Jari Koskinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on siis valtiovarainministeriön pääluokka. Ensi vuoden osalta pääluokkaan ei sisälly mitään uutta tai ihmeellistä, sen vuoksi valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkään ei ole erillistä tekstiä pääluokasta 28.

Mutta mielenkiintoiseksi tämän pääluokan tekee kuitenkin se, että tämän pääluokan kautta maksetaan nimenomaan Suomen osuus EU:n menoista. Ensi vuodelle Suomen maksuosuudeksi on kirjattu reilut 1,5 miljardia euroa. EU:lta saatavat tulot ovat sitten useammassakin eri pääluokassa.

Viime viikonvaihteessa, kuten tunnettua ja tiedettyä, Eurooppa-neuvosto sopi EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2007—2013. Päätös oli merkittävä monessakin mielessä sekä EU:lle että Suomelle. Tietenkin on pidettävä hyvänä sitä, että päätös ylipäätään syntyi. Raamit ovat nyt tiedossa, ja erilaisten ohjelmien valmistelu pääsee käyntiin. Ratkaisun sisältö sen sijaan herättää monenlaisiakin kysymyksiä. Ei varmaankaan ollut yllätys, että alue- ja rakennepoliittisten tukien määrä Suomessa pienenee. Laajentuneen EU:n sisällä on paljon Suomeakin köyhempiä alueita. Seurauksena kuitenkin on se, että vähenevistä rakennetuista tulee aiempaa kovempi kansallinen vääntö. Siinä aluelobbareille tulee kyllä erittäin kova savotta.

Herra puhemies! Tehdyn ratkaisun perusteella Suomen nettomaksuosuus Euroopan unionille kasvaa voimakkaasti. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan maksumme kasvavat maltillisesti. Numeroyhteenvedosta käy kuitenkin ilmi, että maksumme nousevat 12 prosenttia. Minun mielestäni 12 prosenttia on ihan jotain muuta kuin maltillinen. Ehkä yksinumeroista lukua voisi pitää maltillisena mutta ei kaksinumeroista. Rahassa mitattuna nettomaksumme kasvavat noin 250 miljoonaa euroa vuodessa eli noin 1,5 miljardia vanhaa markkaa. Tiukkojen menokehysten aikana se on paljon. Kun nyt käsittelyssä oleva valtion ensi vuoden budjetti on lähes 500 miljoonaa euroa alijäämäinen ja tähän lisätään lisääntyvät EU-maksut, on pakko kysyä pääministeriltä: Miten valtiontalous aiotaan saada tasapainoon vai otetaanko lisää syömävelkaa EU-maksujen hoitamiseksi? Kun tähän lisätään vielä tarvittavat kansalliset rahoituspäätökset maaseudun kehittämisen osalta, joihin palaan kohta, valtiontalouden alijäämä näyttää entistäkin synkemmältä.

Erityisen huonosti, ellei peräti kehnosti, Suomelta sujui rahoituskehysneuvotteluissa maaseuturahojen puolustaminen. Lehdistä olemme voineet lukea, että Suomi häviää tulevina vuosina yli 100 miljoonaa euroa EU:n rahoitusosuutta maaseudun kehittämiseen. Aiemmin monissa EU-puheenvuoroissa on korostettu nimenomaan maaseudun kehittämisen tärkeyttä. Vuonna 2003 päätetyssä maatalousuudistuksessa päätettiin siirtää vuosittain maataloustukia, niin sanottuja cap-tukia, maaseudun kehittämisrahoihin. Nyt EU:n johtajat tekevät ihan toisenlaista politiikkaa. Maaseudun kehittämisrahat ovat olleet Suomelle äärettömän tärkeitä. Niiden avulla on maksettu luonnonhaittakorvauksia eli lfa-tukia koko maahan. Koko Suomen maatalouden monimutkainen tukijärjestelmä on rakennettu lfa-tukien varaan. Jos sieltä nyt sitten jotain ottaa pois, romahtaa koko järjestelmä kuin korttitalo.

Maaseudun kehittämisrahoilla on Suomeen pystytty laatimaan ympäristötukijärjestelmä, johon kaikki viljelijät ovat sitoutuneet. Parhaillaan valmistellaan uutta ohjelmaa, joka ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Kannattaako uutta ohjelmaa tehdä, jos siihen ei ole käytettävissä tarpeeksi rahaa? Lisäksi maaseudun kehittämisvaroilla on pyöritetty erillisiä alueellisia maaseutuohjelmia, joilla on pyritty monipuolistamaan maaseudun elinkeinotoimintaa. Nyt tämäkin työ on siis vaarassa.

Kokoomuksen mielestä hallituksen pitää sitoutua huolehtimaan kansallinen rahoitus maaseudun kehittämiseen. Nyt neuvotteluissa jäänyt ammottava aukko on paikattava kansallisesti. Siksi kysynkin: lisääkö hallitus kansallista rahoitusta maaseuturahoitukseen tulevaisuudessa? Helsingin Sanomissa pääministeri totesi, että tehty ratkaisu on laskumme EU:n laajentumisesta. Nyt on kysyttävä pääministeriltä ja paikalla olevalta valtiovarainministeriltä ja koko hallitukselta: Jos kerran laajentumisen hinta on se, mitä viikonloppuna sovittiin, niin ei kai se voi olla oikein, että maanviljelijät ja maaseudun ihmiset maksavat yksin koko laajentumisen, kai joku oikeudenmukaisuus tässäkin pitää olla?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Noin kahden vuoden valmistelu ja päätöksenteko EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2007—2013 saatiin valtaosaltaan päätökseen varhain lauantaiaamuna. Tuon päätöksen seurauksena EU:n rahoituskehys tulee olemaan 1,045 prosenttiyksikköä EU:n yhteisestä bruttokansantuotteesta eli loppusumma on 826 miljardia euroa. Suomen nettomaksuosuudeksi jää noin 400 miljoonaa euroa, eli niin paljon enemmän tulemme maksamaan unionille kuin siltä saamme.

Alun perin komissio lähti omassa aloitteessaan ja esityksessään huomattavasti korkeammasta, suuremmasta budjetista, joka tähtäsi 1,24 prosenttiyksikön osuuteen yhteisestä bruttokansantulosta. Suurimmat nettomaksajat julkistivat sen jälkeen kuuden maan kirjelmän, jossa edellyttivät, että osuus voi olla korkeintaan 1 prosenttia. Suomi asetti omaksi tavoitteekseen enintään 1,1 prosenttia. Me olimme valmiita suurempaan unionin budjettiin kuin suuret nettomaksajat, koska unionin budjetilla toteutetaan unionin politiikkaa. Hieman nyt toteutunuttakin suurempi budjetti olisi paremmin onnistunut vastaamaan niihin tavoitteisiin, joita unionilla on, mutta kohtuullinen tulos tästäkin syntyi.

Luxemburg esitti puheenjohtajakautensa päättyessä budjettia, joka olisi ollut 1,06 prosenttiyksikköä eli selvästi nyt hyväksyttyä suurempi, mutta sitä suhteellisesti suuremmat nettomaksajat eivät suostuneet hyväksymään. (Ed. Kallis: Eikä Suomi!) Erityisesti Britannia ei voinut hyväksyä sitä, että sen maksualennukseen olisi tullut noin 15 miljardin euron leikkaus, jota oikeastaan kaikki muut maat olivat siltä vaatineet, ja tämä Luxemburgin esitys ei voinut toteutua. Myöskään Suomi ei kesän esitystä voinut hyväksyä, koska näimme sen, että näiden suurimpien nettomaksajien tavoitteena on alentaa omaa osuuttaan ja suunnata lisälasku muille maille, erityisesti Suomen tyyppisille maille, jotka olivat pienempiä nettomaksajia mutta vauraustasoltaan näihin suurimpiin nettomaksajiin verrattavia.

Tämä pelko realisoitui sitten Britannian puheenjohtajakaudellaan tekemässä ensimmäisessä esityksessä, jossa budjetin kokoa oli alennettu tuntuvasti 1,03 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Britannian omaa maksualennusta oli vedetty reippaasti alaspäin noin 8 miljardiin euroon ja leikkaukset oli kohdistettu sellaisiin pääotsakkeisiin, jotka olivat myös meille tärkeitä ja uusille jäsenmaille tärkeitä, erityisesti koheesiopuoleen mutta myös melko merkittävältä summalta maaseudun kehittämisvaroihin, mutta leikkauksia oli tullut kautta linjan. Tätä Britannian ensimmäistä esitystä emme me, kuten useimmat muutkaan maat, voineet missään tapauksessa hyväksyä. Se olisi tarkoittanut Suomelle erityisesti maaseudun kehittämisvaroissa lähes 500 miljoonan euron heikennystä kesälläkin esillä olleeseen ratkaisuun.

Lopputuloksena päädyimme sitten 1,045 prosentin tasoon budjetissa. Suomen maksut unionille nousevat 12 prosentilla, ja tulomme pienenevät 6 prosenttiyksiköllä. Paljon on verrattu siihen, miten tämä suhteutuu tuohon kesän Luxemburgin tulokseen, ja voidaan sanoa näin, että meidän tulomme suhteellinen osuus unionilta tuli nyt päätöksessä paremmaksi kuin oli Luxemburgin esityksessä, mutta maksumme kasvavat enemmän johtuen siitä, että Luxemburg haki Britannialta suurta maksualennusta ja lopulta, kun se toteutui 10,5 miljardina eurona, tämän erotuksen maksaa myös Suomi omalta 2,5 prosenttiyksikön osioltaan. Eli yksi suurimmista maksajista säästyi sille kohdistuvilta leikkauksilta niin suurelta määrin kuin Luxemburg oli esittänyt, ja tältä osin tulos oli myös Suomen kannalta kielteinen. Mutta se oli juuri se syy, minkä takia Luxemburgin esitys ei voinut läpi mennä. Maksajia sille esitykselle ei yksinkertaisesti löytynyt.

Nettomaksumme nousee nykyisestä vajaasta 150 miljoonasta eurosta noin 400 miljoonaan euroon. Se loppusumma ratkennee vasta tammi—helmikuun aikana, kun maaseudun kehittämisrahojen kohdentuminen jäsenmaittain päätetään. Palaan siihen kohta erikseen.

Saavutettu sopimus oli unionille kuitenkin ensiarvoisen tärkeä, sillä muutoin kriisi olisi pahentunut entisestään. Haluan tältä paikalta kiittää myös puheenjohtajamaa Britanniaa siitä, että se teki erittäin määrätietoisesti työtä sopimuksen aikaansaamiseksi ja lopulta oli valmis myös sekä päätöksiin että tulevaisuuden suunnitelmiin, joissa sen maksuhelpotuksista voitaisiin luopua.

Suomen kannalta myös sopimus oli kohtuullinen ja hyväksyttävissä. Lähtökohtamme oli se, että laajentuminen tulee maksamaan. Silloin, kun laajentumisesta oltiin päättämässä, vuoden 2002 valtiovarainministeriön arviossa päädyttiin siihen, että laajentuminen tulee Suomelle merkitsemään nettomaksua 600—800 miljoonaa euroa vuositasolla, pahimmoillaan jopa yli miljardin euron vuositasoja. Tähän ennakkoarvioon, jonka tietojen varassa aikanaan laajentumisesta päätettiin, verrattuna nyt saavutettu tulos on selvästi halvempi ilmeisesti koko unionille, mutta erityisesti myös Suomelle. Tässä suhteessa tieto siitä, että laajentuminen maksaa vanhoille jäsenmaille, ei pitäisi olla kenellekään yllätys.

Unionin tehtävänä on osoittaa solidaarisuuttaan köyhimmille alueille, ja se tapahtuu tämän laajentumisen yhteydessä siten, että vanhat, vauraimmat maat Suomi mukaan lukien, kohdistavat tukea köyhimpiin maihin. Tämä on unionin tehtävä, ja tämä oli tiedossa silloin, kun unioni laajentui. Samalla tavalla unioni on menetellyt silloin, kun se on ottanut aikaisemmin poikkeuksellisen köyhiä jäsenmaita — Kreikan, Espanjan, Portugalin, Irlannin. Myös niille on suunnattu merkittäviä koheesioavustuksia, jotka rikkaimmat maat ovat maksaneet. Tämä oli osa unionin laajentumispolitiikkaa. Ellei se ollut aikaisemmin selvää, niin sanon, että se on myös näin jatkossa. Kun Kroatia tulee jäseneksi, sekin maksaa vanhoille jäsenmaille. Jos Turkki tulee joskus jäseneksi, sekin maksaa vanhoille jäsenmaille. Tätä on tämä unionin sisäinen solidaarisuus, jonka kustannus, jonka laajentumisen hinta siis meille oli tuo. Meidän tulomme unionilta keskimäärin alentuvat 6 prosentilla ja maksumme kasvavat 12 prosentilla.

Muihin vanhoihin jäsenmaihin verrattuna nettomaksuasemamme on kuitenkin verraten hyvä. Se on 0,23 prosenttia bruttokansantuotteestamme keskimäärin. Muiden maiden osalta ei vielä lopullisia laskelmia ole, mutta alustavien laskelmien mukaan esimerkiksi Ruotsin, Hollannin, Itävallan maksuasema on noin 0,4 prosentin tasolla. Ne ovat vauraudeltaan samanlaisia maita kuin Suomi, mutta tulevat maksamaan unionille huomattavasti enemmän. Tuolla prosentilla myös Suomen nettomaksuasema olisi muodostunut silloin 2002 ennustetulle 600—800 miljoonan euron tasolle, mutta tältä tällä rahoituskaudella vältyimme.

Hyväksytty esitys Suomen kannalta kesän esitykseen verrattuna on siinä mielessä parempi, että vaikka alkuvuosina esitys on jonkin verran nettomaksuasemamme kannalta heikompi, olisi kesän Luxemburgin esitys merkinnyt sitä, että koko rahoituskauden ajan meidän nettomaksuasemamme olisi käynyt suhteessa heikommaksi ja heikommaksi. Nyt vuodesta 2008 eteenpäin taso säilyy noin 0,23 prosentin tasolla. Sillä on tietysti merkitystä, kun sitten valmistaudutaan seuraavaan rahoituskauteen, miltä tasolta liikkeelle lähdetään. Meidän kokonaisnettomaksuasemamme heikkenee tällä tuloksella siis noin 0,15 prosenttiyksikköä suhteessa kansantuotteeseen.

Olennaisimmista yksityiskohtaisista tuloksista: Ensinnäkin maaseudun kehittämisvaroihin kohdistettua Ison-Britannian esittämää leikkausta kritisoivat hyvin monet maat Suomi muiden mukana. Se kohdistui maatalouspolitiikan moderneimpaan osaan, jota me olemme kutsuneet maaseudun ja maatalouden Lissabonin strategiaksi, ja osittain johtui siitä, että varsinaisen maatalouspolitiikan rahat on sovittu aikaisemmin ja lukittu vuoteen 2013 asti. (Ed. Soini: Se on sitä Ranskan solidaarisuutta se!) Neuvottelujen tuloksena leikkaus saatiin rajattua samaan kuin mitä Luxemburg esitti kesällä. Vielä 5. päivän joulukuun esityksessä Englanti esitti meille 460:tä miljoonaa euroa huonompaa sopimusta. Ensin se saatiin nostettua puoliväliin sitä, ja viimeisten tuntien aikana siihen tuli vielä 230 miljoonan euron helpotus tai lisäys tuloihin. Se oli hyvä saavutus näissä neuvotteluissa, joissa rahaa oli hyvin vähän jaossa ja 27 maata käytännössä jakamassa samaa kakkua.

Tästä huolimatta päätös maaseudun kehittämisvarojen osalta merkitsee 30 prosentin leikkausta. Ensimmäinen Ison-Britannian päätös olisi Suomelle tarkoittanut 47 prosentin leikkausta. Se saatiin kahdessa erässä tingittyä 30 prosentin leikkaukseksi. Tämä Suomen leikkaus on keskitasoa pienempi kuin monen muun maan osalla. Hollannilla maaseudun kehittämisvarojen leikkaus on 54 prosenttia, Belgialla 51, Tanskalla 46, Ranskalla 42 ja Saksallakin 36 prosenttia.

Maatalouden muu rahoitus lisääntyy hieman vuoteen 2005 verrattuna. Se on seurausta aiemmin tehdyistä päätöksistä suorien tukien kasvattamisesta, mutta se vaikuttaa tähän koko nettomaksuasemaan vuositasolla noin 40 miljoonan euron edestä. Samalla hyväksyttiin neuvotteluissa niin sanottu reformilauseke, jonka mukaan myös maatalouspolitiikan uudistamisesta ryhdytään keskustelemaan jo kolmen vuoden päästä eli vuonna 2008—2009, ja Suomen tulee valmistautua tähän keskusteluun huolella. Meidän intressissämme on se, että maatalousrahoista keskustellaan kokonaisuutena eikä niin, että vain yksi siivu maaseudun kehittämisrahoista on esillä ja muu osio on lukittuna.

Alue- ja rakennepolitiikan osalla kaikkien vanhojen jäsenmaiden tuet vähenivät. Meille se merkitsee neljänneksen vähentymistä, mitä saatettiin odottaa, selvästi vähemmän luonnollisesti kuin vanhoilta koheesiomailta, kuten Espanjalta, Kreikalta tai Portugalilta, joilla tapahtuu raju rahoitusaseman muutos. Mutta ne hyväksyivät tämän, koska kokivat, että ne ovat aikansa saaneet muiden tukea. Nyt on niiden vuoro osallistua laajentumisen kustannuksiin.

Kansallisin päätöksin pystytään tasoittamaan vaikutuksia Suomen sisällä alueittain. Koko Suomi on tukikelpoista aluetta alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteessa. Itä-Suomelle on erikseen merkitty 327 miljoonan euron tuki. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomelle neuvotteluissa saatiin erillinen 35 euron asukaskohtainen tuki harvaanasutulle alueelle. Lisäksi Euroopan alueellisesta yhteistyöstä reilu 100 miljoonaa euroa osoitetaan raja-alueyhteistyöhön.

Tutkimus- ja kehitysvarojen puiteohjelmaa kasvatetaan oikeastaan Suomen tavoitteen mukaisella tavalla. Tässä onnistuttiin, mutta sen sijaan EU:n maksujärjestelmän reformista ei saatu niin suuria tuloksia kuin tavoitteemme oli. Oli kuitenkin merkittävä oikea askel oikeaan suuntaan, että Britannian maksualennuksesta keskimäärin leikataan 10,5 miljardia euroa. Tämänhän ovat muut maat maksaneet. Tältä osin leikkaus keventää muiden maiden osuutta, myös meidän osuuttamme.

Suomen suurin ongelma on tietysti se, miten leikkauksista aiheutuvan taakan jakautuminen Suomen sisällä sitten tapahtuu. Maaseudun kehittämisvarojen kohdalla se kohdistuu yhteen aika pieneen väestöryhmään. Lopullinen summa nykyiseen verrattuna ei ole vielä tiedossa. Haluan nyt korostaa myös tämän keskustelun pohjaksi sitä. 18,9 miljardia euroa on jakamatta. Se siirtyi komission valmisteltavaksi niin, että maatalousministerien neuvosto tekee asiasta päätöksen. Siitä vasta tullaan tekemään niin sanottu jakoavain, prosenttitaulukko, kuinka paljon kukin maa maaseudun kehittämisvaroja saa. Ennen kuin tätä päätöstä on tehty, se toivottavasti saadaan tammi—helmikuussa aikaan, vasta sen jälkeen nähdään myös lopullinen nettomaksuasemamme ja myös se, mille tasolle Suomen kohdalla maaseudun kehittämisvarat kohdistuvat. Siksi on tärkeää se, että myöskään Suomesta, vaikka kuinka paljon halua olisi, ei anneta sitä signaalia enempää komissiolle kuin tulevalle puheenjohtajamaalle Itävallalle, että automaattisesti kaikki se maksetaan omasta takaa, mitä EU ei maksa. Tässä on noudatettava samaa neuvottelutaktiikkaa kuin Luxemburgin kaudella ja Britannian puheenjohtajakaudella. Me suuntaamme kaiken päähuomiomme hyvillä perusteilla siihen, että unionista saadaan mahdollisimman hyvä neuvottelutulos. Tältä osin ratkaisevat neuvottelut ovat tammi—helmikuussa.

Haluan lopuksi lausua erityisen kiitoksen eduskunnalle, varsinkin suurelle valiokunnalle, jonka kanssa tätä on toista vuotta käsitelty. Tulen antamaan keskiviikkona tarkan informaation erillistavoitteiden toteutumisesta suurelle valiokunnalle ja myös neuvottelujen etenemisestä, millä tavalla ne yksilöidymmät tavoitteet, jotka asetimme, toteutuivat, ja erityisesti valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilénille, joka oli puhelinlangan päässä jatkuvasti näiden neuvottelujen aikana. Tämä yhteistyö tavoitteiden asettamisesta ja tulosten saavuttamisen osalta oli myös hallituksen kannalta erittäin arvokasta. Eduskunta toimi tässä tiukkana valmentajana hallitukselle vahtimalla sitä, että asetetut tavoitteet mahdollisimman hyvin saavutetaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Matkoilla on käyty ja näin on käynyt ja solidaarisia on oltu. Kun on niin antelias, niin sehän on ihan okei.

Mutta, arvoisa pääministeri, se, mikä tietysti on ihan realiteetti, on se, että luonnonhaitat eivät ole poistuneet teidän keikkanne aikana mihinkään eivätkä Suomen ympäristönsuojelun tavoitteet ja tarpeet ole mihinkään häipyneet. Kun katsotaan, mitenkä teidän hallituksenne kehykset ovat viime viikkoina soineet, niin aika rajusti, ja siellä ei ole ollut yhtään ylimääräistä rahaa. Olemme tietysti tilanteessa, jossa täytyisi rahoitusta löytää jostakin lisää, jotta tämä keskustelu voisi jatkua. Kysynkin arvoisalta valtiovarainministeriltä, varapääministeriltä, eikö nyt olisi aika vihdoinkin, kun maksumiestä etsitään, harmaa talous panna kuriin ja ottaa sieltä rahat ja jättää maaseutu rauhaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on hyvä, että pääministeri tuolla asenteella meni Brysseliin. Toivon, että asenne on sama, kun tätä taakkaa ruvetaan kotimaassa jakamaan. On aivan selvä ja helppoa on sanoa, että kyllä meidän täytyy niitä köyhiä maita auttaa ja tällä tavalla voimme sen tehdä. Mutta tämä sama mieli pitäisi säilyä silloin, kun jaetaan tämä 100 miljoonaa niin, ettei se kohdistu yhdelle ryhmälle. Se tieto, mikä on tullut EU-sihteeristöstä, kertoo, että viljelijöille tulisi tuollainen 100 miljoonan euron lasku vuodessa, joka tarkoittaa tasan kaikkien kesken jaettuna pyöreästi 1 400 euron suuruista lisäleikkausta. (Puhemies koputtaa) Se on tietenkin kohtuuton yhdelle ryhmälle. Siinä mielessä se oikea mieli ja sosiaalinen mieli pitäisi säilyä myöskin silloin, kun ruvetaan jakamaan.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan maaseudun kehittämisrahoista ja samaan aikaan todetaan, että lopullisesti ne jaetaan tammi—helmikuussa. Olisi ehkä syytä tietää, mikä on se todellinen tilanne. Onko niin, että kaikki toivo tästä eteenpäin pannaan ministeri Korkeaojan päälle, joka sitten joutuu neuvottelemaan siellä, mikä Suomen asema tulee tulevaisuudessa olemaan?

Totta on se, että jonkinnäköistä laskua tulee kuitenkin, ja sen takia kysyn valtiovarainministeri Heinäluomalta, miten nyt hallitus aikoo tehdä näitten rahojen suhteen. Toinen asia, mistä kannoin huolta, on se, mitä tehdään tälle meidän alijäämällemme. Nyt kun nettomaksut lisääntyvät, mistä katetaan se nykyinen alijäämä plus sitten lisääntyvä alijäämä EU-maksujen takia?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän ratkaisua voi monella lailla selittää ja monella lailla kuvatakin, mutta lopputulemahan on kumminkin se, niin kuin pääministeri kertoi, että hänen mielestään ratkaisusta tulee hyväksyttävä, kun ensin kertoo kauhuskenaarion sinne eteen ja sanoo sitten, että tämä on parempi, kuin mitä olisi ehkä se kauhuskenaario sitten toteutuessaan ollut. (Ed. Pulliainen: Torjuntavoitto!) — No, totta kai, näin sitä voi katsoa ja näin voi sitä perustellakin, mutta fiaskohan tämä kaiken kaikkiaan oli, todella huono saavutus neuvottelutuloksena.

Kysymyshän kuuluu, mihin ed. Koskinenkin viittasi, onko nyt tarkoitus sitten menokehyksistä antaa jälkeen, onko ne tarkoitus räjäyttää nurin, koska muutoinhan tässä hukka perii kotimaassa, ja se on kumminkin myös asia, josta on kannettava huolta. On hienoa, että te kannatte EU:n näkökulmastakin huolta, mutta kannetaan nyt välillä aivan tästä suomalaisesta perusihmisestäkin vähäsen huolta.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellinen torjuntavoitto vei sokeritehtaan ja 2 000 työpaikkaa, tämä torjuntavoitto vie 400 miljoonaa euroa, 2,5 miljardia tapettua markkaa, ja tuhansia työpaikkoja. Alkaa hieman kyllästyttää tässä vaiheessa Vanhasen voittolinja, jota SDP ja kokoomus tukevat, myös vasemmistoliitto on hyväksynyt tämän ratkaisun.

Nimenomaan tämä cap-tuki tarkoittaa, että ranskalaisiin suurviljelijöihin, Englannin kuningattareen, näihin ei kosketa, ja luovasta osuudesta, lfa-tuista, ympäristötuista, jotka veisivät eteenpäin, jotka toisivat tuotantoa, sieltä leikataan 30 prosenttia, 20 prosenttia. Tämä on täysin käsittämätön. Tällaisessa kolhoosissa eletään, ja suomalainen maaseutu tyhjenee ja kuolee. Se on aivan selvä.

Mistä rahat otetaan? Varallisuusvero ökyrikkaille meni. Nostetaanko köyhien palvelumaksuja? Mistä te tämän rahoitatte? Perussuomalaiset eivät hyväksy tätä. Kaikki ne uhkakuvat Suomen maaseutua kohtaan, jotka ennen EU-jäsenyyttä sanottiin, ovat olleet totta, (Puhemies koputtaa) ja tämän linjan päässä on talonpojan kohtalo, se on shakki ja matti.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä asia, että saatiin aikaan ratkaisu. Keskustan eduskuntaryhmä tukee tätä ratkaisua ja toteaa, että oli hyvä, että valittiin strategia, jossa arvioitiin, mihinkä asioihin voidaan vaikuttaa, eikä tuhlata voimavaroja tämän kaltaisiin asioihin, mitä ed. Soini totesi. (Ed. Soinin välihuuto) Sen tähden jatkossakin nyt edelleen niin kauan kuin maaseutuasetuksen mukaiset toimet ovat auki, on syytä tarkkaan tehdä laskelmia ja yrittää maksimoida vielä ne mahdollisuudet, jotka EU:lta voidaan saada, eikä arvuuttaa ja esittää kysymyksiä, kuinka paljon nyt ollaan käyttämässä kansallisia varoja. Tähän asiaan tullaan myöhemmin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ansaitsee todella vilpittömän kiitoksen siitä, että Suomi oli mukana Euroopan unionissa mukana hakemassa ratkaisua, koska jos perustuslakisopimuskiistan rinnalle olisi vielä jäänyt tämä rahoituskehys auki, niin silloin eurooppailmasto olisi heikentynyt jopa Suomessa. Se oli jo käsin kosketeltavissa. Sen takia tämä tulos on arvokas ja Suomenkin kannalta hyvä, siedettävä. Erityisesti arvostan pääministerin rehellistä lähestymistapaa siinä, että todellakin kysymys on solidaarisuudesta, siitä että Suomi itse asiassa aika hyvin menestyvänä kansantaloutena nyt kantaa omaa vastuutaan EU:n laajentumisesta. Minä ymmärrän kokoomuksen puheenvuoroja, koska he eivät muutenkaan ole välittäneet solidaarisuudesta, niin eivät tietenkään tämän itälaajentumisenkaan (Puhemies koputtaa) solidaarisuudesta, ja niitä, jotka eivät koko unionista välitä, on ymmärrettävä.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni tämä ratkaisu oli tarpeellinen Euroopan unionille. Unioni tarvitsi rahoitusratkaisun, se tarvitsi sen senkin takia, että myös meidän puheenjohtajuutemme tulee olemaan paljon helpompi, kun tämä asia ei ole enää meidän edessämme. Mutta se tarvitsi sen myös sen takia, että me voimme keskittyä muihin asioihin, koska unionilla on vielä suurempia ja tärkeämpiä asioita edessään.

Olen samaa mieltä pääministerin kanssa siitä, että mekin tulemme maksamaan ja meidän kuuluu maksaa oma osuutemme EU:n laajentumisesta. Tuleeko ja koemmeko me Suomessa tämän maksuosuuden oikeudenmukaiseksi, riippuu siitä, kuinka hyvin nämä uudet jäsenvaltiot käyttävät ne rahat, joita myös meiltä Suomesta tulee, ja myös, pääministeri, kuten keskusteluissa toimme esille, kuinka hyvin ne puutteet, ne menetykset, mitä suomalaiset kokevat tänä päivänä, tullaan kansallisesti kompensoimaan.

Toivon todellakin omalta puoleltani, että hallitus voisi mahdollisimman pian kertoa sen, minkälaisia suunnitelmia sillä on, koska jo hallituksen omista riveistä ministeri Enestam on tänään lausunut huolensa siitä, miten nämä päätökset vaikuttavat suomalaiseen ympäristönsuojelun tasoon. Haluan myös omalta puoleltani esittää kiitoksen pääministerille siitä erittäin tiiviistä yhteydenpidosta eduskuntaan ja suureen valiokuntaan, mitä hän on tehnyt tämän prosessin aikana. Uskon, että me kaikki arvostamme kyllä sitä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Ordförande Vilén hade ett klokt inlägg, där han visade hur största delen av stora utskottet har varit ansvarsfullt. Med två undantag när har stora utskottet under konsultationen stött det förslag som statsministern förhandlade fram, av de orsaker som före detta ministern Vilén hänvisade till.

Det är viktigt att konstatera att Österrike, Finland och Tyskland är de länder som redan nu dragit den största nyttan och kommer att dra den största nyttan av utvidgningen, och därför var vi tvungna att visa beredskap. Med det är också viktigt att vi internt i eget land kommer att ha en solidarisk lösning av den här frågan och att våra viktiga målsättningar, till exempel i miljöpolitiken, också kan förverkligas i fortsättningen.

Statsministerns ståndpunkt att vi skall diskutera (Puhemies koputtaa) ...

Pääministeri totesi, että meidän tulee hyvissä ajoin varautua tähän tulevaisuuskeskusteluun. Toivon, että se tapahtuisi näin myöskin huomioiden se, että Britannian maksualennuksen vähennys kohdistui vain osittain budjettiin, eli vain siihen, joka liittyy uusiin jäsenmaihin. Näin hän on sen markkinoinut kotimaassaan.

On hyvä siis, että saatiin aikaan sopimus niistä syistä, joihin ed. Vilén viittasi. Meidän on todettava, että Suomi, Saksa ja Itävalta ovat niitä maita, jotka ovat hyötyneet ja hyötymässä eniten EU:n laajentumisesta. Olemme tavallaan diskontanneet sen jo. Mutta nyt vähennykset pitää kohdistaa oikeudenmukaisesti, sillä tavalla kuin edustajat Vilén ja Kallis sanoivat.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun kehittämisvarat vähenevät noin 100 miljoonalla eurolla. Jotta jäljelle jääviä 250 miljoonaa voitaisiin käyttää, pitäisi olla maaseutua, jota kehittää. Hallitus on omalla politiikallaan, ensin valtionosuusuudistuksella, vähentänyt kyläkouluja ja niiden eloonjääntimahdollisuuksia. Joukkoliikenne: yli 1 000 vuoroa loppuu maaseudulla. Maaseudun perusrakenne on todella kyseenalaistettu, eikä myöskään laajakaistaverkkoja tule kaikkiin kyliin. Mikä on tämän perusrakenteen tulevaisuus, ja voidaanko ylipääänsä kehittämisrahoja työntää kaivoon, jos perusrakenne ei toimi?

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kymmenen vuotta sitten liityimme Euroopan unioniin, varmaan tiesimme, että jossain vaiheessa meistä tulee myös maksaja. Kun täällä salissa kuukausien varrella on kuullut puhuttavan kehitysmaalisästä ja kaikesta muusta, niin nyt meillä on mahdollisuus osoittaa, että Euroopan unionin laajentuessa ja näiden 10 uuden jäsenmaan tullessa mukaan me voimme auttaa heitä. Me tulemme hyötymään siitä, globalisaatio meidän kannaltamme tarkoittaa meille uusia sisämarkkinoita. Sen takia tämä järjestelmä, johon nyt on lähdetty, vaikka se maksaa meille, niin uskon, että se on aivan oikeutettu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen kunta- ja alueministeri Korhonen käytti kyllä puheenvuoron, joka sopisi varmasti vasemmistoliiton osaston pikkujouluun. Aluepolitiikan osalta unohtui, että tässä neuvottelussa nimenomaan Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen kannalta saatiin merkittävä voitto. Harvan asutuksen alueet tunnustettiin erityisalueiksi, ja esimerkiksi Pohjois-Suomen osalta plus 35 euroa per asukas tulee lisää tukea. Tällä tavalla saatiin liittymissopimuksen mukainen järjestelmä jatkumaan.

Maatalouden osalta me tarvitsemme kansallista yhtenäisyyttä, että ensi kevään aikana sekä maatalouspolitiikan selonteon keskustelun yhteydessä että kehyspäätösten yhteydessä voidaan viljelijäkuntaan antaa sellainen viesti, että Suomen eduskunta haluaa olla eri keinoin turvaamassa maatalouden kannattavuutta kansallisena ja yhtenäisenä kysymyksenä ja on valmis tekemään tarvittavia ratkaisuja. Ei nyt ole riidan aika eikä keskinäisen syyttelyn aika vaan yhteistyön aika.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin analyysi EU:n rahoituskehyksistä oli erittäin selkeä ja selvästi pohdittu ja harkittu. Voitte tietysti todeta niin, ettei vielä ole ajankohtaista keskustella Suomeen kohdistuvista leikkauksista ja maaseudun kehittämisvaroista. Mielestäni yleiskeskustelu maatalouden kansainvälisistä ja kansallisista haasteista olisi nyt juuri erittäin ajankohtaista. Miten asetamme järjestykseen erilaiset tuotantosuunnat, etelän, pohjoisen, idän, lännen jne?

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun muistaa SDP:n ryhmäpuheenvuoron, kun käytiin maaseutupoliittista keskustelua, ja katsoo tätä lopputulosta, niin voi sanoa, että SDP:llä tuntui olevan jo sisäpiirin tietoa. Tämä ratkaisu mukailee aika paljon sitä ryhmäpuheenvuoron henkeä, mikä silloin esitettiin. Jos hallitus pitää kohtuullisena tätä siirtoa, solidaarisena heikko-osaisempia maita kohtaan noin 500 miljoonan osuudelta, niin pitääkö hallitus myöskin solidaarisena sitä, että noin 100 miljoonalla hyvitetään niitä viljelijöitä ja alueita, jotka ehdottomasti tästä ratkaisusta tulevat kärsimään? Ja kun tiedetään, mikä on viljelijöiden asema ollut muutenkin jo tämän hallituksen aikana ja tämän maatalouspolitiikan aikana, niin varmasti sitä kansallista ratkaisua sillä kentällä jo odotetaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä Suomella on hyvät neuvottelijat. Kun vaan rahaa riittää, niin sopimuksia syntyy. Nyt on kysymys vaan siitä, kuka sen maksaa täällä Suomessa, mikä väestöryhmä se pistetään maksamaan, miten kehyksiin mahtuu tämmöinen 400 miljoonan nettomaksuosuus. Minusta näyttää, että ei mahdu mitenkään. Se merkitsee silloin, että jostain leikataan. Onko se taas tämä pienituloinen, kaikista köyhin kansanosa, jolta leikataan sitten nämä rahat? Minun mielestäni kyllä, kun neuvottelijat lähtevät neuvottelemaan, niin olisi syytä miettiä, millä valtuuksilla neuvotellaan, mikä kansanosa pistetään maksamaan. Mielestäni tämä 400 miljoonaa euroa on iso raha, vaikka se näyttää tässä tapauksessa taas olevan pääministerin mielestä pieni raha.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi nyt hyvin tärkeää, että pääministeri selväsanaisesti kertoisi, millä tavalla nämä Suomelle lankeavat EU:n laajenemiskustannukset kompensoitaisiin maaseudun väestölle. Maaseudun kehittämisvaroista vähenee noin 100 miljoonaa euroa vuositasolla, ja toivon, että pääministeri kertoisi, aiotaanko nämä tukimenetykset korvata kansallisella lisärahalla vai ei.

Kun muistelee taannoista maatalouspoliittista keskustelua ja erityisesti tätä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, jossa suhtauduttiin tylysti nykyisiinkin maataloustukiin jo näillä tasoilla, niin ihmettelen kyllä, kykeneekö tämä hallitus sisäisesti sellaisiin ratkaisuihin, joilla tämä kompensaatio toteutettaisiin. Toivon, että myös valtiovarainministeri Heinäluoma kommentoisi tätä kysymystä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri on julkisuudessakin todennut, niin tämä neuvottelu ei ollut mitenkään onnistunut, niin että turpiin tuli. Kolmannes maaseuturahaston rahoista lähtee, ja se on hyvin paljon pois suomalaiselta ympäristönsuojelulta.

Nyt meitä kiinnostaa tämän kaiken solidaarisuuden keskellä, kun on oltu solidaarisia Brysselissä Itä-Euroopan maita kohtaan ja on oltu solidaarisia Hongkongissa maailman köyhiä kohtaan, ollaanko todellakin täällä Suomessa solidaarisia siten, ettei panna yhden väestöryhmän maksettavaksi tätä kaikkea solidaarisuutta.

Herra pääministeri, onko teillä ollut valtiovarainministerin kanssa ja ylipäätään hallituksessa keskustelua siitä, että nämä rahat tulevat sitten nykyisten kehysten ulkopuolelta Suomen valtion budjettiin?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos ratkaisua nyt ei olisi syntynyt, sehän olisi tarkoittanut sitä, että EU olisi ollut kaaoksessa, niin kuin komission puheenjohtaja Barroso sanoi, että EU olisi halvaantunut. Ymmärrän, että ed. Soini sitä olisi toivonut, mutta nyt syntyi ratkaisu ja hyvä näin. Sen takia ne puheenvuorot, mitä edustajien Vilénin ja Saarikankaan puolelta myös kokoomusoppositiosta on tullut, ovat olleet erittäin rakentavia. Te olette nähneet metsän puilta ja ymmärtäneet, mitä laajentuminen myös Suomen osalta tarkoittaa. Tämä on tässä nyt se olennainen ja pihvi. Pääministerikin oli aika kriittinen sen suhteen, että tämä maaseudun kehittämisrahojen leikkaus kohdistuu tavallaan siihen maaseudun ja maatalouden moderniin osaan. Se on tietysti pettymys ja huono asia.

Mutta kun puhutaan tästä leikkausten taakan jakamisesta kansallisesti, kansallisen tasapainon hakemisesta niistä ratkaisuista, joilla tasapainotetaan tilannetta, niin kyllähän se jakoavain on hyvin pitkälle nyt hallituksen ja ennen muuta valtiovarainministeri Heinäluoman taskussa. Toivoisin myöskin, että valtiovarainministeri kommentoisi nyt (Puhemies koputtaa) tätä syntynyttä tilannetta: oliko joitakin välipuheita päähallituspuolueiden kesken tässä asiassa, kun tähän ratkaisuun Suomen puolelta lähdettiin?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin vasemmistoliiton ed. Korhonen arvioi, että tämä tulos oli fiasko. Ed. Korhonen tulee Pohjois-Suomesta alueelta, missä laskennallisesti aluepoliittiset tuet lisääntyvät noin viidenneksellä. Tämä saavutettu tulos ei ole niin huono kuin tässä ehkä annetaan ymmärtää. Tässä on hyvin monia puolia. Totta kai tämä on raskas meidän kansantaloudellemme. Tämä on paljon paljon raskaampi vielä monille muille vanhoille jäsenmaille. Joillakin vanhoilla jäsenmailla nettomaksuasema heikkenee prosenttiyksikön kansantuotteesta, ja silti ne olivat tähän valmiita, käyttivät kannatuspuheenvuoroja, että nyt on heidän aikansa osallistua tähän unionin sisäiseen rakentamiseen. Tässä on pitkästä ajanjaksosta, seitsemästä vuodesta, kyse, ja tällaiseen vaan pitää sopeutua.

Siksi me olemme unionissa, että kannetaan yhteistä vastuuta ja harjoitetaan yhteistä politiikkaa. EU:n budjetin kautta me erityisesti menestymme sen tyyppisissä aiheissa, joissa olemme vahvoja, esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyössä. Kaikista lisäyksistä, jotka sinne tehtiin, tulemme saamaan erittäin hyvän potin. Sieltä tulee lisää meille. Itse asiassa meidän nettomaksuasemamme lopulta nähdään sen mukaan, minkälaisia hankkeita ja minkälaisella osaamisella me olemme esimerkiksi näillä tutkimusrahoilla tehneet. Samoin meidän nettomaksuasemaamme tulee vaikuttamaan positiivisesti se, että kemikaalivirasto asettuu tänne. Pelkästään sen vuosittaiset palkkatulot ovat noin 100 miljoonan euron luokkaa, joka meiltä on tähän mennessä puuttunut ja joka myös tuo meidän kansantuotteellemme lisää.

Mutta sitten tähän maaseudun kehittämisrahoitukseen. Minä ymmärrän erittäin hyvin sen huolen ja kritiikin ja pelot, jotka tähän liittyvät, mutta haluan sanoa tähän kaksi asiaa.

Ensimmäinen on se, että tältä osalta neuvottelut ovat vielä keskeiseltä osaltaan kesken. Vanhalla ohjelmakaudella meidän osuutemme oli 15:n joukossa 6,85 prosenttia näistä rahoista, ja tämä prosenttiosuus on neuvotteluissa. Me olemme laskelmat tehneet, koska on ollut tärkeää tietysti pyrkiä kuvaamaan tämä vaikutus mahdollisimman rehellisesti, me olemme laskelmat tehneet tältä historialliselta pohjalta ja pyrimme siihen. Mutta toisaalta kun me olemme pystyneet käyttämään erityisesti ympäristötukea hyvin — mehän olemme viime vuosina onnistuneet käyttämään itse asiassa enemmänkin kuin tämän 6,85 prosenttia, muut eivät ole käyttäneet, ja me olemme saaneet Suomeen tätä rahaa — sekin saattaisi muodostaa tietyn historiallisen pohjan.

Tässä on neuvotteluvaraa vielä olemassa. Prosenttiyksikön ero 19 miljardin euron summasta on erittäin suuri. Ei pidä antaa sitä viestiä nyt komissiolle eikä Itävallalle, että täältä löytyy kyllä halua hoitaa nämä hommat kaikki kansallisesti. Koko syksyn ajan me Britannian kanssa olimme siinä asetelmassa, että he sanoivat, että meidän nettomaksuasemamme on aivan liian alhainen, maksakaa itse. Tämän sanoi myös Tony Blair kahteen kolmeen kertaan minulle suorassa keskustelussa. Tämä oli heidän peruslähtökohtansa. Mitä jos siihen keskusteluun olisi tullut se kuva, että tulkoon mitä hyvänsä EU-päätöksellä, niin kyllä Suomen eduskunta maksaa kaiken täältä?

Sama asetelma nyt vielä jatkuu tammi—helmikuun ajan tämän tietyn määrärahan osalta, joka on ehkä kaikkein kriittisin. Vetoan siinä, että tässä tiettyä maltillisuutta pidetään. Eduskunta on erittäin hyvin informoituna maatalousministereiden neuvoston kokouksen valmistelusta, ja tammi—helmikuussa tämä prosessi tulee jatkumaan, ja eduskunta pääsee siihen prosessiin varmuudella myös vaikuttamaan.

Sitten toinen asia, joka liittyy maatalouden tulevaisuuteen. Kun tässä muun muassa ed. Hemmilä nosti Wto-neuvottelut Hongkongista esille, mistä sieltäkin tuli, voi sanoa, huolta herättäviä tietoja vientituen lopettamisesta vuonna 2013. (Ed. Hemmilä: Viimeistään!) — Niin. (Välihuutoja) — Mitä se merkitsee? Paljonko, ed. Soini, vientituet ovat olleet EU:n maatalouspolitiikassa? Suuruusluokkaa verrattuna capiin? Entäs, ed. Hemmilä, paljonko? Minkälaisista rahoista tässä puhutaan? (Välihuutoja)

Pyydän puhemieheltä anteeksi.

EU:n vientituet ovat olleet noin 3,5 miljardin euron suuruusluokkaa. Halusin nostaa tämän esille sen tähden, että näissä rahoitusneuvotteluissahan me sovimme, että me olemme valmiita avaamaan myös tämän maatalouspoliittisen keskustelun. Cap-tuet ovat 44 miljardia euroa vuodessa. Tällä seitsemän vuoden aikajänteellä vuoteen 2013 ei voi olla mahdoton asia unionille maatalouspolitiikassa, jos cap-uudistuksen 44:ää miljardia euroa katsotaan vuositasolla ja 3,5 miljardin euron vientitukea vuositasolla, etteikö unionin sisällä pystyttäisi tekemään ratkaisuja, niin että tämä olisi viljelijöille kohtuullinen ja voitaisiin löytää ratkaisu, jossa vientituen kautta tätä tukea ei mene. Minusta tässä on seitsemän vuotta aikaa tällainen järjestely kyllä tehdä. Minusta tältä osin ei pitäisi liian suuria huolia viljelijäväestön keskuuteen myöskään levittää.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun ohella tämän ratkaisun häviäjiä ovat Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat ja alueet, jotka tätä nykyä ovat teollisuuden rakennemuutosalueita. Ymmärtääkseni alue- ja rakennetuen volyymi laskee noin 70 miljoonaa.

Pääministeri tv-uutisissa maaseuturahoituksen aleneman osalta totesi jotakuinkin siihen tyyliin, että lopputulos on selvillä vasta sitten, kun kansallisista kompensaatiotoimista päätetään, mikä niiden määrä on. Kysyisinkin nyt sitten ministeri Heinäluomalta: Miten on tämän 70 miljoonan osalta, joka koskettaa monia työllisyyden kannalta vaikeita alueita? Aiotaanko tätä alenemaa kompensoida kansallisin päätöksin budjettivaroista? Ymmärrän, että keskustaa nämä alueet eivät välttämättä hirveästi kiinnosta, mutta uskoisin, että ministeri Heinäluomaa pitäisi kiinnostaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuollaisia alueita, mihin ed. Häkämies viittasi, on muun muassa Kymenlaakso.

Mutta tähän maksamiseen voi suhtautua monella tavalla. Billy Wilderin elokuvassa Etusivu uusiksi taksista noussut innokas nuori toimittaja, kun häneltä kysyttiin, miten meni, tokaisi, ettei hyvin, "mutta minä sain maksaa taksin". Tämä tapahtui, kun kokeneet rikostoimittajat palasivat takaisin vankilan lehdistöhuoneeseen.

Tätä maksamista voidaan tarkastella tietysti myös siltä kannalta, että Suomen puheenjohtajuus on helpompaa, kun EU:n budjetti on käsitelty.

Mutta edelleenkin kysyisin, arvoisa pääministeri: Kun kuitenkin Suomen netto-osuus noin paljon lisääntyy ja tuen alenema kohdistuu hyvin kapealle alueelle, onko ministeri Enestamin huoli nimenomaan maatalouden ympäristötuesta teidän mielestänne aiheellinen ja onko ympäristötuki kompensoitavissa?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin historian myönteisiin puoliin kuuluu nimenomaan se, että kun köyhät maat ovat liittyneet sen jäseniksi, niin tasaantumista eri maiden tulotasoissa on tapahtunut. Köyhät maat ovat pystyneet kirimään kiinni taloudellista kehitystä. On aivan oikein, että laajentumisesta myös maksetaan.

Kaikkein vähiten ymmärrän sitä omituista hiljaista jupinaa, joka koko ajan kuuluu ed. Soinin suunnalta. Onko ed. Soini sitä mieltä, että sosialismi oli niin siunauksellinen järjestelmä, että ne valtiot, jotka lakkasivat soveltamasta tätä järjestelmää, eivät ansaitsisi mitään rakennerahastovaroja? Kuuluu hallituksen vastuulle sitten Suomessa huolehtia siitä, että täällä niitä ryhmiä, joille unionin jäsenyys on muutenkin tuottanut kaikkein suurimpia muutoksia, kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Minuutti!) Ulkoministeriltä olisin kysynyt: Mitä tämä ratkaisu tarkoittaa kehitysyhteistyön rahoitukselle?

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, te totesitte, että on pohdittava, miten hoidetaan leikkauksista aiheutuva taakan jakaminen. Äskeisessä puheenvuorossanne te ette selkeästi sanonut siihen juuta eikä jaata, mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että teillä joku suunnitelma jo on. Voisitteko te hieman valottaa sitä meille, ja leikataanko nimenomaan maanviljelijöiltä? Sitähän meiltä tullaan kysymään heti tänä iltana.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, kyllä minä omasta puolestani voin hyvin onnitella tästä ratkaisusta. Se oli vaikea neuvotteluprosessi, ja oli tärkeää, että se saatiin nyt Britannian kaudella vietyä loppuun. Me emme varmaankaan olisi saaneet parempaa ratkaisua Suomen puheenjohtajakaudella.

Mutta, arvoisa pääministeri, te olette kyllä velkaa sen suomalaisille, että te uskallatte nyt tänään ja täällä ja nyt heti vakuuttaa, että tätä solidaarisuutta, jota me nyt osoitamme EU:n uusille jäsenmaille ja maailman köyhille, ei oteta suomalaisten köyhien selkänahasta, ei työttömien, ei sosiaaliturvan varassa elävien. Antakaa nyt se vakuutus, että jos kotimaassa joudutaan tekemään näitä kompensaatiotoimia maaseudun kehittämisrahoissa, niitä ei leikata muusta hyvinvoinnista köyhiltä, pienituloisilta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tärkeätä, että ratkaisu saatiin aikaiseksi, jotta Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti. Sitten täytyy sanoa, että ratkaisu kokonaisluonteeltaan osoittaa tiettyä uudistusmielisyyttä, tehdään rakenteellista kehitystä, ja se muun muassa, että panostetaan tutkimus- ja tuotekehitykseen 75 prosenttia reaalisesti lisää, on erittäin tärkeä ratkaisu. Tässä suhteessa täytyy kyllä erityisesti onnitella pääministeri Tony Blairia uudistusmielisenä demarina, mutta myöskin täytyy sanoa, että komission puheenjohtaja Barroso on tehnyt hyvää työtä tässä suhteessa Epp-ryhmästä tulevana henkilönä, ja ehkä kaikkein suurin kiitos kuuluu kansleri Merkelille. Nyt näemme, että Saksassa on uudistusmielinen, eurooppalainen johtaja, ja se antaa toivoa meille Euroopassa siinä suhteessa, että Saksan johtajan muutos antaa mahdollisuuksia Euroopan unionin toimia tehokkaammin, määrätietoisemmin ja myöskin uudistusmielisemmin.

Mutta, puhemies, (Puhemies koputtaa) mitä tulee Suomen neuvottelutaktiikkaan, niin en ole aivan vakuuttunut, että kaikissa vaiheissa toimittiin aivan oikein. Kun oli kaksi leiriä, tämä 1,24 prosenttiyksikön kerho ja sitten nämä säästäjät, 1 prosentin kerho, niin oikeastaan (Puhemies: Minuutti) niitten kanssa neuvoteltiin ehkä enemmän, jotka halusivat antaa vähän rahoja, koska heidän tukeaan tarvittiin, ne olivat mielenkiintoisia neuvottelukumppaneita.

Toinen, mitä tulee ratkaisuun sitten Luxemburgin puheenjohtajakauden lopussa, kun Suomi sanoi ei, (Puhemies koputtaa) mielenkiintoista oli, että Britannian ensimmäinen tarjous Suomelle oli erittäin heikko, ja oikeastaan mikä meidät pelasti, oli se, (Puhemies koputtaa) että ne summat, mitä Suomi pyysi, olivat niin pieniä, että ne oli helppo meille antaa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri on tehnyt upean urakan, ja lopputulos on vähintäänkin kohtuullinen Suomen kannalta, kun verrataan muihin maihin. Suomesta tulee jatkossa selvä nettomaksaja — tähän saakkahan olemme varallisuuteen nähden olleet hyvin pienellä maksulla — mutta niin kuin pääministeri sanoi, EU:n laajentuminen maksaa ja Suomi on valmis panemaan kortensa kekoon. Uskon ja tietenkin toivon, että tällä ratkaisulla turvataan maakuntiin suuntautuvien rakenneohjelmien maksatus ajallaan. Toivoisin tähän kommenttia.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ratkaisu on syntynyt, ja sen kanssa on elettävä. Kyllähän oli tiedossa, että kun unioni laajenee, se myöskin maksaa, ja sen edessä nyt olemme. Valitettavaa vain on, että maaseudun kehittämistä ja maataloutta se uhkaa kaikkein eniten. Nyt on katsottava eteenpäin, löydettävä ratkaisut, niin että myöskin näillä ratkaisuilla pystytään elämään, ja niissä neuvotteluissa, joissa nyt lopullisesti ratkaistaan, on onnistuttava, että ne mahdollisuudet, mitkä on nostettu esiin täällä, voidaan sataprosenttisesti hyödyntää. Mutta tämän kanssa on vaan jouduttava tulemaan toimeen, ja ratkaisu oli sellainen kuin se syntyi. Ei sitä voi paljon kehua, mutta tulos on tullut.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime viikolla ja tällä viikolla valtiovarainministeri on kehunut, kuinka hyvä on, että meillä on raamit, joiden sisällä pitää pysyä. Meillä on yli 100 000 lasta köyhyysrajan alapuolella, 90 000 veteraanisukupolven eläkeläistä lähes pelkällä kansaneläkkeellä. Nyt puhutaan yhteisvastuusta. Nyt kyllä raha kelpaa, kun ohjataan tuonne muualle. Miksei yhteisvastuuta ole tänne kotimaan köyhille millään tavoilla? Raamit estävät sen. Entäs sitten kun maaseutua ruvetaan könittämään oikein kunnolla? Miten voidaan ajatella, että ihmiset menestyvät enää maatalouden parissa? Siellä tulee vielä suurempi suurtilalinja ja autioituminen jatkuu entisestään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilmiselvää, että tämä ratkaisu täytyi saada aikaan. Eihän tässä Euroopalla ollut mitään muuta mahdollisuutta. Jos ajatellaan, että tässä maailmanlaajuisessa kilpailussa yritetään pysyä pelissä, niin kyllä keskenään täytyy yhteistyöhön kyetä. Mutta olisin huolissani siitä, että kun tässä saavutettiin se neuvottelutulos, että Itä- ja Pohjois-Suomeen näitä aluetukia saatiin, niin tässä on jo aika monessa asiassa tämän vaalikauden aikana Länsi- ja Etelä-Suomen esimerkiksi viljelijä- ja maaseutuväestö joutunut kärsimään. Vakavien vaikeuksien tukitaso heikkeni. Oli tämä sokeriratkaisu. Oli monta muuta, ja nämä maaseudun kehittämisvarat ovat todella tärkeitä myöskin etelässä, ja toivoisin, että tämä tausta otetaan huomioon, kun näitä rahoja sitten Suomessa jaetaan.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ratkaisu maatalouden osalta ei suinkaan ole mikään voitto. Tässä on vähän samaa makua kuin siinä, että sokeriratkaisua väitettiin torjuntavoitoksi, kun kansallisella tuella voidaan korvata menetykset. Tämä on vähän sama kuin työmiehen palkkaa alennettaisiin ja sanottaisiin, että saat vastaavan summan ottaa pankkitililtäsi. Minä luulen, että semmoisia harva työmies pitää voittona.

Eikä tässäkään asiassa se ole ilmoitusasia, että tämä on ihan siedettävä, kun se 100 miljoonaa, tai joku summa, otetaan kansallisesta tuesta. Se ei ole ilmoitusasia, jos pääministerillä on takataskussa ylimääräistä rahaa 100 miljoonaa, joka ei ole mistään pois, nykyisistä eikä tulevista hyvistä tarpeista. Tämähän olisi silloin voitto, mutta luulen, että semmoisia rahoja ei ole, eikä minusta kannata luoda sitä kuvaa, että tämä on ilmoitusasia, ne rahat jostain löytyvät.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän jatkaen siitä, mihin ed. Kuisma lopetti, että tämä ei ole mikään ilmoitusasia, arvoisa pääministeri, kyllä ne rahat jostakin sitten kaavitaan. Lähinnä ilmoitusasia olisi se, että te ilmoittaisitte täällä yhdessä hallituskumppaneittenne SDP:n ja Rkp:n kanssa että rahat on sovittu lisättäväksi nykyiseen valtion budjetin kehykseen. Silloin ehkä se rauhoittaisi nyt niin jääkylmiä joululahjoja saaneita suomalaisia maanviljelijöitä.

Sitten haluaisin, jos puhemies sallii, vielä pääministeriltä tiedustella, kun tässä on nyt puhuttu vain näistä maaseudun kehittämisrahaston rahoista, reilusta 100 miljoonasta eurosta, miten kävi näitten alue- ja rakennetukien, kun te äsken totesitte vastatessanne ed. Korhoselle, (Puhemies: Minuutti!) että Itä- ja Pohjois-Suomessa nämä alue- ja rakennetuet nousevat jopa viidenneksellä, ja julkisuudessa on ilmoitettu, että (Puhemies koputtaa) niihinkin tuli neljänneksen leikkaus. Mistä se neljänneksen leikkaus sitten otetaan?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhutaan kompensaatiosta. Siihen on lupa haettava Brysselin teknokraateilta, aneltava itsenäisen Suomen Brysseliltä tätä lupaa, ei sitä niin vaan maksella. Tämähän on aivan harhautusta.

Sitten, arvoisa puhemies, nimenomaan jäykistettiin tämä maatalous, kun capiin ei puututtu. Nimenomaan tuetaan ranskalaista bulkkituotantoa, Elisabethia ja kaikkea, siihen ei koskettu, ja dynaaminen osa, siis ympäristötuet, leikattiin. Päinvastoin juuri kävi. Ja sitten, jos ajattelisi, että kepu olisi oppositiossa, se huutaisi kuin sumutorvi, kuinka tämä aseveliakseli on nyt tehnyt valtavan tappotyön. Ja korruptio-ongelma näissä uusissa jäsenmaissa: EU on suuri rahanpesuorganisaatio, ja sieltä tulee löytymään. Ja oikeuslaitos ei ole sillä tasolla kuin pitäisi olla.

Ja ed. Sinnemäki: Neuvostoliitossa ei ollut oppositiota, mutta Suomen eduskunnassa on, (Puhemies koputtaa) perussuomalaiset, ja hyvä, että on.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuisman puheenvuoroon on hyvä jatkaa, että kyllä kaikkien on tässä salissa se myönnettävä ja tunnustettava, että ratkaisu on raskas, eikä pidä ihmetellä, että kansalaiset ovat pettyneitä. He ovat pettyneitä, puhumme me tässä salissa mitä puhumme. Se pettymys on meidän vaan nieltävä.

Kun täällä on käytetty sanaa solidaarisuus ja sanottu tätä suomalaiseksi solidaarisuudeksi köyhiä maita kohtaan, niin minä huomautan, että koko sota-ajan jälkeisessä ulkopolitiikassa Suomi on ollut solidaarinen itään päin. Olemme maksaneet paljon, mutta olemme kyllä saaneetkin.

Täytyy muutamien edustajien puheenvuoroihin jatkaa myöskin: Me nostamme jaloilleen entisiä kommunistimaita tällä ratkaisulla. Pitää muistaa, että tätä on tämän päivän solidaarisuus.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! (Ed. Soini: Tuleeko rahaa?) Tärkeätä on suhteuttaa tämä ratkaisu isoon yhteiskunnalliseen kehykseensä ja katsoa todellakin, niin kuin täällä sanottiin, metsää myös puilta.

Se, että uudet jäsenmaat nousevat jaloilleen, niiden talous kehittyy vahvasti, on ehdottomasti myös Suomen etu. Se antaa meille työtä ja toimeentuloa, mitä suurempi kehitys ja vauraus näissä uusissa liittyneissä jäsenmaissa tulee olemaan. Toisaalta on tärkeätä, että me teemme unionissa vastuullista politiikkaa, joka sekä on meidän etujemme mukaista että avaa mahdollisuuden myös unionin kehittymiseen 25 jäsenmaan yhteisönä.

Nyt tehty ratkaisu noudattaa aikaisempia laajentumisen yhteydessä tehtyjä periaatteita. Ne, jotka ovat köyhimpiä, saavat tukea päästäkseen jaloilleen. Näin on tapahtunut Espanjan, Portugalin osalta esimerkiksi, ja se tuottaa yhteistä hyvää koko unionin alueella. Irlanti on malliesimerkki maasta, joka on voinut pitkälti rakennerahastotukien ansiosta nousta jaloilleen ja sitä kautta tulla mukaan kansainväliseen kauppaan ja vaihdantaan. Uusien jäsenmaiden nousu jaloilleen on meidän suomalaisten etu.

Sitten kun katsotaan tämän ratkaisun sisältöä, niin tietenkin oli etukäteen tiedossa, niin kuin täällä on osoitettu, että ilman muuta tämä uusien jäsenmaiden joukko, joka tulee sisään, on sen tyyppinen, että se tulee aiheuttamaan vanhoille kohtuullisen vauraille jäsenmaille jossain määrin lisää jäsenmaksua. Samalla on sanottava, että tämä lisä jäsenmaksuun jää selvästi pienemmäksi kuin aikaisemmissa arvioissa. Siinä mielessä nyt tehty neuvottelutulos on kohtuullinen. (Ed. Pulliainen: Mistä otetaan se raha?)

Kun tehdään vertailuja, on hyvä katsoa läntistä naapuriamme Ruotsia. Me olemme Ruotsin kanssa kansantuote per henkilö suurin piirtein samassa luokassa, yhtä vauraita, ja tosiasia on, että Ruotsi maksaa kansantuoteosuudella katsoen lähes kaksinkertaisen määrän EU-menoista kuin me maksamme, lähes kaksinkertaisen määrän. Me maksamme siis vähän päälle 0,2 prosenttia kansantuotteesta, Ruotsi lähelle 0,4:ää. Täytyy sanoa, että ei tämä tulos tässäkään vertailussa kovin huono ole. (Ed. Ollila: Taas hävittiin Ruotsille!)

Sitten on tämä kysymys, että tästä tulee erilaisia seurauksia eri rakennerahasto-ohjelmiin ja niiden arviointi täytyy tehdä, kun kaikki sitä koskeva tieto on olemassa.

Maaseudun avustusrahojen leikkaukset jäivät selvästi pienemmiksi, kuin Ison-Britannian alkuperäisessä ehdotuksessa oli, mutta ovat kuitenkin kohtuullisen tuntuvia. (Ed. Soini: Niiden tavoitetaso oli 10— 15 prosenttia!)

Nyt on tärkeää katsoa kokonaisuus. Tässä vaiheessa on vastuullista keskittyä siihen, että saamme komissiolta sen lopullisen päätöksen ja mahdollisimman suuren osuuden Suomeen tuleviksi maaseudun avustusrahoiksi. Nyt ei ole aika ilmoittaa, että veronmaksajien lompakko on täällä avattu ja me teemme sen, mitä Iso-Britannia on meille esittänyt, että maksakaa omista rahoistanne. Puolustamme komission kanssa käytävässä keskustelussa sitä, että saamme mahdollisimman suuren osan myös lopullisessa päätöksenteossa näistä maaseudun rahoista. Tällä tavalla etenemme, niin kuin tähänkin saakka, vastuullisella ja Suomen ja suomalaisten kannalta viisaalla tavalla.

Sitten tämän ratkaisun vaikutuksiin. Meillekin on tärkeätä, että nämä rakennerahasto-ohjelmat jatkuvat häiriöttä. Meillä on aika isoja ohjelmia käynnissä myös täällä niin Itä- kuin Pohjois-Suomessa kuin muuallakin Suomessa. On tärkeää, että nyt kun tämä rahoituskehys saatiin sovittua, se mahdollistaa sen, että päästään ajoissa suunnittelemaan näiden ohjelmien jatkoa.

Ed. Hurskaisen kysymys on meidän kannaltamme aika olennainen, niin kuin tietysti muidenkin maiden kannalta, että tiedetään ajoissa, kuinka paljon on käytettävissä eri ohjelmiin, ja päästään varautumaan näiden ohjelmien häiriöttömään jatkamiseen.

Esimerkiksi erittäin tärkeä saavutus näissä neuvotteluissa on se, että saimme erillisen korvamerkityn rahan raja-alueyhteistyöhön, joka tulee Etelä-Karjalan, Kymen osalta niin kuin muidenkin meidän rajamaakuntiemme osalta olemaan tärkeä tekijä ja jolla on käytännöllinen vaikutus siellä tapahtuvaan elinkeinotoimintaan ja myös työllisyyteen.

Lopuksi on tietysti selvää, että me olemme tämän ratkaisun myötä selvästi nettomaksajia. Kyllä se osaltaan antaa meille syyn katsoa hyvin tarkasti unionin menojen kehitystä jatkossa. Unionista tuleva raha ei ole mitään akuankkarahaa vaan ihan yhtä arvokasta rahaa kuin Suomen valtion budjetista tuleva raha on. On tärkeätä, että ne hankkeet, joita täällä teemme, tehdään mahdollisimman tehokkaalla ja hyvällä tavalla kohdentaen ne oikein ja samalla otamme tarkan otteen siihen, miten unionin kokonaismenot kehittyvät. Meillä siis on intressi myös siihen, että unionissa säilyy menokuri ja sen rahaa käytetään ja kohdennetaan järkevällä tavalla.

Tässä tapahtui myös tärkeä uusi päänavaus, niin kuin täällä ed. Sasi sanoi. 75 prosentin reaalinen lisäys osaamispuolen rahoitukseen on tosi tärkeä, oikea suunnanavaus tulevaisuuteen. Näin tehden unionimaat pysyvät maailman kehityksen eturivissä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilälle: Tämän aluerakennetuen osalta ensimmäisessä puheenvuorossani kerroin, että aluerakennetuet kaventuvat neljänneksellä Suomesta, mutta vastasin tähän ed. Korhosen kritiikkiin. Pohjois-Suomen osalta laskennallisesti tapahtui selvää nousua, Itä-Suomessa ja Etelä- ja Länsi-Suomessa putoaa. Ylipäätään vanhoissa jäsenmaissa luonnollisesti alueen rakennepolitiikkaan tulivat suurimmat leikkaukset. Vauraimmilta alueilta siirretään tukia itäiseen Keski-Eurooppaan.

Ed. Sasi sanoi, että hän ei ollut aivan varma tästä strategiasta, lähinnä siitä, olisiko meidän pitänyt olla nettomaksajien mukana vai ei. Edelleen vastaan, että meidän paikkamme ei ollut näiden kuuden nettomaksajan joukossa, koska itse asiassa, jos me olisimme toteuttaneet nettomaksajien tavoitetta, 1,045:n sijasta toteuttaneet vaikka tämän 1,03:n, sen jälkeen esimerkiksi meidän maaseudun kehittämisvaramme olisivat olleet 460 miljoonaa euroa pienemmät kuin nyt saavutettiin. Meidän kohdallamme on tietty ero nettomaksajiin nähden. Meille ilmeisesti optimaalisin tulos olisi saavutettu sillä noin 1,1 prosentin tasolla, jota hallitus tavoitteli. Kyllä me osaamme sen laskea. Silloin unionin kokonaisbudjetissa olisi ollut riittävästi rahaa esimerkiksi meille tärkeään maaseudun kehittämistoimintaan. Me olisimme pystyneet pitämään hyvin entisen tasomme, vaikka samalla maksumme olisivat lisääntyneet, mutta ne eivät olisi lisääntyneet niin paljon kuin olisimme tulojen puolelta saaneet. Tämän takia tämä nettomaksajien joukko ei ollut se meidän joukkomme.

Nyt meistä on tulossa aikaisempaa astetta selvempi nettomaksaja, ja saattaa olla, että seitsemän vuoden päästä meidän positiomme on hieman erilainen. Siihen on järkevää palata sitten sillä kerralla. Mutta on selvää, että kaikelta tältä kritiikiltä, joka nyt tässä on esitetty, olisi vältytty sillä, jos koko EU:n budjetti olisi ollut tasoltaan korkeampi. Silloin tuloja olisi tullut mutta kyllä myös meidän maksumme olisivat kasvaneet ja voisi sanoa, että sitten se olisi ollut enemmän tämmöinen kehysongelma meillä. Ilmeisesti optimaalisin tasapaino, niin kuin sanoin, olisi saavutettu jonkin verran selvästikin korkeammalla tasolla. (Ed. Pulliainen: Eikö sitä kehysongelmaa enää olekaan?) Mutta tässä nettomaksajien tavoite pääosin toteutui ja budjetti meni hyvin alhaiselle tasolle.

Nyt unionilla on edessä vielä neuvottelu instituutioiden välillä. Tarvitaan sopimus neuvoston, komission ja parlamentin kesken. Parlamentti lähetti aika tiukat viestit siitä, että tämä 1,03:n taso ei heille käy kerta kaikkiaan, ja se oli vaikuttamassa, voi sanoa, myönteisesti siihen, että haettiin ratkaisua hieman korkeammalta tasolta. On toivottavaa, että neuvoston ja parlamentin ja komission kesken saavutetaan tästä sopimus hyvin pian. Komissio oli itse tiiviisti mukana näissä neuvotteluissa, ja voidaan odottaa, että se hyväksyy tämän sopimuksen. Täytyy toivoa, että myös parlamentin kohdalla näin tapahtuu, sillä ed. Hurskaisen toive siitä, että ohjelmat voisivat jatkua ajallaan, edellyttää nyt hyvin ripeää toimintaa. Normaalisti tarvitaan 18 kuukautta ennen uusien ohjelmakausien alkua valmistautumiseen. Nyt ei ole aikaa käytännössä kuin 12 kuukautta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun pääministeri ja valtiovarainministeri ovat tätä kokonaisuutta käsitelleet, on mielestäni todella tärkeätä, että tätä saavutettua ratkaisua ja koko Euroopan unionin tilannetta arvioidaan kokonaisuutena, sillä on tietysti ymmärrettävää, että jokaisessa maassa, myös meillä ja myös meidän hallituksemme toimesta, tietysti pitää tarkastella asiaa myöskin siitä näkökulmasta, mitä yksi maa maksaa ja mitä yksi maa on saamassa, mutta se ei saa johtaa siihen, että tämä eurooppalainen kokonaisuus ja Euroopan rooli maailmassa jäisivät toissijaiseksi. Me korostimme lähtiessämme näihin neuvotteluihin, että on tärkeätä, että unionin menoja tarkasteltaessa kiinnitetään riittävästi huomiota ja painotetaan niitä kohteita, jotka tuovat todellista eurooppalaista lisäarvoa, siis joissa rahankäyttö unionin budjetin kautta tuottaa enemmän kokonaisuudessaan kuin se, että vastaava määrä rahaa käytettäisiin kunkin jäsenvaltion omasta toimesta. Kaikki tunnustautuivat tämän periaatteen kannattajiksi, mutta siitä huolimatta on kyllä varmasti perusteltua epäillä, että tämä ei kaikilta osin nyt hyväksytyssä ratkaisussa tullut vielä toteutuneeksi. Mutta senkin vuoksi on hyvä, että tähän ratkaisuun myös sisältyi tämä koko budjetti, ei ainoastaan maatalousosuutta vaan koko budjettikehystä koskeva tarkastelu seuraavan rahoituskehyskauden aikana, joka voi myös johtaa sen kehyskauden aikana uusiin tarkistettuihin ratkaisuihin.

Kun mietimme sitä, mikä on se varainkäyttö, joka kiistattomimmin tuottaa lisäarvoa, niin kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä, että se on yhteinen ulkosuhdetoiminta. Jos 25 jäsenmaata käyttää saman rahan Länsi-Balkanilla tai Lähi-idässä tai muualla, niin taatusti emme saa samaa tulosta aikaiseksi kuin silloin, jos unioni kykenee yhdessä toimimaan. Sen vuoksi oli tässä tärkeätä, että enää tämän viimeisen vaiheen osalta ei tarvinnut keskustella ulkosuhdebudjetista. Se oli sen mukainen kuin jo Luxemburgin esityksessä. Voi tietysti kysyä, onko sekään riittävä, mutta joka tapauksessa kaikki näkivät, että siihen ei ole syytä koskea.

Ed. Sinnemäen kysymykseen, mitä tämä merkitsee kehitysyhteistyölle, täytyy vain vastata tässä vaiheessa, että arviomme mukaan varsinaisesti muutoksia ei tule juuri tästä syystä, että haluttiin varjella ja säilyttää tämä kokonaisuus. Mutta on tietysti todettava, että kehitysyhteistyöpanoksessa edelleenkin vastuu Monterreyn sitoumusten täyttämisestä on ensi sijassa kuitenkin kaikilla jäsenvaltioilla yhdessä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että tämä tilaisuus järjestettiin ja annetaan meille edustajille tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Mutta te vihjailette, että jos nyt paljastetaan liikaa, niin me voimme siitä kärsiä, kun neuvotellaan sitten tästä maataloustuesta, miten se jaetaan. Haluaisin kuitenkin ja pidän ihan oikeutettuna, että te, herra pääministeri, ainakin kerrotte sen haarukan, missä liikutaan, ettei sitten kahden kuukauden kuluttua saada kuulla, että meni odotettua paremmin tai odotettua huonommin. En minä usko, että Tony Blair suuttuu teille, vaikka te kerrotte, että haarukka on tämä ja tämä, eikä hän vaadi, että me joutuisimme maksamaan, kun oli kerrottu eduskunnalle, että haarukka on tuo ja tuo. Toivon todella, että tämän haarukan saisimme tietää.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni huomiota ei pitäisi herättää pelkästään sen, kuinka paljon nettomaksu nousee, vaan kuinka edullinen se on ollut ensimmäiset kymmenen vuotta. Suomi kantaa jatkossakin maksuosuuden, joka on vertaisryhmässä edelleen kohtuullinen.

Ed. Salolle sanoisin, kun hän vihjaili ja aika suoraankin sanoi tuosta maatalouspoliittisesta selonteosta, että ei tarvita sisäpiiritietoa, kun seuraa vaan aikaansa eikä työnnä päätänsä pensaaseen, ed. Petri Salo, seuraa näitä kansainvälisiä haasteita.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huoli sen kun kasvoi, kun kuulin pääministeriltä, että näitten rahojen lopullinen jako maitten välillä siirtyy maatalousneuvostolle elikkä käytännössä maatalousministerien lopullisesti päätettäväksi. Nimittäin kun maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja viimeksi neuvotteli neuvostossa tämän sokerisopimuksen ja tuli sieltä sitten häntä koipien välissä kotiin, kun turpiin tuli niissäkin neuvotteluissa, niin maa- ja metsätalousministeri perusteli sitä ratkaisua, mikä ei ollut kovin onnistunut Suomelle, sillä, että ei saatu kavereita riittävästi, että olisi ollut neuvotteluvoimaa. Nyt, pääministeri, te olitte sellaisessa asemassa, että te yksinkin olisitte ollut riittävä neuvotteluvoima estämään tämän sopimuksen syntymisen, joka nyt uhkaa leikata maaseudun rahoja yhteensä lähes 200 miljoonalla. (Puhemies: Minuutti!) Nyt, arvoisa puhemies, tilanne muuttuu entistä kinkkisemmäksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta. Ensinnäkin minä totean, että nyt ne kehykset jo rupesivat antamaan periksi. Kaksi viikkoa on todettu, että ne eivät anna periksi, mutta nyt ne antoivat periksi. Tämä on merkittävää. Lisäksi totean, että ei tätä haastetta harmaan talouden pistämiseksi kuriin näytetä voitavan todellisuudessa käyttää, kun on tosiasiallinen tilanne. Mutta, arvoisa puhemies, kaikkein tärkein asia on ympäristönsuojelun puolella, kun tämä ratkaisu nimenomaan kohdistuu Länsi- ja Etelä-Suomeen, jossa kaikkein merkittävin rooli ympäristötuella on ympäristön kannalta, ja se on paha asia.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi, että EU:ssa rakennettiin nyt tämmöinen eurooppalainen köyhyyspaketti, joka maksaa 400 miljoonaa euroa Suomelle, ja se kuulosti olevan pieni raha. Jokin aika sitten rakennettiin Suomessa muutaman kymmenen miljoonan köyhyyspaketti, ja se oli sitten taas pääministeri Vanhasen mielestä valtavan suuri summa. Missä on teidän johdonmukaisuutenne? Mutta täällä ed. Vielma sanoi, että nyt tuetaan entisiä kommunistimaita. Se on varmaan ihan totta, mutta tuetaan paljon muitakin. Tuetaan kuningatar Elisabetia, ralliautoilija Ari Vatasta ja esimerkiksi miljonääri Wahlroosia, joka toden totta on entinen kommunisti, (Naurua) joten siinä suhteessa se tuki varmaan menee oikeaan osoitteeseen. Mutta miksi te olette puhuneet täällä usein pelkästään maataloudesta, kun pitäisi puhua maaseutupolitiikasta? Se on paljon laajempi käsite, ja maaseutupolitiikan määrärahat vähenevät monilla alueilla Suomessa, ja kuitenkaan te ette ole kertoneet, millä se paikataan.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ajatelkaa, kuinka paljon se Honkajoella nyt lohduttaa, tämä Vanhasen ja Heinäluoman kehuma solidaarisuus, kuinka paljon, kun menee tila alta ja tiloja lopetetaan.

Sitten haluaisin kysyä näiltä niin sanotuilta oppositiopuolueilta, mitataanko hallituksen luottamus, rupeanko rustaamaan välikysymystä, tuleeko nimiä kokoomukselta, tuleeko vasemmistoliitolta. Te olette hyväksyneet suuressa valiokunnassa tämän sopimuksen. (Ed. Mustajärvi: Ei ole hyväksytty!) Tämä on se tilanne, te olette hyväksyneet tämän sopimuksen. (Ed. Hemmilä: Eikä ole hyväksytty!) Sen, että suomalaista maaseutua ajetaan alas, te olette myöskin hyväksyneet. Ja kun katsoo, millä Suomi saatiin Euroopan unioniin — luvattiin halpa viina ja halvat autot ja turvaa — niin halpaa viinaa ja halpoja autoja olisi voitu tehdä kansallisilla päätöksillä. Ne ovat eduskunnan päätettäviä asioita, siihen ei EU:ta olisi tarvittu. Ja turvakin on vähän niin ja näin. Tämä on kelvoton sopimus, ja on hyvä, että se dokumentoidaan tässä salissa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä sen ymmärrän, että sosialidemokraatit saattavat olla mielissään tästä ratkaisusta ja tukevat sitä, mutta kyllä minä sitä hämmästelen, että vielä tässä vaiheessa keskustelua en ole kuullut keskustapuolueelta yhtään ainutta viljelijän arkipäivästä huolehtivaa kannanottoa, kun me muistamme kuitenkin, kuinka Lipponen ja Hemilä aikoinaan tekivät agendaratkaisuja: heillä oli rahaa kukkarossaan enemmän, kun he palasivat Suomeen.

Nyt kertoo Heinäluoma, että ei tässä voida avata veronmaksajien kukkaroa. Veronmaksajien kukkaro avattiin kyllä EU:n solidaarisuuden suuntaan, mutta sitä ei avata suomalaisten viljelijöiden suuntaan, jotka ovat tästä asiasta nyt erittäin huolissaan, kun mietitään, mitä on tapahtunut tilatukiuudistuksessa, mitä on tapahtunut 141-ratkaisussa, mitä on tapahtunut sokeriratkaisussa, ja riidellään 20 miljoonan markan tuporatkaisusta viljelijöiden kohdalla. Tämä on paljon mittavampi ratkaisu. Nyt pitäisi olla huolissaan niistä ihmisistä siellä maaseudulla eikä Ruotsin maksuosuudesta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuoroa kuunnellessani tulee nyt mieleen se, että te haluatte siis tietää tarkat summat nyt. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että pääministeri tai valtiovarainministeri vie kaiken neuvottelumandaatin Suomen ministeriltä ministerineuvostossa. Mitä järkeä siinä on? Tässähän kävi näissä edellisissä pääministerin ja valtiovarainministerin puheenvuoroissa täysin selväksi Suomen strategia ja tahtotila. Tavoitellaan mahdollisimman hyvää ratkaisua siellä, kun euroista todella puhutaan. Sen takia emme kai me nyt anna täältä viestiä, että me olemme valmiit maksamaan tämän laskun ilman tarkkaa loppusummaa. Älkää nyt hulluja puhuko.

Sitä paitsi suuren valiokunnan mandaatin mukaisella tavallahan tässä on toimittu. On hyvä nähdä, että suuri valiokunta antoi haarukan, jossa pysyttiin. Puheenjohtaja Vilén voi sen kyllä vuorenvarmasti täällä vahvistaa. Sitten on kuitenkin hyvä muistaa, että maaseudun kehittämisrahojen ohella pitää puhua koko ajan myöskin rakennerahastoista ja tutkimus- ja kehityspanostuksista, joista syntyy se kokonaisuus, ja kokonaisuuden kauttahan se todellinen hyöty tässä tulee. Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi aivan oikein, että uudet maat muodostavat myös Suomelle todellisen kasvun mahdollisuuden.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Solidaarisuus on kaunis asia. Tässä toivon nyt, kun ei ole vielä ratkaisuja siitä, mistä nämä rahat kerätään, että kun se solidaarisuuden kirstu nyt avataan, niin köyhät eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ovat myöskin saamassa siitä kirstusta osansa, koska he ovat tosi kiukkuisia siitä, että me olemme nyt lisäämässä nettomaksua.

Sitten olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen tästä harmaan talouden osuudesta ja sieltä otettavasta rahasta siitäkin syystä, että nyt me tuemme näitä valtioita, missä harmaa talous kukoistaa, ja sitä kautta myös Suomeen tulee harmaata taloutta. Toivon, että ei ainakaan sille tielle lähdetä, että me olemme avokätisesti tukemassa semmoista linjaa ja antamassa rahaa sille tielle, joka suosii harmaata taloutta.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että te, pääministeri, selkeästi nyt kertoisitte, mitä mahdollisuuksia näissä tulevissa neuvotteluissa Suomella on vielä voittaa. Kertoisitte edes suuruusluokan, onko Suomen kannalta kysymys miljoonista vai kymmenistä miljoonista, vai onko sekin mahdollista, että näissä neuvotteluissa Suomen lasku vielä kasvaa. Kysyn, uskotteko te oikeasti, että Suomen neuvotteluasemat siitä heikkenisivät, jos te täällä nyt lupaisitte, että viljelijöitä kohtaan tullaan olemaan solidaarisia. Sitähän täällä vain on kysytty. Ei täällä ole Itävallan eikä Britannian edustajia nyt kuuntelemassa, (Naurua) mutta sen sijaan Suomen maaseudun väestöä ei tule masentaa ikävillä uutisilla ilman lohdutusta ja ilman lupauksia tulevaisuudesta. Toivon, että myös kerrotte tarkemmin, miten kauan maaseudun väestöä pidetään epätietoisuudessa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun itse olen tuolta Länsi-Suomesta, Pohjanmaalta, ja olen vuosien saatossa nähnyt sen, millä tavoin maatalousväestön tulorakenne on kehittynyt, niin täytyy vaan miettiä sitä, kuinka usein hallitus voisi lähteä siihen, että tavallisen työläisen palkkaa lähdettäisiin valtiovallan, hallituksen, toimesta alentamaan. Näinhän maatalousväestön osalta nyt tapahtuu. Se on aivan selvä. Miten tämä aiotaan korvata ja millä rahoilla?

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä se, että nyt kun jokainen suomalainen joutuu maksamaan EU:n pohjattomaan kirstuun suurin piirtein 100 euroa vauvasta vaariin, se tarkoittaa kyllä sitä — niin kuin ennen vanhaan sanottiin, että on naskalilla työtä — että saadaan tehdä lisää reikiä nälkävyöhön.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä totesi, että olisin voinut yksin estää päätöksen. Pitää paikkansa. Olin sitä kesällä tekemässä, ja myös näiden neuvottelujen aikana oli pitkään tilanne, jossa yksinkertaisesti Suomi ilmoitti Britannialle, että emme hyväksy tätä. Se oli se keino, jolla asteittain saatiin tingittyä 460 miljoonaa euroa lisää. Mutta sitten neuvotteluissa pitää myös tietää se, milloin viimeinen tinkimiskierros on käyty. Kerron sen suurelle valiokunnalle kyllä keskiviikkona, koska tämä koskee myös muiden maiden käyttäytymistä. Oli selvästi nähtävissä, missä viimeinen kierros oli, ja oli maita, jotka yrittivät sen jälkeen, mutta se ei enää onnistunut. Tässä suhteessa tuli tilanne, jossa piti myös päättää, hyväksytäänkö vai hylätäänkö. Vastaus oli, että hyväksytään. Se oli vastaukseni tähän sopimukseen. Jossain vaiheessa unionin piti saada rahoituskehyksistä päätös. Nimittäin en usko, että tämän jälkeen Itävallan ja Suomen kaudella olisi ratkaisua tullut. Olisi menty huomattavasti pidempään; se olisi tarkoittanut, että olisi siirrytty vuosittaiseen budjettimenettelyyn ja niihin neuvotteluihin komission, neuvoston, parlamentin kesken.

Tämän ratkaisun arvioinnin kohdalla en tainnut tuoda sitä esille, että nämä kokonaissummat vaikuttavat tietysti, mistä myös muut maat päättävät, kuinka suuri on EU:n budjetti. Se vaikuttaa tietysti myös meidän saamiimme aluerakennetukien ja maaseutuvarojen määrään. Mutta niissä puitteissa, joissa päätös tehtiin, Suomen maaseutuvarojen osuus nousi. Meidän suhteellinen osuutemme tehdyillä päätöksillä nousee 6,68 prosentista 7,67 prosenttiin — prosenttiyksiköllä 15 vanhan maan joukossa nousi. Eli sen potin osalta, joka lopulta oli jaossa, pärjäsimme neuvotteluissa ihan kohtuullisesti. Meidän osuutemme nousi, mutta kun kokonaistaso laski, niin se merkitsee myös meillä absoluuttista leikkausta.

Mitä ovat sitten nämä suuruusluokat? Nythän verrattuna edelliseen ohjelmakauteen oikea vertailuluku ei ole noin 100, vaan se on noin 80 miljoonaa se leikkaus, josta puhutaan, mutta me olemme onnistuneet viime vuosina saamaan muiden käyttämättä jääneitä ympäristötukia myös meille jonkin verran, mutta noin 80 miljoonaa on se ero ohjelmakausien välillä. Sitten tämä jakamatta oleva 18,9 miljardin euron potti. Jos katsotaan meidän historiallista taustaamme, niin kun verrataan sitä, minkä olemme viime sopimuksessa saaneet, pelkästään siihen, mitä olemme vuosien mittaan ylimääräistä muiden käyttämättä jääneitä onnistuneet saamaan, siinä on jo pelkästään noin prosenttiyksikön ero, joka tarkoittaa 190:tä miljoonaa euroa. En voi tietää, minkälaisella haarukalla tullaan maiden välisistä prosenteista neuvottelemaan. Me tulemme ensi sijassa hakemaan tulosta, joka perustuu historialliseen toteutuneeseen tasoon. Mutta jos siinä on prosenttiyksikönkin vaihteluväli, siitä kannattaa todella taistella. Se on iso summa rahaa sekin.

En tule tässä ilmoittamaan eikä hallitus tule ilmoittamaan, eikä hallitus tule keskenään neuvottelemaan, ennen kuin on nämä neuvottelut Brysselissä käyty, siitä, mitä tulemme päätösten jälkeen tekemään. Sen jälkeen, kun päätökset on tehty, tullaan Suomessa katsomaan, miten eri alueiden välillä, miten eri väestöryhmien välillä tätä taakkaa jaetaan. Se on sitten oma sisäinen asiamme. Sitä keskustelua ei käydä silloin, kun on kesken Brysselissä neuvottelut. (Välihuuto) — Niin kuin sanoin, kyllä muissa maissa seurataan jokaista kansallista keskustelua. Niin seurataan myös Suomessa sitä, mitä muualla keskustellaan. (Ed. Kallis: Minä kysyn, minkälaista keskustelua käydään Itävallassa! Tiedättekö te?) — Pidämme kiinni siitä, että meidän neuvottelijoillamme on kaikki paineet niskassa. Se kannustaa parhaiten parhaan lopputuloksen saavuttamiseen.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Voisi ajatella niinkin, että ei täällä aina tarvitse olla eri mieltä. Tässä mielessä annan suuren arvon sille puheenvuorolle, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén käytti keskustelussa, ja myös sille puheenvuorolle, jonka ed. Outi Ojala käytti. (Eduskunnasta: Hampaaton kokoomus!) — Ei, vaan tosiasia on se, että voi katsoa sitä annettua neuvottelutehtävää, joka hallitukselle annettiin, ja lopputulosta ja vertailla näitä keskenänsä. — Tässä sopimuksessa on kipeitä asioita niin meille kuin muillekin. Britanniassa on käynnissä erittäin iso keskustelu siitä, miksi pääministeri Blair on suostunut siihen, että Ison-Britannian jäsenmaksualennukseen puututaan ja sitä lähdetään alentamaan. Maaseuturahoihin tehdyt leikkaukset ovat yhtäläisiä kaikille niille maille, jotka ovat maaseuturahoja saaneet. Ei ole koskaan semmoista ratkaisua, joka olisi yksinomaisesti ahtaan kansallisessa mielessä ja lyhyellä tähtäimellä pelkästään edullinen, vaan tässä on kysymys sopeutumisesta, jossa sitten hyödyt tulevat pitkällä ajalla myös meille.

Tärkeätä tietenkin on, ja se vahvistaa tietysti hallituksen neuvotteluasetelmaa, että neuvotteluja voidaan käydä sillä tavalla, niin kuin tässä on käyty, että hallituksella on ollut vahva ja yksimielinen eduskunnan tuki näissä neuvotteluissa. Se on tietysti antanut neuvottelijoille selkänojaa, kun neuvotellaan muiden maiden kanssa tämän tyyppisistä rahoitusratkaisuista.

Silloin on tietenkin oikein, että kun loppuarviota tehdään, täytyy katsoa, mikä on meihin verrannollisten maiden tilanne myös suhteessa nettojäsenmaksuun. Ed. Lintonen sanoi kyllä merkittävän totuuden, kun hän sanoi, että meille nämä menneet runsaat kymmenen vuotta ovat olleet erittäin edullisia. Meidän osuutemme on ollut rahassa mitattuna hävyttömän pieni tämän Euroopan unionin kokonaismenojen rahoituksesta muiden maiden kannalta katsoen, muiden maiden kannalta katsoen näin. Me olemme olleet useana vuonna nettosaajia, ja kun meidän taloudellinen asemamme on vahvistunut, kansantuotteemme on voimakkaasti kasvanut — Irlannin ohella EU-maiden paras kehitys viimeisen kymmenen vuoden aikana — niin täytyyhän sen jossain vaiheessa näkyä myös tässä nettomaksun uudelleenorientoinnissa. Mutta meillä on ollut pohjalla erittäin hyvä sopimus, viimeksi 99 Berliinissä tehty sopimus, joka on tuonut meille sekä maatalouteen, maaseudulle, että aluepoliittisiin tukiin ja muihin rakennerahaston kautta tuleviin ohjelmiin, huomattavan lisärahoituksen. Olkaamme tästä tyytyväisiä.

Sopii kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet neuvottelemassa jäsenyydestä nyt näiden uusien köyhempien jäsenmaiden kanssa, emmekä olisi tehneet ratkaisua 94, jolloin saimme erittäin edullisen sopimuksen myös tämän päivän tiedolla asiaa arvioiden. Nämä vuodet ovat olleet meidän kansantaloutemme kehitykselle erittäin hyviä.

Ed. Pulliaisen kanssa kävimme tämän keskustelun harmaasta taloudesta, ja vahvistan sen aikaisemmin viime viikolla sanomani, että otamme tämän hyvin vakavasti. Siihen liittyen on ensi keväänä tulossa muun muassa rakennusalaan liittyviä uusia toimia, joilla pyritään varmistamaan se, että saamme harmaasta taloudesta päivänvaloon siellä olevaa liikevaihtoa. Niin kuin kerroin, hallituksella on tässä hyvin selkeä yhdessä hyväksytty ohjelma, jota eri puolilla viedään eteenpäin. Siihen kuuluu muun muassa poliisin voimavarojen lisääminen talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumiseksi, ja sen ensimmäiset tulokset näkyvät jo nyt moninkertaisena saantina niihin panostuksiin nähden, joita olemme tehneet. Eli, ed. Pulliainen, tässä asiassa olemme yhteisellä asialla myös ensi vuonna.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt vähän vaisumpia aiheita.

Ensiksi, hallitus vastustaa tinkimättömästi perintö- ja lahjaveron poistamista. Pääministeri Vanhasen mielestä verolla on fiskaalinen merkitys. Tosiasiassa vuodeksi esitetty perintö- ja lahjaveron määrä on 1,15 prosenttia valtion tuloista. Koska hallitus vastustaa tinkimättömästi perintöveron poistamista, se merkitsee, että perintöveroasia voi tulla voimaan vasta vuonna 2008, jos seuraava hallitus ottaa sen ohjelmaansa. Hallituksen härkäpäisyyden seurauksena monet sukupolvenvaihdostilanteessa olevat yritykset lopettavat toimintansa. Näyttää siltä, että hallitus ei halua kantaa vastuutaan tästä, vaan näkee parempana vaihtoehtona jopa yritysten lopettamisen kuin perintöveron ensimmäisen luokan poistamisen. Perintöveron osalta kysymys on periaatteellinen. Omaisuuden kertymisestä ei rangaista, vaan jokainen saa tehdä omaisuudellaan, mitä haluaa, ilman valtion väliintuloa. Suomeen tarvitaan lisää omistajia, omaisuutta ja pääomia.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, ravitsemuspalveluiden kilpailussa on vääristäviä tekijöitä. Suuren marketin kahvila voi noudattaa 17 prosentin verokantaa, mutta työvaltaisissa kahviloissa ja ravintoloissa joudutaan maksamaan ruuan tarjoilusta 22 prosenttia. Hallitusohjelman mukaan hallitus toimii EU-säännösten muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokailutarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Hallitus ei ole toistaiseksi onnistunut muuttamaan EU:n arvonlisäverodirektiiviä sen enempää ravintoloiden kuin työvoimavaltaisten palvelualojen osalta, mutta nyt odotan, että valtiovarainministeri tekee kaikkensa, jotta saisimme Suomen kannalta suotuisia säännöksiä ravitsemuspalveluiden arvonlisäveron alentamiseksi. Tästä on jo kyllä elkeitä.

Arvoisa herra puhemies! Kolmanneksi, Suomessa on tuhansia yksinyrittäjiä, joilla on valmius palkata työntekijä tai työntekijöitä, jos työnantajamaksuja huojennettaisiin esimerkiksi määrätyksi ajaksi. Huojennuksella luotaisiin edellytyksiä mikroyritysten liikevaihdon, toiminnan ja henkilöstön kasvuun, joka toisi valtiolle lisää verotuloja. Lisäksi työntekijän palkkaamisen riskiä on huojennettava. Hallituksen sisällä on tiettävästi pohdittu työllistävien yksinyrittäjien veronhuojennusta entiseen malliin. Hallitus on teettänyt erilaisia selvityksiä ja pohdiskellut erilaisia malleja, mutta hallitus ei ole pystynyt tekemään asiasta päätöstä. Toivon, että valtiovarainministeri saa tähän jotain tolkkua. Työllisyyden kannalta on erittäin tärkeää, että mikroyritykset saadaan kasvuun.

Arvoisa puhemies! Neljänneksi, autoveron vuotuinen tuotto on Suomessa noin 1,2 miljardia euroa. Autoverosta kannetaan lisäksi 260 miljoonaa euroa arvonlisäveroa; ajoneuvoveron määrä on 285 miljoonaa euroa ja käyttövoimaveron 125 miljoonaa euroa. Autojen verotukseen menee siis 1,87 miljardia euroa. Autoilijat maksavat polttoaineesta valmisteveroa 2,1 miljardia. Autoilun verotus kohoaakin noin 4 miljardiin euroon vuodessa, mutta miljardiverot eivät näy tienpidon voimavaroissa. EU:n komissio ehdottaa uutta direktiiviä henkilöautojen verotuksesta. Suhtaudun ehdotukseen myönteisesti. Ehdotuksen mukaan henkilöautojen rekisteröintivero eli Suomen autovero poistettaisiin vuoteen 2016 mennessä. Rekisteröintiveron eli autoveron poistamista voisi aikaistaa Suomessa. Toimenpiteellä elvytettäisiin myös uusien autojen kauppaa. Autoveron poisto ei saa johtaa auton käyttöveroon tai liikenteen muiden verojen nostamiseen. Direktiiviehdotuksessa ei esitetäkään auton käyttöveroa tai auton verotuksen nostamista. Tavoitteena pitäisikin olla autoverotuksen yhdenmukaistaminen koko EU:n alueella. Sekä hallitus että valtiovarainvaliokunta ovat suhtautuneet nuivasti autoverotuksen kehittämiseen kohti käyttöveroa. Odotan hallitukselta tässäkin asiassa tekoja vuoden 2007 budjettiin mennessä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuskin eduskunnan historiassa löytyy montaa budjettikeskustelua, missä valtiovarain pääluokasta on puhuttu näinkin pitkään ja jolloin sekä pääministeri että valtiovarainministeri ovat kumpikin paikalla. Tuo äsken käyty puolitoistatuntinen keskustelu EU:n budjettisovusta oli tietysti erittäin positiivinen näyttö pääministeriltä ja hallitukselta siitä, että halutaan välittömästi, kun tällainen ratkaisu on syntynyt, antaa siitä mahdollisimman rehellinen kuva ja käsitys koko eduskunnalle, koska se rehellisyys tulee siitä, että tässä salissa kaikki, mitä puhutaan ja sanotaan, myöskin kirjataan historiantutkijoitakin varten.

Arvoisa puhemies! Tämä rahoitussopu, kun puhemies ilmeisesti puhemiesneuvoston päätöksellä sallii tästä tässä pääluokassa puhuttavan ja jatkettavan keskustelua edelleen, on todellakin Suomelle aika raskas. Erityisen raskasta taakkaa joutuvat tästä ratkaisusta kantamaan maaseudun ihmiset, erityisen raskasta maaseudulla maanviljelijät ja vielä erityisen raskasta ne maanviljelijät, joita koskevat myöskin alue- ja rakennetuet. Erikoista tässä ratkaisussa on se, että hallitus on täälläkin tänään, niin kuin monissa tiedotusvälineissä tässä viikonlopun kuluessa kehunut, että taas saavutettiin ikään kuin voitto. Tässäkin keskustelussa äsken pääministeri moneen kertaan totesi, että me saimme lisää rahaa yli 400 miljoonaa euroa. Todellisuushan on aivan toinen. Todellisuus on se, että Suomi tässä ratkaisussa menetti vuositasolla noin 0,5 miljardia euroa rahaa. Todellisuus tulee näyttäytymään vasta lähivuosien kuluessa, mutta hämmästykseni on varsin suuri ollut kuunnellessani tätä keskustelua. Hämmästykseni on ollut suuri sen vuoksi, että tuolta keskustasta, tämän salin keskeltä, on niin kovin vähän kuulunut maaseutua ja maanviljelijöitä puoltavia puheenvuoroja. On käsittämätöntä, mikä ero voi olla jopa samoilla edustajilla suhtautumisessa nyt ja suhtautumisessa kolme vuotta sitten näihin samoihin asioihin. Kun kolme vuotta sitten tämä eduskunta keskusteli budjetista, muutama kymmenentuhatta euroa, saatikka muutama miljoona euroa oli todella suuri menetys maaseudulle, todella suuri menetys maanviljelijöille. Nyt 100 miljoonaa tai 180 miljoonaa ei tunnu missään.

Kun kuuntelin ed. Laukkasen puhetta äsken, väistämättä tuli mieleen vanha sananparsi: kun tarpeeksi paljon veloista puhutaan, niin velat muuttuvat saataviksi. Se tuli mieleen, kun kuunteli ed. Laukkasen puhetta.

Täällä valtiovarainministeri Heinäluoma, jolle kuuluu kiitos siitä, että hän osallistuu edelleenkin tähän eduskuntakeskusteluun, äsken totesi, että meille suomalaisille nämä 10, kohta 11, jäsenyysvuotta Euroopan unionissa ovat olleet suuri menestys. Ehkä Suomelle on ollut jossain määrin menestys tämä Euroopan unionin jäsenyys, noin Suomelle kokonaisuutena ja keskimäärin, mutta mitähän miettii se maanviljelijä, se suomalainen talonpoika, jolta on näitten 11 vuoden aikana tuloista lähtenyt 40 prosenttia? Tilastokeskuksen ja Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen kiistattomista selvityksistä käy ilmi, että maanviljelijöitten tulot monilla maanviljelijöillä ovat pudonneet ja nimenomaan täällä Etelä-Suomen maanviljelijöillä maatalouden tulot ovat pudonneet jopa 40 prosenttia. Mitä hän miettii näistä puheista, että EU-jäsenyys on ollut menestys?

Maanviljelijän palkka. Mikä on maanviljelijän palkka? Jos ajatellaan (Puhemies koputtaa) sitä tuporatkaisun valossa, niin maanviljelijän palkka on yhtä kuin se tulo, mikä hänelle jää sen jälkeen, kun kaikki kulut ja verot on maksettu. Se on pudonnut 40 prosenttia.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pitää oikeastaan muutama sana sanoa tuosta debattivaiheesta. Näitä tuloksiahan tietenkin voi arvioida monesta näkökulmasta ja monesta eri lähtökohdastakin lähtien. Kyllä tuossa väistämättä tuon keskustelun aikana kävi mielessä sellainenkin pikkuinen, skeptinen ajatus, että mitähän keskustapuolueen edustajat olisivat sanoneet ollessaan irti hallitustyöskentelystä tai jos pääministerinä ei olisikaan heidän oma ihmisensä. Mielikuvissa ainakin voi nähdä, kuin ed. Pekkarinen tuossa pyörisi pientä ehkä juoksujalkaa, kun hänellä olisi kiire moittia tätä ratkaisua. Väistämättä uskon, että näin siinä olisi tapahtunut.

Pääministerinkin lausumiin viitaten on jotenkin ehkä, mitä sanaa siinä voisikaan käyttää, vähän kummallinen näkökulma, että kansanedustajan pitäisi olla tyytyväinen siitä, jos oma maakunta kokonaisratkaisussa jollakin lailla pärjää. Sehän on hieno asia sinänsä, mutta kyllähän tämän koko talon tehtävä on tietenkin kantaa vastuuta koko maasta. Tästä näkökulmasta lähtien kyllähän tämä hallituksen neuvottelutulos oli epäonnistunut, ei siitä mihinkään pääse. Se oli tietynlainen fiasko, viittaan siihen tuossa vähän myöhemmin. Tässä lopulta hyväksyttiin ratkaisu, joka oli kokonaisuuden kannalta huonompi kuin se, mikä aluksi mahdottomana torjuttiin.

Suomi maksaa EU:lle nettona 142 miljoonaa euroa vuonna 2006. Uudella kaudella nettolasku kasvaa noin 180 prosenttia, 397 miljoonaan euroon. Kun tässä tietenkin sitten tarkastelee menneisyyteen ja katsoo, mitä siellä on, niin pakkohan niitä kiitoksiakin jostakin on antaa. Minusta oikeastaan tähän kokonaisuuden tarkasteluun sopii kyllä ne kiitokset, mitkä itse asiassa ministeri Heinäluoma myös on antanut: kokonaisuuttahan pitää tarkastella siitä käsin, mikä neuvottelutulos oli, kun Paavo Lipponen pääministerinä ollessaan neuvotteli Berliinissä Suomelle vuonna 99 ratkaisun. Se on ihan totta, se ratkaisu antaa aiheen kiitokseen. Olin täsmälleen samaa mieltä. Mutta sitten, kun tätä ratkaisua verrataan siihen, niin tämä ratkaisu on fiasko. Tämä on minusta se pohjimmainen totuus.

Kyllä maaseudun rahoituksen väheneminen näkyy kielteisenä koko alueiden kehittämiseen, se on totta: Se aiheutuu myös siitä, että kun yhtäaikaisesti tapahtuu kaksi efektiä, kuntatalouden kiristyminen ja sitten tämä, niin väistämättömät seuraukset ovat negatiivisia. Ja jos siinä samanaikaisesti tapahtuu se, että tiukoissa kehyksissä ei ole sijaa sitten uudelle kansalliselle paketille, jolla rahoitetaan myös maaseudun kehittämistä ja kuntataloutta, niin lopputulemahan on tiedossa. Vähän kummallinen näkökulma on tietenkin se, että siitä ei tässä vaiheessa voisi edes puhua mitään.

Minusta on aivan selvä, että vasemmistoliitto ei tule hyväksymään sitä, että palvelujen tai etuisuuksien rahoitusta leikataan kansallisen tukipaketin rahoittamiseksi, ja se on sanottava tässä. Kansallinen tukipaketti on mahdollista rahoittaa vain luopumatta tästä näkökulmasta katsottuna järjettömistä menokehyksistä. Ja se, että tuotaisiin joitakin leikkauslistoja, niin vasemmistoliitto ei tule missään nimessä hyväksymään EU:n jäsenmaksujen kansallisen tukipaketin rahoittamisen vaihtoehtoisena linjana tätä tietä. Siitä syystä me edellytämme selvästi sen, että hallitus ilmoittaa, että ei edellä mainittuihin, esimerkiksi liikennerahoihin, kuntarahoihin tai opetus- tai terveysrahoihin, kosketa tässä yhteydessä.

Valtion on kannettava vastuunsa koko maan kehityksestä. Siksi kehyspäätös ei saa olla este sille, että aluekehityksen ja maaseutupolitiikan kansallista osuutta nostetaan. Tämä on tehtävä, muutoin tässä tapahtuu niin, että aluepolitiikka yksinkertaisesti loppuu tämän maan sisältä. Nyt on tilanne tällä hetkellä jo kohtuullisen kriittinen viitaten siihen, mitä äsken sanoin kuntatalouden romahduksesta ja siitä pisteestä, missä se tällä hetkellä on. Valtion rahoitusasema taas suhteessa tähän on kohtuullisen hyvä. Tästä näkökulmasta katsottuna on aivan selvä, että nyt mitataan todellinen tahto kehittää koko maata tasapuolisesti. Silloin on käytettävä valtiontalouden resursseja, joita kiistatta sisällä on olemassa. Tästä syystä meidän linjamme on hyvin selkeä ja johdonmukainen.

Arvoisa herra puhemies! EU-neuvottelujen epäonnistumisen maksajaksi me emme tule hyväksymään alue- ja hyvinvointipolitiikan alasajoa. Me näemme myös sen, että nyt ei ole aika aloittaa leikkauslistojen tekoa. Siitä syystä meidän vaihtoehtomme on se, että nyt keskustellaan myös siitä, että räjäytetään tästä järjettömät menokehykset.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Minäkin jatkan hetken vielä tätä äsken käytyä debattia. Olen samaa mieltä pääministeri Vanhasen kanssa siitä, että yli 100 miljoonan menetykset maaseudun kehittämisrahoista eivät ehkä ole niin suuria, jos niitä verrataan tuleviin 3,5 miljardin vientitukien menetykseen vuoteen 2013 mennessä ja mahdolliseen 44 miljardin cap-tuen uudelleen organisointiin.

Tätä taustaa vastaan olisikin aika välittömästi aloittaa eräänlainen uusi innovatiivinen ja luova maatalous- ja maaseutupolitiikka. Ei kannata enää puolustaa tukia. Suomessa on erittäin hankala ja ikävä perinne, että puolustellaan tukia, jotka jo on menetetty. Nyt pitäisi katsoa uusia linjauksia maaseudun ja maatalouden kehittämiseen.

Yksi aivan selkeä vaihtoehto on energiatuotanto, niin peltoenergia kuin metsäenergiakin. Se vaatii rohkeita päätöksiä ei vain yksittäisiltä viljelijöiltä, vaan myös hallitukselta. Ja olenkin hiukan huolestuneena seurannut sitä, että esimerkiksi omakotitalojen pellettilämmitykseen ei löydy tukea. On ajateltu, että ... (Ed. Hemmilä: Äsken juuri kritisoitte tukia!) — Tämähän on toinen asia. Tämä on uusi innovatiivinen tuki, ja erittäin pieni symbolinen tuki. Jos ajatellaan näitä miljardeja, niin kymmenellä miljoonalla saadaan aikaan rakenteellinen energia- ja lämmitysmuutos suomalaisissa omakotitaloissa, sen lisäksi työtä Suomeen, veroja Suomeen, huoltovarmuutta Suomeen ja vähemmän öljyriippuvuutta.

Toinen kysymys on ruokatuotannosta. Totta kai Suomessa täytyy säilyttää ruokatuotanto. Suomalainen harha on se, että Suomessa katsotaan, että suomalainen ruoka on puhdasta ja sellaisena sitä voidaan maailmalla markkinoida. Ei tarvitse markkinoida luomuruokaa, kun suomalainen ruoka on niin puhdasta. Tämä on valitettavasti vain suomalaisten tiedossa, ja sen takia vientimahdollisuutemmekin ovat aika pieniä. Tällä hetkellä luomuruoka kasvaa eniten Saksassa ja Ranskassa, Ranskassa 30 prosenttia vuodessa. Jos lähdemme tukemaan luomutuotantoa Suomessa, niin tuemme maaseudun tulevaisuutta. Viittaan myös kestävän kulutuksen selvitykseen, jossa todettiin, että Suomen pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti noin 20—25 prosentin luomutuotantoon.

Mutta rohkeita uusia linjauksia maatalouspolitiikkaan ja tukipolitiikkaan tarvitaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jo on aikoihin eletty, että keskustalaisia ei ole salissa kuin ed. Lindqvist, kun talonpoikaa viedään kuin litran mittaa, kuin hyljettä kuivalla maalla. Kepu on tämän saanut aikaan. Kun ajattelee, että keskusta markkinoi itseään maaseudun asiantuntijana, nyt olisi kyllä kysyntää varmaan pitkin suomalaisia pitäjiä, että eduskunnan korkeimmalla foorumilla täällä kerrottaisiin nyt, mitä tämä merkitsee, mutta siinä joutuu nyt pientalonpojan edustaja sitten kertomaan, mitä tämä merkitsee, arvoisa herra puhemies. Tämä merkitsee autioituvaa maaseutua, konkursseja, tilojen sulkemisia. Sitä tämä merkitsee.

Nimenomaan tämä cap-politiikka, siis yleinen maatalouspolitiikka, betonoitiin vuoteen 2013. Ranskalaisten suurtilallisten bulkkituotanto, Englannin kuningatar Elisabethin maataloustukiaiset, Italiassa korruptoituneet viljelijät ja maatalousyhtymät, nämä kaikki saavat olla rauhassa vuoteen 2013. Minäkin luen näitä nettiversioita tuolla BBC:llä ja muualla, kun tässä sitä kansainvälisyyttä kaivattiin, niin Englannissa selitettiin asiaa aivan toisinpäin kuin täällä nyt herrat ministerit. Ranskassa sanottiin, että Ranska vuonna 2008—2009 tarkastelee capia. Kyllä tarkastelee, mutta mikään ei muutu. Ranska ei maksanut tästä sovusta mitään, englantilaiset lordit eivät maksaneet tästä sovusta mitään, kuningatar Elisabeth ei maksanut tästä sovusta mitään, mutta suomalainen köyhä viljelijä ja köyhtyvä viljelijä maksaa alue- ja rakennetuista 20 prosenttia ja näistä maaseudun kehittämistoimista 30 prosenttia. Se on solidaarisuutta. Se on solidaarisuutta tässä Euroopan unionissa, joka on täydellinen pannukakku. Se jäykisti oman maatalouspolitiikkansa. Se pelaa itsensä ulos nimenomaan tällä cap-reformilla. Nimenomaan sellainen innovoiva, uutta luova lfa-tukimuotoinen alue- ja rakennepolitiikka ja tämän tyyppinen maatalouspolitiikka, pienet, luovat, uudet investoinnit, sieltä leikataan, ja bulkki voi hyvin vuoteen 2013. Tämä on neuvostomaataloutta tällainen. Tämä on aivan käsittämätön linja.

Arvoisa herra puhemies! Sitten minun ja köyhän kansan pitäisi olla siitä iloisia, että me maksamme. Meillä on täällä ollut kova parku köyhyyspaketista, mutta köyhyyspaketti on samankokoinen kuin ensi vuonna nämä Suomen EU:n puheenjohtajuuskustannukset. Täällä on 23 miljoonaa yhdellä momentilla ja 13 toisella, 36 miljoonaa euroa tähän simpukansyöntiin ja sormenkoukisteluun. Tätä en missään tapauksessa hyväksy, ja esitän siitä 3:a miljoonaa pois. Maksakoon Brysselin byrokraatit. Kun suomalainen talonpoika menettää 10 prosenttia, niin menettäkööt nämä juhlijatkin nyt 10 prosenttia. Katsotaan, onko solidaarista. Se selviää salissa. Onneksi täällä on demokratia.

Arvoisa herra puhemies! Olen yllättynyt siitä, että meillä on niin sanottuja oppositiopuolueita täällä kuten esimerkiksi kokoomus. (Ed. Salo: Täällä ollaan, joo!) — Joo, siellä on ehkä kaksi. — Minun ei tarvitse ilmeisesti vaivata päätäni ja kykyjäni tekemällä välikysymystä, kun kokoomus ei sitä allekirjoita. Ed. Salo, te hyväksytte tämän sopimuksen. Aivan juuri niin kuin valtiovarainministeri Heinäluoma täällä kiitti ja kuorrutti puheenjohtaja Vilénin, niin kokoomus hyväksyy. Hallituksen luottamus pitäisi nyt mitata. Mitataanko vai eikö? Ette mittaa. Vasemmistoliitto: ed. Outi Ojala ilmoitti, että hyväksyy. Katseeni kohdistuu edustajiin Laakso, Mustajärvi, (Ed. Laakso: Korhonen, ryhmäpuhe!) Korhonen mahdollisesti, Kuoppa ja moniin muihin. Mahtavatko hyväksyä? Vihreäthän hyväksyvät kaiken. Se on nähty aina ja kaikkialla. Olisi ollut mielenkiintoista, hyväksyykö kristillisdemokraatit.

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä on erittäin erikoinen järjestelmä. Kun katsoo tätä tilannetta, mistä ne rahat otetaan, varallisuusvero poistettiin täällä viime tiistaina. Kaikkein rikkaimmille annettiin rahaa. Kuulin radiosta, kun olin tuolta tundralta tulossa Lapissa, että sosialidemokraatit ovat nyt moittineet, että luottamus on mennyt. Täytyy kysyä, saako kätellä tätä seitsikkoa, joka on nyt Forssan ohjelman mukaisesti toiminut, ja saako kätellä niitä kahta kepulaista kyläkoulun puolustajaa, jotka ripitettiin, kun puolustivat valtionosuudessa kyläkouluja. Luojan kiitos, että tässä maassa on vielä oppositiopuolue, jota voi äänestää, jos ei ole samaa mieltä kuin koko repertuaari alusta loppuun tätä EU:n ylistyslaulua. Tämä on käsittämätöntä.

Sitten vielä luullaan, että tämä systeemi toimii. Eihän tämä toimi, hyvät ystävät, tämä Euroopan unioni. Se on nyt jäykistänyt itsensä vääränlaiseen maatalouspolitiikkaan. Sen Lissabonin strategia on kuollut kirjain. Se on täysin tuuliajolla oleva järjestelmä. Vielä nyt Saksan johdolla keskuspankki rupeaa nostamaan korkoa. Se paukkuu. Suomella ei ole mitään sanomista siinä, kun Keski-Euroopan talouden mukaan ruvetaan nostamaan. Orastava nousukausi katkeaa tähän kolhoosirahaan.

Arvoisa puhemies! Sitten kun on puhuttu Ruotsista ja muusta, kuinka se maksaa. Ruotsille sanottiin, että aurinko sammuu Ruotsin kohdalla ja kruunu menee, jos ei Emuun mennä. Ei ole mitään sellaista nähtävissä. Päinvastoin, ovat pärjänneet ja, niin kuin ministeri sanoi, maksaneet lisää.

Kyllä valheelle perustuva järjestelmä aina hajoaa. Suomi vietiin valheella ja viekkaudella Euroopan unioniin. Sen on nyt kapitalistinenkin tiede todennut. Kansalle luvattiin halpaa viinaa, halpoja autoja ja turvallisuutta. Kaiken tämän olisi tämä eduskunta pystynyt tuottamaan. Alkoholivero on (Puhemies koputtaa) kansallisesti päätettävissä, samoin autovero. Ei siinä olisi tarvittu EU:ta yhtään mihinkään, eikä sitä tarvita mihinkään muuallekaan. Me elämme kummassa demokratiassa, jos aina on vain yksi vaihtoehto. Mitä tahansa Brysselistä sataa, sitä kehutaan: tämän kanssa voidaan elää. Kyllä ne täällä meidän juttuja nyt lukevat, kuinka tämä on hyvä neuvottelutulos. Ilmeisesti niin hyvä, että seuraavalla rahoituskierroksella leikataan lisää.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy tätä antautumista, tätä valkoisen lipun heiluttamista Brysselin tyrannian edessä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! EU:n ministerikokous päätti lauantaiyönä maaseuturahoituksesta. Tehty budjettipäätös on Suomen maaseudun kannalta kuitenkin murheellinen. On valitettavaa, että tätä tosiasiaa ei uskalleta hallituspuolueitten osalta tunnustaa tässä salissa. Suomen osalta EU:n laajentumisen lasku nimittäin maksatetaan suomalaisilla maanviljelijöillä ja myöskin muilla maaseudun ihmisillä. Vielä päivää ennen ratkaisua Suomen tavoite oli, että leikkaus olisi noin 10—15 prosentin luokkaa, ja äsken pääministeri ilmoitti, että kauhukuvaprosentti oli miinus 45 prosenttia.

Silti täytyy todeta, että tämä ratkaisu, joka merkitsee Suomen maaseudun kehittämisvarojen vähentymistä noin 30 prosentilla, on kohtuuttoman suuri. Tarkoittaa sitä, että meidän maaseuturahoitus leikkautuu yli 100 miljoonaa euroa. Tällä maaseuturahoituksella kuitenkin pitäisi hoitaa lfa, ympäristötuki ja muun muassa kaikki hanketoiminta. EU-rahaa on käytetty noin 350 miljoonaa euroa, ja nyt summa supistuu noin 250 miljoonaan euroon. Jo nyt ilman EU-rahaa on hoidettu investointituet, kuten Makerat ja luopumisjärjestelmät, kun EU-rahaa ei ole riittänyt, mutta Makerakin on kohta imetty kuiviin.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tämän ratkaisun myötä Suomesta tulee nyt EU:n nettomaksaja yhteensä 0,5 miljardin euron summalla eli 500 miljoonalla eurolla. Nettomaksu kipuaa tulevana seitsenvuotiskautena 0,4 miljardiin euroon, minkä päälle tulee vielä noin 0,1 miljardia euroa tullimaksuja, kuten on kerrottu. Aivan lopullista arviota vaikutuksista ei ole mahdollista vielä tehdä, sillä ratkaisu jättää budjetin maakohtaisen jaon maatalousneuvoston päätettäväksi ja siltä osin maatalousministerimme Korkeaoja on merkittävällä paikalla.

Maatalousneuvosto tulee tekemään ratkaisunsa enemmistöpäätöksellä, joten on mahdollista, että ratkaisu muuttuu vielä tätäkin huonommaksi, mitä meille tänään on esitelty. Mikäli Suomen maatalousministeri ei onnistu neuvotteluissa, voi olla, että kylmä jatkuu vielä kylmempänä kuin tällä hetkellä näyttää. Lisäksi lopulliset vaikutukset riippuvat myös parhaillaan valmisteltavana olevan maaseudun kehittämisohjelman sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Siinä vaiheessa, kun eduskunta kävi keskustelua meidän maatalouspoliittisesta selonteosta, emme voineet arvatakaan, kuinka oikeassa SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitäjä ed. Lintonen oli, kun hän arvosteli nimenomaan meidän ympäristötukijärjestelmää. Nyt näyttää, että tämä "saavutettu" järjestelmä tukee nimenomaan SDP:n tavoitteita. Jos 500 miljardin euron siirto Suomesta muihin EU-maihin on poliittisten päättäjien mielestä kohtuullinen summa solidaarisuudesta Euroopan heikompiosaisia kohtaan, olisiko vastaavasti poliittisilla päättäjillä ja tällä hallituksella valmiutta hyvittää maaseudulle aiheutuvat menetykset hoitamalla puuttuvat runsaat 100 miljoonaa euroa kansallisesti?

Tähän eduskunta yritti äsken saada vastausta sekä pääministeriltä että valtiovarainministeriltä, mutta meille kerrottiin, että tämän ilmoituksen tekeminen tulee haittaamaan Suomen neuvotteluasetelmia. Toki EU-säädökset, esimerkiksi maaseutuasetuksen toimintalinjojen rahoitusprosenttien aiheuttamat rajoitteet, ovat tässä varmasti ongelmana, se tiedetään, mutta nyt nekin mitataan. Löytyykö poliittisilta päättäjiltä solidaarisuutta myös suomalaisia viljelijöitä kohtaan? Kaikki on suhteellista, sillä pienenä pidetty 0,5 miljardin euron EU-jäsenmaksu on käytännössä puolet kaikkien suomalaisten maanviljelijöiden yhteenlasketusta yrittäjätulosta eli maataloustulosta. (Ed. Lindqvist: Kuinka paljon te leikkasitte tukia vuodesta 1995 alkaen?) — Arvoisa ed. Lindqvist, vielä sinä aikana, kun kokoomus oli hallituksessa ja kannoimme vastuuta myöskin valtioneuvoston piiristä ja teimme Agenda 2000 -ratkaisua jne., me saavutimme kahtena kolmena vuotena tilanteen, niin että maataloustulo lähti kasvuun ja viljelijän tuntipalkka lähti nousuun. (Ed. Lindqvist: Leikkasitte 600 miljoonaa!)

Nyt valitettavasti viljelijän tuntipalkka on koko ajan kehittynyt alaspäin verrattuna muihin tuloryhmiin. Tätä on hyvin vaikea perustella maaseudulla meidän viljelijäväestöllemme. Tämä on heidän kannaltaan kohtuutonta, ja sen takia olisimme odottaneet, että valtioneuvosto olisi ilmoittanut tänään täällä, että tulemme pitämään huolen siitä, että nykyinen asema viljelijöillä ei tule heikkenemään, ei maataloustulon osalta eikä myöskään tuntipalkan osalta. Se olisi ihan kohtuullinen vaatimus ollut.

Arvoisa puhemies! Suomi ei olisi saanut hyväksyä itselleen näin epäedullista budjettia, kun nimittäin samaan aikaan kansallinen ympäristöhallinto perää maataloudelta entistä tiukempia ympäristönhoitotoimia. Niihin ei ylletä ilman kattavaa ympäristöntukijärjestelmää, jolla ympäristönhoito tehdään viljelijöille taloudellisesti mahdolliseksi. EU:n budjettiesitys vähentää roimasti myöskin maaseudun kehittämisvaroja, ja se tulee edellyttämään, että jäsenmaat käyttävät maaseudun kehittämiseen entistä enemmän varsinaista maataloustukea eli cap-tukea.

Suomessa tämä järjestely ei valitettavasti onnistu, koska EU:n suora maataloustuki hehtaaria kohti on Suomessa vain noin puolet useimpien jäsenmaiden saamasta cap-tuesta. Meidän maatalouspolitiikka on siltä osin aivan erilaista kuin Keski-Euroopassa. Tätä haittaa on tähän asti pystytty korjaamaan käyttämällä maaseuturahaa muun muassa maatalouden ympäristönhoitokorvauksen ja luonnonhaittakorvauksen maksamiseen.

Valtionpäämiesten tekemässä päätöksessä on myös sovittu, että yhteistä maatalouspolitiikkaa modernisoidaan ja parannetaan vuonna 2008—2009 annettavalla välitarkastelulla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuonna 2006 voimaan tuleva tilatukimalli, josta on väännetty täällä eduskunnassa hyvin paljon, tukioikeudet, top-upit jne., joihin ed. Hemmilä on monesti käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota, voivat mennä hyvin pian uusiksi, jo esimerkiksi vuonna 2010 ja jopa paljon sitä aikaisemminkin.

Arvoisa puhemies! Haasteita siis riittää, mutta ensiksi meidän olisi haettava paikkauskeinoa 100 miljoonan euron negatiiviseen päätökseen. Kun tähän vielä lisätään viikonvaihteen aikana saadut tiedot meidän Wto-neuvotteluista, niin voidaan sanoa, että viljelijän luottamus tätä hallitusta kohtaan ei valitettavasti ole lisääntynyt.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Alun perin, kun varasin tämän puheenvuoroni, niin varasin tämän eri aihetta varten, mutta otan tässä aluksi nyt kantaa tähän keskusteluun, mikä äsken käytiin. Mehän olemme saaneet hiljattain tässä tietää, että olemme EU:n suuri nettomaksaja, ja se on aikamoinen isku tietysti hyvin monella eri tapaa. (Ed. Laakso: Koko ajan olemme olleet!) Äsken keskustelimme hyvin vaiherikkaasti täällä tästä asiasta, ja pääministerihän meille ilmoitti, että on pohdittava, miten hoidetaan leikkauksista aiheutuva taakan jakaminen. Täällä monesti kysyttiin pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä, mitä me nyt sanomme, mitä on suunniteltu, miten se taakka jaetaan. Siihen ei selvää vastausta kuitenkaan saatu.

Maatalousyrittäjien tilannehan on tällä hetkellä jo hyvin hankala. Itse olen MTK:n sosiaalipoliittisen valiokunnan jäsenenä ja olen aika hyvin ajan tasalla siitä, miten kiperä tilanne hyvin monella maatalousyrittäjällä tällä hetkellä on. Me saamme koko ajan ajantasaista tietoa, muun muassa tänä päivänä Yrjö Ojaniemeltä Seinäjoelta, tästä tilanteesta, ja myöskin hyvin monet maatalousyrittäjäystäväni ovat jo kerinneet ottaa yhteyttä ja ovat hyvin huolissaan siitä, missä oikein mennään. Mielestäni olisi vähintäänkin kohtuullista kertoa heille, mikä tilanne on, koska tämä on aika ikävä joululahja.

Mutta sitten, arvoisa herra puhemies, se, minkä tähden alun perin pyysin tätä puheenvuoroa, liittyi siihen, että olen tehnyt alkoholiveron korotusta koskevan talousarvioaloitteen siitä, että korotettaisiin väkevien viinojen osalta alkoholiveroa ja siten saataisiin lisää tuottoa valtakuntamme budjettiin. Ja millä sitten perustelen tätä esitystäni?

Tässä yksi niistä: Suomalaiset joivat viime vuonna alkoholia keskimäärin 10,3 litraa 100-prosenttiseksi alkoholiksi muutettuna. Kokonaiskulutus kasvoi lähes 10 prosenttia. Myös alkoholiin liittyvät sairaalahoidot lisääntyivät. Suurin lisäys, 25 prosenttia, oli 55—65-vuotiaiden hoitojaksoissa.

Alkoholisairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuoli viime vuonna 1 860 henkilöä eli 300 ihmistä enemmän kuin edellisenä vuonna. Maksakirroosikuolemat lisääntyivät 30 ja alkoholimyrkytyskuolemat 20 prosenttia. Alkoholikuolemat ja alkoholiehtoinen sairastavuus oli miehillä selvästi yleisempää kuin naisilla. Sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla kirjattiin viime vuonna lähes 36 500 alkoholiin liittyvää hoitojaksoa, mikä oli yli 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Sekä alkoholin aiheuttamien elimellisten aivo-oireyhtymien että maksasairauksien hoitojaksot lisääntyivät noin 16 prosenttia. Päihtymistilan aiheuttamia hoitojaksoja oli 12 prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Miesten ja naisten hoitojaksot kasvoivat yhtä paljon.

Alkoholisairauksien hoitojaksojen määrä kasvoi merkittävästi vanhemmissa ikäryhmissä. Suurin kasvu oli 55—64-vuotiailla, joiden hoitojaksot lisääntyivät neljänneksen. Hoitojaksot lisääntyivät 45—54-vuotiailla 9 prosenttia ja yli 65-vuotiailla 11 prosenttia. Ainoa poikkeus olivat 15—44-vuotiaat, joiden alkoholisairauksien sairaalahoito väheni jonkin verran. Tässä on vain pieni tilastotieto siitä, missä täällä yhteiskunnassamme oikein mennään. Samanaikaisesti leikataan sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoja ja emme pysty vastaamaan ennalta ehkäisevään työhön, varhaiseen puuttumiseen ja päihdesairauksien hoitoon. Tästä syystä esitän, että alkoholiveroa väkevien viinojen osalta tulisi pikaisesti nostaa.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Muutama havainto käydyn keskustelun johdosta.

Ensinnäkin ed. Laxell peräsi täällä uusia verojen poistoja kokonaan autoveron ja perintöveron osalta. Olen hivenen huolissani siitä, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa oltiin sitä mieltä, että pitäisi pikemminkin pyrkiä vähentämään valtion velanottoa. Eikö tämä ed. Laxellin puheenvuoro siitä, että valtion tuloja edelleen vähennettäisiin, juuri johda siihen, että otetaan lisää velkaa ja siirretään tätä rasitusta tuleville sukupolville? Toivoisin, että myös oppositiossa harrastettaisiin koordinaatiota näiden puheenvuorojen välillä, että ryhmäpuheenvuorot olisivat noin suurin piirtein linjassa sen kanssa, mitä edustajat linjaksi haluavat. (Ed. Salo: Saman verran eroa kuin Lintosen ja Wallinin välillä!)

Jos poistetaan veroja, niin kyllä se ilman muuta tarkoittaa sitä, että velan määrä sitten vaan lisääntyy. Niin kuin täällä ed. Häkämies sanoi, tässä taloussuhdanteessa, jossa menee kohtuullisen hyvin talouden kasvun osalta eli olemme menossa vahvaa kasvuvaihetta, niin on aika onnetonta, jos vaan velanottoa lisättäisiin. Se ei kovin hyvältä myöskään suhdannemielessä tuntuisi.

Sitten ed. Hemmilä kertoi, että 40 prosenttia olisivat maatiloilla pudonneet tulot. (Ed. Hemmilä: EU-jäsenyyden aikana!) Olen kyllä todella huolissani, mitä tapahtui niiden runsaan kahdeksan vuoden aikana, kun kokoomus oli hallituksessa ja siitä osan aikaa maatalousministerinä. Jos tämä on saldo, että 40 prosenttia ovat tulot pudonneet, niin kyllä olisi todella huonosti mennyt. Mutta kun katson tilastoja, en löydä sille tukea enkä myöskään tiloilla käydessäni, että olisi toimeentulo puolittunut. (Ed. Hemmilä: Kyllä!) — Jään odottamaan uusia tietoja, joissa käy ilmi, että 40 prosenttia ovat tulot pudonneet menneen kymmenen vuoden aikana. (Ed. Hemmilä: 11 vuoden!) Me olemme sekä EU-rahoituksessa että sitten myös kotimaisessa rahoituksessa satsanneet erittäin paljon maatalouteen. Suomi käyttää EU-maista kotimaista veronmaksajain rahaa kaikkein eniten, aivan kärkiluokassa, maatalouden tukemiseen, joten yhteiskunta omalta osaltaan on tehnyt voitavansa.

Sitten kun ed. Soini, joka näyttää poistuneen salista, puhui, miten Ranskalle on käynyt, niin jotta ei jää pöytäkirjoihin väärää merkintää, on syytä todeta, että Ranskan maksuosuudet kasvavat runsaat 4 miljardia euroa vuositasolla, joten kyllä Ranska maksaa tästä ratkaisusta, joka Brysselissä nyt huippukokouksessa sovittiin.

Muutoin: mielestäni virkistävän puheenvuoron käytti kyllä ed. Cronberg, joka kaipasi katseen siirtämistä eteenpäin ja sen pohtimiseen, miten maatalous ja maaseutu voivat pitkällä aikaa pärjätä, koska me näemme, että EU:n maatalouspolitiikka on muutoksessa. Se ei tule loppumaan tähän, vaan siellä on tulossa seuraava cap-uudistus, ja sitten siihen liittyy tämä Wto-ratkaisu, muun muassa vientitukien asteittainen poistaminen, joka on tulossa ja joka tietysti kansainvälisen kaupan oikeudenmukaisuuden kannalta on perusteltu ratkaisu, että me emme dumppaa omaa ylituotantoamme maailmanmarkkinoille ja estä kehitysmaiden oman maataloustuotannon kehittymistä. Eli me tarvitsemme kyllä katsetta eteenpäin koko maatalous- ja maaseutupolitiikassa, ja siihen kuuluu kyllä se, (Puhemies koputtaa) että kehitämme yhdessä monipuolista maataloutta yhdistyneenä maaseutuyrittäjyyteen ja haemme muun muassa energiatuotannon alueelta uusia pärjäämisen mahdollisuuksia.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä itse joudun ihmettelemään, ennen kuin ministeri mahdollisesti poistuu salista, minkä johdosta tässä pääluokassa nimenomaan kohdassa EU-puheenjohtajuus on sama asia, 23 miljoonaa euroa, merkitty myöskin valtioneuvoston kanslian määrärahoihin. Mistä johtuu tällainen mielenkiintoinen, ainakin minun mielestäni, omituisuus eli se, että EU-puheenjohtajuuskauden menoja on valtioneuvoston kanslialle merkitty suurin piirtein samoilla perusteilla 23 370 000 euroa ja sitten valtiovarainministeriön pääluokkaan kohtaan 28.80.26 EU-puheenjohtajuuteen 13 miljoonaa euroa? Eikö näitä olisi voinut kuitenkin yhdistää sikäli kuin otsake on sama ja perusteluosa jotakuinkin sama? Tuntuu aika suurelta summalta nimenomaan tällainen ylimääräinen meno, kun lisäksi täällä todetaan, että näihin menoihin, erityisesti valtioneuvoston kanslian osalta, ei sisälly kokousten järjestelyistä välittömästi aiheutuneita kuluja. Aika kalliiksi ainakin minun mielestäni tulee tältä osin puheenjohtajuus, mitä jo tähän budjettiin on merkitty.

Arvoisa herra puhemies! Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia tästä pääluokasta. Yleisesti voisi todeta Tullilaitoksen osalta sen, että ministeri äsken totesi ed. Pulliaiselle, että on tehty harmaan talouden osalta hyvinkin paljon, mutta kun katsoo Tullilaitoksen osalta selvittämistasoa, mitä arvioidaan ensi vuodeksi, ja myöskin tullirikostorjunnan vaikuttavuutta miljoonina euroina, niin ei siellä ainakaan tämän mukaisesti ole lisäystä tullut. Päinvastoin henkilöstön osalta esitetään vähennystä, eli tältä osin täytyy sanoa näin, ettei ainakaan harmaata taloutta kovin paljon saada kuriin.

Arvoisa puhemies! Erityisesti minua hämmästyttää Tullilaitoksen toimintamenoissa oleva kohta eli se, että huumekoiratoimintaan saatavat lahjoitukset tavallaan otetaan nettobudjetoinnissa huomioon. Olemmeko tältä osin niin heikossa jamassa, että pitää pyytää lahjoituksia, että pystytään pitämään toiminnassa huumekoirajärjestelmä?

Arvoisa puhemies! Eräs asia minua myöskin huolestuttaa, kun itse olen aika paljon joutunut, niin kuin moni muukin edustaja varmasti, tekemään valituksia valtion eläkelautakunnalle. Sinne ei ole juurikaan tehty lisäyksiä, ja kun me tiedämme, kuinka pitkiä valitusajat eläkelautakunnassa ovat, olisi odottanut, että tältä osin myös olisi lisäresursseja annettu, että henkilöiden oikeusturva pystyttäisiin takaamaan paljon paremmin kuin tällä hetkellä on. Yleisestikin voisi todeta sen, mikä liittyy Valtiokonttoriin, erityisesti sotainvalidi- ja veteraanipäätöksiin, että siellä myöskään ei ole lisää resursseja osoitettu. Me, jotka olemme näitten asioitten kanssa joutuneet tekemisiin, tiedämme sen, että henkilöstövaje on sen verran suurta, että myöskin näitten päätösten osalta viivästymiset ovat aika pitkiä. Tässä arviossahan todetaan, että ennakkoarvio on se, että nämä päätökset tulevat vähenemään, mikä saattaa tietysti olla tottakin, kun ottaa huomioon tämänhetkisen keski-iän erityisesti veteraanien osalta.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan tästä seikasta, josta on sallittu keskustelu, koska se liittyy nimenomaan tänne budjettiin eli Suomen maksuosuudet Euroopan unionille, tästä paljon puhutusta sopimuksesta, joka täällä nyt on ollut esillä. Minä itse en voi ymmärtää niitä perusteita, joita on käytetty siitä, että nyt kyllä hyväksyttiin mutta Luxemburgin kohdalla hylättiin. Minä en ainakaan itse ole ymmärtänyt, mitä parempaa tästä nyt sitten olisi tulossa, mutta maksuosuudet ovat aika suuria, kun ensi vuonna maksut Euroopan unionille -momentille myönnetään 1 540 000 000 eli 1,5 miljardia, vähän yli. Minun mielestäni tämäkin on jo aika suuri summa silloin, kun puhutaan siitä, mitä EU Suomelle maksaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron lähinnä siksi, että haluan ottaa kantaa työllisyyden edistämiseen ja sitä kautta myöskin valtiontalouden tilanteen parantamiseen, mutta en myöskään malta olla sanomatta paria kommenttia edellä käytyyn keskusteluun.

Oikeastaan täällä parhaimman puheenvuoron minun mielestäni käytti ed. Vielma, joka kertoi, mistä tässä asiassa on kyse. Tässä asiassa ja Suomen maksuosuuden kasvamisessa on kyse siitä, että kommunistisen järjestelmän aiheuttamat rappiot täytyy korjata. Juuri tästä on kyse, ja täytyy kiittää onneamme siitä, että tämä rappio ei levinnyt pidemmälle Länsi-Eurooppaan, muuten ei olisi niitä maksajia jäljellä enää tänä päivänä. (Ed. Laakso: Aikooko kokoomus vastustaa tämän rappion korjaamista?) Se on todella ... — No, ollaan tyytyväisiä, että te ette saaneet enempää aikaan, ed. Laakso ja kumppanit.

Mitä sitten tähän itse asiaan tulee, on tietysti väistämättä niin, että Euroopan unionin uskottavuuden kannalta, myöskin eurooppalaisen kilpailukyvyn kannalta suhteessa muuhun maailmaan oli täysin välttämätöntä, että tämä ratkaisu saatiin aikaan. Siinä suhteessa sitten, kuinka hyvä se on Suomen kannalta, minun mielestäni täällä ovat erinomaisen hyviä puheenvuoroja käyttäneet edustajat Salo ja Hemmilä, jotka ovat viitanneet nimenomaan siihen, että ei voi olla niin, että tämä jää pelkästään maaseudun ja maaseudun ihmisten maksettavaksi.

Tässä suhteessa, ainakin kun katsoo asiaa Etelä-Suomen viljelijöiden näkökulmasta, tässä on tullut tällä kaudella jo monta kertaa lunta tupaan niin cap-neuvotteluissa kuin monissa muissakin asioissa, viimeksi tietysti sokeriratkaisussa ja nyt vielä tässä, vientitukienkin osalta tulee näin käymään. Toki on niin, että pitkässä juoksussa maatalouden ei tule perustua tukijärjestelmiin, mutta niin se vain on, että tänä päivänä, jos suuri osa siitä maanviljelijän tulotasosta tulee tuesta, se on silloin omista tuloista suoraan pois, kun tämä tukitaso heikkenee.

Arvoisa puhemies! Vaikka valtiovarainministeri jo poistuikin täältä salista — kiireesti poistui — en voi silti olla kommentoimatta myöskään hänen heittoaan ed. Laxellin suuntaan. On varmasti niin, että tietyillä veronalennuksilla voidaan talouden dynamiikkaa kasvattaa ja sitä kautta työllisyyttä edistää. Jos ei näin olisi, tuskin valtiovarainministeri olisi muuten kehunut varallisuusveron poistoakaan.

Kokoomus on esittänyt tänne budjettiin hyvin voimakkaasti työllistämistä edistäviä toimia. Tämä matalapalkkatukiratkaisu — kiitos hallitukselle siitä, että se ylipäätään tuli — jäi pahasti puolitiehen. Sen nimenomainen idea oli edesauttaa nuoria pääsemään työelämään kiinni ja nostaa Suomen työllisyysastetta. Mitä sitten työllisyysasteessa vaikuttaa esimerkiksi 1 prosenttiyksikön nousu valtiontalouteen, ne vaikutukset ovat aika huomattavia. Etlan laskelmiin perustuen välittömät verotulot kasvavat 760 miljoonaa euroa, välilliset verotulot 420 miljoonaa euroa ja sosiaalimenot vähenevät 400 miljoonaa euroa, eli yhteensä 1,5 miljardia lisää jaettavaa tulee valtiontalouteen, jos työllisyysaste nousee prosentilla. On arvioitu, että noin 10 000 uutta työpaikkaa olisi syntynyt, jos matalapalkkatuki olisi ulotettu kattamaan kaikki ikäluokat.

Toinen merkittävä asia on se, että yritysten sukupolvenvaihdoksia tulisi edistää nykyistä selvästi voimakkaammin. Olemme tässä esittäneet sitä, että perintö- ja lahjavero poistuisi, ei kokonaan mutta sillä tavalla, että yritysten sukupolvenvaihdosten yhteydessä, jos yritystä ei viiteen vuoteen myydä eteenpäin, pääsee perintö- ja lahjaverosta seuraamuksitta. Tämä on erittäin tärkeä asia sen takia, että seuraavien kymmenen vuoden aikana 70 000—80 000 yrittäjää jää eläkkeelle ja tulee lopettamaan toimintansa ja heillä on noin 500 000 työntekijää. Etla on arvioinut myöskin tätä asiaa, että jos joka toinen sukupolvenvaihdos epäonnistuu, julkisen talouden rahoitusasema neljän vuoden kuluessa heikkenee 1,25 miljardia euroa, mikä johtuu siitä, että työpaikkoja menetettäisiin 60 000 ja yrityksiä 32 000. Nämä ovat erittäin suuria ja huomattavia lukuja.

Haluan tähän vielä lisätä lopuksi, arvoisa puhemies, sen asian, jonka työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallin otti esille pari viikkoa sitten. Hän totesi, että työläisten asiaa ajetaan parhaiten edistämällä työllisyyttä, ja hän vaati, että yritysten palkanmaksuvaraa korotetaan ja entistä enemmän päätöksentekovaltaa siirretään paikalliselle tasolle. Sitä hän ei ihan suoraan sanonut, mutta se on rivien välistä luettavissa. Tämä puheenvuoro tulisi ottaa vakavasti, koska kyseessä on henkilö, joka on vuosikausia keskeisellä tavalla ollut vaikuttamassa meidän työllisyyspolitiikkaamme, joka ei varmastikaan esitä näitä asioita ideologisista vaan käytännöllisistä syistä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Pitää nousta tänne korokkeelle vielä puolustamaan suomalaista talonpoikaa tässä asiassa, mikä hyvin selvästi koskettaa ensi vuoden budjettia. Nimittäin ensi vuonnahan hallituksen ja eduskunnan on päätettävä niistä toimenpiteistä ja niistä määrärahoista, miten tämä EU:n rahoitussopu nyt korvataan suomalaisille viljelijöille.

Suuresti minua ihmetyttää se, että vaikka keskustan eduskuntaryhmässä on niin suuri joukko, ainakin itse ovat näin mainostaneet, maanviljelijöitä, siis maanviljelijöiksi itseään tituleeraavia edustajia, heitä ei näy tässä salissa yhtään ainokaista. Heitä ei näy ainokaistakaan täällä salissa. Täällä on ollut vasemmistoliiton kansanedustajia, sosialidemokraattejakin täällä on viivähtänyt ja kaikkien muitten puolueitten edustajia, mutta ei näitä keskustan maanviljelijäkansanedustajia täällä näy. Kyse on kuitenkin siitä, että ensi vuoden aikana todellakin Suomen tasavallan, Suomen valtion budjettiin on löydyttävä nämä vähintään 100 miljoonaa euroa, millä sitten vuoden 2007 alusta kompensoidaan ne menetykset, minkä loven tämä rahoitussopu maaseuturahastoon teki.

Arvoisa puhemies! Pääministeri täällä aiemmin vastauksessaan minulle totesi, että tämän lopullisen ratkaisun tekeminen siirtyy tammi—helmikuulle maatalousneuvostolle. Kun maatalousneuvosto todellakin päättää näistä rahoista 18,9 miljardista eurosta — siis 18,9 miljardia euroa on edelleen jakamaton summa — niin maatalousneuvostossa päätökset tehdään enemmistöpäätöksillä. Kun Suomi ei ole onnistunut yleensä oikein hyvin viime aikoina näitten enemmistöpäätösten kanssa, niin sitä suurempi huoli tämän keskustelun kuluessa ja tämän asian käsittelyn kuluessa on tullut siitä, miten suomalainen talonpoika oikeastaan tulevaisuudessa tässä maassa menestyy, miten itse asiassa suomalainen ruuantuotanto, kotimainen elintarviketuotanto voi menestyä.

Sitä enemmän huolia, näitä synkkiä pilviä nousi taivaalle äsken, kun kuuntelin arvoisan valtiovarainministerin puheenvuoroa, kun hän totesi, että maataloustulo ei ole alentunut sillä noin 40 prosentilla, minkä itse puheenvuorossani nostin esille. Maataloustulo on alentunut EU-jäsenyyden aikana noin 40 prosentilla. Tämä nyt vaan on faktaa. Tässä suhteessa se on suomalainen talonpoika, joka on suurin maksumies sille solidaarisuudelle, jota täällä on kovasti nyt kehuttu, ja sille solidaarisuudelle, joka on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan tämän kahtiajakautumisen tässä maassa ja kansassa. Nyt, jos koska, on kahtiajakautumista, sitä kuuluisaa kansan kahtiajakamista tapahtumassa enemmän kuin silloin, kun keskusta oppositiosta käsin voimakkaasti silloista Paavo Lipposen hallitusta moitti kansan kahtiajaosta. Nyt kansaa jaetaan kahtia.

Arvoisa puhemies! Pääministeri kysyi myöskin allekirjoittaneelta vientituista, minkä verran vientituet merkitsevät tässä kokonaisuudessa. Euroopan unionin jäsenmaiden välillähän ei tietenkään vientitukijärjestelmää ole olemassa, mutta sen sijaan Euroopan unioni on maksanut yhteensä vientitukia noin 2 miljardin euron verran. Tästä Suomen osuus, siis suomalaisen maataloustuotteen viennin osuus, on alle 5 prosenttia, tästä EU:n yhteensä 2 miljardin euron vientituesta. Kysymys siitä, miten vientituet suhtautuvat tulevaisuudessa, kun Hongkongissa Wto-neuvotteluissa on päätetty, että vientituet poistuvat maataloustuotteilta vuoteen 2013 mennessä, ei olekaan pelkästään tästä 2 miljardista eurosta vaan paljon suuremmasta, paljon merkittävämmästä maatalouden tulon menetyksestä viljelijöille. Se tulee nimenomaan sieltä markkinatalouden, markkinavoiman kautta. Kun kilpailu lisääntyy, kun näistä ennestään köyhistä maista alkaa virrata tänne EU:n alueelle halpaa ruokaa, halpaa elintarviketta, niin se samalla vie tilaa eurooppalaiselta elintarvikkeelta ja vie tuloja eurooppalaiselta maanviljelijältä. Tämä on se suuri kysymys. Se on edelleenkin kysymysmerkki, joka sitten jää nähtäväksi ja ongelmat myöhemmin tulevina vuosina tästäkin ratkaistavaksi.

Vielä, arvoisa puhemies, tästä rahoitussopuratkaisusta ja siitä, ketkä siinä voittivat ja ketkä hävisivät.

Ensinnäkin lehtitietojen mukaan Ranska on ollut kovin tyytyväinen ja ranskalaiset viljelijätkään eivät ole lainkaan protestoineet tätä ratkaisua vastaan. Mistähän se johtuu? No se johtuu varmasti siitä, että Ranskan maataloustukiin ei kajottu tässä lainkaan. Sen sijaan suomalaisten maanviljelijöitten saamiin oikeutettuihin tukiin nyt kajottiin erittäin ankarasti. Mikäli ministerit maatalousneuvostossa vielä tekevät sen lopullisen silauksen, pahimmillaan suomalainen talonpoika voi menettää enemmänkin näistä tämän hetken ympäristötuistaan kuin sen 30 prosenttia. Tämäkin on vielä mahdollista.

Sen lisäksi, kuten jo aiemmin totesin, näistä alue- ja rakennetukirahoista ja niiden alaisesta toiminnasta tulee niin sanottua lisätuloa monille suomalaisille tiloille, suomalaisille viljelijöille. Tämä on vielä täysin ratkaisematta, miten alue- ja rakennetukirahat täällä kotimaassa jatkossa jaetaan. Se nyt kuulostaa olevan ainakin selvää, että joka tapauksessa Itä- ja erityisesti Pohjois-Suomen alueelle rakennetukirahoja korotetaan. Kun keskimäärin niitä Suomelta leikataan noin neljännes, niin tässä yhteenvetona voi todeta, että Etelä- ja Länsi-Suomi kärsii erittäin paljon enemmän kuin sen neljänneksen verran rakennerahaston tukien osalta.

Arvoisa puhemies! Seuraava agendaratkaisu näyttää olevankin lähempänä kuin vielä perjantaina uskoimme ja pelkäsimme. Nimittäin tähän rahoitussopuun liittyy myöskin se, että maataloustukipaketti, EU:n maataloustuki, avataan jo vuonna 2008—2009. Kun Suomi on näitä torjuntavoittoja tässä viime aikoina kovasti paljon saavuttanut, niin toivon vain, ettei tässä seuraavassa agendaratkaisussa, jolloin maataloustuet avataan, jälleen Suomi saavuttaisi vain torjuntavoittoa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Minä vähän ounastelen, kuinka tässä rahoitusongelmassa tulee käymään. Minä veikkaan, että Suomi ei tule menestymään maatalousneuvostossa enemmistöpäätöksellä, kuten ed. Hemmilä äsken kertoi, vaan meidän maksuosuutemme on suurin piirtein sama kuin tästä kokonaisratkaisusta.

Me kaikki kansanedustajat varmasti ymmärrämme, että pääministeri Vanhanen olisi tarvinnut tässä salissa tänään valtiovarainministeriön selvän tuen sille, että tämä ongelma aiotaan suomalaiselle maataloudelle ja aluepolitiikalle korvata kansallisen tuen korotuksella ja joudutaan myöskin rahoittamaan se siten, ettei sitä rahoiteta maa- ja metsätalousministeriön pääluokan sisältä. Tätä me oppositiossa odotimme. Tämä olisi rauhoittanut tilanteen. Tämä olisi rauhoittanut sen, että suomalainen viljelijä olisi voinut nukkua joulunsa rauhassa, koska jokainen käsittää, että joku 10 000 euron tulojen menetys seitsemän vuoden aikana jo kovissa olosuhteissa olevalle viljelijälle on ehdottomasti liikaa. Nyt mennään sietokyvyn ylitse.

Arvoisa puhemies! En yhtään ihmettele, kuinka tämä ratkaisu näin syntyi. Olin todella hämmästynyt siitä, että valtiovarainministeri julkisesti arvioi ed. Hemmilää siitä, kun hän kertoi, että meidän maataloustulomme on todella laskenut 11 vuoden aikana lähes 40 prosenttia. Tämä on perustieto, mikä täytyy olla valtiovarainministerillä, jos hän arvioi sitä, minkälaisia leikkauksia kestää suomalainen viljelijä enää tämän kaiken jälkeen. Tämä on ehdoton perustieto. Perustieto täytyy olla myöskin se, että Jacques Chirac, Ranskan presidenttihän on mennyt omillensa kertomaan, että se oli ranskalaisille suuri voitto. Heidän viljelijänsä eivät joutuneet maksamaan tätä laskua mutta suomalaiset joutuivat. Tämänkin täytyy olla asia, jonka täytyy olla meidän valtiovarainministerimme tiedossa. Tässä hävisi suomalainen talonpoika. Mutta syödään jouluna kotimaista ruokaa. Se on parasta, mitä voimme tehdä suomalaisen talonpojan eteen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tulevinakin jouluina me suomalaiset saamme syödä kotimaista ja täällä kotoisessa Suomessa tuotettua ruokaa.

Mutta suurin kysymys, mikä tässä keskustelussa on noussut esiin, on se, miten tämä yhteensä noin 180 miljoonaa euroa — todellakin vanha miljardi markkaa — tämä aukko, joka on syntynyt nyt Suomen valtion budjettiin, ensi vuoden aikana aiotaan paikata, jotta vuoden 2007 alusta eivät maksumiehinä olisi vain maanviljelijät. Odotan sen vuoksi hallitukselta nyt joulurauhan julistusta. Odotan sitä, että hallitus kertoisi suomalaisille, suomalaisille maanviljelijöille, kaikille, minkälaisin toimenpitein se aikoo budjettivaroista tämän homman hoitaa.