Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala lohkaisee budjetista varsin merkittävän osan, yhteensä 11 miljardia euroa. Tällä 11 miljardilla on tarkoitus hoitaa sekä kuntien järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut, kouluttaa uutta lääkärikuntaa sekä hoitaa niitä kipupisteitä, joita aiemmissa eduskunnan budjettikäsittelyissä muun muassa on noussut esille.

Viime vuoteen verrattuna uutta tässä budjetissa ovat ensinnäkin ne toimenpiteet, joilla on tarkoitus parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa, muun muassa toimeentulotukea saavien asumismenojen omavastuun poistaminen syyskuun alusta lukien kuuluu tähän keinovalikoimaan. Valiokunta halusi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että edelleenkin on ryhmiä, joiden taloudelliseen tilanteeseen on syytä kiinnittää huomiota, ja lausuu, että erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden taloudellista asemaa on edelleen vahvistettava.

Uusiin asioihin ensi vuonna kuuluu omaishoitajien aseman kehittäminen, jossa ehkä olennaisinta on se, että omaishoitajat ovat saaneet oman lain ja omaishoidon tuelle on asetettu alaraja. On syytä tässäkin yhteydessä korostaa sitä, että tätä alarajaa ei suinkaan ole tarkoitettu ylärajaksi, jonkalaista tulkintaa jo nyt kunnissa on valitettavasti esiintynyt. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies!

Uutena asiana on myöskin hoivatakuu, josta on jo hyväksytty laki, joka takaa sen, että yli 80-vuotiaat voivat saada palvelutarpeen arvioinnin seitsemän vuorokauden kuluessa yhteydenotosta sosiaaliviranomaisiin. Jo tämän lain käsittelyn yhteydessä oli esillä se, että myöskin tämä oikeus pitäisi ulottaa vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin lapsiin. Valiokunta hyväksyikin tätä koskevan ponnen, jossa se edellyttää, että tätä asiaa koskeva esitys tuodaan eduskunnalle ensi vuoden valtiopäivien aikana.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen liittyen täällä on eri yhteyksissä korostettu valtion ja kuntien kustannustenjakoa koskevan lainsäädännön perusteella syntynyttä vastuuta, joka pitäisi hoitaa viimeistään vuoteen 2008 mennessä. Valiokunnan sosiaali- ja terveystoimen pääluokkaa koskevassa osuudessa kiinnitetään huomiota terveydenhuollon hankkeen rahoitukseen. Alkuperäinen rahoitussuunnitelmahan piti sisällään sen, että ensi vuodelle olisi tarkoitukseen myönnetty 50 miljoonaa euroa. Kuitenkin tämä on puolitettu siitä syystä, että hallituksen näkemyksen mukaan kunnissa ei ole tehty riittävästi niitä tehostamistoimenpiteitä, joita on odotettu. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että tämä 25 miljoonaa euroa palautetaan ensi vuoden budjetissa valtionosuuksiin.

Hallitusryhmien neuvotteluissa momentille, joka koskee kuntien järjestämää sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tuli 1 miljoonan euron lisäys pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin. Perusteluna on se, että tänä päivänä, kun työttömät eivät luonnollisesti kuulu työterveyshuollon piiriin, osasta on tullut väliinputoajia ja on tarpeen, että heidän terveydentilaansa seurataan ja siitä pidetään huolta, koska heidän terveydentilansa on yksi edellytys sille, että työllistämistoimenpiteet voivat tuottaa toivottua tulosta.

Vuosikausia on keskusteltu tässä salissa niin sanotuista evo-rahoista eli valtion korvauksista terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen aiheuttamista kustannuksista. Tältä osin ollaan 61 miljoonaa euroa perässä siitä tasosta, joka on aikanaan ollut, ja nyt tätä tasoa eduskunnan toimesta jonkin verran parannetaan. Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutukseen on osoitettu 5 miljoonan euron lisämääräraha, ja toivottavaa on, että tämä vajaus saadaan kurottua umpeen, jotta Suomessa jatkossakin koulutetaan erittäin osaavia, ammattitaitoisia lääkäreitä ja meidän kliininen tutkimuksemme yliopistosairaaloissa ja muissa sairaaloissa voisi edelleenkin säilyttää korkean tasonsa.

Edelleen eduskunta päätti säilyttää erillisen määrärahan valtionavustukseen sairaanhoitopiireille ja kuntayhtymille lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen ja uutena kuntien mielenterveyspalvelujen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Tähän osoitettiin yhteensä 4 miljoonaa euroa, joka on miljoona euroa vähemmän kuin kuluvalle vuodelle. Tätä voidaan pitää tärkeänä erityisesti siitä syystä, että osa niistä hyvin tarpeellisista ja tuloksia tuottaneista projekteista, joita tämän erillisen määrärahan turvin on voitu toteuttaa, olisi jouduttu lakkauttamaan tai jopa supistamaan.

Sosiaali- ja työjaostossa on käyty hyvin tarpeellista keskustelua myöskin siitä, millä tavoin terveydenhuoltomenojen kasvuun voitaisiin puuttua. Tällöin terveyden edistämiseen eri lohkoilla, on sitten kysymys terveysliikunnasta, oikeasta terveellisestä ravinnosta, ylipäätänsä terveistä elintavoista, tähän kokonaisuuteen on kiinnitetty huomiota, ja tämä jos mikä on poikkihallinnollinen tehtävä, johon pitäisi osata paneutua kunnissa hallinnonalat ylittäen.

Valiokunta kiinnitti vielä huomiota kahteen erityiskysymykseen, joissa toivotaan ripeää edistymistä: Toinen koskee adoptioperheiden oikeuksia ja asemaa verrattaessa biologisiin vanhempiin, ja toinen yksittäinen kysymys on apurahan saajien sosiaaliturva. Kummastakin on valmistelua olemassa, ja valiokunta näkee perustelluksi, että näiden asioiden valmistelua voidaan kiirehtiä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan muutamia erikoiskysymyksiä niistä lähtökohdista, jotka valtiovarainvaliokunnan mietintö minulle tässä katsannossa antaa.

Lähtökohta on mielestäni sopiva näin joulun alle, sillä jostain sielun ja omantunnon sopukoista nousee muutoinkin kysymys sanojen ja tekojen välisen hurskauden sovittamattomasta ristiriidasta. Vielä kerran tänä syksynä muistutan isä Tuomas Kempiläisen tulessa palamattomasta totuudesta: Viimeisellä tuomiolla ei kysytä, mitä olet puhunut, kirjoittanut tai luvannut vaan mitä olet tehnyt. (Ed. Pulliainen: Tarkoittaa sekä hyvää että pahaa!) — Niin. — En tiedä, onko valiokunta mietintöä kirjoittaessaan pohtinut iäisyysasioita, mutta kyllä valitettavasti hienoinen ulkokultainen hurskaus, ettenkö nyt sanoisi hurskastelu, mietinnön tekstistä läpi paistaa. Esitän vain muutaman esimerkin.

Valiokunta on todellakin, kuten jaoston puheenjohtaja äsken totesi, kiinnittänyt huomiota erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden taloudelliseen asemaan ja edellyttänyt, että sitä edelleen vahvistetaan. Todellakin, se on varmasti sellainen asia, joka ehkä kaikkein kiireisimmin pitäisi korjata. Tietysti pitää vain kysyä, miksi sitä ei korjattu. Onko budjetissa todella niin paljon kaikkia muita tärkeämpiä asioita, että esimerkiksi ei voitu huolehtia siitä, että toimeentulotukea saavat lapsiperheetkin saavat lapsilisien korotukset silloin harvoin, kun niitä osoitetaan?

Toiseksi otan tämän evo-kysymyksen. Valiokunta ehdottaa, että momentille lisätään 5 miljoonaa euroa, ja sehän on ihan kohtuullista. Kuten ed. Perho äsken tässä totesi, se vaje on kuitenkin 61 miljoonaa, ja viime keväänä istunut toimikunta, jossa jopa valtiovarainministeriö oli sitä mieltä, että tämä pitää pikaisesti korjata, esitti, että sitä korjattaisiin huomattavasti reippaammin. Valiokunta toteaa, että todellinen määrärahatarve on otettava huomioon valmisteltaessa vuoden 2007—2011 menokehyksiä, eli ilmeisesti tämä nyt on kai tulkittavissa, että sitten joskus tätä korjataan.

Minä luen nyt kuitenkin valtiovarainvaliokunnan tekstiä aiemmilta vuosilta. Tämä on kahden vuoden takaisesta mietinnöstä, samaisesta evosta: "Valiokunta katsoo, että koulutuksen taloudellinen kokonaisvastuu kuuluu valtiolle, ja pitää tärkeänä sitä, että momentin määrärahan mitoitus arvioidaan todellisten kustannusten pohjalta valmisteltaessa vuoden 2005 talousarviota. Viimeistään vuoden 2006 talousarviossa momentin määrärahan mitoitus on arvioitava kokonaisuudessaan uudelleen." En ole huomannut, että valiokunta olisi vaihtunut tässä välillä. Onkohan valiokunnan mielipide jostain syystä vaihtunut? Kun tämä mietintö on nyt kuitenkin ikään kuin muodostunut eduskunnankin mielipiteeksi, niin tietysti joutuu ihmettelemään, minkä vuoksi kaksi vuotta sitten tämä asia piti korjata nyt, kun se nyt pitää korjata kolmen tai neljän tai viiden vuoden, tai tällä menolla, kahdentoista vuoden kuluessa.

Kolmanneksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo kahtena edellisenä vuonna omassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle kiinnittänyt huomiota terveyden edistämisen merkitykseen ja esittänyt molempina vuosina yksimielisesti, että terveyden edistämisen määrärahoja lisättäisiin. Tänä vuonna valtiovarainvaliokunta on lausunut siitä asiasta, että terveyden edistämisellä voidaan pitkällä tähtäyksellä saavuttaa sekä parempaa elämänlaatua että merkittäviä kustannussäästöjä. Esimerkiksi panostukset aikuisiän diabeteksen kasvun hillitsemiseen on sijoitus, joka vähentää tehokkaasti hoitomenojen kasvua tulevaisuudessa. Näin se aivan varmasti onkin, siitä huolimatta euroakaan tähän saakka tarjolla olleeseen 7,5 miljoonaan ei kuitenkaan ole tähänkään budjettiin lisätty. Todettakoon nyt, arvoisa ministeri, että jos pelkästään kakkostyypin eli aikuisiän diabetesta sairastavien potilaitten elinmuutoksia onnistuttaisiin lykkäämään viidellä päivällä, niin sillä katettaisiin tämä samainen 7,5 miljoonaa. Siis viiden päivän lykkäyksellä kakkostyypin diabeteksen myöhäismuutoksissa olisi saavutettavissa se säästö, joka kuluu kokonaisuudessaan tähän terveyden edistämiseen. Eikö todella kannattaisi miettiä, mitä kannattaa tehdä?

Ja lopuksi vielä kysymys ylipäätään kuntien määrärahoista, kuntien valtionosuuksista sosiaali- ja terveysmenoihin. Tällä menolla todennäköisesti tänä iltana erittäin moni suomalainen kunta tulee voimakkaasti leikkaamaan tämän salin päätösten seurauksena omia menojaan sosiaali- ja terveystoimeen ja tulee sillä tavalla heikentämään suomalaisten terveyttä ja lisäämään sekä kuntien että myöskin valtion kustannuksia tulevaisuudessa. Tällaisessa ei ole mitään järkeä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä jo edellä on tuotu esiin sekä sitä myönteistä, mitä valtiovarainvaliokunnan mietintö sisältää lisäyksinä tähän hallituksen esittämään budjettiin, mutta myös sitä, että kaikkeen, mihin selkeästi on osoitettu tarvittavan lisärahoitusta, ei kuitenkaan ole tulossa. Me tiedämme, että kunnat ovat talousahdingossaan kohdistamassa leikkauksia nimenomaan peruspalveluihin ja tarve nimenomaan suorittavaan henkilöstöön on huutava. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaisiin vahvasti lisärahoitusta, jotta laadukasta palvelua, peruspalvelua, pystyttäisiin eri ikäryhmille, niin lapsiperheille kuin ikääntyville, saamaan. Erityisesti olen huolestunut siitä, joka jo näissä edellisissä puheenvuoroissakin tuli esille, mikä kohdistuisi ennalta ehkäisevään toimintaan ajatellen ihan sitä alkuvaihetta: lastenneuvola-, perheneuvolatyöhön, kouluterveydenhuoltoon, samoin kuin sitten vanhusten kohdalla omaishoitoon.

Hallitus on tekemässä hyvin hyvää alkua omaishoidon tuen kehittämisessä selvityshenkilö Elli Aaltosen raportin perusteella. Mutta se, mistä lähdetään liikkeelle, ei mielestäni kuitenkaan vastaa sitä suurta tarvetta, mikä kunnissa on. Tiedämme, että kunnissa vallitsee nykyisin hyvinkin kirjava käytäntö siitä, millä tavalla omaishoidon tukea ja eri palveluja annetaan, ja määrärahoja ei ole lisätty tarvittavaa määrää, ja niin ne ovat hyvin alkuvuodesta jo loppumassa. Nytkään tämäkään esitys, mitä valtiovarainvaliokunnan mietinnön myötä ollaan esittämässä, ei mahdollista sitä oikeudenmukaisuutta, että kaikki ne, jotka omaishoidon tukea ja myös erilaisia palveluja tarvitsisivat, pääsisivät palvelujen piiriin. Tämä on mielestäni todella sellainen, että olen esittämässä tähän sitten myöhemmin vielä lisärahoitusta, että kaikki omaishoidon tuen tarvitsijat pääsisivät tämän palvelun ja tuen piiriin ja sillä tavalla heidän tilanteensa ei vaikeutuisi.

Tietenkin erittäin hyvää tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on se, että pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto on nostettu tärkeäksi asiaksi ja siihen ollaan laittamassa lisärahoitusta. Tiedämme, että erityisesti työttömien kohdalla tarvitaan hyvinkin vahvaa kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa, ja silloin tämä pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksiin suunnattu määräraha on todella tarpeellinen. Työttömien terveydentilaan ei ole nimenomaan sitä kokonaisvaltaista huomiota kiinnitetty riittävästi tähän mennessä, ja näin toivoisi, että tämä nyt mahdollistaisi sen, että psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen terveydentila tulisi kartoitettua ja huomioitua sillä tavalla, että se ei olisi esteenä työn tekemiselle, työvalmiuksille ja työstä selviämiselle.

Arvoisa herra puhemies, vielä pari asiaa. Me olemme täällä paljon puhuneet alkoholiverosta ja alkoholinkäytöstä, päihdekulutuksesta, sen lisääntymisestä. Mielestäni tässä budjetissa olisi vahvemmin pitänyt näkyä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla se, että todella alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja nyt jos koskaan tarvittaisiin vastuullisempaa päihdepolitiikkaa, vastuullisempaa ennalta ehkäisevää päihdehuollon toteuttamista. Se tarvitsisi nimenomaan lisärahoitusta, jotta voitaisiin alkoholinkäyttöön vaikuttaa ja sen seurauksia saada pienenemään, koska se on hyvinkin pitkäaikainen vaikutus, mikä sillä terveyteen on.

Vielä kolmanneksi: Lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon, siihen hyvin tärkeään, ollaan saamassa, laittamassa, lisärahoitusta. Mutta, arvoisa herra puhemies, mielestäni pitäisi nähdä se, mikä kokonaisuudessaan on psykiatrisen hoidon tarve. Se tarvitsisi myös lisärahoitusta, kaiken kaikkiaan psykiatrinen avohoito. Silloin se tarkoittaa ei pelkästään lasten ja nuorten vaan myös aikuisväestön mielenterveyspalvelujen lisäämistä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Eftersom jordbrukets semesterverksamhet sorterar under social- och hälsovårdsministeriet, så vill jag belysa saken i mitt inlägg.

Ordnad ledighet är en förutsättning för att orka i arbetslivet, som blir allt mera stressigt oberoende av yrke. Den är också en jämlikhetsfråga. Inom löntagarsektorn har man saken under kontroll med fem dagars vecka och årlig semester. Så skall det naturligtvis vara. Ingen människas liv skall behöva bestå av enbart arbete. Balans mellan arbete och vila är en förutsättning för att människan skall må bra.

Jordbrukare som har djuruppfödning som driftsinriktning har 24 semesterdagar per år. Under vår tid som EU-medlem har gårdarna förstorats i snabb takt och arbetstrycket har ökat för djurägarna. 24 semesterdagar per år betyder som känt två dagar per månad eller en dag varannan vecka. Jag brukar ofta lyfta fram bekymret med hur vi skall kunna motivera vår ungdom att ta över gårdarna om det inte finns annat än arbete och åter arbete som erbjuds. Den yngre generationen ställer helt andra krav på fritid än vad min generation har gjort.

Arvoisa puhemies! Eläimiä kasvattavilla maataloustuottajilla on 24 lomapäivää vuodessa. Meidän EU-jäsenyytemme aikana ovat tilat kasvaneet nopeaan tahtiin ja kotieläintuottajien työpaine on myös siten kasvanut. 24 lomapäivää vuodessa tarkoittaa tunnetusti kahta päivää kuukaudessa tai yhtä päivää joka toinen viikko.

Nostan usein esille ongelman, miten voimme motivoida nuorisoamme ryhtymään maanviljelijöiksi, jos ei ole tarjolla muuta kuin työtä ja taas työtä. Nuorempi sukupolvi asettaa aivan toisenlaisia vaatimuksia vapaa-ajalle kuin mitä oma sukupolveni on tehnyt. Maataloustuottajien lomajärjestelmää on aikaisemmin kehitetty lisäämällä päivä kerrallaan silloin tällöin. Molemmat Lipposen johtamat hallitukset antoivat yhden päivän lisää hallituskautta kohti. Minun on vaikea ymmärtää, ettei keskustajohtoinen hallitus pysty saamaan aikaan samaa tulosta. Koska talousarvioesitys ei sisällä lisäpäivää ensi vuodeksi, meidän on odotettava ensi syksyyn, mutta silloin edellytän, että asia hoidetaan.

Turkistuottajat ovat eläinkasvattajaryhmä, jolla ei ole lainkaan lomaa. Myös turkiseläimet vaativat hoitoa ja huolenpitoa 365 päivää vuodessa. Nyt meillä on selvitys kustannuksista ja siitä, miten turkistuottajien loma voitaisiin järjestää. Selvityksen on suorittanut Melan virkamies. Hallinnon voi mainiosti sovittaa yhteen maanviljelijöiden lomia hoitavan hallinnon kanssa. Selvitys on hyvin helppotajuinen ja antaa hyvän pohjan poliittiselle päätökselle. Kehotan hallitusta ja ministeri Hyssälää mitä pikimmin ryhtymään valmistelemaan lakiesitystä, joka antaa turkistuottajille lomaoikeuden. Emme voi ottaa riskiä, että asia lykkääntyy seuraavalle hallituskaudelle. Asian valmistelu on käynnistettävä uudestaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Perho tuossa esittelikin ne asiat, jotka tulevat lisäyksenä valtion ensi vuoden budjettiin. Oli erittäin hieno huomata, että lasten ja nuorten psykiatrinen hoito sai jälleen lisärahaa. Ainoa ongelmahan tässä on, että jos se annetaan näin aina vuosi kerrallaan, niin pitkäjänteiseen työhön ei pystytä keskittymään. Siitä syystä toivoisi, että tähän nyt sitten joku järki tulisi jatkossa, mutta hyvä tietenkin näinkin.

Kaiken kaikkiaanhan sosiaali- ja terveydenhuolto on semmoinen alue, johon tarvitaan aivan varmasti tulevaisuudessakin lisää rahaa. Sellaisia tärkeitä tulevaisuuden haasteita kyllä on ikärakenteen muutos, se että meillä väestö ikääntyy. Meillä tarvitaan omaishoidon tukeen lisää rahaa, meillä tarvitaan kotona selviytymisen tukemiseen. Täällä mainittiin sana hoivatakuu. Tällä hetkellähän meillä todellakaan ei ole mistään hoivatakuusta kysymys. Meillä on ainoastaan sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnista tehty laki. Tähän tuleekin tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, että hoivatakuu oikeasti tulee toteutumaan.

Sairastavuus, elämäntapojen muuttuminen. Meillä on hyvin paljon erilaisia kansansairauksia. Täällä on niistä mainittukin, muun muassa ed. Virtanen mainitsi. Sitten palvelurakenteen muutostarve on aivan varma. Se on hienoa, että meillä tämä Paras-hanke on meneillänsä, ja toivottavasti tulee tehtyä viisaita päätöksiä.

Työelämän muutokset, työllisyys, vetovoima ja palkat sosiaali- ja terveysalalla vaativat myöskin kehittämistä ja se, että kansainvälisyys vaikuttaa myös tälle sosiaali- ja terveysalalle. Palvelujen käyttäjien muuttuvat tarpeet: me tarvitsemme entistä enemmän palveluohjausta.

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt talousarvioaloitteita kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta tälle hallinnonalalle. Olen tehnyt niitä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin yleisesti ottaen mutta myöskin vammaisten palveluihin ja sotaveteraanien ja sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseen. Tässä pari esimerkkiä näistä tehdyistä talousarvioaloitteista.

Ensimmäinen niistä koskee terveyden edistämistä. Valtion talousarviossa osoitettu määräraha kansalaisten terveyden edistämiseen on todettu hyviä tuloksia tuottavaksi sijoitukseksi, joka estää tehokkaasti hoitomenojen kasvua tulevaisuudessa. Momentilta rahoitetaan muun muassa päihdehaittojen ehkäisyä, tupakoinnin vähentämistä, terveyttä edistävää liikuntaa sekä mielenterveyden edistämistä.

Hoitotakuun voimaantulon ja yhä heikkenevän kuntatalouden takia kuntien voimavarat on kiristetty äärimmilleen. Asiakkaan on saatava hoitoa tiettyjen aikarajojen puitteissa. Tämä hoitotakuulakihan on hieno asia sinänsä, mutta uhkana on se, että ennalta ehkäisevään työhön on entistä vähemmän rahaa.

Euroopan unionin itälaajentuminen ja siitä aiheutunut kotimaisen alkoholiverotuksen tuntuva alennus on nostanut suomalaisten alkoholinkäyttöä merkittävästi. Tämä on vaikuttanut jo lyhyessä ajassa erittäin negatiivisesti kansalaisten terveyteen. Tässä tilanteessa terveyttä edistävien ja alkoholinkäyttöä hillitsevien uusien toimintamuotojen kehittämiselle on poikkeuksellisen suuri tarve. Jatkossa myös tupakkatuotteiden osalta saattaa olla edessä samanlaisia uhkakuvia. Siksi varsinkin nuorisoon suunnatun tupakointia vähentävän valistuksen tehostamisella on kiire.

Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja sairaudet ovat lisääntyneet myös nuorilla, mistä syystä ennalta ehkäisevään työhön tulee panostaa entistä enemmän. Mielenterveysongelmat ovat yksi kansansairautemme. Suurin osa myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu juuri mielenterveysongelmista. On aika lisätä ennalta ehkäisevää työtä myös sille alueelle. Tämä on tärkeää myöskin siitä syystä, että hallituksen tavoittelema eläkeiän nostaminen voisi toteutua.

Kansanterveyslain muutos on juuri hiljattain hyväksytty ja siellä on vahvistettu terveyden edistämistä, ja me mietintöön kirjasimme, että se on koko kunnan tehtävä. Valitettavasti se kuitenkin edellyttää resursseja. Siitä syystä olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa lisättäisiin miljoona euroa terveyden edistämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Toinen tärkeä asia, johon mielestäni olisi tarvittu lisää rahaa, on sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta. Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta käynnistyi pysyvästi vuoden 2002 alussa. Osaamiskeskukset ovat kehittäneet sosiaalityötä osana valtakunnallista hanketta ja saaneet aikaan erinomaisen hyviä tuloksia. Vuonna 2004 ja 2005 osaamiskeskuksia on rahoitettu yhteensä 3 miljoonalla eurolla, mutta nyt hallitus on esittänyt 500 000 euron leikkausta määrärahaan. Leikkausta ei ole perusteltu millään lailla, ja mielestäni se toteutuessaan vaarantaa niiden hankkeiden jatkumisen, joita eri alueilla sosiaalialan osaamiskeskukset tekevät. Siitä syystä tein aloitteen, että se määräraha palautettaisiin takaisin budjettiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on tullut eduskunnassa valiokunnassa käsitellyksi, ja kiitän siitä käsittelystä ja hyvästä valmistelusta. Myös valtiovarainvaliokunta on tehnyt lisäysesityksiä, jotka täsmentävät ja täydentävät hallituksen tekemää pohjaesitystä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossahan tarkoitus on jatkaa hallitusohjelmassa kirjattuja tavoitteita. Keskeisimpiä hankkeita palvelujen puolella ovat Kansallinen terveyshanke ja sosiaalialan hanke, joihin rahoitusta jatketaan, kuten hallitusohjelmassa suunniteltiin ja sovittiin.

Keskeisin uudistus oikeastaan tässä vuoden 2006 talousarviossa kuitenkin ovat toimenpiteet, joilla halutaan vahvistaa ja parantaa kaikkein vähävaraisimmassa asemassa olevien kansalaisten tilannetta. Tässähän taustalla on eduskunnan vuoden 2005 talousarvion yhteydessä hyväksymä ponsi siitä, että nimenomaan kaikkein vähätuloisimpien ihmisten tilanteeseen pitää kiinnittää huomiota. Näin ollen hallitus laati hyvin laajan toimenpidekokonaisuuden, jolla etsittiin niitä kohteita, joihin näitä lisäresursseja pitäisi suunnata.

Tässä talousarviossa vuodelle 2006 esitetään toimenpiteitä, jotka vuositasolla tulevat olemaan arviolta 90,3 miljoonaa euroa, ja nyt tulevan budjettivuoden osalta tuo kustannus on reilut 30 miljoonaa euroa. Keskeinen esitys, jota vuosikaudet tässäkin eduskunnassa on toivottu ja puheissa esitetty, liittyy toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poistamiseen, joka nyt sitten tulee ensi vuoden syyskuun alusta voimaan. Tämähän on suunnattoman suuri helpotus kaikille niille 70 000 kotitaloudelle, jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa. Joukossa on 60 000 lapsiperhettä ja niissä perheissä asuu 114 000 lasta.

Kansaneläkkeisiin tulee tasokorotus syyskuun alusta, ja nythän näin ollen kansaneläkkeisiin tulee yhteensä tehdyksi, kun edellinen 7 euron korotus otetaan huomioon, 12 euron korotus tämän hallituksen aikana. Se on tasokorotus, joka tulee indeksitarkistusten päälle, joka on merkittävä hyöty.

Pitkäaikaistyöttömille tulee mahdollisuus myös saada kuntoutusrahaa päihdekuntoutuksen ajalta, ja myös pitkäaikaistyöttömien työhönpaluuta nyt tuetaan asumistuen muutoksella eli asumistuen maksatusta jatketaan kolmen kuukauden aikana entisen suuruisena, kun yli vuoden työttömänä ollut henkilö saa työtä. Näin ollen pystytään aktivoimaan työllistymistä ja estetään myös takaisinperintätilanteita. Tämä tukimuutos kannustaa tietysti työhönmenoa, kun asumistuki ei aiheuta leikkausta heti välittömästi vaan sitten kolmen kuukauden viiveellä. Käytännössä uudistus koskee noin 3 000—5 000:ta henkilöä, jotka saavat noin 200 euron hyödyn kuukaudessa tästä uudistuksesta.

Mukanahan tässä köyhyyspaketissa olivat koulupudokkaita koskevat asiat, ja keskeistä myös on, että siinä huomioitiin vapautuvien vankien paluu yhteiskuntaan ja sen helpottaminen. Me tiedämme, että vapautuvilla vangeilla on monia ongelmia, ja nyt tämmöisellä vapauttamissuunnitelmalla ja päihdekuntoutuksella pystytään varmasti auttamaan heitä paremmin selviytymään ympäröivässä yhteiskunnassa.

Työmarkkinatukimuutos on myös käsitelty ja keskusteltu täällä eduskunnassa, ja sehän erityisesti tähtää aktivointiin ja työllistymiseen. Näin ollen köyhyyspaketin anti on varsin laaja. Kaikkea ei tietenkään ole pystytty näissä resursseissa tekemään ja varmasti kehitettävää vielä onkin. Ne huomiot, joita nyt valtiovarainvaliokunta on tässä tehnyt eri asioiden ympärillä muun muassa evo-rahojen osalta ja eri kohtien, joita luetellaan tässä muistiossa, osalta, niin näihin asioihin hallituksen tulee palata ja sitten tulevissa budjeteissa pyrkiä korjaamaan tilannetta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Haatainen puhui tästä köyhyyspaketista mutta jätti kokonaan nämä hallituksen suunnitelmat siitä, että paljon sairastavien maksuja aiotaan edelleen korottaa. Alkukuusta valmistui Oecd:n raportti, jossa erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että työelämän ulkopuolella olevat ihmiset joutuvat Suomessa maksamaan omasta sairastamisestaan todella paljon verrattuna muihin maihin.

Miten nämä hallituksen korotussuunnitelmat käyvät yksiin sen myötä, että tällä hetkellä terveydenhuollon yksi suuri epäkohta on tämä maksujen epätasainen jakautuminen eli sairastavat ihmiset, erityisesti köyhät ja työttömät, joutuvat maksamaan itse näitä maksuja eikä niitä makseta valtion kustannuksista? Aiotaanko maksukattoja yhdistää ja alentaa, vai onko päinvastoin kuritusta tulossa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen puhui toimeentulotukeen liittyvästä asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistamisesta. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, tämä on uudistus, jolla on kaksi puolta. Yhtäältä se on positiivinen asia kaikille niille toimeentulotuen varassa oleville, joille työllistyminen ei missään olosuhteissa ole vaihtoehto, mutta toisaalta niiden kohdalla, jotka pienipalkkaista työtä tekevät tai joille pienipalkkaista työtä olisi tarjolla, tämä merkitsee tämän pienipalkkaisen työn kilpailukyvyn huonontumista toimeentulotukeen verrattuna. Kuitenkin työn pitäisi aina olla kannustava ja kannattava vaihtoehto, eli kannustan hallitusta tarkastelemaan asiaa myös tästä näkökulmasta, kun jatkossa mietitään, mitä kannustinloukkujen poistamiseksi voitaisiin tehdä.

Mitä kansaneläkkeeseen tulee, niin kovasti kaipaan 300 euron korotuksen Liisa Hyssälää tähän keskusteluun.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin, että arvoisa sosiaali- ja terveysministeri olisi ainakin vihjauksenomaisesti kertonut, mikä on tämä vammaispalvelulakien kodifiointityön nykyvaihe ja mitä linjauksia siellä on tulossa. Kysyn yhtä ainutta yksityiskohtaa. Onko vihdoinkin vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien asiaan tulossa muutoksia subjektiivisena oikeutena?

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus on tehnyt erittäin paljon lapsiperheiden hyväksi tällä kaudella, mutta odottaisin edelleen ennalta ehkäisevän perhetyön toimia. Meillä on hyvin järkyttäviä tapauksia sattunut viime aikoina, joissa perhe on ajautunut sellaiseen ahdinkoon, että pienet lapset joutuvat yhä useammin väkivallan kohteeksi. Siinä näkisin, että juuri ennalta ehkäisevä toiminta on kaikkein paras keino, saada näille lapsille turvaa ja koko perheiden tilannetta parantaa. Jälkikäteen tehtävät toimenpiteet ovat usein kalliita eikä niillä enää saada niin paljon aikaiseksi.

Sen lisäksi haluan kiittää siitä, että koulupudokkaisiin aletaan nyt entistä enemmän kiinnittää huomiota. Jos saamme heidän tilannettaan korjattua yhteiskunnallisilla toimilla, niin tulevaisuudessa varmasti sosiaali- ja koulupuolella säästetään. He löytävät paremmin paikkansa yhteiskunnassa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille totean käymättä nyt uudelleen sitä keskustelua, joka täällä jo kerran käytiin, että kannustavuuden lisääminen siten, että rangaistaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ei ole oikein kohtuullinen menettely.

Ministeriltä kysyisin, kun te viittasitte siihen itse asiassa monessakin kohtaa, että on hyvä, että valiokunta on kiinnittänyt tähänkin asiaan huomiota ja tähänkin asiaan pitäisi tulevaisuudessa puuttua, niin aiotteko nyt todella puuttua näihin asioihin, niin että jotain tapahtuu. Luulen, että teidän valtanne on vähän suurempi kuin valiokunnan valta, ei tosin perustuslain mukaan mutta käytännössä.

Aiotteko huolehtia siitä, että esimerkiksi evo-kuntien todelliset saatavat evo-rahoista tulevat katetuiksi tulevina vuosina? Aiotteko huolehtia siitä, että terveyden edistämiseen osoitetaan todellakin varoja tulevina vuosina, ja aiotteko huolehtia siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheitten asema tulee parannettua? Pelkät lupaukset eivät riitä.

Marjo  Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet viime aikoina, ja syy on siinä, että perheet voivat entistä huonommin, koska kunnilla on entistä vähemmän varaa ja mahdollisuuksia, kiitos tämän pakkolainan, huolehtia niistä perheistä eli niitä toimia, mitä perheille on, on jouduttu karsimaan. Mitä toimenpiteitä hallitus nyt aikoo todella tehdä jatkossa näiden perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi?

Toiseksi, olisin kysynyt ennalta ehkäisevästä terveydenhuollosta, johon muun muassa liikunta liittyy. Miksi tätä poikkitieteellistä eri ministeriön alojen yhteistä toimea ei ole nyt saatu ensi vuoden budjettiin?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei ole reagoinut kaikkein köyhimpien lapsiperheiden tilanteeseen, kun samalla kuitenkin olisi tarpeen myös kannustaa väestöä uusiutumaan. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että minimiäitiyspäiväraha on kuukausitasolla edelleen noin 150 euroa pienempi kuin kaikkein pienin työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki. Tämä 150 euroa on melko iso raha, kun on kysymys noin 500 euron kuukausituloista. Joka viides synnyttäjä edelleen jää tälle minimiäitiyspäivärahalle.

Tätähän on sanottu suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahraksi, ja kysyn: Miksi hallitus ei ole tätä korjannut? Samalla tiedustelen, onko hallituksella edes aikeita tämän hallituskautensa aikana tätä ongelmaa korjata.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta suuri kysymys sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuuden kannalta on nimenomaan se, että toimenpiteet ovat oikea-aikaisia. Nyt me paikkaamme niitä ongelmia, joita syntyy siitä, että asioihin puututaan liian myöhään, jolloin ongelmat ovat ehtineet jo vaikeutua. Silloin ne myöskin maksavat paljon.

Kysyisin ensinnäkin sitä, miten nämä varhaisen puuttumisen hankkeet etenevät, ja varmasti myös terveyden edistäminen ja terveysliikuntahankkeet ovat tässä olennaisia, ja aiotaanko jatkaa tätä hoivatakuuajatusta. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että sosiaalityöntekijän puheille pääsee liian myöhään, eli siihenkin pitäisi saada esimerkiksi tämä seitsemän päivän tai tarvittaessa vielä lyhyempi pääsyaika. Miten nämä asiat etenevät?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä hoitotakuusta eräs näkökulma. Nyt, kun on lainsäädäntöä kehitetty ja tilanne on tietysti parempi kuin aikaisemmin, sairaanhoitopiirit ovat alkaneet tällaiseen ikään kuin etukäteissuunnitteluun, niin että ne ensinnäkin sitoutuvat kuntien kanssa tiettyyn rahoitustasoon, ja jotta sitten pidettäisiin se yllä, esimerkiksi lähetteiden vastaanottamisen käytäntö erikoissairaanhoidon poliklinikoilla saattaa muuttua. Siitä on jo näkyvissä esimerkkejä, eli lähetteitä palautetaan lähettäjille helpommin ja herkemmin kuin aikaisemmin. Näin ei potilaita tule jonoon. Onko tämä asia tuttu ja miten te, arvoisa ministeri, tällaiseen näkemykseen, mitä nyt toteutetaan, suhtaudutte?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitushan on tehnyt erittäin mittavasti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella. Hoitotakuu on siitä yksi erinomainen osoitus. Sen lisäksi nyt ollaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kehittämässä näitä palveluverkostoja. En malta olla tässä yhteydessä sanomatta sitä, että me Forssassa pistimme jo kuusi vuotta sitten yhteen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ja saavutimme sitä kautta 10—30 prosentin säästöt verrattuna siihen, mitkä ovat kyseisten palvelujen keskikustannukset maassa tällä hetkellä.

Sitten tämä perheneuvola, jota me olemme nyt perustamassa, luo juuri sellaista verkostoa, jossa ihmiset, lapset ja nuoret, eivät putoa väliin vaan on perheneuvola, jossa on alan palvelut saatavana ja sitä kautta varhaisen puuttumisen mahdollisuus on olemassa.

Ed. Räsäseltä kysyisin, onko teiltä jäänyt huomaamatta, että syntyvyys on selkeässä nousussa, mikä on hyvä asia.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole jäänyt huomaamatta, että ainakin täällä Suomessa ollaan vähän syntyvyyttä saamassa kasvamaan, se on hyvä asia.

Mutta tämä keskustelu, jota täällä on käyty — ministeri Haatainen, teidän puheenvuoronne kuvaa hyvin punamullan politiikkaa. Te täysin vaikenette siitä suurimmasta ongelmasta, mikä sosiaali- ja terveydenhuollossa on, ja se on kuntien talous, se että kuntien talous on romuttumassa ja palveluista leikataan. Kysynkin teiltä, eikö nyt olisi tärkein ja kipein paikka laittaa köyhyyspaketti sinne kunnille ja maksaa takaisin pakkolainaa, estää hoitotakuun leikkaukset, koska kaikkein kipeimmin kärsivät kaikkein vähäosaisimmat, jotka tarvitsevat juuri niitä lastensuojelupalveluita, tarvitsevat terveyspalveluita, neuvolaa, kouluterveydenhuoltoa. Meillä on kasvamassa ikävä noidankehä, joka johtaa vain kustannusten kasvamiseen ja väestön terveydentilan heikkenemiseen. Erityisesti olen huolissani niistä lapsista, jotka voivat kaikkein pahimmin.

Kysynkin, minkä takia hallitus priorisoi tällä tavalla, että palveluista leikataan ja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elämää tällä tavalla hankaloitetaan. Tämä on todella kylmää politiikkaa. (Puhemies koputtaa) Tässä on juuri se suuri ero kokoomuksen ja punamullan politiikan välillä. Me painotamme palveluita ja pidämme kiinni kaikkein heikko-osaisimpien asemasta.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat todella kipukohta mutta myös muutenkin kasvava eriarvoisuus, ihan taloudellinenkin sellainen, perheiden välillä. Voi sanoa, että silloin, kun itse olin lapsi, Suomi sai ansaittua huomiota maailmalta siitä, että meillä täällä pienenivät tuloerot maailmassa ennätysvauhtia. Me olimme aivan huippumaa siinä, että meillä se myös näkyi ja tuntui perheissä.

Nyt viimeiset kymmenen vuotta tuloerot ovat kasvaneet ja sen kun jatkavat vain kasvamistaan. Se näkyy etenkin nyt yksinhuoltajaperheissä ja pienten lasten perheissä. Tämä on aika huolestuttavaa myös sen takia, että — raha ei ole tärkeä asia mutta henkinen hyvinvointi — jos on pätkätyö, epävarmuus, elämä aika rankkaa muutenkin, niin silloin ei jaksa myöskään olla hyvä vanhempi, ja se näkyy lapsissa. Tämä on kyllä meillä se kaikkein suurin uhka, että ylipäätään tämä eriarvoisuus kasvaa niin kuntien kautta kuin muutenkin. Loppujen lopuksi se näkyy siinä, miten vanhemmat jaksavat olla lastensa kanssa läsnä.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä tuli iso määrä kysymyksiä, mutta keskityn muutamiin olennaisiin.

Lukuisat puheenvuorot käsittelivät Kansallista terveysohjelmaa. Tässä jatketaan Kansallisen terveysohjelman toteuttamista siten, että resursseja tulee lisää, mutta yhtä lailla kunnille on asetettu velvollisuus myös rationoida palveluja, jotta myös tämmöisen järjestelmän kehittämisestä aiheutuvista kustannuksista saadaan aikaan rationointihyötyjä, jotka voidaan sitten käyttää vastaavasti kansalaisten elintärkeiden palveluiden kohentamiseksi.

Tämä hallitus nimenomaan on valinnut tieksi, että vahvistamme kansalaisten palveluja Kansallisen terveyshankkeen kautta, Sosiaalialan kehittämishankkeen kautta. Pienten lasten aamu- ja iltapäivähoito on toteutettu ja vahvistettu kuntien rahoitusta. Mutta olennaista kuntien rahoituksen näkökulmasta ja koko kuntatoimivuuden näkökulmasta on juuri kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa on tarkoitus hallituksen tehdä ratkaisuja, ja tässä keskustelussahan myös mukana ovat oppositiopuolueet. Se on kaiken pohja, että kuntarahoitus on kunnossa.

Lapsiperheistä kysyttiin, miksi ei ole reagoitu. Lapsiperheiden olojen parantamiseksi on tehty lukuisasti toimia. Aamu- ja iltapäivätoiminta on yksi osoitus siitä, kotihoidon tukea korotettiin 42 eurolla tänä vuonna, yksityisen hoidon hoitorahaa nostettiin ja myös ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsyä helpotettiin eli pätkätyöt ja useat peräkkäiset raskaudet huomioiden varmistetaan se, että äiti jäädessään äitiyslomalle saa edelleen ansiosidonnaisen päivärahan saman tasoisena kuin aiemmasta raskaudesta. Samoin vähimmäisvanhempainpäivärahan korotus tapahtui. Sitä korotettiin 380 euroon. Korotus oli siis 3,75 euroa per päivä. Myös työeläkkeet kertyvät entistä paremmin näistä kausista.

Hallitus aikoo myös jatkaa tätä myönteistä perhepoliittista politiikkaansa. (Puhemies koputtaa) Meillä on valmisteilla perhekustannuksista aiheutuvien kustannusten tasaamisesitys, jossa työryhmä istuu. Ensi vuonna tulevat esitykset, ja tavoitteena suunnitelmissa on luoda erillinen vanhempainvakuutus, jossa voitaisiin myös parantaa entisestäänkin lapsiperheiden asemaa.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan näitä kysymyksiä lähinnä ennalta ehkäisevästä terveydenhuollosta.

Aika monessa kunnassa kannetaan huolta liian lihavien lapsien kohtalosta, kun tiedetään, että jos ei tämmöistä terveysvalistusta saa, niin tilanne jatkuu. Ministeri, eikö olisi aika tehdä sen kaltainen projekti ministeriössä, jossa todella kuntia vähän kovisteltaisiin plus sitten annettaisiin vähän rahaa? Tämä on niin iso aikapommi, että se pitäisi neuvoloitten kautta järjestää.

Toinen kysymys kuuluu siitä, että on yliopistosairaaloissa lasten psykiatrisia oikeusturvaosastoja, joissa nyt mietitään sitä, kuuluuko esimerkiksi lasten hyväksikäytön uhrien hoitokulujen maksaminen kokonaan valtionosuuteen. Mitä mieltä ministeri on? Tuleeko valtionosuusuudistukseen tällainen kohta, jossa, niin kuin aikuisellekin, maksetaan tämä hoito kokonaan?

Mitä mieltä ministeri on, kun ministeri Hyssälä ei ole läsnä, mitä pahoittelen, kun hoitotakuuta nyt ensi vuonna leikataan 25 miljoonaa euroa, joka on aika kohtuutonta? Onko 2007 myös samanlainen käytäntö, vai mietittekö te vielä asiaa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on osa Vanhasen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa. Väkivallan karsimiseen tähtääviä hankkeita on hyvin monenlaisia niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan ehkäisyyn pyrkivän toimintaohjelman, jonka keskeisiä tavoitteita ovat väkivallan uhreille ja tekijöille tarkoitetun koko maan laajuisen palveluverkoston parantaminen, väkivaltaa näkevien ja kokevien lasten ja nuorten auttaminen sekä väkivaltaan liittyvien asioiden käsittelyyn tarvittavan ammatillisen osaamisen kehittäminen.

Kysyisinkin nyt ministeriltä, miten tämä toimintaohjelma on edistynyt ja mitä konkreettista tapahtuu ensi vuonna tämän puitteissa?

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Erään tuttavani tytär yritti päästä moneen otteeseen Espoossa hoitoon sisälle mielenterveysongelmien vuoksi. Hän ei päässyt, kunnes heittäytyi vanhempiensa parvekkeelta alas loukkaantuen vaikeasti. Tämän jälkeen hänelle annettiin asianmukaista hoitoa. Hän jäi henkiin. Ministeri Hyssälä vastasi tähän asiaan liittyvään kirjalliseen kysymykseeni ja tietysti pallotteli vastuuta kunnille ja totesi, että mielenterveyspalvelujen järjestäminen on kuntien ja kuntayhtymien vastuulla. Tähän liittyy tietenkin kuntien taloustilanne. Ministeri Hyssälä, jonka poissaoloa myöskin pahoittelen, viittasi vastauksessaan myös moniin selvityksiin ja ohjelmiin ja totesi, että ministeriössä tullaan laatimaan kansallinen mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelma. Onko tällainen ohjelma todella tulossa, ja mikä sen aikataulu mahtaa olla?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella ministeriltä, palautetaanko nyt se 25 miljoonaa, joka leikattiin kunnilta hoitotakuun toteuttamiseksi, kuten valtiovarainvaliokunta ehdottaa.

Toinen kysymys: Tuleeko omaishoitoon valtionapua, koska kun kuuntelimme valiokunnissa asiantuntijoita, he olivat hyvin iloisia tästä omaishoidon toteuttamisesta mutta heillä ei ole todellakaan rahaa tehdä mitään? Voi olla, että tilanne jopa pahenee, kun vain harvat saavat sen 300 euroa tai enemmän ja niitä tulee vähemmän, joille se maksetaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi useampiakin kysymyksiä, mutta kaksi koskee pieniä marginaaliryhmiä. Toisesta ed. Pulliainen jo kysyi, ja se on vaikeavammaisten lasten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Toivoisin, että ministeri kommentoisi jotenkin. Tämä on kymmenen vuotta ollut vammaisliikkeen ykkösasia, ja täällä meillä on monin tavoin yritetty sitä edistää, ja hallitus on vaan harvinaisen kovakorvainen.

Toinen asia on sotainvalidien työkyvyttömyyshaitta-asteprosentin kokonaan poistaminen. Oli aivan lähellä, ettei eduskunnassa mennyt toivomusponsi siitä läpi. Miten te suhtaudutte siihen? Sotainvalidejahan on 16 000 enää jäljellä ja keski-ikä on jo 85 vuotta. Eikö syytä olisi olla inhimillinen tätä porukkaa kohden niin kauan kuin he vielä elävät?

Myöskin toivoisin tästä isosta asiasta, josta aion varsinainen salipuheenvuoroni käyttää, ministerin kommenttia, ikääntymisen haasteista, vähän ohitse sen, mitä budjettikirjassa on sanottu. Siinä on itse asiassa aika positiivinen asenne, että ei tarvitse ehkä mitään tehdä. Olen kyllä täysin toista mieltä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä eduskunnassa käsitellyistä köyhyyspaketeista, köyhyydenvastaisista toimenpiteistä, vihreiden eduskuntaryhmän köyhyyspaketti oli mielestäni paras. Hallituksen köyhyystoimenpiteitä voidaan mielestäni kritisoida erityisesti siitä, että yksinhuoltajien selkeä erottuminen köyhyystilastoissa on jäänyt huomioimatta hallituksen toimenpiteistä kokonaan. Vihreä eduskuntaryhmä esitti elatustuen korottamista. Tällä toimenpiteellä, elatustuen korottamisella, olisi voitu vastata nimenomaan hankalassa asemassa olevien yksinhuoltajien tilanteeseen, niiden yksinhuoltajien tilanteeseen, jotka eivät edes saa toisen vanhemman maksamaa elatusapua. Elatustuen korottamisella voitaisiin vaikuttaa myös siihen, että elatusapujen tasot nousisivat. Miten ministeri suhtautuu tähän asiaan? Voisiko se mahdollisesti olla valmistelussa jatkossa?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on tietenkin oikeassa siinä, että tälle vuodelle ja ensi vuodelle talousarviossa on paljon sosiaalisia painotuksia — ja eduskuntakin pieniltä osin myöskin tätä lisäsi, ja se on todella tärkeätä — ja että palvelu- ja kuntarakenneuudistus on välttämätön. Hallitus ansaitsee siitä kyllä pisteet, koska se ei ole hallitusohjelmassa edes, että pyritään tällä tavalla tulevaisuuden haasteisiin vastaamaan. Nyt minusta valtion rooli on hyvin keskeinen kuitenkin, kun kunnissa tuetaan peruspalveluita. Nyt on puhuttu siitä, että olisi valmistelussa valtiovarainministeriössä kunnallisverotuksen muuttaminen siten, että entistä enemmän kunnat keräisivät sen ja kunnat keskenään tasaisivat sitten verotuloja.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle ei kai ole varsinaista mandaattia tällaisen selvityksen tekemiseen edes annettukaan, mutta mielestäni tässä on oltava kyllä varsin tarkkana, sillä kyllä tarvitaan valtion ohjausta, jos halutaan rahoitusta ja myöskin jos halutaan turvata peruspalvelut kaikissa kunnissa Suomessa. En usko, että sellainen, että kunnat keskenään sitten jakaisivat vain pelkästään, toimii, vaan kyllä verotuksessa valtiolla pitää olla keskeinen asema myöskin tulevaisuudessa, jos tällaisia ajatuksia, arvoisa herra puhemies, nyt mietitään jossain.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Haataisen mukaan Kansallinen terveyshanke tuottaa kansalaisille asianmukaisia palveluja. Palvelujen saanti ei kuitenkaan käytännössä toimi kuntien talousahdingon takia vastoin ministerin luuloa. Itse tunnen hyvin kuulolaitteiden saantiongelmat, ja puolet sairaanhoitopiireistä ilmoittaa, että ne eivät pysty toteuttamaan tätä hoitotakuulakia. Tunnen erään piirin erittäin hyvin, missä jono laitteen saamiseksi oli puolitoista vuotta ja nyt, kun hoitotakuulaki tuli, niin kuinka ollakaan, se toteutetaan ja potilaat pääsevät kolmessa kuukaudessa eli säädetyssä ajassa lääkärille arvioon mutta itse laitteen saaminen on edelleen se vuosi ja kahdeksan kuukautta. Jotenkin tuntuu siltä, että hoitotakuulakia pidetään kikkalakina, että teoriassa asia toimii mutta itse hoitotapahtuma ei pelaa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan ensinnäkin heti aluksi ed. Pulliaisen ja ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroja, joissa kosketeltiin vaikeavammaisten ja sotainvalidien ongelmiin paneutumista huolellisesti ja mahdollisimman pian.

Ministeri Haatainen käytti puheenvuorossaan 5 euron korotuksesta kansaneläkkeisiin termiä tasokorotus. Kyllä nyt vihdoin ja viimein pitäisi luopua siitä termistä. Se on ensi vuoden syyskuun alusta tuleva 5 euroa. Ei tarvitse kuin 5 minuuttia olla esimerkiksi Jyväskylän kävelykadulla, niin saa kymmenittäin erittäin vihaisia puheenvuoroja ja palautetta nimenomaan tästä 5 eurosta ja kansaneläkkeen korotuksesta, jota mainostetaan tasokorotuksena, sitä se ei ole.

Mutta kysyisin, ministeri Haatainen: Kun ministeri Hyssälä on ilmoittanut julkisesti kannattavansa alkoholiveron korotusta ja pitää virheenä, niin kuin meistä monet, alkoholin rajua hinnanalennusta ja siitä seuraavien ongelmien korjaamiseen pitäisi paneutua, kannatatteko te hallituksessa ministeri Hyssälän ajatuksia tältä osin?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä on saatu lukea järkyttäviä tutkimustuloksia, kun Suomen vanhusten turvakotiyhdistys julkaisi selvityksensä iäkkäiden ihmisten kaltoinkohtelusta. Kyselyyn vastanneista vanhusten parissa työskentelevistä peräti 70 prosenttia on havainnut, että vanhusten huonoa kohtelua on jossain muodossa. Usein tämä huonosti kohteleva henkilö on puoliso, aikamiespoika tai tytär tai sukulainen, naapuri, tuttava, jopa vanhuksen hoitaja. Kyse on taloudellisesta hyväksikäytöstä tai psyykkisestä pahoinpitelystä, joskus fyysisestäkin. Kysyisin ministeriltä: Kuinka hyvin ministeriössä ollaan tietoisia tästä ongelmasta, joka sinänsä ei nyt ole hallituksen vika, mutta joka on syvä epäkohta meidän yhteiskunnassamme?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten eduskunta lähes yksimielisesti hyväksyi lausuman, että rintamaveteraanien kuntoutusta kehitetään, että kaikki pääsevät kuntoutukseen vuosittain. Viime syksynä jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlan merkeissä hallitus päätti lisätä merkittävästi, noin 12 miljoonaa euroa, kiitos siitä, kuntoutusmäärärahaa tälle vuodelle, mutta siitä huolimatta, että tällä rahallakaan eivät läheskään kaikki pääse vuosittaiseen kuntoutukseen, ensi vuoden budjettiin sisältyy 5,5 miljoonan euron leikkaus. Millä tämä tavoite toteutuu? Ei millään tavalla.

Toinen kysymys: Miten hallitus aikoo tehdä töitä niin, että eläkkeensaajien ostovoima turvataan? Sitä ei 5 euron kansaneläkkeen nousulla turvata. Erilaiset indeksit pelaavat, ja eläkeläisten määrä kasvaa, ja heidän ostovoimallaan on tärkeä merkitys Suomen talouden kehittymisen kannalta.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Stakesin tutkimuksen mukaan köyhyysrajan alapuolella olevia henkilöitä löytyy erityisesti eläkeläisistä, työttömistä, opiskelijoista ja lapsiperheistä. Täällähän on hyvin monta kysymystä jo tähän liittyen esitetty, mutta kysyisin minäkin: Mitkä ovat ne tulevaisuuden suunnitelmat, joissa nämä kohderyhmät erityisesti huomioitaisiin? Nythän sitä ei ole vielä nähty.

Sitten tästä hoitotakuusta. Kansallinen terveyshankehan on aikaansaanut tämän niin sanotun hoitotakuun, joka on sinänsä hyvä asia. Nyt on kuitenkin rahaa jäädytetty ja hyvin paljon tulee palautetta, että vammaiset, ikäihmiset, pitkäaikaissairaat ja mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset eivät koe olevansa hoitotakuun piirissä. Esimerkiksi kun puhutaan ikäihmisistä, niin edeltäjänne ministeri Mönkäre sanoi, että nämä henkilöt tarvitsisivat hoivatakuun. Nyt kun meille tehtiin sosiaalihuoltolakiin muutos, velvoite palvelutarpeen arvioinnista, niin sehän ei ole mikään hoivatakuu, sehän on vasta palvelutarpeen arviointi. Toivoisinkin, että ottaisitte kantaa tähän, milloin se hoivatakuu oikein tulee.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä eläkkeiden 5 euron korotus ymmärtääkseni tuli korvaamaan sitä, kun alkoholiveronalennus muutti indeksejä niin, että eläkkeet laskivat. Eikö nyt, jos nostetaan taas alkoholiveroa, tule eläkkeisiinkin lisää ja saisi kaksi asiaa hoidettua samalla? Elikkä jos nyt Hyssälää kannatatte, niin eikös tämä asia vähän parantuisi?

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kiirehtinyt hallituksen toimenpiteitä adoptioperheiden tilanteen parantamiseksi. Ministeri Haatainen sai vastaanottaa raportin viime syksynä. Valitettavasti tämä työryhmä ei ota nyt kantaa esimerkiksi adoptioperheiden vanhempainvapaan pituuteen. Jostain kumman syystä meillä on olemassa se lähtökohta, että biologinen vanhemmuus ansaitsee pitemmän vanhempainvapaan kuin adoptiovanhemmuus. Toivottavasti tästä vanhakantaisesta periaatteesta päästään pois.

Toinen tärkeä kysymys, mihin hallitukselta toivottavasti tulee hyvä esitys, koskee hoitovapaata. Tänä päivänä moni adoptoitu lapsi on 1—2-vuotias, jopa vanhempi. Kun tämä hoitovapaa on sidottu lapsen 3 ikävuoteen, niin tällöin moni adoptioperhe jää kokonaan ilman tätä hoitovapaata. Tähän pitäisi saada myös tasavertainen oikeus. Toivon ministeri Haataiselta kannanottoa tähän asiaan.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan palata vielä lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin. Näillä ongelmilla on kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia puhumattakaan inhimillisistä seurauksista. Heidän pahoinvointinsa ja ongelmiensa ennaltaehkäisyyn täytyisi, arvoisa puhemies, löytyä varoja myös niukkuuden aikoina. Hallitus toteaa, että lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat tämän hallituskauden painopistealueita. Tästä huolimatta hoitojonoissa, erilaisista syistä, on satoja kipeästi apua tarvitsevia lapsia.

Arvoisa puhemies! Minua hämmästyttää se enkä ymmärrä sitä, miksi lasten ja nuorten psykiatrian tähän tarkoitukseen osoitetuista rahoista on aina erikseen vuosittain ikään kuin tapeltava. (Puhemies koputtaa) Mikä viisaus tässä lisämääräraharuljanssissa ja -menettelyssä piilee?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä hallitus ole Kansallista terveysohjelmaa tai hoitotakuuta keksinyt, mutta sen sijaan Vanhasen hallitus on leikannut sovituista hoitotakuurahoista, muun muassa ensi vuodelle 25 miljoonan euron edestä.

Sitten haluaisin vielä kysyä teiltä, kun viittasitte näihin tuleviin perhepoliittisiin uudistuksiin, joissa muun muassa vanhempainvapaajärjestelmän aukkopaikkoja aiotaan paikata, aiotaanko siellä millään tavoin huomioida sijaisvanhempien tilanne. Meillähän on huutava pula perheistä, jotka olisivat valmiit ottamaan vastaan sijoitettavia lapsia, ja mielestäni sellainen ongelma tulisi huomioida, että esimerkiksi pienen vauvan sijaisäidillä ei ole oikeutta vanhempainrahaan tai äitiyspäivärahaan. Yhä enemmän meillä valitettavasti näiden päihdeongelmien lisääntymisen myötä on lapsia, jotka jo (Puhemies koputtaa) aivan vauvana tarvitsevat tätä perhesijoitusta.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme vuodenvaihteen jälkeen kääntymässä tämän hallituskauden loppusuoralle, ja pahoittelen suuresti sitä, että peruspalveluministeri Hyssälä ei ole nyt paikalla. Toivottavasti hänen menonsa on todella tärkeä, kun eduskunta käsittelee tätä pääluokkaa. Jos on sairas, sille ei voi mitään, ja sitten perun puheeni siltä osin.

Mutta nyt on aika keskustella siitä, että hallitusohjelmaan kirjatut merkittävät asiat ovat surullisen paljon myöhässä. Lastensuojelun kehittämisohjelma oli tarkoitus alkuvaiheessa hallituskautta toteuttaa, saada siitä alkiot ja eväät lastensuojelulakiin. Molemmat ovat toteuttamatta. Sen sijaan me olemme poistaneet tasausrahaston. Kansallisen terveysohjelman ja hoitotakuun toteutuminen edellyttävät tehokasta avopalvelua, joka toteutuu vain erittäin hyvän ja tuetun omaishoidon kautta. Nyt omaishoitolain, joka tuli voimaan, (Puhemies koputtaa) sopimukset on purettu, kukaan ei ole ohjeistanut niitä, ja sitä käytetään säästölakina kunnissa. Se on erittäin surullista.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä — Hyssälä hyvin usein, mutta ei nyt, kun ei ole paikalla, mutta nyt on Haatainen paikalla — kehutaan hallitusta ja hoitotakuuta ja Kansallista terveysprojektia. Kysynkin ihan, kun olette entinen opetusministeri, mihinkähän laskuoppiin tämmöinen perustuu, että kun kuntien talous on heikommassa kunnossa kuin koskaan ja kunnat joutuvat leikkaamaan palveluista, opettajia lomautetaan ja neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta leikataan, niin hallitus kaiken päälle leikkaa vielä sitten Kansallisesta terveysprojektista 25 miljoonaa euroa. Kyllä tämmöisellä laskuopilla minun aikanani koulussa olisi saanut ehdot. Kysyn: Mihin arvioon, ministeri, tämä perustuu, että on varaa leikata kunnilta, kun tiedämme, että meidän kuntapalvelumme ovat romuttumassa?

Kysyn vielä, kun tämä hallitus on ottanut asiakseen kurittaa keskituloisia lapsiperheitä, viimeisimpänä tämä aie nostaa päivähoitomaksuja jopa 25 prosentilla: Voitteko tässä selkeäsanaisesti irtisanoutua tästä maksukorotuksesta? Esimerkiksi, arvoisa ministeri, täällä teidän ja meidän kotikaupungissamme (Puhemies koputtaa) Helsingissä tämä merkitsisi 60 prosentilla (Puhemies koputtaa) lapsiperheistä 25 prosentin korotusta päivähoitomaksuun. Onko tämä lapsiystävällistä politiikkaa?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jatkaisin ed. Puiston puheenvuorosta. Tässä sosiaali- ja työjaoston kannanotossa ja valiokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota juuri siihen, että emme pitäneet lainkaan perusteltuna ja oikea-aikaisena tätä lastensuojelun suurten kustannusten tasausrahaston purkamista ja tätä ajoitusta juuri siitä syystä, että lastensuojelulaki olisi pitänyt ensin uudistaa ja katsoa sitten, millä perusteella taataan riittävät voimavarat tehokkaaseen ja tulokselliseen lastensuojeluun.

Ministeri Haataiselta olisin kysynyt siitä, kun tässä valiokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota apurahansaajien sosiaaliturvakysymysten hoitamiseen, vihdoinkin. Esitykset ovat olemassa, ne on jätetty aikoja sitten sosiaali- ja terveysministerille. Tämä koskee erityisesti tiedettä tekeviä naisia ja taiteen parissa työskenteleviä henkilöitä; heidän olisi jo korkea aika saada kohtuullinen sosiaaliturva.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä ansiokkaasti luetteli, mitä tämä hallitus tekee lapsiperheiden hyväksi, kotihoidon tuen lisäämiseksi jne. Mutta ministeriltä taisi unohtua se, että lapsiperheitä ovat myös ne perheet, joissa lapset ovat jo kouluikäisiä, eivät pelkästään päivähoitoikäisiä, vaan siitä eteenpäin. Tämän kunnilta kiristetyn pakkolainan myötä kunnat joutuvat puuttumaan leikkauksilla muun muassa päihdehoitoon, mielenterveyspalveluihin, kotiapuun ja ylipäätään siihen seurantaan, miten perheet jaksavat, ja näitä huostaanottoja tapahtuu myös kouluiässä, ei pelkästään alle kouluiässä. Miten te tähän aiotte vastata?

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Jotta nyt tästä laskuopista tulisi selvyys, niin kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin tulee lisäystä 333 miljoonaa euroa eli 9,1 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna. (Ed. Sinnemäki: Ei tuo ole uutta rahaa!) Valtionosuuksien lisäyksestä 73 miljoonaa euroa käytetään Kansalliseen terveydenhuollon hankkeeseen ja sitä rahoitusta käytetään myös Sosiaalialan kehittämishankkeen kehittämiseen ja lisäksi myös tästä lisäyksestä 9,9 miljoonaa euroa käytetään kuntien sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen turvaamiseen, joten kuntiin tulee lisää resursseja. (Ed. Tulonen: Ei riitä!)

Mutta tiedämme, että kunnissa on myös vaikeuksia ja ongelmia. Siitä syystä, hyvät edustajat, onkin äärimmäisen tärkeää, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus saadaan vietyä loppuun. Siitä tehdään päätökset, jotta saamme sen pohjan kuntoon, jossa näitä kansalaisille tärkeitä peruspalveluita tuotetaan. Rahoitusta on lisätty, mutta lisäraha ei tee onnelliseksi, jos perusta on huono.

Lasten- ja nuortenpsykiatria on puhuttanut täällä aivan oikeutetusti, koska ongelmia on ollut hoitoonpääsyssä. Kiireelliset tapaukset on hoidettava aina. Siitä vastuusta eivät pääse kunnat eroon. Kuntien velvollisuus on järjestää lapsille ja nuorille kiireellinen psykiatrinen hoito. Hoitotakuu koskee kiireettömän hoidon osalta myös psykiatriaa. Henkilöstön riittävyydessä ja koulutettujen työntekijöiden riittävyydessä on ollut vaikeuksia, mutta tähänkin pyritään nyt puuttumaan lisäkoulutuksella. Mutta tämä on maassamme sellainen alue, jolla on tehtävä määrätietoisesti töitä, jotta asiat saadaan kunnolliselle tolalle.

Parisuhdeväkivallasta täällä tiedusteltiin ja myös ikääntyviin ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta. Vuonna 95:hän aloitettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelma, erillinen projekti, jota jatkettiin sitten Lipposen molempien hallitusten aikana. Tästä erillisestä hankkeesta päätettiin luopua, koska sen kokemuksen pohjalta halutaan nyt toiminta viedä läänien kautta osaksi kuntien normaalia toimintaa eli sinne, missä ne väkivaltatapaukset myös tapahtuvat. Tärkeintähän on pyrkiä myös ennalta ehkäisemään näitä ongelmia. Mutta siinä sosiaali- ja terveysministeriö tekee työtä, että tämä tulisi osaksi kuntien normaalia toimintaa.

Ed. Sinnemäki otti esille yksinhuoltajat ja heidän tilanteensa. Yksinhuoltajien osalta varmasti monella niistä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa asemassa, toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen auttaa heidän tilannettaan. Mutta yksinhuoltajien kohdalla minusta suuri huoli pitää kantaa siitä, että yksinhuoltajien työttömyys on lisääntynyt. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota. Minusta yksinhuoltajien ympärille tarvitaan toimia, joilla tuetaan heidän työllistymistään ja edesautetaan sitä, että työmarkkinoilla heitä pidetään samanlaisina työntekijöinä kuin muitakin. Tässä suhteessa aivan oikein vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on yksi asia, mutta ylipäätänsäkin tällaista yhteiskunnassa vallitsevaa asenneilmapiiriä olisi syytä muokata siihen suuntaan, että näemme myös sen tärkeänä, että yksinhuoltajalle taloudellisen tilanteen pohja on siinä, että hän voi käydä työssä ja ansaita elantonsa. Tässä suhteessa on äärimmäisen tärkeää, että meidän palvelumme toimivat kunnissa ja että on olemassa erilaisissa töissä tarvittavia ja eri aikoina tehtävissä töissä tarvittavia palveluja päivähoidon muodossa. Eli päivähoidosta kiinnipitäminen on äärimmäisen tärkeää.

Veteraanikuntoutuksesta täällä kysyttiin. Veteraanipakettihan hyväksyttiin tänä vuonna. Rahoitusta tulee lisää 20 miljoonaa. (Ed. Nepponen: Entäs kuntoutus?) — Tuossa yhteydessä sovittiin, että kuntoutusmäärärahoja vähennetään samassa suhteessa kuin on poistumaa. — (Ed. Nepponen: Vähennykset ovat suurempia!) — Tämä sovittiin. — (Ed. Nepponen: Veteraanit ovat toista mieltä. Täällä on paperi!) Mutta me tiedämme, olemme tästä keskustelleet ja tiedämme, että veteraanikuntoutusta pitäisi edelleen kehittää niin, että se vastaisi tämän ikääntyvän ihmisryhmän tarpeita, kuten avokuntoutus, ja ne entiset menetelmät, joita aiemmin on tehty, eivät enää tässä tilanteessa ole välttämättä toimivia. Tässä kyllä hyvää yhteistyötä teemme veteraanijärjestöjen kanssa. Näitä etuisuuksiahan laajennettiin merkittävästi, tätä kuntoutukseen pääsevien piiriä. Tämä on kyllä hallituksen sydämen asiana ollut ja tulee olemaan.

Ed. Perho kysyi tutkijoiden sosiaaliturvasta. Tämä kysymys on valmistelussa, ja se on äärimmäisen tärkeä asia, koska se koskettaa nimenomaan erityisesti naistutkijoita. Ensi vuonna on valmistumassa tästä esitys, ja yrittäjien sosiaaliturvan pohjalta ollaan valmistelemassa tähän kokonaisuutta, joka tulee sitten eduskunnalle käsittelyyn.

Täällä oli lukuisa joukko muita kysymyksiä, joihin en ehdi nyt vielä vastata, kun kesken jää. Täällä perättiin sitä, mihin lapsuus loppuu, ja kyllä kouluikäiset ovat myös lapsia ja tarvitsevat, ed. Matikainen-Kallström, myös tukea. Kouluikäisten osaltahan laajennettiin muun muassa osittaista hoitorahaa koskemaan myös näitä kouluun meneviä lapsia, joten helpotettiin vanhempien työn ja perheen yhteensovittamista siinä vaiheessa, kun mennään kouluun. Aamu- ja iltapäivätoiminta on keskeinen uudistus, joka myös tämän hallituksen aikana on käyntiin saatettu.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi tekisi mieli sanoa, että kyllä lapsuus taisi monelta loppua punamultahallituksen alkuun, koska kyllä niin tiukkaa kunnissa on ollut ja niin paljon lasten ja perheiden palveluista on jouduttu leikkaamaan. Mutta ministeri Haataiselle sanon sen, kun täällä laskuoppia esittelitte, että kyllä ainakin koulussa minulle opetettiin, että se, mitä viivan alle jää, se ratkaisee, on se sitten miinus- tai yhteenlaskua, ja erilliset lisäykset, plussat siellä, ovat vain osia.

Nyt tässä kyllä aika tarkoitushakuisesti nostettiin esille niitä rahoja, joita on tullut lisää, mutta kyllä kuntatalous on todellakin kurjassa tilanteessa ja kyllä tämä hallituksen silmien sulkeminen kuntien ja kuntalaisten hädältä kuvaa kyllä vakavaa piittaamattomuutta tai sitten ihmisten arjesta täysin irtaantumista. Kunnissa lomautetaan opettajia, se on tosiasia; lastemme perusoikeudet ovat joissain kunnissa jopa vaarassa; palveluista karsitaan — ja tällaista budjettia sitten täällä kehutaan. Kyllä kuntien tilanne on huonompi kuin koskaan. Jos 140 kuntaa nostaa veroprosenttia, alijäämä syvenee ja ennätysmäärä hakee harkinnanvaraista tukea. Tämä velkaantuminen, verojen nosto ja palveluista leikkaaminen ei ole kyllä kestävä tie.

Kuntien palvelurakenne ja palvelu-uudistus on hyvä asia, mutta sen vaikutukset tulevat vasta sitten, kun tämän päivän ekaluokkalaiset ovat jo ehkä työelämässä tai lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, niin että kyllä pitää kahta asiaa pystyä tekemään: tämän päivän arjen palveluista huolehtia ja sitten tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tämän rakenneuudistuksen alle ei pitäisi nyt lakaista kuntien tämän päivän ongelmaa. Ero punamullan ja kokoomuksen linjassa onkin se, että kokoomuksen painopiste on palveluissa, kuntatalouden tasapainottamisessa sekä työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä. Me emme halua lakaista tätä ongelmaa maton alle, vaan esitämme ratkaisuja kuntien kurjistuvaan tilanteeseen.

Nämä esitykset ovat meidän hyvin hallitussa ja tasapainotetussa vastalauseessa, ja tässä on hallituksen ja kokoomuksen ero. Me vastalauseessamme haluamme pelastaa palvelut ja todellakin tuoda vähän tehokkaampia keinoja työllisyyden edistämiseen, mikä on kaiken lähtökohta jos hyvinvointiyhteiskunnan haluamme säilyttää. Me olemme esittäneet pakkolainan palauttamista ja hoitotakuurahaleikkausten perumista, ja tätä esitystä ovat täällä hallituspuolueet kovasti kritisoineet ja sanoneet, että kokoomus pistää överiksi. Kyllä minä kysyn, onko se ylilyönti, jos kunnille annetaan edes ne rahat, jotka kunnille kuuluvat. Että aika kylmää kyytiä tämä hallituspuolueiden politiikka on, ja näkyy, että tämä kokoomuksen esitys on varmasti sellainen, joka kunnissa otettaisiin lämpimästi vastaan. Toivonkin vielä, että ministeri vastaa, kun täällä ei ole peruspalveluministeriä eikä kuntaministeriä, mihin laskelmiin tämä perustuu, että hoitotakuun ja pakkolainan osalta nämä leikkaukset on varaa näin kriittisessä kuntataloustilanteessa tehdä.

Erityisen huolissani olen siitä, että hallitus on luopumassa tavoitteesta: Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus teki työtä työn kannattavuuden lisäämiseksi, ja tämä hallitus on täysin tästä tavoitteesta irtaantunut. Hyvin paljon on tehty esityksiä, jotka heikentäisivät työn kannattavuutta. Viime hallituksen aikana tehtiin päätös, jossa todettiin, että selvitetään lapsiperheiden kannustinloukut ja se, mitä toimenpiteitä voitaisiin tehdä, että erityisesti lapsiperheiden riesana olevat kannustinloukut voitaisiin purkaa. Nyt sitten esimerkiksi esitetään ihan päinvastoin 25 prosentin korotusta päivähoitomaksuun. Kysynkin ministeriltä — tämä on työryhmäesitys, mutta hallitus ei ole tästä irtisanoutunut, mutta nyt on mahdollisuus irtisanoutua — toivon, että ministeri vastaa, perutaanko tämä aie vai ei.

Arvoisa puhemies! Erityisesti lapset ovat jäämässä hallituksen epäonnistuneen politiikan jalkoihin. Palveluista olen eniten huolissani, työllisyystilanteesta, mutta sitten on myöskin tämä köyhyysasia, jonka ministeri itsekin nosti esille. Eduskunta kävi monta keskustelua lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ja yksi toimenpide nostettiin yksimielisesti, se oli lapsilisän sitominen indeksiin, ja tästä on eduskunnan yksimielinen päätös. Kysynkin ministeriltä: Miksi tätä asiaa, lapsilisän sitominen elinkustannusindeksiin, ei ole toteutettu? Onko tarkoitus, että se ehkä seuraavaan budjettiin tulisi? Kokoomus esittää tästä lausumaa vastalauseessaan.

Myöskin sitten tämä yksinhuoltajakorotus. Kun sosiaali- ja työjaostossa kuunneltiin asiantuntijoita, niin siellä nousi yli muiden toimenpiteeksi nostaa yksinhuoltajakorotusta, ja toivoisin, että tässäkin ryhdyttäisiin toimiin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että kun palvelurakenneuudistusta viedään eteenpäin, niin nostettaisiin esille se asia, että kun Pääkaupunkiseutu voi hyvin, niin koko maan talous kasvaa. Toivonkin, että hallitus keskittyisi enemmän miettimään, miten tänne saataisiin lisää työllisyyttä ja hyvinvointia, kuin miettimään sitä, miten Pääkaupunkiseudun voimavaroja entistä vahvemmin voitaisiin maakuntiin jakaa, koska varsin väärä käsitys on hallituksella ollut Pääkaupunkiseudusta. Ministeri Vanhanen on useaan otteeseen esittänyt puheenvuoroja, joissa hän toteaa, että Pääkaupunkiseudun kuntien menot kasvavat. Tosiasia on se, että Helsinki on saanut jo menonsa kuriin ja tasapainottanut palvelut. Toivon, ettei tämän rankan palveluiden kuntoonlaittamisen jälkeen enää Helsinkiä uudestaan rokoteta.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! En voi olla vastaamatta väitteeseen, että tämä hallitus muka olisi unohtanut lapsiperheet.

Otetaanpa esimerkkinä nyt näistä kannustavuusideoista toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu. Sehän oli kokoomuksen suuri idea, josta piditte kiinni, silloin kun olitte hallituksessa. Ette suin surminkaan halunneet sitä poistettavaksi. Ideana oli se, että lapsiperheiden olisi pitänyt siis muuttaa halvempiin tai pienempiin asuntoihin, jos he ovat toimeentulotuella. Nyt tämä poistetaan. Siitä on monta vuotta tässä salissa keskusteltu. Tämä poistetaan, ja se auttaa erityisesti pienituloisia, vähävaraisia lapsiperheitä. He saavat asua asunnossaan, jonka ovat valinneet. Kannustimia voidaan löytää muullakin tavalla.

Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat yksi asia, joka minusta liittyy myös kannustavuuteen sikäli, kannattaako mennä töihin vai ei. Nyt selvityksessä on nimenomaan se, että voisimme luoda vanhempainvakuutuksen, tasata vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia työnantajien kesken ja maksaa sieltä korkeampia vanhempainpäivärahoja. Työnantajapuoli vastustaa tätä. (Puhemies koputtaa) Nyt on kokoomuksella oiva tilaisuus keskustella ja luoda yhteiskuntarauhaa lapsiperheiden puolesta, jotta voimme saada maahan järjestelmän, joka myös palvelee lapsia, lapsiperheitä ja sitä, että työtä ja perhettä on helpompi yhteensovittaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kahteen asiaan ei ole luottamista: että paha tekomme jäisi salaan ja että hyvä tekomme havaittaisiin." Näin totesi Ludvig Fulda, ja kun tätä keskustelua kuuntelee esimerkiksi perhepolitiikasta, ei voi olla enemmän samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Itsenäisyyspäivä toi taas mieliin ne ponnistukset, joita veteraanit, monet vapaaehtoiset ja itse asiassa koko kansakunta maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi teki. Rintamaveteraaneja on nyt arviolta 95 000, sotainvalideja heistä on noin 16 000, keski-ikä on jo 84 vuotta. Sotaveteraanien itsenäisen toimintakyvyn säilyttäminen vaatii aivan erityistä tukea.

Jotta veteraanit selviäisivät mahdollisimman pitkään kotona, on sosiaali- ja terveysministeriö räätälöinyt erityisetuuksia, ja veteraanien kuntoutukseen osoitettavista rahoista on pidetty huolta. Tarvitaan myös kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä valtion tukien sujuvaa yhteensovittamista. Rahaa veteraaniemme kuntoutukseen on nyt jaossa melko hyvin. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien erityisetuuksiin on tänä vuonna käytetty reilut 450 miljoonaa euroa. Kuntoutusta on ymmärtääkseni pyritty kehittämään siten, että kuntoutujaa tuetaan hänen kotiympäristössään.

Arvoisa puhemies! Päihteiden aiheuttamat terveyshaitat eivät kosketa ainoastaan suurkuluttajia vaan koko yhteiskuntaa. Panoksena on niin käyttäjien kuin heidän läheistensä hyvinvointi sekä laajemmin ajateltuna kansanterveys ja -talous. Suomalaiset juovat jo yli 10 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti. Määrä on suurempi kuin koskaan. Suomessa arvioidaan olevan jo noin 600 000 alkoholin suurkuluttajaa. Tähän joukkoon kuuluu yhä lisääntyvässä määrin naisia, nuoria, vanhuksia sekä odottavia äitejä. Tutkimukset kertovat, että alaikäiselle alkoholin hankkiminen ei ole ongelma. 90 prosenttia alkoholia käyttävistä alaikäisistä pystyy itse hankkimaan juotavansa joko ostamalla itse tai pyytämällä kaveria noutamaan juotavaa. Valitettavaa on, että usein hankkija on myös nuoren lähipiiriin kuuluva aikuinen. Viime kädessä jokainen on vastuussa omasta terveydestään. Valtiovallan velvollisuus on kuitenkin tukea eri toimijoita alkoholihaittojen torjumisessa. Alkoholiohjelma on osa tätä työtä.

Arvoisa puhemies! Erityisesti varhaiskasvatukseen osallistuvalla henkilöstöllä tulee olla koulutuksen avulla saatua tietoa ja ammattitaitoa ymmärtää lapsia ja lasten henkistä kasvua. Muun muassa opettajilla on suuri vastuu havaita mahdollisia kehityshäiriöitä ja mielenterveyden järkkymisiä ajoissa. Heillä on myös haasteena olla vanhempien tukena näiden lasten kasvatuksessa. Mielenterveydeltään terveet lapset ovat aikanaan tasapainoisia aikuisia. Silti edelleen on tarvetta erillismäärärahaan hoidon ja tutkimusten puolella lasten- ja nuortenpsykiatriaan liittyen. Tästä aiheesta omakin hyväksytty talousarvioaloitteeni vielä kerran oli tehty.

Lapsiperheiden palveluiden parantaminen onnistuu helpoiten yhteistyöllä eri toimijoiden kesken. JJR-allianssikunnatkin ovat käynnistäneet lapsiperhepalvelujen osaamisverkostohankkeen, jonka tavoitteena on palveluiden saatavuuden varmistaminen, työtapojen uudistaminen ja lastensuojelun palveluketjujen vahvistaminen Joroisissa, Juvalla ja Rantasalmella alueellisena yhteistyönä. Hankkeeseen osallistuvat lastensuojelun, sosiaalityön, päivähoidon, esi- ja alkuopetuksen, äitiys- ja lastenneuvolan, perhetyön ja kolmannen sektorin työntekijät sekä lasten vanhemmat. Osaamisverkoston tarkoituksena on tuottaa palveluja näillä aloilla joustavasti ja tehokkaasti. Tämä on entistä tärkeämpää kuntatalouden kireässä tilanteessa. Lastensuojelutoimenpiteiden oikea ajoitus ja resurssien riittävyys on varmistettava ja avohuollon ja varhaisen tuen kehittämistä edelleen vahvistettava.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus selvittää lausuman mukaisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten oikeuden palvelutarpeen arviointiin. Oikea suunta on myös siinä, että vajaakuntoisten verotonta työosuusrahaa korotetaan 9 eurosta 12 euroon päivässä. Kansaneläkkeiden korotukseen ohjataan vuositasolla noin 40 miljoonaa euroa.

Kuntien kalleusluokituksesta luopumisesta sanon tässä yhteydessä sen, että toivon tosiaan lopullisen esityksen tulevan pian. Sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta helpotti hieman se, että tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa niille osoitettiin 400 000 euron siirtomääräraha.

Arvoisa puhemies! Hevostilojen lomitusoikeuden alarajaa on jo pitkään koetettu ajaa 12 hevosesta 8:aan. Viimeisen parin vuoden ajan on näyttänyt, että hanke on myötätuulessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä myönnetään, että kotieläinluetteloa on uudistettava yleensä. Lomitustyöryhmä pohtii parhaillaan, miten lomitusta kehitetään eli lisätäänkö yksi tarpeellinen lomapäivä ja mitä muuta tehdään ja mistä rahat. Vaikeampi kysymys hevostiloille on vielä, mitä kuuluu lomitukseen mukaan laskettaviin töihin. Myös sijaisapuoikeutta olisi tarve laajentaa.

Arvoisa puhemies! Noin joka viides parisuhteessa elävä nainen joutuu nykyisessä parisuhteessaan joskus kumppaninsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Vaikka väkivalta saattaa kohdistua satunnaisestikin, on suurimmassa riskissä usein puoliso, yleensä nainen. Väkivallan seurauksia voidaan tarkastella henkilökohtaisella tasolla mutta myös kansantaloudellisesta ja -terveydellisestä näkökulmasta. Vuonna 2002 Hämeenlinnassa tutkittiin väkivallan aiheuttamia välittömiä kustannuksia. Valtaosa sosiaali- ja terveys ja oikeussektorilla tulleesta väkivallasta oli parisuhdeväkivaltaa. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutui vuositasolla ja koko maan tasoa vastaavaksi muutettuna 91 miljoonan euron kustannukset. Suurin osa kustannuksista jää silti piiloon.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Minäkin kaipailisin ministeri Hyssälää paikalle.

Vuodesta 2000 eduskunta on osoittanut vuosittain erillisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen, ja määrärahan taso on vaihdellut siis runsaasta 3 miljoonasta eurosta vajaaseen 12:een. Kuluvan vuoden aikana tämä määräraha on 5 miljoonaa. Tällä rahalla on saatu paljon hyvää aikaan, muun muassa palkattu uusia työntekijöitä, koulutettu kouluterveydenhoitajia, terveydenhuoltoalan työntekijöitä laajemmin, käynnistetty projekteja sekä luotu yhteistyöverkostoja. Vuodelle 2007 rahaa ei kuitenkaan ole enää tulossa eduskunnalta. Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään, että kyseessä on nyt viimeinen kerta, kun eduskunta antaa lisärahaa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon.

Rahan tarve lasten ja nuorten psykiatriassa ei ole kuitenkaan vähentynyt. Päinvastoin, viestit lasten ja nuorten psykiatrian kentältä kertovat, ettei hoitotakuu toimi vieläkään. Tärkeänä syynä hoitotakuun toimimattomuudelle on resurssien puute. Vaikka tämä hoitotakuu on ollut voimassa lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa vuodesta 2001, psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten hoitojonot ovat ongelma koko maassa. Jonotus hoitoon kestää kuukausia, pahimmillaan vuoden. Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat. Noin 200 lasta on jonossa psykiatriseen hoitoon. Heistä suurin osa on diagnosoitu itsetuhoiseksi. Kyse on kipeästi hoitoa tarvitsevista, erittäin sairaista lapsista. 200 jonottavaa lasta ja nuorta on kerrassaan liikaa. Tilanne on sietämätön sairaille lapsille sekä heidän läheisilleen.

Arvoisa puhemies! Mielenterveysongelmista kärsivien lasten tilanne on erittäin traaginen varsinkin niissä perheissä, joissa on muitakin ongelmia. Näiden lasten kohdalla huostaanoton kriteerit täyttyvät, mutta huostaanottoa ei tehdä, koska se pudottaisi lapset psykiatrisen hoidon jonosta. Sosiaalityöntekijät joutuvat taktikoimaan viivyttämällä tai pidättäytymällä tarpeellisesta huostaanotosta varmistaakseen lapsen hoitoonpääsyn. Miksi huostaanotto heikentää lapsen tilannetta? Osa kuntien virkamiehistä katsoo lapsen saavan huostaanotossa turvallisen elinympäristön, joka muka ratkaisee kaikki mielenterveydellisetkin ongelmat. Lastenpsykiatrian asiantuntijat taas katsovat, etteivät voi ottaa huostaanotettua lasta osastolle, koska hoitoa aloitettaessa lapsella pitää olla hoidon jälkeistä aikaa varten pysyvä sijoituspaikka. Sellaista ei huostaanotetuilla lapsilla ole, koska lastensuojeluviranomaiset pystyvät usein päättämään sijoituspaikasta vasta osastohoidon jälkeen, kun lapsen kunto on tiedossa. Tähän ongelmaan on puututtava välittömästi sosiaali- ja terveysministeriössä.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan antama määräraha lasten ja nuorten psykiatriaan ei riitä hoitojonojen purkamiseen. Tällä kertaa suuri osa määrärahasta, tästä rahasta, jota siis eduskunta nyt myöntää, tullaan käyttämään oikeustieteelliseen tutkimukseen. 4 miljoonan euron määrärahasta voidaan käyttää 2 miljoonaa euroa lasten oikeuspsykiatristen tutkimusten kustannuksiin. On hyvä, että oikeuspsykiatriaan panostetaan. On todennäköistä, että sille osoitettu määräraha on erittäin tarpeellinen ja rahantarve psykiatriseen hoitoon, psykoterapiaan ja kaikkiin muihin tarvittaviin hoitoihin tulee kasvamaan sen seurauksena. Nämä tutkimukset osoittavat juuri sen, kuinka paljon lapset ja perheet tarvitsevat apua. Me vihreät kannatamme ed. Perhon talousarvioaloitetta, jossa lasten ja nuorten psykiatria saisi lisärahaa.

Mielestäni nyt on korkea aika sille, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaa lasten ja nuorten psykiatrian rahantarpeen huomioon jo omassa budjettiesityksessään. Toivon, että te, ministeri Haatainen, tulette tällaista myös omalta puoleltanne esittämään jatkossa, koska lasten ja nuorten mielenterveyden hoito on liian tärkeä asia jätettäväksi ilmaan roikkumaan vaille rahoitusta, ja nyt näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 2007 näin käy.

Vastuuta mielenterveysongelmista kärsivien lasten hoidon rahoituksesta ei tule myöskään sysätä täysin kuntapäättäjien vastuulle. Käytäntö on osoittanut, että kuntapäättäjien priorisoinnissa mielenterveyspotilaat ovat useasti listan loppupäässä. Vastuun siirtäminen kunnille lisäisi myös potilaiden eriarvoisuutta, sillä alueelliset erot hoitoonpääsyn mahdollisuuksissa tulisivat todennäköisesti kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Sairaille lapsille on yleensä riittänyt myötätuntoa niin yhteiskunnalta, budjetin laatijoilta kuin ministeriöiltäkin. Lasten oikeutta päästä hoitoon ei yleensä kyseenalaisteta. On huolestuttavaa huomata, kuinka nyt näyttää siltä, että yhteiskunnan myötätunto koskeekin vain somaattisesti sairaita lapsia, vai miksi muuten mielenterveysongelmista kärsivien lasten hoidon rahoitusta pallotellaan täällä vuodesta toiseen. Missä on sosiaali- ja terveysministeriön vastuu?

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On liikuttavaa havaita, että kokoomus on nyt niin kovin huolissaan lapsiperheiden toimeentulosta, vaikka lapsiperheiden köyhyys lisääntyi sen ollessa hallituksessa. Kokoomus muun muassa leikkasi hallituksessa ollessaan lapsilisiä vuonna 95. Nykyhallituskauden aikana perhepolitiikan suunta on totaalisesti muuttunut.

Väestö ikääntyy Suomessa Italian lisäksi Euroopan unionin maista ennätysvauhtia. Tiedossamme on hyvin myös se, että terveyspalvelujen tarve kasvaa selvästi 65 ikävuoden jälkeen. Stakesin tuoreet selvitykset osoittavat kuitenkin, ettei ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu olisikaan niin suuri kuin on luultu. Palvelutarpeen huippu ajoittuu kahteen viimeiseen ihmiselämän vuoteen ja terveydenhuollon kohdalla viimeisiin elinkuukausiin. Silloin erityisesti erikoissairaanhoidon kalleimpien hoitojen käyttö lisääntyy.

Tunnettua on myös se, että mitä koulutetumpaa on alueen väestö, sen vaativampia ihmiset ovat kunnallisten palvelujen suhteen. Tästä esimerkkinä on vaikkapa se, että syövän hoidon kustannukset Helsingin seudulla ovat selvästi korkeammat kuin maan muissa osissa. Näyttöä siitä, että syövän hoitotulokset olisivat Pääkaupunkiseudulla paremmat kuin muualla maassa, ei kuitenkaan ole.

Oecd:n arvioijat ovat läpivalaisseet tämän vuoden aikana suomalaista terveydenhuoltoa. Kyseisessä raportissa terveydenhuoltoamme ei ole moitittu erityisen tehottomaksi. Kritisoitavaa sen sijaan löytyy lääkekustannusten nopeasta kasvusta. Myös suomalaisen erikoissairaanhoidon pirstaleisuuteen ja sairaanhoitopiirien suureen lukumäärään kiinnitetään tuossa raportissa huomiota. Keskittymistä, verkostoitumista ja työnjakoa perätään.

Voimme olla erittäin iloisia siitä kuitenkin, että terveydenhuoltomme ikuisuusongelma, jonottaminen, näyttää hoitotakuun ansiosta helpottuvan. Hoitotakuu on jo nyt saavutus, jonka merkitystä kenenkään ei pitäisi aliarvioida.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että ensi vuoden budjetissa varaudutaan juuri ikääntymisen haasteisiin. Omaishoito saa oman lain. Omaishoidon asema siis vahvistuu. Omaishoitajan alinta hoitopalkkiota nostetaan 300 euroon kuukaudessa, ja sekä omaishoitajan että perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee.

Perhehoitajalaki on vanhentunut ja kohtelee hoitajia eri tavoin riippuen siitä, minkä kunnan alueella he toimivat. Kannustankin hallitusta toimimaan niin, että perhehoitajalaki avataan vielä tällä kaudella ja siihen saadaan tarpeelliset korjaukset. Perhehoidon sijoituksista lähes 50 prosenttia on erityishoidettavuutta Kelan erityishoidon luokituksen mukaan. Tätä erityishoidettavuutta ei valtaosassa hoitosuhteita ole lainkaan otettu huomioon, vaikka laki sitä edellyttäisikin.

Suomessa perhehoitajien palkkiot ovat myös lähes puolta pienemmät kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, joissa perhehoidossa on yli 70 prosenttia kaikista sijoitetuista lapsista ja nuorista. Palkkioita korottamalla voitaisiin varmistaa perhehoidon olemassaolo ja myöskin perhehoitajien mahdollisuus toimeentuloon. He tekevät todella arvokasta työtä, ja me tarvitsemme tuon osa-alueen tässä lastensuojelun sijaishuollon paletissa.

Arvoisa puhemies! On aivan välttämätöntä, että budjetissa parannetaan kaikkein pienituloisimpien asemaa. Vuonna 2006 siihen suunnataan noin 30 miljoonaa euroa ja yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Vähävaraisten asemaa parantava paketti sisältää muun muassa kansaneläkkeen tarkistuksen ja asumiskulujen omavastuun poistamisen toimeentulotuesta. Yli 60 000 lapsiperheen asema paranee monilla kymmenillä euroilla kuukaudessa. Kaikkiaan asumismenojen omavastuun poisto helpottaa yli 400 000 suomalaisen elämää.

Kotitalousvähennys muun muassa hoito- ja hoivatyöhön kaksinkertaistetaan. Pidän tätä erittäin hyvänä. Tällä parannetaan oleellisesti vammaisten ja ikäihmisten mahdollisuuksia erilaisiin palveluihin ja myös valinnanvapaus lisääntyy.

Syyskuussa Jyväskylässä aloittaneen Lapsiasiavaltuutetun toimistoon ensi vuoden budjetti tuo myös ilonaiheen. Jo nyt täystyöllistettyyn toimistoon saadaan ylitarkastajan virka. Olemme vielä kaukana muiden Pohjoismaiden panostuksesta vastaavan toimiston henkilökuntaan, mutta olemme erittäin oikealla tiellä joka tapauksessa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuoreimmassa Oecd-raportissa todetaan jälleen, että suomalainen terveydenhuolto on hyvää ja halpaa. Vuonna 2003 käytimme 7,4 prosenttia bkt:stä terveydenhuoltoon, kun se keskimäärin muissa Oecd-maissa oli 9 prosenttia. Kun bkt ensi vuonna tulee olemaan 160 miljardia, puuttuu suomalaisesta terveydenhuollosta edelleen pari miljardia euroa muihin Pohjoismaihin verrattuna, vaikka otettaisiin huomioon ne panostukset, jotka Kansallisessa terveysprojektissa on annettu.

Suomalaiset potilaat ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Meillä on korkeatasoinen syöpäseulonta, munuaistensiirtoja tehdään erityisen menestyksellisesti, lonkkamurtuman hoitoon päsee nopeasti ja kuntoutuskin on kohtuullisella tasolla. Sydäninfarktiin sairastuneet pääsevät välittömästi pallolaajennukseen lähes kaikkialla Suomessa. Aivohalvauksen liuotushoidossa on toistaiseksi vielä puutteita.

Suomessa terveydenhuollon henkilöstö on siis erityisen taitavaa ja ahkeraa, kun saamme kaiken tämän näin vähällä rahalla. Tulosten halpuus johtuu siitä, että palkat ovat hoitajilla kuin myös lääkäreilläkin huomattavasti alemmat kuin muissa Pohjoismaissa, mutta eivät yksinomaan palkat vaan myös mitoitukset ovat alhaisemmat, joten samasta työväestä revitään irti paljon enemmän kuin muissa Euroopan maissa.

Lääketieteen korkea taso on riippuvainen osaamisesta, laitteista, käytettävissä olevista tiloista, mutta ennen kaikkea kliinisen lääketieteen tutkimuksesta ja osaamisesta. Yliopistosairaaloille myönnettävää tutkimusmäärärahaa ei ole korotettu 90-luvun puolivälin jälkeen. Korvaustaso on jäänyt jälkeen 30 prosenttia. Yliopistosairaaloita omistavat kunnat joutuvat siis terveystieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen maksumiehiksi. Matti Vanhasen hallitusohjelmassa on todettu, että tutkimus- ja koulutustoiminnasta aiheutuvien kustannusten korvaukset sairaanhoitopiireille tulisi saattaa todellisten kustannusten tasolle.

Jos kliinistä lääketieteellistä tutkimusta ei tehdä jatkuvasti, putoaa terveystieteellinen ja lääketieteellinen osaaminen muutamassa vuodessa. Evo-rahathan käytetään pääasiallisesti tutkimuspotilaiden poliklinikkakäynteihin, laboratorio-, röntgentutkimukseen ja hoitopäivien maksamiseen. Jos evo-rahaa ei ole käytettävissä, loppuu kliininen tutkimus tai sitten kunnat joutuvat maksumiehiksi. Tämän vuoden budjetissa siirrettiin 8 miljoonaa euroa tutkimus-evosta opetuspuolelle ja ensi vuoden budjetissa tehdään temppu toisinpäin, siis hölmöläisten peitto. Onneksi valtiovarainvaliokunta on esittänyt nyt opetus-evoon 5 miljoonaa lisää rahaa. Kuitenkin Stakes-tutkimuksen mukaan opetus-evo on jäljessä 33 miljoonaa ja tutkimus-evo 28 miljoonaa sille suunnitellusta tasosta. Valtionosuuksia puuttuu siis, kuten aikaisemmin moneen kertaan on sanottu, 61 miljoonaa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen työryhmineen esitti syksyllä, että lääketieteelliselle tutkimukselle riittää rahat, koska tutkimusmäärärahaa jakaa Suomen Akatemia, Tekes, Juselius Säätiö, Sitra ym. Nämä apurahat eivät kuitenkaan ole kliinisen lääketieteen tutkijoiden käytössä, vaan niistä suurin osa menee lääketieteelliseen ja muuhun tieteelliseen perustutkimukseen, joka myös hyödyttää maatamme erittäin paljon.

Arvoisa herra puhemies! Kansliapäällikkö Erkki Virtanen ei voi sanoa: "Sinulla ei ole kylmä, kun kaverillasi ei ole kylmä", kun kaverilla on toppatakki ja toisella on t-paita. Akatemian ja EU:n apurahat, joita myönnetään vajaa 15 prosenttia anotuista, eivät mene kliiniseen lääketieteelliseen tutkimukseen, vaan suurimmaksi osaksi perustutkimukseen. Evo-rahoilla taas maksetaan, kuten kerrottu, tutkimuspotilaiden kustannuksia. Evo-rahoitus siis menee kliiniseen soveltavaan tutkimukseen ja Akatemian apurahat perustutkimukseen.

Talousarvioaloitteessani 52/2005 ehdotan, että terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaisesta tutkimustoiminnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi lisätään ensi vuoden budjettiin 10 miljoonaa euroa.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Usein yhden asian ihmisestä tai liikkeestä puhutaan kielteiseen sävyyn, mutta tässä puheenvuorossa aion julistautua yhden asian ihmiseksi ja keskittyä vammaisasioihin.

Tänä syksynä 130 kansanedustajaa allekirjoitti kirjallisen kysymyksen, jossa tivattiin, milloin hallitus aikoo tuoda eduskuntaan esityksen, jonka perusteella vaikeavammaiset saisivat oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan. Yli 130 kansanedustajan joukko on huomattava, ja tätä taustaa vasten oli erittäin kielteistä, että hallitus ei pystynyt lupaamaan päivämäärää tälle esitykselle tai muutakaan tarkempaa strategiaa. Ministeri Hyssälän allekirjoittamassa vastauksessa viitattiin siihen, että vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen on kesken ja että tässä yhteydessä asiaa voidaan tarkastella, mutta mitään lupausta valitettavasti tuohon esitykseen ei sisältynyt.

Olen, arvoisa puhemies, kuitenkin erittäin iloinen siitä, että tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on käsitelty vammaisasioita, nimittäin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten oikeutta palvelutarpeen arviointiin. Kun hallitus teki tästä niin sanotusta hoivatakuulaista esityksen, tein rinnakkaislakiesityksen, jossa vaadittiin, että tämä sava-selvitysvelvollisuus hoidontarpeesta ulotettaisiin koskemaan vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia. Valitettavasti sosiaali- ja terveysvaliokunta ei hyväksynyt esitystäni ja asiaa koskenut ponsiesitys, jonka laadin marraskuussa koskien nimenomaan palvelusuunnitelmien laatimista, hävisi äänin 93—78. Nyt tässä luonnoksessa on kuitenkin hyvin samansisältöinen ponsiehdotus. Siinä, missä itse viittasin palvelusuunnitelmiin tuossa ponnessa, tässä viitataan ylipäätään palvelutarpeen arviointiin ja siihen, että tarvittaessa hallituksen pitää tuoda tuo esitys eduskuntaan ensi vuoden aikana, jos muutosta parempaan suuntaan ei muuten saada aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Olen optimistinen sen suhteen, että tällainen täydentävä esitys tuodaan eduskuntaan tämän ponnen ja aiemmin käydyn keskustelun vauhdittamana.

Vammaisasioissa on tapahtumassa pieniä muutoksia. Viime keväänä keräsin nimiä 113 kansanedustajalta liittyen lakialoitteeseen osittaisen hoitovapaan laajentamisesta koskemaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempia siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tänä syksynä työnsä päätti perhevapaita käsitellyt työryhmä, ja tämä työryhmä otti laatimani ehdotuksen omakseen. Nyt toivon, että kun hallitus tekee esityksen tai useampia esityksiä tämän perhevapaatyöryhmän raportin pohjalta, tämäkin osa esitystä sisällytetään tuohon hallituksen esitykseen. Yleensähän niin käy, että nämä työryhmän raportit otetaan joko sellaisenaan tai pienin muutoksin hallituksen esitykseen.

Mutta todella asioissa, joissa on kyse suuremmista resursseista, mikä on nimenomaan tämä avustajakysymys ja muut sellaiset asiat, jotka liittyvät vammaisten henkilöiden asemaan lisäresursseja vaatien, on vaikeampi saada muutosta aikaiseksi. Katson kuitenkin, että vammaisasioissa on kysymys hyvinkin perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Suomi on sitoutunut perusoikeusuudistuksessa näiden perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien kehittämiseen, ja tämän kanssa sopusoinnussa olisi sitten se ajattelutapa, että lainsäädännöllä parannetaan vammaisten ihmisten asemaa. Kun otetaan huomioon esimerkiksi vaikeavammaisten henkilöiden pieni määrä, niin kyse ei ole resursseista. Paljolti on kyse siitä, että tämän ihmisryhmän taustalla ei ole niin suuria intressiryhmiä kuin monilla muilla tahoilla ja näin ollen sen on vaikea saada ääntään kuuluviin, niin että nämä esitykset tosiasiallisesti menisivät läpi hallituksen esityksiksi asti.

Mutta, arvoisa puhemies, pidän hyvin tärkeänä sitä, että kansanedustajat puhuvat ja toimivat aktiivisesti vammaisten henkilöiden puolesta. Ilman tätä yhteistyötä ei ole mahdollista viedä näitä hankkeita eteenpäin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan hyvin lämpimästi edellisen puhujan ed. Ulla Anttilan mielipiteitä vammaispolitiikasta. Haluaisin oikeastaan lisätä vain yhden prosenttiluvun, jonka edustaja tietää varsin hyvin, mutta kun on niin paljon puhuttavaa. Vaikeavammaisia on Suomessa 0,07 prosenttia väestöstä. Se kertoo varmasti, että se ei voi olla mikään budjetillisesti merkittävä menoerä, vaan syyt ovat täysin muualla, minkä takia heidän elämäänsä ei haluta tukea, niin kuin lainsäädännön mukaan pitäisi. Olisin sivunnut näitä asioita muutenkin, mutta jätän ne nyt siihen, koska Anttila ne käsitteli ja siirryn ikääntymistä käsitteleviin asioihin. Lähinnä en kerrokaan omia mielipiteitäni, vaan siteeraan eri tekstejä, mitä olen tähän liittyen löytänyt, miten esimerkiksi hallitus kuvaa ikääntymistä.

Kyllä tämän salin puheet jotain vaikuttavat. Vuosi sitten vielä hallitus puhui omassa budjettiesityksessään, että ikääntyminen on ongelma tässä maassa. Meidän täällä olevien ansiosta on sen verran käsitteistö muuttunut, että puhutaan nykyisin siitä, että ikääntyminen aiheuttaa haasteita, mikä on positiivisempi tapa. Se on budjettikatsauksessa 2006 onneksi näin sanottu, mutta muuta ei sitten oikeastaan sanotakaan, kuvataan kyllä, minkälainen tämä tilanne on, ja sanotaan noin yleisluonteisesti, mitä pitäisi tehdä esimerkiksi työllisyyden parantamisen ja menokurin lisäksi ja hallinnon tuottavuuden parantamiseksi. Ei mitään selkeää deskriptiivistä. Itse talousarvioesityksessä sivulla Y 24 kerrotaan hyvin rauhallisesti tähän liittyvät demografiset tiedot, mikä sinänsä on hyvä, mutta pikemminkin todetaan, että meillä Suomessa on varauduttu jo useimpia muita maita paremmin tämän ikääntymisen erilaisten haasteiden hoitamiseen, ja sehän nyt ei tietenkään riitä tässä asiassa. Ihan sivumennen myönnetään, että menojen kasvua on tulossa, mutta ei kuitenkaan kuvata, mitä se lähemmin tarkoittaa.

Valtiontilintarkastajien lausunto vuodelta 2005, erinomainen vuosittain ilmestyvä kertomus kuvaa sivulla 148 samaa asiaa seuraavasti. Tämä on suora lainaus: "- - tiedossa olevien sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmien ratkaisemiseen tulisi tarttua mahdollisimman pian, sillä uhkana on jopa sellainen kehitys, että voimavarojen riittämättömyyden vuoksi palvelujen tarjontaa joudutaan supistamaan." Tämä lainaus on sivulta 148.

Näiden lisäksi haluan, arvon puhemies, vielä siteerata Sitran tekemää tutkimusta Seniori-Suomi-nimikkeellä. Se on valmistunut jo vuonna 2003, siis kaksi vuotta sitten. Luulisi, että hallitus olisi tämän lukenut. Jos olisi, niin ehkä olisi esittänyt jotain muuta. Surullista, että nämä hyvät tietolähteet jäävät useimmiten hyllyyn. Ensinnäkin tässä Sitran tutkimuksessa myönnetään: "Tärkein tavoite on ikääntyneiden terveydentilan, toimintakyvyn ja elinolojen parantaminen." Näinhän sen pitäisi olla. Tämän pitäisi olla se visio tai strategia tai toimenpideohje, jolla lähdettäisiin eteenpäin. Kelpaisi esimerkiksi ensi vuoden talousarvion otsikoksi.

Lainaan yhden tekstin tästä samaisesta kirjasta: "Ikäihmisten määrän ja osuuden kasvu on seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä niin nopeaa, että heidän palvelutarpeiden tyydyttämiseksi on suunnattava lisää resursseja. Resurssien lisäyksen ohella on kuitenkin myös kiinnitettävä huomiota resurssien käytön tehokkuuteen ja kohdentamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa on toistuvasti havaittu suuria kustannus- ja tehokkuuseroja, verrattiinpa sitten sairaaloita - - tai vanhusten pitkäaikaishoitolaitoksia. Tällaiset tulokset viittaavat siihen, että monissa terveyden- ja vanhustenhuollon yksiköissä olisi mahdollista parantaa toiminnan tuottavuutta. Tähän voidaan pyrkiä parantamalla panosten laatua (henkilökunnan koulutustaso), prosessien laatua (saumattomuus, nopeus, ehkäisy, sairauksien hoito ajoissa, yhteistyö) ja johtamisen laatua (koulutettu johto, työn organisointi, palvelun käytön seurantajärjestelmät)."

Arvon puhemies, lyhyesti kehotan niitä, joita nämä asiat yleensä kiinnostavat, lukemaan myöskin Alzheimer-keskusliiton tämän vuoden julkaisun n:o 5, jossa mainiosti hallituksen puheenjohtaja kuvaa, kenen ehdoilla pitää tehdä peruspalveluratkaisut dementiaa sairastavien ihmisten kohdalla, jotka ovat yksi erittäin selkeästi kasvava ihmisryhmä ja johon kunnat ovat hyvin huonosti valmistautuneet.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalle tulee monia kipeästi kaivattuja parannuksia niin sanotun köyhyyspaketin kautta. Tärkein parannus on ehdottomasti toimeentulotuen saajilta poistuva 7 prosentin asumismenojen omavastuuosuus. Tärkeitä ovat myös korotukset, vaikkakin pienet, kansaneläkkeeseen, vajaakuntoisten työosuusrahan vähimmäismäärään sekä korotus omaishoitajan hoitopalkkioon sekä pitkäaikaistyöttömien mahdollisuus kuntoutusrahaan päihdekuntoutuksen ajalta. Myös muiden sektorien toimin kuten pitkäaikaistyöttömien niin sanotun asumistuen bonusrahan turvin helpotetaan työn vastaanottotilanteissa henkilöiden asemaa, vaikkakin bonusrahan toivoisin laajenevan myös työttömyysturvaan ainakin työn vastaanottoa seuraavan kuukauden osalta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korotetaan terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen mukaisiin toimiin. Ikäihmisten palvelujen kannalta on tärkeä parannus ensi vuonna toteutettava hoivatakuu, mikä nyt vihdoin 2000-luvulla vahvistaa ikäihmisten oikeutta palveluihin. Uudistus tulee varmistamaan kaikkein iäkkäimmille ja Kelan erityishoitotukea saaville oikeuden hoivatarpeen pikaiseen arviointiin. Hyvää on myös lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon rahoituksen lisääminen eduskuntakäsittelyssä.

Liian monella lapsella ja nuorella on todella paha olla yhteiskunnassamme, ja jonoja mielenterveys- ja psykiatrisiin palveluihin on, vaikka avun saannin viivästyminen on lapsen kehitysvaiheessa todella haavoittavaa. Vähävaraisempien ja heikommassa asemassa olevien asiat on nostettu nyt budjetin painopisteeksi, kuten oikein on. Heikommassa asemassa olevien asiat ovat olleet liian kauan taka-alalla, ja eriarvoisuus sekä tuloerot ovat kasvaneet. Nyt otetaan vihdoinkin kipeästi kaivattuja askeleita oikeaan suuntaan. Tällaista kehitystä tarvitaan jatkossakin. Erityisesti vähimmäisetuudet minimiäitiyspäivärahasta kansaneläkkeeseen kaipaavat todella korotusta. Työmarkkinatuen tasokorotuksen olisin toivonut sisältyvän jo tähän budjettiin, kuten ryhmämme esitti. Lisäksi etuuksien yhteensovittamiseen tulee jatkossa kiinnittää huomiota, erityisesti vähävaraisten lapsiperheiden, kuten yksinhuoltajaperheiden, tilanne nostaa painopisteeksi ja adoptioperheiden perhe-etuuksia kehittää vastaamaan muiden lapsiperheiden tilannetta. Eräs erityinen seikka, jonka haluan ottaa esiin, on vankilassa vanhempien mukana olevien lasten asema. Näiden lasten riipaisevaan asemaan tarvitaan todella parannusta.

Ennalta ehkäisevän työ- ja toimintakykyisyyden ylläpitämistä tukevien palveluiden tarve tulee olemaan jatkossa entistä keskeisemmässä asemassa, kun väestö ikääntyy. Se olisi inhimillisintä ja taloudellisinta yhteiskuntapolitiikkaa ja ainoa keino pitää kurissa jatkuvasti kasvavat sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssitarpeet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti budjettiin lisäystä terveyden edistämiseen, mutta tämän toteutus on valitettavasti jäänyt valtiovarainvaliokunnassa toteutumatta. Terveyden edistäminen on sektorit ylittävää toimintaa, jonka tarve tulee kasvamaan. Se tarkoittaa monenlaisia toimia, esimerkiksi nopeaa avun ja tukipalvelun saantia, perhetyön ja lastensuojelun ennalta ehkäisevän työn ja avopalveluiden riittävää resursointia ja riittävän kouluterveydenhuollon saatavuuden varmistamista.

Ennaltaehkäisyn painottaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa tarkoittaa myös esimerkiksi ravitsemusterapian saannin varmistamista ja liikuntaohjauksen saantia sekä riittävän nopean avun ja palveluiden saantia eri väestöryhmien palveluissa. Erityisesti esimerkiksi ikäihmisten kotipalveluja ja kotipalvelujen tukipalveluita tulisi saada heti, kun palvelutarve ilmenee, toimintakykyisyyden ylläpysymiseksi ja kehittämiseksi. Painopistettä tulisi todella siis siirtää korjaavasta toiminnasta ennaltaehkäisyyn. Tällä hetkellä muun muassa erikoissairaanhoidon menot kasvavat jatkuvasti ja psykiatrisen hoidon tarve on kasvanut. Seula vuotaa. Apua ei pystytä antamaan riittävästi eikä riittävän nopeasti.

Painopisteen siirto ehkäisevään toimintaan on kunnissa vaikea toteuttaa, koska budjetit joudutaan tekemään taloudellisesti tiukkoihin raameihin vuoden perspektiivillä ja koska korjaavissa palveluissa on aina paljon paikattavaa. Niinpä tilanne jatkaa kulkuaan. Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet lisääntyvät. Seurauksena on inhimillisen pahan olon ja lisääntyvän palvelutarpeen ja kustannusten nousu. Painopisteen siirtoon tarvitaan valtion ohjausta. Valtionosuuksien tulisi kannustaa ja edellyttää toimia ehkäisevän politiikan suuntaan. Valitettavasti nyt mennään jopa toiseen suuntaan, kun uusi lastensuojelukerroin huomioi vain huostaanotot valtionosuuksia määrittävinä lastensuojelussa. Tätä tulee ehdottomasti kehittää pikaisesti siten, että se huomioi ennalta ehkäisevän työn ja avopalvelut. Tämän ennaltaehkäisyn painottamiseen tarvittavia toimia odotan hallituksen jatkossa tuovan käsittelyymme laajasti. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä tulisi rakenteiden kehittämisen ohella kehittää myös palveluiden sisältöä ja ohjata nimenomaan tähän ennalta ehkäisevään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Parannukset sosiaali- ja terveystoimen sektorin budjetissa ja toimet köyhyyden ehkäisemiseksi lisäävät pienen piirun verran ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Haastetta riittää jatkossakin ja niistä tärkeimpänä tulee olla ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitusta voi onnitella onnistuneista ja kauaskantoisista linjauksista, jotka konkretisoituvat myös nyt käsittelyssä olevassa talousarviossa. Terveydenhuollon osalta suurimpia haasteita ovat väestön ikääntyminen ja palveluiden lisääntyvä tarve. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan, että omaishoitajien asemaa parannetaan sekä selvitetään, kuinka omaishoitoa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti osana palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Vastikään eduskunnan hyväksymä laki omaishoidon tuesta on merkittävä saavutus. Omaishoito saatiin lopultakin asetuksien ja säädöksien sijasta lain tasolle. Parannukset omaishoitajien vapaapäiviin, korotukset minimipalkkioon ja uusi mahdollisuus lyhytaikaiseen omaishoitoon esimerkiksi saattohoitovaiheessa ovat loistavia avauksia. Kannustan hallitusta jatkamaan onnistunutta politiikkaa omaishoitajien aseman parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vastikään julkistettiin Oecd:n tekemä arviointi, jonka mukaan Suomen terveyspalvelujen tekninen laatu on hyvä, ennalta ehkäisevää toimintaa on painotettu, terveydenhuoltohenkilöstön ammatillinen osaaminen on korkeatasoista ja monet vaikuttavuus- ja vastaavat mittarit kertovat muihin maihin verraten keskimääräistä paremmista tuloksista. Meillä Suomessa ovat siis asiat kunnossa, kun vertaa tilannetta moneen muuhun maahan. Tämä valitettavasti unohtuu julkisesta keskustelusta liian usein.

Meillä on yhteiskunta, joka huolehtii, mutta uudenlaiset ongelmat vaativat kuitenkin selkeitä päätöksiä. Korkean elintason myötä esimerkiksi mielenterveyssairaudet ovat hiipineet salaa suomalaisiin koteihin. Yhä useammassa perheessä sairastutaan mielenterveydellisiin sairauksiin. Tutkimuksien mukaan näiden perheiden lapsilla on nelinkertainen riski sairastua myös itse jossakin vaiheessa elämää. Mielenterveyssairaus koskettaa yleensä koko perhettä. Useat maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat, että vanhemman tai jopa molempien sairastuminen heijastuu perheen lapsiin.

Oulussa psykiatrian klinikalla toteutettiin Toimiva perhe -projekti. Sen tavoitteena oli kouluttaa ihmisiä puuttumaan ennalta ehkäisevästi mielenterveyspotilaan lapsien tilanteeseen. Projekti oli ainutlaatuinen valtakunnan tasolla ja toteutettiin pienillä taloudellisilla voimavaroilla. Tulevaisuutta silmälläpitäen juuri näin ongelmiin tulee puuttua riittävän hyvissä ajoin. Olen aivan vakuuttunut siitä, että ensi vuoden talousarviosta löytyvät satsaukset muun muassa toimeentulotukeen ja köyhyyden vähentämiseen omalta osaltaan vahvistavat ennalta ehkäiseviä toimia. Olen siis kovin ilahtunut siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää lisärahoitusta lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon.

Arvoisa puhemies! Kiitän hallitusta oivalluksista, jotka edistävät vajaakuntoisten ja vammaisten asemaa. Työosuusrahan korotus kannustaa heitä työelämään osallistumisessa. Olen vakuuttunut myös siitä, että ensi vuodelle suurta ilon aihetta tuottaa rikosasioiden sovittelutoiminnan vakinaistaminen. Olen myös ilahtunut siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää lisärahoitusta erikoissairaanhoidon koulutuksen valtionosuuksiin. Kannustan myös hallitusta Paras-hankkeessa, palveluiden tuottamiseen liittyvät uudistukset ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta nyt välttämättömiä. Toivottavasti hallitus toimii rohkeasti uudistuksen yhteydessä, mikä edellyttää reippaita muutoksia hallinnossa ja ennen kaikkea palveluiden tuottamistavoissa. Viimeaikaiset keskustelut tehtävien uudelleenjaosta kuntien ja valtion välillä osoittavat, ettei tehtävä ole kovinkaan helppo.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 talousarvio on onnistunut, ja tästä on hyvä jatkaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tältä samalta pohjalta kuin edellinen puhuja haluaisin tässä pääluokassa todeta sen, että me kaikki muistaisimme, että kuitenkin merkittäviä uudistuksia tässä budjetissa on sisässä nimenomaan kaikkein heikko-osaisimpien ihmisten tilanteen helpottamiseksi. Minua on hieman joskus häirinnyt tässä julkisessa keskustelussa ja niissä asioissa, joita tulee mediaan otsikoihin, se asia, että nämä merkittävät painopisteet, jotka ovat miljoonien satsaus työllisyyteen, sitä kautta köyhyyden vähentämiseen ja toisaalta liki sadan miljoonan satsaukset pienituloisten ihmisten helpottamiseksi, jäävät varsin pienelle huomiolle, joskus jopa marginaaliselle huomiolle, vaikka ne ovat erittäin merkittäviä tämän budjetin painopistealueita. Jo pohjissa on hyviä uudistuksia, ja eduskunta on myös omalta osaltaan viisaasti tätä samaa linjaa jatkanut tekemällä muutaman merkittävän täydennyksen tähän pohjaan. Mutta varmasti, kun puhutaan esimerkiksi köyhyydestä ja köyhyydestä vaikkapa lapsiperheiden keskuudessa tänä päivänä, se on todella iso ja vakava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.

Minä uskon, että ne kaikki toimet, mitä me nyt tässäkin budjetissa teemme nimenomaan työllisyyden helpottamiseksi, ovat niitä toimia, joilla myös tätä ongelmavyyhteä pääsemme purkamaan. Pitkäaikaistyöttömyyden raadolliset seuraukset näkyvät pahoinvointina perheissä, ne näkyvät pahoinvointina yhteiskunnassa. Siksipä pidän äärimmäisen tärkeinä satsauksia muun muassa nuorisotakuuseen, ikääntyviin työttömiin jnp., selkeitä euromääräisiä satsauksia tässä budjetissa. Tämä toimenpidekokonaisuus, joka on kaikkein pienituloisimmille ihmisille suunnattu, on merkittävä ja tärkeä.

Meille sosialidemokraateille oli äärimmäisen tärkeää se, että saimme tämän asumisen omavastuun poistettua, sen puolesta on kamppailtu jo pitkään. Valitettavasti ed. Zyskowicz ei ole nyt salissa, mutta hän ei ole vieläkään tarjonnut minulle niitä kahveja Strindbergillä, mitkä hän lupasi tarjota, jos tässä tavoitteessamme onnistumme. Tässä terveiset menevät varmaan sitten sinne kokoomuksen ryhmään tämän asian osalta.

Samoin pidän merkittävinä esimerkiksi asumistuen maksatuksen pidentämisiä siinä tapauksessa, jos pitkäaikaistyötön saa työpaikan. On hyvin tärkeätä, että muistamme myös kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia, vapautuvia vankeja. Myös esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille suunnatut uudistukset — jo pohjissahan on tämä oikeus saada kuntoutusrahaa päihdekuntoutuksen ajalta ja sitten eduskunnan lisäämänä vielä tämä terveystarkastuspuoli — ovat todella tärkeitä. Nämä satsaukset ovat pieniä mutta hurjan suuria näille yksilöille. Meille jää vielä haasteeksi tämä työmarkkinatuen taso, jota sosialidemokraatit olivat toivoneet jo tässä ratkaistuksi. Nyt siinä ei vielä edetty, mutta haastettahan aina tulevaisuuteen täytyy olla.

Eduskunta teki osaltaan, kuten jo totesin, viisaita lisäyksiä myös tälle sosiaali- ja terveyspuolen sektorille. Evo-rahat, lasten mielenterveyspalvelut ja oikeuspsykiatriset tutkimukset ovat mitä tärkeimpiä kohteita, mihin rahaa voidaan lisää satsata.

Lapsiperheet kaiken kaikkiaan, kuten täällä debatissakin tuli jo ilmi, ovat kyllä viime vuosina ihan hyviä uudistuksia osakseen saaneet. Olemme lisänneet lapsilisiä, nostaneet kotihoidon tukea, minimiäitiys- ja -vanhempainpäivärahoja sekä helpottaneet ansiosidonnaisille vanhempainrahoille pääsyä niin pätkätyöläisten osalta kuin niidenkin perheiden osalta, jotka tekevät usean lapsen peräkkäin. Olemme perustaneet lapsiasiainvaltuutetun viran, ja minä ainakin uskon, että nyt tämä omavastuun poisto asumistuesta kaikista köyhimpiä lapsiperheitäkin auttaa, eli ihan hyvääkin siellä olemme saaneet aikaiseksi.

Tosin minun mielestäni kuitenkin edelleen yhteiskunnan vakavin haaste on se, että meidän joka ikinen pikku pirpanamme voisi hyvin ja että voisimme niiden lapsiperheiden, joilla ei tällä hetkellä mene hyvin, tilannetta helpottaa. Tässä tietenkin on myös aivan olennainen tekijä se, miten kunnat voivat tuottaa palveluja lapsiperheille. Aina tulonsiirrot eivät auta vaan se, että palvelut pelaavat vaikeissa tilanteissa. Tässä suhteessa myös omalta osaltani paljon odotan tältä kunta- ja palvelurakenneuudistukselta, jotta sitä kautta kunnissa toimintakyky säilyisi, sillä senhän tarkoitus on nimenomaan se, että pystymme niin lapsille kuin ikäihmisillekin tarjoamaan kunnolliset palvelut myös 20:n, 30:n ja 40 vuodenkin päästä.

Puhemies! Lopuksi, jos puhumme perheiden tilanteesta, niin kyllä myös tämä eduskunnan lisäys toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen osaltaan näiden perheiden tilannetta tulee auttamaan. Yksi kysymys, mikä minulla olisi ministeri Hyssälälle ollut, hän ei nyt ole valitettavasti paikalla, on tämä perhepäivähoitajakysymys, ja toivon, että eduskunta siihen vielä erikseen joskus palaa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministerin paikalla ollessa täällä kehuttiin kovasti, kuinka kansaneläkkeitä on nostettu muutamalla eurolla — hyvä edes sen verran.

Mutta kiinnittäisin huomiota siihen asiaan, jonka nostin esiin, miten turvataan eläkkeensaajien eläkkeen kehitys ja sen ostovoima. Sillä on erittäin suuri merkitys talouden pyörimiselle, miten eläkkeet kertyvät. Kun ne ovat nyt täysin poikkeavat palkansaajien kanssa, pitäisi löytää keino, jolla tämä turvataan. Siksi kokoomus on tehnyt lausumaehdotuksen, että eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti, miten eläkeläisten ostovoiman kehitys ja toimeentulo voidaan jatkossa turvata. Se olisi erittäin tärkeää.

Toisena asiana nostan esiin jo täällä debatinkin aikana puhutun rintamaveteraanien kuntoutuksen. Veteraaneja elää keskuudessamme vielä yli 90 000, ja heidän toimintakykynsä heikkenee varsin nopealla tahdilla, ellei omatoimista selviytymistä tueta. Riittävä ja asianmukainen, ennen kaikkea säännöllinen kuntoutus turvaa ja edistää veteraanien kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista kotiolosuhteissa omin avuin mahdollisimman pitkään. Potentiaalisten kuntoutettavien veteraanien määrä vuonna 2006 on noin 70 000, kun heidän kokonaismäärästään on vähennetty sotainvalidit, joilla on oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen. Uusien ohjeiden mukaisesti kuntoutuksen painopistettä on siirretty laitoskuntoutuksesta päivä-, koti- ja muuhun avokuntoutukseen siten, että jatkossa vähintään puolet kuntoutuksesta toteutettaisiin avokuntoutuksena.

Aikaisemmin veteraanin puolisolla oli oikeus osallistua kuntoutukseen. Nyt, kun on siirrytty avokuntoutukseen, tämä oikeus on poistettu. Se on suuri vääryys. Silloin, kun kuntoutusta annetaan kotona, jossa saattaa olla, että puoliso hoitaa rintamaveteraania, hän tarvitsisi myöskin sitä kuntoutusta. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole ja siitä kieltäydytään. Se on koettu erittäin suurena vääryytenä.

Muutama vuosi sitten täällä eduskunta edellytti lähes yksimielisessä lausumassaan, että veteraanikuntoutusta kehitetään niin, että jokainen pääsisi vuosittaiseen kuntoutukseen. Viime vuoden syksyllä, kun jatkosodan päättymisestä tuli kuluneeksi 60 vuotta, hallitus korotti veteraanimäärärahoja 12 miljoonalla eurolla. Mutta miten sitten, kun tänä vuonnakaan nämä rahat eivät ole riittäneet lähellekkään, että jokainen pääsisi vuosittaiseen kuntoutukseen, nyt budjettiesitykseen, jonka hallituspuolueet ovat siunanneet, sisältyy 5,5 miljoonan euron vähennys? Se tulee entisestään hankaloittamaan veteraanikuntoutuksen kehittämistä. Tiedossa on, että vielä vähän huonommin ensi vuonna veteraanit pääsevät vuosittaiseen kuntoutukseen, kun se tänä vuonnakin on mahdotonta. Niin suuri veteraanipoistuma ei ole. Tässä on tietenkin omat syynsä. On kovasti mainostettu vuosittaista kuntoutusta. Nekään veteraanit, jotka aikaisemmin ovat sosiaalisista syistä katsoneet, että heillä ei ole tarvetta mennä kuntoutukseen, eivät ole menneet, ja nyt he ovat lähteneet, kun kerran mainostetaan, että vuosittain päästään. Siksi moni jää ilman. Kun myöskin avokuntoutuksen hinnat nousevat ja toisaalta siellä ei ole myöskään riittävästi kiinnitetty kuntouttajien ammattitaitoon huomiota, tämä on erittäin huonosti hoidettu asia. Siksi toivoisin, että ainakin ensi vuonna hallitus tähän asiaan kiinnittäisi korostettua huomiota.

Erään pienen yksityiskohdan rintamaveteraanien osalta nostan vielä esiin. Kun Suomen joukoissa palvelleille Virossa asuville myönnetään rintamaveteraanieläke ja entisen Neuvostoliiton alueella eläville, mutta heitä on paljon Ruotsissa, Kanadassa ja monissa muissa maissa, miksi heillä ei ole sitä oikeutta? Se on kysymys, johon olisi korkea aika saada myöskin vastaus, koska se olisi tunnustus muualla eläville.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! "Älä sure, mamma, älä sure, pappa, vaikka olen linnan vanki. Kyllä se poika tallella on, kun ovella on rautakanki." Millaista sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa Suomi harjoittaa jatkossa? Haluammeko rautakankipolitiikkaa ja kuin USA:ssa jättivankiloita vai haluammeko ehkäistä syrjäytymistä? Haluammeko puuttua varhain jo nuorten ongelmiin vai laittaa rautakankia vankiloiden oviin?

Meillä on tässä yhteiskunnassa hyvin laaja yksimielisyys siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ on myös paras lääke nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Kävin Vammalassa tutustumassa nuorten työpajaan. Järkytykseni oli melkoinen, kun kuulin ohjaajilta, että ensimmäiseksi täytyy joillekin nuorille opettaa kellon käyttöä. Onnea vaan!

Tämän vaalikauden aikana työllisyys on parantunut 40 000 hengellä. Määrätietoisesti on toimittu sen puolesta, että uusia työpaikkoja syntyisi, ja yrittämisen edellytyksiä on parannettu. Hyvä on, että yrittäjille aletaan maksaa myös sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden ajalta ja että yrittäjien työterveyshuoltoa aletaan korvata.

Monet ovat väheksyneet köyhyyspakettia ja sanoneet, ettei se auta tarpeeksi kaikista pienituloisimpia. Tästä voi olla montaa mieltä. Sen uskallan sanoa, että toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen on merkittävä uudistus. Rahaa jää nyt enemmän käteen. Tätä kautta kyllä yhä useampi tulee toimeentulotuen piiriin ja kunnissa toimeentulotukimenot tulevat kasvamaan. Sosiaalityöntekijöitä asia koskettaa siksi, että asiakkaita tulee olemaan yhä enemmän ja jonot tulevat kasvamaan. Varsinaista sosiaalityötä ei pystytä enää tarjoamaan, koska suurin osa ajasta menee lippujen ja lappujen keräämiseen asiakkailta ja kirjoittamiseen. Nykyään painotetaan sitä, että asioidaan kirjallisesti elikkä sosiaalityöntekijä ja asiakas kohtaavat kasvokkain yhä harvemmin.

No, yrityksethän pyrkivät jatkuvasti parantamaan tuottavuuttaan. On helppoa sanoa, että sosiaalialalla pitäisi tuottaa enemmän ja parempia palveluja, mutta jossain vaiheessa tässäkin tulee pää vetävän käteen. Jos autettavien määrä kasvaa, yhtälö on yksinkertainen: euroja tarvitaan lisää. Itse asiassa Suomen sosiaalimenot ovat alle EU-maiden keskitason. Sen kertoo tämän päivän uutinen, että ei tässä Suomi vielä konkurssiin ole menossa sosiaalimenojen suhteen. Summa on 7 400 euroa asukasta kohti.

Summa summarum valtaosa toimeentulotuen asiakkaista on sellaisia, että heidän asiakkuutensa on hyvin pitkä. Samat ihmiset käyvät kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Asiakkuuden pituus kertoo syrjäytymisen ja työkyvyttömyyden syvyydestä. Vaikka me kuinka haluaisimme uskoa, että toimeentulotuelta pumpataan kuin jousipatjalta takaisin työmarkkinoille, se on harhakäsitys. Suuri osa pitkäaikaistyöttömistä ei kykene enää palaamaan työelämään. Heillä on apunaan vain toimeentulotuki. Sen takia juuri olisi tärkeää pelastaa edes nuoret, että he pääsevät ajoissa töihin ja irti syrjäytymiskierteestä.

Ikääntymisen haasteet on otettu budjetissa huomioon. Omaishoitajien alinta hoitopalkkiota nostetaan 300 euroon kuukaudessa. Omaishoidon onkin aika saada uusi laki, jotta vastuut tulisivat selkeämmiksi. Tämä tapahtuu ensi vuoden alusta. Ikäihmisiä tulee helpottamaan myös sosiaalipalveluihin tuleva hoivatakuu. Hoito- ja hoivatyöhön tarkoitettu kotitalousvähennys kaksinkertaistetaan. Nämä ovat hyviä asioita.

Mutta yksi huono asia on EU:n kilpailudirektiivi, joka aiheuttaa sen, että Raha-automaattiyhdistys ei saisi enää omaishoitajajärjestöjä samassa määrin tukea. Kolmannelta sektorilta ollaan myös poistamassa verovapaudet. Jopa omaishoitajien tulisi tuotteistaa palvelukset yrityksiksi. Kysyn vaan, miten lähimmäisenrakkaus muutetaan yritystoiminnaksi. Jos Verohallitus ei korjaa ohjettaan tuosta tuloverosta ja alvista, moni vanhus joutuu laitoshoitoon ja sitten se vasta meille kaikille maksaakin, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Lapsiperheille hallitus on ollut myötämielinen, vaikka työttömät yksinhuoltajaäidit ja -isät ovat tilastojen valossa umpikujassa. Siitä saamme muuten tuossa selvityksessä ministeriöltä tietää ensi vuonna. Kuten valtiovarainvaliokunta on ehdottanut, on tärkeää osoittaa lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen rahaa, ja se on hyvä hanke.

Eläkeasiaa en jaksa enää lähteä kovasti käsittelemään eikä ole aikaakaan. 12 euron kansaneläkkeiden perusosan korotus totta kai on epäoikeudenmukainen, se elinkustannusindeksi, joka laskee eläkkeitä, mutta tämän päivän uutinen on veronmaksajien etujärjestön mukaan, että eläkkeiden ostovoima kuitenkin kasvaa ensi vuonna 0,5—1,2 prosenttia.

Ihmisten terveydessä on yllättävän suuria alueellisia eroja. Moni kunta kaavailee tällä hetkellä nostavansa veroprosenttiaan, koska terveydenhuollon menoihin tarvitaan lisää rahaa, ja kuitenkin tämän rahan pitäisi olla ennaltaehkäisyyn.

70-luvulla me yhteiskuntatieteilijät opiskelimme, miten hyvinvointiyhteiskunta, kansankoti, rakennetaan. Nyt tässä tilanteessa täytyy kysyä, siirrymmekö globalisaation paineessa itsekkyysyhteiskuntaan vai voimmeko säilyttää edelleen sosiaalipolitiikan ja yhteiskunnan suojaverkon niille, jotka eivät itse itseänsä pysty puolustamaan. Toivottavasti pystymme.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on nyt käsittelyssä, ja kun sitä tuolta ajoittain kuuntelee, niin tulee semmoinen tuntu niin kuin aina joulun alla, että kaikki sosiaali- ja terveyspuolen asiat ovat huonosti tässä maassa. Mutta onneksi sitten tulee myöskin puhujia, jotka toteavat, että hyvinhän meillä pääsääntöisesti nämä kysymykset ovat.

Haluaisin, herra puhemies, tässä todeta nyt kahteen asiaan, tämmöiseen suureen linjakysymykseen, että kyllähän tämän hallituskauden aikana on nimenomaan lapsiperheiden asemaa voitu parantaa. Otan lapsilisän korotusasian ja kotihoidon tuen korottamisen esille. Nyt tässä budjetissa on tämä köyhyyspaketti. Se ei suinkaan ole riittävä, mutta se on aivan oikean suuntainen. Toimeentulotukea saavilta asumismenojen omavastuu poistuu 1.9. ensi vuonna ja samoin tulee kansaneläkkeiden korotus. Nehän ovat pieniä, mutta joka tapauksessa on saatu lisättyä siitä, mitä hallitusohjelmassakin on sovittu, kansaneläkkeisiin. Pidän näitä erittäin tärkeinä ja hyvinä asioina, joita on aikaansaatu.

Täällä ed. Nepponen otti vahvasti esille veteraanien kuntoutuksen. Meillähän on mielestäni hyvä laki ja asetus, miten kuntoutusta hoidetaan. On totta, että varmaankaan kaikki veteraanit eivät ole kuntoutukseen päässeet. Mielestäni olisikin tarpeellista nyt pikaisesti selvittää aivan valtakunnallisesti joka kunnan kohdalta, miten tänä vuonna on esimerkiksi käynyt, kuinka moni veteraani on jäänyt kuntoutuksen, joko laitoskuntoutuksen tai avokuntoutuksen, ulkopuolelle. Kun tästä selvyys saadaan, niin on lisättävä, jos on tarvetta, tulevalle vuodelle, kun nyt tässä määrärahat supistuvat, myöskin lisäbudjeteissa rahoja, niin että kaikki veteraanit saavat tämän kuntoutuksen. Kyllä he ovat oikeutettuja siihen. Tässä on alueellisesti erittäin suuria eroja ollut, ja tämä pitäisikin nyt selvittää, varsinkin kun on tämmöisiä puheita, että ne ja ne eivät pääse, kuinka moni veteraani sitten on käytännössä halukas edes tänä päivänä lähtemään varsinkin laitoskuntoutukseen. Minusta tämä on sellainen asia, jonka hoitamiseen meillä pitää olla varaa.

Herra puhemies! Haluaisin puuttua sitten asiaan, jota ed. Alatalokin edellisessä puheenvuorossa sivusi, eli tähän sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan lukuun 92 Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö. Totean sen, että Raha-automaattiyhdistys jakaa ensi vuodelle 400,5 miljoonaa euroa, josta järjestöjen käyttöön jaetaan 295,5 miljoonaa euroa ja sitten Valtiokonttorin käyttöön 59,7 miljoonaa euroa Sotainvalidien sairaskotien käyttökustannuksiin, 42,3 miljoonaa euroa rintamaveteraanien kuntoutukseen ja 2,95 miljoonaa euroa eräiden Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutukseen. Eli toisin sanoen merkittävä summa rahaa taas ollaan jakamassa.

Nyt julkisuudessa on paljon puhuttu sitä, että Raha-automaattiyhdistys olisi luopumassa joistakin tehtävistä. Tämähän ei pidä paikkaansa. On totta, että Raha-automaattiyhdistys on joutunut tekemään ja sen tuleekin tehdä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hyvää yhteistyötä ja on sovittu tulostavoitteista ensi vuodelle, ja ennen kaikkea nyt selvitetään, miten avustukset kohdentuvat toimintoihin, joilla ei ole kilpailuvaikutuksia, ja kilpailuvaikutteisiin toimintoihin ja viranomaistehtävän luonteisiin toimintoihin. Avustuslinjauksia tarkennetaan suhteessa yritysmuotoiseen palvelutoimintaan ja julkiseen palvelujärjestelmään.

Avustustoiminnalla on kaksi päälinjaa. Avustuksia suunnataan ongelmien ennalta ehkäisevään toimintaan ja toisaalta sitten heikommassa asemassa olevien tuen ja palveluiden turvaamiseen ja omaehtoisen aktiivisuuden edistämiseen. Ehkäisevän toiminnan painopiste tulee olemaan suurten kansanterveysongelmien ehkäisemisessä ja syrjäytymiskehityksen katkaisemisessa. Avustuksia suunnataan myös terveyttä edistävään toimintaan, ja kun täällä on terveyden edistämisestä paljon puhuttu, niin Raha-automaattiyhdistys omalta osaltaan tulee tätä painottamaan. Raha-automaattiyhdistyksen avustuspäätökset ja esitykset valtioneuvostolle tehtäneen tämän viikon kuluessa, ja voin todeta taas kerran, että pelieuroja voidaan suomalaisessa yhteiskunnassa käyttää hyviin tarkoituksiin ja paikata niitä aukkoja, mitä julkisen ja yksityisen sektorin välimaastossa on.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala eli pääluokka 33. Keskityn tässä puheenvuorossani työuupumukseen.

Suomessa yli puolet työssä käyvistä kokee jonkinasteisia työuupumuksen oireita. Arviolta runsaalla 150 000 työntekijällä on jatkuva levolla korjaantumaton väsymys. Suurimmassa vaarassa ovat henkilöt, joilla on jatkuvasti liikaa töitä ja jotka eivät voi vaikuttaa työn määrään. Tämä johtaa usein työn hallinnan tunteen menettämiseen. Koulutustaustasta riippumatta arvoilla ja asenteilla on suuri vaikutus työuupumiseen. Riskiryhmään kuuluvien arvomaailma on jähmeä, ja sitä leimaavat työ ja tunnollisuus, suoritukset, saavutukset ja korkeat tavoitteet.

Vakavaan työuupumukseen eli työstä aiheutuvaan henkiseen loppuunpalamiseen johtava kehityskulku on usein pitkä ja monivaiheinen. Perussyynä on sovittamaton ristiriita työn vaatimusten ja selviytymisedellytysten välillä. Ristiriidan on synnyttänyt viime vuosina työelämässä tapahtuneet suuret ja nopeat muutokset. Taloudellinen lama aiheutti valtavan työttömyyden sekä henkilöstön vähentämisen monilla työpaikoilla. Kilpailutilanne on muuttunut, työn tuottavuus- ja laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Tämä ristiriita ei pääse purkautumaan, jos työn vaatimuksiin tai omiin edellytyksiin ei voida vaikuttaa. Seurauksena on usein vastaavasti kiirettä, virheitä, ylikuormitusta, stressiä, väsymistä ja turhautumista. Fyysinen, henkinen ja sosiaalinen toimintakyky heikkenevät. Työn ilo katoaa ja oman työn arvoa aletaan vähätellä.

Työuupumus on eri asia kuin väsyminen. Väsyminen poistuu lepäämällä ja nukkumalla, mutta työuupumus ei parane tai poistu edellä mainituilla tavoilla. Viikonloppu ei helpota olotilaa yhtään, loma ei riitä poistamaan väsymyksen tunteita. Usein onkin niin, että tarvitaan muutoksia työntekijän toimintaympäristössä, jotta uupunut pääsee taas normaaliin elämään kiinni.

Työuupumus on vakava, työssä kehittyvä krooninen stressioireyhtymä. Se on häiriö, jolle on ominaista kokonaisvaltainen väsymys. Pitkälle edennyt työuupumus on sellaisenaan vakava hyvinvoinnin häiriö, joka heikentää terveyttä laajemminkin ja vaikuttaa haitallisesti myös työyhteisöön. Tulevasta työuupumuksesta kertovat usein fyysiset oireet, jotka voivat ilmetä päänsärkynä, unihäiriöinä, sydäntuntemuksina, heikotuksena, huimauksena, ärtymyksenä, jatkuvana väsymyksenä.

Työuupumuksen riskiä pienentää työyhteisöä kehittävä ja työkykyä ylläpitävä toiminta. Työyhteisön myönteinen ja kannustava asenne ja yhteydenpito ovat ensiarvoisen tärkeitä niin uupumisen ennaltaehkäisyssä kuin toipumisprosessissa. Tärkeää on tuntea kuuluvansa työyhteisöön. Yksilötasolla on tärkeää oman itsensä tunteminen, mikä tarkoittaa vahvuuksien tunnistamista ja heikkouksien rehellistä myöntämistä. Itsensä hoitaminen on välttämätöntä. On huolehdittava ennen kaikkea sekä monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta että riittävästä levosta.

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun kasvattina haluan erityisesti nostaa esille viljelijäväestön työssäjaksamisen. Tosiasia on, että viljelijäväestön ja varsinkin karjatilojen viikottainen työmäärä on kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin määriin. Työtehoseuran tutkijan Janne Karttusen vuonna 2003 tekemä tutkimus maidontuottajan työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta kertoo viljelijöiden työtuntimäärien työhuippujen kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden. Vuorokautiset työrupeamat voivat siis olla kiireisimpinä aikoina yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittaisia niin kauan kunnes työhuippu on ohi. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli sitä mieltä, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa päälle. Useimmissa tapauksissa työhuiput ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa ongelma vain pahenee.

Työkyky heikkenee ja työtapaturmat kasvavat väsymisen myötä. Maatiloilla sattuu vuosittain 7 000 raportoitua työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä. Myös ammattitaudit, kuten hengitystieallergiat ja rasitussairaudet, ovat työvoimaan suhteutettuina hyvin yleisiä maataloudessa. Työmäärän lisääntymisen myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan yksi merkittävimpiä työterveysongelmia viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes 80 prosenttia, naispuolisistakin liki 70 prosenttia, vahvisti, että maataloustyö sitoo tekijänsä maatilaan niin tehokkaasti, että vapaa-aikaa ei ole tai sitten vapaa-ajan ja työnteon raja on hyvin hämärä.

Herra puhemies! Työuupumus, uusi kansansairautemme, on työelämässä kasvava ongelma. Se vaatii ennalta ehkäisevää toimintaa, kuntoutusta sekä erilaisten toimintamallien kehittämistä, joilla yhteisö- ja yksilötasolla saataisiin työuupumus kuriin.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Korostan edellisessä puheenvuorossa esille tulleen ennaltaehkäisyn tärkeää merkitystä. Erikoisesti tilanteissa, joissa terveydenhoitokulut ovat riistäytymässä käsistä, pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn. Otan itse esimerkin tässä, yksinäisyyden.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tehnyt tutkimuksia niistä lapsista, jotka ottavat yhteyttä palvelevaan puhelimeen, ja on todettu tärkeä asia, se, että lapset kokevat olevansa yksin. Meillä on köyhyystutkimuksen ja lapsiperhetutkimusten yhteydessä todettu, että monelta sadaltatuhannelta lapselta puuttuu myös vanhemmuus, ei siten, ettei heillä olisi vanhempia, vaan ennen kaikkea puuttuu läsnä oleva aikuinen, jolla on aikaa kuunnella, joka jaksaa ja haluaa kuunnella lasta. Seurauksena on mielenterveysongelmien voimakas lisääntyminen, lasten huostaanoton lisääntyminen.

Jotta ennaltaehkäisyssä voitaisiin jotain tehdä, olisi nimenomaan tärkeätä panostaa nuorisotoimeen kunnissa, panostaa kirjastotoimeen. Nämä kaikki ovat niitä asioita, joista nimenomaan on rahoja vedetty pois. Kunnat ovat lakkauttaneet nuorisokerhoja. Kirjastoilla ei ole enää mahdollisuuksia hoitaa tai ottaa vaari lapsista iltapäivätoiminnan puitteissa. Varsinkin kun lähikirjastoja lakkautetaan, mistä on suuria seurauksia lapsille.

Mutta eivät ainoastaan lapset vaan myös vanhukset ovat yksin. Vanhustyön keskusliitto on todennut, että erikoisesti yli 80-vuotiaat vanhukset kokevat yksinäisyyttä. Mutta myös sitä aikaisemmin ja varsinkin silloin, jos heidän terveytensä on heikko. Onkin aika dramaattista, että tässä hyvinvointiyhteiskunnassa lääkäri on tällöin ainoa, johon voidaan ottaa yhteyttä.

Erityisesti kun puhutaan ikääntyvästä yhteiskunnasta ja ikääntymisen ongelmista, että ennaltaehkäisyn, liikunnan, yhteisöllisyyden, yhteisten tapaamismahdollisuuksien tulisi olla erittäin voimakkaasti esillä. Näin ei kuitenkaan ole. Helsingissäkin on tällä hetkellä uhan alla seniorien kuntosalitoiminta, ja Pohjois-Karjalassa Joensuussa on eläkeläisten yhteistila uhan alla lämmityskustannusten takia. Jos hyvin lyhytnäköiset ylläpitokustannukset ovat ne, joita lasketaan, niin ei koskaan päästä siihen kokonaisvaltaiseen toimintaan, joka itse asiassa ennaltaehkäisyssä on tärkeää. Se on tärkeää myös tulevaisuuden tulosten mittauksessa. Nimenomaan tällaista yhteistoimintaa, yhteistiloja, pitäisi tukea. Tämä koskee myös Helsingin esikaupunkialueita, jotta pystymme estämään maahanmuuttajien ja suomalaisväestön välisiä ristiriitoja.

Haluaisin vielä lopuksi todeta Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajana, että me olemme paneutuneet erityisesti mielenterveysongelmiin Pohjoismaissa. Suomen kohdalla voi todeta sen, että nuoria hoidetaan jatkuvasti yhdessä vanhojen ihmisten kanssa huolimatta siitä, että se on laitonta. Se on useissa sairaanhoitopiireissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tälle pitäisi välittömästi tehdä jotain. Resurssit olisi syytä välittömästi löytyä, jotta nuoret voitaisiin hoitaa omilla osastoillaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa ensisijaisen sosiaaliturvan taso, erityisesti alataso, on liian matala, jotta ihmiset tulisivat kunnolla toimeen. Tästä johtuu, että monet joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan eli toimeentulotukeen ja tästä toimeentulotuesta muodostuu heille pysyvä toimeentulon muoto.

Erityisesti kansaneläkkeen taso on kohtuuttoman alhainen, ja erityisesti se on alhainen toisessa kuntaryhmässä. Oli käsittämätöntä, että hallitus ei nyt muuttanut kuntaluokitusta, mikä olisi merkinnyt noin 20 euron korotusta toisessa kuntaryhmässä oleville kansalaisille kansaneläkkeen tasoon. Myöskin tämä ensimmäisessä kuntaryhmässä oleva hieman runsas 500 euron kansaneläkkeen taso kuukaudessa yksinäisellä henkilöllä ei riitä useinkaan kohtuulliseen elämiseen, vallankin jos joutuu turvautumaan terveydenhuollon palveluihin, ostamaan kalliita lääkkeitä tai olemaan lyhytaikaisesti sairaalassa. Tämän johdosta olisi välttämätöntä, että kansaneläkkeeseen tehdään kunnollinen tasokorotus. Nyt ensi syksynä tuleva 5 euron tasokorotus ei riitä alkuunkaan.

Toisena asiana, taitettu eläkeindeksi on leikannut erittäin rajusti työeläkkeitä ja leikkaa jatkuvasti lähes prosentin vuosivauhdilla, ja työeläkkeet jäävät yhä enemmän jälkeen palkkakehityksestä. Sitä kautta syntyy uusia eläkeläisryhmiä, jotka eivät tule eläkkeellänsä toimeen, vaikka he saavat työeläkettä. Tämä on yksi kohtuuttomuus, kun muistetaan, että työeläkerahastoissa tällä hetkellä on noin 100 miljardia euroa varoja, ja työeläkkeet voitaisiin maksaa kunnollisella puoliväli-indeksillä korotettuina, kuten aikaisemmin tehtiin.

Työttömyysturvan peruspäiväraha on 23 euroa ja hiukan päälle viitenä päivänä viikossa. Se on myöskin täysin riittämätön toimeentuloon, ja se aiheuttaa toimeentulotuen tarvetta.

Kaikista yllättävintä toisaalta on se, että toimeentulotukiasiakkaista vuonna 2003 7,8 prosenttia oli työssä käyviä, eli yli 20 000 työssä käyvää suomalaista joutui turvautumaan toimeentulotukeen, vaikka he kävivät palkkatyössä, palkan pienuuden johdosta. Tämä kyllä on melkoinen huolenaihe, jos ajatellaan tulevaisuutta, kun Suomessa hallitus kannustaa erityisesti työnantajia maksamaan pieniä palkkoja työntekijöille. Jo ilman tätä kannustusta Suomessa oli hyvin paljon pienipalkkaisen työn tekijöitä, että he alittivat tämän toimeentulotukirajan ja joutuivat kääntymään toimeentulotuen puoleen tullakseen toimeen. Tosiaan, vuonna 2003 7,8 prosenttia kaikista toimeentulotuen saajista oli työssä käyviä.

Suurin ryhmä toimeentulotuen saajista, 45,5 prosenttia, olivat työttömät. Se on tietenkin selvää, että kun työttömyysturvan taso, kuten aikaisemmin totesin, on täysin riittämätön perustaso, se johtaa siihen, että ihmiset joutuvat käyttämään toimeentulotukea. Eläkeläisiä toimeentulotuen saajista oli 28 prosenttia, ja se on varsin suuri määrä, jos ajatellaan, että toimeentulotuki on viimesijainen toimeentulon muoto.

Näin ollen, kuten jo alussa totesin, olisi erittäin tärkeää, että näitä ensisijaisia sosiaaliturvan muotoja: eläkkeitä, työttömyysturvaa, sairauspäivärahaa, nostettaisiin sillä tavalla, että he eivät joutuisi tulemaan tämän viimesijaisen toimeentuloturvan piiriin, vaan tulisivat tällä varsinaisella sosiaalipuolen toimeentuloturvalla toimeen. Tässä hallitus on kyllä jättänyt ison aukon.

Lisäksi vielä haluan todeta, että kun työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään, niin tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä oli hylätty noin 5 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta. Yksityisellä sektorilla hylkäysprosentti on noussut vuoden 2002 20 prosentista tämän vuoden alkupuolen, syyskuun loppuun mennessä, 23,2 prosenttiin, mikä aiheuttaa myöskin toimeentulovaikeuksia tuhansille suomalaisille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Koska on kysymys nopeutetusta istuntokäsittelystä, 5 minuutin puheenvuorosta, ihan muutamaan pääkohtaan.

Sairaanhoitopiirien tilanne on todettu hankalaksi. Kunnat valittavat, että "kaikki muu" on hallinnassa paitsi erikoissairaanhoito. Kuitenkin erikoissairaanhoito on ollut paineiden kohteena vuosia. On jatkuvasti vaadittu leikkauksia. Se, että erikoissairaanhoidon menot ovat lisääntyneet, johtuu tietysti ennen muuta siitä, että lääketiede on kehittynyt. Ei voi pitää negatiivisena asiana sitä, että pystytään hoitamaan ihmisiä yhä tehokkaammin, yhä laadukkaammin. Verisairaudet, leukemiat, ja esimerkiksi elintensiirrot, kuten maksansiirrot jne., ovat tietysti kalliita hoitoja, mutta erittäin hyödyllisiä ja ihmishenkiä pelastavia.

Näin ollen tällainen lähtökohta, että erikoissairaanhoito on paha, koska sen menot lisääntyvät, on väärä. Etenkin väärää on tietysti se, että aletaan hallintokeinoin, hallinnoimalla, vähentää näitä menoja. Siihen on käytetty erilaisia asioita, muun muassa leikkausjonojen puhdistamista jälkikäteen. Kun hoitotakuu vaati sen, että 1.9.2005 olisi jonotusaika enintään kuusi kuukautta, niin näitä leikkausjonoja on alettu lyhentää sitten jälkikäteisesti niin, että on potilaita kutsuttu pois sieltä jonosta ja heidän tilannettaan on arvioitu uudelleen ja todettu, että te ette täytä kriteerejä ja teidät poistetaan jonosta.

Edelleen hoitotakuu ja sen asianmukainen toteuttaminen on johtanut siihen, että potilaiden pääsy erikoissairaanhoidon poliklinikoille on vaikeutunut. Eli lähetteitä palautetaan lähettäjilleen, siis avoterveydenhoidon lääkäreille, ja todetaan, että näitä kriteerejä ei tämä lähete täytä, tai pyydetään hakemaan hoitoja muualta. Taustalla on se, että esimerkiksi käsikirurginen jono saattaa olla kolmen neljän kuukauden mittainen, siis jono poliklinikalle. Sen lisäksi pitäisi päästä vielä leikkaukseen.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tästäkin jo näemme, että hoitotakuuta emme pysty muuten kuin resursseja lisäämällä toteuttamaan.

Omaishoitajista puhuttiin tänään jo melkoisesti. Heidän kohdallaan on selvää se, että ilman heitä eivät kunnat palveluvelvoitteistaan suoriutuisi, ja omaishoitajille on tämän vuoksi tämä maksettava omaishoidon tuki tietysti tärkeä. Valitettavasti se useimmiten toteutuu palkkatukena: Se lasketaan palkaksi, ja siitä verotuksen jälkeen jää hyvin vähän itse näiden omaishoitajien hyödyksi. Toisaalta on selvää, että se 3 000 euron alaraja, joka nyt on ikään kuin asetustasolla säädetty, on hyvin matala, ja vapaapäivien toteuttaminen omaishoitajille on jatkuvasti ollut vaikea haaste kunnille.

Kuntataloudessa vähennetään henkilökuntaa nimenomaan sosiaali- ja terveyspuolella, esimerkiksi Kotkassa 55 henkilötyövuotta ensi vuonna. Se on 2 miljoonaa euroa pois. Kaikki nämä 55 henkilöä ovat erittäin tärkeitä ja välttämättömiä henkilöitä näiden palvelujen tuottamiseen. Se koskee neuvoloita, sijaisten palkkaaminen on entistä vaikeampaa, lasten päivähoitoa.

Puhemies! Tässä kohtaa pitää todeta myös eläkeläisistä se, että eläkeindeksin oikaiseminen on edelleenkin tärkeätä. Kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen on unohtunut esimerkiksi keskustapuolueelta nyt, kun se on hallituksessa. Aikaisemmin se piti siitä kovin paljon ääntä.

Lääkkeet ovat yhä kalliimpia niille, jotka käyttävät niitä paljon tai joilla on kalliita lääkkeitä — siihen johti lääkeuudistus — ja potilasmaksuja aiotaan nostaa.

Lopuksi, puhemies, kun kerta käsittelemme ensi vuoden budjettia, niin täytyy todeta, että Puolustusvoimien erikoissairaanhoito ohjataan sairaanhoitopiireille, ja lain erikoissairaanhoitolain muuttamisesta 15 § on eduskunnassa, ja siinä todetaan, että sairaanhoitopiirien on annettava nopeammin palvelut nimenomaan Puolustusvoimien jäsenille ja asevelvollisille. Tässä on todellakin kysymys siitä, onko tasa-arvo toteutumassa vai ei ja onko tähän rahoja olemassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kunnat joutuvat karsimaan kovalla kädellä palveluistaan. Muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta joudutaan karsimaan kovalla kädellä, kun rahat on loppu. Nyt ollaan menossa aivan väärään suuntaan. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitää tuottaa kuntien omana työnä. Korkeintaan ruuhkahuippuja voidaan tasata ostamalla yksityiseltä puolelta palveluita. Tämä on lähtökohta. Keskussairaaloissa on jonot edelleen, vaikka niiden piti olla purettu. Ihmiset jonottavat hoitoon jopa kuukausia. Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa henkilökunta ei jaksa työssään. Työssä on aivan liian vähän väkeä. Samoin työpaikoilla on luvattoman paljon pätkätöitä. Niistä pitäisi valtion ja kuntien päästä vihonviimein eroon.

Eläkeläisten ostovoima on heikentynyt hintojen noustessa, ja erityisesti taitetun indeksin vaikutus ikäihmisten talouteen on suuri. Jos halutaan, että eläkkeet säilyvät edes vähän palkkojen nousun tahdissa, nykyisestä taitetusta indeksistä pitää luopua nopeasti. On laskettu, että taitetun indeksin takia työeläkeläiset ovat menettäneet aikavälillä 1995—2006 joka vuosi lähes 1 000 euroa eli miltei yhden kuukauden eläkkeen verran. Puhutaan siis isoista rahoista. Olisi hyvin tärkeää ottaa takaisin käyttöön 50—50-malli, jossa palkka- ja hintakehityksen painoarvo on sama.

Täällä on kehuttu köyhyyspakettia, varsinkin hallituspuolueiden kansanedustajat. Ihmettelen sitä. Siinä ei paljon kehumista ole. Kun eläkeläiset saavat 17 senttiä päivässä lisää ja työttömät eivät saa senttiäkään päivässä, niin on siinä ihmettelemistä eläkeläisillä ja työttömillä tästä rahamäärästä. Samoin ihmettelen myös sitä, että sotaveteraanien kuntoutusrahat tässä budjetissa vähenevät. Kuulee omassa kotimaakunnassani Keski-Suomessakin, että siellä eivät veteraanit ole päässeet kuntoutukseen, ja myös veteraanien lesket ovat valitelleet. Olen tästä tehnyt lakialoitteitakin ja eduskuntakyselyjä. Kunniavelkaa ei vieläkään ole Vanhasen hallitus maksanut sotaveteraaneille.

Arvoisa puhemies! Tilastokeskus kertoi viime perjantaina, että kotitalouksien väliset tuloerot kasvoivat viime vuonna selvästi. Viimeksi näin suuret tuloerot olivat vuonna 2000. Silloin ne olivat ennätyssuuret. Tuloerojen kasvu johtuu Tilastokeskuksen mukaan pääasiassa osinkotuloista ja myyntivoitoista, joista 85 prosenttia meni suurituloisimmalle kymmenykselle. Tämän rikkaan kymmenyksen ansiot nousivat vuosina 1990—2004 keskimäärin 10 700 euroa, kun pienituloisimmassa kymmenyksessä yhden hengen tilipussi kasvoi vain 830 euroa. Muutama luku kertoo paljon tässä maassa olevasta eriarvoisuudesta: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tällaisista asioista tämä hallitus jää ihmisten mieliin ja historiankirjoihin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka kasvaa 12 prosenttia edellisestä vuodesta. Kasvua on kolmanneksi eniten kaikista pääluokista, mitä käsitellään budjetissa: ensiksi on valtioneuvosto, sitten tasavallan presidentti ja sitten tulee sosiaali- ja terveysministeriö. Kun ajattelee, mitä kaikkea nyky-yhteiskunnassa liittyy terveydenhuoltoon, niin täytyy vain ihmetellä, että opetusministeriön hallinnonala kasvaa vain 4 prosenttia ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala jopa vähenee prosentin verran, kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle ei tule lainkaan muutosta. Kuitenkin, vaikka lisäys on 12 prosenttia, emme näe mitään rakenteellisia muutoksia sosiaali- ja terveystoiminnassa, siis selkeitä radikaaleja uudistuksia.

Itse peräänkuulutan sitä, että kansanterveyslaki kokonaisuudessaan erikoissairaanhoitolain kanssa puretaan ja muodostetaan terveydenhuollosta yksi laki, joka yhteensovitetaan kevennetyn ja uudistetun sosiaalilainsäädännön kanssa. Odotankin siksi aika paljon tältä pilottihankkeelta, joka on Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä, mutta näyttää olevan, että kovin nopeasti tuloksiin ei päästä, onhan jo kaksi hallitusta työtä tehnyt tämän uudistuksen petaamiseksi ja aloittamiseksi. Niin suurista asioista on kysymys, että niitä ei tietenkään voida nopeasti tehdä.

Asia, johon haluaisin puuttua — en käy kertaamaan tätä evo-rahoitusta, josta täällä jo aikaisemmin ed. Sirpa Asko-Seljavaara puhui. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että olisi tärkeää, että saataisiin lääkäreitä työpaikoille lääkärin työhön. On niin, että monet lääkärit pakenevat perinteisistä lääkärin tehtävistä, koska he eivät voi keskittyä selkeästi lääkärin työhön, jonka he itse voisivat määritellä ja tehdä sitä mukaa kuin on järkevää työskennellä. Muut työntekijäryhmät sanelevat helposti työtahdin ja työtehtävät. Koska lääkärit eivät koe hallitsevansa työtilannetta hallinnollisista syistä johtuen niin kuin heidän tulisi, lääkärit pakenevat pois valtion ja kunnan palkkalistoilta.

Omaishoitajien asemaa on parannettu. Se on hienoa, mutta edelleenkin täytyy sanoa, niin kuin tämän päivän uutisissa todettiin, että ikäihmiset ovat usein omaishoitajia, ja uskon, että tilanne kärjistyy entisestään. Tilannetta tulee seurata tarkoin ja keksiä uusia hoitomuotoja ja käyttää etälääketieteen hoitokeinoja ja nykyteknologiaa tässäkin apuna, että ihmiset saisivat elää yhdessä kotona mahdollisimman pitkään. Myös omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa yhteiskuntoutukseen tulisi satsata.

Tässä kohtaa tulee huomata, että pitäisi enemmän kiinnittää huomiota funktionaaliseen terveydenhuoltoon. Onhan jo todettu, että esimerkiksi Becelillä, jos nyt sanon ihan tuotemerkillä, ja Gefiluksella on terveysvaikutuksia. Ihmettelenkin siksi, miksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta on vähennetty määrärahoja. Jos peräänkuulutetaan ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa, niin kyllä meidän pitäisi ruokaan ja liikkumiseen ja koulutukseen kiinnittää huomiota. Tämä ei budjetin rakenteessa valitettavasti näy.

Myös sotaveteraanien kuntoutus ja se, että olisi niin sanottu kuntoutusseteli, olisi äärettömän tärkeää, koska terveysliikuntahan on juuri sitä, että se ei ole yksittäinen liikuntasuoritus, vaan se on jatkuvaa, riittävän rasittavaa, mutta ei liian rasittavaa liikuntaa päivittäin. Sitä varmasti sotiemme veteraanitkin kotona tarvitsisivat samoin kuin omaishoitajat. Peräänkuulutan tässäkin uutta ajattelutapaa.

Ihmettelen sitä, että hallitus on ryhtynyt poistamaan sotaveteraanien kuntoutusmäärärahoja, kun linja on ollut yleensä se, että määräraha pysyy samana toistaiseksi, vaikka veteraanien määrä vähenisi.

Samoin eläkeindeksit ovat epäoikeudenmukaiset.

Kun hoitotakuusta puhutaan, täytyy tietenkin todeta, että se on hyvä asia. Mutta ihan niin kuin edellinen puhuja ed. Tiusanen sanoi, ihmettelen sitä, kuinka Puolustusvoimien erikoissairaanhoito lakkautetaan. Ainakaan budjettikirjasta en löytänyt mitään määrärahaa, joka olisi kohdennettu siihen erikoissairaanhoitoon, ja kuitenkin aiotaan hoitaa Puolustusvoimien varusmiehet nopeammin kuin niin sanotut tavalliset potilaat, sopimuksen perusteella nopeammassa hoidossa.

Ihan lyhyesti loppuun, koska en halua ylittää kovin pahasti 5 minuutin suositusaikaa puheenvuoron käytössä. Lienee nyt tässäkin tarkoitus olla 5 minuuttia? (Puhemies: Kyllä!) Haluan vaan mainita ohimennen, että teini-ikäisten, esimerkiksi lukiolaisten ja ammattikoululaisten, terveydenhuoltoa tulisi terävöittää. Yksinäisyyteen ja unettomuuteen kaikilla suomalaisilla tulisi puuttua, ja onneksi ei vielä alle kolmivuotiaan lapsen eläkkeestä ole rasitetta budjetille, mutta kun se sitten tulee, olisin toivonut, että siihen olisi tullut sitten myös opiskelijoitten mahdollisesta sairastumisesta opiskeluaikana tulevat kulut, jotka ovat nyt jääneet uudessa eläkelainsäädännössä täysin huomiotta.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun tässä puheenvuorossa vain yhteen seikkaan: lapsiperheisiin. Vanhasen hallitus on tällä alalla viimeinkin saanut suunnanmuutoksen aikaan. On vähitellen pystytty palauttamaan niitä tulonsiirtoja, joita edellisten hallitusten aikana leikattiin. Hallituksen työt on täällä niin moneen kertaan lueteltu, että en niitä nyt tässä käy toistamaan enää uudelleen. Pari seikkaa kuitenkin palautan mieleen historiasta.

Lapsiperheiden saamat tulonsiirrot olivat vuonna 2000 noin 170 miljoonaa euroa pienemmät kuin vuonna 1990. Nyt tilanne on parempi, mutta edelleen huonompi kuin muilla väestöryhmillä, joiden tulotaso on kehittynyt varsin suotuisasti. Tilanne pääsi näin pahaksi 90-luvulla. Veronmaksajain Keskusliiton selvityksen mukaan Suomessa verotettiin ja verotetaan edelleen lapsiperheitä ja erityisesti perheitä, joissa on vain yksi tulonsaaja, hyvin raskaasti. Historiahan on se, että Esko Ahon hallitus poisti verotuksen lapsivähennykset, mutta nosti samalla lapsilisiä. Lipposen hallitus sitten alensi lapsilisiä, mutta näitä lapsivähennyksiä ei kuitenkaan palautettu. Tämän seurauksena lapsiperheiden vaikeudet ovat lisääntyneet. Edelleen Suomessa on tutkimusten mukaan yli 130 000 köyhää lasta. Vielä 90-luvun alussa alle kolmivuotiaista lapsista köyhyydessä eli 5 prosenttia; nyt kymmenen vuotta myöhemmin heitä oli jo noin 16 prosenttia.

Täällä on paljon kerrattu niitä yksittäisiä budjetissa esiin tulevia muutoksia, joita viime aikoina on saatu positiivisesti panna merkille, mutta minun mielestäni vähemmälle on jäänyt ihan tuollainen periaatteellinen poliittinen asian tarkastelu. Minusta tässä meidän ajattelussamme on paha arviovirhe. Järjestelmä nimittäin toimii hyvin silloin, kun perheessä on korkeintaan yksi kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä. Tällaisia perheitä myöskin päivähoito ja iltapäivähoito palvelee hyvin, ja siitä saamme olla tyytyväisiä. Mutta jos perheessä on vain yksi tulonsaaja tai jos perheessä on enemmän kuin kolme lasta, tilanne voi olla todella tukala.

Minulla on tässä kädessäni tulevaisuusvaliokunnan taustamuistio väestöselontekomietintöön. Tätä muistiota kannattaa selata, jos väestöpolitiikkaan liittyvät kysymykset kiinnostavat. Täällä on lainattu EU-komission maaliskuussa vuonna 2005 julkaisemaa vihreää kirjaa väestöllisen muutoksen kohtaamisesta, uudesta solidaarisuudesta sukupolvien välillä. Siinä todetaan muutamia asioita, jotka tässä nyt lyhyesti kertaan: Euroopan väkiluku nousee vuoteen 2025 mennessä noin 470 miljoonaan, mutta laskee vuoteen 2030 mennessä jo lähes miljoonalla. Euroopan syntyvyys ei riitä väestön uusiutumiseen. Vuonna 2004 syntyvyys laski niin paljon, että se oli noin 1,48 lasta naista kohden, kun uusiutumisraja olisi 2,1.

Sitten täällä samassa muistiossa todetaan väestömuutoksesta näin: "Väestömuutoksessa ei ole kysymys vain vanhenevan työvoiman ongelmista työelämässä, terveydenhuoltojärjestelmän kestävyydestä taikka eläkeuudistuksen tarpeista. Kysymys on taloudesta ja hyvinvoinnista, markkinoiden ja elinkeinoelämän kehityksestä, liike-elämän toimintatavasta, työn organisoinnista, asuntojen suunnittelusta, äänestyskäyttäytymisestä, kaupunkien rakentamisesta, liikenteestä, pahoinvoinnista ja yksinäisyydestä sekä onnellisuudesta ja yhteisyydestä."

Jos tätä pidetään silmien edessä, minulla on sellainen mieli, että minä peräänkuuluttaisin todella radikaalia veropoliittista uudistusta, niin että yhden tulonsaajan perhe voisi elää säällistä elämää ja että perheen koko otettaisiin huomioon tilanteessa, jossa perhe hankkii itselleen asunnon. Kun tätä seikkaa on täällä monessa puheenvuorossa käsitelty, meidän tulee muistaa, että se enemmän tai vähemmän tietoisesti asetettu normi, joka Suomeen on muodostunut, koskee tällaista ajatusta, että meidän järjestelmämme on parhaiten mitoitettu yhteen kahteen lapseen. Se on hyvä saavutus, en sitä väheksy, mutta se ei riitä. Vaikka jokaisessa perheessä Suomessa olisi kaksi lasta, Suomi ikääntyy, ja kun otetaan huomioon se, että meillä on noin 15—20 prosenttia sellaisia naisia, jotka jostakin syystä eivät saa tai halua koskaan lasta, se tarkoittaa sitä, että jo tämän vajeen korjaaminen edellyttää aikamoista uudelleenajattelua.

Jos me siis haluamme puuttua siihen seikkaan, jonka tämä hallitus on asettanut yhdeksi tärkeimmäksi, elikkä vastata tähän ikääntymisen haasteeseen, minä toivoisin todella, että tällaiset perusseikat voitaisiin ottaa vakavasti ja tehdä korjaavat toimenpiteet vielä, kun niistä on todella hyötyä. Jos tämä asia saataisiin säälliselle tasolle, Suomella olisi toisenlainen tulevaisuus. Minä nimittäin en usko, että tätä asiaa voidaan korjata sillä, että me toivomme saavamme Suomeen maahanmuuttajia, vaikka työperäisiäkin. Nimittäin sama vaiva on kaikissa Euroopan unionin maissa, länsimaissa, ja Itä-Euroopan maissa se on vielä vakavampi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja työjaostossa olen saanut koko syksyn käytännössä olla puimassa ja puhumassa tästä osuudesta hallituksen esityksestä talousarvioksi vuodelle 2006. Voin sanoa, että sosiaali- ja työjaosto on mielestäni ollut mietintöä tehdessään suurista linjoista lähes yksimielinen hallituksen esityksen kanssa. Näistä yksityiskohdista, jotka sitten täällä näkyvät vastalauseina, sitten enemmän myöhemmin. Mutta se, mikä tässä kokonaisuudessa itseäni erityisesti huolettaa, on ne ennusteet, joissa kaiken aikaa terveydenhuoltoon kohdistuvat paineet, sekä rahalliset että toiminnalliset, sisällölliset paineet, mutta hämmästyksekseni vielä suuremmat paineet sosiaalipuolella. Ne pakottavat ajattelemaan entistä vakavammin ja pitämään entistä tarpeellisempana vireillä olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistushanketta. Nykyisillä resepteillä ja resursseilla ei selvitä tästä paineesta, joka näkyvissä on.

Sellainen yksityiskohta, mikä on vuosi vuoden jälkeen ollut esillä budjettia eduskunnassa rakennettaessa, liittyy lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon järjestämisen ongelmiin. Edellä käytetyissä puheenvuoroissa on mainittu tämän rahan, joka nytkin tällä ylimääräisellä momentilla on, liittyvän jonojen purkamiseen. Viime vuonnakaan se ei suinkaan mennyt yksityiskohtaisesti jonojen purkamiseen vaan ohjattiin sairaanhoitopiirien kautta peruskuntiin ja siellä hyvien käytäntöjen ja perusterveydenhuollon valmiuksiin ja niiden parantamiseen.

Nyt tällä hetkellä olemme purkamassa yhtä ongelmaa, joka syö lastenpsykiatrian puolella resursseja muusta: oikeuspsykiatriset tutkimukset, jotka liittyvät hyväksikäyttötutkimuksiin ja niiden poliisiesitutkintaan. Ne samat ihmiset, jotka poliisin virka-apupyynnöstä tekevät tätä esitutkintaa näissä tilanteissa, ovat juuri niitä samoja lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, joiden pitäisi samassa osastossa tai klinikassa toisaalla tehdä hoitotyötä. Kun tätä rahaa voidaan nyt käyttää toisaalta näiden oikeuspsykiatristen tutkimusten rahoittamiseen, ei vain tämä rahakysymys vaan henkilöstöresurssikysymys myöskin sisältyy tähän siten, että sinne voidaan palkata ihmisiä lisäksi tekemään tätä tavanomaista hoitotyötä. Tämä näin lyhyesti.

Terveydenhuolto on Suomessa hyvää ja halpaa, sanovat kansainväliset tutkimukset, kun bkt-panos on vain 7,4 prosenttia. Olemme niitä halvimpia maita, mitä sivistysmaiden joukossa ilmeisesti nyt yleensäkään on. Mutta kuten täällä on tullut ilmi, paljolti tämä halpuus johtuu siitä, että suomalainen työ, erityisesti terveydenhuollossa ja erityisesti hoitohenkilöstön työ, on halpaa. Silloin kun tilanne on tämä — haluan tämän eduskunnan pöytäkirjaan myös jäävän — en kovin ylpeänä tätä 7,4 prosentin bkt-osuutta täällä kyllä esiin tuo. Esimerkiksi Euroopan lehdistä viime viikolla Neue Zürcher Zeitung koko aukeaman artikkelissaan käsittelee suomalaista terveydenhuoltoa, kuinka olemme ylpeitä terveyskeskuksistamme — Keski-Euroopassa tuntematon käsite, terveyskeskus, on tietysti jo avaamisen arvoinen sielläpäin — ja palveluihin ollaan tyytyväisiä, ja miten ihmeessä ne näin halvalla tuotetaan. Koko artikkelissa sanallakaan ei mainittu tätä palkkausasiaa. Se varmasti monia harmittaa.

Uusi avaus tässä eduskunnan lisäyslistassa on työttömien terveydenhuollon järjestäminen ja heidän terveystarkastustensa aloittaminen ja varmastikin ensin niin sanotuissa palvelukeskuksissa. Mutta jos toiminta osoittautuu hyväksi ja tarpeelliseksi ja toimivaksi ennen kaikkea järjestää näin, niin silloin varmasti se saisi koskea kaikkia työttömiä. Kuten tutkimukset osoittavat, jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen ihmisen henkinen mutta ilmeisesti myöskin fyysinen kunto lähtee voimakkaasti laskemaan ja myöskin sairastumisen riskit lisääntymään, joten omasta mielestäni työttömien terveystarkastuksen paikka on viimeistään siinä kuuden kuukauden työttömyyden kohdalla, ei suinkaan vuosien kuluttua työttömyyden alkamisesta.

Vielä yhteen asiaan, arvoisa puhemies, terveyden edistämiseen. Aivan ansiokkaasti on pyydetty ja vaadittu lisää rahaa tällekin sektorille, mutta olen tyytyväinen siihen mietinnön kirjaukseen, joka on tavoitteellinen siten, että myöskin näissä hankkeissa, projekteissa ja erilaisissa suunnitelmissa, mitä tällä hetkellä meneillään on, pitäisi olla konkreettiset tavoitteet, kuten esimerkiksi, kuinka monta litraa alkoholia suomalainen keskimäärin voi juoda, mihinkä pitäisi pyrkiä, mikä esimerkiksi diabeteksen ehkäisyssä oikea tavoite on. Vain se, että pidetään hyviä kampanjoita ja on televisiomainoksia ja on erilaisia esitteitä ja projekteja, ei ole mielestäni riittävä taso terveyden edistämisessä. Nyt ilolla olen pannut merkille, että sosiaali- ja terveysministeriön puolella ollaan lähdössä terveyden edistämisen maakuntakierrokselle ja otetaan hiukan kontrastia sieltäkin, mitä kenttä odottaa, mutta lisää rahaa tälle sektorille mielestäni ei pidä summamutikassa antaa, vaan pitää olla selvät kansalliset tavoitteet ja sitten edetä niiden mukaisesti.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Haluan tuoda esille huoleni lasten ja nuorten terveydenhuollon ja nimenomaan psykiatristen palveluiden tilasta.

Muun muassa kouluterveydenhuollon kriisi sekä ennalta ehkäisevän terveysvalistuksen puute ovat olleet olemassa jo vuosia, ja tilanne on pysynyt ennallaan. Nyt kun kuntien talous on ahtaalla, lasten ja nuorten terveydenhuolto on ollut se asia, josta on ollut helppo nipistää. Kouluterveydenhuollon resurssien pieneneminen näkyy suoraan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian kustannuksien rajuna kasvuna. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt hälyttävässä määrin. Lasten mielenterveyshäiriöt ovat yleisyydessään jo lähes kansantauti, ja oireet näkyvät entistä vaikeampina yhä nuoremmilla lapsilla, yhtenä joukkona tutkitusti voidaan nostaa esiin 13-vuotiaat tytöt.

Kuten valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, on eduskunnan vuosittain myöntämän erillisen määrärahan turvin vahvistettu merkittävällä tavalla lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja. Vaikka hoitotilanne on viime vuosina parantunut, on palvelujen järjestämisessä edelleen isoja ongelmia. Lastenpsykiatrian hoitotakuu tuli voimaan vuonna 2001, mutta hoitojonossa on yhä noin kaksisataa kipeästi apua tarvitsevaa lasta. Pitkät jonot vaikeuttavat ongelmien hoitoa ja ovat esteenä tälle varhaiselle puuttumiselle. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmilla on kauaskantoisia inhimillisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Heidän pahoinvointiinsa ja ongelmiensa ennaltaehkäisyyn täytyy löytyä voimavaroja nyt tässä niukassa taloustilanteessa.

Hallitus sanoo lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisyn olevan tämän hallituskauden painopistealueena. Tässä yhteydessä tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, miten lasten ja nuorten psykiatrialle osoitetuista korvamerkityistä rahoista on erikseen taisteltava joka vuosi. Ongelmat ovat isoja, ja on täysin järjenvastaista alistaa näin tärkeä asia epävarmaan tilanteeseen tulevan rahoituksen suhteen. Nyt olisi aika, arvoisa puhemies, panostaa riittävästi euroja ennaltaehkäisyyn, aikaiseen puuttumiseen ja jatkuvuuteen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala tulee olemaan keskeinen ala, kun ensi vuoden ja tulevien vuosien yhteiskunnan haasteita ratkotaan. Väestö on ikääntymässä, ja valitettavasti tutkimukset osoittavat tuloerojen kasvavan. Eriarvoisuus ponnisteluista ja köyhyyspaketista huolimatta kasvaa.

Täällä on kattavasti käyty tämän budjetin myönteisiä asioita, perhepolitiikkaan liittyviä ratkaisuja on jo tällä vaalikaudella tehty ja köyhyyspaketti täydentää toimenpiteitä. Kotihoito ja omaishoito ovat myönteisiä vaihtoehtoja kuntien ja yksityisten järjestämien laitosmaisten lasten ja vanhusten palvelujen toteutuksessa. Toimeentulotuen asumistuen omavastuun poisto on aito parannus nykyiseen tilanteeseen. Kansaneläkkeen korotuksen osalta emme varmaankaan ole tyytyväisiä tällä kaudella tehtyyn yhteensä 12 euron korotukseen.

Pari itseäni askarruttavaa epäkohtaa haluan nostaa esille. Kuntien valtionosuuksien perusteiden osalta sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvä syrjäisyysluku on keinotekoinen ja kuntia epäoikeudenmukaisesti kohteleva peruste. On vaikea ymmärtää sitä, miksi maakunnallisesta aluekeskuksesta tuntikaupalla kairaan matkatessa syrjäisyysluku vain pienenee. Kuitenkin erikoissairaanhoidon palvelut on haettava sieltä keskuksesta ja kustannuksia luonnollisesti tulee, mutta valtionapu pienenee paikallisen asutuksen perusteella. Sama syrjäisyysluku on tulossa ongelmaksi myös kuntaliitosten selvittelyssä ja päätöksiä tehtäessä. Esimerkiksi Posion, Taivalkosken ja Kuusamon mahdollisesti yhdistyessä kunnat menettäisivät syrjäisyysluvusta johtuen vuosittain 2,3 miljoonaa euroa valtionapuja. Tämä menetys käytännössä estää järkevät päätökset, niinpä mielestäni asetusta on pikaisesti muutettava.

Arvoisa puhemies! Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana haluan välittää neuvottelukunnan terveisiä tänne istuntoon. Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunta katsoo, että hallituksen tulee ryhtyä pikaisesti alkoholihaittoja vähentäviin toimiin, joiden valmistelusta se sopi iltakoulussa marraskuussa. Hallitus asetti alkoholipoliittisen ministerityöryhmän valmistelemaan toimenpide-ehdotukset helmikuun loppuun mennessä. Neuvottelukunta on jo aiemmin esittänyt useiden hallituksen käsiteltävänä olevien toimien toteuttamista, sitä, että alkoholin verotusta tulee nostaa hallitusti, alkoholijuomien mainontaa rajoittaa ja kuntien päihdepalvelujen rahoitusta lisätä.

Alkoholin aiheuttamat haitat uhkaavat jo vakavasti kansalaisten terveyttä, sosiaalista hyvinvointia ja turvallisuutta. Ongelmien kärjistymiseen tulee vastata riittävän tehokkailla toimilla. Kunnat kantavat nyt raskasta vastuuta haittojen kasvusta. Alkoholiveron alennus on ollut tuhoisa ainakin osalle päihdeongelmaisista. Lisääntynyt päihteiden käyttö ja siitä johtuvat haitat heijastuvat koko kuntien palvelujärjestelmään, ei vain päihdehuollon erityispalveluihin. Sosiaalibarometrissa 2005 päihdeongelmaiset todettiin kiireellisimmin uusia sosiaalisia tukitoimia tarvitsevaksi ryhmäksi. Päihdepalvelujen työntekijät raportoivat asiakkaiden olevan entistä huonokuntoisempia. Valtion tulee osallistua myös taloudellisesti tämän vastuun jakamiseen. Haittojen vähentäminen ei onnistu ilman lisäpanostusta ja toiminnan tehostamista, ja tuo tehostaminen vaatii mielestäni jo ensi vuonna 10 miljoonaa euroa lisää panostusta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Rintamaveteraaneja on arvion mukaan vuoden 2006 lopussa vajaat 90 000, kun vuoden 2004 lopussa heitä oli vielä 100 000. Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa, että jäljellä olevat harvat veteraanit saavat osakseen ansaitsemansa kohtelun. Olen sitä mieltä, ettei meillä ole oikeutta säästää veteraaneihin kohdistuvissa hoito- ja kuntoutusmenoissa. Elämme vapaassa, kansanvaltaisessa maassa heidän ansiostaan. Sodasta selviytyneet ovat työllään rakentaneet hyvinvointivaltion perustan. Veteraanien toimintakyvyn ylläpitämiseksi joudutaan tekemään yhä enemmän. Sen pitäisi merkitä jatkuvasti enenevää taloudellista panostusta toimintakyvyn ylläpitämiseen.

Hallituksen vuonna 2004 hyväksymien veteraanipolitiikan linjausten mukaan rintamaveteraanien säännönmukainen kuntoutus tarkoittaa sitä, että halukkaat pääsevät laitoskuntoutukseen vuosittain. Valtioneuvosto rajasi kuntoutusvuorokausien määrän 13 vuorokaudesta enintään 10 vuorokauteen. Linjaus on tarpeeseen nähden väärä. Rintamaveteraanien kuntoutuksen tarve lisääntyy jatkuvasti, mutta lisääntyvää tarvetta ei voi hoitaa kuntoutusvuorokausien määrää vähentämällä.

Yksi hallituksen vuonna 2004 julkistamien veteraanipoliittisten linjausten myönteisistä asioista oli rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan korottaminen kolmanneksella eli 12 miljoonalla eurolla vuonna 2005. Korotuksella ja avokuntoutuksen osuutta lisäämällä arvioitiin päästävän tavoitteeseen eli turvaamaan kaikille kuntoutusta haluaville vuosittainen kuntoutus. Lisämäärärahan tarpeen arveltiin vuonna 2006 olevan 7 miljoonaa ja vuonna 2007 vain 3—4 miljoonaa euroa. Kuntoutusmäärärahan pudotus 5,5 miljoonalla eurolla sisältyy hallituksen esityksen mukaisesti valtiovarainvaliokunnan mietintöön vuoden 2006 talousarviosta. Se merkitsee noin 10—15 miljoonan aukkoa kuntoutusrahoissa.

Veteraaniliiton mukaan kunnista on kantautunut viestejä varojen loppumisesta jo alkusyksystä. Kustannustason tuntuvan nousun tiedetään senkin vaikeuttavan määrällisen tavoitteen saavuttamista. Kuntoutusmäärärahojen korottamisen lisäksi tulisi toteuttaa veteraanien vuosittaiset terveys- ja kuntotarkastukset, joiden pohjalta heille laaditaan henkilökohtaiset kuntoutussuunnitelmat. Samalla arvioitaisiin veteraanien kotona selviytymistä. Veteraanikuntoutusta tulisi monipuolistaa siten, että osana laajentuvaa avo- ja laitoskuntoutusta veteraaneille voitaisiin antaa kotipalveluja tarpeen mukaan.

Arvoisa puhemies! Veteraanien kuntoutusetujen turvaamista varten tein lakialoitteen, jonka mukaan kuntoutusta voidaan antaa laitoskuntoutuksena vähintään 14 vuorokautta ja enintään 21 vuorokautta, päiväkuntoutuksena vähintään 14 päivää ja muuna avokuntoutuksena enintään 24 käyntikertaa kalenterivuodessa. Aloitteen ideana oli, että kuntoutusvuorokausien määrä pitää säädellä lain eikä asetuksen avulla. Kuntoutusvuorokausien määrän siirtäminen asetuksesta lakiin turvaa paremmin veteraanien edut, koska lain muutos edellyttää eduskunnan hyväksymisen. Valitettavasti sosiaali- ja terveysvaliokunta on jättänyt lakialoitteen tykkänään käsittelemättä. Kansanedustajien lakialoitteiden huomiotta jättäminen ei ole korrektia menettelyä.

Arvoisa puhemies! Veteraanien toimintakyvyn tukemisessa on vaativin vaihe. Joka vuosi menetämme 8 000—10 000 veteraania. Siksi toimintakyvyn ylläpitämiseen tarvitaan lisärahoitusta ja paljon kuntoutusvuorokausia.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme täällä ensi vuoden budjetista ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta. Tulin esittelemään omat vammaispolitiikkaan liittyvät talousarvioaloitteeni.

Vammaispalvelujen kustannukset kasvavat tällä hetkellä noin 10 prosentin vuosivauhtia. Kustannusten kasvupainetta esiintyy erityisesti palveluasumisen ja tarvittavien tukipalvelujen järjestämisessä, mutta syntyy lisäksi myös suunnitellusta tulkki- ja avustajapalvelujen laajentamisesta. Kustannuskehitykseen vaikuttavat myös yleinen kustannustason nousu sekä henkilöstömenojen kasvu. Nykyinen rahoitusjärjestelmä jättää kustannusten nousun lähes yksinomaan kuntien maksettavaksi. Tämä on kuntatalouden kannalta kestämätön tilanne. Tästä syystä rahoitusjärjestelmää on syytä uudistaa kannustavampaan ja kansalaisten tasa-arvoista kohtelua tukevampaan suuntaan. Palvelujen parantamiseksi valtion tulee luoda kunnille nykyistä paremmat taloudelliset edellytykset vastata lakisääteisiin tehtäviinsä. Se tarkoittaa paitsi valtionosuuksien kasvattamista myös valtionosuusjärjestelmän muutosta.

Vuoden 2006 alusta tulee voimaan valtionosuusuudistus, jossa yhtenä uutena määräytymisperusteena tulee olemaan kunnassa asuvien vammaisten lukumäärään perustuva kerroin. Kertoimen käyttöönotto on kannatettava uudistus, jonka avulla kuntakohtaiset erot kustannusten suhteen toivottavasti tasautuvat. Tietenkin tätä uudistusta tulee seurata, koska myöskin epäileviä kannanottoja tästä on tullut. Olen jättänyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotan 500 000 euron lisäystä vammaispalvelujen tasapuolisen saatavuuden ja laadun kehittämiseksi. Tämä perustuu niihin moniin yhteydenottoihin, että vammaiset kokevat, että he eivät saa riittävästi palvelua.

Toinen talousarvioaloitteistani koskee apuvälinepalveluita ja niiden kehittämistä. Apuvälinepalveluiden tehokas järjestäminen on kuntien velvollisuus. Kun kunnat ja sairaanhoitopiirit sopivat yhteistyöstä, toimintalinjoista ja vastuujaosta, voidaan apuvälinepalveluiden laatua nostaa ja kustannuksia vähentää. Apuvälinepalveluiden saatavuus viivytyksettä, maksutta ja koko maassa yhtäläisin perustein on varmistettava. Apuvälinepalveluiden tulee olla asiakaslähtöisiä, oikea-aikaisia ja ammattitaitoisia. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2003 apuvälinepalvelujen laatusuosituksen, jonka noudattamista kunnissa ja sairaanhoitopiireissä on seurattava. Apuvälinepalvelut tulee sisällyttää osaksi vammaisen henkilön palvelusuunnitelmaa.

Apuvälineen käyttäjän kannalta on tärkeää, että hän saa nopeasti ja vaivattomasti tarvitsemansa apuvälineet ja niihin liittyvän palvelun, myös huollon ja korjauksen. Hänellä tulee olla oikeus saada tietoa apuvälineen valintaan liittyvistä vaihtoehdoista ja osallistua apuvälineen valintaan. Häntä tulee myös informoida siitä, miten toimia tilanteissa, joissa hän ei ole tyytyväinen palveluun, esimerkiksi ohjaamalla häntä sosiaali- tai potilasasiamiehelle. Erityisesti aistivammaisten, kuten näkövammaisten ja kuurojen, kohdalla kommunikaation ja tiedonsaannin turvaaminen edellyttää myös tiedon saattamista sellaiseen muotoon, että se on kaikkien saavutettavissa.

Apuvälineiden tarve ja käyttö kasvaa kotihoidon ja palveluasumisen lisääntymisen myötä. Myös apuvälineteknologian kehittyminen tuo uusia mahdollisuuksia vammaisten ja vammautuneiden elämään. Apuvälineiden sekä apuvälinepalveluiden käyttäjäystävällisyyteen ja nykyaikaisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Apuvälineiden tulee tukea käyttäjänsä itsenäistä suoriutumista, ja niiden tuotekehittelyn tulee tapahtua yhdessä käyttäjän kanssa.

Kansallisessa terveyshankkeessahan on pyritty edistämään sitä, että apuvälinepalvelut olisivat mahdollisimman laadukkaita ja ne olisi saavutettavissa jokaisessa maan kolkassa. Siitä huolimatta olen tehnyt talousarvioaloitteen, eli toivon 500 000 euron lisäystä vammaisten tarvitsemien apuvälinepalveluiden kehittämiseen.

Ja vielä yksi, arvoisa herra puhemies, määrärahan osoittaminen avustajakoirien koulutukseen. Näkövammaisten opaskoirien lisäksi Suomessa koulutetaan muun muassa vammaisille ja lyhytkasvuisille henkilöille tarkoitettuja avustajakoiria Raha-automaattiyhdistyksen tuen, kummitoiminnan ja avustusten turvin.

Avustajakoirien tarve on suuri. Niitä joudutaan odottamaan todella pitkään, sillä tällä hetkellä jonotus kestää vuosia. Koiria saadaan vuosittain nykyisillä resursseilla koulutettua vain pieni määrä. Uusien hakijoiden jonoa pidentää myös se, että niin sanotun eläkkeelle jäävän avustajakoiran haltija on yleensä etuoikeutettu saamaan uuden avustajakoiran.

Avustajakoira lisää avustettavansa elämänlaatua merkittävästi. Se auttaa elämään itsenäisesti ja antaa turvaa liikkumiseen. Käytännössä avustajakoira vähentää suuresti myös henkilökohtaisen avustajan palkkausmenoja, ja kaiken kaikkiaan tällä on sekä kansanterveydellinen että elämänlaatua nostava vaikutus, mutta myöskin kansantaloudellinen, eli niin sanotusti ihan suoranaisesti tämä aloite kyllä hintansa haukkuu, ja olenkin esittänyt 100 000:ta euroa avustajakoirien koulutukseen.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön tehtäväkenttä on varsin laaja. Yhtenä ministeriön tehtävänä on parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ministeriön hallinnonalan ensi vuoden strategisiin tavoitteisiin kuuluu naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventaminen. Tavoite on erittäin tärkeä, onhan naisen euro vain 80 senttiä. Palkkatasa-arvon myötä paranevat myös perheiden todelliset mahdollisuudet tehdä aitoja valintoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ja isän ja äidin erilaisten roolien toteuttamisessa perheen omaan elämäntilanteeseen ja arvoihin sopivalla tavalla. Mikäli miesten palkat ja naisten palkat olisivat saman suuruisia, ei esimerkiksi lasten kotihoitotilanteessa valinnan mahdollisuutta kavennettaisi siltä osin, kumpi vanhemmista jää kotiin. Myös isän kotiinjäänti olisi mahdollisempi, jos isän ja äidin palkkataso olisivat lähempänä toisiaan.

Itselleni on jäänyt kuitenkin hieman epäselväksi, mitä konkreettisia toimia ministeriössä on ensi vuodelle suunnitteilla nimenomaan palkkatasa-arvon parantamiseksi. Varsin useinhan ministerit ovat vastanneet esimerkiksi kyselytunnilla tässä salissa, että palkkakysymykset eivät kuulu heille, vaan ne ovat työmarkkinaosapuolten välisiä kysymyksiä. Ministeriön pitäisi nyt kuitenkin päästä strategian kirjaamisesta sen toteuttamisen tasolle.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kirjattu terveydenhuollon haasteita terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään toimintaan kohdistuvien lisätarpeiden näkökulmasta. Muutamat tässäkin salissa tehdyt päätökset ovat kuitenkin valitettavasti omalta osaltaan olleet pahentamassa kansanterveydellistä tilannetta.

Alkoholinkäyttö on lisääntynyt Suomessa vuosi vuodelta rajusti. Viimeisen vuoden aikana käyttö on lisääntynyt voimakkaasti alkoholin hinnan laskettua veroalennuksen myötä ja maahantuonnin vapautuessa. Keskikulutus asukasta kohti on jo nyt yli 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Muun muassa poliisitoimi onkin ollut erittäin huolissaan, kun lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy rattijuopumuskäryjen määrän lisääntymisenä ja valitettavasti erittäin selvästi monissa suomalaisissa kodeissa tänäänkin. Pahoinpitelyjen määrä on kasvanut, ja lastensuojelullisiin tilanteisiin liittyy lähes poikkeuksetta vanhempien päihtymys.

Hallitus on aloittanut ohjelman päihdehaittojen ehkäisyn parantamiseksi, ja sosiaali- ja terveysministeriön ensi vuoden suunnitelmissa on lukuisia toimia asiassa. Ed. Hänninen äsken omassa puheenvuorossaan puhuikin näistä eri toimista ja luetteli niitä. En käy niitä nyt uudelleen luettelemaan, mutta mielestäni hallituksen olisi syytä kuitenkin ottaa käyttöön myös ministeri Hyssälän useampaan kertaan jo vaatima tärkein toimi puuttua ongelmien kasvuun ja tuoda eduskuntaan pikaisesti esitys alkoholiveron korottamisesta.

Tällä viikolla eduskunnalle annetaan esitys ravintolatupakoinnin kieltämisestä. Vastaava kielto on säädetty lailla jo useassa Euroopan maassa, ja tulokset ovat olleet positiivisia. Irlannissa terveysministeriö lanseerasi samaan aikaan uuden lain voimaan astumisen kanssa tupakoinnin lopettamista tukevat kampanjat ja tukitoimet ja käytti siten otollisen tilanteen hyväksi. Tupakoivien määrä onkin laskenut Irlannissa selvästi. Mielestäni sosiaali- ja terveysministeriön olisi syytä myös täällä meillä Suomessa käyttää tämä tilaisuus hyväksi ja pohtia kiireesti, mikäli sitä ei ole jo tehty, esimerkiksi Irlannin esimerkkiä ja tupakoinnin vähentämiseksi laatia toimenpiteet ja erilaiset kampanjat, tukitoimet, joilla saataisiin tässä tilanteessa motivoituvat ihmiset lopettamaan tupakointi. Tämä olisi kansanterveydellisesti erittäin merkittävä voitto.

Kansanterveyden edistämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Terveydenhuollon resurssien tarve kasvaa jatkuvasti, ja minkään muun kuin ennaltaehkäisyn avulla me emme voi saada aikaan selvää hoitotarpeen vähenemistä ja kustannussäästöjä. Toisaalta yhteistyön merkitystä eri hallintokuntien välillä ei myöskään vielä tunnu saadun puheiden tasolta käytännön toimintaan.

Yhtenä esimerkkinä nostan tässä ravitsemusterapian. Kunnissa neuvolat, hammashuolto ja ravitsemusterapia työskentelevät edistääkseen terveellistä ruokavaliota ja esimerkiksi vähentääkseen makean syöntiä. Olemme täälläkin salissa tänään kuulleet puheenvuoroja, joissa on oltu huolestuneita lihavien lasten määrän kasvusta, lasten lihavuudesta ja kakkostyypin diabeteksen lisääntymisestä. Samaan aikaan, kun meillä tehdään tätä valistustyötä, kuitenkin kouluihin hankitaan oppilaskuntien varainkeruun nimissä makeisautomaatteja. Hyvä oppi valuu varsin helposti hiekkaan, kun houkutus tuodaan liian lähelle jokapäiväiseksi.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä puheenvuorossani puuttua myös siihen, että kokoomuslaiset erityisesti ovat täällä salissa moittineet hallitusta siitä, että lapsiperheiden tilanteeseen ei ole tuotu riittävästi helpotusta. Totean, että tämä hallitus on kuitenkin tältä osin, toisin kuin osa edeltäjistään, päässyt käytännön toimiin ja tehnyt positiivisia tekoja. Toivoisin, että kokoomuslaiset kuntien päätöksenteossa olisivat myös samoilla linjoilla kuin täällä eduskunnassa puheissaan.

Esimerkiksi nostan Vantaan. Vantaalla, jos kokoomus olisi meidän keskustan kanssa ollut samaa mieltä, kotihoidon tuen kuntalisää ei olisi leikattu. Vantaalla kokoomuksen politiikka oli kuitenkin toista. Tämä leikkaus tulee kuitenkin Vantaalle kalliiksi kotihoitoa huomattavasti kalliimman julkisen päivähoidon tarpeen tullessa kasvamaan.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjetti kasvaa ensi vuonna noin 12 prosenttia kuluvan vuoden budjetin tasosta. Tämä osoittaa sen, että talousarviossa painotetaan ensi vuonnakin ihmisten peruspalveluiden toteutusta.

Kuluvan vuoden talousarviota luonnehdittiin vuosi sitten oikeutetusti peruspalvelubudjetiksi. Tämän vuoden aikana olemme korottaneet lasten kotihoidon tukea, niin että se on tällä hetkellä lähes 300 euroa kuukaudessa. Samassa yhteydessä korotettiin yksityisen hoidon tukea, jonka myötä monille perheille on tullut paremmat mahdollisuudet yksilöllisempään ja tilanteeseen sopivampaan hoitomuotoon. Myös pienimmät päivärahat ovat korottuneet kuluvana vuotena. Korotusta on enimmillään tullut lähes 100 euroa kuukaudessa.

Tämän vuoden maaliskuussa kansaneläke korottui, ja ensi vuonna korotus toteutetaan toistamiseen. Näiden korotusten jälkeen nykyinen hallitus on korottanut kansaneläkettä 12 eurolla kuukaudessa. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että nämäkin korotukset ovat vaatimattomia siihen tarpeeseen nähden, mitä eläkkeiden korotukselle olisi.

Tämän vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä valtiovarainministeri Heinäluoma antoi kuitenkin lupauksen siitä, että kuntien kalleusluokitus poistuu vuonna 2008. Kalleusluokituksen poistaminen tulee aikanaan korottamaan myös kansaneläkkeitä arvioiden mukaan noin 20 eurolla kuukaudessa. Toiveena toki olisi ollut se, että kalleusluokituksen poisto olisi voitu toteuttaa aikaisemmin, mutta talouden kannalta siihen ei nyt ollut mahdollisuutta. Se olisi vaatinut noin 130 miljoonan euron määrärahan.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä yhteiskunnan mutta erityisesti hoidettavien ihmisten kannalta. Heidän työpanoksensa tulee yhteiskunnassa huomioida ja siihen tulee jatkossakin panostaa. Omaishoitajien turvaamiseksi hallitus lisää alimman omaishoidon tukea 67 euroa kuukaudessa. Vuodessa korotus on yhteensä runsas 800 euroa. Samalla omaishoitajien asema paranee saattohoitotilanteissa, jolloin omainen saa aina vähintään 600 euroa kuukaudessa, mikäli hän joutuu olemaan pois töistä saattaessaan läheistään viimeiselle matkalle. Lisäksi Raha-automaattiyhdistys tukee omaishoitoa joka vuosi noin 8 miljoonalla eurolla.

Veteraanien jaksoittaisen laitoshuollon piiriin pääsevät myös 25 prosenttisen haitta-asteen omaavat ensi vuonna.

Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen, joka toteutetaan, koituu myös ikäihmisille hyötynä palvelun lisääntymisen ja valinnanvapauden mahdollistumisen kautta. Ensi vuonna se on jo 2 300 euroa ja tulee lisäämään myös haja-asutusalueidemme hoivayrittäjyyttä. Myös palvelusetelin käyttöönotto on toteutettu kotipalveluissa.

Ikäihmisten lisäksi lapsiperheet on tämän hallituksen myötä nostettu esille niille kuuluvaan asemaan. Lapsiperheille hallitus asetti jo viime vuonna oman lapsiasiainvaltuutetun, joka on nyt aloittanut työnsä Jyväskylässä. Näin varmistuu myös heidän parempi huomioon ottamisensa kaikessa lainsäädäntötyössä sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Lapsiperheistä noin 60 000:ta koskettaa asumismenojen omavastuun poistaminen toimeentulotuen piirissä olevilta, ja tämä kohdistuukin erityisesti monilapsisiin ja yksinhuoltajaperheisiin. Täten kaikkein vähävaraisimmat lapsiperheet huomioidaan. Kustannukset tästä valtiolle ovat vuositasolla noin 40 miljoonaa euroa.

Ensi vuoden budjettia voidaan oikeutetusti puhutella peruspalvelubudjettina, joka talouden tiukkuus huomioiden turvaa kansalaisille peruspalvelut.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan eli pääluokan 33 kohdalla on käyty vilkasta keskustelua ja keskusteluun on nostettu eri osa-alueita, tärkeitä kysymyksiä ja asioita. Käsittelen tässä toisessa puheenvuorossani eläkeläisiä ja ikäihmisiä koskettavaa asiaa eli eläkeasiainvaltuutetun virkaa sekä maakunnallisia eläkeläisneuvottelukuntia.

Suomalaisten keski-ikä kasvaa ja eläkeläisten määrä lisääntyy suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Suomalaisista on 16 prosenttia täyttänyt 65 vuotta. Arvion mukaan vuonna 2010 heitä on 17 prosenttia ja vuonna 2030 jo 26 prosenttia. Kun tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä on 773 000, on heitä kymmenen vuoden kuluttua jo 950 000 ja vuonna 2030 peräti 1,3 miljoonaa ja tuolloin heistä on yli 75-vuotiaita 690 000. Pohjanmaalla eli meillä päin edellä mainitut luvut ovat keskimäärin 3 prosenttia korkeampia.

Suomessa on tehty useita ikääntyneen väestönosan toiveisiin, tarpeisiin ja tulevaisuudennäkymiin kohdistuvia tutkimuksia ja selvityksiä. Ennustettavissa oleva väestönkehitys edellyttää edelleen uusia toimenpiteitä. Kun ikääntyvät ihmiset ovat yhteiskunnan ja yksityisen sektorin tarjoamien palvelujen käyttäjiä, ei ole yhdentekevää, miten palvelutuotantoa kehitetään. Ikärakenteen muutokseen on suhtauduttava vakavasti sekä valtakunnan että maakunnan tasolla.

Herra puhemies! Tärkeää on ikääntyneen ihmisen erityistarpeiden huomioon ottaminen yhdyskuntasuunnittelussa. Tällä tavoin voidaan parantaa elämisen edellytyksiä merkittävästi. Suunnittelussa ikääntyneen ihmisen tarpeet on liian usein unohdettu tai ohitettu. Huonosti suunniteltu asuinympäristö on lisännyt turvattomuutta ja johtanut ennenaikaiseen laitoshoitoon. Tämä taas on vastaavasti merkinnyt tarpeettomasti kasvaneita kustannuksia yhteiskunnalle.

Palkansaajilla on omat ammattijärjestöt, jotka pystyvät hoitamaan jäsenistönsä etujen valvontaa. Usein järjestöt kuitenkin unohtavat jäsenensä heidän jäädessään eläkkeelle. Eläke on työhistoriasta seuraava jatkopalkka. Suurelta osin eläkeläisten toimeentulo onkin eduskunnan ja hallituksen päätösten varassa.

Edellä oleviin näkökohtiin perustuen sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen on perustettava eläkeasiainvaltuutetun virka. Toimenkuvan mukaisesti valtuutettu seuraisi eläkeläisten määrän ja elinolosuhteiden kehitystä yhteistyössä niin ministeriön kuin valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan Venkin kanssa. Valtuutettu voisi myös toimia Venkin sihteerinä sekä osallistua eläkeasioiden pitkän tähtäimen suunnitteluun yhdessä eläkeläisjärjestöjen kanssa.

Todettakoon tässä, että olen jättänyt kirjallisen kysymyksen kuluvan kuun 7. päivänä koskien eläkeasiainvaltuutetun viran perustamista. Tuossa kysymyksessä kysyn sitä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen perustetaan eläkeasiainvaltuutetun virka. Odottelen suurella mielenkiinnolla ministerin vastausta.

Arvoisa herra puhemies! Vastaavasti maakuntaliittojen on asetettava ikääntyneen väestönosan asioihin keskittyvät maakunnalliset eläkeläisneuvottelukunnat. Ikääntyneiden ihmisten asioihin keskittyville neuvottelukunnille on maakunnissa suuri tarve ja tärkeä merkitys. Se ei ole kustannuskysymys verrattuna siihen hyötyyn, mikä neuvottelukuntien toiminnasta maakunnille tulee. Saadut kokemukset kunnallisista vanhusneuvostoista ikäihmisten ja kunnan välisenä yhteiselimenä ovat olleet myönteisiä. Samoin kokemukset muissa Pohjoismaissa sekä Saksassa valtakunnallisista ja läänin tason vanhusneuvostoista ovat olleet myös myönteisiä. Tanskassa ja Norjassa neuvostot ovat kaikilla tasoilla lakisääteisiä, vastaavasti Ruotsissa ja Saksassa ne ovat vapaaehtoisia. Asiaa kannattaa myös tutkia ja selvittää meillä Suomessakin.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen aiemman puheenvuoroni ohimenoa ryhmämme kokouksen vuoksi.

Täällä on tänään tuotu esiin paljon myönteisiä asioita, jotka liittyvät ensi vuoden budjettiin ja joihin on helppo yhtyä, joskin joitakin asioita haluan tuoda esiin ja erityisesti lastensuojelun ja perhepolitiikan näkökulmasta — se häristä puhuu, joka niillä ajaa — ja ennen kaikkea perheiden toimeentulo ensimmäiseksi.

Me olemme lisänneet, kuten viimeksi kuulimme edellisessä puheenvuorossa, kotihoidon tukea ja lapsilisiä tällä kaudella, mutta ne eivät kohdistu näihin köyhimpiin, Stakesin viimeisessä tutkimuksessa esiin tulleisiin vähävaraisiin perheisiin. Toimeentulotuensaajaperheet eivät hyötyneet 10 euron lapsilisän korotuksesta, vaan se leikkautui toimeentulotuesta, joten heidän ostovoimansa ei yhtään noussut. Siitä asiasta aikanaan tein oman lakiesityksen, jotta se olisi käsitelty sosiaalivaliokunnassa ja huomioitu joku toimenpide, jolla myös köyhimpien perheiden tuloja olisi voinut korjata. Kotihoidon tuki on hyvä ratkaisu monelle perheelle mutta ei ole ratkaisu yksinhuoltajille eikä vähävaraisille eikä työttömille. Yksinhuoltajan kohdalla ei ole sellaista kotihoidon tukea, että hän voisi jäädä yksinhuoltajana kotiin.

Myönteisenä asiana on kerrottu myös lapsiasiamiehen viran perustaminen, hyvä niin. Valitettavaa oli se, että vastoin kaikkia asiantuntijalausuntoja se hajasijoitettiin Jyväskylään, ehkä henkilökysymyksenä, ja vielä valitettavampaa on se, kun on tullut viestejä tällä hetkellä sieltä Jyväskylästä, että lapsiasiamiehen toimisto on selkeästi vielä suljetuin ovin eriytetty lääninhallituksen perheosaston toiminnasta, siis siitä osasta, jossa hajautettuna lapsiasiamies voisi olla vielä yhteistyössä niiden viranhaltijoiden kanssa, jotka käsittelevät samoja asioita. Toivon, että tästä menee edes vaikka sis äkautta viesti, että kyllä yhteistyötä nyt pitää lisätä. Odotukset lapsiasiamiehen toimintaan valtion eri viranomaisten, asiantuntijatahojen, tutkijoiden, järjestöjen ja lainsäätäjän kesken olivat suuret. Mahdottomuus ei ole tehdä sitä samaa Jyväskylästä käsin, mutta se vaatii uudenlaista ajattelutapaa ja suhtautumista kanssatyöntekijöihin.

Sitten lastensuojelun osalta se, että olen todella pahoillani siitä, että hallitusohjelma on pahasti jäljessä. Hallitusohjelmaan on selkeästi kirjoitettu myönteisiä asioita lapsiperheiden elinolojen parantamiseksi sekä selkeästi lastensuojelun kehittämisohjelman toteuttaminen, jonka piti tapahtua aivan hallituskauden alussa, ja siitä saatavat eväät ja alkiot olisi käytetty sitten lastensuojelulain kehittämiseen, jonka olisi pitänyt olla viimeistään nyt käsittelyssä. Näin ei ole, ja on erittäin vakava kysymys, että tehtävät ovat jääneet jälkeen. On hyvin kyseenalaista, voimmeko edes saada enää hyvää lastensuojelulakia, koska kehittämisohjelma on edelleen kesken. Työryhmästä ensimmäiset versiot ovat tulossa maaliskuussa 2006, ja virkamiehen mukaan ministeri ei osannut vastata tähän kysymykseen. Mutta virkamies soitti perään ja kertoi, että kai se sitten syksyllä on käsittelyssä, siis meidän kymmenen vuotta odottamamme uusi lastensuojelulaki, jota odottavat lastensuojeluviranomaiset, tuomioistuimet jne. Yhä problemaattisemman kentän ratkaiseminen jää sitten, jos se yleensä tulee käsittelyyn, suurten budjettilakien alle syksyllä. Se on valitettavaa.

Samassa tilanteessa on vammaispalvelulaki, jota on odotettu vuodesta 95. Sekä kehitysvammapuoli että vammaispuoli ovat odottaneet ratkaisujaan. Meidän kaikki valtakunnalliset vammaisjärjestömme jättivät yhdessä kyselyn tänä syksynä peruspalveluministeri Hyssälälle vammaispalvelulain ja henkilökohtaisen avustajan tilanneratkaisusta. Sen kohdalta hän kertoi, että asiat ovat arvioitavana ja selvitettävänä. Se ei viittaa siihen, että olisimme saamassa myöskään vammaispalvelulakia. Se oli toinen merkittävä peruspalveluministeriön osa, jonka piti tulla tällä vaalikaudella.

Sen sijaan vastoin hallituksen henkeä on tuotu Lastensuojelun tasausrahasto, joka vei viimeisen turvan niiltä lapsilta, jotka tarvitsevat avohuollon tukipalveluja. Olen todella pahoillani siitä, että samalla tavalla kuin tältä lapsilisäasialta sosiaalivaliokunta joko tietämättömyyttään tai vajaalla tiedolla sulki silmänsä ja vei vain hallituksen esityksiä läpi, samoin tapahtui tämän tasausrahaston osalta. Kuulemma keskustan vaateesta se on nyt viety läpi. Kuntaliitossa sen on valmistellut Timo Kietäväinen ja sitten STM:ssä keskustalainen virkamies, ja keskustan vaateesta se vietiin läpi. Näin on tämä kerrottu minulle. Valiokunnan puheenjohtaja voi kertoa, oliko tietämystä, tahtoa ja osaamista jonkun muun ratkaisun tekemiseen tilanteessa, jossa aiemmin kuvaamani lastensuojelun kehittämisohjelma ja lastensuojelulaki puuttuvat ja muut ohjastukset, joita olisi pitänyt olla, kun tämä tehdään.

Nyt kuntien talouteen vedoten jätetään avohuollollistoimet tekemättä. Ei ole näyttöä, että vapautunut valtionosuus olisi kohdennettu lastensuojeluun, ja kunnat ilmoittivat, että ne eivät kanna vastuuta omien kuntarajojensa ulkopuolella olevista lapsista. Nyt on puhuttu kuntien talouden parantamiseksi uudesta veroratkaisusta, jolloin kunnat saisivat omat keräämänsä verot. Heti samat henkilöt nousivat ylös ja sanoivat, että juu juu, mutta meidän pitää antaa tasauksesta köyhille kunnille rahaa. Miksi turkulaiset olisivat kiinnostuneita näistä kunnista, kun nämä kunnat eivät olleet kiinnostuneita mahdollisesti heidän kunnastaan Turkuun muuttaneista lapsiperheistä? Joku raja, joku loogisuus pitää olla näissä puheissa ja toimissa ja vastuussa siitä, puhummeko me suomalaisista kansalaisista, palvelujen tarvitsijoista, lapsista vai kuntalaisista ja aina eri päivinä eri näkökulmasta.

Omaishoidon osalta: Täällä kehuttiin omaishoitolaki, joka teoriassa on juuri niin kuin se täällä kehuttiin. Valitettavasti se laki edellytti sen, että kaikki palvelusopimukset irtisanottiin nyt joulukuussa, koska tammikuun alusta laki on voimassa ja tulee uudet sopimukset. Monet kunnat ovat minimiksi tarkoitetun 300:n tulkinneet maksimiksi tai ainakin sen 600 euroa, joka oli saattohoidossa. Kysyin peruspalveluministeri Hyssälältä, miten tämä on ohjastettu. Hän sanoi, että kyllä me vuoden alussa ryhdymme laittamaan ohjauksia. Siis nyt ne on irtisanottu ja kunnat ovat toimineet näin, ei ole tullut lain mukaan yhtään ohjastusta. Ehkä olisi ollut syytä olla enemmän valvomassa, miten nämä lait menevät eteenpäin, ja vähemmän jakamassa tässä vaiheessa erilaista kahvia eri puolilla maakuntaa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus harjoittaa sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa. Tänä vuonna on huomioitu erityisesti lapsiperheet ja alimpia sairaus- ja äitiyspäivärahoja on korotettu. Ensi vuoden budjetissa kiinnitetään huomiota omaishoitoon. Molempina vuosina on myös huomioitu kansaneläkeläiset. Meillä sosiaalisesti suuri ongelma ovat tietysti liian pienet eläkkeet. Eläke-erot ovat paljon suuremmat kuin palkkaerot. Veteraani-ikäluokassa on paljon ihmisiä, jotka ovat pelkän kansaneläkkeen varassa. Kuitenkin tämä hallitus on pienin askelin kansaneläkettäkin saanut ylöspäin. Tästä köyhyyspaketista käytettiin merkittävä osa tähän valitettavasti vain 5 euron korotukseen, mutta korotukseen kuitenkin. Kuitenkin vuositasolla se merkitsee noin 40:tä miljoonaa euroa. Kun se tulee voimaan, niin tämä hallitus on kuitenkin 12 euroa per kuukaudessa kansaneläkettä korottanut. Sitten kun kalleusluokitus poistuu, niin siinä merkittävälle osalle kansaneläkeläisiä tulee 20 euron lisäkorotus.

Kuitenkin eläkeläisillekin on tärkeää, että sosiaali- ja terveystoimeen on yleensä panostettu niin, että terveyspalveluja on saatavissa hyvin ja on hoitotakuujärjestelmät. Meillä on kuitenkin paljon tehtävää. Itse olen sitä mieltä, että elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei pidä haudata, vaan se on nyt sitten viimeistään ensi hallitusneuvotteluissa sekin otettava vakavasti esille. Viime kerralla se ei ollut mahdollista, kun työllisyyssyistä satsattiin tuloveronalennuksiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yleisön pettymykseksi, vaikka otinkin tämän koko valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaani, en aio sitä kokonaan tässä täydellisesti läpikäydä. (Ed. Puisto: Tämä on pääluokkakohtainen keskustelu!) — Mutta tätä pääluokkaa, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa, tästä, ed. Puisto, muutamia kohtia käsittelen.

Kun nyt tätä maailmaa katson, kuinka tämä sisältö on olemassa, minkälainen tämä mietintö on ja miten tämän asioitten hoito on, niin tuleepa mieleen, kun katselen saliin, niin näen ed. Hännisen tuolta läheltä Kainuuta Kuusamosta ja tuleepa myöskin semmoinen asia mieleen, että täällä erinomaisen monessa talousarvioaloitteessa on esitetty muutoksia, korjauksia kuntien heikkoon rahatilanteeseen ja valtion velkaan näitten valtionosuuksien hoitamiseksi ja korottamiseksi, niin että kaikissa kunnissa kuntalaiset saisivat oikeudenmukaisen ja oikean palvelun, oikeat sosiaali- ja terveyspalvelut. Ed. Hännisestä vielä Kuusamo ei ole näitä köyhimpiä kuntia eikä kaikkein syrjimmässä, koska siellä on oma lentokenttäkin. Mutta muistelen niin, että hiljan täällä viikko sitten, kun asiasta päätettiin sisältönä, niin Kuusamo taisi olla niitä suurimpia menettäjiä Suomessa. Tämän voisi todeta vielä näin jälkikäteenkin, että se oli suuri vääryys näin etelästäkin katsottuna. Ei suurempaa vääryyttä voi olla eikä syntyä.

Mutta se, mitä tulee tähän sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kaiken kaikkiaan, niin tämä on yksi niitä raskaimpia asioita, mitä kuntien rahoitettavana on olemassa, ja yksi niitä myöskin, missä tämä valtionosuuksien perääntulon seuraaminen on kaikkein jäykintä ja kaikkein heikoimmin hoidettu. En väitä sitä, etteivätkö kunnissa nämä asiat jotenkin olisi järjestyksessä, mutta eivät kuitenkaan niin järjestyksessä, että kansalaiset tuntisivat sellaista oikeudenmukaisuuden tunnetta, turvaa ja varmuutta, että heistä kaikissa olosuhteissa kannetaan huolta ja heidät loppuun saakka hoidetaan. Tämän päivän elämää on se, että ihmisen pitää olla luottavainen ja elää turvallisessa tunteessa siitä, että myöskin vanhuusiällä hänelle on tämä hoito kaikissa olosuhteissa niin pitkälle turvattu, kuin se on suinkin mahdollista.

Mutta yhteen erityiseen aiheeseen, missä aion tähän puuttua, myöskin samaan asiaan liittyy tämän suomalaisen yhteiskunnan kestävyys tulevaisuutta varten, tulevaisuuteen, missä työntekijöitä tarvitaan, jotka elättävät sen vanhenevan väestön, mitä tämänkin salin kuulijat tulevaisuudessa 20—30 vuoden kuluttua ovat olemassa, jotkut ehkä jopa vähän aikaisemminkin. Tarvitaan syntyvyyden kasvua ja tulevaisuudenuskoa. Siihen asiaan ei riitä se, että pannaan rahaa tälle asialle, vaan tarvitaan semmoista henkeä, sellaista henkeä, niin kuin ennen oli 50-luvulla, että syntyvä lapsi leivän tuo ja elämän perheessä laajentaa ja laventaa. Tällaista ajatusta pitäisi löytää ja nostaa enemmän pinnalle. Jos tietäisin, kuinka se nostetaan ja tehdään, sanoisin sen nyt tässä julki, mutta haastankin kaikki tätä asiaa tutkivat ja kuulevat miettimään sitä, mitkä voisivat ne ratkaisut olla olemassa, millä tämä tulisi parempaan järjestykseen.

Suomalaisen työn arvostus ja menestys maailmalla ei voi perustua siihen, että me laskemme sen varaan, että vierastyövoimaa tänne tuomalla tämä tulisi kuntoon ja hoitoon. Näin ei voi olla olemassa, vaan tämä kotimainen, omasta maasta kasvanut kansa on suomalaisten tulevaisuus, mihin meidän tulee turvata.

Mitä tulee tähän syntyvyyteen, se on yksi pieni osa vaan siitä olemassa. Olen tehnyt talousarvioaloitteen yksinäisten miesten, erityisesti poikamiesten, avioliittoaikomusten tukemisesta. En ole sitä nyt kuitenkaan halunnut tänne äänestykseen tuoda, koska arvelin, että se saattanee kuitenkin eduskunnan salissa saada suuren enemmistön ja hallitus tulee suuriin tunnontuskiin ja jopa pysyisikö sen jälkeen pystyssäkään. Mutta tulevaisuutta ajatellen jotain tällaista tarvittaisiin, tarvittaisiin semmoista tukea, missä kansa uskoisi, että kannattaa lähteä tämän hankkeen perään liikkeelle, ja erityisesti poikamiesten.

Kun eduskunnassa erään Kymenlaaksosta olevan kokoomuslaisen porvarikansanedustajan, jämerän vanhan asfalttiurakoitsijan, avustaja paheksui tätä asiaa, kuinka olet tällaisen tehnyt, tämä ei ole tasa-arvoinen eikä oikein, kun ei siinä ole naisia otettu mitenkään huomioon, niin kerroin hänelle, että seuraava aloite, minkä tulen tekemään, on kaupunkilaistyttöjen sopeuttaminen maaseutumaiseen elinpiiriin jne. Mutta se on sitten edessäpäin ja tulevaisuuden asia.

Mutta, herra puhemies, se, mikä tästä erityisesti nyt puuttuu, on edelleenkin nykyisellä hallituksella hoitamatta, niin kuin aikaisemmillakin, että kunniavelan maksu sotiemme veteraaneille heidän tekemästään työstä ei ole riittävässä mitassa täällä mukana. Niin kauan, kun täällä eduskunnan puheita on kuullut ja seurannut, on aina sanottu, että vapautuvien resurssien puitteissa tämä asia pannaan kuntoon ja hoitoon. Veteraaneja poistuu päivittäin valitettavasti tästä joukosta ja resursseja vapautuu, mutta vaan samassa suhteessa määrärahat pienenevät, jolloin mielestäni ne eivät ole ohjautuneet oikeaan paikkaan eikä oikealla lailla ole niitä resursseja täytetty siltä osin sinne, mistä niitä on vapautunut. Tässä on käynyt vaan niin, että valtiovarainministeriön ahne käsi ja sosiaali- ja terveysministeriön haluttomuus ovat johtaneet siihen, että moni veteraani viimeisinä aikoinaankin odottaa sitä käden- ojennusta ja niin sanottuja kotipalveluja, ruokapalveluja, matkapalveluja ja vielä sitä pientä kuntoutustakin aivan toisella lailla, kuin täällä todistetaan, että nämä asiat ovat kunnossa. Ne eivät ole alkuunkaan vielä kunnossa, vaan ne pitäisi saada selvästi parempaan kuntoon ja järjestykseen, niin että kenenkään ei tarvitsisi sanoa, että hän ei ole niitä riittävästi saanut.

Ja kun näen, että ministeri on paikalla, niin haastanpa tässä erään toisenkin asian haasteellisesti esille — sen rakentajasukupolven, veteraanisukupolven, ne sotilaspojat ja ne kotirintaman naiset, jotka viime sotien aikana tämän työn tekivät ja sotien jälkeen jälleenrakensivat tämän maan, minkä jälkikasvua me lähes kaikki suurin piirtein olemme, heidän huomioimisensa niin, että heille jotain kättä pidempää voitaisiin myöskin erityisesti osoittaa. En tiedä, mihin se raja pitäisi vetää, mutta jotakin erityistä osoittaa. Tämä pitäisi saada parempaan järjestykseen ja sen osalta pitäisi ryhtyä myöskin jotakin toteuttamaan ja tekemään eikä vaan pelkästään puhumaan. Ja kun tiedän, että ed. Kekkonen tiettävästi ottaa seuraavan vastauspuheenvuoron, taikka sitten sitä seuraavan, niin pelkkä puhekaan tässä ei auta, vaan selvästi tarvittaisiin tekoja ja neuvoja. Jos sanoisin tässä, niin kuin sanoin alkupuolellakin puheenvuoroa, että osaisin sanoa suoraan, kuinka se tehdään, niin sanoisin, mutta jotakin pitää tehdä. Heidän asemansa pitää erityisesti paremmin huomioida, nostaa, arvostaa ja antaa kättä pidempää.

Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti. Syntyvässä keskustelussa annan sitten lisäohjeita.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron perusteella haluan kyllä nyt korostaa, että juuri toteutetussa veteraanipaketissa yhdessä sovittiin, että veteraanietuisuuksia lisättiin tuossa paketissa 21 miljoonalla eurolla ja kuntoutusmäärärahoja nostettiin 12 miljoonalla eurolla eli vuonna 2005 taso on 47,8 miljoonaa plus siihen erityisryhmien kuntoutus, 3 miljoonaa euroa.

Veteraanikuntoutuksessa asiat eivät tällä hetkellä ole kohdallaan siitä syystä, että väestö on ikääntynyt, ja nyt suuri haaste onkin nimenomaan kehittää veteraanikuntoutusta vastaamaan tämän ikääntyvän väestön palvelutarpeita. Olen käynyt tästä veteraanijärjestöjen kanssa hyvässä yhteishengessä keskustelut, ja olimme täysin samaa mieltä siitä, että avopalveluiden suuntaan pitää kehittää tätä kuntoutusta. Se malli, jota on aiemmin harrastettu, että ollaan pitkäkestoisia kuntoutusjaksoja jossain laitoksessa, ei välttämättä enää kaikkien näitten ikääntyneitten kohdalla toimi.

Äärimmäisen tärkeää on, että kunnissa myös huolehditaan ja tehdään ja toimitaan oikein. Osittain on näitä rahoja palautunut (Puhemies koputtaa), mutta se on pieni osa, mikä sieltä on palautunut, ja nehän tulevat kuntoutukseen sitten takaisin. Mutta tässä kyllä toimitaan ja ihan hyvässä yhteishengessä.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen otti hyvin tärkeän asian esille. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa juuri viime viikolla keskustelimme siitä, miten me voisimme järkiperäistää esimerkiksi Valtiokonttorin päätöksentekoa ja miten ymmärretään kuntoutus ja avokuntoutus. Minä toivoisin, että te voisitte omalta osaltanne edistää sitä, että kunnat saisivat suhteellisen vapaasti käyttää niitä rahoja, koska eri veteraaneilla on hieman erilaisia tarpeita, ja se kuntoutuksen käsite toivottavasti olisi laaja. Se ei ihan niin laaja ole tällä hetkellä kuin sen pitäisi olla, ja minä toivoisin, että te terveydenhuollon ihmisenä edistäisitte tätä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minullakin oli näistä rintamaveteraaniasiain kuntoutusasioista tämä oma puheenvuoroni.

Valtioneuvoston linjauksessa veteraanipolitiikaksi vuosille 2004—2007 todetaan, että rintamaveteraanien itsenäisen selviytymisen tukemiseksi heidän kuntoutukseensa osoitetaan lisää voimavaroja, jotta kaikille kuntoutusta haluaville voidaan taata säännönmukainen vuosittainen kuntoutus. Vuoden 2004 tilinpäätöksen saldo oli 35 788 000 euroa, ja edellä selostetun linjauksen perusteella vuoden 2005 talousarviossa määrärahaa korotettiin 47 788 000 euroon. Kuluvan vuoden osalta uusimuotoinen veteraanikuntoutus on lähtenyt matkaan kangerrellen. Siitä huolimatta useissa kunnissa määrärahat ovat loppuneet kesken, vaikka linjauksen mukaiseen vuosittaiseen kuntoutukseen olisi vielä halukkaita ja kuntoutukseen oikeutettuja. Toisaalta joissakin kunnissa kuntoutus on tämän vuoden määrärahoilla vasta alussa.

Edellä kerrotun takia kuluvan vuoden kuntoutusmäärärahojen riittävyydestä ei voi olla ihan täysin luotettavaa arviota. Vielä ei voida kuitenkaan myöskään ennakoida sitä, toteutuuko kuntoutettavien määrällinen tavoite, joka on 52 000 veteraania. Laitos- ja avokuntoutuksen hintojen nousu tulee myös osaltaan pienentämään kuntoutettavien määrää. Vuosien 2006—2007 kuntoutuksia ollaan parhaillaan kilpailuttamassa. Arvioiden mukaan hintojen kohoaminen jatkuu edelleen. Koko tälle vuodelle varattu kuntoutusmääräraha saattaa siis loppujen lopuksi osoittautua veteraanipoliittiseen linjaukseen nähden jopa liian pieneksi.

Vuoden 2006 talousarvioehdotuksessa hallitus esittää edellä kerrotuista tosiasioista huolimatta veteraanikuntoutuksen määrärahaan peräti 5 500 000 euron leikkausta. Myös Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, Sotainvalidien Veljesliitto ry, Suomen Sotaveteraaniliitto ry, Rintamaveteraaniliitto ry ja Rintamanaisten Liitto ry ovat omana painavana kantanaan esittäneet pitävänsä ensiarvoisen tärkeänä, ettei veteraanikuntoutusrahoja edellä esitettyjen perusteluiden takia leikattaisi vuoden 2005 tasosta. Järjestöjen kanta on mielestäni täysin oikea, myös heidän perustelunsa ovat kiistämättömät. On aika korjata menneiden vuosikymmenten virheitä ja ainakin tältä osin huolehtia, että jäljellä olevat isänmaan pelastajat saavat oikeutta. Kyseessä on siis kunniavelan maksaminen. Veteraanisukupolvet eivät säästäneet itseään; säästäminen ei kuulu myöskään tähän asiaan.

Valtioneuvoston linjaus veteraanipolitiikaksi vuosille 2004—2007 on toteutettava tinkimättä ja varmasti. Tästä syystä olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa veteraanien kuntoutustoimintaan lisättäisiin rahaa ja säilytettäisiin määräraha vuoden 2005 tasolla. Tähän liittyi äskeinen puheenvuoroni siitä, että voitaisiin hyvin laajasti ymmärtää kuntoutus-käsitettä.

Toinen seikka, mihin olen myöskin kiinnittänyt huomiota, on sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoiminta. Valtiohan avustaa sotainvalidien puolisoiden ja vaikeavammaista sotainvalidia hoitaneiden leskien sekä sotaleskien kuntoutustoimintaa erikseen vahvistettavien perusteiden mukaisesti. Kuntoutusjakson pituus vaihtelee kahdesta kolmeen viikkoon, ja kuntoutukseen arvioidaan pääsevän 1 420 henkilöä. Kuntoutuksen tarve on kuitenkin huomattavasti suurempi, ja kuntoutettavien piiriin kuuluvien henkilöiden ikääntymisen myötä myös kuntoutuksen vaatimukset ovat kasvaneet.

Määrärahan korottaminen 390 000 eurolla mahdollistaisi kuntoutukseen pääsevien määrän kasvun noin 200 henkilöllä, ja sekin olisi tähän tilanteeseen erinomaisen hyvä. Siitä syystä olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa esitin, että sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoimintaan lisätään rahaa.

Päivi Räsänen /kd:

Puhemies! Täällä on tänään varsinkin opposition puheenvuoroissa tehty monta hyvää ehdotusta, joilla vaikutettaisiin kansanterveyteen ja sosiaaliseen tasa-arvoon myönteisesti. Useimmat niistä toki lisäisivät jonkin verran valtion menoja, mitä hallitus voi käyttää perusteluna sille, että näitä epäkohtia ei korjata. Mutta hallitukselle on tarjottu myös toimenpidettä, joka ei maksaisi mitään, päinvastoin toisi kassaan lisää rahaa, eli jos alkoholiveroa korotettaisiin 15 prosentilla, niin kun kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä omassa vaihtoehdossaan on ehdottanut, niin valtion tulot samalla karttuisivat noin 150 miljoonalla eurolla.

Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei ole kuullut niitä hälytyskelloja, jotka kertovat päihdesairauksien ja lastensuojelutarpeen lisääntymisestä. Helsingin Sanomissa viime kuussa Kansanterveyslaitoksen alkoholitutkimusyksikön erikoistutkija Eriksson kirjoitti seuraavasti: "Hallituksen keväällä 2004 tekemä päätös alentaa alkoholiveroa oli virhe. Päätöksen tuloksena oli ehkä suurin yksittäisen tekijän vuodessa aiheuttama joukkokuolema sodan jälkeisenä aikana." Tiedämme myös, että puhutaanpa sitten lastensuojelukustannuksista tai päihdesairauksista, niin kuntien kontollehan se päihteiden lasku lankeaa. Kunnat maksavat 80 prosenttia alkoholin haitoista.

Toivoisin, että ministeri Haatainen, kun täällä on niin monessa puheenvuorossa pyydetty ja vedottu myös hallituspuolueen riveistä, että alkoholiveroa korotettaisiin pikaisesti, kommentoisitte, mikä on teidän kantanne asiaan. Pyrittekö jouduttamaan alkoholiveron korotusta?

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totean aluksi, että sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan menot lisääntyvät vuonna 2006 yhteensä noin 12 prosenttia, mitä on pidettävä vähintäänkin tyydyttävänä lisäyksenä. Tämä merkitsee, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti nousee 32,99 prosentista 33,32 prosenttiin. Valtionosuuksiin esitetään lisäystä noin 330 miljoonaa euroa. Valtion talousarvion kautta rahoitetaan kaikista sosiaalimenoista noin kolmannes. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osuus sosiaalimenoista on runsas viidennes, koska sosiaalimenoihin kuuluvia eriä rahoitetaan muidenkin pääluokkien kautta. Pääluokan suurimmat menoerät ovat siirtomenot kotitalouksille, kunnille ja kuntayhtymille.

Ministeriön strategiset tavoitteet on ryhmitelty seuraaviin kokonaisuuksiin: terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy ja hoito, toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentulo, lapsiperheiden hyvinvointi ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Edellä mainitut asiakokonaisuudet on kirjattu ministeriön toimialalla koko hallituskaudelle ulottuviksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteiksi, jotka ovat yksilöity vuoden 2006 valtion tulo- ja menoarvion erillisiksi alakohdiksi. Sen osalta, mitä on tehty, en ryhdy laajemmin näitä päätöksiä kertaamaan, mikä johtuu siitä, että hyvät päätökset tulevat puhumaan puolestaan ja muusta asioiden kommentoinnista oppositio näyttää pitävän huolen.

Näiden tavoitteiden toteutumisen seuraamista pidän kuitenkin tärkeänä. Minkälaisia työkaluja ja menetelmiä tästä huolehtimiselle on sitten olemassa? Mistä eduskunta saa tietää, mitkä asiat etenevät ja mitkä odottavat toimenpiteitä? Saadakseen tietää, miten asiat ovat edenneet, sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota tällä vaalikaudella hallituksen esitysten seurantaan ja niiden vaikutusten arviointiin. Keinoina olemme käyttäneet muun muassa hallituksen toimenpidekertomusta ja erillisiä seurantaraportteja. Toimenpidekertomuksen yhteydessä olemme nostaneet esiin valiokunnan lausumia ja hallituksen niihin tekemiä toimenpiteitä. Mainitsen tässä yhteydessä hallituksen toimenpidekertomuksen vuodelta 2004. Sen käsittelyn yhteydessä valiokunta nosti esiin kolme keskeistä asiaa: ensimmäisenä sosiaalietuuksien tason, toiseksi hyvinvointipalvelut ja kolmanneksi alkoholi- ja päihdepolitiikan.

Sosiaalietuuksien tason osalta valiokunta jo vuonna 2003 kiinnitti huomiota työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan matalan tason aiheuttamaan toimeentulotukiriippuvuuteen, enenevä osa pitkäaikaistyöttömistä kun joutuu sen takia säännönmukaisesti täydentämään toimeentuloturvaansa kunnallisesta toimeentulotuesta. Viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on valiokunnan näkemyksen mukaan liian yleisesti muodostunut muiden järjestelmien vajeita, heikkoa toimivuutta ja liian alhaista tasoa paikkaava tukimuoto.

Työttömyysturvan tason korottaminen vähentäisi ratkaisevasti toimeentulotuesta riippuvuutta ja helpottaisi myös kuntien sosiaalitoimeen kasvanutta työtaakkaa. Tämä on jo ongelma sinänsä, jonka lisäksi toimeentulotuen varassa elävä kansalainen joutuu vielä odottamaan kohtuuttoman pitkään näitäkin ropoja. On otettava huomioon, että toimeentulotuen tarpeessa oleva on yleensä kiireellisen taloudellisen avun tarpeessa. Tuen matalan tason lisäksi valiokunta on nostanut esille kuntien sosiaalitoimen henkilöstöongelmat, jotka omalta osaltaan aiheuttavat muun muassa jatkuvasti pitkiä odotusaikoja, samoin kuin tuen myöntämiseen liittyvän sosiaalityön heikentymistä. Asiantilasta on huolestunut myös eduskunnan oikeusasiamies, joka on antanut useita huomautuksia liian pitkistä odotusajoista kuntien sosiaalivirastoille.

Toinen kohta, johon sosiaali- ja terveysvaliokunta hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyn yhteydessä kiinnitti huomiota liittyy hyvinvointipalveluihin, niin kuin äsken totesin. Valiokunta toteaa, että vaikka eri selvitykset osoittavat ihmisten yleisen hyvinvoinnin viime vuosina lisääntyneen, kehityksen kääntöpuolena on se, että pitkäaikaistyöttömien, mielenterveys-, päihde- ja huumeongelmaisten tilanne on huono. Lisäksi eri väestöryhmien väliset tuloerot ovat kasvaneet. Samanaikaisesti eri toimijat kokevat mahdollisuutensa erityisesti moniongelmaisten tukemiseen huonoiksi. Esimerkiksi sosiaalitoimella on heikot mahdollisuudet tukea sosiaalityön erityisessä tarpeessa olevia, vaikeista ja monimuotoisista sosiaalisista ongelmista kärsiviä kansalaisia. Tilanne on kestämätön esimerkiksi lastensuojelun ja huono-osaisten ihmisten tilanteessa tarpeellisten perusteellisten tilannearvioiden ja suunnitelmien ja pitkäjänteisen toiminnan kannalta.

Muita tällaisia yhteiskunnassamme heikommin voivia ryhmiä, joiden hyvinvointia on mahdollista palvelutuottajan arvion mukaan turvata heikosti, ovat esimerkiksi asunnottomat, ylivelkaantuneet ja päihdeongelmista kärsivät henkilöt, joiden elämäntilanteessa on useita ongelmia. Lisäksi haluan mainita vankilasta vapautuvat vangit, jotka kuuluvat usein kaikkiin edellä mainittuihin ryhmiin. Myös pitkittyneesti työttömien, työkyvyttömien, omaishoitajien, lastensuojeluasiakkaiden ja mielenterveysongelmaisten tukemismahdollisuudet ovat muuta väestöä heikommat, vaikka näiden ryhmien avuntarve on suurin.

Kolmanneksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on ilmaissut huolensa alkoholi- ja päihdepolitiikasta. Alkoholin kulutuksessa on todettu selvää kasvua viime vuosina. Väestön kymmenesosa juo lähes puolet kulutetusta alkoholista. Miesten alkoholin kulutus on kaksinkertaistunut ja naisten viisinkertaistunut runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Huoli päihdeongelmien kasvusta ja vaikeutumisesta merkitsee sitä, että alkoholipolitiikan suuntaa olisi arvioitava uudelleen. Alkoholiverotuksen alentamisen painopiste väkeviä juomia suosivaksi on nostanut alkoholin kulutusta, kiistämätön tosiasia. Talouspoliittisten ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden keskinäisestä tasapainosta tuleekin jatkossa huolehtia. Päihdeongelmien kasvun kerrannaisvaikutuksiin lasten, muiden perheenjäsenten ja läheisten sekä työelämän kannalta on tarpeen varautua pikaisesti.

Edellä kuultu liittyy asioihin, joiden toteutus kaipaa vielä käytännön toimenpiteitä. Toivottavasti hallitus ja eduskunta voivat näihin palata esimerkiksi valmistellessaan vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarviota.

Mitä nyt käsittelyssä olevaan valtion tulo- ja menoarvioon muuten tulee, haluan esittää valiokunnan puolesta kiitokset paitsi omalle sosiaali- ja terveysvaliokunnalleni, niin myöskin valtiovarainvaliokunnan jaostolle, joka omalta osaltaan on täydentänyt sosiaali- ja terveystoimen esityksiä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä julkituoda käsitykseni terveyden edistämisen merkityksestä koko yhteiskunnan tulevan kehityksen näkökulmasta. Näyttää siltä, että siitä on alettu vihdoin tässäkin talossa puhua yhä enenevässä määrin, mutta käytännön toimenpiteet ovat kohdistuneet aivan toiseen suuntaan. Määrärahaa nimittäin vähennetään, kun sitä pitäisi nostaa, ja näin ollen monet hyvin pitkälle suunnitellut terveyden edistämisen toimenpiteet jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Täytyykin kysyä, onko tässä asiassa liian vähän ymmärrystä vai mistä tässä mahtaa oikein olla kysymys?

Mitä muuten tulee sosiaali- ja terveyssektoriin ja kunta- ja palvelurakenneuudistusprosessiin, olen sitä mieltä, että varsin suurella huolella pitäisi tarkastella, mitenkä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteet pitäisi laittaa. Olen usein lainannut erästä tuttavani lausuntoa. Häneltä kysyttiin, mistä asiasta hän on yhteiskunnan kannalta eniten huolissaan. Vastaus kuului: näköalattomuudesta ja siitä, että tästä näköalattomuudesta ei kukaan näytä yhteiskunnassa olevan huolissaan. Lisäyksenä hän totesi, että näyttää siltä, että detaljeja hallitaan tässä maassa paremmin kuin useissa muissa maissa, mutta kokonaisuuksia näyttää olevan vaikea hallita. Tämän johdosta totean, että arvio on mielestäni aika oikea. Kokonaisuuden hallinnassa on paljon puutteita. Siksi tarvittaisiin yhä lisääntyvässä määrin ministeriöiden välistä yhteistyötä ja asioiden koordinointia.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski kantoi aivan oikein huolta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Tänä aamuna viimeksi hallintovaliokunnan kokouksessa toimitusjohtaja Parjanne oli huolissaan samasta asiasta ja hän totesi meille, että toivon mukaan tämä kehitys ei lässähdä ensi keväänä, kun tulee puitelaki, ja kaikki tämä työ, mitä on tehty, valu hukkaan. Minusta se on poliittinen kysymys, miten sosialidemokraatit ja keskusta saavat kunnon päätöksiä aikaan, että kunta- ja palvelurakenneuudistus edistyy. Pahaa pelkään, että kun nurmi viheriöi, on puitelaki todella lässähtänyt tämän vuoden keskustelujen jälkeen ympäripyöreäksi puitelaiksi, josta käytännön tuloksia saamme varsin vähän. Tätä pelkään pahoin.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveystoimi on erittäin tärkeä sektori myös hyvinvointivaltiossa, voisi ehkä sanoa, että nimenomaan hyvinvointivaltiossa. Kaikilla ei aina voi mennä hyvin, ja sen vuoksi on tärkeää, että järjestelmä huolehtii myös niistä, joilla ei mene hyvin; me puhumme vähäosaisista ihmisistä. Voimme keskimääräisesti ottaen kyllä todeta, että maamme on monessa suhteessa hoitanut tehtävänsä tältä osin hyvin. Sodanjälkeinen kehitys on ollut Euroopan mitassakin katsottuna suuri ihme, miten Suomi on nostettu jaloilleen, jälleenrakennettu Lappi, asutettu karjalaiset, maksettu sotakorvaukset jne. ja kuitenkin samaan aikaan on kehitetty myöskin sosiaaliturvaa. Se on myönnettävä. Paljon on kuitenkin vielä korjattavaa. Edelleenkin meillä oleva suurtyöttömyys johtaa korkeisiin sosiaalimenoihin ja pieniin verotuloihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteiskunnan pyörät pyörivät väärin päin, ja se näkyy tässä meidän ensi vuoden budjetissamme, keltaisessa kirjassa.

Kulunut sanonta on, että hyvä elinkeinopolitiikka on parasta sosiaalipolitiikkaa. Tämä sanonta on ihan käyttökelpoinen tänäkin päivänä. Hallituksen tavoitehan on — tekisi mieli sanoa oli — 100 000 uuden työpaikan luominen tähän maahan, mutta tämän päivän tilanne valitettavasti näyttää siltä, että tuohon tavoitteeseen ei päästä ja työttömyys jatkuu korkealla tasolla myöskin lähivuosien aikana. Tilanne synnyttää sosiaalisia ongelmia, ja niiden korjaamiseen eivät sitten tulot riitä. Tämähän on tämä keskeinen ongelma kaiken kaikkiaan maassamme, ja tämän hallituksen heikko-otteisilla konsteilla tämä tilanne ei tule paranemaan. Hallituksen budjettihan on hyvin väritön budjetti, virkamiesmäinen budjetti, jossa on väistetty suuret ja vaikeat asiat, ja tulos tulee olemaan sitten sen mukainen myöskin sosiaali- ja terveyspuolen osalta.

Arvoisa puhemies! Minä haluan puuttua lopuksi eläkeläisten kohteluun tässä budjetissa. Vuosi sitten kokoomus teki jo ehdotuksen, että hallituksen piti antaa keväällä 2005 ehdotus siitä, miten eläkeläisten tulotaso, toimeentulo, voidaan jatkossa turvata. Mutta, kuten muistamme, vuosi sitten tämä äänestettiin tässä salissa nurin. Viime viikolla kysyin tässä salissa tämän ponnen perään, ja ministeri Heinäluoma kehotti meitä tekemään asiasta ehdotuksen, hän puhui jopa aloitteesta, ja vastasi minun henkilökohtaiseen puheenvuorooni. Minä henkilökohtaisesti tiedän tuolta kuntapuolelta 30 vuoden ajalta, että paras tapa tuhota hyvä asia on tehdä siitä aloite. Kun olen katsellut eduskunnan työtä ja näitä meidän budjettialoitteitamme ynnä muita, niin vastaava toteamus pätee kyllä valitettavasti myöskin täällä eduskunnassa. Paras tapa tuhota joku asia on tehdä aloite. Toisin sanoen jos hallituksessa istuvat puolueet, siellä olevat henkilöt, näkevät, että oppositiosta tulee hyvä ehdotus, sitä ei voi hyväksyä senkään vuoksi, että se olisi hallitukselle menetys, tappion tunnustaminen.

Toinen sanonta on, että paras tapa hoitaa jokin asia on istuttaa idea oikeaan maaperään. Minä toivon, että kun tänä päivänä on täällä eduskunnassa käytetty hyviä puheenvuoroja sosiaali- ja terveyspuolelta, niin pelkästään nämä puheenvuorot jo herättävät hallituspuolueet miettimään, mitä olisi tehtävissä eläkeläisten osalta jatkossa. Ei tarvitse kuin kymmenen minuuttia olla tuolla kadulla, tehdä työtä ihmisten keskellä, niin suurin osa kielteisistä reaktioista ja puheenvuoroista on eläkeläisten puheenvuoroja. Ihan suorastaan on hävettänyt seisoa siellä ja kuunnella kannanottoja 5 euron kansaneläkkeen korotuksesta. Tältä puhujakorokkeelta olen jo kahteen otteeseen aikaisemmin todennut, että minua hävettää olla kansanedustaja, kun meille tehdään esityksiä kansaneläkkeitten 5 euron korotuksesta. (Ed. Vihriälä: Ei kansanedustaja ole tehnyt 5 euron korotusta!)

Mutta tästäkin huolimatta me näemme sitten hallituspuolueitten tahdon vielä huomenna tässä salissa, ja minä toivon, että sitä kansa seuraa, kun kokoomus tekee ponsiehdotuksen, että eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti, miten eläkeläisten ostovoiman kehitys ja toimeentulo voidaan jatkossa turvata, ja tuo tarvittavat esitykset eduskunnan käsittelyyn kevätistuntokaudella 2006. Tämä on terveisenä niin ministeri Heinäluomalle kuin kaikille muillekin. Hallituksen tehtävä on tehdä esityksiä eikä yksittäisten kansanedustajien aloitteitten kautta pyrkiä vaikeita asioita korjaamaan. Huominen äänestys, jonka me tulemme näkemään, kertoo nyt sitten sen linjan, onko hallitus tosiasiassa valmis toimimaan eläkeläisten puolesta vai ei. Pahaa pelkään, että vastaus tulee olemaan ei, ja minä toivon, että sen jälkeen myöskin puheet tuolla maakunnissa, kentällä, vastaisivat tekoja tässä salissa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun on muutaman tunnin kuunnellut, suurimman osan työhuoneessa, näitä puheita käsiteltävänä olevasta pääluokasta ja kun on kuunnellut hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja, on voinut saada sen käsityksen, että kaikki on tässä maassa erittäin hyvin. Valiokunnan puheenjohtajakin hyvin pitkälle kehui, kuinka paljon rahaa tulee.

Haluan vaan ottaa esille sen, että Stakesin uusi selvitys tuli juuri äsken uutisissa ja siinä todettiin, että sosiaalimenot Suomessa, jossa me yritämme puhua pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, ovat alle EU:n keskiarvon eli ovat Suomessa 27 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun keskimääräinen EU-prosentti on 28. Me tiedämme, että myöskin Stakesin hiljakkoin tekemän selvityksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä jo yli 100 000 suomalaista lasta köyhyysrajan alapuolella. Minun mielestäni se on aika suuri häpeä jo suomalaiselle, pohjoismaiselle niin sanotulle hyvinvointiyhteiskunnalle. Lisäksi selvityksen mukaan yksinhuoltajaperheissä tulotaso on pudonnut jopa lamaa edeltävälle tasolle.

Kun täällä aikaisemmin puheenvuoroissa todettiin erityisesti veteraanisukupolven osalta, että siellä on lähes 90 000 henkilöä, jotka elävät lähes yksinomaan kansaneläkkeen varassa, niin silloin kun puhutaan hyvinvointivaltiosta ja meillä on tällaiset luvut, minun mielestäni se on häpeäksi meille kaikille, jotka olemme tekemässä näitä päätöksiä. Täällä on veteraaneista puhuttu hyvinkin paljon, ja kun hallitus esittää budjetissa 5,5 miljoonan euron vähennystä veteraaneilta, niin vaikka otettaisiin huomioon veteraanien poistuma, siitä huolimatta tämä vähennys on liian suuri.

Lisäksi minun mielestäni meidän pitäisi pystyä mahdollistamaan se, että jokainen sotiemme veteraani, ja myöskin kotirintamanaiset, pääsisi vihdoinkin jokavuotiseen kuntoutukseen. Näitä lupauksia on tuolla maakunnissa annettu jo vuosikausia, ja kun itsekin täällä yli 18 vuotta olen ollut, koko ajan on puhuttu näistä samoista asioista, mutta todellisuudessa kunnon parannusta heidän kohdallaan ei ole tullut. Kohta näitä parannuksia on turha tehdä, koska poistuma on niin suuri.

Arvoisa puhemies! Olen useamman kerran täällä puhunut nimenomaan sotainvalidien kohdalla tästä kuuluisasta työkyvyttömyysprosentista. Silloin kun puhutaan keski-iältään 84 tai 85 vuotta olevista henkilöistä, minun ajatusmaailmaani tällainen sana nimenomaan lakitekstissä ei kyllä oikein istu. (Ed. Akaan-Penttilä: Ei ollenkaan!) Olisin, arvoisa puhemies, toivonut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta, kun käsitteli tätä hallituksen lakiesitystä, jossa kyseinen pykälä oli auki, olisi voinut edes sen verran korjata sitä hallituksen esitystä, mutta ilmeisesti tilanne on niin, että miltään osin siihen ei oikein paljon saa puuttua. (Välihuuto) — Mietinnössä puhuttiin; kyllä me kaikki tiedämme, mitä se merkitsee. Ed. Akaan-Penttilällä oli vielä aloite, jossa oli, mikäli muistan oikein, että kahden vuoden siirtymäajan kuluessa. (Ed. Akaan-Penttilä: Ponsi koko eduskunnalle!) — Kyllä. — Kyllähän me, ed. Koski, tiedämme, millä tavoin korjaukset tehdään, niin että se tuntuu, eli muutetaan hallituksen esitystä valiokunnassa, ja tämän sanan poisto ei edes olisi merkinnyt valtiovallalle yhtään lisää rahanmenoa.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä omaishoitojärjestelmästä ja uudesta laista, joka tulee ensi vuoden alusta voimaan. Laki sinällään varmasti on hyvä, muttei se tapa, jolla kunnat sitä toteuttavat, ja kun on seurannut ja kuunnellut eri kuntien valtuustojen päätöksiä ja sitä keskustelua, mikä siellä on käyty, näyttää valitettavasti siltä, että omaishoitosopimuksia ei tulla tekemään enää edes sillä tavoin kuin aikaisemmin on ollut. Ja millä tavoin sitten on tulkittavissa tämä 300 euroa, joka tässä uudessa laissa on mainittu? Mutta minun käsitykseni on se, että vanhat sopimukset on nyt sanottu irti.

En toki ole asiantuntija tällä puolella, mutta siltä osin olen huolestunut siitä, että niin kauan kuin meillä ei ole subjektiivista oikeutta tältä osin samoin kuin määrätyiltä vammaispalveluosilta — osassahan on subjektiivinen oikeus — silloin eri kunnissa on erilainen kohtelu. Ja aamulla, kun ajelin lentokentälle, ainakin Pohjanmaan radiossa oltiin huolestuneita, nimenomaan omaishoidon edunvalvontajärjestö, mikäli ymmärsin oikein, tästä eriarvoisuudesta, joka tulee vallitsemaan Pohjanmaallakin eri kunnissa. Eli se riippuu siitä, miten rahoja on ja minkälaisen linjan asianomaiset virkamiehet ottavat sitten, kun näitä asioita harkitsevat.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt muutamia aloitteita. Mielestäni ne ovat hyviä ja kannatettavia, ja rahaa varmasti riittäisi näille noin 90 000:lle lähes pelkän kansaneläkkeen varassa olevalle, vaikka sinne pikkasen, muutaman kymmenen euroa. (Ed. Vihriälä: Mistä rahat otetaan?) —Vaikka omaisuusverosta, ed. Vihriälä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski tiivisti hyvin täällä käydyn keskustelun, sen keskustelun, mitä hallituspuolueet ovat yrittäneet käydä tästä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta: esitellään detaljeja, pieniä yksityiskohtia, joihin on tullut sinänsä hyviä parannuksia, mutta sitten ei ole nähty sitä kokonaisuutta, sitä kokonaisuutta, jota taas kokoomus pääoppositiopuolueena on yrittänyt hahmottaa. Ei kuntia auta se, ei kuntia pelasta eikä meidän palveluitamme pelasta se, että tulee pieniä virtoja, pieniä korotuksia, jos viivan alla tilanne on negatiivinen. Kuntien tilanne on tällä hetkellä heikompi kuin koskaan. 140 kuntaa nostaa veroäyriä, alijäämät syvenevät, kunnat velkaantuvat ja leikkaavat aivan välttämättömistä peruspalveluista. Kuvaavaa on, että opettajia lomautetaan ja meidän lastemme perusoikeudet ovat vaarassa ja samalla koko maamme tulevaisuus. Onnittelen puheenjohtaja Koskea siitä, että hän osui aivan oikeaan.

Valitettavaa on, että täällä ei ole peruspalveluministeriä tai valtiovarainministeriä vastaamassa siihen, mistä johtuu se, mihin analyysiin perustuu se, että näin vaikeassa tilanteessa, jossa todella kunnat ovat syvässä kriisissä, pakkolainaa ei makseta takaisin. Se, että hoitotakuusta leikataan 25 miljoonaa euroa, on aivan käsittämätöntä laskuoppia. Valiokunnissa tämä kyllä asiantuntijoiden kuulemisessa tuli selväksi, että näin ei pitäisi tehdä, ja uskon, että valtaosa tästä salista on sitä mieltä. Ikävää oli, että ei ollut rohkeutta tehdä niitä korjauksia.

Otan kiitokset vastaan sosiaali- ja työjaostolle. Puheenjohtaja Perho ei ole paikalla, mutta toimin itse siellä varapuheenjohtajana. Mielestäni hyvässä yhteistyössä saimme tiettyjä asioita korjattua tähän budjettiin, mutta keskeiseen asiaan, kuntatalouden tasapainottamiseen, emme saaneet vielä ratkaisua. Mutta kokoomuksella on siihen hyvät ehdotukset, ja tulemme niitä äänestyttämään huomisessa äänestyksessä, ja toivon, että saamme niihin tukea.

Puheenjohtaja Koski nosti myöskin erinomaisesti esille sen ikävän asian, joka näkyy monessa asiassa hallituksen politiikassa, että ennaltaehkäisystä säästetään. En tarkoita pelkästään hallituksen esittämiä voimavaroja, vaan myöskin sitä politiikkaa, mitä hallitus on tehnyt ja mikä on ajanut kunnat säästämään ennaltaehkäisystä. Tämä näkyy terveysbarometrissä ja hyvin monissa asiantuntijoiden puheenvuoroissa. Me olemme aika vaikeassa tilanteessa, kun kunnat yrittävät toteuttaa kynsin ja hampain hoitotakuun, säästävät kouluterveydenhuollosta, neuvolasta, monesta muusta ennalta ehkäisevästä toimesta. Me tiedämme, mihin tämä johtaa. Pitkällä tähtäimellä väestön hyvinvointi vähenee, terveydentila heikkenee ja myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset vain kasvavat, ja nyt olisi korkea aika paikata tämä virhe. Näyttää siltä, että tähän budjettiin emme saa muutoksia, mutta toivottavasti hallitus ottaa vinkistä vaarin sitten ensi vuoden budjettiin.

Huolestuttavasti tämä näkyy esimerkiksi lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmässä. Täällä on erinomaisesti sosialidemokraattien Virpa Puisto tehnyt vastaväittämäksi lakialoitteen, jonka valtaosa kokoomuksen kansanedustajista on allekirjoittanut. Olemme hyvin huolissamme siitä, että esimerkiksi lastensuojeluun jaetaan voimavaroja vain huostaanottojen perusteella eikä oteta avopalveluita, ennakoivia toimenpiteitä, huomioon. Tässä tilanteessa tämä on ihan katastrofaalinen yhtälö. Ihmettelen kyllä sitä piittaamattomuutta, mitä osoitetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia lapsia kohtaan.

Toinen asia on lastenpsykiatrian voimavarat. Ihan selvä on, että ennaltaehkäisyyn, perheiden tilanteeseen, neuvoloihin, perheneuvoloihin, kouluterveydenhuoltoon, pitäisi laittaa rahaa, niin kuin sanoin, mutta kyllä hoitoa tarvitsevat nämä lapset, jotka jonottavat hyvin vaikeissa olosuhteissa. 200 lasta, arvoisa herra puhemies, jonottaa lastenpsykiatriseen hoitoon. Sen takia eduskunta teki hoitotakuun etuajassa 2000-luvun alussa jo näille lastenpsykiatrisille potilaille, ja hoitotakuu ei ole toteutunut. Sen takia eduskunta on joka vuosi sen erillismäärärahan täällä taistellut. Taas tänä vuonna se puuttui hallituksen esityksestä. Sosiaali- ja työjaostossa kovasti teimme töitä sen eteen, ja onneksi hallitus pääsi sopuun, että tähän saatiin voimavarat. Mutta ihmettelen kyllä, miksi hallitus ei sitä esittänyt. Ministerit eivät ole paikalla. Se on ymmärrettävää, ja täällä ministeri Haatainen hyvin on istunutkin, mutta tähän hän ei ole vastannut eikä Hyssäläkään, mitä vastataan niiden 200 lapsen vanhemmille ja niille 200 lapselle puhumattakaan monesta muusta lapsesta, jotka jonottavat perheneuvoloihin, joissa jonotusajat ovat kasvaneet. Toivon todella, että tämän keskustelun perusteella seuraavaa budjettia kun käsitellään, nämä voimavarat olisivat tässä kunnossa ja hallituksen esityksessä.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, haluan yhden yksityiskohdan nostaa eli adoptioperheet. Vuosi vuodelta yhä useampi perhe adoptoi lapsen, ja heidän asemansa on täysin eriarvoinen suhteessa perheisiin, joissa on biologisia lapsia. Vanhempainvapaa on nimittäin adoptioperheillä lyhyempi kuin biologisilla perheillä. Toivoisin, että tämä epäkohta korjattaisiin. Hallituksella oli tästä eräs työryhmä. Olen tästä tehnyt talousarvioaloitteen, niin kuin moni muukin useana vuotena, ja toivon, että tämä asia sitten, kun uutta budjettia ryhdytään valmistelemaan, siinä olisi. Tässä ei ole kysymys isosta taloudellisesta määrärahalisäyksestä, vaan tasa-arvoisuudesta. Kyllä adoptiolapsi on lapsi siinä missä muutkin lapset.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne uudestaan puhumaan sen takia, että tästä ikääntymisestä vielä muutaman sanan sanoisin ja ennen kaikkea siihen suhtautumisesta.

Nimittäin vuodesta 1945 lähtien Suomessa kansa on ikääntynyt suurin piirtein niin, että keski-ikä on noussut yhdellä kuukaudella per vuosi. Siis tämä ei ole uusi ilmiö. Nyt ensimmäistä kertaa meillä on 60-vuotiaita enemmän kuin 20-vuotiaita. Kun nyt tällä hetkellä olemme neljänneksi nuorin EU-valtio, niin me olemme kolmanneksi vanhin vuonna 2030. Näitä demografisia tietoja muitakin on aika paljon kerrottu. Hallitus tietää nämä varsin hyvin. Kun vuonna 2025 korkein huoltosuhde on Suomessa EU-maista, niin kyllä toivoisi, että jo tässä budjetissa olisi ollut ihan selkeästi toisenlainen ote näihin asioihin tai edes asenne tässä salissa tänään.

Eläkeläisistä tuntuu, ettei oikein heidän ostovoimakehityksestään välitetä mitään. Pelkästään eläkkeiden tasohan on pudonnut 20 vuodessa noin 15 prosenttia. Onko se osin jopa meillä eläkelainsäädännön vastainen? Ainakin eläkelainsäädännön tarkoitus ei ole näin, vaan tarkoitus on, että olisi ollut 60 prosenttia siitä palkasta, jolla jää eläkkeelle aikanaan, noin vähän pyöristäen.

Sotaveteraanien kuntoutuksesta täällä on ministerin kanssa otettu yhteen, ja kuitenkin budjettikirjassa lukee, että heidän kuntoutuksestaan otetaan pois lähes 6 miljoonaa, 5,5 miljoonaa euroa. Se on ihan selvä numero siellä. Turha sitä on mitenkään kieltää kertomalla tämän vuoden jonkinlaisista määristä, ja jos ajatellaan, että hinnat nousevat tänä aikana, niin itse asiassa tässä on ihan selkeästä huononnuksesta kysymys. Ohitse näiden rahojen sanoisin koko sotaveteraanien kuntoutuksesta, että kummallista, että tässä maassa ei voida henkilökohtaisesti järjestää kunkin sotaveteraanin kuntoutuspalvelua ja kuntoutustarveselvitystä sen laatuisiksi kuin juuri hän sattuu siinä kunnassa sinä kuukautena tarvitsemaan. Sehän tämän ongelman ydin on. Sitä taustaa vasten on minusta suorastaan pöyristyttävää, että nämä työkyvyttömyys- ja haitta-asteprosentit edelleen sotainvalideilla ovat kriteereinä, saako jotain vai eikö saa, kun mies tai nainen on 85-vuotias. Se kertoo vaan meidän hallituksen ja koneiston asenteesta, jossa pieniäkään drastisia muutoksia ei haluta tehdä. Ihmeellistä se on. — Vaikeavammaisilla on aivan samanlainen ongelma.

Näitä uusia asioita, joista ei vielä tiedetä, jotka ovat ikääntyneisiin liittyviä, on tämä dementia ja siihen liittyvät seikat. Erittäin hyvän yhteenvedon Alzheimer-keskusliitto on tehnyt siitä omassa julkaisussaan numero 5. Siellä on useita selkeitä palveluihin liittyviä tarpeita, joita en tiedä yhdessäkään kunnassa kunnolla vielä selvitettävän, ainakaan tämän liiton tietojen mukaan. Kehotan teitä sieltä lukemaan näitä asioita. En rupea niitä nyt tässä toistamaan. Mutta siis se on Alzheimer- keskusliiton julkaisu numero 5/2005, jossa on erittäin hyvä käsitteistö kenen tahansa teidän tutustua, jotka kuuntelette tätä puhetta, omaiset joko tulevat aikanaan sairastumaan tai ovat jo sairastuneet muun muassa osittain tähän tautiin. Tuntuu ihan, että näitä asioita hallitus ei tiedä. Minä luulen, että tietää, mutta jostain syystä ei pysty vastaamaan vaikka haluaisi kai vastata tähän asiaan.

Kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja päätti oman esityksensä tähän näköalattomuuteen, niin minulle tuli mieleen semmoinen sanonta, jonka King Lear sanoo, näyttelijä Salminen Kansallisteatterin esityksessä, että hullut johtavat sokeita. Onko meillä nyt osittain Suomessa esimerkiksi ikääntymiseen liittyvissä asioissa koko tässä sosiaali- ja terveyspalvelusysteemin sisällä kysymyksessä diagnostinen harha: me menemme vanhoilla rakenteilla ja luulemme tekevämme hyvää? Meillä pitäisi olla paljon rohkeammat asiat ja voimavarat kohdentaa oikein se, että meidän hyvinvointivaltio säilyisi. Kaikki sanomme siitä sanasta, mutta ei mitään uutta tähän ole.

Tässä Alzheimer-keskusliiton jäsenlehdessä nostetaan kysymyksenalaiseksi uusista ratkaisuista sekin seikka, ovatko Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos ja Stakes aikansa luomuksia, vaikka juuri uusimme osittain näiden lainsäädäntöä ja turvasimme niiden hallintoa. Se on erittäin hyvä kysymys, ei murskaavassa mielessä, vaan rakentavassa mielessä. Me kerta kaikkiaan emme tässä ikääntyneiden haasteiden seassa pärjää tämän laatuisella budjettiesityksellä, mikä meillä nyt on. Päällimmäisenähän siellä on kunniakansalaiset, joka on eräänlainen mittari, eli sotainvalidit ja sotaveteraanit. Heidätkin ohitetaan ja väitetään väärillä luvuilla, että heidän asiansa olivat hyvin, vaikka eivät ole. Järkeä tähän toivotaan. Näköaloja toivotaan ed. Valto Kosken mukaan, ja minä toivon, että meitä sokeita eivät hullut johtaisi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ministeri Hyssälä ei ole paikalla. Hänelle tietääkseni nämä veteraaniasiat kuuluvat. On ikävää kuulla täällä toisen ministerin suusta, että rahat säilyvät ennallaan, kun ne puolitetaan, se viime vuonna saatu. Kiitos siitä! Hyvä nousu.

Kyllä veteraanikuntoutusta pitäisi kehittää, koska on paljon veteraaneja, jotka eivät enää lähde edes kotoaan, eivät pysty enää lähtemään pyytämään sitä kuntoutusta. Sen laatua pitää muuttaa kohtaamaan tämän päivän veteraani, joka on kotona, jota hoitaa ikääntynyt puoliso.

Toinen asia, jonka haluan vielä tässä ottaa esiin: Kuntien ongelmat ovat kovat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitamiseksi. Erityisesti esimerkiksi lasten huostaanotto lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Sitten vasta hoidetaan, kun ongelmat ovat käsissä. Syy on siellä kodissa, johon pitäisi ennalta ehkäisevää hoitoa saada.

Erikoissairaanhoidon kustannukset karkaavat käsistä. Siinä sitten yritetään hoitaa, ja siksi on alijäämäisiä budjetteja niinkin paljon. Veroja joudutaan kunnissa nostamaan. Tähän olisi pitänyt pystyä tällä budjetilla jo vastaamaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Sarkomaalle haluaisin tästä taloudesta sanoa muutaman sanan: Kyse ei ole vain pienistä virroista, vaan kyse on 11 miljardista eurosta eli noin 12 prosenttia kuluvaa vuotta suuremmasta summasta, elikkä kyse ei ole mistään pienistä summista, ja sosiaali- ja terveydenhuollon budjetilla ei tasapainoteta kuntien taloutta.

Mutta ihan muutama asia. Tiedän sen ja me kaikki tiedämme, että kuntien talous ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta kuitenkin valtio omalta osaltaan on selkeästi panostanut sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Syksyn lähetekeskusteluissa puutuin erityisesti kaikkein vähävaraisimpiin kohdistettuihin erityismenoihin, tähän niin sanottuun köyhyyspakettiin, jota voi pitää budjetin merkittävimpänä suurena linjauksena. Tämän lisäksi olen aikaisemmin puhunut sosiaalityön tilanteesta, niin lastensuojelusta kuin lasten huostaanotoista ja sosiaalialan osaamiskeskuksista. Suurta huolta kannan nimenomaan sosiaalialan osaamiskeskustenkin tilanteesta, kun budjettiin ei riittäviä määrärahoja siltä osin ole tullut. En palaa kuitenkaan näihin asioihin nyt tällä hetkellä enempää, kun aikaa on niukalti.

Lapsiasiainvaltuutettu on toiminut kolme kuukautta. Valtuutetun viran perustamista odotettiin pitkään, ja on selvää, että myös paljon odotuksia ja paineita kohdistuu valtuutetun työhön. Vuoden alusta toimistoon saadaan yksi lisävirka vastaamaan runsaisiin yhteydenottoihin, mutta arvion mukaan tämäkään ei riitä. Tämä omalta osaltaan kertoo lapsiasiainvaltuutetun tarpeesta. On ehdottoman tärkeää, että valtuutettu saa käyttöönsä riittävän asiantuntemuksen ja henkilöresurssit vastatakseen haasteisiin laaja-alaisessa työssään. Kuten mietinnössä todetaan, on menokehyksissä varauduttava jatkossa resurssien lisäämiseen.

Täällä on otettu monesti jo kantaa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Lasten psykiatrian hoitotakuu ei ole toteutunut kaikilla odotetuilla tavoilla, varsinkaan yliopistosairaanhoitopiireissä. Hoitojonoissa on edelleen noin 200 lasta, ja viime kädessä ongelmana on henkilökuntavaje.

Ministeri Haatainen totesi täällä jo tänään aiemmin, että nyt tehdään monialaista ja määrätietoista työtä, jotta tilanne saadaan jatkossa paranemaan. Toivottavasti tilanteeseen todella saadaan parannus, sillä pitkät jonot ovat esteenä myös varhaiselle puuttumiselle, ja näin ollen ongelmat pääsevät helposti vaikeutumaan. Täytyy myös muistaa, että lapsen ja nuoren psyykkinen sairaus ei voi odottaa, sen hoito ei voi odottaa. Lapsen kohdalla on kyse muustakin kuin ainoastaan sairaudesta ja sairauden hoidosta. Kyse on myös koulusta, koulumenestyksestä, koulukavereista, syrjäytymisen ehkäisystä, sosiaalisesta verkostosta, lapsen tulevaisuudesta. Tuolloin on kyse myös koko perheestä. Koko perhe kärsii, kun lapsi kärsii. Hienoa on, että ensi vuodelle on valiokunnassa lisätty momentti ja erilliset määrärahat lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen.

Arvoisa puhemies! Totesin jo valtionosuusuudistuskeskustelun yhteydessä, että lastensuojelutoimenpiteiden oikea ajoitus ja resurssien riittävyys on turvattava. Tämän lisäksi avohuollon ja varhaisen tuen kehittämistä on vahvistettava rahoitustavasta riippumatta. Kun lastensuojelukerroin otetaan käyttöön, on sen toimivuutta arvioitava tarkasti ja tehtävä tarvittavat muutokset lastensuojelulain lähtökohdasta käsin.

Yhdyn myös erittäin mielelläni valiokunnan kantaan adoptioperheiden asemasta. Hallituksen olisi ryhdyttävä pikaisesti toimiin parantaakseen adoptioperheiden perhevapaita ja adoptiopalveluiden tarjontaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä ikäihmisten palveluista. Hoivatakuulla mahdollistetaan 80 vuotta täyttäneiden pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin. Tavoitteena on edistää vanhusten omatoimisuutta ja kotona asumista. Haluan ottaa esiin sen tosiasian, joka lain käsittelyn yhteydessä todettiin, ettei ikäraja saa kunnissa tarkoittaa sitä, että alle 80-vuotiaat jäävät tarpeen arviointia vaille. Kaikille kuntalaisille on palvelujen arviointi turvattava myös kiireellisissä tapauksissa. Jatkossa hallituksen on, kuten lausumaehdotuksessa todetaan, syytä selvittää vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten oikeus palvelutarpeen arviointiin.

Omaishoitoon saatiin tänä syksynä laadittua oma laki. Ensi vuoden budjetissa uusi lainsäädäntö näkyy lähinnä valtionosuuksissa, kun alin hoitopalkkio on korotettu 300 euroon kuukaudessa. Tästä avauksesta on hyvä lähteä kehittämään omaishoitoa tulevaisuudessa merkittäväksi taloudelliseksi ja inhimilliseksi hoitomalliksi. Tässä yhteydessä tulee muistaa, että laissa ei ole kyse ainoastaan hoitopalkkiosta vaan myös palvelukokonaisuudesta, jolla tuetaan kokonaisvaltaisesti sekä hoidettavaa että omaishoitajaa. Lainsäädäntöä kehitettäessä on koko ajan muistettava omaishoitajien jaksamisen turvaaminen.

Arvoisa herra puhemies! Terveyden edistämisen pitäisi olla entistä voimakkaammin osana lasten ja nuorten hyvinvointia. Terveyden edistäminen on aina satsaus tulevaisuuteen. Terveyden edistäminen alentaa terveydenhuollon kustannuksia ja lisää tämän laatua. Kansanterveyslaitoksen uusin tutkimus kertoo, että tällä hetkellä jo 60 prosenttia suomalaisista työikäisistä miehistä on ylipainoisia. Naisista ylipainoisia on noin 40 prosenttia. Toivoisin, että terveyden edistämisen näkökulmasta ryhdyttäisiin yhä useammin arvioimaan kunnallisia ja valtakunnallisia päätöksiä niin kaavoituksessa kuin ruuan arvonlisäverossakin. Toivoisin, että kaikki mahdolliset keinot olisi lähivuosina kartoitettava, jotta voimme pitää ihmiset työkykyisinä, fyysisesti ja psyykkisesti terveinä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan talousarvioesityksessä painotetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta ja saatavuutta, rahoitusjärjestelmien selkeyttämistä sekä riittävän toimeentulon turvaamista jokaiselle. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kansallisten hankkeiden toteuttamista jatketaan, ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suhteen odotukset ovat korkealla. Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla toteutetaan nyt haastavia lainsäädäntöhankkeita. Seuraavassa budjetissa toivoisin näkeväni myös työmarkkinatuen korotuksen. Joka tapauksessa tulevaan vuoteen tämä budjetin pääluokka antaa hyvät lähtökohdat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näihin puheenvuoroihin, joissa myös tulevat esiin monet ongelmat, jotka meillä on terveydenhoidossa ja sairaanhoidossa, haluaisin todeta vain sen, että Suomi käyttää edelleen vähemmän terveydenhoitoon taloudellisia resursseja asukasta kohden vuodessa kuin useimmat Euroopan unionin jäsenmaat. Vaikka kaikki ongelmat eivät riipu rahasta, niin monet ongelmat riippuvat siitä. Muun muassa terveydenhoidon henkilökunnan palkkaus on liian matala, ja se johtaa siihen, ettemme saa palkattua kylliksi työvoimaa. Näin ollen tämä pohjaongelma on edelleenkin taloudelliset resurssit.