Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä siis nyt hyväksymisen tai hylkäämisen kannalta ovat niin sanotut valtiosihteerilait, ja minulla olisi tästä kyllä helposti semmoinen kolmen vartin tupailtaversiokin, mutta ajattelin nyt tässä kosketella rakentavan kriittisessä hengessä noin 10 minuutin puitteissa näitä sinänsä kelvottomia esityksiä.

Arvoisa herra puhemies! Tätä valtiosihteeri-instituutiotahan on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, mutta vauhtia rupesi vasta tulemaan, kun hallituspohja muuttui. Kun keskusta tuli mukaan, niin alkoi punamultapolitiikka: sulle, mulle, sulle, mulle jne. (Eduskunnasta: Ja Hasselle!) — Ja Hasselle yksi, kielipuolue lähtee aina mukaan. Sitä olen vain tässä ihmetellyt nyt muutaman päivän aikana, että kas kun Rkp ei saanut kielilain mukaisia kielitaitovaatimuksia näille poliittisille valtiosihteereille, kun ei heillä ole mitään muitakaan pätevyysvaatimuksia mutta ei ole myöskään tätä. Onko nyt Rkp nukahtanut, kun joka puolella muualla pitää poliiseidenkin osata, ed. Salo, ruotsia, jos he tulevat Pohjanmaalta tänne?

Mutta kysymyksessä on puhdasverinen poliittinen virkanimityslaki, joka on sokeroitu sitten tällaiseksi valtiosihteerimuodoksi. Aivan niin kuin ensimmäisessä käsittelyssä täällä puhuttiin laajalti, niin tämä on niin sanottu sport-avomalli eli riisuttu malli eli käytännössä kaikki valta ja nämä laajennukset on otettu pois. Kysymys on siitä, että erityisavustajia ruvetaan tämän jälkeen kutsumaan valtiosihteereiksi ja heille maksetaan tuplaliksaa.

Arvoisa herra puhemies! Takavuosina meni erittäin ensiluokkainen sarja televisiossa: "Kyllä, herra ministeri". Siellä oli mainio kansliapäällikkö Humphrey, joka vei ministeriä kuin litranmittaa asiassa jos toisessakin. Tästä esityksestä nyt kyllä näkee, että tämä esitys ei ole mennyt kansliapäälliköiden kautta. Paljonhan näitä virkamiehiä usein kritisoidaan, että he tekevät ja johdattelevat henkilöitä, mutta on vaikea uskoa, kun ministeri Koskinen jopa haluaisi päästä kansliapäälliköistä eroon, että kansliapäälliköt olisivat nyt tämän poliittisen valtiosihteerilain valmistelleet ja olleet valmiita viemään eteenpäin. Tekisi mieli sanoa, että jälki on sen mukaista, eli tässä on nyt tehty lainsäädäntöä oikein täsmäohjauksella ja tulos on heikko.

Arvoisa herra puhemies! Jos ajattelee, mikä tässä niin kuin voi olla ideana, ei tässä ole mitään muuta ideaa kuin turvottaa hallintoa, saada poliittisia palkkiovirkoja. Puhutaan, että ministereillä on liikaa töitä. Kyllä he ovat ehtineet jopa kunnanvaltuustoihin, kaupunginvaltuustoihin. Sitten jos ajattelee, mikä ministeriö on, se on päällikkövirasto. Aivan niin kuin täällä, oliko se ed. Sasi, totesi viimeksi, että jos ministeri on pätevä ja osaa hommansa, hän pystyy pistämään päätökset toimeen. Jos meinaa tapahtua niin sanottua nikottelua, niin voi tehdä niin kuin esimerkiksi nykyinen edustaja, entinen liikenneministeri Vistbacka, että jos ei esittelijä meinannut esitellä, niin ilmoitetaan, että esittelijä vaihtuu. Siinä ymmärrys ja kuulo paranee olennaisesti, en usko, että kovin monta kertaa tarvitsee esittelijää vaihtaa. (Ed. Kekkonen: Asia liittyy käsiteltävänä olevaan asiaan!) Ollaan, ed. Kekkonen, menossa kohti hylkäysesitystä. Minä perustelen hieman, miksi nämä lakiehdotukset ovat kelvottomia, ne pitää hylätä.

Vielä muutama sana pätevyysvaatimuksista. Meillähän alkaa nykyisin olla niin, että paikkaan jos toiseenkin pitää olla valtava cv. Tässähän ei tarvitse olla mitään muuta kuin — ei edes tarvitse olla rippikoulun käynyt ja rokotettu — tässä ei ole käytännössä minkään näköisiä pätevyysvaatimuksia. (Hälinää) — Ilmeisesti alkaa juttu mennä perille, kun älämölö on vasemmiston keskuudessa voimistumaan päin. Kyllähän se on tietysti ihmeellistä, että näitä pitää tehdä ja varallisuusvero poistaa, mutta köyhille ei anneta mitään, eläkeläisille 7 euroa ja kaikista köyhimmille ei yhtään mitään. Kyllähän se pistää rykimään.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi näihin pätevyysvaatimuksiin. Siis niitä ei ole muita kuin niin sanottu koeteltu kansalaiskunto. Ajattelin sitä, että jos pitkän linjan ay-jyrä nyt tähän pistetään, kyllä häneltä varmaan homma käy, mutta miten, jos tässä Rkp vielä herää kalkkiviivoilla vaatimaan tätä kielitaitoa, kun se vaaditaan kaikilta muiltakin virkamiehiltä, pistetäänkö pitkän linjan ay-jyrä Ahvenanmaalle opettelemaan, kuinka perunoita tilataan ravintolassa, vai kuinka tämä käy, koska nyt kaikkialla muualla nämä kielitaitovaatimukset ovat erittäin tiukat ja ne ovat kielilain mukaan tiukentuneet? Kyllähän poliittisella erityisavustajalla, oikein valtiosihteerillä — olisiko se joku statssekreterare, en minä tiedä, kun en niin hyvin osaa — nyt pitäisi olla ehdottomasti tällaiset vaatimukset jos koskaan. (Ed. Gustafsson: Tuleeko esitystä?) — Tulee, ed. Gustafsson. Kyllä te pääsette kannattamaan näitä suuripalkkaisia herranvirkoja, älkää olko huolissanne, se kestää enää tovin.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan nämä lakiehdotukset hylättäväksi, koska nämä virat ovat täysin tarpeettomia.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti joitakin havaintoja ehkäpä hieman juridispohjaisemmin tästä asiasta, kuin ed. Soini hylkäysesityksessään esitti ja perusteli. Kuten me kaikki tiedämme, ministeriöt ovat päällikkövirastoja. Itse en oikein hallituksen perusteluista enkä myöskään kovin pitkälle perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti päässyt kiinni siitä, kuinka hyvin tämä järjestelmä sopii nimenomaan suomalaiseen ministeriöjärjestelmään. Minun mielestäni tämä hämärtää myös ministerin poliittista vastuuta hyvin pitkälle lähinnä sen johdosta, että ministeri voi vetäytyä ikään kuin valtiosihteerin taakse, ja kuten tunnettua, meillä Suomessa ministerit kaikesta huolimatta eivät ota sanan varsinaisessa merkityksessä niin sanottua poliittista vastuuta.

Ainut lähihistoriasta mieleeni tuleva tapaus on ministeri Aura. Hän käsitykseni mukaan oma-aloitteisesti erosi, kun ministeriön organisaatioon kuuluneen virkamiehen väitettiin toimineen epäasiallisesti — käyttääkseni näin lievää sanamuotoa. (Ed. Laukkasen välihuuto!) — Se nyt ei paljon, ed. Laukkanen ja kumppanit, vaikuta. Valtioneuvosto on myös päällikkövirasto, jossa pääministeri sanoo sitten viimeisen sanan. Siellä ei yksi valtiovarainministeri paina sen jälkeen yhtään mitään, jos pääministeri sanoo jotakin. Ainakin näin oli, arvoisa puhemies, silloin, kun itse olin valtioneuvoston jäsenenä. En tiedä, kuinka paljon ed. Laukkasella valtioneuvoston jäsenyyden kokemusta on, kun tuollaisia huutelee sieltä.

Mutta, arvoisa puhemies, itse olen pohtinut sitä, kun ei ole varsinaista parlamentaarista vastuuta, millä tavoin tätä voidaan parlamentarismin perusteella perustella, niin kuin eräät ovat tehneet. Minun oma tulkintani on se, että tämä järjestelmä tulee aiheuttamaan myöskin mahdollisesti joissakin tilanteissa parlamentaarisen ongelma. Kuten sanoin, vastuu on vain välillistä ainakin eduskunnalle, vaikka puhutaan poliittisesta järjestelmästä, eli valtiosihteeri on vastuussa ikään kuin vain ministerille.

Kun täällä on ensimmäisessä käsittelyssä eräitten edustajien toimesta hyvinkin, ja myöskin ministereitten toimesta, perusteltu kiireillä, minä en voi sitä ymmärtää, koska meillä on sijaisuusjärjestelmät ministereillä, jotka ovat pysyvät, nimitetyt sijaiset. Jos itse on estynyt, voi välittömästi tietysti siirtää siltä osin esittelyn myöskin valtioneuvoston istunnoissa. Ainakin aikaisemmin oli sijaisuusjärjestelmät. Ministeri Luhtanen, minä olen ollut paikalla silloin, kun valtioneuvostosta löytyi jopa vain viisi henkilöä, jotka eivät olleet jäävejä. Meriteollisuus-asiassa voi pankinjohtaja Louekoskelta kysyä tilannetta. Muistan itse erittäin hyvin, kun jouduin toimimaan esittelijänä asianomaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu myös siitä, mikä arvo näillä valtiosihteereillä on. Minä olen ymmärtänyt, että kyse on lopulta vain erityisasiantuntijasta, jonka palkkaa nostetaan, kun ottaa huomioon myöskin sen, mitä perustuslakivaliokunta on näistä valtasuhteista sanonut. Tuntuu oudolta se, kun etukäteen sanotaan, että keskusta saa kaksi, SDP saa kaksi ja Rkp yhden. (Eduskunnasta: Neljä, neljä, yksi, puolet enemmän!) — Siis Rkp yhden — neljä, neljä, yksi. — Kun on perusteltu sillä, että on pätevyydet jne. ja ministeriöt, minä en ymmärrä sitä valitettavasti lainkaan, että puolueryhmittäin etukäteen nimitetään nämä eikä sillä perusteella, ketkä niitä varsinaisesti tarvitsevat. (Ed. Kuoppa: Valtiosihteereille vielä sihteerit!) — Niin, no se nyt on, ed. Kuoppa, ilman muuta selvää, että on vielä sihteerin sihteerikin yleensä ministeriössä sangen usein. — Myönnän sen, että vaikka palkka puolella nouseekin, ei se valtion kassaa kaada, mutta kun täällä eduskunnassa ja tuolla muuallakin joskus jotakin on esitetty, niin aina vedotaan siihen, että rahaa ei ole. Niin kuin sanoin, se ei suurta kaada.

Mutta, arvoisa puhemies, minä sanoisin näin, että kyllä tälläkin ylimääräisellä rahanmenolla olisi palkattu varmasti aika usealle sotaveteraanille ja kotirintamanaiselle esimerkiksi omaishoitaja, kun nykyisin vedotaan siihen, että rahaa ei ole edes tällaisten pienten tehtävien hoitamiseen. Minun mielestäni tämä järjestelmä on tuhoon tuomittu jo etukäteen. Itse en tule sitä hyväksymään.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Soinin tekemää hylkäysehdotusta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan kannanotto siinä suhteessa, että on poistettu poliittisten valtiosihteerien oikeus edustaa Suomea EU:n ministerineuvoston kokouksissa, on aiheuttanut keskustelua, täällä salissa kritiikkiä, ja siitä on kirjoitettu jopa pääkirjoituksia ja on väitetty, että valiokunnan kannassa olisi jotakin epäselvää tai epäasiallista. Siitä syystä, arvoisat edustajat, on syytä todeta, mistä asiassa on kyse.

Perustuslakivaliokunnan esityksen mukaisesti muutettiin hallituksen esitys poliittisista valtiosihteereistä asian ensimmäisessä käsittelyssä täällä salissa viime viikolla siten, että valtiosihteeri voi toimia ministerin sijaisena "asioiden valmisteluun liittyvissä kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä". Siis asioiden valmisteluun liittyvissä kansainvälisissä tehtävissä, mutta ei päätöksenteossa. Sen sijaan hallitus esitti, että valtiosihteeri olisi voinut edustaa ministeriä EU:n ministerineuvoston kokouksissa.

Mihin perustuu tämä perustuslakivaliokunnan kanta? Se perustuu EY:n Rooman-perustamissopimuksen 203 artiklaan. Tuon artiklan mukaan neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista, joilla on jäsenvaltioidensa hallitusta sitovat valtuudet. Eli kunkin maan edustajan on oltava siis ministeri tai ainakin selkeästi poliittisesti vastuunalainen henkilö. Ottaen huomioon nyt hyväksyttävän valtiosihteerijärjestelmän ja valtiosihteerin toimivaltuudet — valtiosihteeri lähinnä avustaa ministeriä ja on vastuussa esimiehelleen eli ministerille eikä suoraan eduskunnalle — on pidettävä mitä todennäköisimpänä, että suomalainen poliittinen valtiosihteeri ei olisi sellainen ministeritason edustaja, jota Rooman sopimuksen artiklassa 203 tarkoitetaan. On syytä todeta, että ei olisi itse valtiosihteerijärjestelmälle eduksi, jos valtiosihteerin äänioikeudesta olisi jouduttu käymään oikeutta EY-tuomioistuimessa. Eli ennuste sellaisen oikeudenkäynnin lopputuloksesta olisi ollut hyvin negatiivinen perustuslakivaliokunnan arvion mukaan.

Epäselvyyttä ei myöskään ole siitä, mihin osaan ministerineuvoston kokousta valtiosihteeri voi osallistua. Valtiosihteeri voi puhua Suomen puolesta, mutta kun siirrytään päätöksentekoon, hän ei voi osallistua päätöksentekoon, koska hän ei ole ministeritason edustaja, jolla olisi äänioikeus. Sitä paitsi EU:n uuden perustuslain myötä tämä tehtäväjako tulee selkiytymään, koska itse ministerineuvoston päätöksenteko tulee julkiseksi. On valmisteleva salainen osuus ja sitten on julkinen osuus, jossa käytetään tuota päätöksentekovaltaa.

Eli perustuslakivaliokunnan kanta on siis EY-säännösten tulkintaa, mutta myöskin selkeä kannanotto sen puolesta, että EU-lainsäädäntöprosessissa on täysin välttämätöntä, että Suomea edustaa eduskunnalle poliittisesti vastuullinen ministeritason edustaja. On syytä sen lisäksi myöskin muistuttaa siitä, että kuka tahansa muu valtioneuvoston jäsen, kuka tahansa ministeri, voi edustaa toista ministeriä tämän ollessa estyneenä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni perustuslakivaliokunnan kannanotto on selkeä, perustuu lakiin ja korostaa ministerin ja valtioneuvoston vastuuta siinä lainsäädäntöprosessissa, joka tapahtuu Brysselissä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen mukaan ministerit tarvitsevat työnsä tueksi poliittisia valtiosihteereitä. Kuitenkin on nähty, että ministereillä on aikaa ottaa osaa kunnallispolitiikkaan, niin kuin täällä ed. Soinikin totesi, ja pyrkiä erilaisiin järjestötehtäviin ynnä muihin tilaisuuksiin. Kun edellisen hallituksen aikana tehtiin esitys valtiosihteereistä, eivät sitä tukeneet edes hallituspuolueitten kansanedustajat ja eduskunta hylkäsi esityksen. Suurin oppositiopuolue keskusta vastusti silloin valtiosihteereitä. Mikä nyt on muuttunut, paitsi että tässä avataan herrahissi, johon pääsevät nyt keskustalaisetkin mukaan?

On hyvä, että valiokunta on poistanut poliittisilta valtiosihteereiltä oikeuden edustaa Suomea EU:n ministerineuvoston kokouksissa ja päätöksentekoasioissa. Se ei kuitenkaan riitä. Valtiosihteerijärjestelmä tuo muissakin tilanteissa vastuun ja vastuuttomuuden ongelman. Ministereillä on selkeä poliittinen vastuu. Sen sijaan valtiosihteeri on vastuussa vain ministerille. Mikäli hän ylittäisi toimivaltansa, voisi ministeri pestä kätensä ja sälyttää vastuun valtiosihteerille. Näin voitaisiin jopa vaikeissa asioissa tietoisesti harhauttaa. Ministereiden ei tarvitse ottaa omalle kontolleen vaikeita päätöksiä, vaan ne voitaisiin kuitata vaihtamalla valtiosihteeriä.

Arvoisa puhemies! Ministereillä on apunaan poliittisia erityisavustajia. Ilmeisesti pitkälti samat henkilöt palkattaisiin valtiosihteereiksi. Mikään ei muuttuisi, paitsi että näille poliittisille avustajille voitaisiin maksaa suurta palkkaa ja heille saataisiin hienot tittelit. Tällainen sotii vahvasti kansan oikeustajua vastaan, kun samaan aikaan palvelut huonontuvat hoiva-aloilla ja kouluihin tarvittaisiin kipeästi lisää henkilökuntaa. Ministerit sen sijaan saavat korkeapalkkaisia apulaisia, jotta heillä on aikaa harrastaa. Kuvaavaa tälle prosessille on, että kaikki ministerit eivät valtiosihteeriä tarvitse. Ulkoministeri, jolla on eniten EU-asioita, joiden määrän kasvulla valtiosihteerien tarvetta perustellaan, ei tarvitse poliittista valtiosihteeriä. Onkin sattuma, että niin keskusta kuin SDP saavat neljä valtiosihteeriä, Rkp yhden. Kunnolla ei käy ilmi, minkälaiseen tarpeeseen nämä jaot perustuvat. Ulospäin ainakin vahvasti näyttää siltä, että poliittinen sulle—mulle-periaate on jakoperusteena.

Arvoisa puhemies! Mielestäni esitys poliittisten valtiosihteereitten järjestelmän luomiseksi syö politiikan arvovaltaa, luo arveluttavan uuden portaan päätöksentekoon eikä sitä siksi tule hyväksyä. Kannatan täällä tehtyjä ehdotuksia tämän hylkäämiseksi ja olen itsekin tehnyt budjettialoitteen, että tätä varten budjetissa oleva määräraha hylätään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kun eduskuntavaalien jälkeen punamulta palasi valtaan, se palautti myös käytäntöön tunkkaiset sulle—mulle-virkanimitykset: sulle, mulle, sulle, mulle. Tämä poliittisten valtiosihteereiden järjestelmä on eräänlainen helmi tässä punamullan sulle—mulle-nimityspolitiikassa. Sitä on sitten hyvä pääministeri, puheenjohtaja Vanhasen mennä Lauantaiseuraan kauhistelemaan Yleisradion poliittisia läänityksiä ja nimityksiä, ja sen jälkeen muutama viikko myöhemmin tehdään Yleisradion pääjohtajapaikalla poliittinen nimitys. (Ed. Gustafsson: Miten se Olli-Pekka Heinonen sitten meni sinne?) Miten tässä näin kävi? Onko niin, että Vanhanen ei pysty vaikuttamaan lainkaan oman puolueensa Yleisradion hallintoneuvostoryhmän käyttäytymiseen, vai onko ehkä niin, että Vanhasen muutama päivä ennen kunnallisvaaleja antama lausunto oli tarkoitettu lähinnä julkiseen kulutukseen? Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa olla oikea vastaus tähän kysymykseen.

Mitä sitten tulee tähän valtiosihteerijärjestelmään, olemme kuulleet monenlaisia perusteluja järjestelmän puolesta. On vedottu ministereiden kovaan ja lisääntyneeseen työmäärään. Henkilökohtaisesti en ainakaan tätä näkökohtaa kiistä, siis en kiistä sitä, että Suomessa ja, luulen, muissakin maissa valtioneuvoston jäsenillä on lähes epäinhimillisen paljon töitä ja siihen liittyy hyvin paljon matkustamista ja muuta työntekoa. Mutta ajatus siitä, että luomalla poliittiset valtiosihteerit pystyttäisiin ministereiden työmäärää oleellisella tavalla tai edes jotenkin vähentämään, on mielestäni epärealistinen. Eli väitän, että kun vaikkapa viiden vuoden päästä katsomme niiden ministereiden kalentereita, joilla on ministeriöissään poliittiset valtiosihteerit, huomaamme, että heidän kalenterinsa ovat aivan yhtä täynnä kuin ovat tänäkin päivänä. Siis toisin sanoen perustelu työmäärän kautta ei ole oikea perustelu.

Jos poliittiset valtiosihteerit perustettaisiin työmäärän vuoksi, ei myöskään voitaisi selittää sitä, miten se sattuukin menemään niin, että työmäärän perusteella demarit tarvitsevat neljä ja kepu tarvitsee neljä ja Rkp tarvitsee yhden. Kai nyt jokainen näkee otsallaankin, että tämän jaon selittää poliittinen suhteellisuus eikä mikään työmäärään perustuva argumentointi.

Mitä sitten kansanvallan kannalta poliittisiin valtiosihteereihin tulee, siteeraan suoraan viime kaudella asiaa käsiteltäessä käytettyä puheenvuoroa. Sitaatti kuuluu näin: "Mielestäni valtiosihteerit eivät lisää demokratiaa. Se pitää varmasti tänä päivänä paikkansa, että ministerien työtaakka on erittäin suuri sekä kansallisten asioiden että erityisesti kansainvälisten EU-kysymysten kohdalla. Mielestäni tämä ei lisää todella kansanvaltaa, poliittisen vastuun ottaneita ministereitä, vaan nämä valtiosihteerit tulevat olemaan jollain tavalla, käyttäisin tällaista ilmausta ’politiikan ja virkamiehen risteytyksiä’ näin poliittisessa, yhteiskunnallisessa mielessä, joilla ei ole sitä poliittista vastuuta, mitä valtioneuvoston jäsenillä on. Valtiosihteerit eivät kirkasta kansanvaltaamme ja parlamentarismia. Kyllä tämä järjestelmä tulee entistä monimutkaisemmaksi. Kun täällä on puhuttu, että hallintoa pitäisi keventää ja yksinkertaistaa, niin mielestäni tämä monimutkaistuu ja luodaan uusi byrokraattinen, nimenomaan virkamiesvetoinen organisaatio meille tähän järjestelmään sisälle. Kyllä näkisin niin, että tämä on osaltaan kaventamassa myöskin sitten kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään." Näin oivallisesti en itse puhunut tuolloin lähetekeskustelussa 14. tammikuuta 2003, vaan näin puhui keskustan kansanedustaja, kokenut konkarikansanedustaja Jukka Vihriälä. Nyt odotankin, että Vihriälä ja hänen kollegansa olisivat johdonmukaisia silloisille puheilleen ja olisivat mukana hylkäämässä tätä hallituksen esitystä.

Herra puhemies! Valtiosihteerijärjestelmää on myös perusteltu poliittisen ohjauksen vahvistamisella ministeriöissä. Asia on niin, että jos ministeri on pätevä, osaava, voimakastahtoinen ja asiansa tunteva, niin siinä sitä poliittista ohjausta on ministeriössä kerrakseen. Väitän, että tänä päivänä nähdään esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriössä, että kun siellä on poliittisesti voimakastahtoinen, osaava, aktiivinen ministeri Mauri Pekkarinen, kyllä kauppa- ja teollisuusministeriö, vaikka siellä on erittäin vahvat, kokeneet virkamiehet, toimii ministerin antaman poliittisen ohjauksen mukaisesti.

Ottaakseni esimerkiksi toisen salissa olevan valtioneuvoston jäsenen eli liikenneministeri Luhtasen, näemme niin ministeri Luhtasen aikana kuin hänen edeltäjänsä ministeri Sasin aikana, että kun ministerillä on selvä oma tahto, ministeriössä on riittävä poliittinen ohjaus ja ministeriö toimii tämän ministerin kautta tulevan poliittisen ohjauksen mukaisesti. Mutta ellei ole ministerillä riittävää tahtoa, kykyä, osaamista, on selvää, että silloin ministeriön voimakkaat virkamiehet vaikuttavat asioihin enemmän kuin ministeri vaikuttaa. Silloin on tilanne se, että voidaan puhua riittävän poliittisen ohjauksen puuttumisesta. Mutta paraneeko tämä tilanne sitten sillä, että tämä ministerin henki leijuu siellä ministeriössä valtiosihteerin muodossa, kuten ed. Kumpula sanoi televisiohaastattelussa? Onko mahdollista korvata ministerin puuttuva poliittinen taito, kyky ja tahto ja sitä kautta puuttuva poliittinen ohjaus sillä, että siellä jotenkin ministerin henki on sitten valtiosihteerin olemuksessa ja muodossa läsnä? Enpä tähän usko. Jos ajatellaan esimerkiksi tämän hallituksen veropolitiikkaa, joka muistuttaa valtiosihteeri Sailaksen ajatuksia tai itse asiassa täysin toteuttaa valtiosihteeri Sailaksen ajatuksia ja joka ei lainkaan muistuta sosialidemokraattien ja keskustan poliittisia ajatuksia, ei ainakaan niitä ajatuksia, mitä vaalien alla esitettiin, niin johtuneekohan tuo nyt sitten siitä, että riittävä poliittinen ohjaus puuttuu valtiovarainministeriöstä. En ihan siihen usko. Se johtuu siitä, että kun vaaliohjelmat ja vaalipuheet ja tosiasiat kohtaavat, sitä pahempi vaalipuheille. (Naurua)

Arvoisa herra puhemies! Kun perustuslakivaliokunta poisti hallituksen esityksestä valtiosihteereiltä mahdollisuuden osallistua Euroopan unionin neuvostossa päätöksentekoon, niin on pakko kysyä, miten nyt luotava uusien poliittisten valtiosihteerien järjestelmä eroaa jo aiemmin tunnetuista poliittisista erityisavustajista. Myönnän, että yksi pieni ero on eli esittelyoikeus valtioneuvostossa. Mutta jos tämä ero tässä vaiheessa jätetään huomiotta, niin mitä muuta eroa on? Miten uusi poliittinen valtiosihteeri ja vanha poliittinen erityisavustaja eroavat toimenkuvaltaan, työltään toisistaan? (Ed. Lamminen: Palkka!) — Sen tiedän, että palkka on tupla ja titteli on vähintään tupla, mutta miten käytännössä rooli ministeriössä ja ministerin tärkeänä avustajana eroaa? Tätä kysyin asian ensimmäisessä käsittelyssä enkä mielestäni saanut siihen minkäänlaista vastausta. Nyt hallituspuolueen edustajilla on tilaisuus siihen vastaus antaa.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei näe perusteita poliittisten valtiosihteerien järjestelmän luomiselle ja kannattaa täällä tehtyä ehdotusta lakiesityksen hylkäämisestä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun 1970-luvulla tuli kunnissa taikka valtionhallinnossa yksi virka tarpeelliseksi, silloin aina perustettiin kolme saman palkkaluokan virkaa, jotta saatiin kaikille kolmelle hallituksessa tai muuten vahvemmassa asemassa olevalle puolueelle oma jäsenkirjaedustaja valvomaan sen yhden tarpeellisen viranhaltijan, virkamiehen, töitä.

Nyt näyttää siltä, että tähän on palattu, 30 vuoden takaiseen tilanteeseen on palattu tämän punamultahallituksen aikana. Toki kokoomuksenkin hallituksessa ollessa muutama vuosi sitten tätä yritettiin, mutta silloin se vielä kaatui eduskunnassa, jopa yksimielisellä päätöksellä. (Ed. Zyskowicz: Kokoomuksen ryhmä oli kaatamassa!) — Kokoomuksen linja oli vähän sekaisin silloin hallituksessa ja eduskunnassa, mutta on hienoa, että nyt linja on selkeä ja johdonmukainen. — Kristillisdemokraatit ovat koko ajan olleet kriittisiä ja vastustaneet tällaista poliittisten palkkiovirkojen perustamista. (Ed. Elo: Meillä on jopa radio!) — Täällä mainittiin Yleisradio, ja täytyy todeta, että siellä tämä elää vielä entiseen malliin. Siellä on keskustalla, sosialidemokraateilla ja kokoomuksella ja tietysti ruotsinkielisellä puolella omat mandaattinsa, joista pidetään tiukasti kiinni. Se on hävytöntä tämän päivän Suomessa, mutta näin se on, emmekä sille näköjään mitään voi, koska valta on tällä tavalla muotoutunut.

Herra puhemies! Tämä toisessa käsittelyssä oleva esitys on torso. Se ei tule toimimaan, se ei ole käyttökelpoinen malli. Siitä on jäämässä vain sellainen menettely, joka todellakin tuo korkeasti palkattuja, hienolla tittelillä varustettuja poliitikkoja ministeriöihin pyörimään. Varsinaista tuloksellista ja hyödyllistä työtä tuskin tällä saadaan yhtään sen enempää kuin nykyisellään avustajajärjestelmällä. Sen, että totean, että tämä on torso, vahvisti myös täällä ministeri Johannes Koskinen viime viikolla, kun keskusteltiin asiasta, ja nyt haluan lukea, herra puhemies, mitä ulkoministeri Tuomioja tästä asiasta kirjoittaa nettisivuillaan, missä hän kutsuu, että "Tervetuloa kotisivuilleni". Vierailin siellä ja lainaan suoraan tekstiä otsikolla "Poliittiset valtiosihteerit":

"Suomi on saamassa yhdeksän uutta poliittista valtiosihteeriä, mutta valitettavasti he eivät ole sellaisia, joita poliittisen ohjauksen vahvistaminen ministeriöissä edellyttää. Valtiosihteereiden tulisi olla ministerinsä toimikaudeksi nimettyjä poliittisia vastuunkantajia, jotka toimivat ministeriöiden kansliapäälliköinä ja voivat toimia ministereittensä poliittisina sijaisina esimerkiksi EU:n ministerineuvostossa. Tällaisia ovat valtiosihteerit muun muassa Norjassa ja Ruotsissa. Virkamiesten reviiri- ja oikeiston poliittisen vastustuksen vuoksi tällaisia valtiosihteereitä ei ole ollut mahdollista saada Suomeen. Yhtä vaikeaa on ollut sopia perustuslakimuutoksesta, jota apulaisministereiden aikaansaaminen edellyttäisi. (Ed. Salo: Se käy kyllä!) Näin hallitus päätyi esittämään valtiosihteereitä, jotka eivät hoida virkamiestehtäviä, mutta voisivat kuitenkin tarvittaessa toimia ministerinsä sijaisena EU:n kokouksissa. Nyt, kun perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä käsitellessään nimenomaan katsonut, etteivät uudet valtiosihteerit voisikaan toimia ministereittensä sijaisina EU:n kokouksissa, jäävät esitetyt valtiosihteerit itse asiassa vain eräänlaisiksi komeamman tittelin (ja palkankorotuksen) saaviksi poliittisiksi erityisavustajiksi. Voi hyvin kysyä, tarvitaanko tällaisia vai olisiko parempi odottaa aikaa, jolloin alkuperäinen ajatus olisi läpivietävissä." Tämä oli siis ulkoministeri Tuomiojan tekstiä 3.12.2004. Täällä lopussa sanotaan, että "Anna palautetta", niin kuin nettisivuilla yleensä lukee.

Herra puhemies! Minä osaltani ja edustamani eduskuntaryhmän puolesta annan palautetta ministeri Tuomiojalle ja sosialidemokraateille, keskustalle, Rkp:lle, kokoomukselle, vasemmistoliitolle, vihreille ja perussuomalaisille, heitä unohtamatta, jotka hylkäysesityksen täällä kunniakkaasti tekivät.

Kun ministeri Tuomioja kysyy, tarvitaanko tällaisia vai olisiko parempi odottaa aikaa, jolloin alkuperäinen ajatus olisi läpivietävissä, totean, että on ehdottomasti parempi odottaa eikä missään tapauksessa tällaisia valtiosihteereitä tarvita. Ne ovat valtion verovarojen, kansalaisilta perittyjen verovarojen haaskausta. Näin on siis Tuomiojaltakin odotettava, että hän äänestää tämän kelvottoman esityksen hylkäämisen puolesta. (Ed. Salo: Tuomiojan populismia!)

Herra puhemies! Jäin hieman miettimään tätä, kun ministeri Tuomioja toteaa, että oikeiston poliittisen vastustuksen vuoksi tällaisia apulaisministereitä ei ole saatu. Kuitenkin muun muassa käsittelyssä olevan lakiesityksen mietinnössä on vastalause, jonka ovat allekirjoittaneet edustajat Sasi, Harkimo, Satonen, Lapintie, Puhjo ja Kankaanniemi. — Siinä tietysti edustajat Lapintie ja Puhjo ovat sellaisia, jotka eivät varmaan ole niin oikeistoa, vaikka ei täällä nyt niin kauhean vasemmistoakaan enää ole enkä itsekään ole mikään oikeistolainen, mutta nämä kolme, Sasi, Harkimo ja Satonen ovat varmaan oikeistoa, jos joku. — Ja tässä vastalauseessa toteamme: "- - tämä voitaisiin toteuttaa parhaiten muuttamalla perustuslakia siten, että mahdollistettaisiin apulaisministerijärjestelmän käyttöönottaminen. Tällaisessa järjestelmässä apulaisministerit olisivat sekä poliittisessa että oikeudellisessa vastuussa eduskunnalle ja järjestelmä olisi monessa suhteessa ongelmattomampi kuin nyt esitetty malli." Ministeri Tuomioja ei ole lukenut tätä vastalausetta tai ei ole ymmärtänyt sen sisältöä. Tässähän niin oikeisto, me keskemmältä ja vasemmaltakin olevat katsomme, että apulaisministerijärjestelmä olisi parempi, emmekä me ole ilmoittaneet, että vastustaisimme tällaista perustuslain muutosta, jos hallitus siihen olisi valmis. Hallitus vaan ei näytä uskaltavan tehdä oikeastaan yhtään mitään. Se nukkuu ja perustelee tällaisia tarpeettomia järjestelmiä, jotka eivät tule toimimaan.

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä totesin, että hyvällä tahdolla on todettava, että lähinnä maa- ja metsätalousministeriössä ja kauppa- ja teollisuusministeriössä — esimerkiksi suuren valiokunnan työn kautta sen näkee — tarvittaisiin ehkä tällaista valtiosihteeri- tai apulaisministerijärjestelmää, koska EU-asioitten määrä on suuri näissä ministeriöissä, päätösvaltaa paljon ja esimerkiksi ministeri Pekkarisella kolme neuvostoa hoidettavanaan. Silloin on perusteltua, että tätä työtaakkaa helpotettaisiin. Mutta en lainkaan ymmärrä, että tämä olisi tarpeen esimerkiksi sisäasiainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä, joissa on kaksi ministeriä, jotka voivat tuurata ministereinä toinen toisiaan ja varmaan seuraavat muutoinkin poliittisesti toinen toisiaan hyvin tarkalla kädellä; ainakin näin tapahtui silloin, kun itse siellä olin. Näin ollen siellä voidaan järjestelmää tehostamalla ja parantamalla hoitaa nämä tehtävät poliittisesti vastuunalaisella tavalla ministerien toimesta.

Mutta kun tämä järjestelmä on näin huono, niin en myöskään näe, että pelkästään maa- ja metsätalousministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön takia pitäisi tämä hyväksyä, ja siksi yhdyn, herra puhemies, siihen, että tämä esitys hylätään ja sitten katsotaan, miten voidaan valmistella kokonaan uusi ja järkevä esitys.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille ensin: kiitoksia ihan ystävällisistä sanoista.

Mitä tulee muutoin aiheeseen, tähän voisi kaiken kaikkinensa ottaa useammanlaisia erilaisia lähestymistapoja. (Ed. Soini: Kertokaa totuus!) — Yksi lähtökohta voisi olla totuus todellakin. — Kun katsotaan, mikä julkisuudessa on saatavissa kaupaksi, minkälaisissa kysymyksissä voi herättää poliittisia tuntemuksia ja intohimoja, on ilman muuta selvä, että oli vaikka yksi ainoa valtiosihteeri tai kaksi tai kahdeksan tai yhdeksän, totta kai niistä pystyy rakentamaan hyvin haastavan ja kansaan menevän poliittisen kysymyksen, niin kuin tässä on nyt onnistuttu tekemään tällä tavalla. (Ed. Dromberg: Niin kuin keskusta teki edellisellä kaudella!) Samaan aikaan voi hyvinkin olla, että hallinnossa eri ministeriöissä voidaan palkata tosiasiassa moninkertainen määrä virkamiehiä, jotka eivät juuri aiheuta poliittista keskustelua eikä pohdintaa siitä, ovatko nämä tarpeen vai eivätkö ole.

Kaiken kaikkinensa voisi pohdiskella sitä, mikä se sitten oikein on. Meillä kaikilla, jotka olemme pitempään täällä olleet ja politiikkaa seuranneet — kaikki olemme seuranneet politiikkaa pitempään — meillä kaikilla on muistikuvat siitä, miten valtionhallintoonkin väkeä rekrytoitiin menneitten vuosikymmenten aikaan. Rekrytoitiin erilaisiin virkoihin tosiasiassa vahvan poliittisen taustan omaavia henkilöitä, jolloin monta kertaa rekrytoinnissa painoi poliittinen pätevyys vähintään yhtä paljon kuin se todellinen virkapätevyys. Näitä rekrytointeja on tapahtunut kaiken väristen hallitusten aikaan. Joka niin kuin tästä yrittää jotenkin irti rimpuilla, ei puhu totta. (Ed. Dromberg: Toiset enemmän kuin toiset!) Näin on tapahtunut, olivat hallituksessa vihreät tai kokoomuslaiset tai vasemmistoliitto tai keskusta, demarit, kuka tahansa, jopa kristillinen liittokin, niin kuin muistetaan. (Ed. Gustafsson: Unohtamatta vennamolaisia!) — Unohtamatta vennamolaisia, aivan erityisesti, aina on tapahtunut tällä tavalla.

Nyt on pakko kysyä, mikä poliittisen läpinäkyvyyden ja kansanvallan kannalta on paras menettelytapa virkamieskunnan rekrytoimiseksi, eikö sittenkin se, että yritetään varsinaiset virkapaikat täyttää ensisijaisesti ja nimenomaisesti mahdollisuuksien mukaan vain virkapätevyyden perusteella, vain virkapätevyyden perusteella, ja että niiltä osin kuin ministeriöiden erilaisissa johtotehtävissä tarvitaan ministerin avuksi poliittista ohjausta, tehdään se homma avoimesti. Ei rekrytoida ikään kuin salakavalasti, ei oteta väkeä taloon poliittisin perustein ja sitten olla muka niin puoluepoliittisesti sitoutumattomia kuin olla ja tahtoo. Paljon johdonmukaisempaa, ed. Soini, myöskin rehellisempää ja läpinäkyvämpää on se, että toimitaan kertomallani tavalla. Ja siihenhän tässä esityksessä tähdätään.

Mitä tulee, ed. Dromberg, siihen, mitä mieltä itse kukin on ollut aikaisempien vuosien vaiheessa, niin kun edellinen hallitus antoi esityksensä valtiosihteereistä, minä kannatin sitä järjestelmää. Minä kannatin sitä järjestelmää silloin ja teen sen tällä hetkelläkin. Myönnän, että keskustan eduskuntaryhmän selvä enemmistö oli toista mieltä. Huolimatta siitä, että olin ryhmänjohtaja, minä olin toista mieltä. Halusin vain kertoa, mitä mieltä itse olin, kun myöskin henkilöni tässä keskustelussa on esille tullut. Ja se, että olin sitä mieltä, perustuu siihen kokemukseen, mitä minulla valtionhallinnosta on näiden vuosikymmenten aikana, jolloin tässä puuhassa on mukana tullut oltua, minkälaiset kokemukset ja tarpeet minusta nimenomaan hallitustason rekrytoinnille on muodostunut ja syntynyt.

Mitä tulee nyt siihen malliin, mikä tässä on lopulta valiokunnassa syntynyt siksi malliksi, jolla valtiosihteerit rekrytoidaan, minusta tämä ei ole huono ratkaisu. Päinvastoin, minusta tämä on hyvä ratkaisu, mihin nyt tässä päädyttiin. Minä olen aavistuksen verran, ehkä joku voi nyt nähdä, jopa vähän eri mieltä kuin ministeri Koskinen. Hän tuntui suhtautuneen jonkin lehtitiedon mukaan vähän pessimistisemmin tähän valiokunnan mietintöön, mutta minun mielestäni tämä on hyvä mietintö nimenomaan siinä muodossa kuin se nyt on tänne kirjattu. Minusta ei olekaan perusteltua välttämättä se, että valtiosihteerit istuisivat ministerineuvostokokouksia. Ne ovat poliittisesti ykkösvastuutettujen hallitusten edustajien päätöksentekopaikka, eikä siellä valtiosihteereitä tarvita.

Kaiken lisäksi nyt niitäkään maita edustamassa, joista on periaatteessa mahdollista istua neuvostossa muukin henkilö kuin ministeri, siis valtiosihteeri tai varaministeri, ainakaan niissä neuvostoissa, joissa minä istun, ja minulla on kolme neuvostoa, eivät niissä neuvostoissa ainakaan varaministerit tai valtiosihteerit istu kuin äärimmäisen harvoin. Aivan erityinen poikkeustilanne on se, jos sinne tulee joku varaministeri tai valtiosihteeri. Tästäkään näkökulmasta, siis yleisen eurooppalaisen käytännön näkökulmastakaan, minusta ei ole ollenkaan välttämätön se hallituksen alkuperäinen esitys näiltä osin, vaan valiokunnan siihen tekemät korjaukset olivat mielestäni ihan paikallaan.

Pari sanaa vielä siitä, mikä se tehtävä on, mihin kuvittelin ja ajattelen valtiosihteerin tulevan. Ensinnäkin ihan rehellisyyden nimissä jälleen kerran, eihän tässä nyt niin hirveän paljon kaiketi tapahdu lisärekrytointia. Siellähän on neuvottelevia virkamiehiä, joiden poliittinen tausta ei ole tässä hallituksessa, vaan edellisissä hallituksissa, edellisissä hallituksissa. Samat neuvottelevat virkamiehet, jotka oli poliittisin perustein edellisten hallitusten aikaan rekrytoitu, rekrytoitiin tähän hallitukseen, eikö niin, ne henkilöt, jotka olitte edellisessä hallituksessa ministerinä. Nyt nämä vakanssit lakkaavat, niin kuin tiedetään, ja tilalle tulee valtiosihteereitä eri ministeriöihin.

Mikä on ero esimerkiksi neuvottelevalla virkamiehellä tai valtiosihteerillä tai sillä ministerin erityisavustajalla? Minusta se ero on yhdessä kohdassa olennainen. Se ero on nimenomaan siinä, että näiden henkilöiden ensinnäkin pitää olla tiedoiltaan ja taidoiltaan ja osaamiseltaan sen substanssin osalta kovatasoisia, korkeatasoisia ihmisiä, henkilöitä. Toisekseen heidän pitää olla ministerin luottohenkilöitä, ministerin pitää voida heihin luottaa.

Kun he ovat valtiosihteerin statuksella statuksen ollessa näin kirjattuna kuin se sinne mietintöön on kirjattu, ministerin vahva sana ja, kuinka nyt sanoisikaan, ohjausvalta on heidän käsissään kahdessa tärkeässä tehtävässä tai asiaryhmässä, yhtäältä niissä asioissa, jotka ovat ministeriön sisällä tapahtuvia erilaisia asioiden valmisteluprosesseja ja erilaisia hankkeita, jotka vaativat prosessuaalisia käsittelyjä. Kuvittelen, että jos minun ministeriööni tulee valtiosihteeri, niin hän on juuri tämän tyyppisissä tehtävissä silloin, kun puhutaan ministeriön sisäisistä tehtävistä. Toisekseen silloin, kun puhutaan ministeriön ulkoisista tehtävistä, talon ulkopuolella tapahtuvista toimista, kyllä se on osallistumista ministerivaliokunnan työhön silloin, kun ministeri ei voi siellä olla, tai muihin sellaisiin edustustehtäviin tai ministerin ikään kuin valtuutuksen piiriin kuuluviin asioihin, joita voi olla ministeriön ulkopuolella, ei kuitenkaan EU-ministerineuvostossa, niin kuin äsken totesin.

Minusta se, että organisoidaan tämä valtiosihteerin asema juuri tällä tavalla, on perusteltu senkin takia, että ei ole hyvä, jos se tulisi linjahallintoon. On erittäin tärkeää, että linjahallinto säilyy edelleenkin puhtaana, että siellä on kansliapäällikkö ja osastopäälliköt, tai mitä ne ovatkin eri yksiköitä eri ministeriöissä jnp., sen linjahallinnon täytyykin säilyä edelleen puhtaana.

Valtiosihteeri hoitaa niitä tehtäviä, joita hän saa toimeksi ministeriltä, kun valmistelu on tapahtunut. Sen jälkeen se asia palaa normaaliin linjahallintoon ja etenee siinä normaalissa linjahallinnossa niillä säädöksillä, niillä periaatteilla, joilla linjahallinnossa asiat etenevät tällä hetkelläkin. (Ed. Dromberg: Entä jos tulee poliittinen ristiriita?) Näin ajattelen itse. Se on ministerin valtuutuksella tapahtunut asian valmistelu ministeriön sisällä, ja kun tämä valmistelu on tapahtunut ministeriön sisällä tällä tavalla, sen jälkeen se menee siihen prosessiin. Voi olla, että siellä prosessissa tiedetään, että ministeri on käynyt tämän läpi, hän on näyttänyt vihreätä valoa asian tältä pohjalta jatkovalmistelulle, ja juuri niin pitääkin asioiden kulkea minun mielestäni. Tästä syystä minusta se malli, mihin valiokunta on tässä päätynyt, on tavattoman hyvä ja kaikin puolin sitä kannatan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ministeri Pekkariselle, että kaikilta ministereiltä tällä hetkellä puuttuu johtajakokemus. Se on se suurin syy, minkä takia te tarvitsette valtiosihteereitä tai apulaisministereitä. Jos teillä on rautainen johtajakokemus, te osaatte päivittää päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain oman työrytminne niin, että teillä on pöytä puhdas, ja panette oikeaan järjestykseen ja painoarvojärjestykseen työt. Kun teillä on 22 000 virkamiestä siellä, niin ei ole mitään järkeä laittaa valtiosihteereitä paimentamaan kansliapäälliköitä, aiheuttaa valtavaa ristiriitaisuutta. Suomen parhaimmat virkamiehet ovat tällä hetkellä nämä kansliapäälliköt. Annettaisiin heidän johtaa edelleen kansliaa sillä tavalla kuin he ovat johtaneet ja avustaa ministeriä. Kyllä te nyt häpäisette suomalaisen demokratian tällä, kun tällaisia esityksiä tulette puolustamaan täällä eduskunnassa.

Kalevi  Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että täällä luetaan jonkun ministerin nettisivuja, ei ole mielestäni kovin fiksua. Niitä voisi silloin lukea, kun ministeri on paikalla, ja antaa hänelle mahdollisuus vastata. Toinen näkökulma on tietenkin se, mikä on hallituksen kiinteys toimia, jos ministeri tällaisia kirjoittaa. Näinkin voidaan sanoa, joten kritiikille on siltä osin paikkaa, koska olemme ymmärtäneet eduskunnassa, että tämä on yhteinen hallituksen kanta.

Mielestäni ministeri Pekkarinen perusteli parhaimmalla tavalla, mitä tähän mennessä on kuultu, näiden tehtävien tärkeyttä ja merkitystä, ja mielestäni, kuten aiemmin olen sanonut, arvoisa puhemies, tämä valtiosihteerieteneminen voisi olla yksi välivaihe seuraavaan vaiheeseen perustuslakia muuttamalla apulaisministerijärjestelmän käyttöönottamiseksi.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen äskeisessä puheenvuorossa tämä läpinäkyvyysnäkökohta oli hyvin merkittävä. Sitä erittäin lämpimästi kannatan.

Mutta, arvoisa ministeri, kun nyt suoritettiin tämä läpivalaisu ja käytiin se valtiosihteereitten osalta, jotka ovat kohteena, niin se tulos oli kammottava. Toisin sanoen asiassa paljastui juuri se falskius, mikä tässä koko hommassa on ollut kysymyksessä. Jos ministeri sanoo neuvottelevalle virkamiehelle tai erityisavustajalle kansliapäällikön kuullen, että nyt hommat hoidetaan näin ja avustajani ovat niitä, joita kuunnellaan, niin asia on sillä siisti. Jos ministeri ei tähän pysty, niin sitten ministerin pitää lähteä käpyttelemään.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä kiittää ministeri Pekkarista, että hän puolustaa aina hallituksen esitystä silloin, kun hallituksella on vaikea paikka, ja usein myöskin yksin, kuten tänään. Täytyy myöskin antaa tunnustusta ministeri Pekkariselle siitä, että hän on tässä asiassa ollut johdonmukainen. Mutta seuraamme suurella mielenkiinnolla, poistuvatko kaikki nämä poliittiset virkamiehet ministeriöistä. Tästä on aika suuria epäilyksiä, mutta sitä valiokunta edellyttää. Mielenkiintoista on se, loppuvatko myöskin poliittiset virkanimitykset. Minun on aika vaikea kuvitella sitä, että tämä punamultahallitus ei poliittisin perustein nimittäisi henkilöitä eri ministeriöihin. Tähän en missään tapauksessa usko. Valitettavaa on myöskin se, että jos maksetaan 7 000 euron palkka, mitään pätevyysvaatimuksia ei aseteta näille. Mielestäni se on osoitus huonosta hallinnosta.

Lopuksi haluan todeta sen, että kyllä nyt on hieman sellaista henkeä, että palataan siihen 70-luvun päällystakkiaikaan, jolloin yhden kepulaisen vartijaksi asetettiin yksi demarivirkamies ja päinvastoin. Näin pitkälle sentään ei vielä olla menossa, mutta henki tuntuu olevan jossain määrin sama.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kepun tuulipuku on suhissut jälleen, ehkä ministeri Pekkarista lukuun ottamatta. Kas kun tämä järki on nyt tullut, ikään kuin taivaasta tipahtanut. Kun kepu tuli hallitukseen, niin sellainen valaistus tuli, että näitä tarvitaan, mutta teillähän näyttää puolueessa olevan tämä meditaatio muutenkin muodissa näinä päivinä.

Vielä tähän ministeri Pekkarisen sanomaan, että on aina ollut poliittisia virkanimityksiä. Minä tiedän sen. Kun hain Pielaveden kunnanjohtajan paikkaa, olin pätevin hakija, mutta en ollut sopivin. Virka pistettiin uudelleen hakuun. Eikä Pielavedelle muutenkaan pääse kuin kepun jäsenkirjalla tänä päivänäkään.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag vill tacka minister Pekkarinen för att han inte ägnade sig åt juristeri när det gällde grundlagsutskottets betänkande, utan klart försvarade och förstod det. Också som långvarig riksdagsledamot tror jag han förstod det poäng som grundlagsutskottet hade i sitt betänkande.

Till de motiveringar som han framförde tycker jag att det ytterligare är skäl att säga såsom många ministrar har sagt: Det går inte att politiskt styra EU-frågor om man som minister dagen före ett ministerutskott får se ärendena och då ser att någon lägre tjänsteman i månader kanske har sysslat med EU-frågor och fattat viktiga ställningstaganden för ministeriets och för hela Finlands del. Jag vill tacka ministern, men jag vill tillägga det här.

Arvoisat ystävät, haluan kiittää ministeri Pekkarista siitä, että hän ymmärsi perustuslakivaliokunnan kannanoton eikä toiminut tämmöisellä juristin tavalla. Juristithan haluavat joskus sekoittaa selviäkin asioita, valitettavasti. Valmisteluun liittyen mielestäni meidän on todettava rehellisesti, että EU-jäsenyys on osittain vienyt poliitikoilta vallan virkamiehille. Olemme monesti saaneet kuulla ... (Ed. Soini: Ei kun itsenäisyydenkin eikä vain valtaa!) — ei vielä — että ministeri on vasta muutama päivä ennen ratkaisevaa ministerivaliokuntaa saanut käsiteltäväkseen asioita, joita virkamiehet ovat aikaisemmin hoitaneet. Toivon, että poliittiset valtiosihteerit tässä voivat merkitä muutosta ja saamme yleiseen valaisevaan poliittiseen keskusteluun EU-asioita paremmin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Pekkarinen sinänsä asiantuntevasti kuvasi valtiosihteerin tulevia tehtäviä, siis edustaa ministeriön sisällä valmistelussa ja asioiden käsittelyssä ministerin kantaa ja edustaa myös ministeriöiden välisissä neuvotteluissa ja muissa yhteyksissä ministerin tahtoa, niin on pakko tämän jälkeenkin kysyä: Miten tämä toimenkuva eroaa siitä, mikä on tänä päivänä poliittisen erityisavustajan rooli ja tehtävä ministerin keskeisenä ja tärkeänä avustajana? Jos vastaus on siinä ministeri Pekkarisen viittauksessa, että luonnollisesti tällä palkalla, näin ymmärsin, on saatavissa tosi kvalifioituneita ja ansioituneita henkilöitä näihin tehtäviin, niin olen itse ymmärtänyt, että myös poliittiset erityisavustajat ovat juuri tällaisia kuvaamianne kovan tason osaajia ja osaavia henkilöitä. Eli ei siihen mielestäni näitä valtiosihteereitä tarvita.

Mutta kiinnittäisin huomiota lopuksi samaan mihin ed. Sasi. Ministeri Pekkarinen antoi lupauksen, että valtiosihteereiden myötä luovutaan poliittisista virkanimityksistä. Sitä jään seuraamaan. Luulenpa, että helpompi on seepran luopua raidoistaan kuin kepun poliittisista virkanimityksistä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee siihen, että ministerin tavallaan sanansaattajana tai hänen valtuutuksellaan asioiden valmistelussa on mukana erityisavustaja tai valtiosihteeri, minä olen aikanani tullut 27—28-vuotiaana itse erityisavustajan tehtäviin. Kun minä katson, mikä valmius minulla olisi ollut siinä tilanteessa johtaa tärkeitä, suuria uudistusprosesseja ministeriössä, ja vertaan sitä niihin potentiaalisiin henkilöihin, jotka nyt voivat tulla esimerkiksi omassa ministeriössäni valtiosihteerin tehtävään, niin kyllä siinä on huikean suuri ero. Minä ehkä olin niin huono, ehkä se on siitäkin johtuvaa, mutta väitän, että eivät he kaikki ole valmiina erityisavustajat vielä, eivät he ole valmiita siihen rooliin, mikä tarvitaan valtiosihteerin tehtävässä. Ylipäänsä, jos lailla on säädetty valtiosihteerin status, tehtävä tietyn tasoiseksi, totta kai tällaisen henkilön viedessä asioita ministeriössä eteenpäin hänen valtuutuksensa on vahva. Kun hänellä on ministeriltä se valtuus ja sitten hänellä on osaamisperusta vahva, niin kyllä hän on vahva asioiden eteenpäinviejä ministeriössä.

Mitä tulee Pielaveteen ja Soiniin, se oli tietysti Pielavedelle vahinko, että näin kävi, mutta ehkä sitten Soini hoitaa tärkeitä tehtäviä täällä. Mitä vielä tulee tähän johtajuuteen, sanon vaan ihan lyhyesti sen, ed. Kuosmanen, ei niitä valtiosihteereitä ministerin tehtäviä varten sinne olla hakemassa — kyllä minä luulen, että yksi sun toinen meistä sitten ymmärtää erota, jos on niin, että ei hommat pysy hanskassa — vaan niitä tehtäviä varten, mitä ajanpuutteen vuoksi en käy toista kertaa kuvaamaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn näihin kommentteihin, mitä salista on tullut, että ministeri Pekkarisen puheenvuoro oli painava. Haluaisin häneltä kuitenkin kysyä, kun hän vastasi ed. Zyskowiczin puheenvuoroon luonnehtiessaan tätä valtiosihteerin työnkuvaa, jossa nimenomaan poliittinen vastuunkanto on myöskin keskeisellä sijalla. Ed. Zyskowicz kysyi, missä suhteessa valtiosihteerit eroavat neuvottelevista virkamiehistä. Minusta ministeri Pekkarinen vastasi hyvin. Minun kysymykseni liittyy siihen jatkoksi. Kun haemme tätä poliittista vastuunkantoa, niin miksi hallitus ei uskaltanut ottaa askelta sen suuntaisesti, että olisi perustettu aidosti apulaisministerijärjestelmä, joka olisi ollut aidon poliittinen prosessi? Millä tavalla tämä valtiosihteerin toimenkuva, ministeri Pekkarinen, eroaa apulaisministerijärjestelmästä, joka on useimmissa Euroopan unionin jäsenmaissa käytössä?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, kerroitte juuri, että itse ette ollut kykenevä ja pätevä 27-vuotiaana. Kerroitte ensimmäisessä puheenvuorossanne tuolta korokkeelta, että suuria rekrytointeja ei tule tapahtumaan, vaan siellä sisällä on päteviä henkilöitä. Eli miten nämä erityisavustajat pätevöityvät yhdellä nuijankopautuksella ministerin luottohenkilöksi ja jopa hänen hengekseen edustamaan häntä?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Osittain siitä, mitä ed. Zyskowicz ja ed. Rajala totesivat: Itse hämmästelen kyllä ministeri Pekkarisen käyttämää puheenvuoroa siltä osin, kun hän sanoi siitä, mihinkä valtiosihteereitä käytetään, että siinä on olennainen ero — minä myönnän, että palkan osalta on olennainen ero — mutta niin kuin ministeri Pekkarinen siinä omassa puheenvuorossaan totesi, he hoitavat sisällä tapahtuvaa valmistelua ja ovat myöskin ministerivaliokunnissa, ja hän vertasi heitä erityisavustajiin. Kyllä, arvoisa puhemies, minulla on semmoinen käsitys, että nyt usealla ministerillä on sellaisia erityisavustajia, jotka varmasti täyttävät nämä kriteerit, mitä ministeri Pekkarinen totesi. Sanoisin myös näin, että sehän on ministerin heikkoutta, jos hän on ottanut itselleen sellaisia erityisavustajia, joilla on vielä sopimuspalkka hyvin pitkälle — neuvotteluvaraa niissä usein on. Minkä takia nämä ministerit ovat ottaneet sitten niin kyvyttömiä erityisavustajia sinne, koska minä pahaa pelkään, että näistä erityisavustajista nostetaan valtiosihteereitä, joilla vaan palkka nousee ja tehtävät ovat jotakuinkin samat?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erinomaisesti ministeriltä muodostettu sanoiksi tämä yksi tärkeä piirre tässä eli avoimuus näissä palkkauksissa. En tiedä, onko termien sekoittelu täällä tahallista vai vahingossa tapahtuvaa. Tuntuu että kaikille nämä virkatermit eivät ole aivan oikeita ja sitten niitä tahdotaan kuulla väärin. Kun täällä on kysytty, mitä olisi eroa erityisavustajissa ja neuvottelevissa virkamiehissä ja valtiosihteereissä, niin minä itse ihmettelen sitä eroa, mitä olisi kokoomuksen viime kaudella hallitusyhteistyössä kanssamme tekemissä virkanimityksissä tämän päivän virkanimityksiin, joita valitettavasti he eivät ole mukana tekemässä omasta mielestään. Näistä poliittisista virkanimityksistä ei varmaan koskaan luovuta kokonaan silloin, kun tarvitaan myös poliittista osaamista, ja erityisesti tämmöisessä tilanteessa, kuten ministeri Pekkarinenkin sen toi esiin, poliittinen pätevyys on aika iso vaatimus, ja sitä saa monesti valtionhallinnosta ja politiikassa toimimisesta. Kun halutaan vahvistaa poliittista järjestelmää, sille on annettava iso arvo sille poliittiselle osaamiselle. Kaikista taustoista nähtiin, että poliittista vahvistusta halusivat kaikki.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mikäli on todella niin, että poliittiset valtiosihteerit tuovat tullessaan niin hienon asian tulevaisuudessa, että poliittiset virkanimitykset loppuvat, tässä miettii kyllä itse tykönään, joutuukohan tässä tarkistamaan kantansa tähän valtiosihteeriasiaan. Mutta minä pelkään, että tämä ei tule toteutumaan. Minä pelkään, että sama vanha käytäntö vain kiihtyy, mikä on ollut jo tämän hallituksen aikana alkuvaiheessa voimassa.

Mutta yksi asia, ministeri Pekkarinen: Tavallinen kansalainen, joka suhtautuu kriittisesti näihin, ihmettelee juuri sen takia, minkä takia näitä tarvitaan kahdeksan. Minkä takia 4 + 4 + 1 ja sellaisellekin ministeriölle, jossa työmäärä ei välttämättä edellytä poliittista valtiosihteeriä? Jos tarvittaisiin kaksi tai kolme ja se perusteltaisiin työmäärän mukaisesti, luulen, että kansalainenkin ymmärtäisi.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän istuntokauden aikana minulle on käynyt ihan selväksi se, että ministeriöissä poliittinen johtajuus ei ole kunnossa, kaikissa ministeriöissä, niin että sikäli tässä puhutaan ihan oikeasta asiasta. Jotain siellä on tehtävä, mutta pitää muistaa, että ministerin itsensä pitää olla se todellinen johtaja siellä, ja näin valitettavasti nyt ei ole kaikissa ministeriöissä. Sanon tämän ihan omana mielipiteenäni. Ja jos ajatellaan, että poliittisilla valtiosihteereillä, tällä päällystakkijärjestelmällä, ministeriöitten johtajuus korjaantuu, niin minusta hallitus pettää itseään tässä asiassa. Tulee kallispalkkainen järjestelmä, ja tilanne ei tältä osin tule korjaantumaan.

Simo Rundgren  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on mielestäni vastaansanomattomasti perustellut tätä esitystä. Perustuslakivaliokunta paneutui kyllä siihen perusteellisesti ja pohti myös jonkun verran tätä apulaisministerijärjestelmää, mutta ei siihen varsinaisesti tässä vaiheessa voinut paneutua. Jos vaaditaan, että perustuslakia pitäisi muuttaa, niin ei perustuslain muuttamista tehdä kovin usein, niin että tässä vaiheessa oli tämä valtiosihteerijärjestelmän rakentaminen järkevin ratkaisu.

Vain yhteen asiaan tässä lisäksi. Nimittäin, kun on puhuttu tästä johtamisesta näissä ministeriöissä, niin kyllä siitä on nyt riittävästi keskusteltu. Uskon vahvasti, että ymmärretään, etteivät valtiosihteerit sotke tätä ministeriöitten sisäistä johtamista vaan vahvistavat tätä poliittista johtoa, joka on siellä välttämätöntä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle vastauspuheenvuorona äskeisen puheenvuoron johdosta: Äskeisessä puheenvuorossanne hyvin selvästi tuli tämä erityisavustajien laatukysymys esille, elikkä poliittisilla puolueilla pitää sitten olla valmius valita erityisavustajiksi niin laadukkaat henkilöt, että he tästä tehtävästä selviytyvät. Tässä on vaan mielenkiintoinen yksityiskohta, että jos on liian pätevä, niin siinä tietysti rupeaa kalpenemaan itse ministeri.

Matti Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä asiassa nimenomaan kokoomus nyt hurskastelee. Se on autuaasti unohtanut sen, millä tavalla kokoomuksen eräisiin sinänsä päteviin, ansioituneisiin kavereihin on suhtauduttu, kun heille on järjestetty virkapaikkoja yhteiskunnassa. Nimiä ei kai tarvitse mainita, mutta luurangot tietää koko Suomi. Kokoomus myös halusi viime vaalikaudella apulaisministerijärjestelmää. Se olisi ollut paljon kalliimpi ainakin kuin tämä järjestelmä. Nimenomaan siellä olisi ollut virkapalkat. Se olisi ollut huomattavasti kalliimpi ja jäykempi järjestelmä. Nämä pitäisi avoimesti tunnustaa eikä luottaa ihmisten poliittisen muistin lyhyyteen. Tästä asiasta voidaan olla kahta mieltä, tarvitaanko vai ei. Mutta omat puheet, etenkin kun ne ovat ihan muutamien kuukausien ja vuoden kahden takaa, olisi kuitenkin reilua avoimesti tunnustaa eikä sitä uskoaan kieltää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Veikkaisin tätä vastauspuheenvuoroa tähän kohtaan. Ensinnäkin ed. Saarinen oikeastaan paljolti sanoi sitä, mitä mielessäni oli. Ehkä ed. Kiljuselle voisin kuitenkin vielä jatkaa. Tämä on ministeri Koskisen valmistelussa oleva asia, enkä yritä mennä nyt hänen tontilleen. Minä luulen, että juuri se seikka, että apulaisministerikysymys vaatii perustuslakiuudistusta ja tunnetusti se ei ole hirveän helppo ja nopea ratkaisu ja kaikkea muuta, nämä kaiketi olivat tässä taustalla.

Mitä vielä tulee siihen, miksei sitten erityisavustajiksi palkata. Erityisavustajan tehtävä ensinnäkin on vähän erilainen. (Ed. Soini: Erityinen!) — Se on erityinen, se on ihan totta. Se on erityinen ja erilainen, ja sitä tarvitaan. — Toisekseen, erityisavustajan palkalla ei taida pystyä oikeastaan nyt tämmöisiä valtiosihteeritasoisia kavereita palkkaamaankaan. Tämäkin kai tässä on. Mitä vielä nyt tulee sitten siihen, paikataanko tässä nyt ministeriön heikkoa johtoa — jonkun ministerin tai joidenkin ministereiden — sillä on teidän turha meitä jakaa, kuka nyt pystyy johtamaan ja kuka ei. Jokainen ministeri pystyy johtamaan omaa ministeriötään sekä tässä hallituksessa että pystyi myöskin jopa edellisten hallitusten aikaan. Sanon lyhyesti tällä tavalla.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaisen tärkeätä ja olennaista, että ministeriöiden poliittista johtoa vahvistetaan. Siinä suhteessa tämä askel luoda valtiosihteerijärjestelmä laajamittaisemmin on täysin, täysin perusteltu. Kuten tässä nyt juuri hetki sitten käydyssä keskustelussa tuli kuitenkin esille, tämä on toivottavasti vasta ensimmäinen askel. Me menemme todella siihen, mitä ministeri Pekkarinenkin kuvasi ja muun muassa ministeri Erkki Tuomiojan kolumnissa kuvattiin, kun puhuttiin tästä todellisesta poliittisesta ohjausvastuusta ja vastuunkannosta suhteessa myöskin eduskuntaan. Luontevampi järjestelmä silloin ehdottomasti on se, mikä unionin maissa on laajemmin käytössä, eli apulaisministerijärjestelmä. Jos kokoomuskin sitä on ollut ajamassa, niin tässä suhteessa täytyy antaa arvostus sille ajattelutavalle. Apulaisministeriä täällä todellisuudessa tarvittaisiin, ja se ratkaisisi myöskin nämä ongelmat, jotka liittyvät muun muassa Euroopan unionin ministerineuvostossa edustautumiseen. Se nyt ei teknisistä syistä — nyt ymmärrän mieluumminkin näin — teknisistä syistä, ei poliittisista syistä johtuen, ollut toteutettavissa, eli perustuslakiuudistusta tässä kaivattaisiin pidemmässä juoksussa. Perustettakoon nyt valtiosihteerit ja ymmärrettäköön, että aikaa myöten tämä järjestelmä muutetaan apulaisministerijärjestelmäksi.

Arvoisa puhemies! Olen myöskin erinomaisen ilahtunut siitä, että eduskunta muutti sitä hallituksen esitystä tästä valtiosihteerijärjestelmästä. Hallitushan esitti, että valtiosihteeri voisi edustaa Euroopan unionin ministerineuvoston kokouksessa ministeriä. Oli erinomaisen tähdellistä, että perustuslakivaliokunta oli tässä suhteessa tarkka, ja eduskunta on tämän muuttanut. Kahdestakin näkökohdasta tässä muodostuu ongelma, sekä Suomen oman perustuslain näkökulmasta että unionin perussopimusten ja unionin tulevan perustuslain näkökulmasta. Meidän omassa perustuslaissamme on hyvin selkeästi unionin asioiden käsittely ja mandatointi päätöksenteossa sälytetty suurelle valiokunnalle ja osin ulkoasiainvaliokunnalle, ja lähtökohtana on ehdottomasti oltava se Suomen perustuslain mukaan, että ministerineuvostossa päätettävän asian esittelee eduskunnan asianosaisille valiokunnille ministeri. Jos tähän kohtaan oltaisiin sijoittamassa valtiosihteeriä, niin se on ehdottomasti vähentämässä eduskunnan roolia, merkitystä tässä unionin asioiden ohjeistamisessa. Tämän vuoksi on tärkeää, että valtiosihteeri ei edusta ministeriä näissä lainsäädäntökysymyksissä.

Toinen asia, joka on tässä sitten ollut enemmän esillä, on Euroopan unionin ministerineuvoston kokous. Unionin perustuslakia laatineessa konventissa otettiin olennainen askel sen suuntaan, että haluttiin lainsäädäntöasiat ministerineuvoston päätöksenteossa eriyttää erilleen poliittisesta koordinaatiosta, ja jotta nämä lainsäädäntöasiat tulisivat selkeämmin erotettua, lähdettiin myöskin liikkeelle siitä, että jotta oikeutus, legitiimisyys, unionin päätöksenteossa vahvistuisi, niin tämän täytyy tapahtua avoimen järjestelmän puitteissa ja aina, kun ministerineuvosto vastaisuudessa, kun uusi perustuslaki astuu voimaan, toimii lainsäätäjänä, käsittelee lainsäädäntökysymyksiä, unionin ministerineuvoston kokoukset ovat avoimia, niin että kansalaiset myöskin näkevät, ketkä siellä ovat paikalla, millä voimasuhteilla päätöksiä tehdään. Aivan olennaista on, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi tässä jo esitti, että siinä on tietysti paikalla poliittista vastuuta kantava ministeri. Haluttiin unionin perustuslailla siis tehdä tämä järjestelmä niin avoimeksi, että siellä aina istuu ministeri. Nyt oli erikoinen tämä hallituksen esitys, että yhtäkkiä Suomessa, jossa muutoin unioniasioissa on unionimaiden paras seurantajärjestelmä, unioniasioiden seurannan osalta parlamentaarinen seurantajärjestelmä kaikkein pisimmälle viety, me olisimme ottaneet tässä takapakkia: yhtäkkiä meille kelpaisikin se, että valtiosihteeri voisi olla ministerin sijaisena ministerineuvostossa. Tämä olisi ollut aika erikoinen tilanne, kun muualla Euroopassa paine on nimenomaan siihen suuntaan, että poliittista vastuuta kantava ministeri on läsnä.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kuvasi sen, mitä perustuslakivaliokunta tästä halusi sanoa, ja todettiin näin, että valtiosihteeri voi olla ministerineuvostossa ja puhua ministerin puolesta. Nyt tämä asia on epäselvä siltä osin, voiko hän puhua vain silloin, kun on kyse tästä normaalista poliittisesta koordinaatiosta, vaiko myöskin silloin, kun ministerineuvosto toimii avoimin ovin lainsäätäjänä ja valmistelee myöskin lainsäädäntöä, koska minun näkemykseni mukaan tässä täytyisi olla ehdottoman selkeä, ehdottoman selkeä: Silloin kun ministerineuvosto neuvostona käsittelee lainsäädäntökysymyksiä, valmistelee niitä, silloinkin siellä täytyy olla ministerin paikalla. Ei ole kysymys vain siitä hetkestä, kun varsinainen päätös tapahtuu eli mahdollisesti äänestetään tai ollaan äänestämättä. Tältä osin toivoisin, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja selkiyttäisi nyt tässä tilanteessa sen, mikä on ollut perustuslakivaliokunnan tahto tässä, jotta me tietäisimme myöskin, mikä on eduskunnan tahto tässä kysymyksessä. Tämän pitäisi olla selkeä: Aina, kun lainsäädäntöasioita ministerineuvostossa käsitellään, silloin siellä on ministeri paikalla.

Ministeri Erkki Tuomioja totesi omassa kolumnissaan, kuten tässä siteerattiin jo aikaisemmin, että kun nyt tältä osin ei hallituksen tahto toteudu, niin tämä valtiosihteerikysymys osittain ehkä jouduttaisiin arvioimaan uudelleen, koska keskeisenä tehtävänä nähtiin valtiosihteereillä nimenomaan näissä unioniasioissa ministerien auttaminen. Jos tämä on ollut se ongelma, niin sanoisin pikemminkin päinvastoin: Tämä jos mikä on vahvistamassa sitä ajattelutapaa, että todellakin tämä valtiosihteerijärjestelmä on vain väliaikainen siirtymäkauden järjestely, ennen kuin siirrytään apulaisministerijärjestelmään, koska apulaisministereiden, joilla on poliittinen suhde parlamentteihin, on tietysti luontevampaa myöskin tarpeen mukaan toimia ministerineuvostossa. Silloin tämä ongelma, johon ministeri Tuomioja omassa nettikolumnissaan oli viitannut, ratkeaisi automaattisesti.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, bästa kolleger! Jag tycker att grundlagsutskottets ordförandes, ledamot Kimmo Sasis första anförande var ett klarläggande inlägg när det gäller vilken möjlighet statssekreterarna har att företräda finländarna i EU-frågor. Det som det ju uttryckligen handlar om är att ministern kan förordna statssekreteraren till sin ställföreträdare när det gäller nationella och internationella uppgifter som har samband med beredning av ärenden.

Som jurist skulle jag säga att det här är ett klart ställningstagande. Man har fått en fullmakt, och det betyder att man kan företräda Finland förutom när det röstas. Tänk igenom saken som en fullmakt så ser ni vad det handlar om. Det är bra att vi har den här klarläggande diskussionen idag, för jag tror att många som yttrade sig i förra veckan inte ens riktigt hade läst grundlagsutskottets betänkande. Man kan vara med men när det röstas, när det slutliga beslutet fattas, då är det viktigt att ministern är på plats.

Vi har kunnat konstatera i beredningen att vanligtvis har man årligen ett 70-tal, numera dock ett mindre antal, ministerrådsmöten och vi har flera sådana ministerråd där två eller flera finländska ministrar är på plats. Lyckligtvis uppstod det ifjol bara tre gånger en sådan situation att ingen finländsk minister var på plats. Ur riksdagens synvinkel och med de motiveringar som ledamot Kimmo Kiljunen framförde, är det skäl att ministrarna är på plats när besluten fattas.

Jag tycker också att det är förenligt med det som regeringen själv sade i motiveringen till propositionen, att statssekreteraren inte skall jämställas med ministern i fråga om sin politiska eller rättsliga ställning. Sekreteraren kan inte till exempel i statsrådet fungera som en ställföreträdare.

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin ensimmäiseen puheenvuoroon, jossa hän selvensi sitä tilannetta, missä valtiosihteeri voi edustaa Suomea EU-asioissa. Perustuslakivaliokunnan kannanotto on tavallaan katsottava kannanotoksi siitä, milloin ministeri voi antaa valtuutuksen valtiosihteerille toimia, ja tämä voi toimia muissa tilanteissa paitsi silloin, kun äänestetään ministerineuvostossa. Näin hän voi olla siis mukana keskustelussa aika vastaavalla tavalla kuin tällä hetkellä meidän EU-suurlähettiläämme, jos me sanomme näin populaarisesti.

Tärkeätä oli mielestäni myöskin, että ministeri Pekkarinen näki tämän eron ja hyväksyi tämän esityksen eikä asettanut liiaksi tämmöisiä kummallisia oikeudellisia mutkia, joita tässä asiassa ei ole. Jos katsoo itse hallituksen perusteluja, siinä sanottiin juuri, että ei voida aina katsoa, että valtiosihteeri on samassa asemassa kuin ministeri, mitä tulee poliittiseen tai oikeudelliseen asemaan. Tällä siis voidaan antaa valtuutus muihin asioihin paitsi sitten lainsäädäntöasioihin.

Haluaisin sitten kiittää kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajaa hänen rehellisestä tunnustuksestaan, että ministerin tehtävä on epäinhimillinen tehtävä. Voinemme kai vain luetella: Vanhanen, Tuomioja, Haavisto, Filatov ja muut ministerit, jotka osoittavat jonkinlaisen rasittuneisuuden merkkejä. Työtaakka on tänä päivänä hyvin epäinhimillinen. (Ed. Vistbacka: Ja valtuustoon pitää pyrkiä!) — Se ehkä ei ole yhtä vaativaa jet lagien kannalta kuin muitten osalta. — Tämä minun mielestäni on se todellisuus, missä eletään.

Voin vakuuttaa ed. Soinille, joka tällä hetkellä on poissa, että nimittävä viranomainen päättää kielivaatimuksista uuden kielilain mukaan, mutta hänhän ehkä ei ole siihen kielilakiin tutustunut oikeastaan.

Ministeri Pekkarinen totesi myöskin avoimuudesta, että nyt tiedetään paremmin, montako henkilöä ministeriöiden johdossa nimitetään poliittisin perustein. On selkeästi sanottu, että neuvottelevista virkamiehistä luovutaan. Haluan vain kysyä esimerkiksi, niin kuin aikaisemmat kollegat ovat tehneet, montako neuvottelevaa virkamiestä nimitettiin esimerkiksi sisäasiainministeriöön kokoomuksen johtaessa tätä ministeriötä, yhtenä esimerkkinä vaan. Jos me oikeasti katsomme, mistä puhutaan, niin niitä neuvottelevia virkamiehiä on ainakin neljä ja nyt puhutaan yhdeksästä valtiosihteeristä, ja hirveä poru ja hirveää, mitä kaikkea tästä puhutaan.

Men med tanke på framtiden tror jag att det är nog så viktigt att vi tar det lite sakta i backen och inte hoppar i den enkla tunna som några från oppositionen här har använt, för vi vill ha ett vice minister-system. Jag tror ingen skulle vilja ändra grundlagen bara för att införa ett vice ministersystem. Jag tycker det skulle vara (Ed. Pulliainen : Vi vill!) — bara för att göra det. Jag tror inte det finns den politiska rörelse som skulle vilja göra det. Det är lätt att ropa och stöda någonting som är väldigt långt bakom ens horisont. Däremot är det viktigt med en ärlig utvärdering av systemet såsom minister Koskinen här lovade att det skall göras, för jag tror att vi nog trots alla skrivningar måste vara uppmärksamma på att det inte blir ett system som råddar till när det gäller klara regler inom förvaltningen.

Sist och slutligen, bästa vänner, såsom den här diskussionen idag har visat så hänger det på att ministrarna utser goda och sakkunniga personer till statssekreterare. Jag för min del skulle mycket gärna se att statssekreterarna kan komma med vägande politiska inlägg i samhälleliga frågor och att vi kommer ifrån en sådan situation att det bara är tjänstemän som framför de vägande inläggen, till exempel när det gäller globalisering. Är det någon som kan opponera sig mot att det på den politiska sidan behövs personer med likadant mod som till exempel statssekreterare Sailas, avdelningschef Brunila med flera?

Haluaisin vielä lopuksi todeta, että on erittäin helppoa sanoa, että me tukisimme apulaisministeriä, mutta se vaatii perustuslain muutosta, enkä usko, että vain sen johdosta esimerkiksi pitäisi muuttaa perustuslakia. Se tuo myöskin mukanaan yhtä paljon kysymysmerkkejä, joten emme kaikki todellakaan ole sitä tukemassa. Mutta on tärkeätä, että pystytään vaikkapa ulkopuoliselta taholta arvioimaan nyt läpivietävää uudistusta, mitä se on merkinnyt. Näin ministeri Koskinen lupasi.

Loppujen lopuksi, kyllähän paljon riippuu sitä, että ministerit todella nimittävät arvostettuja henkilöitä, jotka voivat sanoa totuuksia ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi Sailas ja Brunila. Minä todellakin toivon, että tällainen poliittinen ääni vahvistuu, poliittinen ääni, joka uskaltaa tarttua vaikeisiin kysymyksiin ja kertoa totuuksia ja herätellä keskustelua, niin kuin edellä mainitut henkilöt ovat tehneet viime vuosina.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puutun vain siihen kohtaan, kun ed. Thors oli kanssani samaa mieltä siitä mielestäni kiistattomasta tosiasiasta, että valtioneuvoston jäsenillä on epäinhimillisen paljon töitä ja se monella tavalla, fysiikan kannalta kielteiselläkin tavalla, on näkynyt myös julkisuudessa, kuten ed. Thors sanoi.

Tein siitä havainnosta kuitenkin sitten sen johtopäätöksen, että tämä valtiosihteerijärjestelmä ei tule olemaan vastaus tähän ongelmaan. Olen aika lailla vakuuttunut siitä, että kun muutaman vuoden päästä, kun valtiosihteerit on ajettu sisään tähän järjestelmään, katsomme silloisten valtioneuvoston jäsenten työtaakkaa, havaitsemme, että se on aivan yhtä painava kuin tämän päivän valtioneuvoston jäsenten työtaakka. Tämä ajatteluni perustuu siihen, että ministereiden työtehtäviä on niin paljon jonossa koko ajan, että vaikka osan siitä pystyisikin siirtämään valtiosihteereiden tehtäväksi, se näin syntynyt "tyhjiö" täyttyy välittömästi uusilla työtehtävillä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det hänger förstås på var och en hur man fyller sin almanacka, men jag tror att det är till stor hjälp för ministrarna om statssekreterarna kan biträda dem i arbetet med att bereda internationella frågor. De exempel som jag tog upp handlar ju väldigt mycket om ministrar som i sitt resande har blivit överansträngda.

Vi skall komma ihåg och jag tror att det är väldigt viktigt att statssekreterarna också i framtiden mera kan företräda Finland, inte bara i EU-sammanhang, utan i alla de globala sammanhang där synnerligen många av våra frågor avgörs i lika stor utsträckning som i EU-sammanhang.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Poliittisten valtiosihteereitten virkoja perustellaan hallituksen esityksessä muun muassa sillä, että ministerit ovat kohonneet aikaisempaa selvemmin hallinnonalojensa ja politiikkalohkojensa johtajiksi. Näinhän siellä sanatarkasti sanotaan. Minun on valitettavasti pakko todeta tältä paikalta, että on käynyt juuri päinvastoin: Liian monet ministereistä ovat menettäneet otteensa johtajuudesta, eikä se poliittisia valtiosihteereitä palkkaamalla tule korjaantumaan. Todennäköisesti tulee käymään juuri päinvastoin ja kuva ministeriöiden johtamisesta tulee entistäkin sekavammaksi. Jo nyt saamme päivittäin todeta, kuinka monta eri linjaa hallituksella on hyvinkin merkittävistä asioista. Olemme kuulleet näistä otteita tänäkin päivänä muun muassa ministeri Tuomiojan osalta.

Yli kolmenkymmenen vuoden kunnallisen urani aikana en ole nähnyt yhtä huonosti valmisteltua virkojen perustamista kuin meillä nyt on käsiteltävänämme perustettaessa kallispalkkaisia vakansseja poliittista peliä pelaamaan. Ja kysymys on todella poliittisesta pelistä eikä halusta hoitaa hyvin ihmisten asioita. On todella erikoista, että hallituksen jäsenet eivät edes itsekään tiedä, mikä tehtäväkuva valtiosihteereillä tulee olemaan. Muun muassa ministeri Pekkarisen ja ministeri Tuomiojan puheenvuorojen ristiriitaisuudet todistavat tästä.

Täällä eduskunnassa tarvitsemme pikemminkin selontekoa siitä, miten eri ministeriöt toimivat tänä päivänä ja mitä tulisi tehdä niiden ministeriöitten osalta, joiden toiminta ei meitä kansanedustajia eikä kansalaisia tyydytä. Näitä ministeriöitä meillä valitettavasti on. Kysymys on ministeriöiden johtamisesta, joka ei, kuten sanoin aikaisemmin, tule poliittisten valtiosihteereitten avulla parantumaan vaan tulee entistäkin sekavammaksi. Sen me olemme täällä keskustelussa jo voineet havaita, kuinka monta eri näkemystä on, miten tämä organisaatio tulee sitten toimimaan, kunhan nämä poliittiset valtiosihteereitten vakanssit on perustettu.

Mielestäni kaikkein pahinta asiassa on se, että samanaikaisesti kun hallitus unohtaa eläkeläiset ja muut pienituloiset, se tuo meidän käsittelyymme tällaisen poliittisen, kalliin päällystakkijärjestelmän eduskunnan päätettäväksi. Minusta se on moraalisestikin hyvin kyseenalainen. Ajankohta olisi ainakin pitänyt valita huolellisemmin. Ja kuten aikaisemmin jo kriittisiä kannanottoja esitin, niin, arvoisa puhemies, kannatan ehdotuksia poliittisten valtiosihteereitten virkojen perustamisen hylkäämisestä.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu hyviä puheenvuoroja, kuten ministeri Mauri Pekkariselta ja ed. Kimmo Kiljuselta. Siitä huolimatta monet kriittiset puheenvuorot ovat sisältäneet paikallaan olevia asioita.

Olen itse valtiovarain ... anteeksi, en vielä — perustuslakivaliokunnan jäsen, ja sieltä voi todeta, että itse asian valmistelu on ollut laajaa ja perusteellista. Johtopäätökset eivät sen sijaan ole tyydyttäneet meitä kaikkia.

Ed. Alho ja allekirjoittanut ehkä kritikoivat ryhmästämme eniten tätä, ja olisimme voineet kaataa koko järjestelmän toistaiseksi. Miksi päädyimme sitten tähän ratkaisuun? Ensinnäkin hallituksen esitykseen tehtiin muutos EU:n sisällä tapahtuvan päätöksenteon osalta. Se tyydytti meitä, mutta me näimme, että tämä on välivaihe ja meidän pitää pyrkiä apulaisministerijärjestelmään.

Apulaisministerijärjestelmässä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että he ovat kansanedustajia, joka on huonompi vaihtoehto, toinen se, että apulaisministereiksi pääsääntöisesti otetaan korkealuokkaisia virkamiehiä tai yksityissektorilta henkilöitä, ajatelkaapa vain Kalevi Hemilän tapaista henkilöä. Kun apulaisministerin aika päättyy, asianomainen voi palata entiseen virkaansa. Tulemme näkemään jonkin verran vaikeuksia, mihin valtiosihteereitä voidaan sijoittaa, kun hallitukset muuttuvat, täydellä varmuudella. (Ed. Zyskowicz: Linjaorganisaatioon!) — Jonnekin alempaan tasoon voitte yrittää sitten omia valtiosihteereitänne sijoittaa. Kyllä te tulette ne vaikeudet näkemään. (Ed. Pulliainen: Muistaako puhuja, mikä oli Hemilän virka?)

Kuitenkin esimerkiksi Erkki Tuomioja omassa nettikolumnissaan sanoi, että meidän olisi pitänyt organisoida niin, että kansliapäälliköt olisivat määräaikaisia. Se olisi kaikkein huonoin vaihtoehto: nelivuotiskausi, ja mihin heidät sijoittaa? Meillä on hyvin tarkka tieto Ruotsista, mitä näille nelivuotis- tai määräaikaisille kansliapäälliköille tapahtuu. Aiemmin he eivät olleet työttömyyskortistossa, vaan Ruotsissa oli sopimus, että asianomaiset saivat samaa palkkaa, vaikka eivät tehneet töitä. Se ei myöskään sovi. Lisäksi päällikkövaltaisessa virastossa tai ministeriössä ei ole sopivaa, että linjaorganisaation johto vaihtuisi nelivuotiskausittain tai hätätilassa jopa aikaisemmin ministerien vaihtuessa tai jos hallitus kaatuisi. Apulaisministerijärjestelmä on selkeä, ja itse uskon, että siihen suuntaan ollaan menossa.

Kun kokoomus viime kerralla hallituspuolueena asettui meidän kanssamme samaan rintamaan ja hylkäsimme valtiosihteerijärjestelmän, kyllä silloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalla Paula Kokkosella oli arvio, että apulaisministerijärjestelmään olisimme suostuneet. Me näimme keskeisenä sen kysymyksen, että valtiosihteerillä nykymuodossa ei ole poliittista vastuuta eduskunnalle. Edeltävässä esityksessä myöskin hänen ja kansliapäälliköiden välinen työnjako oli selkeästi epäselvä.

Miksi sitten itse puolustin tätä järjestelmää? Totta kai, olen vielä siinä iässä, että voin pyrkiä valtiosihteeriksi, ja saatan pyrkiä ainakin neljään paikkaan ja laittaa ministerit järjestykseen ja maan asioita kuntoon. Katsotaan sitten, mihin palaan tehtävästä, luultavasti tänne eduskuntaan, kun siis valtiosihteeriksi voi päästä eduskunnasta, kun luopuu kansanedustajan tehtävästä. Se on ihan järkevä järjestelmä.

Eli tämä nyt tästä, enempää ei ole sanottavaa. Me siis hyväksymme tämän väliaikaisena järjestelmänä, ja luulen, että tämä viesti on mennyt perille kaikkiin hallituspuolueisiin.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Poliittisen johdon vahvistamista on ajettu ja Suomessa haettu pitkään. Tästä meille jaetusta, perustuslakivaliokunnassa kuluneesta paperista, mitä hallitus tästä esitti, löydän 70-luvulta asti kuusi aikaisempaa kertaa, jolloin on nimetty monenlaisia ryhmiä, parlamentaarisiakin ilmeisesti joskus, valmistelemaan tätä järjestelmää, miten ministeriöiden johtamista ja organisaatiota tulee parantaa. Viimeisin oli perustuslain yhteydessä, jossa eduskunta itse edellytti ja hyväksyi ponnen yhteydessä lausuman, että tulee katsoa ja selvittää ministeriöiden poliittinen johtamisjärjestelmä. Tämä on se pohja, meidän omaan tahtoomme, tai teidän tai heidän, jotka silloin olivat, tähän tahtoon vastaamista. Meillä on nyt konkreettinen esitys vihdoin saatu tänne, ja uskon, että tällä viikolla seitsemäs kerta toden sanoo.

Poliittisen johdon vahvistamista ja muuta on täällä salissa mielenkiintoisella tavalla pohdittu, mutta ei se ole ministerin heikkoutta, jos tarvitaan lisää ohjausta. Koetan miettiä vastaavaa tilannetta yksityiseltä sektorilta tai jostain muusta näin isosta organisaatiosta. Otetaan vastuulle kansalaisilta saadun vaalien tuloksen perusteella hallituksen muodostaminen ja sitten uuden politiikan ajamiseen lähteminen. Lähdet ministeriöön yksin, saat mukaan yhden erityisavustajan, ja kaikki muu pysyisi ennallaan. Ministereiden sihteerit ja muut ovat siellä olemassa ja valmiina. No, tästä tulee sitten kysymys, eikö luoteta virkamiehiin ja muuta. Sillä lailla se on helppo debatoida, mutta ei toki tästä ole kysymys, vaan saadaan sitä kokonaisuutta valvomaan, ja niin kuin itse sanoin, ministerin henki näkymään useampaan paikkaan. Voi olla, että se oli kovin hengellinen viittaus, mutta tarkoitan sillä sitä, että kun tiedämme, että henkilö, joka on läheisessä päivittäisessä yhteydessä ministeriin, hänen tahtonsa kanssa tulee erilaisiin palavereihin paikalle, niin kyllä se henkii ministerin tahtoa silloin ja suuntaan ja toiseen tietävät työryhmässä tai palaverissa olevat, että tästä tieto menee noin minuutissa ministerille, jos tarvis vaatii.

Itse olen ollut erityisavustajana ja nähnyt sitten oikein kovan luokan valtiosihteerin toimintaa, eli valtioneuvoston kansliassa. Raimo Saarta ja itseäni jos vertaan, niin itse saatoin edustaa ja osallistua johonkin, mutta Saari valtiosihteerinä johti paljon ja veti pääministerin luottamuksella erilaisia valmistelutöitä.

Ero tässä esityksessä siihen viimekertaiseen, joka on tällä kaatunut, on se, että nyt linjaorganisaatio on pidetty puhtaana. Valtiosihteereille ei tule myöskään pidätysoikeutta ministeriössä valmistelussa oleviin asioihin. Tärkeää on kuitenkin, että ministeri voi ohjata ja hänellä on työkaluja poliittiseen ohjaamiseen, joten hän voi antaa omalle valtiosihteerilleen töitä. Silloin, kun valtiosihteeri toimii virkamiehenä, hän on täydessä virkavastuussa niissä tehtävissä ja poliittisesti hän on sidottu ministeriin ja tämän luottamukseen eduskunnassa. Sen näkee jo siitä työajasta; silloin kun ministeri lähtee, niin silloin lähtee kyllä myös valtiosihteeri. Tämä ei ole poikkeus, toki erityisavustajienkin aika on kovin tiukkaan siihen ministeriin sidottu.

Mutta nyt on työmäärä lisääntynyt. Vuosikymmen on oltu EU:ssa, ja muita kansainvälisiä tehtäviä on tullut lisää ja enemmän. Yhteydenpitoja on myös tässä lueteltu perusteluissa moniin muihinkin, joita ei ole tässä keskustelussa otettu esille. On lukuisia hallinnonaloja koordinoivia toimielimiä, puolueita, etujärjestöjä, tiedotusvälineitä, joissa voidaan tätä käyttää.

Pidin itse mielenkiintoisena tätä ed. Zyskowiczin ajatteluketjua, vähentyvätkö tulevaisuudessa työt. En usko, että välttämättä näin käy, että työt vähenevät, mutta olisi mielenkiintoista ajatella tämä ajatteluketju niin, tulisivatko nykyiset työt paremmin tehtyä. Jääkö nyt joitain töitä tekemättä? Olen varma, että joitain yhteydenpitoja jää ottamatta. Tiedätte jokainen, kun järjestätte ministerille tapaamisia eri delegaatioille; niitä joudutaan pitkäänkin odottamaan, koska aikataulut ovat hyvin täysiä. Joskus tämmöisessä voi valtiosihteeri sitten saada keskustelumandaattiakin, jopa asian valmisteltavaksi jo etukäteen ja näitä yhteyksiä paremmin pitää. Elikkä työt eivät varmasti ministereiltä vähene, mutta niitä voidaan paremmin ja laajemmin silloin hoitaa. Olen kyllä kuullut vanhemmilta valtiomiehiltä nostalgisia muisteluja, että ennen hyviä lakeja syntyi lyijykynällä ruutupaperille tai ilmeisesti askin nurkkaan silloinkin, kun eduskunnassa ei ollut edustajille omia huoneita, ei tietokoneita eikä varmasti kännyköitä, koska niitä ei ollut vielä edes Nokia silloin tehnyt, ja lakeja toki silloinkin säädettiin.

Valtiosihteerille esittelyoikeus tulee ja se jätettiin siihen. Tuntui oudolta, että se on monelle jopa yllätys, ja tällä hetkellä se esittelyoikeus ei nyt ole mikään iso kruunu tähän tehtävään. Tällä hetkellä meillä on — voisipa kysyä, että arvaatteko ja tiedättekö, kuinka monta — tällä hetkellä ministeriöissä on noin 1 200 nimeä, joilla on esittelyoikeus. Se tulee automaattisesti kaikille niille, jotka nimetään hallituksen kokouksessa, ja sen lisäksi niitä voidaan hakea myös ylitarkastajille ja lähes automaattisesti jo haetaankin. Olisi ollut melkoista, itse tulkitsen, kiusausta tai sormella osoittelua poistaa esittelyoikeus sitten kuitenkin ministeriön johtotasoon kuuluvalta valtiosihteeriltä. Niin kuin alussa sanoin, toivon, että pitkä, pitkällinen työ on tällä viikolla tuottava sitten tuloksen. Seitsemäs kerta toden sanoo.

Vielä tähän liittyvänä asiana on kuitenkin EU-edustautuminen. Kun siitä on tässä salissa tänäänkin keskusteltu useampaan otteeseen, niin ei ole muistettu koko ajan sitä, että se on aina poikkeus. Se lukee sekä hallituksen esityksessä että perustuslakivaliokunnan mietinnössä. Vain poikkeustilanteissa on tarkoitus, että ministeri voi itseänsä edustamaan lähettää valtiosihteerinsä. Tässä yhteydessä on ihan aihetta kysyä, onko se sitten parempi, että Coreper-virkamies, jolla ei ole mitään poliittista linkkiä olemassa, on edustamassa siellä vai sitten ministeri. Meidän mielestämme sen tulee aina olla ministeri, mutta jos on pakottava este, niin kuka silloin menee? Joskus voi onnistua esimerkiksi niissä ministeriöissä, joissa on monta ministeriä, sen toisen ministerin laittaminen sinne, mutta esimerkiksi maa- ja metsätalousministerille on vaikea keksiä ministerisijaista, joka lähtisi kokoukseen ja äänivaltaa voisi käyttää. Itse uskon, että kun tähän ajatukseen totumme, että meillä valtiosihteereitä on, niin tulemme tarkastelemaan myös tätä uudelleen.

Sitä, että tässä ei ollut kovin syvällisesti mietitty suuren valiokunnan edessä olevaa roolia eli sitä, mikä ministerillä on ennen ja jälkeen neuvoston kokouksen olla eduskunnan luottamusta hakemassa ja vahvistamassa, pidettiin ehkä outona. Tässä oli esitetty se, että valtiosihteeri silloin kävisi myös eduskunnassa. Perustuslakivaliokunnassakin kysyin ja sain siihen vastauksen moneenkin kertaan, että silloin, kun eduskunta työssään halua ministerin mukaan, hänet myös saa, ihan valiokuntatasolle asti. Tässä jo esityksen mukaankin valtiosihteeri ei voi korvata ministeriä tietenkään eduskunnassa salissa eikä edes lakisääteisissä ministerivaliokunnissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On tultu siihen vaiheeseen, että johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi ja voitaisiin tehdä. Ensinnäkin ensimmäinen johtopäätös kyllä on hyvin selvä, ja se on se, että tämä paketti on täysin torso, joka nyt käsittelyssä on, elikkä sille ei voi mitään muuta toivottaa kuin pikaista hylkäämistä huomisessa äänestyksessä.

Mutta tästä itse asiasta. Jos otetaan huomioon kaikki se, mitä nyt on kuvattu valtioneuvoston jäsenten työtaakasta ja siitä, että sen työtaakan helpottamiseen tarvitaan poliittisen vastuun kantavaa henkilöä tai henkilöitä, niin ei kai voida tuota ajatteluketjua päättää mihinkään muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että me tarvitsemme apulaisministerijärjestelmän. Se asiahan oli Lipposen hallitusten aikana esillä, mutta siihen ei silloin perustuslaillisista syistä menty.

Jos ajatellaan sitten, mikä tämä lähitulevaisuus on näissä asioissa, siis valtioneuvoston jäsenten tehtävissä, otan esille maa- ja metsätalousministeriön ja vuoden 2006. Sehän tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kun olemme yhteisessä EU:n maatalouspolitiikassa, niin tavanmukaisesti, kun on kysymys Suomen puheenjohtajuudesta, maa- ja metsätalousministeri käy kaikissa jäsenvaltioissa tämmöisen konsultaatiokierroksen tai parikin sellaista. Siis vuonna 2006 kalevihemilämäisesti silloin ministerinä oleva keskustapuolueen edustaja, jos hallitus vielä on voimissaan, käy tuon 24 valtion kierroksen pariin kertaan ja käy sen sellaisessa tilanteessa, että tämä kaikkien aikojen suurin cap-uudistus on Suomessa meneillään. Ei siitä tule yhtään mitään, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään. Siihen ei tämä torso valtiosihteerijärjestelmä auta yhtään mitään, jos vielä sen mitalin toisella puolella on tuo virkamiesten määrän vähentäminen ministeriöissä niin kuin kompensoimaan tätä valtiosihteerijärjestelyä.

Toisin sanoen, jos täällä vallitsee niin laaja yksimielisyys apulaisministerijärjestelmästä kuin nyt näissä käytetyissä puheenvuoroissa on esiin tullut, eihän siinä sitten mitään muuta kuin perustuslain muutos vain tänne saliin, niin kuin ed. Kankaanniemikin omassa puheenvuorossaan kai tavallaan totesi, ja perustuslakia muutetaan niin, että siirrytään apulaisministerijärjestelmään ja se kiireellisenä vielä toteutetaan, että se on vuonna 2006 käytettävissä, kun Suomen puheenjohtajuus koittaa. Jos poliittisella debatilla on jotakin merkitystä, niin mitään muuta järkevää johtopäätöstä ei voi tehdä. Mutta tässä valtiosihteerijärjestelyssä, josta nyt on kysymys, ei ole mitään järkeä eikä tolkkua.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan oli viime vaalikaudella esillä. Taustalla on valtioneuvostolakitoimikunta, jossa olin itse jäsenenä, ja se valmisteli nimenomaan tätä valtiosihteerikysymystä. Esillä oli perustuslakiuudistuksen yhteydessä myös tämä apulaisministerijärjestelmä. Tämän toimikunnan tehtävänä oli selvittää näiden järjestelmien välisiä eroavaisuuksia. Toimikunta päätyi silloin valtiosihteerijärjestelmään. Tässä toimikunnassa oli eri puolueiden edustajia mukana, myös kokoomuslaisia, jotka olivat tässä toimikunnassa tämän valtiosihteerijärjestelmän kannalla. Mutta ennen kaikkea tässä toimikunnassa oli paljon asiantuntijoita ja myös valtiosääntöoppineita ja kuulimme eri tahojen lausuntoja. Siellä todettiin, että tämä järjestelmä on puolustettavissa ja tarpeen, tarpeen nimenomaan vahvistamaan poliittista ohjausta ministeriöissä nimenomaan siinä matkan varrella, ei niin kuin nyt tänä päivänä usein tapahtuu asiapaljouden vuoksi, että valmistelu on hyvin virkamiesvetoista. Ministeri jossain vaiheessa saa valmiin ehdotuksen eteensä, toki pistää asioita käyntiinkin, mutta valtiosihteeri ministerin vastuulla toimiessaan voisi vahtia ja paimentaa sitä valmistelutyötä matkan varrella. Se oli se tärkeä syy tämän järjestelmän tarpeellisuudelle, jonka moni muukin allekirjoitti. Tästähän ministeri Pekkarinen toikin esiin juuri tätä puolta tämän tehtävän tarpeellisuudesta.

Tämä virkamiesvetoisuus on mielestäni ongelma poliittisen ohjauksen kannalta. Toki minä ymmärrän kokoomuksen kannat nyt täällä. Jos virkamiehet ovat näitä lainausmerkeissä sitoutumattomia porvareita, niin ymmärrän, ettei kokoomuksella siinä tapauksessa ole suurtakaan huolta muuttaa nykyistä järjestelmää. Tätä taustaa vasten ymmärrän myös sen, että korkeassa virkamieskunnassa on vastustusta siihen, että heidän tehtäviinsä lähdettäisiin puuttumaan ja ohjailemaan niitä poliittisen tahdon mukaisesti.

Nyt sitten kuitenkin on tullut ilmi se, että osa haikailee tätä apulaisministerijärjestelmää sitten kuitenkin, nekin, jotka tässä tätä vastustavat, olisivat siihen järjestelmään valmiita, jolloin putoaa pohja pois monelta argumentilta, jota käytetään tätä valtiosihteeriesitystä vastaan. Apulaisministerijärjestelmää tosiaan selvitettiin tässä äsken mainitsemassani toimikunnassa, ja sen ongelmathan liittyivät siihen kysymykseen, että jos tämä otettaisiin hyvin laajasti käyttöön niin, että jokaisella ministerillä olisi myös apulaisministeri, niin sehän olisi tietenkin kalliimpi kuin tämä järjestelmä. Sitten siinä olisi se puoli, mikä jo viimeksi, kun asiasta viime kaudella puhuttiin, tuli esiin, että silloin tarvittaisiin kansanedustuslaitokseen varamiesjärjestelmä, koska edellytyksenä on ollut, että nämä apulaisministerit olisivat kansanedustajia. Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä sille, että tähän ei haluttu lähteä ainakaan ensi vaiheessa. Se olisi tuonut suuria muutoksia myös tänne eduskuntaan, ja perustuslain kauttahan näitä muutoksia olisi silloin toteutettava.

Täällä on monia muitakin huomioita, mitä silloin tuotiin tästä apulaisministeristä esiin, eli monia kysymyksiä täytyisi lainsäädännöllä, joko perustuslain tai muun lainsäädännön kautta, uudelleen säädellä. Vaalijärjestelmä ja tämä varakansanedustajajärjestelmä oli yksi syy ja sitten se, mitä perustuslain säännöksiä sovellettaisiin apulaisministereihin. Sitten kysymykseen tuli yleisistunto, olisivatko apulaisministerit siellä vai ei, minkälaiset sijaisuusjärjestelyt tulisivat kyseeseen ja mikä ratkaisu siinä kysymyksessä otettaisiin. Mikä olisi varsinaisen ministerin mahdollisuus ottaa varaministerin ratkaistava asia päätettäväkseen, tämä vaatisi ratkaisua, ja miltä osiltaan apulaisministeri toimisi eduskunnassa ministerin asemassa. Nämä kaikki asiat eivät ratkea pelkästään rinnastamalla heidät perustuslain säädöksillä ministereihin. Myös ministerivastuukysymykset vaatisivat säätelyä. Oikeudellisen vastuun rajautumisessa saattaa muodostua vaikeasti arvioitavia tilanteita siitä, onko myös varsinaisen ministerin kannettava vastuu apulaisministerin ratkaisusta. Näin todettiin tässä toimikunnan mietinnössä. Myös tämä ohjaus- ja valvontavelvollisuus, olisiko varsinaisella ministerillä ohjaus- ja valvontavelvollisuus apulaisministeriin nähden, vaatisi pohdintaa.

Hyvin paljon tarvittaisiin lainsäädännön tasolla muutoksia, jos lähdettäisiin tähän apulaisministerijärjestelmään, ja siksi otettiin pääsäännöksi ja ensisijaiseksi vaihtoehdoksi aikanaan tämä valtiosihteerijärjestelmä, joka nyt siis on tulossa ja toivottavasti tulee, koska poliittisen ohjauksen takia kyllä siellä hallinnossa tätä systeemiä kaipaamme.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rahkonen esitti runsaan joukon kysymyksiä. Muistan erinomaisen elävästi nämä kysymykset, ne olivat Hesarissakin silloin aikoinaan, kun tämä toimikunta oli aikaansaannoksensa saanut valmiiksi, jossa toimikunnassa ed. Rahkonen oli jäsenenä, niin kuin hän kertoi. Ne kysymykset olivat asiallisia kysymyksiä, joihinka kaikkiin pystytään vastamaan. Sellaista tämä elämä vaan on.

Petri Salo /kok:

(Ed. Zyskowicz: Mitäs Pohjanmaalla mietitään asiasta?) Arvoisa herra puhemies! — Pohjanmaalla mietitään tästä asiasta hyvin käytännönläheisesti ja järkevästi ja ajatellaan asiaa myöskin etiikan ja moraalin näkökulmasta. Kun on päässyt Pohjanmaalta ja myöskin tämän talon sisältä katsomaan tämän nykyisen punamultahallituksen nimityspolitiikkaa, niin YLE nyt oli tietenkin yksi oma näytöksensä siitä, mutta jos mennään pitemmälle aikavälille ja katsotaan, kuinka hoidettiin aikoinaan Sitran yliasiamiehen nimitys, komissaarin nimitys, Suomen Pankin nimitys, SM:n kansliapäällikön nimitys, niin se vaan jollakin tavalla kaikille meille kuvaa, minkälainen uusi punamultahallitus on tullut ja kuinka tärkeänä se pitää poliittisia nimityksiä verrattuna esimerkiksi edelliseen hallitukseen, jossa saattoi myöskin niin sanottu sitoutumaton porvari olla joskus nimityskelpoinen ilman jäsenkirjoja.

Tämä käytäntö on muuttunut tämän hallituksen aikana. Enää tämä hallitus ei tunne tämän tyyppisiä päteviä virkamiehiä, vaan heillä täytyy olla kaikilla vahva jäsenkirja ja myöskin sen mukainen aatetausta. Se vaan kertoo hallituksen moraalista. (Ed. Soini: Ei aatetta tarvita, jäsenkirja tarvitaan!) — Jäsenkirja tarvitaan aina, se on ihan varma. — Nyt kun tätä esitystä kakkoskäsittelyssä käsitellään, niin minun mielestäni jotakin kuvaa tuo ministerinaitiokin tällä hetkellä. Ensimmäisen käsittelyn ja kakkoskäsittelyn aikana kaksi ministeriä on tästä asiasta jotakin lausunut: ed. Pekkarinen, joka on myöskin ministeri, ja ministeri Koskinen. Täällä on lainattu hyvin paljon myöskin ulkoministeri Tuomiojan nettisivuja ja kerrotaan, että niitä ei saisi lukea, puhumattakaan, että niitä saisi edes täällä salissa lainata. Minun mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä puhetta. Jos pitkäaikainen ulkoministeri kertoo omilla nettisivuillaan avoimesti — joita lehdessäkin siteerataan — oman suhtautumistapansa näihin valtiosihteeriasioihin, niin sitä ei saa täällä salissa lainata, se on moitittavaa toimintaa, koska se puhuu juuri täällä esitettyjen puheenvuorojen vastaista tekstiä. Mutta ymmärtääkseni, kun olen kuunnellut valtioneuvoston nykyisten jäsenten kannanottoja julkisuudessa, Tuomioja suhtautuu kriittisesti, Pekkarinen vastustaa, Koskinen esittelijänä on tyytymätön perustuslakivaliokunnan mietintöön, joka riisui valtiosihteeriltä tiettyjä valtaoikeuksia. Tämä on tällä hetkellä tilanne.

Jos tätä asiaa pidettäisiin tärkeänä asiana, kuten se varmasti joillekin on, niin olisin kuvitellut, että myöskin täällä olisi hallituspuolueen kansanedustajia sosialidemokraateista, keskustalaisista nyt tällä hetkellä salissa, jotka voimakkaasti puolustaisivat tätä esitystä. Missä he ovat nyt? Mutta kuvitelkaa, kun mennään kahden vuoden päästä vaalikentille Pohjanmaalla tai Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa, jossa on mukana sosialidemokraattinen ja keskustalainen kansanedustaja. He sanovat, että eivät he ole tätä koskaan edes esittäneetkään, itse asiassa tämä koko esitys perustui vanhan sinipunahallituksen aikaiseen toimikuntamietintöön ja siinä oli ikään kuin päätetty tämä homma. Eli pestään kädet täysin järjestelmästä, joka ei ole kestävä ja kansalaisten kannalta järkevä. Entäs sitten tämä kustannuspuoli? Siitä on hyvin vähän täällä salissa keskusteltu, 1,5 miljoonaa euroa, ja nyt kun meillä on euro uutena valuuttana, tämä pitää kertoa yhdeksällä (Eduskunnasta: Kuudella!) — anteeksi, kuudella — että päästään vanhoihin mummon markkoihin. Siinä hallituksen esityksessä kerrotaan, että tähän varataan 1,5 miljoonaa euroa ja valitaan kahdeksan valtiosihteeriä, mutta sen lisäksi heille myöskin täytyy valita korkeapalkkaiset sihteerit. Eihän valtiosihteeri ilman sihteeriä pysty merkittävästi toimimaan.

Otetaanpas vertailukohdaksi niitä vastalauseita, joita nyt sitten äänestellään muutaman päivän päästä salissa. Erityisen tärkeänä kansalaiset pitävät sisäistä turvallisuutta, ja täällä tulee vastaesitys, jonka mukaan esimerkiksi palkattaisiin sata uutta poliisia kihlakuntiin huolehtimaan yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta ja rikollisuuden torjunnasta ja liikennevalvonnasta jne. Tarve on ilmeinen. Lähes jokainen kansanedustaja täällä on sitä mieltä, että se olisi järkevä kannanotto. Tällä 1,5 miljoonalla eurolla saataisiin 50—60 poliisin virkaa kentälle. Lähes jokaiseen kihlakuntaan saataisiin yksi uusi vakanssi. Minä vaan väitän, että sillä me saisimme jotakin konkreettista myöskin veronmaksajille, koska jää hyvin epäselväksi, mitä tämä uusi valtiosihteerijärjestelmä tuo tullessaan.

Arvoisa puhemies! Suhtaudun siis tähän esitykseen hyvin kriittisesti. Täällä on monta kertaa kerrottu, että porvarit vastustaisivat apulaisministerijärjestelmää. Kun luetaan se vastalause, minkä perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat jättäneet, ilmenee, että siellä on ollut enemmän porvareilla harrastusta nimenomaan apulaisministerijärjestelmään, ja toiset kertovat myöskin sen väitteen, että se olisi maksanut huomattavasti enemmän, mutta se esitys ei välttämättä olisi pitänyt sisällään sulle—mulle-periaatetta, jossa sovitaan jo määrä eikä katsota tehtävien tarpeen kautta määrää. Esimerkiksi esitys kahdesta tai kolmesta apulaisministeristä, jos se perustellaan tehtävien määrällä ja tarpeella, saattaisi olla hyvinkin perusteltu. Jos perustuslakia halutaan säätää normaalijärjestyksen mukaisesti, niin nämä uudet apulaisministerit olisivat voineet tulla esimerkiksi seuraavan vaalikauden alusta alkaen. Tämä eduskunta olisi hyväksynyt perustuslain muutoksen, ja uusi eduskunta olisi sen vielä sitten yksinkertaisella enemmistöllään vahvistanut. Näinhän perustuslakia muutetaan.

Arvoisa puhemies! Pohjanmaalla ajatellaan siis hyvin kriittisesti tästä valtiosihteerijärjestelmästä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana muussa kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa eli kansanedustaja Sasin ominaisuudessa tästä valtiosihteerijärjestelmästä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että koko prosessin aikana on ollut aika epäselvää se, mitä kaiken kaikkiaan halutaan. Ministeri Koskinen käytti täällä viime perjantaina puheenvuoron, jossa hän sanoi, että oikeastaan pitäisi saada kansliapäällikköä vastaava poliittinen valtiosihteeri, ja hieman tämän tyyppistä ajatusta varmasti jossakin vaiheessa aikanaan on ollut. Täytyy muistaa, että siinä esityksessä, joka talvella 2003 eduskunnalle annettiin, kansliapäällikön ja poliittisen valtiosihteerin tehtäväjako oli varsin epäselvä: määräysvaltasuhteet olivat täsmentymättömiä, ja se johti siihen, että perustuslakivaliokunta yksimielisesti esitti, että hallituksen esitystä ei hyväksyttäisi. Täytyy sanoa, että mitä tällaiseen järjestelmään tulee, niin ymmärrän aika hyvin, että kun kaksipuoluejärjestelmässä, esimerkiksi Britanniassa, jossa yksi puolue tulee valtaan, sillä on selkeä poliittinen ohjelma, jota se alkaa toteuttaa, silloin saadaan asiat osaava, ehkä ohjelmaa kirjoittanutkin, taitava henkilö ministeriön kansliapäälliköksi, sillä on tiettyä arvoa. Mutta sen sijaan Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa, jossa aina on useita puolueita, yleensä kaksi suurta puoluetta hallituksessa, ja muutenkin täytyy sanoa, että maassa, jossa jatkuvuus on ollut hyvin perinteisesti arvostettua — vaalit eivät tuo kovin suuria muutoksia hallituksen toimintatapoihin — nykyinen kansliapäällikköjärjestelmä on varsin hyvä ja toimiva niin kauan kuin pidetään huolta siitä, että palkkaus riittää siihen, että kansliapäälliköt ovat virkamieskunnan ja miksei ylipäätänsäkin koko väestön parhaimmasta päästä. Tässä suhteessa olemme olleet suhteellisen onnellisia: meillä on varsin hyvät kansliapäälliköt lähestulkoon kaikissa ministeriöissä.

Sen jälkeen sitten, voi sanoa, Matti Vanhasen hallitus antoi niin sanotun kevytversion näistä valtiosihteereistä. Tehtäviä oli karsittu varsin paljon pois. Selvää mielestäni nyt on se, että kansliapäällikkö on ministeriön ykkösvirkamies, virkamiehet ovat hänen alaisiaan. Poliittisen valtiosihteerin asema on jossain määrin epäselvä koko organisaatiossa. Hänen pitää siellä valvoa sitä, että ministerien antamat valmistelutehtävät etenevät, mutta suomalaisessa hallinnossa tämä yleensä ei ole ongelma, ja sen lisäksi hän avustaa ministeriä. Mutta tämän lisäksi oli esitetty sitä, että hän toimisi myöskin EU-ministerineuvoston kokouksessa Suomen virallisena edustajana, mutta, täytyy sanoa, kuten valiokunta totesi, että hän ei ole sillä tavalla poliittisesti vastuunalainen virkamies, että hänelle voitaisiin EU-säännösten puitteissa EY:n Rooman-sopimuksen perusteella tuota äänestysoikeutta antaa, ja parempi on, että siitä asiasta ei jouduta tuomioistuimessa riitelemään. Tältä osin, jos katsoo esimerkiksi Itävallan mallia, siellä on niin sanottuja valtiosihteereitä, staatssekretär, jotka ovat käytännössä junioriministereitä, ovat parlamentin jäseniä, päättävät merkittävästä osasta asioista oman ministeriönsä sisällä, heillä on oma tietty sektorinsa, he ovat suoraan vastuullisessa asemassa parlamentille. Tällaisen niin sanotun valtiosihteerin osalta ei ole mitään ongelmaa Rooman sopimuksen 203 artiklan osalta. Mutta jos meillä on joku henkilö, joka vain avustaa ministeriä, niin minun tulkintani on se, että missään tapauksessa ei ole niin, että hän olisi sellaisella tavalla poliittisessa vastuussa.

Tämän jälkeen nyt sitten, kun nuo EU-ministerikokoukset on otettu pois, täytyy sanoa, että todellakin on kyse aikaisempien suunnitelmien kevytversiosta, josta en usko, että on niin kauheasti loppujen lopuksi haittaa, mutta täytyy sanoa, että en usko, että kustannuksiin nähden siitä on juuri mitään hyötyäkään. Mielenkiintoista on se, että täällä äänestettiin ensimmäisessä käsittelyssä esittelyoikeudesta, ja olen yrittänyt selvittää itselleni sitä, mihinkä asioihin poliittinen valtiosihteeri voisi käyttää esittelyoikeutta. Oikeastaan ainoa vastaus, joka on saatu, on se, että jos hallitus laatii politiikkaohjelmia, niin näitähän voi sitten esitellä esittelyn yhteydessä valtioneuvostossa. Mutta esimerkiksi hallitusohjelman toteuttamisen valvonnan ja seurannan esittelee aina pääministerin kansliassa, valtioneuvoston kansliassa, oleva valtiosihteeri, joten näin ollen käytännössä tuota esittelyoikeutta tuskin tarvitaan. Jos sitä jossakin yhteydessä tarvitaan, niin täytyy sanoa, että hälytyskellojen pitäisi ainakin silloin soida ja täytyisi kysyä, mistä syystä tarvitaan poliittista virkamiestä jotakin asiaa esittelemään.

Mielenkiintoista on se, että vaikka tämän poliittisen valtiosihteerin asema on erittäin hämärä ja epäselvä, niin mitä ilmeisimmin voidaan todeta, että hän on kuitenkin siinä määrin virkamies, että kansanedustaja ei voi toimia poliittisena valtiosihteerinä. Jos hän sitten haluaisi toimia poliittisena valtiosihteerinä, siinä tapauksessa asiantuntijoitten käsityksen mukaan hänen on pyydettävä vapautus eduskunnan työstä. Uskon, että tällaiseen prosessiin kukaan edustaja ei kaiken kaikkiaan halua.

Tietysti sinänsä on hyvä, jos tämä ehdotus johtaa siihen, että päästään eroon kaikista muista poliittisesti valituista virkamiehistä. Mutta suurella mielenkiinnolla tulemme nyt seuraamaan sitä, onko todella sillä tavalla, että kun kaikkien niiden neuvottelevien virkamiesten, joita ei nyt kovin monta ole, mandaatti päättyy tämän vuoden lopussa, heidän tehtävänsä myöskin loppuvat. On ollut selvästi indikaatioita siitä, että näin ei tulisi käymään, mutta toivottavasti lehdistö seuraa tätä suurella mielenkiinnolla.

Kun sitten on sanottu, että tarvitaan poliittista vahvistusta ministereille ministeriöihin, niin täytyy sanoa, että tuntuu siltä, että nykyisen hallituksen aikana poliittiset virkanimitykset ovat lisääntyneet. Siinä suhteessa täytyy sanoa, että henkilö, jolla on poliittinen tausta, on aivan oiva virkamieheksi, jos hän on myöskin asiallisesti pätevä. Sinänsä ei voida sanoa, että jos henkilöllä on tietty jäsenkirja, häntä ei voitaisi valita virkamieheksi. Mutta kaiken kaikkiaan pätevyys on ensisijainen, ja tietysti joissakin puolueissa koetaan ongelmana se, että sen jälkeen, kun tasa-arvolaki tuli voimaan, on helppo nostaa virkanimitysasioissa kanteita, jos ohitetaan pätevämpi nainen tai mies. Tämä on aidosti johtanut siihen, että on ollut selvää tarvetta valita pätevin henkilö eri virkoihin.

Tietysti tiettyä huolta aiheuttaa tässä se, että tietysti 7 000 euron palkalla pitäisi saada hyviä virkamiehiä. Mutta jos alkaa käydä sillä tavalla, että nykyisiä noin 4 000 euron palkalla työskenteleviä poliittisia erityisavustajia valitaan poliittisiksi valtiosihteereiksi, voidaan sanoa, että silloin ei myöskään saada parempaa ainesta. Tästä syystä mielestäni on syytä suurella tarkkaavaisuudella ja mielenkiinnolla seurata, keitä nyt sitten poliittisiksi valtiosihteereiksi valitaan ja saadaanko todella sellaisia henkilöitä, joitten tämänhetkinen palkkataso aikaisemmassa työssä on 7 000 euron paikkeilla kaiken kaikkiaan.

Mikä on mielestäni tärkeätä, on se, että ei mennä takaisin siihen punamullan 1970-luvun aikaan, jolloin (Ed. Salo: On menty jo!) ministeriöissä ensin valittiin sosialidemokraatti tai keskustalainen, hänelle täytyi valita rinnalle virkamies, joka vakoili, seurasi, mitä tämä toisen puolueen virkamies tekee, ja raportoi omalle puolueelleen omaan puoluetoimistoonsa. Täytyy sanoa, että suomalainen yhteiskunta on niin valistunut tänä päivänä, että tässä suhteessa tällaista päällystakkijärjestelmää ei missään tapauksessa enää kaivata.

Kaiken kaikkiaan, jos ajatellaan hallinnon selkeyttä, ylivoimaisesti kaikkein selkein hallinto on sellainen, jossa kansa valitsee eduskunnan, eduskunta antaa luottamuksen valtioneuvostolle, valtioneuvoston jäsenet suvereenisti johtavat omaa ministeriötään, antavat ohjeet ja virkamiehet toimivat näitten ohjeitten mukaisesti. Minä ainakin luotan suomalaiseen virkamieskuntaan siinä suhteessa, että mitään ongelmia ei ole. Täytyy sanoa, että itselläni ei ole ollut juurikaan mitään ongelmia. Sen jälkeen, jos tuntuu, että jokin asia ei etene, keskustelulla asianomaisen virkamiehen kanssa asiat kyllä aina saadaan selväksi ja asiat alkavat mennä siihen suuntaan, mihin sitten ministeri haluaa asian menevän.

Arvoisa puhemies! Kun niin moni on sanonut, että tämä muotoilu, jonka nyt laki on saamassa, ei heitä tyydytä, myöskin eräät valtioneuvoston jäsenet, niin toivon, että he myöskin toimivat niin, eivät pelkästään puhu tätä esitystä vastaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun lukee valtion vuoden 2005 talousarviota valtioneuvoston kohdalta, siinä nimenomaan mainitaan, että perustetaan 9 valtiosihteerin virkaa, jolloin valtioneuvostossa on 18 valtioneuvoston jäsentä, 9 valtiosihteeriä, 27 erityisavustajaa ja 9 valtiosihteerin sihteeriä. Tämähän tarkoittaa sitä, että jokaisella ministerillä on kaksi avustajaa. Yhdeksällä niistä nimike on valtiosihteeri. Hämmästystä herättää ainakin minussa se, kun kuunteli ministeri Pekkarisen perusteluja, miten nämä muut ministerit nyt, yhdeksän muuta ministeriä, pystyvät selviytymään lainsäädäntötyöstä, kun heidän avustajinaan ovat vain tavalliset erityisavustajat, joiden palkka on huomattavasti pienempi kuin valtiosihteerin nimikkeellä olevilla. Minua ihmetyttävät ministeri Pekkarisen perustelut tältä osin, jos se on totta, kun hän totesi — aina kun ministeri sanoo, se on totta tietysti — että erityisavustaja voi olla ministerin vahvana sanansaattajana silloin kun toimitaan valmistelussa, joka tapahtuu talon sisällä. Samalla tavoin hän totesi ministerivaliokunnasta. En tiedä, onko käytäntö muuttunut niin paljon, mutta erityisavustajat ainakin aikoinaan tekivät juuri näitä tehtäviä, mitä ministeri Pekkarinen totesi valtiosihteerien tekevän. Minun mielestäni oikea systeemi olisi ollut se, että olisi jatkettu valtiosihteereillä ja ministerit pitäisivät huolen siitä, että on sellaisia valtiosihteereitä, joilla on riittävästi pätevyyttä hoitaa asianomaisia tehtäviä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun on keskustelun lähes kuunnellut, niin tosiasia on se, että itsenäisyys on supistunut. Kun tuolla suuressa valiokunnassa katsoo sitä direktiivisadetta, jota EU:sta tulee, niin ymmärtää, että sen takiahan näitä valtiosihteereitä hommataan, että on joku, joka kahlaa tätä järjetöntä direktiivi- ja raesadetta lävitse. Sen olen siellä oppinut, että suosituin päätös on, että valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Se voitaisiin kyllä tietysti halvemmallakin tehdä kuin kierrättämällä näitä papereita edes sun takaisin. Mutta näinhän se on: kun itsenäisyys vähenee, niin kulissit komistuvat ja röyhelöt paisuvat. Sitä varten näitä tarvitaan. Meillä on light-versio, kevytversio, niin kuin ed. Sasi sanoi. Coca-Colakin on lightia. Köyhälle kansalle on sos.dem.-lightia, ja nyt meillä on valtiosihteeri-light eli kevytvaltiosihteeri, jolla ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin erityisavustajan tehtävät, niin kuin täällä nyt muun muassa edustajat Vistbacka ja Zyskowicz ovat aivan oikein todistaneet.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kun en ehtinyt saada sitä ensimmäistä puheenvuoroa tänään, kun ed. Soini oli niin ripeä ja käytti ensimmäisen puheenvuoron, niin tulinpa oikein puhujakorokkeelle käyttämään tämän puheenvuoron, joka ehkä on viimeinen tai sitten ei ole viimeinen tässä keskustelussa.

Haluaisin kuitenkin sanoa vielä kerran sen, että minusta tämä järjestelmä on epäkelpo, ja myös sen, että kovin vähän sille on tässä salissa löytynyt puolustajia. Muutettunakin tämä systeemi mielestäni tulee osoittautumaan hankalaksi, ja ennen kaikkea minusta olisi ollut hyvä ja reilua, jos tavoitteena todellakin on se, että kansliapäälliköt korvataan poliittisilla valtiosihteereillä, tehdä se avoimesti, niin että kaikki olisivat olleet tietoisia. Nyt meille tulee järjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että riippuen nyt sitten siitä, onko kyseisessä ministeriössä valtiosihteeri vai ei, kansliapäällikön asema on epäselvä.

Se tuli aivan selvästi esille myöskin perustuslakivaliokunnassa, kun kuuntelimme entistä valtiosihteeriä Rauno Saarta, joka kirjallisessa paperissaan muun muassa totesi sen, että se, millainen työnjako tulee jatkossa olemaan valtiosihteerin ja kansliapäällikön välillä, riippuu hyvin paljon valtiosihteerin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja aktiviteetista, kuinka paljon hän haluaa käyttää valtaa siellä ja mitkä ovat hänen taitonsa ja kykynsä. Tässä suhteessa kansliapäälliköt eivät voi jatkossa välttämättä tietää, mikä heidän asemansa tarkkaan ottaen on. Eli jos halutaan kerran siirtyä järjestelmään, jossa kansliapäälliköt korvataan, se pitäisi tehdä sitten avoimesti, niin että järjestelmä olisi kaikkien tiedossa.

Tähän suuntaanhan viittasi ministeri Koskinen omassa puheenvuorossaan. Hän totesi, että olisi mentävä siihen suuntaan, että kansliapäälliköt korvataan, mutta sehän ei ollut tässä hallituksen esityksessä avoimesti sisäänrakennettuna, vaan nimenomaan tämä esitys tuotiin nyt perustellen sillä, että tietyt ministerit tarvitsevat lisää apua ja tukea nimenomaan EU-ministerivaliokunnassa toimiessaan tai kun eivät voi sinne osallistua muiden kiireiden takia, voitaisiin lähettää valtiosihteeri paikalle.

Suomen kannalta on tavattoman tärkeää se, että meillä on ministeri läsnä EU-ministerikokouksissa, olivatpa ne sitten virallisia päätöskokouksia, jatkossa lainsäädäntökokouksia, tai sitten epävirallisia ministerikokouksia, koska meidän ei tule hukata yhtään tilaisuutta vaikuttaa EU-asioihin. Monesti juuri näissä epävirallisissa kokouksissahan voidaan solmia suhteita ja käydä keskusteluja tulevista lainsäädäntöasioista. Tässä mielessä ministerin läsnäolo on mielestäni tarpeellista. Sitten voidaan todella arvioida, että monissa kotimaisissa kokouksissa ministerien tilalla voi olla joku muukin, maakuntavierailuilla tai vastaavilla, ja yhtä lailla sinne olisi voinut lähettää erityisavustajan kuin valtiosihteerinkin.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta on erittäin valitettavaa, että hallitusryhmissä myöskin moni niistä, jotka tätä esitystä kohtaan tuntevat erittäin suurta epäluuloa tai vastenmielisyyttä, on nyt sitten saatu tämän niin sanotun kompromissin taakse, joka ei tunnu oikeastaan tyydyttävän ketään. Toivon, että huomisessa äänestyksessä tämä lakiesitys hylätään.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Soini ja Pulliainen toivat mielenkiintoisesti tuota EU-asiaa, vaikka sitten eri lopputulokseen päätyivät kuin minä, joka olen tätä järjestelmää kannattamassa. (Ed. Salo: Tavataan seisoa!) On aivan totta, että asiakirjojen esilletulo on kovin monesti hirveän nopeaa ja erityisesti Suomenkin puheenjohtajuuskaudella, kun EU-maita on jo 25, niin 24 maan kiertäminen on todella suuri taakka.

Anteeksi, arvoisa puhemies! Ensimmäistä kertaa käytän paikaltani puheenvuoroa. Kun ajattelin olla lyhytsanainen, niin unohduin istumaan. Koetan keskittyä sisältöön tästä eteenpäin.

Kun 24 maan kiertäminen on suuri tehtävä ja asioiden koordinoiminen, en ymmärrä, miten siinä vaiheessa, kun tätä asiaa kuitenkin haluaa tuoda esiin ja ongelman tässä näkee, tätä kannattaisi kaataa. Olisi mielenkiintoista, jos eduskunnan työjärjestyksessä olisi mahdollisuus äänestää tässä salissa koeäänestyksenomaisesti apulaisministerijärjestelmästä. Mutta olen lähes vakuuttunut tällä lyhyelläkin poliittisella kokemuksella, että kyllä silloinkin hallituksella tulisi olemaan oppositio, vaikka tämä olisi päätynyt sitten apulaisministerimalliin.

Ed. Rahkonen toi jo terveisiä siitä vertailutyöryhmästä, jossa näitä kahta vertailtiin. Yksinkertainen ja selvä sekään järjestelmä ei olisi, niin että tottumista siinäkin Suomella olisi.

Sitten näistä poliittisista nimityksistä: Toivoisin, että siinä käytettäisiin tarkkaa termistöä. Tässä on päätetty luopua ministeriöihin nimitetyistä neuvottelevista virkamiehistä, jotka ovat poliittisesti sinne nimettyjä, ja vielä alleviivaan sitä, mitä ministeri Pekkarinen täällä erinomaisesti esitti: Tässä ollaan täysin avoimesti nimittämässä yhdeksän poliittista henkilöä virkamiehen tittelillä ministeriöihin avustamaan poliittista johtamista.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on paljon puhuttu siitä, millä tavalla valtiosihteerit voivat edustaa ministeriä ja valtioneuvostoa EU-kokouksissa ja ministerineuvoston kokouksissa, mutta tällä saattaa olla myöskin seurausvaikutuksia eduskunnan ja valtioneuvoston väliseen kanssakäymiseen suhteessa EU-asioihin. Meillähän joskus, tiedämme, suuressa valiokunnassa ministerin estyneenä ollessa saattaa olla kansliapäällikkö edustamassa ministeriä. Joskus joudumme tyytymään jopa kirjalliseen menettelyyn, varsinkin menneiden ministerineuvostojen raportoinnissa, ja se yleensä myöskin hyväksytään.

Tulevaisuus tulee näyttämään sitten jatkossa — mikäli tämä ei kaadu äänestyksessä huomenna, niin kuin toivon, ja valtiosihteerijärjestelmä astuu voimaan — olemmeko siinä tilanteessa, että yhä useammin sitten joku muu kuin ministeri on myöskin kertomassa ministerineuvoston kokouksista etukäteen ja jälkeenpäin myöskin suuressa valiokunnassa, joka valiokuntana kuitenkin ottaa kantaa koko eduskunnan puolesta EU-asioihin ja ministerineuvostojen listoilla oleviin asiakokonaisuuksiin sen tulevaisuus näyttää. Mutta tätä riskiähän ei tarvitse ottaa, kun huomenna äänestämme koko järjestelmän nurin.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpulan puheenvuoroon viitaten vielä totean vain sen, että kyllä apulaisministerijärjestelmä kuitenkin olisi huomattavasti selkeämpi järjestelmä. Siinä nimenomaan apulaisministeri tai varaministeri, millä nimellä hän nyt olisikaan, toimisi kuitenkin ministerivastuulain alla, mikä tekisi valta- ja vastuusuhteista huomattavasti paljon selkeämmät kuin tämä valtiosihteerijärjestelmä tulee olemaan. Tässä suhteessa niitä, jotka ovat kantaneet huolta siitä, että puolet eduskunnasta kohta on joko ministereitä tai varaministereitä, voi tietenkin lohduttaa sillä, että ei varaministeriksi ole mikään pakko valita kansanedustajaa.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Kollega Kari Uotila otti esille sen, ketä kuullaan suuressa valiokunnassa. Itse pidän hyvin tärkeänä, että siellä kuultaisiin henkilöä, joka on ollut läsnä. Tämä hallituksen esitys sekä perustuslakivaliokunnan mietintö, molemmat, lähtevät siitä, että silloin kun siellä ministerineuvostossa edustaa ministeriä valtiosihteeri, se on aina poikkeustapaus. Ensisijaisesti siellä on meillä aina ministeri niin tulevaisuudessa kuin nytkin. Mutta suuressa valiokunnassa olisi tärkeää kuulla sitä, joka on ollut paikalla. Me olemme muutaman kerran kuulleet ministeriä, joka kertoo kokouksesta, vaikka ei ole ollut läsnä, kun siellä on ollut Coreperin edustaja. Tässä olisi esityksen pohjalta ollut mahdollisuus mennä myös järjestelmään, jossa Suomen äänioikeus olisi silloinkin tullut käytettyä sitä kautta, että valtiosihteerillä se olisi, mutta se ehkä on tulevaisuuden haaveissa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala ei ollut paikalla, kun toin esiin tästä apulaisministerijärjestelmästä valtioneuvostolakitoimikunnan pohdintoja, ja siellä tuli esiin se, etteivät nämäkään kysymykset ole aivan yksinkertaisia. Ne vaativat paljon lainsäädännön tasoisia muutoksia, samoin perustuslain tasolla pohdintaa siitä, mikä se vastuu olisi myös apulaisministerillä ja myös varsinaisen ministerin ja apulaisministerin välillä jnp., eli kysymys ei ole suinkaan yksinkertainen sekään. Samoin jos apulaisministerijärjestelmä olisi hyvin laaja ja kaikilla ministereillä olisi apulaisministerit ja jos heitä olisi vielä kansanedustajien parista valittu, niin silloin me tulemme tähän eduskunnan varamiesjärjestelmään ja se vaatisi myös perustuslain muuttamista.

Haluaisin vielä todeta sen, että tämä maailma on todellakin muuttunut takavuosista. Ed. Sasi totesi, että riittää se, että ministerit johtavat ja virkamiehet toteuttavat asioita, mutta tänä päivänä kansainvälistyminen on tuonut meidän lainsäädäntötyöhömme paljon uusia elementtejä, puhumattakaan siitä, että lainsäädäntö on hyvin paljon monimutkaisempaa ja sen määrä on paljon suurempi kuin takavuosina; työtä on nyt hyvin paljon. Poliittinen ohjaus tulee silloin vastaan, kun asioita valmistellaan, ja nimenomaan tähän puoleen tarvitaan vahvistusta hallintoon, ministeriöihin. Sitä varten ei voida mennä sillä vanhalla systeemillä, millä on ehkä pärjätty tähän päivään asti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajille Rahkonen ja Kumpula: Sitähän me juuri tässä olemme selvittäneet, että tarvitaan sitä muutosta, ja olemme esittäneet sellaisen järjestelmän, että se toimii myöskin siinä, että Rooman sopimuksen kanssa sopusointuisella tavalla ministerineuvostossa paikalla ollut henkilö voi kertoa teille suuressa valiokunnassakin, mitä siellä tapahtui. Eli apulaisministerijärjestelmäähän te kannatatte ilmiselvästi, mutta te ette joitakin pikkuyksityiskohtia pysty näköjään ratkaisemaan siinä ja sen takia asia on jumissa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Rahkoselle, että kyllä minä todellakin tiedän sen, että apulaisministerijärjestelmään siirtyminen merkitsisi muutoksia, se merkitsisi muutoksia perustuslakiin ja asioiden pohtimista hyvin tarkkaan. Mutta minusta kuitenkin nyt, kun tehdään päätöksiä, pitää miettiä tulevaisuutta ja siihen nähden kestäviä ratkaisuja. Minusta nyt ollaan tekemässä torso järjestelmä, joka on hyvin epäkelpo, joka ei tule varmasti toimimaan jatkossa. Uskallanpa nyt melkein ennustaa, että sitten mennään jatkossa tähän apulaisministerijärjestelmään, kun todetaan tämän valtiosihteerijärjestelmän puutteet.

Se on totta, että EU-aika on tuonut meille valtavasti lisää työtä ja sen takia niiden asioiden käsittelyssä pitäisi olla selkeä järjestelmä, joka kestää myöskin ne mahdolliset tilanteet, joihin perustuslakivaliokuntakin joutui puuttumaan juuri sen takia, että pääsäännön pitää olla se, että ministeri on EU-ministerineuvostossa, koska pahimmassa tapauksessa voidaan ajatella, että jos valtiosihteeri käyttäisi siellä Suomen ääntä ja asia vietäisiin EY-tuomioistuimeen, voisimme joutua hyvin erikoiseen tilanteeseen.

Minusta olisi pitänyt mennä kohti kestävämpää ratkaisua, ottaa vähän aikalisää, pärjätä siihen saakka erityisavustajilla. Poliittista ohjausta toki voi tulla lisää, mutta ennen kaikkea apulaisministerijärjestelmän kautta.