Maija-Liisa Lindqvist /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi haluan kiittää jaoston jäseniä siitä, että tärkeän turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hallinnonalan asioita voidaan rakentavasti jaostossa käsitellä. Meillähän on pohjana myös tietysti puolustusvaliokunnan kannanotot. Haluan myös kiittää ministeriä ja ministeriötä ja kaikkia asiantuntijoita, joilta olemme saaneet tärkeitä tietoja päätöksenteon pohjaksi.

Tässä aivan aluksi, ennen kun menen tähän varsinaiseen budjettiasiaan, haluan todeta, että oli erittäin hyvä asia, että toisessa lisätalousarviossa lopultakin saimme 15 miljoonaa euroa, jolla saadaan korjatuksi Hornet, joka oli vaurioitunut ja odotti todella useamman vuoden jo tätä korjausrahaa. Sikäli täytyy sanoa, että tämä 15 miljoonaa euroa tuli todella tarpeeseen.

Sitten ensi vuoden osalta puolustusministeriön hallinnonalan kehittämisen suuntaviivathan määriteltiin vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Tämän mukaisesti puolustusjärjestelmän kehittämisen painopistealueet ovat maavoimien valmiusyhtymät, ilmapuolustus, sotilaallinen kriisinhallintakyky sekä elinkeinoelämän verkottonut logistiikka ja huoltojärjestelmä. Puolustusvoimien koulutuksen painopistealueena on strategisen iskun ennaltaehkäisykyvyn ylläpito ja torjuntakyvyn kehittäminen.

Puolustusvoimien kehittämisohjelmista ja muista kasvupaineista aiheutuu huomattavia lisärahoitustarpeita lähivuosina. Puolustusvoimien taloutta joudutaan vuonna 2006 tasapainottamaan supistamalla käytännössä muuta Puolustusvoimien toimintaa paitsi varusmieskoulutusta. Nämä säästöt tietysti ovat omalta osaltaan vaikeuttamassa Puolustusvoimien toimintaa, mutta uskomme, että Puolustusvoimat strategisena toimijana tulee tästäkin vuodesta selviytymään.

Kehysleikkauksesta, rakennemuutoksesta, kustannustason noususta ja Tuottavuusohjelmasta johtuen sekä kehittämisohjelmasta syntyvinä seurannaisvaikutuksina Puolustusvoimissa joudutaan vuonna 2006 yhteensä 57 miljoonan euron suuruisiin toiminnan ja talouden tasapainottamistoimiin. Nämä toteutetaan ydintoimintaa supistamalla, tukitoimissa säästämällä ja materiaalihankintoja siirtämällä.

Poltto- ja voiteluainekustannusten nousun johdosta Puolustusvoimien toimintamenoja lisättiin kuluvan vuoden toisessa lisätalousarviossa 7,8 miljoonaa euroa. Polttoainekustannusten nousun taittumisesta huolimatta pelättävissä on, että kohonneet polttoainekustannukset rasittavat ennen muuta ilmavoimien toimintaa myös vuonna 2006. Tarvittava lisämääräraha polttoainekustannukseen tulisi myöntää viimeistään vuoden 2006 ensimmäisessä lisätalousarviossa. (Ed. Akaan-Penttilä: Myös merivoimille!) — Myös muille puolustushallinnon aloille. Tämä sama ongelma on muillakin.

Puolustusmateriaalihankintoihin on ehdotettu määrärahoja 643,3 miljoonaa euroa, ja uudella tilausvaltuudella, joka on yhteismäärältään 547,8 miljoonaa euroa vuosina 2006—2012, tehdään Puolustusvoimien integroidun tiedustelun, valvonnan ja johtamisen edellyttämiä hankintoja. Lukuperustelun selvitysosassa on todettu, että uskottavan materiaalisen suorituskyvyn turvaamiseksi noin kolmannes puolustusbudjetista käytetään puolustusmateriaalihankintoihin. Vähintään puolet puolustusmateriaalihankintoihin käytettävissä olevista määrärahoista kohdistetaan kotimaahan ottaen huomioon vastakaupat ja materiaalien elinjaksokustannukset. Eduskuntahan on usein lausunut juuri tästä kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tilasta ja vaatinut, että näin tulee toimia.

Sotilaallisen kriisinhallinnan osalta sen johdosta, että hallitus on peruuttanut esityksensä laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, tullaan muuttamaan budjetissa olevaa termiä "kriisinhallinta". Se korvataan termillä "rauhanturva". Eli momentin 27.30.21 nimike "Sotilaallisen kriisinhallinnan kotimaan toimintamenot" muuttuu nimikkeeksi "Rauhanturvaamistoiminnan kotimaan toimintamenot", ja vastaavasti momentin 22 nimike "Sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja hallintomenot" muutetaan nimikkeeksi "Rauhanturvaamistoiminnan kalusto- ja hallintomenot". Kun olemme käsitelleet näitä kriisinhallinta- ja rauhanturvatyöhön liittyviä menoja, niin olemme todenneet, että emme usko jaostossa, että täysimääräisesti tällä puolustusministeriön budjetilla selvitään, vaan on mahdollista, että puolustushallinnon erilaisiin määrärahatarpeisiin joudutaan palaamaan tulevan vuoden lisätalousarviossa.

Mietintöön on kaksi vastalausetta sisällytetty, vasemmistoliiton ja kokoomuksen. Vasemmistoliitto ehdottaa määrärahoja pois — he varmasti nämä selvittävät tarkemmin — ja kokoomus puolestaan lisäystä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustelussa tulee varmasti enemmän esille, ja tämä aika ei anna mahdollisuutta esitellä laajemmin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lindqvist täällä erinomaisen ansiokkaasti esitteli tämän puolustusministeriön hallinnonalan asioita, eikä siihen sen enempää. Olin varannut tämän puheenvuoroni omien talousarvioaloitteitteni esittelyyn, ja ihan lyhyesti niistä.

Olen esittänyt, että määrärahaa osoitettaisiin lisää kertausharjoitusvuorokausien lisäämiseen. Varusmiespalveluksen päätyttyä asevelvollinen kuuluu reserviin, ja kertausharjoituksilla ylläpidetään ja täydennetään varusmiesaikana annettua koulutusta, kuten hyvin tiedämme. Suomen puolustusratkaisu, alueellinen puolustus, on mitoitettu ja sopeutettu oman alueen väestön taloudellisten voimavarojen, olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Puolustuksen suunnittelun painopiste on strategisen iskun ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuus laskee vuoteen 2009 mennessä 350 000 mieheen. Kertausharjoitukset muodostavat olennaisen osan Puolustusvoimien rauhanaikaisesta koulutusjärjestelmästä ja vaikuttavat merkittävästi valtakuntamme puolustusvalmiuteen. Kertausharjoitukset ovat ainoa tapa ylläpitää Puolustusvoimien sodan ajan organisaation valmiutta ja osaamista. Reserviläisliitto suoritti muutama vuosi sitten satunnaisotannalla kyselyn jäsenistönsä keskuudessa siitä, miten reserviläiset kokevat hallitsevansa SA-tehtävänsä mukaiset tiedot ja taidot. Vajaa puolet kyselyyn vastanneista 20—60-vuotiaista liiton jäsenistä vastasi kyselyyn. Heistä yli puolet koki tietonsa ja taitonsa riittämättömiksi.

Puolustusministeriö on asettanut Puolustusvoimille tulostavoitteet vuodelle 2006. Tavoitteena on muun muassa kouluttaa SA-joukkoihin ikäluokasta kaikki terveydentilansa puolesta siihen sopivat eli tänä vuonna noin 23 000. Vuoden 2006 aikana kertausharjoitusvuorokausien määrä romahtaa 30 000:ta 5 000:een vuorokauteen, samoin romahtaa myös koulutettavien määräsuhde määriteltyyn koulutustarpeeseen tämän vuoden 85 prosentista ensi vuoden 17 prosenttiin. Kertausharjoitusten määrän voimakas supistaminen on äärimmäisen haitallinen päätös koko Puolustusvoimille ja reserviläisille. Päätöksen ongelmallisuutta lisäävät uudet maakuntajoukot, koska niiden perustaminen osuu juuri Puolustusvoimien tiukemman säästökuurin ajalle. Olenkin esittänyt lisäyksenä kertausharjoitusvuorokausien lisäämiseen määrärahaa.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt myös toisen talousarvioaloitteen. En siitä totea sen kummempaa kuin totean aiheen elikkä "Määrärahan osoittaminen varusmiehen kotiuttamisrahan palauttamiseen". Tämä helpottaisi monen nuoren miehen ja naisen siviiliintuloa.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ministeri Kääriäinen on paikalla, niin en voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi, ja tiedustelisin, miten ministeri näkee Kauhavan Lentosotakoulun tämänhetkisen tilanteen. Mehän toki kannamme jatkuvaa huolta tuolla Pohjanmaalla siitä, mikä on Kauhavan Lentosotakoulun tulevaisuus. Tiedän, että ministeri Kääriäinen on ollut hyvin suopea ja pyrkinyt hyvään ratkaisuun, mutta mielelläni kuulisin, mikä on tämänhetkinen tilanne.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyessään turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon hyväksyi myöskin Puolustusvoimien resurssien linjaukset tuleville vuosille. Näin tapahtui vuosi sitten, jolloin linjattiin määrättyyn tasoon. Kun sitten olikin kulunut vasta kolme kuukautta, niin hallitus linjasikin uudestaan ja leikkasi vuosilta 2006 ja 2007 kummaltakin vuodelta 20 miljoonaa euroa, joka ei tietenkään yksittäisenä lukuna olisi kovin suuri, mutta samaan aikaan johtuen selonteosta Puolustusvoimissa määritettiin mittavia rationalisointitoimenpiteitä, jotka liittyivät tähän kehykseen, joka silloin hyväksyttiin ja joka jo se pakotti näihin rakennemuutoksiin, kahden joukko-osaston lakkauttamiseen ja moniin muihin tuntuviin rakennemuutoksiin, joilla kyllä tähdätään hyvään lopputulokseen.

Näin tuon 20 miljoonan euron lisäksi monia muita lisätarpeita tulee parina kolmena seuraavana vuotena, ennen kuin rationalisointi tuottaa sen hyödyn, mitä tavoitellaan. Se aiheuttaa kipeät leikkaukset, ja ensisijaisesti joudutaan supistamaan ydintoimintoja, niin kuin täällä jaoston puheenjohtajakin toi esiin, mutta ei ollut lainkaan huolissaan siitä tuloksesta, mikä tästä aiheutuu. Siinä puututaan ydintoimintoihin, koulutukseen, operatiiviseen toimintaan, jota nimenomaan mitä suurimmassa määrin ilmavoimien lentotoiminta on, myöskin Merivoimien merivalvonta jne. Se tulee merkitsemään, niin kuin täällä todettiin kahden edellisen puhujan suulla, että kertausharjoitukset romahtavat. On totta, että 10 vuoden välein on näin tehty aikaisemminkin, mutta se on pois näiden miesten koulutuksesta, ja sitä ei enää tulevina vuosina saada palautettua ennalleen. Ne ovat kierrosta pois, ja se on totaalinen vähennys.

Täällä jaoston puheenjohtaja totesi, ettei puututa varusmieskoulutukseen. Tämä väite on väärä. Jos pääsotaharjoitusten supistaminen, aselajien keskeisten harjoitusten supistaminen, poisjääminen, ei puutu varusmieskoulutukseen, niin mihin se puuttuu? Ne ovat sen ikäluokan tärkeimpiä koulutustilanteita. Jos tärkeimmät koulutustilanteet vuosittain jäävät pois, puututaan oleellisesti varusmieskoulutukseen. Älkää sulkeko silmiä tosiasioilta.

Jaoston puheenjohtaja, kun näistä puhuttiin, useaan otteeseen sanoi, että nouseehan 6 prosentilla. Budjettikirja kertoo, että 5 prosentilla, mutta toimintamenot vähenevät. Niihin on sisällytetty Ilmailuhallitukselle maksettavia menoja tulevalle vuodelle ensimmäistä kertaa, ja niitä ei aikaisemmin ole ollut missään kehyksissä. Ne on otettava kehysten sisältä. Samoin tulosopimusten mukaiset menot ovat merkittäviä. On muistettava, että toimintamenoista palkkausten osuus on yli 50, melkein 55, prosenttia, tilahallintamenot nekin melkein 15 prosenttia. Varsinaiseen toimintaan jää vaan runsaat 30 prosenttia näistä. Se on huono suunta.

Mitä sitten tulee puolustusmateriaalihankintoihin, niillä onneksi suurin piirtein jatketaan niitä linjauksia, mitkä on säädetty ja päätetty. Niillä Puolustusvoimia kehitetään vastaamaan tulevaisuuden uhkakuviin. Niillä turvataan keskeisten yksiköiden kehittäminen eri puolustushaarojen osalta ja myöskin se materiaalinen kehitys, jossa muun muassa helikopterit valitettavasti tulevat tulevaisuudessa aiheuttamaan mittavia lisämenoja, joita ehkä ei vielä osatakaan arvioida. Näin on valitettavasti jouduttu kohtaamaan useimmissa niissä maissa, jotka aikaisemmin ovat ottaneet niinkin suuret määrät helikoptereita operatiiviseen käyttöön, mitä Suomikin on nyt sitten ottamassa.

Siksi kokoomus on huolissaan puolustusmäärärahojen suunnasta, juuri siitä, että ydintoimintoihin puututaan, kertausharjoituksiin ja operatiiviseen toimintaan ja myöskin varusmieskoulutukseen. Tästä me kannamme huolta ja olemme esittäneet tämän mukaisen vastalauseen.

Esko  Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on talousarvion pääluokka 27 eli puolustusministeriön hallinnonala. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko oli viime vuonna 2004 tärkeä asiakirja. Se antoi Vanhasen hallitukselle mahdollisuuden arvioida Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuneita ja tapahtuvia muutoksia sekä vetää niitä koskevat tarvittavat johtopäätökset. Yhtä olennaista oli, että eduskunta sai tilaisuuden lausua painavan sanansa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvistä tehtävistä ja tarpeista. Puolustushallinnolle selonteko on myös korvaamaton pitkäjänteisen kehittämisen väline. Se mahdollistaa rahoituksen turvaamisen yli hallituskausien. Selontekomenettelyn pitkäjänteisyys antaa puolustushallinnolle mahdollisuuden ja samalla myös velvoitteen resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Kaiken lähtökohtana on oltava puolustuksemme uskottavuuden säilyttäminen, kuten kansanedustaja Ranta-Muotion johtamassa työryhmässä yksimielisesti hyväksyttiin. Suomen uskottava kansallinen puolustuskyky on mitoitettava jatkossakin siten, että koko maata puolustetaan. Tätä varten on ylläpidettävä yleistä asevelvollisuutta. (Ed. Nepponen: Selonteossa se todettiin!) — Pitää paikkansa. (Ed. Nepponen: Ja se on se keskeinen asia!) — Nimenomaan.

Puolustusvoimien ydintehtävä on selkeä: puolustaa maata sodan ja kriisin olosuhteissa. Eduskunta on paaluttanut puolustuksen lähtökohdaksi yleisen asevelvollisuuden. Siihen perustuu Puolustusvoimien toiminta. Se sopii meille palkka-armeijaa paremmin, koska se on tehokas, halpa ja yhteiskuntaa kiinteyttävä järjestely. Asevelvollisuusjärjestelmä on tuottanut ja tuottaa sellaisia tuloksia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, että niitä kelpaa esitellä kenelle tahansa ja missä tahansa. Se on tae myös sille, että maanpuolustustahtomme säilyy korkeana. Jotta voisimme tulevaisuudessa tukeutua yleiseen asevelvollisuuteen, tulee varusmiespalvelusta suorittavien sosiaalisen ja taloudellisen aseman tukemiseen kiinnittää erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Viranomaisyhteistyön merkitys on kasvanut. Tämä näkyy niin sanottujen uusien uhkien torjunnassa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on määritelty, eri ministerien sekä viranomaisten vastuut häiriötilanteissa ja poikkeusolosuhteissa on selkeytetty. Puolustushallinnon tehtävänä on vastata sotilaallisesta maanpuolustuksesta resurssien puitteissa. Puolustusmenojen tason pitäminen nykyisellä reaalitasolla mahdollistaa Puolustusvoimien pitkäjänteisen kehittämisen. Puolustushallinto antaa myös tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille.

Alueelliset ratkaisut ovat saaneet runsaasti huomiota julkisuudessa. Ehdoton tavoite on oltava, että Puolustusvoimat on myös tulevaisuudessa läsnä maan kaikissa osissa. Erityisenä toivomuksena esitän, että Ilmasotakoulun pysyminen Kauhavalla turvattaisiin, samoin Ähtärin varikon jatkuvuus taattaisiin. (Ed. Nepponen: Lisää rahaa, lisää rahaa!) Puolustuskyvystä ei saa tinkiä uudelleenjärjestelyillä. Puolustusvoimien on toimittava sekä rauhan että kriisin aikana. Kaikilla toimilla on ylläpidettävä vahvaa maanpuolustustahtoa.

Arvoisa puhemies! Sanon vielä lopuksi pari sanaa puolustusbudjetin rahojen kohdentamisesta. Nimittäin puolustusbudjetista on jatkossakin pyrittävä riittävän suuri osa suuntaamaan puolustusmateriaalihankintoihin. Tämä vahvistaa itsenäisen puolustuksemme uskottavuutta. Hankinnat on suunniteltava huolella, sillä uuden teknologian puolustusmateriaalit ovat entistä kalliimpia.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan todeta ed. Nepposelle, että kyllä budjettikirjassa puolustusbudjetti kasvaa 6 prosenttia elikkä 125 miljoonaa euroa. Sen sijaan jos katsotaan budjettikirjaa, niin esimerkiksi työministeriön pääluokka vähenee 200 miljoonalla eurolla. Kyllä tässä ihan selvästi on lisäystä nimenomaan puolustusministeriön pääluokassa. Se on eri asia sitten, riittävätkö nämä lisäykset kaikkien niitten sotakoneitten hankkimiseen, mihin haluja on. Se on toinen asia.

Kun katselee tätä hankintaohjelmaa, se on todella massiivinen. Suomi hankkii erittäin paljon aseita, ja tässä uudessa puolustusbudjetissa on uusi asehankintaohjelma, joka maksaa 547 miljoonaa euroa kokonaisuudessaan ja ensi vuonna 63 miljoonaa euroa, hiukan päälle. Tämä asehankintaohjelma pitää sisällään muun muassa nämä kolme miinantorjunta-alusta, jotka on sitten päätetty hankkia ulkomailta. (Kokoomuksen eduskuntaryhmästä: Sehän on hyvä!) — Se voi olla kokoomuksen mielestä hyvä, mutta meidän mielestämme se ei ole järkevää politiikkaa. — Lisäksi tähän sisältyy useita muita pienempiä hankintaohjelmia, mutta tämä miinantorjunta-alusten hankinta on pääasia.

Tässä toisena asiana on sitten myöskin tämä EU:n taisteluosastoihin osallistuminen. Silloin alun perin, kun näitä markkinoitiin suomalaisille, puhuttiin, että ne itse asiassa eivät maksa mitään, vaan ne voidaan sijoittaa tänne puolustusministeriön pääluokan ja UM:n pääluokan sisälle. Tosiasia kumminkin on, että näihin tarvitaan rahaa, ja myöskin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että nämä arvioidut rahat, mitkä nyt siellä on esitetty, eivät tule riittämään. Olemme suhtautuneet hyvin kriittisesti koko ajan näihin EU:n taisteluosastoihin osallistumiseen, ja mielestämme nämä rahat tulisi peruuttaa ottaen huomioon vielä sen, että nyt ei ole edes lakia olemassa. Näin ollen tulemme esittämään, että näihin liittyvät rahat poistetaan täältä.

Yhtenä yksityiskohtana on syytä mainita, että kun täällä muun muassa kokoomuksen taholta vaadittiin lapsilisien sitomista indeksiin, niin tulkoon todetuksi, että asehankinnat on kyllä sidottu vahvasti indeksiin ja myöskin tässä budjetissa. Näihin indeksitarkistuksiin tarvitaan 28,7 miljoonaa euroa uutta rahaa jälleen asehankintoihin. Itse asiassa nämä asehankintojen hinnat nousevat huomattavasti suuremmaksi kuin alun perin ilmoitetaan, koska juuri tämä indeksi nostaa näitä hintoja.

Budjetin mukaan ensi vuonna Puolustusvoimien henkilöstö vähenee 540 henkilöllä. Tämä on tietenkin aika suuri määrä, mutta tätähän tietenkin voidaan monella syyllä perustella. Mutta erityisen huolestunut olen niistä tavoitteista, mitä Puolustusvoimilla on, että esimerkiksi ruokalahenkilöstöä ja näitä muita vastaavia henkilöstöjä ollaan siirtämässä ulkopuolelle, ollaan siirtämässä ulkopuolisille näitä töitä, jotka nyt tekee Puolustusvoimat itse. (Ed. Nepponen: Ei ole rahaa!) Sitä kautta Puolustusvoimien palveluksessa olevien henkilöitten työsuhteet ovat vaarassa. — Ed. Nepposelle haluan todeta, että yksikään ulkopuolinen yritys ei ilman palkkiota tee näitä töitä. Talkooajat ovat siinä suhteessa olleet ohitse. Myöskin ulkopuoliset yrittäjät, jotka näitä palveluksia tarjoavat, vaativat siitä maksun.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että ei puolustusministeriön pääluokkaa ole kohdeltu kaltoin ensi vuonna eikä myöskään kuluneina vuosina. Se on ollut pääluokka, joka on ollut, voi sanoa, valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Se on kasvanut ja kehittynyt, jopa huomattavasti nopeammin kuin monet muut pääluokat. Erityisesti asehankinnat ovat kehittyneet voimakkaasti. Sen sijaan varusmiesten päivärahat ovat edelleenkin hyvin alhaisella tasolla, ja ne, jos mitkä, tarvitsisivat kyllä korjausta.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi liittyi vuonna 2004 Euroopan puolustusvirastoon. Tämän viraston perustamisen tarkoituksena oli vähentää asehankintojen kustannuksia siten, että eurooppalaiset maat, Euroopan unionin jäsenmaat, voisivat hankkia aseita yhdessä. Ajatukena oli, että tällöin saavutettaisiin tiettyä rationalisointivoittoa, hankinnat tulisivat halvemmaksi ja niitä voitaisiin ehkä myös kontrolloida hiukan paremmin.

Nyt Euroopan puolustusvirasto on ollut toiminnassa kohta kaksi vuotta, ja olisinkin kysynyt ministeri Kääriäiseltä, onko tämä vaikuttanut puolustusmateriaalihankintoja vähentävästi ja missä ovat ne mahdolliset säästöt, jotka nyt voitaisiin tehdä ottaen huomioon tämän viraston toiminnan ja yhteiset asehankinnat. Säästöjen pitäisi jo näkyä puolustusmateriaalihankinnoissa, kun kolmasosa rahoituksesta menee näihin hankintoihin. Kysymys kuuluu: Missä ovat nämä säästöt?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeriön pääluokkaan sisältyvät asiat ovat puhuttaneet eduskuntaa kuluneen vuoden aikana poikkeuksellisen paljon. Oikeastaan se alkoi viime syksynä puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä. Nyt lähestyvät presidentinvaalit ovat tuoneet keskusteluun sotilaallisen liittoutumisen tai liittoutumattomuuden. Kansaa ovat puhuttaneet muun muassa sotilaallinen kriisinhallinta ja varuskuntien kohtalo. Varuskuntien kohtaloa ohjaavat sekä talous että realiteetti pienenevistä ikäluokista.

Puolustusministeriö ei ole jäänyt näiden edessä tuleen makaamaan vaan on määrätietoisesti etsinyt vaihtoehtoja sille asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa. Ministeri on kantanut osuutensa vakaasti, ja puolustusministerille tulee osoittaa tästä kiitokset. Vaikeiden asioiden ratkaiseminen ei ole politiikan pikavoittoja, ja se edellyttääkin isänmaallista selkärankaa toimia myös vaikeissa päätöksentekotilanteissa johdonmukaisesti ja määrätietoisesti.

Puolustusvoimien taloutta joudutaan ensi vuonna tasapainottamaan 57 miljoonalla eurolla. Tämä supistus koskee käytännössä kaikkia ministeriön toimialoja lukuun ottamatta varusmieskoulutusta. Käytännössä se toteutetaan ydintoimintoja supistamalla, säästämällä tukitoiminnoista ja siirtämällä materiaalihankintoja. Eduskunta on kuluvan syksyn aikana lisäbudjetilla hoitanut puolustusministeriön hallinnonalan keskeisimmät ongelmakohdat. Polttoaineiden hinnankorotuksesta johtuen myönsimme kohonneiden poltto- ja voiteluaineiden kustannusten vuoksi 7,8 miljoonaa euroa. Sama ongelma on edessä ensi vuonna, mikäli polttoaineiden hinta vakiintuu nykyiselle, aikaisempia vuosia korkeammalle tasolle. Eduskunta osoitti tällä päätöksellä kykynsä hoitaa puolustushallinnonalan akuuteimmat ongelmakohdat.

Viime aikoina käyty periaatteellinen keskustelu siitä, miten ja kuka suomalainen rauhanturvaajia sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin ulkomaille lähettää, on vaikuttanut myös budjettimme käsittelyyn. Valtiovarainvaliokunta on reagoinut tähän palauttamalla kriisinhallintatermin korvattavaksi sanalla rauhanturva. Toivottavasti tämä asia saadaan tältä osin järjestykseen, niin ettei se tarpeettomasti häiritse itse toimintaa.

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten hyväksytty turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko linjasi varsin selkeästi puolustusympäristömme tulevaisuuden suuntaa. Sen keskeisin merkitys on oman puolustuksemme järjestäminen. Peruslähtökohta on sama, vankka ja perinteinen, eli yleinen asevelvollisuus ja oma alueellinen puolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus. Näillä peruslähtökohdilla on Suomen kansan vankka tuki. Vuosikymmenten aikana vakiintunut liittoutumattomuuspolitiikka on edelleen onnistunut ratkaisu. Siinä ei ole tapahtunut muutosta. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan teettämä tutkimus osoittaa myös, että enemmistö suomalaisista kannattaa edelleen sotilaallista liittoutumattomuutta. Valittu linja on mahdollistanut meille aktiivisen toiminnan rauhanturvatehtävissä.

Kuntien peruspalveluhankkeen yhteydessä puhuttanut väestön ikärakenteen muutos koskettaa tulevaisuudessa myös Puolustusvoimia. Palvelurakenteen on myös tällä sektorilla elettävä ajan hengen mukaisesti. Talousarvioiden yhteydessä myös tulevaisuudessa joudutaan tarkastelemaan yhä enemmän rakenteita ja niiden vastaavuutta yhä pieneneviin palvelukseen astumisen ikäluokkiin. Tässä tulee myös huomioida maakuntiemme ominaispiirteet. Palvelukseen astuvalla varusmiehellä tulee olla mahdollisuus palvella kohtuullisella etäisyydellä oman asevelvollisuutensa. Sillä on merkitystä myös innokkuuteen astua varusmiespalvelukseen ja toimintaan siellä. Vähenevistä ikäluokista huolimatta maanpuolustustahtomme on edelleen erittäin korkealla tasolla. Vastaavaa innokkuutta maailmalta saa hakea. Kestämme hyvin kansainvälisenkin vertailun.

Arvoisa puhemies! Tällä budjettiesityksellä Puolustusvoimat joutuu ensi vuonna sopeuttamaan omaa toimintaansa, mutta uskon, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja Puolustusvoimat kykenee omalta osaltaan vastuunkantoon ensi vuoden aikana.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että kun Suomessa ikäluokat pienenevät ja noin 80 prosenttia ikäluokasta tulee armeijan palvelukseen, niin se aiheuttaa silloin koko meidän puolustuslaitoksessa muutoksia, jotka heijastuvat tietysti organisaatiomuutoksiin ja sitä kautta myöskin toimintaan ja moneen muuhun asiaan, kun sodan ajan joukkojen määrä ilmeisesti sitten on noin 350 000.

Tätä taustaa vasten, kun on alenevasta trendistä joka tapauksessa kysymys, tuntuu erittäin merkilliseltä, että toimintamenojen osalta ihan selvästi tässä salissakin myönnetään enemmän tai vähemmän rauhallisesti, että ei sen nyt niin väliä ole, vaikka meidän lentokoneemme eivät enää pysty lentämäänkään kunnolla tai että meidän laivojemme käyttötunnit alenevat, koska ei ole rahaa liikkua. Meillä on kalustoa, mutta emme voi sitä käyttää. Tätä ei kyllä siviilielämässäkään monessa paikassa voida hyväksyä, jos kerran asioista kunnolla päätetään.

Tältä taustalta haluan lukea valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä kokoomuksen vastalauseesta tietyn tekstin ja teen muutaman kysymyksen sen jälkeen: "Toiminnan sopeuttaminen kehykseen vuosina 2006 ja 2007 ennen rakenteellisten toimien mahdollistamaa kohdentamispotentiaalia edellyttää puolustusvoimilta seuraavaa". Tässä on nyt tämä luettelo kokonaisuudessaan vielä kerran: "reserviläiskoulutuksen supistamista 5 000 koulutettavaan, kun vuonna 2004 koulutettiin 37 000", siis seitsemän kertaa enemmän, "ja vuonna 2005 30 000 reserviläistä, pääsotaharjoituksen peruuttamista", siis pääsotaharjoituksen peruuttamista, "ja aselajien valtakunnallisten harjoitusten puolittamista, lentotoiminnan supistamista 1 000 tuntia eli 10 prosenttia tavoitetasosta, alusvuorokausien supistamista 200 alusvuorokautta eli 11 prosenttia tavoitetasosta, sekä puolustusvoimien henkilötyövuosien vähentämistä vähintään 100 henkilötyövuodella ja säästämistä yleisissä hallintomenoissa ja virkamatkoissa 10 prosenttia."

Kysymykseni kuuluu jotenkin niin, arvoisa ministeri: Mitä näistä luvuista mahtavat ajatella meidän lähivaltioiden vastaavat instanssit, puolustusministerit ja valtiojohto ja sotalaitos sekä idässä, lännessä että etelässä, niin Ruotsissa, Norjassa kuin Venäjällä ja Baltian maissa, kun vielä julistamme täällä 80 prosentin kantana, että Natoon emme missään tapauksessa mene, ja aikaisemmin olemme jo päättäneet luopua miinoista, maamiinoista nimenomaan? Luulen, että ovat aika iloisia ja huokaisevat helpotuksesta, kun veli suomalainen menee suuntaan, joka on minun mielestäni hyvin ihmeellinen.

Kertausharjoitusten osalta haluan lukea lehdestä "Muuriankkuri", jossa on kansliapäällikkö Aholan haastattelu, hänen tekstiään, joka nyt varmasti on ammattimiehen tekstiä ja taatusti myöskin totta: "Suomen puolustusjärjestelmä perustuu pitkälti reserviläisten käyttöön. Kriisitilanteissa vain 10 prosenttia henkilöstöstä ja 20 prosenttia kalustosta tulee puolustusvoimista ja loput muualta yhteiskunnasta. Vuosien 2006—2007 osalta tehtiin hyvin valitettava päätös siinä, että reserviläisiä ei kouluteta lainkaan. On syytä kysyä, säilyykö reserviläisten ammattitaito ilman koulutusta tai osaavatko he käyttää uutta aseistusta, jos eivät ole koskaan sitä nähneetkään. Nyt säästetään väärässä kohdassa." Siis näin haastattelussa ilmoittaa meidän nykyinen kansliapäällikkömme, joka juuri on jäämässä eläkkeelle. "Säästäminen kertausharjoituksissa heikentää myös puolustusjärjestelmämme uskottavuutta. Kertausharjoitusten leikkaaminen oli kova päätös eduskunnalta ja hallitukselta, Ahola jyrähtää."

Minä toivoisin, että puolustusministeri vakavalla tavalla vastaisi, mitä mieltä hän on näistä luvuista, Aholan ilmoittamasta tekstistä ja siitä, miten on tämä suunta, saadaanko se edes säilymään tämmöisenään vai onko niin, että me olemme tosiaan kuilun reunalla, jonka ministeri itse ilmoitti ehkä puolisen vuotta sitten. Mitä me teemme, jos nämä säästöpäätökset saman tyylisesti jatkuvat?

Näyttää siltä, että puolustuspoliittinen selontekokaan ei ole mikään luotettava asiakirja. Siinähän ei ole painomuste kerinnyt kuivua, kun kahdelle vuodelle tuli jo 20 miljoonaa lisää säästöjä, ja nyt, ed. Kuoppa, nimenomaan käyttömenoihin, siihen, miten henkilökuntaa käytetään, miten kertausharjoituksia johdetaan. Nyt en puhu lainkaan hankinnoista, joita jokaisen organisaation täytyy kuitenkin hankkia. Tämä on eräänlainen ydinasia. Tähän liittyy myöskin mukaan kiinteistönhallinta ja siinä olevat kriisihallintaosat ja muut, mutta jätän sen ehkä myöhäisempään vaiheeseen.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää valiokuntaa erittäin ytimekkäästä mietinnöstä ja myös opettavista taikka osviittaa antavista huomautuksista. Totta kai kiitän myös erittäin hyvästä yhteistyöstä. Eduskunta kyllä ensi vuoden budjetillaan, kuten tähänkin saakka, antaa riittävät rahalliset puitteet Suomen puolustusvoimien kehittämiseen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen, kaikkeen muuhun sellaiseen, huolimatta siitä, että tiukkaa on. Mutta tiukkaa on kyllä kaikilla muillakin hallinnonaloilla, se pitää heti samaan hengenvetoon kyllä todeta.

Tärkeää puolustuskyvyn kannalta on se, että ensi vuonna ja sen jälkeenkin voitaisiin pitää kutakuinkin tämä nykyinen reaalinen rahoitustaso, joka sitten mahdollistaa pitkäjänteisellä tavalla myös puolustuskyvyn kehittämisen ja nykyaikaistamisen. Mihinkään suuren suureen varustautumiseen se ei tietenkään anna mitään mahdollisuuksia, mutta siihen ei mitään tarvetta olekaan, koska mehän puolustamme itse itseämme emmekä ole missään hyökkäysajatuksissa. Se on sanottava tässä hyvin rauhallisesti ja maltillisesti, että jos pidemmälle säästöissä ja leikkauksissa olisi mentävä tulevina vuosina, mihin en usko, niin silloin tietysti puolustusratkaisun ihan keskeisimmät perusteet voisivat tulla kyseenalaisiksi.

Sitten muutama kommentti näistä hyvistä puheenvuoroista.

Useammassa puheenvuorossa linjalla Risikko, Nepponen, Akaan-Penttilä, ehkä joku muukin, puututtiin kertausharjoitusten tasoon vuonna 2006 ja 2007. Se huoli on, sanottakoon avoimesti, aiheellinen huoli. Varusmiespalvelu plus kertausharjoitukset muodostavat meidän järjestelmämme sellaisen kovan ytimen. Se on meidän salaista asettamme, jos tämmöistä rohkeaa sanaa tässä voi käyttää. Se on kokonaisuus, ja sieltä me ammennamme sen korkean osaamistason, joka aina siirtyy vuosi vuodelta Puolustusvoimiin ja pitää niitä näin ollen myös kilpailukykyisinä verrattuna oikeastaan mihin tahansa puolustusvoimiin. 2006—2007 on siis kriittinen kertausharjoitusten osalta, kun se määrä putoaa noin 5 000 mieheen.

Huomautan kaksi näkökohtaa tähän liittyen. Ensinnäkin kysymys on näitten kahden vuoden ratkaisusta, jolloin samaan aikaan Puolustusvoimissa on meneillään erittäin suuren mittaluokan muutosprosessi, jolloin kentällä esikuntasuhteet ja monet muut asiat muuttuvat erittäin merkittävällä tavalla. Se on kahden kolmen vuoden erittäin iso projekti, ja on välttämätön asia, että tuon ison prosessin läpiviemiseen kenttäkomentajilla ja työntekijöillä on riittävästi mahdollisuuksia ja riittävästi aikaa. Vaikka kertausharjoitusten vähentyminen onkin huolta herättävä asia, niin se kuitenkin vapauttaa toisaalta aikaa ja mahdollisuuksia viedä lävitse tämä johtamis- ja hallintojärjestelmä uudessa muodossaan vuoteen 2008 mennessä asiaan kuuluvalla ja moitteettomalla tavalla. Samaan aikaan myös voidaan huolehtia siitä, että perustettavat maakuntajoukot, jotka ovat sitä uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, uusinta uutta, nekin saadaan jalalle riittävän hyvissä ajoin. Siis tällä asialla on myös tällainen kääntöpuoli, ja olen varma siitä, että Puolustusvoimien puolella nämä kaksi näkökohtaa on haluttu myös tällä tavalla yhdistää.

Toisekseen huomautan arvostelijoille, joittenka argumentteja en halua ollenkaan asettaa kyseenalaisiksi ainakaan laajemmin, että tällaiseen kertausharjoitusten alentamiseen on jouduttu turvautumaan suurin piirtein kerran vuosikymmenessä ja aina samoilla syillä. Edellisen kerran tällainen kuoppa, melkein yhtä syvä kuoppa, oli vuosina 98 ja 99, ja aivan samat perustelut kuin tälläkin kertaa ovat, yleiset säästöperustelut. Ei tuo vuosien 98—99 alamäki tässä suhteessa ole jättänyt mitään vaurioita meidän Puolustusvoimiimme, vaan ne ovat toimintakykyiset, suorituskykyiset moitteettomalla tavalla. Ei jää myöskään nyt tämän ensi vuoden ja seuraavan vuoden jälkiseurausten osalta mitään pysyvää haittaa Puolustusvoimillemme.

Ed. Risikko kysyi Kauhavan Lentosotakoulun tulevaisuudesta. Samaan viittasi myös ed. Ahonen omassa puheenvuorossaan. Tänä aamuna viimeksi prikaatinkenraali Rädyn johtama Kauhava-työryhmä kokoontui, ja se valmistelee raporttia siitä, millä tavalla Lentosotakoulun toiminta voitaisiin turvata, nimenomaan alkuunsa niin, että se voisi tarjota ulkomaisille halukkaille koulutusmahdollisuuksia johtuen siitä, että Kauhava järjestää hyviä puitteita, antaa hyviä puitteita: on ilmatilaa, on suomalaista osaamista, joka on eurooppalaista kärkitasoa. Sen työryhmän työ on lähiaikoina valmistumassa. Kauhavan vaikeat ajathan koittavat, jos koittavat, 2010-luvun puolivälissä, jolloinka meidän Hawk-kalustomme tulee uusimisvaiheeseen, ja se koulutus pitää siihen mennessä arvioida uudelleen.

Ed. Ahonen kiinnitti puheenvuorossaan huomiota laajemmin asevelvollisten asemaan. Se on tärkeä näkökohta johtuen siitä, että asevelvollisuusjärjestelmä on kuitenkin se pohja, mihin kaikki muukin puolustusvoimissamme hyvin pitkälle rakentuu. Tein pari päivää sitten päätöksen siitä, että ilmaisten lomamatkojen määrää tullaan lisäämään, yksi askel: yksi päivä, pari päivää lisää kaikilla koulutusjaksoilla. Tämäntapaista sosiaalisen aseman parantamista, vaikka ne ovat pieniä askeleita, tarvitaan, jotta asevelvollisuus olisi kiehtova vaihtoehto ja se olisi myös mielekäs vaihtoehto nuorelle miehelle ja myös nuorelle naiselle.

Asevelvollisten asemaan liittyy myös turvallisuusasiat. Menemättä siinä sen pitemmälle Puolustusvoimien kanssa on sovittu siitä jo aiemmin, että vuosi 2006 tulee olemaan laajassa mitassa turvallisuusteeman läpitunkema vuosi Suomen puolustusvoimissa.

Ed. Ahonen ja eräät muutkin kiinnittivät huomiota Puolustusvoimien läsnäoloon koko maassa, kaikissa maakunnissa. Minusta se on tärkeä painotus. Sillä on yhteys kansalaisten maanpuolustustahtoon, mutta on sillä myös turvallisuuspuolensa, mikäli asevelvolliset joutuisivat matkustamaan pitkiä matkoja maan äärestä toiseen suorittamaan asevelvollisuuttaan, tekemään kotimatkoja, lomamatkoja. Kyllä tämmöinen käytännöllinen asia vaikuttaa pitkän päälle ilman muuta ihmisten, nuorten kansalaisten, halukkuuteen osallistua täysin rinnoin asevelvollisuuden suorittamiseen, puhumattakaan siitä, että sillä on lähiympäristöön erittäin suuri vaikutus.

Materiaalihankinnoista täällä puhuttiin monessa puheenvuorossa. Ed. Kuoppa sitä vähän rohevammin ruoti. Kun Suomi käyttää puolustusbudjetistaan yhden kolmasosan materiaalihankintoihin joka ikinen vuosi, kyllä se on ollut tarkoituksenmukainen valinta ja tärkeä linjavalinta, silloin kun me haluamme pitää omia puolustusvoimiamme nykyaikaisina, suorituskykyisinä ja iskukykyisinä ja näin ollen myös uskottavina. Se ei ole mitään ylenmääräistä varustautumista, vaan se on näitten voimavarojen puitteissa juuri oikean painopisteen asettamista, joka osoittaa ulospäin sen, että Suomen puolustusvoimat pystyy johonkin, jos pilliin puhalletaan, ja että tässä suhteessa ollaan nykyaikaisella tasolla.

Indeksitarkistusten toteuttaminen on minun mielestäni välttämätön asia johtuen siitä, että puolustusmateriaalin hinta nousee maailmalla hurjaa kyytiä. Itse se hankintahinta nousee, mutta myös ylläpitokustannukset elinkaaren aikana ovat hyvin voimakkaassa noususuunnassa. Korostan myös sitä, että hankintojen osalta pätee edelleenkin se eduskunnan päätös, että hankinnoissa täytyy tämä fifty—fifty-periaate olla kunniassa. Myös ensi vuoden osalta ja myös jatkossa tämä puolet ja puolet -periaate tulee toteutumaan. Tämähän koskee myös miinantorjuntalaivueen hankkimista, josta viime viikolla täällä oli pientä keskustelua kyselytunnin yhteydessä.

Mitä tulee henkilöstövähennyksiin, ed. Kuoppa, niin ei tässä ole tarvinnut liikkua irtisanomisten tiellä, mikä minun mielestäni osoittaa valtiolta työnantajana oikein reilua ja inhimillistä työnantajapolitiikkaa. Tässä voidaan käyttää eläköitymisen aaltoa hyväksi, ikääntymisen aaltoa hyväksi, niin tehdään, ja sitten myös kumppanuutta niiltä osin kuin se on järkevää Puolustusvoimien toiminnan kannalta.

Ed. Cronberg kysyi Euroopan puolustusviraston vaikutusta materiaalihankintojen hintaan. Edahan aloitti toimintansa vuodenvaihteessa varsinaisesti, ja täytyy sanoa, että sen tähänastinen kaikkein tärkein päätös tehtiin ministerineuvostossa tänä syksynä, kun unionin jäsenmaat päättivät ryhtyä rakentamaan vapaaehtoista tietä poliittisilla päätöksillä yhteisiä puolustusvälinemarkkinoita, joiden yhteisenä tavoitteena on saada näitten kautta hinta pysymään kohtuullisena, ja samalla avataan eri maitten teollisuudelle, kuten Suomenkin teollisuudelle, uusia mahdollisuuksia osallistua kilpailukykyisesti materiaalihankintoihin koko Euroopan alueella ilman minkäänlaisia esteitä. Mihin tämä tämänsyksyinen päätös johtaa, jota pidän merkittävänä päätöksenä — se on historiallinen päätös — se jää nähtäväksi.

Sitten ed. Akaan-Penttilä teki pari kysymystä, joista siihen jälkimmäiseen jo oikeastaan annoin vastauksen. Se liittyi kertausharjoituksiin. Mutta tähän ensimmäiseen kysymykseen nähden, mitä Suomen ulkopuolella sanotaan, miten siellä arvioidaan Suomen puolustuskykyä Suomen tekemien linjausten ja päätösten perusteella, minun yleisarvioni on se, että Suomen puolustuskykyyn luotetaan, Suomen puolustuskykyä arvostetaan. Se näkyy nimenomaan silloin, kun on kysymys kriisinhallintatehtävistä ja siellä annettavista tavallaan suorituksista. Suomen johtamis- ja viestijärjestelmät, suomalaisten rauhanturvaajien, suomalaisten sotilaitten, osaaminen laajasti ymmärrettynä ovat kansainvälisesti huipputasoa. Budjettiluvut eivät ole tässä suhteessa mikään todistusaineisto sen puolesta, että Suomen ulkopuolella arvioitaisiin Suomen puolustuskyvyn olevan laskussa taikka että Suomen poliittinen johto olisi tietentahtoisesti näillä päätöksillä ajamassa Puolustusvoimia alas. Siitä ei varmasti ole kysymys. Puolustuskykyymme luotetaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä kuulla puolustusministerin suusta tämä, mikä koski kertausharjoituksia, ja myöskin se toinen puoli. Allekirjoitan sen, että edessä on kovat vuodet Puolustusvoimille, kun rationalisointitoimenpiteitä tehdään. Se vaatii kyllä lähes koko henkilöstöltä kovan työn. Siinä mielessä se tuottaa sen tuloksen, mahdollisuuden tehdä tiiviimmin tämä rationalisointityö. Se on allekirjoitettava.

Mutta sitä, että ei ole ollut pysyvää haittaa kertausharjoituksista, onneksi ei ole tarvinnut testata ja toivottavasti ei tarvitse testata tulevaisuudessakaan.

Haluan antaa opposition puolelta, nimenomaan kokoomuksen puolustusvaliokuntavastaavana, kiitoksen puolustusministerille siitä avoimuudesta, millä on valiokuntatyössä ja jaostotyössä käsitelty asioita. Se on ollut kiitettävää: ihan asioiden käsittelyssä säännöllisesti saatu raportit ja myöskin sitten käyty syvempiä keskusteluja myöskin niistä päätöksistä, mitä on tehty kipeään Savon prikaatin lakkauttamiseen liittyen, niistä toimenpiteistä, millä muun muassa Mikkeliä vahvistetaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensinnäkin helppo yhtyä näihin kiitoksiin, mitä ed. Nepponen tässä sanoi. Minä vielä kysyisin sinänsä pientä asiaa. Näissä käyttömenoissa kieltämättä minua häiritsee hyvin paljon se, että vaikka meillä on lentokoneita ja meillä on laivoja, niitä ei täystoimisesti voida käyttää. Niiden käyttöajat ovat vapaat, ja se johtaa jopa siihen, että lentäjien ammattitaitoa on asetettu vähän kyseenalaiseksi, koska käyttötuntimäärä on kansainvälisellä tasolla muutenkin hyvin pieni, verrattuna moniin muihin maihin. Ajatukseni kulkee jotenkin niin, että mikä ihmeen filosofia tässä on takana, sillä nehän ovat marginaalisia kuluja kuitenkin. Onko siellä joku tietokatkos, että ei tiedetä, että näin kävi, kun budjettipäätökset tehtiin niin kuin tehtiin, vai mistä tämä johtuu? Se minun tietojeni mukaan koskee siis sekä lentovoimia että myös merivoimia.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo olla samaa mieltä ministeri Kääriäisen kanssa siitä, että erityisesti ensi ja seuraava vuosi ovat taloudellisesti todella kireitä puolustushallinnolle. Itsekin olen huolissani jossain määrin kertausharjoitusten romahtamisesta, ja täytyy nyt toivoa, että tälläkään kertaa ei tapahdu mitään vaurioita tältä osin. Tässä on tietysti se taloudellinen tosiasia, että nykyinen rahoitustasokaan ei riitä palauttamaan kertausharjoitusten määrää tämän vuoden tasolle. Eli todellakin niistä päätetyistä rationalisointitoimenpiteistä täytyy tulla vuodesta 2008 alkaen todella mittavia säästöjä, jotta kertausharjoitukset voidaan palauttaa nykytasolle ja jotta voidaan palauttaa myös muutkin, ne ydintoiminnot, jotka ensi vuonna joudutaan karsimaan. Voimmeko me, ministeri Kääriäinen, luottaa siihen, että todellakin nämä rationalisointitoimenpiteiden säästöt ovat sitä luokkaa, että nämä ydintoiminnot todellakin pystytään vuodesta 2008 alkaen hoitamaan nykytasolla?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan tuoda täällä esille, että asiantuntijakuulemisessa tuli kuitenkin selville se, että jos lisätään rahoitusta niin kuin lisätalousarviossa lisättiin, niin lentotunnit saadaan asianmukaiselle tasolle. Nythän me olemme jaostona vaatineet sitä ja ymmärrämme, että jos hintataso pysyy sellaisena tai nousee tästä nykyisestä, niin siihen reagoidaan myös samalla tavalla kuin reagoitiin sekä ilmavoimien että merivoimien osalta nyt lisätalousarvioiden muodossa. Uskon ministeriön olevan siinä kyllä varmasti vahvasti liikkeellä. Ei ole todellakaan mieltä siinä, että meillä on kalliit laitteet, jos ei niitä käytetä koulutukseen.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me olemme itse asiassa kolmannen kerran sellaisessa tilanteessa, että toimintamäärärahat eivät näytä riittävän ja niitä leikataan. Ensimmäisen kerran me olimme silloin, kun ensi vaiheessa rahoitettiin Hornet-hankintaa, toisen kerran silloin, kun loppuvaiheessa rahoitettiin Hornet-hankintaa, ja nyt tässä vaiheessa, jolloin pitäydytään siihen tiukkaan oppiin, että puolustusmateriaalihankintojen osuuden puolustusbudjetista on oltava yksi kolmannes.

Mielenkiintoista on se, että kokoomuksen taholta ei tätä tiukkaa oppia kolmanneksesta aseteta kyseenalaiseksi, vaikka se tietenkin on syy siihen, että toimintamäärärahoja joudutaan leikkaamaan. (Ed. Nepponen: Ei tietenkään, se oli jo selonteossa!) Haluan tässä yhteydessä todeta sen, että aikaisemmin puolustusvaliokunta, useampaankin kertaan takavuosina, kiinnitti huomiota siihen, että juuri tämä materiaalihankintoihin käytettävä suuri osuus on syynä siihen, että toimintamäärärahoja joudutaan leikkaamaan. Olemme aika kummallisessa tilanteessa, kun esimerkiksi kokonainen varuskunta eli (Puhemies koputtaa) Helsingin Ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan siksi, että (Puhemies: Aika!) saadaan uusia ohjushankintoja suoritetuksi tulevaisuudessa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ministeri Kääriäistä niistä monista kommenteista, mitkä osuivat puheeni kohdalle äsken tuossa teidän omassa puheenvuorossanne. Mutta haluaisin palata tähän varusmiesten turvallisuuskysymykseen ja lähinnä lomamatkojen suhteen.

Varusmiehethän saavat tietyn määrän ilmaisia litteroita sotilaskuljetuksiin, jotka he sitten tietysti käyttävät. Mutta on tullut muutamia hälyttäviä viestejä eri tahoilta siitä, että kun nämä matkat on käytetty eli nämä armeijan antamat niin sanotut litterat käytetty, niin sen jälkeen he eivät voisikaan mennä omalla rahallansa tähän sotilaskuljetukseen mukaan. Kun ajatellaan sitä, että varusmiehet liikkuvat sitten, tuskinpa nyt enää liftaamalla, mutta hyvin useasti pienillä autoilla ja vähän vanhalla kalustolla, niin eikö ennen kaikkea tällainen turvallisuuskysymys olisi, että heille avautuisi myös mahdollisuus päästä omalla rahallaan näihin sotilaskuljetuksiin?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan omalta osaltani kertoa ministeri Kääriäisen linjan olevan todella oikea ja hyvin vastuuntuntoinen kaiken kaikkiaan. Me keskisuomalaisethan pelkäsimme taannoisia järjestelyjä kovasti, mutta ainakin toistaiseksi olemme selvinneet säikähdyksellä. On ilo todeta, että Tikkakoski jopa kehittyy, ja Keuruulle ei ole käynyt kovin huonosti, eikä muillekaan yksiköille.

Mutta minä haluaisin kysyä yhden yksityiskohdan, ja se on Räjähdelaitoksen esikuntakysymys, jossa kunnat ovat mukana ja esimerkiksi Keuruun kaupunki tarjonnut omia ratkaisumallejaan. Onko tämä periaatteessa mahdollista niin, että Puolustusvoimat pääsee jopa taloudellisessa mielessä edullisemmin, kun toimitaan kuntien kanssa, tässä tapauksessa Keuruun kanssa, yhteistyössä? Esikunnasta, siis Räjähdelaitoksen esikunnasta, on kysymys.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän erinomaisen onnistuneena ratkaisuna, että pääsin puhumaan juuri ministeri Kääriäisen jälkeen tähän, koska käsittääkseni pääsen tuoreeltaan näihin asioihin käsiksi.

Kaikki kunnia puolustusministeri Kääriäiselle, mutta helposti on tuntunut ministeriin tarttuvan vähän tämmöinen kenraalien tauti. Ollaan niin kovin tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan, kehutaan, että me hyvin pärjäämme, ja salissa oleva osa väestä on sitä mieltä, että kun näin hyvin näillä rahoilla pärjätään, niin kärsii niistä ottaa vielä vähän lisääkin pois.

Olin aistivinani ed. Vielman puheenvuorosta, että hänkin oli perin tyytyväinen, että näin pärjätään, ja oikeastaan enempää rahaa ei tarvitakaan. (Ed. Vielma: En minä niin sanonut!) Jos ymmärsin oikein, niin tämä on huolestuttava piirre, ja näinhän ei pitäisi olla.

Olemme aika erikoisessa hallinnonalassa, kun pääluokassa 27 esitetään lisäyksiä, lisäyksiä äänestyksessä, 27 075 000 euroa, mutta viisinkertainen määrä, 142 200 000 euroa, esitetään vähennettäväksi. Ei ole tällaista hallinnonalaa ennen täällä nähty eikä ole luettavissa. Tämä kuvaa sitä maailmankuvaa, että ollaan Suomessa ikään kuin lintukodossa, sellaisessa lintukodossa, että täällä voidaan esitellä sitä sun tätä. En voi ymmärtää näitä vähennyksiä, mitä täällä esitetään ja tehdään, pääosa vasemmistoliiton, jonkin verran kyllä myöskin vihreitten, 32 miljoonaa materiaalihankintoihin esitetystä vähennyksestä. Tämä osoittaa sitä edesvastuuttomuutta, mitä on, ja jos katsotaan maailmaa pidemmälle, katsotaan silloin, jos tämä asia tulee joskus esille, niitä varoja ei ole kriisin syntyessä, uhatessa mistään löydettävissä eikä mitään tehtävissä.

Jos katsotaan näitä lisämäärärahoja. Täällä on ed. Nurmen aloite 75 000 eurosta Suomen sotilasmusiikkisäätiölle. Tämä on mielestäni sellainen määräraha, minkä puolesta kärsii olla jokainen oikeamielinen, joka vähänkin sotilaskulttuuria, -musiikkia, ymmärtää ja uskaltaa äänestää myöskin sen puolesta, olkoon sitten eduskuntaryhmän lupa taikka ei. Olen kyllä sitä mieltä, että ken kykenee sen ominensa maksamaan, uskaltaa myöskin olla sen puolesta silloin, kun äänestys esille tulee, ja näin toivon, että täällä salissa on myöskin ryhti olemassa ja ryhti näkyy.

Kun kehuin äsken, kehuin ja arvioin, ministeri Kääriäisen kantaa, että on tämmöinen kenraalien tauti tarttunut ja tullut tähän, että kyllä tässä pärjätään, niin Suomen puolustusvoimien ongelma on siinä, että ollaan kuuliaisia johdolle, esivallalle ja sille, joka määrärahat myöntää, elikkä eduskunnalle, ja olkoon minkä näköinen budjetti tahansa, niin aina sanotaan, että kyllä me yritämme näillä toimeen tulla, katsotaan, sopeutetaan, tehdään ja mennään. Puolustusvoimista puuttuu oppositio, mikä kertoisi, että asiat ovat näin olemassa, ne pitää näin hoitaa ja näin tehdä. Silloin se asia olisi niin kuin normaali valtion hallinnonaloihin verrattuna ja nähtävissä se, että myöskin ne kriisikohdat tulisivat näkyviin ja nousisivat sillä lailla, että niitä ymmärrettäisiin myöskin eduskuntatasolla. Nyt täällä voi mesoa ja puhua, mitä tahtoo, eikä sillä oikeastaan mitään vastuuntuntoa, tarvetta, ole olemassa. Näin arvellen ei ole hyvä tämä maailma olemassa.

Kun puolustusvaliokunta vastuuvaliokuntana pui selontekoa 2004, niin selkeästi oli ilmapiirinä nähtävissä, että silloiset määrärahat, mitä siihen kehykseen oli nähtävissä ja sovitettavissa, olivat minimirajoilla ja niillä ei toimeen tulla. Pidän aika valitettavana, että siinä valiokuntakäsittelyssä ei sallittu sellaista mielipiteen muodostamista ja ylöskirjoittamista, että nämä rahat eivät yksinkertaisesti riitä tai ne ovat aivan riittämättömän rajoilla nytkin olemassa, mutta tämä oli vaan jostakin korkealta taholta esiin kaadettu, esiin kaivettu ja todisteltu, että siitä ei kirjoiteta eikä sitä julki tuoda. Tältä osin käännän kyllä vastuuta, kun näen ed. Nepposen täällä kokoomuksen valiokuntavastaavana, myöskin tälle kokoomuksen valiokuntaryhmälle, koska hekin tyytyväisinä yhtyivät tähän asiaan, että rahat riittävät, näissä ei syytä huoleen ole. Sitten kuitenkin välittömästi sen jälkeen, kun selonteko oli hyväksytty, löytyi ja syntyi se 20 miljoonaan leikkaus yhtäkkiä yllättäen, minkä valtiovarainministeriö heitti. Siihen tyytyväisenä eduskunta sitten taas täällä suuren komentovallan alla siunasi ja hyväksyi sen, ja tällä pohjalla nyt ollaan liikkeellä eteenpäin. (Ed. Nepponen: Missä on keskustan vastalause nyt?)

Näin arvellen tarvittaisiin semmoista ryhtiä ja jämeryyttä, jämeryyttä, millä nämä asiat kerrottaisiin eteenpäin, niin että niihin osattaisiin oikeassa vaiheessa tarttua. Ja kun katson ja näen salia tarkemmin, niin eivät myöskään 2001 selonteossa olleet nämä asiat yhtään paremmin. Silloinen valtiovarainministeri oli ilmeisesti sitä mieltä, että Puolustusvoimat ei rahoja tarvitse, tulee vähemmällä toimeen, voisi sanoa, että kaksi valtiovarainministeriä, ensimmäinen sekä toinen. Kyllä edelleenkin oma käsitykseni on niin totuuden kanssa yhtä tekevä, että vain koska silloinen pääministeri hoiti ja ratkaisi omalla arvovallallaan asiat, ollaan näinkin hyvässä tilanteessa kuin nyt ollaan. Täällä oltaisiin erinomaisen paljon takametsässä päin, jos tämä olisi mennyt sillä linjalla kuin tämä yleinen suuntaus oli olemassa.

Kun muistelen tätä aikaa tämän vuoden alkupuolelta, niin pidän kyllä aika erikoisena myöskin niiden valtiovarainvaliokunnan puolustus- ja turvallisuusjaoston jäsenten lausuntoja, jotka ovat sitä mieltä, ovat olleet ja kertoneet julkisuudessa, että mitään rahaa Puolustusvoimat ei tarvitse; tämä on kenraaleitten hössötystä ja turhaa narisemista, rahaa on yllin kyllin. Näin ei ole, jos tätä asiaa katsotaan ja nähdään. Siellä taatusti sitä rahaa on nyt aivan minimirajoilla tälläkin kertaa olemassa.

Mielestäni tänne mietintöön on erinomaisen hyvin kirjoitettu pääluokkaan 27, kun tätä sopeutusta on tehty. Puolustusministeri, osa ministerin taustajoukoista, on saanut kohtuutonta arvostelua tästä varuskuntarakenteen oikaisemisesta ja ohentamisesta, kohtuutonta niin, ettei ole ymmärretty, mihin siinä on jouduttu menemään, mitkä ovat ne vaatimukset ja tasot. Mutta se vaatimustaso on lähtenyt täältä eduskunta—valtiovarainministeriö-tasolta, missä nämä rahat on viety niin, että yksinkertaisesti toimintarahat eivät riitä, ellei panna ovia kiinni. Tänne on kirjoitettu näin: "Osana sopeuttamistoimia reserviläiskoulutusta supistetaan kuluvan vuoden 30 000 koulutettavasta 5 000 koulutettavaan vuonna 2006. Pääsotaharjoitus peruutetaan ja aselajien valtakunnalliset harjoitukset puolitetaan. Osa sopeuttamistoimista on seurausta vuosia 2006—2009 koskevan valtioneuvoston kehyspäätöksen yhteydessä tehdystä 20 miljoonan euron lisäleikkauksesta sekä vuodelle 2006 että vuodelle 2007 verrattuna turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa määriteltyyn tasoon."

Minusta tämä on suoraviivaisesti, selväjärkisesti ja suomen kielellä kirjoitettu, mitä tämä on. Siitä puuttuu vain se jatko, että jos näin jatketaan eteenpäin ja näin vastuuntunnottomasti näihin asioihin otetaan kantaa ja näin vastuuntunnottomasti hoidetaan määrärahakysymyksiä, tämä rapauttaa Suomen puolustuksen reservin kunnon ja myöskin maanpuolustustahdon osittain sitä kautta, sellainen mitta, mitä ei voida mitata muuta kuin arvioida. Se rapauttaa sen kautta, kun asekykyinen väki ei pääse kertausharjoituksiin hiomaan kynsiänsä sitä varten, että jos tiukka paikka tulee, niin heillä valmius olisi olemassa.

Herra puhemies! Vielä toinen lainaus: "Kun syntyvinä seurausvaikutuksina Puolustusvoimissa joudutaan vuonna 2006 yhteensä 57 miljoonan euron suuruisiin toiminta- ja talouden tasapainotustoimiin. Nämä toteutetaan ydintoimintaa supistamalla, tukitoimissa säästämällä ja materiaalihankintoja siirtämällä". Näin katsottuna tämä on edelleenkin jatkoa tähän, mitä tänne mietintöön on kirjoitettu. Tämä on minusta selkeä ja suoraviivainen, suorakätinen. Tämä pitäisi sokeimmankin suomalaisen ymmärtää ja tietää, mitä tästä seuraa, jos tämän tyyppinen meno jatkuu.

Herra puhemies! Pyhimmäksi lopuksi. Kun puolustus- ja turvallisuusselonteossa päätettiin luopua henkilömiinoista, se oli yksi sellainen leikkaus, mikä tehtiin joidenkin suomalaisten kansainvälisen kuvan kirkastamiseksi, niin että meillä olisi maailma ikään kuin parempi, kun ne miinat hävitetään ja tuhotaan. Tämä on edesvastuutonta ulkopolitiikkaa, mihin on siirretty sisäpoliittiset tavoitteet ja tämmöinen, miten sanoisin, pieni peli.

Kun tänään tässä pelissä on siirrytty ja kerrottu se, mitä on saatu tuolla EU:n budjettineuvotteluissa aikaiseksi, on kerrottu, kuinka hyvin me onnistuimme ja teimme, saattaapa olla niin, että joskus, kun Suomi Natossa on, niin sieltä tulee ministeri ja kertoo, että tällaiset ovat rahakehykset, tämän verran pitää olla olemassa, ja kaikki hyrisevät tyytyväisyyttänsä, kun niinkin hyvin on pärjätty, että rahat riittävät ja sen verran vaan tarvitsee lisää panna. (Puhemies: 10 minuuttia!) En toivo, että näin olisi, mutta ei se mikään huonompikaan vaihtoehto ole olemassa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä miinakysymyksestä voisi heti aloittaa, kun täällä on kokoomuksen taholta kritisoitu näistä miinoista luopumista (Ed. Laakso: Ja keskustan!) ja 2001 selonteossahan, kun itsekin olin puolustusvaliokunnassa silloin, oli kirjattu, että ensi vuonna niistä olisi pitänyt luopua. Tämän hallituksen aikana on kuitenkin siirretty merkittävästi eteenpäin tätä luopumista. Tämähän tässä on totuus.

Puolustusministeriön hallinnonala poikkeaa monista muista hallinnonaloista siinä suhteessa, että kerran vaalikaudessa on tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, jossa linjataan myös määrärahojen perustarve, useiksi vuosiksi eteenpäin. Niin on tapahtunut selonteossa 2001, niin tapahtui selonteossa 2004. Tilanne on puolustushallinnon osalta siinä suhteessa paljon parempi kuin esimerkiksi sisäisen turvallisuuden osalta, jossa poliisin määrärahat vuosikausia ovat olleet lisäbudjettien varassa. Siellä on aina lisäbudjeteilla paikattu. Nyt on päästy vähän jäntevämpään systeemiin sielläkin.

En väitä, että asia olisi väärin, että puolustushallinnossa ei pitäisi olla tällaista peruslinjausta. Päinvastoin, kysymys on suomalaisten perusturvallisuudesta. Puolustuksen täytyy olla kunnossa. Sen vakautta osoittaa myös tämä, että rahoitus on pidemmällä tähtäimellä varmistettu. Mutta toivoisi, että sisäisen turvallisuuden puolella päästäisiin vähän saman tapaiseen järjestelmään. Selontekomenettelyyn ei nyt päästy, mutta kuitenkin tehdään tämä sisäisen turvallisuuden ohjelma. Ehkä joskus näissä selonteoissa voisi olla jotain yhtäläisyyttä resurssimääritysten osalta.

Alkuvuodesta tehdyn kehyspäätöksen mukaan puolustushallinnosta kuitenkin, kuten täällä on todettu lähes kaikissa puheenvuoroissa, jouduttiin leikkaamaan varoja aiemmin sovitusta 20 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 2007. Tämä leikkaushan koski kaikkia hallinnonaloja. Ydintoimintoja supistetaan, lähinnä kertausharjoituksia, tukitoimissa säästetään, on tämä kumppanuussysteemi, ja materiaalihankintoja siirretään. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että varusmieskoulutuksesta ei tarvitse tinkiä. (Ed. Nepponen: Ei mitään!) Muistan, että oman ikäluokkani aikana oli useita vuosia vallalla kuukauden lyhennys varusmieskoulutuksessa. Se oli toki silloin pitempi kuin nyt, mutta nyt ei tarvitse tähän varusmieskoulutukseen koskea. Kertausharjoituksista tingitään. Tietysti siitä me olemme yksimielisiä, että se on tietysti huono asia. Mutta kuten ministerikin täällä totesi, näitä tinkimisiä on tehty ennenkin. Vuonna 98 oli kertausharjoitettujen määrä joku 7 000 vuodessa, ja siitä sitten nousi niin, että 2004 on ollut kaikkein korkein, lähellä 40 000:ta, tämä määrä. Tällainen kahden vuoden notko ei varmaan tätä puolustuskykyä nyt heikennä mitenkään ratkaisevasti. (Ed. Nepponen: Kuka sen testaa?)

Polttoainekorotukset on lisäbudjetissa lentäjille, yleensä Puolustusvoimille osoitettu 7,8 miljoonaa euroa lisää. Kuten jaoston puheenjohtaja totesi, niin vielä näihin kysymyksiin varmaan palataan, jos polttoaineen hintojen kehitys jatkuu sellaisena kuin se oli aiemmin. Nyt näyttää kyllä, että ne hinnat tasaantuvat. Varmaan lentäjät saavat Hornetia käyttää riittävästi, että lentokyky säilyy.

Ministerille haluaisin osoittaa kiitokset siitä, että hän on ollut aika vaikealla paikalla verrattuna edellisvaalikauden puolustusministerin hommiin. Silloin oli vaan näitä varikkojen supistamisia, mutta nyt on todella isoja rakennemuutoksia tehty. Kiitokset myös siitä, että Pohjanmaan sotilasläänin esikunta sijoitettiin Vaasaan. Meillä Pohjanmaalla on sotilaitten näkyminen siviilien keskuudessa käynyt entistä harvinaisemmaksi. Toivon, että tämä Kauhavan Lentosotakoulun kansainvälinen kehitysprojekti täysipainoisesti jatkuu. Myös Ähtärin Asevarikon keskittyminen useamman asevarikon keskuspaikaksi olisi toivottavaa. Suunnitelmissahan on näitä asevarikkoja hallinnollisesti yhdistää. Ähtäri sopisi luontevasti useamman asevarikon keskuspaikaksi.

On syytä yhtyä näihin kiitoksiin, mitä kokoomuksen taholta tuli tästä avoimuudesta. Ministeri on todella hyvin pitänyt yhteyttä valiokuntaan ja jaostoon, ja kaikista näistä muutoksista on saatu hyvissä ajoin riittävästi tietoa. Sitä on tapahtunut valiokunnissa, ja kutsu on käynyt aika usein sinne ministeriönkin tiloihin näitä asioita rauhallisesti pohtimaan etukäteen. Tämä on kyllä aivan hieno asia.

Myös ministeri on usein todennut, että sotaväen kuitenkin rationalisointitoimista huolimatta täytyy näkyä riittävästi jokaisessa Suomen maakunnassa. Mielestäni oli hyvä asia sekin, ettei mitään hätiköityjä päätöksiä tehty näiden soittokuntien lakkauttamisen osalta. Niillä kuitenkin tätä maanpuolustushenkeä kohotetaan ja soittokunnilla on lukemattomissa siviilitilaisuuksissakin paljon käyttöä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi tähän varusmiesten asemaan. Täällä on varusmiesten matkalitteroista puhuttu. Tietysti toivottavaa on, että päästäisiin vielä siihen, että kotiuttamisraha voitaisiin palauttaa, joka aikoinaan lamavuosina jouduttiin poistamaan. Kuitenkin muissa maissa, Ruotsissakin, on — niitä pidetään tietysti meitä vauraampina maina — tämä järjestelmä käytössä. Ruotsissa tosin asevelvollisten määrä on vain pari—kolmekymmentä prosenttia ikäluokasta. Mutta uskon, että varusmiesten etuihin satsaamalla pystymme kyllä tämän kovan tavoitteen saavuttamaan eli asevelvollisia koulutettaisiin 80 prosenttia ikäluokasta. Se on aika kova tavoite. Minä olen aivan varma, että siihen ei päästä, ellei tätä varusmiesten omaakin motivaatiota voida näillä sosiaalisillakin etuisuuksilla parantaa.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kun kuuntelee tätä käytyä keskustelua, niin saattaa jäädä kokonaan huomiotta se, että puolustusmäärärahat nousevat tuntuvasti. Esimerkiksi tänä vuonna viime vuoteen verrattuna puolustusmäärärahat nousivat varsinaisiin budjetteihin verrattaessa yli 200 miljoonaa euroa. Tämä nousu jatkuu myös ensi vuonna. Ensi vuonna puolustusmäärärahat nousevat tästä vuodesta 6 prosentilla eli 125 miljoonalla eurolla. En ole laskenut sitä, kuinka paljon puolustusmäärärahat nousivat, jos otamme huomioon jo tänä vuonna hyväksytyt lisäbudjetit, mutta nousu vielä lähenee 300:aa miljoonaa euroa vuoteen 2004 verrattuna. Eli puolustusselonteonkin lähtökohtana oli se, että puolustusmäärärahat nousevat ja että puolustusmäärärahoja ei leikata. Tästä hallitus on kyllä pitänyt kiinni. Eli hallituksen lähtökohtana on ollut se, että puolustusselonteon mukaisesti määrärahat nousevat. Tähän nousuun tehdään hidastus kahden vuoden osalta vuosina 2006 ja 2007, jolloin kehyksestä leikataan 20 miljoonaa euroa.

Olen aivan samaa mieltä ed. Akaan-Penttilän ja eräiden muiden kansanedustajien kanssa siitä, että näiden leikkausten kohdistaminen toimintamäärärahoihin synnyttää ongelmallisia tilanteita, muun muassa Merivoimissa ja Ilmavoimissa, niiden päivittäisessä toiminnassa. Nämä leikkaukset, jotka kohdistuvat myös kertausharjoituksiin, pääsotaharjoituksen puolittamiseen, aselajien valtakunnallisten harjoitusten puolittamiseen, henkilötyövuosien vähentämiseen ja eräisiin muihin kohteisiin, ne ovat kaikki nimenomaan toimintamenoihin kohdistettuja leikkauksia.

Tuntuu oudolta se, että käytetyissä puheenvuoroissa, sen paremmin kokoomuksen kuin keskustankaan taholta, ei ole kiinnitetty huomiota siihen, olisiko meillä mahdollisuus hankkia hieman vähemmän puolustusmateriaalia, esimerkiksi ensi vuonna tai kahtena lähivuotena, jolloin tämä toimintamäärärahoihin kohdistuva paine helpottaisi olennaisesti. Tai jos laskemme luvut yhteen, niin minkäänlaisia leikkauksia toimintamäärärahoihin ei tarvitsisi tehdä, jos hyväksyttäisiin pienikin, esimerkiksi se 20 plus 20 miljoonan leikkaus puolustusmateriaalihankintoihin.

Herra puhemies! Meidän puolustusmateriaalihankintamme ovat olleet itse asiassa Hornet-hankinnoista lähtien kansainvälisestikin varsin mittavat. Suomi on Euroopassa 4—5 johtavan maan joukossa, kun katsomme puolustusmateriaalihankintoihin käytettävää puolustusbudjetin suhteellista osuutta. Eli kyse on varsin mittavista hankinnoista ja siksi herääkin kysymys, miksi tästä yhdestä kolmanneksesta, siitä että yksi kolmannes puolustusbudjetista käytetään uushankintoihin, miksi tällaisesta opista halutaan pitää kiinni toimintamäärärahojen kustannuksella.

Kuten jo aikaisemmin totesin vastauspuheenvuorossani, me emme ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Mutta aikaisemmin esimerkiksi puolustusvaliokunta yksimielisesti kiinnitti huomiota tällaiseen kummalliseen tilanteeseen, jossa mittavien materiaalihankintojen takia, ylimitoitettujen materiaalihankintojen takia, joudutaan tekemään toimintamäärärahojen leikkauksia. Nyt puolustusvaliokunta tai valtiovarainvaliokunnan puolustusjaosto ei kiinnitä huomiota siihen, että myös tätä kautta päästäisiin tilanteeseen, jossa jo tehtyjä hankintoja voitaisiin myöskin käyttää eli toimintamäärärahoja ei tarvitsisi supistaa.

Aivan outo on tilanne tietenkin Hyrylän varuskunnan osalta. Monet kansanedustajatkaan eivät näytä tietävän sitä, että Hyrylän varuskunta lakkautetaan siksi, että Suomelle syntyisi mahdollisuudet lähitulevaisuudessa hankkia kaksi uutta ilmatorjuntajärjestelmää. Eli kyse on siitä, että 350 työpaikkaa, oheistyöpaikkoineen huomattavasti vielä enemmän, ollaan valmiit uhraamaan siksi, että puolustusmateriaalihankintoja voidaan lisätä lähitulevaisuudessa, ennen kaikkea keskimatkan ilmatorjuntaohjusjärjestelmien hankkimiseksi. Tämä tuntuu aika oudolta. Ja yhtä outoa oli tietenkin sekin, että esimerkiksi kokoomus ei vastustanut puolustusvaliokunnassa Hyrylän Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamista, vaan antoi hallitukselle tässäkin kysymyksessä tukensa.

Ed. Nepponen, jos mennään ihan tarkasti, niin te ette vastustaneet myöskään Savon Prikaatin lakkauttamista. Tehän ette äänestyttänyt tästä asiasta lainkaan valiokunnassa. Ette yhtynyt äänestysesitykseeni Hyrylän ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisen osalta ettekä myöskään Mikkelin osalta.

Tilanne on tietenkin tässä suhteessa aika outo, että ... ja vielä oudompi tai yhtä outoa oli se, että tehän annoitte jo puolustusselontekoa käsitellessä, kokoomus antoi tukensa sille, että puolustusministeri voi tehdä suvereenisti nämä lakkautuspäätökset, eli oppositiopuolue kokoomus antoi avoimen valtakirjan sille, että hallitus voi tehdä haluamansa päätöksen. Aika outoa oppositiopolitiikkaa, ed. Nepponen.

Mutta, herra puhemies, kiinnittäisin lopuksi huomiota erääseen uuteen kysymykseen. Se kysymys liittyy aivan ajankohtaiseen tilanteeseen Irakissa käytyjen vaalien takia. Pohjois-Atlantin sotilasliitto Nato teki jo tammikuussa kumppanuusmaille, siinä ohessa myös Suomelle, ehdotuksen, jonka mukaan kumppanuusmaat alkaisivat kouluttaa irakilaisia sotilaita. Naton huippukokous Istanbulissahan päättyi toissa kesänä sellaiseen yksimieliseen ratkaisuun, että Nato aloittaa irakilaissotilaiden kouluttamisen. Sen jälkeen Nato-maat kiistelivät pitkään siitä, aloitetaanko koulutus Irakissa vai Irakin ulkopuolella. Päädyttiin erilaisiin ratkaisuihin. Osa Nato-maista kouluttaa irakilaisia sotilaita Irakin sisällä, osa kouluttaa niitä Irakin ulkopuolella.

Nato on kuitenkin nyt kiinnostunut myös siitä, että kumppanuusmaat, niiden ohella myös Suomi, aloittaisi irakilaissotilaiden kouluttamisen. Minua kiinnostaa, herra puhemies, mikä on Suomen kanta tällaiseen esitykseen. Kun muistamme, että kriisinhallintalakiesityksessä oli kohta, jonka mukaan hallitus voi lähettää esimerkiksi tarkkailija- tai valvontatehtäviin — kiinnitän tässä yhteydessä huomiota sanaan esimerkiksi, se voi tarkoittaa tietenkin myös koulutustehtäviä — enintään 10 upseeria omalla päätöksellään ilman minkäänlaista mandaattia, ilman minkäänlaista valtuutusta, vain informoiden eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, niin oliko tämän tässä pykälässä jo mahdollisen Irakin sotilaskoulutuksen aloittamisen ennakointia kyseessä?

Nato ei ole tehnyt tätä ehdotustaan virallisesti Suomelle. Tämä ehdotus on tehty viime tammikuussa epävirallisesti ja sen jälkeen asiasta on käyty eri tasolla keskusteluja. Sveitsi on päättänyt osallistua ensimmäisenä kumppanuusmaana irakilaissotilaiden koulutukseen, ja Ruotsi harkitsee tällä hetkellä koulutuksen aloittamista — tosin maan rajojen ulkopuolella.

Luulisin, että eduskunnallakin olisi syytä tietää, että tällainen ehdotus on Suomelle tehty, ja ennen kaikkea eduskunnalla pitäisi tietenkin olla myöskin tieto siitä, miten tällaiseen Naton taholta tulleeseen ehdotukseen Suomi suhtautuu. Itse suhtaudun siihen kielteisesti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin ed. Lahtela arvostan sitä tosiasiaa, että Puolustusvoimat Suomessa hyväksyy eduskunnan lähtökohdaksi eikä asetu avoimeen kapinaan tai oppositioon. Jälkimmäisestä on maailmassa ihan tarpeeksi esimerkkejä.

Mutta haluaisin kuitenkin todeta ed. Lahtelalle, että suomalaiset Puolustusvoimat ovat eurooppalaisessa kontekstissa erittäin etuoikeutetussa asemassa. Jos katsotaan minne tahansa ympärille, niin kaikki maat ovat vähentäneet puolustusmenojaan, jotkut erittäin radikaalistikin. Aivan kuten ed. Laakso totesi, Suomessa indeksikorotusten takia puolustusmenot itse asiassa nousevat. Suomessa saadaan paljon puolustusta vähällä rahalla, en sitä kiistä, mutta katsottaessa eurooppalaista tilannetta Suomessa ollaan etuoikeutetussa asemassa.

Jatkaisin ed. Ranta-Muotion ajatusta siitä, että tällä hetkellä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus vaatisivat uudelleen priorisointia. Asioita pitäisi asettaa tärkeysjärjestykseen. Turvallisuusuhat ovat siirtyneet pääsääntöisesti sisäisen turvallisuuden areenalle. Nyt olisikin silloin keskusteltava siitä — edellyttää että suomalaisten turvallisuuteen käytettävät rahat haluttaisiin pitää kokonaisuutena — niin näiden kahden välinen priorisointi olisi tärkeää. Tietysti voidaan ajatella myös, että lapsilisiä ja muita halutaan ottaa mukaan tähän keskusteluun, mutta jos turvallisuus on se lähtökohta ja siihen tietty raha halutaan panna, niin silloin voitaisiin keskustella.

Lopuksi näistä asehankinnoista haluaisin todeta sen, että sodankäynnissä tulevaisuudessa se pääasiallinen ase, jota ehkä joudutaan käyttämään ja joka Puolustusvoimilla on käytössään, on nimenomaan tieto ja tiedustelu. Se ei sinänsä ole ilmaista, mutta se ei vaadi kalliita asehankintoja. Se edellyttää ennen kaikkea uusia toimintamalleja, uutta sopeutumista uuteen tilanteeseen, uusiin uhkiin ja omasta mielestäni myös demokraattista kontrollia muiden Pohjoismaiden tapaan.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela täällä palasi vuoden 2004 selonteon valmisteluun ja totesi, että kokoomuskaan ei nostanut siellä käsiä pystyyn, kun puolustusmäärärahoista päätettiin. Perinteisesti näissä selonteon asioissa on pyritty löytämään yksimielisyys, ja tässäkin nähtiin, että se on kireä, mutta kun otetaan huomioon lähiympäristön muutokset ja kaikki, miten kansainvälisesti kehittyy Euroopassakin puolustusvoimat, tällä rahalla selvitään. Mutta se, että siihen tuli odottamaton 20 miljoonan leikkaus, aiheuttaa nämä kireydet, mitkä tässä on, mutta siitäkin toivottavasti selvitään.

Ed. Laakso, toimintamenot nousevat vain 1,5 miljoonaa euroa, joka on erittäin vähän, kun otetaan huomioon tämän vuoden lisäbudjetit ja se, mitä tupossa on päätetty. 11 miljoonaa euroa tulee lisää menoja, ja se aiheuttaa kireyttä. Mutta eriävässä mielipiteessä, joka liittyy rationalisointipäätökseen, todetaan muun muassa Savon Prikaatin osalta kielteinen kantamme. Se on se aineisto, jolla osoitettiin selvästi, ja myöskin ilmatorjunnan osalta.

Mitä tulee sitten puolustusmateriaalihankintoihin, niin en ota nyt kantaa kolmannekseen. Se on yhteinen tahto ollut selonteossa, mutta vääjäämättä ei aina muisteta ottaa huomioon niitä todellisia käyttökuluja, jotka aiheutuvat sitten näistä materiaalihankinnoista. Pelkään pahoin, että helikopterien käyttöön tullessa toimintamenojen tarve lisääntyy merkittävästi, ja se tulee olemaan kova haaste tämän vuosikymmenen loppupuolella ja ensi vuosikymmenellä, jolloin ne ovat täydessä käyttövalmiudessaan.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta ed. Nepposen politiikasta, että hän on edustanut kyllä yhteisymmärryslinjaa hyvin vaikeissa selontekovaiheissa, niin kuin kokoomusryhmä muutoinkin, mille haluan kyllä antaa suurta arvoa, eikä vasemmistoliittokaan tietyissä suurissa asioissa ole ollut kovin pahalla päällä, pahemmalla päällä kuin kokoomus. Ed. Nepponen on arvostellut erittäin rankasti Savon Prikaatin lopettamista, joka oikeus hänellä kyllä tietysti on, mutta hänkin on nyt sitten lientynyt realiteettien edessä.

Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon totean sen, että mitä tulee lentoihin ja laivatunteihin, niin siinä on kysymys pelkästään polttoaineesta, polttoaineen hintojen dramaattisesta noususta, jota ei voitu etukäteen millään arvioida. Annan arvon sille, että eduskunta suostui hallituksen esitykseen, puolustusministeriön esitykseen, siitä, että nyt lentopetrolin hinnannousut korvataan syksyn lisäbudjeteissa, ja arvoa myös sille, että valiokunta totesi oikein erikseen ensi vuotta koskien, että lisäbudjeteissa täytyy palata tähän asiaan, mikäli polttoaineitten hintakehitys on myös ensi vuoden osalta yhtä huono ja huikea kuin on ollut tämä tänä vuonna.

Ed. Kallio, mikäli puolustusministeriö saa jatkossakin käyttöönsä kaiken sen tuottavuushyödyn, jota se omalla rationalisoinnillaan saa aikaan, jos se voi käyttää ne sitten ikään kuin siihen kehitystyöhön, materiaalihankintoihin ja sen semmoiseen, niin silloin puolustusministeriö ja Puolustusvoimat eivät ole kyllä jatkossa ikään kuin lisärahaa pyytämässä valtiokonsernilta, vaan pystyvät hoitamaan hyvin pitkälle näitä omia kehittämistarpeita, kehittämistavoitteita, jotka yhdessä sovitaan, juuri tämän tuottavuustyön ansiosta tulevaisuudessa.

Ed. Laakso useampaan otteeseen puhui Hornet-hankinnoista. Totean sen vain hyvin lyhyesti, että harvoin on Suomen puolustusvoimissa tehty niin kauaskatsovia ja hyviä hankintapäätöksiä, kuin tämä Hornet-päätös kaiken kaikkiaan Suomen Puolustusvoimien kannalta ja uskottavuutemme kannalta oli.

Totean sen, että kyllähän materiaalihankintoihinkin, ed. Laakso, on tehty lykkäyksiä. Niistä hankinnoista ei ole luovuttu, mutta on oltu realisteja siinä, että on myös lykätty niitä materiaalihankintoja silloin, kun on pitänyt hankkia vähän säästöjä, niin että eivät nekään ole olleet aivan pyhiä eriä puolustusbudjetin sisällä.

Kyllä tämä yhden kolmasosan nyrkkisääntö — nythän se osuus on vähän alle 30 prosenttia — minusta on aivan keskeinen peruste silloin, kun arvioidaan Suomen puolustusvoimien tilaa, sen tulevaisuuden suunnitelmia. Olipa sitten arvioija Suomessa tai Suomen ulkopuolella, niin kyllä tätä tunnuslukua ensin katsotaan, miten se on oikein puolustuspolitiikassa kehittynyt. Sen vuoksi siihen kannattaa suhtautua kyllä vakavalla mielellä.

Mitä tulee Hyrylän rykmentin lopettamiseen, sehän tapahtui samanaikaisesti kuin tämä Savon Prikaatinkin lopettaminen, mitä ed. Nepponen arvosteli erittäin jyrkästi, niin totean, että nämä molemmathan tehtiin, jotta voitiin saada jatkossa toimintamenoihin säästöjä, ja niitä tullaan myös saavuttamaan sitten, kun lakkautukset on viety täytäntöön. Totean myös sen, että siinähän tapahtuu vain se, että koulutustoiminta tullaan siirtämään Hyrylästä Hämeenlinnaan, ja sitten tapahtuu myös se, että Hyrylä tulee jonkun vuoden sisällä myös saamaan Puolustusvoimien kansainvälisen koulutuskeskuksen, joka minun mielestäni on merkittävä lisäys Tuusulaan ja Hyrylään, lähelle lentokenttää. Tuusula tulee pysymään merkittävänä sotilaskuntana, sotilasalueena, myös jatkossa.

Mitä tulee ed. Laakson spekulointiin puheenvuoronsa loppuosassa, hän viittasi myös kriisinhallintalakiin, tähän uuteen, joka on nyt vedetty pois, on uudelleen kirjoittamisen alla, tähän enintään kymmenen henkilön lähettämiseen. Siinähän on kysymys kriisinhallintatehtävistä eikä mistään muusta, vaan nimenomaan kriisinhallintatehtävistä. Tämän pitäisi olla kyllä hyvin selvä vastaus siihen, mitä te, ed. Laakso, näiltä osin kysyitte. Irakilaissotilaitten koulutuksesta ei ole tullut puolustusministeriölle minkäänlaista pyyntöä.

Sitten ed. Ahonen puuttui näihin lomamatkoihin. Tarkoitus on, että Puolustusvoimat lisää bussikuljetuksia, koska niillä haetaan sitä turvallisuutta asevelvollisten lomamatkoihin ja muihinkin matkoihin. Olen pannut myös selvitykseen sen, että kun litterat on käytetty, niin pitää toki olla tervejärkisyyden nimissä mahdollisuus omalla rahalla maksaa bussimatka ja päästä näihin Puolustusvoimien järjestämiin bussikuljetuksiin. (Ed. Nepponen: Näin ollut ennen ja halvalla vielä!) Se ei ole mikään kummoinen asia järjestää, ja tämä asia tullaan hoitamaan tältä pohjalta kuntoon.

Kotiuttamisraha, joka tuli esille useammassakin puheenvuorossa, on Puolustusvoimien tärkeysjärjestyksessä ykkössijalla, kun haetaan merkittävimpiä lisäparannuksia asevelvollisten taloudelliseen asemaan. Miten tässä voidaan liikkua, sehän riippuu tietenkin sitten monesta monesta tekijästä.

Ed. Vielma kysyi Räjähdelaitoksen esikunnan sijaintipaikkakunnasta. Se on Ähtärin ja Keuruun välinen asia, ja Pääesikunta tulee tekemään tästä asiasta vuoden alkupuolella oman esityksensä. Molemmat ovat kelpoisia sijaintipaikkakuntia. Minä odotan nyt kaikessa rauhassa, mitä Pääesikunta näiltä osin tulee esittämään.

Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon vain lyhyesti totean sen, että minäkin pidän tärkeänä, kuten ed. Cronberg sitä, että eduskunta ja maan poliittinen johto selkeästi määrittelevät Suomen puolustuspolitiikan linjat, myös Puolustusvoimien päälinjat niiltä osin kuin se poliittiselle johdolle kuuluu. Mutta totean sen kuitenkin ed. Seppo Lahtelalle, että kyllä puolustushallinnon sisällä käydään erittäin, sanoisiko, selväsanaista, puolin ja toisin kriittistä keskustelua siitä, mihin suuntaan Suomen puolustusta tulee kehittää. Ei tämä ole yksiäänistä päättämistä, yksiäänistä asioitten valmistelua, vaan tässä käydään kyllä hyvin kriittistä keskustelua, joka varmistaa sen, että hallitukseen ja eduskuntaan tulevat esitykset ovat monelta puolin läpivalaistuja, niin että sotilaat voivat sen hyväksyä ja maan poliittinen johto voi sen hyväksyä. Tässä on kahden näkökulman yhteensovittamisesta kysymys, kuitenkin niin, että poliittinen johto määrää viime kädessä, mikä on marssin tahti ja marssin suunta. Niin sen pitää myös jatkossa olla.

Ed. Ranta-Muotion puheenvuorossa oli tärkeää se havainto, että 2006—2007 kehystarkistus koski kaikkia hallinnonaloja. Keskustelua kuunnellessa tulee joskus mieleen se, että tässä unohdetaan se, että kaikki hallinnonalat joutuvat käymään samanlaisen budjettitarkistuksen. Ed. Ranta-Muotio kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että tämä oli osa kokonaisuutta. Puolustushallinto tekee niin kuin muutkin tekivät, vaikka se olikin valitettava päätös, hankala päätös, mutta siinä osallistuttiin yhteisiin talkoisiin. Tästä on tehtävissä se johtopäätös tämänkin perusteella, että kyllä puolustuspolitiikan kehittäminen on pitkäjänteistä puuhaa. Siinä pitäisi voida katsoa yli 1 vuoden, yli 2 vuoden, vähintään sen selontekokauden, 4—5 vuotta, eteenpäin. Nämä ovat nämä muut hankinnat sellaisia päätöksiä, että niitä ei voi tehdä ikään kuin budjettivuosi kerrallaan, vaan pitää voida katsoa 5 tai jopa 10:kin vuotta eteenpäin aivan myös siitä syystä, että resursseja voitaisiin käyttää järkevästi ja tehdä sellaisia suunnitelmia, myös muutossuunnitelmia, että ne voidaan läpiviedä Puolustusvoimien kentällä inhimillisesti ja hallitusti ja yhteisymmärrystä myös siellä tavoitellen.

Ed. Cronbergin kokonaisarvio minun mielestäni oli aivan oikea, kun katsotaan Suomea suhteessa Euroopan maihin. Kyllä Suomen puolustusvoimia on saatu hoitaa ja kehittää onneksi hallitulla tavalla ilman sittenkään mitään dramaattisia leikkauksia taikka suuren suuria muutossuunnitelmia. Tämä on kyllä hieno asia, että näin on voitu toimia. Paljon myös kiitos siitä yhteisymmärryspolitiikalle, että tällaisessa meiningissä on Suomen puolustusvoimia voitu kehittää. Kun ed. Cronberg sanoi, että vähällä rahalla saadaan paljon aikaan, yhdyn siihenkin linjanvetoon taikka johtopäätökseen, mutta jatkan: näin on voitu tehdä ja voidaan tehdä kiitos yleisen asevelvollisuuden, joka on kustannustehokas järjestelmä ja mahdollistaa meille paljon sellaista, mistä muut maat voivat vain haaveilla tai jotakin kuvitella.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta, että kyllä ministeri Kääriäinen ja ed. Cronberg ovat oikeassa siinä, että sotaväen tulee noudattaa sitä tahtoa, mitä poliittiset päättäjät päättävät ja tekevät. Mutta olen halunnut sanoa ja haluan vieläkin korostaa sitä, että pitäisi myöskin tuoda julki se, että kun se kehys alkaa kehittymään niin, että se ei vaan riitä, niin tähän asiaan pitäisi jonkun sanoa, että se ei riitä, pitää olla enemmän tai jostain joudutaan enempi tinkimään pois. Tähän tulee mieleen erään vanhan sotilaan lausuma, kun Puolustusvoimissa on tämmöinen korkea, ylhäältä oleva hierarkia olemassa, missä on tietenkin ylipäällikkö, ministeri, komentaja jne. viimeiseen alikersanttiin saakka — mikä arvo on hyvä kaikkien tuntea — ja kaikki ovat kuuliaisia sille, mitä ylhäältä päin sanotaan, niin eräs vanha kenttäsoturi sanoi, että Puolustusvoimissa pärjää hyvin, kun on tunnollinen, ahkera eikä esitä omia mielipiteitä, varsinkaan esimiesten näkemyksistä poikkeavia. Tämä on iskeytynyt kyllä joukkoon ihan ylhäältä alas saakka. Se on hyvä, mutta tosiasiat pitäisi myöskin tunnistaa silloin, kun rahat eivät riitä.

Sen voisin tähän sanoa ed. Nepposelle, kun ed. Nepponen sanoi, että näistä määrärahoista päätettäessä oltiin niin taikka näin, että valiokuntahan ei määrärahasta päättänyt. Se vaan lausui, sai valmiit lukemat, mitä oli tullut ja syntyi, ja siltä osin sitäkään keskustelua ei käyty, onko tarpeelliset vai ei, vaan siitä vaiettiin ylhäältä tulevan ohjeen ja neuvon perusteella. Ei uskallettu sanoa yhtään mitään. Se voi olla silloin hyväksi, mutta se oli myöskin huono, kun siitä rahasta sen jälkeen niistettiin kuitenkin se 20 miljoonaa pois.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluan myös omalta osaltani yhtyä niihin kiitoksiin, mitä ed. Nepponen ja ed. Ranta-Muotio kohdistivat puolustusministeriin. Vastaukset kysymyksiin ja tiedusteluihin on aina saatu, ja puolustusvaliokuntaa on informoitu hyvin ja perinpohjaisesti niistä kysymyksistä, mitkä olemme pitäneet tarpeellisena.

Puolustusministeri Kääriäinen ehti jo poistua, sillä nyt näyttää siltä, että tämä avoimuus ei aivan päde tässä Irakia koskevassa kysymyksessä. Kun tiedustelin häneltä, onko Suomelle esitetty epävirallisesti pyyntö siitä, että Suomi alkaisi kouluttaa irakilaissotilaita, niin hän kiersi tämän kysymyksen sillä, että puolustusministeriöön ei ole tullut minkäänlaista pyyntöä. Kuitenkin esimerkiksi ulkoministeriön asianomaiset vastuuhenkilöt, esimerkiksi turvallisuuspolitiikan yksikön päällikkö Kimmo Lähdevirta, kertoi, että epävirallisesti Suomelle on esitetty tällainen pyyntö. Suomi ei ole Naton epäviralliseen kosiskeluun toistaiseksi reagoinut vaan odottaa, tuleeko Naton taholta virallinen kysely. Samanaikaisesti kuitenkin puolustusministeriön korkeat virkamiehet käyvät esimerkiksi yhden Nato-maan edustajien kanssa, sanottakoon nyt suoraan, että ison Nato-maan edustajien kanssa, yksityiskohtaisia keskusteluja siitä, millä tavalla Suomi voisi kouluttaa irakilaissotilaita tulevaisuudessa. Sen takia olisi tietenkin välttämätöntä, että myös eduskuntaa informoitaisiin näistä keskusteluista.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa ihan aiheestakin kannettu huolta puolustusministeriön määrärahojen riittävyydestä. Todella täytyy sanoa, että varsin tehokkaasti meillä osataan hoitaa puolustusjärjestelmämme. Nyt elämme vaan suurta mullistusta, niin kuin kaikilla hallinnonaloilla. Teknologia kehittyy koko ajan, ja kun yhtä aikaa pidämme yllä kuitenkin suurta asevelvollisuusarmeijaa, on aivan selvä, että tämä yhtälö on todella vaikea ja se vaatii Puolustusvoimilta todella paljon, että he tämän muutoksen hallitusti saavat tehtyä sillä tavalla, että ei aivan kohtuuttomasti jouduta väkeä irtisanomaan, niin kuin on haluttu hoitaa nämä asiat, mutta kuitenkin niin, että väki vähenee tulevina vuosina. Teknologiakoulutus vaatii osansa, jos määrärahat pysyvät samalla tasolla. Se on aivan selvä, että meillä täytyy olla valmiuksia näihin uudistuksiin. Siinä mielessä on tärkeää, että puolustushallinnon ja eduskunnan välillä vallitsee todella vuoropuhelu niin, että kaikesta meille tulee ajoissa tietoa ja voimme yhdessä tehdä niitä ratkaisuja ja ymmärrämme tämän kansainvälistymisen merkityksen.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Puutun puheeseen vain siltä osin, minkä ed. Jaakko Laakso hiljattain viritti. Kun hän puhuu siitä suuresta Nato-maasta, jonka kanssa käymme keskusteluja tahi neuvotteluja Irakista, siis kouluttamisesta Irakissa tai Irakiin tai irakilaisten kanssa, niin tämä on sillä tavalla yleistä puhetta, että se väkisin pakottaa nyt kysymään ed. Laaksolta: Mikä on tämä maa ja mitä neuvotteluja hän tarkoittaa?

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso kysyi puheenvuorossaan, miksi kolmasosa puolustusbudjetista pitää kohdentaa materiaalihankintoihin. Ed. Nepponen täällä siihen vastasi, samaten ministeri Kääriäinen, ja itsekin otin puheenvuoroni loppuosassa siihen kantaa todeten, että jatkossa on riittävän suuri osa kohdennettava näihin hankintoihin. Tämä kolmasosahan on eurooppalaisittain hyvää tasoa, ja se vahvistaa ennen kaikkea oman puolustuksemme uskottavuutta, joten hankinnat on tosiaan suunniteltava huolella, koska tekniikka kehittyy. Tiedän itse teknisen alan koulutuksen saaneena, että joka päivä mennään eteenpäin ja jotta pysytään ajan hengessä ja kehityksessä mukana, riittävän suuri osa on kohdennettava näihin.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Yritin puheenvuorossani osoittaa sen, että toiminnan leikkauksiin on jouduttu siksi, että on pidetty jääräpäisesti kiinni tästä puolustusmateriaalihankintojen osuudesta puolustusbudjetissa, ja että me emme ole ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa vaan itse asiassa jo kolmannen kerran.

Ed. Nepponen aivan oikein kiinnitti huomiota siihen, että esimerkiksi kuljetushelikopterit tulevat tulevaisuudessa lisäämään ongelmia toimintamäärärahojen osalta. Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme päätyneet vielä taisteluhelikopterienkin hankintaan tässä samassa yhteydessä? Ne kenraalit, jotka vahvasti arvostelivat eduskuntaa aikaisemmin siitä, että eduskunta pysäytti taisteluhelikopterien hankinnan, kiittävät meitä nyt siitä, että näin tehtiin, koska millään tavalla ei olisi selvitty siitä tilanteesta, joka Puolustusvoimien toimintaan olisi kohdistunut taisteluhelikopterien hankinnan myötä.

Ed. Kekkonen, ette olleet läsnä silloin salissa, kun kerroin Naton taholta kumppanuusmaille esitetystä pyynnöstä osallistua irakilaisten sotilaiden kouluttamiseen. Tämä pyyntö esitettiin Naton taholta kumppanuusmaille jo viime tammikuussa. Mitään virallista pyyntöä ei ole esitetty siksi, että ennen kuin virallinen pyyntö esitetään, luonnollisesti siihen odotetaan myönteistä vastausta. Mutta keskusteluja kuitenkin on käyty ja kyllä minä voin, ed. Kekkonen, mainita sen suuren Nato-maan nimenkin. Se on Yhdysvallat. Eikö olisi luonnollista, että esimerkiksi ulkoasiainvaliokuntaa, jonka jäsen ed. Kekkonen on, informoitaisiin siitä, että tämän kaltaisia keskusteluja käydään? Mutta eipä ole informoitu. Mitäs mieltä te tästä olette, ed. Kekkonen?

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Tämä on asia, josta on vaikea olla mitään mieltä, koska tässä nyt ainoana lähteenä on ed. Laakso. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä olen, totta kai, sitä mieltä, että jos tämän kaltaisia vakavia keskusteluja käydään, niin ne kuuluvat myöskin ulkoasiainvaliokunnan toimialaan sen lisäksi, että ne kuuluvat puolustusvaliokunnan toimialaan. Mutta vain yhden kansanedustajan informaation perusteella en tohdi lähteä ottamaan asiassa pitemmälle menevää kantaa. Tässä suhteessa jätän nämä kovin pitkälle menevät kannanotot kyllä ed. Laakson yksinoikeudeksi.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Jos ed. Kekkonen lukisi sen materiaalin, mikä hänen eteensä tulee ulkoasiainvaliokunnassa, niin hänkin havaitsisi, että tällainen ehdotus on tehty Naton rauhankumppanuusmaille. Siitä samasta materiaalista kävi muuten, ed. Kekkonen, ilmi myös se, että Sveitsi ensimmäisenä rauhankumppanuusmaana on suhtautunut myönteisesti tähän Naton taholta tulleeseen pyyntöön aloittaa irakilaissotilaiden kouluttaminen. Ja jos te lukisitte myöskin eteenne tulevia lehdistötiedotteita, niistäkin tämä käy ilmi. Esimerkiksi Etelä-Suomen sanomissa kerrotaan 4.11.2005 juuri niistä asioista, mistä edellä kerroin. Ne käyvät ilmi niistä lehdistötiedotteista, jotka myös teidän eteenne tulevat.