Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymys rahankeräyslain osittaisuudistuksesta, jossa on tarkoitus selkeyttää luvansaajayhteisöön ja keräystarkoitukseen kohdistuvaa yleishyödyllisyysvaatimusta. Tässä pidennettäisiin rahankeräysluvan voimassaoloaikaa, toteutetaan kirkkojen ja yliopistojen...

Arvoisa puhemies! Tässä siis toteutetaan myös yliopistojen rahankeräysoikeus, aiotaan täsmentää keräysvarojen käyttötarkoitusta keräyskustannusten osalta, siirrettäisiin keräysvaroilla hankitun kiinteistön käyttö- ja omistusoikeuden muutoksia koskevat lupa-asiat sisäministeriöstä Poliisihallitukselle ja sitten vielä tehtäisiin eräitä täsmennyksiä ja teknisiä muutoksia.

Hallituksen esityksessä lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että jatkossa rahankeräyslupa voitaisiin myöntää, vaikka lupaa hakevan koko toiminta ei olisikaan yleishyödyllistä. Eli luvansaajayhteisön tarkoituksen yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta luovutaan. Laki on tältä osin osoittautunut tiukaksi ja joustamattomaksi, ja tältä osin siis rahankeräyslakia oltaisiin väljentämässä. Rahankeräyksellä hankitut varat tulisi kuitenkin jatkossa käyttää yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Eli rahanke-räyksellä hankitut varat jatkossakin käytettäisiin yleishyödyllisen tarkoituksen sijaan siis yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen, ja näin halutaan turvata se, että rahankeräykset eivät olisi yksityisen edun edistämistä vaan että niillä voitaisiin edelleen rahoittaa yleishyödyllistä toimintaa.

Toteutuessaan rahankeräyslain uudistus selkeyttää ja väljentää rahankeräysluvan saamisen ehtoja. Muutoksen tavoitteena on helpottaa kaikkien rahaa keräävien yhteisöjen asemaa rahankeräysluvan saajina ja, mikä merkittävää, mahdollistaa myös liiketoiminnan muodossa harjoitettava varainhankinta. Eli aatteelliseen toimintaan voisi kuulua eri toimintoja ilman, että niitä olisi enää tarpeen tarkastella siten poissulkevasti, että lupaa ei myönnettäisi. Lain peruslähtökohta kuitenkin pysyisi samana, eli yleishyödyllisen toiminnan rahoittaminen mahdollistetaan rahankeräyksin. Liiketoimintaa harjoittavat yhteisöt, joiden tarkoituksena on tuottaa voittoa jäsenilleen, jäisivät edelleen rahankeräystoiminnan ulkopuolelle. Eli esityksessä ei myöskään esitetä muutoksia rahankeräysten luvanvaraisuuteen.

Rahankeräystoiminnan joustavoittamiseksi luvan voimassaoloaikaa pidennetään tietyntyyppisissä keräyksissä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Kahta vuotta pidemmän luvan voi saada esimerkiksi säännöllisissä tai jatkuvaluonteisissa keräyksissä tai pitempiaikaisen hankkeen rahoittamiseksi järjestettävissä keräyksissä. Viiden vuoden keräyslupa voitaisiin antaa myös vakiin-tuneille, laajaa keräystoimintaa harjoittaville yhteisöille. Ja koska lupa voisi siis olla jopa viiden vuoden pituinen, tässä esityksessä ehdotetaan, että lupaviranomaisella olisi oikeus peruuttaa lupa, jos tuottojen käyttö luvassa määrättyyn ke-räystarkoitukseen ei olisi enää mahdollista.

Voimassa olevan lain mukaan evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon keräykset on nimenomaisesti kielletty. Edellisen lakiuudistuksen yhteydessä eduskunta edellytti, että kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttaminen tulee vielä erikseen selvittää, eli se oli eduskunnan ponnessa esitetty. Nyt tähän hallituksen esitykseen päädyttiin lakihanketta edeltäneen selvitystyön perusteella. Luvan saajana olisi kirkon hiippakunta ja luvan myöntäjänä Poliisihallitus. Yksittäisten seurakuntien suuren määrän vuoksi ei ole mahdollista toteuttaa tätä siten, että yksittäinen seurakunta olisi luvan hakijana, vaikka käytännössä seurakunnat hoitaisivatkin keräysten käytännön toimeenpanon.

Kirkot voisivat kerätä rahaa nimenomaan yleishyödylliseksi katsottavan kirkollisen hyväntekeväisyystyön eli diakoniatyön rahoittamiseksi. Keräyksillä autettaisiin esimerkiksi kriisin tai yllättävän onnettomuuden kohdanneita yksin eläviä henkilöitä tai perheitä. Taloudellista apua annettaisiin esimerkiksi vähävaraisille vanhuksille, lapsiperheille, vammaisille ja niin edelleen. Kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttamisella olisi myönteisiä vaikutuksia seurakuntien kykyyn auttaa hätään joutuneita ihmisiä diakoniatyön kautta. Kirkot eivät saisi kohdentaa keräysvaroja lakisääteisten tehtäviensä rahoittamiseen. Selvitystyössä työryhmä tuli siihen näkemykseen, että kirkon käytännön toimintamuodot rinnastuvat monin tavoin yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaan ja kirkkojen rahanke-räysoikeuden toteuttaminen diakoniatyön rahoittamiseen olisi siten sopusoinnussa lain yleishyödyllisen toiminnan rahoittamisen mahdollistamisen kanssa.

Yliopistojen rahankeräysoikeuden toteuttamisen esittämiseen päädyttiin yliopistojen aseman turvaamiseksi rahankeräysluvan saajina. Yliopistouudistuksen yhteydessä vuonna 2010 yliopistot muuttuivat valtiosta erillisiksi oikeushenkilöiksi. Yliopistouudistuksessa yliopistojen valtiosta riippumaton itsenäinen varainhankinta määriteltiin tärkeäksi yliopistojen rahoituksen lähteeksi. Yliopistojen osalta rahankeräyksellä saadut varat tulisi kohdentaa perinteisiin sivistysyliopiston tehtäviin, joita ovat muun muassa vapaan tutkimuksen edistäminen sekä tieteellinen ja taiteellinen sivistys. Tältäkin osin muutos olisi sopusoinnussa lain yleishyödyllisen toiminnan rahoittamisen mahdollistamisen kanssa.

Rahankeräyslaista on käyty runsaasti julkista keskustelua, ja yksi kysymys on liittynyt jouk-korahoitukseen. Joukkorahoitushan on uusi ilmiö ja ideana perustava. Talousjärjestelmässämme joukkorahoitusta koskevat sääntelytarvekysymykset koskettavat kuitenkin vain osin rahankeräyslakia. Jos joukkorahoitushanke rakennetaan siten, että sijoitukselle tarjotaan vastike esimerkiksi rahoitettavan tuotteen muodossa, ei hanketta lainkaan arvioida rahankeräyslain näkökulmasta. Tapauksesta riippuen tällöin asiaa arvioidaan esimerkiksi sopimusoikeudellisesta, vero-oikeudellisesta tai sitten kuluttajansuojaa koskevan lainsäädännön näkökulmasta.

Korostan eduskunnalle sitä, että lakihankkeen tehtävänanto oli alun perinkin rajattu osittaisuudistukseksi. Hankkeen toimeksiantoon kuului kuitenkin se, että tässä yhteydessä oli laajemminkin kuultava järjestöjä ja kansalaisia rahanke-räyslain uudistamistarpeista. Lakihankkeen aikaisen vuoropuhelun ja kuulemisten perusteella on voitu arvioida, että rahankeräyslainsäädännön muuttamiseen kohdistuu vastakkaisia, hyvin voimakkaastikin ristiriitaisia odotuksia, joihin tällä osittaisuudistuksella ei ole voitu kaikilta osin vastata. Tämän vuoksi olen sisäministeriössä asettanut hankkeen, jonka tehtävänä on tehdä valtioneuvostolle selvitys rahankeräyslainsäädännön kehitysnäkymistä. Tämän hankkeen tehtävänä on kerättyjen selvitysten perusteella kartoittaa nykytila, esittää erilaiset ratkaisuvaihtoehdot rahankeräystoiminnan sääntelylle ja tehdä niihin liittyvä vaikutusten arviointi. Tämän hankkeen toimikausi päättyy vuoden 2014 lopussa. Uuden hankkeen yhteydessä keskustelu perusteellisemmasta rahankeräyslain uudistamistarpeesta varmasti jatkuu, ja nyt käynnistyvä selvitystyö on mielestäni ehdottoman tarpeellinen, jotta voidaan arvioida, pitäisikö rahankeräyslaki ja sen perusteet, esimerkiksi tämä lupakäytäntö, kokonaisuudessaan uudistaa. Korostan sitä, että kaikkien muutostoiveiden taustalla on kuitenkin hyvä muistaa, että kansalaisten luottamus rahankeräyksiin tulee säilyttää.

Arvoisa puhemies! Pahoittelen sitä, että joudun poistumaan tämän puheenvuoron jälkeen tuonne puoluejohtajien kehysneuvotteluun, mutta olen sopinut esikuntani kanssa niin, että he kirjaavat ylös puheenvuoroja ja kysymyksiä, ja yritän tulla tänne sitten vastailemaan näihin kysymyksiin ja myös esitettyihin kommentteihin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys rahankeräyslain osauudistuksesta on tervetullut ja kannatettava. Päätös siitä, että yleishyödyllisten toimijoiden mahdollisuuksia rahankeräysten toteuttamiseksi helpotetaan rahankeräysluvan kestoa lisäämällä, on oikea. Se tuo monelle yhteisölle kaivattua jatkuvuutta oman toimintansa kehittämiseen. Yhtä lailla on hyväksyttävää, että rahankeräyslain piiriin tulevat jatkossa myös kirkot ja yliopistot. Erityisesti yliopistoille oikeus tuo taloudellista liikkumavaraa. Jatkossa koko vapaan tutkimuksen kustannukset tai edes osa niistä voidaan kattaa kansalaisilta kerättävien lahjoitusten kautta.

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin samaa mieltä ministeri Räsäsen kanssa siitä, että tässä hallituksen esityksessä tehdyt muutokset eivät ole riittäviä muuttuvan maailman tarpeisiin. Digitaalisen elämäntavan yleistymisen ja joukkorahoituksen helpottumisen ansiosta yhä useampi tulevaisuuden rahankeräyksistä tullaan toteuttamaan verkossa. Niissä nykyinen lainsäädäntö ei toimi. Paljon julkisuudessakin on puhuttu niin sanotusta ruotsinkirjatapauksesta, joka kertoo kaiken olennaisen meidän rahankeräyslain puutteista. Siksi meidän lainsäädäntömme, kuten laajempi kansainvälinen normistokin, tulee saattaa ajan tasalle. Annankin ministerille kiitosta siitä, että sisäministeriö on jo käynnistänyt jatkoselvityksen rahankeräyslainsäädännön muutostarpeista. Jatkossa meillä tulee olla käytössä laki, jossa joukkorahoitusta käyttäville toimijoille on selvää se, milloin mitäkin lakia sovelletaan toiminnassa. Tarkoittaako se nykyisen lainsäädännön höllentämistä vai kiristämistä, tulee ratkaista jatkoselvitystä tekevässä työryhmässä.

Toinen iso kysymys jatkoselvitystyötä tekevän työryhmän pohdittavaksi on se, millaisia toimia me tarvitsemme kansainvälisesti tai EU-tasolla kansallisen rahankeräystoiminnan uskottavuuden säilyttämiseksi. Rahankeräystoiminnan digitalisoituminen tarkoittaa myös sitä, että se ei välttämättä tunne enää valtioiden rajoja tai kansallista säätelyä. Toisaalta verkkoteknologian kehittyminen mahdollistaa uudenlaisia rahankeräyksen varjolla tehtäviä rikoksia. Niihin puuttuminen pelkästään kansallisella säätelyllä on hankalaa. Tällä hetkellä joukkorahoitusta koskevan säätelyn kehittäminen on ainakin EU-tasolla vasta aloitettu. Käsittelyyn ovat tulossa tässä yhteydessä myös rahankeruulakia koskevat säännöt. Tässä työssä meidän suomalaisten pitää olla aktiivisesti mukana omien intressien turvaamiseksi.

Näillä sanoilla, arvoisa puhemies, toivon tälle hallituksen esitykselle ripeää ja myönteistä käsittelyä valiokunnassa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä istunnossa on jo kuultu yksi uutinen. Ministeri Räsänen tuossa totesi joutuvansa puoluejohtajien kehysneuvotteluihin ja ei siksi pysty olemaan paikalla täällä. Se on aikamoinen uutinen varmasti meille istuntosalissa olijoille, kun meille on puhuttu vain siitä, taitetaanko velka vai ei.

Mutta oli hyvä, että viikko sitten ministeri Räsänen pystyi osallistumaan keskusteluun, jota jo käytiin ennakkoon tästä rahankeräyslaista. Hän antoi ymmärtää silloinkin, että se keskustelu voisi vaikuttaa rahankeräyslakiin: jos ei ehkä vielä tähän lakiin, joka nyt valitettavasti sellaisenaan sitten tänne istuntosaliin tuli, niin ainakin se olisi vain osauudistus mutta jopa hallitusneuvottelutason ohjelmaa sitten seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Ihmettelenkin, onko hallitus tässäkin asiassa niin toimintakyvytön, kun yleinen hyminä ja hyväksyntä koko tältä istuntosalilta tuli sille, että rahankeräyslakia helpotettaisiin siten, että tästä raskaasta, byrokraattisesta lupamenettelystä siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn, joka helpottaisi kansalaistoimintaa, mahdollistaisi uuden sukupolven yhteisöllisyyden verkkojen kautta ja poistaisi sitä turhaa byrokratiaa, mitä niin monesti tässä istuntosalissa on tehty. Miksi sitä lainsäädäntöehdotusta ei sitten tuoda sellaisena, jos sille kaikkien puolueiden yleinen hyväksyntä on? Halutaanko tässäkin opposition malli?

Sinänsä tälle on rakennettu erittäin hyvä malli edustaja Jungnerin johdolla. Hän on tehnyt laki-aloitteen siitä, miten helpottaisimme tätä rahankeräystoimintaa, ja keskusta on kyllä valmis siihen suuntaan menemään. Toivon todella, että tämä yhteiskunta muuttuu — tai lainsäädäntö muuttuu yhteiskunnan muuttumisen myötä.

Tähän helpompaan ilmoitusmenettelyyn on menty jo monessa muussakin maassa, eikä siellä sen kummempia katastrofaalisia seurauksia ole ollut. Onhan se aika hupaisaakin, että me voimme kyllä netistä ostaa mitä tahansa ei-kuranttia tuotetta mutta emme voi millään ilveellä auttaa kansalaista, joka tarvitsisi apua, tai kerätä sille "pöhheikön legendalle" yhdessä hautakiveä tai muistaa Antti Ruuskasta hänen menestymisensä jälkeen yhdessä tai tehdä jotain muuta hyvää yhdessä, kun ihmisillä on tahto tehdä sitä hyvää.

Ei ole oikein, että meidän lainsäädäntömme laahaa jäljessä. Varmasti pystymme sen bisneksen ja hyväntekeväisyyden rajan ihan samoin sillä ilmoitusmenettelyllä ja jälkikäteisvalvonnalla turvaamaan. Sitä paitsi tänä päivänä ihmisten sosiaaliset verkostot hoitavat kyllä vaikkapa erilaisilla nettikirppareilla ja muuallakin sen, että jos joku ihminen siellä vilunkia koettaa tehdä, niin itse asiassa nettivalvonta toimii paljon nopeammin kuin viranomaisvalvonta.

Eli toivottaisin vain rohkeutta hallituspuolueiden ministereille ja kansanedustajille siinä, että jos meillä on joku yhteinen tahtotila, niin ei anneta virkamiesten viedä vaan tehdään lainsäädäntö sen näköiseksi, mitä me itse toivomme.

Haluan kuitenkin kehuakin tätä osauudistusta, sillä se on hyvä asia, että kaiken toiminnan siellä yhdistyksessä ei tarvitse olla yleishyödyllistä ja siitä huolimatta yleishyödylliseen keräykseen sitten lupa jatkossa paremmin saadaan. Se on myös hyvä asia, että rahankeräyslupien ajat voidaan myöntää pitemmiksi.

Mutta kaikista harmillisin asia on, että tämä raskas ja vaivalloinen, myös pienten järjestöjen kannalta kohtuuttomasti rahaakin vaativa menettely aiotaan säilyttää, vaikka se ei ole enää nykypäivää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmari esitti mielestäni varteenotettavia näkökohtia rahan- keräyslainsäädännön kokonaisuudistustarpeesta. Puheenvuoronsa aluksi hän viittasi hallituksen ja opposition neuvotteluihin, hän puhui kehysneuvotteluista, mutta neuvotteluihin, jotka siis koskevat tätä velkaantumista ja sen taittamista. Minäkin olisin viitannut tähän asiaan, sillä tässä keskustelussa keskusta on ilmoittanut, että ei pidä säätää lakeja, jotka sitovat seuraavaa hallitusta, eikä näin voida menetellä. Nyt, herra puhemies, tässä laissa voimaantulokohdassa, perusteluissa, sanotaan, että "laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt sen", ja olen ymmärtänyt, että laki on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Nyt ihmettelenkin, miten keskustalaiset voivat olla mukana säätämässä tätä lakia, koska tämänhän on tarkoitus olla voimassa myös seuraavalla vaalikaudella. (Välihuutoja)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistus on tervetullut ja helpottaa merkittävästi tätä varainkeruuta, mutta olen samaa mieltä, että turhasta byrokratiasta on hyvä luopua.

Näitä esimerkkejähän on muitakin, joita edustaja Kalmari ei esille nostanut. Esimerkiksi yksi puolue, joka oli ajautunut isoihin taloudellisiin vaikeuksiin, halusi pyytää omilta jäseniltään avustusta keräyksen nimissä internetissä. Ministeriö totesi, että on laitonta pyytää apua omilta jäseniltään. Kyllä nämä tuntuvat erikoisilta. Taikka Radio Helsinki halusi pyytää omilta kuulijoiltaan — taikka nämä halusivat maksaa — pientä kuulijamaksua, se oli laitonta. Taikka kun lastensairaala haluttiin tehdä keräystuotoin, niin tarvitsi perustaa uusi säätiö sitä varten.

Minä olen hyvinkin valmis siihen, että tätä byrokratiaa puretaan ja lupamenettelystä siirrytään tulevaisuudessa ilmoitusmenettelyyn.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla ja myöskin tänä päivänä tässä on puhuttu rahankeräyslain vapauttamisesta vielä laajemmin kuin se nyt tässäkin lakiesityksessä on. Varmasti vapauttaminen on johonkin rajaan asti hyvä asia, villi ja vapaa on jossain kohtaa ihan kunnollista, mutta kyllä tässä rahankeräysasiassa mielestäni kannattaa ihan oikeasti sen villin ja vapaan kanssa myöskin miettiä sitä, että ei saa johtaa hyvinvointiyhteis-kunnasta hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Näiden raja sitten jossain kohtaa on kyllä kohtuullisenkin häilyvä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että kansalaisyhteiskunnalle — yhdistystoiminnalle, seuratoiminnalle — annetaan mahdollisuuksia. Jokaisen hallituksen, mitä itse muistan, hallitusohjelmassa on aina alleviivattu tätä. Mitä on tapahtunut? Todellisuudessa kuitenkin vapaaehtoistyölle, seuratyölle, yhdistyksille on sälytetty jatkuvasti uusia velvollisuuksia, jatkuvasti uusia velvollisuuksia.

Omalta kohdaltani voin todeta vaikkapa sen, että eräässä seurassa, jonka kanssa olen tekemisissä — hyvin pieni seura — kun me järjestämme kohtuullisen kokoista kesätapahtumaa, me tarvitsemme 11 erilaista lupaa tai luvanomaista asiakirjaa eri viranomaisilta. Ja tämä kaikki joudutaan tekemään täysin vapaaehtoisvoimin. Aivan kohtuutonta, täysin kohtuutonta. Me emme tarvitse tällaista säädösviidakkoa, jonka me olemme nyt rakentaneet. Siihen toivon, että tämäkin laki tuo omia ratkaisuja, että me pystymme yksinkertaisemmalla tavalla aidosti kannustamaan yhdistyksiä toimimaan. Se on tärkeä osa meidän kansalaisyhteiskuntaamme.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tästä kiitosta pitää hallitukselle antaa, niin siinä voin antaa kiitosta, että kyllä tämän hallituskauden aikana kuitenkin rahankeräyslupamenettelyä on helpotettu. Itselläni on siitä usean vuoden kokemus, kuinka vaikeaksi rahankeräys on yleishyödylliselle järjestölle tehty. Siinä mielessä tämä Poliisihallitukselle siirtynyt toiminta ja niitten sääntöjen uudistaminen ministeriön toimesta ovat hienoja asioita.

Mitä tulee edustaja Kalmarin mainintaan, ettei voida auttaa yksityistä henkilöä, jos hänellä on hätä vaikka hautakiven saamisessa tai muussa, niin eihän laki kiellä ketään auttamasta. Jokainen meistä saa lahjoittaa alle 4 000 euroa kolmen vuoden aikana yhdelle henkilölle, ja se on verovapaata lahjoitusta. Eri asia on sitten, jos yleisöön vetoamalla laajasti ruvetaan keräämään rahaa johonkin yhteiseen tehtävään. Tokihan sen pitää jollakin tavalla olla säädeltyä, koska tätä mahdollisuutta pitkäkyntiset käyttävät niin paljon hyväksi.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Leppä kiinnitti tärkeisiin asioihin huomiota. Edustaja Kalmari tässä mainitsi, että tähän suuntaan pitäisi kehittää. Ehkä jäi vielä se keskustan kantakin hieman auki. Pitää tietysti muistaa, että verola-kien puitteissa tehty hyväntekeväisyyshän on mahdollista. Julkinen rahankeräys on sitten vähän eri asia, sitten kun se täydessä julkisuudessa tässä tehdään.

Ministerin ehkä tahaton viittaus kehyksiin toivottavasti ei ketään loukkaa. Toivomme, ettei kukaan ministeri tai muukaan tule kehykset kaulassa kuitenkaan neuvotteluista ulos vaan asioita saadaan asiallisesti eteenpäin.

Itse tämän lain kohdalla täytyy nyt muistaa kuitenkin, että täydellinen vapauttaminen olisi äärimmäisen suuri muutos. Se vaatii kyllä valmistelua, johonka ministeriössä käsittääkseni ollaan valmiita seuraavaa hallitusneuvottelukierrosta varten, ja vaatii kyllä sitten hallitusneuvottelutasoisen linjauksen. Yhdyn tässä edustaja Kärnän ajatuksiin kyllä vahvasti.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puheenjohtaja! Mehän tunnemme sanonnan, että luottamus hyvä, kontrolli parempi. Tähänkin saakka, vaikka järjestelmät ovat olleet mielestämme kattavia ja valvontaa on ollut ja on ollut lupamenettelyssä byrokratiaa, toimijat ovat kuitenkin onnistuneet myöskin laittomasti keräämään rahaa ja huijaamaan ihmisiä, jolloinka logiikka kulkee siihen suuntaan, että mitä enemmän vapautetaan, väljennetään, riski myös väärinkäytösten osalta kasvaa. Tämän vuoksi kannatan sitä, että tässä kuitenkin pidettäisiin semmoinen jämäkkä, valvova ote. Ne, jotka sen luvan todella haluavat ja joitten toiminta kestää läpivalaisun, kyllä varmaan sitten sen lupaprosessinkin haluavat hoitaa asianmukaisella tavalla.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, niin kuin tässäkin keskustelussa hyvin käy ilmi, näitten lukuisten kommenttien ja kuulemisten aikana, joita tähän hallituksen esitykseen on tehty, on käynyt selväksi laajempi tarve rahankeräyslain uudistukselle. Se lähtökohta, että suojelemme ihmisiä heiltä itseltään lahjoittamasta rahoja jotenkin holtittomasti rahankeräyksiin tällaisella ennakkolupamenettelyllä, joka itse asiassa ei sitten johda siihen, että väärinkäytökset vähenevät, koska ennakkoluvan voi toki hakea ja silti väärinkäyttää näitä kerättyjä varoja, on täysin vanhentunut menettely. Näen, että voitaisiin siirtyä tällaiseen kevyempään ilmoittautumismenettelyyn ja sitä kautta toimeenpanna vapaammin rahankeräyksiä ja sitten jälkikäteen niistä raportoitaisiin ja niitä tarkastettaisiin.

Toivoisin kyllä, että ministeri Räsänen tarttuu toimeen, etenkin jos nyt täällä eduskunnassa valmistelussa oleva lakialoite saa vankan tuen, koska tämä ei lakimuutoksena olisi niin valtavan suuri, etteikö sitä tälläkin kaudella voitaisi hoitaa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vapaaehtoistyön yhteistyöryhmän jäsenenä olen kyllä huolissani siitä, jos vapaaehtoistyötä yhtäältä mietitään siitä näkökulmasta, että se voi viedä työpaikkoja ja yhteiskunnan vastuita pois, ja sen takia ei kannatettaisi vapaaehtoistyötä tai toisaalta ajateltaisiin, että se vie kannattavalta bisnekseltä, yritystoiminnalta, mahdollisuuksia, ja sen takia ei vapaaehtoistyötä voisi kannattaa. Oikeastaan nämä dilemmat tulevat aina vastaan, kun vapaaehtoistyön lainsäädännöstä puhutaan, sen kehittämisestä, sen verokysymyksistä tai nyt vaikkapa rahankeräysasioista. Pyytäisinkin meitä kansanedustajia miettimään siitä näkökulmasta tätä asiaa, että se ei ole keneltäkään pois, jos vapaaehtoistyötä tehtään, jos meillä avataan mahdollisuuksia kansalaisille toimia ja piristää omaa ja muiden elämää sillä, että toimitaan yhdessä muutenkin kuin virallisen yhteiskuntasysteemin ja -järjestelmän kautta.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan muun muassa edustaja Männistön esiin tuomaa ajatusta, että kyllä nyt olisi aika nopeasti aika siirtyä tästä luvanvaraisuudesta ilmoituksenvaraisuuteen niin, että rahankeräykseen riittäisi ilmoitus. Jos ajatellaan sitä kansalaisten suojelemista näiltä laittomilta rahankeräyshankkeilta, niin kuten täällä on käytetty puheenvuoroja, ei tämä nykyinenkään järjestelmä ole aukoton todellakaan, ja uskoisin, että se on tätä päivää, että me vapauttaisimme myös kansalaiset tämmöiselle aktiiviselle toiminnalle. Sen takia olisi nyt kiire kyllä, sanotaan, perusteellisellekin lain uudistamiselle.

Mitä tulee sitten edustaja Zyskowiczin kysymykseen keskustalle, ymmärsin kyllä, että tämä oli ehkä huumorimielessä tehtykin eikä odotetakaan vastausta, mutta vastaanpa kuitenkin, että onhan siinä vissi ero, kun puhutaan laeista, joiden on tarkoitus tulla yleensä voimaan toistaiseksi, mutta perustuslain 83 §:n mukaan sen sijaan eduskunta päättää varainhoitokaudeksi kerrallaan valtiontaloudesta eli vuosittain siitä, ja tästähän tässä erossa on kysymys.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä perusteli vastaansanomattomalla tavalla sen, mitenkä rahankeräys ja joustava rahankeräysmahdollisuus ovat suomalaisen seura- ja yhdistystoiminnan perusasioita. Tällä hetkellä todellakin on surullista se, että moni seura hukkuu byrokratiaan, ja saattaa olla, että hyvätkin hankkeet jäävät suorastaan toteuttamatta sen takia. Elikkä keskeinen ongelmahan tässä nykyisessä järjestelmässä on tämä byrokraattisuus ja sitten vielä se, että lupaprosessit kestävät niin kauan, että saattaa olla, että se tarve, mitä varten on tämä rahankeräyslupa haettu, on mennyt jo ohi ennen kuin lupapäätös tulee. Tässä mielessä on helppo kannattaa niitä puheenvuoroja, joissa voimakkaasti pyritään kehittämään järjestelmää siihen suuntaan, että byrokratia vähentyy. Se, päädytäänkö sitten tähän ilmoitusmenettelyyn, josta monet ovat käyttäneet puheenvuoroja, varmasti selviää siinä ministerin käynnistämässä hankkeessa, mutta siihen suuntaan on tätä järjestelmää kyllä kehitettävä.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen itsekin samaa mieltä: tätä rahankeräyksen mahdollisuutta tulisi laajentaa ja siirtyä pitkällä tai ei niinkään pitkällä aikavälillä vaan varsin nopeastikin siihen ilmoitusmenettelyyn, jota täällä salissakin on esitetty, ja itse lahjoitustoiminta siirtää näin yleishyödyllisiin kohteisiin.

Mutta tämä rahankeräyslaki ei tietenkään itsessään ole ihan helppo asia. Meillä viime vuosilta on kokemusta myös erilaisista vaalirahoituksista ja Kehittyvien maakuntien Suomesta, ja näin ollen täytyy katsoa hyvin tarkasti, mikä toiminta viime kädessä on yleishyödyllistä toimintaa, koska on myös hyvä muistaa, että suomalainen veronmaksaja on Suomen suurin hyväntekijä, eivät ainoastaan lahjoittajat.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä yleishyödyllisyys, joka tässä lakimuutoksessa on kantavana voimana, on ihan oikein. Niin sen pitää ollakin.

Tämä vapaaehtoistyön rajoittaminen tai vaikeuttaminen: Itsekin joissakin järjestöissä toimineena katson, että tietenkin se on niin, että niillä pitää se toimintamahdollisuus olla. Mutta kyllä tämä luvasta ilmoitusvelvollisuuteen meneminen näissä keräyksissä kannattaa ihan oikeasti harkita tarkkaan. Tästä saan tietenkin korvilleni, mutta kyllä niitä väärinkäytöksiä valitettavan paljon sitten on ilmentynyt vuosien mittaan.

Edustaja Rundgrenille: jos se hanke sillä järjestöllä on hyvä, niin kyllähän se nyt kestää, ja pitäähän se nyt, herranen aika, jo suunnitella pikkuisen aikaisemmin, ettei se synny tässä ja nyt, ja jos se lupa ei ole sekunnissa tässä, niin hyvät hankkeet kyllä yleensä elävät myöskin sen lupamenettelyn ajan.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tähän jatkoa, tähän ilmoitusmenettelyyn: Minä ehdottomasti kannatan sitä, mikä aikaisemminkin tuli esille, että ilmoitusmenettely riittäisi tässä asiassa. Ja ilmoitusmenettelyssä olisi hyvä, että tämä kaikki tapahtuisi helposti netin kautta, mutta kun tämä olisi avointa ja julkista, niin kaikki näkisivät koko ajan helposti sen, ketkä ovat ilmoitusmenettelyllä aloittaneet tämän rahan keräämisen, minkä jälkeen jokainen kansalainen pystyy valvomaan toistansa, onko tämä kyseinen keräys laillista toimintaa vai ei. Sen jälkeen käytettäisiin ne vähäiset hallinnon voimavarat sitten tähän toiminnan valvontaan ja väärinkäytösten korjaamiseen. Elikkä nytten todellakin talkoot liikkeelle siinä, että saadaan hallintoa kevennettyä, niin kuin on ollut puhetta nyttenkin. Meillä ei kenelläkään riitä rahat enää nykyisen hallinnon pyörittämiseen.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Kärnän kanssa samaa mieltä siitä, että valitettavasti joskus tässäkin sektorissa tapahtuu väärinkäytöksiä ja nuo varat, joita kerätään, käytetään johonkin muuhun joidenkin toimesta, mutta tämä ennakkolupamenettely ei estä millään tavalla rikoksen tekoa tälläkään sektorilla, enkä näe, millä tavalla se, että vaaditaan ennakkolupa, suojelisi ihmistä, mihin tällä ennakkolupamenettelyllä tähdätään. Näen, että paremmin toimisi nimenomaan se, että ilmoitettaisiin keräyksen alullepanosta ja sen jälkeen, kun varat on kerätty, raportoitaisiin, paljonko on kerätty, millä aikajänteellä ja miten ne varat on käytetty, ja sitten voitaisiin tarkastaa toimintaa. Se toimisi paremmin.

Toisaalta nostan esiin myös kansainvälisen näkökulman. Monet kansainväliset tahot jo nyt keräävät suomalaisilta lahjoittajilta verkon yli lahjoituksia ja ovat paremmassa asemassa tältä osin kuin suomalaiset hyväntekeväisyyskohteet. Näen, että ihan jo tästä näkökulmasta kannattaisi harkita laajaa kokonaisuudistusta, jotta suomalaiset voisivat helpommin myös suomalaisille hyväntekeväisyyskohteille lahjoittaa rahojaan ja vastaavasti niitä voitaisiin kerätä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tähän ajankohtaisuusasiaan: siihen, kantaako hanke sitten, kun se lupa vuoden päästä on tullut. Asia ei todellakaan ole näin, ja yhdyn edustaja Männistön puheenvuoroon täysin. Nimittäin esimerkiksi SPR ja Kirkon Ulkomaanapu, kaikki nämä järjestöthän toimivat itse asiassa niin, että kun ilmoitetaan kerättävä kohde ja että nyt tähän on keräys päällä, niin itse asiassa ne rahat, jotka sinne varsinaiseen kohteeseen lähetetään, on kerätty jo ennemmin ja nämäkin varat sitten jäävät sinne taas seuraavia kierroksia varten auttamaan.

Tämä meidän menetelmämme on yksinkertaisesti hidas eikä toimi akuuteissa tilanteissa silloin, kun ihmisillä on auttamishalua.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana keräystarkoituksesta. Tämä yleishyödyllisyys siis on tämän esityksen kantava voima, ja hyvä niin. Tässä esityksessä todetaan, sen 6 §:ssä, että poikkeuksena tästä yleishyödyllisyyden vaatimuksesta rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi muun muassa päiväkodin ryhmän, koululuokan tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän opiskelun tai harrastustoiminnan edistämiseksi. Pidän tätä erinomaisen hyvänä asiana, koska se toimintahan on todella pienimuotoista, ja kyllähän esimerkiksi tässä päiväkodin ryhmien varainkeruussa johonkin tiettyyn tarkoitukseen ne vanhemmat tietenkin toimivat aikamoisena poliisina, ihan oikeasti, hyvä on näin.

Vaikka ministeri ei ole paikalla, hän lupasi kerätä näitä kysymyksiä. Tällä hetkellä nykytila lainsäädännössä on se, että tässä rahankeräyslaissa rajataan kokonaan lain soveltamisen ja sitten luvanvaraisuuden ulkopuolelle naapuriapu, tavarakeräykset, testamenttilahjoituspyynnöt, hyväntekeväisyyshuutokaupat, tukikonsertit ja -tilaisuudet, yksityishenkilöitten merkkipäivä- ja muistamispyynnöt sekä rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä suoritettava välttämätön kolehdin keräys. Ministerille kysymyksenä, toivottavasti vastauksen saan: onko tässä uudessa laissa edelleenkäsin nämä äsken luettelemani asiat rajattu lain soveltamisen ja sitten luvanvaraisuuden ulkopuolelle?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt lain mukaan rahankeräyksellä hankitut varat on käytettävä yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Suomen ev.lut. kirkolla ja Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunnalla olisi oikeus toimeenpanna keräyksiä diakoniatyön rahoittamiseksi ja yliopistoilla taas yliopistolain mukaisen toiminnan tukemiseen. Ja jos ymmärsin oikein, niin kolehtiin ei lain mukaan tarvita rahankeräyslupaa.

Rahankeräysmenetelmät kehittyvät. Televisio, muu media ja erilaiset tempaukset on valjastettu monta kertaa rahankeräysten työvälineiksi. Monet säätiöt panevat pystyyn jatkuvasti valtakunnallisia keräyksiä, joiden keräyskulut ovat välillä kohtuuttomia. Mielestäni keräysvarojen käyttöä pitäisi valvoa edelleen ja sallituille ke- räyskuluille tulisi määrittää katto. Vuosien saatossa on tullut esimerkkejä, joissa reilusti alle puolet keräysrahoista on lopulta käytetty keräystoiminnan kohteeseen. Jos laissa olisi 10—20 prosentin katto keräyskuluille, pienissä keräyksissä vähemmän, tämä rajoittaisi laajojen keräystapahtumien ja mediamyllytyksen käyttämistä. Jos kohde on hyvä ja se puhuttelee lahjoittajia, rahaa saadaan kertymään.

Rahankeräyksestä on joissakin tapauksissa tullut liiketoimintaa, jolla elää iso joukko ke-räysammattilaisia ja organisaatioiden johtoa. Vaikka täällä on puhuttu, että pitäisi olla hyvin vapaata tämä keräystoiminta, niin minä olen kyllä eri mieltä ja kysynkin, pitäisikö kaikkien luvan saaneiden rahankeräyskohteiden antaa toimia vai olisiko syytä lupaviranomaisille antaa käyttöön tarveharkinta.

Kun valtio ja kunnat ovat talousvaikeuksissa, muodostuu erilaisille hyväntekeväisyysorganisaatioille markkinarako kerätä — milloin sairaaloille, milloin yliopistoille — rahaa. Eikö kirkon diakoniatyötä voitaisi rinnastaa kunnalliseen palvelutuotantoon, niin että se toimisi palvelun tuottajana ja saisi verorahoista korvauksen palveluistaan? Elävä elämä on sitä, että pienimmissäkin seurakunnissa on käännytty diakoniahenkilöiden puoleen, koska perinteinen kunnan sosiaalitoimi ei ole pystynyt huolehtimaan kaikista avuntarvitsijoista. Seurakunnilta pyydetään vaate-, ruoka- ja rahallista apua niin yksinäisille kuin myös lapsiperheille.

Suomessa pitäisi selkeästi määrittää yhteiskunnan vastuutehtävät, jotka rahoitetaan verorahoista, ilman että jokaista sairaalaosastoa tai jopa sairaalaa varten tarvitsee järjestää keräys. Keräykset mahdollistavat asioita, mutta ne myös eriarvoistavat alueita.

Rankasti kilpailluilla keräysmarkkinoilla onnistuneet keräykset vaativat rautaista keräysosaamista, ja se maksaa. Todellinen hyöty ke-räyskohteelle on jäänyt mitättömäksi. Lakiin olisi siis mielestäni asetettava keräyskulujen katto ja olisi perustettava julkinen rekisteri, josta pystytään seuraamaan keräyksen kokonaistuotto, kulut ja keräyksen käyttö. Avoimuus estää tehokkaasti väärinkäytöksiä, kun rahankerääjät alkavat kilpailla sillä, kuinka suuren osuuden he pystyvät tilittämään keräyskohteilleen ja kuinka suuri todellinen vaikutus keräyksillä on. Silloin keräysten tarkoitus tulee hyväksyttävämmäksi. Nyt keräykset ovat verotonta liiketoimintaa. Verovaikutukset tulisi selvittää parannettavan raportoinnin ohella.

Arvoisa puhemies! Tämä puhe ei tarkoita sitä, ettenkö olisi sitä mieltä, että monet keräykset ovat järkeviä ja suomalaisilla on sydäntä antaa lanttinsa keräyksiin, mutta nämä edellä mainitut kohdat mielestäni pitäisi tutkia entistä tarkemmin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys rahankeräyslain muuttamisesta on pääasiassa hyvä asia. Itselläni on noin kymmenen vuoden järjestökokemus siitä, kun olen rahankeräyslupia hakenut erilaisia toimintoja varten ja yleensä yhdistyksen perustoimintaa ajatellen. Tästä on jo useampi vuosi, kun tuli uudistus siten, että lääninhallituksilta siirtyi rahankeräyslupa Poliisihallitukselle, ja sen piti tuoda helpotuksia järjestötoimintaan. Käytännössä rahankeräyslupamenettely pitkittyi puoleen vuoteen ja pidemmäksi. Tämä on ollut erittäin suuri ongelma järjestöille, jos rahankeräysluvan käsittelyaikoja ei ole säännelty siten, että määrätyssä ajassa saisi sen päätöksen. Siinä mielessä ymmärrän paineen, että olisi syytä vapauttaa järjestöt rahankeräysluvan hakemisesta, jos ne tekevät pelkästään yleishyödyllistä toimintaa. Toisaalta kuitenkaan en voi hyväksyä sitä, että järjestöt vapautettaisiin rahankeräysluvan hakemisesta.

Suomessa oli vuoden 2011 alussa 132 000 rekisteröityä yhdistystä. Näistä arviolta varmasti puolet on sellaisia aktiiveja, jotka tekevät ilmoituksia toiminnastaan säännöllisemmin kuin useamman vuoden välein. Säätiöitäkin on lähes 3 000. Nyt jokainen täällä päätöksiä tekevä voi aavistella sen tilanteen, että jos kaikki järjestöt voivat vain ilmoittelumenettelyllä suorittaa rahankeräystä, niin miten niihin jälkikäteen päästään puuttumaan, kun tehdään rikollista toimintaa. Me emme pysty jälkikäteen perimään rahaa, jos rikollisella toiminnalla rahaa kerätään omiin tarkoituksiin.

Nyt kun rahankeräyslupaa haetaan, niin kokemukseni mukaan ainakin Etelä-Suomen lääninhallituksen virkamiehet kävivät läpi hallituksen jäsenten taustat sekä yhdistyksen johdon taustat. Tämä jo ennalta ehkäisee sen, etteivät suoraa rikollista toimintaa tekevät tahot tai kerhot saa rahankeräyslupaa lainkaan. Jos tämä asia pystytään ratkaisemaan, niin toki sitten ollaan ehkä lähempänä sitä ilman lupaa olevaa rahankeräystä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Räsänen mainitsi, että liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt, jotka tuottavat voittoa, jäävät rahankeräyksen ulkopuolelle jatkossakin. Yksi epäkohta nykyisessä rahankeräyslaissa mielestäni kuitenkin on. On olemassa useita järjestöjä, jotka keräävät rahaa hyvinkin merkittäviä määriä ja käyttävät rahan yritykseltä ostetun palvelun maksamiseen. Näitä hyväntekeväisyysyhdistyksiä on paljon, joissa hallituksen jäsenet istuvat myös tämän omistettavan yrityksen hallituksessa. Mikäli tällainen yritys ei ole yleishyödyllistä toimintaa harjoittava yritys, ei tulisi järjestölle myöntää rahankeräyslupaa siitäkään huolimatta, että se vain ostaa palveluita yritykseltä. Tämä on helppo tapa kiertää rahaa yhtiölle, jossa itse nauttii omistajan etuja.

Arvoisa puhemies! Mietin myös sitä, kun nyt kirkot ja yliopistot pääsevät rahankeräyksen piiriin, tuleeko pian vaatimuksia, että koulut ja päiväkoditkin saisivat kerätä rahaa. Ei ole mitenkään tavatonta, että esimerkiksi vanhustenhoidosta puuttuu resursseja, ja se jos mikä on yleishyödyllistä toimintaa, jos siellä pystytään edes osa työstä tekemään vapaaehtoisesti. Tulevaisuudessa tämä raja varmasti liikkuu vielä puoleen ja toiseen, mutta tällä hetkellä itse olen sitä mieltä, että rahankeräyslupaa ei liian lepsuin perustein avattaisi ilman lupamenettelyä kaikkien ulottuville. — Kiitos.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri tuossa esittelypuheenvuorossaan totesi, kysymyksessä on rahankeräyslain osittaismuutos ja valmisteilla tai ainakin selvityksen alla on myös mahdollinen kokonaisuudistus rahankeräyslakiin. Pidänkin harmillisena sitä, että tämä kokonaisuudistus viipyy. Nyt meillä olisi kyllä tarve koko ajattelutavan ja rahankeräysmenettelytapojen pohtimiseen ja koko lain uudistamiseen.

Kuten täällä debateissa käydyissä puheenvuoroissa on tullut esille, niin ehkä tätä päivää ei enää ole se, että meillä on hyvin kankea lupamenettely. Pitää tietenkin muistaa, että on erotettava paikalliset tai alueelliset luvat valtakunnallisista rahankeräysluvista, joita myöntää sitten Poliisihallitus. On eri asia ja myös erimittainen prosessi saada paikallisesti maakunnan alueella toimiva rahankeräyslupa kuin sitten valtakunnallinen rahankeräyslupa. Mutta ehkä yksi keskeinen ongelma tässä nykyjärjestelmässä on, että meillä on yhteiskunnassa paljonkin kiinnostusta ja mielenkiintoa erilaiseen kansalaistoimintaan ja saattaa aika nopeasti, spontaanisti syntyä hyviäkin hankkeita, siis yleishyödyllisiä hankkeita, joihin haluttaisiin kerätä rahaa kansalaisilta, mutta jos halutaan valtakunnallinen lupa, niin se kestää kyllä monia monia kuukausia ja siinäkin tilanteessa voi tulla isoja ongelmia sen suhteen, saadaanko lupa.

Viikko sitten, kun käsittelimme rahankeräyslain pientä, teknistä muutosta, johon palaan hetken kuluttua, kerroin esimerkin siitä, kuinka meillä on muun muassa rekisteröity yhdistys, jonka ainoa tehtävä on kerätä varoja naisten sairauksien tutkimiseen. Mutta nykyisen rahanke-räyslain eräs periaatteista on se, että pitäisi olla vakiintunut toiminta, jotta voi saada valtakunnallisen rahankeräysluvan, ja kun tällä yhdistyksellä ei ole nyt vakiintunutta toimintaa, koska sen ainoa tehtävä ja tarkoitus on kerätä näitä rahoja, niin se ei saa sitten tähän tarkoitukseen sitä rahankeräyslupaa, jolla se voisi vakiinnuttaa toiminnan. Tämä tuntuu kyllä uskomattomalta asialta ja kertoo siitä, että käytännössä tämä asia eikä laki nyt toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitten täällä on tuotu esille mahdolliset väärinkäytökset rahankeräyslupien ja rahankeräyshankkeitten yhteydessä, ja se on tietenkin tunnustettava, että niitä valitettavasti on ilmennyt. Mutta ei tämä nykyinenkään järjestelmä niitä kokonaan estä, ja emme me voi tätä yhteiskuntaa ja meidän lupajärjestelmää ja lainsäädäntöä rakentaa sen varaan, että pyrimme pelkästään rakentamaan siitä niin monimutkaisen järjestelmän, että yksikin väärin toimiminen tai rikollinen toiminta siellä pystyttäisiin estämään. Sitten jos me muuttaisimme tämän rahankeräystoiminnan luvanvaraisesta ilmoituksenvaraiseksi, niin siinäkin tapauksessa meillä olisi mahdollisuus rakentaa kyllä kontrollimuotoja, joilla takaisimme sen, että törkeimmät väärinkäytökset kyllä nopeasti paljastuisivat sieltä. Muun muassa voitaisiin vaatia vuosittain tilitystä kerätyistä varoista, ja tämä tilitys pitäisi vaikkapa hyväksytyn tilintarkastajan sitten tarkastaa ja vahvistaa lausunnollaan, että on noudatettu rahankeräyslakia ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa esille myös sen, että kun me käsitellemme nyt hallituksen esitystä 6/2014 rahankeräyslain muuttamisesta, niin aika lailla tasan viikko sitten käsittelimme hallituksen esitystä 5/2014 rahankeräyslain muuttamisesta. Silloin kysymyksessä oli 7 §:ään yhden sanan lisääminen: lisättiin se, että luvansaajalla pitää olla "yksinomaan" yleishyödyllinen tarkoitus. Nyt sitten hallitus esittää viikon päästä muutosta — on toki muitakin muutoksia — jossa nimenomaan poistettaisiin tuo sana, että ei tarvitse olla yksinomaan yleishyödyllistä tarkoitusta. Tämähän tuntuu aika erikoiselta, mutta toki ymmärrän, että taustalla on aikaisemmin tehtyyn muutokseen jäänyt pieni tekninen kömmähdys ja sillä se nyt korjataan. Mielenkiintoista vain on, että jos näiden voimaantulot eivät mene ihan käsi kädessä, niin kuin eivät varmasti mene, niin tässä vaatii omanlaistaan koreografiaa, että saadaan tämä muodollisesti ihan fiksusti hoidettua, että kun täällä on voimassa olevan lain vertailuteksti tällä hetkellä tässä lakiesityksessä, hallituksen esityksessä, niin sehän ei nyt tällä hetkellä voimassa olevaa lain tekstiä vastaa mutta vastaa tavallaan sitä, mikä nyt on täällä eduskunnassa sisällä mutta jota ei toki vielä ole hyväksytty. Tämä ei sinänsä ole todellakaan tähän asiaan liittyvä tärkeä huomio, enemmän vain tämmöinen mielenkiintoinen asia, jonka huomasin, kun mietin, että nämä tulevat näin peräkkäin.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän loppuun haluan tuoda esille sen, että kun puhutaan sitten suuresta kokonaisuudistuksesta, jolle näen itse tarpeen, niin itse olen kuitenkin rajaamassa sitä niin, että haluaisin, että ei meillä tulevaisuudessa yhteiskunta kehittyisi siihen suuntaan, että sen toiminnan, joka tällä hetkellä ollaan lakisääteisesti verovaroilla kustantamassa — vaikkapa meidän sosiaali- ja terveyshuollon tai koulupalvelujen — ylläpitämiseksi tarvitsisi kansalaisilta kerätä varoja rahankeräyslain perusteella, vaan kyllä pitäisi turvata, että meidän perustuslainkin takaamat oikeudet, oikeus sosiaaliturvaan, koulutukseen, ovat asioita, joita valtio verorahoilla tulevaisuudessakin turvaisi, eikä tarvittaisi edes niitä täydentäviä keräyksiä, vaan ne varat, joita kerätään rahankeräyslain perusteella, tulisivat sitten muuhun yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kolmannen sektorin merkitys on hyvin tärkeä. Suomalaisessa järjestelmässä yhdistykset ovat tämän sektorin tärkein juridinen toimintamuoto. Yhdistystoimintaa koskevassa sääntelyssä lähtökohdan tuleepi olla, että kaikki tarpeettomat esteet ja byrokratia tulee raivata yhdistystoiminnan tieltä pois, niin kuin tänään on tullut tässä jo aikaisemmin esille.

Moni meistä tietää esimerkiksi, miten pienet, vapaaehtoisin voimin pyörivät yhdistykset voivat kokea arpajaisluvan hakemisen kaikkine vaiheineen työlääksi ja hintavaksi. Meitä vapaaehtoisia eri järjestötoiminnoissa ei ole enää kovin paljoa, eikä todellakaan liene tarkoituksenmukaista, että meidän työaikamme menee sitten tähän paperibyrokratian pyörittämiseen.

Tehty lakiesitys on aiheellinen ja kannatettava. Muutkin kuin perinteiset kansalaisjärjestöt ja hyväntekeväisyysyhteisöt voivat harjoittaa voittoa tavoittelematonta yleishyödyllistä toimintaa. Monet yrityksetkin harjoittavat hyväntekeväisyyttä, ja vaikka sitä tehtäisiin imagotarkoituksessa, niin pääasiahan on, että varoja saadaan kerättyä hyvään tarkoitukseen. Sääntelyn väljentäminen on siis perusteltua.

Laajempi kokonaisuudistushan nytten tälle asialle olisi ehdottomasti tarvittu, mutta minusta on hyvä, että nytten on saatu edes jotakin tässä asiassa aikaiseksi ja pikkuinen askel eteenpäin.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, olisiko lakiesitys pitänyt toteuttaa laajemmassa muodossa. Internetmaailmassa keskustellaan paljon joukkorahoituksesta. Ihmiset voivat osallistua erilaisiin projekteihin haluamallaan summalla, ja jos rahankeruutavoite täyttyy, niin projekti sitten toteutetaan. Huijausten vaara on tietysti aina olemassa, ja niitä on torjuttava, mutta estämmekö niiden pelossa hyvien hankkeiden kehittämisen? Verkottumisen myötä maailma on muuttunut, ja myös varainkeruusäädösten on tämä huomioitava.

Jos ihmiset haluavat kerätä varoja hyvään tarkoitukseen, on siihen aina kannustettava. Vanha sananlaskukin sanoo, että "hyvä antaa vähästäänkin", eli usein köyhä antaa vähästäänkin, "paha ei paljostakaan".

On surullista, jos ihmisten into auttaa kaatuu pelkoon rahankeräyslain rikkomisesta. Me suomalaiset, erityisesti yhdistystoiminnan ja järjestötoiminnan ihmiset, olemme hyvin tarkkoja siitä, ettei vain missään nimessä rikottaisi säädöksiä, jos kerran hyvää halutaan.

Yksi asia, mikä tässä laissa oli esillä, oli kirkkojen ja seurakuntien oikeus kerätä rahoja. Minä kysyn, onko tarpeellista rajata kirkkojen osalta luvanhaku kirkkojen hiippakunnille. Itse pienen seurakunnan kirkkovaltuutettunakin tiedän, että käytännön työ ihmisten parissa tapahtuu kuitenkin seurakuntatasolla. Hiippakunnat ovat enemmänkin hallinnollisia yksiköitä. Miksei rahankeruulupaa voisi myöntää yksittäisille seurakunnille? Esityksen viranomaisvaikutusten arvioinnissa todetaan, että koska vain hiippakunnat voivat anoa lupaa, niin paikallisia lupia myöntävät poliisilaitokset eivät tule kuormitetuiksi. Minusta tämä ihan suotta työllistää sitten taas hiippakuntia, kun niiden ei tarvitse sitä hommaa tehdä, vaan sen työn tekisivät sitten seurakunnat suoraan poliisiviranomaisten kanssa. No, tuskinpa näitä lupia niin paljon tulisi käsittelyyn, että sillä olisi sanottavaa vaikutusta poliisilaitosten työhön muutenkaan.

Elikkä todellakin toivon, että pian tämän jälkeen saadaan laajempi kokonaisuudistus liikkeelle ja siinä otetaan rinnalle tämä hallinnollisen taakan keventäminen myös kaikessa muus- sa lupakäytännössä: arpajaislupa-asiat, tapahtu-mien järjestämislupa-asiat ja kaikki muut, mitä niissä on. Otetaan laajasti koko asia liikkeelle, ja toivottavasti jatkossa saamme laajemman hallinnon taakan purkamisprojektin ja -talkoot sitten liikkeelle.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rahankeräykset ovat lisääntyneet, myös luvattomat. Uuden lain valmistelussa on hallitus ja etenkin sisäministeriö tehnyt hyvää työtä. Kuuleminen on ollut laajaa.

Kirkon asema on luonnollisesti erityinen. On toisaalta ymmärrettävää, että verotusoikeudellisista yhteisöistä kirkkojen saama rahankeräysoikeus nostattaa kulmakarvoja rahankeräyksen kilpailluilla markkinoilla. En kuitenkaan ole nyt aivan varma, olisiko tässä yhteydessä sitten tullut vapauttaa muutkin verotusoikeudelliset yhteisöt, kuten esimerkiksi ylioppilaskunnat. Ministeri ei ole nyt paikalla mutta lupaili, että esitetyt kysymykset tulevat ylös kirjatuiksi ja niihin tulee vielä vastauksetkin. Siispä toivon, että ministeri voisi ystävällisesti vielä tarkentaa tämän kohdan esityksessä.

Arvoisa puhemies! Vaalejahan järjestetään, viime vuosina tasaiseen tahtiin. Äänestyspaikoilla on järjestetty rahankeräyksiä pitkään samojen perinteisten vammaisjärjestöjen toimesta, ja tuotot ovat olleet taattuja. Muutamia vuosia sitten joukko pienempiä, lääketieteen kehittymisen myötä yhä eriytyneempiä vammaisjärjestöjä oli aloitteellinen osallisuudessa vaalikeräysten järjestämiseen ja tuotonjakoon. Ilmeisesti laaja-alaisempaa yhteistyötä ei syntynyt valtakunnallisesti. Kun nyt rahankeräyslaki on auki, kysyn: onko ministeri törmännyt tähän edunsaajapohjan laajentamiseen?

Kokonaisuudessaan tälle hallituksen esitykselle on helppo toivottaa ripeää mutta kattavaa käsittelyä.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusneuvotteluissahan sovittiin, todettiin, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä vapaaehtois- ja vertaistuen, auttamistyön ja erityispalveluiden tuottajina vahvistetaan, resursointia parannetaan sekä varainhankintaa ja verovapautta selkeytetään. Nyt olemme näin pitkälle tässä asiassa päässeet ja pääsemässä, ja varmaan sitten jatkoakin ajallansa seuraa.

Edustaja Kärnä, joka on täältä poissa, esitti joitakin kysymyksiä. Varmaan ministeri saattaa hänelle sitten täsmälliset vastaukset. Ymmärtääkseni mitään noita hänen kysymiään kohtia ei olla millään tavalla heikentämässä.

Arvoisa puhemies! Minusta on ongelma, jos rahaa kerätään sopimattomaan tarkoitukseen ja sitä ryhdytään sitten jälkikäteen perimään. Kyllä toistaiseksi olen sillä kannalla, että tämä ennakkolupa-asia on hyvä olla olemassa. Sitähän nyt kuitenkin monella tavalla helpotetaan, virtaviivaistetaan. Mihin sitten seuraava neuvottelukierros tässä johtaa, varmaan olemme siihen nähden avoimella sydämellä.

Edustaja Lohi tässä viittasi tähän viime viikon yhden sanan lisäämiseen. Sehän oli siis todellakin lapsuksen korjaaminen, ja se lapsus kulki kautta linjan. Se ei ollut ministeri Räsäsen eikä sisäasiainministeriön asian kohdalla vaan jonkun toisen ministeriön kohdalla. Se on nyt niin täysi lapsus, että sitä ei nyt ehkä kannattaisi enää murehtia, ja varmaankin valiokunta sitten nämä kaksi asiaa yhdistää toisiinsa tässä asian viimeistelyssä.

Arvoisa puhemies! Tavoitteeni oli oikeastaan vielä muistuttaa siitä, että nyt tehdään monta hyvää asiaa tämän lain kohdalla. Tästä yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta luovutaan. Se on tärkeä asia. Monella taholla tehdään asioita päällekkäinkin, erilaisia tavoitteita ja hyviä ja hyväksyttäviä tavoitteita, kahdesta vuodesta siirrytään mahdollisuuteen viiden vuoden kohdalla, kirkollisen hyväntekeväisyystyön eli diakoniatyön rahoittaminen mahdollistetaan näitten rahankeräyksien kautta, yliopistoja helpotetaan — se tulisi kohdentaa perinteisiin sivistysyliopiston tehtäviin, joita ovat muun muassa vapaan tutkimuksen edistäminen sekä tieteellinen ja taiteellinen sivistys. Näinhän näissä todetaan. Ja kuten todettu, tämän vuoden lopussa päättyy hanke, jossa sitten selvitetään näitä jatkon kehittämisnäköaloja.

Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa se, että lähimmäisapuhan ei ole kiellettyä eikä ole luvan takana. Nyt me puhumme asioista, jotka koskevat julkista rahankeräystä, nettiä, ilmoittelua ja niin edelleen. Siihen toki me voimme, ja pitääkin, laittaa enemmän säännöksiä ja valvontaa kuin siihen, mitä tapahtuu tuolla ihan arjessa, jossa siinäkin tietysti verolainsäädäntöä noudatetaan asianmukaisesti silloin, kun se kohdalle kuuluu.