Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön pääluokka on tunnettu niukkuudestaan.

Suurin kysymys ja myös valiokunnan mietinnössä tehty muutos koskee vankeinhoitoa. Tässä salissa on vuosikausia keskusteltu siitä, että vankiluvun lähdettyä kasvuun vuodesta 99 eteenpäin, vankeinhoidon resurssit eivät itse asiassa oikeastaan koskaan sen jälkeen ole olleet kohdallaan. Tänä vuonna valiokunnan enemmistö on lisännyt miljoonan euron määrärahan vapautuvien vankien vapautumissuunnitelmien tekemiseen, samoin koevapauden käyttöönoton tukitoimiin ja myös vapautuvien vankien päihdepalveluja varten. Tämä lisäys on varmasti tarpeen. Se liittyy siihen vankeuslain uudistukseen, joka tulee voimaan ensi vuoden lokakuussa, mutta tämän määrärahalisäyksen avulla on mahdollista aloittaa näitä vapautuvia vankeja tukevia toimenpiteitä aikaisemmin kuin lokakuun alussa.

Vankeinhoidon henkilökunnan kuormittuneisuus on yksi niistä asioista, joita mielestäni tässä salissa tulisi vakavasti harkita, silloin kun teemme päätöksiä vankeinhoidon resursseista. Vankeinhoidon henkilökunta on itse asiassa mitoitettu noin 3 200 vangin mukaan, kun keskivankiluku tulee ensi vuonna olemaan noin 3 800 vankia. Se on raskasta työtä, siellä joudutaan tekemään paljon ylitöitä, ja tietenkään se ei myöskään ole ala, jolle olisi kovin helppo rekrytoida ja houkutella ihmisiä, koska palkkaus ei ole mitenkään erityisen hyvä. Jos vankien olot eivät kiinnosta ihmisiä, niin silloin ainakin Vankeinhoitolaitoksen henkilökunnan tilanteen pitäisi saada kiinnostus heräämään.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota myös tuomioistuinlaitokseen. Lakivaliokunnan lausunnon pohjalta valtiovarainvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan huoleen tuomioistuinten henkilöstövoimavaroista ja käsittelyaikojen kohtuullistamisesta. Henkilöstövoimavaroja koskevien ratkaisujen keskeisenä päämääränä tulee lakivaliokunnan esittämällä tavalla olla nykyistä kunnianhimoisempi pyrkimys käsittelyaikojen lyhentämiseen tuomioistuimissa.

Tämän lisäksi valiokunnassa on käsitelty saamelaisiin liittyviä asioita. Perinteinen kipukysymys on ollut kielenkääntäjien ja kieliasiamiesten tilanne. Valiokunnan enemmistö katsoo aiemman kantansa mukaisesti, että tällä hetkellä saamen kielen toimistolla resurssit eivät ole riittävät. Tämän lisäksi valiokunta kiinnittää — tämänkin se on tehnyt jo useita kertoja — huomiota saamelaiskulttuurikeskushankkeeseen, jonka on todettu olevan tärkeä kansallinen hanke, josta oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kesken on käyty neuvotteluja, mutta neuvotteluissa ei vielä ole päästy tulokseen. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että saamelaiskulttuurikeskushankkeen mitoitus, ajoitus ja rahoitus tulee ratkaista mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi on kiinnitetty huomiota kuluttajavalituslautakunnan määrärahoihin. Kuluttajavalituslautakunnassa asiat ovat ruuhkautuneet. Kuitenkin kuluttajavalituslautakunta oikeusjärjestelmän ja kuluttajansuojan toteutumisen kannalta on erittäin tärkeä ja keskeinen elin, koska jos sieltä saadaan asioihin ratkaisuja, niin silloin asioita ei tarvitse viedä tuomioistuimeen asti. On ollut tarkoitus laajentaa kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaa koskemaan myös asuntojen vuokraamista ja arvopaperisijoittamista koskevia asioita. Tätä laajennusta ei kuitenkaan missään nimessä voida tehdä, ellei tätä määrärahakysymystä kyetä ratkaisemaan, joten nyt kuluttajavalituslautakunta elää niukoilla varoillaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on asioita, joista uudelle oikeusministerille riittää varmasti haastetta. Oikeusministeriön pääluokka yhteensä on niin pieni, että siellä ei sisäisillä siirroilla näitä kysymyksiä voida ratkaista, ja toivottavasti ministeri on tutustunut valiokunnan mietintöön ja myös tähän kohtaan tehtyihin määrärahalisäysesityksiin ja vastalauseisiin. Niissä kaikissa on paljon asiaa. Toivottavasti nämä pienemmät kysymykset, ehkä erityisesti tämä vankeinhoitoa koskeva kysymys, saavat nykyistä paremmat ratkaisut.

Vastalauseissa on esitetty lisämäärärahoja oikeusministeriön pääluokalle sekä Vankeinhoitolaitokselle. Vastalauseissa on erityisesti kiinnitetty huomiota vankien terveydenhuoltoon. Vankiloissa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat kipeästi terveydenhuoltoa ja jotka ovat hyvin sairaita. Täällä on keskusteltu sakkovangeista, jotka varmasti ovat yksi suomalaisen yhteiskunnan köyhimmistä ja syrjäytyneimmistä ryhmistä. Heidän terveydenhuoltonsa on kallista, koska he eivät todellakaan ole kovin terveitä. Ylipäätänsä on kannettu huolta uuden vankeuslain toteutumisesta ja siitä, riittävätkö määrärahat sen tavoitteiden toteuttamiseen.

Lisäksi määrärahaesityksiä on tehty koltansaamen ja inarinsaamen kieliasiamiesten palkkaamiseen, vakuutusoikeuksien määrärahoihin, tuomioistuinlaitokselle ylipäätänsä ja myös kuluttajavalituslautakunnalle.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä jo edellä ed. Sinnemäki toi hyvin esille sen, että tämän pääluokan kohdalla hyvin vahvasti nousevat nämä vankeinhoidon kysymykset esille ja kyllä tietysti myönteisesti siinä mielessä, että suurin rahamuutos koskee tätä vankeinhoitokohtaa, missä tarvekin on suuri nimenomaan lisäresursointiin. Voi sanoa, että valtiovarainvaliokunta mietinnössään nostaa hyvin nämä asiat esille, siis sen kaiken, mitä rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenoihin tulisi sisällyttää. Siellä hyvin tuodaan esille se, miten vankipaikkojen määrä suhteessa vankien määrään on todella vaikea, eli siitä seuraa suuri tilanahtaus, ja se on jo sellainen pohja, että se vaikeuttaa nimenomaan sitä kaikkea, mitä vankeinhoidolta edellytetään. Ja tietenkin kysymys on myös tästä henkilökunnan kuormituksesta ja jaksamisesta, ja siihenkin valiokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota.

Myöskin haluan sanoa kiitokset valiokunnalle siitä, että ovat nousseet esille nämä vankiloissa olevat äiti—lapsi-osastot ja niiden tilanne. Ehkä siitä vielä voisi mennä pidemmälle ihan siihen, miten vankeinhoidossa kaiken kaikkiaan nähdään se, että vankiloissa meillä on entistä enemmän lapsia äitiensä kanssa — tietysti pohja on se, että he ovat äitiensä kanssa eli jos äiti on vankilassa, niin lapset saavat olla äidin lähellä — mutta millä tavalla nämä lapset huomioidaan siellä, mitä heille tapahtuu, minkälaista asianmukaista hoitoa he saavat, mitä kaikkea he tarvitsevat omaan kehitykseensä ja siihen äiti—lapsi-vuorovaikutukseen ja aikuistumiseensa, miten resurssit riittävät, koska kaiken kaikkiaan henkilöstömäärä vankiloissa on riittämätön. Valiokunta on todennut näin: "Valiokunnan mielestä olennaista on, voidaanko näille lapsille turvata asianmukainen konsultaatio ja hoito, jotta heillä olisi edellytykset selviytyä vankilan ulkopuolisessa maailmassa. Myös heidän kotikuntiensa tulee ottaa rahoitusvastuuta." Ja ehkä tässä erityisesti näkisin sen, millä tavalla juuri kotikunta ja sosiaalityö ja vankeinhoito tekevät yhteistyötä, lastensuojeluviranomaiset ja sosiaalityön viranomaiset näitten perheitten kanssa. Sitä tulisi mielestäni resursoida.

Myöskin valtiovarainvaliokunta on hyvin ottanut esille sen, että budjetointitapa, mikä tämän vankeinhoidon kohdalla on, vaikeuttaa myös sitä suunnitelmallista toimintaa vankeinhoidossa, sitä kehittävää toimintaa, mitä kuitenkin edellytetään. Tämä on mielestäni erittäin hyvä, että se on tässä tullut esille.

Kristillisdemokraattien vastalauseessa nostamme esille myös nämä rangaistusten täytäntöönpanon toimintamäärärahat, menot, ja olemme esittämässä sinne lisäyksenä 2 500 000 euroa nimenomaan kriminaalihuollon ennalta ehkäisevään toimintaan. Näemme niin, että näin voitaisiin ehkäistä ennalta yleensä vankimäärien nousua, mutta myös monen vapautuvan vangin rikoskierre voitaisiin katkaista tehokkailla tukitoimilla vapautumisen jälkeen.

Vankilan jälkeen siviilissä selvitäkseen entinen vanki tarvitsee vankilassa aloitetun hoidon ja kuntoutuksen jatkoa. Ja tietysti, niin kuin täällä tuli esille, vankilassa ennen kaikkea täytyy entistä enemmän kiinnittää huomiota vangin koko terveydentilaan hyvin laajasti, sekä psyykkiseen, fyysiseen että sosiaaliseen, ja tulee myös sitten miettiä, miten sitä kaikkea toimintaa jatketaan vankilan jälkeen. Vain harvalla vangilla on vapautuessaan työpaikka, ja useilta puuttuu myös vakituinen asunto. Arkielämän perusasioiden kuntoon saattaminen on edellytyksenä negatiivisen kierteen loppumiselle. Askel takaisin rikolliseen elämäntapaan voi olla todennäköisempi kuin myönteinen kehitys, ja näin ollen nimenomaan tähän kriminaalihuollon ennalta ehkäisevään toimintaan tulisi kiinnittää huomiota.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Totuttelen uuteen budjetinkäsittelytapaan ja tässä vaiheessa nyt sitten käytän puheenvuoron, vaikka tarkoituksenani oli kuunnella hiukan pidempään edustajien esityksiä ja näkökohtia valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Mutta totean jo tässä, että kaksi edellistä edustajan puheenvuoroa käsittelivät kyllä ihan keskeisiä asioita, mitkä koen hallinnonalani ongelmiksi ja myös sitten sitä peilausta vasten, mitä tietysti nyt valtiovarainvaliokunnan mietintöä vasten voisin sanoa. Mutta tässä tapauksessa nyt sitten totean muutaman kommentin tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä.

Voin todeta näin, että kyllä ihan alkajaisiksi on sanottava se, että tällä hallinnonalalla resurssitilanne on tällä hetkellä kireä ja näyttääpä säilyvän edelleenkin. Tämä liittyy moneen mekanismiin ja muun muassa siihen, mihinkä valtiovarainvaliokuntakin kiinnitti huomiota, että tässä on näitä erilaisia siirtyviä eriä ym. tämän kaltaisia asioita.

Tuomioistuimissa joudumme vähentämään henkilöstöä. Tietysti tässä heti tulee mieleen se, että tämä tarkoittanee sitä, että se vaikeuttaa entisestään käsittelyaikojen lyhentämistä nyt jo ruuhkautuneissa oikeusistuimissa.

Selvä on se, että Vankeinhoitolaitoksessa määrärahojen riittävyys on edelleen, kyllä minä näin rohkenen sanoa, kriittisillä rajoilla, koska vankiluku näyttää vielä ainakin nyt pysyvän korkeana. Mutta tästä vankeinhoidosta totean sen, että Vankeinhoitolaitoksen osalta kyllä on päästy parempaan tulokseen kuin miltä tilanne näytti esimerkiksi hallituksen budjettiriiheen tultaessa. Sanon näin, että tämä budjetti sisältää erittäin kipeästi kaivattua rahoitusta sekä Vankeinhoitolaitoksen pääomavuokriin että vankeuslain toteuttamiseen, mikä nyt ensi vuonna tulee voimaan, samoin kuin nyt köyhyyspaketin myötä vapautuvien vankien selviytymisedellytysten parantamiseen, ja sitten tietysti ovat, etten unohda, nämä lisäykset, mitä valiokunta teki.

Tässä hallituksen kriminaalipoliittisten tavoitteiden kannalta mielestäni merkittävä edistysaskel on pitkään valmisteltu uusi rikosvahinkolaki. Tämähän luo rikosvahinkojen korvausjärjestelmään johdonmukaisuutta ja parantaa muun muassa väkivaltarikosten uhriksi joutuneiden asemaa. Tässä on tietysti todettava se, että tietysti tämäkin uudistus ja myös monet muut oikeusjärjestelmän kehittämiseen tähtäävät uudistukset joudutaan, tosin valtiontaloudellisista syistä, toteuttamaan hyvin niukoin lisäresurssein. Mutta suunta on oikea, ja näen sen, että vaikka näitä vähillä resursseilla toteutetaan ja vaiheittain toteutetaan, niin suunta on kuitenkin oikea.

Saamelaisten kulttuurikeskuksesta: Minä voisin sanoa näin, että tämä oli esillä nyt tässä lisätalousarviossa, siis nyt minun aikanani, ja siinä tuli esille, että saamelaisten kulttuurikeskuksen arkkitehtikilpailu tulisi järjestää. Kun tiesin sen, että tämä on tärkeä hanke, ministeri Koskinen oli vienyt sitä eteenpäin, ja läksin sitä selvittämään, mikä siinä on nyt sitten tämä perusta ja pohja ja kenen kehyksistä ja mitenkä tämä nyt sitten hoidetaan, siinä ilmeni se, että arkkitehtikilpailua ei voi vielä järjestää, ennen kuin muutama perusasia on selvitetty. Minähän tulin siis siinä vaiheessa, kun itse asiassa lisäbudjetti oli jo sisällä, ja tästä piti vaan saada lisäperusteluita. Siinä tein näin, kun oli epäselvää, kenen, opetus- vai oikeusministeriön, hallinnonalalta tämä kulttuurikeskus rahoitettaisiin pysyvästi, esimerkiksi toimintamenot jne., kenen kehyksistä se menee; näitä ei ollut ratkaistu, ja kansliapäälliköt Sailas, Rissanen ja Linna pohtivat tätä asiaa nyt. Tarkoituksena on saada tälle ihan järkevät ja reippaat lähtökohdat. Tästä syystä tietysti myös valiokunnan kannanotot tähän asiaan ovat minusta hyvät. Tältä pohjalta nyt sitten tämän kulttuurikeskuksen kohdalta edetään.

Tämä saamen kielen kielilain, 2004 alusta voimaan tulleen lain, resurssitarve on tietysti tärkeä asia. Nyt pitää arvioida sitten tämän saamen kielilain toimivuus ensi vuonna annettavassa hallituksen kertomuksessa, missä sitten käsitellään näitä maan kielioloja. Kyllä minä lähden siitä, että tässä nyt pitää sitten perusteellisesti pohtia nämä kääntäjäresurssit ja lähivuosien kehittämis- ja muut linjat, mitä tehdään. Näen tässä nyt sen paikan.

Tuomioistuinlaitoksesta: Oikeusministeriön talousarvioehdotushan on laadittu pääosin annettujen menokehysten puitteissa, niin kuin tietysti pitääkin. Jo tässä arviointivaiheessa tai budjetintekovaiheessa kyllä oli näkyvissä se, että budjettiin ehdotetun määrärahan puitteissa pysyminen edellyttää henkilöstösäästöjä. Tulosneuvottelujen jälkeen henkilöstömäärän nettovähennys vuonna 2006 on nyt sitten tarkentunut 38 henkilötyövuoteen, ja näistä pääosa on kohdistunut kyllä käräjäoikeuksiin ja hovioikeuksiin. Mutta siitä täytyy olla iloinen, että nyt syksyn lisäbudjetissa Helsingin hallinto-oikeuteen ja vakuutusoikeuteen saatiin ruuhkanpurkurahaa. Tähän saatiin yhteensä 14 henkilötyövuotta. Pidän välttämättömänä sitä, että me pääsemme näihin ruuhkahuippuihin kiinni. Tässä voin vaan sen todeta, että jo tällä tavalla päästään nyt näitten käsittelyaikojen kimppuun, mutta sitten ongelmana on se, että meillä on eri alueilla aivan erilainen tilanne näissä käsittelyajoissa. Tietysti, kun asiat ovat erilaisia sisällöltään ja määrältään, niin käsittelyajat ovat myös erilaiset. Näihin kohtiin nyt siis hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien osalta on todella kiinnitetty ihan yksityiskohtaisesti huomiota ja katsotaan, mitä näillä voimavaroilla voidaan tehdä, ja erot ovat huomattavat.

Vakuutusoikeuteen lisättiin vuodelle 2006 myös tämän syksyn lisätalousarviossa ruuhkanpurkumäärärahan perusteella määräaikaista henkilöstöä muistaakseni 6 henkilötyövuotta ja siinä tehtiin tällaisia tiimejä. Tavoitteena on nyt tietysti se, että tämä ei jäisi pelkästään nyt ihan tällaiseksi pieneksi huipuksi vaan tämä lisähenkilöstö on tarkoitus palkata myös vuodeksi 2007. Tässä on nyt tavoitteena se, että puretaan ruuhkia ja käsittelyaikoja lyhennetään. Nämä käsittelyajat ovat nyt noin 14 kuukautta, ja on arvioitu, että vuonna 2006 ne pienenevät. Mutta tavoitteista vielä olemme jonkun verran kaukana.

Markkinaoikeudesta voisin todeta niin, että siellä on myös asiakasmäärä kasvanut kaikissa asiaryhmissä mutta ennen kaikkea nyt sitten näissä, mikä on tällekin talolle tuttua, julkisia hankintoja koskevissa asioissa siellä on todella huippu. Tässä pitää todeta sellainenkin, että markkinaoikeuden käsiteltäväksi tuli tässä vuoden alussa ihan uutena asiaryhmänä erilaisia Energiamarkkinaviraston päätöksistä tehtyjä valituksia lähes sata ja nämä tietysti aiheuttavat ihan tällaisen huipun, jos näin nyt voi sanoa. Voisin vaan sanoa, että vaikka nyt saatiin lisäresursseja, asioita on tullut yhtäkkiä lisää ja aivan uusia asioita, mikä tarkoittaa sitä, että markkinaoikeus on todella ruuhkautunut. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin koko ajan joudumme kiinnittämään huomiota.

Nyt kun näitä kehysehdotuksia on katsonut ja näitä tehdään lisää tai nyt käydään uudelleen niitä käsittelemään, niin kyllähän näihin tietysti joudumme esittämään lisää rahoja. Mutta toisaalta sitten tässäkin nyt, kun teemme näitä kehysmäärärahoja, siinä on vastapuolella sitten se, kuinka säästämme tuottavuustavoitteen nimissä henkilöstöä jne. Minun käsitykseni on se, että keinot tämän tilanteen hallitsemiseksi ja ennen kaikkea kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi edellyttävät todella voimakasta panostusta myös koko tämän oikeusprosessin kehittämiseen ja kaikkiin siihen liittyviin elementteihin ja tietysti myös organisaation kehittämiseen. Siis tässä todella täytyy katsoa kaikki keinot.

Ed. Sinnemäki otti esille kuluttajavalituslautakunnan tilanteen. Sehän siirrettiin syksyllä nyt oikeusministeriön hallinnonalalle, ja siellä on jo (Puhemies koputtaa) itse asiassa 90-luvun alusta syntynyt asteittain hissun kissun ruuhka. Nyt sitten todella, kun pitäisi tämän toimialaa laajentaa, mikä olisi aivan järkevää, olemme sitten sen tilanteen edessä, että lisäresursseja emme ole saaneet, laajentaminen on ikään kuin jäänyt ja lisää laajentamista pitäisi tehdä. Siellä on erilaisia suunnitelmia olemassa jo hallitusohjelmassa. Tämä on myös ongelma. Tietysti on tarkoituksena se nyt, että seuraavan vuoden budjettiin pitää saada tähän määrärahoja, jos mielimme edes hallitusohjelmaa toteuttaa.

Vankeinhoitolaitoksesta voisi todeta sen, että Vankeinhoitolaitoksen toimintamenoihin ensi vuonna käytettävissä oleva hallituksen talousarvioesityksen mukainen määräraha on suurin piirtein yhtä suuri kuin nyt kuluvan vuoden tilinpäätösennuste, kun tässä otetaan huomioon oikeushallinnon palvelukeskuksen perustamisen vuoksi tehtävä määrärahasiirto. Siis se määräraha menee suurin piirtein samoihin. Tässä määrärahamitoituksessa on otettu huomioon kasvaneesta vankimäärästä aiheutuneet vankien ylläpitoon liittyvät kustannukset ja toisaalta uuden vankeuslain toteuttamisesta alkuvaiheessa aiheutuvat kustannukset. Voisi sanoa näin, että nämä ovat nyt suurin piirtein oikeusministeriön alkuperäisen ehdotuksen mukaisia.

Kun uusi vankeuslaki siis nyt ensi vuonna tulee voimaan, niin tietysti toivon, että kaikki ne elementit, mitkä siihen lakiin sisältyvät, eli aluevankilajärjestelmän luominen, suunnitelmallisempi vankeusprosessi, rakenneuudistuksen mukaiset henkilöstösiirrot, ennen kaikkea valvotun koevapauden organisoiminen, kaikki tämän tyyppiset hankkeet ikään kuin toisivat nyt sitten tehokkuutta ja päästäisiin jonkunlaiseen tilanteeseen.

Nyt vankien päivittäiseksi keskimääräksi on arvioitu noin 3 900. Lähtökohta on se, että se hiukan alenisi vuonna 2006. Lähtökohta on se, että tähän todella vaikuttaisivat vuoden 2006 alussa voimaan astuvat sakon muuntorangaistusta koskevat muutokset ja sitten juuri tämä uusi vankeushoitolaki eli kaikki, mitä siihen liittyy, ne toimenpiteet. Tämä on nyt sitten se lähtökohta, että näillä toimenpiteillä vankimäärä hiukan alenisi.

Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on verrattu tätä nykyistä vanki- ja vankipaikkamäärää 1980-luvun loppuvuosiin, jolloin vankeja oli suurin piirtein yhtä paljon kuin nykyisin. Minä en tiedä, tuliko tämä esille asiantuntijakuulemisessa, mutta kun tällaisia vertailuja tehdään, niin on tarpeen ottaa huomioon vankipaikkojen määrittämisessä käytettävien standardien määritysperusteiden muutokset. Tässä on sellainen elementti takana, että kun vankipaikkojen määrää vahvistetaan esimerkiksi yhden hengen selleiksi ja niitä määritetään nykyisin, siis näitä sellejä, jotka nyt ovat yhdellä hengellä, niin nämä ovat olleet 1980-luvulla kahden hengen sellejä, eli suurin piirtein kuitenkin voisi sanoa, että tilanahtaus ei ole lisääntynyt siihen vertailukohtaan 1987, jos arviointiperusteena käytetään vankiloiden asunto-osastojen neliömetrimäärää vankia kohti.

Mutta minä sanon tähän tietysti ihan painokkaasti sen, että näistä muuttuneista standardeista ja laskentatavoista tai mitoitusperusteista huolimatta vankiloiden ylimajoitus on huomattava ja se on tällä hetkellä todellinen ongelma. Tästä syystä minä ja oikeusministeriö olemme tietoisia siitä, että aiempaa suuremman vankimäärän vuoksi henkilökunnan niukkuus koetaan vankiloissa todella suurina ongelmina. Kyllä näin on, niin kuin täällä viitattiin näissä puheenvuoroissa, että tulevien vuosien suurimpia haasteita on välttämättömien henkilöstötarpeiden ja valtion henkilöstötarpeen vähentämistä koskevien yleisten tavoitteiden yhteensovittaminen. (Puhemies: 15 minuuttia!)

Totean vielä sen, että olin todella iloinen siitä, että valiokunta kiinnitti huomiota Hämeenlinnan vankilan äiti—lapsi-osaston toimintaan. Voin sanoa näin, että me olemme käynnistämässä tutkimusta lasten sijoittamisesta ja tähän liittyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista.

Viittaan vielä siihen, arvoisa puhemies, että valiokunta kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että Vankeinhoitolaitoksen toimintamenoja on viime vuosina jouduttu toistuvasti kattamaan lisää talousarvioon. Tähän on nimenomaisena syynä ollut tämä vankimäärän kasvu, ja tällä tavalla olemme joutuneet sitten tätä tilannetta paikkaamaan.

Vielä lausun iloni siitä, että kun hallituksen talousarvioesitykseen sisältyi tämä 750 000 euroa vankien vapautumiseen liittyvien tukitoimien ja päihdeongelmien hoitamiseen, niin nyt tämä ehdotus, mitä valtiovarainvaliokunta teki tämän miljoonan euron lisäyksestä tehostaviin toimiin, on todella tarpeellinen.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri Luhtanen kävi läpi oman hallinnonalansa kipupisteitä, ja nämä samat kipupisteet on annettu paljon terävämmin myöskin lakivaliokunnan lausunnossa, jonka se antoi valtiovarainvaliokunnalle. Täytyy tietenkin sanoa, että tämä oikeusministeriön hallinnonala on rahoiltaan pieni, mutta niillä on äärimmäisen suuri merkitys myöskin kansalaisten oikeusturvalle. Niillä on myöskin merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi taloudellisten menetysten kautta silloin, kun tuomioistuimet ja hallintotuomioistuimet eivät toimi moitteettomasti. Te myönsitte puheenvuorossanne äsken, että ruuhkautuneisuutta on ollut ja ruuhkautuneisuus edelleen jatkuu. Valitettavasti vain valtiovarainvaliokunta ei osoita missään vaiheessa lisää rahaa ja voimavaroja, kuten tarvittaisiin jo tulevaksi vuodeksi tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Yhdytään näkemyksiin, muttei anneta rahaa. Sen johdosta olemme myöskin tehneet tältä osalta 2 miljoonan euron lisäyksen esitykseen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä on puututtu myös tähän valitusaikojen pituuteen. Esimerkiksi vakuutusoikeudessa ilmeisesti on joku 14—15 kuukautta valitusaikojen kesto, ja sehän on oikeusturvan kannalta kestämätön tilanne, kun miettii ihmistä, joka taistelee jostakin, mistä hyvänsä, onko se eläke- tai joku tapaturmatapaus, ja saa odottaa pitkästi yli vuoden, ennen kuin sieltä tulee mitään päätöstä, ja kun se vielä lisäksi sitä ennen on jo käynyt jonkun toisen valitusasteen siinä aikaisemmin, niin saattaa mennä kaksi kolme vuotta aikaa, ennen kuin tulee päätös. Kyllähän tämän tyyppinen pitäisi saada jotenkin ratkaistua siten, jotta viimeistään, kun tämmöinen kielteinen päätös on tullut, josta henkilö valittaa, pitäisi puolessa vuodessa saada ratkaisu noin kohtuudella. Tähän odottaisi, että siihen pitää vaan puuttua. Kyllä kai se ainut temppu on, että siellä on enemmän ihmisiä tai sitä menettelyä katsotaan, millä tavalla se saadaan nopeammaksi, mitä tällä hetkellä on.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tuohon vankiloitten ongelmaan. Tällä hetkellä tilat monessa vankilassa, niin kuin hyvin tiedämme, ovat todella rajalliset. Esimerkiksi tuolla kaakkoisessa Suomessa sijaitsevassa Konnunsuon vankilassa on 195 vankipaikkaa ja siellä on 285 vankia. Se on täysin epäinhimillinen tilanne. Siellä on sellejä, joissa ei ole edes wc:tä, ja niissä on kolmekin vankia, ja he joutuvat tarpeensa tekemään yöaikaan käytäville tai mihin voivat tehdä sen. Näitä lisäresursseja on kertakaikkisesti saatava lisää. Tämä kikkailu lisätalousarviolla vankeinhoidolle on lopetettava.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, värderade minister! Jag skall bara fästa uppmärksamhet vid personalsituationen vid domstolarna. Jag kan som en sidoanmärkning konstatera att om man ser på de konkreta prioriteringar som lagutskottet hade gjort så stämmer de nog inte riktigt överens med det som finansutskottet kom med i sitt betänkande. Särskilt när det gäller domstolarnas personresurser så säger lagutskottet i sitt yttrande till finansutskottet att det kommer vi att ta ställning till senare.

Vi är helt övertygade om att de ramar som är angivna för justitieministeriet fram till 2011 inte är förenliga med målsättningarna att förbättra medborgarnas rättsskydd och förkorta tiderna. Jag tror att vi är många som är övertygade om att skulle den här slakten av tjänster gå ut över justitieministeriet så, som det preliminärt har sett ut, klarar man inte de målsättningar som är viktiga med tanke på rättsskyddet. Lagutskottet kommer att återkomma till den frågan i början av nästa år.

Jag vill också fästa uppmärksamhet vid att statsrevisorerna igår fäste uppmärksamhet vid ekonomisk brottslighet och vid att åklagarnas situation inte heller har åtgärdats.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Oikeastaan lakivaliokunta sanoi lausunnossaan, että palaamme tähän henkilöstömitoitukseen, mitä tulee tuomioistuinlaitokseen, ensi vuoden alussa. Olemme vakuuttuneita siitä, että periaatetta kaksi pois, vain yksi sisään ei voida toteuttaa tuomioistuinlaitoksen osalta, ja siihen tullaan palaamaan. Lakivaliokunta ei ole hyväksynyt näitä henkilöstöraameja sen osalta, vaan siihen tullaan palaamaan.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota siihen, että kun mietitään talousrikollisuutta, pitäisi olla viisi poliisia suhteessa yksi syyttäjä, mutta tämä ei ole toteutunut. Se haittaa koko hallituksen ohjelmaa talousrikollisuutta vastaan. Valitettavasti tähän ei vielä ole tullut korjausta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen todettiin hallituksen taholta, että menokehykset ovat hyvä asia. Varmasti toisaalta on, mutta nyt on nähty, mihinkä oikeusministeriön osalta tilanne on johtanut: henkilöstöä joudutaan vähentämään, jutut pitkittyvät, oikeusturva heikkenee. Tarkoitukseni oli puheenvuorossani tarkemmin käsitellä yksityiskohtaisesti nimenomaan tätä ongelmakenttää, mutta, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä toteaisin sen, että jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta harva se kuukausi rupeaa tulemaan tuomioita Suomen valtiolle, niin ... Minä itse joudun sanomaan sen, että sisällä on eräs kysymys, ja jos siihen ei tule tyydyttävää vastausta, niin kanteluteitse on pakko lähteä tukemaan oikeusministeriä siinä, että henkilöstöä on saatava riittävästi.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän ongelman ruuhkahuippujen purkujen osalta, mutta se, että jos on tilapäinen henkilöstö siinä muutaman kuukauden tai loppuvuoden, niin se panee herättämään, arvoisa puhemies, (Puhemies koputtaa) sanon herättämään, oikeusturvakysymykset, jos ei ole riittävää asiantuntemusta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vankien tilanne on tällä hetkellä erittäin vaikea eri puolella Suomea, ja käyttöaste on esimerkiksi, kuten täällä on aikaisemmin sanottu, Vantaalla 160 prosenttia ja Konnunsuon vankilassa 140 prosenttia. Vankien tilanne on siinä mielessä ongelmallinen, että siellä on hyvin paljon päihdeongelmaa, mielenterveysongelmaa, perheongelmaa ja ihmissuhdeongelmia ja henkilöstö ei pysty tällä hetkellä keskittymään mihinkään muuhun kun arjesta selviytymiseen, turvallisuuteen ja päivittäisiin kysymyksiin. Kysyisin ministeriltä, onko tällä hetkellä hallituksessa valmisteilla lisää tukea ja resursseja ennen kaikkea vankien kuntouttamiseen ja siihen, että kun he palaavat siviilielämään, niin vankilaan takaisin palaaminen ei toteutuisi niin herkästi.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Minä olen täysin samaa mieltä kuin valiokunta siitä, että lisäbudjettimenettely ei ole hyvä. Tämähän on pitkäjänteistä toimintaa, ja siitä syystä tällainen menettely ei ole myöskään hyväksyttävää.

Mutta se, miksi nyt totesin, että olen todella tyytyväinen lisäbudjetteihin, jotka nyt on tänä syksynä täällä hyväksytty, on se, että hallinto-oikeuksiin saimme ruuhkahuippujen purkamiseen 14 henkilötyövuotta ja sitten erittäin tärkeänä juuri näitten tavallisten kansalaisten oikeusturvakysymysten kannalta vakuutusoikeuksiin 6 henkilötyövuotta. Siis nämä ovat nyt äkkiseltään tehtyjä ruuhkien purkamiseen tarkoitettuja virkoja, mutta näin nämä välttämättöminä tässä tilanteessa, kun tulin suurin piirtein siinä vaiheessa, kun ensimmäisen lisäbudjetti oli annettu. Tarkoituksena on nyt tietysti jatkaa tätä toimintaa seuraaviin budjetteihin. Tämä budjetti oli täällä sisällä jo, (Puhemies koputtaa) ja tarkoituksena on edetä näin.

Vankila-asiasta voisin sanoa näin, että meillä laaditaan parhaillaan uutta investointiohjelmaa. Meillä nimenomaan luodaan parhaillaan uuden vankeinhoitolain pohjalta aluevankilajärjestelmää ja tähän liittyen meillä valmistellaan vankilainvestointiohjelmaa eli sitä tärkeysjärjestystä. Totta kai siellä tälläkin hetkellä on jo olemassa sellainen, mutta tämä uusi laki tuo vielä uusia näkökohtia tähän tilanteeseen. Resursseja näihin menee, mutta asia on joka tapauksessa tärkeä. Siitä syystä vielä korostan, että sekä lakivaliokunnan että valtiovarainvaliokunnan näkökohdat ovat juuri niistä keskeisimmistä ongelmakohdista tehdyt ja aikaansaadut, ja toivon, että päästään siltä pohjalta myös eteenpäin.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ministrar! Det här var ett gott besked att vi kan fortsätta här.

Jag vill som sagt starta med det att vi den här veckan har fått på våra bord den blå berättelsen, Statsrevisorernas berättelse, med den ekonomiska brottsligheten i en central del. När lagutskottet tittade på budgeten kunde vi konstatera att man hade ökat polisresurserna med 1,5 miljoner euro för att åtgärda den ekonomiska brottsligheten men åklagarväsendet hade bara fått 100 000 euro till. Det vill säga 200 000 saknas om vi skall nå det här målet, 5 poliser per 1 åklagare, för att föra fram handläggningen i den ordning som behövs.

Här är jag mycket ledsen över att man inte kunde nå detta mål om tillägg, och jag hoppas att det ändå skall kunna åtgärdas på något sätt under de närmaste åren. Vi har under många år talat om att åklagarna går över till andra sysslor för att arbetet är så tungt, formellt har åklagarna kunnat upprätthålla statistiken på avgjorda ärenden med följden att de svåra ärendena har flyttats framåt.

Elikkä hallituksella on ohjelma taloudellista rikollisuutta vastaan ja poliisimäärärahoja on lisätty tämän johdosta 1,5 miljoonaa, mutta syyttäjälle vain 100 000 euroa. Kun kuitenkin tarvitaan yksi syyttäjä viittä poliisia varten esimerkiksi taloudellisessa rikollisuudessa, olisi tullut lisätä rahaa vielä syyttäjätoimiin. Tiedämme sen syyttäjäpaon. He lähtevät poliisitehtäviin, koska heidän työnsä on niin raskasta ja osittain aliarvostettuakin.

Haluaisin myöskin kiinnittää huomiota uuteen seikkaan, joka on ollut jonkin verran Pääkaupunkiseudun lehdissä. Nimittäin tämä niin sanottu näringsförbud, tämä toimintakielto, joka joskus taloudellisen rikollisuuden yhteydessä langetetaan tuomioistuimissa, sitä kierretään nykyään toimimalla Virossa. Olen esittänyt kysymyksiä noin epävirallisesti eri ministeriöille, onko heillä keinoa tällä hetkellä jotenkin valvoa tätä, ettei sitten kierretä sillä tavalla, että toimitaan Virossa tästä toimintakiellosta huolimatta ja tarjotaan palveluja Suomessa. Toivoisin, että oikeusministeri muiden ministerien kanssa keskustelisi tästä asiasta Viron kollegojen kanssa tai että me harkitsisimme yhteisiä toimia EU-jäsenten piirissä tämän osalta.

I replikskiftet pratade jag lite om domstolarna och jag tror att det behövs inte så mycket tillägg till det. Jag vill bara konstatera att jag för någon dag sedan träffade en ledamot vid Helsingfors hovrätt som hade varit i tjänsteutbyte i Göteborg. Hon sade att det var en fantastisk situation som rådde där. Man kallade in äldre domare som i praktiken på ett mycket förmånligt sätt avgjorde ärenden när ordinarie domare var sjuklediga eller tjänstlediga, så kallade seniordomare, som man också kunde använda i våra situationer.

Niin kuin muistaakseni ed. Vistbacka totesi, elikkä jos tilapäistä henkilökuntaa palkataan, sillä ei ole samaa tehokkuutta ehkä kuin näillä seniorituomareilla. Se olisi yksi tapa edetä.

När det gäller konsumenternas ärenden så vet vi att regeringen har tillsatt ytterligare en utredning för att fundera på grupptalan, ryhmäkanne. Jag hoppas att vi kan analysera läget kyligt och lugnt och fundera på vilken ekonomisk åtgärd som är viktigare — att förbättra konsumentklagonämndens ställning och därmed ge en stor majoritet av konsumenter bättre rättigheter, för tre fjärdedelar av konsumentklagonämndens rekommenationer iakttas, eller att inrätta grupptalan som ekonomiskt kan vara ganska svår för staten och vars ekonomiska konsekvenser vi kanske inte känner till.

Inrättar vi grupptalan måste staten vara beredd på att förlora också ganska betydande summor och vem skall i så fall i det skissade systemet stå för de kostnaderna, samtidigt som vi har andra mekanismer som till stor del kan fylla det som grupptalan skulle medföra enligt de skissade modellerna.

Haluaisin todellakin, kun sitten saamme taas uuden ryhmäkanneselvityksen, tällaisen taloudellisten vaikutusten arvioinnin, että me arvioimme, minkälaisia hyötyjä kuluttajille saamme toisaalta siitä tai siitä, että lisätään kuluttajavalituslautakunnan resursseja, koska jos ryhmäkanne tulee, meidän on myöskin varauduttava siihen, että valtio joskus voi menettää ja kuka korvaa niitä menetyksiä tai niitä korvauksia, mistä se otetaan.

Vidare är det bra att samernas situation har uppmärksammats. Jag vill konstatera att vi här i riksdagen hade glädjen att få se många samiska barn i vackra kostymer igår och vi kan notera att vi har säkert nåtts av ryktet att Rundradions förvaltningsråd har reserverat medel så att vår Rundradio kan delta i samnordisk produktion av barnprogram på samiska. Det tror jag att känns som ett viktigt steg framåt, sagt så här vid sidan om justitieministeriet, men i alla fall i anknytning till dess förvaltningsområde.

Lopuksi, vankeinhoidosta puhuin viime vuonna. Moni on siitä pitkään puhunut tänä vuonna. En puhu siitä sen enempää. Se on myöskin oikeusvaltion mitta, että vankeinhoito hoidetaan asianmukaisella tavalla.

Mutta haluamme edelleen kiinnittää huomiota siihen, että kun eduskunta nopeassa tahdissa hyväksyi rikosvahinkolainsäädännön, meille sanottiin sen hyväksymisen yhteydessä, että lisäresurssit, joita siihen tarvitaan, otetaan oikeusministeriön niin sanotun budjettiraamin ulkopuolelta. Tässä on pitäydyttävä, ja toivotamme ministeriölle parhainta menestystä sen asian hoitamisessa. Meillä on kansainvälisesti hyvä julkinen rikosvahinkokorvausjärjestelmä ja sitä voidaan edelleen parantaa, muttei niin, että esimerkiksi viedään tuomioistuinlaitoksen tai vankeinhoidon resursseja, vaan se on hoidettava näiden raamien ulkopuolella.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri omassa puheenvuorossaan käsitteli aika perusteellisesti minun mielestäni niitä ongelmakohtia, joita itse aioin ottaa tässä esille, ja ehkä joihinkin kohtiin myös siltä osin puutun.

Mutta ensiksi haluan lähteä liikkeelle syyttäjälaitoksen osalta näistä perusteluista, jotka ovat budjetissa, ja tästä olen aikaisemminkin jo edellisen oikeusministerin kanssa hieman sanaillut, eli siitä tavasta, jolla oikeusministeriö on lähtenyt viemään vahvistetun kihlakuntajärjestelmän ikään kuin "jatkouudistusta" ja niitä, joita kutsutaan kehittämishankkeiksi. Itse olen vakuuttunut siitä, että se on vastoin eduskunnan tahtoa.

Sisäasiainministeriön hallinnonalalla viime eduskuntakaudella silloinen sisäministeri Itälä yritti kaksi eri kertaa viedä tämän suuntaisia hankkeita eteenpäin — koska sillä puolella nämä on lainsäädännössä määritelty, mikäli olen ymmärtänyt oikein — ja eduskunta tyrmäsi. Toisella kertaa se palautettiin, mikäli muistan oikein, ja toisella kertaa hallintovaliokunta sattui unohtamaan sen laatikkoon. Tältä osin minun henkilökohtainen käsitykseni on se, että eduskunnan tahto oli, että silloin kun kihlakuntauudistus annetaan, silloin harkitaan koko sen järjestelmän kehittämistä edelleen. Olen, arvoisa puhemies, vakuuttunut siitä, että monella muullakin kansanedustajalla on sama käsitys tästä asiasta ja myöskin syyttäjäkunnassa on tämän suuntaisia ajatuksia, mikäli olen ymmärtänyt heidät oikein.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti sitten näihin muutamiin asioihin, joihin myös ministeri osittain puuttui. Kun kaikki tiedämme, että oikeusturva heikkenee, juttujen käsittelyajat pitkittyvät niin rikospuolella, jos lähdetään syyttäjästä korkeimpaan oikeuteen saakka, joka paikassa on henkilöstövajetta, kuin myös siviiliprosessipuolella, ja nyt kun ministeri totesi, että 38 henkilötyövuotta joudutaan näitten kehysten johdosta vähentämään, ihmettelen vaan niitä kauniita toiveita ja esityksiä, joita täällä budjettikirjassa esitetään nopeasta, sujuvasta juttujen käsittelystä, oikeusturvan lisääntymisestä jne. Minä en voi valitettavasti ymmärtää sitä. Ei missään oikeusjärjestelmässä taikka laitoksessa yksi ihminen pysty tekemään enempää, jos yritetään viedä kunnolla ja oikeusturvan kannalta järkevällä tavalla asioita eteenpäin.

Niin kuin itse totesin vastauspuheenvuorossani, johon ed. Thors omassa puheenvuorossaan myös viittasi, on oikein ja hyvä ja kannatettavaa se, että ruuhkia puretaan, mutta itse aina epäilen sitä ja moni kansalainen silloin, kun tällainen asia tulee esille, että silloin kun ruuhkahuippuja otetaan purkamaan joku tai joitakin henkilöitä, niin hyvin harvoin saattaa olla sellaisia henkilöitä, joilla on sitä käytännön kokemusta, koska vaatii aika pitkän aikaa, ennen kuin pääsee määrätyn hallinnonalan juttuihin niin sanotusti sisälle. Myöskin budjetin perusteluissa ja valiokunnan mietinnön eräissä kohdissa korostetaan, ja Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa erityisesti, sitä, että on erityisosaamista, ja sitä tietysti vaaditaan näissä erityistuomioistuimissa.

Arvoisa puhemies! Kun aika loppuu, totean tässä lopussa vaan esimerkiksi markkinaoikeuden osalta, että tällä hetkellä, kun aikaisemmin julistettiin sitä, että kuusi kuukautta on se maksimiaika, niin nyt on käynyt ilmi näiden ruuhkien johdosta, että kyllä eräitten juttujen osalta tilanne on se, että asiakkaat eivät saa lainkaan oikeusturvaa, esimerkiksi kuntien ilmoitusten osalta. Jos toinen lehti lähtee valittamaan ja jos vielä joka vuosi tehdään näitä julkisten ilmoitusten päätöksiä, mihin lehteen ne laitetaan, niin silloin on se tilanne, että siinä kalliimmassa lehdessä ne pyörivät koko ajan siitä huolimatta, että valtuusto on tehnyt valinnan toisen lehden hyväksi. Eli tässä tulee liian monia tällaisia epävarmuustekijöitä siltä osin, että oikeusturva toteutuisi. Nyt kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut eilen juuri tuomion taas Suomelle, onko tilanne niin, että kehyksiä ei voida muuttaa, vaan tässä itse kunkin on lähdettävä vaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta hakemaan ministerille tukea sille, että lisää pitää saada rahaa?

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Thorsille toteaisin sen, että tämä liiketoimintakieltoasia on konkreettisesti esillä nyt tässä periaatepäätöksessä, jota valtioneuvosto valmistelee talousrikosten torjunnasta, ja ilman muuta siihen liittyvät Viro ja muutkin lähialueet. Tämä valmistelutyö tehdään siinä yhteydessä.

Sitten kun myös ed. Vistbacka viittasi näihin kehyksiin, näinhän se on tietysti, että asia ei etene, jos emme voi paisuttaa kehyksiä. Tässä on kaksi tapaa, joko rationalisoida tai rationalisoida ja tehostaa, ja siinä tehdään kaikki, mitä voidaan. Mutta nyt tässä kävi jo todella näin, mihin ed. Thors viittasi, että rikosvahinkolain yhteydessä tämä määräraha, millä tämä laki nyt toimeen laitetaan, tuli kehysten ulkopuolelta. Siitä on valtiovarainministeriön sana, koska muutenhan lakia ei olisi voitu antaa, ja sitä pidettiin tarpeellisena. Ei se ole iso summa — muistaakseni se oli noin 3 miljoonaa euroa — mutta kuitenkin sillä vahingonkorvausjärjestelmällä pääsemme toteuttamaan tätä lakia.

Vielä sanon näistä ruuhkahuippuviroista. On juuri näin. Kun ne tiimit työskentelevät, ne oppivat työtapansa ja muuta. Tarkoitus on nimenomaan, että esimerkiksi vakuutusoikeuksien kohdalla erityisesti, mitkä ovat nyt näitä keskeisimpiä ongelmakohtia, pyrin siihen, että nämä työryhmät voisivat jatkaa eteenpäin tässä asiassa, koska asianlaita on todella niin, että tässä on ihmisten oikeusturva uhattuna. Kyllä minä myös tämän asian näen sillä tavalla.