Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esillä on komennusmiesten päivärahaa käsittelevä ja verotukseen liittyvä tuloverolain muutos.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on ennen kaikkea selkiinnyttää oikeustila sen suhteen, miten pitkään jatkunutta työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla voidaan pitää vielä tilapäisenä työmatkana ja siten verovapaisiin matkakustannusten, korvauksiin oikeuttavana. Esityksessä on päädytty kaavamaiseen kahden vuoden yleiseen aikarajaan ja erityisedellytysten vallitessa kolmen vuoden aikarajaan. Määräaikoja sovellettaisiin silloin, kun erityinen työntekemispaikka on ollut verovelvollisen pääasiallinen työntekemispaikka tänä vuonna.

Valiokunta on pitänyt esitystä tarpeellisena ja onnistuneena sen kiireisestä valmisteluaikataulusta huolimatta. Se selkiinnyttää pitkäkestoiseen työskentelyyn perustuvien matkakustannusten korvausten verokohtelua ja lisää siten verotuksen ennakoitavuutta niin työntekijöiden kuin työnantajankin näkökulmasta. Myös kaikki valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat pitäneet esitystä selvänä parannuksena nykytilaan ja ehdotettuja määräaikoja riittävinä lähes kaikissa tapauksissa. Esitys on siten valiokunnan käsityksen mukaan hyväksyttävissä sellaisenaan, vaikka se ei perustuisikaan aihealueen laajempaan kokonaisarviointiin, kuten tämänkaltaisten uudistusten yhteydessä olisi toki suotavaa.

Esitykseen on myöskin kohdistettu tiettyä kritiikkiä keskustelun aikana. Keskeisin vaatimus on koskenut edellä mainittujen yleisten aikarajojen poistamista rajatun ajan kestäviltä projektitöiltä. Tilapäisen työskentelyn aikarajaan liittyen vaatimuksia kahden ja kolmen vuoden määräaikojen pidentämisestä tai poistamisesta on perusteltu ennen kaikkea suomalaisen työvoiman saatavuudella ja kilpailukykyyn liittyvillä näkökohdilla. Asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että ehdotettu sääntely voi johtaa komennusmiesten veroetujen menetyksiin eräissä pitkäaikaisissa projektikohteissa. Tiedämme, että erityisesti Lounais-Suomessa, Turussa, Raumalla, on telakkatöitä ja Eurajoella ydinvoimalatyömaa ja työvoiman saatavuuden suhteen on ollut jo muutoinkin erityisiä ongelmia.

Kysymys määräajan laskennan aloittamisesta uudelleen on myös ollut valiokuntakäsittelyssä. Kahden tai kolmen vuoden määräajan laskenta voidaan aloittaa esityksen mukaan alusta, jos verovelvollisen työskentely erityisellä työntekemispaikalla on yhtäjaksoisesti keskeytynyt vähintään kuuden kuukauden ajaksi. Keskeytyksen aikana olisi myös työskenneltävä toisessa työntekemispaikassa. Hallituksen esityksen mukaan keskeytys voikin olla aiheutunut mistä syystä tahansa, kunhan sen aikana on edes jossain määrin työskennelty muualla. Valiokunta yhtyy valtiovarainministeriön näkemyksiin ja korostaa, että myös tätä kysymystä on syytä tarkastella verovapaussäännösten varsinaisen tarkoituksen valossa. Kuuden kuukauden määräaika ja edellytys työskentelystä muualla tänä aikana ilmentävät työkomennuksen tilapäisyyttä. Valiokunta pitää asetettuja edellytyksiä sen vuoksi perusteltuina.

Verohallitus aikoo laatia ohjeet uusien lainkohtien soveltamisesta. Valiokunta pitää tätä perusteltuna ja tarpeellisena yhtenäisen käytännön aikaansaamiseksi, eritoten, kun uusia säännöksiä on tarkoitus soveltaa takautuvasti jo vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Lisäksi, vaikka hallituksen esitys on itsessään selkeä ja havainnollinen, uudet säännökset ovat varsin mutkikkaita. Niiden ohjeellinen läpikäynti on sen vuoksi tarpeen verotuksellisen selkeyden luomiseksi ja vastaisten väärinkäsitysten välttämiseksi.

Valiokunta on myös lisännyt mietintöönsä lausumaehdotuksen, joka on tietyllä tavalla poikkeuksellinen siinä mielessä, että lausuma suuntautuu menneisyyteen. Komennusmiesten päivärahojen verokohtelu on todettu hallituksen esityksessä ja asian valiokuntakäsittelyssä epäselväksi ja verotukseen liittyvän luottamuksensuojan kannalta monissa tapauksissa ongelmalliseksi. Asiantuntijakuulemisessa kaikki lausunnonantajat ovat pitäneet lain tarkentamista ja uusien aikarajojen määrittämistä tarpeellisena ja hyvänä toimenpiteenä. Tämän perusteella valiokunta korostaa jo maksuun pantujen verojen osalta mahdollisuutta veronhuojennuksen myöntämiseen niissä erityistapauksissa, joissa veron perimistä voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana verotusmenettelylain 88 §:ssä tarkoitetusta erityisestä syystä.

Valiokunnan lausumaehdotus toteaa: "Eduskunta edellyttää, että jo maksuunpantujen verojen osalta selvitetään mahdollisuudet myöntää verotusmenettelylain 88 §:n tarkoittamalla tavalla huojennus niissä tapauksissa, joissa veron perimistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana."

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tähän kysymykseen on siis valiokunnan käsityksen mukaan ollut perusteltu. On mielestäni hyvä asia, että tällä tavalla korkeimman hallinto-oikeuden vähän yllättävänkin ratkaisun jälkeen tilannetta selkiytetään. Tällä on myöskin varmasti myönteinen työllisyysvaikutus nimenomaan suurissa rakennushankkeissa, telakoilla, ydinvoimalatyömailla ja vastaavissa hankkeissa.

Mietintöön sisältyy aloitteeseen perustuva vastalause, jossa muun muassa näitä määräaikoja on käsitelty eri tavalla.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani ensiksi vähän taustaa tähän tilanteeseen.

Metallityöväen Liiton lähetystö kävi maaliskuussa 2005 täällä eduskunnassa eduskuntaryhmien puheilla ja jätti meille kirjelmän komennusmiesten päivärahojen verotuksen ongelmista. Tämän seurauksena päätin kutsua SAK:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja komennusmiesten edustajat asiaa koskevaan neuvotteluun eduskuntaan. Ongelmana oli se, niin kuin täällä on kuultu, että Lounais-Suomen verovirasto on vuosien 2004 ja 2005 aikana laivanrakennusteollisuuden alihankintayrityksissä toteuttamissaan verotarkastuksissa esittänyt ja myös maksuun pannut verovapaiden matkakustannusten korvausten osalta jälkiverotusta pitkältä ajanjaksolta alkaen vuodesta 1999. Nämä ainakin minun ja monen muun käsityksen mukaan ovat perusteiltaan niin lainsäädännön kuin Verohallituksen päätöksien ja vallitsevan oikeuskäytännön vastaisia. Ne ovat vain Varsinais-Suomessa tapahtuneita. Vastaavia komennustapauksia on eri puolilla Suomea, mutta vain Varsinais-Suomen verottaja on tässä tehnyt tämän omalaatuisen ja mielestäni lainvastaisen tulkinnan.

Tämän neuvottelun perusteella valmistelin sitten yhdessä SAK:n ja EK:n lakimiesten kanssa lakialoitteen, jonka allekirjoitti minun lisäkseni 113 kollegaa täältä salista, ja kaikki me pidimme tätä aloitetta tärkeänä. Totean, että 48 allekirjoittaneista on hallituspuolueiden edustajia, eli tällä lakialoitteella n:o 56 oli siis varsin laaja kannatus.

Aloitteessa esitän, että tuloverolain 72 § muutetaan siten, että tulkinnat tilapäisestä työn tekemisestä erityisellä työntekemispaikalla tulevat selkeiksi. Tämän lakialoitteen jätin eduskuntaan toukokuussa. Lähetekeskustelu käytiin toukokuun lopulla ja asia lähetettiin mietintöä varten valtiovarainvaliokuntaan ja sieltä sitten kesäkuussa valtiovarainministeriöön.

Keskusverolautakunta antoi 22.6. Olkiluodossa työskentelyä koskevan ennakkoratkaisun. Kuitenkin sitten aikanaan ministeriöön tuli lausunto, jossa KHO antoi lopullisen päätöksen ja se kumosi keskusverolautakunnan aikaisemman ratkaisun. Näin ollen me olemme pattitilanteessa, niin että eivät komennusmiehet eikä heidän työnantajansa tiedä, miten heihin pitää suhtautua. Tästä on osoituksena, että Olkiluodon ydinvoimalaitoksen työmaalla valtaosa komennusmiesurakoista meni ulkomaille, koska ulkomaisten kohdalla tämä verotusraja on kolme vuotta ilman mitään kategorisia lauselmia ja meitä suomalaisia sorretaan sillä, että Varsinais-Suomen verovirasto saa jyllätä mielin määrin.

Kun tämä kielteinen päätös tuli, olin yhteydessä ministeri Heinäluomaan, ja esitänkin hänelle kiitokset siitä, että hän vei tämän esityksen sitten valtiovarainministeriön valmisteluun, ja sieltä olemme nyt saaneet tämän hallituksen esityksen n:o 211 käsittelyyn.

Hyvää tässä esityksessä on se, että se tuotiin pikavauhtia eduskuntaan ja valtiovarainvaliokunta on tosiaan käsitellyt tätä samalla tavalla. Toisekseen sen ehdotetaan astuvan voimaan siten, että vuonna 2005 verotus tehtäisiin sen pohjalta, eli taannehtivasti. Ja kolmas hyvä asia on, että se sisältää lausuman, joka suosittaa, että myös näitä taannehtivia, pitkäaikaisia, kohtuuttomia verorästejä kohtuullistettaisiin. Tosin se on mielestäni sen verran pyöreä, että se ei velvoita ketään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni huonoa tässä esityksessä on se, että siinä käydään kova keskustelu aikarajasta, onko se kaksi vai kolme vuotta. En detaljeissa nyt sitä lähde arvostelemaan, koska siinä menisi liian paljon aikaa. Itse ehdotin kategorisesti kolmea vuotta, ja siinä on taustana se, että kun — en sano "jos" vaan "kun" — sisämarkkinadirektiivi aikanaan astuu voimaan, siellä on sanottu kolme vuotta rajaksi ulkomaisille komennuksille. Jos me nyt hyväksymme tämän lain tässä muodossa, niin silloin suomalaiset välittömästi taas ovat eriarvoisessa asemassa. Suomalainen työntekijä ei voi kilpailla ulkolaisten kanssa, eikä suomalainen teollisuus tätä kautta voi työllistää omaa väkeä, vaan on pakko mennä jostain muusta syystä ulkomaiseen.

Arvoisa puhemies! Minä en ainakaan tätä hyväksy. Tämä eriarvoistaisi meidät Euroopan unionin sisällä.

Toiseksi huonoa tässä on tämä matkamääritelmä. Alkuperäinen laki ei sisältänyt mitään määritelmää, vaan siinä tulkinnan mukaan sitten, jonka verovirasto antoi, komennusmieheksi, tai komennushenkilöksi, katsotaan sellainen henkilö, joka joutuu yöpymään komennuspaikkakunnalla ja jonka varsinainen asuinpaikka, perhe ja muu, on muualla, ja silloin tästä on oikeus maksaa päiväraha. Nyt tämä 100 kilometriä, joka tulee kahta vuotta pidemmille komennuksille, tekee sen, että varmaan suuri osa komennusmiehistä jää sen ulkopuolelle.

Kolmanneksi tämä laki sisältää liian paljon tulkinnanvaraisuutta, niin kuin jo valiokunnan puheenjohtaja Ala-Nissilä täällä totesi. Minun mielestäni ei tällaista tulkinnanvaraisuutta saa jättää ennen kaikkea veroviranomaisten varaan, sillä minä ainakin olen sitä mieltä, että silloin aina tulkitaan sen heikomman eli työntekijän puolesta tämä toimi — ja taas ollaan pattitilanteessa.

Ja vielä yksi asia. Tässä eriarvoistetaan telakat suhteessa näihin muihin toteamalla väljästi, että näissä laivan rakentaminen kestää lyhyemmän aikaa. Meillä on parastaikaa Turussa, Turun telakalla, rakenteilla kolmen sarja maailman suurimpia risteilyaluksia. Yhden laivan rakentaminen kestää kaksi vuotta, niitä on kolme peräkkäin, on optio mahdollisesti kahdesta lisää, ja systeemi on sellainen, että komennusmiehet tekevät ensin laivaan 1 hommat, ja kun se on lähestymässä valmiutta, toinen tulee vesille, he siirtyvät tekemään siihen, ja näin tämä kolme vuotta saattaa helposti mennä umpeen. Minkä takia yksi teollisuudenhaara tässä eriarvoistetaan? Onko se sitä varten, että Varsinais-Suomen verovirasto sijaitsee siellä, missä nämä telakatkin? Nämä telakat kuitenkin työllistävät toistakymmentätuhatta työntekijää, joista noin puolet on komennusmiehiä.

Tämähän ei koske sellaisia, jotka asuvat kiinteästi muualla, vaan sellaisia, jotka siirtyvät, perheet ja muut jäävät muualle, ja silloin tämä päiväraha on kohtuullinen korvaus siitä, että nämä ihmiset eivät voi viettää normaalia elämää. Mutta tässä kyllä haisee suomalaisten perinpohjainen yhteinen kansallisomaisuus, ja se on rajaton kateus. Eivät nämä komennusmiehet asu parakeissa ja muissa sen takia, että he tienaisivat rahaa; he tekevät sen sen takia, että he ovat ammattimiehiä, jotka pystyvät tekemään nämä hommat, ja heidän ei kannata siirtyä asumaan näille paikkakunnille, koska heillä kaikki muu on muualla.

Arvoisa puhemies! Asian yksinkertaisuuden vuoksi olisi parasta hyväksyä esittämäni lakialoite 56, jolloin laki olisi yksiselitteinen ja se olisi harmonisessa suhteessa sisäpalveludirektiivin aikamäärittelyyn ja näin toteutuisi myös 114 edustajan toivomus. Mutta olen asiaa harkinnut, ja jotta asia ei jäisi tästä kiinni ja siirtyisi vuoden yli, toivon, että tämä ripeä käsittely edelleen jatkuu, ja sen vuoksi olen valmis tukemaan vastalausetta 2, joka pohjautuu lakialoitteisiin. Toivonkin, että nyt ne 114, jotka ovat allekirjoittaneet tämän, ovat tukemassa suomalaista työntekijää ja yrittäjää taistelussa verottajan mielivaltaa vastaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin komennusmiehistä, tai komennustyöntekijöistä: se, että he joutuvat työskentelemään vieraalla paikkakunnalla, asumaan yhteismajoituksissa parakeissa, joskus hotelleissa tilapäismajoituksissa, jättämään sinne vakituiselle asuinpaikalleen perheensä, harrastukset, muut sellaiset arvokkaat asiat, jotka koskevat niitä kansalaisia, jotka saavat asua ja tehdä työtä samalla paikkakunnalla, ei ole mikään kadehtimisen paikka. Eikä tämä ole myöskään sukupuolikysymys, kun täällä käytäväkeskusteluissa jotkut ovat nostaneet nyt meteliä, että tässä nyt suositaan jollain tavalla miehiä. Totta kai usein käytetään termiä "komennusmiehet", mutta komennustyöntekijä voi olla yhtä lailla mies kuin nainen, vaikka tietysti todellisuudessa aika paljon näissä ammateissa paljon on miehiä.

Elikkä kun Lounais-Suomen verovirasto tosiaan teki verotarkastusten pohjalta käsittämättömiä päätöksiä, joissa alettiin mätkiä jäännösveroja, mätkäytyksiä, näille työntekijöille vuosia taaksepäinkin, ja summat olivat todella suuria, niin se koettiin tietysti erittäin kohtuuttomaksi, kun kysymyksessä oli käytäntö ja vallitseva oikeustila, joka oli ollut vuosikymmeniä voimassa, ja kun joutuu komennukselle vieraalle paikkakunnalle, niin päiväraha on muun muassa silloin veroton.

Nykyinen laki ei ole säätänyt tarkasti tätä aikarajaa, ja sehän se tässä ongelma on ollut. On ollut ongelma nimenomaan se, että ei ole säädettyä tarkkaa aikarajaa sille, mikä on semmoinen komennustyö, joka oikeuttaa verottomiin päivärahoihin.

Niin kuin ed. Saarikangas totesi, täällä on ollut eduskunnan puheilla lähetystöjä, tästä on käyty laajaa keskustelua. Tähän olisi pitänyt tietysti reagoida aikaisemminkin, mutta kun lokakuun alkupuolella korkein hallinto-oikeus teki oman ratkaisunsa, niin sen jälkeen onneksi saatiin lisää vipinää: ed. Saarikankaan tekemä lakialoite ja sen 114 allekirjoittajaa. Se painehan oli jo olemassa, eduskunnan tahto oli siihen, että asialle pitää tehdä jotain, mutta tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen hallituskin rupesi todella toimimaan.

Eduskunnan kyselytunnilla 13.10. kysyin valtiovarainministeri Heinäluomalta tästä asiasta juuri tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, aikooko hallitus jotain tehdä. Silloin valtiovarainministeri Eero Heinäluoma vastasi: "Epäkohta on todellakin kiistaton. On väärin, että vuosia jälkeen tehtyjen töiden ja maksettujen päivärahojen tehdään tulkintoja, joihin työntekijät itse eivät ole voineet varautua eivätkä myöskään ne yritykset, jotka näitä päivärahoja ovat maksaneet. On kansalaisten oikeussuojan kannalta tärkeätä, että on etukäteen tiedossa, mikä verotusmenettely on." Minusta tämä oli oikeaa puhetta valtiovarainministeriltä. No, sen jälkeen lakiehdotusta on valmisteltu ja se on tullut eduskunnan käsittelyyn. Mutta en ymmärrä, minkä takia piti lähteä puliveivaamaan tämän kahden ja kolmen vuoden välillä. Olisi ollut paljon selkeämpää ottaa lähtökohdaksi tämä eduskunnan enemmistön tahto, elikkä kun kysymys on ollut koko ajan siitä puutteesta, ettei ole tarkasti määriteltyä määräaikaa, niin olisi lakialoitteen mukaisesti määritelty se kolmeksi vuodeksi ja pidetty muut asiat ennallaan. Nyt kun on tehty tämä niin, että se on kaksi tai poikkeustapauksessa kolme vuotta, niin sen kahden vuoden ja kolmen vuoden väliin on tullut sitten lukuisa määrä näitä tulkinnanvaraisia asioita, kuten esimerkiksi tämä 100 kilometrin matka.

Jos nyt ajatellaan vaikka telakkateollisuutta, niin sehän tarkoittaa sellaisissa tilanteissa, joissa tämä pohdinta ja tulkinta tulisi kysymykseen, sitä, että kun muistaakseni Turun ja Rauman väli on alle 100 kilometriä, niin jos Rauman telakalla tulisi pahoja työllisyysvaikutuksia ja sitten tämän tyyppisiä komennustöitä pitäisi etsiä, niin pitäisi tehdä eroa, lähteäkö Helsinkiin vai Turkuun. Turku olisikin lähempänä kuin 100 kilometriä, Helsinki kauempana. Eihän tässä ole mitään järkeä, että jouduttaisiin tällaisiin tulkintaerimielisyyksiin ja veivaamisiin jälleen siinä tapauksessa, kun tulee käsittelyyn tämä 2—3 vuoden määräaika. Elikkä ehdottomasti selkeintä on se, että käytettäisiin selkeästi tätä kolmea vuotta. Sen vuoksi kannatan vastalauseen mukaista muotoilua.

Arvoisa puhemies! Työvoiman liikkuvuudesta aina puhutaan, kun puhutaan suomalaisen työmarkkinakentän toiminnasta, työmarkkinoiden toimivuudesta. Aina vaaditaan, että työvoiman on liikuttava enemmän, ja olemme Suomessa jäljessä siinä, että työvoima ei liiku riittävästi. Komennustyöt ja komennustyöntekijät ovat juuri se liikkuva osa, joka on tässä maassa toiminut niin telakkateollisuudessa, metsäkoneiden seisokeissa, monien muiden tuotantolaitosten osalta, puhumattakaan nyt sitten rakennus- ja muusta toiminnasta. Työvoima on liikkunut tämän järjestelmän ja vallitsevan käytännön mukaisesti.

Mitä nyt on tapahtunut, kun on syntynyt tämä erilainen tilanne? Ed. Saarikangas viittasi Olkiluodon työntekijöiden tilanteeseen. Ulkomaalainen työvoima on erittäin suuressa määrin siellä työskentelemässä, ja sama koskee telakoita. Turun telakalla, jolla tällä hetkellä on työtä onneksi tarjolla, ellen väärin muista, tämänhetkinen tilanne taitaa olla niin, että siellä on noin, onko alle vai yli, tuhat ulkomaalaista työntekijää. Tätäkö suomalainen verolainsäädäntö ja Lounais-Suomen verovirasto haluaa, että nämä työt tekevät sitten sellaiset työntekijät, jotka eivät maksa verojakaan Suomeen? Sen vuoksi tämä lainmuutos on välttämätön.

Sitten, arvoisa puhemies, olisi todella selkeämpää, että laki toteutettaisiin tämän kolmen vuoden määräajan mukaisena, ettei tarvitsisi edelleen tulkita näitä kilometrimääriä ja muita tekijöitä.

Mutta sitten tästä lausumasta. Siitä täytyy sanoa kyllä kiitos hallituspuolueiden edustajille verojaostossa. Tiesimme, että esimerkiksi valtiovarainministeriö vastusti erittäin tiukasti sitä, että ryhdyttäisiin menemään takautuvaan vaatimukseen kohtuuttomuuksien muuttamiseksi ja kohtuullistamiseksi, mutta kiitän todella valiokunnan varapuheenjohtajaa ja muita hallituspuolueiden jäseniä, että tämä ponsi tuli.

Se ponsi on poikkeuksellinen, ja se on kirjoitettu vähän eri tavalla kuin normaalisti ponnet kirjoitetaan. Siinä ei sanota, että "eduskunta edellyttää, että hallitus - -", koska tässä mennään tämän vallan kolmijaon alueelle. Korkein hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisuja ja verottaja on tehnyt ratkaisuja, mutta kun verotusmenettelylain 88 § mahdollistaa kuitenkin kohtuullistamisen tilanteessa, jossa on ilmeistä kohtuuttomuutta tapahtunut, niin tämän pykälän mukaisesti minusta on aivan selvää, että korjauksia tehdään, vaikkemme pysty vaatimaan, että hallitus tekee. Ei hallitus voi mennä käymään läpi niitä verotuspäätöksiä ja omasta pussistaan, veronmaksajan pussista, niitä lähteä oikomaan, ei se ole hallituksen tehtävä. Mutta kun eduskunta hyväksyy tämän lausuman, niin se tarkoittaa silloin, että se, joka käyttää tässä maassa korkeinta kansanvaltaa, elikkä eduskunta, edellyttää silloin, että nämä kohtuuttomuudet aina sinne vuoteen 1999 asti, mistä ne ovat tulleet, voidaan hakemuksesta kohtuullistaa niiden osalta, jotka ovat vääryyttä kärsineet tässä asiassa. Tämä on erittäin tärkeä viesti. Ei takerruta siihen sanamuotoon siinä ponnessa, vaan ponnen henki on se, että eduskunta haluaa, että kohtuuttomuuksia korjataan myöskin takautuvasti.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Saarikangasta. Mitä tulee siihen vastalauseeseen ja tarinaan siitä, että tämä on etupäässä telakkateollisuuden murhe, matkatyöntekijöitten murhe, niin ymmärrän näin, että me kaikki tarkoitamme paljon laajempaa kysymystä. Niiden tilaisuuksien perusteella, missä olen saanut olla, ja muutenkin, olen käsittänyt, että tilanne on todella laaja.

Nyt tällä hetkellä Suomessa kaikkein suurin rakennustyömaa on ydinvoimalatyömaa, toiseksi suurin työmaa on öljynjalostustyömaa, ja näihin todella tarvitaan paljon matkatyöntekijöitä. Ja kuten ed. Saarikangas ilmaisi ja muistaakseni myös ed. Uotila, niin nyt on jouduttu ottamaan ulkolaisia työntekijöitä. Tulevaisuus näyttää siltä, että myös jatkossa isoja työmaita tulee Suomeen. Viittaanpa vaikka edelleen energiaratkaisuihin; on varmaa, että niillä työmailla sitten tulevaisuudessakin tarvitaan matkatyöntekijöitä. Ja muistutan myös siitä, että viimeinen ydinvoimapäätös kun täällä tehtiin, niin yksi perustavaa laatua oleva kysymys oli, että siinä käytetään suomalaista työvoimaa. Tämä oli hyvin keskeisenä asiana, mutta nyt siinä on jouduttu pikkasen perääntymään, vaikka toki tosissaan on väännetty, että näin olisi.

Kovan taistelun jälkeen tämä hallitus lopulta tämän asian otti, ja täytyy sanoa, että tässä taistelussa olivat kansalaisjärjestöt mukana ja jopa moottorina. On hyvä näin, ja kiitos niille tahoille, varsinkin Varsinais-Suomessa. Hyvä näin, koska asia on aiheuttanut, ja aivan oikeutetusti, todella mahtavan palauteryöpyn yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä. Komennustöitä tekevät, lähinnä metalli- ja rakennusmiehet, ovat olleet jo pitkään verottajan silmätikkuina, vai pitäisikö sanoa kohteliaammin, että he ovat olleet verottajan taholta erityistarkkailun alaisina. Ja erityisimmän kohtelun ovat saaneet ne, jotka ovat joutuneet Lounais-Suomen veroviraston näppeihin. Verottajan toiminta on ollut jopa niin aktiivista, että se on mitätöinyt omat matka- ja päivärahojen osalta firmoissa aikaisemmin tekemänsä verotarkastukset, se kun on mätkäissyt työntekijöille huimia jälkiveroja jopa näiltä tarkastusvuosiltakin. Jälkiverotusmenettely tässä tapauksessa jo sinällään on aivan kohtuutonta. Yritykset ovat siis toimineet hyvässä uskossa ja nojanneet tähän verottajalta aiemmin saamansa luottamuksen suojaan.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva laki tuloverolain muuttamisesta matka- ja päivärahojen osalta selkeyttää kyllä käytäntöä. Siinä sanotaan, missä olosuhteissa ja kuinka kauan verottomia kulukorvauksia voidaan maksaa. Se siis piirtäisi takarajan KHO:n epämääräiseksi jättämään tulkintaan.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö, sen lausumaehdotus, on hyvä. Me vasemmistoliitossa olisimme halunneet tiukempaa muotoilua, mutta sanotaanko, että kohtuuden nimissä on ajateltu, että tällä tiellä tällä asialla on parempi tulevaisuus. Emme halua ratsastaa komennusmiesten ja -naisten selkänahalla, vaan yritämme saada tämän asian asianmukaisesti asianmukaisten ihmisten kanssa yhteistyöllä hoitoon.

Huojennusta tarvitsee se runsaslukuinen joukko komennustyöntekijöitä, jotka ovat saaneet kymmenientuhansien eurojen jälkiverot. Juuri eilen luin lehdestä, että Metallin ammattiosasto 49 on laatimassa vastinetta 60 komennusmiehelle, joiden jälkiverot vuosilta 1999—2003 ovat keskimäärin 40 000 euroa per työntekijä. Nämä komennustöissä pitkäänkin olleet ihmiset ovat kokeneet suurta vääryyttä. He ovat verottajan päätöksiin luottaen ja tukeutuen menetelleet käytössä olleen lain tulkinnan mukaan ja lopulta kuitenkin joutuneet todella epäinhimillisen jälkiveron maksumiehiksi. Olisiko tässä nyt niin sanottu tuhannen euron paikka verottajan käyttää tätä verolain huojennuspykälää?

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Eikä tässä vielä kaikki. Verottajan kuritettavaksi, etten sanoisi kuristettavaksi, joutuneet jälkiverotetut komennusmiehet joutuvat sitten maksamaan mätkyistään vielä 9,5 prosentin viivästys- ja 5 prosentin sakkokoron. Minulle on monta kertaa esitetty kysymys, onko oikein joutua rangaistavaksi sellaisesta rikoksesta, jota ei ole tehnyt, ja jos joutuu, eikö kyse ole silloin viranomaisen taholta mielivallasta.

Olen ollut yhteydessä useimpiin työporukoihin, ja muun muassa erään neljän miehen työporukan neljältä viime vuodelta saamat jälkiverot ovat 8 600—8 900 euroa. Viivästys- ja sakkokorkojen jälkeen summa nousee noin 12 000 euroon. Miehet kertoivat, että heidänkin työnantajalleen tehtiin 90-luvulla verotarkastus. Minkäänlaista huomautettavaa ei löytynyt. Joka vuosi myös heidän verotuksensa on hyväksytty ilman minkäänlaisia huomautuksia. Ja nyt sitten yhtäkkiä verottajan tulkinta muuttuukin, ja laskun saavat nämä hyvässä uskossa toimineet työntekijät. Nämä neljä miestä kertoivat menetelleensä jopa niin, että heti, kun ensimmäiset huhut verottomien kulukorvausten verollepanosta tulivat heidän korviinsa, he alkoivat maksaa niistä veroa.

Olen täysin samaa mieltä näiden veromätkyjensä kanssa painivien ihmisten kanssa, ettei oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa saisi näin tapahtua. Koska nämä matkatyötä tekevät eivät alistu työttömyyteen vaan ovat valmiita matkustamaan työn perässä kauaksikin kotoaan ja ovat lisäksi erityisen sitoutuneita työhönsä, on erityisen onnetonta, että heitä rangaistaan. Ei viatonta, veronsa säntillisesti maksavaa kansalaista saa rangaista tuhansien eurojen sakoilla tekemättömästä rikoksesta.

Arvoisa puhemies! Veroja maksetaan ja niitä pitää maksaa — paitsi siis eduskunnan enemmistön juuri tekemällä ratkaisulla varallisuusverosta — jotta yhteiskunnan rattaat pyörisivät. Se on selvä asia. Sen hyväksyvät myös ja myöntävät nämä jututtamani komennusmiehetkin. Mutta kohtuus verottajan ahneudellakin pitäisi olla. Niinpä kehotankin verottajaa käymään yhtä suurella innolla varsinaisten vero- ja taloushuijareiden kimppuun kuin millä se on muiluttanut keikkamiehiä. Siellä hämärämiesten salkuissa ne isot rahat piileskelevät. Julkinen salaisuushan on, että pimeillä ja hämärillä markkinoilla ahkeroivat talousrikolliset jättävät tulouttamatta valtion kirstuun vuosittain miljardeja euroja.

Arvoisa puhemies! Nyt on korkea aika säätää laki tältäkin osin sellaiseksi, että veroviranomaisilla on selvät ja yksiselitteiset ohjeet, joita he noudattavat. Lain ja ohjeiden tulee olla vielä sellaiset, että ne toimivat koko maassa, myös Lounais-Suomessa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkun verran jo puhuttu siitä, että ydinvoimalatyömaalla ei ole niin paljon suomalaisia kuin luultiin. Metalliliittohan kannatti voimakkaasti uutta ydinvoimaa juuri varmaan työpaikkojen toiveessa, ja nyt pettymys on aika suuri, kun näin ei ole käynyt.

Muistan myös, että silloin kun tätä asiaa käsiteltiin talousvaliokunnassa, jossa silloin muun muassa ed. Immonen ja minä olimme, joku — en muista henkilön nimeä, mutta joku se oli telakalta — tuli meille puhumaan siitä, että jos oikeasti halutaan tuoda työpaikkoja Suomeen, etenkin Varsinais-Suomeen, niin olisi ollut parempi satsata maakaasuun ja nesteytettyyn kaasuun. Meille tuotiin aivan selvät skenaariot siitä, miten voitaisiin rakentaa kelluva vastaanottosatama Suomeen ja myös kaasutankkereita, joihin oli kaikki tekniikka olemassa meillä päin ja suomalaisia miehiä, jotka olisivat nämä työt tehneet. (Ed. Saarikangas: Minä olin paikalla!) Näin me olisimme saaneet myös energiaa ja työpaikkoja Suomeen.

Mutta tämä asia ei herättänyt mitään vastakaikua, mikä silloin minusta oli kummallista, kun puhuttiin aivan selvästä suomalaisesta ideasta. Päinvastoin, meille sitten tuli ydinvoima, ja nyt on sitten varmaan työmaalla ranskalaisia insinöörejä ja muunmaalaisia miehiä. (Ed. Ahde: Tässä on vähän eri asia!) — On eri asia, mutta tässä on nyt puhuttu siitä, että tämä on yksi ongelma, että siellä ei ole suomalaisia työmiehiä niin paljon kuin silloin luultiin, että tulisi, mutta ei tullutkaan, vaikka silloin jo varoitettiin siitä, että näin juuri voisi käydä, että joku muu vaihtoehto olisi työllistänyt paremmin Suomessa.

Sitten halusin vaan — täällä on ollut erittäin monta asiantuntevaa puheenvuoroa, niin että en näihin yksityiskohtiin mene — tehdä pikku vertauksen yhteen toiseen lakiin, joka meillä on äsken täällä ollut. Me olemme ihan äsken täällä käyneet aika kovaa vääntöä siitä, että kun ulkomaille maksetaan osinkoja, niiden lähdevero, niin siinähän oli samanlainen tapaus, että ne, jotka joutuvat maksamaan näitä veroja, eivät halua maksaa veroja. Semmoista on aika usein Suomessa, että koetaan, että joku asia on epäoikeudenmukainen tai väärin. Siinähän verottaja on vaan muistuttanut näitä, että pitäisi maksaa, mutta kun ei ole maksettu, niin me olemme täällä muuttaneet lakia, eikä näytä siltä, että taannehtivasti myöskään kerättäisiin mitenkään näitä veroja Suomen kassaan, elikkä jollain lailla ehkä riippuu siitä, kuka on se ihminen, joka kokee kärsineensä vääryyttä, miten häntä kohdellaan.

Mutta kuitenkin nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan ja varmaan oikeudenmukaisempaan suuntaan, ja siitä on monelle ihmiselle täällä varmaan syytä antaa kiitos. Mutta ehkä meidän täytyy olla aina vaan vähemmän sinisilmäisiä, kun toivomme uusia työpaikkoja, erinäisten eduskunnan ratkaisujen jälkeen.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Saarikangas kovan luokan ammattilaisena kertoi tarkemmin lain yksityiskohtia ja perusteli myös hyvin sen, minkä takia tätä pikkuisen pitäisi muuttaa. Sinänsä hallituksen esitys on hyvä ja esitys parempaan suuntaan. Mutta kun vuorineuvos Saarikangas tuntee hyvin asiat, niin hän myös aikanaan teki erittäin hyvän lakialoitteen, jonka pohjalta nyt sitten päästään tätäkin hallituksen esitystä käsittelemään. Selvyyden vuoksi: siis kannatan ja itse asiassa voin vaikka esittääkin varmuuden vuoksi, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalause 2, missä siis muutettaisiin vähän pykäliäkin ja tulisi tämmöinen selkeä, kategorinen kolmen vuoden raja.

Itse asiassa esitys selkeyttää nykyistä oikeustilaa parempaan suuntaan, mutta edelleen sinne jää jonkin verran tulkinnanvaraa, kun mietitään sitä, milloin eletään tämän kahden vuoden säännön perusteella ja milloin sitten voidaan päästä tähän kolmen vuoden sääntöön. Siksi olisi selkeämpää, että olisi yksi aikaraja ainoastaan, ja se on se kolme vuotta, mikä löytyy sieltä vastalauseesta 2.

Herra puhemies! Yleisesti voin tämän lain yhteydessä puhua myös siitä, mikä on Suomessa lainsäädännön taso. Eduskunnassahan pitäisi tehdä mahdollisimman selkeää lainsäädäntöä, jotta erilaisilta tulkinnoilta vältyttäisiin sitten käytännön elämässä. Erityisesti verolakien osalta on tärkeää se, että lain pykälät ovat selkeitä ja että sen jälkeen Verohallitus antaa yhtenäistämisohjeita eri veropiireille ja eri verotoimistoille, ja sen jälkeen on tietysti tärkeää, että verolain tulkinnoista ei poiketa eli joka puolella Suomea olisi samanlaiset tulkinnat. Käytännössä näin aina ei ole ollut.

Tietysti huolestunut olen tämänkin syksyn aikana ollut siitä, että eduskunnalle on annettu lähes kymmenen verolakia myöhemmin kuin mikä oli se aikaraja, minkä aikanaan eduskunta on ilmoittanut hallitukselle, että lokakuun loppuun mennessä pitäisi syysistuntokaudella annettavat lakiesitykset antaa. Siitä huolimatta niitä tuli lähes kymmenen myöhemmässä ajankohdassa, tämäkin aika myöhäisessä vaiheessa, mutta tämä asia on tärkeä, ja ei näitten asioitten käsittely verojaostossa kyllä kauan kestä. Mutta yleisesti ottaen pitää olla huolissaan siitä, minkälaista lainsäädäntöä Suomessa tehdään, ja sen takia eduskunnallekin pitäisi antaa riittävästi aikaa käsitellä kaikkia lakeja ja myös verolakeja.

Nämä erilaiset tulkinnat, mitä Suomessa tapahtuu, ovat nyt nousseet esille nimenomaan tämän asian yhteydessä liittyen näihin päivärahoihin, mutta vastaavia esimerkkejä löytyy kyllä muitakin, esimerkiksi yritysverotuksen osalta. Voin sanoa, että tuoreessa muistissa on tiettyjä hallinto-oikeuden päätöksiä, niinkin tuoreesta kuin vuonna 2004 säädetystä perintö- ja lahjaverolain huojennuspykälästä, joka koskee yritysten sukupolvenvaihdoksia. Siinäkin eduskunta selkeästi sanoi, mikä on eduskunnan tahto, mutta jo ensimmäisiä päätöksiä hallinto-oikeudesta on tullut ulos, jotka eivät vastaa sitä eduskunnan tahtoa. Eli jälleen kerran palataan siihen, että lainsäädäntöä joudutaan täsmentämään.

On erittäin tärkeää, että mietinnön loppuosassa korostetaan verovelvollisen luottamuksen suojaa erilaisissa tehtävissä ratkaisuissa. Niin kuin täällä ed. Immonen totesi, verovelvolliset ovat täyttäneet omat veroilmoituksensa ja luottaneet siihen, koska ei mitään ole kuulunut, että he ovat toimineet oikein ja vilpittömässä mielessä, ei ole mitään syytä palata asioihin, mutta sitten kuitenkin tulee myöhemmin yllättäen ylimääräisiä maksuunpantuja veroja, ja siinä vaiheessa kyllä verovelvollinen ihmettelee, mikä se luottamuksen suoja oikein on.

Kokoomuksen mielestä luottamuksen suoja on keskeinen periaate verotuksessa, mutta ristiriita löytyy siitä, että täällä tänä syksynä hyväksyttiin uusi verotusmenettelylaki, joka tulee ensi vuoden alusta voimaan, ja nimenomaan siinä laissa erityisesti luottamuksen suojaa heikennetään. Yrityksillä verotus tulee tulevaisuudessa olemaan auki useamman vuoden kuin tällä hetkellä, mikä tietää käytännössä sitä, että sitten kun sinne yritykseen tulee tarkastus ja ruvetaan tutkimaan myös muun muassa sitä, minkä näköisiä verovapaita etuja työntekijöille on maksettu, niin sen jälkeen näitä vastaavia laskuja voi tulla uusia lisää. Tämä oli kyllä minusta sitten erittäin huono asia, että luottamuksen suojaa yleisesti ottaen verotusmenettelylain muutoksen yhteydessä heikennettiin.

Herra puhemies! Ed. Kallis on tehnyt myös hyvän ponnen liittyen asumiskustannusten vähentämiseen niissä tapauksissa, kun joudutaan käymään työssä toisella paikkakunnalla ja se varsinainen perhe asuu siellä toisella paikkakunnalla. Tämä kertoo yleisesti siitä, että työmarkkinat Suomessa ovat muuttuneet huomattavasti ja tulevat muuttumaan edelleenkin. Työvoiman liikkuvuus on varmaan meidän kaikkien mielestä tärkeää. On tärkeää, että työvoimaa on saatavilla, että työn perässä liikutaan. Mutta sen jälkeen tulee aina eteen se tilanne, mitä sitten pitäisi maksaa ja mitä voisi vähentää eli mitkä ovat sen tyyppisiä etuja, ovat ne sitten päivärahoja tai muita vastaavia kustannuksia, mitä voidaan verovapaasti korvata työntekijöille, kun he työn perässä liikkuvat, ja taas toisaalta, mitkä ovat sitten sen tyyppisiä vähennyksiä, mitä verovelvollinen voi vähentää omassa verotuksessaan. Ne liittyvät silloin työmatkakuluihin, mahdollisiin ylimääräisiin asumiskuluihin tai muihin vastaaviin. Minun mielestäni nämä vaativat kyllä selkeytystä. Pitää ottaa huomioon työmarkkinoiden muuttuneet olosuhteet ja myös se, että ne jatkossakin tulevat muuttumaan, toivottavasti.

En usko, että tämä hallitus saa tässä asiassa enää yhtään mitään aikaiseksi, koska pääministerin ilmoituksen mukaanhan kaikki keskeiset veroratkaisut on tehty, mutta sitten sille seuraavalle hallitukselle pienenä kotiläksynä: tähänkin asiaan on syytä puuttua kyllä erittäin pontevasti.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Lakien valmisteluhan kuuluu Suomessa hallitukselle ja laista säätäminen eduskunnalle. Sillä tavalla oli tärkeää, että hallitus reagoi tähän komennusmiesten päivärahakohteluun. Silloin tämä menee niin kuin oikeassa parlamentaarisessa järjestyksessä. Tästä on ilman muuta hallitukselle annettava tunnustus. Tässä se reagoi nopeasti, toi esityksen, joka selkeyttää tämän asian verokohtelua. Kaikkien verojaostossa kuulemiemme asiantuntijoitten mukaan tämä on tärkeä ja ihan välttämätön muutos, jotta saadaan tämä todella epäselvä verotuksellinen tilanne komennusmiesten osalta jonkinlaiseen järkevään järjestykseen.

Koko prosessihan käynnistyi siitä, että nimenomaan Lounais-Suomessa verottaja toimi toisin kuin verottaja monessa muussa osassa Suomea. Kaikkien yllätykseksi sitten korkein hallinto-oikeus asettui tälle Lounais-Suomessa verottajan toteuttamalle tulkinnalliselle kannalle. Se oli tietenkin täystyrmäys. Tässä voidaan puhua luottamuksen suojasta verotuksessa. Kyllähän jokainen komennusmies on ymmärtänyt, olettanut, itse asiassa ollut täysin varma, että on toiminut lakien mukaan, suorittanut verotuksensa suomalaisen lainsäädännön mukaan. Näin on myös työnantaja olettanut. Se on se luottamus, joka on sekä työntekijöillä että työnantajilla ollut verolakiin. Sen takia on tärkeää, että valiokunta kirjoitti mietintöön maininnan nimenomaan tästä luottamuksen suojasta. Se on jo peruste, jolla valiokunta päätyi myös esittämään sitä perustelulausumaa, että kun nimenomaan veromenettelylain 88 §:ssä on mahdollisuus myöntää huojennuksia sellaisissa tapauksissa, joissa veron perimistä on pidettävä kohtuuttomana, on tärkeää, että eduskunta tekee tämän ponnen, ja on tärkeää, että tämän ponnen perusteella verottaja ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä eduskunnan viesti on tässä suhteessa täysin selvä.

Niin kuin ed. Immonen ja monet muutkin täällä ovat todenneet, onhan se joululahja komennusmiehelle, kun tulee tuhansien tai kymmenientuhansien eurojen jälkiverolappu, jossa on sitten tämä reilun 9 prosentin korko vielä huolellisesti otettu mukaan. Eihän sitä kukaan voi hyväksyä eikä lainsäätäjä voi hyväksyä, koska tällaista menettelyä ei ole koskaan ollut tarkoitus aikaansaada.

Kaiken kaikkiaan sanon vielä kerran, että on erittäin tärkeää, että hallitus reagoi tähän suureen epäkohtaan ja nyt toisaalta saadaan selkeämmät pelisäännöt verotuksen suhteen komennusmiehille ja toisaalta nyt avataan mahdollisuus kohtuullistaa näitä verottajien tekemiä epäoikeudenmukaisia ratkaisuja.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana edellisen puheenvuoron perusteella. Kun ed. Ahde totesi, että parlamentarismissa hallitus valmistelee lakiesityksiä eduskunnalle, niin tämä tietenkin pitää paikkansa ja näin tietenkin pitää olla. Mutta jos hallitus ei valmistele, silloin eduskunnan pitää hyväksyä ne lakialoitteet, mitä enemmistö kansanedustajista on tehnyt. Tässä tapauksessa 120 kansanedustajaa (Ed. Ahde: 114!) — anteeksi, 114 (Ed. Immonen: Päälle 100!) — no, yli 100 (Ed. Saarikangas: 114!) — kuulin, kiitos, ja olen maininnut jo kerran luvun 114 — allekirjoitti ed. Saarikankaan aloitteen ja se meni valiokuntaan, ja hallitus ryhtyi työhön.

Hallituksen esitys poikkeaa jonkin verran siitä tahdosta, minkä ne 114 edustajaa ilmaisivat aloitteessaan. Suurin muutos koskee juuri aikarajaa, onko kahden vuoden määräaika vai kolmen vuoden määräaika. Tämän hallituksen esityksen mukaan, jos komennus kestää enintään kaksi vuotta, siltä ajalta voidaan maksaa päivärahoja ja matkakorvauksia. Mutta jos menee yli kaksi vuotta, silloin taas syntyy harkintaa verohallinnolle, ja silloin voi käydä niin, että tulee erilaisia ratkaisuja veropiiristä a kuin veropiiristä b. Sen takia, kun käytäntö ja elämä on muuttunut sellaiseksi, että nämä komennukset kestävät kauemmin kuin kaksi vuotta, olisi ollut hyvä, jos hallituksen esitykseen olisi sisältynyt tämä kolmen vuoden raja. (Ed. Ahde: Siellä on kolmen vuoden raja, hallituksen esityksessä!) Minun mielipiteeni ei ole tässä muutamassa kuukaudessa muuttunut, ja sen takia olen ed. Saarikankaan aloitteen kannalla, joka tarkoittaa sitä, että taattaisiin kolmelta vuodelta.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota ed. Ahteen puheenvuorossa, oli se, kun hän aivan oikeutetusti korosti, että 9 prosentin korko on kohtuuton, ja 9 prosentin korko tänä päivänä ja vielä, kun se ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen, sanoisin, on ilmeisen kohtuuton. Kun eduskunta nyt tietää, kansanedustajat tietävät, että laissa on kohta, joka koskee korkoa ja joka on ilmeisen kohtuuton, niin meidän tehtävänämme on korjata se. Meidän tehtävämme on korjata tämä 9 prosentin korko kohtuulliseksi. Minä en haluaisi vuoden kuluttua jossakin vastaavanlaisessa tapauksessa viitata verolakiin ja verolain kohtuuttomaan kohtaan, jos en ole yrittänyt sitä muuttaa. Minä toivon, että hallitus tekisi tällaisen muutoksen, ja jos ei, niin kerätään yli 100 nimeä sellaiseen lakialoitteeseen, jotta se tulisi ainakin käsittelyyn.

Arvoisa herra puhemies! Kaikkeen, mitä tässä aikaisemmin on todettu kohtuuttomuudesta, yhdyn ja pidän tätä pontta erittäin tärkeänä. Toivon todella, että se ei olisi pelkkä ponsi, joka ei johda mihinkään, vaan että valtioneuvosto ja myöhemmin verohallinto toteaisivat, että lainsäätäjän tahto on se, että tässä tapauksessa kohtuullistetaan kohtuuttomia veromätkyjä. Jos ei näin tapahdu, silloin hallinto ei noudata yhteiskunnan korkeimman lainsäätäjän tahtoa.

Sitten toinen asia, mihin haluan puuttua, on se, mihin ed. Jari Koskinenkin viittasi. Olen itse tehnyt lakialoitteen siitä, että henkilö, joka hakeutuu toiselle paikkakunnalle työhön, saisi vähentää kohtuulliset asumiskustannukset tällä vieraalla paikkakunnalla. Minä en tiedä, montako tuhatta henkilöä kulkee eri puolilta Suomea Helsinkiin, tulee tänne Helsingin seudulle työhön. Heillä on pieni asunto täällä, perhe asuu muualla, ja he saavat kyllä tehdä matkavähennyksenä yhden matkan viikossa, mutta halvimman taksan mukaan. Asumiskustannukset tällä seudulla ovat korkeat, ja niitä ei saa vähentää, ja monesti käy niin, että henkilö ei jääkään tänne työhön, ja täällä voi syntyä sen johdosta työvoimapula. Me kaikki sanomme, että me haluamme edistää työvoiman liikkuvuutta. Sen takia meidän tulisi hyväksyä tällaisissa tapauksissa kohtuulliset asumiskustannukset vähennyskelpoisiksi. Sellainen ponsi on tehty, ja tietenkin toivon, että se ponsi saisi yhtä laajan tuen kuin valiokunnan tekemä ponsi kohtuullistamisesta saa.