Täysistunnon pöytäkirja 140/2001 vp

PTK 140/2001 vp

140. KESKIVIIKKONA 28. MARRASKUUTA 2001 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 11 ja 15 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa nyt esillä oleva toimeentulotukilain muutos on valiokuntamme tämän illan mietinnöistä se, johon ainakin henkilökohtaisesti olen ladannut eniten. Se johtuu myöskin siitä, että keskustelemme nyt viimesijaisesta toimeentuloturvasta. Sanottaisiinko näin, että ne mahdolliset virheet ja väliinputoamiset, mitä ensisijaisissa etuuksissa mahdollisesti on, tulee korjata viimeistään silloin, kun puhutaan toimeentulotuesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä toimeentulotuesta annetun lain muutoksesta on kysymys kolmen vuoden kokeilulaista, jonka pääkohta on se, että toimeentulotuen lisäksi voi ansaita 3 800 markkaa brutto sen vähentämättä toimeentulotukea. Se on mahdollista sen johdosta, että hallitus on ehdottanut säännöstä, että 20 prosenttia ansiotulosta, kuitenkin enintään 600 markkaa netto, voidaan jättää ottamatta huomioon, kun toimeentulotuen tasoa määritellään. Tämä hallituksen esitys on yksi osa köyhyyspaketista. Sen tärkeimpänä perusteluna on ollut kannustavuus, eli ajatus on se, että tämän perusteella pienituloiset ihmiset menisivät enemmän töihin.

Toimeentulotuen saajia oli maassamme viime vuonna noin 460 000. Se on valtava määrä ihmisiä. Toimeentulotukihan on tarkoitettu viimesijaiseksi ja myöskin väliaikaiseksi. Eri tulonsiirrot ovat pystyneet pelastamaan maassamme 88-prosenttisesti ihmisiä pois köyhyydestä. Vaikka tämä osuus on laskenutkin 90-luvun aikana, niin vieläkin päihitämme kaikki tärkeimmät vertailumaamme Ruotsia lukuun ottamatta. Tulonsiirrot ovat todella tehokas keino vähentää köyhyyttä. Kun puhutaan toimeentulotuesta, silloin puhutaan tietysti niistä, joita tulonsiirrotkaan eivät ole onnistuneet pelastamaan.

Hallituksen esitystä on vaikutuksiltaan ollut hyvin hankala arvioida, arvoisa puhemies, siitä syystä, että hallitus ei itsekään välttämättä tiedä, kuinka ihmiset tulevat käyttäytymään tämän muutoksen edessä, ja kun sitä ei tiedetä, ei voida myöskään tietää tarkasti, mitkä ovat tämän kustannusvaikutukset. Joitakin lukuja on heitetty pöytään, ja hallituksen esitys on tehty siltä pohjalta, että kustannukset nousisivat lähes 90 miljoonalla markalla.

Tämä uudistus koskee nykyisiä toimeentulotuen saajia, jotka saavat tukea vähäisten ansiotulojensa täydennykseksi. Tämä uudistus koskee myös nykyisiä ilman ansiotuloja olevia toimeentulotuen saajia, jotka hakeutuvat kannustusvaikutusten johdosta töihin. Näitä arvioidaan olevan noin 12 000. Sitten vielä tämä koskee sellaisia pienipalkkaisia henkilöitä tai perheitä, esimerkiksi osa-aikaista työtä tekeviä, jotka uuden etuoikeutetun ansiotulojärjestelyn vuoksi tulisivat oikeutetuiksi toimeentulotukeen.

Arvoisa puhemies! Olemme olleet aika, sanotaanko, epäröivällä kannalla valiokunnassa tämän hallituksen esityksen suhteen ensiksi siitä syystä, että olemme kysyneet moneen kertaan, onko tämä kannustinefekti nyt sijoitettu oikean lainsäädännön piiriin. Olisiko se sittenkin paremmin sopinut ja olisiko se pitänyt sijoittaa työttömyysturvalainsäädäntöön? Oikeastaan liittyen tänä iltana jo käytyyn muuhun keskusteluun arvelimme mietinnössäkin, että kokeilun aikana erityisesti tätä seikkaa tulee arvioida juuri sen johdosta, että esitys on oikeastaan väärän suuntainen, koska se tuo lisää asiakkuutta toimeentulotukeen, väärän suuntainen sen takia, että meidän piti tehdä töitä sen hyväksi, että ensisijaiset etuudet kulkevat aina edellä.

KTV:n puolelta on moitittu tätä ratkaisua myöskin sen johdosta, että on väitetty sen synnyttävän uuden minimiansiotulon 3 800 markan kohdalle Amerikan malliin. Sehän olisi tietenkin osa-aikatyötä koskeva minimiansiotulo. Nyt ei puhuta minimipalkasta vaan minimiansiotulosta. On epäilty, että syntyisi pysyvä minimiansiotulo ja vielä sellainen rakenne, että sitä pysyvästi täydennettäisiin toimeentulotuella. On myös sanottu, että tämä, jos tästä tulisi pysyvä, olisi laki Etelä-Suomea varten, ei tämäkään esitys auta mitään Pohjois-Suomessa silloin, kun työtä ei ole tarjolla, edes osa-aikatyötä.

Toimeentulotuen 600 markan nettolisämahdollisuus, jonka siis ansiotulojen puolelta voi nyt saada, tulee olemaan perhekohtainen, joten lopputulos tulee suosimaan yhden hengen toimeentulotukitalouksia. Kyllä me karsastimme sitä, että ikään kuin ei suoraan nosteta perustasoa, vaan käytetään muita apparaatteja hoitamaan sinänsä hirveän tärkeätä kysymystä. Reilumpaa olisi varmaankin ollut nostaa toimeentulotuen perusosaa.

Tässäkin, niin kuin äskeisessä aiheessa, josta keskustelimme, käy niin, että jos toimeentulotuella oleva henkilö ryhtyy tällaisia ansiotuloja saamaan — enintään siis 3 800 markkaa brutto kuukaudessa — sillä on vaikutusta hänen muihin etuuksiinsa. Se voi niitä vähentää. Esimerkiksi asumistuki on sellainen, mitä on tarkistettava, jos tulot muuttuvat 1 000 markan verran. Näin ollen tässäkin kysymyksessä, arvoisa puhemies, olemme tilanteessa, että me emme osaa sanoa, mitkä ovat perhekohtaiset nettovaikutukset. Ne on aika vaikea arvioida. Tietysti kokeiluaikana pitää seurata tämmöisiä kysymyksiä. Jos sitten ansiotulot vaihtelevat eri kuukausina, me joudumme suuriin hallinnollisiin lisätöihin, koska näiden muiden etuuslajien johdosta, esimerkiksi juuri viittaan asumistukeen, pitää olla koko ajan tarkkaan tiedossa, missä mennään.

Näin pitkä lista tuli, arvoisa puhemies, dubioista tähän asiaan, mikä osoittaa, että on hyvä, että se on pelkästään kokeilulaki. Myöskin minun mielestäni tämä alleviivaa sitä, mitä äskeisen keskustelun yhdessä vastauspuheenvuorossa yritin ilmaista, miten vaikeaa on tehdä uudistuksia tämän lainsäädännön alueella, miten hirvittävän vaikeaa on hallita kaikkia naruja yhtä aikaa, koska ei ole tietoa, mitkä kaikki osat siinä rakennelmassa lopuksi liikkuvat. Ei myöskään tosiaan ihmisten käyttäytymisistä voi olla ennakkoon täsmätietoa.

Arvoisa puhemies! Eilen illalla, en ollenkaan unenpuutteesta, vaan kiinnostuksesta, luin puolenyön aikaan vielä täältä tullessani Kelan sanomia. Suosittelen. Siellä on erittäin pätevää tekstiä. Sieltä löysin Palvelutyönantajien Minna Punakallion ja valtiovarainministeriön Marja Tuovisen tutkimuksen selosteen, jossa he totesivat, että jo nykyiset kynnyspalkat ovat erittäin matalia. Tämä liittyy kysymykseen kannustavuuden ikuisesta etsinnästä. He totesivat esimerkiksi myyjättären palkan olevan suunnilleen 8 400 markkaa. Jos hän on ollut ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, hänellä on erinäisten lisukkeiden kanssa kenties käytettävissään 4 700 markkaa kuukaudessa brutto. Näin ollen he totesivat, että tämä on tällaisen myyjän kynnyspalkka, siis 4 700 markkaa kuukaudessa. Tämä myöskin näkyy tilastoissa sillä lailla, että kannustavuus on toiminut jo valmiiksi erityisen hyvin, koska niiden toimeentulotuen piirissä olevien henkilöiden määrä, joilla ansiotulot ovat pääasiallisena tulona, on pudonnut 23 prosentista 10 prosenttiin.

Voidaan sanoa, että hallituksen esitys merkitsee, että kynnyspalkkaa, joka äskeisessä esimerkissä oli 4 700 markkaa, esitetään nyt alennettavaksi 3 800 markkaan. Se tulee olemaan se palkka, jolla kannattaa ottaa työtä vastaan. Tietysti se on sitten lähinnä osa-aikaista. Minun mielestäni valittu linjaus, vaikka se onkin kokeiluluontoinen, on kyllä vaarallinen, koska se saattaa sementoida palkkatyön alimman hinnan sellaiseksi, ettei palkalla kuitenkaan voi elää. Jos ratkaisusta tulisi pysyvä, kannattaisi mielestäni kyllä miettiä, olisiko inhimillisempää pyörittää tuki pysyvästi työnantajien kautta, jolloin henkilö voisi saada korkeamman palkan eikä hänen tarvitsisi sen täydennykseksi hakea toimeentulotukea.

Arvoisa puhemies! Minä olen erittäin iloinen siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö oli yksimielinen. Nyt tulen sen kaikkein tärkeimpään kohtaan. Olemme sorvanneet lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää vuoden 2002 aikana, miten toimeentulotukea saavien asemaa parannetaan ottaen erityisesti huomioon sen, että kaikkien toimeentulotukea saavien asemaa ei voida parantaa työelämään osallistumiseen kannustavilla toimilla. Selvityksen perusteella hallituksen tulee tehdä ehdotukset tarvittavista lainsäädäntömuutoksista seuraavan valtion talousarvioesityksen yhteydessä."

Minusta on nyt tärkeää todeta seuraavaa. Tässä keskusteluilmapiirissä ja keskustelun pitkään jatkuttua olemme yhden muurin pystyneet murtamaan. Se muuri on ollut se, että varsinkin ehkä tuolla oikealla puolella on pidetty toimeentulotukiasiakkaiden porukkaa hyvin homogeenisena. Nyt olemme ikään kuin valiokunnassa ensimmäistä kertaa yksimielisiä siitä, ja se näkyy nyt tässä ponnen muotoilussa, kaikki sen nyt voivat allekirjoittaa, että näin ei ole, vaan siellä on kahta porukkaa: niitä, joita pitääkin kannustaa, ja niitä, joita ei esimerkiksi sairauden syystä enää voida kannustaa, ei ole inhimillistä. On eläkeläisiä ja sairaita ihmisiä. Tämä on minusta hyvä mahdollisuus nyt päästä myöskin siihen ytimeen kiinni toivon mukaan seuraavalla kierroksella.

En malta olla lopettamatta puheenvuoroani eräänlaiseen anekdoottiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja oli kopioinut eilen Antti Parpon tutkimuksesta A-nelosia yhdelle ja toiselle. Sitten hän oli oikein innostunut ja sanoi suunnilleen näin, että minä olen aina sanonut, että tämä kannustavuus on niin tärkeää. Se on niin tärkeää. Katsokaa nyt, mitä tässä lukee. Tässähän lukee näin, että työttömistä kannustinloukuissa on 22 prosenttia kotitalouksista, kun mittana käytetään sadan prosentin efektiivistä marginaaliveroastetta. Vastaava luku opiskelijoilla on 23 prosenttia. Väljemmällä 80 prosentin kriteerillä työttömien loukussaolo on huomattavan yleistä. Heistä jopa 41 prosenttia on tilanteessa, jossa 500 markan lisätuloista saatu taloudellinen hyöty jää hyvin pieneksi. Mitä minä sanoin, sanoi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Hetken olin hiljaa ja sanoin sitten, että kyllä, mutta sehän tarkoittaa, että ne 59 prosenttia eivät hyötyneet tästä ratkaisusta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä jälleen valiokunnan puheenjohtaja varsin seikkaperäisesti selvitti niitä näkemyksiä, joita valiokunnassa tämän asian yhteydessä esitettiin. Omalta osaltani voin yhtyä näihin näkemyksiin, nimenomaan näiden ongelmien esittelyyn, joita tästä laista todennäköisesti seuraa, siitäkin huolimatta, että olemme tämän yksimielisesti hyväksyneet. Perusongelma on tietysti se, että tämä ei vähennä toimeentulotuen saajien määrää vaan todennäköisesti lisää heitä.

Edellisen asian yhteydessä jo kävimme keskustelua siitä, että oikeampi tapa olisi tietysti muuttaa työttömyysturvaa koskevia säännöksiä, että voisi ansaita jotakin, niin että toimeentulo riittäisi päivittäiseen elämään, mutta siinä ei ole edetty. Siinäkin on lupailtu, että toivon mukaan siellä jotakin alkaa tapahtua.

Toinen näkökohta, jota puheenjohtaja ei oikeastaan paljon käsitellyt, mutta jota itse pidin valiokunnassa voimakkaasti esillä, oli se, että meillä on nykyisin toimeentulotukilaki sellainen, että se mahdollistaa, että vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja ei lainkaan oteta huomioon. Kun meillä oli pykälä, jossa sanottiin, että 20 prosenttia jätetään huomiotta ansiotuloista, näiden kahden, saman pykälän eri kohtien, tulkitseminen mielestäni oli ristiriitaista. Vielä tärkeämpää on, että olemme huhtikuun alussa lisänneet ehkäisevää toimeentulotukea koskevia säännöksiä toimeentulotukilain 1 ja 13 §:ään ja nimenomaan edellyttäneet, että ehkäisevällä toimeentulotuella voidaan tukea itsenäistä selviytymistä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos saa jonkin työtulon, ansiotulon, se voidaan jättää kokonaan huomiotta, jos se edistää sitä, että henkilö ei lainkaan ole toimeentulotuen tarpeessa jatkossa. Mielestäni tämä kohta, että siellä oli kategorinen 20 prosenttia, oli selvästi tietyllä tavalla ristiriidassa. Kun saimme lisätyksi tänne sanan "vähintään", se oli hyvä asia, vaikka järkevä sosiaalityöntekijä ehkä olisi osannut tulkita lakia ilman sitäkin ja käyttää eri pykäliä, mutta meillä on paljon ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä, joille tosiasiassa kunnat asettavat niin tiukat raamit, että vaikka normien asettaminen onkin kielletty, siitä huolimatta heillä ei riittävästi lain edellyttämää liikkumavaraa ole.

Tähän esitykseen liittyvien asioiden lisäksi haluan omalta osaltani jatkaa sitä keskustelua, jota valiokunnassa kävimme asumiskustannusten 7 prosentin omavastuun poistamisesta tai ainakin alentamisesta toimeentulotukilaskelmassa. Ikävä kyllä, loppujen lopuksi emme tässä asiassa päässeet eteenpäin. Sitä pidän kyllä valitettavana. Eilisessä keskustelussakin tuotiin esille juuri yhtenä tekijänä, että asumiskustannusten omavastuu on ollut juuri sellainen tekijä, joka on vaikeuttanut toimeentulotukiasiakkaiden toimeentuloa. Haluan tässä toistaa, vaikka sanoin eilen — ed. Vehkaoja totesi, että tämä laki tällaisena kuin se on säädetty, hyödyttää itse asiassa nimenomaan yksinäisiä toimeentulotuen saajia — mutta se, mistä eilen puhuin, oli Tampereella tehty tuore selvitys, jossa kerrottiin, että 30 prosenttia toimeentulotuen saajista kaupungissamme on alle 18-vuotiaita. He ovat selvästi yliedustettuina siinä suhteessa, mikä on tämän ikäisten lapsien osuus. Samaten ahtaasti asuminen liittyi juuri siihen, että lapsiperheet ovat yliedustettuina ahtaasti asuvien joukossa. Silloin asumiskustannusten omavastuun poistamisella olisi helpotettu sitä, koska se, että yritetään pakottaa ihmisiä muuttamaan asuntoihin, joissa asumiskustannukset ovat pienemmät, johtaa siihen, että asutaan entistä ahtaammin.

Asumiskustannusten omavastuu on asia, josta pitää jatkaa voimakasta taistelua, että päästäisiin tässä eteenpäin, mutta sitäkin tärkeämpää itse asiassa on se, että asumistukilaissa saadaan muutoksia omavastuusäännöksiin. Nythän normivuokriin on tulossa korotuksia. Se on osaltaan hyvä, mutta lapsiperheiden kohdalla tulisi vielä edetä asumistuen keinoin siten, että nostetaan täysimääräiseen tukeen oikeuttavia tulorajoja sille tasolle, jolla tulot kattaisivat elantokustannukset ja myöskin asumismenojen omavastuun. Tämä hieno muotoilu on ympäristöministeriön virkamiesten muotoilema. Kuulimme omassa eduskuntaryhmässämme näitä virkamiehiä ja saimme erittäin arvokasta lisätietoa siitä, miten asumistukilakia pitäisi muuttaa.

Toivon, vaikka tämä ei kuulu meidän valiokuntamme asioihin, että me, jotka toimeentulo-ongelmien kanssa sosiaalivaliokunnassa joudumme silmätysten, voisimme sitten edistää sitä, että meidän valiokuntamme toimialan ulkopuolella olevaankin asiaan saadaan korjausta. Meidänhän pitäisi yleensä pyrkiä siihen, että toimeentulotuen piirissä ei olisi niin paljon asiakkaita, ja silloin meidän pitäisi nimenomaan pyrkiä vaikuttamaan muualle kuin meidän oman toimialamme asioihin, jotta näissä tavoitteissa edettäisiin. Mutta aika vaikea on vaikuttaa, sillä kun sosiaalivaliokunnan asiat tulevat listalle, niin täällä ovat tavallisesti vain sosiaalivaliokunnan jäsenet ja ed. Lahtela sitten on joukon jatkona, ja tietysti rouva puhemies kuuntelee näitä meidän keskustelujamme. (Ed. Rehula: Kokoomuksesta ei ole ketään!) — Kokoomuksesta on rouva puhemies. Kyllä tämän viestin pitäisi näin mennä perille mahdollisimman korkealla tasolla. Luotamme siihen, että rouva puhemies todella kuuntelee, ja siitä olen varma, koska hän usein kyllä ilmaisee sen, kun kääntyy katsomaan häneen päin, että hän kyllä seuraa, mitä täällä puhutaan.

Nämä ovat niitä asioita, joista hallitusohjelmassa varsin selkeästi on sanottu, että erityisesti huono-osaisuuden kasautumista on ehkäistävä, ja siinä meillä eduskunnassa kyllä riittää työtä, että pystymme hallitusohjelmaa toteuttamaan näiden kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla entistä paremmin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on omat hyvät puolensa näistä ongelmista riippumatta, joita täällä on tuotu esiin. Ensinnäkin tämän ratkaisun tarkoituksena on todellakin kannustaa ja motivoida tulottomia toimeentulotuen saajia hakeutumaan työelämään ja jo pienilläkin ansiotuloilla saamaan todellista vaikutusta perheen tai henkilön käytettävissä oleviin tuloihin. Toiseksi tämän esityksen hyvä puoli on se, että se toteutetaan kokeiluna, koska tähän liittyy ongelmallisia kysymyksiä. Pulmallista esityksessä todellakin on se, että se voi nostaa kuntien toimeentulotukimenoja ja entisestään kasvattaa kuntien vastuuta kansalaisten perustoimeentuloturvasta, vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja lyhytaikaiseksi tuen muodoksi.

Asiantuntijoita kuunnellessa tuli mieleen, että olisi kuitenkin ollut parempi sijoittaa tämä kannustavuuselementti ensisijaisen etuuden, työttömyysturvan, puolelle aivan kuten valiokuntamme puheenjohtaja ed. Vehkaoja ja ed. Stenius-Kaukonen myös totesivat. Valiokunnassa käytimme aikaa keskustellen toimeentulotuesta muutoinkin ja erityisesti asumistuen 7 prosentin omavastuuosuudesta, joka on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi ja köyhyysloukkuja aiheuttavaksi. Toivon, että saamme myöhemmin hallitukselta esitykset tämän suhteen, jotta tästä päästäisiin eroon.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen totesi, jotta tämän asian yhteydessä on kovin vähän kansanedustajia puhumassa tästä asiasta. En tiedä, mitä se kuvastaa, mutta minusta nämä ovat niitä tärkeimpiä asioita. Nämä ovat juuri niitä meidän heikompiosaisia ihmisiämme, ja henkilökohtaisesti satun seurustelemaan monien semmoisten ihmisten kanssa jatkuvasti. Näiden asioiden, jos minkä, pitäisi kiinnostaa kaikkia.

Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Yhtä asiaa tässä voisi pohtia ääneen, sitä, miksi ei 600 markasta tehty suojaosuutta. Siinä voi olla se perä, kun miettii kokonaisuutta, että ilmeisesti tällä mallilla, jossa on tämä 20 prosentin raja, pyritään kannustamaan näitä ihmisiä enemmän työntekoon. Voi olla, että se on oikein. Itse olisin nähnyt kuitenkin selkeänä rajan, että se olisi ollut pelkästään se 600 markkaa, jolloin ei olisi mitään rajoja, vaan olisi vähintään ollut se 600 markkaa.

Toinen ongelmatiikka, joka tähän sisältyy, on yhä edelleen tämä, että tähän perusnormiin sisältyy 7 prosenttia näitä asumiskustannuksia, omavastuuta. Olen ymmärtänyt, että valiokunnassa käytiin vahva keskustelu, koska tässä tekstiosassakin näkyy kannanottoa siitä, ja toivon mukaan tämä viesti kantautuu hallituksen taholle ja tulevan vuoden aikana selvitettäisiin sitä, jotta mahdollisesti seuraavan vuoden päästä voidaan olla siinä tilanteessa, jotta tämä omavastuu mahdollisesti kokonaan poistetaan, koska se on myös yksi leikkaus, joka tuli laman myötä, ja se on sillä tavalla ollut heikennys koko ajan ja epäoikeudenmukaisuus, joka koskee toimeentulotuen varassa olevia ihmisiä. Odotan, että hallitus siinä ryhtyy toimenpiteisiin, jos tällä hetkellä kuitenkin mietintö on yksimielinen, mistä ymmärsin, että kukaan ei tässä eduskunnassa tule tekemään esitystä tämän budjettilain osalta.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kertoa, että ed. E. Lahtelan ilmaisemaa ajatusta tutkittiin valiokunnassa erityisesti sosialidemokraattien aloitteesta, mutta näin on, että tyydyimme siihen selvitykseen, jossa todettiin, että tämä suojaosamuotoilu olisi sitten ehkä ne ponnistelut pysäyttänyt siihen. Nyt henkilöt voivat kuitenkin 3 800 markkaan brutto saakka hankkia lisätuloja, ja se on perheen kannalta parempi lopputulos kuin tämä suojaosanäkökulma tässä asiassa.

Mitä tulee asumisomavastuuseen, ponsi on niin kirjoitettu, että emme ota kantaa siihen, miten tässä mennään eteenpäin, vaan siinä on sitten hallituksella mahdollisuudet tietenkin eri vaihtoehtoja pohtia.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Odotin, että olisi otettu jyrkempi kanta lähinnä asumisen 7 prosentin osalta. Tässähän tietenkin todetaan tekstiosassa kuitenkin, jotta asumisen omavastuun tarkoituksenmukaisuutta ja toimivuutta nykyisessä asuntotilanteessa tulisi selvittää ja uudistaa. Siinä mielessä minua tyydyttää tämä lausuma. Toivon mukaan se on riittävä viesti myös hallitukselle siitä, jotta tätä selvitetään, ja onhan meillä sillä tavalla hyvät puheyhteydet kuitenkin hallitukseen ja omissa eduskuntaryhmissä viedään eteenpäin tätä asiaa, jotta tämä asia vuoden päästä hoituisi kuntoon.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on varmasti todella hyvä esitys, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tätä esitteli, on erinomainen asia, että tätä kokeiluna viedään eteenpäin. On merkittävää, että 3 800:lla bruttona voi toimeentuloansa parantaa.

Tässä yhteydessä haluan todeta käsittelyssä olleesta toimenpidealoitteesta, joka on itselläni ollut toimeentulotuen perusosan korottamisesta, miten merkittävää on esimerkiksi se, että yksinhuoltajilla on perusosan merkitys näin, että toimeentulotukeen oikeuttavat menot koostuvat perusosasta. Tiedämme, että kunnissa toimeentulotuen saanti vaihtelee usein ja esimerkiksi se, mistä kaikesta menot koostuvat, asumismenoista ja monista suurista terveydenhuoltomenoista, lasten päivähoidosta ja monista perheen erityistarpeista. Olosuhteet vaihtelevat siellä, joten juuri harkinnanvaraista osuutta haluaisin kovasti arvioitavan ja seurattavan. Esimerkiksi ensimmäisessä kuntaryhmässä yksin asuvan ja yksinhuoltajan osalta perusosan määrä on se, mikä on, 2 021.

Näitä tukia olisin kovasti toivonut korotettavan ja toivonkin, että jossain vaiheessa päästään siihen, että niitä voidaan korottaa yksin asuvan ja yksinhuoltajan osalta erityisesti jollain markkamäärällä. Toimenpidealoitteessani puhun 200 markasta kuukaudessa ja myöskin muiden tuen saajien osalta tätä vastaavasta määrästä, koska usein näillä ovat toimeentulovaikeudet suuret, kun on yksin asuva ja tulee terveydenhuolto- ja muita erityiskustannuksia.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lain vaikutuksia on todella aika vaikea arvioida, ellen sanoisi, että mahdoton. Siinä mielessä tämä on todellinen kokeilu ja tämä voi mennä ihan metsään elikkä vaikutukset voivat olla ei-toivottujakin. Sen ainakin tietää, että työmäärä sosiaalityöntekijöillä tämän kokeilun myötä jälleen lisääntyy. Oli todella hankala paikka arvioida asumistuen 7 prosentin omavastuuta ja sen poistamista, mutta tässä kohtaa, kun tähän liittyy nyt niin paljon kaikkea mahdollista epävarmaa, kokeiluluonteista, päätimme keskustaoppositiossakin pitäytyä siinä minimissä, mikä tässä nyt esitetään.

Keskustan valiokuntaryhmä korostaa ensisijaisten etuuksien kehittämistä ja parantamista.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kun huoneesta käsin kuulin, että täällä muutamat kollegat korostavat läsnäoloaan ja paheksuvat sitä, että keskustelua seurataan muualta kuin tästä paikalta, tulin lausumaan muutaman kokemuksen sanan asumisen omavastuusta.

Kun se säädettiin, se oli perustavaa laatua oleva virhe. Se lisäsi köyhyyttä jokseenkin tarkkaan sen 7 prosenttia. Sen tavoite ja idea oli, että toimeentulotuella asuvat hakeutuisivat pienempiin asuntoihin ja sillä tavalla asumiskustannukset vähenisivät, mutta se ei ole mahdollista. Meidän vuokratalorakentamiskulttuurimme on sellainen, että mahdollisuuksia muuttaa pienempään asuntoon ei yksinkertaisesti ole. Kun näin on, 7 prosentin omavastuu on ihmisen ja perheen toimeentuloon käytettävistä varoista jokseenkin prosentin tarkkuudella pois.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! En nyt suinkaan halunnut paheksua vaan totesin vain tilanteen, että meidän viestimme sosiaali- ja terveysvaliokunnasta pitäisi mennä nimenomaan muihin valiokuntiin, joissa voidaan tehdä ensisijaiset toimet, joilla estetään se, että ihmiset joutuvat toimeentulotukiluukulle. Totta kai meidän omassa valiokunnassammekin ensisijaisia etuuksia korottamalla voidaan paljon tehdä. Tiedän, että ed. E. Kanervakin kuuluu niihin, jotka varsin hyvin tuntevat tämän ongelmakentän, ja olen tietysti iloinen, että hän osallistuu keskusteluun.

Viittaukseni oikeastaan liittyy siihen, että eilisiltana täällä paheksuttiin kello 11:n jälkeen, että ei ollut yhtään naisia. Meitä oli kello 8:n jälkeen viisi naista paikalla, mutta onneksi sitten miehiä ilmestyi paikalle. Nyt voi sanoa, että meitä on fifty—fifty tai yksi nainen enemmän, kun otetaan puhemies huomioon, mutta eilen oli todella tilanne, jossa miehet kävivät tuntikausia keskustelua ja joka puheenvuorossa huomauttivat, mihin naiset ovat kadonneet. Puoli kahteen asti olin sitten paikalla ainoana naisena.

Marjatta  Vehkaoja  /sd:

Rouva puhemies! Kuten ed. E. Kanerva tietää, asumisen omavastuukysymys oli edellisellä eduskuntakaudella suuren poliittisen kiistan aiheena.

Valiokunnassa tähän oli erittäin vaikea päästä tekemään konkreettista ratkaisua, hallituksen esityksestä poikkeavaa ehdotusta, ensinnäkin olisi pitänyt pykälä avata, sen tempun me olisimme osanneet, mutta historian takia. Alituiseen muistutettiin, että oikeistossa lähdettiin aikanaan 20 prosentin omavastuun vaatimuksesta. Sen takia tämä oli tullut pyhäksi kysymykseksi, jota ei kerta kaikkiaan haluttu avata. Siinä oli kivimuuri, on nyt minunkin mielestäni selvästi. Tutkijat ovat muuten tästä erittäin yksimielisiä ja ovat osoittaneet, että jo 7 prosenttiakin on ollut virhe. Olemme siitä selvillä, että olisi ollut lähes kolme kertaa tätä suurempi virhe, jos 20 prosenttia olisi silloin tullut päätökseksi.

Toivoisin todella itsekin, että tässä voitaisiin liikkua viisaaseen suuntaan jatkossa.

Yleiskeskustelu päättyy.