Rosa  Meriläinen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että vierustoverini ed. Soinikin jaksaa kuunnella puheeni, kun olen aivan varma, että se kirvoittaa hieman vastakommentteja.

Tämä lakialoitteeni koskee asepalveluksen muuttamista kansalaispalvelukseksi. Jonkin aikaa takaperinhän Vihreän liiton puoluehallitus esitti, että yleisestä asevelvollisuudesta luovuttaisiin siten, että käytännössä asevelvollisuudesta tehtäisiin vapaaehtoinen ja se siten toteuttaisi myös tämän aloitteen kaksi tavoitetta: tämä velvollisuus olisi naisille ja miehille samanlainen ja myöskin armeijan kokoa ratkaisevasti saataisiin pienennettyä.

Minun esitykseni lähtee vähän monimutkaisemmasta suunnasta, eli on sinänsä positiivista, että näinä individualismin aikoina meillä on myös velvollisuuksia, jotakin, mitä halutaan antaa yhteisölle ja yhteiskunnalle pyyteettömästi vailla palkkaa. Erityisesti on katsottu, että miesten osalta asepalvelus on tällainen tarpeellinen velvollisuus. Nykypäivänä ei ole tällaiselle laajaan reserviin perustuvalle pakkoasevelvollisuudelle sijaa, mutta toki muuten velvollisuudet yhteiskuntaa ja yhteisöä kohtaan eivät ole vanhentuneet. Minusta on ihan positiivista, että sellaisia on.

Myös monet toisen maailmansodan aikana erilaisissa muissa yhteiskuntaa tukevissa tehtävissä kuin armeijassa yhteiskuntaa auttaneet naiset ovat olleet sitä mieltä, että se on ollut heille paljon antava, hieno kokemus ja yhtä tärkeää työtä. Kansalaispalveluksen puolesta on olemassa myös tällainen kansalaisjärjestö, johon kuuluu juuri tämän sukupolven naisia. He tuskin ovat välttämättä samaa mieltä tavoitteestani pienentää armeijaa radikaalisti.

Tämän aloitteen mukaan tosiaan asevelvollisuus muutettaisiin kansalaispalvelukseksi, joka koskisi yhtäläisesti molempia sukupuolia, mutta luonnollisesti alaikäisten lasten huoltajat saisivat tällöin vapautuksen palveluksesta. Tämä koskisi niin miehiä kuin naisia. Vanhemmuus on yhtä tärkeä velvollisuus, on se sitten isyyttä tai äitiyttä.

Koska minulla ei ole tavoitteena kasvattaa armeijaan käytettävää rahaa vaan päinvastoin haluaisin, että siihen käytettäisiin vähemmän rahaa, niin luonnollisesti tämä vaatii sitä, että tästä huolimatta, että velvollisuus koskisi molempia sukupuolia, faktisesti pienempi osa armeijan kävisi, mikä tarkoittaisi sitä, että siviilipalveluksesta tehtäisiin huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin se tällä hetkellä on. Nythän meillä on rangaistuksenomaisen pitkä siviilipalvelus, joka vielä usein järjestetään yksilön kannalta hyvin epämielekkäällä tavalla. (Ed. Seppo Lahtela: Yksilö itse järjestää!) — Jos ed. Seppo Lahtela kokee siviilipalveluksen erittäin mielekkäästi järjestetyksi, niin kehotan viettämään kuukauden siellä Lapinjärvellä koulutuskeskuksessa, niin että huomaa, kuinka mielekästä se on varsinkin aikuisille miehille. Kyllä monet kokevat sen hyvin turhauttavaksi, vaikka siellä onkin myös erinomaisia opettajia, kuten entinen aviomieheni Matti Säteri.

Tämä ajan lyhennys, se että tämä velvollisuus olisi vain kolme kuukautta, tekisi sen, että todellakin järjestelmä olisi huokeampi ja olisi myös helpompi löytää sitten kansalaisille siviiliyhteiskunnan puolelta mielekkäitä tehtäviä auttaa ja tukea yhteiskuntaansa ja yhteisöään. Kolmen kuukauden pituus on myös sellainen, että se olisi mahdollista suorittaa kesälomien aikana, mikä toimisi sitten myös työllisyysastetavoitteen mukaisesti.

Tällä hetkellähän me käytämme hirveästi hukkaresursseja armeijaan, emme ainoastaan siinä muodossa, kuinka paljon rahaa käytämme hiluihin ja vempeleisiin, kuinka paljon rahaa käytämme siihen, että näitä nuoria miehiä turhanpäiten pidetään siellä armeijassa näin laajassa mittakaavassa kuin tällä hetkellä, vaan myös sen takia, että tässä järjestelmässä on aika paljon klaffia siinä, että kun ei heti esimerkiksi lukion jälkeen pääse suoraan siirtymään jouhevasti asepalvelukseen, niin saattaa tulla jopa kahden vuoden pakollinen välivuosi jatko-opintojen ja lukion välillä. Sivareillahan tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja tällä on myös merkittävä heikentävä vaikutus Suomen työllisyysasteeseen.

Todellakin tämän tavoitteen pienentää armeijaa ja siihen käytettäviä resursseja ja sen, että se olisi sukupuolten välisen tasa-arvon mukainen, pystyy toteuttamaan joko Vihreän liiton hallituksen esittämällä mallilla tehdä asevelvollisuus kaikille vapaaehtoiseksi tai sitten niin, kuten minä olen esittänyt, että se tehtäisiin kaikille pakolliseksi mutta siten, että siviilipalvelus ja asepalvelus olisivat yhtä arvokkaita ja myöskin palvelukseen käytettävä aika merkittävästi lyhyempi.

Luonnollisestikaan moniin nykyajan armeijan tehtäviin kolmen kuukauden koulutus ei ole riittävä aika. Tämän osalta sitten täytyy maksaa riittävä ja kunnollinen korvaus niille, jotka ovat valmiita aikaansa armeijaan pidemmälti töhräämään.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ase- ja siviilipalvelusjärjestelmä alkaa olla aikansa elänyt. Asevelvollisuuden tavoitteenahan on ollut kouluttaa koko miespuolinen väestö rintamasodankäyntiin ja pitää koulutuksessa oleva ikäluokka kasarmeissa asevelvollisuusarmeijan nopean toiminnan joukkoina, liikekannallepano kun ei onnistu ihan hetkessä.

Nykymaailman todennäköisiin uhkakuviin asevelvollisuusarmeija vastaa kuitenkin huonosti. Seuraava Suomea kohtaava kriisi ei välttämättä ole rintamahyökkäys tai edes taktinen isku, vaan kyseessä voi olla laajamittainen ympäristökatastrofi, joka pakottaa Suomen evakuoimaan suuren osan väestöstään. Esimerkiksi jos Neuvostoliitto olisi huhtikuussa 1986 päättänyt suorittaa Tshernobylissä tekemänsä kokeet Sosnovyi Borin samantyyppisessä voimalassa, merkittävä osa Suomesta olisi edelleenkin asuinkelvotonta. Siksi perinteisen asepalveluksen rinnalle tarvitaan uudentyyppistä pelastuspalvelusta, joka korvaisi nykyisen siviilipalveluksen. Yhdessä nämä tavat palvella, asepalvelus ja pelastuspalvelus, muodostaisivat ed. Meriläisen esittämän kansalaispalvelujärjestelmän perustan. Kolme kuukautta ei tosin kaikkeen tähän riittäisi, ei ainakaan kaikkien koulutuslinjojen osalta.

Nykyiselläänhän siviilipalveluksen motiivina on pitää sivarit normaalin elämän ulkopuolella vähintään yhtä kauan kuin asepalvelukseen menijätkin, mieluummin vähän pidempään. Nykymuotoista siviilipalvelusta voidaankin pitää lähinnä yhteiskunnan kostona siitä, ettei joku halua suorittaa asepalvelusta. Siviilipalvelusmiehet ja -naiset voisivat ja haluaisivat kuitenkin palvella yhteiskuntaa siinä missä varusmiehet ja -naisetkin. Siviilipalveluksesta tulisikin kehittää asepalvelukseen verrattava pelastuspalvelus, joka koostuisi suojelu- ja pelastuskoulutuksesta.

Arvoisa puhemies! Minä ainakin kokisin oloni paljon turvallisemmaksi, jos tietäisin, että suurkatastrofin sattuessa viranomaiset voisivat pyytää virka-apua paitsi Puolustusvoimilta myös pelastusvoimilta, eikä liikenneonnettomuuden sattuessa olisi suinkaan vastenmielistä, jos ensimmäisenä paikalle sattuvan auton kuljettaja olisi saanut perusteellisen suojelu- ja pelastuskoulutuksen. Velvollisuus ja oikeus mielekkääseen palvelukseen kuuluu minun mielestäni kaikille, ei vain asepalveluksen suorittajille, ja kuten ed. Meriläinen aloitteessaan toteaa, tämän velvollisuuden ja oikeuden tulisi tasapuolisesti koskea sekä miehiä että naisia.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimat ovat saaneet runsaasti tunnustusta ja arvostusta kansainvälisillä kentillä. Erityisesti Suomen sotilaat ovat saaneet arvostusta osaamisestaan ja taidoistaan monissa rauhanturvatehtävissä. Minun käsittääkseni tämän arvostuksen taustalla on meidän hyvä varusmieskoulutusjärjestelmämme, joka antaa hyvät tiedot ja taidot kaikille koulutuksen läpi käyville. Mielestäni tämä meidän nykyinen järjestelmämme, joka perustuu kuuden, yhdeksän tai kahdentoista kuukauden koulutusjaksoihin tehtävien vaativuudesta riippuen, on hyvä ja toimiva, enkä millään voi kuvitella, että esimerkiksi tällä hetkellä kuuden kuukauden koulutusjaksoon sisältyvät perus-, erikoistumis- ja joukkokoulutuskaudet voitaisiin tiivistää esimerkiksi tässä aloitteessa esitettyyn kolmeen kuukauteen. Se ei todellakaan onnistu ilman, että koulutuksen tasoa oleellisesti laskettaisiin.

Haluan myös huomauttaa, että Suomen nykyinen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä on erittäin kustannustehokas. Kuten aloitteessakin todetaan, me käytämme puolustusmenoihin bruttokansantuotteesta alle 1,5 prosenttia vuodessa. Se on alhaisimpia lukuja Euroopan unionin alueella, ja selityksenä on juuri yleinen asevelvollisuus. Meillä on hyvin paljon maita, joissa puolustusmenot ovat yli 2 prosenttia ja enemmänkin vuositasolla.

Mitä tulee vielä reservin määrään, mihin myöskin aloitteessa viitataan, jota pidetään Suomessa liian korkeana, niin haluan huomauttaa, että meillä reservin määrää ollaan oleellisesti laskemassa. Muistutan mieleen keskustelun puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, jossa linjattiin, että meidän sodanaikaisten joukkojemme määrä jatkossa on 350 000, eli me tulemme koko ajan alas tässä määrässä. Käsittääkseni tämä reservin määrä on kutakuinkin sellainen, jolla vielä voidaan Suomea puolustaa kokonaisuutena. Eli jos me haluamme reservin määrää vähentää, niin toivon myös, että silloin sitten reilusti sanotaan, mitä osaa Suomenmaasta emme tule enää jatkossa puolustamaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Meriläisen aloitteessa on monta puolta. (Ed. Seppo Lahtela: Kummalle puolelle puhuja kuuluu?) Sen takia ajattelin tässä juuri käydä pohtailemaan, mikä tässä on korjattavaa ja talteen otettavaa ja mikä on roskakoriin heitettävää.

Ensinnäkin tässähän esitetään tämmöistä tasa-arvoista näkemystä, jotta miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia tässä yhteiskuntapalvelussa, vai mikä nimi tästä mahtaa ollakaan tässä aloitteessa. Minusta tässä voisi kyllä ajatella niinkin päin, jotta nythän voisi kouluttaa vain naisia. Nimittäin miehiä on sorrettu tähän mennessä, kun pelkästään miehet ovat joutuneet käymään varusmiespalveluksen. Nythän voisi ottaa semmoisen spurtin, jotta joku kymmenen vuotta nyt naiset vain kävisivät, jolloin päästäisiin vähän tasa-arvoon kaiken kaikkiaan henkilöstörakenteessa ja koulutuspuolella, ja sitten otettaisiin molempia sukupuolia, koska onhan tämä järjestelmä nyt jotenkin siinä mielessä ollut koko ajan miehiä sorsiva.

Ed. Meriläinen esitti erinäköisiä visioita tulevaisuuden koulutuksesta. Itse olen sitä mieltä kyllä, jotta jonkun verran varusmiespalveluksessa — tai mikä tämä nyt tulevaisuudessa mahtaa ollakaan, kuitenkin tällä hetkellä tätä vielä kutsutaan tällä nimikkeellä — on vielä tehostamisen varaa ihan oikeasti. Omaa palvelusaikaa miettiessäni luulisin sillä tavalla, jotta kolmasosa voitaisiin lyhentää ihan huoletta, tehostettaisiin vähän tahtia siellä (Ed. Kallio: Siitä on, ed. Lahtela, aikaa, kun te olitte armeijassa!) ja tehtäisiin kaikkia asioita. Niin kuin itse olen tuolla teollisuudessa ollut, niin siellähän tuottavuus on huomattavasti noussut niistä ajoista. Ei ne varusmiehet tänä päivänä hirveän paljon viisaampia tai tehokkaampia ole, kun tulevat sieltä palvelusajan jälkeen, joten sillä puolella uskon löytyvän kyllä ihan oikeasti säästön paikkaa. Pannaan vähän tiiviimpi ohjelma päälle ja pitempiä päiviä ja enemmän koulutusta, asiaa eikä joutavia höpinöitä.

Kun säästölinjalle lähdetään näissä hommissa, niin myös kertausharjoituksissa toivoisi olevan tehokkaampaa aikaa. Viimeksi muutama vuosi sitten — nyt eivät varmaan enää kutsukaan — kun kävin, niin sillä vähän yli viikon jaksolla minä opin katkaisemaan sytytyslangan 30 cm:n pätkään, ja sen minä todennäköisesti olisin oppinut katkaisemaan ed. Meriläisen ajattelun mukaan vaikka kirjekurssilla. (Ed. Pulliainen: Ed. Lahtelahan on niin lahjakas, ettei sitäkään olisi tarvinnut!) — Se voi olla näin, ed. Pulliainen on oikeassa. Kiitoksia, tämä on professorin arvio, tämä on hyvä. — Siinä mielessä toivoisi, että myös kertausharjoitusaikaa voitaisiin katsoa tehokkaasti, mihin se kohdennetaan, koska semmoisia perusasioita ihan oikeasti jos opetetaan meidän ikäisillemme kavereille, miten sytytyslanka katkaistaan 30 cm:n pätkään päät vinoiksi — se on pelin henki, ja siihen käytetään useampi tunti — niin minusta se on hukkaanheitettyä aikaa. (Ed. Pulliainen: Kaikki eivät ole esalahteloita!)

Kaiken kaikkiaan tähän aloitteeseen liittyen ilmeisesti meillä on Puolustusvoimissa tarvetta säästötoimenpiteisiin, ja yhden tarpeen aiheutti eduskunnassa suoritettu äänestys. Ihmettelen kyllä niitä kansanedustajia, jotka äänestivät sen puolesta, jotta jalkaväkimiinat hävitettäisiin, koska me tulemme hankkimaan huomattavasti kalliimpia aseita niiden tilalle, ne ovat käyttöiältään huomattavasti vähemmän aikaa käytössä olevia, ne joudutaan uusimaan ja päivittämään, ja sen takia minusta se herättää ilmeisesti tämäntyyppisiä ajatuksia, niin kuin ed. Meriläinen on valtiontaloudesta kantamassa huolta, jotta pitää miettiä, jotta kaikkea pitää kutistaa kovasti.

Sen takia mietin, että kaiken kaikkiaan tässä ei hirveän paljon ole korjattavaa, että heittäisin kyllä roskakoriin tämän aloitteen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela päätti puheenvuoronsa siihen, mikä oli ajatuksiltaan ja hengeltään sama kuin itselläni, että roskakoppaan suoraan.

Mutta, herra puhemies, arvoisat kuulijat, voisi sanoa, että väki odottaa, että tässä on pelkkää moitteen sijaa olemassa. Kun minä yritin miettiä, onko tässä mitään kehuttavaa ja löytyykö ed. Meriläisen aloitteesta mitään itua, niin on tässä yksi hyväkin asia. Ed. Meriläinen on nähnyt tämän asian, että pienten lasten vanhemmat voisivat vapautua tästä asiasta jne., ja kun siinä vielä puhutaan isästä ja äidistä, niin tämänkin näen hyvänä. Kun katsotaan niin, että tämäntyyppinen järjestelmä johtaisi siihen, että ne, jotka pelkäävät pimeätä, yötä ja metsää, sadetta ja tuulta, hankkisivat jo nuorena lapsia, naiset ja toiset miehetkin isäksi pyrkien — väittäisin kyllä, että nuoret miehet kyllä pyrkivät isäksi, jos vaan on ottia jossakin, ei siinä ole ongelmaa — niin tämä tekisi tälle yhteiskunnalle kyllä sellaisen palveluksen, että olisi sitä voimaa ja reserviä, mistä sitten koulutetaan tämän nykymallin mukaisia kunnon sotilaita ja varusmiehiä. Näin katsottuna on tässä mietitty asiaa vähän pidemmällekin, mutta luulen, että se on tullut ikään kuin vahingossa.

Mutta esimerkkinä, mitä tulee sitten siviilipalvelusmiehiin: Viime viikolla torstai-iltana istunnon päätyttyä kävelin Rautatientorin yli ja ihmettelin, mikähän hässäkkä tähän on syntynyt. Siinä joku ulkomaalaisperäinen tyyppi oli sytyttänyt nuotion sähköpylvään juurelle, noussut jakkaralle ja piti käsiä selän takana, yritti ikään kuin kiinnittää kansan huomiota. Siihen tuli poliisi, pelastusväkeä ja kaikkea paikalle, ja poliisi potki nuotion levällensä ja yritti päästä äijän motiiveista perille ja aikansa ihmetteli, ja he lähtivät pois. Oli semmoista nuorta väkeä, tyttöjä ja poikia, ja arvelin, että mitähän nämä helsinkiläiset nyt tästä asiasta sitten toteavat. Kuuntelin vähän aikaa, ja he keskustelivat, että ei osaa äijä nuotiota tehdä, ei ole partiossa ollut, ei ole käynyt sotaväkeäkään, taitaa olla joku sivari taikka muu vapaamatkustaja, kun noin huonon nuotion teki. Eipä ole koskaan minun päiväni täällä Helsingissä niin hyvin päättynyt kuin tässä kuunnellen tämän nuorison käsitystä tästä aiheesta. (Naurua) Näin katsottuna tämä antaa pohjan sille, mitkä taidot ovat olemassa siviilipalvelusmiehellä ja siviilipalveluksen suorittaneella ja kuinka helsinkiläisnuoriso tätä asiaa ymmärtää ja käsittää. Näin ajatellen tämä antanee ehkä pohjat ja perusteet siihen, että tässä aloitteessa ei ole mitään itua eikä järkeä.

Kun kuuntelin ed. Meriläisen esittelypuheenvuoroa, sekään ei kovin sujuvasti tullut. Olen tottunut kuulemaan ed. Meriläisen puheenvuoroissa kirkkautta ja tahtoa (Ed. Meriläinen: Kiitos!) ja asiassa mukana olemista, siihen vihkiytymistä, mutta tässä ei sitä ollut, ed. Meriläinen. Kovin teillä oli nyt sana hukassa ja asia tuntematon; vastenmielinen se ei varmasti esittää ollut.

Näin katsottuna tuskin tämä on — ja olen aika varmakin siitä, ettei tämä ole — Vihreän liiton kanta. Jos Vihreän liiton puoluehallitus on tähän päätynyt ja tähän ryhtynyt ja tämä on siitä jalostettu, niin se voi olla joku suodatettu tieto, mutta varmasti koko Vihreää liittoa tämä ei edusta. Vaikka niin mielelläni kuin tässä teilaisinkin koko vihreän liikkeen, koska katson, että sillä tässä isänmaan puolustamisessa ei nykynäytöillä kovin vahvaa osaa ole olemassa, jokaisella suomalaisella on tärkeä rooli myöskin täällä eduskunnassa tuomassa eri mielipiteitä esille, ja tämä on yksi niistä.

Ne, mihin perustuvat käsitykseni, että tämä ei ole koko vihreän liiton ajatus, ovat maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemät tutkimukset, joissa Vihreän liiton kannattajista aika lailla enemmän kuin puolet on sitä mieltä, että Suomea kannattaa puolustaa aseellisesti, ja vaikka lopputulos näyttäisikin huonolta, niin siitä huolimatta viimeiseen saakka puolustetaan. Tämä todistaa sen, että siellä kannattajien joukossa ollaan muutakin mieltä kuin mitä ed. Meriläisen ja ed. Kasvin esittämät ajatukset täällä eduskunnassa ovat olemassa.

Sitten kun katsomme vähän taaksepäin tätä maailmaa ja otamme vähän historiasta etäisyyttä, 70 vuotta, niin tuolla 30-luvulla Suomessa kun tuntui olevan syvä rauhan tila ja hyvinvointi ja leveä leipä kaikilla turvattu, niin oltiin vähän sitä mieltä, että maata ei mikään uhkaa, ei ole syytä mihinkään varautua ja sotaa ei tule, ja näin katsottuna puolustusvalmius lyötiin laimin ja sillä pohjalla syntyi talvisota.

Mielestäni aika hyvin ed. Kallio perusteli tämän uskottavan maanpuolustuksen, siihen tarvittavan riittävän reservin määrän. Mitä tulee siihen uskottavuuteen, ulkopuolelta katsottuna uskottava puolustuslaitos, uskottavat puolustusvoimat, riittävällä koulutetulla miesmäärällä ja riittävällä aseistuksella, mikä on nykyaikaista ja vahvaa, luo ennalta sellaisen kynnyksen yrittää tunkeutua maahan, että se yksin riittää. Ja siinä joukossa, ed. Meriläinen, teidänkin esittämillänne ajatuksilla on tilaa ja mahdollisuutta täällä Suomessa olla, kun joku huoltaa ja hoitaa tämän isänmaamme puolustuksen niin, että tätä järjestelmää ei uhata.

Muuten voisi sanoa, että nämä teidän ajatuksenne ovat erittäin pitkälti siltä rintamalta kuin oli 30-luvulla, 40-luvulla ja paljon sen jälkeenkin aivan laitavasemmistossa, sellaisessa suomalaisessa laitavasemmistossa, mitä niin sanotusti kommunismin aatteen levittäjiksi nimitettiin; siellä oli tällaista ajatusta. Mutta heidän ajatuksensa oli myöskin sen tyyppinen, että turvapalvelut tulevat idästä — suuri idän karhu suojelee myöskin Suomea — ja näin tämmöistä omaa puolustuslaitosta ei tarvita.

Se mitä tähän taustaan voisi olla olemassa, niin olen joskus kuunnellut myöskin vihreän liiton ajatuksia siitä, että Suomen olisi syytä mennä nopeasti Natoon, hankkia turvapalvelut sieltä ja turvatakeet. Eihän se huono ajatus ole olemassa, mutta ollaanpa Natossa tai ei, kotimaan puolustuksesta ja sen uskottavuudesta vastaavat vain suomalaiset itse ja se uskottavuus mitataan sillä, miltä se ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää. Silloin kun se näyttää siltä, että Suomessa jokainen mies, jokainen nainen, jokainen kansalainen, on valmis antamaan panoksensa tämän maan puolustamiseen kaikkialla, kaikilla tahoilla ja kaikilla portailla, silloin tämä maailma onnistuu ja tämä toimii niin ja se toimii halvalla.

Niin kuin täällä aikaisemmin todettiin, tämänkin aloitteen perusteluissa sanotaan, että 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään puolustusmenoihin — jopa vähän sen alta tämä on nykyisin kyetty hoitamaan — ja se on eurooppalaista tasoa halvimmasta päästä. Vain tämä asevelvollisuusarmeija pystyy takaamaan tämmöisen, että tällä hinnalla tehdään niin hyvää lopputulosta ja lopputyötä kuin Suomessa se on olemassa.

Minä katson niin, että kaikkia tämäntyyppisiä ajatuksia saa esittää, mutta näissä on se luonne olemassa, että ikään kuin houkutellaan kansaa vapaamatkustajiksi, niin että toiset hoitavat tämän puolustuksen ja uskottavuuden ja siellä joukossa on sitten sellaisia, jotka haluavat palvella siviilipalveluksessa, kun eivät uskalla mennä pimeään metsään, pelkäävät sadetta ja tuulta. En tarkoita, että kaikki siviilipalvelusmiehet olisivat tällaisia, mutta heissä on erittäin paljon myöskin näitä olemassa.

Se, että tänäkin päivänä sotaväki liian paljon valikoi väkeä, valikoi niin, että vaan noin 80 prosenttia aseellisen palveluksen suorittaa, ei tarkoita sitä, että niillä 20 prosentilla olisi joku terveydellinen ongelma tai muu, mikä estäisi sen, vaan osa on sellaisia, ettei yksinkertaisesti viihdy, ja kynnys nykyisellään on liian helppo: kun ei viihdy, niin annetaan sellaiset paperit, millä voi lähteä kotiin, ja vapautetaan rauhanaikaisesta palveluksesta. Tämä ei ole missään tapauksessa oikein, ja toivon, että näin tämä peli ei jatku eikä ainakaan tähän suuntaan kehity, koska asepalvelus nuorille miehille antaa sellaiset lähtökohdat elämälle, että sopeudutaan joukkoon, johdettuun joukkoon, ja sopeudutaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan — missään nuoret miehet eivät semmoista koulutusta nykyisin enää saa. Toivoisin, että naisillekin tämä mahdollisuus tavalla taikka toisella tulisi. Jos tämä ed. Meriläisen ajatus tässä voisi toteutua naisten osalta ja tämä siviilipalveluksen houkuttelevuus tästä pantaisiin pois, niin mikäs siinä, voitaisiin tätä kokeilla, nähdä, kuinka tämä asia toimii ja käy.

Viime sotien aikana suomalaisessa yhteiskunnassa kotirintaman naiset, nuoret pojat ja muut kotirintaman työntekijät tekivät sellaisen merkittävän osan, missä yhteiskunnan pyörät pyörivät ja tämä maa, se aseellinen väki, voi puolustaa tätä ja puolusti onnistuneesti, niin että tämä yhteiskunta on kestänyt tässä muodossaan ja sallii myöskin tämäntyyppisten esitysten tekemisen ja niitten puolesta puhumisen.

Herra puhemies! En voi toista puheenvuoroa tässä enää käyttää, koska lähden täältä veteraaniasioita hoitamaan tuonne Sotaveteraaniliittoon, niin että lyhyesti kuittaan vaan, että tämä ajatus ei ole edes senkään vertainen, että tätä voisi suoraan roskakoriin heittää. Toivon, että teillä, ed. Meriläinen, syntyisi sellaisia yhteistyökykyisiä esityksiä, mitä voitaisiin järjellä eteenpäin viedä. Mutta tämä on sen henkinen, että teillä ei ole tarkoitustakaan aitoa esitystä ollut tehdä, kunhan on ollut halu haastaa riitaa ja saada joku täällä ottamaan tähän asiaan kantaa ja herättää sitä huomiota, mitä te yleisesti kaipaatte, ja tällä sitä kyllä tulee, tosin ei tässä minun ajatusmaailmassani.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Meriläisen aloite on tietysti provosoiva ja sikäli onnistuukin. Jos tällä linjalla mentäisiin, niin toteutuisi ed. Esa Lahtelan toteamus, että miksi turhaan olla näin vaatimaton, käydään kirjekurssina koko armeija.

Mutta on tässä se hyvä puoli, kun omassa kannattajakunnassani on vielä nuorilla akateemisilla naisilla tilaa siellä selän takana joukoissa, niin tämä ehkä auttaa ymmärtämään, minkänäköistä tuotosta tämmöinen feministis-viherpostmodernismi tuottaa tässä maassa. Siinä oli paljon viisaita sanoja, joista minä en ymmärrä yhtään mitään, mutta näillä pääsee maailmassa pitkälle, jopa Suomen eduskuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Sitten totaalikieltäytyjät olivat tästä unohtuneet, hehän ovat yleensä vihreän liikkeen erinomaisessa suojelussa. Tämä kolme kuukauttahan lähenee sitä aikaa, että totaalikieltäytyjä voisi kakkua nauttiessaan olla syömälakossa koko sen ajan. Tätä kun vähän vielä pudotatte, niin siinä ei enää kauan mene.

Sen verran tästä armeijasta haluaisin sanoa, kun se itsekin on tullut käytyä, että siellä oli monia kavereita, b-miehiä, jotka halusivat käydä armeijan, halusivat roikkua mukana vaikka sitten rättivarastolla tai asevarikolla, että se homma olisi tullut hoidettua, jotta se velvollisuus olisi saatu tehtyä, jotta minäkin olen mies, kun olen armeijan käynyt. Tämä olisi tärkeä asia myöskin noteerata jatkossa. Muuten kannatan nykyisiä asevelvollisuusaikoja enkä halua siviilipalvelusta lyhennettävän.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän ed. Meriläisen lakialoitteeseen en yhdy. Täällä käytettiin puheenvuoro, että nykyinen järjestelmä on aikansa elänyt ja nykyinen velvollisuus osallistua asepalvelukseen tai siviilipalvelukseen on jonkinlainen yhteiskunnan kosto. En allekirjoita kumpaakaan väittämää.

Oikeastaan toivoisin, että suomalaiset veteraanit olisivat kuuntelemassa tätä keskustelua tänään täällä eduskunnassa. Meillä on suomalaisia miehiä ja naisia edelleen elossa, jotka eivät voineet valita ajankohtaa, kauanko piti Suomea puolustaa, jopa viisi kuusi vuotta parhaasta iästään, aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin missä suomalaiset varusmiehet palvelevat isänmaata joko kuusi kuukautta, yhdeksän kuukautta tai kaksitoista kuukautta. Sen lisäksi he saavat ilmaisen ruuan, ilmaisen vaatetuksen, myöskin päivärahaa, heidän matkansa korvataan. Heidän sosiaaliset etunsa asepalveluksen aikana ovat hyvät. Kuitenkin Suomi kouluttaa meille reserviä erittäin kustannustehokkaasti, kuten täällä on esitetty.

Sanoisin niin, että toivon, että tämä esitys ei olisi Vihreän liiton virallinen kanta, koska tämä ei vastaa suomalaisten oikeustajua siitä, että meillä on tällä hetkellä vapaa maa ja voimme vapaasti täällä eduskunnassa keskustella myöskin huonommista esityksistä.

Rosa  Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kollegoille monista hyvistä huomioista, joihin pyrin nyt vastaamaan tässä puheenvuorossani.

Ensinnäkin mielestäni tämä 1,4 prosenttia kansantuotteesta on liian paljon puolustusmenoihin käytettäväksi riippumatta siitä, että joissain muissa maissa käytetään enemmän. Niissä käytetään vielä paljon enemmän liikaa, verrattuna vaikka siihen säälittävän pieneen summaan, jonka tällä hetkellä käytämme kehitysyhteistyön määrärahoihin, joilla kuitenkin pidemmällä aikavälillä lisättäisiin maailmanrauhaa huomattavasti enemmän ja turvattomuutta poistettaisiin kuin näillä meidän armeijoillamme. Näihin suhteutettuna summa on aivan liian suuri. Olisi hyvä johdonmukaisesti lähteä asteittain pienentämään puolustusmenoja niin, että saataisiin painettua ne alle prosenttiin.

Tämä totta kai tarkoittaisi — en nyt muista, kuka edustaja kysyi aluepuolustuksesta — aluepuolustuksesta luopumista, mikä tuntuu varmasti karulta niitten harvaanasuttujen alueitten näkökulmasta, joita tämä käytännössä koskisi, mutta nämä alueet ovat myöskin niitä, joita ikään kuin yksinään ei lähdettäisi meiltä kuitenkaan viemään, eli ne ikään kuin mielenkiintoiset vallattavat kohteet ovat sitten kuitenkin muualla.

Ed. Seppo Lahtela täällä kyseli, onko tämä väestöpoliittinen näkökulma tullut sinne minulta vahingossa. Ei ole tullut, mutta sinänsä en kyllä usko, että jos meillä nyt tällä hetkellä keskimääräinen ensisynnytysikä on 29 vuotta, tällä toimella saataisiin nyt aivan suuressa mittakaavassa tätä ikää laskettua, vaikka se toki olisi kansanterveydellisesti järkevää. Minä olen esimerkiksi ensisynnyttäjäksi jo auttamattomasti liian vanha 29-vuotiaana noin niin kuin terveydellisestä näkökulmasta. Mutta varmasti tämä toisi joillekin nuorille miehille mahdollisuuden, ainakin se voisi motivoida aikaistamaan perheenperustamisikää. Kyllä minä enemmän ajattelin tätä lasten näkökulmaa. Kun minä olin pikkutyttö ja isäni oli sivarissa, niin olisin kyllä kovasti toivonut, että minulla olisi ollut kuitenkin isä kotona. Isä on ihan yhtä tärkeä vanhempi kuin äitikin. On lapsen näkökulmasta kohtuutonta näin varastaa lapselta hänen vanhempansa siksi ajaksi. Minusta vanhemman tehtävä on niin tärkeä.

Sitten viitattiin näihin nuotionvalmistustaitoihin, jotka käsittääkseni kyllä kuuluvat sellaisiin kansalaistaitoihin, joita ei haluta suoda ainoastaan miehille tai partion käyneille. Itselleni sen ovat vanhemmat kyllä opettaneet mökkireissuilla ja muutenkin. Ei tällaisia asioita voi armeijan ja partion varaan laskea, tai sitten partiolta varmaan täytyisi Suomen koulujen ryhtyä ostamaan ostopalveluna näitä nuotionvalmistustaitojen opettamisia, jos ei se kerta muuten tahdo hoitua. Mutta kyllä se todella kuuluu niihin asioihin, jotka kuuluvat tällaisiin perustaitoihin Suomessa.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä viitattiin suomalaisten suureen maanpuolustustahtoon, joka totta kai on yksi peruste sille, että voisimme tehdä sivarista huomattavasti nykyistä houkuttelevamman tai tehdä asepalveluksesta kokonaan vapaaehtoisen ja silti löytyisi niitä vapaaehtoisia tai halukkaita armeijaanmenijöitä kyllä varmasti kohtuullisen paljon, koska tosiaan tämä maanpuolustustahto on niin korkea. Mutta siinä on kyllä se hauska yksityiskohta, että maanpuolustustahto on erittäin korkea myös naisten keskuudessa, paljon korkeampi kuin se tosiasiallinen määrä, joka naisia armeijaan menee. Sehän kertoo siitä, että järjestelmä ei ole sitten kuitenkaan riittävän houkutteleva.

Arvoisa puhemies! Täällä viitattiin vihreiden kantoihin, ja minusta tuntuu, että kaikki edustajat eivät olleet paikan päällä kuuntelemassa puhettani. Sanoin, että vastikään vihreiden puoluehallitus on esittänyt yleisestä asevelvollisuudesta luopumista sitä kautta, että karsintaa näissä kutsunnoissa lisättäisiin niin rajusti, että käytännössä vain halukkaat armeijaan joutuisivat. Osittain tällä on samat tavoitteet kuin minun esittämälläni kansalaispalvelulla. Tätä kansalaispalvelusta Vihreä liitto ei kannata. Siitä olen viimeksi äänestyttänyt edellisen puolueohjelman yhteydessä, kun sitä hyväksyttiin, ja sen kirkkain numeroin olen hävinnyt. (Ed. Salo: Onneksi, luojan kiitos! — Kokoomuksen ryhmästä: Kaikkea sitä pitää eduskunnassa kuulla!)

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että olen ymmärtänyt oikein, mitä ed. Meriläinen tällä aloitteella tarkoittaa. Hän varmasti korjaa vastauspuheenvuorossa taikka seuraavassa puheenvuorossa sitten, jos olen ymmärtänyt väärin.

Tässä 5 §:ssä ehdotetaan, että varusmiespalvelusaika olisi joko kolme, kuusi tai yhdeksän kuukautta — näin olen ymmärtänyt — riippuen siitä vaativuusasteesta. Täällä ovat sitten reservin majurit ja muut arvokkaat henkilöt niin kuin leimanneet jonkinlaiseksi yltiöradikalismiksi tämän ajatuksen.

Arvoisa puhemies! Minulla on ollut tilaisuus monien tuntien ja satojen ja satojen ajokilometrien aikana kuunnella hienon auton takapenkillä esitelmää, jossa oli täsmälleen, suurin piirtein, tämmöinen ehdotus. Matkustuskumppanini oli kenraali Keinonen, vuosi oli 1974. Meiltä oli ilmestynyt kummaltakin juuri kirja, ja kustannusosakeyhtiö Tammen näillä kirjakauppapromootiomatkoilla sitten yhdessä kenraalin kanssa matkustelimme ympäri Suomea, ja kun ei siinä nyt sitten muutakaan tekemistä ollut, niin minä sitten armeijan raakkina invaliditeetin takia kuuntelin kenraalin asevelvollisuuden ja varusmiespalveluksen parantamisohjelmaluentoja.

Hänen sanomansa oli hyvin selvä koko tämän esitelmäsarjan ajan. Se oli se, että tästä varusmiespalveluksesta joutaa turha ilma pois. Hän ensinnäkin oli voimakkaasti maanpuolustuksen puolesta, mutta samalla tehokkuuden puolesta. Hän esitelmöi siitä, että kun varusmiespalvelukseen tulee, niin mennään suoraan asiaan, mennään maastoon, opetellaan siellä asiat käytännön tasolla, jätetään ne pinkkojen tekemiset ja muut väliin kokonaan ja sillä tavalla tehdään kunnon sotilaita. Sitten myöhemmin huomasin, että hän oli joutunut vähän vaikeuksiin näitten oppiensa kanssa, ja kun täällä on paikalla kenraalikuntaa kuuntelemassa tätä minun esitelmääni, niin hän varmaan sitten täydentää tämän loppuosan.

Sitten otan rinnalle toisen mallin, joka liittyy myöskin kenttäkelpoisuuteen ja joka on myöskin radikaali malli. Kun itse olen kenttäbiologi ammatiltani ja ollut vetämässä tätä kenttäopetusta aikoinansa vuosikymmeniä sitten, niin rinnalla kerron sen, millä tavalla tämä asia hoidetaan Kanadassa. Se Kanadassa hoidetaan sillä tavalla, että kun pääsee kenttäbiologiaa opiskelemaan yliopistoon, se alkaa syyskuussa sillä tavalla, että viedään asianomaiset oppilaskokelaat maastoon. Heillä on ensimmäisten kolmen viikon jälkeen siellä maastossa testi, selviytyvätkö he maastossa erämaaolosuhteissa, ja kaikki, jotka eivät ole siihen mennessä selviytyneet, karsiutuvat pois. Sitten vielä kuukausi lisää lisätestiä, ja sitten vasta pääsee maalikyliin käymään.

Täällä Suomessahan tämmöinen järjestelmä ei menisi läpi, ei sitten ensimmäisessäkään ajatuksen testivaiheessa. Mutta olinpahan vain Winnipegissä Manitobassa Kanadassa tutustumassa tähän hommaan, ja kyllä se siellä käy elikkä kenraali Keinosen malli sovellettuna yliopistolliseen opetukseen mallina, joka ei Suomessa menisi mistään instanssista, opetusministeriöstä nyt puhumattakaan, läpi.

Arvoisa puhemies! Näihin asioihin liittyy hyvin monta erilaista lähestymiskulmaa, ja itse olen sitä mieltä, että toistaiseksi nykyinen järjestelmä on toimiva, mutta en myöskään ole jättänyt eriävää mielipidettä siitä, etteikö tulevaisuudessa sodankäynnin teknistyessä ihan huippuunsa saakka järjestelmässä ja järjestelyissä olisi parantamisen varaa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustuspolitiikassa on oltava kaiken lähtökohtana puolustuksemme uskottavuuden säilyttäminen. On erittäin tärkeää, että Suomi ylläpitää ja kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana ja turvallisuusympäristönsä muutoksia seuraten. Suomen uskottava kansallinen puolustuskyky on mitoitettava siten, että koko maata puolustetaan. Tätä varten on ylläpidettävä yleistä asevelvollisuutta ja puolustus on rakennettava uudistuvan alueellisen puolustusjärjestelmän pohjalle. Suomen konsepti — yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusjärjestelmä ja koko maan puolustaminen sekä sotilaallinen liittoutumattomuus — on omaperäinen ja tehokas. Puolustusvoimien ydintehtävä on selkeä: puolustaa maata sodan ja kriisin olosuhteissa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen aivan oikein toi esiin sen, että keskustelua eripituisista asepalveluksista on ollut aikaisemminkin. Se ei ole oma keksintöni. Kolme kuukautta on ollut esillä tosiaan, olen minäkin kuullut jopa armeijan sisältä heitettynä. En usko, että löytyy kiveen hakattuna sellaista varmasti juuri ainoaa oikeaa palveluspituutta. Tässä omassa aloitteessani on katsottu niin, että sekä yhteiskunnalle että yksilölle paras setti on tämä 90 päivää, 180 päivää, 270 päivää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo aikaisemmin totesi puheenvuorossaan, jotta asepalveluksen ajalta maksettavat etuudet ja kaikki korvaukset ovat riittävän hyviä. Minusta ne eivät ole tällä hetkellä. Kuitenkin kun katsoo nuoria miehiä, jotka joutuvat sitten työelämästä siirtymään varusmiespalvelukseen, niin onhan siinä huomattava käppi verrattuna siihen, mitä he saisivat työssä, puhumattakaan siitä, että heille ei kerry siltä ajalta eläkettä. Minusta se pitäisi hoitaa nyt kuitenkin, jotta näitä etuja katsottaisiin yhä edelleen, koska Suomi on taloudellisesti aika vauras ja pitäisi ottaa huomioon, että siinä iässä, kun ihminen, nuori mies, menee — tai nainen, joka menee vapaaehtoisesti tällä hetkellä — palvelukseen, hänelle ei tulisi semmoista kohtuutonta taloudellista menetystä, niin kuin tänä päivänä tapahtuu. Siinä iässä, kun ollaan luomassa mahdollisesti omaa taloutta ja perhettä perustamassa, ne rahat olisivat kyllä tarpeen. Sen takia en yhdy ed. Salon ajatuksiin siitä, jotta ne edut ovat hyvät.

Ed. Pulliaisella oli näkemys siitä, jotta laskettaisiin vähän kuin luontoon vapaalle ja katsottaisiin, kuka selviytyy. Se — onko se nyt luonnon valinta — voisi olla minusta oikein hyvä luonteen valinta. Siinä kyllä näkisi, kuka mahdollisesti selviytyy niissä olosuhteissa. Tänä päivänä nimittäin osa porukasta jää sitten pois sitä kautta. Heidät otetaan sinne palvelukseen, ja sitten kun siellä ei kestä jotoksilla eikä niissä olosuhteissa, niin sieltä lähtee osa pois. Tosin onneksi jo kutsunnoissa on aika tarkka seula olemassa; tänä päivänä kai on vähentynyt se lähtijöiden määrä. Mutta sinällään mielenkiintoinen näköala.

Kun aikaisemmin puhuin korokkeelta palvelusaikojen pituudesta, niin yhä edelleen olen sitä mieltä, että niitä on kyllä mahdollisuus tarkistaa ja tehostaa sitä aikaa, joka siellä ollaan. Sen takia ed. Pulliaisen ajatus, mistä hän kenraalin kanssa puhui, varmaan olisi hyvä selvittää. Kun historiaa miettii, niin meillähän on joskus säästösyistä lyhennetty palvelusaikoja. Uskon, että ne kaverit ovat yhtä tehokkaita tänä päivänä kuin jotkut muutkin. Elikkä silloin ilmeisesti tehostettiin (Puhemies: Aika!) sitä koulutusaikaa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Näitten talousongelmien osalta haluaisin kiinnittää huomiota nykyjärjestelmässä siviilipalvelusmiesten asemaan. Tällä hetkellähän palveluspaikat eivät käytännössä monissa paikoin pidä huolta velvollisuudestaan asumiskustannusten osalta, ja siksi olisi syytä siirtyä siihen järjestelmään, että ne valtion taholta korvattaisiin niin, että asia todella hoituisi. Nythän on tavallaan tämä kysynnän ja tarjonnan laki niinpäin, että palveluspaikoista on pulaa, joten siviilipalvelusmiehet käytännössä sitten joutuvat suostumaan myös lainvastaisiin järjestelyihin, jotta edes jonkun mielekkään palveluspaikan saisivat.

Huomasin muistiinpanoistani, että ed. Soini oli kysynyt totaalikieltäytyjistä, ja unohdin siihen vastauspuheenvuorossani vastata. Todettakoon, että vihreiden lisäksi myös esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea on nykyiset totaalikieltäytyjät adoptoinut sen takia, että meillä siviilipalvelus on rangaistuksenomaisen pitkä. Se antaa vapautuksen vain rauhan aikana. Lisäksi meillä on eri vakaumukset asetettu perusteettomasti eriarvoiseen asemaan sillä, että jehovat tämän vapautuksen saavat, mutta muut pasifistisesti ajattelevat eivät. Tällaisessa järjestelmässä, jossa siviilipalvelus ja asepalvelus olisivat täysin rinnasteisia ja löytyisi näitä mielekkäitä palvelustapoja, en näe vastaavia perusteita totaalikieltäytymiselle kuin tällä hetkellä, jolloin sinänsä ihan totuuden siemen löytyy siitä hauskasta rauhan pinssistä: "Sivari on sankari, totaali on tosi mies."

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Ottamatta kantaa tähän siviilipalvelusajan pituuteen totean yleensä tästä palvelusajan pituudesta: Ei ehkä ole tämän päivän asia sitä juuri miettiä, mutta kun mennään muutama vuosi eteenpäin ja työvoiman määrä vähenee, varmasti yhteiskunnassa joudumme kysymään ja me täällä päättäjinä, ovatko meillä enää mahdollisia näin pitkät palvelusajat ja millä tätä yhteiskuntaa muutoin pyöritetään. Väitän, että tätä kautta ehkä tähän asiaan joudutaan nopeammin palaamaan. Kuvaavaa on todellakin se, että vuonna 2004 ensimmäistä kertaa Suomen historiassa työvoiman määrä kääntyi laskuun ja se lasku on suhteellisen jyrkkää, ikäluokat pienenevät koko ajan, ja tämä on ehkä 5—10 vuoden kuluessa sitten sitä todellisuutta, että aidosti tässä salissa mietitään, onko meillä varaa pitää ihmisiä vuosi jossakin tämäntyyppisessä palveluksessa, kun muut työtehtävät sitten jäävät hoitamatta.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on pistänyt silmiin kaksi asiaa. Ensinnä tämä ajatus, että turvallisuus koostuu pelkästään maanpuolustuksesta eikä ole laajempi ilmiö. Toivon, että luette hallituksen turvallisuuspoliittisen selonteon, joka käsittelee turvallisuuspolitiikkaa paljon kokonaisvaltaisemmin kuin pelkästään aseellisen turvallisuuden näkökulmasta.

Toinen puuttunut asia on se, onko meidän mielestämme myös siviilipalvelusmiehillä tai -naisilla oikeus palvella yhteiskuntaa mielekkäällä tavalla vai onko kyse tosiaan vain heidän varastoimisestaan määräajaksi. Sitä paitsi kun ajatellaan tätä niin sanotun reservin kokoa, ed. Meriläisen ajatushan kattaa sekä miehet että naiset ja melkein kaksinkertaistaa potentiaalisen reservin määrän.