Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Finanssijärjestelmään liittyvät asiat ovat tulleet eduskunnan isoon saliin kestohyödykkeiksi, siitä ei valitettavasti pääse yhtään mihinkään. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt finanssijärjestelmään liittyen erittäin hyvän tarkastuserilliskertomuksen, enkä suinkaan yritä paneutua siihen muuten kuin aivan pieneltä osalta, sillä tarkoitukseni on nimenomaan palauttaa mieliin, ei ehkä ihan kaikille niin kovin tuttua asiaa, sitä, millä tavalla näitä samoja asioita on arvioitu ja tutkittu vuosikymmenten saatossa.

Kun aloitin kansantaloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa 1950-luvun lopulla, niin eräs henkilö, silloinen lisensiaatti, ja hänen väitöskirjansa aihe jäivät aivan lähtemättömästi mieleen, jopa niin, että tämä väitöskirjan aihe, otsikko, aivan oikeassa muodossa syöpyi muistilokerooni. Väitöskirjaa puolustettiin vuonna 1958. Väitöskirjan tekijä oli Raimo Ilaskivi ja väitöskirjan nimi oli Finanssijärjestelmän automaattisesta vastavaikutuksesta. (Ed. Manninen: On luettu!) — Arvoisa puhemies, vastauksena innostuneelle ed. Hannes Manniselle: On luettu moneen kertaan. Nyttenkin tämän talven aikana kahteen eri kertaan olen sitä tuolta kirjastosta lainannut, kuitenkin eri syistä johtuen kuin tästä, että tämä asia tuli nyt tällä tavalla esille.

Tässähän oli erinomaisen mielenkiintoista se, että Raimo Ilaskivi tarkasteli tätä asiaa sellaisena ilmiönä kuin väitöskirjan nimi antaa ymmärtää, elikkä siis Finanssijärjestelmän automaattisesta vastavaikutuksesta, joka slangattiin aikoinansa inflaation automaattiseksi vastavaikutukseksi. Opiskelijoitten puhekielessä se finanssijärjestelmä muuttui inflaatioksi ja sen automaattiseksi vastavaikutukseksi, koska elettiin voimakkaan inflaation aikakautta.

Idea oli siinä, voiko tällaisen ilmiön todella osoittaa. Ilaskivi kävi pitkän aikavälin sarjan läpi ja sen jälkeen sitten tutkiskeli sitä tilastotieteellisesti ja tuli siihen tulokseen, että tälle todellakin voi löytyä näyttöä. Hän jopa laski, että jos joku muuttuja ikään kuin korjauskertoimella korjataan pikkuisen, niin saadaan suurin piirtein yksi yhteen -tulos. Elikkä toisin sanoen olisi eletty sellaista aikaa, jossa tämmöinen finanssijärjestelmän automaattinen vastavaikutussysteemi olisi todella toiminut. Nyt tietysti on erinomaisen mielenkiintoista se, voisiko se nyt ylipäätään toimia, elikkä onko olemassa mitään sellaista elementtiä, että se voisi toimia tänä aikana.

Arvoisa puhemies! Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy toinen asia, joka oli sitten ihan selvää politiikkaa, kun oli paitsi tutkijasta myös poliitikosta kysymys, ja se oli nollabudjetointi-idea. Ja se nollabudjetointi-idea lähti siitä, että aina silloin tällöin, esimerkiksi kerran vaalikaudessa, valtiovarainministeriössä katsotaan se koko budjetti läpeensä, kaikki menokohdat, momentit käydään läpi, ja ikään kuin pohjalla ei ole mitään muuta kuin kansainvälisten sitoumusten mukaiset määrärahat, jotka on pakko olla, ja katsotaan, miten tarkoituksenmukaista tämä määrärahojen eduskunnan hyväksyttäväksi ehdottaminen itse kussakin tapauksessa oikein on.

Arvoisa puhemies! Tämä tuli esille nyt viime syksynä, kun selvisi tämä budjettivaje ja kestävyysvaje. Mutta jännittävää on, että valtiovarainministeriön virkamieskunnalla ei ollut henkistä kanttia sanoa, että on nollabudjetointi. Miksi? Siksi, että olin tehnyt asiasta kirjan ja se olisi joutunut tunnustamaan, että ovat muutkin läksynsä joskus lukeneet kuin he itse. Tällä tavalla aion kohta pikkuisen tarkastella tätä asiaa, mutta totean kuitenkin tästä itse asiasta muutaman havainnon.

Nämä ovat sitaatteja: "Valtiontalouden kehyksen piiriin kuuluu - - noin 37 prosenttia koko julkisesta taloudesta." Toinen sitaatti: "Kuntatalous kantaa yli puolet Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta." Tämä on aika mielenkiintoinen ja oireellinen asia. Ja sitten siihen liittyen kolmas sitaatti: "Kuntien nykyinen rahoitus ei mahdollista omaisuuden kulumista ja lakiin perustuvia tarpeita varten tarvittavia investointeja - -." Elikkä siis toisin sanoen se, missä nilkuttaa, on aika mielenkiintoinen alue. Ja se, millä tavalla sitten nämä hommat ovat ylipäätään toisaalta ministeriön hallinnassa ja toisaalta eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallinnassa, on se, että verotuet on tässä muussa tutkinnassa osoitettu nyt 18 miljardiksi euroksi, mikä on aika paljon rahaa. Toinen on se, että talousarvion ulkopuoliset rahastot jnp. ovat 13,8 miljardia euroa tämän erilliskertomuksen mukaan.

Siis voitaisiinko ajatella juuri sitä mallia, minkä Ilaskivi toi esiin? Totean oman arvioni tästä asiasta, että itse asiassa tähän ilmeisestikään ei mitään suurempia mahdollisuuksia ole. Ensinnäkin yksi suuri realiteetti globaalisti on se, että nyt on Suomessakin tajuttu se, että finanssiomaisuudeksi on maapallolla arvioitu neljä kertaa globaalibruttokansantuotteen mukainen määrä vaikuttavuutta, voisi sanoa tässä tapauksessa. Siis toisin sanoen se finanssiomaisuus, joka on luotu kuvitteellisena omaisuutena, on niin valtava, ettei tästä minkäänlaista hallintajärjestelmää enää saa näillä ehdoilla tehdyksi.

John Maynard Keynes aikoinaan ymmärsi tämän asian oikein hyvin. Hän näki tämän tulevaisuuden ja ehdotti maailmanvaluutan käyttöönottoa ja antoi sille nimen dinaari ja totesi, että sen juju on siinä, että se suhteutetaan käytettävissä oleviin luonnonvaroihin. Elikkä siinä on siis eräänlainen periaate se kultakanta-ajatus, vaikka kuitenkaan ei olisi yksin tästä kysymys.

Minulla on semmoinen henkilökohtainen esityshaaste, että nyt kannattaa sinä aikana ja tämän muutaman viikon aikana, kun tämä asia palaa eduskunnan isoon saliin, elikkä maaliskuun alkupuolella, jokaisen tarkkailla, mitä ympäristössä tapahtuu. Siellä tapahtuu mielenkiintoista. Siitä hetkestä, kun tämä erilliskertomus oli valtioneuvostossa, tähän hetkeen mennessä maailman raakaöljymarkkinoilla on tapahtunut dramaattinen muutos — eikä sitä osata ollenkaan noteeratakaan — jopa niin, että viime viikosta tähän viikkoon raakaöljyn barrelihinta on noussut 94:stä 99 US-dollariin. Ja mielenkiintoista on, että Iea ehätti syksyllä kertomaan, että tämän oikean hinnan pitäisi olla 115 US-dollaria, elikkä siis toisin sanoen meillä on eräänlainen alemyynti menossa, siis tilanteessa, jossa uusiutumattomat luonnonvarat ehtyvät käsiin. Ja aivan samalla tavalla lähestulkoon kaikki muutkin muuttujat ovat. Meillä oli tässä joku aika sitten tilanne, että maapallolla oli ruokaa tälle 6,8 miljardin yksilön väestölle 18 prosenttia vuositarpeesta. 18 prosenttia vuositarpeesta! Elikkä siis oltiin lähellä sitä, tuleeko tässä nälänhätä koko maapallolle, jos olisi sattunut näitä luonnonkatastrofeja enemmän kuin sattui.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro oli hyvä ja nimenomaan tuo loppupuoli siitä. Ne reunaehdot, joidenka sisällä täällä eletään, ovat väestöräjähdys, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen ehtyminen. Luontopalvelujen toimivuus heikkenee, typen kierto ei toimi jne., tässä on monta asiaa. Maapallon resurssit on käytetty vuosittain loppuun jo elokuussa. Muistamme, että muutama vuosi sitten se päivämäärä oli syyskuun loppupuolella.

Nyt käsittelyssä olevasta erilliskertomuksesta. On sinänsä hieno asia, että meillä on mahdollisuus eduskunnassa tämän tyyppistä selvitystä tehdä ja olla mukana siinä. Tarkastusvaliokunta varmasti tässä tekee nyt sitten parhaansa.

Muutama asia vielä tähän kehysbudjetointiin. Se on ylhäältä alas tapahtuvaa budjettikurin vahvistamista, niin kuin myös tässä asiakirjassa todetaan, mutta se on todella samalla myös tiukka panta, joka puristaa budjetteja, estää budjetin tarpeellistenkin menojen lisäämisen, ja se on hyvin ahdas ja ahdistava tapa hoitaa asioita. Myös esimerkiksi sellaisen toimijan kuin Valtionrautateiden, VR:n, näkökulmasta tämä on hankalaa, koska tarvittaisiin selvästi pitempiä budjettikausia kuin yksi vaalikausi. Kaksi, kolme vaalikautta tarvittaisiin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Eduskunnan tärkein työrupeama on vuosittainen budjettikirja, sillä tämä budjettikirja mahdollistaa, tai estää, muun lainsäädännön toteuttamisen käytännössä. Valitettavasti vain on osoittautunut, että kehyskahle on estänyt kansanedustajia käyttämästä sitä poliittista arvovalintaa myös silloin, kun kyse on rahasta, sitä arvovalintaa, jota varten he itse asiassa ovat tänne valittuja.

Kehyskahle on myös rajusti vaikeuttanut suhdannevaihteluihin vastaamista, ainakaan riittävän nopeasti, ja kuten hyvä taloudenpitäjä tietää, jälkihuolto on aina kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy, ja on kummallista, että vaikkapa niin merkittävään Suomen kansantaloudelliseen asiaan kuin työttömyyden räjähtämiseen vuoden 2008 lopulla me reagoimme kehyksen perusteella vasta noin vuoden myöhässä.

Kehyskahle on myös osoitus siitä, että poliittisten taisteluitten aika on selvästi ohi, nimittäin ministereistä on tullut lampaita tämän kehysmenettelyn kautta. Kun tilanteet vaihtelevat neljän vuoden aikana rajusti, samoin ne pelimerkit, joita yhteiskunnassa on liikkeellä, niin on mielestäni aika mielenkiintoista, että meidän erityisministereistämme on tullut niin hiljaisia vaikkapa budjettiriihessä, joka on kehysmenettelyn aikana typistynyt useammasta päivästä puolen päivän tiedotusluonteiseksi tilaisuudeksi. Budjettiriihenhän pitäisi olla juuri se paikka, jossa vastataan ajan haasteisiin, niihin haasteisiin, joihin keväällä kehystä laadittaessa ei ole ollut vielä vastauksia tai niihin haasteisiin, joista myöskään ei ole ollut tietoa kehystä laadittaessa. Nyt näyttää siltä, että ministereillä ei ole ollut tarvetta noudattaa mitään muuta kuin budjettikuria tämän kehysmenettelyn aikana.

Kehyskahleen isompia ongelmia on se, että se on laadittu koskemaan vain menoja ja se ei huomioi millään tavalla sitä, että myös tulot saattavat vaikuttaa menojen lisäämistarpeeseen. Parhaimmillaanhan tämän tilanteen pitäisi olla tasapainossa, että menot ja tulot olisivat samalla viivalla: silloin kun tuloja on tulossa enemmän, on myös mahdollisuus lisätä menoja. Näin olisi pitänyt tapahtua vaikkapa harmaan talouden torjunnan osalta.

Poliisin, työsuojelun, verottajan, oikeuslaitoksen päät ovat kalahdelleet viime vuosina kehyskattoon. Kehyksessä on liian vähäisiksi leikattu ne määrärahat, joita näille tahoille on haluttu osoittaa, ja vaikka tarve on ollut suunnattoman paljon suurempi, seurauksena on ollut, että poliisissa, työsuojelussa, verottajalla ja oikeuslaitoksessa on jouduttu jopa vähentämään henkilökuntaa alle valtion tuottavuusohjelman vaatimusten, vain jotta pysytään kehyksessä. Seurauksena on se, että arviolta Suomi menettää 6 miljardia euroa verotuloja vuosittain, vähintään siis 6 miljardia euroa.

Paljon puhuttu asia kehyskahleen suhteen on se, että eduskunta on menettänyt budjettivaltaansa. Liikkumavara eduskunnassa on käytännössä osoittautunut noin promillen luokaksi.

Toinen kehyskahleisiin liittyvä tekijä on se, että meillä on eduskunnan tekemiä yksimielisiä lisäyksiä, jotka vuodesta toiseen eduskunta joutuu uudistamaan ja uudistamaan, koska kehyskahle antaa valtiovarainministeriön valmistelijoille ja virkamiehille sen työvälineen, että he voivat tulkita, että eduskunnan tekemät pysyvätkin lisäykset ovat vain määräaikaisia, jotka voidaan kerta toisensa jälkeen kehykseen kuulumattomina leikata pois. Ja kuten jo sanoin, eduskunnan poliittinen valinnanvapaus budjetin sisällön suhteen on rajusti leikkautunut tämän kehyskahleen aikana.

Vähemmälle puheelle on kuitenkin jäänyt se, että kehyskahle käytännössä säätelee myös meidän lainsäädäntöämme, se myös rajoittaa eduskunnan käyttämää lainsäädäntövaltaa. Otetaanpa esimerkki vaikkapa lakivaliokunnan sektorilta. Suomi on sitoutunut EU-tasolla ankaroittamaan lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan rangaistusasteikkoa. Tämä on varmasti ollut eduskunnankin yksimielinen tahto, mutta käytännössä lakivaliokunta ja tämä eduskunta joutuu antamaan periksi muun muassa aikatauluissa sen takia, että kehys ei anna myöten sille, että nämä rangaistukset käytännössä voitaisiin suorittaa tai että olisi niitä poliisivoimia, jotka tutkisivat lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa.

Eli kyse on aidosti myös siitä, mitä eduskunta voi jatkossa enää säätää muuta kuin jonkinlaisia toivomusponsia siitä, mihin me mahdollisesti haluaisimme kaikenlaista rahaa käytettäväksi, jos valtiovarainministeriö tulkitsee niin, että se raha, mihin tämä kohdistuu, onkin yllättäen siellä kehyksen sisällä, mikä tarkoittaa, että sitä rahaa ei tänne eduskunnan käytettäväksi tai siihen tarkoitukseen pystytä osoittamaan.

Parhaillaan läpikäytävä lama-aika on paljastanut myös yhden rajun yksityiskohdan, joka ainakin nykyisessä kehysmenettelyssä on mielestäni erittäin väärä. Tämä yksityiskohta koskee työllisyysmäärärahoja. Aikoinaan kehysmenettelyä viimeksi käyttöön otettaessa sovittiin, tai siis hallituspuolueet sopivat, että työllisyyteen liittyvät passiivimäärärahat jätetään niin sanotusti kehysmenettelyn ulkopuolelle. Hyvä, näin pitääkin olla, koska koskaanhan ei etukäteen tiedetä, kuinka paljon työllisyyttä on seuraavan neljän vuoden aikana. Ongelma vain on, että työllisyyden hoidon kaikki aktiivimäärärahat ovat edelleen siellä kehysmenettelyn sisäpuolella, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vaikka olisi tarvetta lisätä koulutusta, vaikka olisi tarvetta lisätä työllistämistä ja työllistämismäärärahoja, kehys ei anna tässäkään myöten.

Toivomus on, että tätä kehysmenettelyä seuraava eduskunta pääsisi aidosti miettimään myös siltä kannalta, mitkä alat ja mitkä sektorit pitäisi jättää tämän kehysmenettelyn ulkopuolelle, ja sen pitäisi päästä myös huomioimaan myös se, että tulot ja menot katsottaisiin tämän kehyskahleen linjausten mukaisesti.

Aivan viimeinen asia, arvoisa puhemies, on se, että mielestäni on aika härskiä ja väärin, että tämä eduskunta tekee seuraavalle eduskunnalle kehykset. Jälleen kerran tämä päätös tuoda kehys tähän taloon ennen eduskuntavaaleja osoittaa, kuinka vähän arvostetaan eduskunnan päätäntävaltaa talouden sektorilla. Mielestäni olisi ollut huomattavasti parempi ratkaisu, että seuraava eduskunta olisi laatinut aivan oman kehyksensä omalle kehyskaudellensa, (Ed. Manninen: No niin se tekeekin!) koska nykyinen kehysmenettely on osoittanut, että piiruakaan ei muutu käytännössä siitä, mitä edellisen eduskunnan nimissä on tehty. (Ed. Manninen: Joka vuosi on puhuttu!) — Promillen verran. — (Ed. Manninen: Paljon enemmän!)

Arvoisa puhemies! Hyvä ed. Manninen! Hyvän taloudenpidon mielestäni pitäisi olla sellaista, että se kestää ja sen kanssa voi elää vielä viidentenäkin vuotena.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Sirnölle. Minä suuresti yllätyin siitä, kun ei sanaakaan puhuta siitä, missä finanssiasioissa maailmalla mennään. Teidän oma puolueenne on ollut erinomaisen aktiivinen kyselemään täällä kyselytunnilla juuri tänä iltapäivänä. Miksi ette kollannut sitä äskeistä puheenvuoroa oman puolueenne puheenjohtajan äsken käyttämään puheenvuoroon? Se olisi vähän reilumpaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista saada sitten tarkastusvaliokunnan mietintö käsittelyyn, koska täällä minusta tarkastusvirasto nostaa erittäin keskeisiä asioita esiin. Hyvä on se, että selkeästi otetaan kantaa siihen, että kehysmenettelyä kannattaa jatkaa. Sitten samalla korostetaan myös tulevassa finanssipolitiikassa säännösten kehittämistä ja sitä, että julkisen talouden kestävyydelle on annettava nykyistä suurempi painoarvo.

Mietin sitä, kun täällä sanotaan näin, että tulisi ottaa "- - ulkopuolella olevat valtion rahastot ja kuntatalous valtion ja kuntien rahoitussuhteen osalta kehysten piiriin", tarkoittaako tämä konkreettisesti sitä, että kuntien itsemääräämisoikeutta kavennettaisiin. Tämä on mielenkiintoista kuulla, minkälaiseen valiokunta tältä osin tulee päätymään.

Sitten kun täällä kehotetaan näitä Suomen talouteen kohdistuvia riskejä nostamaan esiin ja kun nyt tällä kaudella on valjennut, kuinka globaali finanssipolitiikka vaikuttaa Suomenkin talouspolitiikkaan ja sitten sen heijastusvaikutukset ovat suuret, niin on isoja asioita vielä käsiteltävissä. Tämä on minusta hyvä pohja myös seuraavalle hallitusohjelmalle, ja tätä keskustelua on hyvä jatkaa.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle toteaisin, että raha on niukka hyödyke ja sen vuoksi me tarvitsemme kehyksiä. Voi sanoa, että Suomen valtiontalouden ainakin kohtuullinen tila tällä hetkellä pitkälti johtuu myöskin siitä, että kehykset ovat luoneet vakautta meidän finanssipolitiikkaan. Asia on kyllä sillä tavalla, että jos menotasoa nostetaan aina tulojen mukaan, niin se tulotaso kyllä laskee sitten mutta menotasoapa ei olekaan yhtä helppo laskea. Sen takia tietysti lähtökohtaisesti on tärkeää, että menot kuuluvat kehykseen.

Mitä ed. Pulliaisen hyvään puheenvuoroon tulee, niin meillähän on kehyksen ulkopuolella tiettyjä tämmöisiä automaattisia vakauttajia, niin kuin varmaan ed. Pulliainen tietääkin. Muun muassa työttömyydestä aiheutuvat automaattiset menot ja eräät muutkaan menot eivät kuulu kehykseen. Aina on ongelmia tietyssä järjestelmässä, mutta kokonaisuutena kehysjärjestelmä on välttämätön. Tiettyä kehitystä liikenneinvestointien ja muiden osalta tarvitaan, mutta ei tällaista järjestelmää missään tapauksissa tällaisina aikoina voi hylätä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehysmenettely on ehdottomasti tarpeen hallitun talouden näkökulmasta. Pohdin tässä, kun ed. Sirnö nosti esille meidän budjetin yhtenä tärkeimpänä työkaluna, että itse asiassa meidän pitäisi nostaa kehys eduskunnan tärkeimmäksi työkaluksi, jolla me linjaamme niitä tulevia ratkaisuja myös budjettia ajatellen. Tässä on myös meidän eduskunnan työhön seuraavaa hallitusta muodostettaessa paikka miettiä, miten me muutamme meidän ajattelumme suuntaa kohti pitkätähtäimisempää päätöksentekoa kuin sitä, että vain katsomme yhden vuoden näkökulmia.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tämä kehysmenettely on tärkeä. Minua kiinnostaa eniten se, että kun Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt näin mittavan erilliskertomuksen tästä asiasta ja kehysmenettelyn vaikuttavuudesta ja täällä on paljon havaintoja, myöskin parannusehdotuksia, niin nyt olisi kyllä korkea aika ja mahdollisuus ottaa näitä käyttöön. Minua itseäni koko tässä kehysasiassa aina vähän on häirinnyt se, että niin sanottua toiminnan tarkastelua me juurikaan emme tunne, mihin nämä rahat menevät. Täällähän kerrotaan aika tarkkaan, miten suurin osa näistä on sidottu vuodesta toiseen.

Sanon vaan yhden esimerkinkin tähän, mitä tällä tarkoitan. Jos ajatellaan esimerkiksi meidän Valtionrautateiden infraa ja sen kehittämistä, jos sitä verrataan Espanjaan, jossa 20 vuotta sitten tehtiin näin pitkä kehysmenettely heidän rautateittensä kehittämisen suhteen, meillä Suomessa olisi ihan toinen tilanne nyt, jos 10—15 vuotta sitten olisi tartuttu näihin uusiin. Vaikkapa kunkin hallituskauden ja -neuvottelujen alussa pitäisi varmaan ottaa jotain tämän tyylistä esimerkiksi asiantuntijavoimin tehtävällä kokonaismenoarvioinnilla eli spending review’llä. Te, jotka olette siellä, ed. Manninen on valiokunnan puheenjohtaja, (Ed. Manninen: Me olemme esittäneet!) varmasti hyvin tiedätte, ja luulen, että olette tätä yrittäneet. Mutta yli vaalikauden meneviä asioita meillä Suomessa juurikaan ei vielä harrasteta, ja nyt olisi mahdollisuus siihen.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on eri asia puhua kehysmenettelystä ja kehyskahleesta. Kehysmenettely tarkoittaisi sitä, että se antaisi raamit, joiden puitteissa vuosittain tehtäisiin aitoja tilanteeseen soveltuvia ratkaisuja. Ratkaisuja siihen, miten vastataan suurtyöttömyyteen, ei tehdä 1,5 vuoden päästä korjausliikkeellä, pitäisi tehdä sillä hetkellä.

Mielestäni tällä nykyisellä menettelyllä tästä raamista on tullut kahle, sellainen asia, joka on estänyt aidot poliittiset valinnat ja estänyt myös vastaamisen ajan haasteisiin. Olen aivan samaa mieltä ed. Mannisen kanssa, raha on niukka väline. Mutta sitä tarkemmin sitä pitäisikin miettiä, mihin se menee, että se menee juuri täsmälleen oikeisiin tarkoituksiin oikeana aikana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Manniselle ystävällisenä kommenttina, että kyllä ymmärrän erinomaisen hyvin, että nämä vakauttajat, jotka nyt ovat olemassa, jotka mainitsinkin, niiden kokonaissumman, ovat kehyksen ulkopuolella. Näinhän pitää ollakin ja pitää jatkossakin olla, kun kehykset kyllä säilyvät.

Arvoisa puhemies! Yritin sanoa asiat tässä puheenvuorossani, joka ylitti 10 minuuttia, (Ed. Manninen: Kyllä minä ymmärsin!) ja poikkaisin sen siihen vaiheeseen, jossa jätin sanomatta sen, että nyt näyttää tämä finanssikriisistä johtuva muutosnopeus olevan niin suuri, että se tavallaan syö vakauttajien käyttövoimaa. (Ed. Manninen: Sitäkin varmasti!)

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksesta.

Mielestäni tämä on hyvin kattava, perusteellinen kertomus. Tässä käydään hyvin perusteellisesti läpi kehysmenettely, siihen liittyvät ongelmat. Kertomukseen sisältyvät kannanotot ovat äärettömän hyvä pohja, kun kehysmenettelyä jatkossa tullaan kehittämään.

Mielestäni on helppo yhtyä siihen näkemykseen, että kehysmenettely on hillinnyt menojen kasvua erityisesti noususuhdanteessa. Noususuhdanteessahan käy helposti niin, että kun verotulot lisääntyvät, niin myöskin nostetaan menoja ja helposti nämä menot jäävät sitten myöskin pysyviksi menoiksi, mutta todellakin tämä kehysmenettely on tätä kehitystä hillinnyt.

Monissa arvioissa kehysmenettelyä on pidetty hyvin joustamattomana. Muun muassa Oecd ja Imf ovat kritisoineet Suomea tästä ja katsoneet, että meidän kaltaisessa pienessä avoimessa taloudessa finanssipolitiikan sääntöjen olisi tarpeen sisältää enemmän joustavuutta.

Meillä on käynytkin vähän niin, että kun menot eivät jousta, niin meillä on otettu käyttöön erilaisia verotukia. Nämä verotuet ovat viime vuosikymmenellä selkeästi lisääntyneet. Minun mielestäni on helppo yhtyä kertomuksessa esitettyyn näkemykseen siitä, että valtiontalouden kehysmenettelyn rinnalla on terävöitettävä verotukien seurantaa niin päätöksenteon yhteydessä kuin jälkikäteisestikin.

Mitä tulee täällä jo esillä oleviin automaattisiin vakauttajiin, niin minun mielestäni on ilman muuta perusteltua, että nämä menot ovat kehysten ulkopuolella. Noususuhdanteessa verotulot kasvavat. Laskusuhdanteessa työllisyys- ja sosiaalimenot lisääntyvät. Näillä automaattisilla vakauttajilla on epäilemättä suhdannevaihteluja tasoittava merkitys.

Mitä tulee vielä kehysten ulkopuolisiin menoihin, niin minua jotenkin viehätti tässä kertomuksessa esiin tuotu investointien osalta Isossa-Britanniassa ja Saksassa käytössä oleva kultainen sääntö, joka merkitsee siis sitä, että investoinnit eivät sisälly kehyksiin.

Kyllä meilläkin esimerkiksi liikenneinvestointien osalta ja yleensä liikenneinfran osalta on käynyt niin, että meillä infra on kovaa vauhtia rappeutumassa johtuen meidän hyvin alhaisesta investointitasostamme, ja tähän pitäisi löytyä jonkinlainen ratkaisu. Tiedän kyllä, että jos investoinnit jätetään kehysten ulkopuolelle, niin siihen liittyy monenmoisia ongelmia, mutta tätä pitäisi hyvin vahvasti miettiä ja yrittää todellakin löytää jonkinlainen ratkaisu sille, että me saisimme infran ajanmukaiselle tasolle.

Vanhasen hallitus lähti siitä, että edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa alijäämä ei saisi ylittää 2,5:tä prosenttia bkt:stä. Tästä säännöstähän hallitus ei ole pitänyt kiinni. Meillä on tämä raja ylitetty selkeästi. Ymmärrän tietysti sen, että laskusuhdanteessa ei lähdetä menoleikkauksiin eli tässä mielessä on toimittu joustavasti, mutta kyseenalaistaisin myöskin laskusuhdanteessa tehdyt mittavat veronkevennykset. Ne eivät toimineet siten kuin odotettiin eli niin, että ne olisivat aktivoineet kotimarkkinoitamme. Päinvastoin nämä veronkevennykset omalta osaltaan ovat lisänneet ja pahentaneet meidän velkaongelmaamme.

Sitten, puhemies, ehkä viimeisenä asiana otan esiin esityksen siitä, että kehysten piiriin pitäisi ottaa koko julkinen talous. Tämä on epäilemättä ihan hyvä ehdotus johtuen siitä, että valtion osuus julkisista menoista on kuitenkin vain 37 prosenttia. Meillähän tilanne on ollut se, että kun valtio on saanut pidettyä menonsa kurissa, niin kunnissa menokehitys on ollut ihan eri luokkaa. Siellä menot ovat lisääntyneet erittäin voimakkaasti, mutta en kyllä lähtisi tässä syyllistämään pelkästään kuntia. Kyllähän tässä on käynyt myös niin, että valtio on jatkuvasti lisännyt kuntien tehtäviä eikä kuitenkaan ole antanut tarvittavaa rahoitusta näiden tehtävien hoitamiseksi. Siitä huolimatta on mielestäni perusteltua, että todellakin koko julkinen talous saadaan kehysmenettelyn piiriin.

Ehkä sitten, arvoisa puhemies, se vihoviimeinen asia. Minun mielestäni on erinomaisen hyvä, että tässä erilliskertomuksessa on otettu kantaa myös talousarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen tarpeellisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Mielestäni olisi, kuten tässä kertomuksessakin todetaan, perusteltua yhdistää näitä rahastoja valtion talousarviotalouteen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kehysmenettely painottaa nimenomaan menojen rajoittamista sen sijaan, että samanaikaisesti tarkasteltaisiin sekä tulojen että menojen muodostamaa kokonaisuutta ja päästäisiin jossain vaiheessa siihen lopputulemaan, onko varaa jättää tiettyjä satsauksia tekemättä, jotta ne eivät maksaisi vuosien kuluttua kymmenkertaisesti enemmän kuin mitä ne maksaisivat sillä hetkellä reaaliajassa nopeasti korjattuina. Tästä tullaankin siihen kysymykseen, joka kuluneiden vuosien aikana on mietityttänyt allekirjoittanutta hyvin paljon: Kuka asettaa tässä valtakunnassa kehykset köyhyydelle ja eriarvoistumiselle? Onko meillä varaa ylläpitää köyhyyttä ja eriarvoistumista?

Tänä päivänä julkaistiin juttu laman lapsista, ja rekistereiden avulla heistä piirtyy yhteiskuntaamme hätkähdyttävä kuva. Jos ajatellaan 1990-luvun lamaa ja nyt 2000-luvun taloudellista matalapainetta ja sen jälkeistä elämää, niin kuinkahan pitkälti meillä on varaa samanlaiseen lasten syrjäyttämiseen, mitä tapahtui 1990-luvulla? Sama tie on nimittäin auki, se latu-ura on avoin. Sitä ei ole kukaan tukkinut tai sen suuntaa muuttanut.

Ihan esimerkkinä jos ajatellaan niitä perheitä, jotka elävät työmarkkinatuella tai pienillä työeläkkeillä: Työmarkkinatuki nousi 11 senttiä päivässä; verojen, sähkön, lämmityksen, erilaisten kulutustuotteiden hinnannousu ja pelkästään verojen, sähkön ja lämmityksen osuus tietyillä alueilla Suomea on tarkoittanut jopa 14 prosentin nousua kuluissa. Ei riitä 11 sentin päiväkorotus työmarkkinatukiin korvaamaan näitä korotuksia.

Mitä se tarkoittaa niissä perheissä, niiden lasten elämässä, jotka elävät näissä todella köyhissä perheissä? Jos ajatellaan niitä laman lapsia 1990-luvulta: on mielenterveysongelmia, monenlaisia päihdeongelmia, monenlaisia kriisejä, monenlaisia rikoksia ja asioita, joita ei pystytä tänä päivänä edes rahalla korvaamaan tai korjaamaan. Mutta siitä huolimatta edelleen piirtyy maailmastamme se kuva, että nämä ihmiset eivät mahdu meidän kehyksiimme, tai jos he mahtuvat, niin ne kehykset ovat niin syvällä kaulassa, että perhekunnat ovat tukehtumassa siihen, mitä me olemme heille tarjonneet.

Tällä hetkellä jos ajatellaan tätä tilannetta, tulojen ja menojen tasapainoa, ja jos katsotaan ihan karua arkea, niin on energian hinnankorotukset, arvonlisäverojen korotukset, polttoaineverotuksen korotukset, siirtymä E95-polttoaineesta E10-polttoaineeseen — pienituloisilla ei ole varaa uuteen autoon, ei edes varaa kohonneeseen polttoaineen hintaan tai toiseen, 98-oktaaniseen polttoaineeseen — ja on tieto siitä, että verotuksellisesti pienimmät etuudet ovat jopa 10 prosenttia kovemman verotuksen kohteena verrattuna hyvätuloiseen palkansaajaan. Aika karua kieltä siitä, mitä kehysten sisällä vuosien aikana on tapahtunut.

Jos mietitään tämänhetkistä tilannetta maassamme, niin palautetta tulee valtavasti koko ajan siitä, kuinka ruokajonot, leipäjonot, kasvavat, kuinka paljon enemmän ihmisiä on hakemassa erilaisia etuisuuksia, avustuksia, ja tiedämme sen arjen, etteivät ihmiset pärjää senkään jälkeen, kun he ovat saaneet ruokakassin, tai he pärjäävät pari päivää, mutta sitten tulee päiviä, jolloin ei ole yhtään ainutta leipäkannikkaa, mistä suuhunsa laittaa.

Voidaan hyvin puhua täällä, että työ olisi ihmisille parasta sosiaaliturvaa. Näin se olisi, mutta onko meidän kehystemme sisään mahtunut se tosiseikka, että työttömyyteen olisi puututtu niin merkittävästi ja meidän työttömyyspolitiikkamme olisi linjattu uudella tavalla niin, että kaiken työn tekeminen olisi kannattavaa ja järkevää ja tämä meidän työllisyys-, työllistämis- ja sosiaalipolitiikkamme kannustaisi kansalaisia työn syrjään kiinni?

Voi hyvin kysyä, mihin tämän päivän työtön lähtee. Ennen, aikaisemmin, 1930-luvulla, työttömät palasivat juurilleen maaseudulle tekemään töitä, 1960-luvulla lähdettiin asutuskeskuksiin ja Ruotsiin. Mutta mihin lähtee tämän päivän työtön? Ei ole paikkaa, minne mennä, eikä ole vaihtoehtoa, millä hakea itselleen parempaa elämää. Mutta onko myöskään oikeutta? Pystyykö meidän poliittinen koneistomme luomaan tästä rakastetusta kehysmenettelystä sellaisen, että se asettaa rajat myös köyhyydelle ja eriarvoistumiselle? Ainakaan allekirjoittaneen mielestä meillä ei ole varaa nykymuotoiseen kehitykseen sillä saralla.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Olen edellisten puhujien kanssa siitä samaa mieltä, että tulot on saatava näkymään kehysmenettelyyn. Nykyinen kehysmenettely on ollut hyvä askel kohti parempaa talouden hallintaa, mutta kuten Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle osoittaa, on menettelyssä paljon kehittämisen varaa. Tulojen osalta se on varmasti perusteltua pelkästään siitäkin syystä, että jos käsittelemme pelkästään menoja, emme pysty samaan aikaan hallitsemaan mahdollista alijäämää, saati sitten kehittyvää velkasaldoa taseeseen.

Kehysmenettelyn kannalta olisi tärkeää, että me pystyisimme myös menoeriä erittelemään toisella tavalla. Hyvä jako olisi siten, että meillä olisi kiinteät erät, muuttuvat erät ja investoinnit, mikä tarkoittaisi sitä, kuten tässä tarkastusviraston kertomuksessa todetaan, että nykyiset kehysmenettelyn ulkopuoliset erät otettaisiin mukaan käsittelyyn. Monet näistä kehysmenettelyn ulkopuolisista eristä voivat osoittautua myös riskiksi pitkällä tähtäimellä, jos ne ovat jatkossa ulkopuolella. Otan esimerkiksi yhden tärkeän erän, joka on kehysten ulkopuolella: valtionlainan korot, jotka tänä vuonna ovat 1,9 miljardia, mutta kun lähdemme tarkastelemaan erän kehitystä tulevaisuudessa, niin on mahdollista, että puhumme kaksin- ellemme kolminkertaisesta summasta, ensinnäkin siksi, että valtiomme velkaantuu lisää, ja toiseksi, koska korkoihin kohdistuu paineita markkinoilla. Siltä osin on perusteltua, että otamme ainakin tiettyjä eriä vähintään mukaan jatkossa kehysten sisälle.

Samaan aikaan olisi hyvä ottaa tarkasteltavaksi valtion taseen kehitys ja tasehallinta. Valtion tase jää hyvin vähäiselle käsittelylle eduskunnassa, miltä osin meille syntyy myös riskejä siitä, että kaikkia taloudellisia eriä emme käsittele riittävällä huolellisuudella. Taseen osalta voi todeta myös sen, että tänä päivänä tasehallinta ei perustu ifrs-taseeseen, joten se jättää ulkopuolelle merkittäviä eriä. Otan esimerkin vuodelta 2008, jolloin valtion taseessa nettovarallisuus oli nykyisten laskelmien mukaan miinus 8 miljardia, mutta ifrs-taseen mukaan se olisi miinus 51,3 miljardia, mikä kuvastaa sitä, että meidän talousasemaamme kuvastavat laskelmat eivät ole tänä päivänä täysin ajan tasalla.

Täällä on tullut keskustelussa esille se, että jos kehys tulee hyväksyttäväksi ensi toukokuussa, onko se liian aikaisin. Valtion tarkastusviraston kertomus ottaa esille sen, että erityisen tärkeää olisi se, että me pystyisimme kehysten vaalisidonnaisuuden eräällä tavalla poistamaan. Kun katsomme viime toukokuista kehysmenettelyä, niin se oli hyvin staattista. Samaan aikaan olemme tehneet päätöksiä, jotka kohdistuvat kehysten ulkopuolisiin aikoihin. Tarkastuskertomuksessa nousee myös se esille erityisenä huomion kohteena.

Täällä nousi esille tämä yksi kultainen sääntö. En tiedä, olisiko kultaisen säännön noudattaminen se Suomelle sopiva malli. Pelkään, että kultaisen säännön noudattaminen johtaisi siihen, että meidän velkasaldoamme ei tulisi hallittua riittävän huolellisesti. Pääsääntöhän on se, että jos me siirtyisimme suoritepohjaiseen kirjanpitomalliin, niin me seuraisimme poistoja, jolloin meidän tehtävänämme olisi katsoa, että poistoilla pystytään kattamaan myös investoinnit. Sen lisäksi meillä olisi erikseen rahoituslaskelmat. Tässä on paikka arvioida, ovatko nykyiset laskelmamallit, joita käytämme, asianmukaiset.

Tarkastuskertomuksessa nousee myös esille se, että "valtionosuusjärjestelmän kannustavuutta kustannuksia vähentävään ja tehokkuutta lisäävään toimintaan olisi perusteltua lisätä". Mielestäni se on hyvä havainto, koska tänä päivänä meidän valtionosuusjärjestelmämme itse asiassa palkitsee: mitä enemmän kunnalla on sairaita, sitä enemmän myös tuloja tulee. Siltä osin on pohdinnan paikka, millä pystymme saamaan kannustavuutta lisää valtionosuusjärjestelmään.

Yksi ehdotus tarkastusvirastolla oli: se, että myös kehysmenettelyyn sisällytettäisiin kuntien talous. Jäin pohtimaan sitä, olisiko se järkevää. Tietyiltä osin se on perusteltua, ensinnäkin siksi, että valtiontalous ja kuntatalous ovat tiiviisti toisiinsa nivottuja, valtion rahoilla rahoitetaan hyvin merkittävä osa kuntien toiminnasta. Toisaalta samaan aikaan eduskunta tekee päätöksiä, joilla vaikutetaan kuntien talouteen. Siltä osin voisi nähdä perusteltuna, että tarkastelisimme kokonaisuutena kuntia ja valtiota kehysmenettelyn yhteydessä, jolloin myös kantaisimme vastuuta kuntien menojen kehityksestä. Toisaalta siihen liittyy riskinsä: jos lähdemme rajaamaan kuntien menoja tiettyyn prosenttiin, niin mikä on sen vaikutus kuntien itsehallinnon näkökulmasta?

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on eri yhteyksissä, myös kehysmietinnän yhteydessä, tarkastellut tulojen ja investointien kehystarkastelua. On erittäin hyvä, että vielä huolimatta kevään kiireisestä aikataulusta tarkastusvaliokunta voi nyt vielä arvioida myös tätä kokonaisuutta nimenomaan kehysten vaikuttavuudenkin näkökulmasta.

Ensinnäkin Suomi tarvitsee uutta kasvupolitiikkaa ja kestävän pohjan julkiselle taloudelle. On ymmärrettävää, että tämän maan talous- ja työllisyyskriisissä ei pelkkä eläkeikien nosto auta, kun perheemme ja nuoremme kärsivät työn puutteesta. Veropohjaahan on vakavasti heikennetty tietoisilla poliittisilla ratkaisuilla. Tämä vaatii kyllä nyt sitä, että selkeästi korjataan ja laajennetaan veropohjaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella varallisuuden ja omaisuuden verotuksella ja puututaan taloudellisesti ja inhimillisesti kalliiksi käyvään harmaaseen talouteen ja torjutaan talousrikollisuus ja halpatyömarkkinat. Tältä osin kyse on todella merkittävästä valtiontalouden kestävyyden parantamisesta, puhumattakaan siitä, että sillä on myös sisäiseen turvallisuuteen saakka ulottuvia myönteisiä vaikutuksia.

Erittäin vakava ratkaisu, mikä nyt näkyy tasaverotuksen ja kovempana arjen todellisuutena Suomen kansalaisille, oli ministeri Kataisen tammihutaisu 2009, jolloin työnantajien kelamaksun poistamisen johdosta Kansaneläkelaitoksen perusetuuksien rahoitus 1 100 miljoonan euron edestä jäi tässä vakavassa talous- ja työllisyyskriisissä talousarvion kautta katettavaksi. Nyt sitten tällä fantastisella energiaverouudistuksella — ainakin kerran korjatulla, vielä esittelyvaiheessa — lisätään 400—500 miljoonalla eurolla tavallisten suomalaisten kotitalouksien verorasitusta. Tämä on nyt koko tähän taustaan liittyen myöskin tärkeä todeta.

Äsken ei valitettavasti ollut myöskään mahdollisuutta tuoda keskusteluun kyselytunnilla minusta aika olennaista asiaa — mutta ehkä siihen tilaisuus vielä tulee — että pohditaan myöskin tämän hallituksen asenteen seurauksia tässä eurokriisin rahoituksessa: Kreikan vastikkeettoman talouspolitiikan ja sen seurausten hoito meidän vero- ja velkarahoillamme 1,6 miljardin edestä sekä täällä juhannuksen aikana hallituksen läpi runttaama takauslinjaus merkitsee lisäksi hallituksen 8 miljardin euron sitoutumista euromaiden pöydän kattamiseen ja sen seurauksiin. Siis katettiin 440 miljardin euron pöytä, täydellinen moraalikato, ahneudelle ja raa’alle toiminnalle luotiin edellytykset. Portugali, Espanja, kuka lie, mutta kuka hoitaa ja lainoittaa Saksaa ja Suomea?

Tämä asia vaikuttaa sillä tavalla myöskin valtiontalouteen ja kehyksiin, että kyseessä on siis nyt jo hallituksen sitoutuminen yhden viidesosan kokoiseen erään vuotuisesta talousarviosta, mikä on Suomen historian suurimpia talouspoliittisia ratkaisuja. 10 miljardia euroa Suomen valtiontaloutta on sidottu jo nyt tämän hallituksen toimesta Kreikasta lähtien näihin ratkaisuihin. Sillä tulee olemaan erittäin vakavat vaikutukset erityisesti meidän ikääntymisestämme johtuvien hyvinvointipalveluiden rahoitukseen ja muista euromaista ja EU-maista muutoinkin vaikeisiin kilpailuolosuhteisiin, pitkiin kuljetuksiin ja monella tavalla meidän tuotannon ja teollisuuden vaikeimpiin lähtökohtiin liittyen, valtiontalouden pelivaraan varmistaa meille myöskin kasvun ja kilpailun ja työllisyyden edellytyksiä.

Tämä on erittäin iso asia, josta pitäisi pystyä myöskin arvioimaan, mitä se pahimmillaan tulee merkitsemään. Nyt tuntuu, että hallitus on kolkkapoika-asenteella valmis lähtemään jopa tältä osin kasvutielle. Saksa ja Ranska tulevat aina selviytymään, mutta Suomen kansallinen pelastusrengas, meidän oman valtiontalouden ja kansallisen talouden ja toiminnan perusedellytykset vaativat kyllä, että me arvioimme meidän muita maita vaikeammat lähtökohdat ja omat toimintamahdollisuutemme tulevissa, mahdollisesti vaikeutuvissa tilanteissa.

Valtionvarainvaliokunnan käsittelystä näistä kehyksistä haluan tuoda tämän kesän 2009 keskustelun esille. Silloinhan me pyrimme selkeästi toteamaan, että valiokunnan mielestä kehyksen mitoitusta, sitovuutta ja joustavuutta on tarvittaessa arvioitava uudelleen taantuman syventyessä ja pitkittyessä. Tätä keskustelua ei ole käyty. Silloin hallituspuolueista kokoomus laittoi keskustan riviin, ja tuli vain tällainen käsi lipassa tilanteen kehitystä seuraava yleinen mietintölause. Kuitenkin talous- ja työllisyyskehityksen ja koko meidän yritystoiminnan ja työllisyyden edellytyksien vakavampaa tarkastelua kyllä tarvitaan.

Myöskin EU-komissiohan jo keväällä 2009 edellytti kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi työttömien perheiden tukemista ja sosiaalista aktiivisuutta jäsenmailta. Lapsiperheiden köyhyyden merkeissä, niin hallituksen kuin opposition, on tässä maassa syytä istua samaan pöytään. On kansallinen häpeä, 19 000 huostaanotettua lasta, ja nimenomaan ne tiedot, joita meillä on jo 1990-luvun alun laman vaikutuksista. Nyt tässä maassa toistetaan samat virheet.

Myöskin näiden tulevan kasvun edellytysten lähtökohdilta yhdyn siihen keskusteluun, mitä on käyty ja johon myös valtionvarainvaliokunta on viitannut, että infrainvestoinnit pitäisi nähdä yhtä vuotta ja sen kehyksiä laajempana kysymyksenä. Se on alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseen liittyvää, meidän perustamme vahvistusta, ja kehyksissä pitää pystyä tarkastelemaan muutoin kuin yhden vuoden kehysmäärärahoja.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää ja laaja-alaista keskustelua tärkeistä asioista. Tässä asiakirjassa, jota nyt käsittelemme, on todettu, että väestöennusteitten epävarmuus on suuri, jos ennusteet ulottuvat hyvinkin kauas. Esimerkiksi Suomen väkilukua vuodelle 2060 ennustettaessa on vain 50 prosentin todennäköisyys, että meitä Suomessa on silloin 5,75 tai 7 miljoonaa. Elikkä pitkälle tähtäimelle ulottuvat ennustamiset ovat hyvin vaikeita, ja tämä on täällä tuotu esille. Tämä on hyvä, että tunnustetaan ennusteitten epävarmuus, kun tehdään ratkaisuja.

Nyt ottaisin esille yhden yksityiskohdan taaksepäin katsoen. Täällä puhuttiin myöskin tulostavoitteellisuudesta, ja äsken kyselytunnilla tuotiin esille se, kuinka tämän vuoksi muun muassa seudulliset valtionhallinnon palvelut ovat vähentyneet. Kansalaisille tulee pidentyviä asiointimatkoja, ja niitten kustannukset tulisi laskea versus ne työpaikat, jotka seutukunnilta ovat siirtyneet maakuntakeskuksiin. Samalla, kun täällä on puhuttu erittäin paljon aiemmin ilmastonmuutoksesta, tässä yhteydessä kannattaisi myöskin laskea se hiilijalanjälki, joka kansalaisten pääosin yksityisautoilla tekemistä matkoista tulee, kun on seutukunnilta vähennetty valtion palveluja.

Edelleen täällä on tuotu esille kuntatalouden kysymykset. Olisi hyvin hyödyllistä, että valtion ja kuntien menoja ainakin jollakin tapaa käsiteltäisiin samana kokonaisuutena, koska verovelvollinen maksaa samasta taloudestaan nämä molemmat verot. Ja jos kunnilla on tehtävät, niin kyllä silloin pitää olla myöskin tehtäviin osoitetut määrärahat.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä mennyt kausi on kyllä ollut harvinaisen yllätyksellinen ja arvaamaton ennen kaikkea finanssipolitiikan osalta, ja on ollut hyvin opettavaista työskennellä valtiovarainvaliokunnassa. Me olemme puhuneet usein kahdesta työvälineestä, kehysprosessista ja tuottavuusohjelmasta, kyseisessä valiokunnassa, ja molempien näiden arviointi kriittisesti on keskeistä ajatellen tulevien vuosien talouspoliittisia linjauksia, joita maassamme tehdään.

Tässä tarkastusviraston erilliskertomuksessa virasto korostaa sitä, että kehysten valmisteluprosessi ja siihen liittyvä vastuunjako ovat selkeitä mutta tätä valmistelua vaivaa kuitenkin kiire. Aivan varmasti näin on. Kun tietää hallitusohjelmaprosessin 3—5 päivän politiikan partioleirin, joka käydään Säätytalolla, niin niiden päivien aikana, kun lyödään lukkoon äärimmäisen tärkeät linjaukset kehyksistä, jollakin tavalla avoimuus ja läpinäkyvyys tässä prosessissa olisi kyllä tärkeää hallitusohjelman jälkeisinä vuosina, kun toteutetaan hallitusohjelmaa ja kehyksiä.

Ongelma on se, että usein niistä tulee arvovaltakysymyksiä, ja uusia linjauksia tai sitten näitä uudelleenkohdentamisia, joita tulisi tehdä ... Tässä tarkastuskertomuksessa sanotaan, että kun suurin osa näistä määrärahoista on lakisääteisiä, siitä seuraa, että määrärahojen uudelleenkohdentaminen vaatii usein poliittisia päätöksiä, ja menorakenteita ja niiden tarpeellisuutta tulisikin aika ajoin aidosti tarkastella uudelleen. Juuri näin. Eli arvovalintoja myös hallituskauden keskellä ja uudelleenarviointia tilanteiden muuttuessa, kuitenkaan tinkimättä siitä tavoitteesta, että pitää saavuttaa julkisen talouden tasapaino ja meillä on sopeuttamistarve valtiontalouden rahoitusvajeeseen, 6 miljardiin euroon. Näistä reunaehdoista, vaikeista reunaehdoista, huolimatta, pitäisi kyetä tekemään tätä uudelleenarviointia myös hallituskauden sisällä. Mutta se on vaikeaa, koska tässä sanotaan aivan aiheellisesti: "Nykyinen nopean talouskasvun vuosina omaksuttu toimintatapa on johtanut siihen, että vanha menorakenne raahaa mukana hallituskaudesta toiseen, koska priorisointia ei tehdä."

Tämä onkin se iso haaste. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskaltaa myös karsia menoja, tehdä leikkauksia, ja on hyväksyttävä se tosiasia, että nyt on edessä aika, jolloin saavutetuista eduista on luovuttava. Ja tässä on puolueiden rehellisyys, luottamus ja rohkeus nyt veitsenterällä tänä keväänä, kun käymme eduskuntavaaleihin, joissa keskeisenä kysymyksenä tulisikin olla valtiontalouden kestävyysvajeen.

Aiheellisesti täällä myös sanotaan: "Valtiontalouden kehysten menotasoa ei ole johdonmukaisesti ja avoimesti johdettu julkisen talouden kestävyyttä koskevista tavoitteista." Olen nyt kolmatta kautta eduskunnassa enkä muista, että minään muina aiempina kausina olisivat näin vahvasti nousseet nämä julkisen talouden kestävyystavoitteet keskusteluun. Vaikka ne ovat olleet tiedossa, niitä on vähätelty, niistä ei ole pidetty ääntä. Mutta nyt nämä kaikki finanssikriisin seurausvaikutukset ovat niin ilmeisiä, että enää ei voida päätä pistää pensaaseen, vaan nyt on nostettava keskusteluun ikävät tosiasiat.

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etlahan tekee tutkimusta kestävyysvajeesta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista. Epämiellyttävä tosiasia on myös se, että esimerkiksi Etla osoittaa merkittävän riskin nykyisen suuruisen hyvinvointivaltion ylläpitämismahdollisuuksille. Toiset puolueista ja ehdokkaista ja ministereistäkin yrittävät vakuutella ihmisiä siitä, että riittävä talouskasvu, työurien pidentäminen, tuottavuuden lisääminen riittäisivät siihen, että nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää, mutta se ei ole kyllä totta. Etla myös varoittaa siitä, että 2030-luvulla veroaste voisi olla 5 prosenttiyksikköä nykyistä korkeampi, jos esimerkiksi väestönkehitys ja sijoitustuotot johtaisivat tähän kehityskulkuun, jossa veronkorotustarve todellakin näyttäisi ylittävän 5 prosenttiyksikköä. Silloin tulisi merkittävä finanssikriisi, ja silloin olisi hyvinvointivaltio todella uhattuna.

Näin painavia asioita tulee nyt tarkastusvaliokunnan käsittelyyn, ja kuten debattipuheenvuorossa sanoin, odotan mielenkiinnolla sitä mietintöä. Se tulee olemaan arvokas ja tärkeä työväline tänä keväänä, kun me käsittelemme puolueissa ja julkisessa keskustelussa nykytilannetta ja tulevia haasteita. Ja kuten äsken sanoin, täällä on näitä yksittäisiä kysymyksiä. Esimerkiksi toistan vielä: miten kuntien itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden kävisi, jos todellakin otetaan kriittiseen tarkasteluun se, pitäisikö kuntien rahoitussuhteet ottaa kehyksen piiriin ja millä tavalla?

Mutta todellakin kiitos Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tämä on tässä vaiheessa mielenkiintoinen ja arvokas kertomus. Tarkastusvaliokunnalle nyt todellakin voimia tähän työskentelyyn. Käykää perusteellisesti nämä asiat läpi, vaikka aikaa ei ole paljon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aina kun on pienikin tilaisuus kehaista ed. Lauri Oinosta, tunnettua ympäristönsuojelijaa, pitää käyttää se tilaisuus hyväkseen. Hän käytti äsken sellaisen puheenvuoron, jonka johdosta kannustan häntä tekemään nyt sellaisen haasteellisen teon, että hän kehottaa kaikkia kansanedustajaehdokkaita tulevissa eduskuntavaaleissa kilpailemaan keskenään, kellä on pienin hiilijalanjälki, ja tietenkin ed. Lauri Oinonen siinä sijoittuu kärkipäähän. Hän fillarilla hoitelee nämä hommat suvereenisti.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyviä puheenvuoroja tullut. Tässä jäin pohtimaan yhtä asiaa, joka nousi esille jo aikaisemmin. Se oli tämä verotukien tarkastelu osana kehysmenettelyä. Jäin miettimään sitä, kun täällä tuli myös esille, että jos tulotkin olisivat näkyvissä kehysmenettelyn yhteydessä — ja toivottavasti ovatkin — niin jos meillä on tilanne, että meillä on verotukia, meillä voisi olla järjestelmä, jossa meillä olisi bruttoverotulot ja siitä vähennettäisiin annetut verotuet, mistä me pääsemme siihen varsinaiseen nettoverotuloon. Silloin meillä olisivat verotuet läpinäkyvästi tarkasteltuna joka vuosi, ja ne olisivat luontevassa ja oikeassa paikassa tarkasteltuna.

Täällä tuli esille ajanjakso ja se, että kun investointeja tehdään, niin ei niitä pysty tarkastelemaan neljän vuoden aikaperspektiivillä. Mutta lähes oikeastaan kauttaaltaan, kun käymme meidän Keltaisenkin kirjan erät, siellä on aika monta erää, joita tulee tarkastella pidemmällä aikaperspektiivillä, ja tältä osin meillä on myös petraamisen paikka. Se ei koske vain tieinvestointeja. Se koskee myös puolustukseen liittyviä investointeja.

Kertomuksessa on erittäin hyviä havaintoja. Jollain tavalla toivoisi, kun näkee, että tässä on tehty kovasti työtä tämän kertomuksen eteen, että me saisimme myös näkymään kertomuksessa esille nousseet epäkohdat ja pystyisimme kehysmenettelyä parantamaan. Tässä meillä on tuhannen taalan paikka. Meidän tarkastusvaliokuntamme tekee oman työnsä, mutta sen jälkeen meillä on matka kohti seuraavaa hallitusta. Meillä on täällä jokaisen puolueen edustajat mukana, ja voisi ottaa omalle työlistalleen, että talouden hallintaa tullaan parantamaan seuraavalla hallituskaudella.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus kehysmenettelyn vaikuttavuudesta finanssipolitiikan hallintavälineenä on mielestäni erittäin ajankohtainen aikana, jolloin puhumme siitä, pystymmekö julkisen talouden pitämään jonkun näköisessä kunnossa lähivuosina.

Kehysmenettely sinällään valtion menojen kurissapitäjänä on mielestäni hyvä. Se on se nelivuotinen suunnitelma, jonka kautta valtiontaloutta tarkastellaan, ja se on hallitukselle hyvä työväline. Tällä menettelyllä julkiselle taloudelle asetetaan raamit, joissa pysytään, ja näistä raameista poikkeaminen on tietenkin sitten tiukan poliittisen keskustelun ja sopimisen tie, jos sille lähdetään.

Kun katsotaan talouskriisiä Euroopassa tällä hetkellä, voi jälkiviisaasti sanoa, että vastaavanlaista kehysmenettelyä olisi pitänyt käyttää ainakin Kreikassa ja Portugalissa vähintäänkin ja tietenkin Irlannissa. Itse asiassa voisi melkein sanoa, että euroalueen kaikissa maissa olisi hyvä ollut, että tällaiset tiukat budjettikehykset olisivat olleet olemassa. Todennäköisesti silloin olisi tällaisilta vaikeilta tilanteilta vältytty paljon helpommin.

Ne valtion menot, jotka kuuluvat kehysmenettelyn piiriin, ovat pysyneet kurissa, ja valtion menojen kasvu on saatu hillittyä asialliselle tasolle. Talousarviomäärärahoista ja siten myös kehykseen kuuluvista määrärahoista suurin osa on lakisääteisiä, mistä johtuen määrärahojen uudelleenkohdentaminen vaatii poliittisia päätöksiä, jos niistä poiketaan, myös hallinnonalan sisäisten siirtojen osalta. Tämä joskus jäykistää rakennetta, vaikka ministeriö ja ministeri oman pääluokkansa sisällä pystyisivät asioita hoitamaan, mutta kun se ei poliittisesti sovi. Näen tämän pienen yksityiskohdan olevan jarru hyvälle kehysmenettelylle.

Todellinen liikkumavara kehysten sisällä jää usein hyvin pieneksi, kun poliittisten neuvottelujen takana ovat pienetkin muutokset. Siinä on hyviä puolia ja siinä on huonoja puolia, mutta toivoisin, että jatkossa, kun tulevia hallituksia laaditaan vaalien jälkeen tähän maahan, tämä kehysmenettely joustavoitettaisiin, jolloin pystyttäisiin reagoimaan nopeammin talouden nopeisiin käänteisiin. Se, mikä kymmenen vuotta sitten taloudessa tapahtui, olivat yleensä hiljaisia muutoksia, mutta kun nykyisin kaikki tapahtuu nopeasti. Muistamme sen nyt voimassa olevan, menossa olevan laman alun. Kukaan ei silloin lokakuussa 2008 vielä tiennyt, mitä tapahtui alkupäivinä, mutta loppupäivinä kyllä kaikki tiesivät. Elikkä kuukauden sisällä tapahtui muutos, ja jos kehysmenettely on jäykkä eikä pysty tähän mukautumaan, olemme hyvin nopeasti tilanteessa, jossa meillä on jäykkä budjettikehys ja sitten reagointimahdollisuudet ovat hyvin minimaaliset.

Toki tästä menossa olevasta lamasta on kehysmenettelystä huolimatta selvitty, mutta toivon, että sellaista elävää poliittista keskustelua tulevien hallitusten sisällä elävöitetään. Kehysmenettely pitää olla olemassa, mutta se ei saa olla sellaista kehysmenettelyä, jossa hallituksen elävät poliittiset päätökset jäävät kehysmenettelyn takia syntymättä. Olisi välttämätöntä, että poliittista keskustelua hallitus kävisi jatkuvasti eikä vain määrävuotistarkastelujen aikana, vaan jatkuvasti, jolloin pystyttäisiin nopeaan päätöksentekoon ja ennen kaikkea niin, että se huomioisi muuttuvat tapahtumat heti, välittömästi, eikä jäykän kehysmenettelyn kautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti aivan oikein huomiota hiilijalanjälkeen. Kun Keski-Suomessa on lopetettu Joutsan verotoimisto, Keuruun ja Äänekosken verotoimistot lopetetaan lähiviikkojen aikana, Jämsän ja Saarijärven maistraatit lopetetaan, on Keski-Suomen liiton toimesta laskettu hiilijalanjälki, mitä tulee hiiltä lisää, kun ensinnä virastojen toimipaikoissa työskennelleet virkailijat menevät autolla maakuntakeskukseen tekemään päivän työn ja sitten heidän perässään tulevat ne asiakkaat, jotka aiemmin ovat asioineet seudullisissa toimipaikoissa.

Asiakkailta, usein yrittäjiltä, menee puoli päivää tai koko päivä tuohon asiointiin, joka ennen hoitui kävelymatkan etäisyydellä. Keski-Suomen liitto on laskenut, että vuodessa tämä tekee huomattavan tonnimäärän hiilidioksidia, jotenka tämä näkemys, mikä on hyvin paljon ohjannut ilmastopoliittista keskustelua, on todella konkretisoitu hiilitonneiksi näitten tuottavuusohjelman perusteella lakkautettavien ja lakkautettujen virastojen aiheuttamien lisäasiointimatkojen myötä, jossa yhteydessä eivät myöskään mitkään palkkamenot ole vähentyneet, vaan on tullut vain ongelmia kaikille. Elikkä tämä tuottavuusohjelma kyllä pitäisi asettaa kokonaisvaltaiseen tarkasteluun.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Joustavuutta ja ajan oloon mukautuvuutta tarvitaan ehdottomasti. Tämä oikeastaan varmasti liittyy meidän hallitusohjelmaamme ja kehyskäsittelyyn, joiden pitäisi kävellä käsi kädessä. Samaan aikaan, kun me teemme hallitusohjelman, me synnytämme myös kehykseen liittyvien erien muodostumisen periaatteita. Tältä osin on toivottavasti tulevaisuudessa tilanne, kun talous tulee varmasti olemaan epävakaa jatkossakin ja tarvitsemme nopeasti päätöksiä uusista toimenpiteistä, että samaan aikaan, kun käydään hallitusohjelman tarkistukset, samassa yhteydessä on myös jatkossa tarkistettava kehykset. Näin nämä kaksi toisiinsa tiiviisti nivoutuvaa asiaa tulisivat luontevalla tavalla käsitellyksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinoselle: Hienoa, kun jaksoitte pitkittää tätä keskustelua muutaman sekunnin. Nimittäin teillä on varmasti nyt, kun äsken puhuitte niin kuin puhuitte, konkreettinen suunnitelma, millä tavalla saatatte Suomen Keskusta -merkkisen puolueen johdon aatteittenne kanssa samalle viivalle, koska sieltähän on peräisin koko tämä tuottavuusohjelma sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti aivan oikein tulkitsi asiaa samalla tavalla kuin allekirjoittanut. Elikkä hallitusohjelman ja kehysmenettelynhän totta kai pitää kulkea käsi kädessä, mutta minä peräänkuulutan tällä omalla puheenvuorollani sitä samaa elävää poliittista keskustelua hallituksen sisälle, hallituksen arkiseen työhön. Tästä samasta asiastahan on puhunut muun muassa ministeri Paavo Väyrynen lukuisia kertoja.

Elikkä pyrittäisiin välttämään sellainen tilanne, jossa hallitus toimiessaan ja ministerit omilla sektoreillaan toimivat toisistaan tietämättä ja tämän talouden kokonaistilanteen tarkastelu jää erittäin pienelle osalle, kun ministerit keskittyvät vain oman hallinnonalansa asioihin ja yhteinen hallituksen näkemys jää joskus pienemmälle painoarvolle. Siksi toivoisin, että kehysmenettely ja hallitusohjelma eivät jäykistäisi tässä maassa elävää poliittista keskustelua, mistä mielestäni on selviä viitteitä ollut viime vuosina nähtävissä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan me menemme tässä kohdin meidän toimintamme perusongelman ytimiin. Meillä on ongelma, että me ajattelemme lainsäädäntöä erillisenä asiana taloudesta. Mutta lähes joka ikinen laki, joka tähän taloon tulee, sisältää taloudellisia vaikutuksia. Se liittyy myös meidän budjettikäsittelyymme ja liittyy myös meidän talon toimintamalleihin, joissa kuvitellaan, että substanssivaliokunnat keskittyvät lainsäädäntöön ja valtiovarat keskittyvät siihen raha-asiaan. Tässä kohdin jo tämä talo menee täysin vikaan, koska yksikään laki ei voi olla erillään taloudesta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Finanssipolitiikkaan tarvitaan pelisääntöjä. Sehän on luonteeltaan ennustettavaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Viime aikojen suuret pelastuspaketit Irlannin ja Kreikkaan osoittavat tämän varsin selkeästi. Tämän tyyppisten elementtien ilmaantuminen oli varmasti meille kaikille täydellinen yllätys, ellei osittain myös sokki. Osaltaan näiden pakettien juuret johtavat sellaiseen finanssipolitiikkaan, jossa säännöt ovat olleet hyvin väljät tai sitten niitä on osittain myös rikottu.

Valtiontalouden kannalta on siis tärkeää, että suurten mittakaavojen talouspolitiikassa on ennustettavuutta. Tämä nojaa siihen, että meillä on selkeät pelisäännöt, joita myös kunnioitetaan. Tästä syntyy luottamus, jolle vasta aito ja terve talouskasvu voi perustua.

Kehysmenettelyn keskeinen tehtävä on varmistaa julkisen talouden kestäminen pidemmällä aikavälillä. Siihen nähden, että olemme eläneet tiukan budjettiraamin oloissa tämänkin vaalikauden aikana, julkinen talous on yllättävänkin pahassa ahdingossa. Hallituksen velkarahalla tehdyt veronkevennykset sopivat erittäin huonosti tähän aikaan ja tiukkaan finanssipolitiikkaan.

Kun päälle lätkäistään vielä nämä miljardien ylimääräiset pelastuspaketit, voidaan kyseenalaistaa valtiontalouden tasapainosta huolehtiminen pidemmällä aikajänteellä. Näin ollen tiukkienkaan budjettiraamien oloissa ei lopulta voida olla täysin varmoja yhtään mistään. Siinä mielessä raamit vaikuttavat ennen kaikkea pienemmän mittaluokan asioihin.

Arvoisa herra puhemies! Valtion finanssipolitiikan sääntely suuremmassa mittakaavassa tapahtuu hallitusohjelman ja budjettikehysten avulla. Näiden mukaan tehdään pienemmän mittakaavan poliittiset päätökset tässä talossa. Olennainen kysymys tässä on eduskunnan budjettivallan toteutuminen ja toisaalta se, miten poliittinen päätöksenteko lopulta toimii kehysvaiheessa.

Monessa vuosittaisen budjettikeskustelun kohdassa törmää ahtaisiin budjettiraameihin, joskus jopa ääriahtaisiin. Niihin on helppo aina vedota täällä eri käsittelyissä. Silti samalla on olemassa uhka, että monet hyvät pienet ja suuremmatkin asiat jäävät toteutumatta ahtaista raameista johtuen. Näin on käynyt toistuvasti koko kehysmenettelyn historian ajan.

Poliittisessa keskustelussa näyttääkin kehyksestä tulleen jälleen yksi argumentti, jolla voidaan perustella sitä, että johonkin asiaan, vaikkapa sosiaaliturvan parantamiseen, ei ole varaa, ei ole rahaa. Kuitenkin samaan aikaan rahaa on tälläkin vaalikaudella löytynyt vastikkeetta miljardikaupalla ulkomaisten pankkien pelastamiseksi.

Kaikesta huolimatta on tunnustettava, että kehysmenettely on hyödyllinen työkalu, kun halutaan hallita suuria kokonaisuuksia. Se tuo talouspolitiikkaan hieman arkista ja maalaisjärkistä talousajattelua. Sen peruslähtökohtana on tiedostaa tulot ja mitoittaa menot sen mukaan.

Kansanedustajien ja eduskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimia linkkinä valtiontalouden, resurssien ja ihmisten arkisten tarpeiden välillä. Näin ainakin itse koen, ja toivottavasti meistä mahdollisimman moni. Tämän tehtävän vastuullista toteuttamista varten budjetin kehysmenettelyssä on varattava riittävästi liikkumavaraa myös jokavuotisiin budjettineuvotteluihin.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilahduin suuresti sekä ed. Lauslahden että ed. Hoskosen toiveesta siitä, että käytäisiin elävää poliittista keskustelua sekä hallitusohjelmasta että kehyksistä. Sellainen kulttuurihan on meiltä nyt puuttunut. Meillä on jotenkin tällä hetkellä ja tässä hallituksessa ollut sellainen ilmapiiri, että asioista ei saa avoimesti käydä arvokeskustelua tai ei saa kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä, koska se antaa vaikutelman siitä, että hallitus ei olisi yhtenäinen tai hallituksessa olisi linjaristiriitoja. Minusta olisi hirveän tervettä ja rehellistä ja avointa, että sitä keskustelua käydään, koska sitä joka tapauksessa käydään. Eli minä näen, että se on iso poliittisen kulttuurin kysymys sekä hallituksessa, puolueessa että eduskuntaryhmissä.

Meillä vihreässä eduskuntaryhmässä käydään hyvinkin kipakkaa arvokeskustelua näistä valinnoista, joita on tehty. Siinä mielessä on kysymys myös todellakin sisäisestä keskustelusta, tai siis rohkeudesta käydä sitä keskustelua, ilman että ihmiset, ministerit tai muut, menevät heti kuoreensa, jos tehtyjä päätöksiä kyseenalaistetaan.

Ed. Sirnö sanoi tässä aikaisemmassa vaiheessa, että kehysmenettelyssä tulisi tehdä aitoja ratkaisuja, ja siihen unohdin vastata, että niinhän ne ovatkin. Ne ovat todella aitoja ratkaisuja. Mutta sitten on kyse vaan siitä, uskalletaanko niistä ratkaisun perusteista, arvoperusteista, käydä keskusteluja ja tuoda niitä esiin. Mutta, todellakin meidän poliittinen kulttuurimme voisi olla paljon mielenkiintoisempaa, jos avoimesti, analyyttisesti ja rehellisesti käytäisiin tätä keskustelua, mitä esimerkiksi nyt käydään.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti kansakin kaipaa juuri tällaista poliittista keskustelua, jossa käydään läpi asioita.

Jäin tässä pohtimaan — tietenkin menee vähän aiheen ulkopuolelle — tätä kykyä siitä, että kun päätöksiä tehdään, päätös voi olla joko päätöshetkellä tilanteeseen sopiva päätös tai sitten, jos tilanne muuttuu, voi olla, että päätös muuttuu epäsopivaksi uuteen muuttuneeseen tilanteeseen, jossa meillä tulee olla kykyä myös arvioida tehtyä päätöstä uudelleen ja tarvittaessa vetää päätöksiä pois ja tehdä uusia päätöksiä. Joskus meillä käy myös sillä tavalla, että meillä tehty päätös tai laki osoittautuu yksinkertaisesti väärillä johtopäätöksillä tehdyksi ja että todetaan vaan käsittelyssä, että tämä ei tule toimimaan, tai sitten todetaan, kun se lähtee eräällä tavalla lainsäädäntötoimeenpanoon, että se ei tule toimimaan arkisessa tilanteessa. Meillä tulee olla kykyä myös myöntää ne tehdyt virheet, ja siltä osin se on myös ehkä tällaisen poliittisen kulttuurin muuttamista. Emme me ole erehtymättömiä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisi todella hyvä, että päästäisiin sellaiseen poliittiseen kulttuuriin, jossa kansanedustajilla on todellista vaikutusvaltaa asioihin nykyistä enemmän, että avoimesti ja rehellisesti voidaan asioita pohtia ja että jokainen voisi kokea tulevansa kuulluksi. Hyvin huomionarvoinen näkökohta on se, että ei jäädä sellaisen oman suunnitelman vangiksi, joka on tehty aiemmissa olosuhteissa, minkä jälkeen ympärillä ovat saattaneet monet asiat muuttua hyvinkin paljon. Tällaista joustavuutta ja asioiden elämistä tilanteitten mukaan mielestäni tarvitaan. Se olisi hyvin huomionarvoinen asia.

Vielä palaan näihin valtiontalouden laajoihin kysymyksiin. Ministeri Anu Vehviläiselle on annettava suurta tunnustusta, että hänen aikanaan on pelastettu ratkaisuilla Karjalan radan kokonaisuus, maan leveimmällä kohdalla kulkevan poikkiradan kokonaisuus ja myös Keski-Suomen radan tulevaisuus. Näkisin, että samalla, kun meillä puhutaan hyvin paljon ruuhkaratojen investoinneista, meidän pitää nähdä myös kansallisena rikkautena ne rautatiet, jotka tunnetaan nyt vähäliikenteisinä ratoina tai metsäratoina tai jotka ovat ihan rappiolla, kuten Haapamäki—Parkano—Pori-rata pääosin on. Näitten investointien säilyttäminen ja käyttöönotto olisivat myös kansantaloudelle hyvinkin tärkeitä asioita.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden pitkäjänteinen hallinta on todella tärkeää, ja pääministeri Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelma on sisältänyt hyvin seikkaperäisiä kannanottoja.

En ole tarkistanut sitä, pitääkö tämä tavoiteohjelma paikkansa, mutta täällä todetaan, että 8.3.2007 päätetyssä valtiontalouden kehyksessä tähdättiin siihen, että vuonna 2011 se olisi 1,3 miljardia isompi, elikkä menojen lisäys olisi sitä luokkaa. Kuitenkin tämä on hyvä tavoite, mutta jos katsotaan tätä aikajaksoa, tässä on tapahtunut hyvin suuria muutoksia, ja tässä puhutaan nimenomaan menojen osalta. Menojen osalta tämä on saattanut toteutua, mutta tulojen osalta ei. Tämähän on johtanut hyvin suureen velkaantumiseen.

Tässä pitää katsoa näitä kokonaisuuksia hallinnonaloittain ja myöskin miettiä entistä enemmän myöskin valtionhallinnossa panos—tuotos-ajatusta. Täällä on monta hallinnonalaa, joissa panoksia vähentämällä saadaan aikaan hyvinkin merkittäviä tulonmenetyksiä, ja näin ollen se oikea kohdentaminen on todella tärkeää. Tässä on varmasti paljon kansanedustajilla puhuttavaa, jotta saadaan budjettimenettely ja valtiontalous kaiken kaikkiaan hyvälle tolalle ja voidaan sitä turvallisesti viedä eteenpäin. Kansanedustajien vaikutusvaltaa osaltaan pitäisi voida lisätä, jotta myöskin ne maakunnalliset painotukset tulisivat paremmin näkyviin. Aluepolitiikalla on edelleen sijansa, mutta ministeriöissä sitä ei tunneta.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikehysten mukaan Suomi elää vaalikaudesta toiseen julkisen talouden jatkuvaa niukkuutta. Kehykset ovat uusliberalistisen politiikan pakkopaita. On pakko karsia valtion ja kuntien menoja, meillä ei ole kerta kaikkiaan varaa ylläpitää laajoja julkisia hyvinvointipalveluja — näin julistavat pankkiiri Wahlroos, valtiovarainministeri Katainen, Elinkeinoelämän keskusliitto, Kauppakamari, kuntajohtajat ja valtamedia. Innokkaimmin tässä kuorossa huutavat ne, jotka ovat rohmunneet itselleen suurimmat palkat, optiot ja osingot.

Mutta ovatko rahat todella loppumassa? Onko Suomi elänyt yli varojensa? Onko pakko leikata? Suomen bruttokansantuote oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 171 miljardia euroa. Se on toki vähemmän kuin ennen taantumaa mutta noin 50 miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Rahaa siis on. Miksi sitä ei riitä työllisyyteen, kuntien palveluihin, eläkkeisiin, opintotukeen tai vaikka kehitysapuun? Mihin miljardit häviävät?

Palkkojen osuus kansantulosta on supistunut 1990-luvun alun jälkeen lähes 60 prosentin tasolta noin 50 prosenttiin. Samaan aikaan yritysten voittojen osuus kansantulosta on kaksinkertaistunut. Talouskriisi on merkinnyt työntekijöille irtisanomisia, pätkätöitä, palkkojen ostovoiman heikentymistä ja piteneviä työaikoja. Sen sijaan Herlinit, Wahlroosit ja muut suuromistajat ovat jatkaneet osinkojen nostamista entiseen tahtiin. Viime vuonna maksettiin osinkoja noin 16 miljardia euroa. Se on monta kertaa enemmän kuin 1990-luvulla keskimäärin, reippaasti enemmän kuin 2000-luvun alkupuolen vuosina. Rikkaiden ahneutta kuvaa se, että osinkoina maksettiin viime vuonna jo yli puolet voitoista, kun tämä osuus on ollut monia vuosikymmeniä 10—20 prosentin luokkaa. Voitoilla ei ole juuri lainkaan luotu työpaikkoja Suomeen, vaan Suomen investointiaste on 30 Oecd-maan alhaisimpia, kolmanneksi alhaisin. Sen sijaan Suomesta ulkomaille tehtyjen arvopaperisijoitusten määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa kymmenkertaiseksi. Se on jo noin 200 miljardia euroa.

Julkinen talous halutaan kahlita, julkista taloutta ajetaan alas, julkisia palveluja halutaan yksityistää, julkisen talouden roolia halutaan yhteiskunnassa purkaa. Julkinen talous kahlitaan uusliberalistisesti kehyksiin, mutta pääomien saalistus on vapaata ja yhteiskunnan verolainsäädännön tukemaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto ei sitoudu uusiliberalistisen politiikan kehyksiin. Siinä on vasemmistolaisen politiikan, periaatteellisen politiikan, ydin. Jos vasemmisto näihin kehyksiin sitoutuu, se lakkaa vastaamasta kansalaisten tarpeisiin.

Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava palkansaajien hyväksi. Se parantaa myös työllisyyttä, eläketurvaa ja julkisten palvelujen rahoitusta. Pääomatulot on laitettava samalle viivalle muiden tulojen kanssa, niitä on verotettava progressiivisesti eli tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla, ja ne on saatettava myös kunnallisveron piiriin. Jos erilaisten pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, kertyisi verotuloja 4—5 miljardia euroa nykyistä enemmän. Tähän kun lisäämme vielä ne 5 miljardia, jotka tulevat harmaan talouden torjunnasta, olemmekin jo kappaleen matkaa kulkeneet kohti talouden tasapainoa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Yrttiaho pohdiskeli puheenvuorossaan osinkojen maksua ja yritysten tuloksen muodostusta. On hyvä, että yritykset tuottavat voittoa ja kykenevät myöskin maksamaan omistajilleen osinkoja. Viime vuoden ja edellisvuoden osalta varmasti osinkotuotto tulee olemaan noin 4 prosenttia osakepääoman arvosta, mikä lienee kuitenkin kohtuullinen tuotto-odotus niille, jotka ovat uskaltaneet kotimaisiin yrityksiin sijoittaa, koska sijoittajat tarvitsevat myöskin sijoitetulle pääomalle tuoton.

Sitten tuossa omassa puheenvuorossani pohdiskelin sitä, pitävätkö Vanhasen kakkoshallituksen linjaukset talouden osalta paikkansa. Budjettikirja kertoo, että eivät pidä. Menot olivat 45,3 miljardia euroa vuonna 2008 ja vuonna 2010 noin 51 miljardia euroa, elikkä kasvu on ollut paljon korkeampaa ja ripeämpää kuin arvioitu kehitys. Sitten, vastaavasti, kun vielä 2008 valtiontalous oli 2,5 miljardia euroa plusmerkkinen, niin vuonna 2009 elettiin velaksi jo 6,6 miljardia, vuonna 2010 elettiin velaksi 8,6 miljardin euron edestä ja tänäkin vuonna eletään velaksi.

Kyllä meillä nyt on syytä keskustella tässä yhteiskunnassa paljosta muustakin kuin jakopolitiikasta. Meidän pitää huolellisesti kysyä sitä, mihin ovat kadonneet meidän teolliset työpaikkamme. Palvelusektorilla on tänä päivänä paljon enempi työntekijöitä kuin valmistavassa teollisuudessa. Viime vuoden osalta vuoden viimeinen (Puhemies: 2 minuuttia!) neljännes kertoo sen, että vaikka Turusta vietiin viimeinen laiva ja siitä tuli isot vientituotot, niin me ostimme maailmalta paljon enempi tavaraa, elikkä tämä on huono kehitys.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun taloudellisen taantuman ensimmäiset merkit olivat havaittavissa, silloin pääministeri Vanhanen halusi elvyttää kotimarkkinoita, kotimaista kysyntää ja kehotti ihmisiä tekemään ostoksia ja käyttämään rahaa, jotta pyörät pyörivät.

Ed. Yrttiahon puheenvuoro mielestäni herättää mielenkiintoisia, hyviä ajatuksia siitä, että jos kaikkein pienituloisimmilla, niin eläkeläisillä, opiskelijoilla kuin tällä joukolla, joka tilastojen mukaan ja monien aivan oman kokemuksen mukaan on pudonnut yhä syvemmälle köyhyyteen, olisi enemmän ostovoimaa, niin tämä tulisi selvittää, millä tavalla tämä vaikuttaisi talouteen elvyttävästi. Minä väitän, että se pyörittäisi pyöriä kautta koko maan niin palveluissa, kaupankäynnissä kuin tuotannossa ja synnyttäisi myöskin uusia työpaikkoja ja — mikä parasta — auttaisi näitä ihmisiä elämän arjessa. Toivon, että ilman mitään erityisiä intohimoja voitaisiin tämmöisiä tutkimuksia ja selvityksiä tehdä.

Samoin olen jo vuosia sitten kritisoinut sitä, että eläkevaroja on sijoitettu ulkomaille. Jos ne varat, mitä työnantajat ja työntekijät ovat eläkemaksuina maksaneet, olisi sijoitettu kotimaisiin kohteisiin, investoitu tänne, ne olisivat synnyttäneet työpaikkoja, mutta suurten voittojen ja tuloprosenttien tavoittelussa niitä on sijoitettu ulkomaille. Olen kritisoinut jo vuosia sitten, että mitenkä käy, kun ulkomailla tulee taantuma, mitkä ovat tuotot silloin, tulevatko edes pääomat takaisin. Nyt tämä tilanne on käsissä, ja siksi me olemme — näin on perusteltu — joutuneet niihin ratkaisuihin, jotka tuntuvat epäoikeudenmukaisilta.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen vaalikausi siinä mielessä, että vaalikauden alkupuolella oltiin tilanteessa, jossa valtiontalous oli ylijäämäinen ja kehysmenettelyn osalta sen vaikutuksia finanssipolitiikan hallintavälineenä puitiin siinä hengessä, että mihinkä käytetään ylijäämää ja miksi kehykset raamittavat liikaa sitä, mitenkä noita ylijäämävaroja käytetään.

No, nyt eletään siinä tilanteessa, että käydään keskustelua kehysmenettelyn osalta siitä, mitenkä saataisiin talous tasapainoon. Joka tapauksessa itse koen, että kehysmenettely on tapa hallita pidemmällä aikajänteellä valtiontaloutta. Sitä, millä tavalla saadaan joustoa vaalikauden aikana kehysmenettelyyn, on syytä pohtia. Tänään on myös siihen liittyen käyty hyvää keskustelua.

Ed. Yrttiahon puheenvuoro herätti monenlaisia ajatuksia. Täytyy muistaa, että nykyinen kehysmenettely on myös tae sille, että heikompiosaisten asemaa voidaan parantaa, niin kuin tämän ja edellisen hallituksen aikana on tehty, tulonsiirtojen ja verotuksen kautta esimerkiksi.

Tuossa mainittiin hyvin negatiivisessa valossa sana "rikas", sen yhteydessä sana "ahneus". Liitänpä siihen sitten kolmanneksi "kateuden". Kyllä tässä maassa pitää voida myös rikastua ja sellainen mahdollisuus täytyy myös yhteiskunnan sallia ja hyväksyä, koska myös sitä kautta tätä yhteiskuntaa rakennetaan. Se on monelle ihanne ja unelma, ja myös siihen pitää olla meillä mahdollisuus.

No, miten verotetaan? Tietysti nyt on sen keskustelun aika, verotetaanko pääomatuloja enemmän. Oikeat ratkaisut varmasti tullaan tekemään tämän osalta, mutta myös ajoituksen täytyy olla oikea. Silloin kun ollaan nousemassa taantumasta, täytyy tarkkaan miettiä, missä suhdannehetkessä on aika kiristää ruuvia. Tässä suhteessa aika ei ole ollut vielä; tästä eteenpäin se jossain vaiheessa tulee.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Varmasti on avoimuus tarpeen tässäkin asiassa, ja kun tämä Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus palaa tarkastusvaliokunnan käsittelystä, niin siinä vaiheessa sitten hallituspuolueiden puheenjohtajien suusta pitäisi kuulla täällä, mikä on puolueen linja, kun mennään seuraaviin eduskuntavaaleihin, näissä asioissa, mitä täällä on mainittu: pääomaverotuksen progressiivisuus; se, mitä tapahtuu esimerkiksi eläkkeiden verotuksen suhteen — Hetemäen työryhmähän esittää 700 miljoonalla eurolla lisää painolastia eläkeläisille; se, pitääkö investoinnit irrottaa pois tästä Valtiontalouden tarkastusviraston käsittelemästä kehysmenettelystä; se, miten yleensäkin suhtaudutaan yhteiskunnan eriarvoistumiseen, siihen, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.

Oikeus rikastua ehkä tässä talousjärjestelmässä on sisäänrakennettu asia, ja en kiistä sitä oikeutta, mutta samalla pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että ikään kuin inhimillinen ominaisuus, ahneus, ei johda yhteiskunnalliseen surkeuteen ja ongelmiin, niin kuin on voitu nyt nähdä esimerkiksi tässä finanssikriisin lähtökohdassa. Pitää olla järjestelmiä, jotka tämän estävät. Nyt vaikuttaa siltä, että ollaan jo unohtamassa ne lupaukset, mitä silloin tehtiin: lupaukset luoda erilaisia menettelytapoja tämän ikävän ominaisuuden haittapuolien hallitsemiseen. Varmasti se halu rikastua tuottaa myös hyviä asioita, mutta pitää estää sitten näiden negatiivisten asioitten ilmeneminen.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salolle: Meillä on tällä hetkellä vientiteollisuuden taso taantumaa edeltävään aikaan verrattuna 20 miljardia pienempi. Mitään käännettä parempaan ei suinkaan ole tapahtunut, vaan saattaa olla edessä aika, jolloin kehitys jatkuu edelleen huonompaan suuntaan. Merkittäviä uusia vientimenestyksiä ei ole nähty Nokian jälkeen 20 vuoteen, tarkoitan uusia. Suomalainen omistus karkaa. Suomalainen omistus, sekä yksityinen että julkinen, siirtää työpaikkoja maan rajojen ulkopuolelle. Tässä haluan juuri peräänkuuluttaa sitä, että yrityksiä kehitetään eikä suinkaan anneta täällä syntyneen varallisuuden ja varojen valua maan rajojen ulkopuolelle ja työpaikat siinä mukana.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti jouduin käymään toisessa tilaisuudessa, en ollut tilaisuudessa kuulla niitä puheenvuoroja, joita täällä on käytetty, mutta haluan kuitenkin hiukan pidemmän puheenvuoron käyttää tähän kehysmenettelyyn liittyen.

Ensinnäkin on todettava se, että kehysmenettelyhän on luotu ja syntynyt 1990-luvun laman jälkeen tarkoituksena saada vakautta, johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta finanssipolitiikkaan, ja näiden, sanotaan, lähes 20 vuoden aikana on myöskin jossakin määrin muutettu niitä säännöksiä, jotka tähän kehysmenettelyyn ovat liittyneet.

Ensinnäkin on syytä todeta, että ensimmäisten kehysmenettelyjen aikana 1990-luvulla ei pysytty täysin kehyksissä, mutta viimeisen kahden eli Vanhasen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana noin ainakin muodollisesti ja numeraalisesti on pysytty kehyksissä, vaikkakin sielläkin voi tietysti sanoa, että eräitä tulkintoja on tehty varmasti sillä tavalla, että ne ovat ainakin rimaa hiponeet elleivät ole menneet hiukan sen alapuoleltakin. Mutta kuitenkin lähtökohtaisesti kehyksistä on pidetty kiinni, kuitenkin niin, että esimerkiksi viime vuonnahan jätettiin käyttämättä tietoisesti kehyksistä noin — oliko se 160 miljoonaa vai 120 miljoona euroa — joka tapauksessa noin sadan miljoonan, ja vähän ylikin, luokan rahamäärä perustellen sitä talouden epävarmuudella ja sillä, että ihan välttämätöntä, pakottavaa tarvetta tuon rahamäärän käyttöön ei ollut, ja sen vuoksi haluttiin viime vuoden viimeinen lisäbudjetti hyväksyä siinä muodossa kuin hallitus esitti, eikä eduskuntakaan sitten lähtenyt tuota lisäystä tekemään.

Tietysti voi sanoa, että yksi kehysmenettelyn ongelma on se, että kun kehykset lyödään lukkoon hallitusneuvotteluissa noin vajaan viikon aikana, niin sen jälkeen ne on hyvin pitkälle lyöty kiinni. Mutta niitä ei suinkaan, toisin kuin ed. Sirnö väitti, edellinen eduskunta lyö lukkoon. Edellinen eduskuntahan hyväksyy teknisen kehyksen niille tuleville vuosille, jotka ylittävät vaalikauden, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siihen on laskettu vain ne tulot ja menot, jotka lainsäädännöstä ja eduskunnan päätöksistä johtuvat, elikkä tavallaan tuollainen lineaarinen kehitys niiden päätösten valossa, mutta ei suinkaan muuta.

Minusta Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja siitä on annettava kiitos, että näin perusteellisesti asiaan on paneuduttu. Vaikka aivan tarkkaan, kokonaisuudessaan, en ole kerennyt sitä lukea, niin voin sanoa, että pääosa näistä ehdotuksista on varmasti sellaisia, joiden pohjalta uudistuksia ja parannuksia kannattaa tehdä. Vaikka tällainen kehysmenettely, totta kai, rajoittaa toimintaa, kuitenkaan ilman sitä rajoitusta ei voitaisi pysyä niissä kehyksissä, koska maailmahan on täynnä hyviä asioita, ja jos sitoutumista tiettyyn menokattoon ei ole, niin ei käytännössä sitä pystytä myöskään hallitsemaan, ja se sitoutuminenhan tapahtuu hallitusohjelman laadinnan ja, sitten kun annetaan hallituksen tiedonanto ohjelmasta eduskunnalle, äänestyksen yhteydessä.

Millä tavalla poliittinen päätöksentekijä, jos puhutaan eduskunnasta poliittisena päätöksentekijänä, pääsee enemmän vaikuttamaan? Puolueiden kauttahan siihen on tietysti vaikutettava, sillä tavoin, että puolueiden hallitusohjelmaneuvottelijoille eduskuntaryhmän ja puolueen taholta annetaan riittävän selkeät ohjeet, strategiat ja painopisteet, joiden pohjalta hallitusneuvottelut käydään.

Kehyksen sisällä voi hallitus tietenkin erilaisia painopistealueita valita, jos hallitus katsoo tilanteen muuttuneen, niin kuin monessa tapauksessa on ollutkin, ja uudelleenkohdentamisiahan hallitus on tehnyt, sekä Vanhasen ykkönen että kakkonen, joiden kausien budjettipolitiikkaan olen enemmän perehtynyt. Tosin voi sanoa, että kuitenkin puhutaan muutamista sadoista miljoonista, mutta kuitenkin voi sanoa, että näidenkin menojen karsiminen on monelle ministeriölle tuottanut tuskaa, samoin kuin se uudelleenkohdentaminen, varsinkin kun se uudelleenkohdentaminen tietysti tulee muiden ministeriöiden tontille, ainakin pääosin. Muutenhan sitä uudelleenkohdentamista ei välttämättä olisikaan. Tietysti ministeriön sisälläkin painopisteitä voi vaihtaa.

Haluaisin palata pariin asiaan, joita valtiovarainvaliokunta on useissa mietinnöissään painottanut ja jotka haluan tässäkin keskustelussa tuoda esiin.

Ensinnäkin liikenneinvestointien käsittelymenettely meidän budjetissamme. Se on nykyisellään erittäin raskas, monimutkainen ja epätarkoituksenmukainen monessa suhteessa. Siksi olemmekin esittäneet, että liikenneinvestoinnit pitäisi vapauttaa nykyisen muotoisesta kehysmenettelystä, ja sehän tapahtuisi tarkoituksenmukaisesti ja järkevästi esimerkiksi niin, että koko valtiontalouden budjetti- ja kirjanpitojärjestelmä uudistettaisiin suurin piirtein kuntien tapaan, koska valtiohan on tällä hetkellä ilmeisesti viimeinen organisaatio Suomessa, jossa investoinnit ovet menoja ja lainat ovat tuloja.

Kunnissahan tämän osalta siirryttiin muistaakseni jo 1997 soveltuvaan liikekirjanpitoon. Tosin kuntien osalta näin jälkikäteen ajatellen tapahtui omaisuuden uudelleenarvostuksessa virhe siinä mielessä — tai sitä olisi pitänyt jälkikäteen korjata — että kun monen kunnan investoinnit oli rahoitettu jopa pääosin valtionosuuksilla ja kun omaisuuden arvostuksen ohjeet lähtivät siitä, että se, minkä valtio on rahoittanut, ei ole kunnan omaisuutta, niin vain se kunnan oma rahoitusosuus jäi siksi omaisuudeksi, josta poistoja tehdään. No, jokainen tietää, että kun pääomamenojen rahoitusjärjestelmä on muuttunut niin, että valtio ei avusta niitä juurikaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, sehän merkitsee sitä, että useimmissa maamme kunnissa poistot ovat erittäin suuresti alimitoitettuja ja sen vuoksi kuntien tilinpäätökset antavat väärän kuvan kunnan todellisesta taloudellisesta tilanteesta.

Valtiollakin pitäisi nyt lähteä siitä, että kaikki omaisuuserät arvostettaisiin todelliseen arvoonsa ja poistojärjestelmän kautta, esimerkiksi liikenneinvestointien osalta, voitaisiin katsoa, ovatko korvausinvestoinnit yhtä suuria kuin poistot, jos poistot ovat todellisia. Jos ne ovat, niin silloinhan tavallaan se entinen verkko pysyy entisellä tasolla. Sitten uusinvestoinnit joudutaan tietysti lisäksi rahoittamaan. Mutta silloinkin, jos halutaan säästää, niin ainakin tilapäisestihän voidaan määrätä, että näiden korvausinvestointien määrä on tietty prosentti poistoista. Ja mikä muu etu tästä kirjanpitojärjestelmän muutoksesta olisi? Se olisi se, että valtion tase olisi ajantasainen ja valtion taseesta voisi lukea valtiontalouden todellisesta tilasta huomattavasti enemmän kuin nykyisin, koska nykyisessä taseessa nämä arvostukset eivät ole suoritettu todellisen mukaisesti.

On tietenkin varmasti myös muita sellaisia asioita, jotka toivottavasti nyt tulevat esiin tässä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen käsittelyssä valiokunnassa, ja toivottavasti siltä pohjalta voidaan tehdä seuraavan hallituksen ohjelman yhteydessä tiettyjä tarkistuksia, ehkä pidemmälläkin tähtäyksellä, näihin kehyssääntöihin.

Mutta korostan edelleen, että lähtökohtaisesti kehysmenettely on välttämätöntä talouden vakauden ja johdonmukaisuuden, ja voi sanoa talouskurin, ylläpitämiseksi. Koskaan ei voida täysin välttyä siltä, etteikö epäkohtiakin olisi, mutta kun täällä on puhuttu harmaasta taloudesta, niin siihenkin löytyisi keinot kehysmenettelyä rikkomatta niin, että siirryttäisiin nettobudjetointiin, mikä olisi minusta mahdollista, koska silloin, jos menot ja tulot liittyvät oleellisesti toisiinsa, on nykyisten säännösten mukaan mahdollista siirtyä nettobudjetointiin, jota tosin sen vähemmän läpinäkyvyyden vuoksi valtiovarainministeriössä jyrkästi vastustetaan. Mutta minusta tämän tyyppisiä asioita pitäisi pohtia, joilla voitaisiin kehittää tätä järjestelmää.

Yleensä sitä, että menot sidotaan tulojen kasvuun, en sinänsä pidä kovin terveellisenä, koska niin kuin täällä debattipuheenvuorossa mainitsin, asia on sillä tavalla, että tulot laskevat laman aikana mutta menot yleensä nousevat, ja jos me annamme menojen kasvaa tulojen mukana, niin kyllä siellä hukka perii, enkä hukalla tarkoita välttämättä sutta, vaikka se symbolisesti näin sanotaankin.

Elikkä minusta hyvin tärkeä asia on esillä, ja toivon, että tämän pohjalta saadaan sellaisia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka edesauttavat kehysjärjestelmän kehittämistä jatkossa. Edelleen siihen liittyy sellainenkin asia, jota ehkä tullaan erillisessä työryhmässäkin käsittelemään, joka liittyy kehyskäsittelyn ja budjettien ajoittamiseen. Eräs vaihtoehto voisi olla sekin, että kehys ja budjetti käsiteltäisiin yhtä aikaa, koska näin joudutaan tosiasiassa ensi syksynä tekemään eduskuntavaalien siirtämisen vuoksi. Se voisi olla ihan hyvä järjestelmä, että jatkossa olisi nelivuotinen kehys, josta ensimmäinen vuosi olisi budjetti ja sitten kolme seuraavaa olisivat kehystä. Tällä tavalla ehkä sitä suunnittelubyrokratiaakin voitaisiin helpottaa, ja silloin nämä asiat ja kehykset pysyisivät ehkä lähempänä toisiaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vain täydennän, että siis minun oma henkilökohtainen näkemykseni on, että pitäisi kokeilla sitä nollabudjetointia, joka tarkoittaisi, että se olisi kunkin vaalikauden toinen budjetti, koska siihenhän pitäisi kunnolla valmistautua, ja sillä tavalla pitäisi ainakin yhden kerran kokeilla sitä, mitä se perkaus merkitsee, ja siihen voi yhdistää kaiken sen, mitä kansanedustaja Hannes Manninen äsken juuri totesi.

Mielenkiintoistahan on tämä nettobudjetointi versus bruttoperiaatteella toimiminen. Kunnissahan se on, niin kuin tiedämme hyvin, että voi tsekata nettobudjetoinnilla sen, mitä loppujen lopuksi se toimeliaisuus on, ja sitten palata bruttoperiaatteella toimimaan sen jälkeen, kun se tsekkaus on tehty, niin poliittinen ilmapiirikin siinä pikkuisen selkiytyy.

Sitten mikä koskee tuota liikenneinvestointia, niin minä olen jyrkästi samaa mieltä, että se pitäisi irrottaa nimenomaan tässä tilanteessa kehysbudjetoinnista ja menetellä sen osalta vaikka niin kuin ed. Manninen äsken totesi.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Puhemies! Ed. Oinonen nosti tärkeän näkökulman esille, juuri sen, että kaikki nämä leikkaukset ja monet säästölistat, joita eri valtiot tällä hetkellä ajavat, tulevat uhkaamaan kasvua Euroopassa. Nobel-palkittu Joseph Stiglitz totesi muutama viikko sitten, että julkisten menojen leikkaaminen tässä laajuudessa uhkaa viedä Euroopan takaisin taantumaan.

Tästä huolimatta meillä valtiovarainministeriö esittää julkisen talouden kestävyysvajeen takia valtion ja kuntien menojen leikkaamista vähintään 1,5 miljardilla joka vuosi seuraavan kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi halutaan pidentää työuria ja karsia eläke-etuja, vähentää valtion ja kuntien työpaikkoja, nostaa etenkin välillisiä veroja.

Tässä tänään työmarkkinatuella elävä metallityöläinen kertoi, että hän on saanut 11 sentin työmarkkinatuen korotuksen, mutta 14—15 prosentin sähkö- ja lämmityskulujen nousun. Tämä on mahdoton yhtälö, kun katsotaan kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja suhteessa siihen kustannuskehitykseen, mikä tapahtuu välillisten verojen noston takia.

Puhemies! Euroopan vasemmisto linjasi joulukuun alussa kolmannessa kongressissaan Pariisissa politiikkaa seuraavalle kolmevuotiskaudelle ja totesi nykyisestä kriisistä, että se on finanssi- ja talouskriisin lisäksi myös ekologinen, moraalinen ja demokratian kriisi, että kysymys on järjestelmäkriisistä, globalisoituneen ja finanssijohtoisen kapitalismin kriisistä ja että kriisiä käytetään entistä häikäilemättömämmin oikeistolaisten ratkaisujen läpiajamiseen.

Kehykset ovat meillä olennainen osa oikeistopolitiikkaa. Se on oikeistopolitiikan tärkein instrumentti tällä hetkellä. (Ed. Manninen: Kun sosialismissa kävi, miten kävi!) Sen takia se sopii varsin huonosti työntekijöiden ja tavallisten suomalaisten tarpeisiin ja heidän etuihinsa.

Euroopan vasemmisto esitti toimintaohjelmassaan myöskin lukuisia konkreettisia toimia kriisin torjumiseksi ja finanssimarkkinoiden vallan rajoittamiseksi. Pankkien tukemisen sijasta pitää mitätöidä osa vaikeuksissa olevien maiden veloista, ja leikkauslistojen sijasta on ohjattava rahaa sosiaalisiin ja työllistäviin tarkoituksiin. Muita toimia ovat muun muassa spekulatiivisten pääomaliikkeiden verottaminen, veroparatiisien kieltäminen ja pääomatulojen verotuksen kiristäminen. Näitä linjauksia tarvitaan, ei suinkaan leikkauslistoja tai talouksien näivettämistä, kulutuksen näivettämistä ja työntekijöiden ja tulonsiirtojen varassa elävien kurjistamista.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös minä olen jyrkästi samaa mieltä ed. Mannisen ehdotuksen osalta, että tulisi poistaa liikenneinvestoinnit kehysbudjetoinnista ja löytää joustavampi ja pitkäjänteisempi tapa toteuttaa liikenneinvestointeja, aivan kuten ensimmäisessä liikennepoliittisessa selonteossa tavoitteena olikin. Selontekomenettelyllä sinänsä ei päästä tuon pitkäjänteisempään, joustavampaan menettelyyn kuin nyt on päästy, ja on huomattu, että ongelmat ovat edelleen voimassa. Koko järjestelmää täytyy muuttaa.

Palaan vielä tähän hyvinvointiyhteiskuntakäsittelyyn, jota ed. Yrttiaho tuossa toi esille. Nimittäin kyllä on myös heikompiosaisten etu, että julkinen talous on tasapainossa ja että huolehditaan tästä julkisen talouden kestävyydestä, jonka yksi keskeinen osa kehysmenettely nykyisellään on.

Se, mitä ed. Manninen toi esille kehysmenettelyn kehittämisestä, on varmasti hyvin tarkkaan punnittava asia, ja aivan kuten myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on omassa erilliskertomuksessaan kehittämisehdotuksena tuonut esille, myös näitä asioita tulee punnita.

Mitä tulee sitten siihen, miten hyvinvointiyhteiskunnan tila ja rahoitus säilytetään, on hyvin mielenkiintoista, kun täällä puhutaan pääomaverojen korotuksesta tai yrittäjyyden kannustamisesta. Nämä asiat ovat kyllä yhteydessä toisiinsa: millä tavalla kannustetaan yrittäjyyteen, pääomasijoittamiseen, taloudelliseen toimeliaisuuteen. Eli siinä mielessä ei voida lähteä siitä, että nämä olisivat vastakkaisia asioita ja täällä voitaisiin puhua siitä, että jos nostetaan pääomatuloja, sitä kautta sitten ikään kuin toimittaisiin väärin. Toki se on jatkuvaa tasapainoilua oikean ajoituksen ja oikean tason suhteen, pakenevatko pääomat maasta vai pysyvätkö ne täällä, onko meillä yrittäjyyttä vai ei, ja tätä tasapainoahan tässä juuri haetaan.

Mauri  Salo  /kesk:

Arvoisa herra puhe- mies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Manninen pohdiskeli budjettikehyskokonaisuutta ja myöskin liikenneinfrakysymystä ja sen mahdollista irrottamista budjettikehyksestä. Se irrottaminen kehyksestä ei sinänsä tietenkään tuo mistään lisää rahaa, mutta se selkeyttää sen näkemyksen siitä, mikä on meidän infran arvo tänä päivänä ja kuinka se infran arvo kehittyy. Kun me olemme tässä vuosien saatossa puhuneet nimenomaan siitä, että me syömme infrapääomaa ja sitä on syöty voimakkaasti, niin siitä tietenkin pitää päästä eroon, ja siksi kannatan tätä ed. Mannisen näkemystä.

Sitten hän puhui myöskin vakaudesta ja johdonmukaisuudesta. Minä olisi toivonut, että myöskin ed. Yrttiaho olisi kuunnellut sitä puheenvuoroa. Siis jos meillä yhteiskunnassa, taloudessa ei ole vakautta eikä myöskään politiikassa johdonmukaisuutta, niin se johtaa Irlannin, Kreikan, Portugalin, Espanjan tielle. Se on eittämätön tosiasia.

Me olemme nyt pitäneet hyvinvointiyhteiskuntaa yllä velalla jo 3 vuotta. Me olemme halunneet tässä yhteiskunnassa pitää yllä sosiaalista hyvinvointia velkarahalla. Nyt meidän pitäisi yhdessä miettiä, tunnistaa se tosiasia, että velkaantumista ei voida iän kaiken jatkaa. Siksi meidän pitää miettiä, millä me saamme suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyiseksi ja saamme uusia työpaikkoja ja ihmisille töitä. Sitä kautta turvataan hyvinvointiyhteiskunta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, ed. Mauri Salo. Tarvitsemme yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi lisää tuloja ja vakautta. Silloin pitää verotusta suunnata sinne, missä on veronmaksukykyä, ja lopettaa hyvätuloisten ihmisten paapominen verotusta hellittämällä ja helpottamalla. Se ei ole oikea tapa, kun samaan aikaan verotus kaatuu nimenomaan niiden päälle, jotka ovat pienituloisia. Ajatellaan vaikka omaishoitajia ja heidän omaishoitajapalkkionsa verotusta. Se on aivan kohtuutonta ja todella ikävällä tavalla toimiva esimerkki näistä asioista.

Sen lisäksi tässä kävi aivan hyvin esille muun muassa ed. Yrttiahon puheenvuorossa, että pääomaveron jälkeenjääneisyys eurooppalaisesta keskitasosta merkitsee Suomelle useamman miljardin saamatta jääneitä tuloja. (Ed. Manninen: Ehei, ei pidä paikkaansa!) Kyllä sitä pääomaveroa voidaan todella, niin kuin täällä ed. Seurujärvikin totesi, tarkastella kriittisesti.

Ja lopuksi: Tobinin veron tyyppiset — sen tyyppiset — verotusjärjestelmät on saatava toimintaan. Sitä kautta saadaan myös yhteiskunnalle lisää tuloja.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Mannisen ja ed. Seurujärven kanssa siitä, että liikenneinvestoinnit pitää vapauttaa tästä kehysmenettelystä. Budjettikäsittelyn yhteydessä ilman rahoitusta jäi monta kannattavaa liikennehanketta. Eli näiden liikennehankkeitten kannattavuuslaskelmia ei huomioida siinä vaiheessa, kun tehdään päätöksiä liikenneinvestoinneista. Olen myös huolissani siitä, että kun se on kumminkin meidän yhteistä omaisuuttamme, ehkä tulisi paremmin huollettua sitä ja pidettyä siitä huolta.

Tänä talvena olemme kyllä huomanneet, että raideliikenteessä on puutteita, raiteita ei ole pystytty pitämään riittävässä kunnossa, ja sitten VR:llä on tarkoitus tehdä pieniä säästöjä, mitkä sitten kohdistuvat kumminkin pieniin kuntiin, juna-asemiin ym., joilla ei periaatteessa ole mitään todellista vaikutusta VR:n eikä valtionkaan budjettiin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä tarkastuskertomuksessa käsitellään sektoriministeriöiden tilannetta ja erityisesti menettelytapaa siltä osin, että kun niissä tehdään hyvin tarkkoja momenttikohtaisia päätöksiä, niin sitten se sitoo ministeriötä, ja jos tulee tarvetta jossain muualla rahankäytölle, sitä rahaa jollain momentilla on, sitten sitä rahaa ei kuitenkaan ministeriön päätöksellä voida siirtää paikasta toiseen. Tämä on osaltaan varmaan hyvä menettely sillä tavalla, että se estää säästöjen harkitsemattoman käytön, mutta joiltain osin pitäisi pohdiskella, olisiko siihen löydettävissä helpompi keino kuin lisäbudjetti, jonka kautta sitä asiaa korjataan. Tässä syksylläkin oli monta kiperää tilannetta, ja sen vuoksi tämä pohdinta on varmaan ihan perusteltua. Toivon mukaan valiokunnassa tähän asiaan paneudutaan.