Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä on kaksi hallituksen esitystä, joissa korkeinta oikeutta koskevaa sääntelyä kehitetään. Pohjanahan on se tilanne, jossa on pari vuosikymmentä oltu. Vuonna 1980 tehtiin merkittävä uudistus, jolloin korkeimmasta oikeudesta tuli pääasiassa ennakkopäätöstuomioistuin. Korkeimman oikeuden päätehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä, joilla ohjataan ja yhtenäistetään lainkäyttöä. Nyt kyseessä on enemmänkin määräaikaishuolto, ei isoja, mullistavia uudistuksia. Tavoitteena on, että korkein oikeus pystyisi entistä paremmin keskittymään päätehtäväänsä.

Muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että korkein oikeus voisi rajata myöntämänsä valitusluvan nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Valituslupa voitaisiin rajata esimerkiksi koskemaan jotakin yksittäistä kysymystä, esimerkiksi asian oikeudellista arviointia, jolloin ratkaisu voisi myös paremmin fokusoitua juuri siihen ennakkopäätöstä ansaitsevaan ja kaipaavaan kysymykseen. Korkein oikeus voisi tällöin muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomioon. Tämä rajaus mahdollistaisi nykyistä paremmin valitusluvan myöntämisen esimerkiksi asiassa, jossa on laajaa suullista todistelua, koska todistelua ei enää tarvitsisi ottaa kolmannessa oikeusasteessa uudelleen, siis kolmatta kertaa, vastaan.

Lakiin ehdotetaan selkeyttäviä säännöksiä suullisesta käsittelystä korkeimmassa oikeudessa, muun muassa säännöstä siitä, mikä on laillista oikeudenkäyntiaineistoa korkeimmassa oikeudessa.

Valtiollisia rikoksia, maanpetosta ja valtiopetosta, koskevat syytteet siirrettäisiin käsiteltäviksi ensimmäisenä oikeusasteena käräjäoikeudessa hovioikeuden sijasta. Nämähän ovat hyvin suurta julkista huomiota kokoavia rikosasioita silloin harvoin, kun niitä sattuu. Aikaisemmin on pidetty juuri näiden tällaisen majesteettirikoksen luonteen takia tärkeänä, että ne käsittelyltään alkavat hovioikeudessa, mutta nyt kun lähes kaikissa muissakin rikosasioissa on siirrytty siihen, että voidaan hakea muutosta hovioikeudessa, niin näissäkin asioissa olisi oikeampaa, että käsittely tapahtuu käräjäoikeudessa ensimmäisenä asteena. Asianosaisten yhdenvertaisuuden ja tuomioistuinjärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi asioiden käsittelyn tulee alkaa käräjäoikeudesta, ellei ole erityisiä syitä aloittamiseen suoraan hovioikeudesta. Nykynäkemyksen mukaan tällaisia syitä ei valtiollisten rikosten osalta enää ole.

Ratkaisukäytännön yhtäläisyyden turvaamiseksi asiat keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen. Juuri sen takia, että näitä sen verran harvoin on, on järkevää, että yksi käräjäoikeus maassa niitä käsittelee, jolloin riittävä asiantuntemus ja kokemus myös niiden käsittelystä löytyy.

Menettelyä haettaessa muutosta hovioikeuden ensimmäisen asteen antamaan ratkaisuun kehitettäisiin muun muassa lyhentämällä valitusaika 30 päivään, jolloin se vastaisi muita vastaavia valitusaikoja. Korkeimman oikeuden päätösvaltaista kokoonpanoa kevennettäisiin ylimääräisessä muutoksenhaussa, siis pääsääntöisesti purkuhakemuksia käsiteltäessä. Muun muassa yksi jäsen voisi ratkaista samassa asiassa uudelleen esitetyn hakemuksen, jossa ei esitetä merkityksellistä uutta aineistoa. Varsinaisesta valitusluvasta päättäisi kaksi tai kolme jäsentä, kuten nykyisinkin. Eräissä yksinkertaisissa ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa ratkaisuvaltaa siirrettäisiin alemmille oikeusasteille. Niissä korkein oikeus on turhan raskas koneisto. Jos esimerkiksi hovioikeus voisi ehdotuksen esittämällä tavalla ratkaista tietyissä tilanteissa menetetyn määräajan palauttamisen, niin silloin on kyseessä tämmöinen järkevä oikeussuojajärjestelmän rationalisointi. Tietyt selvät virheet voisi korjata virheellisen ratkaisun tehnyt tuomioistuin itse. Niissäkään ei tarvitsisi hakea muutosta korkeimmasta oikeudesta.

Kotimaisen kanteluhakemuksen määräaikaa pidennettäisiin tapauksissa, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut oikeudenkäyntivirheen asian käsittelyssä. Tässä tulisi tietyin edellytyksin kuusi kuukautta sovellettavaksi määräajaksi.

Esitys korkeimmasta oikeudesta annetun lain muuttamiseksi sisältää perustuslain edellyttämällä tavalla tarkemman sääntelyn lain tasolla. Lakiin otettaisiin keskeiset säännökset korkeimman oikeuden tehtävistä, asioiden ratkaisemisesta ja koko henkilöstöstä. Nykyinen asetus, jossa on pääosin vastaavat sisällöt, kumottaisiin. Osa sisällöstä siirtyisi työjärjestystasolle.

Säännökset korkeimman oikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta lainkäyttöasioissa ja ratkaisu kokoonpanoista ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa otettaisiin oikeudenkäymiskaareen, eivätkä ne sisältyisi enää korkeimmasta oikeudesta annettuun lakiin.

Henkilöstöpoliittisesti merkittävä uudistus on se, että esittelijäneuvos korkeimmassa oikeudessa voitaisiin nimittää määräajaksi myös, kun se on tarpeen virkakierron edistämiseksi tai esittelijöiden asiantuntemuksen monipuolistamiseksi. Tämä toisi vapausasteita korkeimman oikeuden henkilöstörakenteen muuttamiseen, kun nähdään esimerkiksi, että joidenkin asioiden ratkaisemiseksi tarvitaan erityisasiantuntemusta määräajaksi, tai on kysymys ylipäänsä korkeimman oikeuden asiantuntijareservien määräaikaisesta lisäystarpeesta.

Kokonaisuutena ei ole siis kysymys isoista muutoksista, mutta ne edesauttavat korkeimman oikeuden kehittämistä perustehtävässään maan tuomioistuinlaitoksen keskeisten linjaratkaisujen tekijänä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun täytyy sanoa, että tämän päivän Koskinen on parempi kuin edellispäivän Koskinen.

Mutta ihan tähän korkeimman oikeuden asiaan. On aivan asianmukaista, aivan kuten ministeri totesi, että säännökset lainkäyttöasiain käsittelyssä saadaan, että ne siirretään lain tasolle. Tämä on olennaista. Mutta koko tässä asiassa on hyvin olennaista se, miten kansalaiset tuntevat oikeusturvansa ja että he kokevat, että he tulevat oikeudenmukaisesti kohdelluksi, ja että laki toimii niin, että se on yhdenvertainen ja kaikille sama. Jos tämä uudistus auttaa edes rahtusen siinä tehtävässä, niin se on tehnyt totuutta ja ansaitsee paikkansa, vaikka se on vähän tekninen ja byrokraattinen. Kun ministeri totesi tästä muutoksenhausta, niin toisaalta nyt ajasta tulee aika lyhyt, mutta korkein oikeushan suvereenisti päättää sitten sen, mitä asioita se käsittelyyn ottaa ja kenelle valitusoikeuden myöntää.

Rosa  Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten edustajakollega tässä viittasi, on oikein positiivista, että ministeri pyrkii kehittämään oikeusturvaa. Minun lempparini, päivystävä Koskinen, päivän Koskinen, oli tämä ryhmäkanne-esitys. Toivon, että sitä viedään eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jos olen oikein ymmärtänyt, niin näillä kahdella lakiesityksellä pyritään myös jouduttamaan asioiden käsittelyä rikosprosesseissa ja siviiliprosesseissa. Tähän kovasti ministeriä ja hallitusta kannustaisin. Siis kannustaisin sellaisiin uudistuksiin jatkossakin, joilla voitaisiin asioiden käsittelyä tuomioistuimissa vauhdittaa. On ollut pöyristyttävää huomata, että esimerkiksi jotkin sinänsä varmasti kyllä hyvin monimutkaiset talousrikosasiat viipyvät jo alioikeudessa useita vuosia, ja onpa jopa tullut sellaisia tuomioistuinpäätöksiä, joissa tätä asioiden viipymistä liian pitkään on pidetty riittävänä perusteena syytettyjen vapauttamiselle syytteistä.

Oikeusturvaan kuuluu myös se, että kansalaiset saavat oikeuksista päätökset riittävän nopeasti ja riittävän vauhdikkaasti. Myös oikeusvaltioon kuuluu se, että erilaiset syytetyt ja rikolliset eivät pystyisi liian pitkään vetkuttamaan oikeuden toteutumista. Tämä uudistus ymmärtääkseni on paikallaan, ja kannustan jatkossakin sellaisiin uudistuksiin, joilla voitaisiin ripeyttää nykyisiä oikeudenkäyntimenettelyjä.