Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos ja kun hallituksen esitys tulee lähes sellaisenaan hyväksytyksi sekä lakivaliokunnassa, se on siellä jo hyväksytty, että eduskunnassa, se tulee lisäämään merkittävästi valtion kustannuksia. Kun jokaiselle henkilölle ei vieläkään voida järjestää oikeusapua valtion toimesta, ei ainakaan vähänkin parempituloisille, olisi perusteltua, että oikeusapua rajattaisiin eräiltä ryhmiltä. Tarkoitamme tässä yhteydessä useampikertaisia rikoksenuusijoita. Ei ole oikein, että henkilö, joka useita kertoja, jopa kymmeniä kertoja, on saanut valtion puolesta avustajan, ei ota lainkaan opikseen, vaan jatkaa rikollista toimintaansa.

Valiokunnan mietintöön sisältyvän 1. lakiehdotuksen 1 luvun 6 ja 7 § rajaavat jossain määrin tarpeetonta oikeusapua, mutta eivät riittävästi eivätkä ainakaan riittävän selkeäkielisesti. Vaikka 6 §:n 2 momentissa 2 kohta rajoittaa oikeusapua yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai joissa syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan käyttämistä, oikeus ja kohtuus ei toteudu. Oikeusapua kyseisen lain säännöksen mukaan voidaan jättää antamatta sellaisessa tapauksessa, jossa saattaa olla tulossa ankarakin vapausrangaistus, mutta "syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan käyttämistä".

Vaikka siis 6 §:n 2 momentin 2 kohta periaatteessa mahdollistaa myös useampikertaisen uusijan jättämisen oikeusavun piiristä, olisi selkeämpää säätää siitä selkokielinen oma säännöksensä. Se sopisi paremmin 7 §:n yhteyteen, jossa muutenkin kielletään oikeuden väärinkäyttäminen.

On ymmärrettävää, että suomalaiset, jotka suhtautuvat hyvin myötäsukaisesti rikoksentekijöihin, torjuvat sellaisen lainsäädännön, jolla rajoitetaan oikeusapua joltakin kansanosalta rikollisen käyttäytymisensä vuoksi. Tällä on kuitenkin perustelunsa. Useampikertaiset rikoksentekijät ovat jo hyvin tottuneita esiintymään oikeudessa ja pystyvät paremmin puolustamaan itseään kuin aloitteleva oikeusavustaja. Myös oikeuden jäsenellä on velvollisuus huolehtia syytetyn oikeusturvasta. Kun rajaus koskee vielä asioita, joissa odotettavissa oleva rangaistus on enintään kolme kuukautta vankeutta, on kyseessä varsin vähäinen rikos.

Rangaistuksella pitää olla myös erityisestävä vaikutus. Moninkertainen uusija on jo saanut riittävän monta mahdollisuutta parantaa tapansa. Miksi yhteiskunnan olisi siedettävä tällaista käyttäytymistä loputtomiin, varsinkin kun tästä syystä saattaa joku ensikertalainen jäädä rahanpuutteen vuoksi vaille oikeudellista apua?

Arvoisa puhemies! Tästä syystä tulen tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että 1. lain 7 §:ää muutetaan siten kuin vastalauseessa 1 ilmenee.

Toiseksi, uuden oikeusapujärjestelmän käsittelyssä on kiinnitetty huomiota siihen, että oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneet lakimiehet ovat kelpoisuudelta eri asemassa riippuen siitä, ovatko he Asianajajaliiton jäseniä ja oikeutettuja käyttämään asianajajan nimikettä. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentin yleissäännös asettaa heidät samaan asemaan, mutta kelpoisuudet ovat erilaisia oikeusapulain 8 §:ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain 2 luvun 2 §:ssä. Rikosasioiden puolustajaksi tai avustajaksi oikeustieteen kandidaatti käy vain poikkeustapauksissa.

Kyseinen jaottelu on perusteeton, koska niin Asianajajaliitossa kuin sen ulkopuolella on sekä hyviä että vähemmän kelpoisia alan edustajia. Kaiken lisäksi on huomattava, että puolustajaksi ja avustajaksi käy rikosasiassa julkinen oikeusavustaja, vaikka hän ei olisikaan Asianajajaliiton jäsen. Tästä syrjivästä ja vapaata kilpailua estävästä lainsäädännöstä tulisi luopua.

Tämän vuoksi tulen esittämään myöskin yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että 1. lakiehdotuksen 8 §:ää muutetaan siten kuin ilmenee vastalauseesta 2 ja että 4. lakiehdotuksen 2 luvun 2 §:ää muutetaan samalla tavalla kuin ilmenee vastalauseesta 2.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Puutun ed. Myllyniemen vaatimukseen siitä, että useampikertaisille rikoksenuusijoille ei pitäisi myöntää oikeusapua. Ymmärrän kyllä tavoitteen, mikä ed. Myllyniemellä on, mutta saattaa olla, että tällaisen määrittelyn mukana menisi yksilön oikeusturva. Saattaa nimittäin olla, että rikoksenuusijakin on parantanut tapansa. Jos määrittely olisi näin tiukkaa, tämä aiheuttaisi sen, että tämmöinen parannuksen tehnyt rikoksenuusija ei myöskään saisi oikeusapua. Näen sillä tavalla, että 7 §:n 2 ja 3 kohta poistavat myöskin tämän ongelman, mihin ed. Myllyniemi puuttui. Olenkin erittäin tyytyväinen siitä, että hallitus on ottanut tähän lakiin 7 §:n 2 ja 3 kohdan.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki on sinänsä osaltaan ihan oikeassa. Kysymys on nimenomaan sellaisesta rikoksentekijästä, jolla on, sanotaan, kymmenen kertaa ollut jo mahdollisuus parantaa tapansa. 6 §:ssä on kuitenkin sanottu sillä tavalla, että vaikka rangaistuksesta voisi tulla ankarampikin kuin kolme kuukautta, mitä olen esittämässä, siitä huolimatta häneltä voidaan tämä apu evätä, jos katsotaan, että oikeusavun antaminen on tarpeetonta. Tämä vain selkeyttäisi menettelyä, kun olisi selvästi rajattu, että ainakin nämä rikoksenuusijat, jotka ovat tekemisissä sellaisen rikoksen kanssa, josta voi ylärajana olla kolme kuukautta, jätettäisiin oikeusavun ulkopuolelle.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Myllyniemen käyttämään puheenvuoroon: Kun itse yritin lukea lakivaliokunnan mietinnön, ymmärtääkseni kyllähän myöskin lain piiriin kuuluvat muut kuin asianajajat eli he voivat tämän mukaan avustaa ja myöskin niin, että valtio vastaa kustannuksista.

Mietinnöstä yleensä on todettava, että lakivaliokunta on tehnyt hyvin perusteellista ja hyvää työtä laatiessaan hallituksen esityksestä mietinnön oikeusapulaiksi, missä on tarkoituksena korvata maksuton oikeudenkäynti ja valtion varoin annettava oikeusapu uudella oikeusapujärjestelmällä. Ainakin minulle oli uutta tieto, että tällä hetkellä oikeusavun piirissä olisi vain runsaat 40 prosenttia kansalaisista. Nyt kun tämä muutos toteutetaan, periaatteessa kolme neljäsosaa Suomen kansalaisista voisi päästä oikeusavun piiriin. Yleensähän täällä on todettu, että oikeusapua, missä valtio vastaa kustannuksista, saavat vain varattomat henkilöt ja vastaavasti oikeutta voivat omalla kustannuksellaan ajaa riittävän varakkaat ihmiset, mutta tavallisten, keskituloisten ihmisten asema on ollut useasti väliinputoajan asema. Olen ymmärtänyt niin, että tämä laki toteutuessaan poistaa myöskin tätä epäkohtaa.

Kun esitys on ollut valmisteltavana lakivaliokunnassa, ovat erityisesti asianajajat kantaneet huolta siitä, mitä laki toteutuessaan aikaansaa ja mitä se vaikuttaa heidän toimeentuloonsa, mutta mielestäni tämä huoli on kylläkin ollut aiheetonta. Voivathan kansalaiset tämän lain mukaan edelleen joko valita avustajansa valtion oikeusaputoimistoista tai pyytää avukseen asianajajan tai jonkun muun pätevän lakimiehen, joka on määrättävä hoitamaan tätä asiaa, mikäli avustajan taustat vain muuten ovat kunnossa.

Kiistämätön tosiasia myös on, että maksuttoman oikeudenkäynnin piirissä on ollut havaittavissa viime aikoina myöskin kielteisiä piirteitä eli valtion maksettaviksi tulleet kulut ovat vuosittain olleet hyvinkin reippaassa nousussa. Kun menettely hovioikeuskäsittelyssä myös nykyisin on pääosin suullista, on pakosta joskus saanut sen vaikutelman, että asioita turhankin herkästi viedään eteenpäin ylimpiin oikeusasteisiin, vaikka lopputulos on aivan selvä: alioikeuden päätöstä ei tulla muuttamaan.

Samoin jotkin viime aikoina esillä olleet laajat oikeudenkäynnit esimerkiksi urheilun piirissä — esimerkkinä vaikka pesäpallon sopupelioikeudenkäynnit — ovat aikaansaaneet sen, että avustajille on maksettu reippaasti yli 10 000 markan palkkiot. Nämä tapaukset ovat herättäneet oikeutetusti närkästystä kansalaisten piirissä. Toivottavasti laki aikaansaa myöskin tähän muutoksia. On oikein, että myöskin oikeusapua rajataan, niin kuin lain 7 §:ssä tulee tapahtumaan, eli oikeuden väärinkäyttämistä pyritään nyt estämään samoin kuin oikeusavulle määrätään sadan tunnin katto. Se on mielestäni myöskin aivan hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtana on oltava se, että jokaisella kansalaisella on oltava oikeus ajaa asioitaan ja että oikeusapu on lain edellyttämissä tapauksissa kansalaisoikeus, niin kuin valiokuntakin toteaa. Oikeusapua on siis annettava kansalaisille ja sen antamisesta on vastattava henkilöiden, jotka osaavat asiansa. Valtion oikeusaputoimistot ovat käsittääkseni varsin korkeatasoisia, samoin kuin kansalaisilla on ehdottomasti oikeus valita halutessaan myös asianajaja tai muu yksityinen lakimies ajamaan ja valvomaan oikeuksiaan. On myös oikein, että muilta asianajo näissä tapauksissa pääsääntöisesti kielletään.

Kun nyt valtion varoista annettava oikeusapu niin sanotuissa ulkoprosessuaalisissa asioissa rajataan vain valtion oikeusaputoimistojen annettavaksi, jos kansalainen haluaa sen pääsääntöisesti maksuttomana, tietenkin se herättää kysymyksiä, mutta luulen, että asianajajien pelko ja protestointi lienevät kuitenkin aiheettomia. Asianajajilla mielestäni on aivan riittävästi töitä laajojen riita- ja rikosjuttujen hoitamisessa, kun taas normaalit testamentit ja laadittavat kauppakirjat voidaan hyvin hoitaa hallituksen esittämällä tavalla.

Kun oikeusaputoimistot muutama vuosi sitten siirrettiin valtiolle, niiden määrä aleni yli puolella eli 70:een. Kansalaiset ovat oikeutetusti kantaneet huolta siitä, miten oikeuspalvelut eri puolilla maata on järjestetty ja kuinka syrjäseuduilla asuvat kansalaiset voivat hoitaa asioitaan tai henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät voi mennä oikeusaputoimiston sivuvastaanotolle vaikka liikkumisensa takia. Tämän vuoksi on lähtökohtana oltava myös se, ettei oikeusaputoimiston lakimies saa olla liikaa virkamies, vaan hänen on tarvittaessa mentävä vaikka Kivijärven syrjäkylille tekemään testamentti kansalaisille, kun liikenneyhteydet yleisillä kulkuneuvoilla voivat tänä päivänä olla aivan olemattomat.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista oli lukea keskustan kansanedustajien tekemä vastalause, missä lähtökohtana oli se, että useampikertainen rikoksenuusija, joka kymmeniä kertoja on valtion puolesta saanut avustajan eikä kuitenkaan ole ottanut opikseen saaduista rangaistuksista, voisi olla syy siihen, että oikeusapu evätään. Oletan, etteivät vastalauseen tekijät itsekään vakavissaan ole tätä tehneet, sillä toisaaltahan ihmisoikeussopimukset jo vaativat, että syytetyn on voitava parhaalla mahdollisella tavalla puolustaa itseään ja oikeuksiaan. Toisaalta kylläkin asiassa on perääkin ja varmasti jokainen pohtii mielessään tätä ongelmaa, kuinka asianmukaista on jatkuvasti myöntää avustaja kansalaiselle, joka ei mistään ota opikseen, mutta parempi kuitenkin näin on tehdä eli avustaja on annettava, ettei aiheettomasti ainakaan kansalaisoikeuksia tultaisi loukkaamaan.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karpio puhui tietenkin asiaa, paitsi viimeisessä vaiheessa. Ei täällä tehdä esityksiä niin, ettei oltaisi tosissaan. Oikeusapulain 6 § on paljon ankarampi kuin mitä me olemme esittämässä. Se voi rajata oikeusavun antamisen sellaisellekin henkilölle, jolle on tulossa todennäköisesti vaikka kymmenen kuukautta vankeutta. Se ei liity ihmisoikeussopimukseen. Siellä on jo paljon ankarampi teksti, mutta niin epäselvä, että se antaa turhan paljon harkintavaltaa tuomioistuimelle. Sen vuoksi tähän esitetään lisäystä.

Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 7 §:ssä todetaan nimenomaan, että jos todetaan, että tämä on ilmeistä väärinkäyttämistä, niin apu voidaan evätä. Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että tuo vastalause ei kovinkaan vakavassa mielessä ole tehty.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä olevalla esityksellä oikeusapulaiksi ja näillä liitännäislaeilla on tarkoitus saattaa, aivan niin kuin ed. Karpio täällä sanoi, kaksi kolmasosaa väestöstä julkisin varoin kustannettavan oikeusavun piiriin, (Ed. Karpio: Kolme neljäsosaa!) ei sataprosenttisen oikeusavun piiriin tulojen ylärajoilla, mutta kuitenkin oikeusavun piiriin. Nyt julkista oikeusapua saa 44 prosenttia.

Tämä julkisen oikeusavun laajentaminen on tullut erityisen tarpeelliseksi sen vuoksi, että viime vuosikymmenen puolivälissä toteutetut prosessinuudistukset, sekä rikosprosessi- että siviiliprosessiuudistukset, jotka sinänsä lisäsivät oleellisesti oikeusturvaa, ovat tehneet prosesseista oleellisesti entistä kalliimpia. Niiden kustannukset ovat ratkaisevasti nousseet.

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä on päädytty valtion oikeusaputoimistoihin, joista nyt on jo hyviä kokemuksia. Koko maan kattava verkko, kaikkiaan kai ed. Karpion mainitsemat noin 70 toimistoa sivuvastaanottoineen, turvaa nyt käytössä olevien voimavarojen rajoissa sen, että oikeusapua on saatavissa ainakin periaatteessa koko maassa. Kysymys siis ei ole uudesta periaatteellisesta ratkaisusta vaan kokeillun, koetellun mallin uudelleenresursoinnista. Kun oikeusaputoimistolla on mahdollisuus tarvittaessa ulkoprosessuaalisia toimeksiantoja lukuunottamatta ostaa tarvittava apu yksityisiltä lakimiehiltä tai asianajajilta, verkkoa voidaan pitää aika kattavana. Sen kattavuutta lisää ed. Karpion esittämä näkemys siitä, että oikeusavustajan ei tule käyttäytyä virkamiesmäisesti ja pidättäytyä virkahuoneeseensa vaan tarvittaessa lähteä asiakkaan luo. Kun oikeusavun hakija voi valita oikeusaputoimiston, siis jopa toiselta puolelta maata, ja hyväksyttävästä syystä edellyttää yksityisen avustajan osoittamista, oikeusjärjestelmäämme kuuluva, sinänsä kunnioitettava periaate ja mahdollisuus valita avustajansa toteutuu vähintäänkin kohtuullisesti. Ulkoprosessuaaliset asiat, siis asiat, joissa oikeutta haetaan muualla kuin tuomioistuimessa, rajataan oikeusaputoimistoon prosessiekonomisista syistä. Kun näihinkin asioihin jää mahdollisuus valita eri toimistojen välillä, tässäkin tapauksessa valinnanmahdollisuuteen on tässä taloudellisessa tilanteessa tyytyminen.

Kun mietitään, mitä nämä ulkoprosessuaaliset asiat ovat, ymmärrämme, että täydellisen valinnanvapauden järjestämisellä ei ole sitä merkitystä kuin tuomioistuinprosessissa. Ne asiat ovat yleensä tämmöistä yleistä neuvontaa, asiakirjojen, kuten testamenttien, perukirjojen, perinnönjakojen, ositusten, eläkevalitusten, sosiaalietuuksiin liittyvien elatusapusopimusten ja vastaavien asiakirjojen, laatimista, joissa on vaikeaa kuvitella sellaista eturistiriitaa, joka edellyttäisi asiamiehen tai avustajan täyttä valinnanvapautta. Tätä valinnanvapauden merkitystä kaventaa sekin, että oikeusaputoimistojen ammattitaidosta ei ole perustellusti esitetty epäilyksiä. Yli puolet oikeusavustajista ovat lakisääteisen valvonnan piirissä olevia asianajajia. Valiokunta halusi kuitenkin lausumassaan korostaa tämän valinnanvapauden periaatteellista merkitystä mahdollisia tulevia, paremmissa taloudellisissa olosuhteissa tehtäviä uudistuksia silmälläpitäen.

Tämä sadan tunnin katto jossakin määrin puhutti valiokuntaa, mutta hankitun selvityksen mukaan sadan tunnin ylittäminen on varsin harvinaista Helsingin ulkopuolella, ja kun tämä sata tuntia voidaan erillisellä, perustellulla päätöksellä ylittää, sadan tunnin katto sinne jäi niistä syistä, jotka hallituksen esityksessä on mainittu.

Tähän esitykseen sisältyy esitys oikeudenkäymiskaaren muuttamiseksi niin, että nämä niin sanotut maallikkoasiamiehet, lähinnä kai lähisukulaiset, putoavat nyt eräin poikkeuksin koko prosessista pois. Se on perusteltua niiden uusien ammattitaitovaatimusten vuoksi, jotka uudistetut prosessit asiamiehelle ja avustajalle nyt asettavat. On perusteltua sekin, että verovaroin maksettava avustaminen tehdään ammattitaitoisesti, ja sen vuoksi lakiin on kirjattu nämä avustaja-asiamiehen kelpoisuusvaatimukset — siis kirjattu uudelleen.

Valiokuntamietinnössä asiamiesten ja avustajien joukkoon esitetään kuitenkin velkaneuvojia. Se on perusteltua sen vuoksi, että käytännössä velkaneuvojat tekevät velkajärjestelyyn liittyvät maksuosuuslaskelmat. He ovat harjaantuneet siihen, hankkineet erilaisia laskentaohjelmia, omaavat tarpeelliset yhteydet yleisempiin velkojiin ja ylipäätään hallitsevat tämän homman. He tekevät tavallaan velkajärjestelypäätöksen luonnoksen, järjestävät asianosaisten kuulemisen ja tuomioistuimen rooliksi jää esitetyn maksuohjelman tarkastaminen ja vahvistaminen. Asian luonteeseen nähden olisi kohtuutonta, että vielä jonkun kolmannen tai viidennen tahon pitäisi perehtyä asiaan ennen vahvistamismenettelyä ja olla kenties vielä jakamassa kakkua, jossa jaettavaa on kyllä vähän.

Lakiesitys ei muuta viran puolesta tapahtuvaa oikeusedustusta, ja kun sen suhteen vallitsi epätietoisuus aivan viime metreille saakka, se kirjattiin mietintöön. Esityksen mukaan ratkaisut oikeusavusta tekee oikeusaputoimisto, joka hankkii aikanaan tuomioistuimelle esitetyn selvityksen oikeusapua hakevan taloudellisesta asemasta ja maksukyvystä. Se on perusteltu ratkaisu, kun siihen sisältyy muutoksenhakujärjestelmä, joka takaa oikeusturvan myös oikeusavun suhteen. Tuomioistuin voi alusta alkaen keskittyä esillä olevan asian substanssiin, ilman että se ensin joutuisi pohtimaan asianosaisen oikeutta julkiseen oikeusapuun ja tekemään siitä erillisen päätöksen.

Valiokunta totesi, että elävässä elämässä ilmenee prosesseja, esimerkkinä vaikka viikonloppuina pitkinä pyhinä käytävä vangitsemisoikeudenkäynti, jossa oikeusapupäätös on tavallaan ennakoitava ja tehtävä jälkikäteen, mutta se ei liene ongelma. Näin menetellään jo nyt.

Lakiesitys vetää selvän rajan oikeusturvavakuutuksen ja julkisen oikeusavun välille ja pitää oikeusturvavakuutusta ensisijaisena kustannusten korvausten lähteenä. Täytyy nyt uskoa tai ainakin toivoa, että vakuutusyhtiöiden keskusjärjestöt ja oikeusapujärjestelmä löytävät johdonmukaisen ratkaisun siihen, millä tasolla tehdyllä päätöksellä oikeusturvavakuutuksen turva ratkaistaan.

Niillä paikkakunnilla, joilla löysän rahan krapulassa perustettiin nyt vallitsevaa kysyntää enemmän lakiasiaintoimistoja, on kannettu ed. Karpionkin mainitsemaa huolta mahdollisesta kilpailun vääristymisestä. Huoli ei saata olla aivan aiheeton, ja senkin vuoksi valiokunta kiirehti mietintöön muun muassa havainnon siitä, että yksityiset lakiasiaintoimistot ja asianajotoimistot maksavat palveluistaan arvonlisäveron, jota oikeusaputoimisto ei tietenkään maksa. Mahdollisen kilpailunvääristymän korjaaminen ei tässä yhteydessä ollut mahdollista, kun lähtökohtaisesti oltiin laventamassa julkista oikeusapua. En jaksa uskoa, että varsinaista kilpailunvääristymää syntyy, mutta kun mahdollisuus siihen ja pelko siitä on nähty, asiaa on tietysti syytä seurata.

Ed. Myllyniemi esitteli ensimmäisen vastalauseen täällä jo toistamiseen ja sanoi toisessa puheenvuorossaan, että se on tehty ihan tosissaan. Sitä, että se olisi tehty tosissaan, on vaikea ymmärtää, kun sitä vastalausettakin on vaikea ymmärtää. Oikeusavun ja oikeusturvan tarve voi olla erityisen suuri juuri siinä esillä olevassa tapauksessa riippumatta siitä, mikä on oikeusapua hakevan henkilön tausta ja menneisyys.

Tämän kaltaisen näkemyksen esittäminenkin oikeusvaltion parlamentissa tuntuu kummalliselta. Lakiin otetut yleiset perusteet evätä oikeusapu toimivat nimittäin myös ed. Myllyniemen tarkoittamassa tapauksessa, jos perusteita oikeusavun epäämiseen on. Tässä suhteessa yhdyn siihen, mitä edustajat Lehtimäki ja Karpio esittivät. Ei voi olla mahdollista, että oikeusvaltiossa oikeusavun epäämisellä luodaan uusi seuraamus rikoksen uusijalle.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella aivan erikoista, että kun Suomessa esittää tämän tyyppisiä esityksiä, kuin vastalauseessa lukee, niitä sanotaan aina ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi. Samalla tavalla, jos puhutaan, että pitäisi säätää laki ulkonaliikkumiskiellosta lapsille, sitä pidetään mahdottomana ja ihmisoikeussopimuksen vastaisena. Itävallassa juuri kävin kaksi viikkoa sitten, ja siellä on selvät säännökset alle 14-vuotiaalle ja 17-vuotiaalle, kuinka pitäisi menetellä. Meillä on jostakin syystä sillä tavalla, että jos yrittää järjestystä ja kuria palauttaa, se on ihmisoikeussopimuksen vastaista. En ollenkaan ymmärrä tämän tyyppistä ajattelua.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Laki, joka nyt on käsitteillä, on yksilön oikeusturvan kannalta erittäin tärkeä, ja tämän takia on hyvä, että selkeästi määritellään, missä tilanteissa oikeusapua saa. Niin kuin aikaisemmin totesin, on tärkeää myöskin se, että oikeusavun väärinkäytökset poistetaan ja on hyvä, että hallitus tuon 7 §:n aika hyvin on määritellyt. Sitä kyetään käyttämään kaikkiin niihin väärinkäytöksiin, mitä muun muassa ed. Myllyniemi toi esiin. Tämän takia uudistan kantani, jonka vastauspuheenvuorossa totesin, että jos mennään siihen, että rikoksenuusijoita rangaistaan myöskin oikeusavun saamattomuudella, ollaan tilanteessa, jolloin ei enää voi puhua siitä, että olemme oikeusvaltiossa.

Aika paljon on käyty keskustelua myöskin siitä, onko eroa Asianajajaliittoon kuuluvalla lakimiehellä ja Lakimiesliittoon kuuluvalla lakimiehellä. Tätä kiistaa on käyty jatkuvasti, ja kiista on edelleen olemassa. Tämä laki tuo mukanaan myöskin kolmannen tahon eli yleiset oikeusavustajat. Nyt joudutaan miettimään sitä, mikä on Lakimiesliittoon kuuluvan juristin tai yleisen oikeusavustajan kapasiteetti, kyky, hoitaa asioita.

Edustajat Myllyniemi ja Karpio ovat kumpikin osittain oikeassa: lakihan lähtee siitä, että siviiliriidoissa avustajana voi olla oikeustieteen tutkinnon suorittanut, kun sen sijaan rikosasioissa liittoon kuulumaton voi toimia asiamiehenä ainoastaan erityisestä syystä. Näissä ulkoprosessuaalisissa asioissa lähtökohta on, niin kuin ed. Erkki Kanerva totesi, että yleinen oikeusavustaja on monopoliasemassa. Tämän takia olen mielissäni siitä, että lakivaliokunta lisäsi mietintöön ponnen siitä, että selvitellään, aiheuttaako tämä kilpailunvääristymää.

Ed. Karpion kanta siitä, että tällaista vaaraa ei ole olemassa, koskee varmasti suuria kaupunkeja, joissa juristeilla riittää asioita. Maalaiskunnissa, joissa toimistot ovat sekatavarakauppoja ja kaikki jutut pitää ottaa, jotka hoitaakseen saa, kilpailunvääristymää saattaa tulla, ja on hyvä, että ponsi on tähän lakiin kirjattu.

On myöskin hyvä muistaa, että saattaa olla tilanteita, joissa syytettynä on virkamies, tuomarina on virkamies, puolustaja on virkamies: Missä on syytetyn oikeusturva? Tämänkin takia ponsi on erittäin aiheellinen. Meidän pitää huolehtia paitsi siitä, että oikeudenkäyttö on oikeudenmukaista, myöskin siitä, että oikeudenkäynti näyttää oikeudenmukaiselta.

Arvoisa puhemies! Perusteiltaan laki on hyvä, ja olen tyytyväinen siihen, että ponsi on kirjattu. Toivotaan, että yksilön oikeusturva tulee hoidettua tämän lain kautta.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusapulaki on nyt vihdoinkin saatu ensimmäiseen käsittelyyn. Lakivaliokunnassa käsittelimme esitystä pitkään ja kuulimme useita asiantuntijoita. On muutama asia, joita erityisesti haluan tässä keskustelussa tuoda esiin.

Ensinnäkin pidän erittäin tärkeänä, että oikeusapua laajennetaan. Tämä edistää olennaisesti kansalaisten oikeusturvan toteutumista. Sen sijaan lain ongelmakohdaksi voi tulevaisuudessa hyvinkin muodostua asianomaisen oikeus valita avustaja. Tämä oikeus on, kuten valiokunnan mietinnössäkin sanotaan, tärkeä periaate perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivi.

Esityksen mukaan yksityiset lakimiehet eivät voi antaa valtion kustantamaa oikeusapua niin sanotuissa ulkoprosessuaalisissa asioissa. Myös asiantuntijalausunnoissa kritisoitiin yksityisen sektorin jättämistä oikeusavun ulkopuolelle. Tämän katsottiin rajoittavan asianosaisen vapautta valita itselleen avustaja ja vääristävän kilpailua julkisen sektorin hyväksi. Sitä pidettiin myös ristiriitaisena kilpailulainsäädännön tavoitteiden ja julkisen palvelutuotannon markkinaehtoistamisen kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeudellisen avustajan ja asiakkaan välinen suhde on hyvin luottamuksellinen. Jotta tarvittava luottamussuhde syntyy ja toimii, on asianomaisella oltava oikeus itse valita riippumattomaksi tuntevansa avustaja.

Valiokuntakäsittelyssä ilmeni, ettei kilpailunvääristymää pidetty aiheellisena pelkona, koska lakiasiaintoimistojen katsottiin olevan ylihinnoittelevia liikeyrityksiä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä valtaosa suomalaisista asianajajista toimii ympäri maata pienissä toimistoissa, jotka hoitavat juuri tällaisia ulkoprosessuaalisia asioita ja näiden hinnoittelu tuskin ylittää sitä, mitä julkisille oikeusaputoimistoille maksetaan. Keskituloisten asiakkaiden ulkoprosessuaalisten asioiden hoidon siirtyminen pelkästään oikeusaputoimistoille voi vaikuttaa nimenomaan pienillä paikkakunnilla toimivien yksityisten asianajotoimistojen liikevaihtoon hyvinkin haitallisesti.

Myös toinen kilpailunvääristymä on olemassa. Oikeusaputoimistot pystyvät jo tänä päivänä tarjoamaan palveluksiaan aina 22 prosenttia halvemmalla hinnalla, sillä oikeusaputoimistot ovat arvonlisäverovapaita. Huomattavaa lakia hyväksyttäessä oli myös se, että Ruotsissa oikeusaputoimistot on kustannus- ja tehokkuussyistä yksityistetty. Norjassa on todettu, ettei tällaista systeemiä kannata edes aloittaa.

Lakivaliokunnan mietintöön liittyy lausuma, jossa vaaditaan asianmukaista seurantaa uudistukselle asetettujen oikeuspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta ja menojen kehityksestä. On ensiarvoisen tärkeää tarkastella myös sitä, miten julkisin varoin kustannettavaa oikeusapua voidaan kehittää ja onko ulkoprosessuaalisia asioita koskeva rajaus tarpeellinen. Myös arvonlisäverottomien palvelujen vaikutusta kilpailutilanteeseen tulisi tarkastella kriittisesti.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! On oikeastaan mielenkiintoista todeta tänä iltana se seikka, että valtaosa eduskunnasta luottaa hyvin paljon lakivaliokuntaan, joka on tehnyt erittäin suuren työn tämänkin lakinipun eteenpäinviemisessä.

Minusta onkin hyvä tässä yhteydessä tuoda esiin, että monet muissa valiokunnissa olevat kansanedustajat saattavat ihmetellä, miksi monet lait lakivaliokunnassa viipyvät puoli vuotta, jopa vuoden, jopa yli vuodenkin siitä, kun on aloitettu käsittely. Mutta harvemmat tulevat ajatelleeksi, että lakivaliokunnan käsittelemät lait ovat niin kutsuttuja kestolakeja, jotka saattavat olla voimassa kymmeniä vuosia, jopa sata vuotta, niin kuin tiedetään esimerkiksi rikoslainsäädännöstä ja monesta muusta asiasta. Se selittää paljolti sen, että tätä ei voi mitata samalla systeemillä kuin joitakin muita valiokuntia keskenään.

Todella, tällä oikeusapulailla pitkäaikainen toive on täyttymässä: niin kutsutut keskituloiset ovat pääsemässä maksuttoman oikeudenkäynnin pariin. Tähän astihan maksuton oikeudenkäynti on ollut mahdollinen ainoastaan niin kutsutuille vähävaraisille kansalaisille, mihin se raja sitten vedetäänkin, mutta nimenomaan tästä on kysymys. On todella laskettu, että tämä lakiesitys antaa mahdollisuuden kolmelle neljäsosalle väestöstä tulla osaksi korvattavan tai kokonaan maksuttoman oikeudenkäynnin piiriin. Minusta se on erinomaisen hieno asia, ja me pääsemme rinnastumaan muihin Pohjoismaihin puhumattakaan vanhemmista demokratioista Keski-Euroopassa.

Täällä kun on epäkohtia todettu kilpailuasioiden ym. kohdalla, niin olisin tässä todennut sen seikan, että tämäkin lainsäädäntö, mikä nyt on täällä vireillä, etsii uriaan. Varmasti tämä ei ole lopullinen siinä asiassa, mikä koskee maksutonta oikeudenkäyntiä ja sitä, voivatko oikeudenkäyntiavustajina olla asianajajat kontra muut lakimiehet kontra maallikot, mutta tämä on hyvä välivaihe, jossa taloudelliset seikat ovat nimenomaan olleet tärkeinä ja keskeisesti esillä, kun maksutonta oikeudenkäyntiä on laajennettu.

Olemme saaneet jo lehtitietojen perusteella ennakkoon myönteistä huomiota. Tätä asiaa on ehdotettu monissa lakialoitteissa. Muistan jo puolentoista vuosikymmenen ajalta, että kaikissa kokoonpanoissa eduskunta on useamman kuin yhden tätä asiaa koskevan huolestumisensa esittänyt ja suoranaisia toimenpidealoitteitakin on tullut. Kritiikkiä on toki tullut, ja ehkä keskeisempänä — tosin aika myöhäisessä vaiheessa kritiikin esittäjät heräsivät — ja selkeimmin on nimenomaan kritisoitu sitä, että asianajajat, Asianajajaliittoon kuuluvat asianajajat, eivät ole saaneet maksuttomasti hoidettavakseen, tai heille maksullisesti mutta asiakkaille maksuttomasti, ulkoprosessuaalisia asioita. Tästä todella loppusuoralla valiokuntakäsittelyssä aika paljon keskusteltiin ja viitattiin siihen, että ei ole tasa-arvolainsäädännön ja ihmisoikeuksien kannalta oikein, että rajoitetaan yhden potentiaalisen oikeudenkäyntiavustajaryhmän mahdollisuuksia päästä osalliseksi myös ulkoprosessuaalisiin juttuihin, joita ovat kauppakirjat ja testamentit, perukirjat ym. vastaavat. Mutta tietämäni mukaan, ja aika paljonkin tunnen asianajajakuntaa ja myös oikeusaputoimiston henkilöstöä, asianajajat ovat usein helposti toteamassa, jos kansalainen on tulossa teetättämään jotakin ulkoprosessuaalista kirjelmää, että tuolla on oikeusaputoimisto kulman takana, jossa sopii tämän kirjelmän teetättää.

Arvostelijat ovat viitanneet Ruotsin vastaavaan järjestelmään, jossa kaikki asiat, niin prosessuaaliset kuin sen ulkopuolellakin olevat asiat, ovat yksityisten asianajajien hoidossa. On kuitenkin todettava eräs tärkeä näkökulma, että ulkoprosessuaalisissa asioissa asianajajille on määritelty tietynlainen muihin palkkioihin nähden aika lailla matala katto. Muun muassa voidaan todeta, että korkeintaan kahden tunnin työlle ulkoprosessuaalisissa asioissa annetaan maksuttomuutta, ja tuntipalkka on 800 Ruotsin kruunua, mitä se nyt onkaan Suomen rahassa. Jos meillä olisi vastaava systeemi, niin tuskinpa se olisi kovin kiintoisa asianajajille.

Kilpailun puuttumista on todella valitettu, mutta tässä asiassa nimenomaan on otettu tässä vaiheessa se näkökulma, että seurataan, miten tämä systeemi pelaa ja oppii ja pelaako se hyvin vai huonosti, sekä edelleen, mitä se ennen kaikkea maksaa, minkä verran suhteellisesti tulee asianajajien kohdalle ja miten oikeusaputoimistojen käyntikertojen perusteella.

Olisin myös kajonnut lyhyesti yhteen seikkaan, koska olin mukana jo silloin, kun oikeudenkäymiskaarta muutettiin myös niiltä osin, ketkä saavat toimia ihmisten, kansalaisten, avustajina oikeudenkäynneissä. Silloin muistaakseni nimenomaan lakivaliokunnan liikkeellelähdön perusteella säilytettiin se vanha oikeus, että jopa maallikot voivat olla oikeudenkäyntiavustajina, puhumattakaan lakimiehistä, asianajajista jne. Silloin olin yksi niistä, jotka kannattivat sitä, että vapaa Suomen mies tai nainen voi olla avustajana oikeudenkäynneissä.

Mutta, niin kuin täällä on jo osin viitattu, prosessilainsäädäntöä on 90-luvulla oikeastaan hyvinkin radikaalilla tavalla muutettu, tehty vaikeaselkoisemmaksi. Se edellyttää asioihin, lainsäädäntöön, perehtynyttä väkeä sitä hoitamaan. Näin ollen, tosin pitkin hampain, minä ja eräät muut olimme suostuvaisia siihen, että hallituksen esitys nyt hyväksyttiin. Mutta aika monissa keskusteluissa hämmästytti se seikka, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:ssä todetaan, että oikeudenkäyntiavustajana saa toimia asianajaja tahi oikeustieteen kandidaatti, joka on katsottava sopivaksi hoitamaan toisen ihmisen asioita oikeudenkäyntiavustajana, joka on lisäksi täysi-ikäinen, rehellinen ja muutenkin tehtävään soveltuva eikä ole konkurssissa ja jonka oikeutta toimia julkisissa tehtävissä ei ole millään tavalla rajoitettu.

Eipä tässä muuta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunta on huolellisesti valmistellut tätä oikeusapulakia. Oikeusavun saanti kansalaisille on yksi perusoikeuksia. Oikeusaputoimistot tulevat tässä toimimaan jatkossa selkeästi toimijoina ja määrittelevät oikeusavun tarpeen. Sadan tunnin raja on perusteltu. Meillähän on käynyt valiokuntakuulemisessa ilmi, että on selvästi havaittavissa tietynlaista väärinkäytöstä asianajajien ja tuomioistuimien asiakkaiden myötävaikutuksella niin, että oikeusapuja on käytetty suurimääräisesti.

Taparikolliset, joita myös valiokuntakäsittelyssä käsiteltiin, eivät kuitenkaan lakivaliokunnan enemmistön mielestä olleet sen laatuisia, että heiltä olisi voitu suoraan evätä oikeusapu silloin, kun odotettavissa on enintään kolmen kuukauden tuomio. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta taparikollisuuskysymyksessä pitäisi olla myös tietynlaisia sanktioita, niin kuin keskustan vastalauseessa esitetään.

Kun tuomioistuin tuomionsa julistaa, myös sen jälkeen olisi syytä seurata paremmin, kuinka tuomitut tulevat kärsimään rangaistustaan rikoksesta. Tapaus Fryckman toivottavasti herättää oikeusministeriössä oikean liikkeen. Olisin halunnut sanoa tämän ministeri Koskiselle, mutta hän poistui ennen tätä puheenvuoroa.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi nyt jo ihmetellä, miksi toistuvasti vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet henkilöt ovat oikeusturvan kannalta samassa asemassa kuin ensikertalaiset. Kyllä heidän pitäisi jotakin oppia, ovat monta mahdollisuutta saaneet. Tämä ajattelu saattaa johtaa siihen, että moninkertaiset uusijat kuluttavat niin paljon yhteisiä varojamme, jotta oikeusapu saatetaan evätä ensikertalaisilta. En voi ymmärtää rikoksentekijöiden toistuvaa hyysäämistä. Muualla Euroopassa on aivan erilaiset otteet rikoksentekijöiden suhteen kuin meillä Suomessa. Tällä erääkin saamme nuhteita suorastaan Euroopasta, kun me emme ymmärrä koventaa terroristilakejamme.

Vaikka vastalause 1 hyväksyttäisiinkin, olisimme edelleen eturivissä oikeusturvasta puhuttaessa. Kysymyshän olisi vain pienistä varkauksia ja pahoinpitelyitä koskevista asioista. Saman sisältöinen asia rajaa 6 §:ssä huomattavasti enemmän kuin vastalause 1.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Olipa hyvä, että pääsin puhumaan heti ed. Myllyniemen jälkeen. Pidän käsittämättömänä sitä, että edustaja väittää, että jonkun oikeusapu voisi kaatua siihen, että toinen saa oikeusapua liikaa. Oikeusapu voidaan määritellä lähes subjektiiviseksi oikeudeksi. Kenellä tämän lain mukaan on oikeus oikeusapuun, hän sen saa siitä huolimatta, että meillä saattaa olla tiettyjä tahoja, jotka aikaisemmin ovat käyttäneet väärin oikeusapua. 7 § poistaa ne ongelmat, joihin ed. Myllyniemi puuttui.

Minkä takia pyysin puheenvuoron, on se, että unohdin mainita toiseen lausumaehdotukseen liittyen, että on erittäin tärkeää ottaa huomioon myöskin se, riittääkö yleisten oikeusaputoimistojen kapasiteetti hoitamaan kaikki ulkoprosessuaaliset riidat, ja myöskin se, mikä on kustannusvaikutus valtiolle, kun kaikki tämän tyyppiset asiat siirretään oikeusaputoimistoille. Tämänkin takia lausumaehdotus 2 on erittäin aiheellinen, ja on hyvä, että se on sinne kirjattu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Puutun vain pariin seikkaan, jotka keskustelussa ovat olleet esillä.

Ensinnäkin haluan kiittää lakivaliokuntaa asian ripeästä ja asiallisesta käsittelystä valiokunnassa. Myöskin täällä salissa keskustelu on ollut hyvin asiallista. Tulee ihan mieleen, pitäisikö myöskin rikoslain ja oikeudenkäymiskaaren uudistukset kirjoittaakin budjettilaeiksi, että ne saisi kohtuuajassa eduskunnan läpi käsitellyiksi. Toivottavasti työn rytmitystä pystytään kehittämään. Meillä on todella paljon tämän ison oikeusapu-uudistuksen jälkeenkin merkittäviä hankkeita, jotka pitäisi ehtiä tällä vaalikaudella käsitellä, jotta tätä suomalaista oikeusvaltiota saadaan pidettyä ihan Euroopan kärkijoukoissa, niin kuin toki hyväksi olisi.

Asianajajan käyttömahdollisuus ulkoprosessuaalisissa asioissa olisi, juuri niin kuin keskustelussa on todettu, aika arvaamaton menojen lähde. Kun tässä jo muutoin tulee lavea oikeusavun laajennus, lähinnä osakorvausasiakkaita, niin kovin pitkälle yhden kerran uudistuksessa ei uskalleta mennä. Ulkoprosessuaaliset neuvonannon ja asiakirjan laatimisen tyyppiset asiat ovat valtaosassa maata myös sellaisia, että niissä on todellista kilpailua. Niihin saa esimerkiksi asiantuntevaa apua niin pankkilakimiehiltä kuin juristien sivutyönä tekemänä ja asianajajilta sopivasti hinnoiteltuna. On muistettava myös se, että oikeusaputoimistojen pitää preferoida avunhakijat silloin, jos heitä on enemmän kuin pystytään palvelemaan, eli ensisijaisesti palvellaan täyden maksuttoman oikeusavun saajia. Edelleen prosessissa hoidettavat asiat menevät ohi ulkoprosessuaalisten asiakirjojen laatimisten ja vastaavien. Näin ollen päällekkäisyys on aika kapeaa. Kun palveluissa esiintyy kilpailua, edun merkitys, mitä sellainen henkilö saa, joka pääsee oikeusaputoimiston asiakkaaksi, verrattuna sellaiseen, joka joutuu turvautumaan asianajajaan tai pankkilakimieheen ilman valtion osakorvausta, on kuitenkin suhteellisen pieni.

Kokonaisuutena oikeusapu-uudistuksen kustannusarviota on tietysti vaikea luotettavasti tehdä. Parhaan kyvyn mukaan oikeusministeriön pohjaesityksessä oli arvioita. Esitykseen rakennettiin sisään säästäviä tekijöitä, sadan tunnin kattosääntö on mainittu, samoin tulojen tarkastusmahdollisuudet. Kun koko uudistuksessa korostetaan koulutusta ja sitä, että tuomioistuimet myös aktiivisesti puuttuvat laskutukseen lähinnä kalleimmissa jutuissa, niin sitä kautta pystytään nykyisestä maksuttoman oikeuden ja oikeusavun yhteisestä kustannuskehikosta löytämään kyllä runsaasti sellaista rahaa, joka voidaan käyttää paremmin oikeusturvaa kohdentavasti juuri näihin tarkoituksiin, joissa oikeusapua laajennetaan, eli keskituloisten osakorvauksiin ja kattavampaan pienituloisten oikeusapuun eri tyyppisissä asioissa, ei pelkästään käräjäoikeuksissa vaan laajemmin hallintotuomioistuimissa ja muissa tilanteissa, joissa asiantuntevaa oikeusapua tarvitaan.

Kokonaisuutena, niin kuin keskustelussakin on viitattu, tämä varmasti parantaa suomalaisen oikeusturvan tilaa. Jos sitä tosiaan taiten sovelletaan, se ei olennaisesti lisää nykyisiä kustannuksia oikeusapu- tai maksuttoman oikeudenkäynnin momenteilla. Uskon, että tästä tosiaan tulee menestyksellinen uudistus. Se on vaatinut aika pitkän valmistelun. Nyt on jaksettava vain viedä se hyvin läpi koko kenttään, kouluttaa niin oikeusaputoimistojen henkilöstöä kuin tuomioistuinten ja laajemminkin oikeuslaitoksen väkeä, että sitä taiten ja tosiaan kansalaisten näkökulmasta oikein sovelletaan.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva lakiuudistus laajentaa merkittävällä tavalla julkisin varoin kustannettavaa oikeusaputoimintaa. Sikäli se on merkittävä, että jatkossa myös keskituloiset ihmiset voivat saada julkisista varoista oikeudenkäyntiapua.

Tässä kuitenkin on hyvin tärkeää, että ulkoprosessuaaliset asiat on jätetty nimenomaan ulkopuolelle johtuen siitä, että kustannusvaikutuksista ei tällä hetkellä vielä ole tietoa. Mikäli kaikki prosessit olisi otettu oikeusavun piiriin ja valinnanvapaus olisi mahdollistettu, kustannukset todennäköisesti olisivat räjähtäneet pilviin.

Nythän maksuttomien oikeudenkäyntien osalta tällä hetkellä kait on niin, että niitten kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 100 miljoonaa markkaa, vai ovatko jo peräti yli 100 miljoonaa tällä hetkellä. On hyvä, että paikalla on myös oikeusministeri, joka mahdollisesti voi näihin asioihin vielä antaa tarkennusta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on tärkeää, että oikeusaputoiminta ja oikeudenkäynti on sujuvaa, tarkoituksenmukaista ja mielekästä. Tätä taustaa vasten ed. Myllyniemi esitti muun muassa kritiikin, että jos sama henkilö, joka syyllistyy rikokseen taparikollisena lukuisia kertoja, voi jatkuvasti saada oikeusapua yhteiskunnan varoin, vaikka on toiminut yhteiskunnan vastaisesti, tämä ei ole oikein. Samoin ainakin minä olen kuullut käytännön poliisimiehiltä paljon kritiikkiä siitä, että nykyinen oikeudenkäytäntö, jossa kaikkien asianosaisten on oltava kerralla paikalla, sitoo tarpeettomasti maakuntien poliiseja pitkistäkin matkoista käräjäpaikkakunnille päiväkausiksi istumaan ja usein vielä turhan takia, kun todetaan, että kaikki asianomaiset eivät olleetkaan paikalla ja asia ei edennyt. Toivon, että oikeudenkäytäntö olisi paitsi tarkoituksen- ja oikeudenmukaista, myöskin sujuvaa.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lähtökohtanahan tässä on aivan hyvä periaate, eli oikeusapua on annettava niille, jotka sitä tarvitsevat, eli että se on jokaisen kansalaisen kansalaisoikeus varallisuudesta riippumatta. Kuitenkin on valitettavasti todettava, että oikeudenkäyntikustannukset, mitä valtiolle aiheutuu, ovat kyllä niin rajussa nousussa olleet, että myöskin asiamiehiltä on voitava edellyttää vastuullisuutta eli rohkeutta sanoa myöskin päämiehelleen, että esimerkiksi hovioikeuteen on aivan turha mennä, jos lopputulos on aivan selvä, vaikka onkin valtio vastaamassa kuluista. Olen kyllä sitä mieltä, että kun oikeusapulaista puhutaan, se pitää kyllä rajata asianajajiin, lakimiehiin tai valtion oikeusaputoimistoihin, jotka sitä antavat.

Kun näistä ulkoprosessuaalisista asioista puhutaan, ehkä tässä on aiheetonta pelkoa tunnettu sen suhteen, ketkä sitä antavat. Jos on testamentista kyse, kyllä kansalaisilla aina joku tuttu lakimies on, joka sen voi ja osaa tehdä. Perunkirjoituksen, jos pesä on varakas, toimittajaksi voi valita kenet haluaa. Varmasti myös valtion oikeusaputoimistot pystyvät tämän tehtävän hoitamaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näin toiseksi takimmaisesta penkistä katsoen tuntuu, että tämäkin keskustelu, mikä ensimmäiseen käsittelyyn liittyy, kuvastaa sitä näköalaa, mitä eduskunnassa tuntuu tämän puitteissa olevan. Täällä kannetaan erityisesti huolta siitä, että monikertarikolliset, taparikolliset, saavat riittävästi oikeusturvaa ja apua tässä asiassa. Pidän sitä aika erikoisena ja ihmeenä, kun toisaalta ei ollenkaan kanneta huolta siitä, kuinka niiden kansalaisten oikeusapu, jotka joutuvat rikoksen kohteeksi taikka sinne vastapuolelle, on riittävä ja turvattu kaikissa muodoissaan. Siinä mielessä katson nyt tässä, että vain ed. Myllyniemi muutamine kannattajineen on tässä asiassa kantanut huolta ja nähnyt oikean näyn ja oikean tavan toimia tässä asiassa. Vastalauseet, jotka tähän liittyvät, ovat mielestäni oikeutettuja ja tärkeitä. Siltä pohjalta toivon, että kansan silmät avautuisivat myöskin siihen asiaan, että täällä kannetaan huolta myöskin yksittäisistä kansalaisista eikä vain siitä, että taparikolliset tulevat hyvin hoidettua.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti ed. Seppo Lahtelalle: Meillä on lukuisa joukko käynnistetty toimia juuri rikosuhrin aseman parantamiseksi. Meillä oli erikseen sitä selvittämässä rikosuhritoimikunta, joka koko skaalalta haki niitä toimia. Myös oikeusapu-uudistuksessa on katsottu, että tarkoin vahdataan sitä, että näihin nyt säädettyihin mahdollisuuksiin saada asianomistajalle nimetty julkinen puolustaja, myös tukihenkilö esimerkiksi seksuaalirikostapauksissa, tulee täysimääräisesti valtion oikeusapua elikkä tulisi enemmän sitä tasapainoa. Olen tätä myös julkisuudessa kovasti koettanut hakea, että myös tuomioistuimet omassa toiminnassaan noudattavat tätä palveluperiaatetta, että niiden, samoin kuin syyttäjien, tulee ajaa asianomistajien uhrien puolesta asioita ihan ilman tällaista ulkopuolistakin avustajaa, mutta silloin, kun sellaista tarvitaan, erityisen tarkasti otetaan mahdollisuudet huomioon saada siihen joko kokonaan maksuton oikeudenkäynti tai osakorvaus.

Kyllä uhrin asema meillä jo lainsäädännön puolesta on ihan kärkitasoa. Näillä käytännön toimilla pitää jatkuvasti pystyä sitä parantamaan. Edelleen, kun kiinnitin huomiota siihen, että meillä on näitä hukkaputkia maksuttoman oikeudenkäynnin järjestelmässä, niin siellä on juuri näitä pitkiä asiakkuussuhteita toistuvien rikollisten ja heidän avustajiensa kesken. Tällaisiin pitää puuttua, että niihin ei sisälly tarpeetonta laskutusta taikka esimerkiksi tarpeetonta avustajien käyttöä.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä haluan myös toistaa vielä sen, että tuskinpa kukaan täällä salissa haluaa sitä, että oikeusturvaa, oikeusapua käytetään väärin. Tuskin kukaan myöskään haluaa hyysätä taparikollisia, niin kuin ed. Seppo Lahtela väittää. Kyse on vaan siitä, että tämän lain 7 § mahdollistaa myöskin tällaisten väärinkäytösten poistamisen, mihin edustajat Myllyniemi ja Seppo Lahtela viittaavat. On täysin tarpeetonta käyttää tuon tyyppisiä populistisia väitteitä. Lain 7 § on toimiva ja toimii. Pitää myöskin muistaa se, että saattaa olla, että taparikolliset joskus parantavat tapansa ja on tarvetta, että nämäkin saavat joskus oikeusapua. Pitää muistaa se, että yksilön tultua vaikkapa uskoon tai muuten koettua parannuksen voi olla tarvetta oikeusapuun silloinkin.