Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteisiin, ja hallituksen ohjelmassa tavoitteena on, että Suomi saavuttaa 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuuden kehitysyhteistyömäärärahoissa vuonna 2010. Tämä tavoite on laajasti jaettu myös niiden puolueiden kesken, jotka eivät hallituksessa ole. (Ed. Soini: Paitsi meidän!) — Paitsi perussuomalaiset eivät tätä tavoitetta ole jakaneet. — Ensi vuoden budjetissa kehitysyhteistyömäärärahojen arvioidaan olevan 0,42 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli 0,7:ään on vielä matkaa.

Budjetin osalta on toteutettu hallituksen kehityspoliittista ohjelmaa. Myönteisinä asioina voidaan mainita se, että maa- ja aluekohtainen kehitysyhteistyö on nyt 59 prosenttia käytettävistä varoista, eli se on hyvin lähellä sinänsä sitä tavoitettaan tämä osuus. On myös hyvä asia, että tuki lisääntyy Suomen pitkäaikaisille yhteistyömaille, joista suurin osa on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nämä ovat kaikkein köyhimpiä maita, ja on järkevää nimenomaan olla kohdistamassa Suomen kuitenkin kohtuullisen rajallisia panostuksia nimenomaan näihin kaikkein köyhimpiin maihin.

Valtiovarainvaliokunta on myös tyytyväinen siihen, että talousarvioesitys kehitysyhteistyömäärärahojen osalta on parantunut ja nykyään tästä talousarvioesityksestä, budjettikirjasta, on luettavissa maa- ja aluekohtainen jakosuunnitelma. Tämä mielestämme ehdottomasti on kansanedustajien ja budjetin informatiivisuuden kannalta hyvä asia.

Ensi vuoden kehyspäätös tulee itse asiassa olemaan erittäin merkittävä päätös nimenomaan kehitysyhteistyömäärärahojen ja tämän 0,7 prosentin saavuttamisen osalta. Ensi vuoden kehyspäätöksessä tulevat näkymään suunnitelmat vuoteen 2010 asti. Valtiovarainvaliokunta on viime vuoden kehyksestä antamassaan mietinnössä pitänyt sitä välttämättömänä, että kehitysyhteistyörahoituksessa noudatetaan hallitusohjelmassa ja kehityspoliittisessa ohjelmassa vahvistettua linjaa.

Nykyisen kehyksen mukaan oltaisiin 0,48 prosentin bktl-osuudessa vuonna 2009. Tämä tarkoittaisi sitä, että vuodelle 2010 pitäisi tehdä 420 miljoonan korotus kehitysyhteistyömäärärahoissa, jos tämä 0,7 halutaan saavuttaa. Tämä määrärahan lisäys olisi hyvin iso. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että olisi ehdottoman tärkeää ja kehitysyhteistyön laadun kannalta parempi asia, että tätä määrärahaa kasvatettaisiin tasaisesti. Tämä tietenkin tulee vaatimaan joko sitä, että äänestetään vastalauseiden mukaisesti tässä salissa tänään, ja se tulee myös tietenkin vaatimaan toimenpiteitä seuraavalta hallitukselta.

Asiantuntijakuulemisessa tuli kyllä ilmi se asia, että Suomen kehitysyhteistyön nykyinen laatu ja ne toimintatavat, joilla toimimme, että meillä on näitä pitkäaikaisen yhteistyön maita ja että rahoitamme pitkäjänteisesti myös useita YK-järjestöjä, mahdollistavat kyllä sen, että aika suuriakin lisäyksiä voidaan tehdä kerralla. Meidän hallintomme ja rakenteemme ovat sinänsä valmiita niihin. Tämä on tietenkin myös hyvä asia tämän 0,7 prosentin tavoitteen kannalta.

Arvoisa puhemies! Tämä on ulkoministeriössä kaikkein suurin yksittäinen määräraha, ja vastalauseet liittyvät siihen, millä tavalla ja tahdilla tätä 0,7 prosenttia tavoitellaan. Niin kristillisdemokraattien, vihreiden kuin vasemmistoliiton vastalauseissa esitetään kussakin kehitysyhteistyömäärärahoihin suurempaa summaa, kuin mitä mietinnössä on hyväksytty.

Ulkoasiainvaliokunta omassa lausunnossaan on kiinnittänyt huomiota siviilikriisinhallinnan resursseihin ja siihen, että ne eivät tällä hetkellä ole riittävällä tasolla. Valiokunnan mietinnössä siviilikriisinhallinnan kysymyksiä on käsitelty sisäministeriön pääluokan kohdalla, ja myös siviilikriisinhallinnan rahoitukseen muutamissa vastalauseissa on puututtu.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun puheessani oikeastaan osaksi samaan asiaan kuin ed. Sinnemäki täällä. Hallitus on YK:n vuosituhatjulistuksen mukaisesti sitoutunut toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi ja köyhyydestä sekä nälänhädästä kärsivien määrän poistamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Tämä edellyttää aineellisia voimavaroja. Hallitus on sitoutunut sekä hallitusohjelmassa että kehityspoliittisessa ohjelmassa 0,7 prosentin bkt-osuuteen vuoteen 2010 mennessä — talouskehitys huomioon ottaen.

Ensi vuoden kehitysyhteistyömäärärahoihin on ehdotettu lisäystä noin 70 miljoonaa euroa. Tämä on myönteinen asia. Ehdotettu määräraha vastaa 0,42 prosentin tasoa ensi vuodelle ennustetusta bruttokansantuotteesta. Kehitysyhteistyömäärärahojen kehitys on edelleen riittämätöntä vuoden 2010 tavoitteita ajatellen. Suunnitelma ei valitettavasti vastaa tasaista ja pitkäjänteistä kehitystä. Oman huomionsa ansaitsee myös se seikka, että hallituksen sitoutuminen 0,7 prosentin bkt-osuuteen on ehdollinen: siihen on sitouduttu yleinen talouskehitys huomioon ottaen. Toivon, että kehitysyhteistyö mielletään moraalisesti niin merkittäväksi toimialaksi, että siihen kohdistuvat sitoumukset voitaisiin tehdä ilman kyseisiä ehtoja.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahojen lisäksi haluan tuoda esille ulkoasiainministeriön hallinnonalaan kuuluvan määrärahan, jolla on tuettu Steten toimintaa. Stetehän on Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi. Stete on kansanedustajien, tutkijoiden, kansalaisryhmien ja tiedotusvälineiden kohtaamispaikka, keskustelufoorumi. Toiminnan tarkoituksena on edistää myös turvallisuuspoliittista keskustelua ja tietoutta. Stete toimii keskustelufoorumina Suomen, Pohjolan ja Itämeren maiden alueen turvallisuutta koskevissa kysymyksissä, EU- ja raja-aluekysymyksissä.

Nyt tulevan vuoden budjetissa on vähennetty Steten rahoja 25 000 eurolla. Se on kohtalokasta Steten tulevan vuoden toiminnalle. Jätin asiasta talousarvioaloitteen ja toivoin, että valtiovarainvaliokunta olisi perehtynyt vielä syvemmin Steten toimintaan ja olisi nähnyt riittävät perusteet Steten määrärahan palauttamiseksi tämän vuoden tasolle. Toivon, että kun seuraavan vuoden budjettia pohditaan, niin tähän asiaan paneuduttaisiin entistä paremmin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Tulevaisuus ei ole sen epävarmempi kuin nykyisyys." Näin sanoi runoilija Walt Whitman. Kuitenkin pelkäämme usein tulevaisuutta luonnottoman paljon, sen sijaan että tässä hetkessä näkisimme paremman tulevaisuuden avaimet.

Yksi pelätty, tulevaisuuteen liittyvä mutta jo tätä päivää oleva asia on niin sanottu Kiina-ilmiö. Globalisaatio tai Kiina-ilmiö eivät kuitenkaan välttämättä ole kirosanoja. Ne ovat tätä päivää kuvaavaa todellisuutta, realismia, jonka edessä ei kannata työntää päätään pensaaseen. Siksipä käsittelen tässä puheenvuorossa hieman laajemmin Kiinaa ja Venäjää.

Arvoisa puhemies! EU:ssa ollaan aloittamassa uuden EU:n ja Kiinan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen neuvotteluja. Yhteistyön lähtökohtina tulee olla, oli kyse sitten taloudellisesta tai muunlaisesta yhteistyöstä, YK:n yleismaailmallisessa julistuksessa määritellyt demokratian periaatteet sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Neuvotteluissa on kiinnitettävä huomiota muun muassa kestävään kehitykseen ja hyvään hallintotapaan.

Pääministeri ja keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen puhui globalisaatiosta sen verran viisaita sanoja kampanjanavauspuheessaan, että lainaan häntä tässä: "Meillä on oltava etunoja globalisaatioon, meidän on puolustettava kanssakäymistä ja investointeja rajojen yli. Se tuo työtä myös Suomeen. Vain vahvistuvilla ja kansainvälistyvillä yrityksillä voidaan Suomessa ylläpitää työtä ja sen kautta hyvinvointipalvelujamme."

Arvoisa puhemies! Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Esimerkiksi itärajan ylittäminen riittää mainiosti. Jos Kiinan talous on viime vuosina kasvanut huimasti, ei lähinaapurimme Venäjäkään ole pahemmin kituuttanut. Sekä vaihtotase että valuuttavaranto ovat paisuneet viime vuosina hyvään tahtiin. Siinä, missä vuonna 2000 Venäjän valuuttavaranto tavoitteli 50:tä miljardia dollaria, on se tänä vuonna ylittänyt jo 150 miljardia dollaria. Varantoa tuskin tullaan ikuisesti kasvattamaan; sitä kannattaa investoida. Ulkomaanvelkaakaan ei maalla käytännössä enää juuri ole.

Ei voida sanoa, etteivätkö suomalaiset olisi käyttäneet hyväkseen Venäjän kasvavia markkinoita. Suomen Venäjän-vienti on kasvanut tasaisesti, ja tuoreiden tilastojen mukaan Venäjä onkin noussut Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi. Vienti on kuitenkin kasvanut niin uskollisesti Venäjän bruttokansantuotteen mukana, että suomalaisten suhteellinen osuus viennistä ei ole lisääntynyt. Tilaa niilläkin markkinoilla siis on.

Toivon, ettei maailman mittakaavassa erinomainen Venäjän-tuntemuksemme nykyisten sukupolvien myötä katoa. Tämän päivän 5 000 venäjän lukijaa on pieni määrä verrattuna 1970- ja 80-lukujen taitteen huippulukuihin. Tästä aiheestahan täällä eilen jo jonkun verran puhuttiin. Itä-Suomi-ohjelmaankin kirjattu tavoite Venäjä-yhteistyön edistämisestä muun muassa pk-yritysten Venäjän-kaupan aloituskynnystä madaltamalla on järkevä. Demokratiavajetta ja korruptiota niin Venäjältä kuin Kiinastakin löytyy, mutta tämänkin osa-alueen kehittämisessä parempaan suuntaan me voimme olla mukana.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston keväällä eduskunnalle annetussa globalisaatioselvityksessä todetaan, että kansainvälisissä maatalousneuvotteluissa on välttämätöntä löytää historiallinen kompromissi. Tämä kompromissi toisaalta vähitellen lopettaisi maatalousvientiä vääristäviä tukijärjestelmiä ja toisaalta mahdollistaisi perheviljelyyn perustuvan maataloustuotannon niin kehitysmaissa kuin kehittyneissäkin maissa.

Tässä yhtälössä on otettava huomioon köyhimpien maiden tarpeet ylläpitää maaseutuväestön kannalta keskeistä elintarviketuotantoa myös niissä oloissa, kun kauppaa vapautetaan. Ja painotan tässä nimenomaan köyhimpien maiden tarpeita. Pelkästään markkinoiden ehdoilla toimiva maataloustuotanto hyödyttäisi lähinnä muutaman suuren viejämaan teollisluonteisia tuottajia. Perheviljelmät kärsisivät niin meillä maapallon pohjoisosissa kuin etelässäkin.

Samoilla linjoilla globalisaatioselvityksen kanssa on maatalouspoliittinen selonteko, jossa korostetaan entistä selvemmin meihinkin vaikuttavaa globaalia toimintaympäristöä. Tätä selontekoa käsitellään kevääseen asti täällä eduskunnassakin. Toivottavasti jatkossa myös sosialidemokraatit löytävät yhteisen sävelen maatalouspolitiikasta puhuttaessa.

Arvoisa puhemies! Pelkällä hinnalla ei saa tuhota minkään maan oikeutta huolehtia omasta elintarviketurvastaan. Elintarvikkeiden erityisasema kansainvälisessä kaupassa onkin tunnustettava.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Maailma on turvaton paikka, ja se tarkoittaa, että turvaton lähes kauttaaltaan. Käynnissä onkin kova keskustelu ja myös kiistely siitä, miten turvallisuutta voidaan parantaa. Vahvasti pelkistäen voisi sanoa, että on kaksi erilaista leiriä tältä osin; näkemykset eroavat. On tämmöinen asevarustelun ja asevaraisen turvallisuuden parantamisen leiri — voisiko sanoa, että on jonkunlaista pyssyuskovaisten porukkaakin olemassa — joka lähtee siis siitä, tämä leiri, että lisätään asevarustelua, kehitetään vielä kovempia joukkoja ja siten ollaan vielä paremmin varustautuneita koviin iskuihin. Näin siitäkin huolimatta, että tämä tie on käyty loppuun ainakin minun mielestäni, sillä planeetallamme käytetään asevarustelurahaa nyt jo 1 000 miljardia dollaria vuodessa, mieletön summa, jättiläismäinen, valtava summa, ja turvallisuus on vain kuitenkin huonontunut. Tästä summasta USA käyttää lähes puolet, mutta melkoinen asevarustelija se on tämä Eurooppakin. Täällä EU-maat käyttävät yhteensä lähes 200 miljardia dollaria vuodessa asejärjestelmiin ja asevarusteluun, siis sotilasmenoihin, eikä turvallisuus ole kuitenkaan tämän kummoisempi.

Se toinen leiri, johon vasemmisto perinteisesti kuuluu, lähtee kokonaan toisesta konseptista, siitä, että pitää ruveta poistamaan turvattomuuden perussyytä, köyhyyttä, kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, tästä maailmasta. Se on kokonaan toinen tie. Ei se tietenkään tarkoita, että ollaan putipuhtaasti vain sitä mieltä, pitää ne toisetkin järjestelmät olla, mutta missä pääpaino, siitä se vääntö nyt vahvasti käy. Me olemme varmoja, että vain tälle tielle päättäväinen suuntautuminen tuo paremman ja samalla myös turvallisemman maailman. Tällä asevaraisen tien jatkamisella ei mitään korjausta tule. Päinvastoin, sinne menevät ne resurssit sotilaisiin, asejärjestelmiin, joita tarvittaisiin köyhyyden poistamiseen. Resursseja on kuitenkin jaettavana tietty määrä, ja jos ja kun on sinne asevoimiin rahaa pantu järjettömän paljon maapallon mitassa, niin totta kai se on pois jostakin muualta.

Tämmöinen kahden leirin olemassaolo tuntuu tietyllä tavalla tässäkin maassa. Kyllä se sitten niin on. Tietenkin meillä on vahva rauhantahtoinen perinne, joka leimaa meidän kaikkien toimintaa, mutta kyllä painotuksissa selviä eroja meidänkin maassamme ja meidän politiikassamme on. Tältä osin sanoisin, että kyllähän esimerkiksi se suuri innokkuus, joka joillakin on poistaa YK:n mandaatti meidän sotilaallisesta kriisinhallintalaistamme, tiettyä asennetta kuvaa, että pitää päästä liikkeelle asevoimin. Siellä takana on semmoista uskoa ja käsitystä, että kyllä se sitä kautta selviää se kriisi, missä milloinkin on. YK:n ohittaminen kuitenkin heikentää YK:ta, joka on kuitenkin ainoa toivo koko maailman mitassa, kun ajatellaan sitä, miten maailma paremmaksi ja turvallisemmaksi saadaan. Jos sitä jossakin heikennetään, niin sehän heikkenee sitten sitä myöten. Ei kukaan voi olla osaton tai vailla vastuuta YK:n asemasta puhuttaessa, ei Suomikaan. Tässä mielessä pidän valitettavana sitä suuntaa, joka on olemassa, eli että Suomikin, joka hyvin vahvasti on YK:ta ollut vahvistamassa, voimiensa mukaan tietenkin, nyt lähtisi toiselle tielle. Kyllähän meillä on niitäkin voimia, ei kovin mittavasti, mutta on kuitenkin, jotka haluaisivat viedä Suomen myös Natoon. Tämähän kuvaa sitä samaa uskoa, että asevaraisesti toimien ja koviin sotilasjärjestelmiin liittyen Suomi olisi tekemässä jotain myönteistä ratkaisua ihan turvallisuuden laajastakin näkökulmasta.

Suomessa on sitten toistakin ajattelua, ja se pelkistyy sitten nyt kyllä hyvin vahvasti tähän kehitysapukysymykseen. Onhan meillä kaikilla yhteinen hyvä tavoite, 0,7 prosenttia, joka on YK:n antama maille, mutta etanavauhtia siihen mennään. Nyt kaikki tässä salissa tietävät, että niillä lisäyksillä, joita nyt budjetissakin on ja jotka leimaavat myöskin kehyksiä, ei tulla saavuttamaan tätä YK:n asettamaa tavoitetta kehitysavun osalta. Eli puhutaan kyllä kauniita, mutta käytännössä riittävät toimet jäävät suorittamatta. Näin Suomi menettää myös asemaansa tämmöisenä toisenlaisena maana, joka satsaa vahvasti kehitysapuun, maailman parantamiseen, maailman turvallisuuden lisäämiseen sitä kautta, että köyhyys poistetaan. Tämä on hyvin valitettavaa.

Vasemmistoliitto esittääkin tässä budjetin käsittelyssä, että kehitysapurahoja lisätään niin, että tähän 0,7 prosentin linjaan päästään myös tässä tosikäytännössä. Se edellyttää meidän mielestämme nyt ensi vuoden budjettiin jo 50 miljoonan euron lisäystä siihen, mitä hallitus esittää. Eli kyllä nämä suuntaukset näkyvät tämmöisinä raharatkaisuina nyt sitten ihan lopussa, ja toivon mukaan viimeistään sitten vaalien jälkeen vahvistuu se suuntaus, että kehitysapua lähdetään merkittävästi lisäämään ja ollaan muilla niin sanotun turvallisuuden suunnilla sitten pidättyväisempiä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kehitysavusta tässä on jo puhuttu, ja haluan todeta vain sen, että jos tällä hallituksen linjalla edetään, niin se edellyttää todella suuria satsauksia seuraavalta hallitukselta, tämän hallituskauden ulkopuolelta. Näyttää olevan, että tämän hallituksen tapana on se, että — samoin kuin kunta-asiassa — jätetään laskut seuraavalle hallitukselle. Jos halutaan tasaisesti kehittää kehitysapua niin, että saavutetaan se 0,7 prosenttia vuonna 2010 viimeistään, niin kyllä nyt täytyisi huomattavasti enemmän lisätä rahaa. Kuten ed. Tennilä totesi, vasemmistoliitto tulee esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä 50 miljoonan euron lisäystä hallituksen esitykseen kehitysapumäärärahoihin, ja sitä kautta me sitten saavuttaisimme myöskin sen pohjoismaisen tason, missä muut Pohjoismaat ovat olleet jo osittain aika kauankin.

Herra puhemies! Suomessa keskustellaan myöskin ja eduskunnassa keskustellaan parasta aikaa EU:n perustuslaista, jonka Ranskan ja Hollannin kansanäänestys hylkäsivät. Suomessa tämä EU-keskustelu on hyvin kritiikitöntä. Media ei juurikaan aseta kyseenalaiseksi suomalaisten saavutuksia, menestyksiä, EU:ssa. Tässä tulee mieleen ensimmäisenä se, että kun silloinen pääministeri Lipponen joku vuosi sitten ennen eduskuntavaaleja kertoi elintarvikeviraston saamisesta Suomeen, se elintarvikevirasto jäi kyllä saamatta. Nyt ollaan toiveikkaita, että Suomeen tulisi tämä kemikaalivirasto. En tiedä, kuinka sen loppujen lopuksi käy ja minkä laajuisena se tulee. Ministeri Pekkarinenhan mainosti sitä paljon laajempana, mitä alun perin on suunniteltu. No, aika näyttää, miten tulee tapahtumaan. Yleensäkin EU-asioissa puhutaan jatkuvasti, että Suomi on saavuttanut sellaisen ja sellaisen voiton, olemme saavuttaneet torjuntavoiton tai muuten voiton jatkuvasti. Viimeinen tämmöinen voitto oli se, että EU:n sokerisopimus, jota markkinoidaan meille suurena voittona, merkitsee sitä, että toinen sokeritehdas Suomessa suljetaan ja suomalaiset veronmaksajat joutuvat yhä enemmän maksamaan tukea sokerinviljelijöille omista verovaroistaan. En tiedä, kuinka kauan tämmöinen kritiikitön suhtautuminen näihin voittoihin Suomen mediassa tulee jatkumaan.

Tässä hallituksen esityksessä tältä kriittiseltä EU-tiedotukselta, joka on Suomessa hyvin vähäistä, tältäkin vähäiseltä kriittiseltä EU-tiedotukselta elikkä Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskukselta vähennetään määrärahoja. Mielestäni olisi jo yksistään tämän perustuslakikeskustelun ja käsittelyn johdosta ollut tarpeellista, että kriittistä EU-tiedotusta olisi vahvistettu tai ainakin se olisi säilyttänyt ne aikaisemmat määrärahansa, mitkä sillä oli. Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään tähän lisämäärärahaa, jotta myöskin toisenlainen näkökulma tulisi näkyviin eikä vain pelkästään tämä valtamedian antama näkökulma, kuinka hyvin meillä EU:ssa menee. Uhkanahan on lisäksi se, että Suomen jäsenmaksut Euroopan unioniin tulevat moninkertaistumaan, kun tämä uusi EU:n menokehys saadaan syntymään, jos se syntyy, ja kyllä se joskus tietenkin syntyy.

Näin ollen tämän momentin, jolta tuetaan järjestöjä ulkoministeriön pääluokassa, olisi tullut kyllä mielestäni saada toisenlainen muoto. Elikkä siellä olisi pitänyt vähintäänkin se summa, mikä oli aikaisemmin, säilyttää eikä vähentää, kuten nyt, mieluummin lisätä, jotta olisi voitu kriittistä ja monipuolisempaa EU-tiedotusta Suomessa harjoittaa.

Lisäksi ulkoministeriön pääluokassa esitetään yli 3 miljoonan euron määrärahaa EU:n taistelujoukkojen kouluttamiseen elikkä tämän EU:n palkka-armeijan kouluttamiseen, enkä minä pidä sitä oikeana. Kuten jo ed. Tennilä totesi, meidän tulisi suunnata entistä enemmän näihin rauhanomaisiin toimiin, kehitysapuun ja siviilikriisinhallintaan, mieluummin kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan aloitetulla linjalla, elikkä muutama näkökohta tähän kehitysyhteistyömääräraha-asiaan.

Täällä on jo kiinnitetty aivan oikein huomiota siihen, että nyt tarjotaan tähän tarkoitukseen 0,42 prosenttia bruttokansantuotteesta ja sitten vuonna 2010 pitäisi päästä siihen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaa sitä, että joka ikinen vuosi 0,07 prosenttiyksikköä hyppäystä. Siihen kun laitetaan sitten, että kantaluku muuttuu elikkä bkt toivottavasti nyt järkevällä tavalla nousee, niin tietysti absoluuttisina miljoonamäärinä se on aika reipasta. (Ed. Kuoppa: Yli 400 miljoonaa!) — Näin juuri, ed. Kuoppa, hyvin on laskettu laskutehtävät kotitehtävänä. — Tämä tarkoittaa vaan sitä, että tähän asiaan pitää tässä katsannossa kiinnittää erinomaisen vakavaa huomiota.

Mutta, arvoisa puhemies, se on vain mitalin toinen puoli. Toinen puoli on se, millä tavalla nämä varallisuudet käytetään kehitysmaitten ja kehittyvienkin, eräissä tapauksissa, maitten hyväksi. Tässä suhteessahan meillä edustajilla on mahdollisuus kehitysyhteistyökertomuksen tiimoilta vuosittain seurata kehitystä, millä tavalla varallisuudet on käytetty, ja niin kuin kaikki valistuneet kansanedustajat hyvin tietävät, monen Afrikan maankin osalta tämä kertomus on kyllä aika tylyä luettavaa. Se on niin lyhyttä, että ei oikein tiedä, mitenkä siihen pitäisi suhtautua. Se on kuvausta siitä, mikä on hiv-tilanne, mikä on aidsin leviämistilanne kussakin maassa, kuinka suuri osa kansasta on tällä hetkellä tässä suhteessa ongelmissa, ja edelleen kerrotaan köyhyydestä, kurjuudesta, lapsikuolleisuudesta jnp. ja sitten toiselta puolen kerrotaan, mitä nyt on yritetty tehdä.

Arvoisa puhemies! Kun olen näitä vuosi toisensa jälkeen lukenut, niin minulle on tullut semmoinen ajatus, että kaikki ne toimenpiteet, joihinka näitä varallisuuksia tästä eteenpäin käytetään, tulisi projisoida sellaiseen simulaatiomalliin, joka toimii sellaisissa olosuhteissa, että bensiiniä ja dieselöljyä ei ole käytettävissä yhtään ainutta litraa. Elikkä pitäisi katsoa, onko se sillä tavalla kestävä tämä malli, jota tarjotaan näihin kohteisiin, että ylipäätään tulevaisuutta on olemassa. Kehitysmaita koskee aivan täsmälleen sama asia kuin Suomea koskee, elikkä että energiatalous on aivan ratkaisevassa roolissa. Tämä on niissä maissa, niin kuin Suomessakin, maankäyttökysymys, puhtaasti maankäyttökysymys, ja sen ratkaisu on täsmälleen samalla tavalla maankäyttökysymys kuin jatkossa Suomessakin on. Kaikki uusiutumattomiin energiavaroihin perustuvat järjestelmät, niille on lopetuksen päivämäärä jo ilmoitettu, joka ikiselle, ja se asia on äärimmäisen tyly. Tämän takia pitäisi nyt kerta kaikkiaan jonkun kehitysyhteistyöministerin ottaa tämä asia vakavasti.

Ministeri Paula Lehtomäki sanoi vuosi sitten tässä samassa pääluokkakeskustelussa, että tämäpä täytyy ottaa vakavasti. Mutta sikäli kuin minä olen nyt kuullut, niin hän harkitsee edelleen sitä, missähän vaiheessa se ruvettaisiin käytännön tasolla ottamaan vakavasti. Mutta se pitäisi ottaa vakavasti jo sen takia, että tämän kuluneen vuoden aikana, sen vuoden, jota lähdettiin laskemaan vastaavasta pääluokkakeskustelusta vuosi sitten, on tapahtunut sitä, että kaikki meidänkin avustuskohdemaamme eivät ole pystyneet bensalaskujaan maksamaan. No, eihän sellaisella järjestelmällä kerta kaikkiaan ole tulevaisuutta. Se on niitä perimmäisiä asioita, jonka pitää tulla kuntoon, ja sitten satsataan siihen täysin rinnoin. Silloin ollaan oikealla tiellä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minunkin puheenvuoroni koskee kehitysyhteistyötä ja määrärahojen riittävyyttä siihen.

Meidän kristillisdemokraattien vastalauseessa olemme esittämässä tähän kehitysyhteistyömääräraha-kohtaan lisää. Perustelut ovat samat, mitkä täällä ovat jo tulleet esille, että se tahti, millä tässä nyt hallituksen esityksenä edetään, ei ole riittävä, kun nimenomaan jäädään vuosittain jälkeen siitä, mikä tavoitteeksi on asetettu esimerkiksi Holkerin työryhmän esityksessä.

Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan yhteiskunnallisena tavoitteena on edelleen vaikuttaa äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen. Tämähän on ihan peruslähtökohta, joka pitäisi myös toteuttaa, jos ajatellaan ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti ja myös keskeistä asiaa, tasa-arvon edistämistä maailmanlaajuisesti eri ryhmien, eri kansojen kesken. Tästä kehitysyhteistyöstä on myös tärkeä täällä eduskunnassa puhua, koska tiedämme, että suomalaiset kansalaiset, suuri osa meidän äänestäjistämme, ovat mielipidetutkimuksissa osoittaneet sen, että he mielellään näkisivät tämän summan olevan suuremman eli vain 22 prosenttia pitää nykyistä riittävänä. Siis se, että tätä nostettaisiin, on meidän suomalaisten, voi sanoa, suuren osan yhteinen tahto ja nimenomaan, että sitä nostettaisiin vahvemmin kuin nyt hallituksen esityksessä on.

Tiedämme myös, että köyhyyden poistamisella ei ole pelkästään siihen yksittäisen ihmisen tilanteeseen, inhimilliseen tasoon ja ihmisen oikeuksiin, vaikutusta. Se on tietysti erittäin tärkeätä, että jokaisella yksittäisellä ihmisellä on ihmisarvo ja ihmisoikeudet, mutta vaikutukset näkyvät koko maailman turvallisuudessa. Mitä enemmän meillä on tasa-arvoa ja sitä, että ihmiset voivat kokea, että he saavat yhteiskunnalta sitä tukea, mitä he tarvitsevat elämiseensä, sitä vähemmän myöskin ehkä on sitä väkivaltaa ja pahoinvointia, mikä maailmanlaajuisesti näkyy ja esiintyy.

Arvoisa herra puhemies! Suomen hallitus on myös sitoutunut hallitusohjelmassaan ja viime vuonna hyväksymässään kehityspoliittisessa ohjelmassa mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin bktl-tasolle vuonna 2010. Näinhän jo Pohjoismaissa on tapahtunut, ja sen vuoksi, jos ajattelemme tätä meidän pohjoismaalaisuuttamme, tämän tavoitteen tulisi olla selkeä näky meidän edessämme.

Jotta Suomi etenisi uskottavasti tavoitteensa saavuttamiseksi, hallituksen olisi tullut mielestäni noudattaa tätä Holkerin selvitysryhmän vuonna 2003 asettamaa aikataulua, jonka mukaan kehitysapu nousisi tasaisesti saavuttaen 0,55 prosentin tason vuonna 2007 ja 0,7 prosentin tason 2010. Hallitus esittää nyt siis kehitysyhteistyövarojen nostamista ensi vuonna 0,42 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja kokonaismääräraha on 670,8 miljoonaa euroa.

Kuluneena vuonna kehitysavun osuus on arviolta 0,39 prosenttia bkt:stä. Jotta määrärahan nosto tapahtuisi tasaisesti vuoden 2010 tavoitetta kohden, osuuden tulisi nyt tulevana vuonna olla vähintään se 0,45 prosenttia, ja tämä on meidän kristillisdemokraattien vastalauseessa se taso, mitä edellytämme tulevan vuoden prosenttiluvuksi, eli 0,45. Se summa, mikä täällä on, minimissään se varmasti on noin 50 miljoonan euron luokkaa. Täällä on kyllä joissain ollut suurempiakin, ja mielellään näkisi, että tämä luku olisi suurempi kuin 50 miljoonaa euroa, mutta näin nyt tässä meidän vastalauseessamme on tämä summa. Nimenomaan näemme, että tällä Suomi osoittaisi olevansa sitoutunut paitsi hallitusohjelmaan myös tähän kehitysyhteistyöpolitiikassa esittämäänsä kestävään kehitykseen.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! On varmaan jotenkin symbolista, että me olemme keskustelemassa tänä päivänä ja tällä hetkellä ulkoasiainministeriön pääluokasta, kun ministeri Tuomioja on juhlistamassa Finlandia-talolla Suomen 50-vuotista YK-jäsenyyttä, joka sinällään on erittäin ymmärrettävä syy, minkä takia hän ei ole nyt osallistumassa tähän keskusteluun. Mutta YK ja Suomen rooli YK:ssa on asia, joka vääjäämättä tulee meidän ulkopolitiikkamme ja ulkoasiainministeriön toiminnan suhteen keskeiseen rooliin. Täällä ovat useat kansanedustajat käyttäneet ansiokkaita puheenvuoroja pohtien muun muassa meidän sitoumuksiamme kehitysyhteistyömäärärahan osalta, enkä halua toistaa niitä tavoitteita, mutta haluan sen sijaan nostaa esille kaksi ehkä vähemmän mainittua asiakohtaa.

Toinen on ristiriita hallitusohjelman toteutumisen ja Suomen hallituksen Euroopan unionin jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöministerien kokouksessa hyväksymien tavoitteiden kanssa. En ole saanut tämän vaalikauden aikana selvää vastausta hallitukselta siihen, kumpi on se ohjaava periaate ja kumpi on se tavoite, jota todellisuudessa pyritään toteuttamaan, se, mitä unionin jäsenvaltiot ovat päättäneet omalta osaltaan pyrkiä tälle alemmalle tasolle, jonka Suomen hallitus näillä näkymin kykenee saavuttamaan, vai kuinka.

Toinen on sitten todellakin tämä tavoite 0,7 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatason saavuttamisesta. Käytäntö mielestäni näyttää toimivan toisin kuin itse hallitusohjelman sisältö ja kirjaus. Mielestäni olisi kohtuullista, kuten ed. Pulliainen täällä omalta osaltaan kommentoi, että saisimme myös selkeän vastauksen kehitysyhteistyöministeriltä sitten niistä tavoitteista, koska jokainen meistä kykenee näkemään näillä luvuilla, että vuodessa tapahtuva hyppäys kehitysyhteistyömäärärahojen suhteen, siten että olisimme 0,7 prosentin tasossa, on käytännössä mahdoton toteuttaa. Toivoisin, että myös tämän tavoitteen asettelun osalta hallitukselta saisi selkeitä, avoimia vastauksia siitä. Pidän suuntaa hyvänä ja kaikin puolin kannatettavana, ja me olemme lähestymässä kuitenkin niitä keskeisiä tavoitteita, mitä omalta osaltamme olemme tehneet, mutta meidän viiteryhmässämme olevissa maissa tilanne on myös paljon parempi. Suomi on onneksi osallistunut aktiivisesti, tukenut uusien EU-jäsenvaltioiden kykyä ja rakennetta toimia kehitysyhteistyön puitteissa, ja tämä onkin ehkä uusi lisäsisältö tai avaus, jossa meillä on annettavana entistä enemmän ja joka voisi olla meidän politiikkamme yksi keskeisiä uusia sisältöjä ja toimintakohteita.

Se, mikä valiokunnan mietinnössä tulee mielestäni hieman vähemmän esille ja mikä on tullut esille käytännön toiminnassa ja keskusteltuani useiden suomalaisten kehitysyhteistyötä tekevien henkilöiden kanssa, on tavoite kohdistaa, keskittää suomalaista kehitysapua merkittävässä määrin vain kahdeksaan kohdemaahan, jotka on arvioitu ja joiden puitteissa on sitten tehty varmastikin perusteltu ratkaisu. Ja kuten todettu, jo lähes 60 prosenttia tästä avusta tulee nyt kohdistumaan näihin maihin.

Se, mikä on tullut esille, on kuitenkin se, että tämän kohdistamisen toinen puoli, niin kuin yleensä kaikilla asioilla on olemassa, on jäänyt meillä vähemmälle huomiolle. Suomi on osallistunut ja Suomi on saanut hyvää mainetta osallistumalla Yhdistyneiden kansakuntien eri ohjelmien toteuttamiseen, sen eri organisaatioiden, sen eri alajärjestöjen toimintaan. Nyt tämän kohdistamisen ja keskittämisen seurauksena pienemmätkin summat, mitä olemme yleensä antaneet hyviin tarkoituksiin, on jouduttu karsimaan ja vähentämään ja tästä on tullut vääjäämättä myös negatiivista palautetta Suomen osallistumiselle. Mielestäni olisi perusteltua, ja toivon, että eduskunta myös omalta osaltaan viimeistään ensi vuoden budjetin käsittelyä aloittaessaan pohtisi ja kävisi rakentavan keskustelun siitä, mikä on tämän kohdistamisen ja keskittämisen kokonaismäärä ja olisiko meidän syytä jatkossa pyrkiä siihen, että tietty summa varattaisiin myös tiettyihin projektihankkeisiin, tiettyjen yksittäisten järjestöjen käyttöön erityistarpeiden mukaisesti, kuten olemme havainneet tämän kaltaisia. Esimerkiksi äkillisten luonnonkatastrofien aiheuttamia tarpeita on olemassa, ja Suomen osallistuminen niihin on välttämätöntä ja tarpeellista.

Ehkä joku havaitsi lehdistössä hiljattain pienen skandaalin, jossa, sanottakoon ääneen, Ruotsin edustaja oli sitä mieltä, että Suomi ei ole osallistumassa laisinkaan Kashmirin alueen maanjäristystuhojen torjumiseen, koska meillä ei ollut siihen käytettävää suoraa kohdennettavaa määrärahaa. Rahaa käytettiin Suomen Punaisen Ristin kautta, mutta ei suoraan tälle alueelle tehtävänä EU-jäsenvaltion sitoumuksena. Tämän kaltaisia väärinkäsityksiä syntyy helposti, jos meillä ei ole olemassa mahdollisuutta tarttua erityisongelmiin joustavasti ja tietyn perusrahoituksen puitteissa.

Toinen kysymys, arvoisa herra puhemies, johon tässä keskustelussa ulkoasiainministeriön osalta ei ole oikeastaan tartuttu laisinkaan, koskee siviilikriisinhallintaa, kriisinhallintaa, joka on ja mielestäni nauttii hyvin suurta kannatusta ja tukea eduskunnassa ja joka on ollut eri valiokunnissa, ennen kaikkea ulkoasiainvaliokunnassa, hyvin laajan ja perusteellisen keskustelun kohteena ja jonka hallitus on linjannut olevan myös yksi meidän tulevan EU-puheenjohtajuuskautemme keskeisiä prioriteetteja.

Hallitus on myös ilmoittanut ihan hiljattain, että Suomen tavoitteena on olla mukana yhtenä niistä neljästä valtiosta, jotka osallistuvat ja jotka järjestävät kyvyn toimia myös siviilikriisinhallinnan nopean toiminnan joukkojen osalta. Suomen lisäksi tässä joukossa ovat mukana myös Ruotsi, Tanska ja Saksa. Meille on hahmoteltu hyvinkin kunnianhimoista roolia tässä. Jopa neljännes, 25 prosenttia, näistä siviilikriisinhallinnan nopean toiminnan joukoista täytyisi tulla Suomesta. Määrältään tämä tarkoittaa ehkä 20 tai 30:tä toimijaa. Kaikki nämä tavoitteet on mielestäni hyviä, kannatettavia. Ainoa ongelma on se, että hallitus ei ole varannut eikä ole kyennyt sopimaan eurostakaan tai sentistäkään näiden joukkojen käyttöön ottamista varten eikä myöskään ole varannut erillistä määrärahaa niiden kouluttamista varten. Tämä ristiriita vaatii ratkaisua.

Ulkoasiainvaliokunta on lausunnossaan todennut tämän, valtiovarainvaliokunta on tästä keskustellut, mutta valitettavasti ratkaisua näiden joukkojen, nopean toiminnan siviilikriisinhallintajoukkojen, rahoittamista ja kouluttamista varten ei ole olemassa. Tavoitteena oli, ja mielestäni tavoitteena edelleenkin pitää olla se, että me voisimme päästä vastaavan kaltaiseen tilanteeseen kuin Ruotsissa, jossa on olemassa tämän kaltainen koulutuskeskus. Meillä keskus on nimellisesti perustettu; se toimii Kuopiossa pelastusopiston yhteydessä. Ensimmäiset kansainväliset tarkkailijat on koulutettu suomalaisten toimesta. Siihen on annettu ulkoasiainministeriöltä erillinen, ainutkertainen määräraha, kuten tässä määrärahakirjauksessa erikseen todetaan, mutta pysyvää rahoituspohjaa tälle toiminnalle ei ole olemassa. Käytännössä tilanne on se, että siellä on olemassa yksi koulutuskoordinaattori, mutta ei yhtään muuta henkilöä. Rahaa ei ole oppimateriaaliin, ei koulutusmateriaaliin, ei tutkimukseen, ei välinekehitykseen eikä muuhunkaan.

Jos me aidosti aiomme toteuttaa ne velvoitteemme myös tältä osin EU:ssa, niin kuin mielestäni meidän pitäisi tehdä, tämä rahoitus on välttämättä löydettävä jollakin tavalla, joko tämän budjetin yhteydessä tai viimeistään sitten ensi vuoden ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, jotta me aidosti voimme vastata niihin sitoumuksiin, mitä myös tältä osin olemme itsellemme ottaneet.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilén otti esiin tärkeän kysymyksen siviilikriisinhallinnasta. Esittelypuheenvuorossani mainitsinkin, että ulkoasiainvaliokunta oli kiinnittänyt huomiota siviilikriisinhallinnan rahoituksen riittämättömyyteen. Siinä yhteydessä totesin, että valiokunnan mietinnössä muutamia asioita siviilikriisinhallinnasta ja myös tästä rahoituksesta todetaan sisäministeriön pääluokan kohdalla ja että muun muassa vihreällä eduskuntaryhmällä ja myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on siviilikriisinhallinnan menojen lisäämistä koskevat aloitteet, joista pääsemme äänestämään.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavan totta se, että siviilikriisinhallinnan osalta meillä on olemassa ministeriökohtaista kissanhännänvetoa ja kilpailua siinä. Ulkoasiainministeriö katsoo, että sille itsellensä ei kuulu pitkäjänteinen koulutustoiminta ja sen perusrahoittaminen. Sisäasiainministeriö on omalta osaltaan valmis sen ottamaan, mutta sillä ei ole resursseja käytettävänä siihen. Oli tilanne miten tahansa, mielestäni tärkeintä on se, että ratkaisu kokonaisrahoituksen osalta tulee löytymään, koska nyt valitettavasti tässä budjetissa ei myöskään sisäasiainministeriön osalta ole olemassa näitä riittäviä rahoituksia. Nyt tärkeintä on se, että me kykenemme vastaamaan siihen velvoitteeseen, mikä meillä on.

Meillä on hyvä esimerkki jo tällä hetkellä. Suomi on tällä hetkellä suurin yksittäinen kontribuoija Acehin kriisin ratkaisemisessa. Se osoittaa, että meidän osaamistamme tarvitaan. Meillä on olemassa pätevää henkilökuntaa siihen, mutta tämä henkilökunta pitää kouluttaa. Me voimme tarjota koulutusta myös muille jäsenvaltioille. Nyt sitä ei voida tehdä, vaikka sitoumukset ovat toisenlaisia.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala täällä jo mainitsikin tästä Holkerin työryhmästä, Katala-työryhmästä, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että kehitysavun laadun ja tason tulee olla suhteutettu oikein. Toivon, että se linjaus saa tuulta siipiensä alle niin, että se toteutuu, koska paljon ryhtiliikettä on löytynyt tässä kehityspolitiikan terävöitymisessä ja parantumisessa, ja se on ilo nähdä.

Toivoisi tietenkin, että enemmän vielä Suomi kiinnittäisi huomiota malarian hoitoon, koska malarian hoito on valtavan edullista siihen nähden, miten paljon siitä tulee apua niillä alueilla eläville äideille ja lapsille, koska tämä on osa millennium-tavoitteita. Malarian ehkäisyllä voidaan vähentää äitien kuolleisuutta ja lapsikuolleisuutta edullisesti ja tehokkaasti, kustannustehokkaasti. Toivon, että se saa myös asianmukaisen huomion, kun kehitysapua kehitetään.

Suomihan on ihan kiitettävästi osallistunut vaihtoehtoisen energian kehittämiseen ja esiintuomiseen maailman foorumeilla. Siitä kiitos hallitukselle. Se myös edistää Suomen vientiä ja tuo tänne työpaikkoja ja kohentaa meidän talouttamme. Asia, kuten tiedätte, on niin, että energiaa tarvitaan, jos aiotaan taloutta kehittää ja elintasoa nostaa, ja näissä kehitysmaissa monestikin voidaan käyttää vaihtoehtoisia energiamuotoja hyväksi.

En voi olla mainitsematta, että on hyvä, että ed. Vilén totesi, että ministeri Tuomioja on työtehtävissä, koska on YK:n juhlavuosi myös Suomen osalta. Suomihan on rauhanturvaamisen pieni jättiläinen. Näin ei tule sitä vaikutelmaa, että syyllistetään poissa olevia henkilöitä. Kyllä he töissä ovat, vaikka eivät ole paikalla.

Budjettikirjan sivulla 77 lukee, että ulkoministeriön hallinnonalalle kuuluu Euroopan unionin laajentaminen ja kehittäminen, kansainvälinen vakaus, turvallisuus ja hyvinvointi sekä globalisaation hallinnan kehittäminen.

Olen ymmärtänyt, että hallitusohjelmassa hallitus tukee YK:n keskeistä asemaa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien edistämisessä samoin kuin Euroopan neuvostossa ja Etyjissä tehtävää työtä. Lisäksi hallitus pitää käsittääkseni tärkeänä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista kaikkia jäsenmaita yhdistävien arvojen ja periaatteiden pohjalta. Siksi ihmettelenkin, miksi ei kuulu ainoatakaan kannanottoa sveitsiläisen senaattorin kannanottoon, kun hän on tiedotustilaisuudessa kertonut, että hänen tietääkseen esimerkiksi CIA:n vankeja kuljettaneiden lentokoneiden on arveltu käyneen myös useiden Euroopan maiden lentokentillä, mukaan lukien Suomessa. Miten Suomen hallitus suhtautuu tähän, ja miten aiotaan reagoida, jotta tällaista toimintaa ei ole Euroopan unionin alueella eikä Suomen rajojen sisäpuolella?

Ulkoasiainministeriön hallinnonalan budjetin kasvu on ollut maltillinen verrattuna muihin pääluokkiin, joita on käsitelty tänään. Pääluokassa 21 kasvu oli 7 prosenttia, toisena tulee 8 prosentilla ulkoministeriön hallinnonala, jota käsittelemme nyt, ja seuraavaksi eniten kasvua oli tasavallan presidentin pääluokassa, jossa menot ovat lisääntyneet 35 prosenttia, ja valtioneuvoston pääluokassa, jossa menot ovat lisääntyneet viime vuoteen nähden tämän budjetin mukaan 48 prosenttia.

Toivon, että myös Suomessa kiinnitetään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan huomiota enemmän niin, että tällaiset väitteet pystytään selvittämään perusteellisesti, onko Suomessa ollut näitä laittomia lentoja, kun näistä jatkuvasti informoidaan ja puhutaan, ja siihen, miten Suomi aikoo Euroopan unionissa menetellä, jotta toimimme linjakkaasti meidän historiaamme nähden niin, että emme salli tällaista toimintaa Euroopan unionin alueella. Toivon toimenpiteitä hallitukselta asian suhteen varsinkin, kun budjettikirjan mukaisesti käsittelemme ulkoasiainministeriön pääluokkaa ja valtioneuvosto ulkoasiainvaliokunnan kanssa eduskunnan tuella hoitaa ulkopolitiikkaa.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat aika vauhdilla, vaikka tuossa ihan tavoiteurassa ei ollakaan, ja entistä suurempaa huomiota pitää kohdentaa näiden varojen avulla saataviin tuloksiin. Ulkoasiainhallinnossa on nyt tehty sitä koskevia selvityksiä, mutta jatkotyö on selvästi tarpeen. Erityisesti, kun avattiin suora budjettitukimahdollisuus, eräissä maailman korruptoituneimmissa valtioissa tarvitaan olennaisesti tarkempaa seurantaa siitä, että kehitysyhteistyövarat menevät siihen tarkoitukseen, siihen loppukäyttöön, johon ne on tarkoitettukin.

Suomen osalta ei vielä isoja epäselvyyksiä ole paljastunut, mutta asema maailman vähiten korruptoituneiden valtioiden joukossa edellyttää, että jatkossa vielä tiiviimmin kytketään näissä kohdemaissa kehitysyhteistyövarojen käyttö oikeusvaltion rakentamiseen, lailliseen menoon, demokratian ja kansalaisoikeuksien kohentamiseen. Tässä suhteessa kuluneina vuosina on jäänyt valitettavan paljon toivomisen varaa. Ohjelmalinjauksissa on tähän kyllä kiinnitetty huomiota, mutta käytännön toimissa ei vielä läheskään riittävästi.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Halusin myös tuoda julki, että on hyvin myönteistä se, että bruttokansantulomme on kehittynyt niin hyvin, että meillä on lisäystä lähes 71 miljoonaa euroa kehitysyhteistyömäärärahoihin, joka on todella merkittävä summa lisäyksenä ihan mille tahansa hallinnonalalle. Aivan samoin kuin ed. Koskinen toi esille, todella tärkeää on vaikutusten arviointi ja oikea kohde näissä kehitysyhteistyömäärärahoissa. Sillä tavalla niillä rahoilla saadaan se paras mahdollinen tulos aikaan.

Lisäksi toivoisin, että yhä enemmän otettaisiin mukaan myös se vaikutus, mikä on, kun Suomi osallistuu todella nykyistä enemmän tulevaisuudessa siviilikriisinhallintaan ja myös rauhanturvatyöhön. Ne ovat niitä tärkeitä asioita, joilla turvataan turvallisuutta ja vakautta ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Ei voi jokaista arjen asiaa hoitaa, mikäli perusturvallisuus ei ole kunnossa. Sen tähden kokonaisvaltainen määrärahojen tarkastelu olisi varmasti paikallaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä pääluokassa on aika paljon keskusteltu kehitysyhteistyömäärärahoista ja perussuomalaiset ovat perinteisesti kritisoineet sitä tapaa, millä Suomi on yleensä näitä asioita hoitanut. Minun mielestäni ed. Johannes Koskinen täällä aivan oikein toi esiin sen, että seuranta ei ole ollut riittävää. Itsekin, kun on ollut jonkin verran mahdollisuus käydä tutustumassa sellaisiin kohteisiin, minne suomalaista kehitysyhteistyömäärärahaa on kohdennettu, olen jäänyt vaan miettimään, onko asioita harkittu riittävän perusteellisesti silloin, kun päätöksiä on tehty, ja kuinka hyvin seuranta pelaa. Rahojen pitää mennä sinne, minne ne on tarkoitettu. Valitettavasti on sellaisia korruptoituneita valtioita, joissa monta kertaa se raha ja apu ei mene juuri sille taholle, joka sitä eniten tarvitsee.

En, arvoisa puhemies, halua ottaa sitä entisen edustajan Aittoniemen esimerkkiä siitä, kuinka viimein tulee teltan alta vielä musta käsi ja koukkaa puolet siitä pienestä astiasta itselleen.

Herra puhemies, me emme periaatteessa vastusta kehitysapumäärärahojen antamista, mutta kontrolli pitää olla, ja minun mielestäni pitää aina muistaa se, että pitää hoitaa myös oman maan vaikeuksissa olevien kohtaloa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Varmasti kehitysyhteistyön historiassa on virheitä tehty, mutta se ei toki suinkaan ole perustelu sille, ettei Suomi täyttäisi niitä sitoumuksia ja velvoitteita, joihin todellakin on sitouduttu. Sehän on sitoumus, että bruttokansantuotteeseen verrattuna määrärahojen vuonna 2010 pitäisi olla 0,7 prosentin tasolla. Kyllä minun mielestäni pitäisi rehellisesti tunnustaa se, ettei hallituksen ensi vuoden suunnitelmilla eikä myöskään näillä kehyspäätöksillä realistisella tavalla lähestytä tätä tavoitetta.

Nimenomaan sitä ajatellen, että kehitysyhteistyö olisi laadukasta ja olisi oikealla tavalla kohdennettua ja varmistettaisiin avun oikea perillemeno, juuri sitä varten kehitysyhteistyömäärärahojen lisäyksen tulisikin tapahtua tasaisesti. Sen vuoksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottaa, että ensi vuonna jo voimakkaammin lisättäisiin näitä määrärahoja, että ei tulisi sitten siellä vuoden 2010 paikkeilla kohtuuttoman suurta harppausta yhden vuoden sisällä, koska ymmärtääkseni kaikki poliittiset tahot ovat kuitenkin tuohon yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneet periaatteessa, mutta käytännössä tämä valitettavasti näyttää ontuvan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on ottanut kantaa kysymykseen budjettituesta ja sen korruptioriskeistä käsitellessään Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta vuodelta 2004. Budjettitukeenhan käytännössä on siirrytty muun muassa Mosambikissa ja siirtymistä suunnitellaan Sambiassa ja budjettitukeen siirtymistä suositellaan kansainvälisessä keskustelussa kehitysyhteistyöstä. Kun Suomi on mukana antamassa budjettitukea, Suomi on mukana ryhmässä maita ja järjestöjä, jotka antavat budjettitukea, ja yhteensä esimerkiksi Mosambikissa tällä ryhmällä on hyvin suuri merkitys ja painoarvo Mosambikin kehityksessä, koska ne varat, mitä yhteensä tästä annetaan, ovat kohtuullisen suuria. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisella budjettitukea antavalla maaryhmällä on myös hyvin voimakas painostuskeino toimia sen eteen, että esimerkiksi Mosambikissa kehitetään taloushallintoa ja budjetin valvontaa. On myös niin, että budjettituen kanssa pystytään hyvin seuraamaan sitä, minkälaisia tuloksia saadaan aikaan. Suomen pitkäaikaisista yhteistyömaista esimerkiksi Mosambik ja Vietnam ovat sellaisia, joissa köyhyys on viime vuosina vähentynyt, ja omalla, hyvin pienellä osuudellaan Suomi on ollut vaikuttamassa tähän.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillähän on oma kehityspoliittinen ohjelmamme, joka määrittelee, mitkä ovat Suomen kehityspolitiikan tavoitteet ja päämäärät, ja hyvin pitkälti ne ovat juuri samat, mitkä ovat YK:n vuosituhatjulistuksen asettamat päämäärät, eli muun muassa kestävä kehitys ja ihmisoikeudet. Tulemme varmasti käsittelemään tätä vielä enemmän muissa pääluokassa, joissa käsittelemme esimerkiksi vankilaoloja, täyttävätkö ne ihmisoikeuksia asianmukaisesti tämän meidän pääluokkamme ohjelman mukaisesti, joka on sivulla 78. Siellä mainitaan muun muassa: "Erityisesti ministeriö pyrkii edistämään ihmisoikeuksien noudattamisen parempaa valvontaa ja ihmisoikeusnormiston edelleen kehittämistä Suomen toimiessa YK:n ihmisoikeustoimikunnan jäsenenä vuosina 2005—2007." Hyvä, että se on tänne oikein budjettikirjaan huomioitu kirjallisesti.

Myös kauppapolitiikka, kun puhutaan ulkoasiainministeriön hallinnonalasta, on tärkeä. Toivon, että nyt myös kehitysyhteistyön ohella kehitetään näitä kauppapoliittisia mahdollisuuksia, ja kun EU:n puheenjohtajuuskausi osuu Suomelle ensi vuoden loppupuolella, niin agendalla on myös metsä ja metsään liittyvä talouselämä, metalliteollisuus ja puunjalostustoiminta sitä kautta. Juuri raskas teollisuushan tulee siitä, kun tehdään koneita, joilla voidaan puuta työstää. Toivottavasti metsää ei unohdeta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä selvennyksenä siihen, millä tavoin perussuomalaiset näkevät kehitysyhteistyön, totean, että meidän mielestämme sellainen toiminta kuten esimerkiksi tsunamin jälleenrakennuksen osalta on täysin kannatettavaa. Myöskin humanitäärinen apu määrätyissä tilanteissa on puolustettavissa, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Mutta toista on sellainen apu, mitä joitakin vuosia sitten on ollut eräisiin maihin, nimittäin kun on rakennettu määrättyjä laitteita ja muuta, niin ne ruostuvat taikka niitä ei osata käyttää. Se kokonaisvaltainen tilanne pitää ottaa huomioon silloin ja harkita, että siitä on todellista hyötyä sille kansalle, jolle se on tarkoitettu.