Jari Koskinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeriön pääluokasta ei kovin paljon tuohon valtiovarainvaliokunnan mietintöön ole kirjoitettu, mutta on syytä kuitenkin sanoa pari sanaa siitä.

Se ainoa muutos, mikä budjettiin tehtiin valtiovarainvaliokunnassa koskien valtiovarainministeriön pääluokkaa, liittyy erääseen momenttiin. Momentin nimi on ennalta arvaamattomat menot. Kyseinen momentti oli tarkastelun kohteena jo vuosi sitten, kun päätettiin tämän vuoden budjetista. Silloin aikanaan valtiovarainministeri esitti sille momentille 20 miljoonaa euroa, ja viime vuonna sieltä otettiin 10 miljoonaa pois ja todettiin, että varmaan 10 miljoonaa euroa riittää näihin ennalta arvaamattomiin menoihin tälle vuodelle. Tässä syksyn aikana kävi selville se, että yhtään euroa näihin ennalta arvaamattomiin menoihin ei ole tarvittu. Sen jälkeen valtiovarainvaliokunnassa todettiin, että ehkä on syytä poistaa siitä 10 miljoonaa euroa kokonaan pois. Jos tulee jotain ennalta arvaamatonta menoa, niin varmaan niihin rahat jostain löytyy, ja tarvittaessa otetaan käyttöön lisätalousarviot.

Sille momentille on jäänyt kuitenkin edelleen 70 miljoonaa euroa, ja se liittyy eräisiin hankintoihin, joista käydään paraikaa oikeutta. Vielä ei tiedetä, joutuuko Suomi maksamaan ehkä noin 70 miljoonaa euroa tullimaksuja näistä hankinnoista. Sen takia valtiovarainministeriössä on ollut ajatusta, että Suomi voisi maksaa niitä etukäteen, jotta ei joutuisi sitten maksamaan sakkokorkoja. Toisaalta voi miettiä, onko tässä järjestelyssä mitään järkeä. Siinä ikään kuin tunnustettaisiin se, että me olemme mahdollisesti jotain joutumassa maksamaankin. Sen vuoksi me olemme myös kokoomuksen vastalauseessa todenneet, että kun ei vielä tiedetä tästä 70 miljoonasta eurosta, tarvitaanko sitä vai eikö sitä tarvita, niin se on syytä jättää budjettiin merkkaamatta. Jos sen aika joskus tulee, kun tulee aikanaan tuomiotkin, niin käytetään sitten se raha, ja se löytyy sieltä kuuluisasta jakamattomasta varauksesta.

Arvoisa puhemies! Toinen asia lyhyesti. Myös Tulli kuuluu tähän valtiovarainministeriön pääluokkaan. On ollut paljon palautetta ja paljon tyytymättömiä kansalaisia johtuen siitä, että autoveropäätökset kestävät yllättävän kauan. Se johtuu siitä tietysti, että ulkomailta tuodaan käytettyjä autoja Suomeen enemmän kuin aiemmin. Vaikka tietysti asia pikkuhiljaa menee parempaan suuntaan, niin käsittelyajat on kuitenkin vielä reippaasti 3 viikkoa tai vähän enemmänkin normaalitapauksissa. Mutta tietysti enemmän syntyy ongelmia siitä, kun tuodaan vähän harvinaisempia autoja, joitten arvon määrittely on huomattavasti työläämpää kuin yleisimpien merkkien. Sen vuoksi tietysti täytyy toivoa, että Tullilla olisi riittävästi henkilöitä töissä ja myös saataisiin sellaisia nopeita ja joustavia ratkaisuja aikaiseksi.

Tämä koskee myös erityisen paljon niin sanottuja museoautoja. Tuodaan vanhempia autoja Suomeen, joista, voi sanoa, käyvän arvon määritteleminen on vieläkin vaikeampaa. Kun tiedetään, että Suomessa on paljon museoautoharrastajia, jotka haluaisivat tuoda ulkomailta käytettynä hyviä museoautoja, joita täällä kunnostettaisiin, ja sitä kautta edistettäisiin hienoa toimintaa, niin toivoo, että ensinnäkin Tulli pystyy käsittelemään nämäkin asiat mahdollisimman nopeasti.

Toinen vielä tärkeämpi asia on se, että aikanaan vuonna 2002, kun päätettiin uudesta autoverosta, oli myös yksi ponsi, jossa kiirehdittiin sitä, että museoautojen verotusta ylipäätään pitäisi tarkistella. Valitettavasti näyttää siltä, että valtiovarainministeriössä on ollut muita kiireitä, koska yhtäkään näistä viidestä autoveroponnesta ei ole saatu vietyä eteenpäin eikä yhtään uutta esitystä niitten pohjalta ole tänne tullut. Toivottavasti keväällä saamme käsiteltäväksi täällä edes joitakin autoveromuutoksia.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin lähtisin liikkeelle tästä kollega Jari Koskisen esille nostamasta kysymyksestä koskien menokohtaa Edeltä arvaamattomat tarpeet. Näin se on tarkkaan ottaen budjettikirjaan kirjoitettu.

80 miljoonaa euroa on suuri summa. Mielestäni tällä nimikkeellä pitäisi olla hyvin pienen luvun. Tässä yhdyn ed. Jari Koskisen näkemyksiin siitä, että hyvä hallintotapa edellyttäisi sitä, että edeltä arvaamattomat tarpeet hoidetaan sitten sitä mukaa, kun tulee hallinnollisia päätöksiä, aivan niin kuin hallinnollinen kirjanpito edellyttää, että toimenpiteet perustuvat hallinnollisiin päätöksiin. Sitten kun ja jos hilut tulevat kinttuihin, niin maksetaan viulut. Lisäbudjetit ovat sitä varten. Yhtä hyvin esimerkin vuoksi voisi sanoa, että olisi joku merkittävä määrärahavaraus vaikkapa tulvavahinkoihin nyt jo tietämättä, onko ensi vuonna tulvia vai ei.

Sitten eduskunnan tekemiin budjettimuutoksiin. Riippuu vähän puhujasta, ovatko ne 70 miljoonaa brutto vai 40 miljoonaa euroa netto. Nimittäin henkilökohtaisesti koen, että kyseessä on 40 miljoonaa netto. Se 30 miljoonaa, jonka hallitus kokee tässä menoksi, on kuntien rahaa, joka on valtion hallussa. Ne ovat maksamattomia korvauksia kunnille, jotka olisivat aikanaan kuuluneet kunnille, jos laskentajärjestelmät olisivat olleet ajan tasalla. Se on huostassa olevaa pääomaa taseessa. Sitä ei saa hävittää eikä muutoinkaan huonosti käyttää, jotenka eihän sitä nyt voi menoksi kirjata, jos palauttaa asianosaisille heille kuuluvat rahat. Ei se ole koskaan valtion rahaa ollutkaan. Jos olisi haluttu, niin tuolta edeltä arvaamattomalta tarvemomentilta olisi voitu tasapainottaa koko tämä 40 miljoonaa netto. Vaaka olisi ollut täysin tasapainossa, ja eduskunta ei olisi silloin lisännyt valtion menoja lainkaan. Siis eduskunnan budjettimuutoksia voidaan pitää symbolisena sipaisuna, etenkin jos mittatikkuna käyttää sitä huomattavan vähäiseksi summaksi luonnehdittua 100:aa miljoonaa, joka varallisuusvero poistamalla kutistaa pysyvästi valtion budjettipohjaa, siis tulopohja jää joka vuonna 100 miljoonaa euroa alamittaiseksi.

Ihmiset joutuvat nykyään hakemaan toimeentulotukea maksaakseen tuloveronsa, mutta tietojeni mukaan toimeentulotukiluukulla ei ole käynyt kuitenkaan sellaisia henkilöitä, jotka olisivat tukea pyytäneet selviytyäkseen varallisuusveronsa maksamisesta. Eduskunnan muutokset hyvään hallituksen budjettiesitykseen ovat siis olleet suurten lukujen valossa symbolisia. Kun budjetin loppusumma miljardeissa ilmoitettuna on 37,855 miljardia, niin eduskunnan budjettimuutokset ovat kohdistuneet vasta neljänteen numeroon vasemmalta ja toiseen numeroon desimaalipilkun jälkeen. Muutokset mahtuvat siis marginaalivirheen marginaaliin.

Herra puhemies! Lopuksi haluan kiittää arvoisaa valtiovarainministeri Antti Kalliomäkeä siitä asiallisesta tyylistä, millä hän on suhtautunut ongelmien ja ristiriitaisten näkemysten yhteensovittamiseen ja ratkaisemiseen. Paitsi että politiikka on paitsi kestävyyslaji, siinä on syytä myös antaa tyylipisteitä. Tässä Kalliomäen tyylissä on valtava ero edellisen valtiovarainministerin käyttämään tyyliin ja työskentelytapaan, ja tähän Kalliomäen tyyliin olen selvästi enemmän tykästynyt ja uskon, että se vaikuttaa kaikkien meidän joulumieleen, että täältä lähdetään tänä jouluna hyvällä mielellä, toisin kuin monena muuna jouluna on jouduttu lähtemään tosiaan apealla mielellä kotiin johtuen siitä, että on ollut ristiriitoja ja jännitteitä ja ratkaisuja on haettu vähän keljullakin tavalla, mutta nyt lähdetään hyvällä mielellä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tukea ed. Koskisen esitystä ja ajatuksia. Hän kuitenkin tuntee asian hyvin valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtajana. Toivon, että hallitus tuo mahdollisimman pian autoveroon liittyviä lakeja ja uudistuksia meille käsiteltäväksi, koska me olemme nähneet, mitenkä tavallaan hyvä on ollut, että autoveroa on alennettu. Vaikka tapa, millä se toteutettiin, ei ehkä ollut kaikkein tyylikkäin, kuitenkin on osoittautunut, että autoveron alentaminen on ollut hyvä ajatus, ja toivon, että ed. Koskisen toiveet tulevat kuulluiksi hallituksessa.