7) Laki liikuntalain 2 §:n muuttamisesta
Outi Mäkelä /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ajatus tähän lakialoitteeseen
on tullut liikunta-alan yrittäjiltä. Heitä on
hämmästyttänyt se, että liikunta-alan
yritysten asemaa liikunnan järjestäjinä ei
ole tunnustettu laissa. Liikuntalain 2 §, joka
käsittelee siis liikunnan vastuita ja velvoitteita, kuuluu
alusta: "Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kuntien
tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat
pääasiassa liikuntajärjestöt."
Mielestäni tähän siis pitäisi
lisätä — ja yritysten toivomus on ollut,
että tähän lisätään — myös yritykset.
Yritysten merkitys liikunnan järjestämisessä on
ollut lähestulkoon aina suuri, ja se on jatkuvasti kasvanut.
Yritysten lisääminen lakiin olisi näin
ollen asian virallistamista ja parantaisi entisestään
liikunnan harrastamisen edellytyksiä sekä vahvistaisi
lakitasolla sen, mikä käytännössä usein
jo toteutuu. Mielestäni liikunta-alan yritykset ovat ansainneet
tämän roolin vahvistamisen myös lakitasolla.
Tämä on selvä lapsus ja puute, joka on
helppo korjata lakiin.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kunnat käyttävät
liikunnan edistämiseen yli 100 euroa asukasta kohden vuodessa.
Kunnat omistavat noin 70 prosenttia maamme liikuntapaikoista. Valitettavasti
kunnat sijoittavat yhä enemmän rahaa kansalaisten
hoitamiseen kuin ennaltaehkäisyyn eli monipuoliseen liikuntaan.
Myös monet työpaikat panostavat työntekijöiden
liikuntaan rakentamalla liikuntasaleja ja ulkoliikuntatiloja.
Kuntien tehtävänä on turvata hyvinvoinnin
ja terveyden oikeudenmukainen jakautuminen. Voidaan syystä kysyä,
ovatko kaikki kuntien liikuntainvestoinnit oikein kohdistettuja
vai panostetaanko enemmän huippu-urheiluun kuin kansalaisten
kuntoiluun. Suomessa ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten
valtion ja kuntien investoinnit vaikuttavat kansalaisten liikunta-aktiviteettiin.
Suurin osa kuntien liikuntatiloista on jatkuvasti käytössä aamusta
iltaan. Tällaisia ovat jääkiekkohallit,
jalkapallohallit ja -kentät sekä erilaiset
pelihallit ja -kentät. Ne ovat pääosin
urheilujärjestöjen käytössä lukuun
ottamatta kaikille avoimina olevia uimahalleja sekä toissijaisia
urheilu- ja jääkenttiä.
Arvoisa puhemies! Osallistuminen järjestettyyn liikuntaan
riippuu useimmiten urheiluseuran jäsenyydestä.
Monissa palloilulajeissa tasa-arvo ei toteudu, koska parhaimmat
pelaajat valikoituvat massasta ja palloilua harrastavat nuoret poistetaan
tai poistuvat vähitellen lajista. Eri pelien harrastusporukoita
on tosin ilmestynyt alempiin pelisarjoihin.
Eriarvoisuus näkyy myös osallistumismaksujen
kasvamisena ja välineiden kallistumisena. Toisaalta on
oikeinkin, että kansalaiset ja perheet ottavat ainakin
osittain taloudellisen vastuun perheen liikuntaharrastuksesta. Eriarvoisuus
näkyy räikeimmin liikuntayritysten palveluissa,
joihin pääsevät mukaan vain ne, jotka maksavat
osallistumis- tai jäsenmaksuja tai kumpiakin.
Valtio ja kunnat yrittävät siis rakentaa edellytyksiä liikunnalle,
mutta ne eivät saa kaikkia kansalaisia liikkumaan, mutta
urheilujärjestöt panevat liikkeelle ainakin ne
nuoret ja aikuiset, jotka ovat aktiivisia liikkujia tai kilpaurheilijoita. Olennainen
kysymys onkin, miten saada liikkeelle ne kansalaiset, jotka eivät
ole innostuneet liikunnasta tai joilla ei ole voimavaroja osallistua
järjestettyyn liikuntaan.
Ed. Mäkelän aloite tähtää siihen,
että urheilujärjestöjen kilpailijoiksi
saataisiin liikuntayrityksiä. Liikuntayritykset ovat tunnistaneet
mahdollisuudet liikuntamarkkinoilla, ja ne ovat kehittäneet
monia tuotteita, joilla asiakkaita houkutellaan liikkumaan, laihduttamaan
ja kasvattamaan lihaksiaan. Valitettavasti yritykset eivät
aina tuota sellaisia vaikutuksia kuin kansalaisjärjestöt. Näitä ovat
muun muassa osallistuminen, vaikuttaminen ja yhteisöllisyys.
Mielestäni näitä arvoja pitää liikunnassa
vaalia.
Arvoisa puhemies! Minulla ei sinänsä ole mitään
sitä vastaan, että yritykset mainitaan liikuntalaissa.
En kuitenkaan kannata sitä, että liikuntayritysten
toimintaa tuettaisiin valtion tai kuntien toimesta. Kunnat voivat
toki ostaa liikuntayrityksiltä palveluja. Liikuntajärjestöjen
merkitys on kuitenkin keskeinen edellä mainittujen arvojen takia
sekä siksi, että ne vastaavat urheilijoiden valmentamisesta
sekä kilpailujen järjestämisestä.
Petri Pihlajaniemi /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Outi Mäkelän aloite
on mielestäni erittäin hyvä. Kaikkihan
me tarvitsemme liikuntaa, ja mielestäni tämä loisi
uutta yrittäjyyttä ja varsinkin pienemmille paikkakunnille,
eli varsin kannatettava lakiesitys.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Liiku terveesti tai liiku terveeksi,
sehän on ollut tämänkin hallituskauden
aikana sosiaali- ja terveysministeriön iskulauseita. Julkisen
sektorin tehtäviin kuuluu pitää huolta
niin palloiluhalleista kuin uima- ja jäähalleistakin
ja urheilukentistä ja urheilureitistöistä.
Elikkä julkisen sektorin on turvattava kansalaisille liikunnan
perusasioiden mahdollistaminen.
Sitten nämä liikuntaosakeyhtiöt,
joita nyt esitetään lakiin mainittaviksi. Olen
ed. Laxellin kanssa samoilla linjoilla, elikkä ei varmasti
ole este, ettei se ole siellä lainsäädännössä,
mutta meidän kannattaa nyt kuitenkin pitää huoli
siitä, että emme sotke julkisen sektorin ja yritystoiminnan
rajoja näiltä osin.
Ed. Pihlajaniemi totesi, että se voi olla pienille
paikkakunnille mahdollisuus. Itse keskikokoisen maalaiskunnan asukkaana
totean, että ei meillä juurikaan ole bisnespuolelle
mahdollisuutta tuoda urheilua, koska meillä on niin vahva Someron
Liikunta ry, joka yhdistystoiminnan kautta hoitaa meillä tämän
liikuntatoimen. Somero onkin ehkä monia maalaiskuntia huomattavasti
korkeammalla tasolla tässä liikuntapaikkavarustelussa
ja myöskin harrastustoiminnassa, mistä osoituksena
on se, että meiltä myöskin urheilusuorituksia
tulee niin kenttälajeissa kuin monissa muissakin lajeissa.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustajat
Jouko Laxell ja Mauri Salo käyttivät hyviä puheenvuoroja.
Olen itsekin sitä mieltä, että kuntien
velvollisuutena on mahdollistaa liikunnalliset elämykset
kuntalaisilleen eli rakentaa ne tarvittavat tilat, missä liikuntaa
ja liikunnallista harrastusta voidaan suorittaa. Mutta kunnan ei
välttämättä itse tarvitse järjestää sitä toimintaa,
eli erilaiset yhdistykset — ja mikseivät yrityksetkin — voivat
olla sitä toimintaa järjestämässä kuntalaisille.
Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella
kuntalaisella on mahdollisuus osallistua liikunnan harrastamiseen,
ja kun ajatellaan yhteiskunnallisesti liikunnan harrastamista, sehän
on tietysti hyvää ennalta ehkäisevää työtä ja
tuo varmasti säästöjä varsinaisiin
terveydenhuollon kustannuksiin.
Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että tällä lakialoitteella
ei tule eikä saa missään tapauksessa
eriarvoistaa kansalaisiamme tulevaisuudessa vaan kaikilla täytyy
olla yhtäläiset oikeudet harrastaa kunnissa liikuntaa.
Marko Asell /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Mäkelän
lakialoite on varmasti ihan kannatettava, enkä näe
tässä mitään erityistä ihmeellistä, koska
käytännössä asia jo on aika
pitkälle niin, että yrityksiä käytetään
myöskin, kun liikuntapalveluita ostetaan kunnissa. Mutta
kyllä tässä tietysti on selvää,
että päävastuu Suomessa on järjestöillä,
ja se pitää pitää mielessä,
että järjestöjä ja yhdistyksiä pitää jatkossakin
tukea.
Nyt vaan sitten monilla seuroilla ja yhdistyksillä on
tullut trendi, mikä on siinä mielessä hyvä,
elikkä tulee ammattimaista valmennusta, joka nostaa tietysti
kilpaurheilun tasoa ja varmasti sen koko toiminnan tasoa. Hyvä asia,
mutta vaarana on se, että jäsenmaksut ja muut
maksut nousevat liian korkeiksi, jolloin sitten ehkä köyhemmässä osassa
kansaa, jos perheessä on köyhyyttä, lapset
eivät välttämättä sitten
pääse, ei ole varaa osallistua, tämmöiseen
toimintaan. Siinä mielessä sekin pitää huomioida.
Usein myöskin liikuntayritykset, jotka tahkoavat pikkuisen
voittoakin, niin kuin tietysti yrityksen pitääkin,
on tarkoitettu ehkä enempi semmoisille henkilöille, joilla
on sitten varaa maksaa siitä liikuntapalvelusta enempi.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Erittäin hyviä puheenvuoroja.
Ed. Jouko Laxellille toteaisin, että tarkoitus ei todella
ole muodostaa yritystukien muotoa tästä vaan nostaa
yritykset yhdeksi palveluntarjoajaksi muiden joukkoon.
Samoin ed. Salolle toteaisin, että julkisen sektorin
ja yritystoiminnan rajoja tällä aloitteella ei ole
tarkoitus sotkea vaan edellytysten luominen olisi jatkossakin valtion
ja kuntien tehtävä. Tämä ei
muutu, vaan järjestämisvastuun piiriin ulotettaisiin
ja vahvistettaisiin liikuntajärjestöjen rinnalle
yritykset. Todellakin kaikki kunnia ja kiitos liikuntajärjestöille,
jotka sekä siellä Somerolla että monilla
muilla paikkakunnilla, muun muassa omalla kotipaikkakunnallani Nurmijärvellä sekä
jalkapallo-,
suunnistus-, salibandy- että ringetteseurat, turvaavat
osaltaan tämän monipuolisen harrastustoiminnan.
Mutta rinnalle tarvitaan myös yrityksiä, jotka
tuovat sitten sitä monipuolisuutta ja lajivalikoimaa siihen
osaltaan.
Keskustelu päättyi.