Hallitus siis ottaa syömävelkaa samanaikaisesti, kun talouden ennustetaan kasvavan jopa 3,5 prosentin vuosivauhdilla. Jos ensi vuonna ei näin hyvän talouskasvun oloissa pystytä laittamaan hieman sivuun tulevaisuutta varten, niin koska sitten?"

Katson seuraavaksi kokoomuksen vastalausetta valtiovarainvaliokunnassa budjettiesitykseen ja sen viimeistä sivua, jossa ed. Häkämies ensimmäisenä allekirjoittajana päättää nämä lisäysehdotuksensa 0,5 miljardin lisäyksistä seuraavalla tavalla, kohta Valtion nettolainanotto ja velanhallinta: "Nettolainanottoa pitää lisätä 280 miljoonalla eurolla." 280 miljoonaa euroa vastalauseessa lisää lainaa, ja sitten ryhmäpuheenvuorossa sanotaan, että jos ensi vuonna ei näin hyvän talouskasvun oloissa pystytä laittamaan hieman sivuun tulevaisuutta varten, niin koska sitten. Pitää olla aika akrobaatti, että tähän linjan käännökseen pystyy näin muutaman päivän aikana.

Lopuksi sanoisin, että nyt ymmärrän, miksi kokoomus ei tehnyt vaihtoehtobudjettia. Eihän tätä yhtälöä olisi voinut saada umpeen. Se olisi ollut talo, joka ei ole kivijalalle rakennettu. Totean, kun aloitin ed. Kalliksesta, että on tämä hieno tämä kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti. (Ed. Pulliainen: Niin se on vihreilläkin!) Kuudesosa siitä eduskunnan kansanedustajien määrästä, mikä kokoomuksella, ja ilmeisesti ryhmän toimistossakin sama määrä vähemmän resursseja, mutta sieltä tulee rehdisti ja reilusti vaihtoehtobudjetti, jossa lukee, että tämän verran laitamme lisää ja tämän verran sitten näkyy veropuolella lisääntyvinä verotuloina. Tämä on sellaista vaihtoehtopolitiikkaa, jossa kansalaiset voivat luottaa riittävään kuluttajatakuuseen.

Lopuksi: Yksi vakaustekijä tulee säilymään sekä tässä että tulevassa eduskunnassa, ja se on näiden kehysten merkitys. Kehyshän antaa meille edellytykset välttää tämä kokoomuksen tilanne, että esitetään lupauksia, joilla ei ole katetta. Kehyksessä on sovittu menojen käyttö ja sitten pannaan asiat tärkeysjärjestykseen. Tämä ajattelu on tässä eduskunnassa lyönyt hyvin lävitse, ja se tuo tietenkin politiikkaan uskottavuutta, kun on näköpiirissä, että tämä runsas miljardi käytetään — sivumennen sanottuna muuten kaksi kertaa niin paljon kuin kokoomuksen vaaliohjelmassa — hyvinvointipalveluihin ja sosiaaliturvaan ja sitten katsotaan, mikä tärkeysjärjestys näissä asioissa on. Siitä kannattaa jatkossakin pitää kiinni, koska tätä ennustettavuutta ja vakautta kaivataan meiltä. Se on tärkeä myös, kun ulkopuoliset katsovat, miten Suomen valtion luototukseen suhtaudutaan ja millaista korkoa maksamme omista valtion luotoista.

Kiitän valtiovarainvaliokuntaa erinomaisesta yhteistyöstä menneen syksyn aikana, ja erityiskiitos valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalle Ala-Nissilälle. Ikäväkseni totean, että hän uhkaa jättää tämän salin, mutta uskon, että keskustasta löytyy yhtä järkeviä ja vahvoja voimia myös tuleviin valtiovarainvaliokunnan johtotehtäviin.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitan siitä, mihin ministeri Heinäluoma lopetti, tuosta 280 miljoonasta. Kun varmasti nyt muutakin osaa puheesta kuuntelitte, siinä todettiin hyvin selvästi, että kun kuluvalta vuodelta valtio tekee sen 3,5 miljardin ylijäämän, niin velanmaksu olisi pitänyt aloittaa nimenomaisesti tästä valtionvelasta kunnille, joka on tuo 280 miljoonaa, eli tämä tästä.

Te toteatte puheessanne, että hallituksen talouden peruslinja on hyvä. Edelleen mainostatte, että se perustuu kotimarkkinoille. Aivan! Kokoomus vaalien alla korosti veronalennusten merkitystä, sitä, että sillä pidetään kotimarkkinat käynnissä, ja Suomen kasvu kuluvan vuoden ja tulevaisuudenkin osalta perustuu juuri tähän. Te olette kääntäneet takkinne. Vaalien alla te varoittelitte, että kokoomuksen veronalennukset vaarantavat hyvinvointipalvelut. Nyt te toteutatte enemmän kuin me edes esitimme, ja nyt te toteatte, että se on kaiken talouden ja työllisyyden perusta. Te olette kääntäneet takkinne.

Mutta ministeri Heinäluoma, yksi kysymys: Te vannotte tiukkojen kehysten nimiin. Ensi vuodelle kehyksissä on jakamatonta varausta noin 135 miljoonaa. Tänä vuonna sitä varausta tarvittiin noin 300 miljoonaa. Te vannotte, että kehykset pitävät, ja tässä paperissa, jonka piipahditte valtiovarainvaliokunnalle jättämässä viime perjantaina, toteatte, että säästötoimia sitten toteutetaan. Minkälaisia leikkauksia olette valmistelleet valtiovarainministeriössä, jos kerran tämä jakamaton varaus ei ensi vuonna riitä?

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linja synnyttää eriarvoisuutta. Me olemme tästä toista mieltä kuin mitä valtiovarainministeri esitti. Tämän eriarvoisuuden joutuvat kokemaan ennen kaikkea työttömät ja pienipalkkaiset ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevat, kun taas suurituloiset saavat verohelpotuksia. Näillä verohelpotuksilla se, mitä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorosta tuli esityksiä, myös kuitataan. Meillä on kyllä ohjelmamme tasapainossa.

Ministeri mainitsi useampaan kertaan, että olemme oikealla tiellä. Todella näin varmasti on, mutta se tie on todella toisenlainen kuin vasemmistoliiton tie. Kun ajatellaan esimerkiksi eläkeläisten 5 euron korotusta suhteessa siihen, mitä esimerkiksi keskusta kahdeksan vuoden aikana vaati ja nyt hallituksessa sitten on myöntämässä, se on todella ontuva tie, puhumattakaan siitä, mikä on tilanne oikeilla teillä, vaikka Turku—Toijala-radalla, jolla pitää kuljettaa 600 000 tonnia terästä telakkateollisuudelle ja joka on menemässä siihen suuntaan, että sitä terästä ei kohta kuljeteta, mikä aiheuttaa taas sen, että on tulossa tuhansia ja tuhansia työttömiä, eikä vain Varsinais-Suomeen. Mitä muihin teihin tulee, niin niitä on tietenkin pitkä rivi. Nämä rahat ovat tosi tärkeitä elinkeinoelämälle ja siten myös työllisyydelle.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeriltä, miksi kotimarkkinakysyntää on täytynyt ylläpitää nimenomaan suurituloisille painottuvilla verohelpotuksilla. Miten tämä linja on pitänyt kotimarkkinakysyntää yllä paremmin kuin olisi pitänyt linja, jossa olisi painotettu pieni- ja keskituloisia?

Valtiovarainministeriltä olisin kysynyt myös sen kysymyksen, jota ed. Häkämies kysyi: aiotteko valmistella leikkauksia ensi vuoden budjettiin, ja miten aiotte turvata sen, että ensi vuoden kehyksessä näkyy, että Suomi tulee saavuttamaan kehitysyhteistyömäärärahoissa 0,7 prosentin osuuden vuonna 2010.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on todella hyvä päivä ja presidentinvaaleja ajatellen oikein juhlapäivä, kun valtiovarainministeri kehuu kristillisdemokraatteja hyvästä vaihtoehtobudjetista. Kyllä me olemme samaa mieltä talouspolitiikasta niin kuin myöskin tästä vaihtoehtobudjetista.

Mutta olisin toivonut, että valtiovarainministeri olisi tarttunut siihen osaan puheenvuorostani, jossa totesin, että Imatralla on 16 prosentin työttömyys, Porissa 14 prosentin työttömyys, Joensuussa 14 prosentin työttömyys. Minä olen siitä huolestunut. Olen kyllä vähän ihmetellyt, minkä takia Satakunnan kansanedustajat ja Kymen kansanedustajat eivät ole tähän puuttuneet tässä salissa sillä voimalla, millä pitäisi puuttua. Tietenkin valtiovarainministerin tulisi kyllä kiinnittää tähän selvästi enemmän huomiota, jotta me pääsisimme sille linjalle, jota ed. Ahde peräänkuulutti, eli pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan linjalle.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri kauniisti puhui siitä, kuinka yleisellä tasolla ostovoima on kasvanut, ja varmasti voi näinkin olla, mutta kyllä minua ainakin hämmästyttää se, että virallisen tutkimuksen, Stakesin tutkimuksen, mukaan 130 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Lisäksi yli 80-vuotiaista henkilöistä, jotka ovat hankkineet tälle maalle itsenäisyyden, elää suurin osa pelkän kansaneläkkeen varassa. Heitäkin on lähes 90 000. On mielenkiintoista se, että näistä ei kyllä kanneta huolta silloin, kun puhutaan kehysbudjetista ja siitä, millä tavoin me olemme noudattaneet niitä raameja. Kyllä sieltä olisi pitänyt siirtää nimenomaan näille vaikeuksissa oleville kansanosille.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä kunnossa oleva valtiontalous on tietenkin perusturvan kannalta hyvä asia. 12 EU-maata on alijäämämenettelyn piirissä, kun meillä näyttää, että vaikka valtiontalous on haasteellisessa tilanteessa, niin budjettitalous on ennakoitua parempi.

Puhemies! Minusta olisi todella hyvä asia, jos eduskunnassa myöskin oppositio voisi esittää vaihtoehtobudjettinsa. (Ed. Sinnemäki: Kaikkihan ovat esittäneet!) Olemme nähneet kristillisdemokraattien ja vihreiden läpyskät, vaihtoehtobudjetit, ja vasemmistoliitolla on ollut myöskin, mutta se, että kokoomus ei ole kolmen vuoden aikana pystynyt kertaakaan esittämään täällä vaihtoehtobudjettia, on ollut meille pettynyt. (Ed. Zyskowicz: Teiltä meni seitsemän vuotta!) — Meillä oli aina linjakas vaihtoehtobudjetti. — Kun kuunteli ed. Häkämiehen puhetta, se oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta lisättiin menoja, toisaalta vaadittiin velan lyhennystä. Ei tämä kyllä kelpaa kykypuolueen budjettipuheenvuoroksi, vaan pitää pystyä parempaan.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun on tämän keskustelun kuullut, niin on tullut mieleen, että eduskunta on varmasti luullut, että on 100-vuotisjuhlavuosi, ja siksi luulen, että tuskin koskaan 99 vuoden parlamentaarisen historian aikana oppositio on ollut näin kesy ja suoraan sanottuna yksituumainen hallituksen esitysten kanssa. En muista koskaan kuulleeni, ja se on positiivinen asia. Suomi kehittyy positiiviseen suuntaan, ja hallitus noudattaa politiikkaa, joka kelpaa oppositiollekin. Moni varmasti, joka on kuunnellut tätä keskustelua, luulee, että suomalainen parlamentarismi on siirtynyt kunnanhallitustyyppiseen menettelyyn, että esitys laaditaan kaikkien puolueitten yhteisenä esityksenä. Nämä muutokset, jotka on tehty budjettiin, ovat pieniä, erittäin pieniä. Perusasiat Suomessa näyttävät todella olevan hyvin tämän keskustelun perusteella.

Sitten sanoisin ihan lyhyesti ed. Kallikselle työttömyydestä, vaikka hän nyt poistui. Me olemme kuitenkin tottuneet viimeisen neljän vuoden aikana lähes 9 prosentin työttömyysasteeseen, olleet 10:ssä, pohjoismaisittain tosi huonoissa luvuissa, mutta nyt me olemme lähestymässä 7:ää, ja todennäköisesti ensi vuonna meillä on kaikki edellytykset puhkaista tuo 7 prosentin raja ja tulla lähelle sitä Ruotsin nykyistä 5,9 prosentin työttömyystasoa, ja sekään ei vielä tietenkään riitä. Mutta kyllähän meillä suunta on selvästi parempi kuin Euroopassa yleensä, Pohjoismaissa yleensä. (Puhemies koputtaa) Tuskin missään Euroopassa on viimeisen vuoden aikana työpaikkoja lisätty suhteellisesti enemmän kuin Suomessa, ja se on myönteinen asia.

Sitten ed. Häkämiehelle lopuksi vain, että kyllä sosialidemokraatit ovat todellakin tehneet paljon töitä palvelualojen työpaikkojen lisäämisen suhteen. Jos ajatellaan meidän veropolitiikkaa, (Puhemies koputtaa) peruspalveluohjelmaa, kotitalousvähennystä jne., ne ovat toimia, joilla palvelualoilla työpaikkoja on lisätty merkittävästi. Mutta ideologisesti emme halua palveluja pelkästään yksityistää.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tuosta ed. Ahteen asiasta, palvelutyöpaikoista. Viime vaalien alla erityisesti keskusta mutta myös kokoomus, tai molemmat, nostivat esille matalan tuottavuuden mallin. Keskusta muistaakseni varasi ensin 700 miljoonaa, sen jälkeen 500 miljoonaa. Koko ajan oli tiedossa, että SDP ei halua SAK taustapirunaan tuota mallia toteuttaa, vaan supisti ja supisti, ja nyt on jäljellä 100 miljoonan euron malli. Palvelusektorilla on kuitenkin hyödyntämätöntä potentiaalia varsin merkittävästi. Tässä minusta se näkyy, tämä SDP:n linja.

Mutta, ministeri Heinäluoma, mainostitte, että 350 000 uutta työpaikkaa tuli kymmenen vuoden aikana. Kyllä, mutta siitä taitaa noin 300 000 mennä edellisen hallituksen piikkiin. Mutta uudistan vielä sen kysymyksen: Nykymenolla, jos tuota 70 prosentin työllisyysastetta ei saavuteta, joudutaan leikkausten tielle. Mitä leikkauksia olette suunnitelleet VM:ssä? Tai toisaalta, onko joitakin uusia toimia, joilla työllisyyttä saataisiin nousuun?

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämiehelle vastauksena, samaten kuin ed. Sinnemäelle, joka kysyi, mitä leikkauksia on suunnitteilla vuoden 2006 budjettiin: ei ole mitään leikkauksia suunnitteilla vuoden 2006 budjettiin. Mutta jos kehyksissä aiotaan pysyä, mitä myös ed. Häkämies on vakuuttanut ja kokoomus, ja jos nämä kokoomuksen lisäykset tehtäisiin, joita te esitätte, niin kehys tietenkin menisi rikki ja ylitettäisiin ja sen jälkeen oltaisiin säästöjen edessä. Siis, ed. Häkämies, ei voi yhtä aikaa vaatia, että pitää olla tilaa kehyksessä, ja samaan aikaan esittää puolta miljardia lisää menoja. Se on hokkuspokkustemppu, mitä te olette tekemässä.

Sitten ed. Sinnemäki ja ed. Immonen puhuivat verolinjauksista. Hallituksen verolinjaus on pieni- ja keskituloisia suosiva, ja se sama linja on ollut silloin, ed. Sinnemäki, kun vihreät olivat hallituksessa, ja, ed. Immonen, kun vasemmistoliitto oli hallituksessa. Perusprofiililtaan aivan sama ratkaisu on tässä kuin aikaisemmissakin tuloratkaisujen yhteydessä tehdyissä sopimuksissa, joten suosittaisin sitä, mitä ed. Outi Ojala tässä yhtenä iltana sanoi tästä synnin määrästä. Suhteessa pieni- ja keskituloisten suosimiseen olemme ihan yhtä synnillisiä, ed. Immonen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin toistamalla jotain asiaa tässä salissa voi saada vaikuttamaan asian siltä, että se pitäisi paikkansa, mutta on ihan selvää, että veronalennukset eivät esimerkiksi tänä vuonna, kuten eivät viime vuonnakaan, ole painottuneet pieni- ja keskituloisiin. Veronalennukset ovat olleet prosentuaalisesti suunnilleen yhtä suuria. 30 000 euron vuosituloilla noin prosentin, 80 000 euron vuosituloilla noin prosentin, mikä tietenkin euromääräisesti tarkoittaa huomattavasti suurempaa summaa nimenomaan suurituloisille. Vaikka kuinka väittäisi, ei se oikeasti todeksi tule.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä nyt ovat hallituspuolueiden edustajat todenneet, että mikään ei ole pielessä. Sitten samaan aikaan sekä kansanedustajat että ministerit kiertävät maakuntaa ja itkevät, että kun on kunnilla vaikeata ja kun ei infraa pysytä rakentamaan ja kun eläkeläiset eivät saa tarpeeksi korotuksia, ja tällä tavalla. Menkää nyt sitten kentälle ja soittakaa kaikilla torvilla, että älkää, kansalaiset, valittako köyhyysongelmasta, työttömyydestä, pienestä toimeentulosta, infran puutteesta, kuntien rahoituksesta, jos se todella näin on.

Peruslinja varmaan tuottaa työllisyyden paranemista, mutta kyllä tässä maassa on todella ongelmia. Kun täällä Rkp:n ryhmäpuheenvuoron pitäjä ed. Eva Biaudet sanoi, että ensi vuoden budjetti on pienituloisiin painottuva, niin täytyy tehdä todella hokkuspokkustemppu, jos pystyy sen konkreettisesti osoittamaan, että budjetin yleislinja on pienituloisiin painottuva, kun miljoona aikuista suomalaista jää näiden tuloveronkevennysten ulkopuolelle ja samaan aikaan he joutuvat korotettujen kunnallisveroprosenttien maksajiksi (Puhemies koputtaa), puhumattakaan nyt tästä surullisesta varallisuusveron poistosta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma, ed. Ahde ja muut, miksi kokoomuksessa emme antaisi tukea hallituksen talouspolitiikan ytimelle, joka koostuu tuloveronkevennyksistä, kun nuo tuloveronkevennykset olivat juuri sitä, mitä kokoomus vaalien alla tällä vaalikaudella esitti ja mitä silloin puoluesihteeri Heinäluoma, kansanedustajaehdokas Ahde ja monet muut tuimasti vastustivat. Esimerkiksi puoluesihteeri Heinäluoma sanoi tammikuussa 2003, että kokoomuksen isot veronalennuslupaukset vaarantavat julkiset palvelut ja ovat pettymys SDP:lle.

Olemme, ministeri Heinäluoma, iloisia, että tästä pettymyksestä olette päässyt yli ja lähtenyt toteuttamaan tätä politiikkaa. Ehkä taas vaalien alla voitte ottaa tämän veropelättimen sieltä kaapista, missä ennestään on jo tämä puoluesihteeri Raatikaisen kuuluisa sosialismin luuranko, ja matkustaa ympäri maan pelottelemassa kansalaisia kokoomuksen suurilla veronalennusvaatimuksilla ja niiden vaarallisilla vaikutuksilla.

Työllisyys on parantunut, ja se on hyvä asia. Siinä nämä veroratkaisut ovat olleet aivan oleellinen tekijä. On kaikki mahdollisuudet päästä hyvään tulokseen tältä osin, mutta pelkään, että se jää 60 000—80 000 uuteen työpaikkaan. Jos tässä matalapalkkatuessa olisi otettu rohkeampi askel, olisi ollut edellytykset saavuttaa itse tavoite. Työllisyyden parantaminen on myös se keino ja avain, jota kautta pystytään rahoittamaan yhä lisääntyvät hyvinvointipalveluiden ja muiden vaatimat menot jatkossa.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! SDP:n linja: Tarkistin vielä etukäteen, mitä meidän vaaliohjelmassamme lukee, eikä siellä, ed. Zyskowicz, luvata pitää veroja korkealla. Semmoista kohtaa siellä ei ole. Alennamme veroja, jos se on mahdollista ja järkevää, mutta vasta sen jälkeen, kun hyvinvointipanostuksista on sovittu. Näin tämä hallitus teki. Se laittaa yli kaksi kertaa enemmän hyvinvointipalveluihin ja ihmisten turvallisuuteen rahaa kuin mihin te olitte vaaliohjelmassa valmiita. Sen jälkeen se tekee veronkevennyksiä, jos taloustilanne antaa siihen myöten ja jos ne ovat tehtävissä yhdessä työmarkkina- ja tulopolitiikan kanssa. Emme laita veronkevennyksiä kaiken muun politiikan edelle, niin kuin te teette.

Kun te nyt puhutte sotumaksujen alennuksesta, niin palautetaanpa mieleen tämäkin, mikä on tässä asiassa historiallinen totuus. Kokoomus esti vuonna 1999 hallitusneuvotteluissa sotumaksujen alennuksen ottamisen hallitusohjelmaan edes selvitysasiana. Teidän valtiovarainministerinne Niinistö sanoi, että ei tule kyseeseen. Sitten te olette jälkeenpäin keksineet jouduttuanne oppositioon, kun ette mitään muuta keksineet, että otetaanpa tämä asia ja puhutaan siitä.

Samaten nämä teidän muut lääkkeet, kotitalousvähennys esimerkiksi: hallitus on toteuttanut sen suurempana kuin teidän vaaliohjelmassanne oli. Mitä te siihen sanotte, pitäisikö laskea kotitalousvähennystä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma voi tarkistaa mistä tahansa, mutta hänen väitteensä siitä, että olisimme vasta oppositioon jouduttuamme lähteneet ajamaan matalapalkka-alojen työnantajatukea, on väärä.

Mitä sitten tulee verotukseen, niin tässä tämä ajattelun ero ilmeisesti on. Te sanotte, että alennamme veroa, jos taloustilanne antaa siihen myötä. Me sanomme, että veronalennuksilla vaikutetaan taloustilanteeseen, ja sen te olette varmasti nyt jo ministerinä oppinut. Veronalennuksilla on vaikutettu siihen, että Suomessa työllisyys on kehittynyt myönteisemmin kuin ilman veronalennuksia. Veronalennuksilla on vaikutettu siihen, että kotimaista ostovoimaa on tuettu ja sitä kautta palvelujen kysyntää on vahvistettu. Tätä kautta veronalennuksilla on vaikutettu taloustilanteeseen ja luotu kasvua, luotu edellytyksiä hyvinvointipalvelujen rahoituspohjan vahvistamiselle.

Jos te kuvittelette, että taloustilanne on muuten staattinen ja se luo sitten jotain edellytyksiä veronalennuksille, te olette väärässä. Veronalennukset tällä vaalikaudella ovat toimineet taloustilanteeseen nähden myönteisesti. Sen takia te niitä veronalennuksia olette tehneet. Tämä on hyvä oivaltaa myös seuraavien vaalien alla.

On tietysti hyvä (Puhemies koputtaa) vaaleissa asettaa palvelut ja veronalennukset vastakkain, mutta se ei ole rehellistä ja se ei ole oikeata politiikkaa. Hyvä, että vaalien jälkeen olette tehneet oikeampaa politiikkaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee näitä hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja ja ministerienkin puheenvuoroja, niin väistämättä tulee se mieleen, että kyllä kai te jonkin näköisessä lumetodellisuudessa elätte omaa elämäänne. Jos te nyt katsotte, mitä siellä yhteiskunnan sisällä on tapahtumassa, niin hallituspuolueitten ryhmien puheenvuoroja kun kuunteli ja kun teidänkin puheenvuoroanne kuuntelee, niin väistämättä tulee tällainen itsekehuisten teoriaherrojen höpinä mieleen.

Siellä kunnat nostavat veroprosenttiaan, siellä nostetaan palvelumaksuja, siellä sanotaan väkeä irti. Mikä se on se todellisuus? Te sanotte, että hyvinvointi lisääntyy. Ei se lisäänny tällä hetkellä Suomessa. Siinä on se iso linjaero. Hyvinvointi laskee, se laskee köyhien ihmisten kohdalla, se laskee työttömien kohdalla, ja kun se kaikista heikoin osa on niitten kuntapalvelujen varassa, niin kyllä nyt pyörii, herra ministeri Heinäluoma, sellainen trombi tässä yhteiskunnassa, jonka tämä hallitus on saanut aikaan, ja se ei ole kiinni valtiontaloudesta. Valtiontaloudessa menee lujaa, mutta se aiheuttaa sen lumetodellisuuden. Kuntatalous kurjistuu, palvelut heikkenevät.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Otamme ilomielin kokoomuksen tuen vastaan hallituksen verolinjalle. Se kyllä kelpaa. (Ed. Zyskowicz: Ja me otamme teidän tukenne meidän veropolitiikallemme!) Sen jälkeenhän meidän talouspolitiikkamme eroksi jää vain se, että te olette nyt siirtyneet velkaelvytyksen kannalle. Se on ainut todellinen ero tähän isoon linjaan nähden. Työllisyyslääkkeitä teillä ei ole, mutta te olette ottamassa, niin kuin äsken siteerasin teidän vastalausettanne, lisää velkaa valtiolle eli yhtä kuin tulevien sukupolvien maksettavaksi siirrätte laskua tästä päivästä. Niille nuorille, jotka nyt ovat vielä opiskelemassa, te laitatte tämän laskun.

Ed. Korhonen on oikeassa. Meillä on paljon epäkohtia jäljellä. Meillä on pienituloisuutta, meillä on köyhyyttä, ja niitä voidaan poistaa vain asteittain, ja kaiken sen pohjana meidän täytyy pitää huolta siitä, että me pystymme vaikuttamaan paranevaan työllisyyteen. Pienituloisten eläkeläisten osalta tehdään pieniä parannuksia budjetissa, omaishoidon tuki on tärkeä asia, ja on näitä yksittäisiä asioita, opintotukipäätös on hyvin tärkeä. Eli kyllä me etenemme tässäkin, mutta joudumme tekemään asioita askel askeleelta. Maailma ei tule valmiiksi myöskään tämän budjetin hyväksymisen jälkeen. Mutta tervetuloa mukaan ensi kerralla tekemään tätä pienten askelten uudistuspolitiikkaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma ottaa pieniä esimerkkejä, se on aivan totta. Mutta nythän pitää vetää se linja siihen, että tehtiin miljardien veropäätökset, 3 miljardia suuruusluokaltaan, valtiontalous on ylijäämäinen. Siellähän se pelivara isona linjana on. Jos te katsotte hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta, niin kuten te hyvin tiedätte, se rakentuu kuitenkin julkisten palvelujen kautta, ja nyt niitä julkisia palveluja ollaan ajamassa alas. Ei siinä auta se, että työllisyys pikkuisen kohenee. Totta kai se on posiviitinen puoli.

Mutta jos yhteiskuntaan syntyy lisää jaettavaa ja te annatte rikkaille sen verohelpotuksina, niin miettikää välillä sitä köyhän ihmisen kohtaloa, sen työttömän, opiskelijan, eläkeläisen, kohtaloa. Sehän se on se trombi, joka siellä pyörittää sitä ihmistä aivan konkreettisesti. Kyllä nämä ovat teoriaherrojen höpinöitä silloin, kun puhutaan täällä ylätasolla näistä asioista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma, on hyvä, että puheissakin tulette nyt tukemaan kokoomuksen veropolitiikkaa. Ero tältä osin todella on pienentynyt sitä myötä, kun olette tulleet näiden tuloverokevennysten kannalle, ja pitää sanoa, että ehkä pikkasen menitte ylikin vielä, kun varallisuusveron poistitte. Onnittelut siitä. Mutta toivon, että myös vaalien alla jätätte nämä veropelättimet sinne komeroon pölyttymään sen sosialismin luurangon kanssa, jota myöskään ei viime aikoina ole kolisteltu.

Oleellista hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituspohjan kannalta on tietysti työllisyyden kehitys. Siinä olemme kritisoineet hallitusta siitä, että kun se lähti työnantajamaksukokeilun tielle, se otti kovin varovaisen askeleen. Te uskotte, että sillä on myönteinen vaikutus työllisyyskehitykseen. Niin mekin uskomme. Jos askel olisi ollut reippaampi, se myönteinen vaikutus olisi ollut tuntuvampi. Tämä olisi mielestämme ollut järkevämpää politiikkaa.

Kolmas asia, johon lyhyesti viittaan, on kuntien taloustilanne. Jos te ette maksaisi sitä valtionvelkaa juuri nyt siltä osin muualle, vaan maksaisitte kunnille takaisin niiltä ottamaanne pakkolainaa, kuntien mahdollisuudet peruspalvelujen turvaamiseen olisivat paremmat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika mielenkiintoista tätä keskustelua seurata. Täällä on vedottu Ruotsin tilanteeseen ja tavoiteltu sitä Ruotsin työttömyysastetta ja työllisyysastetta, toisaalta ja toisaalta, ja kuitenkin se on saavutettu korkeammalla verotuksen asteella kuin mikä Suomessa on. Elikkä toisin sanoen ei ole olemassa tämmöistä kokoomuksen ihannemallia kaikkiin olosuhteisiin, vaan on olemassa monta eri tietä päästä tuloksiin. Sen tästä havaitsemme oikein hyvin.

Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, eilispäivänä jaettiin pöydille valtiontilintarkastajien kertomus, ja se kertoo, että tiedot harmaan talouden tilanteesta ovat edelleen yhtä synkät kuin ne ovat olleet aikaisemminkin. Budjetti on 492 miljoonaa euroa alijäämäinen, 2 000 miljoonaa euroa jää ensi vuonna veroja perimättä, kantamatta, ja maksu- ja veromenetykset ovat sitä luokkaa. Miksi te ette voi ryhtyä vihdoinkin toimenpiteisiin? Silloin tämä teidän tasapainoisen budjettipolitiikan tavoitteenne voisi jollakin tavalla näyttää siltä.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin, todellakin on ryhdytty toimenpiteisiin ja talousrikollisuuden ja harmaan talouden ehkäisyyn tarkoitettuja voimavaroja on lisätty. Olen juuri saanut siitä selvityksen, joka kertoo, että jo ensimmäisen vuoden tulokset ovat moninkertaisia yhteiskunnan verotulojen lisääntymisenä suhteessa muun muassa poliisin tutkintaresursseihin tehtyihin panostuksiin, joten tämä on siis todellakin työn alla. (Ed. Zyskowicz: Se on järkevää politiikkaa! — Ed. Pulliainen: Niin pitää tietysti ollakin, mutta vielä räväkämmin!)

Mutta puhutaas vielä tästä varallisuusverosta. Me näemme, että sillä verolla ei ole enää tulevaisuutta vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa. Se on kaikkialla maailmassa mennyt ohi. Mutta sitten tulee ero meidän ja kokoomuksen välillä. Te vastustitte ennen vaaleja ja vaalien jälkeen sinnikkäästi sitä, että osingot tulisivat verolle. Se oli teistä täysin mahdoton ajatus. Me olemme nyt toteuttaneet yhdessä keskustan ja Rkp:n kanssa osinkotulojen verotuksen, joka tuo enemmän rahaa kuin varallisuusvero ja on oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Sitä ei ollut teidän kanssanne sovittavissa, ed. Zyskowicz.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talouden iso kuvahan on kunnossa, vienti vetää. Kiitos siitä, että vientistrategiaan kuuluu ennen muuta Aasia — Euroopastahan me emme saa nyt vientiapua. Tässä suhteessa Suomen talouden isot fundamentit ovat kunnossa, työllisyys paranee, korot ovat alhaalla ja, mikä tärkeintä, kuluttajien usko talouteen on erittäin vahva. (Ed. Pulliainen: Korot nousevat! Edustaja seuraa!) — Erittäin maltillisesti nousseet, ja ennusteetkin siitä, millä tavalla, ed. Pulliainen, pitkät korot nousevat, ovat erittäin maltillisia, luovat edelleen hyvän talouden vakaan kasvun näkymät tästäkin eteenpäin. Ei ole syytä luotsia mitään paniikkia tästä.

Mutta hyvin olennainen kysymys on se, missä ovat ne työllisyyspolitiikan uudet keinot? Meidän on, arvoisa valtiovarainministeri, todellakin nyt löydettävä tämän hallituksen aikana vielä ne, ilman että sanotaan, että tämä hallitus on tehnyt isot asiat. Tämä on vielä iso asia, johon pitää nyt aidosti panostaa, löytää aktiivisia työllistämispolitiikan keinoja, jotka luovat myöskin työpaikkoja, ilman että me käytämme ne miljardit passiiviseen työttömyyden hoitoon. Juuri tuli, herra puhemies, viesti Stt:ltä, jossa kerrottiin, että Suomen bkt kasvaisi 40 prosenttia, jos kotitalouksien tekemä työ laskettaisiin siihen mukaan. Tämähän kertoo juuri siitä, että ne toimet, mitä on kotitalouden työn (Puhemies koputtaa) verovähennysoikeuden hyväksi tehty, ovat oikean suuntaisia. Tämä on, ministeri Heinäluoma, asia, johon kannattaa vielä seuraavan budjetin aikana vakavasti ja merkittävästi panostaa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän valtiovarainministeri Heinäluomaa siitä, että hän oli tutustunut kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin ja huomioi sen. Toivoisinkin sitä, että debattia voitaisiin enemmän käydä erilaisten vaihtoehtokokonaisuuksien välillä. Kun ed. Ala-Nissilä moitti kokoomusta siitä, että se ei ole esittänyt tasapainotettua vaihtoehtobudjettia, niin muistutan siitä, että Lipposen hallitusten aikana myöskään keskusta suurimpana oppositiopuolueena ei esittänyt tasapainotettuja vaihtoehtobudjettejaan. (Ed. Ala-Nissilä: Ed. Räsäsen muisti pätkii taas!)

Annamme todellakin hallitukselle tunnustusta siitä, että monet keskimääräiset talouspoliittiset tilastomittarit ovat tolallaan, mutta yhteiskunnassa on sellaisia hälyttäviä merkkejä, joihin hallitus ei ole reagoinut, eikä vastauksia tule tulevan vuoden budjetissakaan. Mielestäni erityisen huolestuttava signaali on lasten kasvava pahoinvointi, tietyn ryhmän pahoinvointi, ja erityisesti lastensuojelutoimenpiteiden huolestuttavasti (Puhemies koputtaa) lisääntyvä tarve. Silti alkoholiveroa ei ole korjattu, vaikka tiedetään, että päihdeongelmat ovat useimmiten näiden takana. Myös lastensuojelun tasausrahastoa ollaan romuttamassa, (Puhemies koputtaa) korvaavaa järjestelmää ei ole tulossa tilalle, ja kunnilla on todella vaikeuksia järjestää palveluja ja ennen muuta ennalta ehkäiseviä toimenpiteita.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä se taas nähdään: kaksi vanhaa puoluetta hallituksessa ajaa suurituloisten etua ja sitten yksi oppositiossa säestää. Se on kuin kolme mätää tervalepän kantoa tämä politiikka pienen ja köyhän ihmisen kannalta. Te, ministeri Heinäluoma, sanotte, että aika on mennyt ohi. Täällä oli vielä muutama tunti sitten seitsemän sosialidemokraattia, jotka eivät hyväksyneet ökyrikkaiden varallisuusveron poistamista. Onko aika ajanut siis sosialidemokratian ohi, kun kerran näin on päässyt käymään? Ja kun katsotaan, mitä budjetin menopuolella on, niin röyhkeään EU-kuplettiin riittää rahaa; vaikka minkälainen kokous, sinne menee miljoonia. Kai te varaudutte nyt sitten näihin valtaviin nettomaksuosuuden nousuihin? Jo kuusinkertaisesti tulee tämä kolhoosi maksamaan, kun rahoituskehys hyväksytään, mutta pilkkaeläkettä eläkeläisille, 5 euroa kuussa lisää kaikista pienituloisimmille, ja varallisuusvero anteeksi. Tämä on käsittämätöntä puhetta sosialidemokraateiksi luulluilta ihmisiltä. Seitsemän täällä oli. Se, että kokoomuksen (Puhemies koputtaa) sileäkätiset sitä kannattaa, niin sehän nyt ei mikään ihme ole.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin erittäin tarkasti kokoomuksen puheenvuoron ja haluamatta nyt olla hirveän akateeminen tai tieteellinen totean seuraavaa: te syytitte hallitusta näköalattomuudesta. Oletteko tutustuneet Oecd:n raportteihin Suomen tilasta ja sen tulevaisuuspanostuksista? (Ed. Pulliainen: Ne on teettänyt Suomen valtiovarainministeriö!) Syytitte hallitusta rakennetyöttömyydestä. Ettekö te ole kuulleet työmarkkinatukiuudistuksesta, yli 54-vuotiaisiin panostamisesta, nuorten yhteiskuntatakuusta? Rakennetyöttömyyden eteen on tehty rajusti toimia ja tehdään. Te syytitte hallitusta, että me emme huomioi ikääntyneiden määrän kasvua ja tätä tulevaisuuden näkymää. Mihin muuhun kunta- ja palvelurakenneuudistus tähtää kuin tämän asian pitkän aikavälin hoitamiseen? Meillä on olemassa Kansallinen terveysohjelma, vanhuustakuu, ja nämä kaikki tähtäävät ikääntyneiden ihmisten parempaan huomioimiseen tässä ja nyt. (Ed. Sarkomaa: Mistä rahat, ed. Gustafsson?) Minua jo säälitti, kun ministeri Heinäluoma (Puhemies koputtaa) nuiji teidät kolme—nolla. Nyt tämän jälkeen uskallan sanoa, että tuli maali vielä kokoomuksen päähän.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee jalkapallomies ed. Gustafssonin näkemyksiin, niin voisiko tälläkin kertaa sanoa tunnettua sanontaa mukaillen, että tälläkin kertaa kauneus on katsojan silmissä? Mitä itse keskustelun aiheisiin tulee, niin olemme antaneet, ed. Gustafsson, tunnustusta hallituksen veropolitiikalle. Miksi emme antaisi, kun se on järkevää ja hyvää, kaikkea muuta kuin mitä te Tammelan torilla vaalien alla äänestäjillenne lupasitte. Vai lupasitteko, ed. Gustafsson, yli 2 miljardin euron tuloverokevennykset, lupasitteko, ed. Gustafsson, varallisuusveron poistamisen ja muut ratkaisut, joita hallitus on veropolitiikassaan tehnyt?

Mille emme anna tukea? Sille emme anna tukea, että hallitus tuhlasi tämän viimeisen tilaisuutensa, ensi vuoden budjetin, nostaakseen hyvän työllisyyskehityksen vielä paremmalle uralle, niin että voitaisiin tämä sadantuhannen lupaus toteuttaa. Itse uskon, että nyt ollaan menossa noin 60 000—80 000 uuden työpaikan tilanteeseen ja tämä muutos olisi ollut mahdollista tehdä (Ed. Gustafsson: Se on Euroopan kärkeä!) täällä työnantajamaksupuolella (Puhemies koputtaa) ottamalla siinä uudistuksessa reippaampi askel. Ja toinen kritiikin pääkohde on kuntien tilanne, ed. Gustafsson. Te tiedätte, me tiedämme kaikki, että peruspalveluissa on paljon ongelmia. Se johtuu kuntien vaikeasta taloustilanteesta, ja sitä osaltaan vaikeuttaa valtion kunnilta ottama pakkolaina.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut erinomainen keskustelu, koska tämä on oikeastaan aika hyvin tuonut esille sen, mistä olemme suurin piirtein samaa mieltä tässä tilanteessa ja mistä eri mieltä. Kun katson tuota suurimman oppositiopuolueen tilannetta, niin eihän tästä muuta jää käteen kuin se, että se iso erottava tekijä on se, että te olette nyt siirtyneet velkaelvytyksen kannalle. (Ed. Zyskowicz: Tämä on teille tuttu puheenaihe!) Lisää velkaa, se on teidän vaihtoehtonne kaikkeen tähän rahoitukseen. Te itse sanotte omassa vastalauseessanne, että 250 miljoonaa euroa otetaan lisää velkaa. Mitä vastuullisuutta tämä on? Te siirrätte tämän laskun vaan tuleville polville, niille nuorille, jotka nyt eivät vielä ole työelämässä, heidän maksettavakseen. Siinä on kokoomuksen ainut todellinen vaihtoehto, ja se ei ole kestävä vaihtoehto, tämä velan lisäämisen vaihtoehto.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma ei selvästikään tunne kuntien ahdinkoa. Te puhutte 250 miljoonasta. Se valtion velka kunnille on 280 miljoonaa, josta äsken puhuitte, sitä kunnat odottavat takaisin.

Te puhutte hyvin voimakkaasti vastuullisuudesta. Vastuullisuutta on myöskin suomalaisia eläkkeensaajia kohtaan se, että vaalien alla ei puhuta yhtä ja tehdä toisin. Ministeri Heinäluoma, uudistan kysymyksen. Te vuosi sitten totesitte, että nykyinen työeläkeindeksi ei ole oikeudenmukainen suomalaisille eläkkeensaajille. He ovat samaa mieltä. Mitä te aiotte nyt tehdä tälle, vai oliko tämä yksi katteeton vaalilupaus jälleen kerran?

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Kysymyshän oli siitä, että tuona ajankohtana oli toteutettu alkoholiveron alennus, joka huomattavasti laski inflaatiota. Sen vaikutus eläkeindekseihin oli, että eläkkeet eivät nousset samalla tavalla kuin olisivat nousseet ilman tätä alkoholiveron laskua. Tämän kai kaikki tietävät.

Sen jälkeen oli kysymys, miten tähän voidaan reagoida. On olemassa se vaihtoehto, että teemme niille kotitalouksille, joissa alkoholilla ehkä ei ole samaa roolia kuin sillä on aktiiviväestön osalta, niin kuin eläkeläiskotitaloudet, oman indeksin, joka paremmin heijastelee heidän kulutuksensa rakennetta. Toinen vaihtoehto oli nostaa pienimpiä eläkkeitä. Hallitus päätyi pienimpien eläkkeiden noston kannalle kahdessa vaiheessa: ensin varhaistamalla kansaneläkkeen korotusta vuonna 94 ja sen jälkeen uudelleen nyt toteuttamalla kansaneläkkeen korotuksen. Tätä ongelmaa vastaan on tultu nostamalla kansaneläkkeen tasoa kahteen eri otteeseen. Sama näkyy tietysti työeläkevähennyksessä verotuksessa, joten siinä on vastaus tähän ajankohtaiseen ongelmaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin ei voida puhua, että eläkkeet silloin nousivat; nousu vaan korvasi sen viinanhinnan alennuksen. Te puhutte eläkkeistä, että ne nousivat. Eihän näin käynyt; elintaso pysyi samana ja meni pakkasen puolelle.

Mutta kysymys kuuluu: Kun te kerroitte, että nykyhallitus noudattaa oikeudenmukaista veropolitiikkaa, miten se voi näin olla? Miten keskisuomalainen metallimies, joka saa noin 2 000 euroa kuukaudessa, ja joku keskisuomalainen toimitusjohtaja, 5 000 euroa, ja prosenttimääräisenä tulee veronalennus, voivat saada käteen saman verran, taikka pienituloinen enemmän, niin kuin te väitätte? Ei minun laskuoppini mukaan. Kyllä se metallimies saa paljon vähemmän käteen veronalennusten jälkeen, puhumattakaan eläkeläisistä, työttömistä. Työttömät eivät saaneet euron euroa, ja te sanotte, että täällä pidetään huoli pienituloisista ihmisistä. Samoin pätkätyöläiset ovat verohelpotusten ulkopuolella.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos puhutaan vastuullisuudesta tulevia sukupolvia kohtaan, niin on kyllä vähintäänkin harhaanjohtavaa väittää, että tulisi ongelmaa siitä, että hallitus maksaisi velkansa kunnille. On sen yksittäisen nuoren ihmisen tai tulevan sukupolven edustajan kannalta aivan sama, onko se velka, niin kuin nyt, kuntien kontolla, minkä he joutuvat ottamaan rahoittaakseen omia menojaan. Itse asiassa olisi parempi niin, että hallitus hoitaisi velkansa kunnille ja valtiontalous kokonaisuudessaan kantaisi sen vastuun eivätkä yksittäiset kunnat.

Ja jos jatketaan vastuusta tulevia sukupolvia kohtaan tai vaikka niitä sukupolvia, jotka nyt vaipoissa kulkevat, on ihan selvää, että tämän budjetin yksi suurimmista ongelmista on se, että sitä ilmiselvää tosiasiaa, että tulokehityksessä nimenomaan yksinhuoltajat ovat jääneet erityisesti jälkeen, ei ole tässä budjetissa huomioitu millään tavalla.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluomakin on todennut täällä, että olemme oikealla tiellä, mutta ei ainakaan minulle riitä, että olemme oikealla tiellä, vaan se riippuu ihan siitä, mihin suuntaan ajetaan ja mikä on nopeus. Vaikka sosialidemokraatit ajaisivat minut oikealta ohi mutta väärään suuntaan, niin se ei todellakaan riitä, ja vielä monessa asiassa te ajatte väärään suuntaan.

Sitten täällä on korostettu myöskin sitä, muun muassa edustajat Ahde ja Ala-Nissilä ja ministeri Heinäluoma, että harvoin on oltu näin yksituumaisia budjettia tehtäessä. Kyllä voi olla yksituumainen, kun tekee hyvin värittömän budjetin ja ohittaa vaikeat asiat. Yksituumaisuudesta tässä tänä päivänä on jo saatu esimerkki todella tähän budjettiin liittyen: varallisuusveroäänestyksessä seitsemän sosialidemokraattia äänesti ryhmän vastaisesti. Onko tämä sitä kuuluisaa yksituumaisuutta?

Palaan vielä kansaneläkkeitten korotukseen. Kokoomus teki jo vuosi sitten ponsiesityksen, että eduskunta edellyttää, että keväällä 2005 hallitus tuo esityksen indeksijärjestelmästä. Me tulemme uusimaan sen. Me näemme parin viikon sisällä, oletteko te tämän hankkeen takana vai ette. Vastaatteko nyt vai vastaatteko sitten äänestyksessä? Mutta ponsi tältä puolelta tulee.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin ed. Zyskowiczin ja ed. Häkämiehen puheiden aikana tämän vastauspuheenvuoron ja totean, että yksi suuri erottava tekijä on kyllä hallituksen ja kokoomuksen välillä. Se on se, että ei näillä veroratkaisuilla pelkästään ole voitu vaikuttaa Suomen taloudelliseen myönteiseen kehitykseen ja työllisyyskehitykseen, vaan ihan oleellisena osana siihen liittyvät keskitetyt palkkaratkaisut, koska vain näiden palkkaratkaisujen olosuhteissa, kahdessa tupossa, on voitu sitten tehdä ratkaisuja, jotka verotuksella tukevat näitä keskitetyssä tuloratkaisussa tehtyjä palkkapäätöksiä. Se on oleellinen osa, koska kokoomus oli valmis hylkäämään tupon vaalikentillä ja itse asiassa käytännössä myös vaalien jälkeisessä elämässä.

Sitten matalapalkkatukeen vielä lyhyesti: ei kai ed. Zyskowicz enää ole sitä mieltä, että jos Holm—Vihriälän malliin olisi käytetty 500—700 miljoonaa, se olisi ollut parempi kuin nyt tämä hallituksen valitsema polku lähteä maltillisesti liikkeelle ja tulla suomalaisia vanhempia ihmisiä vastaan työmarkkinoilla?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun veropolitiikasta puhutaan, niin itse näen, että keskustan jäljet näkyvät aika vahvana myöskin tässä matalapalkkatyön uudistuksessa ja yleensä tehdään hyvää keskustalaista veropolitiikkaa yhdessä sosialidemokraattien kanssa. Se on isänmaan kannalta hyvä asia.

Puhemies! Muistelen vielä kokoomuksen suuntaan, vaikka ed. Gustafsson sanoi, ettei saa enää lyödä, että viime vaalikaudellahan meillä oli myöskin budjettikehykset, valtiovarainministeri Niinistön aikana, ja ne menivät 2 miljardia euroa pitkäksi. Näin kävi.

Varallisuusveron poistamisesta ei viime vaalikaudella uskallettu nähdä edes unta. Nyt se kuitenkin poistuu, tämä katoava kansanperinne, ja dynamiikan kautta tulee monta kertaa se takaisin ja, niin kuin ministeri Heinäluoma sanoi, myöskin osinkotuloverotuksen kiristämisen kautta. Eli minusta kokonaisuutena nyt on tehty hyvin jäntevää veropolitiikkaa, kuitenkin hallitusti. Niin kuin ed. Ahde sanoi, tarvitaan molempia, tarvitaan vakautta ja tarvitaan dynamiikkaa, ja me olemme onnistuneet nyt tämän yhdistelmän aika hyvin aikaan saamaan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on suorastaan ihanaa, että kepu puolustaa demareita, jotka ovat kokoomuksen talouspoliittisella linjalla. Tämä on todella ihanaa kuultavaa. Kokoomuksen työllisyyspolitiikka perustuu nimenomaan talouskasvuun, joka täällä on tullut jo moneen otteeseen esiin.

Hallitus noudattaa kuitenkin temppupolitiikkaa. 15 prosenttia ikäluokasta jää jatkuvasti työmarkkinoiden ulkopuolelle. Osa tästä on selitettävissä koulutuksen puutteella, mutta osa johtuu hallituksen työllisyyspolitiikasta, erityisesti siitä, että hallitus syytää rahaa sinne, missä jatkuvasti sitä jää käyttämättä. Miksi ette, herra valtiovarainministeri, satsaa todellisiin aktiivisiin toimenpiteisiin, jotta jatkuvasti 15 prosenttia ikäluokasta ei syrjäytyisi?

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Mielestäni kokoomus oli hallituksessa vuodesta 87 lähtien vuoteen 2003. En tiedä, jäikö siltä ajalta todellakin niin paljon ongelmia kuin ed. Matikainen-Kallström tuossa äsken kuvasi. Kuvittelen, että olisi jotain saatu aikaan, ja yksi asia koskee sitä, että työttömiä ei jätetä yksin. Jos ihminen tulee työttömäksi, yritetään antaa yhteiskunnan toimesta koulutuksellista ja muuta apua, jotta hän pääsee sen työttömyyden ohitse.

Se on aivan keskeinen pohjoismaisen mallin idea, että ihmistä ei jätetä yksin. Sen mukaan tässä toimitaan, toisin kuin te, tehän haluatte vähentää näitä rahoja, kun ette välitä näistä työttömistä, ja siirrätte ne mieluummin omiin tarkoituksiinne. (Ed. Matikainen-Kallström: Me siirtäisimme ne työpaikkoja synnyttäviin paikkoihin!) Mutta se ei ole tässä keskustelussa se olennainen linjaero, vaan olennainen linjaero on se, että te olette siirtyneet velkaelvytyksen kannattajiksi ja nyt te häpeätte itse täällä salissa sitä tunnustaa.

Ed. Zyskowicz ei ole kertaakaan vielä siteerannut ed. Häkämiehen puheenvuoroa, ja ymmärrän miksi: koska itseännekin teitä hävettää, kun huomaatte, että teistä on tullut velkaelvyttäjiä. Teidän ratkaisunne on lisätä velkaa, siinä on teidän talouspolitiikan antinne tälle maalle.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin lämmin kiitos ministeri Heinäluomalle näistä kehuista kd:n budjettia kohtaan. Täällä ed. Ala-Nissilä nimitti samaa esitystä läpyskäksi. Ed. Ala-Nissilä, kun te ette ole tehneet koskaan tätä vaihtoehtobudjettia, niin kerron nyt teille, että vaihtoehtobudjetissa ei ole tarkoitus avata kaikkia momentteja, vaan ainoastaan ne keskeisimmät erot aina tuodaan esille. (Ed. Zyskowicz: Kepu avasi omissaan vain menopuolen!)

Muistelen, että ministeri Heinäluoma on ainakin haastattelussa ottanut esille lapsiperheiden vaikean taloudellisen tilanteen, ja todellakin nyt kun olette tutustunut siihen kristillisdemokraattien vaihtoehtoon, niin siellähän näkyy se, kuinka pienituloisia lapsiperheitä voitaisiin auttaa tämän ansiotuloverovähennyksen kautta, joka tulisi lapsen huoltajalle ja myöskin yksinhuoltajille lapsilisäkorotuksen kautta. Nämä molemmat ovat erittäin tärkeitä keinoja, joilla voitaisiin tätä lapsiperheitten tulokehitystä kohentaa.

Mutta hallituksen budjettiesityksessä ei ole minkäänlaista esitystä siihen, kuinka tätä lapsiperheitten tulokehitystä voitaisiin kääntää parempaan suuntaan. Meillä on huolestuttavia Stakesin tilastoja siitä, kuinka todellakin lähes 130 000 suomalaista lasta elää köyhyysrajan alapuolella, (Puhemies koputtaa) ja erityisen huolestuttava tilanne on yksinhuoltajaperheissä. Miten hallitus aikoo vastata tähän lapsiperheitten köyhyyteen?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Heinäluoma sanoi, että veronkevennyksiä tehdään vasta sitten, kun niihin on varaa, ja nyt kun on tehty näitä veronkevennyksiä, niin ilmeisesti teidän mielestänne sitten on varaa. Sen vuoksi kysynkin, miksi estitte tämän kuntien kalleusluokituksen poistamisen, kun sehän olisi tarkoittanut juuri sitä, että samassa asemassa vaikkapa kansaneläkeläiset Turussa olisivat saaneet 20 euroa lisää kuukaudessa verrattuna nyt vaikka helsinkiläiseen tai tamperelaiseen kansanedustajaan — anteeksi kansaneläkeläiseen (Naurua) — eli tämä summa, mitä tähän olisi käytetty, on 120 miljoonaa euroa, ja kun sen suhteuttaa teidän hyväksymiinne veronkevennyksiin, niin summahan on aivan mitättömän pieni. Sen sijaan sille kansaneläkeläiselle, joka tämän 20 euroa kuukaudessa olisi saanut, (Puhemies koputtaa) summa on kyllä merkittävä. Järjestelmä on 60-luvulta, ja silloin kuviteltiin, (Puhemies koputtaa) että eläminen vaikkapa siellä kakkoskalleusluokan Turussa on halvempaa kuin Tampereella, ja se ei ole enää totta. Perustuslakivaliokunta on monta kertaa tähän puuttunut. Eduskunta on puuttunut. Jos varaa on, miksi estitte tämän epäoikeudenmukaisuuden poistamisen?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän sisällä on vahvempi oppositio kuin kokoomus on, ja vähän on sellainen olo, että SDP:n johtohahmot ovat lähempänä kokoomusta kuin oman ryhmänsä joitakin edustajia. Vähän sellainen olo tulee, että vaalien alla kyllä profiloidutaan erilaisiksi, että vaalien alla yhteistyö sujuisi saumattomasti. Tässä vaihtoehtobudjetti on juuri se paha asia. Sen takia eivät mustaa valkoisella halua antaa mitkään suuret ryhmät, koska silloin vaalien alla voi jäädä kiinni siitä, mikä on se oikea linja. Nyt voi puhua vähän niitä näitä kaikille. Voin povata niin, että sosialidemokraattien sisäinen oppositio saa suuren äänipotin ensi vaaleissa, jolla puolue tulee saamaan taas paljon edustajia läpi. Näin voi ratsastaa monella hevosella samaan aikaan. Joka kolmas kunta nostaa kunnallisveroa, ja täällä lasketaan veroa samaan aikaan, elikkä lähestytään tasaveroa. Kun se kunnallisvero on kaikille saman suuruinen, niin kyllä pikkuhiljaa mennään siihen suuntaan, että meillä on sama vero ihmisillä, kun kunnallisveroa nostetaan.

Sitten vielä kysymys lopuksi ministeri Heinäluomalle: nyt kun on ollut paljon puhetta siitä, että joukkoliikennettä ei tueta, ei Helsingin, ei Vantaan, ei Espoon, ei Turun eikä Tampereen alueella, (Puhemies koputtaa) ja me olimme oikein lähellä sellaisia avauksia, niin onko nyt luvattu, että sitten seuraavan vuoden budjetissa tämä avaus tulee, että suurten kaupunkien joukkoliikenne myös saa tukea?

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikka toimii ja on hoidettu sitä. Se on ihan totta. Mutta siinä on muutama pikku vipa, semmoinen, joka on antanut huonon vaikutteen, semmoisen säväyksen tuossa. Yksi on tänä päivänä äänestettävä varallisuusvero. Ihmiset vaan kokee sen, jotta se ei nyt ihan sattunut nappiin, mitä olisi tässä pitänyt tehdä. Toinen ovat tietysti nuo optiot, jotka valtionyhtiöt on jo jakanut, ja kolmas minusta tämä matalapalkkatuki, jossa rahaa rojautetaan 600 miljoonaa viiden vuoden aikana ihan kuin sokeasti, ja se tehokkuus siinä, kun katsotaan, mitä sillä saadaan aikaan, sehän on ihan minimaalinen. Näillä osin on sumennettu tätä ajatusta niin, että tästä hyvästä budjetista ja hyvästä talouspolitiikasta jää huono kuva. Mutta tähän voisi kysyä, eikö tämä aiheuta demokratiavajetta. Se aiheuttaa sitä niiden keskuudessa, jotka ovat köyhempiä, heikommassa asemassa olevia. Ei se näihin rikkaisiin vaikuta, koska rikkaat ovat saaneet tässä osansa, (Puhemies koputtaa) mutta köyhemmät jäävät paitsi.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä ovat tulleet kuntatalouden talousongelmat esille, ja on ihan totta, että menot ovat hallitsemattomasti nousseet useissa kunnissa ja on vaikeaa saada kuntataloutta järjestykseen. Mutta yksi tämmöinen perintötekijähän on ollut se, että kokoomuksen Niinistön ollessa valtiovarainministerinä ei korvattu kunnille näitä verohelpotuksia vaan 800 miljoonan aukko jäi siihen, (Ed. Zyskowicz: Niinistökö estää pakkolainan takaisinmaksun?) ja tätä laskua nyt osittain maksetaan. Sen sijaan hallituksen talous- ja finanssipolitiikka on onneksi ollut niin onnistunutta, että työllisyys on parantunut ja tätä kautta saamme helpotusta pikkuhiljaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kansakunnan eduksi kyllä tullut teidän takinkääntönne, valtiovarainministeri Heinäluoma, tässä veropolitiikassa, mutta tämä maailmanmestaruuden teko roskien lakaisemisessa maton alle kyllä osuu hyvinvointipalveluiden tuhoksi. Te olette täysin sulkenut korvanne kuntien ongelmilta. Täällä olette kiitellyt kokoomusta siitä, että me kiittelemme teidän linjaanne. Kyllä teillä on ollut korvat täysin kiinni, kun me olemme kritisoineet kuntapolitiikkaa, kuntataloutta. Osa kansantaloutta on myöskin kuntatalous. Eikö teille ole tullut selväksi se huoli, joka kunnissa on palveluiden toteuttamisesta? Koululaiset kokevat sen, kun opettajia lomautetaan, kuntapäättäjät kokevat sen, kun veroja nostetaan ja köyhäinapua pitää kuntien hakea.

Kysynkin teiltä, valtiovarainministeri Heinäluoma, onko teillä jalat niin irti arjesta tai oletteko te niin vastuuton, että ette piittaa kuntien palveluista, vai oletteko tehnyt yhteisen sopimuksen, että tästä vaikeasta asiasta vaietaan, kun molempien päähallituspuolueiden puheissa, ryhmäpuheissa, ei mainittu sanallakaan kuntataloutta. Olisin toivonut, että esittäisitte edes huolenne, mutta ette tee edes sitä, saatikka että olisi joitakin toimepiteitä, joilla tämän päivän arjessa (Puhemies koputtaa) palvelut turvattaisiin. Tuo palvelurakenneuudistus vaikuttaa vasta sitten, kun tämän päivän päiväkotilaiset, koululaiset ovat siellä lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa. (Puhemies koputtaa) Tämä on todella vastuutonta. Ministeri Heinäluoma, toivon muutaman puheenvuoron tai vastauksen siihen, miten te aiotte (Puhemies koputtaa) palauttaa kuntien talouden tasapainon. Voisitte palauttaa edes sen pakkolainan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen politiikka on johtanut tuloerojen kasvuun kansalaisten keskuudessa, ja hallituksen politiikka on johtanut myöskin siihen, että valtio kyllä pystyy vähentämään omaa velkaansa, mutta kunnat velkaantuvat. Nämä ovat minun mielestäni ne kaksi keskeisintä asiaa, missä hallitus on kaikkein huonoimmin onnistunut, ja se, että valtio siirtää velkaantumisen kunnille, merkitsee sitä, että palvelut kunnissa tulevat heikkenemään. Tähän mielestäni, ministeri Heinäluoma, teidän tulisi puuttua, että kuntien asemaa parannetaan. Se ei parane ilman uutta rahaa. Samoin on myöskin pienituloisten kansalaisten kohdalla. Kyllä se on karua, että työmarkkinatuella olevan henkilön verotus kiristyy, mutta varallisuusvero poistettiin Suomen rikkaimmilta. Tämä ei ole oikeata veropolitiikkaa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluomalle totean, että teidän sosialidemokraattien talous- ja finanssipolitiikka on johtanut siihen, että suomalainen teollisuus on investoinut ulkomaille yhtä paljon kuin Suomeen nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja se on merkinnyt sitä, että siellä on 350 000 työntekijää suomalaisissa yrityksissä ulkomailla (Ed. Ala-Nissilä: Onko se huono asia?) ja 350 000 Suomessa. Teidän talouspolitiikkanne on semmoista, että te olette myyneet valtion omistamien yritysten osakkeita ja pörssiosakkeita 13,5 miljardin edestä kymmenen vuoden aikana. (Ed. Rossi: Kokoomus oli suurimman osan ajasta hallituksessa!) Kysyn teiltä, onko järkevää talouspolitiikkaa myydä valtion omaisuutta, jota aikaisemmin sosialidemokraatit henkeen ja vereen olivat rakentamassa ja puolustamassa. Nyt teidän politiikkanne on semmoinen, että myydään pois ja pistetään rahoiksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on toistuvasti kiinnittänyt huomiota velkaelvytykseen sen tuomiten. Olen aivan samaa mieltä, että tässä tilanteessa näin on. Mutta ettekö, arvoisa ministeri, huomaa, että samalla kun te syytätte kokoomusta tästä — en mene kokoomusta puolustamaan, kun ei siinä ole mitään puolustamista — tämä hallituskoalitio toteuttaa samanlaista velkaelvytyspolitiikkaa? 0,5 miljardia alijäämäinen budjetti on täällä käsittelyssä parhaillaan, ja se katetaan velalla. Sehän on velkaelvytystä siinä kuin mikä muukin velkaelvytys.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmaselle totean, että sinä aikana, josta hän puhuu, valtiovarainministerinä ei ollut ministeri Heinäluoma vaan ministeri Niinistö, joten (Ed. Kuosmanen: Mutta demarit ovat olleet koko ajan mukana!) kysymys kannattaa osoittaa nykyiselle presidenttiehdokkaallenne tästä ajankohdasta, mitä silloin on tapahtunut. Siitä ajankohdasta en voi vastata.

Ed. Sarkomaa puhui kunta-asiasta. Totean nyt kuitenkin totuuden nimissä sen, että kun katson tätä teidän lupaustanne Suomen kansalle, niin tämä hallitus käyttää rahaa näihin hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin ja sosiaaliturvaan lähes kaksi kertaa niin paljon kuin mihin te olitte valmiit. Siinä on se pieni ero. Se on lähes kaksinkertainen se ero meidän politiikkamme ja teidän politiikkanne välillä. Tehän rikastuitte sen jälkeen, kun te huomasitte olevanne oppositiossa, ja sitten te katsoitte aikaisempia kokemuksia ja päädyitte siihen, että tuetaan (Ed. Sarkomaa: Kokoomuksen hallitusaikana kuntatalous oli kunnossa!) kaikkea, mitä lausutaan.

Ed. Vielmalle sanon, että jos te olette tässä eläkehommassa tosissanne, ed. Vielma, niin tehkää siitä koko kokoomuksen eduskuntaryhmän lakialoite, miten tämä indeksiasia järjestetään, tuokaa se tänne saliin keskusteltavaksi (Ed. Kuosmanen: Siitä on tehty ehdotukset!) ja sitoutukaa tähän. Sen jälkeen teidän puheillanne on annos enemmän uskottavuutta, kuin näillä ponsilla, mitä te nyt tarjoatte eläkeläisille tässä yhteydessä.

Kaiken tämän jälkeen ollaan tilanteessa, että joutuu siis sanomaan, että ei ole olennaista eroa, kun perusasioista ollaan samaa mieltä. Ei teillä ole mitään työllisyyslääkkeitä. Kun ed. Häkämiehen puheenvuoron lukee, niin ei siellä ole ensimmäistäkään työllisyyslääkettä, mitä pitäisi tehdä ohi sen, mitä hallitus parhaillaan tekee, eli siis kotitalousvähennys, nuorten yhteiskuntatakuun tyyppiset toimet (Ed. Kuosmanen: Ne ovat nippelihommia!) ja sitten ikääntyvien työntekijöiden sotumaksun alennus, osaamispanostukset. Ei teillä ole mitään ohi tämän. Teidän takkinne on tyhjä jo nyt, ja vaaleihin on vielä puolitoista vuotta aikaa. Olisi aika ryhtyä miettimään uusia lääkkeitä, että ne voitaisiin tänne tarjota. Tästä ei tule kovin paljoa uutta.

Sitten joudun toteamaan, että ei ed. Zyskowicz kumonnut sitä tosiasiaa, että mitä tulee tähän työnantajan sotumaksun alennuksen tai porrastuksen käyttöön, niin kokoomus esti sen vuoden 1999 hallitusneuvotteluissa. Te veitte jälleen kerran tämän asian sivuraiteille. Tämä on ja pysyy. Te käänsitte kelkkanne vuoden 99 jälkeen. (Vastauspuheenvuoroja pyydetään)

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kalleusluokitusasia tuli esille. En ole sitä estämässä vaan päinvastoin, olen ollut mukana sopimassa hallintovaliokunnan jäsenten kanssa siitä, että tämä uudistus toteutetaan ja ensi vuoden keväällä tuodaan eduskuntaan esitykset, joissa kalleusluokitus poistetaan. Se tulee siis toteutumaan tämän eduskunnan päätöksillä, ja olkaamme siitä iloisia. Jako ykkös- ja kakkoskalleusluokkiin poistuu, ja se tarkoittaa sitä, että kakkoskalleusluokassa tulevat muun muassa kansaneläkkeet nousemaan.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyys on suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma, niin kuin on tullut täällä esiin. Työttömyystasosta on monia näkemyksiä, missä mennään. Kansliapäällikkö Sailas kertoi kolme viikkoa sitten, että työllisyysaste on vain 63 prosenttia ja työttömyysaste 16—17 prosenttia. Mikä on, ministeri, teidän näkemyksenne tästä?

Mitä tulee matalapalkkatukeen ja sen kohdentumiseen iäkkäämmälle väestölle, se on äärimmäisen hyvä asia, mutta se ei ole riittävä. Nuorisotyöttömyys on äärimmäisen suuri, ja sen hoitamiseen ei ole kohdennettu oikeasti panoksia. Mitä nuorison eteen aiotaan tehdä? Onko meille tulossa todella iso ikäryhmä, joka ei tee mitään, nuori työtön, joka on eläkeläinen?

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ymmärrettävää, että ministeri Heinäluoma, joka nyt poistui, puolustelee kiihkeästi hallituksen talouspoliittista linjaa. Samalla hän joutuu kuitenkin pyllistämään suurelle ihmisjoukolle.

Ne väitteet veronalennuksen suuntaamisesta, joihin myös ed. Kiviranta ryhmäpuheenvuorossa viittasi, että ne painottuvat pieni- ja keskituloisten hyväksi, eivät perustu mihinkään tosiasioihin. Ne ovat täyttä humpuukia. Kaikki laskelmat osoittavat sen, että veronalennukset niin suhteellisesti kuin absoluuttisestikin painottuivat keskituloisiin ja suurempituloisiin, ja se johtuu tietenkin siitä, että tuloverotaulukkoa muutettiin neljännen tuloluokan osalta 1,5 prosenttiyksikön alennuksella, kun muualla pääsääntöisesti alennettiin yhdellä. Sehän johtaa väistämättä siihen. Se on hyvin helppo maallikonkin todeta. Eli ne väitteet ovat täysin tuulesta temmattuja, vaikka niitä täällä jatkuvasti toistetaan.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tässä kuunnellut avoimen vastaanottavaisesti kokoomusopposition puheenvuoroja, mutta voin todeta saman kuin ministeri Heinäluoma äsken: Kokoomus ei ole tuonut mitään uutta tähän pöytään, mitään uutta, jota voitaisiin käyttää talous- ja työllisyyspolitiikan hoitamisessa. Kokoomusta näyttää tyydyttävän hallituksen pitkäkestoiseen, maltilliseen tulosopimukseen perustuva politiikka, jota sitten on tuettu asiallisilla, hyvin harkituilla veroratkaisuilla.

Ymmärrän kokoomuksen tuskan, kun kokoomuksella on nyt presidenttiehdokkaana henkilö, joka valtiovarainministerinä ollessaan toteutti aika ikävästi yritysepäystävällistä politiikkaa. Hänen aikanaan korotettiin osakeyhtiöitten tuloveroprosenttia 4 prosenttiyksiköllä, taso siis nousi, kun se nousi 25:stä 29:ään, (Ed. Zyskowicz: Pelastettiin maan talous lamasta!) 16 prosentilla, lähes kuudenneksella, (Puhemies koputtaa) samoin pääomatuloveroprosentti, ja hän ei ollut myöskään kiinnostunut yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamisesta.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että valtiontalous on hyvässä kunnossa ja se on osin tämän hallituksen ja osin edellisten hallitusten ansiota. Yhtä totta on se, että kuntatalous on kurjassa kunnossa ja että se on osin tämän hallituksen vika ja osin edellisten hallitusten vika. On olennaista havaita, että olisi epä-älyllistä olettaa, että valtio on kaikkina aikoina hoitanut asiat hyvin ja kunnat huonosti, vaan kyllä kuntatalouden kurjuus johtuu pitkälti myös valtiovallan toimenpiteistä.

Me olemme täällä eri sanamuodoin kehuneet valtion veronalennuksia melkein yhtenäisesti mutta samaan aikaan melkein kollektiivisesti ummistaneet silmämme siltä, että kunnat nostavat veroja samaan aikaan, ja siltä tosiasialta, että kun kunnat nostavat veroja, niin osa näistä valtion veronalennusten hyödystä jää saamatta. Ja kun me nyt puhumme esimerkiksi tästä pakkolainasta, niin eikö tätä asiaa voisi ajatella näin, että jos valtio siirtäisi julkisen talouden sisällä omia varojaan kunnille, niin kuntien ei tarvitsisi nostaa niitä kunnallisveroja, mikä johtaisi siihen, että valtion veronalennuksista saatava hyöty olisi suurempi, mistä koko julkinen talous hyötyisi?

Tämä keskustelu velkaelvytyksestä on sillä lailla osin epä-älyllistä, että julkinen (Puhemies koputtaa) talous velkaelvyttää parhaillaan. Kunnat ottivat viime vuonna miljardi euroa uutta lainaa.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma lähti, mutta hän puhui näistä synneistä, kuka on suurempi syntinen. Vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta hallituksessa aikana, jolloinka talous valtiolla oli kohtalaisen heikko. Silloin oli kohtalaisen vaikea sitten myöskin antaa tasokorotuksia eläkeläisille, mutta nyt, kun tilanne on se, että valtion kassa on suurempi kuin koskaan, tällä hetkellä oikeastaan eläkeläiset eivät saa mitään, mutta on varaa sitten antaa kuitenkin suurituloisille verohelpotuksia. Tässä on se suuri ero ja suuri synninpäästökin.

Arvoisa puhemies! Sitten haluaisin ed. Vistbackalle, joka on nyt pois täältä, sanoa, kun hän puheenvuorossaan mainitsi tästä ydinvoimalan jälkeisestä niin sanotusta risupakettiasiasta, että tällä hetkellä joka tapauksessa tilanne on se, että metsähaketta käyttäviä kattiloita on 530, kun se ydinvoimapäätöksen aikana oli 300, että on se todella merkittävästi muuttunut.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin tuossa viihdytin itseäni tutustumalla kokoomuksen vastalauseeseen, ja minua ei kyllä edes säälitä todeta sitä, että kun siinä moititaan kovasti, että hallituksella ei ole visiota, niin minä sitten rupesin miettimään, että no, mikä on se kokoomuksen visio esimerkiksi tähän vastalauseeseen nähden, ja täytyy kyllä sanoa, että siihen katsottuna se visio ei selviä.

Tavallaan teillä on ihan hyviä menolisäyksiä, jees, mutta sitten teillä on menon vähennyksiä aikuiskoulutuksesta ja työttömyysturvasta eli työttömiltä ja työllistymisen edellytyksistä leikataan. Siinäpä teillä oikein visiota kerrakseen. (Ed. Zyskowicz: Ei työttömyysturvasta mitään leikata!) Samoin leikataan luonnonsuojelun rahoista. Te moititte tätä alijäämää, mutta kuten täällä moneen kertaan tuli todetuksi, samaan aikaan te itse lisäätte melkeinpä 300 miljoonaa velkaa. Kun te haluatte lapsiperheille näyttöä ja eläkeläisten ostovoimaan puuttua, niin niihin te keksitte omassa visiossanne peräti ponnen, eli te ette pystyneet visioimaan yhtäkään euroa, te ette visioineet yhtäkään euroa tähän teidän vastalauseeseenne (Puhemies koputtaa) eläkeläisten ostovoimaan.

Minun mielestäni teidän vastalauseenne on todellakin suurta näpertelyä, ja siihen nähden tietenkin ne puheenvuorot, jotka ovat täällä todistaneet, että kokoomus itse asiassa on aika pitkälle hallituksen linjoilla, (Puhemies koputtaa) pitävät varmasti paikkansa. En todellakaan voi ymmärtää tätä teidän kritiikkiänne visioiden puutteesta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikka on ollut onnistunutta, niin kuin täällä on monella suulla todettu.

Hyvään taloudenhoitoon kuuluu myöskin edellytysten luominen uudelle talouskasvulle, tulevaisuuden talouskasvulle, ja siinä liikennehankkeet ovat yksi merkittävä osatekijä. Siksi valtiovarainvaliokunta on omassa lausumassaan erittäin selkeästi ottanut kannan, jossa nämä nyt pois pudotetut ykköskorin hankkeet tulee toteuttaa tällä vaalikaudella, tai saattaa ne alkuun. Tästä olisin halunnut nyt saada kuittauksen valtiovarainministeri Heinäluomalta, joka valitettavasti kerkisi nyt poistua, että ne tulevat todella varmasti viimeistään vuoden 2007 budjettiin. Haluan, että valtiovarainministeri Heinäluoma ottaa tähän kannan, selkeän sellaisen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahteelle totean ensin, että emme ole eri mieltä maltillisten, monivuotisten kattavien tuloratkaisujen positiivisesta merkityksestä Suomen talouskehityksen kannalta. Se, mistä olimme viimeksi eri mieltä, oli se, että SDP ja ministeri Kalliomäki uhkasivat tehdä veropolitiikassa 180 asteen käänteen, ellei tuloratkaisua synny, eli käytännössä jätti avoimeksi sen mahdollisuuden, että lähdetään veroja silloin kiristämään. (Ed. Ahde: Ne liittyvät toisiinsa!) Kun me tiedämme, että se olisi myrkkyä Suomen kansantaloudelle ja työllisyyskehitykselle, me emme tietystikään voineet moista ajatusta kannattaa.

Ed. Ala-Nissilälle totean, että demarit ja keskusta ovat käyneet yhtä jalkaa. Yhtä jalkaa ennen vaaleja vastustettiin veronkevennyksiä, ja yhtä jalkaa vaalien jälkeen pyörrettiin puheet ja toteutetaan niitä. (Ed. Vihriälä: Eikö se ole hyvä asia!) Hyvä niin.

Mitä sitten tulee velkaelvytykseen, työllisyyden parantuminen on ratkaisu myös julkisen sektorin ja palvelujen tulonsiirtojen rahoituspohjaan. Ja kun täällä pyydetään kokoomukselta joitakin aivan uusia ajatuksia, ennenkuulumattomia, ennennäkemättömiä ajatuksia työllisyyskehityksen tukemiseksi, niin minä ihmettelen, (Ed. Pulliainen: Kykypuolue!) mitä odotetaan. Me tiedämme ne keinot: se on verotus, se on työnantajamaksut, se on yrittäjyyden edellytykset, se on tutkimuspanostukset, (Puhemies koputtaa) aktiivinen työvoimapolitiikka, energiapolitiikka, aluepolitiikka jne. En minä ainakaan ole (Puhemies koputtaa) väittänytkään, että minulla olisi jotain aivan ennennäkemätöntä ja ennenkuulumatonta keinoa esittää työllisyyden parantamiseksi. Ne keinot on esitetty tässä tilanteessa, muun muassa rohkeampi askel tässä työnantajamaksuasiassa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis täällä jokin aika sitten puuttui kymiläisten kansanedustajien toimintaan, joten täytyy tässä puolustautua, koska Kallis ei ole nähtävästi lukenut budjettia sen enempää kuin valtiovarainvaliokunnan mietintöäkään. Kyllä siellä erittäin hyvin näkyy kymiläisten kansanedustajien työ myös, kannattaa lukea. (Ed. Laukkanen: Ei tarpeeksi!) — No, aina me voimme parantaa, ed. Laukkanen.

Ministeri Heinäluoma ehti poistua täältä, mutta hän otti esille kuntauudistuksen, että siinä täytyy ottaa esille uutta ajattelua ja tehdä radikaaleja muutoksia. Olen aivan samaa mieltä valtiovarainministeri Heinäluoman kanssa, mutta tietysti tässä vaiheessa on hyvä esittää toive, että kun lainsäädäntöä suunnitellaan tämän kevään kuluessa, niin hallitus pohtisi muita ratkaisuja eikä edellyttäisi, että kuntia pakkoliitettäisiin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitaselle totean, että me emme leikkaa työttömyysturvasta, me emme leikkaa niitä työllistämistoimenpidemäärärahoja, jotka ovat vaikuttavia, vaan me leikkaamme sieltä niitä voimavaroja, jotka eivät ole vaikuttaneet ihmisten työllistymiseen, (Ed. Jaakonsaari: Mitä ne ovat?) ja me siirrämme niitä voimavaroja niihin toimenpiteisiin, joilla saadaan aitoja, oikeita työpaikkoja. (Ed. Jaakonsaari: Mitä ne ovat?) — Ed. Jaakonsaari lukee vaikka työministeriön raportin, jossa on todettu useita toimenpiteitä, jotka jopa estävät ihmisten työllistymistä. (Ed. Jaakonsaari: Tiedän! Voisitteko kertoa ne?)

Suuri linjaero hallituksen ja kokoomuksen välillä on se, että me kannamme vakavaa huolta kuntataloudesta, kuntapalveluista, hyvinvointiyhteiskunnasta. Me suuntaamme sinne rahoja ja me haluamme, että siellä on riittävästi sairaanhoitajia ja lastentarhanopettajia, että opettajia ei lomauteta. Siinä on iso linjaero opposition ja hallituksen välillä. Te suljette silmänne kuntatalouskriisiltä, siltä hädältä, mikä ihmisillä on, me suuntaamme sinne voimavaroja. Suuri linja meidän tasapainotetussa vastalauseessamme on se, että me edistämme työllisyyttä, talouskasvua ja haluamme tasapainottaa kuntatalouden.

Ihan lopuksi totean sen, että me emme ole väittäneetkään, että meillä on aitoja, uusia keinoja (Puhemies koputtaa) työllisyyden edistämiseen, vaan meillä on ne samat keinot, joita hallitus ei vieläkään ole toteuttanut. Vaadimme hallitukselta, että tehtäisiin edes nämä, ja sitten voisimme keskittyä keksimään uusia, mutta te ette esimerkiksi matalapalkkamallia toteuttaneet, (Puhemies koputtaa) niin kuin se oli tarkoitus toteuttaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa itse asiassa menevät nämä asiat vähän ristiin toistensa kanssa. Julkinen talous muodostuu kuntataloudesta ja valtiontaloudesta, ja nyt valtiontaloutta ajetaan äärimmäisen hyvään kuntoon, tai on itse asiassa ajettu jo, mikä sinänsä on tietenkin ihan hyvä asia, ei siinä mitään. Mutta kun se kuntatalous samanaikaisesti romahtaa, maksaja on kumminkin aina sama. Maksajahan ei muutu miksikään, ja siinä mielin tämä on ihan käsittämätön linjavalinta. Ja se arvovalintojen kautta kohdentuu sinne heikompiosaiseen nimenomaan kuntatalouden kautta negatiivisesti, että kuntaverotus on sillä tavalla kääntynyt, että esimerkiksi kotikaupunkini Oulun veroprosentti on 18, mutta minä maksan 14, ja se eläkeläinen, opiskelija ja työtön maksaa 18:aa. Ei se ole mikään oikeudenmukainen järjestelmä enää.

Toisaalta, herra puhemies, tähän varallisuusverolinjaukseen. Jos sosialidemokraattisen ryhmän puheenvuoroa katsoo, niin luen suoran sitaatin: "On entistä tarpeellisempaa padota varallisuuserojen kasvun virtaa verotuksellisin keinoin." Me kolme tuntia sitten äänestimme varallisuusveron poistosta, jossa linja oli täysin päinvastainen, että ei tässä kyllä aina verotuksessa tiedä, missä kohti se oikea linja liikkuu. Ja kun kuunteli ministeri Heinäluoman puheita, niin linja tuli vielä erittäin paljon epäjohdonmukaisemmaksi.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on meidänkin ryhmämme puolesta kiitelty budjettia ja talouslinjausta. Varmasti on tässä budjetissa paljon hyvää, mutta kyllä huoleni on aika syvä siitä, miten pohjoismaista hyvinvointipalveluyhteiskuntaa säilytetään. Täällä kyllä valtiovarainministeri Heinäluoma mainitsi, että pohjoismaisen hyvinvointimallin pohjalta on rakennettu tätä budjettia, mutta kuitenkin täältä selkeästi puuttuu se, miten turvataan se, että syrjäytymistä ei tapahdu, koska kuitenkin edelleen syrjäydytään kouluista, koulupudokkaita on, pitkäaikaistyöttömiä on, heidän määränsä ei olennaisesti vähene jne. ja sitten erityisesti ne, jotka tarvitsisivat kiireellisintä tukea, ovat nämä yksinhuoltajaäidit ja -perheet. Meillä on monta erilaista ryhmää, jotka tarvitsisivat sitä — jos puhutaan semmoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa huolenpito toteutetaan juuri heikoimpien kohdalla ensisijaisesti — että huolehditaan heikoimmista. Sitä tässä budjetissa ei (Puhemies koputtaa) selkeästi ole, ja se on meidän omassa vaihtoehtobudjetissamme.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kokoomuksen kuntapolitiikalla on varsin lyhyet jäljet. Täällä on jo todettu, totean uudestaan: kokoomuksen ollessa hallituksessa veronkevennyksiä ei kompensoitu kunnille täysimääräisesti, toisin kuin nykyisin. Jo tästä syntyy noin 800 miljoonan euron vaje kuntien verotuloihin. Sitä paitsi kokoomus lupasi omassa vaaliohjelmassaan vuonna 2003 korottaa koulurahoja 60 miljoonalla eurolla. Hallitus on kokonaisuudessaan toteuttanut jo yhteensä 93 miljoonan euron lisäykset koulurahoitukseen, eli nuo lupaukset ylitetään ensi vuoden tasossa 33 miljoonalla eurolla. Kokoomus kantaa huolta ja on huolissaan lapsiperheiden toimeentulosta, vaikka lapsiperheiden köyhyys aivan todistettavasti lisääntyi sen ollessa hallituksessa. Kokoomushan muun muassa leikkasi lapsilisiä vuonna 95. Tämä hallitus on muuttanut perhepolitiikan suuntaa aivan selvästi. Lapsilisiä, kotihoidon tukea ja minimiäitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahoja muun muassa on korotettu.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat monta kertaa tulleet esiin nimenomaan syrjäytymiseen liittyvät ongelmat, joita ministeri Heinäluomaltakin kyselin, ja hän valitettavasti poistui pienen piipahtamisen jälkeen täältä keskustelusta. Nimenomaan nämä työllistämiseen liittyvät rahat menevät nyt pitkälti passiiviseen työllistämiseen. Miksi ei näitä samoja rahoja, jotka ovat passiiviseen työllistämiseen, jotka käytännössä ovat jääneet käyttämättä, siirretä aktiivisiin toimenpiteisiin? Näistä on olemassa ihan selkeät selvitykset, joista on nähtävissä, mitä ne ovat, joten siitä ei kannata eikä tarvitse edes kiistellä.

Tämä, mitä tuli täällä esiin aikaisemmin, miksi tätä pakkolainaa ei makseta takaisin, on nimenomaan huolenaihe siksi, että meillä on sekä työllistymisen että myöskin kuntien hyvinvoinnin ehdoton edellytys, että se maksetaan. Tämä hallitushan muutti lakia niin, että se maksetaan vasta seuraavan hallituksen aikana ja takapainotteisesti. Eihän tämä ole sitä politiikkaa, johon me olemme sitoutuneet jo aikaisemmin.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä varsin hyvä. Talous on toipunut hitaan kasvun vaiheesta, johon se vuosikymmenen alussa ajautui. Tämä lähinnä vientimarkkinoiden heikentymisestä aiheutunut kasvunotkahdus antoi huonon perinnön nykyiselle hallitukselle. Työpaikkojen määrä oli hallituksen aloittaessa kääntynyt laskuun, ja työttömyyden varsinaisen nousun esti vain se, että väkeä siirtyi työvoiman ulkopuolelle koteihin ja opiskelemaan.

Hallituksen rivakka toiminta on onnistunut kääntämään kasvun nousuun, eivätkä edes metsäteollisuuden selkkaus ja öljyn hinnannousu näytä aiheuttaneen pysyvämpiä ongelmia talouskasvulle. Ensi vuodellehan ennustetaan yli 3 prosentin bkt:n kasvua, ja mikä tärkeintä, työllisyys on alkanut taas kohentua. Lokakuussa työpaikkoja oli jo 40 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa, vaikka alkuvaiheessa työllisyys heikkeni lähes 15 000 työpaikan verran. Tilanteen parantaminen on ollut ensi sijassa hallituksen määrätietoisen ja aktiivisen politiikan tulosta. Harkitut menolisäykset tiukan kehyksen puitteissa ja ennen kaikkea rohkea verotuksen keventäminen on näkynyt kulutuksen voimakkaana kasvuna. Tämä on ollut työllisyyden lisääntymisen päätekijä. Eniten työpaikkoja on syntynyt juuri palveluelinkeinoihin.

Viime aikoina on myös maailmantalouden toipuminen auttanut meitä. Erityisesti Venäjän vahva kasvu on antanut Suomelle paljon vientimahdollisuuksia, joita on myös pystytty käyttämään hyväksi. Samoin olemme hyötyneet paljon Aasian ja erityisesti Kiinan nopeasta kasvusta.

Herra puhemies! Näkymät vaalikauden lopullakin ovat tällä hetkellä varsin valoisat. Vientimarkkinoiden kasvun arvioidaan jatkuvan hyvänä, ja työllisyyden paraneminen ja jo päätetyt veronalennukset lisäävät kansalaisten ostovoimaa sekä ensi vuonna että vuonna 2007.

Hallitus on tehnyt paljon talouden pitemmän ajan kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Tutkimukseen ja koulutukseen on panostettu, yrittäjyyden edellytyksiä on vahvistettu laajalla rintamalla. Työ on kuitenkin mitä suurimmassa määrin kesken, ja uusia haasteita nousee koko ajan esiin. Mielestäni näihin haasteisiin tällä hetkellä pystyy parhaiten vastaamaan nykyinen hallituspohja, jossa on kaksi suurta kansanliikettä, sosialidemokraatit ja keskusta, mukana.

Herra puhemies! Tasavallassa on menossa merkittävä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Kuntien arkipäivää olevat talousvaikeudet ja ikääntymisen aiheuttamat yhä kasvavat menopaineet pakottavat miettimään palvelujen järjestämisen kokonaan uudelleen. Kun tätä mietintää tehdään, olennaista on löytää tavat, joilla palvelut voidaan tuottaa tehokkaasti ja samalla niin, että ne ovat jatkossakin tasavertaisesti kaikkien kansalaisten saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.

Viimeaikainen keskustelu, jossa on keskitytty paljon kuntarajojen piirtämiseen, ei tähän haasteeseen valitettavasti vastaa. Niin sanottu peruskuntamalli, jossa ainoastaan kasvatetaan kuntakokoa, ei mitenkään riitä luomaan sellaisia kokonaisuuksia, joissa syntyisi kunnolla yhtenäisiä palveluketjuja ennakoltaehkäisystä perusterveydenhuoltoon ja edelleen myös erikoissairaanhoitoon. Tutkimukset osoittavat, ettei kuntien yhdistäminen suuremmiksi sellaisenaan vaikuta lainkaan tehokkuuteen. Pikemminkin isoissa kunnissa kustannukset ovat suurempia kuin pienemmissä. Näyttäisikin siltä, että sekä niin sanottu aluekuntamalli että piirijärjestelmämalli tarjoavat paremman lähtökohdan uudelle palvelujentuottamismallille, vaikka olen aivan varma siitä, että näistä kummastakaan mallista ei totta tule. Ehkä on poliittisesti löydettävä näiden kaikkien kolmen mallin ulkopuolelta oleva järjestelmä, jolla nämä peruspalvelut pystytään turvaamaan.

Eräillä tahoilla esiin nostettu ajatus siitä, että nykyistä isompi osa kuntien menoista rahoitettaisiin kuntaverolla, on huono kansalaisten tasa-arvon kannalta ja kyseenalainen myös tehokkuuden kannalta. Kun kuntien veropohjat kuitenkin vaihtelevat suuresti, ainoa tapa turvata palvelut tasapuolisesti on kuntien välinen verotulojen tasaus. Jos tämä jätetään yksin kuntien väliseksi, syntyy helposti tilanne, jossa vauraammat kunnat kokevat, ettei niiden velvollisuus ole rahoittaa köyhien kuntien palveluita. Kun valtio on säätänyt kaikkia suomalaisia koskevat perusoikeudet peruspalveluihin, on sen myös huolehdittava siitä, että maan kaikissa osissa on mahdollisuudet nämä palvelut järjestää. Kuntien kannalta olisi myös aika vaarallista, jos valtio vetäytyisi kokonaan peruspalveluiden rahoitusvastuusta. Epäilen, riittäisikö hallituksilla ja tässä talossa istuvilla aina itsehillintää säätää uusia velvoitteita kunnille, jos rahoitus ei suoraan kirpaise omaa budjettia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan pidemmän aikavälin keskeinen tavoite on ollut jo jonkin aikaa työllisyyden lisääminen. Parantuneen työllisyystilanteen avulla voidaan parhaiten vastata ikääntymisestä johtuvien menojen kasvuun sekä julkisen talouden menopaineisiin. Hallituksen keskeiseen talouspoliittiseen tavoitteeseen on pyritty vahvan kotimaisen kysynnän kautta. Työttömyys on kääntynyt selvempään laskuun tämän vuoden aikana. Viimeisimmän tilaston mukaan työttömyysaste oli 7 prosentin tuntumassa. Tällä hetkellä työllisyys lisääntyy 35 000 henkilön vuosivauhdilla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että työttömyys laskee jatkossakin. Hallituksen politiikka on ollut johdonmukaista, ja sen vaikutukset alkavat ilmiselvästi näkyä.

Valtiovarainvaliokunnan budjettiin tekemät lisäykset ovat kaikki tähdellisiä, mutta kuten jokainen tiedämme, monelta osin riittämättömiä — hyvä näinkin. Valiokunnan tekemistä myönteisistä muutoksista mainittakoon muun muassa homekoulujen korjauksiin, Rajavartiolaitokselle, lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja yksityisteihin kohdennetut lisäykset.

Eduskunta on parantamassa toisen asteen opiskelijoiden opintotukea. Tukea parannetaan korottamalla opintotukeen vaikuttavia vanhempien tulorajoja noin 15 prosenttia. Tulorajojen korottaminen on aivan välttämätöntä, sillä ne ovat nyt vuoden 93 tasolla. Nykyiset tulorajat ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa noin 44 000:n toisen asteen opiskelijan opintotuki on alentunut ja lähes sama määrä opiskelijoita on tarveharkinnan vuoksi kokonaan tuen ulkopuolella. Jo keskituloa vähemmän tienaavissa perheissäkin alle parikymppisen toisen asteen opiskelijan opintotuki on leikkaantunut. Tämä on aiheuttanut tukalia tilanteita monissa perheissä, varsinkin kun yhä yleisempää on, että opintoja varten joudutaan muuttamaan pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Viime vuosina toteutetut opintososiaalisten etujen parannukset, nyt toteutettava vanhempien tulorajojen korotus, kaksi vuotta sitten toteutettu ateriatuen nosto ja viime vuonna toteutettu asumislisän vuokrakaton korotus ovat osoitus hallituksen tahdosta pyrkiä jatkossakin siihen, että opiskelu on jokaiselle mahdollista perheen varallisuudesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Suurin huolenaiheeni valtion ensi vuoden talousarviossa on perustienpitoon, erityisesti alempiasteisen tieverkkoon, ja ratojen korjausinvestointeihin sekä joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen osoitettujen määrärahojen riittämättömyys. Valtiovarainvaliokunta toteaakin aivan aiheellisesti mietinnössään, että liikenneväyläpolitiikan rahoituskehitys on ollut hallituskauden alusta asti alimittainen. Valiokunta lisäsi perustienpitoon 7,8 ja perusradanpitoon 6 sekä joukkoliikenteen palvelujen ostoon 6,5 miljoonaa euroa. Kuitenkin näistä ja kolmannen lisäbudjetin lisäyksistä huolimatta tasokorotus — toistan: tasokorotus — teiden ja ratojen kuntoon saattamiseen olisi tehtävä. Sitä tarvittaisiin ja nopeasti. Liikennerajoitusten määrä kasvaa koko ajan. Tiettyjen rataosuuksien kunto laskee entisestään. Hyvin nopeasti ollaan siinä tilanteessa, jossa junien nopeus on laskettava niin alhaiseksi, että liikenne käy mahdottomaksi. Niin sanottujen vähäliikenteisten ratojen kunnostaminen tässä valossa näyttää entistä epätodennäköisemmältä. Myös esimerkiksi Joensuu—Helsinki-yöjunaliikenne on vaarassa loppua ensi syksyn jälkeen. Nythän rahaa tuli, jotta se on varmistettu ensi syksyyn saakka.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoite edistää Suomen ja sen eri alueiden kilpailukykyä kehittämällä liikenteen infrastruktuuria ja palveluja jää tällä määrärahatasolla toteutumatta monilla alueistamme. Liikenneverkon rapautuminen ja epätietoisuus liikenneyhteyksien huonontumisesta tulevaisuudessa on päinvastoin omiaan lisäämään muuttohalukkuutta kyseisiltä seutukunnilta ja vaikeuttamassa elinkeinotoimintaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutus ja erityisesti sen laadukkuus on yksi niistä peruspilareista, joiden avulla pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Tasokas koulutus ei kuitenkaan synny itsestään. Siihen tarvitaan resursseja. Nykyisen tulosohjauksen aikana Suomen kaikkien yliopistojen opiskelijamäärä on kasvanut 51 prosenttia, ulkomaisten opiskelijoiden määrä 97 prosenttia, maisterintutkintojen määrä 50 prosenttia, tohtorintutkintojen määrä 167 prosenttia, budjettirahoitus 58 prosenttia ja ulkopuolinen rahoitus 232 prosenttia. Samaan aikaan opettajien määrä on kasvanut vain 2 prosentilla. Tehokkuus ja tuottavuus ovat siis huomattavasti parantuneet. Onko se tapahtunut laadun kustannuksella, se on iso ja tärkeä kysymys.

Elinkeinoelämän puolelta on esitetty viime aikoina vakavaa huolestumista tulevaisuuden huippuosaamisesta ja tieteellisen tutkimuksen laadusta. Tulosohjauskriteereitä pitäisikin kiireellisesti muuttaa määrästä kohti laatua. Ei siis ihme, että yliopistojen ja korkeakoulujen väki on tukka pystyssä seurannut hallituksen säästösuunnitelmia. Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta pitää vuoteen 2011 mennessä vähentää 17 500 työntekijää. Vuosien 2007—2011 aikana vapautuvista valtion viroista saa täyttää jatkossa vain puolet. Kehyspäätös koskee valtion virastojen ja ministeriöiden ohella myös yliopistoja. Tavoite parantaa hallinnon tuottavuutta ja siten säästää verorahoja on tietenkin hyvä, mutta ei yliopistoja voida kohdella samoin kuin virastoja.

Suomen kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä, että strategisten alojen perustutkimuksen ja opetuksen resursseja lisätään kansainvälisen tason saavuttamiseksi. Nyt mietinnössä on selkeästi lisäystä, mutta se ei riitä. Esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun kohdalla se merkitsisi budjettivarojen kaksinkertaistamista, jotta pysyisimme tässä kansainvälisessä tasossa mukana, nopeassa aikataulussa 220 miljoonaan euroon. Tällä hetkellä yliopistojen perustutkimus- ja opetuslaboratorioiden laitteistoista osan voi siirtää suoraan museoihin. Laitteiden ajanmukaistamiseen tarvitaan paitsi korvamerkittyä rahaa myös yhteistyötä eri tutkimusryhmien kesken kalliiden laitteiden osalta.

Hyvä oli, että ulosottomiehiltä vältyttiin, kun yliopistot ja korkeakoulut saivat keväällä lisää rahaa vuokranmaksuun. Myös esimerkiksi Tekesiltä tuleva kaikkien eri opinahjojen kesken kilpailtu raha on tervetullutta, mutta se ei kohdistu perusopetukseen eikä perustutkimukseen. Selvää on, että toimintaa järkiperäistämällä, yliopistoja yhdistämällä ja strategisiin aloihin keskittymällä saadaan syntymään säästöjä, mutta nämäkään säästöt eivät riitä. Lisää rahoitusta on saatava perusopetuksen ja perustutkimuksen korkean laadun takaamiseksi.

Koulutukseen panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Hallitusten on nähtävä pitkälle tulevaisuuteen. Siihen avuksi nykyinen hallituksemme on pistänyt pystyyn työryhmiä ja teettänyt viisaita selvityksiä. Onko hallituksen piirissä kukaan esittänyt ajatusta, että näiden tutkimusten tuloksia myös hyödynnettäisiin eikä arkistoitaisi?

Toinen selkeästi sekä nykyisyyteen että vahvasti tulevaisuuteen vaikuttava satsaus on väyläverkkomme ylläpitäminen ja parantaminen. Nyt vallalla oleva välinpitämättömyys kostautuu tulevina vuosina entistä suurempina kustannuksina, kun sekä tie- että rataverkkomme rapautuvat ja niiden korjaaminen tulee yhä vaikeammaksi ja kalliimmaksi.

Kaiken kaikkiaan esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006 on mielestäni sellainen pikkuisen sinne, pikkuisen tänne -ehdotus. Se on sellainen 5 euroa eläkkeisiin ja muutama euro yliopiston palkkoihin -budjetti, varovasti, varovasti, kun vaalitkin ovat tulossa. Tärkeää Suomelle olisi Lissabonin strategian ja EU:n pyrkimysten lisäksi asettaa meille omia tavoitteita, jotka ovat selvästi EU:n asettamia korkeammalla. Meidän kansallisten kilpailukykytavoitteidemme tulee olla kunnianhimoisempia kuin Lissabonin strategia. Vanha totuus on, että ne, jotka pyrkivät vain pitämään asemansa ennallaan, vääjäämättömästi saavat katsella ohikiitävien perävaloja.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ministereitten kavaluus on edennyt ennenkuulumattomalle tasolle. Sosiaali- ja terveysministerit syöttivät äsken sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja niin myös minulle, niin paljon joulupuuroa, että kriittisyyteni hallitusta kohtaan ei ole aivan siinä terässä, missä sen tässä tilanteessa kohtuudella pitäisi olla. Tästä johtuu myös, että en onnistunut kuulemaan kuin kaksi ensimmäistä ryhmäpuheenvuoroa, hallituspuolueitten, ja niistä sanon vain, että mieleeni palaa tältä osin vanhan kirkkoisän Tuomas Kempiläisen jo kauan sitten lausuma totuus siitä, että viimeisellä tuomiolla sinulta ei kysytä, mitä olet puhunut, vaan mitä olet tehnyt. Tämän totuuden muistaminen varmaan terästäisi budjettipuheita tässä salissa noin ylipäätäänkin.

Joka tapauksessa ed. Kivirannan puheesta totean vain, kun hän kehuskeli sillä, kuinka hallitus nyt on poistanut toimeentulotuen asumismenojen omavastuun, niin kuin onkin, että tuntien sen prosessin vaiheet myöskin tämän salin ulkopuolella aika tarkkaan en keskustan ryhmäpuhujana ehkä hirveästi sillä, savolaisittain, reluaisi.

Ed. Ahde käytti varsin mielenkiintoisen puheenvuoron pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämisestä, ihmisten tasa-arvoisuudesta, verotuksestakin. Olin kuulevinani, että siinä ikään kuin oltiin siinä ja siinä, esitetäänkö jonkin suuntaista kriittistäkin analyysia tämän budjetin myötä vallitsevasta menosta, mutta aika vaisuksi se jäi.

Joka tapauksessa tänä aamuna, kun äänestettiin sekä varallisuusveron poiston hylkäämisestä että toimeentulotuen asumismenojen omavastuun aikaistamisesta, oikeastaan kiteytyi se asetelma, josta joutuu kysymään, mistä tässä budjetissa on kysymys, ja toisaalta joutuu kysymään myöskin, mistä maan hallituksen politiikassa lopulta on kysymys.

On pakko kysyä, mikä on tämä maa ja mikä on tämä politiikka, kun kaikkein köyhimmille voidaan antaa vasta sitten, kun ensin on annettu kaikkein rikkaimmille. Sellaisessa maassa on aika helppoa ymmärtää, mistä syntyy esimerkiksi Fortumin optioitten kaltainen ahneus. Markkinathan sitä kuulemma vaativat. Minä en henkilökohtaisesti usko, että markkinat estävät tai poistavat köyhyyden ja syrjäytymisen tai edes merkittävästi vähentävät niitä. Päinvastoin globalisoituvat markkinat lisäävät tuloeroja ja köyhdyttävät heikommassa asemassa olevia ihmisiä niin Suomessa kuin koko maailmassakin, ja tähän uhkaan meidän pitäisi tietenkin pystyä tälläkin budjetilla vastaamaan. Valitettavasti, kun yrittää nyt olla rehellinen jopa itselleen, niin siitä huolimatta ei pysty antamaan maan hallitukselle tässä suhteessa puhtaita papereita.

Syystä tai toisesta on valittu poliittinen linja, joka perustuu veronkevennyksiin, sitä kautta kuntien talouden heikentymiseen, ellei suorastaan romuttumiseen, ja sitä kautta myöskin palveluitten heikkenemiseen, ja tämän poliittisen linjan hallitus puheista huolimatta on valinnut. Sanoissa kyllä luvataan huolehtia heikompiosaisista, vain teot puuttuvat tai puhuvat toista. Ensisijaisten etuuksien matala taso tiputtaa ihmiset toimeentulotuelle, ja suurituloisten veronkevennykset sekä valtion pakkolaina kunnilta uhkaavat romuttaa erityisesti pieni- ja keskituloisille tärkeät kunnalliset palvelut.

Tässä katsannossa toivon, ja karusta käytännöstä tietenkin tiedän, että tämän budjetin yhteydessä myöskin toiveeksi se jää, mutta toivon mukaan tulevaisuudessa myöskin toteutuu, että me voimme yhdessä toteuttaa sellaista politiikkaa, joka ei jätä ihmisiä heitteille, ei lisää köyhyyttä, kuten nyt tapahtuu. Joka tapauksessa näin ei voi jatkua. Oikeita tekoja tarvitaan jo ennen viimeistä tuomiota.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi vastauspuheenvuoro lupausteni mukaan ed. Lindqvistille: Pääministeri Paavo Lipposen viimeinen koko vuosi oli 2002. 31.12.2002 päätetty tilinpäätös oli 853 miljoonaa ylijäämäinen. Ne kunnille kuuluvat rahat olivat siellä. Se on todettu täällä salissa monta kertaa. Ne rahat tarvittiin vuoden 2003 vaaleissa valitun eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivan hallituksen veroalepolitiikan välineeksi jo 1.7.2003 lukien. Sinne menivät kuntien rahat, ja nyt, aivan oikein, oppositio räksyttää tästä asiasta ja räksyttää katkeraan loppuun saakka.

Arvoisa puhemies! Jo vuonna 1976 antamani virkavalan velvoittamana teen ilmiannon. Teen ilmiannon valtiovarainministeriöstä, joka vehkeilee vakavasti suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Se näkyy kahdella vakavalla tavalla liittyen tähän nyt käsiteltävänä olevaan budjettiesitykseen. Toisaalta eduskunnan päättämät verot jätetään kantamatta. Viimeksi eilispäivänä meille jaettiin Valtiontilintarkastajien kertomus tältä vuodelta, joka vahvistaa sen, että ensi vuonnakin jää vähintään 2 000 miljoonaa euroa verotuloja kantamatta sekä varsinaisina verotuloina että maksuina. Siis toisin sanoen ei kanneta vastuuta siitä, että toimeenpanovalta hoitaisi sen kuntoon, mistä eduskunta on päättänyt.

Kun näin on ja kun oikein on tämän hallituksen politiikassa se, että budjetin täytyy olla tasapainoinen, niin mistä nyt sitten nipistetään? Silloin nipistetään kansallisomaisuuden hoidosta mitä vakavimmalla tavalla. Se näkyy tällä hetkellä ratojen kunnossa, ja se näkyy erikoisesti alemmanasteisen tieverkon kunnossa. Miksi tämä on niin vaarallista? Paitsi, että se on hengenvaarallista nykyisin niille, jotka käyttävät näitä liikenneväyliä, se on erittäin vaarallista peruselinkeinojen toiminnan kannalta. Pitää muistaa, että olemme siirtymässä uusiutuvien energianlähteitten käyttöön, ja se merkitsee, että perusliikenneinfran täytyy olla kunnossa, muuten se temppu ei kerta kaikkiaan onnistu. Tässä suhteessa on ajauduttu aivan omalaatuiseen budjettikäytäntöön, niin että eduskunta sekä varsinaisen budjetin mietinnön yhteydessä että lisäbudjettimietintöjen yhteydessä aina lisää tipoittain radanpitoon, perustienpitoon varallisuutta, mutta mikään systemaattinen, järkevä, suunnitelmallinen perushuolto näillä liikenneväylillä ei voi toteutua tällä politiikalla. Se on aivan selvä asia.

Sitten muutama sana yhdestä vakavasta alueesta, ja se on opetus- ja koulutustoiminta. Aivan niin kuin ed. Matikainen-Kallström äsken totesi, nyt ollaan koko ajan liikenteessä kepin kanssa. Keppiä, keppiä, keppiä kaikille, yliopistoille, korkeakouluille, peruskouluille, lukioille, kaikille vaan keppiä kepin jälkeen ja vaatimusta vaatimuksen jälkeen. Aika menee opettajilla ja virkamiehillä uusien temppujen tekemiseen, muistioitten laatimiseen, rahojen anomiseen yliopistolaitoksen tai koululaitoksen ulkopuolelta jnp. On ajauduttu aivan uskomattomaan tilanteeseen, joka on täysin demotivoiva. Tässä suhteessa äkkiä politiikan muutos, tai katastrofi on edessä.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det gläder mig att regeringen i nästa års budgetförslag stöder företagsamheten i landet. Förmögenhetsskatten slopas, hushållsavdraget höjs och inkomstskatten sänks. Det här ökar köpkraften och sänker tröskeln för anställningar och investeringar.

Puhemies! Olen iloinen siitä, että hallitus veropolitiikallaan tukee yrittäjyyttä. Varallisuusvero poistetaan, kotitalousvähennystä korotetaan ja tuloveroa alennetaan. Nämä toimenpiteet lisäävät ostovoimaa, parantavat työllisyyttä ja lisäävät investointihalua.

Trots att jag är nöjd med budgeten finns det ännu saker som borde göras med tanke på företagsamheten. Vi borde sänka eller helst avskaffa arvskatten. Det här skulle gynna generationsväxlingar som i sin tur gynnar företagsamheten. Det skulle också behövas en översyn av företagarnas sociala förmåner och satsning på utbildning i företagsamhet. Vi behöver nödvändigt få till stånd ett bättre företagsklimat för att på sätt skapa flera arbetsplatser. Vi vet alla att flera arbetsplatser betyder betyder flera skattebetalare. För att Finland också i fortsättningen skall kunna vara ett välfärdssamhälle behöver vi skattemedel för att ha någonting att dela ut. Att åstadkomma detta är regeringens viktigaste uppgift och nu går vi trots allt i rätt riktning.

Oecd:s färska rapport om hälso- och sjukvården vittnar om att det finns problem att lösa, vilket kommer att kosta pengar.

Glädjande på social- och hälsovårdssidan är att regeringsgrupperna kommit överens om öronmärkta pengar för barn och ungomspsykiatrin också nästa år. De här budgetmedlen har årligen stimulerat utvecklingen på ett område med mycket stora behov. Trots att summan inte är särskilt stor har den en stimulerande effekt på just utvecklingsarbetet i kommunerna för att stärka ett system både för tidig upptäckt och snabba insatser när barn och ungdomar mår psykiskt dåligt.

Genom ett tidigt ingripande och en låg tröskel för att få stöd kan anhopningen av problem många gånger förhindras. Tyvärr har barnens rätt till mentalvårdstjänster inte ännu förverkligats lagenligt i alla delar av landet. Det finns fortfarande ett stort behov att bygga ut en fungerande mental- och psykiatrisk vård. De problem som vi inte tar hand om nu får vi senare betala för.

Ytterligare beträffande social- och hälsovården är jag glad över att vi nu får en lag om närståendevårdare där man på paragrafnivå höjer stödet till närvårdarna och också tryggar dem lediga dagar på ett säkrare sätt, rehabiliteringen blir också säkrad från kommunens sida för både vårdare och klient. Ännu återstår dock en bit till Elli Aaltonens utredning som pekade på att stödet för närståendevårdare borde gå via Fpa, alltså stödas av staten.

Utbildningen får inte heller bli efter för den utgör vår bästa satsning på det levande kapital som våra ungdomar utgör. Fortfarande får inte grundskolan det stöd som regeringsprogrammet utlovar och det här borde korrigeras åtminstone senast 2007.

Arvoisa puhemies! Peruskoulu ei edelleenkään saa sitä tukea, mitä hallitusohjelma lupaa. Peruskoulussa kuitenkin kasvatetaan sitä humaanipääomaa, joka tietää kilpailumielessä hyvää tulevaisuutta Suomelle.

Universiteten behöver specialisera sig och yrkeshögskolorna kanske sammanslås och gå in för en arbetsfördelning för att resurserna skall räcka till för en hög och kvalitativ utbildning. Jag tror inte på den modell som har framlagts att yrkeshögskolorna skulle bli aktiebolag med till och med staten som majoritetsägare. Här måste lokala intressen och regionala lösningar vara incitament för en vettig utveckling av utbildningens innehåll.

Talman! Vår tacksamhetsskuld borde göra att vi satsar mera på veteranerna. Därför har jag också i en budgetmotion föreslagit en förhöjning av anslaget så att det skulle räcka också till ledsagare för veteranerna, andra än makar och makor. Till exempel sambor kunde vara med och stöda sina veteraner i samband med rehabiliteringen. Veteranerna får nu inte det stöd de skulle vara betjänta av.

Talman! Ännu om infrastrukturen. Trots att den finns högt uppe på prioriteringslistan kunde satsningarna ha varit större. Basvägnätet håller tyvärr på att förfalla och därför borde det ha fått mera stöd. Också enskilda vägar ute på landsbygden har svårt att upprätthålla nivån när de till stor del skall skötas av väglagen själva. Här borde vi återgå till den gamla nivån för många år sedan när de till stor del var i statens händer.

En speciell sak som jag vill lyfta fram är stamväg 51 som inte fåtts med på den prioriterade listan. Den är en av Finlands absolut farligaste vägsträckor, har den livligaste trafiken i landet. Inte heller järnvägen har fått den tilldelning den skulle vara betjänt av med tanke på glesbygdens behov.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu monissa puheenvuoroissa ja etenkin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa se, kuinka meidän tulisi turvata pohjoismaisen hyvinvointimallin säilyminen eli se, miten sen itse ainakin ymmärrän, että myös tässä yhteiskunnassa pidetään kaikkein heikoimmistakin huolta ja toisaalta oikeudenmukaisesti tasataan tuloja eri tulonsaajaryhmien välillä. Käsittääkseni siihen on kai kolme keinoa: verotus, toisaalta selkeät tulonsiirrot ja hyvinvointipalvelut, jotka tulisi pitää kunnossa.

Jos katsomme hallituksen talouspolitiikkaa, niin tuntuu, että näitten kaikkien kolmen kohdan kohdalla hallitus on enempi ja vähempi epäonnistunut toimenpiteissään. Meillä on tehty ylimitoitettuja, väärin suunnattuja veronkevennyksiä, jotka ovat syöneet pohjaa hyvinvointipalveluilta ja kuntien taloudelta, ja toisaalta tulonsiirrot, joita on kohdistettu, on tehty vain tietyille ryhmille ja esimerkiksi hallituksen kovasti esittelemä köyhyyspaketti oli määrältään äärimmäisen vaatimaton. Eli hallituksen toimenpidelinja on ollut yksitotisen samanlainen koko tämän vaalikauden ajan. On ylitetty jo hallituskauden puoliväli ja veronalennuksia on käytetty reilusti pari miljardia euroa, ilman että edes niitten suorasta työllisyysvaikutuksesta oltaisiin täysin vakuuttuneita.

Hallituksen valitsema talouspoliittinen linja viittaa kintaalla noin miljoonalle suomalaiselle eläkeläiselle, työttömälle, opiskelijalle ja muutoin vähävaraiselle. Heidän ostovoimansa vahvistaminen ei ole ollut hallituksen prioriteettilistoissa ensimmäisiä asioita. (Ed. Hänninen: Kyllä sitä vahvistetaan!) — Hallitus on mainostanut tänäkin vuonna tapahtuvaa tuloveronkevennystä pienituloisia suosivaksi, mutta kyllä se täytyy, edustaja hyvä, lukea enempi hallituksen retoriikan piikkiin. — Nämä ylimitoitetut veronkevennykset ovat samalla syöneet sitä hyvinvointivaltion pohjaa, hyvinvointipalveluitten pohjaa pois.

Niin kuin ed. Kallis toi esille, kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on nähty tärkeämmäksi kulutuskysynnän lisääminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, ja silloin olisi voitu kohdistaa ostovoiman lisäystä nimenomaan heikommassa asemassa olevien väestönosien tueksi. Me olisimme halunneet tuoda tänne saliin ja tuommekin tietenkin äänestettäväksi ruuan arvonlisäveron alentamisen ja myöskin pienituloisimpien lapsiperheiden ansiotulovähennyksen. Toivoisinkin, että tällä eduskunnalla riittäisi rohkeutta tarttua tähän tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan, voisiko sanoa, vakavimpaan ongelmaan, lapsiperheitten tulokehitykseen ja ennen kaikkea yksinhuoltajaperheitten tulokehitykseen, joittenka köyhtyminen on lähestulkoon kolminkertaista muuhun väestöön verrattuna.

Samoin eläkeläisten ostovoima on edelleenkin varsin heikko. Meillä on parisataatuhatta kansaneläkeläistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Ei tämä hallituksen esittämä 5 euroa ole kyllä minkäänlainen vastaus. Sitä ei voi kutsua tasokorotukseksi. Niin kuin täällä valtiovarainministeri Heinäluoma myönsi, edellinen 7 euron korotus meni täysin alkoholiveron alennuksen aiheuttaman indeksin pienentymisen korvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalveluitten turvaamisesta vielä muutama sana.

Kansalaiset asettavat toimivat peruspalvelut muutamien eurojen verohelpotusten edelle. Sehän on todettu kaikissa kyselyissä ja gallupeissa. Peruspalvelut yhdessä toimivan sosiaaliturvan kanssa muodostavat hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Miksi sitten hallitus ei huomioi tätä kansan syvien rivien näkemystä, vaan on järjestelmällisesti vaarantanut kuntien kyvyn vastata palveluiden tarjonnasta?

Keskusta hyvin mielellään verhoutuu ennen vaaleja aina tällaiseen kuntapuolueimagoon, ja demarien kulissina on ollut se, että he ovat kunnallisten peruspalveluitten puolustajia. Kuitenkin juuri tämä punamultahallitus on murentanut peruspalveluiden — sairaanhoidon, sosiaaliturvan — rahoituspohjaa ja on syypää näitten viikkojen valtuustosaleissa tunnettuun tuskaan, kun ensi vuoden budjetit yritetään tasapainottaa. Ennätysmäärä kuntia, yhteensä 140, on nostamassa veroprosenttiaan. Ei hallitus edelleenkään pysty näkemään julkisen talouden yhtenäisyyttä kuntien ja valtion välillä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi kehottaisin tätä salia todellakin tutustumaan kristillisdemokraattien vastalauseeseen. Ministeri Heinäluoma kehui meidän vaihtoehtobudjettiamme, ja se on todellakin taloudellisesti tasapainossa, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloutta ja työllisyyttä tukeva.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Jokainen sanoo "selkeiksi" niitä ajatuksia, jotka ovat samassa määrin sekavia kuin hänen omansa". Näin sanoi Marcel Proust. Monenlaisia, sekavaltakin tuntuvia ajatuksia tullaan varmaan tulevien päivien keskusteluissa kuulemaan, vaikka meillä kaikilla on varmasti niin budjetista kuin muistakin täällä käsiteltävistä asioista itsellämme selvä käsitys. Koetan nyt kuitenkin olla mahdollisimman selkeä.

Perintö- ja lahjaverotuksen uudistaminen on seuraavan hallituskauden asia, ja sen suuntaviivat tulee ottaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Jos uudistus tehdään hallitusti, kansantalouden ja perintöjen kasvaessa perintö- ja lahjaverotuksen tuotto ei välttämättä olennaisesti pienene.

Kokonaisuutena tämän vaalikauden panostukset yrittäjyyden edellytysten parantamiseen ovat mittavia. Vanhasen hallitus on muun muassa toteuttanut laajan yritysverouudistuksen, joustavoittanut arvonlisäveron alarajaa, helpottanut sukupolvenvaihdoksia ja kehittänyt starttirahan käyttöä aloittavilla yrityksillä.

Ensi vuoden talousarviossakin yrittäjyyttä edistetään ja helpotetaan monin eri keinoin. Muun muassa matalapalkkatyön verotuki astuu voimaan. Kotitalousvähennystä laajennetaan tuntuvasti, mikä edistää erityisesti palveluyrittäjyyttä. Lisäksi valmistelussa on yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen siten, että yritystoimintaan liittyviä kohtuuttomia riskejä vähennetään. Osa näistäkin uudistuksista on tulossa voimaan jo ensi vuonna. Esimerkiksi yrittäjien sairauspäivärahaoikeuteen on tulossa parannusta. Yritystoiminnan ja sitä kautta työpaikkojen eteen nykyinen hallitus ja eduskunta ovat siis jo nyt tehneet töitä ennätyksellisen paljon.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani uudesta verotusohjeesta, jonka verohallinto on antanut 1.6. tänä vuonna koskien yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä. Tämän ohjeen tulkinnat ovat aiempaa tiukempia, ja se merkinnee useiden sellaisten toimintojen siirtymistä elinkeinoverotuksen piiriin, jotka tähän asti ovat olleet yleishyödyllistä toimintaa. Kyseessä ei ole vain sosiaali- ja terveysjärjestöjen harjoittama palvelutoiminta, vaan ohje koskee myös urheiluseuroja niin kaupungeissa kuin maaseudullakin sekä erilaisia yhteisöllisyyttä ja henkistä hyvinvointia lisääviä valtakunnallisiakin järjestöjä.

Tähän liittyy myös EU:n palveludirektiivikeskustelu. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on tosin todennut jokin aika sitten, pienellä enemmistöllä, että aatteellinen ja yleishyödyllinen toiminta pitäisi jättää verotuksen ulkopuolelle. Näyttäisi siltä, että maksullisia palveluja saisi tuottaa esimerkiksi urheiluseuran sisällä. Ongelmia tulisi, jos seurat myyvät palvelujaan muualle. Asia on iso, ja järjestöt tulisi pitää jatkuvasti ajan tasalla, jotteivät ne vahingossa, tietämättömyyttään tai esimerkiksi kotisivujensa sanontojen takia joudu verovelvollisiksi.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteita koskeva uudistus tuli kuntakentälle ehkä hieman yllättäen, mutta on ainakin Etelä-Savossa poikinut runsasta ja hyvää keskustelua. Palvelujen järjestämistä ja eri sektoreiden yhteistyötä on ruvettu pohtimaan viimeistään nyt aivan tosissaan, alkuhämmennyksen jälkeen. Riippumatta siitä, millainen tuo yhteistyötä mahdollistava malli tulee lopulta olemaan, yhteistyötä on tarvittaessa pystyttävä tekemään erilaisten rajojen yli.

Kuntatalouden rahoitustasapaino paranee vuonna 2006, mutta rahoitustilanne pysyy edelleen kireänä. Onkin hyvä, että harkinnanvaraisiin avustuksiin kunnille on lisätty 1,5 miljoonaa euroa. Samaan aikaan on tehty valtionosuuslain uudistusta.

Arvoisa puhemies! Ulkoasianvaliokunta on kiinnittänyt moneen kertaan huomiota siviilikriisinhallinnan rahoitukseen. Onkin hyvä, että voimavaroja on lisätty, mutta pysyvän rahoituksen aikaansaaminen siviilihenkilöstön koulutusjärjestelmän perustamiseen on tärkeää. Sisäasianministeriöhän on esittänyt kriisinhallintakeskusta perustettavaksi Kuopioon.

Talousrikollisuuden torjuntaan tulee lisärahoitusta, jolla voidaan perustaa 25 poliisin virkaa ja tehostaa rikoshyödyn jäljittämistä ja takaisinsaannin turvaamista sekä liiketoimintakiellon valvontaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana liikenneministeriön toimialasta. Kannatan lämpimästi valiokunnan lausumaehdotusta n:o 1, jossa eduskunta edellyttää että kehysriihen ja seuraavan budjetin valmistelussa hallitus arvioi väyläministerityöryhmän ehdotuksiin kuuluvien, vielä toteuttamatta olevien hankkeiden käynnistämistä ja tekee tältä pohjalta päätöksiä ensimmäiseen koriin kuuluvien liikennehankkeiden käynnistämisestä vuosina 2007 ja 2008.

Toivon todellakin, että muun muassa Mikkeli—Lusi ja Savonlinnan ohitustiehanke saavat vihreätä valoa tämän hallituksen toimesta. Lisäksi ministerityöryhmän kahdeksasta teemapaketista on käynnistämättä vielä muun muassa rautateiden tavaraliikenteen edistäminen itäisessä Suomessa. Nythän päätettiin teemana rahoittaa muun muassa koulumatkatiehankkeita. Perustienpidon lisäraha on tarpeen. Vaikkei se vieläkään riitä tieverkon kunnossapidon jälkeenjääneisyyden korjaamiseen, päivittäisen liikennöitävyyden turvaamisessa se on oiva apu. Myös aluekehityksen ja liikenneturvallisuuden vuoksi liikenneverkon merkitystä ei saa vähätellä. Oma lukunsa ovat yritysten sijoittumisen ratkaisuissa usein mainitut hyvät liikenneyhteydet.

Yksityistiet saavat, kuten lähetekeskustelussa ennakoinkin, myös lisärahansa: 2 miljoonaa budjettiesitykseen verrattuna. Perusradanpitoon suunnataan myös oma lisänsä: reilut 6 miljoonaa euroa, jotka tulevat tarpeeseen. Meillä on esimerkiksi liikennerajoituksia nyt noin 300 kilometrillä radan huonosta kunnosta johtuen. Joukkoliikenteeseen löydettiin myös suunnilleen sama summa. Siinähän on kyse sekä palveluista että ympäristönäkökohdista ja liikenneturvallisuudesta.

Vielä ed. Essayahille toteaisin tähän lopuksi, että kuntatalouden tilanne ei johdu niinkään valtion toimista kuin hallitsemattomasta tai korkeasta menojen kasvusta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän valtiovarainvaliokuntaa hyvistä ja tärkeistä lisäyksistä hallituksen talousarvioesitykseen. Harmillista tietysti vain on, että lisäyssummat ovat verrattain pieniä. Koska olen itse ollut hyväksymässä eduskunnan asettamaa kehystä ja sen rajoissa on toimittava, toteankin, että olen näissä olosuhteissa suhteellisen tyytyväinen paranneltuun budjettiin. Toki monia toiveita jäi edelleen elämään. En siis ala toistaa jo kuultua vaan aamun äänestysasian jo mentyä paneudun lyhyesti ainoastaan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan ja perinteiseen liikenneinfraan.

Voin täysin yhtyä valtiovarainvaliokunnan kritiikkiin liikenneväylästön rahoituksen lähtökohtaisesta alimitoituksesta. Liikenneinfrassamme on kiinni mittava kansallisomaisuus ja, ikävä kyllä, pitkään jatkuneesta puutteellisesta panostuksesta johtuen se rapautuu vauhdilla. Liikenneväylästön kunnossapidolla on suuri merkitys niin maan asuttamisen kuin elinkeinoelämänkin kannalta. Lisäksi väylästön paikoin heikko kunto aiheuttaa ongelmia liikenneturvallisuudelle ja liikennerajoitukset kismittävät autoilijoita. Panostuksia tulisikin olla lähtökohtaisesti huomattavasti enemmän. Eduskunnan korjaukset ovat tärkeitä, mutta siis kosmetiikkaa tarpeeseen nähden.

Lisäksi on todettava, että pirkanmaalaisena olen erittäin tyytyväinen tässä budjetissa liikenneväylien rakentamishankkeiden rahoitukseen. Asioiden taustat muistaen pitäisinkin järkevänä selvittää, olisiko jatkossa mahdollista ja koko valtakunnan kannalta toimivaa siirtyä lahjomattomaan hyöty—kustannus-lukuun pohjautuvaan järjestelmään niin, että tämä luku tulisi ainoaksi merkitykselliseksi hankkeiden keskinäistä arvojärjestystä tarkasteltaessa. Yhtenevillä perusteilla laskettava hyöty—kustannus-luku olisi järjestelmänä täysin läpinäkyvä. Tällöin uusien tienrakennushankkeiden listat laadittaisiin jo lähtökohtaisesti selkeillä ja yhdenmittaisilla kriteereillä ja niin sanottu siltarumpuilu jäisi pois.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Komille toteaisin ja myöskin muille täällä, että kyllähän totta on se, että kuntataloudessa kulut tahtovat nousta, mutta mistä ne nousevat? Ne nousevat siitä, että tehdään tulopoliittisia ratkaisuja ja monia muita, jotka ovat sellaisia, joihin kunta ei voi vaikuttaa. Kyllä suurin syy kuntatalouden ongelmiin löytyy siitä, että se velka, joka on valtiolle kertynyt, jää edelleen maksamatta. Nytkin viimeisessä lisäbudjetissa eduskunnalle tuotiin esitys, että maksetaan pankeille velkaa pois, kun olisi pitänyt maksaa kunnille se kertynyt velkamäärä, mikä vuosien saatossa on tässä tullut, jota venytetään nyt pitkälle tulevaisuuteen, vielä seuraavalle hallituskaudelle.

Kunnat ovat erittäin suurissa ongelmissa ja haasteissa, ja sitä ei ratkaista sillä, että yhdistetään kuntia. Totta on, että se tuo varmasti jatkossa, tulevaisuudessa, säästöjä, mutta lyhyellä tähtäimellä ongelmat vain pahenevat. Nämä ovat asioita, joihinka nyt pitäisi löytyä pikainen vastaus, sillä kunnat ovat ne, jotka vastaavat niistä kansalaisten todellisista tarpeista, joita heillä on jokapäiväisessä elämässä, ja sinne pitää suunnata lisävaroja, niin sosiaali- ja terveystoimeen, joka on 60 prosenttia kuntataloudesta, erityisesti opetustoimeen, jolla kasvatetaan sitä tulevaisuutta, mille Suomi voi rakentaa, kuin myöskin kulttuuri- ja muille aloille, jossa nytkin yksikköhintoja pudotettiin merkittävästi, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia palveluja kunta voi kuntalaisilleen tarjota. Hallitus ei katso riittävästi eteenpäin. Lissabonin strategia on täällä eduskunnassa parhaillaan lausunnolla kannanottoa varten, mutta siinäkin hallitus tyytyy toistamaan vain niitä toimenpiteitä, mitä on tehty, ei pyri luomaan uutta, millä Suomi saataisiin uudelleen nousuun.

Haluan ottaa tässä esiin vielä erityisesti jo äsken ed. Karhun ja useimpien aikaisempienkin edustajien esiin nostamat tienpidon määrärahat. Hyvillä liikenneyhteyksillä on nimenomaan suuri vaikutus siihen, miten esimerkiksi Itä-Suomi selviää. Itä-Suomi on jäänyt tällä hallituskaudella paitsi sellaisista ratkaisuista, joita on odotettu vuosikymmeniä. Esimerkiksi Savonlinnan liikennejärjestelyt: 50 vuotta on suunniteltu, odotettu päätöksiä, ja aina vaan ne uhkaavat siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Miten se vaikuttaa kyseisen kaupungin maankäyttöön ja moniin muihin seikkoihin, kun ratkaisut viivästyvät ja antavat odottaa? Valtiovarainvaliokunta mietinnössään kyllä sanoo, että ne pitäisi tehdä tällä hallituskaudella, mutta lausuma kertoo aivan muuta. Tehdään päätöksiä, jotka jättävät asian auki, ei suinkaan ajatellakaan, että kaikki ykköskorin hankkeet tulisivat päätettäväksi, vaan joitakin haluttuja kenties kakkoskorista nostettaisiin tilalle.

Puolustusmäärärahojen osalta: Eduskunta hyväksyi vuosi sitten tässä salissa lähes yksimielisesti ne suuntaviivat, millä määrärahakehyksillä Puolustusvoimia kehitetään. Kuinka ollakaan, kun sitten valtiontalouden kehykset julkaistiin, niin sekä ensi vuodelle että vuodelle 2007 niistä napsaistiin 20 miljoonaa euroa pois. Yhdessä tämän vähennyksen sekä jo käynnissä olevien, rationalisointitoimenpiteiden vaatimien varojen kanssa Puolustusvoimien on löydettävä 57 miljoonan euron lisävähennykset tarpeisiin, ja se tuntuu ja näkyy toimintamenoissa. Ensi vuodelle toimintamenot nousevat lähes plus miinus nolla -tasolla Puolustusvoimilla, mikä merkitsee merkittäviä vähennyksiä kertausharjoituksissa ja monessa muussa ydintoiminnassa, operatiivisessa toiminnassa, Ilmavoimien lentotoiminnassa jne.

Vielä perinteinen kannanotto veteraanikuntoutukseen.

Vuosi sitten syyskuun 4. päivänä, jolloin tuli kuluneeksi 60 vuotta jatkosodan päättymisestä, hallitus teki suurieleisesti liikkeen, jolla nostettiin veteraanimäärärahoja kiitettävästi, niin että jokainen veteraani pääsisi vuosittaiseen kuntoutukseen. Kuinka ollakaan, nyt siitä leikataan heti 5,5 miljoonaa euroa. Kun tänäkään vuonna kaikki veteraanit eivät ole päässeet vuosittaiseen kuntoutukseen, miten on sitten vähenevien määrärahojen aikana? Veteraanien poistuma ei ole edes tätä suuruusluokkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma täällä totesi, että pääosin asiat ovat hyvin valtakunnassa. Eli perusasiat ovat kunnossa, hän totesi. Kuitenkin pitkäaikaistyöttömyys on ongelma, jota ei ole ratkaistu. Huolimatta siitä, että toimenpiteitä on ajateltu ja nyt käynnistetty, se on kuitenkin pohjalla oleva kivi, joka jäytää pahasti jalkapohjassa. Köyhyys lisääntyy Suomessa, tuloerot kasvavat, ja täällä tänään paljon puhuttu varallisuusveron poisto omalta osaltaan jälleen on askel tähän suuntaan. Lasten ja nuorten pahoinvointi on ongelma, ja peruspalvelujen saaminen, kuntien mahdollisuus täyttää oma tehtävänsä eli huolehtia asukkaittensa hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä, on epävarmalla pohjalla.

Kun syksyllä valtion kassaan tuli huomattava lisätulo, 3 000 miljoonaa euroa, kunnille ei kuitenkaan tästä, vaikka olisi pystytty, haluttu osoittaa maksua, jolla olisi peitetty se pakkolaina, jonka valtio kunnille sälytti.

Sosiaali- ja terveysbudjetit koko maassa, kaikissa maamme kunnissa, ovat olleet erityisen tarkastelun kohteena, ja niitä on heikennetty, leikattu, varoja vähennetty, palveluja on yksityistetty, ulkoistettu, mutta nimenomaan niin, että palvelujen saajien kannalta tilanne on tullut entistä hankalammaksi. Päiväkoteihin on entistä pitempi matka. Päiväkotien ryhmäkoot ovat kasvaneet. Vanhusten päivähoidon resurssit ovat vähentyneet. Vanhentunut väestö joutuu odottamaan palveluja, kotikäyntejä entistä pitempään.

Eläkepolitiikka on erityisen ongelmallinen. Veronalennukset, joiden vuoksi sekä oikeisto-oppositio että hallitus ovat rintaansa lyöneet, eivät ole useimmiten eläkeläisten verotusta lainkaan keventäneet. Eläkeläisillä on erityinen painolasti kannettavanaan, ja se on eläkeindeksi. Eläkeindeksi jää ansioindeksistä säännöllisesti jälkeen. Näin tapahtuu suhteellista köyhtymistä, jolloinka kaikki ne palvelut, mitkä eläkeläisille ovat erityisen välttämättömiä, tulevat myös suhteellisesti kalliimmiksi. Samalla on odotettavissa palvelumaksujen korotus ja palvelumaksujen sitominen indeksiin.

Erityisen heikko on kansaneläkkeen indeksi. Se kansaneläkkeen tasokorotus, mistä tänäänkin valtiovarainministeri Heinäluoma puhui, ei ole varsinaisesti tason korottamista, vaan ainoastaan entisestään luhistuneen indeksin oikaisemista.

Kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta ennen vuoden 2006 vaaleja nykyinen hallituspuolue keskusta piti paljon puhetta. Sen jälkeen on vallinnut syvä hiljaisuus. Pohjaosan palauttamisesta ei ole uskallettu edes keskustella. Sen unohtaminen ei ole oikeudenmukaista. Mielestäni se ansaitsisi uudelleen tarkistelun ja tarkastelun, onko sen palauttamiseen aihetta. Mielestäni on, ja tämä asia pitäisi nykyhallituksen ottaa uudelleen mietittäväkseen.

Mitä tulee muihin esimerkiksi kaakkoisen Suomen kysymyksiin, niin liikenneongelmien ratkaisu ei ole todellakaan edennyt, ei etene myöskään tässä budjetissa. Edelleenkin Haminasta itään oleva tieosuus rajalle on erityisen ongelmallinen nimenomaan tähän aikaan vuodesta. Kaiken kaikkiaan, mikä koskee koko valtakuntaa, tietysti järkevää olisi siirtyä moottoritierakentamisajattelusta enemmänkin leveäkaistamoottoriliikennetielinjalle tai sitten sille keskieurooppalaiselle mallille, jolloin aina jompaankumpaan olisi käytettävissä kaksi kaistaa ja sitten vastaantuleva liikenne olisi erotettu keskellä tietä kulkevalla teräskaiteella.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Nivelreumaa sairastava riihimäkeläinen työikäinen mies otti yhteyttä minuun ja kertoi jonottaneensa reumaortopedin poliklinikalle leikkauksen suunnittelua varten yli puoli vuotta. Jalkojen virheasennot haittaavat työntekoa, mutta hän on toistaiseksi vielä sinnitellyt sitkeästi työelämässä. Tänä vuonna voimaan tulleen hoitotakuun olisi pitänyt taata hänelle hoitoonpääsy kohtuuajassa, mutta odotus jatkuu edelleen.

Otin yhteyttä Kanta-Hämeen keskussairaalan ortopediselle poliklinikalle, josta kerrottiin, että samassa asemassa tuon potilaan kanssa on hieman yli 1 000 potilasta, joista yli puoli vuotta on jonottanut yli 400. Jäsenkunnat eivät ole talousahdingossaan kyenneet lisäämään riittävään tahtiin määrärahoja, vaikka todellakin kyseessä on potilaan lakisääteinen oikeus, jonka toteutuminen ei tällä säästölinjalla onnistu. Jonojen purku vaatisi lisäpanostusta, mutta alijäämäinen budjetti pakottaa kunnan pikemminkin kiristämään erikoissairaanhoidon rahoitusta kuin myöntämään tarvitut varat. Tuolta ortopediseltä poliklinikalta myös todettiin, että jos ensi vuonna ei merkittävästi tule lisäresursseja, niin muutamassa kuukaudessa jonot uhkaavat venyä yhtä pitkiksi kuin ennen hoitotakuun voimaantuloa.

Potilaiden tyytymättömyys purkautuu helposti hoitohenkilökuntaan, joka kuitenkin tekee parhaansa niukoilla resursseillaan. Onkin suuri riski, että julkinen sektori alkaa menettää ahkeraa ja ammattitaitoista hoitohenkilöstöä, mikäli henkilöstöresursseja ei saada samalle tasolle työmäärän kanssa.

Lähitulevaisuuden ikärakenteen murros merkitsee lisääntyvää painetta palvelujen kysynnässä ja toisaalta niukentuvaa ammattitaitoisen terveydenhoitohenkilöstön tarjontaa. Jo tällä hetkellä julkisissa hoivapalveluissa on tuhansien henkilöiden vajaus. Tiedämme myös, että pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaisiin jo peräti vuoteen 2010 mennessä 70 000 uutta työntekijää pääasiassa eläköitymisen vuoksi.

Hoitotakuu on todellakin sinänsä osoittautunut tarpeelliseksi ja mielekkääksi uudistukseksi. Potilaiden jonossa seisottaminen on inhimillistä ja kansantaloudellista tuhlausta. Sairaudet useimmiten pahenevat odoteltaessa ja leikkausta odotettaessa työ- tai toimintakyvyttömyys tuottaa myös yhteiskunnalle suuria kustannuksia esimerkiksi sairauspäivärahoina tai laitospaikan tarpeena. Potilaan hoito-oikeuksia parannettaessa ja ylipäänsäkin palveluoikeuksia parannettaessa tulisi kuitenkin huolehtia myös resursseista, joilla kunnat voivat suoriutua näistä velvoitteista. On mieletöntä säätää lakeja, joita ei käytännössä pystytä toteuttamaan.

Hallitushan päätti jo viime keväänä jäädyttää juuri hoitotakuuseen suunnattuja varoja 25 miljoonan euron edestä ensi vuodelle, ja lisäksi hallitus on kieltäytynyt maksamasta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusvelkaansa kunnille. Valtiovarainvaliokuntahan arvosteli hallitusta tänä keväänä antamassaan kehyslausunnossa, että valtionosuuksien leikkauksilla vaikeutetaan kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluistaan, ja erityisesti vielä mainittiin tämä 25 miljoonan euron leikkaus Kansalliseen terveyshankkeeseen. Ihmettelenkin, miksi valtiovarainvaliokunta ei nyt pysynyt samalla linjalla ja palauttanut budjettiin näitä kipeästi tarvittavia hoitotakuurahoja.

Tämä on yksi esimerkki siitä, missä kristillisdemokraattien mielestä hallitus on epäonnistunut ensi vuoden budjetin painotuksissa. Aivan erityisesti kuntatalous on ahdingossa, ja sen myötä kansalaisten tarvitsemat palvelut ontuvat, tulevat liian myöhään, ennaltaehkäisy ei toimi, ja samalla näiden palvelujen puutteet kääntyvät koko kansantaloutta vastaan esimerkiksi työkyvyn menetysten vuoksi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin ensiksi ed. Räsäselle, että hoitotakuun ansiosta leikkausjonoja joka tapauksessa on onnistuttu radikaalisti vähentämään. Tilanne monella muulla potilaalla kuin mainitsemallanne nivelreumapotilaalla olisi tänä päivänä paljon paljon huonompi, ellei hallitus olisi satsannut niin paljon tähän hoitotakuun toteutumiseen. Työtä on vielä toki jäljellä, se täytyy toki sanoa.

Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on ollut mielestäni onnistunutta. Työllisyyden kasvu on jatkunut jo yli vuoden, ja 100 000 uuden työpaikan saavuttaminen on mahdollista, mikäli nykyinen työllisyyden kehityssuunta jatkuu. Tällaisia arvioita julkisuudessa on esittänyt muun muassa Ptt:n toimitusjohtaja Pasi Holm. Talouden yleiskuva on hyvä. Lokakuun työllisyysluvut olivat erittäin positiiviset. Avoimia työpaikkoja oli lokakuussa tarjolla jopa 34 800. Vaalikauden aikana työllisyys on kohentunut noin 40 000 hengellä.

Hallitus on alentanut yritysverotusta, keventänyt yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelua, muuttanut arvonlisäveron alarajan liukuvaksi, parantanut kotitalousvähennystä huomattavasti sekä vielä toteuttanut matalapalkkatyön verotuen. Jo näillä teoilla Matti Vanhasen hallitus hakkaa monin kerroin kokoomuksen saavutukset, kun puhutaan yrittäjyyden tukemisesta. Sen sijaan, kuten tässä salissa on jo tänään todettu useampaan kertaan, kokoomus nosti kahteen kertaan yhteisöveroa ja pääomatulon veroa yhteensä 4 prosenttiyksiköllä kumpaakin.

Ensi vuoden talousnäkymät ovat lupaavat. Talouskasvun ennustetaan kasvavan yli 3 prosenttia ja työttömyyden alenevan 7,5 prosenttiin. Se olisi laman jälkeen alin lukema. Vienti kasvaa, ja myös se tietenkin tukee talouskasvua.

Vanhasen hallitus on kääntänyt selkeästi suuntaa lapsiperheille myönteisemmäksi jo edellisessä budjetissa, ja sama suunta jatkuu. Vaikka täällä on väitetty lapsiperheiden taloudellisen tilanteen huonontuneen, haluan kuitenkin muistuttaa, että elokuussa julkaistu Stakesin selvitys lapsiperheiden tilanteesta koskee vuosia 1990—2002. Vanhasen hallituksen parannukset eivät siis vielä vaikuta kyseiseen, jatkuvasti siteerattuun tutkimukseen.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa varaudutaan myös ikääntymisen haasteisiin. Omaishoitajan alinta hoitopalkkiota nostetaan 300 euroon kuukaudessa eli 67 eurolla. Tämän lisäksi omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee. Palkkio kytketään palkka- ja hintakehitykseen. Nämä lisäävät määrärahoja nelisen miljoonaa euroa. Erittäin tärkeänä pidän sitä, että omaishoito saa myös oma lain. Se vahvistaa merkittävästi omaishoidon asemaa.

Uutena asiana omaishoitajan asema paranee myös saattohoitotilanteessa. Jos omaishoitaja joutuu jäämään määräaikaisesti pois töistä omaisten tai läheisen saattohoidon vuoksi, tänä aikana hoitopalkkio on vähintään 600 euroa kuukaudessa. Ikäihmisten asemaa parantaa myös ensi vuonna voimaan tuleva sosiaalipalveluihin säädetty hoivatakuu. Se velvoittaa kunnat tekemään palvelutarpeen arvioinnin määräajassa.

Kotitalousvähennys muun muassa hoito- ja hoivatyöhön kaksinkertaistetaan. Tätä on syytä pitää erinomaisena toimena. Kotitalousvähennyksen suuntaaminen voimakkaammin hoiva- ja hoitotyöhön on oikea painotus työllistämisessä. Uudistuksella parannetaan oleellisesti ikäihmisten ja vammaisten mahdollisuuksia erilaisiin palveluihin ja lisätään valinnanvapautta.

On myös hyvä palauttaa mieleen vuonna 2004 hyväksytyn veteraanipaketin linjaukset, kun veteraaniasiatkin tässä salissa tänään tulivat useampaan kertaan esille. Sen mukaisesti 25 prosentin haitta-asteen omaaville sotainvalideille tulee nyt oikeus valtion korvaamaan jaksottaiseen laitoshuoltoon. Tämä lisää määrärahoja noin 1,7 miljoonaa euroa.

Rikosasioiden sovittelu laajenee koko maahan hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2006. Se lisää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja on osoittanut vahvuutensa esimerkiksi nuorten alkavan rikoskierteen katkaisussa.

Yrittäjyyden ja yhteisvastuun asialla oleva hallitus parantaa ensi vuoden budjetissa myös yrittäjien sosiaaliturvaa. Yrittäjille suoritetaan sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden ajalta. Myös yrittäjien työterveyshuoltoa laajennetaan korvaamalla yrittäjien sairaanhoitoa osana työterveyshuoltoa. Yrittäjille maksettava sairauspäiväraha työkyvyttömyyden ajalta lisää määrärahoja noin 7,5 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että pitkään väännetty toisen asteen opiskelijoiden asema paranee vihdoinkin. Opintotuki nousee ensi vuoden syksystä lähtien, kun vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla yli kymmenen vuoden odottelun jälkeen. Vanhempien tulorajojen tarkistaminen parantaa noin 33 000:n pienituloisista perheistä tulevan opiskelijan toimeentuloa. He ovat olleet opintotuen saajista kaikkein heikoimmassa asemassa juuri leikatun opintotuen vuoksi.

Erityisesti keskustan ministeri- ja eduskuntaryhmä ovat mielestäni olleet opintotuen parantamisen vaatimuksissaan tinkimättömiä, ja tuo hieno tulos nähdään nyt sitten budjetissa ja on tietysti yhteistyön tulos. Tällä hallituskaudella on parannettu muutenkin opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia. Asumislisän vuokrakaton korotus ja opintolainan pääoman osittainen vähennysoikeus ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Olen tyytyväinen myös siitä, että perusradan- ja perustienpitoon saadaan lisää varoja. Infraan sijoittaminen ei todellakaan ole eikä voi olla pelkkä menoerä vaan mitä parasta työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Valtiovarainvaliokunnan ponsi ykköskorin hankkeiden eteenpäinviemisestä vielä tällä hallituskaudella on erittäin lämpimästi kannatettava ajatus. (Puhemies: Aika!) Meidän on myös pidettävä kiinni siitä, että ykköskorin hankkeet, kuten esimerkiksi Lusi—Vaajakoski-väylä, myös todella (Puhemies koputtaa) viedään rahoitus- ja rakentamispäätökseen tällä hallituskaudella.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka on alkanut entistä selvemmin vaikuttaa talouteen myönteisesti. Veronkevennysten ja myönteisen palkkakehityksen seurauksena kotimainen ostovoima on kasvanut tasaisesti. Oleellisesti myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut myös se, että saatiin aikaan laaja kolmivuotinen tulosopimus. Taloustilanteen kohentuminen ja työttömyyden lasku pitävät valtion verotulojen kehityksen vahvana myös jatkossa. Työpaikkojen määrän kasvu nostaa ansioverotuloja. Lisääntyneet kotimarkkinat ja kasvava palveluiden kysyntä pitävät arvonlisäkertymän korkealla tasolla, ja nousseet osakekurssit sekä yritysten vahvat tulokset lisäävät pääomaverotusta. Työttömyyden laskun jatkuminen vahvistaa edelleen hyvää kehitystä.

Ennusteet ensi vuoden osalta kokonaistuotannon kasvun osalta ovat kolmen ja neljän prosentin välillä, joten sekin merkitsee toteutuessaan erittäin hyvää tulevaisuudessa. Mutta siitä huolimatta meillä on keskuudessamme köyhiä ja syrjäytyneitä aivan liian paljon edelleenkin. Siksi on tärkeää, niin kuin tässäkin talousarvioesityksessä on, että syrjäytyneiden ihmisten asemaan kiinnitetään jatkossa entistä enemmän huomiota.

Olin aikanaan eduskunnassa hyväksymässä toimeentulotukea saavien asumismenoille omavastuun. Nyt olen iloinen siitä, että olen päättämässä, kun se omavastuuosuus poistetaan. (Ed. Kuoppa: Harharetki!)

Muitakin asioita on, jotka nimenomaan syrjäytyneiden aseman kehitystä parantavat tässä talousarvioesityksessä varsin paljon. On tietysti selvää, että aikoinaan, kun Lipposen ensimmäinen hallitus otti tehtävänsä vastaan, taloudellinen tilanne oli aivan toinen kuin nyt. Silloin oli todella suurtyöttömyys aivan toisissa mitoissa kuin tällä hetkellä. Köyhiä, syrjäytyviä oli vaikka kuinka paljon. Silloin jouduttiin tekemään kovia päätöksiä, jotta pystyttiin kuitenkin pitämään talous jotenkin balanssissa. On selvää, että jos valtiontalous ei ole kunnossa, niin emme pysty kyllä auttamaan ihmisiä, joilla on hätä, joilla on huonot oltavat. Se edellyttää sitä, että talous on tasapainossa ja talous toimii hyvin, tuotanto kasvaa, niin kuin tällä hetkellä on. Nämä ovat ehdottomia edellytyksiä sille, että voimme mennä eteenpäin myönteisin mielin.

Me tarvitsemme tietysti muita toimenpiteitä, jotta tämä kehitys jatkuisi, ja sen takia on hyvä asia, että tähän infraankin kiinnitetään nyt huomiota. Eduskunta on siihen aina joka vuosi kiinnittänyt vahvasti huomiota. Nyt sitten tässä lausumassa lähdetään siitä, että vielä tämän vaalikauden aikana tätä väyläministeriön ykköskorin hanketta, ensimmäiseen koriin kuuluvia liikennehankkeita, käynnistetään niin, että päätökset näiden osalta tehdään vuoden 2007 talousarvioesityksen aikana. Tämä on hyvä asia.

Sekin, että myös panostettiin eduskunnan taholta tähän joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen, on hyvä asia.

Vielä ottaisin esille kuntien aseman. Meillähän on kyllä se tiedossa, että suuria ongelmia kuntien kohdalla on. Noin 140 kuntaa nostaa veroprosenttiaan ensi vuodelle. Se on erittäin suuri määrä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt on panostettava voimakkaasti siihen kysymykseen, joka liittyy tähän kuntauudistukseen. Ensi keväänä tämä historiallinen prosessi, jossa pyritään kuntarakennetta muuttamaan, on kyllä tämän eduskunnan tärkein tehtävä, koska silloin saamme sovittua sekä valtion että kuntien välillä sen, miten tässä maassa hoidetaan palvelut, kuinka ne rahoitetaan, minkälaisella rakenteella ne hoidetaan, jotta pystymme ottamaan vastaan ne vaikeat tilanteet, jotka meillä varmasti ikääntymisen myötä on tulossa maahamme.

Mutta uskon, että tämä talousarvio tältä pohjalta, kun se nyt tullaan eduskunnassa hyväksymään, edesauttaa tämänkin tilanteen selvittämistä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vuoden 2006 talousarvioksi aiheuttaa eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa. Se kohtelee kaltoin työttömiä, matalapalkkaisia, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia. Eriarvoisuuteen voidaan vaikuttaa parantamalla heikoimmassa asemassa olevien asemaa tulonsiirroin. Sitä lievittävät myös ihmisen elämässään tarvitsemat hyvinvointipalvelut. Hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen pitäisi ottaa niiltä, joilla eniten on, mutta hallitus tekee päinvastoin. Käytännöllisesti katsoen nyt on jäädytetty pienet sosiaali- ja muut etuudet. Vähäinen lisä kansaneläkkeeseen oli suorastaan pilkkaa eläkeläisiä kohtaan.

Hallitus on pakottanut kunnat supistamaan palveluja, keskittämään ja sitä kautta osittain alasajamaan ja heikentämään palvelujen laatua. Keskusta, joka omasta mielestään ajaa syrjäseutujen asiaa, säädätti oikein lain, jolla helpotetaan esimerkiksi kyläkoulujen sulkemista. Näin on käymässä sadoissa kunnissa ja kaupungeissa juuri nyt päätettäessä vuoden 2006 talousarvioita. Ylimitoitetut, erityisesti suurituloisia hyödyttävät veronkevennykset ja varallisuusveron poistaminen ovat osoitus hallituksen porvarillisesta politiikasta. Sosialidemokraatit ovat samassa porvaririntamassa. Verotuksen keventämisestä eivät hyödy pieniä etuuksia saavat. Palkkatuloja koskevan ansiotulovähennyksen korottaminen ilman, että vastaavan tyyppistä vähennystä sovelletaan etuustuloihin, johtaa ennen pitkää verotuksen vääristymiseen. Hallitus on asettanut tiukat menokatot kunnille osoitettaviin valtionosuuksiin voidakseen toteuttaa nämä veronkevennykset. Kuitenkin juuri se on johtanut kuntien velkaantumiseen.

Vuoden 2006 budjetin linja on porvariston unelma, kokoomukselle riittämätön, mutta hyvä. Keskusta neuvottelee porvareiden tavoitteista, ja SDP hyväksyy ne. Tosin muutama soraääni löytyy joukosta. Missä ovat ne sosialistiset arvot, joihin me täällä vasemmalla laidalla voisimme löytää ylpeinä ratkaisuja ja kehua niitä? Porvaripuolueet ovat kehuneet budjetin linjan suorastaan loistavaksi. Arvoisat sosialidemokraatit, missä ovat ne yhteiset arvot ja asiat? Ne taitavat olla haussa.

Sosialidemokraattien vaalilupaus varoitti porvareiden yksityistämis- ja ulkoistamishaluista kunnissa. Nyt ne toteutuvatkin nimenomaan sosialidemokraattien itsensä ajamana. Lahti kaupunkina ja porvarillinen maaseutu siinä ympärillä on näköjään hallituksen koekenttänä suurempien, yhä laajenevien julkisten palvelujen yksityistämis- ja ulkoistamishankkeiden toteuttajana. Mitä terveyspiirihanke tuoneekaan tullessaan? On hyvä toistaa valtiovarainministeriön kirjaus kuntapalveluista talousarvioesityksen yleisperusteluissa. Siis näin: "Varsinkin muiden kuin ydinpalvelujen tuottamista tulee siirtää yksityisille palveluntuottajille." Tällaisia puheita kuuluu jo kentällä kaupunginjohtajien suusta.

Kuntien palvelut ovat kansalaisen elämän ja toimivuuden kannalta erittäin tärkeitä. Kansalaisilla on oikeus kattaviin, kohtuuhintaisiin terveys-, sosiaali-, päivähoito- ja koulutus- sekä vanhuspalveluihin. Kunnat eivät kuitenkaan kykene huolehtimaan kuntalaisten palveluista ilman lisäpanosta. Julkisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä on myös tärkeä työllistävä vaikutus ja työmarkkinoiden toimintaan osallistumista tukeva vaikutus. Niihin palveluihin panostamalla tuetaan myös sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä niillä on suuri merkitys naisten työllistäjänä. Hallituksen politiikka johtaa julkisen sektorin alasajoon rajoittamalla tulonsiirtoja ja kansalaisen arjessa tarpeellisia palveluja. Eniten kuntien ahdingosta kärsivät heikoimmassa asemassa olevat.

Vasemmistoliiton toistama vaihtoehto on se, että kuntien palvelut, työllisyys ja oikeudenmukaisuus ja alueellinen tasapaino ovat veronkevennyksiä tärkeämpiä.

Herra puhemies! Suomalaisten työmarkkinoiden ongelmana ovat edelleen pätkätyöt. Kunnat, kuntayhtymät, jopa työministeriö muiden ministeriöiden kanssa ovat pahimpia pätkätyötä ylläpitäviä instituutioita. Valtiovallan on kuitenkin suoraan puututtava julkisen sektorin tilanteeseen. Julkisella sektorilla on liian pitkään pidetty työntekijöitä toistuvissa määräaikaisissa töissä. Tämän on loputtava.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on onnistunutta. Oikeiden ja oikein ajoitettujen toimien seurauksena työllisyys on parantunut. Vaalikauden aikana työllisyys on parantunut 40 000 hengellä. Peruspalveluja ja perusturvaa on parannettu ja näin on vahvistettu hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ehkä merkittävin muutos aiempiin hallituksiin verrattuna on saatu yrittäjyyspolitiikkaan. Kun kokoomus nosti kahdesti yhteisöveroa ja pääomatulon veroa, kumpaakin siis kahdesti, yhteensä 4 prosenttiyksiköllä, nykyinen hallitus on alentanut yritysverotusta, keventänyt yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelua, rohkaissut aloittavia yrityksiä muuttamalla arvonlisäveron alarajan liukuvaksi, parantanut kotitalousvähennystä merkittävästi ja toteuttanut matalapalkkatyön verotuen.

Perhepolitiikassa on tapahtunut todellinen suunnanmuutos. Vähimmäispäivärahoja ja lapsilisiä on korotettu. Lasten kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea on lisätty. Omaishoidon asemaa on vahvistettu ja siitä maksettavia korvauksia on parannettu. Eläkeläisiäkään ei ole unohdettu. Kansaneläkkeeseen on päätetty tehdä pieni tasokorotus, mutta vielä merkittävämpää on hoitotakuu, tavoitteena turvata kaikille hyvät terveydenhoito- ja vanhustenpalvelut. Opintotuen kehityksessä on tapahtunut merkittävä suunnanmuutos. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu poistuu ensi vuonna.

Hallituksen keskeinen tavoite on turvata kaikille kunnille edellytykset peruspalveluiden tuottamiseen. Kuntien valtionosuusjärjestelmää on uudistettu ja valtionosuuksia on lisätty. Tästä huolimatta monien kuntien taloudet ovat edelleen tiukalla. Kuitenkin kahden edellisen vaalikauden linjauksista poiketen kunnille on tällä vaalikaudella kompensoitu veronkevennykset täysimääräisesti. Kaikki nämä parannukset on pystytty päättämään, ja silti samanaikaisesti nykyinen hallitus on pitänyt kiinni asettamastaan valtiontalouden menokehyksestä toisin kuin vuosina 1999—2003 toiminut hallitus.

Toki tarpeita ja parannettavaa yhteiskunnassamme löytyy edelleen. Maatalouden asema on turvattava pitkäjänteisesti. Aiheettomia eivät myöskään ole eläkeläisten vaatimukset. Tiestön kunnossapito ja perusparannukset ja rautatiet vaativat nykyistä enemmän panostusta. Perustienpitoon osoitetaan ensi vuodelle noin 580 miljoonaa euroa. Lisäksi kuluvan vuoden kolmannessa lisätalousarviossa perustienpitoon osoitettiin 12 miljoonaa euroa, joka käytetään käytännössä ensi vuoden puolella. Rahoitus ei vieläkään riitä tieverkon kunnossapidon jälkeenjääneisyyden korjaamiseen, mutta sillä voidaan huolehtia tieverkon päivittäisestä liikennöitävyydestä ja tieverkon kunnosta.

Kannatan valiokunnan lausumaehdotusta 1, missä eduskunta edellyttää, että kehysriihen ja vuoden 2007 talousarvion valmistelun yhteydessä hallitus arvioi väyläministerityöryhmän ehdotuksiin kuuluvien, vielä toteuttamatta olevien hankkeiden käynnistämismahdollisuuksia ja tekee tältä pohjalta päätöksiä ensimmäiseen koriin kuuluvien liikennehankkeiden käynnistämisestä vuosina 2007 ja 2008.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena valtion talousarvioesitys toteuttaa vastuullista, määrätietoista ja tuloksellista yhteiskunnan kehittämistä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Muutama huomio talousarviosta nyt käsiteltävän mietinnön pohjalta. Se on todettava, että talous- ja finanssipoliittinen linja on kyllä peruslinjaltaan hyvin, hyvin kestävä. Hallitus on jatkanut sitä samalta pohjalta kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus. Se on merkinnyt sitä, että kotimainen kysyntä on kasvanut. Kotimarkkinoitten kysyntä on kasvanut johtuen hyvin pitkälle siitä, että kotitalouksien ostovoiman nousu on ollut hyvin merkittävää, palkansaajakotitalouksien osalta jopa historiallisenkin korkea. Se tukee tietenkin työllisyyttä voimakkaasti ja nimenomaan palvelusektorin työllisyyttä. Minusta oli aikaisemmissa keskusteluissa täysin käsittämätöntä ed. Häkämiehen ryhmäpuheenvuoroon sisällytetty kohta, jossa hän sanoi, että sosialidemokraatit eivät välitä palvelutyöpaikkojen synnyttämisestä. Puppupuhetta, puppupuhetta! Nimenomaan erityisesti tällä hallituskaudella on tähän panostettu, ja se näkyy tilastoissa, jos katsotaan, miten palvelusektorille on syntynyt uusia työpaikkoja. Valitettavaa siellä on vain se, että niistä aika monet ovat osa-aikaisia ja määräaikaisia. Tässä suhteessa pitää kehitystä saada vielä aikaan, mutta nimenomaan sinne on syntynyt uusia työpaikkoja, syntyy myöskin jatkossa.

No, meillä on työttömyys varsin korkealla tasolla edelleenkin ja varsin vaikea rakennetyöttömyys, ja siihen pitää pureutua. Osittain siihen päästään ikääntyvien työntekijöitten sosiaaliturvamaksun alentamisella määräaikaisen lain kautta. Katsotaan, miten se puree, ja tarvittaessa sitten korjataan lakia niin, että se purisi vielä paremmin. Hyvä on se, että nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan elikkä lailla turvataan kaikille alle 24-vuotiaille nuorille työllisyys, koulutus- tai työharjoittelupaikka. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen itse asiassa varsin paljon. Jos eurooppalaisittain verrataan, niin ollaan huippumaita tässäkin suhteessa, 5—7 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimusmenojen osuus bruttokansantuotteesta säilyy erittäin korkealla tasolla. Myöskin kotitalousvähennystä laajennetaan. Olin alun alkaen tukemassa tämän kotitalousvähennuksen käyttöön ottamista, suinkaan kaikki ryhmätoverini näin eivät asiaa nähneet.

Mutta on kaikessa tässä muistettava kuitenkin se, että kun me olemme tehneet näitä veronkevennyksiä, jotka ovat olleet massiivisia ja nyt sitten vähän paremmin kohdentuneet pieni- ja keskituloisiin, niin aika tavalla sitten eläkeläiset ovat jääneet näitten veronkevennysten ulkopuolelle. Se on taas merkinnyt sitä, että eläkkeensaajien reaalinen ostovoima ei ole kasvanut samalla tavalla kuin palkansaajien, jopa joissain tapauksissa laskenutkin. (Ed. Kuoppa: Tänä vuonna laskee!) Kun tiedetään se, että meillä kaikesta tästä huolimatta on valitettavasti köyhyys lisääntynyt ja kasvanut, niin kyllä nyt tässä tilanteessa ja tällä vaalikauden loppupuolella erityinen paino pitää olla näitten köyhimpien asemassa olevien ihmisten asioitten korjaamisessa. Ei ole Suomen hyvinvointivaltiolle eduksi ja meille poliittisille päättäjille se, että meillä on leipäjonoja ja meillä on asunnottomia ihmisiä. Kyllä kerta kaikkiaan nyt täytyy tähän kysymykseen enemmän eduskunnan ja hallituksen paneutua tilanteessa, jossa meidän kansantaloutemme voi paremmin kuin koskaan ja jaettavaa on.

Muutama huomio sitten yksittäisiin asioihin. Veteraanikuntoutuksen osalta sanon vielä sen, että veteraanikuntoutus tulisi minun mielestäni ulottaa sen lisäksi, että se on ulotettu nyt veteraanien leskiin, myöskin kotirintamanaisiin.

Muutama yksittäinen huomio eri pääluokista. Puutun näihin asioihin sitten pääluokkakäsittelyssä erikseen. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on tämä ponsi, missä todetaan se, että nyt hallituksen tulisi valmistella ehdotus siitä, miten ykköskorin sisältämät hankkeet toteutetaan vielä tällä vaalikaudella niin, että päätökset voidaan tehdä. Se käytännössä tarkoittaa silloin myöskin sitä, että Nelostie välillä Heinolan Lusi — Jyväskylän Vaajakoski käynnistyy vuonna 2007. Sitä tämä ponsi tarkoittaa. Perustien- ja radanpidon määrärahoja hivenen kasvatetaan mutta ei suinkaan riittävästi. Meillä on valitettavasti tilanne se, että rataverkko, samaten kuin alemman tason tieverkko, on päässyt rapistumaan.

Täällä tehdään pieniä muutoksia myöskin sisäministeriön pääluokan osalta koskien Rajavartiolaitosta niin, että lisätään 1,3 miljoonaa euroa rajaturvallisuuden tehtävien hoitamiseen, mikä tarkoittaa silloin sitä, että pystytään rajajääkärikoulutus pitämään (Puhemies: Aika!) sillä tasolla, mitä valiokunta on edellyttänytkin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Valtion taloudellinen tilanne on hyvä, ja valtio pystyy vähentämään omaa velkaansa. Sen sijaan kuntien velka lisääntyy, vaikka kunnat nostavat veroprosenttiansa. Ensi vuonna peräti sataneljäkymmentä kuntaa korottaa veroprosenttia, samoin kunnat nostavat monia maksuja. Tämä tietenkin johtuu siitä, että valtionosuudet eivät ole kasvaneet siinä suhteessa kuin palvelujen tai kuntien velvoitteet ovat kasvaneet. Tästä syntyy se, että kunnat karsivat palveluja, eivät palkkaa riittävästi henkilöstöä ja sitä kautta palvelujen taso tietenkin laskee.

Täällä on puhuttu näistä veroratkaisuista ja on voimakkaasti väitetty sitä, että veroratkaisut suosivat pieni- ja keskituloisia. Mielestäni tämä ei pidä yhtä kyllä totuuden kanssa, jos katsotaan näitä lukuja. Tässä haluan pienen vertailun esittää. Vertailu koskee pelkän palkkatulon saajaa, jolla on vain automaattisesti myönnettävät vähennykset. Vertailussa on otettu huomioon vain valtion tuloveroasteikon muutos ja uusi valtionverotuksen ansiotulovähennys ja kunnallisverotus on laskettu vuoden 2005 keskimääräisen veroprosentin mukaan, eli todellisuudessa veroprosentti on vielä jonkin verran korkeampi. 10 000 euroa vuodessa ansaitsevan osa-aikatyöntekijän verotus alenee noin 62 euroa vuodessa. 30 000 euroa vuodessa, hyvin ansaitsevan teollisuustyöntekijän verotus alenee 461 euroa vuodessa. 50 000 euroa ansaitsevan henkilön verotus alenee 571 euroa vuodessa ja 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus 961 euroa vuodessa, elikkä aivan selvästi verotuksen alennus painottuu suurituloisiin. Jos mentäisiin vielä tästä eteenpäin, tämä tulisi vielä enempi näkyviin suurimmissa tuloissa.

Täytyy muistaa, että tämän lisäksi poistetaan varallisuusvero, joka koskee kaikkein rikkaimpia suomalaisia, elikkä se väite, että verotuksen painopiste suosii pieni- ja keskituloisia, ei mielestäni pidä paikkaansa, kun muistetaan sitten se, että pitkäaikaistyötön ei saa minkäänlaista veronalennusta 23 euron päivärahaansa, hänelle ei tule pienintäkään veronalennusta, ei sentinkään, päinvastoin, jos kunnallisveroprosentti nousee, hänen verotuksensa kiristyy. Samoin myöskin eläkeläisillä on hyvin saman suuntainen kehitys, ja siitä johtuu muun muassa, että eläkeläisten reaalitulot tänä vuonna jopa laskevat monien laskelmien mukaan. Sen johdosta olisi tavattoman tärkeää, että kansaneläkkeeseen tehtäisiin kunnollinen tasokorotus.

Täällä kokoomus ilmoitti, että eläkeindeksiä pitää parantaa ja tarkistaa. Aikaisemmin kokoomuspuolue on jyrkästi vastustanut parempaa eläkeindeksiä ja päinvastoin on ollut indeksejä leikkaamassa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää vastalauseessaan lausumaehdotusta, joka kuuluu:

"Eduskunta toteaa, että kansaneläke ja työeläkkeet jäävät yhä enemmän jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Eduskunta edellyttää kansaneläkkeen tasokorotusta, joka poistaa jälkeenjääneisyyden, ja että eläkkeiden indeksitarkistukseksi otetaan käyttöön taitetun työeläkeindeksin ja vielä huonomman kansaneläkeindeksin sijaan puoliväli-indeksi (50 % palkat, 50 % hinnat)."

Tämä tulee täällä äänestykseen, ja sitten voidaan katsoa, onko kokoomus todella tämän taitetun eläkeindeksin, joka on erittäin pahasti leikannut työeläkkeitä ja leikkaa jatkuvasti lähes prosentin vuodessa, poistamisen puolesta ja valmis parantamaan työeläkkeellä olevien eläkeläisten asemaa. On muistettava, että tämä työeläkehän on myöhennettyä palkanmaksua, kuten täällä usein on todettu.

Täällä myöskin eräs kokoomusedustaja valitteli sitä, että puolustusministeriön pääluokkaa on kohdeltu kaltoin. Tulkoon nyt todetuksi, että puolustusministeriön pääluokka kasvaa 125 miljoonaa euroa ensi vuonna. Se on 6 prosenttia. Sen sijaan kaikki muut pääluokat vastaavasti eivät kasva samalla tavalla vaan siellä on todella niukkuutta. Erityisesti tämä niukkuus näkyy sosiaalipuolella.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen antama ensi vuoden budjettiesitys on palautunut käsittelyymme valtiovarainvaliokunnasta. Myös muut valiokunnat ovat voineet osaltaan lausua mielipiteensä esityksestä.

Vuoden 2006 budjetti noudattaa hyvin hallitusohjelman keskeisintä tavoitetta, työllisyyden tukemista. Työllisyys ei parane itsestään, vaan sen eteen on tehtävä selkeitä ratkaisuja ja valintoja. Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esitykset muun muassa yritysverotuksen alentamisesta muuttamalla arvonlisäverotuksen alarajan liukuvaksi ja helpottanut sukupolvenvaihdosten verotusta. Nämä toimenpiteet ovat osaltaan parantaneet yritysten toimintaedellytyksiä.

Työllisyys voi parantua kestävästi vain uusien yritysten perustamisen myötä tai jo toimivien yritysten laajentaessa toimintaansa. Myös kotitalousvähennyksen merkittävä laajentuminen ja matalapalkkatyön verotuen myöntäminen parantavat osaltaan yritysten perustamista ja laajentumista. Paikallisesti nämä toimet lisäävät merkittävästi myös palvelujen parantamista ja monipuolistumista. Nyt on monin paikoin niin, ettei ole mahdollista saada työntekijää pienen työtehtävän suorittamiseen esimerkiksi kotitaloudessa.

Hyväksyimme aamupäivällä varallisuusveron poiston. Se on toimenpide, jolla tulee olemaan työllisyyttä tukeva vaikutus, ja ennen kaikkea se merkitsee, että pääomat jäävät nyt Suomeen todennäköisemmin kuin siirtyvät ulkomaille. Tälle linjalle eduskunta antoi laajan tuen. Kokoomus oli tässä asiassa demarien ryhmää isänmaallisempi.

Hallituksen toimet ovat myötävaikuttaneet työllisyysasteen parantumiseen viime vuodesta lähes prosentilla, ja tämän eduskunnan aikana työllisyys on parantunut noin 40 000 työpaikalla. Uskon, että se tulee nyt budjettilakeihin sisältyvillä ratkaisuilla parantumaan.

Ensi vuoden budjetti tulee tukemaan yrittäjyyttä ja sitä kautta myös työllisyyttä tutkimukseen ja tuotekehitykseen lisättävillä määrärahoilla. Tulevaisuutta silmällä pitäen määrärahoja tulee kohdentaa myös lisääntyvässä määrin energiateknologian hoitoon. Kotimaisia energiavaihtoehtoja tulee edelleen kehittää ja viedä eteenpäin. Kioton velvoitteet ovat tekemässä kansantaloudellemme ja samalla maaseutuyrittämiselle suurta haittaa, kun muun muassa lauhdevoiman tuottaminen turpeella on tullut kannattamattomaksi. On järjenvastaista se, että Australiasta rahdatulla kivihiilellä tuotettu sähkö on edullisempaa kuin voimalaitoksen vieressä sijaitsevalta suolta tuodulla turpeella tuotettu sähkö.

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota kuntien taloustilanteeseen. Se on ollut aiheellista. Näinä päivinä kunnissa päätetään ensi vuoden talousarvioista. Moni kunta tekee alijäämäisen budjetin edellisessä valtuustossa toteutetusta veroprosentin korotuksesta huolimatta. Näin ei voi pitkään jatkua.

Käynnissä olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on haettu vastausta tulevaisuuden haasteisiin. Siinä tulee keskittyä palvelurakenteisiin ja palvelujen tuottamistapoihin. Niistä löytyy myös ratkaisuja talouteen. Kuntien välisellä yhteistyöllä saadaan aikaan talouteen vaikuttavia ratkaisuja nopeammin kuin kuntien rajojen siirtelyllä. Monessa toteutuneessa kuntaliitoksessa ne ovat betonoineet rakenteet useaksi vuodeksi eteenpäin.

Herra puhemies! Haluan lopuksi lausua valtiovarainvaliokunnalle kiitokset siitä, että otitte talousarvioaloitteeni n:o 119/2005 mukaan ensi vuoden talousarvioon. Se koskee Santeri Alkion syntymäkodin peruskorjaushankkeen ja Alkion mittavan kirjallisen aineiston arkistoinnin loppuun saattamista. Laihialaiset ja pohjalaiset ovat tehneet merkittävää kulttuurityötä tämän hankkeen osalta, ja tämä työ on kesken. Eduskunnalle tämä osallistuminen sopii siinäkin mielessä hyvin, kun ensi vuonna vietämme eduskunnan 100-vuotisjuhlavuotta itsenäisessä tasavallassa.

Sinikka  Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuutostiellä on Etelä-Karjalan runkoväylänä keskeinen merkitys Pääkaupunkiseudun ja itäisen Suomen yhdistäjänä. Euroopan suurimman metsäklusterin ja alueen elinkeinotoiminnan toimivuus on myös Kuutostien varassa. Lappeenrannan ja Imatran välinen tieosuus tarvitsee sen vuoksi kiireellisen kokonaisratkaisun täyttääkseen sille asetetut vaatimukset pääväylänä, kuljetusväylänä sekä kansainvälisen liikenteen väylänä.

Etelä-Karjalan onneksi asian merkityksellisyys on myös tiedostettu. Lappeenrannan ja Imatran välisen tieosuuden kehittämishanke Valtatiellä 6 kuuluu liikennepoliittisen ministerityöryhmän ehdottamaan niin sanottuun ensimmäiseen koriin, ja sen toteuttaminen on määrä aloittaa vuonna 2007. Kuten myös valtiovarainvaliokunta budjettimietinnössään toteaa, tämä hanke on tärkeä ja perusteltu. Olisin mielelläni suonut hankkeen käynnistyvän jo ensi vuonna, mutta olen tyytyväinen siihen, että vihdoinkin monen vuoden ponnistelujen jälkeen tämä kehittämishanke on saavuttanut ajatusta konkreettisemman muodon.

Tyytyväisyyttä herättää myös se, että Lahti—Luumäki-ratahanke kuuluu niin ikään vuonna 2007 aloitettaviin kehittämishankkeisiin. Tämä on tärkeä asia Etelä-Karjalalle. Olisin kyllä toivonut, että hanke olisi jättämäni talousarvioaloitteen mukaisesti ulotettu Luumäen sijaan Imatralle saakka, sillä Etelä-Karjalassa rautatieliikenteellä on rahtiväylänä valtakunnallisestikin varsin merkittävä rooli ja nykyisellään Luumäen ja Imatran välinen rataosuus on maan kuormitetuimpia alueen metsäklusterikeskittymän ja rajaliikenteen vuoksi.

Kunnan yhtenä tehtävänä on kulttuuripalvelujen tarjoaminen. Budjettiesityksessä opetusministeriön hallinnonalalla on herättänyt erityistä huolta kuntien kulttuuritoimen tila tulevana vuonna. Tyytymättömyyttä aiheuttaa niin sanottu kulttuurieuro, eli asukaskohtainen yksikköhinta kuntien kulttuuritoimintaan tulee ensi vuonna olemaan 70 senttiä vähemmän verrattuna kuluvaan vuoteen. Ensi vuodelle ehdotettu 3,50 euroa tulee vaikuttamaan erityisesti kuntatason kulttuuritoimintaan, ja tämän määrärahan leikkaus tulee erityisesti vaikuttamaan juuri pienten kuntien yleiseen kulttuuritoimintaan.

Valtiovarainvaliokunta yhtyy mietinnössään hallituksen esityksen mukaisesti toteamaan, että Suomen kansainvälinen menestys perustuu korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekä modernin tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen lisäksi myös luovuuteen ja elinvoimaiseen kansalliseen kulttuuriin. Kulttuuritoiminnan leikkaukset eivät juurikaan näyttäisi tukevan luovuuden ja elinvoimaisen kansallisen kulttuurin tulevaisuutta ainakaan ensi vuonna, toivon mukaan tulevaisuudessa paremmin. Korkeaa kulttuuritoiminnan tasoa on myös tavattu pitää kansallisen sivistyksen mittana.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan esitys opetusministeriön hallinnonalalle herättää pääpiirteissään syvää tyytyväisyyttä ainakin minussa. Opintokeskusten opintokerhotoiminnan valtionosuuden on ensi vuoden budjetissa esitetty pienenevän noin 410 000 eurolla. Tämän vuoksi jätin aihetta koskevan talousarvioaloitteen ja ehdotin momentille lisäystä 433 000 euroa opintokeskusten opintokerhotoimintaan. Myös valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota opintokeskusten opintokerhotoimintaan ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman toteuttamiseen. Valiokunta toteaakin, että opintokerhotoiminnalla on merkittävä vaikutus pyrittäessä aktivoimaan ihmisiä kansalaistoimintaan, ja sen vuoksi momentille lisätään 400 000 euroa. Olen siis erittäin tyytyväinen, että valiokunta on huomioinut myönteisesti jättämäni aloitteen opintokeskusten opintokerhotoiminnan valtionavustuksen palauttamiseksi kuluvan vuoden tasolle.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koska aika on varsin rajallinen, keskityn niihin muutamiin tärkeimpiin kipupisteisiin, mitkä tähän budjettiin liittyvät, ensinnäkin kuntatalouteen, toisaalta työllisyysasteen nostamiseen ja siihen riittämättömiin toimiin ja viimeksi poliisin resursseihin.

Kun kuntataloudesta on täällä jo paljon puhuttu, en lähde niitä puheenvuoroja toistamaan. Olen itsekin useasti täällä sitä sanonut, että on täysin käsittämätöntä, että valtio ei maksa velkaansa kunnille samassa yhteydessä, kun merkittävästi lyhennetään valtion velkaa muille velanantajille. Tätä ei varmaan voi millään muulla perustella kuin ehkä sillä, että hallituspuolueiden kansanedustajien omissa kunnissa menee poikkeuksellisen hyvin, tai sitten sillä, että tuntosarvet ovat täysin pettäneet, ja veikkaan kyllä jälkimmäistä.

Kaikkein keskeisintä Suomen talouden edistämiseksi on se, että työllisyysastetta on saatava nostettua. Se tavoite 75 prosentista on ikääntyvässä Suomessa todella konkreettinen, ja siihen on myöskin päästävä.

Tässä budjetissa on hyvää se, että matalapalkkatuki vihdoinkin lähti liikkeelle. Toki se on riittämätön sikäli, että se kohdistuu vain yli 54-vuotiaisiin. Erityisen tärkeätä olisi se, että nuoret pystyttäisiin sitouttamaan työelämään. Tässä suhteessa on aivan hyvä jo se, että osa-aikatyön, vuokratyön tai jopa pätkätyön kautta päästään ylipäätään työmarkkinoille. Se on eri asia, että julkisella sektorilla, kuten täällä monet ovat puhuneet, pidetään vuodesta toiseen ihmisiä pätkätöissä, sitä ei voi hyväksyä, mutta se, että tämä väylä on olemassa, on erittäin hyvä.

Tässä haluaisin lainata lyhyesti työministeriön kansliapäällikköä Markku Wallinia, joka sanoi muun muassa näin: "Jos työnantajan on helppo työllistää, se edesauttaa työmarkkinoiden toimivuutta. Työllistämisen muotojen kuuluu silloin olla suhteellisen vapaat." Hän myöskin jatkoi, että palkansaajien etua valvotaan kaikkein parhaiten pitämällä työllisyysluvut korkeina. Nämä eivät ole mitään ideologiaa, nämä ovat pragmaattisia ajatuksia henkilöltä, joka keskeisellä tavalla on vaikuttanut Suomen työllisyyspolitiikkaan, ja ne on sen suhteen syytä ottaa vakavasti.

Arvoisa puhemies! Päästäkseni viimeiseen aihealueeseeni, poliisin resursseihin: Kokoomuksen eduskuntaryhmä on jokaisen budjetin yhteydessä sinä aikana, kun itse olen ollut tässä talossa, eli siis tämän eduskuntakauden aikana, esittänyt lisää määrärahoja poliisille. Joka kerta ne on myöskin tyrmätty. Ihmettelen tätä kovasti, kun tietää sen, mikä tilanne kentällä tänä päivänä on. Esimerkiksi Tampereen poliisissa 9 henkilöä jää eläkkeelle ja yhtään ainutta virkaa ei täytetä. Kun sieltä on jo aikoinaan vähennetty 90-luvun alkupuolelta lähtien tähän päivään yhteensä 50 virkaa ja nyt vähennetään vielä nämä 9, niin ongelmat todella paisuvat. Kuten kokoomuksen vastalauseessa on aivan erinomaisesti sanottu: "Mikäli poliisille ei osoiteta riittäviä voimavaroja, tulee poliisien määrä vähenemään varsinaisessa kenttätyössä ja ennalta ehkäisevässä työssä". Sen paremmin ja konkreettisemmin tätä asiaa ei voisi sanoa. Ongelma saattaa kärjistyä suurimmissa kaupungeissa, mutta se ei ole pelkästään siellä.

Eilen olin Pirkanmaan kansanedustajien puheenjohtajana vastaanottamassa lähetystön Toijalasta, jossa oli kerätty 1 366 allekirjoitusta poliisin yöpäivystyksen palauttamiseksi Toijalaan, josta se on aikoinaan lopetettu. Nämä asiat, jotka liittyvät ihmisen perusturvallisuuteen, ovat todella ison luokan kysymyksiä, ja millään hallituksella ja millään eduskunnalla ei tulisi olla varaa olla näissä asioissa liian lepsu tai antaa niille riittämätöntä määrää resursseja. Tässä suhteessa pidän täysin käsittämättömänä sitä, että poliisille ei ole myönnetty lisää määrärahoja. Kun me tiedämme, että jos poliisien määrä koko valtakunnantasolla pidetään samana ja kun tarvitaan talousrikollisuuteen, tarvitaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, tarvitaan huumausainerikollisuuden torjuntaan lisää varoja, niin niitä ei voida mistään muualta ottaa kuin sieltä kenttätyöstä, ja se on silloin pois meidän jokaisen kansalaisen turvallisuudesta.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tähän mennessä käytetyissä puheenvuoroissa ja myös ministeri Heinäluoman vastauspuheenvuorossa on kiitelty hallituksen harjoittamaa talouspolitiikkaa ja sen mukanaan tuomaa ostovoiman lisäystä. On totta, että veronalennukset sinänsä vaikuttavat tietyllä tavalla ostovoimaan, mutta paremmat kysyntä- ja työllisyysvaikutukset saataisiin toisen suuntaisella ratkaisulla, painottamalla veronalennukset erityisesti pienituloisiin ja käyttämällä osittain liikkumavara sosiaalisten tulonsiirtojen nostamiseen. Niillä ratkaisuilla saataisiin oleellisesti parempi työllisyysvaikutus kuin sillä linjalla, mitä hallitus noudattaa jakamalla veronalennuksia, jotka painottuvat pääsääntöisesti suurituloisille.

Täällä niin ministeri Heinäluoma omassa puheenvuorossaan kuin muun muassa keskustan ryhmäpuhuja väittivät edelleen, että veronalennukset painottuvat pieni- ja keskituloisiin. Se väite ei kestä tarkastelua. Se väite minusta on yksiselitteisesti väärä. Otan aivan muutaman esimerkin, joista jokainen voi päätellä, että tuo väite ei pidä paikkaansa.

Tuloveroasteikkoa muutetaan hallituksen esityksen mukaan käytyjen äänestyksien jälkeen niin, että alimmassa tuloluokassa asteikko alennetaan 1,5 prosenttiyksiköllä, muissa tuloluokissa 1 prosenttiyksiköllä paitsi neljännessä tuloluokassa 1,5 prosenttiyksiköllä, jolla hallituksen esityksen mukaankin ylitetään 0,5 prosenttiyksiköllä se alennus, mikä tulopoliittisessa ratkaisussa ilmoitettiin hallituksen tahtona olevan, eli siinä tehtiin 0,5 prosenttiyksikön tavallaan ylimääräinen alennus tuohon asteikkoon. Tuo asteikko koskee henkilöitä, joiden tulotaso on yli 32 800 euroa verotettavaa tuloa. Me kaikki tiedämme, että tuo on suunnilleen keskituloisten tulotaso. Kun näin ollen veronalennukset tuloveroasteikkolain muutoksen myötä painottuvat keskituloa olevien yläpuolelle, niin ei voi mitenkään perustella sitä, että alennukset kohdistuvat erityisesti pieni- ja keskituloisiin, vaan tapahtuu nimenomaan päinvastoin.

Tälle omalle väitteelleni on vielä perusteluna se, että tälle vuodelle 136 kuntaa korotti veroprosenttia ja ensi vuodelle 140. Kun tiedetään, että kunnallisvero koskettaa pienempituloisia kuin valtionvero, niin siitä jo voidaan päätellä, että kun se vähentää vähennysten vaikutusta nimenomaan pienituloisten osalta, niin väistämättä se johtaa siihen, että suurituloinen väestö on se, joka hyötyy nyt tehdyistä veronalennuksista. Se on minusta kiistaton tosiasia, jonka myös osoittavat niin valtiovarainministeriön toimittamat laskelmat kuin asiantuntijakuulemisen yhteydessä saadut muiden intressitahojen laskelmat. Otetaan muutama esimerkki.

Jos palkkatulo on 1 000 euroa kuukaudessa, nettopalkan muutos on 0,9 prosenttia. Jos bruttopalkka on kuukaudessa 2 500 euroa — silloinhan ollaan tekemisissä keskituloisen palkansaajan kanssa — nettopalkan muutos on 1,4 prosenttia, mutta jos mennään 5 000 euron tulotasoon, nettopalkan muutos onkin 1,7 prosenttia eli suhteellisesti suurempi käteenjäävän tulon lisäys kuin oli näillä pienituloisilla. Ei kai mitenkään voida silloin perustella, että veronalennukset painottuvat erityisesti pieni- ja keskituloisille, vaan nimenomaan päinvastoin tässä on käymässä.

Ed. Ahde sosialidemokraattien puheenvuorossa minusta aivan oikein sanoutui irti tasaverosta. Se on aivan oikea linja. Mutta hän unohti sen, että kun tuloveroratkaisun yhteydessä on linjattu se, että poistetaan yksi tuloluokka eli ylin tuloluokka 2007, se merkitsee käytännössä lähestymistä tasaveron suuntaan eli siirtymistä niin sanottuun tasaveron esikartanoon, mistä aikaisemmin on keskustelua käyty. Samaa linjaa edustaa se kunnallisveron kiristyslinja, mitä joudutaan väistämättä maassa tekemään. Sehän johtaa samaan kehityskuvaan, eli siirrytään koko ajan (Puhemies koputtaa) entistä lähemmäs tasaveroa samanaikaisesti, kun progressiivista tuloveroa alennetaan.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kasvu itää yrittäjyydestä, työstä ja sen tukemisesta, siksi yrittäjyys on mielestäni oleellisimpia talouden rakennuspuita Suomessakin. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelma saa vahvaa tukea tästä talousarvioesityksestä. Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä ja yrittäjähenkisyyttä. Yrittäminen bisnesmielessä, yrittäminen yleensä elämässä, on välttämätöntä Suomen menestymisen kannalta. Voisi sanoa, että yrittäjyys on talousarvioesitystä leimaava sana. Vanhasen hallitus on yrittäjyyden ystävä.

Yrittäjien sosiaaliturva-asiat puhuttavat eivätkä syyttä. Vanhasen hallitus on tehnyt selkeitä parannuksia yrittäjien elämään. Yrittäjien työttömyysturvaan on tehty kohennuksia ja parannuksia tehdään yhteistyössä yrittäjien kanssa. Sairausvakuutuksen karenssipäivät vähenevät yhdeksästä neljään. Työterveyshuolto laajenee kattamaan myös sairaanhoitoa. Yrittäjän puolison työttömyysturva paranee, ovathan nopeastikin tapahtuvat muutokset erityisesti perheyrityksissä mahdollisia. Selvää on, että parannuksia tarvitaan edelleen, koska yrittäjän tärkein työkalu on useimmiten hän itse.

Yritysrahoituksen selkeä lisääminen näkyy panostuksena tutkimus- ja kehitystyöhön. Suomen tulee pysyä tuotekehityksen etunenässä. Talouden kasvupohja pysyy näin vakaampana. Yritysverotuksen alentaminen, työnantajien matalapalkka-alan määräaikaisen tuen voimaan astuminen sekä erityisesti kotitalousvähennyksen laajentaminen ovat keinovalikoimaa, josta yrittäjyydelle löytyy tukea.

Starttiraha on laajennettu kattamaan työttömien lisäksi palkka- ja kotityöstä yrittäjiksi ryhtyviä. Myös opintonsa päättävät voivat päästä starttirahan piiriin. Rahasta on tullut yleinen yrityksen perustamista tukeva tuki.

Vanhasen hallitus on alentanut yritysverotusta monin päätöksin. Yritysten sukupolvenvaihdoksia on edistetty verokohteluin. Arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi rohkaisee erityisesti pieniä ja aloittavia yrittäjiä. Matalapalkka-alan tuki kohdistuu 55 vuotta täyttäneisiin. Tiedämme, että kokeneemmalla iällä työllistyminen on hankalaa, ja siksi tämä tuki on paikallaan. Jatkossa tietenkin päämääränä tulee olla ikähaitarin laajennus. Työnantajan määräaikainen matalapalkkatuki kohdistuu työnantajalle, kun hän työllistää kokopäiväisesti ehdot täyttävän henkilön.

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen laajennus ja kaksinkertaistaminen on mitä parhain sosiaalipolitiikankin osa. Olemme tottumassa palvelujen ostamiseen kotiimme. Tulevaisuudessa suorastaan tarvitsemme monenlaisia hoivapalveluja tarpeen ja määrän kasvaessa. Palvelusetelin käyttöönotto myös helpottaa palveluyritysten asemaa. Vähennyksen enimmäismäärä nousee 150 eurosta 2 300 euroon, mikä vähentää valtion verotuloja 20—25 miljoonaa euroa. Satsaus on siis valtion taholta melkoinen.

Yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä on madallettu. Toimintaedellytyksiä on edelleen parannettava hyvää yrittäjäilmapiiriä unohtamatta. Suomalainen omistaminen, kotimainen tuotanto ja kysyntä luovat työtä ja kansantalouden pohjaa. Työllisyys on parantunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2004 lähtien.

Arvoisa puhemies! Työ ja toimeentulo, valta ja verot ovat vastuuntuntoisen Vanhasen hallituksen talouspolitiikkaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni kohdistuu ainoastaan yrityspolitiikkaan.

Myönteisenä voidaan pitää sitä, että valiokunta on täydentänyt hallituksen esityksen aukkoja lisäämällä yritysten kansainvälistymisavustuksia 1,5 miljoonalla, mutta siihen valiokunnan yrityspoliittinen ote pitkälti jääkin. Tilanne on se, että esimerkiksi Finnveran korkotukiin tarvitaan 4—5 miljoonaa euroa lisää. Yritysten investointi- ja kehittämishankkeista puuttuu vähintään 3 miljoonaa. Kaiken kaikkiaan yrityspolitiikan rahoitusta on karsittu useita miljoonia, mitä ei voi pitää myönteisenä kehityksenä.

Valiokunta käsittelee mietinnössään tärkeän starttirahan rahoituksen ongelmia, muttei tee konkreettisia esityksiä rahoituksen lisäämiseksi. Valiokunnan mielestä starttirahan rahoitus on riittävä, vaikka on ilmiselvää, että lisää rahaa tarvitaan. Valiokunnan selvitys starttirahan rahoituksesta ei vakuuta. Starttirahan rahoitus loppui jo tämän vuoden syksyllä ja työministeriö joutui etsimään rahoituslähteitä.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kannalta olisi ollut yksiselitteisempää se, että valiokunta olisi esittänyt 10 miljoonaa euroa lisää starttirahan rahoitukseen. Nyt valiokunnan kanta rahoitukseen jäi hieman epämääräiseksi.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että tässä on vähän yrittäjäpainotteisia puheenvuoroja peräkkäin. Epäilen nimittäin, että ed. Kuosmanenkin saattaa seuraavassa puheenvuorossa lähestyä tätä aihetta, mutta se ei varmaan ole pahitteeksi.

Kokonaisuudessaan hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi on mielestäni varsin onnistunut. Budjetissa on toteutettu valtiovarainministeriön jo totuttua tiukkaa linjaa. Talouspolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja uskottavaa, mitä kehysmenettely toki on mukanansa tuonut, mutta puutteita ja kehitettävää menetelmässä mielestäni vielä riittää. Menokehyksistä on pidetty tiukasti kiinni, vaikka liikkumatilaa hyvän tulokehityksen myötä onkin ollut ja se on merkittävästi kasvanut. Osa hyvästä tulokertymästä olisi voitu ohjata elinkeinoelämää ja sitä kautta ostovoimaa lisääviin hankkeisiin sekä varmasti kaikkien meidän mielestä pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen.

Erityisesti kehysmenettely vaikeuttaa liikenneväylien tarkoituksenmukaista ylläpitoa ja kehittämistä, mitä toistuvasti alimitoitettu menokehys vielä lisää. Vuosi toisensa jälkeen suurin osa lisäbudjetista on kohdennettu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Mielestäni aikaisemmasta olisi jo korkea aika ottaa opiksi ja jo lähtökohdiltaan huomioida maamme väyläverkon todelliset kehittämistarpeet. Tavoitteeksi ei riitä tiestön kunnon heikkenemisen estäminen, sillä mielestäni tie- ja rataverkkoa tulee jatkuvasti kehittää. Esimerkiksi meillä omassa maakunnassa Pohjois-Karjalassa teitten kunto haittaa jo ihmisten arkipäiväistä liikkumista sekä myös elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittymistä. Huomio tulee kiinnittää myös alemman tieverkon ylläpitoon ja kunnostamiseen. Pidän erittäin huolestuttavana, että perusväylän pidossa rahoitusvaje on vastoin liikenne- ja viestintäministeriön ja väylävirastojen perusteltuja esityksiä säilynyt voimakkaasti alimitoitettuna. Jos muutosta ei asiaan tule, saatetaan pahimmillaan ajautua palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin sekä suuriin kertainvestointitarpeisiin.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus jatkaa vahvalla yrittäjyyden tukemisen linjalla. Se on aivan oikein. Menestyvä yritystoiminta tukee kansantalouden kasvua. Veroratkaisut, jotka hallitus on jo tehnyt ja joista viimeinen tänään äänestyksessä hyväksyttiin täällä salissa, ovat mielestäni onnistuneita. Ratkaisut ovat pikkuhiljaa käynnistäneet myös investointeja, ja mikä parasta, työttömyyden kehityssuunta on vahvasti positiivisella uralla, laskemaan päin.

Hallitus on lisännyt tutkimus- ja kehitysrahoitusta. Painopiste on osaamisen vahvistamisessa ja innovatiivisten liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisessä. Tämä on erittäin hyvä linja. Ongelmamme on kuitenkin suunnitelmien viemisessä toteuttamisasteelle ja tuotteitten markkinoinnissa kansainvälisille markkinoille. Hyvää on myös se, että aloittaneitten yritysten rahoitustarpeisiin budjetissa on varattu lisää 1,2 miljoonaa euroa starttirahaa ja maaseudun pienyritykset saavat tästä merkittävän osan.

Hallituksen talousarvioesityksen kehityssuunta on yrittäjyyden näkökulmasta todella oikea. Hallitus on toteuttanut sen, mistä edellinen hallitus näki vain unta, mutta ei saanut kuitenkaan toteutettua. Todennäköisesti rahamarkkinoitten muuttuvissa olosuhteissa kuitenkin tarvitaan entistä tarkempaa seurantaa siitä, minne päin rahoitusmarkkinat ovat menossa.

Arvoisa herra puhemies! Eräs suurimmista budjettiin sisältyvistä ongelmista on mielestäni ympäristötöihin varattujen määrärahojen vähyys. Edes nykyisellä tasolla määrärahaa ei voi kehua riittäväksi, ja ensi vuonna tätä tasoa ollaan vielä pudottamassa ennakoidusti 2,5 miljoonaa euroa. Ympäristötöihin varattavalla määrärahalla rahoitetaan muun muassa siirtoviemärihankkeita ja pilaantuneitten maitten puhdistamista. Määräraha on perusteltu ennen kaikkea kahdesta syystä: ensinnäkin se edesauttaa haja-asutusalueitten vesiensuojelun ympäristötavoitteitten toteuttamisessa. Tällä haavaahan tarve on ainakin 30 siirtoviemärihanketta, joitten toteuttamiseen määrärahaa jo yksin kuluisi. Siirtoviemäreillä ja siirtoviemärihankkeilla yhdistetään kuntien jätevesien käsittelyä isompiin ja toimintavarmuudeltaan parempiin yksiköihin. Tämä kuntia hyödyntävän määrärahan pudottaminen vaikeuttaa entisestään kuntien taloudellista tilannetta. Toiseksi ei sovi unohtaa sitä, että ympäristötöitten positiivinen työllisyysvaikutus eri maakunnissa on merkittävä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyden parantaminen ja lukuisien uusien työpaikkojen luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen tavoite. Tästä tavoitteesta on jääty kohtuullisenkin talouskasvun aikana reilusti jälkeen, eikä nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys anna eväitä asian korjaamiseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Sitähän tapahtuu!) Totuus kuitenkin on se, että tulevien vuosien talouskasvu, työllisyys ja kilpailukyky edellyttäisivät päätöksiä niitä edistävistä toimenpiteistä nyt ja heti. Vain pitkän tähtäimen toimilla saadaan pysyvää hyvää aikaan.

Työllisyyden parantumisesta ja hyvästä talouskasvusta riippuu meidän kaikkien hyvinvointi ja myös hyvinvointipalvelujemme säilyminen. Työn verotuksen keventämistä on ilman muuta jatkettava. Se on esimerkiksi sitä hallituksen muutoin unohtamaa rakennepolitiikkaa parhaimmillaan. Samalla kun suomalaisten ostovoima kasvaa, kiihtyy talouskasvu. Myös palvelusektorilla, tuotannossa ja työllisyydessä on kyllin käyttämätöntä potentiaalia, jota olisi syytä nyt hyödyntää.

Kauaskantoista ajattelua ja kauaskantoisia toimia tarvittaisiin myös meidän kaikkien hyvin tietämän tosiasian eli suomalaisten ikääntymisen vuoksi. Ikääntymiseen varautumista ei kannattaisi jättää viime hetkeen, eikä siihen ylijäämäisen valtiontalouden aikana käsittääkseni olisi tarvettakaan. Vai miten on, hallitus?

Arvoisa puhemies! Peräänkuulutan myös voimakasta panostusta suomalaiseen yrittäjyyteen, ja se on yksi avainkysymys Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa. Yrittäjyyden edellytysten parantamista on jatkettava voimakkaasti. Hallitus on kyllä saanut joitakin pieniä parannuksia aikaan, mutta se ei vielä riitä talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi. Varsinkaan uusien kasvuyritysten määrä ei Suomessa vastaa riittävää tasoa. Enemmistö yrittäjistä ei usko toiminnan kasvattamisen hyödyttävän yritystä tai yrittäjää, minkä vuoksi kasvusta ei myöskään olla kiinnostuneita. Yrittäjyys uravaihtoehtona ei Suomessa todellakaan ole kovassa huudossa, ja siksi pelkästään yrittäjyysasenteitten parantamiseen tarvitaan uutta rehtiä potkua. Yrittäjäksi ryhtymistä olisi helpotettava edelleen (Välihuuto), ja yrittäjän epäonnistuminen, ed. Laukkanen, tulisi yhteiskunnassa hyväksyä yleisesti. Lisäksi yritysten kasvuun liittyviin riskeihin varautumiseen tarvittaisiin enemmän julkisia panostuksia.

Arvoisa herra puhemies! Suurimmat moitteet hallitukselle on tässä yhteydessä annettava hallituksen liikenneväyläpolitiikasta, joka on ollut varsin omituista koko vaalikauden ajan. Hallitus on koko vaalikauden ajan alibudjetoinut liikenneväylämäärärahat, vaikka väyläverkoston todelliset kehittämistarpeet ovat hyvin tiedossamme. Tämä kuvaa jälleen kerran hallituksen kyvyttömyyttä pitkän tähtäimen kannattaviin linjauksiin. Lasku näistä töppäyksistä tulee kyllä ennen pitkää vielä moneen eri osoitteeseen. Se kannattaa pitää meidän kaikkien mielessä.

Hallituksen liikenneväyläpolitiikka on ollut hyvin lyhytnäköistä, epäloogista ja alueellisesti epäoikeudenmukaista. Suomen tie- ja rataverkon heikko nykytila on meidän kaikkien edustajien tiedossa. Eduskunta on jo monena vuotena edellyttänyt riittävää rahoitusta tie- ja rataverkkojen pitkäjänteiseen parantamiseen, mutta turhaan. Hallituksen esittämän määrärahatason arvioivat sekä Tiehallinto että Ratahallintokeskus johtavan väyläverkon kunnon ja arvon heikentymiseen. Edes nykyistä tasoa ei siis voida ylläpitää. Jos hallitus ottaisi todesta puheet liikenneväylien ylläpidosta, kehittämisestä ja liikenneturvallisuudesta huolehtimisesta, uskon, että priorisointijärjestys olisi aivan toinen. Väylähankkeet ovat nimenomaan niitä investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinoelämää, lisäävät turvallisuutta liikenteessä sekä luovat työpaikkoja. Sen vuoksi niihin tulisikin panostaa riittävästi enemmän.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Se on vähän kuin kuuntelisi vanhaa vinyylilevyä rahinoineen kaikkineen, kun kokoomuspuhujia tänään kuuntelee alkaen ed. Häkämiehestä ja ed. Zyskowiczista. Minä odotin, että ed. Kuosmanen olisi ottanut vähän raikkaamman, eteenpäin katsovan otteen, mutta tällä kertaa hän juuttui vähän samaan.

Nimittäin se perusasiahan tässä keskustelussa on se, että talouden iso kuvahan on meillä nyt kunnossa Suomessa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Siitä ei päästä nyt yli eikä ympäri. Ja se, mikä on oppositiolta puuttunut niin vasemmalla kuin oikeallakin, on se visio ja näkemys, mihin pitäisi mennä. (Ed. Kekkonen: Ei ensimmäistäkään ajatusta! — Ed. Kuosmanen: Teollisuustyöpaikat karkaavat ulkomaille!) — Ja sen myötä puuttuu kaikki muukin, ed. Kuosmanen. — Tästä johtopäätöksenä voidaan vain todeta, että ei ole tälle isolle linjalle mitään aitoa, todellista talouspoliittista vaihtoehtoa.

Me olemme tilanteessa, jossa Suomen talous kasvaa hyvin vahvasti. Suomi on kyennyt rakentamaan aivan oman vahvan kilpailuasetelmansa maailman globaalissa kaupassa. Euroopan unionin muista jäsenmaista ei ole mitään vetoapua. Meidän tilanteemme on olennaisesti parempi kuin yhdessäkään EU:n jäsenmaassa tällä hetkellä. (Ed. Vielma: Niinistö loi pohjan sille!) Mainitkaa joku toinen maa, missä on paremmin (Eduskunnasta: Baltiassa!), EU:n jäsenmaa. (Ed. Kuosmanen: Virossa on suurempi kasvu!) — Virossa voivat kasvuprosentit olla vähän suuremmat. — Aasian ja Yhdysvaltain kanssa kauppa vetää vahvasti. Suomi on löytänyt sieltä tilaa sille viennille, josta se kasvu on rakentunut. Katsokaa korkokantaa. Pitkässäkin juoksussa, vaikka Ekp tarkisti sitä 0,25 prosenttia, on näköpiirissä, että pitkät korot eivät tule niin merkittävästi nousemaan, että ne merkittävästi haittaisivat yritysten kilpailukykyä tai vaarantaisivat kotitalouksien tilannetta esimerkiksi asuntoluottojen osalta.

Eli hyvin olennainen elementti ja pilari tässä talouden kasvussa onkin vahva kotimainen kysyntä, ja se vahva kotimainen kysyntä kertoo yhdestä tärkeästä asiasta eli kuluttajien luottamuksesta, ja silloin jos on kuluttajien luottamus, voidaan aika levollisin mielin piirtää tätä talouden isoa kuvaa myöskin eteenpäin. (Ed. Mustajärvi: Miten köyhien käy?) Se voidaan sanoa, että on onnistuttu yhdistämään ne haastavimmat asiat, siis yhdistetty kasvupolitiikan elementit hyvään veropolitiikkaan. Tästä on syntynyt se, että meillä on pitkässäkin juoksussa näköpiirissä vahvan talouden visio. — Ja niissä oloissa, ed. Mustajärvi, sitä köyhänkin asiaa edelleenkin on paras mahdollisuus hoitaa. (Ed. Mustajärvi: Paljonko on noussut työttömyys? — Ed. Kekkonen: Se on laskenut!)

Tämä varallisuusverokeskustelu täällä avautui omalta osaltaan vähän kummallisena, koska sehän oli yksi osa tätä hallituksen kokonaisvaltaista veropolitiikkaa, ja niin kuin sanottu, yksi osa myöskin tulopoliittista kokonaisratkaisua. Kun kuuntelin täällä erään sosialidemokraattisen, tähän seitsikkoon kuuluvan edustajan puheenvuoroa, näytti siltä, että hän hyväksyi tupon muutoin, mutta tämän rusinan hän halusi poimia siitä tuposta pois. (Välihuuto) — Ne, jotka äänestivät tänään täällä varallisuusveroa vastaan, toisesta päähallituspuolueesta.

Mutta olennaistahan siinä oli se, että meille on opetettu tässä vuosien mittaan, että kun tupo kolmikannassa syntyy, niin se sitoo kaikkia osapuolia, siitä pidetään sitten kiinni. Ja se olisi ollut johdonmukaista, koska se oli huolella kokonaisuudessaan rakennettu kokonaisuus, jossa elementteinä olivat myöskin veroratkaisut. On hyvä aina muistaa, että varallisuusverohan korvataan sitten osinkojen verokertymän kautta takaisin valtiontalouteen. Siihen liittyi myöskin infrastruktuuripaketti niistä hankkeista, joihin täällä monet ovat kiinnittäneet huomiota.

Suurin virhe, jonka, herra puhemies, hallitus tällä hetkellä voisi tehdä, on se, että se jäisi jotenkin lepäämään laakereilleen. Nyt täytyy koko ajan panna uutta putkeen: edelleenkin toimia työllisyyttä edistävällä tavalla, kuten laajentaa kotitaloustyön verovähennysoikeutta, sillä kotitaloudet ovat erittäin merkittäviä työllistäjiä, vähennyksellä on suuri vaikutus; löytää energiapolitiikkaan uusia avauksia, sellaisia avauksia, jotka vahvistavat kotimaisen energian käyttöä, jotka vahvistavat omavaraisuutta kaiken kaikkiaan, yritysten kilpailukykyä sen kautta; ja etsiä kuntatalouden kriisiin vastauksia viemällä määrätietoisesti läpi tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Sieltä löytyy vastaus myöskin ikääntyvien ihmisten huoleen.

Herra puhemies! Lopuksi haluan lyhyesti todeta vaan tästä infrastruktuurikysymyksestä kaksi asiaa. Ed. Kuosmanen on aivan oikeassa: tämä on se hallituksen talouspolitiikan heikoin lenkki. Tämä on se heikoin lenkki, ne sieltä puuttuvat rahat, ja kun me asiaa katsomme Kaakkois-Suomesta, Kymen vaalipiiristä tai koko Itä-Suomesta, me tiedämme, minkälainen veturi on tällä hetkellä Venäjän-kauppa meille. Kaikki Venäjän-kauppaa palvelevat hankkeet ovat tänä päivänä retuperällä. Siellä tarvitaan paljon uusia investointeja, ja siksi hallituksen tulisi nopeasti muuttaa eduskunnan ponnen mukaisesti kehysmenettelyä niin, että se mahdollistaa myöskin elinkaarimallin ja muiden uusien rahoitusmallien käyttöönoton perinteisten rahoitustapojen ohella, kun näitä välttämättömiä infrastruktuurihankkeita niin radanpidossa kuin tieliikennepuolella tehdään.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Laukkaselle, kuinka hyvää talous- ja finanssipolitiikkaa hallitus on harjoittanut, kun edelleen meillä ovat työttömyysmenot 6 miljardia euroa vuodessa ja te kehutte hyvää työllisyyspolitiikkaa. Meillä työelämässä on työelämän jäykkyydet, niin kuin te hyvin tiedätte, ed. Laukkanen. Jos ajatellaan teollisuuden investointeja, teollisuuden investoinnit karkaavat ulkomaille. 350 000 työntekijää on suomalaisten yritysten palveluksessa ulkomailla.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana esimerkiksi, kun me olemme tuolta Kymen vaalipiiristä eli Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta, sinne ei ole euron euroa investoinut teollisuus uusien työpaikkojen luomiseksi. Meille on ilmoitettu, että seuraavan viiden vuoden aikana sieltä katoaa metsäklusterilta 2 500 nykyistä työpaikkaa ja ne siirtyvät ulkomaille. Kysyn ed. Laukkaselta: vieläkö te voitte kehua punamultahallituksen talous- ja finanssipolitiikkaa, että se on oikeaa? Minun mielestäni ei ole.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä voin. Edelleenkin puhun siitä isosta kuvasta, joka tarkoittaa sitä, että Suomen kansalaiset voivat aika levollisin mielin nukkua tänä päivänä yönsä alhaisen korkotason ja edelleenkin vahvistuvan talouden olosuhteissa. (Ed. Halme: Työttömien poliisien kanssa!) Mitä vahvempi meillä on talouden kokonaiskuva, sen paremmin voidaan hoitaa sitten myöskin tulonsiirtoja, sosiaali- ja terveyspuolella olevia asioita.

Mitä tulee työllisyyskysymykseen, johon ed. Kuosmanen, arvoisa herra puhemies, kiinnitti erityistä huomiota, siltä osin olen kanssanne ihan samaa mieltä, että uusia keinoja, aktiivisia työllisyyspolitiikan keinoja, tarvitaan. Niitä tarvitaan paljon paljon nykyistä enemmän. Aikaisemminkin jo tässä salissa käytin vastauspuheenvuoron, jossa penäsin valtiovarainministeri Heinäluomalta toimia siihen, että siirrytään nyt rohkeasti työttömyyden passiivisen hoidon sijasta aktiivisten toimien piiriin. Tämä on alue, jolla meillä on tällä hetkellä vielä tavattoman paljon tekemistä, mutta (Puhemies koputtaa) työllisyyshän on, puhemies, paranemassa kaiken aikaa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan on niin, että valtiontaloudessa on nyt liikkumavaraa, ja sitä tuntuu olevan tänäkin vuonna 3 miljardin euron verran ylimääräistä. Mutta jos kerta on näin, minkä takia kuntatalous on sitten niin retuperällä, että 140 kuntaa ensi vuonna nostaa veroprosenttiaan ja tänä vuonna 238 kuntaa haki harkinnanvaraista avustusta ja nämä molemmat luvut sattuvat olemaan ennätyslukuja?

Mutta näistä työllisyysmalleista: On se nyt kumma, että täällä perätään uusia työllisyysmalleja ja -avauksia, mutta niitä ei kuitenkaan esitellä. Mutta vasemmistoliitto on esittänyt yhden, mikä olisi ollut paljon parempi kuin matalapalkkamalli: olisi annettu tuki sille yrittäjälle sen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Se olisi tuottanut paljon enemmän ja paljon pienemmillä panoksilla. Nyt on kuitenkin niin, että työllisyyskehitys ei ole sitä, mitä on odotettu, eikä myöskään työttömyyden aleneminen. Tänä päivänä — työministeriön tiedotteen mukaan — kerrottiin, että pätkätyöt ovat taas alkaneet yleistyä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On varmasti totta, niin kuin ed. Kuosmanen sanoi, että meillä on suuri huoli siitä, että työpaikkoja karkaa ulkomaille, mutta tosiasiahan on se, että yritysten taseet ovat vahvistuneet viime aikoina erittäin voimakkaasti. Ne ovat varmasti vahvempia kuin koskaan, ja se hyvin pitkälti johtuu siitä, että hallitus on pystynyt kuitenkin tekemään verolinjauksia, joilla yrittäjyyttä on voitu vahvistaa.

Olen kyllä kanssanne, ed. Kuosmanen, samaa mieltä siitä, että etujärjestöjen rooli politiikassa on Suomessa liian vahva tällä hetkellä. Se kyllä jonkun verran haittaa varmasti tätä yhteiskunnallista uusiutumista. Siinä varmasti meillä kaikilla on oma työmme nyt ja tulevaisuudessa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kuosmaselle toteaisin työllisyysmäärärahoista sen verran, että todella niitä menee, mutta ne ovat vuosi vuodelta pienentyneet, koska työllisten määrä kasvaa tänäkin vuonna yhteensä noin 30 000 henkilöllä ja ensi vuonna arviolta 21 000 henkilöllä. Työttömyysaste laskee tänä vuonna arviolta 8,4 prosenttiin ja ensi vuonna mentäneen 8 prosentin tuntumaan, jopa allekin, joten olemme oikealla tiellä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikista kaunistelevista hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroista huolimatta pahin epäonnistuminen hallituksella on ollut työttömyyden hoitamisessa. Te puhutte prosenteista, mutta puhukaa ihmisistä. Eivät ne prosentit ihmisiä kiinnosta, vaan noin 300 000 työtöntä ihmistä odottaa tässä maassa työtä. Te olette luvanneet 100 000 uutta työpaikkaa tällä hallituskaudella, ja te olette kaukana siitä. Suurissa, merkittävissä kaupungeissa, kuten Jyväskylässä, työttömyysaste on yli 14 prosenttia.

Te puhutte valtiontaloudesta sillä lailla, kuin olisi kahden vuoden aikana pantu asiat kuntoon, ja kritisoitte edellistä valtiovarainministeriä Sauli Niinistöä, joka oli eräänä keskeisenä henkilönä luomassa teille pohjaa siihen, missä me tänä päivänä olemme. Julkishallinnon talous ei ole kokonaisuutena kunnossa. Valtiovalta pitää kuntia pankkinaan, ottaa sieltä korotonta lainaa, jättää kunnille maksamatta ja maksaa pankeille velat.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kolme kommenttia:

Ensin ed. Kuosmaselle vielä globalisaatiosta. Globalisaatiossahan Suomi ei ole vain menettäjä, vaan Suomi on myöskin voittaja ja saaja. On aivan selvää, että kansainvälisen vientiteollisuuden pitää olla myöskin globaalissa markkinassa vahvasti mukana, jotta se säilyttää työpaikat ja kasvun mahdollisuudet myöskin Suomessa.

Ed. Mustajärvelle totean vaan siitä, että veropolitiikka ja veropoliittiset ratkaisuthan ovat olleet niitä avainasioita, millä on tällä hetkellä työllisyyttä pystytty Suomessa lisäämään. Kokonaan eri asia on, millä sitten päästään kiinni tähän pitkäaikaistyöttömyyteen. Sinnehän me tässä kaikki olemme peräämässä myös uusia keinoja.

Kuntatalouden ongelmat, näin uskon, eivät ole vielä kaikessa karmeudessaan edes edessä. (Ed. Mustajärvi: Näin on!) Sen takia tarvitaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta aidosti purkamaan niitä kustannusvastuuongelmia, jotka liittyvät peruspalvelutuotantoon. Siellä pitää määritellä myöskin kunta—valtio-suhde uudelleen ja löytää sellaiset tuotantotavat, että pystytään myöskin vastaamaan sosiaali- ja terveyspuolella tähän valtaisaan ikääntymisongelmaan, joka meillä on äärimmäisen pian käsissä.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielmalle toteaisin sen, että tietysti mittareita ovat yhtä lailla prosentit kuin henkilötkin, mutta yleensä aina näissä asioissa puhutaan prosenteissa ja verrataan niitä.

Arvoisa puhemies! Monta kertaa kun tätä keskustelua käydään näiden työpaikkojen, hallitusohjelman mukaisten 100 000 uuden työpaikan, syntymisen suhteen, siinähän on kehitys ollut todella hyvä ja näyttää, että se ei suinkaan ole mikään utopistinen tavoite ollut, näiden 100 000 uuden työpaikan luominen tämän hallituskauden aikana Suomeen. Mutta esittäisinkin oppositiolle kysymyksen: Miten tilanne olisi, ellei Vanhasen hallitus olisi tehnyt näitä yrittäjäpoliittisia toimenpiteitä? Kuinka paljon meillä sitten olisi työttömiä?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on totta, että niillä yrityksillä, jotka globalisaation kautta menevät ulkomaille ja yritystoimintaansa siirtävät Suomesta sinne, taseethan, mikäli niitten kotipaikka säilyy Suomessa, vahvistuvat 45 asteen kulmassa, mutta huom., teolliset työpaikat niissä yrityksissä Suomen Pankin mukaan putoavat 45 asteen kulmassa. Tämä kymmenen vuoden sisällä merkitsee sitä, että 200 000 uutta teollista työpaikkaa syntyy ulkomaille ja Suomesta vastaavasti vähennetään 80 000 teollista työpaikkaa. Meidän pitäisi olla huolestuneita metsäklusterista nimenomaan sen takia, kun meille kerrottiin näitten metsäteollisuusyritysten puolelta, että kahdeksan eri paperifirmaa vähentää työntekijöitä jopa 15 000 seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Pitäisi hälytyskellot soida, että ne työpaikat lähtevät todella meiltä pois, ja koska teollinen työpaikka luo neljä palveluammatin työpaikkaa, siitä meidän pitäisi olla huolestuneita.

Toinen asia, arvoisa puhemies, mistä olen huolestunut, on se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana tosiaan valtion omaisuutta on myyty 13,5 miljardin euron edestä. Sillä on osittain valtionvelkaa alennettu. Aikaisemmin korkotaso oli korkea, joten 5,2 miljardista valtion korko on pudonnut 2,2 miljardiin eli 3 miljardia on jäänyt tälle hallitukselle, punamullalle, liikkumatilaa, jonka se on käyttänyt sillä tavalla, että ei kuitenkaan työllisyys ole (Puhemies koputtaa) parantunut siinä määrin kuin alun perin hallituksen tavoite oli.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! En malta olla aluksi kommentoimatta ed. Kuosmaselle, kun hän totesi, että valtion omaisuutta on myyty yli 13 miljardilla eurolla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin tällä hetkellä valtion omaisuus on suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ed. Kuosmanen, elikkä se arvo, joka valtion omaisuudella on, on tällä hetkellä erittäin mittava. Tämä on ollut myöskin hallituksen määrätietoisen talouspolitiikan tulosta, niin kuin on ollut muun muassa se, että työllisyys on kehittynyt. Se on kehittynyt jopa ennakoitua paremmin, ja voi olla, jos kaikki hyvin menee ja tätä rataa kuin tällä hetkellä, että hyvin lähellä ollaan sen työllisyystavoitteen saavuttamista, joka tällä hallituksella aloittaessaan oli ja joka asetettiin. Tällä hetkellä suunta on aivan oikea, ja on arvioitu, viimeksi Vatt on arvioinut, että päästään reilusti yli 80 000 uuteen työpaikkaan, ja silloin ollaan jo hyvin lähellä sitä tavoitetta, joka asetettiin.

Tämä on, puhemies, ollut ennen kaikkea seurausta siitä, että tämän hallituksen talouspolitiikka on ollut määrätietoista, ja se on myöskin ollut etunojassa tulevaisuuteen suuntaamista, mikä näkyy muun muassa siinä, että t&k-panoksia on jatkuvasti lisätty, ja sehän on juuri se keino, jolla me voimme edesauttaa suomalaisten yritysten pitäytymistä ja pysymistä Suomessa. Me tarvitsemme korkean osaamisen. Muutoin bulkkituotanto siirtyy, niin kuin on tehnytkin, halvemman työvoiman maihin, ja me emme sitä voi silloin hihasta kiinni pitää. Mutta jos me olemme ja kun olemme edellä osaamisessa, myös silloin tuo työllisyys toteutuu.

Puhemies! Tänä vuonna budjettitalous on 3,8 miljardia ylijäämäinen, ja vaikka ennusteet tälle vuodelle olivatkin aivan toisinpäin — ennuste oli, että 900 miljoonaa oltaisiin alijäämän puolella — kuitenkin talous on tosi rivakkaa vauhtia kehittynyt myönteiseen suuntaan, ja siksi ollaan tilanteessa, jossa olemme ylijäämäisellä puolella. Valtionvelan määrä on myöskin tämän vuoden lopussa jo alle 40 prosenttia kokonaistuotannosta, ja se on myöskin erinomaisen hyvä saavutus, verrattiinpa sitä kansainvälisellä tasolla sitten miten tahansa. (Ed. Vielma: Entä kunnat?) — Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tietenkin yksi vastaus siihen, että nyt halutaan kentän mielipide tällä hetkellä, miksi ja miten me haluamme kuntapalvelut tuottaa sitten vuonna 2015, jolloin ikärakenne on tässä maassa toisenlainen. Tähän meidän pitää valmistautua, ja se on, ed. Vielma, myöskin erittäin iso haaste, ja siinä meitä kaikkia tarvitaan.

Herra puhemies! Matalan tuottavuuden työtuki oli yksi sellainen rakenteellinen uudistus, joita tämä hallitus käyttöönsä otti. Nyt tämä alku tälle tuelle on ohjattu sinne ikähaitarin yläpäähän, mutta on aivan selvää, että tätä tukea muodossa tai toisessa on tulevaisuudessa laajennettava myöskin muille ikäalueille. Tässä toivoisin, että seuraava muutos ja uudistus ja laajennus tälle hankkeelle tehtäisiin sinne toiseen päähän, koska todellisuudessa nuorten työllistämiskynnys on itse asiassa noussut. Se ei ole alentunut. Se on noussut sen vuoksi, että ne eläkeratkaisut, myönteiset eläkeratkaisut, jotka tehtiin tässä taannoin, ovat nostaneet osittain myöskin nuorten työllistämiskynnystä, ja näin ollen selkeästi sinne puolelle tarvitaan se seuraava panostus.

Hallitus on myöskin lähtenyt liikkeelle yrittäjien sosiaaliturvan parannuksen kanssa. Pieniä parannuksia on jo aikaansaatu. Tässä on vielä meillä runsaasti tehtävää. Tämä potti meidän pitää — tuonne vasemmistoliiton suuntaan pitää sanoa — ensin koota, ennen kuin meillä on jaettavaa, ja tässä meidän etunojamme, joka Vanhasen hallituksella on talouspolitiikassa ollut, on ollut verrattain hyvä, ja sitä suuntaa pitää jatkaa.

Puhemies! Kun sitä pottia on nyt sitten kerrytetty ja sitä on kertynyt, on pystytty myöskin korjaamaan niitä epäkohtia askel askeleelta, joita meidän yhteiskunnassamme on. Perhepolitiikassahan tämä on merkinnyt sitä, että vähimmäispäivärahojen, lapsilisien ja omaishoidon tukea on nostettu. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu poistetaan. Opintososiaalisten tukien parantuminen on toteutettu. Parannettavaa tietenkin vielä jää lukuisa joukko. Muun muassa pienimpien eläkkeiden nosto on ollut turhan verkkaista tähän mennessä. Se on meidän tunnustettava reilusti, vaikka pieniä ylimääräisiä, niin sanottuja ylimääräisiä, korotuksiakin on tehty. Samoin toivoisin kyllä taitetusta indeksistä luopumiselle jonkunlaisen aikataulun, jonka me voisimme yhteisesti sopia. Tämän tyyppiset asiat pitäisi meidän aikaansaada yhteistuumin.

Puhemies! Eräs tämän budjetin valmisteluun liittyvä hyvin erikoinen seikka oli liikenneinfrasta päättäminen. Tämä sali, hallitus ja koko valtiontalous olivat sitoutuneet ykköskorin toteuttamiseen siinä aikataulussa, että ne hankkeet lähtevät liikkeelle tämän vaalikauden aikana. Sitten tuli meidän uusi valtiovarainministerimme, joka pisti tämän listan uusiksi ja nosti kakkoskorista ykköskoriin hankkeita ja jätti poistamansa ykköskorin hankkeet ilman aikataulua toteutuksen osalta. Tämä ei mielestäni ole reilun pelin toimintaa, ja siksi toivon ja vaadin, että valtiovarainministeriö ja -ministeri sitoutuvat nyt tähän ponteen, jonka eduskunta joulukuun lopussa, reilun viikon kuluttua, hyväksyy ja jossa edellytetään rahoituksen löytymistä näille puuttuville ykköskorin hankkeille. Tässä aivan erityisesti tietysti omasta maakunnastani Valtatie 5:n Mikkelin eteläpuolisten alueiden parantamattomien osien korjaaminen ja Savonlinnan liikennejärjestelyt olivat kaksi kappaletta niistä korista pudotetuista hankkeista. Nämä täytyy toteuttaa.

Samoin koko liikenneinfran, joka on yksi tärkeimpiä talouskasvun reunaehtoja ja edellytyksiä yritystoiminnan näkökulmasta, rahoituksessa tulisi noudattaa uudenlaista menettelytapaa. Eihän mitään yksityisen tai yrityksenkään suurempia investointeja tehdä vuosibudjetoinnilla, vaan ne tehdään hyvin paljon pitkäjänteisemmällä toimintatavalla, ja näin olisi tässäkin tapauksessa muutettava elinkaarimalliksi aivan ehdottomasti tämän tyyppisten hankkeiden toteuttaminen. Silloin meillä olisi varaa budjettiperusteisesti toteuttaa kaikkien väyläinvestointien välttämättömiä korjaustoimenpiteitä, kunnossapitotoimenpiteitä ja myöskin yksityismäärärahoja voitaisiin enemmän nostaa kuin nyt on tehty.

Puhemies! Maatalouden ja metsätalouden osalta totean tyydytyksellä sen, että valiokunta muutti hiukan tuota ja lisäsi muutamiin kohtiin varoja. Maatalouden neuvonta on aivan äärimmäisen tärkeässä asemassa siinä, että suomalainen elintarviketuotanto, koko elintarvikeketju, toimii. Siksi on erittäin perusteltua, että neuvonta sai sen pienen lisämäärärahan tässä esityksessä. Samoin tyytyväisyydellä tervehdin Kemera-päätöstä, jossa lisää rahaa osoitettiin myöskin siihen samoin kuin yksityisteille. Nämä kaikki liittyvät maaseudun kehittämiseen.

Sitten, puhemies, lopuksi yksi asia, joka täytyy myöskin perälaudan osalta tukkia, on näiden uusien suojelualueiden ja suojeluhankkeiden rahoitus ja myöskin vanhojen rahoitus. Sille täytyy yhteisesti löytää se aika, se vuoden 2007 loppu, jolloin ne joko maksetaan ja rahoitetaan ja maanomistajat pääsevät tästä tilanteesta eroon tai sitten ne raukeavat. Muuta vaihtoehtoa ei ole, joko lisää rahaa tai sitten ne raukeavat. Muuta järkevää tapaa niin, että se olisi hyvän hallintotavan mukaista toimintatapaa, en ympäristöhallinnon tältä osin näe.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousarviokeskustelussa aiemmin on tutkailtu puolueiden eri tavoitteita viime vaalien alla. Erityisesti kokoomusoppositio omalta osaltaan on vertaillut tavoitteita sekä keskustan että hallituksen päätöksiin ja, herra puhemies, tässäpä oiva tilaisuus käydä koko paletti läpi.

Aloitetaanpa työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikasta. Ensimmäisenä, mitä kokoomus lupasi? Kokoomus lupasi matalan tuottavuuden työn tuen käyttöön vaalikauden ajaksi yhteensä 350 miljoonaa euroa. Entä mitä keskusta tavoitteli? Keskusta halusi alentaa pienipalkkaisen työn työnantajamaksuja 500 miljoonalla eurolla. Hallitus on tehnyt seuraavaa: Hallitus alentaa 54 vuotta täyttäneiden työantajamaksuja matalan tuottavuuden aloilla vuosina 2006—2010 120 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi laajennetaan kotitalousvähennystä ja tuetaan nuorten työllistymistä. Tukipaketti on yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Melkoinen panostus.

Keskusta halusi niin ikään käyttää vaikeasti työllistettävien erityistoimiin 100 miljoonaa euroa, jolla olisi lisätty aikuis- ja oppisopimuskoulutusta, kehitetty työnantajayhteyksiä työvoimatoimistoissa ja uudistettu sosiaaliturvaa omatoimisuutta rohkaisevaksi. Ja hallitus on pannut tuulemaan. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä on lisätty. Työvoimapolitiikan vuotuinen määrärahataso on nostettu 190 miljoonalla eurolla vuonna 2004, ja lisätty taso pienenee asteittain. Julkista työvoimapalvelua on uudistettu, starttirahaa on laajennettu, nuorten yhteiskuntatakuu on otettu käyttöön ja työmarkkinatuki muutetaan aktivoivaksi. Lisäksi muutosturva on otettu käyttöön.

Kokoomus halusi nostaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärän 1 500 euroon, yhteensä 10 miljoonaa euroa. Hallituksen päätöksillä kotitalousvähennystä laajennetaan vuonna 2006 aina 2 300 euroon kotitalous-, hoito- ja hoivatyössä ja sitä on laajennettu siten, että verotuksessa voi vähentää myös henkilön vanhempien tai isovanhempien luona tehdyn kotitaloustyön, ja vähennyksen myöntämisperustetta on korotettu siten, että nyt voi vähentää 30 prosenttia maksetuista palkoista; yhteensä 40 miljoonaa euroa.

Keskusta halusi vahvistaa yrittäjyyttä, hinta 150—200 miljoonaa euroa, huojentamalla arvonlisäverotusta ja sukupolvenvaihdosten verokohtelua. Hallitus on huojentanut arvonlisäverotusta muuttamalla alarajan liukuvaksi sekä huojentanut yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten verotusta ja poistaa varallisuusveron vuoden 2006 alusta, kuten eduskunta on nyt päättänyt.

Kokoomus olisi säilyttänyt yhtiöveron hyvitysjärjestelmän. Kokoomus ei halunnut muutoin tehdä yritysverotukseen muutoksia. Keskustan mukaan pk- ja perheyrittäjien verotusta ei pitänyt kiristää mahdollisissa verojärjestelmän muutoksissa. Ja hallituksen toimet: Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä todettiin vuonna 2004 EU-lainsäädännön vastaiseksi. Tätä ennakoiden hallitus teki suuren yritysverouudistuksen, jossa yritysverotusta kevennettiin 550 miljoonaa euroa. Yritysverokanta laskettiin 26 prosenttiin, ja pk-yritysten omistajien verotus ei kiristynyt. Erinomaisen hyviä ja sellaisia toimenpiteitä, joista todellakaan kokoomus ei viimeisten vuosiensa aikana edes unelmoinut.

Veropolitiikassa kokoomus halusi keventää ansiotulojen verotusta noin 2 miljardilla eurolla vaalikauden aikana. Veronalennukset on kompensoitava kunnille, sanoi puolue. Keskusta halusi painottaa tuloveron kevennykset pienituloisiin, hinta 500—700 miljoonaa euroa. Ja hallitus alentaa tuloverotusta vaalikauden aikana kaikkiaan 2,8 miljardilla eurolla. Tähän mennessä veroja on alennettu 1,7 miljardilla, kevennykset on painotettu pieni- ja keskituloisiin ja ne on kompensoitu kunnille. Tämäkin päinvastoin kuin edellisen hallituksen kaudella. (Ed. Vielma: Oppositio voi vaikuttaa!)

Perhe- ja eläkepolitiikassa kokoomus halusi nostaa kotihoidon tuen 280 euroon kuukaudessa, 21,6 miljoonaa euroa, ja olisi korottanut alle 7-vuotiaiden lapsilisiä 10 eurolla kuukaudessa; 48 miljoonaa euroa oli tämä hintalappu. Keskusta halusi käyttää tulonsiirtoihin 200 miljoonaa euroa. Keskusta halusi kohentaa lapsiperheiden asemaa korottamalla kotihoidon tuen 330 euroon, nostamalla minimiäitiyspäivärahaa työttömän perusturvan tasolle ja parantamalla lapsilisiä.

Seuraavaksi hallituksen päätökset: Hallitusneuvotteluissa jo sovittiin, että tulonsiirtoja lisätään 160 miljoonalla eurolla. Niitä on lisätty kuitenkin enemmän: Kotihoidon tukea on nostettu yhdestä lapsesta 42 euroa eli 294 euroon ja 28 senttiin kuussa; yhteensä 10,4 miljoonaa euroa. Yksityisen hoidon tukeen on tehty tasokorotus 19 euroa 60 senttiä kuukaudessa, 1 miljoona euroa yhteensä. Lapsilisiin on tehty tasokorotus, ensimmäisestä lapsesta 10 euroa, ja yksinhuoltajakorotusta on nostettu 3 eurolla, hinta 74,3 miljoonaa euroa. Minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoihin on tehty tasokorotus, 3 euroa 75 senttiä, yhteensä 14,8 miljoonaa euroa. Osittaiseen hoitovapaaseen ja osittaiseen hoitorahaan on tehty laajennus sekä osittaiseen hoitorahaan tasokorotus, 6 euroa 93 senttiä; tuonkin hinta yhteensä 2,3 miljoonaa euroa. Asumistuen omavastuuosuus poistuu, 20 miljoonaa euroa tuon hinta. Eli melkoisia perhepoliittisia päätöksiä.

Kokoomus ei halunnut korottaa eläkkeitä. Keskusta ehdotti pienintä kansaneläkettä saavien eläkkeisiin tasokorotusta. Kansaneläkettä on tällä vaalikaudella korotettu 12 euroa, yhteensä 97 miljoonaa euroa; tosin tästä 5 euron korotus nyt sitten tulevan vuoden syyskuun alussa. Nämä eurot tuntuvat tietysti liian pieniltä varsinkin saajista, ja tässä suhteessa kustannustason suhteen eläkeläiset ovat ilman muuta oikeassa, mutta nämä ovat faktoja, mihin joka tapauksessa on päästy.

Arvoisa puhemies! Ehkäpä pari sanaa vielä terveys- ja sosiaalipolitiikasta tähän samaan linjanvetoon. Kokoomus halusi hoitotakuuseen 100 miljoonaa euroa, ja kokoomus halusi huolehtia ikäihmisistä ja veteraaneista, mutta ei osoittanut siihen lisävaroja. Keskusta halusi käyttää peruspalvelujen parantamiseen 500 miljoonaa euroa: kansallisen terveysprojektin rahoitus, vanhustenhuollon kehittäminen, vammaispalveluiden ja omaishoidon tuet.

Koko vaalikaudella hallitus panostaa peruspalveluiden rahoittamiseen yli kolminkertaisesti kokoomukseen verrattuna. Kansallisen terveyshankkeen määrärahat lisääntyvät 238 miljoonalla vuosina 2004—2007 ja kehittämishankkeisiin käytetään 120 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet lisääntyvät hallituskaudella yhteensä 350 miljoonaa euroa. Lisäksi indeksikorotukset valtionosuuksiin tehdään nyt 75-prosenttisesti. Tässä on toki tavoitetta 100 prosenttiin, joka olisi oikea luku.

Palveluseteli on otettu käyttöön kotipalveluissa, 9,9 miljoonaa euroa, ja kotitalousvähennystä on laajennettu. Omaishoidon alinta hoitopalkkiota korotetaan 67 eurolla kuukaudessa, ja omaishoito saa oman lain, 12,1 miljoonaa euroa. Ikäihmisille tulee oikeus palvelutarpeen arviointiin eli niin sanottu hoivatakuu, ja veteraanipolitiikan linjausten mukaisesti rintamaveteraanien vuosittaisen kuntoutuksen ja sotainvalidien avopalveluiden kehittämistä jatketaan, lisämääräraha 21 miljoonaa euroa.

Kaiken kaikkiaan eri puolueiden välisissä lupauksissa on tietysti otettava huomioon myös taloudellinen tilanne. Tällä hetkellä on syytä muistaa se, että valtiontaloudessa on edelleenkin tuo sama 60 miljardin velka, josta maksamme vuosittain 2,2 miljardin euron korkoa eli korkoja tuosta velasta. Se on muuten saman kokoinen kuin puolustushallinnon koko määräraha. Tämäkin on tavoite, josta eduskunnan tulisi mitä suurimmassa mitassa kantaa huolta, kuinka ja missä aikataulussa pystymme tuota valtion velkaa lyhentämään, koska se syö meidän pöydästämme aivan liikaa. Se syö valitettavasti myös ei ainoastaan tämän hallituksen vaan myös pitkälti seuraavienkin hallitusten aikana.

Tässä olisi eduskunnalle yksi sellainen pohdinnan paikka, kuinka paljon haluamme käyttää niin sanotusti päivän menoihin ja kuinka paljon haluamme tuota velkataakkaamme vähentää, koska siitä myös tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin ed. Rossin puheenvuoron, niin totesin, että hän kiinnitti kaiken huomionsa ainoastaan siihen, mitä viime vaalikamppailun osalta on luvattu. Minä luulen, ed. Rossi, että jos te ihan rehellinen myöskin olisitte, niin te toteaisitte, että vaalikamppailun yhteydessä ei tulla kyllä luettelemaan niitä 150:tä erilaista kohtaa, mitkä tulevat mahdollisesti seuraavaan hallitusohjelmaan ja siihen käytännön politiikkaan, mitä hallituksessa tehdään. Ne ovat vain suuntauksia ja muutama tärkeä kohta, niin sanotut minimikohdat, jotka aiotaan pitää. Niitten ylittäminen ei tietenkään ole kiellettyä, mikäli valtiontalous antaa siihen mahdollisuuden. Mutta teidän omassa vaaliohjelmassanne on lukemattomia kohtia siinä, missä teidän minimiänne ei ole tavoitettu. Puhutaan taitetusta indeksistä, puhutaan pohjaosan palauttamisesta. Näihin asioihin te ette kiinnittänyt ollenkaan huomiota, jotka on jätetty täyttämättä. Te kiinnititte huomiota ainoastaan sellaisiin asioihin, mikä on ihan hypoteettista ajatella, että vain tämän te olisitte hallituksessa tehneet. Totta kai käytännön politiikassa tehdään paljon enemmänkin silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan vaalikamppailu on sellaista, että siinä hyvin helposti luvataan ja puolueetkin kertovat niistä tavoitteista, mitkä sitten voidaan toteuttaa. Ne ovat tietysti aina kunkin eduskuntakauden ja eduskuntapuolueen ja hallituksen kautta toteutettavissa. Tässä suhteessa uskon, että ei liene puoluetta, joka ei katso pidemmälle kuin siihen, mitä se pystyy käytännössä toteuttamaan. Tuskin tässä kukaan on sen valkoisemmalla kauluksella.

Mikä on sitten se minimikohta, mihin tavoitteissa päästään, niin kyllä se valtion taloudellinen tilanne sen viime kädessä säätelee. Lopetin puheenvuoroni juuri myös tähän valtionvelan tilanteeseen, koska valtionvelka on valitettavasti korkea, minkä vuoksi pakko on ymmärtää myös valtiovarainministeriön näkökulmaa. Jos valtiontalous kehittyy paremmin, voimavaroja voidaan vastaavasti ohjata tärkeisiin kohteisiin. Nyt valtionvelka ja sen korot syövät meiltä niitä tärkeitä rahoja, jotka pitäisi käyttää joissakin tapauksissa vaikka sosiaalipuolelle, eläkkeisiin tai vaikkapa liikenneinvestointeihin tai muihin vastaaviin.

Joka tapauksessa hallitusohjelma viime kädessä säätelee hyvin pitkälle sen, missä linjassa mennään. Onneksi eduskunnassa kuitenkin jotain voidaan parantaa. Noin 50 miljoonan euron korotuksessa tässä budjetissa ja parannuksessa on eduskunnan kädenjälki näkyvissä. Siitä noin puolet tulee liikennesektorille (Puhemies koputtaa) ja omalta osaltaan kuvastaa myös sen puolen alimittaisuutta näissä kehyksissä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen, jotta väestön ikääntymisestä johtuviin julkisen talouden menopaineisiin pystyttäisiin vastaamaan. Hallituksen talousarviot ovat tukeneet kotimaista kysyntää ja työllisyyttä veropäätösten ja talouden kasvuedellytyksiä tukevien määrärahalisäysten avulla. Vuoden 2006 talousarvioesitys ei tee poikkeusta tässä suhteessa.

Hyvin hoidetulla talouspolitiikalla on luotu edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste ovat lähteneet nousuun. Keskeisenä haasteena työttömyyden ohella ovat olleet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Tällä tavoin hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa on voitu vahvistaa.

Vanhasen hallituksen on ollut pakko hallituskautenaan palauttaa usko yrittäjyyden voimaan. Vielä tärkeämpää on ollut ulottaa yhteisvastuu koskettamaan myös niitä ihmisiä, joilla ei ole tukenaan vahvoja etujärjestöjä. Matti Vanhasen hallitus on päätöksillään osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Hallitus on tehnyt jo aiemmin laajan yritysverouudistuskokonaisuuden, alv:n alarajan huojennuksen ja helpottanut sukupolvenvaihdoksia. Uudessa, nyt käsiteltävänä olevassa talousarviossa yrittäjyyttä edelleen edistetään ja helpotetaan monin eri keinoin. Varallisuusvero poistuu, matalapalkkatyön verotuki astuu voimaan, kotitalousvähennystä laajennetaan tuntuvasti. Näin edistetään muun muassa palveluyrittäjyyttä ja luodaan kipeästi kaivattuja palvelumarkkinoita.

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä puheenvuoroni loppuosassa tarkastelemaan lyhyesti tulevia talousnäkymiä. Käytän pääluokkakohtaisia puheenvuoroja tulevina päivinä tulevissa istunnoissa muutamien pääluokkien kohdalla.

Asioita mitataan mittareilla ja tunnusluvuilla. Suomen talouskasvun ennakoidaan tänä vuonna olevan hieman yli 2 prosenttia. Se olisi ollut korkeampi, mutta metsäteollisuuden seisokki leikkasi kasvusta arviolta vajaan yhden prosentin. Kasvu pysynee ensi vuonna kohtuullisen hyvänä ja kokonaistuotanto tulee olemaan arvioiden mukaan 3,9 prosenttia tämänvuotista suurempi. Kasvua tukevat erityisesti vienti ja yksityiset investoinnit. Työllisten määrä kasvaa tänä vuonna yhteensä noin 30 000 henkilöllä ja ensi vuonna 21 000 henkilöllä. Työttömyysaste laskee tänä vuonna arviolta 8,4 prosenttiin, ja ensi vuonna mentäneen 8 prosentin tuntumaan, jopa allekin.

Maailmantalouden suhdannehuippu on ohitettu vahvana pidetyn vuoden 2004 jälkeen. Raaka-aineiden hintojen nousu on hidastunut, öljyn ja öljyjalostustuotteiden kysynnän kasvu on yhä vahvaa ja öljyntuotanto sekä jalostuskapasiteetti ovat liki täyskäytössä, mikä osaltaan pitää hinnat melko korkealla.

Yhdysvaltain dollari on vahvistunut suhteessa euroon. Tämä kertoo talouksien kasvuvauhdin erosta. Toisaalta Yhdysvaltain vaihtotaseen vaje paisuu ja se voi alkaa heikentää dollaria. Yhdysvaltain talouspolitiikka on virittymässä kireämmäksi. Ohjauskorkoa on pienin askelin nostettu. Talouskasvu on silti säilynyt.

Aasian talouskasvu jatkuu voimakkaana etenkin Intiassa ja Kiinassa, vaikka jälkimmäisessä investointien kasvua on pyritty hillitsemään ylikuumenemisen haittojen rajoittamiseksi. Kiinan vientimenestys on lisännyt paineita kaupan rajoittamiseksi. Japanin talous näyttää päässeen uudelleen parempaan vauhtiin viime vuoden lopun heikomman vaiheen jälkeen. Öljynvienti tukee kasvua Venäjällä.

Euroalueen talouskehitys on viime vuoden jälkipuoliskolta lähtien ollut suhteellisen hidasta. Nettovienti tukee kasvua aiempaa vähemmän, eikä kotimainen kysyntäkään ole kasvanut ripeästi. Euron heikkeneminen vahvistaa alueen kilpailukykyä, ja viennin odotetaankin vauhdittuvan uudelleen, kun kysyntä elpyy.

Puhemies! Tässä on se kenttä ja talouspoliittinen ilmasto, missä Suomi toimii. Niinpä Suomessa teollisuuden vauhti hiipuikin talvella 2005 ja työmarkkinahäiriöt hidastivat kokonaistuotannon kasvua entisestään. Talouskasvun pohja näyttää silti melko vakaalta. Kotimaisen kulutuksen tukemana sekä teollisuus- ja liikerakentamisen vilkastuessa talouskasvu yltää tänä vuonna 2,5 prosenttiin. Kuten aiemmin jo totesin, kasvun odotetaankin nopeutuvan ensi vuoden puolella, joten kokonaistuotannon määrä kasvanee vuonna 2006 tätä vuotta nopeammin ja yltänee matalan vertailutason johdosta 3,9 prosenttiin.

Samoin ensi vuonna työvoiman kysynnän arvioidaan edelleen lisääntyvän, tosin kuluvaa vuotta hitaammin. Uusia työpaikkoja syntynee lähinnä palveluelinkeinoihin, työllisyysaste kohenee runsaaseen 68 prosenttiin, työvoiman tarjonta ei kuitenkaan enää lisäänny vaan kääntyy laskuun eläkkeelle siirtymisien johdosta. Keskimääräinen työttömyysaste supistuu noin 8 prosenttiin. Alueellisten työttömyyserojen ei uskota enää laajenevan.

Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi kertauksena. Vuoden 2006 talousarvion keskeiset saavutukset ovat yrittäjyydessä, työllisyydessä ja vähäosaisten aseman parantamisessa. Tekemätöntä työtä riittää, ja haasteita toki riittää ja jää tuleville vuosille, mutta työ jatkuu. Jos mitään ei tehdä, on vain yksi suunta, ja se on alaspäin. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tähän asti antamat näytöt ovat todella hyvät.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Terve, vahva valtiontalous on vähäosaisen kansan paras turva. (Ed. Salo: Juuri näin!) Valtion talousarvio vuodelle 2006 täyttää kohtuullisesti tuon terveen talouden vaatimuksen. Valtiontalouden tila ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin usein tässäkin salissa oletetaan. Valtiolla on edelleen paljon velkaa verrattuna siihen, miten vähän tuota velkaa oli ennen 90-luvun lamaa. Meillä on monikymmenkertaisesti enemmän nyt velkaa.

Myös työttömyysongelma on ratkaisematta. Tämän olen joutunut sanomaan jo toistakymmentä vuotta. Jos tuota työttömyysongelmaa ei ratkaista, on se edelleen yksi suurimmista uhkista suomalaiselle hyvinvoinnille. Se ei häviä itsestään. Paljon puhutaan uhkaavasta työvoimapulasta. Olen ollut pitkään yhteiskunnallisessa toiminnassa, ja työvoimapulasta ja työvoimapulan uhkasta on puhuttu 70-luvulta alkaen. Kuitenkin samanaikaisesti meillä koko ajan on ollut työttömyys ongelmana.

Meidän olisi siirryttävä passiivisesta työttömyyspolitiikasta aktiiviseen työllistämiseen. Mitään muuta todellista ratkaisua työttömyysongelmaanhan ei ole kuin se, että työttömät voivat tehdä töitä ja tekevät töitä. Kaikenlaista uuttahan on kehitelty, mutta se kaikki on ollut tällaista pintapuuhastelua. Rohkeus, erityisesti poliittinen rohkeus, ei ole riittänyt mihinkään riittävän konkreettisiin toimiin.

Työnteon verotusta pitää edelleen alentaa, mutta ei kulutuksen lisäämisen takia, niin kuin sitä usein perustellaan. En usko enkä ole koskaan uskonut, että veroja kannattaa alentaa sen takia, että kulutus- ja ostovoima lisääntyvät. Työn verotusta pitää laskea sen takia, että työnteko kannattaa. Työttömyyden suurin ongelma on se, että kansalaisten, tavallisten ihmisten mielestä, työnteko ei monissa konkreettisissa yksittäisissä tilanteissa kannata riittävästi. Jokainen meistä tietää, että työstähän ei ole pulaa, tekemätöntä työtä on maailma täynnä. Kaikista niistä asioista ja epäkohdista, joista joka päivä tässäkin salissa valitetaan, todetaan, että kyllä hallitus tai oppositio tai meidän puolue ne korjaisi, jos olisi rahaa. Mistä sitä rahaa tulee? Ei mitenkään muuten kuin työtä tekemällä, ei millään muulla tavalla, jos pysyvästi ajatellaan. Tietysti voidaan lainata ja muuten keplotella, mutta lainatkin on aikanaan maksettava. Sen takia koko yhteiskunnan ja erityisesti yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tukijalka on työnteko ja se, että kansalaisten mielestä kannattaa olla ahkera, kannattaa tehdä työtä, kasata yhteistä varallisuutta, jolla sitten myös huolehditaan hyvin niistä, jotka eivät voi työtä tehdä.

Pitäisi todeta, että työnteko ei ole vieläkään tarpeeksi kannustavaa, tarpeeksi houkuttelevaa. Työolosuhteissakin on parantamista, mutta liian usein vedetään siitä johtopäätöksiä, että työelämässä ei niin sanotusti viihdytä, kun ihmiset pakenevat työelämästä eläkkeelle ja muualle. Ei itse asiassa työnteko ole viihtymistä, vaan kysymys on siitä, että jos työstä ei tunne saavansa riittävää korvausta, niin tietenkin ne muut vaihtoehdot, jos ne ovat mahdollisia, ovat houkuttelevia.

Siis työn verotusta täytyy edelleen alentaa, ei sen takia, että valtiolla olisi liikaa rahaa ja sen takia verotusta kevennettäisiin, ei suinkaan siksi, vaan sen takia, että kun verotusta alennetaan, niin valtio saa enemmän rahaa. Kansantalous saa enemmän rahaa, ja on enemmän niitä tuloja, mitä verottaa. Siitähän tässä on kysymys. Täällä usein puhutaan ikään kuin veromuutokset merkitsisivät samaa muutosta valtion tuloihin. Jos näin olisi, niin tämä kansantalous olisi kovin yksinkertaista.

Verotuksen yksi suuri ongelma ja epäoikeudenmukaisuus on se, että pääomatuloilla on huomattavasti lievempi verokanta kuin työtuloilla. Tilanne on kestämätön. Kaikkien tulojen verotus on asetettava samalle viivalle. Pelkkä hokema tasaveromallin huonoudesta on huono vastaus verokeskusteluun. Nykyveromalli merkitsee todella suurituloisten suosimista ja tavallisen työtä tekevän keskiluokan ja muun väestön epäoikeudenmukaista kohtelua. Työntekoa rangaistaan ja laiskaa pääomaa suositaan. Tässä suhteessa suositaan myös kaikenlaista verokikkailua, joka onkin kiitettävästi jälleen kehittynyt. On valitettavaa, että oma poliittinen ryhmäni ei ymmärrä tarpeeksi syvällisesti, mistä työn verotuksessa ja verotuksen oikeudenmukaisuudessa on kysymys.

Sitten muutamaan yksittäisempään asiaan. Muutama sana ensin liikenneasioista. Niin kuin monissa puheenvuoroissa taas tänäkin vuonna on todettu, maanteiden kunto on häpeällisen huono, se on huonompi kuin vuosi sitten, kun pidettiin näitä puhteita. Erityisesti näin on alempiasteisten teiden osalta. Sen totesin viimeksi tänä aamuna, kun saavuin tänne eduskuntaan alempiasteisia teitä pitkin pääosin 50 kilometriä. Ne vähätkin liikennerahat, mitä meillä on, on osittain virheellisesti sijoitettu erilaisiin mammuttihankkeisiin ja varsinainen tieverkko on jätetty lähes rappiolle. Mitä nyt aina välillä vähän asfalttia on kesäisin vedetty routavaurioiden päälle, jotka sitten taas seuraavana vuonna kuplivat. Eli liikennerahoja on liian vähän ja ne on asiantuntijoidenkin mukaan osittain suunnattu näihin suuriin kunnianhimoisiin hankkeisiin, joista jotkut ehkä sitten kuvittelevat saavansa poliittista tai muuta mainetta. Se varsinainen arkinen tienpito on todella kärsinyt.

Autoliikenteen pito pelkkänä valtion lypsylehmänä on tämmöisessä maassa kuin Suomi suuri virhe. Liikenteen maksamista erityisistä veroista vain hyvin pieni murto-osa käytetään liikenteen menoihin. Kuitenkin on muistettava, että suomalainen yhteiskunta, elinkeinoelämä ja myös yksittäiset kansalaiset ovat riippuvaisia autoliikenteestä. Ei se autolla ajo ole huvia. Ilman autoa ei sieltä meidän kulmiltakaan pääse töihin, ei opiskelemaan, ei eduskuntaan, ei lasten päivähoitoon. Ei sinne koskaan junarataa vedetä, moottoriteistä puhumattakaan, eikä sinne tule bussivuoroja, jotka koululaisia kouluun kuskaisivat. Se on se henkilöauto se ainoa vehje. Toinen vaihtoehto on heittäytyä sitten sängyn pohjalle ihmettelemään maailman elämää ja sieltä hyvinvointivaltion kassasta nostaa niitä vähäisiä rahavaroja. Onneksi eivät nyt kaikki eikä enemmistö näin vielä tee. Liikenneongelmat ovat semmoisia, että eiväthän ne oikeastaan ole pelkästään liikenteen ongelmia, vaan koko yhteiskunnan ongelmia, ja sillä tavalla niihin pitäisi myös suhtautua.

Täällä on puhuttu kotitalousvähennyksestä. Se on ihan hyvä, vahinko vaan, että sillekin asetellaan erilaisia ehtoja ja sitä monimutkaistetaan. Sen houkuttelevuus tällä tavalla vähenee.

Maatalouspolitiikka on kestämätöntä, ja monethan kuittaavat sen sillä, että kaikki on EU:n vika. Se nyt ei ole ihan koko totuus. Jos ei siihen nyt enempää enää ole aikaa, niin ainakin esimerkkinä maatalouspolitiikan nurinkurisuudesta on se, että kun on tämä sokerikiista käyty, niin nyt Suomi on saanut voiton, kun voimme omista rahoistamme maksaa maanviljelijöille tukiaisia. Se on vähän sama juttu kuin työmieheltä alennettaisiin palkkaa parikymmentä prosenttia ja sanottaisiin, että sinulla on lupa ottaa se vastaava summa omalta pankkitililtä. En usko, että moni työmies tai edes kansanedustaja pitäisi sitä voittona. Tästähän on kysymys tässä sokeriratkaisussa, joka on nyt suuri Brysselissä saavutettu voitto. (Ed. Salo: Se oli hyvä vertaus!)

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on jatkanut kahden edellisen hallituksen linjaa, ja hyvä näin. Ehkä jos jossain voisi hieman kritisoida nykyistä hallitusta, niin siinä, että se on ollut vähemmän johdonmukainen, vähemmän päättäväinen ja vähemmän ennustettava kuin pääministeri Lipposen hallitukset. Politiikassa kuitenkin tulokset ovat tärkeitä. Tyylipisteilläkin on merkitystä, mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa, että tämäkin hallitus ja tämäkin talouspoliittinen linja ansaitsevat vähintään tyydyttävän arvosanan.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt minun on kyllä opposition kansanedustajana pakko kehua. Nimittäin ed. Kuisman äskeisesestä puheenvuorosta täytyy sanoa, että se oli tämän seitsemän tunnin aikana paras pidetty puheenvuoro suhteessa työvoimapolitiikkaan, suhteessa suomalaiseen työhön, suhteessa suomalaiseen verotukseen, suomalaiseen tienpitoon ja lopuksi vielä liikenteen veroihin ja maatalouteen. Harvinaisen hyvä puheenvuoro vielä tällä hetkellä sosialidemokraattiselta kansanedustajalta. Tuon tyyppisiä puheenvuoroja on tottunut kuulemaan täältä oikealta laidalta tämän kauden aikana jo kolmen vuoden ajan. Panin rehellisesti merkille, että huomaatte, että ette ole omalta eduskuntaryhmältänne aina saanut tukea noille veropoliittisille ajatuksille, joita hyvin esititte. Onnittelut hyvästä puheenvuorosta. Se oli seitsemän tunnin parasta antia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin vähän vanhaa asiaa, vanhaa kertausta, kun otin tämän paksunkin kirjan mukaan, mitä aion tässä kertaalleen käydä läpi. Tässä heti ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, kun oli keskustelu, niin odotin kovasti saadakseni puheenvuoron mutta totesin, että sitä en saa, koska istuin väärässä rivissä. Ed. Salo ja kumppanit olivat kuitenkin eturivissä siinä mutta eivät puhuneet oikein meikäläisen suulla, puhuivat kovin ehkä, voisiko sanoa, hallituksen ja opposition väliltä, ja sen osalta suuret parannusehdotukset jäivät jopa tulematta.

Herra puhemies! Tähän äsken kuultuun, hyvin kehuttuun ed. Kuisman puheenvuoroon voisi todeta, että siinä erityisesti jäi mieleen se, että ed. Kuisma kantoi huolta heikoista teistä ja kertoi aamulla ajaneensa niitä pitkin tänne. Sattumalta kun katsoin, oliko veli penkin päässä, kun istunto alkoi, niin ed. Kuismaa ei silloin näkynyt. Hän varmaan tievaikeuksien vuoksi kerkisi vasta vähän myöhemmin sen jälkeen, kun eduskunta oli jo hetken matkaa päässyt, mutta ei myöhästynyt kuitenkaan nimenhuudosta. Se oli hyvin esimerkillistä, jämerää toimintaa.

Näin tässä seitsemän tuntia on kuultu näitä monia puheita ja puheenvuoroja, ja voisi arvella, että niistä joitakin jäi mieleen. Erityisesti jäi valtiovarainministerin puheesta mieleen se, että hän haki vahvoja kuntia. Valtiovarainministeriltä jäi mainitsematta se, että valtio on kunnille velkaa 280 miljoonaa euroa, ja näissä keskusteluissa on tullut ilmi, että ei ole ilmeisesti tarkoituskaan tätä velkaa lyhentää eikä maksaa tässä vaiheessa pois vaan jättää se seuraavien hallitusten huoleksi hoitaa ja panna järjestykseen. Mutta valtiovarainministeri sanoi puheessaan muun muassa, että Suomen onni ja tulevaisuus on se, että kuntarakenne uudistuu, vahvistuu, Suomeen tulee kilpailukykyisiä, elinvoimaisia kuntia, jotka houkuttelevat teollisuutta sijoittumaan Suomeen eri kuntien alueille, jotenkin näin lyhyesti lainaten.

Minusta siinä asiassa paistaa tavallaan se sisältö läpi siinä, että käsittääkseni kuntien tehtävä ja asema on huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista ja toimeentulosta, tasoittaa toimeentuloeroja ja taata hyvä ja turvallinen perusterveydenhuolto, sivistystoimi ja myöskin tämä sosiaalitoimi niin siellä alkupään kapaloinnissa kuin myöskin loppupäähän mennessä. Mutta tästä valtiovarainministerin ajatuksesta jäi mieleeni sellainen käsitys, että valtio ilmeisesti vetäytyy tästä kuntien, sanoisin, valtionapujen tasaamisesta ja hoitamisesta, köyhien ja rikkaitten kuntien tasa-arvoistamisesta, ja lähteekin siitä, että — näin vähän lainausmerkeissä — kunnat ottavat valtion tehtävät ja huolehtivat Suomen kilpailukykyisyydestä. Tämähän on uskomatonta puhetta. Joku sanoo, että uskomaton arvio tästä puheesta, mutta näin tämä syntyy ja tältä tämä meno nyt vähän näyttää. Kun täällä on kuultu arvioita siitä, että kuntarakenne pitää saattaa kilpailukykyiseksi ja toimivaksi, niin näyttää se kyllä sellaista olevan, että vaikka se minkälaiseksi saatetaan, niin ei se pysty Suomen kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla ylläpitämään vaan kyllä siihen tarvitaan joitain muita toimia.

Valtio on vetäytynyt syrjään niistä velvoitteistaan, mitä sillä kuntia kohtaan on perinteisesti olemassa, vetäytynyt sillä lailla syrjään, että on saanut aikaan kymmeniä erinäköisiä lakeja, paketteja, ratkaisuja, verotus- ja muita ratkaisuja, mitkä on jätetty kunnille kompensoimatta, niin että kuntatalouden kassasta on viety 3—4 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja nyt puhutaan, että kuntien talous on kriisissä. Puhutaan, että se on kriisissä sen takia, että kuntien menojen rakentelu on ollut hulvatonta ja vastuuntunnotonta. Kyllä mielestäni se jossain kunnassa voi niin ollakin, mutta eipä tule semmoista kuntaa nyt juuri mieleen. Sen sijaan yksi pilari siinä kuntataloudessa on, valtio, jonka tehtävänä perustuslain mukaankin on tasapainottaa ja taata tämä elämä Suomessa jokaiselle tasapainoiseksi ja tasa-arvoiseksi. Tätä osaa valtio ei ole täyttänyt eikä nähtävästi tulevaisuudessakaan halua täyttää. Näin katsottuna tämä budjettikeskustelu ja tämä meno tässä yhteiskunnassa, erityisesti täällä eduskunnassa, joka lakeja säätää, on edesvastuutonta ja ihmisiä eriarvoistavaa. Sanoisin, että koko Suomelle täältä Helsingistä Lappiin se on turmiollista.

Tässä hiljan käydyt, tällä viikollakin äänestetyt kuntatalouden uudet valtionosuusjärjestelmät, niihin liittyvät lait, osoittavat sen, että kyllä tämä silmä on niin kuin sumentunut, kun tämä uusi laki rahoituksesta, kehyksistä kunnille on saatettu voimaan sillä konstilla, että oikeastaan, sikäli kuin on kuunnellut tarkemmin, niin kaikilta kunnilta on otettu, kenellekään ei ole annettu mitään lisää. No, jotkut saivat lisää, mutta ne olivat semmoisia sirpaleita, että sillä ei elämä parane eikä kohene. Jos harjoitettaisiin vastuullista valtiontaloutta ja kuntataloutta, annettaisiin jotakin lisää, millä tehtäisiin tämmöisiä uudistuksia, eikä vain yksinomaan ryöstettäisi. Sana "ryöstö" on tässä vielä kevyesti ilmaistu, löytäisin siihen paremminkin havainnollistettavia sanontoja ja perusteita (Ed. Salo: Mikä olisi parempi sana?) mutta kohteliaisuuden vuoksi jätän ne tässä käyttämättä, kun tiedän, että ed. Salo on siellä tarkkana, joka seuraa puhemiestäkin tarkempaan tätä puhetta ja on valmiina vanhana poliisimiehenä katsomaan, löytyykö tästä herjauksen piirteitä (Puhemies koputtaa) ja semmoista, ei ole mahdollista. Näin katsottuna luulen, että tätä keskustelua on syytä viedä eteenpäin sillä pohjalla, mitä tämä talousarviokeskustelun yleiskeskustelu on olemassa.

Mitä tulee tähän ajatukseen, mitä on esitetty monessa lähtökohdassa, kuinka tämä suurkunta-ajattelu tukee erinäköisine versioineen sitä, miten on tehtävissä ja hoidettavissa tämä parempaan talouteen pääseminen, kun kunnat saadaan yhteen, pakotetaan yhteistoimintaan, liitetään jonkun satelliitin alle taikka perustetaan joku uusi väliporras vielä siihen väliin, kuinka tämä tuo liikkumavaraa tähän ja antaa valtiolle mahdollisuuden vetäytyä entistä kaueammaksi, se ei tule koskaan onnistumaan eikä toteutumaan. Näin katsottuna toivon, että syntyy semmoinen järki ja maltti ja syntyy myöskin kansalaisten tietoisuus ja paine siihen, että parempaan pitää pyrkiä, parempaan pitää päästä.

Mitä tulee sitten muuten tähän käytyyn keskusteluun ja elämään, niin täällä tämänpäiväisessä keskustelussa vahvasti ovat tulleet esille liikenne ja liikennekorien järjestelmät ja hankkeet ja erityisesti se, mitä valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kertonut, että on palautettava ja hoidettava nämä niin sanotut paljon keskustellut ykköskoriasiat. Tuntuu siltä, että se varmasti vaikeata on, mutta jotain tämmöistä pitäisi kuntoon saada ja toteuttaa.

Jos tätä maailmaa katsotaan ja ajatellaan, kun kuuntelin äsken työhuoneestani sitä keskustelua, mikä liittyi ed. Kuosmasen käyttämään puheenvuoroon ja ed. Laukkasen moittimaan puheenvuoroon, siitä ed. Kuosmasen puheenvuorosta käytyyn debattiin, niin kyllä minulle väkisin jäi — vaikka ed. Laukkanen puhuikin liikennehankkeista — sellainen kuva, että ed. Kuosmasen puheessa on enempi tämmöistä valtiomiesmäistä maailmankatsomusta ja tämä talouspolitiikka on sitä kautta paremmassa hallinnassa ja hoidossa. Näin tänään usein täällä toistetuissa puheenvuoroissa on se asia, että vahva valtiontalous on myöskin vahva tae köyhälle ja myöskin sille kuntataloudelle, mistä äsken varsin pitkään pyrin puhumaan, ja näin katsottuna toivon, että tämä keskustelu myöskin avaisi tätä asiaa vähän paremmalle tolalle.

Tiedän, että ei hallitus enää tällä vaalikaudella tuo näitä perusasioita järjestykseen. Köyhän asiasta on puhuttu, koko viime kesä puhuttiin siitä, kuinka köyhien ja syrjäytyneitten asiat pannaan järjestykseen, jopa niin, että minäkin erehdyin uskomaan, että näin voisi käydä ja toteutua, mutta pahemmin niitä kuitenkaan liiemmälti julistamatta totesin, että ei näin ole käynyt eikä syntynyt. Tähän veroratkaisuun ja perustaan, miten köyhän asiaa olisi voitu parhaiten tukea: kun paljon verosta on täällä puhuttu tänäänkin ja olisi pitänyt saattaa ja hoitaa järjestykseen tämä paljon ennen vaaleja puhuttu, vaaleissa esille nostettu ruuan arvonlisäveronalennuskysymys, se olisi sellainen, joka köyhää kansalaista, köyhää suomalaista olisi parhaiten tukenut ja antanut edes vähän liikkumavaraa siihen, millä hän tulee toimeen, millä hän lapsensa ja perheensä elättää. (Ed. Salo: Se oli vielä vaalilupaus!) — Näin, ed. Salo, se pitää kyllä paikkansa. Itse ainakin olin kovasti sitä lupaamassa, mutta siitä on vaan vaiettu, eikä ole tarkoituskaan vissiin sitä eteenpäin viedä.

Yhtenä asiana voisi todeta, että ei sen paremmin hallituksen esitys kuin valtiovarainvaliokunnan mietintökään takaa puolustukselle ja turvallisuudelle mitään, turvallisuudelle vähän poliisien kautta, Rajan kautta, mutta puolustukselle ei. Tämä on suorastaan häpeällistä, että maassa ajetaan alas puolustuksen valmius reservin kertausharjoitusten ja koulutusten kautta. Ikään kuin annetaan maailmalle kuva, että Suomi elää lintukodossa, ei tänne ole ketään tulossa eikä mihinkään tarvitse varautua.

Herra puhemies! Vielä pyhimmäksi lopuksi semmoiseen salissaolijoitten yhteiseen harrastukseen ja asiaan. Katson, että täältä puuttuu myöskin se, miten lapsiperheitä tuetaan, miten syntyvyyttä edistetään. Helposti puhutaan vaan maahan muuttavasta työperäisestä väestöstä. Sillä ei Suomea ratkaista. Salissa ei ole ketään naisia, mutta siitä huolimatta tämä asia menee yhtä hyvin perille, kun vetoan kuulijoihin: viekää sanaa ja sanomaa maakuntiin, että kotimainen syntyvyys ja lasten hyvinvointi on tämän isänmaamme turva tulevaisuudessa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö eri valiokuntien lausuntojen pohjalta muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Valtion budjetti tavoittelee 3,2 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Pitemmällä tähtäimellä kasvun ennustetaan tasaantuvan 2,5 prosentin alapuolelle. Suomi on yksi harvoista EU-maista, joissa julkinen talous on ylijäämäinen. Valtionvelkakin on painumassa 60 miljardiin euroon, joka on alle 40 prosenttia kokonaistuotannosta.

Nykyinen hallitus on aikaisemmilla päätöksillään ja tässä mietinnössä olevilla esityksillään aidosti osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Yritysveroratkaisu, yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen sekä juuri äänestetty varallisuusveron poistaminen ovat määrätietoisia toimia yritystoiminnan vauhdittamiseksi. Uusia työpaikkoja tavoitellaan edellä mainittujen toimien lisäksi matalapalkkatyön verotuen voimaan saattamisella ja kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamisella. Nämä toimet helpottavat palveluyrittäjyyttä. Uusia pysyviä työpaikkoja me eri alueille kilvan haluamme.

Syksyn myönteisen työllisyyskehityksen vuoksi muun muassa Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen Pasi Holm on arvioinut uusia työpaikkoja syntyvän jopa 80 000 ensi vuoden loppuun mennessä. Näin vaalikauden aikana voidaan saavuttaa hallituksen asettama kova 100 000 uuden työpaikan tavoite. Tuo tulos olisi hieno saavutus, ja sitä kannattaa tavoitella. Työttömyys laskee ja työllisyysaste kohoaa. Näin tähdätään 70 prosentin työllisyysasteeseen.

Myönteisellä talouskehityksellä on myös nurea puolensa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta parannetaan, mutta riittäviä toimet eivät suurimman osan mielestä ole. Toimeentulotukea saavien asumistuen omavastuu poistetaan. Tämä auttaa suoraan niitä 70 000 kotitaloutta, jotka elävät pysyvästi toimeentulotuen varassa. Kansaneläkkeeseen tulee pieni, mutta ei mielestäni riittävä tarkistus. Tämä hyödyttää kansaneläkettä saavien lisäksi niitä, jotka saavat pientä työeläkettä. Myös kansaneläkkeeseen sidotut etuudet nousevat.

Kuntatalous on kustannusten nousun vuoksi ongelmissa. Ongelmat kasaantuvat edelleen niiden kuntien keskuudessa, jotka menettävät valtionosuusuudistuksen kautta vuodenvaihteesta lähtien valtionosuuksiaan. Kaikki tervehdyttävät toimet ovat tarpeellisia, ja niinpä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimia ja resursseja odotetaan kuumeisesti eri puolilla maata.

Arvoisa puhemies! Budjettiin sisältyy tulevaisuuteen suunnaten tutkimus- ja kehitysrahoja elinkeinoelämän uudistamiseen ja vahvistamiseen. Kansainvälinen kilpailukyky paranee, kansallinen osaamispohja vahvistuu ja innovaatioympäristön kannustavuus kasvaa. Kasvua on näissä määrärahoissa sekä te-keskusten että KTM:n resursseissa.

Talouden dynamiikan lisäämiseksi tehtyjen tuloveroratkaisujen ja muiden veroratkaisujen osalta kaipaisin kunnon tutkimusta. Lisääntyvän ostovoiman seurannaisvaikutuksia ja kehittämisvaikutuksia tulisi selvittää. Turhempiakin tutkimuksia on tehty, ja näin päästäisiin jonninjoutavasta juupas—eipäs-keskustelusta asiapohjalle.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Useiden ministeriöiden politiikassa painotetaan ennalta ehkäisevää ajattelua. Ennalta ehkäisevällä ajatelulla itse ymmärrän, että pyritään toimimaan siten, ettei asioita päästetä menemään missään tapauksessa inhimillisyyden rajojen ulkopuolelle, vaan pyritään löytämään asioihin ratkaisu hyvissä ajoin ennalta ehkäisevällä toiminnalla.

Veteraanien kuntoutusrahojen leikkaus ei ole missään nimessä ennalta ehkäisevää ajattelua. Edes veteraanien luonnollinen poistuma ei ole syy hallituksen esittämään kuntoutusrahojen leikkaamiseen. Veteraanien etuuksien pitäminen vähintään nykyisellään on velvollisuutemme, unohtamatta kotirintamanaisia. Miten on vieläkin mahdollista, että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio ei halua huolehtia maamme veteraaneista huomattavasti nykyistä paremmin? Rahasta ei kyseisessä asiassa voi puhua, sen hallitus tänäänkin selvästi osoitti poistamalla varallisuusveron.

Arvoisa puhemies! Turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ehdotettu määräraha on selkeästi ylimitoitettu. Jos Suomessa toimittaisiin täysimääräisesti Dublinin sopimuksen mukaan, niin sillä saataisiin aikaan merkittäviä säästöjä. Ministeri Rajamäki on ilmaissut huolensa siitä, kuinka kalliiksi tällainen turvapaikkakiertolaisuus veronmaksajille tulee. Selvästi perusteettoman turvapaikkahakemuksen käsittely ja esimerkiksi henkilön palauttaminen Dublinin sääntöjen mukaan toiseen Euroopan maahan kestää tällä hetkellä aivan liian kauan.

On erittäin hienoa, että valiokunnat ja ministeriöt kirjoituksissaan ja puheissaan kiinnittävät eri asioihin huomiota ja lupaavat pyrkiä tekemään toimenpiteitä asioiden parantamiseksi. Nyt näitä lupauksia pitäisi alkaa täyttää.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin yleislinjasta täällä on jo todettu itse asiassa, että budjetti on taloudellista kasvua vahvistava ja työllisyyttä edistävä. Ja niin kuin ed. Hänninen täällä totesi, niin tämän päivän tiedot Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen ennusteista arvioivat todella sitä, että tällä hallituskaudella on mahdollista luoda jopa 80 000 uutta työpaikkaa. Elikkä kun se 100 000:n uuden työpaikan tavoite tuntui silloin vaalikauden alkupuolella aika kaukaiselta, on se kuitenkin nyt harjoitetun talouspolitiikan myötä käynyt entistä mahdollisemmaksi.

Se on erittäin hyvä asia, ja sitä työllisyyskasvua ovat tukeneet juuri ne veropoliittiset toimet, jota on harjoitettu: ansiotuloverotusta on kevennetty, yritysverojärjestelmä on uusittu, pääomaverokantaa alennettu, ja tänä päivänä eduskunta hyväksyi vielä tuon varallisuusveron poistamisen. Elikkä näillä toimenpiteillä hallitus on voinut lähteä ja myöskin valtiovarainvaliokunta yhtyä tähän näkemykseen, että ensi vuoden osalta talouskasvu tulee olemaan 3,2 prosentin luokkaa ja se takaa edelleen myöskin sen, että työllisyys paranee ja taloudellinen kasvu jatkuu myönteisenä.

Yhtälailla budjetin yleislinjasta on myönteisenä merkittävä se, että lainakanta, valtion velka on vähentynyt. Tämä ensi vuoden budjetti tukee edelleen tätä kantaa. Elikkä selvästi ollaan pääsemässä alle 40 prosentin lainakantaan bruttokansantuotteella mitattuna.

Hallitus on jättänyt talousarvioehdotuksen lievästi alijäämäisenä, mutta nyt kahden kolmen viime vuoden kokemus selvästi osoittaa sen, että verotuloja arvioitaessa on harjoitettu varsin varovaista arviopolitiikkaa ja että toisaalta menot toteutuvat aina budjetoitua alhaisempina. Vuodelta 2004 saatiin budjettiylijäämää 2,2, miljardia euroa, ja näyttää siltä, että tältä vuodelta tuo ylijäämä on 3,8 miljardia euroa. Elikkä sekin tietää sitä, että tämän vuoden valtiontalous jää ylijäämäiseksi, ja näin uskon tapahtuvan myös vuonna 2006.

Yksi tämän budjetin yleislinjan peruskysymys ja tämän vaalikauden talouspolitiikan peruskysymys on kehysmenettely ja sen edelleenkehittäminen. Selvästi, kuten täällä on todettu, on ollut nähtävissä se, että kehys on ollut ensinnäkin tietysti positiivinen siten, että sillä on voitu hillitä menojen kasvua ja tämä on valtiontalouden kannalta ollut tarpeellinen ja hyväksyttävä toimenpide. Toisaalta on ollut kaksi sektoria, jotka ovat selvästi kärsineet ahtaasta kehyksestä: täällä puhuttu liikennepolitiikka, ennen kaikkea tämä väylähankepolitiikka, ja toisaalta kunnallistalous.

Väylähankkeiden osalta valtiovarainvaliokunta on esittänyt budjetissa lausuman, jossa edellytetään, että hallitus arvioi vielä ministerityöryhmän mietinnön ykköskorissa olevien hankkeiden toteuttamisen vuosina 2007 ja 2008. Ennen kaikkea tietysti lähtökohta on se, että kaikki tuossa ykköskorissa olevat hankkeet saadaan työn alle ja päätettyä viimeistään näinä vuosina. Näyttää siltä, että jotta nuo hankkeet saadaan liikkeelle, se edellyttää vain noin 251 miljoonan euron määrärahavarauksia, ja näen sen täysin mahdollisena. Siksi on keskeistä se, että tuosta lausumasta myöskin pidetään kiinni ja nuo hankkeet pannaan liikkeelle. Ja kiireellisin siellä itse asiassa on tuo hanke Savonlinnan liikennejärjestelyistä Valtatien 14 osalta, jossa suunnitelmat ovat vanhentumassa vuonna 2007, jolloin nuo työt siellä on viimeistään saatava käyntiin.

Toinen sektori, missä totesin, että tuo kehys on ollut ahdistava, on ollut kuntatalous ja ennen kaikkea siinä juuri tämän kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tasotarkistus, joka määrältään oli kaiken kaikkiaan hiukan yli 500 miljoonaa euroa ja josta nyt tältä vaalikaudelta uhkaa vuodelle 2008 siirtyä 194 miljoonaa euroa. Näen, että tulevaa budjettikehystä arvioitaessa on lähtökohdan oltava se, että sieltä toiminnallisista menoista irrotetaan pääomamenot, suuret investointihankkeet erilliseksi määrärahaksi, ja toisaalta ne määrärahat, jotka on lakisääteisinä valtion velvollisuus suorittaa, niin kuin tämä kuntien valtionosuuden täydennys, tulee kyetä suorittamaan kehyskaudella ja voimassa olevan lain mukaisesti. Tämä tähtää siihen, että tällaista valtionosuuksien maksun siirtymistä ei enää jatkossa käytännössä voisi tapahtua.

Kuntataloudesta muutoinkin voidaan todeta se, että näyttää siltä, että kuntatalous jatkuu edelleen erittäin kireänä. Ennen kaikkea vaikeuksissa olevat kunnat ovat alle 6 000 asukkaan kuntia, ja erityisen suurissa vaikeuksissa ovat alle 2 000 asukkaan kunnat. Ja tätä kuvastaa myöskin se, että meillä vuodelta 2004 alijäämäisen vuosikatteen kuntia oli 138 kappaletta ja yli 200 kuntaa haki harkinnanvaraista rahoitusavustusta, joista vain runsas 100 sitä sai. Siinä mielessä tämä kuntien ahdinko on polttava, ja siihen tulee saada parannus aikaan.

Erityisesti keskeistä on se, että me kehitämme kuntatalouden ja kuntien palvelukyvyn osalta peruspalvelubudjettijärjestelmää, jossa lähtökohtana on se, että kuntien vastuut, menot ja rahoitus voidaan sovittaa yhteen siten, että kunnat kykenevät taloutensa puitteissa vastaamaan niistä menoista, joita laki niille säätää kansalaisten peruspalvelujen turvaamiseksi. Tässä hankkeessa me olemme päässeet hyvään alkuun. Nyt sitä vain ei pidä jättää kunta- ja palvelurakennehankkeen jalkoihin, vaan tätä peruspalveluohjelmaa ja budjettimenettelyä on kehitettävä edelleen ja vietävä se sen tarkoittamaan päämäärään siten, että myöskin kaikkien niiden eri ministeriöiden uudistamishankkeiden, jotka on tarkoitus saattaa kuntien vastuulle, tulee kulkea tämän peruspalvelubudjettijärjestelmän kautta.

Tuosta kunta- ja palvelurakennehankkeesta näyttää selvästi kehittyvän prosessuaalinen hanke. Hanke lähti liikkeelle ennen kaikkea kuntarakennekeskustelussa, jossa nämä kolme mallia olivat keskustelussa, mutta tänä päivänä näyttää siltä, että keskustelu kuntarakenteesta on vähentynyt. Tosin kuntien oma aktiivisuus on kiitettävän suuri. Selvittelyn alla on runsaat 100 kuntaa liitosten osalta, mutta ennen kaikkea keskustelun kärki on nyt siellä palvelurakenteessa ja siinä, kuinka kunnat tehokkaasti, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti kykenevät nuo kansalaisten palvelut tuottamaan. Ja siinä kärkeen tietysti nousevat sosiaali- ja terveyspalvelut ja ennen kaikkea perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja osan sosiaalipalveluista yhdistäminen siten, että siellä saadaan toimiva hoitoketju, päällekkäisyyksiä poistettua ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen palvelutuotanto. Myöskin keskeistä on se, että kunta—valtio-suhteessa arvioidaan niitä tehtäviä, joita voidaan kuntasektorilta siirtää valtion vastuulle, tehtäviä, joissa demokraattista ohjausjärjestelmää ei tarvita ja jotka ovat selkeästi lainsäädäntöön perustuvia toimeksiantotehtäviä. Toivon, että näissä syntyy ratkaisuja vielä tämän vuoden puolella ja päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Budjetissa yksityiskohtaisesti on monia hyviä asioita, joista ennen kaikkea sivistyspuolelta, koulutuspuolelta totean sen, että siellä peruskoulujen homekorjauksiin on tullut runsas miljoona euroa ja kirjastoinvestointeihin miljoona euroa, joilla on kyetty tukemaan kansalaisten tärkeitä peruspalveluja ja ennen kaikkea terveellistä toimintaympäristöä peruskoulujen puolella.

Yhtä lailla tärkeitä ovat ne panostukset, joita nyt on suoritettu täällä liikennehankkeiden puolella, ei ainoastaan väyläkysymyksissä vaan perustienpidon, perusradanpidon osalta. Perustienpitoon tulee lisää 8 miljoonaa euroa, perusradanpitoon 6,2 miljoonaa euroa ja joukkoliikenteeseen 6,5 miljoonaa euroa, ja myöskin yksityistiet ovat saamassa tuon pari miljoonaa euroa, jolloin näitä kysymyksiä, jotka ovat tällä vaalikaudella olleet keskeisesti esillä, on voitu nyt sitten myöskin eduskunnan toimesta viedä eteenpäin.

Niin kuin totesin aikaisemmin kuntien ongelmista, valitettavana pidän sitä vain, että kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin on valtiovarainvaliokunnan toimesta kyetty lisäämään ainoastaan 1,5 miljoonaa euroa. Tämä on huomattavan paljon pienempi summa nyt kuin esimerkiksi harkinnanvaraisten jako oli tänä vuonna, 40 miljoonaa, viime vuonna 48 miljoonaa, ja nyt sitten tällä jaolla päästään vain huomattavasti 26,5 miljoonaan euroon.

Arvoisa puhemies! Tarkemmin budjettiin voidaan palata sitten pääluokkakohtaisessa keskustelussa. Pidän hyvänä sitä, että budjetin valmistelussa myöskin eduskunnan valiokuntavaiheessa on valinnut hyvä henki ja ne keskeiset päämäärät, jotka on siellä asetettu tavoitteiksi, on kyetty kohtuudella tuottamaan, mutta myöskin korjattavaa, kuten liikenneväylähankkeitten osalta totesin, jää vielä seuraavaan vuoteen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut hyvin mielenkiintoista todeta täällä tämän päivän aikana, että monet hallituspuolueiden puhujat ovat keskittyneet enemmän kokoomuksen kritisointiin kuin oman esityksensä eli vuoden 2006 talousarvion puolustamiseen. Tämä ei päde kylläkään edelliseen puhujaan ed. Nousiaiseen, joka hyvin asiallisesti käsitteli koko tämän asian. Mutta tätä taustaa vasten minä aloitan puheenvuoroni kuvauksella demokratiamme toimivuudesta tänä päivänä, niin kuin minä sen näen.

Hallitus ei ole mielestäni tiedostanut vielä kolmantenakaan toimintavuonna omaa keskeistä tehtäväänsä eli maamme johtamista jämäkästi ja pitkäjänteisesti kansalaisten parhaaksi. Sen toiminta on ollut tempoilevaa, lyhytjänteistä ja tuulien mukana ajelehtimista. Tästä meillä on valitettavan runsaasti esimerkkejä sekä sisäpolitiikasta että ulkopolitiikasta. Hallituksella on johtamisongelma, josta koko toiminta kärsii. Tuo ongelma on havaittavissa myös yksittäisten ministeriöitten sisällä. Koko demokraattinen järjestelmämme on istuvan punamultahallituksen aikana menettänyt otettaan virkamiehille, poliittisille valtiosihteereille ja muulle aikaisemmin jo valitulle virkamieskunnalle, ja liian usein tämä virkamieskunta kävelee oman ministerinsä yli. Se on valitettavasti todettava nyt tämän vaalikauden kokemuksena. Tästä seuraa, että kansalaisten ääni ei kuulu enää eduskunnassa menneitten vuosien tapaan, vaikka koko järjestelmämme tulisi palvella juuri kansalaisia. Meidänhän pitäisi toimia täällä niin, että ihmisillä olisi hyvä olla, puhua ihmisistä eikä prosenteista ja muista kertoimista.

Käsittelen seuraavassa muutamia keskeisiä yhteiskuntamme lohkoja taustana vuoden 2006 budjetti.

Meille kaikille lienee tullut selväksi se, että hallituksen esittämin keinoin kunnat eivät suoriudu keskeisestä tehtävästään eli peruspalveluiden tarjoamisesta kuntalaisille. Kunnat ovat punamultahallituksen aikana joutuneet korottamaan veroprosenttiaan ja tinkimään palveluistaan, koska hallitus ei halua maksaa suurta velkaansa kunnille, niin kuin täällä on tänä päivänä monen edustajan toimesta todettu. Hallitus pitää kuntia pankkinaan, jolle ei tarvitse maksaa korkoa ja jolle lainaaja, hallitus, voi sanella lainausehtonsa. Kaikesta tästä seuraa ongelmia sosiaali- ja terveyssektorilla, koulutoimessa, työllistämisessä ym., lähes joka sektorilla.

Arvoisa puhemies! Viime aikojen keskeinen puheenaihe, kunta- ja palvelurakenneuudistus, on saanut paljon julkisuutta, mutta minä pelkään kuitenkin, että istuva punamultahallitus ei pysty tekemään riittävän jämäkköjä päätöksiä, vaan tulevan kesän alkajaisiksi saamme eteemme ympäripyöreän puitelain, jolla ongelmat eduskuntavaalien alla vain lakaistaan maton alle, ja vaikeudet kunnissa vain pahenevat.

Ed. Ahde ennustikin ryhmäpuheessaan, että seuraavan hallituksen kokoonpano tulee olemaan sellainen, että tuo hallitus pystyy ratkaisemaan kuntajako- ja palvelurakenneongelmat. Hän tuli sanoneeksi sen, että seuraava hallitus ei voi olla punamultahallitus. Ministeri Heinäluoma puolestaan sanoi ensi vuotta totuuden hetkeksi kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen osalta.

Kun eduskunnassa keskusteltiin jokin aika sitten hallituksen 5 euron tarjoamisesta kansaneläkeläisille, sanoin tältä puhujakorokkeelta, että minua hävettää olla kansanedustaja, kun tuollaisia ehdotuksia tehdään. Olen edelleen samaa mieltä. Kun vielä 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen sotaveteraanit, naiset ja miehet, joutuvat peräänkuuluttamaan lunastamattomia lupauksia, tuo ilmaisu "häpeä" on hyvin lievä tältä paikalta sanottuna. (Ed. Halme: Samaa mieltä olen!) Kunniakansalaiset, jotka ovat tämän maan pelastaneet ja rakentaneet, kokevat aivan oikeutetusti hallituksen esitykset pilkanteoksi. Viime kuukausien ja viikkojen aikana erilaisissa tilaisuuksissa tämä on tullut joka kerran ja monella kymmenellä, jopa sadoilla, suilla sanotuksi.

Istuva punamultahallitus otti sitten keskeiseksi tehtäväkseen työllisyyden parantamisen eli 100 000 uuden työpaikan luomisen. Tuosta tavoitteesta ollaan vielä kaukana, ja työttömiä on edelleenkin laskutavasta riippuen noin 300 000, ja tulipa noita työpaikkoja aikaisemmin täällä kerrottu 80 000, mikä on hyvä luku, oleellinen luku on se, kuinka paljon meillä on työttömiä, kuinka pahoin yhteiskuntamme pyörii vieläkin väärin päin. Kun on suuri työttömyys, on suuret sosiaalimenot, pienet verotulot ja koko yhteiskunnan toiminta pyörii väärin päin. Kun meiltä kysytään, mistä te saatte tuloja esittämiinne menoihin, ne tulot tulevat juuri siitä, että yhteiskunta toimii terveellä tavalla, ihmiset tekevät työtä, maksavat veroja ja tuloja tulee.

Hyvin merkittävissäkin kaupungeissa työttömyysaste on vieläkin jopa 14—16 prosenttia. Hallitus on epäonnistunut keskeisen ongelman ratkaisemisessa, eikä vuoden 2006 budjetti tarjoa riittäviä keinoja tuon ongelman poistamiseksi. Seuraavienkin vaalien alla voivat sosialidemokraatit ja keskustan edustajat ottaa keskeiseksi tavoitteekseen työttömyyden nujertamisen. Näin minä kuulin jokaisessa tilaisuudessa vaalien alla Keski-Suomessa. Eläkeläisten eläkkeet luvattiin korjata ja työttömyys poistaa maasta. Ei liene mikään ihme, ettei politiikka kiinnosta kansalaisia.

Eilen täällä keskusteltaessa avustuksista muun muassa Sakki-järjestölle, SAK:ta lähellä olevalle Sakki-järjestölle, sitä perusteltiin sillä, että nuoret saataisiin kiinnostumaan politiikasta. Minä haluaisin sanoa: Ei nuoria kannata rahalla ostaa. He ovat tasokkaita, älykkäitä ihmisiä. Jos heille muuten annetaan mahdollisuus ja he muuten arvostavat toimintaa, he kyllä tulevat mukaan. Sen he ovat meille osoittaneet.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt budjetin sisältämiin investointihankkeisiin, näin varsinkin Keski-Suomen osalta. Mielestäni kuntien ja valtion eli julkishallinnon tulisi tällaisina korkean työttömyyden aikoina toimia saman suuntaisesti muun muassa juuri investointien osalta. Se olisi paras tapa tukea elinkeinoelämää, luoda toimiva tie- ja rautatieverkosto, parantaa työllisyyttä jne. Istuva hallitus tekee juuri päinvastoin. Minusta oli erittäin yllättävää lukea — sanon sen jälleen kerran — kun lisätalousarviossa oli teihin ja rautateihin 12 miljoonaa ja sitten päästökauppajärjestelmään 30 miljoonaa. Se on elinkeinoelämälle hyvä asia, mutta olemmeko liian aikaisin liikkeelle omine rahoinemme EU:n kunniaa hakevana yksilönä? Istuva hallitus vaikeuttaa kuntien toimintaa pakkolainalla ja monin muin keinoin. Se ei investoi riittävästi, vaikka varaa siihen olisi. Tänä päivänähän me olemme kuulleet, kuinka hyvä tulos valtion osalta tänä vuonna tullaan tekemään.

Räikein esimerkki tästä oli venkoilu tiehankkeitten osalta, jolloin muun muassa Nelostie välillä Lusi—Vaajakoski ohitettiin. Palaan liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaa käsiteltäessä muun muassa juuri tähän asiaan ja muutoinkin yksityiskohtiin eri pääluokkia käsiteltäessä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelemme hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2006. Valtiovarainvaliokunta on saanut mietintönsä valmiiksi, ja täälläpä nyt sitten puhetta riittää.

Arvoisa herra puhemies! Kun tarkastelee hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2006, on siinä monia myönteisesti merkillepantavia seikkoja, mutta myös paljon kehitettävää. Aikoinansa silloin, kun me kävimme jo yhden keskustelun tästä, otin muutamia asioita. Otan nyt kuitenkin tässä vielä pari seikkaa, mitkä ovat puhututtaneet tässä koko syksyn aikana, ja sitten lisäksi käsittelen hieman tuota mietintöä.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistuu koti- ja hoivatyössä, mikä on hyvä asia, kun ajattelee ensi vuotta. Kotitalousvähennyksessä on kuitenkin kehittämisen varaa, sillä se on yksi keino saada lisää työpaikkoja Suomeen. Ensimmäisen vuoden aikana, kun kotitalousvähennys tuli, laskelmien mukaan noin 11 000 uutta työpaikkaa tuli Suomeen. Lasketaan, että jopa 30 000 uutta työpaikkaa tulee vuoteen 2005 mennessä.

Kotitalousvähennyksen käyttöalaa onkin laajennettava ja enimmäismäärää korotettava vielä nykyisestäkin. Itse olen tehnyt lakialoitteen, jossa kotitalousvähennyksen käyttöala laajenisi kotiin vietäviin atk-tukipalveluihin, ja se on mielestäni kannatettava, ja hyvin moni kokoomuslainen tämän aloitteen allekirjoittikin, koska siinä voitaisiin lisätä esimerkiksi nuorten työpaikkoja hyvin paljon ja taas toisaalta edesautettaisiin sitä, että sähköinen viestintä lisääntyy Suomessa.

Vielä kotitalousvähennykseen: myös työkorvauksen vähennyskelpoista osuutta on mielestäni korotettava.

Arvoisa herra puhemies! Toinen hyvin tärkeä asia, mikä tänä syksynä on puhututtanut, on omaishoitajien tilanne. Suomessa on yli 320 000 omaishoitajaa ja vain noin 27 000:ta heistä voidaan tukea eli on niin sanotun kunnallisen omaishoidon tuen piirissä. Omaishoidon tukihan ei ole subjektiivinen oikeus, vaan harkinnanvarainen. Se hyvä puoli on tänä syksynä tapahtunut, että olemme saaneet omaishoitajille tehtyä ihan lain. Omaishoitajien huomioiminen ihan lain tasolla ja sitä seuraava määrärahan nousu on hyvä asia. Mutta tälläkin kolikolla on valitettavasti kääntöpuolensa. Se on se, että mikäli kunnilla ei ole mahdollisuutta nostaa omaishoitoon varattuja määrärahoja riittävästi, aikaansaa tämä suunniteltu omaishoidon tuen nosto sen, että yhä vähemmän omaishoitajia pääsee tuen piiriin. Esimerkiksi kotikaupungissani Seinäjoella varattiin lisää rahaa ensi vuoden budjettiin jopa 50 000 euroa, mutta valitettavasti kaikki menee tämän lain toteuttamiseen, mikä tulee 1.1. voimaan. Uusia omaishoitajia ei voida ottaa tuen piiriin, ja tämä on kyllä erittäin surullinen asia.

Maakuntalehti Pohjalaisessa 5. päivä joulukuuta haastateltiin ministeri Hyssälää. Siellä sanotaan näin: "Liisa Hyssälä muistuttaa, että laki omaishoidon tuesta on valmisteltu yhdessä Kuntaliiton kanssa. Kansallisesta sosiaalialan hankkeesta on siirretty rahaa kunnille, joten ministeri Hyssälän mukaan kunnan on löydettävä rahat omaishoitajan palkkioon. — Rahat eivät voi enää loppua kesken vuoden." Valitettavasti ministeri Hyssälä ei ole täällä paikalla, niin että voisin hänelle kertoa, että kyllä rahat voivat loppua kesken vuotta ja te tulette sen näkemään ensi vuonna.

Mutta mitä sitten, arvoisa herra puhemies, valtion budjettiesitykselle on tapahtunut valtiovarainvaliokunnassa? Sen mietinnönhän olemme saaneet tässä viime päivinä käsiimme.

Opetusministeriön pääluokassa korotettiin opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavia vanhempien tulorajoja, erinomaisen hyvä asia. Samoin homekoulujen korjaamiseen varataan lisää rahaa sekä kirjastojen perustamiskustannuksiin. Noista homekouluista sanoisin vain sen, että valitettavan paljonhan meillä on Suomessa näitä homekouluja ja se on lasten ja nuorten terveydelle hyvin vaarallista: pitkäaikaisia seurauksia ja myös sellaisia seurauksia, joita välttämättä ei edes heti tulla havaitsemaan.

Lisäksi yliopistokeskukset saivat lisärahaa, ja se on hyvä asia, sillä niillä paikkakunnilla, joilla ei ole tiedekorkeakoulua, yliopistokeskuksilla on hyvin merkittävä asema muun muassa alueellisen kehittämisen ja elinkeinoelämän kehittämisen kannalta.

Mutta sen sijaan, jos kritiikkiä antaa tästä, mitä päätöksiä on viime aikoina tehty, niin kritiikin kyllä saakoon kouluverkon alasajo. Siihen ei voi mitenkään olla tyytyväinen. Kouluja on lakkautettu reilut 50 vuosittain. Näyttää siltä, että vauhti sen kuin kiihtyy yli 100 kouluun tänä vuonna. 168 kunnassa on menossa kouluverkon tarkistaminen tai ainakin sitä valmistellaan. Hallituksen kanta, jonka mukaan kouluverkkotunnus huomioidaan vain harvemmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa, kiihdyttää tätä kehitystä. Vaarana on, että moni elinkelpoinen koulu lakkautetaan ja koulutuksen saavutettavuus heikkenee. Kouluverkkotekijän poistaminen on hallituspuolueilta merkittävä väestöä keskittävä ja alueita autioittava linjanveto, se on todettava.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahat ovat valiokuntakäsittelyn aikana lisääntyneet 10 miljoonalla eurolla. Tästä 4 miljoonaa euroa on osoitettu alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin menoihin. Luin juuri maakuntalehti Ilkkaa, jossa 5.12. oli haastateltu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin lasten- ja nuortenpsykiatrian ylilääkäriä Hannu Leijalaa. Hänen mukaansa 10 prosentilla oman alueemme 48 000:sta alle 20-vuotiaasta lapsesta ja nuoresta on sen asteinen mielenterveyshäiriö, joka tarvitsisi erikoissairaanhoidon arviota. Onkin erinomaisen tärkeää, että me saimme jälleen kerran palautettua nämä korvamerkityt rahat budjettiin. Tämähän on jouduttu tekemään jo muutamana vuotena, ja se on tietysti aika surullista, että aina joudutaan tälla tavalla vähän niin kuin tulipaloja sammuttamalla hoitamaan tätä asiaa. Mielestäni lasten ja nuorten psykiatrinen hoito tarvitsisi pitkäjänteisemmän kehittämistyön ja myöskin vakaamman rahoituspohjan.

Mitä muuta sitten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta voidaan todeta tuolta mietinnöstä? Tyytyväinen olen myöskin mainintaan siitä, että apurahan saajien sosiaaliturvaan luvataan palata, ja samoin siihen, että adoptioperheiden perhevapaa-asiaan luvataan palata. Adoptiovanhemmathan ovat eriarvoisessa asemassa biologisten vanhempien kanssa, kun puhutaan perhevapaista.

Mutta sitten mistä vielä olen huolissani, niin olen huolissani hoitotakuun toteutumisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahat eivät valitettavasti, vaikka niitä valtionosuuksia on lisätty, riitä siihen, että hoitotakuu toteutuisi kaikilla ryhmillä tasapuolisesti. Kyllä operatiivinen puoli ja leikkaushoitojonot hoituvat jotenkuten, mutta vammaiset, vanhukset ja pitkäaikaissairaat ovat niitä, jotka monesti jäävät hoitotakuun jalkoihin. Valitettavasti semmoista tietoa tulee.

Äsken olimme kuuntelemassa syöpäpotilaiden sytostaatti- ja yleensä lääkehoidon merkityksestä mutta myöskin siitä, miten kallista se on. Ja asiantuntijat totesivat meille, että hyvin eriarvoisessa asemassa ovat syöpäpotilaat riippuen siitä, millä paikkakunnalla he asuvat, ja näinhän sen ei pitäisi olla.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan huoli on myös kunnista, siitä, miten ne kykenevät järjestämään peruspalvelut kansalaisilleen. Negatiivisen vuosikatteen kuntia oli viime vuonna 138 eli kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Saamamme tiedon mukaan huono kehitys sen kuin jatkuu. Harkinnanvaraista kuntien köyhäinapua haki tänä vuonna ennätysmäärä kuntia. Kuntapäättäjät karsivat kuntalaisten arvostamia palveluja ensi vuoden budjetista, sen me jo tiedämme. Samaan aikaan valtio tekee reilun 3,5 miljardin euron ylijäämää, mutta hallitus kieltäytyy maksamasta kunnille valtion ottamaa pakkolainaa. Maksamatta jäävät rahat ovat suoraan pois kuntien opetustoimesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja ne koskettavat meitä kaikkia.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen harjoittama onnistunut talouspolitiikka on tuottanut hyvää tulosta. Työllisyys kehittyy rivakasti ja mahdollistaa liikkumavaraa muun muassa hyvinvointipalveluiden tuottamisessa, mikäli kehitys jatkuu suotuisana, niin kuin tällä hetkellä näyttää. On jatkettava toimia, joilla Suomen kilpailukykyä vahvistetaan ja yrittäjyyttä kannustetaan, aivan kuten ensi vuoden budjetissa panostetaan koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Starttirahan mahdollisuus myös ei-työttömille on mahdollistanut monen yrittäjän alkutaipaleen. Tärkeää on lisätä toimia, joilla yritysten kasvua, markkinointia ja kansainvälistymistä edistetään. Yliopistokeskusten lisärahoitus oli todella tervetullutta, koska se antaa monelle maakunnalle aluekehittämiseen tärkeitä elementtejä. Uusien innovaatioiden avulla on valjastettava teknologia palvelemaan myös kuntapalveluja, joista hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Lahdessa hammashoidon peruutusaikojen käyttöönotto ja erikoissairaanhoidon jonon hallinta. Näillä parannetaan palveluja ja lisätään tehokkuutta. Monia hyviä tavoitteita on toteutettu, mutta edelleen on paljon haasteita hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamisessa. Koulutus lisää tasa-arvoa parhaiten ja estää syrjäytymistä, siksi perusopetuksen laatuun ja toimivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ammatillisen koulutuksen on kyettävä nykyistä paremmin motivoimaan opiskelijansa. Suuri joukko keskeyttää opintonsa eikä löydä paikkaansa yhteiskunnassa, ja syrjäytymisen riski on suuri.

Voidaksemme vastata yhteiskunnan tarpeisiin meidän on yhdessä löydettävä keinot oppimishalukkuuden lisäämiseksi. Työpajat ja oppisopimuskoulutus osaltaan ovat hyviä väyliä ammattiosaajiksi. Meillä on jäämässä suuri joukko ammattiosaajia eläkkeelle. Kirvesmiehet, sähkömiehet ja putkiasentajat ovat jo tällä hetkellä vähissä. Budjettiesitys pitää sisällään monia hyviä uudistuksia. Kotitalousvähennys kaksinkertaistetaan kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta 2 300 euroon. Kotitalousvähennystä on kuitenkin edelleen kehitettävä. Se mahdollistaa monipuolisen palvelurakenteen kasvun. Käyttöön otetaan matalapalkkatuki työnantajille, jotka työllistävät kokopäiväisesti 54 vuotta täyttäneen henkilön. Pienituloisten asemaa parannetaan, myös erityisryhmien asunto-oloja, poistamalla 7 prosentin omavastuu toimeentulotuen saajilta jne.

Pienituloiset eläkeläiset ja työttömät odottavat myös ostovoimansa parantamista, ja yksi keino olisi elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen edes lähelle EU:n keskitasoa. Meillähän arvonlisävero on elintarvikkeiden osalta edelleen 17 prosenttia, vaikka EU:hun liittymisen yhteydessä tehtiin laki 12 prosentista. Tätä on vain siirretty vuosi vuodelta. Tämän vaikutus olisi merkittävin pienituloisille ja lapsiperheille, mutta lisäisi kaikkien osalta ostovoimaa muihin tarpeisiin. Näin osa elintarvikkeiden arvonlisäverotuoton vähennyksistä tulisi muiden hyödykkeiden kautta takaisin. Suomalaisen elintarvikeketjun pitää toimia todella tehokkaasti, jotta ruokakorin hinta olisi lähellä EU:n keskitasoa, kun vertailussa on esimerkiksi Ison-Britannian nolla prosenttia.

Arvoisa puhemies! Liikenteen ja logistiikan sujuminen on edellytys talouden ja työllisyyden kehittymiselle eri maakunnissa. Viimeiset kymmenkunta vuotta ovat liikennemäärärahat olleet alimitoitetut. Peruskorjausta odottavia tie- ja ratahankkeita on luvattoman suuri määrä. Liikenneturvallisuus edellyttää pikaisia peruskorjauksia, ja monet tärkeät uudet hankkeet odottavat vuoroaan. On löydettävä erilaisia malleja, joilla voidaan toteuttaa huomattavasti nykyistä suurempi määrä liikennehankkeita. Olen tyytyväinen, että budjettikirjauksen mukaan aloitetaan Lahti—Luumäki-ratahanke. Lisäksi Lusi—Vaajakoski ja Lusi—Mikkeli-tiehankkeet ovat käynnistymässä ensimmäisen korin mukaan. Päijät-Hämeessä edellytämme, että Vt 12:n, Uusikylä—Kouvola-tien, peruskorjaus myös käynnistetään nopeasti. Olen tyytyväinen, että saimme lisättyä valtiovarainvaliokunnassa perustienpitoon 7,85 miljoonaa euroa ja perusradanpitoon 6 miljoonaa euroa ja joukkoliikenteeseen 6,5 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoihin lisättiin 10 miljoonaa euroa, josta 4 miljoonaa alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin menoihin. Määrärahalisäys ympäristötöihin 1,9 miljoonaa euroa on vastuullista ympäristöpolitiikkaa. Rajavartiostolle esitetty 1,3 miljoonaa euroa on tasokorotus, jonka olisi pitänyt olla jo budjettiesityksessä.

Arvoisa herra puhemies! Pääluokkien osalta esittelen myöhemmin niin puolustusministeriön kuin sisäasiainministeriön pääluokat.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen tänään kuunnellut täällä pidettyjä puheita pitkin päivää, olen tullut siihen tulokseen, että meillä kaikilla riippumatta puoluekannasta on ihan samat murheet ja toivomukset. Jollain tavalla tuntuu siltä, että kannattaako täällä kaikkien puhua, kun paperit eivät kuitenkaan muutu miksikään, mutta yritän siitä huolimatta.

Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälinen kilpailukyky ratkaisee sen, onko Suomella ja suomalaisilla valinnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Liikkumisen taloudellisuus, joustavuus ja turvallisuus on yksi keskeinen kilpailutekijä. Tämä ei ilmeisesti ole ihan selvinnyt budjetin laatijoille. Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, on väylärahojen taso ollut riittämätön koko hallituskauden eikä tämäkään budjetti nyt ikävä kyllä tuo siihen muutosta.

Pääjohtaja Jorma Ollila korosti juhlapuheessaan aikaisemmin tänä vuonna teknologiateollisuuden 100-vuotisjuhlassa sujuvan liikenteen merkitystä kansainvälisen kilpailukykymme tärkeänä osa-alueena. Liikenneratkaisujen, logistiikan, suhteellinen merkitys kasvaa koko ajan. Yritystoiminnan onnistuminen on yhä enemmän kiinni myös siitä, että tavara kulkee nopeasti ja varmasti. Kansainvälisen yritystoiminnan kannalta katsoen liikennejärjestelyjä pidetään eräänlaisena kansallisena näyttönä siitä, että maassa yleensäkin pystytään ratkaisemaan yritystoimintaa haittaavia ongelmia.

Valtavat liikenneruuhkat Ruuhka-Suomessa keskeisillä vilkkaan liikenteen väylillä ovat suurta kansantaloudellista tuhlausta ja mahdollisuuksien hukkaamista. Emme me voi täällä pitää normaalina sitä, että työpaikkaliikenteeseen kuluu tunti kumpaankin suuntaan niin kuin monessa pääkaupungissa. Suomi on tunnettu siitä, että täällä on turvallista, puhdasta, on helppo liikkua, ja pitäkäämme maamme sellaisena.

Hallituksen olisi tullut panostaa oleellisesti enemmän tieverkostoon ja nimenomaan talousvaikutuksiltaan vaikuttavimpiin teihin. Kiireellisimmät hankkeet tulisi sijoittaa suurimman liikennetiheyden alueille, ja siksi on ymmärtämätöntä isänmaan tulevaisuuden vaarantamista se, että varoja ei näihin suunnata.

Tällaisia koko maan kannalta elintärkeitä hankkeita ovat etelässä kantatie 51, Kehä ykkönen, Kehä kakkonen, Kehä kolmonen. Me kaikki, jotka liikumme täällä, tiedämme, kuinka suunnattoman paljon aikaa kuluu hukkaan, kun istumme siinä liikenteessä, ja tiedämme nimenomaan näiden teiden kiireellisen parantamisen merkityksen. Kun katsotaan näiden kohdalla laadittuja hankesuunnitelmia, voidaan todeta, että niissä takaisinmaksuajat ovat mitattavissa muutamissa vuosissa eikä vuosikymmenessä, kuten joidenkin hankkeiden kohdalla, jotka nyt ovat listalla. Hyvänä pidän tässä sitä, että on ryhdytty jatkamaan Tampere—Nokia-ohitustietä, joka kuuluu myös näihin erittäin pulmallisiin liikennealueisiin.

Arvoisa puhemies! Osaaminen yleensä ja erityisesti tutkimus sekä tuotekehittely tunnustetaan tässäkin salissa aivan keskeiseksi todelliseksi mahdollisuudeksemme kansainvälisessä kilpailussa. Sen tunnustaminen ei kuitenkaan ilmene tässä hallituksen esityksessä valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi. Tähän olisi tullut panostaa oleellisesti enemmän, näillä panostuksilla emme pärjää. Teollisuutemme käy jatkuvaa kamppailua olemassaolostaan. Se tarvitsee osaavia ja motivoituneita tekijöitä, joita niin haluttaessa kasvaa suomalaisesta nuorisosta. Kaikkia tekijöitä emme kuitenkaan voi itse kouluttaa, vaan tarvitsemme myös työ- ja kehittymishaluisia ulkomaisia työntekijöitä, jotta tulevaisuudessakin tehtaitten pyörät pyörivät.

Arvoisa puhemies! En malta olla toistamatta vaatimusta valtion kunnilta ottaman pakkolain palauttamisesta. On mielestäni huonoa kansallista taloudenpitoa, että valtio ottaa kunnilta korottoman pakkolainan ja pakottaa kuntia lisäämään korollista lainanottoaan samalla kun valtio ylijäämästään maksaa muita lainoja. Tämä tuntuu vanhaan tapaan sanottuna hölmöläisten touhulta. Toivon tähän muutoksia.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen budjetti, valtiovarainministeri Heinäluoman esittelemä ja hänen ensimmäisensä, on kuvattu täällä jo huolellisesti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Ala-Nissilän ja hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuorojen käyttäjien puheenvuoroissa ja semmoinen kokonaisvaltainen katsaus monelta näkökulmalta on täällä annettu. Sen vuoksi ajattelin, että en lähde mitään suurempaa yleispoliittista katsausta tähän enää luomaan, toistelemaan niitä näkökulmia, vaan kiinnitän huomiota muutamiin yksityiskohtiin, jotka tietenkin myöskin siellä pääluokkakohtaisessa käsittelyssä olisivat, ehkä paremminkin, kohdallaan.

Mutta ajattelin kuitenkin kiinnittää tässä huomiota ensinnäkin perustienpidon kohtaan. Sinne osoitetaan kaikkiaan yli 586 miljoonaa euroa, ja siihen sisältyy jo valiokunnan 8 miljoonan euron lisäysesitys. Tästä huolimatta on valitettavasti todettava se, että emme kykene näillä investoinneilla pitämään yllä väyläverkkomme kuntoa, vaan jatkossa tulee olemaan valiokunnankin arvion mukaan tilanne se, että huonosta kunnosta johtuvia rajoituksia, joita nyt on 300 kilometriä, on neljän vuoden päästä arviolta 700 kilometriä. Nämä luvut koskevat nimenomaan rataliikennettä.

Mutta perustienpidon osaltakin on tilanne esimerkiksi laajoissa maakunnissa, kuten Lapissa se, että tarpeet ovat huomattavasti suuremmat, kuin mihin nyt ylletään. Tämä on valitettavaa monessakin mielessä. Nimittäin kyllä tämä perusinfra myöskin antaa kansalaisille tunteen siitä, että me edelleen uskomme tulevaisuuteen, jos näitä investointeja uskallamme tehdä. Sama koskee myöskin ilmailuliikennettä ja rataliikennettä. Rataliikenteeseen ohjataan 291 miljoonaa euroa, johonka sisältyy eduskunnan lisäämä 6 miljoonaa euroa. Kuten jo totesin, sielläkin tarpeet ovat todella merkittäviä.

Oman vaalipiirini osalta on todettava, että juuri nämä liikenneinvestoinnit ovat sen takia tärkeitä, että se on muualta maailmasta katsottuna kaukainen maakunta. Sekä ilmailuliikenne, rataliikenne että perustienpito ovat matkailun kannalta ja tuon alueen saavutettavuuden kannalta keskeisiä asioita. Kun sinne nyt on miljardikaupalla investoitu esimerkiksi Ylläs—Levi—Olos-alueelle, niin on äärettömän tärkeää, että vastuullisesti suhtaudutaan myöskin tähän saavutettavuuskysymykseen.

Oletettavissahan on, että tämänhetkinen vuodepaikkamäärä, joka tuolla tunturialueella on noin 35 000—45 000, kaksinkertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvuvauhti on tällä hetkellä sellainen. Silloin se edellyttää, että kaikki nämä liikennemuodot ovat myöskin asianmukaisessa kunnossa. Se edellyttää suuria investointeja esimerkiksi rataliikenteen osalta. Kolarin radan peruskorjaus ja sähköistäminen olisivat aivan välttämättömiä hankkeita seuraavien vuosien aikana. Viimeistään seuraavan vaalikauden aikana näihin toimenpiteisiin tulisi päästä.

Pohjoismaiden neuvostossa oli elinkeinovaliokunnassa mielenkiintoinen suositus, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että raja-alueiden liikenneinfraa suunniteltaessa ja investointeja päivitettäessä tulisi ottaa huomioon myöskin naapurimaitten näkemykset tai ainakin pyytää lausunnot sieltä. Tuohan on tuolla pohjoisessa mielenkiintoista, että esimerkiksi norjalaiset ovat hyvin aktiivisesti tehneet suunnitelmia radan jatkamiseksi Kolarista aina Skibotteniin saakka. Samaten Ruotsin valtiopäivillä on aloite radan jatkamiseksi Kolarista Svappavaaraan, ja näin siihen yhdistettäisiin Kiirunan radan linja. Kaikki uudet investoinnit tuntuvat tietysti mahdottomilta nykyisen ajattelutavan vallitessa, mutta kun me pohjoisen elinkeinoelämää ajattelemme pitemmällä tähtäimellä sekä matkailun että myöskin energiapolitiikan kannalta, niin eivät ne olekaan niin järjettömän tuntuisia kuin saattaisi ensi käteen ajatella.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on laatimassa matkailustrategiaa. Tällaisen strategian laatiminen edellyttää kiinteää yhteistyötä myös monien muiden ministeriöiden kanssa, ei vähiten maa- ja metsätalousministeriön kanssa, joka on luonnonvaroja hallinnoiva ministeriö. Tässä mielessä on hieman surullista huomata se, että tällaista yhteen pelaamista ei ainakaan vielä budjettikirjassa näy. Esimerkiksi kalastuspolitiikan osalta "kolmessa M:ssä" ei vielä nähdä sen kummemmin merialueitten, pohjoisen jokien kuin sisävesienkään osalta riittävästi kalastuksen merkitystä esimerkiksi matkailuelinkeinon kannalta. Suomi on tässä varmasti yksi niistä maista, joilla on maailmassa parhaat edellytykset kehittää tätä elinkeinoa. Mutta se edellyttää silloin silmien avautumista kaikilla sektoreilla, myös maa- ja metsätalousministeriön puolella.

Toivottavasti KTM:n matkailustrategian laatiminen onnistuu. Senhän on ilmoitettu ensi keväänä tulevan. Toivottavasti siinä saadaan, niin kuin hallituksen politiikkaohjelmat oikeastaan edellyttävät, tällainen poikkihallinnollinen yhteistyö käyntiin. Tässä ei voi olla mainitsematta sitä, että tämä tietysti merkitsisi myöskin Itämeren lohenkalastuskiintiöiden osalta kansainvälisten neuvottelujen käynnistämistä siitä, että niitä huomattavasti rajoitettaisiin. Näin saataisiin sekä rannikolle että jokialueelle uusia mahdollisuuksia sekä matkailun että myöskin elintarvikekalastuksen osalta.

Pohjoisen osaamisen säilyttämisen kannalta on tärkeää, että Metsäntutkimuslaitoksen toimipisteet myös siellä säilyvät ja että niitä kehitetään. Ilmastonmuutos aiheuttaa paineita siihen, että metsänrajatutkimusta kehitetään. Sekä Kolarin että Rovaniemen tutkimusasemat ovat erikoistuneet myös matkailun ja luonnon suhteen tutkimiseen. Ne ovat erittäin ajankohtaisia jatkuvasti. Myöskin Itä-Lapissa Sallan sivupisteen säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeätä.

Pohjoinen tuki maataloudelle on aivan välttämätöntä. Niissä olosuhteissa tuo elinkeino ei voi menestyä ilman riittävää ja oikein suunnattua tukea. Porotalous tulee varsin niukalla tuella toimeen. On hyvä, että eduskunnassa nyt sitten lisättiin poroaitojen rakentamiseen sen verran, että Suomi pystyy kansainvälisistä sopimuksista, jotka on yhdessä sopinut Norjan ja Ruotsin kanssa, pitämään kiinni.

Vankilaolot ovat herättäneet huomiota, ja niitä panostuksia on tulevaisuudessa lisättävä. Harmi, että ei löytynyt sen verran rahaa, että Yli-Tornion avovankilaan olisi saatu pari lisätyöntekijää. Se olisi mahdollistanut jo valmiiksi rakennettujen vankilatilojen täysimääräisen käytön. Tässä täytyy panna toivo lisäbudjetteihin.

Lopuksi on mielihyvällä pantava merkille se, että ed. Jukka Gustafssonin kanssa laatimamme aloite kansanopiston internaattiopiskelijoiden asumislisän korottamisesta myös liikunnan koulutuskeskusten osalta toteutuu 30 euron kuukausilisänä 1.11. alkaen. (Puhemies koputtaa) Tämä on varsin viisas ratkaisu, ja täytyy toivoa, että se tulevina vuosina sisältyy jo valtion tekemään budjettiesitykseen.

Suomi-poika ja Suomi-tytär kyllä pärjäävät sillä samalla hengellä, millä on selvitty ankarista olosuhteista ja sotien melskeistä. Rahaa näyttää olevan aivan riittävästi tärkeisiin (Puhemies koputtaa) kohteisiin. Turha surkuttelu vain pois. Pidetään huolta köyhistäkin. Yhteisvastuun ja yrittäjyyden hengessä me kyllä selviämme.

Pekka Vilkuna /kesk:

Herra puhemies! Koskeekohan tämä 10 minuutin sääntö myös näitä jälkeenpäin pyydettyjä puheenvuoroja? Tavallisesti se ei koske. Ajattelin vaan ...

Se on ohjeellinen, mutta ei absoluuttinen. En yritäkään ylittää sitä.

Aivan ensiksi ed. Vielmalle haluan sanoa, että hän on tehnyt aivan oikean havainnon, että on tapauksia, että ministeriön ehdotukset menevät yli eduskunnan. Mutta siinä hän on väärässä, että hän luulee sen käytännön tulleen ja syntyneen tämän hallituksen aikana. Se käytäntö minun kokemukseni mukaan syntyi silloin, kun meillä oli tässä maassa demokratian häiriötila. Voi sanoa sitä sateenkaarihallituksien kahdeksaa vuotta demokratian häiriötilaksi. Silloin valitettavasti ministeriöt ottivat valtaa itselleen, koska ei kumpikaan puoli, ei oikea puoli eikä vasen puoli, uskaltanut hallitussovun nimessä kyseenalaistaa sitä heidän vallankäyttöään. Siitä nyt ollaan pyristelemässä pois, mutta ei ole minun mielestäni päästy riittävän nopeasti pois.

Tulevasta hallituspohjasta tässä on muutamassa puheenvuorossa puhuttu, mikä se tulee olemaan vaalien jälkeen. Olipa se mikä hyvänsä, niin sillä hallituksella tulee olemaan aika vaikea ratkaisu edessään, sillä tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus, mistä nyt on puhuttu paljon, joka puhututtaa maakuntaa paljon, pitää sisässään yhden eduskunnan kannalta hyvin tärkeän elementin, josta ei ole puhuttu minun mielestäni riittävästi. On puhuttu vain siitä, maksaako palvelut kunta vai valtio, hoidetaanko ne maakunta- vai alue- vai miltä tasolta hyvänsä. Ei ole puhuttu siitä kolmannesta kaikkein tärkeimmästä tekijästä, palvelun saajasta. Minulla on vakaa käsitys, että sitä puolta on perkattava ja se ei tapahdu maakuntatasolla, koska menot ovat pääsääntöisesti lakisääteisiä. Meidän on tässä talossa pystyttävä tekemään, tai niiden, jotka tässä sitten seuraavalla kaudella ovat, pystyttävä tekemään tietynlainen perkaus. Raadollisesti sanottuna tämä hyvinvointiyhteiskunta tässä mallissa, mitä nyt ollaan eletty, on tullut tiensä päähän. Sieltä on subjektiivisia oikeuksia poistettava ja maksuoikeuksia tietyille palveluille tulotasoon perustuen vaadittava.

Työvoimahallinnon alalta haluan sanoa, että edelleen se puuhastelu, tempputyöllistäminen, työttömien päivähoitolinja, jatkuu valitettavasti. Hallinnolla on hyvin vähän tekemistä varsinaisen työllistämisen kanssa. Siinä mielessä siellä pitäisi tehdä hyvinkin rajuja järjestelyitä. Osa siitä työttömien määrästä, jotka ovat työvoimaviranomaisten termien mukaan vaikeasti työllistettäviä, kyllä pitäisi päästää luokkaan "mahdottomia työllistettäviä" elikkä panna heidät kansalaispalkalle tai jollekin muulle, eläkkeelle tai pois sieltä kortistosta. Ei siinä ole mitään järkeä, että noin kalliilla organisaatiolla heitä päivähoidossa pidetään. Kuitenkin tulokset ovat hyvin heikkoja. Aina sieltä jokunen työelämäänkin onnistuu luiskahtamaan, mutta prosentti on pieni.

Nuorten yhteiskuntatakuuta tässä valtiovarainministeri Heinäluomakin kehui. Se on erittäin hyvä järjestelmä, mutta siihenkin pitää tulla yksi lisäpointti. Heinäluoma piti hyvänä sitä, että kaikilla on mahdollisuus päästä, kaikki saavat päästä opiskelemaan tai työhön tai harjoittelemaan. Kyllä sinne pitää lisätä myös "kaikkien täytyy lähteä". Meillä ei ole varaa päästää nuoria syrjäytymään tulevaisuudessa. Tällä yhteiskunnalla ei ole siihen varaa, että nuoret terveet ihmiset ottavat toimeentulotuella elämisen tavaksi. Meillä oikean normaalin työn tekemisestä, tavallisen työn tekijöistä rupeaa tulemaan puutetta. Siinä mielessä nuoret pitää ohjata siihen yhteiskunnalliseen vastuuseen, joka ihmisen kuuluu ottaa. Ei meillä eikä minua edeltävillä sukupolvilla ollut valinnan mahdollisuutta, haluaako lähteä tekemään työtä vai eikö halua. Sitä vaan oli pakko mennä, eikäpä se ihminen siinä pilalle ole mennyt.

Kansainvälisestä kilpailukyvystä on puhuttu. Budjetissa on sitä asiaa tukevia tekijöitä useitakin, mutta enempikin sinne puolelle saisi painostaa, painottaa asioita. Yhtenä kilpailukykytekijänä on osaaminen, koulutus, keskiasteen koulutus, ammattikorkeakoulukoulutus, yliopistokoulutus. On tärkeätä, että ne ovat laajalla rintamalla, mutta toisin paikoin näyttää, että varsinkin tämä ammattikorkeakoulupuoli on mennyt jo liika laajaksi, että pitäisi pystyä jonkun verran sitä kynnystä siihen laitokseen nostamaan, että ne, jotka sinne pääsevät, myös käyvät sen koulun ja oppivat siellä opit ja hyödyttävät sitä kautta yhteiskuntaa. Jos me kaikki, koko ikäluokan, niin kuin on jossain päin Suomea mahdollista, koulutamme insinööriksi, niin se on aivan varma, että niiden insinöörien taso ei ole kansainvälistä kilpailukykyä vaativalla tasolla. Mieluummin hiukan vähemmän mutta korkeatasoista koulutusta. Kuulee monesti sanottavan, että osaaminen, koulutus, pitää meidät maailman kilpailukyvyn huipulla, kilpailun huipulla. Ei ole näin. Vain huippuosaaminen antaa meille mahdollisuuden kilpailla siitä johtopaikasta.

Yksi kansainvälisen kilpailukyvyn tekijä on liikenne. Eduskunta on lisännyt sille puolelle rahoja, hyvä näin, mutta on aika tympeää, että se pitää sinne vähän niin kuin eduskunnan kiristämällä tuoda. Kyllä pitäisi pystyä ymmärtämään tulevissa budjeteissa, että liikenneväylät ovat kansallisomaisuutta ja ne ovat kaiken elinkeinotoiminnan perusta ja ennen kaikkea koulu on kasvukeskus. Se on tulevaisuuden kasvukeskus, eikä sitä saa päästää saareen. Siinä mielessä Nelostien parantaminen Lusista Jyväskylään ja aina ylös asti on erittäin tärkeä asia, samoin kuin Seinäjoki—Oulu-rataosuuden parantaminen. Siinä saadaan junalle lisää vauhtia.

Pääluokkakohtaisiin yksityiskohtiin menen sitten niiden ollessa keskustelun aiheena.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ensimmäiseksi ed. Rundgrenin erinomaisen näkemyksen matkailusta, jonka hän toi keskeisesti esiin omassa puheenvuorossaan. Se on Suomelle tärkeä elinkeino. Sen kehittäminen ja oikeasti hyödyntäminen vain on vielä todellakin lapsenkengissä tai kehdossa. Toivottavasti tulevaisuudessa siihen löytyy sellaisia eväitä, että me saamme Suomesta Suomen kaltaisen matkailumaan.

Suomella on mennyt kohtuullisen hyvin tällä vuosituhannella. Olemme saaneet pidettyä talouden vireän positiivisena, ja kasvu on ollut niin EU:n sisällä kuin globaalistikin reipasta. Monet keskeiset EU-maat ovat tällä hetkellä valitettavan suurissa vaikeuksissa, työllisyyden, inflaation ja hitaan kasvun kaltaisissa ongelmissa. Tästäkin johtuen meillä ei ole kuitenkaan pienintäkään syytä jäädä paistattelemaan päivää positiivisista tilastoista huolimatta, vaan näkökentässämme on suuriin ja vaikeisiin haasteisiin vastaaminen, jotta nykyinen palvelurakenne voidaan ylläpitää. Täällä salissa niitä on listattu jo runsaasti, ja niistä vaikeimpana tulee olemaan väestörakenteen muutos, ikääntyminen, ja tältä osin hyvinvointijärjestelmän ylläpitäminen. Riskien ei pidä antaa toteutua, vaan meidän päättäjien on löydettävä keinoja niiden välttämiseen. Uudistuksien on oltava rohkeita ja innovatiivisia, jotta heikkenevän huoltosuhteen ja työvoimapulan kaltaiset uhat voidaan välttää.

Arvoisa puhemies! Kansantaloutemme suurin sairaus on edelleen korkeana pysyvä työttömyys. Sen purkaminen tuntuu olevan hallituksen keinovalikoimien ulottumattomissa. Pientä edistymistä on onneksi tapahtunut, mutta todelliset saavutukset antavat odottaa itseään. Meidän on mahdotonta vastata tulevaisuuden haasteisiin, jos jo tässä vaiheessa kompuroimme. Työllisyysasteen nostaminen tavoiteltuun 75 prosenttiin vaatii voimakkaita lääkkeitä, joista yhden piti olla matalapalkkatuki. Toivottavasti se on sitä. Osittain se kuitenkin vesittyi valmistelussa, kun siihen luvatuista useista sadoista miljoonista euroista maaliin saatiin vain reilu viidennes ja kun sekin rajattiin koskemaan vain tiettyjä ikäryhmiä. Rahaa olisi pitänyt käyttää enemmän, ja tähän pakettiin olisi pitänyt ehdottomasti ottaa mukaan nuoriso, joka ei meinaa tai joillakin tahoilla ei haluakaan löytää työtä itselleen.

Toinen hallituksen sokeista pisteistä on valtion ja kuntien välinen yhteistyö. Historiallisen huono kuntien taloustilanne on monen asian summa, mutta tärkeimmäksi syyksi nousee menojen suuri kasvuvauhti, samalla kun verotulot ovat jääneet paljon odotettua pienemmiksi. On myös muistettava kustannusjaon tarkistus, jossa hallitus viivyttelee aivan liikaa. Kunnat ovat tilanteessa, jossa keinot käyvät vähiin. Veroprosentin korotukset ja lainanoton lisääminen ovat lyhytnäköisiä vaihtoehtoja. Pelkkä toimintojen tehostaminen ja karsiminen eivät myöskään pitkälle vie, sillä nyt on jo kunnissa työntekijät ajettu monilla tahoilla selkä seinää vasten.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana yrittäjyydestä. Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä ja yhtä lailla uusia yrityksiä. Meillä on kohtuullinen määrä pieniä mikroyrityksiä, ja kun palvelurakenneuudistus etenee oikeasuuntaisesti, syntyy tällöin luonnostaan palvelualoille uutta pienyrittäjyyttä. Tilastojen mukaan kasvuyritysten määrä on kuitenkin vähentynyt viimeisten vuosien aikana siinä määrin, että se ei voi olla heijastumatta talouskehitykseen tulevaisuudessa. Ilman kasvuhakuisia veturiyrityksiä työllisyys ei parane. Meidän on tuettava ja kannustettava yritysten kasvua ja luotava monipuolisia mahdollisuuksia työllistämiseen ja investointien lisäämiseen. Meillä vienti on menettänyt asteittain markkinaosuuksiaan, ja se on seikka, joka näkyy siitä, että kasvuyritysten kasvu on heikentynyt roimasti.

Meidän pitää helpottaa pikaisesti yritysten sukupolvenvaihdoksia, joiden vuoksi yrityksissä ei tällä hetkellä ole uskallusta tai halua lähteä etsimään voimakkaampaa kasvua. Me olemme tyytyväisiä nykytilaan emmekä siten halua ottaa turhia riskejä. Suomalaiset yrittäjät vanhenevat kuitenkin vauhdilla. Joka kolmannella yrityksellä on lähitulevaisuudessa edessään joko uuden yrittäjän löytäminen tai toiminnan lopettaminen kokonaan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tämä koskee lähes 80 000:ta yrittäjää ja heidän omistamissaan yrityksissään yli puolta miljoonaa työntekijää.

Arvoisa puhemies! Täällä liikenne ja liikennerahat on tuotu myös monella taholla, sekä hallituksesta että oppositiosta, esiin, se, että ne ovat aivan riittämättömät. On helppo yhtyä tähän näkemykseen. Oman kilpailukykymme takia meidän on pakko liikenneinfraan investoida selvästi enemmän kuin tällä hetkellä, jo ihan matkailuinvestointienkin kannalta, joita ed. Rundgren tuossa toi erinomaisesti esiin.

Huolestuttavia ovat myös poliisien määrärahat ja poliisien virkojen väheneminen varsinkin Itä-Suomessa. Sinne puolelle on saatava lisäpanoksia.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Edellä ed. Paajanen puhui yrityksistä, yritysten mahdollisuudesta kilpailla, yritysten kilpailukyvystä tavalla, johon on hyvin helppo yhtyä. Me olemme samoilta seuduilta kotoisin ja tiedämme, että näitä vetureita tarvitaan tai muuten ei tule mistään mitään. Miten nämä veturit ja miten sitten se infrastruktuuri, jolla veturit kulkevat — nyt en puhu siis rautatiestä, vaan ylipäänsä, tämä on kielikuva siitä — onko meillä semmoisia mahdollisuuksia, joilla me yritystoimintaan saamme iskukykyä siitä, että yritykset toimivat hyvien liikenneyhteyksien päässä ja varrella? Se on meidän mitä merkittävin tehtävämme, jotta näin voitaisiin asia hoitaa. Kaakkois-Suomessa jos missä tämä problematiikka noin kaikessa kokonaisuudessaan tunnetaan ja vielä enemmänkin kuin kansallisessa kokonaisuudessa niin, että meillä on yhteistä rajaa itään päin varsin paljon ja myöskin mahdollisuuksia siellä, joista on vähän vaikea Suomen eduskunnassa puhua sen takia, että se puhe olisi yksipuolista, mutta emme me voi myöskään siitä vaieta. Meidän täytyy tietää ja tiedostaa se, että me olemme strategisesti, siis yrityselämän kannalta, liikenteen kannalta strategisesti, erittäin tärkeässä asemassa siinä osassa Suomea, missä me olemme, ed. Paajanen, minä, ed. Seppo Lahtela ja ed. Anneli Kiljunen myöskin. Se, että tästä asiasta täällä nyt puhutaan, ei varmaan ole sattumaa, koska salin enemmistö on juuri sieltä kotoisin.

Herra puhemies! Eurooppa on kuitenkin se yhteinen iso viitekehys, johon me sijoitamme ja johon me sijoitumme. Suomen EU-jäsenyys ja täysimääräinen osallistuminen kaikkeen jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön on merkinnyt peruuttamattomia muutoksia suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin niin talouden kuin politiikankin alalla. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehitys riippuu jatkossa entistäkin voimakkaammin Euroopan unionissa tapahtuvista ja tehtävistä päätöksistä. Tämä ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, mitä äsken puhuin paikallisesta yritystoiminnasta. (Ed. S. Lahtela: Eivätkö ne ole vieraita toisillensa?) — Ei millään tavalla, ed. Lahtela, ne ovat saman asian kaksi puolta, joista toista puolta ei ole olemassa ilman toista. — Jotta eurooppalainen hyvinvointimalli säilyy ja vahvistuu, Euroopan asema maailmantaloudessa edellyttää panostusta tietenkin työllisyyteen. Tehokkaimmin tähän vaikutetaan turvaamalla tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet jokaiselle kansakunnalle, kansalaiselle ja kohottamalla tutkimus- ja tuotekehityspanostus 3 prosenttiin EU-maiden kansantulosta.

Täystyöllisyyttä on siis edelleenkin ja yhä vielä pidettävä keskeisenä tavoitteena. Tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista vain silloin, kun Euroopan kilpailukyky on riittävä ja alueen talous kasvaa kestävällä tavalla. Lähtökohtana onkin oltava, että Euroopan unioni rakentuu meille tuttujen ja tärkeiden arvojen varaan, siis demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, erilaisuuden hyväksymiselle ja tietenkin oikeusvaltion periaatteille. EU:n tulee tai sen on pakko edistää näitä arvoja myös rajojensa ulkopuolella ollakseen uskottava. Unioni on maailman suurimpana talousalueena merkittävä toimija maailmanlaajuisesti myös. Euroopan unioni voi tasapainottaa globaalia kehitystä monin tavoin. Unionin jäsenyys suojaa pieniä jäsenvaltioita myös maailmantalouden uhkatekijöiltä. Tämä on se positiivinen näkökulma. Negatiivisia näkökulmia tässä EU-keskustelussa me olemme riittämiin täällä kuulleet. Niistä muuten osa ei perustu oikeastaan mihinkään faktoihin, siis osa näistä negatiivisista vaihtoehdoista.

EU:n on oltava aktiivinen kansainvälinen toimija, jonka talous- ja kauppapoliittinen linja perustuu tavoitteelle varmistaa EU:n kaikkien alueiden kansainvälinen kilpailukyky ja suotuisa työllisyyskehitys sekä maailmanlaajuisesti kestävä kehitys. Kestävä kehitys tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin ympäristöä, ympäristön mukaan ottamista, sen huomioimista. Köyhyyden poistaminen ja ihmisoikeuksien vahvistaminen ovat tietysti itsestäänselvyyksiä siinä ajattelutavassa, mitä Suomen tulee noudattaa.

Euroopan unionin kilpailukyky riippuu olennaisessa määrin osaamisesta. Sekin on itsestäänselvyys, mutta aina silloin tällöin se on hyvä toistaa. Ei riitä, että eräät jäsenvaltiot panostavat voimakkaasti tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittamiseen. Unionin yhteisiä varoja on ohjattava merkittävästi enemmän innovaatiotoimintaan. Unionin alueella tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla tulee nivoutua kiinteästi yhteen ja parantaa näin koko unionin kilpailukykyä. Tämä liittyy myös suomalaiseen yritystoimintaan, suomalaisiin yrityksiin.

Euroopan on kyettävä siis kehittämään yritystensä toimintaedellytyksiä. Tietoteknologian hyväksikäyttö antaa mahdollisuuksia useilla eri toimialoilla tuottavuuden kasvattamiseen. Käynnissä olevaa tuotantorakenteiden muutosta on tuettava kehittämällä tieto- ja viestintäteknologiateollisuutta, palveluja, mutta myös standardeja. Palvelualojen tuottavuuden lisäämiseksi tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäyttöä on lisättävä merkittävästi. Suomi tässä asiassa on erinomainen esimerkki. Pelottaa jopa ajatella, mikä Suomi olisi ilman niitä panostuksia, joita on tehty tietoteknologiaan. Nokia asiassa on hyvä esimerkki. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden tukemiseksi on kehitettävä Euroopan laajuista logistiikkaa ja liikenneinfrastruktuuria. Yritysten logistiikkakustannusten taso on Suomessa kaksinkertainen unionin keskitasoon verrattuna. Toimivan liikenneinfrastruktuurin avulla voitaisiin turvata yritysten toimintaedellytyksiä ja lisätä merkittävästi sitä kuuluisaa kilpailukykyä. Sana kilpailukyky on vähän kulunut käytössä, mutta kun parempaakaan ei ole keksitty, niin sitä tulee tässä toistetuksi kieltämättä vähän rasittavuuteen saakka.

Euroopassa on pakko panostaa voimavaroja kansainvälisten liikennejärjestelmien kehittämiseksi. Euroopan logististen järjestelmien tasapainoinen kehitys edellyttää sijoituksia pohjoisen alueen liikenneväylästöön. Tässä olisi mainio mahdollisuus luetella erilaisia tienpätkiä ja rautatienpätkiä ja ties mitä. Olen havainnut, että tämän päivän aikana niitä on lueteltu niin moneen kertaan ja niin paljon suulla suuremmalla, että en suurin surminkaan siihen ryhdy. Puhun tästä kokonaisuudesta, siis siitä, että tämän logistisen järjestelmän täytyy olla kunnossa, jotta me voisimme pärjätä täällä pohjoisessa nimenomaan. Erityisen merkittävää on siis tukea pohjoisia kaupankäynnin yhteyksiä myös Venäjän suuntaan, kuten jo äsken mainitsin, ja tälläkin tavalla vahvistaa Suomen asemaa logistiikkakeskuksena.

Herra puhemies! Kun aika oli se 10 minuuttia, niin jääköön tämä Lissabonin strategian väliraportti tässä yhteydessä käsittelemättä. Arvelen, että siihen tulee erinomaisia mahdollisuuksia vielä näiden budjettikäsittelyn päivien aikana.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen tänä päivänä näitä puheita kuunnellut, niin olen vähän huolissani siitä, että on aika paljon katsottu peruutuspeiliin ja vähän vähemmän siitä tuulilasista läpi. Mutta ehkä sorrun itse siihen samaan.

Täällä on moneen kertaan väitetty, että edellinen hallitus ei saanut yhtään mitään aikaiseksi. Se ei varmaankaan pidä paikkaansa. Maan taloutta hoidettiin edellisten hallitusten aikana hyvin, velkaa lyhennettiin runsaasti ja menokuri piti. Näin saatiin siis talouteen liikkumavaraa, jota nykyinen hallitus pystyy hyödyntämään. Noin kymmenen vuotta sitten valtion korkomenot olivat lähes 6 miljardia euroa vuodessa. Nyt korkoihin ensi vuoden budjettiesityksen mukaan kuluu noin 2,2 miljardia euroa. On siis tullut liikkumavaraa noin 3,5 miljardia euroa valtion budjettitalouteen. Näillä rahoilla on voitu sitten tehdä erilaisia hyviä asioita suomalaisille, se on hyvä asia se. Toki on auttanut myös se, että yleinen korkokantakin on laskenut huomattavasti sekä tietysti sitä velkaa on ihan oikeastikin lyhennetty.

Täällä on myös, arvoisa puhemies, monen keskustalaisen suulla väitetty, että yrittäjyyden eteen eivät edelliset hallitukset tehneet yhtään mitään. No, ei tämä ehkä ihan näinkään ole.

Tuloverokevennysten linja aloitettiin edellisten hallitusten aikana, ja sitä nykyinen hallitus on onneksi jatkanut. Se lisäsi kysyntää ja sitä kautta työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Muun muassa työnantajien sivukuluja alennettiin ja työttömyysvakuutusmaksua alennettiin. Näillä toimenpiteillä pyrittiin keventämään paljon puhuttua verokiilaa ja sitä kautta myös lisäämään työllisyyttä. Yhtenä pienenä konkreettisena esimerkkinä voi todeta edellisen hallituksen aikaansaannoksista sen, että elinkeinonharjoittajille tuli oikeus samanlaisiin verovapaisiin päivärahoihin ja matkakuluihin kuin palkansaajilla oli ollut jo vuosikausia. Tämäkin siis suosi yrittäjiä ja maatalousyrittäjiä. (Ed. Lahtelan välihuuto)

Maatalouden osalta, ed. Lahtela, Lipposen kakkoshallituksen aikana tehtiin kaksi maataloustupoa, joissa korotettiin maatalouden kansallista tukea ja kummallakin kerralla lisättiin viljelijöitten lomaoikeutta yhdellä päivällä. Tämä hallitus ei ole saanut maataloustupossa juuri mitään aikaiseksi. (Ed. Lahtela: Mutta valmistelut ovat meneillään!) — Niin, valmistelut ovat olleet meneillään monta kuukautta. En tiedä, kuinka paljon vielä vaaditaan.

Herra puhemies! Täällä on myös väitetty, että nykyinen hallitus on tehnyt pelkästään hyviä veropäätöksiä yrittäjille. No, tämä pitää osittain paikkansa, mutta ei sekään kuva ihan niin kirkas ole. Esimerkiksi yritysverouudistuksesta, joka hyväksyttiin täällä reilu vuosi sitten ja joka tuli tämän vuoden alusta voimaan, tuli erittäin sekava kokonaisuus. Se ei työllistä oikeastaan ketään muita kuin verokonsultteja. Yritysverouudistuksessa esimerkiksi osuustoiminnallisia yrityksiä kohdellaan täysin eri tavalla kuin muita yrityksiä voitonjaossa. Ei kai voi olla tarkoitus se, että verotuksella ohjataan sitä, missä juridisessa muodossa yritystoimintaa maassamme harjoitetaan.

Toinen esimerkki on tämän syksyn laeista, uusi verotusmenettelylaki, joka täällä noin kuukausi sitten hyväksyttiin. Se laki myös heikensi merkittävästi yrittäjien luottamuksensuojaa verotuksessa, ja niin kuin aiemmin sanoin, toistan sen, että varmasti siihenkin lakiin tulevaisuudessa on pakko puuttua.

Varallisuusveron poistosta tänään viimeksi äänestettiin. Se oli hyvä asia, kiitokset siitä hallitukselle. Tosin samassa yhteydessä säädettiin uusi arvostamislaki, joka kohtelee kaltoin keskinäisiä kiinteistöyhtiöitä, joiden osakkeita omistavat siis nimenomaan tavalliset yrittäjät. Että kaikkea tässä vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut.

Herra puhemies! Olennaista kai kuitenkin on se, minkälaista linjaa hallitus vetää tulevaisuuteen nähden. Kansantalouden eri toimijat haluaisivat selviä viestejä siitä, miten esimerkiksi verotusta linjataan tulevina vuosina. Jatketaanko tuloverojen ja ansiotuloverojen kevennystä, niin kuin toivon ja olisi välttämätöntäkin, vai mikä on tulevaisuuden linja?

Nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio on noin 0,5 miljardia alijäämäinen. Se on aika paljon alijäämää, kun kuitenkin eletään reilun 3 prosentin kasvussa, eli voisi sanoa, että 3 prosentin kasvu on hyvää keskimääräistä tasoa ja huomattavasti korkeampi kuin keskimäärin Euroopassa on. Kuitenkin tehdään 0,5 miljardia syömävelkaa ensi vuoden aikana.

Nyt tarvitaan myös linjauksia tulevaisuuden energiaratkaisuista mukaan lukien bioenergia sekä myös tärkeistä infrastruktuurihankkeista.

Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta on kuitenkin keskeistä maamme työllisyyskehitys, mihin täällä ed. Paajanenkin ansiokkaasti viittasi. On selvää, että meillä on ongelmia työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisessa. Rahaa työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin on vaikka kuinka paljon, mutta tulokset ovat valitettavasti olleet aika laihoja.

Herra puhemies! Lopuksi vielä voi todeta, että selvitysten tekemisessä tämä hallitus on kyllä tehnyt varmasti uuden Suomen ennätyksen. Nyt tarvittaisiin selvitysten sijaan poliittisia linjauksia sekä jämäkkää päätöksentekoa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jonkin verran itsekin otan kantaa edellisen hallituksen työskentelyyn, vaikka en edellisellä kaudella ollut eduskunnassakaan. Täytyy sanoa, että edellinen hallitus teki hyvää työtä valtiontalouden edistämiseksi sekä työllisyyden edistämiseksi. Siitä me varmasti kaikki voimme olla yhtä mieltä. Se on tuonut meille mahdollisuuksia tällä hallituskaudella työstää sekä työllisyyttä että taloutta eteenpäin.

Nykyisen hallituksen painopiste on tällä hetkellä pitkälti työllisyyden parantamisessa, joten itsekin puutun pääasiassa nyt siihen.

Työttömyys on tänä vuonna kääntynyt selvään laskuun. Hallituksen määrätietoinen politiikka on vahvistanut maamme taloustilannetta, ja nyt vahvuus näkyy viimein myös työttömyyden laskuna ja työvoiman kysynnän nousuna. Työllisyyden parantuminen vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa ja mahdollistaa palvelujärjestelmän kehittämisen. Lähivuosien haasteisiin pystymme vastaamaan, kun jatkamme valitulla talouspolitiikan linjalla, satsaamme osaamiseen ja monipuoliseen peruskoulutukseen, kehitämme kuntarakennetta, kannustamme yrittäjyyteen ja luovuuteen sekä lisäämme työperäistä maahanmuuttoa samalla, kun turvaamme kaikkien maahanmuuttajien koulutuksen. Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus ja oikeudenmukainen tulonjako kansalaisten kesken turvataan jatkossakin progressiivisella verotuksella.

Arvoisa puhemies! Määrätietoisen talouspolitiikan linjalla jatkaa myös valtiovarainvaliokunta omassa budjettimietinnössään. Budjetin loppusumma kasvoi 50 miljoonalla eurolla, ja määrärahalisäykset on osoitettu tarpeellisiin kohteisiin. Edelleen jää toteuttamatta työmarkkinatuen tasokorotus, joka auttaisi ihmisiä pois säännöllisen toimeentulotuen piiristä. Sen sijaan erittäin positiivista on, että osalle toisen asteen opiskelijoista tehdään opintotuen korotus, kun vanhempien tulorajoja nostetaan viimein. Hyvää on, että tähän saadaan ensi syksynä parannus.

Tien- ja radanpidon määrärahoja lisätään. Valiokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että kehysmenettely ei ole toiminut liikenneverkoston suunnitelmallisessa kehittämisessä. Olen usein ennenkin todennut, ja toistan sen, ettei suurteollisuus eivätkä pienetkään yrittäjät voi investoida alueille, jos väyläpolitiikkamme ei ole pitkäjänteistä ja johdonmukaista. Tähän olisi viimein saatava parannus, sillä se vaikuttaa olennaisesti paitsi kilpailukykyymme ja alueiden kehittymiseen, myös viime kädessä tavallisen kansalaisen jokapäiväisen liikkumisen edellytyksiin.

Arvoisa puhemies! Palaan pääluokkien käsittelyssä tarkemmin yksityiskohtiin, mutta haluan vielä erikseen nostaa esiin työmarkkinatuen aktivoinnin. Tässä uudistuksessa on mahdollista puuttua uusin keinoin ja uudella asenteella rakennetyöttömyyteen ja katkaista pitkäaikaistyöttömyyden kierrettä. Jos uudistukseen varataan riittävästi sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon resursseja, on mahdollista saada aikaan hyviäkin tuloksia.

Valtiontilintarkastajat puuttuivat perjantaina luovutetussa kertomuksessaan työvoiman palvelukeskusten vaatimattomiin tuloksiin työllistämisessä. Yksi ongelma niiden mukaan on, että työministeriön rooli on liian vahva ja sosiaalipuoli ja Kela jäävät paitsioon. Nyt olisi tärkeää analysoida tämä esitetty kritiikki ja arvioida nopeasti, millä keinoin voimme välttää näitä ongelmia, kun työmarkkinatuen aktivointi tulee voimaan vuoden vaihteessa. Merkittävä uhkakuva on palvelukeskusten toiminnan ylikuormittuminen ja liian suuret odotukset. Uudistuksen onnistumisen kannalta on olennaista, että tiedostamme olemassa olevan tilanteen ja käytännön ongelmat. Työmarkkinatuen aktivoinnin tulisi olla positiivinen uudistus, joka näkyy pitkäaikaistyöttömien elämässä kannustavana elementtinä. Meillä ei ole varaa turhautuneisiin asiakkaisiin, emme saa hukata tätä tilaisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi pari sanaa terveydestä. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin on lisätty miljoona euroa. Pitkäaikaistyöttömät putoavat helposti terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Työttömien keski-ikä on 45 vuotta, joten heillä on vielä pitkä aika eläkeikään. He ovat myös keskimääräisesti sairaampia kuin työssä käyvät. Siksi on erittäin tärkeää panostaa työttömien terveydenhuoltoon ja siten parantaa heidän työkykyään ja edellytyksiään palata työmarkkinoille. Vähän niin kuin työllisyyden paraneminen vahvistaa koko yhteiskunnan rakennetta ja rahoituspohjaa, sanoisin samaa terveyden edistämisestä.

Kansanterveyslaki on tuonut terveyden edistämisen aivan uudella tavalla kuntien tehtäväksi. Terveyteen satsaaminen on aina investointi tulevaisuuteen. Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon tehtävä, vaan se on huomioitava kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, aivan kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan. Terveysvaikutusten arviointia tulisi kehittää osana kuntien strategioita ja päätöksentekoa. Tämä olisikin haasteellista toteuttaa osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon tämän päivän mittaan työllisyydestä, ja täytyy kyllä sanoa, että oikein kukkanen on tämäkin meidän täysistuntomme, koska samaan aikaan kansanedustajille on määrätty eduskunnan alaisia kokouksia, kun on tämä täysistunto. Jos me tällaisella esimerkillä näytämme työllistämispolitiikkaa, niin se vähän hymyilyttää. Toivottavasti kansliatoimikunta ja puhemiesneuvosto parantavat edelleen ja tehostavat eduskunnan työtapoja ja työjärjestystä. Parannusta on toki tapahtunut, mutta vieläkin on puristamisen ja parantamisen varaa, koska omalla esimerkillämme me parhaiten näytämme tietä muillekin. Kuitenkin olemme täällä kansan edustajia.

Olen perin tyytyväinen siihen, että kotitaloustyön verovähennystä on laajennettu, ja toivonkin sitten laajaa kannatusta, kun omalta kohdaltani tulen tekemään budjetissa esityksen, että tätä verovähennyskelpoisuutta edelleen laajennettaisiin. Se tietenkin vähentää verotuloja, mutta tavallaan sitten myös työllistää uusia ihmisiä ja tuo harmaata taloutta julkisuuteen ja niitä työntekijöitä myös sosiaaliturvan piiriin. Silloin punnitaan se, kuinka moni oikeasti on tämän asian kannalla. Ymmärrän toki hallituspuolueiden raamit, joissa he joutuvat liikkumaan, mutta sitten ainakin punnitaan opposition todellinen tahto. Tämä yhteiskunta kuitenkin näyttää olevan enemmän itsepalveluyhteiskunta, koska meillä on edelleenkin hyvin vähän palvelualan työpaikkoja verrattuna Eurooppaan ylipäätään tai olemme siitä jäljessä. Se osoittaa sitä, että suhtautumisemme palveluammatteihin ja toisen auttamiseen on vielä lapsenkengissä ja siinäkin on parantamisen varaa.

Budjetin yhteydessä ihmetyttää allekirjoittanutta se, että toisen maailmansodan jälkeen on menossa suurin Puolustusvoimien organisaatiomuutos ja se on menossa kuitenkin näin vähällä selvityksellä läpi. Kansalaiset näkevät, että muutoksia tapahtuu. Siviilikriisinhallinta muuttuu, rauhanturvaaminen muuttuu, varuskuntia on lakkautettu, ja kuitenkaan selkeästi ei tiedoteta, mistä on kysymys. Avoimuus puuttuu ja on palattu hieman suomettumiselta haiskahtaviin menettelytapoihin. Esimerkiksi toivoisin ihan konkreettisesti, että maanpuolustusjärjestöille annettaisiin selkeästi enemmän määrärahoja, esimerkiksi kaksinkertainen määrä kuin tällä hetkellä on eli noin 3 miljoonaa euroa toimintaan, koska näyttää olevan niin, että vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt tulevat yhä enemmän ottamaan vastuuta maanpuolustustehtävistä.

Pakkolaina olisi pikimmiten maksettava takaisin kunnille, niin kuin ed. Saarikangas täällä sanoi, ja on täysin väärin, että valtio ottaa korotonta lainaa kunnilta ja kunnat taas ottavat korollista lainaa. Tämähän on aivan surkuhupaisaa touhua.

Kouluverkko rapautuu. Pienten koululaisten koulut ovat kuntien peruspalveluita, ja myös suurkaupungeissa taikka maaseudulla pitää koululaisten päästä kouluun. En ainakaan itse halua olla tukemassa sellaista politiikkaa, että koulumatkat pitenevät ja palataan samaan tyyliin, missä ennen vanhaan ehkä meidän vanhempamme ovat olleet eli koulukortteeriin tai sisäoppilaitossysteemiin. Toki siinäkin on omat hyvät puolensa, mutta pääsääntöisesti tähän ei tule pyrkiä.

Olen koulutuksen suhteen sitä mieltä, että meidän olisi enemmän pyrittävä kouluttamaan mestareita eikä maistereita. Ja tässä kohtaa haluan kiinnittää huomiota siihen, että varsinkin lukion ja ammattikoulujen oppikirjojen tulisi olla esimerkiksi kokonaan korvattavia tai joku ratkaisu siihen täytyisi löytyä, että kaikille olisi helpompaa suorittaa lukiokoulutus tai ammattikoulutus, että nämä kalliit kirjat eivät olisi este opiskelulle, niin kuin ne esimerkiksi Lahdessa yksinhuoltajaperheissä ovat selkeä kynnyskysymys ja taloudellinen ongelma.

Nyt puhutaan paljon kuntien palvelumuutoksesta. Lahdessa Päijät-Hämeessä on onneksi meneillään tämä sosiaali- ja terveyspiirikokeiluhanke, pilottihanke, josta tietenkin olen äärettömän tyytyväinen, joka on myös nostanut keskustelua, onneksi. Mitään kehitystähän ei tapahdu, jos ei ole keskustelua ja uudistuksia. Haluaisin huomauttaa kuitenkin, että Suomessa käytetään kohtuullisen vähän terveydenhuoltoon prosenttiosuuksia bruttokansantuotteesta verrattuna muihin länsimaihin ja meidän metsätaloutemme tuotto on suurempi kuin se summa, mitä käytämme terveydenhuoltoon.

Olen sitä mieltä, että kansanterveyslaki, joka on tehty 70-luvulla kokonaisuudessaan, ja erikoissairaanhoitolaki pitäisi perata läpi ja niistä tulisi muodostaa yksi uudistettu laki, niin kuin koululaitkin on edellisellä kaudella uusittu. Ja samaan aikaan pitäisi sosiaalilainsäädäntöä edelleen perata ja esimerkiksi näitä asumistukia ja yleensäkin sosiaalilainsäädäntöä yksinkertaistaa. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että aiemmin Kelaan pystyi tulemaan hyvin lyhyellä koulutuksella kesäsijaiseksi, kun taas tällä hetkellä siellä pitää olla ainakin kolme vuotta töissä ennen kuin pystyy toimimaan yksin kesäsijaisena. Mielestäni tämä tilanne on kohtuuton niin palveluiden käyttäjille kuin myös Kelan työntekijöille.

Sotiemme veteraaneista puhumme aina silloin, kun on juhlapuheet, mutta kuitenkin tämä budjetti on todellisuudessa karua kertomaa. Kaikki sotiemme veteraanit eivät kuitenkaan saa kuntoutusta. Osa pystyy onneksi lähtemään laitoskuntoutukseen, monet haluaisivat enemmän avokuntoutusta. Mielestäni Lahden sotaveteraanipiirin ehdotusta, että sotiemme veteraanit saisivat palvelusetelin, tulisi kehittää ja ottaa harkittavaksi, miten sitä voidaan käyttää.

Rajavartiolaitoksenkaan kohdalla asiat eivät ole kunnossa, kuten olemme uutisista saaneet kuulla. Palkkaus ei ole kohdallaan, ja lisätyt määrärahat eivät varmasti tätäkään ongelmaa pois sulje.

Ylipäätään koko henki tässä budjetissa on se, että ikäihmiset ovat ongelma eivätkä rikkaus. On aika surkuhupaisaa, että Suomesta jo yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori siirtyy Amerikkaan vielä tekemään toista uraa. Onko meillä todella varaa päästää työkykyiset, työhaluiset, työkuntoiset ihmiset näin pois maasta ja muualle töihin? Kyllä siinä on systeemissä pahasti vikaa, kun tällaista tapahtuu.

Täällä on jo puhuttu paljon hyviä asioita, esimerkiksi ed. Risikko omaishoitajista. En käy sitä kertaamaan, mutta omaishoitajat ovat varmasti kohderyhmä, johonka tulisi kiinnittää enemmän huomiota, samoin heidän jaksamiseensa. Suurin osa heistä on kuitenkin ikäihmisiä, jotka hoitavat omaisiaan.

Olen ilahtunut, että budjetti on kuitenkin katsonut lempeästi yliopistokeskuksia. Keskus on Lahdenkin kohdalla saanut määrärahoja, ja toivon, että positiivinen kehitys jatkuu ja samoin apurahojen saajien sosiaaliturvaa kehitetään parempaan suuntaan, niin kuin budjettimietintö lupaa.

Kun puhutaan yliopistotasoisesta opiskelusta, niin en voi olla tässä kohtaa mainitsematta, että iloitsen myös siitä, että Päijät-Hämeen keskussairaalassa on yhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa, ja nyt saamme sitten varsinkin syöpäpotilaille parempaa hoitoa onkologisen yksikön toiminnan tehostuessa. On vain perin valitettavaa, että sotilaslääketieteen keskuksen siirryttyä Lahteen se suunnitelma, minkä sairaanhoitopiiri oli ansiokkaasti tehnyt, että sotilaslääketieteen keskus olisi ollut Päijät-Hämeen keskussairaalan yhteydessä, ei ole voinut toteutua, koska hallituksella ei ollut riittävästi rahaa alueellistamiseen. Mielestäni ei ole mielekästä alueellistaa, jos ei ole sitten voimavaroja, rahaa, riittävästi kohdentaa alueellistamistoimenpiteisiin. Esimerkiksi puolustushallinnon alalla on muistaakseni Ruotsissa tai ainakin Norjassa tehty niin, että kun siellä on tehty uudistuksia, niin sinne on myös kohdennettu määrärahoja, jotta uudistuksia voidaan tehdä hallitusti.

Lopuksi en voi olla sanomatta niin kuin kunnon kansanedustajan tulee, että haluan, että Valtatien 4 niin nykyinen kuin entinenkin linjaus hoidetaan asianmukaiseen turvalliseen ajokuntoon, jossa ne tällä hetkellä kumpikaan eivät ole. Matkailuakin se kehittäisi. Täytyy muistaa, että ihmiset arvostavat matkailua, vapaa-aikaa, pyöräilevät ja eräretkeilevät yhä enemmän, ja kaikki hankkeet, jotka edistävät liikkumista, edistävät myös turismia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana olen kuullut hyvän uutisen, joka ilmeisesti johtaa siihen, että hallituksen työllisyystavoite vaalikauden loppuun mennessä tulisi toteutumaan. Tämä olisi todella hyvä asia. Aina, kun jotakin tekee, niin jotakin saa. Jos ihmisiä voidaan työllistää, niin kyllä siitä aina jotakin tulosta tulee. (Ed. Kekkonen: Mikä oli tämä uutinen?) Toivotaan, että tämä uutinen, jonka olen täällä kuullut, pitää paikkansa ja näin päästään asioissa eteenpäin, jotta pyörät pyörivät oikean suuntaisesti. (Ed. Kekkonen: Edelleenkin, mikä oli tämä uutinen?) — Uutinen kertoo, että 80 000 työpaikkaa tulisi vielä tämän hallituskauden aikana, elikkä tämä olisi todella hyvä uutinen, ja sopii toivoa, että nämä tulisivat tasaisesti kautta maan.

Täällä on puhuttu paljon hyviä yksityiskohtia. Haluaisin kiinnittää huomiota liikenteeseen laajana kokonaisuutena. Me kaikki joudumme enemmän tai vähemmän olemaan liikenteessä mukana erilaisilla kulkuvälineillä tai vähintäänkin jalan. Haluaisin kiinnittää huomiota tieverkostoon. Äsken juuri ed. Tuija Nurmi ja eräät muutkin ovat viitanneet Suomen pisimpään tiehen, Nelostiehen. Se on eräänlainen runko, ja tiedän, että monet edustajat tulevat asianomaisen ministeriön pääluokan yhteydessä myös tähän tiehen viittaamaan.

Minä haluaisin viitata myös niihin teihin, jotka ehkä vähemmän täällä saavat huomiota mutta ovat tärkeitä. Eräs tällainen on Kaakkois-Suomesta, sieltä Kaakonkulmalta Vaasan kohdalla Perämerelle ulottuva tie, Valtatie 18, joka pätkii tällä hetkellä Multia—Ähtäri-välillä siten, että tie on kylläkin viitoitettu valtatieksi mutta kunnoltaan on ehkä hädin tuskin seudullinen tie.

Olen esittänyt, että pääsemme sitten myöskin äänestysten yhteydessä äänestämään tuon tien kuntoon rakentamisen aloittamisesta siten, että tämä kaakosta luoteeseen kulkeva tie, jolla olisi kansainvälisiä ulottuvuuksia molemmista päistään, voisi tulla aikanaan rakennetuksi. Ahon hallituksen aikanahan se saatiin hyvin nopeasti rakennettua muun muassa Petäjävesi—Multia-osuudelta, aivan yllättävän nopeasti, ja sitten EU-varoin Multian kirkonkylän ohitus on jo saatu tehtyä, mutta puuttuva osuus tulisi saada rakennettua.

Samoin näkisin, että Nelostien liikennepaineita voitaisiin helpottaa myös niin sanotulla Suomenselkä-tiellä. Ajattelen erityisesti liikennevirtoja Tampereelta Oriveden, Mäntän, Keuruun, Multian, Karstulan kautta edelleen Kivijärvi—Kinnula—Lestijärvi—Haapajärvi-tielle, ja sitten Kärsämäellä tämä tie yhtyisi Nelostiehen. Tässä olisi vaihtoehtoinen väylä Lounais-Suomesta Tampereen kautta, Sydän-Suomen kautta sitten pohjoiseen. Näkisin, että tässä olisi myös tuommoinen liikennereitti, jota tulisi jatkuvasti pitää esillä, jotta sitä vaikkapa pala kerrallaan voitaisiin vahvistaa ja näin osaltaan Tampereelta Jyväskylään menevältä Ysitieltä ja Nelostieltä liikenteen ruuhkautumista ja liikenteen muuta ahtautumista voitaisiin välttää, olkoonkin, että Orivesi—Jyväskylä-väli on nyt siellä hyvässä kunnossa. Tämä olisi lyhin ja luonnollisin reitti.

Rataverkon osalta pidän arvokkaana, että Ratahallintokeskus on esittänyt niin kutsuttujen vähäliikenteisten ratojen kunnostamista. Se on minusta oikea esitys. On vaan pidettävä huolta, että tulevina aikoina tähän löytyvät riittävät määrärahat. Minusta rautateitä ei pitäisi missään vaiheessa käydä purkamaan, pitäisi säilyttää ratalinjat, jotta niitä voitaisiin myös uudelleen pintapäällystää ja rakentaa.

Tällaisena ratana minä näkisin Haapamäki—Parkano—Pori-radan. Sillähän on liikennettä vain vähäiseltä osalta Parkanosta Niinisaloon ja Kankaanpäähän ja Parkanosta Aitonevalle. Näkisin, että tuo rata olisi luonnollinen poikkiradan jatko ja tulisi sekin saattaa tulevaisuudessa kuntoon. Tästäkin olen tehnyt myös aikanaan asianomaisessa kohdassa tuonnempana ehdotuksen ihan äänestettäväksi, jotta tämä ratalinja, jota on esitetty purettavaksi, ei joutuisi vielä siltä osin, missä liikennettä on, tuon onnettoman purkamiskohtalon alle vaan suunniteltaisiin palautettavaksi liikenteelle.

Silloin kun liikennettä voidaan ohjata kiskoille, se tapahtuu kansantaloudellisesti, luontoystävällisesti, ja vaikka joku sanoo, että tuommoisella vähäliikenteisellä radalla ajetaan hiljaisilla ajonopeuksilla, kuitenkaan se ei välttämättä ole niin haitallinen asia. Jos nopeus on vaikka 80 kilometriä tunnissa, sehän on sama kuin valtateitten tyypillinen ajonopeus, pois lukien moottoritiet. (Ed. Kekkonen: Onko kyseessä sähkörata, ed. Oinonen?)

Ed. Kekkonen tuo aivan oikein esille ajatuksia sähköradasta. Minusta meillä pitäisi olla rohkeita ajatuksia laajemmaltikin rataverkon sähköistämisestä ja erityisesti Haapamäen kautta kulkeva, nyt liikenteellä oleva rataverkko tulisi voida sähköistää, välit Haapamäki—Seinäjoki, Haapamäki—Jyväskylä, Haapamäki—Orivesi ja sitten aikanaan tuo pintaosiltaan uudelleen rakennettava Haapamäki—Pori-rata. Näkisin, että sähköveto on ympäristöystävällistä ja siihen tulisi panostaa. Mutta nämä ovat tuommoisia pitemmän tähtäimen asioita. Näkisin, että tulevan vuoden budjetissa tulisi vain tehdä ratkaisuja, joilla kuljetaan oikeaan suuntaan.

Pidän välttämättömänä myös, että joukkoliikenteen ostoon voidaan osoittaa riittävät määrärahat. On onnetonta, jos joudumme jo aiemmin supistettuja juna- ja linja-autovuoroja lopettamaan tai joukkoliikennettä hoitavia taksiyhteyksiä. Pitäisin myös oikeudenmukaisena sitä, että joukkoliikenteen arvonlisäveroa voitaisiin alentaa. Pitäisin tätä toivottavana, jotta joukkoliikenteen kilpailukyky asiakkaille korostuisi, jotta joukkoliikenteen käyttäjien kustannukset vähenisivät ja jotta joukkoliikenteen yrittäjien toimeentulo yrityksen jatkuvuuden ja kannattavuuden kannalta olisi turvattu. Näkisin muun muassa, että linja-autojen polttoaine tulisi saada alv-vapaaksi.

Kuntien valtionosuudet ovat keskeinen asia. Toivon, että valtionosuusuudistuksen toisessa vaiheessa valtio voisi todella panostaa kuntiin antamalla voimavaroja niihin tehtäviin, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Hoito- ja hoivatyö kaikissa muodoissaan ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Pitäisin oikeudenmukaisena, että tuossa työssä olevien palkkausta voitaisiin korottaa, saada riittävästi henkilöitä. Täällä on puhuttu ansiokkaasti myös omaishoidosta. Siihen tulisi myös osoittaa voimavaroja.

Opetustyön osalta toivon aivan samaa. Meillä ei ole mielekästä, että ajaudutaan liian suuriin opetusryhmäkokoihin tai liian keskittyvään kouluverkkorakenteeseen.

Puolustusvoimien osalta pitäisin välttämättömänä, että meillä osoitetaan sinne voimavaroja, jotta enää ei tarvitsisi lakkauttaa varuskuntia eikä harkitsemattomasti myöskään varikoita ja varastoja. Näillä on omat tärkeät tehtävänsä. Erityisen tärkeänä korostan myös ilmapuolustuksen ja ilmatorjunnan merkitystä kokonaisuudessa. (Ed. S. Lahtela: Miten miinat?)

Julkisen turvallisuuden kannalta pidän tarpeellisena, että poliisi saa riittävästi voimavaroja, myös poliisi ja Rajavartiosto, koiriin voimavaroja, jotta voidaan torjua huumeittenkin maahantuloa.

Arvoisa herra puhemies! Budjettiesitys on realistinen, mutta toivon, että niillä parannusesityksillä ja painotuksilla, joita olen tuonut, olisi sijaa nyt ja tulevaisuudessa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin miellyttävä tilanne tulla jatkamaan tätä budjettipuheenvuoroa ed. Oinosen puheenvuoron jälkeen. Ed. Oinonen suurena isänmaan miehenä käsitteli puheenvuorossaan oikeastaan kaikki nämä lempeät asiat ja päätti puheenvuoronsa suurin piirtein Puolustusvoimien henkeen ja tulevaisuuteen, ja siitä huokui luja usko tulevaisuuteen siinä, että varuskuntarakenteeseen ei enää tarvitse puuttua eikä Keuruu miinoineen ole myöskään uhattuna tässä tulevaisuutta ajatellen. (Ed. Kekkonen: Ei ole!)

Itse olisin kyllä eri mieltä, eri mieltä. Jollei linja muutu ja parane, niin kyllä siinä noutaja tulee vielä moneen paikkaan. (Ed. Kekkonen: Aivan!) Sääliksi käy Keuruun seutukuntaakin, jos se kaltoin kohdelluksi tulevien paikkakuntien ja joukko-osastojen asemaan joutuu, niin kuin meillä ed. Kekkosen kanssa on kokemuksia Kotkan rannikkoalueesta, siitä sortotoimenpiteestä, mikä Kaakkois-Suomeen on kohdistunut. (Ed. Kekkonen: Mutta keskustalainen puolustusministeri varmasti huolehtii Keuruusta!) — Ed. Kekkonen, hallituksessa on valta sosialidemokraateilla, sieltä lähtee kaikki sorto ja pula, ja sen takia myöskin tämän Kotkan—Haminan seutukunta joutui vähän vaikeuksiin näissä asioissa.

Mutta se, että puheenvuoroani tänne rakentelin ja pyysin ja vastauspuheenvuoroa en saanut, oli oikeastaan ed. Kekkosen puheenvuoron jälkeen, kun ed. Kekkonen puhui Euroopan unionin tulevaisuudesta, mahdollisuuksista, kilpailukyvystä ja, voisi sanoa, siitä korvaamattomuudesta. Kun sitä ennen puhui ed. Paajanen yrittäjyydestä ja yrittäjän aseman vahvistamisesta myöskin Kaakkois-Suomessa Kymen vaalipiirissä, niin mieleeni olisi saanut tulla silloin vain kysymys, miten ed. Kekkonen näkee yrittäjyyden menestymisen mahdollisuudet Kaakkois-Suomessa, erityisesti eteläisessä Kymenlaaksossa Haminan ja Kotkan alueella.

Luulen, että se yksityinen yrittäjyys, mitä siellä on, toimii ja työskentelee ja kilpailee niitten paikkakunnan markkinoiden ja kotimarkkinoiden kanssa saadakseen kilpailukykyä niin, että pystyy pärjäämään ja elämään. Enemmänkin se yrittäjä on kiinnostunut siitä, onko ostajia ja kilpailukykyä siinä lähiseudulla kotimaassa, kuin siitä, miten tämä kilpailukyky Euroopan unionin markkinoilla on olemassa ja kuinka sinne päästään ja kuinka siellä toimitaan. Minä luulen vaan, että ei monenkaan yrittäjän mielessä tämä eurooppalainen kilpailukyky niin kovin läheisesti ole olemassa. Tällä pohjalla tiedän kyllä, että kun ed. Kekkonen tiettävästi tähän puheenvuoroni jälkeen vastaa, hän kertoo, että kaikki pääsevät ja menevät sinne. Niin voi ollakin, mutta läheskään kaikki eivät sitä paikkaa tavoita eivätkä monet edes tavoittelekaan, niin että pidän kyllä tätä myöskin jonkin näköisenä virheenä.

Mutta, herra puhemies, sitten vähän kotimaan asioihin. Kun täällä on usein puhuttu liikenneinvestoinneista ja peruutuspeilistä, katseesta tulevaisuuteen ja uusia uria avartavista näkemyksistä, niin aion keskittyä enempi niihin.

Oikeastaan puheeni sisältö kyllä lähtee kaukaa takaa tuolta, voisi sanoa, lähes keisarivallan ajoista, kun tietenkin näitten vesitiereittien ja vesitiekuljetusten osuus tässä maassa on ollut erinomaisen tärkeä aina 1800-luvulle saakka ja siitä eteenpäin erityisesti 1900-luvun alkupuolelle ja miksei nytkin 60-luvusta eteenpäin. Vuoden 1960 jälkeen, kun Saimaan kanava on rakentunut ja valmistunut, kaakkoiselle Suomelle, Järvi-Suomelle, erityisesti Lappeenrannan seudulle, mitä ed. Paajanenkin edustaa, on ollut erittäin tärkeätä päästä vesitiekuljetuksilla Suomenlahdelle ja sitä kautta maailmanmarkkinoille.

Kun nyt Saimaan kanavaneuvottelut, vuokraneuvottelut, ovat kovin takkuisesti edenneet, niin hallituksen pitäisi avata maailma ja katsoa vähän pidemmälti siihen, kuinka Suomen kilpailukyky tämän suuren Suomen, Järvi-Suomen, osalta tulee toteutumaan ja käymään, ja ainakin panna käyntiin selvitystyö, jolla selvitettäisiin sen kanavayhteyden saanti, millä päästäisiin merelle, jos Saimaan kanavan vuokraneuvottelut eivät edisty. Näitä tapoja, millä tämä asia voisi toteutua, on tietenkin, voisi sanoa, kaakkoisessa Suomessa Kotkan edustalla.

Muun muassa ed. Tiusanen vastustaa ankarasti Kymijoen kanavointia, mutta siitä huolimatta ne uhkatekijät, mitä ed. Tiusanen yleensä puheissaan kuvailee, pitäisi selvittää, selvittää, onko niissä mitään perää vai onko ne vaan todella hatusta tempaistu, niin että näiden dioksiinivaarojen vuoksi ei kyettäisi vedessä kulkemaan, ei liikkumaan, ei parantamaan eikä kaivamaan, kun toisaalta kuitenkin väitetään, että Suomenlahteen ne myrkyt vähän kerrassaan sieltä valuvat. Pitäisi selvitää, paljonko niitä valuu ja onko niitä todellisuudessa valumassa vai onko tämä vaan semmoista populismipolitiikkaa, mitä tämän asian ympärillä pyöritellään.

Tähän liittyen vahvasti myöskin olisi nähtävissä se, että ehdottomasti olisi selvitettävä ja pantava selvitystyö rakentamisen osalta käyntiin tämän Mäntyharjun kanavan osalta, missä Saimaa ja Päijänne yhdistettäisiin, jolloin tämä vesitieyhteys olisi myöskin Suomessa näitten suurten järvien osalta poikittaisesti kunnossa ja valmiina. Jos sen jälkeen tämä kanava syntyy ja syttyy eikä tule Kymijoen kanavaa, niin voitaisiin Saimaan kanavan verukkeeksi kuitenkin selvittää myöskin se kohta, että Lappeenrannasta olisi kanavayhteys Luumäen—Virolahden kautta Suomenlahdelle, ja näin tämä Viipurinlahden pohjukka olisi suurten jäitten aikana, silloin kun nyky-Venäjän suuret öljykuljetukset ovat siellä talviaikaan liikkeellä, hoidettavissa niin, että suomalainen merenkulku, sisävesimerenkulku, Järvi-Suomen merenkulku, ei olisi tämän esteenä ja tämä voisi toteutua ja käydä. (Ed. Kekkonen Järkevää puhetta!) — Toivon, ed. Kekkonen, että te myöskin olette siellä maakunnassa tukemassa tätä asiaa, kun en malta olla tässä yhteydessä käsittelemättä myöskin sitä kohtaa, että Haminassa ja Kotkassa, jotka ovat satamakaupunkeja, pelätään kovasti, että jos näitä satamia on sitten vaikka Kouvolassa, Kuusankoskella ja Heinolassa, ne ikään kuin olisivat syömässä sitä satamien rantamerenkulun liikennettä, ja sitä ne eivät missään tapauksessa ole syömässä eikä kilpailemassa. Se olisi yksi lenkki jatkona sinne eteenpäin.

Tämä ajatukseni ei suinkaan pysähdy tähän omaan vaalipiiriini, Kymen vaalipiiriin, vaikka erinomaisesti sen kilpailukyvystä on kysymys, vaan siihen tulisivat matkaan Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala aina, voisi sanoa, Pohjois-Pohjanmaata myöten. Tämä on erittäin iso ja laaja, kauaskantoinen kysymys siitä, liikkuvatko Suomen tavaravirrat kevyesti vesiteitä pitkin vaiko raskaasti maanteillä ja rautateillä.

Kun ed. Cronberg vihreän liikkeen ja puolueen puheenjohtajana tulee jälkeeni tähän puhumaan, toivon, että hän voisi myöskin puheenvuorossaan käsitellä näitä asioita joko puolesta tahi vastaan. Kaikki se, mitä tästä puhutaan, on kuitenkin eduksi tälle aiheelle.

Herra puhemies! En puhu tällä kertaa pidempään, mutta tarvittaessa olen valmiina jatkamaan, jopa tulisestikin, eteenpäin.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! On aivan erityinen kunnia puhua akselilla Oinonen—Lahtela, kansanedustajat, joiden kanssa en ole aivan eri mieltä kaikesta. Esimerkiksi vesiteitä kannatan. Mutta talousarvioon.

Hallitus on toimikautenaan alentanut veroja noin 3 miljardilla eurolla. Kyseessä ovat tulovero, varallisuusvero, yritysvero ja alkoholivero. Tähän eivät vielä edes sisälly kaikki ne haitat, joita esimerkiksi alkoholiveron alentaminen on yhteiskunnalle aiheuttanut. Tilanteessa, jossa veroja on alennettu näin paljon, ei voida enää puhua siitä, että hyvinvointiyhteiskunta säilyisi, eivät myöskään tasa-arvoiset palvelut koko maassa.

Erityisen pikantti yksityiskohta onkin talousarviossa kysymys tasa-arvoisista palveluista ja hallitusohjelman kohta, jossa todetaan joukkoliikenteen toiminnan kehittämisestä. Samalla hallitus kuitenkin ehdottaa noin 10 miljoonan euron vähennystä nimenomaan joukkoliikenteessä, joka merkitsee noin 500 linja-autoliikenteen runkolinjan lakkauttamista ja 1 400 päivittäisen bussivuoron lopettamista erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tämä merkitsee itse asiassa kustannuksia toisaalla. Ne on korvattava kuntien erilliskuljetuksilla.

Myös ratojen korvausinvestointeja — niiden riittävä kunnossapito, jotta ne olisivat liikennekelpoisia — vähennetään 40 miljoonalla eurolla kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Voikin kysyä, onko tämä joukkoliikenteen kehittämistä ja minne unohtuivat tasa-arvoiset palvelut.

Tärkein tämän eduskunnan syksyn asia on ollut hallituksen ilmasto- ja energiapoliittinen strategia, jonka olisi luullut heijastuvan talousarvioon. Itse asiassa tilanne on päinvastoin. Energiapoliittiseen toimintaan varatut rahat vähenevät. Tasoltaan vähennetään uusiutuvaan energiaan panostusta 30 miljoonasta eurosta 26 miljoonaan euroon, puun kestävyyden, tuottavuuden takaamiseen varatut Makera-rahat vähenivät hallituksen esityksessä 3,5 miljoonalla eurolla. Teknologiarahoitus pysyy entisellään, uusiutuvaan energiaan noin 60 miljoonaa euroa kokonaisuudessaan Tekesin yli 2 miljardista eurosta. Ehkä tämä kuvaa sitä suuruusluokkaa tai merkitystä, jonka hallitus antaa energiapoliittiselle strategialleen. Se, mitä olisi pitänyt tehdä, on seurata Ruotsin esimerkkiä. Ruotsihan aikoo vähentää öljyriippuvuuttaan kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Suomella olisi hyvät mahdollisuudet puolittaa öljyriippuvuutensa vuoteen 2020 mennessä, mikäli panostettaisiin sekä lämmitykseen tulevaan bioenergiaan että liikenteen biopolttoaineisiin. Tällä hetkellä erityisesti pelletin mahdollisuuksia on käsitelty ja hallitus on tehnyt linjanvedon, että sen tuotanto lähtisi markkinavetoisesti käyntiin. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut eikä ole merkkejä siitä, että ihmiset investoisivat pellettilämmitykseen tarvittaviin laitteisiin ilman, että hallitukselta tulee positiivinen signaali tässä suhteessa. Arviolta noin 30 miljoonaa euroa tarvittaisiin tähän kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa aika dramaattiseen rakennemuutokseen.

Sama koskee myös biopolttoaineita liikenteessä, joiden kohdalla muissa Euroopan maissa on otettu käyttöön valmisteveron poisto. Itse asiassa noin 3 prosenttia biopolttoaineita liikenteessä saataisiin noin 60 miljoonalla eurolla vähenevinä polttoaineverotuloina. Veroaleen verrattuna mitätön summa.

Puutun vielä hetkeksi työllisyyteen, koulutukseen ja sivistykseen. Työllisyydessä on ollut ilahduttavaa, että palvelualoilla on syntynyt lisätyötä, lisätyöpaikkoja. Ihmeellistä on kuitenkin, että köyhyys ei osoita minkäännäköisiä poistumisen merkkejä. Erityisesti lapsiperheiden köyhyys lisääntyy ja myös työperäinen köyhyys, toisin sanoen ihmiset, joilla on työtä, ovat köyhiä. (Ed. Kekkonen: Mitä se tarkoittaa, työperäinen köyhyys?) — Se tarkoittaa sitä, että perhe ei ole työtön, vaan on töitä, mutta kuitenkin palkka on liian alhainen. Esimerkiksi pätkätyöt ovat tässä oleellinen asia. Tänä päivänähän on julkistettu erittäin ansiokas pätkätyöselvitys, jossa todetaan, että laki on ok, mutta sitä tulisi soveltaa, toisin sanoen että pätkätöitä ei voitaisi enää tehdä samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin.

Samanaikaisesti on valitettavaa, että nimenomaan palvelualoilla työpaikkojen lisääntyessä, naisten työpaikkojen erityisesti lisääntyessä, hallitus ei ota kantaa vanhemmuuden kustannusten jakoon, vaan tämä tärkeän ongelman ratkaisu jää jatkuvasti hämärän peittoon.

Lopuksi kysymys suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteesta, kirjastoista, joiden kehitys on todella vaarassa. Suomihan on maailman parhain kirjastomaa. Täällä myös kirjastoja käytetään. Silloin, kun esimerkiksi työttömyys lisääntyy, kirjastojen käyttö lisääntyy. Kirjastoilla on siis erittäin suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä. Kirjastoilla on myös suuri merkitys lapsien iltapäivä-, erikoisesti nuorten iltapäivätoiminnassa. Nyt kuitenkin uusien kirjastojen perustamiskustannuksiin on myönnetty noin 6 miljoonaa euroa. Uusien hankkeiden kustannuksia on vähennetty tähän vuoteen suhteutettuna 1 miljoonalla eurolla. Tällä hetkellä investoinnit ovat noin 5 miljoonaa euroa, ensi vuonna vain 4 miljoonaa euroa. Se merkitsee sitä, että monet kirjastoautohankkeet siirretään hamaan tulevaisuuteen. Itse asiassa tarve näiden uusien hankkeiden rahoittamiseen olisi noin 10 miljoonaa euroa, jotta Suomi pystyisi säilymään sivistysvaltioiden joukossa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela vähän provokatorisesti kysyi, miten näen yrittäjyyden Kaakkois-Suomessa, kun siitä yrittäjyydestä yleisellä tasolla hetki sitten puhuin. Minä näen yrittäjyyden Kaakkois-Suomessa erinomaisesti aamuruskon värein. Ei ole kuin runsas sata vuotta siitä, kun — jos nyt aloitan ed. Lahtelan sisään kävellessä hänen hyvin tuntemastaan alasta, maataloudesta — koko Kymenlaakson maataloustuotanto meni Pietariin tuoden erinomaista hyvinvointia sille väestönosalle, joka maataloutta harrasti. (Ed. S. Lahtela: Mutta oma väki näki nälkää!) Näen edelleenkin asian ... — Oma väki ei nähnyt nälkää tuolloin, vaan oma väki myöskin pärjäsi hyvin niillä tuloilla, joita tällä kansainvälisellä maatalouskaupalla kaakkoiseen Suomeen saatiin.

Se edellytti liikennettä itään, ja mitä se liikenne oli? Se oli rata 1800-luvun puolivälin jälkeen, mutta se oli mitä vilkkainta merenkulkua Suomenlahdella yleensä, mutta erityisesti itään päin Kaakkois-Suomen satamista, lähinnä Kymenlaakson satamista, Kotkasta ja Haminasta, joka liikenne suuntautui isoon metropoliin, Pietariin, 1800-luvulla siis. Sen vastapainona Pietarista saimme, emme kovin raskasta tavaraa, vaan erinomaisessa määrin käsityötä, joka meillä ei ollut kovin kehittynyttä.

Herra puhemies! Minun tarkoitukseni on juuri se, mutta kun ed. Seppo Lahtela esitti kysymyksiä, niin hiukan pohjustan tätä 2006 budjettia.

No, joka tapauksessa, herra puhemies, Pietarista saatiin tavaton määrä käsityötaitoa, joka oli erinomaisen korkeatasoista, jolla oli merkitystä myöskin Kaakkois-Suomen taloustilanteelle. Teollisuus — siitä minun ei tarvitse enempää sanoa.

Mutta kun ed. Cronberg myös äsken puuttui tässä liikennekysymyksiin, niin, herra puhemies, tämä liittyy nyt suoraan tulevaan budjettiin. Olen joskus hiukan hämmästynyt sitä vihreän väen vastenmielisyyttä suomalaisiin kanavaratkaisuihin, jotka ratkaisut kuitenkin Keski-Euroopassa ovat nimenomaan ympäristösyistä kaikkein kysytyimpiä ja kaikkein käytetyimpiäkin. Jos me menemme Saksaan, jos me menemme Hollantiin, me näemme, kuinka nerokkaasti liikenne toimii vettä pitkin säästäen luontoa, samalla luoden kulttuurimaisemaa. Kun me tulemme Suomeen ja alamme puhua kanavista, niin syntyy aivan kummallisia kansanliikkeitä niitä vastustamaan sillä perusteella, että ne olisivat jotenkin ympäristöpolitiikan, ympäristönsuojelun, vastaisia, ja tämä on minusta suuri mysteeri, koska se, mitä ed. Seppo Lahtela täällä aikaisemmin sanoi, kanavaverkoston luominen, minusta nimenomaan ympäristönsuojelun kannalta olisi mitä tärkeintä.

Sitten vielä, herra puhemies, liittyen tulevaan budjettiin: Kaakkois-Suomen rannalla Kotkassa vihittiin aivan hiljattain logistiikkakeskus, Postin logistiikkakeskus, jonka koko toiminta perustuu siihen, että se pystyy viemään mutta myös tuomaan, mutta ennen kaikkea viemään itään. Se on aloittanut nyt jo toimintansa, ja on odotettavissa, että sen kapasiteetti ei riitä, ja ensi vuoden aikana on mahdollista, että aletaan rakentaa lisää. Sen jatko-osia on jo rakenteilla Moskovassa, mutta myöskin Pietarissa, eli, herra puhemies, tämä kaakkoisen Suomen asema suhteessa tähän muuttuvaan Eurooppaan on erittäin avainasemassa, ja pyydän, herra puhemies, vähän anteeksi, että olen historiaan takertunut näin pitkälti, mutta tätä tulevaa kehitystä ei voi ymmärtää näkemättä sitä pitkää taustaa, joka on kaakkoisella Suomella suhteessa siihen, miten me olemme toimineet itään päin. Aina kun me olemme rauhanomaisissa oloissa toimineet itään päin, Kaakkois-Suomi on ollut siinä veturina, ja ne ovat myöskin olleet isänmaalle varsin onnellisia aikoja. Sota-ajat ovat sitten luku sinänsä, muista kriisiajoista puhumattakaan, joihin tässä yhteydessä ei ole syytä puuttua.

Herra puhemies! Ajatus Kouvolan satamasta, mihin ed. Seppo Lahtela viittasi, oli tietysti retorinen tehokeino. Se ei ole pois ollenkaan merisatamista, pikemminkin päinvastoin. On täysin mahdollista, että se syöttöliikenne, joka myöskin vettä pitkin voi tulla meidän rantaamme, lietsoo mitä suurimmassa määrin näitä merisatamia.

Puhemies! Suomessa puhutaan kolmikannasta hyvin paljon, ja tämä liittyy tähän budjetin toimeenpanoon ensi vuonna. Minusta olisi syytä vähän enemmän puhua myöskin eurooppalaisesta kolmikannasta, elikkä tähän eurooppalaiseen talousnäkymään kuuluu nyt ja tulevaisuudessa myös ja yhä edelleen tiivis yhteistyö julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Palkansaajajärjestöillä on Euroopan unionin jäsenmaissa keskeinen rooli työntekijöiden yhteisessä edunvalvonnassa ja lisääntyvässä määrin myös yhteisöjen tasolla. Työmarkkinajärjestöt ovat mukana poliittisten päätösten valmistelussa myös EU:n päätöksenteossa. Työmarkkinajärjestöille on annettava mahdollisuus työsuhteen ehtoja koskevan ylikansallisen sopimustoiminnan kehittämiseen sisämarkkinakehityksen ja kansalliset rajat ylittävän yritystoiminnan vahvistuessa ja samalla tietenkin on kehitettävä uusien jäsenmaiden työmarkkinajärjestelmiä ja parannettava niiden kansalaisten mahdollisuuksia järjestäytyä ammatillisesti.

Herra puhemies! Minusta oli tärkeää tämä tässä ottaa huomioon, kun me olemme puhuneet yritystoiminnasta niin kovin taajaan täällä ja perusteellisesti ja hyvin. Tässä on olemassa myöskin tämä puoli, jonka hetki sitten kuvasin. Kun tämä puoli on toiminut Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleensä, suhteellisen hyvin, niin uskon, että ei ole kovin suurta itsekeskeisyyttä tarjota tätä mallia myöskin Eurooppaan laajemmin.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Näin me teemme, tätä hyvää kolmikantasopimusmallia me tarjoamme Eurooppaan, sillä on kysyntää siellä aivan varmasti. Tässä suhteessa suomalainen työmarkkinakäytäntö on hyvä vientitavara, ja meillä on siinä kovasti asiantuntemusta. Ihan oikeaan asiaan ed. Kekkonen kiinnitti huomiota.

Veteraanikuntoutukseen on budjetissa varattu muistini mukaan 8 miljoonaa euroa ensi vuodelle, ja se on säilynyt tämä määräraha, niin kuin eduskunta on tahtonut ja päätöksen tehnyt, saman suuruisena siitä huolimatta, että veteraanien määrä on valitettavasti alentunut. Minusta olisi tärkeätä, että yhä enemmän myöskin veteraanien lähiomaisista ja omaisista pidetään huolta. En ole ihan varma siitä, onko veteraanien lesket hyväksytty nyt kuntoutuksen piiriin täysimääräisesti siten, (Ed. S. Lahtela: Se on aivan kesken!) että kunnissa olisi ymmärretty se, että kun veteraanien aviopuolisoilla on mahdollisuus olla kuntoutuksessa mukana, niin tämä turvattaisiin myöskin leskille. Se on erittäin tärkeä kysymys. Samalla kyllä näkisin, että veteraanikuntoutuksesta kun puhutaan ja veteraanien asioitten hoitamisesta, niin kotirintamanaiset olisi myöskin otettava nyt sitten vastaavien kuntoutustoimenpiteitten kohteeksi.

Energiapolitiikasta vähän enemmän sitten, kun selonteon palautekeskustelu tulee. Taisin tuossa lähetekeskustelussa todeta sen, että minä kammoksun aina sitä, kun vihreät rupeavat puhumaan energiapolitiikasta. Puolueen puheenjohtaja ed. Cronberg puhui siitä asiantuntemuksella ja taitavasti, mutta eräät muut puhuvat siitä sillä tavalla, että Suomesta teollisuus pois, puolet Suomen metsistä suojellaan, loput hakataan polttopuiksi. Ei näin voi olla.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun olen tänään kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin minusta näyttää siltä, että tämä aihepiiri voi olla aika laaja. Kanavan rakentamisesta varsinaiseen budjettiin voi varmasti käydä tätä keskustelua. (Ed. S. Lahtela: Miten se kanava muuten tehdään kuin budjettivaroilla?)

Sitten budjettiesitykseen. Niin kuin tänä päivänä on monta kertaa tullut esille, se lisää kansalaisten eriarvoisuutta, eli hallituksen linjana ovat koko ajan olleet nämä veronkevennykset suurituloisille, ja tämä on tehty vastoin vaalilupausta. Minä muistan, että ennen vaaleja nämä veronkevennykset eivät kyllä olleet päällimmäisenä aiheena. Taisi ainoastaan olla tämä elintarvikkeiden tai ruuan arvonlisävero, jota ainakin jotkut keskustalaiset silloin toivat esille ja sehän olisi ollutkin järkevä veronalennus. Se olisi tullut myöskin pienituloisten hyödyksi.

Tänään me näimme sitten, kuinka hallituspuolueiden ja kokoomuksen äänillä annettiin kaikkein rikkaimmille suomalaisille noin 120 miljoonan euron joululahja. Tämä joululahja on pysyvä, sillä varallisuusvero poistettiin superrikkailta kokonaan (Ed. Kekkonen: Ketkä ovat superrikkaita?) eli valtio luovuttaa joka vuosi edellä mainitut verotulot muun muassa monille optiomiljonääreille. — Ed. Kekkonen, hekin ovat näitä superrikkaita. Oli onneksi kuitenkin muutamia demareita vielä, joilla oli sillä tavalla omaatuntoa, etteivät voineet hyväksyä tällaista lahjaa näille rikkaille, mutta siihen joukkoon ei ed. Kekkonen näyttänyt kuuluvan. (Ed. Kekkonen: Vasemmistoliitto puhuu nyt niin kuin eräs toinen puolue muutama vuosi sitten!) — Ed. Kekkonen, kumpi puhuu nyt? Minulla on tietääkseni puheenvuoro.

Samanaikaisesti kun hallitus antaa näitä joululahjoja rikkaille, niin hallitus kurittaa kuntia ja maaseutua. Kuntien talous on ajettu, voi sanoa, rapakuntoon tämän hallituksen aikana, ja kuntien talous ei parane sillä, että tehdään näitä hallinto- ja rakennemallimuutoksia tai niitä selvitellään, ei ainakaan tällä selvittelyllä, tai yksityistämällä palvelutuotantoa. Kysymyshän on siitä, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa niihin tehtäviin, joita valtio on lisää määrännyt kunnille, esimerkkinä vain tämä hoitotakuu, joka todella vaatii paljon lisää rahaa myös kunnilta. Hallituksen linja on ollut se, että kun on annettu näitä lisätehtäviä, niin sieltähän kuitenkin se toinen puoli täytyy myöskin kunnilta tulla, ja kunnat eivät kyllä tästä taakasta näytä selviävän. Eli hallitus on saattanut toimillaan kunnat sekasortoiseen tilaan. Kuntien aikaa nytkin menee hyvin paljolti, kun ne tekevät näitä selvityksiä hallinto- ja palvelurakenneuudistuksesta. Ehkä olisi parempi, että tämäkin aika käytettäisiin siihen varsinaiseen työhön, mitä kunnissa tänä päivänä pitäisi tehdä. Palvelujen tuotannon ja myöskin kuntien varainhankinnan pitäisi olla se päätyö, mutta nyt näyttää, että nämä monenlaiset selvitykset työllistävät aivan liikaa kuntia. Herää jo kysymys kyllä, arvoisa puhemies, olisiko hallituksen syytä jo vaihtaa kuntaministeriä, niin sotkuinen tämä kuntatilanne minusta tänä päivänä on.

Arvoisa puhemies! Hallitus on hylännyt myös maaseudun. Ed. Oinonen puhui näistä teistä. Nämä haja-asutusalueiden tiet ovat todella huonokuntoiset, ja minun mielestäni niiden korjaukseen ei anneta riittävästi kunnossapito- ja korjausmäärärahoja. (Ed. S. Lahtela: Muistaako puhuja edellisen hallituksen?) — Ei ole kyllä annettu edellisenkään hallituksen aikana. — Määrärahojen jälkeenjääneisyys on niin suuri, että näillä pienillä kosmeettisilla lisäyksillä ei tätä ongelmaa saada hoidetuksi.

Sitten kyläkoulujen ja kylien autioittamiseksi hallitus sääti oikein tämmöisen kyläkoulujen tappolain, joka suorastaan houkuttelee kuntia lopettamaan pienet, hyvinkin toimivat kyläkoulut. No, tässä kuitenkin keskustan ryhmässä ainakin ed. Oinonen oli ryhdikäs ja hän ei ollut valmis siihen, että kyläkouluille tämmöinen tappotuomio tämän lain avulla luetaan, ja taisi olla muitakin keskustalaisia tässä mukana. (Ed. Kekkonen: Vasemmistoliitto antaa vanhaan tapaan ryhdikkyyspalkintoja!) — Tästä tappolaista seuraa, ed. Kekkonen, se, että ensi vuodesta tulee todennäköisesti ennätyksellinen kyläkoulujen lopettamisvuosi. Tästä varmaan hallitus saa oman merkkinsä historiaan, eli tällainen laki kun säädetään, onhan se selvää, että tulee helposti mieleen, että tässä on konsti, millä voidaan muka vähän säästää ja samalla tuhota näitä meidän koulujamme. Siinähän menee useimmiten myöskin kylä. Jos kylältä lopetetaan koulu, niin kyllä se merkitsee useimmiten myöskin kylälle loppua.

Kun lisäksi tämä EU:n tuhoisa maatalouspolitiikka rankaisee maaseutuamme, niin ei ole kyllä ihme, että maaseutu autioituu susia ja muita villieläimiä varten.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on tyly myöskin työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille. (Ed. Kekkonen: Sotaveteraaneille!) — Kyllä, ed. Kekkonen, olette ihan oikeassa. — Opintorahaan ei tule tasokorotusta. Hallitus tarjoaa lainapainotteista tukijärjestelmää. Tämä tulee jälleen eriarvoistamaan myöskin opiskelijat, eli pienituloisten vanhempien lasten opiskelu tulee selvästi vaikeutumaan.

Sitten täällä on suuresti ylistetty tätä toisen asteen opintotuen korotusta. Siinähän vanhempien tulorajaa vähän korotetaan. Se on ihan oikein. Mutta tähän asiaan liittyy eräs ongelma. Miksi toisen asteen aikuisten opiskelijoitten opintotuen yleensä pitää olla vanhempien tuloista riippuvainen, eihän se ole korkeakouluopiskelijoillakaan? Eli halutaan pysyvästi pitää toisen asteen opiskelijat eriarvoisessa asemassa korkeakoulujen opiskelijoihin nähden. Tästähän on muuten viime eduskuntakaudelta keskustan aloitteitakin, että tämmöinen eriarvoisuus pitää poistaa. Eli nyt, kun hallitus korottaa näitä tulorajoja, niin unohdetaan tämä pääongelma, tämä eriarvoinen tilanne. Sitten kauniisti puhutaan, että meidän pitää lisätä toisen asteen vetovoimaa. Miten se vetovoima voi lisääntyä, jos me pidämme opiskelijat vielä eriarvoisessa asemassa. Eli tämä vanhempien tuloihin oleva sidonnaisuus pitää poistaa toisen asteen opiskelijoilta kokonaan, koska se on poistettu korkeakoulujenkin opiskelijoilta. Puhun nyt nimen omaan täysi-ikäisistä opiskelijoista.

Sitten tietenkin nämä eläkeläiset, arvoisa puhemies. Hallituksen esityksessä tulee tämä 5 euron korotus, mutta se ei edes tule korvaamaan niitä palvelumaksujen korotuksia ja kohonneita lääkkeitten hintoja, mitkä ensi vuonna ovat monella eläkeläisellä edessä. Eli kyllä tämä aika eriarvoistavaa politiikkaa on. Jos eläkeläisille riittää se 5 euroa ensi vuonna ja sitten tänä päivänä hutkaistiin se 120 miljoonaa näille kaikkein rikkaimmille, niin onhan tässä todella eriarvoisesta politiikasta kysymys. Kaukana ollaan kyllä niistä lupauksista, jotka muun muassa ministeri Hyssälä antoi ennen viime vaaleja eläkeläisille. Siitä on varmaan jo tänä päivänä niin monta kertaa muistutettu, että ei tarvinne sanoa siitä sen enempää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: pätkätöiden ongelmasta puhutaan mutta mitään konkreettista ei ole hallitus tämänkään asian suhteen saanut aikaan, eli tämä ongelma näyttää jatkuvan ja taitaapa jäädä seuraavien hallituksien hoidettavaksi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mitenpä sitä toisen asteen koulutuksen vetovoimaa nostaa, kun toisen asteen opettajat höpisevät täällä pöntössä? Etkö sinä olet toisen asteen opettaja, Unski?

Sitten toisekseen, näistä pätkätöistä. Minä olin joskus, sanotaanko, ennen vaaleja — arvoisa puhemies, tämä on pieni alustus, minä menen kyllä tähän budjettiasiaan ihan tuossa tuokiossa — leijonien luolassa ennen viime vaaleja, olin nimittäin demareitten tämmöisessä kellarissa, siellä oli demareita ja vasemmistolaisia, ja siellä löi nyrkkiä pöytään 130 ihmistä pätkätöitä vastaan, ja minä uskalsin nousta pystyyn ja sanoa, että mieluummin edes pätkätöitä kuin ei mitään töitä. Eikös se ole, ed. Valpas, viisasta, että on edes jotain töitä? Se pitää meitä kuitenkin yhteiskunnassa jollakin tavalla kiinni.

Arvoisa puhemies! Tämä valtion talousarvio on sen verran suuri pumaska, että siinä ei taatusti kannata ruveta syleilemään koko opusta. Opposition on tarkoitus olla hallituksen toimia kriittisesti tarkkaileva, joskus rakkikoiraksikin nimetty parlamentin osa. Kuitenkin hallitukselle tulee antaa kiitosta silloin, kun se sen ansaitsee. Tässä tulevan vuoden talousarviossa on useitakin jo täällä tänäänkin moneen kertaan mainittuja hallituksen ihan hyviäkin esityksiä. Olen erittäin iloinen kokoomuslainen edustaja siinä, että hallitus on ottanut elämäntehtäväkseen kokoomuksen jo ennen viime vaaleja runsaasti ajaman veropolitiikan, eli tuloveroja on alennettu jopa enemmän kuin kokoomus uskalsi ehdottaakaan. Hyvä näin, ja tulokset ovat näkyvissä. Alennettu tuloverokanta antaa lisää ostovoimaa, joka taas lisää kotimaisen työn tarvetta.

Kotitaloustyön vähennyksen tuplaaminen on myös oikean suuntaista tulevaisuutta. Senkin toimivuudesta on jo positiivisia näyttöjä. Kotona teetettävien töiden listaa tulee kuitenkin lisätä ja laajentaa. Minä olen ihmetellyt aina, miksei kotona tehtävää työtä edelleenkään arvosteta muiden töiden rinnalle tasavertaisena. Tämä on erinomainen keino lisätä työpaikkoja Suomeen. Täällä muun muassa, kukahan se oli, olikohan se ed. Risikko, joka ehdotti muun muassa atk-touhuja, niitten huoltoa ja opastusta ja muuta; siinä olisi nuorille tosiaan työtä. Nuoret on se elementti, se kansanosa, jota me emme saa päästää syrjäytymään. Nuorissa on meidän tulevaisuus kuitenkin.

Joku pahansuopahan tässä kotitaloustöiden vähentämismahdollisuudessa on ruvennut puhumaan piikayhteiskunnasta. Mitäs kummallista siinä on? Minusta se on typeryyttä. Miten työn arvo putoaa, jos se tehdään toisen kotona? Samanlaista työtähän se on, tehdään se toisen kotona tai toisen pajassa. (Ed. Kekkonen: Se on lehdistön keksimää!) — Sitä väitettiin, että se on Lenita Airiston keksimä, mutta Lenita kertoi sen kyllä yhdessä tv-ohjelmassa hyvinkin, että hän ei suinkaan ole koskaan sanonut edes sanaa piika.

Kukaanhan tässä salissa ei taatusti edelleenkään usko, että julkinen sektori tulisi koskaan työllistämään meillä edelleen olevat noin 300 000 työtöntä. Edelleenkin ainoa autuus työllisyyden parantamiseksi on yksityisen yrittäjyyden kaikenlainen kannustaminen. On erikoista siis, että kun ihminen yrittää ja kenties sitten jopa kovalla työllä menestyy, tullaan siitä kateelliseksi. Maan hallituksen toimethan ovat osoittaneet tämän suuntaisia aikeita aiemmin. Eräänä esimerkkinä siitä oli tämän vuoden alussa voimaan tullut osinkojen tuplaverotus. (Ed. Kekkonen: Se oli vaihtoehto varallisuusverolle!)

Mutta tänään kuitenkin saatiin ihan toisenlainen osoitus — ed. Valpas, vaikkua pois korvista — saatiin osoitus uudesta suunnasta, kun varallisuusvero poistettiin. Oletko sinä Unski kateellinen siitä, että se poistettiin? En minä ainakaan. (Ed. Valpas: En ole kateellinen!) Minä tulin työttömyydestä eduskuntaan, enkä minä ole ollenkaan kateellinen niille, joilla on varallisuutta. Se on hyvä asia, että varallisuutta on edes joillakin Suomessa, koska, kiitos siitä hallitukselle, tuo varallisuusvero poistettiin. Se on taatusti yksi keino, jolla pääomat saadaan paremmin pysymään Suomessa ja samalla saadaan myös nostettua investointiastetta. Toivottavasti niin sanotun kateusveron poisto antaa signaalin ja varmaan antaakin, myöskin ulkomaisille sijoittajille, että hekin uskaltavat tulla tänne kylmään pohjolaan rahoineen ja sijoittaa tänne.

Tältä hallitukselta puuttuu uskallus ja kyky puuttua rohkealla avauksella maamme suurimpaan häpeäpilkkuun eli työttömyyteen. Toivottavasti hallitus uskoo tulevaisuudessakin kokoomuksen ideoita, niin kuin tämä tuloverotuksen alentaminen, ja ottaa ne omikseen. Me tarvitsemme eduskunnan suuren konsensuksen saadaksemme työttömyyden oikealle tolalle. Täystyöllisyyteenhän on mahdotonta edes pyrkiä, työttömyys tulee aina olemaan muutaman prosentin luokkaa, ja näin se on koko maailmassa. Täystyöllisyyteen ei edes kannata pyrkiä, aina täytyy olla niin sanottu särkymävara olemassa.

Mutta kortistossa on kuitenkin tällä hetkellä suuri joukko ihmisiä, jotka ovat pitkän työttömyyden tai mahdollisesti muittenkin elämäntilanteittensa vuoksi tavalla tai toisella syrjäytyneet yhteiskunnasta niin totaalisesti, ettei heistä enää ole työelämään. Onko siis järkeä roikuttaa heitä löysässä hirressä työttömän statuksella? Mielestäni olisi järkevää putsata lopullisesti todelliset sairaat ja syrjäytyneet työvoimatoimistojen tilastojen nurkista ja siirtää heidät inhimillisesti arvostetumpaan eläkeläisten kastiin.

Seuraavat asiat minä puhun ihan omasta kokemuksesta. Kun olet työtön, et ole muiden silmissä mitään. Sanotaan, että kun näet kadulla jonkun ihmisen ja hän kysyy, mitä teet, niin jos sanot, että olet työtön, niin sen näkee sen ihmisen silmistä, oli se sinun vanha ystäväsi tai vihamies, sillä ei ole mitään väliä, sen näkee vastaantulijan ilmeestä heti, että sinä putoat ikään kuin maton alle hänen ajatuksissaan. Näin se on vaan. Eli tästä minulla on tosiaan omakohtaista kokemusta, joten allekirjoitan täysin edellisen väitteeni. Sen sijaan eläkeläisenä voi olla hyvinkin arvostettu ja aktiivinen toimija. Tästä elämänmuodosta minulla ei vielä ole kokemusta eikä toivottavasti vielä pitkään aikaan tarvitse ollakaan, olenhan vasta 54 vuotta nuori.

Arvoisa puhemies! Ykkösasiani on aina ollut niin valtuustotasolla kuin täällä eduskunnassakin inhimillisen vanhuuden turvaaminen, ja niin se on edelleen. Sekin on muuten erikoinen juttu, että puhutaan vanhustenhuollosta, minusta se on loukkaava sana, vanhustenhuolto, niin kuin olisi joku huoltoasema, mihin viedään aina viiden päivän huoltoon tai mitä milloinkin. No niin, minä puhun aina vanhustenhoidosta kuitenkin. Vanhustenhoitoon toki rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, mutta tämä viiden euron nosto kansaneläkkeeseen oli todellinen floppi. Kuinkahan te hallituspuolueiden edustajat, joita tälläkin näyttää nyt enemmistönä olevan, kehtaatte kohdata eläkeläisiä kylän raitilla, kun tuomisena on peräti viiden euron korotus kuukausieläkkeeseen ensi vuoden syksyllä?

Täällä ed. Laitinen puhui myöskin sotiemme veteraanien kuntoutusrahan leikkaamisesta. Ei se sinällään leikkaamista ole, vaan veteraanit ovat leikkautuneet ikään kuin luonnollista tietä. Mutta jollakin tavalla tämä on kuitenkin osoitus hallituksen arvoista. Valtiovarainministeri Heinäluoma päivällä puheessaan sanoi täällä debatissa jossakin vaiheessa, että eihän maailma tule hyväksi hetkessä. No, ei varmasti tulekaan, mutta veteraanien luonnollinen poistuma joukostamme nopeutuu vuosi vuodelta. Ihmettelenkin, miten tämän yhä kiihtyvällä vauhdilla vähenevän kansanosan hyvinvointi sen viimeisillä vuosilla ei saa aikaan suurempaa huolta ja kunnioitusta hallituksessa. Eivätkä kunnioitusta saa myöskään veteraanien omaiset, siellä saattaa olla toinen ihminen, yleensä nainen, kotirintamanainen tai muuta sellaista, joka on varmasti yhtä huonossa kunnossa. Eli tuota kuntoutusta tulisi laajentaa. Koska kuitenkin veteraanien määrä nopeutuvalla vauhdilla vähenee, niin saman rahan voisi, tai lisääntyvänkin rahan, minun mielestäni osoittaa näille jäljellä oleville veteraaneille ja heidän lähiomaisilleen, vaimoilleen ja siellä kotona olevalle samalle kansanosalle. Heille tulisi osoittaa mitä suurinta kunnioitusta ja arvostusta ja osoittaa se myöskin kuntoutuksen muodossa.

Lopuksi, herra puhemies, puutun hiukan väyläasioihin. Olen taas tehnyt useita liikenteeseen liittyviä talousarvioaloitteita. Täällä ovat eräät pitäneet pahana muutamien väylien parantamisen ja rakentamisen aikaistamista elikkä nostamista niin sanotusti nopeampaan koriin siellä ministeriön koripallopelissä. Tiestömme on kuitenkin, jos ei joku vielä tiennyt, Suomen valtion suurin omaisuuserä taseessa, se on 15 miljardia euroa. Eikö tuosta omaisuuserästä siis kannata pitää huolta?

Tästä seuraavasta asiasta minä olen kiittänyt myöskin Oulun kaupungin valtuustossa, uskalsin pöntössä sielläkin sanoa saman asian kuin täällä, että olen tyytyväinen, että (Puhemies: Kymmenen minuuttia!) Oulun kaupungin virkamiehet saivat kerrankin valmistella yhdessä ministeriöiden kanssa Kuusamontien parantamisen ilman luottamusmiesten häirintää. Ja se onnistui. Joskus näinkin. Kiitän mukana olleita ministereitä ja virkamiehiä siitä, että otitte niin sanotun Oulun-mallin omaksenne ja nostitte tämän hankkeen nopeutettujen väylien listaan.

Tämän Valtatie 20:n pätkän parantaminenhan — se lähtee Oulusta Kuusamoon päin, muutaman kilometrin pätkä, mitä levennetään — tapahtuu siten, ettei se tällä hetkellä maksa valtiolle mitään, vaan Oulun kaupunki ottaa lainaa ja antaa sen valtiolle. Sillä rahalla valtio rakentaa tuon tien nopeutetussa aikataulussa ja maksaa lainan Oululle takaisin vuonna 2009. Järkevää toimintaa. (Ed. Kekkonen: Kelpo järjestely!) — Kelpo järjestely. Tämän nimi on jo Oulun-malli. Se on ihan hyvä malli. — Tällaiseen järjestelyyn ei tietenkään kovin monilla kunnilla ole mahdollisuutta, mutta Oulun tapauksessa tuleva parannus on todellinen piristysruiske sen varressa toimiville kymmenille kansainvälisille yrityksille ja niiden logistiikalle, Nokia etunenässä. Me Oulun kaupungin veronmaksajat maksamme iloisesti ja kiltisti lainasta tulevat korot. Valtio niitä ei joudu maksamaan. Tässä on mielestäni erinomaista valtion ja kunnan yhteistyötä.

Myös koko Nelostie on Suomelle sangen tärkeä verisuoni, voisiko sanoa peräti aortta. Kun veri ei suonissa kulje, loppuu raajoista toiminta ja ne näivettyvät. Olisi tarpeellista saada Nelostie pikaisen parannuksen piiriin mitä pikimmin. Minä olen ihmetellyt koko ajan, milloin me pääsemme täällä Suomessa sellaiseen Itävallan, Sveitsin malliin. Me rutisemme täällä joka vuosi budjetin yhteydessä väylärahoista, ennen kaikkea tieliikenteen rahoista. Itävalta ja Sveitsi eivät tappele kertaakaan tällaisista asioista. Siellä kaikki ne rahat, mitä liikenne maksaa veroina valtiolle, palautuvat suoraan tienpitoon ja rautatienpitoon. Ne palautuvat suoraan. Niin kuin tiedätte, noissa maissa joudutaan rakentamaan paljon raskaampia investointeja teittenpidossa, tunneleita, kilometrien mittaisia tunneleita. Ei ole ihan halpaa hommaa. Mutta siellä rahat palautuvat. Olen ihmetellyt, että meillä palautuu todella pieni prosentti siitä, mitä maksetaan erilaisina ajoneuvo-, polttoaine- ym. veroina, autoveroina. Valtiolle siitä palautuu tuonne varsinaiseen liikenteeseen todella pieni määrä.

Myös Seinäjoki—Oulu-rautatie on tyrehtymässä, se on jo nyt niin täynnä tavaraliikennettä öiseen aikaan, että lisää ei mahdu. Sille välille olisi välttämätöntä saada kaksoisraide, mutta se on kuitenkin niin monen sadan miljoonan euron hanke, muistaakseni 360 miljoonaa euroa, että tuskin tulee lähivuosisatoinakaan semmoinen valmiiksi. Mutta tuo rata tulee kuitenkin saattaa nopeamman ja turvallisemman liikenteen piiriin mitä pikimmin. Siihen päästään rakentamalla Seinäjoen ja Oulun välille lisää kaksoisraiteen pätkiä, ikään kuin ohikulkuteitä sinne sun tänne, joilla nopeutetaan ja saatetaan turvallisemmaksi tuota väliä edes tekohengityksenä.

Arvoisa puhemies! Useat hallituspuolueiden edustajat puhuvat täällä suulla suuremmalla kansalaisista. Tulee muistaa, hyvät edustajat, että jokainen kansalainen on myöskin kuntalainen. Hallitus alkaa samalla kirjaimella kuin hölmöläinen, joka kantaa säkillä valoa sisään tai pidentää peittoa toisesta päästä ja lyhentää toisesta päästä. Siis hallitus antaa kansalaisille verohelpotuksia, mutta on samalla ajanut kunnat niin ahdinkoon, että kunnat joutuvat nostamaan kuntalaisten veroja. Siis uusintana: hallituksen pakkolainalla ynnä muilla toimilla siis kansalaisten verot alenevat, mutta kuntalaisten verot nousevat. Äly hoi, älä jätä!

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajala otti aivan oikean viittauksen siitä erosta, mikä on kansalaisen ja mikä kuntalaisen asema. Kun kunnilta kurjistetaan, niin kansalaiselta viedään, ja se viedään siellä vielä korkeamman käden kautta. Kun se verotus tapahtuu kunnan kautta, niin se on tasavero, mikä köyhää koskettaa paljon enemmän vielä kuin sitä rikasta.

Kun ed. Valpas puhui täällä rikkaitten puolesta tahi vastaan, en nyt tiedä, kumpi se henki oikein oli olemassa, mutta ed. Valppaan puheessa sisältönä oli olemassa, että tämä koulukurituslaki, mikä on tällä viikolla hyväksytty, menneen viikon aikana (Ed. Valpas: Tappolaki!) — tappolaki, koulutappolaki — mielestäni hyvin kuvaa sitä, kuinka kansalaisia sorretaan, erityisesti pientä kansalaista. Kuulijana minua lämmitti erittäin hyvin se, että ed. Valpas puhui myöskin kylästä, kylien asemasta ja sitten myöskin kylien tulevaisuudesta ja tuhosta, mikä tapahtuu näitten koulujen kautta. Siinä puheenvuorossa selkeästi suolsi se ilmapiiri, että kansalaiset kärsivät ja sudet lisääntyvät, vaikka sudet aika pienellä ovat olleet käsittelyssä.

Ed. Kekkonen täällä jo aikoja sitten puheenvuorossaan puhui Pietarin alueen vetovoimasta 1900-luvun alussa ja sitä ennen. (Ed. Kekkonen: 1800-luvulla!) — 1800-luku oli vielä enemmänkin, mutta me kovin vähän sitä muistamme, ja paperillekin sitä on vähän kirjoitettu. Se on myöskin tulevaisuutta. Olen aina sanonut, että Porvoon itäpuolella pitäisi pakkoruotsin tilalla olla pakkovenäjä. Toivoisin, että ed. Kekkonen ottaisi kantaa siihen, miten tämä venäjän opetus pitäisi tulevaisuudessa Suomessa järjestää, niin että me kaupallisesti ja yhteistyökykyisesti pärjäisimme myöskin näissä kielikysymyksissä itänaapurin mahtavien markkinavoimien kanssa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas kiinnitti puheenvuorossaan aivan oikeisiin asioihin huomiota.

Edustaja, joka puhui ennen ed. Seppo Lahtelaa, ed. Lyly Rajala, on poistunut salista. Olisin hieman palannut hänen teemaansa radasta Seinäjoki—Oulu. Minä puhuisin radasta Tampere—Ylivieska. Se kattaa aika paljon samaa rataosuutta. Kun katsomme Suomen rautatiekarttaa, meillä on toinen raidepari, joka johtaa etelästä pohjoiseen, tässä tapauksessa kuitenkin Ylivieskaan asti. Tämä rata vain kulkee Jyväskylästä Saarijärven, Kannonkosken, Viitasaaren kunnan alueiden, Pihtiputaan kautta Haapajärvelle.

Tämä rata valmistui 1950-luvun puolivälin jälkeen, rakennettiin silloin kevyelle kiskotukselle, mutta on linjaukseltaan moderni, nykyaikainen, ei ole pahoja kaarteita, ja se mahdollistaisi hyvinkin sujuvan etelä—pohjois- ja pohjois—etelä-suuntaisen liikenteen. (Ed. Kekkonen: Onko se nyt käytössä?) — Tämä rata on käytössä, minä kävin sunnuntaina katsomassa, onko lunta tuolla radalla vai ovatko rautapyörät poistaneet lumen kiskoilta, ja ilokseni näin, että radalla oli ollut junaliikennettä. Tämä oli hyvä havainto.

Se on tällä hetkellä puutavaraliikenteessä. On erittäinkin vilkas puutavaraliikenne Äänekosken tehtailta Jyväskylään, ja sen välin rata on ilman sähköistämistä todella huippukunnossa, mutta sitten Äänekoskelta pohjoiseen Haapajärvelle saakka rata on niin kutsuttu vähäliikenteinen rata, jolla kuitenkin on merkittävästi puutavaraliikennettä. Se on Länsi-Suomen alueen vilkasliikenteisin puutavararata. Tämä rata tulee voida kunnostaa todella käyttökelpoiseksi kuljetusten vaihtoehdoksi, joka samalla veisi myös raskasta liikennettä Nelostieltä kiskoille. Minä toivon, että tämä tiedostettaisiin maan rautatiepolitiikassa todella vaihtoehtoisena ratana pohjoisen ja etelän välillä. Samalla tällä on hyvät liitännäisyhteydet itään päin.

Alun perinhän tähän rataan piti tehdä myös yhdysrata Saarijärveltä Multian kautta Haapamäelle, mutta tuosta hankkeesta on luovuttu aikanaan. Mutta nyt, kun on Jämsä—Jämsänkoski—Jyväskylä-rata olemassa, niin siinä on tämä liitäntä etelästä pääradoille olemassa hyvä. Tämän haluaisin todella alleviivata rautatieinfran osalta keskeisenä olemassa olevana parannettavana kohteena, jolloin niillä liikennesuoritteilla, mitä nyt on Pohjanmaan radalla, voidaan siellä ajaa ja samalla saada junia myös tälle radalle.

Mutta haluaisin tässä myös opiskelijan isänä puhua opiskelijoiden asioista. Todellakin olisin toivonut, että opintorahaa olisi voitu korottaa. On totta, että lainajärjestelyillä opiskelijoille käyttöön tulevaa rahaa saadaan, mutta vanha totuus on se, että velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Kyllä velka on aina nuorelle ihmiselle myöskin maksettava rasite aikanaan, ja usein nuoren siinä vaiheessa sitten, kun opinnot on suoritettu ja on päässyt työelämään, pitäisi hankkia monia muitakin asioita, ehkä perustaa perhe, toivon mukaan perheeseen tulisi lapsia, asunnon hankinnat, kodin kunnostamiset. Tämän vuoksi toivoisi, että ihmisillä tuossa elämänvaiheessa, jolloin rahan tarve on suuri, ei olisi jo ennestään olevia velkoja kovin paljon, niin kuin aikanaan silloin oli, kun itse opiskelin. Tiedän, että opintovelatkin on maksettava.

Sen takia haluan, että opiskelijoiden kysymyksiin kiinnitettäisiin huomiota. Aivan oikein täällä ed. Valpas ym. ovat viitanneet tähän toisen asteen opiskelijoitten asemaan. Minä toivon, että heidänkään kohdallaan ei vanhempien tulotasoihin kiinnitettäisi huomiota vaan nähtäisiin toisen asteen opiskelijatkin itsenäisinä vastaavaan tapaan kuin korkean asteen opiskelijatkin ja kiinnitettäisiin opiskelijoitten toimeentuloon huomiota.

Täällä on puhuttu myöskin eläkepolitiikasta. Kyllä toivon, että meillä alettaisiin aivan uudella tavalla tarkastella eläkeikäisten kysymyksiä. Tällä hetkellä eri yhteyksissä nähdään eläkeläiset ikään kuin eläkerasitteena, puhutaan eläkepommista. Meillä pitäisi nähdä tämä kysymys myös mahdollisuutena. Se, että eläkkeitten kautta kiertävät kansantaloudessa merkittävät rahavirrat, tulisi nähdä myös asiana, joka voi myönteisenä rahavirtojen liikkeenä synnyttää työpaikkoja ja edesauttaa sitä kautta tasapuolisesti kautta maan elinkeinojen kehittymistä. Todella peräänkuulutan tuommoista positiivista asennetta eläkepolitiikkaan ja myös sitä kautta oikeudenmukaisempien eläkkeiden maksamiseksi niin veteraaneille, kotirintamanaisille, sotiemme invalideille kuin myös kaikkein pienintä eläkettä saaville. Toivon, että eri eläkeläisjärjestöjen oikeutetut vaatimukset voitaisiin jatkossa ottaa huomioon.

Halusin myös kiinnittää huomiota siihen, että kunnille on saatava voimavaroja myös hoito- ja hoivatyöhön. Kunnat kokevat, että erikoissairaanhoito tulee varsin kalliiksi. Kaikkialla on todettu sen kustannusten nousevan kunnan menoerissä kaikkein eniten ja huikean paljon enemmän kuin yleinen inflaatiokehitys. Toivon, että me voisimme saada hoito- ja hoivatyöhön voimavaroja.

Samalla kun kiinnitetään huomiota siihen, miksi erikoissairaanhoidon kustannukset noin paljon ovat nousseet, väitän, että siellä on ihan laskennallisia kuluja, jotka johtuvat sinne tehdyistä investoinneista, kustannuksethan ovat nousseet enemmän kuin palkkakehitys. Vaikka hoitosuoritteet ovat pysyneet samoina ilman, että kovin paljon kalliimpia koneita tai lääkeaineita olisi tullut käyttöön, siitä huolimatta kustannusprosenttien nousu on korkeampi.

Toivon, että kiinnitettäisiin näihin laskennallisiin pääomakuluihin huomiota kiinteistötoimen sektorin, myös puolustushallinnon osalta. On järjetöntä vaatia joiltakin Puolustusvoimien varikoilta, varastoilta, ulkolinnakkeilta tietyn prosenttisia vuosituottoja. Ne pitäisi nähdä investointeina, jotka on tehty sitä varten, mitä varten ne ovat.

Mutta menen tuohon hoito- ja hoivatyöhön. Siellä työntekijät todellisuudessa ovat jaksamisen äärirajoilla olleet jo pitkään. Monet eivät ole jaksaneet, on jouduttu ennenaikaisesti eläkkeelle, mutta ne, jotka ovat, tietävät kyllä, mitä työn paine voi olla. Kun palkkaus valitettavasti tuolla sektorilla, pääosin naisvaltaisella työalalla, on hyvin jälkeenjäänyttä, niin toivon, että siihenkin voitaisiin kiinnittää myös huomiota.

Arvoisa puhemies! Edellisen puheen aikana minulta kysyttiin myöskin Puolustusvoimiin liittyviä asioita, miinoista. Se oli vuosi sitten joulun alla ajankohtainen kysymys (Ed. S. Lahtela: On se vieläkin!) — Se on tulevaisuudessa entistä ajankohtaisempi. — Minä toivon, että tässä maassa olisi jatkossa sellaiset hallitukset, jotka päättävät luopua tuosta järjettömästä jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta. Kyseessähän on porapanos, joka alun perin oli suunniteltu kalliolinnakkeitten suojaksi, jos sukeltaja tulee pahoissa aiheissa vedestä tuhoamaan kalliolinnaketta. Porapanos oli silloin siinä kalliolinnakkeessa puolustajien suoja. Tästä kehittyi sitten tämä jalkaväkimiina.

Minä toivon, että meillä todella tämmöisestä kustannustehokkaasta, täysin puolustuksellisesta järjestelmästä pidetään kiinni. Samalla toivon, että meillä asianmukaisesti pidetään myös muutoin riittävästä puolustusmateriaalivalmiudesta ja kotimaisesta tuotannosta huolta, sillä pahan päivän tullen huolimatta sopimuksista ei ole takeita, kuinka ne toimivat, päinvastoin voi vai otaksua, että huoltovarmuus olisi siinä koetuksessa, jota ei koskaan toivoisi koeteltavan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjetin käsittelyn yhteydessä on jo viitattu niihin tekijöihin, jotka tekevät Suomesta menestyksekkään, samoin suomalaisista menestyjiä myöskin tulevaisuudessa. Tällä hetkellähän Suomi on maailman ykkösmaa. Sitä ei valitettavasti aina huomaa, kun lukee lehtiä ja seuraa tiedotusvälineitä tai vaikkapa kuuntelee kansanedustajien puheita. (Ed. S. Lahtela: Mikä niissä on parasta?) Usein on sävy turhankin kielteinen. Aivan niin kuin olisimme unohtaneet omaa historiaamme, nimittäin mehän olemme nousseet aivan toisenlaisten vaikeuksien keskeltä tähän asemaan kuin esimerkiksi ruotsalaiset veljemme ja sisaremme. (Ed. Kekkonen: Hyvä huomio!) Olemme käyneet sotamme ja maksaneet sotakorvauksemme, selviytyneet Euroopan nopeimmasta rakennemuutoksesta. Minulla on semmoinen muistikuva, että niitä ei ole maailmassakaan ollut kovin monta suurempaa, tuskin onkaan, 60—70-luvulta maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teolliseksi maaksi ja sitten edelleen tällaiseksi tietoyhteiskunnaksi, jollainen nyt olemme. Meidän nuoremme ovat valmiita kohtaamaan kansainvälistymisen haasteet, ja näyttää siltä, että jopa yrityselämämme selviytyy globalisaation ankarissa kilpailuolosuhteissa. Kaikkien kansalaisten elintaso on jatkuvassa nousussa, vaikka tosiasia on se, että elintasoerot kansakunnan sisällä näyttävät kasvavan.

Arvoisa puhemies! Minulla on käsitykseni siitä, miten olemme tulleet tällaiseksi osaajakansaksi, ja nytkin osaamista korostamme jopa budjettiteksteissä tulevaisuuden selviytymiskeinona. Se, että tällaiseksi olemme tulleet, on laajan suomalaisen sivistystyön tulos. Silloin pitää todella nähdä laajasti ja pitkältä perspektiiviltä tämä meidän kehityksemme. Se lähtee Agricolasta, se tulee kansan herätysliikkeitten kautta, kirkon työn kautta, Aleksis Kiveen, Snellmaniin, Sibeliukseen, Leinoon, Gallen-Kallelaan, Mannerheimiin, ruohonjuuritason kansanliikkeisiin, sellaisia kuin nuorisoseurat ja työnväenyhdistykset ovat olleet ja ovat edelleenkin, se tulee erilaisiin aatteellisiin yhdistyksiin, puoluelaitoksiin. Kun ensi vuonna vietämme eduskunnan satavuotisjuhlaa, niin on syytä nähdä tämä pitkä linja ja ymmärtää myös se, ettei se ollut sattumaa, että Suomi oli ensimmäisiä, joka pystyi luomaan demokraattisen, kansanvaltaisen kansan eduskunnan.

Tämä kaikki synnytti myöskin, juuri tämä laaja, syvältä nouseva kansan sivistystyö, sen itsenäisyystahdon, joka sitten puhkesi kukkaan kymmenkunta vuotta kansanedustuslaitoksen synnyn jälkeen. Tästä pitkästä sivistyslinjasta nousee se suomalainen osaaminen, joka nyt niittää menestystä esimerkiksi Nokian merkeissä maailmalla tai hyvinvointiyhteiskuntamme merkeissä täällä kotimaassa. Tästä on noussut se itsenäisyystahto, joka on jatkuvasti tässä integraation maailmassakin kuitenkin pitänyt meidät suomalaiset koossa kansakuntana ja säilyttänyt meillä omanarvontunnon ja oman identiteetin.

Nyt on eräs sellainen itsenäisyyden ja identiteetin taso, joka ensi vuonna tulee todennäköisesti olemaan erityisen kovassa myllerryksessä. Se on tämä suomalainen kuntalaitos. Minä olen skeptinen sen suhteen, että kehitys nyt olisi menossa tällä tasolla kovinkaan positiiviseen suuntaan. Rahoitusongelmat ovat tietysti reaalisia, eikä ole olemassa sellaista pohjatonta säkkiä, josta tätä rahaa ammennettaisiin näihin hyvinvointipalveluihin, joita kunnat tuottavat. Joitakin ratkaisuja on löydettävä, mutta kun täällä on kuullut näitä riemunkiljahduksia sillä kohtaa, kun kunnat käyvät yhteenliittymisneuvotteluja ja kuntien määrä vähenee, niin näihin riemunkiljahduksiin en osaa sydämeni pohjasta yhtyä, sillä näen, että siinä menetetään samalla aina jotakin juuri siitä, mitä olen pyrkinyt edellä kuvailemaan. (Ed. Kekkonen: Voidaanko saavuttaa jotain?) — Tällä yhteenliittymisellä? Niin, siinä on ongelmia minun mielestäni.

Otan yhden esimerkin, joka tässä nyt tuli mieleeni. Kun meillä toteutettiin peruskoulu 70-luvulla, niin meidän yksityiset koulumme pääsääntöisesti liittyivät kunnan koululaitokseen, mutta oli joitakin semmoisia viimeisiä mohikaaneja, jotka pitivät oman koululaitoksensa, kannatusosakeyhtiöt säilyivät ja ne saivat oman sijansa sitten kuntien koululaitoksissa. Minulla oli tuossa viime lauantaina mahdollisuus olla yhden tällaisen yksityisen lukion tilaisuudessa, jossa täysin talkootöin hoidetaan hallinto ja oli toteutettu useamman miljoonan euron remontti koulurakennuksessa. (Ed. Oinonen: Mikä lukio?) — Yli-Tornion yhteiskoulun lukio. — Ja kun sitä rupesin siinä miettimään, minkälaisen kuntaorganisaation olisi täytynyt pyöriä, että tällaiset hankkeet olisi toteutettu, tai mistä olisi löytynyt sellaisia sitoutuneita vanhempia, niin kuin olivat nämä kannatusosakeyhtiön jäsenet vuosikymmeniä siinä tehneet työtä, niin rupesin miettimään sitä, että aina kun tällainen yksikkö liitetään johonkin isompaan, siirretään samalla myös vastuu jonnekin isompiin käsiin ja johonkin kauemmaksi. Se tapahtuu ihan valtiollisellakin tasolla.

Kyllähän Suomessakin oli paljon puhetta silloin, kun liityttiin Euroopan unioniin, että no, niinpähän päästään näistä riidoista, mitä täällä eduskunnassa esiintyy, ja näistä sisäpolitiikan riidoista. Annetaan ratkaisuvalta sinne kauemmaksi. No, se on eri luokan asia, mutta sama on näissä paikallistason kysymyksissä. Tässä herätän vain mieleen ajatuksen siitä, että ei se ole pelkästään tämä talous, joka on tässä olennaista, vaan on nämä muut arvot, tämä pitkä suomalainen sivistys, itsenäisyystahto ja vastuunottamisen perinne. Siitä on pidettävä kiinni, jos tämä kansakunta aikoo tulevaisuudessa selvitä. Siinä tarvitaan jotakin muuta kuin kamreeritaloutta myöskin valtion taholta. Vai mitä sanoo ed. Kekkonen? (Ed. Kekkonen: Miten se liittyy tämän yksityisen lukion oppilaiden tasoon?) — No, juuri kuulin, että neljäkymmentä oppilasta on väitellyt tohtoriksi siitä koulusta. (Ed. Kekkonen: Se on mainio tulos!) Se on paljon, kun vertaan vastaaviin oppilaitoksiin, elikkä siinä on sitoutumista, joka on tapahtunut tällä opettajien ja vanhempien yhteistyöllä.

Lopuksi vain lyhyesti tästä, kun totesin jo, että kansakunnan sisällä näyttävät varallisuuserot kasvavan. Ehyt kansakunta on myöskin yksi itseisarvoinen asia. Suomalaiset ovat pärjänneet nimenomaan silloin, kun ovat pystyneet puhaltamaan yhteen hiileen ja kun on ollut poliitikkoja ja johtajia, jotka ovat jaksaneet rakentaa tätä eheyttä. Ei pidä antaa ahneudelle eikä vastaavalle niin suurta valtaa, että ne pääsevät särkemään ja rikkomaan, tällaiset kielteiset ihmisen aatteet ja viehtymykset, kansakunnan eheyttä, vaan tulee saarnata, puhua ja vedota siihen, että me pidämme huolta myös vähimmistä veljistämme samalla koko ajan panostaen siihen, että ihmiseen uskotaan, luotetaan ja häntä vastuutetaan, niin että jokainen kynnelle kykenevä kantaa oman kortensa kekoon. Tämä liittyy veropolitiikkaan yhtä lailla kuin sitten myöskin tulonjakopolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä talousarvion palautekeskustelua on nyt käyty lähes 11 tuntia, runsas 10 tuntia. On ollut miellyttävä kuunnella ja ottaa osaa tähän keskusteluun. Täällä on menty laidasta laitaan eri asioita nostaen esille keskustelun aiheeksi, mutta yksi asia eräässä puheenvuorossa tuli voimakkaasti esille, se, että katsotaan liikaa taustapeiliin.

Oli miellyttävä kuunnella tuolla työhuoneessa ed. Kekkosen puheenvuoroa, kun hän lähti Kaakkois-Suomen elinkeinoelämän perusteita rakentamaan aina sadan vuoden takaa ja tuli nykypäivään kyllä heti ihan suoralta kädeltä. Mutta niin se vain on, arvoisa herra puhemies, että me rakennamme tulevaisuutta vain ymmärtämällä menneisyyttä. Ilman ajan kulumisen tajua ihminen ei pysty näkemään kokonaisuuksia eikä ymmärtämään ja hahmottamaan päätöstensä sekä tekojensa vaikutuksia ja seurauksia.

Ja niin se vain on tämän vuoden 2006 budjetinkin osalta, eli kyllä meidän on katsottava menneisyyteen, jotta me voimme rakentaa sitä tulevaisuutta.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Minulle esitettiin kysymys, vastaan siihen ed. Seppo Lahtelalle: Me osaamme ruotsia historiallisista syistä. Se on erinomainen asia. Meidän pitäisi osata sitä vielä paremmin. Me emme osaa venäjää niin ikään historiallisista syistä. Se on paradoksi, ja siitä on oltava vähän murheissaan.

On nimittäin niin, että venäjän osaaminen juuri tässä tilanteessa, tässä ja nyt, olisi meidän kansakuntamme kannalta, jos vähän pateettisesti asian ilmaisen, mitä merkittävin kilpailukykytekijä. Tässä suhteessa, samalla kun olen iloinen siitä, että osaamme ruotsia ja olisin kannustamassa enempään ruotsin opiskeluun, vielä enemmän olisin kiihdyttämässä mielialoja, jotta me opiskelisimme venäjää, koska sen käytännön merkitys tulee olemaan aivan lähiaikoina vieläkin ratkaisevampi kuin ruotsin merkitys on nyt.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! En väheksy minkään kielen osaamista, kaikkia kielitaitoja tarvitaan. Venäjällä on aivan oma sijansa, mutta ajatusta siitä, että kielen opiskelu olisi pakollista, en voi pitää hyvänä enkä hyväksy.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon ed. Kekkosen puheenvuoron jälkeen totean vain, että on mielenkiintoista se, että vaikka me olemme nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana erittäin intensiivisesti katsoneet tuonne Brysseliin päin, niin vuosi vuodelta näyttää tulevan merkittävämmäksi meidän suhteemme naapureihimme: Pohjoismaihin ja Venäjään. Olen iloinen siitä, että tässä talossa on riittävästi väkeä, joka ymmärtää myös pohjoismaisen yhteistyön merkityksen ja nimenomaan sen, että me myöskin yhdessä Pohjoismaitten kanssa — niin kuin Pohjoismaiden neuvosto on tehnytkin, on rakentanut Venäjä-ohjelmaa ja Baltia-ohjelmaa — teemme tätä lähialueyhteistyötä. Se on meidän oman itsemme, meidän identiteettimme ja meidän kansakuntamme turvallisuuden kannalta, menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeätä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti, jotta ei jäisi väärää käsitystä: En ole puhunut pakollisesta kieltenopetuksesta mitään. Olen vain yrittänyt painottaa sitä, että kysymyksessä on mitä syvimmässä mielessä kulttuuripoliittinen kysymys, sivistyskysymys, ja aito todellinen sivistys ei koskaan lähde pakosta. Siis korostan sitä, että me vapaaehtoista tietä pitäisimme yllä ruotsin taitoamme ja opiskelisimme, jos mahdollista, vielä enemmän venäjän kieltä.