24) Hallituksen esitys laiksi Liesjärven kansallispuiston
laajentamisesta
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Vaikka nyt on kyse Liesjärven kansallispuiston
laajentamisesta, niin se, mitä nyt esitän, koskee myös
kahta seuraavaa kansallispuistoa, jotka tulevat seuraaviksi käsittelyyn.
Näitten tulevien puistojen kohdalla käytänkin
vain lyhyen puheenvuoron.
Aluksi haluan todeta, että ympäristövaliokunnan
mietintö on monilta osin hyvä, mutta se sisältää mielestäni
myös puutteita, jotka tulivat ensimmäisessä käsittelyssä hyvin
esille. Nimittäin kansallispuistojen laajentuessa niistä voi
helposti tulla hirvi- ja pienpetoreservaatteja. Maa- ja metsätalousvaliokunta
onkin kiinnittänyt asiaan huomiota kuultuaan useita asiantuntijoita.
MmV esittääkin lausuntonaan ympäristövaliokunnalle, että metsästys
voitaisiin sallia rajoitetusti hirvieläin- ja pienpetokantojen
sääntelyn vuoksi. Olin itse MmV:n varajäsenenä osittain
käsittelemässä asiaa ja tulin vakuuttuneeksi
siitä, että luonnon monimuotoisuuden säilymisen
takia edellä mainittujen eläinten kantaa pitää voida säädellä tarvittaessa.
Tämän johdosta olin tietenkin myös samalla
kannalla ympäristövaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin.
Ympäristövaliokunta lähtee mietinnössään siitä,
että luonnonsuojelulain mukaan eläinkantojen sääntely
on mahdollista. Näin voi ollakin. Käytännössä tätä mahdollisuutta
ei ole juuri käytetty, ja näin ollen hirvieläinten
ja pienpetojen kannat ovatkin eräillä alueilla
nousseet tämän takia liian suuriksi. Aivan yhtenä esimerkkinä voin mainita
kohtuullisen pienen Pisavaaran luonnonpuiston tuossa Rovaniemen
eteläpuolella, jossa hirvikanta on ylisuuri. Tässä mielessä eduskunnan
pitää mielestäni antaa lausuman muodossa viesti,
jossa kehotetaan rajoittamaan sekä hirvikantaa että pienpetokantaa,
jos se pääsee liian suureksi. Tämä viesti
mielestäni puuttuu tästä ympäristövaliokunnan
muuten hyvästä mietinnöstä.
Arvoisa puhemies! Vapaata metsästysoikeutta ei tietenkään
pidä sallia kansallispuistoihin täällä Etelä-Suomessa.
Luonnon monimuotoisuuden säilymisen takia kuitenkin tämä eläinkantojen
säätely on tarpeellista ja välttämätöntä.
Esimerkkinä mainitsemani hirvet voivat aiheuttaa tuhoa
kasvillisuudelle ja puustolle. Samoin suuri hirvikanta lisää liikenneonnettomuuksien
vaaraa alueella, myöskin sen kansallispuiston ulkopuolella.
Meillä aivan liian paljon vielä tapahtuu kuolemantapauksia
hirvionnettomuuksien seurauksena ja hyvin paljon myös ihmisiä vammautuu
hirvikolareissa.
Sitten toisaalta pienpedot, jotka eivät välttämättä kuulu
Suomen luontoon, mainitsen vain minkin ja supikoiran, tuhoavat sitten
pieneläimistöä, lintuja ja linnunpesiä.
Kun nämä luonnonpuistot nyt laajentuvat, se lisää varmasti
tarvetta eläinkantojen seurantaan ja mahdollisesti myös
niitten kantojen sääntelyyn. Ihan tuossa esimerkkinä voisi
mainita, että muun muassa Euroopan unionin komissiokin
on kiinnittänyt näihin pienpetoihin huomiota ja
näkee tietyillä alueilla säätelyn
tarvetta — tämä koskee lähinnä kylläkin
rannikkoa.
Eli tähän asiaan maa- ja metsätalousvaliokunta
on kiinnittänyt huomiota, ja vastalauseen perusteena minulla
onkin se, että ympäristövaliokunnan olisi
mielestäni pitänyt ottaa tämä huomioon
ja esittää lausuma. Ehdotan, että tähän
hyväksytään lausumaksi, että "Liesjärven
kansallispuistossa luvanvarainen metsästys sallitaan hirvieläin-
ja pienpetokantojen sääntelyn vuoksi, jotta puistossa
luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää".
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä toteaisin, että tätä luonnon
kannalta tärkeää asiaa ei pidä haudata
työryhmään, josta ympäristövaliokunta
mainitsee mietinnössään. Lopputulos voi olla
nimittäin se, että asialle ei tapahdu mitään, vaan
nykyinen tilanne jatkuu ja luontoa tuhoutuu sen takia, ettei hirvien
ja pienpetojen järkevää sääntelyä tehdä sillä tavalla,
kuin tässä esitin, vaan jäädään
odottamaan tätä työryhmän kannanottoa.
Tämän takia toivonkin, että eduskunta voisi
tämän lausuman hyväksyä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vielä niihin perusteluihin,
jotka ed. Valpas totesi. Minun mielestäni kyseinen lausumaehdotus
on todella hyvä. Pitää huomioida se myöskin,
että tällaisen kansallispuiston ympärillä on
elämää, ja tiedän ainakin Pohjanmaan
osalta, että hirvieläimet liikkuvat syksyisin
hyvinkin pitkiä matkoja meillä päin rannikolta
sisämaahan ja taas kevään puolella takaisinpäin.
En usko, että myöskään pienpedot
rajoittuvat ainoastaan sinne kansallispuistoon, vaan voivat aiheuttaa
myös ympäristössä merkittävää tuhoa.
Arvoisa puhemies! Viittaan myös siihen, että nimenomaan
maa- ja metsätalousvaliokunta on enemmistönä ottanut
kantaa tähän ja esittänyt ympäristövaliokunnalle
lausunnossaan tämän suuntaisen lausuman ottamista
mietintöön.
Herra puhemies! Tämän johdosta kannatan ed. Valppaan
tekemää lausumaehdotusta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen toista mieltä kuin edustajat
Valpas ja Vistbacka tästä asiasta.
Tässä on sellainen vaikutelma tullut, että tässä olisi
niin kuin jostakin uudesta asiasta kysymys, jota eduskunta ei itse
olisi jo ratkaissut aikoinansa silloin, kun rinnakkain säädettiin
luonnonsuojelulaki ja metsälait. Nämähän
säädettiin täällä rinta
rinnan ja katsottiin, että ne synkataan toinen toiseensa
niin, että niistä muodostuu toimiva kokonaisuus.
Sellaisia puheenvuoroja, kuin ed. Valpas äsken käytti,
suurin piirtein sellaisia puheenvuoroja silloin käytettiin
valiokunnassa ja myöskin täällä isossa
salissa. Siinä katsannossa myöskin säädettiin
luonnonsuojelulakiin 16 §, joka juuri mahdollistaa
toimimisen niin kuin ed. Valpas totesi.
Nyt pitää vain muistaa yksi hyvin merkittävä asia.
Pitää erottaa toisistaan metsästys ja
niin sanotusti haitallisesti käyttäytyvät
eläimet tällaisella kansallispuistoalueella. Nämä ovat,
arvoisa ed. Valpas, ystäväni, niin eri asioita
kuin nyt yleensä eri asioita voi olla. Kun ed. Valpas kiinnitti
huomiota minkkeihin ja supikoiriin, niin suomalaisessa yhteiskunnassa
juuri parhaillaan, juuri tällä hetkellä,
BirdLife Suomi on mukana siinä operaatiossa, jossa eräiltä alueilta
poistetaan loukuilla näitä minkkejä ja
supikoiria, kun ne Suomen luonnolle vieraina eläiminä ovat
täällä runsastuneet ja vaikuttavat juuri
sillä tavalla kuin ed. Valpas tässä äsken
kuvasi. Se on poikkeustoimintaa, joka hoidetaan eräällä tavalla
viranomaistoimintana tai toimenpidemääräystoimintana.
Minkä takia se hoidetaan niin? Se hoidetaan sen takia niin,
että ei missään nimessä tällä toiminnalla heikennetä näitten
kansallispuistojen kansainvälistä statusta, ja
se todella romahtaa, jos tässä yhteydessä puhutaan
metsästyksestä.
Sitten tässä viitattiin Pisavaaraan. Minä olen käynyt
Pisavaarassa, minä olen kurssin kanssa siellä säännöllisesti
vuosittain virkaa hoitaessani käynyt. Se on erittäin
hyvä alue, luonnonpuisto vielä kaiken lisäksi,
ei edes kansallispuisto vaan luonnonpuisto; tässä pitää muistaa
se asia. (Ed. Valppaan välihuuto) — Mitä?
Juu, juu, en niin kiinnittänyt huomiota. — Se
luonnonpuisto on tämmöinen erittäin varttuneen
kliimaksivaiheen metsäalue, ja sille tietysti voi käydä todella
niin, että kun ympärillä metsästetään,
niin eläimet huomaavat, että tuolla luonnonpuistossa
ei ammuskele kukaan, niin että siellä voi olla.
Mutta ne eivät aiheuta myöskään
siellä ongelmaa sen takia, että se on niin ikääntynyttä metsää,
oikein kilpikaarnamännikköä jnp. Alikasvuista
puuta on erittäin vähän sillä alueella,
ja se puusto vaan vanhentuu koko ajan, niin että tämmöistä ongelmaa
Pisavaaran luonnonpuistossa ei ole ainakaan merkittävässä määrin.
Jos olisi, niin luonnonsuojelulain 16 §:n mukaan
eläimet ajetaan pois ja ammutaan ulkopuolella, mutta siellä itse
alueella ei ammuta. Se vaan vaatii silloin toimenpiteisiin ryhtymistä ja
aloitteen tekemistä niiltä, jotka katsovat, että tässä on
ongelmia.
Sitten hirvien vuodenaikaisvaellukset, niin kuin ed. Vistbacka
totesi. Ne ovat aivan totta asiaa. Totta maar asianlaita
on juuri tuolla tavalla. Sehän tarkoittaa silloin sitä,
että on olemassa kolme eri aluetta. On olemassa kesäbiotooppi,
on olemassa talvibiotooppi. Kesäbiotooppi on niitä tuoreen
metsän reheviä alueita, talvibiotooppi on niitä kovan
maan alueita, missä on mäntyä ja vähän
lehtipuita, joista nämä hirvet saavat sapuskansa.
Niiden välillä on sitten kevät- ja syysvaellusreitit,
jotka ovat sama reitti edestakaisin.
Tässäkään tapauksessa perusteeksi
ei riitä se, että ryhdytään
metsästämään, vaan ajetaan ne elukat
pois, tai jos siitä tulee todellinen ongelma, sitten viranomaismääräyksenä ne
ylimääräiset hirvet sieltä poistetaan.
Se ei tapahdu metsästyskategoriassa, vaan se tapahtuu silloin
näitten ylimääräisten hirvien
poisto-operaationa. Tähän voisi lisätä vaikka
kuinka paljon perusteita sille, että tämä homma
on hallinnassa, jos sen halutaan olevan, olemassa olevan lainsäädännön
perusteella, ja työryhmä tätä vielä selvittää nyt
aivan erikseen.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Liesjärven kansallispuiston laajentaminen
on todettu monella suulla hyväksi asiaksi. Ainut seikka,
josta on taitettu peistä, on metsästys tuossa puistossa.
Ympäristöministeriö on asettamassa
työryhmän selvittämään
metsästystä kansallis- ja luonnonpuistoissa. Kun
huolehditaan siitä, että tuohon työryhmään
tulee sekä ympäristöpuolen että myöskin
metsästyksen asiantuntemus, niin saadaan oikeata tietoa.
On parempi tehdä metsästystä koskevat
päätökset näiden faktojen pohjalta
ja toimia tässä vaiheessa mietinnön mukaisesti
ja ratkaista hirvien ja pienpetojen metsästys tuon selvityksen
jälkeen.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä ed.
Pulliaisen suuren viisauden tässäkin asiassa,
niin kuin monissa muissakin. Mutta totuus on vain se, että tämä nykykäytäntö ei tällä
hetkellä oikein
toimi. Asiasta tulee jatkuvasti yhteydenottoja. Erityisen huolissani
minä olen siitä, että jos näitä alueita
suurennetaan, niin sinne myöskin on vaarassa kertyä hirviä liikaa
ja silloin muun muassa liikenneonnettomuudet voivat lisääntyä merkittävästi.
Ei ole vielä päästy ollenkaan hyvälle
tasolle hirvikolarien määrässä,
joita vuosittain sattuu. Minä en ymmärrä,
mistä ollaan tässä eri mieltä.
Minusta lausuma, mitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa
esitettiin, olisi ollut ihan paikallaan siinä, ja uskonkin,
että eduskunta voisi tämän hyväksyä.
Siinähän kiinnitetään ongelmaan
vain huomiota, jotta nämä työryhmät
ym. voisivat todella näitä asioita ryhtyä paremmin
hoitamaan.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuuntelin huoneessani lisärakennuksessa näitä puheenvuoroja
ja ehdin kuin ehdinkin lyhyesti vastailemaan. Maa- ja metsätalousvaliokunnassahan
lähdimme siitä, että emme ole avaamassa
yleistä metsästysoikeutta kansallispuistoihin
vaan ainoastaan pyytämässä sitä,
että eläinkannan, lähinnä hirvieläinkannan
ja pienpetojen kannan, säätelemiseksi pitäisi
soveltaa luonnonsuojelulain 15 ja 16 §:iä,
jotka sen mahdollistavat. Tähän saakkahan perusongelma
on ollut se, että on ollut olemassa luonnonsuojelulaissa
nämä pykälät, mutta ei ole ollut
olemassa ohjeita, miten niitä käytetään
ja koska niitä käytetään.
Nyt ympäristöministeriö on asettamassa,
jos ei liene jo asettanut, sellaisen työryhmän,
jossa on hyvin laaja edustus ja joka käsittääkseni
ensimmäisenä valmistelee ne toimenpiteet ja ne
kriteerit, joilla voidaan eläinkantoja, niin hirvieläinkantoja
kuin pienpetokantoja, kansallispuistoissa säädellä.
Eli se tavoite, johon maa- ja metsätalousvaliokunta on
pyrkinyt, mielestäni toteutuu tätä kautta.
Pidän erittäin arvokkaana sitä, että kun
me sitä valiokunnan pöydällä pidimme
tietyn aikaa, niin sinä aikana sekä maa- ja metsätalousministeri että ympäristöministeri
nämä neuvottelut kävivät ja
päätyivät yhteiseen lopputulokseen, että tässä asiassa,
nimenomaan luonnonsuojelulain 15 ja 16 §:n osalta
ne kriteerit valmistellaan. Sitä taustaa vasten näen,
että se tavoite, johon maa- ja metsätalousvaliokunnassa
olemme pyrkineet, tulee tätä kautta toteutumaan.
Sen takia en ole huomenna äänestämässä sen
lausuman puolesta, jonka ed. Valpas täällä on
esittänyt, koska koen, että päästään
ihan samaan päämäärään
hallituksen toimesta.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Olen kyllä nyt vähän
yllättynyt ed. Sirkka-Liisa Anttilan kannanotosta, koska
hänen kanssaan keskusteltuani tulin siihen käsitykseen,
että hän nimenomaan tämän tyyppistä lausumaa
toivoi tähän mietintöön. Kun
nyt sen olen tehnyt, niin näyttää siltä,
että tämä ei ed. Anttilalle sovikaan.
Minä kyllä olen kauheasti hämmästynyt.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Valpas, olen pahoillani jos olette kauheasti
hämmästynyt. Me hallituspuolueiden valiokuntavastaavat
niin ympäristövaliokunnassa kuin maa- ja metsätalousvaliokunnassa
pidimme yhteisen palaverin ja siinä palaverissa päädyimme
juuri tähän järjestelmään,
että ympäristövaliokunta antaa täyden
tuen sille, että nämä asiat selvitetään.
(Ed. Halme: Miksei ed. Valpas ollut mukana?) Sitä taustaa
vasten me hallituspuolueiden valiokuntavastaavat pidimme palaverin.
Sitä taustaa vasten ed. Valpas, toivon, että ette
ole kauhean hämmästynyt. Varmasti hyvin ymmärrätte
ja tiedätte ne pelisäännöt,
jotka hallituspuolueilla tässä talossa on, ja
niitä on nyt tässä asiassa noudatettu.
Keskustelu päättyy.