Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Komennus- ja matkatyötä tekevien päivärahojen ja muiden matkakustannusten korvausten verokohtelu on muodostunut todella hankalaksi asiaksi. Epätietoisuus verokohtelusta on vaikeuttanut suomalaisen yritystoiminnan kilpailukykyä ja hankaloittanut tarjouslaskentaa. Epäselvä tilanne on johtanut myös siihen, että halukkuus matkatöihin on lopahtanut. Niinpä ulkomaisen työvoiman osuus muun muassa telakoillamme on ollut selkeästi nousussa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut eivät ole selkiinnyttäneet sitä, miten pitkään jatkunutta työskentelyä erityisillä työntekemispaikoilla voidaan pitää tilapäisenä työmatkana ja siten verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin oikeuttavana. Pikemminkin on käynyt niin, että tilanne on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen myötä tullut entistä epäselvemmäksi.

Ainoa keino tilanteen selkeyttämiseksi olikin uusi lainsäädäntö. Mutta vasta, kun Eero Heinäluomasta tuli valtiovarainministeri, asiassa alkoi tapahtua. Hän tarttui tähän epäkohtaan, ja tuloverolain muutos valmisteltiin nopeasti.

Tänään toisessa käsittelyssä oleva tuloverolain muutos selkeyttää tilanteen. Muutos antaa selkeät pelisäännöt matkakustannusten korvausten verotukselle, ja enää jatkossa verottajalla, ja tässä tarkoitan erityisesti Lounais-Suomen verovirastoa, ei ole mahdollisuuksia sellaisiin tulkintoihin, joita se on tämän vuoden aikana tehnyt. Minulle on jäänytkin se tunne, että kyseisen veroviraston verotarkastajat eivät ole halunneet ymmärtää tai eivät ole ymmärtäneet esimerkiksi tämän päivän laivanrakennusta. Tänään yhä suuremmat laitekokonaisuudet tehdään valmiiksi yhteistyöyritysten tiloissa ja käydään sitten asentamassa laivaan telakalla. Näin telakka muodostaa toimittajan työntekijöiden tilapäisen työntekemispaikan.

Tämän uuden lainsäädännön jälkeen ongelmaksi jää edelleen se, että lähinnä juuri Lounais-Suomen veroviraston omaksuman tiukan tulkintalinjan mukaisesti esimerkiksi metallin työehtosopimuksen mukaisia päiväraha- ym. korvauksia on monen yrityksen ja työntekijän kohdalla katsottu jälkikäteen veronalaisiksi. Verotarkastuksia on ulotettu aina vuoteen 1999. Aiemmin käytäntönä yksiselitteisesti oli, että työehtosopimuksen mukaisesti maksetut päivärahat yms. katsottiin verovapaiksi. Pelisäännöt olivat selkeät. Nyt sadat matkatöissä olleet ovat saaneet todella ikävän joululahjan, kun jälkiverolappuja on tipahdellut postiluukuista. Monien kohdalla kyse on useiden kymmenientuhansien jälkiveroista. Tämä epäilemättä ajaa monet niin yksityistaloudet kuin yrityksetkin kestämättömään tilaan.

Mielestäni tällaiset takautuvien verotarkastusten laintulkinnat ovat oikeusvaltiossa kohtuuttomia. Ne ovat myös verotuksessa omaksutun luottamuksen suojaperiaatteen vastaisia, tämä periaate kun edellyttää verovelvollisille epäedullisten verotusta kiristävien takautuvien tulkintojen välttämistä.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy lausuma, jossa edellytetään, että jo maksuunpantujen verojen osalta selvitetään mahdollisuudet myöntää verotusmenettelylain 88 §:n tarkoittamalla tavalla huojennus niissä tapauksissa, joissa verojen perimistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Mielestäni tätä menettelyä ja mahdollisuutta on hyödynnettävä maksimaalisesti, koska tässä on kyse selkeästä kohtuuttomuudesta. Asia on valtiontalouden kannalta marginaalinen, mutta yksittäisten henkilöiden ja yritysten kohdalla kyse on todella suurista asioista.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallio kertoi tämän asian pohjan, joten en sen syvempään mene, mutta todella on kysymys isosta ja laajasta asiasta ja ilkeästä kohtelusta matka- ja komennustyöntekijöitä kohtaan. Huomionarvoista on, että komennusmiehet, jotka pääsääntöisesti ovat, uskallan sanoa, jopa tehokkaampia työntekijöitä kuin monet muut, aktiivisempia ja ovat olleet suuressa uskossa siihen, että kaikki on ollut rehellistä, sadat ihmiset on nyt asetettu epärehellisten ihmisten kirjoihin. Tämä on vaikuttanut siihen, kuten ed. Kallio jo totesi, että nyt on vaikea saada komennusmiehiä ja on jo nyt käynyt niin, että ulkomaiset työntekijät ovat vallanneet alaa.

Tässä on valitettavasti tilanne muuttunut siksi, että kun tulevia suuria töitä — rohkenen uskoa, että niitä on energiapuolella mutta varmasti monella muullakin — on yhä tulossa, niin on jo nyt kaavailtu, että suomalainen työvoima ei ole sitten niin massiivista kuin sen pitäisi olla. Muistutan vielä, että kun ydinvoimapäätöstä täällä tehtiin ja yhtenä painavana seikkana oli se, että siinä on suuri kotimainen osuus työvoimankin osalta, niin tämä on omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että se pienenee. Mutta tämä hallituksen esitys on nyt monesta syystä, ja kuten ed. Kallio totesi, ministeri Heinäluoma on ollut tässä hyvin asiallisella tiellä. Tiedän, että tässä on toki kansanliikkeitä ollut, jotka ovat asiaa nostaneet, totta kai, koska epäkohta on ollut suuri.

Yksittäisten ihmisten kohdalla jopa 70 000 euroa ovat verot, joita jälkiperitään. Niin kuin vuosi sitten saatiin kuulla, oli viisi päivää aikaa löytää kuitteja, ja jos et löytänyt, sitten menee mökki huutokaupalla. No, tämä on karkeasti sanottu, mutta todella suuri pelko näillä ihmisillä on.

Ponsi, joka tähän sisältyy, on sinänsä hyvä. Toivoa sopii, että sillä ponnella on jotakin merkitystä. Täällä eduskunnassahan on monenlaisia ponsia ollut, ja kaikki eivät johda aina tulokseen, mutta tässä toivoisi sen johtavan. Kun täällä suuriakin asioita saadaan kohta nopeastikin tehtyä, niin toivoisin, että tämänkin osalta asia etenisi nopeasti, koska ihmiset todella ovat kymmenientuhansien eurojen velkakierteessä nyt tämän asian vuoksi, ja vielä korostan: rehelliset matkatyöntekijät.

Tässä on monta monessa. Valtiovarainvaliokunnassa on myöskin puututtu siihen, miten kohdellaan ihmisiä, jotka muuttavat paikkakunnalta toiselle tilapäistöihin, joutuvat olemaan toisessa asunnossa ja maksavat siitä sitten asianmukaiset korvaukset. Näitä ihmisiä ei mielestäni huomioida asianmukaisella tavalla. Kun nyt yhä enenevässä määrin pätkätöitä tulee ja ihmisiä kehotetaan liikkumaan paikkakunnalta toiselle, niin olisi kohtuullista, että tämä niin sanottu toinen asunto jotenkin verotuksessa sitten asianmukaisesti huomioidaan. Kun sitä ei tässä lausunnossa ole, niin ehdotan vastalauseen 1 mukaista lausumaa, joka on:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lakiesityksen tuloverolain muuttamiseksi niin, että tulonhankkimisvähennykseksi hyväksyttäisiin muun kuin kotipaikkakunnalla sijaitsevan asunnon kohtuulliset asumiskustannukset silloin, kun verovelvolliselle myönnetään työmatkavähennys viikonloppumatkoista."

Tämä olisi, sanoisinko, kohtuullisen hyvä ja helpottava ratkaisu niille ihmisille, jotka suunnittelevat toisen asunnon hankkimista.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Immosen tekemää ehdotusta ponneksi. Onhan selvää, että nämä ylimääräiset asumiskustannukset eivät voi olla muita kuin työtulonhankkimiskustannuksia. Niiden vähennyskelpoisuus edistäisi mielestäni työvoiman liikkuvuutta, jota nyt toivotaankin, ainakin tietyissä tilanteissa. Toisaalta tällainen vähennysoikeus olisi siinä mielessä hyvä, että työssä käyvä henkilö kuitenkin pysyisi kotiseudullaan ja maksaisi veronsa sinne. Näin ollen tätä muuttoliikettä se ei sinänsä lisäisi kasvukeskuksiin. Nämä kasvukeskuksethan ovat jo vaikeuksissa tämän muuttoliikkeen seurauksena, jos se liian suureksi pääsee muodostumaan. Tämä on hyvä ponsiesitys.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun ensimmäisessä käsittelyssä ei sattuneesta syystä ollut mahdollisuus käyttää sitä puheenvuoroa, minkä tähän asiaan olin varannut, niin katsonpa tätä asiaa nyt tässä kakkoskäsittelyn osalta vähän toisella silmällä ja vähän ruotien sillain ohuesti niitä asioita, mitä silloin aioin esille ottaa.

Ensinnäkin tässä kakkoskäsittelyn aikana tietenkin on mahdollista hyväksyä taikka hylätä tämä. Kolmantena vaihtoehtona on hyväksyä myöskin ed. Immosen esittämä hyvä ponsi täällä asiassa, mikä paljon parantaisi tätä maailmaa eteenpäin, kun mennään tämän lausuman muodossa.

Niin kuin ed. Valpas sanoi, tällä on paljon myöskin vaikutusta koko Suomen — maakuntien, kylien, ulkopuolella Pääkaupunkiseudun olevan asumisen — toimeentuloon ja merkitystä koko maan asuttuna pitämiseen. Tämä on sellainen asia, mitä kovasti epäilen, että todennäköisesti, enpä nyt tiedä, kuuluuko se valtiovarainvaliokunnan toimialaankaan, pitäisi kuitenkin pohtia ja miettiä sitä, mitä tämä Suomi on olemassa ja pitääkö kaikkien muuttaa yhtäkkiä työn perässä sen paremmin Uuteenkaupunkiin kuin Helsinkiinkään.

Näin ajatellen ja arvellen tämä vastalauseessa 2 esitetty pohja on peruste siihen, että sen pidemmänkin työn keston, olkoon nyt sitten määräaikainen taikka määräajaton, pitäisi oikeuttaa myöskin näitten kulujen hoitamiseen verottomina päivärahoina jne. Jos sitten ajatellaan, että tätä maailmaa joku katsoo ja ne, jotka ovat tätä vastaan ja ovat ikään kuin verottajan silmin tätä asiaa pohtineet, lähtevät siitä liikkeelle, että tämä työntekijä hankkii saadessaan näitä päivärahoja, se ei ollenkaan pidä paikkaansa. Jos ei se työntekijä häviä mitään, niin ei se ainakaan hanki siinä. Ja sellaisen työntekijän, joka lähtee työn perään maan ääriin näin, pitääkin saada jotakin niitten kulujensa korvaamiseksi, koska siinä on monia ongelmia olemassa sieltä kotipaikalta lähtien hoitaa, perhe kahteen paikkaan jakaen, kahdessa paikassa asuen, sellaisia kuluja, mitä ei voida yhtään missään yhteen laskea eikä arvioida, mitä niistä tulee ja syntyy. Näin ajatellen tällä on erittäin laajat yhteiskuntapoliittiset merkitykset laajemmissakin puitteissa kuin vaan pelkästään tässä asiassa, mitä nyt käsitellään.

Mutta sitten täällä valiokunnan yhteisen lausumaehdotuksen pohjalla sanotaan, että "Eduskunta edellyttää, että jo maksuunpantujen verojen osalta selvitetään mahdollisuudet myöntää verotusmenettelylain 88 §:n tarkoittamalla tavalla huojennus niissä tapauksissa, joissa veron perimistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana." Tämä on hyvä, siis tarkoitus on hyvä ja oikeanlainen, mutta kun verojuristit tätä lukevat, niin nehän lukevat tämän asian niin, että tässä ei sanota eikä edellytetä yhtään mitään. Olisin toivonut, että tämä olisi selvällä suomella, jämerällä pohjalaisella tekstillä kirjoitettu, missä ei olisi jäänyt kahta tutkimisen pohjaa, vaan olisi syntynyt koko maahan yhtäläinen menettely ja verohallinto olisi joutunut ohjeistamaan semmoiset ohjeet, missä kuitenkin tätä asiaa olisi tässä hengessä katsottu. Henki on selvä, ajatus kirkas, mutta saattaa olla niin, että tämä teksti on liian lievä eikä johda mihinkään eteenpäin.

Herra puhemies! Niin kuin sanoin, tämä on hyväksyttävä näinkin, niin kuin tämä nyt on olemassa, mutta ymmärrän erinomaisen hyvin, että näissä vastalauseissa on se paras henki ja sisältö, mitä tähän asiaan sisältyy ja liittyy. Olisin toivonut, että tätä olisi voitu tässä hengessä käsitellä ja tehdä, mutta tämänkin muotoisena, jos tämä nyt toteutuu ja verottaja alkaa oikein tätä oivaltaa, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, se on parannus nykyiseen olemassa olevaan järjestelmään. Toivottavasti vähän parempaan päästään ja otetaan myöskin myöhemmässä vaiheessa huomioon se koko Suomen asuttuna pitäminen ja koko Suomessa mahdollisuus näitten aktiivisten työntekijöitten tehdä työtä toisella paikkakunnalla, saada siitä se asiaan kuuluva korvaus ja myöskin tullen hoidetuiksi nämä asumiskysymykset, niin kuin vastalauseessa 1 sanotaan.