1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2005 Hallituksen esitys vuoden
2005 talousarviota koskevan hallituksen
esityksen (HE 151/2004 vp) täydentämisestä Hallituksen esitys vuoden 2005 talousarviota
koskevan hallituksen
esityksen (HE 151/2004 vp) toisesta täydentämisestä
jatkuu:
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! "Pidä pientä tärkeänä,
tee vähästä paljon." Näin Laotsea
mukaillen on hyvä aloittaa tämä puheenvuoro
valtiovarainvaliokunnan suhtkoht hyvän mietinnön
jälkeen. (Ed. Ala-Nissilä: Erittäin hyvä!) — Erittäin
hyvänkin, voidaan sanoa näinkin. Tänä vuonna
se sujui ilmeisen sopuisasti.
Hallitusohjelman koulutuspoliittinen osio lähtee siitä,
että koulutuksella edistetään sivistyksellisiä oikeuksia
ja aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia. Hallitusohjelmassa korostetaan
myös koulutuksen alueellisuutta ja paikallisuutta. Kaikkien
koululaisten oppimisolot onkin pidettävä terveellisinä.
Tähän on nyt lisätty määrärahoja
500 000 euroa, jotka saa käyttää homevaurioiden
korjaamiseen. Lisäksi myöntämisvaltuutta korotetaan
miljoonalla eurolla. Valtiovarainvaliokunta on aivan oikeutetusti
kiirehtinyt myös ammattikorkeakoulujen rahoitusuudistusta
koskevan esityksen antamista. Selvityksessähän
on todettu, että sekä tutkimustoimintaan että alueyhteistyöhön
tulevia määrärahoja on lisättävä.
Ympäristökasvatuksen ottaminen yhdeksi ministeriöiden
yhteiseksi painopistealueeksi osoittaa vastuullisuutta ympäristöstämme.
On hyvin tärkeää, että ympäristökasvatus
on osa opetussuunnitelmaa. Olisin toivonut, että Rantasalmen ympäristökasvatustyölle
olisi löytynyt tässä yhteydessä myös
perusrahoitusta.
Opiskelijoiden opintososiaaliset asiat ovat kuohuttaneet opiskelijoiden
mieliä. Hallitus yllättikin opiskelijat iloisesti
asumislisän vuokrakaton korottamisella. 38 euroa on opiskelijalle raha,
joka ei tietenkään korjaa monta vuotta edellisten
hallitusten jäljiltä jäissä ollutta
tilannetta, mutta se on hyvä alku lainasubvention kanssa.
Olen valtiovarainvaliokunnan kanssa samaa mieltä myös
siitä, että kirjastojen valtionosuuksien siirtoa
yleisestä budjetista katettavaksi tulee nopeuttaa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on muun muassa työurien
pidentäminen alku- ja loppupäästä.
Siksi oli tarpeen myös tehdä nuo vapaaehtoisten
eläkevakuutusten ehtojen muuttamisasiat, jotka on päätetty.
Suomella riittää lisäksi haasteita kiristyneessä kansainvälisessä kilpailutilanteessa.
Yritysverouudistus tehtiin sen vuoksi, että pärjäisimme
tässä juoksussa. Uudistuksella saatetaan myös
yritysverojärjestelmämme Eurooppa-oikeuden mukaiseksi.
Sillä on vaikutuksia myös yrittämisen
edellytyksiä ja suomalaista omistajuutta vahvistavasti.
Yrityselämään kuuluu riskinotto.
Valtio onkin tukemassa yrityksiä kasvupäämäärissä omistamansa
erityisrahoitusyhtiön Finnveran kautta. Yrittäjyyden
edistämisessä on avainasemassa aloittavien ja
jo kasvavien yritysten tukeminen. Valtion on järjestettävä edellytykset
suotuisiin olosuhteisiin, mutta yritysten on itse hoidettava loput.
Yhteistyötä muiden yritysten kanssa erityisesti
pk-yrityssektorilla tulee edelleen tehostaa. Tällä tavoin
yritystemme omat voimavarat hyödynnetään
paremmin, mikä avaa ovet kilpailukykyisemmälle
ja tehokkaammalle tuotannolle.
Kotitalousvähennyskin laajenee ensi vuonna. Näin
verotuksen keveneminen kohdistuu siten, että sillä on
suoraan työllistäviä vaikutuksia. Ensi vuonna
vähennyksen voi saada myös työstä,
joka on tehty oman tai puolison vanhemmille tai isovanhemmille.
Lisäksi kotitalousvähennystä laajennetaan
siten, että maksamistaan palkoista työn teettäjä voi
vähentää 30 prosenttia nykyisen 10 prosentin
sijasta.
Työllisyysmäärärahojen budjetointia
on muutettu ensi vuoden talousarviossa siten, että työllisyysmäärärahat
kootaan yhdelle momentille. Toimenpiteellä pyritään
tehostamaan nimenomaan alueiden mahdollisuuksia määrärahojen tehokkaaseen
käyttöön ja vähentämään
muutoinkin määrärahojen käyttöön
liittyvää byrokratiaa. Hyvät tavoitteet.
Kun vielä vuonna 2005 kuntatalous joutuu tunnustamaan
taloudelliset realiteetit, jo seuraavana vuonna arvioidaan tilanteen
olevan parempi. Onkin hyvä, että valtion ja kuntien
kustannustenjaon tarkistukseen kuuluvien valtionosuuksien jaksotuseriä muutetaan
etupainotteisemmiksi. Yhdyn kuitenkin valtiovarainvaliokunnan mietintöön
siinä mielessä, että kunnat eivät
kaipaa lisätehtäviä, jotta menot säilyvät
kurissa.
Arvoisa herra puhemies! Tuskin voidaan puhua budjetista, jos
tiemäärärahoista ei sanota sanaakaan.
Perustienpitoon liittyykin useita ongelmia. Tiet ovat luonnon armoilla,
jolloin tarpeita syntyy. Siksi onkin hyvä, että perustienpitoon
lisätään myös määrärahoja.
Yksityisteitä on noin 280 000 kilometriä.
Ne ovat tärkeitä myös maaseudun elinkeinojen
harjoittamisessa. Näiden niin sanottujen tienpätkien
kunnostamisessa valtionavulla on suuri merkitys. Lisäys
sielläkin tulee tarpeeseen.
Alueiden kilpailukyvyn kannalta on sanomattakin selvää,
että joukkoliikenteen tulee toimia. Varkauden alueella
on itäsuomalaisittain merkittävä määrä muun
muassa kansainvälisiä teknologiayrityksiä,
joiden vaikutus on laaja. Etäisyystekijöistä johtuen
lentoliikenne on seudulle merkittävä pitkämatkaisen
henkilöliikenteen muoto kansainvälisessä yritystoiminnassa.
On hyvä, että myös valtiovarainvaliokunta
tunnustaa elinkeinoelämälle tärkeiden
yhteyksien merkittävyyden ja lisäksi se on mietinnössään
samaa mieltä siitä, että lentoliikennettä tuetaan
yhteiskunnan toimenpitein tilanteissa, jolloin muita keinoja on vaikea
löytää. Lausuma 2 taas on tarpeen sekä t&k-rahoituksen
että liikenneväylätyöryhmän esitysten
toteutumisen varmistamiseksi.
Toinen varapuhemies:
Totean eduskunnalle, että aiemmat vastauspuheenvuoropyynnöt
eivät ole voimassa ja toisaalta V-painike on nyt käytössä ja
kernaasti tässä yhteydessä olisi mahdollista
käydä debattikeskustelua — erityisesti
ymmärrettävästä syystä,
sen vuoksi, että valtiovarainministerillä on mahdollista
olla tässä keskustelussa läsnä.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taidan toistaa puheenvuoroa, jonka käytin
jo siinä vaiheessa, kun ministeri Kalliomäki ei
enää ollut läsnä päivällä.
Ministeri huolehti tulojen ja menojen tasapainosta. Mielestäni
huoli oli aiheellinen, mutta kritiikki sattuu tässä tapauksessa
hallituksen omaan nilkkaan. Hallitus on ollut erittäin
huoleton suhteessa tuloihin, ja nimenomaan tältä puolelta
syntyy se riski, että tulot ja menot eivät ole
tasapainossa. Hallitus on ollut veronalennusten suhteen antelias,
ja hallitus ei ole tehnyt sellaista veropolitiikkaa, joka olisi
edistänyt työllisyyttä, ja kuitenkin
nimenomaan työllisyyden kautta pitäisi löytyä liikkumavaraa,
joten tässä on mielestäni kritiikin paikka.
Totean vielä ne kehutkin tapauksessa, jossa ministeri
on läsnä. Olen pitänyt siitä,
että ministeri on varoittanut eduskuntaa, puhunut kriittisesti
siitä, millä tavalla tulee tarkastella uusia tieinvestointeja
pitkällä aikavälillä ja tarkastella
niitä riskejä, mitä se tarkoittaa muiden
menojen osalta.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä vastauspuheenvuoro liittyy
todella aikaisempaan vaiheeseen, jolloin käytettiin ryhmäpuheenvuoroja.
Erityisesti ed. Tulosen puheenvuoro oli sikäli mielenkiintoinen,
että se kuvasi kokoomuksen, suurimman oppositiopuolueen,
peruslähestymistapaa tänä päivänä budjettiin.
Täällä on valitettavasti tästä suurimmasta
oppositiopuolueesta vain yksi edustaja nyt paikalla, mikä ehkä kertoo
tilanteesta. Meillä on erikoinen tilanne suomalaisessa
konsensuksessa. Kun muualla maailmassa opposition tehtävä on
arvostella hallitusta, meille ovat muodostuneet sekä iloiset
veronmaksajat että iloinen oppositio, joka on nyt niin
iloinen, että ei vaivaudu edes tässä budjettikeskustelussa
jatkamaan.
Ministeriltä tietysti voisi kysyä, eikö tämä pluralistinen
demokratiamme ala rämettyä, jos oppositiolla ei
ole hallituksen suhteen muuta kuin kiittämistä.
Meiltä puuttuu se parlamentaariseen diskurssiin kuuluva
aito debatti, jos oppositio vain kiittelee hallitusta.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Kiljuselle on tietenkin hyvä todeta
heti, että kun hallitus toteuttaa kokoomuksen veropoliittista
linjaa, niin totta kai kokoomus on siitä iloinen.
Mutta itse asiassa vastauspuheenvuoro ministeri Kalliomäelle,
että valtiovarainvaliokunta totesi muun muassa näin:
"Tehtäviltä ratkaisuilta odotetaan yhteiskunnallista
oikeudenmukaisuutta." Hallitus jakaa kansan entistä syvemmin
kahtia, se antaa rikkaille, suurituloisille, huomattavat verohelpotukset.
Sen sijaan lähes miljoona suomalaista jää kokonaan
ilman verohelpotuksia. Tässä käy niin
kuin entisessä puinnissa, kun on keskustalainen pääministeri:
jyvät menevät rikkaitten säkkiin, vain
akanat jäävät köyhille ja pellolle,
ja sieltä jos joku jyvä jää,
tippuu, niin kunta nokkii veronkorotuksella nekin pois.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ilmeisen hyvä budjetti, kun loppuu
retoriikka ed. Kuopaltakin. (Ed. Kuoppa: Ei lopu, tosiasiat puhuvat
puolestaan!)
Täytyy yhtyä ed. Kiljusen näkemykseen,
että kyllä oli vaisu opposition puheenvuoro. Itse
asiassa ei ole kokoomuksella mitään vaihtoehtobudjettia.
Sitten on vastalause, joka sekin rakentuu ja rahoitetaan sille,
että luovutaan 70 miljoonasta menoja, joita joudutaan EU:lle
mahdollisesti maksamaan. Se on temppu, joka ei kestä. Sitten työllisyysmäärärahoista,
aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpidemäärärahoista
otetaan pois, eli ei todella tuolla vastalauseella ole pohjaa ja linjaa.
Kyllä täytyy valittaa, että oppositio
on, arvoisa puhemies, näin heikoilla, mutta on kuitenkin
vielä olemassa, ja se on myönteistä.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilän puheenvuoroon
on helppo yhtyä ja voi todeta sen, että täydellisyyteen
varmasti kaikki yrittävät pyrkiä, siellä on
varmasti tilaa, mutta ei itse asiassa vielä ketään,
eli aina on tilaa kritiikille.
Arvoisa puhemies! Kysyisin sitä, että kun
valtiovarainministeri ihan aiheesta on painottanut tulojen ja menojen
tasapainoa, niin kuinka on ajateltu käyttää esimerkiksi
infrahankkeisiin näitä paljon puhuttuja valtionyhtiöiden
myyntituloja, joita viime päivinä on kertynyt
sievoinen summa. Se varmasti kiinnostaisi meitä monia liikenneasioista
kiinnostuneita edustajia.
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onneksi tuolta hallituspuolueesta löytyy
tällaisia tervejärkisiä naisedustajia kuin
ed. Kerola, joka huomaa, että eihän tämä hallituksen
budjetti nyt sentään ihan täysin täydellinen
ole.
Kyllähän tosiasia on, että tässä hallituksen budjetissa
valtion verotulot nimenomaan supistuvat, lainaa joudutaan ottamaan
noin miljardin verran ja työllisyyden parantuminen ei suinkaan ole
näköpiirissä, joten kyllä ollaan
liikenteessä sellaisilla talouseväillä,
että valtiontalous ja kunnalliset peruspalvelut vaarannetaan
eikä mitään olla todennäköisesti
saamassa vastineeksi. Mutta niin kuin täällä jo
ed. Kallis sanoi, on onneksi olemassa vaihtoehtoja. Kristillisdemokraatit
ovat omassa vastalauseessaan esittämässä vaihtoehdon,
jossa osoitetaan, että voidaan laatia budjetti, joka on
taloudellisesti tasapainossa, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja
taloutta ja työllisyyttä tukeva.
Olisin kuitenkin halunnut kysyä vielä valtiovarainministeriltä,
missä viipyvät ministeriön laskelmat
siitä, kuinka eläkeläisten ostovoima
tulee kehittymään. Monet eläkeläisjärjestöt
ovat hämmentyneinä kyselleet sitä, että esitellään
kyllä palkansaajien ostovoiman kehitystä, mutta
jostain syystä hallitus ei ilkeä, ei kehtaa, näyttää sitä,
miten eläkeläisten ostovoima tulee tulevina vuosina
kehittymään.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Laimeaa tai ei, niin jostain syystä minä tunnen
jonkin verran pettymystä, että ed. Zyskowicz ei
ole nyt täällä paikalla debatissa. Nimittäin
olisin halunnut kovasti hänelle tässä debatoida.
Hänhän on viime päivät keskittynyt
siihen, että hän on kaivellut eri edustajien,
hallituspuolueiden edustajien, vanhoja puheenvuoroja.
Minä olin todella kiitollinen, kun ed. Zyskowicz oli
löytänyt minunkin puheenvuoroni keväältä 2003 — haloo,
keväältä 2003 — mutta hän oli
löytänyt, ja tässä puheenvuorossa
hän siteerasi ed. Viitasta, joka epäili, että kokoomuslainen verolinja
vaarantaisi opiskelijoiden etuuksien rahoituksen. Nyt on sitten
ilolla todettava, että näköjään
sitten tämä uusi verolinja, oli se millainen tahansa,
ei ole ainakaan nyt tätä opiskelijoiden etuuksien
rahoittamista vaarantanut vaan päinvastoin, eduskunta on
samaan aikaan nyt kyennyt avaamaan erään pään
heikompituloisten etujen parantamiseksi.
Ed. Komi äsken sanoi, että se olisi hallitukselta
lahja, mutta kyllähän se on nimenomaisesti (Puhemies
koputtaa) lahja eduskunnalta. Uskoisin jopa, että ministeri
Kalliomäki ihan mielellään tästä asiasta
sen kunnian itse eduskunnalle antaakin.
Tosiaan, (Puhemies: Minuutti!) ed. Zyskowiczille olisin halunnut
tästä verolinjasta huomauttaa.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ala-Nissilä jo
heitti alkuperäisessä keskustelussa kokoomuksen
päälle sitä, että kokoomus puhuu,
hallitus tekee. Näinhän se on silloin, kun oppositiossa
ollaan. Oppositiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puhua, ja
hallitus toteuttaa sitten, mitä oppositio sanelee hallituksen
tehtäväksi. Kyllähän oppositio
on todella iloinen, että hallitus on tanssinut opposition
pillin mukaan ja tehnyt juuri niin, kuin kokoomus on halunnut. (Välihuutoja) — Nimenomaan
hallitus tanssii opposition pillin mukaan, eli kokoomuksen pillin
mukaan.
Oppositio eli kokoomus on tehnyt myöskin vastalauseen,
ja se nimenomaan tähdentää työllisyyteen,
palveluihin ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä,
joita ei riittävästi tässä ensi
vuoden budjetissa ole otettu huomioon. Näitä toivotaan, että sitten
omassa yhteydessä hyväksytään
myöskin tässä salissa.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä peräänkuulutetaan
räväkkyyttä. Mielestäni puheitten
kuuntelemisessa tarvittaisiin ehkä enemmän sisällönanalyysiä siitä,
mitä puhuja sanoo. Kun täällä nyt
on kuunnellut, niin kyllä mielestäni opposition
puheissa on tullut ihan selkeästi se, ettei hallitus ole
päässyt tavoitteeseensa, ja nimenomaan se, että Suomessa
ei edelleenkään toteudu sosiaalinen oikeudenmukaisuus
näillä ratkaisuilla, mitä on nyt meillä esillä.
Suomi eriarvoistuu, ja voi sanoa, että hallituksen ohjelmassa
ei ole olemassa niitä välineitä, millä päästäisiin
taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen.
Tietysti on hyvä, että valiokunta omassa mietinnössään toteaa:
"- - lähestyttäessä vaalikauden puoliväliä useita
tärkeitä hallitusohjelman kohtia on vielä toteuttamatta.
Osa näistä liittyy pienituloisten ihmisten toimeentuloturvan
parantamiseen." Mutta miksi valiokunta ei voisi ja miksi hallitus
ei voisi ottaa juuri niitä kipeimpiä kohtia ensisijaisiksi
toteutuslistalle, (Puhemies koputtaa) niin kuin on tämä köyhyysohjelma?
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy uskoa ja toivoa, että nämä suuren
linjan ratkaisut, jotka tässä budjetissa ovat,
todellakin pystyvät turvaamaan Suomen kilpailukyvyn tässä erittäin
vaikeassa kansainvälisessä tilanteessa. Kun niin
tapahtuu, silloin todellakin voidaan katsoa, että on saatu
aikaan hyvää.
Ei tässä minun mielestäni nyt voida
kyllä hallitusta syyttää siitä,
että se olisi kokonaan unohtanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
näkökulman, koska tässähän
saavat veteraanit, perheet, opiskelijat, eläkeläiset.
Vielä Lapin näkökulmasta voi todeta,
että porotalous, joka on aivan katastrofitilanteessa, saa
ekstraa, Ivalon varusmieskoulutus säilyy, saamenkielistä sosiaalityötä tuetaan
ja Arktinen yliopisto saa. Kyllä tässä on
paljon myöskin huomioitu köyhimpien alueitten
ja ihmisten asiat.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström on aika
reipas sanailija. Hän ensinnäkin omi itselleen
oikeuden puhua koko opposition puolesta. Mutta jos kuvitellaan,
että hän puhui kuitenkin kokoomuksen puolelta
ja sanoi, että hallitus noudattaa kokoomuksen politiikkaa,
niin oletteko te nyt iltapäivällä sitä mieltä — aamupäivällä te
olitte toista mieltä — että alijäämäinen
budjettipolitiikka olikin kokoomuksen politiikkaa? Juuri aamupäivällä ryhmäpuheenvuorossa
korostettiin, että pitää olla tasapainoista budjettipolitiikkaa.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totta kai me olemme budjetin tasapainottamisen
puolesta, mutta myöskin olemme sitä mieltä,
että työllisyyteen ei tässä budjetissa
ole otettu riittävästi kantaa ja työllisyyden
hoitamista ei ole riittävästi huomioitu. Työllisyyden
kautta saamme budjetin tasapainoon, ei mitenkään
muuten. Vain työtä tekemällä tässä maassa
voidaan tasapainottaa budjettia.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomus esittää nimenomaan
työllisyysvarojen supistamista tässä vastalauseessaan.
Jo hallitus on supistanut työllistämisvaroja,
ja kokoomus jatkaa sitä hallituksen linjaa elikkä haluaisi
vielä enemmän supistuksia työllisyysvaroihin.
Minun mielestäni se on hyvin erikoista työllistämispolitiikkaa,
että rahoja vähennetään sieltä sen
sijaan, että niitä lisättäisiin.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan samaa kuin ed. Kuoppa ihmettelen: ed.
Matikainen-Kallströmin kannanottoa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, juuri
oltiin leikkaamassa määrärahoja. Niitähän nyt
kipeästi tarvitaan, ja pitää kouluttaa
ja muuten hoitaa työllisyyttä. 100 000
on kova tavoite.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työllistämisessä on
monia keinoja, ei pelkästään se, että koulutetaan
kouluttamisen vuoksi. Sen pitää olla täsmäkoulutusta,
ja tämänhetkinen pitkäaikaistyöttömien
koulutus ei ole sellaista, mitä sen pitäisi olla.
Sen nimenomaan pitäisi tähdätä todella
työllistämiseen ja uusien työpaikkojen
luomiseen ja uuden työpaikan saamiseen. Tällä hetkellä koulutus
ei myöskään ole sellaista, että se
tuottaisi uuden tutkinnon. Se ei ole mahdollista nykyisten tukien
puitteissa. Tähän pitää saada ratkaisu.
Toinen varapuhemies:
Vielä ed. Pulliainen, jonka jälkeen valtiovarainministeri.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt siis teen seuraavan johtopäätöksen
kokoomuksen iltapäivän politiikasta, että te
olette sitä mieltä, että syrjäytymiskehityksen
pitää antaa edetä vain ilman minkäänlaista
valtion interventiota. Tämä politiikka johtaa
todella kalliisiin ratkaisuihin.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! On syytä kiittää ed. Sinnemäkeä siitä, että hän
todella sillä tavalla ymmärsi perusviestini kuin
olin sen tarkoittanutkin, ja sanoin moneen kertaan kyllä täällä,
että meidän on väistämättä kyettävä budjettipolitiikassa
ja talouspolitiikassa laajemminkin katsomaan reilusti yli yhden
vaalikauden eteenpäin tässä tasapainoajattelussa
sekä rakenteellisesti että lyhyemmällä aikavälillä,
suhdannepoliittisesti, ja sen mukaan sitten riskiarviot tehtävä ja
panostusten priorisointi järjestettävä,
koska varaahan meillä ei ole ilman priorisointia toimia.
Ed. Sinnemäen kritiikki koski veropolitiikkaa. Vihreillähän
on oma ehdotuksensa, ja on minusta ihan hyvä, että on
vaihtoehtoisia varjobudjetteja olemassa. Olen kuitenkin ihan eri
mieltä siitä, mikä tässä tilanteessa
ja pitkän aikavälin näkymässä voi
toimia. Hallitushan on lähtenyt siitä, että veronkevennyksiä työn
verotuksen osalta voidaan tehdä ja on syytä tehdä ja
nimenomaisesti kytkeä ne seuraavan kahden kolmen vuoden
ajalta nyt työmarkkinaratkaisuun. Totta kai siinä oli
oma riskinsä. Juuri nyt kuitenkin, tunti sitten, on allekirjoitettu
tuposopimus, ja se saa ainakin minut huokaisemaan helpotuksesta, koska
näkemykseni ja hallituksen näkemys on täsmälleen
se, että tällä yhdistelmällä voidaan saada
sellaista lisää talouden kasvun uralle, joka tuottaa
myöskin työllisyyden kannalta positiivisempia
tuloksia kuin muussa ratkaisussa olisi ollut mahdollista. Muu ratkaisu
tarkoittaisi sitä jotakuinkin, mikä meillä oli
budjettipohja ennen näitä valtion panostuksia
ja sen mukaista ennakointia kasvun urasta. Se ei riittäisi
hyvinvointivaltion perustarpeista huolehtimiseen, palveluihin, tulonsiirtoihin,
kaikkeen tähän.
Veropolitiikka tässä tapauksessa siis liittyy voimakkaasti
työllisyyteen ja tuohon kasvun uraan, jonka kautta voidaan
sitten dynamiikkaa saada aikaan. Ei mitään suoraa
dynamiikkaa ole sataprosenttisesti tietenkään
veropolitiikassa. Puhutaan tuollaisesta 40 prosentin dynaamisesta vaikutuksesta
normaaleissa olosuhteissa. Tämän tyyppinen kytkentä työmarkkinaratkaisuun
minusta antaa kuitenkin parhaat mahdolliset eväät myöskin
tälle veropolitiikan dynaamisten vaikutusten positiiviselle
tuotolle. Tämä on varmaan ikuinen väittelyn
kohde tässäkin salissa.
Tähän liittyen ed. Kiljunen ihmetteli aidon
debatin puutetta ihan perustellusti. Tosin olen kyllä sitä mieltä,
että kyllä kokoomus debatoi, heillä on
ketunhäntä kainalossa vain tässä asiassa.
Olen sen moneen kertaan täällä kyllä todennutkin.
Ei kokoomus tässä ole kannattamassa hallituksen politiikkaa,
koska kokoomus lähti siitä — vielä kerran — lähti
siitä, että päätökset
veronkevennyksistä vähintään
tässä luokassa, mitä hallitus nyt esittää,
olisi tullut tehdä jo kesällä hallituksessa
ja jättää siltä osin tupo herran
huomaan. Tällä menettelyllä tupoa ei
olisi allekirjoitettu tänään eikä ylipäänsä.
Olen täysin vakuuttunut siitä, tiedän
sen, ja hallitus toimi puolen vuoden ajan hyvin aktiivisesti, johdonmukaisesti,
jotta tällainen yhdistelmä saataisiin aikaan.
Kokoomuksen politiikka oli itse asiassa tässä suhteessa täysin
päinvastaista hallituksen kanssa.
Tämä on vastaus myöskin ed. Matikainen-Kallströmille.
Teidän politiikallanne ei tupoa todella olisi
allekirjoitettu ja olisi jouduttu kasvun uralta kasvun laskevalle
uralle, luottamuksen menettämisen kautta valtion talouden
uhkakuvien toteutumisen tielle jne. Turha on retostella, että kokoomus
tässä olisi ikään kuin jokin
syvän viisauden lähde, päinvastoin: se
oli valmis tekemään tietoisesti huonoa, väärää politiikkaa.
Ed. Kuopalle tähän liittyen: Kun puhutaan
yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, jokaiseen kysymykseen
tämä asia liittyy. Tässä tapauksessa
kysymys on ennen kaikkea työllisyydestä, työttömyyden
torjunnasta, Suomen saamisesta paremmalle kurssille tässä asiassa.
Se on isoin oikeudenmukaisuuskysymys tässä maassa.
(Ed. Kuoppa: 100 000:n uuden työpaikan tavoitteesta on
tultu 50 000:een!) Se on isoin oikeudenmukaisuuskysymys,
ed. Kuoppa. Siitäkin olen vakuuttunut, että teidän
linjauksenne, veropoliittinen linjauksenne ja talouspolitiikkanne
muutenkin, tuottaa huonomman tuloksen kuin hallituksen politiikka
työllisyystavoitteitten osalta. Silloin te olette ajamassa
epäoikeudenmukaisempaa linjaa kuin hallitus.
Ed. Kerolalle infran myyntituloista: Se on täällä kerrottu
tietysti jo useampaankin kertaan, mutta kerrotaan nyt vielä.
Hallituksen ohjelman mukainen linjaus on siis se, että siltä osin
kuin myyntituloja tulee vuositasolla yli 500 miljoonaa, niin siitä noin
10 prosenttia voidaan tarvittaessa harkinnan mukaisesti käyttää lähinnä infraan,
liikenneinfraan ja muuhun infraan, ja sitten tutkimus-, koulutus-
ja innovaatiotoimintoihin, tämän tyyppisiin. Tässähän
on sitä kohti etenevä työ meneillään,
joka liittyy myöskin tähän tuporatkaisuun,
ja päätöksiä ennen kaikkea liikenneinfran
osalta on jo tehtykin. Kyse on tosiaan vuositason tuotoista, joita
ei ennakolta pysty mitenkään täsmällisesti
määrittelemään.
Eläkeläisten osalta kannattaa muistaa sitä asiaa,
joka on hallitusohjelman keskeisimpiä ellei keskeisin kohde
sosiaalipoliittisesti ja vastaus kysymykseen, mikä on eläkeläisten
kannalta, ikääntyvien, ikääntyneiden
ihmisten kannalta tärkein asia. Se on terveys. Sitä voi
kysyä heiltä itseltänsä. Siihen
satsataan voimakkaasti tämän hallituksen ohjelman
mukaisesti ja täsmällisesti sillä tavalla
kuin ohjelmassa on todettu tänäkin vuonna erittäin
merkittäviä summia. Me joudumme tekemään
valintoja. Verotuksen puolella me kevennämme työn
verotusta. Se on ihan rehellisesti sanottu, ja se ei kosketa silloin
kaikkia väestöryhmiä samalla painolla
kuin niitä, joitten verotuksen kautta pyritään
työllisyyttä parantamaan. Eli eläkeläisten
osalta ostovoimakysymys liittyy tällaisiin tekijöihin
ja sitten siihen, että talouden kasvua ylipäänsä saadaan
liikkeelle. Suuri kysymys meillä on siinä eläkeläisten
osalta, tulevien eläkeläisten — me olemme
tässä kaikki sellaisia (Ed. Pulliainen: Vähän
se näyttää sellaiselta!) — kykenemmekö pitkällä aikavälillä turvaamaan
sellaisen tason eläkkeissä, johonka olemme nyt
tottuneet, johon lainsäädäntö on
rakennettu, johon hyvin tuoreet eläkepäätökset sekä yksityisellä että julkisella
sektorilla pohjautuvat. Sekin on kova kysymys. Itse uskomme hallituksen
puolella, että se on mahdollista, mutta se edellyttää myöskin
talouden ja työllisyyden kehittymistä vähän
paremmin kuin juuri nyt on viime vuosina tapahtunut.
Toinen varapuhemies:
Mennään puhujalistaan.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Uusimmat tiedot Suomen talouden kehityksestä ovat
tietyssä mielessä rauhoittavia. Talouden ja työllisyyden
kasvu näyttää pitkästä aikaa
varsin hyvältä. Tämän vuoden
jälkipuolella kokonaistuotannon kasvu on nopeutunut. Työllisyydessäkin
on vihdoin saavutettu uusi vaihe, kun työpaikkojen määrä on
lisääntynyt ja työttömyys kääntynyt
laskuun sekä työllisyysaste nousuun. Toivottavasti
käsittelyssä oleva talousarvio tulee vahvistamaan
tätä kehitystä ensi vuonna.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on useita
onnistuneita määrärahan lisäyksiä.
Tulevista lisäyksistä mainittakoon ensiksi valtion
ja kuntien välisen kustannusjaon tarkistukseen liittyvä valtion
velanmaksun aikataulun nopeuttaminen. Vieläkin tässä velanmaksuaikataulun
rukkaamisessa jää eduskunnalle töitä,
sillä loput velasta kunnille on hoidettava tällä vaalikaudella.
Myös opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen,
vaikkakin vasta ensi marraskuusta alkaen, on kauan odotettu parannus
opiskelijoiden asemaan. Se oli myös opiskelijajärjestöjen
tavoite numero yksi. Uusi asumislisän vuokrakatto vastaa
paremmin todellisia asumiskustannuksia.
Veikkauksen jakosuhdelain nopeuttaminen vuoteen 2010 mahdollistaa
kaikkien veikkausvoittovarojen kohdentamisen oikeille edunsaajille
entistä nopeammassa aikataulussa. Tämän
ansiosta nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntamäärärahat kasvavat
esitetystä ensi vuonna. Liikunnan määräraha
on syytä kohdentaa terveyttä lisäävään
liikuntaan, liikuntapaikkojen rakentamiseen sekä nuoriso-
ja joukkoliikuntaan. Tällä hetkellä huomattava
osa kirjaston rahoituksesta hoidetaan veikkausvoittovaroista.
Myös joukkoliikenteen ja velkaneuvonnan määrärahan
lisäykset ovat enemmän kuin tarpeelliset. Siitä huolimatta
joukkoliikenteen tasoa joudutaan laskemaan tämänvuotisesta.
Hallitusohjelma lupaa kuitenkin joukkoliikenteen rahoituksen lisäämistä.
Eli tässä toimitaan juuri päinvastoin,
ja eikö tällöin hallitusohjelmaa tulisi muuttaa
tältä osin?
Joensuun metsäntutkimuskeskus saa puuttuvan 300 000
euroa uuden toimitalon toimitilavuokrien kattamiseen. Metsäntutkimuslaitoksen toimintamomentille
tulee myöntää pysyvä 600 000
euron määräraha uudisrakennuksen lisävuokrakuluihin,
jotta Joensuun tutkimusyksikön henkilöstön
kehittämisen loppuunsaattamista ei vaaranneta.
Arvoisa puhemies! Hyvät liikenneyhteydet ovat yksi
merkittävimmistä alueen ja sen yritysten kilpailukykytekijöistä.
Ne ovat kaiken elinkeinotoiminnan perusedellytys. Hyvin monilla alueilla
juuri alemman asteen tieverkko on päässyt pahasti
rapautumaan. Eikä parempaa ole näkyvissä,
puhetta ja paperia sitäkin enemmän. Myös
rataverkkoa ollaan harventamassa. Esimerkiksi omassa maakunnassani
keskustelun kohteena olevat rataosuudet ovat perusteollisuutemme
kannalta välttämättömiä.
Epävarmuus maakunnan ihmisten keskuudessa lisääntyy,
ja taatusti se ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti koko maakunnan
kehitykseen. Tärkeät, isohkot liikennehankkeet
rasittavat myös Pohjois-Karjalassa rahoitusta. Onko unohdettu,
että toimivat lento-, maantie- ja rautatieyhteydet ovat
aluekehityksen kannalta keskeisiä?
Perustienpitoon osoitettu nettomääräraha
laskee tämänvuotisesta, siis ensi vuonna; sama
toistui jo tälle vuodelle. Kotikaupungissani noin 3 miljoonan
euron ikuisuushanke Lieksa—Kuhmo-tien perusparannus odottaa
edelleen rahoitusta. Viime maanantaina valtuustomme päätöksen
myötä Kolin tien välttämätön
perusparannus toteutuu, ja ehtona oli kunnan osallistuminen rahoitukseen.
Minusta tämä on toisaalta varoittava esimerkki.
Kyllä tällaisten välttämättömien
perusparannusten rahoitus kuuluu valtiolle. Tiet ja rautatiet ovat
kansallisomaisuutta, joihin kannattaa panostaa. Perusradanpidon
määrärahat ovat myös riittämättömät.
Muutettakoon myös mahdollisista valtionyhtiöiden
myyntivoitoista infrahankkeisiin kohdennetun osuuden määräämistapaa
eli tätä prosenttiosuutta.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies! Odotan heti alkuvuodesta hallitukselta
esityksiä, joilla kaikkein huonoimmin toimeen tulevien
asemaa helpotetaan. Tähän velvoittaa myös
mietinnön ensimmäinen lausumaehdotus. Ilman erillisiä selvityksiä meillä kaikilla
on tiedossa monia epäkohtia, jotka tulisi välittömästi
korjata.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäelle muutama kommentti.
Kokoomus olisi halunnut, että hallituksella olisi ollut
oma verolinja silloin, kun ensi vuoden budjetista keskusteltiin
aikanaan ensimmäistä kertaa. Sitä ei
ollut. Sen sijaan ministeri halusi tässä yhteydessä ottaa
sulan hattuunsa tupon syntymisestä. Käsittääkseni
työmarkkinaosapuolet tässä ovat todella
tehneet kovaa työtä ja hallitus latasi työmarkkinaosapuolten
päälle sellaisia asioita, mitkä eivät
siihen pöytään edes olisi kuuluneet.
Mutta lopputulos on se tärkein. Siitä meidän
kokoomuksen on hyvä olla iloinen.
Arvoisa puhemies! Koulutus ja sen hyvä taso on yksi
niistä peruspilareista, joiden avulla pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa.
Tasokas koulutus ei kuitenkaan synny itsestään, eikä koulutuksen
laaja-alaisuutta saa unohtaa. Maahanmuuttajille on taattava riittävä kielikoulutus.
Se on ehdottoman välttämätöntä heille
itselleen, mutta myös valtaväestölle.
Yhteisissä peruskoulun opetusryhmissä opetuksen
taso laskee, jos osa oppilaista ei ymmärrä riittävästi
puhuttua kieltä. Esimerkiksi erään peruskoulun
ala-asteella opettaja ei voinut lukea Lindgrenin Peppi Pitkätossua,
koska osalle maahanmuuttajaoppilaista kieli oli liian vaikeaa. Riittävän
kielitaidon opetus on kuntien vastuulla, ja selvää on,
että siitä aiheutuvat kulut jakaantuvat hyvin
epätasaisesti riippuen kunnassa olevien maahanmuuttajien
lasten lukumäärästä. Siksi valtion
tulisi ottaa hoitaakseen nämä kulut.
Ei voida liikaa painottaa peruskoulun tason merkitystä oppimiselle
koko loppuelämän ajaksi. Peruskoulujen olosuhteiden,
luokkakokojen ja erityisopetuksen resurssien on parannuttava. Seuraava
Pisa-tutkimus 10 vuoden päästä ei ehkä olekaan
niin onnistunut Suomen kannalta kuin se nyt oli, jos asialle ei
tehdä mitään.
Opintojen toisessa päässä yliopisto
ja korkeakoululaitokset tarvitsevat pikaista apua saadakseen rahoitusjärjestelmänsä
kuntoon.
Kuten ed. Irja Tulonen ryhmäpuheenvuorossamme sanoi, vaatii
kokoomus tästä asiasta tehtäväksi
selvityksen, jonka perusteella voidaan turvata yliopistoille ja
korkeakouluille riittävä ja oikein kohdistettu
rahoitus.
Arvoisa puhemies! Lapsen syntymästä ja hoidosta
aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön
liittymättömiä kuluja. Nämä kulut
kohdistuvat yleensä äidin työnantajaan,
koska isät eivät juurikaan käytä perhevapaita.
Tämä vaikuttaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksiin
ja palkanmaksukykyyn ja yleensä kielteisesti naisten työmarkkina-asemaan.
Se johtaa myös siihen, että jos nainen palkataan,
niin korkeintaan pätkätöihin. Tämän
työnantajiin ja naisiin kohdistuvan epätasa-arvoisen
tilanteen korjaamiseksi vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset olisikin
saatava pikaisesti kokonaan valtion korvattaviksi.
Liikenne liikuttaa meitä kaikkia tavalla tai toisella.
Liikenteen sujuminen on tärkeä osa myös kilpailukykymme
kannalta. Kehä I on Suomen vilkkaimmin liikennöity
tie, joka tällä hetkellä on huomattava
pullonkaula Pääkaupunkiseudun ja koko Suomen liikenteessä.
Se on logistisesti tärkeä koko maan tavarankuljetusten
kannalta. Sujuvammaksi se saadaan vain merkittävillä muutoksilla
ja parannuksilla. Niiden tavoitteena on joukkoliikenteen toimintaedellytysten
parantaminen, ja melu- ja päästöhaitat
vähenevät erilaisten toimenpiteiden myötä.
Tämä hanke on sen laajan merkityksen vuoksi saatava
kiireellisenä liikkeelle.
Peruskoulun 1. ja 2. luokan oppilaiden koulupäivän
pituus on 4—5 tuntia. Nuorimpien koululaisten turvallisuuden
lisäämiseksi kuntien velvollisuus on tarjota aamu-
ja/tai iltapäivätoimintaa 3 tuntia päivässä.
Se ei riitä kattamaan koko päivittäistä yksinoloaikaa,
sillä vanhempien 8 tunnin työpäivä matkoineen
jättää monet lapset vielä useiden
tuntien ajaksi yksin. Tähän ongelmaan eivät
kunnat pysty yksinään tuomaan ratkaisuja, vaan
siihen tarvitaan selkeitä valtion ponnistuksia eri kunnissa,
ja yksi hyvä vaihtoehto tähän on myös
yhdistää seuratoiminta kaikkien näiden
toimintojen ohelle.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Suurten yhtiöiden voitot etenkin teollisuudessa
kasvoivat 1990-luvun lopulla tuntuvasti. Näitä voittoja
ei kuitenkaan entiseen tapaan käytetty investointeihin
Suomessa. Sen sijaan voittoja on jaettu viime vuosina osinkoina
ennätysmäärä. Investoinnit taasen
on tehty pääosin ulkomaille. Päättyvänä vuonna
Helsingin Pörssiin listatut yhtiöt jakavat osinkoja
ennätyksellisen paljon. Jo marraskuun loppuun mennessä osinkoja
oli jaettu yli 6 miljardia euroa. Se on yli miljardi euroa enemmän
kuin viime vuonna. Monet yhtiöt ovat ilmoittaneet lisäosinkojen
jakamisesta vielä joulukuussa. Esimerkiksi Wärtsilä,
joka aikaisemmin tänä vuonna irtisanoi yli 400
työntekijää Turussa, jakaa nyt joulukuussa
lisäosinkoja yli 60 miljoonaa euroa. Summa vastaa noin
1 500 keskipalkkaisen työntekijän työvoimakuluja.
Kun tilannetta katsoo tavallisen kansalaisen, etenkin pienituloisen
kannalta, kuva ei ole läheskään yhtä suotuisa.
Palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt alemmalle tasolle kuin
koskaan kenties 1950-luvun jälkeen. Työttömyys
on jumiutunut suurien lukemien tasolle, eikä Lipposen ensimmäisen
hallituksen tavoite työttömyyden puolittamisesta
eli sen alentamisesta noin 230 000 työttömään
työnhakijaan ole vieläkään toteutunut.
Tuloerot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun lopulla
vuoteen 2000 asti. Pienituloisiksi luokiteltavien lukumäärä on
myös kasvanut tuntuvasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002
väestöstä 11 prosenttia eli 564 000
henkilöä alitti köyhyysrajan, joksi katsotaan
60 prosenttia keskivertotulosta. Toimeentulotukeen joutui vuosittain
turvautumaan yli 400 000 ihmistä.
Nykyinen hallitus on ottanut tehtäväkseen
tämän suuntauksen vahvistamisen. Sen politiikasta
ei voi muuta päätellä. Hallitus on rientänyt
antamaan tuntuvat helpotukset yhtiöverotukseen, varallisuusverotukseen;
pääomatulojenkin veroprosenttia on alennettu ensi
vuodelle. Nyt hallitus lupaa poistaa varallisuusveron kokonaan,
hallitus jatkaa ansiotulojen verohelpotuksia, joista hyöty
painottuu suurempiin tuloluokkiin. Kun keskustellaan pienituloisille
tärkeiden tulonsiirtojen korottamisesta, kuulemme valtiovarainministeriöstä vakiovastauksen:
pieniinkään korotuksiin ei ole varaa tai ne eivät
mahdu sovittuihin menokehyksiin. Lisäksi periaatteellisena
perusteluna esitetään usein kannustavuus, työnhaun kannustaminen.
Työttömyysturvan ja muiden sosiaalisten tulonsiirtojen
on oltava mahdollisimman alhaisia. Siltä suunnalta vaaditaan
usein vielä jopa uusia leikkauksia työttömyysturvaan, eläkkeisiin
muun muassa, tai esimerkiksi sitten työttömyysturvan
pituuden rajoittamista.
Kun sen sijaan puhutaan suurituloisten ja rikkaiden verohelpotuksista, ääni
muuttuu kellossa heti. Nyt noin 36 000 rikkaimmalle suomalaiselle
on luvattu varallisuusveron poistaminen vuonna 2006. Vuonna 2002
varallisuusveroa kertyi vielä yli 100 miljoonaa euroa.
Nyt valtiolla onkin varaa luopua tästä 100 miljoonasta,
koska kuulemma näin kannustetaan varakkaita ihmisiä investoimaan
talouskasvuun. Millä se voidaan perustella, että he
investoivat talouskasvuun? Yhtä hyvin he voivat ostaa amerikkalaisten aseyhtiöitten
osakkeita. Se ei kyllä kannusta ainakaan Suomessa talouskasvuun.
Myös suuryhtiöiden toimitusjohtajia ja etenkin
huippuosaajia, jos käytetään tätä muotisanaa,
kannustetaan verohelpotuksilla. Eva, Elinkeinoelämän
keskusliitto ja hallituksen globalisaatiotyöryhmä ovat vaatineet
korkeimman marginaaliveron eli rajaveroasteen alentamista 50 prosenttiin.
Jos nykyinen tahti valtion tuloverotusasteikon alentamisessa jatkuu,
vaatimuksen toteuttaminen ei ole kovin monen vuoden päässä.
Siinäkin kannetaan huolta pienen eliitin toimeentulosta.
Nyt suurimman marginaaliveron piirissä on noin 80 000
henkilöä, mikä on 2 prosenttia kaikista
tulonsaajista. Pidämme kansaneläkkeen tulevaa
7 euron tasokorotusta riittämättömänä.
Esitämme 18 euron tasokorotusta heinäkuulle 2005. Sairaus-
ja vanhempainpäivärahan vähimmäismäärää olisi
korotettava työttömien peruspäivärahan
tasolle. Valtiovarainvaliokunta esittää mielestämme
oikein, että opintotuen asumisen vuokrakatto vihdoin korotetaan.
Korotus olisi kuitenkin toteutettava jo ensi vuoden alusta eikä vasta marraskuussa.
Sen lisäksi varsinaiseen opintorahaan olisi tehtävä tasokorotus.
Opintorahaa ei ole sidottu indeksiin, joten sen reaaliarvo on alentunut
vuosi vuodelta. Korkeakouluopiskelijalla on opintotuen alkuperäisestä reaaliarvosta
kadonnut noin 60 euroa kuukautta kohden laskettuna. Esitämme
korotusta vähintäänkin tälle
kohtuulliselle tasolle.
Herra puhemies! Tuossa debatissa kävimme keskustelua
valtiovarainministerin kanssa siitä, mikä on oikeudenmukaista
veropolitiikkaa. Mielestäni se, että Suomen rikkaimmat
saavat verohelpotukset ja kaikista pienituloisimmat elikkä työttömät
jäävät kokonaan ilman verohelpotusta,
ei ole solidaarisuutta eikä oikeata veropolitiikkaa.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Veroista. Hallitus on nyt tehnyt veropolitiikkaa niin,
että se on yhdistänyt parempituloisia jonkin verran
suosivan palkankorotusmallin parempituloisia voimakkaasti suosivaan
veroratkaisuun. Tähän on sitten yhdistetty päätös
luopua varallisuusverosta. Tällaista kolmipäistä lohikäärmettä sitten
kehutaan, että nyt meillä on vakaus. Tänä syksynä päätetyissä verolaeissa
pienimpien tulonsaajien verotus joko kiristyi tai tulee alenemaan
muutaman euron vuositasolla, kun taas ylimmissä tuloluokissa
verotus kevenee satojen eurojen haarukassa. Tällainen tapa
jakaa veronkevennyksiä ei ole kestävää työllisyyden,
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tulevan palkkakehityksen tai minkään
muun asian kannalta. Esimerkiksi palkkarakenne näyttää selvästi
muuttuvan suuntaan, jossa yleiset korotukset ovat melko pieniä ja
palkkojen erot tulevat kasvamaan. Ei tällaisessa tilanteessa
veropolitiikkaa voi tehdä kuten ennenkin.
Arvoisa puhemies! Vihreiden toimesta täällä oli äänestyksessä esitys,
jossa veronalennukset jaettiin euromääräisesti
tasaisesti taulukoihin ja myös toteutettiin tämä malli,
jossa veronalennukset eivät syö kuntien veropohjaa.
Voin humanistinakin vakuuttaa ministeri Kalliomäelle, että tällä tavalla
olisi saanut paremmat dynaamiset vaikutukset kuin se 40 prosenttia.
Mielestäni hallituksen on tulevaisuudessa arvioitava veropolitiikkaansa
muun muassa tulonjaon näkökulmasta uudelleen.
Ensi vuonna otetaan haparoiva lapsen askel kohti vanhemmuuden
kustannusten nykyistä parempaa tasaamista. Asia ei saa
jäädä tähän. Kannustan
voimakkaasti ministeri Mönkärettä työssä,
jonka päämääränä on
vanhemmuuden kustannusten täysimääräinen
tasaaminen kaikkien työnantajien kesken. Ei voi olla niin,
että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa tätä tasa-arvon
ja naisten työmarkkina-aseman kannalta keskeistä kysymystä ei
pystytä hoitamaan.
Arvoisa puhemies! Monet edustajat tässä salissa
ovat jo pitkään ajaneet sitä, että opiskelijoiden
asumislisän normia korotettaisiin. Vuonna 99, kun opintotuen
asumislisän prosenttiosuutta vuokrasta nostettiin — tämäkin
päätös tehtiin eduskunnassa, ei silloisen
hallituksen toimesta — silloin käytiin keskustelua
myös muista asumislisän kehittämistarpeista.
Olin silloin itse reipas, nuori kansanedustaja ja tämän
normin korottamisen puolestapuhuja. En tiedä, olisinko
osannut arvioida, että viisi vuotta on täytynyt
vanhentua, että tämä asia toteutuu. On
kuitenkin erittäin hyvä asia, että tästä nyt
päätetään budjetissa. Asumislisän
vuokrakaton korottaminen tarkoittaa kuukaudessa reilua 30:tä euroa
niille, joiden vuokra ylittää kyseisen vuokrakaton.
On oikein, että korotus kohdistuu niille paikkakunnille,
esimerkiksi Helsinkiin, joilla vuokrat ovat jo aika päiviä sitten
ylittäneet asumislisän normit. Tämän
korotuksen tullessa näin myöhään
eli vuokrien jo aikaa sitten karattua käsistä ja
tämän lisäksi ei pahimmassa mahdollisessa
vuokramarkkinatilanteessa uskon, että korotus tulee aidosti opiskelijoille
eikä tässä tilanteessa vain siirry vuokriin.
Nyt voimme sitten vihdoinkin siirtyä keskustelemaan opintorahan
korottamisesta.
Arvoisa puhemies! Joka päivä 30 000
lasta kuolee nälkään, puhtaan veden puutteeseen
tai hoidettavissa oleviin sairauksiin. Muun muassa näiden
lasten ennenaikaisten kuolemien estämisestä on
kysymys YK:n vuosituhattavoitteissa. Yksi keskeisistä teollisuusmaiden
velvoitteista vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi on maksaa kehitysapua
0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi on vielä kaukana
tästä tavoitteesta. Me osaltamme olemme vastuussa
siitä, että ihmiset kuolevat nälkään
tai malariaan. Suomessa on ainakin toistaiseksi kokemusta tasaisesta
tulonjaosta ja sen hyvistä puolista, eikä ole
mikään fysiikan laki, ettei samaa voisi toteuttaa
myös maailman mittakaavassa.
Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetään kehitysyhteistyömäärärahojen
nousutahdin vauhdittamista 80 miljoonalla eurolla. Tämä esitys
on hyvin perusteltu, joten suosittelen äänestämistä sen
mukaan. Myönteistä on, että valiokunnan mietinnössä esitetään
kehitysyhteistyön myöntö- ja sopimusvaltuuksien
nostamista 60 miljoonalla eurolla. Tämä valiokunnan
esittämä muutos parantaa mahdollisuuksia tehdä ennustettavaa
yhteistyötä Suomen pitkäaikaisen avun
vastaanottajien kanssa, ja se omalta osaltaan luo edellytyksiä seuraavalle
hallitukselle nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja.
Tosin näihin edellytyksiin täytyy vielä palata
seuraavien kehysten käsittelyssä.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Anderssonin tekemää ehdotusta
päiväjärjestykseen siirtymisestä.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade herr talman! Efter att budgetpropositionen
har behandlats i finansutskottet och där kompletterats
till vissa delar så får vi utgå ifrån
att den är spikad. Det hindrar inte att man i denna responsdebatt går
igenom vissa viktiga saker och framför allt uttalar åsikter
om de brister som finns med tanke på att beredningen av
nästa statsbudget snart startar och beredningen av statsandelsreformen
som pågår som bäst.
Puhemies! Tulevassa valtionosuusuudistuksessa kuntien valtionosuuksien
laskentaperusteet tulevat olemaan kunnallisille päättäjille
suuri kiinnostuksen kohde. Viittaan kahteen asiaan, joilla maaseutukunnille
ja haja-asutusalueille on suuri merkitys. Minulle on käsittämätöntä,
että päivähoitotoiminnan valtionosuuksien
laskentaperuste yhä rankaisee kuntia, joissa suuri osa työskentelee
alkutuotannossa. Kaikilla vanhemmilla, vuorotyössä olevia
vanhempia lukuun ottamatta, on samat päivähoidon
tarpeet tänään. Kun subjektiivinen oikeus
päivähoitoon otettiin käyttöön,
vanhojen laskentaperusteiden olisi samalla pitänyt poistua.
On kohtuutonta rangaista kuntia, joissa on vahva alkutuotanto, niin
kuin nyt tehdään.
Kylien ala-asteen koulut ovat jo uhattuja ilman, että mahdollisesti
tässä uudistuksessa yhä huononnetaan
kuntien mahdollisuutta säilyttää kouluja.
Luotan siihen, että ihan riittävä koulujen
lakkautuminen tulee tapahtumaan ilman, että valtion ohjaava
käsi määrää kehityksen.
Kyläkouluilla on erittäin suuri merkitys kyläyhteisölle,
ja mikään tutkimus ei ole osoittanut, että pienten
koulujen oppilaat pärjäisivät elämässään
huonommin kuin isommista yksiköistä olevat oppilaat.
Pienkoulujen tarjoama turvallinen ympäristö kompensoi
opetuksen mahdollisia puutteita erittäin hyvin.
Valiokuntakäsittelyssä on tehty tietyt parannukset
verrattuna talousarvioesityksessä oleviin tieverkon määrärahoihin.
Parannuksista huolimatta mielestäni maaseudun näkökulmasta
yksi isoimmista puutteista on perustieverkon riittämättömät
määrärahat. Perusedellytys maaseudun
elossa pitämiseen ovat kulkukelpoiset, puhumattakaan, että hyvät
tiet. Valitettavasti budjetoidut määrärahat
eivät edes riitä ylläpitämään
nykyistä tieverkon tasoa vaan teiden kunto tulee entisestään
huononemaan. Kun isojen projektien, niin kuin ohikulkuteiden, siltojen
ja moottoriteiden, tarve kasvaa väestön keskittymisen
ja kasvavan liikenteen johdosta, haja-asutusalueet jäävät
normaalin käytännön mukaan varjoon. Muu maaseutupolitiikka
on kuin huitaisu ilmaan, elleivät perusedellytykset maaseudulla
elämiseen eli nopeat yhteydet ole olemassa.
Herr talman! Regeringen har tagit modiga beslut i skattepolitiken.
Beslut som naturligtvis vägs olika beroende på vilka
intressen man representerar. Regeringens uppgift är naturligtvis
att se till helheten på ett sådant sätt
att åtgärderna tryggar tillväxten och
därmed också välfärden. Utan
en god ekonomi finns det ingenting att fördela.
Personligen har jag lite svårt med att förstå att inkomstskattesänkningarna,
som trots att de denna gång i någon mån
riktas till låg- och medelinkomsttagare, ändå alltid
gynnar personer med hög inkomst. Däremot ser jag
avskaffandet av förmögenhetsskatten som positivt
och förväntar mig att vi snarast möjligt
gör samma sak med arvs- och gåvoskatten. Alla
dessa värden är uppbyggda med beskattade pengar.
Inom alla typer av småföretag står vi
inför massor av generationsväxlingar och dessa
företag är grunden för sysselsättningen.
Planerna på att höja den nedre gränsen
för fastighetsskatten rimmar illa med strävan
att slopa förmögenhets-, arvs- och gåvoskatten.
Beskattningen bör riktas dit där skattebetalningsförmågan
finns, alltså på avkastning och inkomst, inte
på förmögenhetsmassor som inte avkastar någonting.
Låt kommunerna själva avgöra fastighetsskattegraden.
Jag skall avsluta mitt inlägg med att konstatera att
denna regering liksom också tidigare ofta ser samhället
ur makroperspektiv. Det kan vara bra att minnas att den enskilda
människan är en mikroenhet i sammanhanget och
att det är för den enskilda människan
som samhället finns till och inte tvärtom.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Näin vaalikauden keskelläkin
meidän on pidettävä kirkkaana mielessä hallitusohjelman
tärkein tavoite eli työllisyyden ja talouskasvun
turvaaminen. Aivan niin kuin ministeri Kalliomäki täällä jo
aamupäivällä totesi, niin kyllähän
on elettävä suu säkkiä myöden.
Ei voida jakaa rahaa, ellei sitä ensin kerätä.
Käsissämme oleva budjetti ei ikävä kyllä tätä pysty
takaamaan. Hallitus ei ole onnistunut toimenpiteillään
sulattamaan 90-luvulta periytyvää suurtyöttömyyttä,
eikä työllisyysaste ole kääntynyt
nousuun, vaikka olemme oikeastaan nyt eläneet viimeisen
vuoden ajan kohtuullisen talouskasvun aikaa. Maailmantalous osoittaa
jälleen taittumisen merkkejä, joten viennin ja
investointien näkymät eivät ole ainakaan
paranemaan päin.
Hallituksen elvytyspolitiikka, joka on tuloveron alennuksen
varaan rakennettu, viittaa kintaalla noin miljoonalle suomalaiselle
eläkeläiselle, työttömälle,
opiskelijalle ja vähävaraiselle. Heidän
ostovoimansa vahvistamista hallitus ei pidä tärkeänä.
Me kristillisdemokraatit suuntaisimme kulutuksen ylläpitämiseen
tarkoitetun veronkevennysvaran sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin
ruuan arvonlisäveron alentamiseen ja pienituloisimpien
lapsiperheiden ansiotulovähennyksiin.
Myös työllisyyspolitiikassa hallitus jatkaa
tätä pää pensaassa -meininkiä.
Rohkeus muun muassa matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksujen
tukemiseen antaa edelleenkin odottaa itseään.
Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on panostettu ennen
kaikkea työllisyysvaikutuksiin peruspalvelujen valtionosuuksien
ja julkisten investointien vauhdittamana. Me ymmärrämme,
että mitään nopeaa oikotietä tähän korkean
rakenteellisen työttömyyden purkamiseen ei varmastikaan
ole, mutta toisaalta jaan kyllä sen kokoomuksen puolelta
tulevan kritiikin, että meidän on uskallettava
arvioida kriittisesti sitä, miten näitä työvoimapoliittisia
varoja oikeastaan käytetään. Me emme
kristillisdemokraatteina halua olla vähentämässä niitten
määrää, mutta on totta, että esimerkiksi
työministeriö on viime aikoina viitannut kintaalla
niille kriittisille lausunnoille, joissa on haluttu tutkia, onko
työvoimapoliittisia ostokoulutuksia käytetty mahdollisesti
väärin. Tuntuu hyvinkin pahalta, että ei
todellakaan hallituksella ole tahtoa selvittää,
onko näissä ostopalveluissa mahdollisia väärinkäytöksiä tapahtunut
laajemmassakin mittakaavassa.
Arvoisa puhemies! Näin tupon jälkimainingeissa
olisi hyvä katsastaa myös, millä tavoin muissa
maissa hoidetaan työllisyyspolitiikkaa, miten tupo kytketään
tähän yleiseen työllisyyspolitiikkaan.
Tanskan-mallissahan meillä on järjestelmä,
jossa tällaisissa alueellisissa ikään
kuin kolmikannoissa työmarkkinajärjestöt
joutuvat ottamaan myös vastuuta niistä ihmisistä,
jotka ovat työmarkkinoitten ulkopuolella. Tätä kannattaisi
Suomessakin miettiä. Uskon, että silloin nämä tuporatkaisut
olisivat ihan oikeasti maltillisia eikä niitä tarvitsisi
täällä salissa sitten markkinoida maltillisina.
Arvoisa puhemies! Kansalaiset asettavat toimivat peruspalvelut
muutamien eurojen verohelpotusten edelle. Peruspalvelut, yhdessä sosiaaliturvan
kanssa, muodostavat sen hyvinvointivaltion perustan. Aivan niin
kuin aamupäivällä jo kysyin: minkä tähden
hallitus ei huomioi tätä kansan syvien rivien
toivomusta, vaan todellakin kerta toisensa jälkeen näillä veronalennuksilla vaarantaa
kuntien mahdollisuuden peruspalveluitten ylläpitämiseen?
Keskusta hyvin mielellään aina ennen vaaleja nostaa
imagoaan tällaisena kuntapuolueena, ja demarit taas onnistuivat
jälleen kerran kuntavaalien alla olemaan tällaisen
peruspalveluitten puolustajan kulissin takana. Kuitenkin juuri punamultahallitus
on murentanut peruspalveluiden, sairaanhoidon ja sosiaaliturvan,
rahoituspohjaa ja on syypää siihen, että näinä viikkoina
valtuustosaleissa tunnetaan tuskaa, kun joudutaan pohtimaan sitä,
miten ensi vuoden budjetit saadaan tasapainotettua. Ennätysmäärä kuntia,
yhteensä 136, on nostamassa veroprosenttiaan. Nämä veronalennukset
kunnallisena ansiotulovähennyksenä ovat laskeneet
kuntien todellisen veroasteen noin 14 prosenttiin.
On tietysti hyvä, että budjetin yhteydessä on tiedotettu,
että tämä tuloverotuksen rakenteeseen
tehtävä valtioverotuksen ansiotulovähennys
tulee vuodelle 2006. Uskon, että tämä on
niin hallituksen kuin opposition yhteinen tahto, että vihdoin
viimein kuntien ja valtion väliset taloussuhteet saatetaan
luotettavalle, vakaalle ja ennustettavalle pohjalle eivätkä nämä veronalennukset aina
kaadu sitten kuntien maksettaviksi.
Arvoisa puhemies! Niin kuin olemme täällä jo aikaisemmin
todenneet, onneksi on olemassa vaihtoehtoja. Kristillisdemokraattinen
vastalause osoittaa, että voimme todellakin laatia budjetin,
joka on taloudellisesti tasapainossa, sosiaalisesti oikeudenmukainen
ja taloutta ja työllisyyttä tukeva.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hieman isommin siveltimin nyt alkuun
ja sitten vasta lopuksi kansaneläkkeistä ja muista
sinänsä tärkeistä pienemmistä yksityiskohdista.
Isosta talouslinjasta sen verran, että aina on hyvä joskus
pohtia ajattelemaan, miten mennään muutaman vuoden
ja vuosikymmenen jälkeen. Olin 19-vuotias opiskelija vuonna
81. Valtio-opin opiskelijana sanoin, että neuvostokommunismi
romahtaa, koska ateistis-materialistinen filosofia on henkisesti
kelvoton ja taloudellisesti mahdoton, ja näin kävi,
tosin kymmenen vuotta myöhemmin. Nyt meillä itäinen
kolhoosi on murentunut, mutta länteen tehdään
uutta kolhoosia samaan tyyliin. Alun perin taloudellisesta yhteisöstä lähtenyt
Euroopan unioni tunkee nyt joka paikkaan ja laajenee Turkkiin, Romaniaan,
ja direktiivisade pahenee. Sen näkee suuressa valiokunnassa
erittäin konkreettisesti. Siellä viisaat ja koulutetut
ihmiset kuurnivat hyttystä minä mukaan lukien.
Arvoisa herra puhemies! Tästä isosta linjasta sen
verran, kävimmekin tästä keskustelua
jo valtiovarainministerin kanssa kyselytunnilla: Ranska ja Saksa
päästettiin vakaussopimuksesta uuden komission
toimesta heti kuin koira veräjästä. Tiedän
tai toivon ainakin, että valtiovarainministeri Kalliomäestä — jonka
tiedän satakuntalaiseksi perusmieheksi, kun itsekin olen
raumalaissyntyinen, ja me olemme vähän totista
porukkaa, emme me tykkää väärinpelaajasta — varmasti tämä asia
on kiusallinen ja näin ei saisi olla. Kreikka väärensi
itsensä käytännöllisesti Emuun,
ja Italia manipuloi talouslukujaan. Vielä sokerina pohjalla
on sekin muisto EU-demokratian äänestysnumeroista
14—1. Ne ovat ne lukemat, millä Suomelle luvattiin
elintarvikevirastoa. 14 puolesta, 1 vastaan, ja virasto meni sinne yhteen
eli Italiaan. Ei tällä lailla voi mikään
järjestelmä toimia pitkällä tähtäimellä.
Se tulee sortumaan, ja sanon nyt auguurina täältä,
että kymmenen vuotta ja nykyistä Euroopan unionia
ei ole, enkä usko, että tässä pahasti
erehdyn. (Ed. Sinnemäki: Totta kai se on erilainen! Silloin Turkki
on jäsen!) — Ed. Sinnemäki, jos Turkki on
jäsen, niin silloin on entistä varmempaa, että sitä ei
ole, mutta vaikka ei olisikaan, niin kyllä tämäkin
lysti ensin käy meille kalliiksi ja sitten se loppuu kokonaan. — Keskitettyjä valtajärjestelmiä
on
koetettu: Rooman valtakunta, on ollut frankkien aikaa. Pitäisi
lukea vähän historiaa. Täällä rakennetaan
kuin Iisakin kirkkoa, valmista ei tule.
Arvoisa puhemies! Pahaa pelkään, että meillä on
viimeinen tupokin nykymuodossaan nähnyt päivänvalonsa.
Tupopolitiikalla on saatu suhteellisen hyvää aikaan,
mutta katsokaa Eurooppaan: minkälaisia tuposopimuksia tehdään
Saksassa, Italiassa, Isossa-Britanniassa? Ei siellä tehdä tämän
mallisia tupoja kuin meillä. Kyllä minusta näyttää siltä,
että Euroopan unionissa — meillähän
on suurelle rahalle ollut poliittinen vastine ja ay-vastine — mutta
ei Euroopassa suurelle rahalle ole mitään vastinta.
Ei siellä ole mitään ay-liikettä.
Järjestäytymisastekin on aivan olematon, ja sitten
nekin ovat korruptoituneita, mitkä ovat. Siinä tullaan
näkemään suuri parku Jerusalemissa. Sosialistit
ovat harhautuneet. Ne sanovat, että mennään
unioniin tekemään hyvinvointivaltiota. Eihän
se ole kapitalistin idea. Kapitalistin idea on: pääomat
vapaiksi, raha liikkumaan, työvoima liikkumaan, ja nyt
ei tästä sosiaalisesta puolesta niin ole väliä.
Näkyyhän tämä, ettei tämä herneenvarsi
taivaaseen asti yllä. Näinhän tämä on
näköpiirissä, kun katsotaan, miten asia
on. Mutta meillä idealistit höpöttävät
sitten, että luodaan sosiaalista Eurooppaa. Eivät
suuryritykset sellaista halua eikä sellaista myöskään
tule. Voi siinä seminaaria pitää ja kukkaa
kasvattaa, mutta ei se sen kummempaan tule johtamaan. Tämä suuresta
linjasta.
Mutta, arvoisa herra puhemies, sitten nämä yksityiskohdat:
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Toimeentulotukea saa 260 000 taloutta, ja sen piirissä on
400 000 ihmistä. EU-ruoka-apua jaetaan. Pohjarakenne
pettää. Ei tämä hallitus sitä pahuuttaan
tee. En minä sitä usko, että pahuuttaan
tekee, mutta me olemme näissä (Puhemies koputtaa)
ahtaissa unionin raameissa, ja siellä sitä sitten
ollaan ja vikistään.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nyt tänä päivänä,
tänä iltana, 16. joulukuuta, kun budjetin palautekeskustelu
on menossa, on syytä todeta se seikka, että on
saatu aikaan, vaikka täällä ed. Soini
aika voimakkaasti äsken arvosteli — näin
minä ymmärrän — ennen kaikkea
työmarkkinajärjestöjä ja sitä kenttää,
missä elämme, tämä tulopoliittinen
kokonaisratkaisu, ja tyytyväisyys siitä on myöskin
hallituksen piirissä ja toivottavasti myös eduskunnan
piirissä hyvin laajasti. Tämä on aikaansaatu,
ja se, että hallitus teki ratkaisun synnyttyä nämä vero-
ja niin sanotut infraratkaisut ja myöskin eduskunta omilla
lisäyksillään täydensi tätä kokonaispakettia.
Tämä on yhteistyön tulos, ja kyllä tästä täytyy
antaa myöskin valtiovarainministerille ja -ministeriölle,
ennen kaikkea valtiovarainministerille ja koko hallitukselle tunnustus,
että on saatu maltillinen kokonaisratkaisu aikaan, vaikka ed.
Soini täällä juuri edellä totesi,
että se on taakse jäänyttä elämää.
Moni asia voi olla taakse jäänyttä elämää,
mutta tässä tilanteessa minä uskon, että kokonaisuuden
kannalta, Suomen kansan kannalta, tämä on kuitenkin
hyvä ratkaisu. (Ed. Soini: Tämä oli hyvä!)
Kotitalouksien ja teollisuuden luottamus onkin vuoden takaisesta
tilanteesta huomattavasti vahvemmalla pohjalla. Tuotannon kasvu
perustuu edelleen vahvasti kotimaiseen kulutuskysyntään,
mutta myös nettoviennin kasvuvaikutus on kohonnut hyvin
positiivisesti viime aikoina. Maamme talous kasvoi vuoden kolmannella
neljänneksellä runsaan kolme prosenttia viime
vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tämä on parempi
kasvuvauhti kuin EU-alueella yleensä nyt on ollut, ja voi
pitää sitä, jos ei nyt ihmeenä, niin
ainakin hyvänä, että Suomessa on tällä tavalla
päästy myönteisesti eteenpäin.
Toivottavasti todella tämä ratkaisu, mikä tulopolitiikassa
on aikaansaatu ja ennen kaikkea myöskin tämä ensi vuoden
talousarvio omalta osaltaan tukevat näitä tehtyjä päätöksiä.
Herra puhemies! Ensimmäistä kertaa sitten Ahon
hallituksen opiskelijoiden toimeentuloon on kiinnitetty erityistä huomiota,
ja se näkyy nyt tässä valtiovarainvaliokunnan
mietinnössäkin. Opintotukijärjestelmää kehitetään.
Tärkeintä on, että opintotuen asumislisän
katto nousee, kuten täällä on jo monesti
todettu. Hallituspuolueet päättivät opintotuen
asumislisän vuokrakaton nostamisesta 252 euroon ensi vuonna
eli marraskuun alusta. Toki tässä on aivan varmasti
todettava se, että valtiovarainvaliokunnan jaostossa myöskin
oppositiopuolueet olivat tämän asian takana. Se
on aivan avoimesti sanottava, ei kukaan kai tätä ole
vastustanut. Tällä päätöksellä kuitenkin
katkaistiin opintotuen 12 vuotta jatkunut alamäki.
Asumislisän vuokrakaton päätös
toteuttaa hallituksen tavoitteena parantaa opiskelijoiden opintososiaalista
asemaa. Yhdessä opintolainan kehittämisen kanssa
kysymyksessä on merkittävä parannus opiskelijoiden
toimeentulossa. Vuokrakaton nosto asettaa erityisesti kokoomuksen
opintotukipopulismin noloon valoon. Kokoomuksella oli kahdeksan
vuotta aikaa hoitaa hallituksessa opiskelijain asiat kuntoon. Tänä aikana
kuitenkin opintotuki vain laski. Nyt sitten tämä monesti
täälläkin salissa niin arvosteltu niin sanottu
uusi punamulta on tehnyt tämän ratkaisun — opiskelijoiden
kannalta erittäin myönteisen — ja ainakin
uskon, että niin keskustaliikkeessä kun sosialidemokraateissa
ja Rkp:ssä ollaan tyytyväisiä ja toivon
mukaan myöskin oppositiossa tältä osin.
Herra puhemies! Ihan muutama asia sitten myöskin näistä tiemäärärahoista,
kun kokoomus arvostelee nyt hallitusta myöskin vastalauseessaan
tieverkon heikosta kunnosta ja lisäisi perustienpidon määrärahoja
10 miljoonalla eurolla. Tie- ja rataverkko huononivat kokoomuslaisten liikenne-
ja viestintäministerin aikana. Nykyisen liikenteen kehysmäärärahan
alhainen taso on seurausta ministeri Sasin tahdosta hallituksen
kehysneuvotteluissa keväällä 2003. Minusta
tämäkin on syytä muistaa ja huomata.
Erittäin myönteisenä pidän
myöskin sitä, että veikkausvoittovarojen
jako uudistuu. Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyö saa
enemmän, ja tämä on erittäin
merkittävä päätös eduskunnalta.
Pitää muistaa, että eduskunta on nyt
nämä päätökset tehnyt.
Myös hallitukselle on annettava se tunnustus, että veteraanipakettiin
tuli 21 miljoonaa euroa lisää, ja se oli erittäin
hyvä ratkaisu.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälinen menestyminen
perustuu korkeatasoiseen osaamiseen. Tieto uudessa globaalissa taloudessa
on keskeinen tuotannontekijä. Väestön
ikääntymisestä johtuvat poistumat työelämästä vaikuttavat
myös koulutustarpeisiin. Suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus lepää pitkälti
innovatiivisuuden ja sen hyödyntämisen sekä niitä tukevan
opetus- ja koulutuspolitiikan varassa. Yhteiskunnalliset muutokset
heijastuvat myös opetus- ja koulutuspolitiikan tarpeisiin.
Opetusministeriön hallinnonalalla on muun muassa erityisopetuksen
tarve lisääntynyt. Tällä hetkellä eritysopetuksen
tarjonta ei tässä vaiheessa vastaa kysyntää.
Kaikki erityisopetusta tarvitsevat lapset eivät saa pätevää opetusta,
sillä kaikilla erityisopetusta antavilla opettajilla ei
ole vaadittavaa pätevyyttä.
Edellisten lisäksi yliopistojen rahoitus tuntuu aiheuttavan
ongelmia. Yliopistojen rahoituksesta annetun lain mukaan tohtorinväitökset
ovat osana lisäämässä yliopistoille
tulevaa rahoitusta. Väitöskirjojen määrä on
lisääntynyt, ja muistan, että kun lakia
tehtiin, niin ennakoitiin, että laadun madaltuminen toteutuisi
tätä kautta, ja näin ainakin asiantuntijoiden
mukaan on jonkin verran tapahtunut. Suomen tulevaisuuden kannalta on
tärkeää, että erityisesti luonnontieteiden
ja tekniikan koulutuksen taso säilytetään
korkeana.
Pienenä maana Suomen kansantalous riippuu keskeisesti
viennistä. Siihen meidän on panostettava. Viennin
menestyminen voi tulevaisuudessa perustua vain nykyistä parempaan
osaamiseen, innovatiivisuuteen ja sen hyödyntämiseen.
Kansainvälisessä laatuvertailussa maailman 500
parhaan yliopiston joukossa oli 21 eurooppalaista yliopistoa, joista
vain yksi, Teknillinen korkeakoulu, edusti Suomea. Sekin oli vasta
viimeistä edellisellä sijalla listalla. Kaikista
uusista yliopisto-opiskelijoista yli viidesosa opiskelee teknillisiä tieteitä.
Opetusministeriö ei ole yliopistoille määrärahoja
jakaessaan kuitenkaan mielestäni riittävästi
huomioinut teknillisen ja luonnontieteiden opetuksen kalleutta opetus-
ja tutkimuslaboratorioineen ja niihin tarvittavine henkilökuntineen.
Saamieni tietojen mukaan tällä hetkellä yli
puolet tarvittavista opettajista jopa puuttuu ja tutkimuslaitteita
ei pystytä uusimaan asianmukaisiksi käytettävissä olevien
määrärahojen puitteissa. Tämä tuntuu
olevan muidenkin oppilaitosten ongelma.
Suomen tulevan kilpailukyvyn turvaaminen tarvitsee nykyistä ponnekkaampaa
panostusta tutkimustyöhön. Pekka Himanen otti
asian esille tulevaisuusvaliokunnalle antamassaan katsauksessa tietoyhteiskuntamme
syvistä haasteista. Tutkimusmäärärahat
tarvitsevat osakseen nykyistä huomattavampaa lisäystä.
Toisaalta Oecd:n Pisa-hankkeen tarkoituksena on antaa koulutuspoliittisesti
merkittävää ja kansainvälisesti
vertailukelpoista tietoa siitä, missä määrin
osallistujamaiden koulutusjärjestelmät antavat
oppilaille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja yhteiskuntaa
rakentavaan kansalaisuuteen. Viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa saamamme
ensimmäinen sija näyttää antavan
vakuuttavaa näyttöä huomisen osaajista
hyvinvointimme rakentajina ja ylläpitäjinä.
Tähän sijoitukseen Suomi ei ole päässyt
pelkän oppilasaineksen luonnollisen lahjakkuuden siivin,
näin uskon. Yhtenä keskeisimmistä syistä 15-vuotiaidemme
menestykseen kansainvälisessä vertailussa on suomalaisen
opettajankoulutuksen korkea taso. Suomen menestys Pisa-tutkimuksessa
ei ole vakio, vaikka olemmekin jo toista kertaa kärjessä.
Arvoisa puhemies! Viimeisin Pisa-tutkimus ilmestyi 7.12. Tulokset
olivat jopa parempia kuin kolmen vuoden takaisessa tutkimuksessa.
Tulokset ovat rohkaisevia. Suomalainen osaaminen näyttää tulevaisuudessakin
rakentuvan kestävälle pohjalle. Suomalainen koulujärjestelmä vaatii jatkuvaa
huomiota myös tulevaisuutta ajatellen. (Puhemies koputtaa)
Opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen tukemiseen ja
opetusvälineiden ajanmukaistamiseen panostaminen edustaa
kestävää koulutuspoliittista toimintaa.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvio ensi vuodelle on
kova pala usealle kunnalle. Täällä salissa
on viime aikoina useaan otteeseen nostettu esiin valtion pakkolaina,
joka pitää kuntatalouden pakkasen puolella vielä useitten
vuosien ajan.
Ensi vuoden suuria haasteita kunnille on hoitotakuujärjestelmän
käyttöönotto, josta useat kunnat ovat
jo nyt ilmoittaneet, etteivät niiden rahoitus ja resurssit
takuun toteuttamiseen ensi vuoden aikana tai lähitulevaisuudessakaan
riitä. Hoitotakuu on hyvä uudistus, joka pitää toteuttaa,
mutta valtio on nyt vain antamassa kunnille uusia velvoitteita ilman
todellista tukea niiden toteuttamiseksi. Kuntatalouden kurjuuteen
ei riitä vastaukseksi tupopöydän kautta
saatu ratkaisu pakkolainan lyhentämisen nopeuttamisesta.
Se päätös oli vain poliittista kosmetiikkaa,
jolla hallitus yrittää pestä käsiään
koko ongelmasta.
Jatkossa kunnissa joudutaan entistä tarkempaan syyniin
eri palveluiden osalta, joita voidaan asukkaille tarjota. Muun muassa
Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja sanoi eräässä valtuustossaan
pitämässään puheessa seuraavaa: "Kuntien
toimintaympäristö on nyt pyörityksessä,
jollaista en muista koskaan pitkän virkaurani aikana ennen
olleen." Valtion toimet ajavat suuren osan kunnista selkä seinää vasten.
Palveluiden tarjoamisessa joudutaan tulevaisuudessa keksimään
joustavia ja räätälöityjä versioita
eri kunnissa entistä kiivaammin.
Kuten tulevaisuusselonteossa arvioitiin, tulee väestöpohja
Suomessa vinoutumaan, mutta siitä ei voi yksin syyttää väestön
vanhenemista. Yhtenä syynä vinoumaan on aluepolitiikka,
joka pakottaa ihmiset muuttamaan eteläiseen Suomeen. Kasvukeskusajattelu
on osaltaan hidastanut liikettä, mutta nykyisillä päätöksillä muuttoliike
ei pysähdy.
Yksi suuri kysymys ensi vuoden alusta on yritysverouudistus.
Siihen jäi selkeitä ongelmakohtia, jotka ovat
nyt tiedossa. Näitä on muun muassa vähän
nettovarallisuutta omaavien yritysten verotus. Kriittisen vastaanoton
on myös saanut yrittäjän henkilökohtaisen
verotuksen kiristyminen. Joissain tapauksissa tuo kiristys on todella tuntuva,
eikä yhteisöveron lasku sitä kompensoi riittävästi.
Siksi verotuksellisesti on edullisempaa sijoittaa esimerkiksi kiinteistöihin
kuin omaan yritykseen. Talouden kasvun ja sitä kautta työllisyyden
tukemiseksi asian pitäisi olla juuri päinvastoin.
Kohtuullisen kokonaisuuden rikkoo vielä 90 000
euron osingon kattosääntö, joka luo noin
3 000 keskisuuren veturiyrityksen kasvuun selvän
kannusteloukun.
Kaiken kaikkiaan hallitus on ansiotuloverotuksen madaltamis-
ja varallisuusverosta luopumispäätöksillään
ottanut askeleita hyvään suuntaan, mutta samaan
aikaan tarvittaisiin voimakkaampia toimia aluepolitiikan ja yritystoiminnan,
ennen kaikkea pienyritystoiminnan, tukemisen osa-alueilla. Lisäksi
hallituksen tulee mahdollisimman nopeassa aikataulussa pyrkiä luopumaan
perintö- ja lahjaverosta. Näiden verojen kannosta
luopumista tukee tänään julkaistu Taloustutkimuksen
tekemä mielipidemittaus, jossa lähes 80 prosenttia
vastanneista sitä kannatti.
Arvoisa puhemies! Vielä loppuun toivoisin hallitukselta
selkeitä toimia maatalousyrittäjien ahdingon paremmaksi
huomioimiseksi talouspoliittisia päätöksiä laatiessaan.
Nyt maatalousyrittäjät odottavat vain tulojensa
hitaasti pienenevän ja elinkeinonsa kuihtuvan. Tämä ei
voi olla kansantalouden kannalta kovinkaan järkevä tila. Maatalousyrittäjiltä tulee
jatkuvasti viestiä, ettei hallituksen maatalouspolitiikka
ole muotoutumassa hyvään suuntaan vaan ratkaisuja
jahkaillaan ja kun niitä lopulta tehdään,
on niistä lähinnä vain haittaa toiminnan
jatkamiselle.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Katson nyt kokonaisuutena sitä talouspolitiikkaa,
jota punamultahallitus on tehnyt, ja täytyy sanoa, että sapettaa.
Muistelen hetken lähihistorian tapahtumia: Viime eduskuntavaaleissa
yksi vaalitaistelun keskeisistä teemoista olivat nämä veronalennukset.
Kokoomus esitti alennuksia, joita muut puolueet vastustivat. Sosialidemokraatit
ja keskusta painottivat puheissaan hyvinvointipalveluita ennen veroalea,
ja äänestäjät valitsivat palvelut,
ja veronkevennyksiä luvannut kokoomus hävisi vaalit.
Mielestäni tämä oli äänestäjiltä viisas
valinta, sillä ilman riittävää veropohjaa
hyvinvointivaltio tuhoutuu. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Eduskuntavaaleista on kulunut vajaat kaksi vuotta, ja lupauksensa
unohtaneet hallituspuolueet tekevät suurempia veronalennuksia
kuin kokoomus aikanaan esitti. Punamultahallitus tekee siis oikeistolaisempaa
politiikkaa kuin mistä kokoomus vaalien alla uskalsi unelmoidakaan.
Erikoiseksi tämän oikeistolaisuuden tekee se,
että se toteutetaan demarien hyväksynnällä.
Vasemmistolaiset ihanteet, kuten solidaarisuus ja tasa-arvo kelpaavat
kyllä vaaliaseiksi ja juhlapuheisiin, mutta käytännön
teoista ja päätöksistä ne näyttävät
uupuvan.
Nyt on saatu aikaiseksi kokonaispaketti, joka ei tuo vastausta
hyvinvointivaltiota uhkaaviin ongelmiin. Siitä ei löydy
riittäviä lääkkeitä esimerkiksi
rakenteelliseen työttömyyteen tai ikääntymisen
tuomiin haasteisiin. Sen sijaan luotu kokonaisuus on epäsolidaarisen
politiikan huippu. Minulle solidaarisuus on tärkeä politiikan
tekemisen perusarvo. Solidaarista politiikkaa on sellainen, jolla
pyritään tasoittamaan tuloeroja ja takaamaan hyvinvointi
myös heikommassa asemassa oleville. Nyt hallitus jättää köyhimmät
vähälle huomiolle ja parantaa ensisijaisesti hyvätuloisten
asemaa. Kovinkaan solidaariselta ei kuulosta se, että pienimmissä tuloluokissa
hallituksen veronalennusesitys lisää tuloja noin
2 eurolla kuukaudessa, kun ylimmissä tuloluokissa tulot
lisääntyvät lähes 500 eurolla kuukaudessa.
Kuilut tuloluokkien välillä kasvavat.
Vihreä eduskuntaryhmä ei tätä hyväksy,
ja omalta osaltamme me kannamme huolta siitä, että köyhien
lapsiperheiden määrä on viime vuosina
lisääntynyt. Me esitämme omassa vaihtoehtobudjetissamme,
että nimenomaan kaikkien alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisää tulisi
nostaa 20 euroa. Tämä on yksi esimerkki siitä solidaarisemmasta
politiikasta, jota me esitämme.
Arvoisa puhemies! Veronalennuksia perustellaan puheilla niiden
työllistävistä vaikutuksista, main stream
tällä hetkellä. Veronalennukset ovat hyödyttömiä aseita
työttömyyden vastaisessa taistelussa. Ei ole olemassa
minkäänlaista näyttöä tälläkään
hetkellä siitä, että verojen alentamisella
todella olisi työllisyyttä parantavia vaikutuksia,
sillä tähänastisista veronalennuksista huolimatta
työllisyysaste on päinvastoin laskenut.
Tämän epäsolidaarisen politiikan
kokonaisuudessa varsinainen rökälepäätös
on varallisuusveron poistaminen, joka hyödyttää kaikista
rikkaimpia. Hallitus toivoo, että ne 120 miljoonaa euroa,
jotka jäävät keräämättä valtion
kassaan kaikista rikkaimmilta, käytettäisiin kotimaisiin investointeihin.
Pääoma ei kuitenkaan ole erityisen kotiseuturakasta.
Nämä miljoonat tullaan mitä todennäköisimmin
sijoittamaan sinne, missä niille on luvassa suurin tuotto.
Seuraavana hallituksen veronpoistolistalla lienee perintövero,
ja toivon, että valtiovarainministeri Kalliomäki
on tiukkana siinä, että siihen ei kosketa. Minusta
siihen on erittäin hyvät perustelut juuri sen
takia, että hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta on
ongelmallista, että jo tehtyjä varallisuusveron
poistoa ja työn verotuksen alennusta ei korvata minkään
muun veron korottamisella. Ennen kaikkea, kun perintöverokin
on niin suuri, tämä on ongelmallista. Työllisyysvaikutukset
todennäköisesti jäävät
tulematta näistä veronalennuksista, ja valtion
kassaan jää veronalennusten kokoinen aukko, ja
rahaa jää käytettäväksi
entistä vähemmän. Nämä päätökset
tulevat vääjäämättä johtamaan
julkisten palveluiden leikkauksiin.
Kiitoksia siitä, että opintotukeen tuli yli
kymmenen vuoden odottelun ja väännön
jälkeen asumislisän vuokrakaton korotus 252 euroon.
Se on hyvä. Ja tyytyväinen olen siitä,
että lasten ja nuorten psykoterapiaan on annettu lisärahaa. Myönnetty
raha on tarpeellinen, sillä päinvastaisesta (Puhemies
koputtaa) vakuuttelusta huolimatta kentältä kantautuu
erittäin huolestuttavia viestejä siitä,
että terapian tarve ja tarjonta eivät kohtaa.
Apua ei riitä kaikille tarvitseville.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta — ja voi sanoa,
että eduskunta — on tehnyt hyviä esityksiä ja
lisäyksiä määrättyihin
kohteisiin, ja ne ovat ihan mielihyvällä luettavissa
mietinnöstä ja varmasti myös kyllä oikein
kohdennettujakin.
Mutta siitä huolimatta voi sanoa, että tähän linjaukseen,
painotukseen, mitä nyt sitten näkyy mietinnössä hallituksen
budjettiesityksestä ja näistä lisäyksistä,
ei voi olla täysin tyytyväinen. Valiokunta kyllä toteaa
mietinnössään, että hallitusohjelman
kaikkia kohtia ei ole vielä voitu toteuttaa, ja erityisesti
toteaa: "Osa näistä liittyy pienituloisten ihmisten
toimeentuloturvan parantamiseen. Tehtäviltä ratkaisuilta
odotetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Samalla on kyettävä ehkäisemään
syrjäytymistä." Näihin ajatuksiin liittyy
valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus, jonka mukaan tehdään
selvitys tarpeesta kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen
helpottamiseen ja sitten toimenpide-esitykset. Erityisesti tämän
lausumaehdotuksen sisältöä lukiessa jää kaipaamaan
sitä, miksi ei jo niillä tiedoilla ja asioilla,
mitkä varmasti ovat myös hallituksen pöydässä täysin
tiedossa olleet monienkin asiantuntijoitten myötä,
olisi voitu mennä jo pidemmälle, tehdä selkeitä rahoitus-
ja toimenpide-esityksiä köyhyyden ja syrjäytymisen
estämiseksi. Tätä erityisesti pidän
tämän puutteena.
Varsinkin, kun tänä päivänä olemme
eduskunnassa olleet köyhyysryhmän kanssa keskustelussa,
tuli kyllä siellä selkeästi esille, että ehkä tämän
ajan trendikkyyteen ei liity köyhyydestä puhuminen
tai se, että olemme köyhien asialla. Jotenkin
siitä puhuminen saattaa olla lainausmerkeissä elitististä,
se otetaan puheisiin mukaan, mutta se, miten olemme köyhien
asialla, ei enää olekaan trendikästä tai
siihen ei lähdetä. Ehkä enemmän
sanotaan, että on olemassa hyväntekeväisyysjärjestöt
ja vapaaehtoiset ihmiset, jotka rakkaudesta sitä tekevät,
mutta miten valtio ja kunnat sitten lähtevät tätä asiaa
ratkaisemaan, on todella kipeä ongelma. Näen,
että tämä olisi pitänyt priorisoida
tässä budjetissa ja esityksessä.
Arvoisa puhemies! Täällä erittäin
hyvin valtiovarainministeri Kalliomäki toi esille, että meidän
täytyy nähdä totuus eli se, että menot
ja tulot ovat tasapainossa, eli jotta menot katetaan, täytyy
olla tuloja. Tässä on mielestäni hyvä todeta, että ainakin
kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on
vaihtoehtobudjetissaan tulot, eli niistä asioista, mihinkä olemme
esittäneet lisää, on myös selkeästi
esitetty, mistä ne rahat otetaan. Niinpä näemme,
että tätä budjettia olisi voitu tehdä sosiaalisesti
oikeudenmukaisemmin. Näen, että tämän
budjetin ongelmat ovat sellaisia, että ne näkyvät
Suomen jakautumisessa eriarvoisiin ryhmiin. Suomi sosiaalisesti
eriarvoistuu, ja se johtaa sitten nimenomaan ihmisiä hyvinkin
vaikeisiin elämäntilanteisiin ja -valintoihin.
Myöskään tässä budjetissa
ei ole mielestäni riittäviä painotuksia
perheitten selviämiseksi, perheitten elämän
parantamiseksi ja ostovoiman parantamiseksi. Tietenkin voi sanoa,
että ne lisäykset, mitä siellä on,
esimerkiksi vähäinen korotus vanhempainrahaan
ja kotihoidon tukeen, ovat myönteisiä. Totta kai
rintamaveteraanien kuntoutuksen kehittäminen on myönteistä.
Siellä on todella näitä myönteisiä asioita,
mutta mikä on riittävää ajatellen
nimenomaan (Puhemies koputtaa) perheitten valintoja? Ehkä kolmanneksi
sanon sen, että kunnat erityisesti jäävät
tämän budjetin myötä suuriin
vaikeuksiin hyvinvointipalveluiden toteuttamisessa.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Todettakoon tähän
alkuun nyt tästä köyhyyskeskustelusta
edellisenkin puheenvuoron valossa, että tietenkään
se nyt ei ihan mitätöntä ole, että näissä budjetin
pohjissa kuitenkin on minimiäitiyspäivärahan
korotusta, kotihoidon tuen korotusta, 4 000 pitkäaikaistyötöntä pääsee
ikään kuin eläkeratkaisujen piiriin.
Minun mielestäni nämä toimet ovat kyllä juuri
niitä, jotka kaikista eniten koskettavat näitä hädänalaisimmassa
asemassa olevia ja pienituloisimpia ihmisiä. Sinänsä mielestäni
pohjissa on hyvää paljon, mutta paljon toki vielä tarvitaan,
totta kai, se on aivan selvä.
Paljon tarvitaan siksikin, että tänä päivänä me tiedämme
veronkevennysten määrän, mikä tuli tupon
myötä, ja sen laadunkin, ja niinpä mielestäni
sen vastapainoksi uskottavuudenkin nimissä, mutta tietenkin
ennen kaikkea asiallisesti tarvitaan kerta kaikkiaan lisätoimia
kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi,
hienosti sanottuna, jotta voisimme estää kielteisiä tulonjakovaikutuksia,
eli suomeksi sanottuna, jotta voisimme estää sen
kehityksen, että rikkaat rikastuvat ja köyhemmät
eivät saa mitään.
Totta kai toimia tarvitaan jatkossakin. Niihin on tiettyjä päänavauksia
hallituksen esityksessä. Ei sekään ole
mitätöntä, että viime vuosina
systemaattisesti valtionosuuksia on lisätty palvelujen parantamiseksi,
systemaattisesti on ruvettu maksamaan indeksikorotuksia enemmän
kuin aiemmin ja systemaattisesti veronkevennyksiä on kompensoitu
kunnille toisin kuin joskus aiemmin. Nämä ovat
tietenkin ihan hyviä asioita, mitä on tapahtunut,
mutta siitä huolimatta korostan, että tehtävääkin
vielä riittää.
Täällä eduskunnassa nyt me kansanedustajat hallituspuolueiden
budjettisovussa olemme osaltamme aukaisseet pään
sille omalle vaatimuksellemme siitä, että köyhimpien
ihmisten asemaan on puututtava. (Ed. Kangas: Missä se näkyy?) — Yksi
tärkeä päänavaus, ed. Kangas,
on euroissa 50 miljoonaa euroa kunnille lisää rahaa
ensi vuodelle. Siinä on euroja 50 miljoonaa, (Ed. Kangas.
Entäs ne köyhät?) mitä ei muuten
silloin tullut kovin paljon, kun ministeri Korhonen oli kuntaministerinä,
lisäyksenä eduskunnan toimesta. — Tässä on
mielestäni yksi tärkeä näyttö siitä, että me
tällä toimenpiteellä avaamme päätä heikompiosaisten
aseman parantamiseksi, koska kyllä ne kunnalliset palvelut,
siellä sosiaalipuolella lastensuojelutoimet, terveyspuolella
terveyspalvelut ja koulutuspuolen palvelut ovat mitä parhainta
syrjäytymisen ehkäisyä, mutta myös
sitten näiden ihmisten tasa-arvoisen elämän
mahdollistamista, jotka ovat pienempituloisia ja heikommassa asemassa.
Toinen asia, millä eduskunta itse nyt avaa päätä tässä omassa
budjettiratkaisussaan, on tietenkin opiskelija-asia. Täytyy
kyllä itsekin nyt sanoa, kun kohta tulee keväällä kymmenen
vuotta siitä, kun olen tullut edustajaksi, että on
hienoa, että kun tuntuu, että on toitottanut kymmenen vuotta
samaa levyä, niin nyt ainakin se levy saattaa tässä kohtaa
pikkusen muuttua enemmän tämmöiseksi
popmusiikkityyliseksi siitä melankolisesta sävystä,
mikä aikaisemmin tässä on ollut. On hienoa,
että tällainen kädenojennus nyt tulee
sitten opiskelijoille. Se ei tullut itsestään,
se vaati hyvin paljon työtä. Minä olen
ylpeä siitä, että nyt näytettiin,
että näistä nuoristakin ikäpolvista,
opiskelijoista, todellisesti välitetään.
Jos puhutaan köyhyysasioista, niin tämä on
juuri se ryhmä, joka on tutkimusten mukaan aina siellä köyhyystilastojen
kärjessä. Siinä mielessä päänavaus
menee ihan hyvään ja osuvaan paikkaan.
Korostan kyllä, että kun minä olen
seurannut nyt viimeiset kaksi vuotta kokoomuslaisten entisten kulttuuriministerien
kirjoittelua kaikissa maakunnan lehdissä ja iltapäivälehdissä,
niin heidän aikanaan näitä avauksia ei
saatu. Ei se nytkään hallituksen ansiota sinänsä ole,
vaan eduskunnan, mutta eduskunnan hallituspuolueet ovat hyvin merkittävässä asemassa
olleet tässä uudistuksessa. On mielenkiintoista,
että kun tulee hyviä uudistuksia, niin ottajia
kyllä riittää tietenkin. Se on ihan hyvä asia,
että kaikki voimme yhdessä todeta, että tämä tärkeä asia
on saatu hoidettua.
Mutta puhemies! Totta kai tässä budjetissa
on paljon muutakin hyvää nimenomaan eduskunnan
lisäyksenä. Minä pidän erittäin
tärkeänä juuri näitä kulttuuri-,
liikunta- ja nuorisotuen määrärahojen
korotuksia. Ed. Matti Ahde sanoi erinomaisella tavalla omissa puheenvuoroissaan,
että nämä ovat niitä alueita,
joita markkinavoimat eivät kerta kaikkiaan hoida, ja niihin
tarvitaan yhteiskunnan panostusta.
Ympäristö- ja asuntojaoston jäsenenä pidän erittäin
tärkeänä, että saimme merkittäviä lisäyksiä ympäristötöihin,
se on myös työllisyysasia, ei pelkästään
ympäristöasia. Tietenkin, totta kai aina sellaiset
asiat kuin lastenpsykiatrian rahoitus lämmittävät
kovin paljon mieltä.
Kun puhumme köyhyydestä, niin sanon kyllä myös,
että se eduskunnan muutos, että kehitysyhteistyömäärärahojen
valtuuksia nostetaan 60 miljoonaa euroa, on myös mitä parhainta
köyhyyspolitiikkaa maailmanlaajuisesti. Ajattelinkin päättää tämän
puheenvuoroni siihen, että köyhyys ei ole pelkästään
Suomen ongelma, vaan mitä suurimmassa määrin
se on maailmanlaajuinen ongelma ja meillä on siitä suomalaisina
myös vastuu. Kehitysyhteistyö on yksi hyvä tapa
kantaa vastuuta. Toinen on se, että (Puhemies koputtaa) — lopetan
juuri — odotan hallituksen tältä uudelta
selonteolta, joka tulee ulkoministeriöstä, paljon.
Odotan sieltä avauksia Tobinin veron puolesta, niin että emme
sitten kumartele markkinavoimille vaan pistämme ne maailmanlaajuisesti
kuriin.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
on jo poistunut keskuudestamme tästä salista.
Silti en malta olla sanomatta, että tuntui aika kummalliselta,
kun hän totesi tästä veronalennusten
ja tupon suhteesta, josta hän on toistuvasti syyttänyt
kokoomusta, että kokoomus on tehnyt tietoisesti huonoa
ja väärää politiikkaa. Minusta
olisi ehkä voinut sanoa, että tietämättään,
vaikka sekään ei olisi pitänyt paikkaansa.
Me halusimme todellakin patistaa hallitusta tekemään
niitä veronalennuksia sillä tavoin, että kansantalouteen
saadaan dynamiikkaa, ostovoimaa ja sitä kautta työllisyyttä, mutta
ei meidän tarkoituksemme missään vaiheessa
ole ollut toimia sillä tavalla, että tupo ei olisi
syntynyt. Minusta neuvottelujen käyminen ja tämän
kokonaisuuden kurominen on taitolaji, jossa tarvitaan eri osapuolia.
Minusta ne väitteet, joita ministeri Kalliomäki
täällä salissa on toistuvasti esittänyt,
ovat perusteettomia.
Toinen huomio vaikkapa suhteessa tähän opintotukiuudistukseen
koskee näitä syytöksiä siitä,
että edellisten hallitusten aikana ei mitään merkittävää saatu
aikaan, vaikka sinäkin aikana opintotukijärjestelmää kehitettiin.
Tämä johtuu paljolti siitä, että taloutta
saatettiin raiteilleen, ja nyt niistä hedelmistä,
joita tämä vakauttava, luottamusta lisäävä talouspolitiikka
toi tullessaan, on mahdollisuus nauttia. Totta kai meillä kokoomuksessa
on oppositiossa oikeus tuoda esille omia tavoitteita, omia vaatimuksia.
Ei se, että meillä on takana 16 vuoden hallitustaival,
meiltä voi tätä oikeutta riistää.
Keskeinen kysymys tässä budjetissa on, niin kuin
täällä on moneen otteeseen toistettu,
se, miten me pystymme vaikuttamaan työllisyysasteeseen,
luomaan enemmän työpaikkoja. Tähän
tavoitteeseen tähtäämme omassa vastalauseessamme,
jossa muun muassa kotitalousvähennyksen parantaminen, matalan
tuottavuuden alojen työvoimakustannuksien kompensoiminen, äitiydestä ja
vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaus, pätkätöiden
poistaminen jne. ovat niitä toimenpiteitä, joilla
työllisyysasteeseen halutaan vaikuttaa. Siksi me olemme
puuttuneet työvoimapoliittisiin määrärahoihin,
emme niin kuin ed. Pulliainen täällä halusi
todeta, että me annamme ihmisten syrjäytyä,
(Ed. Pulliainen: Juuri niin te teette!) päinvastoin, me
olemme halunneet osoittaa määrärahoja
niihin kohteisiin, joilla syrjäytymistä ehkäistään,
muun muassa perusopetuksen resurssien vahvistamiseen.
Se, että peruskouluissa ei ole riittävästi
mahdollisuuksia tukea erityisopetusta tarvitsevia tai mahdollisuutta
riittävän pieniin luokkakokoihin, on osaltaan
edistämässä syrjäytymistä.
Hyvin moni työtön on kertonut turhautuneena niistä työllistämiskursseista
tai työnhakukursseista, joilla on ollut mukana, että ne
eivät ole motivoivia, ne eivät työllistä.
Me haluamme, että nämä rahat käytetään
tuloksellisemmin ja järkevämmin myös
niiden ihmisten tukemiseen ja auttamiseen, jotka ovat syrjäytymisvaarassa.
Myös kuntatalouden osalta on paljolti kysymys siitä,
että voidaan satsata niihin toimenpiteisiin, joilla ennaltaehkäistään
tai estetään ongelmien vaikeutuminen ja kasautuminen.
Silloin on kysymys juuri niistä asioista, joilla voidaan
riittävän varhain ja ajoissa puuttua syrjäytymiskierteeseen
tai -ongelmiin, ovat ne sitten oppimisvaikeuksia, ovat ne sitten
aikuisilla päihdeongelmia tai muita vastaavia asioita.
Lopuksi haluan puuttua (Puhemies koputtaa) eduskunnan budjettivaltaan
ja todeta hyvin tärkeän kirjauksen tässä valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä. Siinä todetaan, että perustuslain
budjettivaltaa koskeviin säännöksiin
viitaten valiokunta ei pidä asianmukaisena, että eduskunta
joutuu tekemään samat pysyväisluonteisiksi
tarkoitetut määrärahan lisäykset
vuodesta toiseen uudelleen. Toivon, että tämä otetaan
valtiovarainministeriössä hyvin vakavasti.
Matti Kauppila /vas:
Herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikan tärkein
tavoite on luoda riittävät edellytykset, joilla
talouskasvu ja työllisyysaste lähtevät
nousu-uralle. Vahvana jatkuvan maailmantalouden kasvun ja Suomelle
tärkeän euroalueen elpymisen ansiosta talouskasvun pohja
on laajenemassa kotimarkkinoiden lisäksi myös
vientiteollisuudessa. Suhdannekehityksen osalta talouspolitiikan
keskeisin tehtävä on kotimarkkinoilla saavutetun
luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen. Ovatko
todella näin hyvin asiat suhdanteissa ympärillämme?
Sopii epäillä.
Maailman ja jopa Euroopan unionin taloudet ovat aika herkässä tilassa.
Budjetteja on tehty kynällä, jotta kriteerit täyttyisivät.
Saattaa olla monta kuplataloutta Euroopan unioninkin sisällä:
Saksa, Ranska, Kreikka, Italia, mitä vielä löytyykin.
Markkinavoimat jylläävät, eikä silloin aina
totuus löydy tilastoista ja budjeteista.
Kotimaisen kysynnän pysyessä vahvana tarvetta
uusiin elvytyksiin hallituksen mielestä ei ole. Politiikkaa
ohjaavat ensi sijassa rakenteelliset kehitystarpeet. Talouskasvun
ylläpitäminen on lähivuosina ja vuosikymmeninä muuttumassa aikaisempaa
vaikeammaksi työn tarjonnan supistuessa, väestön
ikärakenteen heikentymisen myötä ja kansainvälisen
kilpailun kiristyessä. Talouskasvun vauhdittamiseksi on
työvoiman tarjontaa vahvistettava nostamalla työllisyysastetta
kaikissa ikäryhmissä ja luotava nykyistä paremmat
edellytykset tuottavuuden kasvulle. Keinot puuttuvat. Päinvastoin,
hallitus on pistämässä pystyyn koulutus-työ-kurssi-työttömyys-rumban,
kuten ennenkin. Työvoimaministeriöltä on hukkunut
pallo lopullisesti, ei mitään uutta vuosikymmeneen.
Missä viipyy hallituksen köyhyyspaketti? Siinä hallitus
antaisi työttömille ja muille tulonsiirtojen minimeissä eläville
vastaavan paketin kuin antoi rikkaille varallisuusveron poistolupauksella.
Ilmeisesti opposition on sekin tehtävä, ennen kuin
hallitus herää asialle. Kiire ja tarve on kova.
Koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan edellytyksistä huolehtiminen
on tärkeää. Sen sijaan verohelpotusten
vaikutus on kyseenalaista ja kallista elvytystä. Sitä on
harrastettu jo Lipposen hallitusten aikana, ja tulokset ovat hyvin
ristiriitaisia ja kehnoja. Kokoomus suorastaan ylistää tältä osin
hallituksen tekoja kateellisena. Nyt kun vielä lahjottiin
maamme rikkaat varallisuusveron poistolla, menoaukko vain kasvaa
tulevina vuosina. Säästetään,
säästetään ja tehostetaan palveluja.
Talousarvioesityksessä ansiotulojen verotukseen ollaan
antamassa 2 prosentin inflaatiotarkistus. Hallitus pitää tavoitteena
maltillista ja pitkäkestoista tulopoliittista ratkaisua.
Hallitus on sitten valmis omalla talouspolitiikallaan tukemaan työmarkkinaosapuolten
pyrkimyksiä, jotka ovat jo keskenään
ristiriitaisia tavoitteiltaan. Kumman puolen hallitus valitsee?
Työnantajat kaiketi. Hallitus sai tupopaketin tänään
joululahjaksi työmarkkinoilta. Mikä on sitten
hallituksen käytännön vastaus lupauksiinsa?
Tuleeko mitään todella merkittävää lupausten
katteeksi?
Herra puhemies! Kansalaiset tarvitsevat uusia, todellisia
työpaikkoja mitä erilaisimpiin ammatteihin ja
koulutustasoihin. Missä niitä on? Yksityiselläkö sektorilla?
Ei ainakaan lupauksia ole olemassa, hyvä kun vanhat työpaikat
säilyvät. Valtioko työllistää?
Ei lupauksia, päinvastoin tehokkuutta lisää.
Miten on sitten kuntien ja kuntayhtymien laita? Tehokkuutta kustannuksissa, työvoimassa,
siis lisää supistuksia.
Yhteiskunta on siivilöinyt koulutuksen ja terveydentilan,
sukupuolen ja iän perusteella jokaisen työttömän
omaan lokeroonsa, josta ei kovin hyvin pääse eteenpäin.
On vaikea uskoa, että hallitus onnistuu ensi vuonna suurimmassa
(Puhemies koputtaa) tavoitteessaan, työllisyysasteen kohottamisessa.
Hyvällä ja halvalla työmarkkinaratkaisulla
varmistetaan nykyisten yritysten jatkuva ulosliputus ja ohjelmoitu
pääoma- ja osinkotulojen rahastus. Sen sijaan
tavallisen ihmisen kannalta ei tule mitään uutta
varmuutta edes siitä, että nykyiset niin sanotut
varmat työpaikatkaan säilyvät. Julkisen
sektorin alasajo jatkuu budjettiesityksen tehokkuusvaatimusten mukaisesti.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri kävi tässä ilmoittamassa, että tupo
on syntynyt. Me voimme todeta ensinnäkin sen, että se
on hyvä asia, toisekseen, että sen hinta on todella
suuri. Tupokausi päättyy vuonna 2007, ja meidän
on syytä tarkastella sitä, mitä tuo vuosi
2007 oikein merkitsee.
Päästäkseen tupoon hallitus on eduskunnan siunauksella
toteuttanut kaikkien aikojen veroalen, 3,65 miljardia euroa. Tämän
veroalen ensimmäisen vuosi, jolloinka se puree niin sanotusti
täydellisesti, on juuri vuosi 2007. Edelleen tuohon samaan
vuoteen ajoittuu tämän EU:n rakennerahastokauden
päättyminen, siis se on ensimmäinen vuosi,
kun tätä rakennerahastokautta sellaisenaan ei
ole käytettävissä. Tämä merkitsee sitä,
että tuon vuoden 2007 alusta lukien meillä on
20 000—30 000 uutta työtöntä,
jotka ovat niin kuin tavallaan heikentämässä sitä 100 000
uuden työpaikan tavoitetta. Maatalouden cap-uudistus ajoittuu
tuolle täsmälleen samalle ajalle kaikella mahdollisella
voimallaan elikkä luo erittäin suurta epävarmuutta,
vaikka kuinka hyvin yritettäisiin nyt tämä jäljellä oleva
kausi käyttää tässä suhteessa
hyväksi. Hallitus on itse omalla politiikallaan ollut vaikeuttamassa
tulevien vuosien budjettitaloutta ajoittamalla pakkolainan niin, että vuodet
2007 ja 2008 ovat ne, jolloinka valtio joutuu kunnille maksamaan
pakkolainan keskeiset erät, siis noin suurin piirtein puolet,
tästä määrästä.
Siis toisin sanoen tilanne on erittäinkin kinkkinen.
Hyvin mielenkiintoista on, kuinka näitä samanlaisia
maksusiirtoja on suoritettu muutenkin, upotettu. Eilisiltana täällä oli
kuntajakolain muutos esillä, jossa porkkanarahat ajoitetaan juuri
tuolle samalle ajalle, elikkä siis tavallaan tehdään
lainsäädäntöä, joka
ryhtyy puremaan vasta vuosien jälkeen elikkä tämän
hallituksen loppukaudessa ja seuraavan hallituksen alkukaudesta.
Jos lasketaan yhteen vuosien 2004—2007 budjetit, niin tästä syntyy
kokonaisuutena alijäämäinen budjettitalous,
siis toisin sanoen velalla operoidaan hyvin merkittävässä määrin.
Nyt se kuntatalous, johonka tällä tavalla on haluttu
vaikuttaa, sen piirissä on 139 kuntaa nyt ensi vuodelle
nostanut veroprosenttiaan. Edelleen nämä kunnat
tulevat käyttämään kiinteistöveron
haarukan suomia mahdollisuuksia rokottaa kuntalaisia.
Mitä tästä kaikesta jää kouraan?
Siitä jää kouraan se, että tulevalta
tupolta on kaikki mahdolliset porkkanavarallisuudet syöty
pois, siis toisin sanoen työmarkkinajärjestöillä,
uudella hallituksella jnp. ei ole juuri mitään
mahdollisuuksia. (Ed. Kangas: Vaalien jälkeen vasta!) — Kaikki puree
vaalien jälkeiseen aikaan, elikkä siis toisin sanoen
ilmeisesti tupot vetävät viimeisiään.
Hallitus voi pelastaa vain itsensä kahdella tavalla.
Se voipi joko myydä lopunkin valtion omaisuuden ja sillä tavalla
kertakäyttöisesti yrittää tasapainottaa
tätä politiikkaa. Toiseksi, mikä on kaikkein
tärkeintä, se voi vihdoinkin yrittää laittaa
harmaan talouden kuriin. Sehän merkitsisi vuositasolla
2,5 miljardin euron lisätuloja valtiolle, sitä kautta
kunnille, ja sillä tavalla tilanne olisi aivan kokonaan
voitettavissa. Saas nähdä, pystyykö ensi
kevättalvella hallitus tähän.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on budjettimietinnössä jonkin
verran parantanut vuoden 2005 talousarviota. Sinne on lisätty
70 miljoonaa euroa määrärahoja, ja ne
lisäykset ovat pääosin hyväksyttäviä ja
osittain jopa hyvinkin kannatettavia. Tämä muutos
ja lisäys ei kuitenkaan merkitse sitä, että budjetin
viesti Suomen kansalle olisi muuttunut positiiviseksi, myönteiseksi,
ja että budjetti olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen
tuloerojen suhteen ja yhteiskunnan kehityksen suhteen.
Tässä yhteydessä on puhuttu paljon
verotuksesta, ja siitä on tässä yleiskeskustelussa
syytäkin puhua. Hallituksen veropolitiikka sosialidemokraattisen
valtiovarainministerin johdolla, johon keskusta on nöyrästi
alistunut, on täysin kokoomuslaista veropolitiikkaa, osin
jopa oikeistolaisempaa kuin kokoomuksen harjoittama veropolitiikka
eli juuri sitä veropolitiikkaa, jonka Suomen kansa aika
selvin luvuin vaaleissa 2003 hylkäsi. Tämä on
se kylmä totuus, jota näköjään ei
sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä eivätkä ministerit
uskalla kunnolla myöntää eivätkä edes
kuunnella.
Kun kyselytunnilla pohdittiin kiinteistöveron korotusta
ja kun siinä yhteydessä kysyin ministeri Kalliomäeltä,
eikö kiinteistövero ole omaisuusvero eli varallisuusveron
tyyppinen omaisuuden arvon mukaan määräytyvä vero,
joka maksetaan verotetuilla tuloilla normaaliperheissä ja
joka nostaa kaikkien suomalaisten asumiskustannuksia, ja eikö se
ole todellakin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton, kun sitä pakotetaan kuntia
kiristämään samanaikaisesti, kun varsin rikkailta
poistetaan varallisuusvero, niin ministeri Kalliomäki sanoi,
että ed. Kankaanniemi näkee fantasioita. Ministeri
Kalliomäki taisi kyllä itse nähdä fantasioita
ja pelätä vastata asialliseen kysymykseen asiallisesti.
Kysymys on todella siitä veropolitiikasta, sen suunnasta,
joka vain näyttää menevän entistä enemmän
siihen kylmään, hyvin oikeistolaiseen politiikkaan,
että pannaan pienituloiset maksamaan ja vapautetaan suurituloiset
entistä enemmän maksurasituksista. Tätä perustellaan
oikeudenmukaisuudella ja tätä perustellaan työllisyyden
paranemisella. Kuitenkin on asia niin, että meillä ei
ole minkäänlaista näyttöä siitä,
että Lipposen toisen hallituksen ja Jäätteenmäen
ja Vanhasen hallitusten veropolitiikka olisi ollut työllisyyden
kannalta tuloksellisin. Väitän ehdottomasti, että se
ei ole ollut niin tuloksellinen työllisyyden kannalta,
kuin olisi ollut vaihtoehtoinen veromalli, jonka kristillisdemokraatit
ovat moneen kertaan tuoneet esille ja jota myös vasemmistoliitossa
saman suuntaisesti pitkälti näyttää kannatettavan.
Mutta hallitus on veropoliittisen linjansa valinnut, ja se on
oikeistolainen, hyväosaisia suosiva, ja se on merkinnyt
sitten sitä, että kun verotusta on tällä tavalla
valtionverotuksen osalta kevennetty, peruspalvelut ovat heikentyneet
ja ovat yhä vaarassa, kuntien talous on ajettu ahtaalle, kun
valtio joutuu lainaamaan — ei mikään
pakko olisi, mutta lainaa — kunnilta valtavan määrän
euroja moneksi vuodeksi ja ajaa näin kaikkein heikoimmassa
asemassa olevat kuntalaiset entistä ahtaammalle, eli peruspalvelut
ovat vakavasti uhattuina Vanhasen hallituksen toimesta.
Herra puhemies! Sama koskee perusturvaa. Tiedämme toki
sen, että sosialidemokraatit eivät ole koskaan
olleet mikään perusturvapuolue. He ovat aina olleet
ansiosidonnaisen turvan puolesta valmiita taistelemaan vaikka lakkoon
asti, mutta eivät koskaan kaikkein köyhimpien
puolesta. Näin ollen tilanne on sitten se, mikä se
tällä hetkellä on: perusturva erityisesti
eläkeläisten osalta (Puhemies koputtaa) on jäänyt
ja jäämässä yhä enemmän
jälkeen.
Herra puhemies! Oli tarkoitus vähän kokoomuksen
vaihtoehtobudjettia vastalauseen pohjalta tarkastella, mutta kun
aika nyt loppuu, niin kiitos.
Miapetra Kumpula /sd:
Arvoisa puhemies! Valtion talousarvio on suuri paketti, johon
aika pienillä korjauksilla summana nähden tässä eduskunnan
työssä on saatu parannuksia entisestään.
Eduskunnan hallitusryhmien neuvottelemat korjaukset ovat paikallaan.
Niissä on monia, joita on pyritty hoitamaan jo useiden
vuosien ajan. Esimerkkeinä näistä ovat
monia vuosia askarruttaneet opiskelijoiden toimeentulo ja kulttuurin,
liikunnan ja nuorisotyön määrärahat
sekä tietenkin kuntien rahoitus.
Opintotukeen kuuluva asumislisä tuo helpotusta opiskelijoiden
taloudelliseen toimeentuloon. Kymmenessä vuodessa vuokrat
ovat kasvaneet jopa 70 prosenttia, mutta vuokrakattoa ei ole nostettu
tänä aikana. Marraskuussa tämä tilanne paranee.
Nuorisotyö tulee uuden veikkausvoittovarojen jakosuunnitelman
nopeuttamisen myötä saamaan valtiovarain mietinnön
mukaan lisää 3,7 miljoonaa. Tämä on
koko valtion budjetista kuitenkin vain 0,09 prosenttia, eli on hyvä vähän suhteuttaa
näitä summia.
Veikkausvoittorahojen jakosuunnitelman nopeuttaminen on tärkeä ja
ehkä rohkeakin veto. Tiedän, että meidän
omassa puolueessamme, demareiden parissa, tätä kohtaa
on koitettu hioa vuosia. On tärkeätä,
että kirjastot saavat oman rahoituksensa suoraan valtiolta
eikä veikkausvoittorahoista. Kirjasto maksuttomana ja kattavana laitoksena
on maamme ylpeys ja tärkeä osa valitsemaamme menestysstrategiaa.
Osaaminen lähtee lukemisesta. Kirjastotoimi tukee kansalaisten
vapaaehtoista sivistymistä ja opintojen ohella muodollistakin
kouluttautumista. Lukutaitomme on maailman huippua, ja sitä todistaa
sekin, että kirjat ja lehdet kuluvat käsissämme,
niin lasten, nuorten kuin vanhustenkin.
Veikkausvoittomäärärahojen uudelleenkohdentamisessa
saadaan tärkeitä voimavaroja kulttuuriin, liikuntaan
ja nuorisotyölle ensi vuodelle siis 9,5 miljoonaa lisää.
Liikuntarahoista tärkeimpien joukossa on kunnille menevä osuus sekä ehdottomasti
tuki liikuntajärjestöille. Valtion liikuntaneuvoston
liikuntapoliittisessa jaostossa olen nähnyt rahanjakoehdotuksia
tehdessämme tilanteen monien järjestöjen
kohdalla, jossa tukea ei ole voitu tarkistaa moneen vuoteen, ehkä yli
kymmeneenkään. Täytyy muistaa, että jo
hallituksen pohjaesitys lisäsi tuonne urheilujärjestöille
655 000 euroa, ja nyt tästä osuudesta
olisi menossa järjestöille noin 800 000
euroa. Liikuntajärjestöjen työ on tärkeää muun
muassa lasten ja nuorten parissa, terveyden edistämisessä jne.
Mielenkiintoista on, miten opetusministeriö tulee näitä voimavaroja
jakamaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyössä.
Näen itse tärkeänä, että juuri
näille kolmelle alalle voitaisiin saada lisäystä kuntiin
meneviin rahoihin. Kovin monessa kunnassa juuri näitä sektoreita
kupataan ja kuritetaan, kun joudutaan ensiksi hoitamaan lakisääteiset
velvollisuudet sosiaali-, terveys- ja koulupuolella. Sen jälkeen
monesti kärsii kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyö,
eikä se ole pitkän ajan kannalta järkevää.
Eduskunnan hallitusryhmien sopima aikaistus kunnille palautettavista
veroista on myös reilu ja tärkeä. Tämä 50
miljoonan euron maksamisen aikaistus tulee kunnille suureen tarpeeseen.
Järjestötyö on tärkeä osa
aktiivista ja elävää yhteiskuntaa. Olen
iloinen, että minun itse valmistelemani aloite Eurooppa-tiedotukseen
osoitettavasta määrärahan lisäyksestä on
menossa läpi. Se osoitetaan järjestöille
ja sivistysliitoille Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta tiedottamiseen.
Muuten tahdon tässä välihuomautuksena
todeta, että oma kurssi voisi eduskunnan sisäisestikin
olla paikallaan siitä, mitä kaikkea tuo perustuslaki
pitää sisällään. Mutta
tässä on tärkeää se,
että sain jo etukäteen talousarvioaloitteeseen
nimiä sekä niiltä, jotka kannattavat
kansanäänestystä, että niiltä,
jotka eivät. Kaikki olemme sitä mieltä,
että tietoa täytyy kaikkien saada ja kansalaisjärjestöt
ovat sitä tietoa hyvä tapa levittää.
Näinpä tässä lyhyesti opiskelijoista,
kansalaisjärjestöistä ja kunnista.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnön
yleisperusteluihin jätetyissä lausumissa käsitellään
erittäin tärkeitä asioita, joita hallitus
ei ole halunnut hoitaa kunnolla. Kaikkein vähävaraisimmat
on unohdettu, ja yhteiskunnallinen kahtiajako syvenee entisestään.
Päätöksiin tarvitaan lisää inhimillisyyttä.
Työttömiä ja pienituloisia ei saa jättää oman
onnensa nojaan. Eriarvoistuminen ei ole kenenkään
etu. Köyhyyden lisääntyminen lisää rikollisuutta,
turvattomuutta kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Ei voi myöskään
olla oikein, että vuodesta toiseen palkitaan niitä,
joilla jo paljon on, ja unohdetaan huono-osaisimmat.
Valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyy ponsi,
jossa valmistellaan köyhyysohjelmaa tämän
maan köyhiä varten, mutta siellä ei ole
osoitettu euroja, eikä tällaisilla ponsilla ole
arvoa tuolla Prisman kassalla, kun kertoo, että nyt on ponsi
tulossa, sillä pitäisi pystyä maksamaan. Tämä on
tämän päivän eläkeläisille
ja työttömille ja pätkätyöläisille,
jotka ovat ajan huono-osaisia, kylmää kohtelua.
Mutta eniten ihmetyttää tämä marssijärjestys, mikä on
hallituksella ollut. Ensin annetaan tämän maan
30 000 rikkaimmalle osalle niin tulovero- kuin varallisuusverohelpotuksia
ja sitten vasta ruvetaan miettimään, mitä tehdään
tämän maan köyhille.
Peruspalvelut, jotka olivat kaikkien puolueitten arvojärjestyksessä korkealla
vielä ennen vaaleja, on unohdettu. Kunnat, jotka nämä palvelut järjestävät,
on ajettu syvään taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka
kunnat joukolla nostavat verojaan ja ottavat lainaa, joutuvat ne
myös samaan aikaan karsimaan palveluita. Hallituksen tulisi
pikaisesti kääntää kurssia oikeudenmukaisempaan suuntaan,
niin että peruspalveluista pidettäisiin huolta.
Vähintä, mitä pitäisi nyt tehdä,
olisi valtion kunnille olevan 500 miljoonan velan takaisin maksaminen.
Hallitus kuitenkin osoitti tässäkin piittaamattomuutta
kuntien hädästä ja aikataulutti velanmaksun
pitkälle tulevaisuuteen, jopa seuraavan hallituksen ongelmiksi.
Nyt yritetään sitten kuntien taloutta paikata
kiinteistöveroa korottamalla. Toki siitä kunnat
saavat rahaa, mutta se on myrkkyä tämän
maan asumiskustannuksille ja asumiskustannusten kautta myös
tämän maan pienituloisille ihmisille. He kärsivät tästä kaikista
eniten.
Lausumissa edellytetään myös liikenneväylätyöryhmän
esitysten huomioon ottamista. Hallitus on saanut suuria summia rahaa
valtion omaisuutta myymällä. Näitä rahoja
pitäisi käyttää investointeihin.
Tie- ja rataverkko kaipaisivat monia parannuksia, jotta turvallisuutta
ja toimivuutta saataisiin lisättyä. Investointeja
tehdään kuitenkin hyvin vähän.
Ihmetystä herättää myös, perustuuko
hallituksen järjestys investoinneissa todelliseen tarpeeseen
vai poliittiseen arvojärjestykseen. Esimerkiksi alempiasteinen
tieverkko on monin paikoin todella huonossa kunnossa, ja Nelostie,
joka on Suomen vilkkain rekkatie, tarvitsisi nopeasti perusparannusta.
Sen lisäksi, että Nelostien korjaaminen olisi
tärkeää turvallisuuden kannalta, se olisi
myös aluepoliittisesti tärkeää.
Nykyisellään huonokuntoinen ja vilkkaasti liikennöity
tie on jarruna Keski-Suomen kehitykselle.
Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä tehtiin
lisäyksiä opetusministeriön, liikenne-
ja viestintäministeriön sekä sosiaali-
ja terveysministeriön pääluokkiin. Tarve
näillä sektoreilla on todella suuri, mutta lisäykset
ovat riittämättömiä. Suomen
tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on todettu oppimistuloksiltaan
erittäin toimivaksi, ehkä maailman parhaaksi.
Samaan aikaan kuitenkin tutkimukset kertovat, että pahoinvointi
ja huono kouluviihtyvyys on poikkeuksellisen suurta Suomessa. Heikoimpia
ja parhaimpia oppilaita ei pystytä ottamaan riittävästi
huomioon.
Hoitotakuu on tärkeä ja kannatettava asia.
Siitä ei kuitenkaan ole hyötyä ihmisille,
jos sen toteuttamiseen ei kunnille anneta riittävästi
resursseja. Kuntatalous on kriisissä, vaikka täällä väitettäisiin
mitä. Sen osoittavat (Puhemies koputtaa) kuntatalouden
tunnuslukutilastot. Hallitus on itse toiminnallaan vastuussa kuntien
huonosta tilanteesta, ja sen tulee ottaa vastuu terveyspalveluitten
rahoittamisesta eikä sysätä vastuuta kunnille,
joilla ei ole mahdollisuutta selvitä niitten hoitamisesta
riittävän hyvin.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! 90-luvun lopulla tutkittiin Suomessa kulttuurilaitosten
tuottoa. Lopputuloksena päädyttiin arvioimaan,
että kulttuurilaitoksiin sijoitettu markka, nykyään
euro, tulee takaisin suorina taloudellisina kerrannaisvaikutuksina
1,8-kertaisena. Samasta Teatterikorkeakoulun teettämästä tutkimuksesta
selviää, että kulttuuriyksiköt
luovat jokaista synnyttämäänsä työpaikkaa
kohti 0,5 työpaikkaa paikkakunnalle laitoksen ulkopuolella. Luku
on korkeampi kuin esimerkiksi teollisuuden investoinneista syntyvien
työpaikkojen suhteellinen määrä.
Lisäksi kulttuurissa tapahtuva tuotanto on pääosin
kotimaista. Kysymys ei ole siis kansantalouden kannalta merkityksettömästä asiasta.
Tästä huolimatta kunnissa ollaan valmiita
menemään sellaisiin äärimmäisyystoimenpiteisiin kuin
olemme nähneet Kajaanin kaupunginteatterin kohdalla tapahtuvan.
Vaikka kuntien päättäjät tietävät
kulttuurin merkityksen oman kuntansa kilpailutekijänä,
liian usein heillä ei riitä ymmärrystä ylläpitää riittävin
resurssein varustettuja kulttuurilaitoksia. Ne tarvitsevat siis
entistä laajempaa ja tehokkaammin kohdennettua valtion
tukea.
Arvoisa puhemies! Vaikka puhun muiden budjettipuhujien tapaan
rahasta, täytyy muistaa, että kulttuurin tärkein
raaka-aine on aika. Ilman aikaa emme voi odottaa kulttuurityöläisiltä ja
taiteilijoilta sellaisia lopputuloksia, joihin olemme tyytyväisiä.
Taiteilija tarvitsee riittävästi aikaa ajatella,
hioa ja synnyttää. Jotta tähän
olisi aikaa, pitää taiteilijalla olla myös
rahaa. Perusturvajärjestelmä loisi toimivan pohjan
myös taidealojen ammattilaisille. Perusturvan pysyvyys
antaisi luovuudelle mahdollisuuden hengähtää ilman keskeneräisten
teosten päätymistä luettavaksi tai katsottavaksi.
Arvoisa puhemies! Ajankohtaisinta tällä hetkellä on
turvata vakiintuneiden vapaiden teatteriryhmien ja pienten kaupunginteattereiden
toiminta. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa osoitetaan rahaa nimenomaan
näihin kohteisiin. Määrärahakorotus
pitäisi tehdä teatterilain ulkopuolisen, niin
sanotun vapaan teatterikentän tukeen. Jos se nostettaisiin
1,7 miljoonaan euroon, saavutettaisiin vihdoin se taso, jolle sitä teatterilain valmisteluvaiheessa
yli kymmenen vuotta sitten suunniteltiin. Tämä vapaa
teatterikenttä tuottaa Suomessa 17 prosenttia esityksistä,
saa 12 prosenttia katsojista ja saa 1,9 prosenttia valtionavusta.
Palkattoman työn osuus on siellä tällä hetkellä noin
66 prosenttia.
Vastaavan suuruisella miljoonan euron korotuksella teatterilain
piirissä oleville teattereille voitaisiin helpottaa muun
muassa alueellisten, ruotsinkielisten ja lastenteattereiden asemaa.
Teatterilain piirissä olevien teattereiden rahoitusongelma
nimittäin syvenee jatkuvasti. Työvoimavaltaisella
alalla kustannukset nousevat vuosittain ilman, että valtion
tuen perustana olevaa henkilötyövuoden suuruutta
tarkastetaan. Lisäksi laskennalliset henkilötyövuodet
ovat itsessään jääneet jälkeen
noin 200 henkilön verran. Kuten tänään
kyselytunnilla kuulimme, mitään aikataulua hallitus
ei osaa sanoa, koska tämä voisi umpeen kuroutua.
Korjauksia sinänsä on kyllä tehty.
Nyt sitten täällä eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa
ratkaisuksi ehdotettu 600 000 euron korotus näille
teatterilain piirissä oleville teatteriryhmille on joka
tapauksessa tosi tärkeä askel oikeaan suuntaan.
Sillä saadaan toivottavasti ratkaistua akuutit kriisitilanteet,
kuten Kajaanin kaupunginteatterin kohtalo.
Arvoisa puhemies! On tärkeää säilyttää vireää kulttuuritoimintaa
läpi Suomen. Ei ole tarkoituksenmukaista kiristää maakuntien
keskuksissa toimivien kulttuurilaitosten taloutta pisteeseen, jossa
toiminta kaventuu. Muutkin kuin helsinkiläiset tarvitsevat
museoita, orkestereita, teattereita ja tanssitaidetta.
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä valtion ensi vuoden
budjetin palautekeskustelu käydään kyllä hyvinkin
myönteisissä tunnelmissa. Hallitus on tehnyt hyvinkin
kauaskantoisia ja myös oikeita päätöksiä,
joiden avulla sekä kansantalous että valtiontalous
ovat nyt vahvalla pohjalla. Tulopoliittisen sopimuksen syntyminen
on varmistunut, ja vaikkeivät nuo viimeiset väännöt
helppoja ole olleetkaan, niin voi olla todellakin tyytyväinen
tähän lopputulokseen. Tämän
sopimuksen hyväksyminen on ollut käytännössä välttämätöntä,
sillä maltillinen ja kattava tupo muodostaa yhdessä tuloveronkevennysten,
varallisuusveron poistamisen ja budjetin menolisäysten
kanssa erinomaisen perustan talouden vakaudelle.
Hallituksen tekemät ansiotuloveron kevennykset muodostuvat
tämän syksyn päätösten myötä kieltämättä suuremmiksi
kuin ennen eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmassakaan yleisesti ennakoitiin
tuloksekkaiksi ja järkeviksi. Talouden hiipuva kasvu teki
kuitenkin vaalikauden alussa välttämättömäksi
käyttää kaikki hallitusohjelmassa päätetty
tuloveronkevennysvara etupainotteisesti. Tämä taktiikka
ja käytäntö on myös purrut erinomaisesti:
kotimarkkinat ovat pysyneet käynnissä silloin,
kun viennin veto oli vähäinen, eikä työttömyys
riistäytynyt kasvuun. Valtiontalouskin kääntyi
tällaisen aktiivisen veropolitiikan myötä tänä vuonna
ennakoidun selvän alijäämän
sijaan suurin piirtein tasapainotilaan. Nyt päätetyt
veronkevennykset yhdistettynä maltilliseen tuloratkaisuun
puolestaan ovat aivan selvästi laskelmien mukaan edullisimmat erityisesti
sekä ihmisten ostovoiman että myös valtiontalouden
tasapainon näkökulmasta ja mahdollistavat myös
sitten osaltaan vahvat lisäpanostukset osaamiseen ja infraan.
Myös nämä valtiovarainvaliokunnan
tekemät lisäykset tähän hallituksen
esitykseen ovat tällä kertaa erittäinkin
onnistuneita. Kuntien taloustilanne on kääntynyt
ennustettua heikommaksi, joten on enemmän kuin tarpeen
etupainotteisesti tarkistaa kustannustenjakoa. Kuntien talouden ennustettua
heikommassa kehityksessä on paljolti kyse siitä,
että kustannukset ovat karkaamassa käsistä.
Tähän ongelmaan on ilman muuta tartuttava nykyistäkin
ripeämmin sekä kuntien että valtion taholta.
Julkisen sektorin tuottavuutta on kautta linjan pystyttävä nostamaan,
ja tarvitaan aika perusteellisiakin muutoksia toimintatavoissa,
organisaatioissa, henkilöstön osaamisessa. Yksityisen
sektorin yrittäjiä tarvitaan myös entistä enemmän
mukaan tähän palvelutuotantoon. Ylipäänsä hyvä tuottavuuskehitys
kaikilla talouden sektoreilla on äärimmäisen
tärkeää Suomen kilpailukyvyn, talouskasvun
ja hyvinvoinnin kannalta. Tuottavuuden kasvuvauhdin parantamiseen
on siksi syytä kannustaa kaikilla sektoreilla. Se merkitsee
entistä enemmän kilpailua ja avautumista nykyisin
vähän suljetummillakin sektoreilla, esimerkiksi
palveluissa, eli kyllä meillä paljonkin on näissä talouden
toimintaedellytyksissä parantamisen varaa.
Haluan myös näistä valtiovarainvaliokunnan tekemistä lisäyksistä kuntatalouteen
tehtyjen lisäpanostusten lisäksi nostaa esiin
tämän opiskelijoiden asian. Valtiovarainvaliokunta
teki määrätietoista työtä,
hallituspuolueet siellä, asian eteen, ja on erittäin
tärkeää, että nyt vihdoin päästään
eteenpäin opiskelijoiden toimeentuloedellytysten parantamisessa.
Vuokrakaton korotus on tervetullut lisä yhdessä tuon
opintolainauudistuksen kanssa. Ilmeisesti keskustaa aina tarvitaan,
kun opiskelijoiden asemaa kohennetaan.
Arvoisa puhemies! Samalla tavalla kuin tähänkin
saakka hallituksen on kyllä jatkossakin elettävä ajassa.
Meillä on edelleen iso haaste edessämme, kun yritämme
selvitä työttömyyden ja väestön
ikääntymisen kaksoishaasteesta. Oman lisänsä Suomen
kohtaamiin uhkiin ja mahdollisuuksiin tuo myös maailmantalouden
murroksen eli globalisaation uusi vaihe. Ensinnäkin on
huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa todetut
toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi toteutetaan.
Matalan tuottavuuden työn tuesta on hallitus tehnyt alustavan
päätöksen, ja sen konkretisointi on ensimmäisenä esityslistalla.
Veroratkaisuilla on tähän mennessä puututtu
työvoiman tarjontaan, nyt täsmätoimet
on suunnattava nimenomaan työn kysyntään.
Erityisesti palvelusektorilla on paljon toteutumatonta työpaikkojen syntypotentiaalia.
Toinen tärkeä näkökohta
on se, että osaamiseen liittyvät panostukset saatetaan
nopeasti esityksiksi. Globalisaatioryhmä teki hyvää työtä,
ja kannattaa kiinnittää huomio myös tähän
valtiovarainvaliokunnan toiseen lausumaan, jossa kiirehditään
myöskin hallituksen toimia näissä asioissa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi aivan lyhyesti tästä kokoomuksen
arvostelusta: se on ollut melkoisen linjatonta. Kun hallituksessa
kokoomus ei saanut mitään aikaan aikoinaan ansiotuloverotuksen
rakenteellisessa uudistamisessa, yritysten sukupolvenvaihdosten
helpottamisessa, varallisuusverotuksen poistamisessa jne. eikä myöskään
matalan tuottavuuden työn tukemisessa, (Puhemies koputtaa)
niin nyt tämä arvostelu, jota kokoomuksen taholta
tulee, on jälkijättöistä. Kun katsoo
tätä kokoomuksen vaihtoehtobudjettia: roiskitaan
muutama kymmenen miljoonaa euroa sinne tänne. Eihän
se ole mikään vaihtoehto, kun kuitenkin budjetin
loppusumma on noin 38 miljardia.
Reino Ojala /sd:
Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että tupo
on syntynyt ja voimme päättää vuoden
2005 talousarviosta tietoisena siitä, mitä työmarkkinoilla
on tapahtumassa. Se on välttämättömyys
pyrkiessämme parantamaan vieläkin liian matalalla
tasolla olevaa työllisyystilannetta. Yhteiskunnan päätöksillä ei tietenkään
voida kaikkeen vaikuttaa. Entisajan patruunoita kunnioitettiin jos
pelättiinkin. He kuitenkin tarjosivat myös työtä ja
sitä kautta halusivat parantaa kansalaisten elämisen
tasoa ja hyvinvointia. Eivät he tarvinneet optioita, jos
eivät varmasti tienneetkään optioista,
joilla voisivat turvata suvun tulevaisuuden neljä viisi
sukupolvea eteenpäin. He sijoittivat tuotantoon ja tehtaisiin.
Maailma on toki muuttunut, mutta kyllä on ahneuskin
lisääntynyt. Tuleva omaisuusveroalennus antaa
meille mielenkiintoisen mahdollisuuden seurata, kuinka paljon sen
jälkeen investoidaan tuotantoon, työpaikkoihin,
kuten on luvattu, vai halutaanko saatavilla verohelpotuksilla aikanaan
turvata vielä yksi sukupolvi lisää. Tuolloin
omistajien on aika näyttää se oikeudenmukainen,
yhteiskuntaa rakentava puoli omasta sisimmästään.
Kunta on suomalaisessa järjestelmässä keskeinen
hyvinvoinnin tekijä. Kuntien talous on edelleen varsin
tiukilla, ja siksi on tervehdittävä ilolla sovittua
50 miljoonan euron lisäystä kustannusten aiemman
nousun johdosta maksuun tulevaan osuuteen ensi vuodelle, yhteensä siis 136 miljoonaa
euroa. Loppuosa on tarkoitus maksaa vuosina 2006—2008.
Olisin nähnyt hyvänä vieläkin
suuremman lisäyksen ja aikaistamisenkin, ja onkin tarkasti
seurattava talouden kehitystä ja mahdollisuuksien mukaan
jatkettava tuota aikaistusta seuraavinakin vuosina. Kunnat joutuvat
joka tapauksessa edelleen tarkasti miettimään,
miten palvelut tuotetaan, kenelle tuotetaan ja millä hinnalla.
Tänäänkin täällä salissakin
on ollut käsillä sisäasiainministeriön
työryhmässä käsittelyssä oleva
kiinteistöveron ylä- ja alarajojen korotus. Se
ei sisälly vielä ensi vuoden talousarvioon. On kuitenkin
tulevaisuudessa hyvä muistaa, että ei kiinteistöveron
tuotolla eikä sen huomattavallakaan korotuksella kuntien
taloutta voida korjata. Sen sijaan asumisen hinta koskettaa meitä kaikkia,
enkä voi ymmärtää, miksi pitäisi
pakottaa sellaiset kunnat nostamaan alarajaa, joilla ei siihen ole
mitään tarvetta. Ennen kyseisen esityksen antamista
on paikallaan ensin ensi keväänä paneutua
hallitusohjelmassakin mainittuun köyhyysongelmaan. Tästä on
nyt saatu mietintöön maininta, ja se maininta
tulee ottaa tosissaan.
Opiskelijoiden asumislisän kattorajan nostaminen helpottaa
opiskelijoiden asemaa, ja tämä on selkeä parannus.
Opiskelijoiden piirissä se on otettu vastaan hyvin suurella
tyydytyksellä. Uskaltaisikohan ajatella, että tuollaiset
sinänsä pienet muutokset kaiken kaikkiaan lisäävät
myös motivaatiota opiskella ja nopeuttavat ehkä myös opiskelujen
loppuun saattamista. Opiskelijoihin kannattaa kyllä satsata.
Arvoisa puhemies! Liikennemäärärahoja
käsitellään varmasti laajemmin sitten
pääluokkakohtaisessa käsittelyssä,
mutta haluan jo tässä yhteydessä todeta,
että Pirkanmaan ja koko Pohjanmaan, pohjoisen Suomen, tärkeä tiehanke,
Tampereen läntinen ohitustie, ei saa varmistusta työn jatkumiselle
ilman keskeytystä tässä budjetissa. On
selvää, että on täysin järjenvastaista
välillä lopettaa iso työmaa ja aloittaa
se uudelleen, kun varmasti tiedetään, että se
on aloitettava ja se nostaa selkeästi kustannuksia. Tähän
ongelmaan palataan siis lähemmin yksityiskohtaisessa käsittelyssä.
Vielä, arvoisa puhemies, olen tältä paikalta
luvannut, että vuosittain talousarvion käsittelyn yhteydessä perään
hallitusohjelmassa olevaa mainintaa erityisen kalliin erikoissairaanhoidon kustannustenjaon
selvittämisestä kuntien ja valtion välillä.
Tänäkään vuonna ei siitä selvitystä ole
näkyvissä, mutta korkea aika alkaisi olla se tänne
käsittelyyn saada. Se on varsinkin pienille kunnille erinomaisen
tärkeä asia, sillä yksi vaikea tapaus
voi suistaa koko kunnan talouden pois paikaltaan siitä huolimatta,
että maksukatot kunnille on olemassa. Tähän
hallituksen pitää vielä tämän
hallituskauden aikana paneutua.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Esitän seuraavassa kannanottoja
oman maakuntani Keski-Suomen osalta sekä aluepoliittisesta näkökulmasta
tarkasteltuna. On valitettavasti todettava, että valtion
talousarvioehdotus vuodelle 2005 on aluepoliittisesti ja siten myös
Keski-Suomen kannalta tarkasteltuna todella korutonta luettavaa.
Karkeasti sanottuna ehdotuksen turvin Keski-Suomessa juuri pyörät
pyörivät, mutta kehittäviä,
innostavia ja kannustavia ehdotuksia on Keski-Suomen osalta todella
vähän.
Näyttää siltä, että hallitus
on nostanut kätensä pystyyn aluepolitiikan osalta
ja aiheuttaa samoja suuria vaikeuksia kuin edellisten punamultahallitusten
aikana 60- ja 70-luvuilla. Monet meistä tietävät,
mitä tuolloin tapahtui, ja on syytä varoittaa
toistamasta tuon ajan virheitä. Seuraavassa muutama esimerkki
hallituksen maata jakavasta politiikasta.
Maatalousministeri Korkeaoja ei ole onnistunut EU-neuvotteluissa
riittävästi pitämään Suomen
maatalousväestön puolia, ja seuraukset ovat nyt
nähtävissä. Laajoilla alueilla on Keski- ja
Pohjois-Suomessa maatalousväestö menettämässä uskonsa
omaan elinkeinoonsa hallituksen toimenpiteistä johtuen.
Ympäristöministeri Enestam on ylikävelty
ministeriössään, eikä hän ole
lunastanut yhtään niistä lupauksista,
joita hän vaalikauden alussa haja-asutusalueitten osalta antoi.
Päinvastoin noiden alueiden ihmisten elämä on
tehty entistäkin hankalammaksi. Pahimpana esimerkkinä tästä on
kuuluisa, täysin epäinhimillinen Onkisalo-tragedia.
Ministeri Enestam kantaa tästä viimeisimpien vuosien
vastuun.
Eläkeläiset ja veteraanit on talousarvioehdotuksessa
unohdettu. Heitä on päinvastoin suorastaan nöyryytetty
aikaisemmilla päätöksillä: 7
euroa kansaneläkkeisiin ja 3 euroa ylimääräiseen rintamalisään.
Maakunnat, Keski-Suomi kärjessä, on investointien
osalta unohdettu lähes täydellisesti. Tuporatkaisuun
liittyneet investoinnit menivät Kaakkois-Suomeen, ja talousarvioehdotus
vuodelle 2005 ei sisällä merkittäviä uusia
hankkeita Keski-Suomeen. Hallitus ei näköjään
ymmärrä sitä, että Valtatie
4 on koko Suomen selkäranka. Sen taso ratkaisee halki Suomen
sijoittuvien kuntien ja yritysten menestymisen sekä niiden
kautta ihmisten työllistymisen ja toimeentulon. Valtatien
4:n rakentaminen on aloitettava tällä vaalikaudella.
Työttömyyden lasku on punamultahallituksen aikana
pysähtynyt huolestuttavasti. Uusia työpaikkoja
ei synny ollenkaan tavoitteitten mukaisesti. Hallitus on verhonnut
epäonnistumisensa niin sanotulla Kiina-ilmiöllä keskittymättä laisinkaan
omiin sisäsyntyisiin vaikeuksiin ja virheisiin työllistämisen
osalta.
Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on samaan aikaan kiristänyt
kuntien taloutta niin sanotulla pakkolainalla, yli 300 miljoonalla
eurolla, vaikka veroäyriänsä korottaa
peräti 136 kuntaa, ja tämä päivänä olemme
saaneet kuulla, että on aikomus korottaa kiinteistöveroja.
Hallituksella oli kuitenkin varaa tuoda ehdotus yhdeksän
poliittisen valtiosihteerin palkkaamiseksi, toisin sanoen poliittisen
pelin pelaaminen menee ihmisten tarpeiden ohi. Se on tunnusomaista
tälle vuoden 2005 talousarvioesitykselle.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin, että en pidä tässä vaiheessa
puheenvuoroa, mutta päähallituspuolueitten ryhmäpuheenvuorot
saivat minut toisenlaisiin aatoksiin. Kuuntelin keskustan ryhmäpuheenvuoronpitäjää,
ed. Nousiaista, ristiriitaisin mielin. Hän sanoi puheessaan,
että arvioiden mukaan tulopoliittinen kokonaisratkaisu
yhdessä hallituksen päättämien
talousratkaisujen ja veronalennusten kanssa lisäisi työllisyyttä 40 000—50 000
hengen verran. Seuraavassa siunaamassa hän sanoi, että euroalueen
ja Suomenkin kasvua hidastavat tunnetut syyt: väestön ikääntyminen
ja työllisten määrän vähentyminen.
En minä ainakaan voi ymmärtää,
kuinka työllisyys voi samanaikaisesti lisääntyä ja
vähentyä. Voisiko joku keskustan ryhmästä tai
vaikkapa sosialidemokraateista kertoa, kuinka tämä tapahtuu?
Kyse on kuitenkin teidän yhteisen hallituksenne keskeisimmästä talous-
ja työllisyyspoliittisesta tavoitteesta eli 100 000
uuden työpaikan syntymisestä. Siitä tavoitteestahan
ed. Nousiainen kehotti hallitusta edelleen pitämään kiinni.
Ristiriitainen oli myös sosialidemokraattien ryhmäpuhe.
Ed. Ahde painotti, kuinka paljon talousarvion valmistelussa saivat
huomiota köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät
kysymykset. Kotihoidon tukeen, minimiäitiys-, -isyys- ja
vanhempainrahaan sekä opiskelijoiden asumistukeen onkin
tulossa hienoisia parannuksia, mutta kaikkein heikoimmassa asemassa
olevien tilannetta ei helpoteta mitenkään. Ensi
vuonnakaan työttömien perusturvaan ei tule sentinkään
parannusta, niin kuin ei tule koko hallituskaudella. Sosialidemokraatitkin
ovat valmiit antamaan köyhäinapua Suomen varakkaimmille
vapauttamalla heidät kokonaan varallisuusverosta. Tuolla
summalla, joka nyt jää valtiolta saamatta, olisi voitu
korottaa työttömyydenaikaista perusturvaa 20 euroa
kuukaudessa jokaisen työttömän kohdalla.
Työttömät eivät voi uhkailla,
että siirtävät tuotantonsa tai investointinsa
kaukomaille tai varallisuutensa veroparatiisiin. Jokainen euro,
jonka työtön tai muu kädestä suuhun
elävä saa lisää, palautuu saman
tien kiertoon talouteen.
Arvoisa puhemies! Hallitus kyselee mielellään,
mikä on opposition yhteinen talous-, työllisyys-
tai veropoliittinen linja. Suomalainen demokratia toimii kuitenkin
niin, että puolueet muodostavat yhteisen hallituksen, eivät
yhteistä oppositiota. Siksi meidänkään
linjamme ei tarvitse olla sama kuin esimerkiksi kokoomuksella. Mutta
meidän verolinjamme on sama kuin ennen viime eduskuntavaaleja,
ja se on sama, mitä se oli ennen vaaleja kummallakin nykyisellä päähallituspuolueella.
Me emme ole äänestäjiä huijanneet.
Ed. Ahde sanoi, että opposition vasemmalla laidalla
tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää nykyisen
työttömyyden poistamisen edellyttämiä toimia,
ja kertoi lääkkeenä olevan tämän
hallituksen harjoittaman verolinjan, joka on ryöstetty kokoomukselta.
Voidaan kysyä, mikä ihmeen äkkiherännäisyys
sosialidemokraatit yllätti heti vaalien jälkeen.
Vasta julkaistu työministeriön oma raportti
arvostelee harjoitettua työllisyyspolitiikkaa aivan samoin
sanoin kuin me olemme tehneet täällä eduskunnassa.
Leimaakohan työministeri tämänkin raportin
opposition tietämättömyydeksi tai populismiksi?
Kannattaa muistaa, että työllisyystavoitteen epäonnistumisen
lisäksi myöskään massatyöttömyys
ei sula, niin kuin sosialidemokraatit ryhmäpuheenvuorossaan
virheellisesti väittivät. Hallituksen omien laskelmien
mukaan työttömiä arvioidaan ensi vuonna
olevan 272 000, eikä työttömyys
ole käytännössä laskenut neljään
vuoteen.
Talousarvion perusteluihin on kirjattu, ettei minkään
työmarkkina-alueen työttömyys saa ylittää yli
80 prosentilla maan keskimääräistä tasoa.
Kuitenkin maasta löytyy alueita, joilla on eletty vuosikausia
tuon rajan väärällä puolella käymättä kertaakaan
sen alapuolella. Myös työvoimapalvelulaissa sanotaan,
ettei minkään alueen työttömyys
saa olennaisesti poiketa maan keskimääräisestä tasosta.
Ensi vuonna otettaneen käyttöön työministeriön
virkamiesten luoma työllisyysmäärärahojen kohdentamisen
laskentamalli, joka vääristää entisestään
tilannetta. Olemme tehneet omaan vastalauseeseemme lausuman, joka
velvoittaa työministeriötä pitämään
eduskunnan selkeästi määritellystä linjauksesta
kiinni. Siinä äänestyksessä mitataan,
käyttävätkö edustajat sitä valtaa,
joka vaaleissa on heille annettu, vai antavatko he sen virkamiehille.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on tehnyt oman varjobudjettinsa,
jonka sisältö lähtee siitä,
ettei nykyiseen veroalehuutokauppaan löydy perusteita.
Investointielvytys ja hyvinvointivaltion kehittäminen turvaisivat
myös yritysten toimintaedellytykset paljon paremmin kuin
nykyinen linja. Tätä mieltä olimme jo
ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Me tulemme verohuijareita muistuttamaan
asiasta myös silloin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan.
Muuhun hallituksen valitsema talouslinja ei voi johtaa.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvio heijastaa hallituksen
tahtotilaa. Om politik är att vilja är det att
vara i regeringen — att kunna. Mutta mitä halutaan? Minkälaista
tulevaisuutta heijastaa talousarvioesitys, jos lähdetään
siitä, että tulevaisuus rakennetaan tänään?
Ajattelin ottaa kaksi esimerkkiä hallituksen omista tulevaisuusvisioista
ja kommentoida sitä, miten ne heijastuvat budjettikirjaan.
Ensimmäinen on kysymys ikääntyvästä Suomesta.
Hallitus itse peräänkuuluttaa väestöpolitiikkaa,
tarvitsemme lisää lapsia. Ajatuksena on, että perhe
ja työelämä tulisi voida paremmin yhdistää siten,
että ihmiset todella hankkisivat ne lapset, joita me tiedämme
ja Väestöliitto erityisesti tietää heidän
haluavan. Kuka voi tämän väestöpolitiikan
tehdä, jos ei hallitus?
Jos katsotaan, minkälaisia indikaattoreita tämän
väestöpolitiikan kohdalla on hallituksen budjettikirjassa,
talousarvioehdotuksessa, niin voimme aloittaa vaikka lapsilisistä.
Ensimmäinen lapsi saa tosin vähän enemmän
lapsilisää, mutta on todettava, että monilapsiset
perheet ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Väestöliiton arvion
mukaan nimenomaan monilapsiset perheet ovat niitä, jotka
olisivat valmiita hankkimaan lisää lapsia.
Toinen kysymys on minimiäitiyspäivärahasta.
Se on jatkuvasti, vaikka sitä nostetaankin, alle työttömän
päivärahan. Eikö nimenomaan väestöpolitiikan
nimessä, Suomen tulevaisuuden nimessä tulisi palkita äitejä heidän
työstään siten, että he näkisivät,
että heidän yhteiskunnallista panostaan arvostetaan?
Kolmas esimerkki on vanhemmuuden kustannukset, jotka johtavat
siihen, että nuoria naisia syrjitään
työelämässä. Alle kolmekymppiset
naiset ovat pätkätöissä. Pätkätöissä olevat
naiset eivät hanki lapsia. Vanhemmuuden kustannukset, jotka
työnantaja joutuu maksamaan, johtavat siihen, että työnantaja
joutuu maksamaan 10 000 euroa kutakin lasta kohti. Nuoret
naiset joko ovat pätkätöissä tai
kokonaan ilman töitä. Hallitus on tässä tehnyt
symbolisen eleen. Vuosilomarahoista, jotka kertyvät vanhempainlomien
aikana, on maksettu 40 prosenttia työnantajalle, nyt tämä nostetaan
60 prosenttiin. Se on hyvä juttu, mutta käytännössä sillä ei
ole mitään merkitystä naisten työelämään
sijoittumiselle, ei myöskään väestöpolitiikan
näkökulmasta.
Tässä olisikin paljon radikaalimpi ote tarpeen.
Ministeri Mönkäre on laskenut, että tarvittaisiin
noin 160 miljoonaa euroa, jotta vanhemmuuden kustannukset työantajille
voitaisiin kattaa. Miinojen kustannukset ovat 200 miljoonaa euroa,
ja itse asiassa ne voisivat yhtä hyvin vanheta varastoissaan.
(Ed. S. Lahtela: Miksei anneta rauhassa vanhentua?) — Nimenomaan,
tätä kannatan. — Niin nämäkin
rahat voitaisiin käyttää syntyvyyden
lisäämiseen ja väestöpolitiikkaan.
Seuraavaksi kysymys luovuudesta: Hallituksella on luovuusstrategia
tekeillä. Kysymys on suomalaisesta yhteiskunnasta, omasta
tulevaisuudestamme. Innovaatiot ovat avainsana, mutta kun tarkastellaan
konkreettisia rahoitusmalleja, niin hyville ideoille, jotka tarvitsisivat
nopeaa rahoitusta, selkeyttämistä siitä,
onko idea kantava, ei "preseed"-rahoitusta Suomesta löydy,
sitä eivät anna te-keskukset, ei Sitra, ei kukaan.
Näin ollen monet hyvät ideat jäävät
kokeilematta. Suomella ei ole tähän varaa.
Toinen esimerkki luovuudesta on kirjastot. Kirjastot ovat luovuuden
tila yhteiskunnassa. Mitä tapahtuu suomalaisissa kirjastoissa?
Lainaukset lisääntyvät, ne ovat maailman
huippua, kävijämäärät
lisääntyvät, mutta työntekijöitä vähennetään,
eikä monissa kirjastoissa ole mahdollista edes ostaa lapsille
digitaalista materiaalia, puhumattakaan siitä, että pienen
kunnan kirjastossa olisi laajakaistaverkkoja ja mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa.
Kirjastomäärärahoja talousarvio jonkun
verran nostaa ylöspäin. Se on kuitenkin vain indeksikorotus
ja riittämätön. (Puhemies koputtaa)
Lopuksi totean vaan sen, että Suomessa myös työttömien
luova energia kahlitaan. Kohta olemme yhteiskunnassa, jossa toinen
puoli täyttää kaavakkeita ja toinen tarkastaa
niitä.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä,
että tänä päivänä on
syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu tai itse asiassa varmistunut.
Kyllä siinä pitää antaa merkittävä tunnustus
myös Vanhasen hallitukselle ja hallituksen ennakkoluulottomille
toimenpiteille, joilla varmistettiin se, että työmarkkinoilla
voi syntyä pitkäkestoinen ja vakauttava tulopoliittinen
sopimus.
Täällä erityisesti vasemmistoliiton
puolelta on kyseenalaistettu hallituksen talouspolitiikan linjaa,
mutta kun on kuullut vasemmistoliiton edustajien puheenvuorot, niin
täytyy kyllä sanoa, että vasemmistoliiton
talouspolitiikka on tänä päivänä populistista
retoriikkaa vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Sen tietysti ymmärtää. Kahdeksan vuoden
hallitustaival, jossa jouduttiin sitoutumaan kurinalaiseen talouspolitiikkaan,
jätti paineita, ja nyt vasemmistoliitolla on tietysti irtiottojen
aika, jota mielellään oppositiosta tehdään
ilman vastuuta kokonaisuudesta.
Tämä hallituksen linja, jossa varmistettiin
tulopoliittisen sopimuksen syntyminen, oli Suomen kannalta, isänmaan
kannalta, viisas ja järkevä linja. Se sisälsi
siis merkittävän veropolitiikan panostuksen, panostuksen
infraan ja osaamisen kehittämiseen. Ensi helmikuussa oleva
hallituksen kehysneuvottelu on tärkeä siinä mielessä, että siinä ratkaistaan
loppuhallituskauden linja, myöskin budjetin linja. Täällä on
monissa puheenvuoroissa yli puoluerajojen tullut esille lisäpanostustarve
infrastruktuurin kehittämiseen. Minusta on selvää,
että valtionyhtiöitten myyntitulojen käyttösääntöä pitää uudistaa
ja muuttaa, muuttaa niin, että entistä enemmän
valtionyhtiön myynnistä tulevista rahoista voidaan
käyttää liikenneverkoston kehittämiseen
niin, että näitä liikennehankkeita voidaan
käynnistää väylätyöryhmän
esittämällä tavalla koko Suomen alueella
ja myös niitä teemaohjelmia, jotka liittyvät
tähän ministerityöryhmän hyvään
kokonaisesitykseen. On tärkeää, että se
ratkaisu voidaan hallituksessa tehdä helmikuussa.
Sen lisäksi on tärkeää,
että maatalous saa oman tuporatkaisunsa ja huolehditaan
siitä, että maatalousyrittäjien toimeentulon
ja ostovoiman kehitys etenee samalla tavalla kuin muitten väestöryhmien.
Sen lisäksi on tärkeää, että matalan tuottavuuden
työn sivukustannusten alentamisratkaisu saadaan riittävän
voimakkaana käyntiin, jotta meille syntyy uusia työpaikkoja
ja lisää työmahdollisuuksia myöskin
jatkossa. Kun nämä kokonaisuudet toteutetaan,
on selvää, että hallitus tulee onnistumaan
merkittävällä tavalla tässä koko
talouspolitiikan linjassa.
Täällä ed. Mustajärvi epäili
työpaikkamäärää. Kyllähän
45 000—50 000 uutta työpaikkaa,
joiden arvioidaan tulevan tupon seurauksena, on merkittävä asia
ja oikeaan suuntaan.
Kuntataloudesta on täällä paljon
puhuttu. Kuntatalouden tilanne on haasteellinen ja monilta osin
tiukka ensi vuoden aikana, mutta näkymä tässäkin
on parempaan suuntaan. Hallituksen toimethan sinänsä ovat
myönteisempiä kuin aiemmin, mutta yleinen vaatimaton
talouskehitys on merkinnyt sitä, että kunnilla
on todella tiukkaa budjettien tekemisen osalta. Sen takia tätä pitää arvioida
myös hallituksen piirissä ja olla valmiutta aientaa
vielä edellisen hallituksen peruna olevaa lainaa, noin
500 miljoonan euron lainaa, joka pitäisi maksaa nopeammassa
aikataulussa.
Täällä on, arvoisa puhemies, pohdittu
myöskin kuntien valtionosuusuudistusta ja sen uudistuksen
lähtökohtia. Nehän ovat erittäin
hyvät. Tavoitteena on turvata peruspalvelut kaikissa kunnissa
ja tehdä valtionosuustarkistus, joka mahdollistaisi tämän
rahoituspohjan toteutumisen. Kuitenkin yllättävää oli,
että valtiovarainministeriö omassa eriävässä mielipiteessään
nosti jälleen esille SDP:n poliittisen tavoitteen, kiinteistöveron
laajentamisen myös maa- ja metsätalousmaahan.
Tästähän sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa
niin, että tämän hallituksen aikana kiinteistöveroa
ei laajenneta koskemaan maa- ja metsätalousmaata.
Keskusta aikoo pitää kiinni tästä tavoitteesta ja
aiemmasta päätöksestä. Hallituksen
pelisääntöjen kannalta tämä menettelytapa
ei ole mielestäni hyväksyttävää.
Puoluepoliittisia intohimoja ei pitäisi nostaa esille asioista,
joista on jo aiemmin sovittu. Haluan muistuttaa siitä,
että maa- ja metsätalous tarvitsee kustannuksia
alentavia ratkaisuja eikä kustannuksia lisääviä ratkaisuja.
On syytä myös muistuttaa, että varallisuusveron poistosta
päätettäessä ei sovittu mistään
muusta veronkorotuksesta, ja tämä kytkentä nyt
tähän valtionosuusuudistukseen on siinä mielessä käsittämätön
ja kestämätön. Se vähän
kielii siitä aiemmasta linjasta, joka globalisaatiotyöryhmän yhteydessä oli
esillä, jossa SDP pyrki tuomaan maatalouden alasajosuunnitelmaa
myös hallituksen yhteisiin pöytiin.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää on
täällä moitittu siitä, että emme
ymmärrä valtiovarainministeri Kalliomäen
talouspoliittista linjaa. Tämä ei pidä paikkaansa.
Me päätimme tänään
ottaa noudatettavaksemme valtiovarainministerin ohjeen menojen saattamisesta
tuloja vastaaviksi päättäessämme
muutama tunti sitten ryhmämme ensi vuoden talousarviosta.
Tässäkin meille kuitenkin tuli ongelma. Kun menomme
ovat viime aikoina olleet tuloja suuremmat, niin jouduimme ihmettelemään,
miten ihmeessä saavutamme tasapainon, jos alennamme ryhmäveroa
eli pienennämme tulojamme. No hyvä. Tunnen kyllä hallituksen
ja valtiovarainministerin logiikan tältä osin.
Eli kun veroja lasketaan, niin työllisyys paranee ja verotulot
vastaavasti kasvavat. Tämähän kuulostaa
teoriassa aivan erinomaisen keynesiläiseltä ajattelulta,
jota lämpimästi kannatan. Valitettavasti käytännössä lopputulos
on uusliberalistisen talousteorian mukainen erityisesti siksi, että veronkevennyksiä
ei
suunnata euromääräisesti pienituloisille,
joiden kulutusalttius olisi kaikkein suurin, ja samalla heikennetään
julkista kysyntää eli kuntien edellytyksiä tuottaa
peruspalveluja ihmisille.
Arvoisa puhemies! Tässä katsannossa ei ole mitään
ihmeellistä siinä, että kokoomus ja keskustakin
tätä politiikkaa kiittävät.
Sosialidemokraateilta nyt kuitenkin pitää kohtuuden
nimissä kysyä, oletteko tekin siirtyneet tälle
markkinaideologian linjalle vain käytännössä vai
onko tästä yksituumaisuudesta kokoomuksen kanssa
löydettävissä myös ideologinen
viritys. (Ed. S. Lahtela: Edellisestä!) Merkitseekö sana
solidaarisuus teille edes teoriassa mitään, kun
tämän budjetin käytännössä se
supistuu lausumaksi hallitukselle mahdollisen köyhyyspaketin
laatimisesta ilman euron euroa kaikkein köyhimmille. Voisi
ehkä tässä yhteydessä viitata
vanhaan laulun sanaan: "Kun ihminen ihminen on, niin leipää hän
tarvitsee. Palopuheet ei suojele pakkaselta eikä rumpujen
paukutuskaan."
Arvoisa puhemies! Meitä, jotka olemme sanoneet, että varallisuusveron
poistaminen on äärimmäisen epäsolidaarista
silloin, kun toimeentulotuen asumismenojen omavastuuta ei suostuta poistamaan,
on syytetty tupon vaarantajiksi, kateellisiksi ja populisteiksi — viimeksi
ed. Rantakangas. Tupopöydässä ei kuitenkaan
varallisuusveron poistosta yhteisesti keskusteltu. Kansanedustajan
palkalla ei rahasta tarvitse olla kateellinen, ja kaikkein huono-osaisimpia
puolustaessani olen mielelläni populisti. Tosiasia on,
että tälläkin hetkellä tässä maassa
moni yksinäinen asunnoton mies ja nainen joutuu etsimään
itselleen yöpaikkaa porraskäytävistä,
roskalaatikoista ja ties mistä vain siksi, ettei hallitus
suostu taloudellisista syistä tässäkään
budjetissa muuttamaan yhtä lakipykälää.
Lakipykälää, jonka muuttaminen maksaisi
vain puolet siitä, minkä varallisuusveron poisto
tulee valtiolle maksamaan.
Arvoisa puhemies! Vai onko sittenkin kysymys muustakin kuin
taloudesta? Onko kysymys sittenkin kenties ideologisesta valinnasta?
Valinnasta, jonka seurauksena kaikkein köyhimmät
ja syrjäytyneimmät jätetään
oman onnensa nojaan ovien ulkopuolelle palelemaan ja pahimmillaan paleltumaankin
samaan aikaan, kun kaikkein rikkaimmille annetaan 100 miljoonaa
euroa rahaa, jota he eivät aivan varmasti tarvitse. Enkä ole
aivan varma, mahtavatko itse asiassa sitä halutakaan. Toivon
saavani vastauksen tähän kysymykseen, koska sen
jälkeen pystyn lopullisesti arvioimaan tämän
budjetin todellisen linjan ja tämän eduskunnan
todellisen halun pitää huolta kaikkein vähäisimmistäkin.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Suomen nousu sotien jälkeen maailman
vauraimpien maiden joukkoon perustui siihen, että tuotannolliset investoinnit
tehtiin riskittömiksi. Yhteiskuntapolitiikka alistettiin
pääomavaltaisen suurteollisuuden tukemiseen. Tämä malli
tuotti hyviä tuloksia, mutta tänään
se ei enää toimi. Menestyksen salaisuus ei enää piile
kopioitavissa koneissa vaan ihmisissä. Pitää sijoittaa
ihmisiin eli koulutukseen ja osaamiseen.
Tänään taloudellisesti keskeinen
uhkamme on, että teollisuus siirtyy enenevässä määrin
rajojemme ulkopuolelle, itse asiassa Euroopan rajojen ulkopuolelle,
Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kyse ei ole pelkästään
tuotannollisista investoinneista, vaan yhä enemmän
vaativasta suunnittelu- ja tutkimustyöstä. Tämä on
mielestäni suuri haaste Suomelle. Se on haaste, johon valtiovallankin
toimillaan on kyettävä vastaamaan.
Globalisaation myötä yritystoiminta lisääntyy sellaisissa
maissa ja siirtyy sellaisiin maihin, joilla on tarjota yrityksille
parhaat toimintaedellytykset. Tässä kilpailussa
eivät Suomen vahvuutena voi olla alhaiset kustannukset,
vaan kansainvälisesti kilpailukykyinen innovaatioympäristö. Tutkimus-,
kehittämis- ja innovaatiotoiminta on yksi tärkeimmistä talouskasvun
edellytyksistä, ja talouskasvu taas on tarpeen työllisyytemme
parantamiseksi. Tästä loogisesti seuraa tarve
panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Suomessa on
kylläkin tältä osin hyvät lähtökohdat: me
olemme kyenneet ylittämään tutkimusmenoissa
3 prosentin bruttokansantuoteosuuden, mikä kansainvälisesti
vertaillen on korkeaa tasoa. Tämä ei kuitenkaan
oikeuta meitä lepäilemään laakereillamme.
Jotta me kykenemme näiltä osin säilyttämään kilpailuetumme,
on kehittämispanostuksia edelleen lisättävä.
Samalla meidän on kiinnitettävä entistä enemmän
huomiota tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan
tehokkuuteen. Eräs ongelmamme on alhainen tuottavuus sangen
monilla toimialoilla. Meidän onkin mielestäni
kyettävä nykyistä paremmin hyödyntämään
osaamistamme ja teknologiaa elinkeinoelämässä ja
muuallakin yhteiskunnassa. Kokemus on nimittäin osoittanut,
että uuden teknologian soveltaminen tuo merkittäviä tuottavuusvaikutuksia
sekä tavara- että palvelutuotannossa. Uusien sovellusten hyödyntäminen
ei kuitenkaan ole helppoa. Tämä on konkreettisesti
näkynyt esimerkiksi terveydenhuollossa, missä terveyspalvelujen
tehostaminen tietotekniikan avulla on osoittautunut sangen vaikeaksi.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä niin yleisperusteluissa
kuin kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kohdallakin,
aivan oikein, tunnustetaan tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä innovaatioympäristön
kehittämisen merkitys maamme kilpailukyvylle. Valitettavasti
vain euromääräiset toimenpiteet jäävät
vaatimattomiksi. Teknologia- ja innovaatiopolitiikan määrärahat
ovat ensi vuonna 534,6 miljoonaa euroa, mutta nousua on vain 9 miljoonaa
euroa. Tämä on mielestäni riittämätön
lisäys. Katsonkin, että valtion omaisuuden myyntituloista
on lisäbudjetissa infrastruktuurin ohella ohjattava tuntuva
siivu tutkimus- ja tuotekehitykseen. Kyse on keskeisestä kansallisesta
menestysstrategiastamme.
Hallitus on mielestäni toimillaan kyennyt hyvin edistämään
makrotaloudellista vakautta. Tämä on myös
kilpailukykymme kannalta tärkeää.
Syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja ensi vuoden budjetti
pitävät osaltaan huolta siitä, että talouden
vakaus ja ennustettavuus jatkuvat. Näyttää myös
siltä, että eräs taloutemme heikkous
eli alhaiset investoinnit olisivat kääntymässä parempaan
suuntaan. Investointien virkistymistä on selvästi
ollut näkyvissä jo viime keväästä lähtien.
Tämä on tärkeä tulevaa talouskehitystämme
tukeva käänne. Arvoisa puhemies! Tulopoliittiseen
kokonaisratkaisuun liittyvät verokevennykset, kylläkin
varsin runsaahkot, painottuvat tämän hetkisen
suhdannekuvan mukaan mielestäni aivan oikein ensi vuonna,
jolloin kasvu on vielä sangen korkea, verokevennyksiä vähemmän,
mutta sitten vuosina 2006—2007, jolloin kasvu ilmeisesti
alkaa hiipua, runsaammin (Puhemies koputtaa) eli suhdannepoliittisesti
aivan oikein.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Politiikassa joudutaan aina tekemään
vaikeita arvovalintoja. Hyvää ei voi luvata kaikille,
vaan asioita on priorisoitava. Huonointa, mitä me voisimme
nyt tehdä, olisi tässä taloudellisessa
tilanteessa lisätä merkittävästi
velanottoa ja siirtää sen maksaminen tuleville
sukupolville. Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemä tasapainotettu vastalause
tuo esille meidän näkemyksemme arvomaailmasta
ja sen meidän vaihtoehtomme hallituksen budjettiesitykselle.
Tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi
haluan nostaa, vuoden 2005 budjettiin liittyen, poliisien määrärahojen
riittävyyden. Valitettavasti kansainvälistyminen
tuo mukanaan aina myös rikollisuutta, jolloin poliisi joutuu
käyttämään entistä enemmän
resursseja järjestäytyneen rikollisuuden uhan
ja taloudellisten rikosten torjuntaan. Kokoomuksen vastalauseessa
on aivan oikein esitetty 3 miljoonan euron lisäystä rikospoliisin määrärahoihin.
Rikospoliisin ohella myös muu poliisitoiminta tarvitsee
lisää resursseja ja lisää virkoja.
Ehdotamme tähän tarkoitukseen 5:tä miljoonaa
euroa lisää rahaa. Monissa suurissa kaupungeissa
vallitsee poliisipula eikä virkoja saada täyteen.
Parasta aikaa hallitus valmistelee kihlakuntauudistusta tai paremminkin
kihlakuntajärjestelmän romuttamista, missä siis
tavoitteena on ajaa pienet kihlakunnat alas. Kihlakuntien lopettamista
markkinoidaan byrokratian keventämisenä, mutta
tosiasiassa poliisin toiminta ja näkyvyys maaseudulla
vähenee, jos näin tulee käymään.
Oikea ratkaisu kaupunkien poliisipulaan ei kuitenkaan ole maaseutupoliisin
ajaminen ahdinkoon vaan resurssien lisääminen.
On muistettava, että rikollisuus kasvaa aina siellä, missä valvonta
pettää. Siten on tärkeä säilyttää hyvin
toimivat kihlakunnat, joilla samalla varmistetaan myös
poliisin paikallistuntemuksen pysyvyys ja näkyvyys.
Arvoisa puhemies! Valtion budjettirahojen riittävyys
on viime kädessä kiinni Suomen talouden
kilpailukyvystä maailmalla. Veropolitiikastaan
hallitus ansaitsee kiitokset, mutta työllisyyspolitiikan
osalta eletään edelleen ruususen unta. Hallitus
uskoo yhä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja
työllisyyskoulutukseen. Usko on niin luja,
että sitä eivät horjuta edes heikot tulokset eivätkä edes
ilmenneet väärinkäytökset. Kokoomuksen
eduskuntaryhmä esittää osaa työvoimapoliittiseen
koulutukseen suunnatuista määrärahoista
uudelleen kohdistettavaksi oppisopimuskoulutukseen, matalapalkka-alojen
työn sivukulujen alentamiseen ja pätkätöistä eroon pääsemiseen.
Oppisopimuskoulutus on osoittautunut hyvin tehokkaaksi
koulutusmuodoksi. Sen perusta on työelämässä,
ja oppisopimuskoulutus muodostaa suoran väylän työelämään ja
useimmiten tuo oppisopimuskoulutukseen osallistuvalle myöskin
työpaikan, minkä toki täytyy
olla ensisijaisena tavoitteena kaikessa työvoimapoliittisessa
koulutuksessa.
Matalapalkkaisen työn kannattavuuden parantaminen on
hyvin tärkeä asia. Tehdyt verolinjaukset kunnallisverotuksessa
tehtävän ansiotulovähennyksen korotuksesta,
siis jatkosta Niinistön linjalla, ja ansiotulovähennyksen
ulottaminen valtioverotuksen puolelle ovat olleet oikeita päätöksiä,
ja ne lisäävät työnteon kannattavuutta.
Silti on rehellisesti myönnettävä, että vielä olisi
lisättävä paikallisen sopimisen mahdollisuutta
pienyrityksille, jotta voitaisiin tosissaan tavoitella 100 000
uuden työpaikan tavoitetta.
Valtiovarainvaliokunnan työlle täytyy antaa tunnustusta
siitä, että se on kyennyt löytämään rahaa
muutamaan tärkeään kipukohteeseen. Jakosuhdelain
nopeuttaminen lisää liikunnan varoja vuodessa
hieman yli 3 miljoonalla eurolla, ja se on todella tarpeellinen
piristysruiske erittäin tärkeää nuorisotyötä tekevälle
urheiluväelle. On myös hyvä, että teatterit
saavat hieman apua tiukkaan tilanteeseensa.
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että nykyisin
esimerkiksi Ooppera vie 30 miljoonaa euroa vuositasolla veronmaksajien
rahoja, ja tämä on enemmän kuin kaikkien
liikuntajärjestöjen saamat valtionavut yhteensä.
On hyvä kysyä, onko tässä enää mitään
järkeä, varsinkin nyt, kun ollaan uusi vastaava
rahareikä tekemässä, kun Musiikkitaloa
rakennetaan. Väistämättä nämä suuret
satsaukset eliittikulttuuriin näkyvät niukempina
voimavaroina liikunnan, nuorisotoimen ja muun kulttuurialan puolella.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ilmoittaa tyytyväisyyteni
siihen, että opiskelijoiden asumislisän korotus
nyt on vihdoin tulossa, tosin vasta 1. marraskuuta. Asumistuen korotus on
osoitus siitä, että lopulta myös hallituspuolueissa
on kuultu opiskelijoiden ääni ja tehty ensimmäinen
konkreettinen toimi opiskelijoiden hyväksi. Liian pitkään
onkin jo näyttänyt siltä, että tässä salissa
on opiskelijoiden asialle ymmärtäjiä vain
oppositiossa. Kiistatta opposition yhteinen painostus on myös
osaltaan vaikuttanut myönteiseen lopputulokseen.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka talouskasvu onkin tänä vuonna
ollut reilun 3 prosentin luokkaa, työllisyys ei ole kehittynyt
kuitenkaan toivotulla tavalla. Ensi vuonna maailmantalouden ja sen
mukana myös varsin todennäköisesti Suomen
talouden ennustetaan kasvavan tämänvuotista vähemmän. Olemme
ehkä kokeneet tämän hallituskauden parhaan
kasvun vuoden. Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa,
että hallitus on esittänyt eduskunnalle lähes
miljardin euron verran alijäämäisen budjetin
ensi vuodelle.
Kuntataloudessa ensi vuosi on veronkorotusten ja alijäämäisten
budjettien vuosi. Kuntatalous kokonaisuudessaan on alijäämäinen
ensimmäistä kertaa vuoden 1976 jälkeen,
ja enemmän kuin joka neljäs Suomen kunnista on
joutunut tekemään ensi vuodelle veronkorotuspäätöksen. Hallitus
ei olekaan asianmukaisella tavalla huolehtinut siitä, että kunnat
saisivat riittävästi resursseja hoitaakseen lakisääteiset
tehtävänsä. Erityisesti hoitotakuuseen
varatut määrärahat olisi pitänyt
maksaa kunnille paremminkin etupainotteisesti, jottei koko hoitotakuu
vesittyisi, ennen kuin järjestelmä saadaan edes
toimimaan. Kunnilla ei ole mahdollisuuksia rahoittaa hoitotakuuta,
ellei valtio osaltaan hoida omaa puoltaan.
Herra puhemies! Viimeksi tällä viikolla Maataloustuottajien
keskusliitto MTK on todennut, että koko yhteiskunnan on
kannettava yhteisesti vastuuta siitä, että Suomessa
tulevaisuudessakin voitaisiin tuottaa kotimaista ruokaa. Ensi vuoden budjetissa
maatalouden kansallisten tukien määrärahajako
on vielä monelta osin täsmentymättä, koska
esimerkiksi lfa-tuen kansalliseen lisäosaan kohdentamisen
yksityiskohdat ovat vielä auki. Jotta kansallinen tuki
voitaisiin EU:n sallimissa rajoissa maksaa täysimääräisenä koko maassa,
tarvitaan huomattavasti enemmän rahaa kuin tähän
tarkoitukseen nyt on varattu. Valtiovarainvaliokunta on tehnyt useita
muutoksia maa- ja metsätalouden pääluokassa,
mutta rahoitusta on lähinnä siirretty pääluokan
sisällä, jolloin kokonaissumma jää vähintään
10, todennäköisesti jopa 20 miljoonaa euroa pienemmäksi kuin
tasapuolinen ja oikeudenmukainen kansallinen tukien jako edellyttäisi.
Suurin osa viljelijöistä piti itsestäänselvänä, että keskustavetoinen
hallitus ja valtiovarainvaliokunta sopivat maatalouden tuporatkaisusta
samaan aikaan, kun tulopoliittinen ratkaisu maassamme palkansaajapuolella
saatiin aikaiseksi. Niin on toimittu viimeksi viime vaalikaudella, kun
maatalousministerinä toimi Jari Koskinen ja valtiovarainministerinä Sauli
Niinistö. Nyt jäi maataloustupo kokonaan tekemättä.
Valtiovarainvaliokunta on liittänyt mietintöönsä muun
muassa liikenneväyliä koskevan lausuman, jonka
mukaan hallituksen edellytetään ottavan huomioon
liikenneväylätyöryhmän esitykset.
Valiokunta esittää perustienpitoon 10 miljoonan
euron lisäystä, mikä kuitenkin menee
lähes kokonaan jo päätettyihin teemahankkeisiin,
joten siitä ei koko maan laajuisesti ole apua paikallistieverkon
kunnostamiseen. Mainittakoon, että liikenteeltä kerättävistä veroista
ja maksuista palautuu vain neljäsosa tienpidon määrärahoiksi.
Yli puolet suomalaisista kuitenkin asuu kasvukeskusten ulkopuolella
vuosi vuodelta huonommassa kunnossa olevien seutu- ja paikallisteiden
varsilla. Yksityistieverkon ylläpitoon valtiovarainvaliokunnan
esittämä lisäys on askel oikeaan suuntaan,
mutta tarkoitukseen varatulla 13,9 miljoonalla eurolla ei pystytä hoitamaan
ennätyksellisen sateisen kesän yksityistieverkollemme
aiheuttamia tuhoja, puhumattakaan jo vuosia rästissä olleista
muista peruskorjaustarpeista.
Herra puhemies! Kokoomuksen vastalauseessa esitetään
8 miljoonan euron lisäystä poliisin määrärahoihin,
ja myös itse olen tehnyt aloitteen poliisitoimen määrärahalisäyksestä.
Hallintovaliokunnan lausunnossa, joka on liitetty valtiovarainvaliokunnan
mietintöön, on kiinnitetty huomiota poliisin niukkoihin
määrärahoihin. Hallitusohjelmassa on
selkeästi luvattu, että poliisi saa riittävästi
resursseja, jotta kansalaiset voivat edelleen luottaa poliisin palveluihin,
mutta käytännössä tarvittavia
määrärahalisäyksiä ei
ainakaan vielä ensi vuoden budjetissa näy olevan.
Ensimmäinen varapuhemies:
Seuraavan puheenvuoron jälkeen siirrytään
puheisiin, joitten suosituspituus on enintään
10 minuuttia.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt on sitten toteutumassa se kauhuskenaario,
että hoitotakuu ei tulekaan toteutumaan eli hoitojonoja
ei pystytä purkamaan lainmukaiselle tasolle ensi elokuun
loppuun mennessä. Valtioneuvosto esittää budjettiesityksessään, että kuntien
menot kasvavat 4 prosenttia ensi vuonna. Asia ei ole kuitenkaan
näin, koska todellisuudessa hoitojonojen purkaminen maksaa
5—10 prosenttia lisää.
Esimerkiksi Husin erikoissairaanhoidon budjetti on vähän
yli miljardi euroa, ja ensi vuoden budjetista puuttuu tällä hetkellä 60
miljoonaa euroa eli siis 6 prosenttia. Kunnat katsovat, että heillä ei
ole varaa tähän 60 miljoonan lisärahoitukseen
jonojen purkamiseksi.
Hyks eli Helsingin yliopistolliset sairaalat ovat aikoneet purkaa
6 400 helsinkiläisen kirurgisen potilaan jonoa
ostamalla ulkopuolelta eli lähinnä yksityissairaaloista
noin 600 leikkausta, mutta lisäksi he ovat suunnitelleet
Herttoniemen sairaalan avaamista Hyksin toimesta. Herttoniemen yksikkö ei
kuitenkaan näytä toteutuvan, mikäli Husin
hallituksen esittämää 60 miljoonan lisäystä koko
Husin budjettiin ei saada. Asian käsittely siirtyy ensi
vuoden puolelle, jolloin tulee olemaan varsin vaikea polkaista yhtäkkiä 1.3. lähtien
pystyyn jononpurkuprojektia.
Ensi vuonna 1.3. on siis hätä kädessä,
ja ostopalveluja on pakko käyttää lain
mukaisesti toimittaessa, koska enää julkista terveydenhuoltoa ei
saada tällä tavalla yhtäkkiä lisättyä.
Tällöin lähdetäänkin
ostamaan näitä palveluita privaattisairaaloista,
ja tällöin tapahtuu julkisen sairaanhoidon siirtyminen
yksityispuolelle. Tämä ei tietenkään
oikeistolaisen mielestä ole kauhean paha asia, että näin
tapahtuu, mutta paha asia on se, että myöskin
henkilökunta siirtyy, siirtyvät lääkärit
ja hoitajat yksityissairaaloihin. Miten silloin käy julkisen
terveydenhuollon? Valtion tulisi siis maksaa takaisin koko pakkolainaamansa summa
eli 370 miljoonaa euroa kunnille ensi vuonna hoitotakuun toteuttamiseksi.
Palaan vielä näihin terveydenhuollon kysymyksiin
ensi keskiviikkona, kun pääluokkaa 33 käsitellään.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Lienee niin, että budjettiin ei
enää tässä vaiheessa huolimatta
ansiokkaasta keskustelusta muutoksia saada, mutta puheenvuoroilla
on evästävä merkitys mahdollisiin lisätalousarvioihin
ja tuleviin budjetin laadintoihin, jotka ovat ajankohtainen asia.
Itse aktiivisesti kuntapäättäjänä olevana
tuon esille kuntatalouden ongelmista johtuvan tuskan ihmistä lähellä olevien
perustarpeitten hoitamisessa. Toivon, että hyvin nopeasti
näihin ongelmiin, joita kuntapäättäjät
kokevat vastatessaan terveydenhuollon, sosiaalitoimen, opetuksen
ja kaikkien muitten kunnallisten peruspalvelujen hoitamisesta, voisimme
saada myös valtiolta kipeästi kaivattua apua.
Kunnalliset veroprosentit ovat nousseet. Kunnat ovat joutuneet
jo nyt korottamaan kiinteistöverot maksimiinsa useimmissa
kunnissa, samoin monet muut maksut. Kunnat velkaantuvat, tekevät
tappiollisia budjetteja. Oma kotikaupunkinikin tekee noin 12 miljoonan
markan miinusmerkkisen talousarvion. Kun tähän
liittyvät rajut miinukset jo aiemmilta vuosilta, niin tilanne
on kestämätön. Moni vaatisi tässä tilanteessa
kaupunginhallitusta ja kaupunginvaltuustoa holhouksen alle, mutta
sehän ei noin vaan tapahdu, mutta tilanne on ongelmallinen,
kun on hoidettava ihmisten perustarpeet eikä veroprosenttia
voi älyttömiin nostaa. Olemme Keski-Suomessa tässä suhteessa
aivan kärjen tuntumissa. Toivon, että hyvin nopeasti
tämä kuntatalouden tuska voitaisiin tiedostaa
myös valtion taholla.
Arvoisa puhemies! Tuon eräitä kysymyksiä myös
muilta aloilta esille.
Maassamme on niin sanottuja vähäliikenteisiä ratoja.
Toivon, että jatkossakin pidetään huoli
siitä, että nämä radat, jotka
kerran on voitu rakentaa, ostaa maa-alueet, rakentaa sillat, raiteet, voisivat
olla jatkossakin osa maamme rataverkkoa. Jos nämä radat
pääsevät rappeutumaan niin, että ne
joutuvat purku-uhan alle, se on hyvin kohtuuton ratkaisu, olivatpa
ne missä tahansa.
Toivon myös, että kaikki Haapamäen
kautta kulkevat liikenteessä olevat radat eli Haapamäki—Seinäjoki—Jyväskylä ja
Haapamäki—Seinäjoki—Tampere,
nämä niin sanotut Haapamäen kolmion radat,
voitaisiin sähköistää. Tämän
ei tarvitse tapahtua tulevassa budjetissa, mutta toivon, että näitten
suunnitteluihin voitaisiin osoittaa määrärahat.
Talousarvioaloitteella olen muistuttanut liikenteeltä jo
pääosin poistetun Haapamäki—Parkano—Pori-radan
liikenteelle palauttamisen selvittämisestä koko
radan osuudelta.
Toivon, että myös joukkoliikenteeseen kaikkiaan
voitaisiin kiinnittää huomiota. Tällä on
yhteiskuntapoliittinenkin merkitys. Toivon, että linja-autoliikenne,
kuten junaliikenne, voisi palvella myös jatkossa ja että yhteiskunta
voisi nähdä tämän osana infrastruktuuria
myös siellä, missä liikenteen näennäiset
määrät näyttävät
vähemmiltä. Juuri siellä tukea tarvittaisiin
eniten. Sielläkin on opiskelijoita, eläkeläisiä ja
muita, jotka tarvitsevat joukkoliikennettä.
Aivan hyvä on, että hallitus on voinut nyt
opiskelijoitten asumistukeen kiinnittää huomiota. Opiskelijan
isänä olen tästä osaltaan kiitollinen ja
toivon, että muutoinkin opiskelijoitten taloudelliseen
toimeentuloon kiinnitettäisiin jatkossa huomiota.
Liikenteellisesti Keski-Suomen kansanedustajat puhuvat paljon
Nelostiestä. Yhdyn näihin puheenvuoroihin, mutta
haluan alleviivata myös Valtatie 18:aa, joka pätkii
Multia—Ähtäri-välillä.
Toivon, että tämä väli voitaisiin
myös uudelleen rakentaa. Tällöin Jyväskylä—Vaasa-valtatie
olisi kokonaisuudessaan siinä tasossa, mitä voitaisiin
tuon tunnuksen omaavalta tieltä odottaa.
Toivon, että myös maaseudun sorateihin keväisin,
osin syksyisinkin, kelirikkoteihin voitaisiin kiinnittää huomiota.
Ne ovat paitsi maaseudun asutuksen ja elinkeinotoiminnan kannalta tärkeitä,
myös tärkeitä maan puuhuollon kannalta.
Eräs tällainen tie on muun muassa Keuruu—Liesjärvi-tie
Keuruu—Ähtäri-yhteydellä. Tässähän
on kahden kaupunkikeskuksen välinen tie, joka tällä hetkellä on
pääosin soratietasoinen.
Toivon, että myös kyläkoulut kaupungeissa
ja taajamissa, lähiökoulut, voisivat jatkaa. Näillä on aivan
oma merkityksensä. Meillä kovin helposti kunnat
pakotetaan keskittämään. Tällöin
menetetään joitain niitä arvoja, mitä on
lähellä olevissa palveluissa. Maaseudulla erityisesti
kyläkoulu on ymmärretty tärkeimmäksi
kylän kehitystekijäksi.
Arvoisa puhemies! Täällä viitattiin
turvallisuuteen ja poliisin määrärahoihin
aiemmissa puheenvuoroissa. Tämä on hyvin tärkeä kysymys. Näkisin,
että huumekoirien riittävään
määrään tulisi myös
panostaa tässä maassa. Olen tehnyt tästä asiasta
myös talousarvioaloitteen.
Koen, että meillä kihlakunnat ovat osa valtion paikallishallintoa.
En näe kovinkaan perustelluksi ryhtyä näitä vähentämään.
Oma Keuruun kihlakunta on eräs Suomen pienimpiä.
Jos meillä ryhdytään kihlakuntia vähentämään,
tämä olisi ensimmäisinä vaakalaudalla.
Koen, että silloin valtion seutukunnallisesti olevaa hallintoa
menetettäisiin saamatta varmaankaan kovinkaan suuria säästöjä,
mutta hallinto etääntyisi kansalaisista. Toivon,
että tälle etääntyvälle
ja vieraantuvalle kehitykselle ei luotaisi eteenpäinmenomahdollisuuksia,
vaan autettaisiin sitä, että hallinto voisi olla
myös lähellä ihmisiä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Jo viime vaalikaudella oli nähtävissä,
että tämän nelivuotiskauden suurin haaste
on turvata kuntien peruspalvelut. Kunnille on taattava riittävästi valtionosuuksia,
riittävä itsemääräämisoikeus,
ja missään nimessä ei kunnille saa laatia
uusia lakisääteisiä velvoitteita. Tämä hallitus
on, toki hyvää tarkoittaen, laatinut uusia lakisääteisiä velvoitteita
kunnille. Kuntien talous kuitenkin sukeltaa, ja 136 kuntaa nostaa
kunnallisverotustaan. Uskon, että jokainen kunta ilman
lakisääteisiä velvoitteitakin pyrkii
toimimaan siten, että kunta on mahdollisimman vetovoimainen.
Kuntalaisten vaatimustaso nousee, tieto asioista lisääntyy
nopeasti ja siten kunnat, mikäli haluavat menestyä,
sopeutuvat vaatimuksiin kykyjensä mukaan. Uskon kuitenkin
suomalaisten päätöksenteon järkevyyteen,
jos heitä ei liikaa säännöksillä ohjailla.
Näistä sanoista tulee mieleen STT:n tämänpäiväinen
uutinen: Yritysjohtajat pettyivät Euroopan unioniin. Samassa
tiedotteessa todetaan, että poliittisiin päättäjiin
yritysjohtajat eivät ole erityisen tyytyväisiä.
Parhaiten menestyneen kauppa- ja teollisuusministeriön
toimintaakin pitää hyvänä vain
38 prosenttia vastanneista. Päättäjiltä toivottaisiin
tehokkaita toimia Kiina-ilmiön kuriinsaamiseksi. Uskon
henkilökohtaisesti, että Eurooppa omalta kulttuuripohjaltaan
ponnistaen pystyy vastaamaan Kiina-ilmiöön, jos
vain haluamme. Me suomalaiset olemme osa EU:ta, ja siksi on uskallettava
puuttua rakenteisiin.
Ed. Nousiainen kertoi puheenvuorossaan, että 60 miljoonaa
euroa varataan sosiaali- ja terveystoimen rakennemuutoksiin. Jäänkin
odottamaan uudistuksia. 1972 laadittu kansanterveyslaki ja 1989
laadittu erikoissairaanhoitolaki vaativat uudistusta ja
mielestäni myös yhdistämistä,
ja sosiaalilainsäädäntöviidakkoa
tulee perata samanaikaisesti. Ministeri Liisa Hyssälä onkin
vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni kyseisestä asiasta
antanut myönteisen signaalin: jotain voimme odottaa.
Viestit lääkäreiltä kunnista
ovat kuitenkin toisenlaisia. Kuntiin ei löydy lääkäreitä terveyskeskuksiin.
Hoitotakuu saattaa jäädä vain kauniiksi ajatukseksi,
varjoksi siitä, mitä todellisuudessa haluttiin.
Toivottavasti olen väärässä,
mutta uskon, että hoitotakuu vaatii lisäpanostusta
sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjettiin,
ja viittaan tässä kohtaa ed. Asko-Seljavaaran
puheenvuoroon ja olen hänen kanssaan asiasta täysin
samaa mieltä. Kuntien pakkolaina olisi maksettava heti
takaisin kunnille.
Valtiovarainvaliokunnassa hallinto- ja tarkastusjaoston alkuperäisessä tekstissä todettiin,
että Suomi selviää tehokkaasti 7,3 prosentin
bruttokansantuoteosuudella terveydenhuollostaan verrattuna USA:han,
joka käyttää kaksinkertaisesti Suomen
summan. Tosin valiokunnassa poikkeuksellisesti teksti muutettiin,
kun maan toiseksi suurimman puolueen, joka on hallituksessa, jäsenet
heräsivät huomaamaan, että ehkä Suomessa
terveyspuolen rahoitus on kohtuuttoman alhaista. Teksti poistettiin
valiokuntakäsittelyssä, mikä on poikkeuksellista.
Erikoista on myös se, että tekstin alun perin
esitti mietintöön maan suurimman puolueen jäsen,
siis myös hallituspuolueen jäsen.
Myönteistä kuitenkin on se, että maan
hallituspuolueet suhtautuvat palveluihin myönteisesti.
Toisen palveleminen ei siis ole enää ala-arvoista
vaan tulevaisuuden työpaikkojen pohja. Kokoomus on aina
ymmärtänyt toimeliaisuuden, yrittämisen
sekä palveluammattien tärkeyden. Hyvä,
että asennemuutosta on tapahtunut. Tähän
liittyen haluan muistuttaa siitä, että kotitalouksiin
palkatun henkilön palkkauksen kokonaisuudessaan sivukuluineen
tulee olla perheen verotuksessa vähennyskelpoinen. Hyvä,
että verotusta kevennetään. Hyvä,
että varallisuusvero poistetaan. Vielä kun hallitus
toimii reippaasti, niin se poistaa perintö- ja lahjaveron
kokonaan. Täten turvataan muun muassa yritysten sukupolvenvaihdokset.
Tuloverotuksen alennuksista puolet palaa valtion kassaan, joten
eurot saadaan liikkumaan. Sekin tuo osaltaan uusia työpaikkoja.
Tässä kohden mainitsen myös, että opintotuki on
tehtävä sellaiseksi, että se mahdollistaa
kokopäiväisen opiskelun ympäri vuoden.
Pätkätyöläisten, jotka ovat
yleensä naisia, asemaa on parannettava. Hallitus on unohtanut
eläkeläiset. Vieläkään
eivät tutkimusmäärärahoilla työskentelevät
tutkijat saa riittävää sosiaaliturvaa,
esimerkiksi äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvää sosiaaliturvaa,
eivätkä eläketurvaa.
Kaiken kaikkiaan työtä ja työpaikkoja
on luotava. Suomalaisilla on oikeus työhön, myös
esimerkiksi ikääntyvillä, vammaisilla
ja monilla muilla ryhmillä, jotka haluavat tehdä työtä niiden
voimavarojen puitteissa, joita heillä on. Asenteet näitä ryhmiä kohtaan
ovatkin muuttuneet myönteisemmiksi.
Viittaan lisäksi kokoomuksen eduskuntaryhmän
vastalauseeseen budjetista euromääräisine muutoksineen.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eräs merkittävä epäkohta
opintotukijärjestelmässä on ollut opiskelijoiden
asumislisä, joka on pysynyt pitkään samalla
tasolla, vaikka esimerkiksi yleinen asumistuki on noussut 20 prosenttia.
Samalla asumislisän varassa elävien opiskelijoiden
asumiskustannukset ovat nousseet 74 prosenttia. Kaikilla opiskelijajärjestöillä on
ollut yhteinen tavoite asumislisän vuokrakaton korottamiseksi.
Tämä tavoite toteutuu 2005 marraskuussa. Opiskelijat
saavat siis iloisen joululahjan. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien
tekemän sopimuksen mukaan opiskelijoiden opintososiaalista
asemaa parannetaan siis korottamalla asumislisän vuokrakatto
214 eurosta 252 euroon. Tämä merkitsee monelle
opiskelijalle enimmillään noin 30 euroa lisää asumiseen
kuukaudessa. Näin ollen opiskelijoiden taloudellinen tilanne
paranee ja uudistus vastaa paremmin nykyisiä asumiskustannuksia.
Mainittakoon myös, että tämä on
ensimmäinen opintotukeen tullut korotus sitten Esko Ahon
hallitusajan, josta on kulunut kohta lähes kymmenen vuotta.
Kokoomuslaiset opetusministerit eivät omalla hallituskaudellaan
ole onnistuneet parantamaan opiskelijoiden opintotukea millään
tavalla.
Arvoisa puhemies! Arktiselle yliopistolle on ehdotettu 100 000
euron lisämäärärahaa. Tämä raha
on tarkoitettu kansainvälisen arktisen yliopistoverkoston
koordinointiin. Arktinen yliopisto on pohjoisten ja pohjoista tutkimusta
harjoittavien yliopistojen, korkeakoulujen ja organisaatioiden yhteistyöverkosto.
Se on korkeamman asteen koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyöverkosto,
jonka tarkoituksena on parantaa koulutusta pohjoisilla alueilla
sekä selvittää arktisten alueiden tulevaisuuden
haasteita. Arktinen yliopisto kehittää koulutusta,
joka pyrkii ottamaan huomioon näillä alueilla
asuvien ihmisten tarpeet sekä alueiden vahvistamisen ja
kestävän kehityksen. Näiden yliopistojen
merkitys pohjoisten alueiden kehittäjänä ja
tutkimustiedon välittäjänä alueellisessa
kehittämistyössä on kiistaton. Yliopistot
ovat saaneet alueella koulutettua väestöä ja
luoneet työpaikkoja. Arktinen yliopisto on yksi keino säilyttää pohjoiset
alueet elinkelpoisina.
Arvoisa puhemies! Myös porotaloudella on tärkeä rooli
pohjoisten alueiden hyvinvoinnissa ja kehityksessä. Poronomistajien
määrä on laskenut tasaisesti EU-jäsenyyden
aikana, ja yhä harvempi nuori lähtee jatkamaan
vanhempiensa elinkeinoa. Porotalouden eläinkohtaisen tuen avulla
aikaansaatu porokarjan koon kasvaminen on parantanut porotalousyrittäjien
kannattavuutta, jota poronlihan tuottajahinnan viimeaikainen alentuminen
saattaa kuitenkin heikentää. Porotaloutta tulisi
tukea tässä rakennemuutoksessa, jotta se tulevaisuudessakin
säilyisi kannattavana elinkeinona. Valtiovarainvaliokunta
on esittänyt porotaloudelle 700 000 euron lisämäärärahaa, joka
on erittäin tarpeen. Uskon, että tällä lisärahalla
voidaan tukea muun muassa poroelinkeinojen kannattavuuden parantamista
sekä poronlihan menekkiedistämistä ja
markkinointijärjestelyjen kehittämistä.
Hallituksen esityksessä vuoden 2005 talousarvioesitykseksi
todettiin seuraavasti: "Kehyspäätöksen
mukaisen toimintamäärärahan niukkuuden
vuoksi rajavartiostolaitos lakkauttaa vuoden 2005 aikana Ivalon
ja Imatran rajajääkärikomppaniat. - -
Muutosten aluepoliittisena vaikutuksena on, että vuonna
2005 noin 30—40 henkilöä siirtyy Lapin
läänin alueelta Kaakkois-Suomen alueelle." Oli
kuitenkin ilo huomata, että valtiovarainvaliokunnan lisäyksenä tuli
3,4 miljoonaa euroa Rajavartiolaitoksen jääkärikoulutukseen
ja näin ollen varuskunnat säilyvät Ivalossa
ja Imatralla. Rajavartiolaitoksen Ivalossa antama varusmieskoulutus
on sissikoulutusta, jonka toteuttaminen edellyttää erityisolosuhteita.
Nämä olosuhteet Ivalossa ovat erinomaiset: harjoitusmaastot
alkavat heti kasarmialueen ulkopuolelta. Lisäksi Ivalossa
oleva varusmieskoulutus edesauttaa Rajavartiolaitoksen henkilöstörekrytointia
ja alueen nuorten hakeutumista koulutukseen. Mielestäni
eduskunnan tulisi tehdä päätös
Ivalon rajajääkärikomppanian säilyttämisestä pysyvästi Ivalossa.
Ei ole oikein, että rajan työntekijät
roikkuvat löysässä hirressä joka
vuosi, kun talousarviota käsitellään.
Helpoin tapa hoitaa tämä olisi kirjata se pysyväisratkaisuna
turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 budjettia on luonnehdittu perheiden,
työllisyyden ja kasvun talousarvioksi. Hallituksen tärkein
talouspoliittinen tavoite on työllisyyden nostaminen korkealle
sekä vakaalle kasvu-uralle. Talouspolitiikan tavoitteena on
siis oltava luoda edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste
lähtevät nousuun. Keskeiseksi haasteeksi työttömyyden
ohella ovat nousseet talouden pitkän aikavälin
kasvuedellytykset. Tällä tavoin saadaan hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista
perustaa vahvistettua.
Asetettu työllisyystavoite edellyttää tehokkaita
ja yhteensopivia toimia niin työmarkkinoilla kuin verotuksessakin.
Kotimaisen talouspolitiikan päämääränä pitää olla
kysynnän ja sitä kautta kasvun voimistaminen.
Suomella on tarvetta, tilaa ja edellytyksiä kasvaa nykyistä reippaammin.
Julkinen sektori on ylijäämäinen, toisin kuin
muissa EU-maissa. Yksityistä kulutusta voidaan vahvistaa
verotuksen asteittaisella keventämisellä. Tästä syystä hallitus
syksyllä budjetin laadinnan yhteydessä suuntasi
katseensa ja toiveensa työmarkkinaosapuolten suuntaan toivoen
maltillista, kattavaa ja pitkäkestoista tuloratkaisua.
Tänään voidaan todeta, että tuporatkaisu
on syntynyt. Tämä vaikuttaa budjettiin sekä suoraan
että välillisesti. Matala inflaatio ja julkisen
sektorin kustannusten kurissapysyminen antavat mahdollisuuksia sekä ostovoimaa
tukevaan veropolitiikkaan että kasvua tukeviin lisäpanostuksiin.
Arvoisa herra puhemies! Asioiden oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta
hallituksella ja eduskunnalla riittää töitä.
Ja töitä onkin tehtävä paidanhihat
käärittyinä. Sanon tämän
siitä syystä, että meidän on
saatava Suomen talous jyrkempään nousuun. Viimeisten
15 vuoden ajan Suomen bkt on kasvanut keskimäärin
alle 2 prosenttia vuodessa. Samalla vauhdilla taloutemme on kasvanut
myös 2000-luvun alkuvuosina. Teollisuustuotanto ja vienti
ovat kasvaneet vain hitaasti, ja investoinnit ovat jopa supistuneet.
Sekä työ että pääoma
ovat Suomessa edelleen vajaakäytössä,
ja käytössä olevienkin voimavarojen kohdentumisessa
olisi tarkistamisen varaa. Hyvän olon tunteelle ei ole
varaa, jotta ei laman jälkeisen nousukauden myönteinen
vire Suomen kansainvälisessä näkyvyydessä olisi
haihtumassa ja tilalle olisi tulossa selvästi pessimistisempi käsitys
Suomen kansainvälisestä kilpailuasemasta ja tulevaisuuden
kasvunäkymistä.
Suomi kaipaa edelleen vahvaa talouspoliittista otetta. Tätä otetta
Vanhasen hallituksella on. Talouden kasvuprosenteista ja sen kymmenyksistä tehdään
liian iso numero lyhyen aikavälin talouspoliittisessa keskustelussa.
Lähes aina eri ennustelaitosten julkaisemat numerot poikkeavat
toisistaan vähemmän kuin siitä, minkä Tilastokeskus
aikanaan julkaisee lopulliseksi totuudeksi. Tilastokeskuksenkin
ennakkotiedot saattavat poiketa melkoisesti tarkistetuista luvuista.
Meillä näyttää hämärtyneen,
että jatkuessaan pienetkin erot saavat aikaan pitkällä aikavälillä ison
eron. Jos Suomen kansantalous olisi kasvanut kuluvalla ja viime
vuosikymmenellä samaa vauhtia kuin niitä edeltäneillä neljällä vuosikymmenellä,
niin kuluvan vuoden bkt olisi yli 40 prosenttia eli yli 60 miljardia
euroa suurempi kuin se nyt on. Katsoessamme tulevaisuuteen voimme havainnollistaa
samaa asiaa. Jos bkt kasvaa 4 prosentin vauhtia, niin bkt kaksinkertaistuu
alle 20 vuodessa, 3 prosentin vauhdilla kaksinkertaistumiseen menee
neljännesvuosisata, ja 2 prosentin kasvulla siihen tarvitaan
pitkästi yli 30 vuotta.
Yksinkertainen totuus on se, että kansantalouden kasvun
saavat aikaan kasvavat ja menestyvät yritykset. Tietojeni
mukaan syyskesällä Keskuskauppakamarin toimesta
on tehty kasvukysely. Vastausten mukaan suomalaisten yritysten selkeänä tavoitteena
on kasvu. Vastaajista 9 yrityksellä 10:stä on
täsmällinen kasvutavoite lähivuosille.
Keskimääräistä vähemmän
kasvuhalukkuutta on kuitenkin pienissä, alle 50 henkeä työllistävissä yrityksissä.
Suurin kasvueste on kilpailu. Vastaajista peräti yli 60
prosenttia ilmoitti vaikeimmaksi esteeksi juuri kovan kilpailun. Tämä tarkoittaa
suomeksi sitä, että yritykset eivät usko
omaavansa riittävästi kilpailukykyä.
Selvityksen mukaan toiseksi vaikein kasvueste on korkeat työvoimakustannukset,
kolmanneksi vaikein on myynti, markkinointi ja liikkeenjohto-osaamisen
puute ja neljänneksi tärkein kasvun este on kansainvälistysmisosaamisen
puute. Vähiten kasvua haittaavat vanhentuneet tuotteet,
rahoitusvaikeudet ja yrityksen sijainti. Talouspolitiikan tavoitteena
on oltava innostaa suomalaisia yrityksiä kasvamaan herättämällä keskusteluja
keinoista, joilla talouspoliittinen ympäristö viritetään
kasvumyönteiseksi. Lisäkasvu vaatii myös
tekijöitä, osaamista ja markkinointia.
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen
hallitusohjelma lähti liikkeelle siitä ajatuksesta,
että se mahdollisti suunnanmuutoksen. Vuoden 2005 talousarvion
päälinja on yrittäjyyden ja yhteisvastuun
vahvistaminen, työttömyyden asteittainen nujertaminen
yrittäjyyttä vahvistamalla. Talousarviossa näkyy
myös yhteisvastuu yhteiskunnan heikompiosaisista, peruspalveluiden
asteittaisesta parantamisesta, lapsiperheiden aseman parantamisesta,
opiskelijoiden aseman parantamisesta ja aluekehityksen tasapainottamisesta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Maailmantalouden kasvu on jatkunut voimakkaana
viimeisen vuoden aikana. Tärkeää on,
että myös euroalueen kasvu nopeutui kuluneen vuoden
alusta. Vain talouden kasvu lisää työllisyyttä ja
hyvinvointia.
Mielestäni vuoden 2005 budjetti antaa tärkeitä välineitä Suomen
kilpailukyvystä huolehtimiseen ja lisää edellytyksiä yritysten
menestymiseen. Näin turvataan kestävän
hyvinvoinnin perustaa ja edellytyksiä työllisyyden
parantumiseen. Vanhasen hallituksen panostukset tutkimukseen ja
tuotekehitykseen sekä voimakas innovaatioiden edistäminen
tuotteiksi ovat tulevaisuutta turvaavia toimia. Osaamisen kehittäminen
markkinoinnissa ja kansainvälistymisessä edistää osaltaan
yritysten kasvun mahdollisuuksia. Lisäksi laadukas koulutus,
koulutuksen kohtaavuus sekä osaamisen kehittäminen
kaikilla tasoilla ovat avainasemassa ja tärkeitä kilpailutekijöitä.
Hallituksen tulee jatkaa toimia, joilla edistetään
kansainvälisten yritysten investointeja Suomeen. Naapurimaahan
Ruotsiin on sijoittunut moninkertainen määrä kansainvälisiä investointeja.
Vienti Venäjälle on kehittynyt viimeisen vuoden
aikana mittavasti, ja näitä vientiponnisteluja
tulee vauhdittaa ja edelleen kehittää kaupallista
yhteistoimintaa. Venäjä on valtava mahdollisuus
suurten markkinoidensa ja nopeasti kasvavan kansantalouden vuoksi.
Vuoden 2005 budjetti on yrittäjyyttä kannustava
ja perheiden taloudellista tilannetta helpottava. Opiskelijat saavat
helpotusta asumislisän vuokrakaton korotuksen myötä.
Terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tilannetta helpotetaan lisäämällä kunnille
valtionosuutta palveluiden järjestämiseen. Eduskuntakuntakäsittelyssä lisättiin
kuntien ja valtion kustannustenjakoperusteisia rahoja 50 miljoonaa
euroa etupainotteisesti hallituksen esityksen lisäksi.
Arvoisa puhemies! Kuntien menot kasvavat nopeammin kuin talous.
Kuntatyöntekijöiden työtaakan lisääminen
ei ole mahdollista. Sen sijaan on löydettävä uusia
menetelmiä palveluiden tuottamiseen. On valjastettava teknologian
suomat mahdollisuudet palveluiden järjestämisessä ja
hoitoketjujen toimivuudessa. Myös päällekkäiset
tutkimukset ynnä muut on saatava potilastietojärjestelmien
kehittämisellä karsittua. Uusien käytäntöjen
ja työmenetelmien kehittäminen edellyttää yhteistyötä henkilöstön
kanssa, jotta kaikki tieto, joka meidän osaavassa kuntien
henkilöstössämme on, tulee parhaiten
huomioiduksi ja kaikki sitoutuvat oman työyhteisönsä kehittämiseen.
Seutuyhteistyön kehittäminen edelleen antaa osaltaan
mahdollisuuksia kustannusten kasvun hillitsemiseen. Hallituspuolueiden
eduskuntaryhmät tekivät eduskuntakäsittelyn
aikana merkittäviä lisäyksiä,
joista keskustan ja hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa
kuulimme ja joihin palataan pääluokkien käsittelyn
yhteydessä.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitys
ja sitä hyvin tukevat valtiovarainministeriön
mietinnön mukaiset lisäsatsaukset yhdessä luovat
vakaan lähtökohdan ensi vuodelle. Vaikka kuntien
talous on edelleenkin hyvin ahtaalla, peruspalveluohjelma tukee
kunta—valtio-suhdetta ja vahvistaa uskoa hyvinvointiyhteiskunnan
palvelurakenteeseen.
Tämä budjettikokonaisuus on erityisesti perheiden
budjetti. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuen kehittäminen
ovat keskustalaista politiikkaa. Pienimmät sairaus-, äitiys-,
isyys- ja vanhempainpäivärahat kohoavat, samoin
kotitalousvähennys laajenee. Lisäksi satsaukset
terveydenhoitoon ja muihin peruspalveluihin helpottavat välillisesti
perheiden asemaa.
Myönteisesti hallitus on muistanut myös rintamaveteraaneja
ja sotainvalideja, aivan kuten näin jatkosodan 60-vuotisjuhlavuotena
hyvin soveltuu. Myös eläkeläisten kansaneläkkeisiin
tulossa oleva pieni, mutta hallitusohjelmasta vuodella aikaistettu
korotus on paikallaan. Myös veteraanien ylimääräinen
rintamalisä nousee.
Herra puhemies! Tässä budjetissa valtiovarainvaliokunta
ja sen jaostot ovat yhdessä eri valiokuntien kanssa räätälöineet
hienon täydennyksen varsinaiseen hallituksen esitykseen.
Tämä yhteistyö on selvästi hioutunut
vuoden aikana. Nyt ovat löytyneet juuri tähän
hetkeen ja tilanteeseen soveltuvat panostuskohteet. Kuntien valtionapujen
takaisinmaksatusta lisätään, ja niitä maksetaan
ensi vuonna 50 miljoonaa euroa. Tavoitteeksi tulee asettaa loppuosankin
maksatuksen nopeuttaminen. Perustienpidolle tulee myös 10
miljoonaa euroa rahaa lisää. Tukea lisätään samoin
joukkoliikenteelle, yksityisteille, vesistö- ja vesihuoltotöihin.
Lasten ja nuorten mielenterveystyöhönkin tulee
resursseja lisää. Rajavartiostoa turvataan myös
3,5 miljoonan euron satsauksella. Porotalouskin saa kipeästi
kaivatun lisäpanostuksen.
Sivistysvaliokunnan jäsenenä on erityisen miellyttävä todeta
se, että kulttuurille, urheilulle ja nuorisotyölle
tulee veikkausvoittovarojen vapauttamisen kautta 9,7 miljoonaa euroa
lisää rahaa. Toinen suuri asia sivistyssektorille
on opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen vuokrakaton
korottamisen kautta. Tämä on sivistysvaliokunnan
sekä sivistys- ja tiedejaoston yhteisponnistusten hieno
saavutus, josta on tullut runsaasti myönteistä palautetta.
Tätä ovat opiskelijat pitkään
odottaneet, ja nyt se vihdoin saadaan keskustavetoisen punamultahallituksen toimesta
jalalle. Palataan tarkemmin näihin sivistystoimen asioihin
opetusministeriön hallinnonalan kohdalla.
Arvoisa puhemies! Tärkein syy hitaaseen kasvuun ja
arvioitua heikompaan työllisyyskehitykseen on globalisaatio.
Pari vuotta sitten me emme vielä ymmärtäneet
globaalin kilpailun kiristymisen ja siihen liittyvien yritystoiminnan
muutosten merkitystä ja nopeutta myös Suomen taloudelle.
Yritysten siirtyminen ulkomaille on siirtymistä markkinoiden
läheisyyteen, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden säilyttää työpaikkoja ja
osaamista Suomessa. Suomen menestys, hyvinvointi ja työllisyys
riippuvat jatkossa yhä enemmän siitä,
että löydämme aina uudelleen osaamiseemme
perustuvan paikkamme maailman työnjaossa.
Arvoisa puhemies! Yksi huolenaihe tässä hartioilleni
on parin päivän sisällä tullut.
Olen kiitollinen siitä, että valtionosuusuudistus
ei astu voimaan vielä ensi vuonna vaan vasta vuoden päästä.
Kotikaupunkini Kuusamo on tässä uudistuksessa
menettämässä ehkä eniten Suomen
kunnista, noin 330 euron väheneminen asukasta kohti valtionosuudessa
ja yhteensä yli 5 miljoonan euron menetys on kohtuuton.
Yhteensä painetta tulee veroäyriin 4 penniä.
Tälle asialle on ehdottomasti tehtävä jotakin.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on
käyty värikästäkin keskustelua
tämän päivän aikana, ja olemme
voineet huomata, kuinka monella eri tapaa valtion talousarviota
voidaan ylipäätään tarkastella.
Tarkastelussa on selvästi kuitenkin käynyt
ilmi, että hallituspuolueiden linjalle harjoittaa vakaata
ja vastuullista talouspolitiikkaa ei ole löytynyt todellisia
vaihtoehtoja. Kokonaisuudessaan valtion talousarvio lisäbudjetteineen
vuodelle 2005 jatkaa maltillista linjaa, jossa kuitenkaan ei ole
unohdettu uusia avauksia hallitusohjelman päätavoitteen,
työllisyyden parantamisen, hoitamisessa. Budjettikeskustelussa
opposition ehdotukset ja avaukset omissa vaihtoehtobudjeteissaan
ovat jääneet keveiksi, eivätkä ne
sisällä vastuullisen budjetin laadinnan piirteitä.
Tulevan vuoden talousarvio mietintöineen edustaa hallituspuolueiden
arvomaailmaa. Sillä on hyvin maltillisesti lähdetty
rakentamaan ja tukemaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa
myös kaikista pienimmällä yhteiskunnan yksiköllä,
perheellä, on mahdollisuus selviytyä tulevaisuudesta.
Perheiden arkea helpottamaan tehdyt kotihoidon ja yksityisen hoidon
tuen korotukset ovat selvä osoitus nykyhallituksen viestistä yhteiskuntaamme
uhkaavasta väestökadosta. Eläkeläisten
määrän lisääntymisestä johtuen
tarvitsemme vahvennusta tulevaisuudessa myös tänä päivänä syntyvistä uusista
veronmaksajista.
Kunnalliseen päätöksentekoon valtion
budjetti tarjoaa nettomääräisesti arvioituna
lisäystä 300 miljoonaa euroa. Tämä sisältää kuntien
50 miljoonan euron maksatuksen aikaistamisen, jonka lisäys
osoittaa hallituspuolueiden tuntosarvien herkkyyttä. Vain
nopeasti reagoimalla kulloisenkin tarpeen mukaan voidaan välittömästi
vaikuttaa, tässä tapauksessa kuntien taloustilannetta
parantamalla. Maltillinen tuloratkaisu oli myös elinehto
kustannustason nousun hillitsemiseksi. Kunnilla ei silti ole varaa
ylikuumentua. Uudet valtuutetut pääsevätkin
heti sen tosiseikan eteen, että kasvavien menojen kanssa
tulee elää syvässä yhteistyössä lähialueiden
kuntien kanssa. Tämä on väistämätöntä myös
kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Valtion talousarvio
myöntääkin kuntien välisen yhteistoiminnan
tukemiseen 41 miljoonaa euroa.
Nykyinen hallitus on myös talousarvioesityksessään
muistanut kaikkein pienimmällä toimeentulolla
eläviä. Sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat
nousevat 94 euroa kuukaudessa. Tämä on mielestäni
sitä parasta keskustalaista politiikkaa. Myös
eläkeläisten ja opiskelijoiden mukaantulo on merkittävä käänne
talouspolitiikan saralla moneen vuoteen. Eläkeläisten saamaa
7 euron korotusta ei voitane vähätellä, vaikka
summaltaan se pieni onkin, kun otetaan ja tarkastellaan, mitä tapahtui
menneinä vuosina. Edellisten hallitusten osalta ei nähty
tarpeellisina nyt tehtyjä korotuksia. Myös 21
miljoonan euron veteraanipaketti tulee osaltaan parantamaan niiden
nyt eläkkeellä olevien henkilöiden asemaa,
jotka mahdollistivat maamme itsenäisenä pysymisen.
On ollut hämmästyttävää,
kuinka tässä salissa on opposition puolesta käytetty
puheenvuoroja siitä, kuinka opiskelijoiden asumislisäkorotus olisi
lähtenyt nykyisen eduskunnan aiheuttamasta paineesta tai
että se koituisi suoraan vuokranantajan kukkaroon.
Todellisuudessa kuitenkin lienee selvää, että harjoitettu
sivistyspolitiikka on jälleen muuttanut opiskelijoiden
opintososiaalista asemaa selvästi parempaan suuntaan.
Talousarvioesityksen lähetekeskustelussa peräsin
lisää varoja perustienpitoon. Samalla esitin huoleni
muun muassa Seinäjoen lentokentän määrärahan
laskemisesta. Olen erittäin tyytyväinen siihen,
että hallituspuolueiden neuvottelijat ja valtiovarainvaliokunta
ottivat huomioon nämä terveiset, ja nyt voinkin
esittää heille kiitokset. Perustienpidon määrärahalisäykset
teemahankkeelle ovat oikean suuntaisia, mutta edelleen toivoisin
panostuksia lisää erityisesti liikenneturvallisuushankkeisiin.
Etelä-Pohjanmaan osalta liikennemäärärahojen
niukkuus on huolestuttava. Toivottavasti tulevat vuodet toisivat
tähän tarvittavaa muutosta.
Arvoisa puhemies! Edelleen toivoisin tulevien vuosien kehyksiin
lisää avauksia yrittäjyyden tukemiseen.
Varallisuusveron poistaminen ja starttirahan laajennukset ovat varmasti
oikean suuntaisia toimia yhdessä maltillisen tuporatkaisun
kanssa. Myöskään tehtyjä veronkevennyspäätöksiä ei
pidä väheksyä. Suomessa on kuitenkin
eurooppalaiseen tapaan torjuttu kovia totuuksia, kuten globalisaatiota,
Kiina-ilmiötä, väestökatoa jne.
Näistä kyllä kirjoitellaan lehdistössä ja tutkimusryhmissä,
mutta politiikassa niitä ei ole vielä riittävästi
huomioitu. Niihin varautumiseen tulee edelleen panostaa. Talouden
ympäristö on haasteellinen ja tulee kehittymään
yhä haasteellisemmaksi. Kansainvälinen kilpailu
kiristyy, ja tuotanto keskittyy monilla toimialoilla markkina-alueille.
Meidän on oltava yhä parempia ja myös
vetovoimaisempia, että pärjäisimme. Yhteiskuntamme
menestys on yhtä kuin yritystemme menestys. Niiden kasvun
ja toimintaedellytysten turvaamiseksi on tehtävä parhaamme. Joustavuutta,
luovuutta ja rohkeutta tulee löytyä poliittisilta
päättäjiltä. Monivuotinen tuporatkaisu
antaa meille hyvät edellytykset keskittyä seuraavina
vuosina uusiin toimenpiteisiin yrittäjyyden lisäämiseksi.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että hallitus on
ottanut oppia kokoomuslaisista verolinjauksista. Verotus on työttömyyden
alentamisen väline, työkalu. Työllisyyttä lisätään,
kun verotuksen osuutta työn hinnasta lasketaan,
ja hallituksen työllisyyspolitiikka nykyisellään
tarvitsee kaiken mahdollisen vetoavun, mikä on mahdollista
saada. Veronkevennykset ovat välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan
rakentamiselle.
Suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta puhuttaessa on tarpeen
tuoda esiin myös sen peruskallio, pohja, eli koulutus ja
sivistys. Pisa-tutkimus osoitti jälleen suomalaisnuorten
olevan huippuosaajia. Hyvät tulokset ovat johdonmukainen
seuraus menneiden vuosien onnistuneesta koulutuspolitiikasta ja
-satsauksista. Tästä ei ole nyt varaa tinkiä.
Ennen kaikkea perusopetukseen on satsattava jatkossakin.
Oppilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottava opetus
on kaiken a ja o. Ensinnäkin tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että maassamme
on oltava tarpeeksi opettajia, niin suomen- kuin ruotsinkielisiä.
Suomessa on jo nyt pula pätevistä opettajista.
Tätä pulaa ei helpota se, että uravalintaa
tekevien keskuudessa opettajan ammattia ei pidetä kovin
houkuttelevana. Opettajien palkkaus ja tehtävien vaativuus
eivät monenkaan mielestä kohtaa toisiaan. Ongelmaan
on kiinnitetty huomiota, mutta suunnitellut opettajankoulutuksen lisäysmäärät
eivät riitä täyttämään
tulevaa vajetta, mikäli opettajien jaksamisen edellytyksiin
ei kiinnitetä jatkossa huomiota.
Turvallinen koulu ottaa huomioon jokaisen lapsen yksilölliset
tarpeet. Tämä merkitsee sitä, että erityis-
ja tukiopetusta tarvitsevien oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet
opiskeluun turvataan. Näen erittäin huolestuttavana
erityisopettajapulan maassamme. Perusopetuksessa tarvitaan opettajia
ja asiantuntijoita, jotka tunnistavat ajoissa oppimiseen vaikuttavat
häiriöt, kuten ADHD:n ja lukihäiriön.
Se, ettei näihin ongelmiin puututa varhaisessa vaiheessa,
johtaa usein lapsen tai nuoren sivuraiteille ja muihin puuhiin koulun
penkiltä. Esimerkiksi yli puolella nuorisorikollisista
on todettu olevan lukihäiriö.
Arvoisa puhemies! Ollakseen hyvinvointiyhteiskunta yhteiskunnan
on oltava turvallinen. Eilen täällä salissa
käsiteltiin poliisilakipakettia, joka sisältää muun
muassa niin kutsuttujen epäkonventionaalisten tiedonhankintakeinojen
muutoksia. Nämä keinot ovat tärkeitä rikosten
ja rikollisten ammattimaistuessa ja kansainvälistyessä.
Ilman tarpeellisia resursseja lakimuutokset ovat kuitenkin tyhjiä pykäliä.
Esimerkiksi Helsingin rikospoliisilla on vuositasolla tutkittavana useita
törkeitä rikoksia sisältäviä asiakokonaisuuksia,
joissa teknisen rikostutkinnan merkitys on tärkeä.
Lain sallimia menetelmiä ei ole voitu ottaa täysipainoisesti
käyttöön, koska Helsingin poliisilla
ei ole ollut osoittaa taloudellisia resursseja laitehankintoihin.
Asialla on merkitystä koko maan vakavan rikollisuuden torjunnan
kannalta, kun muun muassa huumeongelman torjuminen on pitkälti
Helsingin poliisin käsissä tänne keskittyneen
huumausainerikollisuuden takia.
Poliisien niukat määrärahat johtavat
väistämättä myös liikenneturvallisuuden
heikkenemiseen. Liikkuvan poliisin henkilöstökehitys
on jo vuosia ollut laskujohteinen. Noin sadan poliisin henkilöstövajeesta
huolimatta liikkuva poliisi on suoriutunut lisääntyneistä tehtävistä toistaiseksi,
mutta
toiminnan tuottavuus, taloudellisuus ja laatu ovat heikentyneet.
Liikennevalvonnan turvallisuusvaikutuksia koskevat tutkimustiedot osoittavat
kiistatta sen, että valvonnan vähäisyydestä seuranneella
alhaisella kiinnijäämisriskillä on selvä yhteys
piittaamattomuuden lisääntymiseen liikenteessä.
Yhdessä alkoholiveron alentamisen ja rattijuoppouden lisääntymisen
kanssa tämä on vaarallinen yhtälö.
Poliisin vaillinaisiin voimavaroihin tulisikin puuttua välittömästi,
ennen kuin yhteiskunnan turvallisuus on jo vakavasti heikentynyt.
Arvoisa puhemies! Poimin lopuksi tähän ulkoministeriön
hallinnonalalta huolestuttavan seikan, johon olen muun muassa itse
kiinnittänyt huomiota kirjallisen kysymyksen muodossa. Sekä Valtiontalouden
tarkastusvirasto että nyt valtiovarainvaliokunta mietinnössään
ovat huomioineet korruptioriskin kehitysyhteistyömaissamme.
Korruptiotilanne on Suomen pitkäaikaisissa kehitysyhteistyömaissa
huono, ja suurimmassa osassa näistä maista tilanne
on viimeisen viiden vuoden aikana huonontunut entisestään. Mielestäni
on olennaista tässä tilanteessa arvioida kehitysavun
kohdentamista uudelleen esimerkiksi kanavoimalla sitä enemmän
kansalaisjärjestöjen kautta.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva
talousarvioesitys ensi vuodelle on mielestäni hyvä kokonaisuus.
Siinä on huomioitu kuntatalouden haasteet, palveluiden
monialainen kehittäminen, työllisyyden ja ensisijaisten
etuuksien parantaminen, osaamiseen ja tutkimukseen panostaminen,
aluekehityksen turvaaminen liikennehankkeiden avulla ja erityisesti
valiokunnan esiin nostama kaikkein vähävaraisimpien
kansalaisten elämäntilanteen helpottaminen. Nämä kaikki
ovat budjetin keskeistä sisältöä.
Eduskunta on tuonut omat linjauksensa näkyviin erityisesti
lausumissa, jotka minäkin erittäin mielelläni
allekirjoitan. Nostan vain muutaman asian nyt yleiskeskustelussa,
joihin haluan hallituksen jatkossa keskittyvän entistä tarkemmin.
Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen on
jatkossa puututtava entistä tarkemmin. Hallitusohjelman
linjaus ensisijaisten sosiaalietuuksien kehittämisestä on
olennainen osa köyhyyden poistoa. Kaikkein vähävaraisimpien
elämäntilannetta on edelleen helpotettava. Sosiaalietuuksien korotukset
eivät kuitenkaan yksin poista Suomesta köyhyyttä ja
syrjäytymistä. Tähän ei ole yhtä lääkettä,
vaan on toimittava monilla yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla yhdessä ja
kohdennetusti. Köyhyyden poistamiseen tarvitaan yhteisvastuullisuutta,
toimintamallien ja asenteiden muutoksia sekä kaikkien ihmisten
yksilöllistä arvostamista riippumatta siitä,
oletko vankilakundi, päihdeongelmainen, mielenterveyspotilas,
pitkäaikaistyötön, yksinäinen
mies. Valitettavasti nämä ovat raakaa tämän
päivän todellisuutta. Nämä ihmisryhmät
eivät välttämättä saa
yhteiskunnalta tasavertaista kohtelua muuhun väestöön
nähden. Meillä tulee olla tulonsiirtojen rinnalla
toimintojen hyvin monialaista ja luovaa kehittämistä siihen
suuntaan, että köyhyys ei olisi kenellekään
pysyvä olotila, vaan siihen löytyisi moninaisia
ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Oleellinen osa köyhyyden poistamista on työllisyyden
parantaminen. Pitkäaikaistyöttömyyteen
on pyritty pureutumaan monella eri tavalla. Hyvään
suuntaan ollaan menossa, mutta vauhti on edelleen liian hidasta.
Meidän suuri haasteemme onkin, mistä löydämme
ne työkalut, joilla pystyisimme nopeuttamaan työttömien
ihmisten erilaista ja uudenlaista työllistämistä.
Meillä tulee olla uskallusta uudenlaisiin ja rohkeisiinkin ratkaisuihin.
Tavoitteena tulee olla, että kaikilla ihmisillä on
oikeus työhön ja sitä kautta arvokkaaseen
ja ihmisarvoiseen elämään.
Osaaminen ja koulutus ovat edelleen tärkeä osa
syrjäytymisen ja köyhyyden poistamista. Syrjäytyminen
voi alkaa jo pienen lapsen osalla. Tästä syystä tasa-arvoiset
koulutusmahdollisuudet on turvattava kaikille panostamalla riittävästi esiopetukseen,
peruskoulutukseen sekä toisen ja korkea-asteen koulutukseen.
Nuorten koulutustakuu on toteutettava, ettei yksikään
vuosi eikä yksikään nuori huku toimettomuuteen
peruskoulun jälkeen.
Arvoisa herra puhemies! Pari iloista ja myönteistäkin
asiaa. Ryhmäpuheenvuorossaan ed. Ahde sanoi, että talousarviota
voidaan kutsua kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyön sekä opiskelijoiden
budjetiksi. Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain nopeuttaminen on
monessakin mielessä tärkeä päätös
ensi vuoden talousarviossa ja tulevissa talousarvioissa. Tämä tärkeä periaateratkaisu
merkitsee määrärahojen lisäystä taiteen, liikunnan
ja nuorisotyön kehittämiseen. Tämä tulee
omalta osaltaan vahvistamaan kansalais- ja järjestötoimintaa,
tukemaan kansallista hyvinvointia ja terveyttä. Erityisen
iloinen olen myös opiskelijoiden asumislisän korotuksen
puolesta. Vuokrakaton nostaminen 252 euroon on merkittävä parannus,
ja niin kuin täällä on jo monesti todettu,
ensimmäinen korotus vuosikausiin. Tämä ei
saa opiskelijoiden osalta jäädä kuitenkaan
tähän. Jatkossa on turvattava opintoaikainen toimeentulo
niin, että tasa-arvoisen maksuttoman koulutuksen järjestelmää voidaan
jatkaa ja kehittää. Pienen maamme vahvuus on vahvassa osaamisessa,
joka turvataan monipuolisella ammatillisella koulutusjärjestelmällä ja
opiskelijalle maksuttomalla ja opetuksellisesti korkeatasoisella
korkeakoululaitoksella.
Erityistä huolta kannan kuitenkin toisen asteen opiskelijoista
ja heidän opintososiaalisista etuuksistaan, jotka toistaiseksi
ovat edelleen riittämättömät
ja luovat siten eriarvoisuutta. Toivoisin hallituksen panostavan
tulevaisuudessa tähän asiaan enemmän.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ilta on kulunut kovin pitkälle,
ja tuttuun tapaan on seurakuntaa vähän paikalla.
(Ed. Ala-Nissilä: Mutta uskollista!) — Aivan ja
tällä paikalla monta kertaa kysyy puhumisen merkitystä, mutta
pois epäilykset ja asiaan kiinni. — Täällä on
käytetty hyviä puheenvuoroja, joissa hallituksen
hyvän politiikan seurauksena monet ovat voineet todeta:
lisätään, kasvaa, paranee jnp. Siis on
haluttu kertoa, miten hallitus on voinut parantaa monia yhteiskuntapoliittisia
peruskysymyksiä, ja siitä kiitos.
Mutta tämän hallituskauden aikana on julkaistu
ainakin kolme eri toimijoiden tekemää selontekoa,
joissa on katseltu eteenpäin tulevaisuuteen, ja koska tämä on
yleiskeskustelua, muutama tai oikeastaan vain kaksi kommenttia niihin liittyen.
Näiden selontekojen pohjalta olen ymmärtänyt,
että ratkaistavanamme on kaksi suurta kysymystä.
Ensimmäinen niistä on väestö.
Tiedämme kaikki hyvin, mitä tilastot kertovat
lähivuosista. Ellei syntyvyys oleellisesti nouse, kansantaloutemme
kuihtuu ja liu’umme kohti hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden
murtumista. Tämä on kaikesta selittelystä ja
selittämisestä huolimatta talouskysymys, kuten
viimeksi Väestöliiton perhebarometri osoittaa.
Kyse ei siis ole pelkästään kulttuurimuutoksesta,
kyllä siitäkin, eikä naisten huonosta
asemasta työmarkkinoilla, siitäkin, vaikka erityisesti
vihreät ovat keskustelussa halunneet tätä korostaa.
Kyse on siis tulonjaosta. Tähän ongelmaan on nyt
reagoitu, budjettia on sanottu lapsiperheiden budjetiksi. Sanonta
on oikea ja osoittaa, että politiikalla on merkitystä ja väliä.
Hallitusneuvotteluissa keskusta onnistui saamaan tuloksen, jonka
seurauksena sosiaalipolitiikan suunta kääntyi.
Erityisesti sellaiset kansalaisryhmät, joiden toimeentulo
on pitkälti perusturvan tai ylipäänsä sellaisten
tulonsiirtojen varassa, jotka eivät kartu palkkatulon perusteella,
saavat viimeinkin jotain hekin. Äärimmäisen kova
oikeistolinja, jota tosin kyllä johdettiin demarileiristä,
tulee nyt pysäytettyä. Kaikki asiasta huolestuneet
ymmärtävät tietysti, että tämä on vasta
alkua. Edelleen odottavat ratkaisuaan monet pienet päivärahat,
perhekustannusten jako jne., kuten täällä eri
puheenvuoroissa on hyvin todettu.
Toinen suuri kysymys on menestymisemme globaaleilla markkinoilla
tässä ja nyt. Vastauksemme tähän
haasteeseen on ollut korkea koulutus, teknologiaan ja innovaatiopolitiikkaan
panostaminen ja verotus. Koulutuksen alueella me kansainvälisten
tutkimustenkin mukaan pärjäämme hyvin,
jopa erinomaisesti. Maassamme käy jatkuvasti ryhmiä ja
delegaatioita tutustumassa meidän malliimme ja hämmästelemässä sitä,
miten olemme osanneet tämän asian hyvin järjestää.
Tässä budjetissa peruskoulutuksen rahoitus turvataan
ja opiskelijalle annetaan pieni mutta tärkeä tulonlisä nostamalla
vuokrakattoa. Budjetin kautta jaettu raha teknologian kehittämiseen
ja innovaatioiden tukemiseen on sekin hyvässä järjestyksessä,
mutta suhtautuminen verotukseen jakaa mieliä.
Olen yrittänyt kysyä itseltäni, olisiko
yhteiskuntapoliittinen tulkintani verotuksesta sama kuin vasemmistoliitolla
tänään, jos olisin opposition kansanedustaja.
(Ed. Huotari: Todennäköisesti!) Onko siis kyseessä merkittävä siirto
pienituloisilta suurituloisille? Täytyy sanoa, että siltä se
näyttää, jos toimintafilosofia olisi
sama kuin 90-luvun lopun nousukaudella. Niin tehtäisiin. Kokemus
nimittäin puoltaa kuitenkin sellaista mallia, että rikkailla
tai varakkailla ei ole koskaan niin paljon rahaa, etteikö sinne
mahtuisi lisää. Näin ollen tässä salissa
loppujen lopuksi aina päätetään,
minkälainen tulonjako on. Mutta toisaalta veronalennusten
filosofiaa voidaan myös puolustaa ja pitää puolustaa.
Tässä kansainvälisessä tilanteessa
tulee hakea lisää pääomia, lisää investointeja
ja lisää dynamiikkaa talouteen. Hallituksen veropolitiikka
on osa tätä, ja voi vain nöyrästi
toivoa, että pelissä onnistuttaisiin. Nyt oikeastaan
tarvittaisiin profeteeraamisen lahjoja, minulla niitä ei
ole, mutta toivon, että tässä asiat menevät
hyvään suuntaan.
Ennen kaikkea hyvin toimivan kansantalouden rakentamisesta on
kuitenkin kyse, kun haluamme pitää huolen hyvinvointiyhteiskunnasta,
ei ensisijaisesti verotuksesta. Täytyy olla niin, että meillä on
ihmisiä, jotka haluavat yrittää, ottaa riskejä,
haluavat tehdä työtä, ja että siinä voi myös
menestyä. Tähän suuntaan on menty, ja
minusta sitä on tervehdittävä ilolla.
On rehellisyyden nimissä kuitenkin sanottava, että kaikki
suuret rakennemuutokset ovat vielä edessä. Sen
jokainen voi tarkistaa kuntapolitiikasta. Niitä ei vielä tällä budjetilla
ratkaisevasti jouduteta, mutta tulevaisuuden toivoni rakentuu sen
varaan, että nyt saatiin aikaan tupo, ja tässä sopimusyhteiskunnassa
on minun käsittääkseni se voimavara, jolla
myöskin tämä asia voidaan ottaa vastaan
ja etsiä siihen sellainen ratkaisu, jonka varassa me selviämme.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvio vuodelle 2005 oli jo
alun perinkin myönteinen niin palveluiden parantamisen,
talouskasvun kuin työllisyyden parantamisenkin näkökulmasta,
ja sitten valtiovarainvaliokunta vielä merkittävästi
paransi tätä muutoin jo hyvää alkulähtökohtaa,
ja haluan korostaa myös sitä, että erittäin
hyvässä yhteistyön hengessä valtiovarainministerin
ja myöskin koko hallituksen kanssa kukin kohdaltaan. Tämä on ollut
mieluisa syksy työskennellä valtiovarainvaliokunnan
jaostoissa ja myöskin valiokunnan työssä aivan
näille loppuviivoille saakka. Siitä ei ole mitään
jäänyt moitittavaa mieleen. Toisinaan syntyy sellainen
kuva, että tuolla valtionvaroissa ei yhteisymmärrys
tuntuisi löytyvän kovinkaan helposti ja siellä on
ollut koviakin taisteluja — näin on ainakin ulospäin
kerrottu — aikaisempien hallitusten aikoina, ja tämä on
ollut siinä mielessä myönteinen yllätys
tämän kauden alusta.
Tämä keltainen kirja, mikä meillä nyt
on käsittelyssä, on tulevaisuuden budjettikirja
ja siihen liittyy mietintö. Lapsiperheiden valinnanmahdollisuudet
lisääntyvät. Aikanaan äidit
joutuivat taistelemaan oikeudesta saada käydä työssä.
Nyt maailma on muuttunut niin, että suomalaiset äidit
ja isät joutuvat taistelemaan oikeudestaan hoitaa lapsiaan
kotona. Työelämä on muuttunut niin vaativaksi
ja kovaksi. Iloitsen erityisesti siitä, että kotihoidon
tuki ja päivähoidon vaihtoehdot kehittyvät
ja kotihoidon tuestakin tulee kutakuinkin kilpailukykyinen ja todellinen
vaihtoehto kotiin jäävälle vanhemmalle
myöskin toimeentulomielessä. Tämä Vanhasen
hallituksen ja eduskunnan yhdessä sorvaama budjetti on
tällaiselle keskustalaiselle syvänvihreälle
alkiolaiselle todella iloinen asia.
Laki hoitoonpääsystä määräajassa
on suuri haaste kunnille. Osa kunnista, niin kuin kotikuntani, saa
jo nyt puhtaat paperit hoitotakuusta. Toisissa kunnissa, kuten täällä Pääkaupunkiseudulla,
kipuillaan vielä pitkään. On oltava realisti. Kotikaupunkini
näyttää suurimmalle osalle Suomen kunnista
esimerkkiä, mutta realismia on syytä olla mukana.
Kaikesta kehittämis- ja tehostamistyöstä huolimatta
tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon menot pysyvästi
kasvamaan. Mitään muuta ei tosiasiassa ole näköpiirissä,
ja tämä tulee muistaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto
tulee viemään yhä suuremman osan kuntien
käytettävissä olevista varoista. Tämä on
tosiasia.
Varallisuusveron poisto oli esimerkki keskustavetoisen hallituksen
rohkeudesta tehdä päätöksiä,
ja on kenties niin, että tällä päätöksellä yllätettiin
edustajat niin vasemmalta kuin oikealtakin. Ainakin keskustelusta
voi tällaisen johtopäätöksen
tehdä. Keskustassa sallitaan ihmisen vaurastuminen työllään.
Yhtä lailla hallituksen — ja ennen kaikkea nyt
puhun punamullan puolesta — perusta on kuitenkin heistä kaikista
huolehtiminen, jotka eivät omalla työllään
ja toimeentulollaan tässä maassa pärjää.
Valtiovarainvaliokunta on perehtynyt erittäin laajasti
kuukausien ajan Suomen talouden perustan vahvistamiseen, ja syntyneillä linjauksilla
saadaan
nyt aikaan uutta dynamiikkaa. Aktiivinen työvoimapolitiikka
on laaja kokonaisuus, joka toteutuessaan luo kannustimia tehdä työtä, ottaa
työtä vastaan ja auttaa luomaan valmiuksia työelämään
kiinni pääsemiseen heille, joille työttömyys
on ollut vuosiakin kestänyt olotila.
Arvoisa herra puhemies! Tänäkin jouluna eri hyväntekeväisyystahot
keräävät lahjoituksia suomalaisille lapsiperheille.
Apua tarvitsevia tämän aamun tiedon mukaan on
tuhansia.
Yleisperusteluiden lausuma siitä, että hallitus syventyy
kaikkein vähävaraisimpien elämäntilanteeseen,
on tärkeä asia. Pelkkä etuuskeskustelu
ei kuitenkaan riitä. Köyhyys ei poistu edes rahalla.
Tämä on ainakin minun vakaa käsitykseni. Tarvitaan
enemmän ja tarvitaan laajempaa näkemystä tähän
asiaan kuin pelkkä keskustelu esimerkiksi asumistuesta
tai toimeentulotuesta. Tarvitaan paljon enemmän ja poliittisilta
päättäjiltä, myös siis
minulta, vaaditaan paljon syvällisempää perehtymistä köyhyyden
luonteeseen ja siihen, mitä sille voidaan tehdä.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että tämän
budjetin tukemana hallitus löytää uusia
keinoja erityisesti tulevien sukupolvien — ja tällä kohtaa
katson erityisesti lapsiin — paremman tulevaisuuden puolesta.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Tämän vuoden talousarvion,
nyt kun se on valiokunnasta ulos saatu, pohja perustuu talouskasvuun,
siihen kasvuun, joka on aikaansaatu tämän Vanhasen
hallituksen aikana, joka kasvu on Euroopan unionin maista nopeimpien
joukossa. Se ei ole tullut itsestään. Se on vaatinut
töitä. Se on vaatinut uudistuksia, niitä välttämättömiä uudistuksia,
joita nyt olemme tehneet ja joita toki meillä vielä on
tämän budjetin käsittelyn jälkeenkin edessäpäin.
Kun täällä oppositio oikealla puolella
on moitiskellut siitä, että me teemme eri tavalla
kuin me puhumme, täytyy ensimmäiseksi kysyä:
kuka arvasi sen toimintaympäristön muutoksen kaksi vuotta
sitten, joka tänä päivänä on
meillä edessämme? Vastaan tähän
itse: aika harva sen arvasi. Jos me olisimme menneet puhtaasti kaikkien puolueidenkin
osalta kaksi vuotta sitten olleilla opeilla eteenpäin,
tuskin olisimme tässä Euroopan unionin alueen
nopeimman kansantalouden kasvun tilanteessa, jossa me nyt olemme.
Siksi on perusteltua, että politiikkaa tehdään
ajassa ja sitä tarkastellaan tavoitteidenkin osalta myös
nopeammalla ja nopeammalla aikataululla. Sitä maailmantalouden
muutokset vaativat. (Ed. Nepponen: Edellisen hallituksen veronalennukset!) — Siksi
on hyvä, ed. Nepponen, että edellinen hallitus
aloitti veronalennukset, joita nyt sitten tämä hallitus
on jatkanut.
Tämä hallitus on myöskin omilla veronalennuksillaan
huomattavasti monipuolisemmin käsitellyt yhteiskuntaa ja
luonut kasvuedellytyksiä. Yksi sellainen asia on yritysverouudistus.
Se on aivan selvä panostus työllisyyteen ja tulevaisuuteen
ja tulevaisuuden kilpailukyvystä huolehtimiseen. Sillä kentällä olemme
entistä vaativammalla pohjalla. Sinne jäi toki
vielä senkin jälkeen, vaikka varallisuusverokin
on nyt sitten poistettu ja sen kautta myöskin dynamiikkaa haettu,
edelleenkin tehtävää. Yksi niistä tehtävistä on
matalan tuottavuuden työn veronalennus, joka nyt sitten
on linjattu vuoden 2006 alusta toteutettavaksi. Sinne jäi
myöskin osuuskuntien verokohtelu, joka täytyy
pikapuoliin saada kuntoon. Sinne jäi myöskin sellainen
asia, joka koskee investointien tämänhetkistä kohtuullisen
alhaista tasoa. Siihen täytyy meidän kaikkien
kiinnittää aivan erityistä huomiota.
Myös veropolitiikan puolelta saattaisi poisto-oikeuksien
laajennusten osalta löytyä joitakin ratkaisuja
siihen, että myös investoinnit saadaan nykyistä paremmin
liikkeelle.
Puhemies! Tässä budjetissa on vahvasti panostettu
myös teknologiaan, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja
lisätty sinne varoja. Samoin on myöskin lähdetty
liikkeelle kasvuyritysten investointitukien osalta. Tämä on
yksi akilleenkantapää, johon nyt on jo tämän
kuluvan vuoden aikana puututtu. Lisäbudjeteilla on tuotu
lisää varoja Tekesin myöntövaltuuksiin,
ja ne ovat menneet asiaan. Niille on ollut selkeä tarve,
ja ne ovat tulleet oikeaan saumaan. Tätä linjaa
edelleenkin ensi vuoden puolella jatketaan.
Puhemies! Myös kuntien valtionosuustarkistusten maksatusta
aikaistetaan, ja se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kun
ed. Nepposen kanssa Etelä-Savon kuntatalouden tilannetta
tarkastelemme hyvin läheltä, olemme havainneet
sen, ettei se ainakaan liian vahva ole. Sen vuoksi nämä aikaistukset
ovat erinomaisen tervetulleita. Tietysti toisella puolella myöskin
on se palveluiden parantaminen ja sinne ohjatut lisämäärärahat. Tätä kautta
me myöskin voimme tuoda niille kaikkein pienituloisimmille
selkeästi etuja lisää, jos ei suoraan,
niin ainakin tällä hetkellä palveluiden
parantumisen kautta.
Puhemies! Yksi pitkään keskustelussa tässä talossa
olleita asioita on veikkausvoittovarojen jako ja toisaalta myöskin
rahapelien yksinoikeudesta huolehtiminen ja sen puolustaminen. (Ed. Ala-Nissilä:
Hevospelien!) — Tähän kuuluvat hevospelit,
kaikki rahapelit, ed. Ala-Nissilä, kuuluvat samaan kategoriaan. — Tässä valtiovarainvaliokunta
yhdessä hallituksen kanssa on tehnyt erittäin
hyvän työn, kun kirjastojen määrärahat siirretään
valtion budjetista maksettaviksi ja veikkausvoittovarat ohjataan
juuri sinne, mihin ne jako-osuuslain mukaan kuuluvatkin. Meidän on
paljon helpompi Euroopan unionin paineissa puolustaa rahapelien
yksinoikeutta tämän muutoksen myötä,
ja totta kai edunsaajat ovat varmasti tästä mielissään,
urheilu, nuorisotyö ja kulttuuri, jotka näistä lisärahoista
pääsevät nauttimaan. Samoin myöskin
opiskelijoiden pitkään ajama opintososiaalinen
asema kohenee, kun asumislisää korotetaan, vuokrakatto
252 euroon, hyvä niin.
Puhemies! Yksi keskustelun aihe on myöskin ollut perustienpidon
rahoitus, ja siihenkin valtiovarainvaliokunta toi 10 miljoonaa euroa
lisää. Sekin tulee tarpeeseen. Toinen seikka,
joka on mietittävä hallitusohjelman kirjauksia
vähän uudistaen, on se, että kun
valtionyhtiöitä myydään ja on
sovittu siitä 500 miljoonan euron vuosittaisesta myyntitulosta
osa käytettäväksi tienpitoon, tuota prosenttia
on mielestäni korotettava. Se on samaa yhteistä omaisuutta,
olkoon se valtionyhtiö tai olkoon se sitten tienpito.
Puhemies! Lopuksi maatalouspääluokasta ihan
muutama sana. Se lisäys ja muutos, jonka valiokunta on
tehnyt, joka liittyy maatalouden neuvonnan määrärahojen
lisäämiseen, on äärimmäisen
tarpeellinen. Se taas johtuu nopeasta kehityksestä ja jatkuvista
muutoksista, joissa maatalouselinkeino kamppailee. Se ei ole pelkästään hallituksen
syytä, vaan se on tämän Euroopan unionin
jatkuvien muutosten sarja, ja siinä, jos missä,
neuvontaa tarvitaan, ja on erinomaisen hyvä, että sinne
200 000 euroa tuli lisää.
Maatalous ansaitsee myöskin oman tuponsa, ja on ehkä parempi
niin, että se jäi tehtäväksi
kehyspäätöksen yhteydessä, koska
silloin meillä on kaikki faktat esillä ja voimme
tarkasti laskea tulovirrat ja menojen lisäykset, jotka
tulevat. Ne eivät ole meillä vielä kaikilta
osin selvillä.
Tietysti ihmetyttää täällä,
ja olen aikaisemminkin sen sanonut: Kummastelen sitä käsitystä, että sukupolvenvaihdoksia
ei tapahtuisi. Niitä on tapahtunut tämän
vuoden puolella enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin,
kiitoksia hallituksen aikaisemmin tekemän erinomaisen tarpeellisen
sukupolvenvaihdosten huojennuspäätöksen.
Se on se, mitä me olemme tarvinneet ja mikä myös
vaikuttaa elinkeinoelämään myönteisesti
ja työllisyyteen.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset niille, joille kiitos kuuluu.
Ensinnäkin hallitukselle kiitokset siitä, että lapsiperheet saavat
lisää etuuksiin rahoitusta. Esimerkiksi näiden
pienimpien päivärahojen korottaminen oli todella
tärkeä, hyvä ja oikea ratkaisu. Odotamme
tietysti, että siinä päästään
vielä siihen tasoon, mikä meillä vaihtoehtobudjetissamme
on ollut, eli sinne työttömyyspäivärahan
tasolle. Tietysti kaikista parasta olisi, että päästäisiin semmoiseen
peruspäivärahaan, joka on riippumaton siitä,
mikä henkilön tilanne on, jos hän joutuu
näillä minimietuuksilla olemaan, että syyperuste
ei olisi se, joka vaikuttaisi, eikä sen vuoksi sitten tarvitsisi
miettiä, ettei vaan mihinkään putoa,
niin kuin monet toisen lapsen saaneet ovat aiemmin pudonneet.
Toinen kiitos kuuluu näistä joululahjarahoista,
mitkä täällä valiokunnassa on
jaettu. (Ed. Ala-Nissilä: Eivät ne ole joululahjarahoja!)
Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain muutos oli todella tervetullut
muutos. Olen todella tyytyväinen siihen, että alueteatterit
saivat nyt lisää rahoitusta. Nimittäin
kaikilla näillä alueteattereilla on ollut erittäin
vaikeaa, ei pelkästään Kajaanilla vaan myös
näillä muilla, koska kiertuetoiminnan käytännössä kuitenkin
nämä sijaintipaikkakunnat ovat pääsääntöisesti
maksaneet. Siinä mielessä tuntuu ihan oikealta,
että valtio on mukana siinä, että myöskin
lähiseudulla olevat pienet kunnat saavat näitä kulttuuripalveluja.
Tässä tietysti Kajaanin teatterin osalta, joka
on todella vaikeuksissa, nyt käydään
sitten niitä neuvotteluja kulttuuriministerin kanssa, miten
nämä rahat jaetaan.
Kunnilla on todellakin vaikea tilanne. Esimerkiksi Kajaanissa
on sellainen tilanne, että niistä noin 40 prosentista,
jotka Kajaanin kaupungille näistä palveluista
ovat jääneet, rahoituksesta ja palveluista, joudutaan
irtisanomaan — tai raami on niin tiukka, että jouduttaisiin
irtisanomaan — 30 henkilöä päivähoidosta,
vaikka päivähoitojonot ovat nytkin lain sallimissa
rajoissa koko ajan, siivous- ja keittiöpalveluista ja kulttuuripalveluista
ja sen lisäksi lomauttamaan koko muu henkilöstö kahdeksi
viikoksi paitsi opettajat, joita ei voi lomauttaa.
Kainuun hallintokokeilussa on aivan samanlainen tilanne. Siellä on
60 henkilön vaje budjetissa. Kunnat ovat ilmoittaneet,
että tämä vaje on pakko täyttää,
eli siellä nyt etsitään sitten ratkaisuja
ja kaikki määräaikaiset joudutaan poistamaan
sekä Kajaanin kaupungin listoilta että myöskin
hallintokokeilusta. Hallintokokeilussahan se tarkoittaa sitä,
että nämä kohdistuvat pääsääntöisesti
sosiaali- ja terveystoimeen, koska se on 90 prosenttia sen hallintokokeilun
menoista. No, se tarkoittaa sitä, että yritämme
taas nipistää joistakin palveluista, vaikka hallintokokeilussa nimenomaan
luvattiin, että palvelut eivät heikkene sen vuoksi.
Nyt pelkäänkin, että nimenomaan nämä hallintokokeilua
vastustaneet henkilöt saavat nyt tästä sitten
vettä myllyynsä.
Mutta pahinta minusta tässä kuntien tilanteessa
on se, että kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin pyrkiä kehittämään
koko ajan ja innovaatiojärjestelmää parantamaan
ja sinne elinkeinopolitiikkaan laittamaan satsauksia — meillä on
erittäin hyvin menestyvä ammattikorkeakoulu ja
yliopistokeskus — nyt pelko on siitä, että joudumme myös
tältä puolen ottamaan rahoitusta pois ja se johtaa
sellaiseen kierteeseen, joka ei ole hyvä työllisyyden
kannalta. (Ed. Ala-Nissilä: Eduskunta lisäsi 60
miljoonaa rahaa!) — Toivotaan, että ne lisärahat
nyt jonkun verran edes auttavat. — Mutta minusta tässä nyt
on kysymys Suomen suunnasta, siitä, että Suomea
ollaan viemässä alhaisemman verotuksen maaksi,
ja se tarkoittaa käytännössä hyvinvointipalveluiden
alasajoa, kun kunnilla ei ole varaa pitää niitä yllä.
Ja kun se tapahtuu kuntien kautta, niin se tapahtuu hyvin eriarvoisesti,
koska jokainen kunta tekee omat ratkaisunsa ja kuntalaiset ovat
näin eriarvoisessa asemassa.
Valiokunnan ponsi kuuluu: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien
selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien
kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja
tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset". Se on hyvä ponsi,
mutta niin kuin tiedämme, niin ponsiahan on aina tehty.
Toivon, että nyt tässä hallituksen puolivälitaipaleella
oikeasti hallitus miettii myös sitä, mitkä ovat
ne keinot, millä näitä kaikkein köyhimpiä ihmisiä autetaan.
Pienimpiin etuuksiin tarvitaan varmasti korotuksia, mutta yhtä tärkeää on
tämä palvelujärjestelmä niin,
että esimerkiksi sosiaalityössä on riittävästi
henkilökuntaa, niin että nämä ihmiset
voivat yhdessä ammatti-ihmisten kanssa miettiä,
miten heidän elämäntilannettaan saadaan
paremmaksi. Siinä mielessä ihan yhtä tärkeä merkitys
tällä palvelujärjestelmällä on
kuin näillä etuuksien korottamisella.
Tietysti olisin toivonut, että nyt kun oli kerta mahdollisuus
tehdä tästä varallisuusveron poistamisesta
niin, samanaikaisesti olisi myöskin näiden kaikista
pienituloisimpien ihmisten tilannetta korjattu, mutta nyt näytti
siltä, että hallitukselta joko loppui aika tai
ei ollut mahdollisuutta. Minä vain pelkään
niin, että siinä vaiheessa, kun sitten ruvetaan
puhumaan näistä kaikista pienituloisimmista ihmisistä,
niin siinä vaiheessa kehyksistä puhutaan samanaikaisesti.
Eli mistä se raha otetaan, kun tämä kehyssääntö on
niin tiukka? Tästähän varoittelimme jo
heti silloin, kun hallitusta muodostitte, että olkaa varovaisia
tämän kanssa, että älkää tuhlatko
kaikkia rahoja ennen kuin nämä pienituloisimmatkin
jotakin saavat. Toivotaan, että hallitus omantunnontuskissaan
tulee siihen tulokseen, (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole mitään
omantunnontuskia hallituksella!) että myöskin
tälle porukalle jotain löytyy. (Ed. Sirnö:
Jos ei ole omaatuntoa!)
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallituksen
budjetti on samalla kertaa sekä vakautta luova että taloudellista
kasvua vahvistava. Talouskasvu on hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämisen
kannalta välttämätöntä.
Budjettia käsitellään nyt varsin mielenkiintoisina
ja tärkeinä päivinä. Juuri tänään
on allekirjoitettu kohtuullisen kattava ja pitkäaikainen tulopoliittinen
kokonaisratkaisu. Se tuo kaivattua vakautta ja ennustettavuutta
talouteen. Syntyneestä ratkaisusta on annettava vilpitön
tunnustus Vanhasen hallitukselle. Sitten ensi maanantaina käydään
turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelua.
Suuria asiakokonaisuuksia on saatu kasaan samoina päivinä. Kyllä tästä päättyvästä
syyskaudesta
voi hallitus ja hallituspuolueet olla varsin tyytyväisiä.
(Ed. Ala-Nissilä: Ylpeitä!) Aikaansaannokset ovat parempia
kuin esimerkiksi oppositio on osannut odottaakaan tai, voiko sanoa,
pelätäkään.
Herra puhemies! Tätä budjettia on luonnehdittu
myös perheiden, opiskelijoiden, työllisyyden ja
kasvun budjetiksi, kohennetaanhan talousarviossa pitkän
ajan jälkeen muun muassa kotihoidontukea, minimiäitiys-,
isyys- ja vanhempainpäivärahoja sekä opiskelijoiden
asemaa. Merkittävä on myös niin sanottu
veteraanipaketti. Talousarvion tärkeää sosiaalista
painotusta vahvistettiin vielä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien
tekemillä lisäyksillä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
vahvistaminen onkin yhteiskuntamme kulmakiviä. On todettava
tyytyväisenä valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotus
kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen
korjaamisesta. Siihen satsaaminen kannattaa.
Herra puhemies! Haluan muutaman sanan sanoa sitten kuntapolitiikasta,
joka tänä iltana on täällä myös
monien puheenvuorojen sisällössä. Kuntien
taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikea,
ja monessa kunnassa ollaan jopa kriisissä. Se on varmasti
kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella mukana kuntien toiminnassa,
varsin selvä asia. Mutta on lyhyesti todettava se, miksi
me olemme tässä tilanteessa. Tämä kuntatalouden synkkä tilanne
näkyi jo, kun vuoden 2003 talousarvio hyväksyttiin.
(Ed. Ala-Nissilä: Tuo pitää paikkansa!)
Tämän hetkinen tilanne näkyi silloin
jopa synkempänä kuin se nyt on. Siitä huolimatta,
kun käytiin vuoden 2003 vaaleihin, nykyinen pääoppositiopuolue
kokoomus arvioi hoitavansa kuntien asiat sadalla miljoonalla eurolla. Nyt
tämä hallitus on jo lyhyen toimintakautensa aikana
lisännyt valtionosuuksia moninkertaisesti tuon summan ja
juuri siksi, että kun kuntatalouden ennusteet näyttivät
huonolta, kun tämä hallitus aloitti toimintansa,
päätettiin siitä, että indeksitarkistukset
hoidetaan korkeimpina kuin aikaisemmin ja mahdolliset veronkevennykset,
jotka kohdistuvat kuntien veroihin, kompensoidaan täysimääräisinä ja
pidättäydytään uusista merkittävistä tehtävistä.
Näin hallitus on toiminut.
Voi tietysti todeta ja on syytä todeta, että hallituksen
toimet eivät siinä määrin olleet
riittäviä, että kuntatalous olisi tasapainossa
saati sitten ylijäämäinen, mutta ennusteiden
mukaan, kuntien ja valtion yhteisten ennusteiden mukaan, tilanne on
korjaantumassa. Todettakoon, että hallintovaliokunta on
pyytänyt sisäministeriöltä selvityksen
tammikuun loppuun mennessä siitä, miten kuntien
tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa ja miten
kunnat tulevat velvoitteistaan selviytymään. Meillä on
käytettävissä tämän
vuoden kuntien tilinpäätöksistä tiedot
helmikuun 10. päivään mennessä,
ja silloin pystymme esittämään asiasta
tarkempia arvioita.
Hyvin paljon tämänkin päivän
keskustelussa on sivuttu — ja käyty kohtikin — valtion
ja kuntien välisen kustannusjakotarkistuksen maksamista
ja maksuaikataulua. Tämä 502 miljoonaa euroa on
päätetty maksaa neljän vuoden aikana
ja siitä ensi vuonna 136 miljoonaa. Tämä jaksotus ei
ole ensimmäinen kerta, jaksotettu on edellisenkin hallituksen
aikana. On selvää, että kunnat tarvitsevat
tämän rahan. On kuitenkin syytä todeta tässäkin
yhteydessä se, että kuntien taloudellista tilannetta
merkittävällä tavalla vieläkin
rasittaa se, että vuosina 1997—2003 jätettiin
kompensoimatta kunnille 827 miljoonaa euroa kunnallisverovähennyksiä.
Se tuntuu vielä tänäänkin.
Uskon, että hallitus ohjelmansa mukaisesti harjoittaa
vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa
ja niin, että peruspalvelut pystytään
turvaamaan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella,
ja jos se on uhattuna, ryhtyy sen vaatimiin toimenpiteisiin.
Parasta aikaa on keskustelun kohteena eilen saatu sisäministeriön
saama mietintö valtionosuusuudistuksesta. Sehän
ei kokonaisuutena tuo kunnille lisää rahaa, mutta
jakaa olemassa olevaa niukkaa rahaa ehkä oikeudenmukaisemmin, tai
se on ainakin tavoitteena. Tämä asia tulee eduskunnan
käsittelyyn ensi kevätkaudella. Siitä on
syytä todeta, että on huolehdittava, että siinä yhteydessä saadaan
aikaan toimiva, ajantasainen, lakisääteinen kuntien
ja valtion välinen kustannusten jakojärjestelmä niin,
että kustannusjakotarkistus toteutetaan säännönmukaisesti
lakisääteisesti ja todellisiin kustannuksiin perustuen.
Herra puhemies! Kunnissa on tehtävä monia uudistuksia
kuntien omien toimenpiteiden vuoksi, mutta kunnat tarvitsevat myös
valtion määrätietoisen tuen.
Herra puhemies! Lopuksi vielä muutama sana perusinfrasta,
tiestöstä. On todettava tyydytyksellä se,
että budjetissa on lisätty jonkin verran tieinvestointeja.
Voi sanoa, että keskeiset tieinvestoinnit ovat käyneet
hyvin tiukan seulan läpi ja ne ovat kannattavia investointeja.
Monet niistä ovat sellaisia, jotka (Puhemies koputtaa)
vahvistavat merkittävällä tavalla ...
Toinen varapuhemies:
Arvoisa puhuja, 10 minuuttia on tullut reippaasti ylitettyä.
Kiitos, lopetan kahden virkkeen päästä. — Ne
ovat kannattavia investointeja, jotka vahvistavat elinkeinoelämän
kehitystä, ja ne tuottavat kohtuullisessa ajassa investoinnin
takaisin.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen toinen budjetti lunastaa
monia niistä lupauksista, joita hallitusohjelmaan kirjattiin.
Lisäksi hallitus elää tässä ajassa,
niin kuin ed. Leppäkin hetki sitten totesi. Myös
moniin kipupisteisiin on tuotu helpotusta ensi vuoden budjetissa.
Ei ole monta päivää aikaa siitä,
kun hallitus paransi opiskelijoiden asemaa korottamalla opiskelijoiden
asumistukea. Tämä, yhdessä ensi vuonna
voimaan astuvan lainasubvention kanssa, mahdollistaa opiskelijoiden
keskittymisen päätoimisesti opintoihin ja kannustaa
siten nopeampaan valmistumiseen.
Samoin korotetaan muun muassa kotihoidon tukea ja perheille
suunnattuja minimipäivärahoja — äitiys-,
isyys- ja vanhempainpäivärahoja — joiden
korotuksia ei ole tehty pitkään aikaan. Nämä parantavat
etenkin heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien perheiden taloutta.
Myös perheiden valinnanmahdollisuus lastenhoidon järjestämisessä paranee
kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksen myötä.
Toinen merkittävä kipupiste on ollut kuntien talous.
Ennen Vanhasen hallitusta tehtiin päätöksiä verovähennyksistä,
jotka alensivat kuntien verotuloja. Tätä verotulojen
menetystä ei kuitenkaan kompensoitu kunnille valtion taholta.
Tässäkin mielessä tämä hallitus
on tehnyt hyvää työtä, sillä vaikka
kansalaisten veroja on alennettu, se kompensoidaan nyt kunnille
täysimääräisesti. Nykyiset hallituspuolueet
tuntevat kunta-asiat ja kuntien ongelmat, ja käänne
parempaan on tapahtumassa, niin kuin ed. Töllikin äsken
totesi.
Edelliseltä hallitukselta yllätyksenä periytynyt
suuri kustannustenjaon tasotarkistus, 502 miljoonaa euroa,
päätettiin jaksottaa neljälle vuodelle,
ja nyt tätäkin on pystytty aikaistamaan 50 miljoonalla
lisäeurolla. Näin hallitus helpottaa näköpiirissä olevaa
kuntien talouden vuodelle 2005 osuvaa aallonpohjaa.
Väestön ikääntyminen tulee
kuitenkin jatkossakin pitämään kuntien
taloutta kireällä. Tähän kuntien
tulee pystyä vastaamaan muun muassa uudistamalla kuntien
palvelujen tuottamismalleja sekä kannustamalla kuntia edelleen
tehokkaampaan yhteistyöhön.
Tuleva hoitotakuu pelottaa kunnissa, koska ennen kuin toiminta
vakiintuu, aiheutuu terveydenhuollon kustannuksiin todennäköisesti
piikki ylöspäin. Kun hoitotakuun alku vielä osuu
kuntataloutemme kannalta ennustettuun huonoon vuoteen, tulee vaikutuksia
seurata valtiovallan taholta herkällä korvalla.
Rakenteellisia ratkaisuja tarvitaan kuntien terveyshuoltoon, mutta
ne eivät synny yhdessä yössä.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tulee ensi vuonna
parannusta, mikä on mielestäni tärkeää,
sillä ongelmat ovat lisääntyneet joka ikäluokassa.
Kulttuuri, nuorisotyö ja liikunta saavat kaikki lisää panostusta,
ja näiden sektoreiden aktiivisin toimin pystytään
ehkäisemään osaltaan mielenterveysongelmien
lisääntymistä.
Sotaveteraanien ja -invalidien asemaan on tulossa parannusta
20 miljoonan euron veteraanipaketin myötä muun
muassa kuntoutuksen muodossa.
Kansaneläkkeiden pienen korotuksen aikaistaminen on
tärkeää. Eläkeläiset
ovat kuitenkin jääneet etuuksia, varsinkin veronkevennyksiä, jaettaessa
toisarvoiseen asemaan suhteessa muihin kansalaisiin. Pienituloisilla
eläkeläisillä ei ole kohta varaa välttämättömiin
menoihin. Tämä asia pitää muistaa,
ja siihen tulee saada korjausta. Eräs hyvä keino
olisi elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen.
Tieinvestointeihin panostetaan ensi vuonna merkittävän,
mutta ei riittävän lisärahoituksen muodossa.
Perustienpitoon ja yksityisteiden määrärahoihin
tulee 11 miljoonaa euroa lisää. Joukkoliikenteelle
tulee 3 miljoonaa euroa lisää. Pirkanmaalaisena
olen huolissani siitä, ettei Valtatie 3:n Tampereen läntisen
ohitustien kakkosvaiheen rahoitus ole vieläkään
varmistunut, ja tulen tekemään tästä aiheesta
esityksen tähän talousarvioon. Tulee muistaa,
että hanke koskee yhtä valtakunnan pääväylistä ja
koskee Pirkanmaan lisäksi pohjoiseen suuntautuvaa liikennettä.
Hyöty ohitustiestä voidaan saada vasta kakkosvaiheen
valmistuttua, ja lisäksi tiesuunnitelmat joudutaan tekemään
uudelleen, mikäli jatko viivästyy.
Maailma muuttuu ja me sen mukana. Maatalous on ollut suurten
muutosten kohteena, ja sama tahti näyttää jatkuvan
etenkin lähivuosina tukimuotojen uudistuessa ja tukikausien
vaihtuessa. Neuvontajärjestöt ovat tehneet työtä,
jotta maaseudun yrittäjät hallitsevat osaltaan
tapahtuvaa muutosta ja pystyvät ennakoimaan yritystoiminnassa
tarvittavia järjestelyjä. Koska neuvontapalveluihin
palautettiin lisätalousarviossa osa leikatusta määrärahasta,
en uudista tekemääni talousarvioaloitetta, vaan
asiaan palataan seuraavissa talousarvioissa.
Herra puhemies! Valtakuntaan on nyt saatu pitkäkestoinen
tuporatkaisu, ja se on hyvä asia. Nyt hallituksen on lunastettava
lupauksensa ja hoidettava asia myös maatalouden osalta.
Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistusta pohtinut johtoryhmä luovutti
eilen esityksensä kuntaministeri Hannes Manniselle. Esitykseen sisältyi
muun muassa valtiovarainministeriön eriävä mielipide,
jonka mukaan kiinteistövero ulotettaisiin maa- ja metsätalouteen.
Tämä ei kuulu hallitusohjelmaan, ja siten se ei
voi olla edes ajankohtainen keskustelun aihe.
Globalisaation edistyessä Suomi arvioi tarvittavat
muutokset kilpailukykymme säilyttämiseksi. Globalisaatiotyöryhmän
hiljattain antama raportti antaa viitteitä siitä suunnasta,
joka Suomen kannattaa valita. Hyvä koulutus, innovatiivisuus
ja teknologinen huippuosaaminen ovat menestyksemme perusta. Suomen
on suunnattava lisääntyvästi resursseja
näiden vahvuuksien hyödyntämiseksi.
Herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen toinen talousarvio
on vastuullinen sekä suhtautumisessaan kansalaisiin että suhtautumisessa
valtiontalouteen.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Suomessa pitkäaikaisköyhyys on
syventynyt viime vuosina hälyttävällä tavalla,
vaikka pääministeri Vanhasen hallitus on moneen
otteeseen sekä täällä salissa
että varsinkin tämän salin ulkopuolella
julkisuudessa mainostanut, kuinka kovasti se tekee töitä,
jotta pienituloisempi kansanosa Suomessa pärjäisi
paremmin. Totinen tosi: Hyvä hallituksemme osoitti jälleen veroalensa
köyhimmistä köyhimmälle kansanosalle — jokainenhan
meistä tietää, miten pienituloisia Suomen
40 000 rikkainta ovat. (Ed. Ala-Nissilä: Asiaan!)
Kaikkein rikkaimpien rikkaiden kohdalla hätä oli
Vanhasen hallituksen mielestä kaikista suurin. Siksi joillakin
heistä tuleva henkilökohtainen veronkevennys hiipii
yli 1 miljoonan euron.
Vanhasen hallituksen totuuksien toinen puoli on, ettei maamme
hallituksella ollut taaskaan varaa helpottaa miljoonan aikuisen
suomalaisen elämää kuin korkeintaan kosmeettisesti.
Niinpä eläkeläisille, työttömille,
opiskelijoille, yksinhuoltajille ja pätkittyjen, ketjutettujen
töiden sankareille hallitus lupaa lähinnä lämmintä kättä, muttei
yhtään verohelpotusta. Päinvastoin, 136 kunnassa
osalla heistä verotus jopa kiristyy. Mutta eiväthän
nämä miljoona suomalaista aikuista Vanhasen hallituksen
oppien ja määritelmien mukaan olekaan köyhiä eivätkä pienituloisia.
Jopa Kalliomäen laskuopilla kansakuntamme menettää kaiken
kaikkiaan 70—120 miljoonaa euroa varallisuusverosta luovuttaessa.
Samalla menetämme mahdollisuuksiamme palkata lisää henkilökuntaa
päivähoitoon, peruskouluihin, terveysasemille
ja vanhusten palveluihin tai ylläpitää kulttuurilaitoksiamme.
(Ed. Ala-Nissilä: Onko ryhmäkanslia kirjoittanut!)
Eli menetämme mahdollisuuksiamme satsata sujuvampaan arkeen,
jakaa ja antaa palveluita niitä tarvitseville ja kantaa
yhteisesti vastuuta toisistamme. Toiset meistä ajattelevat,
että meillä on siihen jopa oikeus.
Vastineeksi yhteisistä menetyksistämme Vanhasen
hallitus vakuuttaa käsi sydämellä, mutta sormet
ristissä tuon varallisuusveroista vapautuvan 100 miljoonan
euron siirtyvän suoraan lyhentämättömänä uusiin
työpaikkoihin ja kartuttamaan kansantaloutta. (Ed. Ala-Nissilä:
Kyllä!) — Tosi on, yhtä tosi kuin Vanhasen
hallituksen jo tekemien veroalejen synnyttämät
pysyvät ja kokoaikaiset työpaikat. — Hallituksen
puolustukseksi on toki mainittava, että Vanhasen hallitukselta
ja eritoten ministeri Kalliomäeltä unohtui sanoa ääneen,
minkä maan kansantaloutta kartuttamaan nuo verottamatta
jäävät miljoonat on tarkoitettu ja minne
ne uudet työpaikat syntyvät, Eurooppaan vai jopa
muualle.
Arvoisa puhemies! Hallituksen köyhiä syrjivässä vero-
ja tulonjakopolitiikassa kyse ei ole rahapulasta, vaan arvovalinnasta.
Jos valtiovarainministeriön rahapussit huutaisivat tyhjyyttään,
ministeri Kalliomäellä ei olisi ollut varaa esittää jälleen
uusia veronalennuksia. Suomessa on juuri nyt tämän
hallituksen aikakaudella 427 000 kansalaista ja 260 300
perhettä, jotka ovat toimeentulotuen varassa, ja 270 800
työtöntä työnhakijaa. Heistä yli
vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita
pitkäaikaistyöttömiä oli 71 600,
mikä oli 1 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Meidän keskuudessamme elää juuri nyt
526 000 suomalaista, jotka EU määrittää köyhiksi.
Työttömyys on pahin köyhyyden pitkittäjä,
mutta köyhyyskierteestä pelastumiseen eivät
hitaasti syntyvät uudet työpaikat riitä.
Tarvitaan myös tietoisia taloudellisia panostuksia.
Hallitus on sanonut "ei" sille, että lapsilisän taannoinen
korotus koskettaisi myös toimeentulotukiperheitä.
Hallitus on sanonut "ei" myös sille, että toimeentulotuen
asumislisän köyhiä rankaiseva 7 prosentin
omavastuuosa poistettaisiin. Hallituksen arvovalinnoista kertoo
myös se, ettei se ole valmis nostamaan opintorahan tasoa,
vaan valitsee mieluummin opintoja jarruttavan ja opiskelijoita eriarvoistavan
lainavankeuden. (Ed. Ala-Nissilä: Ministeri Andersson leikkasi!)
Hallituksen arvovalinnasta kertoo myös se, ettei se ole
halukas nostamaan peruspäivärahaa edes muutamalla
eurolla. Hallituksen arvovalinnoista kertoo myös se, ettei
siltä löydy halua nostaa äitiys-, isyys-
ja vanhempainrahan vähimmäistasoa peruspäivärahan
tasolle. Tehtyinä nämä taloudelliset
köyhyydenpoistopanokset palautuisivat varallisuusveron
poistamista varmemmin kartuttamaan kansantalouttamme ja kohentamaan
työllisyyttämme. "Ein" muuttaminen "kylläksi"
maksaisi suurin piirtein saman summan kuin on hallituksen lupaaman
varallisuusveron poistamisen aiheuttama menetys valtion saamista
tuloista.
Eduskunnan käytävillä huhuna leijuva
hallituksen köyhyyspaketti antaa odottaa itseään.
Viivyttelyyn ei ole mitään järkevää syytä.
Köyhyyspaketin laatimisessa hallituksen ei tarvitse turvautua
selontekosumaan, kuten se on turvautunut lähes kaikissa
toimenpiteissä täällä. Ainekset ja
suuntalinjat ovat jo olemassa. Lukutaitoiselle ne löytyvät
muun muassa vasemmistoliiton varjobudjetista sekä valtiovarainvaliokunnan
mietinnön vastalauseesta 2.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamin sanoin olisin kosketellut käytyä keskustelua.
Ed. Sirniö (Ed. Sirnö: Sirnö!) — ed.
Sirnö, ollaksemme tarkkoja — käytti täällä puheenvuoron,
jossa hän tarkasteli talousarvion sosiaalista ulottuvuutta
mielestäni erittäin puutteellisesti. Kun te puhuitte
opintotuesta, ed. Sirniö (Ed. Sirnö: Sirnö!) — ed.
Sirnö — te olette lasikaapissa siinä mielessä,
että vasemmistoliiton kulttuuriministerin aikana, joka
oli vastuussa opintotuesta, leikattiin Suomen historiassa eniten
opintotukea. (Ed. Sirnö: Onko pakko toistaa vuodesta toiseen!) — Se
on pakko toistaa vuodesta toiseen, se oli teidän arvovalintanne. — Tämän
hallituksen arvovalinta on se, että ateriatukea jo parannettiin
eduskuntavetoisesti ja nyt sitten parannetaan asumistukea sen kattoa
korottamalla.
Mitä muutoin tulee budjetin sosiaaliseen ulottuvuuteen,
minusta se näkyy monella tavalla. On todettu, että tässä on
veteraanipaketti mukana, kun on 60 vuotta jatkosodan päättymisestä.
Kansaneläkkeiden sinällään pientä tasokorotusta
nyt aikaistetaan. Kotihoidon tukea korotetaan tässä. Myöskin
kotitalousvähennystä parannetaan tavalla, joka
mahdollistaa vanhempien ja isovanhempien hoidon kotona, kannustaa
siihen. Siinäkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tässä myöskin alimpia
päivärahoja eli isyys-, äitiys- ja sairauspäivärahoja
korotetaan. Nuorten mielenterveystyöhön on eduskunnan
lisäyksenä kunnille 5 miljoonaa euroa.
Sosiaaliministeriön pääluokassa valtionosuuksia
on lisätty määrätietoisesti
hallitusohjelman mukaisesti. Nyt vielä eduskunta lisäsi 50 miljoonaa,
aikaisti tätä hallituksen kanssa, kun hallitus
esitti 20:tä miljoonaa aikaistusta tupon yhteydessä ensi
vuodelle. Siitä on merkittävä osa nimenomaan
sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuuksiin. Evo-rahoja
eduskunta nostaa 1,3 miljoonalla eurolla. On tehty myöskin paljon
hallituksen toimesta työllisyyden hyväksi. Se
on parasta ja tärkeää työtä myöskin
syrjäytymisen estämiseksi.
Eduskunta edellyttää myöskin: Paitsi
että on tämä niin sanottu köyhyysponsi,
ponsi siitä, että selvitetään
kaikkein vähävaraisimpien ihmisten elämäntilannetta
ja valmistellaan toimenpide-ehdotuksia, täällä on
myöskin toinen ponsi, joka edellyttää selontekoa
tehtäväksi peruspalveluohjelmasta ja peruspalvelubudjetista.
Siinäkin on vahva sosiaalinen lataus mukana, tarkastellaan, miten
kunnat pystyvät vastaamaan sosiaaliturvan haasteisiin.
Ei ole tulossa mitään köyhyyspakettia,
se on väärä sana. On kysymys siitä,
että arvioidaan, mitkä olisivat ne toimenpiteet,
millä voitaisiin kaikkein vähävaraisimpien
ihmisten tilannetta auttaa. Niin kuin ed. Ylä-Mononen täällä sanoi,
ei ole yksin rahasta kysymys, vaan pitää myöskin
katsoa tätä hyvin laaja-alaisesti. Eikä tässä ole
vielä kaikki. Tässä opiskelijoiden osuudessa,
minkä mainitsin, ei ole vielä kaikki sosiaaliset
ulottuvuudet, mitä budjetissa on, mutta tässä on
vahva sosiaalinen lataus, oli jo hallituksen talousarvioesityksessä ja
eduskuntakäsittelyssä siihen tuli vahvoja sosiaalisia
lisäyksiä.
Ymmärrän sen, että täällä ei
ole opposition edustajia paikalla, vasemmistoliitto, vihreät,
eivät he ole täällä keskustelussa
mukana. Nyt ilokseni tänne on eksynyt kaksi — eksynyt
on väärä sana, herra puhemies — saapunut
paikalle kaksi kokoomuksen valtiovarainvaliokunnan jäsentä myöskin.
(Ed. Taipale: Ja yksi sosialidemokraatti!) Erityisesti iloitsen
siitä, että ed. Kuosmanen on paikalla ja valtiovarainvaliokuntaryhmän
vastaava, ed. Jari Koskinen on saapunut paikalle. Todella me hallituspuolueissa
odotamme oppositiolta vaihtoehtoja, analyysia siitä, mikä olisi
parempi vaihtoehto, kritiikkiäkin. Tänään
sitä ei ole vielä kuultu, ehkä ed. Jari
Koskisen puheessa kuullaan.
Kyllä minulle oli pettymys, kun kuuntelin ed. Tulosen
puhetta. Ei siinä ollut mitään konkretiaa esitettynä,
ei myöskään siinä debatissa,
mitä myöhemmin käytiin. Kun katselen
teidän vastalausettanne — vaihtoehtobudjettiahan
ei ole tullut, mikä on aivan käsittämätöntä kykypuolueelta,
ettei pystytä vaihtoehtobudjettia tekemään — mutta
vastalausetta, niin havaitsin sen kyllä aika köykäiseksi.
Sehän on rahoitettu muun muassa ottamalla 70 miljoonaa
pois näistä niin sanotuista ennalta arvaamattomista
menoista, mitkä on varattu mahdollisiin EU:n oikeudenkäynnistä aiheutuviin
menoihin. Eihän se ole mikään erä,
jolla voitaisiin rahoittaa näitä menoja. Sitten
siellä on työministeriön pääluokasta
leikattu menoja tavalla, joka sekään minusta ei
ole toimiva vaihtoehto. Näin ollen on, arvoisa puhemies,
vähän surullista, että ei ole meillä oikein
aktiivista oppositiota. Onneksi meillä on hyvä hallitus,
hyvät hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, jotka
täällä vetävät linjaa.
Puhemies! Puhutaan varallisuusverosta aika vapaasti täällä ja
veropolitiikasta yleensäkin. Minusta hallituksen verolinja
on hyvä, siinä on vahva — rohkenen sanoa — vahva
keskustalainen talouspoliittinen jälki nähtävissä.
Varallisuusverohan on tällaista katoavaa kansanperinnettä,
se on ollut hyvin epäoikeudenmukaisesti kohdistettu vero,
sitä on voitu kiertää, se on aiheuttanut
tuloveronmenetyksiä todellisuudessa, ja se on aiheuttanut
kansantaloudellisesti epäviisasta käyttäytymistä,
eikä tällaista varallisuusveroa ole enää kuin
Ranskassa ja pikkasen Ruotsissa uudistusten jälkeen, Norjassa
se on muun muassa poistettu. Ei Suomessa voida jatkaa tällaisen
veron kanssa, kun pitää toimia kansainvälisessä ympäristössä ja
edistää suomalaista omistajuutta. Meillä oli
kokoomus 16 vuotta hallituksessa. Kokoomuslaiset valtiovarainministerit
eivät uskaltaneet edes sanoa ajatusta ääneen,
että varallisuusvero poistettaisiin. Onneksi tässä suhteessa on
tapahtunut muutos.
Puhemies! Aivan lopuksi vielä— tässä olisi paljonkin
keskustelun aihetta — minusta on tärkeä todeta,
että on syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu juuri
tänä päivänä. Se epäilemättä tuo
vakautta ja ennustettavuutta talouteemme kahden vuoden seitsemän
kuukauden ajaksi. Harvinaisen pitkäkestoinen tupo, tulopoliittinen kokonaisratkaisu.
Se on tehty keskustalaisen pääministerin vetämän
hallituksen aikana. Ei ole koskaan ehkä keskustalaisen
pääministerin aikana tehty näin pitkäaikaista
tupoa. Ei siihen, ed. Taipale, tarvita sosialidemokraattista pääministeriä,
kun Suomessa tehdään hyviä tulopoliittisia ratkaisuja.
(Ed. Taipale: Tarvitaan maalivahtia asiaan, jos pallo pääsee
pois, hän ottaa sen kiinni!) — Kyllä. — On
tärkeätä, että keskusta ja sosialidemokraatit
tekevät hyvää yhteistyötä,
ja on tarvittu sosialidemokraatteja, totta kai, tässä. Mutta
haluan todeta, että keskustalaisen pääministerin
johdolla voidaan tehdä erittäin hyvää yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen
kanssa. Se, ed. Taipale, on hyvin tärkeä asia.
Sitä tässä on syytä nyt arvostaa
yhdessä hyvän hallituskumppanimme kanssa.
Tästä tuloratkaisusta on erityisesti tullut
kiittäviä lausuntoja kaupan piiristä,
olen havainnut, Kaupan Keskusliitosta, päivittäistavarakaupasta jne.
Ymmärränkin sen erittäin hyvin, koska
se luo vakautta juuri, että ihmiset uskaltavat kuluttaa,
tehdä välttämättömiä hankintoja,
kauppa käy ja varasto vaihtuu. Se on hyvä asia.
Toivoisi oikeastaan, että Elinkeinoelämän
Keskusliittokin rohkeammin vielä toteaisi tässä tämän
hyvän kokonaisuuden, mikä on syntynyt, ja sama
myöskin tietysti tuolla SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä,
joka on hyvin vastuullisesti ollut nyt liikkeellä tämän
kokonaisuuden rakentamisessa. Tämä on mahdollistanut
sen, että hallitus voi veropolitiikassa nyt työn
verotuksen keventämisessä edetä hyvin
maltillisesti, mutta määrätietoisesti.
Se on taas työllisyyden näkökulmasta
hyvä asia.
Arvoisa puhemies! Kun täällä on urheilumiehiä paikalla,
niin totean lopuksi, että kolmiloikassa on tehty kaksi
loikkaa. Yksi on hyvä talousarvio, toinen loikka on ollut
tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja nyt kolmas loikka on kehysriihessä,
jolloin globalisaatioselvityksen tärkeitä ehdotuksia
laitetaan täytäntöön ja edistetään
suomalaisen työn ja yrittäjyyden kilpailukykyä siten,
että todella voidaan vastata hyvin niihin haasteisiin,
joissa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on.
Puhemies! Matti Vanhasen hallitus ja siinä mukana olevat
eduskuntaryhmät ovat tehneet todella mittavan työn
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi ja puolustamiseksi,
ed. Kuosmanen. Siitä voimme olla tänään
iloisia.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Nyt loppusuoralla oleva vuoden 2005 talousarvioesitys
on tasapainoinen kokonaisuus, jota eduskunnan valtiovarainvaliokunnan
lisäysehdotukset sopivasti täydentävät.
Lisäyksistä päästiin tällä kertaa
hallitusryhmien kesken yksimielisyyteen suhteellisen jouhevasti.
Kiinnitän tässä huomiota vain pariin
valtiovarainvaliokunnan lisäämään
kohtaan, jotka ovat mielestäni olennaisia parannuksia budjettiesitykseen
ja poliittisestikin merkittäviä. Erityisen tyytyväinen
on syytä olla opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton
korotuksesta, joka puuttui hallituksen esityksestä, mutta josta
hallituspuolueet pystyivät sopimaan valiokuntavaiheessa.
Valtiovarainvaliokunnan tekemä lisäys kasvattaa
budjettimenoja vuositasolla noin 24 miljoonaa euroa. Koska vuokrakaton
korotus tulee voimaan vasta 1. marraskuuta 2005, ensi vuonna kyse
on 4,4 miljoonasta eurosta. Sinänsä on tietenkin
harmillista, ettei uudistusta toteutettu jo syyslukukauden alusta
alkaen tai jopa ensi vuoden alusta, mutta hyvä näin.
On päästy eteenpäin.
Asumislisän vuokrakaton korotus toteuttaa hallituksen
tavoitetta parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Yhdessä opintolainan
kehittämisen
kanssa kysymyksessä on merkittävä parannus
opiskelijoiden toimeentuloon. Tehdyt uudistukset tukevat myös
hallituksen osaamiseen ja korkeaan koulutukseen perustuvaa kansallista
selviytymisstrategiaa.
Säännöksiä muutetaan siten,
että asumislisää maksetaan 80 prosenttia
enintään 252 euron kuukausittaisista asumismenoista.
Nykyinen raja on noin 214 euroa. Korotus koskee noin 75 000 opiskelijan
asumislisää. Nykyinen vuokraraja ylittyy lähes
70 prosentilla asumislisän saajista.
Asumislisän vuokrakaton nosto auttaa juuri niitä opiskelijoita,
jotka tukea tarvitsevat. Se tukee täyspäiväistä opiskelua
ja parantaa aidosti opiskelijoiden hyvinvointia. Vuokranmaksuun kohdennettu
raha tulee todella tarpeeseen ja käytetyksi juuri siihen,
mihin se on tarkoitettukin.
Arvoisa puhemies! Merkittävä parannus on myös
valtiovarainvaliokunnan lisäämä määräraha,
jota saa käyttää valtion avustuksen maksamiseen
sairaanhoitopiireille alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisesta
hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Sitä saa
käyttää myös kuntien ja kuntayhtymien
mielenterveyttä ylläpitävien ja mielenterveysongelmia
ehkäisevien palvelujen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin.
Momentille valtiovarainvaliokunta ehdottaa myönnettäväksi
5 miljoonaa euroa. Hallituksen alkuperäiseen esitykseen
ei sisältynyt määrärahaa tähän
tarkoitukseen lainkaan.
Lasten mielenterveyspalvelujen tarve on kasvanut. Tämä on
näkynyt lisääntyneenä kriisi-
ja päivystyspotilaiden määränä sekä osastopaikkaa odottavien
lasten pitkinä jonoina. Kauan jatkuneeseen oireiluun ei
enää riitä pelkästään
perheiden tukeminen, vaan lapsi tarvitsee usein psykoterapeuttista
hoitoa.
Lapsista ja nuorista 15—20 prosentilla on psyykkisiä häiriöitä,
ja noin 7 prosentin arvioidaan olevan erityistason psykiatrisen
hoidon tarpeessa. On syytä muistaa, että useissa
tapauksissa nuoruusiän häiriöt ovat alkaneet
jo lapsuudessa ja aikuisiän häiriöt ovat
jatkoa lapsuuden ja nuoruuden ongelmille. Näihin psykiatrisiin
ongelmiin tarvitaan yksilöllisiä hoitomuotoja.
Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy säästävät sekä henkisiä että taloudellisia
resursseja.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämän ensi vuoden talousarvion
yleiskeskustelun henki on selvästi se, että voidaan
todeta hallitusyhteistyön tuottaneen hyviä tuloksia.
Siitä omalla tavallaan kertoo myös se olemus,
mikä on ollut tässä illan aikanakin budjettikeskustelussa, että lähinnä päähallituspuolueen
edustajat ovat olleet täällä toteamassa
tämän tilanteen ja jostakin kumman syystä oppositiopuolueiden
ja jopa pääoppositiopuolue kokoomuksen osallistuminen
tähän keskusteluun on ollut hyvin laimeaa. Tästä varmasti
voidaan vetää se johtopäätös,
että erityisesti kokoomuksen suunnallakin todetaan se,
että ensi vuoden talousarvio pitää sisällään hyvin
merkittäviä ratkaisuja, todellakin ratkaisuja,
joita välttämättä oppositiossa
ei edes odotettu toteutettavaksi tässä vaiheessa.
(Ed. Ala-Nissilä: Ei varmasti odotettu!)
Arvoisa puhemies! Kiinnitän ihan muutamaan yleisempään
asiakohtaan huomiota, ensinnäkin siihen, mitenkä pääministeri
Vanhasen hallitus on joutunut monella tavalla vaikeissa olosuhteissa
käynnistämään tämän
työnsä, ja kuluneen vuoden aikanakin monet toimintaympäristön
haasteet ovat vaikuttaneet. Ennen kaikkea näiden uusien
merkittävien kilpailijamaiden eli Brasilian, Venäjän,
Kiinan ja Intian voimakas tulo tähän kilpailuun
mukaan on, totta kai, heijastumassa myös niihin päätöksiin,
ratkaisuihin, joita Suomessa on jouduttu ja joudutaan tekemään. Dollarin
kurssin heikentyminen ja öljyn hinnan kohoaminen omalla
tavallaan ovat olleet hyvin merkittäviä haasteita,
mutta näistä tekijöistä huolimatta
ne perusratkaisut, jotka ennen kaikkea koskettavat sitä hallituksen
suurta verolinjaa, ovat merkinneet sitä, että kaikesta
huolimatta työllisyyskehitys on kääntynyt
myönteiseen suuntaan, ja sitä voidaan pitää näistä edellä mainituista
lähtökohdista erittäin hyvänä saavutuksena
ottaen huomioon vielä sen, että meillä on
tämän maailmanlaajuistumiskehityksen rinnalla erittäin
merkittävä ikääntymisen haaste,
joka osaltaan tuo varsin merkittäviä uudistusvaatimuksia.
Voimme todeta sen, että tämä tulevan
vuoden talousarvio pitää sisällään
varsin olennaisia linjauksia, joilla vastataan tähän
vaativaan toimintaympäristöön. Siinä luonnollisesti
merkittävin asia on tämä tulopoliittisen
sopimuksen syntyminen. Sillä luodaan sellaista vakautta
toimintaympäristöön, joka on tarpeellista
ja välttämätöntä pitkäjänteisen
talouspolitiikan toteuttamiseksi, ja kun tätä tulosopimusta
ryyditetään hyvin vahvalla veropolitiikalla, niin
luodaan todella tulevia vuosia ja tulevaa vuottakin ajatellen varsin
hyvät edellytykset työllisyyden paranemiselle,
vaikkakin on nähtävissä jossain määrin
talouskasvun hidastumista.
Pysähdyn lyhyesti verotukseen, nimittäin olen tässä viime
viikkojen aikana kuunnellut kokoomusoppositiosta ennen kaikkea ryhmäpuheenjohtaja
Zyskowiczin puheenvuoroja, joissa hän esiintyy jollakin
tavalla tämän nykyisen hallituksenkin toteuttaman
verolinjan avaajana. Kokoomus esittelee asian ikään
kuin, että tämän veronalennukseen johtavan
verolinjan kehittyminen ja syntyminen olisi jotenkin kokoomuksesta lähtöisin.
Minä haluan hyvin voimakkaasti torjua tämän
näkemyksen, jonkin verran tässä on ihan
todistusaineistoakin mukana. Muistan hyvin, kun 95 käynnistettiin
verotyöryhmä, niin sanottu remonttiryhmä,
jossa oli kunnia olla mukana. Silloin oli kokoomuslainen valtiovarainministeri
Niinistö täysin torjumassa sellaisen ajatuksen,
että tarvitaan merkittäviä — elettiin
vuotta 95 — lisäyksiä verotuksen alentamiseen.
Jos ajatellaan niitä tosiasioita, mihinkä tänä päivänä on
tultu, niin se veroremontin johtava ajatus, josta keskusteltiin
syksyllä 95, oli nimenomaan se, että työllisyyttä parannetaan
ainoastaan ja vain verotuksen kautta tapahtuvalla työn hinnan
alentamisella. Jos ajatellaan nyt aikaansaatua tulopoliittista sopimusta,
jos ei olisi tuloverotuksen alentaminen tullut yhdenmukaisesti tämän
tupon kanssa, on täysin selvä asia, että paineet
työn hinnan korottamiseen olisivat huomattavasti suuremmat.
Me tänä päivänä näemme täysin
välttämättömänä sen,
että kansainvälinen kilpailu on johtanut tilanteeseen,
jossa Suomi joutuu sopeuttamaan erittäin korkeaa työn
verotusta tähän kansainväliseen toimintaympäristöön,
ja tätä kautta me voimme vaikuttaa siihen, että tulopoliittisissa
neuvotteluissa työn hinnan kohoaminen säilyy kohtuullisella
tasolla. Tässä mielessä tämän
linjauksen näkeminen on varmasti koettu kokoomuksen ulkopuolellakin,
ja tässä suhteessa voidaan sanoa, että Vanhasen hallitus
toteuttaa sitä realistista veropoliittista näkemystä,
mikä on välttämättömyys.
Mutta haluan toisen näkökulman tuoda nimenomaan
yritysverotuksen osalta. Minä monta kertaa kuluneiden kahdeksan
oppositiovuoden aikana hämmästelin sitä,
eikö kokoomuksen toimesta saada mitään
muuta aikaan kuin yritysverotuksen kohoaminen. Näiden kahden
hallituskauden aikana yritysverotus nostettiin 25:stä 29 prosenttiin.
Nyt tämän Matti Vanhasen hallituksen toimesta
on laskettu yritysverotusta 29:stä 26 prosenttiin, huojennettu
sukupolvenvaihdoksia, ja nyt yllätyksenä poistettiin
myös varallisuusvero. Minä toivon, että sen
sijaan, että kokoomusoppositiosta vain arvostellaan niitä toimia,
mitä Matti Vanhasen hallituksen toimesta on toteutettu,
annetaan myös varaukseton tunnustus muun muassa tämän
yritysverotuksen uudistamisen osalta. Muistan myös sen,
mitenkä avoir fiscal -järjestelmää arvosteltiin,
sitä, että tähän tartutaan,
mutta tänä päivänä meillä on
selvä tieto siitä, että oli välttämätöntä,
että etuviistossa lähdettiin uudistamaan myös
näiltä osin suomalaista yritysverojärjestelmää.
Tässä mielessä on erinomainen asia,
että Vanhasen hallitus ja sosialidemokraattien, keskustan ja
Rkp:n yhteistyö on yltänyt tälle tasolle
ja tätä määrätietoista
verotuksen uudistamisen politiikkaa on voitu toteuttaa. Näen
sen varsin keskeisenä myös tulevan vuoden talousarvion
toteutumisen osalta. En tässä yhteydessä lähde
tarkemmin puuttumaan niihin yksityiskohtiin, jotka sisältyvät
eri hallinnonaloille, vaan palaan niihin hallinnonalakohtaisessa
tarkastelussa.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjetista keskustellaan
nyt aikana, jolloin Suomen talouden kasvuvauhti on ollut ennalta
arvioidun mukaista eli noin 3 prosenttia vuodessa. Työllisyystilanne
ei kuitenkaan ole kehittynyt toivotulla tavalla eikä varsinkaan
oikeaan suuntaan. Vientikään ei ole oikein vetänyt.
Tulevaisuuden kehityksen kannalta tupon syntyminen helpottaa kuitenkin
ennakointia ja luo myöskin edellytyksiä yritystoiminnalle
ja talouskasvulle.
Hallituspuolueiden uuteen ja työn tekemistä kannustavampaan
verolinjaan olen tyytyväinen. Verojen keventäminen
on kuin onkin hyvinvointiyhteiskuntamme tukeva ja rakentava suunta. Työn
tekemisen ponnisteluista ja menestyksen hedelmistä on myös
saatava kaikkien nauttia. Talouden kasvun ennustetaan ensi vuonna
kuitenkin hidastuvan. Tulevaisuus Suomessa ei sitten näytä kovin
hyvältä, jos radikaaleihin, työllisyyttä tukeviin
muutoksiin ei olla valmiita.
Elinkeinoelämän rakenne on Suomessa hyvin ohut.
Se on hyvin teollisuuspainotteinen ja nojaa pitkälti muutaman
alan suuryrityksiin, joiden ei odoteta enää kasvavan,
päinvastoin näiden yritysten työpaikat
ja lisäinvestoinnitkin kohdistuvat tulevaisuudessa ennemminkin
muualle kuin Suomeen, sinne, missä tuotantokustannukset ovat
alhaiset ja markkina-alue ympärillä. Viimeisten
tietojen mukaan suomalaisten yritysten omistamissa yrityksissä ulkomailla
työskentelee 313 000 työntekijää.
Viimeisen vuoden aikana viidentoista suurimman suomalaisen yrityksen, joiden
liikevaihto on 250 miljardia euroa ja investoinnit 22 miljardia
euroa, investoinneista, huom., 13 miljardia euroa on investoitu
ulkomaille. Eli teollisuuden joka viides työpaikka on viimeisen
vuoden aikana investoitu ulkomaille, mikä merkitsee sitä,
että Suomesta jatkossa tulee maa, jossa ainoastaan tässä vaiheessa,
esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana, vain palveluammatit
ovat työllistäviä. Jokainen meistä tietää sen,
mitä tapahtuu, jos teollisia työpaikkoja ei tähän
maahan saada eikä suuntaa käännettyä kotimaahan.
Otan esimerkin Irlannista, jossa 95 hallitus teki rohkeat ratkaisut
siitä, millä tavalla maan talous laitetaan kuntoon.
Eli Yhdysvallat viimeisen kymmenen vuoden aikana on kaksi ja puoli kertaa
enemmän investoinut esimerkiksi Irlantiin kuin Kiinaan,
ja meillä täällä Suomessa pelätään
Kiina-ilmiötä. Toisin sanoen 95, kun bruttokansantuotteesta
oli alijäämäinen 40 prosenttia Irlannin
talous, niin nyt Luxemburgin jälkeen se on toiseksi rikkain
talous Euroopan unionin alueella, eli siellä on 20 prosenttia
korkeampi bruttokansantuote kuin Suomessa.
Eli toisin sanoen nämä radikaalitoimenpiteet riippuvat
nimenomaan hallituksesta ja parlamentista, miten voimakkaasti uskalletaan
ottaa kantaa näihin asioihin. Siinä mielessä tämä nykyinen
hallitus minun mielestäni on ollut oikeilla jäljillä.
Se on hyvin rohkeasti lähtenyt viemään näitä uusia
suuntauksia, niin kuin esimerkiksi viimeksi tämä varallisuusveron
poisto, josta — nyt ei ole yhtään sosialidemokraattia
eikä vasemmistoa täällä paikalla — voin
sanoa, että se oli aivan oikea toimenpide. Nyt jatkossa
pitäisi hallituksen hyvin voimakkaasti ottaa Ruotsin-malli esimerkiksi
tästä lahja- ja perintöverosta ja rohkeasti
tehdä päätökset tämän
hallituskauden aikana, että lahja- ja perintövero
poistettaisiin. Huom., sillä varmennettaisiin se, että pääomat
eivät karkaa ulkomaille, vaan saisimme pääomia suunnattua
tänne ja sitä kautta myös investointeja.
Arvoisa herra puhemies! Tilanne työllisyyden kannaltahan
meillä on erittäin huono loppujen lopuksi. Tänäänkin
kyselytunnilla kyseltiin, minkä takia Wärtsilän
työntekijät, 300 huippuammattilaista, ovat työttöminä.
Kyllä te, valtiovarainvaliokunnan herra puheenjohtaja Ala-Nissilä,
vaikka henkeen ja vereen puolustatte hallitusta, niin kuin pitääkin,
tekin olette sitä mieltä, että enemmän
meidän pitäisi tehdä työllisyyden
hyväksi kuin me nyt olemme tehneet. Se on kaikkien meidän
asia, niin opposition kuin hallituksen edustajien.
Kun minulla riittävästi jo ikää alkaa
olla, herra puhemies, niin olen erittäin huolestunut siitä, että hallitus
on talousarviossaan kokonaisuudessaan unohtanut yhden suuren ryhmän
eli eläkeläiset. Jo aikaisemmin kehumani veronkevennykset
eivät nimittäin yllä eläkeläisiin
asti, mikä on tietysti huutava vääryys.
Teoriassa eläkeläisten asema paranee valtion veroasteikon
keventymisen myötä, mutta kunnallisverotuksen
kiristymisen vuoksi lopputulos eläkeläisten osalta
on tämä, siis verotuksen kiristyminen. Kansaneläkkeitten
7 euron tasokorotuksella ei lisätä eläkeläisten
ostovoimaa. Lisää huolta aiheuttaa vielä se,
että hoitotakuun toteuttamisen takaamiseksi saatetaan kunnissa
taloudellisen ahdingon vuoksi karsia myös muita hoitopalveluja
juuri eläkeläisten ja iäkkäämmän
väestön tappioksi. Kokoomus on vastalauseessaan
oikealla asialla siinä, että vaatii hallitukselta
pikaista selvitystä siitä, miten eläkeläisten
toimeentulo ja ostovoiman kehitys aiotaan jatkossa turvata.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Voi olla, että tämän
puheenvuoron jälkeen tämä ei kuitenkaan
ole viimeinen puheenvuoro tässä keskustelussa.
Herra puhemies! Ensin pari sanaa sosialidemokraateille, joita
juuri tällä hetkellä täällä ei näy,
mutta lukekoot sitten pöytäkirjasta myöhemmin.
Tässä pitkin syksyä on ihmetyttänyt
hieman se tulkinta, mikä on ollut ministeri Kalliomäellä ja myös
sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä siitä,
että kokoomus olisi jollakin tavalla vastustanut tupoa.
Sehän ei ollenkaan pidä paikkaansa. Tilanne on
se, että kokoomus jo kesällä ilmoitti,
että jotta kansalaiset tietävät, mikä on Suomessa
tulevaisuuden verolinja, niin tulevista veronalennuksista pitäisi
päättää jo viimeistään hallituksen
budjettiriihessä. Se antaisi uskottavuutta ja luottamusta
tulevaisuutta kohtaan. Jos tupossa syntyisi loistava ratkaisu, siinä yhteydessä voitaisiin
uudelleen katsoa, tehdäänkö vielä suurempia
tai erilaisia veronalennuksia. Nämä ovat selkeästi
kaksi eri asiaa. Väitteet siitä, että jos
näin olisi toimittu, maa olisi ajautunut suorastaan katastrofiin,
tai niin kuin ministeri Kalliomäki täällä sanoi
viime viikolla vissiin, että Suomessa bkt putoaisi 12—13
prosenttia, jos näin olisi tehty, eivät pidä ollenkaan
paikkaansa.
Se, että kuvitellaan sitä, että kokoomus
olisi tällä tavalla vastustanut tupoa, on ihmeellinen tulkinta.
Jos tulkinta on se, että jos vaatii kesällä veronalennuksia
tai selvyyttä tulevaan verolinjaan, vastustaa tupoa, niin
ehkä silloin pitäisi kysyä sosialidemokraattisen
puolueen puheenjohtajalta Paavo Lipposelta, vastustaako hänkin
tupoa, sillä tuolta ed. Zyskowiczin ehtymättömästä lehtiartikkelivarastosta
löytyy artikkeli Turun Sanomista helmikuulta 2004, jossa
Lipponen haluaa verolinjat selviksi jo keväällä.
Eli myös silloin SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen oli sitä mieltä,
että on syytä ratkaista verolinjat jo keväällä hyvissä ajoin
ja sitten erikseen katsotaan tupo. Tämä on aika
selkeää ja johdonmukaista politiikkaa, ihan samanlaista
kuin kokoomuksen politiikka.
Täällä ed. Ahde aikanaan ryhmäpuheenvuorossa
luetteli edellisen hallituksen tekemisiä ja totesi, että kaikki
synnit ovat suunnilleen kokoomuksen syntejä. Jos joku ulkopuolinen
kuulija kuunteli tarkkaavaisesti sitä puhetta, hänelle
jäi varmaan sellainen mielikuva, että Suomessa
oli edellisen hallituksen aikana ainoastaan kokoomus hallituksessa
eikä yhtään mitään
muita puolueita, niin kova se syntilasti oli, mikä meidän päällemme
kaadettiin. Mutta ei se mitään, voimme ottaa ne
kaikki synnit vaikka mielihyvin omaksemme. Saman tien otamme kontollemme myös
kaiken sen, mitä hallitus sai aikaan edellisellä vaalikaudella:
sen, että maahan luotiin noin 300 000 uutta työpaikkaa,
sen, että valtion velkaa huomattavasti lyhennettiin, ja
myös sen, että valtiontalous vakautettiin. Tällä hetkellä siis
tilanne on erittäin hyvä. Voi sanoa, että silloin
luotiin se pohja, joka kestää nyt myös
tämänhetkisen punamultahömpötyksenkin.
Tällä hetkellä Suomessa velkojen
suhde bruttokansantuotteeseen on noin 43 prosenttia karkeasti ottaen.
Vuonna 96, mihin täällä on viitattu, silloin
kun Lipposen hallitukset aloittivat, Suomessa velkaantuminen oli
noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se, minkä takia
on tultu reippaasti alaspäin, johtuu siitä, että talous
on mennyt hyvään suuntaan eli bruttokansantuote on
kasvanut reippaasti ja on syntynyt uusia työpaikkoja ne
reippaat 300 000, niin kuin äsken sanoinkin, ja
on myös lyhennetty valtionvelkaa. (Ed. Ala-Nissilä:
On myyty valtion omaisuutta!) — Kyllä, samalla
tavalla kuin nykyäänkin tehdään,
eli valtio voi luopua kaikesta siitä, mikä ei ole
välttämätöntä. Sillä luodaan
edellytyksiä tulevaisuuden suuntaan. — No, tämä ehkä sitten sinne
sosialidemokraateille.
Sitten täällä ed. Ala-Nissilä moitti
omaan tyyliinsä kokoomusta ja löysi paljon puutteita
meidän vastalauseestamme ja monista muista asioista. Jos
nyt otetaan ensin vaikka tämä vastalause ja siihen
liittyvä kritiikki. Käydään
sitten sen jälkeen vaikka vähän enemmän
läpi sitä tulevaisuutta, mitä keskustelua
ed. Ala-Nissilä täällä peräsi.
Ensinnäkin meidän vastalauseemme lähtee siitä,
että se on suunnilleen tasapainossa. Se taitaa olla muistaakseni
noin 6 miljoonaa euroa alijäämällä,
mutta se nyt ei ole olennaista näissä isoissa
luvuissa. Me olemme hakeneet vaihtoehtoisia tuloja kattamaan niitä meidän
omia menojamme ja myös löytäneet sitten
säästökohteita. Muistan hyvin vuosi sitten,
kun valtiovarainvaliokunnan verojaostossa keskusteltiin pitkään
ja välillä vähän käytävänkin
puolella siitä, mitä ovat ne ennalta arvaamattomat
menot, mitä on esitetty valtion budjettiin. Vuosi sitten
sinne oli valtiovarainministeriö esittänyt 20
miljoonaa euroa, ja kun selvyyttä ei millään
tullut, mihin sitä oikein tarvitaan tai mitä mahdollisesti
ennalta arvaamattomat menot mahdollisesti ovat, niin silloin sitten
valtiovarainvaliokunnassa niitä 10 miljoonalla
eurolla pienennettiin.
Tänä vuonna, kun sama asia oli esillä,
kysyttiin valtiovarainministeriöltä, mihin se
10 miljoonaa euroa tänä vuonna on kulunut, ja
vastaus oli, että ei sitä nyt tänä vuonna
ole tarvittu, minkä jälkeen valtiovarainvaliokunta
yksimielisesti poisti sieltä sitten sen 10 miljoonaa euroa.
Jäljelle jäi se 70 miljoonaa euroa, jonka kohtalosta
kukaan ei tiedä yhtään mitään.
Tiedetään se, että se on varattu erääseen
mahdolliseen tapaukseen, jos Suomi häviää EY-tuomioistuimessa
yhden tullijutun. Jos meille lankeavat maksuun nämä tullit, niin
sen jälkeen ne tietysti pitää maksaa,
mikä sitten katetaan normaaliin tapaan joko lisätalousarviossa
tai seuraavan vuoden budjetissa sen jälkeen, kun tiedetään,
mikä se todellinen tilanne on. (Ed. Ala-Nissilä:
Ei sillä voi rahoittaa muita menoja!) — Kyllä sillä voi
rahoittaa muita menoja. Se on aivan samalla tavalla samaa rahaa
kuin mikä tahansa muu raha, joka on siellä jakamattomassa
varauksessa, ed. Ala-Nissilä.
Sitten niistä työllistämisrahoista,
mistä täällä ed. Ala-Nissilä myös
sanoi: Hallitus lähtee siitä, että tekemällä hyvän
veroratkaisun, jota kokoomus on kannattanut, maahan syntyy 40 000—50 000
uutta työpaikkaa. Eikö se ole loogista sen kanssa,
että jos kerran syntyy uusia työpaikkoja, työvoimakoulutusta
ei tarvita niin paljon kuin budjetissa on ennakoitu, jolloin sitä rahaa,
mikä on varattu työvoimakoulutukseen, voidaan
käyttää johonkin muualle? Kun tiedetään
vielä, että on olemassa paljon kritiikkiä siitä,
kuinka tehokasta työvoimakoulutus Suomessa on, niin todennäköisesti
siellä on vähän tehostamisenkin varaa.
Ne muutamat kymmenet miljoonat, mitkä me kokoomuksen vastalauseessa
olemme sieltä vähentäneet, aivan hyvin
voidaan vähentää sieltä pois.
Se ei aiheuta yhtään mitään
ongelmia. Voidaan kohdistaa ne paremmin ja vähän
tarkemmin ja vähän tehokkaammin. Ei synny mitään ongelmia.
Ihan hyvin voidaan sellainen pieni leikkaus tehdä ja käyttää ne
rahat vähän parempiin vaihtoehtoihin.
Sitten, arvoisa puhemies, se olennainen asia, joka tällä hetkellä on,
on miettiä sitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Huolestuttavinta on se, että Oecd muun muassa on arvioinut,
että 2010-luvulla Suomessa ei päästä kuin
noin 1 prosentin kasvuun bruttokansantuotteessa. Kun nyt käsittelemme
vuoden 2005 budjettia, niin vuoteen 2010 ei ole matkaa kuin noin
viisi vuotta, eli jo tällä hetkellä meidän
pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka varmistaisivat
meille taloudellisen kasvun myös 2010-luvulla. Tämä tulopoliittinen
ratkaisu on hyvä asia sinänsä, ja sen
yhteydessä tehdyt veroratkaisut ovat hyviä asioita,
ja niillä luodaan vähän pohjaa sinne
tulevaisuuteen, mutta tarvitaan myös muita toimenpiteitä,
ja se myös meidän vastalauseessammekin on kirjattu
auki. Eli nyt kun nämä ratkaisut ovat tiedossa,
seuraavaksi odotamme täällä ensi kevätkaudelle
jo eduskuntaan niitä uusia rakenteellisia ratkaisuja, mitä hallitus
esittää, että päästäisiin
siihen hallituksen hallitusohjelmassaan kaipaamaan 100 000
uuteen työpaikkaan ja sitä kautta paljon parempiin kasvulukuihin.
Jos tosiasiassa käy niin, kuin Oecd ennustaa, että vuonna
2010 Suomessa eletään vain 1 prosentin bruttokansantuotteen
kasvua, voi olla, että keskustelun sävy täällä salissa silloin,
keitä täällä sitten paikalla
onkaan — varmaan ed. Ala-Nissilä silloinkin — on
hieman erilainen kuin nyt on. Silloin ei mietitä sitä,
mihin laitetaan 200 000 euroa tai 5 miljoonaa euroa, vaan
mietitään, mistä niitä rahoja
otetaan pois. Tämä on meidän yhteinen
asiamme, ja siinä mielessä kokoomus, niin kuin
aiemminkin on tarjonnut yhteistyön kättä hallitukselle,
tarjoaa sitä myös tässä tilanteessa.
Me olemme valmiit tukemaan kaikkia hallituksen hyviä esityksiä,
niin kuin olemme tukeneet tätä verolinjaakin niissä äänestyksissä,
mitä tälläkin viikolla täällä käytiin.
Mutta on aivan varmaa, että on monta asiaa, mitkä me
löydämme edestämme.
Viime keväänä, kesäkuussa
tarkkaan ottaen, äänestettiin täällä varallisuusverosta.
Meidän mielestämme, kokoomuksen mielestä,
oli aivan olennaista, että samassa yhteydessä kun
sovittiin uudesta yritysverouudistuksesta, olisi myös voitu
poistaa varallisuusvero kokonaan. Silloin se ei kelvannut keskustalle
eikä hallitukselle. Nyt puoli vuotta myöhemmin
on huomattu, että tämä oli sittenkin
ehkä viisas ehdotus, kannattaa se poistaa, koska se on
tämmöinen vanhanaikainen verojärjestelmä.
On aivan varmaa, että, ja voi olla, että jo
vuoden kuluttua, palataan uudestaan kotitalousvähennykseen.
Sen avulla on voitu luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Nyt
sitä laajennetaan vähäsen. Meidän
vastaehdotuksemme oli se, että olisi laajennettu vielä reippaammin,
olisi poistettu niitä turhia ylärajoja ja sitä kautta
olisi luotu uusia työpaikkoja.
On selvää, että ensi vuoden aikana
keskustellaan yritysverouudistuksesta myös uudelleen täällä eduskunnassa,
mietitään sitä, menikö kaikki
kuitenkaan ihan nappiin siinä yritysverouudistuksessa.
Me joudumme palaamaan muun muassa ketjuverotukseen. Me joudumme
palaamaan osuuskuntien asemaan, koska valtiovarainministeriössä ei
tällä hetkellä ainakaan tunnu olevan mitään
intoa sen asian korjaamiseen. Me joudumme palaamaan siihen, mitä tehdään
esimerkiksi osakesäästämisen kannustamiselle
Suomessa, jotta suomalaiset osakkeet pörssissä olisivat
arvokkaampia, jotta ne yhtiöt voisivat käyttää omia
osakkeitaan ostaessaan ulkomailta muita yhtiöitä ja
sitä kautta laajentuessaan edistää suomalaista
vientiä jne. Kyllä varmasti eteen tulee monia
asioita. On hyvä, että keskustelua käydään.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi, kun vielä on 35 sekuntia
aikaa, yksi semmoinen asia, mikä pikkusen, sanotaan, harmittaa
tai vähän ihmetyttää tässä budjetin
tekemisessä: Nyt kun eduskunnassa tehtiin paljon erilaisia
menonlisäyksiä — osa niistä oli
muutamia kymmeniätuhansia euroja, osa oli vähän
merkittävämpiä summia — olen miettinyt,
että todennäköisesti kuitenkaan tuossa paksussa
budjettikirjassa kaikki luvut eivät ole ihan kohdallaan
silloin, kun ne tänne eduskuntaan tulevat. Todennäköisesti
monet näistä pienistä muutosesityksistä olisi
voitu tehdä sillä tavalla, että olisi
haettu sieltä hallinnonalan sisältä vähän
säästöä ja kohdistettu se sinne,
missä niitä tarpeita on olemassa. Maa- ja metsätalousministeriön
pääluokassa tehtiin osittain näin, mutta
ei aivan kaikkia. Voi sanoa, että osa näistä muutoksista,
mitä eduskunta teki, tehtiin vähän kuin kaistahaulikolla
ampuen, ja minun mielestäni se ei ole ihan eduskunnan arvovallalle
hyväksi. On tärkeää, että eduskunnassa
luodaan linjoja ja katsotaan, mitkä ovat ne olennaisimmat
puutteet, mitä budjetissa on, tehdään
ne muutokset ja haetaan niille myös tarvittaessa rahoitus.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmasen ja ed. Jari Koskisen puheenvuorot
antavat sittenkin pientä toivoa kokoomuslaisesta oppositiopolitiikasta.
Hyvä, että käytettiin asiallisia puheenvuoroja.
Muuta oppositiota täällä ei ole. Vihreitäkään
ei tunnu lainkaan valtion talousarviokeskustelu kiinnostavan eikä vasemmistoliittoa.
Se on mielestäni huonoa oppositiopolitiikkaa.
Ensinnäkin kunnallisverotuksesta: On väärin sanoa,
että Suomessa kunnallisverotus kiristyy. Ei se ole kiristynyt
enää moneen vuoteen. Se on keventynyt johtuen
siitä, että koko ajan ansiotulovähennys
kunnallisverotuksessa kasvaa. Luulen, että ensi vuonnakaan
kokonaisuutena kunnallisverotus ei kiristy, koska ansiotulovähennystä edelleen
parannetaan. Efektiivinen tuloveroprosentti siis ei kiristy, eli
tässä suhteessa ed. Jari Koskinenkaan ei sanonut
asiaa aivan oikein. (Ed. Jari Koskinen: En puhunut kunnallisverotuksesta
mitään!)
Kyllä tulopoliittisen ratkaisun syntymiseen, joka ei
ollut missään vaiheessa varma, tarvitaan hyvin
määrätietoista, nurmijärveläistä työtä ja pitkiä hermoja.
Tuskin tuolla kokoomuksen linjalla, että veronkevennyksiä on
annettu vähän pätkittäin, olisi
syntynyt tätä kokonaisuutta, vaan kyllä oli
tärkeätä, että koko ajan kaikki
asiat hallitus piti vahvasti käsissään.
Eli olen eri mieltä tuossa suhteessa tuosta asiasta.
Puhemies! On tosi tärkeätä — yhdyn
siinä ed. Jari Koskisen näkemykseen — että kaikki
voitava pitäisi tehdä, ettei syntyisi uusia pitkäaikaistyöttömiä Suomeen.
Se on se iso haaste, ja siihen tarvitaan uudistuksia rakenteissa
ja näitä asioita, mitä globalisaatiotyöryhmässä on
esitetty. Voin lohduttaa tässä, kun keskustelu
on päättymässä, että hyvä hallitus
tulee etenemään tähän suuntaan.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kysyn ed. Ala-Nissilältä,
mitä mieltä olette siitä, jos hallitus
toisi sellaisen esityksen investointien siirtämiseksi Suomeen
ja investointien aktivoimiseksi Suomessa, että seuraavan kolmen
vuoden aikana yritykset ja investoijat saisivat käyttää vapaata
poisto-oikeutta. Mikä teidän käsityksenne
tästä asiasta on?
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen puhui tuossa aikaisemmin Irlannin-mallista.
Siinä oli osa varmaan ihan paikallaan, mutta ei Suomesta
ole esimerkiksi 40:tä miljoonaa suomalaisperäistä asukasta
USA:ssa, niin kuin on irlantilaisperäisiä, jotka
nyt tulevat takaisin ja tuovat investointirahaa Irlantiin. Siellä on
muitakin syitä. Toki siellä on tehty hyvää talouspolitiikkaa
veropolitiikan alueella. Meillä, ed. Kuosmanen, on nyt
hyvä yritysverouudistus tehty, jossa jakamattoman voiton
verotusta kevennetään. Se on tärkeä asia.
Tämä meidän yhteisöverokantamme
on euroalueella nyt Irlannin jälkeen edullisin. Itävallassa
taidetaan mennä samoihin lukemiin, jos ei vähän
allekin.
Minusta tämä vapaiden poisto-oikeuksien aika on
ohi EU-maailmassa, siinä ei voi kovin paljon liikkua, vaan
on tärkeätä, että liikutaan
tässä jakamattoman voiton verokannassa ja seurataan verokehitystä ja
tarvittaessa vastataan siihen. Nyt kun pääomaverokanta
ja yhteisöverokanta on eriytetty, on hivenen helpompi vastata
sitten yhteisöverokannalla verokilpailuun. Olen samaa mieltä kuin
ed. Koskinen, että on tärkeää,
että seurataan nyt yritysverouudistuksen vaikutuksia ja
tarvittaessa ollaan herkästi valmiita reagoimaan tarvittavin
muutoksin.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä tuohon ed. Kuosmasen virittämään
ajatukseen vertauksena Irlannin kokemuksista: Kyllähän
siinä on semmoinen peruslähtökohta, jota kannattaa
arvioida jatkuvasti, että Irlannin menestyksen eräs
keskeinen pilari on ollut erittäin aktiivinen veropolitiikka.
Esimerkiksi Dublin on jaettu erilaisiin alueisiin, joissa yritykset
saavat erilaisia etuuksia nimenomaan verotuksen näkökulmasta.
Tässä tullaan varsin suureen suomalaiseen verojärjestelmän
perustana olevaan asiaan, että me haemme tätä neutraliteettia,
me pyrimme irtautumaan vähennyksistä. Mutta miellä on
erittäin hyvä esimerkki esimerkiksi tämä kotitalousvähennys
siitä, millä tavalla voidaan aktivoida työllisyyttä,
vaikuttaa aktiivisesti asioihin. Mutta lohdutan ed. Kuosmasta, että kyllä kehysriihessä
tulee
ratkaisuja, joilla vaikutetaan myös tähän
investointihalukkuuteen Suomessa.
Yleiskeskustelu päättyy.