Maija  Rask /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön budjetti on aika hyvä, ja se kyllä voitiin todeta myös sivistys- ja tiedejaostossa. Aika monet asiantuntijoista olivat tyytyväisiä.

Erityisen tyytyväisiä asiantuntijoita oli niiltä tahoilta, jotka ovat Veikkauksen todellisia edunsaajia, kuten on nuorisotyö esimerkiksi. Nuorisotyön määrärahat lisääntyvät lähes 40 prosentilla sen tähden, että Veikkauksen jakosuhdelakia eduskunta viime vuonna muutti ja nyt nämä vaikutukset näkyvät entistä parempina. On erikoinen ja erityinen tilanne se, että kun nyt eduskunta on keskustellut nuorisolaista, on myös rahaa lain määräämien toimien toteuttamiseen. Se ei ole kovin tavanomaista.

Liikuntapuolen asiantuntijat olivat myös tyytyväisiä. Valtiovarainvaliokunta kuitenkin tahtoo todeta sen, mitä viime vuonna jo liikuntamäärärahojen jaosta todettiin, elikkä me erityisesti painotamme sitä, että tätä lisääntyvää liikunnan määrärahaa tulee käyttää koko kansan liikuttamiseen erityisesti huomioiden lapset ja nuoret: terveysliikuntaan, paikalliseen seuratoimintaan ja lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen, joka on aivan välttämätöntä, samoin niiden korjaaminen. Jaosto on sen tähden halunnut paaluttaa tätä liikuntamäärärahojen jakoa tällä tavalla, että me katsomme jaostossa, että kysymys on terveyden edistämisestä.

Kulttuuripuolen asiantuntijat olivat myös kohtalaisen tyytyväisiä. Erityisen tyytyväisiä olivat tällä kertaa teattereiden edustajat sen tähden, että nyt hallitus jo esitti indeksiin sidottuja valtionosuuksia teattereille. Kaikilla näillä kulttuurin aloilla on henkilötyövuosia lisätty, mikä on ollut aivan välttämätöntä.

Semmoinen miinusmerkki tässä kulttuurin määrärahakysymyksessä on kylläkin se, että samanaikaisesti kun veikkausvoittovaroja on lisätty, ne ovat lisääntyneet, niin kuntien kulttuurieuroa on leikattu ja se ei ole ollenkaan linjassa eduskunnan tahdon kanssa.

Kulttuuripuolesta haluaisin nostaa esille museotoiminnan. Näinä aikoina, jolloin Eurooppa yhdentyy ja maailma globaalistuu entisestään, on tärkeää, että me pidämme huolen juuristamme, ja museotoiminta on sitä toimintaa, joka arkistoi ja pitää huolen siitä, että menneet asiatkin muistetaan. Me valtiovarainvaliokunnassa oivalsimme tämän jo edellistä budjettia käsiteltäessä. Sen tähden on vähän ikävääkin kerrottavaa ja laiskanläksyä ministeriön suuntaan siltä osin, että ainakaan kahdelle museohankkeelle, joille eduskunta lisäsi, osoitti, määrärahoja, ei niitä määrärahoja ole siinä määrin annettu kuin mikä oli eduskunnan tahto. Näistä toinen on siirtolaismuseo.

Tämän vuoden hankkeista voi sanoa, että ehkä sellainen kulttuuriteko on se, että valtiovarainvaliokunta nosti esille valokuva-arkistotoiminnan. Meillä oli asiantuntija kuultavana, joka totesi, että on erittäin paljon historiallisesti arvokkaita valokuva-arkistoja valokuvaajien kotona ja niitä on ajautunut jopa kaatopaikoille, kun ei valokuvaajien poismenon jälkeen ole ymmärretty niiden arvoa. Tämä on pieni määräraha, joka tähän lisätään, mutta sillä halutaan edesauttaa sitä, että selvitetään valokuva-arkiston tarve Suomenmaassa.

Valtiovarainvaliokunta opetusministeriön osalta teki joitakin muutoksia. Aika monet näistä muutoksista olivat niin sanottuja paikkauksia, joilla paikattiin niitä määrärahoja, joita valtiovarainministeriön taholta oli opetusministeriön budjetista leikattu, tai sitten palautettiin määrärahoja siltä osin, mitä viime vuonnakin osoitettiin. Näistä yksi tärkeä osoitus on se, että näkövammaisten kirjaston aineiston digitointia halutaan jatkettavan.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, josta tässä salissa on paljon puhuttu, on nuorten syrjäytyminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Hallituksen esityksessä on monta hyvää asiaa tämän syrjäytymisen ehkäisytoimien edistämiseksi. Opintojen ohjausta on lisätty, Osallisuushankkeen rahoituksestakin ihan viime vaiheessa todettiin, että se on kunnossa, oppisopimuskoulutus on yksi näistä hankkeista, ja uutena hankkeena on niin sanottu Omakymppi, joka on hyvä asia. Koulutuksen keskeyttäminen nuorella monesti tapahtuu sillä tavalla, että kun peruskoulun jälkeen valitsee hätäpäissään jonkin ammatillisen koulutuksen linjan ja kun sitten huomaakin, ettei tämä ollutkaan oma ala, sitten keskeytetään. Omakymppi on hyvä opinahjo miettiä, miksikä oikeasti haluaa, ja voi tutustua eri ammattialoihin ja parantaa peruskoulun todistusta.

Eduskunta puuttui tähän syrjäytymisen ehkäisyyn niin, että se tapahtuu opetusministeriön taholta kahdella tavalla niin varhaisessa vaiheessa kuin nyt on mahdollista. Meillähän on 20 harjoittelukoulua, joissa tulevat opettajat saavat oppinsa, mutta harjoittelukouluissa ei ole erityisluokkia, ja nyt valtiovarainvaliokunta halusi ohjata harjoittelukouluihin määrärahaa, jolla tulevat luokanopettajat oppisivat jo koulutuksen aikana, millä tavalla oivalletaan ja varhain hoksataan nuoren syrjäytyminen ja erityisopetuksen tarve. Tämä oli yksi asia.

Toinen asia — mille osoitetaan suurempi määräraha — on esiopetuksen erityisopetus, elikkä sen varhaisemmin ei opetusministeriön puolella voida lähteä syrjäytymistä ehkäisemään. 96 prosenttia ikäluokasta käy esiopetuksessa, ja tänne haluttiin suunnata määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden opintososiaaliset edut ovat olleet valtiovarainvaliokunnalla jo useana vuonna asialistalla. Nyt itse asiassa on kolme kohtaa, joilla opiskelijoiden opintososiaalisia etuja parannetaan. Ensin niistä kaikkein pienin: ammattikorkeakouluissa on jatkotutkinto-opiskelijoita, ja heillä ei ole ollut oikeutta ateriaetuun, ja se nyt tällä budjetilla tullaan turvaamaan.

Mutta sitten se suuri kysymys on opintotuen parantaminen sillä tavalla, että vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla 1. marraskuuta 2006 lukien, mikä tarkoittaa sitä, että muutos nostaa opiskelijajärjestöjen toivomalla tavalla lähinnä toisen asteen opiskelijoiden opintotukea. Tämä päätös tehtiin sulassa sovussa ja suurella yksimielisyydellä.

Sitten se kolmas asia. Tämäkään ei ole kovin suuri asia. Se koskee 3 900:aa opiskelijaa, jotka opiskelevat joko kansanopistoissa tai liikunnan koulutuskeskuksissa. Tällä hetkellä tilanne on se, että näissä internaateissa, joille valtio kuitenkin maksaa korkeampaa valtionosuutta internaattimuodon tähden, opintotuen asumislisä ei ole suosinut asumista internaatissa, ja tätä haluttiin korjata. Se on se muutos, mikä sinne tehtiin.

Sitten yksi iso kokonaisuus opetusministeriön hallinnonalalla, joka on hyvin sekava ja pirstaleinen. Kysymys on investoinneista, koulurakennuksista ja myös kirjastorakennuksista. Yliopistojen tilannekaan ei ole oikein hyvä. Niihin ongelmiin, joita Senaatti-kiinteistöt tuottaa yliopistoille vuokravaatimuksina, en nyt puutu, mutta totean vain sen, että eivät ne vieläkään ole järjestyksessä. Peruskoulujen korjaustarpeet ovat aivan ilmeiset, kirjastojen investoinnit ja korjaustarpeet ovat aivan ilmeiset. Näihin molempiin, kahteen viimeksi mainittuun, jonkun verran eduskunta puuttui nimenomaan sen tähden, että me haluamme osoittaa, että eduskunta, valtiovarainvaliokunta, ei ole unohtanut näiden asioiden huonoa tolaa. Työväentalojen ja seurantalojenkin korjaamisessa on ongelmia.

Aika kiusallinen tilanne on tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen puolella siltä osin, että nyt on tullut se viimeinen vaihe, niin että näitä investointeja ei enää valtio rahoita, ja leikkaus tapahtui hyvin äkillisesti sillä tavalla, että niihinkään investointeihin, jotka olivat saaneet jo myönteisen rahoituspäätöksen, ei tulla niitä rahoja saamaan. Tätä pyritään harkinnanvaraisilla avustuksilla siirtymävaiheessa korjaamaan, mutta pelättävissä on, että ei varmaankaan siinä määrin kuin nämä myönnetyt investointipäätökset olisivat rahaa näille oppilaitoksille tuoneet.

Haluan korostaa sitä, että valiokunta on todella sitä mieltä, että peruskoulujen ja kirjastojen investoinneista kunnat eivät selviä ilman valtion tukea.

Tässä tilanteessa pidän kyllä epäkohtana myös sitä, että meillä on työministeriössä ollut pitkään linja, että investoinneissa ja työllisyysmäärärahoja jaettaessa pidetään huoli siitä, että saadaan aikaiseksi pysyviä työpaikkoja. Kysyn teiltä, hyvät edustajat, mikä on rakennusalan pysyvä työpaikka; ei meillä iisakinkirkkoja rakenneta, vaan meillä rakennetaan kouluja ja terveyskeskuksia ja työmaa kestää sen aikaa kuin se kestää. Kun se on valmis, se on sitten valmis. Minusta tässä valtiovallan pitäisi tätä asiaa pohtia uudelleen, millä tavalla työllisyysmäärärahoja käytetään.

Arvoisa puhemies! Minä ajattelin kyllä käyttää vielä muutaman minuutin aikaa. En ole yleiskeskustelussa puhunut ja ...

No siitä huolimatta, voinko minä kuitenkin jatkaa kahdella sanalla tai kahdellatoista?

Ja poistuu.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakouluista totean vain sen, että tutkimusmäärärahoja on välttämätöntä lisätä. Siitä olivat kaikki asiantuntijat yksimielisiä. Me emme siihen lisänneet rahaa sen tähden, että omistuspohjaratkaisuja odotellaan. Pidän välttämättömänä sitä, että nyt pidetään duaalimallista huoli.

Yliopistojen puolelta totean otsikonomaisesti: Olemme huolissamme tuottavuusohjelmasta. Olemme huolissamme siitä, millä tavalla Turun ja Lappeenrannan yliopistot selviävät tästä kalleuskykyluokituksesta. Olemme huolissamme siitä, kuka hoitaa vanhuksia tulevaisuudessa, geriatrikoulutusta pitäisi lisätä. Meidän on varauduttava ikärakenteen muutokseen, myönteisellä mielellä, koska se on hieno etu, että me elämme vanhemmaksi tänään kuin aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Minä kiitän puhemiestä suuresta myötämielisyydestä ja sivistys- ja tiedejaoston jäseniä hyvästä yhteistyöstä, samoin kuin valiokuntaneuvoksia.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensin on todettava, että kuten edellä saimmekin kuulla, kulttuuribudjetti vaikuttaa aika hyvältä. Suurin syy siihen luonnollisesti on se, että tämä jakosuhdelain toteutuminen on edennyt hyvin ja tämän turvin on voitu lisätä muun muassa alueellisen taiteen edistämisen ja kulttuuriperinnön vaalimisen määrärahoja. Lisäksi on voitu lisäresursoida alueellista taiteen tukea. Esimerkiksi tanssin aluekeskusten täysimääräinen rahoittaminen on näin mahdollista ensi vuoden budjetissa. Myös kuntien valtionosuuslain uudistuksen myötä on ollut mahdollista palauttaa vos-teatterit indeksitarkistuksen piiriin, ja samalla teatterien, orkestereiden ja museoiden henkilötyövuosia on voitu lisätä.

Kaiken kaikkiaan sanottakoon, että kaikkien taiteenalojen resursointia on voitu lisätä ja vastata näin ollen olennaisiin rahoitustarpeisiin. Mutta haasteita ja ongelmiakin meillä on vielä edessä, ja eräs niistä on se, että kehyssäästöjen vuoksi myös opetusministeriö oli pakotettu esittämään leikkauksia ja kulttuuribudjetin kohdalla ne kohdistuivat kuntien kulttuuritoimen valtionosuuden leikkauksiin.

Kulttuuriviennistä pari sanaa. Vuoden merkittävin uudistus lienee se, että kulttuurisektorilla on ollut opetusministeriön kulttuurivientiyksikön käynnistys. Tämä kahdeksan henkilötyövuotta on ministeriön sisäisin siirroin viime syyskuusta alkaen mahdollistettu ja osoitettu näin siis kulttuuriviennin edistämistyöhön. Valtion talousarvioesitystä vuodelle 2006 laadittaessa yksikön perustaminen ei ollut esillä, mutta tästä huolimatta kulttuurivientiin osoitettiin veikkausvoittovaroista tuntuva lisäys. Lisäystä niin ikään on tullut myös taiteen ja kulttuurin Venäjä-ohjelman toimeenpanoon. Se on tarkoitettu hankkeisiin, joita molemmat maat Vologdassa syyskuussa allekirjoitetun sopimuksen mukaan tukivat ja tukevat, ja myös Venäjä-ohjelman muihin hankkeisiin.

Suomen kulttuurivientiin kannattaa todellakin satsata. Meillä on taiteellamme tällä hetkellä paljon kansainvälistä kysyntää, johon ei ole vielä kyetty vastaamaan vientirakenteiden ja -rahoituksen puutteen vuoksi, mutta nyt olemme oikealla tiellä.

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä erityisesti kiittää eduskuntaa siitä, että kirjastopalveluihin on kiinnitetty huomiota. Valtionosuusuudistuksessa kirjastojen rahoitusjärjestelmästä poistuivat asutusrakenneryhmät, ja kaikilla kunnilla on pääsääntöisesti sama yksikköhinta. Kaikkein harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa yksikköhinta porrastetaan, ja maakuntakirjastot ja keskuskirjasto saavat harkinnanvaraisen korotuksen erityistehtäviensä hoidosta. Yhtenäinen järjestelmä helpottaa kuntien välistä yhteistyötä, ja perustamishankkeiden osalta sovittiin, ettei valtionosuusjärjestelmä muutu.

Olen erityisen iloinen siitä, että eduskunta tuli samalle linjalle syksyllä tekemäni esityksen kanssa ja eduskunnassa niin ikään huomattiin tämä suuri tarve kirjastojen perustamishankkeisiin. Eduskuntahan lisäsi siis perustamishankkeisiin 1 000 000 euroa ensi vuodelle, ja tulevien vuosien hankkeille, hankkeiden laajuudelle, tuli vahvistamisvaltuus. Tämä on minun mielestäni selvä viesti hallitukselle. Kirjastojen ja kirjastoautojen investointeja valtio tukee vastaisuudessakin summalla, joka ei ole aleneva.

Nyt hyväksyttävän budjetin nojalla voidaan tehdä rahoituspäätös Turun pääkirjaston uudisrakennuksen ja Korppoon pääkirjaston saneerauksen osalta ja kirjastoautohankinta voidaan tehdä Kalajoelle, Keuruulle, Kiuruvedelle, Kuhmoon, Kuopioon, Kuusamoon, Närpiöön, Rantasalmelle ja Valkeakoskelle. Lisäksi voidaan vahvistaa hankkeiden laajuudet Kiuruveden, Pälkäneen, Kangasalan ja Kortesjärven pääkirjastohankkeille. Niistä aloittamisvalmiudessa oleville ja kiireisimmille voidaan antaa ennakkolupa hankkeen aloittamiseen.

Ihan lyhyesti vielä lopuksi liikunnasta. Liikuntapaikkarakentamisessa myös ensi vuonna ovat etusijalla laajoja käyttäjäryhmiä palvelevat liikuntapaikat ja lähiliikuntapaikkojen rakentaminen. Liikuntajärjestöjen tukea lisätään, ja jaan valiokunnan huolen paikallistason liikuntatoimen kehittämisestä niin seura- kuin kuntatasolla. Etsimmekin opetusministeriössä aktiivisesti nyt keinoja tuen kanavoimiseksi niin sanottuun ruohonjuuritason perustyöhön.

Toimintavuoden 2006 painopisteenä tuetaan liikuntajärjestöjen valmentajakoulutusjärjestelmän luomista. Tavoitteena on liikunnan perustasolla toimivien urheiluseurojen toimintaedellytysten parantaminen. Myös huippu-urheilu tulee saamaan lisää Kalevi Kivistön työryhmän esityksen mukaisesti.

Vielä lopuksi nuorisotyöstä. Nuorisotyössä olemme päässeet varsin positiivisesti eteenpäin paitsi uuden nuorisolain avulla myös budjetin painotusten mukaisesti. Muun muassa nuorten työpajatoiminta saa tässä talousarviossa lisää resursseja, ja kunnallisten nuorisotilojen kehittämiseen varatut määrärahat tulevat todellakin tarpeeseen, kuten edellä saimme kuulla, ja tämän valiokunta on ansioituneesti minusta todennut. Ne varmasti tulevat tuntumaan nuorten ja nuorisotyötä tekevien arjessa.

Lopuksi vielä eduskunnalle kiitos opiskelijoihin suunnatusta huomiosta, joka on todellakin tullut tarpeeseen, ja jälleen kerran on tämän hallituskauden aikana, vaalikauden aikana, voitu opiskelijoiden asemaa viedä eteenpäin.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela luetteli pitkän listan myönteisiä asioita, ja kiitos niistä sekä hallitukselle että meille täällä eduskunnassa. Kuitenkin muutamat asiat jäivät närästämään, ja yksi on tämä kulttuurityö perustasolla, kuntatasolla, ja tämä kulttuurieuron pienentäminen, joka ei ole rahallisesti budjetissa kovin suuri muutos, mutta varsinkin pienempien kuntien kulttuuritoimintaa voi näivettää. Tämä oli ikävä osa tässä kulttuuribudjetissa.

Mitä kirjastoihin tulee, on todella toivottavaa, että tämä investointirahojen suunta myöskin hallituksen esityksissä olisi jatkossa nouseva, niin kuin ministeri itse totesi, ja että se ei vaatisi eduskunnassa korjauksia.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean pari asiaa. Ensinnäkin ministeri Karpelalla on jaettavaa, kiitos eduskunnan, joka aikaansai tämän jakosuhdelain, ja kiitos valtiovarainministeriön joustavuuden, joka vielä suostui sitten eduskunnan tahtoa noudattamaan niin, että siirtymäkausi nopeutui. Tässä mielessä on hyvin positiivinen tilanne liikuntakulttuurirahoituksen osalta.

Ministeri Karpela on muutoinkin noudattanut eduskunnan tahtoa ja eduskunnan linjauksia erinomaisen hyvin, lukuun ottamatta yhtä liikuntakulttuurin osa-aluetta. Se on huippu-urheilu. Sitä eduskunta ei ole painottanut. Eduskunnan liikuntapoliittiset linjaukset ovat olleet toisella suunnalla, ja toivoisin, että ministeri tässä tarkistaisi vähän kurssiaan.

Järjestöavustusten osalta toivoisin myös, että ministeri ryhtyisi toimenpiteisiin, että otettaisiin avustuksen hakijan rahoitusasema ja avustamistarve paremmin huomioon.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela suitsutti ihan syystä eduskunnan työtä kirjastojen hyväksi. Nimittäin itse huolestuin, kun pääministeri Vanhasen hallitus budjetin sisäisiä säästökohteita metsästäessään otti hampaisiinsa Näkövammaisten kirjaston leikkaamalla sen rahoitusta. Summa sinänsä oli erittäin pieni, mutta kun pienestä pienennetään, saadaan usein aikaan olematon. Tein itse asiasta lisäysesityksen omissa nimissäni, mutta tässä vaiheessa haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa, joka fiksuna ja filmaattisena teki lähes samansuuruisen summan lisäyksen omaan mietintöönsä.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti eduskunta ja ainakin valtiovarainvaliokunta tukee ministeriä siinä, että kirjastojen perustamisinvestointihankkeet tulee säilyttää edelleenkin. Sivistysvaltion kuuluu pitää huolta kirjastoista ja rakentaa niitä lisää.

Teatterit ovat monta kertaa puhuttaneet täällä, ja nyt kun Veikkauksen tuotto on lisääntynyt ja Veikkaukselta tulee kuluvana vuonna hyvä tulos, kiitos Suomen kansan, niin vähän ihmetyttää se, että vaikka on hyvä, että on tullut nyt indeksin osalta tämä uusi asia elikkä valtionavut ovat tulleet indeksiin, niin kuitenkin kymmenen henkilötyövuotta on aika vaatimaton määrä. Nyt kun harkinnanvaraisia rahoja teatteripuolelle lisätään, niin ministeri, miten pitkään kestää, onko se 2010, kun viimeistään voidaan päästä sille tasolle, millä aiemminkin oltiin? Voiko tätä yleensä aientaa? Mikä on ministerin kanta? Sitten suora kysymys tästä kunnille tulevan kulttuurieuron leikkauksesta: Minkä tähden te kulttuuriministerinä leikkasitte kunnilta rahaa kulttuurin järjestämiseen, kun kunnilla muutenkin menee huonosti?

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä täytyy kiittää siitä, että yhtenä muiden joukossa JJR-allianssikuntien kirjastoautohanke näyttää nyt etenevän.

Mutta varsinainen kysymykseni ministeri Karpelalle, kun hän mainitsi tuossa puheenvuorossaan museot, liittyy oikeastaan maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan tällä hetkellä. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut, että museotoiminta sopii varsin huonosti sen hallinnonalalle, ja valtiovarainvaliokunnan mielestä pitäisikin käynnistää selvitystyö siitä, mitä eri vaihtoehtoja valtiolla on tämän tyyppisen toiminnan kestävään rahoitukseen. Valtiovarainvaliokunnan mielestä tämän selvityksen tulisi olla valmis vuoden 2008 lopussa, ja kyseessä olisi esimerkiksi maatalousmuseo ja metsämuseo Lusto, metsätietokeskus Lusto, ja tosiaankin niitten museoiden siirtäminen pois kolmen M:n ministeriön alta opetusministeriön puolelle. Aiotaanko tällaista selvitystyötä tehdä?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samoin kuin edustajat Perho ja Tulonen kysyn ministeriltä, minkä takia todellakin ministeriö valitsi kulttuurieuron leikkaamisen, koska 1,65 miljoonaa euroa näkyy selkeästi kunnissa ruohonjuuritason kulttuuritoiminnassa, kun ne määrärahat on muutenkin jo kunnissa leikattu. Nykyään on tilanne siis se, että varallisuuden perusteella perheet alkavat jakautua, ja kun kulttuuripuolella joudutaan sitten katteeksi nostamaan hintoja, niin juuri köyhimmät perheet eivät voi osallistua kulttuuritoimintaan, jolloin meillä tapahtuu myös sivistyksellisessä ja kulttuuripuolessa suuri jakautuminen perheiden välillä. Sitten ovat vaarana tämmöiset ranskalaiset lähiömellakat, jolloin ihmiset myös kulttuurillisesti ja sivistyksellisesti ovat hyvin etäällä toisistaan. Tämä on riskialtis leikkaus. Miten aiotte tulevina vuosina tähän asiaan puuttua? Nostatteko sitten tätä rahaa takaisin?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa huomaan, että täällä salissa näyttää olevan eri puolilla aivan sama ongelma, johon yleiskeskustelussa puutuin, siis tämä kulttuurieuro ja sen pienentäminen 70 sentillä. Edelleen tämä huoli on myös minulla, niin kuin näyttää olevan täällä usealla muulla edustajalla. (Ed. Sirnö: Kuitenkin äänestätte huomenna sitä vastaan!) Eli voisiko ministeri hieman kertoa perusteita, minkä takia tämmöiseen ratkaisuun on päädytty?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti itsellänikin oli se sama huoli. Koska kunnissa on tällä hetkellä kyllä aika tiukat olosuhteet taloudellisesti, niin tämä kulttuuri olisi ollut se henkinen arvo, jolla olisi pystytty myöskin sitten nuorison olosuhteita parantamaan vielä entistä enemmän ja lasten kulttuuria viemään niiden tavoitteiden mukaisesti, joita te olette asettaneet. Miten te kuvittelette, että paikallinen kuntatyö voi sitten lasten kulttuuria viedä siellä eteenpäin?

Mutta sitten toinen asia, mihin puuttuisin vielä, on nämä tanssikeskukset. On hyvä, että sinne tuli rahaa, mutta kun sivistysvaliokunnassa ne asiantuntijat olivat kuultavina, niin he sanoivat, että he saavat sillä yhden ainoan henkilön palkattua. Miten siihen toimintaan sitten turvaatte ne rahat?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää jaoston puheenjohtajaa erittäin hyvästä, yhteistyöhakuisesta työskentelystä jaostossa. Kokonaisuutenahan tämä pääluokka on erittäin tasapainoinen, ja tietysti helmenä, voi sanoa, on tämä toisen asteen opiskelijoiden opintotuen parantaminen.

Sen verran haluaisin ed. Saarisen puheeseen sanoa, että tämä teksti, joka tässä mietinnössä on urheilun osalta, huippu-urheilun osalta, vastaa täysin sitä henkeä, joka jaostossa on. Jaosto viestittää sitä, että se tukee Kivistön työryhmää. Uskon, että ... (Ed. Saarinen: Ei todellakaan! — Ed. Tulonen: Kyllä!) Kun esimerkiksi ed. Saarinen kovana jalkapallon ystävänä on pahoillaan siitä, että meillä ei valitettavasti naisten maajoukkueella ole kokopäiväistä valmentajaa, me pystymme nyt hiukan enemmän osoittamaan rahaa sinne huippu-urheilun puolelle ja myös joukkuelajeihin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni nimenomaan tässä jakosuhdelaissa on hienoa, että eduskunnan tahtoa nyt noudatetaan ja se tosiaan vie eteenpäin ja tuo lisää rahaa näihin tarpeellisiin kohteisiin sekä kulttuuriin että muihinkin, liikunnallisiin hankkeisiin. Tässä suhteessa olen todella iloinen, että ministeri vie eteenpäin tätä yhteisesti sovittua Kivistön työryhmän raporttia, jolloin pystytään nimenomaan, niin kuin ed. Lintilä tässä mainitsi, näitä epäkohtia myöskin huippu-urheilun puolella paikkaamaan ja korjaamaan.

Ministeri mainitsi tästä paikallistason liikunnan kehittämisestä. Olisinkin kysynyt, onko tässä valmistelussa ja selvityksessä otettu huomioon esimerkiksi se, että erilaiset järjestöt ja urheiluseurat voisivat luontevasti täydentää esimerkiksi kuntien iltapäiväkerhotoimintaa. Tällä hetkellä paikallisen tason seuroilla ei ole määrärahoja siihen, että pystyisivät palkkaamaan ketään ohjaajaa, se on täysin vapaaehtoista toimintaa, joten tähän tarvitaan ehdottomasti tukea. Siitä kysyn: Millä aikataululla tämä työryhmän selvitys valmistuu?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Veikkauksen hyvä tuoton kehitys ja tämä jakosuhdelain muutos ovat mahdollistaneet sen, että kulttuuriministeri ja ministeriö ovat voineet esittää mielestäni ihan hyvin liikuntaan lisää resursseja. Minusta tässä valiokunnan mietinnössä puututaan tärkeään asiaan ennen kaikkea terveyttä edistävän liikunnan osalta lasten ja nuorten suhteen. Siinä on tehtävää, myöskin asenteellisesti. Täytyy kyllä sanoa näin ulkopuolisena, kun en ole jaoston jäsen, että tähän huippu-urheiluun osoitettu 24 prosentin lisäys on aika huikea. En vastusta missään tapauksessa huippu-urheilun kehittämistä, kyllä se on täysin perusteltua, ja sinnekin pitää rahaa esittää, mutta kyllähän meillä terveyden kannalta tämä perusliikunta, ennen kaikkea nuorten kohdalla, on se asia, jossa voimavaroja lisää tarvitaan. Kyllä huippu-urheilullekin pitää antaa, en missään tapauksessa vastusta sitä, mutta huikea on prosentti, 24 prosenttia yhtenä vuonna.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela sanoi, että kulttuurilla menee suhteellisen hyvin nyt tällä hetkellä. Puutun kuitenkin yhteen kysymykseen elikkä taiteen perusopetuksen rahoitukseen, joka liittyy nimenomaan lapsiin ja nuoriin — se on kyllä ministeri Kalliomäen aluetta. Taiteen perusopetuksen rahoitus, jonka lähtökohtana on nimenomaan valtionosuuden laskennallinen tuntimäärä, ei ole noussut useaan vuoteen. Tällä hetkellä on siinä mielessä hyvä tilanne, että lapset ja nuoret ovat innostuneet ja kiinnostuneet yhä enemmän kuvataiteesta, tanssista, musiikista ja tämän tyyppisistä asioista, mikä vahvistaa ennen kaikkea jatkossa heidän kulttuuritoimintaansa aikuisina. Nyt, kun lasten määrä on kasvanut taiteen perusopetuksen parissa, rahoitus on tarkoittanut myös sitä, että vanhemmat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta siitä. Se on tarkoittanut sitä, että yhä useampi perhe ja lapsi on joutunut luopumaan tästä harrastuksesta: Tuleeko hallitus jatkossa puuttumaan tähän, niin että taiteen perusopetuksen rahoitusjakoa tultaisiin parantamaan entisestään?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen opiskelijoiden opintotuen korotusta on pidetty suurena saavutuksena. Tämä vanhempien tulorajan korotus 15 prosentilla on toki hyvä asia, mutta asiaan liittyy kuitenkin myös suuri ongelma. Edelleenkin täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotuki jää vanhempien tuloista riippuvaksi. Näinhän ei ole korkeakouluopiskelijoilla. Eli toisen asteen opiskelijat jäävät eriarvoiseen asemaan edelleen. Tällä korotuksella vaan jäädytetään tämä tilanne.

Arvoisa ministeri Karpela, viime eduskuntakaudella muistaakseni olitte kannattamassa tämän tulosidonnaisuuden poistamista. Miksi ette nyt ole esittänyt sen poistamista? Estivätkö demarit hallituksessa tämän asian vai mistä nyt on oikein kysymys?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Aloitan kulttuurieurosta. Siitä tuli paljon kysymyksiä. Opetusministeriön pitää muiden ministeriöiden tavoin kehyspäätöksiä noudattaa. Syy, miksi tähän nimenomaiseen riviin on kohdistettu tuo leikkaus, joka on siis 30 senttiä per asukas per vuosi, johtuu siitä, että toisilta riveiltä on näin pystytty suuntaamaan ruohonjuuritasolle, taiteen toimijoille, lisäresursseja. Mainittakoon esimerkkinä alueelliset taidetoimikunnat, valtakunnalliset tanssin aluekeskukset, Taikalamppu-verkosto lapsille. Tietysti sellaisille kunnille, joissa on näitä vos-teattereita, vos-museoita, -orkestereita, tulevat nämä edellä mainitut korotukset. Mutta kun keskustelemme niistä kunnista, joissa ei ole tällaista toimintaa, niin silloin tulevat kysymykseen harkinnanvaraiset määrärahat, joita on niin ikään korotettu, joten seuraavana vuonna kunnat tulevat saamaan enemmän lisää kulttuuriin käytettäväksi rahaa. Jotkut kunnat ovat käyttäneet kulttuurieuronsa varsin erinomaisella tavalla. Kaikki kunnat eivät ole näin toimineet.

Liikunnasta sen verran, että terveysliikunta on ehdottomasti ollut ja tulee olemaankin ministeriön painopisteenä. Huippu-urheiluun menee liikuntabudjetista kymmenisen prosenttia ja 90 prosenttia menee terveysliikuntaan ja matti- ja maijameikäläisen liikuttamiseen.

Iltapäivähoidosta todettakoon liikuntajärjestöt liikuntapuolella sekä nuorisopuolella ja se, että rahoitamme tällä hetkellä myös tätä iltapäiväkerhotoimintaa. Ykkös- ja kakkosluokat kuuluvat ministeri Kalliomäelle, ja sitten vanhemmille pyrimme suuntaamaan kerho- ja harrastetoiminnan kautta mahdollisuuksia myös iltapäivätoiminnan järjestämiseen.

Vielä lyhyeksi lopuksi opintotuesta. Opintotuesta on käyty pitkin syksyä hyvin paljon keskusteluita, mutta olen tyytyväinen tähän lopputulokseen. (Ed. Valpas: Miksi ette esittänyt sitä, mitä aikoinaan esititte?) Asia on edistynyt, ja on aivan selvää budjettirealismia myös se, että tällä vaalikaudella olemme monta hyvää parannusta tehneet. Kaikkea ei kerralla voida tehdä mutta paljon on tehty. (Ed. Valpas: Miksi muutitte kantaa?)

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela toi ansiokkaasti esille kirjastoasioita, ja hyvä niin. Kysyisin kuitenkin, kun aika monessa sairaalassa on jouduttu kirjastotoimintaa vähentämään ja jopa lopettamaan. Miten aiotte tukea, että myöskin sairaalakirjastot säilyisivät Suomessa, sillä niillä on hyvin tervehdyttävä vaikutus?

Sitten liikuntajärjestöihin liittyen ainakin minulle tulee aika usein sellaisia yhteydenottoja esimerkiksi kesäaikana, että lastenhoitojärjestelyt ovat erittäin vaikeita. Esimerkiksi ekaluokkalaiset joutuvat olemaan jopa kolme viikkoa yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä. Minä olen itse tehnyt semmoisen aloitteen, jossa liikuntajärjestöjen ja muun kolmannen sektorin sekä kuntien yhteistyönä järjestettäisiin tällaista jotain kesäaikaista toimintaa. Kysynkin: Miten on, voitaisiinko opetusministeriössä pohtia, miten voitaisiin jollain hankerahoituksella edistää hyvien käytäntöjen leviämistä ja hyvien käytäntöjen kehittämistä, koska tämä ongelma on aika monella perheellä kesäisin?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri Karpela sanoi aivan oikein, että budjettirealismista on kysymys, ja se tarkoittaa sitä, että tehdään valintoja. Opetusministeriön hallinnonalan talousarviossa on todella myönteisiä asioita, hyviä asioita.

Mutta olisin kysynyt vielä, mihin nyt ei ehkä sitten vastausta tule, tästä tulosidonnaisuuden poistamisesta, koska se on ollut niin vahvasti aikaisemmin mukana, miksi siinä ei edetä. (Ed. Valpas: Keskustan vaatimus!) Tietysti tässä on opintososiaalisten asioitten paranemista. Mutta kun nyt sitten katsoin tätä vanhempien tulorajan korotusta, niin se on 1.11., ja siinäkin on pieni asia, miksi sitten näitä ei voisi etupainotteisesti ajatella, koska se vahvasti vaikuttaisi kuitenkin opiskelijoitten elämään jo vuoden alusta. Nämä ovat niitä valintoja.

Sitten myöskään tietenkään liikunta-asia ja se, millä tavalla todella ehkä vammaisten ja terveysongelmaisten ihmisten liikuntaa ja kuntoutusta tuettaisiin enemmän, ei minun mielestäni näy tässä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että opiskelijoiden opintososiaalinen asema on kehittynyt tällä vaalikaudella hyvin. Ateriatuen korvaus, asumistuen vuokrakaton korotus, sitten verosubventiota tuova opintolaina opintorahan lisäksi ja nyt vielä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulotason nosto — nämä kaikki ovat hyviä asioita ja ovat vieneet kattavasti asioita eteenpäin.

Toinen erityisen hyvä asia on tässä budjetissa se, että kirjastojen perustamishankintoihin saatiin kunnon määräraha. Olen vakuuttunut siitä, että Kuusamossakin on tyytyväisiä asiakkaita, kun siellä uusi kirjastoauto aikanaan kairaa kiertää. Tästä lämpimät kiitokset!

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myöskin niihin, jotka kiittävät valiokunnan työtä näitten opintososiaalisten etujen parantamisessa. Olisin kuitenkin kysynyt ministeri Karpelalta: Kun tänään tuli jo tutkittuakin tietoa siitä, että tämä verosubventiomalli ei ole toiminut — mikä nyt ei tietysti ollut mikään suuri yllätys, koska jo silloin, kun siitä asiasta täällä keskusteltiin, täältä opposition riveistä mutta ennen kaikkea myöskin opiskelijajärjestöistä tuli hyvin selkeä viesti, että näillä porkkanoilla se järjestelmä ei toimi — ja vielä kun opiskelijat sen sijaan tekevät töitä opiskelun ohella, niin olisiko viisaampaa korottaa tätä vapaata tulorajaa?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosi hieno asia, että tällä vaalikaudella moni opiskelijoiden asia on mennyt eteenpäin. Yhdyn kyllä siihen budjettirealismivaatimukseen ja ajatukseen, että kun saadaan pää auki, niin se on tärkeintä. Tuleeko se jo ensi vuoden alusta vai marraskuun alusta, se ei enää ole tässä aikataulussa mikään iso asia.

Mutta en sentään yhdy näihin näkemyksiin, että opiskelijoiden vapaan tulon rajaa pitäisi nostaa, koska sillä me edelleen edistäisimme opiskelijoiden työssäkäyntiä ja pitkittäisimme opintoja, mikä on kyllä täysin nyt valitun politiikan vastaista.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi suomalaisen koulutuspolitiikan lujia tukipylväitä on aina ollut ajatus siitä, että Suomessa voi opiskella niin pitkälle kuin päätä riittää vanhempien tuloista riippumatta. Tässä asiassa on kuitenkin kapeikko, jota nyt hallitus on ansiokkaasti korjannut, toisin kuin se hallitus, jossa ed. Valppaan puolue oli mukana. Mutta tässä on edelleen kapeikko. Edelleen on niin, että on olemassa perheitä, varsinkin monilapsisia perheitä, joiden kohdalla voi käydä niin, että keskituloisten vanhempien tulot eivät riitä siihen, että voidaan tarjota koululaisille, lapsille, mahdollisuus koulunkäyntiin. Ministeri Karpela, pidättekö mahdollisena sitä, että tätä asiaa voitaisiin viedä vielä eteenpäin tällä kaudella?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin edelleen tankannut tästä perusliikunta-asiasta ja paikallistason liikunnan kehittämisestä. Se on totta, että liikuntajärjestöjä tuetaan koulujen iltapäiväkerhotoiminnasta, mutta niillä paikallisilla seuroilla ei ole käytännössä varoja ja mahdollisuuksia palkata niitä ohjaajia sinne iltapäivätoimintaan, jotka ovat lähellä niitä kouluja. Tuon esiin samalla tämän epäkohdan kysymykseeni liittyen, että juuri nämä pienemmät seurat pystyisivät sitten samalla myöskin sitä omaa toimintaansa kehittämään ja tuomaan niitä ohjaajia sinne iltatoimintaan. Tämä on yksi asia, jonka toivon teidän ottavan siinä valmistelussa huomioon.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että kirjastomäärärahoja lisättiin. Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni Pirkanmaalla tämä merkitsee sitä, että muun muassa Valkeakoskelle kirjastoauto hankitaan ja Pälkäneen ja Kangasalan pääkirjastohankkeet nytkähtivät eteenpäin. Kulttuurin ystävänä ja tekijänä olen tietysti tyytyväinen myös miestyövuosien lisäämiseen, vaikka summat eivät olekaan jättimäisiä teattereissa ja orkestereissa. Valitettavasti kuntien osalta tosiaan kehyssäästöt aiheuttivat tämän leikkauksen.

Mutta haluan vielä kerran kiittää ministeri Karpelaa sitkeydestä, että jaksoitte ajaa toisen asteen opiskelijoiden opintotukea. Uskon, että kyllä oppositio- ja hallituspuolueetkin ovat nyt todella tyytyväisiä, (Ed. Perho: Eduskunta!) vaikka vanhempien tulorajoissa vielä ollaankin kiinni, mistä ed. Valpas sanoi.

Verosubventiosta vielä sen verran, että se todellakin puree vasta, kun on valmistunut. Olisiko aika palata kuitenkin tulevina vuosina tähän opintorahan korotukseen? Se kuitenkin nopeuttaisi valmistumista, koska juuri nämä verovapaat rajat eivät välttämättä auta siihen asiaan.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo, teillä on mahdollisuus jo huomenna korottaa opintorahaa, jos niin haluatte. Nimittäin sisällä on ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän esitys opintorahan tasokorotuksesta. Kuten täällä on jo monta kertaa aikaisemminkin todettu, niin paras tapa taata kokopäiväinen opiskelu ja sen mahdollistaminen liittyy opintorahaan, ei niinkään opintolainaan. Tätä puolta olemme vasemmistoliittona tuoneet koko tämän eduskuntakauden esille.

Ed. Hurskaista haluaisin lohduttaa hänen kauan, kauan sitten pitämästään puheenvuorosta liittyen kulttuurieuroon. Nimittäin ed. Hurskaisenkin huoli voi huomenna poistua, sillä ed. Outi Ojala tulee tekemään kyseisen esityksen kulttuurieuron leikkausten palauttamisesta ja jopa pienestä tasokorotuksesta. Odotan innolla, miten ed. Hurskainen huomenna käyttäytyy.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on myöskin semmoinen erittäin hyvä aloite, jonka on ed. Minna Sirnö tehnyt näistä tietoyhteiskuntahankkeista. Se on ollut minulla monta vuotta, mutta johonkin se hävisi, vaikka olin jättävinäni sen tuonne toimistoon. Siinä mielessä tämä on erittäin tärkeä asia, että tietoyhteiskunta pääsisi kaikessa laajuudessaan toimimaan. Kirjastoihin tarvittaisiin tasa-arvoisuuden vuoksi myöskin nämä julkiset asiakaspäätteet ja laajakaistayhteydet. Tämä asia oli kyllä jo edellisen hallituksen aikana olemassa, mutta sitä ei saatu eteenpäin. Olisin toivonut, että nykyinen ministeri omalla voimallaan olisi pystynyt näin tärkeän hankkeen viemään eteenpäin. Miksi tätä ei ole saatu siellä vietyä eteenpäin? Haluaisin sen tiedon.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin jatkaa keskustelua, jota täällä on ollut nimenomaan urheiluseurojen seuratason avustuksista. Niistä ei ole kyllä tietoakaan. Meillä tahtoo olla niin, että vaikka käytetään näennäisesti, niin kuin ministeri sanoi, 90 prosenttia tavallisille maija- ja mattimeikäläisille, ne urheiluseurat ovat ongelmissa. Sinne ei yleensä mene euroakaan. Kun sieltä se talkoohenkinen, keski-ikäinen väki jää pois, niin miten käy lasten ja nuorten liikuttamisen? Toivoisin, että ministeriö todella paneutuu tähän tulevaisuudessa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Särkiniemelle ja muillekin: Tällä korotuksellahan, mikä tehdään nyt toisen asteen opiskelijoille, jäädytetään tämä opintotuki edelleen sellaiseksi eriarvoiseksi, eli opintotuki edelleen riippuu vanhempien tuloista. Näinhän ei pitäisi olla, jos edetään sen mukaan, mitä keskusta viime kaudella esitti. Silloinhan keskusta vaati, että tämä tulosidonnaisuus pitää poistaa. Miksi, ministeri Karpela, te nyt ette esitä tätä tulosidonnaisuuden poistamista? Se oli teidän vaatimuksenne viime kaudella. Täällähän ed. Paloniemi totesi jokin aika sitten salissa, että demarit ovat vastustamassa nimenomaan tätä toisen asteen opintotuen korotusta. Oliko todella näin? Te ette vastaa kysymyksiin, kun teiltä kysytään. Vastatkaa nyt, olivatko demarit vastustamassa tätä!

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tuli sopivasti ed. Valppaan puheenvuoron jälkeen. Sosialidemokraatit eivät tietenkään missään vaiheessa ole vastustaneet tätä tärkeää uudistusta. Me olemme olleet koko ajan sen puolella ja kamppailleet jo vuosia sen puolesta. Mielestäni on täysin kohtuutonta se, että viime syksyn budjettiriihen jälkeen olemme saaneet valitettavasti lukea eri lehtien yleisönosastopalstoilta ihmeellisiä syytöksiä tänne suuntaan. Se ei ole minkään pelin sääntöjen mukaista, ja todellakaan en ole pitänyt siitä.

Me olemme tämän yhteisvoimin isoilla hartioilla taistelleet eduskunnassa, samoin kuin eduskunnassa taistelimme vuosi takaperin opiskelijoiden asumislisän noston ja sitä ennen eduskunnassa taistelimme kaksi vuotta sitten ateriatukeen korotuksen. Nämä on kaikki taisteltu eduskunnassa. Esimerkiksi ed. Maija Rask teki tässä jaoston puheenjohtajana ison työn, ja esimerkiksi ed. Urpilaisella oli tästä aloite. On aivan itsestäänselvää, että sosialidemokraatit ovat olleet tämän takana ja tehneet tärkeän panostuksen sen eteen, että tämä on mennyt myös eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Tähän myös luulisi ed. Valppaan olevan tyytyväinen, että nyt saatiin jotain konkreettista jälleen kerran aikaan.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Menen ehkä vähän toiseen asiaan ja tuonne Lapin kairoille. Sodankylään on syntynyt kansainvälisesti merkittävä tiedekeskittymä, jonka muodostavat Oulun yliopiston geofysiikan observatorio ja Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteen tutkimuskeskus. Ilmatieteen laitos on kehittämässä uusia kansainvälisiä ja kansallisia hankkeita, kuten asiakkaidensa, muun muassa Nasan ja Esan, kanssa palvelevia satelliittivastaanotto-, prosessointi- ja arkistointitoimintoja Sodankylään. Tämä mahdollistaa uusien työpaikkojen synnyn ja pidemmällä tähtäimellä myös yritystoimintojen kehittymisen. On kuitenkin eräs ongelma. Ilman riittäviä tietoliikenneyhteyksiä esimerkiksi Sodankylän toimintojen kehittäminen on mahdotonta. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Kalliomäeltä, mitä ministeriö aikoo tehdä sen suhteen, että tämä opetusministeriön alainen Funet-verkko ulottuisi Rovaniemeltä Sodankylään. Se vaatisi vain noin 150 000 euron panostuksen. Sillä tavalla myös Lappi ja Sodankylän korkean teknologian keskus voisi kehittyä edelleen.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä viime syksyn suuri opintouudistus meni kyllä aika tavalla metsään, elikkä valitettavasti lainanottoon opiskelijoilla ei ollut innostusta. Kävi päinvastoin: 6 prosenttia on vähentynyt lainanotto siitä, kun on säädetty täällä tämä laki. Kokoomus ja oppositio ovat olleet siinä oikeassa, että näin ei tule tapahtumaan. Se on tietysti valitettavaa, että tehdään semmoista lainsäädäntöä, joka ei toimi.

Mutta näistä liikuntarahoista. Nyt on todella paljon liikuntaan tullut rahaa. Minä en ymmärrä sitä, että me panemme täällä vastakkain huippu-urheilun tavallaan ja sitten terveysliikunnan, nuorten liikunnan, lähiliikuntapaikat. Minusta se ei ole kyllä analyyttistä, se ei ole järkevää. Itsekin tunnustaudun urheiluihmiseksi ja en missään tapauksessa halua sitä, että nämä kaksi asiaa pannaan vastakkain nyt, kun meillä on rahaa. Jos nähdään, miten paljon Veikkauksesta tulee lisää rahaa, niin minkä tähden me vastustamme? Täällä on laitettu rahaa muun muassa terveysliikuntaan, ja viime vuonna laitettiin ikääntyneille ja terveysliikuntaan, mikä on järkevää ja hienoa. Ei vastusteta, tuetaan liikuntaa. (Puhemies koputtaa) Se on ennen kaikkea tärkeä asia terveyden kannalta, mutta suomalaiset tarvitsevat myöskin huippu-urheilua, se on osa suomalaista imagoa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tästä on helppo jatkaa. Yhteiset rahat pitää jakaa laajoille käyttäjäryhmille. Suomalaisen liikuntakulttuurin ongelmat eivät ole huippu-urheilussa, ne ovat aivan muualla kuin huippu-urheilussa. Huippu-urheilu kaupallistuu, ammattilaistuu, markkinaehtoistuu, se saa rahaa markkinoilta. Ongelmat ovat kuntien liikuntatoimessa, ne on ajettu todella alas. Kuntien liikuntatoimi pitää elvyttää. Kansalaisjärjestöjä pitää tukea nimenomaan paikallistasolla. Terveysliikunta, lapset, nuoret ovat ihan oikeita suuntia. Hyvät kollegat, jos nämä rakenteet eivät ole kunnossa, meillä ei siitä pyramidin pohjasta kasva koskaan yhtään huippu-urheilijaa. Sinne pitää rahat lisätä. Se keskustelu pitää täällä käydä, mihin yhteiset rahat kohdistetaan, ja parhaiten se kohdistuu paikallistasolle eikä muutaman huipun tukemiseen.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä opintotukikeskustelussa varmasti todeta se, kun on haikailtu noita menneitä aikoja, että keskusta tarvitsi hyvän kumppanin voidakseen toteuttaa sitten nämä sopivat opintotukiuudistukset, joihin ei kyetty edellisellä kaudella. Tästähän tässä on kysymys.

Kysyisin ministeri Karpelalta sitä, kun nyt opintotuesta keskustellaan, voitaisiinko koskaan tulevaisuudessa ajatella sellaista mallia, jossa opintotukea myönnettäisiin päätoimisen opiskelun kuukausille eli lukukausille, jolloin opetustoiminta tapahtuu yliopistotasolla tai ammattikorkeakoulussa. Näin ollen lukukausien ulkopuoliset osat olisivat sitten niin sanotusti vapaata riistaa työskennellä. Näin voitaisiin rytmittää mielestäni parhaiten opintotuen yhteensovitus työelämässä olon kanssa.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on vähän vastustettu sitä, että vapaata tulorajaa nostettaisiin. Minä olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että opiskelijoiden vapaata tulorajaa pitäisi nostaa. Täällä viitattiin siihen, että silloin opiskeluajat pitenevät entisestään. Minulla on viidentoista vuoden kokemus ammatillisen oppilaitoksen opettajana ja johtajana. Päinvastoin, sillä saatetaan jopa edistää opiskelua, kun sen opiskelijaraukan ei tarvitse koko ajan miettiä toimeentuloaan. Joillakin aloilla sitä paitsi on tosi tärkeää, että opiskelijat ovat opiskelun aikana töissä.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu kulttuurieurosta, on todettu, että kulttuuriin sijoitettu euro tuottaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Samoin on todettu, että monilla seuduilla kehitys on mahdollista saada uuteen nousuun nimenomaan kulttuuriin sijoittamalla.

Oikeastaan, arvoisa herra puhemies, haluan kiittää osaltani myös ministeri Karpelaa kirjastorahoista. Tiedän, että monissa maaseutukunnissa ollaan iloisia ja onnellisia siitä, että nämä rahat palautettiin takaisin, koska monet kunnat ovat valmistautuneet jo näihin tuleviin hankkeisiin. Ennen kaikkea Järviseudulta, Kortesjärveltä, suuret kiitokset!

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu tähän asiaan jo, eli taiteellahan on tutkimusten mukaan erittäin suuri merkitys ihmisten terveyden kannalta, ja kun tarkastelin budjettia, siellä ei ole erityisesti tähän asiaan paneuduttu. Kysyisinkin ministeriltä — hän on kyllä erittäin upeasti ottanut esille kulttuuriviennin ulkomaille — onko tulevaisuudessa ministerillä minkälaisia suunnitelmia kulttuuriviennistä laitoksiin, esimerkiksi sairaaloihin, palvelutaloihin jne.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tulonen sanoi hyvin sitä, kun asetamme vastakkain huippu-urheilun ja terveysliikunnan. Nämä molemmat kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja osaltaan maamme kulttuuriin. Täällä sanottiin, että huippu-urheilu on pelkästään bisnestä. Se on ihan kourallinen suomalaisia, jotka pystyvät tekemään huippu-urheilulla bisnestä. Suurin osa huippu-urheilijoista on niitä, jotka ovat myös tulorajoilla ja ateriatuilla ja joilla ei ole käytännössä varaa edes hyvään toimeentuloon, edes jonkinlaiseen toimeentuloon, joten tässä on se kysymys, mikä on huippu-urheilua ja mikä ei ole huippu-urheilua. Miten määrittelemme nämä sanat? Olen täällä aikaisemminkin kysynyt tätä samaa. Entä samoin, ketkä sitten ansaitsevat rahaa ja ketkä eivät?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta antaa ymmärtää täällä, että ikään kuin keskusta on toteuttanut opintotuen korotukset tällä vaalikaudella. Minun mielestäni tämän tyyppinen propagointi tällä asialla kyllä vie vähän asian viereen, sillä kyllä täällä eduskunnassa nämä yhdessä on toteutettu ja viety eteenpäin. Siitä on turha lähteä syyttämään muita puolueita, jos asia ei ole aiemmin edennyt, vaan sitä ei yhteisvoimin ole pystytty toteuttamaan.

Kokoomuksen vaatimukseen vapaan tulorajan nostosta: Ihmettelen kyllä teidän linjaanne, se on todella ristiriitainen. Yhtäältä te haukutte sen lainsäädännön, jota täällä viime syksynä toteutettiin opintolainasubvention osalta, että ikään kuin se ei ole toiminut niin kuin pitää eli nopeuttanut opintoja, ja toisaalta te sanotte, että opiskelijoiden pitäisi vielä enemmän saada töissä käydä, ja sehän hidastuttaa opintoja. Jos vapaata tulorajaa nostetaan, mennään yhä enemmän töihin. Se tarkoittaa juuri sitä, että nostetaan palkkaa eikä opintolainaa ja ollaan enemmän töissä kuin koulun penkillä.

Maija  Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valpas, minä en ymmärrä, mitä te tarkoitatte sillä, että nyt jotakin jäädytetään. Nythän nimenomaan sulatetaan sitä toimintaa, että me todellakin pystymme nostamaan opiskelijoiden opintotukea. Ja miksi tehtiin näin? Jos te luette ne opiskelijajärjestöjen antamat yksimieliset lausunnot asiasta, mitä mieltä he ovat, tämä on juuri se, mitä he ehdottivat, täsmälleen se, mitä kaikki opiskelijajärjestöt yhdessä ehdottivat.

Ed. Rauhala, te puhuitte siitä, miksi ei vuoden alusta. Opetusministeriöstä ilmoitettiin, että Kela ei kerkiä vuoden alusta tätä asiaa hoitamaan. 1.8. olisi ollut mahdollista, mutta sitten se oli taas sitä budjettipolitiikkaa, että ei meillä ollut siihen rahaa. Katsoimme, että on tärkeää nostaa juuri tällä summalla, ja silloin sitä rahaa riitti marraskuun alusta saakka.

Minusta on ollut erikoisen kummallista kuunnella tätä kinastelua, kenelle tässä nyt kunnia kuuluu. Kunnia kuuluu sille, että Suomessa on hyviä poliitikkoja, jotka haluavat opiskelijoiden opintotukiasiaa edistää. Kaikki te olette kiitoksenne ansainneet.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Aloitan tuosta urheilusta. Minulta kysyttiin, miksi valtion ylipäätänsä pitää satsata huippu-urheiluun. Kyllä valtion pitää satsata huippu-urheiluun yksinkertaisesti siitä syystä, että valtio nimenomaisesti on se taho, joka tukee huippu-urheilun eettistä vahvaa pohjaa. Valtio on se taho, joka edistää antidoping-työtä ja huolehtii siitä, että meillä on sellaiset edellytykset, että huippu-urheilu on ja pysyy terveellä pohjalla.

Toki huippu-urheilulla on muutakin arvoa. Täällä viitattiin tähän bisneselämään, johon huippu-urheilu tänä päivänä niin ikään linkittyy. Mutta pari vuotta sitten meillä tehtiin hyvin tarkat tutkimukset siitä, mikä on sponsorirahan määrä meillä Suomessa, ja verrattiin sitä esimerkiksi naapurimaahamme Ruotsiin. Meidän sponsorirahamme määrä pyörii siinä 60 miljoonan euron luokassa, kun sitten taas naapurimaa Ruotsissa meneekin jo 100 miljoonaan euroon. Siinä on ihan huomattavaa eroa, joka kertoo meille siitä kehityksestä, että suomalainen yhteiskunta toimii omalla tavallaan.

Meillä valtio on tärkeässä roolissa huippu-urheilun edistäjänä, eikä se ole terveysliikunnasta eikä lasten ja nuorten liikunnasta pois. Päinvastoin, myös näille tahoille lisätään tuntuvasti resursseja, ja nämä täydentävät toinen toisiaan. En näe tarvetta vastakkainasetteluun huippu-urheilun ja terveysliikunnan välillä. Meillä satsataan Kunnossa kaiken ikää -ohjelmaan, meillä satsataan lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan ja tullaan satsaamaan. Ne pysyvät edelleen painopistealueina.

Sitten minulta kysyttiin tässä jo aiemmin teattereista. Luettelinkin jo aiemmin nämä lisäykset, jotka ovat tulossa vihdoin teatterikentälle. Tämän lisäksi on tulossa kehittämisrahaa noin 300 000 euroa, jolla voidaan kohdentaa sitä apua täsmällisesti. Henkilötyövuosien vajeen kattamisen vauhti on ollut 10 prosentin vuositason luokkaa. Siitä pyrimme pitämään kiinni ja olemme siinä onnistuneetkin, mutta pitää muistaa, että näitä vajeita syntyy joka ikinen vuosi. Niitä syntyy lisää riippuen siitä, minkälaisia esityksiä teatterit tekevät, ja näin ollen tuskin koskaan pääsemme sellaiseen tilanteeseen, että nämä henkilötyövuodet olisivat täysin yksi yhteen.

Opiskelijoiden tilanteesta käytiin täällä jo pitkä keskustelu. En lähde sellaiseen kilpalaulantaan nyt, kuka saa minkäkin sulan hattuun. Uskon siihen, että jokainen tässä salissa varmasti sen on ansainnut, ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääasia on se, että opiskelijoiden asemaa on pystytty parantamaan merkittävästi monin eri keinoin tämän vaalikauden aikana. Se on hyvää poliittista yhteistyötä. (Ed. Valpas: Vastustivatko demarit tätä?)

Sitten vielä tähän laajakaistakysymykseen, joka esitettiin. Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman toteuttamisessa kirjastojen laajakaistayhteyksien edistäminen ja asiakaspäätteiden hankkiminen on ollut tällainen yhteinen hallinnon alue, jota on yhteisesti pyritty edistämään pääministerivetoisesti tässä tietoyhteiskuntaohjelmassa. Sehän sai nyt osakseen tämän 400 000 euron pienen lisäyksen, mutta vuosittainen tarve on suurempi. Mutta tässä pyrimme pääsemään edelleen eteenpäin askel kerrallaan, ja nyt tuo 400 000 euron lisäys on alkutaipaleella.

Vielä kysyttiin kulttuuriviennistä. Kulttuurivientiä tullaan edistämään niin budjetin puolella kuin eri toimenpitein. Tässä teemme yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön sekä ulkoasiainministeriön kanssa. Toki nyt, kun meillä on aivan oma kulttuurinvientiyksikkö, pystymme koordinoidummin suunnittelemaan tätä yhteistyötä. Se näkyy yhtä lailla paitsi kansainvälisessä toiminnassamme myös täällä meillä Suomessa.

Sitten täällä oli kysymys vielä maa- ja metsätalousministeriön ja eräiden muiden ministeriöiden hallinnonalalla olevista museoista. Ed. Komi kysyi, onko näistä selvityksiä. Toki on, ja keskusteluja käyn paraikaa ministeri Korkeaojan kuin myöskin ministeri Kääriäisen kanssa siitä, millä tavalla tulevaisuudessa meidän tulisi hoitaa näitä museoita, koska nyt on todellakin tilanne sellainen, että museoita on eri ministeriöiden hallinnonalalla, ja pyrimme löytämään tällaisen yhtenäisen järjestelmän, jotta näistä kaikista voitaisiin huolehtia.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden koulupäivän pituus on neljä viisi tuntia. Nuorimpien koululaisten turvallisuuden lisäämiseksi kuntien velvollisuus on tarjota aamu- ja/tai iltapäivätoimintaa, kerhotoimintaa, kolme tuntia päivässä. Se ei useinkaan riitä kattamaan koko päivittäistä yksinoloaikaa, sillä vanhempien kahdeksan tunnin työpäivä työmatkoineen jättää monet lapset vielä useiden tuntien ajaksi yksin.

Tutkimusten mukaan lasten tulee liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Koululiikunta on tätäkin taustaa vasten ensiarvoisen tärkeää. Olen aikaisemminkin puhunut täällä koululiikunnan suuresta merkityksestä. Valitettavasti tätä liikunnan tarvetta ei pystytä täyttämään normaalien koulutuntien puitteissa. Opetusohjelmaan ei ole lisätty enempää liikuntaa, koska se automaattisesti merkitsisi jonkin muun tärkeän aineen tuntimäärän supistamista.

Omassa aloitteessani olen esittänyt, että iltapäiväkerhot ovat luonteva keino ja mahdollisuus lisätä myös liikunnan määrää. Iltapäivällä, kun lapsi yksin odottaa vanhempiensa kotiutumista työstä, on hyvä järjestää hänelle juuri liikuntaa koulupäivän vastapainoksi. Totta kai muitakin hyviä kerhojärjestelmiä on, ja kannatan myös niitä.

Erilaiset järjestöt ja urheiluseurat, aivan kuten täällä jo aikaisemmin sanoin, voisivatkin luontevasti täydentää kuntien iltapäiväkerhotoimintaa. Tämä toiminta tapahtuu yleensä koulun tiloissa ja tarjoaa ohjattua toimintaa, kuten juuri liikuntaa, turvallisessa ympäristössä aikuisen ohjaajan valvonnassa. Se vähentää lasten yksinoloaikaa ja tarjoaa polun uusien harrastusten pariin. Jatkuva iltapäivätoiminta merkitsee vähintään 25 viikkotunnin työtä ohjaajalle ja lisää siten myös työllisyyttä, kun esimerkiksi järjestöissä toimiville työttömille tarjoutuu näin uusia työmahdollisuuksia. Rahoitus on muodostanut esteen iltapäiväkerhotoiminnan riittävälle tarjonnalle. Emmehän voi jättää lastemme asiaa hoitamatta. Samalla kun tähän asiaan puutumme, myös saisimme niitä paljon kaivattuja ohjaajia seuratoimintaan, myös iltaliikunta-asiaa edistämään.

Arvoisa puhemies! En malta olla tässä yhteydessä palaamatta vielä yliopistojen talousahdinkoon. Nyt käsiteltävänä olevassa talousarvioehdotuksessa toimintamenoehdotus kasvaa edellisen vuoden rahoitukseen verrattuna vain vaivaiset 21 miljoonaa euroa. Pelkästään Teknillisen korkeakoulun tarve olisi pikaisesti 220 miljoonaa euroa laitteisiin ja perusopetukseen, ei ehkä yhtenä vuonna mutta pikaisesti. Määrärahan korotuksesta suurin osa menee palkkausmenojen ja kiinteistökulujen kasvuun, jotka aina joudutaan hoitamaan ensimmäiseksi. Opetuksen kehittämiseen jää siis tästä lisäyksestä vain pieni osa. Kilpailukykymme kannalta avainasemassa oleva laadukas perusopetus ja perustutkimus jää jälleen ilman kunnon rahoitusta. Tämä asenne tulee maksamaan meille ja varsinkin meidän lapsillemme paljon. Kuten kokoomuksen budjettivastalauseessa ehdotetaan, olisi yliopistojen perusrahoitusta lisättävä vielä 10 miljoonalla eurolla. Suomen kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä, että strategisten alojen perustutkimuksen ja -opetuksen resursseja lisätään kansainvälisen tason saavuttamiseksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Aivan aluksi onnittelut ed. Irina Krohnille hänen valinnastaan Elokuvasäätiön toiminnanjohtajaksi. Elokuva-ala tulee saamaan arvoisensa keulakuvan. Elokuva-alaa on muutenkin viime vuosina lykästänyt. Ministeri Karpelan johdolla nimittäin opetusministeriö on aivan oikein löytänyt suomalaisen elokuvan ja sen kuopan, johon elokuvan rahoitus on vuosien varrella pudonnut. Hyvin startanneesta alusta huolimatta luvattu lisärahoitus ei toteutuessaan ole kuitenkaan huomioinut riittävässä määrin muutoksia elävässä elämässä. Niinpä ensi vuodeksi suunniteltu oikean suuntainen korotus ei takaakaan elokuvatuotannon säilymistä edes kuluvan vuoden tasolla.

Osa elokuvatuottajista on valitettavasti oppinut kulttuuriministeri Karpelan kaudella manipuloimaan väliaikaiseksi tarkoitettua elokuvatuotannon jälkitukijärjestelmää. Asiaa ei myöskään auta se, että ed. Irina Krohnin tuleva työmaa Elokuvasäätiö sysää minimituen saadakseen mahdollisimman monta elokuvahanketta liikkeelle ja joutuu myöhemmin maksamaan niistä täydet jälkituet, mikä puolestaan on pois uusilta elokuvahankkeilta. Tämän oravanpyörän seurauksena alalle on syntynyt keinotekoista vuosivaihtelua. Koska jälkitukijärjestelmästä on tämän hallituskauden aikana tullut pysyvä ilmiö, olisi syytä tarkistaa lainsäädäntöä tältä osin mahdollisimman nopeasti.

Toisaalta talousarviota laadittaessa ei ollut tiedossa, että tv-yhtiöistä erityisesti tämän talon parlamentaarisesti valvoma Yle suunnittelee leikkaavansa vajaa miljoona — puolitoista miljoonaa juuri elokuvatuotannon rahoituksestaan. Käytännössä tämä leikkaus yksinään jo syö lähes kokonaan hallituksen ensi vuodelle esittämän elokuvatuotannon rahoituksen lisäyksen. Jotta elokuvatuotannolla olisi mahdollisuus sinnitellä edes nykyisellä tasollaan tai lähellä sitä, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittääkin, että talousarvioon lisätään 1 000 000 euroa suomalaisen elokuvan tuotantoon ja levitykseen.

Elokuvan tavoin myös teatteri on saanut kiitettävästi huomiota nykyiseltä hallitukselta, mutta silti teatteri kaipaa tuntuvaa korotusta rahoitukseensa, jotta kansainvälisesti merkittävällä teatteriverkostollamme on selviämismahdollisuuksia myös tulevaisuudessa ja jotta alan ammattilaiset pysyvät tulevaisuudessa teattereiden palveluksessa. Oireena liian pienistä resursseista on esimerkiksi tänä syksynä ollut suomalaista teatterikenttää myllertävä teatterinjohtajien erobuumi. Siksi minä sekä hyvä ystäväni ed. Huotari tulemme esittämään lisärahoitusta teattereillemme ensi vuoden budjettiin.

Teattereiden osalta kuitenkin pahoittelen, ettei valtiovarainvaliokunta huomioinut teatteri- ja mediatyöntekijöiden esitystä 1 000 000 euron lisärahasta niin sanotulle villille ja vapaalle teatterikentälle jo ensi vuoden talousarviossa. Tällä kohtuullisen pienellä summalla olisi liennytetty teatterikentän sisällä tarpeettomasti riehuvaa vastakkainasettelua lainsuojattomien ja lain suojaamien teattereiden välillä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä ja valtiovarainvaliokunnalla on selvästikin yhteinen huoli peruskoululaistemme tulevaisuudesta. Pohja myöhemmälle koulumenestyksellehän luodaan juuri peruskouluissa. Tällä hetkellä erityisopetuksen tarve ylittää moninkertaisesti tarjonnan, monikulttuurisuuden haasteet perusopetuksen osalta on rahoituksessa lakaistu lähes näkymättömiin ja pienemmät ikäluokat kärsivät suurten ikäluokkien riesasta eli ylisuurista luokista. Jotta tarvittava luokkakokojen pienennys onnistuisi, jotta syrjäytymisen ehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen olisi riittäviä voimavaroja, jotta Suomi sujuvasti monikulttuuristuisi ja jotta tulevaisuudessakin löytyisi nyt usein työtaakan alle uupuville opettajille kollegoja, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää, että talousarvioon lisätään 25 miljoonaa euroa kuntien opetustoimen valtionosuuksiin ja luokkakokojen pienentämiseen.

Peruskoulun jälkeisen elämän osalta hallitus sitoutuu nuorisotakuuseen, joka yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei kuitenkaan tule esitetyllä rahoituksella toteutumaan. Opetusministeriö on asettanut tavoitteen, että kaikilla ensi vuonna peruskoulunsa päättävillä vaikeimmin vammaisilla nuorilla on mahdollisuus perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen joko tutkintotavoitteisena koulutuksena tai vammaisten valmentavana ja kuntouttavana opetuksena ja ohjauksena. Hallituksen talousarviossa ei kuitenkaan ole osoitettu riittäviä taloudellisia resursseja tämän yhdenvertaisuutta vahvistavan ja nuorisotakuuta toteuttavan tavoitteen toteuttamiseen. Siksi esitänkin lisäystä valtion ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen rahoittamiseen, jotta hallituksen itse itsellensä asettamat tavoitteet toteutuisivat myös elävässä elämässä.

Ja puhemiehen luvalla kaksi pientä kommenttia korkeakoulupolitiikkaan:

Jottei ammatillisten opintojen arvostuksen kohottaminen jäisi vain juhlapuhetasolle, tulen esittämään 2 miljoonan euron lisäystä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Budjetin esitys Taideteollisen korkeakoulun kokonaismäärärahasta, joka on perustelutekstissä sidottu noin 2,8 miljoonan euron osalta elokuva- ja lavastustaiteen osastolle, on huomattava askel kohti yliopistojen autonomiaan puuttumista sekä aiheuttaa taloudellisesti Taideteollisen korkeakoulun sisällä muille osastoille lähes 200 000 euron säästötavoitteen. Siksi tulen myös esittämään, että kyseinen perusteluosa poistetaan yliopistojen autonomiaan lainvastaisesti puuttuvana ja yliopisto eli tässä tapauksessa Taideteollinen korkeakoulu saa itse sisällään miettiä, miten rahansa sijoittaa.

Sinikka  Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tähän opetusministeriön budjettiesitykseen voi olla erityisen tyytyväinen. Täällä on jo mainittu tämä jakosuhdelaki, ja sen myötä tietysti kulttuuriin, liikuntaan ja nuorisotoimeen liittyvä rahoitus parani, ja on useita, useita asioita, joita täällä voisi kehua, mutta minä puutun nyt vain yhteen asiaan, mikä minua huolestuttaa erityisesti.

Suomen ulkomailla toimivilla kulttuuri-instituuteilla on erittäin tärkeä tehtävä taiteen ja kulttuurin viennin ja kulttuurivaihdon harjoittajina. Niillä on merkityksellinen tehtävä myös Suomea koskevan tietouden välittäjinä asemamaissaan. Tämän vuoksi olen erittäin tyytyväinen, että budjettimietinnössään valtiovarainvaliokunta on huomioinut kulttuuri-instituutit pitämällä tärkeänä instituuttien verkottumisen edistämistä ja taloudellisten toimintamahdollisuuksien turvaamista. Myös sivistysvaliokunta puuttui tähän asiaan. Kuten myös valtiovarainvaliokunta mietintönsä perusteella tietää, kulttuuri-instituutit toimivat hyvin vähäisin henkilövoimavaroin. Yleisten toimintamenojen aiheuttamien kustannuspaineiden vuoksi edes kulttuuri-instituuttien verkottumisen vahvistaminen ei yksinomaan riitä tehostamaan instituuttien toimintaa ja kompensoimaan voimavarojen riittävyyttä. Suomen ensi vuoden EU-puheenjohtajuuskausi tulee nykyiseltään lisäämään erityisesti EU-alueella sijaitsevien kulttuuri-instituuttien rahoitustarvetta, Suomea kohtaan lisääntyvän kiinnostuksen vuoksi luonnollisesti.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kulttuuri-instituuttien merkitys on valtiovarainvaliokunnassa tiedostettu. Olisin toivonut kulttuuri-instituuttien saavan myös konkreettisempaa huomiota, esimerkiksi siten, että jättämäni talousarvioaloite koskien kulttuuri-instituuttien yleisiä toimintamenoja olisi huomioitu ja että valiokunta olisi varannut tähän myös määrärahan. Nyt vain voin esittää vienon toiveen, että seuraavaa budjettia valmisteltaessa tämä asia otettaisiin huomioon.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla on myönteisiä kohtia, joissa varmasti niiden merkitys näkyy koulutuksen ja osaamisen vahvistumisena ja kehittymisenä. Erityisesti myönteisenä näen, että on kiinnitetty huomiota muun muassa geriatriakoulutukseen. Siihen ei kylläkään rahoituslisäystä esitetä, mutta kuitenkin valiokunta on käsittelyssään todennut, että tulee tehdä selvitystyötä geriatrian erikoislääkärikoulutuksen tulevasta tarpeesta, ja nähnyt sen, että lääkärien geriatrinen täydennyskoulutus on ollut vähäistä eikä sillä pystytä paikkaamaan peruskoulutuksen puutteita. Vanhustenhoidon laatuun vaikuttavat erityisesti lääkäreitten tiedot vanhusten sairauksista ja niihin liittyvät taidot. Tämä on erittäin tärkeää.

Samoin, mikä ikäihmisiä koskee, tässä talousarviossa ikäihmisten yliopistoon esitetään rahoitusta, 150 000 euroa ikäihmisten yliopistotoimintaa varten. Sehän on erittäin tarpeellisena ja vaikuttavana nähty. Ikäihmiset ovat kovasti sitä käyttäneet ja aktivoituneet ikäihmisten yliopistotoiminnan myötä, ja sillä on ollut vaikutusta kokonaisterveyteen ja osaamiseen ja yhteiskunnassa selviämiseen. Samoin on yliopistokeskuksille tulossa lisää.

Näitä myönteisiä asioita täällä on, mutta vielä, kun tässä edellisessä debatissa oli puhetta näistä opintososiaalisista asioista, haluan tässä yhteydessä sanoa, että kyllä tietenkin minua edelleen vähän ihmetyttää se, että me olemme tietoyhteiskunnassa ja täällä perusteluksi sanottiin sille, miksi opintotuen osalta toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajan korotus astuu voimaan vasta siellä syksyllä, siis 1.11., niin että jää ensi vuodesta kaksi kuukautta aikaa, että kysymys on siitä, että Kelassa ei pystytä tätä asiaa hoitamaan. Ehkä näin on. Onko kysymys henkilöistä, liian vähistä työntekijöistä? Toivoisin kuitenkin, että tällaisesta syystä ei hyviä ratkaisuja tarvitsisi siirtää, koska näitä muutoksiahan tulee jatkuvasti. Ihan vakuuttunut en ole, että johtuisi pelkästään siitä, että eivät niitä henkilöt pystyisi tekemään, vaan ymmärrän näin, että kysymys on ollut myös arvovalinnoista eli rahasta.

Vielä ihan lyhyesti asiasta, joka liittyy opintososiaalisiin kysymyksiin, eli me kristillisdemokraattien vastalauseessa olemme esittämässä opintorahaan ja asumislisään lisärahoitusta. Näemme, että opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta. Muut kuin opiskelijat voivat saada yleistä ympärivuotisesti maksettavaa asumistukea. Näin opiskelijat ovat perusteettomasti epäoikeudenmukaisessa asemassa muihin väestöryhmiin nähden. Lähtökohtana tulisi olla opiskelijoiden ja muun väestön asumisen tuen tason yhtenäisyys. Tämä on esitetty myös opetusministeriön työryhmän mietinnössä 18:2002, joka oli nimeltään "Kannustava opintotuki".

Opiskelijan taloutta rasittaa, että opintotukijärjestelmään liittyvää asumislisää ei makseta opiskelijalle niiltä kuukausilta, joina hän ei opiskele päätoimisesti. Pääsääntöisesti opiskelijoille aiheutuu asumisesta samanlaiset kustannukset kuitenkin kaikkina kuukausina. Näin ollen näen, että tämän tulisi olla tässä talousarviossa.

Arvoisa herra puhemies! Vielä pirkanmaalaisina kansanedustajina olemme esittämässä määrärahaa Tampereen yliopiston Lääketieteellisen teknologian instituutin perusrahoitukseen. Erittäin arvovaltainen kansainvälinen paneeli totesi tästä instituutista vuonna 2002 biotekniikan julkisen rahoituksen arvioinnin raportissa sen perusrahoituksen vähyyden ja suositteli sen nostamista tasolle, joka paremmin vastaa kokonaisuutta eli IMT:n nykyistä toimintaa. Toimintaedellytyksien parantamiseksi tulisi tätä perusrahoitusta nostaa, ja tulen sitä esittämään, kun näitä budjettiesityksiä käsitellään.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ollut puhetta myös yliopistojen perusrahoituksesta. Siihen tulen myös esittämään varoja. Jos ajattelemme, miten jo tällä hetkellä on opettajista pulaa, ja jos nyt lähdetään siihen, että opettajien ja tutkijoiden määrä vähenee eläköitymisen myötä, niin kuin valtion aloilla on tavoitteena tehostaa ja saada säästöjä, se on kyllä kestämätöntä, koska nyt jo on yliopistojen perusopetus kärsinyt resurssipulan vuoksi. Näin ei tulisi tapahtua.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleiskeskustelussa, joka aikoinaan käytiin tällä viikolla, kävin jo läpi, mitä hyvää ja mitä haastetta ja jatkotehtävää opetusministeriön hallinnonalan budjetissa vielä on. Mutta nyt ajattelin tulla tänne puhujakorokkeelle mielestäni hyvin tärkeästä asiasta elikkä opettajien täydennyskoulutuksesta hieman puhumaan. Olen tehnyt siitä talousarvioaloitteen ja perustelen sitä tällä tavalla: "Suomen tulevaisuus rakentuu korkeatasoisen ja kattavan koulutuksen sekä osaamisen varaan. Koulutukseen investointi on aina varma sijoitus. Osaamista syntyy parhaiten ammattitaitoisten ja korkeasti koulutettujen opettajien avulla. Suomen menestyminen esim. Pisa-selvityksessä on suurelta osalta korkeatasoisen ja yliopistossa suoritetun opettajankoulutuksen ansiota."

Yhteiskunnan muutokset ja uudistukset koulutuksen kentässä tapahtuvat nopealla aikavälillä. Tämän seurauksena opettajiin kohdistuvat uudet vaatimukset lisääntyvät kaiken aikaa. Maahanmuutto lisääntyy, ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa yhteiskunnallisten ongelmien lisääntyessä. Opettajat tarvitsevat tietoja ja taitoja havaita oppilaiden yksilölliset tarpeet. Opettajien odotetaan avautuvan yhä lisääntyvässä määrin ympäröivään yhteiskuntaan. Opettajilta edellytetään aikaisempaa enemmän kykyä tehdä yhteistyötä toisten opettajien ja muiden koulussa toimivien aikuisten kanssa ja myöskin monenlaisia muita yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Suomessa kuten muuallakin Euroopassa opettajakunta on ikääntynyttä. Näin ollen heidän suorittamastaan peruskoulutuksesta on saattanut kulua jo paljon aikaa. Ammattitaidon ylläpitämiseen tuleekin kiinnittää hyvää huomiota, samoin ikääntyvän opettajan jaksamiseen työssä, eikä sitä tarvitse niin kovin ikääntynytkään olla, kun siitä jaksamisesta kyllä kannattaa huolta pitää.

Monien kuntien taloustilanne kun on ajautunut kriisiin, jonka seurauksena kunnat ovat joutuneet leikkaamaan peruspalveluistaan, opettajien täydennyskoulutus on monesti ensimmäinen asia, josta leikataan. Opettajilla tulisi kuitenkin olla jokaisessa maan kolkassa mahdollisuus ajantasaistaa tietojaan ja taitojaan. Opettajat eivät saa joutua eriarvoiseen asemaan riippuen koulutuksen järjestäjän varallisuudesta tai hyvästä tahdosta. Täydennyskoulutuksesta tehdyt selvitykset kuitenkin osoittavat, että erityisesti yleissivistävän koulun opettajat osallistuvat täydennyskoulutukseen hyvin vähän. Vaikka opettajalle tarjottaisiinkin mahdollisuus täydennyskoulutukseen, koulutuksen järjestäjä ei palkkaa sijaista koulutuksen ajaksi, mikä taas sitten vaikeuttaa sinne koulutukseen lähtöä.

Koulutuksen järjestäjille tuleekin säätää laintasoinen velvoite vakinaisten opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Tätä mieltä olen. Tällainen lakisääteinen velvoitehan tuli tänä vuonna terveydenhuoltohenkilöstölle, ja ensi vuoden alusta se tulee sosiaalihuollon henkilöstölle. Siitä syystä olen esittänyt lakialoitteessa, johon sain hyvin paljon allekirjoituksia jo tässä syksyllä aikaisemmin, että myös opettajille ja rehtoreille luotaisiin tämmöinen lakisääteinen etuisuus ja mahdollisuus. Opettajien ja rehtorien täydennyskoulutuksen tulee tapahtua työajalla ja täysin palkkaeduin. Siitä syystä olen tehnyt tulevan vuoden budjettiin esityksen, joka on hyvin maltillinen mielestäni. Olen laskenut sillä tavalla, että laki tulisi voimaan mahdollisesti vasta syksyllä, kun valmisteluun menee aikaa, ja sitten valtionosuuksiinhan tämä lisäys tulisi, niin että siitä syystä tämä esitykseni on mielestäni hyvin maltillinen.

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Ensiksi omasta puolestani ja erityisesti edeltäjäni, ministeri Haataisen, puolesta arvostava kiitos valtiovarainvaliokunnalle ja jaostolle sen asiantuntevasta osuudesta budjetin valmisteluun. Täällä jaoston puheenjohtaja Rask totesi, että valtiovarainvaliokunnan muutokset ovat olleet tuollaisia pienimuotoisia paikkauksia. Minusta se on oikea tapa eduskunnan edetä silloin, kun eduskunta yhtyy hallituksen suuriin peruslinjauksiin.

Puhemies! Tällainen koulutusektorin päätöksentekolainsäädäntö ja ylipäänsä siihen liittyvät asiat ovat sellaisia, joiden motoksi mielestäni sopisi vanha sanonta, joka muistuttaa siitä, että jos vuori ei tule Muhammedin luo, niin Muhammedin pitää mennä vuoren luokse. Se on usein vaivalloinen tie, mutta lopulta kuitenkin kannattava. No, mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että koulutus, opetus, tutkimus, kaikki nämä, ovat aluetta, jolla suuret saavutukset edellyttävät erityisesti realismintajua, todellisuuden ymmärtämistä ja työn tekemistä noin a:sta alkaen, alusta lähtien, yrittämättä ylittää sellaisia esteitä, jotka ovat liian suuria juuri sillä hetkellä. Minusta suomalainen peruskoulu nykyisessä muodossaan, koko se rakennustyö, joka sen eteen tehtiin, on erinomainen esimerkki — ja nykyään myöskin maailmankuulu sellainen — siitä, miten maltilla, itseensä luottaen, mutta voimavarojensa mukaan edeten saavuttaa parhaat tulokset.

Noin lyhyesti pari sanaa tuosta todellisuudesta, realiteeteista, jotka me kohtaamme tällä hetkellä. Ne ovat tunnettuja, väestön ikääntymisen seurauksena lapsi- ja nuorisoikäluokat pienenevät. Peruskoululaisten määrä on jo tietyissä maakunnissa laskenut useita vuosia, ja määrä kääntyi valtakunnallisestikin laskuun tänä vuonna, ja lasku jatkuu tietenkin ensi vuonna. Oppilaitosverkko on harventunut noin sadan koulun vuosivauhtia. Nuoret ikäluokat kasvavat vielä ja alkavat pienentyä ensi vuosikymmenellä. Silloin tämä peruskouluvähentyminen siirtyy siis toiselle asteelle.

Väestön kehitys ja työvoiman ikääntyminen sekä samanaikainen tavoite nostaa työllisyysastetta, aivan keskeinen tavoite hallituksella, edellyttävät koulutusjärjestelmältä joustavuutta ja kykyä muutokseen, koko ikäluokan kouluttamista ja kaikkien lahjakkuusreservien käyttöä sekä aikuisten koulutusmahdollisuuksien huomattavaa parantamista. Pidemmällä aikavälillä väestön ikääntyminen johtaa kasvaviin peruspalvelujen kysyntä- ja rahoituspaineisiin. Koulutuspalvelujen osalta tilanteen tekee erityisen haasteelliseksi alueellinen väestökehitys. Lapsi- ja nuorisoikäluokat vähenevät nopeimmin harvaanasutuilta alueilta, erityisesti Lapista tällä hetkellä.

Puhemies! Opetusministeriön osalta budjetti on mielestäni rakennettu tällaiselle realismille, sillä tavalla suorastaan kivijalalle. Realismin toinen puoli on sitten se, mikä ilmenee koko valtion budjetin painopisteytyksestä, jossa koulutus, tutkimus, osaaminen ylipäänsä, saa hyvin vahvan sijan. Se on hallituksen painopistealue, ja siitä kertovat numerotkin tässäkin budjettiesityksessä. Siellähän kokonaisbudjetti on lähes 5 miljardia euroa, lisäystä yli 200 miljoonaa vuositasolla. Yliopistojen toimintarahoitus kasvaa yli 30 miljoonalla, niistä 20 miljoonaa euroa lisätään korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain perusteella yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Sellaisia isoja rahaeriä yhteen tiettyyn kohteeseen on, esimerkkinä vain, uusi supertietokone, joka muutaman vuoden aikavälillä ottaa 10 miljoonaa euroa budjettirahoitusta pelkästään omaan kustannukseensa. Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskevaa myöntämisvaltuutta ehdotetaan lisättäväksi sitäkin 30 miljoonalla eurolla. Nämä ovat vain numeroesimerkkejä.

Ammattiosaamisen näytöt otetaan käyttöön viimeistään ensi vuoden syksystä lähtien, silloin alkavasta koulutuksesta lukien, ja ammatillisen koulutuksen aloittamisen helpottamiseksi ja keskeyttämisten vähentämiseksi käynnistetään ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus, josta opiskelija voi joustavasti siirtyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Meillä työikäisestä aikuisväestöstä noin 54 prosenttia osallistuu vuosittain erityyppiseen aikuiskoulutukseen. Se on hyvä luku, mutta osallistuminen jakautuu epätasaisesti. Aikuiskoulutus kasautuu korkeasti koulutetuille, hyvässä työasemassa oleville ja julkisella sektorilla tai suurissa yrityksissä toimiville. Tässä meillä on paljon parannettavaa.

Vielä aikuiskoulutuksen puolelta on syytä mainita lähes 11 miljoonan euron lisäys ammatillisen lisäkoulutuksen ja vapaan sivistystyön määrärahoihin. Noste-ohjelma alkutakkuilun jälkeen on edennyt hyvin, siellä on nyt lisäystä 4 miljoonaa, ja koko rahoitus on jo ensi vuonna 30 miljoonaa euroa. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituskin kasvaa noin 3,5 miljoonaa euroa. Oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuksena järjestettävän lisäkoulutuksen rahoitus olisi ensi vuonna yhteensä noin 180 miljoonaa euroa.

Puhemies! Ihan pari kommenttia lopuksi. Ed. Rask todella viittasi valtiovarainvaliokunnan muutoksiin ja sieltä erityisesti otti esiin syrjäytymisen, koulupudokkaitten tilanteen, sen hankalan kohtalon, jonka ei soisi kenellekään koituvan. Eduskunnan puuttuminen asiaan on tapahtunut nyt todella harjoittelukouluihin panostamalla, voimavaraa tällä tavalla lisäämällä, esiopetuksen määrärahaa lisäämällä tällä tavalla.

Tämän otan nyt esiin sen vuoksi, että kun katsomme yli ensi vuoden budjetin, niin minun mielestäni entistä enemmän pitää painottaa näitä asioita osana laajempaa kouluhyvinvointiin panostamista. Me olemme Pisassa menestyneet, mutta emme lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, kouluviihtyvyydessä, jossa kansainvälinen palaute on meille varsin kiusallinen. Tämä ei ole mikään pieni yksittäinen asia, vaan se on massiivinen yhteiskunnallinen kysymys jo sen vuoksi, että jos peruskouluasteella syntyy kouluvastaisuutta, oppimisen vastaisuutta, passiivisuutta ja siitä johtuvia lukuisia seurauksia liian monen lapsen ja nuoren kohdalla, niin se heijastuu koko eliniäksi näkymässä, jossa maa haluaa panostaa erityisesti elinikäiseen oppimiseen. Työelämä, siihen liittyvä koulutus, kaikki nämä, tulevat silloin vastaan hankalalla tavalla niitä nuoria, jotka sitten aikuisiällä ovat tilanteessa, missä pitäisi kyetä aidosti ja sen hyvinvointina itselleen kokien panostamaan ja osallistumaan koulutukseen. Tämän asian osalta tulen ainakin itse pyrkimään mahdollisimman voimakkaisiin uudistuksiin, jotka ovat lähteneet liikkeelle jo edeltäjieni aikana.

Täällä oli pari kysymystä, joihin lyhyt vastaus. Ed. Karvonen kysyi Funet-verkon perään erityisesti Pohjois-Suomen osalta. Se on tärkeä asia ja opetusministeriön tts-suunnittelussa jo vakavastikin on ollut käsittelyssä, ja sitten sen mukaan myöskin kehysbudjetoinnissa tullaan tähän asiaan positiivisella tavalla puuttumaan.

Ed. Anneli Kiljunen kysyi taiteen perusopetuksen rahoituksen perään, joka ei ole erityisiä nousuja kokenut viime vuosina. Sekin liittyy minusta tähän kouluhyvinvointikysymykseen. On haettava erilaisia välineitä esimerkiksi eheytetyn koulupäivän kautta, jossa taiteen opetus, ylipäänsä taide kulttuurimuotona, voi olla tapa, jolla saadaan lapsia ja nuoria uudella tavalla tähän hyvinvointiteemaan mukaan.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuli ministerin puheenvuorossa erittäin tärkeitä asioita esille, mutta haluaisin kiinnittää huomiota nyt, kun sanoitte, että ensi vuoden ylitsekin täytyy katsoa, siihen, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on juuri tekeillä ja siellä on otettu nyt esille ammattikorkeakoulujen kehittäminen. Onko se sitten kehittämistä, siitä haluankin nyt kysyä. Olen kuullut, että te ajatte sellaista mallia, että osakeyhtiöiksi muutettaisiin nämä ja siellä nämä osakkeiden enemmistöt tulisivat valtiolle, jolloin nämä valtiollistettaisiin. Kenttä on kyllä aivan toista mieltä. On vasta kymmenen vuotta tätä järjestelmää kehitetty, se on päässyt hyvään alkuun ja arvostukseen, ja nyt tehdään tällaisia suunnanmuutoksia, minun mielestäni ja kentänkin mielestä väärään suuntaan. Mikä on teidän kantanne tähän asiaan?

Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on Opetushallituksen tilanne. Jos siellä haetaan jotakin tulosvastuuta, niin tällä hetkellä ainakin ne suunnitelmat organisaation uudistuksessa ovat herättäneet todellista hämmennystä. Nyt keskitettäisiin Opetushallituksen johtajalle kaikki valta ja voima; keskittäminen joka ei tähän asti ole ollut siinä mittakaavassa. Se, mitä nyt tällä hetkellä tapahtuu Opetushallituksessa, vaikuttaa pitkälti myöskin tuonne kentälle ja sen tekemisiin. Näihin kahteen asiaan haluaisin saada teiltä vastauksen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri lopetti puheenvuoronsa ilmoitukseen, että hän lähtee voimakkaisiin uudistuksiin. Se on hyvä, että on uudistushalua. Mutta, arvoisa ministeri, nyt kun olen joutunut tuolla yliopistomaailmassa johtuen henkilöhistoriastani ihan viime aikoinakin taas aika usein käymään työhuoneessani, niin teidän, ministeri, kannattaisi paneutua tähän niin sanottuun uudistuspolitiikkaan aika tavalla perusteellisesti, että ei tehdä suurempaa virhettä kuin on jo nyt tehty. Semmoisella syyllistävällä politiikalla on saatu aikaan demotivaatiota aivan valtavasti. Sieltä on hävinnyt suureksi osaksi se tekemisen ja löytämisen ilo. Tämä sama näkyy myöskin nyt julkisuudessa. Te olette jo toinen opetusministeri, joka on kerinnyt heti alkajaisiksi haukkumaan suurin piirtein kaikki pystyyn. Kannattaa miettiä, millä tavalla näitä asioita hoitaa.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi, että budjetti on rakennettu realistiselle perustalle, ja luetteli sen jälkeen useita määrärahojen lisäyksiä. Sen sijaan hän unohti ne leikkaukset, mitä tässä budjetissa tehdään nykytasoon verrattuna. Otan pelkästään yhden esimerkin, koulujen rakentamismäärärahan. Sitä alennetaan siitä huolimatta, että tiedetään, että nykyisellä rahan määrällä kyetään rahoittamaan enintään kolmannes tarpeessa olevista korjaushankkeista. Kun tämän kyläkoulujen tappolain seurauksena käytöstä poistuvat käytännössä ne kyläkoulut, jotka yleensä ovat terveyden kannalta parempia kuin ne, mihin oppilaat nyt sullotaan jatkossa, niin se johtaa entistä epäterveellisempään oppimisympäristöön, jossa vaarannetaan niin koululaisten kuin koulussa työskentelevienkin terveys. Sen takia minusta tämä on yksi niitä suuria ongelmia. Tämä samalla tulee johtamaan ryhmäkokojen kasvun myötä siihen, että koulupudokkaiden (Puhemies koputtaa) määrä kasvaa, mihin aivan oikein on kiinnitetty huomiota, että se on yhteiskunnan kannalta kaikkein keskeisimpiä ongelmia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri todella hyvin esitteli tämän talousarvion määrättyjä kohtia ja erityisesti syrjäytymisen ja koulutuksen keskeyttämisen, että siihen on nyt saatava selkeästi kohdennettua myös määrärahoja. Täällähän on nämä esiopetukseen liittyvät päämäärät, että erityisopetusta siellä vahvistetaan. Minun kysymykseni kyllä edelleenkin liittyy siihen, että näitä nivelkohtia, missä sitä koulusta putoamista tapahtuu, on tietysti muuallakin. Totta kai on tämä hyvin varhainen vaihe, tämä esiopetus, tärkeä, ja sitä pitää vahvistaa. Se on kyllä priorisoinnissa hyvä. Mutta jotenkin minä en ole vakuuttunut, että tällä budjetilla vahvistetaan sitä, että sitä koulupudokkaitten määrää saadaan vähentymään, mikä meillä on näistä muista, peruskoulun eri asteista. Toivoisin vastauksen siihen, miten te näette sen, onko tämä budjetti nyt sitä asiaa jollakin tavalla ennalta ehkäisemässä tai poistamassa tätä syrjäytymistä.

Toinen huoleni, 25 vuotta yliopistossa työskennelleenä, on tämä sama, mikä ed. Pulliaisella. Kun täällä nyt tästä tuottavuus-, tehokkuuskäsitteestä puhutaan ja kysymys on siitä, että virkoja vähenee, niin (Puhemies koputtaa) voidaanko jollakin tavalla muuten aikaansaada se tehokkuus siellä?

Maija  Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahdesta asiasta haluan ministeri Kalliomäeltä kysyä. Puhuitte tästä väestön ikääntymisestä ja siihen varautumisesta. Valiokunta kiirehtii nyt tässä mietinnössään selvitystyötä geriatrian erikoislääkärikoulutuksen tulevasta tarpeesta. Me tarvitsemme pediatriaa, mutta me tarvitsemme tulevaisuudessa erityisen paljon geriatreja, ja erikoislääkärin koulutus kestää useita vuosia. Mitä tälle hankkeelle ministeriössä kuuluu?

Toinen asia liittyy tähän Noste-ohjelmaan, jonka otitte esille. Onko harkittu sitä, että kriteerejä helpotettaisiin Noste-ohjelman pääsyyn, koska ainakin valiokunnan kuulemisessa on aivan selvästi käynyt ilmi, että semmoistenkin ihmisten, joilla on vanhentunut koulutus, pitäisi päästä tähän Noste-koulutukseen? Heitä tarvitaan tulevaisuuden työelämässä.

Ed. Polven kanssa olen samaa mieltä tästä koulujen rakentamisasiasta. Puhuitte, ministeri Kalliomäki, että tähän viihtyvyyteen haluatte kiinnittää huomiota. On kyllä erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että se työympäristö on terveellinen. Silloin se on myös viihtyisä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä Rantasalmen Ympäristökasvatusinstituutin perusrahoituksesta. Vuoden 2000 alussa on keskusteltu instituutin kehittämisestä ympäristöministeriön ja opetusministeriön kesken. Nyt ympäristöministeriö on todennut, että se sopii huonosti heidän toimialaansa tällaisena yksittäisenä laitoksena, ja valtiovarainvaliokunta on jälleen kerran lausunut, tosin sanallisesti vain, mietinnössä, että instituutti on ympäristökasvatuksen tärkeä asiantuntija, ja viittaa aiempiin kannanottoihinsa ja toivoo sen perusrahoituksen turvaamista. Kysynkin nyt sitten, kun täällä toivotaan myös, että pitäisi selvittää, olisiko instituutin perusrahoitus otettava huomioon opetusministeriön hallinnonalan pääluokassa: Aikooko ministeri selvityttää tämän pikaisesti, jotta seuraavassa budjetissa voitaisiin tätä rahoitusta jo myöntää?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tiedustella ministeriltä, mikä on tämä logiikka, kun ikäluokkien pienenemisestä johtuen valtionosuuksia on alennettu. Kun oppilaitten määrä koulussa vähenee, niin sehän ei lineaarisesti johda säästöihin. Jos otetaan kaksisarjainen ala-aste ja jos jokaiselta luokalta poistuu kaksi oppilasta, on faktuaalisesti 24 oppilasta poistunut koulusta, mutta eihän se tarkoita, että me saamme yhden opettajan vähemmän palkattua, koska nämä ovat tasaisesti jokaiselta luokalta. Miten voidaan perustella, että rahaa annetaan vähemmän, kun kuitenkin ne ainoat säästöt, mitä tulee, ovat muutama kirja vähemmän kutakin luokkaa kohden?

Toinen on sitten tämä: Jonkun verran on lisätty erityisoppilaitten opetukseen rahaa, mutta aivan riittämättömästi, kun otetaan huomioon, että erityisopetuksen tarve kasvaa suurin piirtein eksponentiaalisesti tällä hetkellä. Meillä lasten pahoinvointi, joka näkyy sitten näinä koulupudokkaina ja myöhempinä mielenterveysongelmina, siinä, ettei hakeuduta enää mihinkään koulutukseen koulun jälkeen ja jäädään työttömiksi loppuelämäksi, on hyvin kallista, ja rahaa siihen pitäisi löytyä koulubudjetista tällä hetkellä. (Puhemies koputtaa) Tätä yhtä kohtaa haluaisin nyt tässä vaiheessa tiedustella.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän mennessä kaikki opetusministerit ovat sanoneet juhlapuheissaan, että ammatillisen koulutuksen vetovoimaa on lisättävä. Vielä tämä vetovoima ei ole lisääntynyt, ja sen seurauksena kädentaitajista on pulaa työelämässä. Eräs ongelma on ammatillisten oppilaitosten opettajapula, ja erityisesti pätevistä työnopettajista, jotka osaavat opettaa sen työn, on pula. Mitä aiotte, arvoisa ministeri, tehdä tämän ongelman poistamiseksi?

Toinen kysymys: Kun teknikkokoulutus aikoinaan lopetettiin, niin elinkeinoelämässä on syntynyt nyt vajetta työnjohtajista. Oletteko harkinneet, että toisen asteen perustutkinnon jatkoksi tulisi tällainen erikoisammattitutkinto, joka olisi sopiva työnjohtajaksi koulutettavalle perustutkinnon suorittaneelle henkilölle? Minusta pitää tehdä konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä eikä puhua juhlapuheissa vain tätä samaa liturgiaa vuodesta toiseen. En usko, että te olette vielä ehtineet puhuakaan siitä, että toinen astia on saatava vetovoimaiseksi, mutta toivon, (Puhemies koputtaa) että jos puhutte, niin tehkää myös sitten jotain.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on näistä pienistä kouluista jo ollut puhettakin, mutta kysyisin vielä siitä, kun jokainenhan meistä tietää, että se ei välttämättä ole mikään kustannussäästö, että pieni koulu lopetetaan, ei siis välttämättä, riippuen siitä, mitä siitä sitten seuraa. Tein edeltäjällenne kirjallisen kysymyksen viime toukokuussa. Kysyin, aikooko hallitus teettää vakavasti otettavat laskelmat, joissa mallinnetaan pienten koulujen lakkauttamisesta aiheutuvat todelliset nettokustannukset. Ajoin siis sellaista laskentamallia päättäjien avuksi, että sellainen tehtäisiin. Edeltäjänne, ministeri Haatainen, vastasi, ja täällä lukee ihan lopussa näin: "Tarkoitus on kehittää arviointi- ja laskentamenetelmiä niin, että opiskelijamäärien pienentymisen vaikutuksia voidaan arvioida nykyistä täsmällisemmin." Kysynkin: Missä vaiheessa tämä kehittämistyö on, ja milloin me saamme päättäjille sellaisen laskelmakaavan?

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko tämä nyt ministeri Kalliomäen toimialaa, tämä kuntien kulttuuriavustusjuttu. Meillähän on ennen asukaskohtainen yksikköhinta ollut 4,20 ja nyt se on tippumassa 3,5:een. Ministeri Kalliomäki voi kommentoida sitä. Kuitenkin nyt ajattelin vaan ihan suuntakysymystä ottaa. Valiokunta ei tähän kajonnut eikä puuttunut. Onko tämä kuntien kulttuuritoiminta nyt sitten opetusministeriön näkökulmasta menossa alaspäin?

Toinen kysymys, mikä täällä on ollut, on tämä peruskoulujen rakentamisrahoituksen valtionosuus yhtä lailla kuin kirjastojenkin valtionosuus, ne ovat tulleet täällä esille. Mutta sitten on tämä yliopistojen tuottavuusohjelma. Kun on tarkoitus nimenomaan tehostaa yliopistojen profiloitumista ja tukea lupaavia kasvualoja ja kehittämistä, niin mikä ministerin näkökulmasta nyt sitten yliopistokeskusten rooli tulevaisuudessa tulee tässä tehostuvassa järjestelmässä olemaan?

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki, eikö olisi viisaampaa se, että perusopetuksesta ikäluokkien pienentymisestä johtuen ei leikattaisi sitä 23:a miljoonaa euroa kunnilta? Perustelen tätä viisauttani sillä, että joka viides suomalainen koululainen tarvitsee erityisopetusta nykyisin ihan viimeisen tutkimuksen mukaan. Se tulisi paljon halvemmaksi, kun kunnille tulisi valtionosuutta normaalisti, kuin siirtää lapsi erityisopetukseen.

Ministeri Kalliomäki, onko tämä yliopistojen tuloksellisuushanke todella tuloksellisuutta, jos 1 500 opettajaa aiotaan vähentää? Mikä on silloin esimerkiksi yliopiston professorin osuus, kun hänen pitäisi tehdä myöskin tutkimusta ja kun tiedetään, että laskennallisesti yliopistojen opettajilla jo nyt on aikamoiset paineet ja suuret ryhmät.

Kolmas asia on sitten tämä Noste-ohjelma, jota mainostitte, kun sinne jatkuvasti lisätään nyt rahaa ja entisiäkään rahoja (Puhemies: Aika!) ei ole käytetty.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tulosen tavoin olen huolissani siitä trendistä, että lasketaan, että ikäluokat pienenevät ja tarve rahoitukseen vähenee. Näin ei valitettavasti ole.

Mutta varsinainen kysymykseni, arvoisa puhemies, ja itse asiassa, arvoisa ministeri Kalliomäki, liittyy siihen, että edeltäjänne opetusministerinä joutui tekemään tätä budjettia laatiessaan aika arveluttavan arvovalinnan jättää nuorisotakuut lähes toteuttamatta vaikeasti vammaisten nuorten osalta. Tätä arvovalintaa on todennäköisesti ollut virittämässä silloinen valtiovarainministeri Kalliomäki, ja niinpä en malta olla kysymättä: Voiko nykyinen opetusministeri Kalliomäki selventää tämän arvovalinnan perusteita?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme asiaa:

Ensiksi, ed. Rask puhui ja valiokunta lausui tästä geriatrian erikoislääkärikoulutuksen tulevasta tarpeesta, ja erityisesti siellä on tarvetta psykiatriaan erikoistumiseen, ne on lopetettu täysin Suomesta. Tämä on erittäin huolestuttava tilanne. Miten ministeri aikoo tähän asiaan puuttua?

Toiseksi, hallitusohjelmaan on kirjattu, että ikäluokkien pienennyksestä aiheutuvat säästöt annetaan perusopetuksen laadun parantamiseen, ja ensi vuonna todella se olisi 40 miljoonaa euroa. Miksi näin ei tapahdu?

Ja kolmanneksi, tänään ovat Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto kertoneet nimenomaan, että palkattomat ylityöt selittävät yliopistojen tuottavuuden nousun, on tunnustettava tosiasiat ja lopetettava puhe yliopistovirkojen vähentämisestä. Tällä hetkellä professorille jää tutkimukseen aikaa vain 32 prosenttia työajastaan ja yliassistentille 38 prosenttia. Eli miten voidaan nyt todella keskittyä yliopistojen ydintehtävään, kun tämä aikajakaantuminenkin on näin epätasaista?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki toi ansiokkaasti esille väestörakenteen muutoksen ja koulutukselliset haasteet tulevaisuudessa ja sen kautta ne muutokset, joita meidän on välttämätöntä tehdä.

Mutta haluaisin kysyä tässä yhteydessä, kun toitte esille erityisen voimakkaasti kouluhyvinvointiasian ja meillä on tulossa kunta- ja palvelurakenneuudistus: Olisiko mahdollista ja aiotteko viedä eteenpäin kokokoulupäivähanketta, jolla voitaisiin sekä tehdä tällainen rakenteellinen uudistus että samalla viedä kouluhyvinvointia ja monia muita uudistuksia eteenpäin, joita tämä, voisin sanoa, nykypäivän koulu vaatisi?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyötä selvittänyt työryhmä ehdotti, että ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyöhön suunnattavaa julkista perusrahoitusta tulisi lisätä vähintään 10 miljoonalla eurolla. Tämä olisi ollut hyvä asia ja tärkeä etenkin sellaisille maakunnille, joilla ei ole omaa tiedekorkeakoulua. Tämä olisi ollut myös linjassa kauppa- ja teollisuusministeriön teknologia- ja innovaatiopolitiikan kanssa.

Miten entisenä kauppa- ja teollisuusministerinä ensinnäkin tunnistatte tämän tarpeen, ja miten ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön tarpeet aiotaan tulevaisuudessa hoitaa?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistojen opiskelijamäärät, ulkomaisten opiskelijoiden määrät, tutkintojen määrät jne. ovat kasvaneet valtavasti, mutta opettajien määrä vain 2 prosenttia. Tehokkuus ja tuottavuus ovat siis huomattavasti parantuneet. Onko tämä tapahtunut laadun kustannuksella? Vapautuvista viroista saa täyttää jatkossa vain puolet. Onko hallitus siis muuttamassa tulosohjauskriteereitä määrästä laatuun, ja jos on, niin millä aikataululla? Tässä voisi sanoa, että taso tippuu kuin lehmän häntä kansainvälisissä mittareissa, jos emme todella satsaa perusopetukseen ja tutkimukseen. Onko tämä hallituksen esitys, 30 miljoonan euron lisäys, loppuun saakka harkittu, vai pitäisikö meidän todella vastata teollisuuden ja meidän kilpailukykymme kannalta esitettyihin haasteisiin?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen rahoituksen muuttuessa muun muassa Lahden ammattikorkeakoulu joutuu aivan kohtuuttomaan tilanteeseen. Haluaisinkin tiedustella, onko ministereillä mahdollisuus harkinnanvaraisilla tai jollakin muulla tavalla turvata tulevien vuosien tilanne siirtymäaikana, koska muun muassa Lahden Muotoiluinstituutti on erittäin arvostettu jopa kansainvälisen tason oppilaitos ja pelkään pahoin, että rahoitustilanne johtaa siihen, että muun muassa tämä oppilaitos ajautuu todella ongelmalliseen tilanteeseen ja sen koulutuksen taso ja laatu ei voi olla sitä, mitä se on tänä päivänä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää ministerin huomiota erääseen tärkeään yksityiskohtaan, joka löytyy valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Kyseessä on lasten ja nuorten demokratia- ja kansalaiskasvatus. Sitä koskeva hankehan on käynnissä kouluissa osana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa.

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että samanlaista tarvetta kuin yleissivistävällä puolella, missä siis tämä on käynnistetty, on myös nimenomaisesti ammatillisella puolella. Mielestäni on hyvin tärkeää, että joihinkin toimiin ryhdytään, jotta myös ammatillisissa oppilaitoksissa näitä kokeiluja edistetään. Tähänhän ohjelmajohtaja Seppo Niemelä on kiinnittänyt usein huomiota, samoin siis valiokunta.

Haluan myös kiittää ministeriä viisaista puheistanne siitä, että tulette panostamaan jatkossa erityisen paljon kouluhyvinvointiin ja näihin ongelma-alueisiin. Uskon, että tämä on myös demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syrjäytymisen ehkäisyllä perustellaan hanke kuin hanke, asia kuin asia, mutta parasta syrjäytymisen ehkäisyä on kuitenkin se, että huolehditaan peruspalveluiden toimivuudesta: äitiysneuvoloista, päiväkotien ryhmäkoosta, peruskoulun yleisopetuksen opetusryhmäkoosta. Sen sijaan on tehty kaikkia tukitoimintoja, mitkä sinänsä ovat ihan oikeita ja hyviä, mutta itse asia on vielä uupumassa.

Sitä paitsi olette puhunut myös kouluviihtyvyydestä, mutta koulun ei tarvitse olla yhtään sen hauskempi paikka kuin sellainen, että siellä kouluviihtyvyys on sama asia kuin pienet opetusryhmäkoot. Miten valtio kantaa vastuunsa siitä, että peruspalvelut kunnissa tosiasiallisesti toteutuvat, että kunnilla olisi tulevaisuudessa varaa hoitaa peruspalvelut kuntoon?

Toinen ongelma, jonka haluan nostaa esille, on lahjakkaiden opetus. Se on meillä edelleen tabu. Pisa-tutkimuksen mukaan emme hoida koulujärjestelmässämme lahjakkaiden opetusta ollenkaan. (Puhemies: Aika!) Heikoista pidämme huolta, mikä on hyvä, mutta Suomi tarvitsee lahjakkaita.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on vähän kriittisesti suhtauduttu Noste-koulutukseen. Tämä koulutushan on suunnattu 25—55-vuotiaille työttömille, vailla koulutusta oleville henkilöille. Itse olen pariin tämmöiseen ryhmään tutustunut paikan päällä. Siellä laitoshuoltajia koulutettiin, ja nämä saavat sen koulutuksen ohessa laitoshuoltajan ammattitutkinnon. Tämä ryhmä oli äärimmäisen tyytyväinen koulutukseen, ja valtaosa sai työpaikan heti koulutuksen jälkeen. Kriteerit vaan, miten tämmöinen koulutus saadaan käyntiin, ovat se ongelma, ei saada riittävän isoa ryhmää. Miten tätä voitaisiin kehittää, että se olisi helpompi toteuttaa?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilolla kuulin, että ministeri näkee taiteen perusopetuksen osana lasten ja nuorten laajempaa hyvinvointia.

Mutta kysyisin vielä paria asiaa, jotka liittyvät toisen asteen ammatilliseen näyttöön. Nythän budjetissa siihen lisätään 1,3 miljoonaa euroa, mutta kannan huolta siitä, kuinka varmistetaan, että yritys- ja työelämä tulevat mukaan tähän yhteiseen hankkeeseen, joka toteutetaan nimenomaan yhteistyössä työelämän ja yritysten kanssa.

Toinen asia, josta olen kantanut huolta, ovat maahanmuuttajat ja maahanmuuttajien lasten erityisopetus. Kysyisin: Kuinka opettajien osaamista ja nimenomaan erityisopettajien osaamista vahvistetaan ja kehitetään ja siten turvataan maahanmuuttajalasten erityisopetus eri puolilla Suomea?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienten koulujen puolustajien puolue kuuluu täälläkin kuullun perusteella olevan aika iso. Yleensä kun pienistä kouluista puhutaan, ajatellaan perusopetusta ja nimenomaan peruskouluja, mutta minä ottaisin esille lukio-opetuksen tässä yhteydessä. Siitä on aika vähän tässä keskustelussakin kuultu. Jos ministerillä on mahdollisuus debatoida, niin mikä ajatus ministerillä on tulevaisuuden lukio-opetuksesta Suomessa? Siihen myöskin pätevät samat säännöt kuin peruskouluopetukseen: ikäluokat pienenevät, ja siitä johtuen meillä on jo tällä hetkellä ja tulevaisuudessa vielä enemmän myös pieniä lukioita. Miten ministeri suhtautuu lukioitten tulevaisuuteen?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuu kysyikin yliopistojen tuotannon nostamisesta. Ovatko palkattomat ylityöt se Mandrake-temppu, jolla tehokkuus on parantunut, onko meillä varaa huonontaa opetuksen laatua uuvuttamalla opettajia ja tutkijoita? Onko tätä tarkoitus ottaa budjeteissa huomioon?

Toinen kysymys liittyy ammattikorkeakoulujen osakeyhtiöpohjaan. Siinähän on suunnitelmia, että valtio olisi suurin osakas? Maakunnat ja Kuntaliittokin ovat vastustaneet tätä. Säästetäänkö tässä jotain, ja onko tälle perusteita? Kun olette ollut myös kauppa- ja teollisuusministeri, niin katoaako se yhteys elikeinoelämään tällä tavalla?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Paksu nippu kysymyksiä, ja osa niistä jää varmasti tuonne kahvilan puolelle, mutta yritän nyt kuitenkin yhteen osaan niistä vastata lyhyesti.

Ed. Dromberg ja pari muutakin kysyi ammattikorkeakoulujen kehittämisen näkymistä, tulevaisuudesta, ylläpitojärjestelmän osalta ennen kaikkea. Sehän on hallituksen päätöksen mukaan nyt ajallisesti ja myöskin prosessina kytketty kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, ja sen mukaisesti se on siellä työtä tekevissä työryhmissä, siis ministeri Mannisen ja ministeri Heinäluoman johtamissa ryhmissä, työn alla. Itse olen opetusministeriön puolelta tehnyt tällaista virkatyötä tätä varten.

Ongelma minusta on nyt ennen kaikkea siinä, että ammattikorkeakoulut pitäisi saada toimimaan paremmin aluekehityksen näkökulmasta kuin tällä hetkellä tapahtuu, ja sillä tavalla, että siinä on myöskin valtakunnallinen ohjaus mukana. Siihen perustuu se esitykseni, että voitaisiin hakea yhtenäinen hallintomalli, yhtenäinen ylläpitäjien hallinto, joka toimisi kaikkialla maassa samoilla periaatteilla. Miten asiassa edetään, se nähdään lähikuukausina tuossa samassa aikataulussa kuin kunta- ja palvelurakenneuudistustakin tehdään.

Opetushallituksen organisaatiouudistushan on pitkän tien jo kulkenut ja on nyt loppusuoralla. Se on Opetushallituksen sisäistä työtä tietenkin. Opetusministeriön kohdalla kysymys tulee keskittymään siihen, mitä se vaikuttaa asetuksen osalta, ja olemme tätä asetustyötä nyt tehneet. Itse asiassa huomenna on sitten sivistyspoliittinen ministeriryhmä asiaa käsittelemässä. Minusta se on kuitenkin selvää, että organisaation kehittäminen siellä on välttämätöntä. Se on viisitoista vuotta vanha organisaatio, ja uudistuksen pohjat ovat olemassa. Sitä on viety johdonmukaisesti eteenpäin, ja kannattaa nyt sillä tiellä edetä.

Ed. Pulliainen ei ole nyt paikalla. Minusta hän perustelematta väitti, että yliopistomaailmassa olisi jonkinlainen suuri epäluulo ja pelko sitä kohtaan, miten hallituksessa on yliopistojen tulevaisuutta ajateltu. Minun saamani palaute, kun olen suorasukaisesti kyllä keskustellut heidän kanssaan, on ollut toisenlainen. Siellä on valmiutta uudistuksiin. Siitä on olemassa rehtorien puheenvuoroja, siitä on olemassa valmiita suunnitelmia. Muun muassa Kuopiossa korkeakoulusektorilta, Oulussa, Helsingissäkin on rehtorien palautetta tullut, ja se on hyvä asia, koska me tarvitsemme uudistushenkeä korkeakoulusektorilla, siis ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, niiden sisällä ja niiden välillä. Ei ole hyväksyttävää lähteä siitä, että kansainvälinen laatukilpailu sitten pudottaa meillä heikompia yksiköitä pois pelistä. Tarvitaan voimien kokoamista, verkottumista, yhteistyötä ennakkoluulottomasti, ja siihen minun ymmärtääkseni he ovat valmiita.

Se, mikä on kritiikkiä nostanut, on hallituksen valtiosektorilla käynnistämä tuottavuusohjelma. Yliopistosektorilla minusta kysymys ei ole mistään opettajavoimien vähentämisestä. Ennen kaikkea kysymys on rakenteitten uudistamisesta sillä tavalla, että syntyy oheispalveluissa, siis ihan fyysisissä fasiliteeteissa jne., mahdollisuuksia tehostaa toimintaa, koska se on välttämätöntä. Muuten emme tälläkään sektorilla kykene tulevaisuuden haasteisiin vastaamaan.

Minä en nostaisi ylimpänä asiana esiin kyläkouluja. Minä puhuisin hyvistä kouluista. Oli se kyläkoulu tai jokin muu koulu, niin tavoite on se, että kehitämme koulutusta tavalla, jossa kouluyksiköt ovat esimerkiksi kooltaan sellaisia, että ne antavat lapsille ja opettajille, koko henkilöstölle, hyvän mahdollisuuden tehdä työtä ja saada tuloksia. Siltä pohjalta myöskin kyläkoulukysymystä on syytä käsitellä. Tämä viesti on mennyt myöskin kuntiin, jotka ovat tietysti ratkaisevassa asemassa näitten kohdalla.

Ed. Rauhala peräänkuulutti nivelkohtia, siis syrjäytymiseen ja koulupudokkaisiin liittyen, muitakin kuin vain nivelkohtaa peruskoulu kontra toinen aste, lukio ja ammatillinen koulutus, kohdistuvia. On aivan selvää, että näitä nivelkohtia on koulutuksen ketjussa muitakin. Itse asiassa laaja työkin on juuri tehty. Niveltyöryhmä se oli nimeltänsä, ja sillä on nyt hyvin yksityiskohtaiset esitykset olemassa, ja niitä jo ollaan valmistelemassa. Se liittyy myöskin kouluhyvinvointiteemaan hyvin oleellisesti.

Ed. Rask kysyi geriatrian erityiskoulutuksen tilanteesta. Se on siis ollut opetusministeriön ja STM:n välisissä keskusteluissa koko ajan. Uskon, että asiassa voidaan vähitellen edetä. Se on aivan oikea kohde, ja geriatria tietenkin väestörakenteen kehitykseen liittyen on painottuva alue.

Noste-ohjelman kriteerien helpottamisesta on nyt paljon puhuttu. En mene sanomaan, mikä valmistelutilanne voisi olla. Nähdään kuitenkin, että Noste-ohjelma on lähtenyt nyt toimimaan, se imee hyvin. Tämän hetken näkymä on se, että myöskin vanhempia ikäluokkia lähtee mukaan. Jos tarvitaan tämän tyyppisiä operaatioita, tietenkin sitten niitä on arvioitava tarpeen näkökulmasta.

Ed. Hemmingin puheenvuoroon huomautus, siihen kun hän otti esille, että erityisopetuksen tarve kasvaa eksponentiaalisesti likimain, niin se termi kai oli. Se kyllä kasvaa toki luonnollisista syistä, muun muassa siksi, että diagnostiikka on edistynyt aikamoisin harppauksin ja jo pelkästään siitä syystä erityisopetuksen tarpeessa oleviksi luokiteltavia lapsia on entistä enemmän. Tavoitteen pitäisi tietysti olla se, että kykenemme normaaliopetuksessa, niin kuin lain henkikin on, nämä asiat käsittelemään. Ei ole mikään hätätila tässä asiassa, vaan asia on minusta hyvinkin hallussa.

Puhemies! Joitakin kohtia vielä on.

Ed. Valpas kysyi työnjohtovajeesta, niin termi kuului. Siinä oli kysymys siitä, mitä työmarkkinapartit korostavat tänä päivänä hyvin voimakkain sanakääntein, että tarvittaisiin uudelleen työn ohjaamiseen kykeneviä, perinteisen teknikko- ja rakennusmestarikoulutuksen tyyppisen koulutuksen saaneita työntekijöitä. Tätä on pyritty tietenkin korvaamaan insinöörikoulutuksen puolella sillä tavalla, että siellä kysyntään jo voitaisiin vastata. Kuitenkin vastikään laitoin, runsas viikko sitten, kahden selvitysmiehen partion tekemään työn tämän asian tiimoilla. Alkuvuodesta saadaan siitä tulokset. Sen jälkeen sitten tehdään tarvittavia johtopäätöksiä.

Ed. Nousiainen viittasi yliopistojen tuottavuusohjelmaan ja yliopistokeskusten rooliin. Se on kyllä hyvä kysymys. Niitten alueitten osalta, joilla yliopistokeskukset toimivat, on palaute tietysti ollut hyvin positiivista, koska he kokevat, että keskuksilla on suurta merkitystä. Yksikkökoot ovat tietysti hyvin pienet. Aivan keskeinen asia on, miten ne kyetään nivomaan yhteen, verkottamaan siihen yhteistyöhön, jota tarvitaan osana suurempia yliopistoja, joitten niittenkin kohdalla verkottuminen on välttämätöntä. Tässä vaiheessa ei voi sanoa, voivatko yliopistokeskukset aivan nykyisellä konseptillaan jatkaa. En usko, että ihan siinä muodossa, vaan niitä pitää kyetä osana kokonaisuutta kehittämään.

Ed. Sirnö muistutteli nuorisotakuun vajavuudesta vaikeavammaisten osalta ja siitä, että valtiovarainministerinä olisin erityinen syntinen siihen, että näin on käynyt. No, jos näin on käynyt, niin se ei ole kuitenkaan tullut valtiovarainministerin pöytään erityisenä kysymyksenä eikä voikaan tietysti tulla, vaan se on valtiovarainministeriön tuutista tuleva yksityiskohta, johon ei siellä erityisemmin lähdetä puuttumaan.

Ed. Tahvanaisen puolelta tuli viesti kokokoulupäivähankkeesta. Siitähän on vuosikausia puhuttu muun muassa kokonaistyöaikakysymyksenä, mutta tässä yhteydessä, mitä nyt on pohdittu, minusta hyvät kokemukset perustuvat Eheytetty koulupäivä -hankkeeseen, jossa Sitran rahoituksella tehtiin muutamassa koulussa perusteellinen selvitys uudenmuotoisesta koulupäivästä, jossa koulupäivä on muotoiltu ajallisestikin eri tavalla kuin aikaisemmin, harrastuksille on annettu mahdollisuuksia. Se maksaa, se on ihan selvä, mutta kaikkien kohteitten palaute oli erinomainen: lasten, nuorten, opettajien, kotien ja sitten myöskin kolmannen sektorin väen, joka oli siinä osittain mukana. Sillä tavalla se antaa uutta puhtia asian etenemiselle laajemminkin. Olen muun muassa OAJ:n johdon kanssa käynyt tästä asiasta keskusteluja.

Ed. Vahasalo — otan sen tähän loppuun — puuttui peruskouluopetukseen ja opetukseen ylipäänsä lahjakkuuksien näkökulmasta. Minusta oleellista tässä asiassa on se, että lahjakkuutta muistetaan mutta samalla muistetaan, että kaikki lapset ovat jossain muodossa lahjakkaita, kaikissa on oma lahjakkuutensa, ja koulun tehtävä osaltaan on löytää se lahjakkuus lapsesta. Ei se tietysti kauhean helppo asia aina ole, mutta näin pitää tehdä.

Pisa-tutkimuksessa meidän vahvuutemmehan oli siinä, että me kykenimme opetuksen kautta saamaan mukaan ikäluokan kattavasti ja tasoltaan kohtalaisen hyvänä. Se oli se ylivoimatekijä (Ed. Vahasalon välihuuto) — on sekin — suhteessa vertailumaihin: ottaa lahjakkuuksia mukaan. Se kertoo siitä, että siinä porukassa, joka normaalisti tuomitaan lahjakkuuden ulkopuolelle, on kyetty kuitenkin peruskoulussa löytämään uutta lahjakkuuden muotoa. Mutta vielä kerran: kaikki lapset ovat lahjakkaita.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Koska olen omalta osaltani tuon pitkän debatin jo aiemmin käynyt, niin riittänee tämä lyhyempi puheenvuoro.

Vastaan lyhyesti syrjäytymisen ehkäisyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Omalla hallinnonalallani pyrimme toimimaan muun muassa työpajojen kautta, ja työpajatoiminta on erinomaisesti mennyt eteenpäin. Siihen olemme saaneet myös budjetin kautta nyt lisää resursseja. Työpajatoiminta pyrkii vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin siten, että suunnitellaan räätälöidysti niitä ratkaisuja, miten voidaan tätä sosiaalista vahvistamista edistää.

Ministeri Kalliomäki viittasi jo edellä nivelvaiheen kehittämistyöryhmän tekemiin esityksiin, ja tämä koskettaa niin ikään tätä työpajatoiminnan kehittämistä. Tässä tulemme toimimaan siten, että pyrimme erityisesti keskittymään niihin oppilaisiin, jotka ovat koulupudokkaita, jotta he saisivat elämänhallinnan kykyään ja työelämään siirtymistään helpotetuksi.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Jokaisen valtion perustana on sen nuorison kasvatus", sanoi jo Diogenes aikoinaan.

Oecd:llä on ollut käynnissä vuodesta 2002 opettajahanke Attracting, Developing and Retaining Effective Teachers. Vuonna 2003 ilmestyi Suomen maaraportti, jossa tarkasteltiin perusopetuksen sekä toisen asteen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opettajia ja opettajankoulutusta sekä tähän liittyviä haasteita.

Raportissa todetaan muun muassa, että opettajat ovat hyvän koulutuksensa vuoksi potentiaalinen työvoima myös muihin kuin opetusalan tehtäviin. Tulevaisuuden haasteena on vastaaminen muuttuviin työmarkkinatilanteisiin. Korkeasti koulutetusta työvoimasta käydään kilpailua, johon myös koulut ja oppilaitokset kaikilla opetuksen aloilla jo nyt joutuvat vastaamaan. Eläköityvässä Suomessa tämä kilpailu tulee kiihtymään.

Suomen raportti luettelee huolenaiheiksi opettajarekrytoinnissa myös muun muassa opettajan ammatin kiinnostavuuden tulevaisuudessa, väestön muuttoliikkeen haja-asutusalueilta taajamiin ja näin tyhjenevän maaseudun, opettajanvirkojen saatavuuden ja pysyvyyden, opettajan palkkaukseen ja urakehitykseen liittyvät tekijät sekä opettajan ammatin sisällölliset muutokset. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen palkkaus tai muut edut eivät ole olleet erityinen kilpailukeino opettajien rekrytoinnissa. Ammattitaitoisten opettajien saatavuuteen ja työssä pysymiseen liittyvät ongelmat ovatkin pitkälti tiedossa, ja asiaan liittyviä hankkeitakin on useita. Tulisi kuitenkin huolehtia, että näiden hankkeiden tuloksia myös pystyttäisiin koordinoimaan ja täysipainoisesti hyödyntämään.

Hallituksen esityksessä on todettu, että Suomen kansainvälinen menestys perustuu korkeatasoiseen koulutukseen, tutkimukseen, luovuuteen ja elinvoimaiseen kansalliseen kulttuuriin sekä modernin tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen. Tähän voi yhtyä lisäten, että koulutuksen maksuttomuus, kouluruokailu sekä koulukuljetukset ovat osaltaan taanneet tasa-arvoiset mahdollisuudet koulunkäyntiin eri puolilla maatamme.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että yliopistokeskusten toimintamääräraha palautettiin viimevuotiselle tasolle, tästä hyötyy muun muassa Mikkelin yliopistokeskus. Mietinnössä on myös aivan oikein todettu mutta tosin vain tekstissä, että ammattikorkeakoulujen aluevaikutusten vahvistaminen voi tapahtua kehittämällä niiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusedellytyksiä. Meillä Etelä-Savossa tämä tarkoittaisi muun muassa Ytin perusrahoituksen turvaamista. On jatkossakin kiinnitettävä huomiota koulujen, kirjastojen, nuorisotilojen ja kuntien liikuntapaikkojen investointimäärärahojen riittävyyteen.

Kiitän valiokuntaa tässä yhteydessä Karjalan Liitto ry:n lisäavustuksesta, joka käytetään Viipuri-keskuksen toimintaan. Samalla olen iloinen, että valiokunta paransi opiskelijoiden opintotukea koskien toisen asteen opiskelijoita monen vuoden keskustelujen jälkeen. Ja on hyvä, että teatterirahoitus sidottiin indeksiin ja seurantalojen korjausavustuksiin tuli hieman lisää euroja.

Arvoisa puhemies! Hallitus on käynnistänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jota kipeästi tarvitaan osittain vanhentuneiden toimintamallien päivittämiseksi. Nyt kunnillakin on mahdollisuus pohtia itse parhaita vaihtoehtoja peruspalvelujen, kuten perusopetuksen, järjestämisessä alueellaan.

On tosiasia, että lapsimäärät ovat vähentyneet samalla kun vanhusten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa. Perusopetuksen järjestämisessä on katsottava sitä, kuinka lapset saavat mahdollisimman laadukasta opetusta hyvässä oppimisympäristössä ja kohtuullisen välimatkan päässä kotoa.

Nykyisen — tai itse asiassa jo edellisen — tukijärjestelmän heikkous on ollut se, että jos kunta oppilasmäärän kehityksen vuoksi joutui lakkauttamaan koulun, se menetti koulun lisäksi valtionosuuksia kouluverkkokertoimen antaman lisän verran. Nyt alle 80 oppilaan kouluilta poistuu tähän asti kunnille maksettu valtionosuutta korottava kerroin. Tästä kertoimestahan on puhuttu niin sanottuna pienkoulu- tai kyläkoulukertoimena. Kuitenkin tämän kokoisia kouluja on lähes puolet kaikista Suomen kouluista, eikä noin 70 oppilaan koulua voi muutoinkaan pitää ihan pienenä, etenkään harvaanasutulla seudulla. Näin ollen nykyinen tuki kohdistuu vain pieneltä osin varsinaisille kyläkouluille. Nykyisestä kertoimesta huolimatta peruskoulujen määrä on laskenut noin 600:lla viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja ikäluokat pienenevät entisestään.

Kouluverkon vaikutus tullaan jatkossakin huomioimaan harvimmin asutuissa kunnissa sekä saaristokunnissa hyväksytyn valtionosuusuudistuksen mukaan. Toisaalta jos hallituskumppani demareiden esitys ennen hallituksen esityksen antamista olisi mennyt läpi, niin olisi voinut olla, että myös syrjäiset seudut olisivat jääneet kokonaan ilman kouluverkkokertoimen tuomia lisäeuroja. Lait, kuten myös valtionosuusuudistus, ovat siis aina kompromissin tulos.

Koulun koko ei siis ole enää peruste valtionosuuksien korotukselle. Kunta saa vapaasti päättää kouluverkostaan, ilman että se vaikuttaa valtionosuuksien määrään. Uusi malli vahvistaa näin kuntien itsehallintoa ja valinnanvapautta. Nykyiset lisävaltionosuudet eivät myöskään häviä mihinkään opetustoimesta.

Esteitä kuntien välisestä yhteistyöstä tulee poistaa, ja sitä myös ollaan lain ja säädösten tasolla tekemässä. Ei esimerkiksi ole järkevää, jos lapsen on kuljettava oman kunnan kymmenien kilometrien päässä olevaan kouluun, jos vieressä on naapurikunnan koulu.

Uudistuksissakin tulee muistaa kultainen keskitie ja pohtia, mikä on syy, mikä seuraus. Hallituksen viimeaikaisista panostuksista perusopetukseen mainittakoon vielä viime vuonna säädetty koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä esiopetuksen kuljetusedun tukeminen.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Haluan todellakin kiittää vielä siitä, että toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajaa korotetaan. Tein tästä jo viime vuonna talousarvioaloitteen, ja sen lisäksi myöskin sivistysvaliokunta otti sen omaan lausuntoonsa valtiovarainvaliokunnalle, ja olen erittäin iloinen, että se on huomioitu nyt tuossa sivistys- ja tiedejaoston kannanotossa ja se on saatu siis vietyä läpi.

Mutta silti vielä haluan tähän opintotukeen puuttua. Tärkeintä olisi kuitenkin ollut, että olisi nostettu opintorahaa, jota ei ole yli kymmeneen vuoteen nostettu, sillä sen vaikuttavuus olisi ollut juuri opiskeluaikaista ja erittäin tärkeätä näille nuorille, jotka ovat opiskelemassa. Myöskään ei ole pystytty korjaamaan sitä asiaa, että olisivat samassa asemassa korkeakouluopiskelijoiden kanssa toisen asteen opiskelijat, jotka ovat alle 20-vuotiaita, ja siitä on jätetty montakin aloitetta täällä eduskunnassa. Toivottavasti saamme myöskin tämän tasa-arvoisen kohtelun tulevaisuudessa vietyä läpi.

Valtiovarainvaliokunta päätti myöskin myöntää näille kirjastojen rakentamishankkeille lisärahoitusta, mikä on erittäin myönteinen asia.

Puuttuisin nyt muutamaan semmoiseen asiaan, joihin en ole oikein tyytyväinen. Hallitus ei vieläkään lunasta lupaustaan siitä, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat resurssit käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Ensi vuonna tuo summa on todellakin 23 miljoonaa euroa, ja koulupuolella sille olisi tällä hetkellä todella tarvetta, kun ajatellaan, että siellä viedään läpi opinto-ohjausta, opintosuunnitelmat uusitaan ja sen lisäksi, mikä täälläkin on tullut monta kertaa esille, erityisopetuksen tarve on lisääntynyt yli 2,5-kertaisesti. Onneksi opetusministeri otti tämän huomioon jo, että se on aika suuri syrjäytymisongelma, mikä tänä päivänä meillä vallitsee peruskoulussa. Näihin kaikkiin olisi tarvittu lisärahoitusta ja nämä ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan sillä, että tämä pakkolaina ja myöskin tuo 23 miljoonaa, joka vapautuu näistä ikäluokkien pienenemisistä, olisi käytetty nimenomaan tähän tärkeään asiaan. Jos meillä ei ole perusopetus kunnossa, niin silloin meillä ei ole tulevaisuudessa myöskään niitä nokioita, joita me tarvitsisimme menestykseksemme myöskin kansainvälisesti.

Yliopistojen osalta haluan huomauttaa, että yliopistorahoituksen lisäys ei kata jatkuvasti lisääntyviä tehtäviä. Toimintamenorahoitus kasvaa ensi vuonna vain 21 miljoonalla eurolla. Tästä lisäyksestä 20 miljoonaa euroa tulee korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain perusteella yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Suuri osa tästä lisäyksestä kohdistuu palkkausmenojen ja kiinteistökulujen kasvuun, joten yliopistojen mahdollisuudet lisätä tutkimusta, tutkintojen määrää ja kehittää opetusta eivät tosiasiallisesti kohene. Tämän vuoksi yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä 10 miljoonalla eurolla. Lisäksi haluan korostaa, että yliopistojen tulisi nopeasti saada lisää taloudellista toimintavapautta, jotta rahoituspohjaa saadaan monipuolisemmaksi.

Otin vastaan tämän yliopistojen manifestin, jossa nimenomaan kiinnitetään siihen huomiota, että meidän kilpailukykymme yliopistotasolla on heikkenemässä, kun ajatellaan sitä taustaa, missä tänä päivänä maailmanlaajuisesti, globaalisti, liikutaan. Kiinassa, Koreassa, Intiassa, jopa Pakistanissa satsataan valtavasti yliopistokoulutukseen, ja se kilpailutilanne tulee kiristämään myöskin Suomen korkeakoulujärjestelmää. Siinä mielessä olisi tarkoituksenmukaista, että myöskin yliopistojen autonomiaa lisättäisiin, että ne olisivat samalla tasolla kilpailutilanteessa näiden kansainvälisten yliopistojen kanssa.

Haluaisin vielä ammattikorkeakoulujen tilanteeseen puuttua sikäli, että kun kunta- ja peruspalvelu-uudistus on nyt tulossa, niin rivien välistä oli kuitenkin luettavissa, että opetusministeri haluaa valtiollistaa nämä ammattikorkeakoulut. Hän haluaa yhden ainoan järjestelmän, joka kentällä toimisi, kun meillä on alueellisesti suunnattomia eroja. Ammattikorkeakoulujärjestelmä on aikanaan perustettu niin, että alueelliset elinkeinoelämän tarpeet ja opetustarpeet otettaisiin huomioon ja sitä kautta pystyttäisiin kehittämään näitä erilaisuuksien yhteensummana, jotta ne täydentävät toinen toisiaan, ja nyt kun tehtiin se uusi yliopistolakikin, niille tuli se kolmas tehtävä, jolloin siinä saataisiin synergiahyötyä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Tietty terve kilpailu on kuitenkin paikallaan näiden välillä. Tällä hetkelläkin jo pystytään tulosneuvotteluilla ja aloituspaikoilla tarpeeksi ohjaamaan ja päästäisiin varmasti erittäin hyviin tavoitteisiin myöskin ammattikorkeakoulujen kehittämisessä. Vasta yli kymmenen vuotta tämä järjestelmä on saanut toimia ja kehittää itseään, joten olisi syytä ollut antaa aikaa sille, mitä tuloksia sieltä saadaan ulos. Tällä yksipuolisella malli oy:llä yritetään nyt ostaa myöskin porvareita tämän ajatuksen taakse. Mutta kun siellä on kuitenkin tarkoituksena, että osakkeiden enemmistö tulisi valtiolle, niin silloin se pääsisi täysin ohjaamaan myöskin näiden ammattikorkeakoulujen sisäistä kehittämistä. (Puhemies: Aika!) Elikkä henkilökohtaisesti ainakin vastustan tätä.

Kuitenkin haluaisin vielä yhden asian ottaa esille. Sivistysvaliokunta ehdotti ...

... myöskin, että valtiovarainvaliokunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovapauskaton nostamiseksi, (Puhemies koputtaa) ja sitä ei valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto ole ottanut huomioon. Se nimenomaan vahvistaisi myöskin yliopistojen asemaa tulevaisuutta ajatellen.

Irja  Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on osoittanut jämäkkyyttä todella siinä asiassa, että se muutti aikoinaan arpajaislakia hallituksen esityksestä, ja se muutoshan tarkoitti sitä, että edunsaajat tuli kirjattua lakiin. Minusta tämä on nyt sitten aiheuttanut sen, että oikeastaan ensimmäisen kerran on tuntunut siltä, että rahaa on niin, että ranteita pakottaa, siinä mielessä, että kulttuuri — liikunta, tiede, taide — saa todella paljon enemmän rahaa. Se on hyvä asia. Se realisoituu juuri ensi vuodelle.

Täällä on paljon puhuttu liikunnan määrärahoista, ja niin kuin vastauspuheenvuorossakin sanoin, ei laiteta erilaisia liikuntamenoeriä vastakkain vaan ollaan iloisia siitä, että voidaan tukea niin lasten liikuntaa, seuratoimintaa kuin myöskin ikääntyneitten ihmisten terveysliikuntaa ja myöskin huippu-urheilua.

Ikävää on tietysti se, että — priorisointi on aina vaikeaa — nyt hallitus on priorisoinut tässä ensi vuoden esityksessä teattereille ainoastaan kymmenen henkilötyövuotta, mikä merkitsee sitä, että yhtään uutta teatteria ei pääse teatterilain piiriin. Lisäksi arvostelemme sitä, että ministeriössä on esitetty ja hallitus on esittänyt, että vasta 2010 oltaisiin sillä tasolla, millä aikaisemmin on oltu, silloin kun henkilötyövuosia on lähdetty leikkaamaan. Hyvä asia on nyt se, että myöskin teatterit ovat päässeet indeksin piiriin.

Kulttuurieuro on toinen, joka harmittaa ainakin täällä kokoomuksen ryhmässä. Ei olisi saanut leikata kuntien kulttuurirahoitusta, koska kunnilla on muutenkin tiukkaa, ja tämä merkitsee kyllä sitä, että perustason kulttuuritoimintaa, joka on suomalaisille ihmisille todella tärkeää, tullaan kyllä nyt kunnissa leikkaamaan.

Todella tärkeä asia on myöskin, että kirjastojen investoinnit säilyvät. Suomi on sivistysvaltio, meillä on kirjastoverkosto, josta meidän pitää pitää huolta, ja toivottavasti, ministeri Heinäluoma, sitten kun tullaan siihen helmikuussa, jolloinka tätä neuvottelua kuulemma käydään, kirjastojen investointirahat säilyvät edelleen.

Arvoisa puhemies! Perusopetuksesta täällä on puhuttu paljon. Minusta tämä yhtälö on hyvin yksinkertainen: jos leikataan perusopetuksesta 23 miljoonaa euroa, se tarkoittaa sitä, että kunnat suurentavat yksiköitä myöskin esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Paljon järkevämpää olisi antaa olla näiden ikäluokkien pienentymisestä tulevien rahojen siellä, ja näin vähennettäisiin sitä tarvetta, joka nyt on erityisopetukseen tullut. Joka viides suomalainen koululainen tarvitsee erityisopetusta. Korjattaisiin tämä tilanne, sillä se on kansantaloudellisesti huomattavasti järkevämpää kuin pitää lapsia erityisopetuksessa.

Opettajien täydennyskoulutusta tarvitaan, ja ed. Risikkoa täältä korokkeelta sitten kannatan. Opettajien täydennyskoulutusohjelmassa 3 000 opettajaa on lisäkoulutettu opettajien puutteen vuoksi. He tarvitsevat täydennyskoulutusta, ja siihen täytyy paneutua.

Toinen asia sitten on taiteen perusopetus. Meillä on ollut oma laki voimassa jo vuosia, mutta on monta vuotta mennyt nyt, että ei ole yhtään ainutta lisäystä tehty, ei lasten kuvataidekouluun, ei musiikkiopetukseen. Se on ikävä asia, ja sitä täytyisi kyllä katsoa hyvin tarkasti.

Arvoisa puhemies! Vielä pari asiaa ehdin tässä puhua, ja yksi on yliopiston tuloksellisuusohjelma. Todella toivon, että tämmöiseen näin radikaaliin muutokseen ei mentäisi, kun nyt jo puuttuu resursseja. Vaikka korkeakoululain kehittämisohjelma, 3 §, takaa säännöllisen noin 20 miljoonaa euroa vuosittain lisää, valitettavasti lähes puolet siitä menee yliopistojen vuokrien korotukseen ja muihin kuluviin menoihin ja perusopetukseen jää liian vähän. Tulemme tähän puuttumaan yksityiskohtaisessa keskustelussa.

Noste-ohjelmasta on puhuttu paljon. Tosiasia on se, että niin hyvä ohjelma kuin se, arvoisa puhemies, onkin, niin tilanne on se, että kun kuluvalle vuodelle oli 9 300 aloituspaikkaa, marraskuun loppuun mennessä siitä on käytetty 5 500 opiskelupaikkaa. Se vaan ei toimi. Nyt kuitenkin esitetään lisää rahaa, kun entisiäkään ei ole käytetty. Tulemme esittämään, että tätä tiliä pienennetään. Sitä rahaa ei sinne tarvita niin paljon. Toivotaan, että järki voittaisi tässä.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on koulujen tärkeä tehtävä. Suomessa lähes kaikki suorittavat peruskoulun, mutta toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jää noin 8 prosenttia nuorista, ja siitä on tänään puhuttu, hyvä niin, mutta koulutuksen syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää panostaa juuri peruskoulun opetuksen laatuun ja jatko-opintojen ulkopuolelle jäävien nuorten ohjaukseen. Tämä edellyttää kunnilta riittäviä resursseja esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, toisen asteen opetuksen laadun kohentamiseen ja riittävän opinto-ohjauksen tarjoamiseen. Tällä hetkellä koulutuksen yksikköhinnat ovat niin alhaiset, että kunnissa joudutaan tinkimään opetuksen laadusta, ja se lisää koulutuksesta syrjäytymistä.

Perusopetuksen oppilasmäärä pienenee ikäluokkien pienenemisen takia ensi vuonna arviolta 8 000 oppilaalla, ja oppilasmäärän pienenemisestä syntyy valtiolle säästöjä tietojeni mukaan noin 40 miljoonaa euroa — ed. Dromberg mainitsi 23 miljoonaa, mutta joka tapauksessa on kysymys useista kymmenistä miljoonista. Kun hallitusohjelmassa on lupaus, että nämä rahat käytetään kokonaisuudessaan perusopetuksen laadun parantamiseen, ihmettelen, miksi näin ei toimita. Kysyin siitä ministeri Kalliomäeltä, mutta häneltä ei tullut vastausta. Kunnat ovat talouskriisissä, ja tälle rahalle olisi todella paljon käyttöä kouluissa. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ehdottaakin vaihtoehtobudjetissaan, että nämä 40 miljoonaa kohdennetaan kouluille opetuksen laadun parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen rahoituksessa on keskitytty laadun sijasta määrän kasvattamiseen. Opiskelijamäärät ovat nousseet huomattavasti opettajien määrän pysyessä ennallaan. Kasvavat paineet tuottavuuden lisäämiseen henkilöstöä vähentämällä tulevat heikentämään yliopisto-opetuksen tilannetta entisestään. Tämä resurssipula näkyy yliopistoilla massaluentoina, kirjatentteinä sekä henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Suomessa tehdään ylioppilaista maistereita halvalla, mutta opiskelijoiden saamassa opetuksessa on parantamisen varaa. Opettajien pieni määrä suhteessa opiskelijoihin laskee opetuksen tasoa. Opetuksen puutteet viivästyttävät valmistumista aivan turhaan. Resursseja tuleekin nyt kohdentaa perusopetuksen laadun parantamiseen. Siksi vihreät ehdottavat vaihtoehtobudjetissaan 15 miljoonaa euroa kohdennettavaksi yliopistojen perusopetukseen.

Yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa, muttei riittävästi suhteessa yliopistojen tehtävien lisääntymiseen. Yliopistojen pitää saada nyt opiskelijat valmiiksi entistä nopeammin järjestämällä lisää opetusta ja ohjausta ja samalla valvoa opintojen etenemistä, niin kuin yliopistolaissa on edellytetty. Lisäksi niiden tulee osallistua yhteiskunnallisesti, soveltaa uusia palkkausjärjestelmiä ynnä muuta. 17 miljoonaa euroa ei riitä kattamaan näiden uusien tehtävien kustannuksia. Miten hallitus olettaa, että yliopistot voivat tehdä entistä parempaa tulosta radikaalisti vähemmällä henkilöstöllä? Tämänpäiväinen Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kannanotto on tärkeä ja merkittävä. Toivon ministeriön siihen perehtyvän.

Arvoisa puhemies! Suurin osa yliopisto-opiskelijoista käy töissä lukukausien aikana. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoista yhdeksän kymmenestä työskentelee opintojen ohella. Tuore tutkimus kertoo näin. Työssäkäynti hidastaa opintojen etenemistä, mutta toisaalta omaan alaan liittyvä työ valmentaa työelämään. Suomessa yliopistoista valmistuvat ovat valmiimpia työelämään muihin eurooppalaisiin verrattuna. Tuoreet maisterit työllistyvät meillä nopeammin ja varmemmin kuin muualla Euroopassa.

Kuitenkin suurella osalla ensisijainen syy työntekoon on opintorahan riittämättömyys. Se ei kata edes pieniä elinkustannuksia. Hallitus on yrittänyt tehdä opintolainaa entistä houkuttelevammaksi, mutta epäilen suuresti sen suosion lisääntymistä. Opintolainan karttamiseen on syynsä. Tärkein niistä on epävarmuus omasta takaisinmaksukyvystä. Opintoja rahoitetaan lainan sijasta työnteolla, koska opiskelijat ovat syystäkin epävarmoja opintojensa jälkeisestä pysyväisluontoisesta työllistymisestään. Heidän huolensa ei ole turha, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen avaakin työpaikkoja. Työelämän luonne on muuttunut. Nuorille on tarjolla pysyvien työsuhteiden sijasta yhä useammin vain määräaikaisia työsuhteita, ja ne ovat erityisesti nuorten akateemisten naisten ongelma. Opintorahan korotus olisi tehokas tapa vähentää opiskelijoiden toimeentulo-ongelmista johtuvaa työssäkäyntiä ja nopeuttaa valmistumista. Opintoraha on jäänyt jälkeen elinkustannusten kehityksestä, koska sitä ei ole korotettu vuoden 1992 jälkeen. Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaakin vaihtoehtobudjetissaan 10 prosentin korotusta opintorahaan. Sen kustannukset ovat 43,7 miljoonaa euroa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan lyhyessä puheessani kiinnittää arvoisan eduskunnan huomiota ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoihin. Opetusministeriönhän pitäisi niitä valvoa, mutta se ei ole aina siinä tehtävässään onnistunut. Yksi suurimmista koulutusaloista, mitä voi opiskella lähes jokaisessa amk:ssa, on sosiaali- ja terveysala, sairaanhoitaja- ja sosionomikoulutus. Helsingissä suurin terveydenhuollon ammattikouluttaja on Stadia, jossa aloittaa näillä aloilla opintonsa 800 opiskelijaa vuodessa. He olisivat mielellään ottaneet 80 opiskelijaa lisää, mutta opetusministeriö ei antanut heille siihen lupaa. Toinen opinahjo on ruotsinkielinen Arcada, jossa aloittaa opintonsa 165 terveysalan ja sosiaalialan opiskelijaa.

Pääkaupunkiseudulla podetaan tällä hetkellä vakavaa sairaanhoitajapulaa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Se näkyy terveydenhuollon yksiköissä vaikeutena rekrytoida ammattitaitoista henkilökuntaa. Myös sijaisten saaminen on vaikeaa, ja vakituiset työntekijät ovat ylimitoitettujen työtehtävien vuoksi usein uupuneita. Terveydenhuoltoalalla työvoiman tarve tulee kasvamaan jatkuvasti väestön ikääntyessä. Samanaikaisesti merkittävä osa nykyisestä joukostamme jää eläkkeelle. Erityisen vaikea tilanne on nimenomaan Uudellamaalla, jossa ei valmistu tarpeeksi paljon terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisia meidän opinahjoistamme.

Pääkaupunkiseutu ei myöskään houkuttele ihmisiä muualta maasta, koska täällä on korkeat asumis- ja elinkustannukset, joten olisi parempi, että kouluttaisimme sitä väkeä, jota meillä jo asuu täällä Uudenmaan läänissä. Nykyisillä terveydenhoito-oppilaitosten aloituspaikkamäärillä ei pystytä vastaamaan tulevaisuudessa terveydenhuollon työvoimatarpeeseen, vaan aloituspaikkoja tulee lisätä etenkin Uudellamaalla. Oikein mitoitettu ammattikorkeakoulu takaa työvoiman riittävyyden sekä julkisella sektorilla että alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Paikkojen lisäämisen ohessa tarvitaan myös toimenpiteitä terveydenhoitoalan työpaikkojen vetovoiman ja palkkauksen parantamiseksi, jotta aloituspaikat saadaan täytettyä.

Tämän vuoksi esittääkin 54 Uudenmaan kansanedustajaa talousarvioon varsin pientä summaa, 300 000:ta euroa, Uudenmaan ammattikorkeakoulujen terveydenhuolto-oppilaitosten aloituspaikkojen lisäämiseen.

Ammattikorkeakoulujen tehtävänähän on ammattiin kouluttaminen, ja yliopistoihmisenä en oikein pysty innostumaan siitä, että tutkimusmäärärahoja lisätään ammattikorkeakouluihin. Tietysti kehittämistoiminta on aivan erikseen. Kun meillä on oikeastaan 50 ammattikorkeakoulua ja yliopistoa yhteensä, niin toivoisin, että tuore opetusministerimme nyt ottaisi otteen tästä laajasta verkosta ja pyrkisi verkostoimaan ammattikorkeakouluja ja yliopistoja keskenään, jotta ei tutkimusmäärärahoja jaeta joka ikiseen paikkaan eikä saada aikaan sitä tulosta, mitä näillä rahoilla voisi saada, jos tekisimme parempaa yhteistyötä.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän aikaan vuorokaudesta ja vuodesta rupeaa olemaan jo sellainen pikkujouluinen rosolli- ja sillisalaattipuhe tämä, minkä nyt sitten juttelen täällä.

Aloitan tuosta erityisopetuksesta, ja oikeastaan tässä on aika mielenkiintoisia puheenvuoroja käytetty siitä. Jokainenhan meistä tietää, että erityisopetus on todella lisääntynyt huomattavasti viimeisen viidentoista vuoden aikana. Me osaamme täällä Suomessa hyvin diagnosoida erityisoppilaat, mutta mitä sitten? Osaammeko me aina sen jälkeen toimia? Hallitsemmeko me tilanteen? Olisi liian helppoa ja rohkeata todeta, että pieni luokkakoko estäisi pelkästään erityisoppilaiden määrän lisääntymisen. Mitä sitten tapahtuu, kun erityisoppilas on pienessä luokassa ja lääkettä annetaan sopivassa määrin? Onko kaikki sitten hyvin, toimiiko lääke? Voiko oppilas siirtyä sitten pienestä luokasta takaisin sinne yleisopetukseen? En tiedä, onko se pelkästään aina se pieni luokkakoko sitten oikea lääke.

Sitten yksi asia, mistä on viime aikoina puhuttu julkisuudessakin, on tämä joustava alkuopetus. Olisiko siinä lääkettä näiden erityisoppilaiden määrän vähentämiseksi? Alkuopetuksen luokkia, ensimmäistä ja toista, voisi oppilas käydä kaksi kolme vuotta. Se voisi ehkäistä syrjäytymistä myöhemmin, ja se olisi oikeaan kehitykselliseen aikaan osunut tukimuoto. Siinä olisi oikeus ostaa lisäaikaa perustaitojen kunnolliseen hallintaan, ja se antaisi oppilaille vahvat perustaidot lukemisessa ja kirjoittamisessa ennen vieraan kielen tai tiedeaineiden aloittamista.

Sitten yksi rosollin osista ovat koulupudokkaat. On erittäin ansiokasta, että opetusministeriö on näin pontevasti toiminut ja ottanut koulupudokkaat tämän vuoden budjetin yhdeksi painopistealueeksi. Koulupudokaseurot ovat hyvä alku tukemaan koulun keskeyttämisvaarassa olevia nuoria jo varhaisessa vaiheessa, mutta tämä hanke ei saa jumiutua hallintorajoihin. Opetusministeriön tehtyä osansa kouluaikaisten tukitoimien järjestämisessä on myös sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön omilla toimilla ehkäistävä nuorten syrjäytymistä. Koulupudokkaathan eivät ole varsinaisesti erityisopetukseen siirrettyjä lapsia, vaikka valtaosa heistä saakin erityisopetuspäätöksen. Ongelmat johtuvat usein kodin ja kasvuympäristön sosiaalisista ongelmista eivätkä pelkästään oppimisvaikeuksista.

Aika moni on täällä puhunut tuosta ammattikorkeakoulun tilanteesta ja sen tutkimus- ja kehittämismäärärahoista. Itse olisin myös toivonut, että tässä budjetissa ne olisi huomioitu. Kaikkea ei tietysti aina heti saa, mutta opetusministeri tässä sanoi, että sen takia mietitään ammattikorkeakoulujen osakeyhtiöittämistä, että aluevaikuttavuutta halutaan edelleen kehittää ja painottaa. Mutta juuri sitä aluekehitysvaikuttavuutta lisättäisiin tutkimus- ja kehittämismäärärahojen lisäpanostuksilla, koska kun me olemme kerran hyväksyneet jatkotutkinnot, niin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnalla pystyttäisiin vastaamaan yrityslähtöisen yhteistyön tarpeisiin ja sitä kautta myös sitten tähän aluekehitysvaikuttavuuteen, elikkä se on erittäin tärkeä asia.

Sitten olen miettinyt sitä, että kun me olemme näin lyhyen aikaa seuranneet tätä ammattikorkeakoulun kehitystä, niin onko nyt opetusministeriössä sellainen näkökulma, kun halutaan muuttaa tätä hallintoa, että tatuneuvottelut, talous- ja tulosneuvottelut, vuosittain tapahtuneet neuvottelut, eivät ole onnistuneet elikkä opetusministeriö ei ole käyttänyt ohjausvaltaansa tarpeeksi ammattikorkeakoulujen osalta, jolloin ne olisivat pystyneet ohjaamaan paremmin ammattikorkeakoulujen opintosuuntauksia. Elikkä talous- ja tulosneuvotteluthan käydään ylläpitäjän, ammattikorkeakoulun, ja opetusministeriön välillä.

Nämä kaksi asiaa ovat sellaisia, mitkä nyt tässä vähän huolestuttavat. Itse olen kyllä sitä mieltä, niin kuin suurin osa näistä maakunnan päättäjistä, että nyt ainakin pitäisi ottaa aikalisä tähän osakeyhtiö- ja valtiollistamiskeskusteluun. Ei pidä lähteä tekemään näitä toimenpiteitä vain sen takia, että jotain saataisiin tehtyä.

Sitten vielä haluaisin kiittää opetusministeriä siitä, että hän on myös puuttunut ja antanut rahoitusta tähän Osallisuus-hankkeeseen, joka on erittäin tärkeä asia. Ja sitten tästä kouluhyvinvoinnista sanoisin, että parasta kouluhyvinvointia on se, että oppilas ja lapsi ymmärtää ja osaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan vain muutama asia tässä vaiheessa iltaa. Haluan aloittaa tällä opiskelija-asialla, koska se on sillä tavalla aika nostalgista, että kun olen ollut eduskunnan jäsenenä kohta yksitoista vuotta, tuntuu siltä, että joka joulu näihin samoihin aikoihin yksi asia, mistä on käyty aika isojakin keskusteluja, ovat olleet nämä opiskelijoiden opintososiaaliset etuudet. Nythän meidän on todellakin ollut viimeisten vuosien aikana ilolla todettava, että nyt voimme puhua niistä konkreettisista teoista, joita olemme saaneet aikaan, eikä aina sitten vaan sanoa, että pitäisi ja pitäisi ja pitäisi.

Viime jouluna tähän aikaan oli erittäin mukavaa, että pystyimme toteamaan asumislisän vuokrakaton korotuksen menneen eteenpäin eduskunnan toimesta, ja nyt on mennyt sitten tämä toisen asteen opiskelijoiden tilanne. Se, mikä tässä on hyvin merkittävää, on se, että nimenomaisesti opiskelijajärjestöt ovat kyenneet keskenään hyvään yhteistyöhön, niin että ne ovat ymmärtäneet, että tällaisessa maailmassa, jossa koskaan rahaa ei ole liikaa eikä tarpeeksi, voimme edetä asioissa aina vain pienen askelen kerrallaan, ja opiskelijajärjestöt ovat hyvin pystyneet keskenään sopimaan tietystä prioriteettijärjestyksestä, mikä asia milloinkin on ylitse muiden ja mikä on kiireellisyysjärjestyksessä se seuraava hoidettava.

Niin viime joulun kuin tämänkin joulun ratkaisun osalta voin todeta sen saman, että tämä on ollut se ratkaisu, jota opiskelijajärjestöt ovat pitäneet ehdottomasti tärkeimpänä edistettävänä, ja siksipä niin monet muutkin hyvät asiat, joihin varmasti tulevaisuudessa joskus tulemme puuttumaan, eivät sitten tällä kertaa ole menneet eteenpäin, vaan nimenomaisesti nämä, mitä opiskelijamaailmasta itse on myös toivottu.

Tässä on tehty paljon työtä, ja haluan toistaa sen saman, minkä tuossa debatissa, että demarit ovat olleet tässä erittäin aktiivisia ja koko ajan tämän asian takana. Minä nyt vielä toistan sen saman, minkä tuossa debatissa, myös siltä osin, että en pidä asianmukaisena sitä menettelyä, että tässä on pitkin syksyä joskus kirjoiteltu eri maakuntien lehtiin, että kyllähän me, mutta kun demarit tämän kaatoivat. Se ei ole pitänyt paikkaansa, ja myöskään tämä mielestäni ei sovi kyllä yleisiin menettelytapoihin, joita täällä vuosien varrella olen tottunut näkemään. Mutta joka tapauksessa on iloinen asia, että se on mennyt läpi, ja siitä haluan kaikkia osallisia tietenkin kiittää. On ihan kiva olla jäsenenä eduskunnan sivistys- ja tiedejaostossa, kun siellä aina hyviä budjettiesityksiä voimme viedä sitten läpi vuosi vuodelta.

Äsken juttelin tuossa käytävällä hetken ed. Hännisen kanssa, ja totesimme myös sen, että joskus pari vuotta sitten oli tilanne täällä salissa joskus myöhään illalla sellainen, että oppositio hiillosti, missä ovat hallituspuolueet ja missä hallituspuolueet tulevat vastaamaan, mikseivät toisen asteen opiskelijoiden asiat etene, kun joku, oliko se ed. Valpas vai kuka, oli tehnyt aloitteen tästä asiasta, ja moitittiin kovasti, kun emme saa mitään aikaiseksi. Kyllä me silloin olimme ed. Hännisen kanssa ne ainoat uskolliset soturit, jotka saapuivat saliin, ja tätä ratkaisua puolustimme ja lupasimme silloin, että kyllä hallituspuolueet tämän hoitavat. Nythän se on sitten hoidettu, niin että tämä lupaus tältä osin sitten piti, joka silloin kauan, kauan sitten, pari vuotta sitten tuli annettua.

Puhemies! Haluan todeta ihan vaan maininnanomaisesti, että pidin erittäin ilahduttavana monia sivistysjaoston tekemiä lisäyksiä budjettiesityksen pohjiin. Eräs asia, mikä minun mieltäni lämmitti hyvin paljon, oli tämä kirjastojen rahoituksen ja valtuuksien lisääminen. Minä kuulun siihen porukkaan, joka pitää todella tärkeänä näiden määrärahojen turvaamista jatkossakin. Sillä tavalla tunnen, että kirjastot kuitenkin ovat tämän yhteiskunnan yksi tällaisen sivistyksellisen tasa-arvon mittari. Meillä on maksuton kirjastojärjestelmä, mikä varmasti osaltaan selittää sitä, miksi suomalaiset ovat niin hyviä maailmalla, miksi me osaamme ja miksi meillä on fiksu kansa. Meillä on kaikilla oikeus mahdollisimman hyviä kirjastopalveluita ollut tässä vuosien varrella käyttää. Myös tämä kirjastojen rakentaminen kuuluu tähän kokonaisuuteen, ja olen tyytyväinen siitä, että tässä asiassa edettiin.

Pidän myös tätä osallisuusasiaa, demokratia-asiaa hyvin tärkeänä ja niitä toimenpiteitä, joilla tässä budjetissa siltä osin on sitten panostettu ihmisten osallisuuteen, ei pelkästään täällä lasten ja koululaisten puolella vaan myös sitten ihan aikuisoppijoiden puolella, ja siellä esimerkiksi tämä opintokerhomomentin lisämääräraha, vaikka se on pieni, on kuitenkin tärkeä nimenomaan tämän osallisuuden edistämiseksi. Huomaan, että kello kuitenkin kävi niin, että se 5 minuuttia tässä tuli kulumaan.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ikääntyvän Suomen haaste on yhä pienenevä nuorten osuus väestöstä. Lähitulevaisuudessa meillä on nykyiseen verrattuna yli 500 000 eläkeläistä enemmän. Vaarana on siis, että yhteiskunnan katse on suunnattuna pääosin vanhusväestöön. Ikääntymisen rinnalla on mielestäni kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin. Matti Vanhasen hallitusta voi onnitella siitä, että tuleva haaste on otettu vakavasti. Esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu, nuorisolaki ja työpajojen asteittainen vakinaistaminen ovat ennakoivia päätöksiä ja parantavat nuorten asemaa oleellisesti.

Pienenevät ikäluokat ovat yhteiskuntamme erityinen haaste. Meillä ei ole varaa päästää ainoatakaan nuorta syrjäytymään. Olen huolissani koulupudokkaista ja erityisen ilahtunut siitä, että ensi vuonna 2006 käynnistetään Omakymppi-hanke. Hankkeen kohteena ovat juuri ne oppilaat, joita uhkaa koulutuksellinen ja työstä syrjäytyminen. Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman monet peruskoulun päättävät aloittavat samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Liian useat nuoret jäävät vielä tänään vaille peruskoulun päättötodistusta ja ovat vaarassa pudota pois toisen asteen koulutuksesta. Heidän todennäköisyytensä syrjäytyä myöhemmin myös työelämästä on erittäin suuri. Ensi vuoden budjettiesityksen 1 000 000 euron satsaus saa varauksettoman tukeni.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että eduskunta tulee muuttamaan opetusministeriön pääluokkaa toisen asteen opintotuen osalta. Mielestäni tämä on työvoitto. Ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, että on olemassa räikeä epäkohta, joka kohdistuu kotona asuviin alle 20-vuotiaisiin opiskelijoihin. Vanhempien tulojen vaikutuksen määräävä taulukko on vuodelta 1993. Tämä ei ole noudattanut alkuunkaan tulotason kehitystä, minkä seurauksena jo keskituloa vähemmän ansaitsevissakin perheissä opintotuki leikkaantuu. Olen siis erityisen ilahtunut, että tämä pitkään korjausta kaivannut ongelma kehittyy nyt myönteiseen suuntaan.

Uskon, että eduskunnan päätös omalta osaltaan parantaa myös toisen asteen houkuttelevuutta. Lisäksi toivon, että jatkossa vanhempien tulojen vaikutuksesta itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden opiskelijoiden opintotukeen voitaisiin luopua kokonaan. Erot eri-ikäisten opiskelijoiden opintorahan suuruudessa ovat perusteettomia ja epätasa-arvoistavia. Tästä syystä opintososiaalisia etuisuuksia tulisikin yhdenmukaistaa. Työtä siis vielä riittää.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on edistänyt merkittävällä tavalla nuorisotyön toimintaedellytyksiä. Vastikään eduskunnan käsittelemän nuorisolain tavoitteena on nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistäminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten elinolojen parantaminen. Edeltäjäänsä konkreettisempia merkittäviä uudistuksia sisältävä laki antaa hyvän lähtökohdan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mielestäni nuorisotyötä on ajateltava nykyistä laajemmin, lainsäädäntö on vain osa siitä. Valtion ja kuntien on lyötävä kättä päälle, kannettava omalta osaltaan vastuunsa ja luotava puitteet monipuoliselle nuorisotyölle. Vuoden 2006 talousarvio tukee vahvasti tätä ajatusta. On ilo todeta, että talousarvioesitys edistää nuorisotyöhön osoitettujen määrärahojen kasvua. Tämä talousarvio jatkaa vuodesta 2004 alkanutta myönteistä kehitystä, jolla nuorisotyön määrärahat on saatu nostettua 1990-luvun lamavuosia edeltävälle tasolle. Siitä huolimatta indeksikorjattu tarkastelu osoittaa määrärahojen lisäämistarvetta olevan myös jatkossa, sillä nuorisotyömäärärahat eivät kasvusta huolimatta yllä raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuotosta annetun lain 1 §:ssä säädettyyn 9 prosenttiin veikkausvoittovaroista.

Omalta osaltani haluan yhtyä siihen joukkoon, joka iloitsee kunnallisten nuorisotilojen rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja varustamiseen osoitetusta harkinnanvaraisesta valtionosuudesta. Loistava oivallus on myös määrärahojen osoittaminen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kehittämiseen. Yhteiskuntaelämän monimutkaistuessa nuorisotiedotuksella ja -neuvonnalla on yhä tärkeämpi merkitys nuorten aikuistumiskehityksessä.

Arvoisa puhemies! Talousarvio on onnistunut näiltä osin, ja tästä on Matti Vanhasen hallituksen hyvä jatkaa.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa erinomaisesta työstä jälleen kerran. Tulen tässä puheessani kiinnittämään huomiota kolmeen asiaan: yliopiston harjoittelukouluihin, toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen sekä kirjastorakentamiseen.

Olen puhunut täällä jo lähes yhden vuoden eräästä epäkohdasta, joka on vaivannut yliopistojen harjoittelukouluja. Viimeksi puhuin asiasta kesän korvalla keskustan ryhmäpuheenvuorossa välikysymyskeskustelussa. Kuntien valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestelyjä erityisopetuspäätökseen sidotulla korotuksella. Tätä tukimuotoa ei ole valtion harjoittelukouluissa. Jos oppilaat ovat valtion harjoittelukoulussa kirjoilla, erityisoppilaan ja vammaisoppilaan opetuksen järjestämiseen tarkoitettu taloudellinen tuki ei ohjaudu kunnan eikä harjoittelukoulun budjettiin.

Nyt tähän epäkohtaan on puututtu ensimmäisellä askeleella. Ilolla panin merkille, että valtiovarainvaliokunta oli huomioinut sivistysvaliokunnan lausunnon harjoittelukoulujen osalta. Valtiovarainvaliokunta on todennut asiasta seuraavasti: "Yliopistoilla on kaikkiaan 20 harjoittelukoulua ympäri Suomen. Opetuksen lisäksi harjoittelukoulujen tehtävänä on opetusharjoittelun järjestäminen ja siihen liittyvä opetusharjoittelun ohjaus sekä niiden kehittäminen."

Harjoittelukoulujen joukossa ei ole erityiskouluja, eikä nykyisissä harjoittelukouluissa ole erityisluokkia. Sekä luokanopettajaksi että aineenopettajaksi valmistuvat joutuvat kohtaamaan jokseenkin valmistautumattomina tai vähäisen perehdytyksen perusteella erityisopetuksen tarpeessa olevat oppilaat. Myös erityisopetuksen tarpeessa olevien oppilaiden tunnistamiseen tulisi kiinnittää jo koulutusvaiheessa huomiota.

Valiokunta katsoo, että kaikkien opetusharjoittelijoiden erityisopetuksellisia valmiuksia tulisi lisätä. Valmistuvien opiskelijoiden erityisopetuksellisien valmiuksien kohottamiseksi tarvitaan erityisopetuksen kehittämistä myös harjoittelukouluissa.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että opettajankoulutuksen lisäämisohjelman johdosta harjoittelupaikkojen tarve on kasvanut ja niitä ei ole tällä hetkellä riittävästi. Tämä on käytännössä tarkoittanut harjoittelukouluissa sitä, että harjoitteluryhmien koot ovat kasvaneet ja ohjauksen määrä opiskelijaa kohti on pienentynyt.

Valtiovarainvaliokunta piti myös tärkeänä sitä, että hallitus selvittää ensi vuoden aikana harjoittelukoulujen taloudellisen ja toiminnallisen aseman suhteessa muuhun perusopetukseen erityisesti maahanmuuttajien ja erityisoppilaiden osalta sekä myös palkkausuudistuksen vaikutukset. Näillä perusteilla valtiovarainvaliokunta on esittänyt, että harjoittelukoulujen erityisopetuksen kehittämiseen lisätään 200 000 euroa. Hyvä näin.

Lapin yliopiston harjoittelukoulu on ollut uranuurtajana siinä, millä tavalla erityisopetuksen harjoittelua voidaan suorittaa opetusharjoittelussa. Tämä lisäraha tulee tarpeeseen Lapin yliopiston harjoittelukoululle, mutta myös muille harjoittelukouluille ympäri Suomen, joita on yhteensä se 20 kappaletta.

Harjoittelukouluilla on halu kehittää erityisopetuksen harjoittelun mahdollisuuksia, mutta voimassa oleva rahoitus ei ole tukenut erityisoppilaiden ottamista harjoittelukouluihin. Ensi vuonna meidän on jatkettava tämän asian kehittämistä, ja hallituksen selvitys antaa siihen meille erinomaiset eväät.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen opiskelijoita vaivannut kahdentoista vuoden epäkohta korjaantuu ensi vuoden loppupuolella. Toisen asteen opiskelija saa täysimääräisen opintotuen vain silloin, kun vanhempien yhteiset kuukausitulot jäävät alle 2 331 euron, elikkä melko pieni summa, minkä verran vanhemmat voivat tienata. Sivistysvaliokuntakin totesi, että opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulorajat ovat vuoden 1993 tasolla. Tämä tuen reaalinen taso on jäänyt jälkeen ja tarveharkinta on kiristynyt. Ongelmana on ollut myös se, että tuki on tarveharkintainen, siten että opiskelija voi jäädä kokonaan ilman tukea vanhempien tulojen vuoksi. Lisäksi lapsilisän ja opintorahan tasoero on ongelmallinen yhteiskunnan tuen ja koulutukseen kannustamisen näkökulmasta. Vanhempien tulojen huomioonottaminen vaikuttaa noin 44 000:n toisen asteen opiskelijan opintotukeen. Lähes saman verran arvioidaan opiskelijoita olevan tarveharkinnan vuoksi opintotuen ulkopuolella.

Arvoisa herra puhemies! Sitten vielä lopuksi kirjastoista ja kirjastoautoista. Jo hyväksytyssä valtionosuusuudistuksessa lähdettiin siitä, että kirjastorakentamisen järjestelmä säilyy sellaisenaan eli valtio tukee kirjastorakentamista ja kirjastoautojen hankintaa. Hallituksen talousarvioesityksessä tästä oltiin luopumassa. Olen erittäin iloinen huomatessani, että valtiovarainvaliokunta on ymmärtänyt kirjastojen merkityksen ja lisännyt perustamiskustannuksiin 1 000 000 euron määrärahavarauksen, jolla voidaan toteuttaa maakunnissa vireillä olevat hankkeet niin kirjastojen peruskorjauksista kuin kirjastoautojen hankinnasta.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäministeriön pääluokkaa käsiteltäessä puhuin jo kyläkoulujen puolesta ja niiden merkityksestä sivistysvaltiolle. Koulukertoimen poisto ei tietenkään pakota kyläkoulujen harventamiseen, mutta kyllä se kuntia siihen valitettavasti houkuttelee. Ei hyvinvointiyhteiskunnassa sivistys voi olla riippuvainen siitä paikasta, jossa lapsi on syntynyt ja kasvanut. Jos käy niin, että pikkukouluja joudutaan lopettamaan syystä tai toisesta, täytyy edes huolehtia siitä, että koulukuljetuksista huolehditaan inhimillisesti. Mitä lapsuutta se sellainen on, että lapsi herää kuuden aikoihin aamulla, jotta ehtisi koulukyytiin?

Syrjäytyminen ja koulunkäynnin keskeyttäminen liian varhain on huolestuttava ongelma. On hyvä, että esiopetusta ja erityisopetusta nyt tuetaan. Juuri ne voivat ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkaaksi joutumista. Joka viides lapsi tarvitsee erityisopetusta, kuten täällä on todettu. Esiopetuksen aikana on tärkeää, että jälkeenjäämisvaarassa olevat lapset jo silloin kartoitetaan ja heitä autetaan. Tällaisia ovat esimerkiksi sinänsä lahjakkaat, mutta ylivilkkaat adhd-lapset. Jos tässä tilanteessa lapsi tipahtaa kärryiltä, se heijastuu koko eliniän ajaksi. Olenkin tehnyt myös ministerille kysymyksen adhd-nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä.

Toinen ongelma on sitten peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen välivaihe. Opintojen ohjausta onneksi lisätään, on myös oppisopimuskoulutus, Omakymppi-hanke on myös perusteltu. Kymppiluokka antaa harkinta-aikaa nuorelle miettiä, mitä hän elämältään haluaa. Silti hän pysyy työnteossa, opiskelussa, eikä nuku päiviä ja valvo dvd:n kanssa öitä.

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki nousee ensi vuonna, vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla. Se on hyvä asia, vaikka toistaiseksi vanhempien tulorajoista ollaan siis vielä riippuvaisia.

Budjetissa annetaan myös lisävoimavaroja yliopistokeskuksille, yliopisto- ja aikuiskoulutukseen, homekoulujen korjaukseen ja peruskoulujen erityisopetukseen sekä opettajien koulutukseen yhteensä noin 2,6 miljoonaa euroa, mutta tietenkään se ei riitä tyydyttämään kaikkia tarpeita. Kun tavoitteena on samanaikaisesti lisätä yliopistossa sekä laatua että tuloksellisuutta, miten tämä oikein tehdään? Eikö laatu ole juuri tuloksellisuutta, vai puhutaanko edelleen vain tohtorinhattujen määrästä? Laadusta huolehtiminen voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että lopetetaan tutkijoiden pätkätyöt ja opettajien ylityöt.

Korostaisin huippuyliopistojen merkitystä. Globalisaatio ja kova kilpailu myös koulutus- ja tutkimuspuolella edellyttää huippuyksiköiden luomista hyvinkin kapeille sektoreille. Talouselämän ja yliopistojen yhteistyö on tätä päivää, kuten myös koulutuksen ja tutkimuksen tuonti ja vienti. Ne ovat tuotteita siinä missä muutkin. Mielestäni Suomi tarvitsee pari kolme huippuyliopistoa, jotka pääsisivät maailmassa sadan sakkiin Helsingin yliopiston lisäksi.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi, että kaikki yliopistot ottavat henkilökohtaiset opintosuunnitelmat käyttöön. Tarkoituksena on opiskeluajan tehostaminen. Tämä on kannatettava asia.

Sitten tämä opintojen rahoituskysymys. Verosubventio ei ole houkutellut odotettua määrää lainojen ottajia. Vapaan tulorajan nosto on taas kaksiteräinen miekka: toisaalta opiskelijan on hyvä saada työkokemusta opiskeluaikana, toisaalta huolena on opintojen viivästyminen, kun ollaan samalla töissä. Toivoa sopii, että opintorahaa lähitulevaisuudessa voitaisiin korottaa. Sitä ei ole korotettu sitten vuoden 1992. Opintorahan tulisi jatkossa olla sidottu myös indeksiin.

Sitten kulttuuritapahtumista. Aion äänestyttää eduskuntaa Urjalan Pentinkulman päivien rahoituksesta. Pentinkulman päivät on vuodesta 1978 järjestetty valtakunnallinen kirjallisuustapahtuma, jonka perusti Väinö Linnan seura yhdessä Urjalan kunnan kanssa. Linna itse korosti, että tämä ei ole hänen kunniakseen, vaan tehtävä on tukea kirjallisuutta ja kulttuuria yleensä.

Olen tehnyt talousarvioaloitteen myös Tampereen komediateatterin ottamisesta teatteri- ja orkesterilain piiriin, mutta nämä henkilötyövuodet eivät taida riittää eikä asennekaan.

Sivistyksellisesti oli oikein, että kirjastomäärärahoja lisättiin. Esimerkiksi Pirkanmaalla Pälkäneen ja Kangasalan pääkirjastohankkeet nytkähtävät nyt eteenpäin ja Valkeakoski saa myös kirjastoauton. Kulttuurin ystävänä ja tekijänä olen tietysti tyytyväinen ylipäänsä kulttuurin miestyövuosien lisäämiseen, erityisesti teattereissa ja orkestereissa, mutta valitettavaa todella on kuntien kulttuurirahojen pieneneminen.

Kulttuurin vientiin on saatu lisää rahaa, ja se on tärkeää näin globaalin, ylikansallisen viihteen aikana. Meidän kulttuurillamme on kysyntää aina oopperasta rokkiin, tanssitaiteesta teatteriin myös muualla maailmalla.

Liikuntamäärärahojen lisääminen budjetissa on paikallaan. Se on kansanterveyden kannalta kannatettavaa. Seura- ja kuntatasolla tullaan luomaan valmentajajärjestelmä, ja tämä on hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan opetus- ja kulttuuribudjetissa mennään eteenpäin, mutta totta kai toivomisen varaa myös jatkossa on.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Opetusministeriön pääluokassa on sivistys- ja tiedejaosto tehnyt hyvää työtä, ja tietenkin on niin, että kun hallituspuolueet ovat voineet tehdä merkittäviä päätöksiä, niin sivistys- ja tiedejaosto on voinut ne sitten myöskin kirjata tänne.

Mielestäni tämä opetusministeriön pääluokka on monelta osin myönteinen, ja haluan alleviivata ennen kaikkea tätä opintotukiasiaa, jota täällä voitiin nyt sitten edistää: lukuun 70 ja momentille 55 tulee tämä yli 5 miljoonan euron vuositasolla oleva lisäys, joka astuu voimaan 1.11. Tämä on merkittävä asia, josta pitkään on puhuttu, ja nyt se on aikaansaatu. Tästä kyllä kuuluu nyt kiitos hallitukselle ja hallituspuolueille, että yhdessä tämä voitiin tehdä. Opiskelijat ja ne perheet, joita tämä koskee, ovat tätä pitkään ajaneet, ja siinä on nyt onnistuttu. Se on kiitoksella todettava.

Herra puhemies! Ihan muutamaan asiaan haluan kiinnittää huomiota, pieniä asioita, mutta tärkeitä. Sivistys- ja tiedejaosto on pystynyt myöskin lisäämään seurantalojen ja työväentalojen korjausavustuksia 200 000 eurolla. Se ei ole suuri summa, mutta varmasti monelle seuran- ja työväentalolle erittäin tärkeä, ja me tiedämme, että ne ovat tarpeellisia ja tämä on myöskin tärkeän kulttuuriperinnön suojelemista ja edistämistä.

Toinen asia, joka koskee omaa maakuntaamme, on Alkio-museo. Tiedämme, että Santeri Alkio oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, kirjailija ja yhteiskuntapoliitikko. Nyt sitten Santeri Alkion kotiyhdistys on peruskorjannut hänen synnyinkotiaan Laihialla jo neljän vuoden ajan, ja työ on suoritettu lähinnä keräys- ja talkoovoimin, kuten täällä mietinnössä todetaan. Talon peruskorjauksen loppuunsaattaminen on todella tärkeää kansallisesti, mutta se on myöskin paikallisen kulttuuriperinnön vaalimista ja on historiallisesti arvokkaan talon ja myös Santeri Alkion elämäntyön kunnioittamista. Kuten tiedetään, Santeri Alkio oli myös merkittävä kirjailija, ja on tarkoitus, että tässä saadaan myöskin tämä kirjallisuusarkisto sitten inventoitua, ja tämä on tärkeä teko. Oli erinomainen asia, että sivistys- ja tiedejaosto pystyi lisäämään 20 000 euroa ja tällä tavalla edistää tärkeän Alkio-museohankkeen loppuunsaattamista.

Herra puhemies! Haluan sitten vielä puuttua tähän liikunta- ja nuorisotoimeen ja nuorisotyöhön. Näinhän on, että kun Veikkauksen tuotot ovat myönteisesti kehittyneet ja jakosuhdelakia muutettiin, niin nyt voidaan tällä alalla liikkua, ja tässä kulttuuriministeriö on tehnyt hyvää työtä ja eduskunta nyt tätä työtä täydentänyt ja voinut kirjata merkittäviä asioita myöskin tähän mietintöön. Ennen kaikkea minä alleviivaan täällä tätä liikunnan merkitystä lasten ja nuorten kannalta ja ennen kaikkea, että se on terveyttä edistävää liikuntaa. Sitä pitäisi pystyä tulevaisuudessakin entistä enemmän tukemaan. Se on paljon myöskin vanhempien ja kasvattajien asenteista kiinni, onko nuoriso kiinnostunut liikunnasta vai ei. Jokainen meistä tietää, että oikea liikunta, olipa se sitten mitä liikuntaa tahansa, edistää kansan terveyttä ja se edistää ennen kaikkea lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia ja estää myöskin syrjäytymistä.

Kuten jo aikaisemmin täällä totesin, tälle 24 prosentin lisäykselle huippu-urheiluun löytyy varmasti perusteita enkä suinkaan sitä vastusta, mutta onhan se aikamoinen hyppäys. Ehkä siinä nyt juuri tällä hetkellä tarvetta oli.

Herra puhemies! Tähän budjettiesitykseen liittyi myöskin budjettilakeja, ja yksi sellainen oli vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttaminen. Mielestäni tämä laki on kansanopistojen kannalta erityisen tärkeä ja ennen kaikkea erityiskansanopistojen, kuten Lehtimäen erityiskansanopiston, kannalta. Valiokunnan mietintöön liitettiin sellainen lausuma, jolla voidaan ymmärtääkseni tulevaisuudessa nyt turvata Lehtimäen erityiskansanopiston asema, joka on vaikeavammaisille oleva opisto. Minä sanoisin, että jokainen edustaja, joka on käynyt tässä opistossa ja näkee sen työn, mitä siellä tehdään, varmasti on valmis hyväksymään sen, että tälle opistolle voidaan myöskin erityisrahoitusta osoittaa ja turvata tämän opiston ja ennen kaikkea niiden opiskelijoiden asema.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kulttuurin myönteisestä merkityksestä alueiden ja samalla koko yhteiskunnan kehittämisessä on puhuttu vilkkaasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Myönteiset vaikutukset ovat taloudellisia ja työllistäviä, suoraan ja välillisesti. Kulttuuritarjonta sekä harrastusmahdollisuudet ovat merkittäviä asukkaiden viihtymiseen ja muuttopäätöksiin vaikuttavia seikkoja. Kulttuuri kohentaa sosiaalisia oloja, lisää osallistumista ja ehkäisee syrjäytymistä.

Kulttuurin taloudellisista vaikutuksista alueilla on tehty paljon tutkimuksia. Tutkimuksissa on saatu tuloksia, että kulttuuriin sijoitettu euro tuottaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Samoin on todettu, että monilla seuduilla kehitys oli mahdollista saada uuteen nousuun nimenomaan kulttuuriin panostamalla.

Keskustelun toisessa vaiheessa näitä tällaisia tutkimuksia ja tutkimustuloksia on kyseenalaistettu. On epäilty, että ne yksinkertaistavat monimutkaisia vaikutussuhteita. Lisäksi on kysytty, vievätkö ne huomion kulttuurin itseisarvoisesta luonteesta liiaksi sen hyödyntämisvaikutuksiin, mikä on ollut perinteisesti hieman vieras painotus kulttuuripolitiikassa.

Tänä päivänä kulttuuria ja sen hyötyvaikutuksia koskeva keskustelu elää uutta vaihetta. Tietoyhteiskunnan kehitys on edennyt sellaiseen vaiheeseen, jossa kulttuurin ja luovuuden merkitys on kiistatta vahvistunut yhteiskunnan eri sektoreilla. Tutkimusten mukaan luova tuotanto on ylittänyt kasvuodotukset ja sen kasvu on talouden keskimääräistä kasvua nopeampaa. Suomessa luovan tuotannon vuotuinen kasvu oli aikavälillä 1988—1997 noin 8 prosenttia, kun koko talouden vuotuinen kasvu oli samalla ajanjaksolla noin 4 prosenttia.

Arvoisa herra puhemies! Luova talous on luovan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä. Tämän käsitteen lanseerasi julkisuuteen kolme vuotta sitten taide- ja taiteilijapoliittinen toimikunta, joka näki taiteessa ja kulttuurissa yhteiskunnan kehittämisen innovatiivisen voimavaran. Amerikkalainen näkemys antaa vahvaa tukea tälle ajatukselle, että kulttuuri ja luovuus voivat olla alueiden menestyksen avaimia. Menestyksen tavoittelun ehtona kuitenkin on, että alueella on riittävä väestön koulutustaso ja muuta osaamispotentiaalia ja että se on vetovoimainen toimintaympäristönä sekä luoville ihmisille että yrityksille. Yhdyn siihen väitteeseen, että yritykset seuraavat luovia ihmisiä, jotka puolestaan hakeutuvat toisten luovien ihmisten seuraan. Tällöin avainasemaan nousee se, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka liikuttavat luovia ihmisiä. Tämä on samaa kuin kysyä, mitä ominaisuuksia alueella tulee olla, jotta se kykenee pitämään luovat ihmiset itsellään ja houkuttelemaan sinne myös uusia.

Luovan talouden ja luovan yhteiskunnan kehittämiseen liittyviä aktiviteetteja on ollut opetusministeriössä vireillä useita. Hallitusohjelmaan sisältyvää luovuusstrategiaa on valmisteltu. Luovuusstrategian valmistelussa on otettu lähtökohdaksi laaja näkökulma, jossa luovuutta tarkastellaan niin arjessa kuin ammateissakin tapahtuvan ihmisen itseilmaisun, kasvatuksen ja koulutuksen, luovien toimintaympäristöjen kehittämisen sekä luovan talouden näkökulmista. Työssä on lähdetty ajatuksesta, että luovuus ei tapahdu valtiollisilla päätöksillä, mutta valtio voi olla luomassa luovuudelle edellytyksiä ja puitteita.

Tietoyhteiskuntakehityksen haasteisiin opetusministeriön kulttuuripuolen aktiviteeteista liittyy kulttuurisen tietoyhteiskunnan kehittämisstrategia. Alueellisen kehittämisen edistämiseksi opetusministeriö julkaisi kaksi vuotta sitten strategiat sekä koulutuspolitiikan että kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan alueilta.

Kulttuurivienti on tärkeä osa luovaa taloutta. Siksi sen kehittämisen edellytyksiä on selvitetty opetusministeriön, ulkoasiainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyönä. Kulttuurivientihankkeen loppuraportti julkistettiin vuosi sitten keväällä. Kulttuuriviennin kehittäminen on myös alueiden luovan talouden vahvistamista.

Edellä olevat esimerkit osoittavat, että kulttuuripolitiikan alueella edetään nyt yleisten tietoyhteiskunnan kehitystrendien mukaisessa suunnassa, jossa kulttuurin ja luovan talouden teema on vahvasti esillä. Samaan aikaan kulttuuripolitiikan tehtävänä on luonnollisesti turvata yhteiskunnan kaikkein luovimman ytimen, taiteellisen työskentelyn, edellytykset. Se koskee yksittäisiä taiteilijoita, taidelaitoksia, eri taiteen tai kulttuurin harrastajia ja harrastajaryhmiä.

Herra puhemies! Mielestäni kulttuuripolitiikassa ei ole pelkästään tehty viisaita suunnitelmia ja päätöksiä, vaan myös budjetissa on onnistuttu saamaan myös kulttuuri- ja nuorisopuolelle lisää rahaa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen kirjastoseuran puheenjohtajana haluaisin todeta, että kirjat ja lukeminen ovat suomalaisille tärkeitä ja, arvoisa puhemies, toivonkin, että kirja, jota parhaillaan luette, on mielenkiintoinen.

Mutta haluaisin ilmaista iloni siitä, että niin monet ovat ottaneet kirjastojen asian sydämenasiakseen tässä keskustelussa. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin ruusuinen kuin miltä se näyttää. Lähikirjastot — ja kirjaston tulee olla lähellä, sen ovat kaikki tutkimukset todenneet — ovat todella uhan alla. Vieläpä niin varakkaassa kunnassa kuin Espoossa ollaan tällä hetkellä lakkauttamassa lähikirjastoja. Hiljattain hyväksytty kuntauudistus, kuntien valtionosuusuudistus, merkitsee sitä, että kirjastojen rahoitus säilyy samana kuin se on ollut tähän saakka. Se kuitenkin merkitsee samalla sitä, että yksikköhintaperiaate johtaa siihen, että Suomessa 268 kirjastoa menettää rahoitusta, ainoastaan 140 voittaa. Toisin sanoen olemme tilanteessa, jossa kirjastolaitoksen tulevaisuus ei ole ollenkaan niin ruusuinen kuin miltä se täällä näyttää.

On luonnollisesti tärkeätä, että kirjastojen perustamishankkeita tuetaan. Olikin huolestuttavaa, että valtion talousarviossa nämä olivat todella jääneet unohduksiin. Tällä hetkellä kuitenkin se 5 miljoonan euron panostus, joka tähän on tarkoitus panna seuraavana vuonna, on liian vähän. Itse asiassa tarve on kaksinkertainen. Jotta Suomessa kirjastot toimisivat, kirjastoja voidaan rakentaa ja kirjastoautoihin investoida, tarvitaan 10 miljoonan euron vuosittainen määräraha.

Yliopistot ovat Suomessa olleet kritiikin kohteena. Ne eivät ole pärjänneet kansainvälisessä vertailussa. Tämä on totta, mutta toisaalta Suomi on pärjännyt aika hyvin Pisa-tutkimuksissa ja myös kilpailukyvyssä. Se osoittaa, että suomalaisilla yliopistoilla on merkitystä maan taloudelle, sen kehittymiselle ja hyvinvoinnille. Ne mittarit, joita kansainvälisessä vertailussa käytetään, soveltuvat parhaiten amerikkalaisiin yliopistoihin, eivät välttämättä pienen maan sivistyksen ja osaamisen mittaamiseen. Kuitenkin valtio aikoo vähentää työpaikkoja yliopistoista kuudellatuhannella seuraavien vuosien aikana. Samanaikaisesti opetusministerimme toteaa, että haluamme myydä opetuspalveluja, nimenomaan yliopistopalveluja, kansainvälisille opiskelijoille. Tekisikin mieli todeta opetusministeriölle: Älä unta näe! Kuka tulee maahan, joka on syrjäinen, jossa ei ole opettajia ja jossa yliopisto-opetus tapahtuu suurelta osalta suomen kielellä? Tässä on jonkinasteinen suomalainen harha, joka tulisi välittömästi korjata.

Yliopistojen tilanne on myös huono suhteessa pätkätöihin. Tiistaina tuli pätkätyöselvitys, joka itse asiassa ehdotti, että pätkätöitä kontrolloitaisiin paremmin. Laki antaa mahdollisuuden siihen, että pätkätöitä ei tehtäisi. Tämä ei kuitenkaan koske yliopistoja. Tutkimusrahoitus on pätkätyötä, mutta periaatteessa pitäisi voida hoitaa se, että myös yliopistoissa työskentelevät pätkätyöläiset olisivat sosiaaliturvan piirissä. Erikoisesti tämä koskee stipendeillä toimivia opiskelijoita, tutkijoita, jotka itse asiassa ovat sosiaaliturvan ulkopuolella.

Lopuksi haluaisin todeta kyläkouluista sen, että kun puhutaan maan tasa-arvoisista palveluista, niin Lieksassa lapset joutuvat yhden tunnin kuljetukseen sekä mennen että tullen. Se ei mielestäni ole tasa-arvoista palvelua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen kehittäminen on yhteiskuntamme tärkeimpiä haasteita lähiaikoina. Tulevaisuudessakin tarvitaan kyvykkäitä ammattimiehiä ja -naisia.

Ammattiin opiskelevien taloudellinen tilanne on huono. Toimeentulo-ongelmat johtuvat vanhempien tulojen vaikutuksesta alle 20-vuotiaan toisen asteen opiskelijan opintotukeen. Monet nuoret joutuvat asumaan opiskelupaikkakunnalla, ja tämä lisää merkittävästi opiskelun kustannuksia.

Kulttuuriministeri Karpela, joka vastaa opintotuen kehittämisestä, on todennut, että hallitusohjelman mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan. Karpelan mukaan on valtiontaloudellisista syistä jouduttu keskittymään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen kehittämiseen. Opetusministeriö esitti toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen korottamista valtion vuoden 2006 budjettiin. Opetusministeri ei saanut esitystä läpi budjettiriihessä.

Juhlapuheissa korostetaan kovasti sitä, että ammatillisen koulutuksen vetovoimaa pitää lisätä. Miten sitä voidaan ylipäänsä lisätä, kun hallitus suhtautuu nuivasti ammattiin opiskelevien opintososiaalisiin etuihin? Pidän välttämättömänä ammattiin opiskelevien opintotuen nostamista korkeakouluopiskelijoiden kanssa samalle tasolle ja samoin ehdoin.

Ammattiin oppimisen keinoja ovat tehokas lähiopetus ja joustava työssäoppiminen. Ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien määrä on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt ja itsenäisen opiskelun määrä kasvanut. Ammattitaidon teoreettisia ja käytännöllisiä perusteita ei voi oppia etäopiskeluna tai itsenäisenä opiskeluna. Mielestäni lähiopetuksen määrää pitää tuntuvasti lisätä.

Arvoisa puhemies! Työssäoppimisen tavoitteena on helpottaa ammattitaitoisen työvoiman saamista yrityksiin, edistää nuorten työllistymistä ja kehittää käytännön ammattiosaamista. Tutkimuksen mukaan opiskelijat olivat motivoituneempia työpaikoilla kuin oppilaitoksissa. He oppivat enemmän ja opiskelivat mieluummin työpaikoilla kuin oppilaitoksissa. Tutkimuksellista taustaakin vasten lienee selvä, että 20 opintoviikkoa ei riitä työelämässä vaadittavien taitojen oppimiseen ja siksi ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjakso on syytä pidentää 40 opintoviikkoon. Työssäoppimisjakson pidentämisellä edistetään työssä vaadittavien tietojen, taitojen ja ammatillisen yhteistyön oppimista. Samalla varmistetaan ammattiin opiskelevien parempi työllistyminen.

Arvoisa puhemies! Seuraavan viidentoista vuoden aikana tarvitaan kymmeniätuhansia uusia yrityksiä. Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisellä voidaan turvata se, että kiinnostus yrittäjyyteen ja yritystoimintaan lisääntyy. Yrittäjyyskasvatuksen toteutuminen ja sisällön kehittäminen tulee tapahtua hyvässä yhteistyössä yrittäjäjärjestöjen kanssa. Olisi hyvä, että yrittäjiä rekrytoitaisiin myös yrittäjyyskasvatuksen kouluttajiksi, koska he antavat todellisen kuvan yrittäjän urasta ja yrittäjyyden merkityksestä. Vielä tärkeämpänä pidän yrittäjäksi valmennusta ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Eri alojen koulutusohjelmiin on saatava yrittäjälinjat. Yrittäjyyteen panostaminen olisi omiaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmissa, koska lähitulevaisuudessa tarvitaan paljon hoivayrittäjiä. Yrittäjävalmennusohjelmien pituus voisi olla esimerkiksi 15—20 opintoviikkoa. Niihin osallistuisivat opiskelijat, joiden tähtäimenä on yrityksen perustaminen opiskeluaikana tai välittömästi sen jälkeen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen menestyminen pohjautuu "korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen, luovuuteen ja elinvoimaiseen kansalliseen kulttuuriin sekä modernin tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen". Näin sanotaan opetusministeriön pääluokan esittelyssä.

Koulutuksemme on viime vuosina saanut paistatella parrasvaloissa. Paljon hyvää järjestelmässämme varmaan on, mutta kyllä haasteitakin tulee riittämään. Pienenevien ikäluokkien mukaan mitoitettua kouluverkkoa ei ole helppo rakentaa. Perusopetuksen laadun turvaaminen ja ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääminen tarvitsevat riittävät resurssit. Ammattitaitoisista opettajista kilpailevat muutkin alat, ja niinpä koulujen vetovoimasta työyhteisöinäkin on huolehdittava.

Sivistyssektorilla on tällä hetkellä suhteellisen tyytyväisiä päättäjiä, syynä veikkausvoittovarojen palauttaminen alkuperäiseen tarkoitukseen, kulttuurin — liikunnan, tieteen ja taiteen — rahoitukseen. Tarkastelen tässä lähemmin tutkimusta.

Ammattikorkeakoulujen harjoittaman soveltavan tutkimus- ja kehittämistyön tulee palvella luonnollisesti ammattikorkeakoulutusta sekä työelämän tarpeita ja aluekehitystä. Vaikka resurssit ovat kehittyneet kohtalaisesti, niin vaikuttavuutta kaivataan lisää, saattaapa tutkimuksen luonnekin olla välillä hakusessa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoitus ei ole kehittynyt tehtävien mukaan. Sinänsä muun muassa Tekesin tutkimus- ja tuotekehitysrahat ovat kasvaneet mukavasti.

Arvoisa puhemies! Huippuyksiköitä on maamme tutkimuslaitoksissa noin 40, ja niissä on keskimäärin 150 tutkijaa per yksikkö. Näin ollen meillä on noin 6 000 huippuyksiköiden tutkijaa yhteensä. Tämä lienee länsimaiden keskivertomäärä. Korkea-asteen koulutus tulee keskusteltavaksi ja syyniin kesun välitarkastuksessa ja koulutuspoliittisen selonteon yhteydessä. Aloituspaikkojen määrää on hyvä tarkastella muun muassa elinkeinoelämän tarpeiden pohjalta. Aiheellinen kysymys on myös, tarvitaanko maassamme 50:tä korkea-asteen yksikköä noin 5,5 miljoonan asukkaan väestölle. Norjassa vastaava luku on vain viidennes tästä meidän määrästämme. Korkea-asteen verkkoa rukatessa tulee kuitenkin huolehtia, että verkkomaisesti järjestettyä koulutusta tulee tämän remontinkin jälkeen jäädä. Näillä koulutuksilla on sekä imagollisia että aluekehityksellisiä tavoitteita täytettävänä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tein aikoinani aloitteen toisen asteen opiskelijoiden opintotuen korotuksesta, niin en todellakaan arvannut, että se saa näin suurta huomiota tänä iltana tässä salissa. Tänä iltana on puhuttu hyvin paljon tästä toisen asteen opiskelijoiden opintotuen korotuksesta, ja täällä ovat muun muassa edustajat Viitanen ja Karvonen sanoneet, että toisen asteen opintotuki on nyt hoidettu, kun näitä vanhempien tulorajoja on korotettu 15 prosenttia. Eihän se nyt ihan näin ole. He ovat aivan täysin eri linjoilla kuin esimerkiksi edustajat Rantakangas, Tahvanainen ja Gustafsson, jotka ovat allekirjoittaneet aloitteenkin, jossa vaaditaan aivan toisenlaista käsittelyä tälle opintotuelle. Täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotuki riippuu edelleen vanhempien tuloista, sitä tulosidonnaisuutta ei ole poistettu. Kun kaikki tiedämme, että korkeakouluopiskelijoilla tällä tavalla ei ole tätä sidonnaisuutta, niin toisen asteen opiskelijoita pidetään eriarvoisessa asemassa edelleen. Vasta sen jälkeen, kun opintotukilain 19 § muutetaan sellaiseksi, että vanhempien tulot eivät vaikuta opintotukeen, voidaan sanoa, että tämä asia on hoidettu.

Tätä mieltä ovat olleet keskustalaiset hyvin laajasti vielä viime eduskuntakaudella, muun muassa ministeri Karpela. Jos katsotaan ed. Rantakankaan lakialoitettakin, niin siellähän on pitkä rivi keskustan kansanedustajien nimiä, jotka ovat vieläkin täällä eduskunnassa, ja on siellä demareittenkin. Nyt herääkin sitten kysymys, kun Karpelalla olisi nyt mahdollisuus korjata tämä epäkohta. Kysyin tänä iltana häneltä, ja hän ei suostu vastaamaan, miksi hän ei sitä korjaa. Sitten kun täällä on vielä väitetty keskustan taholta, että tässä olisivat demarit olleet esteenä, ettei tätä ole voitu korjata, niin varsin mielenkiintoista olisi ollut saada tietää, kuka on ollut esteenä. Karpela on voinut tehdä esityksen, ja hän voisi kertoa, onko hän ensinnäkin tehnyt sen esityksen, ja jos on tehnyt, niin kuka sen on tyrmännyt. Minä luulen, että tästä keskustellaan vielä, jotta saamme tietää, mikä on tämän asian oikea laita. Voihan sen kertoa, mistä se johtuu, että tulosidonnaisuus ei poistunut, niin kuin demarit, keskustalaiset ja tietenkin me vasemmistoliitossa olemme vaatineet jo pitkän aikaa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mikä on täällä puhuttanut hyvin paljon, on tämä uusi valtionosuuslaki, jota myös kyläkoulujen tappolaiksi kutsutaan. Se on väärä signaali. Se suorastaan houkuttelee hyvin toimivien pienten koulujen lopettamiseen, tai niin kuin keskustan edustajat Neittaanmäki ja Oinonen ovat todenneet, se uhkaa johtaa kyläkoulujen lakkautusaaltoon, siis suorastaan lakkautusaaltoon. Nyt kun katsoin STT:n uutisia, niin niissä on todettu, että näitä edustajia on nyt suorastaan ryöpytetty keskustan ryhmässä hyvin pitkään, kun he uskalsivat puolustaa kyläkouluja. Kyllä on aikoihin eletty, jos keskustan ryhmässä ryöpytetään haja-asutusalueilla olevien kyläkoulujen puolustajia. Ihmettelen. Ettekö te puolusta enää maaseutua ja maaseudun ihmisiä? Tämä on kyllä ihmeellistä politiikkaa. (Ed. Lintonen: Demareiden on se tehtävä!)

Arvoisa puhemies! Kyläkoulut ovat monessa suhteessa hyviä. Niin kuin täällä on tullut esille, ne ovat monesti terveellisempiä ihan jo rakenteeltaankin. Siellä ei ole välttämättä aina niitä samoja terveysongelmia, mitä on kaupunkien isoissa kouluissa, puhumattakaan sitten siitä, että siellä ei useinkaan tarvita erityisopetusta, koska siellä pystytään pienemmissä ryhmissä opettamaan, ja monesti opiskeluympäristö on opiskelijalle turvallisempi. Näitä kouluja nyt sitten vainotaan ja niitä, jotka niitä puolustavat, suorastaan ryöpytetään. (Ed. Vihriälä: Ei kouluja ryöpytetä!) — Teidänkin ryhmässänne on ryöpytetty ed. Oinosta ja ed. Neittaanmäkeä siitä, että he ovat puolustaneet, ed. Vihriälä. (Ed. Vihriälä: Ei ole, ed. Valpas on aivan väärässä!) Ihmettelen, että te olette nyt kanssa sillä linjalla, että kyläkoulut pitää lopettaa. Minä ihmettelen kyllä teidän näkemyksiänne.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Tämä lainapainotteinen opintotuki osoittautui täydeksi sudeksi. Nyt on saatu jo tietoja, että tämä ei kiinnosta opiskelijoita, se on byrokraattinen, ja sitten kun varsin monilla opiskelijoilla on valmistumisen jälkeen edessä pätkätyö, ei uskalleta lähteä tämän lainapainotteisen opintotuen tielle eli lähdetään sillä tavalla nyt opiskelemaan, että käydään samanaikaisesti työssä ja opiskellaan, ja tästä seuraa se, että opintoajat pitenevät. Kun opintoaikojen piti lyhentyä, tällä lailla, josta tuli susi, käytännössä pidennetäänkin opintoaikoja. Paras keino, jos halutaan opintoaikoja lyhentää, on korottaa jälkeenjäänyt opintoraha, ja tämän esityksen vasemmistoliitto tulee tekemään, kun se aika tulee.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Viime vuonna tähän aikaan iloitsimme eduskunnassa hallituspuolueiden eduskuntaryhmien päätöksestä nostaa opiskelijoiden asumislisää. Uudistus oli tarpeellinen ja kauan odotettu. Jo tuolloin kuitenkin nostettiin keskustelussa esille toisen asteen opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan liittyvä epäkohta. Opintorahan suuruuteen vaikuttavat vanhempien tulot kaikilla alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla. Täysimääräisen opintotuen on voinut saada vain, jos vanhempien yhteiset kuukausitulot jäävät alle 2 331 euroon kuussa. Tätä tulorajaa ei ole tarkistettu sitten vuoden 1994.

Hallitusohjelmankin mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa tulee kohentaa, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista, ja ennen kaikkea, jotta opiskeluajat lyhenisivät. Eräiden selvitysten mukaan noin 15 prosenttia lukiolaisista ja 30 prosenttia ammattiin opiskelevista asuu muualla kuin vanhempiensa luona. Sivistysvaliokunta totesikin vuoden 2006 budjettia koskevassa lausunnossaan, että toisen asteen opintotuen jälkeenjääneisyys uhkaa nimenomaan syrjäseutujen nuorten, monilapsisten perheiden nuorten sekä heikossa taloudellisessa asemassa olevien nuorten opiskelumahdollisuuksia.

Näistä edellä mainituista syistä olen erittäin tyytyväinen, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat päättäneet kohentaa toisen asteen opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja talousarvioaloitteeni mukaisesti ensi vuoden budjettiin on varattu 1 100 000 euroa käytettäväksi opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajojen korottamiseksi 15 prosentilla 1. marraskuuta 2006 lukien.

Arvoisa puhemies! On arvioitu, että noin 3 000 nuorta kustakin ikäluokasta maassamme on syrjäytymisvaarassa. Kaikki tiedämme, että tähän ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa. Jos nuori 25-vuotiaana syrjäytyy yhteiskunnasta ja elää noin 40 vuotta erilaisten tukien varassa, on yhteiskunnalle koituva lasku hänestä jopa miljoona euroa. Erityisen hankala vaihe nuoren elämässä on usein siirtyminen perusopetuksesta jatko-opintoihin. Tämän nivelvaiheen onnistuneeseen ylittämiseen on mielestäni panostettava jo ennalta ehkäisevästi ja vaikutettava näiden potentiaalisten koulupudokkaiden tilanteeseen jo perusopetuksen kestäessä.

Opetusministeriön asettaman työryhmän selvityksestä käy ilmi, että jatkokoulutukseen siirtymisen tavoitteena on, että perusopetuksen päättävistä nuorista 97 prosenttia vuonna 2008 ja 97,5 prosenttia vuonna 2009 aloittaisi samana vuonna toisen asteen opinnot tai perusopetuksen lisäopinnot. Näihin tavoitteisiin pääsemisen kannalta on erittäin tervetullutta, että ensi vuoden talousarviossa panostetaan koulupudokkaiden tukemiseen ja samalla nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Tällä ehdotetulla miljoonalla eurolla voidaan ensi vuonna aloittaa 200 nuoren erityinen ohjaus käynnistämällä muun muassa pienryhmiä, joissa kehitetään toiminnallisia opetus- ja työmuotoja sekä moniammatillista tuki- ja neuvontapalvelua.

Arvoisa puhemies! Viimeisten kymmenen vuoden aikana on erityisoppilaiden määrä maassamme kaksinkertaistunut. Erityisen tuen tarve on kuitenkin selvästi annetun tuen määrää suurempi. Tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä kasvaa nopeammin kuin tarpeeseen kyetään vastaamaan. Erityisopetusta ei tarvita vain perusopetuksen piirissä, vaan on arvioitu, että esimerkiksi lukioissa erityisopetuksen tarve olisi 5—10 prosenttia koko opiskelijamäärästä. Keskeistä erityisopetuksessa on varhainen oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tukitoimien aloittaminen, jotta oppimisvaikeuksien kielteisiä vaikutuksia oppilaan kehitykseen voitaisiin ehkäistä. Siksi pidänkin hyvänä, että ensi vuoden tulo- ja menoarviossa on kiinnitetty huomiota erityisopetuksen tarpeeseen jo esiopetusvaiheessa. On tärkeää, että erityisopetus aloitetaan tarvittaessa mahdollisimman varhain. Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään aivan oikein kiinnittänyt huomiota myös esiopetuksessa työskentelevien opettajien erityispedagogisten taitojen lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Vuodesta 2004 lähtien on maassamme toiminut kuusi yliopistokeskusta. Jo nyt on ollut nähtävissä niiden suotuisa vaikutus alueiden elinkeinoelämään. Tutkimusten mukaan jopa 70 prosenttia alueen menestymisestä selittyy osaamisella. Ammattikorkeakoulujen ohella yliopistokeskuksilla on merkittävä yhteiskunnallinen palvelutehtävä alueidensa rakentajina, tiedon luojina, innovaatioketjun osina ja osaajien valmistajina yhteiskunnan eri sektoreille. Voidaan sanoa, että yliopistokeskukset ovat siis tärkeitä alueellisen kehittämisen moottoreita.

Yliopistokeskukset tarvitsevat valtiovallan tukea alueellisen vaikuttavuutensa kehittämisessä. Syksyn talousarvioesityksessä yliopistokeskuksille oltiin myöntämässä 2,5 miljoonan euron määrärahaa. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät kuitenkin ymmärsivät yliopistokeskusten merkityksen ja päättivät lisätä tuota määrärahaa 500 000 eurolla. Näin ollen se on siis ensi vuonna yhteensä 3 miljoonaa euroa. (Puhemies: Aika!) Pidänkin kyseistä lisäystä erityisen merkittävänä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Asiantuntijoiden, kuten OAJ:n ja Kuntaliiton, yhteinen näkemys on se, että valtion maksama osuus kuntien koulutusmenoista on reaalisesti laskenut 57 prosentista noin 45 prosenttiin, mikä kehitys ilmeisesti tullaan virallisesti vahvistamaan pysyväksi käytännöksi valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Edellisen lisäksi opetuksen kustannusten nousua korvataan kunnille vajaalla indeksillä, mikä aiheuttaa ongelmia erityisesti sen vuoksi, että se kasvattaa kuntien rahoitusosuutta kumulatiivisesti. Koulujen perustamishankkeisiin tarkoitettuja resursseja on myös supistettu kahden viime vuoden aikana lähes 5 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Koulutus ei tunnu olevan hallituksen arvoasteikon kärjessä. Tulokset tästä linjavalinnasta alkavat näkyä opetuksen tason romahtamisena. Hallitus on tehnyt kerta toisensa jälkeen päätöksiä, joilla laadukas perusopetus on vaarannettu.

Ensinnäkin, viime kehyspäätösten yhteydessä päätettiin luopua hallitusohjelman kirjauksesta, jossa sanotaan, että ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt ohjataan koulutuksen kehittämiseen. Koulutoimen säästövaatimukset vähentävät mahdollisuuksia jakaa luokkaa ryhmiin, ja yhä useammassa koulussa opettajalla on ensimmäisestä luokasta alkaen yli 20 oppilaan luokka ilman mahdollisuuksia jakotunteihin. Monilla kasvavilla alueilla kunnat ovat säästösyistä pakotetut tuntikehysten leikkauksiin, jolloin opetusryhmät kasvavat liian suuriksi. Näissä suurissa opetusryhmissä opettajalla ei ole mahdollisuutta, ei todella ole mahdollisuutta, keskittyä yksittäisen oppilaan ohjaukseen.

Kouluikään tulevien ikäluokkien pienentyessä meillä nyt olisi mahdollisuus vastaavasti pienentää luokkien ryhmäkokoa säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan pieniä kylä- ja lähiökouluja. (Ed. Valpas: Nehän lopetetaan!) Ikäluokkien pienenemisestä johtuen kaikkein pienimpiä, muutaman oppilaan kouluja joudutaan joka tapauksessa tulevaisuudessa lakkauttamaan. Kaikki ikäluokkien pienenemisestä syntyvät valtionosuuksien säästöt tulisi, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, ohjata vastaavasti kasvukeskusten suurten koulujen valtionosuuksien korottamiseen.

Opetustoimen valtionosuusjärjestelmän uudistus on taloudellisesti merkittävä sellaisissa kunnissa, joissa kouluverkon supistuksesta ei selvitä sillä, että lapset kuljetetaan muihin kouluihin. Monissa kunnissa yhdenkin koulun ovien sulkeminen edellyttää lisätilojen rakentamista jäljelle jääviin kouluihin. Sen vuoksi tämä nyt toteutettava uudistus kaavamaisesti toteutettuna on suorastaan kohtuuton.

Tein, arvoisa puhemies, käsiteltävänä olevaan talousarvioon aloitteen perusteluihin lisättäväksi, että määrärahaa voidaan käyttää myös koulun lakkauttamisen vuoksi tarpeellisten lisätilojen rakentamiseen. Tähän opetusministeriö on erikseen antamassaan vastauksessa — tämä vastauskäytäntö näyttää olevan aivan uusi käytäntö, en ainakaan itse ole aiempina vuosina tällaista huomannut, ja se on sikäli tervetullut kyllä, että nyt ministeriöissä, siis hallituksessa, otetaan entistä vakavammin myöskin kansanedustajien tekemät aloitteet — vastannut seuraavasti: Aloitteessa TAA 139 "esitettyä lisäystä momentin perusteluihin ei tarvita, koska valtionosuuksien myöntäminen aloitteessa mainittuun tarkoitukseen on jo talousarvioesityksen perusteella mahdollista". Valtionosuuksia voidaan myöntää uudisrakentamiseen ja vanhojen tilojen laajentamiseen, muutos- ja peruskorjaustöihin sekä toimitilojen ostamiseen ja näiden tilojen varustamiseen sillä edellytyksellä, että hankkeen kustannusarvio ilman arvonlisäveroa on yhteensä vähintään 320 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Mitä tästä voi päätellä? Voiko tästä opetusministeriön vastauksesta aloitteeseeni päätellä sen, että aloite on näin muodoin tullut hyväksytyksi, vai voiko tästä vain päätellä sen, että tähänkin asti tämä edellä mainittu käytäntö on ollut olemassa, mutta kunnat vaan eivät ole ymmärtäneet hakea investointiavustuksia näiden opetustilojen rakentamiseen ja korjausinvestointeihin? Nähtäväksi jää, miten kunnat nyt käsiteltävänä olevan talousarvion perustelulausuman tulevat hyödyntämään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä mietinnön lähtökohtaan siitä, että Suomen kansallinen ja kansainvälinen menestyminen perustuu korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen, luovuuteen ja elinvoimaiseen kansalliseen kulttuuriin sekä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen. Lähitulevaisuuden väestön ikärakennemuutokset ja huoltosuhteen muuttuminen luovat uudenlaisia haasteita myös koulutukselle. Koulutus ja oikein kohdennettu osaaminen tulevat entistä tärkeämmäksi, jotta pystymme vastaamaan siihen suureen muutokseen, jonka ikärakenteen muutos meille tuo.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on turvattava laaja-alaisesti koko koulutusjärjestelmän korkea laatu ja sen kehittäminen. Erittäin vaativaa tulee olemaan oppilaiden ja opiskelijoiden oppimis- ja koulutustarpeiden, hallinnon tehokkuus- ja tuottavuusvaatimusten sekä työelämän vaatimusten yhteensovittaminen.

Tässä yhteydessä haluan jälleen painottaa, että näistä eri osa-alueista nousee kuitenkin tärkeimmäksi itse opiskelija ja osaamisen kehittäminen. Keskustelu herkästi ohjautuu hallinnon organisointiin ja koulutuksen tehokkuuteen, jolloin opiskelija saattaa helposti unohtua. Tässä on lähivuosille suuri haaste, kun samalla yritämme parantaa kouluhyvinvointia ja viihtyvyyttä, jota ministeri Kalliomäki on kiitettävästi nostanut esiin tänä syksynä ja myös tänään täällä eduskunnassa. Ministeri Kalliomäki on kantanut suurta huolta ennen kaikkea lasten ja nuorten kouluhyvinvoinnista osana laajempaa hyvinvointia. Hän on ilmaissut, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin tulee olla keskeinen hallinnonalojen rajat ylittävä painopiste tulevina vuosina. Kyse on siten myös syrjäytymisen ehkäisystä.

Tärkeänä koulutuksen peruslinjauksena on elinikäinen oppinen, joka mahdollistaa erilaiset koulutusmahdollisuudet eri elämänvaiheissa ja eri elämäntilanteissa. Tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite on edistää työurien pitenemistä sekä nuorten ja aikuisten sujuvaa sijoittautumista työelämään. Tämä painopisteajattelu tukee johdonmukaisesti hallituksen talous- ja työllisyyspoliittista linjausta.

Arvoisa puhemies! Esiopetuksen erityisopetukseen lisätään puoli miljoonaa euroa. Lisäys on tarpeen, kun tiedämme varhaisen puuttumisen tärkeyden sekä inhimilliseltä että taloudelliselta kannalta. Erityistukea saavien lasten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Esiopetuksessa annettu erityisopetus johtaa parhaimmillaan siihen, että lapsen on entistä helpompi aloittaa koulunkäynti ja siirtyä mahdollisimman joustavasti normaalin opetuksen piiriin.

Eduskunnassa on keskusteltu paljon myös maahanmuuttajista, myös tänään. Suuren haasteen meille tuo maahanmuuttajalasten erityisopetus. Ongelmana on, että eri kulttuurit ymmärtävät erityisopetuksen eri lailla. Erityisopettajien tulisi myös tuntea lapsen kulttuuri ja tausta ja sovittaa erityisopetus tähän taustaan. Tähän tarvitaan osaamista, jota meillä vielä Suomessa puuttuu. Tässä suurena apuna olisivat maahanmuuttajat itse. Erityisen tärkeää olisi, että maahanmuuttajalapsia saadaan tarvittaessa erityisopetuksen piiriin. Heitä ei saa jättää yksin. Jos lapsi ei ole ollut suomalaisten lasten tai aikuisten parissa tai jos päivähoidon puolelta on vähennetty suomen kielen opetusta, esikouluun ja kouluun voi tulla lapsia, jotka eivät osaa lainkaan suomen tai ruotsin kieltä. Myös maahanmuuttajien parissa olisi tehtävä aktiivista tiedotusta, jotta he ymmärtäisivät erityisopetuksen luonteen. Nyt monet vanhemmat vieroksuvat erityistoimia.

Myös erityisopettajista on suuri pula. Moni opettaja joutuu olemaan erityisopettajana tai sijaisena ilman varsinaista koulutusta ja kokemusta. Erityisopetusta tarvitsevien lasten määrä on kasvanut jatkuvasti, ja se on tuonut suuren haasteen opetukseen ja koululuokkatilanteisiin. Siksi onkin erittäin hyvä, että harjoittelukoulujen opetus on huomioitu mietinnössä. Kuten mietinnössä todetaan, harjoittelukoulujen joukossa ei ole erityiskouluja eikä nykyisissä harjoittelukouluissa ole erityisluokkia. Näin opettajiksi valmistautuvat joutuvat melko tottumattomina kohtaamaan erityisopetuksen tarpeessa (Puhemies koputtaa) olevat oppilaat. Kuitenkin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa ja monikulttuurisuus sekä koulujen sosiaaliset ongelmat vaativat kaikilta opettajilta laaja-alaisempaa osaamista.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Oli pakko tulla vielä tänne puhujakorokkeelle muutama lause sanomaan, kun kuuntelin tuon ed. Hemmilän puheenvuoron. Nimittäin oli aika yllättävää, että hän väitti, että tämä hallitus ei huolehtisi lapsista ja nuorista. Varmastikin ed. Hemmiläkin tietää, että lapsi- ja nuorisoikäluokat pienenevät. Peruskoululaisten määrä on tietyissä maakunnissa laskenut jo useita vuosia ja määrä kääntyi valtakunnallisestikin laskuun tänä vuonna, ja väheneminen jatkuu ensi vuonna. Oppilaitosverkko on viime vuosina harventunut noin sadan koulun vuosivauhtia juuri tästä syystä, ei tämän pahan hallituksen toimenpiteistä, vaan siitä, että lapsi- ja nuorisoikäluokat ovat pienentyneet. (Ed. Hemmilä: Kyllä sitä nyt selitetään!) — Muistakaa, ed. Hemmilä, että vuoden 2006 talousarviossa painopisteitä ovat lasten ja nuorten hyvinvointi, koulutuksen laadun ja tehokkuuden parantaminen. Jos olette sitä omaa budjettikirjaanne lukenut juuri opetusministeriön kohdalta, niin huomaatte, että näin juuri meidän hyvä opetusministerimme on tehnytkin.

No, sitten minua hämmästyttää se, miksi täällä salissa opposition edustajat menevät hallituksen leveän selän taakse väittäen, että nyt pieniä kyläkouluja on tämän valtionosuusuudistuksen takia lakkautettu. Tämä valtionosuusuudistushan, kouluverkkotekijä, ei ole vielä edes voimassa, ja siitä huolimatta näitä pieniä kouluja on lakkautettu. Elikkä ed. Hemmilä, minä toivon, että te siellä Halikon kunnanvaltuustossa puolustatte näitä pieniä kyläkouluja, toisin kuin teidän kolleganne yleensä näissä Suomen valtuustoissa tekevät. He ovat ensimmäisinä, kokoomuslaiset, lakkauttamassa pieniä kyläkouluja. Näin vain on.

Sitten jos ajatellaan tätä valtionosuutta, niin se valtionosuusraha on niin pieni, ettei sen valtionosuuden pienentymisen taakse kannata mennä, kun lakkauttaa pieniä kyläkouluja. Kyllä ne verotulot kunnissa ovat se, joka määrää ja määrittelee sen tulevaisuudessa, ja se, miten ne veronmaksajat tulevat sinne kuntaan. Se on ihan arvokysymys, niin että jos te haluatte pitää Halikossa ne pienet kyläkoulut tulevaisuudessakin, se varmasti onnistuu. Kouluverkkotekijähän huomioidaan enää tulevaisuudessa harvimmin asuttujen kuntien koulutoimessa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli pakko tulla kokeneen kollegan, ed. Vihriälän, pyynnöstä vielä puhumaan opetusministeriön hallinnonalasta.

Opetusministeriön budjetti on hyvä. Erityisen tyytyväisiä ollaan niillä tahoilla, jotka ovat Veikkauksen todellisia edunsaajia, nuorisotyössä esimerkiksi. Nuorisotyön määrärahat lisääntyvät lähes 40 prosentilla sen tähden, että Veikkauksen jakosuhdelakia eduskunta viime vuonna muutti, ja nyt nämä vaikutukset näkyvät entistä parempina. On hyvä ja erityinen tilanne se, että kun nyt eduskunta on keskustellut nuorisolaista, on myös rahaa lain määräämien toimien toteuttamiseen.

Liikuntapuoli voi myös olla tyytyväinen. Valtiovarainvaliokunta järkevästi painottaa, että lisääntyvää liikunnan määrärahaa tulee käyttää koko kansan liikuttamiseen erityisesti huomioiden lapset ja nuoret, terveysliikuntaan, paikalliseen seuratoimintaan ja lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen, joka on aivan välttämätöntä, samoin niiden korjaaminen.

Kulttuuripuoli voi myös olla tyytyväinen. Erityisen tyytyväisiä voivat olla teattereiden edustajat sen tähden, että hallitus esitti indeksiin sidottuja valtionosuuksia teattereille. Kulttuurin eri aloilla on henkilötyövuosia lisätty. Toki on tunnustettava pieni miinusmerkki: samanaikaisesti kun veikkausvoittovaroja on lisätty, kuntien kulttuurieuroa on leikattu.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on paljon puhuttu nuorten syrjäytymisestä ja syrjäytymisen ehkäisystä. Hallituksen esityksessä on monta hyvää asiaa syrjäytymisen ehkäisytoimien edistämiseksi. Opintojen ohjausta on lisätty. Osallisuus-hankkeen rahoituskin on kunnossa, oppisopimuskoulutus on yksi näistä hankkeista, ja uutena hankkeena on niin sanottu Omakymppi. Koulutuksen keskeyttäminen monesti nuorella tapahtuu, kun peruskoulun jälkeen nuori valitsee jonkin ammatillisen koulutuksen ja huomaakin, ettei tämä ollutkaan oma ala. Niinpä nuori keskeyttää. Omakymppi on hyvä opinahjo miettiä, miksi oikeasti haluaa, ja voi tutustua eri ammattialoihin ja parantaa peruskoulun todistusta.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden opintososiaaliset edut ovat olleet korjauksen tarpeessa pitkään. Nyt on kolme kohtaa, joilla opiskelijoiden opintososiaalisia etuja parannetaan. Ensinnäkin, kun ammattikorkeakouluissa on jatko-opinto-opiskelijoita ja heillä ei ole ollut oikeutta ateriaetuun, se tällä budjetilla nyt tullaan turvaamaan. Toisena suurena asiana on opintotuen parantaminen siten, että vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla 1. marraskuuta 2006 lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että muutos nostaa opiskelijajärjestöjen toivomalla tavalla toisen asteen opiskelijoiden opintotukea. Kolmas asia koskee 3 900:aa opiskelijaa, jotka opiskelevat joko kansanopistossa tai liikunnan koulutuskeskuksissa. Opintotuen asumislisä ei ole suosinut asumista internaatissa, ja nyt tämä on korjattu.

Arvoisa puhemies! Toki ei pidä unohtaa koulu- ja kirjastorakennusinvestointeja. Niihin olisi tarvittu esitettyä enemmän varoja. Kokonaisuutena opetusministeriön hallinnonalan budjetti on kuitenkin hyvä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Eilisestä oppineena nyt osasin lopettaa oikeaan aikaan, mutta tulin jatkamaan kuitenkin.

Ensinnäkin haluaisin aluksi kommentoida ihan tätä koulujen lakkauttamiskysymystä myös omalta osaltani. Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Lintonen tästä asiasta, että joka tapauksessa on valtuustojen ja meidän valtuutettujen ja kunnallisten päätöksentekijöitten asia päättää siitä, missä koulu lakkautetaan, missä ei. Lähtökohtanahan on kuitenkin opetuksen laatu ja laadun kehittäminen, ja nykyinen valtionosuusuudistus tulee huomioimaan ennen kaikkea yksilön ja lasten tarpeet, niin erityislasten osalta kuin myös maahanmuuttajalasten tarpeet, ja nämä ovat ne painopisteet, joilla tältä osin tätä valtionosuusuudistusta tehdään. Siitä, onko se lasten etu, että on yksi- tai kaksiopettajainen koulu ja pienet koulut, voimme olla sitten eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Jatkan äskeistä puheenvuoroani. Koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen on tärkeä osa nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttamisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Nuorten koulutustakuun tavoite on, että vuonna 2008 vähintään 96 prosenttia perusopetuksen päättävistä oppilaista jatkaa koulunkäyntiä vielä samana vuonna. Tähän oleellisesti liittyy opintojen ohjaus sekä nuorten ongelmiin varhainen puuttuminen, jotta syrjäytymistä ja jatkokoulutuksen lykkäytymistä ei tapahtuisi. Tämä tarkoittaa sekä lukion että toisen asteen ammatillisen koulutuksen monialaista kehittämistä.

Meidän tulee huomioida, etteivät kaikki nuoret saa samanlaisia valmiuksia jatko-opiskeluun. Tämä tuo haasteen ennen kaikkea toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien sisältöjen kehittämiseen. Tiedän, että Opetushallituksessa tämä asia on tiedostettu ja tähän on puututtu vakavalla otteella. Myös ammatillisen koulutuksen riittävä käytännön harjoittelu sekä varsinainen oppisopimuskoulutus ovat monille toimiva ratkaisu ammattitutkinnon hankkimiseksi. On tärkeää turvata ammatillisten opintojen rinnalla myös riittävät teoreettiset opinnot niille, jotka haluavat jatkaa opintojaan esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Täten mahdollisimman monen opiskelijan yksilöllisyys huomioidaan koulutuksen sisällössä ja sen suunnittelussa. Lopputulemana siis: koulutusjärjestelmässä pitäisi mahdollisimman pitkään pitää reittejä avoinna jatko-opiskeluihin, kaikilla on oltava elinikäisen oppimisen mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna opintotukea uudistettiin. Uudistus oli sidottu esitykseen korkeakouluopintojen nopeuttamisesta, eikä toisen asteen opiskelijoiden tukiin tullut muutoksia. Kuitenkin merkittävä ongelma on ollut nimenomaan heidän tukensa riittämätön taso. Vanhempien tulot vaikuttavat opintorahan suuruuteen kaikkien alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden kohdalla. Täysimääräisen tuen on voinut saada vain, jos vanhempien yhteiset kuukausitulot ovat alle 2 331 euroa. Nyt valiokunta esittää tähän epäkohtaan parannusta. Esityksen mukaan vanhempien tulorajaa nostettaisiin 15 prosentilla ensi vuoden marraskuun alusta lukien. Vuositasolla kustannuksia tulee jatkossa 5,2 miljoonaa euroa. Tällä uudistuksella parannetaan kymmenientuhansien opiskelijoiden asemaa ja saatetaan heidät tasavertaisempaan asemaan yliopistossa opiskelevien ikätovereiden kanssa. Kehittämisen varaa opintotukeen toki jää edelleen, myös yliopistossa opiskelevien osalta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustajat A. Kiljunen ja Lintonen tässä kiistävät, että valtionosuusuudistuksella, mikä nyt ollaan toteuttamassa, olisi vaikutusta pienten koulujen asemaan ja tulevaisuuteen. Edustajat Lintonen ja Kiljunen, ovatko nuo kuntapäättäjät sitten väärässä, kun sieltä kunnista on kantautunut tänä syksynä huolestuneita viestejä meille tänne, että nimenomaan valtionosuuksien pienentyminen ja nimenomaan näitten pienten koulujen erityislisän poistuminen todellakin kiihdyttää näitten pienten koulujen lakkauttamista? Tästä puhutaan tuolla kunnissa hyvin paljon. Edustajat, ollaanko kunnissa täysin väärässä sitten, eivätkö he tiedä, mistä puhuvat?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on aivan totta, kuten sanoitte, että näitten pienten koulujen osalta erityistuki lakkautetaan, mutta käytännössä samanaikaisesti painotusta kohdennetaan niihin erityisryhmiin, jotka ovat tähän mennessä olleet vailla valtionosuuserillistukea. Lähtökohtanahan kuitenkin tässä kaikessa pitäisi olla opetuksen sisällön kehittäminen ja opetuksen laatu. Meillä voi olla erilaisia näkökantoja siitä, onko yksi- tai kaksiopettajainen koulu opetuksen laadun näkökulmasta sille oppilaalle paras mahdollinen ratkaisu. Näistä ratkaisuista ja kysymyksistä me joudumme kukin, jotka olemme myös kunnallisia päätöksentekijöitä, myös vastaamaan.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä voin vastata ed. Hemmilälle sillä lailla, että hänkin varmasti tietää, niin kuin äsken sanoin, että valtionosuusjärjestelmässä kouluverkkotekijän poistuminen näiltä pieniltä kouluilta ei todellakaan yhdenkään kunnan taloutta kaada, vaan kysymys on arvovalinnoista. Jos me todella haluamme opetuksen laatua kehittää, niin, ed. Hemmilä, emme kai me tässäkään salissa hirttäydy rakenteisiin?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on nyt se, että monissa kunnissa, missä on noin 40—60 oppilaan koulu, ja tämmöisessä koulussa voi olla kolme taikka neljäkin opettajaa, nämä koulut ovat nyt tappolistalla. Itsekin totesin tuossa puheessani, että muutaman oppilaan kouluja joudutaan joka tapauksessa varmasti tulevaisuudessa lakkauttamaan. Mutta kyllä on monia, monia kuntia, esimerkkinä vaikkapa Turku, missä on tällaisia kouluja hyvin paljon, useita kouluja, missä on muutama kymmenen oppilasta, ja ne ovat nyt lakkautuslistalla. Tämä kouluverkkotekijä ei tietenkään ole tähän mennessä vaikuttanut, se vaikuttaa vasta ensi vuonna. Nähtäväksi jää, niin kuin sanotaan, mitä se tulee vaikuttamaan todellisuudessa, mutta kyllä kunnista vaan kantautuu se viesti, että se tulee vaikuttamaan.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika ikävää ja tylsää, että ed. Hemmilä täällä lietsoo pelkoa ja väittää, että nyt kouluja lähdetään lakkauttamaan. Täällä usein edustajat kertovat, mitä he ovat tehneet, ja itse olen ollut tällaisten 40—60-oppilaisten koulujen johtajana useamman vuoden, enkä usko, että ne koulut ovat tappolistalla. Ne koulut, jotka saattavat olla nyt harkinnassa, pitäisikö ne ehkä lakkauttaa ja käyttää niiden määrärahat johonkin koulutuksen laadun tehostamiseen, ovat alle 20-oppilaisia kouluja. Minä toivon, ed. Hemmilä, että te ette lietsoisi oppilaiden vanhempien ja oppilaiden painajaisiin lisää ikävyyksiä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kun me puhumme koulujen lakkauttamisesta, niin oletan, että me emme keskustele ainoastaan yhden koulun lakkauttamisesta yksittäisessä kunnassa, vaan kyllä jokainen kunta pohtii omaa kouluverkostoaan ja arvioi sen pohjalta oppilaitten lukumäärää ja sitä kautta myös sitä, mihin nämä painotukset miltäkin osin laitetaan. Siinä huomioidaan niin nämä erityiskysymykset yksittäisten lasten osalta kuin kouluverkkokysymykset, mikä on asukaspohja milläkin alueella; siellä arvioidaan kokonaisuutena, ei ainoastaan sen perusteella, kuinka valtio ohjaa määrätyn yksikköhinnan perusteella rahaa yksittäiseen kouluun.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Tämä kyläkoulukertoimen poistaminenhan tarkoittaa sitä, että päätösvaltaa siirretään valtion tasolta kunnille sillä edellytyksellä, että rahoja ei vähennetä. Ed. Hemmilä, rahat eivät vähene, rahat säilyvät, päätöksentekijän paikalla ovat nyt kunnat, eikä valtio sitä määrää. Tässä täytyy kyllä ihmetellä, jos Varsinais-Suomessa on sellaisia kuntapäättäjiä, jotka eivät luota itseensä. Kyllä tässä täytyy myös kuntien itsensä katsoa itseään peiliin tässä asiassa, jos tämmöisiä pelkoja on, niin kuin te arvelette. Korostan, että rahat eivät vähene.

Puhemies! Se, mitä meidän täytyy valvoa tässä salissa, on se, että koulujen ja kirjastojen perustamiskustannusten valtionapu säilyy myöskin jatkossa. Se on se todellinen uhka myöskin haja-asutusalueiden ja pienten kuntien, pienten taajamien perusparannushankkeille, laajennushankkeille ja uudisrakennushankkeille. Tämän momentin säilyttäminen meille on äärimmäisen tärkeää, että siellä on riittävästi varoja.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä yritetään hallituspuolueiden edustajien taholta todistella, että tällä lainsäädännön muutoksella ei olisi mitään tekemistä kouluverkon rakenteiden muutoksen kanssa. Ihmettelen sitä erityisesti siksi, että ed. Leppä, joka ilmeisesti kuitenkin kuuluu saman maakuntalehden levikkialueeseen, mihin itse kuulun, on varmaan huomannut sen, että siellä on jatkuvasti ollut tämän syksyn aikana kirjoituksia kyläkoulujen lakkauttamisesta ja perusteluna on nimenomaan tämän kertoimen muutoksesta johtuva syy.

Itse totean sen, että maanantaina esimerkiksi Iisalmen kaupunginvaltuusto tekee päätöksen kolmen koulun lakkauttamisesta ja perusteluna on nimenomaan se, että valtionosuusperusteet muuttuvat, että sitä lisätukea, mikä tähän mennessä on tullut, ei tule. Kysymys ei ole ollenkaan siitä, että oppilasmäärä olisi vähenemässä, niin kuin täällä yritettiin todistella, että siitä johtuisivat nämä. Päinvastoin, näissä kolmessa koulussa oppilasmäärä on lisääntynyt viime vuosien aikana, ja tulevaisuudessakin se olisi kasvava, mutta koulut lakkautetaan sen takia, että kuntatalous on ajettu tämän hallituksen toimenpitein niin ahtaalle, ettei kyetä pitämään yllä näitä kouluja.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Vaikuttaa todella erikoiselta, että suurten hallituspuolueitten edustajilla ei näytä olevan tietoa siitä, mitä nämä ratkaisut, mitä nyt ollaan tekemässä, käytännön tasolla, kuntatasolla, merkitsevät. Ihmettelen kovin, että keskustan edustajat, samoin kuin SDP:n läsnä olevat edustajat, syyttävät meitä opposition edustajia lietsomisesta, että me lietsomme jotain kapinahenkeä. Ei ole kysymys siitä, vaan nämä ratkaisut, mitkä hallitus on nyt tuonut eduskunnan päätettäväksi ja runnoo läpi, aiheuttavat sen tuolla kunnissa, että siellä joudutaan rahapulan vuoksi hakemaan uusia rakenneratkaisuja, ja nämä eivät useinkaan palvele sitä tarkoitusta, mitä juhlapuheissa suurten puolueitten edustajatkin monta kertaa tavoittelevat.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jollakin tavalla tuntuu siltä, että juupas—eipäs — juupas—eipäs-leikkiä tässä leikitään. Lappeenrannassa ratkaisut on taas tehty minun mielestäni arvovalintojen perusteella. Meillä ei ole lakkautettu sellaisia kyläkouluja, joiden piirissä asukasluku ja oppilasmäärä kasvaa. Toisaalta taustalla on kouluverkosto, ja sitä on lähdetty rakentamaan sen mukaisesti, että turvataan lasten yksilöllisen opetuksen laadun taso. Silloin se tarkoittaa sitä, että joitakin yksittäisiä pikkukouluja olemme joutuneet lakkauttamaan. Painotukset ovat myös lasten erityisopetuksen kehittämisessä, ja kokonaisuutena on kouluverkosto. Olemme myös tehneet siirtoja niin, että arvioimme tilannetta kahden vuoden päähän ja arvioimme kriteerit ja perusteet sen mukaan, mikä on Lappeenrannan kouluverkkotilanne sinä päivänä, kun tämä arvio tehdään. Kriteerit lyötiin lukkoon nyt. Jos ne muuttuvat siihen suuntaan, että tätä koulua ei kannata ylläpitää enää kahden vuoden päästä, koulu lakkautetaan, mutta jos koululaisten määrä kasvaa, niin koulu pidetään edelleen kyläkouluna.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Haluan vielä todeta ed. Lepälle, joka äsken suorastaan väitti, että kunnissa opetustoimeen tarkoitetut rahat eivät vähene, että se ei kyllä pidä paikkaansa. Voi olla, että valtiontaloudellisesti opetustoimeen suunnatut rahat eivät vähene, mutta kyllä tuolla kuntatasolla, yksittäisten kuntien kohdalla, muutos tulee olemaan merkittävä, ja se muutos johtuu hyvin paljon tästä kouluverkkotekijästä.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Tämä on nollasummapeliä, ed. Hemmilä. Yhtään rahaa ei vähene kunnilta, vaan tämän pienen valtionosuusuudistuksen myötä se kerroin, jolla näitä rahoja jaetaan, hiukan muuttuu kuntien välillä. Se on aivan totta, niin kuin ed. Polvi täällä myöskin totesi, että toisilta kunnilta hiukan vähenee, mutta toisille lisääntyy. Tämä on nollasummapeliä. Yhteensä ne rahat eivät vähene, ed. Hemmilä, yhtään.