Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kun kello näyttää ehtineen jo yli puolenyön ja salissakin näyttää olevan aika harvalukuinen joukko edustajia, ajattelin itse vähän tiivistää tätä aiemmin suunnittelemaani puheenvuoroa.

Aloittaisin sillä, että kun nyt maatalousbudjettia täällä käsitellään, käsitellään oman urani aikana jo seitsemättä kertaa, niin ensi vuodelle maatalousbudjetin, maatalouspääluokan, osalta ei ole tapahtunut bruttomääräisesti kovin merkittäviä muutoksia, ei ole tapahtunut viime vuosina kovin merkittäviä muutoksia. Noin 2,5 miljardin euron verran maatalouspääluokka on valtion budjetista, joka on lähestulkoon 40 miljardia euroa.

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Nyt on kulunut jo yli yhdeksän kuukautta siitä, kun hallitus viime maaliskuun 10. päivä päätti niin sanotusta maataloustuposta. Palkansaajillehan tulopoliittinen ratkaisu syntyi jo reilu vuosi sitten, ja palkansaajat ovat tänä vuonna jo joka kuukausi kuukausipalkassaan saaneet nauttia tuon tupon tuomista lisäeuroista. Ainoa asia tuolloin 10. päivä maaliskuuta oli se, että silloin sovittiin 21,5 miljoonan euron alennus maatalouden kasvihuonetuotannon ja porotalouden energiaverotukseen. Todellakin tästä päätöksestä on kulunut jo aikaa, pian jo lähes vuosi. Koska energiaverotuksen alentaminen vaatii muutoksia verolakeihin, olisi ollut vähintäänkin kohtuullista hallitukselta valmistella nämä verolait ja tuoda eduskunnan käsiteltäväksi niin, että ne verolait olisi saatu käsiteltyä tämän vuoden aikana. Me oppositiossa odotimme, että nyt budjetin käsittelyn yhteydessä viimeistään nämä verolait voidaan täällä käsitellä ja hyväksyä sillä tavalla, että tämä yksinkertaisin ja järkevin tapa hoitaa tämä asia elikkä arvonlisäveroilmoituksen yhteydessä olisi ollut mahdollista. Mutta koska arvonlisäveroilmoitukset tulee palauttaa helmikuun loppuun mennessä ja arvonlisäveroilmoituslomakkeetkin ovat jo kohta postissa, ei päätöksiä tässä aikataulussa tietenkään enää pystytä tekemään.

Jäljelle näyttääkin jäävän hyvin monimutkainen erillinen hakemusmenettelyjärjestely. Olen antanut itselleni kertoa, että tällaista hakemusmenettelyä suunnitellaan nyt hallitustasolla ensi vuodelle. Se on kallis ja byrokraattinen tapa, ja semmoista pitäisi joka tilanteessa ja kaikissa asioissa välttää. Nähtäväksi jää, miten tämän maataloustupon nyt käy, jääkö sekin pelkäksi puheeksi.

Arvoisa puhemies! Maatalousuudistuksesta. Maatalousuudistushan runnottiin tässä salissa läpi viime kesäkuussa. Itse kuuluin niihin edustajiin, jotka epäilivät tämän uudistuksen järkevyyttä, nimenomaan siinä aikataulussa, missä se toteutettiin. Maatalousuudistuksen osaltahan jaetaan maatalouden tukia, viljelijöitten tukia, noin 550 miljoonaa euroa, jotka jakautuvat lfa:n, ympäristötuen ja cap-tuen kesken.

Kun itse perustelin maatalousuudistuksesta päättämisen lykkäämistä myöhempään ajankohtaan ja jopa sitä, että tämä uudistuksen käyttöönotto olisi lykätty vuodella eteenpäin, perustelunani käytin sitä, että saattaa olla tulossa uusia uudistustarpeita nimenomaan siitä syystä, että Euroopan unionin rahoituksessa, rahoituskehyksissä, tehdään muutoksia.

Herra puhemies! Nyt Brysselissä parhaillaan neuvottelevat Euroopan unionin johtajat ovat päättämässä uusista rahoituskehyksistä. Mikäli puheenjohtajamaan Britannian ehdotus menee läpi, se merkitsee sitä, että tämä vasta kesäkuussa hyväksytty maatalousuudistus, jonka vaikutus ulottuu vuoteen 2013 saakka, joudutaan avaamaan. Suomessa toteutettava maatalousuudistus on niin vahvasti kytketty lfa-tukeen, ympäristötukeen ja nimenomaan näitä ollaan nyt tämän rahoituskehyspäätöksen yhteydessä leikkaamassa.

Kun samanaikaisesti vielä on käymässä niin, että maaseudun ja maatalouden kehittämisrahaston rahat loppuvat, niin tämä johtaa vääjäämättä siihen, että kotimaassa ajaudutaan äärimmäisen hankaliin vääntöihin hallituksen ja erityisesti hallituspuolueitten kesken siitä, miten nämä ammottavat aukot, jotka nyt ovat syntymässä, jatkossa paikataan.

Täällä aiemmin illalla käydyssä keskustelussa ed. Lämsä totesi, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa pitää nämä maatalouden rahoitusasiat ratkaista. Toki hallitusneuvotteluihin kuuluu olennaisena osana varmasti maatalouden rahoituksen ratkaiseminen neljäksi vuodeksi eteenpäin vuodesta 2008 alkaen, mutta tämä Euroopan unionin rahoituskehysratkaisu tulee vaikuttamaan jo vuodesta 2007 alkaen, jotenka ensi vuoden aikana joudutaan tekemään Suomessa sellaisia budjettipäätöksiä, jotka ovat erittäin hankalia, ottaen huomioon sen, miten tämänkin ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä jo muutaman miljoonan euron lisääminen maatalousbudjettiin ja maaseudulle osoitettaviin määrärahoihin on ollut vaikeata.

Makeran osalta olen tehnyt aloitteen, että Makeran pääomaa lisättäisiin 29 miljoonalla eurolla, ja sitten tästä aloitteesta tullaan äänestämään. Maataloustulothan ovat alentuneet, kuten täällä jo aiemmassa keskustelussakin todettiin, yli 30 prosentilla ja reaalisestikin viljelijöitten tulot yli 10 prosentilla.

Samanaikaisesti, arvoisa puhemies, kun tilojen määrä vähenee, kuitenkin hallintoa on jouduttu tämän järjestelmän monimutkaisuuden takia jatkuvasti paisuttamaan. Ennen EU-jäsenyyttä meillä oli kansainvälisesti vertaillen jo monimutkainen maataloustukijärjestelmä, mutta tuolloin valvontoihin käytettiin kuitenkin vain 13 henkilötyövuotta; ensi vuonna arvioidaan valvontoihin tarvittavan 370 henkilötyövuotta. Samanaikaisesti, kun Euroopan unionin jäsenyyden alun jälkeen maatilojen määrä on lähes puolittunut, valvontoihin tarvitaan monikymmen-, lähes satakertainen määrä ihmisiä.

Lopuksi, herra puhemies, kiinnittäisin huomiota siihen, että ensi vuoden aikana on myös ratkaistava luopumistukijärjestelmän jatko ja siihen myöskin rahoitus.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Hemmilälle nyt alkuun toteaisin, kun hän otti esille taas tämän hallinnon, josta me tiedämme, että maataloudessa se on paisunut erittäin vahvasti, että kaikki, jotka olemme tässä salissa, tiedämme ja muutkin tietävät, minkä takia se on paisunut: Euroopan unionin takia. (Ed. Hemmilä: Kotoisia syitä!) Sinne mentiin, erityisesti siellä oikealla silloin sitä erittäin vahvasti ajettiin — ministeri Salolainen etunenässä oli viemässä Suomea Euroopan unioniin — ja sitä kautta on tullut tämä maatalouden vahva byrokratia. Sitä on, ed. Hemmilä, turha kiistää. Me vaan elämme tässä. Meidän pitää, ed. Hemmilä, sopeutua tähän, niin kuin hienosti sanotaan, ja koettaa elää tämän kanssa.

Mutta, herra puhemies, haluan vielä puuttua maatalouteen, kun elämme näinkin historiallista hetkeä. Minä luulen, että ne neuvottelut tällä hetkellä sekä Wto:n piirissä että Euroopan unionin piirissä ovat hyvin tärkeässä vaiheessa, ennen kaikkea nämä Wto-neuvottelut, vapaakauppaneuvottelut, jotka monessa suhteessa ovat varmasti välttämättömiä, ja kaupan vapauttamista tarvitaan. Ainakin asiantuntijat lähtevät siitä, että se on paras tapa hyvinvoinnin tulosten jakamiseksi ja talouskasvun ylläpitämiseksi. Sopii kuitenkin kysyä, sopiiko vapaakauppa kaikkiin tuotteisiin, nimenomaan elintarvikkeisiin, jotka ovat välttämättömyystarvikkeita meille jokaiselle.

Nämä neuvottelut ovat tavattoman tärkeät. Eilen itse asiassa tuli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen selvitys siitä, mitä se merkitsee viljelijöille, jos vientituesta luovutaan. Tässä artikkelissa todetaan: "Tukien poisto hyödyttää ensi sijassa muutamia kehittyviä ja vahvoja maatalousmaita, kuten Brasiliaa, Thaimaata, Argentiinaa ja Australiaa. Häviäjiä ovat rikkaiden ja köyhien maiden viljelijät." Kyllähän tästä sitten tullaan meidän omaan kotoiseen maahamme eli Suomeen ja todetaan samassa selvityksessä — oli hyvä, että se julkistettiin: "Suomen maatalous kärsii eniten Euroopan unionissa. Maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen vaikuttaa Suomeen muita EU-maita enemmän, ja hankalimpaan tilanteeseen joutuisivat maidontuottajat ja rehuviljantuottajat." (Ed. Lintosen välihuuto) — Tämä oli tutkimuslaitoksen selvitys, ed. Lintonen, johon on syytä kuitenkin uskoa, kun siellä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tehdään tärkeää työtä, ja tämä on sen selvityksestä, jota täällä siteeraan. — Kyllähän näin on, ja ennen kaikkea silloin se, jos vientituesta täysin luovuttaisiin, tietää Suomessa, niissä maakunnissa varsinkin, joissa maito on tärkeä ja myöskin rehuvilja tärkeä, merkittävää hinnanalennusta, ja ennen kaikkea tutkija arvioi, että rehuviljantuotanto voisi supistua pitkällä aikavälillä 14 prosenttia ja maidontuotanto 5 prosenttia.

Herra puhemies! Haluaisin sitten puuttua myöskin tähän maataloustuloon, johon täällä on monta kertaa viitattu. Näinhän se on, että kyllähän päätoimisten viljelijöiden tulo Euroopan unionin aikana on supistunut. Siitä on monenlaisia laskelmia. Eräissä, mitä tässä siteeraan, puhutaan 1,7 prosentista per vuosi. Nyt näyttää, että tälle vuodelle arvioidaan maataloustulon putoavan jopa 8 prosenttia. Se on aika merkittävää. Kun ajatellaan, miten palkansaajapuolella palkat ovat kehittyneet ja kehittyvät, niin kyllähän tässä yksi merkittävä ammattiryhmä on selvästi heikommassa asemassa kuin muut, kun sitten tiedetään myöskin, että viljelijöiden osuus elintarvikkeiden hinnoista on pienentynyt ainakin nyt 2000-luvulla ja sen sijaan kaupan osuus, jota on monta kertaa täältäkin esiin tuotu, on kasvanut. Näin ikävästi on vaan käynyt. Ennen kaikkea suurin syy on tietenkin kustannustason voimakas nousu.

Herra puhemies! On kyllä syytä peräänkuuluttaa täällä myöskin tätä maataloustupoa, josta on jo maaliskuussa sovittu ja vieläkään ratkaisua ei ole saatu aikaan. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä, että valtiovarainministeriössä ei ole pystytty panemaan toimeen ratkaisua, joka on tehty, johon on rahat osoitettu, mutta viljelijät eivät ole senttiäkään siitä vielä hyötyneet. Pitääkö nyt luoda todella joku kankea uusi verotuksellinen järjestelmä? Eikö meillä ole alv-menettely jne. jo käytössä, jota voitaisiin hyödyntää tässä suhteessa? Tuntuu todella ihmeelliseltä, että tätä asiaa ei ole pystytty hoitamaan.

Herra puhemies! Sitten lopuksi, nyt kun ed. Lintonenkin on täällä paikalla. On hyvä, että ed. Lintonen on nyt saapunut seuraamaan maatalouskeskustelua. Nimittäin yhdessä olemme vastuussa siitä, että tämä budjettikirja myös maatalouspääluokan osalta viedään läpi, mutta toinen päähallituspuolue, sosialidemokraatit, ei ole käyttänyt tästä yhtään varsinaista puheenvuoroa eikä varannut tähän maatalouspääluokkaan. On hyvä, että keskustalaiset ovat sitä puolustaneet, ja totta kai me ilomielin puolustamme, mutta olisi nyt jotenkin korrektia ja lojaalia, että sosialidemokraatitkin olisivat tukemassa tätä maatalouspääluokkaa. Mutta kun ed. Lintonen on maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ja ottanut kovasti kantaa maatalouskysymyksiin, niin sopii nyt kysyä, onko ed. Lintonen, ja varmasti on, tämän hallituksen ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön takana, joka nyt on käsittelyssä. Mutta todella olisi toivonut, että ed. Lintonen olisi voinut olla — tiedän, että hänellä on ollut esteitä illansuussa, kun se oli keskustelussa — tai joku muu edustaja täällä puolustamassa yhteistä budjettikirjaa, joka on yksituumaisesti voitu myöskin valtiovarainvaliokunnassa ja sen maatalousjaostossa viedä läpi.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mukavaa, että ed. Vihriälä huomasi minut täällä salissa. Täällä on nimittäin aika harva kepulainen paikalla, keskustapuolueen edustaja, eikä täällä ole kokoomusta, vihreitä eikä vasemmistoliittoakaan; on hämmästyttävää, että tämä keskusteluporukka on supistunut näin pieneen.

Voin sanoa, että olen tällä hetkellä samaa mieltä noista budjettikirjan asioista, mutta kyllä meidän täytyy tässäkin salissa hyväksyä se, että kansainväliset haasteet ajavat meitä keskustelemaan tästä asiasta. Samalla lailla kuin edellisen pääluokan kohdalla tuli myös oppilaiden ja vanhempien näkökulmia koulukeskusteluun, pitää maataloustuottajien kestää se, että on myös kuluttajan näkökulma.

Jos ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi ed. Hemmilä puhui juuri äsken, kun hän puhui EU:n budjetista, niin EU:n budjettihan koostuu yksinomaan tulonjaosta (Puhemies koputtaa) ja yhteinen maatalouspolitiikka ja rakennerahasto ovat esimerkkejä tästä. Jatkan hetken päästä.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean nyt ed. Lintoselle, että meitä on täällä todella ed. Lintonen ja keskustan kansanedustajia kuusi kappaletta, eli me yhdessä täällä punamultahallituksen maatalouspolitiikkaa nyt puolustamme. Näinhän sen pitää varmaan ollakin.

Mutta mitä sitten tulee sosialidemokraattien maatalouspoliittiseen linjaan, niin on syytä nyt todeta kuitenkin, että maatalousselonteon aikana ed. Lintonen käytti hyvin voimakkaan puheenvuoron, jossa hän syyllisti myöskin kotimaista elintarviketuottajaa, ja sitä ei ole pidetty oikein hyvänä. Onneksi sosialidemokraateissa ainakin monet ovat irtisanoutuneet tästä ed. Lintosen linjasta.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos voin sen verran kuitenkin lohduttaa, että ei ollut viime yönäkään, kun käsiteltiin kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaa ja kunta-asioita, täällä edustajia juuri yhtään enempää paikalla, meitä oli silloinkin vain muutama.

Ihan sen verran haluaisin tähän keskusteluun sanoa, että kuitenkin meille kaikille varmasti, niin hallituspuolueille kuin oppositiollekin, on erittäin tärkeää turvata koko elintarvikeketjun toimivuus aina sieltä alkutuotannosta lähtien. Luonnonkatastrofit ja kaikki muut uhkaavat maailmaa tänä päivänä, ja on todella tärkeää olla mahdollisimman omavarainen elintarviketuotannossa. Uskon, että ed. Minna Lintonen ymmärtää sen erittäin hyvin. Forssan seudulla on paljon elintarviketeollisuutta.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin niin innostunut, että jo ed. Lindqvistin puheenvuoron aikana pomppasin pystyyn, kun halusin vastata ed. Vihriälälle.

Eikö teitä, ed. Vihriälä, ollenkaan hämmästytä se, että valtaosa EU:n maatalouspolitiikan tuista suuntautuu rikkaimmille maanviljelijöille? Eikö teitä ollenkaan huolestuta se, miten työvaltainen maatalous tulevaisuudessa Suomessa pärjää? Eikö teitä yhtään huolestuta se, miten tukijärjestelmät, tukieurot, menisivät sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin tulevaisuudessa? Eikö teitä yhtään huolestuta se, että tulevaisuudessa ehkä 50 prosenttia meidän viljelyksistämme voidaan kesannoida? Onko tämä oikeata maatalouspolitiikkaa, ed. Vihriälä?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä meitä huolestuttavat juuri ne asiat, mitä ed. Lintonen toi esille.

Mutta ed. Lintonen, me olemme mukana Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonne sosialidemokraatitkin Suomen aikanaan halusivat viedä, ja meidän pitää niitä sääntöjä noudattaa. Ed. Lintonen, me emme pysty niitä täällä muuttamaan, ainoastaan niitä asioita, mitkä kansallisesti meille kuuluvat. Valitettavasti Euroopan unionin maatalouspolitiikka ei suosi pien- ja perheviljelmiä, jos sellaisia sanoja sallitaan vielä käytettävän. Tämä on valitettava tosiasia, ja se on syytä myöskin sosialidemokraateissa ymmärtää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lintoselle toteaisin, että kyllä keskusta kantaa huolta ylipäänsä maatalouden säilymisestä Suomessa, ja on tosiasia, että maatalouden rakennetta pitää parantaa ja maatalouden rakenteen parantaminen tuo lisää tarvittavaa tehokkuutta ja parantaa maatalouden kilpailukykyä.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää mietinnössään vakavaa huomiota Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomakannan nopeaan vähenemiseen. Nyt käsiteltävänä olevassa ensi vuoden talousarviossa kehittämisrahastoon siirretään 14,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa sinne siirrettiin 8,5 miljoonaa euroa. Siirtojen yhteismäärä on näin ollen 23,2 miljoonaa euroa. Tämä ei ole suuri rahamäärä, mutta nämä siirrot ovat historiallisia siinä mielessä, että ennen nyt tehtyjä siirtoja Maatilatalouden kehittämisrahastoon siirrettiin rahaa viimeksi vuonna 1990.

Täältä ed. Hemmilä jo ehti poistua. Hän tuossa mainitsi, että hän on nyt oppositiossa ollessaan tehnyt talousarvioaloitteen, jossa hän esittää 29 miljoonan euron siirtoa Maatilatalouden kehittämisrahastoon. Ei sen paremmin Hemilä kuin ed. Hemmiläkään valtakaudellaan 1995—2003 esittänyt kyllä minkäänlaisia siirtoja Makeran pääomatilanteesta huolehtimiseksi.

Yhteiskunnan tukemassa rakennepolitiikan rahoituksessa painopiste on Suomen EU-jäsenyyden aikana ja erityisesti parin viime vuoden aikana siirtynyt voimakkaasti Maatilatalouden kehittämisrahastosta myönnettäviin investointiavustuksiin ja budjettivaroista myönnettävään korkotukeen perustuvaan korkotukilainoitukseen, jonka pääoma tulee pankkien varoista. Uusien Makeran valtionlainojen myöntämisestä on mielestäni aivan oikein tehottomana valtiontukielementtinä luovuttu kokonaan. EU:n komission edellyttämiä investointien poikkeuksellisen korkeita tukitasoja ei ole mahdollista saavuttaa muutoin kuin käyttämällä avustuksia pääasiallisena tuki-instrumenttina. Avustusten käytön ja sinänsä myönteisen uusista valtionlainoista luopumisen seurauksena Makeran pääomakanta vähenee nyt varsin nopeasti. Tänä vuonna avustuksia myönnetään noin 160 miljoonaa euroa. Pääosa avustuksista on tänä vuonna kulunut nuoren viljelijän aloitustukeen ja navettarakennusinvestointeihin.

Maatalouden rakenteen kehittämiseen suunniteltu määrärahatarve näyttää vuosina 2004—2005 toteutuneen tilanteen valossa täysin alimitoitetulta. Makeraan valtionlainojen lyhennyksinä palautuvat varat eivät pitkällä tähtäyksellä riitä turvaamaan EU:n edellyttämien nykytasoisten investointiavustusten maksamista. Makeran toimintakyvyn turvaaminen vaatiikin jatkuvaa ja pitkäjänteistä pääoman lisäämistä valtion talousarviosta rahastoon. (Ed. Hemmilä: Miksei sitä tehdä nyt jo?) — No, nyt sitä tehdään kuitenkin, ed. Hemmilä. Mutta kun kokoomus oli hallituksessa ja Hemilä oli ministerinä 1995—2003, ei lisätty yhtään lisärahaa Makeraan, ei yhtään. (Ed. Hemmilä: Makeran rahathan loppuvat muutamassa vuodessa!) — Tällä menolla Makeran pääoma tulee lyhyessä ajassa loppuun käytetyksi. Viimeistään — ja korostan: viimeistään — vuonna 2011 Makeran rahoitusmahdollisuudet heikkenevät nykyisellä investointitasolla aivan ratkaisevasti.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan tekemä 3 miljoonan euron lisäys puuntuotannon kestävyyden turvaamista koskevaan määrärahaan tulee erittäin suureen tarpeeseen. On myös erittäin tärkeää, että momentin myöntämisvaltuutta lisätään 3,5 miljoonalla eurolla. Myöntämisvaltuuden lisääminen mahdollistaa päätösten tekemisen ajallaan.

Vuoteen 2010 ulottuvan Kansallisen metsäohjelman tavoitteista tulee pitää kiinni. Metsänomistajia tulee kannustaa pitkäjänteiseen, koko yhteiskuntaa hyödyttävään metsänparannustoimintaan, joka omalta osaltaan tukee myös työllisyystavoitetta. Valtion rahoittama metsänparannustoiminta on vuosittain tarjonnut työtä noin 3 000 henkilötyövuoden edestä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta ja valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto ovat tehneet hyvää työtä. Pääluokkaan jaosto teki kaikkiaan 7 miljoonan euron muutokset, joista 4 miljoonaa euroa sisäisinä siirtoina. Alkuperäinen talousarvioesitys piti sisällään muun muassa merkittäviä leikkauksia maatalousneuvontaan. Jaosto lisäsi kuitenkin maatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen neuvontaan 820 000 euroa sekä kotieläinjalostukseen ja -neuvontaan 100 000 euroa. Tekemäni ja monien muidenkin edustajien allekirjoittama talousarvioaloite tuli näiden korotusten ansiosta tarpeettomaksi.

Lisää rahaa esitetään muun muassa 4H-toimintaan, maatalousmuseolle ja Ruukin koeasemalle siemenperunatutkimukseen. Vesihuoltohankkeisiin esitetään myös lisää reilu miljoona euroa. Tilannetta vesihuoltohankkeiden osalta helpotti jo vuoden toisessa lisätalousarviossa osoitettu lähes 10 miljoonaa euroa, jonka turvin muun muassa Luoteis- ja Lounais-Pirkanmaan seutukuntien vesihuoltohanke sai tervetulleen 3,5 miljoonan euron rahoituksen. Vesihuoltohankkeet ovat tärkeä panostus tulevaisuuteen puhtaan pohjaveden saannin turvaamiseksi. Näihin samoin kuin siirtoviemäreidenkin rakentamiseen on edelleen panostettava.

Maatalouden tulokehitys on viime vuosina ollut heikko huolimatta viljelijöiden merkittävästä panostuksesta tuotantonsa kehittämiseen. Erityisesti nuoret viljelijät ovat investoineet voimakkaasti samalla luottaen tulevaisuuteen. Uskosta tulevaisuuteen kertoo osaltaan myös sukupolvenvaihdosten reilu lisääntyminen takavuosiin verrattuna. Hallituksen päätös yritysten, myös maatalousyritysten, sukupolvenvaihdosten verohelpotuksesta tuli nyt tärkeään paikkaan.

Makeran rahoituksen riittävyys on kysymys, johon jatkossa on kiinnitettävä huomiota, niin kuin täällä on useassa puheenvuorossa todettu.

Muistutan myös, että maataloudelle luvattu tupo tulisi kiireellisesti hoitaa päätökseen. Tanskasta löytyy taloudellinen ja toimiva malli, ja on kumma, jos sama ei onnistu meillä Suomessa.

Maatalouden kannattavuus on nyt yhä enemmän tukipolitiikan varassa. Ensi vuoden osalta asiat ovat tukien osalta jotakuinkin kunnossa, mutta vuoden 2007 osalta tarvitaan nyt lujaa kansallista yhteisymmärrystä, jotta neuvotteluissa EU:n kanssa pärjätään. Parasta aikaa on käynnissä kahdetkin tärkeät neuvottelut, joiden tulokset ovat maataloutemme kannalta todella merkittäviä. Kuitenkin tänä iltana henki tässä salissa on ollut lupaava, lupaavan yhtenäinen, kotimaisen elintarviketuotannon ja maaseudun elinkeinojen puolustamisen ja kehittämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Bioenergian tuotannosta on avautumassa maaseudulle merkittävä uusi tuotannonala. Niin kuin ilmasto- ja energiaselonteon yhteydessä todettiin, Suomen on lisättävä merkittävästi omaa bioenergian osuuttaan niin sähkön, lämmön kuin liikennepolttoaineiden osalta. Samalla voidaan merkittävästi helpottaa myös maatalouden ylituotantoa. Tuotannon kannattavuus ja käynnistäminen edellyttää kuitenkin pikaisia vero- ja investointitukipäätöksiä.

On myös huomioitava, että esimerkiksi ruokohelpi on vaativa viljelyskasvi, jonka onnistunut viljely ja sadonkorjuu vaativat hyvää osaamista. Viljelyn onnistumiseksi ja toimivien koneketjujen aikaansaamiseksi on panostettava osaamiseen ja neuvontaan.

Talousarvioesityksessä ja täällä käydyssä keskustelussa on myös huomioitu luomutuotanto ja lähiruoka. Lähiruokaan on talousarviossa osoitettu lisäresursseja, mikä on hyvä asia. Luomutuotannon ja luomuruuan osalta on täällä käytetty monta hyvää puheenvuoroa. Valitettavaa on, ettei luomutuotteiden kysyntä kuitenkaan Suomessa ole vastannut odotuksia, vaan tuotantoa ja tuotevalikoimaa on jouduttu jopa supistamaan sen takia, etteivät kuluttajat ole riittävän valmiita olleet maksamaan luomutuotteista lisähintaa. Maailmalla on kuitenkin olemassa lupaaviakin viestejä luomuruuan kulutuksen kasvusta.

Talousarvion lähetekeskustelussa ja erityisesti hallituksen maatalousselonteon yhteydessä nousivat esiin myös maatalouden ympäristövaikutukset ja mahdolliset Suomen maatalouden vaikutukset Itämeren tilaan. Itse pidän paljon suurempana huolena Itämeren osalta asutuksen, upotettujen kemikaalien ja öljynkuljetusten aiheuttamia riskejä. Kuitenkin panostamalla edelleen maatalouden tutkimukseen ja neuvontaan on maataloudenkin aiheuttamia ravinnepäästöjä edelleen mahdollista vähentää.

Lisääntyvän tutkimustiedon ja kehittyvän teknologian avulla voidaan esimerkiksi ravinteiden hyväksikäyttöä edelleen tarkentaa niin kotieläinten ruokinnassa kuin peltoviljelyssä. Suomi on näissä asioissa ja ylipäätään maatalouden ympäristökysymyksissä maailmalla edelläkävijöitä, ja meidän maatalouden neuvontapalvelullemme ja osaamisellemme on avautunut kysyntää myös muun muassa EU:n uusissa Itämeren alueen jäsenmaissa. Panostamalla edelleen maataloutemme osaamiseen ja myös sen osaamisen vientiin voimme olla nykyistä paremmin parantamassa myös Itämeren kehitystä koko Itämeren alueen ja maataloudenkin ympäristövaikutusten osalta. Tässä mielessä en ymmärrä valtiovarainministeriön jatkuvaa pyrkimystä leikata maatalousneuvonnan ja -tutkimuksen voimavaroista.

Keskustelua herätti selontekokeskustelussa myös ruuan hinta. Siinä keskustelussa on muistettava vertailuja tehtäessä meidän useimpia muita maita korkeampi ruuan arvonlisäveromme. Toivottavasti viimeistään seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan tältä osin korjaus.

Ed. Lintonen kantoi huolta siitä, että suuri osa ja yhä suurempi osa maatalouden tuista menee rikkaille viljelijöille. Tämä pitää kyllä maailmalla paikkansa, mutta tämä on EU:n järjestelmä. Neuvonnan taholta kiinnitimme jo tässä takavuosina huomiota siihen, että elinkelpoisten tilojen määritelmä ei välttämättä ole oikea. Jos kiinnitetään huomiota pelkästään peltohehtaari- ja kotieläinmääriin, tämä ei välttämättä kerro tilojen todellisista mahdollisuuksista selvitä. Paljon tärkeämpää on viljelijöitten osaaminen, ja toisaalta tilojen kannattavuutta ja tiloilla pärjäämistä voidaan monilla maatalouden lisäansioilla tukea. (Ed. Hemmilä: Tukiin pitäisi saada semmoinen osaamiskerroin!)

On aika paljon tullut yhteydenottoja maaseudulta ja yrittäjiltä, mikseivät pienemmät tilat voisi päästä näiden investointitukien ja elinkelpoisten tilojen tukien piiriin. Pidän tätä aivan oikeutettuna ja ymmärrän sen, että nämä viljelijät kokevat tilanteen epäoikeudenmukaisena. Monet tilat, joilta käydään osa-aikatöissä tilan ulkopuolella taikka joilla kehitetään muuta tuotantoa, saattaisivat aivan hyvin menestyä. Minusta niillä pitäisi olla oikeus päästä näitten tukien piiriin, ja minusta näissä asioissa ehkä on paikallaan avata keskustelua. Jos me haluamme pitää maaseudun asuttuna, niin meidän kyllä pitää tukea kaikkea sellaista toimintaa, millä toimeentuloa maaseudulla voidaan edistää, ja tukea niitä ihmisiä, jotka maaseutua ovat rakentamassa ja sieltä toimeentuloa hankkimassa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden pääluokka muotoutuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön mukaiseen hyödyntämiseen. Näitä uusiutuvia luonnonvaroja ovat tuotantokasvit ja -eläimet, metsät ja keräilytuotteet, riistaeläimet, porot ja kalat sekä vesivarat. EU:n perussopimuksen mukaan unioni määrittelee yhteisen maatalouspolitiikan ja toteuttaa myös sitä. Pääluokkaan kuuluu myös maaseudun kehittäminen.

Hiljattain annetusta maatalousselonteosta nousi mielestäni kaksi isoa asiaa esille: ensinnäkin maatalouden heikko tulo- ja kannattavuuskehitys ja toisena viljelijöiden henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät asiat. Tuottoja pitäisi saada lisää ja kustannuksia alas. Uusina tuotteina energiakasvit ovat tulevaisuudessa aito vaihtoehto, ja on korkea aika meidänkin maahamme saada biopolttoaineita. Kustannusten pienentäminen ei käytännössä ole helppoa. Henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen ongelmaksi fyysisen rasituksen ohella ovat nousseet Wto-neuvottelut, EU:n kehyksiin ja tukipolitiikkaan liittyvä jatkuva vääntö sekä vielä kansallinen puheen pärinä.

Uuden tilatukimallin selvittäminen tiloille pelkistetysti selkokielellä on yksi kipeimpiä ensi kevään haasteita. Tässä mielessä on hyvä, että neuvonnalle on valiokunta lisännyt tukea 820 000 euroa.

Laidunnuspakko on yksi kipeä asenteellinen ja kotieläinten hoidollinen kynnys ensi keväänä pitkään navetassa olleille karjoille.

Porotalouden osalta teurastusjärjestelyjen kehittyminen on kohottanut lihan laatua sekä jalostusastetta. Suoramarkkinoinnin aukeaminen taas on palauttanut lihan hintatason ihan kilpailukykyiseksi ja on edistänyt kannattavuutta. Esteaitoihin on valiokunnan esityksestä tullut nyt 1,6 miljoonaa euroa. Myös Paliskuntain yhdistykselle on oma lisätuki.

Metsätaloudessa puuston vuotuinen kasvu on kohonnut jo 87 miljoonaan kuutioon mutta hakkuutavoite jää 63—68 miljoonaan kuutioon. Tämä erotus viestittää meille päättäjille siitä, että metsänhoitotöistä on huolehdittava. Nyt siirtyminen kokonaan puun myyntitulojen verotukseen tuo omat haasteensa. Metsätalouden kehittämiseen on määrärahoja tullut ensi vuoden budjettiin ihan kohtuullisesti. Metsien omistajien siirtyminen taajamiin vaatii mielestäni lähitulevaisuudessa lisää informaatiota, jotta metsät tulisi hoidettua. Hoidotta jätetty metsä puskittuu, ja ylitiheä puusto kuivuu pystyyn.

Arvoisa puhemies! Kalastusmatkailun kehittämiseksi ja villilohen pääsyn mahdollistamiseksi kutupaikoille olen tehnyt talousarvioaloitteen 191 eli 420 000 euroa momentille 30.40.77 kalaportaiden suunnitteluun Kemijokeen, Iijokeen ja Oulujokeen. Tuo suunnittelu ja suunnitelman toteutus paikkaisi aikanaan voimalaitosten rakentamisessa tehtyjä virheitä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kotimaisen elintarviketalouden pohja on syntynyt yhtäältä laajasta kansallisesta yksituumaisuudesta säilyttää tässä maassa oma ruuantuotanto, oma elintarviketalous ja sitä kautta huoltovarmuus ja kaikki se muu, joka sisältyy maatalouden monivaikutteisuuteen, toisaalta kuluttajien halusta syödä suomalaista turvallista ruokaa. Nämä kaksi asiaa yhteensä ovat tämän hetken parhaat taustat sille, että me pystymme tässä keskustelemaan yhteisestä maatalouspolitiikasta, kotimaisesta elintarviketuotannosta ja sen tulevaisuudesta. Ilman näitä kahta tukijalkaa meidän elintarviketuotantomme olisi huomattavasti paljon heikommassa asemassa kuin se tällä hetkellä on. Liittyen niihin haasteisiin, joita meille tulee jatkuvasti joka päivä, niin kuin tänäänkin keskustelusta on käynyt ilmi, kahdella sektorilla käydään tällä hetkellä maailmalla — toisaalta Wto:ssa, toisaalta EU:ssa — rahoituskehyksistä neuvotteluja, emmekä tiedä vielä tänä päivänä näiden neuvottelujen lopputulosta. Siksi on tärkeää, että me nämä kaksi edellä mainittua asiaa pystymme säilyttämään ja niiden parantamiseksi työtä tekemään.

Herra puhemies! Euroopan unioni on ollut mielestäni liian innokas suhteessa Wto-vaatimuksiin. Wto:n vaatimusten taustallahan on tullien, vientitukien ja rajasuojien poistaminen ja sitä kautta hyvää tarkoittava periaate ja tavoite saattaa yhä enemmän Eurooppaan ja muualle maksukykyisille markkinoille kehitysmaiden elintarvikkeita ja raaka-aineita. Tämä on jalo periaate, ja tästä ei varmasti tässäkään salissa ole epäselvyyttä ja erimielisyyttä, etteikö näin tulisi toimia, mutta tapa, jolla se toteutetaan, ei sitten enää olekaan sama asia kuin tämä hyvä, jalo tavoite.

Kun me tavoittelemme maailmanmarkkinahintojen alenemaa, tarkoittaa se sitä, että köyhien kehitysmaiden on tuotava yhä suurempi määrä omasta ruuantuotannostaan saadakseen saman summan valuuttatuloja oman maansa kansalaisille, maahan, jossa jo nyt tällä hetkellä vallitsee elintarvikepula, jopa nälänhätä. Tällä tavoitteella me todellisuudessa kurjistamme ja kärjistämme edelleen kehitysmaiden ihmisten, viljelijöiden, työntekijöiden, asemaa emmekä paranna. Tätä en itse jaksa ymmärtää. Tällä ei palvella tätä suurta jaloa periaatetta vaan tällä palvellaan niitä muutamia maailmanlaajuisia elintarvikejättejä, jotka joka tapauksessa eivät tunne minkäänlaista sosiaalista myötätuntoa näitä maita ja näiden maiden tuottajia ja tuotteita kohtaan, vaan ainoa omatunto heillä on se oman voiton tavoittelu. Eivät he anna yhtään sosiaalista etua näille maille maksaessaan raaka-aineista hintaa. Siksi tämä innokkuus EU:ssa on käsittämätöntä enkä jaksa tätä ymmärtää enkä myöskään sitä hyväksy, vaan tässä on löydettävä toiset tiet parantaa kehitysmaiden ihmisten asemaa, mikä on välttämätöntä tehdä.

Puhemies! Suomalainen maatalous on sen lisäksi, että se tuottaa peruselintarvikkeet tälle kansalle, myöskin voimakkaasti panostanut tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Siitä meillä on todella hyviä esimerkkejä ympäri maailmaa, ennen kaikkea monipuolisesti terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat siitä erinomainen osoitus. Tälläkin hetkellä meillä on suuri joukko erilaisia hankkeita, joilla me tätä kehityksen kulkua jatkamme. Erityisesti Sitra on viime aikoina ottanut omakseen myöskin tämän alan, mistä olen hyvin tyytyväinen. Sillä tavalla me pystymme varmistamaan myöskin korkean osaamisen, huippuosaamisen, tässä maassa, ja sille myöskin vientimarkkinoita löytyy. Tämä antaa myöskin meidän elintarviketuotannollemme erinomaisen hyvät edellytykset toimia ja kehittyä.

Puhemies! Energiatuotanto on yksi maaseudun tulevaisuuden merkittäviä mahdollisuuksia ja voimavaroja. Totean tässäkin keskustelussa sen, että energian osalta maatalousselonteko ja energia- ja ilmastopoliittinen selonteko muodostavat kokonaisuuden. Molempia tarvitaan, eikä voida sanoa näin, että kun maatalouspoliittisessa selonteossa olivat energia-asiat aika tavalla ohuesti, niitä ei olisi huomioitu. Pitää lukea nämä molemmat ja pitää toimia näiden molempien selontekojen viitoittamalla tiellä. Vasta yhteensä tulee se vaikutus, joka meillä on saatavilla nimenomaan maaseudulta tulevasta bioenergiasta ja uusiutuvista energiatuotantomuodoista. Kun me haluamme, että nämä uudet tuotantomuodot ja jo olemassa olevat energiatuotantomuodot toimivat tulevaisuudessa markkinaehtoisesti, tarvitsemme tämän bioenergian lisäämisessä, liikkeellelähdössä, valtion toimenpiteitä, valtion panostuksia, investointitukia, veroetuja ja t&k-panoksia. Ilman näitä markkinaehtoisuus ei tule toteutumaan. Me tarvitsemme sytykkeitä sille. Näin on toimittu jokaisella muullakin alalla, ja näin on myöskin toimittava tässä. Me vuosien päästä voimme todeta, kun me näin toimimme, että markkinaehtoisuus on jo toteutunut, ja tätä me tavoittelemme. Siksi näiden valtion panostusten täytyy liikkeelle lähteä. Niitä on tässä budjetissa jo esitetty, ja näissä molemmissa selonteoissa esitetään myöskin selvä linja tästä. Tämä on meille mahdollisuus.

Puhemies! Lopuksi puutun hirvivahinkoihin, hirvieläinten tekemiin metsävahinkoihin. Siellä mielestäni on tällä hetkellä epäkohta, joka täytyy korjata. Se liittyy siihen samaan, mitä on täällä jo aikaisemmin puhuttu petoeläinten aiheuttamista vahingoista ja niiden omavastuista. Nuo omavastuut on mielestäni ihan perusteltua poistaa. Tällä hetkellä on vielä olemassa niin, että muun muassa hirvivahinkojen osalta omavastuun joutuu maksamaan samalla alueella vuosittain tapahtuneista hirvivahingoista uudelleen ja uudelleen. Mielestäni se ei ole se tapa, kun ovat kysymyksessä luvanvaraiset eläimet, miten tätä korvausmenettelyä hoidetaan. Siksi on perusteltua, että tähän muutos tulee. Se on jo tulossa petoeläinten osalta, suurpetojen osalta, mutta tarvitaan myöskin hirvivahinkojen korvaukseen sama periaate.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän on hyvin tärkeää lähettää eduskunnasta viesti viljelijöille, että haluamme kannustaa heitä uskomaan tulevaisuuteen ja että kannattaa kehittää tuotantoa ja investoida ja uskoa tulevaisuuteen. Me haluamme syödä suomalaista puhdasta ja terveellistä ruokaa. Haluamme turvata ruuan tuottamisen ja koko elintarvikeketjun toiminnan, joka työllistää noin 300 000 henkilöä Suomessa. Meidän on alennettava elintarvikkeiden arvonlisäveroa, joka on 17 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on noin 7 prosenttia ja Britannian arvonlisävero esimerkiksi 0 prosenttia. Kun vertaillaan ruokakoreja eri EU-maissa, niin Suomen elintarvikeketjun täytyy olla erityisen tehokas voidaksemme pärjätä tässä vertailussa.

Näen myös, että bioenergian ja biopolttonesteiden tuotanto on suuri mahdollisuus maaseudulle. Nyt on panostettava tutkimukseen ja tuotekehitykseen näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi mahdollisimman laajasti. Näin luodaan uusia työpaikkoja paitsi alkutuotantoon myös teollisuuteen ja laajemmin koko maaseudulle.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edelliset puhujat ottivat esille bioenergian ja sen, että se on loistava mahdollisuus suomalaiselle maaseudulle ja maataloudelle. Varmasti näin onkin, mutta on siinä paljon haastetta. Jos nyt tällä hetkellä elintarvikkeitten tuottaminen ei Suomessa ole taloudellisesti kannattavaa, viljelijät eivät saa elintarvikkeitten tuottamisesta minkäänlaista tuloa, niin miten voi olla mahdollista sitten järjestää niin, että energiaa tuottamalla samoista yksiköistä, samoista peltohehtaareista, voitaisiin saada tuottavaa toimintaa?

Mutta, arvoisa puhemies, tämän puheenvuoron pyysin siitä syystä, että halusin myöskin puuttua kestävän metsätalouden rahoitukseen. On nimittäin erittäin hyvä, että valiokunta on lisännyt Kemera-rahoitusta. Sen sijaan on erittäin huonoa, että kestävän metsätalouden rahoituksesta, reilusta 60 miljoonasta eurosta, liian suuri osa, asiantuntijalausuntojen mukaan jopa 30 prosenttia tästä reilusta 60 miljoonasta eurosta, kuluu hallintoon, hallinnointiin ja byrokratiaan, ja liian pieni osa ohjautuu itse sinne metsään, puun tuotantoon.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Öljyn hinnan nousu ja se, että se tulee olemaan varmasti korkealla tasolla ja öljy tulee myös loppumaan tulevaisuudessa, tulee asettamaan aivan uusia näkökulmia koko meidän energiatuotannollemme ja myös biopolttonesteille. Jos katsotaan tätä kokonaisvaltaisesti, sekä sitä, että se työllistää, että kauppatasetta, miten meidän vaihtotaseemme siinä kehittyy, nämä kaikki tekijät huomioiden, varmasti tämä on kannattavaa jo tämän päivän Suomessa, puhumattakaan siitä, että koko ajan, kun tutkimusta tehdään, luodaan uusia työtapoja ja luodaan nopeampia prosesseja ja eri yhdistelmiä, joilla energiantuotanto saatetaan yhä edullisemmaksi, ja sitä kautta todella uskon tähän mahdollisuuteen.

Mutta olen itse asiassa vähän huolissani jopa siitä, että meillä tullaan tulevaisuudessa siirtymään ehkä liiankin paljon ruuantuotannosta nimenomaan energian tuottamiseen, koska tulevaisuuden näkökulmat ovat sellaisia, että energia tulee olemaan yksi hyvin merkittävä asia ja nimenomaan hajautettu energia, niin että meillä on tätä vaihtoehtoista omaa tuotantoa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin energian tuottaminen on jo kannattavaa. Huolestuttavaa tässä asiassa on ainoastaan se, että ne tuottajat itse, metsänomistajat tai maanviljelijät, eivät saa siitä juuri mitään tuloa. Jos katsotaan esimerkiksi lämmön tuottamista kevyellä öljyllä, kevyellä polttoöljyllä, lämmön tuottaminen maksaa noin 50 euroa megawattitunnilta. Tällä hetkellä isot yhtiöt, kuten Biowatti, maksavat tuottajalle, tämmöiselle metsänomistajalle, lämpöyrittäjälle, vähän reilut 10 euroa megawattitunnista, kun nämä toimittavat sen energian sinne laitokselle, jossa siitä sitten tuotetaan lämpöä. Siis 50 euroa megawatti maksaa tuottaminen polttoöljyllä, ja isot yhtiöt julkeavat ehdottaa reilun 10 euron megawattihintaa näille tuottajille. Tämä peli ei vetele, kun mennään tuonne peltoviljelyn puolelle. Siellä eivät kenenkään rahkeet kestä, kenenkään viljelijän rahat eivät riitä rahoittamaan sitä tuotantoa.