Jukka Vihriälä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokka on nyt eduskunnan käsittelyssä. Totean näin, että me olemme käsittelemässä tätä pääluokkaa nyt samanaikaisesti, kun tuolla maailmalla ovat menossa tärkeät Wto-neuvottelut, jotka koskevat vahvasti myöskin maataloutta ja ennen kaikkea sitä, mitä myöskin Euroopan unionin piirissä sitten maatalouden ja maaseudun kannalta tulevaisuudessa on tulossa. Ne ovat mielenkiintoisia asioita, mutta en puutu tässä esittelypuheenvuorossa näihin, vaan menen maatalouspääluokkaan ja siihen, minkä käsittelyn se maatalousjaostossa syksyn aikana sai.

Tähän pääluokkaan tehtiin 7 miljoonan euron muutokset. 3 miljoonaa euroa tuli siitä yhteisestä 50 miljoonan euron potista, jonka hallituspuolueet käsittelyn aikana lisäsivät, mutta 4 miljoonaa euroa tehtiin sisäisinä siirtoina jaostossa ja valiokunnassa.

Ensimmäinen merkittävä siirto oli nimenomaan maatalousneuvonnan kohdalla. Sinne asiantuntijakuulemisen ja perusteellisen harkinnan jälkeen lisäsimme 820 000 euroa maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen. Mehän tiedämme, että valtion osuus neuvontajärjestöjen budjetista, tuloista, on tällä hetkellä noin 20 prosenttia, ja ennen kaikkea nyt, kun tämä uusi maatilatukijärjestelmä lähtee ensi vuonna käyntiin, neuvonnan tarve on erittäin suuri. Samoin lisäsimme 100 000 euroa kotieläinjalostuksen ja -neuvonnan kehittämiseen.

Sitten asia, joka on useasti ollut esillä tässä salissa, ja toivottavasti tämä olisi nyt viimeinen kerta ainakin maatalouspääluokan kohdalta. Kun tämä maatalousmuseo, Sarka-museo, saatiin Loimaalle, niin se on ollut taloudellisissa vaikeuksissa, ja sinne nyt edelleen lisättiin 80 000 euroa. Valiokunta toteaa, että nyt tulisi myös selvittää ensi vuoden aikana, onko tämäntapaisen museon paikka maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa vai kuuluisiko tämäkin museo opetusministeriöön, missä muukin museaalinen toiminta tällä hetkellä on.

Seuraava kohde, johon lisäsimme hallituksen esitykseen jonkin verran rahaa, oli 4H-neuvonta, joka on perinteisesti kuulunut siihen joukkoon, jonka osalta eduskunta korjaa hallituksen esitystä. Siinä on 250 000 euroa eli 50 000 euroa enemmän kuin tämän vuoden budjetissa.

Asia, joka on monta kertaa ollut myöskin esillä maatalouspääluokan käsittelyn yhteydessä, on siemenperunan tutkimus. Siihen liittyvää historiaa en käy kertaamaan, mutta jaosto ja valiokunta katsoi, että jotta voisimme turvata suomalaisen perunan tutkimuksen ja hyvän laadun ja ennen kaikkea kaiken sen tietotaidon, mikä tällä puolen on olemassa myöskin kansainvälisesti, niin Maatalouden tutkimuskeskuksen Ruukin-koeasemalle nimenomaan perunatutkimuksen kehittämiseen lisäsimme 300 000 euroa. Mutta kyllä jaostossa käydyn keskustelun perusteella on selvää, että myös Maatalouden tutkimuskeskuksen pitää tätä asiaa sisällään harkita ja katsoa, että perunantutkimuksesta ei vähennetä jatkuvasti menoja, kun eduskunta täällä lisää, vaan kyllä tutkimuskeskuksen tehtävänä on tämä asia tulevaisuudessa hoitaa. Maa- ja metsätalousvaliokuntahan lausunnossaan kiinnitti nimenomaan tähän asiaan huomiota, ja tämän nyt sitten valiokunta on hoitanut.

Markkinoinnin ja tuotannon kehittämiseen lisättiin myöskin momentteihin 46 ja 47 yhteensä 400 000 euroa, ja tällä pyrimme varmistamaan sen, että lähiruokaprojektit ja ennen kaikkea luomutuotanto ja sen markkinointi voisivat kehittyä ja myöskin ennen kaikkea, kun momentille 47 lisäsimme 100 000 euroa, näiden tuotteiden laatu ja laatujärjestelmät voitaisiin varmistaa. Nämä ovat pieniä asioita, mutta tällä sektorilla mielestäni erittäin tärkeitä.

Sitten maaseutuelinkeinotoiminnan korkotukimomentilla 49 lisättiin myöntämisvaltuutta 150 miljoonalla eurolla ja tästä momentista myöskin tehtiin tämä 4 miljoonan euron vähennys, kun maa- ja metsätalousministeriö oli valmis asiaa näin esittämään.

Keskeinen asia, herra puhemies, maatalouden kannalta on Maatilatalouden kehittämisrahaston varat. Valiokunnassa todettiin aivan selvästi, ihan samalla tavalla kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossakin, että nämä rahat ovat riittämättömät. Hallitushan lisäsi täydentävässä budjettiesityksessään rahoja 13,4 miljoonaa euroa, joten siellä nyt on kokonaissumma 14,7 miljoonaa euroa, mutta sekään ei ole riittävä ja ennen kaikkea vuonna 2011 on tilanne se, että Makeran kassa, jos näin kansanomaisesti sanoo, alkaa loppua ja tähän tarvitaan kyllä lisää panostusta valtion varoista, jotta maatalouden kehittämishankkeet voidaan toteuttaa.

Porotalouden edistämiseen Paliskuntain yhdistykselle osoitimme 20 000 euroa ja poroaitojen rakentamiseen 200 000 euroa ja kalatalouden edistämiseen Suomen Ammattikalastajaliitolle 50 000 euron lisäyksen.

Joka vuosi maatalousjaosto on erittäin perusteellisesti käsitellyt vesitaloutta. Nyt toisessa lisäbudjetissahan hallitus toi vesitalouteen merkittäviä lisäyksiä, liki 10 miljoonan euron lisäykset, joilla uusia hankkeita on voitu eri puolilla maata käynnistää. Mutta edelleen katsoimme, että tällä sektorilla on tarvetta sekä vesistö- että vesihuoltotöissä, niillä on alueellista merkitystä ja ne ovat tavattoman tärkeitä myöskin maaseudun haja-asutusalueiden kannalta. Tänne teimme 1 130 000 euron lisäyksen, ja minulla ja muilla jaoston jäsenillä on myöskin niitä hankkeita tiedossa, mitä näillä voidaan ensi vuoden aikana toivottavasti käynnistää.

Herra puhemies! Tärkeä asia on joka vuosi ollut ja niin on nytkin metsätalous ja metsätalouden kehittäminen, momentti 44 luvussa 60 eli puuntuotannon kestävyyden turvaaminen. Tähän osoitamme 3 miljoonaa euroa lisää, ja tämä on metsäalan työntekijöiden ja työllisyyden kannalta tärkeää ja, sanoisin, koko kansantalouden kannalta, että pidetään huolta siitä, että metsiä hoidetaan ja ne hyvin kasvavat ja voimme saada sitten laadukasta puuta myöskin tulevaisuudessa.

Samoin osoitimme 0,5 miljoonaa euroa metsäkeskuksien toiminnan tukemiseen. Nimittäin eräissä metsäkeskuksissa on ongelma se, että siellä ovat yt-neuvottelut olleet esillä, koska rahat ovat olleet riittämättömät.

Kun alussa lähdin liikkeelle museoista, niin pitää museoihin ehkä myös päättää tämä puhe. Ties kuinka monennen kerran Lusto tuolla Punkaharjulla ei ole saanut hoidettua asioitaan riittävän hyvin, vaan jaoston piti taas osoittaa sinne lisää rahoitusta 150 000 euroa ja sillä toiveella, että myöskin tämä asia selvitetään, onko Luston paikka maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa vai tulisiko sekin siirtää opetusministeriöön, josta se voitaisiin sitten tulevaisuudessa rahoittaa.

Herra puhemies! Nämä muutokset tehtiin yksimielisesti jaostossa. Tähän valiokunnan mietintöön liittyy kolme vastalausetta: kristillisdemokraattien koskee lähinnä Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja, vihreitten puuntuotannon tehostamista ja vasemmistoliiton lähinnä petovahinkojen korvaamista. Muita vastalauseita ei ole jätetty. Olen erittäin tyytyväinen jaoston puolesta siitä, että esimerkiksi kokoomus on ollut valmis hyväksymään nämä muutokset eikä ole edes vastalausetta kirjoittanut. Tästä haluan lausua kaikille jaoston jäsenille kiitokset, että olemme suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä voineet nämä muutokset hallituksen esitykseen tehdä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän jaoston puheenjohtajaa Vihriälää tästä pääluokan esittelystä. Nyt on valitettavaa se, että kun samanaikaisesti Hongkongissa käydään tärkeitä Wto-neuvotteluja, ei ministerillä ole mahdollisuutta olla täällä salissa läsnä, kun tätä pääluokkaa käsitellään. Välttämättä vielä tällä vaalikaudella ja tämän vaalikauden aikana pitäisi tehdä merkittäviä leikkauksia maatalouden budjettiin. Se nyt on tänään selviämässä, ainakin jos Britannian ehdotus rahoituskehyksistä menee läpi. Ei se riitä, että ennen seuraavia vaaleja hallitusneuvotteluissa pohditaan, mistäs rahat otetaan, ne puuttuvat 120—130 miljoonaa, jos tämä rahoituskehysesitys, Britannian esitys, menee läpi. Siksi minä jään kaipaamaan nyt tässä ensi (Puhemies: Minuutti!) vuoden budjetissa näköalaa pikkasen pitemmälle kuin vain ensi vuoteen.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Hemmilä toi tämän esille, varmasti näin on, että uusia näköaloja tarvitaan, että minusta olisi ollut mahdollisuus myöskin kokoomuksen, jos on nyt jotain uutta esitettävää, tuoda esimerkiksi vastalauseessa ja perusteluissa nämä asiat esille. Mutta minä totean, että me yksimielisesti pystyimme toteamaan, että tilanne on tällä hetkellä tämäntapainen, mikä on. Ed. Hemmilä on aivan oikeassa, että nämä vaikeudet ovat erittäin suuret, jotka ovat tulossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tietysti syytä muistaa, sen enempää en hallitusta nyt rupea tässä puolustelemaan, että meillä on tilatukimalliin siirtymisen järjestely juuri menossa. Sen suurempaa visiota ei nyt ole ihan äsken ollut esillä. Siitä käytiin kesäkuussa tiukka kädenvääntö ja vähän hengenkin vääntö, millä tavalla tämä asia pitäisi hoitaa, ja sitä ruvetaan nyt toteuttamaan, elikkä toisin sanoen tämä visio on selvä. Mutta se, mikä on konkreettinen visio, kuten tietysti aivan oikein ed. Hemmilä totesi, on se, joudummeko me siirtymään sitten niiltä osin kuin pystymme niitä tukia lisäksi antamaan eli ovatko ne pelkästään kansallisesta rahoituksesta kiinni. Sehän on meidän kehysasiamme taas, ja se tulee helmikuussa kehysriihessä esiin, hallitus tulee sitten eduskuntaan omalla ehdotuksellaan.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua mietityttää sama asia kuin ed. Hemmilää, että me tilatukijärjestelmää pistimme kasaan, mutta rahat puuttuvat. Samalla ihmettelen sitä, missä toisen hallituspuolueen edustajat ovat täältä, kun käsitellään maatalouspääluokkaa. Ei näy ketään paikalla, ja kumminkin pidetään aika suurta messua tästä asiasta. Nyt budjetti vielä saatiin kasaan enkä nähnyt, että oli mitään järkeä siinä vastalauseita lähteä tekemään, mutta saa nähdä, miten on seuraavan budjetin laita.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Hemmilän esille ottama asia kuvaa juuri hyvin sitä toimintaympäristöä, jossa suomalainen elintarviketalous ja maatalous toimii, siinä kansainvälisten päätösten ristitulessa, missä kaiken aikaa ollaan. Tässä Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat tietenkin rajalliset ja niitä ei pystytä etukäteen ennakoimaan, valitettavasti ei mitenkään. Siinä mielessä meillä täytyy olla tässä talossa sitten riittävästi mahdollisuuksia muuttaa tarpeen mukaan sekä rahoituspohjaa että myöskin suuntautumista sen mukaan, mitä me joudumme pakon edessä tekemään. Mehän emme tekisi tällaista maatalouspolitiikkaa, jos ei se olisi meille pakko, mutta se on vaan nyt näin tehtävä. Se, mikä tässä on huolestuttavaa, on se, että maailmanlaajuisesti aina vaan mietitään pelkkää hintaa, laatu jää sivuseikaksi, joka on meille se kaikkein tärkein asia ja suurin kilpailuvaltti.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin ihmettelen, missä meidän hallituskumppanimme ovat — niin, onhan täällä ed. Kiljunen paikalla. Missä he ovat niitä aivonystyröitään oikein hieromassa, koska pitäisi todellakin olla osallistumassa tähän kansalliseen suureen kysymykseen? Jos tämä keskustelu olisi Ranskan parlamentissa ja siellä puhuttaisiin viininviljelystä, niin kaikki puolueet olisivat mukana puolustamassa henkeen ja vereen ranskalaista maataloutta.

Kyllähän yksi ongelma maaseudulta tulevan viestin mukaan on, että tämä on niin ailahtelevaa eikä voi mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia todellakaan tehdä. Ei niihin pysty varmasti ministeri Korkeaojakaan tällä hetkellä. Se on se viesti, mikä ihmisiltä tulee. Ajatelkaa esimerkiksi sokerijuurikkaan viljelijöitä, he odottavat nyt päätöstä, tuotetaanko sokeria tulevaisuudessa Salon vai Säkylän tehtaassa. EU-maatalousministerien tekemä päätös sokerin hinnan laskusta merkitsee todellakin tuotannon supistamista kolmanneksella ja toisen tehtaan lopettamista. Tämä on juuri tyypillistä, että mennään vain päivä päivältä eteenpäin. Tämä aiheuttaa nimenomaan sitä epätoivoa. Olisi joku ratkaisu suuntaan tai toiseen, niin sekin helpottaisi.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että puhemies sallii tämän keskustelun tällä tavalla, vaikka ministeri ei olekaan paikalla. Nimittäin todennäköisesti ministeri tai ministeriön virkamiehet lukevat kuitenkin tämän keskustelun pöytäkirjoja, joten on syytä käydä tämä. Nyt jos tämä Britannian rahoituskehysehdotus menee läpi — ja jos ei se nyt mene, niin se menee sitten ensi vuonna jossain vaiheessa suunnilleen tämän sisältöisenä ja tämän tasoisena koskien maataloutta — se merkitsee sitä, että lfa- ja ympäristötuista tullaan leikkaamaan EU-rahoitusta noin sata miljoonaa euroa pois. Jostakin ne rahat on kaavittava, ja nyt, kuten jaoston puheenjohtaja Vihriälä tuossa ansiokkaassa esittelyssään toi esille, pieniä summia on eduskunta saanut kovan väännön, hallituspuolueitten keskinäisen väännön, tuloksena lisättyä, tärkeitä sinänsä, tuohon budjettiin. Mutta kun puhe on megaluokan asiasta, sadasta miljoonasta eurosta, niin mistä ne rahat? Olen erittäin ihmeissäni, että toiseksi suurimman hallituspuolueen SDP:n edustajia ei näy salissa, vaikka he ovat arvostelleet voimakkaasti (Puhemies koputtaa) harjoitettua maatalouspolitiikkaa.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kauppilalle sen verran, kun hän toi puheenvuorossaan esille sen, että tilatukijärjestelmä on saatu muodostettua ja päätettyä siitä ja rahoitus ei ole kunnossa, että tilatukijärjestelmän osalta rahoitus on kunnossa, koska se on cap-tukea, josta muodostetaan tämä tilatuki, elikkä se on ok. Tietynlainen inhottavuushan liittyy koko tähän rahoitusjärjestelmään, elikkä cap-tuesta pitävät vahvasti kiinni Iso-Britannia, Ranska ja Saksa, koska se on niille erittäin merkittävä tukimuoto. Sehän on ankkuroitu jo. Sitten nämä maaseututuet elikkä kakkospilarin asia, lfa, ympäristötuki ovat ne, jotka ontuvat tällä hetkellä.

Ed. Hemmilä toi esille tässä aivan oikein summat, mutta ovat summat sitten sata miljoonaa tai jotain, niin minusta niitä ei kannata naulata vielä, koska lopullista päätöstä ei ole tehty. Toivotaan, että saadaan mahdollisimman paljon puristettua kuitenkin Suomelle, että se summa olisi mahdollisimman pieni.

Sitten sen suhteen, mitä jäljelle jää, on keskeisintä se, että kun vaalien jälkeen muodostetaan uutta hallitusta, hallitusohjelmaa, kuka onkaan sitä sitten viemässä eteenpäin, se rahoitus tullaan turvaamaan.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hemmilä sanoi, että nämä ovat pieniä summia. On totta, että ne ovat pieniä summia ja pieniä muutoksia jaostossa on tehty ja tarpeellisia sinänsä. Kun meillä näissä asioissa on vallinnut konsensus ja kun nämä uhkatekijäthän, mitä ed. Hemmilä toi täällä esille, pitävät paikkansa, sitä toivoisinkin, että pitäisi löytyä sekä tässä hallituksessa että seuraavassa hallituksessa riittävän laaja konsensus juuri Ranskan malliin, että pystyttäisiin suomalaista elintarviketuotantoa puolustamaan ja maataloutta. Minusta tämä on se suurin toive, jota voi tänä päivänä esittää. Uhkakuvat ovat todella suuret, mutta nyt niissä ei kannata vielä piehtaroida, ennen kuin nähdään, miten tulee käymään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä ansaitsee papukaijamerkin siitä, että otti tämän kehysasian esille tässä yhteydessä nimenomaan. Nyt tietysti se viesti, jonka täältä isosta salista pitäisi tänä iltana lähteä, on juuri se, että tähän asiaan palataan maalis-huhtikuussa. Elikkä silloin tämä ratkaistaan ja siinä suhteessa varmasti kaikki Suomen keskustankin kansanedustajat hallituspuolueitten puolelta ovat, sanotaanko, riemurinnoin mukana painostamassa, että kehysriihessä varaudutaan siihen, että asiat hoitaantuvat jatkossa kokonaisrahoituksen osalta, mutta nyt vaan se asia ei ole tässä käsittelyssä, se on maalis-huhtikuussa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin rahathan ovat kunnossa. Mutta ensi vuonna tekee moni maanviljelijä päätöksiä siitä, miten hän jatkaa, miten on se tulevaisuus, ja se on minusta se ydinkysymys. Cap-tuki on, mutta miten muut tuet. Nythän on kovat paineet ja kun ymmärsin tänä aamuna, kun olimme palaverissa, että se on vaan se cap-tuki eikä mitään muuta, niin mitäs sitten? Siinä mielessä minusta tästä on tärkeätä keskustella nyt ensi vuoden budjetin yhteydessä, koska ensi vuoden aikana pitää jotakin pystyä ainakin suunnittelemaan, ellei muuttamaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että tämä maatalous on minulle vähän vieraampi asia, mutta olen luomutuotannon kannattaja ja tykkään syödä luomutuotteita. Tutkimusten mukaan kuluttajat ostaisivat luomuruokaa huomattavasti enemmän kaupasta, jos sitä olisi tarjolla. Luomutuotantoa on hyvin kirjavasti tarjolla, ja olen ymmärtänyt, vaikka en lihaa itse syökään, että etenkään luomuliha ei löydä kuluttajien ruokapöytään oikeastaan missään. Tällä hetkellä elintarviketeollisuus ei myöskään suosi luomutuotantoa, vaan tukee ja suosii mieluummin massatuotantoa. Ongelmana pidetään myös sitä, ettei kaupan logistiikkaketjuilla ole tilaa luomutuotannolle.

Nyt ilokseni huomasin, että maatalouden pääluokkaan on lisätty Markkinoinnin ja tuotannon kehittäminen -kohtaan 300 000 euroa luomukeittiökeskuksille ja lähi- ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tällä tärkeällä satsauksella pyritään etenkin saamaan ammattikeittiöitä käyttämään lähi- ja luomutuotteita. Valitettavasti (Puhemies koputtaa) yksittäinen kuluttaja vähittäisliikkeessä ei tästä kuitenkaan aina hyödy.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä nosti keskusteluun megaluokan asian siinä mielessä, että kun katsotaan viljelijöiden tulonmuodostusta viime vuosien aikana, niin tuntipalkan kehitys verrattuna muihin väestöryhmiin on käyttäytynyt hyvin eri tavalla. Jos on uhkakuva, on se sitten 100 miljoonaa tai 50 miljoonaakin euroa, puhutaan niin merkittävistä rahoista, että niitten vaikutuksena jokapäiväiseen viljelijän toimeentuloon alkaa olla jo kannattavuuskriisi. Siis emme enää Suomessa pysty puolustautumaan, jos nämä uhkakuvat toteutuvat edes puolella siitä, mitä ne tällä hetkellä ovat, vaan suomalainen elintarviketuotanto joutuu ja myöskin tuottajat joutuvat suuriin vaikeuksiin.

Meillä on kaikilla tiedossa, että tähän asti viljelijät ovat vielä uskoneet tulevaisuuteen. Esimerkiksi Pohjanmaan te-keskus, joka vieraili Vaasan vaalipiirin kansanedustajien luona eilen, kertoi, että on tehty yli 2 000 investointipäätöstä jo tänä vuonna, mutta satoja jäi edelleen (Puhemies koputtaa) odottamaan uusia rahavaroja. (Puhemies: Minuutti!) Myöskin Makera-rahoissa täytyy olla riittävästi pelivaraa.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rauhoittelisin hieman tunteita, sillä nythän käsitellään ensi vuoden tulo- ja menoarviota. Tästä pitää antaa kiitos jaostolle. Se on tehnyt hyvää työtä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämät näkökohdat ovat tulleet huomioiduiksi.

Mitä tulee sitten maatalouspolitiikkaan, meillä on cap-uudistus sovittu isolla enemmistöllä täällä eduskunnassa. Maatalouspoliittinen selonteko tulee keväällä käsittelyyn, enkä lähtisi, niin kuin ed. Alatalo, populistisesti puhumaan. Sokeriuudistus on tehty. Sekin on tehty yksimielisesti. Meidän pitää vaan katsoa tulevaisuuteen yhdessä.

Nämä haasteet, mitä rahoituskehyksen osalta tulee, ovat mahdollisia, koska tällä hetkellä parhaillaan käydään vasta neuvotteluja EU:n tulevasta rahoituskehyksestä. Eli rauhallisuutta!

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä äskeistä debattia tulkitsen niin, että kaikilla oli hyvää tahtoa katsoa tätä maatalouskysymystä kansallisena ja yhteisenä asiana, niin että täältä salista voisi välittyä viljelijäkunnalle luottavainen mieli siitä, että Suomen eduskunta tekee parhaansa, jotta maatalouden toimintaedellytykset turvataan erittäin haasteellisissa ja kovissa olosuhteissa.

Mehän voimme vaikuttaa viljelijöitten tulonmuodostuksessa vain varsin pieneen osaan tästä kokonaiskentästä, ja kun meillä on kovat paineet tällä ympäröivällä maailmanpolitiikan saralla, jos näin sanon, parhaillaan käytävissä Wto-neuvotteluissa, pitää vain toivoa ja toki edellyttää, että Euroopan unioni ei mene antamaan periksi liiaksi näissä neuvotteluissa. Tuntuu siltä, että vähän nyt jo liian paljon on annettu myöten näissä neuvotteluissa muille maille. EU:n pitäisi huolehtia siitä, että kannattavan toiminnan edellytykset säilyvät jatkossakin koko unionin alueella.

Parhaillaan käydään neuvotteluja Euroopan unionin rahoituskehyksestä 2007—2013. Pääministerihän on tänä aamuna saanut suurelta valiokunnalta neuvottelueväät. Lähtökohtana on, että Suomi ei ole hyväksynyt Britannian uusintakaan esitystä, vaan Suomi edellyttää korjauksia siihen esitykseen ja ennen kaikkea niitten erityisolosuhteitten huomioimista, jotka Suomella on. Se vääntö tulee olemaan vaikea, mutta varmasti pääministeri tekee kaiken sen, mitä tehtävissä on.

Ed. Hemmilän esille nostama kysymys oli sillä tavalla aiheellinen, että meidän on katsottava erityisesti ensi vuonna tässä talossa, millä tavalla me löydämme sen poliittisen tahdon, että riittävä rahoitus maatalousbudjettiin löydetään nimenomaan vuotta 2007 ajatellen. Nythän ensi vuoden osalta tilanne on hallinnassa. Ainakin näin on ilmoitettu, että budjetilla pystytään hoitamaan tukipolitiikka sillä tavalla kuin Mtk:n kanssa ja Slc:n kanssa on sovittu ja pitämään valtion puolelta näistä sitoumuksista kiinni. On tietysti tärkeä asia valtion pitää omista sitoumuksistaan kiinni, mutta kehysneuvotteluissa ja sen jälkeisessä elämässä pitää varmistua siitä, että maatalouden kannattavuus ja jatkuvuus voidaan turvata.

Oleellinen asia maatalouden tulevaisuuden kannalta on, miten tuotannon kannattavuus pystytään turvaamaan. Meillä on seuraavan kymmenen vuoden aikana eläköitymässä ja ikääntymässä hyvin suuri osa viljelijäkunnasta. Tähän tarvitaan paljon nuoria jatkajia, ja heille pitää olla viestin se, että elinkeino on tulevaisuuden ammatti ja kannattava sellainen. Sen takia on ollut hyvä, että tässä keskustelussa tukea tälle on tullut vasemmalta oikealle. Muun muassa ed. Kauppilan puheenvuoro oli erittäin rakentava tässä mielessä, ja koko eduskunnan tukeahan tässä tarvitaan.

Rakennekehitystä ovat jotkut aina vaatineet, mutta kun katsoo historiaa, niin kyllä maatalouden rakenne on kehittynyt erittäin voimakkaalla ja nopealla tavalla, ja sitä tulee tapahtumaan edelleenkin, mutta on tärkeää, että monimuotoisen maatalouden edellytykset voisivat säilyä ja voisi myös perheviljelmäpohjainen maatalous jatkua erilaisia tukimuotoja hyväksi käyttäen. Tarvitaan myöskin tilojen välisen yhteistyön kehittämistä, joka tässäkin mielessä on mennyt eteenpäin, millä vastataan tähän kustannuskehitykseen.

Hallitushan on tehnyt myönteisen päätöksen maatalouden kustannuksiin liittyen tekemällä päätöksen polttoaineveron alentamisesta. Nyt on vain löydettävä nopeasti vihdoin viimein tekniikka, millä tavalla tämä sitten realisoidaan viljelijöille, mutta hallitus pitää varmasti sanoistaan kiinni.

Sosiaalipolitiikan osalta paljon keskustelussa on ollut maatalouden lisälomapäivän saaminen. Se olisi oikea viesti karjatiloille. Ainakin itse toivon, että siitä löydetään myönteiset päätökset.

Haluan, arvoisa puhemies, antaa jaostolle myönteisen palautteen näistä täsmennyksistä, joita budjettiin on tehty. Esimerkiksi Maatalouden tutkimuskeskuksen Ruukin-yksikön siemenperunatutkimukseen osoitettu määräraha oli merkittävä ja myös kirjaus siitä, että se halutaan pysyväksi määrärahaksi, samoin neuvontaan ja jalostukseen ja metsätalouden rahoitukseen tulevat lisäykset.

Metsätalouden osalta haluan todeta sen, että vireillä oleva Kemera-lain uudistus on keskeinen ja pidän tärkeänä, että tässä mielessä säilytetään tuki myöskin kasvatusmetsien hoitoon ja sillä tavalla kannustetaan nuoren metsän hoitoon ja kunnostamiseen, joka on tärkeää toimintaa. Tähän liittyen on tärkeää, että käytettyjen turvesoiden metsittämiseen voitaisiin jatkossakin ohjata Kemera-tukea. Tämä on yksittäisten maanomistajien kannalta tärkeä asia ja koskettaa erityisesti Väli-Suomen asiaa.

Meillä on suurempi ja laajempi mahdollisuus puhua maatalouspolitiikasta tämän selonteon jatkokäsittelyn yhteydessä, kun maatalousvaliokunta saa aikanaan sen tänne saliin, mutta tarvitaan todella hyvä kansallinen yhteishenki tämän tärkeän elinkeinon tulevaisuuden varmistamiseksi.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade talman! Först en kommentar till den diskussion som riksdagsledamot Hemmilä aktualiserade om rambudgeten. För mig är det ingen större överraskning att vi sitter i en sådan fälla som vi sitter i idag. Den borde ju egentligen vara självklar efter en utvidgning med tio så kallade fattiga länder och med två länder på kommande under kommande finansieringsperiod.

Samtidigt har vi hela tiden vetat att EU inte har beredskap, att unionen inte har beredskap för att öppna börsen och betala det som den egentligen borde betala för utvecklingen i de här länderna, utan att det tyvärr kommer att bli på det sättet att gamla länders jordbrukare och framför allt i länder som vårt kommer att stå för fiolerna i större grad än någon annan yrkesgrupp. Det här tycker jag är beklagligt, men mig överraskar det inte.

Arvoisa puhemies! Maatalouselinkeinon kannattavuuskehitys on EU-aikanamme ollut surkea. Keltaisen budjettikirjan luvut, joihin tietenkin on luotettava, kertovat, että reaalitulot tilatasolla ovat laskeneet 10 prosenttia ja että maataloustulot yhteensä ovat laskeneet 32 prosenttia. Lukujen pitäisi olla niin selvät, että kukaan totuutta kunnioittava kansanedustaja ei astu tälle puhujakorokkeelle ja suurin sanoin kerro, että kyllä näyttää maatalousväellä menevän hyvin. Lukuja tulee verrata palkansaajasektorin palkkakehitykseen samalla ajanjaksolla, jolloin joitakin maanviljelijöitä loukkaavia lausuntoja voisi jättää lausumatta.

Minulla on tapana muistuttaa, että maanviljelijän ammatin on oltava kilpailukykyinen verrattuna muihin ammattivalintoihin, jotta elinkeino voisi saada osuutensa nuorisosta ja jotta elinkeino säilyisi tulevaisuudessa.

Kevätistuntokaudella eduskunnan tulee ottaa kantaa maatalousselontekoon, ja siinä on monta yksittäistä kysymystä, joihin on otettava kantaa. Mielestäni selvästi isoin kysymys on, minkä näköisen haluamme maatalouden rakenteen olevan tulevaisuudessa. Jatkammeko nykyistä kehityssuuntaa jättiläisyksiköillä siinä käsityksessä, että uskomme voivamme kilpailla yleiseurooppalaisilla ehdoilla, vai onko aika huomata, että Suomella on oltava oma perheviljelymalliin perustuva maatalouspolitiikka ja kansallinen tuki tukena?

Olen aikaisemmin varoittanut kehityksestä, joka enemmän kuin mikään muu on uhkana oikeudellemme kansalliseen tukeen. Saimme maa- ja metsätalousvaliokunnan matkalla Tanskassa ja Ruotsissa marraskuussa todisteita siitä, että naapurimme tarkasti seuraavat edesottamuksiamme. Niin sanottua ylituotantoa, joka on vietävä yhteiselle markkinallemme, ei katsota lämpimin silmin.

Minua huolestuttaa, että niin harva poliitikko ottaa maatalouspoliittisia linjanvetoja huomioon maaseutupolitiikassa. Minun on vaikea kuvitella elävää maaseutua sen jälkeen, kun meillä on ainoastaan pari suurta tilaa jokaista kylää kohti. On korkea aika myös miettiä sitä näkökulmaa. Meidän on nähtävä maaseutu monipuolisen maatalouden kokonaisuutena ja meidän on myös edistettävä pienimuotoisuutta. Tämä on paras takuu ympäristölle ja palvelu- ja infrastruktuurille, jotka mahdollistavat samanarvoisen elämän myös maaseudulla.

Herr talman! Till sist vill jag också uttrycka ett stort bekymmer över att medlen i Gårdsbrukets utvecklingsfond håller på att tryta. Om cirka 5—6 år utan åtgärder är fonden i praktiken tom. Åtgärder måste helt enkelt vidtas. Det får ju definitivt inte vara på så sätt att de som nu hinner investera under goda villkor får en helt annan konkurrenssituation än de bönder som efter den här tidsperioden, som jag just nämnde, hamnar att investera kanske till och med utan investeringsstöd eller på betydlingt sämre villkor.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä ed. Vihriälä totesi, niin kokoomus ei ole tehnyt vastalausetta pääluokasta 30, maa- ja metsätalousministeriön toimialasta, mutta muutama kriittinen sana kuitenkin sallittaneen, ja hallituspuolueen edustaja Granvik jo kritisoi osittain tätä toimialaa.

Suomessa on tapahtunut valtava myllerrys maa- ja metsätaloussektorilla koko EU:ssa olomme ajan, mutta jo sitä ennen muutosprosessi ja siihen liittynyt maaltamuutto ovat koetelleet kovasti koko yhteiskuntaamme. Olemme eläneet jatkuvassa muutostilassa ja epävarmuudessa. Kehitykseen ei luonnollisestikaan istuva hallitus ole vaikuttanut kuin pari vuotta nyt tältä erää, se nyt on rehellisyyden nimessä todettava. Teollisuus, rakentaminen, kauppa ja palvelut eivät ole pystyneet korvaamaan niitä työpaikkoja, joita maa- ja metsätaloussektorilta olemme menettäneet, ja tämä kaikki näkyy työttömyyslukuina, maastamuuttoina jnp.

Kuitenkin me tiedämme, että ilman menestyvää maa- ja metsätaloutta meidän maamme ei olisi siinä tilassa kuin se tänä päivänä on. Sen me kaikki tiedämme. Sota-ajan jälkeinen koko historiankehitys jos katsotaan läpi, niin emme olisi tässä ilman suomalaista maa- ja metsätaloutta. Jatkossa pitää muistaa, että mikäli linja jatkuu kuitenkin tällaisena, niin edessämme tulee olemaan entistä suurempia ongelmia. Loputtomiin me emme voi nöyrtyä EU:n edessä ja selitellä voittaneemme silloinkin, kun olemme tosiasiassa hävinneet. Viittaan tällä vain sokerijuurikastuotantoon ja siihen liittyvään teollisuuteen sekä täällä juuri äsken keskusteltuihin ja mainittuihin parhaillaan käytäviin neuvotteluihin EU:n puitteissa.

Suomen teollisuudelle on aivan elintärkeätä, että me pystymme turvaamaan sen tarvitseman puuhuollon. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että metsistä pidetään hyvää huolta, puukauppa käy, organisaatiot ovat kunnossa ja ne on mitoitettu oikein, liikenneinfrastruktuuri ja kuljetukset toimivat, kullekin sektorille on tarjolla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa, energiasektori tukee maa- ja metsätaloutta jne. Meidän tulee pitää kunnossa kaikki tärkeät prosessin osa-alueet alkaen metsästä valmiiseen tuotteeseen saakka, mikäli me aiomme vastaisuudessa onnistua.

Metsä työllistää esimerkiksi Keski-Suomessa itse metsätaloudessa noin 2 000 ihmistä ja teollisuudessa noin 8 000 henkilöä. Nämä ovat suuria lukuja, todella merkittäviä sekä maakuntien että koko maan kehitykselle. Ja kun lisäksi metsäenergian käyttö on jo nyt huomattavaa ja se on tarkoitus jopa kaksinkertaistaa viidessä vuodessa, niin me tarvitsemme lisää neuvontaa, toisin kuin mitä hallituksen ehdotus esimerkiksi Keski-Suomen osalta merkitsee. Kun siirrytään myynnin verotukseen vuonna 2006, lisäneuvonta on tarpeen, jotta puuhuolto voitaisiin turvata. Ja monet, monet muut seikat puhuvat tämän puolesta.

Edellä esittämääni taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että hallitus ei pysty varmistamaan metsäkeskusten toimintaa tulevina vuosina. Näin olen budjettikirjaa lukenut. Valiokuntakäsittelyssä on toki esitetty 500 000 euroa lisää metsäkeskusten valtionapuihin, mutta tuo lisäys ei ole riittävä, vaan saattaa esimerkiksi Keski-Suomen metsäkeskusten osalta merkitä 6—7 henkilön irtisanomista aivan viimepäiväisten arvioiden mukaan. Lisärahoitus tulisikin suunnata suurimman irtisanomisuhan alaisille alueille eikä jakaa sitä aikaisempien perusteiden mukaan, jotta niiden palvelut eivät vaarantuisi eikä näihin irtisanomisiin jouduttaisi. Niin ikään tulisi ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin, joilla metsäkeskusten toiminta turvataan myös pidemmällä tähtäimellä. Ei riitä, että me mainostamme maatamme Euroopan metsätalouden mallimaana, vaan tarvitaan todellisia tekoja ja päättäväisiä otteita.

Minulle on tullut sellainen kuva, että maa- ja metsätaloussektori ei ole nyt riittävän jämäkästi kenenkään käsissä. EU-aikana varsinkin pitäisi olla aika itsekkäät ja kovatkin otteet joskus ja hallituksen tulisi terävöittää linjaa tältä osalta. Kun vielä aluepolitiikka ei mielestäni ole riittävän tehokasta, ei ole mikään ihme, että maassamme tulee olemaan kuntia, joilla ei ole tulevaisuutta. Siinä eivät auta enää mitkään kunta- ja palvelurakenneselvitykset, jos keskeiset sektorit maaseudulla ja maa- ja metsätalous ajetaan vaikeuksiin.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vielmalle vielä tähän valtionapuun metsätalouden edistämiseksi ja valtionapuun organisaatioille. Hän otti Keski-Suomen esimerkiksi täällä. Valiokunnan mietinnössä sanotaan: "Kaikissa metsäkeskuksissa ei tulla selviämään henkilöstön luontaisella poistumalla, vaan joissakin niissä joudutaan yt-menettelyyn ja henkilöstön irtisanomisiin." Juuri tähän viitaten valiokunta lisäsi nämä 500 000 euroa näihin kipeisiin kohtiin, jollainen esimerkiksi Keski-Suomi on. Meillä on myöskin tiedossa, että kaikissa metsäkeskuksissa tilanne ei ole niin huono kuin Keski-Suomessa. Mutta juuri tätä varten tämä sinne lisättiin.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri eduskunta on hyväksynyt metsäkeskusten uudistamislain, ja nyt on edessä Kemera-lain uudistaminen. Olemme lähteneet siitä, että hallintoa täytyy keventää, että enemmän saadaan rahaa sinne metsään. Tätä linjaa on myöskin kokoomus edustanut: hallintoa keventämällä, mutta tietenkin sillä lailla, että pitäisi hyödyntää luonnollista poistumaa. On valitettavaa, jos tämä aiheuttaa irtisanomisia, mutta hallintoa keventämällä rahat metsätalouteen.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälälle: Linjalisäys 500 000 euroa on tervetullut, mutta sen informaation perusteella, jonka minä olen saanut, tämän luvun olisi pitänyt olla 1,7 miljoonaa. Tästä johtuen, jos mennään aikaisempien jakoperusteitten mukaan, se johtaa irtisanomisiin.

Ed. Wallinille sanoisin, että nämä asiat pitää mitoittaa ja rahat varata sen palvelutarpeen mukaan eikä niinpäin, että valtiovarainministeriöstä sanotaan luku, paljonko on rahaa, ja toimitaan sen mukaisesti.

Pekka  Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä maatalousjaoston puheenjohtajana aloitti jaoston mietinnön ja maatalouspääluokan esittelyn näillä museoilla. Kun ed. Ala-Nissilä Loimaalta ei ole paikalla, (Ed. Nepponen: Minä olen loimaalainen!) niin voinen sekä Sarka-museon että Luston puolesta kiittää maatalousjaostoa hyvästä valmistelusta ja valtiovarainvaliokuntaa edelleen myönteisestä suhtautumisesta, että nämä toiminnalliset tuet on tänne budjettiin kirjattu ja näin molemmat museot pääsevät toimintaansa kehittämään ja jatkamaan niistä lähtökohdista, jotka niillä on. Täytyy todeta, että kumpikaan museo ei ole aito museo sellaisenaan, vaan ne ovat myöskin tietokeskuksia, jotka välittävät sekä maatalouden että metsätalouden tietoa ja kertovat siitä vuorovaikutuksesta, mikä näillä elinkeinoilla on ollut kautta aikain meidän hyvinvointimme kehityksessä tuon elinkeinon osalta.

Arvoisa puhemies! Täällä mietinnössä todetaan, että maaseudun elinkeinojen kehittämiseen on momentille myönnetty 10,3 miljoonaa euroa ja tämä on 1,5 miljoonaa euroa eli 13 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna ja että kaiken kaikkiaan 90-luvulla ovat nuo maa- ja metsätalousministeriön kautta tulevat valtionavustukset vähentyneet yli 40 prosenttia. Elikkä tämä kertoo juuri siitä rahavirran muutoksesta, joka maaseudun osalta on tapahtunut, ja kuitenkin meillä on asetettu maatalouden kehittämisen tavoitteeksi tuottavuuden lisääminen ja se, että maatalousväestö saa kohtuullisen elintason ja toimeentulon, että meillä on vakaat maatalousmarkkinat ja että me turvaamme elintarvikkeiden omavaraisuuden ja että meillä on kohtuulliset kuluttajahinnat ja että me tuotamme kuluttajille terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita. Tällä hetkellä juuri näistä näkökulmista lähtien maatalous on hyvin hektisen ajankohdan varassa. Kuten täällä todettiin, unionin puolella on rahoituskehysneuvottelut 2007—2013 menossa, yhtä lailla Wto-neuvottelut. Toivomme, että Suomen edustajat näillä foorumeilla pärjäävät sillä tavalla, että syntyy ratkaisuja, jotka tukevat ja turvaavat myöskin maatalouden tulevan kehityksen Suomessa, ja että perheviljelmäpohjaista maataloutta voidaan meillä jatkaa myöskin tulevaisuudessa siten, että me saamme huolehdittua maataloudesta myöskin epäsuotuisilla alueilla ja pidettyä perusasutuksen maatalouden turvin voimassa.

Arvoisa puhemies! Maatalousselonteossa todettiin, että energiakasvien viljely on tulevaisuutta ja suuri haaste maataloudelle ja maaseudulle. Nyt meillä on parasta aikaa myöskin energia- ja ilmastopoliittinen selonteko, jossa konkreettisesti otetaan tähän asiaan kantaa. Tämän sokeriratkaisun myötä on keskusteltu sokeripohjaisesta etanolista, mutta yhtä lailla Itä-Suomessa on vireillä viljapohjainen etanolitehdashanke, jolla me kykenisimme myöskin biopolttoaineitten osalta saattamaan Suomen niiden unionin kriteereitten mukaiseksi, että tällä hetkellä meillä olisi 2,5 prosenttia biopohjaista polttoainetta bensiinin joukossa ja 2010 tuon määrän pitäisi olla jo 5 prosenttia. Tämä merkitsisi sitä, että meillä otettaisiin energiakasviviljelyyn noin 70 000 hehtaaria peltoa. Se käsittäisi noin 4 500 tilaa, toisi alueelle noin 100 työpaikkaa, ja sitä kautta olisi nimenomaan sekä energiatalouden että maatalouden aluepolitiikan kannalta keskeistä, että näissä kysymyksissä tuon selonteon kautta päästäisiin eteenpäin ja saataisiin tähän myönteiset ratkaisut.

Metsätalouden osalta, arvoisa puhemies, toteaisin sen, että metsätalouden kannattavuus on heikentynyt viime vuosina. Nyt tämän budjetin myötä näyttää siltä, että me olemme jäämässä jälkeen kansallisesta metsäohjelmasta. Tuo 3 miljoonan lisäys sinne Kemera-rahoitukseen on välttämätön ja tarpeellinen. Metsänparannusvaroilla työllistämme vuodessa pyöreästi noin 3 000 henkilöä, ja sitä kautta näen, että me luomme edellytyksiä turvata kannattava metsätalous myöskin jatkossa. (Puhemies koputtaa) Toivomme vain, että markkinat normalisoituvat nyt sitten tämän veroratkaisun ja -muutoksen myötä ja sillä lailla pääsemme eteenpäin. Mutta huolestuttavaa on se, että meillä tuontipuun määrä on lisääntynyt jatkuvasti ja on noin kolmannes jo sitten tuosta käytettävästä puutavaramäärästä. Mutta ensi vuosi on turvattu maatalouspääluokan osalta, ja haaste on se vuoden 2007 kehys.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kaikki on yksinkertaisempaa kuin luulet ja mutkikkaampaa kuin kuvittelet." Näin totesi Goethe aikoinaan. Tämä pätee edelleen myös maatalouteen, josta nyt puhutaan.

Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Kansainvälisen kauppapolitiikan ja maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden kehitys, EU:n laajentuminen, EU:n yhteisen maatalouspolitiikan muutokset ja koetut elintarvikekriisit ovat vaikuttaneet maataloutemme toimintaolosuhteisiin. Samalla kilpailu elintarvikemarkkinoilla on kiristynyt niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kansallisen edun turvaaminen edellyttääkin tehokasta yhteistyötä ja hyvin perusteltujen realististen tavoitteiden määrittelyä jatkuvasti uudistuvassa toimintaympäristössä. Elintarviketuotanto on tällä hetkellä maassamme vahvasti kilpailtu ala, jossa menestyminen edellyttää kilpailukykyisten tuotteiden hyvää markkinointia laatutietoisille kuluttajille.

Maailmalla maataloustuotteiden kysyntä ja tuotanto kasvavat edelleen, mutta hitaammin kuin 90-luvulla. Suurin osa kasvusta tapahtuu kehittyvissä talouksissa. Maataloustuotteiden kauppavirroissa tämä näkynee selvästi. Näin ollen elintarviketeollisuus keskittyy jatkossa entisestään ja erilaisten yleismaailmallisten standardien rooli kasvaa. Toki edelleenkin yllättävät kasvi- tai eläintautiepidemiat, säähän liittyvät katastrofit ja poliittiset päätökset voivat vaikuttaa suuresti eri tuotannonhaarojen tulevaisuuden ennusteisiin.

Samaan aikaan kun maataloustuotteiden kauppaa maltillisesti avataan, olen vahvasti sitä mieltä, että puhtaasti vapaiden markkinoiden ehdoilla toimiva maataloustuotanto ei yksinkertaisesti toimi. Se hyödyttäisi lähinnä muutaman suuren viejämaan teollisluonteisia tuottajia, ja perheviljelmät kärsisivät niin meillä maapallon pohjoisosissa kuin etelässäkin. Tämä on muistettava myös meneillään olevissa Wto-neuvotteluissa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin osalta eduskunta lisäsi taas muun muassa neuvonnan rahoja, joita valtiovarainministeriö oli leikkurilla käsitellyt. Näin huolehdimme siitä, että neuvonta pystyy tarjoamaan jatkossakin maatalousyrittäjille välineitä myös liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Valtionavun osuus neuvontajärjestöjen budjetissa on ollut noin 20 prosenttia. Momentin lisäys 820 000 euroa maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen tulee tarpeeseen.

Kotieläinjalostuksen tulokset vaikuttavat myös koko elintarvikesektorin, pellolta pöytään, joten on hyvä, että kotieläinjalostuksen ja -neuvonnan momentille lisätään 100 000 euroa.

Henkisen puolen jaksamisen arviointi investointeja suunniteltaessa on yhä kasvavien yrityskokojen yhteydessä entistä tärkeämpää. Onneksi tätäkin puolta on esimerkiksi Etelä-Savossa mietitty ja ehdotuksia myös ministeriön suuntaan tehty. Lisäksi lomituksen kehittämisesitys, johon täällä aiemmin viitattiin, on saatava vielä tällä hallituskaudella eduskuntaan. Sen on vastattava entistä paremmin niin perinteisten karjatilojen, hevostilojen kuin ihmisten hoitotyöstä johtuvan sijaisavun tarvetta.

Arvoisa puhemies! Markkinoinnin ja tuotannon kehittämisen määrärahat eivät vielä valiokunnan lisäyksenkään jälkeen ole samalla tasolla kuin kuluvana vuonna. On kuitenkin merkittävää, että valtiovarainvaliokunta on kuunnellut maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon viestejä lähi- ja luomuruuan käytön edistämisestä ja lisännyt 300 000 euroa luomukeittiökeskukselle lähi- ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.

Suomessa toimii yli 22 000 ammattikeittiötä, joista noin neljäsosassa myös itse valmistetaan ruokaa. Joka kolmas ateria syödään kodin ulkopuolella maassamme. Etenkin alkuvuosina raaka-aineiden muutokseen lähteneiden keittiöiden henkilöstö tarvitsee tukea ja neuvontaa esimerkiksi siinä, mitä tarjouspyyntö saa sisältää. Laatujärjestelmien kehittämiseen lisäsi valiokunta 100 000 euroa, mikä tukee tehtyä tärkeää työtä.

Arvoisa puhemies! Vesitaloudesta vielä muutama sana. Alueellisten ympäristökeskusten myöntämistä vesihuoltoavustuksista suurin osa kohdistuu toimenpiteisiin, joilla haja-asutusalueiden ja maaseutuyhdyskuntien kiinteistöjä saatetaan vesijohto- ja viemäriverkostojen piiriin. Meillä on runsaasti alueita, joilla ei näitä palveluja vielä ole. Tässä on kuitenkin huomattava, ettei ole oikein asettaa avustuksen kriteeriksi viemäriverkostoon liittämistä yhtä aikaa vesijohdon kanssa, jos se ei ole teknisesti toimiva ratkaisu esimerkiksi vähäisen viemärijätteen määrän vuoksi. Onneksi ministerikin on tänä syksynä todennut, ettei budjettikirjan alkutekstejä pääluokan osalta saa lukea näin. Vaikka tarpeita on paljon, ei viemäriputken puute saa aiheuttaa avustuksen eväämistä, jos se on järkevästi perusteltu. On hyvä, että valiokunta lisäsi reilun miljoonan pienehköihin vesistö- ja vesihuoltotöihin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitos valiokunnalle siitä, että 4H-lapsi- ja -nuorisotyö saa kunnon lisäyksen. Siitä huolimatta merkittävä osa työn vaatimista resursseista kootaan omatoimisen varainhankinnan avulla. Perusrahoitus on pohja, jolla ennalta ehkäisevä perusnuorisotyö pidetään toimivana. Tarpeeseen tuli myös Kemeran ja Luston lisäraha.

Sitten vielä muutama kommentti, kun en tuossa vastauspuheenvuoroa saanut.

Kun edustajat Pulliainen ja Hemmilä muun muassa rahoituskehyksestä puhuivat, olen sitä mieltä, ettei ole hyvä antaa täältä nyt sellaista viestiä meneillään oleviin rahoituskehysneuvotteluihin, että kädet ovat pystyssä ja täällä jo etsitään kansallisia rahoja tämän aukon paikkaamiseen, eli emme varmasti halua kukaan sitä viestiä tuonne eteenpäin antaa.

Ed. Anneli Kiljuselle toteaisin, että tämä hallitus on esimerkiksi päättänyt (Puhemies koputtaa) antaa luomukotieläintukea, jolla sitten pyritään tukemaan myös tätä luomulihan saamista kauppoihin.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Käytin puheenvuoron jaostossa jo, olivat puheenjohtajan juhlaviikot menossa, kun maatalousjaostossa budjettia tehtiin, (Ed. Vihriälä: Ennen se tehtiin jo!) mutta näin hyvä. Täällä meidän ryhmältämme tuli kysymys, miksi emme tehneet vastalausetta. Me emme tehneet. Rahat ovat niukkoja, ja minusta työ sujui hyvässä yhteisymmärryksessä. Joissakin olisi voinut tietenkin summaa nostaa, mutta kun rahaa ei nyt enempää ole.

Ed. Ahti Vielmalle toteaisin, että kyllä neuvontajärjestelmääkin on kehitettävä. Siinä on rationalisoinnin tarvetta, ja varsinkin kun sitten EU-byrokratia tuo vielä varsin paljon lisävaateita ja henkilöstöä, on paljon sellaista.

Ed. Wallinille toteaisin: Ei ole yksimielisesti eduskunta ollut hyväksymässä mitään cap-tukia eikä (Ed. Wallin: Lähes yksimielisesti!) sokeriratkaisua, ne ratkaisut on tehty jossain muualla. Ne päätökset tehdään ulkopuolella. Eduskunta ei puutu näihin mitenkään.

Nyt on todella herkkä hetki, niin kuin täällä on varmasti todettu. Toivotaan, että löytyy ratkaisut. On tietenkin kysymys, oliko alkuperäinen esitys parempi kuin nyt käsittelyssä oleva, mutta joka tapauksessa maaseudun kehittäminen tarvitsee lisää rahaa ja maatalouden tukijärjestelmä pitää pystyä säilyttämään. Sille toivotaan onnistumista. Se on meidän kaikkien toivomus.

Yksi suuri kysymys on Makera-rahojen riittävyys. Se huoli on tulevaisuudessa. Ne uhkaavat loppua, ja niihin pitää saada jatkossa. Se on suuri kysymys maatalouden tulevaisuuden kannalta.

Muutaman yksityiskohdan nostan esiin. Vesitalouden merkitystä ei voi olla korostamatta. Se on sekä koko yhteiskunnan että myöskin maatalouden, puhtaan elintarviketuotannon, kannalta ensiarvoinen kysymys, ja siihen on koko ajan, kun tulee uusia saastumisia esiin, suunnattava lisää varoja, että meillä on niillä kriisin hetkilläkin puhdasta vettä tarjolla, ja samoin heti tietenkin vesistötöihin. Nyt ne rajut luonnonilmiöt, mitä oli vajaa vuosi sitten, osoittivat, että niihin on varauduttava entistä enemmän jatkossa, ja se vaatii myöskin rahaa.

Täällä on nostettu esiin kaksi maa- ja metsätalouden museota, Lusto ja Sarka, jotka ovat erittäin onnistuneita ratkaisuja. (Ed. S. Lahtela: Missä ne sijaitsevat?) — No, Loimaalla ja Punkaharjulla. Molemmat koskettavat minua aika läheisesti. — Mutta ongelma on siinä, että kun lähdetään rakentamaan, ei riittävästi lasketa kustannuksia. Joka vuosi joudutaan lisäämään rahaa. Tämä ongelma pitäisi ratkaista niin, että nämä, kumpikin museo, siirrettäisiin opetusministeriön vastuulle, jotta tulevaisuus olisi turvattu.

Metlan pääkonttorin rakentaminen Joensuuhun nosti esiin toisen ongelman, joka liittyy Senaatti-kiinteistöihin, ja se koskettaa myöskin museoita. Senaatti-kiinteistöt pyrkii saamaan niin suuren tuoton niistä, että se tulee vaikeuttamaan juuri näitä kaikkia, montaa muutakin maatalouden kiinteistöä, jotka liittyvät valtionhallintoon ja muualle. Se on suuri kysymys. On laadittu valtion kiinteistöomistuksen strategia valtiovarainministeriössä — sain sen juuri äsken yhdessä tapaamisessa — ja tähän meidän on löydettävä lääke, koska se uhkaa montaa toimialaa. Entistä suurempi osa budjettitaloudesta menee valtion omaan kassaan, kun tuottovaatimukset ovat niin suuria.

Joka tapauksessa kansallisesti meidän on edettävä kohtuullisen yksituumaisesti maatalouden osalta, löydettävä ratkaisut, sillä esimerkiksi Itä-Suomessa, jota itse edustan, monen kunnan talous on kiinni siitä, miten maa- ja metsätalous kehittyy, koska jopa viidennes, jopa enemmänkin, kuntien tuloista tulee näiltä toimialoilta. Ei ole yhdentekevää, miten näitä toimialoja viedään eteenpäin. Kun kerran niukkoja rahoja vaan jaetaan, niin totta kai ongelmia ja haasteita on ja enemmän rahaa pitäisi olla, mutta uskoakseni ainakin kipeimpiin ongelmiin on nyt löydetty ratkaisut. Aina löytyy arvostelulle sijaa, mutta kun itse olin jaostossa, en lähde sitä tekemään tässä eikä ole tarvettakaan tehdä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen maatalous käy omaa kovaa taisteluaan yhä muuttuvassa ja kiristyvässä globaalissa maailmassa. Suomen hallitus on joutunut niin sanotusti puun ja kuoren väliin. Sen on pystyttävä näkemään, mitä sen oikeasti pitää tehdä ja mihin se oikeasti voi vaikuttaa. Me kaikki tiedämme, että tämän pelin pelaaminen ei ole enää pelkästään meistä itsestämme kiinni. Näissä asetelmissa meidän menestymisemme voi onnistua kiitettävästi vain, jos me pelaamme samaan maaliin yhtenäisenä joukkueena. Minusta tässä on todellakin kysymys pelistä, ja pelin johtajien on osattava asiansa, jotta meille ei käy huonosti.

Parhaillaan käynnissä olevat Wto-neuvottelut eivät lupaa suomalaiselle maataloudelle hyvää. EU:n on avattava tullejaan ja leikattava tukia. Käytännössä se tarkoittaa entistä vaikeampaa aikaa maataloudelle Suomessa.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin on suurimman muutoksen kourissa ollut maatalous. Lipposen hallitusten aikana uudistuksiin pystyttiin sopeutumaan paremmin ja Suomi saikin usein erityisaseman unionin maatalousuudistuksissa. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta on siirrytty yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja yhteisiin sisämarkkinoihin ja parhaillaan luodaan globaaleja markkinasääntöjä. Muutokset ovat käytännössä näkyneet muun muassa tuottajahintojen laskuna ja tuonnin lisääntymisenä alhaisten tuotantokustannusten maista. Tuottajahintojen romahtamisen lisäksi viljelijän on täytynyt sopeutua EU:n tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua valvonnan alaisena olemiseen. Viljelijöiltä vaaditaan paljon. Selkeä viesti kentältä on, että tukipolitiikan ennustamattomuus ja byrokraattisuus lannistavat kenet tahansa. Jos Suomessa on tarkoitus ylläpitää maatalouden toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa, tarvitsemme ennustettavuutta ja mahdollisuutta tulojen kasvattamiseen. Nykyinen veitsen terällä eläminen ja negatiivinen tulokehitys ovat täysin kestämätön tilanne.

Hallituksen maatalouspoliittisesta selonteosta käy ilmi, että maatalouden tulokehitys on ollut negatiivinen eikä tulevillekaan vuosille ole odotettavissa helpotusta. Tänä päivänä viljasta saa vähemmän kuin 40 vuotta sitten, ja toisaalta samaan aikaan kustannuspuolella on tapahtunut valtavia muutoksia.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna käyttöön otetaan uusi tilatukimalli, jonka hallitus lievästi runnoen juoksi maaliin. Sen käyttöönotto vaatii huomattavaa resursointia neuvottelupalveluihin. Kuluneen syksyn aikana viljelijöille on lähetetty asiasta esite ja osalle hakuoppaat. Kuitenkin todellinen neuvontatarve kohdistuu ensi kevääseen. Tilatukimalli tulee entisestään heikentämään viljelijöiden tasapuolista kohtelua, ja uudistus kohtelee erityisen lannistavasti niitä tiloja, joilla on juuri tehty investointeja ja tuotantoa parantavia uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalouden haasteet ovat mittavat. Hallitukselta kaivataan nyt selkärankaa ja todellista halua turvata suomalainen elintarviketuotanto. Tällä hetkellä maataloudesta puhutaan kansallisen huoltovarmuuden ja kotimaisen ruuantuotannon näkökulmista mutta käytännössä asioita ajetaan koko EU:ta tarkastellen, jolloin Suomen erityisasema on uhattuna. Hallituksen on pystyttävä itsekkäämmin puolustamaan kotimaista tuotantoa, sillä muut eivät sitä taatusti tee.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! En ehtinyt äsken vastata ed. Wallinille, kun hän syytti minua populismista. Ei se ole populismia, jos maaseudun ihmiset ovat epävarmuuden tilassa ja myös kertovat siitä meille kansanedustajille. Mutta sen verran voin sanoa, että ed. Wallin on tuonut paljon järkeä demareiden maa- ja metsäpolitiikkaan. Hyvä näin, jatkakaa ministeri Rajamäen perinteitä! Hänhän oli aikaisemmin tällainen maaseututuntija teidän puolueessanne. (Ed. S. Lahtela: Hän onkin jämerä mies!) — Jämerä mies.

Arvoisa puhemies! Hyvät ystävät! Me olemme saaneet kuulla huonoja viestejä Ison-Britannian taholta tulevaisuuden maataloustuista EU:ssa. Onneksi hallituksella on maaseudulle myös hyviä uutisia. (Ed. Hemmilä: Mitä ne ovat?) Maatalouspoliittisessa selonteossa oli kuitenkin energiatuotantoasia, joka voi olla yksi sellainen apu, mutta ei se totta kai tule ratkaisemaan koko maataloutta eikä pelastamaan, mutta jos esimerkiksi viidennes Suomen pelloista voisi olla energiatuotannossa, se voisi kuitenkin helpottaa. Bioenergia antaa Suomelle mahdollisuuden myös kehittää uutta tekniikkaa ja myydä sitä myös ulkomaille.

Maatalousjaoston puheenjohtaja ed. Vihriälä puhui luomutuotannon puolesta aivan oikein. Minäkin haluaisin budjetin ulkopuolelta nostaa esille suomalaisen ruisleivän. Sillä on merkittävä rooli suomalaisessa ruokavaliossa ollut, suotuisa vaikutus terveyteen, ja maku miellyttää suomalaisia. Mielikuvatasolla ruisleipä edustaa myönteisimpiä kansallisen identiteetin ja itsetunnon rakennusaineita, ja agronomisesti ruis sopii viljeltäväksi Suomessa. Valtio voisi olla mukana edistämässä järjestelyä, missä suomalaiset viljelijät ja leipomot solmisivat ruissopimuksia keskenään. Leipomoteollisuus sitoutuisi sopimaan ja ostamaan tarvitsemansa rukiin sopimusviljelijöiltä, jotka sitoutuvat tuottamaan tarvittavan määrän. Määrä, hinta ja muut tarkennukset sovittaisiin aina tarvittaessa. Tämä voisi olla yksi malli, ettei sitä tarvitsisi Puolasta niin paljon tuoda.

Arvoisa puhemies! Maatalouden rakennekehitys on EU-jäsenyyden aikana ollut raju, kuten täällä on puhuttu — kaikki ovat tämän toistaneet. Kolmannes tiloista on lopettanut, ja sitä kautta tapahtunut tuottavuuden kasvu ei ole pystynyt turvaamaan viljelijöiden tasavertaista toimeentuloa verrattuna muihin. EU-jäsenyyden aikana päätoimisten tilojen maataloustulo on laskenut keskimäärin vajaan prosentin vuodessa.

Monenlaista tarinaa mediassa kulkee maataloustuesta. Kuitenkin tukiaisia voi perustella todella nimenomaan kuluttajan näkökulmasta ruuan halpuudella. Onhan siellä myös työllisyysnäkökulma ja puhdas kotimainen ruoka ja myös maisemanhoito ja omavaraisuus. Suomessa maatalous on myös tehokasta. Lähes 40 000 työpaikkaa on poistunut maataloudesta kymmenen vuoden aikana, mutta tuotantomäärä on vähintäänkin sama. Meillä on karut olosuhteet, mutta meillä on myös kilpailuvaltteja. Viljelijät ovat valistuneita ja hyvin koulutettuja.

Ensi vuoden budjetin yhteydessä on tietysti tärkeää saada nämä tuet kuntoon, muuten moni tosiaan tekee lopettamispäätöksen, ja me emme varmaan halua, että Suomen markkinat täyttyvät naapurissa tuotettavista elintarvikkeista. Meillä on oikeus maksaa viljelijöille kansallisesta kassasta riittävästi tukea.

Täällä puhuttiin vesihuoltotöistä, ja se on muuten yksi asia, joka Pirkanmaallakin on tullut esille. Se on erittäin tärkeä lisäraha, maaseutua elävöittävä asia. Meillähän on muutenkin Pirkanmaalla isot vesihankkeet — Hämeenkyrön, Vammalan suunnalla — tulossa mukaan, ja se on hieno asia, että saatiin rahaa sinne.

Maatalouden ympäristötukihan, josta täällä käytiin vähän debattia muutama viikko sitten, on tärkeä tukimuoto. Se ei ole tulotukea vaan korvausta niistä menetyksistä, kun ruuantuottaja pitää yllä suojakaistoja luonnon suojelemiseksi. Nythän nämä ympäristötuetkin ovat vaarassa, kun Iso-Britannia on esittämässä maaseututukien leikkausta. Meidän täytyy kaivaa vaan rahaa kansallisesta kassasta, vaikka nettomaksuosuus näin Suomelle kasvaa. Asiaan palataan keväällä.

Viljelijäväen jaksaminen on tuottanut ongelmia, ja lomapäiviä tulisi saada. Ymmärtääkseni se on nyt sosiaali- ja terveysministeriöstä kiinni ja sen päätöksistä.

Yleisesti ottaen Maailman kauppajärjestöhän painaa päälle ja haluaa vapauttamisen nimissä vaikeuttaa maataloutta etenkin täällä pohjoisilla leveyspiireillä. Totta kai minä ymmärrän kehitysmaiden agendan, mutta ilman tukia ei tämä yksi eurooppalainen — minä sanon, että eurooppalainen — elämänmuoto eli perheviljelmät voi menestyä. Olen ihaillut esimerkiksi Itävallassa, miten pienet tilat siellä kuitenkin pärjäävät ja miten se luomuruoka jostain syystä vain ilman keskusliikkeitä löytää sinne lähigasthausien pöytään. (Ed. Hemmilä: Suomessa tilakoko on paljon suurempi kuin monissa muissa Euroopan maissa!) — Näin se on, ed. Hemmilä.

Arvoisa puhemies! Valtio on maaseutukuntien pahin uhka. Vuodesta 90 valtion työpaikat on ajettu alas, ja se on vienyt myös veromarkkoja ja -euroja. Kyllä minä olen huolissani näistä maaseudun palveluista. Tämänkin syksyn aikana tässä on monenlaista ikävää uutista tullut niin bussi-, kyläkoulu- kuin muistakin asioista, jotka on ollut vähän vastentahtoisesti pakko niellä. (Puhemies koputtaa) Onko meillä vielä elävä maaseutu? Täytyy sanoa, että se on kyllä yksi suuri kysymys.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun todelliset voimavarat ovat yritteliäät, ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen lähes koskematon luonto. Näiden varaan on rakennettavissa maaseudun menestysstrategia. Maaseudun ihmisille on erittäin tärkeää yhteiskunnan suhtautuminen maaseutuun.

Kaupungeissa ja taajamissa maaseutu nähdään valitettavasti liian usein taakkana, jonka ylläpitäminen tulee veronmaksajille liian raskaaksi ja kalliiksi. Tällainen ajattelutapa on kohtalokasta, sillä maaseudun autioittaminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu kylineen jäisi käyttämättömäksi, jouduttaisiin tällöin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen. Samoin työllisyystilanteemme heikkenisi olennaisesti ja taloutemme ulkoisen tasapainon ylläpitäminen olisi mahdotonta.

Kuten ed. Granvik puheenvuorossaan jo totesi, yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on turvata tasavertaiset yrittämisen edellytykset myös maaseudun ihmisille koko maassa. Maaseudun suunnittelu on lähtenyt liian usein taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämisestä eikä itse maaseudun kehittämistarpeista. Maaseudulle, erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut erittäin vaikea saada lupia. Siellä on myös varattu laajoja alueita erilaisiksi suojelualueiksi, tähän asti lähes korvauksetta. Samoin suurläänipäätös on heikentänyt merkittävästi maaseudun asemaa päätäntävallan siirtyessä lähinnä Helsinkiin.

Viimeisenä vuosikymmenenä harjoitetun maatalouspolitiikan päälinjana on ollut voimakkaan rakennekehityksen avulla lisätä maatalouden kilpailukykyä Euroopan sisämarkkinoilla ja näin turvata maatalouden kannattava tulevaisuus. Tässä kehityksessä on unohtunut tai vähintäänkin jäänyt taka-alalle maatalouden laajempi yhteiskunnallinen merkitys, kuten aluetalous, ympäristö ja elintarvikkeiden turvallisuus, sekä suomalaisen maatalouden erityispiirteet, riippuvuus luonnonoloista, joissa kylvö- ja korjuuajat ovat poikkeuksellisen lyhyet, ja se, että maataloudessa investoinnit ovat pitkävaikutteisia johtuen niiden kalleudesta.

Maatalouden tulo- ja kannattavuuskehitys on viime vuosina ollut huono, jos tilannetta verrataan muihin sektoreihin tai aikaan maataloudessa ennen EU-jäsenyyttä. Varsinkin työvoimavaltaisten alojen kannattavuus on heikko ja yrittäjien saama korvaus tehdyille työtunneille alhainen. Heikon kannattavuuden seuraukset näkyvät muun muassa siinä, että kotieläintuotannosta luovutaan aikaisempaa nopeammassa tahdissa ja maataloustuotanto vähenee erityisesti syrjäisillä seuduilla.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannattavuuden osalta merkittäviä kysymyksiä ovat muun muassa, miten turvata oikeudenmukainen tulokehitys suhteessa kaikkiin muihin sektoreihin ja tuotantosuuntien sekä eri alueiden välillä ja millä tavalla pystymme varmistamaan Suomen edut EU:n laajentuessa ja Wto-neuvotteluiden tuomissa mahdollisissa vaikutuksissa erilaisiin maataloustukiin. Nämä kaikki ovat kysymyksiä, jotka monella tavalla tulevat vaikuttamaan suomalaisen maatilan kannattavuuteen ja siihen lopputulokseen, miten nämä edellä mainitut asiat Suomen kannalta tullaan hallitsemaan.

Maataloustulon vähenemiseen viime vuosina on vaikuttanut monien eri kustannusnousujen voimakas vaikutus. Esimerkiksi polttoaineet, rakentaminen, lannoitteet ja rehut yhdessä merkitsevät maataloudelle lisäkustannusta. Viljelijän tulon kannalta on erittäin merkityksellistä se, miten yhteiskunta pystyy omilla toimillaan vähentämään niitä syntyviä kustannuksia, jotka vaikuttavat maatalouden tuotantopanoksissa ja sen eri ketjuissa hintoja kohottavasti.

Maatalouden rakenteen parantaminen on ollut keskeinen osa harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Rakennekehityksen avulla on uskottu pystyttävän lisäämään maatalouden kilpailukykyä riittävästi. Ongelmia kuitenkin liittyy sukupolvenvaihdoksiin ja tuotannon lopettamiseen. Sukupolvenvaihdosten määrä on ollut alhainen. Maatalouden rakenteen osalta ratkaistavia kysymyksiä tulevaisuudessa on useita: Mikä on optimaalinen tilakoko meillä täällä Suomessa? Miten turvataan nuorien viljelijöiden aloittaminen maatalousyrittäjänä? Kuinka taataan tiloille mahdollisuus luopua tuotannosta hallitusti erityisesti syrjäseudulla?

Arvoisa herra puhemies! Kannattavan maatalouden säilymisessä yksi aivan oleellinen asia on se, miten Suomen valtio kykenee nykyistä paremmin hillitsemään viljelijän jatkuvasti kasvavia kustannuksia. Näiden kustannusten välttämiseksi tarvitaankin entistä määrätietoisempaa työtä, jolla nykyistä kustannusnousua voidaan selvästi hillitä.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomessa tehdään parhaillaan luovuusstrategiaa. Sitra on jakanut sen kolmeen osaan: ihminen ja luovuus, luovuus ja ympäristö ja luova talous. Hiljattain julkaistiin ensimmäinen osaraportti näistä kaikista osa-alueista. Mielenkiintoista kirjassa oli se, että maataloutta ei mainita ollenkaan.

Mistä johtuu, että maataloudessa ei kukoista luovuus? Innovaatioista tosin puhutaan. Maatalouspoliittinen selonteko käsitteli niitä muutamalla rivillä ja totesi, että ne ovat tärkeitä, kuitenkaan paneutumatta asiaan. Bioenergiakin mainittiin, mutta siihenkään ei otettu sen enemmän kantaa. Onkin aika erikoista, että maa- ja metsätalousministeriön budjettiosuudessa ei ollenkaan heijastu se tosiasia, että uusiutuvassa energiassa on maaseudun tulevaisuus. Tämä koskee bioenergiaa, pellettejä, ruokohelpeä, se koskee biopolttoaineita liikenteeseen.

Onkin aika dramaattista, että hallitus ehdottaa itse asiassa talousarvioesityksessään puuntuotannon kestävyyden turvaamisen määrärahan vähentämistä 3,5 miljoonalla eurolla — sen tosin mietintö tässä esittää palautettavaksi, mikä luonnollisesti on hyvä asia, mutta aivan kerta kaikkiaan riittämätön toimenpide tähän tarkoitukseen. Mikä on maa- ja metsätalousministeriön kanta todellakin bioenergiaan ja liikenteen biopolttoaineisiin ja niiden kehittämiseen?

Toinen kysymys koskee ruokatuotantoa. Mielestäni se on turvattava jokaisessa maassa, se on kaikkien maiden oikeus. Olen sitä mieltä, että ruoan tuotanto myös Suomessa on turvattava tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin vapaan kaupan kehittyessä ja kehitysmaiden tullessa markkinoille tuet vähitellen vähenevät. Siihen on varauduttava. Meillä on hyvin reaktiivinen politiikka, jossa puolustetaan tukia, jotka todellisuudessa on jo menetetty. On aivan oikein puolustaa tukia, en vastusta sitä, mutta pitäisi myös nähdä hiukan pitemmälle.

Haluaisin ottaa esille kysymyksen lähi- ja luomuruokatuotannosta. Se on kuitenkin se, joka tulevaisuudessa takaa sen, että Suomessa on ruokatuotantoa. (Ed. Hemmilä: Milläs se taataan, jos ei saada hintaa niistä tuotteista?) — Siihen palaan hetken kuluttua. — Tässä todetaan, että esteenä lähi- ja luomutuotteiden käytölle ammattikeittiöissä, joita on 22 000, on ruoan saatavuus. Sitä ei saada. Toiseksi jalostusaste ei ole tarpeeksi korkea. Sen lisäksi julkisen sektorin hankintoihin liittyvät asiat ovat esteenä, ei voida mainita tilauksessa lähiruoka-ajatusta. (Ed. Hemmilä: Hankintadirektiivi estää sen!) — Ei estä. Maa- ja metsätalousministeriö on tutkinut tämän, ei missään tapauksessa estä, se voidaan tilauksessa määritellä ruoan laatuvaatimuksena, että sitä ei kuljeteta pitkään. Se on aivan mahdollista.

Näitä kaikkia asioita — ruoan saatavuutta, jalostusastetta ja julkisen sektorin hankintoja — tulisi tukea. Entisessä kotimaassani Tanskassa asia on ratkaistu sillä lailla, että ammattikeittiöiden väliin on syntynyt välittäjäorganisaatioita ja ne tilaavat aidosti luomu- ja lähiruokaa suurkeittiöihin, sairaaloihin, päiväkoteihin. Jos se on yhdessä EU-maassa mahdollista, se on myös mahdollista Suomessa ja vieläpä samaan hintaan. Jätteistä otetaan lisäkustannukset, toisin sanoen ruoka on parempilaatuista, turvallista. Jätteitä ei synny.

Lähi- ja luomutuotteiden kehittämisessä tulisi olla innovatiivinen ja siihen panna rahaa. Tässä ehdotettu 300 000 euroa luomukeittiökeskukselle lähiruoan ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen on hyvä asia, mutta aivan riittämätön.

Lopuksi haluaisin todeta, että Suomi on ainoa maa, jossa on suurpetovahinkojen omavastuu tällä hetkellä vielä olemassa. Ruotsissa ja Norjassa ei ainoastaan korvata kaikki vahingot täysimääräisesti, vaan myös annetaan tiettyä tukea maatiloille, jotka ovat suurpetoalueilla. Sitä voidaan kutsua vaikka "petopalkaksi". Suomessa jatkuvasti maksetaan omavastuita noin 350 000 euroa, maanviljelijät ja myös metsästäjät ja jotkut muutkin maksavat. Tämä tulisi ehdottomasti ja välittömästi poistaa.

Pekka Vilkuna /kesk:

Herra puhemies! Tässä nyt käsiteltävänä olevassa budjetissa on aivan kiistämättä muutamia hyviäkin kohtia, jotka tässä ovat kyllä jo edellä puhuneet edustajat julkituoneet. Perunantutkimuskeskus Pohjanmaalle — se on nimenomaan Suomen semmoinen valtti, jota ei voida muualla tehdä niin hyvin kuin Suomessa. Sitten tämä neuvonta ja tutkimus sai huomiota myös, ja tällä lailla. Mutta nyt on minun mielestäni aivan oikea aika sanoa jo joitakin ohjeita, viitteitä, toiveita vuoden 2007 kehyksiin. Siinä mielessä on katsottava kauas tulevaisuuteen.

Ed. Cronbergille sanon, kun hän piti kahta asiaa tässä hyvänä, että se energia-asia, se on ehdottomasti meidän valttimme ja voimamme, meidän pitää siihen panostaa, mutta (Ed. Cronberg: Me olemme jo myöhässä!) — no, ollaan vähän myöhässä — se luomuhomma, se on huuhaata, se on teoriaa, se on kaunista, suloista ja tavoiteltavaa, mutta se on teoriaa. Kuluttaja ostaa aina sen halvimman, ja luomu ei voi koskaan olla halvinta. Se vaan on näin raadollista, tämä maailma. Puheissa kyllä ostaa, mutta käytännön tilanteissa muovipussiin lyödään se halvin ruoka, jos se kerta on syömäkelpoista.

No, Suomen neuvottelijoille EU:ssa minä toivon isänmaallista itsekkyyttä, rajua kiinnipitoa omista oikeuksista ja omista mahdollisuuksista, ei mitään lepsuilua eikä periksi antamista sikäli, että jos Suomi joustaa EU:lle, EU joustaa Wto:lle, niin se koko ketju on nurin ja pilalla, kun kuitenkin vahvat maat siellä pitävät raa’asti kiinni omasta bisneksestään. Eivät ne tee sosiaalityötä maataloudella, on täysin kirkasotsaista ajattelua kuvitella, että jos maailman elintarvikekauppa vapautettaisiin, niin sillä sitten köyhät maat tulisivat pelastetuiksi. En minä tiedä maailman historiassa yhtään semmoista kilpailua tai kisaa, jonka olisi heikompi voittanut, eikä tämäkään ole semmoinen kilpailu. On ilman muuta selvä asia, että sen maataloustuotannon niissä kehitysmaissa ottavat suuret elintarvikejätit haltuunsa ja ne köyhät tekevät sen työn siellä ilmaiseksi ja sillä lailla häiritsevät maailman elintarviketaloutta.

Pitkissä, suurissa linjoissa pitää ottaa huomioon tämä tuleva kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos. Enää ei kukaan puhu siitä, tuleeko se vai eikö se tule; puhutaan vaan siitä, mitä se tuo tullessaan. Se tuo vääjäämättömästi suomalaiselle maataloudelle parempia mahdollisuuksia ja vääjäämättömästi heikentää viljelymahdollisuuksia nykyisillä suurilla, voimakkailla viljelyalueilla Keski-Lännessä, Keski-Euroopassa, Intiassa, Kiinassa ja Australiassa. Siinä mielessä meidän on pidettävä poliittisesti ja taloudellisesti huolta siitä, että suomalainen maatalous elää ja voi hyvin tämän välivaiheenkin yli, ettei pääse käymään niin, että kurki kuolee, ennen kuin suo sulaa. Minä olen aivan varma siitä, että jos isäni ikäiseksi elän — minulla on vielä 28 vuotta aikaa siihen — niin siinä ajassa kerkiän nähdä, että suomalainen talonpoika on arvossa arvaamattomassa. Ruoka on noussut sille kuuluvaan hintaan, ruoka oikealle arvolleen.

Tämä uusiutuva energia Suomessa on otettava vakavasti, koska se on mahdollisuus. Se ei ole uhka, se on mahdollisuus. Jos me oikein hoidamme, niin meillä on todella suuret mahdollisuudet työllistää maaseutua ja olla omavaraisia energiassa hyvinkin pitkälle. Siitä pitää ottaa kaikki sektorit käyttöön, ja nyt on onneksi lähdetty sille tielle, tosin hitaasti, mutta oikea on suunta.

Tämän kasvihuoneilmiön osalta mainitsin jo näistä huononevista mahdollisuuksista. Se on nyt jo suurissa maissa nähtävissä, että vesipula, kasteluveden puute, rupeaa rajoittamaan maataloustuotantoa suurilla alueilla. Pitää muistaa, että Suomi on ainut maailman maatalousmaa, jossa vettä johdetaan pellolta poispäin. Kaikkialla muualla sitä joko ei johdeta mihinkään tai sitä johdetaan pellolle päin. Siinä mielessä meillä on hyvin, hyvin suuri valtti käsissä, kun vaan me sen oikein hoidamme ja pidämme viljelijäväestön ja ennen kaikkea nuorten viljelijöitten uskon voimissaan, että tämä on tulevaisuuden ammatti ja edelleenkin maatalous on ammattien, elinkeinojen, äiti — on ollut aina ja tulee aina olemaan.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Maaseutu on kokonaisuus — pellot, metsät — johon vaikuttavat monet talousarvion kohdat; pellot, metsät. Yritteliäät ja ahkerat ihmiset sitten tekevät tuon maaseudun. Maatalous on kuitenkin maaseudun peruselinkeino, ja sen menestyminen vaikuttaa sekä koko elintarvikeketjun toimivuuteen että kuntien verotuloihin, työllisyydestä puhumattakaan. Vanhasen hallitus on tehnyt useita hyviä päätöksiä, esimerkkinä muun muassa polttoaineverokohtelu, vaikkakin yhä maatalouspolitiikan ja Wto:n vuoksi tavoitteita on riittämiin. Kotimaisten elintarvikkeiden laatu, hinta ja saatavuus ovat maataloudenkin kilpailukyvyn tukipilareita.

Kuluttajien luottamus suomalaiseen ruokaan ja sen terveellisyyteen on hyvällä tolalla. Selviö on, että elintarvikkeiden terveysvaikutusten esilläpito vaatii tukitoimia. Tekesin uuden tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat motivoituneita estämään sairauksiaan ja edistämään terveyttään hyvien elintarvikkeiden avulla. Budjetin laatujärjestelmien kehittämismomentti, lisäys 100 000 euroa, osoittaa linjakkuutta samaan suuntaan. Mietinnössä aivan oikein kiinnitetään huomiota suurkeittiöiden asemaan raaka-aineiden käytössä ja hyvän kotimaisen ruuan tarjontaan. Hyvä, puhdas ruoka on positiivinen asia.

Tukipolitiikan osalta on oleellista, että Suomi sitoutuu käyttämään unionin yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksi. Suomalaisen maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden tulee olla turvattua koko maamme alueella. Tukitoimet ovat välttämättömiä ja osa hyvää maatalous- ja elintarviketuotantoa. Viljelijät toivottavasti tulevat taloudellisesti paremmin tulevaisuudessa toimeen, toimeentulo ja maatalouden liikevaihto lisäävät elämää ja ennen kaikkea verotuloja koko maassa.

Niin sanottu perheviljelmämalli on ykkösasia. Tilakoon kasvaessa viljelijöiden työssäjaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Henkinen kapasiteetti, valmius muutoksiin sekä riskinottokyky ovat investointien ja tilan kehittämisen kannalta selviytymistekijöitä. Ministeri Hyssälä on asettanut työryhmän lomituksen kehittämistä varten.

Uusi ohjelmakausi, joka alkaa vuonna 2007, tuo maaseudulle uusia asioita. Siksi tasapuolisen neuvonnan rooli koko Suomessa on merkityksellinen. Mietinnön esitys lisätä neuvonnan rahoja 820 000 euroa on välttämätön.

Suomen suurin epäpoliittinen nuorisojärjestö 4H tarvitsee muiden nuorisojärjestöjen tavoin tukea. Yleisten kustannusten ja vaatimusten noustessa järjestö tarvitsee esitetyn rahamäärän. Nuorten kunnioitus työhön ja totuttautuminen yrittäjyyteen, oikeus työntekoon ynnä työmarkkinavalmiuksien lisääminen näkyvät sitten jatkossa. Perusrahoitus turvaa toiminnalle pohjan. Momentille ehdotetaan lisättävän 250 000 euroa, siitä kiitos.

Puhemies! Vesitalous on Suomessakin saanut ilmastonmuutosten myötä uusia piirteitä. Poikkeusoloissa vesitason noustessa on varautuneisuus oleellista. Uusina vesistötöinä olisi tarvetta käynnistää erityisesti hankkeita, joiden avulla voidaan parantaa asuttujen alueiden suojaamista tulvilta. Tavallisemmat vesihuoltotyöt vaatisivatkin lisää panostusta, onhan veden tulo ja meno oikeaan suuntaan oikeaan aikaan välttämätöntä. Yhdyskuntien vesihuoltoinvestoinnit ovat vuosittain 250 miljoonaa euroa, ja valtion osuus näistä on 10 prosenttia.

Puhemies! Nippeleitä maatalouspolitiikassa riittää. Tärkeintä on keskittyä maataloustulon positiivisempaan kehitykseen, hyvään ruokaan. Se on yhteinen tehtävämme.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! "Rikkaiden ja köyhien maiden viljelijät hyötyvät vientituista — EU:n budjetista uusi esitys tänään." Itse asiassa meidän maataloutemme on aika pitkälle tänä päivänä ulkomaisen päätöksenteon alttarilla. Se on minusta sellainen realiteetti, joka tulee vaikuttamaan, sanotaan, tästä päivästä eteenpäin yhä voimakkaammin.

Sitä taustaa vasten minusta maataloudessa suhteellisen hyvä yksimielisyys Suomessa on tärkeää. Tietysti nyt voidaan sanoa jo heti, että ensi vuoden budjetti saattaa olla jo mielenkiintoisempi siinä mielessä, että mikäli tämän aamun arviot olivat, että vanha miljardi on neuvottelupöydässä kättelyssä, niin se aiheuttaa varmaan keskustelua veromarkkojen sijoittelusta. Elikkä meillä näköjään maatalous palaa budjettiin, budjettineuvotteluihin, niin kuin se oli joskus ennen vanhaan. Elikkä jotenkin ymmärtää sosialidemokraattien ärhentelyn tässä, ilmeisesti siellä maatalousvastaavat jo ovat tämän hoksanneet, vaikka eivät täällä salissa viihdykään.

Muutama sana maaseutupolitiikan kehittämisestä. Maaseutupolitiikassa onnistuminen edellyttää muutamia lähtökohtia, joita ei muilla politiikan lohkoilla vastaavasti korosteta. Tällaisia ovat muun muassa maaseutuyhteisöjen omaehtoisuuden korostaminen, pyrkimys henkisten ja taloudellisten voimavarojen kokoamiseen, maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen edistäminen, yhteisöllisten kehittämiskeinojen ja yritystukien samanarvoisuus, erilaisten keinojen etsiminen maaseututyypin mukaan sekä vaatimus tasapuolisesta suhtautumisesta yrityksiin riippumatta maatalouskytkennästä, asiakkaan työttömyydestä tai yritystoiminnan kasvuhakuisuudesta. Siis maataloudessa tulee olemaan entistä enemmän yhtenä vaihtoehtona yrittäminen jollakin muulla alalla taikka sitten ihan puhtaasti toimiminen palkansaajana niissä ammateissa, mitä maaseutu tarjoaa.

Aito poikkihallinnollinen erilaisten organisaatioiden yhteistyö vaatii vastuunkantajaa kaikilla tasoilla. Sektoriorganisaatiot eivät tehtävään riitä. Maaseudun kehitystyön yksi onnistumisen ehto on se, että eri tasoilla toimitaan mahdollisimman paljon samansuuntaisesti. Nykyiset ohjelmat ovat aikaisempia kehittyneempiä kytkiessään Euroopan unionin valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset toimet toisiinsa. Tässä asiassa asenteet ja tietoisuus ovat kehittyneet. Edelleen Suomessa korostetaan liikaa niitä toiminnan tasoja, joissa on päättäviä elimiä. Edes demokratia ei riitä perusteeksi tehottomalle toiminnalle. Maaseudun kehitystyössä on muun muassa kylä, seutukunta saatava entistä voimakkaammaksi, jotta tulokset paranisivat. Suoran toiminnan vahvistaminen edustuksellisuuden rinnalla on nykyaikaista ja välttämätöntä demokratiaa.

Maaseutupolitiikka on verkostomaista, ja se ilmenee monin tavoin kokonaisohjelmissa. Verkostomaisesti toimivia ovat muun muassa maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, kyläyhdistykset, maaseudun kehittämisyhdistykset, eri toimintaryhmät ja pääosa teemaryhmistä. Työtapaa sietää edelleen kehittää, etenkin maakunnissa, joissa se on vielä heikkoa. Useiden tuloksellisiksi osoittautuneiden kehittämislinjojen vahvistamista kannattaa jatkaa. Tällaisia ovat muun muassa kumppanuus, asioiden valmistelu ja päättäminen alhaalta ylöspäin, osaamiskeskittymien rakentaminen osaamiskeskusten rinnalle, pienten töiden tavoittaminen esimerkiksi starttirahajärjestelmää kehittämällä tai maaseutusopimusviljelyllä.

Puolet Suomesta on harvaanasuttua maaseutua, jonka kehittäminen on kaikkein haastavinta. Kehittämistoimia vaikeuttaa myös se, että alueet ja niiden vastuunkantajat, kunnat, maakunnat, eivät oikein tunnustaudu aluetyypiksi, jota ne eittämättä kansallisesti ja eurooppalaisesti ovat.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden suurin haaste on ilman muuta kannattavuuden turvaaminen. Siihenhän viitattiin täällä hiljattain käydyssä maatalousselontekokeskustelussakin. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on asian johdosta antanut aika huolestuttavankin lausunnon koskien vuoden 2004 valtion tilinpäätöstä. Siellä on aika kovaa tekstiä tästä kannattavuuskehityksestä.

Kannattavuus tietysti riippuu siitä, ovatko tulot suuremmat kuin menot, niin kuin kaikessa muussakin yritystoiminnassa. Niin kuin tiedetään, maataloudessa markkinatilanne on kilpailun vuoksi aika tiukka. Markkinahintoihin on vaikea saada lisää, mutta EU-aikana nyt sitten tämä tukijärjestelmä korvaa monilla tuotantosuunnilla lähes puolet siitä tulosta. Viljelijät eivät tietenkään alun pitäen ole halunneet tällaista järjestelmää, että olisi näin ratkaisevasti se yritystoiminta tukien varassa, mutta kun unionipolitiikassa ollaan, niin siinä ollaan ja sen mukaan on elettävä.

Täällä on ollut aivan hyviä puheenvuoroja. Varmaan moni viljelijä olisi hyvin tyytyväinen, jos olisi kuullut tämän keskustelun, kun kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitäkin, että nämä tukijärjestelmät täytyy säilyttää ja turvata.

Se, mihin viljelijät kannattavuuden turvaamiseksi itse pystyvät vaikuttamaan, on tietysti tämä yrityksen kustannusrakenne. Valitettavasti on vain niin, että tuotantopanosten hintoihin ei pysty vaikuttamaan, ei öljyn hintaan. Esimerkiksi tulopoliittiset ratkaisut joka kerta nostavat näiden tuotantovälineiden hintoja niin, että siinä joudutaan koko ajan yleensä sitten volyymiä lisäämään, jos meinataan viivan alle saada jäämään entinen määrä.

Ensi vuoden budjetissa maataloustukien kokonaismäärä hieman nousee tämänvuotisesta, ei paljon, mutta kuitenkin suunta on plusmerkkinen. Valtio osaltaan muillakin keinoilla pystyy vaikuttamaan tähän tulonmuodostukseen, ilman muuta veroasioilla. Polttoainevero oli yksi sellainen, joka on tänä vuonna päätetty. Valitettavasti se on juuttunut byrokratian rattaisiin, niin ettei sitä ole vielä käytäntöön voitu viedä. Tämä hallitus on toteuttanut sukupolvenvaihdosten merkittävän verohelpotuksen. Se kannattaa aina muistaa, että nykyinen hallitus on tehnyt merkittäviä veroratkaisuja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.

Vaikka nyt käydään EU-rahoituskehysneuvotteluja ja Wto-neuvotteluja, joilla varmaan on pitkällä tähtäimellä hyvin ratkaiseva vaikutus Suomen maatalouden kannattavuuteen ja ylipäätänsä tulevaisuuteen, niin tässä vaiheessa ei voi muuta kuin olla toiveikas, että niissä saavutetaan ne tulokset, mitä on tavoitteeksi asetettu. Ellei saavuteta, niin sitten tähän saliin tulee entistä kovemmat haasteet hoitaa näitä kansallisesti.

Kaiken kaikkiaan maatalouden tulevaisuuden näkymiin tämä maailman energiakriisi, tai biopolttoaineiden, bioenergian käytön lisäys, tuo aika lailla positiivista näköalaa. Varmaan joka hehtaari Suomen peltoalasta tarvitaan tulevaisuudessa. Tämä mielestäni nuorille maatalousyrittäjille on sellainen positiivinen tulevaisuuden viesti.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettia koskien: Budjetti oli, voisi sanoa, kohtuullisen hyvä maatalouspääluokan osalta, mutta jaosto teki monia pieniä parannuksia vielä. Esimerkiksi neuvonnan määrärahoista, joita valtiovarainministeriö jostakin käsittämättömästä syystä halusi tässä tilanteessa, kun nyt on tämä reformi tulossa ja voimakas neuvonnan tarve, leikata merkittävästi, voitiin palauttaa osa. Myös pidän tärkeänä, että tänne momentille 77 vesistötöihin voitiin jaostossa lisätä rahoja. Omallakin alueellani on vesistöhankkeita, jotka ovat olleet vireillä 80-luvun alusta lähtien ja jotka koskevat satoja viljelijöitä suurilla peltolakeuksilla. Nämä valtaojien, jokien perkaukset on vielä tekemättä rahoituspuutteessa. Valituksia ei ole, mutta heti voisi toteuttaa, kun olisi rahoja. Tarvittaisiin paljon suurempia lisäyksiä näille momenteille. Myös muut vesihuoltotyöt lisääntyvät.

Lopuksi toteaisin vielä, että tärkeä asia oli myös Kemera-rahojen lisäys, joka jaostossa tehtiin tähän alkuperäiseen budjettiesitykseen liittyen. Paljon puhuttua ydinvoimapäätökseen liittyvää risupakettia voidaan toteuttaa. Niin kuin tiedetään, vaikka sitä on kritisoitu, esimerkiksi hakkeenkäytön osalta ollaan täysin sillä kasvu-uralla, joka silloin on asetettu. Näillä Kemera-rahoilla voidaan asiaa vauhdittaa.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tämän pääluokan keskustelun yhteydessä keskustelua myös Wto-neuvotteluista, jotka ovat parhaillaan menossa, ja ministeri on siellä eikä täällä. Mutta ihan haluan tässä kuvata alkuun, mitä se merkitsee sitten, jos Wto-neuvotteluissa käy Suomen maataloudelle huonosti. Eli siellähän, niin kuin tiedetään, on tavoitteena niin USA:lla, Brasilialla kuin muilla suurilla maatalousmailla, että unionin rajalta niin sanottu rajasuoja, tulli, poistuu. Se on pitkän tähtäimen tavoitteena, ja on pelättävissä todella, että jossain vaiheessa näin käy.

Mitä se käytännössä merkitsee, jos ajatellaan tämän päivän tilannetta? Muistaakseni Helsingin Sanomissa oli aika hyvä kuvaus siitä: Kun sisäfileepihvi lähtee Brasiliasta, niin ennen kuin se on suomalaisen marketin tiskillä — ja on halvempi kuin se Atrian sisäfilee — siihen tulee lisää hintaa 49 prosenttia. Tästä 49 prosentista 36 prosenttiyksikköä on rajasuojaa, 2 prosenttiyksikköä on rahtia eli laivakuljetusta ja sitten ne loput ovat erilaisia muita kustannuksia. Elikkä jos rajasuoja poistuu, 36 prosenttia, niin tiedämme, missä tilanteessa me olemme, missä tilanteessa on suomalainen maatalous.

Tästä tullaan todella siihen kysymykseen, että kyllä suomalainen maatalous todella tarvitsee sen kansallisen tuen ja kansallisen tuen elementit myös jatkossa, ja niistä todella on pidettävä kiinni. Tiedämme myös sen, että kovat paineet on siihen, että tämäntyyppisiä kansallisia tukia, mitkä meillä on, myös unionin sisällä pyritään ajamaan alas. Mutta se on todella kohtalon kysymys, ja toivotaan, että nyt tuolla Wto-neuvotteluissa onnistutaan niin, että ei käy niin kuin tuossa esimerkillä kuvasin.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän suomalaisen ruuan puhtauteen. Se on tullut tässä monessa puheenvuorossa esille, ja kiinnostaa kovasti, mitä tässä valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston osion kohdalla on tuotu esille. Elikkä Suomessa toimii yli 22 000 ammattikeittiötä. Näiden ammattikeittiöiden kautta tarjotaan vuosittain yli 755 miljoonaa ateriaa, eli joka kolmas ateria syödään tällä hetkellä kodin ulkopuolella, ja on ennustettu, että vuoteen 2010 mennessä tuo osuus on jo 50 prosenttia. Elikkä yhä enemmän tämmöisen julkisruokapalvelun merkeissä toimimme.

Monissa Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, Italiassa ja muistaakseni Itävallassa, julkisen sektorin ruokahuolto on poliittisin päätöksin jo nyt velvoitettu käyttämään lähi- ja luomuraaka-ainetta. Suomessa asiaa pohtinut toimikunta esitti ehdotuksensa kansalliseksi ohjelmaksi kuluvan vuoden kesäkuussa. Tämän mukaan julkisen sektorin keittiön tulee tulevaisuudessa tarjota lähi- ja luomuruokaa ja toimia samalla edelläkävijänä ja esikuvana kaupallisille ammattikeittiöille ja kuluttajille.

Suonenjoella sijaitseva Luomukeittiökeskus on valtakunnallinen ammattikeittiöiden lähi- ja luomuruokatoiminnan erikoisosaaja. Yksikön vastuulla on muun muassa valtion talousarviossa rahoitetun Portaat luomuun -valmennusohjelman koordinointi. Tämän ohjelman käynnistämistä on viimeisten kolmen vuoden aikana tuettu 220 000 eurolla. Toiminnasta on saatu todella lupaavia tuloksia, niin kuin asiantuntijakuulemisessa saatiin todeta. Ohjelmassa on mukana yli 130 keittiötä eri puolilta Suomea, suurin osa näistä peruskoulujen ja lukioiden keittiöitä ja päiväkoteja. Valtiovarainvaliokunta halusikin turvata tämän toiminnan ja esittää momentille myönnettäväksi 300 000 euroa Luomukeittiökeskukselle lähi- ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Minusta tämä on erittäin merkittävä asia, että nyt myös poliittisin päätöksin tuodaan esille se, että tätä halutaan toteuttaa ja näin turvata tätä luottamusta suomalaiseen ruokaan, lähiruokaan ja luomuruokaan.

Arvoisa puhemies! Ihan tässä lopuksi haluan ottaa esille aivan toisen asian, joka on maatalouspääluokassa mukana ja koskettaa museokysymyksiä. Suomen Metsämuseosäätiön ylläpitämän Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Luston ja kuluvana vuonna avatun Suomen maatalousmuseo Saran toiminta ei mielestäni voi pohjautua siihen, että jatkuva epävarmuus rahoituksen pohjasta ja kestävyydestä hankaloittaa näiden museoiden toimintaa. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut osaltaan, että museotoiminta sopii varsin huonosti sen hallinnonalalle. Valiokunnan mielestä pitää käynnistää selvitystyö siitä, mitä eri vaihtoehtoja valtiolla on tämän tyyppisen toiminnan kestävän rahoituksen järjestämiseen. Minusta tämä on erittäin tärkeää, kun nämä museon rahoitukset on pistetty käyntiin, ne on pystytetty, ne ovat arvokkaita, että ne rahoitukset ovat kestävällä pohjalla eivätkä aina, niin kuin ne ovat nyt olleet, semmoisella hyvin epävarmalla pohjalla, ja ne on hoidettu aina täältä eduskunnan kautta ja valtiovarainvaliokunnan kautta. Toivottavasti tähän saadaan todella kestävä pohja jatkossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvin mielenkiintoista ollut kuunnella näitä puheenvuoroja. Ajatukset nykyisin sattuvat aika tavalla yksiin, ei siitä pääse mihinkään, ja se on erittäin hyvä asia Suomen maaseudun tulevaisuuden kannalta. Väitän niin, että jos energia-asiat onnistutaan hoitamaan oikealla tavalla, niin maaseudulla on todella valoisa tulevaisuus edessään, ja se kaikki ratkeaa kahden asian yhtälöstä.

Ensimmäinen yhtälön osa on se, että niin sanottua ylituotantoa ei ole olemassakaan. Tällä hetkellä tuottajahinta on 85—95 euroa tonnilta. Ei sellaisella tuottajaosuudella pystytä vientiin mitään tuottamaan. Siis meidän täytyy siitä osuudesta päästä eroon. Se merkitsee sitä, että ne 500 000 hehtaaria peltoa, jotka meillä on hevostalousajalta, pitää saada energian tuotantoon. Itse asiassa Euroopan unioni vaatii meiltä sitä. Biopolttoaineitten osuuden pitäisi olla 5,75 prosenttia vuonna 2010. Tällä hetkellä biopolttoaineitten osuus on liikennettä ajatellen 0,01 prosenttia, elikkä siinä on aika iso gäppi ja muutama vuosi aikaa hoitaa se asia kuntoon. Elikkä toisin sanoen, kun täällä on kerrottu näistä bioetanolihankkeista, niin vaikka ne ehkä eivät tällä hetkellä olisikaan kaikkein kannattavimpia, järjestelmällisesti ne kannattaa ehkä ottaa käyttöön ja nämä tuotantoyksiköt rakentaa.

Edelleen peltoenergian chp-osuus on hoidettava kuntoon, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on hajautettu chp-laitosjärjestelmä maassa ja taajamissa käytetään sekä sähkön mahdollisuus että höyryn mahdollisuus kaukolämpönä. Kun nämä hoidetaan, asia on aivan toisenlaisessa mallissa kuin tällä hetkellä.

Täällä on varsin moni edustajista puhunut lähi- ja luomuruuan puolesta, aivan oikein. Täytyy sanoa, että kun asiasta käytiin maatalousvaliokunnassa semmoinen mukava keskustelu — täällä on toinen puheenvuoron käyttäjistä paikalla ja toinen ehti jo puheenvuoronsa käyttää ja poistui — inspiroiduin asiasta niin paljon, että kirjoitin syksyn aikana kirjan aiheesta lähiruoka, 112 sivua. Kun tulemme taas tämän tauon jälkeen töihin, niin sen kirjan pitäisi olla jo painettuna valmiina. Se on ollut hyvin mielenkiintoinen proggis siinä mielessä, että tietoa on ollut valtavasti tarjolla, mutta se on ollut pirstaleisena siellä täällä, ja siitä on ollut aika näppärä sitten sen tiedon varassa koostaa tämmöinen tähän aikaan hyvinkin tarpeellinen yhteenvedon hengentuote.

Sitten muutama näkökohta porotaloudesta. Meillä oli tässä pari vuotta porotaloutta, joka ei todellakaan menestynyt, mikä johtui siitä, että Norjan markkinat menivät lukkoon EU-politiikan seurauksena. Nyt tilanne on kokonaan toinen. Nyt on paljastunut, että siellä suoramyynti on se todellinen vaihtoehto ja hajautettu teurastamoverkosto on siinä taustalla välttämättömyys. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään oikealla tavalla, niin porotalouden siitä katastrofista päästäneen eroon, joka on ollut viime aikoina todellisuutta.

Viimeisenä asiana kiinnitän huomiota tähän Ruukin perunatutkimukseen. Siinä pitää muistaa se, että me olemme itse sen tilanteen aiheuttaneet sillä tavalla, että me kumosimme sen lain Siemenperunakeskuksesta, lain, jossa tämä tutkimusosuus oli traditiona, ja se oli luiskahtaa mielestä pois, kun laki vaan noin suitsait kumottiin. Nyt sitten onneksi on niin maatalousvaliokunta kuin maatalousjaosto ymmärtämässä tätä tilannetta, ja tulokset näyttävät tällä hetkellä erittäin hyviltä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Små, men viktiga korrigeringar gjordes i jord- och skogsbruksbudgeten, bland annat höjde vi anslaget till lantbruksrådgivningen som annars skulle ha stått inför svåra nedskärningar.

Riksdagen lägger också till resurser till marknadsföringen av nära och ekologiskt producerade produkter som många här har talat om, till 4H-verksamheten och till det nationella skogsprogrammet, det vill säga till Kemera-finansieringen för ett hållbart skogsbruk. Dessutom ökas stödet till basvägnätet med sammanlagt cirka 20 miljoner euro, om man räknar med det tilläggsanslag för basvägnätet som nu parallellt har kommit till i regeringens tredje tilläggsbudget för det innevarande året. Också stödet till privata vägar gynnar jord- och skogsbruket.

EU:s jordbruksministrar beslöt för några veckor sedan om framtiden för sockerbetsproduktionen. De första bedömningarna ger vid handen att en tredjedel av sockerbetsproduktionen måste läggas ned i Finland, det vill säga i samma proportion som reformen tar sikte på att minska EU:s totala sockerproduktion. Reformen innebär att det till stor del är sockerindustrin som kommer att bestämma i vilken omfattning sockerproduktionen fortsätter i Finland. De närmaste veckorna och månaderna kommer förstås att vara avgörande när det gäller hur odlarna ser på den nya situationen.

För ett litet land som Finland var förhandlingsläget kring sockerreformen mycket besvärligt. En eloge måste i alla fall ges åt de finländska förhandlarna för att de målmedvetet och systematiskt förhandlade med kommissionen om rätten att utbetala ett nationellt stöd till sockerbetsodlingen och de lyckades med det. De hade också en stor uppbackning som var av betydelse här på hemmaplanen, bland annat riksdagen har aktivt stött den fortsatta sockerbetsproduktionen.

Behandlingen av klimatstrategin kommer att på riktigt inledas i februari här i riksdagen. Här finns många nya möjligheter för jord- och skogsbruket om man genomför den här strategin på ett önskat sätt. Nya arbetsplatser i kombination med mindre koldioxidutsläpp kan åstadkommas bland annat genom en ökad satsning på bioenergi. Här finns också en verklig potential för jordbruket i framtiden.

För att biobränslena för trafiken skall bli ekonomiskt gångbara krävs ändå ekonomiska nya styrmedel. De flesta europeiska länder har gått in för att sänka eller helt slopa accisen på biobränslen. I Finland har regeringen nu tillsatt en arbetsgrupp som skall se över saken och som i början av 2006 skall slå fast hur man då skulle kunna nå de mål som EU har ställt om att 5,75 procent av bränslena skall bestå av bioenergi 2010. Jag tycker att det finns två alternativa sätt att förverkliga det här målet. Antingen kan regeringen sänka accisen på biobränsle, vilket leder till att biobränslets konkurrenssituation avsevärt förbättras eller också kan man genom lag besluta att bränslet skall innehålla en specifik procentuell andel biobränsle. Jag hoppas att de beslut regeringen fattar under 2006 skall stöda det här.

En möjlighet som är guld värd för landsbygden är utvecklingen och ibruktagandet av bioenergi för uppvärmningen av byggnader. Positivt är också att det håller på att bli vanligare att gå in för bioenergi för värmeförsörjningen i samhällen, och just här är Kemera-stödet verkligt viktigt.

Slutligen vill jag ännu beröra det kustnära yrkesfisket. Riksdagen kommer att ge ett stöd till Finlands yrkesfiskarförbund, vars ekonomi försvagats av att allt fler yrkesfiskare lagt ner sin verksamhet på grund av minskad lönsamhet. Organisationen är en ofta anlitad sakkunnig i olika arbetsgrupper och utredningar som tillsatts av ministerier. Det traditionella yrkesfisket som garanterat att vi kan köpa inhemsk fisk i butiken har i många år kämpat med många problem. Sälskadorna är stora och ersättningen har endast betalats för en liten del av skadorna. Nu är också den växande skarvpopulationen ett nytt problem. EU har medfört en hel del restriktioner som försvårat verksamheten.

Finansutskottet och riksdagen föreslår därför att regeringen skall vidta åtgärder för att möjligheten att ansöka om stöd för sälsäkra pontonryssjor skall öppnas på nytt. Fiskarna hade i slutet av 2004 möjlighet att få det här stödet för anskaffningen av sälsäkra ryssjor och erfarenheterna har varit rätt goda. Det måste också vara möjligt att få sälskador ersatta i fortsättningen. Riksdagen anser att regeringen bör inleda förhandlingar om de här frågorna med kommissionären och att Finlands särförhållanden skall beaktas i det följande fiskeriprogrammet för EU. Nu behövs det beslut som ger en framtidstro för fiskerinäringen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet puhujat ovat tässä keskustelussa puhuneet lähiruuasta ja lähienergiasta eli biopolttoaineitten käytön edistämisestä, niin myöskin äskeinen puhuja. Ed. Gestrin puhui aika paljon biopolttoaineen käytön edistämisestä maassamme ja totesi, että hallitus on asettanut jonkun selvitystyöryhmän. Todellakin, hallitus asettelee näitä työryhmiä, ja tässä asiassa ei tarvita mitään selvitystyöryhmiä. Kun poistetaan verot kotimaassa tuotetulta biopolttoaineelta, niin johan alkaa olla kysyntää ja johan alkavat suomalaiset käyttää autoissaan ja muissa moottoreissa biopolttoaineita. Ei tarvita selvitystyöryhmiä. Poistetaan verot.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on koko maamme, maakuntien ja maaseudun kannalta erittäin tärkeä. Kotimaisesta elintarviketuotannosta, maataloudesta ja maaseudusta on pidettävä huolta. Maaseutua ei voi tuoda.

Suomen maatalouden tulevaisuus ei ole kiinni yksin kotimaassa tehtävistä päätöksistä, Brysselissä käydään parhaillaan tärkeitä budjettineuvotteluita. Suomen nettomaksuosuus EU:lle on kasvamassa merkittävästi, ja uhkana on osaltamme EU:n alue- ja maaseudun kehittämisvarojen huomattava pienentyminen. Suunta on maamme ja suomalaisen viljelijän kannalta väärä. Emme saa antaa periksi neuvotteluissa. Suomen on saatava oikeudenmukainen osuutensa EU:n maaseutu- ja aluekehitysvaroista.

Hongkongissa käynnissä on Wto-neuvottelut, joissa linjataan kauppapolitiikkaa ja pyritään entistä vapaampaan maatalouskauppaan tulleja ja maatalouden tukea pienentämällä. Jotkut tavoittelevat tullien ja tukien täydellistä poistamista. Tässä tilanteessa kansallinen yksimielisyys oman elintarviketuotantomme turvaamisesta on välttämätöntä.

Maatalouden rakenteen kehittäminen edellyttää riittäviä investointeja, mikä taas edellyttää toimivaa rahoitusjärjestelmää. Maaseudun kehittämisrahaston Makeran pääomakanta on kuitenkin huolestuttavasti vähentymässä, mihin maa- ja metsätalousvaliokuntakin on kiinnittänyt huomiota. On mahdollista, että vuonna 2011 Makeran pääomat eivät riitä kaikkiin sovittuihin lainoihin. Laskelmien mukaan jo nykyistenkin tukikohteiden rahoittaminen edellyttää lisävarojen ohjaamista Makeraan, joten nyt sovittu 1 312 000 euron lisäys on välttämätön. Makeran ja tulevien investointien rahoitustilanteeseen on kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Lähi- ja luomuruuan käyttö yleistyy ammattikeittiöissä. Ellemme kotimaassa kehitä luomuruuan tuotantoa, niin ulkomaiset luomutuotteet vievät markkinat ja mahdollisuudet kotimaisilta. Suonenjoella toimiva Luomukeittiökeskus on valtakunnallinen ammattikeittiöiden lähi- ja luomuruokatuotannon erikoisosaaja; nykyisin painopiste on enemmän lähiruuassa. Luomukeittiökeskus tekee erittäin arvokasta työtä suomalaisen elintarviketuotannon kehittämiseksi. On hyvä, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä korjataan talousarvioesityksen puutteita ja turvataan sekä Luomukeittiökeskuksen että Finfoodin toiminta ja rahoitus. Myös jatkossa on huolehdittava, että Luomukeittiökeskus saa rahoituksensa.

4H-toiminta on nuorisotoimintaa parhaimmillaan. 4H-työllä parannetaan nuorten yrittäjyys- ja työelämävalmiuksia. Valtiovarainministeriö esitti 200 000 euron vähennystä 4H-järjestön toimintarahoihin. Onneksi valtiovarainvaliokunta on mietinnössään päätynyt esittämään 250 000 euroa enemmän eli 50 000 euron lisärahaa tämän vuoden tasoon verrattuna. Suunta on oikea, eikä nuorisotyössä tässä kohdin kannata säästää.

Peltoja ja metsiä käytetään tulevaisuudessa yhä enemmän energiakäyttöön. Maatalouden painopiste siirtyy jossain määrin ruuan tuotannosta energian tuotantoon. Maaseudulla on ammattitaitoista väkeä energian tuotantoon eli metsä- ja peltosadon korjaamiseen. Energiapuun kannattava korjaaminen on turvattava tulevaisuudessa. Uskon, että kotimaista uusiutuvaa energiaa on kansantaloudellisesti kannattavaa edistää tukemalla sitä verohelpotuksin nykyistä enemmän. Näin tasattaisiin öljyn ja muiden uusiutumattomien energiamuotojen kilpailuetua ja edistettäisiin kotimaisten energiamuotojen ja teknologian kehittämistä. Sijoitus näihin maksaisi itsensä takaisin lisääntyvinä innovaatioina ja työpaikkoina.

Maaseudun neuvontapalveluilla on keskeinen asema maaseudun elinkeinojen ja yritystoiminnan monipuolistamisessa. On tärkeää, että maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämisen neuvontaan osoitetaan nykytasoa enemmän varoja.

Haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmät toteutuakseen edellyttävät panostusta puhdistusmääräysten täyttämiseksi. Valtiovarainvaliokunta ehdottaa budjettiesitykseen 1 130 000 euron lisärahoitusta, mikä on järkevää.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee elävän maaseudun, ja tähän vaikutetaan sekä kotimaisin että kansainvälisin päätöksin. On tärkeää, että Suomi on yhtenä rintamana puolustamassa kotimaista elintarviketuotantoaan ja maatalouttaan.