Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tähän alkuun toivon, että voin käyttää hieman reilummin aikaa kuin normaalisti. On kysymyksessä kaksi eri selontekoa, ja toivon, että voin esitellä ne yhtä aikaa saman tien.

Rouva puhemies! Keskustelu, niin julkinen keskustelu meillä täällä Suomessa kuin kansainvälisestikin, ruuan ympärillä on viime aikoina voimistunut hyvin paljon. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää sitä erittäin myönteisenä asiana, onhan meille kaikille äärimmäisen tärkeästä asiasta, välttämättömyyshyödykkeestä, kysymys.

Samalla tähän alkuun haluan kiittää myöskin ministeri Anttilaa siitä, että hän on itse oma-aloitteisesti hyvin vahvalla otteella pitänyt yllä tätä keskustelua ja tuonut siihen uusia avauksia niin meillä kuin myöskin kansainvälisillä areenoilla, mikä on edesauttanut tämän erittäin merkittävän asian ja niiden tulevaisuuden haasteiden esilläpitoa, joita näissä selonteoissa myöskin vahvasti linjataan.

Samalla haluan kiittää molempien selontekojen osalta valiokuntaa erittäin aktiivisesta, asiantuntevasta, hyvästä käsittelystä, jonka pohjaksi me olemme saaneet lukuisan joukon asiantuntijalausuntoja ja erinomaisia lausuntoja myöskin lausunnon antaneilta valiokunnilta. Kiitos myöskin kaikille teille.

Sen lisäksi, mitä täällä täysistunnossa päädyttiin lausuntoja pyytämään asiasta, valiokunta myöskin pyysi itse sivistysvaliokunnalta lausuntonsa, ja myöskin se kuuluu ja on otettu huomioon näissä molemmissa lausuntoteksteissä ja valiokunnan mietinnöissä.

Puhemies! Ruokahuoltoon ja kulutukseen liittyvät kysymykset koskettavat laajasti koko yhteiskuntaa, eikä niitä voida kestävästi ratkaista muutoin kuin sektorirajat ylittävien toimenpiteiden avulla. Keskeinen kysymys on, pystytäänkö tuottamaan pitkän aikavälin ratkaisuja ilmastonmuutokseen sekä rajallisten luonnonvarojen, markkinoiden heilahtelujen ja maailmanlaajuisen väestönkasvun aikaansaamiin ongelmiin ja haasteisiin.

Valiokunta katsoo, että ruokapoliittisen selonteon tavoitteiden toteuttamiseksi tulee yhteistyötä tiivistää eri hallinnonalojen välillä sekä monien toimijoiden kesken, koska ruokaketjun toiminta kytkeytyy erittäin kiinteästi esimerkiksi ympäristö- ja ilmastokysymyksiin samoin kuin elinkeinokysymyksiin.

Ruokaketjua tuleekin tarkastella vakiintuneeseen pellosta pöytään -näkökulman lisäksi myös pöydästä peltoon. Tähän liittyvät kasvava takaisinkytkentä ruuan kysynnän trendien vaikutuksesta ruuantuotannon resurssien hyödyntämiseen ja haitallisiin ympäristövaikutuksiin sekä ravinteiden tehokas hyväksikäyttö.

Valiokunta toteaa, että on erittäin tarkasti pidettävä huoli siitä, että ruuantuotanto on kannattavaa kaikissa ketjun osissa. Erityisesti tällä hetkellä alkutuotannon kannattavuudessa on kohentamista välttämättä suoritettava. Siinä työssä toivon hallituksen pikaisesti pääsevän yhteisymmärrykseen tarvittavista kilpailulain uudistuksista liittyen tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden aseman vahvistamiseen.

Valiokunta pitää kotimaisen alkutuotannon nykyistä kannattavuutta myös merkittävänä uhkana koko elintarvikeketjun toiminnalle ja kehittämiselle. Tällä on keskeinen merkitys omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tasolle. Ilman kotimaista raaka-ainetta ei myöskään ole nykyisessä mitassaan elintarvikealan yrittäjyyttä ja työpaikkoja.

Puhemies! Selonteossa arvioidaan ruokasektorin ohjautuvan jatkossakin entistä enemmän kuluttajalähtöisesti. Valiokunta katsoo, että alan kilpailukyky ja tulevaisuus perustuvat siihen, kuinka hyvin kuluttajien muuttuviin tarpeisiin kyetään vastaamaan. Tuotantotavasta riippumatta laadukkuuden tulee olla suomalaisen ruokapolitiikan lähtökohta. Kuluttajaa ajatellen on tärkeää, että suomalaisten raaka-aineiden, elintarvikkeiden ja ruuan laatu on korkealla tasolla. Kuluttajan näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat erityisesti alkuperä, lisäaineet, muuntogeenisyys, tuoreus, maku, kuljetusmatkat jne. Toisaalta totta kai myöskin ruuan hinnalla on merkityksensä.

Tuotteiden jäljitettävyyden osalta esitetään varmistettavaksi jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmää ja niiden luomista entistä tehokkaammalla tavalla suomalaiseen elintarvikeketjuun. Valiokunta pitää tätä täysin välttämättömänä ja sitä, että tuotteiden alkuperämerkintöjen ja jäljitettävyyden kehittämistä vahvistetaan entisestään. Valiokunta haluaa jopa niin, että alkuperämerkinnät tulevat kaikilta osin pakollisiksi, mitä ne eivät tällä hetkellä ole. Samalla tämä pakollisuus tietää sitä, että myös kauppapolitiikalla voidaan silloin ohjata oikeudenmukaisemmin ruuan liikkeitä ja myös sitä hintaa, joka ruuasta maksetaan ja jonka sen alkutuottaja saa. Silloin kaupankäynti on reilua, kun kaikki toimivat samoilla säännöillä.

Arvoisa puhemies! Ruokaturvallisuuden osalta kansainvälisessä vertailussa on havaittu suomalainen ruoka, suomalainen elintarviketeollisuuden ketju kaikilta osiltaan erittäin korkeatasoiseksi. Kiitos tästä kuuluu kaikille ketjun osille ja erityisesti sille, että tätä työtä on tehty vuosikymmenten ajan.

Salmonellan valvonta ja torjunta alkutuotannossa on kansainvälisestikin tunnustettu menestystarina, jota ei juurikaan muualla maailmassa ole. Riskinhallintavälineitä tulee kuitenkin jatkuvasti kehittää siten, että kotieläintuotannon terveysongelmat pysyvät tulevaisuudessakin hallinnassa.

Valiokunta korostaa, että korkean mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden ylläpito Suomessa vaatii jatkuvaa tutkimuksen ja valvonnan sekä kaikkien alan toimijoiden tiiviimpää yhteistyötä entisestään. Samoin on laita bakteerien vastustuskyvyn mikrobilääkkeille, mikä on yksi koko eläinlääkinnän maailmanlaajuisesti vakavimmista ongelmista. Kansainvälisessä vertailussa bakteereita koskeva resistenssitilanne on meillä suhteellisen hyvä, ja Suomessa käytetään vain noin kymmenesosa monien keskeisten Euroopan tuottajamaiden antibioottimääristä.

Valiokunta tässäkin yhteydessä katsoo, että kotieläintalouden hoidossa tulee panostaa myös tautien tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn varaamalla tähän työhön riittävät resurssit. Antibioottien käyttöhän on siis Suomessa vain sairautta varten.

Samoin on laita kasvinsuojeluaineiden jäämien osalta. Kasvinsuojeluaineiden kotimainen käyttö ja näiden aineiden saantimäärät ovat turvallisen alhaisella tasolla. Kasvinsuojeluaineiden saannista kuluttajille 91 prosenttia tulee tällä hetkellä ulkomaisista elintarvikkeista, erityisesti hedelmistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että torjunta-aineiden hallittu käyttö myös jatkossa muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa pidetään erittäin tiukalla säätelyllä.

Puhemies! Ravitsemus ja terveys kulkevat käsi kädessä. Selonteossa esitettyjen toimien lisäksi on tarpeen vahvistaa kuluttajien terveyttä edistäviin ruokavalintoihin liittyvää osaamista ravitsemusriskien välttämiseksi. Tulevaisuudessa uusiksi riskiryhmiksi saattavat entisestään nousta lapset, nuoret kuluttajat ja ikäihmiset.

Valiokunta korostaa, että suomalaista ruokapolitiikkaa kehitetään siten, että terveyttä edistävät valinnat ovat mahdollisia, helppoja ja houkuttelevia kaikille väestöryhmille. Eri väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseksi on tärkeää löytää käytännön toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa erityisesti vähemmän koulutettujen väestöryhmien ruokavalintojen terveellisyyteen. On myös erittäin tärkeää, että ylipainoon kiinnitetään huomiota kaikissa ikäryhmissä ja etsitään keinoja sen vähentämiseksi.

Valiokunta pitää tärkeänä erityisesti panostamista lasten ja nuorten ruokakasvatukseen ja kestävän kehityksen edistämiseen sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa. Tämä edellyttää, että opetussuunnitelmissa ja koulutusjärjestelmässä on jatkossa riittävästi terveystiedon ja kotitalouden opetusta. Sivistysvaliokunta korostaa näitä lausunnossaan ja sanoo, että koulun yleisiä kasvatustavoitteita tulee kohentaa erityisesti kouluruokailun roolia vahvistamalla.

Puhemies! Tuontiruuan osalta ovat riskit selkeästi olemassa ja ne on hyvin tiedostettu. Riskit lisääntyvät myös koko ajan kilpailun ja tuotantovolyymien kasvaessa. Tämä luo puolestaan tarvetta panostaa tuontielintarvikkeiden entistä enempään elintarvikevalvontaan ja elintarvikkeiden turvallisuustutkimukseen. Samassa yhteydessä riski tuotteen alkuperä-, ravintoaine- ym. tietojen väärentämisestä on kasvamassa.

Kansainvälisiä riskejä on myös elintarvikkeiden mahdollinen käyttö bioterrorismin välineenä, ja tässä yhteydessä on välttämätöntä, että eri viranomaiset tiivistävät yhteistyötään ja jäljittävyyden sekä valvonnan osalta toimintaa tehostetaan. Valiokunta siis pitää välttämättömänä, että kaikkien tuotteiden alkuperämerkinnät säädetään pakollisiksi, niin kuin alussa totesin, jotta kuluttaja voi tietää varmuudella, missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka tuotetaan. (Ed. Rossi: Se on hyvä linjaus!)

Puhemies! Hallinnon koordinaatiota ja sitä, että resurssit ovat riittävät, on kohennettava, ja erityisesti valiokunta nostaa esille Tullin ja sen mahdollisuuden puuttua niihin tuotteisiin, jotka eivät täytä ruoka-aineille asetettuja vaatimuksia.

Puhemies! Ruokaturvallisuuden osalta valiokunta esittää kahta lausumaa, jotka luen:

"1. Hallitus huolehtii riskien hallinnan parantamiseksi elintarvikevalvonnan ja Tullin sekä erityisesti Tullilaboratorion resurssien turvaamisesta ja että samalla valvonnan keskittämistä valtiolle jatketaan.

2. Hallitus edistää ruokaturvallisuuden parantamiseksi elintarvikkeiden jäljitettävyyden selkeyttämistä siten, että alkuperämerkinnät sisältyvät jatkossa kaikkiin elintarviketuotteisiin."

Puhemies! Muutama sana vielä ruokaselonteosta ja sitten siitäkin nuo lausumaehdotukset.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota ruuan hävikkiin. Se voi koko ketjua ajatellen olla jopa 50 prosenttia, ja niin kuin viimeisimmistä tutkimuksista on ilmennyt, ruuan hävikki on paljon vaikeampi ja paljon haitallisempi ympäristölle kuin esimerkiksi pakkausmateriaali. Siinä mielessä tähän asiaan kannattaa erityistä huomiota kiinnittää.

Luomutuotanto on voimakkaasti nostettu esille. Myös valiokunta kannattaa sen painopisteeksi asettamista, onhan siihen myöskin muun muassa maabrändiryhmä esittänyt omat tavoitteensa, joita valiokunta pitää erittäin haastavina. Jos tuohon 50 prosentin tasoon pyritään, se vaatii hyvin hyvin mittavia muutoksia ja uudistuksia nykyiseen toimintatapaan.

Lähiruuan asiassa on myöskin otettu uusia askeleita, ja sitä pidetään kaiken kaikkiaan valiokunnan mielestä erinomaisena asiana. Tässä kaupan ja teollisuuden asemaa lähiruuan elintarvikeketjussa tulee entistä tarkemmin seurata ja selvittää. Tässä, hyvät kollegat, myös eduskunta voisi näyttää mallia ja järjestää ateriavaihtoehtojen joukkoon Ruotsin Riksdagenin mallin mukaisesti myös lähiruokavaihtoehtoja.

Myös lainsäädännön täytyy tukea pieniä elintarvikeyrityksiä ja suoramyyntiä eikä estää sitä, ja tämäkin lainsäädäntötyö on tällä hetkellä nyt liikkeellä. Kalan käyttöä valiokunta haluaa erityisesti perustella. Se jos mikä on tässä selonteossa jäänyt aika lailla vähälle, ja sitä halutaan korostaa.

Puhemies! Joukkoruokailun merkitys on erittäin merkittävä. 75 prosenttia suomalaisista käyttää tällä hetkellä päivittäin joukkoruokailupalveluita hyväkseen, ja silloin on erittäin ratkaisevassa asemassa, minkälaista ruokaa siellä tarjoillaan ja miten sen alkuperä on myöskin esille tuotu ja miten ruoka on hankittu. Tässä on meillä paljon parantamisen varaa. Samoin huoltovarmuuden osalta jatkuva hyvä ylläpito on mahdottoman tärkeä asia.

Puhemies! Lopuksi. Kansallinen ruokastrategia tulee nähdä prosessina eikä kertaluonteisena selvityksenä. Näin valiokunta haluaa tämän asian nähdä ja tämän viestin meille kaikille ja myöskin ministeriöön ja ministerille viestittää, että tämä olisi jatkuva toimenpide meillä.

Valiokunta pitää keskeisenä ongelmana suomalaisen ruokapolitiikan kokonaisuuksien hallinnan puutetta. Vastuu koko ruokapolitiikasta eri tasoineen ja aloineen sekä työnjako viranomaisten ja eri toimijoiden välillä on epäselvä. Siitä ei päästä mihinkään. Yhteistyö sekä selkeät ja reilut pelisäännöt ovat tarpeen erityisesti luomuruuan, lähiruuan ja pientuottajien aseman sekä kuluttajien informoinnin parantamiseksi. Tällä hetkellä suurimmat lähiruuan käytön ongelmat liittyvät vähittäiskaupan ja ammattikeittiöiden hankintapolitiikkaan ja hankintaosaamiseen.

Puhemies! Ihan lopuksi neljä kappaletta näitä lausumaehdotuksia, joita valiokunta esittää.

"1. Hallitus huolehtii" — siis nyt puhutaan ruokastrategiasta ja ruokastrategiaselonteosta — "alkutuotannon kannattavuuden ja alkutuottajan aseman parantamisesta markkinoilla, mikä turvaa kotimaisen elintarviketuotannon ja maamme peltoalan säilymisen tuotannossa.

2. Hallitus huolehtii elintarvikkeiden jäljitettävyysjärjestelmien kehittämisestä siten, että jatkossa ruoan raaka-aineiden alkuperä ja tuotantotapa käyvät ilmi tuotteiden myynnin yhteydessä.

3. Hallitus edistää lähi- ja luomuruuan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa mahdollistamalla julkisissa hankinnoissa yksiselitteisinä laatukriteereinä muun ohella tuoreuden, lisäaineettomuuden ja lyhyen kuljetusmatkan.

4. Hallitus lisää huoltovarmuutta sekä selkeyttää ruokapolitiikan hallintoa ja edistää koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä."

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yhteiskunnan trendit näkyvät aina ruokakulttuurissamme. Pikaruokakulttuuri saa tehdä nyt tilaa itse valmistetulle ruualle. Ihmiset arvostavat jälleen — onneksi — puhdasta, terveellistä ja lähellä tuotettua ruokaa.

Kotimaisen ruuan arvostus lähtee kotoa vanhemmilta. Yhteisillä ruuanvalmistus- ja ruokailuhetkillä on suuri merkitys siihen, millaisen suhteen lapsi ruokaan saa. Ruokakulttuuri on myöskin osa sivistystä. Koulujen tehtävä on tukea lapsen kasvamista hyvään ja oikeaan ruokakulttuuriin. Siksi esimerkiksi maksuttomalla perusopetuksessa olevalla päiväruualla on suuri merkitys lapsen arjelle. Kotitalousopetus ja kerhotoiminta tämän puitteissa ovat myöskin äärettömän tärkeitä.

Suomalaiset kokoontuvat joukkoruokailuihin huomattavasti tiheämmin kuin muut eurooppalaiset. Siis työpaikoilla syömme, ja kouluruokailun jo mainitsinkin. Kun joukkoruokailussa käytetään lähi-, luomu- ja kasviruokaa, makuelämykset voivat synnyttää kipinän näiden tuotteiden käyttöön myös muuallakin. Toistaiseksi joukkoruokailussa hankintaprosessit painottuvat liikaa pelkkään hintaan. Siksi, kun kunnissa tehdään kilpailutuksia, olisi erittäin tärkeää, että olisi erillinen ruokastrategia, jossa painotettaisiin lähiruuan käyttöä.

Näkökulman täytyy olla laajempi. Valitsemalla oman alueen tuotteita joukkoruokailuun tuetaan alueen taloutta ja ympäristön hyvinvointia välttämällä tuotteiden ylimääräistä kuljetusta. Julkisen sektorin joukkoruokailulle on turvattava riittävät resurssit, jotta lähi- ja luomuruokavalintojen tekeminen on siten mahdollista.

Arvoisa puhemies! Arvostan itse kotimaisuutta ja itse tehtyä. Puhtaat elintarvikkeet ja raaka-aineet tuotetaan tulevaisuudessa yhä lähempänä kuluttajaa, koska me kuluttajat vaadimme sitä. Lähiruoka työllistää, turvaa huoltovarmuuden, lyhentää kuljetusmatkoja ja vähentää säilöntäaineita elikkä on ympäristöystävällistä. Lähiruoka on yksinkertaisesti omasta mielestäni maukkaampaa, ja se on ympäristöystävällisempää ruokaa.

Mutta se, mihin meidän pitää kiinnittää erityistä huomiota, on ruokaketju tuottajalta jalostuksen kautta myyntiin. Se täytyy uudistaa sillä tavalla, että välikäsiä on mahdollisimman vähän siinä mukana. Tiedän itsekin, että täällä Pääkaupunkiseudulla on erilaisia ruokapiirejä, jotka varmasti yleistyvät yhä enemmän. Näiden elintarvikkeiden ja raaka-aineiden suoramyyntiin tarvitaan erilaisia helpotuksia ja tukea myöskin. Sitä tulee tehostaa kaikin tavoin.

Ruokapiirit ja suoramyynnit siis poistavat välikäsiä, ja ne myöskin luovat uusia pieniä maatalousyrittäjiä. Otan omasta maakunnastani yhden esimerkin, josta olen saanut viime aikoina postia. Se on lampaanlihan suoramyynti. Toivon, arvoisa ministeri, että me voimme saada tulevaan elintarvikelainsäädännön uudistamiseen mahdollisuuden lampaanlihan tuottajille lisätä suoramyyntiä, koska nykyisessä asetuksessa on pykälä, että lampaanlihaa voidaan myydä suoraan tilalta "vähäisessä määrin". Nyt kysynkin, mitä tämä tarkoittaa, koska esimerkiksi tiedämme, että poronlihaa voidaan myydä suoramyyntinä tällä hetkellä ilman tällaisia rajoituksia, ja toivon, että ne lampaanlihalta myöskin poistuisivat. Tämä on viesti tuottajilta, mutta olen myös saanut adressin kuluttajilta, jotka olisivat halukkaita ostamaan suoraan tilalta lampaanlihaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi sananen elintarviketurvallisuudesta. Suomessa elintarviketurvallisuus on huippuluokkaa ja kansalaisten odotukset turvallisesta ruuasta ovat korkealla. Siksi meidän pitää pitää erityisesti kiinni siitä, että elintarvikkeiden turvallisuustaso pysyy siinä mitassaan ja resurssit turvataan (Puhemies: 5 minuuttia!) valvontaan ja tutkimuksen kehittämiseen edelleen eteenpäin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetään, että suomalaiseen elintarvikeketjuun luodaan jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmä. Tämä on erittäin kannatettava ajatus. Uusin dioksiinikohu Saksassa todistaa sen, että elintarvikeala on herkkä, jos tapahtuu virheitä tai avautuu mahdollisuus sabotaasiin. Järjestelmän avulla kuluttaja saa entistä tarkemmin ja helpommin tietoa ruuan alkuperästä ja tuotantotavoista. Läpinäkyvyys kannustaa niin kasvi- kuin eläintuotannossa entistä kestävämpiin ja turvallisempiin tuotantotapoihin. Myös vaaratilanteissa esimerkiksi saastuneen elintarvike-erän alkuperä saataisiin nopeasti selville. Tämä on ehdottomasti kaikkien etu.

Ruuan alkuperämerkinnöissä, erityisesti pakkausmerkinnöissä, on paljon parantamisen varaa. Nykyinen säännös siitä, että alkuperämaa on mainittava, jos sen kertomatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan, on epäselvä. Valiokunta päätyikin esittämään, että tuotteiden alkuperämaan ilmoittaminen säädetään pakolliseksi.

Se, mitä vastuullisuus ja kestävyys tarkoittavat, on määriteltävä tarkasti. Nykyisin lähes jokainen yritys haluaa jo imagotarkoituksessakin kertoa olevansa vastuullinen ja tuotantonsa olevan kestävällä pohjalla. Se ei aina kuitenkaan pidä paikkaansa. Taustalla ei tunnettuja joutsenlippu-, luomu- jne. merkkejä lukuun ottamatta ole selviä kriteerejä sille, mitä vastuullisuus ja kestävyys elintarviketuotannossa tarkoittaa. Kuluttajan on vaikea arvioida toimintatapojen ja tuotteen kestävyyttä ja vastuullisuutta pakkausmerkintöjen perusteella.

Arvoisa puhemies! Suomi voi kilpailla vain laadulla, ei koskaan hinnalla. Näin on myös elintarviketeollisuudessa. Kuuluisa maabrändityöryhmä esittää luomutuotannon osuuden nostamista nykyisestä 5—7 prosentista jopa 50 prosenttiin. Esitetty kasvuprosentti ei mielestäni ole realistinen, mutta luomutuotannolle on kuitenkin olemassa suuret kasvumahdollisuudet. Erittäin selviä trendejä kuluttajien keskuudessa tällä hetkellä ovat lähi- ja luomutuotanto, turvallisuus, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys. Jatkuvat maailmalta kantautuvat uutiset erilaisista ruokakriiseistä vain vahvistavat tätä suuntausta. Luomu tarvitsee entistä tehokkaampaa markkinointia ja vienninedistämistoimia. Myös valtio voisi suunnata tukea tähän tarkoitukseen. Myös kauppa voi halutessaan edistää luomun myyntiä ottamalla tuotteita valikoimiinsa, pitämällä katteet kohtuullisina ja panostamalla tuotesijoitteluun.

Luomu- ja lähiruokainnostuksen täytyy realisoitua myös kaupan kassalla. On tutkittu, että suomalaiset kyllä kannattavat luomu- ja lähiruokaa mutta valinnat lähimarketeissa tehdään kuitenkin usein muulla perusteella, usein hinta ratkaisee. Saksalainen halpaketju on valloittanut Suomen markkinoita ja saanut pysyvän jalansijan tänne. Kilpailu on tervetullutta. Suomalainen elintarvikekauppa on harvojen käsissä, mikä ei ole tuottajan ja kuluttajan kannalta hyvä asia. Se että suomalainen elintarvike vaihdetaan edullisempaan saksalaiseen, ei edesauta suomalaista tuotantoa ja yrittäjiä ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Joukkoruokailussa on vielä paljon tekemistä, jotta luomu- ja lähiruuan osuutta raaka-aineissa saadaan nostettua. Valtioneuvosto on tehnyt huhtikuussa 2009 periaatepäätöksen kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. Sen mukaan yksi kasvisateria, sesongin mukainen ateria tai luomuateria piti olla viikoittain tarjolla jo vuonna 2010. Tämä ei toteutunut laajamittaisesti. Toisaalta positiivisiakin esimerkkejä löytyy erityisesti pienistä kunnista. Kuntasektori ja erityisesti kuntien laajat hankintarenkaat odottavat elintarvikeyrittäjiltä verkostoitumista, jotta lähi- ja luomuruokaan liittyviä saatavuus- ja logistisia ongelmia pystyttäisiin helpottamaan.

Elintarvikkeiden osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista on noin kolmannes. Julkisilla ruokahankinnoilla ja suurkeittiöillä on suuri merkitys ruuan kokonaiskulutuksessa. Suomessa, koska suomalaisista aterioista joka kolmas on ammattikeittiön tekemä, jo muutaman prosentin lisäys lähi- ja luomuruokatuotteiden käyttöön suuren julkisen keittiön raaka-ainehankinnoissa on merkityksellinen, kun volyymi on suuri.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Sen lisäksi, että ruuan pitää olla terveellistä, puhdasta, mieluimmin lähiruokaa ja tuoretta, sen pitää olla myös sellaista, että ihmisillä on mahdollisuus ostaa sitä, eli sen hinnan pitää olla myös kohtuullinen. Tämä on tietysti sekä paikallisesti meillä Suomessa että globaalisesti keskeinen kysymys. Useat, ainakin kaksi valiokuntaa, ovat myös antaneet lausuntonsa gmo:sta, geenimuunnelluista tuotteista. Ne poikkeavat toisistaan.

Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota kilpailuun ja mahdollisuuteen, ja se vuosiraja, mihinkä mennessä tulevaisuusvaliokunta katsoi voitavan jo geenimuunnelluilla tuotantotavoilla oleellisesti parantaa ruuan tuotannossa sen eri vaiheita, on 2030 tai 2050. Ympäristövaliokunta sitä vastoin kiinnittää huomiota Euroopan unionin avoimen käytön direktiiviin, joka on kehitteillä ja valmisteilla ja jonka mukaan geenimuunneltujen viljelylajien viljely voidaan kieltää osittain kokonaan kunkin maan alueella paikallisen päätöksenteon mukaan.

On puhuttu luomusta, ja myös valiokunta on nostanut omassa mietinnössään luomun keskeisesti esille. Tässä myös on geenimuunnelluilla tuotteilla oma roolinsa. Me olemme kuulleet esimerkiksi Tutkaksen järjestämässä tilaisuudessa, joka tapauksessa eduskunnassa, geenitutkijoilta sellaisen termin kuin gmo-luomu eli geenimuunneltu luomutuote, joka on heidän mielestään ongelmaton asia. Omasta mielestäni siinä on selkeä ristiriita. Ei voi olla geenimuunneltua luomutuotetta.

Tämä kysymys geenimuunnellun tuotannon rajaamisesta, mihinkä Euroopan unionin direktiivi antanee myöhemmin selkeän mahdollisuuden, on ajankohtainen myös eduskunnassa täällä esillä olevan lainsäädäntöehdotuksen vuoksi.

Myös vastuullisuusjärjestelmistä on tässä selonteossa puhuttu. Kasvuhuonekaasujen ilmoittaminen esimerkiksi tuotteiden yhteydessä yhtenä niiden merkintänä on tärkeätä. On samalla kuitenkin syytä muistaa, kuten ympäristövaliokunnan lausunnossa todetaan, että tämä on vain yksi ympäristövaikutus. On myös rehevöityminen, vaikutus siihen, ja myös vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

Ansiokkaasti täällä on puhuttu jo tänään ja muuten aikaisemmin ja myös näissä lausunnoissa, mietinnössä kalan käytöstä. Suomi on tuhansien järvien maa, ja japanilaiset ovat sitä mieltä, että jos heillä olisivat nämä järvet, he ratkaisisivat maapallon kalaongelmat. Tällä hetkellähän niitä ratkaistaan etenkin Japanin ja Euroopan unioninkin toimesta ryöstökalastuksella ja kalakannat ovat varsin kestämättömässä tilassa, ja tilanne aina vain jatkuu.

Suomen ammattikalastajien saaliista siis vain 7 prosenttia, tästä kotimaisen kalan saaliista, käytetään ihmisravinnoksi. Omega-rasvahapot jäävät siis käyttämättä, tai ne joutuvat mieluummin sitten minkkien rehuksi. Tässä kalakysymyksessä olisi todella paljon tehtävissä. Hyvinkin vähäisin toimin päästäisiin parempiin tuloksiin.

Lähiruoka on tärkeä kysymys, ja siinä todellakin kouluruokailu, työpaikkaruokailu on melkoinen mahdollisuus. Se tarjoaa ikään kuin oikotien tämän toteuttamiseen, ja silloin myös hankinta, se miten kunnat hankkivat ravintotuotteensa, on tärkeä asia, jolloinka tietysti sitten nämä tarjouspyynnöt ovat keskeisemmässä asemassa.

Maailmanlaajuinen tilanne on tärkeä, arvoisa puhemies. Gmo-lajikkeet eivät maapallon ruokaongelmaa ratkaise, ja meidän pitää myöskin aina muistaa se, kuinka monta uutta suuta vuotta kohti tänne tulee.

Mats Nylund /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Utgångspunkten och målet för den finländska matpolitiken är, och bör vara, att vi finländare år 2030 äter välsmakande, hälsosamma och trygga livsmedel som har producerats på ett hållbart sätt och detta genom ett transparent, kompetent, flexibelt och internationellt konkurrenskraftigt livsmedels- och servicesystem.

Vi kan i dag säga att våra livsmedel är trygga, rentav de tryggaste i världen. Välsmakande och hälsosamma beror naturligtvis på tillredningssättet och vilket livsmedel vi talar om. Fler och fler konsumenter har dock sakta men säkert börjat ifrågasätta och fråga sig vad maten som finns att köpa i dagligvaruhandeln innehåller, om den de facto är så trygg, hälsosam och välsmakande som det sägs. Det här har utskottet väldigt starkt lyft fram, att vi måste få en bättre urspungsmärkning. Trenden med närproducerat, ekologiskt och färskt håller också på att slå igenom hos oss.

Inom livsmedelsindustrin har man i någon mån vaknat till den nya dagen. Man har tagit bort natriumglutamat från innehållet i en del charkuterivaror, man har minskat på antalet naturenliga aromer och gått inför naturliga aromer, man har tagit in ekologiska produkter i sitt urval och så vidare. Konsumenten har förmågan att göra medvetna val, men då måste det också finnas valmöjligheter för konsumenten.

Arvoisa puhemies! Joukkoruokailulla on ilman muuta hyvin tärkeä tehtävä kotimaisen puhtaan ja ympäristön kannalta kestävän ruuan kehittämisessä ja sen merkityksen korostamisessa. Hankintaosaamista nimenomaan on edistettävä, ja on syytä ryhtyä uusiin konkreettisiin toimenpiteisiin. Haluan nostaa esille sen, mitä useat edustajat ovat sanoneet jo täällä, että on todellinen mahdollisuus kasvattaa lähiruuan ja luomuruuan kysyntää nimenomaan joukkoruokailun kautta. Esimerkiksi julkisten ruokapalvelujen tarjoamat ateriat ovat jo nyt kolmasosa Suomen elintarvikkeiden kulutuksesta. Ja kun esimerkiksi raaka-aineiden kustannus on ainoastaan noin viidesosa esimerkiksi kouluruuan kokonaishinnasta, tämä on todellinen mahdollisuus kasvattaa kysyntää kattavasti, ja samanaikaisesti yksittäiselle alkutuottajalle on kuitenkin tarjottava todelliset toimintamahdollisuudet. On myös luotava parempia järjestelmiä, joilla kotimaista pienimuotoista elintarvikejalostusta tuetaan.

Haluan korostaa jäljitettävyyden ja alkuperämerkintöjen tärkeyttä. Tietoa elintarvikkeiden alkuperästä ja sisällöstä on selkeytettävä. Kyse ei ole ainoastaan elintarviketurvallisuuden parantamisesta sen joutuessa uhatuksi, vaan kyse on myös kuluttajien luottamuksen säilyttämisestä koko elintarvikeketjuun.

Lopuksi haluan korostaa sen merkitystä, että hintojen korottamisen, kun kerran semmoista tapahtuu, on annettava läpäistä koko ketju. Tällä hetkellä kauppa lisää oman osansa jatkuvasti ruuan loppuhintaan ja alkutuottaja kuristetaan hitaasti ja myös hämärretään ruokapolitiikalle asettamamme tavoitteet. On pikaisesti saatava tänne eduskuntaan nimenomaan tuottaja- ja toimialaorganisaatiolaki, joka on valmisteluvaiheessa ja on ollut jo esillä hallituksessa. Se on äärimmäisen tärkeää. Sillä voimme samalla parantaa läpinäkyvyyttä ja tuotannon jalostuksen ja kulutuksen suhdetta ja nimenomaan vahvistaa tuottajien asemaa ja neuvotteluvoimaa nykyisin vääristyneessä elintarvikeketjussa. Tämä on tarpeen nykyajan yhä tietoisempien kuluttajien vaatimuksiin vastaamiseksi.

Värderade talman! Det är ytterst viktigt att den inhemska livsmedelsproduktionen upprätthålls, dels med tanke på det kulturella avseendet och folkhälsoaspekten och dels med tanke på självförsörjningsgraden och den globalt växande befolkningsmängden.

Såväl livsmedelstryggheten som målen med den finländska matpolitiken står och faller med jordbrukarna och deras framtida verksamhetsmöjligheter.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tiusanen ja Nylund lopettivat puheenvuoronsa maapallon väestöräjähdykseen elikkä toisin sanoen siihen, että syöjiä on yhä enemmän ja enemmän. Itse asiassa se on niin paljon kuin 70 miljoonaa, nettomääräinen syöjien lisäys per vuosi. Sitten se tapahtuu samanaikaisesti kuin maapallon tuottava maapinta-ala vähenee, siis käytettävissä oleva maapinta-ala vähenee. Asia ei ole vähäpätöinen lainkaan. Tästä saamme tuoreen näytön, mitenkä vakavasta asiasta, arvoisa puhemies, tässä on kysymys: Vuonna 2008 vetäistiin toistaiseksi pohjanoteeraus. Maapallolla oli varastoissa 18 prosenttia siitä ruokamäärästä, joka vuoden aikana tultaisiin kuluttamaan. No, se tilanne on siitä hintsun verran parantunut, nyt se on ollut 25 prosenttia. Siis toisin sanoen elämme huoltovarmuuden suhteen maapallolla äärimmäisen kriittisessä vaiheessa.

Tätä kriittistä vaihetta korostaa vielä, arvoisa puhemies, se, että raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on ollut selvässä nousussa. Syksyn aikana siihen tuli parisenkymmentä US-dollaria tynnyriltä lisää. Samanaikaisesti Iea, tämä maailman energiajärjestö, ilmoitti, että se vähän vaille 100 euron taso, mikä meillä esimerkiksi nyt eilispäivänä oli, on vielä dumpingmyyntiä elikkä itse asiassa sen oikea hinta olisi 115 euroa tynnyriltä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruuan hinta tulee erittäin voimakkaasti nousemaan, siis paitsi että sitä tarvitaan moottorien polttoaineena, myöskin keinolannoitteitten ja kasvinsuojeluaineiden tuotannossa käytetään niin ikään raakaöljytisleitä. Tämä on vakava asia. Siihen pitää pystyä reagoimaan.

Nämä asiat ovat tietysti otetut huomioon siinä prosessissa, joka on tuottanut kaksi erittäin hyvää mietintöä eduskunnan arvioitavaksi. Poimin niistä ehdotuksista vain aivan muutaman, joita pidän suomalaisittain avainasemassa.

Ensimmäinen ja vallankumouksellisin vaatimus on kaikkinainen jäljitettävyys elikkä alkuperämaininnan saaminen kaikkiin vähittäiskaupassa oleviin elintarviketuotteisiin. Se vaatimus on kova, se on hirmuisen kova, mutta se on täysin oikeutettu, ja sen eteen pitää tehdä kaikki voitava. Olisi nimittäin, jos ei muu auta, sillä tavalla, että vähittäiskaupassa meillä olisi rinnakkain kaksi hyllytilaa. Toisessa hyllytilassa olisivat ne, joista päästään jäljittämään alkuperä, ja vieressä olisivat ne, joissa sitä mahdollisuutta ei ole, siis niistä tuotteista, mitä siinä hyllyssä on. Siinähän sitten jokainen kuluttaja, ostaja, miettii, kummanko valitsen.

Toinen asia on se, että ruoka on ruuaksi kelpaavaa. Minä olen erinomaisen huolissani Tullilaboratorion tilanteesta. Siis meillä pitää olla sellainen järjestelmä, jossa jokainen vihjekin siitä, että tuontielintarvike ei ole määräykset täyttävä, tulee tutkintaan. Tällä hetkellä resurssit eivät tähän tasoon riitä, ja se on puute.

Edelleen niistä ingressissä mainituista syistä meidän suomalaistenkin pitää pitää huoli siitä, että koko se peltoala, joka meillä on käytettävissä, on myöskin tuotantokunnossa.

Sitten viimeisenä asiana on lähiruoka. Olen erittäin masentunut siitä, että kaupan ketjut tulevat sanomaan päin naamaa, että he eivät halua kuullakaan sanaa "lähiruoka". No, eihän tästä tule sitten yhtään mitään, jos ei perustavaa laatua olevaa asennemuutosta saada aikaiseksi. — 4.51.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan lausua valiokunnille ja erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnalle suuret kiitokset kahden erittäin tärkeän selonteon hyvästä ja perusteellisesta käsittelystä ja sinne liitetyistä — minusta erinomaisista — tavoitteista jatkoa ajatellen. Ruokastrategiaselonteon perustarkoitushan oli katsoa, mitä vuoteen 2030 mennessä pitää tehdä, jotta me edelleen Suomessa syömme, kuluttajat syövät, maukasta, terveellistä ja kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa ja samalla kuluttajilla on kyky tehdä tietoisia valintoja ja kysyntää vastaa läpinäkyvä, osaava, joustava ja kansainvälisesti kilpailukykyinen ruoka- ja palvelujärjestelmä.

Lausumat, jotka valiokunnat ovat muotoilleet, ovat hyviä, ja viime kädessä koen, että niitten toimien paikka on ensisijaisesti seuraavassa hallitusohjelmassa. Sehän tämän harjoituksen tarkoitus oli: luoda ainespuita ja rakennuspuita siihen, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan käytännössä kirjataan.

Siellä on ensimmäisenä: "Hallitus huolehtii alkutuotannon kannattavuuden ja alkutuottajien aseman parantamisesta markkinoilla, mikä turvaa kotimaisen elintarviketuotannon ja maamme peltoalan säilymisen tuotannossa." Äärettömän tärkeä tavoite. Ja kun täällä on kirjattu, että "hallitus huolehtii", niin minä teen tästä nyt semmoisen johtopäätöksen, että tässä keinovalikoimassa on pakko olla sitten jatkossa tuottaja- ja toimialaorganisaatio. Meillä ei ole mitään muita välineitä vahvistaa siinä elintarvikeketjussa kaikkein heikoimman lenkin eli tuottajien neuvotteluvoiman asemaa. Tätä samaa neuvotteluvoimaa on Euroopassa vahvistettu. Ranskassa on yli 1 100 tuottajaorganisaatiota ja 74 toimialaorganisaatiota, ja näiden kahden ero on se, että toimialaorganisaatiossa on koko ketju. Esimerkiksi Suomessa luomu tarvitsee välittömästi tämän koko ketjun toimialaorganisaation, jotta me voimme turvata jatkossa luomutuotannon tulevaisuuden, koska siellä jos missä toimijat ovat erittäin hajallaan. Eli tämä vaan tämmöisenä toteamuksena. Nyt, kun ensi viikolla, vai seuraavalla viikolla, yritämme hallitukseen tätä esitystä jälleen kerran viedä, niin toivon, että silloin siellä sitten vastataan siihen huutoon, jonka eduskunta tulee sitä ennen päätöksenä toteamaan, että "hallitus huolehtii". Silloin tähän keinovalikoimaan tarvitaan näitä välineitä.

Sitten täällä puhutaan ihan oikein lähi- ja luomuruuan käytön lisäämisestä, ja siinähän erittäin suuressa roolissa kuluttajan lisäksi ovat julkiset hankinnat, joista täällä on ihan oikein puhuttu. Niissä hankintaosaamista, tarjouspyynnön tekemistä ja sen määrittelyä niin, että saadaan sitä lähiruokaa, on täysin mahdollista kehittää, mutta se pitää osata ja tehdä oikein.

Huoltovarmuuskysymys on äärettömän tärkeä asia, samoin kuin elintarviketurvallisuusasia. Elintarviketurvallisuushan on viime päivinä, niin kuin tiedämme, tämän Saksan dioksiinikriisin ansiosta ollut tietyllä tavalla koetteilla. Meillä oli maanantaina tuolla Brysselissä maatalousministereiden neuvosto, jossa Saksa antoi selvityksen siitä, mitä he ovat tehneet, jotta tämä dioksiinikriisi pystyttiin siellä rajaamaan, ja nyt sitten tiloja vapautetaan sitä mukaa kuin tutkimukset toteavat, että ne ovat puhtaita. Mutta tämä Saksan harjoitus osoitti selvästi sen, että edelleen markkinoilla määrää raha ja siellä vilpillisin keinoin haetaan hyötyä. Tästä tullaan siihen isoon kysymykseen, nyt kun ruuasta on tulossa pula, mihin liittyen eilen muuten niistä keinovalikoima-asioista keskustelin sisämarkkinakomissaari Michel Barnierin kanssa Brysselissä komissiossa. Eli jos me emme minkäännäköisiä ohjureita tai tietyntyyppistä säännöstelyä saa aikaan silloin, kun ruuasta tulee pula, niin voitte olla varmoja, että sillä tehdään rahaa ja ansaitaan raaimman jälkeen. Ja silloin on kysymys ihmisille elintärkeästä asiasta, ruuasta, ja sen altistamisesta puhtaasti markkinoiden armoille. Onneksi nyt sitten Ranskan johdolla G20-maat hakevat ja myöskin Euroopan unionin ministerineuvostossa ja myös komissiossa haetaan niitä keinoja, joilla voitaisiin tämä estää, ettei täällä ruokapuolella kävisi samalla tavalla kuin rahoitusmarkkinoilla on käynyt. Se on varoittava esimerkki ja todella vakava asia.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan lopuksi muutama sana täällä esitettyihin kysymyksiin liittyen. Ed. Vehkaperä peräänkuulutti lampaanlihan saantia suoramyyntiin enemmän kuin "vähäisessä määrin". Tätä ongelmaa meillä selvitetään ja katsotaan nyt sitten, miten siinä pystytään etenemään. Tiedän ongelman erittäin hyvin.

Sitten täällä on monessa puheenvuorossa korostettu tätä vastuullisuutta. Se on äärettömän tärkeä asia. Vastuullisuus tulee siitä, että ketju on läpinäkyvä. Vastuullisuutta ei pysty muuten valvomaan, jos ei ketju ole riittävän läpinäkyvä.

Sitten täällä on puhuttu — ed. Pulliainen puhui hyvin ansiokkaasti — tästä maapallon väestönkasvusta, ja sehän on tosiasia, joka tietää tullessaan sitä, että ruuasta tulee ankara pula mutta myöskin energiasta ja vedestä. Ja energian hinta, ihan niin kuin ed. Pulliainen totesi, tulee määrittämään jatkossa hyvin pitkälti myöskin sen, miten ruuan hintakehitys jatkossa etenee.

Kuluttaja on kuningas, joka valitsee, mutta Suomessa valitettavasti kuluttajan valintaoikeutta kaventaa se, että meillä on kaupan hyllyyn Suomessa lainsäädännöllä — Kilpailuviraston avustuksella — annettu kaupalle monopoli. Sinne ei pääse kuin se, minkä kauppa sallii, ja tämä asia pitää ottaa seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa vakavasti pohdittavaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on aivan polttava kysymys ministerille ja valiokunnalle kasvisruuasta. Ei selonteossa eikä näissä teidän erittäin ansiokkaissa mietinnöissänne sanallakaan mainita kasvisruokaa. Nyt kuitenkin meillä täällä Helsingissä on muodissa pakottaa esimerkiksi pienet koululaiset syömään kasvisruokaa. Onko kasvisruoka todella vaaratonta? Kun saimme sitten maistaa tätä kasvisruokaa, mitä nämä koululaiset syövät, niin se käsitti kikherneitä ja soijaa. Ovatko nämä täysin turvallisia ravintoaineita, kun ne tulevat kuitenkin jostakin Kaukoidästä, ja voiko niissä olla myöskin muuntogeenistä kasvia mukana?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että maa- ja metsätalousvaliokunta on yksimielisesti päätynyt näihin linjauksiin ja nähnyt tämän ruokakysymyksen sellaisena asiana, joka pitää nähdä kansallisena, yhteisenä asiana. Minusta näissä valiokunnan linjauksissa on erittäin paljon tärkeitä kysymyksiä myöskin pitkälle tulevaisuuteen. Tämä alkutuotannon kannattavuus on se a ja o. Jos se ei ole kunnossa, niin saa olla paljon kauniita sanoja ja toiveita ja kuitenkaan tämä ruoantuotanto ei toimi.

Ministeri Anttila käytti erinomaisen puheenvuoron, jossa hän valotti vähän tätä maailmanlaajuista tilannetta ja niitä, voi sanoa, uhkatekijöitäkin, mitä on olemassa tämän ruokabisneksen näkymissä, jos mitään hallintaa ei ole olemassa, ja hän vertasi sitä tilannetta oivallisesti tähän rahamarkkinatilanteeseen. Sen takia on parempi, että tässä ollaan vähän ennakoivasti liikkeellä kuin että sitten myöhemmin ihmetellään, miten tässä näin kävi. Tässä mielessä tämä hallituksen linja ja sen saama koko eduskunnan tuki ovat hyvä pohja tuleville neuvotteluille ja tulevalle linjaukselle.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kysymykseni koskee lisäaineita. Te, ministeri Anttila, totesitte ed. Kumpula-Natrin kysymykseen ruokapolitiikan lähetekeskustelussa, että olette valmis pistämään selvitykseen, mitä Suomessa voitaisiin tehdä lisäaineille. Totesitte, että ehdimme vielä hyvin tehdä sen selvityksen seuraavaa hallitusohjelmaa varten. Ryhdytään toimeen, se on tärkeä asia. Nyt tässä kohdin tiedustelisinkin, onko tämä selvitystyö lähtenyt jollain tavalla käyntiin, koska varsin monesti myös itse törmään kansalaiskeskusteluissa tähän aiheeseen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meille monille on yllätys, että Suomessa syödyn ruuan raaka-aineista 50 prosenttia tulee ulkomailta. Sen vuoksi on tärkeää, että muutenkin kuin kaupan hyllyllä se raaka-aineen jäljitettävyys voitaisiin jotenkin nykyistä paremmin järjestää. Nimittäin ravintolaruuan ja suurtalouksien osalta on kenties vielä tärkeämpää selvittää, mistä se raaka-aine on kotoisin.

Kun puhutaan lähiruuasta, niin on EU-kansalaisilla ja Suomen kansalaisilla, meillä kansanedustajillakin, aika lailla erilainen käsitys siitä, mikä on sitä lähiruokaa, mistä se on peräisin. Ja tiedustelisin nyt, kun ministeri on paikalla, mikä ministerin käsitys on: mikä on lähiruokaa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin sanoa, että nämä ponnet ovat oikein hyviä, mutta muutaman kysymyksen ne herättivät. Esimerkiksi tämä ruokapoliittisen selonteon ponsien osa, ensimmäinen ponsi, että alkutuotannon kannattavuuden ja alkutuottajien aseman parantaminen markkinoilla on tärkeätä — näkeekö ministeri, että tähän tarvitaan sitä Britannian mallin mukaista kauppa-asiamiestä, tai millä nimellä se siellä kulkikaan?

Kakkosponnessa vaaditaan ruuan raaka-aineiden alkuperän ja tuotantotavan ilmoittamista. Siitä kysymys: miten tällä hetkellä meidän EU-lainsäädäntömme ja Wto-sopimuksemme estävät tätä asiaa, ja minkälaisella aikataululla tähän olisi kenties mahdollista päästä?

Kolmannesta ponnesta, jossa puhutaan tuoreudesta, lisäaineettomuudesta ja lyhyestä kuljetusmatkasta, että näitä pitäisi mahdollistaa hankintakäytännöissä: Olen ymmärtänyt, että ne ovat mahdollisia. Onko tässä joitain ongelmia ilmennyt eri puolilla Suomea?

Neljännessä ponnessa puhutaan huoltovarmuudesta. Mitkä ministeri näkee tässä suurimpina riskeinä tällä hetkellä? Energia on tietenkin yksi, ja rehuvalkuaisen osalta esimerkiksi Punkaharjulla suunnittelussa oleva bioetanolitehdas toisi oman ratkaisunsa tähän. Lannankäytön tehostaminen ja yhdistäminen biokaasutuotantoon ovat myös varmasti tulevaisuudessa yksi huoltovarmuusnäkökohta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä kaupan kartellisoitumisen sijasta pitää todella kiinnittää huomiota tuotantoedellytysten parantamiseen. Bulkin sijasta meidän vahvuuksia ovat laatu, erikoistuotteet, ja tältä osin luomun ja lähiruuan osalta tarvitaan kyllä jalostuksen ja markkinoinnin paljon parempaa verkottumista. Kauppaan pääsyn ongelma on se, että ei ole yhteistyötä eikä ole järjestetty eri toimijoita yhteen. Ei se kyllä kartellilla hoidu. Ja kun tällä viikolla pohjoissavolainen luomulypsykarjan tuottaja otti yhteyttä, niin näitä arjen asioita on hoitamatta: hänen lisämaaongelmansa, tukioikeudet. Eli tällaisia asioita voitaisiin kyllä kansallisesti hoitaa. Nämä luomutuotteet ovat yksi.

Ja sitten: Historiallisen virheen teitte, että menitte ministereiden Pekkarinen ja Häkämies kanssa myymään meidän kadmiumvapaan lannoitetuotannon GrowHow’n Yaralle. Nyt on erittäin suuri riski meidän tuotannon turvallisuudesta ja tuottajat maksavat todella sikamaista hintaa tuotantokustannuksina. Kyllä kannattaa kartelli panna pystyyn, että pystytte peittämään, mitä virheitä olette tässä tehnyt.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruuasta ja elintarviketuotannosta kaiken kaikkiaan on mahdollisuus saada Suomeen erittäin voimakas ja vahva kasvuala. Siihen on kaikki edellytykset meillä olemassa, ja ne perustuvat juuri siihen, mitä ed. Rajamäki äsken totesi. Ne perustuvat puhtauteen, tuoreuteen, varmuuteen, jäljitettävyyteen, turvallisuuteen. Mutta ne edellyttävät sitä, että meillä myöskin kansainväliset kauppajärjestelmät ovat reilut, niin että siellä ei pelkkä hinta ratkaise vaan äsken mainitut laatukysymykset saadaan myöskin mukaan.

Kysynkin ministeri Anttilalta: näettekö, kun paljon tuolla maailmalla matkaatte, onko minkäänlaisia mahdollisuuksia, ja aiheuttavatko nämä ruokakohut niin Kiinassa kuin nyt Saksassa, jota pidetään luotettavana tuottajamaana, nyt sen, että edes keskustellaan siitä, että maailman kauppajärjestelmää voitaisiin muuttaa niin, että se olisi entistä oikeudenmukaisempi ja ottaisi muutkin asiat huomioon kuin pelkän bulkin?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoro moneen suuntaan.

Ensinnäkin siihen, mikä koskee lampaan lihaa. Suoramyyntiin pitäisi jo sen lainsäädännön perusteella, jonka me olemme täällä juuri tehneet, asettaa esimerkiksi sellainen raja kuin 2 500 kiloa vuodessa suoramyyntiä tilalta. Silloin se on selvä peli. Silloin ei ole mitään ongelmia.

Siihen, mikä koskee soijaa. Se on 92-prosenttisesti gemoa tällä hetkellä maapallolla, mutta Suomeen on yritetty tuoda sillä 8 prosentin kiintiöllä soijaa niin, että se todennäköisesti ei ole ollut gemoa, mitä on täällä syöty, mutta varmaa se ei ole.

Sitten siihen, mikä koskee luomua. Tuen voimakkaasti ministeriä siinä, että tuottajaorganisaation pitää olla kunnollinen, niin kuin muutenkin tässä uudessa markkinatilanteessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme kommenttia:

Ministeri mainitsi kaupan. Ongelma on mielestäni se, että Suomessa on kauppa todella keskittynyttä, käytännössä kaksi toimijaa. Onko ministerillä tähän näkökulmaa?

Ministeri mainitsi myös dioksiinin ja tämän Saksan dioksiiniongelman taikka dioksiinin väärinkäytökset. Meillä on tietysti Itämeressä oma dioksiiniongelma, joka liittyy kalan käyttöön. Suurten silakka- ja lohikalojen syöminen on tässä näkökulmassa ongelma, ja samanaikaisesti kuitenkin jollakin taholla ajetaan sellaista kuin esimerkiksi Kymijoen kanavointia, joka aiheuttaisi lisädioksiinin valumisen Suomenlahteen ja Itämereen.

Kolmantena sitten tämä väestöräjähdys, joka on todella vakava asia. Maailmanpankki ja Imf painostavat Afrikkaa muun muassa siinä, että siellä pitäisi siirtää tuotanto puuvillaan ja muihin vientituotteisiin. Palmuöljy on yksi ongelma, ja Suomikin on siinä mukana, ja Euroopan unionin maataloussäännökset ovat toinen ja tuontitullit kolmas.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitos erittäin hyvistä puheenvuoroista.

Ed. Asko-Seljavaara kyseli kasvisruuan perään ja kyseli, onko se kovin turvallista, kun luettelitte, mitä siihen sisältyy. Ei se ainakaan lähiruokaa ole, jos kasvisruuasta puhutaan, mutta jokainen valitsee sen, syökö kasvisruokaa vai syökö muuta.

Ed. Rantakankaan puheenvuoroon on helppo yhtyä. Nämä ruokaspekulantit ovat jo nyt sillä tavalla liikkeellä, että kuulin Brysselissä, että joku oli jo kaakaota varastoinut sellaisen määrän, että realisoi sen sitten jonkun ajan kuluttua, kun hinnat ovat pilvissä.

Ed. Taimelan kysymys lisäaineista: Sitä meidän päässämme selvitetään sillä tavalla, että sehän nimittäin liittyy erittäin paljon myöskin siihen, mitä kuluttajille kerrotaan. Ne ovat nyt tiettyjä E-koodeja, ja kukaan ei kulje kaupassa E-koodikirja mukana. Siksi silloin meidän täytyy pystyä sen lisäksi, että selvitetään, onko siellä joitain ongelmia, myöskin avaamaan se kuluttajille, mitä se lisäaine sitten todella on, josta se E-koodi on sinne kirjattu. Se on päällysmerkintäasia mitä suurimmassa määrin.

Ed. Hemmilä kyseli, mitä on lähiruoka. Lähiruoka on alueella tuotettua ruokaa, mutta toisaalta tämä alueella tuotettu lähiruoka on pääsemässä nyt nimittäin kaupan hyllyille. Tämmöisiä kokeiluja on jo menossa, onneksi. Tiedän, että esimerkiksi Loimaalla on tällainen kokeilu menossa, jossa markettiin on varattu eräs alue, jossa lukee, että tämä on tämän alueen, paikkakunnan, tuottajien tuotteita eli siitä lähialueelta.

Sitten ed. Komilla oli monta kysymystä. Britannian reilun kaupan asiamies varmasti voisi olla hyvä valvomaan sitten, kun me saamme ensin ratkaisun siihen, että tuotteet pääsevät yleensä kaupan hyllyille vapaammin. Mielellään pitäisi päästä ihan vapaasti.

Sitten ruuan alkuperä, joka on valiokunnan mietinnössä, on erittäin tärkeä asia kuluttajan näkökulmasta. Euroopan unionissahan nyt tehdään Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan -teeman alla läpinäkyvyyttä lisääviä toimenpiteitä koko elintarvikeketjuun. Ja läpinäkyvyyteen kuuluu luonnollisesti tietää, mikä on ruuan alkuperä: missä se on tuotettu.

Huoltovarmuudessa suurin ongelma on valkuaisraaka-aineasia. Se pitää pystyä jatkossa turvaamaan. Me olemme aivan liian vähän omavaraisia valkuaisraaka-ainepuolella.

Sitten ed. Leppä puhui, että ruoka on kasvun alaa, ja se on varmasti juuri näin. Mitä sitten Wto-pöytään voitaisiin viedä? Itse koen nyt niin, että kun Ranskan presidentti Sarkozyn johdolla käydään G20-maiden pöydässä keskustelua siitä, millä tavalla maapallon ruokaturvallisuus taataan ja samalla estetään se, että ruuasta tulee spekulanttien temmellyskenttä, tästä harjoituksesta on sitten mahdollisuus tulla Wto-pöytään, ei kyllä muuta kautta, mutta toivon mukaan tätä kautta.

Ed. Tiusanen puhui keskitetystä kaupasta. Siihen kaikki yhdymme, mutta se kauppa on sen järjestelmän luonut. Kauppaa ei pidä siitä moittia, mutta me olemme sen lainsäädännöllä sallineet, että kaupalla on hyllyssä monopoli. Se on suomalaisen kilpailulainsäädännön ja Kilpailuviraston tulkinta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun pääsin eduskuntaan, sanoin, että lähden puolustamaan puhdasta ja turvallista ruokaa, ja siksi olen erittäin iloinen, että tällainen ruokaturvallisuusselonteko ja strategia Suomen ruokapolitiikalle on saatu tehtyä. Minulla on tavoitteena se, että lapset ja lapsenlapsetkin voisivat nuolla taikinakulhon turvallisin mielin saamatta salmonellaa. Ja tavoitteenani on se, että tulevaisuudessa joukkoruokailussa ei tarvitsisi kuumentaa salaattia sen takia, että sieltä ei tauteja tulisi, mitä nyt tehdään jo esimerkiksi ulkomaisten marjojen kohdalla. Suomen pitää jatkossakin pysyä elintarvikeväärennösten ulkopuolella.

Mitä tarkemmin tutkimme tätä elintarviketurvallisuusselontekoa — ja kuultuamme myös asiantuntijoita — sitä paremmin huomasimme, että Suomessa asiat ovat todella hyvin. Itse asiassa esimerkiksi niistä kasvinsuojeluainejäämistä, mitä me syömme, 91 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista. Siksi on todella tärkeää, että me panostamme nyt entistä enemmän Tulliin, suomme sille voimavaroja ja rupeamme tutkimaan ulkomaisia elintarvikkeita entistä enemmän, kun valitettavasti jo tuo mainittu 50 prosenttia raaka-aineista tulee Suomen ulkopuolelta. Onhan se väärin, jos kauppa tai sisäänostajat eivät kanna vastuutaan siitä, minkälaista ruokaa tänne Suomeen tuodaan, ja jopa kuluttajalle asti pääsee näitä elintarvikkeita, jotka eivät sitten olisi ihan turvallisia tai ainakin jäämien muodossa aiheuttavat haittoja meidän terveyteemme.

Elintarvikkeitten jäljitettävyys ja alkuperä ovat tekijöitä, joilla voimme turvata sen, että elintarvike on sitten puhdas jatkossakin. Kenen tuottajan kannattaa siihen turvallisuuteen, terveellisyyteen ja puhtauteen satsata, jos ei siitä mitään hyötyä saa ja jos kaupan ketjun päällimmäisenä tarkoituksena on nimenomaan häivyttää alkuperä, niin että se voi ostaa sieltä, missä elintarvike on halvimmalla tuotettu, miettimättä sitä, onko tällöin poljettu ympäristökysymyksiä, työoikeuksia tai eläinten oikeuksia? Silloinhan kuluttaja ei voi itse valinnoillaan päättää, jos hän ei tiedä, mistä se ruoka tulee. Eli olen todella kiitollinen siitä, että saimme sen maininnan tähän selontekoon. Toivon, että seuraava hallitus nyt ottaa sen sitten niin vakavasti, että se varmasti menee läpi poliittisessa päätöksenteossa.

Luomu- ja lähiruuan käytön edistäminen on ollut paljolti juhlapuheissa, mutta loppujen lopuksi se polkee vielä aika lailla paikallaan. Suurin syy siihen on ehkä se, että me emme osaa näitä hankintapäätöksiä tehdä muuten kuin sen rahan perusteella. Meidän pitää päätöksentekijöinä luoda selkänojat kunnallisille ja julkisille hankkijoille, niin että ne voivat sitten ne tehdä päätöksensä muunkin perusteella kuin sen rahan. Viime lähetekeskustelussa, jossa tästä ruokapolitiikasta puhuttiin, lupasin, että teen aloitteen eduskunnan lähi- ja luomuruuan edistämisestä. Valitettavasti se ei vielä ole ilmestynyt teidän pöydillenne, mutta nyt se on jo niin pitkällä, että ensi viikolla se sitten varmasti tulee kierrokselle, ja toivon, että mahdollisimman moni sen allekirjoittaa. Nimittäin Amica-ruokaketjulta meni aika kauan jo siihen vastaukseen, kun kysyin, minkälaiset pelisäännöt heillä on ja minkälaisia normeja he tuotteiltaan vaativat. Sieltä ei oikein helposti sitä vastausta tahtonut löytyä, mikä entisestäänkin kannustaa meitä aloittamaan sieltä, missä sen pitäisi meille kaikille olla helpointa, täältä omasta pesästä.

Todella tärkeää on se, että alkutuottajan kannattavuudesta huolehditaan. Haluan vielä tässäkin yhteydessä kerran korostaa tuottaja- ja toimialaorganisaatiota. Se laki on saatava läpi, jos aiomme oikeudenmukaisempaa hinnan jakautumista elintarvikeketjussa edistää.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko on hyvä kokonaisvaltainen arvio elintarvikkeiden turvallisuudesta, ja sitä samaa voi sanoa myös tätä ruokapolitiikkaa koskevasta selonteosta. Kasvanut elintarvikkeiden tuonti ja siihen liittyvät riskit ovat ehkä jääneet selonteossa vähän vähemmälle, mutta valiokunta kiinnitti näihin asioihin erityistä huomiota. Esimerkiksi ruokaturvallisuutta koskevassa selonteossa on lausumissa nostettu esiin Tullin ja laboratorion resurssikysymys ja sitten elintarvikkeiden jäljitettävyys ja alkuperämerkinnät. Näistähän täällä on paljon puhuttu, ja pidän näitä asioita erittäin tärkeinä.

Meillä on erinomainen kotimainen alkutuotanto, elintarviketuotanto, ja ehkä se houkuttaa osaltaan sitten tuomaan tänne ulkolaisia raaka-aineita jalostettavaksi ja pakkaamaan ne niin, että kuluttajan on vaikea arvioida, mikä on kotimaista tuotetta alkuperältään. Erityisesti on kuluttajilla ongelmana jalostettujen elintarvikkeiden osalta tunnistaa, missä on käytetty kotimaista raaka-ainetta. Esimerkiksi lihajalosteita ostettaessa siellä saattaa kyllä näkyä, että on valmistettu Suomessa, mutta sitä, mistä liha on tullut, ei kyllä kerrota. Meille tuodaan erittäin paljon ulkolaista lihaa tänä päivänä, muun muassa sianlihaa Saksasta noin 10 miljoonaa kiloa vuodessa, ja suuri osa siitä myydään sillä lailla pakattuna, että kuluttaja saattaa kuvitella ostaneensa kotimaista lihajalostetta. Tämä sama pätee myös hedelmä- ja mehujalosteisiin ja ylipäätään säilykkeisiin. Myös marjoja tuodaan ulkomailta ja pakataan ja myydään kotimaisissa pakkauksissa ja hämätään sitä kautta kuluttajia. Siinä mielessä on tärkeää, että myös tähän kiinnitetään huomiota.

Meidän oma tuotantomme on erittäin puhdasta. Niin kuin täällä on todettu, kasvinsuojeluaineiden jäämät ovat meillä vain murto-osa ulkolaisista ja 91 prosenttia jäämistä tulee nimenomaan tuontielintarvikkeista, erityisesti tuontihedelmistä. Antibioottien käyttö meillä on vain yksi kymmenesosa siitä, mitä keskimäärin kotieläintuottajamaissa käytetään, ja salmonellaturvallisuus on meillä erinomainen, samaten mikrobinen turvallisuus. Elintarviketurvallisuus on meillä korkealla tasolla, mutta valitettavasti tämä ei näy tuottajahinnoissa. Korkealaatuisen suomalaisen elintarvikehuollon tulevaisuuden kannalta merkittävä riski on alkutuotannon heikko kannattavuus, ja tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden neuvotteluaseman vahvistaminen on tärkeä tavoite alkutuotannon heikkoa kannattavuutta kohennettaessa. Huoltovarmuutta ei ole ilman omaa alkutuotantoa, ja tämä on syytä kyllä vakavasti huomioida.

Maataloudessa on jatkunut nopea rakennemuutos. Yrityskoko on kasvanut huimasti, ja tästä on seurannut ongelmia myös tuottajien jaksamisessa. Jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota osaamisen tarkistamisen ohella. Kuluttajille on tarjolla hyviä ja turvallisia elintarvikkeita. Kasvavaksi ongelmaksi on tullut lisääntyvä liikalihavuus, ja siinä mielessä koulutuksen ja terveystiedon merkitys tulee yhä tärkeämmäksi.

Selonteossa on nostettu luomun ja lähiruuan osuus merkittäväksi kasvualueeksi. Meidän on huolehdittava tältä osin luomun kysynnän ja markkinoinnin varmistamisesta, tuotannon kannattavuudesta ja kiinnitettävä erityistä huomiota osaamiseen, koska nimenomaan luomutuotanto vaatii tätä korkeaa osaamista. Lähiruoka on todella merkittävä kysymys ja jatkossa yhä tärkeämpi. Tärkeä kysymys on myös sitten ruuan haaskaus, johon on kyllä tarvetta koettaa vaikuttaa. Kotitalouksissa neljännes ruuasta menee hukkaan ja logistiikassa, varastoinnissa, kaupassa toinen samanmoinen, elikkä puolet elintarvikkeista menee maailmalla hukkaan.

Täällä on noussut esiin myös kotimainen kala. Sen eteen on voitava löytää parempia keinoja, jotta myös kotimaisen kalan saatavuus tulevaisuudessa voidaan turvata.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ruokapolitiikka on pohjimmiltaan kuluttajalähtöistä. Kulutus- ja ostopäätökset kaupassa vaikuttavat ympäristöön, oman alueen elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, kotimaiseen ruokakulttuuriin ja eläinten hyvinvointiin. Nämä seikat on pidettävä mielessä, eikä tule tehdä ostopäätöksiä pelkästään edullisimman hinnan perusteella.

Kotimainen ruokatuotanto tuo työtä ja hyvinvointia Suomeen. Suomalaisen ruuan markkinointiin tulee panostaa entisestään. On tuotava esiin, että se on paitsi laadukas myös puhdas, turvallinen, eettisesti ja ekologisesti tuotettu sekä ravitseva valinta. Kotimainen ruoka tuo hyvinvointia maahamme myös työllisyyden kannalta ja taloudellisessa mielessä. Se on myös arvokas osa kansallista identiteettiämme.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että jotta alkutuotannon menestys turvataan pitkäjänteisesti, on tarkkaan harkittava, mitkä ovat pitkällä aikavälillä kestäviä suomalaisen ruuan tuotantotapoja. Tässä mielessä lähitulevaisuudessa tehdään keskeiset valinnat. Meidän on päätettävä, panostetaanko perinteiseen viljelyyn vai luomuviljelyyn, valitaanko geeniviljelystä vapaa tuotanto vai lähdetäänkö vapauttamaan gmo-viljelyä.

Näiden päätösten merkitykset ovat kauaskantoisia, ja niiden myötä viitoitetaan koko suomalaisen maataloustuotannon linja. Näiden aiheiden kohdalla on pohdittava monia asioita tuottajien asemasta huoltovarmuuskysymyksiin.

Minusta on keskeistä, ettemme valitse suomalaisen ruokapolitiikan tulevaisuudeksi Yhdysvalloista tuttua linjaa. Siellähän kuluttajan on oltava esimerkiksi lihan suhteen erittäin tarkka siinä, mistä ostaa ja mitä ostaa. Geenimuunnellut ja antibiooteilla tai hormoneilla kyllästetyt tuotteet ovat siellä yleisiä, eikä kuluttajalla välttämättä ole tietoa siitä, mitä hän ostaa ruokapöytäänsä. Tämä ei voi olla suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuutta. Meidän on pidettävä kynsin hampain kiinni tästä nykyisestä puhtaasta ruokatuotannostamme. Kuten valiokuntakin totesi, tuotteiden alkuperämerkintöjen säätäminen pakolliseksi on tärkeää nyt, kun tuotteiden alkuperämerkintöjä yhä useammin hävitetään tuotemerkkien taakse.

Kuluttaja ratkaisee viime kädessä sen, millaista ruokaa Suomessa tuotetaan. Meillähän kuluttajat ovat valmiita maksamaan luomutuotteesta ja lähiruuasta. Silti jossain kulkee kipuraja näidenkin tuotteiden hinnassa. Meidän onkin ruokapolitiikalla huolehdittava, etteivät nämä kipurajat ylity.

Arvoisa herra puhemies! On huomattava, että erittäin keskittynyt kauppasektori hankaloittaa luomu- ja lähiruuan mahdollisuuksia päästä kauppoihin. Sitä eivät pienet tuote-erät kerta kaikkiaan kiinnosta. Valiokunnan maakuntamatkoilla on tullut tästä paljon palautetta. Pientuottajien on vaikea saada tuotteitaan paikallisten kauppojen hyllyille. Tämä puutteen me jokainen voimme helposti havaita myös omia ostoksia tehdessämme.

Toinen kaupan liiallisesta keskittymisestä johtuva ongelma on tietysti se, että elintarvikeketjun tulonjako muodostuu hyvin epätasaiseksi yhden osapuolen suorastaan määräävän aseman myötä. Tästä kärsivät niin tuottajat kuin kuluttajatkin. Tuottajien asemaa heikentävät entisestään koko ajan kasvavat tuotantokustannukset ja muun muassa energian korkea hinta. Vastapainoksi tulopuolella heiltä jää saamatta osansa ruuan hintojen noususta, kun tuottajahinnat päinvastoin laskevat. Tämä on aivan mahdoton yhtälö.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että erityisesti julkisten ruokapalvelujen vaikutus kestävien hankintojen edistämiseen, uusien markkinoiden syntymiseen sekä tulevien sukupolvien ruokailutottumusten ja kulutuskäyttäytymisen ohjaamiseen on merkittävä. Tätäkin taustaa vasten on hälyttävää huomata, että yläkoululaisista vain noin 70 prosenttia syö kouluruokaa. Tähän on puututtava lisäämällä kouluruuan houkuttelevuutta, panostamalla makuun ja monipuolisuuteen.

Julkisilla ruokahankinnoilla ja suurkeittiöillä on suuri merkitys ruuan kokonaiskulutuksessa Suomessa, koska suomalaisten aterioista joka kolmas on ammattikeittiön valmistama. Julkinen sektori, koulut, sairaalat, päiväkodit, puolustusvoimat sekä kuntien ja valtion virastot käyttävät vuosittain noin 300 miljoonaa euroa ruokapalvelujen ostoon. Tästä syystä kunnissa on tärkeää panostaa hankintaosaamiseen, joka on erittäin olennaista esimerkiksi lähiruuan käytön lisäämisen suhteen. Pienten tuottajien yhteistoiminta on tässä äärimmäisen tärkeää, ja siitä alkaa olla jo hyviä esimerkkejä muun muassa kotiseudultani Salosta. Yhteistoimintahankkeiden avulla paikalliset toimijat pystyvät paremmin myös osallistumaan julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Tämä on äärimmäisen olennaista, kun puhutaan lähiruuasta.

Haluan korostaa tässä lopuksi myös sitä, että yhteiskunnan on oltava mukana näissä yhteishankkeissa. Kotimainen ruoka ja ruokatuotanto ovat arvokas osa omaa identiteettiämme, mutta se ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä tule myöskään sellaisena pitää.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö asiasta ovat äärimmäisen tärkeitä ja hyvin ajankohtaisia. Tähän sisältyvät kuvaus turvallisuudesta, tilannetta kuvaavat tunnusluvut sekä tilanteen kehittämiseksi tähtäävät toimet. Selonteossa käsitellään turvallisuusongelmia, arvioidaan tulevaisuuden muutostekijöitä sekä asetetaan elintarviketurvallisuuteen liittyvät tavoitteet.

Ravintoketjumme pellolta pöytään, kuvaava ketju alkutuotannosta teollisuuden, kaupan sekä viennin ja tuonnin kautta kuluttajan käyttöön, pöytään, on maassamme kansainvälisesti vertaillen turvallinen. Pullistelun aihetta ja varaa ei kuitenkaan ole, sillä kemialliset, fysikaaliset, mikrobiset ja tuotantoriskit tuovat oman riskinsä ja uhkaa ruuan turvallisuudelle.

Terveisinä tuotannosta, kentältä, aivan kuten salissa on jo kuultu, on tullut lammasyrittäjien käytännön huoli. Maatiloilla tapahtuvissa teurastuksissa on elintarvikelainsäädännössä yleensä kilorajat sille, mitä tiloilla voidaan käsitellä ja myydä suoraan. Lammastaloudessa tuo raja on vähäisessä määrin tapahtuvat teurastukset. Lammastiloilla toivotaan tilateurastuksiin esimerkiksi 2 500 kilon rajaa. Mielestäni tämä on ihan kohtuullinen vaatimus.

Korkea omavaraisuus, hyvä huoltovarmuus sekä terveellinen ja aromikas lähiruoka ovat kuvaavia, trendikkäitä piirteitä elintarvikeketjullemme. Kotimaisuus on valttia. Toki elintarvikkeiden tuonti sisältyy globalisoituvaan maailmaan. Tuonti on valitettavasti kasvussa ja tuontivalikoima laajenemassa. Hyvä on tiedostaa, kuten valiokunta on todennut, että tuonnin kasvu merkitsee kasvavia elintarviketurvallisuuteen liittyviä riskejä. Esimerkkinä näistä vaaroista on aivan viime viikkoina ollut Saksassa tapahtunut dioksiinin levitys.

Arvoisa puhemies! On hienoa todeta, että sivistysvaliokunnan lausunto on noteerattu hyvin ruokapolitiikan mietinnössä. Panostaminen lasten- ja nuorten ruokakasvatukseen ja kestävän kehityksen edistämiseen varhaiskasvatuksesta lähtien on paikallaan. Kasvatustavoitteita tulee kouluruokailussa vahvistamalla korostaa. Muistutan vielä, että kouluruokailu on monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria.

Valiokunnan lausumat riskien hallinnan parantamiseksi ja alkuperäismerkintöihin liittyen ovat ajankohtaisia ja paikallaan. Sumuttamisesta ja hämäämisestä alkuperäismerkinnöissä tiskillä on päästävä pois.

Thomas Blomqvist /r:

Herr talman, arvoisa herra puhemies! Ruuan turvallisuus ja saatavuus koskevat meitä kaikkia. Ruoka on kuitenkin vielä enemmän kuin vain elintarvikkeita. Tänään puhumme myös kansanterveydestä, ympäristöstä, eläinten hyvinvoinnista, kansantaloudesta ja koko maaseudun tulevaisuudesta.

Alkutuotanto on toimivan elintarvikesektorin perusta. Tämä kuulostaa ehkä ilmeiseltä, mutta ottaen huomioon maatalouden heikko kannattavuus on syytä toistaa tämä. Mietinnössään maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kotimaisen alkutuotannon nykyinen heikko kannattavuus on merkittävä uhka koko elintarvikeketjun toiminnalle. Kannattavuus ei vaikuta ainoastaan elintarvikkeiden saatavuuteen vaan myös elintarviketurvallisuuteen, koska resurssien puute voi vaikeuttaa korkean laatutason säilyttämistä.

Livsmedelsindustrins och handelns andel av det slutliga priset på livsmedel har ökat kraftigt på bekostnad av producenternas andel. I det här sammanhanget är det oroväckande att lagförslaget gällande producent- och branschorganisationerna inte ännu avgetts. Lagen skulle på ett bra sätt stärka producenternas ställning på marknaden i förhållande till de stora handelskedjorna, och skulle vara ett steg i ledet att förbättra lantbrukets lönsamhet. Jag hoppas att lagförslaget kan avges så snart som möjligt.

Herr talman! I Finland åtnjuter vi en mycket hög livsmedelssäkerhet, något vi ska fortsätta att vara måna om. Men vi ska också utnyttja våra livsmedels höga kvalitet, det är den främsta konkurrensfördelen vi har. I takt med att konsumenterna blir alltmer hälso- och miljömedvetna, kommer de rena, färska och hälsosamma inhemska produkterna att värdesättas allt högre.

Jag vill här speciellt lyfta fram den närproducerade maten. Närmat gynnar både producenten och konsumenten. Konsumenterna kan vara säkra på varans ursprung, tillika som de kan stöda den regionala matkulturen och ekonomin. På grund av de korta transportavstånden, är närmat också ett miljövänligt val på många sätt. För producenternas del innebär den kortare livsmedelskedjan rimligtvis ett bättre pris.

Jag är glad över de åtgärder som regeringen vidtagit för att främja närmat och den finska matkulturen överlag. Principbeslutet angående offentlig hållbar upphandling och programmet för främjande av finländsk matkultur är bra initiativ som förstärker den inhemska livsmedelsproduktionen. Men det är kanske ändå skäl att komma ihåg att principbeslutet endast är en rekommendation för kommunerna.

Med tanke på hur viktig massbespisningen är i vårt land har principbeslutet stora möjligheter att inverka på finländarnas kostvanor. Men det förutsätter naturligtvis att det förverkligas, och här finns ännu mycket att göra i kommunerna.

Puhemies! Puhuessamme ruokapolitiikasta on mahdotonta sivuuttaa elintarvikehuoltoa koskevat globaalit suuntaukset. Ilmastonmuutos tekee sadoista epävarmempia, vaihtelut tulevat olemaan entistä suurempia, ja nopeasti kasvava väestömäärä ja muuttuneet ravintotottumukset nostavat elintarvikkeiden kysyntää. Maa- ja metsävaliokunta toteaa, että ruoka on globaalisti niukkeneva voimavara. Tämä tulee merkitsemään, että oma huoltovarmuus korostuu entisestään. Alkutuotannon on oltava kannattavaa ja sellainen elinkeino, johon myös nuoret uskaltavat satsata. Suomen osalta tämä merkitsee, että myös pienten ja keskisuurten tilojen toimintaedellytykset on turvattava, samoin kuin pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten mahdollisuudet pärjätä markkinoilla. Tässä yhteydessä on ilahduttavaa, että hallitus esitteli joulukuussa lakiehdotuksen, joka helpottaa myös pienimuotoista jalostusta.

Herr talman! Mat är politik. Genom våra val kan vi främja, inte bara den egna hälsan, utan även miljön, djurens välbefinnande, sysselsättningen, den finländska matkulturen och den finländska landsbygden. För att konsumenterna ska kunna göra rätt val, måste varan naturligtvis finnas att tillgå och dess ursprung tydligt framgå. Jag understöder fullt och fast jord- och skogsbruksutskottets förslag till beslut att inrätta ett spårbarhetssystem för att konsumenterna alltid ska kunna veta råvarornas ursprung och framställningssätt.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa, että elintarvikevalvontajärjestelmää ja yritysten omavalvontaa on kehitettävä kokonaisuutena siten, että ne ottavat huomioon nykyistä laajemmin myös ruuan laadun valvonnan. Näin ravintola-alalla yrittäjänä toimivana voin sanoa, että tämä on erittäin hyvä ja kannustettava ja tämä on myös markkinointivaltti esimerkiksi ravintolalle, että siellä on hyvä laatu ja turvallisuudesta pidetään kiinni.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa valtioneuvoston selonteossa on kuvattu elintarviketurvallisuuden nykytilaa erinomaisen hyvin, mutta myös tulevaisuuden muutostekijöitä erinomaisen hyvin. Tuo selonteko kaiken kaikkiaan ja siinä esitetyt tavoitteet ovat monella tavalla erinomaisen tärkeitä Suomen nykyisen erinomaisen elintarviketurvallisuustason ylläpitämiseksi.

Elintarvikkeitten turvallisuus kokonaisuutena on Suomessa, kuten täällä on jo monessa yhteydessä todettu, kansainvälisestikin vertailtaessa erittäin korkealla tasolla. Tästä korkeasta turvallisuustasosta on syytä kiittää suomalaista poikkeuksellista laatuketjuajattelua, jossa laadunvarmistus toimii alkutuotannosta kuluttajalle saakka. Tähän valiokuntakin näyttää kiinnittäneen huomiota todeten aivan oikein sen, että korkea elintarviketurvallisuus, raaka-aineitten ja tuotteitten hyvä hygieniataso, ei käytännössä näy alkutuotteitten parempina hintoina esimerkiksi moniongelmaisina pidettyihin tuontituotteisiin verrattuna.

Tässä tietysti tullaan myös kaupan rooliin ja asemaan, johon siihenkin on täällä eri puheenvuoroissa viitattu ja todettu se, että kaupan asema Suomessa markkinoilla on monellakin tavalla kohtuullisen, tai ehkä kohtuuttoman, voimakas.

Mutta joka tapauksessa puhuttaessa hygieniatasosta on selvää, että korkeasta hygieniatasosta syntyy kustannuksia, jotka hintatasossa tulisi huomioida. Mutta tietysti on myös selvää, että vaikka esimerkiksi alkutuotannon korkea hygieniataso on tärkeä, se on välttämätön, niin vaadittavien toimenpiteitten tulee kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia, niin että kustannuksia ei lisätä tarpeettomilla, kohtuuttomilla vaatimuksilla.

Elintarviketuonti on selvästi kasvussa, ja yhdynkin valiokunnan mietinnön näkemykseen, että tuonnin kasvu kaiken kaikkiaan lisää merkittävästi elintarviketurvallisuuden riskejä. Kaikkien tiedossahan ovat muun muassa nämä mittavat, Euroopassakin julki tulleet elintarvikeskandaalit. Onkin aivan välttämätöntä, että Suomessa panostetaan entistä enemmän tuontituotteitten valvontaan, ja tämä vaatii tietysti taloudellisia resursseja eritoten Tullille ja Tullilaboratoriolle. Näen myös aivan välttämättömänä, että elintarvikkeissa kaiken kaikkiaan kaupan hyllyillä tulisi ilmetä alkuperämaa. Tällä tavalla kuluttaja olisi tietoinen elintarvikkeitten alkuperästä, ja Suomen tulisikin kaiken kaikkiaan vaatia EU:ssa siirtymistä pakolliseen alkuperämaamerkintään.

Sitten aivan lopuksi ravitsemukseen liittyen — hyvä niin, että se tässä selonteossa on otettu esille. Siellä sivulla 27 todetaan, että suurimpia positiivisia muutoksia on kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisääntyminen. Merkittävä rooli suomalaisten marjojen käytön lisääntymisessä on laajasti palkitulla Arktiset Aromit ry:llä. Arktiset Aromit tekee hyvin menestyksellistä työtä menekin edistämisen eteen, mutta valitettavasti nyt tilanne on se, että maa- ja metsätalousministeriön hankerahoituksesta vastaavat virkamiehet ovat ajamassa rahoituksen eväämistä Arktisten Aromien toimintaan, ja käytännössä se tarkoittaa tuon yhdistyksen toiminnan alas ajamista, ja näkisinkin nyt hyvin välttämättömänä, että ministeri tähän tilanteeseen puuttuisi ja jo tämän vuoden osalta eri toimenpitein turvaisi Arktisten Aromien täysin välttämättömän toiminnan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuusselonteko on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä. Valiokunta käsitteli selontekoa huolellisesti kuullen yhteensä noin 20:tä eri asiantuntijaa ja eri tahoa. Kun puhumme suomalaisten elintarvikkeiden turvallisuudesta, puhumme myös suomalaisten ihmisten terveydestä, miten suomalainen voi.

Koko elintarvikesektori työllistää Suomessa noin 400 000 ihmistä pellolta pöytään tarkasteltuna. Peltoa meillä on noin 2 miljoonaa hehtaaria, ja kun suomalaista ruokaa tuotetaan, niin siinä tehdään myös valtava määrä työtä, ja se on Suomen kansantalouden kannalta äärimmäisen tärkeää työtä. Ajatelkaa, jos 400 000 työpaikkaa lähtisi tästä maasta pois, se olisi katastrofi.

Kun puhutaan ruuasta, niin todellakin puhutaan aina ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä. Mutta jos tarkastellaan sitä samaa asiaa puolustusselonteon kannalta, niin silloinhan puhutaan tietenkin huoltovarmuudesta. Elikkä asia, mitä nyt käsittelemme, on äärimmäisen tärkeä.

Selonteossa käsitellään elintarvikkeiden ja talousveden kemiallisia, fysikaalisia, mikrobiologisia ja ravitsemuksellisia turvallisuusriskejä, riskin arviointia ja riskin hallintaa, sekä määritellään lopuksi elintarviketurvallisuustavoitteet vuosille 2010—2014. Tässä selonteossa tarkastellaan elintarvikeketjua kokonaisuutena ihan sen alusta loppuun saakka, ei siis yhtä osaa, vaan koko kokonaisuutta täydellisesti.

Tällä hetkellä maailman elintarvikepula on pahenemassa. Yhä useampi ihminen näkee nälkää, ja siksi ruokaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Suomen kannalta on aivan välttämätöntä, että me pystymme itse tuottamaan suomalaisille hyvin laadukkaan ruuan, ja olisi äärimmäisen tärkeää, että pääsisimme sellaiseen tilanteeseen, että suomalaiset söisivät mahdollisimman paljon suomalaista puhdasta ja turvallista ruokaa, ja tämä selonteko siihen nimenomaan tähtää.

Selonteossa esitetty pellolta pöytään -lähestymistapa on mielestäni nostettu selonteossa erittäin hyvin esille. Lähiruuasta puhutaan paljon ja samalla tavalla myös luomuruuasta, luonnonmukaisesti tuotetusta raaka-aineesta valmistetusta ruuasta. Siinä on vain pieni ongelma se, että näiden kahden käsitteen alle valitettavasti emme ole saaneet Suomessa vielä syntymään sellaisia markkinoita, jotka arvostaisivat näitä kahta tärkeää ominaisuutta, ja tuottaja saisi näin tuotetusta ruuasta paremman hinnan. Valitettavasti markkinat eivät tätä vielä olleet kunnolla havainneet.

Kun nyt käsitellään eduskunnassa kilpailulakia ja siihen liittyy tietenkin tuottaja- ja toimialaorganisaatio, jonka lainsäädäntö pitäisi saada mahdollisimman äkkiä valmiiksi, kuten muualla Euroopan unionin alueella on jo, niin tässä yhteydessä, selonteon käsittelyn yhteydessä, on pakko todeta, että on aivan välttämätöntä, että eduskunta hyväksyy tietenkin kilpailulain ja siihen liittyvän tuottaja- ja toimialaorganisaatioon liittyvän lainsäädännön. Toivottavasti hallitus tässä asiassa toimii ripeästi ja lainsäädäntö saadaan kuntoon jo tällä vaalikaudella.

Sitten, arvoisa puhemies, pari huomiota ruuan alkuperämerkinnöistä, joihin valiokunnan selonteko ottaa hyvin vahvasti kantaa. On aivan välttämätöntä, että kun kuluttaja ostaa kaupasta ruokaa tai erilaisia tuotteita, niin se alkuperä on selvästi merkittynä siihen pakkaukseen ja se on jäljitettävissä. Monesti käy nimittäin niin, että kun raaka-aineet tulevat ulkomailta, niin sitten esimerkiksi ruuan valmistusprosessin aikana se alkuperä hävitetään ja sitten siinä vain on lappu, että valmistettu Suomessa, vaikka itse raaka-aine on voinut tulla vaikka toiselta puolen maapalloa. Tällaisesta menettelystä on päästävä irti, ja kuluttajalla on se oikeus, että hän tietää tasan tarkkaan, mistä ruuan raaka-aineet ovat tulleet. Kun olemme Euroopan unionin jäseniä, markkinat ovat avoimet, niin meillä on oikeus kuluttajina vaatia, että joka tapauksessa ihminen ostaessaan tuotteen kaupasta tietää, missä se raaka-aine on kasvatettu ja tuotettu ja missä ruoka on valmistettu, jos esimerkiksi eineksiä ostaa.

Viime päivinä on paljon kohua herättänyt Saksan tapaus, dioksiinilihatapaus, joka kouriintuntuvasti osoittaa sen, miten tärkeää on ruokaturvallisuus kaikkialla maailmassa. Nimittäin avoimilla markkinoilla tällaiset pilaantuneet ruuat tai sitten myrkkyjä ja erilaisia torjunta-ainejäämiä sisältävät ruuat leviävät hyvin nopeasti markkinaketjua pitkin ympäri maailmaa, ja siinä on kysymys silloin jopa terveyden vaarantavista tilanteista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi nostan esille vielä salmonellan. Aikanaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, todettiin — muistaakseni se oli ministeri Väyrynen, joka silloin näin sanoi — että kun Suomi liittyy Euroopan unioniin, niin sitten joudumme hyväksymään myös sen, että salmonella leviää tänne maahan. No, siitähän ensimmäiset kaiut on jo saatu. Elikkä avoimet markkinat ovat tuoneet sen riskin, että tänne tulee kaiken laatuista tavaraa. Siksi on aivan välttämätöntä, että Tullilaboratorion toimintaedellytykset turvataan ja sille annetaan sellaiset määrärahat ja henkilöstöresurssit, että pystytään pysäyttämään maahan tulevat huonolaatuiset, jopa myrkylliset ruokaerät.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ruoka on välttämättömyyshyödyke. Väestönkasvun myötä ruuasta on muodostumassa maailmanlaajuisesti yhä selvemmin todellinen niukkuushyödyke. Väestönkasvu ja elintason nousu etenkin Aasiassa lisäävät ruuan kysyntää. Ennusteiden mukaan ruuan kysyntä jopa kolminkertaistuu lähivuosikymmenten aikana.

Ruuan riittävyyden turvaaminen on merkittävä haaste, johon on varauduttava. Ruuan hinta on lähtenyt maailmalla reippaaseen nousuun. Joulukuussa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö Faon ruokaindeksi nousi ennätyskorkealle. Ruokaindeksi on nyt samalla tasolla kuin vuonna 2008, jolloin kallistuneet elintarvikkeet aiheuttivat monissa maissa ruokamellakoita. On varsin todennäköistä, että ruuan hinnannousu jatkuu edelleenkin, myös spekulatiivisten toimien tuloksena.

Mahdollisten uusien globaalien ruokakriisien uhatessa on syytä kiinnittää huomiota suomalaisen ruuantuotannon omavaraisuuteen. Globaalin talouskehityksen myötä riippuvuus ruuantuotantoon liittyvistä ulkoisista tekijöistä, kuten maailmankaupasta ja tuontienergiasta, on kasvanut, mikä on osaltaan kasvattanut ruuantuotannon omavaraisuuden merkitystä. Ruuan saatavuuden varmistaminen eli niin sanotun ruokaturvan toteutuminen on ensiarvoisen tärkeää.

Ruokaturva toteutuu, kun ruokaa on riittävästi saatavilla ja ihmisillä on varaa sen hankkimiseen. Ruokaturvan perusta on suomalaisten maanviljelijöiden tuottama ruoka. Jotta ruokahuoltovarmuus toimisi jatkossakin, edellytyksenä on maatalouden kannattava harjoittaminen. Ruuantuotantoon soveltuvat pellot ja muut mahdolliset maa-alat on pidettävä tuotannossa sekä varmistettava, että ruuantuotannon osaaminen säilyy ketjun kaikissa osissa.

Mielestäni tärkein linjaus on, että koko suomalaisen ruokaketjun kannattavuus ja kilpailukyky on turvattava. Tämä on keskeinen sanoma. Suomessa kaupan asema ruokaketjussa on poikkeuksellisen vahva. Tuottajan asema on puolestaan kovinkin heikko. Tähän epäsuhtaan on puututtava. Koko ruokaketjun kannattavuus lähtee tietenkin maataloustuotannon kannattavuudesta. Suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset on turvattava. Lisäksi on vahvistettava elintarvikealan yrittäjyyttä. Pienten ja keskisuurten elintarvikkeita jalostavien yritysten kilpailukykyä on kehitettävä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ruuan turvallisuutta pidetään lähes itsestäänselvyytenä. Elintarvikkeidemme laatu ja turvallisuus ovat maailman mittaluokassa huippuluokkaa. Näin on oltava jatkossakin. Mykistävä kuitenkin on Päivittäistavarakauppa ry:stä peräisin oleva tieto, jonka mukaan tällä hetkellä suomalaisten syömän ruuan raaka-aineista vain noin 50 prosenttia on suomalaista alkuperää.

Suomen elintarviketeollisuuden osaaminen perustuu alan vahvaan perustutkimukseen. Useimmat elintarvikealan yritykset eivät kuitenkaan investoi riittävästi tutkimus- ja kehitystoimintaan. Elintarvikealan pienten ja keskisuurten yritysten tutkimukseen on syytä ohjata lisää resursseja tuntuvastikin. Kotimarkkinoiden kysynnän tyydyttämisen lisäksi elintarvikeyrityksemme tuottavat elintarvikkeita myös vientiin. Suomessa valmistetuilla korkealaatuisilla, turvallisilla elintarvikkeilla on kasvavaa kysyntää maamme rajojen ulkopuolella, muun muassa Venäjällä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva aihe, selonteko ruokapolitiikasta ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö, on varsin tärkeä käsittelyn pohja.

Jokaisen itsenäisen kansakunnan perusasioita on oma ruuantuotanto. Aivan kuten ed. Kiviranta mainitsi, että vain 50 prosenttia suomalaisesta ruuasta on kotimaisista aineksista tehtyä, olen myös minä huolestunut siitä, että tilanne on tämä. Haluaisin, että me olisimme ruuan suhteen omavaraiset. Isäni, pellonraivaaja, siirtokarjalaistilan raivaaja, opetti perusajatukset: talossa pitää olla oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisen vara. Ne sukupolvet, jotka ovat kokeneet sodan aikoja tai jotka haluavat tuntea historian opetuksia, tietävät, mitä merkitsee, jos ruuasta tulee puute. Onneksi meillä on rauhan ajat, onneksi maapallolla ei ole ollut vielä sellaisia katastrofeja, etteikö ruokaa olisi ollut kaupan. Mutta aivan irrationaaliset tulivuorenpurkaukset vaikka toisella puolen maapalloa saattavat jäähdyttää ilmastoamme niin paljon, että ruuantuotanto pohjoisilla leveysasteilla vaikeutuu. Näinhän tutkijoitten mukaan on ollut aina silloin, kun nälkävuodet ovat Suomea koetelleet, että ovat olleet tällaiset irrationaaliset, aivan toisella puolella maapalloa vaikuttaneet tekijät, jotka ovat tuoneet tänne hyisen hallan, joka on vienyt viljan. Tämä on mahdollista nykyaikanakin, ja voi olla, että silloin todella kysyttäisiin, mikä on meidän huoltovarmuutemme, mikä on meidän viljan varmuusvarastointitasomme, joka on muuten maailman paras, mutta se olisi silloin koetteilla. Tämän vuoksi meidän tulee huolehtia siitä, että meillä on aivan normaalissa elämässä kotimainen ruuantuotanto, joka kattaa kaikki peruselintarpeet alkaen rukiista ja lihasta, maidosta jne. Silloin, kun meillä on oma tuotanto normaalioloissa, meillä on mahdollisuus täyttää huoltovarmuutemme ja tarvittaessa normaaliaikana myöskin harjoittaa ruuan vientiä.

Ruuan hinta maailmalla on, kuten täällä on todettu, nousussa. Aiemminhan noista vientituotteista ei tahtonut saada kunnon hintoja ja oli kaupallisia pulmia, mutta nyt tilanne on muuttumassa toiseksi, ja sen takia jokainen pelto on arvokas, ja toivon, että tässä maassa myös nuoria innostettaisiin ruuantuotantoa kohtaan, niin viljelyyn, karjankasvattamiseen eri muodoissaan kuin myös niihin elinkeinoihin, jotka liittyvät ruuan jalostamiseen alkaen myllyistä leipomoihin, teurastamoihin jne., mitä elintarvikeketju kokonaisuudessaan merkitsee.

Haluan että Suomi säilyy vahvasti perheviljelmien maana. Maaseutua ei voida tuoda, maaseutu säilyy asuttuna vain silloin, kun siellä viljelijä, monimuotoinen maatilatalous, voi toimia. Näen, että meidän on innostettava erityisesti nuoria tähän luontoa lähellä olevaan maatilatalouden eri ammattien moninaiseen toimintaan, ja annan tunnustusta tässä yhteydessä erityisesti 4H-toiminnalle. Se on tehnyt hienoa työtä pitkäaikaisesti. Nuoret oppivat tekemällä, näkevät työnsä tulokset, joskus epäonnistuvat, mutta tämä kaikki on hyvää kasvatusta elämässä, josta on hyötyä, toimipa sitten millä alalla elämässä tahansa.

Toivon, että me vakavasti kiinnitämme huomiota siihen, että suomalainen viljelijä saa työstään kannattavan tuloksen ja että suomalainen perheviljelijä myös jaksaa ja voi hyvin. Silloin, kun maaseudulla ihmisten elinkeino kannattaa ja on hyvinvointi, säilyy ainutlaatuinen suomalainen maaseutumme, ja se säilyy vain asuttuna. Maaseutua eivät säilytä pedot, vaan maaseudun säilyttävät viljelijät.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ruoka on välttämättömyys meille kaikille, ja sen takia on hyvä asia, että myös eduskunnassa käsitellään ruokaa ja ruuantuotannon tulevaisuutta ja tätä laajaa ketjua. Täällä selonteossa on kiinnitetty mielestäni aivan oikein huomiota siihen, että koko elintarvikeketjun kilpailukykyä pitää kehittää. Meillä ovat tällä hetkellä Suomessa turvallisuus- ja laatutekijät huippuluokkaa maailmanlaajuisesti, ja sen takia näissä kasvavan kysynnän olosuhteissa maailmalla meillä on mahdollisuuksia myöskin vientimarkkinoilla menestyä, mutta se edellyttää sitä, että me menemme markkinoille pitkälle jalostetuilla tuotteilla ja haemme siellä markkinarakoa erikoisuuksilla ja pienillä tuotantomäärillä. Tässä on hyvät mahdollisuudet, kun tähän kehitykseen panostetaan.

Täällä on jo muissa puheenvuoroissa niin kuin selonteossakin todettu, että tämä alkutuotannon kannattavuus on ratkaiseva tekijä koko ketjun kannalta. Tämä nykyinen hallitus on pitänyt mielestäni hyvin ne lupaukset, mitä hallitusohjelmaa tehtäessä linjattiin nimenomaan siltä osin, mikä koskee tukipolitiikan ja sosiaalipolitiikan toimia. Hallitus on lisännyt merkittävällä tavalla rahoitusta maatalouden investointeihin, joilla on pystytty kehittämään tilarakennetta ja sitä tehokkuutta ja tuotantoa, mikä on ollut välttämättömyys. Myöskin on pidetty ne lupaukset, mitä on annettu maatalouden tuen kokonaistukitason osalta. Sitten vastaavalla tavalla on panostettu lomitusjärjestelmän kehittämiseen kahden uuden lomapäivän osalta. Eli tämä kokonaisuus on toiminut hyvin.

Sen sijaan tämä kustannuskehitys ja markkinoilta saatava hinta eivät ole olleet tyydyttävällä tasolla, ja siitä johtuu, että maatalouden kannattavuudessa on ollut aikamoisia vaihteluita. Nyt onkin jatkossa tehtävä monenlaisia toimia, joilla markkinoitten toimivuuteen ja parempaan hintaan myöskin alkutuottajalle pystytään vaikuttamaan. Tässä ministeri Anttila on mielestäni toiminut aloitteellisella tavalla kaikkia niitä keinoja käyttäen, mitä on käytettävissä — hyvä näin.

Täällä eduskunnassa on ollut paljon myötätuntoa lähiruokaa kohtaan. Myöskin valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä on aina pieniä lisäpanostuksia löydetty tämän lähiruuan edistämiseen kaikella tavalla. Tässä on tiettyjä tunnistettuja ongelmakysymyksiä: Pk-yritysten pääsy markkinoille näihin myymälä- ja logistiikkajärjestelmiin on yksi keskeinen haaste, joka ei ole täysin kunnossa. Sitten hankintalainsäädäntö on myöskin perin ongelmallinen siinä mielessä, että on ollut vaikea asettaa niitä pisteytysjärjestelmän lähtökohtia sellaisiksi, että nämä pienet toimittajat olisivat pärjänneet riittävällä tavalla, kun hinta on kuitenkin niin merkittävä tekijä.

Täällä ovat monet kollegat kiinnittäneet huomiota yhteen erityiskysymykseen eli tähän lampaanlihan tuotantoon ja siinä erityisesti kotiteurastukseen, siihen lainsäädäntöön, mitä siihen liittyy. Oli myönteistä kuulla ministeri Anttilan kertomana aiemmin, että tähän on tarkoitus paneutua ja pyrkiä löytämään ratkaisut, joilla tällainen pienimuotoinen teurastustoiminta voisi toteutua. Nyt tämä säädösten määritelmä, että "vähäisessä määrin" voidaan teurastaa, oli epämääräinen. Joku kilomääräinen raja, niin kuin muillakin osa-alueilla, olisi perusteltu. On esitetty, että se voisi olla noin 2 500 kiloa. Kuitenkin lampaanlihalla, tällaisella lähituotannon lihalla, on aikamoisia markkinoita, myös isojen kaupunkien potentiaalisessa asiakaskunnassa, ja sen takia on tärkeää, että tämä yksityiskohta saataisiin kuntoon.

Oli myönteistä, että näitten tarkastusmaksujen alentamiseksi löydettiin rahaa, jolla nyt näitä tarkastusmaksuja alennetaan ja kohtuullistetaan. Se oli hyvä ratkaisu, mutta nyt tarvitaan vielä tähän lainsäädäntöön näitä tarkennuksia, kuten äsken mainitsin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ruokaturvallisuus on todella tärkeä asia, ja valiokunta onkin asiaan paneutunut huolellisesti. Mietintöä lukiessa sieltä nousee esiin monia tärkeitä asioita, joista meidän on tulevaisuudessa myöskin pidettävä kiinni.

Suomalainenkin maatalouselintarviketuotanto on vedenjakajalla. Maailmassa geenimuunnellut lajikkeet lisääntyvät valtavasti ja niiden satoisuuden myötä halutaan niitä viljelyyn. Meillä Suomessa on tehtävä myöskin siitä kansallinen valinta, halutaanko gmo-jalosteisiin siirtyä vai pysytäänkö nykyisissä. Oman näkemykseni mukaan voitaisiin pysyä nykyisissä, varsinkin kun eilen kävin isossa suomalaisessa viljaa jalostavassa yrityksessä ja heidän kantansa oli se, että heidän markkinavalttinsa tulee olemaan tulevaisuudessa gmo-vapaa vilja. Silloin tietenkään meillä ei ole mahdollisuutta pienenä maana siirtyä sekajärjestelmään, vaan meidän on valittava puolemme. Toivon niin, että meiltä löytyy selkeä kanta ja kykenemme sitten toimimaan sen mukaisesti. Jos satoisuudessa hävitään, niin sitten monessa muussa asiassa kuitenkin voidaan voittaa. Kysymyshän on nimenomaan siitä, mitä markkinat haluavat.

Maailmalla ruuan kysyntä kasvaa elintason nousun myötä. Yli 10 000 dollaria vuodessa ansaitseva kuluttaa 600 kiloa viljaa vuodessa, ja alle 10 000 dollaria tienaava kuluttaa noin 300 kiloa viljaa vuodessa. Tässä on semmoinen rajapyykki, jonka yli varmasti yhä useampi pääsee nousemaan, ja se viestii siitä, että maailmalla viljan kulutus tulee voimakkaasti kasvamaan.

Siksi meillä Suomessa pitää kiinnittää erityistä huomiota meidän peltojemme aktiiviviljelyyn, mahdollisimman hyvään sellaiseen. Se edellyttää tietenkin myöskin meillä ruuantuotannon kannattavuutta. Meillä viljan tämän päivän hinnat ovat maailmanmarkkinahintoja selkeästi halvemmat. Se kertoo siitä, että meillä markkinat eivät toimi. Kuitenkin kun meillä on ainakin eurooppalaista tasoa olevat tuotantopanosten hinnat, niin tässä syntyy yhtälö, jonka varassa ei voida päivääkään elää, vaan meidän pitää saada nämä markkinat toimimaan.

Huolestunut olen siitä, että meillä kuitenkaan ei löydy edes valtioneuvostotasolla yhteistä näkemystä siitä, kuinka turvataan tuottajaorganisaatioiden toimintaedellytykset. Euroopan unionin direktiivit sen mahdollistaisivat, mutta meillä Suomessa ei sitä lainsäädäntöä näy saatavan liikkeelle. Meillä on tällä hetkellä käsittelyssä kilpailulaki, ja siellä kirjauksena on, että samassa yhteydessä tuodaan tämä laki tuottajaorganisaatioyhteistyöstä. Sitä tässä nyt sitten odotellaan. Toivon mukaan se vielä tällä kaudella saadaan ja saadaan myöskin sitten siitä lisää työkaluja alkutuottajan toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Suomeen tuodaan paljon elintarvikkeita, niin kuin täällä on todettu. Noin 50 prosenttia meidän elintarvikeraaka-aineistamme on peräisin ulkomailta. Kun nyt tässä maailmassa on aina vaan epäluotettavampia toimijoita, niin siksi Tullilaboratorion toimintaedellytyksiä pitää voida vahvistaa ja tietenkin yritysten omavalvontaa pitää kontrolloida, niin että myöskin siellä raaka-aineet tutkitaan jo ennen kuin niitä otetaan käyttöön, että me vältymme kaikennäköisiltä skandaaleilta.

Vahvemman oikeus, jota ketjut tänä päivänä käyttävät määrätessään kauppojen hyllytiloista, on sellainen asia, josta pitää saada aikaan keskustelua. Vähin, mitä voidaan edellyttää, on se, että kotimainen ja ulkomainen tuote ovat rinnakkain eikä missään tapauksessa ulkolaisella tuotteella ilman kuluttajan tahtoa syrjäytetä kotimaista tuotetta.

Vielä laitosruuasta. Täällä on puhuttu lasten ruuasta ja kasviksista. Suomalainen elintarvikeoppi on mielestäni jonkin verran harhautunut. Meillä ikääntyneille vanhuksille, jotka syövät jo hyvin pieniä annoksia, edelleen tarjotaan kevyttä ruokaa. Heille pitäisi antaa jo hyvin vahvaa ruokaa, jotta hyvä ravitsemus voidaan saavuttaa, kerma ja voi ovat siinä ihan tarpeellisia. Samoin lapset ovat kehittyviä, heidän luustonsa ja lihaksistonsa vaativat proteiinia ja monenmoisia raaka-aineita, rakennusaineita, jotta heistä kasvaa ja kehittyy vahvoja tulevaisuuden tekijöitä. Meillä on paljon haasteita.

Lopuksi haluan todeta sen ja vedota, että ostamalla kotimaista Joutsenlippu-tuotetta turvataan suomalaisen elintarviketeollisuuden kaikkien osa-alueiden toiminta.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihmisen polttoaine on puhras ruoka, ja toivottavasti mitä enemmän, niin sitä paree, vielä kotimaanen. Suomalaanen vesi ja suomalaanen ruoka on sataprosenttisen puhrasta. Nythän on ilmenny, jotta maailman ruokavarastot saattavat olla jopa hyvinki ahtaalla. Ei tartte kovinmoista katastrofia tulla, ku ruokavarat ehtyy siihen pisteeseen, jotta kuljetahan lihan puolella.

Muistuu vain mielehen, ittekki ku oon sellaanen pienviljelijä, että yhren kerran viljavarastot ehtyi siihen mallihin — vaikka herra Wahlroos sano sillon, jotta ne pullisteloo viljaa täynnä — että tuli katastrofivuosi ja sitä ei löytyny mistään. Silloin käytihin muun muassa kauran siementä viljelemäs tuolla Uudessa-Seelannissa. Ja jos ottaa vielä huomioon sen, että Kiina ja Intia kaiken aikaa vaurastuu, länsimaistuu, siellä alakaa ruoan syönti olohon tottumukseltaan samanmoista ku vähän tääll länsimaissa, niin silloin ollahan torella helposti jopa ruoan suhteen, eli polttoaineen, joka on ihmisen pääelinkeino, katastrofin partaalla.

Mutta lähiruoka, siit on paljo puhuttu, ja on paljo puhuttu, jotta lähiruokaa pitääs ostaa kouluille. Nyt ku ajatellahan sitä, että tämän päivän suomalaaset lapset ei tahro osata eres perunoja kuoria, eikö kouluski oo esimerkiksi oppitunnit, ruokatuntiki on ruokatunti, eli miksei voitaasi aivan hyvin esimerkiksi lähiruokaa kouluilla käyttää enemmän ja joskus kerran viikos kylymästi keittää siellä kuorittuja pernoja? Silloon joutuusivat lapset kuorimahan pernat. Ne oppis käyttämähän ruokaa, suomalaasta ruokaa, ja ennen kaikkia ne oppis sen tairon, kuinka ruoka on arvokasta, ja oppisivat syömähän oikein.

No, tästä luomuruoasta on paljo puhuttu viime aikoina. Muun muassa viisasten miesten ja naisten innovaatiokomitea Ollilan Jorman johrolla listas, että Suomes pitäs tuottaa noin 50 prosenttia luomuruokaa. Varmahan idea on sinänsä hyvä, mutta ne pellot pitää ensin laittaa sellaheen kuntoon, että ne läpääsöö, jotta sieltä tuloo luomuruokaa. Monenkin luomuruoan tuottajan tänä päivänä pitää uten se viljely tehrä ja maaperä puhristaa. Totta kai siin on tuet paremmat, mutta työtäki on enemmän. Mä vain haluaasin sanoa sen, että Suomessa jos rupiaa 50 prosenttia olemahan luomutuotannos, niin kyllä siinä hyvin heleposti monen viljelijän koettelemukset ovat aika kovilla, koska kyllähän se EU-komissiokin kattoo sitten, kuinka näitä tukia jaetaan.

No, jos ajatellahan sitä seikkaa, jotta monikin moittii näitä maataloustukia, totuushan on se, että sillä kompensoirahan, että kaupas ruoka ei maksa liian palijo. Jos ei mitään tukia olsi eikä olisi mihnään muuskaan artikkelis ku maataloustuet, niin kyllähän meil olis hinnat aivan toisenmoiset. Jos vertaa jotain 1960-lukua, jota ei saisi verrata tänä päivänä enää, silloohan palkasta tietty osa meni ruokahan, ja se oli huomattava osa. Tänä päivänä ruoka ei saisi maksaa mitään.

Vielä lopuksi haluaasin kiinnittää huomiota, tai meirän pitääs kiinnittää huomiota siihen, jotta annetaas mahrollisuus pienille kotiteurastamoolle. Se tois kans sitä lähiruokaa, ja sieltä saataas niin sanottua puhrasta lihaa. Tietääs, että se on siitä talosta, siltä tilalta liikkeelle lähteny.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tärkeä osa ruokaturvallisuuttamme on mielestäni tutkimus, se, että ymmärrämme, mikä on terveellistä ja sopivaa ravintoa juuri meille suomalaisille: miksi meillä esiintyy niin paljon esimerkiksi laktoosi-intoleranssia, ja miksi monille intoleranteille sopivat ulkomaiset maitotuotteet. Mielestäni tärkeä osa elintarviketuotantoa ja sen kehitystä on tästä syystä tuntea, miten elimistömme toimii ja miten voimme tuottaa sellaisia elintarvikkeita, jotka sopivat meille paremmin.

Toinen seikka, johon haluan tässä turvallisuusosiossa kiinnittää huomiota, ovat makeutusaineet ja niiden turvallisuus. Makeutusaineita lisätään nykyään kevyttuotteisiin runsaasti, ja niitä nautitaan monissa arkipäiväisissä elintarvikkeissa osana. Tiedämmekö kuitenkaan, miten nämä ainesosat meihin vaikuttavat etenkin pitkällä aikavälillä? Olen huolissani erityisesti lapsista, jotka alkavat saada yhä varhemmin yhä suurempia määriä makeutusaineita jogurteissa, mehuissa ja muissa arkisissa ruuissa, sekä nuorista, jotka saavat vähintäänkin sallitun määrän energiajuomista ja muista virvoitusjuomista sekä makeisista.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Erinomaista, että arvostettu ministeri on täällä nyt paikan päällä. Rohkenenkin osittain sen takia toistaa kysymystä, jonka tuossa aiemmassa puheenvuorossani esitin.

Tässä selonteossa on otettu tämä ravitsemusasia erinomaisen hyvin esille, ja selonteossa myös sitten todetaan, että suurimpia positiivisia muutoksia ovat kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisääntyminen. Arvioisin sillä tavalla, että hyvinkin merkittävä osa tästä marjojen käytön lisääntymisestä on laajasti palkitulla Arktisten Aromien pitkäjänteisellä ja tasokkaalla toiminnalla.

Arktiset Aromit tekee marjojen ja sienten menekin edistämistyötä julkisella rahoituksella. Olen nyt ymmärtänyt sillä tavalla, että tuolla maa- ja metsätalousministeriössä hankerahoituksesta vastaavat virkamiehet olisivat, käytän tätä sanaa, ajamassa rahoituksen eväämisellä Arktisten Aromien toimintaa alas, ja se on kyllä täysin käsittämätön tilanne.

Minä tiedän sen, että ministeri on ollut ja on hyvin huolissaan tästä tilanteesta, mutta kysyisin, mitä kaikkea nyt vielä tämän vuoden osalta on tehtävissä, että tämä tärkeä Arktisten Aromien työ voisi ihan normaalisti myös tänä vuonna jatkua.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on nyt valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta. Haluankin tässä yhteydessä kiittää sekä ministeriä että valiokunnan jäseniä hyvästä selonteosta.

Ravitsemuksen ja terveyden yhteydet ovat jo hyvin tunnettuja, ja Suomessa on tehty menestyksekästä työtä ravitsemuksen parantamiseksi. Kuitenkin monet samanlaiset kehityskulut, jotka voivat lisätä terveysvaaroja elintarvikkeissa, vaikuttavat myös ruuan ravitsemukselliseen laatuun. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa elintarvikeketjun kansainvälistyminen, elintarviketeknologian kehitys sekä kuluttajaryhmien erilaistuminen. Esimerkiksi lisääntyvä ikääntyvä väestö on haaste sekä ravitsemukselle että perinteisemmille elintarvikkeiden turvallisuusriskeille.

Puhtaan kotimaisen ruuan saaminen edellyttää kannattavaa maataloutta. Kansallisen ruuantuotannon peruskapasiteetti on voitava pitää yllä kaikissa tilanteissa, jotta pystytään hallitsemaan muun muassa kansainvälisistä suhdannevaihteluista, ruokakriiseistä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä. Kotimainen tuotanto on helposti jäljitettävää, jolloin voidaan varmistaa elintarviketurvallisuus kansalaisille. Suomen elintarviketalous on tähän saakka menestynyt kiristyvässä kilpailutilanteessa. Jatkon ratkaisee se, arvostammeko tarpeeksi puhdasta, kotimaista ruokaa.

Suomen vahva panostus elintarviketurvallisuuteen ei näy lopputuotteiden hinnoissa eikä tuottajien tileissä. Jos emme ole valmiita maksamaan kotimaisista tuotteista oikeata hintaa, ruuantuotantomme siirtyy yhä enemmän sinne, missä elintarviketurvallisuusasioista ei huolehdita maamme tavoin. Meidän täytyy suojella niitä, jotka haluavat tulevaisuudessakin tuottaa ja tehdä liiketoimintaa puhtaalla ja laadukkaalla ruualla. Se on Suomen etu ja mahdollisuus.

Suomi on salmonellavapaa maa. Tuontiliha sekä kananmunat on tutkittava salmonellan varalta. Erityisesti siipikarjan lihaerät ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Meidän on syytä olla huolissamme tuontielintarvikkeiden laadusta, sillä elintarvikeskandaalit ja ruokaväärennökset maailmalla lisääntyvät.

Suomen tullilaitoksella onkin edelleen keskeinen asema suomalaisten kuluttajien ruokaturvallisuudessa. Tullilaboratorio tutki viime vuonna tuhansien elintarvike-erien turvallisuuden. Tutkituista eristä hylättiin 13 prosenttia, ja lisäksi huomautettavaa löytyi 14 prosentista. Elintarvikkeissa määräystenvastaisuus johtui useimmiten kasvinsuojeluaineiden jäämistä, mikrobiologisesta laadusta, lisäaineista tai vääristä pakkausmerkinnöistä.

Arvoisa puhemies! Lasten vanhemmilla on oltava oikeus tietää joukkoruoan alkuperä. Hankintalain mukaisia kilpailutuksia on täysin mahdollista tehdä niin, että tuloksena on lähiruokaa ja sesonkituotteita. Hinta ei saa olla ainut kriteeri kilpailutuksessa.

Suomalainen kuluttaja on etuoikeutetussa asemassa syödessään kotimaista ruokaa. Suomalaisen elintarviketalouden vahvuuksia ovat muun muassa tuotteiden korkea laatu, valvottu ja jäljitettävä tuotantoketju, hygieniataso ja sekä yritysten että neuvojien korkea ammattitaito. Toimimme niin sanotusti pellolta pöytään -periaatteella niin, että ruokaketjun toimijoilla on vahva yhteistyö, mikä takaa elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden. Turvallisuus on pitkäjänteisen työn tulos. Rehellisyyttä, ammattitaitoa ja huolellisuutta vaaditaan ketjun jokaisessa osassa. Suomalaista maataloustuotantoa ei tule ajaa asemaan, jossa joudutaan luopumaan kilpailukyvyn nimissä nykyisestä eläimet ja ympäristön huomioivasta tuotantotavasta. Puhdas maaperä ja vesi ovat merkittäviä kilpailuetuja tuotettaessa turvallisia elintarvikkeita Suomessa myös tulevaisuudessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Timo V. Korhonen kiinnitti huomiota tuohon Arktisten Aromien tilanteeseen Suomussalmella, ja yhdyn siihen huoleen, minkä tämä määrärahojen myöntämispäätösketju on tuottanut. Viime syksynä oikein vietimme yhtä aamupäivää tämän hienon putiikin aikaansaannosten ääressä, ja minä toivon hartaasti, että arvoisa ministeri voisi vielä vaikuttaa siihen, että noita varallisuuksia sinne löytyisi. Ei siinä isoista rahoista ole kysymys.

Toinen asia on tämä lampaanlihan suoramyyntiasia. Tuntuisiko ministeristä millään tavalla mahdolliselta se, että kun nyt se lainsäädäntö, jonka eduskunta on nyt hyväksymässä ihan tässä lähihetkien aikana, mahdollistaa tämän pienimuotoisen tuotannon, sitten sanotaan, mikä sitä on?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin lämpimät kiitokset kaikille kansanedustajille erittäin asiallisesta ja hyvästä ja rakentavasta keskustelusta, jolla on käyty läpi sekä ruokaselonteko että myöskin ruuan turvallisuusselonteko.

Ensinnäkin kysymys näistä pienistä kotiteurastamoista. Sen lainsäädännön, joka nyt eduskunnassa on, tarkoitus on nimenomaan edistää pienimuotoista elintarvikejatkojalostusta, ja tässä tapauksessa me alennamme niitä lihantarkastusmaksuja. Ja kannatan lämpimästi sitä, mitä ed. Pulliainen sanoi, että tämä avaa sen mahdollisuuden, että sen jälkeen meidän pitää todella määritellä, mikä on se pienimuotoinen, jotta laki on sitten käytännössä myöskin sovellettavaa ja koko maassa on samat säädökset. Se ei muuten nimittäin onnistu, muuten se soveltaminen on sitten vähän sen mukaista, mistä alueesta on kysymys.

Sitten ed. Outi Mäkelä puuttui tähän laktoosi-intoleranssiin. Minä olen itsekin laktoosi-intolerantikko, mutta Valion ja Suomessa jalostettujen maitojen valikoima laktoosittomine tuotteineen on aivan loistava. Tämmöistä emme ainakaan löydä mistään muusta EU-jäsenmaasta, sanon ihan suoraan, aikanaan Brysselissäkin 2,5 vuotta asuneena. Eli kyllä meillä tässä puolessa on tuotekehitys mennyt varsin pitkälle, mutta totta kai lisää pitää vielä kehittää ja ottaa erilaisia allergioita huomioon, koska niitä on muitakin kuin tämä laktoosi-intoleranssi.

Sitten kysymys näistä makeutusaineista ja niiden turvallisuudesta. Siitä paljon puhutaan, ja nyt varmasti täytyisi sitten enemmän selvittää, onko siinä jotain turvallisuusriskiä vai ei. EU-järjestelmien mukaan siinä niitä ei ole. Sieltä virkamiehiltä kun kysyy, niin vastaus on se, että ne on turvallisiksi siellä Efsan järjestelmissä todettu.

Sitten ed. Timo V. Korhonen kysyi kasvisten ja marjojen edistämisestä, erityisesti Arktisista Aromeista. On aivan totta, että meillä jaetaan rahaa sekä menekin edistämiseen että laatutyöhön. Niitä ohjeita, jotka EU:n valtiontukisäädösten mukaan tulivat voimaan vuonna 2007, me olemme joutuneet sitten soveltamaan vuodesta 2009 eteenpäin ehdottomasti, ja se tulkinta nyt meillä on se, että projekteja rahoitetaan mutta ei mitään pysyvää toimintaa eli ei sitä perustoimintaa, mikä sinne toimistoon ja muuhun liittyy.

Minä olen tavannut Arktiset Aromit, ja me löysimme ratkaisun tämän vuoden rahoitukseen. Se ei ole nyt semmoinen ihan akuutti ongelma. Mutta tavoite minulla on se, että seuraavaan hallitusohjelmaan meidän pitää löytää kotimaisille kasviksille, Arktisille Aromeille ja vastaaville, jotka tekevät erittäin arvokasta työtä omalla sektorillaan, toimintamääräraha. Tehtäköön vaikka sitten joku tämmöinen sateenvarjo, jonka alla ne toimivat yhdessä, mutta niiden perusrahoitus siihen toiminnan olemassa olevaan pyörittämiseen täytyy turvata. Projektien kautta haetaan sitten lisäarvoa, mutta se toiminta ei voi perustua pelkästään projektien kautta toimimiseen.

Sitten täällä on puhuttu tästä 50 prosentista luomua maabrändivaltuuskunnan esityksen mukaan. Minä uskon, että siihen suuntaan ollaan menemässä. Siis Suomen maaseudun, maatalouden, meidän luonnonvarojemme suurin voimavara on se, että ne koetaan meidänkin ulkopuolella turvallisiksi, puhtaiksi, mikä on se suuri lisäarvo, johon meidän pitää rakentaa, eli vahvuuksille meidän pitää rakentaa.

Toinen kysymys, joka liittyy luomuun, on se, että kun tuotantopanosten hinnat koko ajan nousevat, niin jos emme kykene siellä ketjun sisällä sitä kustannusten nousua jatkossa juoksuttamaan, niin entistä useampi viljelijä pohtii, millä tavalla tässä ketjussa pysyy mukana, ja silloin siinä pysyy mukana, kun hakee enemmän sitä integroitua tuotantoa. Tämä kehitys vaan vähitellen ohjaa helposti siihen, jos emme kykene näitä ongelmia ratkomaan.

Kiitoksia hyvästä keskustelusta! Tästä on hyvä jatkaa, ja hallitusohjelmassa pitää näiden asioiden realisoitua.