Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoitukseni on ottaa tämä vähän lyhyemmän kaavan mukaan kuin äskeinen asia, vaikka voisi tämäkin olla messun arvoinen.

On ehkä ihmeteltävä sitä, että hallitus toi samaa lakia koskevat muutosesityksensä kahdessa eri nipussa. Nimittäin tämä hallituksen esitys käsittelee vain päivähoidon maksuja, ja myöhemmin tulemme käsittelemään terveydenhuollon maksuja.

Tässä on kysymys paitsi euromuutoksen aiheuttamasta välttämättömyydestä tehdä tämä lakimuutos, myöskin päivähoitomaksujen tarkistuksesta. Sanoisin nyt näin, että media on hoitanut harvinaisen hyvin kansalaisten tietoon mutta myös kansanedustajien tietoon sen, miten tähän hallituksen esitykseen on päädytty, kuten myös sen, mikä hallituksen esityksen sisältö on, joten en mene sen kaikkiin yksityiskohtiin.

Päivähoitomaksujen maksukertymä kasvaa tämän esityksen toteuduttua 1,7 prosentilla, mikä jää tavoitetasoa alemmaksi. Tavoitteenahan oli 6 prosentin korotus, ja sitä perusteltiin hallitusohjelmasta noukitulla seikalla, että maksujen tarkistus tehdään kustannustason nousua vastaavasti.

Hallituksen esitys lähtee nyt siitä, että luodaan uusi erillinen korkein maksu perheen toiselle päivähoidossa olevalle lapselle ja se tulee olemaan 180 euroa. Sen sijaan niiden kakkoslasten maksut eivät muutu, joiden maksu on alle 180 euroa.

Näinä myöhätunteina voitaisiin ehkä siirtyä pieneen eskarituntiesimerkkiin. Saanen ed. Rehulan luvalla kertoa — ainakin vielä hänen naamansa on sen näköinen, että tämän saa kertoa — että kun me olimme aivan hilkkaa vaille lyömässä jo kiinni tämän pykälän, ed. Rehula yhtäkkiä toi terveisiä kentältä ja rupesi kysymään, kuinkahan tämä tulkinta nyt on, onko se näin vai onko se näin. Siinä otettiin sitten rautalanka käteen ja tosiaan pidettiin pieni eskaritunti valiokunnassa. Se päätyi siihen, että lakiteksti oli oikein kirjoitettu mutta erittäin vaikeaselkoisesti. Teinhän minä eskariopettajana semmoisenkin kokeen, että kysyin valiokunnan jäseniltä, onko täällä joku, joka ymmärtää tämän lakipykälän tekstin ensi lukemalta, käsi ylös, jos ymmärrätte. Yhtäkään kättä ei noussut ylös.

Olimme kuitenkin aika väsyneitä, arvoisa puhemies, jo siinä vaiheessa, ja minusta tuntui, että meillä ei ollut enää voimia lähteä ihan vain sanotaanko tämmöisistä lukemista helpottavista syistä muuttamaan tätä tekstiä. Meidän mielestämme se on oikein kirjoitettu mutta se on edelleenkin vähän turhan monimutkainen. (Ed. Stenius-Kaukonen: Voisitteko lukea sen pykälän?) — Jaa, voisinhan minä sen lukea. Meidän äidinkielen opettajamme voi vielä makustella sitä, vaikka emme odota häneltä kommenttia välttämättä. Se meni näin:

"Milloin samasta perheestä on useampi kuin yksi lapsi kunnan järjestämässä päivähoidossa, voidaan nuorimmasta kokopäivähoidossa olevasta lapsesta määrätä korkeimman maksuprosentin mukaan määräytyvä maksu. Ikäjärjestyksessä seuraavasta kokopäivähoidossa olevasta lapsesta voidaan määrätä saman suuruinen maksu kuin nuorimmasta lapsesta. Kustakin seuraavasta lapsesta määrättävä maksu on 20 prosenttia nuorimman lapsen maksusta. Määrättäessä kolmannen tai useamman lapsen maksua, käytetään määräytymisen perustana nuorimman lapsen laskennallista kokopäivähoidon maksua. - -

Maksu voi kokopäivähoidossa olla lasta kohti enintään 200 euroa. Toisesta lapsesta määrättävä maksu voi kuitenkin olla 5 momentissa säädetystä poiketen kokopäivähoidossa enintään 180 euroa kuukaudessa. Lasta koskevaa 18 euroa pienempää maksua ei peritä."

Jos tämän nyt antaa maksuista päättäville hallintohenkilöille, puhumattakaan vanhemmista, ei tästä hepreasta ymmärrä yhtään mitään.

Sitten huomattiin, että tästä puuttui sana "kuukaudessa". Oikeastaan minua kamalasti harmittaa, että me lisäsimme sen sinne. (Ed. Stenius-Kaukonen: Se puuttuu myös 8 momentista!) — Ei, me annoimme ohjeet, että se varmaan tarkistuksessa korjataan, koska ohjeet menivät, että sana "kuukaudessa" lisätään joka paikkaan — Mutta leikkisästi tulin siinä haaveilleeksi hetken, että olisi otettu kaikkialta sana "kuukaudessa" pois, niin sitten olisi voinut vaikka päättää, että se on vuosimaksu, ja mehän olisimme kerralla saaneet mukavaan kuntoon tämänkin asian.

Arvoisa puhemies! Yksimielinen on mietintö, se päättyy ponteen, jossa pyydämme, että hallitus selvittää päivähoitomaksuihin liittyviä rakenteellisia ongelmia ja säädösten selkeyttämistarvetta ja antaa eduskunnalle esityksen tarvittavista lainsäädäntömuutoksista ensi vuoden aikana.

Eiköhän se nyt sitten tässä ollut tämä.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Korvissani kaikuvat syksyltä 96 silloisen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan ed. Skinnarin sanat: "Eihän tässä näin pitänyt käydä." Perustat nyt tehtävälle muutokselle tehtiin tuolloin. Silloin poliittisen kompromissin summana yhtenä iltana valmistui lakipykälä, jonka pohjia tässä nyt sitten korjaillaan, ja se näkyy selkeästi, että tämä oli poliittinen kompromissi. Niin vaikeaselkoinen tämä pykälä on, niin kuin tässä ed. Vehkaoja valiokunnan puheenjohtajana äsken tämän asian luki. Kun muistetaan se, niin kuin täällä jo tuli esille, että se ei riitä, että me tietäisimme, mitä tämä pykälä pitää sisällään, mitä me olemme sillä tarkoittaneet. Semminkin kun tähän sisältyy poliittisia paineita, olisi erittäin hyvä, että ne henkilöt, jotka 448 kunnassa soveltavat tätä pykälää, tietäisivät, miten se menee, puhumattakaan, että me pienten lasten vanhemmat, joitten lapset ovat hoidossa, osaisimme lukea pykälän niin, että pystyisimme asioita ennakoimaan.

Emme me oleellista muutosta valiokunnassa tähän asiaan siis saaneet, odotuksia tulevaan sitäkin enemmän. Näin oppositiosta käsin kiitos valiokunnalle siitä työstä, mitä tämän asian osalta kaikesta huolimatta tehtiin, ja täytyy tunnustaa, että minulla oli jo vastalauseen perustelutekstit valmiina, kun syntyi tilanne, jossa valiokunta yksimielisesti hyväksyi ponsilausuman tähän päätökseen liitettäväksi. En uskonut, että näin voi käydä, mutta tällä kertaa on helppoa myöntää olleensa väärässä. Toisekseen, tämä on ongelma, että ollaan sitten poliittisella tasolla mitä mieltä tahansa niistä ongelmista, jotka tähän lakiin ylipäätänsä sisältyvät, niin toisin päin, jokainen, joka vähänkään haluaa asiaan perehtyä, ymmärtää, kuinka vaikeaselkoisesta pykälästä on kysymys.

Näitä ongelmiahan meillä on, jotka pitää selvittää, ylipäätänsä perheen määritteleminen, perhekoon vaikutukset päivähoitomaksuihin. Erityisesti yksinhuoltajien kohdalla tämä on iso kysymys, joka pitää ratkaista. Monilapsisuutta tämä nykyinen pykälä ei riittävästi huomioi. Me keskustassa emme ole näihin nyt säädettäviin tulorajoihin siitä, mistä täysi päivähoitomaksu menee, tyytyväisiä, ja kyllähän nämä kannustinloukut lapsiperheiden kohdalla tässä asiassa tulevat myös esille silloin, kun päivähoitomaksuja määrätään, ja toisin päin, kun on kyse siitä, mikä perheen käteenjäävä tulo on. Eteenpäin tässä on päästävä, ja siksi tuo ponsilauselmaesitys tuonne toisessa käsittelyssä toivon mukaan liitetään. Nyt käsiteltävästä esityksestä huokuu se, että täällä on yksi joukko tai yksi ryhmä, joka on tästä erityisen tyytyväinen.

Ed. Akaan-Penttilä saapui saliin, niin että pääsee kerrankin osoittamaan sanojaan myös tälle puolelle. Te olette tilanteessa, jossa teidän ryhmänne puheenjohtaja siinä vaiheessa, kun tätä lakipykälää väännettiin, oli tyytyväinen ja julisti, kuinka kokoomus tässä asiassa pärjäsi. Mutta näin keskustasta on pakko kysyä, kun tämän lain perusteella hyvätuloisuuden raja kulkee perheissä, joissa on isä tai äiti linja-autonkuljettajana ja isä tai äiti sairaanhoitajana, onko se nyt ihan oikein. Keskustan mielestä se ei ole. Liian moni perhe kuuluu ylimpään maksuluokkaan.

Kun poliittinen vääntö päivähoitomaksuista hallituksen sisällä loppui, saattoi hyvinkin tulla lopputulemaan, jonka voi otsikoida ja samalla onnitella: "Kokoomus voitti." Lapsiperheet eivät ainakaan tällä erää vielä. Oltiin tyytyväisiä tilanteeseen, jossa ei puututa pykälän sisältämiin oleellisiinkaan epäkohtiin, ja on muistettava, että tämän esityksen ansiosta joittenkin lapsiperheiden päivähoitomaksut nousevat. Ei sitä voi unohtaa. Olenkin tässä omalta kohdaltani pohtinut, olisiko sittenkin ollut parempi yhtyä ed. Zyskowicziin, kun hän totesi tuon päivähoitomaksuväittelyn ollessa kuumimmillaan, että ei tehdä sitten yhtään mitään, jos tämä esitys, joka nyt on täällä, ei kelpaa.

Niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, ongelmia on, ja on hyvä, että ne on tunnistettu. Tuo valiokunnan mietintö kertoo tästä. Olemme toivoneet, että etenemään päästään, ja toivoa sopii, että poliittisten kiistojen seurauksena, joita väistämättä tämän esityksen kohdalla tulee jatkossakin olemaan, ei ainakaan ajauduttaisi nykyistä ongelmallisempaan tilanteeseen. Sekin mahdollisuus on olemassa. Meillä itse kullakin painotuksia tähän liittyen on.

Arvoisa herra puhemies! Silläkin uhalla, että täällä on eilen keskusteltu lukuisia tunteja lapsiperheitä koskevan välikysymyksen tiimoilta, sivuan päivähoitomaksujen osalta tätä eilistä keskustelua. Ed. Sarkomaa kirjoitti jokunen viikko sitten Iltalehden yleisönosastokirjoituksessaan päivähoitomaksukiistan ratkettua seuraavaa: "Viikkoja kestänyt kiista päivähoitomaksuista ratkesi lapsiperheiden kannalta myönteisellä tavalla. Sopuun päästiin mallista, joka muistuttaa alkuperäistä kustannustason nousun tarkistusta pienin muutoksin. Mikä parasta, perheiden kannalta kohtuuttomat maksukorotukset torjuttiin."

Mikäli ed. Sarkomaa olisi tällä hetkellä täällä salissa, kysyisin, oletteko te vielä tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun ja tämän pykälän sisältöön. On hyvin ymmärrettävää, että kokoomuksen varapuheenjohtaja näin julkilausui. Niin kuin jo aikaisemmin totesin, kokoomusta voi näiltä osin onnitella. Kokoomus puolueena voitti, mutta lapsiperheiden kanssa on vähän niin ja näin. Ed. Sarkomaa on myös viime päivinä tullut erittäin voimakkaasti julkisuuteen päivähoidon vaihtoehtojen etsijänä, ja tästäkin näkökulmasta, kun päivähoitomaksuja jatkossa selvitetään, on pyrittävä löytämään ja etsimään keinoja siihen suuntaan, että ed. Sarkomaankin peräämät vaihtoehtojen mahdollisuudet tämän maksupolitiikan kauttakin lisääntyvät. Kyllä minä tässä yhteydessä joudun taas kerran toteamaan, että toivon, että nämä kauniit puheet lapsiperheitten puolesta ovat totta ja että ne näkyvät myös sitten teoissa. Sen voin luvata, että tämä mietintö, vaikka yksimielinen onkin, vielä tämänkin vaalikauden aikana mahdollisuuden suo, että kantaa ottamaan päästään.

Herra puhemies! Maksupolitiikka ei ole yhden yksittäisen palan siirtämistä paikasta toiseen, vaan pitää nähdä kokonaisuus, pitää pystyä näkemään kokonaisuus. Kun ei ole vähämerkityksistä, että tilanteessa, jossa perheen tulot ovat alimmillaan, niin kuin nuorilla perheillä perhettä perustettaessa usein ovat, niin ei ole vähämerkityksistä se, mitä maksaa asuminen ja millaiset ovat elämiseen liittyvät muut kulut silloin, kun lapset päivähoitoikäisiä ovat.

Vanhemmuudelta vaaditaan ja sille on löydettävä nykyistä enemmän tilaa. Yksittäiset konkreettisetkin päätökset kuitenkin voivat heilauttaa sitä tasapainoa, joka perheen sisällä on, valitettavaankin suuntaan. Meillä ei eilenkään käydyn keskustelun perusteella tämän tyyppisiin muutoksiin ole kerta kaikkiaan varaa. Siksi toivon, että lausuma, joka valiokunnan mietinnössä on, saa vauhtia, niin että me vuoden päästä näihin aikoihin olisimme käsittelemässä esitystä laiksi lasten päivähoitomaksuista, lakia, joka olisi huomattavasti nykyistä selkeämpi ja toimisi niin, että siinä otetaan perheen olosuhteet, koko ja tulotaso nykyistä paremmin huomioon.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt oli pakko tulla ilman prujua puhujakorokkeelle, mutta tämäkin asia on meillä aika juurta jaksaen valiokunnassa kalvettu, niin että eiköhän tästäkin ilman paperia osaa olennaisen sanoa sen lisäksi, mikä on vielä tarpeen jo käytettyjen puheenvuorojen päälle. Vasemmistoliiton näkemys on tietysti syytä tuoda esille.

Olemme yhtä mieltä siitä, että kattoon elikkä ylimpään maksuun törmää liian suuri joukko perheitä, perheitä, joita ei voi parhaalla tahdollakaan pitää hyvätuloisina. Tämä ongelma pitäisi korjata. Itse asiassa se malli, joka oli toisena vaihtoehtona, olisi auttanut tähän ongelmaan. Mutta onhan sekin totta, että sielläkin kattoon olisi törmännyt jo sellaisessa tilanteessa, jossa ei välttämättä voi pitää perhettä hyvätuloisena varsinkin ottaen huomioon, että perheessä esimerkiksi on vielä opintovelat ja asuntovelat niskassa. Tästä näkökulmasta sekin olisi ollut turha.

En ainakaan havainnut, että kumpikaan puhujista olisi sanonut, että meillä on todella hyvätuloisia ihmisiä, jotka voisivat maksaa suurempaa päivähoitomaksua kuin 1 189 markkaa ensimmäisestä lapsesta, ja nyt sitten toisesta lapsesta tämä on enintään 180 euroa, elikkä paljonko se sitten on markoissa. Monet tällaiset ihmiset, hyvän ammattitaidon ja hyvän palkan omaavat ihmiset, ovat myöskin ilmaisseet selkeästi sen, että heillä olisi valmius maksaa päivähoidosta enemmän. He kokevat sen todella tärkeänä palveluna ja oikeutena, kun voivat luottavaisin mielin jättää lapset päivähoitoon silloin, kun heillä itsellään on työvelvollisuudet hoidettavina. Mielestäni nimenomaan sen tyyppinen ratkaisu pitäisi saada, että ne, joilla on varaa maksaa enemmän, myöskin maksaisivat.

On erittäin tärkeää, että meidän pontemme, joka edellyttää, että ensi vuonna tuodaan esitykset näistä muutoksista, saatiin yksimielisesti selkeästi muotoiltua. Me tietysti taas valvomme, että valmista tulee.

Molemmat puhujat viittasivat ongelmaan, jota myöskin pohdimme ja mietimme: pitäisikö meidän jo tässä yhteydessä tehdä lainmuutos? Koska meille sanottiin, että nämä ongelmakohdat tunnetaan ja tiedetään ja että muutostyö on jo itse asiassa valmistelussa, emme sitten tehneet lainmuutosta. Asia koski yksinhuoltajaperheiden tilannetta. Se on, voi sanoa, todella kohtuuton.

Nämä ovat ne keskeiset asiat, jotka tässä yhteydessä päivähoitomaksuista haluan tuoda esille. Tämän tärkeän palvelun kehittämisessä riittää työtä. Erityisesti mielestäni meidän pitäisi myöskin keskittyä lapsiryhmien kokoon. Se ei ole vielä kunnossa. Päivähoidon laatu olisi myöskin sellainen, mihin valiokunta voisi ja mihin sen tulisi paneutua. Varmasti siihenkin tilaisuus ja paikka löytyy. Itse asiassa se on aika kiireellinen asia, koska tällä hetkellä aivan liian monissa paikoissa ollaan tilanteessa, jossa henkilöstömäärä ei riitä ja ryhmäkoot ovat liian suuria.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun ihan lyhyesti edellisiin puheenvuoroihin. Kysymyksessä on tietysti hallituksen esitys, joka on neuvoteltu ihan tarpeeksi hyvin. Se on ehkä monella lailla kompromissi, mutta se kelpasi meille tässä vaiheessa aivan loistavasti. Se, että tässä on tiettyjä vaikeuksia, joita täällä on tuotu esille, ymmärretään tiettyyn rajaan asti. Sen takia me yhdyimme tähän valiokunnan yksimieliseen ponteen, jossa näihin asioihin sitten paneudutaan jatkossa. Minusta se on positiivinen tapa mennä eteenpäin.

Haluaisin sanoa vielä ed. Stenius-Kaukoselle senkin, että progressiivinen verotus on Suomessa sitä varten, että erilaiset tulot otetaan huomioon sitä kautta. (Ed. Stenius-Kaukonen: Sitä koko ajan löysätään!) Olisi tietysti mielenkiintoista tietää lähemmin, minkälaiset tulot on niillä ihmisillä ja kuinka paljon heitä on, jotka ovat edustajalle ilmoittaneet, miten he haluavat maksaa lisää ja kuinka paljon. Se oli liian poleeminen heitto tuollaisenaan.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin ed. Akaan-Penttilän puheenvuoron höysteeksi voi vielä sanoa, että valiokunnassa sai todellisen valaistuksen ihan käsittelyn loppuvaiheessa se, miksi tämä hallituksen esitys on varsinkin kokoomukselle kelvannut erinomaisen hyvin: tämä hallituksen esitys on vain eniten tienaavia tai kohtalaisen paljon tienaavia perheitä ja heidän tilannettaan helpottamaan rakennettu.

Ed. Stenius-Kaukonen käytti oikeastaan minun puheenvuoroni. Ilmeisesti meillä on puolitelepaattinen yhteys puhujakorokkeelta tänne takariviin, koska itse haluaisin korostaa erinomaisen laadukkaan ja hyvän päivähoitopalvelun merkitystä liittyen myöskin eiliseen välikysymyskeskusteluun. Mutta siellä on kehitettävää sekä lainsäädäntöpuolella että myös sisältöpuolella. Kun valiokunta peräänkuuluttaa nyt hiukan värittömästi näitä uudistuksia, sinne sisältyy todella paljon latausta sisään. Tätä uudistusta varmasti lapsiperheet odottavat. Pykälän mieltäminen täytyi liitutaululla käydä läpi, että sen valiokunnan jäsenistö kymmenennellä lukemisella ymmärsi oikein. Tämä kertoo vain siitä, että selkeyttäminen ja sen toive on mitä tarpeellisin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! On harmillista, että tässä yhteydessä ei pystytty korjaamaan monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden, erityisesti monilapsisten yksinhuoltajaperheiden, kohtuuttomia päivähoitokustannuksia. Päivähoitomaksuhan määräytyy perheen koon ja tulon perusteella, ja maksua määrättäessä perheeseen lasketaan samassa taloudessa asuvat vanhemmat ja enintään kaksi päivähoitomuodon valintaoikeuden piirissä olevaa lasta.

Valiokunnassa asiantuntijana käynyt Yksinhuoltajien liiton edustaja antoi meille hyvän selvityksen, käytännön esimerkin kahdesta perheestä, joissa molemmissa on kaksi lasta ja 10 000 markan bruttoansiot. Erona oli vain se, että toisessa perheessä, jossa tulot ansaitsi kaksi vanhempaa, molemmat huoltajavanhemmat, perhe maksoi 200 markkaa vähemmän päivähoitomaksua kuin jos yksinhuoltaja yksin ansaitsi tuon saman määrän. Kyllähän tämä todellakin on väärin. Yksinhuoltajien tilannetta rinnastettaessa kahden huoltajan perheisiin aikuisten lukumäärä ei saisi vaikuttaa perheen koon määrittelyyn, vaan ainoastaan päivähoitomuodon valintaoikeuden piirissä olevien lasten lukumäärä.

Kun valiokunnassa päädyimme tähän yksimieliseen ponteen, jossa edellytetään hallitusta antamaan esityksiä ensi vuoden aikana, niin toivon, että todella tämä ongelma tässä yhteydessä korjataan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä samaa lakiahan, päivähoitolakia, muutettiin 90-luvun puolella, en muista vuotta, 96, 97. Silloin ylin maksuluokka oli huomattavasti korkeampi, oliko se 1 500, 1 600 markkaa. Silloinhan isotuloiset saivat suhteellisen ison helpotuksen. Nyt tässä näyttää sama linja jatkuvan. Kun tiedetään kuitenkin kunnissa ne vaikeudet, mitä monien kuntien osalta taloudessa on, olisi toivonut tässä kuitenkin, jotta niille, joilla on varaa maksaa, olisi mahdollistettu kuntien harkinta, niin kuin tässäkin tapauksessa kunnathan voivat päättää, ottavatko ne ollenkaan käyttöön tämän maksuluokan vai eivät. Siinä olisi ollut mahdollisesti yksi porras vielä lisää tai nykyinen, mitä on esitetty, olisi vähän korkeampi. Mutta välttää tämäkin.

Odottaisin vain sitä, jotta vaikka verotuksessa on olemassa progressio, jota kokoomus on aina vetämässä alaspäin mieluummin vielä isotuloisten osalta, niin kokoomuksen puolella nähtäisiin tässä kaiken kaikkiaan sosiaalinen ajattelu ja se, jolla on kuitenkin varaa maksaa, osallistuisi tämän yhteisen hyvän ylläpitämiseen eikä ajateltaisi vain omaa napaa ja sitä, mitä enemmän itsellä olisi. Kyllä näitä yhteisesti joudutaan jakamaan ja vastuuta kantamaan heikommista. Tämä on yksi muoto.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä on nyt kysymys siitä, että kokoomus heilutti hyväosaisten kapinalippua ja todellakin onnistui siinä. Media teki kokoomuksen saavutuksesta kyllä mielestäni paljon suuremman kuin se loppujen lopuksi oli. Sosialidemokraattisissa piireissä ollaan laajasti sitä mieltä, ettei suurituloisten raja suinkaan kulje siellä, missä kokoomus ilmoitti sen kulkevan.

Kun kuuntelin ed. Akaan-Penttilän äskeistä puheenvuoroa, ei voi muuta kuin hämmästellä, koska hänen jos kenen kunnallismiehenä myöskin pitäisi tietää se, että verotuksen rakenne on muuttunut erittäin paljon poispäin valtionverotuksesta niin, että tuloverotuksen painopiste on siirtynyt kunnalliseen jakoveroon, mikä tarkoittaa, että pienituloisimmat maksavat verorasituksesta kokonaisuudessaan suuremman osuuden kuin ennen, siis tuloverorasituksesta. Tästä syystä haaveilu siitä, että päivähoitomaksujen porrastuksesta voitaisiin kenties jopa luopua kokonaan, on täysin käsittämätöntä.

Minäpä heitän sitten takaisin kysymyksen: jos tällaista haaveillaan, eikö silloin pitäisi myöskin miettiä, että me pyörittäisimme esimerkiksi lapsilisät verotusmyllyn kautta, jolloin voitaisiin kuvitella, että jos progressiivisuutta vielä on edes jonkin verran tallella, sitten siellä paremmissa tuloluokissa jokin vaikutus syntyisi? Minä en toivo tätä ratkaisua, hyvät kansanedustajatoverit. Mielestäni on järkevämpää toimia siltä pohjalta kuin nyt on toimittu. Porrastetaan näitä maksuja. Sama pitäisi tehdä myös terveydenhuollon maksuihin, koska ihmisten maksukyky vaihtelee.