Anni Sinnemäki  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonala on valtiovarainvaliokunnassa valmisteltu hallinto- ja tarkastusjaostossa. Ulkoasiainministeriön kohdalta yksi asia nousi selkeästi ylitse muiden. Se oli kysymys ... (Hälinää)

Yksi asia nousi selkeästi ylitse muiden, ja se oli kysymys kehitysyhteistyömäärärahoista ja kehitysyhteistyömäärärahojen valtuuksista. Tämänhetkisessä hallitusohjelmassa ilmoitetaan tavoitteeksi se, että Suomi pyrkii saavuttamaan 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuuden kehitysyhteistyön määrärahoissa vuoteen 2010 mennessä. Tämän lisäksi nykyisellä hallituksella on aikataulu siitä, missä määrin kehitysyhteistyön määrärahoja tämän hallituksen aikana korotetaan.

Taustan kehitysyhteistyömäärärahoille ja niiden käytölle tällä hetkellä tarjoavat YK:n vuosituhattavoitteet, joista ensimmäinen ja ehkä korostetuin on pyrkimys puolittaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Vuoteen 2015 ei ole enää kovin pitkä aika, joten jos Suomi haluaa kantaa oman osuutensa tämän tavoitteen saavuttamisessa, meidän täytyy tehdä töitä jo nyt.

Suurin yksittäinen kysymys, joka sittemmin myös jaostossa muutettiin, koski kysymystä kehitysyhteistyön määrärahojen myöntö- ja sopimusvaltuuksista. Budjettiriihessä valtiovarainministeriö ja ulkoasiainministeriö olivat olleet erimielisiä 80 miljoonan euron valtuusmäärästä. Riittävät valtuudet ovat kehitysyhteistyön pitkäjänteisen toteuttamisen kannalta erittäin olennaisia. Tämä valtuusleikkaus olisi ulkoasiainministeriön selvitysten mukaan tarkoittanut monien hankkeiden lykkääntymistä tai tiettyjen monivuotisten hankkeiden toteuttamista lyhyempänä, kuin olisi ollut tarkoituksenmukaista. Valiokunnan mietinnössä näitä valtuuksia on siis lisätty 60 miljoonalla eurolla. Tämä takaa sen, että kehitysyhteistyön hankkeita voidaan toteuttaa pitkäjänteisemmin, kuin ilman tätä lisäystä olisi voitu tehdä.

Tämän lisäksi kysymys valtuuksista liittyy siihen problematiikkaan, että jos Suomi haluaa saavuttaa tämän 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuuden, se tarkoittaa sitä, että seuraavalla hallituksella on paljon tehtävää tämän tavoitteen kirimisessä kiinni. Hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa sitoudutaan siihen, että tämä hallitus luo sisällöllistä, laadullista ja hallinnollista pohjaa, joka mahdollistaa 0,7 prosentin saavuttamisen vuonna 2010. Valiokunta katsoi, että valtuuksien puuttuminen olisi ollut ristiriidassa tämän sisällöllisen, laadullisen ja hallinnollisen pohjan luomisen kanssa. Valiokunta on myös yhtynyt siihen ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon, että hallituksen tulee toimia aktiivisesti siten, että 0,7 prosenttia saavutetaan vuoteen 2010 mennessä. Valtuuksien nostaminen 60 miljoonalla eurolla ei ole ainoa asia, joka täytyy tehdä, jos tämä tavoite halutaan saavuttaa, vaan tähän asiaan tulee itse asiassa vielä palata kehyskäsittelyn yhteydessä.

Tähän ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötä koskevaan kohtaan liittyy myös kaksi äänestysesitystä. Vasemmistoliiton vastalauseessa kehitysyhteistyön määrärahoja esitetään lisättäväksi hallituksen ehdottamaa enemmän, ja vihreiden vastalauseessa kehitysyhteistyön määrärahoja myös ehdotetaan lisättäväksi hallitusta enemmän.

Ulkoministeriön muista kohdista voidaan mainita muutokset, jotka valiokunta on tehnyt. Toinen koskee kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedotusta, johon on lisätty 300 000 euroa. Tästä lisäyksestä on osoitettu summat Eurooppalainen Suomi ry:lle ja Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry:lle. Lopusta tästä lisäyksestä jäi näiden järjestöjen jälkeen jäljelle reilut 200 000 euroa. Tämä on tarkoitettu muun muassa sivistysjärjestöille ja muille Eurooppa-tiedotusta harjoittaville kansalaisjärjestöille haettavaksi EU:n uutta perustuslaillista sopimusta koskevan kansalaiskeskustelun edistämiseen. Tässä salissa tullaan varmaan vielä tulevaisuudessa keskustelemaan siitä, onko kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta tarpeen, mutta nämä määrärahat riippumatta siitä, tuleeko kansanäänestys vai ei, on tarkoitettu tämän perustuslakikeskustelun käymiseen.

50 000 euroa on lisätty Suomen YK-liitolle. Asiaa on perusteltu sillä, että ensi vuonna on tärkeä YK-juhlavuosi: YK täyttää 60 vuotta, Suomen YK-jäsenyydestä tulee 50 vuotta, ja myös Suomen YK-liitolla on juhlavuosi. YK:ssa myös järjestetään merkittävä kokous vuonna 2005, jossa tarkastellaan näiden YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nykytilaa ja pohditaan sitä, mitä vielä tulee tehdä, jotta ne tavoitteet, jotka on tarkoitus saavuttaa vuonna 2015, todella saavutettaisiin, ja näistä asioista tiedottamiseen ja näiden ympärillä oleviin tapahtumiin tämä YK-liiton lisämääräraha on tarkoitettu.

Ulkoasiainvaliokunta on omassa lausunnossaan kehitysyhteistyömäärärahojen lisäksi käsitellyt myös siviilikriisinhallinnan rahoitusta, jonka katsotaan olevan jonkin verran riittämätöntä, ja sen lisäksi se on käsitellyt rauhanturvatoiminnan rahoitusta, ja näihinkin huomioihin varmasti hallituksen puolella sitten tutustutaan.

Lopuksi jaoston puheenjohtajana olisin halunnut kiittää jaostolaisia hyvästä syksystä ja budjetin käsittelystä. Olemme tehneet mielestäni asiallisesti töitä ja puhaltaneet yhteen hiileen, ja näin oppositiosta tulevana jaostopuheenjohtajana olen kuitenkin ollut hyvin iloinen siitä, että tämä myöntövaltuusasia saatiin ratkaistua. Kun valiokunnan puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä tuossa niin somasti nyökyttelee, niin kiitän erityisesti häntäkin, ja lopuksi: salissa ei tällä hetkellä ole paikalla kehitysyhteistyöministeri Lehtomäki, mutta myös hänelle osoitan kiitokset, koska tässä valtuusasiassa myös yhteistyö hänen kanssaan toimi vallan hyvin. Keskusteluyhteydet olivat avoimet ja asialliset.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Tee suuria tekoja, kun ne ovat vielä pieniä." Näin jatkan Laotsea mukaillen keskustelua budjetista ja sen ulkoasiainministeriön pääluokasta, johon lainaus varsin hyvin sopii. Vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden toimeenpanossahan Suomi keskittyy muun muassa maaseutukehityksen poliittisen ja taloudellisen toimintaympäristön tukemiseen ja esimerkiksi tyttöjen koulunkäynnin edistämiseen. Kehityspolitiikka on myös osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta kehityspolitiikan haasteena on saada aikaan sellaista kestävää kehitystä, jolla voidaan vaikuttaa konfliktien ja väkivallan syihin sekä saada ne poistetuksi. Kehityspolitiikalla voidaan auttaa jo leimahtaneiden ongelmien ratkaisussa ja niiden jälkihoidossakin.

Köyhyys ja eriarvoisuus sekä rajalliset luonnonvarat, puhtaan veden, laidun- ja viljelysmaan puute ovat usein konfliktien perimmäisiä syitä. Suomi pyrkii rauhan rakentamiseen ja inhimillisen turvallisuuden lisäämiseen. Tämä tapahtuu tukemalla kehitysmaissa eri keinoin demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja hyvän hallinnon kehittämistä, ympäristön kestävää käyttöä sekä kehitysmaiden talouksien uudistusprosesseja. Naisten ja miesten tasavertaiseen osallistumiseen pyrkiminen on tärkeätä kehitysmaissakin, samoin ympäristöstä huolehtiminen. Pitkäjänteinen panostus koulutukseen, terveyteen, sosiaalipalveluihin sekä nuorten ja lasten asemaan kantaa hedelmää. Myös vammaisten ihmisten oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen on osa maamme ihmisoikeuspolitiikkaa ja erityinen painopiste ja osaamisalue Suomen kehitysyhteistyössäkin.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömme tärkeimmiksi tavoitteiksi on määritelty köyhyyden vähentäminen, avun suuntaaminen yksittäisistä projekteista entistä enemmän kokonaisten toimialojen sekä kohdemaan sektoriohjelmien tukemiseen ja avun kohdentaminen entistä harvempiin maihin. Näitä tavoitteita voi hyvällä syyllä tukea. Vaikuttavuus varmastikin näin toimien parantuu, vaikka voi toki olla tiukka paikka joillekin, jos sen oman lempimaan kanssa suoranainen kehitysyhteistyö päättyy. Tuntuu vain siltä, että tähän suuntaan ei ole päästy tarpeeksi nopeasti.

Ongelmana on tietysti osittain se, että esimerkiksi kehitysyhteistyömaassamme Vietnamissa painotetaan edelleen projektimuotoisen ja taloudellista kasvua edistävän kehitysyhteistyön etuja, kun taas me haluaisimme tukea ohjelmakokonaisuuksia. Uudessa tilanteessa onkin erittäin tärkeätä se, että meillä on monipuolista ja osaavaa henkilöstöä esimerkiksi edustustoissa. Toisaalta taas valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kehitysyhteistyövaroista maksettiin korkotukiluottomaksujen määrästä noin 70 prosenttia Kiinalle. Syynä tähän on sanottu olevan se, että Kiina on halukas ottamaan niitä. Luotot eivät kuitenkaan ole suuntautuneet maan köyhimmille alueille, niinpä luottojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen on vähäinen ja kiistanalainen. Yleisestikin ottaen kehitysyhteistyön vaikuttavuus on parasta silloin, kun kehitysyhteistyömme tukee kohdemaan omia kehittämisohjelmia, joissa päävastuu on maalla itsellään. Korruption kitkemiseen on pyrittävä vaikuttamaan myös kehitysyhteistyövarojen kanssa toimittaessa, vaikka joskus onkin todettu, että korruption poistaminen vie ainakin yhden sukupolven.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kehitysyhteistyön määrärahoja on pystytty lisäämään tasaisesti, kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Näistä varsinaisen kehitysyhteistyön rahoistahan valtaosa ohjataan kahdenväliseen yhteistyöhön maamme vahvuuksia painottaen. On tärkeätä myös kasvattaa köyhimpiin, niin sanottuihin ldc-maihin kohdistuvan rahoituksen osuutta. Maamme määrärahat tällä sektorilla vastaisivat olemassa olevien ennusteiden mukaan noin 0,42:ta prosenttia bktl:sta vuonna 2006 ja noin 0,44:ää prosenttia vuonna 2007. Mutta seuraavan vuoden määrärahat oli budjetissa jäädytetty vuoden 2007 tasolle, ja kun tavoitteemme kuitenkin on, että saavutamme 0,7 prosentin tason vuonna 2010, oli erittäin tarpeen, että valtiovarainvaliokunta lisäsi myöntö- ja sopimusvaltuuksia ensi vuoden talousarviossa 60 miljoonalla eurolla hallituksen esittämään nähden.

Arvoisa puhemies! Tämä ja ensi vuosi ovat, kuten tuossa aiemmin todettiin, Yhdistyneiden kansakuntien, Suomen YK-jäsenyyden sekä Suomen YK-liiton juhlavuosia. Ensi vuonna YK täyttää 60 vuotta, ja maamme jäsenyyden 50-vuotisjuhlat ovat myös vuonna 2005. Tärkeänä juhlavuoden tavoitteena on lisätä suomalaisten kiinnostusta kansainvälisiin kysymyksiin, jotka ovat laajempi asia kuin nykyisin EU:n jäsenmaana tämä EU-maiden seuraaminen. Muun muassa tähän tavoitteeseen pääsemiseksi valtiovarainvaliokunta on nähnyt tarpeelliseksi lisätä 50 000 euroa Suomen YK-liitto ry:lle.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnassa katsottiin myös tärkeäksi, että hallinnolliset ratkaisumallit tai ennalta asetettu määrärahojen enimmäismäärä eivät viime kädessä saa rajoittaa ulkopoliittista päätöksentekovaltaa ja Suomen aktiivista osallistumista kriisinhallintaan. Rauhanturvaamistoiminnan kustannuksiin liittyy aina arvaamattomuusmomentti. Asiantuntijakuulemisten mukaan kannattaisikin selvittää rauhanturvaamismäärärahojen osalta siirtyminen kahden vuoden siirtomäärärahoihin. Kun koulutetaan rauhanturvaajia tai siviilikriisinhallintaoperaatioihin osallistuvia ihmisiä, on ihmisoikeusnäkökulmat ja niin sanottu naisnäkökulma otettava läpäisyperiaatteella mukaan.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nostan tässä ulkoasiainministeriön hallinnonalan keskusteluun vain yhden erittäin ajankohtaisen asian, nimittäin kansainväliset lapsikaappaukset, koska niiden määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti, myös meillä Suomessa. Suomi on uhkaavasti lähestymässä muiden, kansainvälistyneempien maiden tilannetta. Vuonna 2002 suomalaisviranomaiset käsittelivät 30:n ulkomaille kaapatun lapsen asiaa. Kaappaustapaukset ovat vaikeutuneet ja muuttuneet pitkäkestoisemmiksi. Lapsen eristäminen totutusta elinympäristöstä ja läheisistä aiheuttaa väistämättä emotionaalista epätasapainoa ja vaikeuksia oman identiteetin muodostamisessa. Lapsikaappaus on henkistä pahoinpitelyä, ja siihen liittyy usein manipulointia ja pelottelua. Lapsikaappaus on erittäin vakava ihmisoikeusloukkaus, mutta se on myös perheväkivallan muoto. Lapsikaappauksen vaikutukset ovat pahimmillaan hyvin vahingollisia kaapatulle lapselle ja hänet menettäneelle äidille tai isälle. Osa kaapatuista lapsista on piilotettuina niin, että ei ole edes tiedossa sitä, ovatko lapset elossa.

Lapsikaappauksia voidaan estää muun muassa asennekasvatuksella, tiedottamisella, viranomaisyhteistyöllä ja lainsäädännöllä. Erittäin tärkeää on huolehtia siitä, että lapsikaappauksia käsittelevien viranomaisten resursseja lisätään. Esimerkiksi lapsikaappauksia Haagin lapsikaappaussopimuksen ulkopuolisissa maissa käsittelevälle ulkoasiainministeriön konsuliasiain yksikölle on myönnettävä lisää resursseja henkilökunnan palkkaamiseen. Tätä puoltaa sekin, että muidenkin kansainvälisten perheoikeudellisten asioiden kuin lapsikaappausten työmäärä on kasvanut.

Arvoisa herra puhemies! Näiden seikkojen vuoksi ehdotan valtion vuoden 2005 talousarvioon lisäyksenä 70 000 euroa ulkoasiainministeriön konsuliasiain yksikölle lapsikaappausasioiden käsittelyn parantamiseen ja nopeuttamiseen.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jaoston puheenjohtaja ed. Sinnemäki esitteli hyvin tämän mietinnön ja käsitteli sopimusmyöntövaltuuksien lisäämistä. Olin viime vaalikaudella itse jaoston puheenjohtajana, ja täytyy todeta, että ei se ainakaan ole huonontunut tuo jaoston johtaminen.

Ulkoasiainministeriöhän esitti tähän 620:tä miljoonaa euroa, ja valtiovarainministeriön käsittelyssä myöntövaltuuksista leikattiin 80 miljoonaa. Nyt valiokunta palauttaa siihen 60 miljoonaa. Se on todella tärkeätä juuri ensi vuodelle, jotta voidaan näitä pitkäjänteisiä yhteistyöprojekteja toteuttaa. Mainitsen vain esimerkiksi hiv-torjuntatyön, jossa Suomenkin pitää olla aktiivisesti mukana.

Kun viime vaalikaudella todella käytiin myöskin Afrikassa jaoston puitteissa, niin kyllä siellä vähän tuli kehitysyhteistyöstä se tunne, että me olemme vähän muiden Pohjoismaiden siivellä siinä yhteistyössä, että Suomi on selvästi jäljessä muista Pohjoismaista. Me tiedämme nämä budjettirajoitukset, mutta on tärkeätä, että nyt edetään kuitenkin tässä kehitysyhteistyön kasvattamisessa suhteessa bruttokansantuotteeseen, niin kuin hallitusohjelmassa on, ja se vaatii juuri tämän pitkäjänteisyyden, mihin myöntövaltuuksien riittävä laajuus antaa edellytykset.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Jaoston tarmokas puheenjohtaja Anni Sinnemäki käytti jo niin hyvän puheenvuoron, että en käy niitä asioita kertaamaan, mutta täytyy sanoa, että jaoston alla on monta tärkeää asiakokonaisuutta ja että se on erittäin mielenkiintoinen työympäristö.

Täytyy olla tyytyväinen, että hallitus herkesi myöntämään näitä myöntö- ja sopimusvaltuuksia 60 miljoonaa euroa lisää, ja osana siitä on juuri tänä vuonna valmistunut kehityspoliittisen toimikunnan ohjelma. Kesällä, muistaakseni elokuussa, oli Helsingin Sanomissa työvaliokuntamme kirjoitus, jossa toivoimme lisää myöntövaltuuksia, jotta vaihtuvien hallituskausien kehitysapu voisi olla pitkäjänteistä. Harri Holkerin Katala-työryhmä pohjusti sitä, että kehitysyhteistyön pitäisi olla laadukasta ja pitkäjänteistä, ja tämä 60 miljoonan euron lisäys tukee juuri sitä kehitystä. Mielestäni se on järkevää.

Yhteiskunnat verkottuvat ja ovat siten entistä haavoittuvaisempia ja riippuvaisempia toisistaan, ja tämä kansainvälinen yhteistyö on jo kaikenlaisen turvallisuuden kautta erittäin merkittävää työtä.

On hyvä, että järjestöt saivat Eurooppa-tiedotukseen lisää määrärahoja, ja toivonkin, että kansalaiskeskustelua tuetaan koulutustilaisuuksien myötä. Edelleenkin monet suomalaiset haluaisivat tietää paljon enemmän siitä, mitä EU:n perustuslaillinen sopimus tuo tullessaan, ja toivonkin siinä hallitukselta myötävaikutusta näitten järjestöjen toimintaan jatkossakin, että kaikkinainen tuki saadaan, että ihmiset saavat riittävästi tietoa, samoin kuin me päättäjätkin.

Siviilikriisinhallinta on laaja kokonaisuus. En käy siihen enää yksityiskohtaisemmin tässä keskustelussa, mutta rahoitus on varmasti jo vuodelle 2005 kohtuullisen pientä ja vaikeasti järjestettävissä ja varmasti suurempi ongelma tulee vuodelle 2006. Olen kuitenkin pettynyt, että määrärahaa, joka oli vain 200 000 euroa, Crisis Management Initiative ry:n toimintaan ei tullut. Tämä CMI on toimintansa alusta lähtien ollut yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Tällä järjestöllä on ollut vireillä hankkeita muun muassa siviilikriisinhallinnan kehittämiseksi. Merkittävin yhteistyöhanke on parhaillaan käynnissä oleva Suomen ja Tansanian hallitusten välinen Helsinki-prosessi. Ulkoasiainministeriö on tehnyt CMI:n kanssa konsulttisopimuksen, jonka mukaan CMI toimii Helsinki-prosessin ja vuoden 2005 Helsinki-konferenssin sihteeristönä. Tähän se saa määrärahaa momentilta 24.30.66, kehitysyhteistyömäärärahoja vuosille 2004 ja 2005, yhteensä runsaat 3 miljoonaa euroa.

Täytyy sanoa, että tämän koko yhdistyksen toiminnan määrärahoista kaksi kolmasosaa syö tämä Helsinki-prosessi. Jatkossa on tarkoitus, että ulkoasiainministeriö tukee projektien kautta CMI:n toimintaa. Katson kuitenkin, että tämän järjestön toiminta on ollut niin hedelmällistä, kansainvälisesti arvostettua ja luotettavaa, että on perin surullista, että näin tärkeään seikkaan hallitukselta ei kuitenkaan näin pientä summaa löytynyt. Koska siviilikriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen tehtävät ovat tärkeitä ja Suomi on siinä pitkään ollut edelläkävijämaa, niin en ymmärrä tätä. Mielestäni tämä hallituksen päätös olla tukematta tällä 200 000 eurolla on ristiriidassa Suomen perinteisen toiminnan kanssa ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.

Täytyy myös sanoa, että tämmöinen siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteistyötoiminta on kuitenkin eurooppalaista politiikkaa, maksaahan kehitysavusta EU kokonaisuudessaan yli 50 prosenttia.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää eduskunnan huomiota VaV:n mietinnön yhteen kohtaan, jossa valiokunta toteaa, että kehyspäätöksen yhteydessä tehty linjaus, kehy-määrärahoista siis, on ristiriidassa hallituksen kuluvan vuoden helmikuussa päättämässä kehityspoliittisessa ohjelmassa antaman sitoumuksen kanssa. Tämähän ei ole ainoa asia, missä voidaan katsoa, että oikeudenmukaisemman maailman tavoittelemiseksi vasen käsi tekee eri tavalla kuin oikea. Mikäli todella toimittaisiin koherentisti, niin todella lisättäisiin aika vilakkaan kehy-määrärahat sille tasolle kuin on luvattu. Sen lisäksi pyrittäisiin Maailman kauppajärjestössä edistämään kehitysmaita suosivia kaupan sääntöjä, vaikeuttamaan oleellisesti veroparatiisien toimintaa edistämällä köyhimpien kehitysmaiden velkojen mitätöimistä jne. Tässä yhteydessä täytyykin esittää vilpitön kiitokseni tasavallan presidentille Tarja Haloselle, joka on omalla toiminnallaan osoittanut aitoa johtajuutta oikeudenmukaisemman ja ihmiskasvoisemman globalisaation puolesta kumppanina kehitysmaiden johtajien kanssa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeriön pääluokassa merkittävimmät rahalliset panostukset ovat kehitysyhteistyömäärärahat. Tämäkin keskustelu näyttää niiden puitteissa pääosin kulkevan. Suomi on eri mittarein todettu maailman kilpailukykyisimmäksi tai ainakin aivan kärkeen kuuluvaksi maaksi, ja olemme varsin vauras maa monin mittarein. Vaikka täällä kotimaassa eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus on melko räikeää ja tehdyt verouudistukset ja monet muut seikat johtavat siihen, että nämä kotimaiset ongelmat ovat isoja ja valitettavasti jossain määrin jopa kasvavia tämän kaiken hyvinvoinnin keskellä, niin kuitenkin on lähdettävä siitä, että meidän vastuumme globaalissa maailmassa on jakamaton ja meidän pitää vastuumme kantaa.

Yksi tapa tämän vastuun kantamiseen on kansainvälinen kehitysyhteistyö eli niiden maiden ja kansojen tukeminen, jotka ovat kehitysmaaluokituksessa. Tietysti on lisäksi muitakin maita ja katastrofiapu, humanitaarinen apu voi kohdistua muuallekin, missä avun tarve on äkillinen ja polttava. Eli ei ole oikein, niin kuin täällä äänestykseen tulevassa yhdessä muutosesityksessä on esitetty, että asetettaisiin vastakkain kehitysyhteistyömäärärahat ja esimerkiksi lapsiperheiden tukeminen. Meillä on molempiin varaa panostaa kotimaassa oikeudenmukaisella tavalla ja sitten meillä jää kyllä varaa myös kantaa sitä vastuuta, joka muualta eteemme avautuu näinä päivinä. (Ed. Halme: Hallitus on eri mieltä!)

Hallitus on esityksessään lähtenyt siitä, että Suomi ensi vuonna olisi noin 0,39 prosentin tasossa bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyömäärärahoissa. Siis edelleen olemme alle 0,40 prosentin. Silloin, kun itse olin vastuussa näistä asioista, niin vuosina 91—92 ylitettiin 0,70 prosenttia. Myönnän, että Holkerin hallituksen aikana oli määrärahoja voimakkaasti lisätty, mutta niitä ei ollut pystytty käyttämään, ja sitten tehostimme käyttöä niin, että maksatukset olivat noina vuosina sillä tasolla eli ylittivät 0,7:n selvästi. Sen jälkeen laman syvinä vuosina, kun kotimaassa leikattiin kaikkia sosiaalietuuksia, kuntien valtionosuuksia ja muita määrärahoja voimakkaalla kädellä, niin myös kehitysyhteistyömäärärahoja leikattiin. Samanaikaisesti bruttokansantuotekin joinakin vuosina aleni, jolloin se leikkaus ei prosentuaalisesti mennyt siinä suhteessa ihan niin pahan näköiseksi. Mutta sitten kun taas vuodesta 94 lähtien Suomen bruttokansantuote alkoi voimakkaasti kasvaa ja on kasvanut siitä lähtien joka vuosi, välillä voimakkaasti, välillä hieman laimeammin, mutta kasvanut joka tapauksessa, niin kehitysyhteistyömäärärahoja ei ole nostettu kaikkina vuosina edes bruttokansantuotteen kasvua vastaavalla tavalla, jolloin on oltu jopa alle 0,30 prosentin Lipposen hallitusten aikana tietyillä hetkillä. Tuosta tasosta on nyt päästy lähelle 0,40:tä, mutta ei päästä kuitenkaan ensi vuonnakaan siihen tasoon. Kun YK:n kuuluisa tavoite on 0,7, niin matkaa siihen on tietysti valtavasti.

Täällä mietinnössä todetaan, että vuonna 2006 päästäisiin 0,42 prosenttiin ja 0,44:ään vuonna 2007 eli hitaasti kasvaen, mutta ei kuitenkaan saavuttaen tällä tahdilla edes vuosikymmenen loppuun mennessä tuota 0,7 prosentin tasoa. Niin kuin ed. Meriläinen äsken totesi, täällä valiokuntakin toteaa tämän ristiriidan kehyspäätöksen ja kehityspoliittisen ohjelman välillä. Tällaisia ristiriitoja valtioneuvoston virallisissa asiakirjoissa ei todella saisi olla. On hyvä, että valiokunta on tämän ristiriidan nostanut selkeästi esille, ja siihen on syytä valtioneuvoston kyllä puuttua jatkossa.

Herra puhemies! Näen todellakin niin, että ei pidä asettaa kotimaisia ja kansainvälisiä tarpeita ja hätää vastakkain, vaan molempia pitää viedä ja hoitaa eteenpäin parempaan suuntaan, ja siksi olen valmis tukemaan niitä esityksiä, joilla oltaisiin lisäämässä kehitysyhteistyömäärärahoja näin maltillisesti mutta selkeästi kuitenkin.

En tässä yhteydessä puutu kehitysyhteistyön sisältöön. On ehkä kehitysyhteistyökertomuksen yhteydessä parempi käydä niitä keskusteluja.

Herra puhemies! Muut Pohjoismaat ovat meitä edellä merkittävästi, eivätkä ne välttämättä ole kilpailukyvyssä meitä edellä eivätkä monessa muussakaan asiassa, joihin voidaan vedota. Meillä on rauhanturvatoiminta aika mittavaa, ja se on tietysti hyvä, mutta se ei kuitenkaan korvaa kehitysyhteistyön tarvetta ja sen määrärahojen kasvattamisen tarvetta.

Herra puhemies! Vielä lyhyesti totean Eurooppa-tiedotuksen osalta, että kansanäänestys Euroopan unionin uudesta perustuslakisopimuksesta olisi paikallaan. Silloin tulisi jämäkkyyttä tähän tiedottamiseen ja koko asian esille nostamiseen, koska se on tavattoman tärkeä asia kuitenkin. Unioni on valtavasti muuttunut ja muuttuu edelleen. Kun se saa itsenäisen perustuslainkin, niin silloin sen luonne muuttuu merkittävästi, ja siksi tarvittaisiin kyllä kansanäänestyskin. Vähän tuntuu, että nämä rahat jäävät enemmänkin näitten organisaatioitten käyttöön eivätkä ne koidu kansalaisten hyödyksi riittävästi ilman kansanäänestystä.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Näissä täysistunnon puheenvuoroissa on kiitettävästi otettu esille tämä kehitysyhteistyömääräraha, ja kyllä sitä on jossain määrin myös valiokunnan mietinnössäkin käsitelty. Siitä huolimatta aivan liian vähän huomataan todellakin se, että niin Suomi kuin koko ihmiskuntakin on tänään vauraampi kuin koskaan aiemmin. Siitä huolimatta emme ole pystyneet poistamaan sen enempää Suomesta kuin maailmastakaan nälkää, epäinhimillisiä elinolosuhteita tai turvattomuutta.

Suomen mittakaavassa on kohtuutonta asettaa maailman kaikkein köyhimpiä suomalaisia köyhiä ja lapsiperheitä vastaan. Sen vuoksi minäkin ihmettelen tätä vähennysesitystä, koska siinä mielestäni aivan epäasiallisesti asetetaan asioita vastakkain, jotka eivät ole yhteismitallisia. Sen sijaan tekemällä enemmän työtä köyhyyden ja kehitysmaiden muiden vakavien ongelmien vähentämiseksi voimme poistaa maailmassa vallitsevaa eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden poistaminen estää samalla tehokkaasti muun muassa konflikteja, jotka heikentävät maailmanlaajuista turvallisuutta. Tekemällä työtä globaalin hyvinvoinnin eteen voimme samalla estää pakolaisvirtoja, huumeongelmia, hiv:n ja aidsin leviämistä, kansainvälistä rikollisuutta ja puuttua siten kansainvälisen terrorismin syihin. Katson, että myös suomalaisten velvollisuus on, että tuleville sukupolville on luotavissa nykyistä oikeudenmukaisempi ja turvallisempi maailma.

Hallitus esittää tavoitteekseen, että vuosikymmenen loppuun mennessä Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta on nostettu 0,7 prosenttiin. Kuten tästä valiokunnan mietinnöstäkin on luettavissa, näillä rahoilla, joita siihen nyt on varattu, tähän ei olla pääsemässä. On todella outoa, että hallitus esittää tavoitteita, mutta ei sitten vakavasti kuitenkaan edes pyri niihin. On hyvä tavoite, että Suomi pyrkii nostamaan kehitysyhteistyömäärärahat mahdollisimman nopeasti 0,7 prosentin tasolle, mutta pelkkä hyvä ajatus ei riitä, vaan kyllä siihen sitten Suomen valtion budjetista täytyy myös määrärahoja varata.

Jos halutaan asettaa kotimaiset määrärahat ja kansainvälinen kehitysyhteistyö vastakkain, en suinkaan lähtisi ottamaan Suomen lapsiperheitä siihen, vaan ennemmin, jos esimerkki on etsittävä, se löytyisi Puolustusvoimien hankintamenoista. Esimerkkinä voisi todeta, että vähentämällä ja lykkäämällä Puolustusvoimien hankintamenoja vuosina 2005—2010 yhteensä noin 100 miljoonalla eurolla voitaisiin osoittaa rahat suoraan kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2005 budjetissa tämä tarkoittaisi 10:tä miljoonaa euroa. Itse asiassa samanlainen luku löytyy myös siitä, että puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotuksiin ehdotetusta määrärahasta poistettaisiin 11 miljoonaa euroa. Tämäkin on aikamoinen kummajainen tämän budjetin kokonaisuudessa, että juuri se asia, joka tiukimmin on sidottu indeksiin ja jonka automaattikorotukset on varmistettu, on puolustusmateriaalihankintoja, ja mielestäni tämä on epäasianmukaista.

Sen vuoksi, jos nyt niitä määrärahoja sitten tasoitellaan ja etsitään, tässä on kaksikin hyvää kohdetta Puolustusvoimien budjetissa, jotka voitaisiin siirtää ulkoasiainministeriöön ja sieltä varsinaiseen kehitysyhteistyöhön. Perusteluna tälle totean, että Euroopassa ei ole näköpiirissä sellaista sotilaallista uhkaa, miksi Puolustusvoimien hankintamenoja ei voitaisi pienentää. Sen sijaan kehitysyhteistyöhön panostaminen on välttämätöntä.

Kehitysyhteistyön lisäksi Suomen tulee pyrkiä myös maailmankaupassa kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden näkökulmasta tasapainoisempiin ratkaisuihin. Näin Suomi osallistuu yhdessä muiden EU-maiden kanssa maailman epävakauden ja turvallisuusuhkien poistamiseen tehokkaammin kuin se onnistuu Suomen Puolustusvoimien lisävarustamisella.

Näillä perusteluilla esitänkin, että momentille otetaan lisäyksenä 10 miljoonaa euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää tämän puheenvuoron siitä syystä, että haluan kannattaa lämpimästi ed. Karttusen tekemää määrärahalisäysehdotusta koskien lapsikaappausasioiden käsittelyn parantamista. Lapsikaappaus kaiken kaikkiaan on hyvin vakava ihmisoikeusloukkaus, ja ne, jotka tässä eniten kärsivät ja kärsivät loppuikänsä, ovat nämä lapset, jotka joutuvat tässä ristiriidassa olemaan tänä päivänä hyvinkin pitkiä aikoja.

Lapsikaappaukset ovat lisääntyneet jatkuvasti, ja myöskin niiden käsittely on vaikeutunut siitä syystä, että eri maiden oikeuslainsäädäntö on niin hyvin erilainen. Tänä päivänäkin meillä on Suomessa menossa yksi tällainen tapaus, jonka vatvominen ja vellominen eri tuomioistuimissa on jatkunut hyvinkin pitkän aikaa. Kyllä, kun tätä on sivusta seurannut, sääliksi käy nimenomaan lasten tilanne.

Tässä yhteydessä olisin valmis myöskin kannattamaan sitä, että meidän oikeuslainsäädäntöämme ja oikeusjärjestelmämme toimivuutta tältä osin tultaisiin myöskin tarkastelemaan nimenomaan lapsikaappausten näkökulmasta.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomi kovaa vauhtia kansainvälistyy, suomalaisten lapsikaappausten määrä tulee lisääntymään, noin 20 lasta joka vuosi kaapataan ulkomaille. Olen saanut ulkoasiainministeriöstä viestiä, että siellä on selkeä resurssipula. He ovat ilmaisseet, että olisi tarvetta saada palkattua yksi uusi lakimies vain keskittymään näihin kaappauksiin, jotta niitä voitaisiin selvittää nopeasti ja ripeästi. Niin kuin ed. Tiura sanoi, kun kaappaukset monimutkaistuvat eikä oikeuslaitoskaan tunnu aina pysyvän kärryllä, niin ehkä pitäisi vakavasti harkita erillisen perheoikeuden perustamista.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Myös omalta osaltani haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että eduskunnassa saimme lisättyä kehitysyhteistyömäärärahavaltuuksia, se oli hyvin tärkeä linjanveto.

Samalla lailla yhdyn siihen näkemykseen, mikä täällä niin monessa puheenvuorossa on tullut esille, että on hyvin tärkeää, että olemme sitoutuneet siihen tulevaisuuden tavoitteeseen, että vuoteen 2010 mennessä kehitysyhteistyömäärärahojen taso olisi 0,7:n tasolla. Olen sitä mieltä, että kyllä tässä täytyy ihan tulevan keväänkin aikana hyvin tarkkaan sitä katsoa, mitkä ovat ne toimet, että tosiasiassa tähän sitten pääsemme.

Kun eilen täällä puheenvuoroissa vallitsi köyhyyspolitiikka lähinnä kotimaisesta näkökulmasta, niin tänään sitten ulkoministeriön pääluokassa voimme aivan yhtä hyvin korostaa köyhyysongelmaa maailmanlaajuisesti. Mielestäni ei missään nimessä voi laittaa vastakkain suomalaista köyhyyttä ja köyhyyttä maailmalla, päinvastoin molemmat ovat hyvin tärkeitä huolia, joista meidän on yhteisesti vastuuta kannettava. Kyllähän me tiedämme sen, että Suomi on kohtuullisen hyvinvoiva maa kuitenkin maapallonlaajuisesti katseltaessa, ja siksi en todellakaan voi ymmärtää sitä, että täälläkin on aloitteessa laitettu vastakkain suomalaista köyhää ja maailman köyhää. Köyhyys on traaginen asia, oli se sitten millä puolella tahansa.

Meillä on suomalaisina myös globaali vastuu. Haluan myös tässä yhteydessä korostaa sitä, että globaaliin vastuuseen kuuluvat paitsi toimet kehitysyhteistyön suhteen myös toimet, mitä Suomi valtiona haluaisi edistää niin, että saisimme globalisaatiota ikään kuin yhteisten pelisääntöjen raameihin ja tiettyä hallintaa globalisaatiolle niin, että se ei menisi vain talouden ehdoilla vaan siellä olisi entistä enemmän mukana suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja tätä hyvin tärkeätä sosiaalista ulottuvuutta, jolla köyhyyttä torjutaan, ja myös ekologisia ulottuvuuksia.

Siinä yhteydessä, kun täällä ed. Meriläinen kiitteli Tarja Halosta, haluan myös oman kiitokseni presidentille tässä lähettää näistä hänen globalisaatiokannanotoistaan. Ei voi muuta sanoa kuin sen, että meillä on hyvin älykäs, viisas, fiksu ja kaikin puolin filmaattinen presidentti, kun hän tällaisia hyviä kannanottoja on tästä asiasta ottanut.

Viimeiseksi, herra puhemies, ihan vain lyhyesti totean, että minä olen tyytyväinen siitä, että lisämääräraha tuli myös tälle Euroopan unionin perustuslakia koskevalle tiedotukselle. Se on äärimmäisen tärkeätä, että saisimme viritettyä kansalaisten kiinnostusta ja kansalaiskeskustelua tästä tärkeästä asiasta.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Mielelläni myös yhdyn niihin kiitoksiin, jotka koskevat kehitysyhteistyön myöntö- ja sopimusvaltuuksien lisäämistä. Ulkoasiainvaliokunta piti tätä erittäin tärkeänä muun muassa siitä syystä, että riittämättömät valtuudet johtavat lyhytaikaisiin sitoumuksiin ja kehitysavun laadun heikkenemiseen. Nimenomaan hyvän hallinnon kannalta tämä ei ole perusteltua, koska byrokratia lisääntyy niin Suomessa kuin kehitysmaissa ja voi johtaa jopa ehkä siihen, että joitakin projekteja jouduttaisiin keskeyttämään.

Ulkoasiainvaliokunta myös muistuttaa hallitusta jälleen kerran siitä, että tavoitteen pitää olla 0,7 prosentissa vuoteen 2010 mennessä. Nämä kehitysyhteistyömäärärahat tietysti liittyvät laajempiin yhteyksiin, liittyvät siihen, että ennalta ehkäisevä toiminta, konfliktien ehkäisy merkitsee vakautta, merkitsee sitä, että niitä tulipaloja, joita nytkin eri puolilla maapalloa roihuaa, voidaan ehkäistä tai ainakin sammuttaa nopeammin.

Tavoitteenahan on kehitysyhteistyöpolitiikassa äärimmäisen köyhyyden poistaminen, kestävän kehityksen edistäminen, naisten ja tyttöjen aseman parantaminen. Nämä ovat olleet johtavia periaatteita Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa jo pidempäänkin. Erinomainen esimerkki siitä, minkälainen työ tuottaa tulosta, on mielestäni tämän vuoden rauhannobelistin Maathain toiminta, joka on yhdistänyt kestävän kehityksen muuhun kehitykseen. Muun muassa tietyt Suomen Keniassa toteuttamat kehitysyhteistyöprojektit ovat yhdistäneet ruohonjuuritasolla tämän ajattelun, ympäristön huomioivan, kestokyvyn huomioivan toiminnan niiden ihmisten, erityisesti naisten ja tyttöjen elämän kohentamiseen.

Moneen otteeseen on korostettu sitä, kuinka tärkeää on koulutus, erityisesti tyttöjen koulutus. Se on avain parempiin ihmisoikeuksiin ja kansallisen kehitystason nousuun. Koulutetut tytöt tulevat tietoisiksi yhteiskunnasta, sen epäkohdista, omasta asemastaan. Koulutetuilla tytöillä on paremmat tiedot terveydestä, ehkäisystä, ravinnosta. Koulutetusta tytöstä kasvaa perheeseen, toimeentuloon ja yhteiskunnallisiin asioihin kiinnittyvä, näitä asioita ymmärtävä nainen, ja mikä kaikkein tärkeintä, koulutettu nainen, jos suinkin mahdollista, laittaa myös omat lapsensa, omat tyttärensä kouluun. Unicef on yhdessä monista projekteistaan toteuttanut varsin yksinkertaista ideaa: kun rakennetaan kaivoja lähelle asutusta, tyttöjen aika ei kulu vedenhakumatkoihin vaan aika voidaan käyttää koulun käymiseen.

Suomi on kansainvälisessä toiminnassaan tukenut naisten asemaa, sukupuolten tasa-arvon edistämistä, kahdenvälisissä hankkeissa muun muassa Bosnia-Hertsegovinassa. Tämän lisäksi Suomi tukee Kambozhan hallituksen yhteistä nais- ja lapsikaupan ehkäisyn hanketta sekä Unidon ja Vietnamin naisten pienyrittäjyyshanketta Vietnamissa. Näitä esimerkkejä on runsaasti. Tämä viime vuonna hyväksytty kehitysmaapolitiikka piti sisällään sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategian ja toiminta-ohjelman, joka ulottuu vuoteen 2007 asti.

Täällä on ehditty jo aikaisemmissa puheenvuoroissa arvostella sitä, että perussuomalaisten budjettimuutosehdotuksessa on asetettu vastakkain kehitysmaiden köyhät ja suomalaiset lapsiperheet. Olen myös hyvin pahoillani tämän kaltaisesta vastakkainasettelusta, koska — niin kuin todettu — me täällä voimme täysin riippumatta kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta hoitaa tämän asian, jos me näin haluamme. Minusta on todella epäeettistä ajatella sillä tavoin, että tämä raha otetaan pois niiltä, joilta puuttuvat miltei kaikki inhimillisen elämän perusedellytykset.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama huomio. Ed. Komi puhui mielestäni hyvin kehitysyhteistyön asiasisällöistä ja otti esiin myös sen, että Valtiontilintarkastajat tuoreessa kertomuksessaan ovat käsitelleet korkotukiluottojen problematiikkaa. Hallinto- ja tarkastusjaosto tulee kevään aikana varmasti perehtymään näihin Valtiontilintarkastajien kannanottoihin. Pidän itse erittäin hyvänä korkotukiluottoasiaa. Se on kehitysyhteistyön instrumentti, joka on saanut hyvin paljon kritiikkiä, ja sen takia pidän erittäin hyvänä, että Valtiontilintarkastajat ovat tähän ristiriitoja herättäneeseen instrumenttiin perehtyneet, ja hallinto- ja tarkastusjaosto tulee tätä asiaa varmasti pohtimaan.

Kun valiokunta on lisännyt myöntö- ja sopimusvaltuuksia 60 miljoonalla eurolla, niin tämä lisäys on jaettu sillä tavalla, että erityisesti on panostettu Suomen kahdenväliseen yhteistyöhön, jota nyt ollaan keskittämässä kahdeksalle maalle. On katsottu, että on perusteltua, että nimenomaan kahdenvälinen yhteistyö on yksi niistä asioista, jotka kasvavat Suomen kehitysyhteistyössä. Toisaalta tämä valtuuksien lisäys mahdollistaa myös pitkäjänteisemmän ja paremman yhteistyön tekemisen monien YK-järjestöjen kanssa. Esimerkiksi ed. Perhon puheenvuorossa tulivat esiin Unicef, sitten YK:n kehitysohjelma Undp ja YK:n väestöohjelma Unfpa, joka on näinä maailmanaikoina erityisesti tärkeä järjestö rahoitettavaksi, koska Yhdysvallat on nykyisen presidenttinsä kaudella vetäytynyt tämän väestöohjelman rahoituksesta.

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä otti esille sen valitettavan tosiasian, että Suomi on merkittävällä tavalla jäljessä muista Pohjoismaista kehitysyhteistyömäärärahoissa. Valiokunnan mietinnössä todetaan myös se riski, että tällä tahdilla, mitä nyt esitetään, saatamme jäädä jälkeen EU:n keskiarvosta. Valiokunta kiinnittää tähän huomiota, ja se on varmasti sellainen asia, jota tulee tarkastella. Ei varmasti ole Suomelle sopiva paikka olla EU:n keskiarvon alapuolella kehitysyhteistyömäärärahoissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluaisin alleviivata sitä seikkaa, että uskon, että myöntövaltuuksien lisäämisessä näkyy nyt eduskunnan tahto: eduskunta ei hyväksy sitä, että kehyspäätös tulee olemaan sen suuntainen, että ikään kuin seuraava hallitus ei jatkaisi tätä kasvu-uraa, vaan sen, että eduskunnasta tulee lähtemään signaaleja, että myös seuraavan hallituksen on oltava kasvu-uralla kehitysyhteistyömäärärahoissa.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tässä salissa ja eduskunnassa vallitsee hyvin suuri yksimielisyys Suomen moraalisesta vastuusta osallistua kehitysyhteistyöhön kaikin voimin ja resurssein, mitä meillä käytettävissä on. Sama vastuu ja sama solidaarisuus mielestäni pitäisi olla, ja on toivottavasti, kaikissa muissakin EU:n jäsenvaltioissa. Minusta on hyvin tärkeää, että me muun muassa omassa EU-yhteistyössämme tulemme korostamaan myös kehitysyhteistyön merkitystä ja olemme omalta osaltamme myös valmiit tukemaan niitä jäsenvaltioita, joilla mahdollisesti kykyä tai osaamista tämän kaltaisesta toiminnasta vielä ei ole olemassa.

Tässä keskustelussa ei ole tullut esiin muun muassa sitä kiinnostavaa seikkaa, että Suomi tänä päivänä on yksi keskeinen partneri muun muassa Unkarin kanssa siinä, että Suomi kouluttaa tänä päivänä Unkarin hallintoa osallistumaan ja toimimaan myös kehitysyhteistyön osalta. Kiistaton tosiasia on, että näillä tämän hetken niin sanotuilla uusilla jäsenvaltioilla EU:ssa on hyvin hauras kokemus ja osaaminen vielä tämän kaltaisessa toiminnassa. Mielestäni tämä on myös yksi osuus, mitä Suomi omalta osaltaan voi tehdä EU:n omassa sisäisessä kehityksessä ja sitä kautta myös laajentaa sitä globaalia vastuuta, mitä EU tulee omalta osaltaan kantamaan kehitysyhteistyötoiminnan osalta.

Olen omalta osaltani myös hyvin ilahtunut siitä, että eduskunta on tehnyt nämä täsmennykset myöntö- ja sopimusvaltuuksiin ja lisäykset sopimusvaltuuksiin. Juuri niistä perusteista johtuen, joita myös valiokunnan mietinnössä on tuotu esille, tosiasia on se, että keskeiset linjaratkaisut, keskeiset uudet avaukset, mitä Suomelta lähivuosina ja ennen kaikkea tämän vaalikauden jäljellä olevina vuosina voidaan odottaa tapahtuvan, tapahtuvat käytännössä ensi vuoden aikana. Vuosi 2006 tulee olemaan hyvin voimakkaasti valmistautumista Suomen EU-puheenjohtajuuteen. Jo kokemuksesta tiedämme sen, että silloin ennen kaikkea ministeriöiden ja keskushallinnon kaikki resurssit ovat hyvin pitkälle kiinni näiden käytännön asioiden järjestämisessä. Sen takia ensi vuosi tulee olemaan hyvin keskeinen meidän omassa toiminnassamme.

Pidän hyvin perusteltuna ministeriön lähtökohtia siitä, että pyrimme lisäämään ennen kaikkea kahdenvälistä yhteistyötä. Pidän myös perusteltuna sitä, että pyrimme lisäämään vaikuttavuuttamme sillä, että keskitymme tiettyihin keskeisiin valtioihin niiden arviointien perusteella, joita me olemme tehneet ja jotka liittyvät joko meidän erityiseen osaamiseemme tai siihen, että meillä on olemassa tiettyjä erityisiä intressejä, joiden takia suomalaisten toiminta ja suomalainen toiminta siellä on perusteltua.

Mutta haluaisin tuoda myös esille ne erityiset haasteet, mitä meillä tässä työssämme on olemassa. Myös se näkyy näissä kertomuksissa, mitä meille esille on tuotu. Meidän kohdemaissamme korruptiotilanne ei valitettavasti ole parantunut, vaan pikemminkin näyttää siltä, että se on pahentunut. Tämä tarkoittaa sitä, että myös omassa toiminnassamme joudumme olemaan erityisen tarkkoina ja huomioimaan omassa työssämme sen, että pystymme yhdistämään oman toimintamme myös korruptionvastaiseen toimintaan. Tämä tarkoittaa mielestäni käytännössä myös sitä, mitä haluaisin korostaa tällä puheenvuorollani, että myös ulkoasiainministeriön resurssit toteuttaa kehitysyhteistyötä täytyy ottaa huomioon.

Se, että me lisäämme myöntövaltuuksia, se, että meillä on käytettävissämme lisää rahaa hyviin hankkeisiin, on keskeinen ja tärkeä asia. Mutta pidän aivan yhtä tärkeänä myös sitä, että me pystymme omalta osaltamme turvaamaan sen, että nämä hankkeet hallinnoidaan hyvin ja me voimme osoittaa kaikille mahdollisesti epäileville suomalaisille sen, että meidän yhteinen rahavaramme, yhteiset resurssimme, käytetään tehokkaasti, oikein ja apu tai yhteistyö, mitä tarjoamme, kohdentuu juuri näille tahoille ja henkilöille, joille haluamme sen osoittaa. Sen takia myös ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön resurssit ja ennen kaikkea eri edustustojen kautta tapahtuvan toiminnan resursointi pitää mielestäni ottaa vakavaan keskusteluun ja huomiomme kohteeksi, koska pelkään sitä, että yksikin epäonnistuminen tai yksikin syytös avun kohdentumisesta väärään kohteeseen heijastuu sitten koko apuun ja yleiseen ilmapiiriin, mitä meillä Suomessa mahdollisesti on olemassa. Sen takia tämä asia on mielestäni syytä ottaa vakavasti huomioon.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka haluaisin ulkoasiainministeriön budjetista nostaa esille, koskee meidän lähialueyhteistyötämme, yhteistyötämme lähinnä ennen kaikkea Venäjän kanssa, johon olemme varaamassa 24 miljoonaa euroa, kohtuullinen summa ja summa, jolla toivottavasti voimme saavuttaa merkittäviä yhteistyöavauksia uudelleen. On positiivista se, että nyt EU:n laajentumisen myötä tämä apu, joka aiemmin on ulottunut Baltian maihin, ja taitaapa meillä olla kohteita Ukrainassakin asti, tulee nyt voimakkaasti fokusoitumaan juuri meidän ja Venäjän väliseen yhteistyöhön.

Toivon, että tätä rahoitusta ja näitä hankkeita voidaan kohdentaa tietyllä tavalla siemenrahoitukseksi ja yhteistyöksi myös laajemmalle pohjoisen ulottuvuuden toiminnalle, mitä Suomi toteuttaa Euroopan unionin kautta. Oikeastaan pohjoinen ulottuvuus ja pohjoisen ulottuvuuden sisältö on varmaan yksi niistä keskeisistä haasteista, mitkä meillä edessämme on olemassa tässä suhteessa. Toivoisin juuri lähialueyhteistyön ja Suomen kansallisen toiminnan, joka liittyy EU:n kautta tapahtuvaan yhteistyöhön, entistä parempaa koordinointia ja yhteistoimintaa, koska todelliset haasteet meillä tulevat esille juuri siinä, miten me saamme myös muita EU-kumppaneitamme sitoutumaan tähän samaan yhteistyöhön ja löytämään vastaavan kaltaiset intressit.

Mielestäni meillä on edessä hyvin kiinnostava keskustelu EU:n uuden pohjoisen ulottuvuuden ohjelman rakentamisesta: puhummeko me ohjelmasta vai strategiapaperista. Erityinen haaste on tietysti Venäjän kytkeminen mukaan tähän toimintaan, ennen kaikkea se, että me pystymme löytämään yhteiset asiat, joissa meillä on yhteinen intressi. Kiinnitti huomiota näissä määrärahavarauksissa se, että me olemme omalta puoleltamme tehneet hyvin mittavia ja merkittäviä sitoumuksia muun muassa ympäristöyhteistyön osalta. Valitettava tosiasia käytännön kokemusten mukaan on ollut se, että Suomella on valmiutta tähän yhteistyöhön, mutta Venäjä on omalta osaltaan ollut hyvinkin varautunut tämän kaltaisen toiminnan suhteen. Tämän kaltaista dialogia mielestäni täytyisi kyetä lisäämään.

Puhemies! Lopuksi haluan myös omalta osaltani esittää lämpimät kiitokset valiokunnalle esityksestä lisätä tiedotusmäärärahoja Euroopan unionin tiedottamisen osalta. Kun tilanne todellakin on se, että meillä on edessämme ensi vuoden aikana ratifiointiprosessi, joka tapahtuu tämän eduskunnan toimesta, pidän erittäin tärkeänä, että me omalta osaltamme olemme tukemassa ja kannustamassa mahdollisimman laajaa kansalaiskeskustelua Suomessa siten, että me pystymme, paitsi kansanedustajat, myös kansalaisjärjestöt ja kaikki suomalaiset, saamaan entistä enemmän tietoa, informaatiota, siitä, mitä tämä sopimus tulee voimaan tullessaan meille merkitsemään. Mutta laajemminkin, niin kuin tänä päivänä on tapahtumassa päätöksiä muun muassa Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta, voimme käydä tätä laajaa keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta, ja siinä suhteessa tämä lisäys mielestäni on erittäin merkittävä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän positiivisena tätä kehitysyhteistyömäärärahalisäystä. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion yhteen kappaleeseen valtiovarainministeriön mietinnössä sivulla 64, jossa puhutaan korruptioriskistä. Kun nämä määrärahat lisääntyvät, on hälyttävä tieto myös minun mielestäni se, että korruptiotilanne on Suomen pitkäaikaisissa yhteistyömaissa huono ja se on huonontunut ja mitä ilmeisimmin tämä kehityssuunta saattaa jatkua. Toisin sanoen on jatkossakin syytä pitää asia suurennuslasin alla, kuten ed. Vilén hyvin omassa puheenvuorossaan toi esiin. Olisi valtava sääli tärvellä hyvää kehitysyhteistyömainetta sillä, että jotkin hankkeet saattavat todellakin osoittautua huonosti hallinnoiduiksi tai huonoiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki on ehdottanut 80 miljoonaa euroa lisää varsinaiseen kehitysyhteistyöhön. Tähän liittyen muutama näkökohta.

Olen lukenut toistuvasti hartaudella kehitysyhteistyökertomukset. Niistä viimeisin, joka on eduskuntaan edustajille tullut luettavaksi, on poikkeuksellisen surullista luettavaa. Maakohtaiset kertomukset kertovat siitä, kuinka huonosti asiat voivat olla. Sieltä näkyy, kuinka 20 prosenttia väestöstä on aids-ongelmissa, ja siellä on vaikka sun mitä: köyhyyttä, epävakautta, kurjuutta ja erittäin hidasta edistymistä, vaikka kuinka varmasti pyritään vilpittömästi tekemään hyvää työtä niillä kehitysyhteistyövaroilla, jotka näihin hankkeisiin on osoitettu.

Arvoisa puhemies! Mitä enemmän biologina ja myöskin maantieteilijän koulutuksen saaneena näitä asioita olen arvioinut, sen enemmän olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että myöskin pitäisi miettiä joitakin uusia lähestymistapoja ja ratkaisumalleja silloin, kun kehitysyhteistyötä kenttätasolla tehdään. Tässä yhteydessä toistan sen ajatukseni, jonka olen muutaman kerran aikaisemminkin eduskunnassa julki tuonut, nimittäin sen, että erittäin hyvä hankeajatus voisi olla se, että Keski-Afrikasta valittaisiin valtio nimeltä Tsad, joka on siinä mielenkiintoisessa paikassa, että tuommoisella normaalilla kartalla sen eteläosan luontoa on kuvattu vihreällä värillä, elikkä se kuuluu tropiikkiin, sitten on subtropiikkia, ja sitten mennään aivan ruskeaan alueeseen siellä Saharan puolella, ja siellä aavikoituminen etenee huikealla vauhdilla koko ajan.

Ajatukseni on se, voitaisiinko tehdä niin vaikka osalla näistä 80 miljoonasta eurosta, jotka ed. Sinnemäen ehdotuksen perusteella eduskunta kohta hyväksyy lisäyksenä tähän budjettiin, että perustettaisiin Tsadiin tutkimus- ja kehityslaitos, jonka ainoana tehtävänä on tutkia aavikoitumisen pysäyttämistä ja aavikoitumisen pysäyttämistä käyttäen menetelmänä peltometsätaloutta — se on englanninkieliseltä sanonnaltaan agroforestry, ja peltometsätaloudeksi olen nähnyt sen suomen kielelle käännetyn. Toisin sanoen samalla istutetaan metsää ja puitten välissä kasvatetaan ruokaa ihmisille. Tällä tavalla luodaan puskuri aavikoitumista vastaan. Itse asiassa pyritään valtaamaan aavikoitunutta aluetta takaisin metsälle ja myöskin ihmisten ravinnoksi, niin että perustoimeentulo olisi sillä paikalla saatavissa eikä tarvitsisi jatkuviin ruokakuljetuksiin tukeutua.

Ideana tässä tietysti on se, että raakaöljyn hinta tulee nousemaan nopeasti sellaiselle tasolle, että ei jonkun Tsadin valtion ole mahdollista tuoda alueelleen raakaöljystä tehtyjä tisleitä polttoaineeksi. On tultava toimeen paikallisilla luonnonvaroilla ja sillä tuotannolla, jossa yhteyttämisen avulla auringonvaloa valjastetaan ihmisen käyttöön ja luonnon itsensä itseisarvoisesti hyväksi. Jotakin tämmöistä aivan uutta tarvittaisiin, niin että ne kehitysyhteistyökertomukset olisivat edes jonkin verran lohdullisempaa luettavaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Maailman lastenapujärjestö Unicef kertoo tämänvuotisessa vuosikirjassaan, että arviolta neljä miljoonaa lasta menehtyy vuosittain aliravitsemuksen seurauksena. Joko voidaan puhua suoraan nälkään kuolemisesta, tai aliravitsemuksen heikentämänä lapset menehtyvät. Tietysti joutuu kysymään — mehän puhumme Suomen eduskunnasta poliittisina päätöksentekijöinä — millä tavalla kannamme vastuuta ihmisestä, kannamme vastuuta Suomessa, kannamme vastuuta ihmisistä tietysti yleismaailmallisestikin. Kun 50 vuoden kuluttua tässä samassa salissa puhutaan maailman ilmiöistä, niin arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että puhuja ei voi aloittaa tällaisella sitaatilla: "Miljoonissa ihmiskunta laskee vielä niiden ihmisten määrän, jotka menehtyvät sen vuoksi, että perustavin tarve, ravinnon tarve, on tyydyttämättä." Sitaatti on tällöin täydellinen mahdottomuus, sillä globalisaatio, maailman pienentyminen, pakottaa meidät jatkossa sellaiseen yhteistyöhön, että me kannamme yli rajojen toisistamme siinä määrin huolta, että perustavimmat tarpeet pystytään kaikille tyydyttämään.

Tänä päivänä me vielä elämme moraalisesti mutta myöskin poliittisesti täysin kestämättömässä tilanteessa, että me pohdimme konflikteja, konfliktien uhreja ja pohdimme ristiriitoja, ongelmia maailmassa, mutta tällä elementaarisella puolella meillä vielä on olemassa näinkin merkittävässä määrin ratkaisemattomia ongelmia, ja kaikki me yhtä lailla tiedämme, Unicef antaa yhtä lailla ne samat tulokset, että siihen panostaminen, että perustavimpien tarpeiden tyydyttäminen — puhdas vesi, puhdas ruoka, perusterveydenhuolto rokotusohjelmineen — ei maksa ihmiskunnalle kovinkaan paljon. Puhumme pienistä summista. Enemmän poliittisesta tahdosta on tietenkin kysymys ihmiskunnan tasolla, mutta luonnollisesti ennen kaikkea köyhissä maissa myöskin siitä, että voimavarat käytetään niissä yhteiskunnissa oikein inhimillisestä näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Toinen lukusarja: Undp, YK:n kehitysohjelma, antaa yhtä lailla omassa vuosikertomuksessaan tietoja siitä, miten globaali tulonjako toimii tänä päivänä. Viidennes, 20 prosenttia, maailman väestöstä ansaitsee 86 prosenttia kansantulosta, minkä globaalijärjestelmä tuottaa. Köyhin viidennes, 20 prosenttia maailman väestöstä, köyhin osa siinä, ansaitsee 1,4 prosenttia globaalitulonjaosta.

Arvoisa puhemies! 50 vuoden kuluttua, kun tältä korokkeelta puhutaan globaalijärjestelmästä, niin myöskään täällä puhuja ei voi aloittaa omaa puheenvuoroaan siitä, että maailmassa tulonjako, globaalitasolla tulonjako, on näin äärimmäisen epätasa-arvoista. Me emme löydä yhtäkään yhteiskuntaa, yhtäkään valtiota, jossa tulonjako olisi niin jyrkkää kuin se on globaalitasolla. Ja miksi näin? Luonnollisesti siksi, että meiltä puuttuvat ne instrumentit hallita globaalitulonjakoa, jotka meillä on käytettävissä tavalla tai toisella kaikissa kansallisvaltioissa. Siellä on jakavia elementtejä yhteiskuntien sisällä, on kysymys vaikka köyhimmistä maailman maista. Globaalitasolla nämä elementit puuttuvat.

Ensimmäinen itu tietenkin tässä globaalitulonjakopolitiikassa on kansainvälinen kehitysyhteistyö, ja vain pelkästään tämän vuoksi on tietenkin tärkeätä, että Suomen hallitus ensi vuoden budjetissa myöskin sitoutuu niihin tavoitteisiin, jotka kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta on asetettu, ja nämä lisäykset eli lisäykset sekä suunnitteluvaltuuksiin että itse määrärahoihin ovat juuri tästä näkökulmasta tärkeitä. Niillä ei maailman ongelmia ratkaista, mutta ne osoittavat sitä kehityksen suuntaa, mihin me olemme kulkemassa, ja se antaa meille, arvoisa puhemies, myöskin puhevallan näissä asioissa. Jos me emme pidä niistä sitoumuksista kiinni, joihin jo vuonna 1970 tasavallan presidentti Urho Kekkosen toimesta YK:ssa sitouduttiin — 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta — jos me emme vieläkään pysty siitä sitoumuksesta pitämään kiinni, niin meidän puhevaltamme kansainvälisessä kehityspolitiikassa, globaalikehityspolitiikassa, on heikompi. Tämän vuoksi on tärkeätä kehitysyhteistyöhön panostaminen.

Arvoisa puhemies! On ollut upeata seurata tasavallan presidentti Tarja Halosen työtä näillä lohkoilla. Hän ei ole ainoastaan johtanut Ilon, Kansainvälisen työjärjestön, työryhmää, joka on arvioinut globalisaation kehityksen sosiaalisia ulottuvuuksia. Hänellä on muutenkin hyvin keskeinen rooli koko YK-järjestelmän puitteissa olla yksi niistä valtionpäämiehistä, jotka nostavat ei ainoastaan näitä globaalitulonjaon ongelmia, kehityksen ongelmia, vaan myöskin kestävän kehityksen kysymykset sinne agendalle.

Sitäkin suuremmalla syyllä ovat olleet huolestuttavia kokoomuksen piiristä tulleet eräät puheenvuorot, joissa on lähdetty aliarvioimaan ja aliarvostamaan tätä työtä, mitä Suomi, Suomen valtion johto, on maailmanpolitiikassa tehnyt. Yhtäkkiä termi "maailmanparantaminen" on ikään kuin naiiviutta, idealismia ja tyhjän puhumista. Tietysti vastakysymys olisi, pitäisikö maailmaa pahentaa, mutta ylipäätään olennaisinta on se, että aliarvioidaan sitä työtä, mitä joudutaan maailmanlaajuisesti tekemään. Viittaan erääseen kokoomuksen tunnettuun poliitikkoon, joka on ilmaissut näin: "Suomen ulkopolitiikan suuri vuosi oli vuosi 1999. Tällöin Suomi pääministeri Paavo Lipposen johdolla toimi Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona ja Suomi tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren johdolla sai hyvin keskeisen tehtävän Kosovon kriisin ratkaisussa. Hän oli tavallaan neuvottelukärkenä, kun ratkaistiin Kosovon kriisiä."

Arvoisa puhemies! Vuosi 99 oli merkittävä Suomen ulkopolitiikan kannalta, mutta kaksi muuta vuotta menee kirkkaasti edelle tuota vuotta, jos vuosien tasolla arvioidaan.

Vuosi 1975 oli vuosi, jolloin Helsingin henki luotiin, luotiin Euroopan turva- ja yhteistyöprosessi, joka on ollut olennaisesti rakentamassa turva-arkkitehtuuria Eurooppaan, ja sen prosessin kautta myöskin tapahtuivat 90-luvun alussa Euroopassa nämä valtaisat mullistukset, joiden varassa tämä maanosa on edennyt. Silloin tasavallan presidentti Urho Kekkonen johti Etyk-konferenssia Helsingissä, jolloin 36 maan valtion päämiehet Gerald Fordista, Yhdysvaltain presidentistä, Brezhneviin, Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeriin, olivat täällä Suomessa paikalla ja luotiin perusta luottamukselle eurooppalaisessa turvajärjestelmässä.

Arvoisa puhemies! Toinen vuosi, joka on vähintään yhtä merkittävä kuin vuosi 1999, oli vuosi 2000. Vuonna 2000 tasavallan presidentti Tarja Halosella oli rooli johtaa maailman suurinta valtionpäämieskokousta koskaan historian kuluessa, Millenium Summitia, joka pidettiin New Yorkissa syksyllä vuonna 2000. Hän oli tuon kokouksen puheenjohtaja. Silloin luotiin nämä vuosituhannen kehitystavoitteet, joita nyt kaikki kansainväliset järjestöt ovat ajamassa, jotka liittyvät globaaliköyhyyden voittamiseen. Silloin luotiin se perusta, jossa tämä niin sanottu globaali agenda tuli osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tasavallan presidentti — jos katsotte sitä ryhmäkuvaa, joka otettiin — seisoi siinä 146 valtionpäämiehen joukkokuvassa keskellä, oikealla puolellaan YK:n pääsihteeri Kofi Annan, vasemmalla puolella Yhdysvaltain silloinen presidentti Bill Clinton, seuraavina siellä olivat Venäjän presidentti Putin, Chirac, Blair; eturivi oli tätä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen sai siitä punaisen langan luonnollisesti ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johtoroolilleen globaalitasolla.

Tätä on se maailman parantaminen, missä Suomi on ollut aktiivisesti mukana. Tämä on se prosessi, jossa Suomi on paljon, paljon antanut tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Minusta on uskomatonta, käsittämätöntä, että eräiden kokoomuspoliitikkojen puolelta ilmaistaan asia sillä tavalla, että tämä ei ole Suomen asian ajamista. Tämä on mitä suurimmassa määrin myöskin Suomen asian ajamista. Suomi on osa ihmiskuntaa, ja tässä suhteessa ollaan oikeilla laduilla.

Arvoisa puhemies! Yksi pieni lisäys vielä tähän puheenvuoroon. Haluan arvostaa tulevaa budjettiesitystä ja ratkaisuja, mitä valiokunta on tehnyt liittyen Eurooppaan. Euroopassa myöskin olemme keskeisessä prosessissa mukana, ja luonnollisesti tämä perustuslakityö, joka on saatu päätökseen, on keskeinen. Suomessahan on päädytty siihen ratkaisuun, että unionin uudesta perustuslaista eli EU:n perustuslaista ei järjestetä kansanäänestystä. (Ed. Oinonen: Valitettavasti!) Keskeistä on tietenkin se, että kansalaisten on syytä olla tietoisia siitä, mikä EU on, mikä on tämä uusi perustuslaki. Sen vuoksi on tähdellistä ja tarpeellista, että me myöskin määrärahojen puolella varmistamme sen, että vapaa sivistystyö erityisesti tällä lohkolla pystyy toimimaan tehokkaasti.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä kehitysyhteistyömäärärahojen lisäystä samoin kuin kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen rahoituksen tukea kiittäneisiin puheenvuoroihin.

Haluaisin kuitenkin tuoda vielä muutaman yksityiskohdan ja erityisesti sen, että koska meidän kehitysyhteistyömme tavoitteena on nimenomaan köyhyyden poisto ja näiden maiden itsenäinen kehittyminen, niin iloitsen siitä, että myös kaikkein köyhimpien maiden, ldc-maiden, avustuksen määrä voidaan saada nyt päätettävällä budjetilla nousemaan. Erikseen toivon, että kiinnitetään huomiota, kuten ed. Vilén muun muassa puheenvuorossaan toi esiin, korruptionvastaiseen työhön ja tukeen kohdemaille, jotta niiden hallinto on läpinäkyvää ja jotta näiden varojen käyttö voidaan ohjata esteettä tarkoitetulle toiminnalle. Tärkeää on myös, että meidän omien edustustojemme sisäinen työnjako on sen kaltainen, ettei sama henkilö voi vastata kehitysyhteistyön toteutuksesta, seurannasta ja valvonnasta. Merkittävää olisi myös se, että kehitysyhteistyömaissa voisivat edustustoissa olla pidempään samat henkilöt, jotta työ olisi pitkäjännitteisempää.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös ed. Anni Sinnemäen esittämään ajatukseen siitä, että kehitysyhteistyömäärärahoja lisätään ja erityisesti seuraavin perustein: Kehitysyhteistyössä on tällä hetkellä erittäin suuria paineita. Kehitysyhteistyörahoja halutaan käyttää konfliktien ehkäisyyn ja kriisinhallintaan. Tässä tulee esiin kysymys myös sotilaallisesta kriisinhallinnasta. On pelko, että kehitysyhteistyömäärärahojen painopiste siirtyy konfliktien ehkäisyyn eikä ehkä niinkään köyhyyden ja konfliktien syiden poistamiseen. Siksi haluaisin kiinnittää huomiota kolmeen asiaan, joihin kehitysyhteistyömäärärahoja tulisi käyttää.

Ensimmäinen asia on kysymys korruptiosta. Ulkoasiainministeriön osiossa todetaan, että kehitysyhteistyömäärärahoja pyritään käyttämään Suomen omiin vahvuuksiin panostamalla. Samalla kuitenkin korruptio rehottaa Suomen vastaanottajamaissa. Kysymys kuuluukin, eikö olisi järkevää, että Suomi, joka on tällä hetkellä maailman vähiten korruptoitunut maa, nimenomaan käyttäisi kehitysyhteistyömäärärahoja korruption ehkäisemiseen vastaanottajamaissa. Ehkä tällöin voitaisiin luoda esimerkkimaita.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on se, minkä ed. Kimmo Kiljunen otti täällä esille, että 4 miljoonaa lasta näkee nälkää. (Ed. Kimmo Kiljunen: Kuolee nälkään!) — Kuolee nälkään, anteeksi. — Lapset myös joutuvat pakosta valitsemaan lapsisotilaan roolin silloin, kun nälkä on edessä. Tällä hetkellä maailmassa on noin 300 000 lapsisotilasta. Alle 15-vuotiaiden käyttö on ehdottomasti rikos. Toivoisin, että Suomi aktiivisesti tukisi sitä, että valtiot, jotka käyttävät alle 15-vuotiaita lapsia sotilaina, joutuisivat kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Myös alle 18-vuotiaiden lasten käyttö sotilaina on kielletty.

Lapsisotilaissa kyseessä eivät ole ainoastaan pojat vaan myös tytöt. Usein tytöt joutuvat suorittamaan seksipalveluja armeijan sisällä. Lapsisotilaiden aseistariisuntaan ja sodan jälkeiseen asemaan tulisi panostaa. Entiset lapsisotilaat ovat paarialuokkaa omassa yhteiskunnassaan. Lapsisotilaiden rehabilitaatio ja erikoisesti koulujen järjestäminen tytöille olisi kehitysyhteistyössä tärkeätä.

Kolmas kysymys on konfliktien ehkäisy. Jos katsotaan, mikä on tehokkain tapa ehkäistä konflikteja ja erityisesti missä on Suomella — tuhansien järvien ja hyvän pohjaveden maana — mahdollisuus vaikuttaa, niin se on vesi. Yhä useammat aseelliset konfliktit maailmassa liittyvät puhtaaseen veteen. Vesihuollon järjestäminen vastaanottajamaissamme olisi erittäin tärkeää.

Lähialueyhteistyöstä toteaisin sen, että erityisesti tässä tilanteessa, jonka tiedämme tällä hetkellä Venäjällä vallitsevan, tulisi lähialueyhteistyörahoja ohjata kansalaisjärjestöjen tukemiseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin sitä, mistä ed. Kiljunen puhui viimeksi, EU:n perustuslaista tiedottamista, minäkin voin tukea, että todella kansalle kerrottaisiin, mitä se merkitsee. Se tekee EU:sta supervaltaa, liittovaltiota, se asettuu meidän perustuslakimme ulkopuolelle, se tekee meistä rumpaleita, jos käyttäisi tällaista sanaa, että vähän voidaan tahtia lyödä, mutta sävellykset tehdään muualla. On hyvä, että edes 51 000 euroa tulee EU-kriittisille. Kyllä tämä massiivinen rummutus sen puolesta tulee Suomessa olemaan rankkaa, mutta jo yritysjohtajatkin heräävät. Tämän päivän Iltalehden pääkirjoitus kertoo, että jo 10 prosenttia on EU-kriittisyys kasvanut yritysjohtajissakin. Kyllä kai huomaa, kun pajan ovet alkavat käydä vähän hitaammin. Tämä on kolhoosi, kokoomus. Uskokaa nyt, ettei se kolhoosi toiminut idässä eikä se toimi lännessäkään. No, sitten uskoo, kun tulee rakenteet pirstova romahdus.

Arvoisa herra puhemies! Sitten kehitysyhteistyömäärärahoihin. Ei pidä nyt antaa sellaista kuvaa, ettei niitä ole lisätty. Niitähän on lisätty valtavasti. Niitähän on lisätty enemmän kuin mitään muuta tässä maassa. 2003 tilinpäätös: 371 miljoonaa euroa. Tämän vuoden talousarvio: 409 miljoonaa euroa. Ensi vuoden talousarvio: 457 miljoonaa euroa. Niitähän on lisätty valtavasti. Jotkut haluavat vielä 80 miljoonaa euroa lisää. Ei pidä sellaista kuvaa antaa, kun täällä ed. Halmeen aloitetta on kritisoitu. Me ehdotamme vähennettäväksi 32 miljoonaa euroa, mutta siinäkin on vielä 12 miljoonaa enemmän kuin tämän vuoden talousarviossa oli.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana näistä kehitysmaista ja niistä syistä, minkä takia siellä meno on sellaista kuin se on.

Vanhat suurvallat, kolonialistiset EU-vallat, Ranskat ja muut, ensin ne aseistavat nämä afrikkalaiset vanhat siirtomaansa. Ne aseistavat ne, ne ruokkivat sinne epätoivoa, sitten ne pistävät pikkuisen lippaalla rahaa perään, että koettakaa pärjätä. Ensin aiheutetaan ongelmia kolonialismilla, vanhat EU-kolonialistivaltiot ovat aiheuttaneet nämä ongelmat, aseistaneet nämä maat, ja sitten pistetään vähän omantunnon hyvitykseksi rahaa perään.

Tämmöinen valtiollinen avustaminen on huonompi asia kuin vapaaehtoinen. Kyllä meistä jokainen voi lähteä halailemaan vaikka äiti Ammaa tai lähteä kehitystyöjoukkoihin Afrikkaan tai minne tahansa itse tekemään sitä työtä tai pistämään rahaa lippaaseen. Ei sen tarvitse tapahtua pelkästään veronmaksajien varoilla. Tästä tässä on kysymys hyvin laajasti ottaen.

Samoin korruptio rehottaa näissä maissa. Sinne on saavilla kannettu kymmeniä vuosia rahaa näille gepardihatuille ja niille, jotka omaa kansaansa sortavat. Luuletteko, että se siitä miksikään muuttuu, kun ne samat diktaattorit, sama korruptoitunut hallinto pysyy siellä? Kun avustusrekka tulee savimajan ovelle, siellä viimeinen kyläpäällikkö nappaa oman osuutensa. Pistäkää tämä korruptio kuntoon. Emme mekään perussuomalaiset hädänalaisten avustamista ollenkaan vastusta, päinvastoin, mutta nämä ovat törkeitä esimerkkejä, mitä täälläkin käytiin viime viikolla läpi näistä valtiontilintarkastajien kertomuksista siitä, mitä on meidän kehitysmaakohteissamme.

Ed. Kiljunen, tuolla oli Tansaniasta, joka on Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökohde, kavereita, olimme lounaalla. Siellä oli monta ihmistä, jotka sanoivat istuneensa vankilassa mielipiteittensä takia parikymmentäkin kertaa. (Ed. K. Kiljunen: Kyllä tukea pitää antaa!) — Mutta te tuette näitä hallituksia, jotka sortavat omaa kansaansa. — Saatte kantaa tätä rahaa, tämä tarve ei poistu, ed. Kiljunen, eivätkä muutkaan. Korruptoituneet hallitukset siellä sortavat omaa kansaansa. Mitä enemmän sinne rahaa kaadetaan, aina ne välivouhkat ovat siellä vetämässä rahat näppiin ja naureskelevat, että siellä on se tyhmä pohjoismaalainen. Niitä kierrätetään sitten valikoiduissa kohteissa. Se on ihan eri asia, jos halutaan mennä auttamaan, mennään henkilökohtaisesti paikan päälle tai autetaan kirkon kautta.

Sitten nämä kehitysyhteistyöjärjestöt vielä arvostelevat katolista kirkkoa, joka antaa eniten apua siellä, menee todella siellä köyhien ja kurjien avuksi. Nämä hyökkäävät kirkon kimppuun sitten vielä kaiken hyväksi ja antavat julkilausumia. Minä luotan paljon enemmän, että katolisen kirkon kautta menee apu perille kuin tällaisten monikansallisten järjestöjen kautta, joissa korruptio rehottaa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen on perusteltua, ja vasemmistoliiton vastalauseessa esitämme 10 miljoonan korotusta. Suomalainen kehitysyhteistyö on siinä mielessä aivan oikeilla linjoilla, että ei ole kysymys pelkästään rahan antamisesta, ei kysymys pelkästään ruuan antamisesta, se ei riitä, vaan pitää olla paikalla vahvistamassa instituutioita, vahvistamassa ihmisoikeuksia, vahvistamassa demokraattisia järjestelmiä, poistamassa korruptiota jne. Ruuasta tai rahasta ei ole mitään iloa, jollei ole ihmisoikeuksia, jollei ole demokratiaa, jollei ole toimivaa oikeusjärjestelmää, ja toisaalta ihmisoikeuksista, toimivasta oikeusjärjestelmästä, ei ole iloa, jollei ole leipää ja toimeentuloa. Nämä kulkevat todella käsi kädessä. Minusta Suomen kehitysyhteistyössä periaatteessa pyritään ihan oikealla tavalla tekemään molempia, ja tätä työtä on jatkettava ja voimistettava.

Ed. Kiljunen puhui minusta aivan oikein ja lämpimästi tasavallan presidentti Tarja Halosen ponnistuksista suhteessa Yhdistyneisiin kansakuntiin. Minun täytyy tunnustaa, että kun Linnan kutsuilla ei yleensä saisi jäädä kovin paljon puhumaan eikä saakaan jäädä puhumaan — niin on ohjeet — vaan toivottaa korkeintaan hyvää itsenäisyyspäivää, niin en malttanut olla kuitenkaan tasavallan presidentille toteamatta, että kiitoksia YK:n roolin puolustamisesta. Sitä hän todella tekee. Tämä on meidän edessämme, kun keskustellaan lähipäivinä myöskin turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Meidän on kaikkien pysähdyttävä miettimään, mitä YK:n roolille, mitä YK:n arvovallalle merkitsee se, mikäli EU:kin näillä nopean toiminnan joukoilla lähtee operoimaan ilman YK:n mandaattia ja valtuutusta. Onko se YK:n arvovallan vahvistamista, pönkittämistä, sen tulevaisuuden vahvistamista, vai onko se sen murentamista? Siihen joudumme ottamaan kantaa sitten selonteon käsittelyssä myöskin.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kehitysyhteistyö on meille erittäin tärkeä asia, ja on hyvä, että siihen meillä panostetaan. Erityisen tärkeätä on se, että me panostamme nimenomaan naisten ja tyttöjen koulutukseen. Vanha sanonta, että kun nainen liikahtaa, liikahtaa koko kylä, pitää tältä osin myöskin paikkansa. Naisten ja tyttöjen koulutus on ensiarvoisen tärkeätä, ja se luo pohjan koko tälle työlle.

Olen itse huolissani siitä samasta asiasta, josta myöskin muissa puheenvuoroissa täällä on hyvin keskeisesti keskusteltu: valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että korruptiotilanne on pahentunut kehitysmaissa, joiden kanssa Suomi nimenomaan tekee yhteistyötä. Tältä osin myöskin pidän hyvin tärkeänä sitä, että me jatkuvasti seuraamme ja tarkistamme sitä, menevätkö meidän kehitysyhteistyömme ja panostuksemme oikeisiin kohteisiin ja menevätkö ne todella perille sinne, minne me olemme ne alun perinkin tarkoittaneet, ja tuottavatko ne projektit, joissa Suomi on mukana, todellista tulosta. Pidän sitä hyvin tärkeänä, että myöskin tähän puoleen todellakin kiinnitetään huomiota.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eräät kansanedustajat ovat ottaneet kantaa siihen, voiko panna vastakkain joitakin asioita. Minun mielestäni kyllä voi. Nimenomaan silloin, jos kerran rahaa esimerkiksi yksinhuoltajien lapsilisäkorotukseen ei saada, otetaan tästä, ei koroteta niin paljon. Emmehän me ole olleet esittämässä pienennystä kehitysyhteistyömäärärahoihin vaan pienentämässä sitä korotusta, mitä tehdään.

Se, mitä ed. Tiura täällä totesi, pitää täysin paikkansa. Täällä on viime viikolla kahdessa eri täysistunnossa käsitelty näitä korruptioasioita. Minun mielestäni pitäisi selvittää se, että ne rahat, jotka veronmaksajilta otetaan ja viedään, menisivät todella perille. Useissa valtioissa, jotka ovat mukana meidän kehitysyhteistyöohjelmissamme, on diktaattorit ja muut, jotka vievät päältä rahat. Se kansanosa, joka todella tarvitsisi, ei ole viime aikoina paljon näistä hyötynyt.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Soinin kanssa olen samaa mieltä siitä, että kolonialismi on yksi merkittävä syy kehitysmaiden sosiaalisiin ongelmiin, myös uuskolonialismi, jota näemme myös näinä päivinä, ja monia muitakin syitä tietysti on. Mutta siihen ne yksimielisyydet sitten ed. Soinin kanssa päättyvätkin. Ihmettelen sitä, minkä takia hän peräänkuuluttaa niin voimakkaasti vapaaehtoista kehitysyhteistyötä, jota tehdään nykyään paljon ja merkittävästi. Se on tärkeää. En tiedä, haluaisiko hän myös Suomessa tehtävän köyhyyden poistamisen sysätä vapaaehtoisjärjestöjen vastuulle. Olisiko se hänen mielestään myös toimiva ratkaisu köyhyyden poistamisessa? Se ei toimi täällä Suomessa, ja se ei riitä myöskään kehitysmaissa.

Ed. Uotila jo viittasikin korruption vastaiseen taisteluun. Meidän kehitysyhteistyövarojamme käytetään kehitysmaiden demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestelmän kehittämiseen, ja juuri niillä keinoilla me pystymme puuttumaan myös kehitysmaiden korruptioon.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta laati lausunnon valtiovarainvaliokunnalle ja kiinnitti huomiota kahteen aihepiiriin eli kehitysyhteistyömäärärahoihin ja kriisinhallintaan. Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta ulkoasiainvaliokunta painotti sitä, että Suomi pystyisi saavuttamaan vuoteen 2010 mennessä tämän tavoitteen 0,7 prosentin bkt-osuudesta kehitysyhteistyömäärärahoissa. Valtiovarainvaliokunnan mietintö on selkeästi hallituksen esitykseen nähden siirtymä sisällöltään tähän suuntaan, mihin tietenkin sitten voi olla tyytyväinen.

Mutta sisällöllisenä asiana toivon, että eduskunnassa voitaisiin miettiä esimerkiksi ensi viikolla sitä kysymystä, millä tavoin estetään konfliktien jatkuminen. Tässä on osittain kysymys kehityksestä, siitä että köyhyyttä estetään, ja osittain kysymys myös sitten ihan siitä turvallisuuspolitiikasta ja siviilikriisinhallinnasta. Näitä uusia kriisejä usein luonnehtii juuri se, että ne jatkuvat, tulee tauko ja ne jatkuvat uudelleen, eli tällaisten konfliktikehien katkaiseminen on keskeinen osa myös kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ulkoasiainministeriön pääluokka antaisi meille tilaisuuden keskustella monista muistakin asioista kuin sinänsä tärkeästä kehitysmaiden auttamisesta, meidän kehitysavustamme. Se antaisi meille tilaisuuden keskustella mistä asiasta tahansa. Näyttää nyt siltä, että selontekokeskusteluun eli ensi viikon maanantaihin on kuitenkin latautumassa aikamoinen annos myös ulkopolitiikkaa, ilmeisesti erityisesti meidän suhteestamme Venäjään, josta varmaan silloin paljon keskustellaan.

Mutta, puhemies, esimerkiksi tässä yhteydessä olisi hyvin voitu keskustella YK:n asemasta: mitä on tapahtumassa YK:lle, miksi amerikkalaiset hyökkäävät sen pääsihteerin kimppuun. Olisimme voineet keskustella Turkista, josta nyt ollaan tekemässä päätöstä, sen taloudellisista ja poliittisista seurauksista koko Euroopalle. Kun olin alkuviikolla Ranskassa, niin Ranskan presidentti Chirac tuli Ranskan kansalle kertomaan, miksi Ranskan presidentti tukee Turkin jäsenyyttä. Suomessa me emme edes eduskunnassa käy minkäänlaista keskustelua.

Puhemies! Väittäisin, että Suomen eduskunta on kehitysmaiden tasolla tässä ulkopoliittisessa keskustelussa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Kommentoisin ed. Soinin puheenvuoroa. Hän ihan oikein nosti esille tärkeän kysymyksen korruption vastustamisesta kehitysyhteistyössä, mutta muutoin tuntuu, että hänen tietonsa kehitysyhteistyöstä ovat hivenen vanhentuneet, jos hän ajattelee, että todellakin kehitysyhteistyö on sitä, että me kaadamme siellä kehitysmaitten hallituksille rahaa ja he saavat käyttää sitä, miten haluavat. Kyllähän suomalainen kehitysyhteistyö on erittäin tarkasti raamitettua, ja se tapahtuu myös hyvin suurelta osin suomalaisten luotettavien järjestöjen kautta.

Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kehitysyhteistyöjärjestöistä Fida Internationalin, joka ainakin muutama vuosi sitten oli Nokian jälkeen toiseksi eniten ulkomaankomennuksille ihmisiä Suomesta lähettävä järjestö. Tämän järjestön, jonka entinen nimi on Suomen Vapaa Ulkolähetys, kautta tehtävä humanitaarinen työ ja myöskin sanan jakaminen on varmasti ollut sitä tasoa, ettei tarvitse miettiä, ovatko rahat menneet joillekin epämääräisille heimopäälliköille tai aseisiin tai johonkin vastaavanlaiseen. Eli kyllä kehitysyhteistyötä tehdään nimenomaan järjestöjen kautta, joilla on luotettava tausta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa on köyhiä ja heitä pitää auttaa, mutta maailmalla on vielä enemmän köyhiä ja vielä huonommassa asemassa. Näitä ei tule asettaa vastakkain.

Minun mielestäni suomalainen yhteiskunta, eduskunta ja suomalaiset edustajat EU-parlamentissa voisivat ottaa keskusteluun suurien maitten, Venäjän, USA:n ja Ranskan, aseitten myynnin. Ne ovat maailman suurimpia aseitten myyjiä ja myyvät näille alueille aseita. Näillä tehdään niitä kansanmurhia, joita siellä tänäkin päivänä tapahtuu. Näitä pitäisi nyt ruveta vastuuttamaan ja heille kertomaan, että älkää nyt ihmeessä tämmöistä tehkö. Sodat ovat näitten maitten eteenpäin viemisen ja kehittämisen suurimpia esteitä.

Takavuosina oli tilanne, että naisille annettiin suoraan rahaa niihin maihin, ja täälläkin on puhuttu naisten roolista tänä päivänä. Sitä voisi olla, että vietäisiin se raha sille naiselle, joka sen ruoan tekee päivittäin, eikä miehille eikä niille hallituksille. Tähän suuntaan pitäisi viedä näitä asioita eteenpäin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen antoi suomalaisesta vapaaehtoistyöstä täysin väärän ja vähättelevän kuvan. Tosiasia on se, että meillä tehdään erittäin paljon onnistunutta ja arvokasta vapaaehtoistyötä, josta suuri joukko ihmisiä pääsee nauttimaan. En pidä myöskään oikeana asettaa vastakkain tässä salissa kotimaista ja ulkomaista vapaaehtoistyötä, mutta pitää muistaa, että me olemme Suomen kansan kansanedustajia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma voi varmaankin eduskunnan pöytäkirjoista tarkistaa, mitä oikeastaan sanoin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä. Sieltä varmaankin löytyy se, että totesin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön olevan hyvin tärkeää ja merkittävää. Yritin vain ed. Soinille painottaa sitä, että se ei yksistään riitä, vaan tarvitaan myös valtiollista kehitysyhteistyötä.